6 8 · M A A L L A N RO 9 · 2 0 1 7

T E K S T I JA K U VAT SA N N I SA A R I N E N

Kylä, johon Suomi loppuuUlkosaariston Utössa asuu ympärivuotisesti vain kourallinen

ihmisiä. Olot ovat karut, luonto jylhää ja yhteydet harvat, mutta silti saarelle muuttaa uusia asukkaita. Jotain taikaa

kivisessä saaripahasessa on oltava.

Utö on muutto­lintujen reitin varrella. Into­himoiset lintu­harrastajat Jorma Tenovuo ja Outi Sarjakoski ovat useimpien Utön asukkaiden tavoin muuttaneet saarelle muualta.

M A A L L A · 6 9N RO 9 · 2 0 1 7

Ihana kyläUtö

Sijaitsee:Utö on Suomen eteläisin ympäri­vuotisesti asuttu saari Saaristo­merellä.. Sinne pääsee yhteys­aluksella Nauvon Pärnäisistä.

Asukkaita:Noin 35 ympärivuotista asukasta.

Kesällä asukkaita on vajaa 200. Turisteja käy vuodessa tuhansia.

Historia:Utö oli jo 1700­luvulla luotsien ja majakanvartioiden asema­

paikka ja vuodesta 1915 lähtien puolustus voimien tuki kohta.

Pysyvää asutusta Utössä on ollut 1740­luvulta saakka. Puolustus­

voimat lopetti toimintansa saarella 2005, minkä jälkeen

pysyvä asutus on uhannut kadota.

Ihaninta asukkaiden mielestä:Kesytön luonto ja meri sekä ihmisten välillä vallitseva mutkaton yhteisöllisyys.

7 0 · M A A L L A N RO 9 · 2 0 1 7

Heini Paasio nauttii elämästä Utössä. Opet-tajan työn ohessa perheelle ja yhdessäololle on enemmän aikaa kuin mantereella.

S aaren ainoalla tiellä on mittaa kaksi ki­lometriä ja se vie kivisen saaren päästä päähän. Matka mantereelta tänne kes­tää viisi tuntia, ja yhteysalus kulkee

vain joka toinen päivä. Asukkaita on 35, ja hei­dän taloistaan on näkymät avomerelle.

Tällaiseen paikkaan ei selvästikään asetuta asumaan, ellei rakasteta ympärillä vellovaa mer­ta ja luonnon ihmistä suurempaa mahtia. Mutta mikä muu saa ihmisen muuttamaan Utöseen?

”Saan luonnosta voimaa”, Hanna Kovanen, 54, sanoo.

Hän on lähtenyt aamun sarasta essa koke maan verkkojaan. Saalis on tänään laihanlainen, kak­si siikaa ja muutama kampela. Hanna on syn­tyjään utöläinen, mutta asui kauan muualla. Reilu vuosikymmen sitten hän palasi pysyvästi.

Täällä ovat paitsi juuret myös taikaa, jota ei löydy muualta.

Pieni koulu on kylän sydän

Rannasta löytyy ryhmä koululaisia, jotka tutki­vat meduusoja. Utön alakoulussa on tänä vuon­na kuusi oppilasta.

”Lapset oppii tuntemaan ja yksilökohtai selle opetukselle on aikaa. Retkeilemme paljon”, opet­taja Brita Willström, 62, kertoo.

Hän on ollut koulun ainoa opettaja 41 vuot­ta. Enimmillään koulussa on ollut 12 oppilasta ja välillä vain kolme.

Brita tuli Utöhön aikoinaan Porvoosta aikee­naan olla vuosi. Kun hän tapasi miehensä, pää­tös jäämisestä oli helppo.

”Utö on pieni ja hallittava. Koko saaresta tuli koti. Kun kyllästyn kulkemaan täällä, soudan koiran kanssa naapurisaariin kävelylle. Mie­hen kanssa kalastamme usein”, Brita sanoo ja heittää leipäkiven mereen.

Utössä kaikki tuntevat toisensa. Se on Bri­tasta vapauttavaa: Täällä eletään kuin sisarus­parvessa, eikä omaa olemista tarvitse selittää. Erimielisyydet sallitaan, mutta tiukan paikan tullen pidetään yhtä.

