kevään kirjat5

PUHELIN 020 743 1250

INFO@TEOS.FI ∙ WWW.TEOS.FI

Sisällys

3 ESIPUHE

KAUNOKIRJALLISUUS

ROMAANIT 4 LEENA KROHN

Erehdys

6 JUHANI KÄNKÄNENLuppa ja TattisEläimellinen matkakertomus

8 MARKO LEINOSyntymättömät

10 MINNA LINDGRENEhtoolehdon tuho

12 KATRI TAPOLAHärkätaistelu

BAABEL14 ROBERT WALSER

Konttoristi

NOVELLIT 16 ANU KAAJA

Muodonmuuttoilmoitus

RUNOT 18 VEERA ANTSALO

Pölyn historia

LASTENKIRJAT20 ANNIKA SANDELIN

Yokon yökirja

22 TOMI KONTIO – ELINA WARSTAKoira nimeltään Kissa

TIETOKIRJALLISUUS

YLEINEN24 ERKKI ALAJA

BollisTöölön pallokentän 100 vuotta

26 VILLE BLÅFIELD – REETTA RÄTYKuka hullu haluaa poliitikoksi?

28 MARTIN HEIDEGGERPerusteen periaate

30 BENITA HEISKANEN – HANNU SALMI (TOIM.)Kiekkokansa

32 SEPPO KÄÄRIÄINENMeikäläisen mukaan

34 ANNA-LENA LAURÉN – PETER LODENIUSKirja Ukrainasta

36 DARIAN LEADERUusi musta

38 LAURI SCHRECKSuomalainen kitarakirja

40 OSMO SOININVAARAJäähyväiset eduskunnalle

ELÄMÄKERRAT JA MUISTELMAT42 HEIKKI HAAVIKKO

Haavikko, isä

44 HANNES MARKKULAPresidenttien ja murhamiesten pöydissä

46 ERKKI VETTENNIEMISolženitsynElämä ja eetos

POKKARIT 48–53

TEOS 54 HENKILÖKUNTA / STAFF

55 IN BRIEFkannessa elina Warsta · kuva stefan Bremer

3

K evätkatalogimme kanteen kuvattu Eli-na Warsta on suunnitellut ulkoasun ja kuvittanut Tomi Kontion kirjoittaman

lastenkirjan Koira nimeltään Kissa. Kirjan kan-sikuvassa (s. 22) näkyvät orpo sekarotuinen koira Kissa ja hänen uusi ystävänsä, vanha mies Näätä. Koiran nimi on Kissa koska kissat ovat itsenäisiä, ja Näätä puolestaan haisee kuin jäteastiat ja viemärit koska on koditon pultsari. Kissa ajattelee itsenäisyyden merkit-sevän yksinäisyyttä, Näätä elää ilman läheisiä aaltopahvin huterissa suojissa.

Kannen kuvassa Näätä ja Kissa ovat paina-neet otsansa tiiviisti yhteen, miehen silmät ovat kiinni ja huulilla on lempeä hymy. He nojaavat toisiinsa ja pipopäinen Kissa katsoo alta kulmain haikeana ja liikuttuneena uutta ystäväänsä. Heidän yläpuolellaan risteilee sähköjohtoja ja roikkuu katulamppuja sillä he ovat tavanneet Helsingissä, minne Kissa on muuttanut pohjoisesta. Läheisyys ja luotta-mus hehkuvat vaaleansävyisestä kuvasta – se on syvää ystävyyttä.

Katri Tapolan aikalaisromaanin Härkätais­telu päähenkilön Taina Toron elämä ja ihanteet vertautuvat härkätaistelijan vim-maan, kurinalaisuuteen ja sankarillisuuteen. Warstan suunnittelemassa kannessa (s. 12) voimakkaasta oranssin- ja punaisenvärisestä taustasta erottuu musta häränpää. Härällä ei ole silmiä ja turvastakin näkyvät vain ääriviivat mutta sillä on terävät sarvet. Pää täyttää lähes koko kuvapinnan, ja ainoa or-namenttimainen kevennys laskeutuu härän

Hyvä kirja on ystävyyttä, joka kestää

päälaelle. Sarvien ympäri kietoutuu hauras puunlehvästö. Tunnelma on sekä vahva että heiveröinen kuten on oman elämänsä sanoja uudestaan tapaileva päähenkilö, voimanai-nen Taina.

T eoksen mottona on kymmenen vuot-ta sitten sorvattu lause ”Hyvä kirja on ystävyyttä, joka kestää.” Ystävyys

kirjan kanssa on tietysti erilaista kuin Kissan ja Näädän välinen ystävyys. Kontion ja Warstan lastenkirjan henkilöt saavat toinen toisistaan seuraa metromatkoille, juttuka-verin ja varmasti myös sen kumppanin, joka halaa kun on raskas olo ja paha mieli. Härän raivolla eteenpäin puskeva Taina Toro tarjoaa kamalan ja hauskan retken elämään, joka alkaa halkeilla monesta kohtaa. Siinä lukija kulkee päähenkilön kanssa halki ikävienkin asioiden ja myötäelää epäilyn ja epätietoisuu-den hetkiä. Myös tämmöistä on ystävyys, jota kirja tarjoaa.

Hyvä kirja on kestävä ystävä. Se sanoo: tartu käteeni ja astu sisään, sillä tällainenkin maailma on olemassa. Siellä on anteliaisuutta, vieraanvaraisuutta, uskollisuutta ja iloa. Se on maailma, joka ottaa ehdoitta vastaan ja antaa kyselemättä monin verroin takaisin.

Tervetuloa Teoksen kevät ja Kirjan vuosi 2015.

Nina Paavolainentoimitusjohtaja

4

kaunokirjallisuus · romaanit

leena krohn Erehdys

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

130 × 207 MM

208 SIVUA

ULKOASU MARJAANA VIRTA

ISBN 978-951-851-575-6

ILMESTYY MAALISKUUSSA

K irjailija E:tä on pyydetty yleisötapahtu-maan lukemaan novellejaan ja keskuste-lemaan lukijoidensa kanssa. Jo ajomatka

tilaisuuteen horjuttaa kirjailijan uskoa, mutta se ei ole mitään tulevaan verrattuna. Lukutilaisuus on alusta loppuun piinaava. Lannistunut mutta urhea kirjailija lukee kiittämättömälle yleisölle kuitenkin upeita otteita teoksistaan. Kunnes on aika erehtyä vielä kerran.

Leena Krohnin uusi romaani on hengäs-tyttävän haikea ja tragikoominen kertomus sekä tarinakokoelma. Kirja puhuu viisaasti muistista, toden ja harhan kaksoisvalotukses-ta sekä luopumisesta.

Kirjailijan tarinat vievät mukanaan hor-jahtaneeseen todellisuuteen. Ja toisin kuin julma kuulijakunta antaa ymmärtää, niiden luennan ei soisi koskaan loppuvan.

AIKA EREHTYÄ VIELÄ KERRAN.

5

»Katkelma kirjailija E:n novellista ”Täti Angiina”:

­­ Mutta kävellessään Simo huomasi, että kaikkial­la ryömi tai virui pieniä kitiinikuorisia olentoja ja vaikka hän yritti olla polkematta niiden päälle ja sovitteli tarkoin askeleitaan, hän ei voinut olla tal­laamatta niiden haurautta. Ne olivat muurahaisia, joiden toivioretki oli päättynyt. Sitä mitä ne olivat etsineet, ne eivät olleet löytäneet. Ne olivat tehneet sen, mitä niiden täytyi tehdä, täyttäneet oman heimonsa käskyt, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Simo ajatteli, että mitä niiden täytyi tehdä, sitä ne myös halusivat. Niiden pakko oli yhtä kuin niiden tahto. Kuinka toisenlaisia ne olivatkaan kuin ihmi­set, myös siinä suhteessa. Ja kun ne murskaantuivat Simon kengänpohjiin, jo valmiiksi puolikuolleina, hän ei voinut olla säälimättä niitä. Hän sääli, mutta tavallaan myös kadehti. Sillä niillä oli ollut juhlansa, ne olivat lunastaneet lentonsa ja saavut­taneet uuden elementin. Siihen saakka ne olivat olleet maan matalimpia asujia, mutta hetkeksi ne

kuva katri lassila

olivat nousseet korkeuteen siivet väristen, valmiina häihin, onneen ja uuteen työhön. Ja kaikessa, mitä ne tekivät, oli mieli ja merkitys, joita Simon oli yhä vaikeampi nähdä ihmiselämässä.

LEENA KROHNIN (s. 1947) laaja tuotanto sisältää romaaneja, lastenkirjoja, novelleja sekä esseitä. Krohnin kirjoitusten vaivih-kainen huumori ja kuulas kieli puhuvat ole-massaolomme kummallisistakin piirteistä rohkeasti ja älykkäästi.

Krohn on saanut lukuisia kirjallisuuspal-kintoja, muun muassa Finlandia-palkinnon teoksestaan Matemaattisia olioita tai jaettuja unia (WSOY, 1992). Hänen edellinen romaa-ninsa Hotel Sapiens (Teos) ilmestyi 2013, ja oli sekin Finlandia-ehdokas. Leena Krohn on yksi tunnetuimpia suomalaisia kirjailijoita maailmalla. Hänen kirjojaan on julkaistu parillakymmenellä kielellä.

6

kaunokirjallisuus · romaanit

Juhani känkänen Luppa ja TattisEläimellinen matkakertomus

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

115 × 185 MM

256 SIVUA

ULKOASU MIKA TUOMINEN

ISBN 978-951-851-634-0

ILMESTYY MAALISKUUSSA

O ntuva hyvinvointivalmentaja Luppa ryhtyy kävelyttämään istuvilleen juuttunutta kirjabloggari Tattista

kohti uutta terveellisempää elämäntapaa. Alustavan kuntokartoitusjakson aikana Luppa päätyy sauvakävelyn kautta Tattiksen lukupiiriin ja sitä myöden kuskaamaan vasta-hankaista kirjailija Fasadia vastaanottamaan kirjallisuuspalkintoa Forssaan.

Kulttuurimatka vanhalla amerikanraudalla ei tietenkään suju ongelmitta, joten matkaan lyöttäytyy jotenkin supikoiraa muistuttava mekaanikko, ja vastaan sattuu muutenkin

toinen toistaan eläimellisempiä tyyppejä. Sadan kilometrin etappi muuttuu eteläisen Suomen halki kulkevaksi maagiseksi odys-seiaksi – tai takaa-ajoksi, sillä Lupan ilkeältä ja pitkähampaiselta kuntoilukarhuajalta Amerikankääpiöltä matkajoukko ei saa sen siunaamaa rauhaa.

Juhani Känkäsen neljäs romaani Luppa ja Tattis on vaelluskertomus, kasvukertomus, humoristinen kertomus, eläinkertomus, kir-jallinen kertomus ja kertomus. Ainakin näitä. Siinä todellakin on monta karvaista päätä ja häntää.

KUIN SIKA OLISI AJANUT JA KOIRA LUKENUT KARTTAA.

»Muu tama ihmettelijä kerääntyi auton ym­pärille arvailemaan vuosi mallia ja sitä miksi

takapenkillä maata retkotti lintu.– Hän on kuuluisa kirjailija, Tattis sanoi.– Sofi Oksanenko?– Ei.– Hotakainen?– Ei Hotakainen. Eräs toinen.– Kyrökö?– Ei Kyrökään.Kirjailijan kuparinvärinen päälaki hohti päivän

kirkkaudessa, samoin siniset, helmiäishohtoiset posket.

– Tervo se ei ainakaan ole. Tervo ei pukeudu noin värikkäästi.

– Keitäs muita niitä vielä oli?– Oliko semmoinen kuin Olli Jalonen?– Eikös Jalonen ole jääkiekkoilija.– Ai niin taisi ollakin.

Yleisön mielenkiinto lopahti lyhyeen. Tattis nit­kautti veekasin käymään ja he jylistelivät aseman poikki kuin valtiovieraat.

JUHANI KÄNKÄNEN (s. 1966) vantaalainen kirjailija. Hänen ensimmäinen romaaninsa Toi­ von mukaan voitti Helsingin Sanomain kirjalli- suuspalkinnon vuonna 2005. Toisessa romaa-nissaan Kilttipakko (2007) hän käsitteli moder-nin työelämän hullunkurisuuksia, ja kolmas romaani Elämäni mustimmat hetket (2011) oli sekin älykkään humoristin taidonnäyte.

Syksyllä 2012 Känkänen toteutti pitkä-aikaisen unelmansa, piirsi ja kirjoitti oman eka luokkalaisen poikansa innoittamana ja avustamana Apo Apposen tarinoiden ensim-mäisen osan Hyvää huomenta, Apo Apponen! Apo-tarinoiden toinen osa Joulu on jo ovella, Apo Apponen! ilmestyi syksyllä 2013.

7

kuva Heini leHväslaiHo

8

kaunokirjallisuus · romaanit

Marko leinoSyntymättömät

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

130 × 207 MM

224 SIVUA

ULKOASU MIKA TUOMINEN

ISBN 978-951-851-645-6

ILMESTYY TAMMIKUUSSA

K irjailija istuu auto-onnettomuuden seurauksena koomaan vajonneen vaimonsa sairasvuoteen ääressä. Ellen

pyritään pitämään hengissä, kunnes kohdus-sa yhä kasvava sikiö ehtisi kehittyä niin, että vauvalla olisi edes jonkinlainen mahdollisuus jäädä henkiin.

