Satakunnan sairaanhoitopiirinhenkilöstö- ja sidosryhmälehti Vinkkeli

2•2014

Uudistuneet arvomme Satakunnan keskussairaala 2020

Kyllä elinluovutukselle Labra liinaa

Satakunnansairaanhoitopiirinhenkilöstö- ja sidosryhmä-lehti Vinkkeli

TOIMITUSJULKAISIJASatakunnan sairaanhoitopiiriSairaalantie 328500 PORIPUH. (02) 627 71FAX (02) 627 7799

PÄÄTOIMITTAJAHallintoylihoitajaPaula Asikainen

ULKOASU JA TAITTOTiina Liivola / 400 kepposta Oy

KANNEN KUVAKari Valtonen

PAINOPAIKKABrand ID Oy / Kehityksen Kirjapaino

PAINOS5 300 kpl

ISSN 1797-5638

S I S Ä L LYS L U E T T E L O

ToimituskuntaPäätoimittaja, hallintoylihoitaja Paula Asikainen (02) 627 7783

Toimitussihteeri, viestintäsihteeri Taru Tolppo (02) 627 7784

Työhyvinvointipäällikkö Katri Mannermaa (02) 627 7754

Johtajaylilääkäri Olli Wanne (02) 627 7782

Ylihoitaja Paula Ranne (02) 535 4424

Hankintapäällikkö Seppo Havukainen 044 7077 595

Pääluottamusmies Janne Maja 044 7079 317

Pääluottamusmies Erja Starck (02) 835 5397

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@satshp.fi

Toimituskunnalle voi lähettää artikkeliehdotuksia ja palautetta

sähköpostiosoitteeseen vinkkeli@satshp.fi

Kannen kuva.SuomiAreenan Kansalaistorilla SataDiagin päivänä jaettiin tietoa asiakkaille SataDiag-laboratorion sähköisestä ajanva-rauksesta. Kuvassa rekrytointiassistentti Jaana Häyrinen, rek-rytointivastaava Marjo Lambacka, alueosastonhoitaja Kirsi-Maria Huhtala ja ylihoitaja Katja Laine. Kuva Kari Valtonen.

s.4 Rauno Valovirta toivoo sotelta säästöjä

s.5 Yhteisesti luodut arvot työmme perustana

s.7 Satakunnan keskussairaala 2020 -kokonaisselvitys ennakoi tulevia muutoksia ja antaa niille suunnan

s.9 SataDiagin kliinisen mikrobiologian laboratorio edelläkävijänä

s.11 Viisi kysymästä liikelaitos SataDiagin johtaja Harri Hagmanille

s.12 Asiantuntijahoitajat palveluksessanne

s.14 Elinluovutustoiminta Satakunnan keskussairaalassa

s.16 Biopankit osana muuttuvaa terveydenhoitoa

s.18 I did it!

s.20 Kotikutoisia kätilöitä

s.22 Työsuojeluvinkkeli: Turvallisuus ei synny, vaan se tehdään! / Learning by Shock

s.23 Järjestövinkkeli: Hyvää työtä yhteispelillä!

s.24 Harrastusvinkkeli: Piiriläiset kisaavat kultaa ja hopeaa

s. 26 Lasten- ja naistentalon harjannostajaiset

s. 27 Esittelyä ja esittäytymisiä kesäisellä Kansalaistorilla

s.27 Pikku-uutiset

Vinkkeli2

S I S Ä L LYS L U E T T E L O

PÄÄKIRJOITUS

Olemme pohtineet yhdessä viime vuodesta asti arvojamme uusiksi. Sitä, miten yhdessä toteu-tamme tärkeää erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen huolenpidon tehtäväämme kaikille sa-takuntalaisille. Sitä, miten hoitojemme ja palveluidemme avulla potilaamme ja asiakkaamme pär-jäisivät paremmin jokapäiväisessä elämässään.

Arvojemme keskiössä ovat potilas ja asiakas, jolla on oikeus saada meiltä hyvää hoitoa ja hyvää palvelua. Meillä osaajilla on oikeus ja velvoite näin myös toimia.

Hyvä hoito ja palvelu edellyttävät erityisesti toimintamme ja itsemme jatkuvaa kehittämistä, vas-tuullista toimintaa ja potilaistamme sekä asiakkaistamme välittämistä. Kaiken perustana on ih-misten välinen aito kohtaaminen.

Arvologomme kertoo, että pidämme koko henkilökunnasta hyvää huolta ja otamme huomioon toiminnassamme omistajiemme näkemykset ja taloudelliset mahdollisuudet.

Taloudellinen ympäristömme ei näytä elpymisen merkkejä ja valtionosuusuudistus koettelee eri-tyisen kovalla kädellä jäsenkuntiamme. Yhteistyöllä ja jatkuvalla toimintamme arvioinnilla ja te-hostamisella pärjäämme.

Meillä sairaanhoitopiiriläisillä on arvokas tehtävä hoidettavanamme. Meillä on työhömme vah-va arvopohja, jonka mukaan on hyvä ja helppoa tehdä työtä. Koemme onnistumisia ja saamme kansalaisten arvostusta.

Sote tulee! Olemme siihen yhdessä valmiit.

Ahti Pistosairaanhoitopiirin johtaja

Hyvää hoitoa ja palvelua satakuntalaisille!

Vinkkeli 3

Sosiaali- ja terveysalalla parhaillaan käyn-nissä oleva uudistus vaikuttaa luonnollises-ti myös Satakunnan sairaanhoitopiirin hal-lintoon ja toimintaan.

– Päätös sairaanhoitopiirien lopettamises-ta on olemassa. Sairaalathan eivät tietenkään katoa, vaan toiminta jatkuu. Ennemminkin tässä on kysymys hallinnon uudistamisesta, toteaa Satakunnan sairaanhoitopiirin yhty-mävaltuuston valtuutettu ja I varapuheen-johtaja Rauno Valovirta.

– Avoin kysymys on se, että kuka on tule-vaisuudessa toiminnan toteuttaja. Onko se mahdollisesti kuntayhtymä vai onko se vas-tuukunta. Kaikki mahdollisuudet ovat ole-massa. Vuonna 2017 pitäisi aloittaa uusi toi-mintakausi ja siihen tullee kolmen vuoden siirtymäkausi. Laki on valmistelussa ja sen pitäisi tulla eduskuntaan alkuvuodesta kun kuntia on nyt jo asiassa kuultu.

Sote-uudistuksen Valovirta toivoo tuovan erityisesti taloudellista säästöä.

– Toivottavasti työpaikkoja ei ainakaan tarvitse lisätä ja voimme hoitaa samat asi-at vähemmällä työvoimalla. Isossa kokonai-suudessa voimme toimia taloudellisemmin.

LUOTTAMUSHENKILÖPALSTA

Keskittäminen potilaan etu

Satakunnan sairaanhoitopiirille kuuluu muu-tospaineista huolimatta Valovirran mukaan hyvää. Eri sairaanhoitopiirien vertailussa Satakunnan sairaanhoitopiirillä menee hy-vin sekä toiminnallisesti että taloudellises-ti. Lääkärien ja muun hoitohenkilökunnan puutekin on Valovirran mukaan tällä hetkel-lä paranemaan päin.

– Velkaa on vähän, uudistuksia on toteu-tettu paljon ja olemassa oleva investointi-suunnitelma vaikuttaa hyvältä. Eikä näistä uudistuksista ole juurikaan koitunut hoito-tapahtumiin liittyviä ongelmia.

Erikoissairaanhoidon toimintojen keskit-tämisen Valovirta uskoo lisääntyvän jatkos-sakin. Esimerkiksi Harjavallan psykiatrisen sairaalan toimintojen siirtyminen Poriin oli-si yksi keskittämistoimenpiteistä.

– On potilaan hoidon kannalta tuloksel-lisempaa, että erikoisalat ovat lähellä toisi-aan. Myös psykiatrisen puolen potilailla on muitakin sairauksia, joita pitää hoitaa, Valo-virta muistuttaa.

– Perusterveydenhuolto hoitaa puoles-

taan ihmisten tavallisempia sairauksia hei-tä lähempänä. Porissa todennäköisesti toi-mii tulevaisuudessa koko Satakunnan päi-vystävä sairaala ja terveyskeskuksissa hoi-detaan iltavastaanotot ja päiväsajan tehok-kaammalla toiminnalla flunssat ja sen kaltai-set sairastamiset.

Toimintojen tehostamisella ja osittaisel-la karsimisella Valovirta uskoo talouden pysyvän sairaanhoitopiirissä hyvässä tasa-painossa.

Lasten- ja naistentalosta ainutlaatuinen

Valovirralta saa Satakunnan sairaanhoitopii-rissä kiitosta moni asia.

– Ensihoito ja sairaankuljetus toimivat hie-nosti. Esimerkiksi vammapotilaiden hoito alkaa jo onnettomuuspaikalla ja kuljetus on nopeaa. Tämä toiminta on hyvin käynnisty-nyt Satakunnassa. Myös Lasten- ja naisten-talo on ainutlaatuinen Suomessa. Sen hoi-tofilosofia ja tapa toteuttaa lasten ja naisten hoitoa siltä osin kuin ne liittyvät yhteen, on erittäin hieno asia.

teksti ja kuva EIJA HAMMARBERG

Rauno Valovirta toivoo sotelta säästöjäSamat asiat voisi hoitaa vähemmällä väellä

Vinkkeli4

Syksyllä 2013 sai-raanhoitopiirin johtaja käynnisti työskentelyn, jonka tavoitteena oli yhdessä kehittää ja uudistaa toimin-tamme perustana olevia arvoja. Suuntasimme henkilöstölle kyselyn, jonka tarkoituksena oli selvittää miten silloiset ar-vot toteutuivat toiminnassamme. Lisäksi sel-vitimme kuinka tärkeinä pidämme arvoja ja miten arvojemme sisältöä tulisi kehittää. Ky-selyyn osallistuminen oli kohtalaisen aktiivis-ta, sillä kaiken kaikkiaan 883 työntekijää halu-si tuoda esille oman näkemyksensä arvoista.

Henkilökunnan mielestä arvomme to-teutuivat käytännön toiminnassa keskimää-rin kohtalaisesti. Parhaiten toteutui ”osaava hoito” ja heikoimmin toteutuneeksi arvioi-tiin ”henkilökunnasta välittäminen”. Henki-lökunta piti silloisten arvojen säilyttämistä jatkossakin kohtalaisen tärkeänä, mutta ky-selyn avulla saatiin runsaasti ehdotuksia ar-vojen uudelleen muotoilemiseksi. Henkilö-kunta halusi arvojen kautta erityisesti nos-taa esille potilaan ja asiakkaan hyvää ja kun-nioittavaa kohtelua sekä myös yksilöllisyyttä ja osallisuutta omassa hoidossaan. Henkilö-kunnan kohtelun osalta toivottiin, että arvois-sa korostuisi työntekijöiden ja ammattitaidon

Yhteisesti luodut arvot työmme

perustana

teksti KATRI MANNERMAA, JOUKO REMES JA MARITA KOIVUNEN

Arvot ovat toimintaamme

ohjaavia periaatteita.

Arvot luovat yhteishenkeä ja

yhteenkuuluvuutta.arvostaminen se-

kä henkilökunnas-ta huolehtiminen.

Organisaation ja toi-minnan osalta tärkeäksi

nähtiin, että arvot heijaste-lisivat tuloksellista ja vaikuttavaa

toimintaa sekä tulevaisuuteen suuntautumis-ta ja kehittämismyönteisyyttä.

Käsittelimme henkilökuntakyselyn tulok-sia toimialueiden toiminta- ja taloussuunni-telmien jalkautustilaisuuksissa. Sen jälkeen sairaanhoitopiirin johtaja asetti arvotyöryh-män, jonka puheenjohtajana toimi toimialue-johtaja Jouko Remes. Toimialueilta oli eri ammattiryhmien edustajia mukana työryh-mässä. Jäsenet olivat lakimies Esa Ahlqvist, laatupäällikkö Jouko Alinen, hallintoylihoita-ja Paula Asikainen, ylilääkäri Max Karukivi, pääluottamusmies Raija Kemppainen, kehit-tämisylihoitaja Marita Koivunen, työhyvin-vointipäällikkö Katri Mannermaa ja osaston-hoitaja Jaana Virtanen. Työryhmä otti huo-mioon henkilökunnan esille tuomat ajatuk-set arvojen valmistelussa.

Uudistettujen arvojemme lähtökohtana ovat potilaat ja asiakkaat, henkilökunta, jä-senkunnat sekä sidosryhmät. Perustehtäväm-me on hyvä hoito ja palvelu. Hoito ja palvelu sisältävät sairauksien hoitamisen ja ennalta-

Positiivista kehitystä niin taloudelli-sesti kuin potilaankin kannalta, ovat Va-lovirran mukaan nykyiset lyhyet sairaa-lassaoloajat.

– On hienoa, että nykyään hoidetaan niin paljon kotoa käsin. Leikkauksiin tai pieniin toimenpiteisiin tullaan kotoa suo-raan ja päästään ehkä jopa samana päivä-nä kotiin takaisin. Ei kukaan halua maa-ta sairaalassa vapaaehtoisesti.

– Vielä pitäisi pystyä hoitamaan tut-kimukset, toimenpiteet ja lääkärin vas-taanotot nykyistä joustavammin mielel-lään yhdellä käynnillä. Nykyinen käytän-tö odottamisineen ja useampine käyntei-neen on potilaalle liian tuskallista. Saira-us halutaan hoitaa heti ilman jonotuksia.

Potilaan kohtaamiseen lisää huomiota

Vielä Rauno Valovirta toivoisi kuitenkin lääkäreiltä ja hoitohenkilökunnalta lisää huomiota potilaan kohtaamiseen.

– Hoitohenkilökunnalle ja lääkärille potilas on yksi tapaus muiden joukossa, mutta potilaalle tapahtuma on ainutker-tainen. Siksi pitäisi aina keskittyä vain siihen hetkeen, se auttaa myös hoitotu-loksia. Samoin selkokielisyys on tärke-ää. Se, että potilaalle kerrotaan asiat niin, että tavallinen ihminen ne ymmärtää.

Sairaanhoidonkustannuksissa Rau-no Valovirta korostaa lisäksi yksilöiden vastuuta.

