Topper Uniform Oy – pelastustoimen virkavaatettaja Kalusto ...€¦ · muutoksissa, kuten sote-,...

BRANDKÅRISTEN 90

Pelastus- johtajan päivä

Topper Uniform Oy – pelastustoimen virkavaatettaja

Helsingin kalusto hankitaan tiimityönä

NYT l PALOKUNNAT l HENKILÖT l KALUSTO & VARUSTEET l ILMIÖITÄ l HYVINVOINTI

irton

umer

o 8 €

• viik

ko 18

• 20

19 • IS

SN 17

98-26

85pa

loku

ntal

ainen

.fi

Kalusto kiertää

SISÄLTÖ

PALOKUNTALAINENBRANDKÅRISTEN

PELASTUSALAN ERIKOISLEHTI 19. VUOSIKERTA AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN ISSN 1798-2685

TOIMITUS [email protected] PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen, puh. 040 501 8721 TOIMITTAJAT Silvio Hjelt ja Isto Kujala AVUSTAJA Arto Papunen KOLUMNISTIT Jaakko Linko, Lauri Turtola OHJEISTAMISPÄÄLLIKKÖ H. Ollikainen ILMOITUKSET, TILAUKSET JA TALOUS Maria Salo, puh. 0400 504 678, [email protected] KANNEN KUVA Arto Papunen TAITTO Anna Broholm/ PieniSuuri Idea puh. 040 865 8835, www.pienisuuriidea.net PAINO Euraprint Oy KUVAPANKIT Depositphoto KUSTANTAJA Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Yhdystie 6, 29250 Nakkila, Y2242549-9, Alv. rek. PALAUTE [email protected]

palokuntalainen.fi

9 Virven kattavuus laajenee Pohjoismaihin

11 Vuoden ensijoitaja Miika Hokkanen12 Mei Yang-Ikävalko16 Pelastusjohtaja Markus Viitaniemen päivä

26 Sopimuspalokuntien pienavustushakemukset30 Suomen paras elvytystiimi tulee Hyvinkäältä32 Kirjaesittelyjä

34 Kalusto kiertää38 Helsingissä kalusto hankitaan tiimityönä42 Topper Uniform vaatettaa pelastusalaa

49 Palokuntanainen, paikkasi on kahvipannun kahvassa!

46 Sieviin uusi paloasema48 Hälytysmuonitusseminaari Ylöjärvellä

52 Om testning av brandmän

5 Pääkirjoitus25 Lingottua33 Turtola45 Villimies57 Tahtoo tietää59 Tapahtumat

Nyt • ajankohtaiset asiat

brandkåristen

pelastusalan ilmiöitä

henkilöt

vakiot

kalusto & varusteet

hyvinvointi, terveys ja turvallisuus

7

11

26

34

49

palokunnat

60 Letkut solmussa61 Seuraavassa

lehdessä62 Liekinheittäjä

46

52

Virve 2.0 tulossaKESÄ–HEINÄKUUN VAIHTEESSA ilmestyväs-sä lehdessä julkaisemme laajan selvityksen uudesta Virve 2.0 -järjestelmästä. Lukijoillamme on nyt mahdollista lähettää kysymyksiä koski-en Virven tulevaisuutta. Hankimme vastaukset Suomen Erillisverkot Oy:n asiantuntijoilta.

Kysymykset: [email protected] toukokuun loppuun mennessä.

TÄHÄN NUMEROON lupaamamme Interschutz- messujuttu siirtyy toimituksellisista syistä seu-raavaan numeroon.

▶ tehokas pesuprosessi, lyhyt työskentelyaika, vähemmän kuormitusta ▶ työntekijälle turvallinen menetelmä, ei pesupäästöjä huoneilmaan eikä käyttäjän tarvitse koskea likaiseen letkuun prosessin aikana. ▶ apulaitteita ja kuivatustornia ei tarvita ▶ patentoitu letkun ja liittimien koeponnistusmenetelmä, nopea ja täsmällinen, koneenkäyttöjärjestelmä sisältää letkujen tarkastuspöytäkirjan ▶ puhdasta paloletkua jopa 20 kpl tunnissa, taloudellisesti ja nopeasti ▶ pienin vedenkulutus ja pienin sähkönkulutus ▶ pienin tilantarve – minimissään kone 4,5m2, työvaroineen = n. 9-10 m2

HoseMasterTMTÄYSAUTOMAATTINEN PALOLETKUJEN HUOLTOJÄRJESTELMÄ

WWW.RAUPLAN.COMWWW.VEIKKONUMMELA.FI

Since 1968

Since 1981

WWW.TRVESITYKIT.FI

LUE LISÄÄ OSOITTEESTA: WWW.HOSEMASTERFINLAND.FI

PUHTAANPALOASEMAN PUOLESTA

Ruotsissa, vuoden 2014 suuressa metsäpalossa, käytettiin yli 3600 letkua, jotka huollettiin käytön jälkeen. Hose Masterilla työ kesti muutaman viikon, aiemmin käytetyillä laitteilla ja menetelmillä työ olisi kestänyt melkein vuoden. Ympäristön kannalta huomionarvoista oli, että vettä säästettiin aiem-paan menetelmään verrattuna n. 35 säiliöautollista eli 350 000 litraa.

TURVALLINEN JA KAIKILLA MITTAREILLA TEHOKKAIN

5

PEKKA KOIVUNEN, päätoimittaja

Dräger x-am® 8000 on kompakti monikaasumittari, jolla mittaat jopa seitsemää kaasua, myrkyllisiä ja syttyviä kaasuja ja happea yhdellä kertaa. Mittarin lataus tapahtuu induktiivisella laturilla. CatEx- ja kolmella EC-anturilla varustettuna käyttöaika jopa 24 h. Innovatiivinen merkinantojärjestelmä ja aputoiminnot varmistavat kokonaisvaltaisen turvallisuuden koko prosessin aikana. Yhteensopiva Dräger X-dock -kalibrointiaseman kanssa.

Ota yhteyttä ja kysy lisää: Dräger Suomi Oy I 0207 119 600 I [email protected] | www.draeger.fi

-monikaasumittarilla mittaat jopa seitsemää kaasua!

Dräger x-am® 8000

LUE LISÄÄ!

PELASTUSYLIJOHTAJA KIMMO KOHVAKAN viisivuotisesta virka-kaudesta on takana kuusi kuu-kautta. Hän on käyttänyt tämän ajan keskusteluyhteyksien avaa-miseen pelastusalan eri toimija-tahoihin. Kohvakka on liikkunut ahkerasti kentällä ja vienyt muun muassa sanomaansa ”tasalaatui-semmasta ja yhtenäisemmästä pelastustoimesta” erityisesti kuntapäättäjille.

TASALAATUISEMPI JA yhtenäi-sempi pelastustoimi tarkoittaa nykyistä vahvempaa valtion oh-jausta. Pelastuslaitosten kumppa-nuusverkosto ei ole saanut näissä asioissa aikaan mitään merkit-tävää, vaikka pelastusjohtajat vannovat edelleen sen nimeen. Suomessa pelastuslaitosten va-paaehtoinen kumppanuus tuottaa vain pintaraapaisuja. Rakenteisiin ja niiden kehittämiseen tämä yhteistyötä ei ole milloinkaan ulottunut.

KAIKKI KAKSIKYMMENTÄKAKSI pelastusjohtajaa pitävät tavalla tai toisella kiinni asemistaan. Valtion ohjaus on heille punainen vaate. Useat pelastusjohtajat pu-huvat avoimesti siitä kuinka sisä-ministeriön pelastusosaston pitää pysyä lestissään. Tämän Kimmo Kohvakkakin on jo saanut tuntea nahoissaan, kun hänen ehdotta-mansa valtiojohtoisen yhteistyön tiivistäminen sai pelastusjohtajil-ta viileän vastaanoton.

KIMMO KOHVAKAN tilanne ei ole

Kimmo Kohvakan kuherruskuukausi on ohi

Hallitusohjelmaneuvotteluissa lipunkantaja punnitaan

helppo. Suuressa osassa maa-kunnista vallitsee kaatuneiden maku- ja sote-uudistusten jälkeen hämmennys ja odottava tunnelma. Mitä tahansa voi tapahtua, kun hallintoon on syntynyt eräänlai-nen valtatyhjiö.

NYT TARVITAAN vahvaa valtion ohjausta. Valtion tulisi viheltää kentän peli poikki. Kaikki pelas-tuslaitosten omat rakenteelliset uudistussuunnitelmat pitäisi laittaa jäihin. Ilman lainsäädän-nöllistä tukea Kohvakka ei kuiten-kaan voi mitään sille, että muuta-

ma laitos ei todennäköisesti jää odottelemaan valtiovallan uusia linjauksia. Ne tekevät ratkaisuja, jotka eivät ainakaan edistä tavoi-tetta yhtenäisemmästä pelastus-toimesta.

HALLITUSOHJELMAA VALMIS-TELTAESSA Kohvakan asema on pelastustoimen kannalta keskei-nen.

PALOMIESLIITTO ESITTÄÄ oh-jelmaan konkreettisia tavoitteita painottaen erityisesti resurssien riittävyyttä. Nykyisten resurssien turvaaminen ei riitä.

PALOPÄÄLLYSTÖLIITON JA SPEKin eväät hallitusohjelmaneu-votteluihin ovat tutun konserva-tiiviset: ”Pelastustoimea tulee kehittää omana toimialana ja omista lähtökohdista. Tämä onnis-tuu Palopäällystöliiton jäsenistön mukaan parhaiten nykyrakenteen pohjalta.”

SOPIMUSPALOKUNTIEN LIITTO esittää suoraviivaisesti pelastus-toimeen lisäresursseja.

KIMMO KOHVAKKA nimesi itsensä pelastusalan mieheksi ja lipunkan-tajaksi (Palokuntalainen nro 89). Osastopäällikön mahdollisuudet vaikuttaa hallitusohjelman sisäl-töön ovat rajalliset. Kohvakalla on kuitenkin hyviä ominaisuuksia, joita taitavasti hyödyntäen hän voi saada alaa hyödyllisiä tavoitteita tulevaan hallitusohjelmaan. Tämä on näytön paikka.

”Suomessa pelastuslaitosten vapaaehtoinen kumppanuus tuottaa vain

pintaraapaisuja.”

7

Leppäkuja 2, 14200 TURENKIPuh. (03) 630 830

[email protected]

www.elektro-arola.fi

• PETO- johto-/tilannekeskusten hälyttämisohjelmistot• SASCA- älypuhelinsovellukset• SWISSPHONE- ja BRAVO- hakulaitteet

• SRE-2010- radiopuhelinjärjestelmät• Käsi- ja ajoneuvoradiopuhelimet• VoIP- sovellukset

• ULVO-SIRRA- äänihälyttimet/älyvahvistimet• Hälytysvaloratkaisut• TEHO-ULVO- väestöhälyttimet ja VORO- ohjausjärjestelmät• YLLI- ja SALSA-asemahälytysratkaisut

SKL statuslähettimet ja älynavi-gaattorit

• YLLI- yleisliitäntäyksiköt • SNP- ajoneuvojen älyohjelmistot• ULVO-SIRRA- äänihälyttimet/älyvahvistimet

AUDIOVISUAALINEN HÄLYTTÄMINEN

KRIITTINEN KOMMUNIKOINTI

• PETO- johto-/tilannekeskusten tilanteen-seurantaohjelmistot • SNP- ajoneuvojen älyohjelmistot• SKL- statuslähettimet ja älynavigaattorit

TELEMATIIKKA

HENKILÖHÄLYTTÄMINEN

TILANNEKUVA

palokuntalainenPELASTUSALAN ERIKOISLEHTI

Olemme nykyään samaa kokoa. Samalla ilmoituksella näkyvyyttä

pelastusalalle ja ensihoidon ammattilaisille.Pyydä tarjous Maria Salo, [email protected], 0400 504 678

YHTEISTYÖSTÄ VOIMAA

SISÄISEN TURVALLISUUDEN viranomaiset tarvitsevat riittävät resurssit, jotta ne voivat jatkossa-kin tuottaa laadukasta ja nopeaa palvelua kansalaisille.

Rahoituksella varmistetaan se, että kansalaiset saavat hädän hetkellä nopeasti apua, kun hätäkeskuksissa, paloautoissa ja ambulansseissa on riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä sekä kalusto, välineet ja työtilat ovat kunnossa ja yksiköitä on tarpeek-si. Riittävästä henkilöstömäärästä huolehtiminen on tärkeää myös työturvallisuuden ja työn kuormi-tuksen kannalta.

Seuraavalla hallituskaudella työtä auttamisen ammattilaisten työturvallisuuden parantamiseksi tulee edelleen jatkaa. Ensihoi-to- ja ensivastetehtäviä tekeviin kohdistuvat väkivallanteot tulee huomioida rikoslaissa.

Uhkatilanteiden käsittelyyn on saatava yhtenäiset valtakunnalli-set toimintamallit ja henkilöstön uhkatilannekoulutusta ja kansalai-siin kohdistuvaa viestintää tulee jatkaa: auttamistyöstä on päästä-

vä ehjänä kotiin!Palomiesliitto haastaa myös

pelastuslaitokset, ensihoidon ja hätäkeskukset systemaattiseen työturvallisuusajatteluun. Te-hokkuutta toimintaan saadaan työhyvinvoinnin ja työturvalli-suuden järjestelmäperusteisella johtamisella.

Lisäksi pelastustoimen kou-lutusuudistus on käynnistettävä seuraavalla hallituskaudella. Palomiesliitto esittää, että kou-lutusuudistus kirjattaisiin halli-tusohjelmaan ja sen valmisteluun sekä toteutukseen osoitetaan rahoitus.

Kokonaisvaltainen uudistus on pelastustoimelle elinehto, jotta se voi vastata yhteiskunnan muutokseen. Tutkintojen ja täy-dennyskoulutuksen kehittäminen mahdollistaa uudenlaisen amma-tillisen osaamisen sekä monipuoli-semmat työurat.

Liitto kannattaa tutkintoihin moduulimallia, joka mahdollistaisi erikoistumisen jo tutkintovai-heessa. Pelastajakoulutus tulisi toteuttaa AMK-tutkintona.

Seuraavassa hallitusohjelmassa on turvattava riittävä rahoitus uudistusten jatkamiseen. Pitkäjänteinen rahoituksen ja henkilöstön muutosturvan välttämättömyys korostuvat muutoksissa, kuten sote-, maakunta-, pelastustoimen- ja tietojärjestelmien uudistuksessa.

Lisätietoja:järjestönjohtaja Kim Nikula puh. 040 716 1805 kim.nikula@ palomiesliitto.fi

SPALilla konkreettiset tavoitteet hallitusohjelmaan

”Kokonaisvaltainen uudistus on

pelastustoimelle elinehto,

jotta se voi vastata

yhteiskunnan muutokseen.”

POHJOISMAISET VIRAN-OMAISVERKOT Virve, Rakel ja Nødnett on liitetty teknisesti yhteen. Verkkovierailu eli roaming otetaan täysimääräi-sesti käyttöön tämän vuoden aikana.

Norjan ja Suomen viran-omaiset ovat kommunikoineet Lapin tunturialueilla hätätilan-teissa lanka- ja matkapuhe-limilla. Ryhmäviestintä ei ole ollut mahdollista. Esimerkiksi poliisin, rajavartioston ja am-bulanssihenkilöstön yhteispeli rajan yli ei ole ollut saumaton-ta, koska tieto ei ole kulkenut parhaalla mahdollisella tavalla.

Verkkojen välisen yhteis-työn mahdollistavat sopimuk-set ja tekniikka tulivat kuntoon vuoden 2018 aikana. Käyttä-

jien koulutus, päätelaitteiden parametrointi ja järjestelmi-en yksityiskohtien hiominen ottavat oman aikansa. Suomen ja Ruotsin verkot ovat samalta valmistajalta, mutta Norjassa on eri valmistajan verkko.

Ruotsin ja Suomen verkot ovat jo operatiivisesti yhteis-toiminnassa, ja kaikkien kol-men maan verkot sovitetaan yhteen tämän vuoden aikana.

Hälytykset kulkevat jatkos-sakin kunkin maan oman hä-täkeskusjärjestelmän kautta, mutta operaatioiden aikana eri maiden pelastusyksiköt voivat uudistusten jälkeen kommuni-koida nykyistä tehokkaammin.

Torniojokilaaksossa Ruot-sin ja Suomen viranomaisilla on ollut tähän saakka käy-

tössä yhteiset puheryhmät. Puheryhmien yhteiskäyttö on toiminut vain noin kymmenen kilometrin etäisyydellä rajasta eli Rakel- ja Virve-verkkojen kantaman sisällä.

Suomen viranomaiset ovat pitkään halunneet saada Virve-verkon, Ruotsin Rakelin ja Norjan Nødnettin yhteistoi-mintaan.

Kun kolmen Pohjoismaan viranomaisverkot yhdistetään, syntyy maantieteellisesti maa-ilman suurin useamman maan kattava yhtenäinen Tetra-ver-kon toiminta-alue.

Suomalaisten pelastajien viime kesänä Ruotsin metsäpa-loissa antama apu oli hyvä esi-merkki viranomaisten tiiviistä pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Virven kattavuus

laajenee Pohjoismaihin

Lähde: Suomen Erillisverkot Oy

9

Tasavuosijuhla tulossa? Tarvetta profiilin nostoon? Tehoa varainhankintaan?