Samanaikaista kuolemaa ja syntymää odottaessaan mies alkaa kirjoittaa synty-mättömälle tyttärelleen hänen ja vaimonsa yhteisestä elämästä. Pian kirjoittamisesta tulee pakopaikka lohduttomalta todellisuu-delta. Muistikuviin alkaa nopeasti sekoittua oma lapsuus sekä kesken jääneiden, synty-mättömien romaanien hahmoja. Sairaalan

pysähtynyt aika tunkeutuu tarinoihin, jotka alkavat limittyä ja vaikuttaa toisiinsa. Sa-malla, vähä vähältä, paljastuu myös miehen oma menneisyys – vaikka on vaikea erottaa, mitä on tapahtunut todellisuudessa ja mitä kirjailijan mielikuvituksessa. Mitä syntyi kun jokin kuoli.

Marko Leinon kahdeksas romaani Synty­mättömät on kaunis ja paljas teos kuoleman ja menetyksen pelosta. Leino kietoo taita-vasti toisiinsa kolme rinnakkaista tarinaa, jotka yhdessä yrittävät vastata päähenkilön pakottavaan kysymykseen: Mitä on aika, oma historia, jos elää jatkuvasti hetkeä, jona vielä mikään ei ole syntynyt?

MITÄ SYNTYI

KUN JOKIN

KUOLI.

9kuva Heini leHväslaiHo

MARKO LEINON (s. 1967) loistavaan tuotan-toon kuuluu kirjallisia töitä laidasta laitaan. Hänen esikoisteoksensa, novellikokoelma Miehen tehtävä (Tammi, 1999) palkittiin Kalevi Jäntin palkinnolla. Sen jälkeen Leino on kir-joittanut lastenkirjoja, näytelmiä, romaaneja ja runoja. Viides romaani Ansa (Tammi, 2009) voitti Vuoden johtolanka -palkinnon.

Leinon edellinen romaani, julmetun tehokas ja kammottava, Saasta (Teos) ilmestyi syksyllä 2013, ja sitä edellinen Kotirauha vuon-na 2010. Marko Leinon kirjoja on käännetty yli kymmenelle kielelle.

Käsikirjoittajana Leino on kotimaisen elokuva- ja televisiotuotannon kultasormi. Hänen kynästään ovat lähtöisin muun muassa sellaiset 2000-luvun kassamagneetit kuin Minä ja Morrison, Matti, Tummien perhosten koti, Joulutarina, Rööperi ja Puhdistus.

» Entä lapsi?” kuulin kysyväni, vaikka suuni pysyi kiinni. Huuleni olivat kuin yhteen

tikatut, ettei liha vain karkaisi. Ettei kieleni putoaisi pöydälle limaisena kuin kallasta pudonnut etana kukan terälehdet suussaan sylkisenä, mätää löyh­käävänä mattona. Hitaasti se alkaisi niljakkaan matkansa kohti Lindbergin ristittyjä käärmesor­mia, se haluaisi syödä vastauksen itseensä, kiertää niljaisen terälehdistä kudotun maton totuuden ym­pärille vankilaksi, erottaa maailman ja vastauksen toisistaan lopullisesti. Käärme vai rukous, etanan ahnas suu ei välittäisi, sille kelpaisi kaikki.

Minun oli pakko kysyä, pakko saada tietää sekin, pakko avata etanan suuni hetkeksi edes raolleen: ”Entä lapsi?” minä kysyin nyt oikeasti. Tai niin oikeasti kuin nyt kysymään pystyi liikuttamatta lainkaan huuliaan, hengittämättä desiäkään huo­neen paksua ilmaa keuhkoihinsa.

10

kaunokirjallisuus · romaanit

Minna lindgrenEhtoolehdon tuho

LUOKITUS 84.2

NIDOTTU, LIEPEET

140 × 200 MM

280 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-646-3

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

E vakkoaikansa jälkeen yli 90-vuotiaat Siiri, Irma, Anna-Liisa ja kumppanit palaavat remontoituun, upouuteen pal-

velutalo Ehtoolehtoon. Se on nyt tulevaisuu-den palvelukonsepti, monitoroidun hoivan pilottiyksikkö. Hoitajia ei enää tarvita. Lattia-anturit hälyttävät kaatuvasta vanhuksesta, älyhousut kertovat hädän laadun reaaliajassa, ja ruoka tulee tulostimesta.

Pieneksi ongelmaksi muodostuu se, että asukkaat ja vimpaimet eivät kerta kaikkiaan puhu samaa kieltä. Vanhusten lisäksi Ehtoo-lehtoon on jäänyt uuden omistajayhtiön vapaaehtoistyöntekijät, jotka sairaanhoidon asemesta pitävät huolta sielujen tämän- ja

tuonpuoleisesta hyvinvoinnista. Tästä ainoasta ihmiskontaktista monet asukkaat ottavat mielellään vaarin – joka puolella vilistävistä rotista kun ei ole niinkään juttu-seuraksi.

Kun vanhukset höpöttelevät terveyden-hoito paneeleille, Anna-Liisa on sortua raha-asioidensa alle ja uusi lahko-omistaja ei ole niin suvaitsevainen kuin Ehtoolehdon asuk-kaat ansaitsisivat, on Siirin ja Irman jälleen aika ryhtyä toimeen. Heidän seikkailunsa vie perikuntariitojen, uskontoshoppailun ja automaattisen tietojenkäsittelyn käsittämät-tömiin maailmoihin. Ovatko Ehtoolehdon päivät luetut?

OVATKO EHTOOLEHDON PÄIVÄT LUETUT?

11

kuva stefan Bremer

» Poista. Välittömästi. Pilaantunut. Maitoa. Puoli. Litraa. Viimeinen. Käyttöpäivä.

Tänään.”Jääkaappi tankkasi monotonista automaatti -

kieltä ja tehokkaiden taukojen avulla sai ruoan säilymisen kuulostamaan aina yhtä dramaat-tiselta. Kaappi oli puhuttu täyteen valmiita sanoja ja päivämääriä, joita se yhdisteli viisaas-ti kertoakseen, kuinka sen sisällä jakseltiin. Jos sana olisi pitänyt taivuttaa, kaapille tuli virheitä, joista keskusteltiin joskus hyvinkin pitkään korttipöydässä.

Siirin jääkaappi oli nuori nainen, melko rei pas mutta pikkuisen täynnä omaa erinomai- suuttaan. Irma oli ehdottomasti halunnut ääneksi vanhemman miehen, ja se vasta haus-kaa olikin, sillä hänen jääkaapillaan oli Yleisra-dion entisen pääkuuluttajan ääni, heille kaikil-le hyvin tuttu valuuttakursseista ja merisäästä vuosien takaa. Irma oli välittömästi ryhtynyt kutsumaan jääkaappia suosikkikavaljeerik-seen, ja hän oli epätoivoisesti yrittänyt opettaa sen sanomaan ”kaakku” eikä ”kakku”.

MINNA LINDGREN (s. 1963) on kirjailija ja toimittaja, joka on työskennellyt pitkään muun muassa Yleisradiossa. Lindgrenin vuonna 2013 ilmestynyt romaani Kuolema Ehtoolehdossa (Teos) sai riemastuneen vastaanoton, ja kirjasta ollaan tekemässä elokuvaa. Ehtoolehto-trilogian toinen osa Ehtoolehdon pakolaiset oli niin ikään menestys keväällä 2014. Samana vuonna ilmestyi myös yhdessä Olli Löytyn kanssa kirjoitettu Sinfoniaanisin terveisin – kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan, joka sai runsaasti kiitosta lukijakunnalta laidasta laitaan.

Aikaisemmin Lindgren on julkaissut teok-set Sivistyksen turha painolasti (Teos, 2011), Leif Segerstam NYT (Teos, 2005), Musiikki on vakava asia (Lokikirjat, 1998) ja Orkesterin koskettimilta pianon palkeille (Tammi, 2001).

12

kaunokirjallisuus · romaanit

kaTri TaPolaHärkätaistelu

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

130 × 207 MM

240 SIVUA

ULKOASU ELINA WARSTA

ISBN 978-951-851-614-2

ILMESTYY HELMIKUUSSA

T aina Toro on murtumaton mahtinainen. Hän on rakentanut elämänsä hyvän elä-män reseptillä. Kaikki on kunnossa. Ko-

measti pystytetty arki muistuttaa asialistaa, sillä Taina hallitsee kauppalaskut, kilohinnat, sohvalle linnoittautuneen miehen ja lapsen nimeltä Tex Willer.

Mutta Tainalle ei riitä, hän ansaitsee enem-män, enemmän näkyvyyttä. Sitten hän keksii sen, suurhankkeen. Hän tahtoo pystyttää monumentin rauhanajan Suomen naiselle ja tilaa nykytaiteilijalta mahtavan härkäpatsaan.

Murtumaton nainen alkaa rakoilla samal-la kun taistelee härkäpatsaansa puolesta ajautuen tulilinjalle niin miehen, lapsen kuin

naapureidenkin kanssa. Kotitalon yllä leijaile-vat uhkakuvat ja unettomat yöt tuovat omat muistot kylään. Ja niin Taina, jolla on ollut kaikki hallinnassa, ei enää löydäkään sanoja millekään tärkeälle. Entä minkälaisia sanoja kaipaa aviomies? Ja mitä liikkuu omissa maa-ilmoissaan elävän lapsen päässä?

Katri Tapolan romaani Härkätaistelu on vii-sas teos sanattomuudesta ja muistoista, jotka pakottavat keksimään uuden kielen, oman. Tapolan rakentamalla härkätaisteluareenalla kamalillekaan asioille ei voi olla nauramatta Taina Toron sauvoes sa vastapäivään samalla kun naapurin rouvat kiertävät reipasta lenk-kiään myötä.

VOITTAJA ON SE, JOKA MUISTAA JA NÄKEE.

13kuva Heini leHväslaiHo

tiukkapipossa huovutetut häränsarvet. Kotimaista talvityyliä. Hän kurkisti myssyn alta. Näyttikö hän kenties kovinkin typerältä pipossaan? Siitäkö kaikki johtui?

KATRI TAPOLA on Helsingissä asuva kirjai-lija, joka kirjoittaa niin aikuisille kuin lapsille ja nuorillekin. Tuotantoon kuuluu romaaneja, lyhytproosaa, lastenromaaneja sekä lasten kuvakirjoja useiden kuvittajien kanssa (Kris-tiina Louhi, Marika Maijala, Sanna Pelliccioni, Karoliina Pertamo, Virpi Talvitie). Esikoisteos Kalpeat tytöt (1998) palkittiin ilmestyessään Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla ja lastenromaani Kivikauppaa ja ketunleipiä (2002) Arvid Lydecken -palkinnolla.

»Hän sauvoi yksin ja vastapäivään. Ne karttoi­vat häntä joka tapauksessa eikä hän tahtonut

olla mikään tyrkky. Hän vain tutkailisi vähän tilan­netta, katselisi alta kulmain mitä tuleman piti. Mitä ne mahtoivat keskenään puhua. Olivatko kateita. Ne olivat vastapuolen pelureita, eivät tahtoneet tukea häntä, jättivät hänet yksin suurhankkeen kanssa. Sitä paitsi niiden pensasaitojen valonauhat ärsyttivät häntä, tannenbaumit tuikkua täys heti marraskuun alussa. Autonvaloista puhumatta­kaan; niillä oli järestään inhottavat vinosilmät etuvaloina. Hän alkoi olla valmis. Kylvämään riidan. Enemmänkin. Hän oli sillä hilkulla. Kypsää kauraa. Taisteluun tehty.

Kiertosuunta oikeaan. Vastassa ensimmäiset kahisevat lajitoverit. Oli näytettävä yhtä aikaa sekä sauvojalta että ei­sauvojalta. Hänellä sojotti

14

kaunokirjallisuus · romaanit

K eksijä Carl Toblerin konttoristikseen palkkaama Joseph Marti saapuu satei-sena maanantaiaamuna työnantajansa

loisteliaalle huvilalle. Hän on sekä mielissään että huolissaan: kopean rouva Toblerin seura on nautittavaa, kuten ovat herkulliset ateriat ja Zürichinjärven yli ulottuva kaunis näky-mäkin. Mutta ansaitseeko hän näitä iloja?

Joseph yrittää olla kaikin tavoin avuksi Toblerien huushollissa, joka on suistumassa taloudelliseen katastrofiin. Hän törmää aina vain kiperämpiin psykologisiin mutkikkuuk-siin: elämäniloon ja epätoivoon, kaikkiin nii-hin hurmaantumisiin ja tunnontuskiin, joita ”tottelevaisuuteen hukkuva” ihminen kokee.

Vuonna 1908 ilmestyneen Konttoristin teemat – herrojen ja työväen suhde, moder-nin maailman mielettömyys sekä rakkaus ja julmuus eri muodoissaan – olivat Walserille tärkeitä läpi koko hänen tuotantonsa. Hän käsittelee niitä aina omaperäisesti, lahjomat-toman suorasukaisesti ja osattomuudesta kumpuavalla ymmärtämyksellä.

”Konttoristi on Walserin kunnianhimoisin ja roh­kein romaani. Sen kunnianhimoisuus ei niinkään piile tapahtumien kirjossa – joka on varsin vaati­maton – vaan tavassa, jolla se kurkottaa vähäpätöi­syyden ja pienuuden tuolle puolen, kohti täydempää ihmiselämää. Unohtumaton, sydäntäsärkevä kirja.”

