valtakunnalinen vasu

Varhaiskasvatus-suunnitelman perusteet

Valtioneuvoston periaatepäätöksenä vuonna 2002 vahvistettiin varhaiskasvatuk-

sen valtakunnalliset linjaukset. Niissä Stakesille annetun tehtävän mukaisesti on

laadittu varhaiskasvatuksen sisältöä ohjaavat valtakunnalliset perusteet (Vasu)

vuonna 2003. Yhdessä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden

kanssa varhaiskasvatussuunnitelman perusteet muodostavat valtakunnallisesti las-

ten hyvinvointia, kasvua ja oppimista edistävän kokonaisuuden.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteena on edistää varhaiskas-

vatuksen yhdenvertaista toteuttamista koko maassa, ohjata sisällöllistä kehittä-

mistä ja luoda osaltaan edellytyksiä varhaiskasvatuksen laadun kehittämiselle.

Kuntien tehtävänä on arvioida varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden poh-

jalta kuntansa varhaiskasvatuksen palvelujen toteutumista ja konkretisoida omas-

sa ja yksiköidensä suunnitelmissa varhaiskasvatuksen sisällöt ja toimintatavat.

Varhaiskasvatuksen toteuttamisessa ensisijaisena tavoitteena on edistää lasten

kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Tämä on Vasun toinen tarkistettu painos. Keväällä 2005 toteutettiin laaja arvioin-

ti, jonka pohjalta asiakirjaan tehtiin muutamia sisältöä ja rakennetta selventäviä

muutoksia.

ISBN 951-33-1813-3

ISSN 1236-0724

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus

asiakaspalvelu: Stakes / julkaisut pl 220, 00531, H:ki

puhelin: (09) 3967 2190, (09) 3967 2308 (automaatti)

faksi: (09) 3967 2450internet: www.stakes.fi

VA

RH

AIS

KA

SV

AT

US

SU

UN

NIT

ELM

AN

PE

RU

ST

EE

T

OP

PA

ITA

56 •

20

05 S T A K E S • O P P A I T A 5 6

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet

Sosiaali- ja terveysalantutkimus- ja kehittämiskeskus

Oppaita 56

Kansi: Harri HeikkiläTaitto: Seija Puro

ISBN 951-33-1818-4 (verkkojulkaisu)ISBN 951-33-1813-3 (painettu kirja)ISSN 1236-0724

Gummerus Kirjapaino OySaarijärvi 2005

SAATTEEKSI

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat valtakunnallisesti varhais-kasvatuksen sisällöllistä toteuttamista. Koska asiakirja on laadittu ensimmäis-tä kertaa, kootaan sen sisällöstä ja toimivuudesta suunnittelun pohjana pa-lautetta mahdollisimman laajasti. Asiakirjaa tarkistetaan palautteen perus-teella kesällä 2004.

Varhaiskasvatuksen valtakunnallisia linjauksia käsittelevässä valtioneu-voston periaatepäätöksessä1 Stakesin tehtäväksi annettiin valtakunnallisenvarhaiskasvatussuunnitelman laatiminen. Varhaiskasvatussuunnitelman pe-rusteiden valmistumisesta ja sisällöstä on vastannut Stakesin pääjohtajannimeämä ohjausryhmä apunaan työvaliokunta, Stakesin varhaiskasvatuk-sen asiantuntijatiimi ja muut asiasisällön mukaan kootut asiantuntijaryhmät.

Ohjausryhmä on kokoontunut marraskuun 2002 ja syyskuun 2003 väli-senä aikana 12 kertaa. Ohjausryhmään ovat kuuluneet Matti Heikkilä, yli-johtaja, Stakes, puheenjohtaja; Anna-Leena Välimäki, kehittämispäällikkö,Stakes, varapuheenjohtaja; Aino-Inkeri Hansson, apulaisosastopäällikkö /Kirsi Alila, ylitarkastaja, STM; Kirsi Lindroos, johtaja (siirtyi OPH:n pääjoh-tajaksi) / Tiina Kavilo, ylitarkastaja, 27.3.2003 lähtien, opetusministeriö; HelyParkkinen, projektipäällikkö, Opetushallitus, Anna-Maija Haliseva-Lahtinen,erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto; Juhani Hytönen, professori, Helsin-gin yliopisto; Kirsti Karila, ma. professori, Tampereen yliopisto; Pirjo Forss-Pennanen, lehtori, Ammattikorkeakouluverkosto; Marjatta Kekkonen (siir-tyi Stakesin projektisuunnittelijaksi) / Lauri Kuosmanen 20.8.2003 lähtien,ammattiasiain sihteeri, Tehy; Raili Leiqvist, sopimustoimitsija, KTV; SoileOleander, puheenjohtaja, OAJ/Lastentarhanopettajaliitto; Airi Salmi,ammattiasiain sihteeri, Talentia; Heljä Petäjä, varhaiskasvatussihteeri, Kirk-kohallitus. Työryhmälle palkattiin Stakesiin sihteeriksi Sirkka-Liisa Ihalai-nen.

Työvaliokunta on valmistellut käsiteltävän aineiston ohjausryhmälle. Työ-valiokunta on kokoontunut 18 kertaa. Työvaliokuntaan ovat kuuluneetAnna-Leena Välimäki, kehittämispäällikkö, Stakes, puheenjohtaja; Hely Park-kinen, projektipäällikkö, Opetushallitus; Anna-Maija Haliseva-Lahtinen,erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto; Kirsi Alila, ylitarkastaja, sosiaali- jaterveysministeriö ja Sirkka-Liisa Ihalainen, projektisihteeri, Stakes.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden valmisteluun ohjausryhmänja työvaliokunnan työn tueksi on kutsuttu varhaiskasvatuksen asiantunti-joita, joilta on myös pyydetty kommentteja eri luonnosversioista. Asiantun-

1 Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu 2002:9.

tijat (ks. liite) ovat tuoneet esiin perusteellisia näkemyksiä, kritiikkiä ja kysy-myksiä, joiden yhteensovittaminen lyhyessä työstämisajassa on ollut haas-teellista.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden valmistumisen etenemistä onvoinut seurata Stakesin Varttua-ympäristössä (http://www.stakes.fi/varttua).Varttua-ympäristöön on lisätty suunnitelman perusteita täydentävänäaineistona tietoa ja asiantuntijoiden artikkeleita. Varttua-sivuilla on ollutmahdollisuus esittää mielipiteitä ja kommentoida eri luonnosversioita. Kaikkisivuilla esitetyt kommentit ovat olleet sekä ohjausryhmän että työvaliokun-nan käytettävissä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteille avatut sivut ovatVarttua-ympäristössä edelleen avoinna.

Hyvän varhaiskasvatuksen toteutuminen muuttuvassa maailmassa edel-lyttää tutkimus- ja koulutustahojen, sidosryhmien, kuntien edustajien, hen-kilöstön sekä myös lasten vanhempien osallistumista ja sitoutumista osal-taan varhaiskasvatuksen perusteiden ja niiden pohjalta laadittavien paikal-listen suunnitelmien toteuttamiseen, niiden arviointiin ja jatkuvaan kehit-tämiseen.

Kiitokset kaikille, jotka ovat osallistuneet varhaiskasvatussuunnitelmanperusteiden laatimiseen itse, omien edustajiensa tai taustaryhmiensä väli-tyksellä sekä Varttua-keskustelusivuilla.

Helsingissä 30.8.2003

Matti Heikkilä Anna-Leena Välimäkiylijohtaja kehittämispäällikkö

SAATTEEKSI TOISEEN TARKISTETTUUN PAINOKSEEN 2005

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (Vasun) ensimmäiseen painok-seen 30.9.2003 sisällytettiin maininta asiakirjan tarkistamisesta siitä saadunpalautteen perusteella.

Valtionhallinnon eri tahot ovat järjestäneet runsaasti koulutusta vuosina2003–2005. Koulutuksen tavoitteena on ollut Vasun tunnetuksi tekeminen,Vasu-prosessien aktivoiminen kunnissa sekä palautteen saaminen Vasusta.Mittavin näistä koulutuksista oli Stakesin järjestämä VasuMentor-koulutus,johon osallistui noin 700 varhaiskasvatuksen asiantuntijaa 150 kunnasta.Valtionhallinnon koulutusta ovat Stakesin ohella järjestäneet myös läänin-hallitukset ja sosiaalialan osaamiskeskukset. Lisäksi varhaiskasvatuksen kou-lutusta antavat oppilaitokset ovat koulutuksellaan ja tutkimuksillaan edistä-neet Vasun todentumista kuntiin.

Vuoden 2004 lopulla Stakes pyysi laajasti eri sidosryhmiltä lausunnonVasu-asiakirjasta. Lausunnon antoi 27 eri tahoa. Samaan aikaan Vasua arvioi49 erikokoista ja eri puolella maata sijaitsevaa kuntaa. Kunnilta saatiin tie-toa myös kunta- ja aluetason Vasu-prosesseista.

Lausunnot ja kuntakysely on analysoitu Stakesin varhaiskasvatuksentiimissä, joka on myös valmistellut Vasun toisen painoksen muutokset.Stakesin varhaiskasvatuksen tiimiin ovat kuuluneet kehittämispäällikköAnna-Leena Välimäki, erikoissuunnittelija Päivi Lindberg, projektipäällik-kö Liisa Heinämäki, projektisuunnittelija Tuija Portell, projektisuunnittelijaMaili Malin, projektisuunnittelija Marja Kaskela, suunnittelija HannaSulonen ja suunnittelija Hanna Harju.

Vasun ensimmäisen painoksen valmistellut ohjausryhmä on käsitellytmyös toiseen painokseen tulevat muutokset. Ohjausryhmässä on tapahtu-nut joitakin henkilömuutoksia. STM:n ylitarkastajan tehtävään on hoito-vapaaltaan palannut Tarja Kahiluoto. Ammattikorkeakouluverkoston edus-tajana on toiminut lehtori Juha Säkkinen, KTV:n edustajana on ollutsopimustoimitsija Minna Pirttijärvi ja Talentian edustajana on ollut ammatti-asiain sihteeri Päivi Mäkinen.

Toiseen painokseen on tehty joitakin kielellisiä täsmennyksiä sekä pieniälisäyksiä. Lähinnä kunnista saadun palautteen perusteella toiseen painok-seen on tehty yksi rakenteellinen muutos. Ensimmäisen painoksen luku 6Varhaiskasvatuksen toteuttamisen eräitä näkökohtia on toisessa painoksessaotsikolla Kieli- ja kulttuurinäkökohtia varhaiskasvatuksessa. Aikaisemmat lu-vut 6.1 Verkostoyhteistyö ja 6.4 Lapsi sairaalassa on siirretty 1. luvun yhtey-teen uudeksi alaluvuksi 1.3. Verkostoyhteistyö.

Toisessa painoksessa on pienillä lisäyksillä painotettu hallinnollisen pää-töksenteon ohella toiminnasta vastaavien poliittisten päättäjien sitoutumis-

ta kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaan. Samoin on painotettu Vasu-työs-kentelyn prosessimaisuutta ja jatkuvan arvioinnin tärkeyttä.

Vasun toisesta painoksesta on julkaistu myös sähköinen versio StakesinVarttua-ympäristössä (www.stakes.fi/varttua). Varttuassa on saatavilla myösversio, jossa toisen painoksen muutokset ovat näkyvissä.

Stakes on kartoittanut kuntien Vasu-prosessin tilanteen, joka näkyyStakesin ja Suomen Kuntaliiton www-sivuilla. Sen mukaan 30.8.2005 valta-osalla kunnista Vasu-prosessi oli käynnissä. Kunnista 91,8 prosenttia ilmoit-ti, että kuntakohtainen Vasu on valmiina tai valmistumassa. Stakes seuraaedelleen kuntien Vasu-prosesseja.

Yhteenvetona voi todeta, että Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet onotettu erittäin myönteisesti vastaan uutena varhaiskasvatuksen sisältöäkehystävänä asiakirjana. Kunnissa on ryhdytty laatimaan kuntakohtaistenVasujen ohella myös yksikkö- ja lapsikohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia.Vasu-työskentely on selvästi lisännyt myös kuntien sisäistä ja lähikuntienvälistä yhteistyötä.

Vasu on nostanut koko maassa varhaiskasvatuksen sisällön ja laadunuudenlaiseen ja innostavaan keskusteluun pitäen keskeisenä tavoitteena lap-sen hyvinvointia. Kiitokset kaikille tähän työhön osallistuneille. Jatketaanyhdessä tästä eteenpäin.

