2

Willi on Wiipurilaisen Osakunnan täysin sitoutumaton julkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, joiden lisäksi ilmestyy kaksierikoisnumeroa, FuksiWilli ja AbiWilli.

PÄÄTOIMITTAJAT: Tiia Yli-Kankahila Olavi Seppänentiia.ms.yli-kankahila@helsinki.fi olavi.seppanen@helsinki.fi

KIRJOITTAJAT: Tiia Yli-Kankahila, Olavi Seppänen, Anssi Tuovinen, Anna-Maria Hänninen, Karoliina Kähö, Suvi Okkola, Ekaterina Virkunen, Silva Smolander, Anton Falkenberg, Samuel Mustonen ja Maiju PartamiesKANSIKUVAT: Tiia Yli-KankahilaVALOKUVAT: kuvaajat merkitty viitteisiin.TAITTO ja ULKOASU: Tiia Yli-Kankahila ja Olavi Seppänen

Willi toimitetaan kaikille halukkaille osakunnan jäsenille kotiin. Mikäli osoitteesi muuttuu, ota yhteyttä päätoimittajiin.

PAINOS: 200 kpl PAINOPAIKKA: Picaset Oy, HelsinkiTämä lehti on saanut HYYn järjestölehtitukea.

Willi 1/2015 3 Pääkirjoitus

4 Kuraattorilta

5 Seniores Wiburgenses

8 Kaverisitsit

11 Osakuntaystäväni

12 Tulevaisuuden terveys

14 Tulevaisuus Marsissa

16 Tulevaisuusgallup

18 Uskonnon tulevaisuus

20 Lakimiehen tulevaisuus

22 Hiiden Hirven Hiihto

24 Tulevaisuuden voittaja?

25 Kirjoja tulevaisuudesta

27 Vain elämää

3

PÄÄKIRJOITUSOlavi Seppänen, teologian ylioppilas ja Willin uusi toinen päätoimittaja tervehtii lukijoita! Tässä numerossa teemanamme on tulevaisuus, mahdollisimman laaja aihe, jota toimittajamme parhaan kykynsä mukaan ruotivat eri näkökul-mista. Ensimmäiseksi haluan antaa teille aihetta, rakkaat lukijat, Willin tulevaisuutta koskeviin arvailuihin, ja teen sen yksinkertais-esti esittelemällä itseni hieman tarkemmin.

Uudeksi päätoimittajaksenne olette saaneet miehen, jota kiinnostaa identiteetti, se, mitä me uskomme olevamme. Muuan hyvä osoitus tästä on jäsenyyteni Wiipurilaisessa Osakun-nassa. Minä en ole ikinä asunut Viipurissa enkä ylipäätään Karjalassa, vaan olen pal-jasjalkainen stadilainen – ja siksi paikkani olisi tiukasti ottaen ollut Eteläsuomalaisen riveissä. Ensimmäisen opiskeluvuoteni aika-na katselinkin osakuntia sivusta, puntaroin, mihin matrikkeliin raskisin nimeni raapustaa. Hämäläisellä riitti tiloja ja jäsenetuja, mutta minulla ei ole koskaan ollut mitään suhdet-ta Hämeeseen. Uusimaa, Eteläsuomalaisen kanta-alue, taas on juurettomien junantuomien valtakuntaa, ainakin meille suomenkielisille, joita ei aikoinaan ole täällä paljon asunutkaan. Ratkaisu löytyi, kun laajensin näkökulmaa oman itseni ulkopuolelle. Seurasin vanhempi-eni sukupuita ja näin, miten kummankin juuret painuivat lopulta Kannaksen multaan. Minä näin, mistä tulin – silloin tiesin, minne olin menossa!

Menneisyyttä en yleisestikään pidä aivan kel-vottomana ohjenuorana tulevaisuuden arvio-innissa ja suunnittelussa. Juurista tulee uusien versojen kasvaa, mutta tämä on mahdollista vain, jos juuret pysyvät tiedon ja tunteen tav-oitettavissa. Siksipä toinen suuresti kiehtova aihe mielestäni on historia. Se tekee minuun vaikutuksen paikoissa, joissa lapsena leikin; mummolan olohuoneessa Lappeenrannassa, mistä lahden yli tähyilen linnoitukseen; tai roomalaisen satamakaupungin auringon

paahtamilla raunioilla. Pitkät perspektiivit kiehtovat minua. Jos katsoo taaksepäin viimei-set kolmesataa vuotta, voi historian nähdä virtana, mutkittelevana mutta etenevänä. Sen sijaan viimeisten kolmen tuhannen vuoden tapahtumat piirtävät eteemme enemmänkin meren. Se lainehtii välillä suuntaan, välillä toiseen, välillä vallitsee ristiaallokko. Joskus merenpinta on korkeammalla täällä, toisinaan taas tuolla. Suunta ei näytä vakiintuvan, eikä liike koskaan pysähtyvän. Ehkä tulevaisuuskin on juuri tällaista.

Oma erityisalani on uskonto, erityisesti kris-tinusko, ja asia-artikkelini tässä numerossa käsittelee yleisluontoisesti uskonnon tule-vaisuutta. Aiheesta on esitetty monenlaisia skenaarioita, jotka yleensä tuntuvat turhan heppoisilta. Niiden heikkous piilee juuri perspektiivissä, siinä, että liian lyhyt kaistale historiaa asetetaan auktoriteettiasemaan. His-toria on pitkä ja laaja, ja se on parempi ottaa huomioon kokonaisuudessaan, milloin tule-vaisuutta ruvetaan pohtimaan. Minä haluankin, hyvät naiset ja herrat, tarjota teille pidempien ja laajempien näkökulmien journalismia.

OLAVI SEPPÄNEN

4

Kuraattorilta

ANSSI TUOVINEN

Excelsior, excelsior

Uusi vuosi on startannut ja kevätkausi virtaa eteenpäin täydellä rytinällä. Olen vuoden alussa yrittänyt punnita, mikä on tämän päivän osakunnan erityinen merkitys. Kuinka osakunta palvelisi jäseniään ja yliopistoa sekä sitä kautta yhteiskuntaa vieläkin paremmin – katsoen perusto-iminnan kehittämistä korkeammasta vinkkelistä.

Menneinä aikoina osakunta on tehnyt paljon yhteiskunnal-lisesti merkittäviä tekoja kulttuurin ja kotiseuduntuntemisen eteen. On kerätty murretietoa, tilattu sävellyk-siä, kartutettu kulttuurirahastoa, harjoitettu kotiseutututki-musta – vain muutamia mainitakseni. Haluan ajatella, että ainutlaatuinen instituutiomme ei ole vain historian havinaa tässä mielessä. Haluan haastaa teidät ajattelemaan, mikä on osakunnan paikka tämän ajan isossa kuvassa. Mitä konkreettista voisimme tehdä edistääksemme suurempia tarkoitusperiä samalla tavalla kuin edeltäjämmekin ovat tehneet?

Ei pidä unohtaa myöskään perustoimintaa ja sen yhteyttä edellä mainittuihin. Muistutan mieliin ja avaan pohdinnan syksyllä kokouksessa kirjaamistamme kolmesta pointista, joista käsin tänä vuonna arvioimme ja parannamme toimintaa. Tulokulmat ovat osakuntakokemus, kotiseutu sekä vänskap.

Toimintamme laatu ja yksittäiset käynnit osakunnalla on hyvä saada sellaisiksi, että osakunnassa käynti johtaa useampiin käynteihin, ja jälkikäteen nämä käynnit koetaan olleen kivoja ja hyödyllisiä. Osakunnan tulee tarjota juuri sopiva paikka erilaisille opiskelijoille harrastaa ja oppia opintojen ohella.

Juuremme ovat karjalassa ja edustamme tavallamme Etelä-Karjalan maakuntaa yliopistossa. Miten yhteistyö maakunnan toimijoiden – erityisesti lukioiden – kanssa voitaisiin saada hedelmällisimmäksi mah-dolliseksi niin meille kuin heillekin? Yliopiston johto on myös pyytänyt punnitsemaan kotiseudun käsitettä ja miettimään, ottaisiko kukin osakunta jonkun alueen maailmasta ”kummialueekseen” ja jollakin tavalla huomioisi näin kansainväliset opiskelijat.

Osakuntamme ystävät ruotsissa ja virossa tarjoavat kullanarvoisia paikkoja kokeilla kansainvälistä toi-mintaa yksinkertaisella tavalla. On myös syytä muistaa lähellä olevat ystävät. Opiskelijamaailma on hieno paikka luoda kontakteja sekä kerätä ulkopuolista näkemystä, unohtamatta antaa myös vastapalveluksena sen mitä voimme.

Mitä mieltä olet? Heräsikö siulle ajatuksia? Olisiko siulla ideoita tai jatkokysymyksiä esittämieni kysymys-ten eteenpäinviemiseksi? Laita viestiä, soita ja tuu haastelemaan osakunnalla. Mie oon näistä kysymyksistä innoissani ja yritän saada parhaani mukaan tämän vuoden aikana näitä kysymyksiä konkreettisesti vietyä eteenpäin osakunnassamme!

5

USKALTAKAAMME TARTTUA HETKEENTulevaisuus – tuo toisinaan pelottava sana. ”Mikä siusta tulee sitten isona?” ”Mitä sie meinasit sit tulevaisuudessa tehdä?” Kukapa ei olisi kuullut noita kysymyksiä monenmoista kertaa? Toisinaan kysymykset tuntuvat ahdistavilta ja turhauttavilta. Kuinka moni nykyajan opiskelija tietää tarkalleen, mistä valmistuu ja milloin? Monet vaihtavat pääainetta tai opiskelevat sellaista alaa, että tarkkaa am-mattikuntaa ei voi määritellä. Kuinka selittäisin, että en valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin vaan asiantuntijaksi? Ja kuinka epämääräiseltä tuo nyt sitten kuulostaa? Kun minulta kysyttiin, mitä aioin tehdä tulevaisuudessa, ahdistuin aina ja vastasin, etten tiedä.

