toukokuussa 2014

Vuosikirje kummilapsesi asuinalueelta

Työtä lasten parhaaksi Hyvä kummi, Palasin juuri Hoshangabadin matkaltani. Onpa ihanaa, että voin kertoa sinulle alueen lasten ja aikuisten kuulumisista heti tuoreeltaan!

Matkallani tapasin naistenryhmän, jonka jäsenet säästävät kuukausittain rahaa yhteiseen kassaan. Ryhmäläiset suunnittelevat ryhtyvänsä ompelijoiksi, jotta perheiden tulot paranisivat. Naiset kertoivat, että mitä tahansa he tekevätkin, he tekevät sen lastensa vuoksi, oli kyse sitten raskaista maatöistä tai naistenryhmästä.

Kohtasin myös useita opettajia, jotka kertoivat että lapset ovat aikaisempaa avoimempia ja rohkeampia. Siitä kiitos kuuluu teille kummeille: tuellanne olemme perustaneet lastenkerhoja, joissa olemme rakentaneet lasten itsetuntoa ja aktiivisuutta leikein, pelein ja harjoituksin.

Näin myös World Visionin avulla rakennetun padon, joka on nostanut veden pitkään kuivuneina olleisiin kaivoihin. Padon ansiosta maanviljely oli jälleen mahdollista, vaikka vielä vuosi sitten pellot olivat kuivuuden takia käyttökelvottomia.

Matkallani minulle tarjoutui hieno tilaisuus viipyä tavallista pidempään eräässä perinteisistä maaseutukylistä. Emme voineet edetä suunnitelmamme mukaisesti seuraavaan kylään, koska tie oli liian huonokuntoinen. Sen sijaan sain vierailla kodeissa ja seurata asukkaiden ilta-askareita.

Ilta oli kaunis: aurinko maalasi matalat saviset talot ja hiekkatiet punertavalla kullalla. Jostakin kuului hindinkielinen iskelmä. Lapset, jotka olivat juuri jääneet koulusta kesälomalle, juoksivat hiekkaisella kylänraitilla ja leikkivät keskenään, vaikkei sen kummempia leluja ollutkaan näkyvissä.

Aikuiset olivat yhä työn touhussa: naiset lakaisivat talojen edustoja luudalla. Jotkut paikkasivat seiniä mudasta ja lehmänlannasta tehdyllä seoksella. Tuo tärkeä työ pitää saada tehtyä ennen sadekautta. Kylä oli siisti: ihmiset ovat istuttaneet kukkia talojensa eteen.

Tytöt tulivat kaivolta ja kantoivat vettä metallisissa astioissa pään päällä. Kun aurinko laski, miehet palasivat raskaista peltotöistä. Vaikka lämpötila hipoi päivällä neljääkymmentä astetta, vehnäsatoa ei voinut jättää korjaamatta.

Pian perheet söivät yksinkertaisen illallisen: riisiä, linssikastiketta ja hieman vihanneksia. Koska sähköä on saatavilla vain muutaman tunnin ajan päivässä, nukkumaan mennään jo aikaisin, pian iltapalan jälkeen. Elämä oli suomalaisin silmin äärettömän köyhää ja yksinkertaista, mutta ihmiset vaikuttivat tyynen onnellisilta.

Matkoilla olen oppinut, että meillä suomalaisilla ja Intian maaseudun asukkailla

on paljon yhteistä. Ja että köyhimmissäkin paikoissa on aina toivoa. Se lämpö ja toivo, mitä matkallani sain kokea, sai minutkin tekemään päätöksen ryhtyä Hoshangabadin kummiksi.

Tukeamme tarvitaan! Vaikka paikallisilla ihmisillä onkin halua parantaa lastensa tulevaisuus, se ei yksin riitä köyhyyden kierteestä eroon pääsemiseen. Hoshangabadin asukkaat tarvitsevat myös tukea, ohjausta, koulutusta ja välineitä, joita me voimme antaa.

Lämmin kiitos, että olet matkakumppanina tukemassa Hoshangabadin lapsia turvallisempaan ja terveempään tulevaisuuteen!

Heidi Heikkinen ohjelmakoordinaattori, Intia

Jos haluat kysyä lisää kehitysyhteistyöstämme, olen tavoitettavissa puhelimitse ke 11.6.2014 klo 10–13 puh. 096 818 3027. Kaikissa kummiutta koskevissa asioissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme puh. 096 818 300.

Lähetä meille voimassa oleva sähköpostiosoitteesi, niin saat vuosikirjeet ja muut tiedotteet jatkossa sähköisinä. Samalla haluaisimme myös kuulla palautettasi tästä vuosikirjeestä: asiakaspalvelu@worldvision.fi

Suomen World Vision • puh. 096 818 300 (pvm.) • asiakaspalvelu@worldvision.fi

Lönnrotinkatu 20, 00120 Helsinki Asiakaspalvelu avoinna arkisin klo 8.30–16, torstaisin klo 8.30–18

worldvision.fi • facebook.com/SuomenWorldVision

Käytännön työhön ja paikallisiin ihmisiin pääset tutustumaan oheisten kuvien välityksellä:

Vierailin lasten, naisten ja viljelijöiden ryhmissä ja keskustelujen lomassa minulla oli mahdollisuus näyttää kuvia Suomesta. Ihmiset olivat kovin kiinnostuneita näkemästään ja kuulemastaan. Kummit antavat intialaisille lapsille mahdollisuuden kurkistaa kotikylänsä ulkopuolelle ja tutustua erilaiseen kulttuuriin ja ympäristöön.

