Suomen Unima ryTikkurilantie 3601300 VANTAA 5.5.2023_______________________________________________________________________________________

Nukketeatterin päivän julistus 11.2.2016

Olentoja illuusion varjopuolelta

Nukketeatteri on ihmeen ja outouden taidetta. Siinä on sen voima. Miksi? Siksikö, että voimme nähdä ihmeellisiä olentoja, muodonmuutoksia ja fysiikan lait ylittäviä liikkeitä? Kyllä, mutta se, mihin niiden avulla pääsemme näkemään, on jotakin paljon enemmän.

Nukketeatterin ihmeellisyys ei puhuttele, jos mukana ei ole inhimillisyyttä. Toisaalta inhimillisyys ei sellaisenaan luonnistu nukelta, sen luonne kun on olla yhtä aikaa sekä elävä että eloton. Nukketeatteri joutuukin yhä uudestaan päättämään, missä määrin se haluaa painottaa tunnistettavuutta ja jäljittelyä ja missä määrin outoutta, ihmettä ja symbolisuutta.

Onko eläinnaamioisen shamaanin aikaansaama järisyttävä vaikutus perustunut tunnistamiseen: ”Tuohan on ihan kuin minä”? En usko. Vaikutus on syntynyt pikemminkin pyhän läsnäolosta, toisen maailman aukeamisesta. Kyse on havainnosta, havaitsemisen filosofiasta, aistiemme kyvystä johdattaa meidät tajuntaa laajentavalle matkalle.

Saksalainen fenomenologi Edmund Husserl tutki ihmisen kokemusta maailmasta. Hän kuori osa osalta ne elementit, joita ei voi varmasti todistaa olemassa oleviksi, ja jäljelle jäi lopulta havaitseva minä. Husserlille ihmisen ei siis tarvitse ajatella ollakseen olemassa. Mutta hänen täytyy havaita. Siispä koemme myös toisen olennon ennen muuta havaitsevana. Kenties tässä on selitys sille, miksi huomiopiste eli katse on nukelle niin tärkeä.

Se, missä havainto tapahtuu, jakaa filosofeja. Husserlille havainnon paikka näytti olleen jonkinlainen eristyksissä elävä tietoisuus, ranskalaiselle Maurice Merleau-Pontylle taas havaitsija on toisten kehojen kanssa kosketuksissa elävä keho.

Kehollisina olentoina pystymme lukemaan toistemme kehoja ilman tietoista ponnistelua. Ja vaikkei olento olisikaan toinen ihminen, pystymme helposti näkemään myös sen hahmossa inhimillisiä ominaisuuksia. Esimerkiksi toisen olennon ilmentämä nälkä, pelko tai mielihyvä resonoivat suoraan omissa kehoissamme, olipa tuo toinen sitten ihminen, eläin, nukke tai esine.

Näin päästään takaisin jäljittelyyn. Nukketeatterin täytyy osata jäljitellä elämää, jotta eloton muuttuisi eläväksi. Mutta miksi ihmeessä vaivautua rakentamaan nukke vain luodakseen sillä illuusio elämästä, kun vieressä jyllää draamateatterin perinne, jossa näyttelijät ovat elävyydessään aina kuitenkin ylivoimaisia?

Suomen Unima Ry Puh 046 811 4024 Y-tunnus: 2167607-7Tikkurilantie 36 unimafinland@gmail.com01300 VANTAA www.unima.fi

Suomen Unima ryTikkurilantie 3601300 VANTAA 5.5.2023_______________________________________________________________________________________

Lopulta jäljittely on sittenkin toissijaista. Nukketeatterin vahvuus on nimenomaan outoudessa, joka on jäljittelyn luoman illuusion elinvoimainen varjopuoli. Rakennettu nukke voi olla vääränlainen, sen ei tarvitse istua meidän luomiimme rakenteisiin. Se voi uskottavasti hylätä kulttuurit, uskonnot ja sukupuolet, joiden merkkejä ihmiskehot väistämättä kantavat.

Outo olento hylkää myös historian ja perimän. Biologia ei päde. Nukke voi leikitellä ennakkoluuloillamme, ehdottaa yhtä ja kohta ollakin toista. Se voi rakentaa uusia mahdollisia yhdistelmiä ja haastaa arkilogiikan.

Husserlkin huomauttaa, että avaavimman matkan oman kokemushorisontin yli tarjoaa fiktio. Hän kirjoittaa: ”Fiktio on lähde, josta kaikki ’ikuisia totuuksia’ koskeva tieto saa ravintonsa.”

Tämä arvonnousu saakoon meissä fiktion ammattilaisissa aikaan muutakin kuin laiskanpulskeaa tyytyväisyyttä itseemme ja hienoon työhömme. Tässähän on haaste: Nukketeatteri voi parhaimmillaan olla tuo uusia todellisuuksia aukova fiktio! Sen tulee edelleen olla välittäjä maailmoiden välillä. Nukke luo itsensä alusta asti ja kutsuu ihmetyksen taikapiiriin niin katsojan kuin nukenrakentajan ja sen käsittelijänkin.

Ja kuten filosofi Luce Irigaray sukupuolieron etiikkaa hahmotellessaan havaitsi, ihmetys on se kahden erilaisen olennon välille jäävä valloittamaton tanner, jolla eettisesti kestävä kohtaaminen voi tapahtua.

Nukketeatterissa ei siis ihmetellä vain illuusiota ja eleiden tarkkuutta. Meillä on käsissämme taidelaji, joka hylkää itsestäänselvyydet ja luo alati tilaa erilaisille olennoille ja avoimille kohtaamisille!

Ennakkoluulotonta nukketeatterin päivää kaikille!

Alma RajalaOhjaaja, nukketeatteritaiteilijaAura of Puppets, Turku

Suomen Unima Ry Puh 046 811 4024 Y-tunnus: 2167607-7Tikkurilantie 36 unimafinland@gmail.com01300 VANTAA www.unima.fi