Oulun yliopisto

Humanistinen tiedekunta

Taru Tanska

”Kosketa minua!”

Interaktiivinen näyttö Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjastossa

Informaatiotutkimuksen

pro gradu -tutkielma

Oulu 2015

Sisällys

Sisällys .............................................................................................................................. 2

1 Johdanto ......................................................................................................................... 4

2 Kirjastonkäyttö .............................................................................................................. 6

2.1 Kirjastojen käyttötutkimukset ................................................................................ 7

2.1.1 Erilaiset asiakasluokittelut .............................................................................. 8

2.1.2 Käytön tiheys ................................................................................................ 10

2.1.3 Mitä kirjastoissa tehdään? ............................................................................. 12

2.2 Yhteenveto ............................................................................................................ 20

3 Interaktiiviset näytöt .................................................................................................... 22

3.1 Interaktiivisten näyttöjen vuorovaikutuksen tasot ................................................ 23

3.2 Näytöt kirjastoissa ................................................................................................ 26

3.2.1 Bohemian bookshelf...................................................................................... 27

3.2.3 InfoGallery .................................................................................................... 27

3.2.4 ResearchWave ............................................................................................... 28

3.3 Yhteenveto ............................................................................................................ 29

4 Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto ja UBI-näytön uudistamishanke ............. 31

5 Tutkimuksen toteutus .................................................................................................. 35

5.1 Laadullinen tutkimus ............................................................................................ 35

5.2 Haastattelututkimus .............................................................................................. 36

5.3 Sisällönanalyysi .................................................................................................... 39

5.4 Määrällinen tutkimus ............................................................................................ 43

5.5 Tutkimusaineisto, reliaabelius ja validius ............................................................ 43

6 Tulokset ....................................................................................................................... 46

6.1 Vastaajien taustatiedot .......................................................................................... 46

6.2 Kirjastonkäyttö ..................................................................................................... 47

6.3 UBI-näyttö ............................................................................................................ 55

6.3.1 UBI-näytön käyttäjät ..................................................................................... 55

6.3.2 Ei-käyttäjät .................................................................................................... 60

6.3.3 Ehdotetut sovellukset .................................................................................... 65

6.3.4 Nykyisen näytön ongelmat kirjaston kannalta .............................................. 66

6.3.5 Kirjaston toiveet näytön uudistusta koskien ................................................. 67

6.4 Yhteenveto ............................................................................................................ 68

7 Johtopäätökset ............................................................................................................. 71

Lähteet ............................................................................................................................ 74

Julkaisemattomat lähteet................................................................................................. 78

LIITTEET ....................................................................................................................... 79

4

1 Johdanto

Tämä työ on osa MediaTeam Oulu -tutkimusryhmän hanketta, jossa ensimmäistä kertaa

räätälöitiin UBI-näytön sisältö sen sijaintipaikan mukaan. UBI-näytöt ovat eri puolille

Oulua sijoitettuja suuria kosketusnäyttöjä, joita voidaan käyttää tiedon esittämiseen.

Tavallisista mainostauluista poiketen UBI-näytöt ovat interaktiivisia eli käyttäjä voi

etsiä ja käyttää näytön sisältöä kosketusnäytön avulla.

UBI-näytöt ovat osa UBI- eli UrBan Interactions -ohjelmaa, jossa tutkitaan

kaupunkitilan, ihmisten, tietotekniikan sekä informaation välisiä vuorovaikutuksia.

Ohjelmaa koordinoi Oulun yliopisto. Tutkimus on monitieteistä ja soveltaa muun

muassa tietojenkäsittelytieteitä, insinööritieteitä, arkkitehtuuria, taidetta, muotoilua ja

yhteiskuntatieteitä. (UBI Oulu 2013a, UBI Oulu 2013b.)

UBI-ohjelman ja Oulun kaupungin yhteistyönä rakennetaan Ubiikki Oulu eli

prototyyppi ubiikista kaupungista. Ubiikki kaupunki tarkoittaa urbaania tilaa, jossa

tietotekniikka on tilassa tapahtuvien prosessien käytössä näkymättömästi ja tehokkaasti.

Sen perustana ovat muun muassa UBI-näytöt sekä langattomat verkot. (UBI Oulu

2013a.)

Silloin kun UBI-näyttöjä ei käytetä, ne ovat passiivisessa tilassa ja näyttävät UBI-

kanavan sisältöä kuten kaupallisia ja ei-kaupallisia ilmoituksia, mutta kosketuksen

jälkeen ne vaihtuvat vuorovaikutteiseen tilaan. Vuorovaikutteisessa tilassa käyttäjä voi

käyttää erilaisia UBI-portaalin sovelluksia, joita ovat esimerkiksi uutiset, tapahtumat,

kartta ja erilaiset pelit. (UBI Oulu 2013c, UBI Oulu 2015.)

Työni lähtökohtana on henkilökunnan tyytymättömyys Oulun kaupunginkirjasto-

maakuntakirjastossa sijaitsevaan UBI-näyttöön, jonka ei koeta palvelevan kirjaston tai

sen käyttäjien tarpeita. Tarkoituksena on kartoittaa ja ymmärtää kirjaston asiakkaiden

tarpeita sekä heidän kirjastonkäyttötapojaan, jotta näyttö saataisiin vastaamaan niitä

paremmin. Syy tutkimukselle on siis käytännöllinen: halutaan tehdä parempaa sisältöä

näyttöön, jotta sekä kirjasto että asiakkaat kokisivat sen omakseen. Lisäksi kartoitetaan

asiakkaiden kokemuksia ja oletuksia interaktiivisista näytöistä ja pyritään etsimään

elementtejä, joiden pohjalta käytön kynnystä voidaan madaltaa. Työn teoriapohja on

5

kirjastonkäyttöön sekä interaktiivisiin näyttöihin liittyvässä tutkimuksessa. Tutkimus on

suoritettu haastattelemalla kirjaston käyttäjiä pääkirjastossa sekä kirjaston

henkilökuntaa.

Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä UBI-näyttöjen käytöstä ja

mahdollisuuksista kirjastossa. Tarkoituksena on tutkia Oulun kaupunginkirjastossa

sijaitsevaa näyttöä haastattelemalla asiakkaita heidän kirjastonkäytöstään sekä

kokemuksista ja toiveistaan UBI-näyttöön liittyen. Tavoitteeseen pyritään asettamalla

seuraavat tutkimuskysymykset:

1. Mitä kirjaston palveluita asiakkaat käyttävät ja mitä he tekevät kirjastossa?

2. Miten asiakkaat suhtautuvat UBI-näyttöön, mitä oletuksia heillä on ja mitä he siihen

haluaisivat?

3. Miten näyttö palvelisi myös kirjaston tarpeita?

Metodina tutkimuksessa käytetään puolistrukturoitua haastattelua. Haastateltavina on

kirjaston käyttäjiä sekä kirjaston henkilökuntaa. Haastatteluista saatu aineisto

litteroidaan sekä analysoidaan sisällönanalyysillä ja sitä täydennetään määrällisen

tutkimuksen keinoin.

6

2 Kirjastonkäyttö

Kirjastonkäyttö ajatellaan usein itsestään selvänä terminä, eikä sitä Vakkarin (1983, 13)

mukaan olekaan selkeästi määritelty. Usein käyttäjätutkimuksissakin on käsitelty

kirjastonkäytön tiheyttä tai muita vastaavia määritelmiä, kuten milloin henkilö on

viimeksi käynyt kirjastossa tai kuinka usein henkilö käy kirjastossa tietyllä ajanjaksolla.

Tästä Vakkari johtaa kirjastonkäytön yksinkertaisimman määritelmän: ”Kirjastonkäyttö

tarkoittaa sitä, että henkilö käy kirjastossa.” (Vakkari 1983, 13.)

Vakkarin määritelmä on hyvin laaja ja katsoo kirjastonkäytöksi kaiken, mitä kirjaston

tiloissa tapahtuu, vaikka henkilö tulisi kirjastoon vain lämmittelemään, eikä käyttäisi

varsinaisia kirjastopalveluja. Vakkarin määritelmän mukaan kirjastonkäytöksi siis

riittää, että henkilö käy kirjastossa ja tulee sieltä ulos. Määritelmään kuitenkin liittyy

usein oletus, että kirjastokäynnin yhteydessä käyttäydytään tietyllä tapaa eli käytetään

kirjaston tarjoamia palveluita, eikä kirjaston sisällä käyminen vielä ole palveluiden

käyttämistä. Tämän perusteella Vakkari täsmentää määritelmäänsä lisäämällä, että

kirjastonkäyttö tarkoittaa, että henkilö käy kirjastossa ja käyttää ainakin yhtä kirjaston

palvelumuodoista. Käyttö voi olla mitä tahansa kirjaston palvelua, eikä sitä tarvitse

määritellä tarkemmin. Se voi siis olla lainausta, lukemista, musiikin kuuntelua tai

esimerkiksi näyttelyiden katsomista. Ihmisten toiminnan varsinainen tavoite ei

kuitenkaan ole kirjastonkäyttö sinällään, vaan taustalla ovat muut päämäärät, kuten

tiedonhankinta. Käyttöä on siis analysoitava näille päämäärille alisteisena toimintana.

(Vakkari 1981, 79, Vakkari 1983, 13–14.)

Vakkarin määritelmä on kahdeksankymmentäluvulta, eikä se luonnollisestikaan ota

huomioon kirjastoissa tietotekniikan myötä tapahtuneita muutoksia. Pihlaja (2004, 47–

48) huomauttaakin, että Vakkarin määritelmästä puuttuu esimerkiksi kirjastopalveluiden

käyttö tietotekniikan avulla muualla kuin kirjastossa. Kirjaston palveluiden etäkäyttö on

kuitenkin kirjastonkäyttöä ja Pihlajan mukaan määritelmästä on jätettävä pois

kirjastossa käynnin edellytys. Hänen mukaansa kirjastonkäyttö tulisi nähdä laajasti

osana ihmisen tarpeita, toimintaa ja käyttäytymistä. Kirjastonkäyttö heijastaa

laajimmillaan yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia ja kirjaston asiakkaat välittävät

ja ilmentävät niitä valinnoillaan. (Pihlaja 2004, 47–48.)

7

Pihlajan mukaan kirjastonkäyttö voidaan esittää hyvin pelkistetyssä muodossa yhtälönä:

Kirjastonkäyttö = f (Y, S, K)

Kirjastonkäyttö on siis kolmen tekijän funktio. Y tarkoittaa kirjastonkäyttäjän erilaisia

ominaisuuksia, piirteitä, tarpeita, tavoitteita ja niin edelleen. S tarkoittaa erilaisia

yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja kulttuurisia ominaisuuksia, rakenteita, ilmiöitä ja

tapahtumia. Se on siis koko konteksti, jossa kirjastolaitos toimii ja jossa käyttäjät elävät.

K tarkoittaa kirjaston ominaisuuksia ja sen palveluita, tavoitettavuutta ja aukioloaikoja.

Nämä kaikki kolme ovat sidoksissa toisiinsa ja vaikuttavat kirjastonkäytön lisäksi myös

toisiinsa, mikä tekee kirjastonkäytön haastavaksi tutkimuskohteeksi. (Pihlaja 2004, 59–

60.)

Tässä työssä käytän kirjastonkäyttö -käsitettä laajasti. Se sisältää kaikki kirjaston

tarjoamat palvelut ja käyttöön riittää, että on käynyt kirjaston tiloissa, vaikkei

käyttäisikään muita kirjaston tarjoamia palveluita. Lisäksi kirjastonkäyttöä on kirjaston

palveluiden käyttäminen etäpalveluna esimerkiksi kotoa.

2.1 Kirjastojen käyttötutkimukset

Kirjastonkäytön tutkiminen on tärkeää, sillä kirjastojen täytyy pystyä palvelemaa

asiakkaitaan heitä tyydyttävällä tavalla. Kirjastopolitiikan 2015 (Opetusministeriö 2009,

14) mukaan asiakkaiden tarpeiden tulee olla pohjana kirjaston palvelujen ja

toimintakulttuurin luomiselle ja kehittämisessä täytyy huomioida myös käyttäjäkunnan

heterogeenisyys. Tiedon ja kulttuurin tarjonta kasvaa ja monipuolistuu jatkuvasti, minkä

lisäksi kirjaston palveluilta vaaditaan yhä enemmän, kun sivistys- ja koulutustaso

nousevat ja asiakkaat pystyvät korvaamaan kirjastopalvelut muilla palveluilla.

Asiakkaan täytyy päästä aineistoon käsiksi helposti ja tämä tarkoittaa, että palveluita

täytyy tarjota jatkossa siellä missä asiakkaatkin ovat, mikä tarkoittaa paitsi fyysistä

myös virtuaalista tilaa. (Opetusministeriö 2009, 14, 19.)

8

Kirjastojen käyttö tilana on tulevaisuudessa muuttumassa lainastoista kohtaamis- ja

tapahtumispaikoiksi. Kirjastojen pitäisi tarjota tämän vuoksi tiloja ja palveluja

monipuolisesti muun muassa opiskelua, työskentelyä ja hiljentymistä varten.

(Opetusministeriö 2009, 14–15.)

Kirjastonkäyttötutkimukset voidaan jakaa käyttö-, käyttäjä- sekä

käyttötarkoitustutkimuksiin sen perusteella, mitä niissä tarkastellaan. Käyttötutkimukset

tarkastelevat kirjaston suoritteita kuten lainojen tai tietopalvelussa vastattujen

kysymysten määrää. Havaintoyksikkönä ovat suoritteet ja aineistona usein tilastot.

Käyttötutkimukset ovat hyödyllisiä kirjaston toiminnan tuntemiselle, mutta niissä on

myös puutteensa, sillä käyttötutkimukset koskevat kirjaston käyttöä ainoastaan kirjaston

kannalta eivätkä anna tietoa kirjaston käyttäjistä. (Vakkari 1981, 71.)

Käyttäjätutkimuksissa kiinnostus on kirjaston käyttäjissä ja niissä voidaan kysyä

esimerkiksi kuka kirjastoa käyttää, mitkä ovat käyttäjän ominaisuudet ja kuinka usein

hän käyttää kirjastoa. Tuloksia voidaan vertailla eri demografisin perustein saaden tietoa

käyttäjien ominaisuuksista. (Vakkari 1981, 71–72.)

Harvinaisempia tutkimuksia ovat käyttötarkoitustutkimukset, joissa kirjastonkäyttöä ei

tarkastella pelkästään käyttötiheyksien kannalta vaan käyttöä yritetään selittää

käyttötarkoituksien avulla ja pyritään selvittämään mitä tarkoitusta varten ihmiset

käyttävät kirjastoa. Tarkoituksena on saada tarkempaa tietoa kirjastonkäytön sisällöstä,

sillä kun tiedetään mitä varten kirjastoa käytetään, pystytään kirjaston palvelut

suunnittelemaan vastaamaan tarpeita. (Vakkari 1981, 72.)

2.1.1 Erilaiset asiakasluokittelut

Kirjastojen käytöstä voidaan löytää erilaisia tapoja sen perusteella, millaista tietoa

kirjastosta haetaan. Ensimmäinen tyyppi on praktinen kirjastonkäyttö, jolloin kirjastosta

haetaan opiskeluissa, töissä ja eri ongelmatilanteissa tarvittavaa käytännön tietoa.

Toinen tyyppi on orientoiva kirjastonkäyttö, jolloin käyttäjä on kiinnostunut tiedosta,

joka ei liity välittömästi saatavaan käytännön hyötyyn. Kolmas tyyppi on kirjaston

9

viihteellinen käyttö, jolloin tietoa hankitaan rentoutumisen ja ajankulun vuoksi.

(Tiihonen 1972, 122–124.)

Haetun tiedon perusteella luokiteltujen tyyppien lisäksi kirjastonkäyttö voidaan

luokitella kolmeen historialliseen tyyppiin. Perinteinen kirjastonkäyttö tarkoittaa, että

kirjastoa käytetään samalla tavalla kuin vuosikymmeniä sitten: lainataan aineistoa,

luetaan, etsitään tietoa sekä kuunnellaan musiikkia. Tietotekninen käyttö tarkoittaa

kirjaston verkkopalvelujen ja tietokoneohjelmien käyttöä. Kolmas ja viimeinen tapa on

kirjaston sosiaalinen käyttö, eli kirjastossa tavataan muita ihmisiä ja mahdollisesti

tehdään yhdessä töitä tai vietetään muuten aikaa. Sosiaaliseen käyttöön voi liittyä myös

kahden muun tavan hyödyntämistä. Kun kyse on pelkästä sosiaalisesta käytöstä, kirjasto

on ensisijaisesti kohtaamispaikka, eikä silloin käytetä perinteisiä kirjastopalveluja.

(Pihlaja 2004, 49–50.)

Kirjaston käytön lisäksi voidaan luokitteluja tehdä asiakkaiden erilaisten

ominaisuuksien pohjalta. Huotari (1992, 80) on jakanut kirjaston käyttäjät ja ei-käyttäjät

kuuteen eri asiakassegmenttiin. Nämä ovat säännölliset asiakkaat, satunnaiset asiakkaat,

potentiaaliset säännölliset asiakkaat, potentiaaliset satunnaiset asiakkaat, potentiaaliset

vanhemmat asiakkaat sekä pysyvät ei-käyttäjät.

Säännölliset asiakkaat ovat nuoria, korkeasti koulutettuja ja usein ylempiä

toimihenkilöitä. Kirjastopalvelut ovat heidän kannaltaan hyödyllisiä erityisesti vapaa-

ajalla eteen tulevissa tiedonhankintatilanteissa sekä elämysten ja virkistäytymisten

etsimisessä. (Huotari 1992, 80.)

Satunnaiset asiakkaat ovat heterogeeninen ryhmä. He ovat nuoria (alle 40) ja joukossa

on jonkin verran myös vanhempia (50–65). Satunnaiset käyttäjät ovat usein opisto- tai

korkeakoulututkinnon suorittaneita toimihenkilöitä tai ylioppilastutkinnon suorittaneita

opiskelijoita ja työntekijöitä. He käyttävät kirjastoa vapaa-aikanaan ja töissä

heränneisiin tiedontarpeiden tyydyttämiseen useammin kuin säännölliset asiakkaat.

(Huotari 1992, 81–82.)

Potentiaaliset säännölliset asiakkaat ovat heitä, jotka eivät käytä kirjastoa, koska he

kokevat sen palvelukyvyn olevan heikko tai heillä on jokin muu tiedonlähde. He ovat

kuitenkin aktiivisia tieto- ja ammattikirjallisuuden käyttäjiä. (Huotari 1992, 83.)

10

Potentiaaliset satunnaiset asiakkaat ovat heitä, jotka eivät osaa kertoa syytä kirjaston

käyttämättömyydelle, mutta kirjasto voisi olla heille hyödyllinen. Potentiaaliset

vanhemmat asiakkaat ovat ei-käyttäjiä, jotka eivät käytä kirjastoa heikentyneiden

aistiensa vuoksi, mutta ovat muuten aktiivisia ja käyttäneet kirjastoa aikaisemmin.

Pysyvät ei-käyttäjät ovat niitä jotka eivät harrasta lukemista, kokevat kirjastopalvelut

turhiksi, ovat sairaita tai hankkivat tietonsa muualta. (Huotari 1992, 84–85.)

2.1.2 Käytön tiheys

Kirjastoa käytetään hyvin aktiivisesti, sillä noin puolet Serolan ja Vakkarin (2011, 43)

tutkimukseen vastanneista aikuisista käy kirjastossa vähintään kerran kuussa ja

neljännes käy vähintään joka toinen viikko. Ei-käyttäjiä on aikuisista lähes viidennes,

mutta heistäkin suurin osa on entisiä kirjaston käyttäjiä, sillä vain 2 % vastaajista ei ole

käyttänyt kirjastoa koskaan. (Serola & Vakkari 2011, 43.)

Kansalliskirjaston koordinoiman kansallisen käyttäjätutkimuksen mukaan yleisin

kirjastossa käynnin tiheys koko Suomessa on muutaman kerran kuussa (39 %

vastaajista) ja kerran kuussa kirjastossa käy 18 % vastaajista. Tutkimuksen mukaan ei-

käyttäjiä on 0 %, mutta tutkimuksessa kysytäänkin kirjaston käytön tiheyttä vastaajan

arvioimassa kirjastossa. On siis luonnollista, että jokainen vastaaja on ainakin joskus

käyttänyt arvioimaansa kirjastoa. (Kansalliskirjasto 2013, 6.)