J. M. COETZEE

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

130 × 207 MM

304 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ALKUTEOS DER GEHÜLFE

ISBN 978-951-851-621-0

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

roberT walserKonttoristisuoMennos ilona nykyri

”UNOHTUMATON, SYDÄNTÄSÄRKEVÄ KIRJA.”– J. M. COETZEE

15

kuva akG-imaGes

ROBERT WALSER (1878–1956) oli sveitsi-läinen kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten lyhyistä kertomuksistaan, mutta hänen tuo-tantoonsa kuuluu myös kiitettyjä romaaneja. Walser oli omintakeinen kertoja, jota arvos-tivat suuresti muiden muassa Franz Kafka, Robert Musil, Stefan Zweig, ja W. G. Sebald. Alun perin Walser tunnettiin lähinnä saksan-kielisellä kielialueella, mutta viimeisten vuo-sikymmenien mittaan hänen tuotantonsa on löydetty myös muualla. Suomeksi Walserilta on aiemmin ilmestynyt kertomuskokoelma Kävelyretki ja muita kertomuksia (Teos, 2012).

» Seuraavana aamuna konttoristi myöhästyi töistä.

Tobler ärähti että hän ei tällaisesta tykkää.Josephilla oli otsaa vastata että tokkopa se nyt

parista minuutista kiinni on. Siitähän ei hyvää seurannut. Hänelle näytettiin hapanta naamaa ja sanottiin seuraavaa:

”Teidän on tultava ajoissa töihin. Minun talossa­ni ja liikkeessäni ei laiskanpäiviä vietetä. Hankki­kaa herätyskello jollette muutoin pääse sängystä ylös. Niin muuten, tahdotteko te vai ettekö te tahdo? Sanokaa pois jollei teitä huvita, niin lopetetaan tämä juttu teidän osaltanne lyhyeen. Kaupungissa on yllin kyllin ihmisiä joita tällainen paikka kiin­nostaa. Sen kun astuu junaan ja käy valitsemassa. Niitähän on nykyjään kadunvarret täynnä. No niin, minä edellytän teiltä täsmällisyyttä, onko sel­vä, muuten – en nyt rupea enää toistamaan samaa.”

Joseph katsoi viisaimmaksi olla hetken aikaa suu supussa.

Puolen tunnin kuluttua herra Tobler oli kontto­ristiaan kohtaan mitä suopein herra ja ystävällisin ihminen. Hän oli ylitsevuotavassa hyväntahtoisuu­dessaan jopa vähällä sinutella: hän sanoi Marti. Siihen saakka hän oli aina sanonut herra Marti.

Tällä ystävällisyydellä oli oikeastaan ulkopuo­linen syy, sitä oli etsittävä isänmaanrakkauden aatteesta. Seuraava päivä oli nimittäin elokuun ensimmäinen, ja sinä päivänä vietettiin kaikkialla maassa jokavuotista riemujuhlaa esi­isien jalon ja rehdin teon muistoksi.

16

kaunokirjallisuus • novellit

anu kaaJaMuodonmuuttoilmoitus

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

115 × 185 MM

160 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-606-7

ILMESTYY TAMMIKUUSSA

N apoleon-patsas lähtee kävelemään, jumalallinen sanansaattaja ryhtyy häi-ritsemään ikkunanpesijää, tamperelai-

silta jatkoilta päädytään Aurinkokuninkaan hoviin ja arveluttava jungilainen talonmies tahtoo remontoida niin vuokralaisen asunnon kuin alitajunnankin. Anu Kaajan esikoisteoksessa Muodonmuuttoilmoitus meta-morfoosit, myyttiset olennot ja traagiset kohtalot herätetään henkiin odottamattomis-sa yhteyksissä.

Tarinakokoelma itsekin muuttaa muo-toaan jatkuvasti: rivo häpeilemättömyys

vaihtelee lyyrisen ja herkän kanssa, ympäris-töt vaihtelevat ketunmetsästyksestä avaruus-alukseen. Metamorfoosit ovat toisinaan unel-mien täyttymyksiä, toisinaan pakopaikkoja tai painajaisia. Kirjan kohtaukset ovat yhtä aikaa fantasmaattisia ja realistisia, ne kätkevät ja paljastavat kaiken sen, mikä on ihmiselle tärkeää ja vaikeaa, oli kyseessä sitten raha, ruoka, koti, sukupuoli tai seksi.

Näin rohkeaa ja mielikuvituksellista teosta näkee harvoin. Kaajan kieli on tarkkaa ja pakahduttavaa, niin ilossa kuin surussa.

MUODONMUUTOKSET.MYYTIT. TOTISINTA TOTTA.

17

MUODONMUUTOKSET.MYYTIT. TOTISINTA TOTTA.

kuva Jirina alanko

»Museossa Napoleon joutuu jättämään vesi­pullon narikkaan, mutta hänellä on rintatas­

kussa taskumatti, joka sekin on täynnä vettä. Sitä hän puristaa jatkuvasti. Käteni hamuilee Napo­leonin vapaata kättä, mutta hän ehtii kohottaa sen ylös ja kysyy:

Haluatko kuulla saavutuksistani?Valloituksistasi? Ei kiitos.

Näen hänen eteensä kaatuneet naiset, miehet, nais­miehet, miesnaiset, kavionjälkiä kehoissaan.

Ei, valloitukset ovat lopulta unohtuvia muis­toja. Vaikeinta on rakentaa jotain pysyvää ja kaunista. Suurin saavutukseni on Pariisi. Vallan­ku mouksen aikoihin kaikki tihkui saastaa: ikku­noista kurkottelevat yöastiakädet, kaatamassa sisältönsä kulkijan ylle, parkitsimoiden hajut, virtsassa mätänevä liha, kadunkulmissa lojuvat

ruumiit ja Seine, virtaava hauta. Tämä kaupunki oli yksi suuri käymälä kunnes minä viemäröin sen. Järjestin isorokkorokotteet, rakennutin teitä, riemukaaria, suihkulähteitä…

Pisoaarivitriinin luona suutelemme.

ANU KAAJA (s. 1984) on on valmistunut Taiteen maisteriksi ja elokuvakäsikirjoitta-jaksi Salfordin yliopistosta ja käynyt Kriitti-sen korkeakoulun kirjoittajalinjan. Hän on käsikirjoittanut mm. lyhytelokuvia, teatteri-esityksiä ja katuperformansseja.

Elokuvan, kirjallisuuden ja kuvataiteen lisäksi hän on harrastanut useita eri tanssi-lajeja kuten balettia, flamencoa, jazzia, butoa ja charlestonia, ja esiintynyt yhdessä tanssin ammattilaisten kanssa.

18

kaunokirjallisuus • runot

Veera anTsaloPölyn historia

LUOKITUS 82.2

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

148 × 207 MM

80 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-643-2

ILMESTYY MAALISKUUSSA

”P ölyn hallintaan ei ole olemassa mitään pysyvää ratkaisua”, todetaan Veera Antsalon toisessa runoteok-

sessa. Maailma rakentuu savesta, lumpuista, hiekasta, heinästä, öljystä, asfaltista, tiilistä ynnä muista materiaaleista. Se yrittää muo-toutua yhä uudelleen mutta pysyy hädin tuskin koossa.

Myllerryksen keskellä lumpunkerääjä nousee sijoiltaan öisessä Pariisissa ja poimii maasta kengän. Hän astuu siihen ja aloittaa

matkan, jonka ainoa tarkoitus on kerätä asioi-ta talteen. Kerääjä kulkee läpi rautakauden ja hevosten maan, kohtaa John Waynen, löytää autotallista alalajin olkaluun ja mätkähtää viiden haikaran nokasta heinäsuovaan.

Antsalon kertovissa runoissa otetaan kantaa materiaalien hajoavuuteen. Niissä skeitataan pölymyrskyjen keskellä ja historia-kin joutuu tuuleen.

”KAIKKI EI PÄÄTY SIIHEN, MISSÄ LUKEE THE END.”

19

»Kaikki ei pääty siihen, missä lukee The End. The Endin jaloissa on hiekanmuruja, vielä

tekisi mieli nähdä maailmasta jotain pientä, vielä pienempää, jotain mikä jatkuisi äärettömiin, jotain missä seinä murtuisi jatkumoksi, jotain missä seinät paljastaisivat todellisen rakenteensa: että ne kannattelevat ovia ja ikkunoita, joiden takana olisi jotain, missä olisi suunnilleen jotain, niin kuin heinäsuovassa on jotain, kun se kahahtaa. Niin kuin siluetissa on jotain, kun se liikahtaa, niin kuin pisteessä on jotain, ehkä majatalo. Niin kuin naakan hopeanvärisessä iiriksessä on jotain, ehkä pilvi. Niin kuin lasiin yhtäkkiä tulee aalto, missä maailma valuu tai laskostuu, niin kuin ovet aina laskostuvat ovien jatkumoiksi, niin kuin kengät aina kutistuvat suurimmasta pienimpään, ja pie­nimmät kulkevat oven ali.

VEERA ANTSALO (s. 1975) on helsinki-läinen runoilija ja vapaa kirjoittaja. Hänen esikoiskokoelmansa Sähkökatkoksen aikaan lumosi kriitikot ja lukijat rikkaalla kuvastol-laan sekä surrealistisen liikuttavaksi yltyvällä kerroksellisuudellaan. Kokoelma oli ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon ja Tanssiva Karhu -palkinnon saajaksi ilmesty-misvuonnaan 2012.

kuva Heini leHväslaiHo

20

kaunokirjallisuus · lastenkirjat

annika sandelinYokon yökirjasuoMennos liisa ryöMä

LUOKITUS L84.2

SIDOTTU, YLIVETO

130 × 195 MM

160 SIVUA

KUVITUS LINDA BONDESTAM

ULKOASU MATS HOLMQVIST

ALKUTEOS YOKOS NATTBOK

ISBN 978-951-851-635-7

ILMESTYY TAMMIKUUSSA

T ähän Yökirjaan 10-vuotias Yoko on kirjoittanut kaiken mikä on tärkeää ja salaista.

Sitä on paljon: Yoko ja hänen paras ystä-vänsä Anna kostavat rähisevälle Karppisen tädille, leikkivät nukeilla, vaikka ovat siihen oikeastaan jo vähän liian isoja ja vakoilevat epäilyttävän oloisia aikuisia kuten parrakasta äijää, joka kantaa kukikasta kangaskassia.

Yoko on saanut nimensä äitinsä ihaileman taiteilijan Yoko Onon mukaan. Annan ja taiteilijaäidin lisäksi käänteitä Yokon elä-mään aiheuttavat muiden muassa pikkuveli Salvador, pikkusisko Frida ja psykologi-isä. Ja tietenkin Daniel, joka on – ihana.

Kekseliäisyytensä, huumorintajunsa ja poikkeuksellisen asiantuntemuksensa (tai muistinsa) ansiosta Annika Sandelin onnis-tuu vangitsemaan neljäsluokkalaisen tytön arkipäivän riemuineen, huolenaiheineen ja jännityksen hetkineen tähän kauan kaivat-tuun kouluikäisille suunnattuun romaaniin. Päiväkirjamuotoinen teos käsittelee yksi-näisyyden, ryhmässä toimimisen ja suvaitse-vuuden teemoja ja saattaapa innostaa lasta kirjoittamaan myös itse.

Mustavalkoinen kuvitus on taiturimaisen Linda Bondestamin käsialaa. Kirjan on suo-mentanut kirjallisuuden valtionpalkinnolla-kin palkittu Liisa Ryömä.

VALLOITTAVAKASVUTARINA KOULUIKÄISILLE.

21

kuva Cata Portin

ANNIKA SANDELIN aloitti uransa ala-as-teella kirjoittamalla muun muassa nenäkkäi-tä runoja luokkatovereistaan ja opettajastaan. Sandelin on paitsi kirjailija myös kirjaston-hoitaja Rikhardinkadun kirjastossa. Vapaa-aikanaan hän salakuuntelee ihmisiä raitio-vaunuissa, taistelee kodin kaaosta vastaan ja yrittää epätoivoisesti suorittaa ajokortin.

Sandelinin ja kuvittaja Karoliina Pertamon lapsille suunnattu riimikirja Baudeliero ja Mette­rotta (Teos & Schildts & Söderströms, alkuteos Råttan Bettan och Masken Baudelaire) on Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuor-tenkirjallisuuspalkinnon 2014 ehdokas.

Sandelin ja kuvittaja Linda Bondestam puo-lestaan ovat aiemmin tehneet kirjat Retkuliina ja Retkuliina rakastuu (Teos & Söderströms, 2010 ja 2011, alkuteokset Businnan ja Businnan blir kär) ja Milja ja naapurit (Tammi, 2006, alku-teos Milja och grannarna, Söderströms, 2006).

Sandelin on kirjoittanut kirjoja myös aikuisille.

» Kotimatkalla kadut oli melkein tyhjät. Lopulta me nähtiin pikkuinen täti jolla oli rollaattori.

Minusta hän näytti kiltiltä mutta Anna oli vuoren-varma että täti oli tehnyt rikoksen.

– Ulkonäkö pettää, hän kuiskasi. Hän kävelee kyllä vähän liian hyvin että tarvitsisi rollaattoria. Se on taatusti varastettu!

Täti taapersi kamalan hitaasti ja minun käsiäni palelsi. Hän oli menossa ostoskeskukseen juuri niin kuin se kukkakassinen äijäkin.

