ESPOSTI

Taittaja Max Lehtonen

Päätoimittaja Tuure Äikäs

Emilia Sirjonen

Jooa lindqvist

Sumuel valo

Siiri luukkonen

Susanna Akkila

Kiitokset

Esko nieminen

3-5 Pääkirjoitus

*

6-9 Enemmän savolaista suomen sekaan

*

10-11 vauvasta vaariin

*

12-16 Lukiouudistus ja sanni grahn-laasonen

*

17-19 olen hirviö

*

20-21 espostin joululahjakysely

*

22 windowsin päivityksessä virus

*

23-27 nainen pimiöstä: Heli Rekula

*

28-29 saksalaisen teatterikulttuurin ytimessä

*

30-31 energiaa tutkimassa

*

32-34 hengitä

*

35 lukiolaisten liiton liittokokous

iedät sen tunteen, kun koeviikon alkuun on vielä päiviä, ainakin kuukausi. Voi pelata kavereiden kanssa illasta aamun puolelle ja on paljon

parempaa tekemistä, kuin lukeminen. Sitten koittaa se päivä, kun tajuaa koeviikon olevan edessä.

Lukiolaisen elinkaari on tiukasti aikataulutettu. Nämä kolme vuotta koostuvat esseistä, esitelmistä, välikokeista ja koeviikoista. Kun yhdestä deadlinesta pääsee, on toinen jo odottamassa. Palautuksen jälkeen on vapaudentunne, joka kestää vain hetken.

Lukiossa kaikki deadlinet ovat tärkeitä. Kuten Tuntemattoman sotilaan Rokka asian ilmaisee, ”ne on kaikki pirun vaarallisii.” Yksi deadline on abeilla koulun loppuminen ja kakkosilla vanhat. Entä sitten? Elämä on täynnä deadlineja. Aina joku muistuttaa uudesta jutusta. Mitä aiot tehdä lukion jälkeen? Häh? Onhan tässä vielä aikaa miettiä, sanoo moni lukiolainen.

Jos lukiouudistus ja pääsykoeuudistus toteutuvat, merkittävät deadlinet lukiossa lisääntyvät entisestään. Opetusministerin ajatuksia asiasta on tässä lehdessä.

Pääkirjoitus

Deadline, Deadline.

t

3

”Ja kun ajattelen kuolemaa ajattelen sitä, mitä saanut en milloinkaan aikaan ja mitenkä minua huomenna soitetaan uruilla unholaan”, Kaarle

Viikate, Unholan urut.

Saako ihminen sitten mitään aikaan ilman ulkoista painetta? Jotkut ihmiset jumittuvat esimerkiksi yliopistoon moneksi vuodeksi, koska eivät vain saa tehtyä graduansa. Perfektionistit, jotka pitävät asioiden tekemisestä viimeisen päälle, eivät välttämättä saa koskaan miellyttävää lopputulosta ilman deadlinea. Esimerkiksi rap-artisti Dr.Dre työsti kahdeksan vuotta Detox-albumia, jota ei kuitenkaan koskaan julkaissut.

Deadlinen luoma paine saa ihmisen työskentelemään kovemmin. Yhtäkkiä se inspiraatio löytyy, kun aikaa on esseen palauttamiseen puolituntia. Tämäkin pääkirjoitus valmistuu deadlinesta tietoisena...

Saisiko ihminen enemmän elämässään aikaan, jos tietäisi oman lopullisen deadlinensa? Elokuvissa näkee kohtauksia, joissa kuolinvuoteella oleva ihminen tajuaa, kuinka vähän sai elämässään aikaan.

4

Papeille avaudutaan siitä, miten ei koskaan ehtinyt kirjoittaa vaikkapa kirjaa, matkustaa Balille tai viettää aikaa enemmän jonkin ihmisen kanssa. Aihe on tähän aikaan vuodesta ajankohtainen, sillä tilastojen mukaan Suomessa kuollaan eniten joulun aikoihin. Duodecim -lehti perustelee tätä väitettä rankalla jouluherkuttelulla, kuningasideoilla ja äkillisillä rehkimisillä lumitöissä. Tämä vapaasti siteeraten.

Tästä numerosta tuli todella laaja. Lehdessä on juttua muun muassa radioalasta, lukiolaisten liitosta, joululahjoista ja pari jokeria. Olemme saaneet lukijoilta todella hyviä juttuehdotuksia, laittakaa niitä jatkossakin samaan, alapuolella näkyvään osoitteeseen.

Hyvää joulupukin tai nuuttipukin odotusta kaikille. Ilman deadlineja. Älkää syökö liikaa kinkkua.

Tuure Äikäs

http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2005/4/duo94809

Tuure äikäsPäätoimittaja

tuure.aikas@eduespoo.fi

5

Esko nieminen

Enemmän savolaista suomen

sekaan

6

ieli kehittyy, monipuolistuu ja sanaistuu. Viime aikoina on näyttänyt siltä, että sanasepot innostuvat jo yli tarpeen. Siinä rinnalla kielen oheen

tarttuu jatkuvasti vieraita käsitteitä, joita Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Kotus) tai sen liitännäisryhmät eivät ehdi suomentamaan kunnolla tai lainkaan. Ihmiset tippuvat kelkasta. Erityisaloilla viive on vielä näkyvämpi. Varsinkin liikunnan alalla, nimenomaan urheilulajeissa, on jo muutamia uusia käsitteitä, joiden kieli on lähes kokonaan jotain muuta kuin suomea. Tiettyjen lajien – kärjessä koripallo ja jääkiekko – valmentajien kielikin on jo ulukomualaesta. Mitä tehdä? ...Rieskaraavat olalle, tuppihoejot vyöllenny! kannustaa Yrjö Kilpeläinen eli Jahvetti Savolaisten marseljeesi-sanoituksessaan. Tässä muutamia korjailemisen lähtökohtia perusteluineen eräisiin nykytermeihin:

k

mindfulness

Hieno sana on lyönyt itsensä läpi vauhdilla ja saanut myös Kotusin suomennoksen tietoisuustaito. Suomennosta ei vain ole juurikaan näkynyt käytössä. Näyttää siltä, että se ei mene läpi, koska alkuperäinen käsite on snobiutuvassa Suomessa ehditty oppimaan oikein lausuttuna – vaikka tuskin kovinkaan syvältä tajuttuna. Termin käsitesisältö on kyllä Kotusin versiossa hyvinkin valaiseva ja tyhjentävä, mutta pyörii tahmeasti mietintämyssyn alla ennen valaistumista. Lausuttuna sanana se on pitkähkö ja käytettäessä jopa hieman huvittava. Helpompi sana, joka ehkä ensikuulemalta kätkee osittain sisältönsä, olisi tolkku. Ehdotin sitä suomennokseksi eräässä lehtijutussa (Sydänlehti). Yhtään vastinetta ei tullut puolesta tai vastaan, mikä voitaneen tulkita epätietoisuudeksi uudesta alkukäsitteestä, Voi myös olla, että ehdotus sivuutettiin yksinkertaisesti toteamalla, että tolkku on jo ennestään tuttu sisältöään myöten. Ehkä sisältö pitäisi siis pyhittää uuteen tarkoitukseensa pienellä lisäyksellä: tolokku – ihan kirjakielisenä käsitteenä.

hygge

Tästä tanskalaisperäisestä sanasta – jonka tietokoneeni ilmainen sanakirja selittää merkitsevän kodikkuus, viihtyisyys – suomalaiset innostuivat niin paljon, että pääkaupunkilaislehti julisti suomennoskilpailun. Sen voitti ehdotus oloilu. Ei hassumpi ehdotus. Kun alkuperäiskäsite lienee murreperäinen, se antaisi kyllä mahdollisuuden käyttää myös suomeksi murteeseen vivahtavaa muotoa, joka olemuksellaan antaisi vielä leppoisamman osuman käsitteen alkuperäiseen tarkoitukseen ilmaista olemisen rentoa mielihyvää, - alaa ja kiirehtimättömyyttä. Tämä onnistuu yhden ällän lisäyksellä: olloilu.

7

niiku (niinku, ninku, niiko murrealueesta riippuen)

Tässä olisi savolaisilla nyt paikka todelliseen kielen puhdistukseen, koska se ei näytä tällä hetkellä muuta Suomea hetkauttavan. Niikuttajat riehuvat sanallista ilmaisua väärentäen ja repien tiedemiehistä varhaisnuoriin saakka kenenkään asiaan puuttumatta tai yleensä edes tajuamatta. Kotus ei asiaan puutu, koska sen tehtävät ilmeisesti koskevat vain kirjallisen ilmaisun puhtauden varjelua. Usein käy tosin mielessä, että haluttomuus niikupuhdistukseen johtuu siitä, että käsitteen takertumista keskustelukieleen pidetään ikuisuuskysymyksenä.

Sitä se ei ole ja eräiden viime aikojen yhteyksien perusteella oman asuinympäristön eräs koulu alkaa kiinnittää asiaan huomiota ja herätellä niin omia oppilaitaan kuin ulkopuolisiakin puheilmaisun alueella. On siis oiva paikka ottaa ”rieskaraavat olalle” ja näyttää savossakin muunheimoisille, millaista on niikuvapaa kieli – omalla murteellakin ilmaistuna. Sana on muotoutunut nykyasuunsa kolmesta toisiaan lähellä olevasta sanaparista aivan kuin, ikään kuin ja niin kuin, jotka olivat ennen yhdyssanoja, mutta erotettiin (Kotuksen suosituksesta?) kahdeksi sanaksi.

Sanan lyhentyessä sen käsitesisältö on muuttunut. Alkuperäisessä merkityksessään sillä verrattiin jotain asiaa toiseen samankaltaiseen. (Hän on aivan kuin isänsä.) Tämän päivän käytössä alkuperäisestä merkityksestä ei useimmiten ole mitään jäljellä, vaan sanasta on tullut pelkkä levähdyspaikka, kun puhuja ei kyllin nopeasti löydä ajatukselleen jatkoa.

Alkuperäisen tarkoituksen sijalle on huomaamatta hiipinyt sanan uusi merkitys, joka hämärtää puhujan sanoman, tekee siitä epävarman oloisen ja panee kuulijan kysymään, tokko puhuja lainkaan tarkoitti sitä, minkä tuli sanoneeksi.

8

Esimerkit selventänevät, miten niikutus hämärtää ja vääristää puhujan sanoman. Otteet on otettu television Jälkipörssi lähetyksestä suorina lainoina erään keskustelijan minuutin kestäneestä puheenvuorosta. Sen aikana tämä ehti sanoa 197 sanaa. Niihin sisältyi 21 niikua! Alla on muutamia otteita. Jokaisen perään on pantu kysymyksiä, jotka heräävät ajattelevan kuulijan mielessä sanoman tarkoituksesta.

– Meillä on niiku todella iso elvytys menossa. Kysymys: onko elvytys siis todella iso, vai näyttääkö vain siltä?

– Näyttää nyt niiku siltä, että nyt on niiku parempaa signaalia ja niiku parempia uutisia.) Kysymyksiä: Näyttääkö, vai onko näyttävinään? Ovatko signaalit vain harhaa? Onko uutisten parantuminen silmänlumetta?

Sisällön hämärtyminen käy vielä selvemmin esille, jos niikujen tilalle vaihdetaan käsitteen alkuperäiset, kaksisanaiset muodot: Meillä on aivan kuin todella iso elvytys menossa. Näyttää nyt ikään kuin siltä, että nyt on niin kuin parempaa signaalia ja aivan kuin parempia uutisia. Kun sanoma puhdistetaan niikuista, sen sisältö selkenee: ”Meillä on todella iso elvytys menossa. Näyttää nyt siltä, että on parempaa signaalia ja parempia uutisia.”