Virtasen (2011, 33–34) mukaan yleisin käyntitiheys on kerran viikossa (46 %) sekä

muutaman kerran kuussa (41 %). Turun pääkirjaston käyttäjäkyselyn mukaan yleisin

käyntitiheys on viikoittain (51 %) ja toiseksi yleisin 1-2 kertaa kuussa (32 %) (Tapio,

Hannula & Tapio 2012, 13). Tilastokeskuksen tutkimuksessa kysyttiin kirjaston käytön

tiheyttä viimeisen kuuden kuukauden aikana ja yleisin käyntitiheys on muutaman kerran

kuussa (Suomen virallinen tilasto 2002).

Taulukkoon 1 on kerätty yhteen edellä mainittujen tutkimusten tulokset käytön useuden

kannalta. Eri tutkimusten kysymystenasettelu erosi toisistaan, mutta taulukossa ne on

yhdenmukaistettu ja esimerkiksi ”päivittäin” ja ”yli kuusi kertaa kuussa” –vastaukset on

11

niputettu kerran viikossa tai useammin –kohtaan. Ei-käyttäjiä ei taulukon mukaan ole

kuin Serolan ja Vakkarin tutkimuksen sekä tilastokeskuksen vastaajissa, mutta tämä

selittyy sillä, että muut tutkimukset ovat suoritettu joko kirjastossa tai ne ovat koskeneet

tiettyä kirjastoa (Kansalliskirjasto). On siis luonnollista, että näissä tutkimuksissa ei tule

esiin ei-käyttäjiä.

Taulukko 1. Kirjastonkäytön tiheys eri tutkimuksissa prosenttiyksikköinä.

Käyntitiheys (%) Serola ja

Vakkari

Kansalliskirjasto Tapio ym. Virtanen SVT

Kerran viikossa

tai useammin

11 35 62 53 6

1-muutaman

kerran

kuukaudessa

38 57 32 41 31

Yhden tai

useamman kerran

vuodessa

32 8 6 6 24

Ei käytä 19 0 0 <1 39

Yhteensä 100 100 100 100 100

Tulokset eroavat hieman toisistaan, mutta yleisin käyntitiheys on vähintään kerran

viikossa tai kerran kuukaudessa, lukuun ottamatta Serolan ja Vakkarin sekä

tilastokeskuksen tutkimusta, joiden yleisimmät vastaukset ovat vähintään kerran kuussa

tai pari kertaa vuodessa. Tämä voi selittyä sillä, ettei kyselyä toteutettu paikan päällä

kirjastossa, vaan postitse.

Ikäryhmittäin tarkasteltuna kirjaston aktiivikäyttäjiä eli vähintään kerran kuussa

kirjastossa käyviä on eniten ikäryhmässä 15–24 (58 %). 35–44 –vuotiaissa heitä on

12

53 %, 55–64 –vuotiaissa 53 %. Aktiivikäyttäjiä on alle puolet ikäryhmissä 25–34

(42 %), 45–54 (45 %) ja yli 65-vuotiaissa (47 %). Serola ja Vakkari (2011, 44)

toteavatkin, että tulosta on vaikea tulkita sen aaltoilun vuoksi. Ei-käyttäjien ryhmästä

erottuu 25–34 –vuotiaat, joissa ei-käyttäjiä on enemmän kuin 35–44 –vuotiaissa.

Serolan ja Vakkarin (2010, 44) mukaan tämän voi tulkita siten, että 25–34 –vuotiaiden

elämä täyttyy työstä ja perheestä, eikä aikaa jää kirjaston käyttöön ja muille

harrastuksille. 35–44 –vuotiaiden jälkeen ei-käyttäjien määrä nousee iän mukana.

(Serola & Vakkari 2011, 44.)

Käyttötiheys nousee myös peruskoulutuksen myötä, mikä voi osittain olla syy, miksi yli

55-vuotiaiden ryhmässä ei-käyttäjien määrä on melko suuri. Aktiivikäyttäjiä oli

kansakoulun käyneistä 38 % ja ylioppilastutkinnon suorittaneilla määrä oli 54 %.

Miehet käyttävät kirjastoa vähemmän kuin naiset. Aktiivikäyttäjiä on miehissä 43 % ja

naisissa 53 %. Miehistä 24 % on ei-käyttäjiä kun taas naisista heitä on 16 %.

Aktiivisimmin kirjastoa käyttävät alle 25-vuotiaat, naiset ja ylioppilastutkinnon

suorittaneet. (Serola & Vakkari 2011, 44–45.)

2.1.3 Mitä kirjastoissa tehdään?

Kirjastopalvelut ovat kehittyneet huimasti Suomen ensimmäisistä 200 vuotta sitten

perustetuista yleisistä kirjastoista lähtien. Ensimmäiset kirjastot tarjosivat vain

lukupalveluita ja aineiston lainaus yleistyi vasta hieman myöhemmin. (Pihlaja 2004,

27.)

Kansalliskirjaston kyselyn mukaan koko Suomessa 95 % vastanneista käyttää

lainauspalveluita eli aineiston lainausta, palautusta, uusimista ja varaamista.

Seuraavaksi käytetyimmät palvelut ovat lehtien luku (52 %) ja aineistoon tutustuminen

(40 %). Suosituimmat palvelut on kuvattu taulukossa 2. (Kansalliskirjasto 2013, 7.)

13

Taulukko 2. Kirjaston palveluiden käyttö Kansalliskirjaston käyttäjätutkimuksen

mukaan koko maassa. (Lähde: Kansalliskirjasto 2013, 7.)

Palvelu Kansalliskirjasto Vastanneista käyttää (%)

Lainaus 95

Lehtien lukeminen 52

Aineistoon tutustuminen 40

Tiedonhaku 30

Osallistun kirjaston tapahtumiin 22

Vietän aikaa 22

Osallistun kirjaston koulutuksiin 18

Kaukopalvelu 17

Kirjojen lukeminen 15

Tietopalvelu 15

Tietokoneen käyttö 14

Tapaan ihmisiä 11

Kopioin, tulostan tai skannaan 10

Opiskelu ja työskentely 9

Myös Serolan ja Vakkarin (2011, 46) mukaan suosituimpia palveluita ovat lainaus ja

seuraavana tulevat lehtien luku, neuvontapalvelut ja ajan viettäminen.

Oulussa lähes kaikki Kansalliskirjaston kyselyyn vastanneet käyttäjät käyttävät

lainauspalveluita (96 %). Toiseksi suosituin palvelu on lehtien lukeminen (62 %),

aineistoihin tutustuminen 46 %, tiedonhaku tietystä aiheesta 30 %, ajanvietto 29 % sekä

kirjojen lukeminen 20 %. Kuviossa 1 on kuvattu toiminnot prosentteina Oulussa sekä

koko maassa Kansalliskirjaston käyttäjätutkimuksen mukaan. Oulussa käydään koko

Suomeen verrattuna enemmän lukemassa lehtiä, tutustumassa aineistoihin, aikaa

viettämässä sekä kirjoja lukemassa. Edelliseen, vuonna 2010 tehtyyn kyselyyn

verrattuna oululaiset lukevat entistä enemmän kirjastossa, tutustuvat enemmän

14

aineistoon, viettävät aikaa enemmän, osallistuvat useammin kirjaston tilaisuuksiin,

käyttävät kaukopalvelua ja käyttävät enemmän tulostusta ja skannaamista. Sarasteen

mukaan vaikuttaakin siltä, että asiakkaat käyttävät nykyisin monipuolisemmin kirjaston

eri palveluita ja yksi vastaaja mainitsi usein monia eri palveluita. (Saraste 2013, 2.)

Kuvio 1. Toiminnot kirjastossa Oulussa ja koko Suomessa.

Leckie ja Hopkins tutkivat kahta kanadalaista kirjastoa ja heidän tutkimuksensa mukaan

tärkeimmät syyt kirjastoon tulemiseen ovat tiedon etsiminen, lainauspalvelut,

lukeminen ja opiskelu omista materiaaleista sekä. Syyt kirjastoon tulemiselle on esitetty

taulukossa 3. Tärkeimmäksi palveluksi sanottiin tietopalvelu ja toisena opiskelutila.

Kirjasto oli myös paikka lukea, päästä käsiksi teknologiaan ja Vancouverin kirjaston

asiakkaat pitivät tärkeänä myös pääsyä kertomakirjallisuuteen. (Leckie & Hopkins

2002, 346–347, 351.)

15

Taulukko 3. Syyt kirjastoon tulemiseen prosentteina. (Lähde: Leckie & Hopkins 2002,

351.)

Käynnin syy Toronto Vancouver

Tiedon etsiminen 38 44

Lainaus ja palautus - 40

Lukeminen 29 30

Opiskelu 23 25

Internetin käyttö 16 21

Selailu 14 25

Kopiointi 9 7

Sähköpostin käyttö 8 12

Kirjastoa käytettiin sekä arkielämän tiedonhakuun että työelämän tarpeisiin ja

opiskeluun. Osa sanoi työnantajan lähettäneen heidät kirjastoon hakemaan tietoa tietystä

aiheesta. Henkilökohtaisiin projekteihin kuuluivat esimerkiksi sukututkimus,

kertomakirjallisuuden ja tietokirjallisuuden kirjoittaminen sekä matkustus. (Leckie &

Hopkins 2002, 348.)

Lukeminen kirjastossa vaihteli suuresti. Osa asiakkaista piipahti kirjastossa

kuluttamassa aikaa lukemalla sattumanvaraisesti materiaalia, joka kiinnitti heidän

huomionsa. Osa taas tuli säännöllisesti lukemaan tiettyjä aineistoja kuten sanomalehtiä

tai tietynlaisia kirjoja. Heille kirjastoon tuleminen ja siellä lukeminen oli tärkeä osa

päivärytmiä. Eräs vanhempi haastateltava mies kertoi tulevansa kirjastoon päivittäin

lukemaan ja syventämään tietoaan tietystä aiheesta ja hän nautti kirjaston tilasta koska

16

hänen oma asuntonsa oli pieni, eikä hän ymmärtänyt miksei enemmänkin vanhuksia käy

hyödyntämässä kirjastoa, vaan jää yksin. (Leckie & Hopkins 2002, 348–349.)

Leckien ja Hopkinsin mukaan tutkimus todentaa sen, että kirjasto on tärkeä paikka,

jossa julkinen kulttuuri syntyy ja sitä eletään. Keskuskirjastoon tulee ihmisiä kaikista

ikäluokista ja etnisistä vähemmistöistä ja sinne meno on mukavaa. Heidän mukaan

näyttäisi siltä, että asiakastyyppejä on kaksi. Sellaiset asiakkaat, jotka vierailevat

kirjastossa päivittäin tai viikoittain ja joille kirjasto on olohuoneen jatke sekä sellaiset

asiakkaat, joille tärkeää on nopea ja kätevä pääsy informaatioon. Jälkimmäiset asiakkaat

eivät yleensä vieraile usein tai vietä kirjastossa pitkiä aikoja. Heidän mukaansa

keskuskirjasto myös toimii tilana työnteolle, eikä niinkään ajanvietolle. (Leckie &

Hopkins 2002, 353–354.)

Leckie ja Hopkins myös pohtivat, johtuuko opiskelun paljous kirjastossa siitä, että

yhteiskunta on muuttunut tietoyhteiskunnaksi, jossa jatkuva oppiminen on tärkeää.

Työttömät myös käyttivät kirjastoa työnhaun apuna ja maahanmuuttajille se oli paikka

sopeutua yhteiskuntaan, mistä kertoo myös se, että suuri osa asiakkaista opiskeli

kirjastossa englantia. (Leckie & Hopkins 2002, 354.)

Turun pääkirjastossa tehdyn kyselyn perusteella suosituin paikka kirjastossa on tieto-

osasto ja toinen taideosasto. Uutistorilla eli lehtisalissa käy 39 % vastaajista ja

musiikkiosastollakin lähes neljännes. Käytetyt osastot on esitetty kuviossa 2. (Tapio,

Hannula & Tapio 2012, 15.)

17

Kuvio 2. Käydyimmät osastot. (Lähde: Tapio, Hannula & Tapio 2012, 15.)

Ajanvietto kirjastossa on suosittua erityisesti 15–24 –vuotiaiden keskuudessa. Saman

ikäryhmän vastaajista myös 46 % sanoi käyttävänsä internetiä kirjastossa muutaman

kerran vuodessa ja 10 % vähintään kerran kuussa. Internetin käyttö on myös se palvelu,

jonka käyttöön erityisesti vaikuttavat ikä ja koulutustausta. Yli 65-vuotiaista noin

viidennes oli käyttänyt verkkopalveluita kirjaston ulkopuolelta ja kansakoulun käyneistä

internetiä tai kirjaston verkkopalveluita kirjaston ulkopuolelta oli käyttänyt

kymmenesosa. Ahkerimpia lainaajia ovat naiset ja heistä 46 % ilmoittikin lainanneensa

kirjoja vähintään kerran kuussa. Miehillä vastaava luku on 27 %. (Serola & Vakkari

2011, 45–46.)

Myös erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat kirjaston käyttöön. Serola ja Vakkari

käyttivät viittä eri elämänaluetta ja kartoittivat, mitä palveluita kulloisessakin

elämänalueessa käytetään. Kaikilla eri elämänalueilla asiakkaat käyttivät eniten

lainauspalveluja ja vähiten tiloja ja välineitä. Kirjastoa käytettiin eniten vapaa-aikaan ja

harrastuksiin sekä opiskeluun ja vähiten työhön tai yritystoimintaan sekä perhe- ja

ihmissuhteisiin. Elämänalueet ja palvelut on kuvattu taulukossa 4. (Serola & Vakkari

2011, 46.)

18

Taulukko 4. Kirjastopalveluiden käyttö eri elämänalueilla viimeisen vuoden aikana

prosentteina. (Lähde: Serola & Vakkari 2011, 46.)

Elämänalue Aineistojen

lainaus

Tiedon tai nevojen

etsiminen

Kirjaston

välineiden tai

tilojen käyttö

Työ tai yritys 13 13 6

Opiskelu 32 20 10

Arkitoimet 22 19 7

Perhe- ja ihmissuhteet 13 8 6

Vapaa-aika ja

harrastukset

47 20 11

Palvelujen käyttö eri elämänalueilla riippuu kuitenkin vahvasti myös sukupuolesta.

Naiset lainasivat aineistoja enemmän jokaisella elämänalueella ja he käyttivät palveluita

useammin myös tiedon tai neuvojen etsimiseen lähes jokaisella elämänalueella. Vapaa-

ajan ja harrastusten alueella miehet ja naiset olivat etsineet tietoja tai neuvoja yhtä

paljon. Välineiden ja tilojen käytössä ei ollut merkittäviä eroja sukupuolten välillä.

(Serola & Vakkari 2011, 48.)

Myös ikä vaikuttaa palvelujen käyttöön eri elämänalueilla. Työhön liittyvä lainaus oli

vähäisintä 65–79 –vuotiailla, mikä oli oletettavissakin sillä he ovat yleensä jo

eläkkeellä. Opiskeluihin liittyvä lainaaminen, etsintä ja kirjaston välineiden käyttö oli

15–24 –vuotiailla yleisintä. (Serola & Vakkari 2011, 48–49.)

Kirjaston ja kirjakaupan käyttöä tutkineet McKechnie ym. jakavat asiakkaiden

kirjastonkäytön havainnoinnin perusteella seitsemän teeman mukaan: rutiiniaktiviteetit

(routine activities), fyysinen tila (physical space), kohtaaminen (socializing),

monimuotoisuus (diversity), käyttäytymissäännöt (rules of conduct), ostaminen ja

19

lainaaminen (buying and borrowing) sekä ruoka ja juoma (food and drink).

(McKechnie, French, Goodall, Kipp, Papuett & Pecoskie 2004, 43.)

Yleisimmät havainnoidut toimet kirjastoissa olivat lukeminen, selaaminen ja lainaus,

joista lukeminen oli suosituinta ja jatkui usein pitkä aikoja. Nämä kuuluvat

rutiiniaktiviteetteihin. Aikuiset asiakkaat, erityisesti vanhemmat miehet, tulivat

lukemaan sanoma- ja aikakauslehtiä. 60 % asiakkaista myös lainasi aineistoa kirjaston

ulkopuoliseen käyttöön. (McKechnie ym. 2004, 43.)

Kirjasto oli myös paikka tapahtumille ja muille kunnallisille aktiviteeteille. Vanhemmat

veivät lapsiaan satutunneille, lapset osallistuivat koulun jälkeen läksyjentekohetkeen ja

aikuiset esimerkiksi työllistymisseminaareihin. Järjestöt (community groups) järjestivät

tapaamisia kirjastoissa. Kirjastoissa myös työskenneltiin tai opiskeltiin yksin tai

ryhmissä ja usein opiskelijat käyttivät muita kuin kirjaston materiaaleja. (McKechnie

ym. 2004, 43.)

Yleisiä tietokoneita käytettiin myös paljon jokaisessa havainnointikohteessa. Koneilla

käytettiin kirjaston tietokantaa, sähköpostia, pelattiin pelejä, surffattiin internetissä ja

luettiin uutisia. Kirjastoissa käytettiin myös kännyköitä, kannettavia tietokoneita ja

kopiointia, jolloin kopioitiin omaa eikä kirjaston materiaalia. (McKechnie ym. 2004,

43.)

Fyysisenä paikkana kirjastoa käytettiin lukemiseen, opiskeluun tai kotiläksyjen

tekemiseen. Ne jotka lukivat huvikseen, valitsivat mukavammat alueet kuin opiskelevat.

Lukijat myös sijoittivat itsensä kauemmaksi muista asiakkaista. Myös pöytien ääressä

työskentelevät ihmiset valitsivat paikat, joissa ei ollut muita ja osa myös merkkasi

takeillaan tai muilla asioilla paikkansa. Ihmiset myös muuttivat paikkaa sopivammaksi

itselleen esimerkiksi hakemalla roskakorin lähemmäs. (McKechnie ym. 2004, 44–45.)

Kohtaamista tapahtui kaikkialla kirjastossa: asiakkaat keskustelivat keskenään ja

saattoivat pyytää toisiltaan neuvoja ja apua. Eniten kohtaamista esiintyi nuorilla äideillä

ja heidän lapsillaan. Lapset leikkivät toistensa kanssa ja äidit keskustelivat keskenään.

Myös nuoret aikuiset kohtasivat kirjastossa ja he valtasivat pöydän tai tuoliryhmän ja

levittivät opiskelumateriaalinsa. Usein he eivät kuitenkaan tehneet töitä vaan

keskustelivat muista asioista, eikä aina ollut mukana edes opiskelumateriaaleja eli kyse

20

oli selkeästi toistensa tapaamisesta. Yksi tärkeä sosiaalistumisen muoto oli myös

asiakkaiden ja työntekijöiden välinen kommunikaatio. (McKechnie ym. 2004, 45–46.)

Monimuotoisuus näkyi siinä, että kirjaston asiakkaista suuri osa on vähemmistöön

kuuluvia. He käyttivät kaikkia kirjaston palveluita. Käyttäytymissäännöt tarkoittavat

kirjaston sääntöjen rikkomista ja häiriön aiheuttamista muille. Lainaaminen tarkoittaa

asiakkaiden poistumista kirjastosta lainatun aineisto kanssa. Ruoka- ja juoma –teemaan

kuuluvat kirjastossa tapahtuva syöminen ja juominen, joita harrastivat erityisesti siellä

opiskelevat. (McKechnie ym. 2004, 47–49.)

Kirjastossa tapahtuvat sosiaalisen kanssakäynnin muodot voidaan myös jakaa kuuteen

kategoriaan: 1. Kirjasto yhteisökeskuksena, jossa sattumalta törmää tuttuihin,

keskustelee tuntemattomien kanssa tai jossa tavataan mennäkseen muualle. 2. Kirjasto

paikkana, jossa henkilö altistetaan erilaisuudelle. 3. Kirjasto julkisena alueena, jossa

henkilöt elävät roolejaan kansalaisina. 4. Kirjasto tilana, jossa voi tehdä yhteisiä

toimintoja perheen ja ystävien kanssa. 5. Kirjasto meta-tapaamispaikkana eli kanavana

tunnistaa muita tapahtumapaikkoja ja toimintoja. 6. Kirjasto virtuaalisena

tapaamispaikkana. (Aabø, Audunson & Vårheim 2010, 22.)

2.2 Yhteenveto

Kuten aikaisemmista tutkimuksista voidaan huomata, kirjasto on suosittu

kulttuuripalvelu ja sitä käytetään monin tavoin lähes kaikissa elämäntilanteissa.

Perinteisten lainauspalveluiden lisäksi kirjastossa vietetään aikaa ja se toimii paikkana

tavata muita ihmisiä. Tutkimukset ovat hyvin yhteneväisiä siinä, mitä kirjastossa

tehdään ja mitkä ovat käytetyimmät palvelut ja näiden tietojen perusteella pystyttäisiin

todennäköisesti ennustamaan jonkin verran myös tässä työssä esiin tulevia asioita.