Kysy lisää ja pyydä tarjous!Pekka Koivunen, 040 501 8721, [email protected]

Maria Salo, 0400 504 678, [email protected]

Palokuntasi lehti voi ilmestyä omana julkaisunaan tai Palokuntalainen-lehden liitteenä. Me huolehdimme

toimitustyöstä, ulkoasun suunnittelusta ja painatuksesta. Annamme ohjeet ja työkalut ilmoitusmyyntiin.

JUHLISTA

PALOKUNTASI

VUOSIPÄIVÄÄ!

HOIDA SUHTEITA

PÄÄTTÄJIIN

JA ALUEESI

ASUKKAISIIN!

KUTSU VIERAITA

PALOKUNTASI

TAPAHTUMIIN!

TEHOSTA

PALOKUNTASI

REKRYTOINTIA!

PALOKUNTASI OMA LEHTI

10 l PALOKUNTALAINEN l NUMERO 90 11

HENKILÖT

SIPOOSSA ASUVA Hok-kanen on tehnyt reilun 15 vuoden aikana poik-keuksellisen viranomais-yhteistyöuran Rajavarti-olaitoksen kanssa.

Vuosina 2016–2018 Hokkanen palveli sai-raanhoitajana Euroopan raja- ja merivartioviras-ton, Frontexin, Posei-don-operatiossa.

Siinä Suomen Ra-javartiolaitos lähetti Välimerelle Merikar-hu-aluksen, jonka teh-tävänä oli estää laitonta maahantuloa Kreikan aluevesillä. Hokkanen liittyi sairaanhoitajak-si monikansalliseen miehistöön, joka otti kiinni pakolaisveneitä ja saattoi ne viranomais-ten haltuun. Matkalla ammattitaito punnittiin moneen otteeseen, kun merihätään joutuneita pakolaisia autettiin ja vakavasti sairastuneille pakolaisille annettiin ensihoitoa. Hokkasen tehtävänä oli myös huolehtia Merikarhun monikansallisen miehis-

HUS Porvoon ensihoidon kenttäjohtaja Miika Hokkaselle myönnettiin Vuoden ensihoitaja -tunnustus Mikkelissä pidetyillä Suomen Ensihoitoalan liiton opintopäivillä huhtikuussa.

JON

I H

YY

RY

LÄIN

EN

Vuoden ensihoitaja auttoi pakolaisia Välimerellä

tön terveydestä.– Merivartiohenki

oli se, joka sai minut työskentelemään pitkään aluksella. Siellä apua ei tarvinnut pyytää, vaan sitä tul-tiin aina tarjoamaan. Sen asenteen haluaisin tuoda suomalaiseen ensihoitoonkin, Miika Hokkanen sanoo.

Ennen Poseidon -operaatiota Hokkanen on kouluttanut vuo-sittain merivartijoille ensiapua.

Hokkanen on yhdeksäs Vuoden ensihoitajaksi valittu henkilö. Valinnan tekee raati, johon kuuluvat: Ensihoidon opettajat, Suomen Anestesiolo-giyhdistyksen ensihoi-don alajaos (ensihoi-tolääkärit), Suomen Ensihoitoalan liitto, ensihoidon erikoislehti Systole ja Tehy.

”Apua ei tarvinnut pyytää, vaan sitä tultiin aina tarjoamaan.”

PELASTUSTOIMI ON oleellinen osa sisäistä turvallisuutta. Suo-men Palopäällystöliitto, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ja pe-lastuslaitosten kumppanuusver-kosto esittävät hallitusohjelmaan erityisesti pelastustoimen kehit-tämistarpeita huomioivaa sisäisen turvallisuuden selontekoa.

– Pelastustoimi on vahva ja aktiivinen sisäisen turvallisuuden toimija, ja sen tulee näkyä sisäisen turvallisuuden selonteossa, pai-nottaa Palopäällystöliiton toimin-nanjohtaja Ari Keijonen.

Pelastustoimea tulee kehittää omana toimialana ja omista läh-tökohdista. Tämä onnistuu Palo-päällystöliiton jäsenistön mukaan parhaiten nykyrakenteen pohjalta. On kuitenkin asiakkaiden saaman palvelun ja toimintavalmiuden kannalta tärkeää, että pelas-tustoimi voi jatkossakin tuottaa ensihoitopalveluja. Pelastustoimen erityisluontoinen työ vaatii myös osaamiseen, henkiseen kriisinsie-tokykyyn ja fyysiseen toimintaky-kyyn panostamista.

– Pelastustoimen ja ensihoi-

don synergia on tärkeää, mutta molemmat ovat omia toimialojaan. Molempia tulee kehittää omis-ta lähtökohdista, yhtymäkohtia unohtamatta, muistuttaa toimin-nanjohtaja Ari Keijonen.

Turvallisuusviranomaisten välistä yhteistyötä on tiivistettä-vä. Esimerkiksi hybridi- ja terro-rismiuhkiin, ilmastonmuutokseen ja kaupungistumiseen liittyviin haasteisiin vastataan parhaiten yhteistyöllä muun muassa pelas-tustoimen, poliisin ja Hätäkeskus-laitoksen kesken.

Palopäällystöliitolta eväitä tuleville päättäjille

Lisätietoa: Ari Keijonen, toiminnanjohtaja, Suomen Palopäällystöliitto, [email protected], puh. 040 5884 112 Suomen Palopäällystöliitto, [email protected]

13

HENKILÖT

Kiinan Hunanin maakunnasta kotoisin oleva Mei Yang saa-pui Suomeen vuonna 1996 tu-ristiviisumilla.

– Suomi oli ensimmäinen ulkomaa minulle. Minulta on monta kertaa kysytty mahdolli-sesta kulttuurishokista, mutta en kokenut mitään sellaista, vaan kotiuduin tänne nopeasti. En kui-tenkaan uskonut, että koskaan opin tätä kieltä, mutta toisin kävi, sanoo Mei virheettömällä suomella.

Vuonna 1997 Mei vihittiin suomalaisen miehen kanssa Tu-run maistraattissa. Tie vei avio-

miehen mukana takaisin Kiinaan ja sitten Moskovaan.

–Mieheni oli silloin Huhta-mäellä töissä ja minä olin koti-rouva. Tyttäremme Maila syntyi kuitenkin Suomessa vuonna 2001 ja lopulta vuonna 2004 päätimme palata takaisin Suomeen.

Opiskelua työn ohessaMein ensimmäinen kosketus pelastusalaan tapahtui viisitoista vuotta sitten Suomen kielen kurs-sin työharjoittelussa nostolaite-valmistaja Vemalla Kaarinassa.

– Olin Vemalla muutaman kuukauden ja sain silloin jo jon-kinlaisen kuvan pelastustoimesta Suomessa.

12 l PALOKUNTALAINEN l NUMERO 90

HENKILÖT

Mei Yang-Ikävalko, Veikko Nummela Oy

Kiinan markkinoille

kiinan kielelläIivari Kalliomäen kolmen yrityksen (Veikko Nummela Oy, TR-vesitykit ja Rauplan Oy) tuotteita myydään ja markkinoidaan Kiinaan nyt myös ostajan kielellä. Mei Yang-Ikävalko otti vuoden alussa vastuulleen vientipäällikön tehtävät painopistealueenaan idän suuret markkinat.

”Minulta on monta kertaa kysytty mahdollisesta kulttuurishokista, mutta en kokenut mitään sellaista, vaan kotiuduin tänne nopeasti.”

Teksti ja kuvat Pekka Koivunen

Kotimaisen asiakkaan uskollisuus ja luottamus tuotteitamme kohtaan, on antanut mahdollisuuden ja uskottavuuden lähteä myyntimatkalle suureen maailmaan. Vastapalveluksena saamme tuoda Suomeen kotimaan taloudelle erittäin tärkeää vientituloa, jolla yhteiskuntaamme voidaan kehittää lisää, sanovat toimitusjohtaja Iivari Kalliomäki ja vientipäällikkö Mei Yang-Ikävalko.


HENKILÖT

Turvanastalla aloitin vuoden 2005 maaliskuussa. Siellä tein markkinoinnin monipuolisia töitä kolmetoista vuotta.

Työn ohella Mei opiskeli tradenomiksi Turun ammattikor-keakoulussa. Hän suoritti myös ylemmän amk-tutkinnon samassa oppilaitoksessa.

– Pienen lapsen hoitaminen, työt ja opiskelu oli melko raskas yhtälö, mutta se kannatti, hymyi-lee Mei vapautuneesti ison urakan jälkeen.

Export managerMei käyttää vientipäällikön työssä äidinkieltään päivittäin.

– Kiinalaisessa kulttuurissa arvostetaan yritystä, jonka kanssa voi kommunikoida omalla kielellä.

Mein mukaan suomalaiset yritykset ovat hyvässä huudossa Kiinassa.

– Suomalaisen pitää oikella tavalla kertoa, missä suomalai-nen on hyvä. Täällä työn laatu on korkeatasoista ja yllätys, yllätys, hinnatkin ovat kilpailukykyisiä. Mein mukaan pelastusalaan eri-koistuneita valmistajia on

Kiinassakin, mutta ne ovat monel-la tapaa jäljessä suomalaisista.

– Esimerkiksi Veikko Num-mela Oy on paljon joustavampi kuin isot alan yritykset. Suomalai-set tuotteet ovat hyviä ja design taattua ”nordic-laatua”. Täällä ol-laan edelläkävijöitä teknologiassa eli insinöörit osaavat hommansa. Suomi ansaitsisi enemmän tilaa maailmalla, pohdiskelee Mei.

Ja sitten SE kysymys: ”Millaisia me olemme?”Mei oli ilmiselvästi valmistau-tunut tähän perisuomalaiseen

SOPIMUSPALOKUNNAN PÄÄLLIKKÖKURSSI no 45 päättyi Pelastusopistolla 12.4.2019. Kurs-sin vahvuus oli 20 henkilöä ja kaikki läpäisivät kurssin. Nuorin kurssilainen oli 25-vuotias ja vanhin 47.

Kurssin kaksi ensimmäistä jaksoa toteutet-tiin Vantaalla 25.–27.1. ja 16.–17.2. ja kolmas jakso Pelastusopistolla Kuopiossa 8.–12.4. Kurs-sinjohtajana toimi yliopettaja Matti Hurula.

Päätöstilaisuudessa luovutettiin SSPL-sti-pendi Simo Sarimolle. Hän on Tampereen ja Kotkan VPK:ien jäsen.

PelastusoPisto

KurssilaisetBaarman, Nico Bobäck FBKBjörklund, Ray Valkon VPK / Lovisa FBKFalkstedt, Joni Espoon VPKHietanen, Jouni Virkkalan VPKHilmola, Ville Laajasalon VPK / Valkon VPKHolmström, Kristian Tuusulan VPKHämäläinen, Niko Tammisalon VPKKaunisto, Tomi Helsingin VPKKylänpää, Antti Kuusjoen VPKMarku, Rami Lapin VPKMartikkala, Harri Kauhavan palomieskerhoMartin, Tom Gumbo FBKNumminen, Petri Kosken Tl VPKPihkala, Atte Lappeenrannan VPKRahikainen, Antti Tammisalon VPKSalonen, Miska Pornaisten VPKSarimo, Simo Tampereen VPK / Kotkan VPKSivonen, Jyri Vaaralan VPKTalvenmaa, Mikko Rauman VPKTikander, Mathias Lovisa FBK

kysymykseen. – Suomalaiset ovat hyvin ystävälli-siä, mutta sisäänpäin kääntyneitä ja hiljaisia. He eivät hirveästi kerro itsestään. Tietyn tyyppiset juomat auttavat, hymyilee Mei.

– Varsinkin pikkujouluna yksittäinen ihminen voi muuttua täysin erilaiseksi.

Mei pitää Suomea tasa-arvoi-sena maana verrattuna Kiinaan.

– Kiinalainen poliittinen elämä on maskuliinisempaa ja hie-rarkisempaa, mutta liike-elämässä naiset naiset ovat jo hyvin aktii-visia ja päässeet ansaitsemiinsa asemiin.

”Kiinalaisessa kulttuurissa arvostetaan yritystä, jonka kanssa voi kommunikoida

omalla kielellä.”

Tennistä, juoksua ja lukemista harras-tava Mei on Turun seudun kiinalaisten

yhdistyksen hallituksen jäsen.

Sopimus-palokunnan päällikkö- kurssi 45

Sopimuspalokunnan päällikkökurssi 45.

Simo Sarimo

HENKILÖT


HENKILÖTHENKILÖT

Uuden sukupolven pelastusjohtaja

Teksti Pekka KoivunenKuvat Jyrki Hällström ja Pekka Koivunen

Pelastusjohtajan päiväSEURAAMME PELASTUSALAN eri hen-kilöiden yhden työvuoron tapahtumia. Juttusarjan tavoitteena on tehdä läpiva-laisu siitä, mitä kulloinkin vuorossa oleva henkilö kohtaa työvuoronsa aikana.

Sarjan viidennessä osassa seurataan palotarkastajan työpäivää Turussa.

Pelastusjohtaja Markus Viitaniemi, 42

Markus Viitaniemi aloitti Pohjois-Karjalan pelastusjohtajan virassa vuoden alussa. Ennen pelastusjohtajan pestiä Viitaniemi toimi valmiuspäällikkönä 13 vuotta. Virkaa hakiessaan vuonna 2018 hän oli virkavapaalla pelastuslaitokselta johtavan asiantuntijan määräaikaisessa virassa sisäministeriön pelastusosastolla.

Urheilullinen pelastusjohtaja pyöräilee töihin

myös talvisin.

P elastusjohtajien sukupolvi on vaihtumassa. Johtajien keski-ikä on noussut lähelle kuuttakym-

mentä. Lähivuosina eläköityykin useita alan konkareita. Uudet pelastusjohtajat tulevat olemaan pääosin aluepelastuslaitosten kasvatteja. Kunta-ajan kokemuk-set hälvenevät hiljalleen yhteises-tä muistista.

Suomen nuorimmalle pelastusjohtajalle on eri tahoilta asetettu paljon odotuksia. Leh-den toimituksen saamien tietojen mukaan Viitaniemen nimi on otettu kulisseissa usein esiin mietittäessä pelastusalan erilai-siin tehtäviin sopivia henkilöitä. Ensimmäisenä valtakunnallisena

tehtävänä hän otti vuoden alusta vastaan kumppanuusverkoston tukipalvelut–palvelualueen pu-heenjohtajan tehtävät.

”Nuori, kyvykäs ja fiksu” on Viitaniemestä sanottu useammal-lakin suulla.

Palokuntanuoresta pelastusjohtajaksiMarkus Viitaniemi syntyi Tu-russa vuonna 1976, mutta vietti suurimman osan lapsuudestaan Pohjois-Karjalan Viinijärvellä. Paikkakunnan palokuntanuoriin hän liittyi 1980-luvulla. Vuonna 1994 Viitaniemi aloitti sopimus-palokunnan hälytysosastossa. Markuksen plakkarista löytyvät kaikki sopimushenkilöstön perus-koulutusjärjestelmän kurssitodis-tukset.

Viitaniemestä sanottua

”Pelastusalan toivo.””Paljon vuosia jäljellä.”

”Rauhallinen, mutta pinnakin palaa joskus.”

”Kauanko mahtaa pysyä Joensuussa?””Sopii valtakunnan tason tehtäviinkin.”

”Hyvä mies tehtäväänsä.”


Pohjois-Karjalan pelastus- laitoksella on 26 paloasemaa.

pelastus- sekä ensihoito

ASEMAT:

pelastus

Pelastusopiston pelasta-jakurssilta hän valmis-tui vuonna 1999. Aluksi töitä löytyi Kiteen paloasemalta, sitten Liperistä.

Pelastusopiston päällystötutkinnon (2005) todistuksen Markus Viitaniemi sai kesäkuussa, ja jo heinäkuun alussa hän aloitti valmiuspäällikön virassa Joensuussa.

Vapaa-aikanaan Viitaniemi harrastaa metsästystä ja liikuntaa.

Viitaniemen perhe asuu paritalossa Pielis-joen itäpuolella Karsi-kon kaupunginosassa. Vaimo Anni on työvoi-mahallinnon asiantuntija. Heillä on kolme lasta: Nea (20), Eetu (15) ja Jonni (8). Pihaa vartioi kääpiös-nautseri Torsti.

Päivätyöaika ei usein riitäPelastusjohtaja on pelastuslaitok-sen kasvot niin ylläpitäjätahoille, yhteistyökumppaneille kuin tiedotusvälineillekin, henkilökun-taa unohtamatta. Pelastusjohtajan työn sisältö on useimmille tahoille kuitenkin melko tuntematon. Kop-palakki, kiiltävät napit olkapäillä ja punainen henkilöauto näkyvät katukuvassa myös virka-ajan ulkopuolella.

Pelastusjohtaja Viitaniemellä on liukuva työaika. Aamun aloitus tapahtuu töistä riippuen klo 7 ja 9 välillä.

– Yleensä ensimmäinen kokous jo yhdeksältä, selvittää

Viitaniemi työpäivän rakennetta.– Meillä on niin sanottu vii-

konavaus maanantaisin. Videopa-laveriin osallistuvat alueittain palopäälliköt sekä hallinto- ja asiantuntijahenkilöstö.

Pelastuslaitoksen johtotiimi kokoontuu myös maanantaisin. Markus Viitaniemen tiukkaan maanantaihin kuuluu Siunsoten johtoryhmä lounaan jälkeen.

– Olen pyrkinyt pitämään perjantain palaverittomana päi-

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos – Joensuun asema.

