UUDISTUVA LASTENSUOJELU€¦ · [email protected] SOS-Lapsikylän tavoitteena on lisätä...

LASTENSUOJELU

Tyytyväinen Meeri Tanner: Sain huostaan otetut

lapseni takaisin.

U U D I S T U V A

1/2015

UUSI LEHTI

Sinulle

ammattilainen

Vaikuttavuus ylös, kustannukset alas - sivu 6 SOTE - sählingistä voimaa ratkaisuun - sivu 21

Uudistuva lastensuojelu 32 Uudistuva lastensuojelu

Julkaisija:SOS-LapsikyläSnellmaninkatu 13, 00170 HELSINKIpuh. (09) 5404 880keskustoimisto@sos-lapsikyla.fiwww.sos-lapsikyla.fiwww.sos-childrensvillages.org

PäätoimittajaJari Ketola

ToimituspäällikköAIja Rikala

ToimitussihteeriElina Pitkäranta

facebook.com/soslapsikyla

Tässä lehdessä:

TILAA LEHTI KOTIISIlähettämällä yhteystietosi sähköpostilla [email protected]

SOS-Lapsikylän tavoitteena on lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia Suomessa ja maailmalla. Autamme perheitä varhaisen tuen sekä avo- ja sijaishuollon palveluin. Keräämme myös varoja lasten ja perheiden tukemiseen. SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa vuodesta 1962 ja se on kansainvälisen SOS Children’s Villages -järjestön jäsen. Järjestöllä on toimintaa yli 130 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi ja kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön työhön osoitteessa www.sos-childrensvillages.org.

PEFC/02-31-151441 619Painotuote

3 Pääkirjoitus

4 SOS-Lapsikylästä koti isollekin sisarussarjalle Lastensuojelupääl- likkö Anna-Liisa Koisti-Auer kertoo SOS-Lapsikylän monipuolisista palveluista.

6 Uudistuva lastensuojelu: Vaikuttavuus ylös, kustannukset alas Varhaisella auttamisella ja kumppanuuksilla voitaisiin säästää merkittävästi yhteiskunnan varoja ja lisätä lastensuojelun vaikuttavuutta.

8 Reportaasi: Olen äiti taas Lastensa huostaanoton kokenut äiti ja häntä auttaneet asiantuntijat äänessä.

14 Nikkarointia ja räätälöintiä Punkaharjulla Punkaharjun SOS-lapsikylä on toiminut lasten ja perheiden hyväksi jo yli 40 vuotta.

16 SOS-Lapsikylä kunnan kumppanina Savonlinnan kaupungin perusturvajohtaja Saara Pesonen kiittelee toimivaa ja joustavaa yhteistyötä SOS-Lap- sikylän kanssa.

17 Uutta virtaa lasten ja perheiden palveluun Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja nostaa esiin, millaisia hienoja lastensuojelun uudistuksia Suomen kunnissa on jo tehty.

18 Tutkimus: Hyvä tuki itsenäistymisvaiheessa auttaa pärjäämään sijaishuollon jälkeen SOS-Lapsikylästä itsenäistyneet pärjäävät hyvin.

19 Lapsikylässä sain mahdollisuuden hyvään tulevaisuuteen 19-vuotias Kaarinan SOS-lapsikylässä kasvanut Linda Santonen kertoo lapsuu- destaan ja haaveistaan.

20 Tuija Brax ammentaa isoäitiensä perinnöstä SOS-lapsikyläsäätiön uusi puheenjohtaja kertoo, millaisena hän näkee lastensuojelun tulevaisuuden.

21 SOTE – sählingistä voimaa ratkaisuun Tuija Brax toivoo sote-sählingin johtavan lopulta vaikeuksien kautta voittoon ja tehokkaisiin sekä saavutettaviin palveluihin.

22 SOS-lapsikyläsäätiön hallitus esittäytyy SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen jäsenet kertovat, mikä heitä motivoi tähän tärkeään luottamustehtävään.

23 SOS-lapsikyläsäätiö on perheiden hyvinvoinnin rakentaja

UlkoasuElise Liikala

KansikuvaRaisa Kyllikki Ranta

PainoPunaMusta

ISSN 2342-8244

Uudistuva lastensuojelu 3

Lasten hyvinvointi ei lisäänny pahoinvointia poistamallaLastensuojelupalveluiden tarve kasvaa kolmatta vuosikym-mentä. Miljoonasta alle 18-vuotiaasta yli 100 000 lasta on lastensuojelupalveluiden piirissä. On selvää, että 10 prosentin osuus koko ikäluokasta, henkilökohtaisen syrjäytymisriskin li-säksi, vaarantaa pitkällä aikavälillä kansakuntamme elin-voimaisuutta. Asiakkuuksien johtamisen näkökulmas-ta tilanne on hankala, kun voimavarat on jouduttu kohdentamaan kalliiseen korjaavaan työhön. Sijais-huoltoon kuluu 80 prosenttia lastensuojelun eu-roista. Kokonaismenot suorista lastensuojelupal-veluista yhteiskunnallemme ovat noin miljardi euroa vuosittain. Syrjäytymisen kustannukset menetettyinä verotuloina, lastensuojelupalve-luina ja sosiaaliavustuksina ovat kolme miljoo-naa euroa henkilöltä.

Ongelman ratkaisua tulee lähestyä kahdel-ta suunnalta. Ensinnäkin lastensuojelun vaikutta-vuutta on lisättävä siten, että yhä useampaa lasta ja perhettä autetaan ajoissa ja palveluja tehostetaan si-jaishuollon jaksojen lyhentämiseksi. Toiseksi hyvinvoi-vien perheiden määrää on lisättävä huomioimalla kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja toiminnassa parem-min perheiden tarpeet. Kuntien sosiaali- ja terveystoimilla on merkittävä rooli uudistuvan lastensuojelun strategisten tavoitteiden asettajana. Kolmas ja yksityinen sektori voivat osaltaan tukea ja edistää tavoitteisiin pääsyä. Meidän on li-sättävä kumppanuutta, missä omien etujen vartioinnista, sek-toroituneesta palvelujärjestelmästä ja osaoptimoinnista pääs-tään pitkäjänteiseen, resursseja kokoavaan lastensuojeluun.

SOS-Lapsikylällä ja kunnilla on yhtenevät tavoitteet muut-taa yhteiskuntaa perheille ja lapsille paremmaksi paikaksi elää. Yleishyödyllisenä toimijana Lapsikylä panostaa yhä enemmän perhehoidon palvelujen integrointiin sijaishuollossa ja vanhem-pien kuntoutukseen perheiden jälleenyhdistämiseksi. Yhteistyös-sä voimme luoda toimintamallin, jossa lastensuojelun painopiste siirtyy hyvinvoinnin lisäämiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn, kustannuksia pitkällä aikavälillä alentaen.

Lastensuojelusta leipänsä saavat eivät yksin pelasta lapsia. Lasten hyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan kansanliike, jolla nos-tetaan lapsuuden tukeminen ja hyvä vanhemmuus keskeisiksi arvoiksi yhteiskunnassamme.

PÄÄKIRJOITUSJari Ketola, toiminnanjohtaja, p. 040 848 1917, [email protected]

4 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 5Uudistuva lastensuojelu 5

Siinä he seisovat lapsikylän pihalla käsi kädessä, silmät hämmennyksestä ymmyrkäi-sinä, pienin lapsi, lähes vauva,

kuumeesta punaisin poskin. Mikä tämä paikka on, miksi olemme täällä ja keitä ovat nämä oudonnäköiset ihmiset, lapset näyttävät kysyvän. Sanoja tosin ei kuu-lu. Paitsi myöhemmin, kun on jo hiukan kotiuduttu, jolloin kysymyksistä ei tunnu tulevan loppua. Tämä on viiden lapsen tiivis sisarusjoukko, jolle SOS-lapsiky-lästä ja lapsikyläkodista on muodostuva vuosien mittaan paikka, jota lapset kut-suvat kodiksi. Huostaanottopäätös on vanhemmille raskas. Mutta vanhempien tuskaa helpottaa tieto, että lapset saavat

olla yhdessä. Ja että vanhemmatkin voi-vat vierailla kylässä ja viettää aikaa yh-dessä lastensa kanssa.

Lapsikyläkodit on rakennettu isoja perheitä varten. Perinteisesti lapsikylissä on paljon sisarussarjoja, yli 80 prosenttia sijoitetuista. SOS-Lapsikylän yksi tärkeä periaate on, että sisarukset saavat kasvaa yhdessä. Kun perhe hajoaa, sisarussuh-teiden merkitys kasvaa.

SOS-Lapsikylässä on tarjolla erilai-sia vaihtoehtoja sijaishuoltoa tarvitsevi-en lasten yksilöllisiin tarpeisiin: toimek-siantosuhteista perhehoitoa, yhteisön ja moniammatillisen tiimin tukemaa perhe-hoitoa lapsikyläkodissa ja laitoshuoltoa nuorisokodissa.

Teksti Anna-Liisa Koisti-Auer, lastensuojelupäällikkö

SOS-lapsikylästä koti isollekin sisarussarjalle

Tukea erityistarpeisiinPerhehoitoon sijoitetaan yhä enemmän lapsia, joilla on erityistarpeita. Perhesi-joitusta arvioidessaan kunnan sosiaali-työntekijän huoli usein on, onko lapselle ja sijaisvanhemmille tarjolla riittäväs-ti tukea. Lapsikylässä perhehoidon tuki räätälöidään kunkin lapsen ja sijaisper-heen tarpeiden mukaiseksi. Tuen taso määrittelee myös kunnalta perittävän hoitomaksun suuruuden.

Sosiaalityöntekijä voi päätyä pitä-mään lapsikyläkotia vaihtoehdoista par-haimpana siksi, että lapsikylässä lapsi saa kodinomaiset olosuhteet, mutta sa-manaikaisesti yhteisön, joka tarjoaa mo-

SOS-LAPSIKYLÄ PALVELEE

Uudistuva lastensuojelu 5Uudistuva lastensuojelu 5

nenlaista tukea sekä lapselle että sijais-vanhemmalle. Erityisesti silloin, kun yhteistyö lapsen läheisten kanssa on haastavaa, lapsikylä on osoittanut vah-vuutensa muun muassa siksi, että läheis-ten kanssa työskentelyyn käytettävissä on esimerkiksi sosiaalityön, ohjaajien ja perhetyön osaamista.