Pihlaja (2004, 71–72) toteaakin, että usein kirjastohenkilökunta jo arvaavat kyselyn

tulokset sillä ne ovat usein odotettuja ja asiakkaat tyytyväisiä.

Asiakkaat tulevat kirjastoon ennen kaikkea lainaamaan, palauttamaan ja lukemaan

aineistoa sekä tutustuman siihen. Lisäksi kirjastoon tullaan etsimään tietoa joko

itsenäisesti tai henkilökunnan avustuksella, opiskelemaan, viettämään aikaa ja

21

tapaamaan ihmisiä. Kirjaston tiloissa järjestetään sekä kirjaston omia että muiden

toimijoiden tilaisuuksia sekä koulutuksia ja myös niitä varten tullaan kirjastoon. Usein

kirjastoon tullaan myös käyttämään kirjaston laitteita kuten tietokonetta, tulostinta tai

skanneria.

Aikaisemmissa tutkimuksissa ei noussut esiin vakiintuneita kirjastonkäytön malleja,

mutta erilaiset kirjastonkäytön tyypit ovat käyttökelpoisia myös tässä tutkimuksessa ja

pyrinkin vertailemaan niitä tutkimustuloksiin. Lisäksi kirjastossa käymisen useuteen

perustuva asiakastyypittely (Leckie & Hopkins 2002) voi tulla ilmi myös tässä työssä.

Kirjaston käyttöä tilana ja siellä tapahtuvia asioita voidaan verrata myös McKechnie

ym. (2004, 47–49) ja Aabø ym. (2010, 22) luokitteluihin ja teemoihin.

Kirjastonkäytön käsite on usein itsestään selvää, mutta kuten edelliset alaluvut

osoittivat, siitäkin löytyy monia erilaisia puolia ja käyttöön vaikuttavat monet eri

yhteiskunnalliset tekijät. Tekniikan kehittyessä kirjasto on läsnä muuallakin kuin vain

seiniensä sisällä ja käyttö monipuolistuu. UBI-näyttö voidaan ajatella uudeksi tavaksi

käyttää kirjastopalveluita ja se voidaan lajitella tietotekniseksi kirjastonkäytöksi.

Kirjastot ovat myös tapahtumatuottajia eli kirjastot järjestävät erilaisia ei-kaupallisia

tapahtumia ja näyttelyitä. Esimerkiksi Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjastoissa

järjestettiin vuonna 2012 174 tapahtumaa, joissa oli yhteensä 9030 osallistujaa. Suurin

osa kirjaston tapahtumista liittyi kirjallisuuteen, mutta kirjastoissa oli myös musiikki- ja

peliaiheisia tapahtumia. Kirjallisuuteen liittyviä tapahtumia olivat erilaiset luennot ja

seminaarit, kirjailijavierailijat sekä lukupiirit. Lapsille- ja nuorille järjestettiin

esimerkiksi satutunteja ja nuortentapahtumia, minkä lisäksi kirjastoissa järjestettiin

muun muassa kirjallisuus- ja valokuvanäyttelyitä. (Toimintakertomus 2012, 14–15.)

Näihin osallistuminen todennäköisesti näkyy myös tutkimuksessani.

22

3 Interaktiiviset näytöt

Julkisia näyttöjä koskee usein oletus, että riittää että ne laitetaan esille ja sitten ihmiset

katsovat niitä. Müller ym. (2009, 1) kuitenkin huomauttavat, ettei näin ole, vaan ihmiset

eivät usein joko huomaa näyttöjä tai vain vilkaisevat niitä. Syynä käytökseen voi olla

informaatioähky tai se, ettei näyttöjä huomata muun visuaalisuuden seasta. Näyttöjä

koskevaa huomioimattomuutta voidaan myös verrata niin kutsuttuun banneri- tai

näyttösokeuteen. (Müller, Wilmsmann, Exeler, Buzeck, Schmidt, Jay & Krüger 2009, 2,

Kukka, Oja, Kostakos, Goncalves & Ojala 2013, 1699.)

Ihmiset voivat myös jättää näytöt tarkoituksella huomiotta, mitä kutsutaan näytön

välttelyksi. Tämä johtuu usein siitä, että informaatioita tarjoavia näyttöjä on niin paljon

ja informaatioähkyä on liikaa. Myös itse tekniikka voi pelottaa ja karkottaa käyttäjiä,

sillä ohikulkijat saattavat pelätä rikkovansa näytön. (Kukka ym. 2013, 1704.) Näytöt

voidaan jättää tarkoituksella huomiotta myös siksi, ettei tekniikasta olla kiinnostuneita

ylipäänsä (Müller ym. 2009, 3-4).

Vaikka näyttö tarjoaisi potentiaalisille käyttäjilleen tarpeellisia, hyvin toteutettuja ja

kaikin puolin oivia palveluita, on näyttö hyödytön jos ihmisiä ei saada huomaamaan

näytön interaktiivisuutta ja käyttämään sitä. Pitää siis päästä yli niin sanotusta

ensimmäisen klikkauksen ongelmasta, joka voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen.

Ensinnäkin henkilön tulee huomata näyttö, mikä ei nykyisessä kaupungissa ole itsestään

selvää, sillä näyttö saattaa hukkua muuhun visuaalisuuteen. (Kukka ym. 2013, 1699.)

Toiseksi, henkilön täytyy huomata näytön interaktiivisuus. Useimmat julkiset näytöt

ovat yhä yksisuuntaisia, eikä potentiaalinen käyttäjä välttämättä tule ajatelleeksikaan

että jokin näyttö voisi olla vuorovaikutteinen jos ei siitä anneta vinkkiä. Vinkki voi olla

esimerkiksi jonkinlainen animoitu teksti, jonka on todettu olevan kuvaa tehokkaampi

signaali. Kolmanneksi henkilö täytyy houkutella käyttämään näyttöä eli sen pitäisi

jotenkin viestittää sisältävänsä jotain mahdolliselle käyttäjälle sopivaa sisältöä. Kukka

ym. 2013, 1699.)

Sopivan sisällönkään tarjoaminen ei kuitenkaan välttämättä vielä riitä siihen, että

potentiaalinen käyttäjä aloittaisi käytön, sillä kynnys käyttöön voi yhä olla liian korkea

23

sosiaalisen kiusaantumisen (social awkwardness) vuoksi. Näytöt ovat isoja, eikä

käyttäjä välttämättä halua olla ”esillä” siten että muutkin näkevät mitä hän tekee.

Ongelmaa voidaan lieventää esimerkiksi mahdollistamalla näytön käyttö oman

mobiililaitteen kautta. (Schroeter, Foth & Satchell 2012, 146–147, Kukka ym. 2013,

1699.) Sosiaalisen kiusaantumisen lisäksi käytön aloittamisen voi estää pelko siitä, että

näytön käyttäminen olisi liian vaivalloista, veisi liikaa aikaa tai että käyttäjä

vaikuttaisivat tyhmältä (Brignull & Rogers 2003, 19).

Jos näyttöä kuitenkin käyttää jo joku, niin se kiinnittää muiden huomion ja madaltaa

seuraavien käyttäjien kynnystä. Tätä kutsutaan hunajapurkki-efektiksi: yksi käyttäjä

houkuttelee muita käyttämään. Mitä enemmän ihmiset käyttävät näyttöä siten että

muutkin näkevät käytön, sitä enemmän se houkuttelee muitakin käyttäjiksi. (Kukka ym.

2013, 1704, Brignull & Rogers 2003, 17.)

3.1 Interaktiivisten näyttöjen vuorovaikutuksen tasot

Interaktiivisten näyttöjen ja käyttäjien vuorovaikutuksesta voidaan erottaa eri vaiheita

sekä tasoja. Oulussa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin UBI-näyttöjä ja selvisi, että

ihmiset vuorovaikuttavat näytön kanssa kahdessa vyöhykkeessä: passiivisen

osallistumisen sekä aktiivisen osallistumisen vyöhykkeissä. Passiivisen osallistumisen

vyöhyke on alue joka sijaitsee noin 2-3 metrin päässä näytöstä ja siinä ihmiset

havainnoivat, mitä muut tekevät näytön luona tai käyttivät näyttöä hyvin lyhyitä aikoja

(ns. read'n'go). Ihmiset joko vilkaisivat näyttöä hyvin lyhyen aikaa ja lähtivät sen luota

tai keskeyttivät senhetkisen tekemisensä ja keskittyivät näyttöön. Passiivisen

osallistumisen vyöhykkeessä ei esiintynyt aktiivista osallistumista ympäristön kanssa.

Aktiivisen osallistumisen vyöhyke taas on alue, joka ulottuu noin kädenmitan päästä

näytöstä kahteen metriin. Tällä vyöhykkeellä ihmiset olivat vuorovaikutuksissa näytön

kanssa pidempään ja keskittyneemmin. (Memarovic, Langheinrich, Alt, Elhart, Hosio,

Rubegni 2012, 5.) Vyöhykkeet on kuvattu kuviossa 3.

24

Kuvio 3. Vuorovaikutuksen vyöhykkeet. (Lähde: Memarovic ym. 2012, 5.)

Chen, Nieng ja Hung (2012, 258) erottavat tutkimuksessaan interaktiivisen näytön viisi

eri vuorovaikutuksen vaihetta. Näitä ovat jalankulkija (pedestrian), vierailija (visitor),

yleisö (audience), käyttäjä (user) ja operaattori (operator). Jalankulkija on

vuorovaikutuksen ensimmäinen vaihe, jossa henkilö ei mene tutustumaan näyttöön. Jos

henkilö menee tutustumaan näyttöön, hänestä tulee vierailija. Vierailijasta tulee yleisöä

kun hän huomaa näytön ja kävelee lähemmäs, eli kun hän seuraa käyttöä. Jos henkilö

alkaa seurata näytön tapahtumia, hänestä tulee käyttäjä ja jos hän suoraan käyttää

näyttöä, on hän operaattori. (Chen, Nien & Hung 2012, 258.)

Lisäksi tutkimuksessa löydettiin kolme erilaista vuorovaikutuksen tasoa, joita ovat

korkean vuorovaikutuksen taso (high interactive phase), alhaisen vuorovaikutuksen taso

(low interactive phase) ja ei vuorovaikutusta –taso (no interactive phase). Korkeaan

interaktion tasoon kuuluvat yleisö, käyttäjä ja operaattori, alhaisen vuorovaikutuksen

25

tasoon vierailija ja ei vuorovaikutusta –tasoon jalankulkija. (Chen, Nien & Hung 2012,

258.)

Brignull ja Rogers (2003, 22) erottavat kolme aktiviteettitilaa: Perifeerinen tietoisuus -

aktiviteetti (Peripheral awareness activities), jossa henkilöt ovat toisarvoisesti tietoisia

näytöstä, eivätkä tiedä siitä paljoa. Keskeinen tietoisuuden -aktiviteetti, jossa ihmiset

kohtaavat tilanteissa, jotka liittyvät näyttöön, eli keskustelevat siitä tai katsovat kun sitä

käytetään. Tässä tilassa he antavat sille enemmän huomiota ja oppivat siitä lisää. Suoran

interaktion aktiviteeteissä henkilö tai ryhmä kirjoittaa mielipiteitään näytölle. (Brignull

& Rogers 2003, 22.)

Brignullin ja Rogersin mukaan pullonkauloja ovat juuri ne hetket, kun henkilöiden

pitäisi siirtyä aktiviteettitilasta toiseen. Varsinkin perifeerisen tietoisuuden

aktiviteettitilasta eli esimerkiksi huoneen toisella puolella juttelemasta toisen kanssa

siirtyminen keskeiseen tietoisuuden aktiviteettitilaan eli esimerkiksi siirtyä seuraamaan

näyttöä tarvitsee motivoimista. Henkilöiden näkemys siitä, mitä näyttö voi tarjota ja

mitä se on, täytyy siis olla tarpeeksi hyvä, jotta he siirtyvät seuraavaan aktiviteettitilaan.

(Brignull & Rogers 2003, 22–23.)

Vogelin ja Balakrishnanin (2004, 139) vuorovaikutus-viitekehyksessä on neljä vaihetta,

joita ovat rauhallinen näyttövaihe (ambient display phase), jossa näyttö toimii

informaation esittäjänä. Epäsuoran vuorovaikutuksen vaihe (implicit interaction phase),

jossa näyttö huomaa ohikulkijan ja näyttää hieman enemmän tietoa riippuen siitä, onko

ohikulkija halukas ottamaan sitä vastaan. Hienovaraisen vuorovaikutuksen vaihe (subtle

interaction phase), jossa käyttäjä lähestyy näyttöä ja esimerkiksi pysähtyy hetkeksi,

jolloin näyttö tulkitsee hänen olevan kiinnostunut ja tarjoaa yksityiskohtaisempaa tietoa

ilmoituksista ja informaatiosta. Neljäs vaihe on henkilökohtaisen vuorovaikutuksen

vaihe (personal interaction phase), jossa näyttö tarjoaa käyttäjän henkilökohtaisia tietoja

yhdistettynä julkisiin tietoihin. (Vogel & Balakrishnan 2004, 139.)

Nämä neljä vaihetta on jaettu kuudeksi tilaksi, jotta vaiheesta toiseen siirtymistä

voidaan hallita. Ympäristön näyttö -vaiheessa on kaksi tilaa: epäaktiivinen (inactive

state) niille käyttäjille, jotka ovat kaukana sekä piilotettu (hidden) niille, jotka ovat

pyytäneet, ettei näyttö huomioi heitä. Epäsuoran vuorovaikutuksen vaiheessa on yksi

tila, epäsuora. Hienovaraisen vuorovaikutuksen vaiheeseen kuuluu kaksi tilaa: yleiskuva

26

(overview), kun käyttäjä tarkastelee ilmoitusten yksityiskohtia sekä valinta-tila (select),

kun hän on valinnut sisältöä tarkasteltavaksi. Henkilökohtaisessa vuorovaikutuksen

vaiheessa on yksi tila, henkilökohtainen. (Vogel & Balakrishnan 2004, 140.)

Grønbӕkin ym. mukaan ihmisten houkuttelemisessa pitäisi käyttää eri tapoja riippuen

siitä, missä interaktiopiirissä potentiaalinen käyttäjä kulloinkin on. Interaktiopiirejä on

neljä: eksplisiittinen interaktio (explicit interaction), implisiittinen interaktio (implicit

interaction), ensimmäinen huomio (first attention) sekä kaukainen huomio (remote

attention). Esimerkiksi kaukaisen huomion piirissä ympäristö ei saisi olla liian

häiritsevä. Toinen huomioon otettava seikka on, että järjestelmän tulee houkuttaa

kiinnostusta. Ja kun kiinnostus on saatu, pitäisi järjestelmän pystyä antamaan käyttäjälle

tietoa siitä, että hän on interaktiivisessa tilassa ja voi käyttää palvelua. Lopuksi pitää

vielä saada käyttäjä käyttämään laitetta ja saada hänet siirtymään eksplisiittiseen piiriin.

Tämä voidaan tehdä esimerkiksi houkuttelemassa siten, että paljastetaan sisällöstä pieni

osa, mutta ei kokonaan, jolloin käyttäjä kiinnostuisi tarpeeksi ottaakseen selvää asiasta.

(Grønbӕk, Rohde, Sundararajah, & Bech-Petersen 2006, 28.)

3.2 Näytöt kirjastoissa

Conlonin ja Forsythin (2005, 107) mukaan kirjastoilla on tärkeä rooli asiakkaidensa

lukemisen kannalta, eikä se ei rajoitu pelkkään kirjojen tarjoamiseen, vaan kirjaston

tulee myös rohkaista asiakkaitaan tarttumaan uusiin kirjoihin. Monet lukijat toimivat

itsenäisesti, mutta osa myös tarvitsee ohjausta päätöksenteossaan. Rohkaisu voi tulla

näyttelyiden, henkilökunnan suositusten tai esimerkiksi vasta palautettujen hyllyn

kautta. Monet lukemista etsivät asiakkaat kokevat, että heidät jätetään selailemaan ilman

riittävää apua, vaikka sitä pyydettäisiinkin. (Conlon & Forsyth 2005, 107.) Tämän

asian helpottamiseksi voidaan käyttää myös interaktiivisia näyttöjä, joita on jonkin

verran kokeiltukin kirjastoissa.

27

3.2.1 Bohemian bookshelf

Bohemian Bookshelf -näyttö kehitettiin tukemaan onnekkaan sattumuksen roolia e-

kirjojen löytämisessä. Se edesauttaa onnekasta sattumaa viiden aspektin kautta: (1) Se

tarjoaa useita visuaalisia tarttumakohtia kokoelmaan, (2) korostaa eri kirjojen kytköksiä

(adjacencies), (3) tarjoaa joustavia ja visuaalisia polkuja kokoelman tarkastelemiseen,

(4) houkuttelee uteliaisuutta ja (5) tarjoaa leikkisän lähestymistavan tiedon tutkiskeluun.

Tarkoituksena on helpottaa löytöjen tekemistä ja saada sähköinen etsiminen

muistuttamaan enemmän hyllyjen välissä selaamista, sillä usein ihmiset haluavat jotain

hyvää lukemista, mutta eivät oikein tiedä millä hakusanoilla lähtisivät sitä etsimään

kirjaston tietokannasta. (Thudt, Hinrics & Carpendale 2012, 1461.)

Bohemian Bookshelf on kosketusnäyttö, joka visualisoi kirjakokoelmaa eri

näkökulmista ja helpottaa näin löytämään mielenkiintoisia kirjoja. Näyttö mahdollistaa

kirjojen selaamisen kannen värin, asiasanaketjujen, kirjan ilmestymisajan ja sen

käsittelemän ajan perusteella sekä kirjailijan nimen perusteella. Näyttö asetettiin

testattavaksi kahdeksan päivän ajaksi Calgaryn yliopiston kirjastoon ja haastateltiin 11

näyttöä käyttänyttä ihmistä. Käyttäjät arvostivat sitä, että näyttö helpotti uusien kirjojen

löytämistä. Vastaajien mielestä Bohemian bookshelf oli hyvä apuväline ja he pitivät

siitä, että se oli erilainen kuin tavalliset hakukoneet. (Thudt, Hinrics & Carpendale

2012. 1464–1467.)

3.2.3 InfoGallery

InfoGallery on Tanskassa toteutettu infrastruktuuri, jonka avulla tuodaan esille

digitaalisen kokoelman tarjontaa sekä muuta informaatiota kuten esimerkiksi RSS-

syötteitä ja tapahtumailmoituksia. UBI-näytöstä poiketen InfoGallery ei kuitenkaan ole

pelkkä yksi näyttö, vaan sen voi heijastaa useille pinnoille kirjastossa. Toisin kuin

fyysisten uutuuskirjojen kanssa, asiakkaita on vaikea saada huomaamaan elektronista

uutuusaineistoa, mikä oli yksi lähtökohta InfoGallerylle. Lisäksi InfoGallery käyttää

28

informatiivista taidetta, mikä tarkoittaa ettei se ole vain esteettistä vaan myös

informatiivista. (Grønbӕk, Rohde, Sundararajah & Bech-Petersen 2006, 21.)

InfoGalleryssa on kolme erilaista näyttötapaa: passiivinen, joka vain esittää tietoa ja on

suunnattu suurille julkisille näytöille, interaktiivinen käyttötapa vuorovaikutteisille

näytöille sekä näytönsäästäjä, joka on kirjaston tietokoneilla kun niitä ei käytetä.

(Grønbӕk, Rohde, Sundararajah & Bech-Petersen 2006, 24.)

3.2.4 ResearchWave

Edellä kuvatut näytöt keskittyvät yleiseen kirjastoon, mutta myös tiedekirjastoille ja

tutkimuslaitoksille on kehitetty näyttöjä. Tutkimuslaitokset tuottavat paljon erilaista

dataa ja tutkimuksia, mutta sen hallinta voi olla vaikeaa, eivätkä työntekijät tai

vierailijat saa kokonaiskuvaa siitä, mitä tutkimuslaitoksessa tai kirjastossa tehdään.

Hinrichs, Fisher ja Riche loivat ResearchWaven, joka visualisoi informaatiota ja sitä

kautta antaa näkyvyyttä laitoksessa tehdyille tutkimuksille ja niihin liittyville asioille.

Näytön avulla tieto tutkimuksista kulkeutuu paitsi tutkijoilta toisille, myös vierailijoille

sekä henkilökunnalle, joka ei tee tutkimusta. Kun tutkimuksista ollaan tietoisia, voi

niistä löytyä linkkejä omaan työhön, mikä taas voi hyödyttää monia osapuolia.

