Paimion kaupunginvarhaiskasvatussuunnitelma

Nimi Paimion kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaKunta PaimioHyväksymispäivämäärä 30.5.2017

SISÄLTÖ

1. Varhaiskasvatussuunnitelman laadinta, arviointi ja kehittäminen. . . . . . . . 1

2. Paikalliset erityispiirteet ja varhaiskasvatuksen järjestämisen tavat. . . . . . 2

3. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

4. Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuvavarhaiskasvatus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

5. Varhaiskasvatuksen järjestäminen ja toimintamuodot. . . . . . . . . . . . . . . 5

6. Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua. . . . . . . . . . . 8

7. Arvoperusta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

8. Oppimiskäsitys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

9. Pedagogisesti painottunut kasvatuksen, opetuksen ja hoidonkokonaisuus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

10. Laaja-alainen osaaminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

11. Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet. . . . . . . . . . 16

12. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20

13. Yhteistyö varhaiskasvatuksessa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21

14. Pedagogisen toiminnan viitekehys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24

15. Pedagoginen dokumentointi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28

16. Monipuoliset työtavat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

17. Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä. . . . . . . . . . . . . 30

18. Oppimisen alueet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3118.1. Kielten rikas maailma. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3218.2. Ilmaisun monet muodot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3318.3. Minä ja meidän yhteisömme. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3418.4. Tutkin ja toimin ympäristössäni. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3518.5. Kasvan, liikun ja kehityn. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36

19. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia. . . . . . . . . . . . . . 38

20. Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39

21. Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuenaikana. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40

22. Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41

23. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana. . . . . . . . . . . . . . . . 43

24. Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen. . . . . . . . . . . . . . . . 44

1. Varhaiskasvatussuunnitelmanlaadinta, arviointi ja kehittäminen

Paimion kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmassa päätetään varhaiskasvatuksen hoito-,kasvatus- ja opetustyön, huoltajien ja varhaiskasvatuksen yhteistyön sekä muun toiminnanjärjestämisestä ja toteuttamisesta valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteidenpohjalta. Varhaiskasvatussuunnitelma on laadittu siten, että se määrittelee, ohjaa ja tukeevarhaiskasvatuksen järjestämistä perhepäivähoidossa ja päiväkodeissa.

Varhaiskasvatussuunnitelma on laadittu yhteiseksi Paimion kaupungin päiväkoti- japerhepäivähoitoyksiköille. Jokainen yksikkö laatii lisäksi vuosittain varhaiskasvatussuunnitelmaanperustuvan yksikkökohtaisen toimintasuunnitelman, jossa tarkennetaan, mitenvarhaiskasvatussuunnitelmaa kussakin yksikössä kyseisen vuoden aikana toteutetaan.Perhepäivähoidossa tehdään yksiköiden yhteinen toimintasuunnitelma. Nämä vuosittaisettoimintasuunnitelmat viedään koulutuslautakunnan hyväksyttäviksi. Huoltajille jaetaan tiedotetoimintasuunnitelmassa päätetyistä keskeisistä asioista toimintavuoden alussa. Yksityisetvarhaiskasvatuspalvelujen tuottajat voivat käyttää kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaa tailaatia oman suunnitelmansa.

Paimion varhaiskasvatussuunnitelmatyötä varten perustettiin Vasu-työryhmä, joka on vastannutkunnallisen suunnitelman laadintatyöstä. Varhaiskasvatussuunnitelman laadintaprosession sisältänyt henkilöstön koulutusta, paikallisen varhaiskasvatustyön arviointia jasuunnittelua päiväkodeissa ja perhepäivähoitajien tiimitapaamisissa sekä työpajatyöskentelyä.Työpajoihin on osallistunut edustajia kaikista päiväkodeista ja perhepäivähoidosta sekäyksityisistä varhaiskasvatuksen yksiköistä. Keskeisenä näkökulmana työpajoissa onollut kasvattajan arvomaailman, ammattiroolin sekä pedagogisen toiminnan arviointi.Varhaiskasvatusyksiköistä saatuja näkökulmia sekä työpajoista koottua materiaaliaon kirjattu varhaiskasvatussuunnitelmaan. Myös huoltajia ja lapsia on osallistunutsuunnitelmatyöskentelyyn. Huoltajia pyydettiin kirjoittamaan lapsensa varhaiskasvatukselleasettamistaan odotuksista ja toiveista. Kirjoitus laadittiin omalle lapselle osoitetun kirjeenmuotoon. Varhaiskasvatusyksiköt puolestaan hankkivat tietoa lasten näkemyksistä ja toiveistaerilaisilla toimintatavoilla: ekaluokkalaisten ainekirjoituksilla päiväkotimuistoistaan, lastentoimintapistesuunnitelmilla ja lasten haastatteluilla. Näitä huoltajien ja lasten ajatuksia ja toiveitaon otettu huomioon varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa.

Lapsen kasvun ja oppimisen polun jatkuvuuden ja eheyden turvaamiseksi esi- ja perusopetuksenedustajia on osallistunut varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen. Koska Paimiossa esiopetustatoteutetaan osana päiväkotien toimintaa, ovat esiopetuksen edustajat olleet kiinteästimukana varhaiskasvatussuunnitelmatyössä. Opetuspäällikkö on osallistunut Vasu-työryhmäänja perusopetuksen edustajilta on tarvittaessa pyydetty lausuntoja. Sosiaali- ja terveydenhuollonhenkilöstön asiantuntemusta on hyödynnetty lapselle suunnatun tuen suunnittelussa.

Varhaiskasvatussuunnitelman käyttöönottoa tuetaan henkilökunnan koulutuksen japedagogisten keskustelutilaisuuksien avulla. Suunnitelman toteutumista arvioidaan yksiköissäsuunnittelupäivien yhteydessä vähintään kerran vuodessa. Päiväkodit ja perhepäivähoitolaativat toimintavuoden päättyessä yksikkökohtaiset toimintakertomukset, joissa kuvataanja arvioidaan myös varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista. Koulutuslautakunta käsitteleeja hyväksyy toimintakertomukset. Huoltajien palaute ja ideat otetaan kehittämistyössähuomioon. Huoltajille tarjotaan erilaisia mahdollisuuksia osallistua varhaiskasvatussuunnitelmanarviointiin ja kehittämiseen. Vuosittaisessa asiakastyytyväisyyskyselyssä yhtenä osa-alueena onvarhaiskasvatustyön laatu. Lasten mielipiteitä ja ideoita kuullaan päivittäisessä toiminnassa jaheidät otetaan mukaan toiminnan kehittämiseen.

Koko kaupungin tasolla Paimion varhaiskasvatussuunnitelmaa ja sen toteutumistaarvioidaan säännöllisesti järjestettävissä pedagogisissa foorumeissa, joissa syntyneitä arvioitahyödynnetään kehittämistyössä. Mikäli varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa toteutetaanmuutoksia, vastaavat muutokset tehdään myös Paimion varhaiskasvatussuunnitelmaan.Varhaiskasvatussuunnitelmaa voidaan tarkistaa myös paikallisista tarpeista lähtien. Va

rhai

skas

vatu

ssuu

nnite

lman

laad

inta

, arv

ioin

ti ja

keh

ittäm

inen

1

Pai

kalli

set e

rityi

spiir

teet

ja v

arha

iska

svat

ukse

n jä

rjest

ämis

en ta

vat

2. Paikalliset erityispiirteet javarhaiskasvatuksen järjestämisentavat

Paimiossa varhaiskasvatussuunnitelma on laadittu siten, että sitä voidaan noudattaapäiväkodeissa ja perhepäivähoidossa sekä kaupungin että yksityisen palveluntuottajantoteuttamassa varhaiskasvatuksessa. Niistä toimintamalleista, jotka poikkeavat päiväkoti-ja perhepäivähoidon toiminnassa toisistaan, on ohjeistus kirjattu erillisenä kummallekin.Varhaiskasvatussuunnitelma on laadittu suomenkielistä varhaiskasvatusta varten.

Varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa on otettu huomioon Paimion kaupungin:

• esiopetussuunnitelma• perusopetuksen opetussuunnitelma• koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan suunnitelma• lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma• Paimion varhaiskasvatuksen ja sosiaali/perhetyön yhteistyön toimintamalli• seudullinen kotoutumissuunnitelma

Varhaiskasvatussuunnitelma on laadittu yhteistyössä esiopetuksen ja perusopetuksen kanssasiten, että se muodostaa luonnollisen jatkumon lapsen varhaiskasvatuksesta esiopetuksenkautta perusopetukseen mukaan lukien koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan. Paimiossavarhaiskasvatuspalvelut ovat osana sivistyspalveluja, yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollontehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa laatineet lastensuojelulain mukaisen lasten ja nuortenhyvinvointisuunnitelman sekä oppilashuollon hyvinvointisuunnitelman, jotka ohjeistavat lastenja nuorten kasvun, kehityksen ja oppimisen tuen sekä oppilashuollon toteuttamista. Lisäksisuunnitelmatyön yhteydessä on päivitetty yhdessä sosiaali- ja perhetyön kanssa perheidentukemisen toimintamalli. Varhaiskasvatuspalvelujen tarjoamisessa noudatetaan Turun seudullistakotouttamissuunnitelmaa.

Paimiossa käytössä olevat lapsen kehitystä kuvaavat seurantalomakkeet Viisari ja Nepparisisältyvät varhaiskasvatussuunnitelman mukaiseen toimintaan. Kasvatustyön tueksi on laadittumyös kiusaamisen ehkäisyn ja väkivaltatilanteiden toimintamalli. Lisäksi yksiköiden käyttöönon koottu materiaalia maahanmuuttajataustaisten lasten vastaanottamista ja heidän kanssaantoimimista varten.

2

3. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaVarhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on varhaiskasvatuslain turvaama oikeus saadasuunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Näiden toteuttamiseksi laaditaanjokaiselle päiväkodissa ja perhepäivähoidossa olevalle lapselle varhaiskasvatussuunnitelma.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana on lapsen etu ja tarpeet. Keskeisiätiedonlähteitä ovat lapsen huoltajat, varhaiskasvatuksen henkilöstö sekä lapsi itse. Paimiossasuunnitelman laatimista varten on käytössä erillinen lomake. Pedagogista dokumentointiaesim. kasvunkansioita ja lapsesta laadittuja havainnointeja käytetään hyödyksi suunnitelmaalaadittaessa. Lapsen mielipide ja toiveet saadaan selville kuulemalla lasta sekä havainnoimallahänen toimintaansa, ajatuksiaan ja oppimistaan. Lasten varhaiskasvatussuunnitelmistanousevien tavoitteiden pohjalta laaditaan lapsiryhmän yhteinen suunnitelma, ryhmävasu.Yksittäisen lapsen suunnitelma sekä ryhmävasu luovat pohjan toiminnan suunnitteluun jaoppimisympäristöjen kehittämiseen.

Päiväkodeissa lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnasta ja toteutumisen arvioinnistavastaa ryhmän lastentarhanopettaja. Varhaiskasvatussuunnitelman laadintaan osallistuukoko kasvatustiimi yhdessä huoltajien kanssa. Perhepäivähoidossa olevan lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä käytetään lastentarhanopettajan asiantuntijuutta.Lapsen osallisuus prosessin aikana varmistetaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmanlaatimiseen osallistuvat tarpeen mukaan lapsen kehitystä ja oppimista tukevat asiantuntijat taimuut tarvittavat tahot.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma sisältää seuraavat asiat:

• lapsen perustiedot• suunnitelman laatimiseen osallistuneet henkilöt• lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyvät vahvuudet sekä lapsen kiinnostuksen kohteet• lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevat tavoitteet, toimenpiteet tavoitteiden

toteuttamiseksi sekä toteutumisen arviointi• lapsen tuen tarpeen arviointi kolmiportaisen tuen mukaisesti• tarvittaessa pedagoginen arvio ja selvitys• henkilöstön, huoltajien ja lapsen yhdessä sopimat asiat• suunnitelman laatimiseen osallistuneet muut mahdolliset asiantuntijat• tieto siitä, milloin suunnitelma on laadittu ja tarkistettu• liitteinä Neppari, Viisari sekä mahdollinen lääkehoitosuunnitelma, oppimissuunnitelma.

Ryhmävasun tarkoituksena on auttaa kasvattajaa/kasvatustiimiä suunnittelemaan, toteuttamaan,arvioimaan ja kehittämään työtään Paimion vasun periaatteiden ja lapsiryhmän lasten yksilöllistentarpeiden mukaisesti. Se määrittelee ryhmän arjen toimintaa. Ryhmävasuun kootaan yhteenlasten vasuista kerätty tieto ja niiden pohjalta muodostetaan koko ryhmää koskevat pedagogisettavoitteet ja toimintatavat sekä tarkoituksenmukainen oppimisympäristö. Ryhmävasu laaditaanviimeistään alkusyksystä ja sitä työstetään jatkuvasti koko toimintakauden ajan.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on arvioitava, ja suunnitelma on tarkistettavavähintään kerran vuodessa. Suunnitelma on kuitenkin tarkistettava aina, kun siihen onlapsen tarpeista johtuva syy. Aloite suunnitelman tarkistamiseksi voi tulla henkilöstöltä, muultaviranomaiselta, jonka kanssa on tehty lapsen asioissa yhteistyötä, tai lapsen huoltajalta.

Laps

en v

arha

iska

svat

ussu

unni

telm

a

3

Vaih

toeh

tois

een

peda

gogi

ikka

an ta

i erit

yise

en k

atso

muk

seen

per

ustu

va v

arha

iska

svat

us

4. Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan taierityiseen katsomukseen perustuvavarhaiskasvatus

Paimion kaupungissa ei toteuteta vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseenkatsomukseen liittyvää varhaiskasvatusta. Mikäli sellaista tulevaisuudessa tarjotaan, tuleesen toiminnassaan täyttää Paimion varhaiskasvatussuunnitelman mukaiset toimintaehdot.Tarvittaessa varhaiskasvatussuunnitelmaa päivitetään vaihtoehtoisen pedagogiikan tai erityiseenkatsomukseen liittyvän varhaiskasvatuksen osalta.

4

5. Varhaiskasvatuksen järjestäminen jatoimintamuodot

Varhaiskasvatuksen tehtävä ja velvoitteet

Varhaiskasvatus on yhteiskunnallinen palvelu, jolla on monia tehtäviä. Varhaiskasvatuksentehtävä on edistää lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista yhteistyössä huoltajienkanssa. Varhaiskasvatus on lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävä ja syrjäytymistäehkäisevä palvelu. Varhaiskasvatuksessa opitut tiedot ja taidot vahvistavat lasten osallisuuttasekä aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. Lisäksi varhaiskasvatus tukee huoltajia kasvatustyössäsekä mahdollistaa heidän osallistumisensa työelämään tai opiskeluun.

Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet perustuvat Suomen perustuslakiin,varhaiskasvatuslakiin ja päivähoidosta annettuun asetukseen sekä Varhaiskasvatussuunnitelmanperusteisiin. Varhaiskasvatukseen sovelletaan myös soveltuvin osin säännöksiä sosiaalihuollostasekä hallintolakia ja lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta. Suomen perustuslain mukaanketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän,alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muunhenkilöön liittyvän syyn perusteella. Varhaiskasvatuksen järjestämisessä on otettava huomioonmyös velvoitteet, jotka tulevat muusta lainsäädännöstä sekä kansainvälisistä sopimuksista,joihin Suomi on sitoutunut. Tällaisia ovat muun muassa yhdenvertaisuuslaki, tasa-arvolaki,Euroopan ihmisoikeussopimus, YK:n lapsen oikeuksien sopimus, YK:n yleissopimus vammaistenhenkilöiden oikeuksista, YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista sekä YK:n kestävänkehityksen tavoitteet. Varhaiskasvatusta kehitetään inkluusioperiaatteen mukaisesti. Kaikki lapsetvoivat osallistua yhdessä varhaiskasvatukseen esimerkiksi tuen tarpeista, vammaisuudesta taikulttuurisesta taustasta riippumatta.

Varhaiskasvatuksessa ehkäistään kiusaamista ja puututaan siihen. Turvallisuuden edistämisentulee olla suunnitelmallista ja säännöllisesti arvioitua. Kunnan on varhaiskasvatustajärjestäessään toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista, sosiaalihuollosta,lastensuojelusta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavien sekä muidentarvittavien tahojen kanssa. Varhaiskasvatuksen henkilöstöä velvoittavat myös säännökset,jotka koskevat sosiaalihuoltopalveluihin ohjaamista ja lastensuojeluilmoituksen tekemistä.Varhaiskasvatus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.Varhaiskasvatusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana.

Varhaiskasvatuksen tavoitteet

Varhaiskasvatuksen valtakunnallisista tavoitteista säädetään varhaiskasvatuslaissa. Tavoitteetohjaavat perusteiden sekä paikallisen ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaa,toteuttamista ja arviointia.

Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on

1. edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua,terveyttä ja hyvinvointia;

2. tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista jakoulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista;

3. toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaamonipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset;

4. varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinenvarhaiskasvatusympäristö;

5. turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvätvuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä;

6. antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistääsukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaayleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista jakatsomuksellista taustaa; Va

rhai

skas

vatu

ksen

järje

stäm

inen

ja to

imin

tam

uodo

t

5

Varh

aisk

asva

tuks

en jä

rjest

ämin

en ja

toim

inta

muo

dot

7. tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukeavarhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä;

8. kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimistavertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toistenihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen;

9. varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviinasioihin;

10. toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsentasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukealapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.

Varhaiskasvatus Paimiossa

Paimiossa varhaiskasvatusta tarjotaan päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa kaupungin omanatoimintana sekä yksityisten palveluntuottajien tarjoamana. Nämä kaikki toimintamuodottoimivat rinnakkain tarjoten perheille mahdollisuuden valita lapselleen sopivimmanvarhaiskasvatuspalvelun. Kaupungilla on käytössä palveluseteli yksityisiä päiväkoti- jaryhmäperhepäivähoitopaikkoja varten sekä yksityisen hoidon tuen kuntalisä yksityistäperhepäivähoitoa varten. Kaupungin varhaiskasvatuspalvelujen viranhaltijat ovat säännöllisestiyhteistyössä yksityisten palvelun tuottajien kanssa koskien palvelujen järjestämistä sekätoiminnan ohjausta, neuvontaa ja valvontaa. Muuta varhaiskasvatusta toteutetaan Paimiossamuun muassa kolmannen sektorin järjestämänä lasten kerhotoimintana sekä Paimion opistonmuskarikerhoina.