Silloin kun kyse on nuoruusikäises-tä lapsesta, joka tarvitsee ympärilleen vahvempia rakenteita kuin perhehoi-to tai lapsikyläkoti, SOS-Lapsikylän vaihtoehto on 7-paikkainen nuorisoko-ti. Nuorisokodissa lapsi, joka ei pysty suorittamaan oppivelvollisuuttaan isos-sa kouluyhteisössä, voi suorittaa perus-opetusta myös kotiopetuksessa.

Hyvin toimiva lastensuojelun jälki-huolto vaikuttaa ratkaisevasti siihen, että lastensuojelutyö on vaikuttavaa ja ehkäisee ylisukupolvista lastensuoje-luasiakkuutta. Kokonaisvaltaiseen itse-näistymisen tukeen Lapsikylässä kuu-luvat mahdollisuus harjoitella itsenäistä asumista asumisharjoitteluasunnoissa, erilaiset jälkihuollon palvelut sekä sää-tiön omarahoituksen turvin toteutettava jatkohuollon tuki 21 vuotta täyttäneille.

Palveluja ja varhaista tukea koko perheelle Perhetyössä ja perhekuntoutuksessa kyse on vanhemmuuden tukemisesta ja per-heen sekä ammattilaisten voimavarojen yhdistämisestä lapsen ja perheen hyväk-si. Lasten ja perheiden auttaminen niin, että perhe voi pysyä yhdessä ja raskaalta huostaanotolta sekä sijaishuollolta välty-tään, on Lapsikylän ensisijainen tavoite. Lastensuojelun avohuollon palveluja ke-hitetään yhdessä kuntien ja asiakkaiden kanssa. Palveluja räätälöidään tarvittaes-sa hyvinkin yksilöllisesti kunkin lapsen ja perheen tarpeisiin. Tämänhetkisiä pal-veluja perhetyön ja -kuntoutuksen ohel-la ovat tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta, Theraplay-vuorovaikutusterapia, erilai-set avohuollon leirit lapsille ja koko per-heelle, koulunkäynnin tuki sekä tuettujen ja valvottujen tapaamisten järjestäminen.

Koko perheen mahdollisimman var-hainen tukeminen on SOS-Lapsikylän uusi strateginen tavoite. Toistaiseksi varhaisen tuen palvelut ovat SOS-Lap-sikylässä vasta kehitteillä. Suuren suo-sion ovat kuitenkin ehtineet jo saavuttaa perhekahvilat, joita muutamat lapsikylät ovat perustaneet. Varhaisen tuen ajatuk-sena on, että lapsen hyvinvointi saavute-taan tukemalla vanhemmuutta ja perhettä perheen omia voimavaroja hyödyntäen. Se, mitä perheet tarvitsevat, on oikea-ai-kainen ja oikein kohdennettu tuki.

Tätä kirjoittaessani en voi välttyä ky-symykseltä: olisivatko - ja millaisilla varhaisen tuen malleilla - alussa kuvaa-mani lapset ja heidän vanhempansa ol-leet autettavissa niin, että kalliilta huos-taanotolta olisi voitu välttyä?

Kuka olet ja mitä teet?Olen Anna-Liisa Koisti-Auer ja työskentelen SOS-Lapsikylän lastensuojelupäällikkönä. Olen taustal-tani sosiaalityöntekijä ja minulla on yli 30-vuotinen ura lastensuojelun tehtävissä niin kunnan kuin eri järjestöjen palveluksessa.

Mikä sinua motivoi työssäsi?Koen tekeväni merkityksellistä työtä, jossa voin omalta pieneltä osaltani vaikuttaa heikoimmassa asemassa olevien lasten elämään ja tehdä hyvää heidän puolestaan. Työ on todella elämänmakuis-ta ja jaksaa innostaa joka päivä. Töihin on kiva tulla!

Millaisena näet lastensuojelun tulevaisuuden?Lastensuojelussa eletään nyt murroskautta ja on mielenkiintoista nähdä, saadaanko laiva käännet-tyä perheiden tukemiseen nykyistä varhaisemmin. Se on välttämätöntä niin kustannusten hillitsemi-sen kuin lasten ja vanhempien auttamisen näkö-kulmasta. Haluaisin nähdä, miten pystytään pa-remmin auttamaan myös niitä vanhempia, joiden lapset ovat huostassa.

Mikä sinua auttaa jaksamaan työssäsi?Mukava työyhteisö ja työkaverit auttavat jaksa-maan. Täyttä vastapainoa työlle antaa myös se, että voin viettää aikaa lapsuudenmaisemissani Yli-kiimingissä vanhaa maalaistaloa ja sen pihapiiriä hoitaen.

Olisivatko lapset ja heidän vanhempansa autettavissa varhai-sen tuen malleilla niin, että kalliilta huostaanotolta voitaisiin välttyä?

”

6 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 7

Lastensuojelun kustannukset ovat jo miljardi eu-roa vuodessa. Menojen kasvu on SOS-Lapsikylän toiminnanjohtajan Jari Ketolan mukaan kuitenkin taitettavissa. ”Lastensuojelun toimintamallia voi-

daan muuttaa niin, että pitkällä aikavälillä kustannukset laske-vat ja toiminta inhimillistyy”, hän väittää.

Vaikuttavampi lastensuojelu edellyttää puuttumista nykyisen toimintamallin ydinasioihin: palveluiden sektoroitumiseen, jär-jestelmälähtöisyyteen ja palveluiden tarkasteluun lähes yksin-omaan lakisääteisyyden näkökulmasta.

”Ollaan pitkällä, jos näistä kolmesta seikasta päästään eroon ja mennään lähipalvelumalliin, jossa perhe saa palvelua koor-dinoidun ja yksilöllisen palveluohjauksen kautta”, Jari Ketola toteaa.

Lastensuojelun piirissä on noin 100 000 lasta ja nuorta eli pe-räti 10 prosenttia alle 18-vuotiaista suomalaisista. Palveluihin käytetään vuosittain 1 000 miljoonaa euroa, joista 80 prosenttia kuluu sijaishuoltoon ja 20 prosenttia avopalveluihin. Nämä pro-senttiosuudet pitäisi Ketolan mukaan kääntää toisin päin: ongel-mien ennaltaehkäisyyn pitäisi panostaa voimakkaasti.

Parempaa vaikuttavuuttaJos jatketaan vanhoilla toimintatavoilla, kustannukset kasva-vat eikä kuitenkaan saada lisää hyvinvointia lapsille ja perheil-le. Saadaan lisää lastensuojelutoimenpiteitä, mutta ei parempaa vaikuttavuutta, tulosta.

Mikä on lastensuojelun tulos? Se on esimerkiksi SOS-Lap-sikylässä kasvaneen nuoren työllistyminen. Lapsikylissä kasva-neiden työllistymisaste oli pari vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan sama kuin suomalaisnuorten keskimäärin. Hyvä tulos on myös se, että esimerkiksi vuonna 2013 SOS-Lapsikylässä päättyneistä sijoituksista lähes 40 prosenttia pystyttiin kotiutta-maan omien vanhempien luo.

”Jos samaan prosenttilukemaan päästäisiin pitkällä aikavälil-lä koko valtakunnassa, saataisiin vuositasolla yli 70 miljoonan euron säästö lastensuojelun kustannuksiin”, SOS-Lapsikylän toiminnanjohtaja laskee.

Lastensuojelun vaikuttavuuden kasvu voisi tuoda merkittä-viä säästöjä veronmaksajien kustantamaan toimintaan. Jos kes-kimääräinen sijoitusaika vähenisi 8 vuodesta 4 vuoteen, se toisi 600 miljoonan säästön vuosittain. Jos 100 000 lapsesta 1000 es-tetään syrjäytymästä, se tuo yhteiskunnalle säästöjä 2 miljardia euroa olettaen, että lapsi pystyy tekemään 40 vuoden työuran.

Yhdellä sijoituksella saisi 2-3 lähityöntekijääJos yksi lapsi on sijaishuollossa 10 vuotta, se merkitsee 700 000 euron kustannusta. Samalla summalla pystyttäisiin palk-kaamaan 2-3 lähityöntekijää 10 vuodeksi. He voisivat auttaa perhettä tai useampiakin perheitä.

Kunnat ovat ulkoistaneet suurimman osan lasten laitoshuol-losta yrityksille. Noin 80 prosenttia laitoshuollosta on pääoma-sijoittajilla, jotka ovat viime vuosina nopeaan tahtiin ostaneet ”valmiita” yrityksiä, pieniä perheyrityksiä.

Kilpailutuksen sijaan kumppanuuttaToimiala on kiinnostava. Professori Matti Rimpelä on kuvan-nut kiinnostavuuden syitä: heikot asiakkaat, varma maksaja eli kunta, kasvava kysyntä, laitoshoidon selkeä tehtävä, laadun-tarkkailun puute.

Teksti Pirjo Tuusa Kuvitus Elise Liikala

VAIKUTTAVUUS YLÖS, KUSTANNUKSET ALAS Uudistuva lastensuojelu:

€

Vaikuttavuus

vekt

ority

ttö: T

hink

stoc

k/sy

ntik

a

TALOUS


”Kustannukset ovat nousseet kilpailutuksen myötä, vaikka toista tavoiteltiin. Jokainen haluaa oman siivunsa ja varsinkin yritystoiminta haluaa myös saada jotain viivan alle”, Jari Ketola kuvailee. Lisäkuluja tulee myös kilpailutusehdoista, jotka siirtä-vät riskit palveluntuottajalle. Yhdistystoimijana SOS-Lapsiky-län tuotot kohdennetaan toiminnan kehittämiseen kotimaassa, kun taas ulkomaisten pääomasijoittajien voitot todennäköisesti valuvat ulkomaille.

Ketola uskoo, ettei lastensuojelun suuri ratkaisu ole sijais-huollon lisääntyvä kilpailutus, vaan kumppanuus, suunnitel-mallisuus, avopalvelut, pitkäjänteisyys ja asiakaslähtöisyys.