(Hinrichs, Fisher & Riche 2010, 31.)

Näytöltä voi myös ottaa mukaansa kiinnostavaa informaatiota käyttämällä tagia ja

näyttö lähettää silloin näkyneet asiat henkilön sähköpostiin. Tiedon sähköpostiin

lähettämisen lisäksi ResearchWavessa ei ollut mahdollista käyttää interaktiivisuutta,

mutta sitä toivottiin haastatteluissa. (Hinrichs, Fisher & Riche 2010, 33–34.)

29

3.3 Yhteenveto

Erilaisia vuorovaikutuksen tyyppejä on löydettävissä monista eri tutkimuksista. Niiden

nimet sekä määritelmät vaihtelevat tutkimuksesta toiseen, mutta ne pääasiassa

keskittyvät kahteen asiaan: miten käyttäjä on vuorovaikutuksessa näytön kanssa ja

kuinka kaukana hän on näytöstä sekä miten nämä korreloivat. Kauempaa näyttöä

vilkaistaan, seurataan, havainnoidaan kun muut käyttävät sitä ja lähempänä sitä

käytetään itse. Toisaalta näyttö voidaan jättää myös kokonaan huomioimatta.

Näyttöä ei aina huomata, koska se saattaa hukkua muuhun visuaalisuuteen ja

informaatioähkyyn. Vaikka näyttö huomattaisiinkin, ei sitä välttämättä käytetä koska

ihmiset eivät ole tietoisia sen interaktiivisuudesta. Pitäisikin siis päästä yli ensimmäisen

klikkauksen ongelmasta eli näyttö pitää huomata, sen interaktiivisuus täytyy tuoda esille

ja päästä yli sosiaalisesta kiusaantumisesta, joka estää aktiivisen käytön aloittamisen.

Myös tekniikkapelko ja se, ettei tekniikasta olla ylipäätään kiinnostuneita, estävät

käyttöä. Lisäksi potentiaalinen käyttäjä voi ajatella käytön olevan vaivalloista, vievän

liikaa aikaa ja hän saattaa pelätä näyttävänsä tyhmältä. Lisäksi negatiiviset

ennakkokäsitykset siitä, onko näyttö kiinnostava, mikä se on sekä esimerkiksi siitä,

kuinka kauan käytössä kestää, voivat estää näytön käytön ja toisaalta taas positiiviset

ennakkokäsitykset voivat edistää käyttöä (Brignull & Rogers 2003, 20).

Kirjastoissa erilaisia näyttöjä on kokeiltu jonkin verran ja niissä on keskitytty erityisesti

kirjaston aineiston esilletuomiseen ja onnekkaiden sattumien mahdollistamiseen.

Näyttöjä käytetään myös tiedottamiseen. Näiden toteutettujen näyttöjen sekä alaluvussa

2.1.3 käsitellyn kirjastonkäytön perusteella olen koonnut teoreettisia mahdollisuuksia,

miten UBI-näyttöä voitaisiin käyttää kirjaston palveluiden esilletuomiseen. Mahdollisia

tapoja on esitelty taulukossa 5.

30

Taulukko 5. Kirjastonkäytön mahdolliset sovellutukset näytön palveluissa.

Kirjastonkäyttö Mahdollisuus näytöllä Vuorovaikutus

Lainauspalvelut Mahdollista selata aineistoa ja

tarkistaa onko paikalla, varaaminen

Aktiivinen

Lehtien luku Näytöllä pyöriviä esittelyitä lehdistä ja

mahdollisuus selata niitä

Aktiivinen,

passiivinen

Opiskelu Opiskeluun sopivien tilojen

esilletuonti

Aktiivinen

Kirjaston ja muiden

toimijoiden tapahtumat

Tapahtumien mainostaminen ja

esittely. Mahdollisuus selata

tapahtumia ja etsiä sopivia.

Passiivinen, aktiivinen

Kirjasto

tapaamispaikkana

Kokoustilojen, ei-hiljaisten tilojen ja

muiden tapaamisiin sopivien tilojen

esilletuonti

Aktiivinen

Kirjaston tarjoamat

muut palvelut

Tiedottaminen siitä, missä on

tietokoneita, miten esimerkiksi

skannaus ja tulostus toimii, missä on

tietopalvelu jne.

Aktiivinen

Aineiston selaileminen Auttaa löytämään sopivaa aineistoa.

Tietokannan selaaminen eri perusteilla

(nimi, aihe, asiasana jne.)

Aktiivinen

31

4 Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto ja UBI-näytön uudistamishanke

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjastoon kuuluu pääkirjaston lisäksi 21 muuta

kirjastoa, 3 kirjastoautoa ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa toimiva potilaskirjasto

(Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2013a). Pääkirjasto sijaitsee Oulun

kaupungin keskustassa ja on jaettu kolmeen kerrokseen.

Pääkirjastossa toimivat lehtisali, lainausosasto, tietopalvelu, lasten- ja nuorten osasto,

musiikkiosasto sekä opintosali Kässy (Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto

2013b). Vuoden 2013 alussa Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelmissa

oli yhteensä reilu miljoona teosta, joiden määrät on kuvattu taulukossa 6 (Oulun

kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2013c).

Taulukko 6. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelma 2013 alussa.

(Lähde: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2013c.)

Aineistolaji Kpl

Kirjoja 955 241

Äänitteitä 122 831

Videoita ja DVD-levyjä 17 713

Muuta aineistoa 8 485

Yhteensä 1 104 270

Kirjojen, musiikki- ja elokuva-aineiston lisäksi kirjasto lainaa myös tietokone- ja

konsolipelejä sekä e-kirjoja ja niiden lukulaitteita (Oulun kaupunginkirjasto-

maakuntakirjasto 2015).

Vuonna 2012 käyntikertoja yhteensä kaikissa Oulun kaupunginkirjasto-

maakuntakirjaston kirjastoissa oli 1 870 707 ja aineistolainoja per asukas 20,4. Oulun

188 414 asukkaasta 39,6 % eli 74 499 on myös kirjaston asiakkaita ja käyntejä on 9,9

32

kappaletta per asukas. Taulukossa 7 on esitetty pääkirjaston eri osastojen osuudet

lainausmääristä (Toimintakertomus 2012, 4-7).

Taulukko 7. Pääkirjaston aineistojen osuudet lainauksista 2012. (Lähde:

Toimintakertomus 2012, 7.)

Pääkirjasto Aikuisten

kaunokirjal-

lisuus

Aikuisten

tietokirjal-

lisuus

Lasten

kirjalli-

suus

AV-ai-

neisto

Muu

aineisto*

Yht.

Lainaus-

osasto

322 610 399 309 276 050 130 216 66 618 1 194 803

Musiikki-

osasto

762 40 279 210 124 406 5 711 171 368

Kaukopal-

velu

- 4 003 - 795 277 5 075

Yhteensä 323 372 443 591 276 260 255 417 72 606 1 371 246

% 24 % 32 % 20 % 19 % 5 % 100 %

* Pääasiallisesti lehtien lainaamista.

Pääkirjastossa suurin osuus lainauksesta on aikuisten tietokirjallisuudella ja seuraavana

suurin aikuisten kaunokirjallisuudella. Lastenosaston kirjallisuus tulee kolmantena 20

%:n osuudella. Kun tarkastellaan kaikkia kirjastoja yhteensä, on suurin osuus

lainauksesta lasten kirjallisuutta (32,7 %), toisena aikuisten kaunokirjallisuus (22,7 %)

ja kolmantena aikuisten tietokirjallisuus (22,1 %). Pääkirjasto siis eroaa hieman

lainaukseltaan. (Toimintakertomus 2012, 7.) Tämä voi johtua siitä, että lähikirjastoissa

käyvät lapsiperheet, joten lastenaineiston lainamäärät ovat suurempia.

UBI-näyttö sijaitsee pääkirjastossa ensimmäisen kerroksen sisääntuloaulassa muille

osastoille vievien portaiden vieressä. Paikka varmistaa sen, että kirjaston eri osastoille

33

menevät ohittavat näytön. Näyttöön on myös suora näköyhteys lehtisalin

asiakaspalvelutiskistä.

UBI-näytön uudistamishanke on osa MediaTeam Oulu –tutkimusryhmän koordinoimaa

UrBan Interactions –ohjelmaa. Hanke lähti liikkeelle kirjaston ilmaistessaan

tyytymättömyytensä pääkirjaston tiloissa olevaa näyttöä kohtaan ja halutessaan sen

kokonaan pois. Näyttö päätettiin kuitenkin uudistaa ja räätälöidä sijaintipaikkansa

mukaan siten, että se palvelisi kirjastoa ja asiakkaita.

Hankkeesta piirissä toteutettiin myös toinen opinnäytetyö tämän työni lisäksi. Henri

Kytökangas (2014) on diplomityössään kuvaillut uuden näytön sisällön teknisen puolen

ja kehitysprosessin, joita en työssäni käsittele.

Lopputuloksena näyttöön toteutettiin kirjaston käyttöön ja sen palveluihin liittyviä

sovelluksia. Kaksi sovelluksista liittyy suoraan kirjoihin, sillä lainauspalvelut ovat

kirjaston käytetyin palvelu. Haku-sovelluksella käyttäjä voi valita asiasanoja niin

sanotusta sanapilvestä ja selailla valittuihin asiasanoihin tai kategorioihin sopivia

kirjoja. Käyttäjä voi myös syöttää omia hakutermejään, kuten nimiä. Kirjojen tiedoista

pääsee näkemään, onko tietty kirja paikalla ja katsomaan kartalta missä se sijaitsee. QR-

koodin avulla käyttäjä voi myös tehdä varauksen haluamastaan kirjasta älypuhelimen tai

tablettitietokoneen avulla.

Toinen kirjoihin liittyvä sovellus on Kirjavinkit, jonka avulla käyttäjä pystyy

selailemaan kirjoja aiheen mukaan tai katsomaan esimerkiksi lainatuimpien kirjojen

listaa ja selaamaan siinä esiintyviä kirjoja.

Kalenteri-sovellus esittelee kirjaston ja Oulun kaupungin tapahtumia. Käyttäjä voi

selailla niitä ja lukea lisätietoa. Palaute-sovelluksessa käyttäjä pystyy jättämään

palautetta vapaamuotoisesti, mutta kirjasto voi myös laittaa kysymyksiä

vastausvaihtoehtoineen.

Kirjasto-sovellus näyttää Oulun kaupunginkirjastojen toimipisteet kartalla ja käyttäjä

voi sen kautta katsoa lisätietoa jokaisesta kirjastosta ja nähdä niiden aukioloajat ja

yhteystiedot. Kirjaston palvelut –sovellus näyttää kirjaston pohjakartan, jonka osia

koskettamalla käyttäjä voi lukea lisää alueesta ja sen palveluista. Toisaalta asiakas voi

34

myös valita tietyn palvelun ja nähdä kartalla sen sijaintipaikan kirjastossa. Näin sovellus

esittelee kirjaston tarjontaa.

Piilotettuna uutena sovelluksena on myös kirjojen ja palveluiden suosittelu asiakkaalle

iän ja sukupuolen perusteella. Kirjasto ei halunnut sovellusta näkyville, koska pelkän

iän tai sukupuolen perusteella kirjojen suositteleminen on vaikeaa ja voisi nolostuttaa

käyttäjän. Kompromissina sovellus piilotettiin ja tunnistaessaan käyttäjän iän ja

sukupuolen näytön alareunaan ilmestyy merkiksi pallo, jota koskettamalla käyttäjä

pystyy selaamaan häntä mahdollisesti kiinnostavia kirjoja ja kirjaston tapahtumia.

Kuten johdannossa kuvattiin, näyttöjen ollessa käyttämättöminä, ne ovat passiivisessa

tilassa ja näyttävät UBI-kanavan sisältöä eli mainoksia ja ilmoituksia (UBI Oulu

2013c). Tällöin ne toimivat siis tavallisen ei-vuorovaikutuksen mahdollistaman näytön

tavoin. Tätä tilaa voidaan kutsua myös rauhalliseksi näyttövaiheeksi, jota on kuvattu

myös alaluvussa 3.1. (Esim. Vogel & Balakrishnan 2004, 139.)

Tähän tilaan lisättiin kirjaston henkilökunnalle mahdollisuus lisätä omia ilmoituksiaan

ja esimerkiksi skannata heille toimitettuja julisteita, jotta ne saavat kirjastossa enemmän

näkyvyyttä. Tällä palvellaan paitsi kirjaston tarpeita tuoda esille tapahtumia ja

ajankohtaisia asioita, mutta myös asiakkaiden toiveita siitä, että näyttö voisi niitä

mainostaa. Lisäksi kun näyttövaiheessa, tai UBI-kanavassa, on mukana kaupallisten ja

muiden kaupungin toimijoiden mainosten lisäksi myös kirjaston mainoksia, on näyttö

todennäköisemmin hyödyllinen myös niille, jotka vain katsovat sitä, mutteivat käytä.

35

5 Tutkimuksen toteutus

5.1 Laadullinen tutkimus

Tutkimustavat voidaan jakaa karkeasti laadulliseen eli kvalitatiiviseen sekä määrälliseen

eli kvantitatiiviseen tutkimukseen. Kvantitatiivinen tutkimus pyrkii yleistämään ja

ennustamaan, mutta laadullisessa tutkimuksessa pyritään tulkitsemaan ja ymmärtämään

toimijoiden näkökulmia. Nämä ovat kuitenkin yleistyksiä ja usein tutkimuksissa on osia

molemmista, eivätkä ne ole kilpailevia suuntauksia vaan täydentävät toisiaan. Termi

”laadullinen” voi myös tuoda mielleyhtymiä siitä, että tutkimus olisi jotenkin parempaa

kuin määrällinen tutkimus, vaikkei näin ole. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 22, Hirsjärvi,

Remes & Sajavaara 1997, 134–136.)

Laadullisen tutkimuksen lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen, johon

itsessään sisältyy ajatus siitä, että todellisuus on moninainen. Kohdetta pyritään

kuvaamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja pyrkimyksenä on löytää tai paljastaa

tosiasioita eikä niinkään todentaa jo olemassa olevia väittämiä. (Hirsjärvi, Remes &

Sajavaara 1997, 161.)

Laadullisen tutkimuksen ominaispiirteet voidaan jakaa seitsemään osaan. Ensimmäinen

on, että laadullisen tutkimuksen aineisto kootaan luonnollisissa, todellisissa tilanteissa ja

se on luonteeltaan kokonaisvaltaista tiedon hankintaa. Toinen piirre on suosia ihmisiä

tiedon keruussa. Kolmantena piirteenä laadullisessa tutkimuksessa käytetään

induktiivista analyysiä, eli lähtökohtana ei ole teorian testaaminen vaan aineiston

tarkastelu. Neljäs piirre on laadullisten metodien aineiston hankinnassa eli suositaan

tapoja, joilla tutkittavien ääni pääsee esille. Tällaisia metodeja ovat esimerkiksi

teemahaastattelu, osallistuva havainnointi ja tekstien diskursiiviset analyysit. (Hirsjärvi,

Remes & Sajavaara 1997, 164.) Tässä tutkimuksessani käytän puolistrukturoitua

haastattelua, joka voidaan myös lukea näihin metodeihin.

Viides piirre on, että kohdejoukko valitaan tarkoituksenmukaisesti eikä käytetä

satunnaisotosta. Kuudentena piirteenä laadullisessa tutkimuksessa on se, että

tutkimussuunnitelma muotoutuu tutkimuksen edetessä. Viimeinen piirre on, että

36

käsiteltäviä tapauksia ajatellaan ainutlaatuisina ja tulkitaan aineistoa sen mukaan.

(Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 164.)

5.2 Haastattelututkimus

Haastattelun avulla voidaan kerätä sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista aineistoa ja

sen tavoite on selvittää, mitä haastateltava ajattelee tietystä asiasta. Eskola ja Suoranta

määrittelevät haastattelun yksinkertaisesti tilanteeksi, jossa haastattelija esittää

kysymyksiä haastateltavalle. (Eskola & Suoranta 1998, 86.) Hirsjärvi ja Hurme (2001,

11) sanovat, että haastattelu on luonnollinen tapa keskustella haastateltavien kanssa ja se

on metodi, jonka molemmat osapuolet yleensä kokevat miellyttäväksi. Haastateltava

tietää suurin piirtein, mitä odottaa kun häntä pyydetään haastateltavaksi ja myös

haastattelijalla on jo valmiiksi kuva siitä, mitä haastattelu edellyttää ja miten se

toteutetaan. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 11.)

Haastattelun etuina voidaan pitää sitä, että siinä haastateltava ihminen saa

mahdollisuuden kertoa itseään koskevia asioita ja se tuottaa monitahoisia vastauksia.

Haastattelussa saatuja vastauksia voidaan myös selventää ja tietoja syventää ja pyytää

perusteluita. Haastattelun luotettavuutta taas voi heikentää se, että haastateltava voi

haluta antaa sosiaalisesti suotavia vastauksia. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 35.)

Haastatteluja on useampia lajeja tai ”haastattelukoulukuntia”, joilla on erilaisia

tavoitteita ja toimintasääntöjä. Toisessa ääripäässä on haastattelu, jossa tutkija vain

lukee listan kysymyksiä ja vastauksia haastateltavalle, joka valitsee vaihtoehdoista

sopivan. Toinen ääripää on haastattelu, jossa haastattelija keskustelee ja sallii

haastateltavan määrätä keskustelun kulkua. Haastatteluille on olemassa monia eri nimiä,

eikä aina ole selvää milloin kyse on samasta asiasta eri nimellä ja milloin on kyseessä

uusi metodi. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 11.) Myös Eskola ja Suoranta (1998 86–87)

huomauttavat, että haastattelun määritelmät ovat laajentuneet ja perinteisestä kysymys-

vastaus-haastattelusta on yhä enemmän siirrytty keskustelunomaisenpiin

haastattelutyyppeihin.

37

Eskola ja Suoranta (1998, 86–87.) jakavat haastattelut neljään eri tyyppiin. Näitä ovat

strukturoitu haastattelu, joka voidaan tehdä myös lomakehaastatteluna. Siinä

kysymykset ja niiden muotoilu ovat kaikille samat ja vastausvaihtoehdot ovat valmiina

annetut. Puolistrukturoitu haastattelu eroaa strukturoidusta haastattelusta siinä, että

vaikka sen kysymykset ovat kaikille samoja, valmiita vastauksia ei käytetä vaan

haastateltava vastaa itse. Teemahaastattelussa haastattelun aihepiirit on määritelty

etukäteen, mutta siitä puuttuu strukturoidun haastattelun kysymysten tarkka muoto ja

järjestys. Etukäteen mietityt alueet käydään läpi, mutta niiden järjestys ei ole ennalta

päätetty, eikä haastattelijalla ole valmiita kysymyksiä vaan tukilista. Avoin haastattelu

muistuttaa eniten keskustelua. Siinä haastattelija ja haastateltava keskustelevat aiheesta,

mutta kaikkien haastateltavien kanssa ei käydä läpi kaikkia teema-alueita. Joskus

puhutaan myös syvähaastatteluista, mutta sillä tarkoitetaan sitä, että avoimia

haastatteluja tehdään yhden haastateltavan kanssa useammin kuin kerran. (Eskola ja

Suoranta 1998, 86–87.)

Myös Hirsjärvi ja Hurme (2001, 43) jakavat tutkimushaastattelut eri lajeihin niiden

strukturointiasteen perusteella eli sen mukaan, kuinka tarkasti kysymykset on muotoiltu

ja kuinka paljon haastattelija jäsentää tilannetta. He kuitenkin huomauttavat, että

haastattelunimekkeiden valikoima on kirjava ja sekava, sillä samoilla nimillä voidaan

puhua erilaisista menetelmistä ja samoista menetelmistä voidaan käyttää eri nimiä.

Strukturoitu ja standardoitu lomakehaastattelu, tai formaali haastattelu, on oma

luokkansa ja muut haastattelut muodostavat omansa. (Hirsjärvi ja Hurme 2001, 43.)

Lomakehaastattelun ja strukturoimattoman haastattelun välimuotona on

puolistrukturoitu tai puolistandardoitu haastattelu. Tällekään ei kuitenkaan ole yhtä

määritelmää. Yksi näkökanta on, että kysymykset ovat kaikille samoja, mutta niiden

järjestystä tai sanamuotoa voidaan vaihdella. Ominaista puolistrukturoiduille

haastatteluille kuitenkin on se, että jokin näkökohta on lyöty lukkoon, muttei kaikkia,

vaan siinä on liikkumanvaraa. Teemahaastattelu eroaa muista puolistrukturoiduista

haastattelumenetelmistä siten, ettei siinä ole valmiita kysymyksiä, vaan vain teemoja,

joita käsitellään. (Hirsjärvi ja Hurme 2001, 47–48.)