– Jos on varaa, niin ihmisten pitäisi kus-tantaa enemmän omia terveydenhoitoku-lujaan. Tällä hetkellä on sairaanhoidos-sa kaksi päällekkäistä järjestelmää, yksi-tyinen ja julkinen puoli. Kun samat po-tilaat hakevat samaan asiaan palveluita molemmista paikoista, niin ei siinäkään ihan kaikki ole kohdallaan. Yksittäisillä henkilöillä saattaa siihen olla varaa, mut-ta Suomella ei ole, Valovirta painottaa.

Ennen kaikkea kansalaisille pitäisi Va-lovirran mukaan antaa vastuuta enem-män omasta terveydentilasta huolehti-misessaan.

– Sairauksien ennaltaehkäisy ja itsensä hoitaminen ovat jokaisen vastuulla. Esi-merkiksi kuntoilu ja painonhallinta tuo-vat säästöjä sairaanhoitopuolelle, mut-ta myös yksilölle itselleen. Julkisen sa-nan ja valtiovallan tulisi tätä asiaa tuo-da päätöksissään enemmän esiin. Vas-tuu on ihmisillä itsellään.

Vinkkeli 5

ehkäisyn, terveyden edistämisen, näyttöön perustuvan toiminnan, vaikuttavuuden, te-hokkuuden ja tuloksellisuuden, tuen arjes-sa selviytymiseen sekä toimivat tukipalvelut.

Varsinaisiksi arvoiksi valittiin kohtaami-nen, välittäminen, vastuullisuus ja kehitty-minen. Valinnassa otettiin huomioon orga-nisaatiomme työyksiköiden toimintatapojen monimuotoisuus.

Ihmisen kohtaaminen on erityisen keskeis-tä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kohtaam-me potilaiden ja asiakkaiden lisäksi myös työ-tovereita, sidosryhmien edustajia ja muita yhteistyökumppaneita. Kohtaamisessa ko-rostamme toisen arvostamista ja hyväksy-mistä sellaisena kuin hän on. Käyttäydym-me aina asiallisesti, ja aktiivisesti ylläpidet-tyjen vuorovaikutustaitojemme avulla koh-taaminen johtaa hyvään lopputulokseen.

Välittäminen toteutuu potilaiden ja asiak-

kaiden lisäksi myös työkavereitamme koh-taan. Keskeistä on aitous ja avoimuus, tur-vallisuuden tunteen luominen, työyhteisössä vallitseva vakaus, oikeudenmukainen kohte-lu sekä keskinäinen arvonanto. Osallistami-sella tarkoitamme asiakkaiden ja potilaiden, sekä toinen toisemme mukaan ottamista ja rakentavaa yhdessä tekemistä.

Vastuullisuus sisältää ammattiosaamisem-me jatkuvan ylläpitämisen ja avainasemassa on keskinäinen luottamus. Sitoudumme vas-tuullisesti tekemiseemme ja toimimme työ-yhteisön rakentavina jäseninä. Huolehdim-me omasta terveydestämme ja hyvinvoin-nistamme, jotta pysymme pitkään työkykyi-sinä. Vastuullisuuden kehittämiseksi osallis-tumme toimintaan ja sen kehittämiseen ak-tiivisesti. Vastuullisuutta on myös palvelum-me ja hoitomme oikea-aikaisuus.

Kehittyminen on neljäs arvomme. Orga-

nisaation rakenteet ja perustehtävät muut-tuvat ajan myötä, ja hyvän ammattitaidon ylläpitämiseen liittyy jatkuva valmius muut-tuneiden toimintatapojen omaksumiseen. Joustavuus, luovuus ja kannustavuus autta-vat meitä kehittymään. Uusien asioiden en-nakkoluuloton kokeilu vie meitä useinkin kohti parempaa hoitoa ja palvelua.

Työryhmä toivoo, että jokaisella toimi-alueella sekä liikelaitoksessa yhdessä sovi-tut arvot viedään arkeen aktiivisella otteel-la. Jokaisessa työyksikössä käsitellään arvo-ja ja pohditaan, mitä uudistetut arvot omas-sa työyksikössä tarkoittavat, ja miten ne to-teutuvat omassa työssä. Hyvä tapa arvojen sisäistämisessä saattaisi olla työyksiköissä laadittujen ”huoneentaulujen” esillä pitämi-nen. Näin tärkeimmät arvot pysyvät parhai-ten kaikkien työntekijän mielessä arkisessa aherruksessa.

KOHTAA-MINEN

VASTUUL-LISUUS

VÄLITTÄ-MINEN

KEHITTY-MINEN

HYVÄHOITO JAPALVELU

POTILAS

ASIAKAS

HENKILÖSTÖ

OMISTAJAT

• aitous

• avoimuus

• turvallisuus

• vakaus

• oikeudenmukaisuus

• osallistaminen

• keskinäinen arvonanto

Välittäminen sisältää seuraavat asiat:

• ihmisarvon kunnioittaminen

• kuuntelemisen taito

• erilaisuuden hyväksyminen

• hyvä käytös

• vuorovaikutustaidot

• ollaan ajoissa

Kohtaaminen sisältää seuraavat asiat:

• osaaminen

• luottamus

• työhön sitoutuminen

• työyhteisötaidot

• oma terveys ja hyvinvointi

• osallistuminen

• oikea-aikaisuus

Vastuullisuus sisältää seuraavat asiat:

• ammattitaito

• muutosvalmius

• joustavuus

• luovuus

• kannustavuus

Kehittyminen sisältää seuraavat asiat:

Vinkkeli6

teksti JORMA HANNUKAINEN ja MINNA ALHONEN

Satakunnan keskussairaala 2020

-kokonaisselvitys ennakoi tulevia muutoksia ja antaa niille suunnan

Tulevaisuudessa palvelut tulee tuottaa entis-tä potilaslähtöisemmin. Lainsäädäntö mah-dollistaa potilaille hoitopaikan valinnan, jon-ka vuoksi paine palveluiden saatavuuteen ja laatuun tulee lisääntymään. Ikääntyminen ja sairastavuus lisäävät kysyntää, mutta käytet-tävissämme olevat resurssit eivät lisäänny ky-synnän suhteessa vaan päinvastoin. Tämän vuoksi palveluita joudutaan tuottamaan vä-

hemmillä resursseilla, ”Lean periaattein”, mi-kä merkitsee vähemmällä enemmän.

Sairaalan uudistamista on lähestytty ryh-mittelemällä toiminnot mahdollisuuksien mu-kaan uudella tavalla. Niin sanotun kuuman sairaalan alueelle, joka käytännössä tarkoit-taa ympäri vuorokauden (24/7) toimivia päi-vystysluonteisia yksiköitä, keskitetään kaik-ki päivystystoiminta: psykiatria, ensihoito,

leikkaussalit, teho-osasto ja vastaavat toimin-not sekä niihin liittyvät tukipalvelut. Myös uusia toimintatapoja on mietitty ja tällaisia ovat esimerkiksi logistiikkatavaroiden hyl-lytyspalvelut ja osastofarmasia. Tähän ko-konaisuuteen liittyy sairaanhoitopiirin ap-teekkitoimintojen keskittäminen suunnitel-tuun uuteen sairaala-apteekkiin.

Visiomme Satakunnan keskussairaalasta on

vahva päivystys- ja opetussairaala.

AKUUTTIHOITO

PÄIVYSTYS

SOMATIIKKA

PSYKIATRIA

LEIKKAUS-ANESTESIA

DIAGNOSTIIKKA

TUKIPALVELUT

AVOHOITO

VUODEOSASTOT

OSAAMISKESKUKSET

SUUNNITELTU HOITO

OPETUS

KUNTOUTUS

TIETOJÄRJESTELMÄT

SAUMATON YHTEISTYÖ

PERUSTERVEYDENHUOLTO-ERITYISALUE-SOS.SEKTORI

MUUT TOIMIJAT

Toimintamalli 2020

Vinkkeli 7

Päivystyspotilaiden hoidon nykyistä laajempi keskittäminen ensihoidon ja yh-

teispäivystyksen alueelle vaatii lisää potilaspaikkoja päivystysosastolle. Tä-

män vuoksi suunnitelmissa on uusi nykyistä suurempi päivystysosasto, jossa

on tarkoitus hoitaa niitä eri erikoisalojen potilaita, jotka tarvitsevat 1-3 vuoro-

kautta seurantaan ja hoitoa. Päivystysalueella toimivat erikoislääkärit voivat

tehdä konsultaatiot ja hoitopäätökset entistä sujuvammin ilman potilaan siir-

tämistä perinteisille vuodeosastoille. Keskitetystä päivystysyksiköstä on ny-

kykyistä helpompi luoda toimivat yhteydet jatkohoitoon

Päivystystoiminnan keskittäminen

rauksien osaamiskeskus voisi sisältää kyseisen erikoisalan niin sisätauti-

lääkärien kuin kirurgien poliklinikat ja tähystystoiminnan. Vastaavia esi-

merkkejä löytyy useista toiminnoista. Uudet toimintatavat aiheuttavat ti-

latarpeita ja -muutoksia.

Leikkaukseen kotoa toiminta (Leiko) tarvitsee lisää tilaa. Sinne voi-

daan keskittää myös hoidonvaraustoiminta, joka on tällä hetkellä hajal-

laan eri osastoilla. Uutta toimintatapaa leikkausosastolla on heräämös-

tä kotiin -toiminta. Aiemmin potilaat vietiin leikkausten jälkeen osastol-

le. Nyt osa leikatuista potilaista voi yöpyä heräämössä, josta heidät aa-

mulla kotiutetaan. Tällä sujuvoitetaan potilaan leikkausprosessia ja sääs-

tetään perinteisiä vuodeosastopaikkoja.

Toimintojen uudelleen ryhmittely

Perinteiset vuodeosastot ryhmitellään uudella tavalla, millä pyritään

suurempiin osastokokonaisuuksiin. Konservatiiviset vuodeosastot

voivat tulevaisuudessa toimia yhtenä laajana kokonaisuutena Ope-

ratiiviset vuodeosastot ryhmitellään päivystysasetuksien mukaisesti

pehmytosakirurgiaan ja ortopediaan.

Osaamiskeskus-ajattelu ja uudelleen ryhmittely koskee myös poli-

klinikkatoimintoja. Selvityksen mukaan eri poliklinikoilla on tulevai-

suudessa eniten tilatarpeita, ja ne lisääntyvät edelleen, kun toimin-

toja kehitetään avohoitopainotteiseen suuntaan. Uudelleen ryhmit-

tely voisi merkitä esimerkiksi haavanhoidon keskittämistä yhteen toi-

mipisteeseen nykyisen kolmen eri hoitopisteen sijaan. Suolistosai-

Lähitulevaisuudessa potilaat ilmoittautuvat itse poliklinikoille. Ennen sairaalaan tuloa osa tarvittavista tiedoista ja lomakkeista voidaan

täyttää sähköisesti internet-palvelujen välityksellä. Esimerkiksi leikkaushaastattelut voidaan toteuttaa, ainakin osittain, verkossa. Ainoas-

taan potilaat, joilla on tarvetta henkilökohtaiseen käyntiin, kutsutaan sairaalaan. Esimerkki uudesta toimintatavasta on dialyysikioski, jos-

sa potilas voi omatoimisesti käydä suorittamassa dialyysin sairaalan tiloissa.

Suunnitelmissa on vähentää sairaansijoja nykyisestä 500

sairaansijasta 350:een, mikä asettaa toiminnalle huomat-

tavan muutoshaasteen. Meneillään oleva sote-uudistus

ei vähennä Satakunnassa erikoissairaanhoidon tarvetta.

Avohoito lisääntyy, vuodepaikat vähenevät

Potilaiden omatoimisuus lisääntyy

Kuntoutus sijaitsee osin Satalinnan sairaalassa, erillään kes-

kussairaalasta. Toiminnallisesti tilanne ei ole hyvä, koska kun-

toutus tulisi aloittaa välittömästi potilaan muun hoidon yhtey-

dessä. esim. aivohalvauspotilaiden hoidossa. Tulevaisuudes-

sa kuntoutus tapahtuu entistä enemmän avohoidossa ja mah-

dollisuuksien mukaan potilaan kotona.

Psykiatrinen vuodeosastohoito sijaitsee tällä hetkellä pää-

osin Harjavallassa. Uusi päivystysasetus, jonka mukaan psy-

kiatrinen päivystys tulisi sijoittaa somaattisen päivystyksen

läheisyyteen, luo paineita psykiatrisen päivystyksen siirtämi-

seen keskussairaalan alueelle. Käytännössä se johtaa koko psy-

kiatrisen erikoissairaanhoidon sijoittamiseen keskussairaalan

välittömään läheisyyteen. Kuntoutuksen ja psykiatrian osal-

ta ollaankin laatimassa parhaillaan tarve - ja hankeselvitystä.

Kuntoutus ja psykiatria Tiilimäelle

Kotoa kotiin -periaatteen toteuttaminen edellyttää hy-

vää ja toimivaa yhteistyötä avosektorin, terveyskes-

kusten ja sosiaalisektorin sekä kuntien kanssa. Käy-

tännössä se merkitsee erikoissairaanhoidon jalkau-

tumista terveyskeskuksiin kehittämään yhdessä hoi-

to- ja palveluprosesseja.

Yhteistyö lisääntyy

Tulevaisuuden sairaalassa suurin muutos nykyiseen verrattuna ovat

yhden hengen huoneet. Tutkimuksissa on todettu potilaiden parane-

van nopeammin omassa rauhassa. Yhden hengen huoneet mahdol-

listavat potilaan tietosuojan ja omaisten osallistumisen hoitoon. Po-

tilaiden haastattelut ja hoitotoimenpiteet voidaan tehdä potilashuo-

neessa. Infektiopotilaiden ja eristystä vaativien potilaiden sijoittelu

helpottuu. Tällä hetkellä keskussairaalan potilashuoneet ovat vanhan

perinteen mukaan pääosin useamman hengen huoneita.