Hoshangabadissa on nyt jo 79 lastenkerhoa, jotka kokoontuvat kahdesta neljään kertaa kuussa ja joissa lapset keskustelevat koulunsa asioista ja mm. kouluruoan tasosta. Kerhoissa opetellaan myös johtajuutta: kerhonvetovastuu vaihtuu joka kerralla. Lapset olivat juuri päättäneet lukuvuotensa ja odottivat kovasti World Visionin järjestämiä viikon mittaisia leirejä, joilla he oppivat paljon uutta.

Peruskoululainen Devendra (kuvassa vas.) kertoi, että aikaisemmin osa lapsista teki töitä, eivätkä aikuiset kannustaneet lapsia koulunkäyntiin. ”Nyt kaikki lapset käyvät koulua, eikä kylästä löydy enää aikuista, joka ei pitäisi lasten koulutusta tärkeänä”, kertoo Devendra. Myös tytöt pääsevät kouluun. Yläluokkalaisten on usein kuljettava kouluun naapurikylään. Tytöt ovat saaneet polkupyörät, jotta hankalakulkuinen koulumatka sujuisi turvallisemmin.

Alueen sata köyhintä perhettä ovat saaneet World Visionilta vuohia, jotta perheiden ruokavalio ja toimeentulo paranisivat. Tässä perheessä yksi vuohista sai jo kilin, jota perheen poika urheasti meille esittelee. Ihmiset kertovat, etteivät yleensä hae eläimille apua eläinlääkäriltä, vaan turvautuvat perinteiseen lääketieteeseen. World Vision opastaa lahjavuohen saaneita perheitä eläinten hoitoon ja pyrkii parantamaan valtion eläinlääkäripalvelujen saatavuutta.

Olemme kouluttaneet perheitä perustamaan kotipuutarhoja. Kylistä on pitkä matka kauppapaikoille ja omalta viljelymaalta vihannekset tulevat edullisemmaksi kuin ostettaessa. Vihannesten käyttö ruoassa vähentää lasten aliravitsemusta. Viljelyä kuitenkin hankaloittaa kasteluveden puute pitkän kuivan kauden aikana. Kasvimaita on suojeltava myös eläimiltä, jotka tallovat tai syövät antimet. Krishnabai-rouva, joka asuu Khapan kylässä, on onnistunut saamaan upean sadon tomaattia, sipulia sekä mausteita.

Raipuran kylän terveystyöntekijä Lata ja esikoulun opettaja Vandana esittelevät ylpeinä valtion tarjoamia lääkkeitä, jotka on tarkoitettu lapsille, nuorille tytöille sekä raskaana oleville naisille. Rautatabletit torjuvat anemiaa, joka on yksi syy pienten lasten aliravitsemukseen. Suola-sokeriliuos on edullinen keino hoitaa ripulia. Kenttätyöntekijämme raportoivat, että viime vuonna aikaisempaa enemmän äitejä hakeutui synnyttämään turvallisesti terveysasemalle sekä rokottamaan lapsensa. Annoimme ylimääräisiä aterioita yli 2200 alle 5-vuotiaalle lapselle ja opastimme heidän perheitään tarjoamaan lapsilleen monipuolista ravintoa.

Olemme testanneet parin viime vuoden ajan uusia opetusmenetelmiä kymmenessä koulussa. Nyt menetelmät otettiin käyttöön kaikissa Hoshangabadin alueen kouluissa, joita on 50. Viime vuonna noin 2000 oppimistuloksissa jäljessä ollutta lasta sai tukiopetusta. Tukiopetusta antavat vapaaehtoisopettajat, jotka on koulutettu käyttämään World Visionin hankkimia opetusvälineitä. Tukiopetus aktivoi oppilasta, toisin kuin yleisesti käytössä oleva opettajajohtoinen opetus.

Vuonna 2013 arvioimme, millaisia tuloksia Hoshangabadin työmme ensimmäinen viisivuotiskausi on tuottanut. Arvioinnin pohjalta suunnittelimme, miten jatkamme seuraavan kauden ajan. Kenttätiimimme haastatteli syksyn aikana asukkaita (sekä lapsia että aikuisia, kumpaakin sukupuolta). Suunnitteluun osallistuivat myös paikalliset koulutus- ja terveysviranomaiset. Jatkamme lasten terveyden parantamista, aliravitsemuksen kitkemistä ja koulutuksen laadun kohentamista. Uusia haasteita joihin tartumme, ovat alkoholismin aiheuttamien haittojen ehkäisy perheissä, lastensuojelun vahvistaminen sekä ympäristöystävällisen maanviljelyn edistäminen. Edistämme myös jatkossa edullisia menetelmiä kerätä sadevettä.

Näin Hoshangabadin aluekehitysohjelma etenee perusteellisesta alkukartoituksesta täyden vastuun siirtämiseen paikallisille. Pitkäkestoisella työllään World Vision tekee itsensä tarpeettomaksi ohjelma-alueellaan.

Tässä olemme nyt