Helsingissä 30.08.2005

Matti Heikkilä Anna-Leena Välimäkiylijohtaja kehittämispäällikkö

SISÄLTÖ

SaatteeksiSaatteeksi toiseen tarkistettuun painokseen 2005

1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ..................................... 71.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoite ....................... 71.2 Varhaiskasvatusta ohjaavia asiakirjoja .......................................... 81.3 Verkostoyhteistyö ....................................................................... 10

2 Varhaiskasvatus .............................................................................. 112.1 Mitä varhaiskasvatus on .............................................................. 112.2 Varhaiskasvatuksen arvopohja .................................................... 122.3 Kasvatuspäämäärät ..................................................................... 13

3 Varhaiskasvatuksen toteuttaminen .............................................. 153.1 Tavoitteena hyvinvoiva lapsi ........................................................ 153.2 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus ......................... 153.3 Kasvattaja varhaiskasvatuksessa .................................................. 163.4 Varhaiskasvatusympäristö ........................................................... 173.5 Oppimisen ilo ............................................................................. 183.6 Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa .......................................... 193.7 Lapselle ominainen tapa toimia .................................................. 20

Leikkiminen ................................................................................. 20Liikkuminen ................................................................................ 22Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen ...................................... 23Tutkiminen .................................................................................. 25

3.8 Sisällölliset orientaatiot ............................................................... 26Matemaattinen orientaatio .......................................................... 27Luonnontieteellinen orientaatio .................................................. 28Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio ..................................... 28Esteettinen orientaatio ................................................................ 28Eettinen orientaatio ..................................................................... 28Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio .................................... 29Sisällöllisten orientaatioiden jatkumo esiopetuksenopetussuunnitelman perusteiden sisältöalueisiin ......................... 29

4 Vanhempien osallisuus lasten varhaiskasvatuksessa ................. 314.1 Kasvatuskumppanuus ................................................................. 314.2 Vanhempien osallisuus yksikön toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa ............................................................................. 324.3 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja sen arviointi ..................... 32

6 1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet

5 Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa............................................. 35

6 Kieli- ja kulttuurinäkökohtia varhaiskasvatuksessa ................... 396.1 Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset varhaiskasvatuksessa ............ 396.2 Kielikylpy, vieraskielinen varhaiskasvatus ja vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan perustuva varhaiskasvatus ................................ 42

7 Varhaiskasvatussuunnitelma kunnassa ........................................ 437.1 Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman rakentuminen .................. 437.2 Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman sisältö .............................. 447.3 Kunnan varhaiskasvatussuunnitelma osana toiminnan laadun kehittämistä .................................................................... 45

LiiteVarhaiskasvatussuunnitelman perusteiden valmisteluun osallistuneet ...... 47

1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 7


1

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on valtakunnallinenvarhaiskasvatuksen ohjauksen väline. Varhaiskasvatussuun-nitelman perusteiden pohjana ovat valtioneuvoston periaate-päätöksenä 28.2.2002 hyväksymät varhaiskasvatuksen valtakun-nalliset linjaukset, jotka sisältävät yhteiskunnan järjestämän javalvoman varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ja kehittä-misen painopisteet.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteena onedistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteuttamista kokomaassa, ohjata sisällöllistä kehittämistä ja luoda osaltaan edel-lytyksiä varhaiskasvatuksen laadun kehittämiselle yhdenmukais-tamalla toiminnan järjestämisen perusteita.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteena on li-sätä varhaiskasvatushenkilöstön ammatillista tietoisuutta, van-hempien osallisuutta lapsensa varhaiskasvatuksen palveluissa jamoniammatillista yhteistyötä sellaisten eri palvelujen kesken,joilla tuetaan lasta ja perhettä ennen lapsen oppivelvollisuudenalkamista. Yhdessä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmi-en perusteiden kanssa varhaiskasvatussuunnitelman perusteetmuodostavat valtakunnallisesti lasten hyvinvointia, kasvua jaoppimista edistävän kokonaisuuden.

Kunnilla on laajat mahdollisuudet organisoida varhaiskas-vatuspalvelut perheitä parhaiten palvelevalla tavalla. Kuntien eri-laisuuden vuoksi on tärkeää, että jokaisessa kunnassa tar-kennetaan varhaiskasvatuksen kuntakohtaiset strategisetlinjaukset, jotka otetaan huomioon varhaiskasvatussuun-nitelmia laadittaessa.

1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteidentavoite

8 1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat kaikkia toi-mintamuotoja yhteiskunnan järjestämässä ja valvomassa var-haiskasvatuksessa. Kuntien tehtävänä on arvioida varhaiskas-vatussuunnitelman perusteiden pohjalta kuntansa varhaiskas-vatuksen palvelujen toteutumista ja konkretisoida omassasuunnitelmassaan varhaiskasvatuksen sisällöt ja toimintatavateri toimintamuodoissa.

Kasvatus on sidoksissa kulttuuriin ja yhteiskunnan jatku-vaan muutokseen, jonka tulee osaltaan vaikuttaa varhaiskasva-tuksen toteutuksen jatkuvaan arviointiin, tavoitteiden asetta-miseen ja toteuttamiseen. Kasvatuksen perinteinen, ihanteelli-nen tehtävä on pyrkiä myös kehittämään entistä parempaa yh-teiskuntaa ja maailmaa. Varhaiskasvatussuunnitelman perustei-den ymmärtämisessä on keskeistä nähdä perusteet puitteiksi,joista keskustellaan ja jotka täsmennetään yhteisesti sovituiksikäytännöiksi ja toimintaperiaatteiksi kunnissa ja yksiköissä.Hallinnollisen päätöksenteon ohella toiminnasta vastaavienpoliittisten päättäjien sitoutuminen kunnan varhaiskasvatus-suunnitelmaan on oleellista jatkuvan prosessimaisen työsken-telyn ja varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen takaami-seksi.

1.2 Varhaiskasvatusta ohjaavia asiakirjoja

Varhaiskasvatusta ohjataan sekä valtakunnallisilla että kunnanomilla asiakirjoilla. Kuntatasolla varhaiskasvatuksen ohjaus onmonimuotoista ja asiakirjojen nimet voivat vaihdella kunnas-ta riippuen. Valtakunnallinen ja kunnallinen ohjaus muodos-tavat prosessimaisen kokonaisuuden.

VALTAKUNNALLINEN OHJAUS:••••• Lasten päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait ja asetuk-set määrittävät varhaiskasvatuksen ja siihen sisältyvän esi-opetuksen toteuttamista.• Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset sisältävätyhteiskunnan järjestämän ja valvoman varhaiskasvatuksen kes-keiset periaatteet ja kehittämisen painopisteet.

1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 9

• Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat valta-kunnallisesti varhaiskasvatuksen sisältöä, laatua ja kuntienvarhaiskasvatussuunnitelmien laatimista.• Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjaavat val-takunnallisesti esiopetuksen sisältöä, laatua ja paikallisten ope-tussuunnitelmien laatimista.

KUNNALLINEN OHJAUS:• Kunnan varhaiskasvatuksen linjaukset ja strategiat voivatolla osana kunnan lapsipoliittista ohjelmaa, tai ne löytyvätmuista lasta ja perhettä koskevista asiakirjoista. Niistä ilmene-vät kunnan varhaiskasvatuksen järjestämisen keskeiset periaat-teet, kehittämisen painopisteet ja kunnan varhaiskasvatuksenpalvelujärjestelmä.• Kunnan tai useamman kunnan yhdessä laatiman varhais-kasvatussuunnitelman lähtökohtana ovat valtakunnalliset var-haiskasvatuksen perusteet. Varhaiskasvatussuunnitelman teke-misessä otetaan huomioon kunnan omat linjaukset, strategiatja tavoitteet sekä määritellään eri palvelumuotojen sisällöllisettavoitteet.• Kunnan ja yksikön varhaiskasvatussuunnitelma jaesiopetuksen opetussuunnitelma muodostavat kokonaisuu-den, ja niiden välillä on selkeä jatkumo.• Yksikön varhaiskasvatussuunnitelma on kunnan suunni-telmaa yksityiskohtaisempi, ja siinä kuvataan yksikön varhais-kasvatuksen – hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuu-den – lähtökohdat sekä niiden toteutuminen arjen kasvatus-käytännöissä. Siinä kuvataan myös alueen tai yksikön erityis-piirteitä ja painotuksia. Myös eri palvelumuotojen tarkennetuttavoitteet kirjataan yksikkökohtaiseen suunnitelmaan.• Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsen esiopetuk-sen suunnitelma laaditaan yhdessä vanhempien kanssa, ja neohjaavat lapsikohtaisesti varhaiskasvatuksen ja esiopetuksentoteuttamista.

10 2 Varhaiskasvatus

1.3 Verkostoyhteistyö

Laadukas varhaiskasvatus on monimuotoista toimintaa, jokaedellyttää eri tahojen yhteistyötä. Verkostoyhteistyötä tehdäänvarhaiskasvatuksen linjausten mukaisesti koko laajan lasta japerhettä palvelevan verkoston kanssa ja tarvittaessa seudullisesti.Keskeisiä yhteistyötahoja ovat opetus-, sosiaali-, terveys-, kult-tuuri- ja liikuntatoimi, yksityiset palveluntuottajat, seurakun-nat, järjestöt, oppilaitokset ja sosiaalialan osaamiskeskukset, joi-den kanssa tulee sopia yhteistyökäytännöistä ja periaatteista.Verkostotyöskentelyn tavoitteet ja toteuttamistavat kirjataankunnan ja yksikön varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Opetustoimen kanssa yhteistyön keskeisenä sisältönä onyhteistyömuotojen ja rakenteiden luominen ja kehittäminenniin, että varmistetaan lapselle kasvatuksellinen ja opetuk-sellinen jatkumo. Lastenneuvolatoiminnan kanssa yhdessä luo-daan ja kehitetään järjestelmä, jolla voidaan yhteistyössä van-hempien kanssa seurata lapsen kasvua ja kehitystä ja tarvittaes-sa ohjata perhettä hakeutumaan eri palveluihin.

Verkostoyhteistyön yhtenä keskeisenä tavoitteena on mah-dollisimman varhainen puuttuminen riskitilanteissa. Lapsenetua palvelevat yhteistyökäytännöt ja periaatteet tulee ollasovittuina lastensuojelun, perhetyön, perheneuvolan, koti-palvelun ja muiden sosiaalitoimen palvelujen kanssa niitä ti-lanteita varten, joissa neuvotellaan yksittäisen lapsen asioista taiedellytetään viranomaisten puuttumista.

Lapsi sairaalassa

Lapsen sairaalahoidon aikana varmistetaan varhaiskasvatuspal-velujen ja sairaalan tai muun laitoksen keskinäisellä yhteistyöl-lä toiminnan jatkuvuus mahdollisimman hyvin lapsen tarpei-den mukaan. Erityistä huomiota kiinnitetään lapsen turvallis-ten ihmissuhteiden säilyttämiseen ja muodostumiseen sekä yl-läpidetään yhteyksiä muihin lapsiin ja häntä hoitaviin aikuisiin.Yhteistyön merkitys vanhempien kanssa korostuu.

Sairaalassa tai muussa laitoksessa järjestettävässä varhaiskas-vatuksessa noudatetaan soveltuvin osin varhaiskasvatuksen val-takunnallisia linjauksia ja varhaiskasvatussuunnitelman perus-teita.

2 Varhaiskasvatus 11

Varhaiskasvatus2

Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtu-vaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edis-tää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Tarvi-taan vanhempien ja kasvatuksen ammattilaisten kiinteää yh-teistyötä, kasvatuskumppanuutta, jotta perheiden ja kasvattajienyhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielek-kään kokonaisuuden.

Yhteiskunnan järjestämä, valvoma ja tukema varhaiskasvatuskoostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Seon suunnitelmallista ja tavoitteellista vuorovaikutusta ja yhteis-toimintaa, jossa lapsen omaehtoisella leikillä on keskeinen mer-kitys. Lähtökohtana on kasvatustieteelliseen, erityisesti varhais-kasvatukselliseen, mutta myös laaja-alaiseen, monitieteiseen tie-toon ja tutkimukseen sekä pedagogisten menetelmien hallin-taan perustuva kokonaisvaltainen näkemys lasten kasvusta, ke-hityksestä ja oppimisesta.

Varhaiskasvatuksen keskeinen voimavara on ammattitaitoi-nen henkilöstö. Laadukkaan varhaiskasvatuksen kannalta onolennaista, että koko kasvatusyhteisöillä ja jokaisella yksittäiselläkasvattajalla on vahva ammatillinen osaaminen ja tietoisuus.