22

kaunokirjallisuus • lastenkirjat

ToMi konTio & elina warsTaKoira nimeltään Kissa

Entä jos itsenäisyys merkitsee yksinäisyyt-tä ja yksinäisyys surua? Entä jos oi ke as ta ystävästä tulee kodittomalle koti ja osat-

tomalle osa, elämälle tarkoitus ja suunta?Koira nimeltään kissa kertoo orvosta ja

seka rotuisesta koirarukasta, joka sai äidil-tään elämänohjeen, että keneenkään ei pidä luottaa. Ja läksiäislahjaksi nimen Kissa. Koska kissat ovat itsenäisiä. Ja itsenäiset pärjäävät maailmassa.

Tomi Kontion pakahduttavan kaunis tarina ja Elina Warstan yhtä aikaa lempeä ja pehme-än humoristinen kuvamaailma rakentavat sellaisen merkitysten vuoropuhelun, että

tätä kirjaa ei voi lukea lumoutumatta. Eikä oppimatta kosolti ystävyyden merkityksestä ja erilaisuuden hyväksymisestä.

Kirja on suunnattu 3–9-vuotiaille, mutta Kontion kekseliäs kieli luo tekstiin tasoja, joista isommatkin lapset ja myös aikuiset nauttivat.

Mutta halusiko koira nimeltä Kissa olla itsenäinen? Hän lähti pohjoisesta etelään ja päätyi kaupunkiin nimeltä Helsinki. Hän kohtasi toisia koiria, puhdasrotuisia ja ylväitä. Ystävää hän ei kohdannut. Mutta eräänä aa-muna hän löysi aaltopahvien alta takkupartai-sen miehen. Mies ilmoitti nimekseen Näätä.

LUOKITUS L85.2 SIDOTTU, YLIVETO 220 × 220 MM 32 SIVUA

ULKOASU ELINA WARSTA ISBN 978-951-851-578-7 ILMESTYY HUHTIKUUSSA

23

kuva

lau

ra t

ätti

läku

va k

atJa

lö

sön

en

ELINA WARSTA (s. 1979) on kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hän valmistui graa-fiseksi suunnittelijaksi Lahden Muotoilu-instituutista (2005) ja työskentelee miehensä Kasper Tammelan kanssa omassa Solmu-designyrityksessään Kokkolassa.

Warstan kirjagrafiikkaa on palkittu usein Vuoden kaunein kirja -kilpailussa. Heli Laaksosen kirjoittama ja Elina Warstan kuvittama Aapine-kirja oli Finlandia Junior -ehdokkaana vuonna 2013.

Ilmiömaisen teknisen taituruuden lisäksi Warstan kuvituksille ominaista ovat kiehto-vat väriyhdistelmät, jotka vaihtelevat kirja-vista tarkasti rajattuihin värimaailmoihin.

TOMI KONTIO (s. 1966) on ikäpolvensa arvostetuimpia runoilijoita.

Kontion ensimmäinen runokokoelma Tanssisalitaivaan alla palkittiin vuoden 1993 parhaana esikoisena J.H. Erkon palkinnolla sekä Helsingin Sanomain kirjallisuuspal-kinnolla viime vuosien parhaana esikoisena. Viime tammikuussa julkaistuun kokooma-teokseen Kuviot tähdistä, kengät maailmasta on koottu Kontion kahdenkymmenen vuoden mittaisen uran aikana julkaistut runot. Kontion runoja on käännetty muun muassa englanniksi, espanjaksi, ruotsiksi, unkariksi, viroksi, italiaksi ja ranskaksi.

Runeberg-palkintoehdokkaana Kontio on ollut novellikokoelmallaan Säädyttömät (1994) ja romaanillaan Uumen (1995).

Kontion lastenkirjoista Keväällä isä sai siivet voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2000 ja Lasten LukuVarkaus -palkinnon vuonna 2001. Vuonna 2012 Lasten LukuVar-kaus -palkinnolla palkittiin Kontion Iskusanat.

» Kissat ovat itsenäisiä, äiti sanoi. Mutta minä en tuntenut itsenäisyyttä itsessäni, vaan ainoastaan

yksinäisyyden. Minä olin yksinäisin koira maailmassa. Koira, jonka nimi on Kissa.

24

tietokirjallisuus · yleinen

erkki alaJaBollis Töölön Pallokentän 100 vuotta

LUOKITUS 79.1

SIDOTTU, YLIVETO

230 × 253 MM

200 SIVUA

ISBN 978-951-851-574-9

ILMESTYY TOUKOKUUSSA

T öölön Pallokenttä eli Bollis rakennettiin sata vuotta sitten hylätylle kaalimaalle. Maan ensimmäisestä nurmikentästä

tuli nopeasti Helsingin ja koko suomalaisen urheilun merkittävin pyhättö. Kentällä on koettu urheilun lähes koko kirjo jalkapallosta tennikseen, maahockeystä lätkään, baseballis-ta käsipalloon. Siellä on lyöty golfia, ratsastet-tu, pidetty pikaluistelun ja jousiammunnan MM-kisat sekä juhlittu olympiasankareita.

Bollis tulvii tarinoita, ja tässä kentän upeassa elämäkerrassa heräävät henkiin

Pallokentän huvipuisto, naiset pelaamassa jääpalloa lähes sata vuotta sitten, Paavo Nurmi juoksemassa Bolliksella rahaa, Miss Universum Armi Kuuselan kotiinpaluujuhla, Tapani Rautavaara kuvaamassa Bolliksella, talonpoikaismarssin kokoontuminen...

Bollis – Töölön Pallokentän 100 vuotta on kun-nianosoitus kentälle, jonka monivaiheinen ja värikäs tarina on erottamaton osa suomalais-ta urheilu- ja kulttuurihistoriaa. Erkki Alajan teoksessa Bollis elää sadan vuoden arkea ja juhlaa.

BollisTöölön Pallokentän

100 vuottateos

SATA VUOTTA ARKEA JA JUHLAA.

25kuva Heini leHväslaiHo

» Toistatuhatta katsojaa istuskeli lehtereillä jännittyneenä ja täynnä odotusta, olihan

luvassa kaikkien aikojen ensimmäinen baseball­ottelu Suomessa. Näytösottelussa pelasivat USA:n olympiajalkapallojoukkue ja Suomen pesäpal­loilijoista koottu joukkue, joka oli valmistautunut otteluun monilla harjoitusleireillä lajiin USA:ssa tutustuneen Klaus Karvosen johdolla. Jenkit olivat täysin ylivoimaisia ja löivät suomalaiset peräti 19–1. Viimeisessä vuorossa jenkit suoras­ taan tyrkyttivät suomalaisille juoksua. Suomella oli sisävuoro, kaksi kuollutta ja Jarmo ”Jammu” Suokkaalla viimeinen lyönti jäljellä. Huti olisi pi­tänyt Suomen juoksutilin nollassa, mutta jenkki­syöttäjä ”picheerasi” Suokkaalle pallon, johon ei voinut olla osumatta. Näin kävi ja kuparinen saa­tiin rikki. Pelissä nähtiin myös yksi kunniajuoksu, kun jenkkien vasenkätinen Colombo pamautti

pallon katsomon katolle ja sitä tietä Sallinkatua pitkin lähelle Mannerheimintietä. Pituutta lyön­nille mitattiin toistasataa metriä.

ERKKI ALAJA (s. 1952) tunnetaan moni-puolisena urheilumiehenä ja urheilumarkki-noinnin uranuurtajana maassamme.

Alajalta ja Mikael Forssellilta ilmestyi ke - väällä 2007 yhdessä kirjoitettu kirja Vielä yksi maali (Teos), joka kertoi Forssellin urasta ja elämästä. Syksyllä 2009 Alaja julkaisi elämä-kerran jalkapallolegenda Aulis Rytkösestä nimellä Aulis Rytkönen – Monsieur Magic (Teos). Vuonna 2012 Alajalta ilmestyi kirja Helsingin jäähalli, kiitetty elämäkerta toisesta pääkau-punkimme ainutlaatuisesta urheilupyhätöstä.

Erkki Alaja tunnetaan myös oman mai-nostoimistonsa Pähkinän vetäjänä.

26

tietokirjallisuus · yleinen

Ville blåfield & reeTTa räTyKuka hullu haluaa poliitikoksi?

LUOKITUS 32

NIDOTTU

125 × 200 MM

256 SIVUA

ULKOASU SAMPO SALMINEN / INK GRAPHICS

ISBN 978-951-851-632-6

ILMESTYY HELMIKUUSSA

Ovatko puoluepolitiikka ja edustukselli-nen de mo kratia likaantuneet, etään-tyneet ja menettäneet vetovoimansa?

”Ha luan toisenlaisen elämän”, lausui päämi-nisteri Jyrki Katainen jättäessään tehtävänsä kesken kauden.

Entä onko politiikkaan ryhtyvällä toivoa-kaan saada aikaan näkyviä muutoksia? Ylei-nen virsi on, että eduskunnassa valta katoaa uuvuttaviin prosesseihin, kompromisseihin, ryhmäkuriin, korporaatioiden ohjaukseen.Hallitusohjelma sitoo, oppositiossa on mah-dollisuus lähinnä räksyttää. Näyttää myös sil-tä, että yksittäisen poliitikon vaikutusmah-dollisuudet kutistuvat, kun talous sanelee niin kutsutut välttämättömyydet. Poliitikon tehtävä on leikata, säästää ja selitellä.

Houkutteleeko politiikka tässä tilanteessa maan parhaita kykyjä?

Kuka hullu haluaa poliitikoksi? on poleemi-nen tietokirja, yhteiskunnallinen puheen-vuoro ja keskustelunavaus. Ville Blåfield ja Reetta Räty lähestyvät aihetta journalismin keinoin. Kirjan teksteissä pohditaan muun muassa, miten politiikan ja median suhde on muuttunut ja mitä ovat vaihtoehtoiset yhteiskunnallisen vaikuttamisen tavat. Kirjassa kuullaan myös tunnettujen polii-tikkojen ja yhteiskunnallisten ajattelijoi-den pohdintaa siitä, miksi moni on täysin turhautunut poliitikon rooliin tai ei halua lähteä enää ehdolle.

TIE KANSAKUNNAN KAAPIN PÄÄLLE ON KIVETTY HYVIN AIKOMUKSIN.

27

kuva Heini leHväslaiHo

VILLE BLÅFIELD (s. 1980) on toimittaja, joka on työsken-nellyt muun muassa Helsingin Sanomien kehityspäällikkö-nä, Nyt-liitteen ja Radio Helsingin esimiehenä, SK Miehen ja Seuran toimituspäällikkönä sekä Suomen Kuvalehden ja Ilta-Sanomien toimittajana.

REETTA RÄTY (s. 1974) on toimittaja, joka on työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomien toimituspäällikkönä, Nyt-liitteen esimiehenä ja Ylioppilaslehden toimittajana. Räty on opiskellut valtio-oppia Helsingin yliopistossa, josta hän on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi.

28

tietokirjallisuus · yleinen

MarTin heideggerPerusteen periaatesuoMennos Miika luoTo

LUOKITUS 11

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

130 × 207 MM

208 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ALKUTEOS DER SATZ VOM GRUND

ISBN 978-951-851-542-8

ILMESTYY MAALISKUUSSA

P erusteen periaate on Martin Heideggerin lukuvuonna 1955–1956 pitämän luento-sarjan teksti. Sen keskiössä on kuuluisa

Gottfried Leibnizin periaate: mitään ei ole ilman perustetta. Heidegger johdattelee luki-joitaan kohti ”ajattelun hyppyä”, jonka myötä tuo järjen periaate ymmärretään olemisen periaatteena.

Kirja sisältää Heideggerin kattavimman pohdinnan historiasta ja sen olemuksesta, olemisen kohtalosta, jota pidetään hänen

myöhäisajattelunsa tärkeimpänä askeleena. Yhtenä Heideggerin taiteellisimmin laadi-tuista teksteistä Perusteen periaate sisältää myös tärkeitä pohdintoja kielestä, kääntämi-sestä, järjestä, objektiivisuudesta ja teknolo-giasta, sekä merkittäviä tulkintoja muiden muassa Leibnizista, Immanuel Kantista, Aristoteleestä ja Goethesta.

Kirja toimii erinomaisena johdantona joskus vaikeaselkoisenakin pidetyn filosofin ajatteluun.

EI MITÄÄN ILMAN PERUSTETTA.

29

» Nihil sine ratione, ei mitään ilman perustet­ta: näin kuuluu hädin tuskin ääneen lausuttu

muotoilu kaikkialla määräävästä näkemyksestä, johon mieltäminen turvautuu. Tästä huolimatta länsimaisen ajattelun historia, joka alkoi kuuden­nella vuosisadalla ennen Kristusta, tarvitsi 2 300 vuotta siihen, että tuo tuttu ajatus ”ei mitään ilman perustetta” asetettiin periaatteeksi ja tunnistettiin laiksi, siihen että se tunnustettiin koko kantavuu­dessaan ja osoitettiin tieteellisesti rajoittamat­toman päteväksi. Koko tämän ajan perusteen periaate ikään kuin uinui. Tähän mennessä tuota merkillistä tosiasiaa ei ole juurikaan pohdittu eikä myöskään ole kysytty, mistä voisi johtua, että tuo pieni periaate tarvitsi niin hämmästyttävän pitkän

itämisajan. Sillä vasta 1600­luvulla Leibniz tunnis­ti sen jo vanhastaan tutun käsityksen, ettei mitään ole ilman perustetta, määrääväksi periaatteeksi ja esitti sen perusteen periaatteena. Voisiko olla niin, että yleisen ja pienen perusteen periaatteen kautta ilmoille tuli jotain ainutlaatuista ja suurta? Val­misteliko poikkeuksellisen pitkä itämisaika myös poikkeuksellista heräämistä, havahtumista sellai­seen valvetilaan joka ei enää salli unta ja kaikkein vähiten itämistä, inkubaatiota, temppeliunta?