9

Espostin toimitus

Vauvasta vaariin

erjantaina 27. lokakuuta koulussamme pidettiin Arjen tarina – ikäpolvet yhdessä –näyttelyn avajaiset. Sen ovat luoneet valokuvaaja Joonas

Brandt ja toimittaja Kaisu Tervonen. Näyttely kiertää kouluissa ja palvelutaloissa, kunnes lopulta jää Puistokartanoon.

Projektin tekeminen alkoi noin vuosi sitten, kun heräsi ajatus: ”Olisi mahtavaa saada taideteos, jossa olisi esillä palvelutalon asukkaat”. Varsinainen idea lähti Vanhustyön keskusliitosta, sillä ikäpolvet täytyi saada yhteen tukemaan toinen toisiaan.

Valokuvissa tärkeimpänä innoittajana oli 1800- ja 1900-lukujen huolitellut potretit. Silloin ei ollut mahdollista napata montaa kuvaa sekunnissa ja etsiä sopivia osumia myöhemmin, kuten digiaikana meistä jokainen tekee. Kun täytyi onnistua kertalaakista, kuvaan tultiin hienoina ja huoliteltuina yhtä ottoa varten. Brandt halusi samankaltaisen arvokkuuden ja vakavuuden välittyvän myös omista kuvistaan, vaikka puitteet olivatkin täysin toiset.

Tummien kuvien kylkeen täytyi saada luontevasti erilaisia tarinoita. Tervonen kertoo kirjoitus- ja haastatteluprosessien olleen hyvin intiimejä. Niissä purkautui tunteita itkusta nauruun.

p

10

Näyttelyssä on kommentteja joka polvelta, niin vanhimmilta kuin lapsenlapsenlapsiltakin. Osassa pätkistä on vakava ja haikea teema, sillä esillä on sota ja vanhuuden tuomat ongelmat. Aivan yhtä lailla löytyy iloa, kertomuksia villasukkien kutomisesta ja perunoiden kuorinnasta.

Arjen tarina – ikäpolvet yhdessä on osa mittavaa Suomi100-juhlavuoden ohjelmistoa. Itsenäisyyden teemaa korostettiin avajaispuheiden aikana. Suomi on valtion lisäksi myös sukupolvien ketju. Erityisen elämänohjeen, ajasta, paikasta tai kuulijan iästä riippumatta antoi perusturvajohtaja Juha Metso: ”Ole utelias. Havaitse kaunis ympärilläsi.”

11

”Meistä tulee lääkäreitä, virkamiehiä, vääpeleitä...”

- Mutta lukiouudistus ja korkeakoulujen valintauudistus

sekoittaa pään

Tuure äikäs

petusministeri Sanni Grahn-Laasosen tavoitteena on uudistaa suomalainen koulutusjärjestelmä. Hallitus käynnisti viime huhtikuussa lukiolain

uudistuksen ja sen jälkeen alkoikin lukiolaisen näkökulmasta epävarmuuden, pelon ja pimeyden aika. Omassa ryhmässäni opinto-ohjaajan tunneilla on mietitty, mikä tulee muuttumaan, mitä kannattaa kirjoittaa. Jos ei kirjoita filosofiaa, voiko sitä hakea opiskelemaan ja pääseekö sisään? Katsotaanko jatkossa yo-todistuksesta vain kokonaispistemäärää? Milloin muutokset tulevat voimaan? Koskeeko muutos lukion syksyllä 2017 aloittaneita?

Juuri kun me lukiolaiset olemme tottuneet siihen uudistukseen, että yo-kirjoitukset ovat sähköiset ja digitaalisuuden lisääntymisen myötä läppäri on kasvanut lukiolaisen kylkeen kiinni, niin uudistukset jatkuvat. Onko meiltä arkisilta lukiolaisilta kysytty palautetta?

Uudistus on edelleen vaiheessa ja menee esittelyyn eduskunnalle keväällä 2018. Samassa paketissa ovat kai ylioppilastutkinnon uudistukset ja korkeakoulujen valintojen uudistumiset. Näillä näkymin muutokset alkavat näkyä yo-kirjoitusten osalta keväällä 2020. Lukion arjessa kai jo aiemmin.

o

12

Opetusministerin mukaan lukiouudistuksen tavoitteena on vahvistaa lukion ydintä, eli lukio on yleissivistävä koulutus, joka antaa jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin. Tavoitteena on myös vahvistaa koulutuksen laatua ja oppimistuloksia sekä tehostaa jatko-opintoihin siirtymistä.

Käytännössä uudistukset ovat vielä työn alla. Voimmeko ehkä heti ampua alas joitakin väärinkäsityksiä, spekulointeja - ja unelmia? Millaista tietoa opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen pystyy avaamaan lukiouudistuksesta?

Tuleeko ruotsin kielen opiskelusta valinnaista? ”Tuntijakosuunnitelmaa ei kaiveta esille, vaan uudistuksessa mietimme, miten voisimme lisätä yhteistyötä eri oppiaineiden välillä.”

Yksi tärkeä näkökulma uudistuksessa liittyy Suomen tarpeeseen nostaa koulutustasoa. ”Pitkä matematiikka on menettänyt kiinnostavuuttaan ja korkeakouluissa jää tyhjäksi aloituspaikkoja matemaattista osaamista vaativilla aloilla. Myös nuorten kielivalinnat ovat muuttuneet yksipuolisemmiksi.”