Osakunnassa varmastikin mietitään, että seniorit ovat tässä asiassa valaistuneempia – mutta tosiasias-sa emme ole. Samalla lailla seniorit pohtivat tulevaisuuttaan ja miettivät, mitä sitä sitten keksisi. Ero-na tietenkin on se, että opiskelijan on helpompi tarttua hetkeen ja tehdä täyskäännös elämässään, kuin sellaisen, jolla on perhettä ja vaikkapa asuntolaina. Koko perheen muuttaminen työn perässä toiselle paikkakunnalle ei ole ihan hetkessä hoidettu juttu – tarvitaan muutama banaanilaatikko enemmän, ja toki sen puolison ja lasten mielipide asiasta.

Kuunneltuani itseäni vanhempien senioreiden tarinoita elämän varrelta, olen tajunnut, että ihmisen tulee elää hetkessä ja toteuttaa unelmiaan. Nykyään liian aikaisin mietitään sitä, että mitä sitä pitäisi ”isona” tehdä. Elämä on välillä kuin yhtä suunnitelmataloutta. Tulevaisuuden ei pitäisi olla mikään päämäärä vaan enemminkin matka. Ihmisen pitäisi tehdä sitä, mikä tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä, ja mikäli mieli tulevaisuudessa muuttuu, ei sitä pitäisi pelätä. Aina voi opiskella ja kouluttaa itseään lisää. Nykyään itse haluan ajatella, että kaikki onnistuu, mikäli siihen vain uskoo ja sen eteen haluaa tehdä kovasti töitä – myös vanhempana voi olla mahdollisuus täyskäännökseen.

Tarkastelkaamme siis unelmiamme ja uskaltakaamme tarttua hetkeen.Carpe diem ja oikein antoisaa kevättä kaikille!

ANNAMARIA HÄNNINNEN

SENIOREIDEN VUOSIKOKOUKSEN ANTIASenioreiden vuosikokous pidettiin 25.2. ja yhdistyksen tulevaisuus nähtiin valoisana. Kokoukseen oli saapunut uusia jäseniä, jotka eivät aikaisemmin kokouksissa olleet käyneet ja myös hallituskokoon-panoon liittyi kaksi uutta jäsentä. Kokouksessa tarkasteltiin viime vuotta ja suunniteltiin tulevaa. Hallituksen puheenjohtajana jatkava Emma Ronkainen korosti sitä, miten hän toivoisi senioritoimin-nan olevan luonnollinen jatkumo osakuntauran jälkeen. Seniorit jatkavatkin tänä vuonna panostuksia tiedottamisen parantamiseen ja senioritoiminnan näkyvyyden lisäämiseen. Hallitukseen kuuluvat kuluvana vuonna Laura Saloniemi, Maria Heiskanen, Mikko Eronen, Karoliina Kähö, Ilkka Kuiva-lainen, Annamaria Hänninen, Ville Inkiläinen ja Jenna Suonio. Hallituksen jäsenet puhkuivat intoa ja energiaa. Hallituksen uusi jäsen, kaksivuotistoimikaudelle valittu Ville Inkiläinen kertoi kokouksen jälkeen odottavansa mielenkiinnolla tulevaa vuotta senioreiden hallituksessa. Senioreiden sihteerinä vuonna 2015 jatkaa Laura Väisänen.

Mikäli Willin lukijoilla on terveisiä tai muuta asiaa senioreille, pyydämme olemaan yhteydessä senio-risihteeri Laura Väisäseen, laura.m.vaisanen@helsinki.fi. Seniorikirjeessä, senioreiden sähköpostil-istalla sekä Facebook-sivulla lisää tietoa tulevista tapahtumista ja muita kuulumisia.

SENIORES

WIBURGENSES

6

SENIORES

WIBURGENSES

Valtioneuvoston linnan itäpuolella Servaalin korttelissa sijaitsee vuonna 1862 valmistun-ut G.T. Chiewitz suunnittelema uusgoottilainen palatsi. Palatsin uumeniin osakuntamme juniorit ja seniorit johdatti oma seniorimme Jukka Soisalon-Soininen, jonka sukuvaakuna löytyy palatsin istuntosalista. Hänen sukunsa on yksi harvoista aatelisista suvuista, joilla on suomenkielinen nimi.

Palatsilla on paikansa maamme historiassa, sillä siellä kokoontuivat säädyt vuoden 1863 Helsingin valtiopäiville, edellisen kerran valtiopäivät olivat kokoontuneet Porvoossa vuonna 1809. Vuoden 1863 valtiopäivillä oli merkittävä asema aloittaessa säännölliset kokoontumiset jatkuen aina 1900-luvun alkupuolelle ja keskeyttäen yli 50 vuotta jatkuneen ”valtioyön”. Aleksanteri II:n koolle kutsumilla säätyvaltiopäivillä säädettiin mm. kuntien ja seurakuntien erottamisesta. Avajaiset pidettiin palatsin eteläpuolella sijaitsevassa Hel-singin keisarillisessa palatsissa eli nykyisessä Presidentinlinnassa. Tuosta tapahtumasta on todisteena R.W. Ekmanin maalaus Aleksanteri II avaamassa säätyvaltiopäiviä vuonna 1863. Teos on valtava, sen koko on 420 x 297 cm ja se painaa 260 kg. Maalaus on esillä Ritarihuoneen valiokuntasalissa. Teoksella on katsottu olevan erityistä arvoa sen dokumen-taarisuuden takia. Valtiopäiville osallistuneet saivat lähettää valokuvansa R.W. Ekmanille, joka oli ansioitunut muotokuvamaalari, ja monet henkilöistä ovat tunnistettavissa maalauk-sesta.

Istuntosalin ikkunat ovat värikkäitä ja katosta roikkuvat suuret kattokruunut, seiniä peittävät Suomen aatelissukujen vaakunat. Jukan kanssa kierroksella oppaanamme oli Ritarihuoneen amanuenssi Gunilla Peräsalo, jotka kertoivat vaakunoista ja niiden tarinoista sekä myös Eteläsuomalaisen osakunnan laulajien kepposesta, jolloin seinälle kiinnitettiin 'von Streber'

Uusgoottilaisen palatsin salaisuus

7

SENIORES

WIBURGENSES

-suvun vaakuna (saks. Streber = pyrkyri). Siinä, kauanko vaakuna sai olla seinällä, tarinat eroavat toisistaan. Helsingin Sanomien jutussa vuodelta 2013 puhutaan puolesta vuodesta, mutta amanuenssin mukaan kepponen huomattiin aiemmin, sillä kiinnitys oli tehty heikon-laisesti ja nimikyltti tippui, jolloin jekku paljastui. Vaakuna on edelleen Ritarihuoneen arkistossa. Legendan mukaan sen saa hakea keppostelija ilman seuraamuksia, toistaiseksi kukaan ei ole vaakunaa käynyt itselleen vaatimassa.

Istuntosalia, johtokunnan huonetta ja siihen liittyvää pientä huonetta yhdistävät erittäin taidokkaat parketit, jotka ovat alkuperäisiä eli yli 150 -vuotiaita. Yhteenkin on käytetty yli 30:tä puulajia. Puitteet ovat mitä mainioimmat tanssiaisille, mutta juuri nuo alkuperäiset parketit eivät kestä piikkikorkoja, joten maltillisimmilla koroilla siellä voi pyörähdellä. Tiloissa järjestetäänkin erilaisia juhlia ja konsertteja mm. WiOL on konsertoinut siellä use-amman kerran. Pienessä huoneessa on vanha puinen kirstu. Kirstu on 200-vuotta vanha Ri-tarihuoneen rahakirstu, joka aikoinaan hankittiin käteisvaroille ja ruuvattiin kiinni lattiaan.

Tarinoita Suomen Ritarihuoneesta ja aatelista löytyisi pidempäänkin vierailuun, nyt talo on kuitenkin tuttu opastuksella mukana olleille ja siellä järjestetään keväällä useampiakin konsertteja, joten muillakin on mahdollisuus päästä katsomaan mitä uusgoottilainen palatsi eli Ritarihuone kätkee sisälleen.

TEKSTI JA KUVAT KAROLIINA KÄHÖ

8

KaverisitsitKauan on osakunnalla odotettu sitä päivää, että järjestettäisiin kaverisit-sit. Tämän vuoden ohjelmatoimikunta ja toiminnanohjaaja ottivat kopin osakuntalaisten hartaasta toiveesta, ja kaverisitsejä päästiin juhlimaan hel-mikuussa ystävänpäivän aattona.

Kauan on osakunnalla odotettu sitä päivää, että järjestettäisiin kaverisitsit. Tämän vuoden ohjel-matoimikunta ja toiminnanohjaaja ottivat kopin osakuntalaisten hartaasta toiveesta, ja kaverisitsejä päästiin juhlimaan helmikuussa ystävänpäivän aat-tona. Räntäsateesta huolimatta perjantai 13. päivä ei suinkaan tällä kertaa osoittautunut katastrofik-si, vaan erittäin hyväksi sitsipäiväksi. Ilta tarjosi hieman tavallisesta poikkeavat sitsit, mutta niin oli varmasti tarkoituskin, kun paikalla oli paljon osakuntalaisille tärkeitä ihmisiä. Saliin oli katettu paikat kahdellekymmenelleneljälle sitsaajalle ja pöydät oli koristeltu serpentiinillä ja sydänilmapal-loilla. Kello kuudelta illalla alkoivat kokkarit ja DGO:lle saapuessa huomasi, miten vieraat olivat kunnioittaneen tapahtuman järjestäjien keho-tusta pukeutua parivaljakko-teeman mukaisesti. Yhdistelmää oli lähdetty toteuttamaan luovasti ja asiaan oli selvästi panostettu. Osakunnalle oli

ilmestynyt muun muassa supersankareita, Muum-ilaakson väkeä, enkeleitä, sotilaita ja opiskelijoita opiskelijahaalareihinsa pukeutuneina.

