TIETOASIANTUNTIJAT RY:N JÄSENLEHTI TIETOASIANTUNTIJA

TIETOASIANTUNTIJAT RY:N JÄSENLEHTI

TIETOASIANTUNTIJA2-3 / 2015

11 / Työkaluja tiedon parempaan johtamiseen

6 / Yhteisöt ovat tiedon kasvualustaa

13 / Pelillistäminen tarjoaa rajattomasti mahdollisuuksia

8 / Tietopääoman kehittämisen keskiössä on aktiivinen ihminen

Vuoden Tietojohtaja -tunnustuksen on saanut kansanedustaja, Tieke ry:n tutki-mus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi.

Tietoasiantuntijat ry:n hallituksen mukaan tunnustus annettiin ”ansioista tietojohtamisen asian sanansaattajana niin yrityksissä kuin julkisella puolella se-kä oppilaitoksissa. Kasvin vahvuutena on, että hän viestii ja lähestyy monimutkais-ta asiaa muustakin kuin IT-näkökulmasta.

Tilaisuudessa pitämässään puhees-sa Kasvi painotti strategioiden toimeen-

panon merkitystä: ”Virossa ja Etelä-Ko-reassa tehdään vähän strategioita, mut-ta suunnitelmat pannaan toimeksi. Meil-lä Suomessa hiotaan vuosikausia raskaita strategioita, mutta niiden toimeenpano jää tekemättä.” Kasvin viesti on: vähemmän hallitusohjelmakirjauksia ja syntyessään vanhentuneita ICT-strategioita!

Tunnustus luovutettiin Tietojohtami-sen teemapäivässä Finlandia-talossa tou-kokuussa 2015.

Jyrki Kasvista Vuoden Tietojohtaja

TIETOASIANTUNTIJA 2-3 / 2015 3

– PÄÄKIRJOITUS –

Hyviä päätöksiä pakosta

SAMI JÄRVINEN TIETOASIANTUNTIJAT RY:N HALLITUKSEN VARAPUHEENJOHTAJA,

KM SPECIALIST, ASIANAJOTOIMISTO KROGERUS

Muodostettava hallituksemme käy parhaillaan läpi leikkausten ja rakennemuutosten vaihtoehtoja. Edessä on säästöjen ja tehostamisen aika. Myös yk-sityisten toimijoiden tulee tehostaa toimintaansa kil-pailukyvyn parantamiseksi. Nyt tarvitaan hyviä ja tietoon perustuvia päätöksiä sekä julkisella ja yksi-tyisellä sektorilla.

Suomessa on aina ollut vahva usko asioiden muuttamiseen normittamalla eli kieltämällä ja ke-hottamalla. Tämä ajatus nousi mieleeni, kun tutus-tuin Marika Salon tuoreeseen väitöskirjaan hyvistä liiketoimintapäätöksistä ja johdon vastuista. Tutki-mus kattaa päätösten liiketaloudellisen puolen ja toi-saalta lain asettamat minimilaatukriteerit päätök-senteolle yhtiössä. Yrityksen päätöksentekijöiden on – korkeimman oikeudenkin mukaan – hankittava oi-keat ja riittävät tiedot päätöksentekonsa pohjaksi. Laiminlyötäessä tämän uhkana voi olla henkilökoh-tainen rikos- ja vahingonkorvausvastuu. Vastuut rea-lisoituvat yleensä vasta huonossa suhdanteessa yri-tyksen maksukyvyttömyystilanteissa tai omistajien reagoidessa asiaan. Ilmiö on kuitenkin yleistymässä, kuten ehkä kirjankin julkaisu osoittaa.

Tiedon kanssa työskentelevien kannalta samai-nen tuomioistuinratkaisu kertoo meille johdon voi-van sinänsä luottaa päätöstä valmistelleiden henki-löiden antamiin tietoihin päätöksen pohjana ilman omatoimisia lisäselvityksiä, jos organisaatio on jär-jestetty asianmukaisesti ja toimivalla tavalla. Var-mistumalla oikein organisoidusta tiedonhankinnas-ta johto siis saa lisää tietoa, mutta sen lisäksi se myös vähentää omaa vastuutaan. Nämä ovat jo itsessään hyviä syitä organisoida tiedon hankinta niin, että se on ulkopuolisenkin silmissä uskottavaa ja doku-mentoitua.

Selvää kai on, että velvollisuus hyviin päätöksiin ei yksinään niitä tuota vaikka niin haluaisimme; tilanne muistuttaa journalistille haastattelun jälkeen usein esitettyä ohjetta “muista kirjoittaa hyvä juttu”. Yhtä selvää on, että läheskään kaikki päätökset eivät täytä kovinkaan korkeita laatuvaatimuksia. Tiedon ja ana-lyysin rooli on kuitenkin kasvanut, ja erityisesti se vaikuttaa olevan kasvussa start-upeissa jotka vielä et-sivät bisnesmalliaan. Pitää myös huomata, että hyvä päätös voi sisältää huomattavaa riskinottoa ja uuden kokeilemista, mutta vastuukysymysten kannalta ris-kin pitäisi olla perusteltavissa – mieluiten tiedolla.

Tästä huolimatta tiedolla johtaminen nähdään vieläkin helposti optiona, eräänlaisina vaihtoehtoise-na päätöksentekotapana, jota voidaan käyttää halut-taessa. Salon tutkimus onkin taloustilanteen ohessa hyvä muistutus siitä, ettei tieto ole pelkästään abst-rakti luonnonvara vaan sen organisoinnilla on konk-reettisia vaikutuksia ihmisten ja yritysten tulevai-suuteen. Hyviin tietoihin nojaavien päätösten teke-minen ei ole ainoastaan suotavaa, vaan pakollista.

Tämän valossa tiedon hankinnan, tuottamisen, analysoinnin ja organisoinnin asiantuntijatehtävät vain kasvattavat merkitystään tulevaisuudessa. Tie-don hyödyntäminen on Suomelle yksi tärkeimmistä reiteistä takaisin talouskasvun tielle. Ainakaan oikeu-dellisen alan tehtävissä sähköisen tiedon laaja saata-vuus ei ole helpottanut juristin tehtäväkenttää, vaan lähinnä nostanut rimaa entistä korkeammalle. Sama ilmiö tullaan varmasti näkemään muillakin tietotyön aloilla. Uudet työvälineet antavat kuitenkin tiedon kanssa työskenteleville uudenlaisen mahdollisuuden vaikuttamiseen liiketoiminnassa ja yhteiskunnassa. Valta ja vastuu kulkevat yhdessä. Nyt on aika tehdä hyviä päätöksiä.

Sinustako Tulevaisuuden Tietoasiantuntija?

Pääteemat Tieto liiketoiminnan menestystekijänä

Tietojohtaminen ja tietopääoma

Moniulotteinen informaatio, Big Data ja tiedon analysointi

Tietoanalyytikko viestijänä ja vaikuttajana

Muutos- ja kehittämishankkeiden hallinta

Tietoalan tulevaisuus ja sosiaalinen media

Loppuseminaari

Koulutuksen suoritteet arvioidaan ja niitä voidaan soveltuvin osin hyödyntää Haaga-Helian tutkintokoulutuksen osana.

Koulutuksen järjestäjinä ovat Haaga-Helia amk ja Tietoasian-tuntijat ry ja se pidetään pääasiassa Haaga-Helian kampuksilla Helsingissä. Koulutuksen vastaavana koordinaattorina ja ohjaa-jana toimii yliopettaja FT Martin Stenberg.

Koulutuksen kokonaishinta on 2 900 € (+ alv 24 %)

Lisätietoa: www.tietoasiantuntijat.fi ja www.haaga-helia.fi sekä [email protected].

Ilmoittautumiset: https://www.webropolsurveys.com/S/45B939D5FB8C4301.par

Aloita uusi koulutusohjelma:

1.9.2015 – 30.5.2016 (13 lähipäivää, 15 op)

Koulutus on tarkoitettu yritysten tietoasiantuntijoille, tietohallinnossa työskenteleville vas-taaville sekä liiketoimintatiedon analysointiin osallistuville päätök-sentekijöille, mutta sopii myös kaikille tietopääoman kehittämisestä kiinnostuneille.

Koulutuksen tavoitteena luoda osallistujille valmiuksia monimuotoiseen tiedon hankintaan, mallintamiseen ja analysointiin. Kokonaisuus avaa tietojohtamisen peruskäsitteet ja osa-alueet sekä tietopääoman merkitystä liiketo-iminnan tukemisessa ja kehittämisessä. Lisäksi tutustutaan moni-ulotteisen informaation eri tasoihin ja tyyppeihin sekä organisaation tärkeimpiin tietolähteisiin.

Tiedolla johtamiseen ja tietostrategian kehittämiseen tutustutaan teorian ja käytännön esimerkkien avulla. Koulutuksen kautta tutu-stutaan myös elektronisiin tietokantoihin ja niiden käyttöön sekä sosiaalisen median hyödyntämiseen.

Keskeiset suoritteetliitetty työpaikan tietopääoman määrittelyn ja kehittämisen kokonai-suuksiin sekä koulutuksen aikana toteutuvaan monitasoiseen tiedon ja osaamisen hankintaan ja analysointiin. Keskeisen osan opiskelua muodostavat myös yritysvierailut ja niiden reflektointi.

http://www.tietoasiantuntijat.fi

http://www.haaga-helia.fi

mailto:[email protected]

https://www.webropolsurveys.com/S/45B939D5FB8C4301.par

PÄÄKIRJOITUS

03 Hyviä päätöksiä pakosta / Sami Järvinen

06 Yhteisöt ovat tiedon kasvualustaa / Mia Kosonen

08 Tietopääoman kehittämisessä on monta ulottuvuutta – kaiken keskiössä on aktiivinen ihminen / Martin Stenberg

11 Työkaluja tiedon parempaan johtamiseen / Tero Kulha

13 Pelillistäminen ei saa olla pelkkää pintaa / Ville Wittenberg

15 Eduskuntavaalit ja ehdokkaiden sosiaalinen verkosto Twitterissä / Harto Pönkä

19 WhatsApp pomppasi suosituimpiin sosiaalisen median palveluihin / Helena Berg

20 Missä on informaatio, jonka olemme hukanneet disinformaatioon? / Harri Jalonen

22 Tulevaisuuden työ: paljon mahdollisuuksia – ja uhkiakin / Maarit Hildén

24 Uusi standardi kuvaa yksityisyydensuojan pilvipalveluissa / Aki Siponen

26 PUHEENVUORO: Digitalisaatio haastaa tietoturvan ja tietosuojan / Ari Savander

28 PUHEENVUORO: Tulevalla hallituskaudella korostuu yhteistyö / Virpi Einola-Pekkinen

29 MIKÄ KOLAHTAA?

30 NÄKÖKULMA: Vaalipallo osa tilastojen visualisoinnin trendiä – visualisoinnin mahdollisuudet ja sudenkuopat / Olli Nylander

KOLUMNI 33 Somasti somessa / Sari Järn

TIETOASIANTUNTIJAN URAPOLKU

34 Miten minusta tuli minä? / Pirjo Kainu

SEURASSA

35 Tietojohtamisen teemapäivässä on monipuolinen kattaus ajankohtaisia teemoja

38 ALAN KUULUMISIA

39 Muistokirjoitus


2-3 / 2015 Sisällysluettelo30. vuosikertaAikakauslehtien liiton jäsenISSN 1795–7338

PäätoimittajaHelena [email protected]

ToimituskuntaPia AdibeHanna-Riina AhoJanika AsplundHelena BergVirpi Einola-PekkinenSari Keski-Heikkilä Leena Kononen Sari Järn, kolumnisti JulkaisijaTietoasiantuntijat [email protected] 2 B, 00170 Helsinkipuh. (09) 5418 138, faksi (09) 5418 167

IlmoitusmyyntiPirjo KainuTietoasiantuntijat ryHallituskatu 2 B, 00170 Helsinkipuh. (09) 5418 138, gsm 050 572 2779pirjo.kainu(at)tietoasiantuntijat.fi

Graafinen suunnittelu ja taittoPäivi Talonpoika-Ukkonenwww.koroste.fi, [email protected]

Kannen kuva: ShutterstockPainopaikka: Unigrafia OyPainosmäärä: 1 000 kpl

Tilaushinnat 201499 € Suomi ja Pohjoismaat107 € muut maatTietoasiantuntijat ry:n jäsenet saavat lehden jäsenmaksun vastikkeena.

Tilauksetwww.tietoasiantuntijat.fi/Tietoasiantuntija-lehti

[email protected]

Mediakortti, ilmoitushinnat ja aineistovaatimukset:www.tietoasiantuntijat.fi

Tietoasiantuntijat ry on eri tietoammateissa toimivien asian tuntijoiden yhdistys, joka edistää jäsentensä ammatillista osaamista ja yhteistyötä alan järjestöjen kesken.

TIETOASIANTUNTIJATIETOASIANTUNTIJAT RY:N JÄSENLEHTI

6 TIETOASIANTUNTIJA 2-3 / 2015

Yhteisöt ovat tiedon kasvualustaaTEKSTI: MIA KOSONEN

Kuten sosiaalista oppimista ja yh-teisöjä tutkinut Étienne Wen-

ger on osuvasti todennut, tiedon ja-kaminen on yhteisöön kuulumisen luonnollinen sivutuote. Saadaksem-me tiedon liikkeelle tarvitsemme siis jaetun kokemuksen yhteisöllisyydes-tä. Suhde on kaksisuuntainen: yhtei-sö on lopulta se konteksti, joka mää-rittää, onko tiedolla todellista arvoa.

Yhteisöllisyyden murros: jotain uutta, jotain vanhaaSamaan aikaan kun tiedon ja tieto-pääoman merkitys arvonluonnissa on kasvanut, käsitykset työelämän yhteisöllisyydestä ovat muuttuneet. Työyhteisöt olivat kauan melko py-syviä yhden työnantajan porukoita, joissa ihmiset tekivät päivittäin yh-dessä töitä vuodesta toiseen (Heikki-lä, 2015). Yhteisöllisyyden kokemus ja tuttuus vahvistuivat.

Työ on yhä enemmän projekti-maista, nopeasti muuntuvaa ja ver-kot tu nutta. Toimin ta ympä ris tö muuttuu jat kuvasti. Yhä useam pi ei enää tee työtä työ paikas sa, vaan luo paikko ja omalle työlleen – esi mer kiksi free-lancerina tai itse näise nä yrit täjänä. Oman lusikkansa keitokseen tuovat

Huomattava osa arvokkaimmasta tiedosta on ns. hil-jaista tietoa, joka on sitoutunut ihmisiin ja heidän toimin-taansa. Sitä ei voi monistaa, kopioida tai tallentaa järjes-telmiin. Kuinka hil-jainen, kokemuksel-linen tieto saadaan verkostoissa parem-min esiin?

taloudellinen epävarmuus ja organi-saatioiden isot raken teelliset uudis-tukset.

Työterveyslaitoksen Rajoja rikko-va työ -hankkeen tutkijat puhuvat-kin huokoisesta rihmastoyhteisöllisyydestä, jossa yhdellä ihmisellä on usei-ta ”yhteisöjen kudelmia” ja sidosten vahvuus eri yhteisöissä vaihtelee ajan ja tilanteen mukaan. Mielenkiintois-ta on tutkijoiden mukaan se, että yh-teisöllisyyden rakennusainekset eivät itsessään ole muuttuneet tai kadon-neet mihinkään. Yhteisön ytimes-sä ovat aina jaetut intressit, toimi-vat vuorovaikutussuhteet ja näiden myötä syntyvä yhteenkuuluvuuden kokemus, ’me-henki’ (Janhonen et al., 2015; Kosonen, 2008).

Sosiaalisen median myötä on syn-tynyt erityinen yhteisömanagereiden (engl. community manager) ammat-tiryhmä, jonka tehtävänä on osallis-taa ihmisiä, tuottaa sisältöä ja johtaa yhteisöä. On kuitenkin muistettava, ettei yhteisöjä voi pakottaa synty-

mään. Yhteisömanagereiden työ onkin tosiasiassa yhteisöille otollisten olosuhteiden luomista.

Yhteisöllisyys on yhä enemmän itseohjautuvaa ja kum-puaa jäsenten omasta aktiivisuudesta – ei ulkoisista olo-suhteista.

Jokaisella yhteisöllä on verkosto, mutta jokainen verkosto ei ole automaattisesti yhteisö

Verkostojen ja yhteisöjen olennainen ero on sitoutumisen asteessa ja sidosten vahvuudessa. Arkikielessä esimerkiksi monet sosiaalisen median ”yhteisöt” ovat tosiasiassa sisäl-lön jakelukanavia tai löyhiä verkostoja, jotka auttavat pai-kantamaan osaajia ja tavoittamaan oman alan asiantun-tijat aiempaa vaivattomammin. Mutta vain osa niistä ke-hittyy tiiviimmiksi yhteisöiksi (mm. Pönkä, 2014). Kuin-ka tämä tapahtuu?

Kaikkien yhteisöjen ytimessä on jaettu intressi tai kiin-nostuksen kohde. Yhteisöllisyyden kokemusta rakentavat

Muiden jäsenten tunnistaminen: mahdollista erottu-vuus ja yhteisön rajat• Sosiaalinen vuorovaikutus eli kokemusten ja tiedon ak-

tiivinen jakaminen: laita oma persoona ja kokemusmaa-ilma rohkeasti peliin

• Luottamus: osoita luottamusta ja toimi itse luottamuk-sen arvoisesti


• Rutiinit: luo turvalliset puitteet ja jatkuvuuden edellytykset

Yhteisöllisyyden elementit myös ruokkivat toinen toisiaan. Avoimuus ja henkilökohtaisten kokemusten jakaminen herättää muissa luotta-musta. Luomme pala palalta käsi-tystä yhteisön jäsenten osaamises-ta ja persoonasta. Tuttuus taas mah-dollistaa rutiinit, joiden varaan yh-teisön arki rakentuu. Verkkoyhteisö-jen aktiivisimmat jäsenet omistautu-vat päivittäin tuntikausiksi yhteisön sisällöille ja keskusteluille. Vertaisten muodostamaan ryhmään sitoudu-taan jopa lujemmin kuin omaan lä-hiyhteisöön.Luottamusta rakennetaan pienil-lä huomionosoituksilla ja vihjeil-lä, esimerkiksi osoittamalla, että olet reagoinut saamaasi viestiin ja arvostat toista osapuolta. Keskity, kuuntele, tarkista tekemäsi oletuk-set muiden tarkoitusperistä ja väl-tä hätiköityjä johtopäätöksiä.