Täällä on myös turvallista kasvaa. Lapset ovat yhteisön jäseniä siinä missä aikuisetkin. Eri ikäisiä ihmisiä ei lokeroida, vaan kanssakäy­minen on luontevaa.

Britan omista lapsista toinen on palannut Utöhön opintojen jälkeen. Nyt lapsenlapset kas­vavat täällä.

Tänään Brita lopettaa työt lounasaikaan. Hän jää pian eläkkeelle ja jakaa nyt työt Heini Paa­sion, 32, kanssa. Heini muutti tänne perheineen puolitoista vuotta sitten.

Heini ja aviomies ovat ulkoilmaihmisiä. Tyt­täret nukkuivat Lapin autiotuvissa jo vauvoina. Ulkosaariston luonto lumosi perheen. Kiireen tunnun puuttuminen tuo elämään mielekkyyt­tä. Kun kaikki on lähellä, työmatkoihin ei kulu aikaa ja sän täily puuttuu päivistä.

Utön koulu on ollut usein lakkautusuhan alla. Nyt se saa jatkaa, jos oppilaita on vähin­tään kolme.

Koulun säilyminen on elinehto ympärivuo­tiselle asutukselle. Yläaste sijaitsee viiden tun­nin lauttamatkan päässä Korppoossa ja oppilai­den on asuttava viikot mantereella. Moni perhe muuttaa mukana.

Kuin pikkukaupunki

Utö on kuin pieni kaupunki, jossa palvelut pe­laavat. Täällä on kauppa ja kirkko, katuvalot ja kirjasto, vesi­ ja viemäriverkosto sekä kyläläis­ten pitämä ensiapurinki.

Se on enemmän kuin naapurisaarilla, joilla on vain muutama talo.

”Utö on aina ollut monikulttuurinen, ja olem­me eläneet sovussa. Saari on ollut suurenmoinen paikka elää”, sanoo Solveig Kovanen, 87, jonka löydämme lounastamasta tyttärensä Hannan ja naapurinsa Bo Lindholmin, 71, kanssa.

Utö oli Suomen ensimmäinen majakka saari. Se oli jo 1700­luvulla luotsien asemapaikka ja armeijan tukikohta vuodesta 1915 alkaen. Eloi­ saan virkamiesyhteisöön kuului kymmeniä perheitä.

Ruotsinkielinen saaristolaiskulttuuri ja va­rus kunnan suomenkielinen mannermaalainen kulttuuri loivat ainutlaatuisen seoksen. Naa­purisaarilla elanto saatiin kalasta, mutta Utön virka miehillä oli kuukausipalkka. Se mahdol listi jälki kasvun lähettämisen oppiin kau punkiin. Täällä on siis aina arvostettu koulutusta.

Solveig on luotsin tytär, joka opiskeli koti­talous opettajaksi ja työskenteli varuskunnan keittiön emäntänä. Luotsivanhimpien suvus­ta tuleva naapurin Bo luki valtiotieteitä ja teki elämäntyönsä Nauvon kunnanjohtajana.

”Utössä oli vahvat yhteydet suureen maail­maan. Saari oli kansainvälisille aluksille portti Suomeen. Täällä on puhuttu kieliä ja oltu ava­rakatseisia”, Bo sanoo.

Saarelaisten kanssakäymisessä on lämpöä ja elämänasenteessa hyväntuulisuutta, johon ei mantereella törmää. Ehkä se johtuu karuista luonnonoloista. Täällä tiedetään, että olemas­saolo ei ole itsestään selvää.

Se taas on selvää, että Utössä ihminen ei pär­jää yksin. Avunanto ja muista huolehtiminen kulkevat verissä.

Solveig kertoo tarinan. Viime kesänä hän sai harvinaisen vieraan.

Jouluyönä vuonna 1947 yhdysvaltalainen rah­tialus s/s Park Victory haaksirikkoutui Utön edustalle. Moni osallistui pelastustöihin, ja tuol­loin 17­vuotias Solveig kantoi laivan kapteenin kotiinsa. Nyt kapteeni on kuollut, mutta tämän leski kävi kesällä Utössä Solveigia kiittämässä. Tämän ansiosta pariskunta oli saanut monta onnellista vuotta.

Ei erakoille

Kaupalla käy kuhina, sillä se on syksyllä auki vain muutaman tunnin päivässä. Elämää ryt­mittävät sään ja vuodenaikojen vaihtelut.