MARTIN HEIDEGGER (1889–1976) on yksi 1900-luvun merkittävimmistä, kiistel-lyimmistä ja vaikutusvaltaisimmista eurooppalaisista ajattelijoista.

kuva © Bettmann/CorBis

30

tietokirjallisuus · yleinen

beniTa heiskanen & hannu salMi (toim.)Kiekkokansa

R akasti sitä tai vihasi, jääkiekko on keskeinen osa suomalaista kulttuuria. Etenkin Suomen maajoukkue kokoaa

ihmisiä MM- ja olympiakisojen aikaan jäähalleihin, oluttupiin ja olohuoneisiin. Voittojen riemut ja tappioiden ruhjeet tuo-vat kiekkokansan yhteen ja elävät yhteises-sä muistissa vuodesta toiseen. Vaan mikä on tämä ”kiekkokansa”? Ketkä kuuluvat siihen, ketkä jäävät sen ulkopuolelle?

Kiekkokansa on ainutlaatuinen katsaus suomalaiseen jääkiekkokulttuuriin. Kirja kertoo, kuinka jääkiekko nousi Suomessa ylivertaiseksi urheilulajiksi ja karnevaali-

viihteeksi, se avaa lätkäfaniuden ilmentymiä keräilykorteista kannatuslauluihin, jäähalli-kulttuurista ”näkymättömiin” kannattajiin, jotka eläytyvät kotisohvalla Höyry Häyrisen tai Antero Mertarannan kanssa. Käydäänpä teoksessa myös vuoden 2014 MM-kisoissa Minskissä tarkastelemassa, mitä kaikkea leijonakannatus on kisamatkalla.

Kiekkokansa antaa äänen suomalaisille jää-kiekkofaneille, kiekkoilijoita ja valmentajia unohtamatta. Hallissa soi Säkkijärven polkka, kotona perunalastut lentelevät. Tällainen olemme me, kiekkokansa.

31

LUOKITUS 79.1

SIDOTTU

140 × 210 MM

304 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-642-5

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

» Mikä saa fanin omistautumaan urheilulle näin kokonaisvaltaisesti? MM-kisojen tasoinen

urheilujuhla toimii eräänlaisena arkielämän varaventtiilinä, siinä on jotain ainutlaatuisen vapauttavaa. ”Arkiminän” voi jättää kotiin ja matkan ajaksi voi loihtia uuden ”kisaminän”, joka kenties sallii tehdä asioita, joita ei muutoin kokisi soveliaaksi. Missä muualla saattaa julkisesti laittaa

peruukin päähän ja sinivalkomaskit naamaan ja päästää tunteensa avoimena valloilleen, niin ettei kyyneleitäkään tarvitse peitellä? Missä voi halata ja pussata tuntemattomia vierustovereita yhteisen ilon merkiksi? Ja koska saa – hyväksytysti – huutaa samalla tavalla? Nyt huudetaan!

BENITA HEISKANEN ja HANNU SALMI ovat Turun yliopiston kulttuurintutkijoita. Heiskanen on Pohjois-Amerikan tutki-muksen John Morton -keskuksen johtaja ja Salmi kulttuurihistorian professori. He ovat julkaisseet laajasti urheilusta ja muusta po-pulaarikulttuurista. Kirjan muut kirjoittajat ovat eri alojen tutkijoita Turun yliopistosta ja Åbo Akademista.

kuva Jääkiekkomuseo / JuHa loikkanen

32

tietokirjallisuus · yleinen

sePPo kääriäinenMeikäläisen mukaan

LUOKITUS 32 / 99

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

130 × 207 MM

192 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-667-8

ILMESTYY HELMIKUUSSA

M eikäläisen mukaan on Seppo Kääriäisen omakohtainen kertomus Suomen ny-kytilasta ja siihen johtaneista kehitys-

kaarista. Kirjalla on kolme pääviestiä. Ensin-näkin se hahmottelee maamme tulevaisuutta niin ulko-, EU- kuin sisäpolitiikankin alueilla. Toiseksi se arvioi vuoden 2015 eduskuntavaa-lien merkitystä nykyisessä historiallisessa tilanteessa. Lisäksi se kertoo Suomen tiestä toisen maailmansodan jälkeen ja näin tuo esiin historian vaikutukset nykypäivään.

Historia vaikuttaa tietenkin myös ihmis-yksilöiden, ei pelkästään valtioiden, elämässä. Niinpä Kääriäinen kertoo omista taustois-

taan, sillä elämän sattumien lisäksi juuri ne ovat saatelleet hänet yhdeksi aikamme merkittävimmistä keskustapoliitikoista. Saamme lukea lapsuusvuosista Kirmankylän Kääriälässä, opinnoista ja poliittisen uran alusta Helsingissä ja aikanaan tapahtuneesta paluusta lapsuudenkotiin. Maakuntien ja pääkaupungin suhde onkin tärkeässä roolissa Kääriäisen tarinassa.

Meikäläisen mukaan on poliittinen puheen-vuoro, jota kannattelee elämän varrella kart-tunut valtiomiehen viisaus. Se on pakollista luettavaa aivan kaikille Suomen kohtalosta kiinnostuneille, puoluekannasta riippumatta.

VALTIOMIEHEN VIISAUDELLA.

33

vaikean vaalikauden päätteeksi. Niskassa olivat EU-ratkaisu ja ydinvoimapäätös ynnä muita lamasta heittyneitä vaikeuksia. Siihen nähden tulos oli enemmän kuin tyydyttävä.

SEPPO KÄÄRIÄINEN (s. 1948) on pitkän linjan kes kus tapoliitikko ja valtiotieteen toh-tori. Hän on ollut kansanedustaja vuodesta 1987, minkä lisäksi hän on toiminut kauppa- ja teollisuusministerinä (1993–1995) ja puo-lus tusministerinä (2003–2007). Vaalikaudella 2011–2015 hän on toiminut puolustus valio-kunnan varapuheenjohtajana.

Kääriäinen on aiemmin julkaissut teokset Suomen oma tie (1986), Haastaja: Yhteistyötä ja vastavoimaa (1989) sekä väitöskirjansa Sitä niittää, mitä kylvää: Keskustan strategiset valinnat 1964–2001 (2002).

kuva otso kääriäinen

» Jälkikäteen pitää sanoa, että tiukimmin ydinvoimapäätöstä vuonna 1993 vastustaneet

ajoivat vajaa parikymmentä vuotta myöhemmin lisää ydinvoimaa. En pidä sitä moraalittomana. Politiikka ja elämä on tällaista. Takinkääntämisiä-kin on monenlaisia. Tosiasioiden edessä on parasta olla nöyrä. Jos on perusteita muuttaa mielipidet-tään yhteisen edun nimissä, se on tehtävä, vaikka yleisö mylvii. Jos kannan muuttaminen on puhdasta taktiikkaa tai joidenkin mielistelyä, sitä moraalit-tomuutta ei selittelyillä muuksi muuteta. On oltava sinut itsensä kanssa.

Se on vaan niin, että omantunnonasioissa, jollai-nen ydinvoima meikäläisellekin oli ja on, ei ole hyvä tehdä kompromisseja. Jos toimii sisintään vastaan, vaikka perusteet olisivatkin lyijynraskaat, vamma siitä tahtoo jäädä.

Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa pärjäsin mielestäni hyvin. Keräsin reippaasti yli 8000 ääntä

34

tietokirjallisuus · yleinen

anna-lena laurén & PeTer lodeniusUkraina – rajamaa suoMennos liisa ryöMä

LUOKITUS 47.4

NIDOTTU, LIEPEET

130 × 207 MM

224 SIVUA

ULKOASU ANDERS CARPELAN

ISBN 978-951-851-648-7

ILMESTYY MAALISKUUSSA

M itä Ukrainassa oikein tapahtui vuonna 2014? Laajat mielenosoitukset ja veri-löyly Kiovassa johtivat siihen, että pre -

sidentti Janukovytš lähti maasta. Monet ajat - teli vat, että tie Eurooppaan oli nyt auki. Sit-temmin Ukraina on tehnyt liitännäissopimuk-sen EU:n kanssa, mutta samalla menettänyt Krimin niemimaan ja osittain hallinnan Itä- Ukrainassa. Ukrainasta on tullut kansainväli-nen vedenjakaja, joka laukaisi syvän ja peruut-tamattoman kriisin Venäjän ja lännen välillä.

Hufvudstadsbladetin ja Svenska Dagbla-detin ulkomaankirjeenvaihtaja Anna-Lena

Laurén on ollut tapahtumaketjun alusta lähtien paikalla vuoroin Kiovassa, vuoroin Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Tässä kirjassa hän kertoo tapaamistaan ihmisistä ja kokemuk-sistaan kentältä, tilanteista ja paikoista. Kirjan toinen tekijä, toimittaja Peter Lode-nius laatii taustoituksen niin aiemmille kuin myöhemmillekin tapahtumille Ukrainassa. Lodeniuksella on pitkä kokemus Itä- ja Keski-Euroopasta. Hän on kirjoittanut kirjan Ukraina i Europas mitt.

”KYSE EI OLE EUROOPASTA VAAN ARVOKKUUDESTAMME.”

35

kuvat Cata Portin

» On 19. helmikuuta 2014. Tänä päivänä Majda­ nilla kuolee ainakin seitsemän ihmistä.

Seuraavana aamuna istun aamiaisella hotelli Ukrainassa, kun yhtäkkiä kuulen ulkoa kadulta laukauksen toisensa perään. Jotkin kuulostavat vihellyksiltä, toiset suhahduksilta. Kumiluoteja ja kovia panoksia vuoronperään.

Ihmisiä ammutaan avoimella kadulla, maas­sa jota olen pitänyt silmällä vuosikausia, jonka olen oppinut tuntemaan ja jota rakastan. Tuntuu epätodelliselta istua siinä kahvikupin ääressä ja kuunnella laukauksia. Mutta mielenosoittajille asias sa ei ole mitään epätodellista. He ovat jo pit­kään tienneet, miten tässä saattaa käydä, ja he ovat valmiit maksamaan vaaditun hinnan.

ANNA-LENA LAURÉN (s. 1976) on toimit-taja ja kirjailija. Hän on kirjoittanut menes-tyskirjat Hulluja nuo venäläiset (2009), Vuorilla ei ole herroja – Kaukasiasta ja sen kansoista (2009), Sitten saavuin Moskovaan (2010) ja Kuinka kallis vapaus (2012). Vuorilla ei ole herroja valittiin vuoden matkakirjaksi 2009.

Laurén on syntynyt Paraisilla. Hän on opis-kellut valtiotieteitä, kirjallisuutta ja venäjää Åbo Akademissa. Vuosina 2006–2010 hän oli Yleisradion kirjeenvaihtaja Moskovassa, nykyään hän työskentelee Hufvudstads-bladetin ja Svenska Dagbladetin Moskovan-kirjeenvaihtajana.

Vuonna 2003 Laurénista tuli kaikkien aikojen nuorin suomenruotsalaisen jour-nalismin Topelius-palkinnon saaja. Vuonna 2010 hänelle myönnettiin tiedonjulkistami-sen valtionpalkinto. Naistoimittajat ry valitsi Laurénin vuoden Kellokkaaksi vuonna 2012 ja vuonna 2013 hän sai Suomen kuvalehden journalistipalkinnon. PETER LODENIUS (s. 1942) on kulttuu-rilehti Ny Tidin pitkäaikainen toimittaja ja entinen päätoimittaja. Hän on myös kir-joittanut lukuisia kirjoja, esimerkiksi Bushin uusi maailma (2004) ja Islam ja nykyaika (2005). Koulutukseltaan Lodenius on valtiotieteen kandidaatti.

36

tietokirjallisuus · yleinen

darian leaderUusi musta – suru, melankolia ja masennus

LUOKITUS 59.563

NIDOTTU, LIEPEET

130 × 190 MM

224 SIVUA

ULKOASU SAMPO SALMINEN

ALKUTEOS THE NEW BLACK: MOURNING, MELANCHOLIA AND DEPRESSION

ISBN 978-951-851-457-5

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

M itä tapahtuu kun ihminen menet-tää jonkun jota rakastaa? Kuolema, suhteen katkeaminen lähiomaiseen

tai ero ovat vaikeimpia asioita, joiden läpi on elettävä. Niiden takia saattaa vajota painajais-maiseen masennukseen, menettää elämän-halunsa kadottaa kaiken toivon paremmasta. Tässä ratkaisevassa tilanteessa tärkeää on ihmisen kyky surra.

Tärkeässä ja uraauurtavassa kirjassaan tun-nustettu psykoanalyytikko ja kirjailija Darian Leader kannustaa katsomaan kaiken kattavaa masennus-käsitettä pidemmälle ja luotaamaan syvempiä, tiedostamattomia ta po ja, joilla ihmiset vastaavat menetyksen kokemukseen. Niin tekemällä tuo kokemus saattaa hellittää kuristavan otteensa elämästä.

"Mukaansatempaava ja tärkeä [––] kauttaaltaan valtaansa ottava ja viisas kirja.”