(Kosonen, 2014 – lähde: http://www.slideshare.net/miiak/kuin-ka-edist-yhteisllisyyden-kokemusta)

Taitava yhteisöllisyyden vaalija yhdistää sujuvasti eri kanavia

Hyvin harva yhteisö on enää tänä päivänä puhtaasti online tai offli-ne. Taitavimmat viestijät käyttävät luontevasti eri kanavia senhetkisen tilanteen ja tarkoituksen mukaan. Henkilökohtainen tapaaminen on usein ylivertainen tapa saada halut-tu vaikutus aikaan, kun taas sosiaa-linen media mahdollistaa kytkeyty-misen tuhansien ihmisten tietoon ja osaamiseen. Kysymys ei siis ole joko-tai, vaan sekä-että.

Työyhteisöjen tiedonkulun on-gelmia eivät aiheuta sähköposti, Yammer tai videoneuvottelut, vaan tapamme käyttää niitä. Hyvä esi-merkki tästä on ns. tunneköyhyy-den noidankehä. Olemme tottu-neet ajattelemaan, että herkistä ja vaikeista asioista tulee aina keskus-tella kasvotusten. Kun tätä periaa-tetta noudatetaan riittävän tunnol-lisesti, sähköinen viestintä typistyy ajan myötä varovaiseksi tiedottami-

seksi. Sovitaan aikatauluja, lähetel-lään dokumentteja, jaetaan uutiskir-jeitä. Lopuksi kauhistellaan aikaan-saannosta eli sitä, että virtuaalinen kanssakäyminen on niin ”tunnekyl-mää ja asiakeskeistä”.

Verkkoyhteisöjä on ollut ole-massa jo vuosikymmeniä ja ne ra-kentuvat jaetun intressin ympäril-le, tarkalleen kuten perinteisetkin yhteisöt. Niissä myös jaetaan hen-kilökohtaisia kokemuksia ja tue-taan muita samassa tilanteessa ole-via. Esillä on inhimillisten tunteiden koko kirjo.

Liian työkeskeinen viestintä naker taa ihmisten yhteen kuulu-vuuden tunnetta. Yhteisöllisyyttä taas ruokkii välitön sosiaalinen kanssakäy minen, spon taani kes kuste lu, rentous ja huumori - kanavasta riip-pumatta.Jos rakentava yhteisöllisyys puut-tuu, teknologia useimmiten vain pahentaa ongelmia. Hyvä yhteisö toimii, oltiinpa verkossa tai sen ul-kopuolella.

Anna yhteisöllisyydelle aikaa ja tilaa

Verkostoyhteistyössä pyritään löy-tämään molempia osapuolia hyö-dyttäviä kumppanuuksia, mutta käytännön tasolla yhteistyö ei vält-tämättä suju ja suurin osa arvok-kaasta tiedosta jää poteroihinsa. Syynä voi olla kilpailutilanne, poh-

jimmiltaan erilaiset intressit tai luottamuksen puuttuminen, mutta usein ongelma on näi-täkin yksinkertaisempi: osapuolilla ei ole tar-peeksi yhteistä aikaa. Uuden tiedon luomisen ja jakamisen tavallisimmat ongelmat ovat tii-vistettävissä jaetun kontekstin puuttumiseen. Kohtaaminen kaksi kertaa vuodessa työpajas-sa riittää vain harvoin luomaan rakentavaa yh-teisöllisyyttä.

Toimivaan yhteisöön ei ole oikotietä tai pa-tenttiratkaisua. Jos verkostosuhteissa panos-tetaan laadun sijasta määrään, ihmisten aika, huomio ja energia hajoavat moneen eri koh-teeseen. Toisinaan vähemmän on enemmän. Kognitiiviset rajoitteet tulevat nopeasti vas-taan, sillä yhdellä ihmisellä voi olla vain muu-tama aktiivinen rooli eri yhteisöissä. Valitse siis huolella yhteisöt, joihin panostat ja kanavat, joissa osaamisesi pääsee parhai-ten esiin. Karsi rönsyt. Omista riittävästi ai-kaa yhteisölle ja ihmisten kohtaamiselle.

Kirjoittaja on tietojohtamiseen, tietotyön kehittämi-seen, yhteisöihin ja sosiaaliseen mediaan erikoistunut kouluttaja ja tutkija, jota inspiroivat enemmän ihmiset kuin datamassat. Miia on myös uusista haasteista kiin-nostunut uranvaihtaja ja keikkatyöläinen. http://tohto-rilletoita.wordpress.com

LISÄTIETOA JA KIRJALLISUUTTA

• Janhonen, Minna, Toivanen, Minna, Eskelinen, Kaisa, Heikkilä, Heli & Järvensivu, Anu (2015). Rajoja rikkova työ. Kohti sujuvia toimintakäytäntöjä verkostoituvassa ja lohkoutuvassa työssä. Työterveyslaitos.

• Pönkä, Harto (2014). Sosiaalisen median käsikirja. Docendo.

• Kosonen, Miia (2008). Knowledge sharing in virtual communities. Acta Universitatis Lappeenrantaensis, 335. Suomalaisten yhtei-sömanagereiden verkosto: http://cmad.fi

Kuvio: yhteisöllisyyden osatekijät.

http://tohtorilletoita.wordpress.com

http://tohtorilletoita.wordpress.com

http://cmad.fi

Tietopääoman kehittämisessä on monta ulottuvuutta– kaiken keskiössä on aktiivinen ja luova ihminen TEKSTI: MARTIN STENBERG


Informaation ja älykkyyden alkupe-rä on eräs tieteen suurimpia mystee-

rejä. Eräs tyypillinen teknologiausko-musten ja positivismin harhoista on ’koneiden evoluu-tio’, jossa koneet ke-hittyisivät älykkäiksi vallankäyttäjiksi. Koneiden huima no-peus ja tehokkuus eivät kuitenkaan ole älykkyyttä. Mi-tään ei myöskään ole syntynyt itsestään ilman tekijää, joten evoluutio on eräs aikamme surkeim-pia mantroja. Robotismin kehittelys-sä on haaveiltu algoritmeihin perus-tuvasta konetietoisuudestakin, jonka moraali- ja arvotekijöiden kehittämi-nen olisi huomioitava myös osana uut-

ta lainsäädäntöä. Kaikkiaan inhimilli-nen älykkyys ja tietoisuus kytkeytyvät niin moniulotteisesti ja orgaanisesti toisiinsa, ettei pelkkä teknologia riitä

niiden erittäin monimutkai-seen sekä luo-vaan ja vapaa-seen tahtoon perustuvaan toimintaan.

Mistä ja miten Infor-

maatiota syntyy sekä missä tai ke-nellä sitä on? Informaatio on sys-teemistä ja aineetonta. Sitä ei synny sattumalta eikä elottomasta ainees-ta tai luonnonlaeista. Se on tavalla tai toisella inhimillisen älykkyyden aikaansaamaa. Informaatio ilmenee

Organisaation tärkein toimija on aktiivinen ja luova ihminen, ja keskei-sin tekijä on tieto. Tie-topääoman kehittämi-sen perustana on orga-nisaation oppiminen, joka perustuu tiedon ja osaamisen hankintaan, luomiseen ja jakami-seen. Tiedon ja osaami-sen jakaminen tulisi olla jokaisen työnkuvassa, osa organisaatiokult-tuuria, jotta henkilöstön osaaminen hyödynnet-täisiin nykyistä parem-min.

Organisaatioon syntyy osaa-mista ja tietoa vain älyk käästä lähteestä eli innovatiivisesta henkilöstöstä.

rakenteellisessa metatiedossa, sil-lä toteuttaminen edellyttää suunni-telmaa. Määrällinen tieto (data) ker-too havaittavista lukumääristä, mi-toista ja asioiden erilaisista tilois-ta. Suhdetieto (tietämys) ilmentää kohdealueen tekijöiden keskinäis-tä järjestystä ja riippuvuutta. Mer-kityksellinen tieto (semantiikka) il-mentää ideaa tai konseptia, joka on määritelty jollain koodijärjestelmäl-lä. Tieto on moniulotteista ja perus-tuu älykkyyteen, jonka toimesta tie-toa ja osaamista kehitetään ja siirre-tään järjestelmiin ja teknologioihin. Tutkimusten mukaan tieto ilmenee inhimillisissä kokemuksissa, organi-saatiorakenteissa, toiminta- ja työ-tavoissa sekä prosesseissa, tieto- se-kä laatu-järjestelmissä ja välineissä,

Tietopääoman kehittämisessä on monta ulottuvuutta– kaiken keskiössä on aktiivinen ja luova ihminen TEKSTI: MARTIN STENBERG


julkaisuissa, tuotteissa ja palveluis-sa sekä suhdeverkostoissa, mut-ta myös organisaatiokulttuurissa. (Stenberg 2012.)

Ihmisen toiminta tärkein tietopääoman ulottuvuus Tietojohtamiseen kuuluu moniulot-teisen tiedon hankinta, luominen ja jakaminen, jotka kaikkiaan muodos-tavat perustan tietopääoman kehit-tämiselle ja ovat keskeisiä oppimis-prosesseissakin. Tarvittavien tieto-lähteiden ja -prosessien tunnistami-nen ja määrittely on tärkeää myös tulevaisuuden näkökulmasta. Or-ganisaatiossa todellista älykkyyttä syntyy vain innovatiivisesta ihmi-sestä. Osa tiedostamme on piilevää ja hiljaista, joten inhimillisen toi-minnan kehittäminen tietotuotteik-si on haastavaa. Tieto on perustana myös kompetenssien ja osaamisen määrittelyissä. Kasvatus-, liiketalo-us- ja informaatiotieteiden tavoit-teet muodostavat yhteisen rajapin-nan tietopääoman näkökulmasta. Tuon rajapinnan keskeisin tekijä on

moniulotteinen informaatio. Yri-tystoiminnan tärkein toimija on ak-tiivinen ja luova ihminen, ja keskei-sin tekijä on tieto – sillä kulkee kaikki!

Tietopääoma koos-tuu inhimillisestä (HC), organisatorisesta (OC) ja ulkoisesta (EC) sekä sosiaalisesta ja psykolo-gisesta (SC) ulottuvuuk-sista. Inhimillinen ulottuvuus – ih-misen toiminta – on kiistatta tär-kein osa pääomaa, sillä muut ovat sen johdannaisia. Käytännön työ-elämässä tämä tarkoittaa sitä, että organisaatioon syntyy osaamista ja tietoa vain älykkäästä lähteestä eli innovatiivisesta henkilöstöstä.

Tietopääoman kehittämisen pe-rustana on organisaation oppimi-nen, joka perustuu tiedon ja osaami-sen hankintaan, luomiseen ja jaka-miseen. Organisaatio oppii ja osaa, muistaa ja unohtaa sekä luo uutta jäsentensä kautta. Tiedon ja osaa-misen jakamista ilmenee mm. neu-votteluissa, projekteissa ja toimin-

KUVIO 1. Tietopääoman ulottuvuudet ja tiedon jakaminen.

taprosessien yhteydessä sekä kah-vi- ja virkistystauoilla sekä erilaisis-sa sovituissa ja satunnaisissa koh-

taamisissa. Jaka-minen tapahtuu yleensä puhumi-sen ja piirtämisen sekä kehonkielen kautta tiedon pal-lottelun, näytte-lemisen ja rooli-

pelien sekä improvisoinnin avulla, mutta myös väittelyn, kyseenalais-tamisen ja suosittelun, suostuttelun sekä palautteiden ja muistilappujen kautta. Selkeinä tukiprosesseina toi-mivat mm. työkierto, palautteenan-to ja delegointi, mutta myös erilai-set työpaikkakohtaiset esimiesten ja työntekijöiden soveltavat käytän-teet. HRM -prosessit muodostavat osaltaan selkeästi osaamisen kehit-tämistä ohjaavan taustakokonaisuu-den. Tiedon ja osaamisen jakamises-sa toimijoiden roolit muotoutuivat erilaisiksi tilanteen mukaan (tiedon ideoijat, kantajat, mahdollistajat, vä-littäjät, mielipidevaikuttajat).

Tietojohtaminen edellyt-tää lähde- ja tietokriitti-syyttä sekä ihmiskäsitys-ten uudelleen arvioimista.


Ydinkysymys: osataanko henkilöstön osaamista todella hyödyntää?Oppivan organisaation näkökulmasta oppimissyklit tapahtuvat yksilön, ryh-män ja organisaation sekä ulkoisten sidosryhmien välillä monisuuntaises-ti ja palautteellisesti. Oppimisen läh-tökohtina ovat yksilötasolla (HC) or-ganisaation aktiivinen jäsen, joka ha-vaitsee ongelmia, kehittämistarpeita ja ideoi uusia asioita. Näitä kehitellään edelleen muiden kanssa ja jalostetaan ryhmässä tai tiimissä, jolloin synener-gia tuottaa lisäarvoa oppimiseen (SC). Kun kehittämisen kohde tuotteistuu tuotteiksi tai palveluiksi, työ-, toimin-ta- tai tietojärjestelmiksi, leviää se käy-tön kautta koko organisaation hyväk-si (OC). Organisaatio-oppimisen läh-

varsinkin ikääntyvillä. Täten työu-rien eri vaiheissa tulisi soveltavasti

ja joustavasti huo-mioida kulloiset-kin luonnolliset po-tentiaalit. Tietoa ja osaamista on ker-tynyt työkokemus-ten myötä, joten vastuun ja työku-van muuttaminen tai laajentaminen olisi mahdollista.

Tiedon ja osaamisen jakaminen olisikin saatava kaikkien työnkuviin osaksi organisaatiokulttuuria. Nuo-rilla olisi opintojen jälkeen paljon-kin annettavaa uusien ja modernien työ- ja toimintamallien soveltami-sen kautta. Ikääntyvät voisivat puo-lestaan toimia erinomaisesti ohjaaji-na ja valmentajina sekä ylipäätään ja-kaa moninaista tietoa ja osaamista. Lisäksi kokonaishyvinvointi näyttää laajenevan vastuullisessa ajattelus-sa myös työelämän ulkopuolelle, sil-lä elämäntilanteen joustava huomi-oiminen työtehtävien yhteydessä si-touttaa ja motivoi varsinkin nuoria.

Innovatiivisuuden ja luovuuden perusta on monitieteinen, avoin ja kriittinen opetus, oppiminen ja omak-suminen sekä lahjakkuuksien edistä-minen. Tietojohtaminen edellyttää lähde- ja tietokriittisyyttä sekä ihmis-käsitysten uudelleen arvioimista. Ny-kyinen materialistinen ajattelu mu-rentaa älykkyyden ja moniulotteisen tiedon luotettavuutta estäen luovuu-den ja innovatiivisuuden sekä kriitti-sen ajattelun kehittymistä. Merkittä-vin työ tehdään jo peruskoulussa, sil-lä huippuosaajat ovat menestyksessä ’loppusuoran valtteja’, joiden tietoja osaamisperustan jatkokehittäminen tulisi perustua yrityselämän kehittä-mishankkeisiin sekä keskinäisen yh-teistyön kehittämiseen.

LISÄTIETOA JA LUKEMISTA:

Stenberg, Martin (2012) Tiedon jakaminen organisaatiossa – kuinka aineetonta pää-omaa kasvatetaan. Acta Universitas Tampe-rensis 1740, Väitöstutkimus. Tampere Univer-sity Press. ISBN 978-951-44-8830-6. http://acta.uta.fi/teos.php?id=1000132.

Yli 40 % työnteki-jöistä kokee, ettei heidän osaamis-taan tunneta tai osata hyödyntää riittävästi.

tökohtana ovat usein myös asiakas- ja sidosryhmien tietoja osaamistarpei-den huomioiminen (EC). (Kuvio 1.)

Valitettavasti käy usein niin, että käytännössä hen-kilöstö nähdään organisaation tär-keimpänä resurssi-na vain toiveajatte-luna. Tutkimukset osoittavatkin, että yritysjohto ei tunne tai osaa hyödyn-tää henkilöstönsä osaamista. Selvi-tysten mukaan yli 40 % työntekijöis-tä kokee, ettei heidän osaamistaan tunneta tai osata hyödyntää riittä-västi liiketoiminnassa tai sen kehit-tämisessä. Onko todella niin, että yri-tyksessä ei osata tai ei edes olla kiin-nostuneita jäsenten potentiaalisesta kokonaisosaamisesta? Näyttää siltä, että yrityksen resurssit potentiaali-sen lisäosaamisen hyödyntämiseen ovat niukat ja täten osaamisen ke-hittämisen kokonaisvastuu jätetään liian usein vain HRM:n tehtäväksi. Yhtäältä organisaatio voi myös me-nettää tietoa ja osaamista, kun uu-sien jäsenten innokas kehittämisote jää hyödyntämättä. Toisaalta ikään-tyvän henkilöstön mittavaa tietoa ja osaamista ei osata siirtää, koska tie-don ja osaamisen jakamiskäytäntöjä ei ole pohdittu.

Kokonaistyöhyvinvoinnin kehittämisestä hyötyvät kaikki!

Henkilöstön osaamisen kestävä pe-rusta riippuu ratkaisevasti myös ko-konaistyöhyvinvoinnista. Tietopää-oman kestävä kehittäminen edellyt-tää kokonaisvaltaiseen työhyvinvoin-tiin panostamista, sillä sen unohta-minen aiheuttaa mittavia kustan-nuksia. Kokonaistyöhyvinvointiin kuuluu fyysinen, sosiaalinen ja hen-kinen työhyvinvointi. Se muodostaa tiedon ja osaamisen strategisen ke-hittämisen perustan. Tarkasteltaessa koko työuraa, voidaan havaita nuor-ten tarvitsevan panostuksia sosiaali-seen ja henkiseen työhyvinvointiin. Työurien edettyä fyysisen työhyvin-voinnin tarve luonnollisesti kasvaa

MARTIN STENBERG

FT Martin Stenberg on toiminut koulutuksen ja kehittämisen osa-alueilla ammatillisissa op-pilaitoksissa ja ammattikorkeak-ouluissa. Hän on työskennellyt myös tutkijana Helsingin yliopistossa sekä tietojohtajana useissa eri yrityksissä.

Hänen pro gradu -työnsä Helsingin yliopistossa käsitteli kansainvälistä tietojohtamista. Lisensiaattitutkimuksessaan Tampereen yliopistossa hän tutki tietoyhteiskunnan tietokäsityksiä ja tulevaisuuden osaamistarpeita. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Tampereen yliopistossa ai-heenaan Tiedon jakaminen ja tietopääoman kehittäminen.

http://acta.uta.fi/teos.php?id=1000132

AKTIVISTIEN NÄKÖKULMIA TIETOJOHTAMISEEN


T ieto on johtamisen näkökul-masta poikkeuksellisen hankala

objekti. Sen tekee hankalaksi yhtääl-tä tiedon laaja-alaisuus: ’Tieto’-kä-sitteen alle voi mainiosti niputtaa valtavan määrän asioita alkaen da-tasta ja päättyen filosofiaan (“mitä tieto on?”) tai semantiikkaan.