Pöytiin siirryttiin seitsemältä ja toiminnanohjaaja Otto Hämäläinen toivotti kaikki tervetulleiksi ja kiitteli sitsiväkeä komeista asuista. Laulunjohtaja Tiina Granströmin avustuksella käytiin läpi vielä sitsietikettiä läpi. Kuka kilistääkään ja minne suuntaan ensin? Eräs sitsivieras oli myös joutunut internetin uhriksi, sillä tämä oli lukenut jostain netin syövereistä, että jos ruoka syödään, kun se vielä on kuumaa, niin silloin ei ole laulettu tarpeek-si. Tämä väärä käsitys kuitenkin korjattiin heti, sillä Wiipurilaiset arvostavat ruokaa liikaa antaakseen sen jäähtyä.

Iltaan kuului laulun ja ruuan lisäksi muutamat kil-pailuhenkiset ohjelmanumerot. Kaikenlaista on

Illan aikana kyllä laulettiin todella paljon, mutta ruokien saavuttua toiminnanohjaaja pyysikin laskemaan laulukirjat hetkeksi sivuun, jotta ruoka saataisiin syötyä. **

9

osakunnalla nähty, mutta rohkenen väittää, että ennen ei ole juostu salia ja pöytiä ympäri appelsi-ini haarojen välissä tai näytelty useita kohtauksia Forrest Gump –elokuvasta. Alkuruuan jälkeen toiminnanohjaaja esitteli ensimmäisen ohjelmanu-meron eli snapsiruletin. Sitsaajat jaettiin kahteen joukkueeseen, illallisvieraat istuivat kahdessa pitkässä pöydässä ja näin joukkueet muodostuivat luontevasti kahdesta pöytäkunnasta. Yksi jouk-kueen edustaja kävi ruletin luona ja maistoi tuntem-atonta shottia (tequila, lakkalikööri, Vana Tallinn jne.), pyrki tunnistamaan nauttimansa aineen ja sen jälkeen selittämään sen Alias-tyyppisesti omalle joukkueelleen. Myös vastapuoli sai arvata toisen joukkueen selityksiin, joten puhe piti pyrkiä koh-dentamaan vain oman joukkueen henkilöille. Kil-pailu oli tiukka, mutta parempi ”viinapää” oli sitten joukkueella numero yksi pisteiden jakautuessa 6-4. Hävinneet hieman kritisoivat ja naureskelivat tu-losta, koska pöydässä yksi oli niin paljon kilpailun tuomarin eli toiminnanohjaajan omia kavereita ja kihlattu. Palkinnoksi pöydän numero yksi voittajat nauttivat kannullisen rommikolaa (yksi yhteinen kannu, kaikki eivät saaneet omaa kannua).

Kilpailun jälkeen jatkettiin laululla ja eräs tuntem-aton sotilas toivoi laulettavaksi Mombasaa, koska, no, se nyt vaan on niin kaunis laulu. Mombasan jälkeen jatkettiin vielä samalta aukeamalta Paratii-si-kappaleella. Ennen ja jälkeen pääruuan laulettiin

vielä paljon muuta (Mera bränvinn, Ei tippa tapa, Livet är härligt, Unkarin viiniä) ja sitten olikin aika siirtyä tauolle. Sitseillä oli paljon kansainvälistä seuruetta. Oli osakuntafuksi Jenni Häkkisen poi-kaystävä Bryan, joka on kotoisin Lontoosta, mutta nyt asuu Suomessa. Lisäksi oli osakuntalaisen Mikko Sillimanin ystäviä jotka olivat kotoisin Sve-itsistä, Saksasta ja Yhdysvalloista. Kunnianosoituk-sena ulkomaisille vieraille ehdotettiin illan aikana paljon lauluja laulettavaksi myös muilla kielillä kuin suomeksi. Laulut olivat ruotsiksi, mikä ei nyt varmasti paljon auttanut, mutta kunnianosoitus kai se tämäkin.

Tauon jälkeen Karjalaisen Osakunnan kuraattori Pekka Torvinen piipahti salissa johtamassa ”Eino Leinon juomalaulun”. Sitten olikin toisen ohjel-manumeron aika. Ensimmäinen osa kilpailua oli tietovisa, jossa kyseltiin muun muassa Hitlerin syntymäpäivän ajankohtaa ja My Little Pony ‒hahmojen nimiä. Jos halusi jatkaa leikissä mukana, niin piti kilpailun toisessa osassa näytellä pareittain kohtauksia Forrest Gump ‒elokuvasta. Viimei-senä ja kolmantena osana oli vielä juoksukilpailu. Tuomari otti aikaa, kun kilpailija juoksi ympäri salin appelsiini haarojen välissä. Yhdistelmäkilpai-lun voitti ylivoimaisesti Eino Valpas.

Osakunnan toinen isäntä Ella Kaplas ja tämän ystävä Noora Kouvo olivat pukeutuneet enkeleik-si. Noora opiskelee Jyväskylässä psykologiaa ja toisensa enkelit ovat tunteneet yläasteelta asti.**

Turussa lääkiksessä opiskeleva Eino Valpas (vas.) on kerran käynyt kuokkimassa osakuntabileissä Bottalla toiminnanohjaamme Oton (oik.) kanssa. Eino kuvaili lukioikäisestä asti samassa kaveripo-rukassa pyörinyttä Ottoa henkilöksi, joka tarttuu palolla mielenkiintoisin asioihin ja päätyy yleensä hyvään lopputulokseen niiden suhteen.**

10

TEKSTI: TIIA YLI-KANKAHILAKUVAT: JUHO MYYRYLÄINEN* & TIIA YLI-KANKAHILA**

Emännistöä ja isannistöä kiitettiin Nuoruustangolla ja haleilla. Isännistö ja emännistö puolestaan muo-dostivat tuomariston, joka palkitsi parhaiten puke-utuneen parivaljakon. Tuomaristo antoi palkinnon parhaasta kaverisitsiasusta Muumilaakson Tiuhdille ja Viuhdille eli Suvi Okkolalle ja tämän ystävälle Noora Knaapille.

Ilta oli todella hauska ja nyt mietityttääkin, että tuleeko kaverisitseistä meille tulevaisuudessa uusi perinne? Melkein kuin olisi itsekin ollut ensim-mäistä kertaa sitseillä. Maiju Laamasen sitseille kutsuman ystävän Pia Kuivalaisen mielestä sitseille pääseminen oli kiva ja hieno tilaisuus. Miksi emme jakaisi osakuntaa ympärillemme?

Laulunjohtajamme Tiina Granström ja tämän lukiokaveri Tommi Hatinen. Idea pukeutumis-esta Batmaniksi ja Kissanaiseksi syntyi sitsejä edeltävänä päivän iltana. Brainstormauspuhe-linkeskustelussa oli ehditty heittää ilmoille myös cowboyt ja intiaanit, Nirvana ja Twin Peaks. Tom-mi kiitteli osakunnan lämmintä tunnelmaa, mutta pahoitteli hieman kolkkoa ympäristöä.*

Muumilaakson vieraat Tiuhti ja Viuhti eli Noora Knaapi ja osakuntalainen Suvi Okkola voittivat pukukilpailun. He ovat tunteneet toisensa ala-as-teen 3. luokalta. Noora oli ollut viime syksynä daamareilla ja oli tykännyt erityisesti laulamisesta.*

TÄSSÄ ILLAN MENU, JOKA TOIMII SAMALLA RANSKAN KIELEN HAR-JOITUKSENA

La salade de Mario avec le pain de Luigi / Marion salaatti Luigin leivällä / Mozzarellasalaatti focac-cia-leivällä

Ferdinand et la cape rouge / Ferdinand ja punainen viitta / Naudan sisäfilee punaviinikastikkeessa ja valkosipuliperunat

Lasagne de Popeye / Kippari-Kallen lasagne / Fetapinaatti lasagne

Ebony et Ivory / Musta ja valkoinen / Valkosuk-laabrowniekakku

11

OsakuntaystäväniMIKÄ ON NIMESI? Roosa Marttinen

KOSKA VIETÄT SYNTYMÄPÄIVÄÄSI?29.4

MISTÄ OLET KOTOISIN JA MIKÄ SIINÄ ON PARASTA?Korvenkylästä Imatran ja Lappeenrannan rajalta. Parasta Korvenkylässä on pikkukylän yhteisöllisyys ja rauhallisuus, mutta kaikki Imatran palvelut ovat kuitenkin parin kilometrin päässä!

MITÄ OIKEIN OPISKELET?Opiskelen pääaineena suomen kieltä. Sivuaineeni ovat kotimainen kirjallisuus ja opettajan pedagogiset opinnot.

Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa niin ammattimielessä kuin vapaa-ajankin suhteen?Tulevaisuudessa haluaisin valmistua äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi ja lukea ehkä myös maantie-donopettajan pätevyyden. Vapaa-ajalla haluan ehdottomasti ohjata enemmän ryhmäliikuntatunteja!

MIKÄ ON VIRKASI OSAKUNNALLA?Tällä virkakaudella olen liikuntasihteerinä. Lisäksi kuulun koulutustoimikuntaan.

MITÄ JÄNNÄÄ ENNUSTAT VIRAN PUOLESTA TAPAHTUVAN SINULLE ITSELLESI JA OSAKUNTALAISILLE VUONNA 2015?Tulossa on sekä toivomusten mukaisia liikuntaekskuja että omaan liikunta-alan osaamiseeni liittyviä tapahtumia!

MITÄ VIRKOJA HALUAISIT TULEVAISUUDESSA VIELÄ HOITAA OSAKUNNALLA?Haluaisin oppia laittamaan ruokaa, joten apuemäntänä voisi olla kivaa. Myös Willin toimitus kiinnostaa.

MITÄ PELOTTAVAA AJATTELET TULEVAISUUDEN TUOVAN MUKANAAN?Tällä hetkellä eniten ”pelottavat” työn alla oleva kandidaatintutkielmani ja ensi syksynä starttaavat peda-gogiset opinnot. Laajemmin mietityttävät myös maailman taloustilanne ja ympäristöongelmat.