Päiväkodeissa annettava varhaiskasvatus ja perhepäivähoidon varhaiskasvatuseroavat toisistaan oppimisympäristöiltään, resursseiltaan, henkilöstön koulutukselta jakelpoisuusvaatimuksilta, henkilöstörakenteilta, lapsiryhmien koolta sekä lasten ja henkilöstönväliseltä suhdeluvulta. Päiväkodeissa lapsiryhmät voidaan muodostaa eri tavoin ottaen huomioonesimerkiksi lasten ikä, sisarussuhteet tai tuen tarve. Ryhmien tulee olla pedagogisestitarkoituksenmukaisia ja niiden muodostamisessa otetaan huomioon henkilöstön mitoitukseenja ryhmien enimmäiskokoon liittyvät säännökset. Päiväkotien henkilöstön moniammatillisuus onlaadukkaan varhaiskasvatuksen voimavara, kun kaikkien osaaminen on käytössä sekä vastuut,tehtävät ja ammattiroolit toteutuvat tarkoituksenmukaisella tavalla. Kokonaisvastuu lapsiryhmäntoiminnan suunnittelusta, toiminnan toteutumisesta sekä toiminnan arvioinnista ja kehittämisestäon lastentarhanopettajalla. Lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja muu varhaiskasvatuksenhenkilöstö suunnittelevat ja toteuttavat toimintaa yhdessä.

Perhepäivähoidossa varhaiskasvatus toteutuu pienessä ryhmässä. Perhepäivähoitajatyöskentelee omassa kodissaan, joka on hyväksytty perhepäivähoitopaikaksi. Perhepäivähoitajatvastaavat oman ryhmänsä toiminnasta. Leikki, ulkoilu lähiympäristössä ja kotoiset askareetluovat pohjaa lapsen oppimiselle. Lapsiryhmiä muodostettaessa kiinnitetään huomiotatarkoituksenmukaisuuteen. Perhepäivähoitaja toimii yhteistyössä alueen/ tiimin muiden hoitajienkanssa. Perhepäivähoitajan esimiehenä toimii varhaiskasvatusohjaaja. Hänen tehtävänään onohjata, tukea ja valvoa perhepäivähoitajan hoito- ja kasvatustoimintaa.

Varhaiskasvatusta tarjotaan kokopäivätoiminnan lisäksi osa-aikaisena. Esiopetustatäydentävä varhaiskasvatus pyritään tarjoamaan aina samassa paikassa kuin esiopetus.Vuorohoitoa tarjotaan siihen oikeutetuille perheille Tapiolan vuorohoitopäiväkodissa. Paimionkoulutuslautakunta on määritellyt lasten vuorohoidon toteuttamisen periaatteet.

Tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatusta toteutetaan kaikissa yksiköissä. Kiertäväterityislastentarhanopetajat arvioivat lasten tuen tarvetta, konsultoivat yksiköiden henkilökuntaasekä organisoivat lasten tuen järjestämistä ja yhteistyötä huoltajien kanssa. Päiväkodeissatyöskentelee lisäksi varhaiserityiskasvatuksen lastenhoitajia tukea tarvitsevien lasten kanssa.Paimiossa on yksi integroitu erityisryhmä.

Varhaiskasvatusta annetaan suomen kielellä. Ruotsin tai muulla varhaiskasvatuslaissa määrätylläkielellä annettava varhaiskasvatus järjestetään yhteistyössä muiden kuntien ja yksityistenpalveluntuottajien kanssa. Osa suomenkielisestä varhaiskasvatuksesta voidaan antaa myös

6

muulla kielellä kielirikasteisena. Varhaiskasvatuksessa otetaan myönteisellä tavalla huomioonlasten erilaiset kielelliset, kulttuuriset, katsomukselliset ja uskonnolliset taustat.

On tärkeää, että huoltajat saavat riittävästi tietoa kaikkien toimintamuotojen sisällöistäja ominaispiirteistä. Perheen hakiessa lapselleen varhaiskasvatuspaikkaa huoltajan kanssaneuvotellaan siitä, mikä varhaiskasvatuksen toimintamuoto ja laajuus vastaavat lapsen tarpeita jaetua. Neuvontaa ja ohjausta annetaan myös lapsen jo ollessa varhaiskasvatuspalvelujen piirissä.

Varh

aisk

asva

tuks

en jä

rjest

ämin

en ja

toim

inta

muo

dot

7

Varh

aisk

asva

tus

osan

a la

psen

kas

vun

ja o

ppim

isen

pol

kua

6. Varhaiskasvatus osana lapsen kasvunja oppimisen polkua

Varhaiskasvatuksessa tuetaan ja edistetään lapsen kasvua ja kehitystä sekä luodaanperustaa lapsen oppimisen polulle. Lapsuuden merkityksen ymmärtäminen sekä tietämyslasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta ovat pedagogisen toiminnan perustaa. Yhtätärkeää on tuntea jokainen lapsi ja ottaa huomioon hänen yksilöllinen kehityksensä.Lapsen tunteminen edellyttää mahdollisimman pysyviä vuorovaikutussuhteita henkilöstönja lasten välillä. Huoltajat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita toiminnan suunnittelussa,toteuttamisessa ja arvioinnissa. Varhaiskasvatusyksikkö tiedottaa huoltajia toiminnastaan.Päivittäisissä kohtaamisissa ja ennalta sovituissa tapaamisissa keskustellaan toiminnasta jalapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Lasten osaamistasolle ei varhaiskasvatuksessaaseteta ikäkauteen liittyviä tavoitteita. Jokaiselle lapselle tehdään oma, hänen tarpeidensamukainen varhaiskasvatussuunnitelma.

Ennen lapsen varhaiskasvatussuhteen alkamista tai varhaiskasvatuksen paikan vaihtumistaperheelle tarjotaan mahdollisuus tutustua yhdessä lapsen kanssa tulevaan varhaiskasvatuksenpaikkaan. Huoltajien kanssa käydään tutustumiskeskustelu, jossa sovitaan muun muassahoitoajoista ja muista käytännön järjestelyistä. Sujuvaa oppimisenpolkua turvataan mm.toimivalla nivelvaiheyhteistyöllä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen sekä esi- ja perusopetuksenvälillä. Esiopetus on osa varhaiskasvatusta, jolloin yhteistyö on päivittäistä. Toimivayhteistyö ja tiedonsiirto on tärkeää silloin kun lapsi siirtyy varhaiskasvatuyksiköstä toiseen.Tiedonsiirrosta yksiköiden välillä vastaavat päiväkodin johtajat, varhaiskasvatusohjaaja jaryhmien lastentarhanopettajat sekä tukea tarvitsevien osalta erityislastentarhanopettaja erillisenohjeistuksen mukaisesti.

8

7. ArvoperustaVarhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvoperustan yleisperiaatteina ovat lapsen edunensisijaisuus, lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen huomioonottaminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus ja lapsen syrjintäkielto YK:nLapsen oikeuksien sopimuksen, varhaiskasvatuslain ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksiakoskevan yleissopimuksen mukaisesti.

Lapsuuden itseisarvo

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on suojella ja edistää lasten oikeutta hyvään ja turvalliseenlapsuuteen. Varhaiskasvatus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvosta. Jokainen lapsi onainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Paimiossa lapsen ainutlaatuisuuden jaarvostamisen kulttuuri on toiminut varhaiskasvatustyön kivijalkana jo pitkään. Kasvattaja näkeehyvän jokaisessa lapsessa. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioonotetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä. Suhteessa lapsiin ja heidänhuoltajiinsa toimitaan kunnioittavasti ja myönteisesti.

Ihmisenä kasvaminen

Varhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseensekä ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Kasvattaja tukee lasten kasvua ihmisyyteen, jotakuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan.Varhaiskasvatuksessa arvostetaan sivistystä, joka ilmenee tavassa suhtautua itseen, muihinihmisiin, ympäristöön ja kyvyssä käsitellä tietoa. Sivistys ilmenee myös tavassa ja tahdossatoimia eettisesti oikein. Kasvattaja ohjaa lapsia toimimaan arvoperustan mukaisesti sekäkeskustelemaan arvoista, ihanteista ja tunteista. Varhaiskasvatuksessa kiusaamista, rasismia taiväkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa eikä keneltäkään.

Lapsen oikeudet

Lapsella on oikeus

• ilmaista itseään, mielipiteitään ja ajatuksiaan sekä tulla ymmärretyksi niillä ilmaisunkeinoilla, joita hänellä on.

• hyvään opetukseen, huolenpitoon ja kannustavaan palautteeseen.• leikkiä, oppia leikkien ja iloita oppimastaan.• rakentaa käsitystä itsestään, identiteetistään ja maailmasta omien lähtökohtiensa

mukaisesti.• yhteisöllisyyteen, ryhmään kuulumiseen ja ystävyyteen.• saada tietoa monipuolisesti, käsitellä tunteita ja ristiriitoja sekä kokeilla ja opetella uusia

asioita.

Elämyksellisyys tulee olla läsnä varhaiskasvatuksen arjessa. Elämys syntyy pienistäarkipäivän kokemuksista ja kohtaamisista. Se jättää aina positiivisen jäljen mieleen. Paimionvarhaiskasvatuksesssa lapselle luodaan fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti hyvät, tutut jaturvalliset puitteet. Kasvattaja on turvallinen aikuinen, lasta tukeva ja kannustava sekä läheinen jaläsnäoleva. Muutoksia pysyviin ja turvallisiin vuorovaikutussuhteisiin tehdään harkitusti ja tarpeenvaatiessa suunnitelmallisesti.

Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja moninaisuus

Varhaiskasvatus edistää suomalaisen yhteiskunnan demokraattisia arvoja, kutenyhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja moninaisuutta. Lapsilla tulee olla mahdollisuus kehittää taitojaanja tehdä valintoja esimerkiksi sukupuolesta, syntyperästä, kulttuuritaustasta tai muista henkilöönliittyvistä syistä riippumatta. Henkilöstön tulee luoda moninaisuutta kunnioittava ilmapiiri.Varhaiskasvatus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle, joka muotoutuu edelleenlasten, heidän huoltajiensa sekä henkilöstön vuorovaikutuksessa. Paimion varhaiskasvatustyölläon merkittävä rooli ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä; lasten oikeuksien valvojana,edistäjänä ja puolustajana.

Arv

oper

usta

9

Arv

oper

usta

Perheiden monimuotoisuus

Ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin ja perheiden erilaisiinkieliin, kulttuureihin, katsomuksiin ja uskontoihin, perinteisiin sekä kasvatusnäkemyksiin luoedellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle. Lasten perheidentiteettiä ja perhesuhteita tuetaan siten,että jokainen lapsi voi kokea oman perheensä arvokkaaksi. Luottamus ja avoimuus näkyvätPaimiossa perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä niin jokapäiväisissä kohtaamisissa, vasu-keskusteluissa kuin sähköisessä viestinnässäkin.

Terveellinen ja kestävä elämäntapa

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on ohjata lapsia terveyttä ja hyvinvointia edistäviinelämäntapoihin. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan ja esteettistäajatteluaan. Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan ja noudatetaan kestävän elämäntavanperiaatteita niin, että sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuushuomioidaan. Varhaiskasvatus luo perustaa ekososiaaliselle sivistykselle niin, että ihminenymmärtää ekologisen kestävyyden olevan edellytys sosiaaliselle kestävyydelle ja ihmisoikeuksientoteutumiselle. Maailmanlaajuisista uhkakuvista huolimatta lasten tulee saada viettää huoletontaelämään ja säilyttää luottamuksensa tulevaisuuteen. Sukupolvien välinen vuorovaikutus jakulttuuriperinnön siirtäminen kasvattavat lapsen käsitystä itsestään ja ympäröivästä yhteisöstä.

10

8. OppimiskäsitysNykyvarhaiskasvatuksen oppimiskäsityksen mukaan lapsi on oppimisensa subjekti ja tekijä, eiopetuksen kohde. Lapset omaksuvat uusia tietoja ja taitoja kiinteässä vuorovaikutuksessa toistenlasten, aikuisten, eri yhteisöjen ja lähiympäristön kanssa. Oppimista tapahtuu koko ajan, muunmuassa lasten havainnoidessa ja tarkkaillessa ympäristöään sekä jäljitellessä muiden toimintaa.Oppiminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa toiminta, tunteet, aistihavainnot, kehollisetkokemukset ja ajattelu yhdistyvät. Olennaista oppimisessa on lasten oma toiminta ja luottamusomiin mahdollisuuksiinsa oppijana. Lapset oppivat leikkien, liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviätehden, itseään ilmaisten sekä taiteisiin perustuvassa toiminnassa. Lasten kokemusmaailmateroavat paljon toisistaan ja niillä on vaikutusta heidän oppimiseensa. Kasvattaja on esimerkkinäja tukena lapselle.

Lapsi oppii parhaiten voidessaan hyvin ja kokiessaan olonsa turvalliseksi. Lapsen tahdolla jakehittyvällä taidolla toimia yhdessä on merkitystä oppimiselle. Hän on aktiivinen, innostuva,tiedonhaluinen ja ennakkoluuloton uutta kohtaan. Mielikuvitus ja hassuttelu luovat oppimisen iloaja edistävät oppimista. Lapsen minäkäsitys ja itsesäätelytaidot ovat kehittymässä. Jokaisen lapsentulee saada onnistumisen kokemuksia ja iloa omasta toiminnastaan sekä itsestään oppijana.

Leikki on varhaiskasvatusikäisten lasten oppimiselle merkityksellistä. Se on lasta motivoivaaja iloa tuottavaa toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa.Varhaiskasvatuksessa tulee ymmärtää leikin itseisarvo lapselle sekä sen pedagoginen merkitysoppimisessa ja lasten kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa.

Opp

imis

käsi

tys

11

Ped

agog

ises

ti pa

inot

tunu

t kas

vatu

ksen

, ope

tuks

en ja

hoi

don

koko

nais

uus

9. Pedagogisesti painottunutkasvatuksen, opetuksen ja hoidonkokonaisuus

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa pedagogiikka perustuu määriteltyyn arvoperustaan,käsitykseen lapsesta, lapsuudesta sekä oppimisesta. Pedagogiikalla tarkoitetaan monitieteiseen,erityisesti kasvatus- ja varhaiskasvatustieteelliseen tietoon perustuvaa, ammatillisesti johdettuaja ammattihenkilöstön toteuttamaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa lastenhyvinvoinnin ja oppimisen toteutumiseksi. Se näkyy varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa,oppimisympäristöissä sekä kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudessa. Pedagogiikanpainottuminen varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa edellyttää pedagogista asiantuntemustasekä sitä, että henkilöstöllä on yhteinen ymmärrys siitä, miten lasten oppimista ja hyvinvointiavoidaan parhaalla tavalla edistää.

Varhaiskasvatus toteutuu henkilöstön, lasten ja ympäristön vuorovaikutuksessa, jossa kasvatus,opetus ja hoito muodostavat eheän kokonaisuuden. Näitä kolmea ulottuvuutta voidaantarkastella käsitteellisesti erillisinä, mutta käytännön toiminnassa ne nivoutuvat yhteen. Tämämahdollistaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisenedistämisessä. Kasvatus, opetus ja hoito painottuvat eri tavoin eri-ikäisten lasten toiminnassasekä varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa.

Kasvatus on toimintaa, jonka myötä kulttuuriset arvot, tavat ja normit välittyvät, muovautuvatja uudistuvat. Osaltaan kasvatuksen tavoite on siirtää kulttuuriperintöä sekä tärkeinä pidettyjäarvoja ja traditioita seuraavalle sukupolvelle. Kasvatuksen avulla ohjataan lapsia muodostamaanomia mielipiteitään ja arvioimaan kriittisesti vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja sekä toimimaaneettisesti kestävällä tavalla. Kasvatuksen sivistystehtävänä on ohjata tietoisesti lasten yksilöllisenidentiteetin muotoutumista siten, että lapset oppivat havaitsemaan oman toimintansa vaikutuksettoisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Lasten kehitystä tuetaan niin, että he oppivat toimimaan sekäkäyttämään osaamistaan myös toisten hyväksi.

Opetuksen lähtökohtana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritelty oppimiskäsitys.Opetuksen tarkoitus on edistää lasten oppimista ja auttaa lapsia luomaan merkityksiä itsestään,toisista ihmisistä sekä ympäröivästä maailmasta. Varhaiskasvatuksessa lapsia innostetaanja motivoidaan opettelemaan uusia asioita sekä ohjataan käyttämään erilaisia oppimisentapoja. Opetus tukee ja siinä hyödynnetään lasten luontaista uteliaisuutta ja tutkimisen halua.Opetuksessa otetaan huomioon lasten kehittyvät taidot, mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet sekälasten yksilölliset tuen tarpeet. Lisäksi opetuksen perustana ovat oppimisympäristöille, laaja-alaiselle osaamiselle ja pedagogiselle toiminnalle asetetut tavoitteet.

Hoito on fyysisistä perustarpeista huolehtimista sekä tunnepohjaista välittämistä. Tavoitteenaon, että lapsi tuntee itsensä arvostetuksi ja ymmärretyksi sekä kokee olevansa yhteydessätoisiin ihmisiin. Vastavuoroinen ja kunnioittava vuorovaikutussuhde sekä myönteinen kosketusja läheisyys muodostavat perustan hyvälle hoidolle ja huolenpidolle. Päivittäin toistuvat tilanteet,kuten ruokailu, pukeminen ja riisuminen, lepo ja hygieniasta huolehtiminen ovat keskeinenosa lapsen päivää. Varhaiskasvatuksen hoitotilanteet ovat aina samanaikaisesti kasvatus- jaopetustilanteita, joissa opitaan esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, itsestä huolehtimisen taitoja, ajanhallintaa sekä omaksutaan hyviä tottumuksia.