Hankaluutta lisää myös tiedon abstraktisuus. Tietoa on kaikkialla – se on kuin ilma, jota hengitämme. Käytännössä kaikki inhimillinen toi-minta ja päätöksenteko perustuu tietoon – vaikka emme sitä koko ajan tiedostakaan. Miten ihmeessä tällaisesta oliosta voi saada otetta?

Tietoa ja tiedolla pitää johtaa

Huolimatta noista haasteista tietoa voidaan johtaa. Sitä kannattaa ja pi-tää johtaa. Samoin tiedolla voidaan johtaa, niin että tietoa käytetään tie-toisesti päätöksenteossa ja tehtyjä päätöksiä – ja niihin liittynyttä tieto-jen käyttöä – arvioidaan myös jälki-käteen. Tietoasiantuntijat ry on ot-tanut käytännökseen sisällyttää tie-tojohtaminen-käsitteeseen nimen-omaan nämä kaksi puolta: tiedon johtamisen ja tiedolla johtamisen.

Palaan vielä tuohon ajatukseen, että tieto on kuin ilmaa, jota hengi-tämme. Jos tietojohtamista ajatel-

Työkaluja tiedon parempaan johtamiseenTEKSTI: TERO KULHA

Tämä artikkeli jatkaa Tietoasiantuntijat ry:n puheenjohtajan viime numerossa aloittamaa sarjaa tietojohtamisesta. Tietojoh-taminen on laaja ja abstraktisuutensa takia haastava yleisjoh-tamisen osa-alue. Koska tiedon merkitys kasvaa koko ajan, on tärkeää saada käyttöön sopivia työkaluja. Esittelen tässä artik-kelissani pari työkalua tiedon parempaan hallintaan. Näistä on hyvä aloittaa.

laan fysiikan termein, tiedon johta-misen tarkoitus olisi muuttaa tiedon olomuotoa. Ilma (tai happi) on ai-neen kaasumainen olomuoto, jossa molekyylejä on harvassa ja ne voivat yleensä liikkua toisistaan riippumat-tomasti. Kaasumainen olomuoto on kaoottista, mikä tiedon tapaukses-sa ilmenee hallitsemattomana tie-totulvana.

Tieto paremmin hallittavaksi

Vielä muutama vuosikymmen sitten tiedon saatavuus ja löydettävyys oli päätöksentekijän haasteena. Tänään useimpien ammattilaisten ja organi-saatioiden ”tieto-ongelmana” on tie-don suuri määrä ja hajanaisuus. Tie-tojohtamisen tavoitteena tulee olla olomuodon muuttaminen kaasusta nesteeksi. Nesteessä molekyylit voi-vat liikkua, mutta rajoitetummin ja niin, että ne vaikuttavat muihin mo-lekyyleihin enemmän kuin kaasus-sa. Aine (tai tieto) muuttuu parem-min hallittavaksi.

Entä tiedon tiivistäminen (fysii-kassa kiteyttäminen) edelleen kiin-teään olomuotoon? Sellainen tieto-han vasta hallittavaa olisi. Joltain osin edelleen kiteyttäminen kannat-taa ja niin tapahtuukin esimerkiksi tietokannoissa, mutta kokonaisuu-

dessaan tieto on luonteeltaan liian hallitsematonta, jotta se kaikki sopi-si tietokantojen kiinteään olomuo-toon.

Mitä organisaatio voi tehdä tie-don johtamisen saralla lisätäkseen tiedon hallittavuutta. Esittelen tässä kaksi konseptitason työtapaa, joista

Useimpien ammattilaisten ja organisaatioiden ”tieto-ongelmana” on tiedon suuri määrä ja hajanaisuus.

on apua. Ensimmäinen on tiedon jalostamisen prosessiympyrä, jo-ka on ylimmällä tasolla kuvattu kaa-viossa 1.

Kuvattu prosessi on ylimmäl-lä tasollaan varsin yksinkertainen ja ”itsestään selvä”. Tuollainen pro-sessi voidaan erottaa minkä tahan-sa päätöksenteon taustalla. Päätös-tilanteesta riippuen prosessi pyö-rähtää ympäri minuutissa tai puo-lessa vuodessa.

Prosessia voidaan käyttää hyväk-si, kun halutaan kehittää tiedon ja-lostamista päätöksenteon avuksi.

Tässä itsenäisten artikkeleiden kokonaisuudessa Tietoasiantuntijat ry:n jäsenet avaavat omaa näkökulmaansa tietojohtamiseen. Kussakin artikkelissa käsitellään kirjoittajan valitsemaa osateemaa, jonka he kokevat itselleen läheiseksi.


Ainakin merkittävissä päätöstilan-teissa prosessin eri vaiheet kannat-taa tunnistaa ja arvioida, toimiiko tiedon keruu ja jalostaminen päätök-senteon tueksi halutulla tavalla. On-ko jokin prosessin vaihe organisaa-tiossamme rikki?

Tilannekuvalla saadaan tärkeä tieto näkyväksi

Edellä esitelty malli toimii hyvin ti-lanteissa, joissa voidaan tunnistaa kohtalaisen selkeitä päätöstilanteita.

Tärkeintä on oivaltaa, että tietojohtamista voi kehittää konkreettisella tasolla.

Tämä on tyypillistä esimerkiksi julki-sella sektorilla ja suurissa organisaati-oissa. Tietojohtaminen on kuitenkin muutakin kuin tietojen jalostamista eksplisiittisiin päätöksentekopistei-siin. Toinen hyödyllinen konseptu-aalinen apuväline tiedon parempaan hallintaan on tilannekuva, josta on karkea esimerkki kaaviossa 2.

Tilannekuvan tavoitteena on ek-splisiittisesti kuvata se, mikä tieto on tärkeää oman johtamisen kannalta ja mistä tuo tieto on saatavissa. Tilanne-

kuvan voi luoda yksinkertaisesti jol-lain MindMap-työkalulla. Tämäkin on helposti ymmärrettävä konsepti, mutta toisaalta hyvin hyödyllinen – ja silmiä avaava – tapa saada omaa tie-totulvaa hallintaan.

Kun omaa mallia rakentaa, kan-nattaa lähteä liikkeelle puhtaasti tie-dosta eikä miettiä asiaa aluksi lain-kaan tekniikan kannalta. Ainakin osa tiedoista kertyy (epä-)säännöllisistä tapaamisista, ammattilehdistöstä tai jopa käytäväpuheista (esim. oman tii-min ilmapiiri). Tietyt asiat saadaan varmasti järjestelmistä tai verkosta. Tilannekuva on siis konseptina laa-jempi asia kuin johdon työpöytä tai dashboard. Nämä voivat toki olla tär-keitä lähteitä tilannekuvan tiedoille.

Astetta haastavampaa, mutta toi-saalta hyödyllisempää on luoda kol-lektiivinen tilannekuva ja visuali-soida se. Tällainen on aivan vakiin-tunut käytäntö sotavoimissa ja usein myös erilaisissa katastrofitilanteissa. Sitä kannattaisi hyödyntää myös vä-hemmän dramaattisissa ympyröissä johdettaessa organisaatiota yhdessä.

Tietojohtaminen on laaja ja abst-raktisuutensa takia haastava. Tiedon merkityksen edelleen kasvaessa yk-silöille ja organisaatioille on tärkeää saada käyttöön työkaluja tiedon pa-rempaan hallintaan. Artikkelissa esi-tellyillä voi aloittaa. Tärkeintä on kui-tenkin oivaltaa, että tietojohtamista voi kehittää konkreettisella tasolla.

Kirjoittaja on Eeranka Oy:n toimitusjohtaja ja Tietoasiantuntijat ry:n hallituksen jäsen.

KAAVIO 2 Esimerkki henkilökohtaisesta tilannekuvasta

KAAVIO 1 Tiedon jalostamisen prosessi


Pelillistäminen ei saa olla pelkkää pintaaTEKSTI: VILLE WITTENBERG

Pelillistämisessä esimerkiksi op-pimistilanteesta luodaan vuo-

rovaikutteinen ja houkutteleva tuo-malla toimintaan pelien elementte-jä ja pelisuunnittelun malleja. Myös monimutkaisista ja hankalista työ-prosesseista voidaan tehdä vaiheis-tettu kokonaisuus, jossa järjestelmä ohjaa käyttäjää ja antaa tälle väli-töntä palautetta etenemisestä. Täl-löin hyödynnetään peleistä tuttua tasoissa etenemisen mallia. Käyt-täjälle (pelaajalle) jää mahdollisuus valita etenemistapa, mutta hän silti suorittaa ennalta määrättyä tehtä-vää rajatussa todellisuudessa.

Peli on leikin muoto

Peli on järjestelmä, jossa pelaajat vapaaehtoisesti sitoutuvat kei-notekoisen konfliktin ratkaise-miseen. Tätä konfliktia määrit-tävät pelin säännöt ja ratkaisusta seuraa mitattava lopputulos. Ky-seessä on siis usein hyvinkin ma-temaattinen ja logiikkaan pohjau-tuva rakenne, jonka perimmäinen tarkoitus on viihdyttää pelaajaa. Peli antaa pelaajalleen mahdol-lisuuden kehittyä ja osoittaa ky-kynsä järjestelmän hallitsijana. Kaikki pelit sisältävät nämä pe-ruspiirteet. Olipa sitten kyseessä

Pelillistettyjen palveluiden avulla on erittäin tehokasta tarjota uutta tietoa ihmisille.

Sandbox on esimerkki, jossa talonrakentamisen teoriatiedon osaamista testataan virtuaali-sessa ympäristössä pelaamalla. Etenkin työturvallisuusasioita voidaan korostaa näyttämällä huolimattomuuden seuraukset.

Peli on väline, joka haastaa ihmisen ylittämään itsensä ja tarjoaa onnistumisen kokemuksia. Pelil-listäminen tarkoittaa pelien tehokeinojen tuomista muihin ympäristöihin ja tilanteisiin. Digitaalisten pelijärjestelmien mekaniikat voidaan siirtää myös reaalimaailman toimintamalleiksi.

jalkapallo, tiedeolympialaiset tai Pac-Man.

– Peleihin liittyvä haasteelli-suus, vaikeus ja mahdottomalta tuntuvat ongelmatilanteet altis-tavat epäonnistumiselle. Peliä op-piessaan pelaaja tekee virheitä ja ke-hittyy. Huomaamattaan hän myös omaksuu ratkaisulähtöisiä toimin-tamalleja, jotka soveltuvat elämän jokaiselle osa-alueelle. Erehtymi-nenhän on oppimisen kannalta

välttämätöntä, korostaa pelitohto-ri Tony Manninen, LudoCraftin toi-mitusjohtaja.

Ihminen on kautta historian ko-kenut tarpeen leikkiä ja pelata. Leik-ki on olennainen osa toimintaam-


me kaikissa kulttuureissa maanosas-ta ja etnisestä taustasta riippumatta. Pelit edustavat yhtä leikin muotoa. Ne tarjoavat haasteita ja onnistumi-sen kokemuksia meille kaikille. Digi-taalisten pelijärjestelmien mekaniikat ovat siirrettävissä myös reaalimaail-man toimintamalleiksi, jolloin syn-tyy takuuvarmasti osallistava, haas-tava, palkitseva ja motivoiva palvelu tai opetusratkaisu.

Peli motivoi, haastaa, kannustaa

Pelien ja pelillisten toimintameka-niikkojen avulla ihminen oppii ym-märtämään monimutkaisiakin jär-jestelmiä yritys-erehdys –prosessin kautta. Samoin pelaaja oppii yhteis-työtä, tilannetietoisuutta (situational awareness) ja isojen kokonaisuuksien oivaltamista sekä luomaan strategioi-ta ja testaamaan niitä. Pelit myös ke-hittävät ihmisten valikoivaa visuaalis-ta huomiokykyä (visual selective at-tention).

Peleillä voi-daan pelas-taa maailma, LudoCraftin toimitusjohta-ja, pelitohtori Tony Manni-nen uskoo.

LudoCraft on intohimoisten peliammattilaisten studio

LudoCraft on 20 intohimoisen peliammattilaisen muodostama oululainen pelistudio. Pelintekijöi-den tiimi koostuu monialaisesti pelialan, digitaali-sen median ja sisältötuotannon osaajista, joilla on vuosien kokemus haastavista suunnittelu-, tuotan-to- ja koulutustehtävistä. Käytännössä he toteut-tavat kustannustehokkaasti tietokone- ja konsoli-pelejä mistä tahansa aiheesta. Tekemisissään he ei-vät ole kaihtaneet kokeellisuutta tai kykyä nähdä ja tehdä asiat valtavirrasta poikkeavasti. Pelit tarjo-avat huvia ja hyötyä tasapainoisena ja esteettisenä kokonaisuutena. LudoCraftin vahvuus on yhteis-toiminnallisissa peleissä, joiden pelaaminen auttaa valjastamaan ilon, energian, luovuuden ja motivaa-tion toimintaa kehittäviksi ratkaisuiksi. Yhtiön yli-opistollinen tutkimusryhmätausta on luonut vah-vaa osaamista ja välineistöä erilaisten tutkimus- ja kehittämishankkeiden suorittamiseen.

LudoCraft on suunnitellut, kehittänyt ja tuot-tanut yli 50 peliä, virtuaaliympäristöä ja koulutus-sovellusta vuodesta 2006. Palkintoja on tullut niin kotimaisista kuin kansainvälisistäkin kilpailuista. (www.ludocraft.com)

Tony Mannisen kirja pelisuunnittelusta: http://www.ludocraft.com/pelisuunnittelija/

Pelien tapahtumat on usein kä-sikirjoitettu etukäteen, ja töissäkin useimpien rutiinitehtävien tavoit-teet ja toimintatavat ovat ennalta määrättyjä. Merkityksellinen sisäl-tö kuitenkin saa ihmisen motivoitu-maan. Kun pelien avulla esimerkiksi opetetaan jotain, on tärkeää, että ih-minen saadaan pidettyä innostunee-na ja aktiivisena. Hänellä pitää olla va-paus tehdä valintoja, vaikka ympäris-tö onkin rajattu. Pelillistetyn toimin-nan vapaus mahdollistaa, että ihmi-nen saa sivistystasoaan laajennettua ohjatusti mutta kuitenkin omien va-lintojensa kautta.

–Pelillistettyjen palveluiden avul-la on siis erittäin tehokasta tarjota uutta tietoa ihmisille. Pakollisek-si koetuista asioista saadaan tehtyä houkuttelevia. Kompleksinen maa-ilma on helppo jäsentää pelimäises-sä ympäristössä, joka on simulaatio-malli todellisuudesta. Pakonomai-nen suorittaminen muuttuu aktiivi-

seksi toiminnaksi ja kokemuksiksi, Manninen tiivistää.

Pelillistäminen on pahimmillaan vain ulkoinen motivaattori

Pelillistämisellä on perinteisesti tar-koitettu sitä, että johonkin toimin-taan tuodaan motivaattoreiksi ulkoi-sia elementtejä. Keinoja tähän pinta-tason pelillistämiseen ovat esimer-kiksi pisteyttäminen, tasojen mittaa-minen, edistymispalkit, virtuaaliset palkinnot, tulostaulut ja statusver-tailut käyttäjien välillä. Jos halutaan pelien hyödyt tehokkaasti todelliseen käyttöön, pitää koko toiminta ajatel-la uudella tavalla. Pelillisyyden pitää vahvistaa ja korostaa toiminnan sisäl-lön merkityksellisyyttä.

–Ihminen haluaa perusolemuk-seltaan olla hyödyllinen. Peli media-na kanavoi ja mahdollistaa tämän. Se luo syvämerkityksiä, jotka monista työprosesseista ovat kadonneet, kun tilalle on tullut suorittaminen selviy-

http://www.ludocraft.com

http://www.ludocraft.com/pelisuunnittelija/

Suupeli on pelimäinen suuhygienian oppimateriaali. Siinä on mallinnettu ja esitetty koko toiminnan prosessi kohderyhmälle parhaiten sopivalla tavalla. Koko asia on tehty uudeksi peliksi eli ei ole vain digitalisoitu vanhaa tapaa. Näin asia voidaan omaksua kokemalla pelkän katsomisen, kuuntelemisen tai lukemisen sijaan.


tymisen sijaan, Manninen painottaa ja jatkaa.

–Eloonjääminen ei ole enää tie-toyhteiskunnassa kiinni päivittäisen työtehon laadusta, kuten ennen on agraarikulttuureissa tai nomadisteilla ollut. Syvätason pelillistämisellä voi-daan kuitenkin näyttää toiminnan hyödyt tekijälle ja ohjata tekeminen haluttuun suuntaan. Peli ei kuiten-kaan pelasta, jos ihminen ei koe esi-merkiksi työtään mielekkääksi.

Pelillisillä pintakeinoilla voidaan siis näyttää asioita mutta innostus ei kanna kauas, jos aihe ei sytytä. Pe-limäisyydellä eli syvätason pelillis-tämällä voidaan tekemisen merki-tyspotentiaali saada konkreettises-ti osaksi ihmisen työn arkea. Silloin ei vain esitetä asioita uudella taval-la vaan ne tehdään houkuttelevam-

Audiovisuaalisen viestinnän ammattitut-kinnon peligrafiikan osaamisalan ensim-

mäiset 14 tutkinnonsuorittajaa on valmistunut keväällä 2015 AEL:stä. Tutkinto on uusi toisen asteen ammattitutkinto.

– Kasvavalla pelialalla tarvitaan mm. oh-jelmoijien lisäksi grafiikan osaajia, joilta edel-lytetään pelihahmojen ja erilaisten efektien ja taustojen suunnittelua. Peligrafiikan osaami-salalta valmistuneet soveltuvat pelialalle juu-ri näitä graafisen suunnittelun taitoja vaati-viin tehtäviin, kuten esimerkiksi 3D-mallinta-jiksi, konseptikuvittajiksi (3D, 2D), environme-nt artisteiksi ja teksturointiin, kertoo AEL:ssä peligrafiikkaa kouluttava Miikka Lyytikäinen.

– Tutkinto koostuu pakollisista ja valinnai-sista osista ja se sisältää peligrafiikan keskei-set osaamiset; peligrafiikan tuotantoympäris-tössä ja -prosessissa toi mi minen, 2D-grafiikan toteuttaminen, 3D-gra fiikan toteuttaminen, käyttöliittymägrafii kan to teut taminen ja peli-automaation toteuttaminen, kertoo koulutus-asiantuntija Leena Niiva AELstä.