Omassa työssäni käytän puolistrukturoitua haastattelua, sillä toivon saavani sen avulla

sopivasti tietoa haastateltavista. Haluan antaa haastateltaville tilaa kertoa omia

38

näkemyksiään, mutta samalla saada vastauksia tiettyihin kysymyksiin. Eskoja ja

Suoranta mainitsevatkin, että erilaiset haastattelut tuottavat erilaista tietoa ja

haastattelutyyppi tulisi valita tutkimusongelman mukaan. Puolistrukturoitu haastattelu

luo tilanteelle tiukemmat rajat kuin avoin haastattelu, mutta toisaalta se myös

mahdollistaa strukturoitua haastattelua laajemmat mahdollisuudet haastateltavalle

esittää näkemyksiään. (Eskola & Suoranta 1998, 89.)

Tässä tutkielmassa kartoitettiin kirjaston asiakkaiden mielipiteitä puolistrukturoidun

haastattelun avulla. Pääkirjaston aulassa haastateltiin 91 ihmistä toukokuussa 2013.

Haastattelut tehtiin neljänä päivänä eri aikoihin päivästä, jotta saatiin mahdollisimman

erityyppisiä asiakkaita mukaan.

Haastattelut suoritettiin siten, että UBI-näytön viereen pystytettiin pöytä, johon

kiinnitettiin juliste, jossa luki ”kirjaston käyttötutkimus” sekä maininta kahvi- ja pulla –

palkkiosta. Varsinaisesti kyse ei ollut pelkästään kirjaston käyttötutkimuksesta, mutta

tutkimuksen yhteyttä UBI-näyttöön ei haluttu tuoda heti esille, jottei se rajaisi

haastateltavia. Pyrkimyksenä oli, että haastateltavat tulisivat itse vapaaehtoisiksi

haastatteluun, eikä heitä lähestyttäisi. Haastattelu tehtiin kahdessa vaiheessa: toinen

henkilö otti vastaajien taustatiedot, jonka jälkeen siirryin haastateltavan kanssa

sivummalle tekemään itse haastattelun.

Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin asiantuntijahaastattelua, jonka avulla selvitettiin

kirjaston näkemyksiä ja tarpeita UBI-näyttöä koskien. Ryhmähaastattelu tehtiin Oulun

kaupunginkirjastossa 19.4.2013 kahvila Tarinassa. Haastateltavina olivat apulaisjohtaja

Maija Saraste, kirjastovirkailija Anneli Österman ja erikoiskirjastovirkailija Anu

Seilonen.

Kaikki haastattelut nauhoitettiin haastateltavan luvalla, litteroitiin ja analysoitiin

sisällönanalyysillä. Yhteensä haastattelumateriaalia on 8 tuntia 52 minuuttia, josta

asiantuntijahaastattelun osuus on 33 minuuttia ja kirjaston käyttäjien haastattelut 8

tuntia 19 minuuttia.

39

5.3 Sisällönanalyysi

Eskolan ja Suorannan (1998, 138) mukaan laadullisen aineiston analyysilla on tarkoitus

selkeyttää aineistoa ja sitä kautta tuottaa uutta tietoa tutkittavasta asiasta. Analyysin

tarkoitus on tiivistää aineisto kadottamatta sen sisältämää informaatiota. Analyysi onkin

kaikkein ongelmallisinta laadullisessa tutkimuksessa, mikä osittain on johtunut

selkeiden työskentelytekniikoiden puutteesta ja osittain annetun opetuksen keveydestä.

Lisäksi ongelmana on usein liian pinnallinen analyysi, jolloin analyysi jää vain

vastaajien puheen suoraksi lainaamiseksi (Eskola & Suoranta 1998, 33, 138).

Haastatteluaineistosta analyysiin voidaan kulkea kolmea eri reittiä. Aineisto voidaan

purkaa ja siirtyä suoraan analyysiin. Toinen tapa on, että aineisto puretaan ja sen jälkeen

se koodataan ja siirrytään analyysiin. Kolmas tapa yhdistää purkamis- ja

koodaamisvaiheet, jonka jälkeen siirrytään analyysiin. Aineiston purkamisella

tarkoitetaan sen siirtämistä nauhoilta kiintolevylle tai paperille. (Eskola & Suoranta

1998, 151.) Omassa tapauksessani sillä tarkoitetaan haastattelunauhoitusten litterointia.

Litterointiin ei ole yhtä ainoaa ohjetta, vaan litteroinnin tarkkuus riippuu tutkimuksesta.

Litterointi sana sanalta on hidasta ja yhden tunnin litterointiin voi kulua kuudesta

kymmeneen tuntia. Tarkinta litterointia käyttävät tutkijat, jotka tekevät

keskusteluanalyysia, ja he merkitsevät kaiken taukoja, huokauksia ja äänenpainoja

myöten. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 139–140.) Omassa työssäni en ole litteroinut

haastatteluja äärimmäisen tarkkaan, vaan olen tehnyt litteroinnit siten, että

haastateltavan asiasisältö pysyy samana, mutta en ole toistanut jokaista täytesanaa tai

murretta, sillä niillä ei ole merkitystä tutkimuskysymysten kannalta.

Hirsjärvi ja Hurme (2001, 136) jaottelevat laadullisen analyysin pääpiirteet neljään

osaan. Ensimmäinen osa on se, että analyysi alkaa usein jo haastateltaessa. Jos tutkija

tekee haastattelut itse, saa hän kuvan ilmiöistä muun muassa niiden useuden,

toistuvuuden ja erityistapausten perusteella. Tällöin hän voi tyypitellä tai hahmotella

malleja jo haastatteluja tehdessään ja kerätä lisää aineistoa tarkistaakseen

kehittelemänsä mallit. Toinen osa on se, että aineistoa analysoidaan lähellä aineistoa ja

aineiston kontekstia. Kolmas osa on, että tutkija käyttää päättelyä. Induktiivinen

päättely on aineistolähtöistä ja abduktiivinen päättely perustuu joillekin teorioille.

40

Neljäs osa on se, että analyysitekniikat ovat erilaisia ja on monia eri työskentelytapoja.

Ei ole yhtä ainoaa kaikkia muita parempaa analyysitapaa. (Hirsjärvi & Hurme 2001,

136.)

Kun aineisto on kerätty ja purettu tekstiksi, tulee se järjestää. Aineistoa luetaan ja

samalla sitä jäsennetään. Pitää kuitenkin pitää mielessä, että jäsennyksetkin ovat

liikuteltavissa, eikä pidä tarttua liikaa ensimmäisiin, sillä ne eivät välttämättä kuvaa

koko aineistoa. Teemahaastattelussa teemat synnyttävän yhden jäsennyksen, josta voi

lähteä liikkeelle. Aineisto tulisi myös ennen analyysia lukea useaan kertaa, jotta se on

tuttu ja avautuu. (Eskola & Suoranta 1998, 151–152.)

Aineiston käsittely koostuu keskeisesti analyysistä ja synteesistä. Analyysiin kuuluu

aineiston luokittelu ja erittely ja synteesiin kokonaiskuvan luominen ja tutkittavan asian

esittäminen uudesta näkökulmasta. Analyysin perustana on aineiston kuvaileminen, eli

pyritään kartoittamaan henkilöiden, tapahtumien tai kohteiden ominaisuuksia ja

piirteitä. Tarkoituksena on vastata kysymyksiin kuten kuka, missä, milloin, kuinka

paljon ja kuinka usein. Hirsjärvi ja Hurme toteavat, että laadullisissa tutkimuksissa

kärsitään usein raportoinnin pituudesta ja tutkija esittää liikaa yksityiskohtia

kuvatessaan ilmiöitä tai haastateltavia. Yksityiskohtien kodalla tulisikin pohtia, onko se

relevantti. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 143–147.)

Olennainen osa analyysia on aineiston luokittelu, joka luo pohjan, jonka varassa

aineistoa voidaan tulkita ja yksinkertaistaa. Luokittelu on välttämätöntä, mikäli halutaan

vertailla aineiston eri osia toisiinsa tai tyypitellä tapauksia. Luokittelussa jäsennetään

tutkittavaa asiaa vertailemalla aineiston eri osia toisiinsa. Luokat voivat olla joko

käsitteellisiä työkaluja, joiden avulla voidaan kehittää teoriaa tai abstraktilla tasolla

nimettyjä tärkeitä ja keskeisiä piirteitä aineistomassasta. Luokittelu on tuttua joka

päiväisessä elämässä ja sitä tarvitaan arjessa ja tutkimuksessa. Luokkien

muodostaminen riippuu tutkimustehtävästä, aineiston laadusta ja tukijan tietämyksestä.

Luokittelun apuna voidaan kuitenkin käyttää tutkimusongelmaa, tutkimusvälinettä tai

menetelmää, muiden tutkijoiden käyttämiä luokitteluja tai käsitteitä, teorioita, aineistoa

sekä tutkijan mielikuvitusta tai intuitiota sekä näiden yhdistelmiä. Luokittelun jälkeen

aineisto järjestetään uudelleen siten, että se on luokittelun mukaista. Tätä vaihetta

kutsutaan myös koodaukseksi. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 148–149.)

41

Koodausta voi lähteä suorittamaan kahdella tapaa. Voidaan lähteä liikkeelle

aineistolähtöisesti ilman teoreettisia etukäteisolettamuksia, jolloin tutkijalla olevat

etukäteistiedot ja olettamukset eivät häiritse aineistosta itsestään nousevia teemoja.

Toinen tapa on lähteä liikkeelle siten, että hyödynnetään teoriaa tai otetaan aineistoon

teoreettisesti perusteltu näkökulma. Tällöin aineistosta on jo ennakkokäsitys ja sitä

tarkastellaan sen näkökulmasta käsin tai käytetään aineistoin ulkopuolista teoriaa.

(Eskola & Suoranta 1998, 153.)

Luokittelu ja koodaaminen eivät kuitenkaan vielä riitä, vaan ne ovat vain välivaiheita

analyysin rakentamisessa. Hirsjärvi ja Hurme (2001, 149) vertaavat luokkia

rakentamisessa käytettäviin tiiliskiviin ja huomauttavat, ettei rakennusta synny, jos

tiilejä ei yhdistellä joidenkin periaatteiden mukaisesti. Yhdenlaiset tiilet yhdistetään

seiniksi, toiset takaksi ja kolmannet katoksi. Rakennus muodostuu kaikista näistä

yhdessä. Seuraavaksi aineistoa täytyy siis yhdistellä, jolloin yritetään löytää luokkien

esiintymisen välille säännönmukaisuuksia tai samankaltaisuuksia. (Hirsjärvi & Hurme

2001, 149.)

Seuraava vaihe on aineiston tulkinta. Onnistuneen tulkinnan kriteerit ovat, että tutkijan

näkökulman omaksunut lukija voi löytää tekstistä samat asiat kuin mitkä tutkija on

löytänyt, riippumatta siitä onko lukija ja tutkija samaa mieltä näkökulmasta.

Laadullisessa tutkimuksessa tutkimus onkin siten tulkinnallista, että tulkintoja tehdään

monissa vaiheissa ja sisäkkäisesti, sillä tutkija tulkitsee haastateltavan tulkintoja ja

lukija tutkijan tulkintoja. Tulkinnan avulla saadaan esille tulkittavien ilmiöiden

sosiaaliset merkitykset ja tulkinnat myös ohjaavat näkemään asioita kokonaisuuksina.

Laadullisessa tutkimuksessa tulkintaa tehdään jatkuvasti koko tutkimusprosessin ajan.

Tulkinnan täytyy olla luotettavaa, sillä tutkimusta lukeva henkilö ei saa luettavakseen

haastatteluja, joten hänen on luotettava tutkijan tulkintaan. Tulkinnan varmentamiseksi

voidaan käyttää useita tulkitsijoita tai tulkintaan päätymisestä kirjoitetaan tarkka

selvitys. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 151- 152.)

Creswell (2009, 185) jakaa laadullisen analyysin vaiheet kuuteen eri vaiheeseen.

Ensimmäinen vaihe on organisointi ja valmistelu, jossa käsitellään kerätty data

analyysiä vasten. Tähän kuuluu litterointi, mahdollinen muistiinpanojen

puhtaaksikirjoittaminen, tai datan järjestely. Toinen vaihe on datan lukeminen läpi,

42

jossa ensin pyritään saamaan yleinen kuva informaatiosta ja sen merkityksestä. Kolmas

vaihe on koodaus, jossa materiaali organisoidaan tekstipaloihin ennen kuin sille

annetaan merkityksiä. Tekstiä tai kuvia kerätään eri kategorioihin ja kategoriat

nimetään. Neljännessä vaiheessa koodauksen perusteella luodaan kuvauksia sekä

teemoja analyysiä varten. Viidennessä vaiheessa pohditaan miten kuvailut ja teemat

esitetään laadullisessa kerronnassa. Suosituin lähestymistapa on käyttää kertovaa kulkua

analyysin tulosten kuvailuun. Viimeinen eli kuudes vaihe on tulkinta, jossa tulkitaan ja

luodaan merkityksiä datalle. (Creswell 2009, 185–190.)

Aloitin analyysin koodaamalla aineiston ensin kahden eri kirjaston käyttäjien

haastattelussa olleen teemaan mukaan: Kirjaston käyttö sekä UBI-näyttö. Kirjaston

käyttöön liittyvät vastaukset kävin läpi ja etsin niistä käytetyt kirjastopalvelut sekä

paikat ja jaottelin ne taulukkoon. Myös asiantuntijahaastattelut taulukoin ja poimin

haastatteluista toiveet ja ongelmat. Taulukossa 8 on esitetty esimerkki taulukoinneista.

Taulukko 8. Esimerkki taulukosta.

Alkuperäinen ilmaisu Pelkistetty sisältö Pääluokka

Käyn kirjastossa ja käyn

musiikkikirjastossa ja käyn lehtisalissa.

(H7)

Lainausosasto,

musiikkiosasto,

lehtisali

Perinteinen

Asiakkaat on jo vuosikausia toivonu että

ois sellanen mistä näkis että mitä kaikkea

täällä tapahtuu, ei vaan kirjaston

järjestämän vaan Pakkalan salissakin

järjestetään paljon. (A1)

Tapahtumakalenteri Tietotekninen

Analyysissa tutkimuksen tuloksia verrataan myös Tiihosen (1972) ja Pihlajan (2004)

erilaisten kirjaston käyttötapojen luokkiin sekä eri kirjastonkäyttötutkimusten (Serola &

43

Vakkari 2011, Kansalliskirjasto 2013) tutkimuksen tuloksiin. Lisäksi tuloksia peilataan

McKechnie (2004) kirjastonkäytön seitsemään teemaan.

5.4 Määrällinen tutkimus

Kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus korostaa yleispäteviä syyn ja seurauksen

lakeja. Se perustuu ajatukselle, että todellisuus rakentuu objektiivisesti todettavista

tosiasioista. Tutkimuksessa on keskeistä muuttaa aineisto tilastollisesti käsiteltävään

muotoon ja päätelmien tekeminen sen tilastollisen analysoinnin perusteella. (Hirsjärvi,

Remes & Sajavaara, 139–140.)

Haastateltavien suuri määrä mahdollisti laadullisen aineiston täydentämisen

määrällisellä tutkimuksella. Aineistosta poimittiin taulukkolaskentaohjelmaan

esimerkiksi kirjastonkäyttöön liittyviä seikkoja, jotta niitä voitiin tarkastella taulukoiden

ja diagrammien avulla sekä laskemalla suhteellisia osuuksia.

5.5 Tutkimusaineisto, reliaabelius ja validius

Kirjastonkäyttöä ja UBI-näyttöä koskevaan haastatteluun vastasi 91 henkilöä ja

materiaalia kertyi 8 tuntia 19 minuuttia. Litteroituna materiaalia on 102 sivua kun

fonttina käytetään times new romania, kokona 11, rivivälinä 1 ja teksti on tasattuna

molemmista reunoista.

Asiantuntijahaastattelussa oli mukana kolme henkilöä ja haastattelun pituus oli 33

minuuttia. Litteroituna haastattelu on neljä sivua samoilla ominaisuuksilla kuin

käyttäjähaastattelutkin. Yhteensä haastatteluaineista on siis 8 tuntia 52 minuuttia ja 106

sivua.

44

Reliaabelius ja validius ovat käsitteitä, joilla arvioidaan tutkimuksen luotettavuutta, sillä

vaikka tutkimuksissa pyritään estämään virheiden syntyminen, niin tulosten

luotettavuus ja pätevyys vaihtelevat. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 231.)

Reliaabelius tarkoittaa tutkimuksen kykyä antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia eli toisin

sanoen sillä tarkoitetaan mittatulosten toistettavuutta. Ei-sattumanvaraisuus voidaan

todeta useammalla kuin yhdellä tavalla: Tulosta voidaan pitää reliaabelina jos kaksi

tutkijaa saavat saman lopputuloksen tai jos samaa henkilöä tai asiaa eri

tutkimuskerroilla tutkittaessa saadaan sama tulos. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997,

231.)

Validius taas tarkoittaa tutkimusmenetelmän kykyä mitata juuri sitä, mitä tutkimuksessa

halutaan tutkia, sillä menetelmät eivät aina vastaa siihen kysymykseen, jota tutkija

ajattelee tutkivansa. Kyselylomakkeen kysymykset saatetaan ymmärtää

vastaajajoukossa eri tavalla kuin tutkija on ne tarkoittanut. Tuloksia ei voida pitää

pätevinä jos tutkija tällöin käsittelee tulokset oman ajattelumallinsa perusteella, eikä

muuta sitä vastaamaan vastaajien ajattelumallia. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997,

231–232.)

Omassa tutkimuksessani luotettavuutta parantaa se, että haastattelutilanteesta lähtien

jokainen vaihe kuvaillaan tarkasti. Tutkimukseni luotettavuutta parantaa myös

triangulaatio (esim. Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 233) eli eri

tutkimusmenetelmien tai –aineistojen yhteiskäyttö. Käytän tutkimuksen aineistona

kahta eri haastattelumateriaalia: käyttäjähaastatteluja sekä asiantuntijahaastatteluja.

Luotettavuutta voitaisiin parantaa myös esimerkiksi käyttämällä havainnointia.

Haastattelun lisäksi olisi ehkä ollut kannattavaa käyttää lomaketutkimusta, jolloin

vastausten käsittely olisi ollut sujuvampaa ja vähemmän alttiina virheille kuin

poimittaessa vastauksia avoimista vastauksista. Edeltävät tutkimukset kuitenkin tukivat

esimerkiksi kirjaston palveluiden käytöstä saatuja vastauksia, joten menetelmän voidaan

katsoa onnistuneen nykyiselläänkin.

Puolistrukturoituja käyttäjähaastatteluja tehtiin 91 kappaletta, mikä on suuri määrä

käsiteltäväksi. Vastaukset alkoivat hyvin nopeasti toistaa itseään ja samat asiat tulivat

esille jatkuvasti, minkä vuoksi voidaan todeta, että tutkimuksessa saavutettiin

45

saturaatiopiste. Myös asiantuntijahaastattelussa kaikki kolme haastateltavaa olivat hyvin

yksimielisiä näytön ongelmista ja toiveistaan sen suhteen.

46

6 Tulokset

6.1 Vastaajien taustatiedot

Haastateltavia oli 91, joista naisia oli enemmistö, 55, ja miehiä 36. Ikähaarukka oli 16–

80 vuotta. Yksittäisestä ryhmästä 16–20 oli eniten vastauksia (15 kappaletta), mutta

myös 51–55 ja 56–60 ikäryhmistä tuli suhteellisen paljon vastauksia, 12 molemmista.

Ikäjakauma on esitetty kuviossa 4.

Kuvio 4. Haastateltavien ikäjakauma.

Suurin osa vastaajista oli oululaisia ja vain kuusi oli ulkopaikkakuntalaisia. Heistä kaksi

oli Rovaniemeltä, yksi Lumijoelta, Kempeleestä, Muhokselta ja Haapajärveltä.

Haasteltavista 18 oli opiskelijoita, 19 eläkeläisiä, 1 työtön ja 53 töissä. Työssäkäyvistä

10 haastateltavaa olivat terveydenhuollon alalla. Ryhmään kuului esimerkiksi

sairaanhoitajia, lähihoitajia ja laborantteja. Kolme oli lastentarhanopettajia ja viisi eri

alojen insinöörejä tai diplomi-insinöörejä.

47

Kaikki haastateltavat sanoivat käyttävänsä pääkirjastoa ja 42 vastaajalla se oli ainoa

kirjasto jota he käyttivät. Pääkirjastossa käynnit kuukaudessa vaihtelivat nollan ja 30:n

välillä, keskiarvon ollessa 8 käyntiä kuussa. Viisi haastateltavaa kertoi käyvänsä

pääkirjastossa harvemmin kuin kerran kuussa.