Yhden hengen potilashuoneet tuovat monenlaisia hyötyjä

Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa - se on nähty, kun olemme laa-

tineet yhtymähallituksen toimeksiannosta Satakunnan keskussairaalan 2020

-suunnitelmaa yhdessä yksiöiden johtohenkilöiden kanssa. Olemme järjestä-

neet yli 40 keskustelutilaisuutta, joissa on kartoitettu nykytilannetta ja tulevai-

suuden kuvaa, mietitty tarvittavia toiminnallisia ja tilamuutoksia sekä kuun-

neltu asiakaskuntia.

Hankkeen yhteydessä on noussut esiin monia uusia ajatuksia ja toimintata-

poja.Osaa niistä on ryhdytty jo toteuttamaan. Uusi toiminta vaatii usein myös

tilamuutoksia. Päivystysosaston ja mahdollisen leikkaussalikerroksen laajen-

nukset ovat vielä mietinnän alla.

Käyttäjät osallisina suunnittelussa

Vinkkeli8

Olemme laboratoriossa paneutuneet työn-kulun analysointiin ja suunnitteluun. Kesäl-lä 2013 laboratorioon asennettu massaspekt-rometri muutti työnkuvaa. Bakteerien ja hii-vojen tunnistus voidaan tehdä yön yli kas-vaneista maljaviljelmän pesäkkeistä samana päivänä, kun tähän asti käytössä olleet bio-kemialliset tunnistustestit ovat vaatineet toi-sen yön yli kasvatuksen.

Muutostarpeet selvitettiin ryhmäkehittämiskeskusteluissa

Selvitimme toiminnan muutostarvetta ryh-mäkehittämiskeskusteluin. Ylilääkäri ja osas-tonhoitaja haastattelivat koko henkilökunnan 4-5 henkilön ryhmissä. Kävimme keskustelut pian laitteen saapumisen jälkeen, kun kaikille

teksti RAIJA MANNINEN kuvat TARU TOLPPO

SataDiagin kliinisen mikrobiologianlaboratorio edelläkävijänä

oli muodostunut käsitys siitä, mistä uudessa menetelmässä on kyse. Kysymykset jaettiin etukäteen. Keskustelussa jokainen osallistu-ja sai vastata kaikkiin kysymyksiin haastat-telijoiden ohjaamassa järjestyksessä, ettei-vät puheliaimmat keskustelijat olisi vieneet kaikkea huomiota. Tämän jälkeen hankim-me maksullisena konsulttipalveluna lean-menetelmään perustuvan prosessien audi-toinnin. Kansainväliset konsultit seurasivat laboratorion työtä kolmena päivänä. Teim-me muutokset soveltaen heidän laatimaan-sa suunnitelmaa.

Työpisteet ja työtavat ja uudistuivat

Bakteeriviljelyn työpisteet ovat veri- ja likvor-viljely, virtsaviljely, aerobiviljely, syvämär-

käviljely ja ulosteviljely. Virtsaviljely ja ae-robiviljely tehtiin aikaisemmin parilukuna eli parityöskentelynä. Työpöydät oli sijoi-tettu mahdollisimman kauas toisistaan, jot-ta pariluvun vaatima keskustelu ei haittaa muita. Siirryimme yksinlukuun (yksilötyös-kentelyyn) sijoittamalla viisi laboratoriohoi-tajaa samaan huoneeseen, jolloin tarvittaes-sa voi kysyä neuvoja lähellä olevalta, koke-neemmalta laboratoriohoitajalta.

Laboratoriohoitajan päivä muuttui aikai-semmasta käytännöstä siten, että tunnis-tusten teko voidaan aloittaa heti aamusta alkaen, koska tunnistus- ja herkkyystyöt on koottu omaksi työpisteekseen. Illan ja yön aikana positiiviseksi tulleet veriviljelypullot viljellään aamulla bakteeriviljelymaljoille ja viljelmät katsotaan puolen päivän jälkeen.

Uuden bakteerien ja

hiivojen tunnistusme-

netelmän käyttöönot-

to muutti työtapoja ja

tilojen käyttöä

Eri bakteeriviljelyjen työpisteiden sijoittaminen lähelle toisiaan mahdollistaa kokemusten vaihdon ja tarvittaessa tulkinta-avun saan-nin kokeneemmalta työntekijältä. Kuvassa vasemmalta oikealle laboratoriohoitaja Maija Koskio, mikrobiologi Pia Jokela, ylilääkäri Raija Manninen ja laboratoriohoitaja Maisa Tervaniemi.

LEAN

Vinkkeli 9

2

1

Kasvavista näytteistä tehdään tunnistus kii-reellisenä sekä annetaan alustava vastaus, joka vanhoilla menetelmillä olisi tullut vas-ta seuraavana aamuna.

Samalla kertaa tehtiin muitakin hautu-massa olleita muutoksia. Aikaisemmin virt-sanäytteitä luettiin ja vastattiin vain aamu-päivällä, nyt virtsaviljelyt katsotaan järjes-telmällisesti kolmessa erässä päivän aikana ja vastauksia annetaan pitkin päivää. Toinen esimerkki ovat uudet viivakooditarrakirjoit-timet, joiden ansiosta näytetiedot voidaan syöttää tunnistus- ja herkkyyslaitteille viiva-koodilla. Ryhmäkehittämiskeskusteluissa tu-li esille laboratoriopöytien ergonomian pa-rantaminen. Seisoen tehtäviä töitä varten hankittiin seisomakorkeudella olevia pöy-tiä. Muutos vaikutti yllättävän paljon labo-ratorion kalustukseen.

Tavaroiden kanssa kävely vähemmäksi ja väylät siistimmiksi

Edestakaista kävelyä tavaroiden kanssa py-rittiin vähentämään. Työt jaettiin eri aluei-siin. Keskitimme lähelle näytteiden vastaan-ottoa pikatestit ja saapuvien näytteiden vil-jelyn. Sijoitimme kasvatuskaapit yhteen paikkaan viljelyhuoneen ja lukuhuoneen väliin, mahdollisimman lähelle viljelyä, mi-

Sen sijaan, että hakisimme kustannus-säästöjä leikkauksin tai tehostaisimme toimintaamme lisäämällä resursseja, me liinaamme. Kun menemme potilaan hy-vinvointi edellä ja panostamme henkilös-töömme, laatu paranee ja kustannukset tippuvat. Laadun parantaminen ja kus-tannuksien pieneneminen yhtä aikaa on tänä päivänä monelle mahdoton yhtälö ymmärtää. Tutustuminen Lean ajattelu-tavan työkaluihin on toistuvasti osoitta-nut, että tämä on mahdollista.

Vaasan keskussairaalassa Lean kehittä-mistä ovat suorittaneet jo pitkälti toista-kymmentä yksikköä. Tulokset ovat olleet loistavia, sillä sekä potilaan että henkilö-kunnan hukkatoimintoja on aktiivises-ti vähennetty. Odotukset, turhat liikku-miset ja virheet ovat muutamia esimerk-kejä, joihin kyetään vaikuttamaan yksin-kertaisilla Lean ajattelutavan työkaluilla. Kaikki, mikä ei tuota arvoa potilaalle, on kyseenalaistettava ja mietittävä uudes-taan. Jos työstä voidaan tehdä sujuvam-paa ja arvotuottavampaa potilaalle, siitä tehdään uusi paras tapa toimia. Ja mikä parasta, henkilökunta itse kehittää omaa työtään potilaslähtöiseksi ja sujuvaksi Le-an valmentajan opastuksessa.

kä vähensi tarvetta kävellä maljapinojen kanssa. Kiinnitimme huomiota kulkuväyli-en vapaana pitämiseen. Kulkua laborato-rion läpi oli haitannut kulkuväylälle vuosi-en kuluessa kertynyt kärrykaravaani, jos-sa säilytettiin muun muassa roskia, tiske-jä ja reagensseja. Sen poistaminen oli osa työturvallisuutta. Häiritsevää melua yritim-me vähentää laitteita uudelleen sijoittele-malla. Turhan melun vähentämisessä täy-tyy hyödyntää pienetkin mahdollisuudet, siirsimme esimerkiksi rämisevät maljajä-tetynnyrit syrjemmälle.

Laboratoriotarvikkeiden hävikki pieneni

Aikaisemmin jouduttiin bakteeripesäkkeen ulkonäön perusteella miettimään sopivaa tunnistusmenetelmää. Nyt kaikki tunnis-tetaan massaspektrometrilla. Tämä virta-viivaistaa prosesseja ja vähentää miettimi-seen tarvittavaa aikaa. Massaspektromet-rin tarvikkeiden käyttökustannukset ovat biokemiallisia menetelmiä halvemmat. Bak-teerien tunnistukseen käytettävien tarvik-keiden valikoiman pieneneminen vähen-si vanhenevien tarvikepakkausten hävik-kiä ja tilauksiin sekä tavaran purkamiseen käytettävää aikaa.

Bakteeriviljelyn toiminnot on sijoitettu työprosessin mukaiseen järjestykseen: näyttei-den vastaanotto ja kirjaus, viljely, kasvatus, maljojen tarkastelu sekä tunnistusten ja herkkyyksien teko.

teksti KALLE YLINAMPA Vaasan sairaanhoitopiiri

Toiminnanjärkevöittäminen

on avainsana– Lean on tapatehdä asioita

Vinkkeli10

54

3

2

1

teksti HARRI HAGMAN kuva TARMO ALMGREN

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen koulutukseltani tuotantotalouden dip-lomi-insinööri. Perustutkintoani täydentä-mään suoritin töiden ohessa kolmevuotisen Johtamistaidon tutkinnon. Merkittävän osan työurastani olen tehnyt palvelutuotannosta, asiakaspalvelusta sekä organisaation koko-naistoiminnasta vastaavana johtajana henki-lömääriltään suurissa organisaatioissa. Ter-veydenhuoltoalan kokemukseni on Orionin lääketeollisuudesta, jossa työskentelin lää-kevalmistetuotannon johtotehtävissä sekä controllerina taloushallinnossa.

Uusien toimintatapojen löytäminen, koko-naisprosessien jatkuva kehittäminen, kustan-nustehokkuuden ja toiminnan laadun paran-taminen ovat ovat korostuneet merkittäväs-ti tehtävissäni – nykyisin nämä tarpeelliset käytännön kehittämisasiat näyttävät kootun ja markkinoidun LEAN-johtamisfilosofiaan.

Tulen Porintien toisesta päästä Vihdin kun-nasta. Geneetikko-vaimollani on biologian ja maantiedon lehtorin virka Nurmijärvel-lä. Neljä jo täysikäistä lastamme ovat osin muuttaneet pois kotoa.

Olin jo jonkin aikaa tähynnyt terveyden-hoitoalalle. Hakiessani SataDiagin liikelai-toksen paikkaa koin, että tässä tehtävässä voisin yhdistää oman kokemukseni yksityi-sen puolen parhaista käytännöistä julkisen puolen toimintatapoihin ja tuleviin suuriin haasteisiin.

Millaisissa tunnelmissa olet perehtynyt uuteen työyhteisöösi ja tehtäviisi?

Minut on vastaanotettu hyvin ja odotettuna uuteen tehtävääni. Aloitin kesäkaudella, jo-ten varsinaista tehokasta työaikaa takanani on tosin vasta neljä kuukautta – meneillään on siis edelleen ”kihlausaika”. Olen hyvin tyytyväinen satadiagilaisten ihmisten kor-keasta ammattitaidosta, vastuullisuudesta ja laaja-alaisuudesta. Liikelaitoksessa on teh-ty erittäin hyvää ja merkittävää kehitystyö-tä, jonka tulokset ovat jo selkeästi mitattavis-

sa. Etenkin laboratorioissa sekä lääkehuol-lossa on edistytty toiminnan kehittämisessä vaiheeseen, jonka voi jo nähdä terveyden-huoltoalan tarpeellisena LEAN-toimintana.

Millaisia tavoitteita sinulla on SataDiagin johtajana?

Päätehtäväni on johtaa ja kehittää liikelaitok-sen asiatuntijaorganisaatiota ja palvelutuo-tantoa siten, että se palvelee kuntayhtymän omistajia mahdollisimman laadukkaasti ja kil-pailukykyisesti. Keskeisinä sisäisinä asiakkai-namme ovat sairaanhoitopiirin toimialueet. Näiden kautta liikelaitos osallistuu potilaan ja häntä hoitavan lääkärin hoitoprosessiin sairauden syiden selvittämisessä.

Tavoitteeni on kehittää liikelaitoksen kil-pailukykyä siten, että olemme merkittävä sairaanhoidollisten ja lääkehuollon palvelui-den tuottaja myös tulevaisuudessa. Työyh-teisön osalta toivon, että sekä SataDiag et-tä Pori olisivat varteenotettava ja entistäkin halutumpi työpaikka ja -yhteisö tämän alan ammattilaisille.

Miten arvioit Sote-uudistuksen vaikuttavan SataDiagin toimintaan ja tulevaisuuteen?

Lähivuosina meillä on yhä vähemmän rahaa käytettävissä erikoissairaanhoitoon, vaik-ka väestö ikääntyy ja samaan aikaan palve-luodotukset kasvavat. Arvioin, että tarpeel-linen Sote-uudistus tulee siinä muodossaan ja aikataulussaan kun sitten tulee. Muutos nykyiseen tarvitaan joka tapauksessa. Laa-dukasta, kilpailukykyistä ja paikallista sai-raanhoidollista palvelua tarvitaan organi-soinneista riippumatta – tässä vaiheessa kan-nattaa jatkaa toiminnan kehittämistä, uudel-leen organisoinnin odotteluun ei kallista ai-kaa kannata käyttää.

Miten rentoudut ja lataat akkujasi?

Työn vastapainona minulle tärkeä merkitys on sekä perheellä että harrastuksilla. Vietäm-

me vaimoni kanssa paljon aikaa yhdessä – ke-säisin mökillä ja nyt syksyllä viikonloppuisin olemme viihtyneet Porin asunnolla.

Vapaa-ajalla merkitykselliseksi olen kokenut japanilaisen kamppailulajin, judon, ja sen val-takunnallisen järjestötoiminnan. Nuoruusajan kilpailemisen jälkeen olen keskittynyt opetta-miseen ja uusien ohjaajien kouluttamiseen. Harjoittelen edelleen myös itse, nykyisin Po-rin Judoseura Fudoshinin jäsenenä. Judossa minua viehättää eniten se, että jokaisella har-joituskerralla voi löytää omasta tekniikastaan uutta kehitettävää – ja se, että ihmisen elämä on aivan liian lyhyt judon täydelliseen oppimi-seen. Suomen Judoliiton hallituksen varapu-heenjohtajan ja hallintovaliokunnan puheen-johtajan tehtävät vievät minut toisinaan viikon-loppuisin eri puolille maata tapaamaan pitkä-aikaisia judoystäviä.