12

10. Laaja-alainen osaaminenLaaja-alaisella osaamisella tarkoitetaan tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdonmuodostamaa kokonaisuutta. Osaaminen tarkoittaa myös kykyä käyttää tietoja ja taitoja tilanteenedellyttämällä tavalla. Laaja-alaisen osaamisen kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuuläpi elämän. Se vahvistuu vähitellen oppimisen polun aikana eri tiedon- ja taidonaloihin liittyvässäopiskelussa sekä arjen toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Laaja-alaisen osaamisen tarvekorostuu ympäröivän maailman muuttuessa. Ihmisenä kasvaminen, opiskelu ja työn teko sekäkansalaisena toimiminen edellyttävät nyt ja tulevaisuudessa laaja-alaista, tiedonalarajat ylittävääosaamista.

Laaja-alaisen osaamisen kehittyminen edistää lasten kasvua yksilöinä ja yhteisönsä jäseninä.Laaja-alaisen osaamisen osa-alueet tukevat heidän valmiuttaan suuntautua elinikäisen oppimisenpolulle ja luovat pohjaa kestävän elämäntavan omaksumiselle. Lasten laaja-alaisen osaamisenkehittymiseen vaikuttaa opeteltavia tietosisältöjä enemmän se, miten varhaiskasvatuksessatyöskennellään, millaisiksi oppimisympäristöt rakennetaan sekä miten lasten oppimista jahyvinvointia tuetaan. Laaja-alaisen osaamisen kehittämisen tehtävä otetaan huomioon kaikessavarhaiskasvatuksen toiminnassa: toimintakulttuuria ja oppimisympäristöjä kehitettäessä sekäkasvatuksessa, opetuksessa ja hoidossa.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan viisi toisiinsa liittyvää laaja-alaisenosaamisen osa-aluetta:

• ajattelu ja oppiminen• kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu• itsestä huolehtiminen ja arjen taidot• monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen• osallistuminen ja vaikuttaminen.

Kuva 1: Laaja-alainen osaaminen varhaiskasvatuksessa.Opetushallitus-Perusteet, oheismateriaali.

Laaj

a-al

aine

n os

aam

inen

13

Laaj

a-al

aine

n os

aam

inen

Ajattelu ja oppiminen

Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristön kanssaja muodostavat perustan muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle.Tiedonhankinta, jäsentäminen ja uuden luominen edellyttävät luovaa ja kriittistä ajattelua, jonkaperustaa luodaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on rohkaista ja auttaalapsia kehittämään ajattelun ja oppimisen taitojaan sekä vahvistaa lasten luottamusta omaanosaamiseensa. Paimiossa pidetään tärkeänä, että aikuinen ymmärtää lapsen näkökulmaa: lapsenjärjestys voi olla aikuiselle kaaos. Toiminnassa tärkeintä on prosessi eikä tuotos.

Lasten muistin ja mielikuvituksen kehittymistä tuetaan esimerkiksi lorujen, musisoinnin jadraamatoiminnan avulla. Leikin, pelien ja erilaisten ongelmanratkaisu- ja tutkimustehtävienkäyttö tarjoaa lapsille elämyksiä sekä oivaltamisen ja uuden löytämisen iloa. Lasten taitojajäsentää, nimetä ja kuvata ympäristöä ja sen ilmiöitä tuetaan iän ja kehityksen mukaisesti.Monipuolinen liikkuminen ja havaintomotoriset harjoitukset tukevat lasten oppimista. Lapsiakannustetaan kokeilemaan ja opettelemaan myös heille vaativia asioita ja heitä ohjataankysymään ja kyseenalaistamaan. Heitä rohkaistaan iloitsemaan onnistumisista ja kannustamaantoisia sekä samalla olemaan lannistumatta epäonnistumisista. Toimintaa dokumentoidaan, siitäkeskustellaan, ja sen onnistumista pohditaan yhdessä lasten kanssa. Samalla autetaan lapsiahavaitsemaan edistymistään ja oppimistaan.

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu

Vuorovaikutustaidoilla sekä kyvyllä ilmaista itseään ja ymmärtää muita on tärkeä merkitysyksilön toimintakyvylle ja hyvinvoinnille kulttuurisesti monimuotoisessa maailmassa. Turvallisessailmapiirissä lapsi uskaltaa ilmaista itseään. Taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää erinäkemyksiä sekä kyky reflektoida omia arvoja ja asenteita kuuluu hyvään vuorovaikutukseenja kulttuuriseen osaamiseen. Myönteisten ihmissuhteiden luominen ja ongelmatilanteidenrakentava ratkaiseminen edellyttävät yhteistyötaitoja. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tarjotalapsille mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja turvallisesti vertaisryhmän jalähiyhteisön aikuisten kanssa.

Lapsia rohkaistaan tutustumaan toisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin sekä toimimaan heidänkanssaan. Henkilöstö toimii mallina lapsille erilaisten ihmisten sekä kielellisen, kulttuurisen jakatsomuksellisen moninaisuuden myönteisessä kohtaamisessa. Juhlat, leikit ja yhteistyöhönperustuva toiminta luovat mahdollisuuksia harjoitella käyttäytymistä eri tilanteissa ja erilaistenihmisten kanssa. Lapsia kohdellaan arvostavasti ja heitä ohjataan ystävällisyyteen ja hyviintapoihin. Lasten kanssa harjoitellaan asettumista toisen asemaan, opetellaan tarkastelemaanasioita eri näkökulmista sekä ratkaisemaan ristiriitatilanteita rakentavasti. Lasten kanssatutustutaan lähiympäristöön ja sen kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Heitä ohjataan arvostamaanoman ja toisten perheiden perinteitä ja tapoja. Lasten kielitietoisuuden kehittymistä tuetaan jaheitä rohkaistaan ilmaisemaan itseään eri keinoin.

Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot

Itsestä huolehtiminen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät taidot ovat tärkeitä kaikille. Kyseon yksilön hyvinvoinnista sekä kestävään elämäntapaan sitoutumisesta. Varhaiskasvatuksentehtävä on vahvistaa lasten hyvinvointiin liittyviä taitoja sekä ohjata heitä tekemään kestävänelämäntavan mukaisia valintoja. Lapsia rohkaistaan edellytystensä mukaan ottamaan vastuutaja toimimaan itsenäisesti. Varhaiskasvatuksessa aikuinen tukee lasten myönteistä suhtautumistatulevaisuuteen omalla esimerkillään ja positiivisella asenteella.

Yhteistyössä huoltajien kanssa käsitellään lasten arkielämän rytmiä sekä ruokailun ja levonmerkitystä. Erityisesti kiinnitetään huomiota monipuoliseen ja riittävään liikuntaan lastenhyvinvoinnin ja oppimisen edellytyksenä. Lasten kanssa pohditaan heidän hyvää oloaanedistäviä ja haittaavia tekijöitä. Heitä ohjataan pyytämään ja hakemaan apua tarvittaessa.Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kunheidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita. Lapsia ohjataanmyös kunnioittamaan ja suojelemaan omaa ja toisten kehoa. Lasten kanssa liikutaan jalkaisinvarhaiskasvatusyksikön lähiympäristössä ja heitä ohjataan liikkumaan turvallisesti liikenteessä.

14

Monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen

Monilukutaitoa sekä tieto- ja viestintäteknologista osaamista tarvitaan lasten ja perheiden arjessa,ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sekä yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Monilukutaitosekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen edistävät lasten kasvatuksellista ja koulutuksellistatasa-arvoa. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea näiden taitojen kehittymistä.

Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja. Se liittyy kiinteästiajattelun ja viestinnän taitoihin ja kykyyn hankkia, muokata, tuottaa, esittää, arvioida ja arvottaatietoa erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Monilukutaitoon liittyy laaja tekstikäsitys, jonkamukaan tekstit voivat olla muun muassa kirjoitettuja, puhuttuja, audiovisuaalisia tai digitaalisia.Monilukutaito sisältää erilaisia lukutaitoja, kuten peruslukutaidon, numeerisen lukutaidon,kuvalukutaidon ja medialukutaidon. Monilukutaito liittyy kiinteästi ajattelun ja oppimisen taitoihin.Sen kehittyminen luo perustaa muulle oppimiselle ja opiskelulle. Monilukutaidon kehittyminenalkaa jo varhaislapsuudessa ja jatkuu koko elämän ajan. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukealasten monilukutaidon kehittymistä yhteistyössä huoltajien kanssa.

Lapsia kannustetaan tutkimaan, käyttämään ja tuottamaan erilaisia viestejä myös digitaalisessaympäristössä. Niiden avulla opetellaan ilmaisua ja vuorovaikutusta ja niiden herättämiin ajatuksiinja tunteisiin eläydytään yhdessä. Lasten kuvalukutaidon, kirjoittamisen, lukemisen ja numeerisenlukutaidon sekä medialukutaidon kehittymistä tuetaan. Monilukutaitoisiksi kehittyäkseen lapsettarvitsevat aikuisen mallia sekä rikasta tekstiympäristöä, lasten tuottamaa kulttuuria sekä lapsillesoveltuvia kulttuuripalveluja, kuten elokuvia, leikkiloruja ja musiikkia. Lasten osallisuus vahvistuumonilukutaidon kehittymisen myötä. Samalla lasten maailma avautuu, jäsentyy ja saa uusiamerkityksiä.

Lasten kanssa tutkitaan ja havainnoidaan tieto- ja viestintäteknologian roolia arkielämässä sekätutustutaan erilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin heidänikä- ja kehitystasolleen sopivalla tavalla. Digitaalista dokumentointia hyödynnetään leikeissä,tutkimisessa, liikkumisessa sekä taiteellisessa kokemisessa ja tuottamisessa. Mahdollisuudetkokeilla ja tuottaa sisältöjä itse ja yhdessä muiden lasten kanssa käyttäen apuna tieto- javiestintäteknologiaa edistävät lasten luovan ajattelun ja yhteistoiminnan taitoja sekä lukutaitoa.Henkilöstö ohjaa lapsia tieto- ja viestintäteknologian monipuoliseen ja turvalliseen käyttöön.

Osallistuminen ja vaikuttaminen

Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustaa demokraattiselleja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisöntoimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvatkuulluksi tuleminen ja osallisuus omaan elämäänsä vaikuttavissa asioissa. Varhaiskasvatuksessakunnioitetaan näitä demokratian toteutumisen keskeisiä periaatteita. Varhaiskasvatuksen tehtäväon tukea lasten vähitellen kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja.

Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminenvahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Lapset suunnittelevat, toteuttavat jaarvioivat toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa. Samalla lapset oppivat vuorovaikutustaitojasekä yhteisten sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkitystä. Henkilöstö huolehtii siitä, ettäjokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Osallistumisen ja vaikuttamisen kauttalasten käsitys itsestään kehittyy, itseluottamus kasvaa ja yhteisössä tarvittavat sosiaaliset taidotmuovautuvat.

Laaj

a-al

aine

n os

aam

inen

15

Toim

inta

kultt

uurin

keh

ittäm

inen

ja s

itä o

hjaa

vat p

eria

atte

et

11. Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitäohjaavat periaatteet

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri on kokonaisuus, joka rakentuu muun muassa

• arvoista ja periaatteista• työtä ohjaavien normien ja tavoitteiden tulkinnasta• oppimisympäristöistä ja työtavoista• yhteistyöstä ja sen eri muodoista• vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä• henkilöstön osaamisesta, ammatillisuudesta ja kehittämisotteesta• johtamisrakenteista ja -käytännöistä• toiminnan organisoinnista, suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista

Varhaiskasvatuksessa kaikkien työtapojen tulee tukea lapsen kehitystä ja oppimista. Netulee myös pystyä pedagogisesti perustelemaan. Henkilöstön on tärkeä tiedostaa, ettäheidän tapansa toimia ja olla vuorovaikutuksessa välittyy mallina lapsille, jotka omaksuvatvarhaiskasvatusyhteisön arvoja, asenteita ja tapoja. Varhaiskasvatustyön tavoitteita tukevatoimintakulttuuri luo suotuisat olosuhteet lasten kehitykselle, oppimiselle, osallisuudelle,turvallisuudelle, hyvinvoinnille sekä kestävälle elämäntavalle.

Yhteisön toimintakulttuuri muuttuu jatkuvasti ja sitä tulee myös arvioida ja kehittää.Yhteisiin tavoitteisiin sitoutuminen edistää arvoperustan ja oppimiskäsityksen toteutumista.Toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää pedagogiikan johtamista. Se sisältää kaikki netoimenpiteet, joilla luodaan edellytykset henkilöstön hyville työolosuhteille, ammatillisenosaamisen ja koulutuksen hyödyntämiselle ja kehittämiselle sekä pedagogiselle toiminnalle.Jatkuvan kehittämisen perusedellytys on, että henkilöstö ymmärtää oman toimintansa taustallavaikuttavien arvojen, tietojen ja uskomusten merkityksen sekä osaa arvioida niitä. Kehittämisessäon tärkeää toisia arvostava, koko yhteisöä osallistava ja luottamusta rakentava dialogi. Lapsenetu on kaiken kehittämisen lähtökohta.

Johtaja edistää osallistavaa toimintakulttuuria luomalla rakenteita ammatilliseen keskusteluun.Lisäksi johtaja rohkaisee työyhteisöä säännöllisesti kehittämään ja innovoimaan yhteistätoimintakulttuuria. Johtaja tukee yhteisön kehittymistä oppivaksi yhteisöksi, jossa osaamistakehitetään ja jaetaan. Päämääränä on, että yhteinen toiminta-ajatus ja toiminnan tavoitteetnäkyvät käytännöissä. Johtaja vastaa siitä, että yhteisiä työkäytäntöjä tehdään näkyväksi ja ettäniitä havainnoidaan ja arvioidaan säännöllisesti. Lapset ja huoltajat ovat mukana toimintakulttuurinkehittämisessä ja arvioinnissa.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria kehitetään seuraavien periaatteiden mukaisesti:

Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä

Varhaiskasvatuksessa toimitaan yhteisönä, jossa lapset ja henkilöstö oppivat yhdessä jatoisiltaan. Oppivassa yhteisössä on tilaa erilaisille mielipiteille ja tunteille. Lapsia ja henkilöstöäkannustetaan rohkeasti jakamaan ajatuksiaan ja kokeilemaan uudenlaisia toimintatapoja.Jatkuvasti toimintaansa arvioiva ja kehittävä yhteisö haastaa itseään sekä tunnistaa ja hyödyntäävahvuuksiaan. Oppivassa yhteisössä arvostetaan kunnioittavaa ja huomaavaista käytöstä.Yhteisö rohkaisee kokeiluun, yrittämiseen ja sinnikkyyteen sekä sallii myös erehtymisen. Yhdessätekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä.

Henkilöstöä kannustetaan itsearviointiin, tiedon ja osaamisen jakamiseen ja samallaammatilliseen kehittymiseen.

Paimiossa toimintakulttuuria arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti monipuolisten kokous- jakoulutuskäytänteiden kautta. Esimerkkejä näistä ovat mm. päiväkotien yhteiset pedagogisetfoorumit, tiimien säännölliset suunnittelupalaverit, kaksi kertaa vuodessa pidettävätpäiväkodin koko henkilöstön työn kehittämis- ja suunnittelupäivät sekä vuosittainen kokovarhaiskasvatushenkilöstön yhteinen koulutuspäivä.16

Yhdessä sovittujen tavoitteiden ja tehtävien pohdinta, oman työn säännöllinen arviointi sekähuoltajilta ja muilta yhteistyökumppaneilta saatu palaute edistävät yhteisön oppimista. Huoltajiltaja lapsilta saadaan tietoa arjessa heidän kokemuksistaan ja mielipiteistään. Vuosittain heilläon mahdollisuus arvioida varhaiskasvatuksen toimintaa asiakastyytyväisyyskyselyn muodossa.Oppiva työyhteisö pystyy kyseenalaistamaan asioita ja kehittämään uusia toimintatapoja yhdessäasetettujen tavoitteiden pohjalta kannustavassa ilmapiirissä.

Kuva 2: Varhaiskasvatuksen kehittyvä toimintakulttuuri.Opetushallitus-Perusteet, oheismateriaali.

Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö

Leikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys lapsen hyvinvoinnilleja oppimiselle. Kasvattaja kehittää leikkiä edistäviä toimintatapoja ja oppimisympäristöjä sekätunnistaa toimintakultturissa leikkiä rajoittavat tekijät. Kasvattaja on läsnä leikkitilanteissa. Hänantaa tilaa lasten omalle toiminnalle mutta on aina lasten saatavilla ja tarvittaessa osallistuuaktiivisesti leikkiin. Leikkiin kannustavassa oppimisympäristössä myös aikuinen on oppija. Lapsillaja aikuisilla on mahdollisuus kokea yhdessä tekemisen ja leikin iloa. Yhteisössä kannustetaankaikkia kekseliäisyyteen, mielikuvituksen käyttöön, omaan ilmaisuun ja luovuuteen. Lastenleikkialoitteille, kokeiluille ja elämyksille annetaan tilaa, aikaa ja leikkirauhaa. Leikkiville lapsille jaaikuisille mahdollistetaan keskittyminen leikkiin. Leikki saa näkyä ja kuulua.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin kuuluu henkilöstön keskinäinen yhteistyö sekävuorovaikutus huoltajien ja lähiympäristön kanssa. Yhteisön jäsenet kunnioittavat toisiaan jaarvostavat yhteistyötä. Yhteisö rohkaisee lapsia hyvään vuorovaikutukseen sekä toimimaanryhmän jäseninä. Kasvattaja tukee lasten vertaissuhteiden syntymistä ja vaalii ystävyyssuhteita.Turvallisessa yhteisössä puututaan ristiriitoihin ja opetellaan rakentavia keinoja niidenratkaisemiseen. Niin päiväkoti- kuin perhepäivähoitoryhmä antaa lapselle mahdollisuudenoman ikäiseen leikkiseuraan. Perhepäivähoitajien tiimitoiminta luo lapselle tilaisuuksia toimiaisommassa ryhmässä. Yhteistyö päiväkotien ja ryhmäperhepäivähoidon kanssa on suotavaa jakehittämisen arvoista.