Grahn-Laasosta kuunnellessa tulee sellainen olo, että hän haluaa jättää nimensä Suomen poliittiseen historiaan vahvana uudistajana. Hän toteaa pitävänsä omaa ministeriötään tärkeimpänä ministeriönä. ”Näkemys on toki subjektiivinen”. Grahn-Laasonen kertoo olleensa itse koulussa hyvä oppilas, joka teki oppimisen eteen paljon töitä. Hän oli mukana oppilaskuntatoiminnassa ja tykkäsi muutenkin kouluun liittyvistä projekteista. Äidinkieli oli koulussa Grahn-Laasosen lempiaine. Sen huomaa, koska hän puhuu hyvin ja vaikuttavasti, perustelee asioita, ja kirjoittaa paljon. Grahn-Laasonen toimi aikoinaan Stubbin lehdistöavustajana ja hän on ollut Iltalehdessä Tukholman kirjeenvaihtajana. 13

Toinen Grahn-Laasosen lempiaine koulussa oli historia ja hän ottaa sen yhdeksi esimerkiksi, miten lukiouudistuksesta huolimatta monet asiat aiotaan säilyttää ennallaan: ”Lukiota ei voi suorittaa tuntematta ja ymmärtämättä historiaa”.

Grahn-Laasonen on kansainvälisen Suomen puolestapuhuja. Hän haluaisi jokaiseen suomalaiseen yliopistotutkintoon sisältyvän ulkomaanjakson. Jos ei pääse lähtemään ulkomaille, Suomessa tulisi olla mahdollisuus ”kasvaa maailmankansalaiseksi, joka uskoo itseensä ja suhtautuu maailman muutoksen tuomiin mahdollisuuksiin myönteisesti.”

Yo-pallo lukioille

Jatkossa ylioppilastodistuksen arvosanoja käytetään enemmän korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Tästäkin on kirjoiteltu paljon ja edelleen on epäselvää, miten pääsykokeet tulevat muuttumaan ja miten korkeakouluihin pyrkiminen muuttuu. Grahn-Laasonen toteaa, että väyliä korkeakouluihin on jatkossakin useita. ”Lisäämme myös mahdollisuuksia uusia huonosti menneitä yo-kokeita.”

Viime päivinä opinto-ohjaajan tunneillakin on käsitelty yliopistojen suunnitelmia yo-arvosanojen pisteyttämisestä. Esimerkiksi historian hyvällä arvosanalla olisi enemmän painoarvoa kuin filosofian vastaavalla arvosanalla. Grahn-Laasonen muistuttaa, että yliopistot tekevät nämä päätökset itsenäisesti eikä opetusministeriö ei puutu niihin. ”Opiskelijoiden kannalta on välttämätöntä, että he tietävät, mitä heiltä korkeakouluissa odotetaan. Emme halua, että nuoret hukkaavat parhaat vuotensa pyrkimiseen ja epävarmuuteen.”

14

”Lukiossa arvokasta on juuri se, että lukiossa voi opiskella monipuolisesti eri aineita.” Lukiolaisen näkökulmasta tulee tunne, että aikaa ei voi käyttää monipuoliseen opiskeluun, koska on tiedettävä heti lukion alussa, mitä aikoo kirjoittaa, jotta osaa valita oikeat kurssit ja käyttää ajan ja voimat niihin. Pitää päntätä oikeita asioita ja riittävän hyvin, jotta pääsee jatko-opiskelupaikkaan. Lukioon tullessa on pystyttävä jo suunnittelemaan tulevaisuutta.

Opetusministeriössä on tiedostettu lukiolaisten stressaava tilanne ja lukiouudistuksessa halutaan kiinnittää huomiota lukiolaisten hyvinvointiin: ”Lukiolaisten uupumus on lisääntynyt ja lukiolaiset kokevat liian paljon stressiä, kyllästymistä, väsymystä ja ahdistusta.”

> Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen korostaa, että lukiossa opiskelijat on huomioitava yksilöllisesti ja opiskelijoita on tuettava valinnoissa: ohjausta on oltava riittävästi tarjolla.

15

Millaista apua opetusministeri tarjoaa tähän? ”Lukiossa opiskelijat on huomioitava yksilöllisesti. Opiskelijoita on tuettava valinnoissa ja riittävä tuki ja ohjaus on varmistettava.”

Nyt pallo heitettiin siis lukion sisälle. Tässä teille uudistukset ja suunnitelmat, kyllä te siellä lukiossa näiden kanssa pärjäätte.

Keskustelu jatkuu. Nyt on jo varmaa, että Grahn-Laasosen nimi muistetaan. Lukiouudistuksen lisäksi hän ja monenlaiset opetusministeriön työryhmät uudistavat parhaillaan myös varhaiskasvatusta, peruskoulua ja ammatillista koulutusta. Grahn-Laasosen uudistukset ja suunnitelmat koskevat isoa määrää suomalaisia.

http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/opetusministeri-vahva-yleissivistys-on-lukion-tarkein-tehtava

16

Sumuel valo

OlenHirviö

len hypoteettinen olento, josta voidaan puhua jossitellen ja kaukaisena asiana, joka ei ole täällä eikä kosketa ketään. Olio, jolla voi tehdä

ajatuskokeita, samaan tapaan kuin voi pohtia millaisia vaikutuksia taruolennoilla olisi Suomen biodiversiteettiin, tai kuinka merenneitojen kieli muodostuu.

Sellainen, jota jotkut ihannoivat ja haluavat muuttua sellaisen kaltaisiksi, tietää miltä tuntuu olla jotain niin muuta kuin tavallinen. Sellainen, jota jotkut halveksivat, kaivavat aseensa ja käyvät taistoon pitääkseen ne poissa silmistä, maan alla tai mielisairaaloissa, siellä missä ne olivat lukittuina ennen.

Jotenkin maagista, luonnonoikku jollaista kukaan ei ole koskaan nähnyt, tai ainakaan muista nähneensä. Kyllähän sellaisen tunnistaisi jos se kävelisi kadulla vastaan, onhan sillä vähintäänkin sateenkaaren väreissä hehkuva häntä tai pirunsarvet päässä.

