VUOSAAREN SEURAKUNNAN DIAKONIATYÖN ......Vuosaari-lehti, Metro-lehti ja seurakunnan tiedotteita....

36
VUOSAAREN SEURAKUNNAN DIAKONIATYÖN KRIISIRYHMÄ 20 VUOTTA JUHLALEHTI 1993 - 2013

Transcript of VUOSAAREN SEURAKUNNAN DIAKONIATYÖN ......Vuosaari-lehti, Metro-lehti ja seurakunnan tiedotteita....

  • VUOSAAREN SEURAKUNNAN DIAKONIATYÖN KRIISIRYHMÄ 20 VUOTTA

    JUHLALEHTI 1993 - 2013

  • 2

    Sisältö

    Kirkkoherran tervehdys 3 Rukous ryhmän jäseneltä 4 Yhteinen ruokapöytä ja turvaverkko 5 Kriisiryhmän syntyminen 6 Säännöllinen toiminta käynnistyy 7 Ruoanvalmistus alkaa aamuseitsemältä 8 Elintarvikkeiden jakelu täydensi ruokailuja 10 Kirpputorilta ja kahviolta tuottoja avustustoimintaan 10 Avustukset ovat auttaneet monia eteenpäin 11 Kokoukset ja retket kokoavat ryhmän yhteen 12 Yhteiset periaatteet 12 Kansalaistoiminnan palkinto 13 Tapahtumia vuosien varrelta 14

    Ryhmäläisten yhteishaastattelu 17 Helmi Eerolan haastattelu 20 Eeva-Liisa Svahnin haastattelu 22 Kriisiryhmän vapaaehtoiset 23 Eeva-Liisan juhlapuhe 24 Työntekijät kertovat 26 Kriisiryhmä osana seurakunnan diakoniatyötä 28 Emeritus Kirkkoherra Seppo Tirkkosen tervehdys 29 In Memoriam – Muistamme 30 Yhteistyökumppanit 32 Vuosaari ja Vuosaaren seurakunta 32 Tilastoja 33 Kiitokset, lähdeluettelo ja toimitus 35 Kriisiryhmän tunnusvirsi 36

  • 3

    Jokaviikkoinen juhla-ateria

    Joka torstai herkullinen ruoan tuoksu täyttää Vuosaaren kirkon. Jo hyvissä ajoin ennen klo 11 alkaa väkeä

    virrata diakonia lounaalle. Kriisiryhmä on tullut aikaisin aamulla kirkolle valmistamaan ateriaa. Jokaisella on

    oma tärkeä tehtävänsä. Heitä ei kukaan ole siihen pakottanut – he ovat kerta toisensa jälkeen

    vapaaehtoisesti auttamassa, jotta seurakuntalaiset voivat tulla nauttimaan ravitsevaa ja herkullista ruokaa

    edullisesti. Yksi tärkeä tekijä edulliseen hintaan on Kriisiryhmän itsensä järjestämä kirpputori-kahvio, jolla

    kerätään varoja diakonia lounaan ruokatarvikkeiden hankintaan.

    Diakonia lounas on monelle tärkeä apu elämän haasteiden keskellä. Lisäksi se on monelle odotettu

    sosiaalinen tilanne, jossa tavataan ystäviä, tuttuja ja seurakunnan työntekijöitä. Ruokaa on sen verran

    paljon, että me seurakunnan työntekijätkin olemme saaneet nauttia pöydän ihanista antimista. Itse olen

    lähes joka torstai päässyt

    kiitollisena mukaan ryhmän

    lounaalle.

    Jokaisella aterialla on aina sekä

    leipää että Leipää. Kaksi leipään

    liittyvää Jeesuksen opetusta tulee

    mieleeni. Ensimmäinen on tämä:

    ”Ei ihminen elä ainoastaan

    leivästä, vaan jokaisesta sanasta,

    joka lähtee Jumalan suusta.”

    (Matt. 4:4) Jo itse diakonia lounas

    on kuin heijastus taivaallisesta

    juhla-ateriasta. Jumalan tahto on,

    että me autamme apua

    tarvitsevia. Ja se toteutuu

    kauniisti Kriisiryhmän lounaalla.

    Mutta itse ruoan lisäksi jokainen lounas alkaa hartaudella, ja jokainen Kriisiryhmän kokoontuminen alkaa

    Sanan Leivällä. Toinen mieleeni tullut Raamatun kohta onkin tämä: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee

    minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh.

    6:35) Meidän Herramme iloitsee tästä diakonialounaasta. Ja me saamme iloita Hänestä, joka on salatulla

    tavalla keskellämme jokaisella Kriisiryhmän valmistamalla lounaalla.

    Kiitos näistä arvokkaista 20 vuodesta kaikille nykyisille ja entisille Kriisiryhmäläisille! Toivon koko

    sydämestäni, että saamme myös seuraavat 20 vuotta iloita Kriisiryhmän sydämellisestä vapaaehtoistyöstä

    niin diakonialounaalla, kirppis-kahviossa kuin myös monessa muussa tilanteessa, missä ryhmä on ollut

    seurakunnassamme auttamassa.

    Paljon onnea ja Jumalan siunausta 20-vuotiaalle Kriisiryhmälle koko Vuosaaren seurakunnan puolesta!

    Jussi Mäkelä

    kirkkoherra

  • 4

    Rukous ryhmän jäseneltä

    Taivaan Isä, Sinä kehotat meitä kantamaan toistemme taakkoja, se on lähimmäisyyttä.

    Auta meitä olemaan niiden lähimmäisten tukena joilla on vaikeaa.

    Avaa meidän silmämme huomaamaan vastuumme.

    Varjele meitä välinpitämättömyydeltä ja vapauta meidät oman edun tavoittelusta.

    Anna meille voimia, että voisimme itse olla lähimmäisiä.

    Tee meistä armahtavia ja opeta meitä pyytämään toisiltamme anteeksi.

    Anna meille rohkeutta kohdata toisen ihmisen tuska.

  • 5

    Yhteinen ruokapöytä ja turvaverkko

    Lähes 700 ruokailukertaa, lähes 60 000

    valmistettua ateriaa, avustuksia 40 000 euron

    edestä. Siinä diakonian vapaaehtoisten

    Kriisiryhmän saldoa näin 20-vuotisjuhlien

    kynnyksellä. Kukapa olisi uskonut ryhmän

    syntyessä synkimmän laman keskellä vuonna

    1993, että toiminta jatkuu voimallisena vielä 20

    vuoden päästäkin. Vaikka lama hellitti, avuntarve

    ei poistunut.

    Kriisiryhmän tarkoituksena on auttaa työttömiä ja

    muita vaikeuksissa olevia tukemalla heitä

    aineellisesti, henkisesti ja hengellisesti. Alun perin

    ryhmä perustettiin diakoniatyöntekijöiden tueksi

    suunnittelemaan ja toteuttamaan varainkeruuta

    aineellisen avun myöntämiseksi.

    Pidettiin tärkeänä tarjota tavallisille

    vuosaarelaisille – yksityisille ja yhteisöille – keino

    auttaa ahdinkoon joutuneita oman seurakunnan

    jäseniä. Niinpä seurakunta avasi tähän

    tarkoitukseen kriisiavustustilin. Kutsu kuultiin

    hyvin. Kriisiryhmästä tuolloin vastannut

    diakoniatyöntekijä totesi lehtihaastattelussa, että

    ”vuosaarelaiset ovat ottaneet hyvin vastuuta niistä

    asuinalueensa ihmisistä, joilla ei mene hyvin”.

    Kriisiavustaminen on alkuperäisessä muodossa

    sittemmin lopetettu. Yhä edelleen Kriisiryhmän

    toiminnan tuotoilla pystytään auttamaan

    vuosaarelaisia, kun niillä ilahdutetaan vanhuksia

    ja yksinäisiä jouluisin.

    Toiminta on antanut kuluneina vuosina runsaasti

    konkreettista apua työttömille ja pienituloisille

    myös edullisen ruokailun muodossa.

    Diakoniaruokailu on 20 vuodessa vakiinnuttanut

    paikkansa seurakunnan toiminnassa eikä sen

    tarpeellisuutta ole missään vaiheessa

    kyseenalaistettu. Asiakaskunta laajeni uudelleen

    vuonna 2008 alkaneen taantuman myötä, kun

    työttömien ja päihdeongelmaisten lisäksi

    ruokailussa alkoi käydä aiempaa enemmän

    eläkeläisiä.

    Diakoniaruokailu tarjoaa myös henkistä tukea, jota

    ryhmä antaa keskustelemalla asiakkaiden kanssa.

    Alueen asukkaat voivat tavata yhteisessä

    ruokapöydässä toisiaan ja tuntea

    yhteenkuuluvuutta. Diakonialounas on

    viikoittainen ”arjen ehtoollinen” – vaihtopöytä,

    jossa jaetaan leipää ja juomaa sekä myös

    kuulumisia ja kokemuksia. Se on paikka jossa

    nähdään ja tullaan nähdyksi. Tämä kaikki

    ehkäisee myös syrjäytymistä.

    Kriisiryhmä on erittäin merkittävä myös

    jäsenilleen. Ryhmä kannattelee osallistujia

    elämän ristipaineissa ja antaa heille henkistä

    turvaa. Ryhmässä kaikkia tarvitaan ja kaikkien

    panos on merkityksellinen. Kuten ryhmäläiset

    tässä julkaisussa toteavat, ”olemme kuin yhteen

    kasvanut suuri perhe. Kriisiryhmä on yhdessä

    välittämistä ja elämistä niin ryhmäläisten kuin

    asiakkaiden kanssa.”

    Suuri on se joukko, joka on vuosien mittaan ollut

    ryhmässä joko lyhyemmän tai pidemmän aikaa.

    Moni tulee toimintaan ehkä elämänkriisin

    jälkimainingeissa hakiessaan uutta toimintaa ja

    uutta sosiaalista verkostoa. Kriisiryhmä on ollut ja

    on edelleen monelle mahdollisuus.

    ”Ollaan yhdessä kuin perhe, hyvä tulla kuin kotiin, tehdä tällä tavoin Jumalan työtä eli viedä

    evankeliumia eteenpäin”.

  • 6

    Apua hädässä olevalle lähimmäiselle - Kriisiryhmän syntyminen

    syksyllä 1993

    1990-luvun alussa Vuosaari ja koko Suomi oli

    syvän laman kourissa. Työttömyys nousi 18,9

    prosenttiin. Kirkko & Kaupunki lehden

    pääkirjoituksessa kirjoitettiin ”Lähes joka viides

    työikäinen ja – kykyinen on vailla työpaikkaa.

    Kaikkein ahtaimmalla olevia on autettava

    aineellisesti. Jaettakoon soppaa, jos ei muuta

    keksitä. Ihmisarvoa on pidettävä yllä”.

    Vuosaaren seurakunnassa oli havahduttu

    toimimaan edellisenä keväänä. Silloinen

    diakoniapappi, nykyisin eläkkeellä oleva

    kirkkoherra Seppo Tirkkonen muistelee, miten

    diakoniatoimikunnan kokouksessa 26.4.1993

    pohdittiin Vuosaaren kriisitilannetta. Irtisanomiset,

    työttömyys, ylivelkaantuminen, tavallisten

    kunniallisten ihmisten yhtäkkisen

    elämänmuutoksen aiheuttava hätä, toisaalta

    uusille asuinalueille kaupungin vuokra-asuntoihin

    tulevat maahanmuuttajat ongelmineen.

    Yhteiskunnan tukimuodot toimivat viiveellä, apua

    tarvitaan heti, laskut lisääntyvät, ruokaan ei riitä

    rahaa ja vaikeudet kasaantuvat.

    Tältä pohjalta syntyi ajatus kriisiavustustilin

    avaamisesta, koska seurakunnan diakoniavarat

    eivät riittäneet. Samoin syntyi ajatus

    vapaaehtoisten muodostamasta kriisiryhmästä.

    Ryhmää tarvittiin diakoniatyöntekijöiden tueksi

    ideoimaan ja toimeenpanemaan erilaisia

    varojenkeräysmuotoja sekä myöhemmin

    myöntämään kiireellisissä tapauksissa avustuksia

    tältä kriisiavustustililtä..

    Vastuu kriisiryhmästä tuli diakoni Riitta

    Helosvuorelle, joka laittoi sanan kiertämään ja

    kokosi asiasta kiinnostuneiden ryhmän

    ensimmäiseen kokoukseen 23.9.1993. Mukana

    olivat Helmi (Heta) Eerola, Milja Hämäläinen,

    Mikko Mäki, Anja Rainio ja Jouko Tuovinen,

    kirjeitse Eino Sopanen sekä seurakunnan

    työntekijöistä Riitta Helosvuori ja Ulla Jokela sekä

    opiskelija Riikka Jääskeläinen.

    Kriisiryhmän ensimmäinen esiintyminen ja varojen

    kerääminen tapahtui seurakunnan EKO-viikolla

    lokakuun alussa. Kriisiryhmän ensimmäinen

    lounas, jota mainostettiin nimenomaan työttömille

    tarkoitettuna ilmaisena ateriana, valmistettiin

    Vuosaaren kirkolla keskiviikkona 6.10.1993.

    Tarjolla oli lihakeittoa ja ruokailemassa oli noin 15

    asiakasta. Kriisiryhmän osuus EKO-viikon

    tapahtumassa oli kirpputorin järjestäminen. Jo

    edellisenä päivänä sai tuoda tavaraa myytäväksi,

    lisäksi kerättiin lumppuja edelleen jalostettaviksi.

    Ryhmäläiset leipoivat myös pullaa kahvitarjoilua

    varten, ja lauantaiaamuna keitettiin ensimmäinen

    hernekeitto myytäväksi. Oli myös

    kriisipalvelupiste, jossa jaettiin tietoa ja apua

    ongelmatapauksiin. Kriisiavustustilin

    pankkisiirtolomakkeita oli saatavilla. Kriisiryhmä

    sai kaikkien muittenkin tapahtumapisteiden tulot,

    joten niitä kertyi peräti 5767 mk (970€). Se oli

    hyvä alku toiminnalle.