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo

Paimiossa toimintakulttuuri tukee yhteistyötä, yhteistä vastuunottoa ja osallisuutta. Kasvattajientehtävä on varmistaa, että kaikki lapset saavat ilmaista näkemyksiään ja mielipiteitään ja että

Toim

inta

kultt

uurin

keh

ittäm

inen

ja s

itä o

hjaa

vat p

eria

atte

et

17

Toim

inta

kultt

uurin

keh

ittäm

inen

ja s

itä o

hjaa

vat p

eria

atte

et

lasten ideoita ja aloitteita otetaan huomioon toiminnassa lapsilähtöisesti. Projektiluontoisessaja pienryhmätyöskentelyssä lasten yksilöllisyys pääsee parhaiten toteutumaan. He saavatkokemuksia ryhmää koskevasta päätöksenteosta ja erilaisista työtehtävistä.Tunneilmastonturvallisuus mahdollistaa aidon vuorovaikutuksen kaikille lapsille. Lasten tekemiä päätöksiä jatoimintaa arvioidaan yhdessä ja samalla lapsia ohjataan vähitellen kantamaan yhdessä vastuuta.Näin lapsille syntyy kokemuksia osallisuudesta ja toimijuudesta.

Yhdenvertaisuus ei merkitse samanlaisuutta. Toimintakulttuurin kehittämisen kannalta ontärkeää, että yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevista asenteista keskustellaan työyhteisössä.Lisäksi tulee pohtia, miten esimerkiksi kieleen, syntyperään, katsomukseen, vammaisuuteen,sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät puheissa, eleissä, teoissaja toimintatavoissa ja minkälaisen mallin ne antavat lapsille. Myönteisellä ja kannustavallavuorovaikutuksella tuetaan lapsen oman identiteetin ja itsetunnon kehitystä. Lapsia kohdellaansukupuolisensitiivisesti. Sukupuoli ei määritä leikin sisältöä eikä lelujen tarjontaa. Kasvattaja tukeelasten tekemiä valintoja, vaikka ne olisivat perinteisten arvojen, asenteiden tai käsitysten vastaisia.Hän myös tunnistaa lasten keskinäisten kohtaamisten eriarvoistavia piirteitä sekä puuttuu niihinhienotunteisesti ja johdonmukaisesti.

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus

Varhaiskasvatus on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa. Kulttuurinenmoninaisuus nähdään voimavarana. Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen,kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on perusoikeus. Varhaiskasvatuksessa arvostetaanja hyödynnetään suomalaista kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä yhteisön ja ympäristönkulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta.

Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa tiedostetaan, että kielet ovat läsnä jatkuvasti jakaikkialla. Kasvattajat ovat lapsille kielellisiä malleja ja tiedostavat kielen keskeisenmerkityksen lasten kehityksessä ja oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekäidentiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan kuulumisessa. Monikielisyyden näkyväksitekeminen tukee lasten kehitystä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa.Lasten kielellisetlähtökohdat huomioidaan, ja heille annetaan aikaa ja mahdollisuuksia vaihteleviin kielenkäytöntilanteisiin. Paimiossa on tämän tueksi varhaiskasvatuksen käytössä monikulttuurisuusopas.

Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa

Varhaiskasvatuksessa arvostetaan terveellisiä, turvallisia ja liikunnallisia elämäntapoja.Varhaiskasvatuksen yhteisössä liikutaan monipuolisesti sisällä ja ulkona sekä vältetäänpitkäkestoista istumista. Lasten hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikanarauhoittumiseen ja lepoon sekä tarjoamalla monipuolista, terveellistä ja riittävää ravintoa.Toimintakulttuurin kehittämisessä huomioidaan yhteisön mahdollisuus toimia kiireettömässä jakeskittymistä edistävässä ympäristössä. Selkeä ja suunnitelmallinen, mutta joustava päivänrakenne edistää hyvinvointia.

Varhaiskasvatuksessa pidetään huolta koko yhteisön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisestaturvallisuudesta. Lapsella on oikeus saada lohdutusta sitä tarvitessaan. Varhaiskasvatuksessaei sallita kiusaamista, väkivaltaa eikä häirintää. Kiusaaminen on ryhmäilmiö, joka pitääsisällään kiusatun, kiusaajan sekä sivusta seuraajien roolit. Osallisena on siis koko ryhmä.Kiusaaminen ilmiönä liittyy myös lapsen vielä kehittymättömiin itsesäätelyn taitoihin. Paimiossavarhaiskasvatuksessa on käytössä toimintamalli, joka sisältää ohjeet siitä miten kiusaaminentunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään tietoisesti ja suunnitelmallisesti. On tärkeää, ettälapsi saa olla oma itsensä ja kokea olonsa turvalliseksi. Ryhmässä luodaan yhdessäolon säännöt.Tähän tarvitaan empaattisen aikuisen aktiivista läsnäoloa ja osallistumista, mallina olemistasekä tukea ja ohjausta, jotta lapset oppivat toistensa huomioimista . Kaikilla lapsilla on samatoikeudet, he ovat samanarvoisia, eikä ketään saa syrjiä. Lasten kanssa opetellaan tunnistamaanja ratkaisemaan ristiriitoja rakentavasti. Silloin, kun lapsi ei osaa jossakin tilanteessa toimia"oikein" on tärkeää, että häneen suhtaudutaan myötätuntoisesti ja rohkaistaan uusien taitojenoppimiseen. Arvostavasti kohdattu lapsi oppii arvostamaan myös muita. Häirintä-, kiusaamis- taiväkivaltatilanteista keskustellaan lasten huoltajien kanssa ja etsitään yhdessä ratkaisuja.

18

Turvallisuuden edistämiseen kuuluu myös tapaturmien suunnitelmallinen ehkäisy ja seuranta,turvallisuuskasvatus sekä tiloista ja välineistä huolehtiminen. Varhaiskasvatus edellyttää toimivaaja sitoutunutta turvallisuuden johtamista sekä turvallisuusasiat hallitsevaa henkilöstöä.

Kaikessa toiminnassa huomioidaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisestikestävän elämäntavan välttämättömyys. Arjen valinnoilla ja toimilla ilmennetään vastuullistasuhtautumista luontoon ja ympäristöön.

Toim

inta

kultt

uurin

keh

ittäm

inen

ja s

itä o

hjaa

vat p

eria

atte

et

19

Varh

aisk

asva

tuks

en o

ppim

isym

päris

töt

12. Varhaiskasvatuksenoppimisympäristöt

Paimiossa varhaiskasvatusta järjestetään hyvin erilaisissa oppimisympäristöissä;perhepäivähoitokodeissa, pienissä ja suurissa päiväkodeissa. Näistä osa sijaitsee keskustassaja osa maaseutumaisemissa. Toimivilla oppimisympäristöillä tarkoitetaan varhaiskasvatuksessatilojen lisäksi paikkoja, välineitä, yhteisöjä ja käytäntöjä, jotka tukevat lasten kasvua, oppimistaja vuorovaikutusta. Oppimisympäristöt muodostavat pedagogisesti monitahoisia ja joustaviakokonaisuuksia. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia ja kokea maailmaa kaikilla aisteillaanja koko kehollaan. Oppimisympäristöt tarjoavat lapsille vaihtoehtoja mieluisaan tekemiseen,monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekä rauhalliseen oleiluunja lepoon.

Oppimisympäristöjen kehittämistä ohjaavat opetussuunnitelmassa määritellyt arvoperusta,oppimiskäsitys sekä toimintakulttuurin kehittämiselle asetetut tavoitteet. Oppimisympäristöjäsuunnitellaan ja kehitetään siten, että ne vahvistavat yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Lisäksi otetaan huomioon lasten osaaminen, heidän kiinnostuksen kohteensa jayksilölliset tarpeensa sekä esiopetuksen toteuttamisen periaatteet. Oppimisympäristöjen tuleeolla turvallisia ja terveellisiä. Ne tarjoavat mahdollisuuksia leikkiä ja työskennellä rauhassakiireettömässä ilmapiirissä, jolloin lapsille mahdollistuu prosessinomainen toiminta ja työskentely.Oppimisympäristöissä kiinnitetään huomiota ekologisuuteen, esteettisyyteen, ergonomiaan,esteettömyyteen ja sekä tilojen valaistukseen, sisäilman laatuun, siisteyteen ja viihtyisyyteen.

Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat luovat ilmapiiriltään turvallisen ja muita kunnioittavanoppimisympäristön. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä toimitaan joustavasti erikokoisissaryhmissä, joissa jokaisella yhteisön jäsenellä on mahdollisuus osallistua toimintaanja vuorovaikutukseen. Turvallisessa ympäristössä ryhmän keskinäinen vuorovaikutus onavointa, lapsia rohkaistaan kysymään ja lasten kysymyksiin vastataan. Tasapainoisessakasvuympäristössä lapsi voi olla oma itsensä, häntä autetaan itsesäätelyssä sekä rohkaistaannäyttämään erilaisia tunteita.

Paimio tarjoaa monipuolisen ympäristön oppimiselle. Erityisesti lähiluonto on kaikkien helpostisaavutettavissa. Lähiluonto tarjoaa hyvät mahdollisuudet lapsille tutustua ja tutkia Suomenmonimuotoista luontoa. Paimion rakennettu ympäristö historiallisista ajoista nykypäivään on myössaavutettavissa ja käytettävissä. Monipuoliset oppimisympäristöt tukevat lasten aktiivisuutta,terveen itsetunnon ja sosiaalisten taitojen kehittymistä sekä oppimaan oppimisen taitoja ja tasa-arvoa. Lapset osallistuvat oppimisympäristöjen suunnittelemiseen ja rakentamiseen. Heidänideansa ja tuotoksensa näkyvät oppimisympäristöissä. Tämä tukee lasten osallisuutta ja antaaheille onnistumisen kokemuksia sekä vahvistaa vuorovaikutusta vertaisryhmän kanssa.

Tieto- ja viestintäteknologia on osa monipuolista ja lasta osallistavaa oppimisympäristöä.Lasten kanssa tutkitaan ja havainnoidaan tieto- ja viestintäteknologian roolia arkielämässäsekä tutustutaan erilaisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin lasten iän ja kehitystasonmukaisesti. Lisäksi hyödynnetään eri yhteistyökumppaneiden, kuten koulun, kirjasto-, kulttuuri-ja liikuntatoimen tarjoamia mahdollisuuksia. Oppimisympäristöjen suunnittelu tarjoaa myösluontevan yhteistyömahdollisuuden henkilöstön ja huoltajien välille. Lasten omia leikkikaluja,tieto- ja viestintäteknologisia laitteita ja muita välineitä voidaan käyttää huoltajien kanssasovituilla tavoilla. Tavoitteena on, että oppimisympäristöt muodostavat lapsille kokonaisvaltaisenoppimaiseman ja kannustavat aktiiviseen, yhteisölliseen ja itsenäiseen oppimiseen.

Oppimisympäristöjen arvioiminen ja kehittäminen ovat jatkuvaa toimintaa. Sitä toteutetaanmuun muassa päivittäisessä toiminnassa ja erilaisissa palavereissa. Lasten osallisuusoppimisympäristöjen suunnittelussa ja muokkaamisessa on lapsilähtöisen pedagogiikan yksiedellytys. Huoltajien näkökulmaa oppimisympäristöihin selvitetään esimerkiksi vuosittaisessaasiakastyytyväisyyskyselyssä.

20

13. Yhteistyö varhaiskasvatuksessaHuoltajien kanssa tehtävä yhteistyö

Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on vastuu huoltajien kanssa tehtävästä kasvatusyhteistyöstä.Tämä edellyttää varhaiskasvatuksen henkilöstön aloittellisuutta, aktiivisuutta sekä tasa-arvoistavuorovaikutusta huoltajien kanssa. Lähtökohtana on keskinäinen kunnioitus ja luottamuksenrakentaminen. Yhteistyössä otetaan huomioon perheiden moninaisuus, lasten yksilölliset tarpeetsekä huoltajuuteen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. Yhteisenä tavoitteena on, ettäjokainen lapsi saa oman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa.Tarvittaessa keskusteluissa käytetään tulkkia molemminpuolisen ymmärryksen varmistamiseksi.Yhteistyössä hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa. Varhaiskasvatuksen henkilöstö huolehtiisiitä, että huoltajille välittyy mahdollisimman paljon informaatiota varhaiskasvatuksen toiminnastaja lapsen elämästä siinä.

Päivittäiset kohtaamiset huoltajien kanssa ovat merkityksellisiä. Päivän tapahtumista jakokemuksista kerrotaan yhdessä lapsen kanssa. Kannustavat ja lapsen kehitystä ja oppimistamyönteisesti kuvaavat viestit ovat tärkeitä. Lapsi saa kokemuksen, että hänelle tärkeät aikuisettoimivat yhteisymmärryksessä häntä koskevissa asioissa.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan yhdessä huoltajien kanssa. Huoltajien kokemuksetlastensa aiemmista kasvuympäristöistä, kehityksestä, oppimisesta ja mielenkiinnon kohteistaotetaan huomioon. Huoltajien kanssa keskustellaan lasten kasvun ja oppimisen etenemisestäsekä perheen ja varhaiskasvatuksen arvoista, tavoitteista ja kasvatuskäytännöistä. Yhteistyönmerkitys korostuu lasten kasvun ja oppimisen tukea suunniteltaessa ja toteutettaessa.Keskustelulle huoltajien kanssa varataan riittävästi aikaa ja heille tarjotaan mahdollisuuksiatutustua ja osallistua lapsensa varhaiskasvatuspäivään.

Erityisen tärkeää yhteistyö on siirtymävaiheissa; lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa,hänen siirtyessään perhepäivähoidosta päiväkotiin, päiväkodista toiseen tai esiopetukseen.Onnistunut siirtyminen edistää lapsen turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia sekä kasvu- jaoppimisedellytyksiä. Siirtymätilanteissa perheille tarjotaan mahdollisuutta tutustumiskäynteihin ja-keskusteluun. Paimiossa on toimivat yhteistyön ja tiedon siirron käytänteet, joiden avulla lastensiirtyminen kotoa tai aiemmasta varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja sieltä perusopetukseentapahtuu mahdollisimman joustavasti lasten kasvua ja oppimista tukevalla tavalla. Tavoitteena on,että lapsen kasvun, oppimisen sekä hoidon järjestämisen kannalta keskeinen tieto siirtyy lapsensiirtyessä yksiköstä toiseen. Tiedon siirrossa noudatetaan voimassa olevia säännöksiä.

Lasten huoltajilla on mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen toiminnan ja kasvatustyöntavoitteiden suunnitteluun ja kehittämiseen yhdessä henkilöstön ja lasten kanssa. Huoltajienkieli- ja kulttuuritietoutta sekä muuta asiantuntemusta voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksentoiminnassa. Yhteistyö voi tukea myös huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta. Huoltajienverkostoituminen ja yhteinen toiminta erilaisissa tilaisuuksissa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja antaatukea henkilöstön työlle. Huoltajien ja lasten antama palaute päivittäisessä kanssakäymisessäja vuosittaisessa asiakastyytyväisyyskyselyssä otetaan huomioon varhaiskasvatuksentoimintakulttuuria kehitettäessä.

Yht

eist

yö v

arha

iska

svat

ukse

ssa

21

Yht

eist

yö v

arha

iska

svat

ukse

ssa

Kuva 3: Huoltajien näkemyksiä hyvästä yhteistyöstä, lähteenä kirjeet omille lapsille

22

Monialainen yhteistyö

Paimion varhaiskasvatuksessa tehdään yhteistyötä neuvolan, lastensuojelun sekä muidenterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toimijoiden kesken. Yhteistyön merkitys korostuu, kunjollain näistä tahoista herää huoli lapsen kehityksestä tai hyvinvoinnista tai kun lapsentukea suunnitellaan ja järjestetään. Neuvolan laajaan 4- ja 5-vuotiaiden terveystarkastukseensisällytetään varhaiskasvatuksen henkilöstön arvio lapsen selviytymisestä ja hyvinvoinnistavarhaiskasvatuksessa huoltajan kirjallisella suostumuksella. Näitä arvioita kutsutaan Paimionvarhaiskasvatuksessa Neppariksi ja Viisariksi. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan antama arvioon tärkeä osa lapsen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin arviointia sekä tuentarpeiden varhaista tunnistamista monialaisessa yhteistyössä.

Varhaiskasvatuksen yhteistyötahoilla tarkoitetaan kaikkia niitä alueellisia ja paikallisia toimijoita,joiden kanssa varhaiskasvatuksen on luontevaa tehdä yhteistyötä. Yhteistyö esimerkiksiopetuksesta, liikunnasta, kirjastosta ja kulttuurista vastaavien tahojen ja muiden lähiympäristöntoimijoiden kanssa lisää oppimisympäristöjen monipuolisuutta ja tukee varhaiskasvatuksentavoitteita. Yhteistyö kunnan varhaiskasvatuksen ja sen alueella toimivien yksityistenvarhaiskasvatuspalvelujen tuottajien välillä on tärkeää. Muita varhaiskasvatuksen yhteistyötahojaovat esimerkiksi järjestöt, seurakunnat, poliisi sekä ravitsemus- ja siivouspalvelut.

Yht

eist

yö v

arha

iska

svat

ukse

ssa

23

Ped

agog

isen

toim

inna

n vi

iteke

hys

14. Pedagogisen toiminnan viitekehysVarhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa ja sen toteuttamista kuvaa kokonaisvaltaisuus.Tavoitteena on edistää lasten oppimista ja hyvinvointia sekä laaja-alaista osaamista. Pedagoginentoiminta toteutuu lasten ja henkilöstön välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteisessä toiminnassa.Lasten omaehtoinen, henkilöstön ja lasten yhdessä ideoima sekä henkilöstön johdolla suunniteltutoiminta täydentävät toisiaan. Varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta läpäisee kasvatuksen,opetuksen ja hoidon kokonaisuuden.

Tavoitteellisen toiminnan perustan luovat arvoperusta, oppimiskäsitys, niihin pohjautuvatoimintakulttuuri sekä monipuoliset oppimisympäristöt, yhteistyö ja työtavat. Lasten mielenkiinnonkohteet ja tarpeet sekä heidän kasvuympäristöönsä liittyvät merkitykselliset asiat ovat toiminnansuunnittelun lähtökohtana. Lähtökohtana ovat myös oppimisen alueet. Laadukkaan pedagogisentoiminnan edellytyksenä on suunnitelmallinen dokumentointi, arviointi ja kehittäminen. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ohjaavat osaltaan toiminnan suunnittelua.