Peliala kasvaa

AEL:n Audiovisuaalisen viestinnän ammattitut-kinnon peligrafiikan osaamisalalle hakeutuneis-ta noin 1/3 pääsee opiskelemaan. Hakijat va-litaan osaamisen ja haastattelujen perusteella.

Peliala on kasvava ala. Pelialan kattojärjestö Neogames on arvioinut Suomen pelitoimialan ydintoimintojen (pelinkehitys ja pelipalvelut) lii-kevaihdon olleen vuonna 2014 noin 1800 mil-joonaa euroa.

Ensimmäiset peligraafikot valmistuivat

min ja monipuolisemmin kuin en-nen. Pelin avulla tekeminen jäsenne-tään palasiksi, jolloin ihmiselle syn-tyy halu haastaa itsensä.

–Olennaista pelillistämisessä on, että järjestelmä antaa välitöntä pa-lautetta. Tehtävät luodaan tarkoi-tuksellisesti vaikeiksi, mutta samal-la tuetaan ihmisen onnistumista eli tavoitteiden saavuttamista. Haaste-tasoa kasvatetaan matkan edetes-sä tekijän osaamisen mukaan, jol-loin kehitys tulee sopivina kokonai-suuksina. Näin pelimäinen prosessi auttaa ihmistä tunnistamaan omia heikkouksia ja vahvuuksia. Kun toi-minta on mitattavaa ja vertailtavaa, ihminen motivoituu kehittymään, Tony Manninen alleviivaa pelien olennaisinta hyötyä.


KUVA 1. Verkostoanalyysi ehdokkaiden keskinäisistä seuraamissuhteista Twitterissä.

Eduskuntavaalit ja ehdokkaiden sosiaalinen verkosto TwitterissäTEKSTI: HARTO PÖNKÄ

Sosiaalisella medialla oli en sim-mäistä kertaa iso rooli edus-kuntavaaleissa. Twitter-mikro-blogipalvelun käyttäjätunnus oli yli 1000 ehdokkaalla eli lähes puo-lella kaikista ehdokkaista. Sosiaa-lisen verkoston analyysi tuo esiin, millainen merkitys ehdokkaiden asemalla Twitter-verkostossa oli vaaleissa menestymiselle. Vaalien jälkeen tehty verkostoanalyysi puolestaan osui oikeaan hallitus-neuvotteluihin mukaan pääty-neistä puolueista.

Ehdokkaiden verkostoanalyysis-sä oli mukana kaikkiaan 1019

Twitter-tunnusta. Ensimmäinen tie-tojen keruu tapahtui ohjelmallises-ti Twitterin ohjelmistorajapinnan kautta maaliskuun alussa. Sen pe-rusteella eniten Twitteriä käyttäviä ehdokkaita oli kokoomuksella (158), jonka jälkeen tulivat SDP (154), vih-reät (147), keskusta (146), vasem-mistoliitto (111) ja perussuomalai-set (101). Myös kristillisdemokraa-teilla (60), RKP:llä (53) ja piraatti-puolueella (48) oli kokoonsa nähden runsaasti Twitterin käyttäjiä. Ehdo-

kaslista ei kuitenkaan ollut täydel-linen.

Ei ole sattumaa, ketkä seuraavat toisiaan ja ketkä eivät

Ehdokkaiden yhteenlaskettu seu-raajamäärä oli jonkin verran yli mil-joona. Näistä ehdokkaiden keski-näisiä seuraamissuhteita oli 47751. Verkostoanalyysi tehtiin nimen-omaan ehdokkaiden keskinäisten seuraamissuhteiden perusteella. Gephi-ohjelmalla tehty verkosto-kartta on kuvassa 1.


seen verkostokartassa. Luonnollises-ti näin saatu tulos ei ole täydellinen, vaan pikemminkin suuntaa antava.

Verkostokartan perusteella voi-daan tehdä johtopäätöksiä yksittäi-sistä toimijoista. Tietojen keruu teh-tiin sattumalta samaan aikaan, kun Juhana Vartiainen (@filsdeproust)

teella luulla samaksi puolueeksi ja Carl Haglundia (@Calle_Haglund) yhdeksi kokoomuksen kärkinimeksi.

Keskeinen sijainti verkostossa ennusti vaalimenestystä

Viimeinen tiedonkeruu tehtiin pää-osin pari päivää vaalien jälkeen. Tar-kastelu paljastaa, että keskeinen si-jainti ehdokkaiden välisessä Twit-ter-verkostossa ennusti voimakkaas-ti eduskuntavaaleissa menestymistä. Kuvassa 2 kaikki valituiksi tulleet eh-dokkaat on merkitty punaisella.

Viidestäkymmenestä verkos-toanalyysin perusteella vaikutusval-taisimmasta (eigenvector centrality -algoritmilla mitattuna) ehdokkaas-ta 41 (eli 82 %) valittiin eduskun-taan ja varalle sijoittui kaksi ehdo-kasta. Seuraajamäärän mukaan vii-destäkymmenestä suosituimmasta ehdokkaasta läpi pääsi 38 ehdokas-ta (76 %).

Kaikkiaan 200 eduskuntaan va-litusta ehdokkaasta Twitteriä käytti 159 eli 79,5 %. Kuvassa 3 on verkos-tokartta näistä ehdokkaista. Tässä analyysissä ei ole huomioitu sitä, et-tä kaikki valitut ehdokkaat eivät ota vastaan kansanedustajan tehtävää, vaan tarkastelussa on nimenomaan vaalituloksen aikainen tilanne.

Keskeisin asema verkostossa on Eero Heinäluomalla (@EeroHeina-luoma). Muita eniten vaikutusval-taa omaavia kansanedustajia ovat Juha Sipilä (@juhasipila), Alexander Stubb (@alexstubb), Antti Kaikko-nen (@anttikaikkonen) ja Jutta Ur-pilainen (@JuttaUrpilainen).

Sipilän vaikutusvalta perustuu siihen, että muut vaikutusvaltaiset toimijat seuraavat häntä. Kaikkosen asema puolestaan perustuu suureen seuraajamäärään, sillä jopa 117 eli 74 % muista eduskuntaan valituis-ta seuraa häntä. Stubbilla seuraajia on runsaasti, mutta suurin osa heis-tä on kokoomuslaisia. Heinäluomal-la on tässä joukossa lähes yhtä pal-jon seuraajia kuin Stubbilla, mut-ta häntä seurataan tasaisemmin eri ryhmistä.

Värit kuvaavat verkoston eri ryh-miä – käytännössä puolueita. Ver-koston keskelle sijoittuvilla ehdok-kailla on tasaisimmin seuraajia kai-kista puolueista. Vastaavasti reu-noilla olevilla ehdokkailla ei ole juu-rikaan seuraajia muista puolueista. Sama pätee puolueisiin kokonai-suuksina: mitä kauempana eri puo-lueiden ehdokkaat ryhminä ovat toi-sistaan, sitä kauempana ne todella ovat Twitterin sosiaalisessa verkos-tossa. Verkostoanalyysi näyttää täs-sä suhteessa tuottavan tutun oikeis-to-vasemmisto-jaon.

Verkostoanalyysin käyttö eh-dokkaiden tarkastelussa perustuu ajatukseen, että sosiaalisen medi-an palveluissa muodostuvat verkos-tot ilmentävät ainakin jossain mää-rin todellisia vaikuttamissuhteita ja niihin liittyviä ilmiöitä. Ei ole sat-tumaa, ketkä seuraavat Twitterissä toisiaan ja ketkä eivät. Henkilöstä kertoo paljon, ketkä häntä seuraa-vat ja keitä hän itse seuraa. Eri toimi-joiden suhteet yhdessä vaikuttavat yksittäisten ehdokkaiden sijoittumi-

Eduskuntaan valituista 200 ehdokkaasta Twitteriä käytti 159 eli 79,5 %.

KUVA 2. Valituiksi tulleet ehdokkaat Twitter- verkostossa, merkitty punaisella.

kertoi siirtymisestään SDP:stä kokoo-mukseen. Mikäli tietoa ei olisi ehti-nyt tulla julkisuuteen ensin, sen oli-si voinut ennakoiden verkostoanalyy-sin tuloksesta, sillä Vartiainen on sel-västi lähempänä muita kokoomuksen ehdokkaita kuin demareita.

Eräs kiinnostava tulos on kokoo-muksen ja RKP:n ehdokkaiden lähei-syys. Niiden muodostamaa kokonai-suutta voisi verkostokartan perus-


HARTO PÖNKÄ (KM) on sosiaalisen median asiantuntija, kouluttaja ja yrittäjä. Hän työskentelee yrityksessään Innowisessa, joka tarjoaa digitaalisen median ratkaisuja sekä ylläpitää ja kehittää Purot.net-yhteistyö- ja oppimisalustaa. Lisäksi Pönkä tunnetaan aktiivisena bloggaajana, ja hänen kirjoittamansa Sosiaalisen median käsikirja julkaistiin marraskuussa 2014. Yritys: http://www.innowise.fi/ Blogi: https://harto.wordpress.com/

Ketkä verkostoituneet keiden kanssa?

Analyysin perusteella näyttää siltä, että Twitterin käyttö auttoi eniten nuoria ehdokkaita pääsemään edus-kuntaan. Kaikki 14 alle 30-vuo tiasta uutta kansanedustajaa käyt tää Twit-teriä. Tarkasteltaessa Twitterin seu-raajamäärien ja saatujen äänien vä-listä korrelaatiota, Pearsonin korre-laatiokerroin on alle 30-vuotiaiden kohdalla 0,73, kun se kaikkien va-littujen ehdokkaiden osalta on 0,53. Esimerkiksi Li Andersson (@lianders-son), Emma Kari (@EmmaKari), An-tero Vartia (@anterovartia) ja Susanna Koski (@susannakoski) kampanjoivat aktiivisesti Twitterissä.

Eduskuntaan valittujen ehdokkai-den verkoston ryhmittely tehtiin si-ten, että tuloksena oli neljä suunnil-

Twitterin käyttö auttoi eniten nuoria ehdokkaita.

KUVA 3. Verkostokartta eduskuntaan lopulta valituis-ta, 159 Twitteriä käyttäneestä ehdokkaasta.

leen samankokoista ryhmää. Kokoo-muksen ja RKP:n edustajat sijoittui-vat nyt samaan ryhmään, mistä oli viitteitä jo edellä. Sen sijaan oli yllä-tys, että vihreiden ja vasemmistolii-ton edustajat muodostavat yhtenäi-sen ryhmän. Myös perussuomalais-ten ja kristillisdemokraattien edus-tajat ovat tässä analyysissä löytä-neet toisensa. Sen sijaan keskustan ja SDP:n edustajat eivät sekoitu ryh-mittelyssä muihin puolueisiin.

Verkostoanalyysin perusteella ei ollut yllätys, että Juha Sipilä (@juha-sipila) valitsi keskustan kanssa halli-tusneuvotteluihin perussuomalaiset ja kokoomuksen. Ne sijoittuvat ver-kostokartassa keskustan lähelle toi-sin kuin SDP ja Antti Rinne (@Antti-Rinnepj).

http://www.innowise.fi/

https://harto.wordpress.com/


Suomen suosituimmat sosiaali-sen median kanavat ovat: Face-

book 2,4 miljoonaa käyttäjää, You-Tube 2,0 miljoonaa ja WhatsApp 1,6 miljoonaa käyttäjää. Näiden jäl-keen tulevat Wikipedia, Skype, Ins-tagram, Google+, Twitter, LinkedIn, Google Drive ja Suomi24, joiden suuruusjärjestys ei ole aivan selvää.

Vuoden merkittävin uutinen so-siaalisen median käytössä on, et-tä WhatsApp nousi kuin tyhjästä yhdeksi suosituimmista palveluis-ta: noin 37 prosenttia suomalais-ta käytti sitä ja alle 25-vuotiaista määrä oli jo yli 80 prosenttia. Edel-lisenä vuonna sen käyttöä ei edes tilastoitu, joten se on noussut suo-sioon todella nopeasti. Ilmiö kertoo hyvin sosiaalisen median maailmas-ta, jossa muutos on jatkuvaa ja no-peaakin. Maailmalla WhatsAppin käyttäjiä on jo noin 800 miljoonaa.

Nuoret siirtyvät uusiin palveluihin

Toinen merkittävä tieto oli se, että Facebookin käyttö oli hieman vä-hentynyt nuorten keskuudes-sa, lasku alkoi näkyä loppusyksyl-

WhatsApp pomppasi suosituimpiin sosiaalisen median palveluihinTEKSTI: HELENA BERG

Sosiaalisen median palvelu WhatsApp nousi kuin tyhjästä vuonna 2014 Suo-men kolmen suosi-tuimman some-pal-velun joukkoon: vuo-den lopussa käyttä-jiä oli 1,4 miljoonaa ja määrä kasvaa koko ajan.

lä 2014. Silti Facebook on edelleen erittäin suosittu. Noin 90 prosent-tia 15–24-vuotiaista, 82 prosenttia 25–34-vuotiaista ja 63 prosenttia 35–49-vuotiaista suomalaisista on Facebookissa. Myös iäkkäämpi väki on löytänyt palvelun: 50–64-vuoti-aista sitä käyttää jo 38 prosenttia ja yli 64-vuotiaistakin 21 prosenttia.

Maailmalla on kaiken kaikkiaan 1,39 miljardia Facebookin käyttäjää, heistä noin 890 miljoonaa käyttää palvelua päivittäin. Yhä useammin palvelua käytetään mobiilisti.

Sitä mukaa kun vanhempi vä-ki löytää sosiaalisen median, suun-taavat nuoret katseena uusiin pal-veluihin – sellaisiin kuin esimerkik-si Ask.fm, Snap Chat, Kik Messen-ger, Tumblr.

Twitter-tilejä Suomessa on noin 280 000, vuodessa kasvua noin 20 prosenttia. Noin 48 000 suomalais-ta twiittaa vähintään kerran viikos-sa. Vaikka käyttäjien määrä on melko vaatimaton joihinkin muihin palve-luihin verrattuna, on Twitter kana-vana merkittävä, koska käyttäjissä on paljon esimerkiksi asiantuntijoi-ta, johtajia, poliitikkoja sekä median edustajia. Twitteriä on myös syytet-ty elitismistä: ”Twitterissä keskuste-lee Suomen eliittien eliitti”, kerrot-tiin mediassa helmikuussa 2015.

Tuolloin julkaistu tutkimus kertoi, että Twit-teristä on muodostunut uusi foorumi eliittien väliselle kommunikaatiolle.

Yhä iäkkäämmät löytävät sosiaalisen median

Työasioissa sosiaalista mediaa käyttävät eni-ten valtion ja yksityisen sektorin ylemmät toi-mihenkilöt. Sosiaalisen median käyttö liittyy tiedonhankintaan, jakamiseen, uuden oppimi-seen ja yhteistyösuhteisiin.

Twitter ja LinkedIn keskittyvät työhön liit-tyviin asioihin. LinkedInissä on maailman laa-juisesti 347 miljoonaa rekisteröitynyttä käyt-täjää, joista noin 186 miljoonaa on aktiivisia vähintään kuukausittain.

Vasta noin puolella suomalaista yrityksistä on strategia sosiaalisen median hyödyntämi-selle. Eniten yritykset jakavat sisältöjä Face-bookiin, YouTubeen, LinkedIniin ja Twitte-riin. Muualla maailmassa yritykset hyödyntä-vät kaikkia sosiaalisen median kanavia enem-män kuin Suomessa.

Sosiaalinen media keski-ikäistyy Suomes-sa, jopa eläkeläistyy: jo 50 prosenttia suoma-laisista 65–74-vuotiaista seuraa vähintään vii-koittain jotain some-kanavaa. Nuorimmassa ikäluokassa, 9–15-vuotiaat, sosiaalista mediaa käyttää päivittäin noin 80 % prosenttia.

Myös blogit elävät ja voivat hyvin, niitä lue-taan yhä enemmän, vaikka joku vuosi sitten en-nustettiin niiden kuolevan. Blogilista.fi-palve-luun tuli yli 6000 uutta blogia viimeisten vajaan vuoden kuluessa. Suomen luetuimmat blogit ovat muoti- ja lifestyleblogeja.

Suomalaisessa Wikipediassa on yli 280.000 käyttäjää ja noin 360.000 artikkelia. Alkuvuo-den vertailun mukaan käyttäjien määrä oli las-kenut vuoden takaisesta noin 20 prosenttia.

LÄHTEET

• Pönkä, Harto, Sosiaalisen median käsikirja. Docen-do 2014.

• Pönkä Harto, Sosiaalinen media 02/2015. 26.2.2015, http://www.slideshare.net/

• Twiittien politiikkaa – demokratia, edustus ja ta-sa-arvo politiikan uusissa verkkojulkisuuksissa. Helsingin Sanomain Säätiö. 2015.

Työasioissa sosi-aalista mediaa

käyttävät eniten valtion ja yksi-tyisen sektorin ylemmät toimi-

henkilöt.

http://www.slideshare.net/


V anhan, mutta edelleen päte-vän sanonnan mukaan totuus

on sodan ensimmäisiä uhreja. To-tuutta muokataan omien taisteluin-non ylläpitämiseksi ja vihollisen lan-nistamiseksi. Kysymys ei ole moder-nin sodankäynnin ulottuvuudesta, vaan ikiaikaisesta taktiikasta. Kuka-pa meistä ei olisi kuullut vanhan tes-tamentin tarinaa, jossa kuvataan hei-veröisen Daavidin ja ronskin Goljatin välistä kaksintaistelua. Olemme oppi-neet, että paimentolaisen asussa tais-teluun ryhtynyt Daavid päihitti pääs-tä varpaisiin aseistautuneen Goljatin linkoamalla kiven tämän otsaan.

Disinformaatio tarkoittaa hämää-mismielessä tuotettua ja harhaanjoh-tavaa tietoa. Lievimmillään disinfor-maatio ilmenee toimintana, jossa jos-takin asiaintilasta kerrotaan vain osa-totuus. Jyrkimmillään kysymys on tarkoituksellisesti vahingoittamis-mielessä tapahtuvasta ilmeisten to-

siasioiden kääntämisestä päälaelleen. Sopivalla informaation ja disin-

formaation sekoituksella muoka-taan maaperää ja oikeutetaan erilai-

Missä on informaatio, jonka olemme hukanneet disinformaatioon?TEKSTI: HARRI JALONEN

sia operaatioita myös 2000-luvun kriiseissä. Presidentti Putinin mu-kaan Venäjällä ei ole mitään teke-mistä Ukrainan tapahtumien kans-sa, vaan kysymys on fasistisen Kio-van valtaapitävien manööveristä ujuttaa Ukraina osaksi lännen ta-lous- ja puolustusjärjestelmiä. Tie-toisen huoleton suhtautuminen to-siasioihin ei tietenkään ole venäläis-ten yksinoikeus. Myös Yhdysvallois-sa osataan tosiasioiden tietoinen hämärtäminen. Esimerkkinä Irakin vastainen operaatio vuonna 2003, joka nykykäsityksen mukaan perus-tui merkittäviltä osin Irakin joukko-tuhoseita koskeviin tiedustelutietoi-hin, joiden paikkansapitävyys ky-seenalaistettiin jo tuoreeltaan mo-nien aikalaisasiantuntijoiden kes-kuudessa.