Varhaiskasvatusta järjestetään valtakunnallisten linjaustenmukaisesti varhaiskasvatuspalveluissa, joista keskeisimpiä ovatpäiväkotitoiminta, perhepäivähoito sekä erilainen avoin toimin-ta. Varhaiskasvatuspalveluja tuottavat kunnat, järjestöt, yksityisetpalveluntuottajat ja seurakunnat. Esiopetus on vuotta ennenoppivelvollisuuden alkamista tarjottavaa suunnitelmallista ope-tusta ja kasvatusta. Varhaiskasvatus, esiopetus osana varhais-kasvatusta ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kan-

2.1 Mitä varhaiskasvatus on

12 2 Varhaiskasvatus

nalta johdonmukaisesti etenevän jatkumon2. Varhaiskasvatuk-sen piiriin kuuluvat myös oppivelvollisuusikäiset lapset, jotkakäyttävät varhaiskasvatuspalveluja. 3

4 Lasten inhimillistä kasvua ja kehitystä turvaava Lapsen oikeuksien yleissopimus tulilaintasoisena säädöksenä Suomessa voimaan vuonna 1991.

2.2 Varhaiskasvatuksen arvopohja

Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu keskeisiinkansainvälisiin lapsen oikeuksia määritteleviin sopimuksiin,kansallisiin säädöksiin ja muihin ohjaaviin asiakirjoihin.

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen4 arvoista kes-keisin on lapsen ihmisarvo. Tähän perusarvoon liittyneenä so-pimus kattaa neljä yleisperiaatetta, jotka ovat:

– syrjintäkielto ja lasten tasa-arvoisen kohtelun vaatimus– lapsen etu– lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen– lapsen mielipiteen huomioon ottaminen

Suomen perusoikeussäännöksistä, muusta oikeussääntelystäja asiakirjainformaatiosta voidaan johtaa lapsen oikeuksia konk-retisoivat varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet. Näitä ovatlapsen oikeus

– turvallisiin ihmissuhteisiin– turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen– turvattuun ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi leik-

kiä ja toimia monipuolisesti– tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa

mukaisesti– saada tarvitsemaansa erityistä tukea– omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katso-

mukseen

2 Opetushallitus päättää esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perus-teista.3 Oppivelvollisuusikäisten lasten toiminnan suunnittelussa otetaan huomioon perus-opetuksen opetussuunnitelman kerhotoimintaa koskevat perusteet ja koululaisten aamu-ja iltapäivätoiminnalle laaditut suunnitelmat.

2 Varhaiskasvatus 13

2.3 Kasvatuspäämäärät

Varhaiskasvatuksessa on tärkeää painottaa lapsuuden itseis-arvoista luonnetta, vaalia lapsuutta ja ohjata lasta ihmisenä kas-vamisessa. Varhaiskasvatuksen toimintaa suuntaavat yksittäis-ten kasvatus- ja sisältötavoitteiden yläpuolelle sijoittuvat kokoa-vat kasvatuspäämäärät. Kasvattajien tehtävänä on huolehtia, ettäseuraavat koko elämää koskevat ihmisenä kasvamisen kolmekasvatuspäämäärää viitoittavat toimintaa tasapainoisesti ja riit-tävän syvällisesti:

– henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen– toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toi-

mintatapojen vahvistaminen– itsenäisyyden asteittainen lisääminen

Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämisessä keskeistä on,että jokaisen lapsen yksilöllisyyttä kunnioitetaan. Henkilökoh-taisen hyvinvoinnin edistämisellä luodaan perusta sille, että ku-kin lapsi voi toimia ja kehittyä omana ainutlaatuisena persoo-nallisuutenaan.

Toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimin-tatapojen vahvistaminen tarkoittaa kasvatuspäämääränä sitä,että jokainen lapsi oppii ottamaan muita huomioon ja välittä-mään toisista. Lapsi suhtautuu myönteisesti itseensä, toisiin ih-misiin, erilaisiin kulttuureihin ja ympäristöihin. Varhaiskasvatusluo omalta osaltaan edellytyksiä hyvän yhteiskunnan ja yhtei-sen maailman muodostumiselle.

Itsenäisyyden asteittainen lisääminen kasvatuspäämääränätarkoittaa sitä, että lapsi edellytystensä mukaisesti kykenee huo-lehtimaan itsestään ja läheisistään sekä tekemään elämäänsäkoskevia päätöksiä ja valintoja. Lapsi saa iloita oppiessaan huo-lehtimaan itsestään ja hän saa luottaa omaan osaamiseensa. Hänsaa oppia omatoimisuutta niin, että tarpeellinen huolenpito jaturva ovat kuitenkin koko ajan lähellä.

3 Varhaiskasvatuksen toteuttaminen 15

Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lastenkokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun lapsi voi hyvin, hänellä onmahdollisimman hyvät kasvun, oppimisen ja kehittymisen edel-lytykset. Hän nauttii yhdessäolosta lasten ja kasvattajien yhtei-sössä, sekä kokee iloa ja toimimisen vapautta kiireettömässä jaturvallisessa ilmapiirissä. Lapsi on kiinnostunut ympäristöstään,ja hän voi suunnata energiansa leikkiin, oppimiseen ja arjentoimiin itselleen sopivin haastein.

Hyvinvoinnin edistämiseksi lapsen terveyttä ja toiminta-kykyä vaalitaan ja lapsen perustarpeista huolehditaan. Lapsikokee, että häntä arvostetaan, hänet hyväksytään omana itse-nään, hän tulee kuulluksi ja nähdyksi ja hän saa vahvistusta ter-veelle itsetunnolle. Lapsi uskaltaa yrittää ja oppii sosiaalisia tai-toja. Lapsi kohdataan yksilöllisten tarpeiden, persoonallisuu-den ja perhekulttuurinsa mukaisesti ja hän kokee olevansa tasa-arvoinen riippumatta sukupuolestaan, sosiaalisesta tai kulttuu-risesta taustastaan tai etnisestä alkuperästään.

Lapsen hyvinvointia varhaiskasvatuksessa edistävät mahdol-lisimman pysyvät ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsen suhteitavanhempiin, kasvattajiin ja muihin lapsiin vaalitaan, ja hän ko-kee kuuluvansa vertaisryhmään.

Varhaiskasvatuksentoteuttaminen

3

3.1 Tavoitteena hyvinvoiva lapsi

3.2 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksenkokonaisuus

Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito, kasva-tus ja opetus nivoutuvat toisiinsa. Nämä varhaiskasvatuksenulottuvuudet painottuvat eri tavoin eri-ikäisillä lapsilla. Samoin

16 3 Varhaiskasvatuksen toteuttaminen

niiden merkitys vaihtelee erilaisissa tilanteissa. Mitä pienempilapsi on, sitä suurempi osa kasvattajan ja lapsen vuorovaiku-tuksesta tapahtuu hoitotilanteissa. Ne ovat myös kasvatuksen,opetuksen ja ohjauksen tilanteita, joilla on merkitystä sekä lap-sen yleiselle hyvinvoinnille että oppimiselle.

Hyvä hoito muodostaa perustan kaikelle toiminnalle varhais-kasvatuksessa. Hyvin hoidetun lapsen perustarpeista on huo-lehdittu, ja lapsi voi suunnata mielenkiintonsa toisiin lapsiin,ympäristöön ja toimintaan. Mitä pienempi lapsi on, sitä enem-män hän tarvitsee aikuisen huolenpitoa.

Hyvällä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudellavoidaan edistää lapsen myönteistä minäkäsitystä, lapsen ilmai-su- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun kehittymistä. Lapsenpäivä muodostuu erilaisista arkeen liittyvistä tilanteista, jotkaovat selkeän mutta tarvittaessa joustavan päivärytmin perusta.Lapsen päivään kuuluvat hoito- ja muut vuorovaikutustilanteetsekä arjen pienet työtehtävät, leikki ja muu lapselle ominainentoiminta ovat tärkeitä kasvun ja oppimisen tilanteita. Kasvatta-jat tuovat lapsen päivän eri vaiheisiin kasvatuksen ja opetuksenulottuvuuden.

3.3 Kasvattaja varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksen henkilöstö muodostaa moniammatillisenkasvattajayhteisön, jonka toiminta pohjautuu suomalaisen yh-teiskunnan määrittelemissä asiakirjoissa oleviin ja yhteisesti so-vittuihin arvoihin ja toimintatapoihin. Neuvotellessaan arvois-ta ja toimintatavoista kasvattajayhteisö rakentaa yhteistä toimin-takulttuuria. Kasvattajan työssä on tärkeää tiedostaa oma kasvat-tajuus ja sen taustalla olevat arvot ja eettiset periaatteet. Omantyön pohtiminen ja arviointi auttavat kasvattajaa toimimaantietoisesti eettisesti ja ammatillisesti kestävien toimintaperiaat-teiden mukaisesti.

Kasvattajalta edellytetään sitoutuneisuutta, herkkyyttä ja ky-kyä reagoida lapsen tunteisiin ja tarpeisiin. Kasvattajat mahdol-listavat aikuisten ja lasten yhteisössä hyvän ilmapiirin, jossa lap-set voivat kokea yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta. Kasvattajatvaalivat lapsen ystävyyssuhteiden ja hoito- ja kasvatussuhteidenjatkuvuutta.


Tietoinen ja tavoitteellinen kasvatus ja opetus merkitsevätkasvattajalle ja kasvattajayhteisölle valintojen tekemistä. Kasvat-tajien tehtävänä on suunnitella toimintaa ja rakentaa ympäris-tö, jossa näkyvät sekä lapsille ominaisin tapa toimia ettäsisällölliset orientaatiot5. Näkemys hoidon, kasvatuksen ja ope-tuksen kokonaisuudesta ohjaa kasvattajan toimintaa, ja kasvat-taja tiedostaa lapsen kasvun ja oppimisen mahdollisuudet. Kas-vattaja kannustaa lasta omatoimisuuteen niin, että lapsi kokeeiloa osaamisestaan, mutta saa myös tarpeen mukaisen avun. Kas-vattajat myös välittävät lapsille ympäristön avulla ja yhteisessätoiminnassa aiempien sukupolvien kokemuksia ja kulttuuripe-rintöä sekä eri tieteenalojen tuottamaa tietoa.

Kasvattajat kunnioittavat lapsen, lapsen vanhempien ja tois-tensa kokemuksia ja mielipiteitä ja työskentelevät kasvatus-kumppanuuden periaatteiden mukaisesti.

Ammatillinen ja koulutuksen tuottama tieto ja kokemusluovat perustan osaamiselle. Kasvattajayhteisö dokumentoi, ar-vioi ja pyrkii jatkuvasti kehittämään toimintaansa. Kasvattajatylläpitävät ja kehittävät ammatillista osaamistaan ja tiedostavatvarhaiskasvatuksen muuttuvat tarpeet. Kasvattajat tiedostavatteknologisen kehityksen uudet mahdollisuudet sekä ottavatharkiten huomioon tietoja viestintätekniikan hyödyt ja mah-dollisuudet työssä.

5 Katso luku 3.8.

3.4 Varhaiskasvatusympäristö

Varhaiskasvatusympäristö muodostuu fyysisten, psyykkisten jasosiaalisten tekijöiden kokonaisuudesta. Varhaiskasvatus-ympäristöön kuuluvat rakennetut tilat, lähiympäristö sekä toi-minnallisesti eri tilanteisiin liittyvät psyykkiset ja sosiaaliset ym-päristöt sekä erilaiset materiaalit ja välineet. Kun ympäristösunnitellaan joustavaksi, sitä voidaan muuttaa ajan tarpeidenmukaan. Oppimiseen innostava monipuolinen ja joustava ym-päristö herättää lapsissa mielenkiintoa, kokeilunhalua ja uteli-aisuutta ja kannustaa lasta toimimaan ja ilmaisemaan itseään.Ympäristö tuo myös lasten ja kasvattajien yhteiseen toimintaanerilaisia tiedollisia, taidollisia ja kokemuksellisia aineksia.


Varhaiskasvatusympäristön suunnittelussa tulee ottaa huo-mioon sekä toiminnalliset että esteettiset näkökulmat. Hyvinrakennettu ympäristö on viihtyisä sekä kannustaa lasta leikki-mään, tutkimaan, liikkumaan, toimimaan ja ilmaisemaan itse-ään monin eri tavoin. Lapset voivat osallistua tilojen ja välinei-den suunnitteluun osana erilaisten sisältöjen ja teemojen to-teuttamista.