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos

• Liikelaitos, osa Siun sotea• 26 paloasemaa ja yksi ambulanssiasema.• Liikevaihto 26 milj. €.• Investoinnit 1,3 milj. €.• Nettokustannukset 75 € /asukas ja ensihoito 30 € /asukas

HENKILÖSTÖ:• päätoimisia 278, joista pelastustoimessa 148 ja

ensihoidossa 130. • sivutoimisia 436.• määräaikaisia keski-määrin 41 henkilöä.• palokuntanuoriso- ja naistoiminnassa noin 260 henkilöä.• Moniammatillisia yksi-köitä 11 kpl.• Hälytystehtäviä noin 45 000 kappaletta, joista pelastustoimessa 2 922 kpl.

HENKILÖT

vänä, jolloin olisin henkilöstönkin tavoitettavissa. Haluaisin käyttää henkilöstön tapaamiseen enem-män aikaa.

Viikolla pelastusjohtaja on paljon tien päällä. Työmatkoja on usein pelastusalueen sisällä, sillä kuntien kanssa vuorovaikutus on tiivistä. Viitaniemelle matkat Kuopioon ja Helsinkiin ovat myös rutiinia.

– Videoneuvottelut ovat vähentäneet matkailun tarvetta.

Markus Viita-niemi ja pelas-tuspäällikkö Esko Hätinen.

”Olen pyrkinyt pitämään perjantain palaverittomana

päivänä, jolloin olisin henkilöstönkin tavoitettavissa.”

HENKILÖT

19

ensihoito


HENKILÖT HENKILÖT

Esimerkiksi tänään Ilomantsissa illalla järjestettävässä henkilö-kunnan tapaamisessa on oltava kasvokkain. Video ei oikein henki-lökuntapalaveriin sovellu, toteaa Viitaniemi.

Laitoksella neljä eri työvuorojärjestelmääJos pelastusjohtaja haluaa tavata laitoksensa henkilöstöä, on

kalenterin kanssa oltava tarkka. Pohjois-Karjalassa on päädytty useampaan työvuorojärjestelmään. Paloasemia on 26.

– Meillä hallinto ja asiantun-tijat sekä paloasemavastaavat ovat päivävuorossa. Päivystävät palomestarit tekivät kahta vuoroa teknisen sopimuksen mukaan 1.5. saakka, jolloin he siirtyivät kokei-luluontoisesti paikallisen sopimuk-sen mukaiseen vuorokausirytmiin.

Samassa talossa yhteydenpito on helppoa. Kuvassa Pohjois-Karjalan pelastusliiton toiminnanjohtaja Heli Haverinen Viitaniemen seurassa.

Markus Viitaniemen

päivä lyhyesti

HENKILÖT

07.20 Markus Viitaniemi lähtee kotoaan polkupyörällä koh-ti Noljakantiellä sijaitsevaa paloasemaa.

07.45 Markus saapuu paloasemalle ja tapaa pysäköintialueella Pelas- tusopiston vierailevat

kouluttajat.07.50 Vaatteiden vaihto.08.00 Aamukahvi ja

vapaamuotoiset ajankoh-taiskeskustelut päivänpolttavista asioista.

08.12 Siirtyminen omaan toimistoon ja sähköpostien purkua.

08.33 Ensihoitaja Juha Pesonen tulee esittele-mään aprillivideota, joka tulee olemaan yllätys henkilökunnalle.

09.00 Viitaniemi avaa Poh-jois-Karjalan ja Pohjois- Savon pelastuslaitosten yhteisen Valvonnan koulu-tuspäivän auditoriossa.

09.10 Takaisin toimistoon koneen ääreen.

09.15 Vs. valmiuspäällikkö Pasi Markkanen poikkeaa ja kertoo, että Ilmatieteenlai-tokselta kysytään haluaako Viitaniemi satelliittiha-vaintoja metsäpaloista sähköpostiinsa. ”Luotan päivystäviin mestareihin.”, on vastaus.

09.15 Toiminta-alueen päällikkö, palopäällikkö Lari Parkki-nen, joka vastaa Joensuun,

Outokummun, Liperin ja Polvijärven paloasemien asioista saapuu palaveriin, jonka aiheena on Polvijär-ven paloaseman vihkijäiset toukokuussa 3.5.2019.

09.16 Ovi avautuu ja toimistosih-teeri Kaija Sivonen kysyy muistoesineiden tilaukseen liittyvistä asoista.

09.48 Ohjelma paloaseman vihkijäisiin on valmis ja palaveri Parkkisen kanssa päättyy pohdintaan juhli-taanko pelastuslaitoksen 15-vuotista taivalta vai ei. Taloustilanne ratkaisee, päätöstä siirretään. Park-kisen kanssa käsitellään vielä hetki ajankohtaisia henkilöstöasioita.

09.57 Koulutuspäällikkö Tero Kuittinen soittaa työhy-vinvointikyselyn tulosten vuoksi tehtävistä toimenpi-teistä.

10.16 Esko Hätinen saapuu, aiheena iltapäivän tukipal-velujen asioiden valmistelu, yleistilanne, strategiset asiat.

11.00 Pikaisella lounaalla käydään parin kilometrin päässä.

11.30 Toimistotehtäviä12.30 Tukipalvelualueen sihtee-

ristö pitää videopalaverin. Käsittelyssä muuttunut tilanne ja kärkihankkeiden tavoitteiden tarkentami-nen.

14.00 Kahvitauko.14.10 Illan Ilomantsin infon

valmistelua.14.45 Lähtö kotiin tarkoituksena

ruokailla ja vaihtaa vaat-teet. Yllättävät virkateh-tävät kaupungilla kuitenkin estävät kotona käynnin.

15.45 Viitaniemi palaa asemalle, jossa palopäällikkö Yrjö Jantunen on valmis Ilo-mantsiin lähtöön.

15.50 Matkalla Ilomantsiin Viitaniemi ja Jantunen kes-kustelevat Ilomantsin ja Tuupovaaran paloasemien tilanteesta.

17.00 Ilomatsin ja Tuupovaa-ran pää- ja sivutoimisen henkilöstön tapaaminen, jossa Viitaniemi pitää esityksen pelastuslaitok-sen menneestä vuodesta ja ajankohtaisista asioista. Palopäällikkö Yrjö Jantunen esittelee uuden paloase-maluokituksen.

18.45 Tilaisuus päättyy, mutta vapaamuotoinen keskus-telu jatkuu. Viitaniemi ja Jantunen kuuntelevat herkällä korvalla henki-löstöä ja lupaavat puuttua muutamaan esille tullee-seen epäkohtaan.

19.15 Jantusen ohjaamassa Sko-dassa käydään tilaisuuden asioita vielä läpi.

20.10 Markus Viitaniemi jää pois kyydistä kotiovella Karsi-kossa.

”Videoneuvottelut ovat vähentäneet matkailun tarvetta.”

Päätoiminen pelastushenkilöstö on vuorokausirytmissä ja ensihoitohen-kilöstö tekee kahta vuoroa. Maakun-nan 11 moniammatillista yksikköä ovat kaksivuorojärjestelmässä. Ja sitten tähän pitää vielä lisätä sivu-toiminen henkilöstömme, kuvailee Markus Viitaniemi monimuotoista tilannetta laitoksensa alueella.

Haasteita riittääPelastusjohtaja Markus Viitaniemi mainitsee maakunnan väen vähe-nemisen ja väestön ikääntymisen olevan suuria haasteita pelastustoi-melle jo lähivuosina. Pohjois-Kar-jalan maakunnan väkimäärä on tänään 162 000.

21


HENKILÖT HENKILÖT

– On arvioitu, että parissa-kymmenessä vuodessa väki vähenee 10 %:lla. Ikäpyramidi tulee poikkeamaan aika paljon valtakunnallisesta – iäkkäi-tä tulee olemaan suhteessa enemmän kuin monissa muissa maakunnissa. Pelas-tuslaitoksen palveluille tulee olemaan kysyntää jatkossakin.

Viitaniemi kantaa eri-tyistä huolta henkilökunnan rekrytoinnista.

– Olemme nostaneet rekrytoinnin strategiseksi asiaksi. Meidän pitää olla aiempaa aktiivisempia henki-lökunnan laadun ja määrän turvaamisessa, kertoo Viita-niemi.

– Pohjois-Karjala ei ole helpoimpia alueita saada ammattitaitoista ja motivoitu-

nutta henkilökuntaa pelastus-alalle. Laitoksemme yhtenä strategisena tavoitteena on vakiinnuttaa työhyvinvointi sellaiselle tasolle, että meille halutaan töihin.

Samassa talossa kolme toimijaaPohjois-Karjalassa on pyritty keskittämään turvallisuuspal-veluiden tuotantoa samojen kattojen alle. Tästä ovat esi-merkkejä Ilomantsin ”turvata-lo” ja Joensuun paloasema.

Pohjois-Karjalan Pelas-tusalan liiton ja Liikenne-turvan toimistot sijaitsevat Joensuun paloasemalla. Pelastusalan liitolla on kaksi työntekijää, toiminnanjohtaja ja toimistosihteeri.

Markuksen lounas vetää vertoja viime

numerossa esiin-tyneen palomies

Aki Rasilaisen annokseen.

Markus Viitaniemi pitää järjeste-lyä erinomaisena.

– Tässä on kolme turval-lisuusalan toimijaa samassa rakennuksessa. Yhteistyö on mutkatonta. Meillä esimerkiksi sopimushenkilöstön koulutus hoituu pelastusalan liiton kautta. Liitto myy palveluitaan myös ulko-puolelle. Seinän takana, Liikenne-turvan toimistossa, työskentelee yhteyspäällikkö. Hän toimii meillä osa-aikaisena viestintäsuunnitteli-jana. Synergiaa löytyy.

”Tässä on kolme turvallisuusalan toimijaa samassa rakennuksessa. Yhteistyö on mutkatonta.”

Valvonnan koulutuspäivän

avajaisissa Viitanie-mi kättelemässä

osallistujia.

25

JAAKKO LINKO, järjestöpäällikkö, yksikönjohtaja ja pappi

KUINKA ONNISTUU sopimuspa-lokuntalaisen muutto paikkakun-nalta toiselle? Kun oma elämänti-lanteeni muuttui ja aloin harkita maisemanvaihdosta, huomasin, että sopimuspalokuntalaisuuteni vaikuttaa pohdintoihini varsin paljon. Kotoisasta palokunnasta ei olisi helppoa luopua. Siitäkin huolimatta, ettei omalla kohdalla-ni olisi tullut missään tapauksessa kyseeseen sopimuspalokunta-työstä luopuminen. Uuden kodin oli ehdottomasti löydyttävä sel-laisen paloaseman läheisyydestä, jossa saisin jatkaa mahdollisim-man paljon samaan tapaan kuin ennenkin pelastustoimen operatii-visten tehtävien parissa.

PALASET LOKSAHTELIVAT kuitenkin kohdilleen ja löysin itseni tutustumasta Säynätsalon paloasemaan Keski-Suomessa. Uudessa porukassa koin itseni saman tien tervetulleeksi, olen tuntenut heti olevani hyvässä ja oikeassa porukassa. Olen ennen-kin kokenut samaa, mutta silloin muutin saman maakunnan sisällä, Lapualta Ylihärmään. Nyt muutos oli isompi ja jännittävämpi – edes-sä oli siirtyminen toisen pelastus-laitoksen alueelle, toisenlaiseen toimintakulttuuriin.

PELASTUSTOIMEN ALUEELLISIL-LA eroilla perustellaan milloin mi-täkin, useimmiten sitä, miksi olisi tärkeää pitää kiinni pelastuslai-

Kevätmuuttotosten itsenäisestä vallasta tehdä asioita parhaaksi katsomallaan tavalla. Tietenkin eroja on. Moni seikka on eri lailla Keski-Suo-messa kuin Etelä-Pohjanmaalla. Pelastuslaitosten väliset eroavai-suudet eivät kuitenkaan saisi olla esteenä hyvien ja yhdenmukaisten

toimintamallien etsimiseksi koko maassa. Pelastustoimi ei pärjää ilman sopimushenkilöstöä. Sopi-muspalokuntalaisten pitäisi voida siirtyä mihin päin Suomea tahansa tietäen olevansa tarpeellisia ja arvostettuja.

SUOMI ON lopulta varsin pieni maa ja ihmiset liikkuvat paikka-kunnalta toiselle nykyisin yhä enemmän. Mitä enemmän toimin-takulttuurieroja korostetaan, sitä suuremmaksi voi kasvaa kynnys astua toisen pelastuslaitoksen paloaseman ovesta sisään. Omalla kohdallani tämä ei onneksi ollut este, pikemminkin olen innostunut sukeltamaan uusiin haasteisiin.

TÄTÄ KIRJOITTAESSANI olen viimeistä kertaa ryhmänjohtaja-varallaolossa Ylihärmässä, haikein mielin. Etelä-Pohjanmaalla olen oppinut paljon ja täällä on sopi-muspalokuntalaisena ollut hyvä olla. Samalla uskon, että muutto Keski-Suomeen on mahdollisuus kasvaa ja oppia pelastusalalla yhä lisää. Taidamme usein olla itse pahimpia kehityksen jarruja, kun uusi ja tuntematon pelot-taa. Haluan kannustaa jokaista muutosten ja muuttojen edessä empivää sopimuspalokuntalaista rohkeuteen – meitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa, ihan kaikkialla. Kaikenlaisten rajojen ylittäminen vie toinen toisiltamme yhdessä oppien eteenpäin.

”Sopimuspalo- kuntalaisten pitäisi voida

siirtyä mihin päin Suomea tahansa tietäen olevansa

tarpeellisia ja arvostettuja.”

ILOMANTSIN JA Tuupovaaran päätoiminen ja sopimushen-kilöstö kokoontui Ilomantsin ”turvatalossa” maaliskuisena iltana kuulemaan pelastusjoh-taja Markus Viitaniemen ja pelastuspäällikkö Yrjö Jantusen ilosanomaa. Samalla henkilös-tö sai suoran mahdollisuuden kertoa asioistaan laitoksen ylimmälle päällystölle.

Palopäällikkö Ari-Pekka Luomalan isännöimään iltaan osallistui viitisentoista henki-löä. Tapahtuman aluksi kuultiin pelastusjohtajan katsaus men-neeseen vuoteen sekä laitok-sen toiminnan lähtökohdat tulevaisuudelle. Esillä oli myös valmistelussa oleva palvelutaso vuosille 2019–2022.

Seuraavaksi Viitaniemi esitteli uuden paloasemaluo-kittelun, joka otetaan käyttöön Pohjois-Karjalassa tänä vuonna. Palopäällikkö Yrjö Jantusen johtama ryhmäpohdinta uuden paloasemajaottelun käyttökel-poisuudesta meni ”heittämällä” läpi.

Lopuksi Markus Viitanie-mi esitteli pelastuslaitoksen työhyvinvointikyselyn tulokset, jotka laitoksen kannalta ovat kehittyneet parempaan suun-taan vuoden 2017 kyselyn tulok-siin verrattuna.

Palopäällikkö Ari-Pekka Luomala toivottaa pelastus-päällikkö Yrjö Jantusen ja pelastusjoh-taja Markus Viitaniemen tervetulleik-si Ilomant-siin.

Ilomantsin ”turva-talo” on esimerkki viran-omaisyh-teistyöstä.

Ilomantsin ja Tuupovaaran sopimuspalokun-talaisia pelastusjohtajan infotilaisuudessa.

Pelastus- johtaja paloasema- vierailulla

Markus Viitaniemi ja palopäällikkö

Ari-Pekka Luomala.

HENKILÖT



PELASTUSALAN ILMIÖITÄ

”Pienavustuksista hyväksytään

noin 98 %.”

Sopimuspalokuntien pienavustusten hakukirjeen muutokset

Pienavustusten hakukirjeeseen tehtiin vuoden 2018 viimeisessä kokouksessa muutamia uudistuk-sia ja täsmennyksiä. Muutokset astuivat voimaan 1.1.2019 alkaen, vuoden 2019 hakukirjeen voi-maantulon myötä.

Sopimuspalokuntien näkö-kulmasta merkittävä uudistus oli avustus asemavaatetuksen (poolopaidan, reisitaskuhousujen) hankintaan. Avustusta näihin voidaan myöntää, mikäli asua käy-tetään väliasun tavoin hälytys-tehtävällä ja mikäli pelastuslaitos puoltaa hankintaa.

Ensivastetarvikkeita ei pää-sääntöisesti avusteta, poislukien defibrillaattori ja rankalauta sekä nyt uuteen kirjeeseen lisätty tyh-jiöpatja. Öljyntorjuntavarusteita ja -kalustoa ei myöskään avusteta ja tämä lause lisättiin uuteen kirjeeseen.

Palomiesyhdistysten hankin-nat edellyttävät voimassa olevaa sopimusta alueen pelastuslaitok-sen kanssa tuettavan toiminnon osalta sekä pelastuslaitoksen puoltoa. Avustuksia myönnetään

nuoriso-osaston suojavarustei-siin. Pienavustushakemuksista hyväksytään noin 98 %.Lasten ja nuorten yhteiskäytössä olevan leiriteltan lisäksi avustusta voi hakea teltan lämmittimeen. Lasten ja nuorten koulutustapah-tumien, turvallisuusviestintä- tapahtumien tai muiden lapsille ja nuorille suunnattujen tapah-tumien järjestelykustannuksiin ja pieniin materiaalihankintoihin voi edelleen hakea avustusta. Tämä mahdollisuus lisättiin hakukir-jeeseen muutama vuosi sitten. Avustus voi olla enintään 2 000 euroa.

