Ensimmäinen kuumailmapallo Tornionlaaksossa v. 1799.

TORNIO JATORNIONLAAKSO

PORTTINAPOHJOISEEN

TORNION KAUPUNKITornion kulttuuritoimistoTornionlaakson maakuntamuseoKeskikatu 22, 95400 TornioPuh. (016) 432 11 M

AIN

OST

OIM

ISTO

PLU

SMAR

K OY

– TO

RNIO

N K

IRJA

PAIN

O 2

006

“Gallia synnytti meidät, Afrikka on meidät näh-nyt, olemme ammentaneet Ganges-virran vettäja nähneet koko Euroopan. Monenlaiset kohtalotovat heitelleet meitä maalla ja merellä ja vihdoinseisomme täällä, missä maanpiiri päättyy.”Jukkasjärvellä, 18.8.1681, Jean Francois Regnard

Saamelaisperheen arkea.

Matkailijoiden virta jatkui.Västerbotten sai vuonna 1733uuden maaherran, GabrielGyllengripin. Hän oli vi-sionääri, uudistaja ja lääninsäpuhemies, joka esitti val-tiopäivillä joukon Lappiakinkoskevia ehdotuksia. Kaup-pakollegio asetti maaherranjohtaman toimikunnan selvit-tämään ehdotuksia. Toimikuntatuli Tornioon vuonna 1736 jatapasi täällä ranskalaisen deMaupertuis`in astemittaus-retkikunnan. Yhdessä nämämatkasivat Köngäseen, Juk-kasjärvelle ja Kirunaan. Mau-pertuis sai astemittauksensuoritetuksi ja retkikunnankirjeenvaihtaja ReginaldOuthier teki suomeksikinvuonna 1975 julkaistun mie-lenkiintoisen kirjan MatkaPohjanperille. Ruotsin tie-deakatemia tarkisti astemittaustulokset vuosina 1801–1802. Tätä johtiTornion pedagogion entinen oppilas Jöns Svanbergh. Torniossavierailleisiin astemittaajiin liittyi vuonna 1842 saksalaissyntyinen FriedrichG. W. Struve, joka Mustaltamereltä Hammerfestiin ulottuvalla kolmio-mittausketjulla täsmensi Newtonin teoriaa maan muodosta.Alatornion kirkon tornissa oleva mittauspiste liitettiin osana Struvenketjua Unescon maailmanperintöluetteloon heinäkuussa 2005.

Kartta kolmiomittausketjun eteläisestä osastavuonna 1737.

Outhierin ja myös Maupertuisin matkakertomukset toivat lisäväriä jamyös uutta tietoa Tornionlaaksosta. Vielä ennen Ruotsin vallan päättymistätänne ehtivät mm. italialainen Guiseppe Acerbi, englantilainen EdwardD Clarke ja ruotsalainen eversti Anders Fredrik Skjöldebrandt.Acerbin ja Clarken matkat Tornioon olivat kulkeneet eri reittejä kesällä1799. Osan matkasta he olivat myös matkakumppaneita. Matkan teemaoli luonnontieteellinen ja ulottui nykyisen Norjan rannikolle. Ehkätunnetuimmaksi episodiksi jäi heidän kokeilunsa lentää ilmapallollaEnontekiöllä heinäkuussa 1799.Skjöldebrandtin tehtävänä oli kertoa kuvin Acerbin tekemästä matkasta.Hän oli erityisen kiinnostunut kesäyön auringosta ja näköaloista mm.Aavasaksalta ja Enontekiöltä. Eversti Skjöldebrandt toimi Haminan rauhanrajanvedon asiantuntijana.

Uusien ajatusten tulkkina myöhemmin tunnettu Carl von Linné sainuorena ylioppilaana Tiedeseuralta tehtävän tutkia mm. Lapin asukkaidenelintapaa ja terveyttä. Vuonna 1732 matkalla Tornioon hän ohittikielirajan Sanginjoella. Suomi kielenä oli outo ja vaikea, mutta aluekiinnostava. Linnéstä tuli aikanaan yksi maailman tunnetuimpia luon-nontutkijoita. Tätä tuskin edes Linnén kesti-isäntäkään, torniolainenrovasti Abraham Fought, saattoi aavistaa.