Sellainen, jota muut käsittelevät täysin väärältä kannalta. He ajattelevat, millaista olisi olla hirviö ja miten se vaikuttaisi heidän elämäänsä. Mutta he eivät ajattele, millaista on yrittää olla muiden kaltainen, kun sormissa töröttää senttien mittaiset terävät kynnet ja valkoisen paidan läpi kuultaa vihreä iho, kun pitää varoa sanomasta sanaakaan ettei suusta pääse epäinhimillistä rääkäisyä.

o

17

Pitää välttää ihmiskontakteja ylipäätään ettei satuta ketään vahingossa. Pientä vahinkoraapaisua ei saa kuitattua millään. Ihmiset eivät osaa olla hiljaa, vaan huutavat tapahtuneesta kaikille. Ihmiset ovat Helvetin arkkitehteina mestareita. Katsokaa, nyt hirviö paljasti itsensä! Se on vaarallinen eikä sovi tähän yhteiskuntaan.

Jos kaikki olisivat hirviöitä edes hetken, kukaan ei haluaisi olla hirviö. Kukaan ei sanoisi, että hirviöt ovat hirviöitä saadakseen huomiota, ei kukaan väittäisi hirviöiden vaativan huomiota turhan takia, eikä kukaan vähättelisi heidän olemassaoloaan ja ongelmiaan.

Ei ole tavoiteltavaa peitellä itsestään kohtia, joka kiinnittää muissa ikävää huomiota. On kömpelöä yrittää piilottaa selästä rehottavia siipiä pitämällä takkia päällä sisälläkin, mutta epämukava tunne ja siltikin näkyvät terävät kohoumat ovat parempi kuin vapaus, joka vetää mukaansa huonosti naamioitua ihmettelyä ja fyysisen väkivallan uhkaa.

Ja se kauhu, kun siivet ovat painavat ja inhottavat ja antaisi kirjaimellisesti mitä tahansa päästäkseen niistä eroon. Vaikka sen hintana olisi uskomattomat määrät rahaa, kiduttavaa kipua, vuosien aika ja loppuiäksi ihoon piirtyvät arvet. Helpotus olisi niiden kaikkien arvoista. Kukaan ei kykenisi enää katsomaan niitä, koskemaan niihin, haaveilemaan niistä, arvioimaan niitä. Vapaus on korvaamatonta, mutta sitä ei itsestä riippumattomista syistä kykene tavoittamaan.

On kohtia käsissä, jotka ovat peittyneet suomuilla. Ne kasvavat aina uudestaan vaikka kuorisi itsensä verille.

Jos hirviöltä kysyttäisiin, haluaisiko se päästä eroon kaikesta pahasta, se itkisi onnesta ja helpotuksesta.

18

On vaikeaa olla sellerinvarsi petuniapenkissä, se jota ei oteta tosissaan keskustelussa, työhaastattelussa tai treffeillä. Hirviö on helppo heittää pois sen jälkeen kun sillä on kiillotettu oma sädekehä. Vastaavasti se on myös hyvä juorun aihe työpaikan kahvipöytään. Pientä viihdykettä, pientä erilaista, sellainen jonka asioita on soveliasta ruotia suureen ääneen. Kuulitteko, että minä kohtasin eilen sellaisen? Kyllä, sellaisen!

Sellaisen, jolla ei ole oikeuksia. Ei oikeutta olla oma itsensä, muiden ihmisten tai edes lain silmissä. Ei oikeutta ilmaista itseään, sillä se horjuttaa yhteiskunnan perustavanlaatuisia rakenteita, säikäyttää vanhukset ja mädättää lastemme aivot. Eikä oikeutta ihmisyyteen, koska eihän hirviö ole ihminen. Jopa kansanedustaja on sanonut, että ihmisarvossa on kyse siitä, keille sen antaa.

Ja sitten mietitään, miksi niitä on tavallisessa elämässä niin vähän, tai miksi ne eivät voi olla ylpeitä pyrstöstään tai torahampaistaan. Tai sulautua joukkoon, olla vaikka tavallisia äitejä, sillä hirviöys ei periydy. Mutta kukaan tuskin haluaa olla pällisteltävänä kuin uhanalainen panda eläintarhassa, pienessä häkissä kun ihmiset tuijottavat. Jotkut haluaisivat paijata kun on niin söpö ja harvinainen, jotkut haluavat tappaa ja ripustaa turkin seinälle.

19

Kuusen alta löytyy kaksoset ja ukulele

- Esposti teki jättiselvityksen tänä jouluna kuusen alle päätyvistä

lahjoista

Tuure äikäs

iime vuonna markkinoille tulleet Hatchimals-munat olivat yllätyshitti. Ne olivat niin suosittuja, että ne loppuivat kaupoista kokonaan. Lapsi sai

hautoa ja silitellä munaa, kunnes siitä kuoriutui pehmolintu. Tänä vuonna munat tekevät paluun. Tällä kertaa kuoresta puskee pehmokaksoset. Munat, Ryhmä-Haun viidakkoauto ja Lego Boost -koodausrobotit ovat tänä jouluna suosittuja, ennustaa Ison omenan BR-lelujen myyjä.

v

> Olenko minä tämän joulun suosikkilahja? No et ole, mikäli lelukaupan myyjältä kysytään.

20

Vantaan F-musiikista kerrottiin, että ukuleleja on parina viime vuotena ostettu kuin leipää. Ne ovat siis erittäin suosittuja. Viime vuonna suositut guitalelet menevät myös luultavasti tänäkin jouluna hyvin kaupaksi. Guitalele on pieni, kevyt ukulelen ja akustisen kitaran risteytys. Se on helppo ottaa vaikka matkalle mukaan.