    ”On erittäin hyvä, että Kriisiryhmä on voinut syöttää köyhiä ja ahdinkoon joutuneita ihmisiä niin

    hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Kirkon kynnys on varmaan alentunut niin Kriisiryhmässä

    työskenteleville kuin vakinaisille ”asiakkaillekin”

    ”En koe enää yksinäisyyttä”

  • 7

    Säännöllinen toiminta käynnistyy

    Eko-viikon ruokailun jälkeen ei vielä tiedetty

    mitään jatkosta, kun seuraavassa kokouksessa

    pohdittiin kokemuksia, ryhmäläiset olivat valmiita

    jatkamaan aterioiden valmistamista. Niin alkoi

    säännöllinen, kerran viikossa tapahtuva lounaan

    tarjoilu.

    Ensimmäisellä kerralla 17.11.1993 valmistettiin

    siskonmakkarakeittoa. Asiakkaita oli noin 15 ja

    mukana ruokaa tekemässä Riitta Helosvuoren

    kanssa Riikka, Heta, Leila, Raija ja Jouko. Viikkoa

    myöhemmin oli jo noin 30 asiakasta ja heti

    tammikuussa 1994 päästiin jo 70:een. Sana

    ruokailusta kiiri Vuosaari-lehden ja Kirkko ja

    kaupunkilehden avulla ja kaikkein tehokkaimmin

    puskaradion kautta.

    Aluksi ruokailu oli keskiviikkoisin, kunnes vuonna

    2001 se siirrettiin torstaille klo 11-12.

    Pääsääntöisesti ateriointi on tapahtunut

    Vuosaaren kirkolla, joskus on jouduttu siirtymään

    Merirasti-kappeliin. Kirkon remontin aikana

    vuonna 2006 ruokailu järjestettiin Albatrossin

    seurakuntatilassa.

    Lautaset on laskettu ensimmäisestä kerrasta

    lähtien, joten kävijämäärä on noin suunnilleen

    tiedossa alusta saakka. Eniten asiakkaita oli

    kevätkaudella 1995. Silloin heitä oli kaiken

    kaikkiaan noin 2990 eli noin 125 kävijää yhtä

    ateriakertaa kohden.

    Aluksi ruokailu järjestettiin työttömien ruokailuna.

    Asiakaskunnan laajennettua, alettiin syksystä

    1999 alkaen puhua keittolounaasta. Vuonna 2002

    ruokatarjoilun monipuolistuttua nimi muuttui

    arkilounaaksi ja vuonna 2005 diakonialounaaksi.

    Asiakaskunta laajeni vuonna 2008 alkaneen

    taantuman myötä: päihdeongelmaisten ja

    työttömien lisäksi ruokailussa alkoi käydä

    enemmän eläkeläisiä.

    Työttömille eli niille joilla oli työnhakukortti,

    arkilounas oli aluksi ilmainen. Muut ruokailijat

    maksoivat 10 markkaa ja eurojen tultua

    maksuvälineeksi (2002) ruokailun hinta oli 2€.

    Aterian hinta on vaihdellut vuosien varrelle 1-2

    euron välillä. Nykyisin diakonialounas maksaa

    kaikille euron.

    Kriisiryhmä on koko olemassaolonsa aikana

    kerännyt tarvitsemansa varat itse, eikä sen

    toimintaan ole käytetty seurakunnan

    budjettivaroja. Lahjoituksia otetaan vastaan ja

    kolehtituloja saadaan ajoittain. Ryhmän jäsenet

    ovat vapaaehtoisia, jotka eivät saa työstään

    palkkaa.

    Kriisiryhmän tarkoituksena on auttaa työttömiä ja

    muita vaikeuksissa olevia tukemalla heitä

    aineellisesti, henkisesti ja hengellisesti

    mahdollisuuksien mukaan. Ryhmää

    perustettaessa aineellinen tuki oli ensi sijalla, sen

    takia avattiin kriisiavustustili, jolle yksityiset

    ihmiset ja yhteisöt voivat tehdä lahjoituksia.

    Näiden lahjoitusten ja muulla tavoin hankittujen

    varojen turvin voitiin myöntää avustuksia

    kiireellisissä hätätapauksissa. Henkistä tukea

    yritetään antaa keskustelemalla asiakkaiden

    kanssa ja jo sillä, että järjestetään yhteinen ateria

    kerran viikossa kesäaikaa lukuun ottamatta. Siitä

    on asiakkaille tullut vuosien varrella tilaisuus

    tavata toisiaan ja kriisiryhmäläisiä. Näin on

    mahdollista ehkäistä syrjäytymistä.

    Kokoustunnelmia 13.1.2003. Kuvassa Raija Räihä

    (sihteeri), Marita Mattila (puh.johtaja) ja Eino

    Sopanen

  • 8

    Ruoanvalmistus alkaa aamuseitsemältä

    Alusta lähtien keitot on keitetty 80 litran padassa.

    Keittoja monipuolisempaan ruokaan päästiin

    vuonna 2000, kun kirkon keittiö uusittiin ja saatiin

    mm. moderni uuni käyttöön. Vuodesta 2002

    lähtien ruokalistaa on pystytty monipuolistamaan

    Kriisiryhmän hyvän taloudellisen tilanteen vuoksi.

    On syöty karjalanpaistia, kanarisottoa,

    jauhemaksakastiketta ym.

    Diakoni Riitta Helosvuori vastasi pitkään ruoan

    valmistamisesta ja hankinnoista. Vuodesta 1996

    alkaen häntä sijaisti tarvittaessa Annikki Jaho.

    Riitan jäätyä pois, Annikki toimi vastaavana

    30.4.2001 saakka. Siitä lähtien Eeva-Liisa Svahn

    on vastannut lounaan valmistamisesta sekä

    huolehtinut ruokalistoista ja hankinnoista yhdessä

    muiden ryhmäläisten kanssa.

    Näin valmistui diakonialounas keväällä 2013:

    Kriisiryhmän ruoanvalmistus alkaa tiistaisin

    tukkukäynnillä. Eeva-Liisa on laatinut listan

    tukusta ostettavista ruokatarvikkeista. Tarvikkeet

    tuodaan kirkolle jääkaappiin ja varastoon

    odottamaan torstaita. Jos ruoanvalmistus vaatii

    esivalmisteluja, osa ryhmäläisistä tulee jo

    keskiviikkona kirkolle hommiin.

    Ruokailupäivinä, torstaisin kirkolle saavutaan

    aamulla klo 7 jälkeen.

    Ensimmäisenä

    laitetaan pata päälle ja

    aloitetaan työt.

    Lihakeittopäivänä

    paistetaan lihat,

    perunat ja juurekset

    pilkotaan. Ainekset

    siirretään pataan.

    Kahvitauon jälkeen

    jatketaan ruoanlaittoa.

    Leivät voidellaan, vesi ja mehupiste laitetaan

    valmiiksi, lautaset laitetaan esille. Lautaset

    laskemalla saadaan selville ruokailijoiden määrä.

    Klo 9.30 kokoonnutaan palaveriin ja

    hartaushetkeen. Palaverissa käydään läpi

    ajankohtaisia asioita, ja seurakunnan

    diakoniatyöntekijä kertoo seurakunnan

    kuulumiset.

    Työtehtävät jaetaan ryhmässä esim. seuraavasti:

    Rami on ovimiehenä, hän toivottaa asiakkaat

    tervetulleiksi, auttaa huonosti liikkuvia ja pitää

    silmällä ettei ruokailuun tule päihtyneitä

    asiakkaita. Lauri toimii rahastajana, lounasmaksu

    on 1€, maksupöydällä on yleensä saatavilla

    Vuosaari-lehti, Metro-lehti ja seurakunnan

    tiedotteita. Saliavustajina ovat Kaarina, Ella ja

    Pertti. He tuovat ruoan niille jotka eivät pysty itse

    hakemaan. Ruoanjakajina ovat Helvi, Orvokki ja

    Pirjo. Mehu ja vesipisteestä vastaa Timo. Ruoan

    purkituksessa ovat Eila, Hilkka ja Kati. Ruokaa voi

    ostaa myös kotiin, mikäli ruokaa on reilusti.

    Tiskivuorossa ovat Veikko ja Ville, Pertti avustaa.

    Patapesuvuorossa on Anneli. Salin pöydät

    pyyhkivät Brita ja Marja-Liisa. Keittiön lattian

    pesee Eila ja roskat vie Rami. Emäntä Eeva-Liisa

    vastaa siitä että ruokailu sujuu ja ruokaa riittää.

    Tehtäväjaon jälkeen

    diakoniatyöntekijä

    Tuula pitää hartauden.

    Päivän tunnussanan

    lukee Veikko. Palaverin

    jälkeen jatketaan töitä

    keittiössä niin että

    kaikki saadaan

    valmiiksi klo 11

    mennessä jolloin

    asiakkaat tulevat.

    Ruokailuaika on klo 11-

  • 9

    12. Ruokailijoille pidetään hartaushetki, jonka

    jälkeen ruokailu alkaa.

    Tiskaajat ovat vauhdissa, siivotaan keittiö, salin

    pöydät pyyhitään, roskat viedään. Kello 12.30-13

    kaikki tehtävät on suoritettu ja lähdetään kotiin.

    Kriisiryhmän makkarakeitto (n.120:lle)

    Valmistusohje 80 litran padalla

    Vettä

    23 kg kuorittuja perunoita

    3 kg porkkanoita

    1 kg sipulia

    10 kg makkarakuutioita

    Lihaliemijauhetta

    10 kg keittojuureksia

    2 kg pakastesipulikuutiota

    4 purjoa (tuore)

    suolaa

    Laakerinlehtiä

    Maustepippuria (kokonaisia)

    Mustapippuria (maun mukaan)

    Lihafondia

    Persiljaa koristeeksi

    Allijumppa

    Kriisiryhmäläisten työpäivä kestää keskimäärin viisi tuntia, keittiö ja muihin järjestelytöihin tuo mukavasti

    taukoa ja virkistystä Annelin vetämät jumppahetket. Yksi suosituimmista jumpista on Allijumppa. Se menee

    näin:

    1. Kädet ylös sivuille ja kun aloitamme laulun, niin pyöritämme käsiä edestakaisin puolikierrosta

    kerrallaan. Tätä liikettä tehdään sen ajan kun laulamme kaksi kertaa ”Allit kuuluu Ankkalampeen,

    minä sinne kuule en”.

    2. Seuraavaksi tehdään rintauintiliikettä ja lauletaan”Menen uimaan aamutuimaan” ja lopuksi

    taputetaan käsiä yhteen ja lauletaan”sinne jääne huh hah hei”. Toistetaan kaksi kertaa.

    ”Saan tuntea, että voin työttömänä tehdä jotain hyödyllistä, sillä siitä saa itselleen niin paljon

    palautetta”.

  • 10

    Elintarvikkeiden jakelu täydensi

    ruokailuja

    1990-luvun laman syventyessä Pelastusarmeijan

    leipäjonot ja Myllypuron ruoanjakelupisteet jonot

    tulivat television ja lehdistön välityksellä tutuiksi.

    Kirkko ryhtyi organisoimaan ruokapankkitoimintaa,

    joka oli toinen vuoden 1997

    yhteisvastuukeräyksen kohteista. Kuluneen

    kahdenkymmenen vuoden aikana ruoanjakelu on

    edelleen jatkunut ja leipäjonot ovat jääneet

    pysyväksi. Vuonna 2008 alkanut uusi

    taloudellinen taantuma pahensi tilannetta

    uudelleen.

    Kriisiryhmälläkin on ajoittain ollut oma

    ruoanjakelunsa lounaan yhteydessä. Ensimmäiset

    ”edellisen päivän” leivät ja muut leipomotuotteet

    saatiin Ulappasaarentie 2:ssa silloin toimineesta

    Lämmin Leipä - liikkeestä. Leipää jaettiin

    ruokailun yhteydessä syyskaudella 1994 ja

    kevätkaudella 1995. Kun leivän saanti tyrehtyi,

    meni monta vuotta ilman säännöllistä

    elintarvikejakelua. Se näkyi myös

    asiakastilastoissa.

    Joitain yksittäisiä ruokatavaralahjoituksia saatiin,

    muun muassa juustoa, maitojauhetta ja voita.

    Joululounaalla 1999 annettiin asiakkaille Pauligin

    lahjoittamat kahvipaketit. Ruokailun asiakkaat

    saivat välivuosinakin ruoka-avustusta

    seurakunnan diakoniatyöntekijöiden

    vastaanotoilla.

    Vuoden 2000 alusta Vantaan ruoanjakoyhdistys

    ryhtyi tuomaan liikkeistä keräämiään leipomo- ja

    maitotuotteita, eineksiä, hedelmiä ja vihanneksia

    Vuosaaren työttömille. Tätä jatkui vuoden 2001

    alkupuolelle. Kuljetuskustannukset maksettiin

    seurakunnan diakoniatyön varoista.

    Huhtikuusta 2001 alkaen saatiin ”edellisen päivän”

    tuotteita paikallisesta K-kaupasta. Lounaiden

    asiakasmäärät nousivat heti kun säännöllinen

    elintarvikejakelu alkoi uudelleen. Leipää tuli

    todella runsaasti, jakamatta jääneet leivät

    toimitettiin Meri-Vuosaaren työttömille. .

    Elintarvikejakelu lopetettiin 2000-luvun

    puolivälissä, koska ei voitu taata elintarvikkeiden

    laatua. Paikallinen K-kauppias lopetti myös leivän

    lahjoittamisen syksyllä 2009, mikä oli pettymys

    sekä ryhmäläisille että ruokailijoille.

    ”Köyhyyden, päihdeongelmien näkeminen tuottaa tuskaa”.

    Kirpputorilta ja kahviolta tuottoja

    avustustoimintaan

    Keväällä 1994 päätettiin Kriisiryhmän

    kokouksessa Riitta Helosvuoren ehdotuksesta

    avata kesäkahvila Merirasti-kappelin aulaan. Heta

    ja Raija innostuivat asiasta.