Mikä sinusta on parasta Porissa?

Ilman muuta satakuntalaiset, jotka aluksi vaikut-tavat hieman varautuneilta, mutta ovat osoit-tautuneet mutkattomiksi ja ystävällisiksi. Pori on kaupunkina juuri oikean kokoinen – kaik-ki tarvittavat palvelut ovat lähellä, mutta kau-punkikokonaisuus on kuitenkin riittävän väl-jä. Vanha ja uusi rakennuskanta on yhdistet-ty mielestäni toimivalla tavalla. Liikuntamah-dollisuudet ovat monipuoliset ja erittäin hy-vät. Arvostan myös vesielementin läheisyyttä.

Perheemme talo on ainakin vielä toistaisek-si Vihdissä, vaimoni sukulaiset asuvat Seinä-joella – minulle Pori on paras paikka asua ja tehdä mielekästä työtä satakuntalaisten sekä yhteiskunnan kannalta.

Viisi kysymystä liikelaitos SataDiagin johtaja Harri Hagmanille?

Vinkkeli 11

teksti MAIJA NUMMELIN kuvat TARU TOLPPO

Asiantuntijahoitajat palveluksessanne

< Seija Halmela ja Riikka Uusivaara mahtuvat samalle urologisen syöpä-sairaanhoitajan tuolille.

Marja Rauta-virta antaa kiitok-sia Juulia Ilomäel-le diabeteksen on-nistuneesta oma-hoidosta

<

< Maarit Blom, Maarit Nummikoski,

Marjaana Tuomisaari ja Tarja Savolainen ovat tiivis

tiimi potilaan tukena.

Vinkkeli12

Hoitajavastaanotot ovat valtakunnallisesti ja paikallisesti lisääntyneet johtuen sekä lääkä-ripulasta, kustannusten hillitsemisen tarpees-ta että sairaanhoitajien ja muun hoitohen-kilöstön lisääntyneestä asiantuntijuudesta. Lääkärien ja hoitajien välistä työnjakoa on tarkasteltu ja kehitetty palvelujen saatavuu-den ja tuloksellisen toiminnan parantamisek-si. Satakuntalaisia potilaita palvelevat useat asiantuntijahoitajat omilla vastaanotoillaan. Tässä esittelemme osan heistä.

Diabeteshoitaja

Noin puoli miljoonaa suomalaista sairastaa diabetesta ja heistä vajaa 50 000 sairastaa tyypin 1 diabetesta, joka vaatii aina insuliini-korvaushoidon. Diabeteksen hoito on muut-tunut viimeisten parinkymmenen vuoden ai-kana huomattavasti, mutta edelleen on ensi-arvoisen tärkeätä, että kaikilla diabeetikoil-la on pysyvä hoitosuhde, joka tukee sairau-den omahoitoa.

Sairaanhoitaja Marja Rautavirta on toi-minut sairaanhoitopiirissä diabeteshoita-jana vuodesta 1996. Diabeteshoitajan vas-taanotolle on matala kynnys ja tarjolla on tietoa, tukea, turvaa ja motivointia pitkäai-kaissairauden hoitoon. Diabeteksen komp-likaatioiden hoito on yhteiskunnalle kallis-ta ja siksi panostus hoitajavastaanottoon on kannattavaa.

Diabeetikoita varten on keskussairaalan

sisätautipoliklinikalla diabetestiimi, johon kuuluu Marjan lisäksi sairaanhoitajat Ritva Peltomaa ja Irmeli Virta. Hoitajien lisäksi tii-miin kuuluu lääkäri, ravitsemusterapeutti ja jalkaterapeutti.

Vaikeahoitoisten diabeetikoiden hoito on keskitetty keskussairaalaan, mutta he voivat käydä myös terveyskeskuksessa välikontrol-lissa. Tyypin 1 diabeteksen hoito aloitetaan aina keskussairaalassa. Hyväkuntoisen tyy-pin 1 diabeetikon hoidon aloitus voidaan ny-kyisin toteuttaa polikliinisesti toimivan dia-betestiimin ansiosta, kun takavuosina hoi-don aloittamiseen kului sairaalahoidossa jo-pa kaksi viikkoa.

Lääketieteen kandidaattikoulutuksessa sairaanhoitopiirissä olevat opiskelijat tutus-tuvat myös diabeteshoitajan työhön. Itse-näisen asiantuntijahoitajan työssä jatkuva oman ammattitaidon ylläpitäminen on eri-tyisen tärkeää.

Rintahoitaja

Rintahoitajina toimivat sairaanhoitajat Maa-rit Nummikoski, Tarja Savolainen, Maarit Blom ja Marjaana Tuomisaari.

Potilaat, joilla epäillään rintasyöpää tule-vat kirurgin vastaanotolle lähetteellä. Kaikil-le potilaille tarjotaan mahdollisuutta käydä myös rintahoitajan vastaanotolla ennen leik-kausta jo saman viikon aikana. Yön tai kah-den yli nukuttua kysymykset selkeytyvät ja

käynnistä on enemmän hyötyä potilaalle. Vastaanottoon varataan aikaa tun-

ti ja potilas voi ottaa omaisen tai tukihenkilön mukaansa.

Keskustelua käydään potilaan tarpeen mukaan. Yksi kaipaa tie-toa leikkauksesta, kivusta ja jat-kohoidosta, toinen on huolissaan toimeentulosta, omaisille kerto-

misesta tai sairausloman pituu-desta. Isoja ja tuntemattomia asi-oita ovat myös solunsalpaajahoito

ja siihen liittyvä pahoinvointi ja hius-ten lähtö, sädehoito, rintaproteesin

ja peruukin hankkiminen. Maaritin mukaan ”kuolemanpelko

istuu potilaan olkapäällä” vastaanotol-la ja siitä puhutaan potilaan niin halu-tessa. Syöpädiagnoosi on aina järkytys. Rintahoitajan tehtävä on kertoa rintasyö-

vän hoitomuodoista ja hoitotuloksista ja näin tuoda sairastumista potilaan arjen

tasolle. Kaikki syövät eivät ole samanlaisia.Rintahoitaja harkitsee potilaan avuntarvet-

ta ammattitaitonsa ja kokemuksensa avul-la. Hoitajat kiittävät yhteistyökumppaneita, mm. psykiatrian poliklinikkaa, sosiaalityön-tekijöitä ja Syöpäyhdistystä siitä, että yhtey-denottoihin on matala kynnys. Kaikki poti-laat saavat rintahoitajan suoran puhelinnu-meron, johon voi ottaa tarvittaessa yhteyttä.

Leikkauksen jälkeen rintahoitaja on mu-kana jälkitarkastuksessa. Rintahoitajat hoi-tavat osittain itsenäisesti haavan jälkihoi-don ja nestekertymien tyhjennykset. Kirur-gian poliklinikan hoidon jälkeen potilas siir-tyy syöpätautipoliklinikalle jatkohoitoihin.

Urologinen syöpäsairaanhoitaja

Urologisen syöpäsairaanhoitajan vastaanot-to on tarkoitettu kaikille urologisille syöpä-potilaille, joita hoidetaan keskussairaalan ki-rurgian poliklinikalla. Lääkäri ohjaa potilaan hoitajan vastaanotolle tai potilaat voivat itse varata ajan. Kaikille potilaille annetaan hoi-tajan puhelinnumero, johon voi soittaa ar-kipäivisin. Sairaanhoitajat Seija Halmela ja Riikka Uusivaara toimivat tässä tehtävässä.

Potilas voi ottaa yhteyttä urologiseen hoi-tajaan kontrolliaikojensa välillä erilaisten oi-reiden, huolien tai kysymysten vuoksi, jol-loin hän saa tarvittavaa tietoa ja ohjausta. Eturauhassyöpäpotilaiden hoidot ovat var-sin räätälöityjä syöpätyypin mukaan. Hor-monihoidoissa on erilaisia vaihtoehtoja, jois-ta on hyvä keskustella asiantuntevan hoita-jan kanssa. Rakkohuuhteluhoidoissa käyvät virtsarakkosyöpäpotilaat voivat myös soit-taa hoitojaksonsa aikana sekä hoitojen pää-tyttyä urologiselle syöpäsairaanhoitajalle.

Eturauhassyöpäpotilaat, joiden tauti on hallinnassa eikä näköpiirissä ole uusiutu-mista tai muutosta, käyvät kontrolleissa uro-logisen syöpäsairaanhoitajan luona. Aiem-min nämä käynnit hoidettiin terveyskeskuk-sissa. Urologi ohjeistaa kunkin potilaan seu-rannan. Käynneillä seurataan laboratorioar-voja ja mahdollisia oireita ja tarpeen vaati-essa potilas ohjataan lääkärille.

Urologisen syöpähoitajatoiminnan tavoit-teena on potilaan kokonaisvaltainen ja yksi-löllinen kohtaaminen, jonka on todettu pa-rantavan hoidon laatua. Tavoitteena on myös lääkärin uusintakäyntien määrän vähentämi-nen osaavan ohjauksen avulla. Toiminta on osa potilaan kokonaishoitoa.

Vinkkeli 13

Taistelu aikaa vastaan

Suomessa lähes 400 ihmistä odottaa elinsiir-toa. Joka vuosi 10 - 15 % jonossa olevista kuo-lee, koska sopivaa siirrännäistä ei löydy ajois-sa. Suomessa tehdään munuaisen-, maksan-, sydämen-, keuhkon-, sydän-keuhkon, haiman- ja ohutsuolensiirtoja. Yksi elinluovuttaja voi siis pelastaa jopa 6 - 7 ihmisen hengen. Elin-siirtopotilaista 50 % elää yli 20 vuotta leikka-uksesta ja osa palaa nopeastikin, jopa 1 kk kuluttua siirrosta, takaisin työelämään. Vuo-sittain elinsiirtoja tehdään Suomessa noin 250 - 300. Satakunnan keskussairaalassa on teh-ty keskimäärin 1 - 3 elintenluovutusta vuo-dessa. Nykyään monet luovuttajat ovat pit-

teksti TAINA BJÖRKQVIST, KATRI INKINEN ja ANTTI PEHKONEN kuvat TARU TOLPPO

Elinluovutustoiminta Satakunnan keskussairaalassa

Munuainen 180 175 177 199 189 158

Maksa 48 50 56 52 49 33

Sydän 13 22 18 22 21 11

Keuhko 13 15 23 26 15 8

Sydän–keuhko 0 0 0 1 0 1

Haima (haima–munuainen) 2 1 8 10 8

Ohutsuoli 1 0 2 1

YHTEENSÄ 254 265 275 310 285

Siirretty elin 2009 2010 2011 2012 2013 2014 1.1.–31.8.

kälti yli 50-vuotiaita. Suomessa on saatu siir-retyksi toimivat munuaiset jopa 75-vuotiaal-ta. Tavoitteena on pystyä tunnistamaan en-tistä paremmin jo hoidon alkuvaiheesta läh-tien mahdollinen elinluovuttaja.

Elinsiirtotoiminta on keskitetty Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin, jossa elin-siirtotoimintaa koordinoiva henkilö päivys-tää ympärivuorokautisesti. Elinten irrotus- ja siirtoryhmät, joihin kuuluu sairaanhoitajia ja lääkäreitä, ovat aina hälytysvalmiudessa. Kes-kussairaaloilla on oleellisen tärkeä rooli aivo-kuolleen luovuttajan tunnistamisessa ja luo-vuttajan hoidossa ennen elinten irrotusta. Li-

säksi elinsiirtotoimintaa tehdään yhteistyös-sä muiden pohjoismaiden kanssa.

Kaikissa keskussairaaloissa on elinluovu-tustoiminnasta vastaava lääkäri ja 1-2 sairaan-hoitajaa sekä koulutus- ja toimintaohjeet. Sa-takunnan keskussairaalan elinluovutustoimin-nan vastuuhenkilöt ovat erikoislääkäri Antti Pehkonen sekä sairaanhoitajat Taina Björk-qvist ja Katri Inkinen. Euroopan elinsiirtopäi-vää vietettiin 11.10.2014 Helsingissä Narink-katorilla. Satakunnan keskussairaalassa jär-jestettiin 14.10.2014 koulutuspäivä elinluovu-tuksista, johon osallistui hieman yli 100 alan ammattilaista ja opiskelijaa.

Aivokuolema elinluovutuksen edellytyksenä

Laki säätelee tarkasti elinluovu-tustoimintaa Suomessa. Elin-luovutuksia koskeva laki muuttui 1.8.2010. Lain mukaan kuolleen ihmisen elimiä, kudoksia ja so-luja saadaan irrottaa, jos ei ole tiedossa tai jos ei ole syytä olet-taa, että vainaja eläessään olisi vastustanut toimenpidettä. Jos vainaja on eläessään kieltänyt elimiensä, kudoksiensa tai so-lujensa irrottamisen, toimen-

Elinsiirto on monelle vakavasti sairaalle potilaalle viimeinen ja ainoa mahdollisuus elämän jatkumiseen. Elin-

siirrolla tarkoitetaan toimenpidettä, jossa potilaan kehoon siirretään kokonainen tai osittainen elin. Elinsiirrot

aloitettiin Suomessa vuonna 1964, jolloin tehtiin ensimmäinen munuaissiirto.

Elinsiirrot Suomessa alkaen vuonna 2009

Vinkkeli14

pidettä ei saa tehdä. Alaikäisten tai holho-uksen alla olevien kyseessä ollessa omais-ten mielipide asiasta ratkaisee. Elinluovutuk-sen poissulkevia kriteereitä ovat ainoastaan B- ja C-hepatiitit, HIV sekä syövät (poikkeuk-sena tietyt keskushermoston kasvaimet). Elin-luovuttajat ovat vaikean aivoverenvuodon, aivoinfarktin tai aivovamman saaneita poti-laita, jotka todetaan aivokuolleiksi. Aivokuol-lut ei enää hengitä. Ilman hengityskonehoi-toa ja muuta elintoimintojen tukihoitoa poti-laan sydän pysähtyisi. Aivokuoleman totea-miseen tarvitaan kaksi erikoislääkäriä, neu-rologi ja anestesiologi. Aivokuolemaan joh-tava syy on aina oltava tiedossa. Aivokuo-lema-diagnoosin asettamista edeltävät tar-kat kuvantamis-, laboratorio- ja kliiniset tut-kimukset. Aivokuoleman toteamishetki on potilaan kuolinaika.