Paimiossa pedagogisessa toiminnassa korostetaan leikkiä (osio 3.1 ja 4.4), lapsilähtöisyyttä,mallintamista sekä kasvattajan aktiivista roolia. Kasvatustoimintaa lähestytäänkasvattajan oman toiminnan kautta. Paimion varhaiskasvatussuunnitelma sekä lastenvarhaiskasvatussuunnitelmat ovat lapsiryhmän toiminnan suunnittelun lähtökohtia. Näidenpohjalta laaditaan ryhmäkohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Tämän pohjalta toimintaatoteutetaan niin, että jokaisella lapsella on oikeus edetä oppimisessaan siten, ettävarhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta muodostuu lapselle mielekäs jatkumo.

Lapsilähtöisyys ja osallisuus

Osallisuutta ei voi olla ilman lapsilähtöisyyttä. Paimiossa lapsilähtöisyys ohjaa käytännöntoimintaa. Kasvattajien tehtävänä on varmistaa, että kaikki lapset saavat ilmaista näkemyksiäänja mielipiteitään.

24

Lapsilähtöisessä toiminnassa lasten omat ideat, ajatukset ja tuntemukset, heidän vahvuudetja mielenkiinnon kohteet sekä tarpeet ovat kasvattajalle tärkeitä ja ne toimivat lapsenoppimisen, kasvun ja kehityksen ohjaajina. Lapsilähtöisessä toiminnassa lapsen ja aikuisensuhde on tasavertainen. Molemmilla on siis aloitteentekomahdollisuus ja molempia osapuoliakuunnellaan. Lapsi osallistuu aktiivisesti ja sosiaalisesti päätöksentekoon. Kasvatuksentavoitteiden lähtökohdat määrittyvät lapsen iän, kehitystason sekä kiinnostuksen kohteidenmukaan.

On tärkeää, että lapset saavat harjoitella päiväkodissa sellaisia taitoja, jotka vahvistavat heidänaktiivista toimijuuttaan. Kokemus kuulluksi tulemisesta vaikuttaa ratkaisevasti lasten hyvinvointiinja sen vaikutus kantaa tulevaisuuteen. Lapset kasvavat aktiivisiksi ja osaaviksi ympäristössä,joka tarjoaa vaikuttamisen mahdollisuuksia ja malleja siitä, miten muiden kanssa ollaan yhdessä.Aktiivisuus tarkoittaa kykyä ajatella itse, ilmaista mielipiteitä ja olla aloitteellinen.

Omien toiveiden ja tarpeiden ilmaisemisen ohella osallisuuteen kuuluu taito huomioida toiset sekätaito neuvotella. Osallisuus on yhteisöön liittymistä, kuulumista ja siihen vaikuttamista. Tärkeitäosallisuuden kokemuksia lapselle syntyy yhteistoiminnassa muiden lasten kanssa. Leikkeihinmukaan pääseminen ja niissä tasavertaisena toimiminen vaikuttavat hyvin kokonaisvaltaisestilapsen kokemaan osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen.

Arkisissa hetkissä on kyse oikeanlaisesta tavasta olla vuorovaikutuksessa lasten kanssakiireettömästi ja aidosti läsnä. Osallisuus vaatii aikuisilta herkkyyttä kuunnella lapsia sekätaitoa tarttua heidän spontaaneihin ideoihin ja työstää niitä yhdessä. Lapsen puhuttelu omallanimellä, lapsen tasolle fyysisesti meno, katsekontakti, kosketus ja sopivalla äänenpainollapuhuminen auttaa lasta ottamaan kasvattajan kertoman viestin vastaan. Ohjaustilanteitahenkilökohtaistamalla ja tilannetta rauhoittamalla lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen pystytäänpuuttumaan tavanomaista tehokkaammin.

Kasvattajan asenne on lapsen osallisuuden kannalta ratkaiseva, koska päätösvalta onviimekädessä aina aikuisella. Kasvattajan on hyvä muistaa, että sanallisen viestimisen lisäksi häntoimii kasvattajana myös sanattoman viestin: eleiden, ilmeiden, äänenpainon ja -sävyn ilmaisijana.

Mallintaminen

Kasvattajan kasvatustietoisuuden tavoitteena on toimia työssään ammatillisesti, tietoisestija ymmärtäen omaa toimintaansa ja sen vaikutuksia. Hän tarvitsee herkkyyttä sekäkasvatustietoisuutta voidakseen tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista.

Kasvattajan tehtävänä on olla mallina ja esimerkkinä lapsille. Hänen tulee kiinnittää erityistähuomiota oman toimintansa arvioimiseen sekä omien arvojensa ja valintojensa tiedostamiseen.On tärkeää tiedostaa oman esimerkin voima ja vaikutus lapsiin. Jos halutaan kehittää lapsissaystävällisyyttä, parhaiten se onnistuu olemalla itse ystävällinen toisille. Jos toivotaan lastenolevan sinnikkäitä ja saattavan tehtävät loppuun, paras tapa on näyttää omaa esimerkkiä siitä,miten asioita saavutetaan sinnikkäällä harjoittelulla ja tekemällä töitä. Jokainen lapsi kehittäätaitojaan ensisijaisesti jäljittelemällä ja seuraamalla heidän elämässään merkityksellisten ihmistenkäyttäytymistä.

Suurimmalla osalla Paimion varhaiskasvatuksen lapsista on hyvät taidot esim. leikissä,kädentöissä, vuorovaikutuksessa. Mutta on myös lapsia, joilla on kehitykseen liitttyviä ongelmiatai he eivät kotitilanteen takia ole saaneet riittävästi harjaannusta taidoilleen. Kasvattajan tehtäväon tulla silloin lasta vastaan hänen toiminnassaan. Hän tekee asioita lapsen kanssa yhdessäja näyttää mallia myös itse tekemällä. Kasvattaja hyödyntää tilanteita toimia lapsen kanssakahdenkesken. Ei ole väärin tehdä joskus asia yhdessä.

Lapset pitävät leikkivistä, hupsuttelevista ja mukaan heittäytyvistä aikuisista. Lapsioppii luottamaan tällaiseen aikuiseen paremmin. Vuorovaikutus lasten kanssa muuttuusyvällisemmäksi ja merkityksellisemmäksi. Yhteistoiminnallisuus kasvaa yhteisten tavoitteidenavulla. Keskeytyksiä vältetään enemmän, toiminta jatkuu kauemmin, lapsituntemus lisääntyy,ja tilanteiden ennakointi mahdollistuu. Työntekijä oppii nauramaan myös itselleen. Aikuisenosallistuminen ei vähennä lasten luovuutta tai mielikuvitusta, mutta se rikastuttaa lastenleikkitaitoja. P

edag

ogis

en to

imin

nan

viite

kehy

s

25

Ped

agog

isen

toim

inna

n vi

iteke

hys

Kun aikuinen on läsnä hetken tilanteessa, hän voi tarttua heti lasten ristiriitoihin, kiusaamiseen,torjutuksi tulemiseen, huomiotta jättämiseen tai jonkun leikin ulkopuolelle jättämiseen. Lapsetsaavat aikuiselta mallin, kuinka vältetään riitelyä ennakoivia ristiriitatilanteita. Aikuinen voisanoittaa lapselle vuorosanoja, jotta hän löytää tien leikkiin pääsyyn. Kun toiminta rikastuuaikuisen aktiivisena osallistujana, myös osallisuus kasvaa. Aikuinen tarjoaa lapselle ajattelun jaoppimisen rakennusaineksia. Myös Paimiossa otetaan käyttöön teesi: Älkää häiritkö leikkivääaikuista!

Esimerkki mallintamisesta:

Kuva 1: Lapsen piirtämä ihmishahmo ilman mallia.

Kuva 2: Kasvattaja ja lapsi piirtävät vierekkäin istuen, kumpikin omaa piirustusta. Aikuinenmallintaa piirtämistä edeten vaihe vaiheelta ja antaa sanallisia ohjeita.

Kuva 3: Lapsen myöhemmin vapaasti piirtämä ihmishahmo ilman mallia.

Kasvattajan oma toiminta

Kasvattaja on lapselle turvallinen aikuinen. Pedagogisesti toimiva aikuinen tunnistaa lapsentarpeet jatkuvasti havainnoiden. Hän toimii tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Kasvattajatoimii vastuuntuntoisesti, kunnioittaen lasta ja hänen yksilöllisyyttä. Hän luo edellytykset lapsenspontaaniselle oppimiselle ollen aktiivisesti läsnä. Jatkuva aito läsnäolo on edellytys sille,että lapsi voi tulla huomioiduksi yksilönä. Hän on kiinnostunut lapsen kysymyksistä ja auttaalasta löytämään vastauksia. Arki rakentuu vastavuoroisista tilanteista. Vuorovaikutus muodostuusanoista, ilmeistä, eleistä ja teoista. Kasvattaja on aktiivisessa vuorovaikutuksessa lasten, heidänvanhempiensa sekä oman työyhteisönsä kanssa. Kasvattajan tehtävänä on luoda kuunteleva,ymmärtävä, rakastava ilmapiiri, johon kuuluu myös hassuttelu. Kasvattaja haluaa kehittyätyössään. Hän on kosketuksissa omiin tunteisiinsa ja arvioi itseään työntekijänä. Empatian käyttöon tärkeää. Lämmin auktoriteettisuhde lisää lasten haluja toimia ohjeiden mukaan.

Varhaiskasvatus on pitkälti vuorovaikutuksessa olemista joko lasten tai aikuisten kanssa.Kasvatustyöhön tällöin vaikuttavat omat vuorovaikutuskokemukset, kasvuhistoria, omatkokemukset lapsuudesta ja vanhemmuudesta. Oman kasvattajuuden pohtiminen sekä siihenvaikuttavien tekijöiden tunnistaminen helpottavat myös yhteistyötä perheiden erilaisten tarpeidenparissa. Ammatillisuus merkitsee sitä, että on valmis tunnistamaan ja pohtimaan kasvatustyössäsyntyneitä tunteita. Erilaisten tunteiden tunnistaminen ja käsittely helpottavat myös silloin kunvastassa on haasteellisempia hetkiä. Ymmärrys omasta kasvattajuudesta antaa herkät korvatkuulla ja sydämen tunnistaa aidosti lasten ja perheiden kokemuksia.

26

Kasvattaja on kaikessa vuorovaikutuksessaan lasten kanssa aktiivinen osallistuja. Häntyöskentelee yhdessä lasten kanssa eikä vain anna ohjeita. Aikuinen motivoi lasten työskentelyäilolla ja hassuttelulla. Hän antaa moottoria toimintaan, tukee kädestä pitäen tuettavaa lasta jatulee tarvittaessa vastaan puoleen väliin. Kasvattaja lähestyy lapsia fyysisesti silmiin katsomallasamalta korkeudelta, varmistaen näin lapsen läsnäolon ja vuorovaikutuksen. Kosketustakäytetään apuna.

Kasvattaja reagoi ristiriitatilanteisiin selvittämällä riidan syytä. Hän kuuntelee kumpaakinosapuolta, miettii lapsen tarpeita ja puutteita selviytyä vuorovaikutustilanteissa. Hän tukeekiusaustilanteessa yhtälailla kiusaajaa kuin kiusattua. Rankaiseminen tai jäähypenkinkäyttäminen rangaistuskeinona korvataan mallintamalla kuinka tilanteessa tulisi toimia lastatilanteessa ohjaten. Myös tilanteessa sopimattomasti käyttäytyneelle eli kiusaajalle annetaansyliä ja ymmärrystä tilanteessa. Konsultoivat keskustelut ja pohdinnat erityislastentarhanopettajankanssa järjestetään tarvittaessa.

Kasvattaja hyödyntää päivän arkitilanteita pedagogisesti. Varhaiskasvatuksenarkitoimintapedagogiikka korostuu muun muassa ruokailu-, pukemis-, vessatus-, jaulkoilutilanteissa. Ruokailtaessa keskustellaan pöydän ääressä. Aikuinen johdattelee teemoja jarikastaa omalla esimerkillään lasten käyttämää sanavarastoa. Ruokapöytäkeskustuissa voidaanmuistella, suunnitella, pohtia, vertailla ja tutkia. Aikuinen ohjaa lapsiryhmän äänenkäyttöä,luo lämmintä ilmapiiriä, mahdollistaa ruokailuun keskittymisen, mutta ei vaadi hiljaisuutta.Pukemistilanteessa voidaan laulaa tai hassutella, keskustella tai pohtia. Pöydän ääressätoimintaan voidaan lisätä luovuutta, mielikuvitusta ja leikin siemeniä.

Kasvattajan aktiivinen rooli leikin tai toiminnan ohjaajana kehittää lasten ja kasvattajien lämmintäsuhdetta. Ulkoilussa ja metsäretkillä toimitaan siten, että osa kasvattajista pitää silmälläkokonaisuutta, ja osa kasvattajista voi tekemällä havaintoja, ideoimalla tai mukana leikkimällärikastuttaa lasten toimintaa ja leikkiä.

Ped

agog

isen

toim

inna

n vi

iteke

hys

27

Ped

agog

inen

dok

umen

toin

ti

15. Pedagoginen dokumentointiPedagogisen dokumentoinnin tarkoitus on toteuttaa varhaiskasvatusta lapsilähtöisesti.Dokumentoinnin avulla saatuja tietoja ja ymmärrystä hyödynnetään esimerkiksi työtapojen,oppimisympäristöjen, toiminnan tavoitteiden, menetelmien ja sisältöjen muokkaamisessajatkuvasti lasten kiinnostusta ja tarpeita vastaavaksi.

Pedagoginen dokumentointi tuottaa tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksenkohteista,osaamisesta, ajattelusta, oppimisesta ja tuen tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnastakonkreettisella ja monipuolisella tavalla. Yksittäisten dokumenttien, esimerkiksi valokuvien,piirrosten tai henkilöstön havaintojen avulla tarkastellaan lapsen kanssa hänen kehitystäänja oppimistaan. Lasten jo saavuttamat tiedot ja taidot, kiinnostuksen kohteet ja tarpeettulevat näkyväksi pedagogisen dokumentoinnin kautta ja ovat toiminnan suunnittelun perusta.Dokumentointi sisältää myös haastatteluja, keskusteluja ja sadutusta. Dokumentointi voidaantallentaa esimerkiksi kasvun kansioon. Kasvun kansio saa näkyväksi lapsen toiminnan, muistotja oppimisen. Lapsella on mahdollisuus tutkailla kasvun kansiotaan keskustellen ja pohtienhänelle merkityksellisiä asioita. Pedagoginen dokumentointi toimii tukena vuorovaikutuksessalapsen ja vanhempien kanssa.Lapsen kehitystä kuvaavat Viisari ja Neppari ovat myöstärkeitä dokumentoinnin välineitä. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on osa pedagogisendokumentoinnin prosessia.

28

16. Monipuoliset työtavatTyötapojen valintaa ohjaavat varhaiskasvatukselle asetetut tehtävät ja tavoitteet sekä lastenikä, tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet. Toiminnalliset sekä luovuutta ja osallisuuttaedistävät työtavat ovat lapsille luontevia oppimisen tapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi lastenomaehtoinen ja ohjattu leikki, tutkiminen, liikkuminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaisu. Tieto-ja viestintäteknologiaa hyödynnetään toiminnassa. Monipuoliset työtavat ovat sekä oppimisenväline että opettelun kohde. Tämän vuoksi on tärkeää, että henkilöstö ohjaa lapsia kokeilemaan jakäyttämään erilaisia työtapoja erikokoisissa ryhmissä sekä itsenäisesti. Työskenneltäessä lapsiarohkaistaan kyselemään ja ihmettelemään sekä päättelemään ja ratkaisemaan ongelmia yhdessä.

Paimion kaupungin varhaiskasvatuksen henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttätunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaitalasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti.Pienempien lasten aloitteet ovat usein kehollisia ja sanattomia, joten niiden ymmärtäminen janiihin vastaaminen edellyttävät henkilöstöltä sensitiivistä läsnäoloa ja lapsen hyvää tuntemista.

Lapset ottavat osaa työtapojen suunnitteluun ja valintaan omien edellytystensä mukaisesti.Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan sekä kokeillaerilaisia työtapoja. Työtapojen vaihteleva käyttö tarjoaa eri-ikäisille ja eri tavoin oppiville lapsilleonnistumisen kokemuksia. Monipuoliset työtavat edellyttävät monipuolisia oppimisympäristöjäsekä asianmukaista välineistöä ja materiaalia. Erilaisten työtapojen käytössä hyödynnetäänhenkilöstön ja lasten osaamista. Uusien työtapojen kokeilu ja kehittäminen tulee kuulualuontevasti perhepäivähoidon ja päiväkotien arkeen.

Mon

ipuo

liset

työt

avat

29

Leik

ki k

ehity

ksen

, opp

imis

en ja

hyv

invo

inni

n lä

htee

nä

17. Leikki kehityksen, oppimisen jahyvinvoinnin lähteenä

Paimiossa leikki on keskeinen varhaiskasvatuksen toimintatapa ja sille varataan tarpeeksiaikaa.Varhaiskasvatuksen tehtävä on tarjota lapsille mahdollisuuksia erilaisiin leikkeihin. Leikkiedistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Leikissä lapsi oppii, mutta lapselle itselleenleikki ei ole tietoisesti oppimisen väline vaan tapa olla ja elää sekä hahmottaa maailmaa.Uppoutuessaan leikkiin lapsi oppii keskittymään, ponnistelemaan ja toimimaan pitkäjänteisesti.Luova ajattelu ja ongelmien ratkaiseminen ovat läsnä leikissä. Toisten kanssa vuorovaikutuksessaopitaan neuvottelemisen, vastavuoroisuuden ja itseilmaisun taitoja. Tärkeää on tunteiden jaajatusten jakaminen ja yhteenkuuluvuuden ilo. Kokemukset, jotka herättävät lapsissa tunteita,uteliaisuutta ja kiinnostusta, virittävät leikkiin. Leikkiä ilmenee muun muassa kilpailu- jasääntöleikkeinä, sattumaan perustuvina leikkeinä, roolileikkeinä ja rajoja rikkovina leikkeinä, joissahalutaan järkyttää todellisuutta ja tuottaa nautinnollinen pyörtymyksen tunne kuten karusellissa.