HANIF KUREISHI

”Markkinoilla on paljon itseapukirjoja [––] Uusi musta on kirja, josta saattaa oikeasti olla apua.”

INDEPENDENT

”Leaderin [––] kirja päihittää sylillisen latteita itseapukirjasia ja etenee psykologian alueelta myös terävään yhteiskuntakritiikkiin. Kuinka elämme menetyksen kanssa? Miten muistaisimme men­neisyyden ilman että annamme sen hallita meitä? Loppuuko suru koskaan?”

HILARY MANTEL, GUARDIAN

”HARVA TIETÄÄ MITÄ MELANKOLIA ON, VIELÄ HARVEMPI ON TIETÄMÄTTÄ.”

37

darian leaderUusi musta – suru, melankolia ja masennus

» Miksi masennusta kuitenkaan edes pitäisi ajatella yksittäisenä ja tiettynä kokonaisuute­

na? Näin lääketeollisuus tietysti haluaa, sillä siten on mahdollista myydä lääkkeitä jotka sitä hoitavat. Kuitenkaan lääketehtaita ei tässä voida pitää yksin vastuullisina. Myös nyky­yhteiskunnalla – joka tarkoittaa meitä – on osansa siinä, miten haluamme nähdä itsemme ja sairautemme. Kun asiat menevät huonosti, haluamme voida nimetä ongelman nopeasti, mikä tekee meistä vastaanot­tavaisia nimilapuille, joita lääkärit ja lääkeyhtiöt tarjoavat. Useimmat haluavat välttää työlään paneutumisen sisäiseen elämäänsä, jolloin oireet nähdään mieluummin merkkeinä jostain paikal­lisesta häiriöstä kuin vaikeuksina, jotka koskevat koko olemassaoloa. On luonnollisesti miellyttä­vämpää voida koota pahoinvoinnin tai ahdistuksen tai surun tunteet sateenvarjotermin ”masennus” alle ja sitten ottaa vaivaan pilleri kuin asettaa koko elämä psykologisen mikroskoopin eteen.

Mutta entä jos masennus itsessään olisikin jotain yhtä moninaista ja vaihtelevaa kuin kaikki ne ihmiset, joiden kerrotaan siitä kärsivän? Miksi masennuksen ilmioireiden ei voisi ajatella olevan

vaikkapa jotain kuumeen kaltaista: jotain, mikä useimpien ihmisten kohdalla näyttää samalta, mutta jonka syyt ovat monenkirjavia? Aivan kuten kuume voi olla merkki niin malariasta kuin tavalli­sesta flunssaviruksestakin, esimerkiksi ruokahalun katoaminen voisi olla merkki tiedostamattomasta rakastumisesta, muiden ihmisten esittämistä ylivoimaisista vaatimuksista kieltäytymisestä tai jostain yksityisestä murheesta. Tällaisia syitä ei koskaan voi löytää kymmenen tai kaksikymmentä minuuttia kestävän yleislääkärin vastaanoton aikana, vaan se edellyttää pitkää ja yksityiskoh­taista kuuntelemista ja dialogia. Pintailmiöt, kuten apaattisuus, unettomuus tai ruokahaluttomuus, eroavat ratkaisevasti näitä tiloja tuottavista pinnanalaisista ongelmista, jotka ovat usein hyvin kaukana tietoisuuden ulottumattomissa.

DARIAN LEADER on lontoolainen psyko-analyytikko, joka on kirjoittanut aiheesta useita yleistajuisia teoksia. Suomeksi Leade-rilta on aiemmin ilmestynyt Miksi ihmiset sai­rastuvat? (Teos, 2008) ja Ikuisesti sinun? (2009).

38

tietokirjallisuus · yleinen

lauri schreckSuomalainen kitarakirja

LUOKITUS 78.65

NIDOTTU

240 × 300 MM

256 SIVUA

ULKOASU AGENCY LEROY

ISBN 978-951-851-410-0

ILMESTYY MAALISKUUSSA

K itaransoitto on yksi houkuttelevimmis-ta musiikkiharrastuksista. Siitä innostu-vat tietysti nuoret, mutta varsin usein

myös aikuiset: näillä kun saattaa olla asiassa jo aiempaa kokemusta ja kenties kotinurkissa pölyyntynyt soitinkin. Kitaraan on helppo tarttua ja se tarjoaa soittajalleen huikeasti rie-mua sekä yksin että yhdessä muiden kanssa musiikkia tehdessä. Lisäksi se tietenkin takaa kantajalleen järkähtämättömän katu-uskot-tavuuden, olipa yleisönä sitten täpötäysi Olympiastadion, rippileirin nuotiopiiri tai kultahääpäiväänsä viettävät isovanhemmat.

Suomalainen kitarakirja on kotimaisin voi-min toteutettu lähes kaiken kattava kitaran-soittokirja. Sen kanssa vauhtiin pääsee niin aivan aloittelija kuin jo pidemmälle edisty-nyt näppäilijäkin. Kirja sisältää ennen kaik-kea huikean määrän kappale-esimerkkejä, joiden kautta edetään soittotekniikoissa ja musiikillisessa ajattelussa. Itse asiassa kirja johdattelee soittotekniikoiden osalta varsin pitkälle ja avaa näin ovia moneen suuntaan.

Kirja osoittaa vedenpitävästi, että kai-ken ei tarvitse lähteä puisevasta teoriasta. Olennaista on, että soittoharrastus ei pilaa soittamisen riemua. Tervetuloa mukaan!

39

» Edelleenkin kuulee ajoittain keskustelua siitä, että soittaminen pitää aloittaa klassisella kita­

ralla, minkä jälkeen vasta voi siirtyä sähkökitaraan. Tälle uskomukselle ei mielestäni ole perusteita. Valit­ se siis kitaraksesi se, jonka koet houkuttelevimmaksi! Ja jos sinulla on varaa, mikään ei estä hankkimasta molempia (ellet jaa talouttasi jonkun sellaisen kanssa, joka ei jaa innokkuuttasi kitaroita kohtaan).

Sähkökitara on mielestäni aloittelijalle kuitenkin helpompi soitin. Sormien ei tarvitse painaa kieliä yhtä suurella voimalla kuin teräskielisessä akus­tisessa kitarassa, ja kaula on ohuempi ja helpompi käsitellä kuin klassisessa kitarassa. Uskon kuitenkin että kenen tahansa käsi tottuu mihin tahansa

näistä kitaramalleista, jos itse soitin on kunnossa ja edes kohtuullisen tasoinen.

LAURI SCHRECK (s. 1979) on muusikko ja pedagogi, joka on opettanut kitaransoit-toa ja bändityöskentelyä muun muassa Sibelius-Akatemiassa vuodesta 2006 lähtien. Schreckillä on laaja kokemus myös alkeis- ja keskitason opetuksessa. Hänen omimmat metodinsa keskittyvät ennen kaikkea innos-tamaan ja motivoimaan. Kitaristina hän on toiminut monipuolisesti sekä Suomen etu-rivin artistien että omien bändiensä kanssa saavuttaen myös kansainvälistä huomiota.

kuva Heini leHväslaiHo

40

tietokirjallisuus · yleinen

osMo soininVaaraJäähyväiset eduskunnalle

LUOKITUS 69.1

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

130 × 207 MM

336 SIVUA

ULKOASU TUOMO PARIKKA

ISBN 978-951-851-649-9

ILMESTYY HELMIKUUSSA

P itkän linjan kansanedustaja, ministe-rinäkin toiminut Osmo Soininvaara palasi eduskuntaan vuonna 2011 neljän

vuoden tauon jälkeen. Politiikan teko kiin-nosti yhä: työsarkaa toden totta riitti.

Yllätys oli suuri. Mitä ihmettä neljässä vuodessa oli tapahtunut, että eduskunta- ja hallitustyöskentelystä oli tullut lähes mahdo-tonta?

Toki merkkejä päätöksenteon vaikeutu-misesta oli näkynyt jo pitkään, esimerkkinä SATA-komitea, joka yritti pitkään ja perusteel-lisesti järjestää suomalaista sosiaaliturvaa. Vii-me metreillä sen päätökset vesitettiin täysin.

Nyt tilanne on vielä huonompi. Vaalien jälkeen maahan muodostettiin historiallisen kehno hallitus, jota kukaan ei halunnut ja jolta puuttui yhteinen tahto ja suunta. Sen

keskeiset uudistukset menivät tahdottomak-si rämpimiseksi. Eikä oppositio pärjää yhtään paremmin, vaikka se on yksi toimivan parla-mentin elinehdoista. Eduskuntatyö on vähä vähältä muuttunut pinnalliseksi ja nopeita julkisuusvoittoja etsiväksi. Argumentoivaa keskustelua ei arvosteta tai haluta, sen sijalle on noussut lainopillinen saivartelu.

Tätä ei politiikan pidä olla.Jäähyväiset eduskunnalle on Osmo Soinin-

vaaraan syvällinen ja suorapuheinen analyysi nyky-Suomen parlamentin työskentelystä. Miksi päätöksiä ei saada aikaan, mitkä puo-lueet ja ketkä henkilöt edustavat osaltaan nykyistä, kestämätöntä tilannetta? Miksi nyt on aika sanoa jäähyväiset. Ja ennen kaikkea miten suomalainen parlamentarismi voitai-siin pelastaa.

MITÄ EDUSKUNNALLE ON TAPAHTUNUT?

41

OSMO SOININVAARA (s. 1951) on tullut tunnetuksi omaäänisenä ajattelijana sekä yhtenä vihreän liikkeen perustajista. Kunnal-lispolitiikan lisäksi Soininvaara on toiminut ministerinä, vihreiden puheenjohtajana ja kansanedustajana. Hän oli SATA-komiteassa sen perusturvajaoston puheenjohtaja.

Hän on julkaissut useita yhteiskuntaa ja politiikkaa koskevia teoksia. Viimeksi Soininvaaralta on ilmestynyt vihreiden keskeisimpiin kysymyksiin ja kipupistei-siin pureutuva Vihreä politiikka (Teos, 2012). Hänen aiempia kirjojaan ovat muun muassa Sata­komitea – miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa (Teos, 2010), Vauraus ja aika (Teos, 2007) sekä Fillarilla Nizzaan (Teos, 2008).

kuva Heini leHväslaiHo

» En tiedä olinko vain neljässä vuodessa unoh­tanut, millaista eduskunnassa on, vai olivatko

asiat muuttuneet tuossa ajassa niin paljon kuin kuvittelin. Palattuani eduskuntaan olin tyrmisty­nyt siitä, kuinka voimakkaasti politiikkaa tehtiin julkisuuden ehdoilla. Yhä enemmän keskityttiin siihen, miltä asiat näyttävät ja mitä niistä juuri tänään sanotaan. Metsästettiin lyhyen aikavälin julkisuus voittoja, vaikka vaaleihin oli vuosia. Aiemmin olin naureskellut sille, miten tiiviisti eräät kokoomuslaiset seurasivat iltapäivälehtiä, mutta nyt tämä julkisuuden ehdoilla toimiminen oli tarttunut vihreisiinkin. Koska voimia ja aikaa on kaikilla rajatusti, julkisuuteen uhrattu tarmo on pois todelliseen sisältöön keskittymisestä.

42

tietokirjallisuus ⋅ elämäkerrat ja muistelmat

LUOKITUS 99.1

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

140 × 210 MM

260 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-399-8

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

K irjailija Paavo Haavikko kuoli vuonna 2008. Hänen poikansa Heikki Haavikko toimi viimeiset vuodet isänsä omais-

hoitajana. Näistä vuosista kertoo kirja Paavo Haavikko, isä.

Se kertoo pojan ja isän suhteesta, kuului-suuden taakasta, vallasta ja siitä surusta kun luovumme tärkeästä ihmisestä.

Kun Paavo Haavikko sairastui, hän ei saanut sairastaa julkisuudelta salassa, vaan yleisön eteen kannettiin paljastusotsikoita

vieraista naisista ja viinasta. Moni halusi pääs-tä suurmiehen kuolemasta osalle. Moni tunsi olevansa itse oikea ja arvoinen perillinen. Haavikon poika.

Paavo Haavikko, isä kertoo asiasta toisen puolen. Arjen, hitaiden sanattomien päivien, unohtamisen, muistamisen ja välittämisen päivien.

Ja tästäkin kirja kertoo: millaista on lapsen surra isänsä kuolemaa, kun jo oikeus siihen halutaan kieltää.

heikki haaVikkoPaavo Haavikko, isä

ISÄN JA POJAN TARINA.

43

» Kuulen kyllä vieläkin Alpina-kirjoituskoneen rummutuksen kaukaa lapsuudesta Säämingin

talon eteisestä ja aikuiselta iältäni Kirkkonummen talon verannalta. Isä kirjoitti joka päivä.

Ei mikään virta ole niin nopea kuin elämäon ilta kun ehtii joen ylitse

kirjoitit Ratsumiehen libretossa. Virtojen maissa mennään yli lautturin matkassa. Mutta vaikka niin kirjoititkin, lautturin matkaan en sinua laita enkä Tuonelan jokeen päästä, kyllä tiedät, olemme järvi-ihmisiä, vesikansaa niin kuin Säämingissä saaristolaisia kutsuttiin.

Talvipalatsissa toinen runosi päättyy:

Se oli hullu retki taivaanrantakiviä pitkin.

Eivätkö ne olekin selkävesien rantakiviä.