Elinluovuttaja Satakunnan keskussairaalassa

Kun epäily mahdollisesta tai uhkaavasta ai-vokuolemasta herää, otetaan yhteyttä Hel-

sinkiin transplantaatiokoordinaattoriin. Koor-dinaattorin kokoamien tietojen pohjalta elin-siirtokirurgit arvioivat potilaan soveltumista elinluovuttajaksi. Mahdollista elinluovuttajaa hoidetaan aina teho-osastolla valtakunnallis-ten hoito-ohjeiden mukaan. Potilas on aina hengityskoneessa. Potilaan hoito teho-osas-tolla voi kestää muutamia päiviäkin, mikäli aivokuolemaa ei voida heti todeta. Inhimil-linen näkökanta on tärkeä; omaisten kärsi-myksen huomioimista ei voi ylikorostaa. Ai-vokuolema todetaan teho-osastolla. Totea-misen jälkeen vainaja siirretään leikkaussa-liin elinirrotusleikkaukseen sovitun aikatau-lun mukaisesti. Elinirrotusryhmä saapuu Hel-singistä ja aloittaa välittömästi elinten irro-tuksen. Tässä vaiheessa on uuden elimen saavalle jo ilmoitettu, että uusi toimiva elin on vihdoin löytynyt.

Omaiset

Elinluovuttajan omaisten suru ja ahdistus huomioidaan. Omaisille kerrotaan hieno-varaisesti, mutta rehellisesti, jos toivoa toi-

pumisesta ei ole. Kun omaisille kerrotaan, että potilas todennäköisesti tulee meneh-tymään, samalla voi ottaa esiin elinluovu-tuksen mahdollisuuden. Omaisille on an-nettava aikaa elinluovutuksesta keskuste-lemiseen. Omaisten tukena hyödynnetään sairaalamme kriisityön henkilöitä.

Kyllä elinluovutukselle!

Vaikka aihe on arka, kannattaa jokaisen kes-kustella omaistensa kanssa mitä mieltä on elinluovutuksesta ja täyttää halutessaan eril-linen elinluovutuskortti. Elinluovutuskortti ei ole välttämätön, se kuitenkin helpottaa selvitettäessä vainajan kan-taa elinluovutukseen. Kortti on ilmainen ja sen voi tilata inter-netistä (www.lahja-elamalle.fi ), kortte-ja saa myös esimer-kiksi apteekeista ja terveysasemilta.

Kyllä!

Taina Björkqvist, Antti Pehkonen ja Katri Inkinen

Vinkkeli 15

Uusi biopankkilaki astui voimaan runsas vuosi sitten (1.9.2013) ja biopankkitoimintaa käyn-nistetään parhaillaan useissa sairaanhoito-piireissä. Ensimmäisenä toimintansa aloitti maaliskuussa Varsinais-Suomen, Satakun-nan ja Vaasan sairaanhoitopiirien yhteinen Auria Biopankki. Mihin biopankkeja tarvi-taan, ketkä toiminnasta hyötyvät ja miksi bio-pankkeihin kannattaa Suomessa panostaa?

Terveydenhuolto on suurten muutosten kynnyksellä. Samaan aikaan, kun julkisen terveydenhuollon piirissä tavoitellaan kus-tannusten vähentämistä, on haasteena löy-tää oikea hoito oikealle potilaalle. Kaikkien – sekä potilaan että yhteiskunnan – edun mukaista on, että kasvavasta hoitovalikoi-masta kullekin löydetään tarkoituksenmu-kaisin ja vaikuttavin lääke tai hoitomuoto. Tätä kutsutaan yksilölliseksi lääketieteeksi.

Vauhdilla lisääntyvän tutkimustiedon siir-täminen potilashoitoon vaatii kuitenkin ny-kyistä syvällisempää ymmärrystä sairauksi-en kirjosta, uusien lääkkeiden vaikutuksesta yksilötasolla ja perimän osuudesta sairauk-sien syntyyn ja kulkuun sekä lääkkeiden te-hoon ja sivuvaikutuksiin. Lääketieteellisen tutkimuksen tuloksia ei voi suoraan siirtää laboratorio-olosuhteista eikä eläinkokeis-ta potilaisiin, vaan tarvitaan uudentyyppi-siä tapoja yhdistää potilasnäytteistä, diag-nostiikasta ja hoitotuloksista saatavaa tie-toa. Myös potilaiden itse keräämä elämän-tapa ja muu terveystieto on merkityksellis-tä tutkimuksen kannalta. Tässä perustutki-muksen ja potilashoidon yhdistämisessä sai-raalabiopankeilla ja niiden yhteydessä ke-rättävällä kliinisen tiedon varastolla on tär-keä tehtävä.

Biopankilla tarkoitetaan ihmisperäisten

teksti professori OLLI CARPEN ja johtaja HELI SALMINEN, Auria Biopankki

Biopankit osana muuttuvaa terveydenhoitoa

näytteiden kokoelmaa, jollaisia on kerätty vuosikymmenten saatossa niin diagnostisiin kuin tutkimustarkoituksiin. Kuitenkin vasta viimeaikaiset teknologiset edistysaskeleet ovat mahdollistaneet kokoelmien monipuoli-sen hyödyntämisen. Biopank-kilain myötä sekä diagnostiik-kaa varten kerätyt kudosnäyt-teet sekä sairaaloihin hoitoon tulevien potilaiden näytteet saadaan entistä paremmin palvelemaan lääketieteellis-tä tutkimusta, diagnostiikkaa ja hoitoa. Tarkoituksena on-kin kerätä kaikista Auria Bio-pankin omistajaorganisaatioi-den sairaaloissa käyviltä suos-tumuksen antaneilta potilail-ta biopankkinäyte normaa-linen diagnostisen verinäyt-teen yhteydessä. Keräystoi-minta on jo käynnistynyt Tyk-sissä ja se laajenee ensi vuo-den aikana myös muihin sai-raaloihin. Suostumuskäytän-töä on testattu useilla Tyksin klinikoilla hyvin tuloksin. Ta-voitteena on alusta lähtien ol-lut liittää niin suostumusten kuin näytteiden kerääminen luonnolliseksi osaksi sairaa-lan arkea. Näin biopankkitoi-minta aiheuttaa mahdollisim-man vähän ylimääräistä työ-tä ja kustannuksia ja toisaalta kynnys siirtää uusi tutkimustieto potilashoi-toon madaltuu. Erityisen ilahduttavaa on ol-lut nähdä, miten myönteisesti potilaat suh-tautuvat biopankkitoimintaan.

Vinkkeli16

Biopankit osana muuttuvaa terveydenhoitoa

Biopankkilakia valmistel-taessa huomioitiin sekä luo-vuttajan aseman että tutki-muksen tarpeet. Lain mu-kaan näytteen luovuttaminen on aina vapaaehtoista. Näyt-teen luovuttajalle oleellisinta on saada käsitys biopankki-toiminnan tarkoituksesta, ei niinkään jokaisesta tutkimuk-sesta. Luovuttajan oikeuksis-ta huolehditaan myös siten, että kaikki näytteet ja niihin liittyvä tieto luovutetaan tut-kimusprojekteihin siten, et-tei niitä voida yhdistää yk-sittäiseen luovuttajaan. Laki myös nimenomaisesti kieltää näytteiden käyttämisen mui-hin tarkoituksiin, kuten niiden luovuttamisen viranomaisille tai vakuutusyhtiöille.

Suostumusmenettely on yksinkertainen, kyseessä on niin sanottu laaja suostumus, jolloin tutkimusaihetta ei ra-jata tiukasti ja näytteisiin on mahdollista yhdistää sairas-kertomus- ja rekisteritietoa. Näytteisiin liittyy karttuvan

tiedon periaate, tutkimuksen valmistuttua tutkija luovuttaa tutkimustulokset biopankille. Näin talle-tukset, tässä tapauksessa näytteet, kasvavat korkoa biopankissa, kuten pankkitoimintaan kuuluukin.

Ammattimainen, lääketieteellistä tutki-musta ja tulevaisuuden hoitoa palveleva bio-pankkitoiminta tarvitsee asianmukaiset tilat ja laitteet niin näytteiden kuin tietojen kerää-miseen, säilytykseen ja käsittelyyn. Satakun-nan keskussairaalan yhteyteen valmistuva uusi Naisten- ja lastentalo tarjoaakin otolli-sen kylmäsäilytystilan Auria Biopankin näyt-teille, eikä pelkästään keskeisen sijaintinsa vaan myös nykyaikaisuutensa vuoksi. Tar-koituksena on, että Porissa sijaitseva säily-tystila palvelee Auria biopankin näytteiden pitkäaikaissäilytystä riippumatta siitä, missä toimipisteessä näytteet on kerätty.

Ketkä biopankkitoiminnasta sitten hyöty-vät? Biopankit hyödyttävät monipuolisesti tutkijoita. Yliopistotutkijoiden lisäksi uuden-tyyppinen yhteistyö sairaaloiden, yliopisto-jen ja yritysten välillä voi edesauttaa uusi-en lääkkeiden tai diagnostiikkamenetelmi-en kehittämistä. Tällaisen yhteistyön avul-la lisätään Suomen kiinnostavuutta terveys-alan kehittäjänä ja luodaan alalle uutta liike-toimintaa. Näin saamme eväitä elinkeinoelä-män uudistumiseen ja kasvuun, jolla rahoi-tamme hyvinvointipalveluja pitkällä aikavä-lillä. Biopankkien avulla on myös mahdol-lista saada tietoa sairauksien riskitekijöistä ennaltaehkäisevän terveydenhoidon tai var-haisen diagnostiikan avuksi.

Mahdollisia hyötyjiä on siis lukuisia, mut-ta niistä tärkeimpiä ovat kaikki suomalaiset, joille biopankkitutkimus tuo yksilöllisempää ja entistä vaikuttavampaa terveydenhoitoa.

Auria Biopankin näytteiden kylmävarastointi sijoitetaan

Lasten- ja naistentalon 00-kerrokseen.

Vinkkeli 17

I di

d it

!

teksti ja kuvat VILI OHRA-AHO ja JAANA OHRA-AHO

Keväällä 2014 nuorimies Vili Ohra-aho sai pää-

tökseen itselleen tärkeän projektin, ammattiin

valmistumisen. Tämä asia saattaa olla yllätys

joillekin, sillä herran takataskussa lymyilee tie-

topaketti, jossa on teksti: dg autismi. Tänä päi-

vänä Vili voi suoralla katseella kertoa, että ”Mi-

nä tein sen!”

Lisätietoja kirjasta ja sen kuvittajastahttp://kettuki.fi /taidekeskus-kettukin-taiteilija-vili-ohra-aho-on-vauhdikkaan-lastenromaanin-kuvittaja/

Rakas harrastus, Cosplay. Kuvassa Pokémon-sarjan Ash Ketchum. Perheestä moni harrastaa tätä manga- ja animekult-tuurin ”roolipeliä”.

Vinkkeli18

21-vuotias Vili on lapsuutensa ja nuoruuten-sa asunut suurperheen jäsenenä Tervakos-kella. Hänellä on neljä veljeä ja kaksi sisar-ta. Tämän heimon keskellä kasvaminen, van-hempien rakentamien ”arkitaitojen” sisällä, oli vauhdikasta, luovaa, huvittavaa ja onnel-lista, vaikka aika usein Vili törmäsi asioihin, jotka tuntuivat tai näyttivät hieman kummal-lisilta. Ehkäpä juuri sisarusten kanssa harjoi-teltujen arkitaitojen ansiosta Vilin on ollut helpompaa harjoitella ja syventää elämän perustaitoja, vaikka autismi-aurinkolasit vä-lillä laittavat silmät kummastelemaan maa-ilman menoa.

Ala-asteen Vili kävi Haukankallion erityis-koulussa. Koulu-aikana hän kävi Hämeenlin-nassa KETTURI ry:n taidepiirissä ja tutustui tuolloin henkilöön nimeltä Ahti Isomäki. Iso-mäki on taidepiirin vetäjä ja opettaja, jon-ka syvä ajatus on kaikkien taiteilijoiden yh-denvertaisuus. Hänen ajatuksensa on, että erityisellä taiteilijalla on oikeus saada taide-opetusta ja ammattilaisena olla samanver-tainen vammattomien taiteilijoiden kanssa.

Ahdin opissa Vili oli myös vuoden verran valmentavalla kuvataidelinjalla Kiipulasääti-ön opinahjossa. Ahti vihjaisi Vilille, että tä-män kannattaisi koettaa onneaan, josko pää-sisi opiskelemaan Nakkilaan SATAEDUN am-mattiopistoon kuva-artesaaniksi eli graafikok-si. Yhteishaun, pääsykokeiden ja haastatte-lun jälkeen tuli ilouutinen: OPINNOT NAK-KILASSA ALKAISIVAT!

Puhelinsoittojen jälkeen onni potkaisi Viliä toistamiseen: Janakkalan kunta teki maksu-sitoumuksen ja sen kautta Satakunnan sai-raanhoitopiirin sosiaalipalvelujen tukiasumi-sen ammattilaisjoukko oli auttamassa Viliä itsenäisen asumisen ja elämän alkuun. Tu-ki-Oven ”tytöt” olivat Vilille tärkeitä iltaka-vereita, koska ystävyyssuhteiden rakenta-

minen ei ole aivan yksinkertaista ihmiselle, joka ei aina puhu ihan samankaltaista ele-kieltä muiden kanssa. Sanat eivät aina mer-kitse samaa asiaa tai elekieli on kummalli-sen mutkallista.

Nakkilaan muuton mutkissa vanhempien apu ja tuki oli tietenkin tärkeää ja tarpeen. Sisarusten reissut veljen opiskelukämppään olivat myös kova juttu. Vili oli ensimmäinen ammattiopiskelija, joka kotoa matkaan lähti.