Lapselle leikin merkitys syntyy leikistä itsestään. Leikki tuottaa lapsille iloa ja mielihyvää, riemunja onnistumisen kokemuksia. Leikkiessään lapset ovat aktiivisia toimijoita. He luovat sosiaalisiasuhteita. Lapset käsittelevät hyviä, mutta myös vaikeita kokemuksiaan. Leikissä lapset rakentavatkäsitystä itsestään ja muista ihmisistä. Yhteisöllisyys kasvaa leikin kautta, ja samalla myönteinentunneilmasto vahvistuu. Leikki jäsentää ja säätelee lapsen omaa ajattelua ja tunteita. Samalla hänoppii huomioimaan toisten ihmisten näkökulmia. Vuorovaikutus luo perustan kielen ja ajattelunkehitykselle. Leikissä lapsi on taitavampi ja osaavampi kuin todellisuudessa. Leikissä on turvallistakokeilla, yrittää ja erehtyä.Pitkäkestoiseen leikkiin tarvitaan aikaa, rauhaa ja tilaa sekä sopivia jalasten saatavilla olevia leikkivälineitä ja materiaaleja. Oppimisympäristöjen tulee joustaa leikkienmukaan, sillä leikit eivät välttämättä pysy paikallaan niille nimetyissä tiloissa.

Pedagogisessa toiminnassa voidaan leikin juonen kehittelyssä ja leikkimaailmojenrakentamisessa yhdistää esimerkiksi draamaa, improvisaatiota tai satuja. Kasvattajan tuleetiedostaa keskittyneen tutkimisen, spontaanin luovan ilmaisun sekä vauhdikkaiden liikunta-ja peuhausleikkien merkitys lasten hyvinvoinnille ja oppimiselle. Eri tilanteita voi rikastaaleikinomaisuudella. Lorut, sanaleikit, laulut ja yhteinen hassuttelu vahvistavat myönteistä ilmapiiriämikä tukee oppimista ja hyvinvointia.

Kasvattaja havainnoi lasten leikkiä. Leikin havainnointi lisää kasvattajan ymmärrystä lastenajattelusta ja kiinnostuksen kohteista sekä heidän tunteistaan ja kokemuksistaan. Havaintojakäytetään leikin ja muun toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa. Tämä edellyttää herkkyyttäja ammattitaitoa sekä sukupuolisensitiivisyyttä havaita lasten leikkialoitteita ja vastata niihinsopivalla tavalla. Kasvattajan tehtävä on turvata leikin edellytykset, ohjata leikkiä sopivallatavalla ja huolehtia siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus olla osallisena yhteisissäleikeissä omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Lasten leikin kehittymistä ohjataan leikinulkopuolelta ja olemalla itse mukana leikissä. Aikuisen fyysinen ja psyykkinen läsnäolo tukeelasten välistä vuorovaikutusta ja ehkäisee ristiriitatilanteiden syntymistä. Kun aikuinen luopuuauktoriteetista ja tulee mukaan yhteisen oppimisen ja tekemisen prosessiin, lasten aloitteellisuusja oppimismotivaatio vahvistuvat. Leikki ja tutkiminen saavat enemmän huomiota kuin lopputulos.(kts.lisäksi mallintaminen ja aikuinen kasvattajana)

Lasten kulttuurin ja lapsille suunnatun median tunteminen auttaa ymmärtämään lastenleikkejä. Myös erilaiset pelit ja digitaaliset välineet tarjoavat niihin monenlaisia mahdollisuuksia.Leikkiin kannustavassa oppimisympäristössä myös aikuinen on oppija. Keskustelemalla leikinmerkityksestä ja lasten leikkeihin liittyvistä havainnoista huoltajien kanssa voidaan edistää lastenleikkien kehittymistä.

30

18. Oppimisen alueetOppimisen alueet kuvaavat varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan keskeisiä tavoitteitaja sisältöjä. Ne ohjaavat henkilöstöä monipuolisen ja eheytetyn pedagogisen toiminnansuunnittelussa ja toteuttamisessa yhdessä lasten kanssa. Lapsilla on oikeus saada monipuolisiakokemuksia oppimisen eri alueista erilaisin työtavoin. Oppimisen alueet eivät ole erikseentoteutettavia, toisistaan irralllisia kokonaisuuksia, vaan niiden aihepiirejä yhdistetään jasovelletaan. Lasten mielenkiinnon kohteet, kysymykset ja osaaminen muodostavat toiminnankeskeisen lähtökohdan. Aihepiirit voivat nousta esimerkiksi leikeistä, saduista,retkistä taispontaaneista vuorovaikutustilanteista lasten ja henkilöstön kesken tai lasten keskinäisessävuorovaikutuksessa. Henkilöstön tehtävänä on varmistaa, että pedagoginen toiminta edistää eri-ikäisten lasten kehitystä ja oppimista.

Oppimisen alueet on ryhmitelty viideksi kokonaisuudeksi:

• Kielten rikas maailma• Ilmaisun monet muodot• Minä ja meidän yhteidömme• Tutkin ja toimin ympäristössäni• Kasvan, liikun ja kehityn

Kuva 5: Oppimisen alueet. Opetushallitus-Perusteet, oheismateriaali.

Opp

imis

en a

luee

t

31

Opp

imis

en a

luee

t

18.1. Kielten rikas maailmaVarhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten kielellisten taitojen ja valmiuksien sekäkielellisten identiteettien kehittymistä. Varhaiskasvatuksessa vahvistetaan lasten uteliaisuuttaja kiinnostusta kieliin, teksteihin ja kulttuureihin. Kielen kehityksen tukeminen kytkeytyy lapsenmonilukutaidon kehittymiseen (osio Laaja-alainen osaaminen). Lisäksi se on yhteydessämuun muassa lasten kulttuuriseen osaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvään laaja-alaiseen osaamiseen. Kehittyvät kielelliset taidot avaavat lapsille uusia vaikuttamisen keinoja,mahdollisuuksia osallisuuteen ja aktiiviseen toimijuuteen.

Kieli on lapsille sekä oppimisen kohde että väline. Sen avulla lapsi ottaa haltuun erilaisia tilanteitaja asioita sekä toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ilmaisee itseään ja hankkii tietoa.Lasten kielellistä kehitystä tukee monipuolinen varhaiskasvatuksen kieliympäristö sekä yhteistyöhuoltajien kanssa. Varhaiskasvatuksessa lapsille annetaan kannustavaa ja johdonmukaistapalautetta heidän kielenkäyttö- ja vuorovaikutustaidoistaan.

Lapset voivat samaan aikaan omaksua useita eri kieliä, joiden kehittyminen ja käyttäminenvoi olla tilanteittain eriytynyttä. Varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon, että lapset kasvavaterilaisissa kielellisissä ympäristöissä. Kotien tavat käyttää kieltä ja olla vuorovaikutuksessavaihtelevat, ja kodeissa voidaan puhua useita kieliä. Kielellistä ja kulttuurista moninaisuuttatehdään varhaiskasvatuksessa näkyväksi yhteistyössä huoltajien kanssa. Tämä osaltaan tukeelasten kielellisten identiteettien kehittymistä. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmiavarhaiskasvatuksessa käsitellään osiossa Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia.

Kielen oppimisen kannalta on tärkeää tiedostaa, että samanikäiset lapset voivat olla eri vaiheissakielen kehityksen eri osa-alueilla. Kielelliset identiteetit kehittyvät, kun lapsia ohjataan jatuetaan kielellisten taitojen ja valmiuksien keskeisillä osa-alueilla.

Lasten kielen kehityksen keskeiset osa-alueet varhaiskasvatuksessa:

Vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta lasten kokemukset kuulluksi tulemisesta ja siitä,että heidän aloitteisiinsa vastataan, ovat tärkeitä. Henkilöstön sensitiivisyys ja reagointi myöslasten non-verbaaleihin viesteihin on keskeistä. Vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaankannustamalla lapsia kommunikoimaan toisten lasten ja henkilöstön kanssa.

Lasten kielen ymmärtämisen taitoja tuetaan runsaan kielellisen mallintamisen avulla.Johdonmukainen toiminnan sanallistaminen ja keskusteleminen tukevat lasten sanavarannonkehittymistä. Erilaisissa varhaiskasvatuksen tilanteissa käytetään kuvailevaa ja tarkkaa kieltä.Tarvittaessa käytetään kuvia, esineitä ja tukiviittomia.

Lasten puheen tuottamisen taitojen kehittymistä seurataan ja ohjataan. Lapsia rohkaistaanpuhumaan eri tilanteissa sekä aikuisten että toisten lasten kanssa. Tämä auttaa lapsiakäyttämään ja ymmärtämään puhuttua kieltä. Lasten kanssa kiinnitetään vähitellen huomiotamyös äänensävyihin ja äänenpainoihin.

Lasten kielen käyttötaitoja ohjataan ja kielen käyttöä pohditaan yhdessä lasten kanssaeri tilanteissa. Tavoitteena on tilannetietoisen kielen käytön vahvistuminen. Lasten kanssaharjoitellaan kertomista, selittämistä ja puheen vuorottelua. Lisäksi eläytyminen, huumorin käyttösekä hyvien tapojen opettelu vahvistavat lasten kielen käyttötaitoja. Tutustuminen erilaisiin

32

teksteihin tukee kielen käyttötaitojen kehittymistä ja auttaa lapsia havaitsemaan puhutun jakirjoitetun kielen eroja.

Lasten kielellinen ilmaisu monipuolistuu, kun heidän kielellinen muistinsa ja sanavarantonsalaajenee. Henkilöstön tehtävä on tukea tietoisesti tätä kehitystä. Kielellisen muistin kehittymistätukevat esimerkiksi lorujen ja laululeikkien käyttö. Kielellä leikittely, nimeäminen sekä kuvaaviensanojen käyttäminen edistävät lasten kielellisen muistin ja sanavarannon kehittymistä. Kiireetönkeskustelu ja lukeminen sekä tarinoiden kerronta tarjoavat mahdollisuuksia pohtia sanojen jatekstien merkityksiä ja opetella uusia käsitteitä asiayhteyksissä.

Lähiympäristön eri kielten havainnointi tukee lasten kielitietoisuuden kehittymistä. Henkilöstöntehtävänä on herättää ja lisätä lasten kiinnostusta suullista ja kirjoitettua kieltä sekä vähitellenmyös lukemista ja kirjoittamista kohtaan. Kielen havainnoinnin ja tutkimisen avulla suunnataanlasten huomiota sanojen merkityksistä kielen muotoihin ja rakenteisiin, kuten sanoihin, tavuihin jaäänteisiin. Lapsia rohkaistaan kirjoittamaan ja lukemaan leikillisesti.

Varhaiskasvatuksessa käytetään rikkaita ja vaihtelevia tekstejä. Lasten kanssa tutustutaanmonipuolisesti lastenkirjallisuuteen. Lapsille kerrotaan tarinoita, ja heitä kannustetaan itsekeksimään niitä. Lasten kertomuksia, loruja ja sanallisia viestejä dokumentoidaan. Monilukutaitoatukevassa varhaiskasvatuksessa puheen rinnalla käytetään muun muassa visuaalisia, auditiivisiaja audiovisuaalisia viestejä sekä tekstejä.

18.2. Ilmaisun monet muodotVarhaiskasvatuksen tehtävänä on tavoitteellisesti tukea lasten musiikillisen, kuvallisen sekäsanallisen ja kehollisen ilmaisun kehittymistä sekä tutustuttaa heitä eri taiteenaloihin jakulttuuriperintöön. Lasten ilmaisulle on luonteenomaista kokonaisvaltaisuus ja ilmaisun erimuotojen luova yhdisteleminen. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen edistävät lastenoppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa sekä valmiuksia ymmärtääja jäsentää ympäröivää maailmaa. Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät, kun lapsettutkivat, tulkitsevat ja luovat merkityksiä erilaisia ilmaisun taitoja harjoittelemalla. Kykykuvitella ja luoda mielikuvia on keskeistä myös lapsen eettisen ajattelun kehittymiselle.Kulttuuriperintöön, taiteeseen ja ilmaisun eri muotoihin tutustuminen vahvistaa lasten osaamistamyös monilukutaidon sekä osallistumisen ja vaikuttamisen osa-alueilla.

Kulttuuri on tärkeä osa lapsen identiteettiä. Varhaiskasvatuksessa lapsille tarjotaanmahdollisuuksia nähdä ja kokea monipuolisesti taidetta ja kulttuuria. Taiteeseen ja kulttuuriinliittyvät kokemukset vahvistavat lasten kykyä omaksua, käyttää ja tuottaa kulttuuria. Samallalapset oppivat ymmärtämään taiteen ja kulttuuriperinnön merkitystä ja arvoa.

Ilmaisun eri muodot tarjoavat lapsille keinoja kokea ja hahmottaa maailmaa heitä puhuttelevallaja innostavalla tavalla. Taiteellinen ilmaisu tarjoaa lapsia motivoivia keinoja havaintojen,tunteiden ja luovan ajattelun näkyväksi tekemiseen. Ilmaisun eri muotoihin tutustutaanmoniaistisesti, erilaisia työtapoja, oppimisympäristöjä sekä lähiympäristön kulttuuritarjontaahyödyntäen. Oppimisympäristöjen esteettisyys, innostavuus, saatavilla olevat monipuolisetvälineet ja materiaalit sekä riittävä ohjaus ovat merkityksellisiä ilmaisumuotoihin tutustuttaessa.

Taidekasvatus sisältää sekä spontaania että ennalta suunniteltua toimintaa. Ilmaisun jaoppimisen prosesseissa korostuu kokeilu, tutkiminen, tekemisen eri vaiheiden harjoittelu ja niidendokumentointi. Jokaisen lapsen yksilöllistä ilmaisua tuetaan ja lasten yhteisille luoville prosesseilleannetaan riittävästi aikaa ja tilaa. Henkilöstön, lasten ja yhteistyökumppaneiden erityisosaamisenhyödyntäminen rikastuttaa taidekasvatusta.

Varhaiskasvatuksen musiikillisen ilmaisun tavoitteena on tuottaa lapsille musiikillisiakokemuksia sekä vahvistaa lasten kiinnostusta ja suhdetta musiikkiin. Lapsia ohjataanelämykselliseen kuuntelemiseen ja ääniympäristön havainnointiin. Lasten valmiudet hahmottaamusiikkia sekä äänen kestoa, tasoa, sointiväriä ja voimaa kehittyvät leikinomaisen musiikillisentoiminnan kautta. Heidän kanssaan lauletaan, loruillaan, kokeillaan erilaisia soittimia, kuunnellaanmusiikkia ja liikutaan musiikin mukaan. Lapset saavat kokemuksia perussykkeestä, sanarytmeistäja kehosoittamisesta. Lapsia rohkaistaan käyttämään mielikuvitustaan ja ilmaisemaan musiikin O

ppim

isen

alu

eet

33

Opp

imis

en a

luee

t

herättämiä ajatuksia ja tunteita esimerkiksi kertoen, kuvallisesti ilmaisten tai tanssien. Lapsetsaavat myös kokemuksia musiikin tekemisestä yhdessä sekä pienimuotoisten musiikkiesitystenharjoitteluprosesseista ja esiintymistilanteiden tuomasta onnistumisen ilosta.

Kuvallisen ilmaisun tavoitteena on kehittää lasten suhdetta kuvataiteeseen, muuhunvisuaaliseen kulttuuriin ja kulttuuriperintöön. Lapsilla on mahdollisuus nauttia kuvien tekemisestäsekä saada esteettisiä elämyksiä ja kokemuksia taiteen äärellä. Lapset harjoittavat kuvallistaajatteluaan, havainnointiaan ja kuvien tulkintaa monipuolisen kuvailmaisun avulla. Kuvantekemisen taitoja kehitetään moniaistisesti sekä yhteyksiä muihin ilmaisun muotoihinrakentaen. Lapset kokeilevat erilaisia kuvan tekemisen tapoja, välineitä ja materiaalejaesimerkiksi maalaamalla, piirtämällä, rakentamalla ja mediaesityksiä tekemällä. Lasten kanssahavainnoidaan heidän itse tekemiään kuvia, taideteoksia, mediasisältöjä, esineitä sekärakennetun ja luonnon ympäristön kohteita. Lapsia ohjataan tulkitsemaan ja kertomaanajatuksiaan kuvallisista viesteistä. Kuvia tarkasteltaessa kiinnitetään huomiota esimerkiksiväreihin, muotoihin, materiaaleihin, tekijään, esitysyhteyteen ja kuvien herättämiin tunteisiin.

Suunnittelutaitoja, luovaa ongelmaratkaisua, rakenteiden, materiaalien ja tekniikoiden tuntemustaharjoitellaan käsityöllisen toiminnan kuten muovailun, rakentelun, ompelun ja nikkaroinnin avulla.Käsityöllisen toiminnan ja ilmaisun tavoitteena on tarjota lapsille tekemisen, kokemisen jaoivaltamisen iloa sekä nautintoa työskentelystä, jossa oma luovuus ja kädenjälki näkyvät. Lapsilletarjotaan mahdollisuuksia itse kokeilla, tutkia ja yhdistellä erilaisia pehmeitä ja kovia materiaalejasekä opetella työskentelyssä tarvittavia tekniikoita. Lapset saavat ideoida ja toteuttaa erilaisiateoksia ja esineitä. Lasten käsityöllisessä toiminnassa voidaan tarkastella ja hyödyntää sekälasten taustoihin liittyviä että paikallisia käsityöperinteitä.

Lapsia rohkaistaan sanalliseen ja keholliseen ilmaisuun esimerkiksi draaman, tanssin ja leikinkeinoin. Tavoitteena on, että harjoitukset ja leikit tarjoavat lapsille mahdollisuuden monipuoliseenkielelliseen ja keholliseen kokemiseen, ilmaisuun ja viestintään. Lasten mielikuvituksestanousevia tai heidän kokemiaan ja havaitsemiaan asioita työstetään yhdessä. Lapset saavatkokemuksia sekä spontaanista ilmaisusta että yhteisesti suunnitellusta, toteutetusta ja arvioidustaluovasta prosessista. Toiminnassa hyödynnetään monipuolisesti esimerkiksi lastenkirjallisuutta,sanataidetta, teatterin eri muotoja, tanssia ja sirkusta.