Varhaiskasvatusympäristön ilmapiirin tulee olla myöntei-nen. Ympäristön tulee olla turvallinen ja ottaa huomioon las-ten terveyteen ja muuhun hyvinvointiin liittyvät tekijät.

Tilojen suunnittelulla voidaan edesauttaa erilaisten ja eri-kokoisten vertaisryhmien toimintaa sekä vaikuttaa lasten jakasvattajien väliseen vuorovaikutukseen. Hyvin suunniteltuvarhaiskasvatusympäristö kannustaa toimimaan pienryhmissä,joissa jokaisella on mahdollisuus osallistua keskusteluun ja vuo-rovaikutukseen.

3.5 Oppimisen ilo

Lapsi on synnynnäisesti utelias, hän haluaa oppia uutta, kerrataja toistaa asioita. Oppiminen on lapselle kokonaisvaltainen ta-pahtuma. Lapsi harjoittelee ja oppii erilaisia taitoja, ja kohda-tessaan uusia asioita lapsi käyttää oppimisensa apuna kaikkiaaistejaan. Toimiessaan vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmis-ten kanssa lapset liittävät asioita ja tilanteita omiin kokemuk-siinsa, tuntemuksiinsa ja käsiterakenteisiinsa. Lapsi oppii par-haiten ollessaan aktiivinen ja kiinnostunut. Toimiessaan mie-lekkäällä ja merkityksellisellä tavalla lapsi voi kokea oppimisenja onnistumisen iloa.

Turvalliset ihmissuhteet ovat hyvän oppimisen ja myöntei-sen oppimisasenteen perusta. Kasvattajan sitoutuminen kasva-tus- ja oppimistapahtumaan näkyy herkkyytenä lapsen tunteil-le ja emotionaaliselle hyvinvoinnille. Kasvattaja kuuntelee lastaja antaa lapselle mahdollisuuksia tehdä aloitteita, valita toimin-tojaan, tutkia, tehdä johtopäätöksiä ja ilmaista ajatuksiaan.Varhaiskasvatuksessa luodaan myönteiset asenteet oppimiselle.


Pieni lapsi on alusta lähtien kiinnostunut ympäristöstään ja ra-kentaa kuvaa ympäröivästä maailmasta ja paikastaan siinä. Tässäprosessissa kielen merkitys on keskeinen. Kieli tukee lapsenajattelutoimintojen kehitystä ja kommunikaation kehitystä mer-kitysten välittäjänä. Kielen tehtävä ajattelutoimintojen tukenakorostuu lapsen kasvaessa, jolloin se liittyy ongelmanratkaisun,loogisen ajattelun ja kuvittelun alueille. Kielen hallintaan liitty-vät valmiudet ovat perustana oppimisvalmiuksille.

Leikillä ja saduilla on varhaislapsuudessa erityinen merki-tys lapsen kielen kehitykselle ja maailmankuvan syntymiselle.Kielen oppiminen on aina luova ja persoonallinen prosessi, jossajäljittelyllä on tärkeä merkitys. Aikuis- ja vertaissuhteissa lapsetoppivat kulttuurisia ja sosiaalisia tapoja ja kommunikaatio-malleja.

Aluksi pieni lapsi ilmaisee aikomuksiaan kokonaisvaltaises-ti elein, ilmein ja liikkeiden avulla. Pieni lapsi tarvitsee lähel-leen kasvattajan, joka tuntee lapsen yksilöllisen tavan kommu-nikoida. Kasvattaja eläytyy ja reagoi lapsen kontaktialoitteisiinja näin rohkaisee lapsen halua vuorovaikutukseen. Samalla hänvahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa ja itsensä hyväksymis-tä. Vähitellen lapsi oppii luokittelemaan asioita käsittein ja ym-märtämään niiden välisiä suhteita. Lapsi oppii kysymään ja vas-taamaan.

Päivittäiset toimintarutiinit opettavat pienille lapsille eri ti-lanteisiin liittyvää kieltä. Kasvaessaan lapset liittävät leikissäänkielen toimintaan, jolloin omien kokemusten, erityisesti leikin,merkitys kielen oppimisessa korostuu. Kielen avulla lapsetmuotoilevat leikkinsä tarkoitusta, kuvailevat sen etenemistä jasäätelevät suhteitaan.

Lapsella on luontainen taipumus sanoilla leikittelyyn.Riimittelyt ja hassut merkityksettömät sanat ohjaavat lapsenhuomiota merkityksestä kielen muotoon ja harjaannuttavat kie-lellisen tietoisuuden aluetta. Lapset pitävät myös tarinoista. Lap-sen itsensä keksimät tarinat sekä luova toiminta kasvattajankertomien satujen ja tarinoiden pohjalta kasvattavat luottamustaomiin kykyihin ja jatkuvaan itsensä ilmaisemiseen. Kirjallisuu-den eri lajit kuuluvat alusta lähtien pienten lasten maailmaan.Ne tutustuttavat lasta monipuolisesti ympäröivään maailmaan,kielen rikkauksiin ja harjoittavat kuuntelutaitoja.

3.6 Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa


Kasvattaja ohjaa lapsen havaintoja, opettaa toimintatapojasekä kuvailee ja selittää tapahtumia. Lapselle tarjotaan mallejakielen ja käsitteiden oppimiseen ja puhetta, jota hän ymmär-tää. Lapsi tarvitsee kielen kehitystä tukevan virikkeellisen ja toi-minnallisen kasvuympäristön, jossa hän voi havainnoida sekäpuhuttua että kirjoitettua kieltä. Lapsen herkkyyttä ja kykyäymmärtää sanatonta ja symbolista viestintää kunnioitetaan,tuetaan ja vahvistetaan.

Kielellä on keskeinen merkitys lapselle ominaisessa tavassatoimia. Lapsi tarvitsee kieltä toiminnassaan ja kieli kehittyy leik-kimisen, liikkumisen, tutkimisen sekä taiteellisen kokemisen jailmaisemisen myötä.

3.7 Lapselle ominainen tapa toimia

Leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja eri taiteen alueisiinliittyvä ilmaiseminen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia jaajatella. Lapselle luonteva toiminta vahvistaa hänen hyvinvointi-aan ja käsitystä itsestään sekä lisää hänen osallistumismahdol-lisuuksiaan. Toimiessaan itselleen mielekkäällä tavalla lapsi myösilmentää ajatteluaan ja tunteitaan. Kun kasvattajat toimivat jakeskustelevat yhdessä lasten kanssa sekä havainnoivat lasten toi-mintaa, heille avautuu kanava lasten ajatteluun ja maailmaan.

Lapselle ominaiset toiminnan tavat otetaan huomioon toi-minnan suunnittelussa ja toteutuksen muodoissa ja ne ohjaa-vat kasvattajayhteisön tapaa toimia lasten kanssa. Niissä toteu-tuvat kielen merkitys, sisällölliset orientaatiot ja lapsen oppi-minen. Varhaiskasvatusta kehitetään kokonaisvaltaisesti lapsenja kasvattajayhteisön toimintaa sekä varhaiskasvatusympäristöäarvioimalla.

Leikkiminen

Lapselle merkitykselliset kokemuksetLapset leikkivät leikkimisen itsensä vuoksi ja parhaimmillaanse tuottaa heille syvää tyydytystä. Lapset eivät leiki oppiakseen,mutta oppivat leikkiessään. Leikki on pikemminkin asenne kuinmäärätynlaista toimintaa, ja sama toiminta voi olla toiselle lap-


selle leikkiä, toiselle ei. Koska leikki on luonteeltaan sosiaalista,vertaisryhmä vaikuttaa merkittävästi leikin kulkuun.

Pienimpien lasten leikki toteutuu vuorovaikutuksessa aikui-sen tai isomman lapsen kanssa. Lapset aloittavat varhain myösesineympäristönsä aktiivisen tutkimisen, mikä osaltaan poh-justaa kuvitteluleikkiin siirtymistä. Kuvitteluleikit merkitsevättästä hetkestä irtaantumista ja mielikuvituksen sekä abstraktinajattelun alkua. Sääntöleikit houkuttelevat erityisesti isompialapsia.

Lapset käyttävät leikkinsä aineksina kaikkea näkemäänsä,kuulemaansa ja kokemaansa. Leikissään lapset jäljittelevät jaluovat uutta. Reaalimaailman sekä fantasian ja fiktion piiristähe poimivat itselleen merkityksellisiä asioita, jotka kääntävätleikin kielelle. Kaikki, mikä näkyy leikissä, on lapselle merki-tyksellistä, vaikka kaikki lapselle merkityksellinen ei leikissä näy-kään.

Kasvattajayhteisön toimintaTyydytystä tuova leikki on usein riippuvainen kasvattajien toi-minnasta. Lasten leikin tukeminen vaatii huolellista havainnoin-tia ja kykyä eritellä leikkitilanteita. Sensitiiviset ja sitoutuneetkasvattajat tunnistavat lasten sanallisia ja sanattomia aloitteitaja aikomuksia ja vastaavat niihin. Kasvattajat antavat leikkivillelapsille vapautta, mutta onnistunut leikki vaatii usein myös suo-raa ja epäsuoraa ohjausta. Lasten iästä, leikkimisen taidoista,leikin lajista ja muista tilannetekijöistä riippuen kasvattajan teh-tävä vaihtelee leikkiin osallistumisesta ulkopuoliseen havain-noimiseen. Epäsuoran ohjauksen tavoitteena on rikastuttaa leik-kiä esimerkiksi mielikuvin tai välinein.

Kasvattajat ymmärtävät vertaisryhmän merkityksen lastenomaehtoisen leikin mahdollistajana. He osoittavat arvostustaanleikkiä kohtaan kuuntelemalla lapsia, mikä merkitsee sekä lei-kin havainnointia että kielellistä kommunikointia lasten kans-sa. Kasvattajat tutustuvat myös siihen todellisuuteen, jota las-ten leikit heijastavat. Kasvattajat seuraavat esimerkiksi lastenpopulaarikulttuuria, johon media kuuluu nykypäivänä oleelli-sena osana.

Kasvattajat osaavat eritellä leikkejä myös oppimisen näkö-kulmasta. He ymmärtävät leikin merkityksen esimerkiksikuvittelun kyvyn, toisen asemaan asettumisen, sosiaalisten tai-tojen, kielen oppimisen ja liikunnallisten taitojen kannalta. Kas-


vattajat tiedostavat ja osaavat käyttää hyväkseen leikin kytken-töjä kaikkiin toiminnan osa-alueisiin, mutta he antavat tilaamyös lapsesta lähteville hetkellisesti rajuillekin leikki-ideoille.

VarhaiskasvatusympäristöLeikkiympäristön tietoinen luominen, ylläpitäminen ja uudis-taminen ovat olennainen osa varhaiskasvatusta. Rikkaan leikki-ympäristön rakentaminen perustuu kasvattajien asiantunte-mukseen lasten leikin kehitysvaiheista ja leikkikulttuurista.Leikkiympäristön muokkaamisessa otetaan huomioon myös las-ten ajankohtaiset kiinnostuksen aiheet. Lapset osallistuvat ym-päristön ylläpitämiseen ja uudistamiseen kykyjensä mukaan.Leikkiympäristön rikastuttaminen tarjoaa luontevan yhteistyö-mahdollisuuden myös vanhemmille.

Sekä sisä- että ulkotilojen suunnittelussa otetaan huomioonlasten ikä ja kehitys sekä erilaisten leikkien vaatimat aika-, tila-ja välineratkaisut. Välineiden tulee olla monipuolisia sekämuunneltavia, ja niitä tulee olla riittävästi. Leikkiympäristöälaajennetaan lähiympäristöön ja luontoon mahdollisuuksienmukaan.

Liikkuminen

Lapselle merkitykselliset kokemuksetPäivittäinen liikkuminen on lapsen hyvinvoinnin ja terveen kas-vun perusta. Liikkuessaan lapsi ajattelee, kokee iloa, ilmaiseetunteitaan ja oppii uutta. Liikkuminen on myös vauhtia ja elä-myksiä, hikeä ja hengästymistä. Liikunnallisen elämäntavan ke-hittyminen alkaa jo varhaislapsuudessa.

Liikkuminen on lapselle luonnollinen tapa tutustua itseen-sä, toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Lapsen tietoisuus omastakehostaan ja sen hallinnasta luo pohjaa terveelle itsetunnolle.