    Pullanleipomistalkoiden jälkeen kahvio avattiin

    torstaina 2.6.1994. Ensimmäisellä kerralla

    asiakkaita oli noin 15. Jo viikon kuluttua asiakkaita

    oli parikymmentä. Heta löysi diakoni Ulla Jokelan

    kätköistä Meri-Rastilaan kertynyttä

    kirpputoritavaraa, lasten vaatteita ja leluja. Näitä

    alettiin myydä ja Vuosaari-lehdessä mainostettiin,

    että kirpputoritavaraa otetaan vastaan.

    Kesän jälkeen päätettiin jatkaa toimintaa.

    Merirasti-kappelin kirpputori-kahvio toimi torstaisin

    klo 13-15 kesät, talvet toukokuuhun 1997. Sen

    jälkeen jatkettiin kesäkuukausia lukuun ottamatta

    vuoden 1999 loppuun jolloin siirryttiin Albatrossin

    seurakuntatiloihin. Jokaviikkoiseen ja monta

  • 11

    vapaaehtoista sitoneeseen työmäärään nähden

    tulos oli kuitenkin todella vaatimaton.

    Vuodesta 2000 lähtien kirpputori-kahvio on ollut

    syksy – ja kevätkaudella n. kerran kuukaudessa

    Albatrossin tiloissa tiistai-iltapäivisin. Tavaroiden

    säilytystä varten on Columbuksesta vuokrattuna

    varastotilaa, jonka vuokran seurakuntayhtymä

    maksaa. Kirppiksen tuotto käytetään

    kokonaisuudessaan ruokatarvikkeiden hankintaan

    tukusta.

    Annelin runo

    Tässäpä iloinen, reipas sakki, aina tehokas

    kuin työkalupakki. Touhua riittää kuin pukin

    tuvassa, kun kohta on herkkuruokaa luvassa.

    Emäntä häärii ja ohjeita antaa, suureen pataan

    tarpeita kantaa. Kohta kuuluu keiton porina,

    keittiössä vilkas puheensorina.

    Puuhaa riittää jokaisella, kunnes on ruoka

    lautasella. Sitä me asiakkaille jaamme, usein

    kauniin kiitoksen saamme.

    Myös kirpputoria ylläpidämme, sen tuotolla

    varoja ruokailuun keräämme. Ilo on yhdessä

    tehdä ja antaa, näin kekohon yhteiseen

    kortemme kantaa.

    Avustukset ovat auttaneet monia

    eteenpäin

    Kriisiryhmää perustettaessa pidettiin avustusten

    myöntämistä työttömyyden tai muun vastaavan

    syyn takia vaikeuksiin joutuneille ryhmän

    ensisijaisena tehtävänä. Toiminta tähtäsi siihen,

    että saadaan paljon varoja, joita sitten

    perustellusti myönnetään avustuksina.

    Kriisiavustustilin tarkoituksena oli nimenomaan

    avata väylä tavallisille vuosaarelaisille,

    ahdingossa olevien oman seurakunnan jäsenten

    auttamiseen.

    Tarkoituksena oli auttaa todella kiireellisissä,

    pienissä hätätapauksissa. Asiakkailla oli

    puhelimen sulkemisen, asunnosta häädön ja

    ulosoton uhkaa. Ylivoimaisesti yleisin tapa oli, että

    anomukseen liitetty lasku esim. maksamaton

    vuokra maksettiin joko kokonaan tai osittain.

    Pyrkimyksenä oli, että jokaiselle anojalle

    myönnettiin avustusta vain kerran ja että summat

    olivat pieniä enintään. 1 500 markkaa (252 €).

    Eniten avustuksia myönnettiin vuosina 1993-1996.

    Avustuksista olivat päättämässä Kriisiryhmän

    valitsemat ja seurakuntaneuvoston vahvistamat 4-

    5 Kriisiryhmän jäsentä, jotka eivät olleet työttömiä.

    Esittelijänä toimi Kriisiryhmästä vastaava diakoni,

    ja vähintään kaksi jäsentä tarvittiin päätöksen

    tekoon.

    Kun Kriisiryhmän varat alkoivat pienentyä ja kun

    samalla avautui uusia avustuskanavia, päätettiin

    avustusten myöntäminen tässä muodossa

    lopettaa 1.8.2000. Diakoniatyön kehittymisen

    myötä, taloudellisesta avustamisesta on tullut osa

    seurakunnan diakoniatyön viranhaltijoiden

    toimenkuvaa, johon varat saadaan talousarvion ja

    seurakuntayhtymän määrärahoista.

    Vuonna 2005 Kriisiryhmässä nousi ehdotus

    avustustoiminnan käynnistämisestä uudelleen,

    mutta hieman toisenlaisena kuin aikaisemmin.

    Diakoniatiimin ehdotti, että Kriisiryhmä voisi

    osoittaa avustuksia jollekin kohderyhmälle.

    Vuonna 2005 päätettiin jakaa 30 joulukassia

    Vuosaaren Lähiöaseman kävijöille ja Pylvässalin

    porukalle. Joulukassi sisälsi 20 euron arvosta

    kuivaelintarvikkeita. Lisäksi päätettiin jakaa 5x100

    euron osto-osoituksia pienituloisille

    vuosaarelaisille lapsiperheille. Tästä lähtien on

    Kriisiryhmä lahjoittanut joulukassit

    lähiöasemalaisille, pienituloisille

    vuosaarelaisperheille ja vanhuksille. Vuonna 2012

    Kriisiryhmä lahjoitti joulutervehdyksenä 30

    joulukassia yksin kotona asuville vanhuksille.

    Kahvilahjoituksen joulukasseihin on useana

    vuonna tehnyt Paulig.

  • 12

    Kokoukset ja retket kokoavat

    ryhmän yhteen

    Kriisiryhmän toimintaa ja kauden suunnittelua

    käsitellään kokouksissa joita pidetään kerran

    kuukaudessa. Kokouksen puheenjohtajana on

    toiminut aina ryhmän toiminnasta vastaava

    diakoniatyöntekijä. Sihteerinä toimi kymmenen

    vuoden ajan ryhmän jäsen Raija Räihä, joka teki

    sihteerinä ansiokasta ja tarkkaa työtä. Kaikki

    kokousmateriaalit ym. ovat mapitettuna

    aikajärjestyksessä kansioihin. Hän huolehti myös

    ryhmän valokuva-albumista, keräsi lehtileikkeitä ja

    ilmoituksia vuosina 1993-2003 sekä kirjoitti

    ryhmän 10-vuotisjuhlahistoriikin. Raijan jäätyä

    eläkkeelle, ryhmän sihteerin tehtäviä kierrätettiin

    ryhmäläisten ja seurakunnan työntekijöiden

    kesken.

    Syksyllä 2012

    ryhmä sai

    kuitenkin näihin

    tehtäviin

    vahvistusta, kun

    työharjoittelija

    Ville Sakko

    (kuvassa) tuli

    mukaan

    toimintaa. Hän on

    hoitanut

    ansiokkaasti

    ryhmän sihteerin

    tehtäviä

    alkuvuodesta 2013 alkaen. Ville palkattiin syksyn

    alusta seurakuntaan diakonia-avustajan tehtäviin.

    Tehtäväkuva on uusi kokeilu Vuosaaren

    seurakunnassa ja koko Helsingissä. Osa

    diakonia-avustajan tehtävistä on Kriisiryhmän

    toiminnan piirissä. Sihteerin tehtävien lisäksi Ville

    Sakko on koonnut materiaalia ja lopulta myös

    taittanut suurimman osan siitä tähän julkaisuun.

    Alkuvuosina kokoukset pidettiin alkuillasta, koska

    osa ryhmän jäsenistä oli mukana työelämässä,

    myöhemmin kokoukset siirrettiin iltapäivään.

    Ryhmäläiset ovat olleet aina aktiivisesti mukana

    kokouksissa. Kauden päätöskokouksia jouluna ja

    keväällä vietetään aina hieman juhlavammin.

    Ryhmä on kokoontunut perinteisesti Merihiekkaan

    kevään viimeisessä kokouksessa. Alkuvuosina

    myös joulukokous pidettiin Merihiekassa.

    Heinä-elokuussa ryhmä on kokoontunut

    Merihiekkaan viettämään seurakunnan tarjoamaa

    kesäistä virkistyspäivää. Silloin saunotaan,

    uidaan, pelataan ja grillataan. Nautitaan yhdessä

    olosta ja syödään hyvää ruokaa kauniissa

    maisemissa.

    Kriisiryhmä on osallistunut seurakunnan

    vapaaehtoistyöntekijöilleen järjestämille retkille.

    Ryhmä on tehnyt retkiä myös itsenäisesti tai

    yhdessä katukappelipäivystäjien kanssa.

    Yhteiset periaatteet

    Toukokuun 2003 kokouksessa Merihiekassa

    pohdittiin ryhmissä yhteisiä toimintaperiaatteita,

    jotka ovat:

    1. Ystävällisyys

    2. Rehellisyys

    3. Sitoutuminen ja luotettavuus

    4. Vapaaehtoiset eivät paikkaa työntekijöitä

    5. Lupaa ja tee se minkä jaksat ja pystyt,

    huolehdi myös itsestäsi

    6. Toisten huomioon ottamiseen kuuluu

    myös siisteys ja päihteettömyys

    Keväällä 2008 pidettiin strategiapäiviä ja

    keskusteluja. Päivien pohjalta syntyi ja nousi

    seuraavanlaisia ajatuksia:

    1. Selvä tehtävänjako. Perustehtävien

    työlistat sekä ruokailusta ja kirpputorilta.

    Toivottavaa ja suotavaa on tehtävien

    kierrättäminen ja se että tekijät saavat

    myös toivoa tehtäviä.

    2. Kriisiryhmän tiedettävä ajoissa

    tilaisuuksista, joihin heitä pyydetään.

    Ryhmällä on oltava mahdollisuus päättää

    mihin tilaisuuksiin he sitoutuvat. Jokaisella

    kriisiryhmäläisellä on mahdollisuus

    osallistua niin vähän tai niin paljon kuin he

    haluaa.

    3. Tuki kaverille. Toivottavaa on avoin ja

    suora vuorovaikutus. Tukea saa antaa ja

    sitä myös saa. Toista ei saa mollata.

  • 13

    4. Aikatauluihin tasa-arvoa. Keskustelussa

    nousi esiin, se kuinka joulun ja

    kevätkauden aloittamisen aikaan sijoittuu

    erittäin paljon tehtäviä joissa

    kriisiryhmäläiset ovat mukana.

    Myyjäisissä vähimmäismiehitys on kuusi

    henkeä, sen pienemmällä porukalla ei ole

    mielekästä ryhtyä toimimaan.

    5. Taakan jakaminen. Vara-isäntä tai

    emäntä olisi tarpeen Eeva-Liisan

    tehtävien oikeudenmukaisesti jakamiseksi

    ryhmän jäsenten kesken.

    6. Strategiapäivillä käsiteltiin myös aiheita,:

    eriarvoisuus/avoimuus, kateus ja kilpailu.

    kritiikki, suvaitsevaisuus erilaisuutta

    kohtaan – ei riitaa ihmisten kesken.

    Kansalaistoiminnan palkinto

    saatiin vuonna 2005

    Vuosaaren seurakunnan Kriisiryhmälle

    myönnettiin 24.10.2005 Kansalaistoiminnan

    palkinto tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta

    vuosaarelaisten ihmisten hyvinvoinnin

    edistämiseksi. Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön

    keskus (Kirkkohallitus) oli esittänyt Kriisiryhmää

    palkinnon saajaksi Suomen kirkollisten

    vapaaehtoistoimijoiden piiristä.

    Piispa Voitto Huotari luovutti palkinnon

    25.11.2005. Ryhmän puolesta sen ottivat vastaan

    ryhmän pitkäaikaiset jäsenet Kaisa Myöhänen ja

    Eeva-Liisa Svahn. Kansalaistoiminnan palkinto

    on Erkka Auermaan suunnittelema pienoispatsas,

    joka sympaattisella tavalla kuvaa

    kansalaistoiminnan luonnetta myös

    vuorovaikutuksen ja yhteyden kanavana. Patsas

    ja kunniataulu ovat esillä Vuosaaren kirkolla.

  • 14

    Tapahtumia vuosien varrelta

    Piispa Eero Huovinen aterioi avustajineen

    piispantarkastuksen yhteydessä työttömien

    ruokailussa 15.11.1996. Hänen lisäkseen aterialla

    oli noin 70 työtöntä. Piispa kävi myös keittiön

    puolella katsomassa hernekeittoaterian

    valmistusta ja jututtamassa vapaaehtoisia.

    Hänelle myös luovutettiin muistio Kriisiryhmän

    toiminnasta.

    Helsingin Sanomat otsikoi 16.12.1998 ” Sadat

    jonottavat ilmaisruokaa Helsingissä. Yhä

    useammat tarvitsevat myös kirkon kriisiapua”.

    Lehden kaupunkisivulla jatkettiin ”Yhä useampi

    joutuu turvautumaan kirkon diakoniatyön apuun”.

    Artikkelissa käsiteltiin muiden ohella myös

    Vuosaaren Kriisiryhmän toimintaa. Hesarin

    toimittaja ja valokuvaaja olivat käyneet

    vierailemassa Vuosaaren kirkolla työttömien

    ruokailussa haastatellen työntekijöitä ja

    vapaaehtoisia. Tällä artikkelilla oli

    hämmästyttävän positiivinen vaikutus: eräs

    lahtelaisnainen lahjoitti kriisiavustustilille peräti

    20 000 markkaa (3361€) nimenomaan

    käytettäväksi ruokailun hyväksi.

    Kriisiryhmän perustajiin kuuluneen diakoni Riitta

    Helosvuoren läksiäiset pidettiin 7.2.1999.