Asiakkaat mukaan joka prosessiin”Järjestelmä- ja lakilähtöisistä massaratkaisuista on päästävä yksilöllisiin, räätälöityihin ratkaisuihin koko sosiaalipalvelujen kentässä. Perheiden kuuluu päästä mukaan jo palveluita suunni-teltaessa ja tällöin perhettä auttavalla henkilöllä tulee olla myös riittävästi valtaa tehdä päätöksiä asiakkaan kanssa”, Ketola ku-vailee.

Sosiaalipalveluissa on pelätty, että jos asiakkaalle annetaan liikaa valtaa, kustannukset räjähtävät käsiin. Sektoroitu palve-lu on koettu hallittavammaksi. Normeihin ja lakeihin pohjau-tuva palvelujärjestelmä reagoi kuitenkin ihmisten tarpeisiin lii-an myöhään.

”Tulevaisuudessa pitää saada asiakkaat ottamaan yhteyttä riittävän ajoissa, ilman pelkoa ja häpeää. Nyt perheet sinnittele-vät liian pitkään, palvelut ovat jälkijättöisiä ja raskaita. Lasten-suojelupalveluiden imago on huono eikä palveluista tiedoteta riittävästi”, Ketola luettelee.

Konkreettinen suunnitelma muutokselleKetola uskoo SOS-Lapsikylän ja kuntien kumppanuuden onnis-tuvan. Ensin tarvitaan yhteinen strategia ja tavoitteet ja sen jäl-keen on pohdittava toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi.

”Politiikkatasolla puhutaan, että pyritään vähentämään huos-taanottoja, mutta ei ole tavoitteita eikä mittareita onnistumisen

Lastensuojelu lukuina 100 000 lastensuojelun asiakaslasta,

joista 18 000 sijoitettuina

1 miljardin euron kokonaiskustannukset vuodessa: 800 milj. euroa sijaishuoltoon 200 milj. euroa avohuoltoon

Ydinkysymyksiä:

Miten lisätään perheiden hyvinvointia?

Miten lisätään lastensuojelun vaikuttavuutta ja vähennetään kustannuksia?

toteamiseksi. Konkretiaa olisi suunnitelma puolittaa huostassa olevien lasten määrä vaikkapa sadasta 50:een tietyn ajan ku-luessa.”

Hyvinvointivalmentajia nuorille”Nuoret tarvitsisivat pysyvää, pitkäjänteistä tukea ja toivoa elä-määnsä. Auttamisen perusedellytys on, että syntyy luottamus-ta kahden ihmisen välillä. Nuoret, jotka ovat masentuneita tai joilla on vaikeuksia koulunkäynnissä, voisivat saada avukseen hyvinvointivalmentajia”, Jari Ketola ehdottaa.

Kokonaisvaltaista ajattelua ja kumppanuutta tarvitaan, että huostaanottoja ja toimijoiden oman edun tavoittelua voitaisiin vähentää.

”Lähtökohtana tulisi olla, että saadaan aikaan kulttuurinen murros. Hyvän vanhemmuuden arvostus tulee saada nouse-maan Suomessa. Nyt työelämän paineet ja oman itsensä ke-hittäminen ovat merkittävämmässä roolissa. Toivon, että on jo käyty äärilaidassa ja oman hyödyn tavoittelemisen sijaan ihmi-set alkaisivat pohtia, mitä ovat itse tehneet läheisten hyväksi tai miten auttaneet”, Ketola sanoo.

Uudistuva lastensuojelu 9Uudistuva lastensuojelu 98 Uudistuva lastensuojelu

Olen taas äiti

Tunnit helsinkiläisessä Porolahden kou-lussa ovat tältä päivältä ohi. Koulusihtee-ri Meeri Tanner, 38, sammuttaa koneen, vetää takin päälleen ja sytyttää kadulla tu-pakan. Bussipysäkillä puhaltaa raaka tuu-li, mutta Meeri on toiveikas. Joko elämän sitkeimmät sotkut ovat takana?

Siitä kotiinpaluusta on jo neljätoista vuotta, mutta kuva ei katoa Meerin mie-lestä. Aamukahdelta Meeri oli lähibaaris-sa vietetyn illan jälkeen tukevassa huma-lassa. Rappuja noustessaan hän huomasi kotioven olevan auki. Pyjamapukeiset

lapset seisoivat porrastasanteella. Ollin, 6, kädet olivat suojelevasti Oonan, 4, ym-pärillä. ”He nyyhkyttivät niin hiljaa, ett-eivät naapuritkaan ilmeisesti kuulleet”, Meeri sanoo. Äiti vei lapset sisään ja peit-teli sänkyihinsä.

”Vaikka olin humalassa, tajusin ettei touhussa ollut enää järki mukana.” Seu-raavana arkiaamuna Meeri käveli Ollin ja Oonan kanssa sosiaalityöntelijän luok-se ja tunnusti, ettei enää pystynyt huoleh-timaan lapsistaan. Samanlaista oli sattu-nut ennenkin.

Kun Meeri Tanner oli luovuttanut lapsensa sijaisperheeseen, millään ei ollut enää väliä ja Meeri joi vuoden putkeen. Lopulta alati vaihtuvien viranomaisten jälkeen eteen tuli nainen, joka uskoi Meerin äitiyteen (s.12).

Teksti Kaisa Viitanen Kuvat Raisa Kyllikki Ranta

REPORTAASI


Vuosien ajan psykodraama oli Meerille tärkein tukipilari. Kun kaupunki lakkautti ryhmän, Meerin kuntoutuminen muuttui. Terapeutin mukaan Meerin myöhempi romahdus olisi voitu estää terapian jatkamisella.

Yksi juoppo liukuhihnallaMeeri oli kapinallinen jo nuorena. Lu-kio jäi pikkukaupungissa kesken, kun 16-vuotias menotyttö muutti Helsinkiin isän firman edustusasuntoon. Päivät ku-luivat kapakoissa. Kun Meeri yllättäen 18-vuotiaana tuli raskaaksi, hän lopetti juomisen. ”Ne olivat rankkoja vuosia. Parisuhde ei toiminut, alkoholia kului.”Välillä meni hyvinkin. Toista lasta odotta-essaan Meeri opiskeli graafisen alan am-mattitutkinnon. Oonan synnyttyä Mee- ri lopetti suhteen. Isä tarjosi työpaikan firmastaan.

Arki oli Meerille hankalaa. Hän paah-toi töissä niin pitkiä päiviä, että sai burn outin. Lapset päätyivät ensimmäisen ker-ran sijaisperheeseen, kun Oona oli alle vuoden. ”Makasin pari kuukautta kotona

täydessä pimeydessä ja yritin koota itse-ni.” Siitä alkoi Meerin ja lastensuojelun pitkä ja ailahteleva suhde. Parinkymme-nen vuoden aikana kymmenet sosiaa-lialan ammattilaiset ovat analysoineet, raportoineet ja yrittäneet kammeta Mee-rin elämää uuteen suuntaan. ”Apua oli raskasta hakea, kun joka kerta piti kertoa tarina alusta asti. Tunsin olevani usein vaihtuville ja väsyneille työntekijöille vain yksi juoppo liukuhihnalla.”

Huolet eivät lopuMeeri on pudonnut pohjalle kaksi ker-taa. Löydettyään lapsensa rappukäy-tävästä Meeri vei heidät sosiaaliviran-omaisille. ”Minä nimenomaan annoin heidät huostaan, ei heitä väkisin otettu.” Oona ja Olli päätyivät sijaisperheeseen

eikä Meeri nähnyt heitä vuoteen. ”Nostin kädet ylös. Millään ei ollut väliä. Join aa-musta iltaan.” Toisinaan Meeri soitti lap-silleen, muttei kyennyt käymään. Myös välit siskoon ja vanhempiin etääntyivät. Meeri peitteli asioitaan.

A-klinikasta tuli Meerille jokaviik-koinen pysähdyspaikka. Tapaamisiin piti skarpata, kunto selvitettiin puhallustes-tillä. Jostain Meerille kumpusi halu sel-vittää pää pysyvämmin. Kuusi viikkoa Tervalammen kuntoutuskeskuksessa aut-toi. ”Oli ihmeellistä olla taas selvin päin. Aloin suunnitella ja unelmoida.” Työ-paikka löytyi päiväkodista. Meeri muut-ti uuden poikaystävänsä Timon kanssa yhteen.

Vaikka lasten näkemisessä oli pitkä tauko, Meerin ensivisiitti sijaisperhee-seen oli lämmin. ”Ei siinä ollut epäi-

REPORTAASI


Jos Meerillä olisi valta muuttaa järjestelmää, hän keskittäisi

viranomaisten tiedot yhteen paikkaan ja lisäisi palveluihin talousneuvonnan.

”

JUURI NYT

SOS-Lapsikylä kehittää

uutta mallia perheiden

auttamiseksi

lystäkään, kuka lasten äiti oli.” Lapset saivat vierailla äitinsä luona ja lopulta Meeri sai huoltajuuden takaisin. Oona, 6, ja Olli, 9, palasivat äidin luo vaatteet jätesäkkeihin sullottuina. Vuosia lapset pelkäsivät joutuvansa lähtemään uudel-leen. ”En koskaan lopettanut juomista kokonaan. Lastensuojeluilmoituksia tuli useita.”

Koko perhe miehen varassaYhdeksän vuotta sitten Meeri ja Timo alkoivat odottaa kolmatta lasta. ”Neu-volassa kysyttiin päihteidenkäytöstä. Ohitin kysymyksen, en vain jaksanut taas kertoa kaikkea.” Raskausaika me-nikin hyvin. Palattuaan jo töihin Meeri alkoi väsyä ja jäi lopulta kolmeksi vuo-deksi sairauslomalle. Se oli itsetuhoinen ja rankka kausi, joka vei Meerin monta kertaa Auroran psykiatriselle osastolle. Itsemurhayritykset eivät onneksi onnis-tuneet.

Lääkäri totesi Meerin sairastavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mut-ta lääkityksen kohdilleen saaminen kes-ti pitkään. ”Meidän perhe eli silloin täy-sin Timon varassa. Makasin päiväkausia sängyssä – tai jynssäsin ilmastointiput-kia siivousmanian vallassa.”