18.3. Minä ja meidän yhteisömmeLasten elinpiiri laajenee heidän aloittaessaan varhaiskasvatuksen kodin ulkopuolella. Kodinperinteiden, toimintamallien, arvojen ja katsomusten lisäksi lapset kohtaavat toisenlaisiatapoja ajatella ja toimia. Varhaiskasvatuksen tehtävä on kehittää lasten valmiuksia ymmärtäälähiyhteisön monimuotoisuutta ja harjoitella siinä toimimista. Tehtävää lähestytään eettisenajattelun, katsomusten, lähiyhteisön menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuudensekä median näkökulmista. Toiminnassa voidaan käyttää monipuolisesti esimerkiksi satuja,musiikkia, kuvataidetta, leikkiä, draamaa, erilaisia mediasisältöjä sekä vierailijoita, vierailuja jalähiympäristön tapahtumia. Minä ja meidän yhteisömme -oppimisen alue tukee erityisesti lastenkulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyväälaaja-alaista osaamista.

Eettisen ajattelun taitojen kehittymistä tuetaan pohtimalla lasten kanssa eri tilanteissa esiintyviätai lapsia askarruttavia eettisiä kysymyksiä. Teemat voivat liittyä esimerkiksi ystävyyteen, oikean javäärän erottamiseen, oikeudenmukaisuuteen tai pelon, surun ja ilon aiheisiin. Eettisiä kysymyksiäkäsitellään lasten kanssa niin, että he voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Lastenkanssa pohditaan myös ryhmän sääntöjä ja niiden perusteita.

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovatlapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaanmuiden katsomusten rinnalla. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystäeri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettienkehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin.Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja

34

tapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylleannetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä.

Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa,katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. Katsomuskasvatus tukee muun muassa lastenkulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyväälaaja-alaista osaamista.

Lähiyhteisön menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta pohtimalla suunnataan lastenmielenkiintoa historiallisiin asioihin sekä hyvän tulevaisuuden rakentamiseen. Lisäksitarkastellaan lasten kasvuympäristöjen moninaisuutta.

Lapsille luodaan mahdollisuuksia eläytyä menneisyyden tapahtumiin ja tilanteisiin. Tärkeitätiedon lähteitä ovat lapset ja heidän henkilöhistoriansa, lähiyhteisön jäsenet, esineistöt jaympäristöt. Lisäksi voidaan hyödyntää lasten huoltajien asiantuntemusta heidän omastakulttuuriperinnöstään. Menneeseen aikaan voidaan tutustua esimerkiksi lasten isovanhempienlapsuuden leikkien ja musiikin avulla.

Nykyhetkeä tarkastellaan käsittelemällä lasten kanssa heitä askarruttavia tai kiinnostaviaajankohtaisia asioita. Lasten kanssa tarkastellaan myös lähiyhteisön moninaisuutta sitäkunnioittaen. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa ihmisten, sukupuolten ja perheidenmoninaisuus. Tavoitteena on kasvattaa lapsia ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia muttasamanarvoisia.

Menneisyyden ja nykyisyyden lisäksi on tärkeää pohtia tulevaisuutta ja sitä, miten voimmevaikuttaa suotuisan tulevaisuuden toteutumiseen. Tulevaisuuden pohdinta voi liittyä esimerkiksitulevan vuodenajan leikkien tai oman oppimisympäristön suunnitteluun. Lasten kanssa voidaanesimerkiksi rakentaa tulevaisuuden mielikuvitusmaailmoja tai pohtia tulevaa lapsia kiinnostavienammattien kautta.

Varhaiskasvatuksessa mediakasvatuksen tehtävänä on tukea lasten mahdollisuuksia toimiaaktiivisesti ja ilmaista itseään yhteisössään. Lasten kanssa tutustutaan eri medioihin jakokeillaan median tuottamista leikinomaisesti turvallisissa ympäristöissä. Lasten elämään liittyväämediasisältöä ja sen todenmukaisuutta pohditaan yhdessä lasten kanssa. Samalla harjoitellaankehittyvää lähde- ja mediakriittisyyttä. Lapsia ohjataan käyttämään mediaa vastuullisesti ottaenhuomioon oma ja toisten hyvinvointi. Mediassa esiintyviä teemoja voidaan käsitellä lasten kanssaesimerkiksi liikunnallisissa leikeissä, piirtämällä tai draaman keinoin.

18.4. Tutkin ja toimin ympäristössäniVarhaiskasvatuksen tehtävä on antaa lapsille valmiuksia havainnoida, jäsentää ja ymmärtääympäristöään. Lapsia ohjataan tutkimaan ja toimimaan luonnossa ja rakennetussa ympäristössä.Varhaiskasvatus tukee lasten matemaattisen ajattelun kehittymistä sekä vahvistaa myönteistäsuhtautumista matematiikkaan. Varhaiskasvatukseen sisältyy myös ympäristökasvatusta jateknologiakasvatusta. Oppimisympäristöihin liittyvät omakohtaiset havainnot, kokemukset jaelämykset auttavat lapsia ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita sekä kehittymään ajattelijoinaja oppijoina. Lasten kehittyvä taito nimetä asioita sekä käyttää erilaisia käsitteitä edistäämonilukutaitoa.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tarjota oivaltamisen ja oppimisen iloa matemaattisenajattelun eri vaiheissa oleville lapsille. Lapset tutustuvat matematiikkaan ja sen osa-alueisiinhavainnollisen ja leikinomaisen toiminnan myötä. Lapsia ohjataan kiinnittämään huomiotapäivittäisissä tilanteissa ja ympäristössä ilmenevään matematiikkaan. Lapsia innostetaanpohtimaan ja kuvailemaan matemaattisia havaintojaan. Havaintoja ilmaistaan ja tarkastellaanesimerkiksi kehollisesti tai eri välineiden ja kuvien avulla. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksialuokitella, vertailla ja asettaa järjestykseen asioita ja esineitä sekä löytää ja tuottaasäännönmukaisuuksia. Lapsia kannustetaan myös oppimisympäristöön liittyvien ongelmienlöytämisessä, pohtimisessa ja päättelyssä sekä ratkaisujen etsimisessä.

Opp

imis

en a

luee

t

35

Opp

imis

en a

luee

t

Lukukäsitteen kehittymistä tuetaan monipuolisesti vuorovaikutteisissa tilanteissa, esimerkiksileikkiä ja lapsia houkuttelevia materiaaleja hyödyntäen. Lapsia innostetaan havainnoimaanlukumääriä ympäristöstä ja taitojen karttuessa liittämään ne lukusanaan ja numeromerkkeihintaitojensa mukaan. Lukujonotaitoja ja nimeämistä voidaan kehittää esimerkiksi lorujen ja riimienavulla. Lasten kanssa kokeillaan mittaamista ja harjoitellaan sijainti- ja suhdekäsitteitä esimerkiksiliikuntaleikeissä, piirtäen tai eri välineiden avulla.

Erilaisilla harjoituksilla tuetaan lasten tilan ja tason hahmottamista. Lapsia kannustetaan tutkimaankappaleita ja muotoja sekä leikkimään niillä. Lasten geometrisen ajattelun vahvistamiseksiheille järjestetään mahdollisuuksia rakenteluun, askarteluun ja muovailuun. Aikakäsitettä avataanesimerkiksi vuorokauden- ja vuodenaikoja havainnoimalla.

Ympäristökasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta ja vastuullistatoimimista ympäristössä sekä ohjata heitä kohti kestävää elämäntapaa. Ympäristökasvatussisältää kolme ulottuvuutta: oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä sekä toimiminenympäristön puolesta. Lähiluonto sekä rakennettu ympäristö ovat sekä oppimisen kohteita ettäoppimisympäristöjä.

Luonnossa ja rakennetussa ympäristössä retkeily sekä ympäristön tutkiminen ovat tärkeäosa varhaiskasvatusta. Myönteisten kokemusten kautta lapsi oppii nauttimaan luonnosta jalähiympäristöstä ja hänen ympäristösuhteensa vahvistuu. Luonnon ilmiöitä havainnoidaan eriaistein ja eri vuodenaikoina. Niistä keskustellaan ja niitä tutkitaan. Samalla opetellaan ympäristöönliittyvien käsitteiden käyttöä. Eri kasvi- ja eläinlajien tunnistamisen harjoitteleminen vahvistaaluonnon tuntemusta. Lasten kanssa opetellaan etsimään tietoa heitä kiinnostavista asioista.Luonto voi olla myös esteettisen kokemisen ja rauhoittumisen paikka.

Lapsia ohjataan kunnioittamaan luontoa, sen kasveja ja eläimiä. Ympäristökasvatuksellaedistetään kestävään elämäntapaan kasvamista sekä siinä tarvittavien taitojen harjoittelemista.Näitä käytännön taitoja ovat esimerkiksi roskaamaton retkeily, kohtuullisuuden ja säästäväisyydenopettelu, ruokailuun liittyvä vastuullisuus, energian säästäminen sekä jätteiden vähentäminenesimerkiksi kierrätyksen, tavaroiden korjaamisen ja uudelleenkäytön avulla. Samalla lapsiaohjataan kiinnittämään huomiota tekojen vaikutuksiin.

Teknologiakasvatuksen tavoitteena on kannustaa lapsia tutustumaan tutkivaan ja kokeilevaantyötapaan. Lapsia ohjataan myös havainnoimaan ympäristön teknologiaa ja keksimään omialuovia ratkaisuja. Lapsia rohkaistaan tekemään kysymyksiä, etsimään niihin yhdessä vastauksiaja tekemään päätelmiä.

Lasten kanssa havainnoidaan arjessa esiintyviä teknisiä ratkaisuja ja tutustutaan tietoteknologisiinlaitteisiin sekä niiden toimintaan. Erityistä huomiota kiinnitetään koneiden ja laitteiden turvalliseenkäyttöön. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia toteuttaa omia ideoitaan esimerkiksi rakennelleneri materiaaleista sekä kokeilla eri laitteiden toimintaa. Lapsia kannustetaan kuvailemaantekemiään ratkaisuja. Pulmia ratkotaan ja onnistumisista iloitaan yhdessä. Tavoite on, ettälasten omakohtaisten kokemusten myötä herää ymmärrys siitä, että teknologia on ihmisentoiminnan aikaansaamaa. Toiminnassa voidaan hyödyntää lähiympäristön teknologisia ratkaisuja,esimerkiksi leluja, ja tutkia niiden toimintaperiaatteita.

18.5. Kasvan, liikun ja kehitynKasvan, liikun ja kehityn -oppimisen alueeseen sisältyy liikkumiseen, ruokakasvatukseen,terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä tavoitteita. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on luoda pohjalasten terveyttä ja hyvinvointia arvostavalle sekä fyysistä aktiivisuutta edistävälle elämäntavalleyhdessä huoltajien kanssa. Tämä oppimisen alue tukee erityisesti itsestä huolehtimiseen ja arjentaitoihin liittyvää laaja-alaista osaamista.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on innostaa lapsia liikkumaan monipuolisesti sekä kokemaanliikunnan iloa. Lapsia kannustetaan ulkoiluun ja liikunnallisiin leikkeihin kaikkina vuodenaikoina.Ohjatun liikkumisen lisäksi huolehditaan siitä, että lapsilla on riittävästi mahdollisuuksiapäivittäiseen omaehtoiseen liikuntaan sekä sisällä että ulkona. Liikuntakasvatuksen tuleeolla säännöllistä, ja lapsilähtöistä, monipuolista ja tavoitteellista. Riittävä fyysinen aktiivisuus36

on tärkeää lapsen terveelle kasvulle, kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Fyysiselläaktiivisuudella tarkoitetaan erilaisia ja kuormittavuudeltaan eritasoisia liikunnan tapoja, kutenleikkimistä sisällä ja ulkona, retkeilyä sekä ohjattuja liikuntatuokioita. Ryhmässä liikkuminenkehittää lasten sosiaalisia taitoja, kuten vuorovaikutus- ja itsesäätelytaitoja. Fyysisen aktiivisuudentulee olla luonteva osa lapsen päivää. Yhteistyössä huoltajien kanssa lapsia innostetaanliikkumaan myös vapaa-ajalla erilaisissa tiloissa ja ulkona erilaisissa olosuhteissa.

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on kehittää lasten kehontuntemusta ja -hallintaa sekä motorisiaperustaitoja, kuten tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaitoja. Liikkumisessa hyödynnetääneri aisteja sekä erilaisista materiaaleista valmistettuja, liikkumaan innostavia välineitä. Lastenliikkumisen tulee vaihdella luontevasti kestoltaan, intensiteetiltään ja nopeudeltaan. Lasten tuleesaada kokemuksia yksin, parin ja ryhmän kanssa liikkumisesta. Varhaiskasvatuksessa lapsetsaavat kokemuksia erilaisista liikuntaleikeistä, kuten perinteisistä pihaleikeistä sekä satu- taimusiikkiliikunnasta. Eri vuodenaikoja tulee hyödyntää siten, että lapset saavat mahdollisuuksiaopetella kullekin vuodenajalle tyypillisiä tapoja ulkoilla.

Säännöllisellä ja ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lasten kokonaisvaltaiselle kehitykselle jamotoriselle oppimiselle. Tämän vuoksi lasten motoristen taitojen suunnitelmallinen havainnointion tärkeää. Henkilöstön tulee suunnitella päivän rakenne, sisä- ja ulkoympäristö sekä toiminnansisällöt niin, että lapset voivat monipuolisesti nauttia liikkumisesta eri tilanteissa. Liikuntavälineidentulee olla lasten käytettävissä myös omaehtoisen liikunnan ja leikin aikana. Varhaiskasvatuksessahuomioidaan liikuntavälineiden turvallisuus.

Ruokakasvatuksen tavoitteena on edistää myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekätukea monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia. Lapsia ohjataan omatoimiseen ruokailuunja monipuoliseen, riittävään syömiseen. Päivittäiset ateriahetket järjestetään kiireettömässäilmapiirissä opetellen ruokarauhaa ja hyviä pöytätapoja sekä yhdessä syömisen kulttuuria. Eriaistien avulla ja tutkimalla tutustutaan ruokiin, niiden alkuperään, ulkonäköön, koostumukseen jamakuominaisuuksiin. Ruoasta keskusteleminen, tarinat ja laulut edistävät lasten ruokasanastonkehittymistä.

Varhaiskasvatuksessa pohditaan yhdessä lasten kanssa terveyteen ja turvallisuuteen liittyviäasioita. Lasten valmiuksia pitää huolta terveydestään sekä henkilökohtaisesta hygieniastaantuetaan. Lasten kanssa keskustellaan liikkumisen, levon ja hyvien ihmissuhteiden merkityksestähyvinvoinnille ja terveydelle. Lasten kanssa opetellaan turvallisuuteen liittyviä asioita päivittäisissätilanteissa. Näitä voivat olla muun muassa pukeutumis-, ruokailu-, leikki- sekä ulkoilutilanteet.Varhaiskasvatuksessa harjoitellaan lähiliikenteessä liikkumista ja turvalliseen liikkumiseen liittyviäsääntöjä ja tapoja. Tavoitteena on tukea lasten turvallisuuden tunnetta, antaa heille valmiuksiapyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä.

Opp

imis

en a

luee

t

37

Kie

leen

ja k

ulttu

uriin

liitt

yviä

tark

enta

via

näkö

kulm

ia

19. Kieleen ja kulttuuriin liittyviätarkentavia näkökulmia

Kaikkien lasten varhaiskasvatuksessa noudatetaan samoja varhaiskasvatussuunnitelmanperusteiden mukaisia yleisiä kasvatus- ja oppimistavoitteita. Lasten vaihtelevat kielelliset jakulttuuriset taustat ja valmiudet otetaan varhaiskasvatuksessa huomioon. Varhaiskasvatuksentavoitteena on tukea jokaisen lapsen kieli- ja kulttuuri-identiteettien kasvua sekä opettaa lapsiakunnioittamaan eri kieliä ja kulttuureja. Erityisenä tavoitteena on tukea kaksi- ja monikielistenlasten eri kielten taitoa.

Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että varhaiskasvatusta voidaan antaalapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Paimiossa varhaiskasvatuksenkieli on suomi. Ruotsin tai muulla varhaiskasvatuslaissa määrätyllä kielellä annettavavarhaiskasvatus järjestetään yhteistyössä muiden kuntien ja yksityisten palveluntuottajien kanssa.Vastuu lasten oman äidinkielen tai omien äidinkielien ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestäon ensisijaisesti perheellä. Tarvittaessa järjestämme S2 -tyyppistä varhaiskasvatusta lapsille,joiden äidinkieli on muu kuin suomi. Tarvittaessa huoltajien kanssa käytävissä keskusteluissakäytetään tulkkia, jolla varmistetaan molemminpuolinen ymmärrys.

Kuva 6: Paimion monikulttuurisuusoppaan sisältö.

Suppeampi kaksikielinen varhaiskasvatus

Kielirikasteinen varhaiskasvatus

Kielirikasteisella varhaiskasvatuksella tarkoitetaan varhaiskasvatusta, jossa alle 25 %toiminnasta järjestetään säännöllisesti ja suunnitellusti jollakin muulla kuin varhaiskasvatuslaissamääritellyllä varhaiskasvatuksen kielellä. Kielirikasteinen varhaiskasvatus antaa luonteviamahdollisuuksia tuoda monikielisyyttä ja kulttuurien kohtaamisia esiin varhaiskasvatuksen arjessaja toimintakulttuurissa. Tavoitteena on herättää lasten mielenkiinto ja myönteinen asenne kieliäkohtaan. Lisäksi tavoitteena voi olla siirtyminen kielirikasteiseen tai muuhun kaksikieliseen esi- japerusopetukseen.

38

20. Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteetKehityksen ja oppimisen tuki on osa laadukasta varhaiskasvatuksen toimintaa ja kuuluu kaikillesitä tarvitseville lapsille. Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan lapsen tuen tarve ja järjestetääntarkoituksenmukaista tukea tarpeen ilmettyä. Riittävän aikaisella ja oikein kohdennetullatuella voidaan edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Samalla voidaan ehkäistälapsen ongelmien syntymistä, kasvamista ja monimuotoistumista. Varhaiskasvatusta toteutetaaninkluusion periaatteiden mukaisesti.