    Kriisiryhmän jäsen Jouko Tuovinen piti seuraavan

    puheen Riitan läksiäisjuhlassa:

    Rakas ystävämme Riitta, Sinulta ei varmaan ole

    voinut jäädä huomaamatta kuinka vaikea meidän

    Kriisiryhmässä on luopua Sinusta. Kun vietimme

    5-vuotisjuhlaamme Merihiekassa, se päättyi

    vähän haikeissa eron tunnelmissa, näin kävi myös

    tammikuun virallisen kokouksen lopulla ja nyt

    olemme jo kolmatta kertaa Kriisiryhmänä

    jättämässä jäähyväisiä. Se ei ole mikään ihme

    viiden vuoden tiiviin ja miellyttävän yhteistyön

    jälkeen. Roomalaiskirjeen 12 luvussa Paavali

    kertoo armolahjoista. Aimo T. Nikolaisen mukaan

    tuossa luettelossa ensimmäiset ovat saarnaviran

    armolahjoja ja johtamisen armolahjasta alkaen

    diakonian armolahjoja. Sinä Riitta olet johtanut

    Kriisiryhmää viiden vuoden ajan toimellisesti, niin

    kuin sana edellyttää. Olemme olleet motivoituneita

    toimimaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

    Olemme nähneet Kriisiryhmän tavoitteet ja työn

    yhtenä tämän päivän seurakuntatyön oleellisena

    alueena. Viiden vuoden aikana, olemme

    keränneet rahaa n. 275.000 markkaa, myöntäneet

    avustuksia vaikeuksissa oleville n. 148.00

    markkaa ja tarjonneet työttömille n. 17.000

    ilmaista ateriaa jne. Tuo kaikki on ollut

    taloudellisessa mielessä mahdollista siksi, että te

    seurakuntaväki olette käyneet kirpputorillamme,

    kahvioissamme, myyjäisissämme, lounailla,

    lahjoittaneet rahaa, kerryttäneet kolehtejamme

    jne. Kriisiryhmä taas on toiminut siksi, että Sinä

    Riitta olet käyttänyt tuota diakonian armolahjaa

    johtamista toimellisesti. Olet ollut osallistuva

    johtaja, olet heiluttanut soppakauhaa, tarttunut

    taikinatiinuun ja pullapeltiin ja kantanut

    perunasäkin tukusta autoon yms. Tuo diakoninen

    johtamistapasi on saanut pysymään mukana

    kokoajan riittävän määrän vapaaehtoisia viikosta

    toiseen, kuukaudesta kuukauteen kaikki nämä

    vuodet. Nyt kun Sinä siirryt palvelemaan

    kokonaiskirkkoa taidoillasi ja kokemuksellasi,

    kiitämme kuluneesta ja toivotamme Sinulle

    siunausta ja menestystä tehtäviesi hoidossa. Pidä

    diakonian lippua korkealla kirkkohallituksessa. Ei

    viimeisellä puomilla ole kysymys dogmatiikasta

    vaan diakoniasta.

    21.3.2001 uutisoitiin Vuosaari-lehdessä, että

    Kriisiryhmä on tarjonnut seitsemän

    toimintavuotensa aikana 25 000 ilmaista ateriaa

    työttömille. 25 000 asiakas sai herkkukorin, jonka

    luovuttivat diakoni Mirja Hytönen ja Kriisiryhmän

    emäntä Eeva- Liisa Svahn.

    6.10.2003 tuli kuluneeksi päivälleen 10 vuotta

    ensimmäisestä työttömille tarkoitetusta lounaasta.

    Seurakuntaneuvoston ja Kriisiryhmän kokoukset

    sattuivat samalle illalle, jolloin nautittiin yhteiset

    kahvit ja ryhmäläisille jaettiin kunniakirjat ja kukat.

    Kokouksessa valittiin ryhmälle oma tunnusvirsi

    428 ”Kiitos suuren Kuninkaan, joka siunaa

    kirkkoaan lahjoin lukemattomin, erilaisin antimin.

    Yksin emme työtä tee, toinen toista tarvitsee.

    Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja

    puutteemme”.

    Varsinainen juhla pidettiin 16.11.2003.

    Juhlamessun sekä kahvitilaisuuden merkeissä.

    Kirkkoherra Seppo Tirkkonen saarnasi ja Johanna

    Joronen toimi liturgina.

  • 15

    Kriisiryhmän 15-vuotisjuhlia vietettiin sunnuntaina

    16.11.2008 Vuosaaren kirkolla. Messussa

    kriisiryhmäläiset siunattiin juhlan kunniaksi

    tehtäväänsä vapaaehtoisina. Messun jälkeen

    useat ryhmän toiminnassa mukana olleet

    muistelivat ryhmän toimintaa seurakunnan

    tarjoamilla juhlakahveilla. Juhlakuvapotretti

    ikuistettiin Taivaanranta-salissa.

    Vuosi 2010 oli poikkeuksellinen siinä, että ryhmä

    koki useita menetyksiä. Neljä ryhmän pitkäaikaista

    jäsentä Eino Sopanen, Kaisa Myöhänen, Sirkka-

    Liisa Eklund ja Kirsti Vainio kuolivat. Heistä kaksi,

    Eino ja Jouko olivat Kriisiryhmän perustajajäseniä.

    ”Ikä alkaa painamaan, en jaksa niin paljoa kuin

    ennen. Teen minkä jaksan”

    ”Yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä erilaisten

    ihmisten kanssa. Hyvää mieltä ruokailua

    tarvitseville

    15-vuotis-juhlapotretti 16.11.2008.. Kuvassa edessä vasemmalta: Irja Luhtanen, Paula Turkia, Riitta

    Helosvuori, Kaisa Myöhänen, Eeva-Liisa Svahn ja Jouko Tuovinen. Takarivissä vasemmalta: Eino Sopanen,

    Ossi Ruti, Pertti Vilminko, Brita Weckström, Anja Majalampi, Lauri Karinpää, Kaarina Pekurinen, Kati Ypyä,

    Ella Leihke, Juhani Gillberg, Orvokki Gillberg, Risto Jokinen, Helvi Lehtonen, Armas Ikonen, Hilkka

    Mäkikoski, Lilja Järvinen, Lauri Mäkikoski, Timo Mannila, Marja-Liisa Nykänen, Raimo Kitunen.

  • 16

    ”Vahdinvaihto” vuonna 2009. Lauri vastaanottaa lounasmaksun Eino Sopaselta joka toimi pitkään

    lounasmaksujen rahastajana

    Piispa Irja Askola vieraili Vuosaaren seurakunnassa 26.1.2012. Kriisiryhmä valmisti piispalle lounaaksi,

    keitetyt perunat, lihakastikkeen, salaatin ja hunajaporkkanat. Jälkiruokana oli kahvi ja suklaapala.

    Kuvassa vasemmalta: Helvi Lehtonen, Brita Weckström, Eeva-Liisa Svahn, Hilkka Mäkikoski, Orvokki

    Gillberg, piispa Irja Askola, Kati Ypyä, Pertti Vilminko, Eila Virtala, Raimo Kitunen, Anneli Kammonen, Lilja

    Järvinen, Lauri Mäkikoski ja Jorma Kalliomäki

  • 17

    Kriisiryhmä on kuin toinen koti – ryhmäläisten yhteishaastattelu

    Kesällä 2013 nykyisille Kriisiryhmäläisille

    lähetettiin kysely ryhmän toiminnasta. Vastauksia

    saatiin noin puolelta jäsenistä. Vastaukset on

    tiivistetty seuraaviin kohtiin.

    Millaisia kokemuksia ja muistoja teillä on

    Kriisiryhmästä ja sen toiminnasta siitä alkaen

    kun olette tulleet mukaan ryhmän toimintaan?

    Millaisia tapahtumia/sattumuksia (esim.

    hauskoja arkipäivän tilanteita) on jäänyt

    mieleen?

    Olin kysellyt Vuosaaren seurakunnasta jotain

    vapaaehtoistöitä ja pääsin kirpputorille. Olin toista

    kertaa siellä, kun Kriisiryhmän emäntä otti hihasta

    kiinni ja sanoi, etkö tulisi torstaisin kirkon keittiölle

    Kriisiryhmään töihin? Emmin ja sanoin että ei

    taida olla minun paikkani, en osaa tehdä keittiössä

    mitään. Mutta emäntä sai puhuttua ympäri ja niin

    olen ollut mukana Kriisiryhmässä jo viisi vuotta.

    Ryhmän toiminta on tosi yhtenäistä. Olemme kuin

    suuri perhe, joka puhaltaa yhteen. Työn lomassa

    kerrotaan ilot ja surut. Ryhmän huumori työn

    lomassa on myös hienoa, värikkäät persoonat

    ovat ”hauskuuttaneet” muita. Retket ja kesäpäivät

    Merihiekassa ovat mahtavia kokemuksia kun ne

    jaetaan yhdessä. Paljon hyviä muistoja. On ollut

    myös ilo nähdä kun asiakkaat ovat tyytyväisiä ja

    nähdä miten joku on iloinen saadessaan syödä

    ehkä viikon ainoan lämpimän aterian.

    Tullessani ryhmään minut otettiin vastaan

    ystävällisesti ja toivotettiin tervetulleeksi.

    Olen ollut mukana kolmisen vuotta. Tulin mukaan

    oma-aloitteisesti, kun tunsin. että voisin olla

    avuksi.

    Kerran jouduin naisena hankalaan tilanteeseen

    kun emäntä laittoi minut vanhalla autollaan

    kauppaan tavaran hakuun ja apumieheksi juuri

    ryhmään tulleen miehen, jonka tiesin olevan

    ammatiltaan autonkuljettaja. Vaikka olin ajanut

    autoa jo kymmeniä vuosia, en heti meinannut

    saada autoa käyntiin. Kun se vihdoin onnistui, niin

    ainakin pari kertaa se sammui matkalla valoissa.

    Kyllä minua nolotti! Kaupan lastauslaiturille

    mennessäkin möhläsin ja käännyin liian aikaisin ja

    eikun takaisin kadulle ja vähän matkaa eteenpäin.

    Onneksi paluumatka meni paremmin ja apumies

    oli hyvin asiallinen ja sai varmaan naurettua

    sisäänpäin (luulen). Miehethän yleensä

    vähättelevät naisten ajotaitoa.

    Miten vuonna 2008 alkanut taloudellinen

    taantuma näkyi ruokailussa ja ryhmän

    toiminnassa?

    Ruokailijoiden määrä lisääntyi, ja ryhmä joutui

    miettimään miten kaikki saatiin hoidettua hyvin.

    Silloin oli jakelussa vielä elintarvikkeitakin leipien

    lisäksi. Ihmiset yritti kerätä ylimääräistä vaikka

    heille annettiin sovitut määrät. Eli tarve oli heillä

    kovempi, joka aiheutti meille vaikeuksia pitää

    tilanteet hallinnassa..

    Oliko 2008 alkaneella taantumalla

    yhtymäkohtia 1990-luvun lamaan jolloin

    ryhmän toiminta alkoi?

    Ei, 1990-luvun lama oli kyllä suurempi ja

    vaikeampi. Silloin asiakkaat olivat todella

    hädässä. He tarvitsivat tätä ruokailua. Asiakkaat

    olivat tosi ”köyhiä”, rahattomia ja asunnottomia.

    Silloin ei osattu hakea tukia, joita ei vielä oikein

    ollutkaan. Ei kehdattu sanoa, että on työtön.

    Työttömyyttä hävettiin, vaikka työttömiä oli tosi

  • 18

    paljon. Seurakunta sai lahjoituksia jaettavaksi

    jouluna. Muuallakin alettiin järjestää ruokailuja ja

    neuvontaa asiakkaille.

    Vuosina 2010-11 ryhmässä koettiin paljon

    surua, kun useampi ryhmään kuulunut jäsen

    nukkui pois lyhyen ajan sisällä. Miten

    menetykset koettiin ryhmässä?

    Vuosi oli tosiaan raskas, surimme ja muistelimme

    pois menneitä yhdessä. Minäkin menetin monta

    läheistä ystävää.

    Menetykset olivat suuria, järkyttäviä. Niistä

    selvittiin puhumalla, muistelemalla, kuvia katsellen

    ja rukoillen. Tuntui pahalta, he olivat läheisiä ja

    rakkaita. Muistelen poisnukkuneita usein lämmöllä

    ja kiitollisuudella. Varsinkin eräs heistä on usein

    ajatuksissani ja käyn hänen haudallaan.

    Olemme olleet hyvin tiivis ryhmä ja tässäkin

    tilanteessa jaoimme menetykset keskenämme

    rukoillen ja poistunutta muistellen kynttilöiden

    palaessa. Tästä jakamisesta sai silloin voimaa ja

    sielulleen lääkettä joka vieläkin auttaa

    muistellessa poisnukkuneita ystäviämme. Nämä

    tapaukset varmaankin osaltaan ovat hitsanneet

    ryhmäämme tiiviiksi.

    Kaipaus oli syvää, kuin perheestä puuttuisi jäsen,

    jäseniä. Kaipaus ja suru oli yhteinen. Elämä

    kuitenkin jatkuu.

    Mitä teille merkitsee Kriisiryhmään

    kuuluminen? Mitä arvelette Kriisiryhmän

    toiminnan merkitsevän vuosaarelaisille

    yleensä?

    ”Joka muita virvoittaa, tulee myös itse

    virvoitetuksi.”

    Kriisiryhmä on kuin toinen koti. Olemme kuin yhtä

    perhettä ja tuemme toinen toistamme.

    Vuosaarelaiset arvostavat ja kiittelevät

    Kriisiryhmää, ruokaa ja toimintaamme.

    Saan hyvän olon tunteen, että voin olla mukana

    auttamassa ja tekemässä ruokaa sitä tarvitseville.

    Joka kerta tuntuu että itse saan tästä enemmän

    kuin toisille on pystynyt antamaan. Ryhmään

    kuuluminen on minulle hyvää, hauskaa ja

    mukavaa yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä.

    Meillä on niin mahtava ryhmä ja uuden tulokkaan

    vastaanotto oli kerrassaan lämmintä. Heti tunsi

    kuuluvansa tähän joukkoon. Ruokailijoiden

    määrästä näkee mielestäni sen että ”kriisiateria”

    on erittäin tarpeellinen monille vuosaarelaisille.

    Ryhmään kuuluminen on löytö, paikka jossa on

    hyvä olla ja saa toteuttaa hyvää mieltä toisille

    lähimmäisille, asiakkaille.

    Olen ilolla mukana, ryhmässä on

    yhteenkuuluvuuden tunnetta.

    Olen etuoikeutettu kuulumisesta ryhmään.

    Ruokailusta on kuulunut pelkkää hyvää ja kiitosta.