Sosiaalinen media on disinformaation valtatie

Me ihmiset olemme aina olleet per-soja uskomaan faktojen ohella erilai-sia tarinoita. Psykologinen tutkimus on osoittanut, että mitä paremmin tarinan välittämä informaatio sopii vastaanottajansa maailmankuvaan, sitä todennäköisemmin vääräkin in-formaatio menee todesta. Kun maa-ilmankuva on riittävän kapea, on se valmis vastaanottamaan hyvinkin vi-noutunutta informaatiota.

Ihmismielen vajavaisuudet an-tavat mahdollisuuden monenlai-sille manipulaatioille. Siksi ei ole-

kaan yllätys, että informaation rä-jähdysmäisen kasvun ohella myös disinformaation määrä lisääntyy nopeasti. Erilaiset puolitotuudet, kuten tutkimuksen kaapuun puetut selvitykset sekä ideologiset uskomukset ja uskonnollisesti motivoituneet maailmankuvat saavat ennennäkemätöntä julkisuutta. No-belisti T. S. Eliotia mukaillen onkin paikallaan kysyä, missä on informaa-tio, jonka olemme hukanneet disin-formaatioon.

Sosiaalinen media on kuin tehty disinformaation levittämiselle. So-siaalisessa mediassa julkaisukynnys on tunnetusti matala. Tämä johtuu siitä, että sosiaalisessa mediassa ei ole portinvartijoita, jotka suodattai-sivat ja seuloisivat julkaistuja sisäl-töjä. Vain selkeästi lainvastaisiin si-sältöihin voidaan puuttua, muu on enemmän tai vähemmän vapaata riistaa.

Portinvartijattomuudesta seu-raa, että sosiaalisen median asia-lista muodostuu tilannekohtaises-ti ja melko sattumanvaraisesti. Sii-nä missä sanomalehtien pääkirjoi-tukset ovat eri näkökulmia huomi-oivia ja syy-seuraussuhteita laajasti pohtivia perusteltuja näkemyksiä, sosiaalisessa mediassa puheenaiheet syntyvät useimmiten yksittäistapa-usten ympärille. Jos tapaukseen liit-tyy viinaa, väkivaltaa ja seksiä, sitä todennäköisemmin se ylittää somes-sa uutiskynnyksen.

Yhä tärkeämmäksi muodostuu infor-maation suodat-taminen disinfor-maatiosta.

Sosiaalinen media on kuin tehty disinformaa-tion levittämiseen. Trollauksen ja disinfor-maation yleistyminen pakottaa katsomaan myös tiedolla johtamista uudessa valossa.


sa valossa. Enää ei riitä, että infor-maatiosta jalostetaan tietoa, vaan yhä tärkeämmäksi muodostuu in-formaation suodattaminen disin-formaatiosta. Ehkäpä tiedolla joh-tamiselle on tapahtumassa sama, mitä olemme nähneet öljyteolli-suudessa. Koska helposti hyödyn-

nettävät lähteet ovat ehtymässä, öljyä joudutaan etsimään aiempaa hankalimmista paikoista ja aiempaa monimutkaisemmalla teknologial-la. Myös tiedolla johtamisessa pika-voitot ovat historiaa.

Trollit ja disinformaation levit-tämisen yleistyminen edustavat ke-

Tiedolla johtami-sessa pikavoitot ovat historiaa.

Trollaaminen ja disinformaatio haastaa tiedolla johtamisen

Disinformaation levittämisen help-pous on erityisesti trolleille – riidan-kylväjille – kuin sadun hunajapurkki Nalle Puhille. Siihen jää kiinni, sillä se tuottaa harjoittajalleen mielihy-vää. Kysymys ei ole harmittomas-ta netin alakulttuurista, vaan kas-vavasta ongelmasta, jonka kaikkia seurauksia on vielä vaikea arvioida. Trollaamisen kannattaa suhtautua kuin mihin tahansa kiusaamiseen: käsien nostamisen ja luovuttamisen sijaan jo pieneen trollaamiseen kan-nattaa puuttua. Tämä on mahdol-lista, sillä toisin kuin koulukiusaa-misessa, joka tapahtuu usein ”nä-kymättömissä”, trollit haluavat toi-minnalleen julkisuutta.

Trollauksen ja disinformaation yleistyminen pakottaa yritykset kat-somaan tiedolla johtamista uudes-

hitystä, josta mediateoreetikko Mars-hal McLuhan kirjoitti jo 60-luvulla. McLuhanin tunnetun teesin (The me-dium is the message) mukaan eri vä-lineissä välitettävät sisällöt eivät ole niin merkittäviä kuin itse välineen vaikutukset. McLuhan ei itse ehti-nyt nähdä sosiaalista mediaa, mut-ta miehen ajatus teknologian yhteis-kunnallisista vaikutuksista kannat-taa silti ottaa vakavasti. Maailman-laajuisesti yli kolme miljardia sosiaa-lisen median käyttäjää on tekijä, jonka yhteiskunnallisista vaikutuksista olemme todennäköisesti nähneet vasta murto-osan.

Kirjoittaja on tietoja innovaatiojohtami-seen perehtynyt filosofian tohtori ja yli-opettaja Turun ammattikorkeakoulussa sekä dosentti Vaasan yliopistossa. Hän kuuluu myös Tietoasiantuntija-lehden toimituskuntaan.


T iedon määrä, muutosten nope-us, resurssien niukkuus ja tarve

yhdistää tasapainoisesti halutut vai-kutukset ja tulokset kestävään uu-distumiseen ja hyvinvointiin luovat sekä paineita että uudenlaisia mah-dollisuuksia työn tekemiselle tulevai-suudessa. On suuri tarve hahmottaa käynnissä olevat ilmiöt kokonaisval-taisesti, sillä yhteisen tahtotilan ja merkitysten aikaansaaminen on en-tistä vaikeampaa lukuisten toimijoi-den, muuttujien, nopean tiedonväli-tyksen ja useiden jakelukanavien ver-kostoissa. (ks. Kuva 1)

Jäykistä rakenteista luoviin ja kokeileviin käytäntöihin

Painopiste on siirtymässä instituu-tioista, formaaleista rakenteista ja sääntelystä yhteisten merkitysten ja ihmisten ajattelun kautta tapahtu-vaan käyttäytymisen muutokseen. Tärkeintä on tunnistaa ja valita oi-keat muutokset, johtaa niitä tehok-kaasti sekä saada henkilöstö ja asiak-kaat mukaan vaikuttamaan. Parhaita tai hyviä käytäntöjä ei enää ole, vaan luovien ja kokeilevien lähestymista-pojen tarve kasvaa. Itseohjautuvat moniosaajatiimit, roolit ja vastuut muuttuvat nopeasti päivittyvien ta-voitteiden mukaan.

Tulevaisuuden työ: paljon mahdollisuuksia – ja uhkiakin TEKSTI: MAARIT HILDÉN

Työelämän toimintaympäristö on mielenkiintoisessa muutosvaiheessa. Muutokset liittyvät digitaaliseen toimintatapaan, niukkeneviin resursseihin, kestävään ajatteluun, ikärakenteen muutokseen, dynaamisesti virtaavaan kytkeytyneeseen toimintaympäristöön sekä uudenlaiseen yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen virtuaalisissa ja verkostomaisissa yhteisöissä.

Verkostot ja eri toimijat ylittävät perinteiset organisaatio- ja työelämä-sektorit. Verkossa toimivat uudenlai-set yhteisöt, parvet, verkostot ja eko-systeemit mahdollistavat nopean tie-donvälityksen, vuorovaikutuksen, it-seohjautuvuuden ja samanhenkisten kohtaamiset. Henkilöt eri organisaa-tioista ratkovat yhteisiä ongelmia vä-liaikaisesti tai pysyvämmin. Uudet vuorovaikutusmuodot haastavat kä-sityksemme vallasta, johtamises-ta ja esimiestyöstä. Organisoitumi-sen muodot vaihtelevat tavoitteiden, merkitysten ja osallistujien motivaa-tion mukaan. Tarvitaan joustavia rat-kaisuja muuttuviin tilanteisiin.

Päätöksenteolta vaaditaan nopeut-ta ja reagointikykyä, virtuaalisia ja fyy-sisiä kohtaamispaikkoja sekä perin-teisten johtamismallien uudistamis-ta. Johtajuus on tavoitteellista jaettua yhteiskehittämistä, missä esimiesten tunneälykkäällä käyttäytymisellä ja työyhteisön ilmapiirillä on suuri mer-kitys. Kukaan ei selviä enää yksin.

Esimiestyö on rinnalla kulkemis-ta, valmentamista, palautumisen tu-kemista, yhteisistä tavoitteista kes-kustelua ja onnistumisten mahdol-listamista. Olennaista on luovuuden salliminen, kontrollin vähentäminen, vuorovaikutukseen ja kokeilevaan

kulttuuriin panostaminen. Lisäarvo ja tulokset syntyvät entisten eriyty-neiden, rutiininomaisten tehtävien sijaan yhteisöllisestä vuorovaikutuk-sesta ja osaamisesta. Ratkaisuja on te-hokkainta lähestyä uteliain, monivä-risin silmälasein eri näkökulmat ja ri-kas lopputulos mahdollistaen.

Edessä joustava, epävarma tulevaisuus

Digitaalinen toimintaympäristö muuttaa suhteemme tietoon. Tietoa syntyy kun sitä avoimesti levitetään ihmisten välisessä vuorovaikutukses-sa. Tiedon vaihto ei edellytä fyysisiä kohtaamisia, jakelukanavia on lukui-sia, tietoa ei voi enää kukaan omis-taa eikä yksin päättää sen jakamises-ta. Henkilöillä on useanlaisia omia to-dellisuuksia. Tiedon määrä ja uusiu-

tumisnopeus on valtava. Sijainnin, ti-lan ja ajan merkitys katoaa. Avoimuus, luottamus ja avoimen viestinnän mer-kitys korostuvat; samoin analysoidun, oikea-aikaisen, helppokäyttöisen tie-don saatavuus eri kohderyhmille. Asi-akkaat ovat mukana luomassa sisäl-töjä. Tulevaisuuden työelämässä epä-varmuus on luonnollinen osa elämää ja dynaamista kehittämistä. Sitä voi-daan vähentää ennakoinnilla, joko organisaatiossa itse tai hankkimalla asiantuntemusta ulkopuolelta. Työtä voidaan tukea visionäärisillä tulevai-suuskuvilla, jotka korvaavat vanhat toimintatavat.

Millaisia uusia toimintamalleja olet itse tukemassa ja edistämässä?


Kuva 1

Kuva 2

Tulevaisuuden työn tuottavuus ja hyvinvointi koostuvat neljästä avain-tekijästä. Nämä ovat työ, osaaminen, työkyky ja motivaatio (ks. Kuva 2).

Tarkkojen tehtävänkuvien ai-ka on ohi. Työntekemisen tavat, uu-

det ammatit ja toimintatavat tekevät tuloaan. Jokainen on entistä enem-män itse vastuussa omasta työstään ja elämästään. Ennakoinnilla voidaan tukea työn, tehtävien ja ammattien uudistamista, kyvykkyyksien kehit-tämistä ja uuden teknologian hyö-dyntämistä. Muutoskyvyn kasvatta-misella voidaan lisätä hyvinvointia ja työn tehokkuutta. Uudistumiseen voidaan vaikuttaa resurssien ja ra-kenteiden joustoilla, verkostomaisel-la työskentelyllä, tietoisella yhteisölli-syyden vahvistamisella, erilaisuuden ja innovaatioiden tukemisella sekä avoimella vuorovaikutuskulttuurilla.

Digitalisaatio on iso mahdollisuus

Millaista uutta osaamista tarvitaan? Miten vaikuttaa motivaatioon, ajat-telutapoihin ja asenteisiin? Pelkkä tie-don jakaminen ei enää riitä. Syvälli-sen erityisosaamisen ja yksittäisten taitojen rinnalle tarvitaan samaan maaliin pelaavia joukkueita. Nopeas-ti karttuvan tiedon kerääminen, tal-lennus ja analyysi vaativat uuden-laista osaamista. Jatkuva itsensä ke-hittäminen, yksilön ja yhteisö kyky hyödyntää kyvykkyyksiään koros-tuu. Uusi teknologia ja mobiilimaa-ilma tarjoavat uudenlaisia mahdol-

Kukaan ei selviä enää yksin.


Innovaatiovyöry tietotekniikassa muuttaa maailmaa ja liiketoimintaa

kaikilla toimialoilla. Älylaitteilla käyt-täjä pääsee palveluihin aina ja kaik-kialla. Kaikenlaiset laitteet saavat li-sää älyä Internetin avulla; asioiden In-ternetissä on enemmän laitteita kuin ihmisiä. IT-palvelujen tuotanto auto-matisoiduissa konesaleissa nivoo asiat yhteen. Nämä pilvipalvelut antavat pienillekin organisaatioille mahdolli-suuden hyödyntää massiivista tieto-jenkäsittelykapasiteettia edullisesti.

Automatisoiduissa konesaleissa tuotettavat palvelut ovat liiketoimin-nan kannalta ihanteellisia: nopeita ot-taa käyttöön, käyttötarpeen mukaan skaalautuvia, palvelut ovat aina ajan tasalla ja niiden ominaisuudet para-nevat jatkuvasti. Käyttäjä maksaa pal-veluista vain käytön mukaan ja huo-mattavasti vähemmän kuin vastaavas-ta palvelusta muilla tavoin tuotettuna.

Pilvipalvelut täyttävät EUvaatimukset

EU:n tietosuoja-asetus hyväksyttä-neen tämän vuoden aikana ja tul-lee voimaan runsaan kahden vuo-den päästä. Organisaatioiden on jo nyt valmistauduttava asetuksen voi-

Uusi standardi kuvaa yksityisyydensuojan pilvipalveluissaTEKSTI: AKI SIPONEN

Uusi standardi ISO/IEC 27018 kuvaa pilvipalvelun tuotta-jan velvollisuudet yksityisyy-densuojan toteuttamiseksi pilvipalveluissa. Organisaa-tioiden tulisi varmistaa, että heidän käyttämänsä pilvipal-velut täyttävät standardin vaatimukset.

maantuloon. Yksityisyydensuojas-tandardin ISO/IEC 27018 kuuden keskeisen periaatteen avulla on jo nyt mahdollsita todentaa, että pilvi-palvelut täyttävät tulevan asetuksen vaatimukset:

• Hallinta: asiakas määrää henkilö-tietojen käsittelystä. Palveluntuot-tajan menettelytapojen pitää mah-dollistaa toimittajalukon välttämi-nen ja toimittajan helppo vaihta-minen.

• Suostumus: suostumus henki-lötietojen käyttämiseen markki-noinnissa ei saa olla ehtona palve-lun käyttämiselle.

• Läpinäkyvyys: tietojen sijaintipai-kat, alihankkijat ja tietojen käsit-telypolitiikat tulee pitää asiakkaan

Pilvipalvelut antavat pienille-kin organisaatioille mahdolli-suuden hyödyntää massii-vis ta tietojenkäsittelykapa-siteettia edullisesti.

lisuuksia. Uudenlaiset oppikanavat, dialogiosaaminen, verkko-oppimi-nen ja monikanavaisuus vahvistuvat. Apua tulee voida pyytää ja vastaan-

ottaa. Tarvitaan kykyä toimia luon-tevasti yhteistyössä ja ilman formaa-leja ohjaavia rakenteita: halua ihme-tellä, kuunnella, oppia yhdessä luot-tamuksellisessa ilmapiirissä.

Henkilön työkykyyn ja motivaa-tioon vaikuttavat monet jo edellä ku-vatut tekijät. Tärkeää on uudistumis-kykyisyys, luottamuksen rakentami-nen, ihmisten erilaisuuden huomioi-minen, sisäisen motivaation tukemi-nen ja uutta luova merkityksellinen tekeminen. Myös resurssien tulee ol-la oikeassa suhteessa tavoiteltaviin tu-loksiin. Ohjeista tulee siirtyä arvojen ja merkitysten kautta ohjautuvaan toi-mintaan.

Digitalisaatio yhdistää ihmiset toisiinsa ja helpottaa vuorovaikutus-ta. Se tarjoaa mahdollisuuksia uu-denlaisiin palveluihin, kumppanuuk-siin ja kohtaamispaikkoihin. Tulevai-suus on mahdollisuus, jonka uusien toimintamallien luomiseen tarvitaan meitä kaikkia. Jokainen meistä voi vaikuttaa. Millaisia uusia toiminta-malleja olet itse tukemassa ja edistä-mässä? Näetkö muutokset mahdol-lisuuksina? Tulevaisuuteen voimme parhaiten valmistautua positiivisella uteliaalla asenteella, verkostoitumalla ja omasta osaamisesta, hyvinvoinnis-ta ja merkityksellisestä elämästä huo-lehtimalla.

Kirjoittaja on Elintarviketurvallisuus-viraston henkilöstöjohtaja, joka on tutkinut tulevaisuudentutkimuksen opinnoissaan tulevaisuuden johtajuutta ja työelämää.

Olennaista on luovuuden salliminen, kontrollin vähentäminen, vuorovaikutukseen ja kokeilevaan kulttuuriin panostaminen.

saatavilla. Asiakkaalle on ilmoitet-tava muutokset alihankkijaluette-lossa.

• Viestintä: tietomurroista on ilmoi-tettava asiakkaille etukäteen sovi-tun ajan puitteissa. Tietomurrois-ta on tallennettava riittävät tiedot viranomaiskäsittelyä varten. Näin asiakasorganisaatiot voivat hoitaa helpommin omat tiedonantovel-voitteensa.

• Tietoluovutukset: palveluntuot-taja saa luovuttaa asiakkaan tieto-ja viranomaisille vain vastaukse-na lainmukaisiin tietopyyntöihin.


Uusi standardi kuvaa yksityisyydensuojan pilvipalveluissaTEKSTI: AKI SIPONEN

Palveluntuottajan on ilmoitetta-va asiakkaalle viranomaisen tie-topyynnöstä.

• Vaatimustenmukaisuus: vaa-timusten toteutuminen on audi-toitava vuosittain ja auditointien tulokset on saatettava asiakkai-den tietoon.