Meerin bussi kaartaa Laajasaloon. Perheen nelihuoneinen kerrostaloasun-to tuntuu väljältä. Syksyllä 16-vuotias Oona aloitti lukion ja muutti opiskelija-asuntoon. Ollikin asuu omillaan ja käy autokorjaamossa töissä. Menneisyydes-tä on uskallettu puhua vasta hiljattain,

ammattilaisten tuella. ”Lapset halusivat tietää, miksi annoin heidät pois ja onko alkoholi minulle heitä tärkeämpi.”

Silloin tällöin Oona ja Olli soittele-vat edelleen äidilleen tarkistaakseen, onko hän selvin päin. Eikä hän aina ole-kaan. ”Kotona meillä ei ole alkoholia koskaan, mutta baarissa tulee käytyä.”Meeri haluaa palata työelämään ja opis-kelee oppisopimuksella merkonomiksi. Koulusihteerin työ vaikuttaa sopivalta, ihmisläheiseltä eikä liian stressaavalta.Kevätilta on jo hämärtynyt, kun toka-luokkalainen Taavi tulee pihalta koiran kanssa. Meeri laittaa lapselleen nuude-liannoksen mikroon. Timo katselee olo-huoneessa telkkaria.

Tänään elämä on mallillaan, vaikka rahapula on krooninen. Laskut päätyvät avaamattomina roskikseen, ja Meerin vanhemmat joutuvat vippaamaan ruo-karahaa. ”Päivä kerrallaan mennään.” Jos Meerillä olisi valta muuttaa järjes-telmää, hän keskittäisi viranomaisten tiedot yhteen paikkaan. ”Sinne olisi helppo mennä, kun koko taustasi olisi tiedossa.” Uutuutena Meeri lisäisi vali-koimaan talousneuvonnan: miten pääs-tä velkajärjestelyihin, miten saada arjen vähät rahat riittämään?

Meeriä ei ole koskaan hävettänyt kertoa omasta tilanteestaan. Nykyään hän käy puhumassa sairaanhoitajille, opiskelijoille – kaikille, joita tosielämän kokemus kiinnostaa. Puheenvuoro päät-tyy usein Meerin kirjoittamaan lauluun.”Miksi pienen täytyy murheita kantaa,miksi polku usein kivinen on.”

Meeri Tanner haluaa jakaa tarinansa, jotta hä-peä ja pelko huostaanottojen ympärillä hälve-nisi. ”Oli vapauttavaa lopultakin puhua lasten kanssa niistä kamalista muistoista.”

Meerin lasten nimet on vaihdettu.

Uudistuva lastensuojelu 1312 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 13

PUHEENVUOROTKahdenkymmenen vuoden aikana Meeri Tanner on kohdannut kymmeniä lasten-suojelun ja sosiaalityön ammattilaisia. Meeri haluaa nostaa esiin heistä kolme.

Etunumi SukunimiTyötehtävä

”Meeri katosi vuodeksi” Carita Väyrynen, psykoterapeutti

”Meeri haki alkoholiongelmaansa apua A-klinikalta, jossa olin psykiatrisena sai-raanhoitajana. Hänen lapsensa oli juu-ri otettu huostaan, elämä kulki kriisistä toiseen. Välillä Meeri katosikin melkein vuodeksi, mutta hakeutui uudelleen hoi-toon.

Psykiatrisella päiväosastolla käymi-nen A-polin ohella voimaannutti Meeriä ja toi takaisin itsekunnioitusta. Puhuim-me paljon siitä, että jos lapsista ei pys-ty huolehtimaan, huostaan antaminen on rakkauden teko.

Helsinki lopetti A-klinikkasäätiön so-pimuksen ja hoitosuhde päättyi, kun siir-ryin toiseen yksikköön töihin.”

Miten parantaisit systeemiä?Viestintä pitää avata. Nyt viranomaiset eivät saa jakaa tietoa yhteisestä asiak-kaastaan. Myös ihmisten vaihtuvuus on valitettavaa. Saattaa olla, että joka kerta asiakkaalla on uusi sosiaalityöntekijä – ja yhdellä hoitajalla sata asiakasta, mikä ei lisää luottamusta hoitosuhteessa. Per-heet tarvitsevat matalan kynnyksen pal-veluja, kuten kotiapua, jotta äiti saa jos-kus omaa aikaa.

Meeri Caritasta: Carita oli ensimmäinen ihminen, joka us-koi että voisin saada lapset takaisin. Itse-luottamukseni oli maassa ja häpesin niin paljon, etten ollut itse edes ajatellut sitä mahdollisuutta. Toive lapsista sai minut taistelemaan.

”Terapia jäi täysin kesken”Anne Ignatius, psykodraamaohjaaja

”Meeri kävi useamman vuoden sulje-tussa naisten terapiaryhmässä, jota oh-jasin A-klinikan asiakkaille. Meeri oli empaattinen ja hänellä on terve psyyke, mutta uupuessaan hän oli itsetuhoinen. Psykodraamassa Meerille alkoi tulla ter-vettä halua pitää itsestään huolta. Vali-tettavasti kaupunki lopetti ostopalvelu-sopimuksen. Meerin olisi ehdottomasti pitänyt jatkaa terapiaa.”

Miten parantaisit systeemiä?Neuvolassa perheitä pitäisi huomioida tarkemmin. Väsyneen äidin kaikkia tun-teita tulisi kuunnella ja tarjota apua. Se ehkäisisi monia ongelmia. Myös viran-omaisten välillä tulisi sallia terve tiedon-kulku.

Meeri Annesta: Psykodraama piti minut pinnalla. Vuo-sikausia torstai-illat olivat henkireikäni. Kun toiminta lakkasi, olisin halunnut jat-kaa jossain ryhmässä, mutta yksityisellä se olisi maksanut maltaita.

”Olen oppinut Meeriltä valtavasti”Kirsi Marttinen, sosiaalityöntekijä

”Tapasin Meerin, koska hänen perhees-tään oli tullut lastensuojeluilmoitus päih-tymisen vuoksi. Jo ensitapaamisella vai-kutuin Meerin avoimuudesta. Se, että hänen äitiyden kykyihinsä oli huostaan-otonkin aikanakin uskottu, oli vahvis-tanut hänen luottamustaan viranomai-siin. Meerin ongelmat ovat olleet suuria, mutta silti hän pystyy vakavaan työs-kentelyyn itsensä kanssa. Vuosi sitten kannustin Meeriä kertomaan tarinaansa ammattilaisryhmille kokemusasiantunti-jana. Nykyään hän itkettääkin päättäjiä ja päättää esityksensä omasta elämästään kertovaan lauluun.

Miten parantaisit systeemiä?Perheiden ongelmiin pitää puuttua aiem-min. Uskon läheistapaamisiin ja dialo-gisiin menetelmiin: perheen omat ver-kostot kannattaa kutsua paikalle ja laatia yhteisiä suunnitelmia, joita myös seura-taan.

En ole varma täyden avoimuuden hyö- dyistä. Jos on kerran juoppo tai masentu-nut, pitääkö kaikkien voida lukea se vuo-sienkin kuluttua – vai leimaako se tur-haan?

Meeri Kirsistä: Vaikka olen välillä herännyt putkasta ja sairaalasta, ja lastensuojeluilmoituk-sia on tehty paljon, Kirsi on silti nähnyt meidän perheen rakkauden ja luottanut minuun. Hänenkaltaistaan ihmistä kaipa-sin elämääni kauan.

Carita oli ensim-mäinen ihminen, joka uskoi, että voisin saada lapset takaisin.

”

REPORTAASI Heauttoivat

Meeriä


Järjetön systeemi korjattava!

”Perheiden pitää saada apua heti, kun arki käy liian raskaaksi”, vaatii SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Kati Palsanen. Hän laatii lastensuojelun uutta mallia, jotta perheet eivät enää jää ongelmineen yksin. Kati ja SOS-Lapsikylä toivovat, että uusi malli tulee pikkuhiljaa käyttöön koko maassa.

Mikä nykyisessä perhetuessa mättää?Vaikka mikä! Nyt moni perhe uupuu, mutta apua on vaikea saada. Kun tilanne ajautuu tarpeeksi pahaksi, lastensuojelun iso pyörä lähtee pyö-rimään ja kallis huostaanottokoneisto käynnistyy. Helsingissä jo joka kymmenes lapsi on lastensuojelun asiakas. Perheiden tilanne kurjistuu ja huostaanotot yleistyvät koko maassa.

Mistä järjestelmän ongelmat sitten johtuvat?Viimeiset 20 vuotta lapsiperheiden tukijärjestelmä on kasvanut vinoon. Kunnat toteuttavat lakeja, ja yhteiskunnassa on yli 350 ylhäältä ohjat-tua palveluprosessia, joiden jokaisen päässä on ihminen. On ihan ta-vallista, että yhdellä perheellä on kuusi, jopa yhdeksän erilaista sosiaa-lipalvelua. Silti yhdelläkään ammattilaisella ei ole perheen tilanteesta kokonaiskuvaa.

SOS-Lapsikylä tunnetaan Suomessa lähinnä huostaan otettujen lasten perhehoidosta. Oletteko nyt tekemässä jotain ihan uutta ja erilaista? Kyllä. Neljä vuotta sitten SOS-Lapsikylä otti harppauksen avohuollon ja varhaisen auttamisen suuntaan. Koska olemme voittoa tavoittelematon järjes-tö, voimme kehittää ihan uudenlaista avausta koko yhteiskunnalle. Mallimme valmistuu vuoden 2016 lopussa.

Kerro meille mikä tulee muuttumaan!Perheiden apu rakentuu joustavista palveluista: peruspalvelut ja tarvittava erityis-osaaminen yhdistyvät samaan pakettiin. Lisäksi perheiden tueksi tulee uudenlaisia matalan kynnyksen toimintoja, jotka ehkäisevät ongelmien syntymistä.

Lastensuojelun konkariasiakas Meeri Tanner (s. 8) kaipaa yhden oven palvelua, josta perheet saisivat kaiken avun samasta paikasta. Miltä se sinusta kuulostaa?Hyvältä! Perheiden ei pitäisi joutua kulkemaan virastosta toiseen, vaan palvelui-den on muotouduttava perheiden tarpeisiin. Avun ja tuen tarkoitus on vahvistaa ihmistä, sen anominen ei saisi viedä viimeisiä voimia.