    Kriisiryhmä on henkireikä monelle vieraillemme ja

    sille toivotan menestystä myös jatkossa.

    Ryhmä tuli minulle pelastajana, kun olin joutunut

    työttömäksi. En jäänyt tyhjän päälle, vaan sain

    heti tuntea tarpeellisuutta, kun pääsi auttamaan

    ihmisiä omalla työllään. Tähän ryhmään minut

    kutsui eräs kirkon työntekijä. Hämmästyin, kun

    tunsin hetki helpoksi kuulua tähän ryhmään.

    Kaikki ottivat lämpimästi vastaan uuden

    tulokkaan. Olemme todenneet, että tämä ryhmä

    on kuin toinen perhe, sillä saamme jakaa niin ilot

  • 19

    kuin surut. Aina on joku, joka kuuntelee ja

    tarvittaessa lohduttaa. Myös yhteiset rukoushetket

    aamuisin ovat sielunruokaa. Asiakkaat aivan

    varmasti näkevät, kuinka olemme hioutuneet

    yhdessä täksi auttavaksi ”jengiksi”. Uskon heidän

    saavan ruoan lisäksi osansa tästä meidän

    yhteisön hengestä. Ainakin he usein jakavat

    kiitosta meille.

    Kriisiryhmään kuuluminen on minulle tärkeää,

    meillä on hyvä yhteishenki, se on minulle

    eräänlainen perhe. Luulen, että ne, jotka käyvät

    aterioimassa, ovat iloisia tällaisesta tilaisuudesta.

    Kirpputorista pidetään.

    Ryhmän toiminta on vaihtelua eläkeläiselle.

    Lähden sinne aina mielelläni, koska siellä on

    erittäin mukavia kavereita. Vuosaarelaiset ovat

    kiitollisia ruuasta. Varsinkin yksinäisille ihmisille

    merkitsee paljon, kun saavat tavata tuttuja ja

    nauttia hyvästä ruoasta.

    .

    Olemme syntyneet palvelemaan. Eläkkeellä jää

    enemmän aikaa kuin työssä ollessa. Mielestäni he

    (vuosaarelaiset) kokevat ruokailun lisäävän

    sosiaalisuutta, yhteisöllisyyttä, ruumiin ja sielun

    ravintoa.

    Millaisena näette Kriisiryhmän tulevaisuuden

    esim. viiden vuoden kuluttua?

    Edelleen erittäin tarpeellisena, jos vain vähänkään

    uskoo ennustettuihin tulevaisuuden näkymiin.

    Kriisiryhmää tarvitaan tulevaisuudessakin ja

    kävijämäärät lisääntyvät laman myötä. Kriisiryhmä

    on voimissaan viiden vuoden päästäkin jos

    saadaan uusia vapaaehtoisia.

    Millaisia terveisiä haluat kertoa Vuosaaren

    seurakunnan työntekijöille? Ruusuja/risuja?

    Ilman diakonia ei olisi Kriisiryhmää. He hoitavat

    määrätyt asiat kirkon puolesta ja ovat joukon ydin.

    Kiitos sanan jakamisesta, monista virkistävistä

    retkistä.

    Seurakunnan työntekijät ovat erittäin ystävällisiä

    ja auttavat aina kun jotain pyydämme.

  • 20

    Vapaaehtoistyöntekijä Helmi (Heta) Eerola

    Kriisiryhmässä vuosina 1993 - 1997

    Kriisiryhmän toiminta käynnistyi syksyllä

    1993, mikä sai sinut kiinnostumaan ja

    lähtemään mukaan toimintaan?

    Jäin eläkkeelle samoihin aikoihin kun Kriisiryhmää

    alettiin perustaa. Ajattelin ”vanhanaikaisesti” että,

    eläkkeen eteen pitää tehdä jotain, halusin myös

    tehdä ja Kriisiryhmä toiminnan käynnistäminen oli

    sellaista tekemistä mistä kiinnostuin.

    Miten kuvailet ryhmän alkuvaiheita?

    Ensimmäisellä kerralla oli vain 15 ruokailijaa.

    Keittoa oli valmistettu runsaasti, muistan kun

    soitin kirkolta tutuille, että tulkaahan nyt syömään.

    Seuraavalla kerralla ruokailijoita oli jo tuplaten

    enemmän ja joka kerta ruokailijoita alkoi tulla

    enemmän. Uusi työmuoto herätti myös hieman

    hämmennystä, jopa seurakunnan

    työntekijöissäkin, koska tällaista työtä ei täällä

    aiemmin tehty. Kirkkoon tuli sellaisiakin

    asiakkaita, joita siellä tätä ennen ei normaalisti

    nähty (ns. metsien miehiä). Opettelua ja totuttelua

    oli puolin ja toisin. Toiminnan käynnistämiseen

    liittynyt byrokratia oli valtavaa, välillä oli käytettävä

    maalaisjärkeä, jotta asiat saatiin toimimaan.

    Ruoka oli alkuaikoina hyvin yksinkertaista,

    perinteisiä keittoruokia ja leipää. Tekijöitä oli myös

    vähemmän verrattuna nykyiseen. Alusta alkaen

    lounaalla oli ovimiehet, jotka valvoivat että

    järjestys pysyi ja humalaisia ei päästetty sisälle.

    Jouko Tuovinen ja Eino Sopanen vuorottelivat

    ovella.

    Millaisia muistoja, kokemuksia sinulla on

    Kriisiryhmästä ja sen toiminnasta siltä ajalta

    kun olit mukana?

    Olin mukana ryhmän toiminnassa nelisen vuotta.

    Tämän ajan olin täysillä mukana. Työtä tehtiin

    paljon, joka päivä. Kirpputorikahvio pidettiin joka

    viikko Merirasti-kappelissa ja ruokailu kirkolla.

    Leipää haettiin päivittäin. Raija Räihän kanssa

    vastasimme Merirasti-kappelin kirpputorista ja

    apua saatiin muilta ryhmäläisiltä. Se oli vilkasta

    toimintaa, ihmiset toivat paljon tavaraa. Kappelin

    aulassa oli joka viikko vilskettä. Asiakkaiden

    kanssa juteltiin ja oltiin mukana heidän iloissa ja

    suruissa. Kiireetön läsnäolo oli tärkeää.

    Ruokailun yhteydessä oli leipäjakelua. Edellisen

    päivän leipiä ja leipomotuotteita kävin hakemassa

    päivittäin Ulappasaarentiellä sijainneesta

    leipämyymälästä. Siellä leipuri oli jo osannut

    odottaa meitä, kysyessäni ensimmäisellä kerralla

    leipiä, niin hän sanoi että” ilman muuta saatte

    leipää”. Leipää saatiin todella paljon, mutta paljon

    oli leivän tarvitsijoitakin.

    Onko jotain erityistä jäänyt mieleen?

    Kirpputorilla kävi marokkolainen rouva. Hän oli

    yksinhuoltaja ja puhui vain englantia. Hänellä oli

    mukanaan pieni poika ja hän odotti toista lasta.

    He kävivät kirpputorilla usein ja meidän välille

    kasvoi yhteys ja ystävyys joka johti siihen että

    lupauduin lasten mummiksi. Äidistä ja lapsista tuli

    minulle perheenjäseniä. Lapset ovat nyt jo

    aikuisia, mutta yhteys on säilynyt.

    Marokkolaiskulttuurissa vanhaa ihmistä

    kunnioitetaan aivan eri tavalla kuin meillä.

    Mitä sinulle merkitsi kuulua Kriisiryhmään ja

    miten arvelet toiminnan merkityksen

    vuosaarelaisille?

    Hätä oli silloin aitoa ja todellista. Kaikki tekeminen

    ja toiminta tulivat tarpeeseen. Tunsin itseni

    tarpeelliseksi saadessani auttaa muita kirpputorilla

  • 21

    ja ruokailussa. Tekemistä oli paljon mutta se myös

    antoi paljon. Tyytyväisiä ihmisiä, sana toiminnasta

    levisi. Kirpputorista ja ruokailusta tuli

    kohtaamispaikka, jossa auttajat kohtasivat

    autettavia. Yhdessä jakamista ja kokemista sekä

    läsnäoloa.

    Millaisena näet Kriisiryhmän tulevaisuuden?

    Kaksikymmentä vuotta on kulunut. Ajat ovat

    edelleen epävarmat, niin taloudellisesti kuin

    henkisesti sekä yksilö- ja yhteisötasolla. Ihmisiä

    eroaa kirkosta, mikä näkynee kirkon taloudessa.

    Vapaaehtoistoiminnalle tulee aina vaan enemmän

    arvoa, kun kirkko kamppailee taloudellisten

    resurssien kanssa. Seurakunta tarvitsee kuitenkin

    uusia vapaaehtoisia, nykyiset ovat jo aika iäkkäitä,

    miten saadaan uusia, nuorempia tilalle?

    Kriisiryhmän toimintaa tarvitaan

    tulevaisuudessakin, mikäli vapaaehtoisia riittää

    myös jatkossa.

    Millaisia terveisiä haluat lähettää nykyisille

    Kriisiryhmäläisille ja seurakunnan

    työntekijöille?

    Työntekijöille: Pyrkikää siihen että, niin uusia kuin

    meitä vanhoja vapaaehtoistyöntekijöitä otetaan

    vastaan ja kohdellaan arvostavasti ja viisaasti.

    Olisi hyvä olla selkeästi yksi työntekijä, ei vain

    nimi paperilla, joka vastaa ja huolehtii

    vapaaehtoisista.

    Ryhmäläisille: Jokaisella ryhmäläisellä on

    ruokailussa oma tärkeä tehtävänsä, mikä

    työnjaossa annetaan. Kun jokainen keskittyy

    tehtäviinsä, niin huomataanko silloin asiakkaiden

    joukosta hänet joka yksin tai hänet jolla on

    ongelmia? Onko aikaa lähestyä ja kohdata heitä?

    Ruokailu on tärkeää, mutta se ei saa olla

    päänumero, pitää muistaa että ollaan yhdessä

    ruokailijoiden kanssa, ylläpidetään ja jaetaan

    Jumalan ilosanomaa.

    Tämä koskee myös työntekijöitä, mikä

    mahdollisuus ruokailu on kohdata

    seurakuntalaisia. Arvostavatko ja käyttävätkö

    kaikki työntekijät tätä mahdollisuutta? Liian usein

    vedotaan kiireeseen, näin ei saisi olla, vaan

    työntekijöiden tulisi antaa aikaa ja aitoa läsnäoloa

    seurakuntalaisille, ruokailijoille.

    Olkaa voimakkaasti läsnä, levittäkää ja opetelkaa

    läsnäolon taitoa. Välttäkää kiire sanaa.

    Annelin runo

    Istun hiljaa huoneessani, katson ulos

    maisemaa. Ikkunaani sade soittaa, sävelmää

    niin kaihoisaa. Lamput himmeät nuo pihan,

    tunnelman luo rauhaisan. Mielen johdattaa ne

    ihan lapsuus ajan maailmaan.

    Äiti tuvassansa istuu, rukki surraa hiljalleen.

    Kanssa rukin kehrää kissa, uunin päällä

    loikoilee. Tuli leiskuu takassansa. lämpö hiipii

    huoneeseen. Äiti saattaa laulullansa, lapset

    uneen suloiseen.

    Muistan kesän souturetket, onkipaikat

    kalaiset. Monet leikit, satuhetket, piilopaikat

    salaiset. Isä veisti kaarnalaivat, sanat pienet

    lapsilleen. Niiden purjeet viedä saivat, toiveet

    maahan kaukaiseen.

    Hämärtyy jo varhain ilta, päivä syksyyn

    lyhenee. Loistaa kirkkaana kuun silta, yllä

    kalvon tumman veen. Yhä istun aatoksissa,

    alla lampun himmenneen. Muistojeni

    maisemissa, kuljen vielä uudelleen

  • 22

    Vapaaehtoistyöntekijä Eeva-Liisa Svahn - mukana vuodesta 1995 ja

    ryhmän emäntänä vuodesta 2001.

    Milloin liityit Kriisiryhmään?

    Oulunkylän seurakunnan silloinen diakoniatyöntekijä kertoi

    minulle Vuosaaressa toimivasta Kriisiryhmästä. Muutin

    Vuosaareen vuonna 1995 ja diakoni-Riitan kautta tulin mukaan

    ryhmän toimintaan.

    Millaisia kokemuksia ja muistoja sinulla on Kriisiryhmän

    alkuvuosista?

    Olin pelokas ja arka, vasta muuttaneena en tuntenut ketään

    Vuosaaresta. Ryhmä otti minut avosylin vastaan. Pikku hiljaa

    sain uusia ystäviä ja turvallisuuden tunne palautui. Ruokailu oli

    silloin keskiviikkoisin, sitä päivää aina odotin. Ensimmäisiä

    työtehtäviä oli leipien pussitus ja jakaminen. Sitten siirryin

    keittiön puolelle töihin: perunoita kuorimaan, jauhelihaa

    paistamaan ja ruokaa asiakkaille jakamaan. Ryhmän

    emännän/vastaavan tehtävissä aloitin keväällä 2001. Toiminta

    oli alkuvuosina pienimuotoisempaa nykyiseen verrattuna.

    Tapahtumia ja muistoja mitä on jäänyt erityisesti mieleen?

    Yhdessä ryhmän kanssa on koettu paljon monenlaisia ilon ja surun hetkiä. On ollut kivaa olla yhdessä, on

    monia mukavia muistoja vuosien varrella pidetyistä joulujuhlista, retkistä ja koulutuspäivistä. Ryhmään

    kuulunut Ripa toi ryhmään iloa ja positiivisuutta omalla huumorillaan ja olemuksellaan.

    Ikäviä hetkiä?

    Ryhmäläisten poismenot, vuosi 2010 oli raskas.

    Miten vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma näkyi ruokailussa ja ryhmän toiminnassa?

    1990-luvun lamaan verrattuna se ei tuntunut niin pahalta. Ruokailijoita tuli kuitenkin lisää edelliseen vuoteen

    verrattuna, tuli myös sellaisia asiakkaita jotka hakivat pelkästään leipää.

    Mitä sinulle merkitsee kuulua Kriisiryhmään?