Avustusta saadakseen ajoneu-vojen käyttöiän pidentämiseen tähtäävän peruskorjauksen tulee korjauksen olla merkittävä. Ta-vanomainen vuosihuolto, tavan-omaiset korjaukset tai ajoneuvon kuluvien osien uusiminen ei ole avustuskelpoinen hankinta. Mer-kittävä peruskorjaus on perustel-tava hakemukseen.

Hyväksyttävät ja ei-hyväksyttävät hankinnatHakukirjeessä on luettelo, mihin tai minkä tyyppisiin hankkeisiin ja hankintoihin avustusta on mah-

Sopimuspalokuntien pienavustushakemukset


Terveisiä Palosuojelu- rahastolta

”Uudistuksilla on pyritty helpottamaan

ja nopeuttamaan hakemusten käsittelyä

rahastossa.”

dollista myöntää. Samoin kirjeessä listataan ne hankkeet tai hankin-nat, joihin avustusta ei myönnetä. Listaus toimii eräänlaisena raami-na, mutta tyhjentävä se ei ole eikä siitä sellaista saadakaan.

Avustettavia hankintoja harkitaan tapauskohtaisesti ja hallitus tekee päätökset kokouksissaan.

HakemuslomakeMyös hakemuslomakkeeseen tehtiin hieman uudistuksia. Näillä uudistuksilla on pyritty helpotta-maan ja nopeuttamaan hakemus-ten käsittelyä rahastossa.

Sopimuspalokuntien pienavustusten alueellinen jakauma 2018

1

2–3

4–5

6–8

Yli 9

Ei hakemuksia

29


Tärkeää olisi huomioida, että hakemuksia ei lähetetä enää pa-perisena. Hakemukset lähetetään sähköpostilla ja hakemuslomak-keessa mainitaan, että allekir-joitusta ei tarvita. Paikka ja aika sekä hakijan nimi ja virka-asema täytetään kuitenkin aina.

Lomakkeeseen on lisätty hankinnan käyttötarkoituksen ar-viointia koskeva sarake, mikä sel-keyttää hakemusten käsittelyä ra-hastossa. Tätä käyttötarkoitusta arvioivaa saraketta täsmennetään tarpeen mukaan kokemusten pe-rusteella. Lomakkeessa pyydetään myös arvioimaan, onko kyseessä hakukirjeen mukainen hyväksyt-tävä hankinta. On tärkeää, että pienavustuskirje käydään hake-muksen lähettämisen yhteydessä aina erikseen läpi.

tavaksi. Kaikki saapuneet hakemuk-set viedään palosuojelurahaston hallituksen kokouksiin käsiteltä-viksi. Kokouksia on kuusi vuodessa ja hakemuksia käsitellään kaikissa niissä. Hakemus kannattaa lähettää rahastoon ajoissa. Pääsääntöisesti hakemuksen on oltava rahastossa viimeistään kolme viikkoa ennen kokousajankohtaa. Näin valmiste-luun ja mahdollisten täydennysten pyytämiseen jää riittävästi aikaa. Mikäli hakemus ei saavu ajoissa tai mikäli käsittelyssä on ruuhkaa, käsitellään hakemus seuraavassa mahdollisessa kokouksessa. Rahas-ton sihteeristö vastaa mielellään pienavustuksia koskeviin kysymyk-siin.

Muistilista• tarkkuutta ja huolellisuutta• summat oikein• oikeat liitteet hyvässä järjestyksessä• käytä rohkeasti lisätietokenttää • selvitä hankintojen käyttötarkoitus.

”Palosuojelurahasto ei hyväksy hankintoja, joita pelastuslaitos ei

puolla.”

”Yhden kalusto- tai varustehankinnan hinta

arvonlisäveroineen voi olla enintään 12 500 euroa.”

Pelastuslaitoksen lausuntoMyös pelastuslaitosten toivo-taan perehtyvän hakukirjeeseen. Palosuojelurahasto ei hyväksy hankintoja, joita pelastuslaitos ei puolla. Pelastuslaitoksiin on muu-

taman kerran oltu yhteydessä, jos rahaston näkökulmasta hyväksyt-täväksi katsottava hankinta ei ole saanut pelastuslaitoksen puoltoa.

Käytännön vinkkejä hakemiseenHakemusta täytettäessä kan-nattaa tarkastaa, että summat ovat oikein. Avustusta voi hakea arvonlisäverollisiin kustannuksiin. Yhden kalusto- tai varustehan-kinnan hinta arvonlisäveroineen voi olla enintään 12 500 euroa. Samalla lomakkeella voi olla useita hankintoja ja hakemuksen yhteissumma saa ylittää 12 500 euroa. Pienavustuksena haet-tavia rakennushankkeita arvioi-daan kokonaisuutena. Haettavat yhteenlasketut rakennuskustan-nukset eivät saa ylittää 12 500 euroa. Hakemuksessa tulee olla selvitettynä se, mihin avustusta haetaan. Informaatiota voi antaa mieluummin liikaa kuin liian vähän. Pelkästä hankinnan nimikkeestä ei käy aina ilmi, mikä on sen käyttö-tarkoitus tai sijoituspaikka, mitkä ovat olennaisia tietoja hankinnan avustuskelpoisuutta harkittaessa.

Liitteiden osalta kannat-taa noudattaa huolellisuutta ja tarkastaa, että mukana on oikeat ja riittävät liitteet. Hakemuk-sen käsittelyä nopeuttaa, mikäli hankkeen tositteet on esitetty selkeästi. Selkeintä on, jos hake-mus on oma tiedostonsa ja liitteet omansa. Maksukuitin tai laskun lisäksi tarvitaan myös maksu-merkintä hankinnasta (esimer-kiksi tiliote). Mikäli hankintoja on samassa hakemuksessa useita, kannattaa tositteet numeroida juoksevasti. Tiliotteeseen on hyvä merkitä selkeästi ne hankinnat,

joita avustushakemus koskee. Maksukuitit tai laskut sekä han-kintaa koskevat maksumerkinnät kannattaa skannata hakemuk-seen järjestyksessä.

Laskusta käy ilmi hankinnan kohde ja kustannus. Maksumer-kinnästä voidaan puolestaan todentaa, että maksusuoritus ha-kijan tililtä on toteutunut. Maksu-merkinnästä myös näkee, milloin hankinta on maksettu. Hankinta on hakukelpoinen vuoden ajan sen maksamisesta.

Sopimuspalokuntien pienavustuksia koskevat valtionavus-tuslainsäädännön sekä palosuo-jelurahastolainsäädännön ehdot. Rahaston avustuksella hankitun omaisuuden käyttöaika on pien- avustuksissa pääsääntöisesti 5 vuotta, rakennushankkeissa käyttöaika on 30 vuotta ja ras-kaan kaluston osalta 10 vuotta.

Pienavustusten hakeminen on tehty sopimuspalokunnille jous-




PELASTUSALAN ILMIÖITÄ PELASTUSALAN ILMIÖITÄ

Suomen paras elvytystiimi tulee HUS HyvinkäältäSuomen Elvytysneuvosto järjesti huhtikuussa Mikkelissä elvytyskilpailun, jossa etsittiin Suomen parasta elvytystiimiä. Hoitoalan ammattilaisille suunnattu vuosittainen karsintakilpailu järjestettiin nyt toista kertaa. Kilpailussa viiden hengen hoitotiimit sairaaloista ja sairaalan ulkopuolisesta ensihoidosta hoitavat sydänpysähdyspotilasta simuloidussa ympäristössä.

– SYDÄNPYSÄHDYSPOTILAAN hoito on aika- kriittistä toimintaa, joka vaikuttaa suoraan potilaan selviytymiseen. Toimiva tiimityö on tässä erittäin keskeisessä roolissa, kertoo varapuheenjohtaja Sanna Hoppu Suomen Elvytysneuvostosta.

– Kilpailussa arvi-oidaan sydänpysäh-dyspotilaan elvytystä kokonaisvaltaisesti. Tiimin työskentelystä arvioidaan niin teknistä suoritusta, tiimityötä kuin kommunikaatio-takin.

Tänä vuonna kilpailun voitti HUS Hyvinkää Akuutin tiimi, johon kuuluivat tiimin

johtajana erikoislääkäri Anna Meuronen sekä joukkueen jäsenet Lotte Seeck, Rosi Raja-mäki, Minna Backman sekä Anniina Haikka. Joukkueessa on mukana sekä lääkäreitä että sairaanhoitajia.

Kilpailun voittajajouk-kue lähtee edustamaan Suomea Ljubljanaan, Sloveniaan syksyllä 2019. Tuolloin Euroopan Elvytys-neuvosto järjestää vuosit-taisessa konferenssissaan kilpailun, jossa etsitään Euroopan parasta elvytys-tiimiä. Suomen Elvytys-neuvosto valmentaa kar-sinnan voittajajoukkuetta myös eurooppalaiseen kilpailuun.

Lisätiedot:Sanna HoppuvarapuheenjohtajaSuomen Elvytysneuvosto050 362 [email protected] LydéntiedottajaSuomen Elvytysneuvosto050 526 [email protected]

Kuvat Juha Jormakka

Kilpailun tuomaristo Jukka Vaahersalo, Sanna Hoppu ja Piritta Setälä.

Eksoten joukkue tositoimissa.

Voittaja- joukkue HUS Hyvinkää Akuutti.

33

LAURI TURTOLA

TURTOLA



Kirjoittaja on pitkän linjan palokuntalainen Porista. Kirjoitus ei edusta kirjoittajan palokunnan tai pelastuslaitoksen kantoja.

PELASTUSKOULUN REHTORI ja turvallisuus-valistaja Matti Waitinen on jälleen kunnostaunut työssä turvallisemman tulevaisuuden hyväksi. Tällä kerralla kohteena ovat lapset. Palovaarin turvaoppaan tarkoitus on saada aikuiset luke-maan päiväkotilapsille paloturvallisuusasiois-ta. Kirjassa on houkut-televa, Marjo Nygår-din tekemä kuvitus ja paljon mielenkiintoisia juttuja. Kirjan kruunaa oma osuus aikuiselle.

Palosuojelun edis-tämissäätiön tuella kovakantinen kirja jaetaan jokaiseen Suomen päiväkotiin pelastuslaitosten lahja-na. Yhteensä on kyse 3350 kirjasta. Kirjan kustantaja on Lasten Keskus.

Palovaari muistuttaa sattumalta kirjan kirjoittajaa Matti Waitista. Kuvitukset on loihtinut Marjo Nygård.

KANTAHÄMÄLÄISEN KAL-VOLAN VPK:n 40-vuotinen taival on tallennettu histo-riikin muotoon. Viime vuoden lopulla julkaistu kirja on 130–sivuinen opus, josta lukijalle selviää hyvin yhdistyksen vuosikymmenten tapahtumat ja henkilöt, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana toimin-nassa. Palokuntahistoriik-kien valtavirrasta poikkeaa ratkaisu, jossa kahdelletoista palokuntalaiselle on annettu tilaa kertoa oma tarinansa. Kuville on kovakantisessa kirjassa omistettu viitisen-kymmentä sivua. Hienoa kirjaa lukiessa ainut häirit-sevä asia oli kielenhuollon puuttuminen.

Historiikin on toimittanut Riitta Nyqvist.

Kirja jokaiseen päiväkotiin

Palovaarin turvaopas ilmestynyt

Kalvolan VPK:lta historiikki

SUOMALAISESSA PELASTUSTOI-MESSA varattiin pitkään orjalli-sesti höökillinen täyteen palosoti-laita. Takapenkillä istui ykkönen, kakkonen, kolmonen ja nelonen. Selvitysmalleissa tehtäviä oli kaikille, vaikka edellä mainitulla vahvuudella liikkuvia ammatti-yksiköitä ei liene ollut missään enää aikoihin. Totuus on ollut niin ammatti- kuin sopimuspalokun-tapuolella jotain aivan muuta jo vuosikaudet. Uutena normina pidetään 1+3 vahvuutta.

MUTTA VOISIKO olla toisin? Tietyillä alueilla on nykyään jo 0+2 tai 0+3 -vahvuisia yksiköitä. Näitä kritisoidaan monasti savusukelta-misen mahdottomuudella. Toisaal-ta, jos katsomme ulkomaille, on monissa euroopan suurissa kau-pungeissa sammutusyksiköiden vahvuudet esimerkiksi 1+2, mutta vaativampiin onnettomuuksiin tuleekin sitten yksiköitä paikalle useammalta pikkuasemalta.

SAVUSUKELTAMISTA ON pelas-tustoimen tehtävissä loppujen lopuksi todella vähän. Suurim-masta osasta tehtäviä selvittäi-siin pienemmällä miesmäärällä. Ei silti pidä tulkita kolumnistia väärin. Pienemmissä kaupungeis-sa ja harvaan asutuilla seuduilla vahvuuden pienentäminen ei ole

Vahvuus? Vai heikkous?”Savusukeltamista on pelastustoimen

tehtävissä loppujen lopuksi todella

vähän.”

ratkaisu mihinkään, kun lisäyk-siköiden tulo kestää. Entä jos kaupungeissa jaettaisiinkin yhden aseman vahvuus kahdelle asemal-le, mutta pienemmällä vahvuudel-la? Tavoittamisajat pienenisivät ja pienempiä tehtäviä pystyttäisiin hoitamaan samanaikaisesti? Kun se savusukellustehtävä sitten koittaa, kootaan voimat yhteen. Pitääkö kaikkien tulla samasta tallista? Miesmäärän vähentä-minen ei siis ole tarkoituksena, vaan olemassaolevan resurssin jakaminen ympäri kaupunkeja. Samalla voitaisiin kyseen-alaistaa, tarvitseeko kaikkien paloasemien olla valtavia komplekseja vai riittäisikö keskuspaloaseman lisäksi pienemmät tilat ja tallit. Saa-taisiinko kalustonkin osalta aikaiseksi säästöä?

TÄLLÖIN YKSIKÖISSÄ voisi olla myös erikoistumista kaluston

ja miehistön osalta. Esimerkiksi Helsinki ja Tampere laajenevat ja kasvavat alati. Olisiko pienemmän vahvuuden yksiköistä ratkaisu ongelmaan?

EDELLÄ MAINITUT ratkaisut vaativat kovia päätöksiä ja van-hojen ajattelutapojen muutoksia. Pelastusala ei ole koskaan ollut kovin hyvä uudistumaan saati kyseenalaistamaan omia toimin-tatapojaan. Nykymaailmassa vain kaikki muu ympärillä muuttuu kovaa vauhtia. Ehkäpä niiden van-hojen perinteisten toimintamallien uudelleen ajattelu voisi synnyttä myös hyvää – myös siellä jokaisen omassa palokunnassa. Astukaa rohkeasti ulos boksista!


KALUSTO & VARUSTEET KALUSTO & VARUSTEET

Ajoneuvoihin käytetään tänä vuonna 836 000 euroa. Autot hankitaan leasing-ra-hoituksella. Sammutusau-tot hankitaan vakinaisesti miehitetyille paloasemille (3 kpl). Niiltä vapautu-vat 3–4 vuotta vanhat sammutusautot lähtevät uudelleensijoitukseen, jossa otetaan huomioon sijoitus-paikan käyttöaste, onko ensilähdön palokunta ja mikä on entisen sammutus-auton ikä. Säiliöautoissa ja miehistönkuljetusautoissa

ei pääsääntöisesti toteu-teta kierrätystä, vaan ne menevät suoraan ”lop-pusijoituspaikkaan”. Osa kalustosta kulkee mukana, esimerkiksi pelastusväline-sarjat ja paineilmalaitteet. Tapauskohtaisesti katso-taan muun kaluston osalta lähteekö kierrätykseen vai siirretäänkö tulevaan ajoneuvoon.

Raskaan kaluston keski-ikä on noin 17 vuotta ja autoja on 62 kappaletta. Vanhin on vuosimallia 1983.

Selvitimme pelastuslaitosten ajoneuvokaluston hankinta- ja kierrätyskäytännöt pelastus-laitoksissa. Tiedot perustuvat pelastuslaitoksilta saatuihin vastauksiin.

Tämän vuoden investoinneis-ta suurimmat ovat säiliösam-mutusauto pienkalustoineen noin 425 000 euroa ja neljä kappaletta henkilöautoja yhteensä noin 85 000 euroa ja P5-päivystysauto 60 000 euroa.

Pääosin pyritään kierrät-tämään prioriteteetti luoki-tuksessa alaspäin sopivaan pisteeseen asti.

Irtokaluston siirto edelleen riippuu tilanteesta ja siitä, mille asemalle auto siirtyy. Voidaan ostaa myös uutta kalustoa.

VPK:iden omistuksessa on kolme ja pelastuslaitoksen omistuksessa 51 raskasta ajoneuvoa. Keski-ikä on noin 18,5 vuotta. Vanhin on Volvo F12 6x2 -säiliöauto vuosimal-lia 1981.

Kalustokiertää

Etelä-Karjala

Etelä-Savo

Etelä-PohjanmaaAjoneuvoihin käytetään tänä vuonna 645 000 euroa. Sammutusautot ostetaan koritehtaalta ja säiliöauton alustat ostetaan suoraan käytettynä ja tehdään päälli-rakenteet itse.

Uudet hankitaan isoim-mille ja eniten hälytyksiä aja-ville asemille ja kierrätetään sitten pienemmille asemille. Tapauskohtaisesti tietty kalusto voi siirtyä autojen mukana, mutta ei täysin kalustettuna.