Vilin äiti oli omaishoitajana vuosia ja näi-den vuosien aikana arkitaidot ja elämän pe-limerkit olivat tulleet jo aika tutuiksi. Vastuu ja osaaminen lisääntyivät sitä mukaa, kun te-kemisen osa-alueet vahvistuivat. Tekemällä oppii, virheet kuuluvat arkeen, jokaisella on omat vahvuutensa ja myös asioita, joita ei ihan huvittaisi tehdä tai jotka tuntuvat epä-miellyttäviltä. Harjoittelun, rinnalla tekemi-sen, sekä asteittainen vastuun kasvaminen tuovat mukanaan itsekunnioitusta ja oman elämän hallintaa.

Opiskeluaika oli Vilille mukavaa ja opetta-vaista kaikilla elämänalueilla. Ehkä suurin ja tärkein asia, ammattikoulutuksen lisäksi, on ollut omaan itseensä luottamisen lisääntymi-nen, ”Minä osaan ja selviän, ihan yksinkin.”

Toisen opintovuoden aikana vanha ystävä Ahti Isomäki otti Viliin yhteyttä kysyen, oli-siko tämä kiinnostunut kirjan kuvittamises-ta. Kyseessä olisi palkitun kirjailijan Anneli Kannon kirjoittama lastenromaani ”Seuraa hännänpäätäni”. Vili lupautui tehtävään ja oli erittäin ylpeä saamastaan kunniasta. Kesä-

töinään ”hra Kuvittaja” teki ensin luonnok-sia, sitten lopulliset aquarelli-sekatekniikka-työt. Kirja julkaistiin jouluksi 2013. Kuvitus-työstä tuli myös Vilin opintojen opinnäytetyö.

Valmistuminen kuva-artesaaniksi, kolmen vuoden opiskelun jälkeen, käänsi Vilin elä-mässä uuden sivun. Nakkilassa asuttu aika, kirpputorireissut, Tuki-Oven kanssa tehdyt laivamatkat, Pori-pyrähdykset ja kaikki muu tärkeäksi ja tutuksi tullut tuli jättää taakse. Vaikka pieni haikeus oli mielessä ja muka-vien ihmisten hyvästely oli haikeaa, tarinan uuden luvun aika oli tullut.

Kunniakkaasti vietetyt valmistujaisjuhlat olivat tuplajuhlat, sillä samana keväänä sisar kirjoitti ylioppilaaksi. Kesä 2014 kului lomail-len, piirtäen, liikkuen ja kaikenlaisia lauta- ja korttipelejä pelaillen. Välillä toki iski ”PA-HA NAKKI”, hehtaarin piha-alueen nurmen lyhentäminen tai jokin muu kommuunityö heimon plantaasilla.

Kesän aikana Vili teki tutkimustyötä aihee-na ”Tampere” ja työn tuloksena oli muutto kyseiseen hämäläiseen Manse-kylään. Tä-män tarinan kirjoittamishetkellä Vilillä on edessä ”rankat neuvottelut työmarkkinoilla” eli hän aloittelee tunnustellen ja työtä aktii-visesti etsien. Vili on sitä mieltä, että jokai-nen kantaa oman vastuunsa ja apua on lu-pa pyytää ja olla välillä täysin osaamatonkin. Pikkuhiljaa, hyvä tulee!

Vilin elämänohje, tästä kohtaa tallaamis-ta: ”Hymy, kohteliaisuus ja jokaisen kunni-oittaminen ovat tärkeitä! Kun teet parhaasi, mitä tahansa voi tapahtua!”

Puukettu > Tie vie

>

Kirjakuvituksia:

Vinkkeli 19

Satakunnan sairaanhoitopiirissä ohjatun harjoittelun räätälöidysti suorittaneet käti-löopiskelijat ovat valmistumassa. Kokemus-ta ja osaamista on kertynyt monipuolisesti. Tästä huolimatta uusi ura ja vastuu herättä-vät kunnioitusta jo aiemmin sairaanhoitaji-na tai terveydenhoitajina työskennelleissä innokkaissa aikuisopiskelijoissa.

Kätilöpulaa on ennakoitu

Satakunnan keskussairaalassa on osattu en-nakoida eläköitymisestä aiheutuvaa kätilö-pulaa. Kätilöopiskelijoiden kiinnittäminen entistä läheisemmin Satakuntaan jo koulu-tusvaiheessa oivallettiin yhdeksi ratkaisuksi. Opiskelijoiden ohjaus on tärkeä rekrytoin-nin väline, sillä koulutusta järjestävät paik-

teksti lehtori MARJATTA HÄSÄNEN, kou-lutuspäällikkö PIA AHONEN, Turun am-mattikorkeakoulu, ja MARIKA NIEMINEN kuva TARU TOLPPO

Kotikutoisia kätilöitäkakunnat saavat edun rekrytoinnin suhteen. Jotta sairaanhoitopiirin synnyttävät perheet ja naistentaudeille hakeutuvat potilaat saisi-vat myös jatkossa asiantuntevaa hoitoa käti-löltä, käynnisti sairaanhoitopiiri jo hyvissä ajoin yhteistyöneuvottelut Turun ammatti-korkeakoulun kanssa. Turussa on lähin kä-tilön (AMK) tutkinnon järjestämiseen oikeu-tettu koulutusorganisaatio. Yhteistyö on ol-lut sujuvaa ja molemminpuolisen toiminnan rajoitukset ja tarpeet huomioon ottavaa. Luonnollisesti poikkeuskoulutus on edellyt-tänyt joustavaa yhteistyötä myös Satakun-nan ammattikorkeakoulun kanssa. Valitetta-vasti lisääntynyt kätilöopiskelijoiden harjoit-telu Satakunnassa on väliaikaisesti vähen-tänyt muiden hoitotyön opiskelijoiden har-joittelumahdollisuuksia.

Kätilöksi aikuiskoulutuksen avulla

Valmistumassa olevien kätilöiden koulutus käynnistyi syksyllä 2013 kätilötyön teoria-osuudella. Valtakunnallinen haku kiinnos-ti satoja hakijoita, joista valittiin 18 opiskeli-jaa. Lähiopetuspäiviä ryhmällä oli teoriajak-solla sekä Porissa että Turussa, 1-2 kertaa vii-kossa. Simulaatioharjoitukset toteutettiin Tu-russa. Keskussairaalan synnytys- ja naisten-tautien erikoislääkäreiden kolmen hengen tiimi osallistui kätilöopiskelijoiden lääketie-teelliseen opetukseen. Itsenäisellä opiske-luajalla hyödynnettiin tehokkaasti verkko-op-pimisympäristöä, joka saa opiskelijoilta kii-tosta oppimisen lisäksi myös vertaistuen ja tiedon jakamisen mahdollistajana. Perheen, työn ja opiskelun yhteensovittaminen koet-

Vinkkeli20

Kotikutoisia kätilöitätiin ajoittain haasteelliseksi. Koulutuksessa tunnistettiin ja tunnustettiin mahdollisesti aiemmin hankittua osaamista (AHOT) osak-si kätilön tutkintoa.

Tänä vuonna opiskelijat ovat täysipäiväi-sesti harjoitelleet kaikissa EU-direktiivien oh-jaamissa kätilötyön toimipisteissä: synnytys-sali, synnytysvuodeosasto, naistentautien osasto tai poliklinikka ja vastasyntyneiden teho-osasto sekä äitiysneuvola. Riskiraskauk-sien hoitoon opiskelijat ovat perehtyneet äi-tiyspoliklinikalla ja synnytysvuodeosastolla. Saadun palautteen perusteella potilaat ovat suhtautuneet myönteisesti kätilöopiskelijoi-hin myös intiimeissä tilanteissa. Lisäksi opis-kelijat ovat saaneet tarkoituksenmukaisia toi-meksiantoja kehittää erilaisia potilasoppai-ta ja henkilökunnan toimintaohjeita esimer-

kiksi imetykseen ja kiireellisen keisarinleik-kauksen valmisteluun liittyen. Tällainen työ-yksiköiden tarpeista lähtenyt kehittämisyh-teistyö on tiivistänyt opiskelijoiden ja hen-kilökunnan välistä yhteistyötä. Aikaresurssi-en puutteesta johtuen henkilökunnan mah-dollisuudet niiden työstämiseen ovat aiem-min olleet rajalliset. Kehittämistöitä tullaan esittelemään postereissa keskussairaalassa.

Koulutus on edellyttänyt sairaanhoitopii-rin asiantuntijoilta sitoutumista lisääntynee-seen opiskelijaohjaukseen. Ohjaustyö on koettu mielekkääksi, koska se nähdään tär-keänä tulevaisuuteen kohdentuvana voima-varana oman työyksikön hyödyksi. Myös oh-jauskäytäntöjä on muokattu opiskelijoiden palautteen mukaan. Samanaikaisesti muu-ton suunnittelu uuteen Lasten- ja naistenta-

loon ensi keväänä on vaatinut henkilökun-nalta oman osuutensa, vaikka muutos on tervetullut.

Jatkoa luvassa

Tästä koulutusmallista tulee olemaan vie-lä toinen toteutus siten, että valtakunnalli-nen haku Turun ammattikorkeakoulun jär-jestämään monimuotokoulutukseen on en-si keväänä ja opiskelu alkaa syksyllä 2015. Yhteensattumaa, että kirjoittajista Niemi-nen ja Häsänen ovat itsekin aikanaan Porin vastaavasta poikkeuskoulutuksesta valmis-tuneita kätilöitä.

Pian valmistuvat kätilöopiskelijat Kristiina Heino, Soile Mäkelä, Kat-riina Randell, Miia Rajala, Johan-na Nieminen, Katriina Nätkin, Sa-ri Väistö, Jonna Jylli ja Eija Lahti-nen kiittelevät ryhmänsä yhteis-henkeä. Monella heistä on tavoit-teena työllistyä pian valmistuvaan Lasten- ja naistentaloon.

Vinkkeli 21

Turvallisuus on kaikille ihmisille arvokas asia, me kaikki haluamme elää elämäämme ilman onnettomuuksia. Niitä kuitenkin tapahtuu kaikesta ennalta ehkäisevästä työstä huo-limatta. Viimeisimpiä esimerkkejä omasta organisaatiostamme on Satalinnan vuode-osastolla tapahtunut tulipalotilanne touko-kuun lämpimänä aamuyönä, kun tuuletin syttyi palamaan potilashuoneessa.

Tulipalo on sairaaloissa ja hoitolaitoksis-sa yksi suurimmista riskeistä, ja meidän jo-kaisen on huomioitava se omassa toimin-

TYÖSUOJELUVIN

KKELI

Satalinnan kuntoutusvuodeosastolla syttyi tulipalo toukokuun loppupuolella. Tulipalo sai alkunsa potilaan huoneessa olleesta tuu-lettimesta aamuyöllä hieman ennen kello kuutta. Kaksi meistä yöhoitajista oli tulipa-lon syttyessä samassa kerroksessa. Muuta-ma potilas oli jo valveilla katsomassa televi-siota päiväsalissa, ja television äänet kaikui-vat osaston käytävällä. Yksi ääni kuitenkin kuului yli muiden äänien - kuulimme avun-huutoja yhden hengen potilashuoneesta!

Kiirehdimme paikalle ja löysimme pöytä-

Turvallisuus ei synny, vaan se tehdään!

teksti MARJO KEIKKO ja MAISA KÄRI

tuulettimen ilmiliekeissä. Potilas oli itse ky-kenemätön pelastautumaan huoneesta il-man apua. Potilas ei soittanut soittokelloa. Aloitimme heti pelastustoimet, siirsimme potilaan turvaan ja sammutimme tulipa-lon. Osastoltamme menee suora hälytys hätäkeskukseen tulipalon sattuessa. Siitä huolimatta ilmoitimme myös hätäkeskuk-seen tapahtumista ja palokunta kävi osas-tolla tarkistamassa tilanteen sekä tekemäs-sä tarvittavat jälkitoimenpiteet.

Tulipalo herätti paljon keskustelua. Pääl-

limmäisenä ajatuksena oli, että entäpä jos jokin olisi mennyt pieleen. Tulipalon sattu-essa tarvitaan nopeita päätöksiä ja ripeää toimintaa. Vuorotyö ja vähäinen henkilö-kuntamäärä antaa lisää haastetta hätätilan-teisiin. Onneksi henkilökunnalle järjeste-tään koulutuksia ja sammutusharjoituksia, sillä tässä tulipalotilanteessa koulutuksista saaduista opeista oli suuri apu. Lisäksi tu-lipalo muistutti, että hoitohenkilökunnan on oltava työvuorojensa jokaisena hetkenä valppaana uusia tilanteita varten.

teksti ARI-PEKKA LAINE

Learning by Shocknassamme. Suhtaudummeko omassa työs-sämme tähän riskiin sen vaatimalla vaka-vuudella? Luotammeko tuuriin, että minun työpisteessäni ei syty vai teemmekö oikeas-ti kaiken mahdollisen ennalta ehkäisevän turvallisuustyön?

Meidän kaikkien on tehtävä kaikkemme, että tulipalotilanteita ei pääse syntymään. On tosiasia, että Suomen sairaaloissa ja hoi-tolaitoksissa syttyy vuosittain noin 250 tuli-paloa. Onneksi näistä paloista suurin osa on vain pieniä syttymiä. Turvallisuusasioi-

ta kehitetään edelleen vahinkojen kautta, ikävä kyllä. Satalinnassa sattunut tulipalo herätti meidät jälleen kerran todellisuuteen tulipalon vaaroista − savu tappaa.

Osaava henkilökunta on tärkein lenkki häiriötilanteen haltuun saamisessa, sen tä-mäkin tapaus osoitti. Osaamisen taso ei py-sy yllä ilman säännöllistä harjoittelua, jo-ten harjoitelkaamme!

Me osaamme nämäkin asiat!

Marjo Keikolle ja Maisa Kärille ojennettiin kukkia tulipalon jälkeen

järjestetyssä kahvitilaisuu-dessa.