    Koen että olen saanut suuren lahjan kun olen saanut olla mukana Kriisiryhmässä. Tehdä vapaaehtoistyötä

    koko sydämestä, hyvien ja ihanien työtovereiden kanssa, toinen toistamme tukien ja oppien niin

    ryhmäläisten kuin myös seurakunnan työntekijöiden kanssa. Menneet vuodet ovat olleet ihania. Olemme

    kuin yhteen kasvanut suuri perhe. Yhdessä välittämistä ja elämistä niin ryhmäläisten kuin asiakkaiden

    kanssa.

    Mitä arvelet Kriisiryhmän toiminnan merkitsevän vuosaarelaisille?

    Se on merkinnyt paljon. Toiminta on ollut näkyvää ja tieto levisi hyvin apua tarvitsevien keskuuteen.

    Ruokailijoille kirkko on ollut ja on yhä edelleen avunsaantipaikka, jossa saa ruokaa, opastusta ja neuvontaa.

    Ryhmän toiminnalla on annettu paljon konkreettista apua työttömille ja pienituloisille. Kriisiryhmän rahastosta

    jaettiin tukea ennen kuin raha budjetoitiin suoraan diakoniatyöhön. Edelleenkin ryhmä antaa tukea esim.

    joulukassien muodossa vähävaraisille ja yksinäisille.

  • 23

    Kriisiryhmän vapaaehtoiset syksyllä 2013:

    Anttonen Kirsti Aro Toivo Gillberg Juhani Gillberg Orvokki Kammonen Anneli Kinion Pirjo Kitunen Raimo Lehtonen Helvi Leihke Ella Mannila Timo Mähönen Veikko

    Mäkikoski Hilkka Mäkikoski Lauri Nykänen Marja-Liisa Pehkonen Paula Pekurinen Kaarina Sarrimo Erkki Svahn Eeva-Liisa Vilminko Pertti Virtala Eila Weckström Brita Ypyä Kati

    Kriisiryhmän sihteerit:

    Raija Räihä (kuvassa) 1993 - 2004

    Vuosina 2004 - 2012 sihteerinä ovat vuorotelleet diakoniatyöntekijöiden lisäksi:

    Lilja Järvinen Kaisa Myöhänen Kaarina Pekurinen Kirsti Vainio Pertti Vilminko Eila Virtala

    Ville Sakko 2013-

    Kriisiryhmän entisiä vapaaehtoistyöntekijöitä:

    Eerola Helmi

    Eklund Sirkka

    Hakala Heikki

    Henttinen Antti

    Holmström Ritva

    Hämäläinen Milja

    Ikonen Armas

    Jaho Annikki

    Jokinen Risto

    Järvinen Juhani

    Järvinen Lilja

    Kalliomäki Jorma

    Karinpää Lauri

    Kääriäinen Taisto

    Lehto Liisa

    Lehtonen Esko

    Leminen Leila

    Luhtanen Irja

    Majalampi Anja

    Montonen Pasi

    Myöhänen Kaisa

    Myöhänen Veikko

    Mäki Mikko

    Pajujoki Jari

    Podduikin Vladimir

    Rainio Anja

    Russell Irvine

    Ruti Ossi

    Räihä Raija

    Sopanen Eino

    Teresina Olga

    Tirkkonen Maisa

    Tuovinen Jouko

    Turkia Paula

    Vainio Kirsti

  • 24

    Eeva-Liisa Svahnin juhlapuhe

    (lyhennelmä)

    Arvoisa juhlaväki ja rakkaat kriisiryhmäläiset!

    Olemme nyt tänään viettämässä Kriisiryhmän

    20-vuotisjuhlaa. Päivälleen tasan 20 vuotta sitten

    17.11.1993 täällä kirkon tiloissa tarjottiin

    ensimmäinen ilmainen työttömille tarkoitettu

    lounas.

    …

    Ryhmä tänään

    Kriisiryhmään kuuluu tällä hetkellä 24 jäsentä,

    sekä naisia ja miehiä. Kaikki ovat vapaaehtoisia.

    Suurin osa työskentelee sekä kirpputorilla että

    ruokailussa. Ryhmä on omavarainen. Se on koko

    ajan kerännyt varansa itse. Se ei käytä

    seurakunnan varoja varsinaiseen toimintaansa.

    Seurakunta antaa tilat ja välineet käyttöön sekä

    tukee ryhmää mm. järjestämällä virkistystä ja

    korvaamalla matkakuluja. Ryhmän tarkoituksena

    on olla diakoniatyön tukena - rinnalla kulkijana

    diakoniatyössä. Ryhmä toiminnasta vastaa

    nykyisin johtava diakoniatyöntekijä Tuula

    Mäkinen. Kuukausikokouksissa suunnitellaan

    yhdessä toimintaa tekemällä päätöksiä

    käsiteltävien asioiden perusteella. Ryhmä

    osallistuu myös muihin seurakunnan yhteisiin

    tilaisuuksiin, esim. joulumyyjäiset, Yhteisvastuu-

    tapahtuma ja tarvittaessa autetaan muissakin

    tilaisuuksissa.

    Henkinen tuki on ryhmäläisille tärkeää ja siksi

    ennen jokaista ruokailua, kirpputoria tai muuta

    tapahtumaan hiljennytään rukoukseen ja

    hartaushetkeen. Hengelliseen apuun esim.

    keskusteluihin asiakkaiden kanssa, on saatu

    tarvittavat ohjeet. Keskustelut ovat

    luottamuksellisia ja tarvittaessa heitä ohjataan

    eteenpäin. Ryhmä on keskenään hyvin

    hitsautunut yhteen, se on kuin suuri yhteinen

    perhe. Yhdessä jaetaan ilot ja surut.

    Suruaika

    Vuosi 2010 olikin ryhmäläisille raskas. Sen aikana

    viisi pitkään mukana olleesta jäsenestä pääsi

    Taivaan Isän kotiin. Jätimme jäähyväiset Einolle,

    Kaisalle, Sirkalle, Kirstille ja Ripalle. Yhdessä

    jaoimme surun keskenämme. Puhuimme,

    muistelimme, katselimme valokuvia ja rukoilimme

    voimia. Viime syksynä ryhmän perustajäsen

    Jouko Tuovinen pääsi myös Taivaan Isän kotiin.

    Mieleen on jäänyt Joukon paikka ovella kassana

    ja toivottamassa ruokailijat lämpimästi

    tervetulleeksi.

    Yksi poisnukkuneista oli ilopilkkumme Ripa -tiski-

    Ripa. Hän oli oman tiensä kulkija. Hän sai kaikki

    nauramaan huumorillaan ja räväkkyydellään. Hän

    laittoi naiset keittiössä kuriin. Kaikilla oli hauskaa.

    Kiitos sinulle, Ripa!

    Kaisaa odotettiin aamuisin pilkkomaan sipuleita.

    Se oli hänen erikoistehtävänsä. Hän oli myös se,

    jota aina pyydettiin pitämään aamurukousta.

    Olemme kiitollisia siitä että työskentelimme monet

    vuodet yhdessä ja saimme tuntea heidät kaikki

    läheisiksi. Heille kaikille poisnukkuneille suurkiitos

    työstään ja ystävyydestään ryhmässä!

    Ryhmää kohtasi jälleen kesäkuussa suruviesti.

    Saimme tiedon perustajatyöntekijän Riitta

    Helosvuoren poismenosta. Me, jotka hänet

    tunsimme, otimme viestin vastaan järkyttyneinä.

    Se oli raskas viesti. Ryhmä vietti kesällä

    Merihiekassa muistohetken, jossa kerrottiin toisille

    hänestä, laulettiin ja rukoiltiin. Tunnelma oli

    erittäin harras ja kaunis. Muistamme Riittaa

    suurella lämmöllä, arvokkaalla kiitollisuudella -

    arvostaen hänen työtään Kriisiryhmän hyväksi.

    Sydämellinen kiitos Riitalle!

    Kaikkien menetyksien jälkeen voi todeta

    tuntemattoman kirjailijan sanoin: ”Voit sulkea

    silmäsi ja rukoilla, että hän palaa tai avata silmäsi

    ja nähdä sen, minkä hän jätti jälkeensä”

  • 25

    Ryhmän kohokohtia

    on ollut paljon…. Kohokohtia on myös

    asiakkaiden kiitollinen katse ja sana kun he

    lähtevät ruokailusta hyvällä mielellä kotiin.

    Kiitollinen katse antaa ryhmälle voimia ja hyvää

    mieltä pitkäksi aikaa eteenpäin…. Juhlaan on

    aihetta myös ensi keväänä, jolloin tulee 700.

    ruokailukerta ja ruokailijoiden kokonaismäärä

    saavuttaa 60 000 virstanpylvään. …

    Ryhmän tulevaisuus

    Ryhmän nykytila on hyvä. Edelleen kaikki ovat

    omistautuneet tälle työlle ”auttaa lähimmäistä,

    ajatuksena että ihmisen suurin ilo on tuottaa iloa

    toiselle”! Ryhmä on pysynyt yhtenäisenä, yli

    kymmenen vuotta mukana olevia on useita ja osa

    jopa 15–18 vuotta. Vaihtuvuutta on ja tulee

    varmasti olemaan ryhmän jäsenten ikääntyessä,

    vaikka tahtoa olisi olla mukana. Uskon että

    ryhmän toiminta jatkuu ja sille on edelleen

    tarvetta. Uusia halukkaita jäseniä otetaan mukaan

    tarvittaessa. Myös tulevaisuudessa ryhmälle

    etusijalla ovat ruokailijat ja heidän palveleminen.

    Omat kokemukseni ja loppusanat

    Lopuksi - entä oma kokemukseni ryhmässä?

    Olen ollut ryhmässä yli 18 vuotta. Työ hyvien ja

    rakkaiden työtoverien kanssa, on ollut ja on

    edelleen antoisaa. Olemme kokeneet yhdessä

    jotain arvokasta. Haluan kiittää erityisesti

    muutamia henkilöitä perustajajäseniä:

    Raija Räihä toimi ansiokkaasti ryhmän sihteerinä,

    piti valokuva- ja lehtileikekirjaa, toimi

    kirppiskahvio- vastaavana ja keittiössä muissa

    tärkeissä tehtävissä aina vuoteen 2004 saakka.

    Helmi Eerola toimi ryhmässä keittiössä,

    kirppiskahviossa. Alkuvuosina hän hankki

    lahjoituselintarvikkeita ym.! Lilja Järvinen on ollut

    omalla panoksellaan kehittämässä ryhmän

    toimintaa. Kiitos heille kaikille arvokkaasta

    yhteistyöstä!

    Aika Kriisiryhmässä on ollut itselleni voimavara.

    Oma roolini ryhmän emäntänä ei ole aina ollut

    helppoa. Väistämättäkin on tullut eteen asioita

    joista ei yksin selviä, silloin kaikki tuki ja apu ovat

    tarpeen. Ryhmän lämpö on tullut monesti avuksi

    ja tueksi itselleni, kun ulkopuolelta on tullut ns.

    lunta tupaan. Kun kotona olen murehtinut,

    itkeskellyt ja heitellyt tyynyjä seinille jne. On tullut

    helpompi olo, kun tietää että ryhmän

    yhteenkuuluvaisuus, rakkaus toisiamme kohtaan

    ja tuki ovat auttaneet minua. Vastoinkäymiset ovat

    nousseet silloin voimavaraksi. Kiitos teille

    ryhmäläiset!

    Olen kiitollinen myös seurakunnalle tämän

    toiminnan mahdollistamisesta. ! Olen saanut

    apua ja tukea sen hetkiseltä vastaavalta

    diakoniatyöntekijältä, kiitos siitä! Kiitokset

    suntioille, joiden kanssa ryhmä on yhdessä tehnyt

    työtä. Seurakunnan entinen taloussihteeri Raija

    Järvinen hoiti erittäin tarkasti ryhmän kirjanpitoa ja

    kirkkoherra Seppo Tirkkonen antoi siunauksensa

    Tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut

    toimia tässä ryhmässä, tekemässä työtä

    konkreettisesti Jumalan valtakunnan hyväksi.

    Tunnen saaneeni suuren lahjan kun voin tällä

    tavoin toimia Jumalan sanan eteenpäin

    viemiseksi. Kiitos tästä lahjasta!

    Ryhmäläiset! Toivotan teille kaikille siunauksen

    palasia. Tutussa Isä Meidän rukouksessa

    sanotaan ”tulkoon sinun valtakuntasi”. Työllänne

    tuotte Jumalan valtakuntaa kaikkia lähemmäksi.

    Toivon että saamme olla yhdessä mukana tässä

    valtakunnassa tekemässä tätä arvokasta työtä.

    Tässä te olette edelleen yhdessä mukana minun

    kanssani

    Ryhmäläiset! Toivon teille voimia tästäkin

    eteenpäin, yhdessä me olemme yhtä. Niin kuin

    virressä 428 veisattiin, ”yksin emme työtä tee,

    toinen toista tarvitsee”.

    Kiitos ja siunausta!

  • 26

    Diakoniatyöntekijät kertovat Pia Nordlund, Tiina-Susanna Hirvonen, Tarja Koivumäki ja Tuula Mäkinen

    Millaisia muistoja teillä on Kriisiryhmästä ja

    toiminnasta ajalta jolloin olitte

    vastuutyöntekijöinä?

    Pia: Kun aloitin vastuutyöntekijänä syksyllä 2004,

    alusta saakka ryhmän sihteerinä toiminut Raija

    Räihä oli jäänyt edelliskeväänä ”eläkkeelle”

    vapaaehtoistyöstä.

    Ensimmäinen

    tehtäväni oli löytää

    uusi sihteeri. Raija

    oli tehnyt

    ansiokkaan työn.

    Vaikka sihteerin

    tehtäviin ei ole

    vakinaista

    löytynyt, muutamat jäsenet ovat hoitaneet

    vuorotellen. Ville Sakko on ottanut tehtävän

    vastaan syksystä 2013.

    Muistan ensimmäisen ryhmän kokoukseni kirkolla

    syksyllä 2004. Olin uusi työntekijä ja hieman

    jännittynyt suuresta vapaaehtoisryhmästä, jolla oli

    omat rakenteensa ja tapansa toimia. Muistan

    Jouko Tuovisen sanat ja katseen, jolla hän

    rohkaisi ottamaan ryhmänohjaajan paikan.