6.2 Kirjastonkäyttö

Haastateltavat kuvailivat kirjastokäyntiään hyvin eri tavoilla ja eri laajuuksilla. Osa

kertoi tarkkaan, missä käy ja mitä tekee ja katsoo, kun taas jotkut kertoivat hyvin

lyhyesti. Esimerkiksi eräs haastateltava kertoi lyhyesti osastot joilla käy:

Käyn kirjastossa ja käyn musiikkikirjastossa ja käyn lehtisalissa. (H7)

Suurin osa vastaajista käytti monia eri palveluita kerralla, kun taas osa kävi vain

esimerkiksi lainausosastolla.

Tuun kirjastoon, mä kävelen nuo portaat ylös ja esimerkiksi tää

pääkirjasto, ensimmäiseksi mä käyn kattomassa sitte tota, mitä on niitä

pikalainoja. Kävelen sitte perälle katteleen siellä ikkunan vieressä olevat

hyllyt, sitte tsekkaan palautuksia, sitte että kävelen takasipäin kattelen

mitä on tänä päivänä palautettu. Sitten katon uutuudet. Ja sitte elokuvat

mitä siellä sattuu olleen. Ja monesti tullee mieleeen sitte joku kirja siinä

sitte kävellessä niin sitte lähtee ettiin sitä. (H20)

Käytetyimmät palvelut olivat lainaus ja palautus (taulukko 9). Suurin osa kertoi

käyvänsä lainausosastolla kirjastokäynnillään, kaikkiaan 87 % vastanneista.

Lainausosaston jälkeen suosituin oli lehtisali, jossa kävi 68 % haastatelluista. Myös

musiikkiosasto ja internet-päätteet olivat suosittuja.

Tapahtumiin on tässä tutkimuksessa laskettu mukaan sekä kirjaston järjestämät

tapahtumat, että muiden toimijoiden kirjaston tiloissa järjestämät tapahtumat, sillä

niiden erotteleminen ei ole mielekästä. Esimerkiksi vastaajista kolme kertoi käyvänsä

48

Pakkalan salin tapahtumissa, mutta on mahdotonta sanoa, onko kyseessä kirjaston vai

jonkin muun toimijan tapahtuma.

Selkeästi kirjaston tapahtumia ovat atk-kurssit, kirjavinkkaus, lukupiiri sekä

tablettitohtori. Näistä atk-kurssilla oli eniten kävijöitä, kolme kappaletta.

Kirjavinkkauksen mainitsi kaksi ja lukupiirin sekä tablettitohtorin yksi henkilö.

Taulukko 9. Käytetyt palvelut

Vastaajien käyttämät

kirjaston palvelut Kpl %

Lainausosasto 79 87

Lehtisali 62 68

Musiikkiosasto 29 31

Internet/tietokoneet 22 24

Kahvila 14 15

Kaukolainaus 11 12

Verkkokirjasto 11 12

Tapahtumat 10 11

Lukusali 9 10

Tietopalvelu 9 10

Muut 8 9

Näyttelyt 6 7

Lastenosasto 5 5

Käsikirjasto 4 4

Studio 3 3

Taulukkoon 10 on kuvattu kirjastossa tehtävät aktiviteetit. Kohtaan ”lukee” on laskettu

ne vastaajat, jotka eivät käyneet lehtisalissa tai eivät kertoneet opiskelevansa. Lehtien

lukijoita on vastaajissa paljon ja heidän määränsä on sama kuin taulukossa 9 lehtisalissa

49

kävijöiden määrä. Lehtisalista ei voi lainata aineistoa, joten oletus on, että siellä kävijät

myös lukevat lehtiä.

Taulukko 10. Toiminnot kirjastossa.

Toiminto kpl %

Opiskelee 9 10

Viettää aikaa 8 9

Lukee 5 5

Tapaa tuttuja 4 4

Töitä 3 3

Kopioi 2 2

Tulostaa 2 2

Opiskelemista kirjastossa harrasti kymmenen prosenttia vastaajista ja heistä usea kertoi

käyvänsä kirjastossa päivittäin vain opiskelemassa eivätkä he käytä tällä hetkellä muita

palveluita. Muita palveluita kuitenkin käytetään muina aikoina. Haastattelut tehtiin

toukokuussa, jolloin pääsykokeisiin lukeminen on kiivaimmillaan, mikä todennäköisesti

näkyy myös haastatteluissa. Useat vastaajat kertoivat opiskelevansa lukusali Kässyssä,

mutta monet levittäytyivät eri puolille kirjastoa lukemaan, koska Kässy koettiin liian

hiljaisena tai sen ilmanlaatu huonona.

Aikaisemman tutkimuksen (esim. Kansalliskirjasto 2013, Serola & Vakkari 2011)

perusteella hieman yllättävää oli se, ettei ajan vietto kirjastossa noussut esille, kun

kysyttiin tavallista kirjastokäyntiä. Kirjastoon tultiin kyllä lukemaan, mutta

haastateltavat eivät kertoneet tulevansa pääkirjastoon päätarkoituksenaan ajan vietto.

Mää käyn internetillä ja luen sitte päivän lehdet ja aikakauslehdet ja joskus

lainaan kirjoja. (H14)

50

Kun kysyttiin, eroaako tämän kertainen käynti tavallisesta, tuli esille useampaan

otteeseen myös se, että kirjastoon tultiin odottamaan jotain ja kuluttamaan aikaa.

Esimerkiksi vastaajat totesivat:

Tota, ehkä siinä mielessä että vähän niinku tulin aikaa tappamaan tänne

että en niinku varsinaisesti tullu kirjastoon ku tossa ohi menin. (H66)

Ero saattaa johtua siitä, etteivät ihmiset tule kirjastoon säännöllisesti viettämään aikaa

tai ajattele kirjastoa paikkana, jossa voisi viettää aikaa. Sen sijaan kun pitää odottaa

jotain, tullaan kirjastoon, koska se on ilmainen ja kaikille avoin. Kirjastoon on helppo

tulla, vaikkei olisi mitään varsinaista asiaakaan.

Tänne saa menemään aikaa ja siksi tulin tänne just että voi hyvin kuluttaa

aikaa tarvitsematta maksaa varsinaisesti. (H2)

Tuttuja kertoi tulevansa tapaamaan kirjastoon neljä vastaajaa. Sen lisäksi monilla

vastaajista liittyi kirjaston käyttöön kuitenkin sosiaalinen puoli siten, että he

ensisijaisesti hakivat palvelua henkilökunnalta eivätkä toimineet täysin itsenäisesti.

Asioita, joihin haastateltavat kiinnittivät huomiota, olivat vasta palautettujen hylly,

pikalainat sekä näyttelyt. Lisäksi katsottiin esille laitettuja kirjoja ja muuten kirjoja,

jotka nousevat esiin.

Ikäryhmittäin tarkasteltuna lainausosasto oli suosituin käyntipaikka kaikissa ryhmissä

lukuun ottamatta 36-60-vuotiaita, jossa suosituin käyntipaikka oli lehtisali. Myös 61–

80-vuotiailla lehtisali oli lähes yhtä suosittu kuin lainausosasto. Kuviossa 5 on kuvattu

käyntipaikat ikäryhmittäin.

51

Kuvio 5. Käyntipaikat kirjastossa ikäjakaumittain.

Opiskelu on suosituin aktiviteetti kirjastossa (kuvio 6) 16–20-vuotiaiden keskuudessa.

Tämä johtuu todennäköisesti osittain siitä, että haastattelut suoritettiin toukokuussa,

jolloin kirjastossa käydään opiskelemassa pääsykokeisiin. Lukeminen on suosituinta

26–60-vuotiaiden keskuudessa, mikä on linjassa sen kanssa, että tässä ikäryhmässä

käytiin eniten myös lehtisalissa.

52

Kuvio 6. Aktiviteetit ikäryhmittäin.

Tuloksissa esiintyy Tiihosen (1972, 122-124) kirjastosta haetun tieon perusteella

luokiteltuja kirjastonkäytön tyyppejä sekä Pihlajan (2004, 49-50) kirjastonkäytön

historiallisia tyyppejä. Vaikka lainaminen ja lukeminen ovat suosituimpia tapoja käyttää

kirjastoa, voidaan vastauksista erottaa jokaiseen tyyppin sopivia käyttötapoja.

Historiallisten kirjastokäytön tyyppien (Pihlaja 2004, 49-50) näkökulmasta tarkasteltuna

käy nopeasti selville se, että suosituin käyttötapa on perinteinen kirjastonkäyttö eli

aineistoa lainataan, käytetään ja etsitään tietoa. Usealla vastaajalla perinteinen

kirjastonkäyttötapa yhdistyi kuitenkin kirjaston tietotekniseen käyttötapaan eli he

käyttivät myös kirjaston verkkopalveluita ja tietokoneohjelmia.

Tavallinen kirjastokäyntini on tällä hetkellä yleensä käyn tuossa yhden

tunnin ajan internet koneella eli käytän täällä nettiä koska itselläni ei tällä

hetkellä nettiä konetta ole ja käyn sitte tossa ylempänä myös lainaamassa

kirjoja. (H61)

Usein kirjaston tekninen käyttötapa tapahtui kotona tai muualla kirjaston ulkopuolella ja

kirjastoon tullaan hakemaan haluttu aineisto ja mahdollisesti katsomaan muuta.

53

Mää katon yleensä valmiiksi netistä niitä kirjoja ja sitte käyn kattoon

hyllystä sen mitä olin ettimässä ja sitte vähän seilailen ja kattelen löytyykö

mitään muuta. (H56)

Sosiaalinen käyttö yhdistyi myös usein kahteen edelliseen käyttötyyppiin. Kirjastoon

tultiin tekemään varsinaisesti jotain muuta, muuta samalla saatetaan tavata myös tuttuja.

Sosiaaliseen käyttötyyppiin voidaan lukea myös McKechnie ym. kuvailema

kohtaaminen –teema (McKechnie ym. 2004, 43).

Mä käyn tuota nykyään on semmonen että mää käyn yleensä tossa otan

tunnin koneen tuota noinniin katon siis esimerkiksi yks on että tarkistan

oman lainatilanteen ja pidän sen ajantasalla pallas pron kautta. Ja sitten

täällä monesti käy sitte tuolla toisessa kerroksessa niin sitte siellä kattelen

kirjoja. Uutuushyllyt ja nimenomaan se että mitä on pallautettu ja sitte

täällä on paljon koska käyn täällä joka päivä niin hirvittävän paljon tuttuja.

Tutuksi tulleita ihmisiä niin elikä katson myös onko heitä paikalla. Ja sitte

tuota noinniin sillalailla että kiertelen ja kattelen ja joinaki päivinä sitte

tietysti se vaihtelee että joskus on esimerkiksi että ettii sanotaan että

vaikka on tulossa joku pitempi pyhä niin sillon niinku kattoo sitäki varten

enempi kirjoja sillain niinku että se vaihtelee, että niinku kattoo ja että

täältä saa virikkeitä. (H19)

Haastatteluista voidaan erottaa kaikki kolme Tiihosen (1972, 122-124) kirjastonkäytön

tyyppiä. Eniten tuli esille kirjaston viihteellinen käyttö eli tietoa haetaan rentoutumisen

ja ajankulun vuoksi. Orientoivaa kirjastonkäyttöä tuli haastatteluissa esiin vähemmän.

Kirjastoon tullaan myös hakemaan aineistoa töitä ja opiskelua varten, mikä on praktista

kirjastonkäyttöä. Kaupunginkirjastoa käytetään koulukirjaston ohella.

Tavallinen kirjastokäynti, noh, mä opiskelen niin mä varaan hirveesti

kirjoja kouluunki ku koulukirjastosta niitä ei aina saa niin sitten mää

monesti tulen käymään hakemaan täällä vaan niinku hakemaan varaukset.

(H8)

Vastauksista ovat tunnistettavissa myös Leckien ja Hopkinsin (2002, 353–354) kaksi eri

asiakastyyppiä. Ensimmäinen tyyppi on asiakas, joka käy kirjastossa usein ja kirjasto on

54

olohuoneen jatke. Kirjastonkäytöstä nautitaan, eikä sitä käytetä vain aineiston

hakemiseen, vaan kirjastonkäyttö on itsessään tärkeä toiminto.

Viikon kohokohta melkein teatterin ja konsertin lisäksi, minä käyn ihan

koska minä nautin tuolla ylhäällä olemisesta ja kirjojen katselemisesta ja

tulen joka kerta hyvälle tuulelle. Ajattelen näin että kyllä ne on meidän

veromarkat kyllä menny hyvään tarkotukseen ja myös että on ihan

mahtavaa kun ajatellaan tota lukusalia käytän sitäkin myös ja sitten sitten

se mahdollisuus että mitä lähempänä ihmisellä on se jokka ei hae kirjoja

kaupoista ja pääsevät tonne lukemaan ja sitten minä istun aina juhlakahvit

ja katson maisemaa oli se kesä tai talvi. Että tää on se minun tyypillinen

niinku sanoin että ne on niitä kohokohtia. (H73)

Toinen tyyppi on asiakas, jolle on tärkeää nopea pääsy informaatioon ja vierailu on

usein lyhyt eikä sitä tapahdu usein. Asennoituminen kirjastoon on enemmänkin

praktinen.

Normaali käynti aika lyhyt. Käyn vaan viemässä kirjoja pois ja

lainaamassa uusia. (H85)

Eräs asiakas myös kertoi oma-aloitteisesti, että hän käyttää kirjastoa kahdella eri tavalla.

Tavoista on erotettavissa kirjaston perinteistä ja tietoteknistä käyttöä.

Okei. No mulla on kaks eri käyntityyppiä. Ensimmäinen on se että mä

saavun tänne ja haen sen kirjan minkä mää oon varannu netistä. Toinen

käyntityyppi on se että mä tuun opiskelemaan tonne yläkertaan yleensä

istumaan sinne huoneeseen jossa ilma on kohtuu järkevässä kuosissa ja

sitte saatan lähtiessä käydä lukemassa vähän lehtiä tuossa ja lähtä sitte

kotia. (H28)

McKechnie ym. (2004, 43–49) jakavat kirjastokäytön seitsemän teeman mukaan:

rutiiniaktiviteetit, fyysinen tila, kohtaaminen, monimuotoisuus, käyttäytymissäännöt,

ostaminen ja lainaaminen sekä ruoka ja juoma. Näiden teemojen mukaan tarkasteltuna

aineistosta löytyy erityisesti rutiiniaktiviteetteja eli aineiston lainausta, selausta ja

lukemista. Suurin osa haastatelluista totesi normaalisti myös lainaavansa jotain eli myös

lainaaminen-teema on suosittu. Kolmanneksi eniten esille tuleva teema haastatteluissa

55

on fyysinen tila, eli kirjaston tilaa käytetään opiskeluun, lukemiseen ja työskentelyyn.

Erityisesti opiskelu nousi näistä esiin, mikä johtuu todennäköisesti haastattelujen

ajankohdasta ja lähestyvistä korkeakoulujen pääsykokeista.

Kohtaaminen-teeman mukaista toimintaa, kuten tuttujen ja tuntemattomien tapaamista,

tuli esiin muutaman haastatellun kohdalla, mutta kovin suosittua se ei ollut.

No kyllä se nytten eroaa kun mä tulin vaan piipahtaan tänään ja että

tapaamaan ystävää. (H10)

Monimuotoisuus-teemaa haastatteluissa ei tullut esiin ja McKechnien ym. mainitsemaa

käyttäytymissäännöt-teemaan kuuluvaa häiriökäyttäytymistä vain vähän. Sekin tuli

haastatteluissa esille lähinnä kiitoksena siitä, ettei häiriökäyttäytymistä juurikaan ole.

Muutama haastateltu kävi säännöllisesti kirjaston kahvilassa, mikä kuuluu McKechnien

ym. ruoka ja juoma –teemaan.

6.3 UBI-näyttö

Suurin osa haastatelluista ei ollut koskaan käyttänyt UBI-näyttöä. Käyttäneitä oli 36 %

vastanneista ja ei-käyttäjiä 64 % vastaajista. Tässä alaluvussa tutkin tarkemmin ei-

käyttäjien ja käyttäjien asenteita ja oletuksia näyttöön liittyen.

6.3.1 UBI-näytön käyttäjät

Suosituin syy UBI-näytön käytölle oli uteliaisuus ja kokeilunhalu. Neljä vastaajaa tiesi

etukäteen UBI-kuva -sovelluksesta ja käytön syy olikin kuvan lähettäminen. Muita

mainittuja syitä olivat huvin vuoksi kokeileminen, jonkin asian etsiminen näytöstä,

pelaaminen sekä tietyn sovelluksen käyttäminen. Vakituisia käyttäjiä haastatelluissa ei

ollut, vaan käyttökerrat olivat alhaisia.

56

Suurimmalla osalla käyttäjistä ei ollut ongelmia käytön kanssa, mutta kahdeksan

vastaaja kertoi, ettei kosketus toiminut kunnolla. Osan mielestä näyttö oli liian hidas ja

kaksi jätti käyttämisen kesken koska se ei kiinnostanutkaan. Yhden vastauksen mukaan

näyttö jumittui eikä sen käytössä päässyt enää eteen- tai taaksepäin. Yksi vastaaja

mainitsi ongelmaksi myös sen, että kesällä aurinko häikäisi ja häiritsi näytön käyttöä.

Ongelmat näytön käytössä voivat johtaa siihen, ettei niitä käytetä jatkossakaan. Eräs

haastateltava kertoi suivaantuneensa näytön toimimattomuuteen niin paljon, ettei aio

enää jatkossa kokeilla sitä. On siis selvää, että näytön toimivuuteen ja sujuvaan

käyttöön tulee panostaa.

No tota. Tässä joku aika sitte minä yritin ja kokemukset oli niin heikkoja

että enää en sylkäsekään niihin. (H24)

Näytön toimivuuden lisäksi täytyy kiinnittää huomiota siihen, että sen sisältö on

kiinnostavaa, jottei käyttö jää yhteen kokeiluun. Eräs haastattelija kertoi käyttäneensä

näyttöä ja todenneen sen itselleen hyödyttömäksi.

Oon minä joskus tökkiny sitä vaan ei siinä ollu mulle mittään

mielenkiintosta. (H46)

Käytetyin palvelu oli vastaajien joukossa UBI-kuva -sovellus, jolla käyttäjä voi ottaa

itsestään kuvan näytön kameralla ja lähettää sen sähköpostilla. Sovellus sai 18 %

maininnoista. Viisi vastaajaa kertoi, ettei muista mitä sovellusta käytti. Käytetyt

palvelut ovat kuvattu taulukossa 11. Pelit ja karttapalvelut saivat myös viisi mainintaa ja

Lumilinna-sovellus kolme.

Useat vastaajat eivät käyttäneet UBI-näyttöä minkään tietyn sovelluksen vuoksi vaan he

selaisivat näytön tarjontaa.

No ihan sillee selailin tavallaan ja katoin että mitä sieltä löytyy.

Muistaakseni ainaki säätä katoin että miltä se näyttää ja sitten jotain

kulttuuritapahtumia siellä tais olla listattuna. Siitä on jo jonku verran aikaa

niin en ihan pysty satavarmaksi osaa sanoa. (H62)

57

Taulukko 11. Käytetyt UBI-sisällöt. N=39.

Mitä sisältöä käytit? Kpl %

UBI-kuva 7 18

En muista 5 13

Peli 5 13

Karttapalvelu 5 13

Lumilinna 3 8

Tapahtumat 3 8

Sää 2 5

En mitään erityistä 2 5

Kalatie 1 3

Oulun yleisinfo 1 3

Turisti-info 1 3

Lajusen lintukuvat 1 3

Näyttelyt 1 3

Etsinyt ravintoloita/baareja 1 3

Suurin osa käyttäjistä ei osannut kertoa mitään mitä toivoisivat näyttöön lisää.

Toivomuksista suosituin oli eri tapahtumista tiedottaminen.

Kyllä musta niinku Oulua koskevaa. Tottakai voi olla jotaki ajankohtasia

kirjoja ja ylipäätänsä miksei kun tulee kirjastoon niin kirjat ja näyttelyt ja

kaikki ne ajankohtaiset mitä tapahtuu Oulussa. (H5)

Oulun ajankohtaisista tapahtumista tiedottaminen sai neljä mainintaa ja kirjaston

tapahtumat kolme. Toiveet ja niiden saamat maininnat on esitelty taulukossa 12.

Lisäksi toivottiin mahdollisuutta katsoa onko tietty teos kirjastossa ja mistä se löytyisi.