Kasvattajayhteisön toimintaKasvattajayhteisön toiminnassa ja arjen valinnoissa on tärkeää,että lapsille annetaan mahdollisuus päivittäiseen liikkumiseen.Kasvattajien tehtävänä on luoda lapsille liikuntaan virittävä ym-päristö, poistaa liikuntaan liittyviä esteitä ja opettaa turvallistaliikkumista lapsen toimintaympäristössä. Vähän liikkuvien las-ten kannustaminen liikkumiseen on tärkeää.


Säännöllisellä ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lap-sen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja motoriselle oppimiselle.On tärkeää, että kasvattajat osaavat hyödyntää rinnakkain eri-laisia opetustyylejä ja että jokaisen lapsen motorista kehittymistähavainnoidaan säännöllisesti. Motorisen aktiivisuuden yhdis-täminen toimintaan ja opetukseen lisää lasten oppimisen mah-dollisuuksia.

Kasvattajayhteisön yhteinen pohdinta liikunnan merkityk-sestä lasten oppimiselle luo perustan laadukkaalle liikunta- jaterveyskasvatuksen toteutukselle ja liikuntamyönteiselle toimin-takulttuurille.

VarhaiskasvatusympäristöHyvä varhaiskasvatusympäristö vahvistaa lapsen luonnollistaliikkumisen halua, herättää lapsessa halun oppia uusia asioitaja innostaa kehittämään omia taitojaan. Ympäristön tulee ollasopivan haasteellinen, liikkumaan ja leikkimään motivoiva. Pihaon lapsen keskeisin liikuntapaikka, joten sen tulee olla liikku-miseen houkutteleva. Liikuntavälineiden tulee olla lasten käy-tettävissä myös omaehtoisen liikunnan ja leikin aikana. Ympä-röivän luonnon ja alueen liikuntapaikkojen mahdollisuudethyödynnetään.

Tilojen suunnittelussa ja käytössä avainsana on muunnel-tavuus, sillä liikkuva lapsi tarvitsee tilaa. Lapsilla tulee olla myössisätiloissa mahdollisuus myös vauhdikkaaseen liikkumiseen,leikkiin ja peliin.

Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen

Lapselle merkitykselliset kokemuksetTaiteelliset peruskokemukset syntyvät musiikillista, kuvallista,tanssillista ja draamallista toimintaa, kädentaitoja sekä lastenkirjallisuutta vaalivassa lapsen kasvuympäristössä. Taiteellistenkokemusten intensiivisyys ja lumous virittävät lapsen toimin-nallisuuden ja tempaavat mukaansa. Taidetta tekevän ja kokevanlapsen esteettisessä maailmassa on oppimisen iloa, taiteellistadraamaa, muotoja, ääniä, värejä, tuoksuja, tuntemuksia ja eriaistialueiden kokemusten yhdistelmiä. Taiteessa lapsella on mah-dollisuus kokea mielikuvitusmaailma, jossa kaikki on mahdol-lista ja leikisti totta.


Taiteeseen sisältyy myös lapsen oppimiseen ja harjoitteluunliittyvää säännönmukaisuutta. Lapsi nauttii taiteesta, taidoistaja ilmaisusta sekä tehdessään yksin että osallistuessaan erilai-siin tuotoksiin yhdessä muiden kanssa. Taiteellisen kokemisenja tekemisen kautta lapsi kehittyy yksilönä ja ryhmän jäsenenä.Varhaislapsuudessa saatujen taiteellisten peruskokemusten va-raan rakentuvat lapsen myöhemmät taidemieltymykset ja va-linnat sekä hänen kulttuuriset arvostuksensa.

Kasvattajayhteisön toimintaKasvattajayhteisö mahdollistaa lapsen taiteellisen kokemisen jailmaisemisen lapsen omia persoonallisia valintoja ja havaintojakunnioittaen. Kasvattaja antaa tilaa, aikaa ja rauhaa lapsen omal-le mielikuvitukselle ja luovuudelle. Luovat ideat ja ilo yhdessätekemisestä ohjaavat kokonaisvaltaisten toiminnan prosessientoteutusta ja ajankäyttöä. Lapsella tulee olla mahdollisuus toi-mia monipuolisesti taiteen eri alueilla, ja hänen tulee saada esi-merkiksi maalata, piirtää, soittaa, laulaa, rakentaa, näytellä, tans-sia, nikkaroida, askarrella, ommella, kuunnella tai keksiä satujaja runoja.

Kasvattaja ohjaa lasta teknisessä osaamisessa ja myös har-joittelussa, jossa keskitytään lapsen itsensä asettamiin arvokkai-siin tavoitteisiin. Kasvattaja dokumentoi lasten taiteellista toi-mintaa ja järjestää tilaisuuksia lasten taiteellisten tuotosten esit-tämiseen. Kasvattajayhteisön tulee keskuudessaan tukea myöskasvattajien erilaisia ammatillisia taitoja, luovuutta, spontaani-suutta ja uskallusta improvisointiin. Kasvattaja löytää taiteestamyös välineen ihmisyyteen kasvamisessa ja kasvattamisessa.

VarhaiskasvatusympäristöVarhaiskasvatusympäristössä lapsella on mahdollisuus kokea tai-teellisia elämyksiä sekä aikaa ja tilaa tutkia vapaasti taiteellisiamateriaaleja, ideoita ja käsitteitä ja harjoittaa monipuolisesti tai-tojaan. Ympäristön esteettisyys sellaisenaan voi olla lapselle tai-de-elämys. Varhaiskasvatusympäristössä lapsen taiteellinen il-maisu ja osaaminen tuodaan esille.

Taiteellisen asiantuntemuksen laatua voidaan rikastuttaa yh-teistyöllä paikallisen kulttuuritoimen tai muiden lastenkulttuu-ria edistävien asiantuntijoiden kanssa. Taiteesta iloitseva ja naut-tiva kasvattaja luo ympäristössään innostavan ilmapiirin ja an-taa samalla esikuvan taiteeseen suhtautumisen tavoista.


Tutkiminen

Lapselle merkitykselliset kokemuksetTutkiva ihmettely on lapselle syntymästä saakka luontaista. Tut-kiessaan lapsi tyydyttää uteliaisuuttaan ja kokee osallisuutta ym-pärillään olevaan maailmaan ja yhteisöön. Lapsen oma koke-musmaailma sekä vuorovaikutus muiden lasten ja aikuisten sekälähiympäristön kanssa toimivat eri-ikäisten lasten oman tutki-misen innoittajina. Lapsi kokee, että hänen tutkiva ihmettelynsä,kysymyksensä, pohdintansa ja toimintansa on merkityksellistä.Hän voi itse sekä yhdessä muiden kanssa rauhassa kokeillen tut-kia uusia asioita. Yrityksen, erehdyksen ja oivalluksen kokemusylläpitää ja vahvistaa lapsessa oppimisen iloa.

Kasvattajayhteisön toimintaKasvattajat luovat tutkimiselle innostavan, avoimen ja kan-nustavan ilmapiirin omilla asenteillaan ja toiminnallaan. Kas-vattajat mahdollistavat lapsille monipuolisia, lasten omaa mie-lenkiintoa ylläpitäviä kokemuksia ja antavat aikaa tutkimiselleja ihmettelylle. Yhdessä lasten kanssa oppien ja tutkien kasvat-tajat ohjaavat ja kannustavat lapsia erilaisissa hoivan, kasvatuk-sen ja opetuksen tilanteissa kokeilemaan, etsimään selityksiämaailman ilmiöihin. Omalla toiminnallaan kasvattajat mahdol-listavat ja kannustavat lasten omaa ajattelua, ongelmanratkaisuaja mielikuvitusta.

VarhaiskasvatusympäristöMyönteinen ja kannustava varhaiskasvatusympäristö tukee lap-sen tutkivaa toimintaa. Tutkimiseen innostava varhaiskasva-tusympäristö on monipuolinen. Se tarjoaa lasten käyttöön run-saasti erilaisia lasten mielenkiintoa herättäviä materiaaleja javälineitä. Lähiympäristö ja luonto ovat oleellinen osa tutkimi-sen ympäristöä. Ympäristö myös tuo lasten ja kasvattajien yh-teiseen toimintaan tiedollisia ja kokemuksellisia aineksia. Mo-nipuolinen ja joustava varhaiskasvatusympäristö mahdollistaakaikkien aistien ja koko kehon käytön tutkimisen, kokeilemi-sen ja oivalluksen välineinä.


3.8 Sisällölliset orientaatiot6

6 Orientaatiot muodostuvat perusolemukseltaan toisistaan eroavista suuntautumis- jasuhtautumistavoista ilmiöihin ja asioihin. Sisällöllisten orientaatioiden järjestys asiakirjassa etenee yhden totuuden tai oikeanvastauksen sisältävistä orientaatioista kohden moniulotteisia ja moniarvoisia orientaa-tioita.

Lapset oppivat koko ajan erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa.Toimiessaan vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmisten kans-sa lapset käsittelevät ja jäsentävät tietoa olemassa olevienkäsiterakenteidensa avulla ja ovat aktiivisia oppijoita. Kasvatta-minen toimintana edellyttää kasvattajalta aina arvovalintoja,mikä näkyy esimerkiksi varhaiskasvatusympäristön rakentami-sessa tehdyissä valinnoissa.

Varhaiskasvatuksessa lasten erilaisten toimintojen kirjossaon tarpeen saavuttaa kehityksellinen tasapaino niin, että kasvat-tajalla on selvä kuva siitä, miten kunkin lapsen kasvutapahtumaetenee. Varhaiskasvatuksen sisältöjen välistä tasapainoa voidaantarkastella eräiden inhimillisen ymmärryksen, tiedon ja koke-misen perusmuotojen avulla. Perusmuotoja on useita ja ne täy-dentävät toisiaan. Tämän viitekehyksen avulla pyritään turvaa-maan lapselle maailmasta syntyvän kuvan monipuolisuus, eheysja kokonaisvaltaisuus.

Lapsen varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt rakentuvat seu-raavien orientaatioiden muodostaman kokonaisuuden varaan:

– matemaattinen orientaatio– luonnontieteellinen orientaatio– historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio– esteettinen orientaatio– eettinen orientaatio– uskonnollis-katsomuksellinen orientaatioOrientaation käsitteellä korostetaan sitä, että tarkoituksena

ei ole oppiaineiden sisältöjen opiskelu vaan sellaisten välinei-den ja valmiuksien hankinnan aloittaminen, joiden avulla lapsivähitellen pystyy perehtymään, ymmärtämään ja kokemaan ym-päröivän maailman monimuotoisia ilmiöitä. Kullakin orien-taatiolla on omat kriittisen ajattelun tapansa, omat luovuudenilmentämisen keinonsa, omat mielikuvituksen harjaannut-tamisen menetelmänsä ja omat ratkaisumallinsa jalostaa tun-teita ja suunnata toimintaa.


Orientaation käsitteen käytöllä korostetaan myös sitä, ettäniihin kuuluvien sisältöjen varsinainen valinta ja muokkaami-nen ovat ympäristö- ja tilannesidonnaisia. Kasvattajayhteisöllätulee olla käytettävissä lasten yleinen ikäkausididaktinen jakehitysvaiheisiin liittyvä tietämys ja sen lisäksi sisältöjen valin-nan ja muokkaamisen kannalta välttämätön lapsiryhmän sekätoimintaympäristön ja -olosuhteiden tuntemus. Onnistuneidensisältöjen valintojen seurauksena lapsille parhaimmillaan alkaaavartua käsityksiä niistä perustavoista, joilla inhimillisiä koke-muksia muokataan ja selitetään historiallisen kehityskulun tu-loksena.

Eri orientaatioiden aiheet, ilmiöt ja sisällöt liitetään lastenlähiympäristöön, arkeen ja konkreettisiin kokemuksiin niin, ettälapset voivat tehdä asioista havaintoja ja muodostaa omia käsi-tyksiään. Aineksia eri orientaatioiden sisällöiksi on saatavissamyös kirjastoista, teattereista, näyttelyistä jne. Lisäksi infor-maatioteknologia eri sovellutusalueineen tarjoaa monimuotoi-sia sisältöjä työskentelyyn.

Yksittäisten, konkreettisten sisältöjen valinnassa lasten omillakiinnostuksen kohteilla, tarpeilla ja paikallisilla olosuhteilla onratkaiseva merkitys. Varhaiskasvatuksessa lapsi ei opiskele eikäsuorita eri orientaatioiden sisältöjä tai oppiaineita eikä lapsilleaseteta suoriutumisvaatimuksia. Orientaatiot muodostavatvarhaiskasvatuksesta vastaavalle henkilökunnalle kehyksen sii-tä, millaisia kokemuksia, tilanteita ja ympäristöjä aikuisten tu-lee etsiä, muokata ja tarjota lasten ja lapsiryhmien toimintaa jaoppimista varten.