Vinkkeli22

JÄRJE

STÖVINKKELI

Suomessa yhteistoimintalain ja henkilöstön osallistumisjärjestelmien perusta syntyi jo 1940- luvun alussa. Työmarkkinajärjestöt sol-mivat niin sanotun tammikuun 1940 kihlauk-sen ja loivat perustan nykyiselle työehtoso-pimusjärjestelmälle sekä sopimusmenette-lylle. Yhteistoimintalaki tuli voimaan vuon-na 1978 ja sen tarkoituksena oli luoda yrityk-siin työehtosopimusjärjestelmästä erillinen menettely, mitä kutsutaan yhteistoiminta-menettelyksi. Laki työnantajan ja henkilös-tön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa tu-li voimaan vuonna 2007.

Yhteistoiminnan tarkoitus

Yhteistoiminnan tarkoituksena on edistää työnantajan ja työntekijäpuolen välisiä suh-teita sekä henkilöstöryhmien keskinäisiä vuorovaikutuksellisia yhteistoimintamenet-telyjä. Tarkoituksena on antaa henkilöstöl-le mahdollisuus yhteistyössä työnantajan kanssa vaikuttaa toiminnan kehittämiseen sekä omaa työtään ja työyhteisöä koskeviin päätöksien valmisteluun. Pyrkimyksenä on edistää kunnallisen tuotannon tuloksellisuut-ta ja henkilöstön työelämän laatua. Yhteis-toiminnassa käsitellään oikea-aikaisesti riit-tävät tiedot kunta/kuntayhtymän tilasta ja suunnitelmista. Yhteistoiminnan tarkoituk-sena on muutostilanteissa parantaa työnte-kijöiden asemaa ja mahdollisuuksia työllis-tyä tiivistämällä yhteistyötä työnantajan, hen-kilöstön ja työvoimaviranomaisten kanssa.

teksti JANNE MAJA

Hyvää työtä yhteispelillä!

Yhteistoiminta pitää käydä jos muutokset vaikuttavat merkittävästi henkilöstön ase-maan, palvelujen uudelleen järjestäminen, periaatteet ja suunnitelmat (henkilöstö- ja koulutussuunnitelma) ja työvoiman käytön vähentämistilanteet (osa-aikaistaminen, lo-mauttaminen, irtisanominen).

Psykiatria ja sosiaalipalvelut muutoksessa

Psykiatriassa ja sosiaalipalveluissa ollaan oltu vuosia muutoksen kourissa. Psykiat-rian suuntauksia on ohjannut kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009- 2015 ja sosiaalipalvelua on ohjannut valtio-neuvoston tekemä periaatepäätös kehitys-vammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi vuosina 2010 – 2015. Sosiaalipalveluissa periaatteena on pitkäaikaislaitoshoidon hajauttaminen lä-hiyhteisölliseen asumiseen. Psykiatrias-sa muutoksen tarkoituksena on kehittää avohoitoa, jossa varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy sekä avohoitopalvelui-den tehostaminen on suurena haasteena. Sosiaalipalveluissa on tarkoituksena saat-taa asiakkaiden asuinympäristö ja asumi-nen kodinomaiseksi. Perusterveydenhuol-toa palvelun tuottajana vastuutetaan isom-paan rooliin. Muutoksella haetaan uusia kustannustehokkaampia toimintamalleja. Tämän vuoksi on tullut merkittäviä orga-nisaatiomuutoksia, jonka vuoksi on pidet-

ty yhteistoimintaneuvotteluja. Positiivista henkilöstön näkökulmasta on se, ettei ole tarvinnut irtisanoa vakinaista henkilöstöä. Määräaikaisissa työsuhteissa olevien ase-ma on kuitenkin heikentynyt, koska laitos-paikkoja on vähennetty ja vakinainen hen-kilöstö on sijoitettu muihin toimipisteisiin, minkä johdosta määräaikaisilta henkilöiltä on työsuhde loppunut.

Psykiatrian ja sosiaalipalveluiden henki-löstö on organisaatiomuutosten vuoksi elä-nyt epävarmuuden aikoja. Henkilöstö on muutoksista johtuen opetellut uusia mene-telmiä hoitoon liittyvissä asioissa. On tullut uusia menetelmiä hoitajien toteutettavak-si, mitkä ovat asettaneet tietotaidon koet-telemukselle. Yhtenä merkittävänä muuttu-jana on tietojärjestelmien uusiutuminen ja sen asettamat erilaiset haasteet hoitotyössä. Näiden tuomat haasteet ovat näkyneet suo-raan perustyössä, sillä ne vievät hoitohenki-löstön aikaa. Parhaillaan ollaan suunnittele-massa uutta toimitilaa psykiatrialle Satakun-nan keskussairaalan yhteyteen. Toivottavaa on, että suunnittelussa ja toteutuksessa käy-dään vuoropuhelua myös henkilöstön kans-sa, koska heillä on käytännön kokemus tilo-jen toimivuuden suhteen. Uusien tilojen ra-kentamisessa on nähtävä pitkälle tulevaisuu-teen ja se on rahallisesti iso panostus. Tä-män vuoksi olisi hyvä kuulla tulevien eri toi-mintayksiköiden henkilöstön mielipide suun-nitteluvaiheessa, että saataisiin asialliset ja toimivat työskentelytilat.

Vinkkeli 23

HARRASTUSVINKKELI

Harjavallan sairaalan joukkue osallistui psykiatristen sairaaloiden SM-jääkiekkoturnaukseen Mikkelissä huhtikuun 2014 alussa. Tur-nauksesta oli kotiin tuomisina ensimmäistä kertaa Suomen mes-taruus, joka ratkesi tiukassa finaalissa Paiholan sairaalaa vastaan rangaistuslaukauskisassa. Joukkue kiittää sairaanhoitopiiriä tues-ta, joka mahdollisti osallistumisen turnaukseen.

Riikka Häyrinen sairaanhoitaja14. kausi SM-sarjassaSaavutukset:MM-kulta 2013SM-kultaa 2004,2005, 2007SM-hopeaa 2006, 2008,2013,2014SM-pronssia 2009,2010,2011,2012Seurajoukkueiden MM-hopea 2008Seurajoukkueiden MM-pronssi 2011

Piiriläiset kisaavat kultaa ja hopeaateksti RIIKKA HÄYRINEN ja KIRSI PUKKILA

Maailmanmestareiden tervehdys!

Kirsi Pukkilaravitsemusterapeutti22. kausi SM-sarjassaSaavutukset:MM-kulta 2000, 2004,2007, 2010, 2013 MM-hopea 2002Seurajoukkueiden MM-hopea 2008 ja pronssi 2011SM-kulta 2002, 2003, 2005, 2007SM-hopeaa 2006, 2008, 2013, 2014SM-pronssia 1999, 2009, 2010, 2011, 2012

Ringette on naisten ja tyttöjen jääpeli, jossa hyvä luistelutaito, vauhti ja taito ovat keskeisiä asioita. Suomi on lajin kärkimaa ja Suomi voitti ringeten maail-manmestaruuden jo viidennen kerran peräkkäin viime vuoden vaihteessa jär-jestetyissä MM-kisoissa North Bay -nimisessä kaupungissa Kanadassa. Meillä oli ilo ja kunnia kuulua tuohon maailmanmestaruuden voittaneeseen joukku-eeseen. Ringette lajina täytti 50 vuotta ja juhlisti tätä järjestämällä MM-kisat la-jin syntyseuduilla. Ringetteä pelataan Suomen ja Kanadan lisäksi mm. Ruotsis-sa, USA, Venäjällä, Slovakiassa ja Ranskassa.

Suomessa ringetteä on pelattu nyt yli 30 vuoden ajan. Oma kotiseuramme on Luvian Kiekko -82 ja pelaamme SM-sarjaa. Pelit meillä pyörähtivät jälleen käyntiin lokakuun alussa ja jatkuu aina kevääseen asti. Kun pelaaminen ja har-joittelu vaativat meiltä paljon aikaa, tarkoittaa se melkoista aikatauluttamista ja tasapainottelua muiden arkiasioiden kanssa. Toisaalta, varsinkin vuorotyö-tä tekevän Riikan osalta, työtä on pystynyt kiitettävän hyvin järjestämään niin, että pelaaminen on ylipäänsä ollut mahdollista.

LuKi-82 on ollut SM-sarjassa kestomenestyjä viimeisen reilun 10 vuoden ajan ja menestystä tältäkin kaudelta haetaan. Pelaamme kotiottelumme Luvian jää-hallissa, tulkaahan meitä kannustamaan!

teksti SAMI RISSANEN

Psykiatristen sairaaloiden jääkiekon SM-kulta 2014

Joukkueessa pelasivat Turo Kulmala, Jere Kulmala, Jar-no Paavola, Mika Mäkinen, Marko Huhta, Markku Siir-to, Kimmo Tähtinen, Toni Tamminen, Aleksi Salminen, Jere Lehtonen, Erno Järvistö, Jesse Maja, Ari Mutta, Vil-le Huhtala, Ari Kulmala, Sami Rissanen, Riku Lamminen ja valmentaja Lassi Salomäki.

Vinkkeli24

Satakunnan sairaanhoitopiiristä kil-pailuihin osallistui 11 henkilöä. Me-nestyskin oli kohtalainen, sillä sekä joukkue- että parikilpailussa tuomisi-na oli hopeaa.

Parikilpailussa Kari Pesu ja Olli Tannila heittivät yhteistuloksen 2503, joka riitti toiseen tilaan Päijät-Hämeen shp:n Ti-mo Monosen ja Maija-Liisa Sandber-gin (tulos 2576) jälkeen. Satakuntalai-sista parikilpailun 9. sijalle heitti pari Terttu Jokinen ja Pekka Koski.

Joukkuekilpailussa Kari, Olli, Terttu ja Pekka sijoittuivat toiseksi tuloksella 4875. Voiton vei tässäkin Päijät-Hämeen shp:n joukkue, jossa Timon ja Maija-Liisan lisäksi heittivät Leena Puranen

Pöytätenniksen veteraanien SM-kilpailut pelattiin tänä vuon-na Tampereella 1. - 2.2.2014. Osastonsihteeri Heidi Pakula, joka työskentelee sanelujen käsittelykeskuksessa Pripolissa, pelasi kisoissa kolmessa luokassa.

Naisten nelinpelissä Heidi Pakula voitti kultaa parinaan Sirpa Kemppinen. Naisten kaksinpelissä Heidi Pakula saa-vutti hopeaa häviten finaalissa Sirpa Kemppiselle viidennes-sä erässä 12 - 10. Sekanelinpelissä hän voitti jälleen kultaa Heikki Järvisen parina.

Heidi aloitti pöytätenniksen jo 13-vuotiaana, ja pelasi Turun Pyrkivä –seurassa mestaruussarjassa yli kymmenen vuotta. Perhe-elämä pani pöytätenniksen tauolle, mutta nelikymp-pisenä hän aloitti uudelleen veteraanisarjassa.

Heidiä viehättää pöytätenniksen nopeus.

- Tämä on maailman nopein pallopeli – pallon nopeus voi ol-la jopa 180 km/tunti! Laji on myös hyvää vastapainoa istuma-työlle. Harrastaisin sitä enemmänkin, mutta vuorotyö rajoit-taa harjoituksiin osallistumista, sanoo Heidi.

Piiriläiset kisaavat kultaa ja hopeaateksti ja kuva TARU TOLPPO

Pöytätenniksen veteraanien SM-kultaa ja -hopeaa

Heidi harjoittelee Urheilutalolla keskiviikkoisin aina, kun työvuorot sen sallivat.

teksti SEPPO HAVUKAINEN kuva TIMO PAJUNEN

Sairaanhoitopiirien SM-keilailut järjestettiin Tammisaaressa 25. - 27.4.2014

Parikilpailun hopeajoukkue Olli Tannila ja Kari Pesu

ja Marita Lehto (tulos 5034). Meidän toinen joukkueemme Helli Virtanen, Merja Ranta, Anne Ranta ja Pirjo Ko-sunen sijoittuivat tuloksella 4440 kah-deksanneksi.

Henkilökohtaisessa kilpailussa finaa-liin selvisivät Satakunnasta Olli, Ka-ri, Helli ja Terttu. Parhaiten finaalis-sa onnistui Olli, jonka lopullinen si-joitus oli kuudes.

Seuraavat kisat järjestetään Hämeen-linnassa.

Vinkkeli 25

Sairaanhoitopiiri järjesti talonraken-tamisperinteiden mukaisesti Lasten- ja naistentalon rakentajille ja suun-nittelijoille harjannostajaiset raken-nustyömaalla maaliskuussa. Puhei-ta pitivät rakennustoimikunnan pu-heenjohtaja Kauko Juhantalo, Po-rin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen ja MRV-yhtymän toimi-tusjohtaja Rami Viitasaari. Rakenta-jien puolesta lyhyen ja ytimekkään kiitoksen lausui pääluottamusmies Kimmo Mäkelä.

Perinteisen hernekeittoaterian jäl-keen ilmeet kirkastuivat, kun paikal-le asteli reippaaseen tyyliinsä ja suo-rasukaisin kommentein ehkä Suo-men viihdetaivaan kuuluisin raken-nusmestari Timo Harjakainen. Hän esitteli lentäviä rakennusmiehiä, te-ki työnjohdolle kosteusmittauksen, kosaisi muutamaa rouvaa ja ruoti hu-moristisin sanakääntein juhlaväkeä.

Lasten- ja naistentalon harjannostajaiset

MVR-yhtymän toimitusjohtaja Rami Viitasaari esitte-li puheessaan lukuja rakennustyömaalta. Harjakai-siin mennessä rakennus oli imaissut 6000 kuutiota be-tonia, 850 000 kiloa harjaterästä, 5000 neliötä laatoi-tusta (eli hieman vähemmän kuin Porin uimahallissa). Seiniin laskettiin menevän 60 000 neliötä levyä ja ovia tarvittiin 650 kappaletta. Viitasaari lupasi, että raken-nuksen valmistuttua urakoitsijat lahjoittavat leikkiväli-neitä E-talon sisäpihalle lasten leikkejä varten.

> Lastentautien ylilääkäri, tule-va toimialuejohtaja Anssi Luoma tarjoilee osastonhoitaja Maarit Harjanteelle hernekeittoa.

< Timo Harjakainen tervehti ensi-töikseen ylihoitaja Tuula Arvolaa, joka on valittu Lasten- ja naisten-tautien sekä synnytysten toimi-alueen toimialueylihoitajaksi.