    Huomioiminen ja muistaminen esimerkiksi

    jäsenten syntymäpäivinä on luonteenomaista tälle

    ryhmälle.

    Tiina-Susanna: Olen saanut työskennellä

    vuosien varrella Kriisiryhmän kanssa sekä

    lounaalla että kirpputoritoiminnassa. Muistan

    ryhmän ottaneen minut hyvin vastaan ja ryhmässä

    on ollut monenlaisten aikojen vaihdellessa aina

    sellainen ilmapiiri että kaikkien on hyvä olla.

    Ryhmäläiset ovat sankoin joukoin ottaneet aina

    osaa niin arjen pyörittämiseen kuin juhlankin

    hetkiin.

    Tarja: Aloitin ryhmässä vuonna 2006 toisena

    ohjaavana diakoniatyöntekijänä. Samaan aikaan

    käynnistyi Vuosaaren seurakunnassa

    vapaaehtoistoiminnan projekti, jonka myötä osa

    seurakunnan vapaaehtoistoimintaa siirtyi

    vastuulleni, Kriisiryhmä oli yksi niistä. Projektiin

    kuului järjestää koulutus- ,strategia- ja

    virkistyspäiviä. Mieleen on jäänyt käsi-ja

    yleishygeniapäivä, joka herätti paljon keskustelua.

    Hauskaa oli myös Tarinateatteriryhmä Pyhän

    Solmun luodessa Kriisiyhmän kertomusta ja retki

    Mustion linnaan.

    Tuula: Kriisiryhmän vastaavana työntekijänä

    aloitin 1.8.2012 -saattaen vaihdoimme

    vetovastuun Pian kanssa. Tutustuin ryhmään

    ensimäisen kerran kesällä 2012 Merihiekassa,

    missä järjestettiin ryhmän kesäohjelmaan kuuluva

    perinteinen rantapäivä. Tänä vuonna ryhmän

    Merihiekkapäivä oli varsin iloinen, joskin

    sattumuksia täynnä.

    Miten vuonna 2008 alkanut taloudellinen

    taantuma näkyi ruokailussa ja ryhmän

    toiminnassa?.

    Tiina-Susanna: Olemme diakoniatyöntekijöinä

    saaneet ohjata yhä useampaa pienituloista

    diakoniaruokailun pariin, joskus jopa ilmaisella

    lounaslipukkeella. On ollut erityisen hyvä asia,

    että on paikka, jonne ihmisiä on voinut ohjata

    yhteyden ja osallisuuden piiriin - ruokailusta ja

    kirpputorilta saatavista edullisista

    lahjoitusvaatteista tai talouteen tarvittavista

    lakanoista puhumattakaan.

    Tarja: Ryhmän toiminnassa oli tuolloin vielä

    mukana useampi perustajajäsen. Heidän ja

    uusien Kriisiryhmäläisten kanssa palattiin tuolloin

    ryhmän perustamishetkiin eli miten kaikki alkoi

    vuonna 1993 ja

    miksi?

    Vastaushan oli

    lama. Pohdimme

    ja totesimme että

    Kriisiryhmää

    tarvitaan

    edelleen.

    Vuonna 2010 peräti neljä ryhmän jäsentä

    nukkui pois. Osa heistä oli ollut mukana

    ryhmässä pitkään. Miten menetykset otettiin

    ryhmässä, näkyikö suru?

    Pia: Menetykset koettiin eri tavoin mutta kyllä suru

    kuormitti ryhmää. Työntekijänä paneuduin

    tukemaan emäntää, jolla oli myös näiden ihmisten

    saattamisessa tärkeä rooli. Koska joillakin

    ryhmäläisistä ei ole juurikaan omaiskontakteja,

    ryhmäläiset ovat kokeneet tärkeäksi kulkea

    vierellä myös sairauden ja kuoleman keskellä.

  • 27

    Samaan aikaan kun käytiin hautajaisissa, sairastui

    ryhmän persoonallinen tiskari Ripa. Ripaa

    saateltiin tästä ajasta seuraavaan talvella 2011.

    Kuten syntymäpäiviä, ryhmä muistaa myös

    jäseniään jättämällä tervehdyksen joko

    hautajaisissa tai adressin välityksellä. Ryhmä

    pitää myös pienen muistotilaisuuden jossa on

    kuva, kukat, kynttilä, hiljainen hetki, muistelua ja

    rukousta. Myös lounaalla on hiljennetty joidenkin

    pitkäaikaisten vapaaehtoisten muistokuvien

    äärellä. Ruokailuun osallistuvien muistoksi on

    sytytetty kynttilä, jos on arveltu, että henkilö on

    ollut monille tuttu.

    Tiina-Susanna: Ryhmässä on moni päässyt

    Taivaan Isän luo suuremmille pidoille. Ajattelen

    niin, että jokaisen ihmisen voimien hiipuessa ja

    luopuessa ryhmän

    aktiivisesta toiminnasta,

    niin ryhmä kantaa silti

    ryhmäläistä rukouksissa

    ja koti- tai

    laitosvierailuilla.

    Jokaisen ryhmäläisen

    paikka on tärkeä ja

    arvokas ja siihen jää

    joksikin aikaa iso

    vajaus. Ihminen säilyy

    muistoissamme ja

    puheissamme mm. monien sattumusten ja

    hupaisien kertomusten kautta

    Tarja: Muistan erityisesti alkuajoista asti mukana

    olleen ihmisen. Sairastamisen aikana ryhmäläiset

    rukoilivat, auttoivat kauppa - ja virastoasioissa

    sekä kävivät katsomassa sairaalassa. Tuki ja

    huolenpito oli koskettavaa. Sama on näkynyt

    myös muiden kohdalla. Elämää eletään

    rintarinnan, suurena perheenä.

    Mitä muuta haluatte kertoa Kriisiryhmästä ja

    sen toiminnasta?

    Pia: Kriisiryhmä luo tilan, jossa alueen asukkaat

    voivat tavata toisiaan, tuntea yhteenkuuluvuutta ja

    saada mahdollisuuden edulliseen ruokailuun ja

    kierrättämiseen. Kuten useimmat muutkin

    vapaaehtoistoiminnan ryhmät, se myös

    kannattelee jäseniään elämän paineissa.

    Erilaisten ihmisten kokoontuessa aterioimaan

    yhteiskunnallinen eriarvoisuus pienenee ja

    suvaitsevaisuus kasvaa. Se kasvattaa yhteisön

    myönteisyyttä ja luottamusta tulevaisuuteen.

    Tiina-Susanna: Tämä ryhmä vastaa niin suureen

    kysyntään, että sen tulevaisuus on valoisa.

    Toiminnassa mukana oleville ihmisille ryhmä

    merkitsee paljon. Se tuo yhteyteen ja antaa

    voimia niinä päivinä, kun ei ole aivan parhaassa

    kunnossa mieleltään tai ruumiiltaan. Ryhmän

    palveluiden piiriin se kokoaa vuosaarelaisia, ja

    muutaman tiedän tulevan kauempaakin sekä

    lounaalle että kirpputorille. Kriisiryhmä! Pidetään

    Kristuksen jalanjäljissä kulkien vähäisimmistä

    huolta jatkossakin.

    Tarja: Moni Kriisiryhmäläinen on totisesti antanut

    osan elämäänsä seurakuntalaisten eli

    lähimmäistensä hyväksi. Ihmisten auttaminen

    koetaan hyvin tärkeäksi ja ryhmän toiminnan

    avoimuus näkyy. Diakonialounas Vuosaaren

    kirkolla on upea konkreettinen tuki – ja samalla

    myös sosiaalinen verkosto asiakkaille kuin

    vapaaehtoisille. Vuosien varrella olen

    diakoniavastaanotolla saanut asiakkailta kiitosta

    ryhmältä saamasta avusta ja tuesta. Uskon

    ryhmää tarvittavan seurakunnassa jatkossakin

    sekä auttajan roolissa että ryhmäläisten ja

    seurakuntalaisten sosiaalisena toimintamuotona.

    Tuula: Ryhmän

    tekemä työ osana

    seurakunnan

    vapaaehtoistoimintaa

    on diakoniatyön

    kannalta valtavan

    sitoutunutta,

    todellista

    lähimmäistyötä.

    Vapaaehtoisten

    tekemä työ on yhteistä elämän jakamista ja

    lähimmäisen auttamista. Ryhmän tulevaisuus

    riippuu paljolti heidän omasta tahtotilasta, mitä he

    itse haluavat. Elämäntilanteet vaihtelevat ja tuovat

    muutoksia ryhmään. Uusia jäseniä otetaan

    mukaan tarpeen mukaan.

    Diakoniatyöntekijät kiittävät yhteistyöstä!

    ”Juomat? –Joo! Pata? -Joo!

    Ruuanjako? –Joo! Lattia? –Joo! ”

    ONNEA –JOOOOOO!!!!

  • 28

    Kriisiryhmä osana seurakunnan

    diakoniatyötä. (Pia Nordlund)

    Kriisiryhmän toiminta syntyi osana Vuosaaren

    seurakunnan diakoniatyötä, seurakuntalaisten ja

    diakonian työntekijöiden luovana vastauksena

    yhteiskunnalliseen kriisiin. Tämän perusteella

    ryhmän nimeksi annettiin ”Kriisiryhmä”. Kahden

    vuosikymmenen ajan kestänyt toiminta kertoo jo

    pituudellaan siitä, että tämä yhteistyö on ollut

    hedelmällistä.

    Seinäjoen vapaaehtoistoiminnan

    neuvottelupäivillä esitettiin väittämiä, jotka ovat

    edellytyksenä onnistuneelle

    vapaaehtoistoiminnalle seurakunnissa. Mielestäni

    nämä teesit ovat toteutuneet hyvin Kriisiryhmän

    toiminnassa:

    - Jatkuva vuorovaikutus vapaaehtoisten ja

    työntekijöiden välillä on edellytys

    laadukkaalle vapaaehtoistoiminnalle.

    - Vapaaehtoisten ääni pitää kuulua

    kaikessa vapaaehtoistoiminnan

    suunnittelussa.

    - Työntekijän on toimittava vahvasti

    vapaaehtoistyön mahdollistajana,

    vapaaehtoisten tukijana ja valmentajana

    (Anttila & Vaittinen/ 2011)

    Vuosien myötä erilaisen kriisiauttamistyön

    yleistyessä Kriisiryhmä-nimi antaa hieman

    harhaanjohtavan kuvan ryhmän toiminnasta. Sitä

    erehdytään joskus luulemaan henkisen kriisin

    tukiryhmäksi, mitä se ei sanan varsinaisessa

    merkityksessä ole. Ryhmään kuitenkin tullaan

    mukaan hyvin erilaisin lähtökohdin, monesti myös

    elämänkriisin jälkimainingeissa. Syystä tai toisesta

    ihminen kaipaa uutta sosiaalista verkostoa tai

    toimintaa. Henkistä tukemista ja voimauttavaa

    vuorovaikutusta ryhmässä käytännön työn ohella

    tapahtuu paljon. Toisaalta ryhmän koko takaa

    sen, että jäsenet voivat valita osallistumistaan

    oman elämäntilanteensa mukaan ilman, että

    toiminta häiriintyy. Kriisiryhmän jäseniä leimaa

    vastuullinen pitkäjänteinen sitoutuminen sekä

    toteuttamaansa toimintaan että itse ryhmään ja

    sen jäseniin.

    Kriisiryhmä on jatkumo jo alkukirkon

    vapaaehtoiselle auttamiselle. Ryhmä toteuttaa

    konkreettisella tavalla Jeesuksen esimerkkiä

    leivän murtamisesta ja jakamisesta.

    Vapaaehtoisuus on aina kuulunut seurakunnan

    toimintaan - aiemmin luontevammin, koska

    seurakuntaelämä on ollut kiinteä osa yhteisöjen

    elämää. Vapaaehtoisryhmät ovat toiminnallaan

    kirkon diakonisen mission sydän. Diakonia on

    kaikille kristityille annettu tehtävä. Suomen ev.lut.

    kirkossa tuo tehtävä on erotettu erikseen myös

    diakonian viranhaltijoille, joiden tehtäviä

    määrittelee juridinen vastuu. Mutta kirkon

    diakoniatyö olisi vain luuranko ilman elävää

    seurakuntalaisten muodostamaa vapaaehtoisten

    toimijoiden verkostoa. Heidän toiminnassaan

    korostuu eettinen vastuu ja lähimmäisenrakkaus.

    Kulkemalla lähimmäisen rinnalla arjessa, he

    viestivät vahvasti armoa ja toivoa. Kriisiryhmä

    toteuttaa kauniilla tavalla, yksilöinä ja ryhmänä,

    tätä kaikille seurakuntalaisille annettua diakonista

    tehtävää

    Kriisiryhmän toiminnasta vastaavat diakoniatyöntekijät

    aikajärjestyksessä:

    Riitta Helosvuori

    Pia Gävert -

    Mirja ”Kutti” Hytönen

    Marita Mattila

    Pia Nordlund

    Tarja Koivumäki

    Tiina-Susanna Hirvonen

    Tuula Mäkinen

  • 29

    Emeritus-kirkkoherra Seppo Tirkkosen tervehdys

    Onnea! Siunausta!

    Kahden vuosikymmenen aikana minulla on ollut

    ilo kuunnella monen Kriisiryhmäläisen

    elämäntarinaa. Niissä olen kuullut usein vähän

    samantyyppisen juonen: olin aikamoisissa

    vaikeuksissa – sain toisilta ihmisiltä apua – päätin

    lähteä itse mukaan vapaaehtoistoimintaan, muita

    tukemaan ja auttamaan.

    ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”. Tämän

    tapahtumasarjan Jeesus (Matt. 10:8) toivoo

    toistuvan tässä maailmassa mahdollisimman

    monta kertaa. Kriisiryhmässä näin tapahtuukin

    yhä uudelleen ja siitä voimme yhdessä iloita ja

    kiittää.