Sammutusauton keski-ikä on 12,6 vuotta ja säiliöauton 17 vuotta. Keski-ikää nostaa se, että säiliöautot tehdään käytetyille alustoille. Raskai-ta ajoneuvoja laitoksella on 76 kpl. Vanhin on vuosimallia 1982 oleva Kurikan toinen säiliöauto.

Itä-UusimaaTämän vuoden ajo-neuvoihin käytettävä budjetti on 620 000 euroa Ajoneuvot han-kitaan omaksi. Sam-mutus- ja säiliöautot kierrätetään vakituis-ten asemien kautta sopimuspalokunnille. Säiliösammutusautot hankitaan suoraan sopimuspalokunnille. Kierrätykseen vai-kuttavat ajoneuvon kunto, ikä, palokun-nan tehtävämäärät ja toimintavarmuus. Kalusto pyritään kierrättämään autojen mukana.

Raskaan kaluston keski-ikä on noin 15 vuotta. Ajoneuvoja on yhteensä 46 kappa-letta. Sopimuspalo-kunnan omistuksessa oleva vanhin on vuo-delta 1982 ja pelas-tuslaitoksen omistuk-sessa oleva vanhin on vuodelta 1989.

Teksti ja kuvat Arto PapunenKuvat ovat kuvituskuvia, eivätkä välttämättä liity tekstiin.

OSA 1


KALUSTO & VARUSTEETKALUSTO & VARUSTEET

Keski-SuomiAjoneuvoihin käytetään tänä vuonna 1 920 000 euroa. Vajaa puolet ajoneuvoinvestoinneis-ta rahoitetaan itse ja loput leasingsopimuk-sella.

Uudet ajoneuvot toimitetaan asemille, joilla on eniten tehtä-viä/lähtöjä vuodessa, ja siitä porrastetusti hiljaisemmille asemille. Irtokalustosta ei vält-tämättä kaikki kierrä, vaan paikkakuntaisia eroja kalustotarpeessa ja määrässä on.

Raskaan kaluston keski-ikä on 19 vuotta ja raskaita ajoneuvoja on 92 kappaletta. Van-hin on vuodelta 1979.

Kanta-Häme

Kainuu

JokilaaksotHelsinkiAjoneuvoihin käytetään tänä vuonna 200 000 eu-roa. Vuonna 2018 tilattiin kaksi nostolava-autoa, jotka valmistuvat vuonna 2020. Niiden hankinta-hinta yhteensä on 1,6 miljoonaa euroa.

Ajoneuvot hankitaan omaksi. Kierrätyksen osalta pelastusautot ovat seitsemän vuotta ensilähdössä, seitsemän vuotta vara-autona ja seitsemän vuotta sopi-muspalokunnan käytössä. Muun raskaan kaluston osalta on sama kierto, mutta tarvittaessa pi-dempi riippuen ajoneuvon kunnosta. Ajoneuvojen kaluston siirto ratkais-taan tapauskohtaisesti.

Ensilähdössä olevien raskaiden ajoneuvojen lukumäärä on 17. Niiden keski-ikä on noin 5,5 vuotta.

Säiliöauto ja kaksi nostolava-autoa ovat vuodelta 1999 eli ovat 20 vuotta vanhoja. Nosto-lava-autot korvataan uusilla vuonna 2020.

Tänä vuonna hankitaan yksi sammutusauto. Arvio verot-tomasta hinnasta on noin 330 000 euroa. Ajoneuvojen hankinnassa käydään keskus-teluja leasingmahdollisuudes-ta, mutta päätöstä siitä ei ole vielä tehty. Tähän mennessä

ajoneuvot on ostettu omaksi.Käytännössä ajoneuvojen

kierto menee asemittain ja periaatteellinen ajatus on, että 1–2 vuoden välein on raskaan ajoneuvon hankintavuoro. Ajo-neuvojen ikä pyritään pitämään näin kohtuullisena.

Kaluston kiertää osittain, pää-osin kuitenkin kalusto otetaan vanhasta autosta ja ne siirre-tään uuteen autoon.

Vasteessa olevien ajoneu-vojen keski-ikä on noin 13–14 vuotta. Vanhin säiliösammutu-sauto on 17 vuotta vanha.

Keski-UusimaaTämän vuoden ajoneuvoihin käytettävä budjetti on 1,96 mil-joonaa euroa. Ajoneuvot hankitaan omaksi.

Päätoimisten käytössä 3–10 vuotta ollut kalusto siirre-tään sopimuspalokunnille, ensisijaisesti valmiuspalokunnille, ja näiden kalustoa kierrätetään edelleen täydennyspalokun-nille Kalusto siirtyy osittain.

Raskaan kaluston iät:• sammutusauto päätoimisilla (10 kpl) 2,6 vuotta• säiliöauto päätoimisilla (5 kpl) 6,2 vuotta• sopimuspalokunnat sammutusautot (29 kpl) 15,6 vuotta• sopimuspalokunnat säiliöautot (8kpl) 17 vuotta Vanhin on vuosimallia 1989.

Ajoneuvoinvestointi tälle vuo-delle on 1 100 000 euroa. Tällä hetkellä hankinnat tehdään leasingillä.

Uudet ajoneuvot tule-vat asemille, joilla on eniten hälytyksiä. Sieltä ne siirre-tään hiljaisimmille asemille. Ajoneuvo saattaa olla neljällä

eri asemalla ennen poistoa. Irtokalusto kulkee mukana. Jotkut uudet autot päivitetään kaluston osalta.

Ajoneuvot poistetaan häly-tyskäytöstä 25–30-vuotiaina. Tällä hetkellä 26–27-vuotiaita ajoneuvoja on kolme kappa-letta.

Ajoneuvohankintoihin käy-tetään tänä vuonna 633 000 euroa. Auoto hankitaan omaksi investointisuunnitelman mu-kaisesti. Nykyään autot tulevat täysin kalustettuna eli päälli-rakennetöitä ei tehdä itse.

Pääsääntöisesti uudet sammutusautot menevät ensin vakinaiselle asemalle, josta ne siirtyvät seuraavan uuden sammutusauton tullen kiertoon. Säiliöautoja voi-daan toimittaa myös suoraan sopimuspalokunnille. Autojen irtokalusto kiertää pääsään-töisesti, mutta erikoiskalustoa

voidaan poistaa, jos ajoneuvo menee sellaisen sopimuspa-lokunnan käyttöön, joka ei kyseistä palvelua tuota.

Raskasta ajoneuvokalustoa on pelastuslaitoksen omistuk-sessa yhteensä 61 kappaletta, joista sammutusautoja on 38 kappaletta ja niiden keski-ikä noin 18 vuotta. Säiliö- ja vaahtoautoja on 23 kappaletta ja niiden keski-ikä on noin 16 vuotta. Vanhimmat raskaat ajoneuvot ovat vuosimallin 1989 sammutusautoja, joita löytyy yhteensä neljältä sopi-muspalokunnalta.

Kalusto kiertää • osa 2 julkaistaan ensi lehdessä.



Helsingin kaupungin pelastuslaitos hankkii vuosittain varusteita ja kalustoa mittavat määrät. Vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa laitoksen kalustohankintapro-sessit valmisteluineen, tarjouskilpailuineen ja toimituksen valvon-toineen on kehitetty kokonaisuudeksi, jossa henkilöstön eri tasot saavat tuoda ajatuk-sensa esiin jo hankin-nan alkumetreillä.

Kalustohankinnat ovat tiimityötä

Helsingin kaupungin pelastuslaitoksessa

Pitkän työrupeaman pelastuslaitoksen hankintapäällikkönä tehnyt Mårten Hell-bom kertoo hankinta-prosessien toimivan sujuvasti.

– Hankintatarpeen tullessa esiin, käsittelemme sen työryhmässä, jossa käyttäjien edustajilla on vahva panos. Ellei työryhmää ole, perustamme sen tarpeen mukaan. Paloautohankintoja pohtii työryhmä ja varusteita omansa. Myös öljyntorjuntakalustohankintoja varten on työryhmä, ja niin edelleen, kuvailee Hellbom hankintaprosessin alkupään valmistelua.

Työkalujen osaaminen tulee Mårten Hellbomin mukaan miehistön parista.

Teksti Pekka KoivunenKuvat Helsingin pelastuslaitos

/Päivi Aravuori



Autot kpl joistA vArAllA

Ambulanssi 26 11Eläinpelastusyksikkö 1Huoltoauto 20Johtoauto 7 3Johtokeskusauto 1Kalustoauto 2Kalustoavolava-auto 1Kalustokuorma-auto 8Kemikaalitorjuntayksikkö 2Lääkäriyksikkö 2 1Miehistölinja-auto 1Miehistöauto 51Nostolava-auto 3 1Nostolava-auto tilattu 2Pelastusauto 16 4Pioneeriauto 2 1Puomitikasauto 3 1Suuronnettomuusyksikkö 1

Säiliö/vaahtoyksikkö 4 1Valistusyksikkö 3Öljyvahingontorjunta-auto 1

157 23

veneet

Kellukevene 1Öt-alus/vene 12

13

MAAstoAjoneuvot

Mönkijä 5Telamaastoajoneuvo 1

6

– Pitää olla kokemusta kentältä. On jatkuvuuden kannalta tärkeää, että työryhmässä on mukana myös aikaisemmin hankintapro-sessissa olleita henkilöitä. Myös korjaamohenkilökunta on mukana vaikuttamassa hankintoihin jo alkuvaiheessa.

Työryhmissä kirjataan omat esitykset tarjouspyyntöön.

– Työryhmä ei pelkästään val-mistele tarjouspyyntöä, vaan sen tehtävänä on seurata markkina-tilannetta omalla erikoisalallaan. Ja toimituksen valvonta on myös ryhmän tehtävä.

Trio viimeistelee hankintaesityksetTyöryhmissä valmistellut hankin-nat esittelee laitoksen johtoryh-mässä tekninen päällikkö Kari Virtanen. Esityksen viimeistely tapahtuu kolmen hengen ryhmäs-sä, johon kuuluvat Virtasen lisäksi Mårten Hellbom ja lakimies.

– Olemme katsoneet tär-keäksi, että hankintaprosessissa on mukana myös päätoiminen lakimies, joka tuntee pelastus- ja ensihoitoalan. Tällä hetkellä hän on varatuomari Tomi Kuula, kertoo Mårten Hellbom.

– Otamme säännöllisesti mu-kaan viimeistelyyn myös asiantun-tijoita. Ei pidä myöskään unohtaa sihteerien tärkeää merkitystä han-kintaprosessin kaikissa vaiheissa.

Seitsemän vuoden sykli raskaissa ajoneuvoissaHelsingin pelastuslaitoksessa raskaiden ajoneuvojen kiertosykli on selvästi pidempi kuin Suomen pelastuslaitoksissa keskimäärin.

– Paloautoissa se on seitse-män vuotta eli seitsemän rivissä, seitsemän vara-autona ja seitse-män vuotta sopimuspalokunnilla,

joille ajoneuvo lahjoitetaan ano-muksesta vastikkeetta. Ambulans-sien käyttöikä on kolmesta neljään vuotta.

Sammutusautojen rakenne poikkeaa tavanomaisestaHelsingissä sammutusauton ra-kenne joutuu Hellbomin mukaan erityisen rasituksen kohteeksi.

– Totesimme jo 1980-luvun loppupuolella, että sammutusau-tojen kalustokorin tavanomainen kiinnitys ei toimi meillä. Kalus-tokorin murtumia tapahtui niin usein, että päädyimme edellyt-tämään valmistajilta joustavaa kolmipistekiinnitystä, kuten esimerkiksi maastoautoissa.

Helsingin sammutusautoissa on vähemmän vettä kuin normaalissa sammutusautossa.

– Katsoimme jo 1990-luvulla, että Helsingissä 2000 litran säiliö riittää. Näin saimme lisätilaa kalustolle. Siirryimme silloin myös peräpumppuihin.

Venekalusto osaksi yhteiskäytössäHelsingissä osa venekalustosta on yhteiskäytössä kaupungin eri virastojen kesken.

– Veneasioissa meillä on yh-teistyötä Staran, liikuntaviraston, sataman ja nuorisoasiainkeskuk-sen kanssa, selvittää Mårten Hell-bom merikaupungin ratkaisua.

– Tämä mahdollistaa moni-

puolisen ja taloudellisen veneka-luston ylläpidon verrattuna siihen jos omistaisimme ja operoisimme kaikkia aluksia itse.

Ajoneuvot ja viestikaluston laitos huoltaa itsePelastuslaitoksen korjaamossa työskentelee 10 henkilöä ja viesti-välinehuollossa viisi.

– Käytämme ulkopuolisia palveluntuottajia vain silloin, kun omat resurssimme eivät riitä. Tästä esimerkkinä ovat mootto-

ri- ja vaihteistokorjaukset, kertoo Mårten Hellbom.

– Seuraamme tarkkaan kai-ken kaluston tilaa. Jokainen tuote on merkitty ja siitä löytyy histo-riatieto, malliin milloin hankittu, huollettu tai korjattu. Kalusto-kirjanpito on tuotteen historiikki ”kehdosta hautaan”.

Mittava kalustoPelastuslaitoksella on tänään ajoneuvoja yhteensä melkein 200 kappaletta. Luvussa ovat mukana myös veneet, mönkijät ja muut erikoisajoneuvot.

”Seuraamme tarkkaan kaiken

kaluston tilaa. Jokainen tuote

on merkitty ja siitä löytyy historiatieto, malliin milloin

hankittu, huollettu tai

korjattu.”

Kuvassa työryhmissä mukana olleita hen-kilöitä. Vasemmalta lukien ensihoitomes-tari Tuomas Taskinen, palomies-ensihoitaja Samu Kokko, palo-mies-ensihoitaja Pietari Pesonen, hankintapäällikkö Mårten Hellbom ja palomies-ensihoitaja Jari Savela.



Pelastustoimen ja ensihoidon osuus Topperin koko-naismyynnistä on noin 12 %. Suurina viran-omaisasiakkaina

ovat näiden lisäksi muun muassa rajavartiolaitos ja rikosseuraa-muslaitos. Topper suunnittelee, valmistaa ja toimittaa työasuja myös yksityissektorille, kuten pal-velualoille, vartijoille ja ammatti-autoilijoille.

– Erityinen vahvuutemme on oma suunnttelu, kertoo Topperin toimitusjohtaja Hanna Laine.

– Yrityksemme päätoimipiste on Liedon Tuulissuolla. Olemme keskittäneet tänne suunnittelun lisäksi tuotekehityksen ja mal-liompelun sekä myynnin, hallin-non ja logistiikan.

Liedon Luumäentiellä sijaitsee myös tehtaanmyymälä, joka palvelee lähialueen asiakkai-ta. Vantaan Vehkalassa Fashion Centerissä yrityksellä on myynti-konttori.

Lietolainen Topper Uniform on yli 35 vuoden ajan suunnitellut ja valmistanut virkapukuja, toimistoasuja sekä suojavaatteita. Yritys on ollut Suomen pelastustoimen virka-asujen hovihankkijana vuodesta 2008. Viime vuosina Topper on laajentanut tuoterepertuaariaan myös ensihoitoon.

Pelastusalan virkavaatettaja

Topper Uniform

Pelastustoimi on sopimuskumppaniTopper on ollut pelastustoimen sopimuskumppani jo vuodesta 2008. Viimeisin pelastustoimen ammattihenkilöstön virka-asujen kilpailutus järjestettiin vuonna 2017. Kilpailutus käynnistyy aina tarjouspyynnöstä, johon meidän on vastattava mahdollisimman hy-vin. Viranomaistuotteissa on usein asiakkaan valitsema suunnittelija, jolta saamme speksit tuotekehityk-seemme. Teemme yleensä useita prototyyppejä, joilla osallistumme varsinaiseen tarjouskilpailuun.

– Tuotekehitystä tehdään myös sopimuskauden aikana yhdessä asiakkaan kanssa, kertoo projekti-johtaja Mia Ruusumo.

– Viranomaisasujen kilpailu-tuksessa tuotteiden ominaisuuksil-le, kestävyydelle, käytettävyydelle ja ulkonäölle asetetaan erilaisia vaatimuksia, jotka meidän pitää täyttää. Lisäksi tuotteissa on usein erilaisia yksityiskohtia, jotka pitää myös ottaa tarkoin huomioon.

Viranomaishankinnoissa on yleinen periaate, että kentältä tulevan palautteen perusteella virkavaatetyöryhmässä käsitel-lään käyttäjien tarpeita ja toiveita

myös sopimuskaudella. Virka-vaatetyöryhmissä on Ruusumon mukaan yleensä aina edustettuna loppukäyttäjien lisäksi laitosten, ministeriön ja kuntien edustajia.

Tämä koskee myös pelastus-toimen keskitettyä virka-asuhan-kintaa.

Vastuullisuus vahvasti esilläVastuullisuus on yksi tekstiilia-

Topper Uniform • liikevaihto v. 2018 4,9 milj. €• Viron tytäryhtiön Viljandissa sijaitsevalla tehtaalla työs-kentelee noin 30 ja Liedossa 17 vaatetusalan ammattilais-ta. • Pääomistajat vuodesta 2005 Hanna Laine ja Mia Ruusumo.

”Erityinen vahvuutemme on oma suunnttelu.”

lan tämän hetken kovimmista haasteista. Topper on kehittänyt Aarre-konseptin, jonka tavoit-teena on pidentää työvaatteiden elinkaarta niin, että mahdollisim-man vähän työvaatteista päätyy jätteeksi.