”Tammikuussa myrsky repi taloni katon irti. Kesällä riesana ovat sisään tulleet rantakäär­meet”, kauppias Minna Aaltonen, 43, sanoo.

Brita on ollut saaren koulun ainoa opettaja 41 vuotta. Välillä oppilaita on ollut vain kolme, enimmillään 12.

M A A L L A · 7 1N RO 9 · 2 0 1 7

↑↑ Tänään Utön koulussa tutkitaan Itämeren tilaa. Pienessä koulussa opiskel-laan paljon ulkona luokka-huoneen sijasta.

↖ Utö muuttuu vuoden-aikojen mukana. Kesällä saari on satumaisen kaunis ja eloisa. Asukkaille myös

muiden vuodenaikojen hiljaisuus on mieluisaa.

← Solveig Kovanen, 87, on elänyt suurimman osan elämästään Utössä. Saari on rakas ja elämä siellä on ollut rikasta. Pieneen saareen mahtuu paljon. Luonto muuttuu joka päivä

ja sosiaalinen elämä on iloista.

↑ Hanna Kovanen on käynyt verkoilla lapsesta asti. Mukana olo toi tunteen osallisuudesta ja saarella elämisessä tarvit-tavat taidot.

7 2 · M A A L L A N RO 9 · 2 0 1 7

↑↑ Utö on vanha majakkasaari. Ensim-mäinen majakka raken-nettiin vuonna 1753.

↑ Sorma Tenovuo ja Outi Sarjakoski asuvat vanhassa luotsitalossa. He eivät ole juuri kajonneet sisutukseen edellisten omistajien jälkeen. Vanhan kun-nioitus on tärkeää.

↗ Bo Lindström ei rentoudu missään

kuten Utössä. Aktii-vinen yhdistystoiminta vie usein mantereelle. Hän oli esimerkiksi mukana Pidä Saaristo Siistinä -järjestössä heti alussa.

� Kauppias Minna Aaltonen on kotiutunut perheineen Utöseen. Yhtä vahvaa sidettä asuinpaikkaan hän ei ole kokenut missään muualla.

M A A L L A · 7 3N RO 9 · 2 0 1 7

Mikä on Suomen ihanin kylä?

Maalla-lehti on esitellyt vuoden 2017 aikana

asukkaidensa mielestä Suomen ihanimpia kyliä.

Jäljellä on vielä yksi ehdokas, joka esitellään ensi

numerossa. Vuoden lopussa lukijat pääsevät äänestämään

mieleisensä kylän sarjassa mukana olleiden kylien

joukosta.

”Saarella asuvalla on oltava jokin vahva kiinnostuksen kohde, kuten kalastus. Muuten täällä voi olla vaikea viihtyä.”

Utössä asuvat ovat säiden armoilla. Meri rauhoittaa mutta muistuttaa usein myös mahdistaan.

Luonto on testannut hänen sietokykyään, mutta ei ole horjuttanut rakkautta Utöhön. Minna ihastui eloisaan kylään ja merelliseen elämäntapaan lomalla.

Kun kauppiaan paikka reilu vuosi sitten tuli hakuun, Minna teki haaveestaan totta ja muutti Raumalta saarelle poikansa Viljamin, 8, kanssa. Mies tuli perässä vuoden jälkeen.

”Olen hölösuu ja viihdyn ihmisten kanssa. Täällä ihmisten välillä on vahvempi yhteys kuin mantereella. Ihmisiin voi luottaa, harvalle tulee mieleen lukita ovia”, Minna sanoo.

Kaupalla hän kuulee kyläläisten ilot ja huo­let. Sauna lämmitetään ja puut sitä varten pilko­taan porukalla. Harrastaakin voi: joogaa, balet­tia ja keppijumppaa.

”Saarella menojalka ei silti voi vipattaa liikaa. Täällä ollaan paljon yksin, joten itsensä kanssa on viihdyttävä”, Minna jatkaa.

Minnan kaupan valikoima on monipuolinen: hyllyiltä löytyy nyhtö kauraa, seesaminsiemen­tahnaa ja kookosmaitoa. Tarjontaa täytetään asukkaiden toiveiden mukaan.

Ympärivuotisista asukkaista kolmannes on syntyjään utöläisiä. Loput ovat Minnan lailla uudisasukkaita.