    Pelkkää menestystähän me toivomme toinen

    toisillemme, mutta tärkeää on muistaa, että

    jatkuva menestys altistaa helposti vaaralliselle

    taudille. Tällä taudilla on monta nimeä:

    vahvuuteen sairastuminen, yksin pärjäämisen

    pakko, riippumattomuuden harha, ylikorostunut

    elämänhallinnan luulo, piittaamattomuus ja

    kovuus kovaosaista lähimmäistä kohtaan. Toivon

    hartaasti, ettei tämä tauti pääse

    seurakunnassamme pahasti rehottamaan ja

    luotan siihen, että Kriisiryhmä voi omalta osaltaan

    olla edelleen ansiokkaasti tautia

    ennaltaehkäisemässä.

    Kriisiryhmä 20 v. ja ryhmäläiset! Lämpimät

    onnittelut ja kiitos teille toiminnastanne! Olette

    diakonialounaillanne täyttäneet yhä uudelleen

    tyhjät vatsat ja kirpputoreillanne verovaroista

    vajaat kassat. Olette toistuvasti tukeneet

    aineellisesti, henkisesti ja hengellisesti

    lähimmäisiänne. Olette muuttaneet yksinäisyyttä

    yhteydeksi. Siunatkoon kaiken hyvän

    perimmäinen Lahjoittaja teitä ja antakoon teille ja

    toiminnallenne runsaasti lisää armorikkaita vuosia,

    lahjaksi saamista ja lahjaksi antamista!

    Seppo Tirkkonen

    Emeritus-kirkkoherra

    (diakoniapappi 1988–1996)

  • 30

    In Memoriam - Muistamme

    Annikki Jaho 2007

    Vladimir (Masa) Podduikin 2007

    Sirkka-Liisa Eklund 2010

    Kaisa Myöhänen 2010

    Kirsti Vainio 2010

    Eino Sopanen 2010

    Risto (Ripa) Jokinen 2011

    Jouko Tuovinen 2012

    Riitta Helosvuori 2013

  • 31

    Riitta (Titta) Helosvuori (1947 – 2013)

    Riitan muistosanat, jotka hän kertoi ystävälleen ennen kuolemaansa keväällä 2013.

    Voi ystävät rakkaat!

    Tässä tulevat nyt viimeiset virtuaalihalaukset. Kun luette tätä

    tekstiä, niin minä olen kuollut. Pyysin Kimmoa kirjoittamaan tämän

    tekstin, eli eivät nämä minun sanojani ole. Mutta jotain minusta

    tässä on.

    Kun sairastuin pian eläkkeelle lähtöni jälkeen, oli tehtävä päätös

    siitä, kerronko sairaudestani ja kuinka laajalti. Päätimme että

    pidämme tiedon vain rajatussa piirissä. Välillä oli myös aikoja, että

    sairaus näytti nujerretulta, mutta pääsiäisen jälkeen tapahtui

    käännös huonompaan. Sairaus vei kuitenkin lopulta voiton.

    Halusin viettää myös viimeiset hetket läheisempien rakkaitteni

    kanssa. Eero ja Pasi olivat rinnallani ja lähtöni oli rauhallinen. Kivut

    ovat ohi.

    Haluan kiittää teitä kaikkia ystävyydestä, kohtaamisista, sanoista

    ja kosketuksista. Elämässä on jotain joka tulee todeksi vain toisten

    ihmisten kohtaamisessa. Ja minä olen saanut kohdata paljon, olen

    kohtaamisesta rikas. Kohtaaminen on aina voiman lähde, ilman

    sitä me emme voi muuttaa maailmaa.

    Nyt oli minun vuoroni lähteä. Teillä on ikävä minua, mutta kaikki

    välittäminen ja rakkaus on jäljellä, ei se minnekään katoa. Jos ei meidän ihmisten välillä oleva rakkaus

    pysähdy kuoleman seinään, ei se estä Jumalankaan rakkautta. Sen rakkauden armon varassa minä elin,

    sen turvissa kuolin.

    Joku viisas sanoi, ettei kuolema ole piste, vaan kaksoispiste – sitä seuraa jotain, ja olen siihen valmis.

    Olkaa kaikki siunattuja. Ja nauttikaa kesästä minunkin puolestani.

    Titta

    Me lähdemme elämästä emmekä kuitenkaan lähde. Me elämme edelleen kaikessa, mitä

    olemme tehneet. Kaikki mitä olemme ajatelleet, sanoneet ja olleet, jää elämään ja valaisee

    toisten teitä. Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden sydämissä,

    jotka ovat rakastaneet meitä.” Martti Lindqvist

  • 32

    Tilastoja 1993 – 2013

    Kävijämäärät

    6.10.1993 – 31.10.2013

    Ruokailukerrat: 680

    Kokonaiskävijämäärä: 58 177

    Asiakasmäärä ateriakertaa kohti: 87

    Vuosi 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000

    Ruokailukerrat 7 42 40 41 39 39 39 37

    Kävijämäärä 220 3460 4655 3305 2940 3005 2960 3950

    Asiakasmäärä/kerta 31 82 116 81 75 77 76 107

    Vuosi 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

    Ruokailukerrat 35 34 32 26 35 32 30 31

    Kävijämäärä 3795 3295 3405 2834 2800 2560 2388 2635

    Asiakasmäärä/kerta 108 97 106 109 80 80 80 85

    Vuosi 2009 2010 2011 2012 2013 /lokakuu

    Ruokailukerrat 30 28 31 28 24

    Kävijämäärät 2226 1928 2267 2433 2124

    Asiakasmäärä/kerta 74 69 73 87 71

    Ruokailukerrat 1993 - 2013

    Kävijämäärät 1993 – 2013 ar

    Asiakasmäärä/kerta 1993 – 2013 ar

    680 59 185 87

    Kirpputori & Kahvio Kolehdit

    Vuosi Tuotto € Vuosi Tuotto €

    1994 2 990,92 2004 1 162,60

    1995 7 158,31 2005 1 446,00

    1996 4 017,81 2006 1 999,00

    1997 1 986,38 2007 2 503,00

    1998 1 537,64 2008 1 991,00

    1999 1 557,31 2009 2 200,00

    2000 1 229,91 2010 2 223,00

    2001 1 748,40 2011 2 888,00

    2002 1 724,03 2012 3 064,32

    2003 1 571,00

    Vuosi Tuotto € Vuosi Tuotto €

    1993 -1994 3 125,38 2004 657,75

    1995 1 005,71 2005 506,00

    1996 2 172,77 2006 493,00

    1997 1 650,58 2007 887,00

    1998 1 464,03 2008 1 246,00

    1999 1 025,21 2009 984,00

    2000 584,20 2010 641,00

    2001 1 176,30 2011 758,00

    2002 1 095,96 2012 320,27

    2003 636,22

  • 33

    Lahjoitukset

    Vuosi Tuotto € Vuosi Tuotto €

    1.8.1993 - 31.7.1994 2 576,97 2003 1 314,00

    1.8.1994 – 31.7.1995 821,00 2004 1 392,20

    1.8.1995 – 31.7.1996 2 099,15 2005 1 756,00

    1.8.1996 – 31.12.1996 134,45 2006 1 691,00

    1997 1 309,24 2007 1 673,00

    1998 1 380,67 2008 1 794,00

    1999 3 885,71 2009 1 452,00

    2000 1 177,31 2010 1 587,00

    2001 1 007,22 2011 1 541,00

    2002 1 440,22 2012 1 060,00

    Avustusten myöntäminen

    Vuosi Avustuksia (kpl) Euroa

    1.8.1993 – 31.7.1994

    26 4 738,15

    1.8.1994 – 31.7.1995

    49 7 128,23

    1.8.1995 – 31.7.1996

    48 7 555,79

    1.8.1996 – 31.12.1996

    4 302,52

    1997 24 3 384,70

    1998 13 1 875,96

    1999 17 2 479,15

    1.1.2000 – 31.7.2000

    11 1 666,72

    2001 - -

    2002 - -

    2003 - -

    2004 286,80

    2005 35 1 100,00

    2006 45 1 608,00

    2007 44 2 141,00

    2008 1 755,00

    2009 60 1 684,00

    2010 40 600,00

    2011 - -

    2012 30 900,00

    2013 30 1200,00

  • 34

    Yhte


Kehys2015 lehti

Kehys2015 lehti

Roihuvuoren seurakunnan lehti Kiikari · 2018. 5. 9. · Lehti alueen ihmisistä ja uskon salaisuudesta KiikariRoihuvuoren seurakunnan lehti 2016 Joulu Jouni Maijanen Kotimaanapu

Roihuvuoren seurakunnan lehti Kiikari · 2018. 5. 9. · Lehti alueen ihmisistä ja uskon salaisuudesta KiikariRoihuvuoren seurakunnan lehti 2016 Joulu Jouni Maijanen Kotimaanapu

Roihuvuoren seurakunnan lehti Kiikari · Timo Pekka ja Anna-Mari Kaskinen ja Tomi Kujansuu Seppo Paldanius Joulujuhlat: ★ Ti 9.12. klo 18 Joulujuhla kaikenikäisille Laajasalon

Roihuvuoren seurakunnan lehti Kiikari · Timo Pekka ja Anna-Mari Kaskinen ja Tomi Kujansuu Seppo Paldanius Joulujuhlat: ★ Ti 9.12. klo 18 Joulujuhla kaikenikäisille Laajasalon

Mediakeskuksen lehti

Mediakeskuksen lehti

Roihuvuoren seurakunnan lehti Kiikari...kät ja meren jään kimaltelemaan sil - miä häikäisevässä loistossa. En lak-kaa ihmettelemästä, miten kirkas kevätaurinko voi olla.

Roihuvuoren seurakunnan lehti Kiikari...kät ja meren jään kimaltelemaan sil - miä häikäisevässä loistossa. En lak-kaa ihmettelemästä, miten kirkas kevätaurinko voi olla.

Jyväskylän seurakunnan lehti 18.3.2016 • numero 5 ...view.24mags.com/sites/all/files/public_files/documents/... · Aki ja Rita? Ahneutta, ei rakkautta ... Kun minä ostan kotimatkal-le

Jyväskylän seurakunnan lehti 18.3.2016 • numero 5 ...view.24mags.com/sites/all/files/public_files/documents/... · Aki ja Rita? Ahneutta, ei rakkautta ... Kun minä ostan kotimatkal-le

Koulun lehti

Koulun lehti

Tehdään lehti

Tehdään lehti

Insinööri lehti

Insinööri lehti

Oulunkylän seurakunnan Varhaiskasvatussuunnitelma 2014 …...Oulunkylän seurakunnan Varhaiskasvatussuunnitelma 2014-2015 1. Toiminta-ajatus 2. Toimintaympäristö 2.1 Kaupunginosat

Oulunkylän seurakunnan Varhaiskasvatussuunnitelma 2014 …...Oulunkylän seurakunnan Varhaiskasvatussuunnitelma 2014-2015 1. Toiminta-ajatus 2. Toimintaympäristö 2.1 Kaupunginosat

Majakka-seurakunnan missio, arvot, visio ja tavoitteet ... · Majakka-seurakunnan missio, arvot, visio ja tavoitteet 2016-2018 versio 2.0 - 14.9.2016 antti.ronkainen@majakka.net

Majakka-seurakunnan missio, arvot, visio ja tavoitteet ... · Majakka-seurakunnan missio, arvot, visio ja tavoitteet 2016-2018 versio 2.0 - 14.9.2016 [email protected]

Pieni suuri kaupunki.¤ristö ja rakentaminen... · • klo 18.30 Savion aluekehityskuvan lähtökohtien esittely, Tuomas Turpeinen • klo 18.50 Seurakunnan hankkeen esittely, Seurakunnan

Pieni suuri kaupunki.¤ristö ja rakentaminen... · • klo 18.30 Savion aluekehityskuvan lähtökohtien esittely, Tuomas Turpeinen • klo 18.50 Seurakunnan hankkeen esittely, Seurakunnan

Roihuvuoren seurakunnan lehti Kiikari kertomuksiin perustuvia draamoja. Esitykset saattoivat kes-tää useita päiviä. Vivamon Raamattukylä Lohjalla Lohjalla on kohta 12 vuoden ajan

Roihuvuoren seurakunnan lehti Kiikari kertomuksiin perustuvia draamoja. Esitykset saattoivat kes-tää useita päiviä. Vivamon Raamattukylä Lohjalla Lohjalla on kohta 12 vuoden ajan

Asennetta lehti

Asennetta lehti

Humak 2014 -lehti

Humak 2014 -lehti

Juvan seurakunta - Diakoniatyön historiikki

Juvan seurakunta - Diakoniatyön historiikki

Roihuvuoren seurakunnan lehti Kiikari · 2018. 5. 9. · Kirkon kannalta digitalisaatio ja sosiaalinen media ovat tuoneet monia hyviä uusia työkaluja ihmisten väli-seen yhteydenpitoon,

Roihuvuoren seurakunnan lehti Kiikari · 2018. 5. 9. · Kirkon kannalta digitalisaatio ja sosiaalinen media ovat tuoneet monia hyviä uusia työkaluja ihmisten väli-seen yhteydenpitoon,

Seurakunnan strategia 2012-2017

Seurakunnan strategia 2012-2017

Roihuvuoren seurakunnan lehti Kiikari · 2020. 3. 22. · 2 Kiikari Kevt Kiikari on alueen ihmisten oma lehti Vuoden ensimmäinen Kiikari on seurakuntalehtemme juhlanume-ro. Jo kymmenen

Roihuvuoren seurakunnan lehti Kiikari · 2020. 3. 22. · 2 Kiikari Kevt Kiikari on alueen ihmisten oma lehti Vuoden ensimmäinen Kiikari on seurakuntalehtemme juhlanume-ro. Jo kymmenen

Kunnan ja seurakunnan tiedotuslehti • tammikuu 2013 • 41 ... · Kunnan ja seurakunnan tiedotuslehti • tammikuu 2013 • 41. vuosikerta TSR-TEKNIIKKA OY Myynti – Asennus –

Kunnan ja seurakunnan tiedotuslehti • tammikuu 2013 • 41 ... · Kunnan ja seurakunnan tiedotuslehti • tammikuu 2013 • 41. vuosikerta TSR-TEKNIIKKA OY Myynti – Asennus –