Tuen järjestämisen lähtökohtana ovat lapsen vahvuudet sekä oppimiseen ja kehitykseen liittyvättarpeet. Kehityksen ja oppimisen tuki rakentuu lasten yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisesta sekäyhteisöllisistä ja oppimisympäristöihin liittyvistä ratkaisuista. Varhaiskasvatuksessa huolehditaansiitä, että jokainen lapsi kokee itsensä hyväksytyksi omana itsenään sekä ryhmän jäsenenä.Kannustamalla lasta ja antamalla hänelle mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin tuetaanlapsen myönteisen minäkuvan kehittymistä.

Kasvun ja oppimisen tuki on kiinteä osa varhaiskasvatusta, ennaltaehkäisevää, syrjäytymistäehkäisevää ja hyvinvointia korostavaa toimintaa. Lapsen tuen tarpeen havaitsemisessa sekätuen suunnittelussa ja toteuttamisessa yhteistyö lapsen, huoltajien, lastentarhanopettajan,erityislastentarhanopettajan sekä varhaiskasvatuksen muun henkilöstön kanssa on tärkeää.Tuen tarpeen havainnointi ja tuen antaminen kuuluvat koko henkilöstölle heidän koulutuksensa,työnkuviensa ja vastuidensa mukaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö osallistuu tarpeenmukaan lapsen tuen suunnitteluun ja arviointiin.

Paimiossa toteutetaan kolmiportaista tukea myös varhaiskasvatuksessa. Lapsen tarvitsema tukikirjataan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.Kolmiportaisen tuen mukaisesti suunnitelmaan kirjataan lapsen vahvuudet ja mielenkiinnonkohteet, käyttäytymisessä näkyvät huolenaiheet, lääkehoitosuunnitelma, tehdyt tukitoimet,tukitoimien vaikutukset, lapsen erityistarpeet ja tarvittavat pedagogiset ratkaisut sekä yhteistyöja palvelut. Lapsen erityistarpeissa huomioidaan sisäiset tarpeet, jotka ovat joko fyysisiä taipsyykkisiä. Niitä ovat myös motivaatio ja tunteet. Ulkoisia tarpeita ovat rutiinit ja sen muutokset,tapahtumat, arjen tilanteet, tila, muut ihmiset ja toiminta.

Tukea tarvitseville lapselle tehdään yhdessä huoltajien ja kuntouttajien kanssaoppimissuunnitelma. Suunnitelmaan kirjataan lapsen kehityksen ja oppimisen tukeen liittyvättavoitteet, menetelmät, vastuu ja työnjako sekä arviointi ja seuraava tapaaminen. Lapsenkehityksen ja oppimisen tuki järjestetään osana varhaiskasvatuksen päivittäistä toimintaa.Tuki annetaan ensisijaisesti erilaisin joustavin järjestelyin lapsen omassa päiväkoti- taiperhepäivähoitoryhmässä. Jokelan päiväkodissa toimii kielellisiin erityisvaikeuksiin keskittynytyintegroitu erityisryhmä.

Tuen

järje

stäm

istä

ohj

aava

t per

iaat

teet

39

Yht

eist

yö la

psen

, huo

ltaja

n ja

mui

den

asia

ntun

tijoi

den

kans

sa tu

en a

ikan

a

21. Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muidenasiantuntijoiden kanssa tuen aikana

Paimiossa varhaiskasvatus järjestetään yhteistyössä lapsen ja huoltajien kanssa siten, ettäjokainen lapsi saa oman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa.Huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön merkitys korostuu erityisesti, kun lapsella on tuen tarvetta.Paimiossa erityislastentarhanopettajat tiedottaavat huoltajia syyskauden vanhempainilloissakolmiportaisesta tuesta. Heille kerrotaan yhteistyöstä neuvolan ja sosiaalitoimen kanssa. Myösmuista tukeen liittyvistä asioista kerrotaan huoltajille tuolloin yleisesti.

Huoltajiin ollaan yhteydessä heti, kun lapsella ilmenee kehityksen tai oppimisen haasteitatai kasvattajalla herää huoli lapsen hyvinvoinnista. Huoltajille annetaan tietoa lastakoskevien asioiden käsittelystä, tietojen saannista ja niiden luovuttamisesta ja salassapidosta.Varhaiskasvatuksessa tuen antamisen ensisijaisena perusteena on lapsen etu saadatarvitsemaansa kehityksen ja oppimisen tukea, vaikka huoltajat eivät sitoutuisikaan yhteistyöhön.Lapsi voi saada tukea myös muiden lasta ja perhettä tukevien palveluiden kuten lastenneuvolan,kasvatus-ja perheneuvolan, sosiaalityön, kotipalvelun ja vammaispalveluiden kautta. Huoltajillekerrotaan tuen mahdollisuudesta ja sen keskeisistä periaatteista.

Lapsen psyykkiseen hyvinvointiin liittyvän huolen ilmettyä ollaan varhaiskasvatusyksiköstävälittömästi yhteydessä huoltajiin ja tehdään tarvittaessa pyyntö sosiaalitoimeen tuen tarpeenselvittämiseksi. Paimiossa on käytössä sosiaalipalvelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyöntoimintamalli. Varhaiskasvatuksen henkilöstö tekee osaltaan merkittävää työtä lapsiperheidenennaltaehkäisevän lastensuojelun saralla.

Vaikeasti vammaiset ja sairaat lapset saattavat tarvita pidennettyä oppivelvollisuutta.Lapsen huoltajille annetaan tietoa oppivelvollisuuden toteuttamiseen liittyvistä seikoista.Pidennettyyn oppivelvollisuuteen liittyvistä päätöksistä ja toteuttamisen vaihtoehdoista määrätäänEsiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

Lapsen siirtyessä varhaiskasvatusmuodosta tai -yksiköstä toiseen, oleelliset lasta koskevattiedot välitetään varhaiskasvatusohjaajan tai erityislastentarhanopettajan toimesta uuteenvarhaiskasvatusyksikköön. Lapsesta voidaan pitää myös niin kutsuttu siirtopalaveri, johonosallistuu yksikköjen kasvatushenkilöstöä ja tarvittaessa erityislastentarhanopettaja.

40

22. Tuen toteuttaminenvarhaiskasvatuksessa

Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on hyvä perusta lapsen kehitykselle, oppimiselle jahyvinvoinnille. Vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla.Näihin kuuluvat muun muassa suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen, ryhmien joustavamuuntelu ja oppimisympäristöjen muokkaaminen. Selkeä päiväjärjestys ja päivittäistentoimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia. Lasta havainnoidaan ryhmässä. Lapselletehdään varhaiskasvatussuunnitelma yhdessä huoltajien kanssa.

Paimiossa tehdään päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa 4-vuotiaalle Neppari-arviointi ja5-vuotiaalle Viisari-arviointi yhdessä huoltajien kanssa. Huoltajat vievät arvion neuvolanvuositarkastukseen. Arvioon merkitään neuvolan kommentit ja mahdolliset jatkotoimenpiteet ja sepalautetaan takaisin varhaiskasvatusyksikköön.

Paimion kolmiportainen tuki varhaiskasvatuksessa

Yleinen tuki

Yleinen tuki on ensimmäinen keino vastata lapsen tuen tarpeeseen. Tämä tarkoittaa yleensäyksittäisiä tukitoimia, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessaluontevana osana varhaiskasvatusta. Yleistä tukea annetaan heti tuen tarpeen ilmetessä,eikä tuen aloittaminen edellytä erityisiä tutkimuksia tai päätöksiä. Laadukas varhaiskasvatuson perusta lapsen kasvulle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Lasten yksilöllisisten tarpeidenhavainnointi sekä mahdollisimman varhaisen ja ennaltaehkäisevän tuen antaminen ovattärkeä osa varhaiskasvatusta. Havainnointi tapahtuu varhaiskasvatuksen arjen tilanteissaja tarvittaessa käytetään erityislastentarhanopettajan palvelua. Tuen tarpeiden arviointi jatuen antaminen kuuluvat kaikkiin kasvatus- ja opetustilanteisiin. Lastentarhanopettaja jaerityislastentarhanopettaja vastaavat tuen suunnittelusta ja toteutumisesta. Varhaiskasvatuksenhenkilöstö toteuttaa yhdessä lapsen tarvitsemaa tukea.

Tehostettu tuki

Tehostettua tukea annetaan silloin, kun yleinen tuki ei riitä. Lapsen vasuun lisätään laajempi jatarkempi arvio huolesta, annetusta yleisestä tuesta ja sen vaikuttavuudesta. Siihen lisätään myöslapsen erityistarpeet sekä toivotut toimenpiteet ja tutkimustarve. Lastentarhanopettaja vastaaarvion kirjaamisesta. Erityislastentarhanopettaja osallistuu kirjaamiseen.

Erityislastentarhanopettaja tai lastentarhanopettaja voi tehdä lapsen kehityksen arviointeja,esim. Kettu-testin, Repun takanassa-arvion, Esikko-testin, Viivi-seurannan, ryhmätilanteessatapahtuvan lapsen leikin arvioinnin, Spm:n (sensory prosessing measuren) tai matemaattistenvalmiuksien arvion.

Tehostetun tuen oppimissuunnitelma tehdään yhdessä huoltajien ja lasta koskevien kuntouttajienja varhaiskasvatustyöntekijöiden kanssa. Erityislastentarhanopettaja vastaa suunnitelman teosta.Suunnitelmaan kirjataan lapsen vasusta vahvuudet, tuen tarve niin huoltajien kuin päivähoidonja kuntouttajien näkökulmasta. Siihen kirjataan konkreettiset tavoitteet, menetelmät, arviointi jayhteistyötahot. Suunnitelma tehdään vähintäin kerran vuodessa.

Tuki voi sisältää pedagogisia, rakenteellisia ja hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä. Lapsillejärjestetään pienryhmätoimintaa, esim. vuorovaikutusleikkiä, Motokerhoa, kielellistä leikkikerhoa,Nalle-matikkaa tai Jänistarinoita, Mututoukkaa tai Aistiseikkailua tai roolileikin ohjausta.Ryhmässä käytetään tukiviittomia ja päiväjärjestykseen PCS-kuvia. Ryhmässä toimivanvarhaiserityiskasvatuksen lastenhoitajan tehtävä on tukea arjen tilanteita, siirtymiä ja ohjattuatoimintaa. Kiertävä erityislastentarhanopettaja konsultoi ryhmän tiimiä.

Tuen

tote

utta

min

en v

arha

iska

svat

ukse

ssa

41

Tuen

tote

utta

min

en v

arha

iska

svat

ukse

ssa

Erityinen tuki

Erityistä tukea annetaan niille lapsille, joiden kasvun, kehityksen tai oppimisen tavoitteidensaavuttaminen ei toteudu riittävästi muuten. Lapsen edellytykset ovat voineet heikentyäesimerkiksi vamman tai vakavan sairauden vuoksi. Erityisen tuen tehtävänä on antaalapselle kokonaisvaltaista ja suunnitelmallista kasvun ja oppimisen tukea sekä edistää hänenoppimisedellytyksiään. Myös erityistä tukea saavan lapsen on saatava kokea onnistumisen jaoppimisen iloa. Näin vahvistetaan hänen itsetuntoaan ja oppimismotivaatiotaan.

Lapsen vasuun tehdään selvitys erityisen tuen tarpeesta. Sen pohjalta laaditaan erityisen tuenoppimissuunnitelma yhdessä huoltajien, kuntouttajien kanssa.

Lapselle suunnitellaan kokoaikaista, yksilöllistä ja jatkuvaa tukea. Ryhmän kokoa pienennetään tairyhmään saadaan varhaiserityiskasvatuksen lastenhoitaja. Kiertävän erityislastentarhanopettajankonsultaatio korostuu. Tuki voi edellyttää apuvälineitä, erityisosaamista ja uusia järjestelyjä.Monialainen yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoihin on tärkeää.

11-vuotinen oppivelvollisuus

Jos lapsi saa suosituksen häntä tutkineelta taholta pidennetystä oppivelvollisuudesta,( kiertävä) erityislastentarhanopettaja tekee yhdessä lapsen ryhmän lastentarhanopettajan jahoitajien kanssa pedagogisen selvityksen. Se tehdään keväällä ennen esiopetuksen alkua.Oppilashuoltotyöryhmä käsittelee selvityksen, ja sivistysjohtaja tekee erityisen tuen päätöksen.Lapsi siirtyy varhaiskasvatuksesta esiopetuksen piiriin.

42

23. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmatuen aikana

Lapsen tarvitsema tuki, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen sekä niihin liittyvät vastuutja työnjako kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Sen laadinnasta ja arvioinnistavastaa lastentarhanopettaja ja/tai erityislastentarhanopettaja yhteistyössä muun henkilöstönja lapsen huoltajan kanssa. Huoltajan ja lapsen osallisuutta suunnitelman laatimisessa jaarvioinnissa tuetaan. Lapsen mielipide selvitetään ja huomioidaan suunnitelmaa laadittaessa jasitä arvioitaessa (osio Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma).

Paimiossa oppimissuunnitelma tehostettuun ja erityiseen tukeen tehdään kolmiportaisen tuenmukaisesti oppimissuunnitelmalomakkeelle, mikä on vastaava kuin esiopetuksessa.

Oppimissuunnitelma sisältää

- huoltajien näkemykset, vahvuudet ja huolet

- varhaiskasvatuksen näkemykset, vahvuudet, huolet ja lapsen osallisuus

- kuntouttajien näkemykset, vahvuudet ja huolet

- kehityksen eri osa-alueet, joista valitaan tärkein(mmät)

- tavoitteet

- menetelmät: oppimisympäristöön ja lapsen tukeen liittyvät ratkaisut , apuvälineet

- vastuuhenkilöt, mitoitukseen, varhaiserityiskasvatuksen lastenhoitaja huomioidaan

- yhteistyötahot, verkosto

- jatkosuunnitelmat ja arviointi

Tuen toteutumista arvioidaan ja suunnitelma tarkistetaan vähintään kerran vuodessa. Annetuntuen vaikuttavuutta tulee arvioida säännöllisesti, ja suunnitelmaa tulee muuttaa tarpeenmukaan. Toiminnan tavoitteiden saavuttaminen tulee kirjata ja tavoitteita muuttaa uutta tarvettavastaavaksi. Suunnitelmasta tulee ilmetä, jos tuen tarve ja toimenpiteet ovat päättyneet. Tuentarve arvioidaan aina lapsen aloittaessa esiopetuksen. Esiopetukseen osallistuvan lapsen kasvunja oppimisen tuesta määrätään esiopetuksen opetussuunnitelman peruste

Paimiossa on yksi integroitu erityisryhmä. Ryhmässä on viisi lasta, joilla on kielellisiäerityisvaikeuksia. Paimion muissa päiväkodeissa lapset sijoittuvat kertoimilla tavallisiin ryhmiin.Paimiossa työskentelee kaksi kiertävää erityislastentarhanopettajaa ja Jokelan päiväkodissa yksierityislastentarhanopettaja. Varhaiserityiskasvatuksen lastenhoitajia on seitsemän.

Laps

en v

arha

iska

svat

ussu

unni

telm

a tu

en a

ikan

a

43

Ped

agog

isen

toim

inna

n ar

vioi

nti j

a ke

hittä

min

en

24. Pedagogisen toiminnan arviointi jakehittäminen

Pedagogisen toiminnan arvioinnin tarkoitus on varhaiskasvatuksen kehittäminen sekä lastenkehityksen ja oppimisen edellytysten parantaminen. Paimion varhaiskasvatussuunnitelmanja lasten varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumisen seuranta, säännöllinen arviointi jakehittäminen ovat osa tätä tehtävää. Varhaiskasvatuksen toimintaa arvioidaan ja kehitetään eritasojen näkökulmista: valtakunnallinen, Paimion kaupunki, varhaiskasvatusyksikkö ja lapsi.

Paimion kaupunki varhaiskasvatuksen järjestäjänä seuraa ja arvioi säännöllisesti eritoimintamuotojen varhaiskasvatussuunnitelmia ja niiden toteutumista. Paikallisilla päättäjillä,huoltajilla sekä varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on mahdollista saada ajantasaista tietoavarhaiskasvatuksen toteutumisesta ja sen laadusta. Keskeiset arviointitulokset julkistetaan.Järjestäjä- ja yksikkötason arviointi on keskeinen osa varhaiskasvatuksen johtamista jakehittämistä paikallisesti. Paimiossa lapsille ja heidän huoltajilleen järjestetään mahdollisuussäännöllisesti osallistua varhaiskasvatuksen arviointiin muun muassa asiakastyytyväisyyskyselynavulla. Lasten ja huoltajien ajatuksia, toiveita ja mielipiteitä huomioidaan aktiivisesti arjenkehittämistyössä.

Henkilöstön tavoitteellinen ja suunnitelmallinen itsearviointi on keskeisessä asemassavarhaiskasvatuksen laadun ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Arvioinnin kohteena voi olla muunmuassa:

• henkilöstön vuorovaikutus lasten kanssa,• lapsen yksilöllinen huomioon ottaminen• varhaiskasvatusyksikössä/ryhmässä vallitseva ilmapiiri,• pedagogiset työtavat,• toiminnan sisältö,• oppimisympäristöt.

Paimion varhaiskasvatuksen kehittämistyön keskiössä on kasvattajan yksilöllinen pedagoginentyöote ja positiivisen vuorovaikutuksen edistäminen lasten kanssa työskenneltäessä.Lapsiryhmää ohjaava kasvattaja/kasvatustiimi toimii tavoitteellisesti ja suunnitelmallisestisekä lapsiryhmän toimintaa edistäen että lasten yksilölliset varhaiskasvatussuunnitelmathuomioiden. Jokainen kasvattaja osallistuu oman tiiminsä ja työyhteisönsä kehittämistoimintaanpedagogiseen keskusteluun osallistumalla. Varhaiskasvatusyksiköiden johtajat ja kiertäväterityislastentarhanopettajat vastaavat omalta osaltaan varhaiskasvatuksen pedagogisestalaadunvalvonnasta ja kehittämistyöstä.

Yksilötason arviointi tarkoittaa lasten varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumisen arviointia.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on tärkeää arvioida aina ennen sen laatimistatai päivittämistä. Arvioinnin yhteydessä lapsi, huoltaja ja henkilöstö pohtivat omalta osaltaan, mitenyhdessä kirjatut toiminnan tavoitteet ja sopimukset on huomioitu ja miten ne ovat toteutuneetvarhaiskasvatuksen toiminnassa.

44