MITÄ IHANAA AJATTELET TULEVAISUUDEN TUOVAN MUKANAAN?Toivottavasti ainakin valmistumisen, oman alan töitä ja vähän isomman asunnon! Onneksi kivoja juttuja on tulossa jo keväällä, eikä kesäänkään ole enää niin pitkä aika.

KUMPI VAI KAMPI?Kuu vai aurinko? Aurinko ja päivänvalo ehdottomasti! Reppu vai käsilaukku? Minun kohdallani useimmiten treenikassi, mutta näistä valitsen naisellisesti käsi-laukun. Lentokone vai laiva? Laiva ja meriaamiainen, kiitos! Jooga vai jalkapallo? Olen vasta viime aikoina ihastunut joogaan, aivan ihana laji. McDonalds vai Hesburger? Kyllä se on Mäkkäri. Ratikka vai linja-auto? Linja-auto on yleensä nopeampi ja minulla on melkein aina kiire. Pyykkikone vai tiskikone? Välttelen tiskaamista viimeiseen asti, joten olisi huippua, jos kone voisi tehdä sen puolestani. Facebook vai instagram? Instakoukussa olen, tunnustan. TIIA YLI-KANKAHILA

12

TULEVAISUUDEN TERVEYSVenäläisillä on aina tapana toivoa syntymäpäiväon-nitteluiden yhteydessä kaikenlaista hyvää päivän-sankareille. Mitä vanhemmaksi onnitteluiden vas-taanottaja tulee, sitä enemmän toivotaan terveyttä, terveyttä ja terveyttä. Kai se tärkeää onkin. Koska teen töitä enemmän tai vähemmän lääketieteellisen tutkimuksen alalla, oma tehtäväni on luoda parem-paa terveydenhoitoa ihmisille tulevaisuudessa. Mutta miltä tämä tulevaisuus oikein näyttää?

Kiistämätön väite on, että ihmispopulaatio maapallolla kasvaa ja tulee kasvamaan jatkuvas-ti yhä suuremmaksi, mikä puolestaan aiheuttaa monia seuraamuksia, jotka vaikuttavat ihmisten terveyteen ja maapallon hyvinvointiin. Ruokaa ja juomiskelpoista vettä ei riitä tälläkään hetkellä monelle biljoonalle ihmiselle, ja tämä luku tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa johtaen siihen, että juomakelpoisesta vedestä tulee superarvokasta (Saimaa!!). Ihmispopulaation kasvaessa ja globaal-istumisen myötä myös erityisesti infektiosairaudet tulevat leviämään yhä helpommin ja nopeammin jopa maailman pimeimpiin kolkkiin.

World Health Organization (WHO) on julkistanut vuodelle 2030 koko maailman kattavan ennusteen, jossa kerrotaan, mihin ihmiset kuolevat. Näitä asioita on pitkä lista, mutta ylivoimaisesti eniten ihmiset kupsahtavat sepelvaltimotautiin (n. 13 % kaikista kuolemista) ja aivoverisuonisairauksiin (n. 10 %), jotka yleisemmin johtavat aivoverenk-iertohäiriöihin. Lisäksi suurimpia syitä ovat HIV/AIDS, keuhkoahtautumatauti, hengitystieinfek-tiot, syövät (näistä eniten keuhko-, maha-, mak-sa- ja rintasyövät), diabetes, korkean verenpaine, Alzheimer ja muut muistisairaudet sekä tietysti liikennetapaturmat. On ennustettu, että kaikkiin

näihin kamaliin sairauksiin ja tilanteisiin kuolee tulevaisuudessa enemmän ihmisiä verrattuna nyky-päivään.

Eikä tässä vielä kaikki. Tulevaisuuden näkijät ovat väittäneet, että ihmiset ovat jo lapsuudesta asti en-tistä enemmän riippuvaisia elektroniikkalaitteistaan (pysyvät kotona ja penkkiurheilevat) ja ruoasta, minkä syystä tehdään useampia retkiä mäkkäriin tai karkkikauppaan, tai tilataan nämä kenties suoraan kotiovelle. Lihavuus on kasvava huoli monissa yhteiskunnissa jo nykypäivänä! Kaiken tämän lisäksi ihmiskuntaa koettelevat ennennäkemättömät uudet sairaudet, erityisesti infektiotaudit: lehmäin-fluessat, meemibolat ja sen sellaiset.

Onko kaikki kuitenkin niin huonosti? No ei.

Ihmiset elävät tulevaisuudessa yhä vanhemmiksi. Länsimaiden naisten elinodotusarvo kasvaa 85 vuoteen ja miesten 80 vuoteen. Kaikista vanhim-maksi ihmiset elävät edelleen Japanissa. Teknolo-giat kehittyvät hurjaa vauhtia, minkä seurauksena kehitetään yhä parempia ja tehokkaampia lääkkeitä sekä hoitomuotoja. Saatetaan keksiä sellaisia lääkkeitä, jotka estävät ihmisiä lihomasta, vaikka söisi mitä, kaikkien laihduttajien unelmapillereitä. Uusien menetelmien avulla pystytään yhä nopeam-min tunnistamaan ja määrittelemään uusia pato-geenejä ja kehittämään rokotuksia. Terveydenhoito

13

ei ole enää niin invasiivinen, sillä uusi teknologia korvaa perinteiset kirurgiset leikkaukset. Hoidosta tulee myös yhä yksilöllisempää ja sairauksien diag-nostiikasta yhä tarkempaa. Avaamme yhä enemmän kuolleisuuteen johtavien sairauksien mysteereitä ja pystymme hyödyntämään löydöt lääkkeiksi. Syöpä ei ole enää kuolemantuomio ja esimerkiksi DNA-rakenteen selvittänyt nobelisti James Watson ennusti erittäin optimisesti, että syöpä parannetaan kokonaan 20 vuoden kuluttua. Ymmärrämme paljon enemmän ihmiskehosta, esimerkiksi niinkin tärkeää osaa kuin aivoja. Mahdollisesti pystymme palaut-tamaan näön sokeille ja kuulon kuuroille.

Tulevaisuudessa ihmiset ovat yhä tietoisempia omasta geeniperimästään ja omasta alttiudestaan sairauksiin. Parhaimmassa tai huonoimmassa tapauksessa ihmisten geeniperimää muokataan (tai ainakin tarkistetaan) sikiövaiheessa, tai jopa ennen sitä, jotta voidaan minimoida tulevat sairau-det ja muut epämiellyttävät ominaisuudet ja lisätä

haluttuja ominaisuuksia, kuten hyvää ulkonäköä ja älykkyyttä. Tulevaisuuden miljoonan dollarin beibet ja robocopit ovat ihmishybridejä, joissa on uusim-mista biomateriaaleista valmistettuja niveliä, luita ja elimiä, kuten sydämiä ja silmiä, jotka pidentävät omistajiensa ikää monella kymmenellä vuodella.Lähdemme myös ehkä joku päivä avaruuteen, sillä Stephen Hawkingkin on kehottanut, että ihmisten on siirryttävä muualle maapallolta säilyttääksensä rotunsa, koska rakas maapallomme ei kestä meitä enää pitkään. Hawking on ennustanut, että seuraa-van tuhannen vuoden aikana luonnonkatastrofi tai ydinvoimasota tuhoaa sen. Mutta tämä on vasta kaukana tulevaisuudessa, joten ei huolta!

Syökää terveellisesti, liikkukaa ja tulkaa osakun-nalle, niin voitte paremmin ? !

TEKSTI JA KUVAT: EKATERINA VIRKUNEN

Lähteitä:1) http://news.bbc.co.uk/today/hi/today/newsid_9672000/9672233.stm2) http://www.plosmedicine.org/article/fetchObject.action?representation=PDF&uri=info:doi/10.1371/journal.pmed.00304423) http://www.who.int/healthinfo/global_burden_disease/projections/en/4) http://www.mlive.com/news/grand-rapids/index.ssf/2011/05/cure_for_cancer_possible_in_5.html5) http://tymi.fakiirimedia.com/esitykset/popup.php?esitys=22&teksti=Taustaa6) http://www.washington.edu/alumni/columns/june98/health.html

14

TULEVAISUUS MARSISSANaapuriplaneettamme Mars on Maata halkaisijaltaan noin puolet pienempi kylmä ja kuiva kivipallo, jolla on hyvin ohut ilmakehä. Pintalämpötilat vaihtelevat +35°C - -143°C välillä kes-kilämpötilan ollessa -63°C. Ilmakehä koostuu hiilidioksidista(95,32%), typestä(2,7%) ja pienistä määristä mm. argonia(1,6%), happea(0,13%), hiilimonoksidia(0,08%) ja vesihöyryä(210 ppm). Marsin ilmakehän tiheys on sadasosa Maan ilman tiheydestä. Ilmanpaine on 1/200 maapallon il-manpaineesta. Koska Marsin ydin on jäähtynyt, ei sillä ole auringon hiukkassäteilyltä suojaavaa magneettikenttää. Olosuhteet ovat siis varsin heikot elämää varten.

Marsiin on lähetetty useita luotaimia tutkimaan sen maaperää ja ilmakehää sekä etsimään merk-kejä elämästä. Esimerkiksi Phoenix -luotaimen tehtävänä on selvittää, onko Mars ollut elinkel-poinen. Mars Odyssey -luotain vahvisti vesijään olemassaolon Marsin napalakeissa syksyllä 2001. Potentiaalinen alue Marsin asuttamiseksi olisi juuri napalakkien läheisyydessä, koska vedentuotanto olisi täällä todennäköisesti helpompaa. Jotta asuminen ylipäänsä Marsissa olisi mahdollista, tarvittaisiin mm. voimakkaita hiekkamyrskyjä kestäviä asuinrakenteita, varastotilo-ja, raaka-aineiden tuottamistekniikkaa(esim. veden uuttaminen), energiantuotantolaitos, ruoan-tuotanto-olosuhteet ja polttoaineita sekä kulkuneuvoja Marsin pinnalla. Toistaiseksi ei edes ole lähetetty miehitettyä lentoa Marsiin, mutta tilanne voi muuttua, mikäli suunnitteilla oleva Mars One projekti toteutuu.