Kieli on kommunikaation ja vuorovaikutuksen väline kaik-kien orientaatioiden alueilla. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärke-ää, että kaikissa varhaiskasvatuksen hoito-, kasvatus- ja opetus-tilanteissa käytetään mahdollisimman hyvää ja tarkkaa kieltäsekä myös avataan uusia käsitteitä lapsille.

Matemaattinen orientaatio

Matemaattinen orientaatio perustuu suljetussa käsitejärjestel-mässä tapahtuvaan vertaamiseen, päättelemiseen ja laskemiseen.Varhaiskasvatuksessa vertaaminen, päätteleminen ja laskemi-nen tapahtuvat arkielämän tilanteissa leikinomaisesti konkreet-tisten lapsille tuttujen ja heitä kiinnostavien materiaalien, esi-neiden ja välineiden avulla.


Havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla syvennytään elolli-sen luonnon ilmiöihin. Tämänkin orientaation aiheet moninai-sine ilmiöineen, eläimineen ja kasveineen eri vuodenaikoina ovatlapsen lähiympäristössä sisällä ja ulkona. Luonnontieteelliselleorientaatiolle on ominaista kokeellisen menetelmän käyttö.Kontrolloiduissa olosuhteissa perehdytään syy-seuraus-tyyppisiin vaikutussuhteisiin, joiden kautta luonnon ilmiöt janiihin vaikuttavat tekijät alkavat vähitellen avautua lapsille.

Luonnontieteellinen orientaatio

Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio

Historiallis-yhteiskunnallisesssa orientaatiossa rakennetaan las-ten kanssa kuvaa menneisyydestä samoin kuin nykyisyydestäniistä kertovien esineiden ja dokumenttien avulla. Lähiympä-ristön ja kotiseudun kohteet ja nähtävyydet saavat aika-ulottuvuuden ja merkityksiä. Näkökulmia menneisiin tapah-tumiin ja siltaa niistä nykyaikaan voivat avata myös vanhem-mat ihmiset, lasten vanhemmat ja lapset itse.

Esteettinen orientaatio

Esteettinen orientaatio on laaja ja monitahoinen. Se avautuuhavaitsemisen, kuuntelemisen, tuntemisen ja luomisen, muttamyös kuvittelun ja intuition avulla. Orientaation kohteista jasen kohteisiin lapsille syntyy kauneuden, harmonian, melodi-an, rytmin, tyylin, jännityksen ja ilon, mutta myös niiden vas-takohtien kautta omakohtaisia aistimuksia, tuntemuksia ja ko-kemuksia. Lapsen arvostukset, asennoituminen ja näkemyksetalkavat hahmottua. Ihmisenä ja ihmisyyteen kasvun kannaltasamastuminen on yksi orientaation tärkeä prosessi.

Eettinen orientaatio

Eettisessä orientaatiossa tarkastellaan arvo- ja normimaailmankysymyksiä. Lasten jokapäiväinen elämä sisältää tilanteita ja ta-pahtumia, joita voidaan pohtia ja tarkastella oikean ja väärän,


hyvän ja pahan, totuuden ja valheen näkökulmista. Myös oi-keudenmukaisuuden, tasa-arvon, kunnioituksen ja vapaudenkysymyksiä voidaan käsitellä luontevasti päivittäisten tapahtu-mien yhteydessä. Olennaista on ottaa huomioon lasten kehitys-taso. Pelot, ahdistus ja syyllisyys kuuluvat myös lasten elämään.Niitä käsitellään lasten kanssa niin, että lapsi voi tuntea olonsaturvalliseksi.

Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio

Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodosta-vat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Lapsenoman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin jakäytäntöihin perehdytään. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hil-jaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsenherkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista kunni-oitetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Lapsia lähellä olevien erilais-ten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan. Lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssauskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisesta si-sällöstä.

Sisällöllisten orientaatioiden jatkumo esiopetuksenopetussuunnitelman perusteiden sisältöalueisiin

Sisällöllisten orientaatioiden kautta lapsille avautuu vähitelleninhimillisen ymmärryksen, tiedon ja kokemisen monimuotoistakirjoa ja siihen liittyviä prosesseja. Orientaatiot on muotoiltuoppiaineita laaja-alaisemmiksi. Myöskään esiopetuksessa ei olevarsinaisia oppiaineita. Esiopetuksen opetussuunnitelmanperusteissa oppiaineiden sijaan käsitellään esiopetuksen keskei-siä sisältöalueita. Esiopetuksen keskeiset sisältöalueet voidaansijoittaa varhaiskasvatuksen sisällöllisten orientaatioiden yhte-yteen ja osoittaa siten, minkälaisia jatkumoja varhaiskasvatuk-sen sisällöllisistä orientaatioista muodostuu esiopetuksen kes-keisiin sisältöalueisiin.

Matemaattinen orientaatio on selkeästi esiopetuksen mate-matiikan sisältöalueen taustalla. Luonnontieteellisestä orientaa-tiosta puolestaan on yhteydet ennen kaikkea ympäristö- ja luon-

30 4 Vanhempien osallisuus lasten varhaiskasvatuksessa

nontiedon, mutta myös terveyden sekä fyysisen ja motorisenkehityksen sisältöalueisiin. Historiallis-yhteiskunnallinen orien-taatio on kielen ja vuorovaikutuksen, etiikan ja katsomuksen,ympäristö- ja luonnontiedon, terveyden sekä taiteen ja kulttuu-rin sisältöalueiden taustalla. Esteettisellä orientaatiolla on kyt-kennät kielen ja vuorovaikutuksen, etiikan ja katsomuksen sekätaiteen ja kulttuurin sisältöalueisiin. Eettinen orientaatio jauskonnollis-katsomuksellinen orientaatio puolestaan liittyvätselkeästi etiikan ja katsomuksen sisältöalueeseen, vaikka ne voiperustellusti liittää osin myös kielen ja vuorovaikutuksen sekätaiteen ja kulttuurin sisältöalueisiin.

4 Vanhempien osallisuus lasten varhaiskasvatuksessa 31

Kasvatuskumppanuudella varhaiskasvatuksessa tarkoitetaanvanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yh-dessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tuke-misessa. Tämä edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuut-ta ja toistensa kunnioittamista. Vanhemmilla on lastensa ensi-sijainen kasvatusoikeus ja -vastuu sekä oman lapsensa tunte-mus. Henkilöstöllä on koulutuksensa antama ammatillinen tietoja osaaminen sekä vastuu kasvatuskumppanuuden ja tasaver-taisen yhteistyön edellytysten luomisesta.

Kasvatuskumppanuus lähtee lapsen tarpeista, jolloin var-haiskasvatuksen toimintaa ohjaa lapsen edun ja oikeuksien to-teuttaminen. Kasvatuskumppanuudessa yhdistyvät lapselle kah-den tärkeän tahon, vanhempien ja varhaiskasvatuksenkasvattajien tiedot ja kokemukset. Vanhempien ja kasvattajientiedot lapsesta luovat yhdessä parhaat edellytykset lapsen hy-vinvoinnin turvaamiselle. Kasvatuskumppanuuteen liittyvistäarvoista, näkemyksistä ja vastuista tulee keskustella sekäkasvattajayhteisön kesken että vanhempien kanssa.

Kasvatuskumppanuudessa on kysymys paitsi vanhempienja henkilöstön asennoitumisesta yhteiseen kasvatustehtäväänmyös sen konkreettisesta organisoinnista ja sopimisesta molem-mille osapuolille sopivalla tavalla. Henkilöstöllä on ensisijainenvastuu sisällyttää alusta alkaen perhekohtaisesti kasvatus-kumppanuus luontevaksi osaksi lapsen varhaiskasvatusta. Van-hemmille järjestetään mahdollisuuksia kasvatuskeskustelui-hin paitsi oman lapsen osalta myös yhdessä muiden vanhem-pien ja koko henkilöstön kanssa. Kasvatuskumppanuuden yh-tenä tavoitteena on myös edistää vanhempien keskinäisen yh-teistyön muotoja ja tapoja.

Vanhempienosallisuus lastenvarhaiskasvatuksessa

4

4.1 Kasvatuskumppanuus

32 4 Vanhempien osallisuus lasten varhaiskasvatuksessa

Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on tunnistaaherkästi ja mahdollisimman varhain lapsen jollakin kasvun, ke-hityksen tai oppimisen alueella mahdollinen tuen tarve ja luo-da yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa yhteinen toiminta-strategia lapsen tukemiseksi. Myös ongelmatilanteissa lapsenvanhempien ja henkilöstön väliselle yhteistyösuhteelle tulee luo-da kasvatuskumppanuuden ilmapiiri.

4.2 Vanhempien osallisuus yksikön toiminnansuunnittelussa ja arvioinnissa

Henkilöstö vastaa yksikön varhaiskasvatussuunnitelman laati-misesta. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa yksi-kön varhaiskasvatussuunnitelman sisältöön ja osallistua sen ar-viointiin yhdessä muiden vanhempien kanssa.

Lähtökohtana vanhempien ja lasten suorittamalle arvioin-nille on, että varhaiskasvatussuunnitelma on koko kasvatus-yhteisön yhdessä laatima, se on aktiivisessa käytössä ja sen si-sältö perusteineen on koko henkilöstön ja vanhempien tiedos-sa. Vanhempien ja lasten suorittama toiminnan arviointi on osavarhaiskasvatuksen jatkuvaa kehittämistä. Vanhemmat seuraa-vat ja arvioivat varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteiden to-teutumista sekä henkilöstö arvioi ja kehittää suunnitelmaa sekämääräajoin että aina tarvittaessa.

4.3 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja senarviointi

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan jokaiselle päivä-hoidossa olevalle lapselle yhteistyössä vanhempien kanssa jasuunnitelman toteutumista arvioidaan säännöllisesti.7

Yksittäisen lapsen varhaiskasvatus perustuu henkilöstön javanhempien yhdessä hoitosuhteen alussa laatimaan lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaan, jonka tavoitteena on lapsen yk-silöllisyyden ja vanhempien näkemysten huomioon ottaminentoiminnan järjestämisessä. Suunnitelman perusteella koko hen-

7 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000

4 Vanhempien osallisuus lasten varhaiskasvatuksessa 33

kilöstö voi toimia johdonmukaisesti ja lapsen yksilölliset tar-peet tiedostaen. Henkilöstön tehtävänä on havainnoida lapsenkehitystä systemaattisesti ja tietoisesti sekä ottaa havainnointi-tieto huomioon toiminnan suunnittelussa ja yhdessä vanhem-pien kanssa tehtävissä lapsikohtaisissa varhaiskasvatussuun-nitelmissa.

Suunnitelmassa otetaan huomioon lapsen kokemukset, tä-män hetken tarpeet ja tulevaisuuden näkymät, lapsen mielen-kiinnon kohteet, vahvuudet ja lapsen yksilölliset tuen ja ohja-uksen tarpeet. Keskustelussa vanhempien kanssa kiinnitetäänerityistä huomiota lapsen kehitystä vahvistaviin myönteisiinpuoliin. Lapsen hyvinvointiin liittyvät huolen aiheet ja ongel-mat tuodaan esille mahdollisimman konkreettisina ja niihinhaetaan ratkaisua yhdessä vanhempien kanssa.

Varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssayhteistyön toimintatavoista. Lapsi voi myös itse osallistuavarhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja arviointiin van-hempien ja henkilöstön yhdessä sopimalla tavalla. Lapsenvarhaiskasvatussuunnitelman toteutumista seurataan ja arvi-oidaan säännöllisesti sekä henkilöstön kesken että vanhempienkanssa.

Henkilöstön tulee huolehtia siitä, että lapsen varhaiskasva-tussuunnitelma ja lapsen esiopetuksen suunnitelma muodos-tavat toimivan kokonaisuuden.

5 Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa 35

Erityinen tukivarhaiskasvatuksessa

5

Lapsen tuen tarve8 ja sen arviointi

8 Laissa lasten päivähoidosta käytetään käsitettä ”erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalapsi”. Tässä asiakirjassa lähtökohtana on laaja-alainen näkemys lapsen tuen tarpeista janiihin vastaaminen lapsen varhaiskasvatusta tukemalla.

Lapsen tuen tarpeen arvioinnin lähtökohtana varhaiskas-vatuksessa on vanhempien ja kasvatushenkilöstön havaintojenyhteinen tarkastelu tai lapsen aiemmin todettu erityisen tuentarve. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen taitunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla eripituisiaaikoja. Tuen tarve voi syntyä myös tilanteessa, jossa lapsen kas-vuolot vaarantavat tai eivät turvaa hänen terveyttään tai kehi-tystään.