Ison omenan Partioaitan työntekijän mukaan villasukat ovat aina suosittuja. ”Menee kaikkea perinteistä, kuten neuleita ja flanelleja”, hän kertoo. Miehille kuulemma kelpaa myös monitoimityökalut.

Suomalaisen kirjakaupan myyjä oli jo joulutunnelmissa, mutta ehti kuitenkin antaa pari vinkkiä. Finlandia- voittajaa ostetaan yleensä paljon, tällä hetkellä voittaja on vielä pimennossa. Mauri Kunnakselta on tullut uusi Koiramäen kirja. Aiheena on Suomen historia.

Soitimme bonuksena aivan naapuriin, Soukan sydämeen, K-supermarket Soukkaan. Sieltä vastasi aavistuksen väsynyt työntekijä, joka kertoi joulun aikoihin menevän kaupaksi riisipuuroa, luumukeittoa, valmiita laatikoita, rosolleja, karjalanpaistia, kinkkua ja torttuja.

Tähän on hyvä lopettaa. Hyvää yötä.

21

toimitus

Windowsin päivityksessä virus

- Asiakkaiden tiedot vaarassa

icrosoft-pomo John Cablen mukaan Fall Creators Update -päivitys jaellaan ensimmäisenä laitteille, jotka Microsoft tai sen yhteistyökumppanit ovat

testanneet korkeimman omakätisesti -- tai ainakin tätä Windows asiakkaita haluttaisiin saada uskomaan.

Päivityksen yleisen julkaisun jälkeen selvisi, että moni on saanut koneelle omituisen viruksen. Kun ensimmäiset asiakkaat olivat huomanneet viruksen, se oli jo kopioinut koneiden käyttäjien henkilökohtaisia tietoja ja lähettänyt niitä jonnekin.

Ilmeisesti päivitys jaettiin ensin vain "Microsoftin tai sen yhteistyökumppaneiden" laitteille, jotta viruksen toimivuutta pystyttäisiin testaamaan.

Microsoft yritti vastaavanlaista viime huhtikuussa, mutta virustorjuntaohjelma pystyi helposti torjumaan tuntemattoman tunkeilijan.

Hyvä asiakas: olkaa tästä lähtien varovainen, jos otatte Microsoftin palveluja käyttöön.

m

22

Nainen pimiöstä

-Haastattelussa valokuvataiteilija Heli Rekula

Tuure äikäs

eeGee-talon sähköovet avautuvat nirskuen ja päästävät minut sisään Espoon modernin taiteen museon aulaan. Sisällä ei viittä vailla neljä näy

hirveästi liikennettä. Ihmiset ovat varmaankin länsiväylän paluuruuhkassa. Silmiini kuitenkin osuu mustaan pukeutunut nainen, joka puhuu kovalla äänellä puhelimeen. Hän on valokuvataiteilija Heli Rekula.

Rekulalla on tällä hetkellä Emman Areenassa Linnuntietä -näyttely, joka jatkuu 17.12. asti. Hän on työskennellyt näyttelyn parissa useita vuosia. Merkittävä sysäys näyttelylle oli Helin matka Karjalan kannakselle lähes 30 vuotta sitten. Helin äidin suku on kotoisin Karjalasta ja isän suku Viipurista. Näyttely kuvaa yksilön, yhden perheen tarinan. Näyttelyssä on maisemia muun muassa Karjalasta. Rekula kertoo halunneensa säästää kaiken kuviin, mutta tuoda kuitenkin nykyajan esille. Esimerkiksi hapertuneet kuvien reunat ja pinnan halkeamat on jätetty ennalleen. Näyttelyn teokset perustuvat hänen omiinsa, sekä hänen isosisänsä Toivo Himasen ottamiin kuviin.

Helin kiinnostus valokuvaukseen on lähtöisin jo lapsuudesta. Kuvien ottaminen oli perheen yhteinen harrastus, joka oli koko ajan läsnä arjessa. Perhe otti kuvia ja myös kehitti ne itse.

w

23

Muun muassa lapsuuskuvat ovat äidin tekemiä. Isoäidiltään Heli sai lahjaksi neljä laatikkoa valokuva- ja filminegatiiveja, jotka hänellä on edelleen tallessa.

Heli Rekula on käynyt Mäkelänrinteen lukion Helsingissä. Se oli kokeilulukio, jossa ei ollut ollenkaan luokkia. Lukioajoista Rekulan mieleen jäi muun muassa sulkapallon pelaaminen, laskettelu ja vuoden kestänyt vaihto-opiskeluaika Etelä-Kaliforniassa.

Lukion jälkeen Heli opiskeli Lahden Muotoiluinstituutissa valokuvauslinjalla, josta hän valmistui vuonna 1991. Sen jälkeen Heli on saanut tunnustusta valokuvan, liikkuvan kuvan ja

> Vuoksi (Äyräpään kirkon tornista kuvattuna) Helin isoisän Toivo Himasen ottama kuva 1920- 30 luvulla. Rekula on jättänyt kuvaan hapertuneet reunat, jotka näyttävät mustaa vasten todella hyvältä.

24

installaation parissa työskentelevänä taiteilijana. Hän tekee enimmäkseen video- ja valokuvateoksia. Rekula on osallistunut useisiin näyttelyihin ulkomailla ja Suomessa. ”Teen asioita, jotka koen itselleni merkitykselliseksi. Työn kautta ankkuroin itseni aikaan ja paikkaan”.

Helistä ei aluksi pitänyt ollenkaan tulla valokuvaaja. Hän alkoi ensin opiskella graafista suunnittelua, mutta lopulta valokuvaus vei voiton. ”Viihdyin pimiössä hyvin”, kertoo Rekula. Valokuvauslinjan lopputyöksi hän kuvasi filmille. Lopputyö käsitteli aikaa, välitilaa, odottamista ja vieraantumista. Helin mukaan tuntui ensimmäisen kerran siltä, että hän tekee jotain itselleen merkittävää ja tärkeää.