Kirjastoon liittyen toivottiin myös kirjoihin liittyvä tietoa, kuten esittelyjä ja

kirjalistauksia.

No mä en myöskään kunnolla tiedä, mitä tuolla on, että kun en ole

perehtynyt, mutta ehkä joku semmonen että voisi vaikka tuolta katsoa että

58

onko joku teos paikalla. Tai että niinku missä se on että ois sitte niinku

hyvä löytää ilmanki niinku henkilöapua se semmosen kirjan tai sitte ois

joku tietokanta että esimerkiksi vaikka kymmenen niinku lainatuinta teosta

tai kirjaa, levyä. Niin sillain niinku näkis että mitä ihmiset lainaa ja mikä

ois sillai niinku löytäis siitä vaikka omien ideoita tai semmosia. (H11)

Huomattavaa on, että käyttäjät toivoivat näyttöön myös sellaista sisältöä, mitä sieltä jo

löytyi. Esimerkiksi karttapalvelu, julkisen liikenteen aikataulut ja uutiset ovat jo

olemassa olevia palveluita näytöllä. Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että käyttäjät

kertoivat usein vain kokeilleensa tai selanneensa näytön tarjontaa eivätkä siis tienneet,

että palvelut olivat jo olemassa.

59

Taulukko 12. Käyttäjien toiveet UBI-näyttöön lisättävästä sisällöstä. N=50

Kaipaatko jotain lisää näyttöön? Kpl %

En 11 22

Ajankohtaiset tapahtumat Oulussa 4 8

Kirjaston aukiolot, myös poikkeukset 4 8

Katsoa onko tietty teos paikalla 3 6

Karttapalvelu 3 6

Kirjaston tapahtumat 3 6

Tietoa kirjaston näyttelyistä 2 4

Kulttuuritapahtumat 2 4

Uutisia 2 4

Bussiaikataulut 2 4

Oulua koskevaa tietoa 1 2

Ajankohtaisia kirjoja 1 2

Lainatuimpien lista 1 2

Virastojen/museoiden aukiolot 1 2

Kirjasuosituksia 1 2

Sivukirjastosuunnistus 1 2

Pizzan tilaaminen 1 2

Tietoa uusista kirjoista 1 2

Katsoa kartalta missä kirja on 1 2

Tietoa kahvi ja lounastarjouksista 1 2

Sääpalvelu 1 2

Kirjaston kampanjoita 1 2

Näkisi onko sakkoja tai lainoja 1 2

Ehdottaisi lainaushistorian perusteella uutta 1 2

Mielipide UBI-näytöistä oli suurimmalla osalla vastaajista positiivinen. Se koettiin

olevan hyvä lisä katukuvaan ja piristävä asia sekä mahdollinen lisäpaikka tiedon

hakemiseen. Lisäksi koettiin positiivisena se, että näyttöjä voidaan esitellä Oulussa

60

käyville tutuille sekä turisteille, koska UBI-näyttöjä ei muualla ole. Vastaajat pitivät

myös siitä, että näytöllä voi ottaa kuvan itsestään Oulussa ja lähettää sen.

No hyvä idea. Se voi löytää jotaki uusia käyttäjiä ja sitten tietenki voi olla

tietenki turisteille ja vierailijoille, jotka käy ensimmäistä kertaa Oulussa tai

täällä kirjastossa, niin hyvä keino etsiä tietoja. En tiiä mitä siihen tullee ja

mitä kaikkea voi löytää tulevaisuudessa ja tällä hetkellä mutta varmaan

yks hyvä lisäväline. (H61)

Neljän vastaajan mielipide oli negatiivinen ja he kyseenalaistivat näyttöjen tarpeen ja

funktion. Näytön ei koettu olevan tarpeellinen itselle, koska tietoa sai muualtakin.

Lisäksi huonot käyttökokemukset vaikuttivat mielipiteeseen.

En tykkää. Mutta varmaan nuoret, mutta mä saan sen kulttuuri-

informaation sitte lehistä ja ilmoitustauluilta ja muilta ilmoitustauluilta ja

tämmösiltä perinteisiltä, että en mää niinku sitä kautta kaipaa sitä

informaatiota. Sen toivon, että se ois helpompi käyttää, että se ku toimis

sillätavalla ko se tommonen tuntuu että pitääkö sitä välillä niinku nyrkillä

paukauttaa että potkastako sitä pitää. (H10)

Neutraalisti suhtautuvat kertoivat, että se olisi heidän mielestään hyvä jos näyttö toimisi

ja he myös mainitsivat, ettei näyttö kuitenkaan ole tiedonlähde heille vaikka se muille

saattaisi ollakin.

6.3.2 Ei-käyttäjät

Vastaajat antoivat useita syitä sille, miksi he eivät ole käyttäneet näyttöjä (taulukko 13).

Tärkein syy oli, ettei käytölle ollut vastaajan mielestä tarvetta tai kiinnostusta. Käytölle

ei koettu tarvetta erityisesti siksi, että vastaaja koki saavansa tarvittavan tiedon myös

muita reittejä pitkin tai älypuhelimensa avulla.

Noku on kännykkä taskussa niin siitä nyt kaiken semmosen saman saa

mitä noista. (H78)

61

Toiseksi tärkein syy oli, ettei asiaa tunnettu. Kuten Müller ym. (2009, 1) huomauttavat,

isojakaan interaktiivisia näyttöjä ei välttämättä huomata kaiken visuaalisuuden keskeltä

näyttösokeuden vuoksi.

Noku mää en tiiä mikä se on. Oon mää sen nimen kuullu, mutta se mitä

sieltä niinku. (H3)

Osalle vastaajista näytön vuorovaikutusmahdollisuus ei ollut tuttu, eivätkä he näin ollen

olleet sitä koskaan käyttäneet vaan suhtautuneet siihen samoin kuin muihinkin

mainosnäyttöihin. Vuorovaikutusmahdollisuutta ehkä epäiltiin, mutta ei haluttu ottaa

riskiä ja kokeilla koska varmuutta asiasta ei ollut.

No ei oikeestaan mittään syytä että mä oon vaan miettinyt että onkohan se

semmonen kosketeltava että uskaltaako mennä koskemaan että

heitetäänkö ulos jos mennee koskemaan. (H79)

Tekniikan pelon tai kiinnostuksen puutteen tekniikkaa kohtaan mainitsivat seitsemän

vastaajaa. Eräs vastaaja nimesi itsensä digipassiiviksi, eikä sen vuoksi ole ajatellutkaan

käyttävänsä näyttöä. Kolme vastaajaa oli sitä mieltä, että näyttö on liian iso eivätkä he

sen vuoksi halua sitä käyttää. Muut syyt käsittävät esimerkiksi esteettömyyden.

Taulukko 13. Vastaajien syyt olla käyttämättä näyttöä. N=63.

Syyt miksi ei ole käyttänyt Kpl %

Ei ole kokenut tarvetta tai kiinnostusta 22 35

Ei tunne koko asiaa 16 25

Ei ole tullut käytettyä 9 14

Tekniikkapelko/tekniikka ei kiinnosta 7 11

Liian iso 3 5

Ei aikaa 2 3

Muut syyt 4 6

62

Syyt näytön ei-käytölle ovat samankaltaisia kuin edeltävissä näyttöjen tutkimuksessa.

Myös UBI-näytön tapauksessa ongelmana on Kukka ym. (2013, 1699) mainitsema

ensimmäisen klikkauksen ongelma. Näyttöä ei huomata, sen sisältöä ei tunneta eikä

interaktiivisuudesta tiedetä. Lisäksi haastatellut kokivat näytön liian isoksi ja sen käytön

asettavan heidät liian esille kun muut näkisivät mitä he tekevät. Myös tässä työssä tuli

siis esiin näyttöjen käyttöön liittyvä sosiaalinen kiusaantuminen (Schroeter ym. 2012,

146–147).

Osalla ei-käyttäjistä ei ollut mitään oletuksia siitä, mitä näyttö sisältää. Oletetut sisällöt

ovat lueteltuina taulukossa 14. Useat vastasivat hyvin samantyyppisesti ja arvelivat

näytön sisältävän tietoa Oulusta tai yleisesti informaatiota.

Kaupungin informaatiopisteen antamaa informaatiota eli sekä turisteille

että kaupunkilaisille paikkoja mistä mitäki löytää, tapahtumia kenties, sehä

vois olla aika järkeväki. (H86)

Taulukko 14. Oletukset näytön sisällöstä. N=88.

Oletus Kpl %

Ei mitään oletuksia 23 26

Tietoa Oulusta ja kaupungin palveluista 13 15

Yleisesti informaatiota 10 11

Tietoja tapahtumista 8 9

Karttoja 7 8

Tietoa kirjastosta 5 6

Turistipalveluja 3 3

Yritysten ja muiden yhteystietoja 3 3

Pelejä 3 3

Mainoksia 3 3

Tietoa kulttuurista 2 2

Bussiaikatauluja 2 2

Muuta 6 7

63

Palvelu, jonka koettaisiin olevan itselle hyödyllinen, on erilaisista tapahtumista

tiedottaminen. Tämä oli suosituin vastaus sekä kysyttäessä kirjastoon liittyvää palvelua

että yleisesti palvelevaa toimintoa. Taulukossa 15 näkyy yleisesti palvelevan sisällön

toiveet. Erityisesti kulttuuritapahtumiin liittyvien sisältöjen koettiin olevan hyödyllisiä

itselle.

No se on kulttuuri. Tämän hetkistä kulttuuritietoa tietoa kulttuurista ja

taiteesta, että mitä tapahtuu. Että millä tavalla, millä välineillä, että ketkä

esittää. Tämmöstä niinku taiteen, kulttuurin informaatiota. Ja oisko jotain

muuta. No en osaa sanoa. (H1)

Näytön ajateltiin toimivan myös muistuttajana tulevista tapahtumista visuaalisuutensa ja

ison kokonsa vuoksi.

No siis mun mielestä se on ihan käytännöllinen kyllä että siinä on tosiaan

tommosella isolla näytöllä sitte niinku näkyy että mitkä on tämmösiä

niinku isomman mitä justiinsa on näitä isomman luokan tapahtumia täällä

että ne niinku tulee uudestaan että ne tulee uudestaan, että ne ei oo sitte

taas pelkästään ilmaisjakelulehtiä tai kalevan varassa että sitte tulee taas

tommonen visuaalinen muistutus siitä että oulussa taas tapahtuu ja tämä

tapahtuma. (H4)

Näytölle toivottiin myös kartta- ja hakupalvelua, liikennevälineiden aikatauluja sekä

aukioloaikoja. Näistä useat olivatkin jo olemassa näytöllä.

64

Taulukko 15. Palveleva sisältö. N=34.

Mikä sisältö palvelisi sinua yleisesti Kpl %

Tietoa kulttuurista ja kulttuuritapahtumista 10 29

Tietoa tapahtumista 8 24

Kartta ja haku 5 15

Liikennevälineiden aikataulut 3 9

Tietoa urheilutapahtumista 2 6

Aukioloaikoja 2 6

Tietoa ruoasta 1 3

Esittelyjä museoista 1 3

Mielipiteitä paikoista ja tapahtumista 1 3

Missä edulliset ruokapaikat 1 3

Kirjaston kannalta palvelevaa sisältöä olisi tapahtumien mainostamisen lisäksi

uutuuskirjojen esittely, tietoa sivukirjastoista ja niiden tapahtumista sekä kirja-

arviointeja. Taulukossa 16 on lueteltuina saadut ehdotukset kirjaston kannalta

palvelevaan sisältöön.

Taulukko 16. Kirjaston kannalta palveleva sisältö. N=31.

Mikä sisältö palvelisi sinua kirjaston kannalta? Kpl %

Kirjaston tapahtumien mainostaminen 10 32

Uusien kirjojen esittely 7 23

Tietoa sivukirjastoista 3 10

Tietoa taidenäyttelyistä 2 6

Kirja-arviointeja ja esittelyitä 2 6

Kirjaston kartta 2 6

Jotain joka nopeuttaisi kirjojen löytämistä 1 3

Kirjallisuuteen liittyvää 1 3

E-kirjojen mainostaminen 1 3

Kulttuuriin liittyvää 1 3

65

6.3.3 Ehdotetut sovellukset

Haastateltavia pyydettiin laittamaan paremmuusjärjestykseen viisi valmiiksi annettua

sovellusehdotusta. Haastateltavilta ei suoraan kysytty, mitä he haluaisivat näyttöön, sillä

asiaa kysyttiin jo mutkan kautta kun pyydettiin kertomaan, mikä palvelisi haastateltavan

tarpeita näytöllä.

Haastateltaville ehdotettiin viittä sovellusta, joista ensimmäinen näyttäisi halutun kirjan

paikan kartalla, toinen ehdottaisi kirjaa käyttäjän valitsemien syötteiden perusteella,

kolmas joka ehdottaisi kirjaston valitsemia kirjoja, neljäs tapahtumia ja viides esittelisi

kirjaston tiloja. Seitsemän haastateltavaa ei osannut laittaa sovelluksia järjestykseen.

Eniten ykkössijoja sai sovellus, joka näyttäisi kirjan paikan kartalla.

Toiseksi eniten ykkössijoja sai sovellus, joka ehdottaa kirjoja käyttäjän valitsemien

syötteiden perusteella, kolmanneksi eniten sovellus, joka esittelee kirjaston tapahtumia,

neljänneksi eniten sovellus, joka ehdottaa kirjaston valitsemia kirjoja ja vähiten suosittu

oli sovellus, joka esittelee kirjaston tiloja. Sovellusten saamat sijoitukset on kuvattu

taulukossa 17.

Taulukko 17. Ehdotetut sovellukset ja niiden sijoitukset.

Sijoitus Näyttää

kirjan paikan

kartalla

Ehdottaa

kirjoja

syötteiden

perusteella

Ehdottaa

kirjaston

valitsemia

kirjoja

Esittelee

kirjaston

tapahtumia

Esittelee

kirjaston

tiloja

1 39 25 6 11 3

2 18 23 16 21 6

3 6 21 20 22 15

4 13 10 24 22 15

5 8 5 18 8 45

66

6.3.4 Nykyisen näytön ongelmat kirjaston kannalta

Kirjaston näkökulmasta vanhan UBI-näytön suurin ongelma on ennen kaikkea se, ettei

kirjastossa tiedetä, mitä he voisivat näytöllä tehdä tai mikä sen tarkoitus on. Lisäksi se

vie tilaa ja sähköä, eikä palvele kirjastoa. Asiakkaat käyttävät sitä vain satunnaisesti

eikä sisältö tunnu vastaavan asiakkaidenkaan tarpeita.

Ei siinä oo sellasta sisältöö tossa, että enemmän se tuolla kaupungilla se

vettää kun se on sellasessa paikassa missä ihmiset kulkee. Kun ne tulee

kirjastoon niin ne tulee jotain tiettyä varten, ei niitä kiinnosta tommone

sisältö mitä siellä nyt on. (A3)

Esimerkiksi UBI-kuva –sovellus, jolla voi ottaa kuvan itsestään ja lähettää sen

sähköpostiin, selvisi kirjastolle vasta kun asiakas tuli kysymään, missä valokuvat ovat

käytettävissä ja mihin ne menevät, sillä hän ei halunnut olla kuvassa kun tulee wc:stä.

Kamera on kirjaston kannalta kiusallinen ja se haluttaisiin poistaa.

Satunnaisesti porukat sitä kattoo, lapset on joskus pelannu ja sitte se

valokuvaussovellus, joka me hoksattiin siitä kun asiakas tuli sanomaan,

että mihin ne menee nuo kuvat ja missä ne on käytettävissä, minä en halua

että olen kuvassa kun tulen vessasta, koska se kuvas suoraa. Että siinä on

suurin piirtein ne mitä on saatu asiakaspalautetta. (A3)

Iso ongelma on myös se, ettei kirjastossa tiedetä, mitä sen sisältämä tekniikka sisältää

tai mistä se hakee tietonsa. Kirjastolla ei siis ole mitään tietoa, miten he voisivat sitä

hyödyntää.

Meillä ei oo oikeen ollu varmaan kenelläkään selvillä että mitä saatais

tehdä siihen. Ja emmätiiä, mulla ainaki on sellanen syvä vastenmielisyys

sitä kohtaan, kun mä tulin virkavapauden jälkeen tänne, ajattelin että miten

se on mahdollista tuommonen tuossa. Että onko sen pakko olla noin suuri.

(A1)

67

Henkilökunta kertoi myös saaneensa asiakkailta palautetta siitä, että näyttöä on vaikea

käyttää sen suuren koon vuoksi.

6.3.5 Kirjaston toiveet näytön uudistusta koskien

Kirjaston toiveena on, että kirjasto pystyisi näytön kautta tiedottamaan paitsi omista

tapahtumistaan, mutta myös muiden toimijoiden tapahtumista. Nyt lehtisalin

ilmoitustaulu on jatkuvasti täynnä ja julisteita on enemmän kuin sinne mahtuu. Julisteet

haluttaisiin esille myös sähköisessä muodossa. Toivottiin myös omia osiota näyttelyille,

teatterille ja muille tapahtumille. Lehtisalin ilmoitustaulun ongelmana on myös se, ettei

se anna kuvaa mitä Oulussa tapahtuu ja julisteita on niin paljon, etteivät ne erotu.

Tuohon sais selkeesti eri osiot näyttelyille, tapahtumille, teatterille. jotain

sellasia pääotsikoita, joissa sitte vaihtuu omaan ja on erikseen se osio jossa

on kirjaston jutut ja esimerkiksi vaihtuvat näyttelyt. Niin se vois olla ihan

hirveen kiva. (A1)

Lisäksi näytön sisällön pitäisi liittyä kirjastoon, jotta se olisi hyödyllistä ja UBI-kuva –

sovelluksen kirjasto haluaisi poistaa kokonaan sen kiusallisuuden vuoksi. UBI-näytön

ylläpidon ja sisällöntuotannon täytyy olla helppoa ja kevyttä ja kirjasto haluaa pystyä

vaikuttamaan muun muassa ulkoasuun ja siihen, kuinka nopeasti kuvat vaihtuvat.

Päivitysoikeuden sisällöille pitäisi olla kirjastossa. Ilmoituksille tahdotaan myös

voimassaoloaika, jottei niitä tarvitse käydä erikseen poistamassa. Kaupalliset mainokset

haluttaisiin myös pois tai ainakin vaikuttaa siihen, että ne liittyisivät kirjaston

maailmaan. Kirjasto haluaisi myös kokeilla OR-koodin nfc-tunnisteiden käyttöä, jolloin

näytöstä voisi ottaa tietoa mukaansa omaan älylaitteeseen.

68

6.4 Yhteenveto

Alaluvussa 3.3 hahmoteltiin mahdollisia kirjastonkäytön sovellutuksia näyttöön.

Taulukkoon 5 on lisätty sisältöjä tutkimusten tulosten perusteella ja uusi hahmotelma on

esitetty taulukossa 18. Taulukkoon lisätyt elementit on esitetty lihavoituina. Taulukosta

on korvattu kirjastonkäyttö-sarake palvelu tai toive –sarakkeella, koska lähtökohtana ei

ole enää pelkkä kirjastonkäyttö vaan myös kirjatonkäyttäjien ja asiantuntijoiden

haastattelujen tuloksissa esiinnousseet toiveet. Vuorovaikutus-sarakkeen

aktiivinen/passiivinen –valinta tarkoittaa sitä, esiintyykö kyseinen sovellus näytön

vuorovaikutteisessa vai passiivisessa tilassa eli toisin sanoen, käyttääkö asiakas näyttöä

koskettamalla vai ainoastaan katsoo sitä. Monet sovellukset voivat toimia molemmissa

tiloissa.

Taulukossa on myös yhdistelty joitain palveluita ja niihin liittyviä näytön mahdollisia

toimintoja laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Esimerkiksi lainauspalvelut ja aineiston

selaaminen on yhdistetty uudeksi kategoriaksi ”lainaus ja selailu”, sillä niissä

molemmissa voidaan ajatella olevan paljon yhtäläisyyksiä.

69

Taulukko 18. UBI-näytön kirjastonkäyttöä tukevat mahdolliset sovellukset

tutkimusaineiston perusteella.

Palvelu tai toive Mahdollisuus näytöllä Vuorovaikutustila

Lainaus ja selailu

Mahdollista selata aineistoa ja tarkistaa onko

paikalla, varaaminen, mahdollisuus selata

tietokantaa eri perusteilla (nimi, aihealue,

asiasana), kirja-arviointeja ja esittelyjä,

lainatuimpien listoja, QR-koodin/NFC-

tunnisteen avulla e-aineiston lainaaminen

Aktiivinen

Lehtien luku Näytöllä pyöriviä esittelyitä lehdistä ja

mahdollisuus selata niitä

Aktiivinen,

passiivinen

Kirjaston ja muiden

toimijoiden

tapahtumat

Tapahtumien mainostaminen ja esittely.