Lapsen tuen tarvetta arvioitaessa olennaista on tunnistaa jamääritellä lapsen yksilölliset toimintamahdollisuudet eri ym-päristöissä ja erilaisissa kasvatuksellisissa tilanteissa sekä niihinliittyvät tuen ja ohjauksen tarpeet. Tärkeää on myös luoda tuensuunnittelun pohjaksi kokonaiskuvaa lapsesta, hänen vahvuuk-sistaan ja häntä kiinnostavista ja innostavista asioista.

Tarvittaessa arvioinnin tueksi hankitaan lapsen tuen kan-nalta tarkoituksenmukaisen asiantuntijan lausunto, mutta var-haiskasvatuksen tukitoimet lapselle aloitetaan heti kun tuentarve on havaittu. Tarvittaessa konsultoidaan vanhempien kans-sa yhdessä sovitulla tavalla varhaiskasvatuksen omia tai mui-den tahojen asiantuntijoita. Tavoitteena on ennaltaehkäistä lap-sen tuen tarpeen kasautumista ja pitkittymistä.

36 5 Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa

Tuki järjestetään mahdollisimman pitkälle yleisten varhais-kasvatuspalvelujen yhteydessä siten, että lapsi toimii ryhmänjäsenenä muiden lasten kanssa ja hänen sosiaalisia kontaktejaanryhmässä tuetaan. Lapsen tarvitsema tuki aloitetaan mahdolli-simman varhaisessa vaiheessa. Osana tuen järjestämistä tehos-tetaan yhteistyötä vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilös-tön kesken.

Varhaiskasvatuksen tukitoimina lapsen fyysistä, psyykkistäja kognitiivista ympäristöä mukautetaan lapselle sopivaksi. Päi-vittäistä kasvatustoimintaa mukautetaan eriyttämällä, perus-taitojen harjaannuttamisella sekä lapsen itsetunnon vahvista-misella. Lisäksi vahvistetaan suunnitelmallisesti varhaiskasva-tuksen arjen kuntouttavia elementtejä, joita ovat esim. struk-tuuri9, hyvä vuorovaikutus, lapsen oman toiminnan ohjaus10 jaryhmätoiminta.

Tuen järjestämisen periaatteet ja varhaiskasvatuksentukitoimet

Varhaiskasvatuksen yksilöllistäminen

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan sisällytetään lapsen tuentarpeen määrittely ja tuen järjestäminen.11 Suunnitelmassa ku-vataan, miten lapsen yksilöllinen ohjaus ja varhaiskasvatus so-vitetaan yhteen ja mitä muutoksia kasvatuksellisessa toiminnassaja fyysisessä ympäristössä toteutetaan. Muutostarpeita arvioi-taessa kasvattajayhteisö tarkastelee toimintaansa ja mahdolli-suuksiaan ohjata lasta.

Eri tahoilla lapselle laaditut kasvatus-, kuntoutus- ja lapsenesiopetuksen suunnitelmat sovitetaan yhtenäiseksi kokonaisuu-deksi. Päivähoidon, esiopetuksen ja koulun alkaessa sekä hoi-topaikkojen vaihtuessa tai muissa lapsen siirtymävaiheissa tuenjatkuvuudesta huolehditaan.

9 Päivähoitoympäristön struktuuri käsittää ajan, tilan ja ihmisten selkeän rakenteen si-ten, että lapsi kykenee ennakoimaan ja oppimaan tapahtumien kulkua. Struktuurin ar-viointi edellyttää lapsen päivittäisten toimintojen ja toimintatilojen sekä sosiaalistenkontaktien selkeyttämistä. Struktuurin ylläpito kuuluu erityispedagogisen ohjauksenmenetelmiin.10 Lapsen oman toiminnan ohjaus vahvistaa lapsen kykyä arvioida ja kehittää omaa toi-mintaansa ja käyttäytymistään suhteessa muihin tai esimerkiksi tarkkaavaisuuden yllä-pitämistä tukevien työtapojen löytämiseksi.11 Tämä osa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa muodostaa päivähoitolain tarkoittamankuntoutussuunnitelman erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalle lapselle.

5 Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa 37

Tukipalvelujen toteutus varhaiskasvatuksessa

Lapsen tarpeen mukaan varhaiskasvatukseen voi liittyä muitatukipalveluja, esimerkiksi kuntoutusohjaus, terapia ja/tai eri-tyisopetus oppivelvollisuuden piirissä oleville lapsille.12 Ne jär-jestetään kokonaiskuntoutuksena siten, että kasvatuksellinen jalääketieteellinen kuntoutus muodostavat yhtenäisen kokonai-suuden ja palvelujen yhteensovittamiseen kiinnitetään huomio-ta. Tämä edellyttää eri viranomaisten yhteistyötä, riittävää jaosaavaa henkilöstöä sekä lapsen tarpeita vastaavia tiloja, väli-neitä ja materiaaleja.

12 Perusopetuslaki (628/1998) 25 §; Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000,13 §.

6 Varhaiskasvtuksen toteuttamisen eräitä näkökohtia 39

Kieli- ja kulttuuri-näkökohtia varhais-kasvatuksessa

6

Eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tarkoitetaan tässä sekäsaamelaisia, romaneja ja viittomakielisiä että maahanmuut-tajataustaisia lapsia. Kulttuurivähemmistöihin kuuluvilla lap-silla tulee olla mahdollisuus kasvaa monikulttuurisessa yhteis-kunnassa oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen yhteiskunnanjäseniksi. Varhaiskasvatus järjestetään tavallisten varhais-kasvatuspalvelujen yhteydessä siten, että lapsi kuuluu lapsiryh-mään ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan.

Suomessa julkinen varhaiskasvatus perustuu yleisiin varhais-kasvatuksen tavoitteisiin ja lapsen kulttuurisen taustan ja äi-dinkielen huomioon ottamiseen. Vaikka sukupuolten asemavaihtelee eri kulttuureissa, suomalaisessa varhaiskasvatuksessalähtökohtana on tyttöjen ja poikien välinen tasa-arvoisuus. Var-haiskasvatuksen toteutuksessa edellytetään hyvää kulttuuristaymmärrystä, jotta erilaisten perheiden lasten tarpeita ja van-hempien kasvatukselle asettamia tavoitteita voidaan käsitellähenkilöstön ja vanhempien kesken tasavertaisesti ja vastavuo-roisesti.

Vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämises-tä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä. Varhaiskasva-tuksessa lasta rohkaistaan käyttämään omaa äidinkieltään. Van-hempien ja lapsen äidinkielisen kasvuympäristön tietoa ja osaa-mista hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan oman äidinkie-len tukemisessa myös varhaiskasvatuksessa.

Osallistuminen varhaiskasvatukseen tukee eri kieli- ja kult-tuuritaustaisten lasten mahdollisuutta oppia suomea tai ruot-sia toisena kielenä luonnollisissa tilanteissa toisten lasten jakasvattajien kanssa. Lapsi tarvitsee lisäksi järjestelmällistä oh-jausta kielen omaksumiseen ja käyttöön. Lapsen kielen ja kult-

6.1 Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapsetvarhaiskasvatuksessa

40 6 Varhaiskasvtuksen toteuttamisen eräitä näkökohtia

tuurin tukemisesta sovitaan vanhempien kanssa tehtävässä lap-sen varhaiskasvatussuunnitelmassa.

Varhaiskasvatuksessa lapsen omaan kulttuuriin, elämän-tapoihin ja historiaan perehdytään, niitä arvostetaan ja ne nä-kyvät varhaiskasvatuksen arkipäivässä. Yhteistyössä vanhempi-en ja eri kulttuuriyhteisöjen kanssa edistetään lapsen kulttuu-riperinteen jatkumista ja tuetaan lapsen mahdollisuutta ilmen-tää omaa kulttuuritaustaansa varhaiskasvatuksessa. Näin tue-taan lasten oman identiteetin vahvistumista.

Varhaiskasvatuksessa otetaan edellä olevan lisäksi huomiooneri kulttuuriryhmien erityispiirteet ja omat painotukset seuraa-vasti:

Saamelaisten lasten varhaiskasvatusSuomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea,inarinsaamea ja koltansaamea. Lasten vanhempien ja saame-laiskulttuurin edustajien kanssa tehdään yhteistyötä saamenkielen tukemiseksi sekä saamelaiskulttuurin tuntemiseksi var-haiskasvatuksessa. Saamenkielisten lasten varhaiskasvatus toteu-tetaan ensisijaisesti yhdessä muiden saamenkielisten lastenkanssa.

Romanilasten varhaiskasvatusRomanikulttuurin edustajien kanssa luodaan yhteistyöver-kostoja ja lisätään henkilöstön romanien kulttuurin tuntemus-ta. Romanilasten varhaiskasvatukseen osallistumista lisätäänromanivanhempien kanssa yhteistyössä. Romanilasten tulee saa-da tukea suomen tai ruotsin kielessä.

Viittomakielisten lasten varhaiskasvatusViittomakieli voi olla lapsen äidinkieli, ensikieli tai toinen kieli.Varhaiskasvatus toteutetaan ensisijaisesti viittomakielisten ryh-mässä tai sekaryhmässä, joka koostuu viittomakielisistä,viittomakommunikaatiota ja puhuttua kieltä käyttävistä lapsista.Tavoitteena on myös, että lapsi tutustuu tulkin käyttöön var-haiskasvatuksen eri tilanteissa.

6 Varhaiskasvtuksen toteuttamisen eräitä näkökohtia 41

Maahanmuuttajataustaisten lastenvarhaiskasvatusMaahanmuuttajataustaisten lasten varhaiskasvatuksessa on eri-tyisen tärkeää tiedottaa ja keskustella vanhempien kanssa suo-malaisen varhaiskasvatuksen tavoitteista ja periaatteista. Samallakun edistetään maahanmuuttajataustaisten lasten suomen tairuotsin kielen omaksumista, vanhemmille kerrotaan lapsenoman äidinkielen kehittämisen merkityksestä ja keinoista. Näinluodaan pohjaa toiminnalliselle kaksikielisyydelle. Myös varhais-kasvatuksessa edistetään lasten kotoutumista.

6.2 Kielikylpy, vieraskielinen varhaiskasvatus javaihtoehtoiseen pedagogiikkaan perustuvavarhaiskasvatus

Kielikylvyssä, vieraskielisessä tai vaihtoehtoiseen pedagogiikkaanperustuvassa varhaiskasvatuksessa sovelletaan varhaiskasvatuk-sen valtakunnallisia linjauksia ja varhaiskasvatussuunnitelmanperusteita. Näitä ratkaisuja käytettäessä on tärkeää, että lapsenvanhemmat saavat riittävästi tietoa käytettävästä toiminta-filosofiasta ja varhaiskasvatuksen erityistavoitteista.

Kielikylpy

Kielikylpyä voidaan järjestää toisella kotimaisella tai vähem-mistökielellä kolmen vuoden iästä lähtien pääsääntöisesti lap-sille, joiden äidinkieli on paikkakunnan enemmistön kieli. Täl-löin hyödynnetään kaksikielisen ympäristön mahdollisuus tu-kea lapsen toisen kotimaisen tai vähemmistökielen oppimista.Varhaiseen täydelliseen kielikylpyyn yksikielinen lapsi voi osal-listua noin kolmen ikävuoden jälkeen, jolloin äidinkielen tai-dot ovat kehittyneet niin, ettei uuden kielen oppiminen vaiku-ta kielteisesti äidinkielen kehitykseen. Kielikylvyssä tulee yhdessävanhempien kanssa turvata lapsen oman äidinkielen ikätasoinenkehittyminen. Kunnan tulee varmistaa, että varhaiskasvatuk-sessa aloitettu kielikylpy voi jatkua perusopetuksessa.

42 6 Varhaiskasvtuksen toteuttamisen eräitä näkökohtia

Vieraskielinen varhaiskasvatus

Vieraskielinen varhaiskasvatus tapahtuu jollain muulla kuinkotimaisella kielellä. Vieraskielisessä varhaiskasvatuksessa ole-vien lasten vanhemmilla on vastuu lapsen äidinkielen kehitty-misestä.

Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai kasvatusfilosofiaanperustuva varhaiskasvatus

Varhaiskasvatus voi perustua erilaisille pedagogisille taikasvatusfilosofisille ratkaisuille, joita ovat mm. Steiner-, Mon-tessori-, Freinet- ja Reggio Emilian pedagogiset ratkaisut.