Kerroinko sinulle koskaan. Lapsesta asti olen näh-nyt unta äidistä ja meistä muista: Perheemme seisoo luodolla, edessä on äärettömiin toisia luotoja, saaria, vesiä ja selkiä; äiti meni edemmäs eikä palannut. Meni Laritsa, meni Johanna. Ja nyt meni selkävesille isäkin. Minä vielä soudan täällä.

HEIKKI HAAVIKKO (s. 1960) on Art House ja Tietosanoma -kustantamoiden omistaja ja toimitusjohtaja ja työskennellyt näissä perheyrityksissä vuodesta 1988. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja viestintää Helsin-gin yliopistossa. Hän on työskennellyt myös turvetuotannon parissa Pohjois-Suomessa ja harjoittaa siellä metsätaloutta.

Heikki Haavikko on kirjailija Paavo Haavi-kon ja kirjailija Marja-Liisa Vartion poika.

ISÄN JA POJAN TARINA.

44

tietokirjallisuus ⋅ elämäkerrat ja muistelmat

LUOKITUS 99.1

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

130 × 207 MM

300 SIVUA

ULKOASU JUSSI KARJALAINEN

ISBN 978-951-851-607-4

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

H annes Markkula on vanhan liiton leh-timies – takana on 50 värikästä vuotta suomalaisen iltapäivälehden palveluk-

sessa. Toimituksellinen uhka nykyaikaisessa mediamaailmassa on, etteivät toimittajat tunne ihmisiä. Kiire ja tekniset laitteet, henki-löstöpula ja säästötoimet ovat saaneet aikaan sen, etteivät toimittajat riittävästi osallistu tilaisuuksiin, erikoistu eri aloihin ja opi tunte-maan viranomaisia, virkamiehiä, poliitikkoja, poliiseja ja lakimiehiä, kulttuurivaikuttajia tai urheiluguruja. Tämä tekee monesta julkaistusta lehtijutusta liian pelkistetyn ja hengettömän. Toimittajat eivät kylliksi pengo asioiden taustoja.

Muistelmateoksessaan Presidenttien ja murhamiesten pöydissä Hannes Markkula kertoo pitkästä urastaan ja kohtaamistaan ihmisistä. Maarit Tyrköstä, Kytäjän kartanon kolmoissurmasta, eduskunnan silmääteke-vistä. Erkoista ja muista mediavaikuttajista. Oli kyseessä valtakunnan mahtimiehet tai maan matoset, uutinen tehdään, hankitaan, se ei tipu somesta syliin.

Markkulan kovaksikeitetty teos toimii myös hirtehisenä ja pätevänä oppaana journalistin maailmaan ja ammattiin. On tutustuttava maailmaan, joka on skuuppeja täynnä.

hannes MarkkulaPresidenttien ja murhamiesten pöydissä

MAAILMA SKUUPPEJA TÄYNNÄ.

45

HANNES MARKKULA (s. 1944) päätti 15-vuotiaana että ryhtyisi isona Ilta-Sano-mien toimittajaksi. Näin tapahtui. Murha-Markkulanakin tunnettu toimittajalegenda toimi Ilta-Sanomien palveluksessa kaik-kiaan 47 vuotta ja työskenteli paitsi rikos- ja kunnallistoimittajana myös uutispäällik-könä sekä viihdetoimittajana ja laati jopa horoskooppeja. Toimittajan uransa ohella hän on kirjoittanut 17 kirjaa.

Poliisi palkitsi Markkulan Poliisin ansio-ristillä vuonna 2012. Markkula on myös Mau-ri Sariola -seuran Vuoden 2004 Susikoski.

Markkula asuu Helsingissä, samassa osoitteessa, jossa on asunut viimeiset 60 vuotta. "Mitäs sitä koko ajan muuttamaan", hän sanoo.

» Entä nämä kolme uhria?”, kysyin.Ensio Koivunen hätkähti mutta ei sanonut

mitään.”Kaasutitteko tytöt kuoliaaksi auton pakoput­

keen laitetulla letkulla?”Nyt Koivunen närkästyi.”Mitä sinä täällä sitä kyselet. Kohtahan syyttö­

myyteni nähdään oikeussalissa”, hän mutisi.Yritin katsoa Koivusta silmiin, mutta hän käänsi

päänsä pois.

erkki VeTTennieMiSolženitsynElämä ja eetos

LUOKITUS 99.1

140 × 205 MM

SIDOTTU, 272 SIVUA

ULKOASU DOG DESIGN

ISBN 978-951-851-517-6

ILMESTYY MAALISKUUSSA

46

tietokirjallisuus ⋅ elämäkerrat ja muistelmat

A leksandr Solženitsyn (1918–2008) oli neuvostoliittolainen kirjailija, joka tuotannollaan toi julki Neuvosto-

liiton gulag-vankileiriverkoston kauhut kenties voimallisemmin kuin kukaan. Nuorena neuvosto järjestelmää kannattanut Solženitsyn ajautui dramaattisten kääntei-den kautta toisinajattelijaksi, propagandan ja sensuurikoneiston uhriksi. Lopulta hänet karkotettiin kotimaastaan ja hän menetti kansalaisuutensa. Paluu kotimaahan Venäjälle vuonna 1994 paljasti uudenlaisen rappion, jota Solženitsyn kritisoi loppuun asti.

Erkki Vettenniemi on laatinut ensimmäi-sen suomalaisen Solženitsyn-elämäkerran. Teokseen sisältyy päähenkilön jännittävien ja traagisten elämänvaiheiden lisäksi kosolti uutta, jännittävää tietoa KGB:n, politbyroon ja muiden tahojen juonista takavuosina arkis-tojen osittain avauduttua. Vettenniemi käy läpi laajalti myös Solženitsynin suomalaista vastaanottoa 1960- ja 1970-luvuilla, jota on aiemmin dokumentoitu varsin varovaisesti.

”LUULTAVASTI KUKAAN

YKSITYINEN IHMINEN EI

EDISTÄNYT YHTÄ PALJON

NEUVOSTOJÄRJESTELMÄN

HAJOAMISTA KUIN

KIRJAILIJA ALEKSANDR

SOLŽENITSYN.”

– JUKKA MALLINEN

» Pakkotyövanki Štš-854 oli joutunut leikkauk-seen vatsasta löytyneen kasvaimen tähden.

Hän toipui toimenpiteestä keskitysleirin sairaalassa, pohjoisen Kazakstanin arolla 1952, ja kuunteli joutessaan tuttavallisen lääkärin tilitystä. Tämä harjoitti ammattiaan niin ikään vankina.

”Kauan ja kiihkeästi hän kertoo minulle tarinaa siitä miten kääntyi juutalaisten uskosta kristin-uskoon”, toipilasvanki muisteli vuosia myöhemmin. Näin leirilääkäri näki heidän tilanteensa:

”Ja tiedättekö, yleensä olen vakuuttunut siitä, että tässä maallisessa elämässä mikään rangaistus ei kohtaa meitä ansaitsematta. Näköjään sen ei välttä-mättä tarvitse olla seurausta mistään, johon todella olemme syyllistyneet. Mutta jos tarkastelee elämää ja ajattelee syvemmin, me aina lopulta löydämme rikoksen, josta meihin nyt osunut isku johtui.”

Se oli tämän tohtorin viimeinen aforismi. Seuraa-vana yönä hänen kallonsa murskattiin vasaralla; vankileirillä oli meneillään välienselvittelyn viikot. Štš-854 taas jäi sairastupaan miettimään kuule-maansa. Niinä päivinä hän tuli ymmärtämään, ”mistä minulle oli annettu tämä kaikki: vankeus ja pahanlaatuinen kasvain kaupanpäällisiksi”. Pohdin-ta jatkui:

”Nuoruuden menestysten humalluttamana tunsin olevani erehtymätön ja siksi olin kova. Vallan ylenpalttisuudessa olin tappaja ja väkivallantekijä. Kaikkein suurimman pahuuden hetkilläkin olin varma siitä, että tein oikein, sillä minut oli varustettu komeilla perusteluilla. Tyrmän mätänevillä oljilla tunsin itsessäni ensimmäisen hyvyyden liikahduksen.”

Itsekritiikki ilmestyi aikanaan Vankileirien saaristossa, paljastus- tai syytekirjelmänä pidetyssä teoksessa, joka on totta puhuen kutsu katumukseen. Tekijän tapauksessa nöyrtymiseen vaadittiin kah-deksan vuoden vankeustuomio. Piikkilankamiljöös-tä hän pääsi poistumaan keväällä 1953, sattumoisin juuri silloin, kun siinä maassa virallisesti surtiin Josif Stalinin kuolemaa.

Stalinin arvostelusta alkanut ahdinko oli kuiten-kin päättynyt jo silloin, kun Štš-854 oli kääntynyt marxismi-leninismistä kristinuskoon ja lakannut murehtimasta, minkälaiset iskut häntä mahdollises-ti vielä odottivat.

kuva Heini leHväslaiHo

ERKKI VETTENNIEMI (s. 1966) on histo-rioitsija ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Viime vuosina hän on kirjoittanut ja toimit-tanut useita teoksia urheiluhistoriasta (mm. Paavo Nurmi – Täpärin voittoni, Teos 2010; Piikit ja pillerit, Teos 2009). Hänen tohtorinväitös-kirjansa käsitteli neuvostovankileireiltä selvinneiden suomalaisten muistelmia; sen tutkimuksen suomenkielinen laitos ilmestyi nimellä Punaisen terrorin todistajat (SKS 2004). Vettenniemi koosti ja toimitti suomalaisen Niilo Koljosen vankileiripäiväkirjat nimellä Suomalainen vankileiriraportti (Teos 2011). Hän on laatinut Aleksandr Solženitsynistä pieni-muotoisen elämäkerrallisen teoksen Toinen hallitus (Taifuuni 1994).

47

48

pokkarit

harri sirola Kaksi kaupunkia

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

330 SIVUA

ULKOASU JUSSI KARJALAINEN

ISBN 978-951-851-657-9

ILMESTYY TAMMIKUUSSA

K aksi kaupunkia julkaistiin vuonna 1991, mutta se olisi voitu julkaista viime viikolla. Niin ajankohtainen Harri Sirolan kertomus neu-

vostovallan raiskaamasta valtiosta on nykyises-sä Ukrainan kriisin varjostamassa Euroopassa.

Teos oli ilmestyessään ensimmäisiä Suomen ja Viron suhteita käsitteleviä kirjoja ja sai hyvät kritiikit. Parhaimmillaan Sirolaa verrattiin Ernest Hemingwayhin.

Sirolan viisivuotisen kirjoitusprosessin aika-na Virossa ehti tapahtua poliittinen mullistus, ja osa kohahduttavasta sisällöstä jäi muun Viro-uutisoinnin jalkoihin.

Kirjan ydin perustuu virolaisen muusikon Tarmo Urbin ja hänen perheensä haastatte-luihin ja sisältää autenttisia kuvauksia nuoren kapinallisen vaiheista 1980-luvun totalitaarisis-sa pakkolaitoksissa.

Erilaiset kerrontatavat, ihmiskohtalot ja mil-jööt leikkaavat Sirolan teoksessa tavalla, joka tuo mieleen tämän vuosikymmenen nousevan kirjallisuudenlajin, episodiromaanin.

Jälkisanana julkaistaan luontokuvaus, jonka piti alun perin ilmestyä osana Kaksi kaupunkia

-romaania.

HARRI SIROLA (1958–2001) oli suomalainen puuseppä, Suomen laivaston aliluutnantti ja lääketieteen ylioppilas. Kahden lääkärin poika, Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun kasvatti. Kulttuuriradikaali ja yksi Kiima-lehden perus-tajista.

Ennen kaikkea hän oli kuitenkin kirjailija. Sirola aloitti kirjailijan uransa 22-vuotiaana romaanilla Abiturientti, joka kritisoi SYK:a ja porvarillista elämänmenoa ja nostatti ilmesty-misvuonnaan 1980 kohun. Abiturientin jälkeen syntyneet teokset vaihtelevat runsaasti niin aiheiltaan kuin kerronnaltaan ja lajityypiltään. Vuonna 1986 julkaistiin runokokoelma Turha hätkähtää, vuonna 1995 novellikokoelma Silkkaa kalajuttua. Postuumisti julkaistu Jeesus Enkelin­poika Nasaretilainen on Sirolan tulkinta Raama-tun evankeliumeista.

kuva

ves

a o

Ja /

leH

tiku

va

49

pokkarit

Raija oRanen Aurora

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

330 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-663-0

ILMESTYY HEINÄKUUSSA

A urora Stjernvall on alusta pitäen Hel singin seurapiirien kohuttu kaunotar. Isäpuoli, senaatin proku-

raattori Walleen, lähtee luotsaamaan häntä Pietarin kei sa rilliseen hoviin, jossa Aurora solmii läheisen suhteen keisarinnaan.

Suomessa synnytetään 1800-luvulla kan-sallista kulttuuria, kansakuntaa ja valtiota. Taistelu suomenmielisten ja ruotsinmie-listen sekä keisarille lojaalien välillä käy kuumana, sitä lietsovat Walleenien tukema Snellman ja kirjailijat Topelius, Runeberg ja Lönnrot. Paciuksen säveltämät ”Maamme” ja ”Porilaisten marssi” raikaavat.

Jälkimaailman hyväntekijänä tuntema Aurora Karamzin, toisen puolisonsa eversti André Karamzinin mukaan, on aistillinen, rakastava ja kunnianhimoinen nainen. Erityisen rakkauden kohteena ovat hänen poikansa Paul ja sisarentyttärensä Marie Linder, josta tulee kirjailija ja Suomen ensimmäinen feministi.