Kotiseutuyhdistys vuokraa asuntoja vain ym­pärivuotisille asukkaille. Etätyöt mahdollistavat yhä useammalle muuton ulkosaaristoon. Moni kokeilee sitä vuoden.

Eilen Minnan naapuriin muutti tiedeviestin­tää tekevä Tiina Aulanko­Jokirinne kolmen lap­sensa kanssa. Maalla kasvanut mutta Espoossa asunut äiti haluaa tarjota lapsilleen kokemuk­sen vahvemmasta luontoyhteydestä.

Hän uskoo sen vahvistavan myös yhteyttä itseen ja muihin ihmisiin.

Lintujen reitillä

Kohta satavuotias luotsitalo vie menneeseen aikaan. Kuivatut kukat roikkuvat tuvan katto­parruissa vanhan leivinuunin vieressä ja tuok­suvat ihanasti. Pihasta katse osuu yli sataman. Saareen ei pääsee huomaa­matta.

Eläkeläispariskunta Outi Sarjakoskea ja Jorma Teno­vuota kiinnostavat kuiten­kin enemmän liikkeet tai­vaalla. He ovat intohimoisia lintuharrastajia.

”Lintuharrastuksessa ei koskaan ole valmis. Maail­man tuhansien lajien tun­nistaminen on loputon haas­te”, lapsesta asti lintuja har­rastanut Jorma intoilee.

Utö on lintuharrastajien suosiossa, sillä se on lintu­

jen muuttoreitin varrella. Lajeja esiintyy sen takia saarella runsaasti ja ne myös vaihtelevat tiuhaan.

Jorman lintublogi Utöstä on suosittu. Alan harrastajat pitävät toisensa ajan tasalla radio­puhelimella.

Outi ja Jorma muuttivat tänne 11 vuotta sitten. Ham­maslääketieteen professori Jorma ja arkkitehti Outi kul­kivat töiden vuoksi pitkään saaren ja mantereen välillä: sunnuntaisin mantereelle ja torstaina takaisin Utöhön.

Nyt eläkkeellä elämä on asettunut saarelle. Aika Utös­sä ei tule pitkäksi, sillä luon­to muuttuu joka päivä.

”Saarella asuvalla on olta­va jokin vahva kiinnostuk­sen kohde, kuten kalastus, linnut, maalaus tai kirjoit­

taminen. Muuten täällä voi olla vaikea viihtyä”, Jorma sanoo ja nostaa kiikarit silmille.

Läheisellä luodolla istuu merikotka.

Äärettömän äärellä

Utö avautui toden teolla lintuharrastajille ja muille matkustajille vasta vuonna 2005. Sil­loin puolustusvoimat lopetti toimintansa saa­rella ja saaren ympärivuotinen asutus uhkasi kadota.

Tuolloin Hanna Kovanen oli sattumalla vir­kavapaalla opettajan työstä. Hän oli palannut kotisaarelle vuodeksi.

”Me saarelaiset olemme mukana lapsesta asti arjen askareissa. Tahdoin varmistaa, että osaan yhä saarella tarvittavat taidot”, hän sanoo.

Ja osaahan hän. Verkot Hanna laskee tottu­neesti, erottaa korvakuulolla jäiden lähdön ja tietää sumun tiheydestä, milloin se käy niin sa­keaksi, että vesille ei kannata lähteä.

Hannasta maailma ei käy saaressa pieneksi, vaan laajenee. Aistit herkistyvät ja avautuvat yksityiskohdille.

Puolustusvoimien lähtö tarjosi Hannalle kei­non jäädä saareen. Matkustus­ ja opastuspalve­luille oli kysyntää ja nyt Hannas Horisont ­ma­jatalo tuo elannon.

Oltuaan saarelta pois Hanna kapuaa majakan juurelle. Äärettömyys humisee ympärillä. Tun­tuu kuin olisi kasvokkain jonkin itseään suu­remman ja käsittämättömän kanssa.

Sellaisen vuoksi Utöhön kannattaa tulla. Nykyi sin saarella käykin vuosittain tuhansia turisteja, ja matkustus on elinehto asukkaille.

Kesän eloisuus on mukavaa ja juhannuksena pidetään jopa koko saaren tanssit. Silti asukkaat ovat syksyn korvalla onnellisia.

Rauha palaa meren keskelle. M