> Kuvien ottaminen oli perheen yhteinen harrastus, joka oli koko ajan läsnä arjessa. Helin isoisän Toivo Himasen ottamat kuvat 1925-45 luvulla.

25

Rekula on ollut freelancerkuvaajana eri medioille. Helsingin Sanomille hän työskenteli kuvatoimittajana. Kiinnostus arkistokuviin ja lehtikuviin jäi tuolta ajalta. Rekula kokosi tuolloin myös historiallista lehtikuvamateriaalia. Työstä valokuvaajana tuli vaikutteita myös taiteeseen.

Valokuvauksessa häntä kiinnostaa kameran mahdollisuus tallentaa kokonaisia hetkiä. Hänen ottamansa valokuvat ovat usein lavastettuja, hän ei siis lähde kamera olalla luontoon bongailemaan lintuja. Helillä ei ole tiettyä lempiformaattia. Esimerkiksi Linnuntie -näyttely koostuu valokuvista, valokuvapohjaisesta grafiikasta ja arkistomateriaalista.

Tällä hetkellä Rekula on Aalto-yliopiston vanhempana yliopiston lehtorina ja valmistelee kuvataiteen tohtorin tutkintoa.

> Helistä ei aluksi pitänyt ollenkaan tulla valokuvaajaa, lopulta valokuvaus vei voiton.

26

Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Hän oli vuosina 2009-2015 valokuvataiteen professorina Norjan Bergenissä. Hän on opettanut pitkään myös vierailu- sekä tuntiopettajana. Heli pitää opetustyöstä, koska nuoret kuulemma haastavat omaa ajattelua. ”Me olemme menneisyys, te olette tulevaisuus.”

Digitalisaatio on tuonut valokuvaukseen monia uusia työkaluja. Heli esimerkiksi käyttää Photoshopia ja iPhonella hänen lempisovelluksensa on Hipstamatic. Photoshoppia hän käyttää muun muassa värin ja naarmujen korjauksiin. Rekula pitää kuitenkin analogian materialaisuudesta. Hän käyttää edelleen isoäidiltään lahjaksi saamiaan negatiiveja.

Tällä hetkellä Rekulalla on tiedossa kolme eri projektia. Hän ei vielä halua paljastaa minkä tyyppisistä teoksista on kyse. ”En tiedä tartunko yhteen vai useampaan, suunnitelmissa kuitenkin on näyttely alkuvuodelle 2019.”

27

Saksalaisen teatterikulttuurin

ytimessäJooa lindqvist

aanantaina 13. marraskuuta Espoonlahden lukio sai erityislaatuisen vieraan. Saksalainen näyttelijä Simone Mutschler kävi koulullamme näyttelemässä

yksin Prinsessa Ruususen ja piti samalla leikkisän teatterityöpajan n. 40 lukiomme saksan opiskelijalle. Kello 9.00 saksan opiskelijat pääsivät auditorioon katsomaan, kuinka vieraamme suoriutui

m28

prinsessa Ruususen, prinssi Phillipin, 13 haltijattaren, kuninkaan ja kuningattaren sekä kahden kokin rooleista lavanaan kolmannes auditoriostamme sekä tarvikkeinaan oma kehonsa ja äänensä.

Osa opiskelijoista siirtyi teatterista oppitunnille tunniksi siinä missä toinen osa opiskelijoista jäi suoraan saman näyttelijän pitämään työpajaan. Työpajassa kokeiltiin esimerkiksi, mitä kaikkea muovikassi voikaan olla. Sankarillinen pussimme pääsi toimimaan muun muassa vauvan, kitaran ja jalkapallon rooleissa. Lisäksi kokeilimme esimerkiksi patsaiden veistoa sekä tutustuimme toisiimme pomppimalla, taputtamalla käsiämme ja vetämällä syvään henkeä toistemme edessä. Tunnin pituisen työpajan jälkeen toinen osa ryhmästä tuli auditorioon samaan työpajaan ja toinen osa siirtyi takaisin tunneille.

29

Energiaa tutkimassa

Jooa lindqvist

. päivä lokakuuta Espostin toimituksen puolelta kävi iskuryhmä Lauttasaaressa tutustumassa NRJ:n toimintaan. Pääsimme tutustumaan NRJ:n

radiotalon tiloihin, juttelemaan radiokanavalla eri työtehtävissä toimiville ihmisille ja jopa vaikuttamaan NRJ:n tulevaan ohjelmaan!

Kello yhdeksän aikoihin aamulla iskuryhmä oli valmiina hyökkäämään radiotaloon. Siirryimme sisälle ja hiivimme portaat ylimpään kerrokseen asti. Radiokanavan tiloissa meidät otti vastaan NRJ:n taloushallinnon tutkija Hanna Puolakoski, joka ohjasi meidät kotoisaan kokoushuoneeseen. Siellä meitä odottivat mukavat tuolit, maukkaat keksit ja runsaat juotavat. Kokoushuoneessa meiltä kysyttiin erilaisia kysymyksiä NRJ:n ohjelmaan liittyen. Saimme kertoa omia mielipiteitämme radiokanavan nykyisistä ja tulevista kilpailusta. Saimme myös keskustella siitä, mikä NRJ:ssä on hyvää, ja mitä siinä voisi parantaa.

Pian kokoushuonevierailun jälkeen päädyimme puhumaan NRJ:n aamujuontajille: Veronica Verholle, Janne Lehmoselle ja Jere Jääskeläiselle. Samasta tilasta bongasimme myös esimerkiksi radiokanavan musavastaavan sekä some-vastaavan.

5

30

> Veronica Verho, Janne Lehmonen ja Jere Jääskeläinen viihdyttävät NRJ:n kuuntelijoita aamulla.