Tulevaisuus Marsissa on villinnyt joitakin scifikirjailijoita jo vuosikymmeniä. Miehitettyjä lentoja ja maankaltaistamista on tosin myös pohdittu realistisessa mielessä. Tulevia Marsissa asumisen mahdollisuuksia tutkii mm. NASA:n tukema Haughton-Mars Project, joka jäljittelee mahdollisen Mars aseman toimintaa maassa. NASA on kaavaillut miehitettyä matkaa Marsiin jo 1950-luvulta lähtien ja ensimmäisen miehitetyn lennon on arvioitu tapahtuvan 2030-luvulla. Myös Euroopan avaruusjärjestö, ESA, on aloittanut Aurora-nimisen projektin, jonka tavoitteena on miehitetty lento Marsiin. Mars One -projektissa ollaan kuitenkin vieläkin optimistisempia. Ensimmäinen rahtilento tapahtunee suunnitelmien mukaan 2018 ja ensimmäinen miehitetty lento 2024.

Mars One on alankomaalaisen Bas Lansdorfin aloittama hanke Marsin asuttamiseksi. Siinä lähetettäisiin 4 hengen miehistöjä 2 vuoden välein Marsiin pysyviksi asukkaiksi vuodesta 2024 lähtien. Ensimmäiset tarvikkeet lähetettäisiin vuonna 2018 ja loput miehitettyjen lentojen yhteydessä. Projektia rahoitettaisiin osittain tekemällä tosi-tv-ohjelmaa asukkaiden elämästä. Ihmiset alkaisivat rakentaa itselleen asumiskelpoista elinympäristöä mukana tulleen tekniikan ja tarvikkeiden avulla. Koska ravintoa ja vettä on vaikeaa ja kallista kuljettaa tarvittavia määriä Marsin asukkaille, alkaisivat he itse tuottaa oman vetensä, ruokansa ja hengitettävän ilmansa. Vesi tuotettaisiin uuttamalla maaperästä: ensin kuumentamalla maata, kunnes vesi höyrystyy ja sitten tiivistämällä veden nestemäiseen muotoon varastoitavaksi. Käytettyä vettä myös kierrätet-täisiin. Happea voitaisiin tuottaa hajottamalla vettä vedyksi ja hapeksi. Osa hapesta käytettäisiin asuinkeskusten ilmakehän tuottamiseen ja osa varastoitaisiin. Typpeä otettaisiin hengitysilmaan suoraan Marsin ilmakehästä. Jonkin verran säilyvää ruokaa lähetettäisiin lentojen mukana, mutta pyrkimys on, että astronautit söisivät mahdollisimman paljon tuoretta ruokaa viljelemällä sitä itse. Heidän ravintonsa saattaisi koostua mm. myös levästä ja hyönteisistä. Ruoantuotanto tapah-tuisi sisätiloissa keinovalaistuksessa. Hiilidioksidi ja vesi saataisiin Marsista. Ravinteita kasveil- TEKSTI: SUVI OKKOLA

KUVA: http://www.pixabay.com/

15

le saataisiin ihmisten jätteistä kierrättämällä tai tuomalla Maasta. Hengitettävää happea saataisiin lisää myös kasvien yhteyttämisen avulla.

Projekti on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä tieteilijöiltä, insinööreiltä ja muilta avaruusalan asiantuntijoilta niin lääketieteellisiin, teknisiin, taloudellisiin kuin eettisiin seikkoihin liittyen. Teoreettinen fyysikko Gerard’t Hooft epäilee aikataulun ja 6 mrd:n dollarin budjetin riittävyyttä. Entinen astronautti Ulrich Walter taas kritisoi koko projektin eettisyyttä. Hän uskoo, että ideana on vain tehdä tosi-tv-viihdettä avaruuteen lähetettävien ihmisten kustannuksella välittämättä, mitä heille tapahtuu. Walter myös arvioi, että todennäköisyys astronauttien selviytymiselle yli 3 kuukautta Marsissa on vähemmän kuin 20%.

Jää nähtäväksi toteutuvatko mielenkiintoiset suunnitelmat asumisesta Marsissa ja ollaanko jo 10 vuoden päästä kokemusta rikkaampia. Mahdollisuuksia on, mutta taloudellisissa ja teknisissä haasteissa riittää vielä paljon tekemistä. Jo itse lento Maasta Marsiin on vaativa ja pitkäjänteistä suunnittelua tarvitseva operaatio. Varsinkin Mars One -projektin aikataulu rahoituksineen on mielestäni erittäin optimistinen. Uskon, että vielä joku päivä Marsissa suoritetaan maankaltais-tamiskokeita, mutta todennäköisesti tämän kaltaisten projektien toteutumisessa kestää hieman enemmän aikaa kuin vain yksi vuosikymmen.

TEKSTI: SUVI OKKOLAKUVA: http://www.pixabay.com/

Lähteet:Maailmankaikkeus 2009-2010 Tähtitieteen vuosikirja, A. Palviainen, H. Oja, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa (2008)http://en.wikipedia.org/wiki/Marshttp://nssdc.gsfc.nasa.gov/planetary/factsheet/marsfact.html http://www.mars-one.com/http://en.wikipedia.org/wiki/Mars_One

16

WILLIN TULEVAISUUSGALLUP

Osakuntalaisien omaan tulevaisuuteen kuului 20 vuoden päässä pääasiassa menestyksekäs ura tai perhe. Seuraavana vastauksia kysymykseen ”Missä näet itsesi 20 vuoden päästä?”.

”Huippututkijana, kansainvälinen ura yliopistossa – ulkomailla.””Purjehtimassa Adrianmerellä.””Töissä hyvissä akateemisen ihmisen töissä toivottavasti. Omistan asunnon, muutaman koiran ja miehen. Matkustelen. Lapsista en tiedä.””Työ, Volvo, kultainen noutaja ja punanen mökki.””Äärimmäisen rikkaana ja menestyksekkäänä. YK:n pääsihteerinä.””Vallan kahvassa.””Nukkumassa.””Luuhaamassa yliopistolla/osakunnalla.””Naimisissa.””Kotona perheen kanssa muutaman kissan kera.”

Willin toimitus otti selvää, millaisena osakuntalaiset näkevät tulevaisuuden maapallolla, omassa elämässään ja osakunnalla. Kyselyyn vastasi koko-naisuudessaan 15 osakuntalaista.

17

Myös osakunnan tulevaisuuden näkymät kiinnostivat toimitusta ja kysyimme: ”Millainen on Wiipurilainen osakunta 100 vuoden päästä?”

”Jäsenmäärä on kasvanut ja omat tilat takataskussa.””Täynnä kehittyneempää lajia jotka osaavat syödä vihreää lasia.””Kalja maistuu osakuntalaisille eikä tilojen betoniseinää ole vieläkään maalattu.””Yksi tärkeimmistä hallituspuolueista edustuksellisena monarkiana, jonka kuningasperhe polveutuu WIO:n kuraattorista.””Muuttanut takaisin Liisankadulle. Uljaampana ja mahtavana kuin koskaan aiemmin.””Pamauksessa ei vieläkään saa viinaa ajallaan.””Oikein mahtava, perinteikäs ja kunniakas. Mut ehkä vähän nolo.”

Maailmanlopun syyksi veikattiin auringon sammumista/räjähtämistä, ihmiskuntaa tai ilmaston-muutosta. Maailmanloppu tulee osakuntalaisten antamien vastausten perusteella aikaisintaan 100 vuoden päästä. Yleisin vastaus oli kuitenkin, että loppu häämöttää vasta 5 miljardin vuoden päässä. Poikkeavia näkemyksiä antoivat seuraavat vastaukset:

”3000-luvulla ihmissuku alkaa kuihtumaan, Homo sapiens katoaa 10 000 vuoden kuluessa ja delfiineistä kehittyy maapallon uusi hallitseva laji, koska jäätiköt sulavat ja mantereet peittyvät meren alle.””Pamaus 620 silliksen jatkoilla, kuraattorilla on kossupullo.””Kaikki söivät lasia.””Putin sammuu ydinaselaukaisunapin päälle.”

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Onneksi vuodesta 2015 tulee tämän kyselyn perusteella hyvä. Eletään siis hetkessä!

MAIJU PARTAMIES

18

USKONNON TULEVAISUUSTeologina olen, varsinkin uskontotieteen ja käytännöllisen teologian opinnoissa, usein törmännyt arvioihin käynnissä olevasta maallistumisesta tai ainakin uskonnon merkityksen muutoksesta. Uskonnosta on kuulemma tulossa henkilökohtaisempaa ja tarkemmin valikoitavampaa. Tämä arvio on paljolti hyväksytty itsestäänselvyytenä, lähinnä, koska viimeaikainen kehitys on ollut sen mukaista. Mutta onko uskonnon tulevaisuus luettavissa sen lähimenneisyydestä, vai olisiko katse syytä kääntää muualle?

Jotta voitaisiin puhua uskonnon tulevaisuudesta, on tietenkin ensin selvitettävä, mitä ymmär-rämme uskonnolla. Monesti sen ajatellaan tarkoittavan uskoa ja suhdetta Jumalaan, jumaliin tai muihin henkiin, sekä tällaisten olentojen todellisuuksiin, kuten Taivaaseen. Olen itse kuitenkin suosinut hyvin väljää uskonnon käsitettä, joka kattaa paljon muitakin uskonvaraisia mielen-sisältöjä kuin käsitykset yliluonnollisesta. Minusta uskontoa on kaikkialla, missä ihmisillä on ehdottomia periaatteita. Sitä on kohtalonomaisissa historiakäsityksissä, pasifismissa, rotu-puhtauden ihanteissa ja tasa-arvon tavoittelussa. Kun kohtaamme jotain itseisarvoista ja kritiikil-tä eristettyä, lyhyesti sanottuna pyhää, olemme uskonnon alueella. Sen perustaminen yliluonnol-liseen on varmasti kätevää, mutta ehkei välttämätöntä.