Punkaharju on hurmannut matkailijat maisemillaan jo vuosisatojen ajan. Vuodesta 1972 lähtien sijoitetut lapset

ovat saaneet nauttia näistä kauniista mai-semista ja rauhaisasta kasvuympäristöstä SOS-lapsikylässä, joka sijaitsee Puruve-den rannalla, noin 35 kilometrin päässä Savonlinnan keskustasta. Vesi ja luon-to ovat siellä läsnä samalla tavoin kuin useimmissa Suomen lapsikylissä.

Koulut ja monipuoliset harrastus-mahdollisuudet sijaitsevat lähellä. Lap-set käyvät ahkerasti mm. ratsastamassa, pelaamassa sählyä, soittamassa pianoa ja kylän omassa bändikerhossa. Lapsi-kylässä on myös oma puutyökerho, jossa lapset askartelevat ohjaajan opastuksel-la kaikkea voiveitsistä, leikkuulaudoista ja muumeista aina tuulimyllyyn ja mä-kiautoon.

Sijaisperheiden valmen-nukseen panostetaanKylässä asuu tällä hetkellä 34 sijoitettua lasta kahdeksassa kodissa. ”Viimeisten

vuosien aikana kylässä on haluttu uudis-taa toimintaa ja uudistushenkeä on löyty-nyt. On avattu uusimuotoisia ja perheitä varhaisemmassa vaiheessa tukevia pal-veluja ja nyt on käynnistetty toimeksian-tosuhteista sijaisperhetoimintaa”, lapsi-kylän johtaja Jouni Kerppola sanoo.

Kylä tarjoaa perinteisen sijaishuollon rinnalla erilaisia avohuollon palveluja, kuten perhetyötä ja -kuntoutusta. ”Koko ajan etsitään myös kylän ulkopuolelta mahdollisuuksia laajentaa toimintaa. Si-jaisvanhempien rekrytointi ja valmennus on voimakkaasti kasvava toimintasuunta lähivuosina. Järjestämme tänä keväänä sijaisvanhempien PRIDE-valmennuk-sen, jota tällä seudulla ei ole vuosiin jär-jestetty”, Kerppola jatkaa.

Punkaharjun SOS-lapsikylä laajeni kyläalueen ulkopuolelle, kun Heinäve-delle avattiin kylän alaisuuteen kuuluva perhekoti. Savonlinnaan on puolestaan perustettu perhekuntoutuksen yksikkö. Lapsikylästä löytyy niin ikään perhekun-toutukselle hyvät tilat ja osaava henki-lökunta. Perhetyötä tehdään tarjoamalla apua myös perheen omaan kotiin.

Avohuollon palveluita rää-tälöidään tarpeen mukaanAvohuollon tukiviikonloput lapsikylässä ovat myös hyvin suosittuja. Noin 30 las-ta käy joka kuukausi viettämässä viikon-loppua kylässä, jotta heidän omat van-hempansa tai sijaisvanhempansa saavat hengähdyshetken. Monilla lapsilla on erityistarpeita. ”Punkaharjulla vahvuu-tena on ollut avohuollon palvelujen rää-tälöinti yhteistyössä kunnan kanssa. Mo-nesti uudet avohuollon palvelut syntyvät juuri kyselyiden pohjalta”, lapsikylän apulaisjohtaja Tarja Merilehti kertoo.

Avohuollon kapasiteettia onkin vii-me vuosina kasvatettu, sillä palvelujen kysyntä jatkuu vilkkaana. Lapsikylän työntekijätkin ovat kokeneet avohuollon työn mukavana vaihteluna perinteiseen arkeen. Lapsikylässä on myös avattu vii-me kesänä viidelle itsenäistymisikäiselle nuorelle Suvi-koti, jossa kylästä aikui-suuteen siirtyvät nuoret pääsevät tur-vallisesti harjoittelemaan arjen taitoja ja vastuun ottamista omasta elämästään.

NIKKAROINTIA JA RÄÄTÄLÖINTIÄ PUNKAHARJULLA

Katujen varrella punatiilisiä omakotitaloja lumikinosten keskellä – tältä näyttää Suomen toiseksi vanhin SOS-lapsikylä Punkaharjulla helmikui-

sena talvipäivänä. Jos ei tietäisi, että nyt ollaan lapsikylän alueella, ei taloja erottaisi mistä tahansa levollisesta omakotialueesta.

Teksti Elina Pitkäranta Kuvat Jouni Kerppola

Uudistuva lastensuojelu 1716 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 17

Leinojen sijaisperhe nauttii tavallisesta arjesta

Viime vuonna Leinojen sijaisperhe päätti muuttaa omasta kodistaan Parikkalasta Punkaharjun SOS-lapsikylään kylän tarjoaman tuen ja yh-teisöllisyyden houkuttelemina. ”Parikkalassa oli välillä melko yksinäis-tä eikä vertaistukea juurikaan saanut. Tärkeää on myös, että lapsilla on kavereita ja tekemistä”, Kalevi Leino listaa lapsikylän hyviä puolia. Heidän perheessään asuu viisi 7-18 -vuotiasta sijoitettua lasta. ”Tyk-käämme tavallisesta lapsiperheen arjesta. Sijaisvanhemmuushan on ennen kaikkea elämäntapa. Se takaa rikkaan ja vaihtelevan elämän ja valtavan määrän ihmissuhteita. Meillä ei ole ikinä tylsää”, Soili Leino jatkaa nauraen.

SOS-Lapsikylä on tunnettu ja vahva, valtakunnallisesti merkittävä toimija las-tensuojelun alati muuttuvassa toiminta-kentässä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lastensuojelu on ollut muutok-sessa ja viime aikojen uutisoinnin perus-teella näyttäisi siltä, että muutoksia on tulossa vastakin. Lastensuojelun toimin-taperiaatteisiin ja prosesseihin haetaan läpinäkyvyyttä. Viranomaisten ja toimi-joiden välinen yhteistyö halutaan entistä selkeämmäksi.

SOS-Lapsikylä on pitkäaikaisimpia toimijoita alalla. Joku, mikä pysyy, tun-tuukin tässä ajassa turvalliselta ja va-

Saara Pesonen, Perusturvajohtaja, Savonlinnan kaupunki

SOS-LAPSIKYLÄ KUNNAN KUMPPANINA

kaalta. Sellaisena toimijana minä koen SOS-Lapsikylän myös muutosten myl-lerryksessä.

SOS-Lapsikylä on kehittänyt palvelu-jaan ja tuotettaan määrätietoisesti. Tänä päivänä repertuaarissa näkyvät - niin kuin pitääkin - avohuollon ja varhaisen tuen merkitys jo lain hengen mukaisesti. Punkaharjun SOS-lapsikylä on haastanut Savonlinnan kaupungin ja sitä ympäröi-vät kunnat mukaan palvelujen kehittä-miseen ja halunnut vastata nimenomaan tämän ajan haasteisiin. Vuoropuhelu on vaivatonta ja tavoitteet monella tapaa yh-tenevät.

SOS-Lapsikylä on toimijana joustava ja ratkaisuja etsivä sekä räätälöivä. Hy-vinkin haasteellisiin ja hankaliin tilantei-siin olemme löytäneet hyviä, lapsiper-heitä tukevia avohuollonkin ratkaisuja Punkaharjun SOS-lapsikylän avulla. Yk-sikkö on kehittänyt ansiokkaasti myös jälkihuoltonuorten itsenäistymisen tu-kea mm. asumisen ratkaisuilla.

Odotamme edelleen Lapsikyläl-tä asiakaslähtöistä ja aikaansa seuraa-vaa lastensuojelun kumppanuutta. Yksin kunnat eivät lastensuojelun haasteista selviä ja toimijoiden hyvä yhteistyö on kaiken toiminnan ehdoton edellytys.

Meillä ei ole ikinä tylsää.”


Minulla oli mahdollisuus toimia tänä vuonna Kuntaliiton, Las-tensuojelun Keskusliiton ja Huoltaja-säätiön vuosittain jaka-man Kunnallinen lastensuojeluteko -palkinnon valitsijana yh-dessä lastensuojelun asiakkaista valitun raadin kanssa. Kun aika ajoin olen tuskastunut lastensuojelun muutosten hitauteen, antoi perehtyminen palkintoehdokkaisiin hyvän tilaisuuden tarkistaa omia käsityksiään. Kunnallinen lastensuojelu ei todellakaan elä pysähtyneessä tilassa, vaikka virran vauhti eri kunnissa onkin kovin erilainen.

Yhteensä 25 palkintoehdokkaasta palkinnon toteuttajatahot olivat valinneet kahdeksan finalistia valintaraadin käsittelyyn. Taustatiedoksi on syytä todeta, että koska kysymyksessä on kunnallinen lastensuojeluteko eivät yksityisten tahojen ehdok-kaat päässeet loppukilpailuun.

Yleisenä huomiona voi todeta, että puheet ehkäisevän työn ja varhaisen tuen tärkeydestä alkavat muuttua teoiksi. Miltei kaikkien finalistien toiminnassa oli matalaan kynnykseen ja varhaiseen tukeen liittyvä sisältö. Perhetyö näyttää tämän pe-rusteella vakiinnuttavan asemaansa joko itsenäisenä toimintana taikka liittyen äitiys- ja lastenneuvoloiden tai muiden kunnallis-ten palvelujen osaksi.

Pääpalkinnon voitti Raisio ennakkoluulottomalla toiminta-mallillaan. Perheiden ja lasten yhteydenottokynnys on tehty to-della matalaksi ja ennakkoluulottomasti kirjastoon kytkeyty-en. Perhevalmentajan voi lainata kirjaston kautta painamalla ”Pyydä apua” -nappia. Yhteydenotto luvataan jo seuraavana päivänä ja se myös toteutuu. Palvelun kieli on mahdollisim-man tavallinen ja asiakkaille ymmärrettävä. Toimintamalliin sisältyy monia muitakin mielenkiintoisia käytäntöjä: perhetyön jalkautumista neuvoloihin, varhaiskasvatukseen, kouluihin ja muihinkin kunnallisiin palveluihin. Erityisnuorisotyöntekijä on

osa kokonaisuutta. Viime vuonna käyttöön otettu toimintamalli osoittaa, että yhteydenotot toki lisääntyvät, mutta samalla pys-tytään ehkäisemään ongelmien vaikeutumista.