Saimme vastauksia kysymyksiimme, jotka liittyivät pitkälti heidän työhönsä käytännössä sekä koulutukseen, joka on johtanut heidät tähän pisteeseen. Kysyimme muun muassa heidän tavoistaan valmistella lähetystä ja miten he esimerkiksi nukkuvat pitkien työpäiviensä lomassa. Lisäksi saimme kuulla, että aamujuontajat ovat päätyneet työhönsä Laajasalon opiston, sekä erilaisten radiotöiden kautta.

Kaiken tämän lisäksi pääsimme myös tutustumaan NRJ:n äänitysstudioon aamujuontajien kanssa. Meille näytettiin myös mitä kaikkia eri vipstaakeleita studiosta löytyy. Vierailumme päättyikin studioon ja poistuimme NRJ:n tiloista kokemusta rikkaampina.

31

HengitäSiiri luukkonen

iirrän jälleen ja olo on rauhallinen, kunnes huomaan,etten osaa piirtää otsatukkaa alkuunkaan. Haluan sen olevan realistinen. Katson kymmenen

videota, kuinka piirtää hiukset ja oman taitoni puute stressaa, mikä vähenisi, jos vain piirtäisin useammin. Aloitan alusta ja huomaan heti pientä kehitystä, mutta en siltikään ole tyytyväinen itseeni.

p32

Katson kelloriippuvaisena kelloa ja huomaan piirtäneeni seitsemästä puoli yhteentoista. Olin jopa melkein neljä tuntia stressaamatta siitä, mitä pitäisi tehdä.

Ymmärrän, että osaisin piirtää paremmin, jos käyttäisin siihen enemmän aikaa, mutta silloin koulu jäisi taka-alalle. Jos taas keskityn kouluun, olen pettynyt itseeni,kun seuraavan kerran piirrän huomaamatta minkäänlaista kehitystä. Vaadin siis itsestäni liikoja.

Saan yömyöhään kouluhommat tehtyä, luen kolme runoa, otan melatoniinipillerin ja menen pehkuihin. Nukahdan keskellä stressiä, mitä yritin niin hartaasti paeta.

En osaa tasapainotella arkeni keskellä asioita. Kun käyn harrastuksessa, olen pari tuntia "vapaa" ja sitten se iskee. Se kaamea tunne, nyt on pakko tehdä sitä ja tätä ja tota, nimittäin stressi. Saan tehtyä esseen, mutta silti sanon itselleni "miksi teit vain esseen, laske vielä matikkaa, ja hei maantietoa on myös jäljellä." Palautan esseen, yritän matikkaa ja sitten huomaan itseni taas piirtämässä piirtolampun valossa. En halua sanoa itselleni, että piirtäminen on pakokeino. Ennemminkin tie ymmärtää.

En usko, että olen yksin asian kanssa. Varmasti monet muutkin kamppailevat saman tunteen parissa. Tuntuu, kuin aina jokin söisi jotain toista. Kun teen koulujuttuja, mietin,milloin ehdin opiskella vuorosanat seuraaviin treeneihin. Kun luen vuorosanoja,saatan pohtia, miksi en osaa näitä paremmin, ja sitä paitsi eikö olisi hyvä keskittyä matikkaan. Ja hupskeikkaa yhtäkkiä piirrän. En pode keskittymishäiriötä, pikemminkin stressin oireita. Ajatukset on vaikea keskittää yhteen asiaan, kun tiedostaa monen asian olevan niin sanotusti tulessa samaan aikaan.

33

Asiat on korjattavissa aikatauluttamisella, sillä itsehän me aktiviteettimme valitsemme. Mutta onko aikataulutus niin helppoa kuin se kuulostaa. Pitäisikö lukiossa olla kursseja elämänhallinnasta? Kuinka sietää stressiä ja lievittää sitä, kuinka aikatauluttaa järkevästi, miten opiskella tehokkaasti, kuinka olla rauhassa ja rentoutua...? Itse kokisin sen varmasti hyödylliseksi ja kannatankin ideaa sellaisesta.

Omaan elämääni kuuluu koulun ulkopuolelle monia tärkeitä asioita, kuten perhe, ystävät, kaksi teatteriharrastusta, piirtäminen, maalaaminen sekä kirjoittaminen. Olen ympärionnellinen kaikista mahdollisuuksista, jotka minulle on suotu. En vain haluaisi stressata niistäkin, asioista joita rakastan, mutta kaipa stressaaminen on välittämisen merkki. Välillä yliajatteleminen ottaa vallan ja on hankala vain nauttia hetkestä, mutta ei se ole jokapäiväistä.

"Luen maantietoa ja herään siihen, että nyt on hyvä hetki kirjoittaa koulun lehteen, kun taas kirjoitan ja olen jo loppumetreillä, herään, miksi en lue maantietoa."

34

Lukiolaisten liiton liittokokous

Emilia sirjonen

.-12.11. Otaniemessä Aalto-yliopiston tiloissa järjestettiin Suomen Lukiolaisten Liiton 33. liittokokous. Liittokokouksessa päätettiin tulevan

vuoden asioista, kuten talousarviosta sekä toimintasuunnitelmasta. Tämän lisäksi liiton virkoihin valittiin tänä vuonna:

Puheenjohtaja:

Alvar Euro

Varapuheenjohtajat:

Jesse Saapunki ja Mikael Lehtonen

SLL:n liittohallitukseen:

Kia Katjos, Matilda Stirkkinen, Ding Zhong, Roosa Pajunen, Aleksi Aalto, Petteri Strömberg, Antti Kivi, Mikaela Wirenius

Liittokokouksen toisena päivänä lauantaina saimme myös tiedon, että SLL:n siirtyvä puheenjohtaja Pietu Heiskanen sekä yksi delegaateista Emma Uusi-Kokko olivat saaneet kutsun tämän vuoden linnanjuhliin itsenäisyyspäivänä, joten muistakaa bongata heidät kättelyä katsoessa!

11

35