Määriteltyäni uskonnon näin väljästi voin tietenkin povata sille loistavaa tulevaisuutta, sillä ihmiset kaipaavat aina totuuksia riippumatta siitä, miten ahkerasti viisastelijat osoittavat niitä suhteellisiksi. On totta, että nykyaikana ja eritoten länsimaissa uskonnon ulkoiset muodot ovat käyneet aiempaa sirpaleisemmiksi ja valjummiksi. Tämä liittynee pitkälti materiaalisen vaurauden ja fyysisen turvallisuuden lisääntymiseen: suuria massoja sitovat yhteiset, pyhät uskomukset sekä niistä muistuttavat seremoniat on koettu tarpeettomiksi, kun erillisenä yk-silönäkin on voinut pärjätä yhä paremmin.

Ei kuitenkaan voi pitää itsestään selvänä, että tämä länsimaihin jo erottamattomasti liitetty kehi-tys jatkuu. On täysin mahdollista, että tulevaisuudessa meillä on ympärillämme vähemmän ihraa ja enemmän väkivaltaa. Euroopassa sitkeät taloudelliset ongelmat ja etnis-uskonnolliset ristirii-dat luovat turvattomuutta, joka on otollinen kasvualusta perinteisemmälle, yhteisöä tukevalle uskonnollisuudelle. Antiikin Roomankin uskonnollinen pluralismi vaihtui hiljalleen katoliseen yhtenäiskulttuuriin tilanteessa, jossa vanha yhteiskunta oli hajonnut. Muita varmasti uskonnossa heijastuvia ilmiöitä ovat esimerkiksi ilmasto- ja ympäristökatastrofit, joita osaksemme povataan yhä synkemmin äänensävyin. Kirkonmäki voi olla ainoa turvallinen paikka, jos merenpinta kylliksi nousee.

Pysyvämpää muutosta uskonnollisten uskomusten rooliin on kenties tuonut länsimainen luon-nontiede. Esimerkiksi ukkosmyrskyjä, tauteja ja lapsettomuutta ei meillä päin katsota ilman muuta jumalolentojen tekosiksi. Uskonnon rooli maailman menoa ja olemusta selittävänä teki-jänä on kaventunut, tai vähintäänkin sen on pitänyt siirtyä tieteen havainnoimien ilmiöiden taus-talle, alueelle, joka toistaiseksi on tietojemme ulottumattomissa. Englantilainen matemaatikko Horace Lamb totesi aikoinaan, että kun hän kuoltuaan menee Taivaaseen, hänellä on Jumalalle kaksi kysymystä. Ensinnä, miksi kvanttisähködynamiikka; toiseksi, miksi turbulenssi nesteiden liikkeissä. Ensimmäiseen hän kuulemma uskoi saavansa vastauksen. Eikä herra Lambin ihmette-

19

ly voine olla kuoleva ilmiö, sillä ihminen on sellainen olento, joka kaikki vastaukset saatuaankin osaa kysyä – miksi? Jos ei Jumalaa muualla ole, niin ainakin tämän kysymyksen takana, varjos-sa, joka näyttää kapenevan, mutta joka ei koskaan katoa.

Huomaammekin, että kysymystä uskonnon tulevaisuudesta ei voi käsitellä erillisenä muiden ilmiöiden tulevaisuuksista. Talous, yhteiskunnan turvallisuus, tieteen saavutukset ja luonnonolot ovat siihen hyvin kiinteässä yhteydessä. Olen tässä kiinnittänyt huomiota länsimaiden tilantee-seen, koska Willi on länsimaissa ilmestyvä ja voittopuolisesti länsimaisten lukema lehti, mutta uskonto ei ole muusta elämästä erillinen saareke toisissakaan kulttuuripiireissä. Kehotukseni lukijoille onkin: pitäkää uskonto mielessä, kun luette tämän lehden muita artikkeleja tule-vaisuudesta, ja nähkää vuorovaikutuksen mahdollisuudet ilmiöiden välillä. Tyhjintä mahdollista puhetta on ennustaa tulevaisuutta sillä oletuksella, että viime aikoina nähty kehitys ilman muuta jatkuu.

Uskonnon muodoista ja määritelmistä:Fingerroos et al.: Uskonnon paikka. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2009.

Länsi-Euroopan nykyisestä uskonnollisesta fundamentalismista (englanniksi):http://www.wzb.eu/sites/default/files/u6/koopmans_englisch_ed.pdf

Mainio kaunokirjallinen luonnonkatastrofi-skenaario:Risto Isomäki: Kurganin varjot. Tammi, 2014. TEKSTI: OLAVI SEPPÄNEN

KUVA: TIIA YLI-KANKAHILA

Varjostavatko synkät pilvet uskonnon tulevaisuutta, vai tuleeko sää vielä vaihtumaan?

20

KauhuskenaarioValmistujaisjuhlieni jälkeisenä aamuna herään silkkaan kauhuun: Lakimiesuutisista luen että OECD-valtiot ovat päässeet sopuun verosuunnittelun vastaisesta ohjelmastaan. Kukaan ei siis tarvitse enää pientä verosuunnittelijaa! Mielessäni kiroan sitä, etten sittenkin erikoistunut avioehtojen pilkunpaikkojen tulkintaan. No, joutuvathan merikapteenitkin luovimaan joskus myrskyjen läpi; siis pää pystyssä työnhakuun.

Mutta niin se vain on, että verojuristeille ei vain enää ole töitä. Tuosta ennen niin jalosta lakimiesten alalajista on tullut koko ammattikunnan sylkykuppi. Ja niin se vain on, että joudun ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja nöyrryn hakemaan töitä Töölönlahden ulkopuoliselta al-ueelta. Työnhaku ei ota onnistuakseen, ennekuin vihdoin onnistun varmistamaan Perä-Kainuun ulosottovirastosta apulaisleimasimenkostuttajan paikan. Valtion leipä on pitkä ja kapea. Joudun myymään avoautonikin jotta saan lämmitettyä mummonmökkini korven keskellä. Oikiksen vuosikurssin 20-vuotismuistelotapaamiseen joudun ratsastamaan kesyttämälläni hirvellä, kun muut oikkarit saapuvat Kalastajatorpalle purjeveneillään, yksityissuihkukoneillaan ja humanis-tiorjien kantamisssa jalokivin koristelluissa kantotuoleissaan.

Lakimiehen tulevaisuus – neljännesvuosisadan uraskenaariot

21

Yksin siis asustelen korvessa, juttelen jäniksenpapanoille ja keräilen itäpreussilaisia leimasimien kostutusalustoja neljännesvuosisadan päästä, mikäli asiat kulkevat huonointa mahdollista rataa.

Kultainen keskiskenaarioValmistumiseni jälkeen teen kuten aina ennenkin olen tehnyt, eli menen siitä mistä aita on matalin. Haen siis ns. varmaa työpaikkaa ja pääsen Kouvolan verovirastoon verosihteeriksi. Työaika on kahdeksasta neljään ja palkallani saan mukavasti osamaksulla hankittua Volvo V70:n sekä vähän käytetyn kultaisen noutajan. Hobby Hallista verhotangot ja Ikean toisiksi halvimmat olohuoneen kalusteet, niistä on oma koti tehty. Kouvolakaan ei näytä enää niin pahalta, kun har-maakaihisten silmien läpi sitä katselee. Oikiksen vuosikurssin tapaamiseen saavun ympäristötie-toisesti junalla, ja päätän hieman irroitella matkustamalla extra-luokassa.

Neljännesvuosisata vierähtää ja vietän keskiluokkaisen harmaata, mutta kohtuullisen onnellista elämää uistan.

Jos palaset loksahtavat kohdalleen...Valmistujaisjuhlieni jatkoilla American Barissa tutustun erääseen head hunteriin, johon charmantti olemukseni ja cost plus -metodin puolalaisten soveltamiskäytäntöjen kiemuroiden aukoton tuntemukseni tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Seuraavalla viikolla saankin jo odot-telemani puhelun.

Aloitan siis kovassa nosteessa olevan mobiilipelifirman lakiosaston johtajana. Suurena innovaa-tiojohtajana keksin mm. korvata asiakassopimustekstit udmurtinkielisillä kansanrunoilla, jolloin reklamaatioiden määrä tippuu nollan tietämille. Firma laajenee nopeasti, sillä kauppasopimus-neuvotteluissa vastapuolen lakimiehet hämääntyvät hassusta mie-sie-murteestani ja poistuvat neuvotteluista hämmentävän huonojen sopimusehtojen kera.

Kahden kuukauden työrupeaman jälkeen myyn kannustinpalkkioina saamani tähtitieteellisiin kursseihin nousseet pelifirman osakkeet. Näillä rahoilla elelisin Eurojackpot-voittajan elämää elämäni ehtooseen, tuumin, mutta toisaalta sormi ahterissa istuminen alkaisi pidemmän päälle käymään kunnon päälle. Päätän siis perustaa oman konsulttitoimiston, jolla riittääkin asiakkaita juristipiireissä legendaarisen maineeni ansiosta. Rahaa tulvii ovista ja ikkunoista, ja rahahan on lakimiehen elämän eliksiiri. Jotta elämä tuntuisi täydelliseltä, on välillä oltava myös huolia, kuten se, ettei mielikuvitus enää meinaa riittää erikoisrekisteritunnusten keksimiseen uusiin urheiluautohankintoihin. Oikkareiden muistelotapaamiseen saavun omalla kuolontähdelläni, jolle on tosin hankala löytää pysäköintitilaa Kalastajatorpan pihasta. Ja sitten vielä väitetään ettei menestyvillä ihmisillä ole murheita.