– Aarre-konsepti sai alkunsa poistotekstiilin kestävää kiertoa edistävän Telaketju-hankkeen myötä. Telaketjussa edistetään ja kehitetään tekstiilin kierrätystä, jalostusta ja lajittelua vastaamaan

Info

Toimitusjohtaja Hanna Laine

näyttää asiakasvastaava Elina Lehtoselle

ja projektijohtaja Mia Ruusumolle,

että hänkin vielä hallitsee

ompelun.

Teksti Pekka Koivunen Kuvat Pekka Koivunen ja Topper Uniform

45

ISTO KUJALA, Villimies


KALUSTO & VARUSTEET

kierrätystekstiiliä hyödyntävien yritysten tarpeita, kertoo Hanna Laine.

– Aarre-konseptissa asiakas palauttaa käytetyt tai turhat työ-vaatteet meille Topperille. Täällä vaatteet pestään ja huolletaan, ja sen jälkeen käyttökuntoiset tar-jotaan asiakkaalle uudelleenkäy-tettäväksi niin kauan kuin niillä on vielä käyttövuosia. Toistaiseksi konsepti on käytössä vasta muu-tamilla sopimusasiakkaillamme, mutta mielellämme ottaisimme sen käyttöön yhä useamman asiak-kaan kanssa.

Kova kilpailu Hanna Laineen ja Mia Ruusumon mukaan kilpailu vaatetusalalla on kovaa. Sopimuskaudet viranomais-hankinnoissa ovat yleensä kol-mesta seitsemään vuotta riippuen asiakkaista, joten asiakkuudet ovat valmistajalle aina merkittävä panostus.

– Toivomme, että tarjouskil-pailuissa otettaisiin enemmän huomioon sopimuskauden lop-puvaiheeseen liittyvä varastojen alasajo.

Sopimuskaudet viranomais-hankinnoissa ovat yleensä kol-mesta seitsemään vuotta riippuen asiakkaista.

Yrittäjät toivovat myös, että jatkossa tarjouskilpailuissa otettaisiin enemmän huomioon vastuullisuus ja tuotteiden elin-kaareen liittyvät kysymykset, jotta varastoihin jäisi sopimuskauden

päättyessä mahdollisimman vähän ylijäämää.

– Pyrimme olemaan reilusti paras vaatettaja toimialallamme. Toimintamme on avointa ja ker-romme esimerkiksi suoraan, missä asut on valmistettu, mikä asia ei aina vaatetusalalla ole ostajalle selvä, kertoo Hanna Laine.

Topper Uniform ja tehtaanmyymälä • Luumäentie 7, 21420 LietoShowroom • Vantaa Fashion Center, Härkähaankuja 14, 01730 Vantaapuh. 010 2812 500, www.topper.fi

Topper Uniform:

– Menemme laatu, palvelu ja toimi-tusvarmuus edellä, mutta pyrimme pitämään myös hintatasomme kilpailukykyisenä. Vastuullisuus on meille myös tärkeä kilpailuvaltti, ja sitä haluamme kehittää jatkossakin yhdessä asiakkaidemme kanssa, päättää toimitusjohtaja Hanna Laine.

Tuoterepertuaariin kuuluu myös ensihoitohenkilöstön asusteet.


ISTO KUJALA, Villimies

Kotisokeus vaivaa pelastusalaaPELASTUSJOHTAJA OLLI-PEKKA OJANEN arvioi Palomiesliiton Turvallinen Suomi -seminaarissa pelastusalan tilannetta. Hän piti hyvänä sitä, että nyt voidaan rauhoittua kehittämään omaa toimintaa, kun maku-sote uudis-tus kaatui.

Olen Olli-Pekka Ojasen kanssa samaa mieltä. Meidän tulisi nyt avoimesti ja ennakkoluulottomasti pystyä tarkastelemaan erilaisia toiminnan vaihtoehtoja.

Onko viisasta jatkaa kun-nallisena toimintana vai olisiko pelastustoimen valtiollistaminen parempi vaihtoehto? Valitettavan usein kuulee sanat: ”Tulin kun-nalliseen pelastustoimeen töihin 40 vuotta sitten ja tiedän, että kunnallisuus on pelastustoimelle paras toteutustapa. Lisäksi rivien välistä voidaan vielä huomata tätäkin tärkeämpi syy: ”Se turvaa minun asemani ja palkan. Tätä ei saa vaarantaa”.

Joissakin sopimuspalokunta-laisille pidetyissä tilaisuuksissa on kerrottu täytenä totuutena, että sopimuspalokuntatoiminta lop-puisi, jos siirrytään valtiolliseen pelastustoimeen. Näin tekevät ne pelastusalan vaikuttajat, joilla ei ole kokemusta muusta kuin kun-nallisesta työnantajasta.

Laajakatseisuus ei tule yhdellä paloasemalla toimimisesta, vaan alan vaikuttajien tulisi ennen vai-kuttaja-asemaa hankkia monen-laista työkokemusta erilaisista tehtävistä eri pelastuslaitoksissa, kansainvälisistä vaativista tehtä-vistä sekä kunnan, valtion ja yksi-

tyisen puolen tehtävistä. Korkea koulutus ei olisi myöskään haitak-si. Esimerkiksi puolustusvoimissa joukko-osaston komentajat ovat yhä useammin tohtoritasoisia osaajia.

Yhden vaihtoehdon asemasta on useita vaihtoehtojaPelastusalan tilaisuuksissa alueel-liset vaikuttajat kiiruhtavat usein kertomaan, miten asiat ovat, ja miten niiden tulee myös jatkossa olla, eli mahdollisimman monta pelastustoimen aluetta ja kunnal-lisuus.

Hyvin harvoin puheenvuoroissa nousee esiin toimintaedellytys-ten vahvistaminen, tutkimus ja kehittämistoiminnan vahvistami-sen välttämättömyys, henkilöstön hyvinvointi, sopimuspalokuntatoi-minnan vahvistaminen ja toi-minnan kehittäminen siten, että voidaan vähentää työtehtävien fyysisyyttä.

Esiin ei nouse myöskään valti-ollisen pelastustoimen analyytti-nen pohdinta.

Valtiollistaminen on mieles-täni vaihtoehto, jota pelastus-toimessa tulisi vahvasti harkita. Muut turvallisuuden toimijat Suomessa ovat valtion vastuulla. Yhteiskunnan turvallisuusstra-tegian mukaisesti yhteiskunnan keskeisistä toimista ja niiden resursseista on pidettävä huolta kaikissa tilanteissa. Näin valtio on pääsääntöisesti toiminut, mutta kunnat eivät.

Varusmiespalvelus maksaa valtiol-le 48 €/päivä ja reserviläisten 150 €/päivä. Näistä kustannuksista valtio ei ole halukas tinkimään missään tilanteessa. Sopimus-palokuntalaisten kustannukset ovat 14,60 €/päivä. Näillä rahoilla ei edes lakisääteisiä tehtäviä ole pystytty koko alueellisen pe-lastustoimen aikana hoitamaan kunnolla. Palokunnat maksavat omalla rahalla pelastustoimen kustannuksia noin 10,4 miljoonan euron arvosta.

Viisaita tietäjiä kaivataanOlen vakuuttunut siitä, että pelas-tusala tarvitsee nyt ulkopuolista näkemystä siitä, mihin alan tulisi kehittyä. Kotisokeus estää alaa näkemästä omaa parastaan. Mi-ten olisi, jos tajuntamme avarta-miseksi pyydettäisiin esimerkiksi kolme tohtori-/professoritasoista henkilöä tekemään selvityksen ja sen myötä raportin, mitä pelas-tustoimi on nyt, lähitulevaisuu-dessa ja tulevaisuudessa?


PALOKUNNATPALOKUNNAT

Sieviin uusi paloasemaJokilaaksojen pelastuslaitoksen Sievin uusi paloasema vihittiin käyttöön huhtikuussa. Asema korvasi vuonna 1969 rakennetun vanhan paloaseman, joka oli sekä rakenteellisesti että sijainniltaan aikansa elänyt.

VANHA ASEMAN korvaaminen uudella sai vauhtia, kun Poh-jois-Suomen aluehallintovirasto puuttui tarkastuksellaan aseman ongelmiin.

Uuden paloaseman suunnit-telu käynnistettiin yhteistyössä Sievin kunnan ja pelastuslaitoksen kesken. Pohjois-Suomen alue-hallintovirasto puolsi hanketta ja PSR myönsi 220 000 euron avustuksen.

Paloasemalle rakennettiin toi-miva huoltohalli sekä keskitetyn kaluston varasto. Pelastuspuolen kalustohalliin on sijoitettuna kaksi sammutusautoa, säiliöauto sekä pienajoneuvoja. Ensihoidon kalus-tohallissa on tilaa kahdelle am-bulanssille. Varastotiloja on myös veneelle, mönkijälle, perävaunuille

LisätiedotPetteri Jokelainen kehittämispäällikköJokilaaksojen pelastuslaitosKoulukatu 18, 85800 Haapajärvipuh. 044 429 [email protected]

jokilaaksojenpelastuslaitos

Sievin paloasema

Tietoja• paloaseman pääsuunnittelija: Suun-nittelutoimisto Hietala Oy, Eeva-Maria Räsänen• rakennesuunnittelija: Suunnittelu Lauk-ka Oy, Jouko Suutari• LVIA-suunnittelu: Wise Group Finland Oy, Kari Sarkkinen, Miikka Holappa• sähkösuunnittelu: Wise Group Finland Oy, Jani Halttu, Mika Kumpula• rakennusurakoitsija: Pasi Korpela Oy• sähköurakoitsija: HSK-sähkö• rakennusautomaatio: Stenfors Oy• sähkö- ja lvi-urakoitsija: Are Oy• turvatekniikka: Hannu Kauppila Oy• peltisepänliike T Nissinen Oy

sekä hinattavalle varavoimako-neelle. Asemalle rakennettiin myös pelastuslaitoksen henkilös-tön itse ideoima harjoittelutorni.

Paloaseman rakennusala on noin 1700 m2, josta noin 200 m2 on ensihoidon ja loput pelastus-toimen käytössä. Yhteiskäytössä ovat muun muassa pesuhalli sekä varasto-, koulutus- ja sosiaalitilat.

Paloasema tuli maksamaan 3.175 739,97 euroa, johon saatiin PSR-avustusta 220 000 euroa eli lopullisiksi kustannuksiksi jäi 2.955 739,97 euroa (alv 0 %). Läm-mitysmuoto on maalämpö.

Kiinteistön omistaa Sievin kunta.

49

HYVINVOINTI, TERVEYS JA TURVALLISUUS


PALOKUNNAT

HUHTIKUUSSA JÄRJESTÄMÄÄMME häly-tysmuonitusseminaarin osallistui Ylöjärven VPK:n ja naapuripalokuntien naisosastojen edustajia aina Kuhmalahtea myöden.

Seminaarin tavoitteina oli toisiltamme oppiminen, verkostoituminen ja toimintata-pojen yhtenäistäminen.

Osallistujille oli annettu ennakkotehtä-väksi valmistaa esitys oman muonitusryh-män suunnitelmista, toimintatavoista ja kalustosta. Ennakkotehtävät olivat hyvin valmisteltuja, ja oli varauduttu jopa malli-materiaalein. Suojavarusteilla ja työsuoje-lulla oli oma osuutensa päivässä.

Pirkanmaan pelastuslaitoksen huol-tokontin käyttöharjoittelu kuului myös seminaariohjelmaan. Tilaisuudessa oli pai-kalla myös P32, joka kertoi kenttämestarin näkemyksiä hälytysmuonitusten järjestä-misestä.

Päivän päätteeksi pidetyssä yhteenve-dossa todettiin, että päivä oli opettavainen ja pääsimme tavoitteisiin. Jatkoseminaarin järjestämisestä – koskien koko Pirkanmaa-ta – on Pirkanmaan Pelastuslaitos luvannut ottaa koppia.

Tilaisuus kuului HPL:n ajankohtaiskou-lutuksiin.

Jaana SippolaNaisosaston johtaja

Ylöjärven VPK

Hälytys- muonitus- seminaari Ylöjärvellä

Keskimäärin naisen fysiikka on miestä ”hennompi”*. Tämä ero vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn, jota pelastusalalla niin

hartaasti palvotaan. Kun ero hiklumäisesti laitetaan numeroina paperille, asia on selvä: pelastustoimessa naisen paikka ei ole

keskimäärin suihkuputken, vaan kahvipannun ääressä.

Tyly HIKLU-viesti tasa-arvopyrkimyksille:

Palokuntanainen, paikkasi on kahvipannun kahvassa!

Teksti Silvio Hjelt

*kts. vaikkapa ruotsa-laisen tutkimussarjan

yhteenvetojulkaisua „Fysiska gränsvärden“,

MSB 2012, johon tullaan alempanakin viittaamaan.



Hikluilu on vanhe-nevien ukkojen ponnistus tasa-ar-von taltuttami-seksi. Muuksi Uudellamaalla vahvistunutta fyy-

sisen kunnon testausohjetta ei voi tulkita. Pelastustoimen todellisten tekemisten* kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä.

Hyvä kunto on toki hyvääKansanterveyden kannalta on tietenkin hyvä, että kansalaisten yleiskunto on hyvä. Pelastustoi-men tehtävänä ei ensisijaisesti ole kuitenkaan kansanterveydestä huolehtiminen, vaan arjen turvaa-minen. Ainakin toistaiseksi tämä tehtävä toteutetaan operatiivisten henkilöresurssien avulla. Ja niin kauan kuin rahaa ei ole liikaa, operatiivisten henkilöresurssien saatavuus nojaa vapaaehtoisuu-teen – pääkaupunkiseudullakin muusta HIKLU-alueesta ja Suomesta puhumattakaan. Naisia väärin perustein raakaava yli-inno-kas kuntohinku on kovin kyseen-alainen temppu. Mikähän mahtaa olla tämän hikluilun (suomeksi: sovittujen pelisääntöjen vastaisen sanelun) taka-ajatus?

”Riittävä”Pelastustyötä tekevällä tulee pelastuslain mukaan olla riittävä osaaminen ja kunto tehtävän suorittamiseksi. Sinänsä järkeen-käypä näkemys. Mikä on ”riittävä”, onkin sitten eri asia. Näkemykset vaihtelevat äärilaidasta toiseen. Osaamisen osalta kyse on resurs-soinnista: jos rahaa ja aikaa on, niin mikä ettei. Ellei ole, niin tasa-painon arvioinnin tulee perustua tarpeeseen: mikä on aivan välttä-mätöntä, ja mikä on ”kiva olla”.

Koulutuksen osalta keskustelu käydään juuri nyt.

Fyysinen kunto ei ole abso-luuttinen asia, vaan henkilökoh-tainen sekä ajan ja elintapojen mukaan muuttuva. Kuntovaati-muksia on jopa käytetty kovin toisenlaisten tavoitteiden pönkit-tämiseksi. Ehkä vaihtoehtoisten sammutusmenetelmien vastus-tuskin saattaa olla jollain tavalla niihin kytkyksissä.

Olkoon miten tahansa, hyvä fyysinen kunto on hyvä asia pelastustoimessakin. Sen sijaan mittarit eivät välttämättä kuvaa riippuvuussuhdetta todelliseen tekemiseen. Leuanvedoilla kun ei tulipaloja sammuteta.

Hi-Ra vai tiede?Suomen pelastustoimessa vanno-taan FireFit-testauksen nimiin. Siinä kahtena erillisenä rupea-mana testataan aerobista kestä-vyyttä (mittarina VO2max-arvo)

ja lihaskuntoa (joukko erillisiä rasitusliikkeitä). Molemmat ovat käyttökelpoisia välineitä tiettyjen ominaisuuksien mittaamisek-si. Ongelmana on se, että näin mitattavilla ominaisuuksilla ei välttämättä ole pelastustoiminnas-sa suoritettavien tehtävien osalta relevanssia.

”Myndigheten för samhällss-kydd och beredskap” (MSB) eli Ruotsin turvallisuusvirasto on teettänyt tutkimuksen kyseisen teeman tiimoilta. Loppuraportti vuodelta 2012 löytyy osoitteesta bit.ly/2ZrqBtV.

Tutkimustyö alkoi selvittä-mällä, mitkä ovat sellaiset pelas-tustoimen raskaimmat työsuori-tukset, joita esiintyy kaikkein eniten. Sellaistenhan varalle pelastustoimen henkilöstön tulee olla varautunut. Vaativimmiksi valikoitui, kun omaa ohjeistus-ta omaava raskas savusukellus jätettiin ulkopuolelle, hieman

yleistäen erilaiset kantamiset por-rashuoneissa ja maastossa, letkun vetäminen ja potilaan raahaami-nen sekä sisäkaton purku.

VO2max & leuanvedotMSB:n tutkimuksen mukaan aerobinen hapenottokyky VO2max on palomiehen käytännön teh-tävien kannalta huono mittari, joka kaiken lisäksi sortaa naisia! Tutkimuksen tiivistelmässä to-detaan: ”Juoksumatto- ja polku-pyörätestit osoittautuivat naisten hapenottokykyä aliarvioiviksi ja miesten yliarvioiviksi. Siksi näitä ei suositella testausmuodoiksi, vaan yksinomaan lääkinnällistä arviointia varten”.