Vuodet ensimmäisen maailmansodan aikana (1914–1918) olivat Torniolleja vuonna 1824 perustetulle Haaparannalle ennennäkemättömän vilkkaantoiminnan aikaa. Heti sodan alussa sulkeutuivat Venäjän tavanomaisetliikenneyhteydet sekä ulkomaankaupan reitit, Itämeri ja Mustameri. PaitsiVenäjän huollon kannalta Tornio oli sotavuosina myös Suomen ulkomaan-kaupan tärkeä kauttakulkupaikka. Lukuisista matkalaisista on syytä mainitaVenäjän leskikeisarinna Maria Fjodorovna, joka oli sodan syttyessävierailulla Englannin hovissa. Keisarinna palasi Venäjälle Ruotsin ja Tornionkautta. Hän osallistui Torniossa mm. jumalanpalvelukseen. Keisarinnanjuna palautettiin kotimaahansa Tornionjoen jään yli rakennettua rataamyöten kevättalvella 1917. Samoihin aikoihin Tornion kautta matkustimyös maanpaossa ollut bolsevikkijohtaja V.I. Lenin kotimaahansa valmis-telemaan ns. lokakuun vallankumousta.

Yksi merkittävimmistä vierailuista Torniossa tapahtui vuonna 1819, jolloinmaamme uusi hallitsija Aleksanteri I vieraili paikkakunnalla. Keisarivastaanotti mm. lähiseudun papiston, kaupungin hallinnon sekä porvaristonedustajat. Hänelle esiteltiin myös seitsenhenkinen lappalaisperhe, joka olitullut tapaamaan keisaria.

Kaarle XI:n Länsi-Pohjan matkan muistomitali v. 1694.

Tilanteessa, jossa ”Tornionlaakson matkailu” tavoitteellisena toimintana1500-luvun alussa alkaa, valtio ja kirkko olivat jo osoittaneet kiinnostuksensa.Ruotsista tuli Pähkinäsaaren rauhan (v. 1323) jälkeen Tornionjoen omistajaja sen suulle syntyi markkinapaikka. Myös kirkko instituutiona työntyipohjoiseen. Upsalan arkkipiispa Olav Björnsson oli vuosina 1323-1324tehnyt pohjoisen matkan ja pieni puinen kirkko oli ehkä jo silloin Parasnie-messä. Varmuudella seurakunta, kirkko ja hautausmaa olivat vuonna 1346,jolloin Upsalan ja Turun Hemming -piispat tekivät vierailun Tornioon jakiistelty hiippakuntaraja tuli Kaakamajoelle. Kristillisyyden uloin raja siirtyiPirkkiöstä Ylitorniolle, kun arkkipiispa Jakob Ulfsson vuonna 1482 perustiSärkilahden kappelin Övertorneålle.

Kartalle asti nämä hajanaisettiedot Perämeren perukasta jaalisesta Tornionlaaksosta saa-tiin vasta vuonna 1539. Kartantekijänä oli vuosina1518–1519 täällä käynytOlaus Gothus Magnus, jokaoli paavin lähettämä tieduste-lija. Kirkon reviirijako oli käyn-nissä, ja paavikin oli pohjoistensielujen ohella kiinnostunutlohi- ja turkis-kymmennyksistä.Olaus Magnuksen karttaan onmerkitty Pirkkiön ja Särkilah-den kirkot. Hän antaa myö-hemmin eli vuonna 1555 jul-kaistussa Pohjoisten kansojenhistoriassaan sanallista tietoaalueen rakentumisesta, asuk-kaista ja elinkeinoista.

Olaus Magnuksen julkai-suista ehkä kipinän saanutportugalilainen DomionusGoes julkaisi vuonna 1540kirjasen Valitus Lapin kan-san hädästä ja Lapin kuva-us. Outo pohjoinen kansa al-kaa vähitellen myös tullatutuksi.

Köngäsen ruukinkahden taalarin rahavuodelta 1710.

Kaarle XI ei vain kehoittanutmuita Lapin matkalle, vaan tekisen myös itse. Tämä ”matkustavamonarkki” oli kiinnostunut kor-keista paikoista. Tornioon ja tääl-lä kirkon kellotapuliin hänet toiuteliaisuus. Hän halusi nähdälaskemattoman kesäyön aurin-gon. Illalla 14.6.1694 ennenpuolta yötä hän oli kellotapulissa.Aurinko näkyi ja muutaman mi-nuutin kuluttua olisi strateginenhetki. Sitten röyhkeä pilvi peittiauringon ja poistui vasta 6 mi-nuuttia yli 12. Kuninkaan matkaoli epäonnistunut. Hän antoi seu-rakunnalle tehtäväksi rakentaakirkkoon tornin, mutta kuningasei ehtinyt sitä nähdä.