7 Varhaiskasvatussuunnitelma kunnissa 43

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ovat pohjana kuntientehdessä omia ja omaleimaisia varhaiskasvatussuunnitelmiaan.Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtia ovat lisäksikunnassa tehdyt lasta ja perhettä koskevat suunnitelmat, kun-nan varhaiskasvatuksen linjaukset ja esiopetussuunnitelmat.Kunnan varhaiskasvatuksen linjauksissa tai varhaiskasvatus-suunnitelmassa määritellään, millaisia seudullisia, alueellisia jayksikkökohtaisia suunnitelmia kunnassa tehdään ja miten nevahvistetaan sekä tarkistetaan säännöllisesti. Kunnan esiope-tuksen opetussuunnitelma ja varhaiskasvatussuunnitelma muo-dostavat kokonaisuuden, joiden välillä on selkeä jatkumo. Kun-nan varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa tarkistetaan ja kir-jataan eri palvelumuotojen ominaispiirteet, erityiset tavoitteetja toimintatavat.

Varhaiskasvatussuunnitelmat ovat kunnallisen varhaiskas-vatuksen ohjauksen väline ja keskeinen henkilöstön työväline.Varhaiskasvatuksen linjauksista ja varhaiskasvatussuunnitel-masta tulisi käydä kunnassa laaja-alaisia keskusteluja. Koko hen-kilöstö sitoutuu niiden tuottamiseen, toteuttamiseen, seuran-taan ja arviointiin.

Yksikön varhaiskasvatussuunnitelma on kunnan suunnitel-maa täydentävä, ja siinä kuvataan toimintaympäristön ja yksi-kön erityispiirteitä ja painotuksia. Myös eri palvelumuotojentarkennetut tavoitteet kirjataan yksikkökohtaiseen suunnitel-maan. Yksikön suunnitelma täydentyy ja tarkentuu vähitellen,koska sisältöjen valinnassa otetaan huomioon toiminnan tavoit-teiden tilannesidonnaisuus: lasten, lapsiryhmän, toiminta-ympäristön ja toimintaolosuhteiden tuntemus. Toteutunutta

Varhaiskasvatus-suunnitelma kunnassa

7

7.1 Kunnan varhaiskasvatussuunnitelmanrakentuminen

44 7 Varhaiskasvatussuunnitelma kunnissa

toimintaa dokumentoidaan ja arvioidaan määräajoin. Varhais-kasvatussuunnitelma on yksi keskeinen perusta kun luodaanhyvä ja toimiva vanhempien sekä henkilöstön muodostama kas-vatuksellinen yhteisö.

7.2 Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman sisältö

Kunta laatii oman varhaiskasvatussuunnitelmansa kunnankäytäntöihin ja muihin suunnitelmiin sopivaksi. Seuraavassa onviitteellinen luettelo varhaiskasvatussuunnitelmaan sisältyvis-tä asioista:• Kuvaus kunnan varhaiskasvatuksen linjauksista ja strate-

gioistaKeskeiset linjaukset ja strategiat, jotka ohjaavat sisällön

suunnittelua, esimerkiksi:– varhaiskasvatuksen palvelujen tuottamistavat,

toimintamuodot ja niiden ominaispiirteet– tukipalvelujen järjestäminen– varhaiskasvatuksen laatujärjestelmä– yhteistyökumppanit ja yhteistyön perusteet– turvallisuussuunnitelma– varhaiskasvatukseen liittyvät erilliset kunnan tai

seutukunnan ohjelmat ja hankkeet

• Varhaiskasvatuksen toiminta-ajatus ja arvot

• Päämäärät ja tavoitteet

• Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman soveltaminen ja konk-retisoiminen yksikön varhaiskasvatussuunnitelmaksi

• Varhaiskasvatuksen toteuttaminen

• Erityisen tuen järjestäminen lapselle

• Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten varhaiskasvatuksenjärjestäminen

• Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen yhteis-työn ja jatkumon rakentuminen

• Moniammatillinen ja verkostoyhteistyö: kunnalliset tahot,kolmas sektori, seurakunnat, oppilaitokset ja sosiaalialanosaamiskeskukset

• Kasvatuskumppanuuden ja vanhempien osallisuuden toteut-taminen

7 Varhaiskasvatussuunnitelma kunnissa 45

• Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisen ja seuran-nan periaatteet

• Varhaiskasvatuksen sisällöllinen arviointi, kehittäminen jaseuranta– varhaiskasvatuksen keskeiset kehittämisalueet

kunnassa

7.3 Kunnan varhaiskasvatussuunnitelma osanatoiminnan laadun kehittämistä

Varhaiskasvatuksen linjaukset ja varhaiskasvatuksen suunnitel-man perusteet sekä niiden pohjalta laaditut kunnalliset linjauk-set ja suunnitelmat toimivat perustana, kun kunnissa arvioi-daan ja kehitetään varhaiskasvatusta.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan käsityshyvästä ja tavoiteltavasta varhaiskasvatuksesta. Kunnalliset suun-nitelmat ovat oleellinen osa kuntien ja yksikköjen laadunhal-lintaa, jonka tavoitteena on arvioida ja kehittää toimintaa mo-nipuolisesti ja säännöllisesti. Arviointiin osallistuvat henkilös-tön ja hallinnon lisäksi vanhemmat, lapset ja eri yhteistyötahot.

Arvioinnin avulla määritetään, miten asetetut tavoitteet onsaavutettu sekä tunnistetaan toiminnan vahvuuksia ja noste-taan esiin kehittämistarpeita. Myös laadunarvioinnin prosessiaarvioidaan. Säännöllinen dokumentointi osana laadunhallintaamahdollistaa pitkäjänteisen seurannan ja arvioinnin.

Varhaiskasvatuksen kehittäminen on jatkuva prosessi. Seedellyttää eri toimijoilta menetelmätaitojen lisäksi reflektiivisiätaitoja tiedostaa, tarkastella ja ymmärtää työn tekemisen tapojaja taustaoletuksia.

47

LIITEVarhaiskasvatussuunnitelman perusteiden valmisteluunosallistuneet

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden valmistelusta ja sisällöstä on vastannutStakesin pääjohtajan nimeämä ohjausryhmä, jolle työvaliokunta on valmistellutkäsiteltävät asiat. Asiantuntijaryhmiin ja tausta-aineistoa sekä tekstiluonnoksia kir-joittamaan on kutsuttu varhaiskasvatuksen asiantuntijoita, joilta on myös pyydettykommentteja eri luonnosversioista. Asiantuntijuutta on voinut tuoda ja sitä on otettuvastaan myös Varttua-ympäristössä olevan avoimen prosessin kautta.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 1. painoksen valmisteluun ovatohjausryhmän ja työvaliokunnan tueksi eri vaiheissa osallistuneet seuraavat asian-tuntijat:

Alasuutari Maarit, tutkijaStakes

Björklund Siv, tf. professorVaasan yliopistoEtnisten suhteiden neuvottelukuntatyöministeriö

Friman Sarita, pääsihteerisosiaali- ja terveysministeriö,romaniasiain neuvottelukunta

Hakkarainen Pentti, professoriOulun yliopisto / Kajaani

Hastrup Arja, projektisuunnittelijaStakes

Helenius Aili, professoriTurun yliopisto / Rauma

Helimäki Elina, KMkehittämisasiantuntijaInnoline Oy

Heinämäki Liisa, projektipäällikköStakes

Hännikäinen Maritta, professoriJyväskylän yliopisto

Ikonen Kristina, ylitarkastajaOpetushallitus

Jakkula Kaisa, yliassistentti, KTOulun yliopisto / Kajaani

Järvenkallas Satu, kehittämiskonsulttiHelsingin kaupunki

Kahiluoto Tarja, ylitarkastajasosiaali- ja terveysministeriö

Karvinen Jukka, kehityspäällikköNuori Suomi ry

Kalliala Marjatta, lehtoriHelsingin yliopisto

Kaskela Marja, projektisuunnittelijaStakes

Kokljuschkin Mikael, KM,päiväkodinjohtajaHelsingin kaupunki /Liikkuvat päiväkodit

Kyyhkynen Anu, lastentarhanopettajaHelsingin kaupunki

Laento Kirsi, päiväkodinjohtajaKirkkonummi

Lappi Päivi, viittomakielikeskuksenjohtajaKuurojen Liitto ry

Lindberg Päivi, erikoissuunnittelijaStakes

Malin Maili, tutkijaStakes

Marttila Irma, päivähoitoalueenpäällikköHelsingin kaupunki

Neitola Marita, KM, tutkijaTurun yliopisto

48

Näkkäläjärvi Anne, suunnittelijaSaamelaiskäräjät

Onnismaa Eeva-Leena, KL, tutkijaHelsingin yliopisto

Pietarila Päivi, ylitarkastajaEtelä-Suomen lääninhallitus

Pihlaja Päivi, kehittämispäällikköVarsinais-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus

Pulli Elina, suunnittelijaNuori Suomi ry

Päivärinta Marjut, lehtoriVantaan kaupunki

Rantanen Marja, lastentarhanopettajaSairaaloiden lastentarhanopettajat,SAILA ry

Rinkinen Liisa, lehtoriAmmattikorkeakouluverkosto

Riihelä Monika, kehittämispäällikköStakes

Ruokolainen Risto, projektipäällikköStakes

Ruokonen Inkeri, lehtoriHelsingin yliopisto

Ruoppila Isto, professori (emeritus)Jyväskylän yliopisto

Saarela Pirkko, päivähoidon ohjaajaInarin kunta

Sarvela Hannakaarina,projektikoordinaattoriPohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus

Saulio Minna, ylitarkastajaOpetushallitus

Setälä Auli, yhteyssihteeri, LTOLastentarhanopettajaliitto

Solantaus Tytti, kehittämispäällikköStakes

Sulonen Hanna, suunnittelijaStakes

Tast Eeva, sosiaalipedagogiikan lehtoriHämeen ammattikorkeakoulu

Tiilikka Aila, opettajaOulun yliopisto

Torppa Erkki, perusturvajohtajaHämeenlinnan kaupunki

Tossavainen Titta, kehittämispäällikköVantaan kaupunki

Uoti Asko, erityisasiantuntijaLastentarhanopettajaliitto

Viitala Riitta, erityispedagogiikanlehtoriJyväskylän yliopisto


Valtioneuvoston periaatepäätöksenä vuonna 2002 vahvistettiin varhaiskasvatuk-

sen valtakunnalliset linjaukset. Niissä Stakesille annetun tehtävän mukaisesti on

laadittu varhaiskasvatuksen sisältöä ohjaavat valtakunnalliset perusteet (Vasu)

vuonna 2003. Yhdessä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden

kanssa varhaiskasvatussuunnitelman perusteet muodostavat valtakunnallisesti las-

ten hyvinvointia, kasvua ja oppimista edistävän kokonaisuuden.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteena on edistää varhaiskas-

vatuksen yhdenvertaista toteuttamista koko maassa, ohjata sisällöllistä kehittä-

mistä ja luoda osaltaan edellytyksiä varhaiskasvatuksen laadun kehittämiselle.

Kuntien tehtävänä on arvioida varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden poh-

jalta kuntansa varhaiskasvatuksen palvelujen toteutumista ja konkretisoida omas-

sa ja yksiköidensä suunnitelmissa varhaiskasvatuksen sisällöt ja toimintatavat.

Varhaiskasvatuksen toteuttamisessa ensisijaisena tavoitteena on edistää lasten

kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Tämä on Vasun toinen tarkistettu painos. Keväällä 2005 toteutettiin laaja arvioin-

ti, jonka pohjalta asiakirjaan tehtiin muutamia sisältöä ja rakennetta selventäviä

muutoksia.

ISBN 951-33-1813-3

ISSN 1236-0724


asiakaspalvelu: Stakes / julkaisut pl 220, 00531, H:ki

puhelin: (09) 3967 2190, (09) 3967 2308 (automaatti)

faksi: (09) 3967 2450internet: www.stakes.fi

VA

RH

AIS

KA

SV

AT

US

SU

UN

NIT

ELM

AN

PE

RU

ST

EE

T

OP

PA

ITA

56 •

20

05 S T A K E S • O P P A I T A 5 6

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET

Kansi: Harri HeikkiläTaitto: Seija Puro

ISBN 951-33-1813-3ISSN 1236-0724

Toinen tarkistettu painos

Gummerus Kirjapaino OySaarijärvi 2005


OPPAITA 56

valtakunnalinen vasu

Documents

Transcript of valtakunnalinen vasu