FireFit-testin toinen osa käsittää neljä osaa. Niistä istu-maannousukyky on harjoittelun tulos. Helppo kotonakin harras-tettavissa. Se vahvistaa vatsaa ja selkää ja kuormien kantokyky

paranee. Ei syrji naisia eikä vaadi kalliita laitteita. Leuanvetojakin voi harrastaa kotona, kunhan kiin-nittää tangon tukevasti ovipieleen. Ei erityisesti sorra naisia, mutta painavia henkilöitä kyllä. Sääli, koska kokemus osoittaa, että kookas henkilö kestää kantamuk-sia paremmin. Eikä leuanvedoilla tietenkään tehdä palomiehen hommia. Siihen kotikäyttöön soveltuvat konstit sitten loppui-vat, joten siirrytäänpä salille ja ”tekniikkalajien” eli jalkakyykyn (45 kg) ja penkkipunnerruksen (45 kg) pariin. Jälkimmäisin on valikoitunut myös MSB:n testa-usohjelmaan. Muut eivät. FireFi-tin viidestä osiosta neljä on siis raakattavissa!

NaapurissaRuotsissa testeiksi on penkki-punnerruksen (30 kg) lisäksi valittu käsien maksimaalinen tarttumisvoima, 500 metrin soutu, pituushyppy seisaalta, 3000 metrin juoksu ja 15 kilon tangon nosto leukaan saakka. Kaikki ovat yksinkertaisia, ja soutua lukuun ottamatta ilman monimutkaisia välineitä suoritettavia testejä, joilla on todettu selvä relevanssi käytännön pelastustyön rasitusten kanssa.

Meillä on jätetty naapurin tutkimustulokset tyystin noteeraa-matta. Edes vähänkin käytännön-läheinen Oulun mallin testauskin on jätetty vain savusukellusharjoi-tuksen elementiksi.

Toisin kuin meillä, pelas-tustoimen ”nopeutettu sukupol-venvaihdos” ei liene Ruotsissa kenenkään piiloagendalla päällim-mäisin asia. Sen sijaan naisosuu-den lisääminen ammattikunnassa on. Meillä taas voitaisiin kynsin hampain pk-seudulla puolustetun

hikluilun suoritusvaatimusten perusteella vetää johtopäätös, että palokuntalaisia ja etenkin naisia on liikaa, kun arvioitu 30 % resurssivähennys ei näytä ketään huolestuttavan.

MSB toteaa kaiken kukkurak-si, että palokuntatyö on tiimityötä, jossa erilaiset kyvyt ovat eduksi. Ja vielä, että fyysisen voiman vähyys johtaa yleensä ainoastaan siihen, että suoritus vie hieman enemmän aikaa. Tämä siitäkin huolimatta, että työturvallisuus on Ruotsissa perinteisesti kunniassa. Meilläpäin resurssit kokemusker-tymää myöten heitetään työsuoje-lun nimissä hikluilun tuloksena roskakoppaan.

Naiset hellan ääreen ja nuorisotyö uusiksi?Hikluilun myötä ei jää keskiverto-fysiikan omaaville palokuntanaisil-le enää kuin ei-kiireelliset tuki-tehtävät. Juuri, kun tästä vanhan ajan ajatuksesta ollaan vähitellen pääsemässä eroon. Kahvihammas-tako hiklujia kolottaa?

Pitäisikö palokuntien nuoriso-toimintaakin rukata? Nyky-yhteis-kunnan mukaisesti palokuntanuo-riin tulevat tytöt usein olettavat, että pääsevät jossain vaiheessa uraputkea tasavertaisesti teke-mään operatiivista pelastustyötä. Ei näköjään haluta enää päästää. Palokuntapoikatyö taas kunniaan? Ainakin kaivataan silloin tytöille ”Naistyön mahdollisuudet”-kurs-sille jatko-osat II (kahvinkeiton erityispiirteet) ja III (saunan siivouksen salat). Ja pojille vastaavasti Leuanveto I-II. Ettei osa nuorista jäisi palokuntanuo-risouran jälkeen vain lestinheiton kohteeksi. Sen estäminenhän on nuorisotyön eräs tavoite.


5352 l BRANDKÅRISTEN l NUMMER 90

BRANDKÅRISTEN

Text Silvio Hjelt

Det är ingen hem-lighet att medbor-garnas allmänna fysiska kondition håller på att för-sämras. Försäm-rade vanor, längre

levnadstid och i bakgrunden det faktum att fysisk förmåga avtar med åren om man inte ägnar den särskild uppmärksamhet. Fysiskt tunga arbetsuppgifter talar i sig för ett kortare aktivt arbetsliv. Men inom räddningsväsendet är det inte just detta man nu talar högt om.

Arbetarskyddet kräver?I stället brukar man hänvisa till arbetarskyddsaspekter. Det låter mycket bättre. Men - underligt nog tycks det saknas belägg för att brandmän på utryckning faktiskt skulle ha skadats på grund av bristande muskelstyrka eller dålig syreupptagningsförmåga. Brand-män brukar förstås skadas av över-belastning vid idrottsliga övningar och brandmän har förvisso avlidit vid operativt räddningsarbete, men orsakerna har då snarast varit rena olyckstillbud, att någon har ”gjort alldeles fel saker” eller medicinska orsaker (t.ex. latenta hjärtsjukdomar).

Medicinska risker elimineras långtgående genom läkargransk-ning. Att en del räddningsverk valt att slarva med den saken är förstås illa i sig. I Nyland kommer den nymornade testningsivern att som en biprodukt förbättra den saken. Fysiskt krävande testande är ju inte helt riskfritt, och det för-utsätter en läkargranskning. Den saken skall dock inte blandas ihop med frågan om testning av den övriga fysiken. Läkargranskning av avtalsbrandkårister på sam-hällets bekostnad borde ha blivit praxis för länge sedan, i stället för

Inget självändamål men...

Om testning av brandmän

Fysisk kondition och styrka brukar poängteras som viktiga element i

operativ räddningsverksamhet. Det handlar om branschens machoego.

Kanske en delorsak till att utvecklandet och användningen av ”tekniska

hjälpmedel” inom räddningsväsendet stampar på stället. Och mycket talar

för att regional testningsiver har sin grund i även annat än omsorgen

om avtalsbrandkåristers fysiska välbefinnande.

BRANDKÅRISTEN

att man fastnat i käbblande om vem som är arbetsgivare om ingen betalar lön.

Om man ser sig lite omkring...I Sverige har Myndigheten för Samhällsskydd och Beredskap (MSB, fd. Räddningsverket i Sve-rige) forskat i detta med fysiska krav på brandmän, och därvid utgått från de operativa arbets-uppgifter som brandmän vanligen faktiskt utför (man har utelämnat arbetsuppgifter som utförs sällan, samt rökdykning, som anses tungt men som har eget regelverk). Enligt sammandragsrapporten ”Fysiska gränsvärden”, MSB, 2012 [1], består de fysiskt mest belas-tande arbetsuppgifterna av diverse bärande och dragande i terräng respektive i trapphus samt ”rivan-de av innertak”. Kraven på fysisk styrka borde då logiskt sett fokuse-ras på sådana fysiska prestationer.

testet. Några konkreta arbetsupp-gifter som med bibehållande av pulsen inom hälsosamma ramar skulle genomföras inom viss tid. Uleåborgstestet kan i respektive enskilda brandkår genomföras med enkla medel utan speciella redskap. Men nu skall Uleåborgs-testet utgallras till att endast bli en programpunkt vid rökdyk-ningsövningar.

FireFitArbetshälsoinstitutet har under många år forskat i testning av brandmäns fysik, och har den vägen tagit fram FireFit-testet som samma institut nu marknads-för. Allt i arbetarskyddets namn och med betoning på säkerhe-ten för brandkårister och deras ”kunder”. Bättre kondition och fysisk prestationsförmåga skall eliminera riskerna. Ännu moder-nare forskning [2] tycks dock nu visa på att det inte finns någon korrelation mellan å ena sidan brandmäns kondition respektive kroppssammansättning och å andra sidan deras interna kropps-temperatur vid arbete. Detta kan vara värt att notera i debatten om risken för bl.a. värmeslag som en följd av dålig kondition. FireFit kan i värsta fall komma att förbli ett ”spektakulärt slag i luften”, ett slag som däremot kan få förödande konsekvenser för samhället.

FireFit-testet består av fem delelement: submaximalt cykeler-gometertest eller ergospirometri för mätning av den maximala syreupptagningsförmågan VO-2max, sit-ups, benböjning (45 kg), bänkpress (45 kg) och hängande armhävning. Syreupptagnings-förmågan mäts med rätt dyrbar apparatur medan resten av testet utförs en annan dag med utrust-ning som hittas i välutrustade brandstationers konditionssalar. FireFit-testet använder dock spe-ciell mjukvara och skall övervakas

”Medicinska risker elimineras

långtgående genom

läkargranskning.”

MSB framhåller insiktsfullt att räddningsarbete är teamwork där olika förmågor kompletterar varandra och att bristande fysisk styrka i första hand endast leder till att arbetet blir långsammare gjort (och alltså inte till att den som utför det tar skada). MSB poängterar att man medelst olämpligt testande kan gå miste om resurser som skulle behövas i helheten. Klokt resonerat!

I Finland testades rökdykare med hjälp av det sk. Uleåborgs-


BRANDKÅRISTEN

PEKKA KOIVUNEN, chefredaktör

ledare

av speciellt utbildad personal.Det kan nu vara värt att

notera att MSB konstaterar att rullbands- och cykeltester under-skattar kvinnors och överskattar mäns syreupptagningsförmåga och endast bör användas för medicinska bedömningar. Av de tester som ingår i FireFit-syste-met rekommenderar MSB endast bänkpress (dock inte med 45 utan med 30 kilos extra vikt). I stället föreslår man i Sverige fortfarande mera praktiskt lagda tester som inte kräver tekniskt avancerad utrustning, speciellt utbildad personal eller dyra dataprogram. FireFit ser alltså ut att testa fel saker, på fel sätt!

att nämna MSB:s forskning) och definierar att krävande rökdyk-ningsuppgifter förutsätter ett FireFit-index på minst 3 medan grundläggande uppgifter inklu-derande rökdykning kräver 2,7. Anvisningen säger sedan allmänt att ”med tanke på upprätthållande av hälsan och funktionsförmå-gan” behövs ett index på minst 2. Anvisningen anger uttryckligen att för andra än rökdykare skall FireFit-testet vara frivilligt, med den underliggande avsikten att därigenom sporra så många brand-kårister som möjligt till bättre omsorg om hälsan. Lovvärt i sig!

Storskalig bortgallring att väntaSvensk forskning (se MSB) tyder emellertid på att ett obligatoriskt FireFit-test skulle komma att gall-ra bort särskilt kvinnor. På basen av erfarenheterna från tidigare införd obligatorisk testning av rökdykare i Finland befarar man vidare att bortfallet av frivilligper-sonal totalt kan komma att röra sig om upp till 30 % av de frivilliga operativa personalresurserna. En snabb gallup bland några nyländska kårchefer talar om ett bortfall på 20...40 %. En del av bortgallringen handlar förstås om dålig kondition, men resten antas bl.a. bero på bristande motivation då man tvingas genomgå testande under två separata dagar för att alls få vara med och hjälpa med-människor i nöd. Avtalsbrandkå-rister gör brandkårsarbetet på sin

fritid, och den tycks bli en allt mera begränsad respektive personligen värdefull resurs.

Konditionen för de brandkå-rister som gallras bort blir förvisso inte bättre av ett obligatorium, eftersom en majoritet av dem antas ”rösta med fötterna” redan före testet. Ett testtvång är då helt kontraproduktivt med tanke på ministeriets målsättning. Men den upplevs kanske inte så viktig bland dem som förespråkar tvångstester.

Varför ändra?Det är skäl att åter en gång minnas den gamla regeln: ”If it works – don’t fix it!”. En klok regel, men tyvärr inte hela sanningen. I bak-grunden tycks åtminstone i Nyland spöka en uppfattning att man har onödigt mycket personresurser i relation till de dagliga uppgifterna och till ”vad man anser sig ha råd med”. Och sådant som kristida re-surser är ju inte räddningsverkens sak, eller...? Då kan en bortgallring av de fysiskt eller motivations-mässigt svagaste te sig som ett lockande alternativ. Vad annat som tar skada har en del tjänstemän aldrig begripit. Samtidigt som man i festtalen framhåller vikten av ett fungerande avtalsbrandkårssystem sysslar man i bakgrunden med att medelst ett vetenskapligt ohållbart arbetarskyddsresonemang bryta ner den mest kostnadseffektiva resursen. Tala om dubbelmoral. Att man dessutom gör en ”hiklu”, dvs. bryter mot vad som avtalats och struntar i vanligt civilt folkvett är direkt skamlöst.

”Anvisningen anger uttryckligen

att för andra än rökdykare skall

FireFit-testet vara frivilligt.”

SM anbefaller frivillighetInrikesministeriets anvisning om bedömning av brandmäns funk-tionsförmåga (publikation 6/2016 på svenska [3]) utgår dock nu från FireFit-testet (vars underliggande forskningsmaterial underlåter

[1] Se: bit.ly/2ZrqBtV [2] Se: bit.ly/2GyB6E5[3] Hittas under adressen:

bit.ly/2VfJOzu

AV ÖVERDIREKTÖR Kimmo Koh-vakkas femåriga ämbetsperiod har sex månader förflutit. Den ti-den har han använt till att öppna diskussionskanalerna till olika ak-törer inom räddningsbranschen. Kohvakka har aktivt rört sig på fältet och bland annat särskilt till de kommunala beslutsfattar-na framfört sitt budskap om ett ”räddningsväsende som är mera enhetligt och kvalitativt jämnare”.

ETT RÄDDNINGSVÄSENDE som är mera enhetligt och kvalita-tivt jämnare betyder en statlig styrning som är starkare än den nuvarande. I dessa frågor har räddningsverkens kompanjons-nätverk inte fått något betydan-de till stånd trots att räddnings-direktörerna fortfarande talar varmt för det. I Finland produ-cerar räddningsverkens frivilliga kompanjonskap endast skrap-ningar på ytan. Till strukturerna och utvecklandet av dem har det samarbetet aldrig utsträckt sig.

ALLA DE tjugotvå räddningsdirek-törerna håller på ett eller annat sätt fast vid sina positioner. För dem är statlig styrning ett rött skynke. Många räddningsdirektö-rer talar öppet om hur inrikesmi-nisteriets räddningsavdelning bör hållas vid sin läst. Det har även Kimmo Kohvakka fått känna av då det av honom föreslagna tätare samarbetet i statlig regi fick ett svalt mottagande av räddningsdi-rektörerna.

KIMMO KOHVAKKAS situation är inte lätt. I en stor del av land-

Kimmo Kohvakkas smekmånad är över

Vid förhandlingarna om regeringsprogrammet blir flaggbäraren vägd

skapen råder det förvirring och en stämning av väntande efter det att landskaps- respektive social- och hälsovårdsreformerna fallit. Vad som helst kan hända då det i förvaltningen har uppkommit ett slags maktvakuum.

NU BEHÖVS en stark statlig styr-ning. Statsmakten borde blåsa av spelet. Räddningsverkens alla egna strukturella reformplaner borde man lägga på is. Utan stöd av lagstiftningen förmår Kohvakka dock ingenting åt det att en del verk sannolikt inte kommer att bli

väntande på statsmaktens nya linjedragningar. De kommer fram till lösningar som åtminstone inte befrämjar målet om ett enhetliga-re räddningsväsende.

VID BEREDNINGEN av reger-ingsprogrammet är Kohvakkas position central med tanke på räddningsväsendet. FÖR PROGRAMMET föreslår Brandmannaförbundet konkre-ta mål där man särskilt betonar resursernas tillräcklighet. Det räcker inte med att säkra de nu-varande resurserna.

BRANDBEFÄLSFÖRBUNDETS OCH SPEKs matsäck inför förhandling-arna om regeringsprogrammet är välkänt konservativa: ”Räddnings-väsendet bör utvecklas som ett eget verksamhetsområde och från sina egna utgångspunkter. Enligt Brandbefälsförbundets medlems-kår lyckas detta bäst på basen av den nuvarande strukturen.”

AVTALSBRANDKÅRERNAS FÖR-BUND föreslår rätlinjigt mera resurser till räddningsväsendet.

KIMMO KOHVAKKA utsåg sig själv till räddningsväsendets man och fanbärare (Brandkåristen nr 89). Avdelningschefens möjligheter att påverka innehållet i regeringspro-grammet är begränsade. Kohvak-ka har dock goda egenskaper som han om han utnyttjar dem rätt kan få med nyttiga målsättningar i det kommande regeringspro-grammet. Tiden är kommen att visa vad han går för.

”I Finland producerar

räddningsverkens frivilliga

kompanjonskap endast skrapningar

på ytan.”

57

tahtoo tietää


ISTO KUJALA, Vildmannen

TÄMÄ PALSTA antaa lukijoillemme ainutlaa-tuisen mahdollisuu-den saada asialliseen pelastusalaa koskevaan kysymykseen vastaus melkein keneltä tahansa. Ja vieläpä anonyymisti ja aivan ilmaiseksi. Kysy ministereiltä, kansan-

edustajilta, johtajilta, päälliköiltä, asiantunti-joilta tai vaikka rivipa-lomiehiltä tai sopimus-henkilöiltä. Sinä lähetät kysymyksesi meille (pi-dämme omana tietonam-me henkilöllisyytesi) ja välitämme kysymyksen valitsemallesi henkilölle

tai yhteisölle. Seuraa-vassa lehdessä kerrom-me sinulle vastauksen kysymykseesi.