Kunniamainintoja saivat Kaarina, Kalajoki ja Porvoo. Kaa-rinan ’Olkkari’ on matalan kynnyksen paikka, johon hakeu-tuessaan asukas on aina oikeassa paikassa. Kalajoki panostaa perhetyöhön, mutta erityisesti huostaanoton tai sijaishuollon päättymisvaiheen työskentelyyn – vaihe, joka on yleisessä kes-kustelussa jäänyt vähälle huomiolle. Porvoo on usean vuoden ajan systemaattisesti kehittänyt varhaisen tuen erilaisia muo-toja, mm. perhetyötä, seurannut toiminnan vaikutuksia ja on-nistunut vähentämään tilanteiden kärjistymistä huostaanoton tarpeiksi, vaikka toki niitäkin tarvitaan. – Kaikissa finalistien toimintamalleissa oli uudistuminen lähtenyt käyntiin kuntien, niiden ammattilaisten ja asiakkaiden tarpeista - ei ulkopuolelta tulleista ohjeista. Juuri näin syntyy vahva motivaatio toiminnan parantamiseen ja paikallisten toimijoiden kekseliäisyyden hyö-dyntämiseen. Asiakkaiden ääntä oli kuultu ja kuunneltu.

Näyttää siltä, että suomalainen lasten ja perheiden palvelu, lastensuojelu mukaan lukien, on vahvassa muutosprosessissa. Jos tämä johtaa siihen, että lapsia ja perheitä voidaan auttaa ai-kaisemmin - ennen vaikeuksien kärjistymistä - olemme hyvällä tiellä. Toisaalta kokemuksesta tiedämme, että myös huostaan-ottoja ja sijaishuoltoa tarvitaan aina eikä varhainen tuki uhkaa sijaishuoltoa. Päinvastoin, parhaimmillaan sijaishuollon tarve tulee näkyviin aikaisemmin ja ratkaisut ovat kestävämpiä. Toi-vottavasti näin edeten saamme mahdollisuuden tehdä entistä yksilöllisempiä, lasten kokemuksiin ja elämäntilanteisiin rää-tälöityjä ratkaisuja. Ja voimme antaa aidosti tilaa lasten ja kas-vattajien - biologisten vanhempien ja sijaiskasvattajien - omal-le äänelle.

Aulikki Kananoja, ylisosiaalineuvos

UUTTA VIRTAA LASTEN JA PERHEIDEN PALVELUUN!

Jos tämä johtaa siihen, että lapsia ja perheitä voidaan auttaa aikai-semmin - ennen vaikeuksien kär-jistymistä - olemme hyvällä tiellä.

”


”SOS-lapsikylissä on jo vuosikym-menten ajan panostettu merkittäväs-ti nuorten tukemiseen itsenäistymis-vaiheessa, sillä käytännön työssä on huomattu, miten suuri vaikutus tällä on nuoren pärjäämiseen myöhemmin elä-mässään. Kun jälkihuolto 21-vuotiaana päättyy, SOS-Lapsikylä on tämän jäl-keen tukenut omarahoitteisesti nuoria mm. asumisessa ja opiskeluissa aina 25 ikävuoteen saakka. Se on verrattavissa siihen tukeen ja apuun, jota nuoret taval-lisesti perheiltään saavat”, SOS-Lapsi-kylän lastensuojelupäällikkö Anna-Lii-sa Koisti-Auer sanoo.

SOS-lapsikylistä itsenäistyneet nuoret työllistyvät hyvin

SOS-lapsikylistä itsenäistyneet nuoret olivat myös muunlaisista sijoituspai-koista itsenäistyneitä nuoria tyytyväi-sempiä saamiinsa tietoihin koskien asu-mista, koulutusta, työharjoittelua, työtä, terveyttä ja taloudellista tukea. Huomi-onarvoista on, että SOS-lapsikylistä it-senäistyneillä nuorilla oli muunlaisis-ta sijaishuoltopaikoista itsenäistyneihin nähden kolminkertainen todennäköi-syys työllistyä. Sen sijaan itseään ja tun-ne-elämän kehitystä koskeviin tietoihin oltiin tyytyväisempiä muunlaisista si-joituspaikoista kuin SOS-lapsikylästä itsenäistyneiden nuorten keskuudessa. Muunlaisista sijaishuoltopaikoista itse-näistyneet nuoret olivat myös saaneet itsenäistymisvaiheessa SOS-lapsikyliin sijoitettuja nuoria enemmän tukea van-hemmiltaan ja suvultaan. Lyhyemmästä sijaishuollossa vietetystä ajasta johtuen heidän suhteensa omiin vanhempiin oli säilynyt läheisempänä.

”On hyvin tiedossa, että huonosti hoi-dettu jälkihuolto saattaa vesittää koko ai-emman sijaishuollon aikana saavutetut tulokset. Siksi on erityisen tärkeää antaa nuorille vahvaa tukea itsenäisen elämän alkutaipaleella”, Koisti-Auer sanoo.

HYVÄ TUKI itsenäistymis- vaiheessa auttaa pärjäämään sijaishuollon jälkeen

TUTKITAANMEILLÄ

SOS-Lapsikylän teettämän tutkimuk-sen mukaan itsenäistymisvaiheessa saa-dulla tuella on valtava merkitys siihen, miten sijaishuollosta itsenäistyvät nuoret pärjäävät elämässään myöhemmin. Tut-kija Teemu Vauhkosen tekemässä tut-kimuksessa vertailtiin SOS-lapsikylistä ja muista sijaishuoltopaikoista itsenäis-tyneiden nuorten hyvinvointia.

Tutkimuksen mukaan SOS-lapsiky-listä itsenäistyneet nuoret pärjäävät elä-mässään monilta osin paremmin kuin muista sijaishuoltopaikoista itsenäisty-neet nuoret. Heillä on paremmat suhteet sijaishuoltopaikan työntekijöihin, he ko-kevat saaneensa enemmän apua itsenäis-tymiseen, heillä on paremmat arjen hal-linnan valmiudet ja raha-asioiden hoito sujuu heiltä verrokkiryhmää paremmin. Osaltaan tätä selittää se, että SOS-lap-sikylistä itsenäistyneet nuoret olivat ol-leet sijaishuollossa pidempään ja olivat haastatteluhetkellä verrokkiryhmää van-hempia.

Sijaishuollosta itsenäistyvät nuoret tarvitsevat vahvaa tukea

Vauhkosen tekemän tutkimuksen mu-kaan SOS-lapsikylistä itsenäistyneet nuoret olivat verrokkeja paremmin val-mistautuneita itsenäiseen elämään. Näin oli niin ruoan valmistuksen, kaupassa käynnin, rahan käytön, henkilökohtai-sen puhtauden, ruokavalion, painonhal-linnan kuin ystävystymisen ja ihmissuh-teiden ylläpidonkin osalta.

Erityisen merkittävä oli ero rahankäy-tössä. Kun SOS-lapsikylistä itsenäisty-neistä nuorista 83 prosenttia koki rahan käyttöä koskevat valmiutensa itsenäisty-essään oikein hyviksi, muunlaisista sijoi-tuspaikoista itsenäistyneistä ainoastaan 31 prosenttia koki samoin. SOS-lapsi-kylistä itsenäistyneet nuoret kykenivät myös maksamaan laskunsa useammin ajallaan kuin muunlaisista sijaishuolto-paikoista itsenäistyneet. ve

ktor

ilaps

et: T

hink

stoc

k/sy

ntik

a


Elämä on kasvamista ja oppimista8-vuotiaana vuonna 2003 perustettuun Kaarinan SOS-lapsikylään muuttanut Linda kokee, että lapsikylässä kannus-tettiin aina. Oli kyse sitten opiskelusta tai mistä tahansa muusta asiasta.

”Lapsikylässä rohkaistiin itsenäiseen haluun yrittää. Opiskeluunkin olisi saa-nut tukea, mutta siihen minä en tarvin-nut apua.” Lindan elämä ei aina ole ollut helppoa ja kuten monien muidenkin si-joitettujen lasten, myös hänen on täyty-nyt miettiä varhaislapsuuttaan. ”Lapsi-kyläaika antoi minulle mahdollisuuden hyvään lapsuuteen. Murrosiässä piti kä-sitellä menneisyys uudelleen, mutta on-neksi sain lapsikylästä hyvää tukea sii-hen. Nyt olen valmis elämään omillani, vaikka onhan elämä vieläkin kasvamista ja oppimista, elämässä sattuu aina kai-kenlaista”, Linda pohtii.

Unelmana papin työTällä hetkellä Linda opiskelee maanmit-tausalaa ammattikoulussa Helsingissä. Hänen unelma-ammattinsa on kuitenkin

pappi. Sen hän on jo lapsesta asti tiennyt. ”Hain opiskelemaan teologiaa, mutta en päässytkään ensimmäisellä yrittämällä sisään, joten ajattelin mennä viettämään välivuotta ammattikouluun ja opiskele-maan maanmittausalaa. Tykkään kyllä opiskella sitäkin. Täytyy katsoa sitten myöhemmin, mitä teen jos pääsen opis-kelemaan teologiaa. Pappina työskente-ly on haaveeni, mutta mielessä on myös armeijan käyminen tai sitten jotain ihan muuta, mitä nyt eteen tulee. Kaikki ovet ovat avoinna tulevaisuuteen,” Linda jut-telee iloisesti.

Itsestään täytyy ottaa vastuutaNyt itsenäisen elämän alussa Linda on miettinyt lähtökohtiaan. ”Arvostan sitä, että pääsin asumaan SOS-lapsikylään. Ilman sijoitusta minun tuskin olisi ol-lut mahdollista käydä lukiota. Pääsin hyvään elämään kiinni ja sitä mahdolli-suutta minulla ei olisi ollut, jos minua ei olisi sijoitettu. Minulle on opetettu, että täytyy osata ottaa vastuuta itsestään sekä arvostaa asioita ja sitä apua, mitä olen saanut”, Linda sanoo.

Lapsikylässä sain mahdollisuuden hyvään tulevaisuuteen19-vuotias Linda Santonen on Kaarinan SOS-lapsikylän ensimmäinen ylioppilas.

Oman elämäntien löytäminen vie Lindan uuden äärelle, vaikka hän onkin yhdentoista lapsikylässä vietetyn vuoden aikana saanut hyvät eväät elämään.