ENISA, EU:n komissio ja useiden maiden tietosuojaviranomaiset ovat ilmaisseet positiivisen suhtau-tumisen standardiin ja muun muas-sa Forrester ja IDC suosittelevat or-ganisaatioille standardin huomioo-nottamista pilvipalveluiden käyt-töönottoja suunniteltaessa.

Microsoft on ensimmäinen glo-baali pilvipalvelujen tuottaja, jonka palvelut täyttävät standardin vaa-timukset.

Kirjoittaja toimii teknologiajohtaja-na Microsoft Oy:ssä ja ihmettelee työkseen.

Pilvipalveluiden hankinta 2015 kyselyn tuloksia

Tuoreen pilvipalveluiden hankin-ta 2015 -kyselyn mukaan lähes 90

prosenttia yritysten IT-päälliköistä pitää tärkeänä, että globaalien pilvipalveluiden ostaminen olisi IT-yksikön kontrollissa. Oman organisaation pilviosaamisessa näkee puutteita 57 prosenttia.

Kysely toteutettiin maalis-huhtikuussa 2015, ja siihen vastasi 74 IT-päällikköä yli 50 henkilöä työllistävistä suomalaisyrityksistä.

”Selvitimme IT-päälliköiden kokemuk-sia ja näkemyksiä pilvipalveluiden osta-misesta. Lähes kuusi kymmenestä haluai-si tukeutua yhä vahvemmin kotimaiseen pilvi-kumppaniin ostaessaan globaaleja pil-vipalveluita. IT-yksiköissä ei ole riittävästi asiantuntemusta pilvestä ostamiseen, ja monet ovat tehneet vääriä valintoja. Yli puolet tekee ostopäätöksen verkosta saa-tavan tiedon pohjalta”, kertoo Lassi Virta-nen, Pilvi Cloud Company Oy:n perusta-ja. ”Parhaana hankintatapana pidetään pil-vipalveluiden ostamista kotimaisen kump-panin tukemana, säilyttäen kuitenkin Itse-palvelu ja oma kontrolli.”

IT-päälliköistä 61 prosenttia kokee hen-kilökohtaisen palvelun puuttumisen haas-teena. Pilvipalveluiden hinnoittelun toteaa monimutkaiseksi 63,5 prosenttia vastaajis-ta, ja melkein kolmannes on kokenut näin usein tai jatkuvasti. Joka viides on tunnis-tanut IT-yksikön tarpeen toimia pilvipal-veluiden jakelijana (internal broker) omas-sa organisaatiossa.

”Tietohallinnossa ei ole vielä tunnis-tettu laajasti tarvetta toimia pilvipalve-luiden sisäisenä jakelijana, eli brokerina, vaikka IT:n ohi ostamista pidetään hait-tana. Tulokset tukevat näkemystä, ettei yritysten tarpeisiin parhaiten soveltuvien pilvipalveluiden valinta ole helppoa. Pil-vipalveluita on tarjolla valtavasti, ja eri palveluiden vertailu edellyttää ammatti-taitoa. Omaan pilviosaamiseen liittyvät puutteet on tunnistettu yrityksissä”, sa-noo Virtanen.

Noin 70 prosentilla vastaajista ei ol-lut organisaatiossa varsinaista pilvistra-tegiaa.

Lähde: tiedote huhtikuu 2015


Digitalisaatio haastaa tietoturvan ja tietosuojan

Tietosuojalla tarkoitetaan henki-lötietojen käsittelyä koskevien

vaatimusten huomiointia henkilöi-den yksityisyyden ja oikeusturvan varmistamiseksi. Tietoturvalla taas tarkoitetaan käytännön toimenpi-teitä ja teknisiä ratkaisuja, joil-la tietosuoja toteutetaan tai pyri-tään toteuttamaan. Keskeisiä huo-mioitavia asioita tällöin ovat luot-tamuksellisuus, eheys ja saatavuus.

Tietoturva osaksi kokonaisarkkitehtuuria

Mitä tietohallintopäällikkö vastaa, kun häneltä kysytään, onko meidän tietoturva kunnossa? Hyvä vastaus olisi, että riskit on analysoitu, poik-keustilanteisiin varauduttu, uhkien todennäköisyyksiä pyritty pienentä-mään ja tietoturvallisuuden hallinta on organisaatiossa jatkuvaa toimin-taa. Huono vastaus kuuluu, että pi-täisi olla koska toimittajat ovat niin luvanneet.

Mielestäni hyvin tietoturvalli-suudestaan huolehtiva organisaatio on liittänyt tietoturvan osaksi koko-naisarkkitehtuuria ja määrämuotoi-set tietoturvatarkastukset vuosikel-loonsa sekä täydentänyt koko orga-

nisaation valmiussuunnitelmaa va-rautumalla IT:n poikkeustilanteisiin. Tietoturvan haltuun otossa liikkeelle kannattaa lähteä evaluoiden organi-saation nykytilaa ja perustason edel-lytyksiä.

Perustason saavuttamisen jäl-keen sen säilyttäminen vaatii jatku-vaa, vuosikelloon sidottua toimintaa.

Analysoi ja tee riskiluettelo

Tietoturvan riskianalyysit alkavat yleensä kartoittamalla tietohallinnon ja asiantuntijoiden kanssa tarkastel-tavan kohteen toiminnan kannalta keskeisimmät prosessit. IT-näkökul-ma saadaan mukaan tarkastelemalla järjestelmiä, jotka näitä prosesseja tu-kevat sekä ympäristöjä, joissa sovel-lukset pyörivät. Kyselyin ja haastat-teluin tehdään riskiluettelo, ja uhkien todennäköisyyksiä ja vaikutuksia ar-vioi asiantuntijaraati. Näin riskeille saadaan prioriteettijärjestys. Tämän jälkeen pohditaan, minkälaisilla toi-menpiteillä riskit saadaan hallintaan. Osa tulee hoitaa heti, osa voi odottaa esim. seuraavaa järjestelmäversion tuotantoon ottoa.

Tekniset toimenpiteet hoitaa yleensä tietohallinto sovitulla kii-

reellisyydellä, toimintaan liittyviä toimenpiteitä voivat olla esim. tie-toturvakoulutus, ohjeistuksien täs-mentäminen jne. Usein esim. uu-sille järjestelmille teetätetään haa-voittuvuustestaus, jolla voidaan to-dentaa onko toimittaja toteuttanut tuotteensa tietoturvavaatimusten mukaisesti.

On tärkeätä, että riskianalyysissä sovituille toimenpiteille määrätään vastuuhenkilö, aikataulu ja etenemi-sen seuranta. Yhtä tärkeätä on tutkit-tavan organisaation ylimmän johdon sitoutuminen tietoturvaan.

Digitalisaation ääripään uhat tutkimatonta aluetta?

Digitalisaatio tuo uusia ulottuvuuk-sia IT-kehittämiseen. Esimerkiksi sähköisillä asiointipalveluilla digitali-soidaan olemassa olevaa toiminnalli-suutta, etsitään prosesseja tai niiden osia, jotka sähköistetään. Toisessa päässä ovat asioiden- ja teollinen In-ternet, joissa oikeasti etsitään jotain ihan uutta tapaa tehdä asioita.

Tiedon johtaja Taneli Tikka kuvaa digitalisaatiota kolmella ulottuvuu-della käyttäen esimerkkinä sataman nostureita.

PuheenvuoroARI SAVANDER

Tietohallintopäällikkö, Vantaan kaupunki

Organisaation tietoturva on hyvällä mallilla, jos riskit on analysoitu, poikkeustilanteisiin varauduttu, uhkien todennäköisyyksiä pyritty pienentämään ja tietoturvallisuuden hallinta on jatkuvaa toimintaa. Digitalisoituva maailma asettaa tietoturvalle koko ajan uusia haasteita. Tietoturva ei kuitenkaan saa olla uuden kehit-tämisen jarruna.


Ensimmäisessä ulottuvuudessa nosturi on vioittunut ja sitä korja-taan tai parannetaan. Tietohallin-non näkökulmasta tämä ulottuvuus tarkoittaa perinteistä olemassa ole-van ylläpitoa ja pienkehittämistä.

Toisessa ulottuvuudessa han-kitaan uusi nosturi, jossa uusi tek-nologia korvaa osan manuaalisesta työstä. Nosturin toiminnasta tulee turvallisempaa ja tehokkaampaa. Tietohallinnon näkökulmasta tä-mä muistuttaa sähköisten palvelui-den rakentamista, jolloin prosessia ei muuteta, mutta se automatisoi-daan osittain tai kokonaan.

Kolmannessa ulottuvuudes-sa keksitään jotain aivan mullista-vaa. Satamassa painovoiman hallin-taan kehitetään keino, nosturit vie-dään pois ja kontit käsitellään pai-novoimattomassa tilassa. Tietohal-linnossa tämä olisi digitalisaatiota äärimmillään.

Kolmen ulottuvuuden esimerk-ki on karkea mutta tuo hyvin esil-le digitali saation perusprinsiipin. Sähköinen asiointi jul kisen ver-kon palveluineen ja pil vi palvelut ovat tuoneet omat varau tu mis toi-men pi teensä tietoturvallisuuteen, mutta di gi talisaation toisen ääri-pään uhat taitavat olla vielä tutki-matonta aluetta.

Miten käy tietoturva ketterän kehittämisen maailmassa?

Vantaan kaupungin tietohallinto-johtaja Antti Ylä-Jarkko on menes-tyksekkäästi soveltanut WOW-me-todiaan (WOW= uuden idean syn-nyttämä innostus), jossa uudet ide-at jalostuvat konseptoinnilla pilo-teiksi. Kokeilun jälkeen hanke joko lopetetaan tai laajennetaan isom-malle alueelle.

Viime aikoina olen joutunut to-teamaan, että ketterillä menetel-millä on puolensa. Itse asiassa ket-teriä menetelmiä käyttäen näyttäisi tulevan hämmästyttävän vähän oikaisutarpeita verrattuna siihen, miten vähäisillä tuotevisioilla läh-detään liikkeelle.

Miten tietoturva selviytyy kette-ryyden ja digitalisaation maailmas-sa? Mielestäni sekä digitalisuus että ketteryys ovat uhkia tietoturvalle, mutta hallittavissa olevia. Tietotur-van hallintamalli, vuosikelloon si-dotut toiminnallisuudet ja olemas-sa olevat linjaukset, periaatteet ja sallitut puitteet täytyy suunnitella siten, että WOW-metodi ei mene-tä tehojaan tai että tietoturvasta ei muodostu kitkakerrointa ketterälle kehittämiselle.

IOT (teollinen-, tavaroiden- ja asioiden Internet) antureineen vaa-tii kokeilemista varten laboratori-oympäristön, jossa kokeiltavaksi syntyneet innovaatiot voidaan tes-tata aiheuttamatta vaaraa tuotan-nossa pyöriville järjestelmille. Arve-len, että 5 vuoden sisällä IOT-ympä-ristöistä on muodostunut uusi eko-systeemi ja nämä systeemit muo-dostavat uhkia myös toisiilleen.

Gartner ennustaakin, että jo 2018 mennessä tapahtuu IOT-ympäristö-jen välisiä hyökkäyksiä. Tähän kun vielä liittää kyberturvallisuuden nä-kökulman, voitaneen todeta että hallitsemattoman riskin mahdolli-suus kasvaa tulevina vuosina. Eh-kä tietoisuuden kasvattaminen ja poikkeavan toiminnan havainnoin-

‹ Digitaiteilija ymmärtää digitalisaation mahdolli suu-det, hän on taiteellinen ja inno va tiivinen visionääri.›

‹ Sekä digitaalisuus että ketteryys ovat uhkia tietoturvalle, mutta hallittavissa olevia. ›

ti ovat tulevaisuuden keskeisiä suo-jautumiskeinoja.

Digitalisaation myötä näyttää syntyvän uusi ammattikunta, digi-taiteilijat. Digitaiteilija ymmärtää digitalisaation mahdollisuudet, hän on taiteellinen ja innovatiivinen vi-sionääri, joka pyrkii luomaan uutta, kyseenalaistamaan vanhaa ja osaa myös tarttua tuumasta toimeen. Hän tuntee organisaation toimin-taa muttei ole organisaation kult-tuurin rajoittama.

Ministeriöt, virastot, kunnat ja niiden tietohallinnot sekä yksityi-nen sektori korkeakouluista puhu-mattakaan ovat pullollaan näitä vi-sionäärejä. Tulevaisuus näyttää, mi-ten tämä kyvykkyys saadaan valjas-tettua yhteiskunnan hyödyksi. It-se odotan innolla milloin on minun vuoroni sanoa WOW!

LUE LISÄÄ:

• Henkilötietolaki 22.4.1999• Julkisuuslaki 21.5.1999• 2010 Tietoturva-asetus• EU:n tietosuoja-asetus 2015• JHS-suositukset

Vahti2 / 2010 2012 / ICT-varautumisen vaatimukset ISO27005 ISO/IEC27001 ISO/IEC27001 OWASP haavoittuvuustaestaus

PuheenvuoroARI SAVANDER

Tietohallintopäällikkö, Vantaan kaupunki

OHRAn ajattelukehikkoPoliittisten päättäjien tahtotila – Hallitusohjelma

Hallituksen toiminta- suunnitelma

Yhteinen agendaMITÄ?

Ennakointi, tulevaisuukatsaukset

Menokartoitus

Vaikuttavuusarviointi

Yhteinen tietoMIKSI?

Yhteinen toimeenpanoMITEN?

Budjetti-resursointi

Kuntaohjaus

Tulosohjaus

Valtioneuvoston kans-lian ja valtiovarain-ministeriön yhteisessä OHRA-hankkeessa on työstetty hallitukselle uutta strategisen pää-töksenteon toiminta-mallia. Nyt jos kos-kaan tarvitaan eri-laisissa verkostoissa toimimista, tiedon ja osaamisen jakamista sekä yhteistyön johta-mista!

T avoitteena on yksi yhteinen stra-tegiaprosessi, jota tuetaan joh-

donmukaisesti tiedolla. Työssä on lis-tattu keskeisiä epäkohtia seuraavasti:• Toisistaan irralliset hallituksen oh-

jausprosessit johtavat epäjohdon-mukaisuuksiin politiikanteossa

• Siiloutuneet organisaatiot ja pro-sessit johtavat osaoptimointiin ja heikentävät hallituspolitiikan ko-konaistulosta

• Sirpaloitunut järjestelmä ei pysty vastaamaan yhä monimutkaistu-viin politiikkakysymyksiin

• Aikaa ja resursseja haaskaantuu papereihin, joiden vaikutus yhteis-kuntaan on kyseenalainen

Raportin saama vastaanotto on ol-lut rohkaisevan myönteistä. Ensim-mäistä kertaa 30-vuotisella virka-miesurallani tuntuu nyt todella siltä,

Tieto ja osaaminen ovat ihmisillä.

että asiat ovat etenemässä oikeaan suuntaan. Talouden kurjimus antaa yhteistyön välttämättömyydelle po-sitiivisella tavalla lisää painetta. Jos ja kun valtioneuvostossa aletaan nyt oikeasti johtaa ja toi-meenpanna yhteistä agendaa, joka yhdis-tää niin taloudelliset kuin osaamisresurs-sit ja jota tuetaan yh-teisellä, tutkimukseen pohjautuvalla tiedolla, aletaan lunastaa olemassa-olon oikeutus suhteessa muuhun yh-teiskuntaan.

Valmiina tekemään asioista uudella tavalla

Ilmassa on toivoa siitä, että tulipa hal-litusohjelmasta miten sirpaleinen hy-vänsä, ainakin me virkamiehet olem-


PuheenvuoroVIRPI EINOLA-PEKKINEN

Kehittämispäällikkö, valtiovarainministeriö Tietoasiantuntija-lehden toimituskunnan jäsen

Tulevalla hallituskaudella korostuu yhteistyö

Tarvitaan sekä uudella tavalla ajat-telijoita että ennen kaikkea uudella tavalla tekijöitä.

me valmiita tekemään asioita uu-della tavalla: strategisemmin, yh-dessä ja uusia toimintatapoja ko-keillen. Johtamistaidot korostu-

vat, mutta samalla korostuu tarve siihen, että jokainen virkamies ot-taa vastuuta ”yli rajojen” ja ymmär-tää oman työnsä vaikutukset osana laajempia kokonaisuuksia.

Ministeriöiden välisen yhteis-työn lisäksi korostuu yhteistyö myös ministeriöiden sisällä sekä yhteistyö hallinnon ulkopuolisten, politiikan kohteena eri tavoin olevien tahojen kanssa. Uudet käytännöt herättävät usein alkuun ihmetystä. Olemassa olevan rohkea kyseenlaistaminen on kuitenkin lähtökohta kaikelle uudel-le. Nyt jos koskaan tarvitaan myös julkishallinnossa uusia tapoja tuot-taa palveluja ja mahdollistaa yhteis-kunnan hyvinvointia monin eri ta-voin. Tarvitaan sekä uudella tavalla ajattelijoita että ennen kaikkea uu-della tavalla tekijöitä. Tarvitaan nii-tä, jotka menevät yli rajojen ja halua-vat ottaa vastuuta ”oman tonttinsa” yli, määrittelevät reviirit uudella ta-valla yhteisiksi. Uusien toimintata-pojen käyttöönotto ja uusien roolien hyväksyminen edellyttää myös orga-nisaatioilta uusia valmiuksia. Se vaa-tii ymmärrystä nähdä uudistumi-sen välttämättömyys, kypsyyttä ja-kaa valtaa ja vastuuta uudella tavalla.

Uusi tieto syntyy erilaisen tiedon ja osaamisen kohtaamisista. Tieto ja osaaminen ovat ihmisillä. Niinpä ihmiset pitää saada vuorovaikutuk-seen keskenään, kohtaamaan toi-sensa ja yhdistämään osaamisensa. Pahinta mitä kriisissä voidaan teh-dä, on käpertyä ja sulkeutua. Nyt jos koskaan tarvitaan erilaisissa verkos-toissa toimimista, tiedon ja osaami-sen jakamista sekä yhteistyön joh-tamista!


MIKÄ KOLAHTAA?

Informaatikko Janika Asplund, Tampere: ”Olen töissä Tampereen yli-opiston kirjastossa, työhöni sisältyy lähinnä tiedonhankinnan ope-tusta ja suunnittelua sekä monipuolisia asiakaspalvelutehtäviä. Har-rastuksina on lukeminen, musiikki ja elokuvat sekä pilates ja muu-kin leppoisa liikunta. Erityisen mukavaa on uusien ruokareseptien testailu. Kouluikäiset lapset tuovat elämääni iloa ja väriä. Tietysti vapaa-aikaa kuluu myös tässä toimituskuntatyössä Tietoasiantunti-ja-lehden parissa.