KYSYMYS TULEE toi-mittaa osoitteeseen [email protected] neljä viikkoa ennen seuraavan lehden

ilmestymistä.

TOIMITUS PIDÄTTÄÄ oikeuden olla hyväksy-mättä kysymystä, jos se on tavalla tai toisella asiaton tai loukkaava.

Palokuntalainen -toimitus

Mikä oli häiriön syy?KA: Secappin käyttämän suo-malaisen hajautetun ja varmis-tetun palvelinympäristön koko toimintakyky lakkasi vaiheittain kokonaan, eikä Secapp voinut palvella asiakkaidensa kriittisessä käytössä, koska palvelimet eivät enää vastanneet pyyntöihin eikä tietokantoihin päästy käsiksi.

Miten ja milloin tiedotitte pe-lastustoimen Secapp-käyttäjille (pelastuslaitokset, yksittäiset palokunnat) tapahtuneesta häi-riöstä?KA: Kun vikatilanne oli vahvistet-tu, valmistelimme häiriöstä ensi-tiedotteen, joka lähti Secapp-asi-akkaille klo 19:56. Vastaanottajia olivat kunkin asiakas-/käyttäjä-organisaation erikseen nimeämät avainhenkilöt / yhteyspisteet.

Miten informoitte pelastustoi-men Secapp-käyttäjiä järjestel-män häiriötilanteen päättymi-sestä?KA: Palvelinympäristöstä vastaa-van yrityksen edustajat ilmoittivat

käynnistävänsä uudelleen kaikki palvelut ensimmäisen kerran kello 20:37, mutta siitä kului aina klo 23:46 asti, kun saimme osan pal-velistamme takaisin käyttöön. Se-cappin toimintakyky palautettiin 11.4.2019 klo 00:20 ja aloitimme sen jälkeen ympäristön kattavan testauksen.

Tiedotimme asiakkaita sähkö-postitse klo 00:47 ensimmäisten laajempien testien valmistuttua, että järjestelmä on taas käytet-tävissä. Laitoimme lisätiedotteen seuraavana aamuna 11.4. klo 8:48, jossa vahvistimme palveluiden toimivan normaalisti.

Miten varmistatte jatkossa, että kriittiseen viestintään tarkoitet-tu järjestelmä toimii häiriöttä?KA: Vikatilanteen laajuus oli tässä tapauksessa ennakoimattoman iso, sillä kaikki käyttämämme kymmenet eri palvelimet olivat häiriötilassa. Tästä syystä teke-mämme varmistukset palvelun toiminnan takaamiseksi (mm. useat kymmenet eri palvelimet, teleoperaattoreista riippumat-

tomat yhteydet, generaattorein varmistetut sähkönsyötöt) tässä kyseisessä poikkeustilanteessa ei-vät enää valitettavasti riittäneet. Palvelinympäristö on valittu sen perusteella, että se kykenee tarjo-amaan hajautetun ja varmistetun toiminnan myös poikkeusoloissa.

Edellä mainitun lisäksi olemme varautuneet nostamaan palvelun takaisin toimintaan riippumatto-maan palvelinympäristöön. Tällä kertaa keskeytimme nuo toimen-piteet varaympäristön osalta, koska palveluntarjoaja ilmoitti pian häiriötilanteen alkamisen jälkeen, että se on palautumassa normaalitilaan (mitä se ei lopulta kuitenkaan tehnyt useampaan tuntiin). Olemme käyneet läpi ja vaatineet heiltä jatkossa tarkem-paa tiedottamista asiaan liittyen, jotta voimme toimia normaalien disaster recovery -toimintape-riaatteidemme mukaisesti mm. varaympäristön osalta. Lisäksi selvitämme mahdollisuutta pitää jatkuvasti varaympäristöä aktii-visena, jotta voisimme varautua vastaaviin tilanteisiin paremmin.

Hälytysjärjestelmähäiriö 10.4.2019 Useilla pelastuslaitoksilla ja yksittäisissä palokunnissa käytössä olevassa Secapp-järjestelmässä ilmeni vakava häiriö keskiviikkona 10.4.2019 klo 19:42. Järjestelmä oli poissa käytöstä useita tunteja. Kysyimme Secappin toimitusjohtaja Kari Aholta kriittisen viestinnän kannalta pitkän ja vakavan häiriön taustoja.

VID BRANDMANNAFÖRBUNDETS seminarium Turvallinen Suomi bedömde räddningsdirektör Olli-Pekka Ojanen räddningsvä-sendets situation. Han ansåg att det var bra att man nu då land-skaps- och socialreformen fallit kan lugna ner sig och utveckla den egna verksamheten.

Jag är av samma åsikt som Ol-li-Pekka Ojanen. Nu borde vi öppet och fördomsfritt kunna granska olika alternativa verksamhetsfor-mer.

Är det klokt att fortsätta som en kommunal verksamhet eller skulle ett förstatligande vara ett bättre alternativ? Beklagligt ofta hör man: ”För 40 år sedan kom jag till ett kommunalt räddningsvä-sende och jag vet att ett kommu-nalt arrangemang är det bästa sättet att förverkliga räddnings-väsendet, och, vad som är vikti-gast, det säkrar min egen position och min lön. Detta får man inte riskera.”.

Vid en del evenemang för avtalsbrandkårer har man som den absoluta sanningen berättat att avtalsbrandkårsverksamheten skulle upphöra om man skulle övergå till ett statligt räddnings-väsende. Så agerar de påverkare inom räddningsbranschen som inte har erfarenhet av annat än av en kommunal arbetsgivare.

Vidsynthet uppkommer inte av att man jobbar vid en enda brandstation. De som påverkar inom branschen borde innan den positionen uppnås ha skaffat sig mångahanda arbetserfarenheter av olika arbetsuppgifter inom oli-ka räddningsverk, internationella krävande uppgifter samt uppgif-

Räddningsbranschen lider av hemmablindhet

ter inom både kommun, stat och den privata sektorn. Högre utbild-ningsnivå är inte heller till skada. Exempelvis inom försvarsmakten är truppenheternas kommendörer allt oftare personer med doktors-grad.

I stället för ett alternativ finns det mångaVid räddningsbranschens evene-mang brukar regionala aktörer ofta skynda sig att berätta hur det egentligen är och hur det även borde vara i fortsättningen, dvs. så många regioner som möjligt och i kommunal regi.

I mycket få talturer kommer det upp sådana frågor som en för-stärkning av verksamhetsförut-sättningarna, hur en förstärkning av forskning och utveckling inom branschen är en nödvändighet, personalens välmående, förstärk-ning av avtalsbrandkårsverk-samheten och ett utvecklande av verksamheten så att man kunde minska arbetsuppgifternas fysis-ka karaktär.

Analytiska betraktelser över ett förstatligat räddningsväsende kommer inte heller upp.

Jag anser att förstatligande är ett alternativ som man inom rädd-ningsväsendet allvarligt borde överväga. I Finland ligger de andra säkerhetsaktörerna på statens ansvar. I enlighet med samhällets säkerhetsstrategi bör man i alla situationer slå vakt om samhäl-lets centrala funktioner och deras resurser. Så har staten i huvudsak verkat, men inte kommunerna.

En beväring kostar staten 48

€/dag och en reservist 150 €/dag. Staten är inte beredd att tumma på dessa kostnader under några som helst omständigheter. Kost-naderna för en avtalsbrandkårist är 14,60 €/dag. Med de pengarna har man under hela det regionala räddningsväsendets tid inte ens lyckats sköta de lagstadgade uppgifterna ordentligt. Brand-kårerna betalar med egna medel räddningsväsendets kostnader till ett värde av cirka 10,4 miljoner euro per år.

Kloka sakkunniga efterlysesJag är övertygad om att rädd-ningsbranschen nu behöver utomstående synpunkter på hur branschen borde utvecklas. Hem-mablindhet hindrar branschen från att se sitt eget bästa. Hur skulle det vara om vi för att vidga våra vyer skulle be exempelvis tre-fyra personer på doktorsnivå göra en utredning och på basen av den en rapport om räddnings-väsendet nu, inom den närmaste framtiden och i framtiden?

59

TAPAHTUMAKALENTERI

TIEDOT ON kerätty laitosten ja palokuntien tiedottajilta sekä järjestäjien nettisivuilta. Julkaisemme sitoumuksetta tietoja pelas-tusalan tapahtumista yms.

TIEDOT OSOITTEESEEN toimitus@ palokuntalainen.fi.

...jotta tiedät mihin millonkin menis!

toukokuu4.5. JEHUMALJA-kilpailu Kuopio

20.–21.5. SPPL: Pelastustoimen ATK-päivät

Tampere

23.5. SPPL: Turvallisuus- viestinnän opintopäivät 2019

Jyväskylä

kesäkuu

11.6. Palomiesurheilu: SM -yleisurheilu

Lohja

14.6. SPPL: Palopäällystö-Golf

Espoo

26.–27.6. Palomiesurheilu: Palohenkilöstön SM -jalkapallo

Jyväskylä

26.–27.6. Palomiesurheilu: SM -ammunta

Mäntsälä

Palokuntalainen ilmestyy

Heinäkuu

17.7. SPPL: Ensilinjan auttajien henkinen kestävyys

Pori

elokuu2.–3.8. Palomiesurheilu:

SM-golf TampereNokia

lokakuu2.–3.10. FINNSEC Helsinki

2.–3.10. Road Rescue 2019 Helsinki

Palokuntalainen ilmestyy

Marraskuu

6.11. SPPL: Onnettomuuksien ehkäisyn opintopäivät

Hyvinkää

21.11. Palomiesurheilu: Voimailun ja sisäsoudun SM

Rauma

26.–27.11. Palomiesurheilu: SM jääkiekko

Kuopio

27.11. SPPL: Palontutkinnan opintopäivät

Jyväskylä

JoulukuuPalokuntalainen ilmestyy

Seuraava lehti ilmestyy taas kesäkuussa!


Seuraava lehti (nro 91) ilmestyy viikolla 27.

OBS! Eikö lehtesi saapunut perille? Ilmoita siitä meille:

[email protected]

Olethan huomannut, että lehti ilmestyy

ilmoitetulla viikolla Postin jakelukäytän-

töjen muututtua.

HUOM!

LUETTELE SUOMEEN vuoden 1959 jälkeen tuodut, pelas-tusajoneuvoina palvelleet amerikkalaisvalmisteiset autot. Merkki riittää, mut-ta mallista ja mahdollisista lisätiedoista saa bonuksia. Ambulanssit suljetaan pois ki-sasta. Paloautoiksi lasketaan tässä kisassa myös johto- ja

miehistöautot eli vastauksek-si kelpaa mikä tahansa ”palo- ja pelastustoimen” käytössä ollut auto.

Eniten merkkejä löytänyt pääsee hetkeksi Natikan tai vastaavan menopelin kyytiin.

Vastaukset osoitteeseen [email protected]

Näin paljon autosta visassa

paljastettiin.

Autovisa oli keskivaikeaMIKÄ PELASTUSAJONEUVO oli kyseessä? Merkkiä ja mallia kysyttiin. Bonuspisteitä sai käyttötarkoituksesta. Monet vastaajat tiesivät merkin.

Käyttötarkoituksen ja si-jaintiaseman tiesi muun muas-sa ”pelastusalan Esko Kivikos-ki” (1960-luvulla vaikuttanut tietoviisas) Lasse Moisio.

TÄYDELLISIMMÄN VASTAUK-SEN antoi tulitaistelijapari Severi Uurasmaa ja Olli-Pekka Varis:

”Kyseessä on Itä-Uuden-maan pelastuslaitoksen Porvoon paloasemalle sijoitettu vesi-sukellusyksikkö IU1055. Auton merkki on Mercedes-Benz ja

malli Sprinter (neliveto 4x4). Autoa käyttävät Porvoon pa-loaseman vesisukeltajat, jotka pääsääntöisesti ovat IU101 miehistössä ja siirtyvät tähän autoon tarvittaessa.”

MYÖS ISMO Rajaniemen vas-taus ansaitsee kunniamainin-nan:

”Mercedes Benz Sprinter 319 CDI 4x4. Nelivedon näkee lokasuojan ja renkaan välistä ja lokasuojassa olevasta suunta-vilkusta. Etuvanteesta pystyi päättelemään, ettei kysymyk-sessä ole 519 CDI alusta, jota yleensä käytetään kevytyksi-köiden alustana. Normi VPK:n miehistöautossa ei yleensä ole

sivulle päin ruuhkavilkkuja. As-tinlaudasta näkee, että korityön tekijä on Profile Vehicles, joka tekee erikoisajoneuvoja. Mie-histöautoja ei yleensä Profilelta tilata hinnan vuoksi.

Käyttötarkoituksen suhteen jäi käytännössä kaksi vaihto-ehtoa: johtoauto tai vesipelas-tusauto. Moottorivaihtoehto-na näissä tuskin koskaan on 316CDI, joten tästä päätelmä V6 moottorista. Näitä kun alkoi tutkimaan niin oikea auto löytyi. Kuvassa on Porvoon vesipelas-tusyksikkö R IU 1055.”

ISO KÄSI Severille, Olli-Pekalle ja Ismolle!

Vanhin paloauto vasteessa –kisassa uusi sarja:

Vanhin alun perin paloautoksi uudelle alustalle rakennettu paloauto vasteessa

NYT ETSITÄÄN vanhinta alun perin paloautoksi (=virallisesti pelastusajoneuvo) rakennettua ajoneuvoa, joka on vasteessa. Tämän lehden sivuilta löytyy laitosten kalustoasioista tun-

tevien viranhaltijoiden vastauk-sia. Löytyykö niistä se Suomen vanhin? Onko jollain laitoksella tai sopimuspalokunnalla vielä vanhempi paloauto, joka löytyy vasteista?

Uusi autovisa

Jenkkiläläisille alustoille valmistetut tai rapakon takaa tuodut valmiit paloautot Suomessa vuodesta 1960

Virve 2.0-reportaasi tulevasta järjestelmästä erityisesti pelastustoimen kannalta

Kaluston kierrätys• osa 2

Yritysesittelyssä Vema Lift Oy


LIEKINHEITTÄJÄ

MAALIS-HUHTIKUUSSA AJOIN työaikana omalla kustannuksellani yhteensä 180 kilometriä käydes-säni Satakunnan pelastuslaitok-sen järjestämässä terveystarkas-tuksessa Porin Terveystalossa. Ensimmäisellä käynnillä oli pelas-tusalaa tuntevan terveydenhoita-jan kanssa tunnin mielenkiintoinen keskustelu. Seuraavalla käynnillä oli vuorossa labra, jossa otettiin verikokeita ja EKG sekä tehtiin Spiro- ja kuulotestit. Kolmannella käynnillä, työterveyslääkärin vas-taanotolla, meni vajaa puoli tuntia tasapaino- ja liikkuvuuskokeissa, keuhkojen kuuntelussa ja tulosten läpikäynnissä.

”NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ, mitä nyt yksi kolesteroliarvo menee hieman yli viitearvon.”, oli lääkärin kommentti.

Lopuksi hän antoi paperin, jonka luin vasta autossa parkki-paikalla.

”OLETTE SOPIVA erityistä sai-

rastumisvaaraa aiheuttavaan työhön”, luki paperissa, joka tuli toimittaa palokuntamme päälli-kölle.

MINÄ, 65-VUOTIAS sopimuspalo-kuntalainen, voin siis edelleen olla mukana hälytystehtävissä!

Olo oli kuin Euroopan omista-jalla. Olipa hieno juttu, että tuli käytyä Satakunnan pelastuslai-toksen vaatimassa ja kustan-tamassa tarkastuksessa. Ei ole varmaan halpaa hommaa testata 850 hälytysosastolaista.

Ei yhtään harmita, että koko prosessiin kului työaikaa kolmena eri päivänä ja kilometrejäkin tuli jonkin verran omalla autolla. No, olisin kyllä voinut tehdä reissut VPK:n autolla, mutta näin oli hyvä.

OSA SUOMEN noin 15000 sopi-muspalokuntalaisesta ei syystä tai toisesta koe lainkaan kuvaa-maani perusteellista työterveys-

tarkastusta. Yksi syy on se, että heidän pelastuslaitoksensa lyövät edelleen laimin tarkastusten toteutumisen seurannan – ääri-tapauksessa työterveyshuoltoon ei laitos panosta kunnolla. Myös joissakin palokuntayhdistyksissä tarkastuksia väheksytään tai jopa laiminlyödaään.

SOPIMUSPALOKUNTALAISTEN KUNTOVAATIMUKSISTA tullaan varmaan vääntämään maailman tappiin saakka. Työterveystar-kastukset eivät ole väännön aihe, kunhan ne tehdään ohjeiden vaa-timalla tavalla. Jos terveystarkas-tusta ei ole suoritettu, ei ole asiaa hälytystehtäviin.

NYT, YLÖS, ulos ja terveystarkas-tukseen!

Pekka Koivunen, 65 veeHälytyskelpoinen ryhmänjohtajaLiekinheittäjä-palstan tekijätiimin toiseksi vanhin hälytyskelpoinen

”Olette sopiva erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavaan työhön”

”Nyt, ylös, ulos ja terveystarkastukseen!”

Topper Uniform Oy – pelastustoimen virkavaatettaja Kalusto ...€¦ · muutoksissa, kuten sote-,...

Documents

Transcript of Topper Uniform Oy – pelastustoimen virkavaatettaja Kalusto ...€¦ · muutoksissa, kuten sote-,...