TEKSTI: ANTON FALKENBERGKUVA: TIIA YLI-KANKAHILA & OLAVI SEPPÄNEN

22

Hiiden Hirven Hiihto

Ilman menneisyyttä ei olisi tulevaisuutta. Sunnuntaina 15.2. järjesti Sommely ry jokavuotisen Hiiden Hirven Hiihto -nimisen tapahtuman Helsingin Pukkisaaressa. Pukkisaari sijaitsee aivan Seurasaaren ku-peessa ja saari on rakennettu Sommelo ry:n toimesta muistuttamaan rautakautista kauppakylää. Sommelo ry on 1997 perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on edistää ja ylläpitää tietoutta suomalaista esihistoriaa ja erityisesti nuorempaa rautakautta 550‒1150/1300 jKr. koskien (www.sommelo.fi). Yhdistys järjestää vuoden ympäri jäsenilleen tapahtumia, kuten miekkailu- ja jousiammuntaharjoituksia sekä käsityökursse-ja. Lisäksi kaksi kertaa vuodessa järjestetään isommat yleisötapahtumat. Kevättalveen sijoittuva Hiiden Hirven Hiihto on näistä toinen ja syksyllä järjestetään Pukkisaaressa muinaismarkkinat. Yhdistyksen riveissä on sekä vasta äskettäin historiasta kiinnostuneita että arkeologiksi itsensä lukeneita maistereita ja muita museoalan ammattilasia.

Sommelo ry:n toiminnassa mukana oleva kulttuuri- ja seniorisihteerimme Laura Väisänen kertoo seuraavaa: "Kyse on oikeastaan historianelävöityksestä eli tutkitaan arkeologisia löytöjä ja mahdollisuuk-sien mukaan historiallisia lähteitä ja pyritään tekemään asiat samalla tavalla kuten esim. suolöytöjen pohjalta tehdyt sukset, hautalöytöihin perustuvat vaatteet ja Pukkisaaren rakennukset".

Hiiden Hirven Hiihdon voi katsoa pohjautuvan Kalevalaan, jossa Lemminkäinen hiihtelee peltojen periä Lappiin asti pyydystääkseen Hiiden Hirven ja todistaakseen tällä Pohjan akalle, että on soveltuva Pohjan neidon mieheksi. Lemminkäinen saa Hiiden Hirven kiinni, mutta Pohjan akalla on lisää tehtäviä kosijalle.Jo useampana vuonna Hiiden Hirven Hiihto -tapahtumassa mukana ollut Laura Väisänen kasasi Wiipu-rilaisista joukkuetta kyseiseen tapahtumaan. Nelihenkiseen joukkueeseen saatiin sairastumisten jälkeen kuitenkin vain kaksi Wiipurilaista Essi Kuukka ja Tiia Yli-Kankahila. Puolet joukkueesta kasattiin Sommelo ry:n riveistä löytyneillä ulkomaisilla vahvistuksilla, joista toinen oli puolalainen Sebastian Piotrowski ja toinen unkarilainen László Bende. Kaikki joukkueen jäsenet olivat ensi kertaa mukana tapahtumassa ja hieman pelokkaissa ja kauhun sekaisissa tunnelmissa joukkueen nimeksi valittiinkin Help – Apua.

Hiiden Hirven Hiihtoon osallistuvat joukkueet alkavat jo olla lähtöasemissa jäällä. Kisaan osallistui yhteensä kahdeksan nelihenkistä joukkuetta. Kauniinpaa säätä ei olisi voinut hiihtopäivälle sattua.

23

Hiiden Hirven Hiihdossa siis hiihdetään tai ”luistellaan”, kuten kilpailun päätuomari huomautti, pientä Pukkisaarta ympäri. Jokainen nelihenkisen joukkueen kilpailija hiihtää saaren kerran ympäri ja kilpai-lu on täten tavallaan viesti. Jään puuttuessa tai sen heikkoudesta johtuen joinakin vuosina on jouduttu tyytymään juoksemaan saarta ympäri. Sukset ovat muinaisukset eli oikeastaan nahkaremmeillä varustetut laudat, joista päitä on saatettu enemmän tai vähemmän käyristää. Suksien pohjat on yleensä käsitelty tervalla, jotta kosteus ei pääse imeytymään liiaksi puuhun tehden suksista painavat. Tervasta huolimat-ta suksi luisti jäällä melkein liiankin hyvin. Suksisauvoja ei ole kahta vaan yksi paksu puusauva, joka on toisesta päästä veistetty teräväksi. Jotkut viisaat olivat laittaneet suksisauvansa päähän naulan, niin sillähän sai hyvän pidon jäähän.

Merkittävä osa kilpailua hiihtämisen lisäksi on Hiiden Hirven ammunta jousella. Hiiden Hirvi on komea puusta tehty noin varsan kokoinen patsas. Hiihtolenkin loppuvaiheilla pysähdytään ampumapaikalle, jossa on kolmen nuolen verran mahdollista osua noin kymmenen metrin päässä olevaan Hiiden Hirveen. Hiiden Hirveen osumalla saa lisäpisteitä joten pelkkä maaliviivan ylittäminen ensimmäisenä ei välttämät-tä riitä kilpailun voittamiseen.

Ennen kilpailua oli mahdollisuus hieman tutustua hiihto- ja jousiammuntavälineisiin. Lisäksi kilpailun säännöt ja kisarata käytiin joukolla päätuomarin kanssa läpi. Startti kilpailuun oli kello 13, jolloin aurinko oli jo ehtinyt mukavasti sulattaa jään pintaa tehden siitä todella liukkaan. Joukkue Help ‒ Apua ei aivan yltänyt voittoon, mutta ei se ollut viimeinenkään maaliviivan ylittänyt joukkue. Voittajoukkueessa Har-maasudet I oli kuitenkin Wiipurilaisten Laura Väisänen. Kisaan kuuluu oleellisesti oikeanlainen pukeu-tuminen. Paras joukkue valitaan kilpailusuorituksen lisäksi myös varusteiden perusteella. Varustepalkinto meni myös Harmaasudet I -joukkueelle, jotka saivat tuomareilta kiitosta siitä, että koko joukkueen kengät istuivat rautakautiseen tyyliin. Palkintojen ja rankan urheilusuorituksen jälkeen syötiin vielä joukolla Pukkisaaressa hernekeittoa ja leipää.

Kukapa olisi arvannut, että liukastelu pari kertaa uhkaavasti poksuneen jään päällä olisi niin metkaa! Ensi vuonna sitten täysin Wiipurilainen joukkue hiihtämään ja Hiiden Hirveä ampumaan! Tapahtuma järjest-etään ensi vuonna 7. helmikuuta. Lisätietoja Sommelo ry:stä löytyy internetsivuilta www.sommelo.fi ja eiköhän kulttuurisihteerimme Laura myös vastaa kysymyksiin yhdistykseen ja sen toimintaan liittyen.

Essi Kuukka on välinehuollon parissa ja lisää reikiä nahkaremmeihin, jotta jalat saa tiukasti kiinni suksiin. Parilta kisaajalta sinkosikin suksi jalasta irti kesken hiihtolenkin.

TEKSTI JA KUVAT: TIIA YLI-KANKAHILA

24

TULEVAISUUDEN VOITTAJA?Tulevaisuus osaa olla varsin viheliäinen. Toivo paremmasta huomisesta toki käytännössä ajaa koko ihmiskuntaa eteenpäin, joten konseptia ei sinänsä sopine mollata täysin maan rakoon. Jat-kuva unelmointi on kuitenkin käytännössä tuhonnut lukemattomien ihmisten elämän. Itse olen ollut viime vuosina lähes pakkomielteisen kiinnostunut niin sanotusta menestymisen teoriasta. Mitkä asiat, mitkä lähtökohdat, luovat tulevaisuuden menestyjiä? Voiko getosta pinkaista huip-ulle, vai onko totta, ettei rikkaaksi tulla yhdessä sukupolvessa? Elämä on lopulta niin arvaama-tonta ja haastavaa, että jo kohtalaisetkin tulokset vaativat luonteenlujuutta.