MUSIIKKI

Ninni Poijärven uusi levy ”Tie”. Kuuntele sanoja! Loistava esiintyjä myös konsertissa. Viimeksi näin hänet esiintymässä Mika Kuokkasen ja Edu Kettusen kanssa Tampereen Työväen teatterin sympaattisella TTT-klubilla. Luottolevyni on silti Tous les matins du monde -soundt-rack eli Kaikki elämän aamut -elokuvan musiikkia. Viola da gamba on instrumenttina aivan ihastuttava. Kuuntelen aika paljon musiikkia ja valitsen musiikkini tilanteen mukaan. Siivoamisen taustaksi sopii eri musiikki kuin tunnelmallisen ruokahetken ryydittäjäksi.

KIRJAT

Arto Lapin Kevätsateen aika, joka on suomennoskokoelma japanilaista tankarunoutta. Näihin haluan aina palata, runot sopivat kevääseen. Tankaruno mahtuu sitä paitsi pienempään tilaan kuin twitter-viesti! Ja luonnon viesti on ajaton, se ei vanhene.

Ammatillisessa mielessä e-kirjat ja e-lehdet ovat lähellä sydäntä-ni, nykyisin kun on tarjolla valtavat määrät tieteellistä kirjallisuutta sähköisessä muodossa akateemisen yhteisön käytössä.

MUSEOT

Sara Hildénin museo Tampereella. Yleensä Sara Hildénin näyttelyt on pieteetillä valittu. Siellä on tullut vaikututtua monta kertaa. Oppaat ovat asiantuntevia. Tällä hetkellä esillä on itävaltalaisen kuvanveistä-jän, Erwin Wurmin, retrospektiivinen Disruption-näyttely.

Tällä palstalla tietoasiantuntijat kertovat, mikä tällä hetkellä kulttuurissa kolahtaa


M ediaan on tuotu viime vuosina run-saasti erilaisia tilastojen visualisoin-

nin keinoja. YLEn vaalipallo on eräs ilmen-tymä tästä muodista (1, kuva viereisellä si-vulla). Sähköisessä mediassa mahdollisuu-det ovat suurempia kuin paperimediassa. Vaalipallokin toimii sähköisessä mediassa, mutta ei paperilla.

Visualisointi on BI- tuotteissa ja medi-assa uusi trendi. Kyse ei ole kuitenkaan ai-van uudesta aallosta. Tilastoja on kautta ai-kain visualisoitu. Ja vuosikausia Excel on ollut johtava visualisoinnin väline. Piirakat, pylväät, erilaiset suorat ja käyrät ovat olleet keskeisiä hahmoja. Varsin uutta ovat nämä pallot, pallukat tai muuten kokoa osoittavat hahmot. Myös väritetyt kartat ovat jo kauan olleet visualisoinnin välineenä. Ja kaikki nä-mä muodot voivat olla saatavilla BI- tuotteen Dashboardilla, työpöydällä. Kaikessa on kui-tenkin oltava tarkkana.

Taustana ovat joko absoluuttiset tai suh-teelliset luvut. Näiden lukujen taustalla on puolestaan aina erilaisin menetelmin kerät-ty data. Datan taustalla on puolestaan me-tadata eli kuvaus siitä, mitä data pitää sisäl-lään. Datasta luodaan yleensä informaatio-ta, jota sitten visualisoidaan eri tavoin. Hyvä Dashboard sisältää porautumismahdollisuu-det taustalla oleviin lukuihin ja niiden taus-taolettamuksiin. Paperilla tämä ominaisuus

NÄKÖKULMA

Olli Nylander, tietojohtaja, Valvira,Tietoasiantuntija-lehden toimituskunnan jäsen

Vaalipallo osa tilastojen visualisoinnin trendiä – visualisoinnin mahdollisuudet ja sudenkuopat

Kuva lainattu artikkelista Tiede 2015 ja THL:n sairastavuusindeksistä, viite 3

Kuvakaappaus Googlen haulla ”Dashboard”


LÄHTEET

• YLE: Vaalipallo: http://yle.fi/uutiset/vaalipallo_on_vain_yksi_tapa_seurata_tuloslaskentaa/7936686

• Jussi Simpura – Jussi Melkas: Tilastot käyttöön –opas tilastojen maailmaan, http://ollintuumai-lut.blogspot.fi/2013/09/tilastojen-lukutaito-tu-ristit.html

• THL: sairastavuusindeksi; Mikko Puttonen: Suo-messa asuu kaksi kansaa, Tiede huhtikuu 2015; http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/04/perimal-la-ja-elintavoilla-syvat-ita.htm

• Ralf Dobelli: Viisaan toiminnan taito, HS-kirjat 2013 http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/07/ dobellin-viisaudet-52-valtettavaa.html

on haastavampi toteuttaa, koska porautu-minen sähköiseen välineeseen verrattuna on mahdotonta.

Visualisoinnin vaaratVisualisointi korostaa, osoittaa, yksinker-taistaa, jopa harhauttaa lukijan, jos ei osaa olla tarkkana. Muutamaan asiaan kannat-taa kiinnittää huomiota:• y- ja x-akselien mittasuhteet: aikasarjaa

voidaan manipuloida muuttamalla akse-lien etäisyyksiä (skaalaa) vaikkapa ilmiötä dramatisoimalla tai latistamalla

• ennusteet ovat aina todennäköisyyksiä, jotka perustuvat joihinkin ennalta tiedos-tetusti tai tiedostamatta julkilausuttuihin tai julkilausumattomiin oletuksiin

• hälytysvärien käyttö (kuten vihreä, keltai-nen, punainen) perustuu aina ilmiön ar-

vojen jakamiseen kolmeen luokkaan – il-miö voitaisiin jakaa useampaankin luok-kaan tai poikkeamaan keskiarvosta, mini-mistä tai maksimista

• kartat on yleensä väritetty myös muuta-malla värillä tai yhden värin tummuusas-teen muuttamisella: kartta kuitenkin ku-vaa yleensä jonkin alueen keskiarvoa, vaik-kapa kunnan keskiarvoa; vaihtoehtona on kuvata karttatiedot spatiaalisena, jossa havainto on kytketty tiettyyn alueeseen (kaikkia ilmiöitä ei kuitenkaan voi näin-kään kuvata)

Tilastoturisti voi harhautua

Tilastoalan kaksi seniori-Jussia (Melkas ja Simpura) kirjoittivat aiheesta kirjan vuo-si sitten. (2) Jussit avasivat virallista ti-lastomaailmaa monin tavoin. He esitti-

Kuva: Ylen vaalipallo (http://yle.fi/uutiset/vaalipallo)

vät mielenkiintoisen jaottelun tilastojen käyttäjistä. Meitä tilastojen käyttäjiä on kolmea tyyppiä tanskalaisen mallin mu-kaan (s. 132–133):

• ”turistit” hakevat yksittäisiä tietoja ja ovat tilastojen satunnaiskäyttäjiä, pika-käyttäjiä eivätkä ole myöskään kovin kriit-tisiä sellaisia

• ”maanviljelijät” käyttävät oman alansa tilastoja taajaan ja osana omaa päätök-sentekoprosessiaan; tämä porukka käyt-tää myös pidemmälle jalostettuja indi-kaattoreita

• ”kaivosmiehet” kaivautuvat syvälle tilas-tojen ytimiin, aineistoihin, luokituksiin. ti-lastojen laatuun, erilaisiin käyttömahdolli-suuksiin sekä kriittisiin tekijöihin.

Jokainen meistä tietoasiantuntijoistakin voi olla välillä turisti, maanviljelijä tai kai-vosmies. Turistia uhkaavat eniten vaarat virheellisiin tai puutteellisiin tulkintoihin kauniista kuvista ja lukusarjoista. Rolf Do-belli ottaa esille kirjassaan ”Viisaan toimin-nan taito” tilastoturistille ominaisia piirtei-tä. (4) Turistilla on kolme haastetta on yli-tettävään:

1. suhtauduttava kriittisesti ulkoa tuleviin ”faktoihin” – ennakko-oletukset on kai-vettava esille

2. suhtauduttava kriittisesti vallitseviin nä-kemyksiin – erityisesti usein toistettuihin, esittäjän asiantuntemukseen perustuviin väittämiin, joissa keskeistä on ”koska”-si-vulause;

3. suhtauduttava kriittisesti omiin ennakko-käsityksiin.

http://yle.fi/uutiset/vaalipallo_on_vain_yksi_tapa_seurata_tuloslaskentaa/7936686

http://yle.fi/uutiset/vaalipallo_on_vain_yksi_tapa_seurata_tuloslaskentaa/7936686

http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/09/tilastojen-lukutaito-turistit.html



http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/07/dobellin-viisaudet-52-valtettavaa.html

http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/07/dobellin-viisaudet-52-valtettavaa.html


O rganisaatioiden tietoturva-ammatti-laisten keskuudessa toteutetun kan-

sainvälisen Cyberthreat Defense Report -tutkimuksen mukaan yritykset joutuvat yhä useammin kyberhyökkäysten, kuten tietomurtojen, kohteeksi. CyberEdge Grou-pin ja NetIQ:n tutkimukseen vastanneista yli 800 asiantuntijasta 70 prosenttia kertoi edustamansa organisaation joutuneen tie-tomurron kohteeksi vuonna 2014.

Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa toi-mivien yritysten sekä organisaatioiden tie-toturva-asiantuntijoiden keskuudessa teh-ty Cyberthreat Defense Report -tutkimus osoittaa, että yrityksiin kohdistuu yhä enem-män tietoturvauhkia. Joka viides (20 %) vas-taaja kertoi tietomurtoja olleen vuonna 2014 kuusi tai enemmän. Tietomurtojen määrä on kasvanut vuoteen 2013 verrattuna, jolloin

Tietomurron kohteena 70 % yrityksistä vuonna 2014 – kyberhyökkäykset lisääntyvät 2015

Lähde: mediatiedote 13.4.2015

62 prosenttia vastaajista sanoi joutuneensa tietomurron kohteeksi.

Yli puolet (52 %) tutkimukseen osal-listuneista tietoturva-asiantuntijoista us-koo heidän edustaman organisaation jou-tuvan onnistuneen kyberhyökkäyksen koh-teeksi vuonna 2015, vastaavan luvun olles-sa vuotta aiemmin 39 prosenttia. He nime-sivät merkittävimmäksi haavoittuvuudeksi työntekijöiden heikon tietoisuuden kyber-turvallisuudesta. Suurimman haavoittuvuu-den muodostavat henkilöt, joilla on laajat käyttöoikeudet yrityksen tietojärjestelmiin.

Tutkimukseen vastanneista yli 800 tietoturvaasiantuntijasta:

• 70 % tietomurron kohteena vuonna 2014• 20 % vähintään kuuden tietomurron koh-

teena vuonna 2014

• 52 % uskoo organisaationsa joutuvan on-nistuneen kyberhyökkäyksen kohteeksi vuonna 2015

• 59 % sanoo mobiililaitteisiin liittyvien tie-toturvauhkien lisääntyneen vuonna 2014

• 23 % ei kykene tehokkaasti valvomaan laa-jat käyttöoikeudet omaavia henkilöitä

• 61 % uskoo organisaation tietoturvabudje-tin kasvavan vuonna 2015

Kyberturvallisuutta aiotaan parantaa inves-toimalla tietoturva-analytiikkaan, järjestel-mien reaaliaikaiseen seurantaan sekä loki-tietojen ja tietoturvatapahtumien käsitte-lyyn.

https://www.sttinfo.fi/release?releaseId=26027580




― KOLUMNI ―SARI JÄRN

Somasti somessa! Kun edellisessä työpisteessäni tohistiin somesta, minä hymistelin itsekseni. Toimittajat intoilivat siitä, kuinka tärkeää on, että ollaan mukana ja osallistutaan. Minä olin osallistunut sen verran, että olin saanut jo tuolloin reippaasti yli tuhat seuraajaa. Toimittajat olivat olevinaan hypen aallonharjalla, vaikka tosiasiassa heillä ei ollut aavistustakaan koko asiasta.

Miksi? No siksi, että moni heistä näki somen lehden jatkeena. Sinne työnnettiin kivoja otsikoita tai sorsastettiin ideoita. Joku saattoi kerran viikossa jotain twiitatakin, mutta ei sitten muistanut osallistua keskusteluihin kuin satunnaisesti. Uutisten tuuppaaminen Twitter-virtaan ilman vuorovaikustusta oli ja on mennyttä maailmaa.

Sosiaalisessa mediassa on kyse vuorovaikutuksesta, kuten ehkä nohevimmat sen jo huomaavatkin tuosta sosiaalinen-sanasta. Harva oman asiansa julistaja tai tiedottaja on sosiaalinen. Omat tapani muuttuivat ratkaisevasti, kun kirjailija Järnistä tuli kirjastonhoitaja Järn. Sosiaalinen vuorovaikut-tamiseni netissä romahti. Kun olin kotona kirjoittamassa, oli huomattavasti helpompaa seurata ajan-kohtaisia keskusteluja ja osallistua niihin. Asiakaspalvelutyössä kun ei voi olla koko ajan kyttäämässä, mitä somessa tapahtuu.

Kirjastonhoitajana olen saanut tutustua uudelleen kunnalliseen toimintaan. Työpaikalla ei notkuta Facessa tai juoruta Twitterissä. On näet kiellettyä puuhaa. Työhön kuuluvia sivuja saa luonnollisesti päivittää, mutta omat asiat hoidetaan omalla ajalla. Käytänkin nykyisin somea päiväsaikaan omalla puhelimellani ruoka- ja kahvitauoilla.

Kirjasto, jossa työskentelen, on koulun yhteydessä. Olen saanut tutustua pienten ihmisten so-me-kulttuuriin. Nappuloista jokaisella on älykännykkä, ja niillä nappaillaan kuvia ja videoita jatkuvalla syötöllä. Ne tietysti jaetaan heti kavereille. Välillä tuntuu, että puhelimet keskustelevat keskenään. Melkoinen sosiaalinen peli on koko ajan käynnissä!

Kävin äskettäin koulutuksessa, jonka yhtenä teemana oli pelillistäminen. Kouluttaja kertoi reippaasti yleisölle, että on aina vihannut koululaitosta. Se oli yllättävä veto, olihan yleisöstä puolet opettajia ja puolet kirjastoalan ammattilaisia.

Miehen aiheena oli pelaaminen: miten pelit tukevat opetusta ja vuorovaikutusta. Kovin suuri yllätys ei ollut se, että suurin osa yleisöstä oli sitä mieltä, että pelit ovat pahasta. Itse olen aina ollut pelien ja pelaamisen kannalla, vaikka itse en ole juuri harrastanut pelaamista.

Kurssin jälkeen oli kahvitauko, ja mies oli järkyttynyt pajan tuloksista. Kuinka kaukana opettajien maailma olikaan siitä todellisuudesta, jossa hän itse elää. Paljon on vielä matkaa siihen, että kouluissa opitaan pelaamalla.

Uusien tapojen oppiminen on missä tahansa asiassa vaikeaa. En yhtään ihmettele, että opettajat vas-tustivat miehen ajatuksia. Yhtä lailla moni meistä katsoo työpaikallaan kieroon niitä, jotka ehdottavat jotain uutta. Useimmat meistä tekevät mielellään asiat samalla tavalla kuin ne on aina ennenkin tehty.

Ajatellaan, että silloin ollaan tehokkaita, kun ei suotta haihatella minkään uudistuksen perään. Siihenhän kuluisi mahdottomasti työaikaa ja saattaisi tulla virheitäkin, kun tehtäisiin joku asia toisin.

Kokeillaanko tällä viikolla tehdä rutiinit toisin? Minäkin voisin avata kirjaston laitteet toisessa järjestyksessä. Kävisinkin ensin hakemassa postin ja sitten vasta avaisin koneet.

No, en tiedä. Aika uhkarohkea ajatus!


Opiskeltuani pääasiassa Ruotsissa sekä konetekniikkaa teknillisessä opistos-

sa että teknistä fysiikkaa Lundin teknilli-sessä korkeakoulussa valmistuin ja sain en-simmäisen työpaikkani omalta alalta Jon-seredsin moottorisahatehtaalta kustannus-laskennan ja varaosien parista.

Sittemmin perheen perustamisen ja Suomeen muuton myötä löytyi töitä insi-nööritoimistoista; ensin pienemmästä sel-laisesta ja myöhemmin isommasta, jos-sa työkuvaakin oli mahdollisuus laajentaa. Tein mm. paineastia- ja lujuuslaskentaa se-kä kone- ja laitesuunnittelua. Tässä työssä tajusin, kuinka paljon tietoa tarvitsin koko ajan mm materiaaleista, standardeista, ali-hankkijoista, kilpailijoista, asiakkaista – se-kä kotimaasta että ulkomailta. Enkä suin-kaan ollut yksin tiedontarpeineni. Jos sata kollegaa tarvitsee suunnilleen samanlaista tietoa samaan aikaan, niin olisikohan täs-sä järkeistämisen paikka? Tuolloin interne-tistä tai Googlesta ei vielä ollut tietoakaan.

Tuo ajatus oli syntynyt myös yritysjoh-dossa, nimittäin noihin aikoihin tuli työ-paikassani sisäiseen hakuun informaatikon paikka. Elettiin silloin 1980-lukua. Kiinnos-tuin tehtävästä ja sain paikan. Silloin kuu-lin, että teknillisen korkeakoulun silloisessa täydennyskoulutuskeskuksessa järjestettiin vuoden kestävä Informaatiopalvelun kurs-si, joka oli tarkoitettu tietopalvelualalla työs-kenteleville akateemisesti koulutetuille hen-kilöille. Laitoin hakupaperit työnantajasuo-situksineen sinne, sain kutsun valintakokei-siin ja pääsin opiskelemaan työn ohessa in-formaatikoksi.

Tuo koulutus oli Tietopalveluseuran (nyk. Tietoasiantuntijat ry) kehittämä ja joh-tama kurssi. Voi myös sanoa, että se oli alan ainoa jatkokoulutusohjelma tuolloin. Kou-lutuksen alussa esiteltiin myös taustayhtei-sö ja liityinkin silloin yhdistyksen jäseneksi.

Aloitin informaatikkona ja sain taustaor-ganisaatioltani täyden tuen ja pian sainkin ensimmäisen työntekijän – standardoin-

ti-insinöörin – pieneen aloittelevaan yksik-kööni itseni lisäksi. Myöhemmin yksikkö kasvoi ja vastuualue laajeni kattamaan myös mm henkilöstön osaamisen kehittäminen, joka katsottiin kuuluvaksi osaksi tietopalve-luyksikköä. Parhaimmillaan yksikössäni oli 12 henkilöä. Osallistuin itse myös 500 hen-kisen taustaorganisaationi laatujärjestel-män luomiseen ja kehittämiseen asiantun-tijana. Silloin korostuivat työelämässä erityi-sesti oikea tieto päätöksenteossa sekä laatu.