Luukku kellotapulissa, josta aurinkoatutkittiin.

Vuonna 1695 tänne ehti vielä Västerbottenin rykmentin linnoitusupseeriWollmar Gustaf Läw. Tänne hänet lähetti Erik Dahlberg, joka tekilaajaa kuvateosta Muinainen ja nykyinen Ruotsi. Tämä oli tehtäväsuurvalta-ajan hengessä, jonka Läw tiedosti ja hänen Tornio-kuvastaantuli toivekuva siitä, millaiselta Tornion olisi pitänyt näyttää suurvalta-ajan Ruotsissa.

Saamelainen palvomassa Seitaa.

Komediakirjailijana ja Moliéren perinteen jatkajana tunnetuksi tullutranskalainen Jean Francois Regnard innostui Lapponiasta ja lähti hetkenmielijohteesta Tukholmaan, missä Kaarle XI ehdotti matkan jatkamistaTornioon. Näin hän vuonna 1681 teki ja tuli taivaltaneeksi Tornionjärvelleasti ja suoritti omasta mielestään ”merkillisimmän matkan, mitä milloinkaanon tehty”. Hänen teoksensa Retki Lappiin myös suomennettiin ja julkaistiinvuonna 1982.

Tornioon matkasi jo seuraavana kesänä kaksi tiedemiesryhmää, jotkaselvittivät, että auringon säteet taittuvat ilmakehässä näkyviin, vaikkaaurinko on taivaanrannan alapuolella. Tuolloin täällä käyneitä tiedemiehiäSpolea, Bilbergiä ja Rudbeckiä rasitti toinenkin suuri ongelma elimikä avaruuskäsitys on oikea. Onko se Kopernikuksen todistelema uusimalli, jossa maapallo ja planeetat pyörivät ja kiertävät aurinkoa eikäpäinvastoin, kuten aiemmin uskottiin.

Ruotsin Lapin tutkimuksissatultiin 1600-luvun toisella puo-liskolla tilanteeseen, jossa tar-vittiin täältä olevan tiedonkoontia. Saksalaissyntyinen pro-fessori Johannes Schefferussai sen tehtäväkseen. Hän panimaaherran ja papit keruu-työhön. Tornion Lapin osaltayhteenvedon teki kirkkoherraTornaeus. Kertomus Lapin-maasta eli Lapponia ilmestyilatinaksi vuonna 1672. Tämäarvostettu ja paljon luettu kirjakäännettiin englanniksi, saksak-si, ranskaksi ja hollanniksi javihdoin vuonna 1956 ruotsiksi.Kiinnostus Tornioon ja Tornion-laaksoon sai uutta vauhtia.Kaivostyöläisiä 1600-luvun lopulla.

Wollmar Gustav Läwin piirtämä “toivekuva” Torniosta vuonna 1695.

Träskin kartta Tornion Lapista1600-luvulta.

Syksyllä vuonna 1659 Alatornion kirkkoherra Johannes Tornaeus saiyllätysvieraan. Vieras oli Itägöötanmaalla syntynyt, Turussa ja Prahanjesuiittakoulussa opiskellut sekä Roomassa Kristiina-kuningattaren tavannutJohan Ferdinand Körningh. Salakatolisena hän oli lähetysmatkalla,mutta Köngäsen masuuniin ja Svappavaaran kaivokseen tultuaan jaranskankielisiä ammattilaisia tavattuaan hän saattoi kirjoittaa: ”NäissäLapin ruukeissa saa oleskella vapaasti oli sitten uskonto mikä tahansa”.Körningh salasi matkansa tarkoituksen niin hyvin, että hänelle tarjottiinpapin virkaa Ruotsista. Tornaeuksen vävyksikin hän olisi kelvannut.

Ennen Tornion perustamista tänne ehti Kustaa II Aadolfin henkilääkäriOlof Burman, myöhemmin aateloituna Buré. Hän julkaisi vuonna 1598Tornion ja Kemin Lapin tieselityksen - itinerariumin. Kylien välit onmerkitty peninkulmina ja myös väylän kulkukelpoisuus. Vihdoin vuonna1643 maanmittari Olof Tresk kartoitti Tornion Lapin Muonioon asti.Ruotsin alueet lähelle Norjaa alettiin tuntea. Tänne oli entistä helpompitulla ja tulijoita riitti.

“Piispankivi”. Hiippakuntien rajakivi Iso-Huiturissa.

Lohenkalastusta Tornionjoella 1500-luvun alussa.