Kansallisen heräämisen aika Oolannin soti- neen ja valtiollisine taisteluineen lomittuu romaanissa rikkaaksi kuvaksi koko autonomian aikakaudesta, sen sivistyneistön ja ylhäisön elä- mästä, Helsingin kasvusta kukoistukseen, poli-tiikasta, rakkauksista, onnesta ja tragedioista.

Raija Oranen on kirjoittanut komean teok-sen historian mahtinaisesta, maamme itsenäi-syyttä pohjustaneiden tapahtumien keskellä.

kuva

ste

fan

Bre

mer

v

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

330 SIVUA

ULKOASUJENNI SAARI

ISBN 978-951-851-659-3

ILMESTYY MAALISKUUSSA

O utoja kuolemia, lääkekauppaa, suih-kukohtauksia. Yhdeksänkymppiset ystävykset, Siiri ja Irma, joiden elämää

rytmittävät punaviini, raitiovaunut ja hau-tajaiset. Paikka, jossa kuolemaakin pahempi kohtalo on joutua dementiaosastolle. Tällainen on Ehtoolehto, aika tavallinen palvelutalo.

Kuolema Ehtoolehdossa aloitti Minna Lind-grenin menestystrilogian, jonka toinen osa Ehtoolehdon pakolaiset ilmestyi keväällä 2014. Romaani on julmetun hauska ja jännittävä tarina vanhuudesta, ystävyydestä ja elämästä helsinkiläisessä palvelutalossa.

50

pokkarit

minna LindgRen Kuolema Ehtoolehdossa

joHanna SiniSaLo Auringon ydin

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

330 SIVUA

ULKOASU MIIKA IMMONEN

JA HANNU MÄNTTÄRI

ISBN 978-951-851-658-6

ILMESTYY TAMMIKUUSSA

S inisalon uusin romaani on kylmäävän tulinen dystopia. On vuosi 2013 Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa. Histo-

rial lisista virheistä on opittu. Yhteiskuntarau-ha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät.

Terveysviranomaisten valvova silmä ulottuu kaikkialle. Käytännössä kaikki mielihyvää tai

kuva

kat

Ja l

ösö

nen

riippuvuutta tuottava on kiellettyä: huumaus-aineet, alkoholi, nikotiini ja kofeiini. Vaaralli-sista nautuntoaineista äärimmäisin on chili. Ja sen diilaamiseen Vanna ja Jare ovat sotkeutu-neet. Onko epäinhimillisen tulisella chililajik-keella, nimeltään Auringon Ydin, vaikutuksia, jotka on syytäkin kieltää?

kuva

ste

fan

Bre

mer

v

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

330 SIVUA

ULKOASUJENNI SAARI

ISBN 978-951-851-659-3

ILMESTYY MAALISKUUSSA

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

330 SIVUA

ULKOASU CAMILLA PENTTI

ISBN 978-951-851-665-4

ILMESTYY HEINÄKUUSSA

U nohtumaton kuvaus yhdestä merkittä-vimmästä venäläisestä runoilijasta, Marina Tsvetajevasta, hänen tyttäres-

tään Aljasta ja heidän yrityksestään saada

yh teys toisiinsa. Koskettava tarina perheestä, jonka Stalinin terrori tuhoaa. Kiihkeä ja järkyt-tävän kaunis romaani ihmisyydestä, rakkau-desta ja kirjoittamisen ehdottomuudesta.

51

pokkarit

daRian LeadeR & david CoRfieLd Miksi ihmiset sairastuvat?

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

330 SIVUA

ULKOASU SAMPO SALMINEN

ISBN 978-951-851-402-5

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

M iksi sairastumme juuri siten ja silloin kun sairastumme? Vaikuttavatko mie-lentilamme, tunteemme ja luonteemme

kehomme hyvinvointiin? Onko aitoja psyko-somaattisia oireita oikeasti olemassa?

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

330 SIVUA

ULKOASU MIIKA IMMONEN

JA HANNU MÄNTTÄRI

ISBN 978-951-851-658-6

ILMESTYY TAMMIKUUSSA

Psykoanalyytikko Darian Leaderin menes-tyskirja on mukaansatempaavaa luettavaa, parhaiden brittiperinteiden mukaista popu-laaritietokirjallisuutta. Lukuisat esimerkit ja tapauskertomukset havainnollistavat tekstiä ja herättävät uteliaisuuden.

Riikka PeLo Jokapäiväinen elämämme

kuva

Hei

ni l

eHvä

slai

Ho

Finlandia­voittaja 2013

52

pokkarit

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

350 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-662-3

ILMESTYY TOUKOKUUSSA

kaRi HäkämieS Presidentin murhe

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

330 SIVUA

ULKOASU NINA LEINO

ISBN 978-951-851-661-6

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

juHa HuRmeNyljetyt ajatukset

A imo ja Köpi soutavat Kustavista Hai-luotoon. Matkaa kertyy 700 kilometriä, koska suorinta reittiä ei ole. Soutami-

sen lisäksi Aimo ja Köpi syövät, leiriytyvät luodoilla ja rannoilla ja keskustelevat. He eivät juttele niitä näitä. Ihmisellisyydestä he keskustelevat: kirjallisuudesta, vähän muis-takin taiteista, jopa kulttuurista. Käyvät läpi suomalaisen kirjallisuuden Aleksis Kivestä Arto Salmiseen.

kuva

Hei

ni l

eHvä

slai

Ho

kuva

ste

fan

Bre

mer

”Jos autiolle saarelle saisi ottaa mu­kaansa vain yhden kirjan, Nyljetyt ajatukset olisi täydellinen valinta.”

MARKUS MÄÄTTÄNEN, AAMULEHTI

H äkämiehen kiitetystä esikoisromaanista tutuiksi tulleet poliisit Söder ja Joronen huomaavat jälleen olevansa kes-kellä rikosten ja politiikan pimeitä näyttämöitä. Virallisten

tahojen lisäksi myös eräs taitava nuori toimittaja tekee tahollaan omia tutkimuksiaan ja pääsee vaarallisen lähelle totuutta. Presi­dentin murhe asettaa jokaisen valtaa pitävän tarkkailun alaiseksi. Häkämies on kirjoittanut jälleen kiehtovan ja kulissien taakse

kurkottavan dekkarin vallan ja rikosten liittymäkohdasta – ihmismielen julmuudesta.

N okian kasvutarina on koko maailman mitassa ainutlaatuinen. Yhtä ainutlaa-tuinen on yhtiön muutamassa vuodessa

tapahtunut romahdus.Kirjassa Operaatio Elop vastataan kysy-

myksiin, jotka Nokian hallituksen entisen puheenjohtajan Jorma Ollilan elämäkerta jätti avoimiksi. Esiin nousee runsaasti ennen julkis-

tamatonta tietoa Nokian sisältä. Uutta tietoa saadaan muun muassa Windows Phonen valintaan johtaneista syistä ja tapahtumista. Sa-moin siitä, miksi Nokia lopulta myi puhelimet Microsoftille. Oliko Elop Microsoftin palk-kaama Troijan hevonen? Entä miten Nokian henkilöstö Elopin vuodet koki?

53

pokkarit

kaRi HäkämieS Presidentin murhe

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

330 SIVUA

ULKOASU NINA LEINO

ISBN 978-951-851-661-6

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

meRina SaLminen & Pekka nykänen Operaatio Elop

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

330 SIVUA

ULKOASU TUOMO PARIKKA

ISBN 978-951-851-664-7

ILMESTYY HEINÄKUUSSA

kuva

t H

ein

i leH

väsl

aiH

o

matti kangaSkoSki Sydänmarssi

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

350 SIVUA

ULKOASU M-L MUUKKA

ISBN 978-951-851-660-9

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

T uomo Manan vaimo on kuollut. Murhattu, väittää Tuomo, vaikka poliisi ei sitä usko. Hatara vihje – Francesco Petrarcan sonetti

– ja Tuomon oma vakaumus pakottavat hänet etsimään murhaajan itse. Alkaa takaa-ajo, joka vie hänet Avignoniin, Roomaan, Firenzeen, ja yhä uudet johtolangat sysivät häntä eteenpäin.

Matti Kangaskosken esikoisromaani Sydän­marssi on ainakin jännityskirja, jännityskirjan pa - rodia, rakkaustarina ja kertomus kielen ja mielen epäluotettavuudesta. Ennen kaikkea se on tark-ka, taitava, kirjallinen teos johon pääsee helposti sisään – ulospääsy onkin sitten toinen juttu.

kuva

Hei

ni l

eHvä

slai

Ho

Tieto­Finlandia­ehdokas 2014

54

Henkilökunta / Staff Toimitusjohtaja / Managing DirectorNINA PAAVOLAINEN+358 (0)40 500 8342

Kustantaja / PublisherSILJA HIIDENHEIMO+358 (0)40 772 3677

Myyntipäällikkö / Sales & Foreign Rights ManagerHEIDI JOHANSSONÄITIYSVAPAALLA

SIJAISENA

SARI HÄGGQVIST +358 (0)50 568 9388

Toimituspäällikkö / Publishing ManagerELIA LENNES+358 (0)40 720 6310

Tiedotuspäällikkö / Publicity ManagerJUSSI KAISJOKI+358 (0) 50 523 9404

Kustannustoimittaja / EditorMAARIT HALMESARKA+358 (0)44 302 1220ÄITIYSVAPAALLA 31.12. ASTI

SIJAISENA

MARIA TOJKANDER

+358 (0)44 571 2178

Kustannustoimittaja / EditorJUSSI TIIHONEN +358 (0)44 302 1223

Graafinen suunnittelija / Graphic DesignerJENNI SAARI +358 (0)44 053 0880

Assistentti / AssistantNIINA TIAINEN+358 (0) 20 743 1250

Hallituksen puheenjohtaja / Chairman of the BoardNIKLAS HERLIN

Hallitus / Board

NIKLAS HERLINPuheenjohtaja / Chairman

ILKKA HIIDENHEIMO

ASKO KALLONEN

PUHELIN / TEL

+358 (0)20 743 1250

SÄHKÖPOSTI / EMAIL

INFO@TEOS.FI

ETUNIMI.SUKUNIMI@TEOS.FI / FIRSTNAME.LASTNAME@TEOS.FIWWW.TEOS.FI

55

In BriefTeos is an independent publishing house that focuses on publishing fiction and nonfiction in Finnish. Our selection of books covers the whole spectrum from poetry to novels and nonfiction. In addition, a few translations of international classics are published each year.

We aim to publish around 40–50 books a year. Keeping the number of titles at a reasonable level allows everyone not only to do their work well, but to enjoy doing it. The writer has time to write, the editor has time to edit, and the graphic artist can plan the book’s layout with care. The printing house has enough time to prepare the physical form of the book, and marketing can be tailored to suit each title individually. Our business idea is simple: we want to publish good books. Publishing books is not alchemy: it simply means making books and selling them. And it is our ambition to do that as well as we can.

We feel it is important to respect all the parties involved in creating a book, as they are also the people who make Teos what it is: writers, editors, translators, graphic artists, printers, booksellers and above all, readers. All who join Teos share a deep love of

literature and reading. Teos’ authors include internationally recognized writers, such as Leena Krohn, Johanna Sinisalo, Leena Park- kinen, Monika Fagerholm, Ulla-Lena Lund- berg, Marko Leino, Mikko Rimminen, Emmi Itäranta, Riikka Pelo and Minna Lindgren.

Teos will continue to focus on Finnish literature and nonfiction, but we have also published translations of foreign classics such as Edgar Allan Poe, Oscar Wilde, Sir Arthur Conan Doyle, P. G. Wodehouse and Sigmund Freud.

In the autumn of 2007, Teos launched a translated fiction series called Baabel, which focuses on modern classics. Since the launch, we have published books by Thomas Bernhard, A. S. Byatt, Jorge Luis Borges, Manuel Puig, Carlo Emilio Gadda, Hilary Mantel and Robert Walser.

Furthermore, Teos has launched the Teos & Söderströms series together with publishing house Söderströms & Co in 2008. The aim of the series is to publish works by interesting Finland-Swedish authors in Finnish.

www.teos.fi

KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TEOS BULEVARDI 12, 3. KRS ∙ 00120 HELSINKI PUHELIN 020 743 1250 WWW.TEOS.FI

LUETTELOTILAUKSET JA LISÄTIEDOT PUHELIN 020 743 1250 INFO@TEOS.FI

TIEDOTUS JUSSI.KAISJOKI@TEOS.FI PUHELIN 050 523 9404

KEVÄTLUETTELO 2015 JULKAISIJA KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TEOS SUUNNITTELU ALEKSI SALOKANNEL / SISIN PAINOPAIKKA NYKYPAINO OY ∙ HELSINKI 2014

MUUTOKSET MAHDOLLISIA

PYYDETÄÄN PALAUTTAMAAN ELLEI VASTAANOTTAJAA TAVOITETA

HEIKKI HAAVIKKOHaavikko, isä

LEENA KROHNErehdys

KATRI TAPOLAHärkätaistelu

OSMO SOININVAARAJäähyväiset eduskunnalle

TOMI KONTIOKoira nimeltään Kissa

JUHANI KÄNKÄNENLuppa ja Tattis

LAURI SCHRECKSuomalainen kitarakirja

MINNA LINDGRENEhtoolehdon tuho

DARIAN LEADERUusi musta

MARKO LEINOSyntymättömät