Noin kahdenkymmenen insinööri- ja in-formaatikko vuoden jälkeen avautui infor-maatiopalvelubisneksen kehittämisessä uu-denlainen haaste, jonka otin vastaan. Siir-ryin mediaseurantabisnekseen raportointi– ja analysointipalvelujen kehittämis- ja joh-totehtäviin silloin ruotsalaisen konsernin Suomen yksikköön Oy Observer Finland Ab:n palvelukseen. Tässä tehtävässä sain toteuttaa jotain uutta jo kertyneen osaami-seni pohjalta. Samalla pääsin myös kansain-väliseen asiakas- ja kollegaympäristöön.

Olen ollut jäsenenä Tietoasiantuntijat ry:ssä Info-kurssin ajoilta saakka ja toimi-nut lähes tuon saman ajan enemmän ja vä-hemmän aktiivisena vapaaehtoisena erilai-sissa luottamus- ja ryhmätehtävissä: halli-tuksen jäsenenä, varapuheenjohtajana, pu-heenjohtajana sekä kansainvälisen kattojär-jestön presidenttinä. Jäsenyys on antanut minulle valtavasti niin henkistä, sosiaalista kuin osaamispääomaakin. Voin sanoa, että jäsenyys ja nuo vapaaehtoistyöt olivat mi-nulle harrastus, joka tuki samalla työtäni.

Kun yhdistyksessä avautui toiminnan-johtajan paikka, se tuntui sopivan minulle siihen elämäntilanteeseeni ja kiinnostuksee-ni oikein hyvin. Harrastuksesta tuli työ.

Työurani on ollut todella monipuolinen ja olen oppinut koko ajan jotain uutta. Uran alussa olevalle haluaisin sanoa, että uusille haasteille kannattaa aina olla avoin ja hank-kia itselleen riittävästi haastavia työtehtä-viä. Mutta on tärkeää ottaa aikaa myös per-heelle ja itselleen.

Urapolkuja tietoasiantuntijaksi on vaikka kuinka paljon. Tietoasiantuntijan urapolku -palstal-la tietoasiantuntijan tehtävissä toimivat henkilöt kertovat oman ammatillisen tarinansa eli

”Miten minusta tuli minä?” Sarjan aloittaa Pirjo Kainu.

Miten minusta tuli minä?Insinöörin opinnot Ruotsissa, moottorisahatehtaalla kus-tannuslaskentaa, koneiden suunnittelua, laskentaa, stan-dardointia sekä informaatio-palvelubisnestä. Tätä ja pal-jon muuta tein ennen ryhty-mistäni Tietoasiantuntijat ry:n toiminnanjohtajaksi.

KUKA?

Pirjo Kainu toiminnanjohtaja (osa-aikainen) Tietoasiantuntijat ry• perheeseen kuuluu aviomies ja kotoa

jo poismuuttaneet 3 tytärtä ja kuusi lastenlasta

• vapaa-aika kuluu nykyään mökkeillen ja matkustellen sekä lasten hoidon parissa ja tanssien


SEURASSA

T ietojohtamisen teemapäivässä tou-kokuussa kuultiin paljon ratkaisuja ja

mahdollisuuksia tietopääoman monipuoli-seen hyödyntämiseen. Toiminta, ajattelu ja ihmisten osaamisen hyödyntäminen nostet-tiin myös esiin sosiaalisen median, teollisen internetin ja tiedustelutiedon hyödyntämi-sessä. Poliittiinen kokemus, puolustusvoi-mien näkemys ja yritysmaailman toiminta-mallit tarjosivat laajan kokonaiskuvan tie-dolla johtamisesta, etenkin sen haasteista. Nopea teknologinen muutos yritysten ja yh-teiskunnan toiminnan kehittämisessä kul-minoitui Vuoden tietojohtajaksi palkitun Jyrki Kasvin sanoin: ”Rohkeutta tarvitaan”.

Tietojohtamisen teema päivässä monipuolinen kattaus ajankohtaisia teemoja

Siiloutuneet tietojärjestelmät raportoinnin ja analyysien esteenä, siiloutuneet organisaatio-yksiköt tiedon ja osaamisen kumuloitumisen esteenä, siiloutunut Suomi ja kuntien toisistaan eroavat toimintakäytänteet digitalisoitumisen esteinä. Kun yhtälöön lisätään raakadatan eks-ponentiaalinen kasvu ja ajankäytön rajoitukset tiedon hallinnalle ja hyödyntämiselle, ratkais-tava ongelmakimppu vaikuttaa massiiviselta. Big data ei ehkä sittenkään ole vastaus?

Tietojohtamisen teemapäivä kokosi aktiivisen joukon Finlandia-taloon. Twitterissä tapahtu-masta twiitattiin niin aktiivisesti, että iltapäi-vän kuluessa tapahtuman hastagi #TAteema15 jopa trendasi Suomi-Twitterin kärkikaksikossa!

KUVAT KALLE BJÖRKROTH

https://twitter.com/search?f=realtime&q=%23TAteema15&src=typd


Ajattelun esteiden voittaminen Teollisen internetin tarjoamat liiketoimin-nalliset hyödyt ovat vielä useille yrityksil-le epäselviä. Vaaditaan liiketoimintamalli-en uudistumista ja lisää ymmärrystä tarjol-la olevista mahdollisuuksista, kertoi Juha Pankakoski, Konecranesin Chief Digitalist Officer ja CIO.

Mahdollisuuksia älykkäiden, aistivien ja kommunikoivien laitteiden toimimisesta muutoinkin kuin tyhminä etäpäätteinä on jo kuitenkin olemassa kuluttajatuotteinakin älypuhelinten jatkeena ja erilaisina aktiivi-suusrannekkeina. Lisäksi teknologiakustan-nukset pienenevät vuosittain murto-osaan aiemmasta, mikä lisää taloudellisen arvon-tuoton muodostamisen mahdollisuuksia. Suurimpana voitettavana haasteena Panka-koski mainitsikin ilmiön näkemisen pelkkä-nä teknologisena haasteena. Teknologiaan keskittyvän ajattelutavan sijaan liiketoimin-tamallien muutoksessa tarvitaan ihmisten innovatiivista ajattelua hyötyjen ja mahdolli-suuksien löytämiseksi. Tästä Pankakoski an-toi oivana esimerkkinä helmikuussa Hyvin-käällä järjestetyn Industrial Hackaton –ta-pahtuman, joka yhdisti opiskelijat, start-upit ja pienyritykset ideoimaan yhdessä mahdol-lisuuksia avoimella yhteiskehityksellä.

Tiedon ja tunteiden tasapaino Piia-Noora Kauppi, Finanssialan Keskusliit-to ry:n toimitusjohtaja, korosti luottamuk-sen merkitystä tiedon hyödyntämisessä. Taloustieto pörssikursseista asuntoluotto-päätöksiin ja luottokorttitiedoista vakava-raisuusanalyyseihin – luottamus on kaikes-

Finanssialan Keskusliitto ry:n toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi on sitä mieltä, että päätöksenteon tulisi pohjautua tiedon ja tunteiden tasapainoon olosuhteet huomioiden. Pelkkä data ei riitä.

”Teknologiaan keskittyvän ajattelutavan sijaan liiketoimintamalli-en muutoksessa tarvitaan ihmisten innovatiivista ajattelua hyöty-jen ja mahdollisuuksien löytämiseksi”, Konecranesin Juha Panka-koski painotti.


JO YLI 300 SEURAAJAA TWITTERISSÄ!Tietoasiantuntijat ry:llä on yli 300 seuraajaa Twitterissä! Vireästä @KMspecial-ists-Twitter-tilistä kuuluu kiitokset Miia Kososelle. Olethan sinäkin jo mukana tiedon aktiivisessa jakamisessa!?

SEURASSA

sa yhtenä ulottuvuutena. Etenkin politiikas-sa tietotulva, valta ja manipulaatio vaikut-tavat tiedon käyttöön. Kaupin mukaan tu-levaisuuteen suuntautuvan tiedon joukos-ta olennaisen tiedon hahmottaminen vaatii laajempaa ajattelukehystä siitä, miten kaik-ki liittyy kaikkeen, kun tehdään päätöksiä ja luodaan tilannekuvia. Päätöksenteon tulisi pohjautua tunteiden ja tietojen tasapainoon inhimmilliset olosuhteet huomioiden. Pelk-kä data ei kerro kaikkea.

Osaaminen ja kokeilukulttuuri

Johtamisen yliopettaja Martin Stenberg Haaga-Heliasta kertoi, että inhimillisen pääoman ja osaamisen hyödyntäminen, kuten hiljainen tieto, kokemus ja tunteet ovat tärkeä osa organisaatioiden kyvyk-kyyttä ja uudistumiskykyä. Ainoa älyk-kyys, mitä organisaatioissa on, on ihmi-sissä! hän korosti.

Tiedustelupäällikkö, prikaatinkenraali Ohra-Aho Harri puolustusvoimien pääesi-kunnasta mainitsi, kuinka nuoret kehittä-mishaluiset digiosaajat ja kokeneet ammat-tilaiset muodostavat ”hyvän combon”. Tie-don hyödyntäminen päätöksenteossa tarvit-see myös sukupolvien välisen työntekemisen ja ajattelutapojen siiloutumisen purkamista.

”Culture eats strategy for breakfast” Avoimen ja läpinäkyvän tiedonjakamisen välttämättömyys tiedon nopean ja tehok-kaan hyödyntämisen sekä innostavan, inno-vatiivisen toimintakulttuurin luojana luulisi olevan jo itsestään selvää. Tarvitsemme kui-tenkin vielä paljon poisoppimista, osallistu-

Ainoa älykkyys, mitä organisaatioissa on, on ihmisissä!

mista, osallistamista sekä hyviä esimerkke-jä innostuaksemme näkemään muutoksen mahdollisuutena. Tässä auttaa uuden tek-nologian hyödyntäminen ja ennakkoluulo-ton altistaminen uusille ajatuksille. Suunnit-telun, skenaarioiden ja strategioiden sijaan tai ainakin lisäksi tarvitsemme luottamusta ja yhteishenkeä, yhteistä tahtoa ja osaamis-ta. Ja ehkä ripauksen rohkeutta.


Alan kuulumisia

Jukka Relander EBLIDAn puheenjohtajaksi

Suomen kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander on va-littu eurooppalaisen kirjastojen etujärjestön EBLIDAn puheen-johtajaksi.

Jukka Relander on Kultti ry:n vs. toiminnanjohtaja, helsinki-läinen kaupunginvaltuutettu, kolumnisti, radiojuontaja ja luen-noitsija. Suomen kirjastoseuran puheenjohtajana hän on toimi-nut vuodesta 2009 lähtien.

– EBLIDAn tavoitteena on rakentaa vahvempaa eurooppalais-ta kansalaisyhteiskuntaa ja taata, että ihmisillä on samat perus-tavat kulttuuriset oikeudet myös digitaalisessa ympäristössä. EB-LIDA on Euroopan kirjastojen, kirjastoseurojen ja muiden infor-maatioalan järjestöjen yhteinen liike näiden päämäärien saavut-tamiseksi, Jukka Relander linjaa EBLIDAN tehtävää.

Sinikka Sipilästä kirjastoneuvos

Tasavallan presidentti on myöntänyt Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtajalle, nyt kansainvälisen kirjastojärjestön IFLAn (International Federation of Library Associations and Instituti-ons) puheenjohtajana toimivalle Sinikka Sipilälle kirjastoneuvok-sen arvonimen.

YTM Sinikka Sipilä (s. 1951) on toiminut Suomen kirjastoseu-ran toiminnanjohtajana vuodesta 1997. Aiemmin hän työskenteli mm. maakuntakirjastonhoitajana Hämeenlinnan kaupunginkir-jastossa ja vastaavana kirjastonhoitajana Hämeenlinnan opetta-jakoulutuslaitoksen osaston kirjastossa.

Sinikka Sipilä on työskennellyt myös 1990-luvulla Suomen kirjastoseuran kehitysyhteistyötehtävissä Afrikassa Tansanias-sa Mazimbun pakolaisleirissä kirjastonhoitajana ja projektikoor-dinaattorina sekä kirjastoasiantuntijana Suomen, Filippiinien ja Ghanan North -South-South -hankkeessa ja Suomen, Etelä-Afri-kan, Namibian ja Senegalin hankkeessa.

Sipilä edusti Suomen kirjastoseuraa Suomen virallisessa de-legaatiossa YK:n WSIS-konferenssissa (World Summit on the Information Society) ja kansainvälisen kirjastojärjestön IFLAn WSIS-työryhmässä vuosina 2003–2005 Genevessä.

Sipilä valittiin jäseneksi IFLAn Management of Library As-sociations (MLAS) jaostoon kausille 2003–2007 ja 2007–2011. Vuosina 2007–2009 hän toimi MLASin puheenjohtajana ja siinä ominaisuudessa hän oli jäsen myös IFLAn hallituksessa. Hänet valittiin myös IFLAn hallitukseen kaudelle 2009–2011.

Vuosina 2011–2015 Sinikka Sipilä on toiminut yleisten kir-jastojen korkeimmassa kansainvälisessä tehtävässä, kirjasto- ja informaatioalan järjestön IFLAn varapuheenjohtajana ja puheen-johtajana (2014–2015).

MIKÄ EBLIDA?

EBLIDA (European Bureau of Library, Information and Documen-tation Associations) EBLIDA on eurooppalaisten kirjastoalan järjestöjen etujärjestö, joka tuo kirjastojen ja kirjastojen asiak-kaiden näkökulmia päättäjien tietoon. EBLIDAn jäseninä on tällä hetkellä n. 140 alan järjestöä Euroopassa. EBLIDAlla on jäseniä 37 Euroopan maassa. Lisätietoa EBLIDAsta www.eblida.org

Sirpa Ojala MBrainin toimitusjohtajaksi

M -Brainin uudeksi toimitusjohtajaksi valittu Sirpa Ojala aloitti työssään 16.3.2015. Ojala kertoo ottavansa teh-

tävän vastaan innolla juuri nyt, kun tiedolla johtaminen on kes-kustelun keskiössä.

”Tietomäärien kasvu digitalisaation myötä lisää entisestään tiedon analysoinnin ja jäsentelyn arvoa oikea-aikaiseen päätök-sentekoon ja toimintaan. M-Brainin pitkäjänteinen työ osaava-na palveluntarjoajana luo loistavan pohjan digitalisaation maksi-maaliseen hyödyntämiseen tietojohtamisen näkökulmasta. Odo-tankin innolla kohtaamisiamme, joissa voimme entisestään sy-ventää yhteistyötämme.”

KUVA: KIIA ETELÄVUORI

http://www.eblida.org


T ietoasiantuntijat ry:n kunniajäsen Erna-Tia Erjas poistui keskuudestamme 18.12.2014 Helsingissä. Hän oli syntynyt 18.11.1921 Merikarvialla.

Tietoasiantuntijat ry:ssä hänet muistetaan erityisesti yhdistyksemme perustajajäsene-nä (v. 1947) sekä hallituksen jäsenenä. Erna-Tia on toiminut myös yhdistyksemme muis-sa luottamustehtävissä, mm. koulutusvaliokunnassa. Koulutusvaliokunta loi ja käynnis-ti vuonna 1967 alan jatkokoulutuksen Informaatiopalvelun kurssin (Info-kurssin), jonka käyneet akateemisesti koulutetut eri alojen ammattilaiset pätevöityivät informaatikoiksi. Erna-Tia toimi kurssin ensimmäisenä johtajana useita vuosia ja koulutti seuraajansa. In-fo-kurssi ulkoistettiin myöhemmin Helsingin teknillisen korkeakoulun täydennyskoulutus-keskukselle, myöhemmin Dipolille ja se toimi runsaat 40 vuotta.

Erna-Tia Erjas oli koulutukseltaan diplomi-insinööri. Hän työskenteli Oy Keskuslabora-toriossa tutkijan assistenttina 1946–1949, josta hän siirtyi Kymi Oy:n palvelukseen osas-ton johtajaksi 1949–56. Hän toimi mm. ISO:n sihteerinä, Medica Ab:n johtajana. Patent-ti-insinöörin tehtäviin Erna-Tia siirtyi 1970-luvun alussa ensin Typpi Oy:öön ja myöhem-min Fermion Oy:n palvelukseen. Viimeinen työpaikka oli Orion Oy:ssä.

Erna-Tialla oli paljon erilaisia luottamustoimia. Hän oli Patentti-insinöörit ry:n jäsen ja hallituksen jäsen. Sodan aikana hän oli myös kiinnostunut maanpuolustustehtävistä. Hän toimi ns. lottapatteristossa, johon koulutettiin vapaaehtoisia akateemisesti koulutettuja naisia. Toiminnan tarkoituksena oli vapauttaa miehiä raskaampiin sotilastehtäviin. Lotta-patteri oli ainoa aseistettu naisyksikkö sotiemme aikana.

Tasavallan Presidentti on antanut Erna-Tia Erjakselle Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristin vuonna 1982. Ansiomerkin anojana toimi Suomen Kirjallisuuspalvelun seura (nyk. Tietoasiantuntijat ry), joka oli halunnut osoittaa kiitollisuuttaan ja kunnioitustaan yhdistyksen monivuotiselle aktiiviselle jäsenelle, informaatiopalvelu kurssin perustajalle ja kunniajäsenelle.

Erna-Tia Erjas oli oman aikansa vahva nainen, joka pystyi saavuttamaan tarmollaan ja yritteliäisyydellään monia asioita, joista toiset vain unelmoivat.

Kirjoituksen kokosi Tietoasiantuntijat ry:n toiminnanjohtaja Pirjo Kainu aineistosta, jota on saatu ystäviltä, entisiltä kollegoilta ja tuttavilta sekä yhdistyksen arkistosta.

Erna-Tia Erjas

Erna-Tia Erjas vappuajelulla 2014.

MUISTOKIRJOITUS

KUVA

: RIT

VA H

ÄM

ÄLÄ

INEN


Tietoasiantuntijat toivottaa aurinkoista

ja rentouttavaa kesää!Tietoasiantuntijat ry:n toimisto on suljettu

juhannuksesta heinäkuun loppuun. Kiireellisissä asioissa soita numeroon 050 5722 779.

TIETOASIANTUNTIJAT RY:N JÄSENLEHTI TIETOASIANTUNTIJA

Documents

Transcript of TIETOASIANTUNTIJAT RY:N JÄSENLEHTI TIETOASIANTUNTIJA