KUKA?LINDA

SANTO-NEN

Teksti ja kuva Johanna Frondelius


SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen uu-deksi puheenjohtajaksi on valittu kan-sanedustaja Tuija Brax. Brax aloitti kautensa tämän vuoden alussa, jolloin myös SOS-Lapsikylä ry:n palvelutoi-minta siirtyi SOS-lapsikyläsäätiölle. Brax tuntee aiemman kokemuksensa myötä hyvin lastensuojelua ja säätiöiden toimintaa sekä meneillään olevaa SOTE-uudistusta.

”Olin hyvin iloinen, kun minua pyy-dettiin tähän tehtävään. Toinen isoäi-deistäni oli niin sanottu huutolaislapsi, mikä saattaa olla yksi perussyy siihen, että lastensuojelu on aina ollut yksi mie-lenkiintoni kohde. Toinen isoäitini taas oli aktiivinen SOS-Lapsikylän tukija, jo-ten siltäkin osin tuntui kuin jokin ympyrä olisi sulkeutunut”, toteaa itsekin kahden lapsen äiti Tuija Brax.

Uuden puheenjohtajan mukaan SOS-Lapsikylällä on monta tärkeää roolia, joista tunnetuin on kotimainen lapsikylä-toiminta, jossa sijoitetuille lapsille anne-taan turvallinen kasvuympäristö ja jos-sa sekä lapset että tärkeää työtä tekevät lapsikylävanhemmat saavat tukea toisis-ta kylän vanhemmista sekä laajemmin organisaatiostamme. ”Olemme myös kansainvälinen toimija niin lastensuo-jelun edistäjänä kuin kehitysyhteistyös-sä ja kummilapsitoiminnassa. Vielä on syytä erikseen mainita se, että panostam-me poikkeuksellisen paljon siihen, että sijoitettu nuori palaa takaisin alkuperäi-seen kotiinsa, jos arki palaa raiteilleen ja lapsen kasvu on turvattu. Niin ikään olemme nuoren tukena hänen itsenäis-

tymisvaiheessaan tavallista suuremmin panoksin.”

Viimeiset neljä vuotta Brax on joh-tanut eduskunnan tarkastusvaliokuntaa, joka teki lähes vuoden kestäneen suur-tarkastuksen koskien lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisytoimia. Tarkas-tusvaliokunta teetti kattavan tutkimuk-sen ja kuuli lähemmäs sataa asiantunti-jaa. ”Tarkastushavainnot olivat toisaalta surullisia muun muassa siksi, että meillä on merkittäviä ryhmiä lapsia, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Etenkin mielenterve-ys- ja päihdeongelmaisessa ympäristös-sä kasvavien tai muutenkin rikkinäisissä olosuhteissa elävien lasten riskit päätyä koulutuksen ja työn ulkopuolelle ovat muihin Pohjoismaihin verrattuna aivan liian suuria.”

”Lohdullista sen sijaan oli se, että suurin osa lapsistamme voi paremmin kuin koskaan ennen. Tarkastuksessa kävi ilmi, että sillä rahalla, jonka yhteiskun-ta käyttää kokonaisuudessaan syrjäyty-misen ehkäisyyn ja syrjäytyneiden tuke-miseen voitaisiin aivan hyvin saavuttaa nykyistä huomattavasti parempia tulok-sia, jos tuki annettaisiin ajoissa ja riit-tävän konkreettisesti lapsen arjessa ol-len. Imatralla siirrettiin avun painopiste aivan varhaislapsuuteen ja koko nuoren perheen tukemiseen ja hyvin nopeasti saatiin huostaanotot vähenemään. SOS-lapsikylien filosofiassa ja arjessa on hy-vin paljon niitä samoja piirteitä kuin mit-kä tarkastusvaliokunta havaitsi tärkeiksi. Apua on annettava ajoissa ja arjessa, yh-teisöllisesti ja osaavasti,” Brax toteaa.

Tuija Brax ammentaa isoäitiensä perinnöstä

Teksti Pirkko Soininen Kuva Elina Pitkäranta

Tuija Brax Syntyi 6.1.1965 Helsingin

Kätilöopistolla.

Vietti lapsuutensa Pirkkalassa.

Perheeseen kuuluu aviomies Antti Brax sekä pojat Aarni ja Arttu.

Koulutus oikeustieteen kandidaatti.

Työskennellyt mm. kansanedustajana ja oikeusministerinä, toimii tällä het- kellä Sydänliiton pääsihteerinä.

Toiminut eri kansalaisjärjestöjen luot- tamustoimissa, mm. Suomen Ihmisoi- keusliitossa, Suomen Liikunta ja Ur- heilu ry:ssä sekä Suomen Koripallolii- tossa.

Vapaa-aika kuluu lasten harrastusten, elokuvien, kirjojen, vaelluksen ja pur- jehduksen parissa.


Sote-uudistuksesta on muodostumas-sa symboli poliitikkojen jahkailulle ja byrokraattiselle munkkilatinalle. Val-mista ei ole tullut, vaikka yhtä mieltä ollaan siitä, että nykymeno ei voi jat-kua. Toistaiseksi johtajuutta on puut-tunut, kun on täytynyt sopia yhteisistä ja perustuslain vaateet täyttävistä uu-distuksista.

Sääli monella tapaa, mutta ennen kaikkea siksi, että kyse on kansalais-ten yhdenvertaisuudesta terveyden-hoidon ja sosiaalipalveluiden suhteen. Kyse on myös useiden miljardien vero-euroista, jotka nykyistä paremmin käy-tettyinä näkyisivät kunnon palveluina.

Järjestelmä hukkaa niin asiakkaan kuin verorahatOECD:n vertailuissa Suomi on kau-kana muista Pohjoismaista, kun mitta-reina käytetään terveydenhuollon tasa-arvoisuutta. Moneen kertaan ovat niin ulkomaiset kuin kotimaisetkin tutki-muslaitokset ihmetelleet pirstaloitu-nutta järjestelmäämme, joka hukkaa niin asiakkaan kuin verorahat moni-mutkaisiin rahoituskanaviin, moninai-seen järjestäjäkenttään, hajanaiseen sääntelyyn ja järjestämisvastuun osit-taiseen epäselvyyteen.

Asiantuntijat ovat yksimielisiä sii-tä, että perusterveydenhoito ja erikois-sairaanhoito tulisi yhdistää samaan organisaatioon. Lähes yhtä suuri yksi-mielisyys vallitsee siitä, että sosiaali-palveluiden on syytä löytyä niin ikään

samasta kokonaisuudesta. Ja kaikista vii-saimmat asiantuntijat vielä muistuttavat, että ennaltaehkäisevän työn ja kuntou-tuksen integrointi kaikkiin palveluihin on näitä yllämainittujakin tärkeämpää.

Jahkailu uudistuksen suhteen on eri-tyisen surkeaa siksi, että kansakuntamme vanhenee ennätysvauhtia. Verotulomme eivät riitä menoihimme ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset koho-avat bruttokansantuotteen kasvua nope-ammin.

Yksittäiset toimivat avauk-set luovat uskoa tulevaanTämän kaiken alla voisi heikompi her-moinen menettää uskonsa. Mutta pois se meistä. Meillä on yksittäisissä kunnissa, sairaanhoitopiireissä, kansalaisjärjestöis-sä ja yrityksissä kehitetty monta uutta ja entistä fiksumpaa tapaa toimia. Vilkaisu Yksi Elämä -hankkeen nettisivuille ker-too paljon siitä, mitä järjestöt saavat yh-teistyössä aikaan. Vierailu Imatralle avaa paatuneimmankin silmät näkemään, mi-ten lastensuojelun, perhetyön ja neuvo-lan saumaton yhteistyö pelastaa lapsia ja säästää rahaa. SOS-Lapsikylä on on-nistunut saattamaan sijoitetuista lapsista poikkeuksellisen monen takaisin ensim-mäiseen kotiinsa. Etelä-Karjalassa sote-uudistus on tehty omin voimin. Listaa siitä kuinka kenttä tekee fiksuja uudis-tuksia, vaikka maan johto polkee paikal-laan, voisi jatkaa vaikka kuinka.

Meillä on hyvät valmiudet saattaa asiat aivan uudelle tolalle, kunhan vii-

me vuosien virheistä otetaan opiksi. On ymmärrettävä hakea uudistukselle laajaa hyväksyttävyyttä ja uskallettava keskus-tella myös kunkin uudistusmallin riskeis-tä. Perustuslakivaliokunnan tuoreen lau-sunnon jälkeen pitäisi olla selvää, että ratkaisun on oltava oikeasti kansanval-tainen ja selkeillä ja oikeudenmukaisilla tavoilla rahoitettu. Optimisti voi nähdä, että koko sote-sählinki on lopultakin vie-nyt meitä lähemmäs hyvää ja nopeastikin päätettävää uudistusta.

Oikeus tehokkaisiin ja saa-vutettaviin palveluihinVanha itämäinen taisteluohje neuvoo käyttämään vastustajan energian hyväk-si ja kääntämään sen omaksi voimaksi. Tätä ajatusta voisi soveltaa siten, että käyttää jahkailun tuottaman tiedon hy-väksi ja vaatii, että johtajat osoittavat johtajuutta sitoutumalla uudistukseen nyt heti. Mieluummin valitsisivat pe-rustuslain mukaisista malleista valmis-telupohjan yhdessä jo ennen vaaleja. Ja uusi hallitus ei voi olla niin tyhmä, ettei se viimeistelisi uudistusta heti kautensa alussa.

On ensiarvoisen tärkeää, että teem-me selväksi, että me ja lähimmäisemme tarvitsemme tehokkaat ja saavutettavat palvelut. Me tarvitsemme hyvin toimi-van ennaltaehkäisevän neuvonnan ja toi-minnan. Me maksamme veroja mielel-lämme, kun rahojen käyttöä on selkeä seurata ja niitä ei tuhlata organisaation sokkeloihin.

Teksti Tuija Brax

SOTE - sählingistä voimaa ratkaisuun


”Markkinoinnin ja yritysjohdon tehtävissä keräänty-nyt osaaminen antaa minulle mahdollisuuden olla mukana kehittämässä suomalaista lastensuoje-lua tuloksekkaammaksi aikana, jolloin kaupalliset toimijat tulevat mukaan tähän toimintaan ja jolloin samanaikaisesti kuralle ajanut valtion- ja kuntata-lous hakee uusia ajatuksia tästäkin kriisistä sel-viämiseen.