Arvostetut hengelliset johtajat toistavat kilpaa mantraa ”pysy hetkessä”. Älä vitkastele tai ajattele turhia. Keskity olennaiseen. Steve Jobs puolestaan sanoi kuuluisassa valmistujaispu-heessaan Stanfordissa, ettei elämä ole ikinä mieluisaa, jos ei työskentele niiden asioiden parissa, joita todella rakastaa. Se oli hänen mukaansa ainut tapa elää merkityksellinen elämä, ja kenties siinä sivussa menestyä. Sittemmin on toki tullut selväksi, että Jobs oli lähinnä pelkkä tekopyhä riistäjä, mutta ajatus on sinänsä silti kaunis. Elämä tapahtuu. On helppoa ja mukavaa käper-tyä sohvalle napostelemaan ja katsomaan tv-ohjelmia oman kullan, kavereiden tai molempien kanssa yhdessä. Lopulta kuvaan tulevat lapset. Samaan hautaanhan olemme kaikki matkalla, ja kukaan ei voi toisen puolesta kertoa, mikä on oikea keino viettää lyhyt ja arvokas elämä. Luultavasti suurin asia, minkä olen tähän mennessä sisäistänyt, on hyvien prosessien tärkeys. Monesti kuulee kansalaisten pohtivan, onko menestyneillä ihmisillä maagisesti enemmän tunteja päivässä ‒ ei tietenkään ole. Kirjoista tai oppaista oppii harvemmin mitään varsinaista uutta. Käytännössä kaikki tietävät jo hyvän elämän salaisuuden. Syö terveellisesti, kehitä itseäsi, laita televisio kiinni, kaikki vanhaa juustoa – käytännössä kukaan ei kuitenkaan tee mitään. Miten paljon sitä saisikaan aikaan, jos oikeasti heräisi aikaisin aamulla, pistäisi itsensä liikkeelle ja hoitaisi asiat järjestelmällisesti pois päiväjärjestyksestä? Eikä vain joskus, vaan lähes joka päivä. Jos asiasta ei ole tietoinen, päivästä hukkaa kallisarvoisia minuutteja, jopa tunteja, täysin tur-hanpäiväisiin asioihin. Pelottavinta asiassa puolestaan on se, että se ei tunnu häiritsevän lähes ketään. Toki on täysin ymmärrettävää, että monia pelottaa edes ajatella arkea näin kylmästi ajan kannalta. Ainako pitää suorittaa, ainako pitää painaa duunia ja jaksaa lisää? Tehokkuuden parantuessa riittävästi, vastaus on kuitenkin ei. Tehokkuutta voi treenata aivan kuin mitä tahansa kehon lihasta, ja lopulta saattaa saada enemmän aikaan puolessa siitä ajassa, mitä ihmiset, jotka vitkastelevat, kuluttavat. Lienee siis harvinaisen selvää, kummassa tilanteessa voittaa enemmän vapaa-aikaakin. Eräs keino lisätä omaa tehokkuutta on myös vertaisryhmien vaihtaminen. Suomessa juurtuu hel-posti ajattelemaan elämää tavallisen hyvinvointivaltion asukkaan vinkkelistä. Nautitaan ilmais-esta koulutuksesta, luodaan oma pieni ura, ja eletään turvallisesti sekä lokoisasti omissa oloissa, kohtalaisen hajuttomana ja mauttomana. Ei sillä, etteikö se saattaisi olla vastaus. On upeaa, että elämme rauhallisessa, tasa-arvoisessa maassa, jossa tuo on mahdollista. Mikäli kuitenkin tuntee sisällään polttavan motivaation, joka toteuttamattomana suorastaan käristää sielua, on muistamisen arvoista, että Suomessakin saa yrittää ja kenties menestyäkin. On olemassa suosittu sanonta, jonka mukaan jokainen henkilö on viiden lähimmän ystävänsä keskiarvo. Aloin saada uusia vertaisryhmiä muun muassa alettuani kuuntelemaan rap-musiikkia vuosia

25

sitten. Luulin kyseessä olleen genre, johon kaltaiseni musiikkisnobi ei ikinä sortuisi sukelt-amaan. Minulle vain Radioheadia tai Arcade Firea, ei ikinä Ice Cubea, NASia tai varsinkaan 50 Centiä. Toisin kuitenkin kävi, ja Yhdysvaltojen katujen musiikki alkoi puhuttelemaan toden teolla. Mustat räppärit toimivat viestinviejänä aivan toisenlaisesta maailmasta. Maailmasta, jossa ei ollut turvaa, eikä myöskään pahemmin sääntöjä. 50 Cent ja Robert Greene julkaisivat vuonna 2009 arvostetun kirjan, the 50th Law, jossa analysoitiin 50 Centin eli Curtis Jacksonin matkaa menestykseen. Jacksonin isä poistui kuvioista nopeasti ja äiti puolestaan murhattiin raa’asti. ’Fifty’ ajautui diilaamaan kokainiia, kävi lähellä kuolemaa useita kertoja ja päätyi lopulta vanki-laan. Ulos päästyään hän tajusi, että hän tulisi ennen pitkää kuolemaan huumebisneksessä, joten hän äänitti oman rap-albuminsa, unelmanaan pako viheliäisestä getosta. Juuri kun albumi oltiin julkaisemassa, häntä kuitenkin ammuttiin 9 kertaa, jonka jälkeen levy-yhtiö purki sopimuksen, koska ei halunnut olla missään tekemisissä Jacksonia seuraavien jatkuvien väkivaltaisuuksien kanssa. Suuhun osunut luoti puolestaan aiheutti sen, että hänen puheensa sammalsi, eikä hän voinut rapata entiseen tapaan. Hänellä ei ollut rahaa, koulutusta eikä tukea. Hauta odotti. 50 Cent kuitenkin otti puhevikansa osaksi identiteettiään, äänitti uusia kappaleita, ja alkoi jakamaan musiikkiaan ihmisille New Yorkin kaduilla, koska muuta mahdollisuutta ei ollut. Jackson piile-skeli tappajilta, äänitti kappaleita ja jakoi lisää musiikkia. Lopulta itse Eminem kuuli kampanjas-ta, ja tarjosi hänelle mahdollisuuden. Etenkin suomalaisten miesten ongelmat liittyvät vahvasti viinaan, masennukseen ja murheel-lisuuteen – yleensä kaikkiin kolmeen samaan aikaan. Suomalaiset ovat suorastaan mestareita luomaan itselleen ongelmia. Aina, kun ulkona on harmaa loskasää, ajattelenkin 50 Centiä sekä kaduilla pyöriviä mustia nuoria Queensin getossa, pelkät pistoolit taskussa turvanaan. Kuulostaako naurettavalta? Aivan varmasti, mutta se toimii. Muistan sillä sekunnilla, että meillä ei Suomessa ole ongelmia. Ihan oikeasti.

”People talk about my getting shot like it represented something special. They act like they’re not facing the same thing. But some day everybody has to face a bullet with his or her name on it”. -50 Cent (the 50th Law)

SAMUEL MUSTONEN

Kirjoja tulevaisuudestaTulevaisuutta on kuvattu kirjallisuudessa monella eri tavalla. Toisaalta on kauas tulevaisuuteen ja usein avaruuteen sijoittuvia scifi-kirjoja, ja toisaalta aivan lähitulevaisuuteen sijoittuvia, usein yhteiskunnallista pohdintaa sisältäviä teoksia. Toiset kuvaukset ovat realistisia, kun taas toisten tarkoitus on lähinnä kannustaa lukijaa pohtimaan erilaisia mahdollisuuksia. Kirjoitusajankohta vaikuttaa myös paljon siihen, millaisena tulevaisuus näkyy kirjallisuudessa. Tulevaisuus, jonka nyt kuvittelemme, poikkeaa siitä, jonka ihmiset kuvittelivat 50 vuotta sitten.

Toinen mahdollinen arviointiasteikko on optimistisuus, jolla tulevaisuuteen suhtaudutaan. Tänä päivänä dystooppiset tulevaisuudenkuvaukset ovat todella suosittuja ja yleisiä varsinkin nuorten-kirjallisuudessa. Nälkäpeli-sarja on tästä trendistä hyvä esimerkki. Kuvaamalla tulevaisuutta,

26SILVA SMOLANDER

jossa kaikki on mennyt pieleen ̶ ympäristö on tuhoutunut, ihmisten koko elämää hallitaan ylhäältä käsin tai kulkutaudit uhkaavat ̶ on mahdollista kommentoida myös maailman nykytilaa. Kuitenkin myös optimistiset tulevaisuudenkuvaukset, joissa olemme oppineet virheistämme, ovat mahdollisia.

Ohessa on muutamia erilaisia tulevaisuuteen sijoittuvia kirjoja, joita voin omasta kokemuk-sestani suositella.

TAD WILLIAMS: OTHERLAND-SARJA (1996-2001)Tad Williamsin Otherland-sarja sijoittuu tämän vuosisadan loppupuolelle, jossa virtuaali-todellisuudesta on tullut osa ihmisten arkipäivää. Kuilu länsimaiden ja kehittyvien maiden sekä rikkaiden ja köyhien teknologian välillä on tosin yhä suuri. Sarja yhdistelee varsin mahdollisen tuntuisia tulevaisuudenkuvitelmia monenlaisiin fantasiaelementteihin.Varoituksen sana: tätä sarjaa ei ole käännetty suomeksi.

Kenelle suosittelen: Eeppisen ja pitkän scifin ja fantasian ystäville, World of Warcraft -har-rastajille, virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksista kiinnostuneille

ORSON SCOTT CARD: ENDER (1985), KUOLLEIDEN PUOLUSTAJA (1986), KANSANMURHA (1991)Orson Scott Cardin Ender kertoo sodasta ihmiskunnan ja avaruusoliolajin välillä, keskittyen nuoren Enderin koulutukseen suureksi sotilasjohtajaksi. Sarjan seuraavat osat Kuolleiden puolustaja ja Kansanmurha ovat tyyliltään hieman erilaisia. Sotimisen sijaan niissä pyritään rauhaan, ja pohdinnan kohteena ovat muun muassa tekoälyn ihmisyys sekä täysin erilaisten lajien kohtaaminen ja älykkyys. Sarjassa on enemmänkin osia, mutta vain nämä kolme on suomennettu.

Kenelle suosittelen: Filosofisen pohdinnan ystäville, avaruudesta älyllistä elämää hakemaan lähteville

EMMI ITÄRANTA: TEEMESTARIN KIRJA (2012)Emmi Itärannan Teemestarin kirjan ajankohdaltaan määrittelemättömässä tulevaisuudessa jonkinlainen katastrofi on kohdannut maapalloa, vesi on vähissä ja kaikkea kontrolloi sotilas-diktatuuri. Vesipulan keskellä päähenkilö Norian perheellä on vaarallinen salaisuus. Kirja si-joittuu Suomen alueelle, mutta kulttuurissa näkyvät aasialaiset vaikutteet teeseremonioineen.

Kenelle suosittelen: Jos nuoret suomalaiset kirjailijat kiinnostavat, dystopiakuvauksen ystäville, ilmastonmuutosta ja nykyisen maailman tuhoa pohtiville

JOHANNA SINISALO: ENKELTEN VERTA (2011)Johanna Sinisalo kirjoittaa lähitulevaisuudesta, jossa mehiläiset ovat katoamassa. Tarinassa kohtaavat ympäristötuho, tuotantoeläinten oikeudet, aktivismi, sekä mystinen ulottuvuus. Kirja käsittelee tulevaisuutta yhden ihmisen ja hänen perheensä kautta.

Kenelle suosittelen: Maagisen realismin ystäville, eläinten oikeuksia pohtiville, mehiläisistä kiinnostuneille

27EKATERINA VIRKUNEN