Työnjohdon kosteustesti. Harjakaisen testausmenetel-män mukaan uudisrakenta-misen työnjohto kestää hyvin kosteutta.

teksti ja kuvat TARU TOLPPO

Vinkkeli26 Vinkkeli26

Kätilö Taru Vaastelo ja osastonhoi-taja Marika Nieminen kertoivat kan-salaisille ensi vuonna käyttöön otet-tavan Lasten- ja naistentalon perhe-

lähtöisestä toiminnasta.

Esittelyä ja esittäytymisiä kesäisellä Kansalaistorilla

teksti MARJO LAMBACKA

Vastaa ja voita!

Vastaa sähköpostilla taru.tolppo@satshp.fi 16.1.2015 mennessä

ja osallistu arvontaan!

Mikä on sinun mielestäsi tämän Vinkkelin mielenkiintoisin

juttu?

Satakunnan sairaanhoitopiiri oli 16. - 18.7.2014 ensimmäistä kertaa mukana Suo-miAreenan Kansalaistorilla, jossa esittäytyi yli 70 järjestöä, yritystä ja organisaatiota. Ensimmäisenä Kansalaistori-päivänä toimin-taansa esittelivät Psykiatrian ja Sosiaalipal-velujen toimialueet. Sosiaalipalvelujen eri-tyisenä missiona oli tehdä perhehoitoa tu-tuksi kansalaisille. Toisena päivänä Liikelai-tos SataDiag kertoi muun toimintansa lisäk-

si erityisesti sähköisestä ajanvarauksesta la-boratorioihin. Kolmantena päivänä vuoros-sa olikin Kansalaistorin toiminnallisin päi-vä, kun paikalla olivat Lasten- ja naistentalo sekä Ensihoidon ja päivystyksen toimialue. Paikalle oli järjestetty ihmeteltävää ilmapal-lotaikurista ensihoidon välineisiin. Tärkein-tä oli kuitenkin, tapasimme satakuntalaisia ja pääsimme kuulemaan heidän kuulumisi-aan muuallakin kuin sairaalaympäristössä.

Kehittämisosastonhoitaja Sari Myllyniemi ja apulaisosastonhoitaja Riitta Peltonen

esittelivät ensihoidon ja päivystyksen toi-mialueen toimintaa. Taustalla näkyy ensi-

hoitoyksikön kenttäjohtaja Mika Lähteenmäki.

<

Vinkkeli 27

VÄITÖKSIÄ

Perjantaina 3. lokakuuta 2014 esitettiin Porin Yli-opistokeskuksessa julki-sesti tarkastettavaksi psykiatrian erikoislääkäri Niko Hannu Seppälän väitöskirja: ”Clozapine – clinical studies on adver-se effects and interactions” (Klotsapiini – kliinisiä tutkimuksia haitta- ja yhteisvaikutuksista). Vastaväittäjänä toimi professori Jyrki Korkeila Turun Yliopistosta ja kustoksena professori Esa Leinonen Tampereen Yliopistosta.

Niko Seppälä on syntynyt 1965 Helsingissä ja kirjoittanut yli-oppilaaksi Suomalais-Venäläisestä koulusta 1984. Hän on val-mistunut lääketieteen lisensiaatiksi 1993 ja psykiatrian erikois-lääkäriksi 1998 Tampereen Yliopistosta. Niko Seppälä toimii aikuispsykiatristen erityispalveluiden ylilääkärinä Satakun-nan sairaanhoitopiirissä. Väitös kuuluu kliinisen psykofarma-kologian alaan.

Perjantaina 18. lokakuuta 2013 esitettiin Turun yliopis-tossa julkisesti tarkastetta-vaksi lääketieteen lisensi-

aatti, erikoislääkäri Juha Kukkosen väitöskirja ”Degenerative Rotator Cuff Tear - Results and Prognostic Factors of Arthros-copic Repair” (Degeneratiivinen kiertäjäkalvosimen repeämä – Tähystysleikkauksen tulokset ja ennusteeseen vaikuttavat tekijät). Virallisena vastaväittäjänä toimi dosentti Martti Vasta-mäki Tutkimus Ortonista ja kustoksena professori Matti Laato.

LT Juha Kukkonen on syntynyt 1974 Helsingissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1993 Lohjan lukiosta. Hän on valmistu-nut lääketieteen lisensiaatiksi 2001 Turun yliopistosta. Hän toimii erikoislääkärinä Satakunnan keskussairaalassa. Väitös kuuluu kirurgian alaan.

Perjantaina 23. touko-kuuta 2014 esitettiin Sa-takunnan keskussairaa-lassa julkisesti tarkastet-tavaksi lääketieteen lisen-siaatti Juha Puustisen väi-töskirja ”Benzodiazepines and Cognitive Functioning in Older Adults. With Emphasis on Long-Term Use and Withdrawal” (Bentsodiatsepiinit ja ikään-tyvien kognitiivinen toimintakyky – pitkäaikaiskäyttö ja vieroi-tus). Virallisena vastaväittäjänä toimi professori Hannu Kopo-nen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori emerita Sirkka-Liisa Kivelä.

LT Juha Puustinen on syntynyt 1982 Outokummussa ja kirjoit-tanut ylioppilaaksi 2001 Porin suomalaisesta yhteislyseosta. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi 2008 ja neuro-logian erikoislääkäriksi 2014 Turun yliopistosta. Hän toimii eri-koislääkärinä Satakunnan keskussairaalassa neurologian yksi-kössä. Väitös kuuluu yleislääketieteen alaan.

Lauantaina 22. maaliskuu-ta 2014 esitettiin Turun yli-opistossa (väitöspaikka: Sa-takunnan keskussairaalan auditorio N2, Pori) julki-sesti tarkastettavaksi lääke-tieteen lisensiaatti, erikois-lääkäri Raija Sofia Uusitalo-Seppälän väitöskirja ”Early

detection of severe sepsis in emergency room in adults – Cli-nical utility of prognostic markers” (Vaikean sepsiksen varhai-nen tunnistaminen päivystyspoliklinikalla – merkkiaineiden käyttökelpoisuus aikuispotilaiden arvioinnissa). Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Asko Järvinen Helsingin yliopis-tosta ja kustoksena professori Risto Kaaja Turun yliopistosta.

Raija Uusitalo-Seppälä on syntynyt vuonna 1964 Kurikassa, kirjoittanut ylioppilaaksi Porin Lyseon lukiosta 1983 ja val-mistunut lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta 1989 ja sittemmin sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkä-riksi Tampereen yliopistosta. Hän toimii infektioyksikön yli-lääkärinä SataDiagissa, Satakunnan sairaanhoitopiirissä. Väi-tös kuuluu infektiosairauksien oppialaan ja kliinisen tutkimuk-sen tohtoriohjelmaan.

Juha Kukkonen

Raija Sofia Uusitalo-Seppälä

Juha Puustinen

Niko Seppälä

kuva Studio Vizualis

kuva Elämyskuva – Studio Harri Virta

kuva Elämyskuva – Studio Harri Virta

kuva MARIKA PÖYRI

Vinkkeli28

Pikku-uutiset

Lähetä toimitussihteeri

Taru Tolpolle

sattumia ja juttuaiheita

Vinkkeliin!

taru.tolppo@satshp.fi

Sattumia ja juttuaiheita:

Satakunnan sairaanhoitopiirin pitkäaikainen lastenpsykiatrian yli-lääkäri Ritva Erkolahti siirtyy eläkkeelle vuoden lopussa. Eläkkeel-le siirtymisen kunniaksi järjestettiin 9.10.2014 juhlaseminaari Sa-takunnan keskussairaalan auditoriossa.

Seminaarissa luennoivat lastenpsykiatri, erityisasiantuntija Juk-ka Mäkelä THL:stä aiheenaan Lapsissa ja lapsiperheissä on tule-vaisuus - auttamisen keinot ovat moninaiset sekä psykiatrian yli-lääkäri Hasse Karlsson Turun yliopistosta. Hänen aiheenaan oli Kokemukset muokkaavat aivoja - psykosomatiikan uusi aikakausi on alkamassa. Lopuksi Ritva Erkolahti kertoi muistojaan ja koke-muksiaan kolmekymmenvuotisen uransa ajalta. Väliajalla paljas-tettiin valokuvaaja Harri Virran tekemä muotokuva Ritva Erkolah-desta. Erkolahti siirtyi ylilääkärin virasta kliinisen opettajan tehtä-viin vuonna 2010. Hänen seuraajanaan lastenpsykiatrian johdos-sa jatkaa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Auli Laakso-Santavirta.

teksti KRISTIINA PUOLAKKA kuvat TARU TOLPPO

Kuva ja teksti TARU TOLPPO

Kesällä eläköityneen professori Pertti Aarnion muotokuva paljas-tettiin 21.3.2014 kutsuvieraiden läsnä ollessa keskussairaalan au-ditoriossa. Muotokuvan on maa-lannut raumalainen taiteilija Las-se Kempas. Kuvassa Lasse Kem-pas ja Pertti Aarnio muotokuvan paljastamisen jälkeen.

Ritva Erkolahti ja muotokuva

Tilaisuuden aluksi Cyg-naeuksen koulun 4A-musiikkiluokan oppi-laat esittivät laulut Mi-nun ystäväni on kuin villasukka, Satumet-sän tiellä ja Lintu. Kuo-rossa oli 27 laulajaa ja johtajana toimi heidän oma opettajansa Mari-ka Palmu-Ruoho.

Vinkkeli 29

Pikku-uutiset

Ministerivierailuja

Pääministeri Alexander Stubb kävi tu-tustumassa sairaanhoitopiirin terveys-liikuntatoimintaan 6.10.2014. Vierai-luun osallistuivat yhtymähallituksen jäsenet, yhtymävaltuuston puheen-johtajisto ja johtavat viranhaltijat. Ter-veysliikunnan suunnittelija Minna Ste-nius esitteli tilaisuudessa Vähän enem-män - arkiaktiivisuutta -hankettamme. Vierailun yhteydessä julkistettiin tieto, että pääministeri on lupautunut toimi-maan hankkeen suojelijana. Pääminis-terin mukaan työntekijän kehon ja mie-len tasapaino, ja niiden aktivointi yllä-pitää hyvää työkykyä. Näin saadaan energiaa työarkeen ja tuetaan työs-sä jaksamista.

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty vieraili Satakunnan sai-raanhoitopiirissä 15.7.2014. Sairaanhoitopiirin ja Porin kaupun-gin johto esittivät näkemyksiään sote-uudistusta käsittelevässä keskustelussa. Kuvassa ministeri Räty, sairaanhoitopiirin johta-ja Ahti Pisto, johtajaylilääkäri Olli Wanne, Porin kaupunginhal-

Esitelmänsä päätteeksi Minna Stenius ojensi pääministerille matkalukemiseksi arkiaktiivi-suusjulisteet sekä pyöräilyä varten sairaanhoitopiirin logolla varustetun urheilujuomapul-lon.

kuva Hannu Jäkärä

Heti poistuttuaan keskussairaalasta pääministeri antoi twiitillä palautetta hankkeesta.

kuva Irma Hiltunenlituksen puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola ja kaupun-ginjohtaja Aino-Maija Luukkonen. Tapaamiseen osallis-tuivat lisäksi sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajan Juha Vasa-ma, apulaiskaupunginjohtaja Aulis Laaksonen, perustur-vajohtaja Terttu Nordman ja perusturvalautakunnan pu-heenjohtaja Bia Kaski.

Vinkkeli30

Sairaalasielunhoidon piirissä toteu-tettiin yhteistyössä Turun arkkihiip-pakunnan ja Satakunnan sairaan-hoitopiirin sekä Porin perusturva-keskuksen kanssa vuosina 2012 - 2014 sielunhoidon erityiskoulutus arkkihiippakunnassa työskentele-ville yhteensä 16 papille ja diako-nian viranhaltijalle. Koulutukseen sisältyi kaksi kahden viikon pituis-ta ns. kliinistä jaksoa, joiden aikana koulutettavat harjoittelivat sairaan sielunhoitoa kymmenellä Satakun-nan keskussairaalan vuodeosastol-la, kahdella Antinkartanon osastol-la, Porin perusturvan sairaalaosas-tolla ja Liinaharjan vanhainkodissa

Opiskelijat ja kouluttajat kokoontui-vat kurssikuvaan päätösseminaa-rissa Junnilan leirikeskuksen pihal-la 24.9.2014.

Tehostetun avohoidon yksikön posteri ”Uniryhmä, unettomuu-den hoito psykiatrian avohoidossa” voitti parhaan posterin tit-telin XIII Kansallisessa hoitotieteellisessä konferenssissa, joka pidettiin kesäkuussa Tampereella. Posterin suunnittelivat ja to-

teksti MARKO TÄHTINEN Konferenssin paras posteriteuttivat Matti Heikkonen ja Marko Tähtinen. Posteria olivat esittelemässä tehostetun avohoidon yksikön uni-ryhmän vetäjät Krista Kivelä, Marjo Sillman, Marko Täh-tinen ja Matti Heikkonen.

teksti RAIJA KIVINIITTY Sairaalasielunhoidon erityiskoulutusta

Vinkkeli 31

Satakunnan sairaanhoitopiiri

Satakunnan sairaanhoitopiiriSairaalantie 328500 PoriPuh. (02) 62771

Satakunnan keskussairaalaSairaalantie 328500 PoriPuh. (02) 62771

Satakunnan keskussairaalan toi-mintaa Rauman aluesairaalassaSteniuksenkatu 226100 RaumaPuh. (02) 83511

Harjavallan sairaalaSairaalantie 1429200 HarjavaltaPuh. (02) 535 4911

Satalinnan sairaalaSatalinnantie 7729200 HarjavaltaPuh. (02) 535 3011

Antinkartanon kuntoutuskeskusRavanintie 35928450 Vanha-UlvilaPuh. (02) 62771

Merikarvia

Honkajoki

SiikainenKankaanpää

Jämijärvi

Pomarkku

Lavia

Pori

Luvia NakkilaHarjavalta

KokemäkiEurajoki

RaumaRauman aluesairaala

Eura Köyliö Huittinen

Säkylä

UlvilaSatakunnan keskussairaala

Antinkartanon kuntoutuskeskus

Satalinnan sairaalaHarjavallan sairaala

Satakunnan keskussairaalan toimintaa aluesairaalassa

Karvia