Aikuisten tehtävä on huolehtia lapsista. Silloin kun lapsen omat vanhemmat eivät siihen jostain syystä pysty, muiden on autettava. SOS-lapsikylä- -konsepti on ainutlaatuinen malli tähän auttami-seen ja auttaminen on osa omaa arvomaailmaani.”- Klaus Asanti, dipl.ekonomi

”Asiantuntijuuteni liittyy lastensuojeluun, lasten-suojelututkimukseen ja laajemmin sosiaalityön ky-symyksiin. Valtakunnallisen sosiaalityön yliopisto-verkoston kautta minulle on muodostunut melko kokonaisvaltainen tietämys suomalaisesta sosiaa-lityön koulutuksesta ja sen kehittämistarpeista, jota hallitustyöskentelyssä voidaan hyödyntää.

Lastensuojelu sijoittuu sosiaalityön ytimeen ja alue on yhteiskunnallisesti haastava. Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus turvalliseen kas-vuympäristöön ja tasapainoiseen kehitykseen.”- Katja Forssén, professori

SOS-lapsikyläsäätiön hallitus esittäytyyKysyimme hallituksen jäseniltä millaista osaamista he tuovat SOS-Lapsikylän hallitukseen ja mikä heitä moti-voi ja kiinnostaa lastensuojelussa. Puheenjohtaja Tuija Braxin esittelyn voit lukea edelliseltä aukeamalta.

”Olen toiminut erilaisissa rahoitus- ja varainhoidon tehtävissä, myös useiden merkittävien säätiöiden kanssa. Tuon hallitukseen varainhoidon ja strate-gisen sijoittamisen osaamista ja kokemusta.

Minua kiinnostaa erityisesti lasten hyvinvointi, koska lapsissa on aina tulevaisuus. Haluan olla aktiivisesti mukana sellaisessa toiminnassa, jossa voin olla vaikuttamassa lasten hyvinvoinnin kehit-tämiseen ja kehittymiseen.

Toimin myös Koulutus Elämään -säätiön hal-lituksessa, jossa vaikutamme lasten hyvinvointiin terveyskasvatuksella ja vahvistamalla heidän itse-tuntoaan.”- Kari Helaniemi, pankinjohtaja

Kuvassa kellon kierron suuntaan yhdestä yhteentois-ta: Klaus Asanti, SOS-Lapsikylän toiminnanjohtaja Jari Ketola, Katja Forssén, Tuija Brax, Kari Helaniemi ja Seppo Kemppinen. Kuvasta puuttuvat Paula Aar-nio ja Marja Ekroth.


SOS-lapsikyläsäätiö on perheiden hyvinvoinnin rakentajaSOS-lapsikyläsäätiö on yleishyödyllinen toimija, jonka missiona on muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi paikaksi lapsille ja perheil-le. Hyvin toimiva yhteiskunta lisää perheiden ja myös yksilöiden hyvinvointia. SOS-Lapsikylä tukee perheitä, lapsia ja nuoria elin-kaarimallin mukaisesti.

SOS-Lapsikylä ry siirsi palvelutoimintansa vuodenvaihteessa SOS-lapsikyläsäätiöön. ”Tällä organisoinnilla järjestö halusi kes-kittää toimintojaan ja siten tehostaa johtamista ja keventää hallintoa”, sanoo säätiön toiminnanjohtaja Jari Ketola. ”Uudistuva sää-tiölaki antaa palvelujen tuottamiselle paremmat mahdollisuudet. Järjestelyn myötä järjestö vahvistaa myös toiminnan yleishyödyl-lisyyttä.”

SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa yli 50 vuotta sitoutuneena, kestävän kehityksen mukaisia palveluja tuottavana kumppa-nina suomalaisille kunnille ja perheille. Toiminnan jatkuvuus ja voimassa olevat sitoumukset varmistetaan puskuroimalla varo-ja. Puskurien ansiosta SOS-Lapsikylä pystyy kehittämään palveluiden laatua ja määrää myös taloussuhdanteiden heilahdellessa.

Toiminnan tuotot SOS-Lapsikylä käyttää hyvinvoinnin lisäämiseen. Omalla varainhankinnalla SOS-Lapsikylä mahdollistaa lap-sille ja nuorille yksilöllisen tuen, joka tarvittaessa jatkuu vielä nuoren täytettyä 21 vuotta. SOS-Lapsikylän tavoite, hyvän elämän mahdollistaminen, on yhteneväinen kuntien tavoitteen kanssa.

SOS-lapsikyläsäätiö lukeutuu Suomen sadan suurimman säätiön joukkoon, mutta on silti ketterä ja hallinnoltaan matala. Sääti-ön hallituksen jäsenet eivät saa palkkioita kokouksistaan ja toiminnastaan lapsikylätyön hyväksi. Säätiön toiminta on valtakunnan-laajuista ja toiminnan kehittämiseksi se saa tukea SOS-lapsikyläyhdistykseltä sekä kansainväliseltä SOS-lapsikyläorganisaatiolta, jolla on toimintaa yli 130 maassa.

Säätiö tavoittelee yhteiskuntaa, jossa lapset voivat yhä useammin asua turvassa omissa kodeissaan. Tämä mahdollistuu, kun pal-velujärjestelmämme toimii perheiden hyvinvointia tukien ja vakavia ongelmia ennalta ehkäisten.

”Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitsemme kumppaneita ja kokonaisvaltaista yhteistyötä kilpailun ja osaoptimoinnin sijaan”, Jari Ketola sanoo. ”Lapsikyläsäätiö haluaa päästä auttamaan entistä useampia perheitä ja lapsia riittävän ajoissa sekä siten alentaa inhi-millisiä kärsimyksiä ja taloudellisia kustannuksia Suomessa.”

”Olen ollut hallituksen jäsenenä viimeiset kahdek-san vuotta ja kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjes-tön senaatin jäsen kuusi vuotta. Olen päässyt nä-kemään toimintaa sekä avun antajien että avun saajien puolelta. Uskon tuovani säätiön hallituk-seen osaamista ja tietoa SOS-Lapsikylän toimin-tamalleista ja hallitustoiminnasta sekä kansainvä-lisestä järjestöstä ja sen toiminnasta. Koska olen ammatiltani asianajaja, uskon myös voivani edel-leenkin tuoda sitä osaamista hallitukseen.

Kaiken perusta on avun tarpeessa olevien lasten, nuorten ja perheiden auttamisessa. Sen lisäksi tulee SOS-Lapsikylän arvokas työ lasten-suojelunalalla: meillä on todella osaavia ja moti-voituneita ihmisiä tekemässä hyvää vaikeittenkin asioiden kanssa.”- Seppo Kemppinen, asianajaja, laamanni ja kan-sainvälisen SOS Children’s Villages -järjestön se-naatin jäsen

”Minulla on 19 vuoden kokemus järjestötyöstä Lastenklinikoiden Kummeissa ja Suomen Reu-maliitossa. Sen aikana on kertynyt osaamista mo-nelta järjestömaailman eri osa-alueelta. Erityisesti markkinointi, brändäys, tapahtumatuotanto ja va-rainhankinta ovat lähellä sydäntäni.

Toiminnan tärkeys ja vaikuttavuus innostaa. On upeaa, että pystyy edesauttamaan SOS-Lap-sikylän tärkeää työtä, jossa apua tarvitsevat lapset saavat välittävät ihmiset ympärilleen ja tasapai-noisen kasvuympäristön elämänsä alkutaipaleel-le. Kun syrjäytymisvaarassa oleva lapsi saadaan hyvän elämän alkuun, ovat vaikutukset usein koko elämän mittaiset. Tämä tekee lastensuojelutyös-tä merkittävää niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta.” - Maria Ekroth, toimitusjohtaja

”Olen toiminut useassa suomalaisessa, kansain-välisessä yrityksessä henkilöstöjohtajana ja tuon SOS-lapsikyläsäätiön hallitukseen osaamista ih-misten johtamisesta, muutosjohtamisesta ja toi-minnan kestävästä kehittämisestä. Minulla on myös omakohtaisia kokemuksia omien lasteni kasvun myötä lasten ja nuorten erilaisista tarpeis-ta ja haasteista heidän kasvaessaan aikuisuuteen.

Olen myös toiminut yhteiskuntavastuujohtaja-na ja pidän tärkeänä, että sekä yritykset että yk-silöt kantavat vastuuta yhteiskunnan ja ympäris-tömme kehittämisestä, jossa lasten suojelulla ja hyvinvoinnilla on oleellinen merkitys.

Hallituksen jäsenenä voin itse olla mukana tu-kemassa lapsia ja nuoria ja auttaa toiminnan ke-hittämisessä.”- Paula Aarnio, henkilöstö- ja yhteiskuntavastuu-johtaja

Tekstit koonnut Aika Rikala Kuva Katja Tähjä

Uudistuva lastensuojelu TP

Monipuolisia ja räätälöityjä palveluja lasten ja perheiden tarpeisiin

Toimeksiantosuhteinen perhehoito (perheiden

valmennus ja tuki)

Yhteisön ja moniammatil-lisen tiimin tukema perhe-

hoito lapsikylässä

Nuorisokoti (+ kotiopetus)

Asumisharjoittelu

Jälkihuolto

Jatkohuolto (21vuotta täyttäneiden tuki)

Perhetyö ja perhekuntoutus

Tukiperhe ja tukihenkilö

Lasten ja perheiden leirit

Harrastusten ja koulunkäynnin tuki

Theraplay-vuorovaikutusterapia

Tuetut ja valvotut tapaamiset

Lasten ja perheiden varhainen tuki

Paikka- ja palvelutiedustelut toimipisteistä, yhteystiedot: www.sos-lapsikyla.fi/paikkatiedustelut/ tai lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auerilta, p. 040 524 5747.

UUDISTUVA LASTENSUOJELU€¦ · [email protected] SOS-Lapsikylän tavoitteena on lisätä...

Documents

Transcript of UUDISTUVA LASTENSUOJELU€¦ · [email protected] SOS-Lapsikylän tavoitteena on lisätä...