Mahdollisuus selata tapahtumia ja etsiä

sopivia. Skannattujen julisteiden ja

muiden ei-kaupallisten ilmoitusten

esittäminen näytöllä

Passiivinen,

aktiivinen

Kirjaston tarjoamat

palvelut

Tiedottaminen siitä, mitä palveluita on ja

missä ne sijaitsevat. Opiskeluun ja

tapaamispaikoiksi sopivien tilojen ja

pistokepaikkojen esittäminen, missä on

tietokoneita, miten esimerkiksi skannaus ja

tulostus toimii, missä on tietopalvelu jne.

kirjaston kartta, aukioloajat

Aktiivinen

Tietoa muista

kirjastoista

Toimipisteiden luetteleminen,

esitteleminen ja yhteystietojen

näyttäminen, sivukirjastot kartalla,

aukioloajat

Aktiivinen

70

Lainauspalveluihin ja aineiston selailuun liittyvä sovellus toimisi aktiivisessa

vuorovaikutustilassa. Sen avulla pääsisi selaamaan kirjaston tietokantaa eri perusteilla,

katsomaan onko tietty aineisto paikalla sekä tekemään varauksia. Sovelluksen avulla

olisi tarkoitus visualisoida kirjaston tarjontaa samaan tapaan kuin alaluvussa 3.2.1

esitelty Bohemian bookshelf (Thudt, Hinrics & Carpendale 2012, 1461) tekee. Lisäksi

sovelluksessa voitaisiin tuoda esiin kirja-arviointeja, esittelyjä sekä listata esimerkiksi

viikoittain lainatuimmat kirjat. E-aineistoa voisi lainata omalle laitteelle QR-koodin tai

NFC-tunnisteen avulla.

Lehtien lukuun liittyviä asioita voitaisiin tuoda näytölle sekä aktiivisen että passiivisen

vuorovaikutuksen tilassa. Passiivisessa tilassa näyttö voisi esitellä lehtitarjontaa ja

esimerkiksi kirjaston valitsemaa viikon lehteä. Aktiivisessa tilassa käyttäjä voisi itse

selata lehtitarjontaa esimerkiksi aihepiireittäin.

Myös tapahtumiin liittyvät toiminnot voitaisiin tuoda sekä näytön passiiviseen että

aktiiviseen tilaan. Passiivisessa tilassa voitaisiin esittää kirjaston omia sekä muiden

toimijoiden julisteita, mikä oli kirjaston toive. Aktiivisessa tilassa tapahtumia voisi

selata ja niistä voisi katsoa lisätietoa. Tapahtumat jaettaisiin kirjaston omiin ja muiden

toimijoiden tapahtumiin.

Pääkirjaston tarjoamat palvelut voitaisiin tuoda esille näytössä aktiivisessa

vuorovaikutustilassa, jossa käyttäjä voisi selata kirjaston tarjoamia palveluita ja tiloja

sekä sitä, missä ne sijaitsevat. Näytöllä kerrottaisiin lyhyesti myös yleistietoa kirjastosta

ja aukioloajat. Lisäksi käyttäjä voisi tarkastella kirjaston pohjapiirrustusta.

Tietoa muista kirjastoista voitaisiin tuoda näytölle esittelemällä muut toimipisteet,

kertomalla niiden aukioloajat, yhteystiedot ja näyttämällä sijainti kartalla sekä

mahdollisesti vielä antamalla reittiohjeet pääkirjastosta toiseen toimipisteeseen. Tämä

voisi olla myös osa edellistä pääkirjaston tarjoamia palveluita esittelevää sovellusta.

71

7 Johtopäätökset

Kirjastonkäytön kannalta tulokset ovat hyvin paljolti yhteneviä edellisten tutkimusten

kanssa. Vastaajat olivat aktiivisia kirjastonkäyttäjiä ja pääkirjastokäynnit kuukaudessa

vaihtelivat nollasta kolmeenkymmeneen keskiarvon ollessa 8 käyntiä kuussa. Viisi

haastateltavaa kertoi käyvänsä pääkirjastossa harvemmin kuin kerran kuussa. Myös

Virtasen (2011) ja Tapio, Hannula ja Tapion (2012) tutkimuksissa kerran viikossa tai

useammin oli yleisin keskiarvo. Edeltävistä tutkimuksista poiketen ajan vietto

kirjastossa ei noussut vahvasti esiin. Tavallista kirjastokäyntiä kuvaillessaan

haastateltavat eivät kertoneet juurikaan tulevansa viettämään aikaa, mutta kysyttäessä

eroaako tämän kertainen käynti normaalista, tuli useammalla esiin myös ajan

viettäminen.

Opiskelu oli suosittu tapa käyttää kirjaston tilaa, mitä osaltaan selittää se, että

haastattelut tehtiin toukokuussa kun korkeakoulujen pääsykokeet olivat edessä. Osittain

tämä todennäköisesti selittää myös sitä, että vastaajissa oli eniten ikäluokkaan 16-20

kuuluvia.

Kuten Saraste (2013, 2) totesi, asiakkaat käyttävät Oulussa monia kirjaston palveluita.

Lainauspalvelut ovat tutkimuksesta toiseen (katso esim. Kansalliskirjasto 2013, 7,

Serola & Vakkari 2011, 46) suosituin kirjaston palvelu ja se näkyi myös tässä työssä.

Lehtisali oli toiseksi käytetyin palvelu myös Kansalliskirjaston (2013, 7) tutkimuksessa.

Näyttää siis siltä, etteivät tulokset tältä osin eronneet juurikaan siitä, mitä edelliset

tutkimukset sanoivat kirjaston käytöstä.

Suurimmalle osalle vastaajista UBI-näyttö ei ollut tuttu, mutta ne jotka sitä olivat

käyttäneet, suhtautuivat siihen pääasiallisesti positiivisesti. Sen koettiin olevan piristävä

lisä kaupunkikuvaan ja palveluihin. Osa negatiivisesti suhtautuneista piti näyttöjä

turhana eivätkä ne heidän mielestään oikein palvele ketään. UBI-näytöistä saadut

kokemukset vaikuttivat myös halukkuuteen käyttää näyttöjä jatkossa. Huonot

kokemukset sisällöstä ja näytön toimivuudesta vaikuttivat siten, ettei näyttöjä haluta

käyttää enää uudestaan, mikä tarkoittaa että näytön käytettävyyteen ja hyödyllisyyteen

täytyy panostaa erityisen paljon. Huonojen kokemuksien vuoksi ei-käyttäjiksi

72

muuttuneita entisiä käyttäjiä voi olla hyvin vaikea tai jopa mahdotonta saada

kiinnostumaan jälleen UBI-näytön käytöstä, joten on tärkeää ennaltaehkäistä huonot

kokemukset.

Syyt sille, ettei UBI-näyttöä käytetty, oli erityisesti se, ettei sille ole koettu tarvetta tai

koko asiaa ei tunneta. Henkilökohtaiset älylaitteet ja muut tavat saada tietoa koettiin

helpommiksi, eikä niiden käyttöön liity samanlaista sosiaalista kiusaantumista kuin

suuren näytön käyttämiseen. Osa vastaajista ei myöskään ollut huomannut näytön

vuorovaikutuksellisuutta, vaan suhtautui siihen pelkkänä yksisuuntaisena

mainoskanavana. Myös tekniikan pelko esti käyttöä.

Näytön oletettiin sisältävät hyvin pitkälti juuri niitä asioita, joita se todellisuudessakin

sisältää. Kysyttäessä millaista sisältöä käyttäjät ja ei-käyttäjät näyttöön toivoivat, olivat

tapahtumista tiedottaminen molemmissa ryhmissä toivotuinta. Jonkin verran

vastauksissa oli huomattavissa se, että käyttäjät toivoivat samoja sisältöjä, joita

tosiasiassa oli jo näytössä, kuten esimerkiksi joukkoliikenteen aikatauluja. Tämä on

huomattu myös edellisissä tutkimuksissa, kun on kartoitettu ihmisten tiedontarpeita

näyttöjen suhteen ja verrattu niitä varsinaiseen käyttöön (esim. Kukka ym. 2012, 11).

Toisaalta tämä on odotettavissa, sillä käyttäjistä yksikään ei kertonut olevansa

aktiivikäyttäjä vaan käyttö oli enemmänkin selailua ja kokeilua. Kokeilijat

todennäköisesti eivät tiedä tarkasti, mitä UBI-näyttö sisältää.

Kirjaston kannalta näytön ongelma oli se, etteivät he tienneet, mitä näytöllä voi tehdä ja

se koettiin turhaksi. Kirjaston tarpeet ovat osittain yhtenäisiä käyttäjien toiveiden

kanssa, sillä kirjaston kannalta yksi tärkeimmistä asioista on omista ja muiden

tapahtumista ja ajankohtaisista asioista tiedottaminen.

Kirjasto toivoi kanavaa, jonka kautta he saisivat esille kirjastoon tuotavia julisteita,

mikä helpottaisi julisteruuhkaa lehtisalin ilmoitustaululla ja antaisi myös julisteille

mainostilaa. Näyttöön toivottiin eri osioita esimerkiksi kirjastossa tapahtuville

näyttelyille, teatterille sekä muille tapahtumille sekä kirjaston omille tapahtumille.

Kirjasto haluaisi poistaa UBI-kuva –sovelluksen kokonaan, mikä taas käyttäjien

kannalta voisi olla ongelmallista sillä se oli haastateltujen eniten käyttämä sovellus.

Tältä osin kirjaston henkilökunnan ja UBI-näytön käyttäjien näkemykset erosivat

toisistaan täysin.

73

Alaluvussa 6.4 hahmotelluilla uusilla UBI-näytön sisällöillä kirjaston käyttäjien ja

kirjastohenkilökunnan toiveita ja tarpeita saadaan tuotua osaksi UBI-näyttöä, jolloin se

kytkeytyisi paremmin sijaintipaikkaansa ja olisi hyödyllisempi kaikille osapuolille. Se,

että uusi sisältö toimisi sekä aktiivisessa että passiivisessa vuorovaikutuksessa,

tarkoittaa että se palvelee näytön käyttäjiä sekä sitä vain katsovia.

Kuitenkin, kuten vuorovaikutteisia näyttöjä koskeva edeltävä tutkimus (esim. Müller

ym. 2009, 2 sekä Kukka ym. 2013, 1699) osoitti, ei pelkkä hyvä sisältö vielä riitä siihen

että näyttöjä käytetään. Ongelmana on vielä se, miten ihmiset saadaan huomaamaan

näyttö ja sen interaktiivisuus ja poistaa niin sanottu ensimmäisen klikkauksen ongelma.

Näytön tulisi viestiä vuorovaikutteisuudestaan esimerkiksi passiivisessa tilassa

näkyvällä animaatiolla tai tekstillä. Lisäksi itse näytössä voisi lukea, että kyseessä on

kosketusnäyttö, jota voi käyttää.

Näytön pitäisi myös tuoda vahvasti esiin se, että se sisältää kirjaston asiakkaalle sopivaa

tietoa. Tämä voitaisiin ainakin alkuvaiheessa tuoda esille siten, että passiivisessa

vaiheessa näyttö kertoisi sisällöstään.

Sosiaalisen kiusaantuneisuuden ongelma kuitenkin vielä jää. Näyttö on iso ja hyvin

keskeisellä paikalla, jossa on paljon ohikulkijoita. Jos näyttö siirretään hiljaisempaan

paikkaan, se voisi menettää käyttöä minkä lisäksi se menettäisi ideansa siitä, että se on

juurikin keskeisellä paikka oleva informaatiopiste. Sosiaalista kiusaantuneisuutta

voitaisiin lievittää siten, että mahdollistettaisiin osan näytön sisällöistä käyttäminen

myös omalla laitteella.

Jotta voitaisiin arvioida, miten kirjaston käyttäjien huomioinnissa onnistuttiin, vaatisi se

toisen käyttäjätutkimuksen asiakkaiden parissa. Tutkimuksessa voitaisiin käyttää

haastattelujen lisäksi havainnointia, jolloin saataisiin tutkittua itse käyttöä. Lisäksi

voitaisiin haastatella kirjaston henkilökuntaa ja kartoittaa heidän mielipiteitään

uudistuksesta ja siitä, miten uusi näyttö kyteytyy kirjaston viestintään.

74

Lähteet

Aabø, Svanhild, Audunson, Ragnar & Vårheim, Andreas (2010). How do public

libraries function as meeting places? Library & Information Science Research. 32(1):

16-26.

Brignull, Harry & Rogers, Yvonne (2003). Enticing people to interact with large public

displays in public spaces. In: Rauterberg, Menozzi, & Wesson, J. (eds.) Proceedings of

INTERACT. pp. 17-24.

Chen, Chien-Hsu and Nien, Ken-Hao & Hung, Hsiao-Mei (2012). The User Interactive

Behavior Model for a Large Multi-Touch Display in Public Space. In: Orange

Technologies (ICOT), 2013 International Conference. pp.256-259.

Conlon, Peter & Forsyth, Ellen (2005). Reader development and advice in public

libraries. Australasian public libraries and information services 18(3): 108-112.

Creswell, John W. (2009). Research Design: Qualitative, Quantitative, and Mixed

Methods Approaches. Yhdysvallat: SAGE.

Eskola, Jari & Suoranta, Juha (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere:

Vastapaino.

Grønbӕk, Kaj, Rohde, Anne, Sundararajah, BalaSuthnas & Bech-Petersen, Sidsel

(2006). InfoGallery: informative art services for physical library spaces. In: Digital

Libraries, 2006. JCDL'06. Proceedings of the 6th ACM/IEEE-CS Joint Conference. pp.

21-30.

Hinrichs, Uta, Fisher, Danyel & Riche, Nathalie Henry (2010). ResearchWave: An

ambient visualization for providing awareness of research activities. In: Proceedings of

the 8th ACM Conference on Designing Interactive Systems. pp. 31-34.

Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena (2001). Tutkimushaastattelu: Teemahaastattelun

teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.

Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula (1997). Tutki ja kirjoita. Tammi:

Helsinki.

75

Huotari, Maija-Leena (1992). Kirjaston markkinointi. Helsinki: Kirjastopalvelu Oy.

Kansalliskirjasto 2013. Kirjastojen käyttäjäkysely 2013. Yleisten kirjastojen tulokset.

http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/koordinointi/kayttajakysely2013/Files/liitetie

dosto2/Sektori_Yleiset_kirjastot.pdf (käytetty 5.5.2014).

Kukka, Hannu, Oja, Heidi, Kostakos, Vassilis, Gonçalves, Jorge & Ojala, Timo (2013).

What Makes You Click: Exploring Visual Signals to Entice Interaction on Public

Displays. In: CHI’13 Proceedings of the SIGCHI Conference on Human Factors in

Computing Systems. Paris. pp. 1699-1708

Kukka, Hannu, Vassilis, Kostakos, Ojala, Timo, Ylipulli, Johanna, Suopajärvi, Tiina,

Jurmu, Marko & Hosio, Simo (2012), This is not classified: everyday information

seeking and encountering in smart urban spaces. Personal and Ubiquitous Computing

7(1): 15-27.

Kytökangas, Henri (2014). UbiLibrary: Context-aware library service on a public

display. Diplomityö. Oulu: Oulun yliopisto.

Leckie, Gloria J. & Hopkins, Jeffery (2002). The Public Place of Central Libraries:

Findings from Toronto and Vancouver. The Library Quarterly: Information,

Community, Policy 72(3), 326-372.

McKechnie, Lynne, French, P. K., Goodall, George R., Kipp, Margaret, Papuett, Darian

Lajoie & Pecoskie, Jennifer L (2004.) Covered beverages now allowed: Public libraries

and book superstores. Canadian journal of information and library science 28(3), 39-

50.

Memarovic, Nemanja, Langheinrich, Marc, Alt, Florian, Elhart, Ivan, Hosio, Simo &

Rubegni, Elisa (2012). Using Public Displays to Stimulate Passive Engagement, Active

Engagement, and Discovery in Public Spaces. In: MAB'12 Proceedings of the 4th Media

Architecture Biennale Conference: Participation. pp. 55-64.

Müller, Jӧrg, Wilmsmann, Dennis, Exeler, Juliane, Buzeck, Markus, Schmidt, Albrecht,

Jay, Tim & Krüger, Antonio (2009). Display blindness: The effect of expectations on

attention towards digital signage. In: Tokuda, Hideyuki, Beigl, Michael, Friday, Adrian,

76

Brush, Bernheim A.J. & Tobe, Yoshito, (Eds.) Pervasive Computing ,7th International

Conference 2009. Nara. pp. 1–8.

Opetusministeriö (2009). Opetusministeriön kirjastopolitiikka 2015: Yleiset kirjastot.

Kansalliset strategiset painoalueet. Opetusministeriön julkaisuja 2009(32).

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto (2013a). Muut kirjastot.

http://www.ouka.fi/oulu/kirjasto/muut-kirjastot (käytetty 5.7.2013).

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto (2013b). Pääkirjasto.

http://www.ouka.fi/oulu/kirjasto/paakirjasto (käytetty 5.7.2013).

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto (2013c). Kirjaston kokoelma.

http://www.ouka.fi/oulu/kirjasto/kokoelma (käytetty 5.7.2013.)

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto (2015). E-kirjat.

http://www.ouka.fi/oulu/kirjasto/e-kirjat (käytetty 20.4.2015).

Pihlaja, Juhani (2004). Kirjastonkäyttö. Lahti: SOCEDA.

Schroeter, Ronald, Foth, Marcus & Satchell, Christine (2012.) People, Content,

Location: Sweet Spotting Urban Screens for Situated Engagement. In: Proceedings of

the Designing Interactive Systems Conference 2012. Newcastle. pp. 146-155.

Serola, Sami & Vakkari, Pertti (2011). Yleinen kirjasto kuntalaisten toimissa: Tutkimus

kirjastojen hyӧdyistä kuntalaisten arkielämässä. Opetus- ja kulttuuriministeriön

julkaisuja 2011(21).

Suomen virallinen tilasto (SVT) (2002). Vapaa-aikatutkimus. Helsinki: Tilastokeskus.

http://stat.fi/til/vpa/2002/vpa_2002_2005-01-26_tie_001.html (käytetty 16.4.2015.)

Tapio, Maija, Hannula, Terhi & Tapio, Raila (2012). "Käytsä täällä usein?" -

Käyttäjätutkimus Turun pääkirjaston käytöstä 2012.

http://www.kirjastot.fi/sites/default/files/content/Loppuraportti_K%C3%A4yts%C3%A

4%20t%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4%20usein_asiakastutkimus_0.pdf (käytetty

16.4.2013).

77

Thudt, Alice, Hinrichs, Uta & Carpendale, Sheelagh (2012). The bohemian bookshelf:

supporting serendipitous book discoveries through information visualization. In:

Proceedings of the 2012 ACM annual conference on Human Factors in Computing

Systems 2012. pp. 1461-1470.

Tiihonen, Pertti (1972). Yhteisöjen ominaisuudet ja yleiset kirjastot. Tutkimus

ympäristön vaikutuksesta kirjastojen käyttöön ja funktioihin.

Toimintakertomus 2012 (2012). Toimintakertomus 2012: Oulun kaupunginkirjasto-

maakuntakirjasto. http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=9414013a-

d4c2-4347-863d-548c3d8adc09&groupId=78400 (käytetty 20.4.2015).

UBI Oulu (2013a). Ubiikki Oulu. http://www.ubioulu.fi/node/4 (käytetty 6.4.2013).

UBI Oulu (2013b). Tutkimus. http://www.ubioulu.fi/node/33 (käytetty 6.4.2013).

UBI Oulu (2013c). UBI-näytöt. http://www.ubioulu.fi/ubi-naytot (käytetty 6.4.2013).

UBI Oulu (2015). UBI-portaalin sovellukset. http://www.ubioulu.fi/node/10 (käytetty

24.4.2015).

Vakkari, Pertti (1981). Yleisten kirjastojen käytön tutkimisesta: Metodologista

tarkastelua. Helsinki: Kirjastopalvelu Oy.

Vakkari, Pertti (1983). Kirjojen lukeminen ja yleiset kirjastot. Helsinki: Kirjastopalvelu

Oy.

Virtanen, Tomi (2011). Kokkolan kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston palvelujen

käyttö ja kehittäminen. Opinnäytetyö. Oulu: Oulun seudun ammattikorkeakoulu.

Vogel, Daniel & Balakrishnan, Ravin (2004). Interactive Public Ambient Displays:

Transitioning from Implicit to Explicit, Public to Personal, Interaction with multiple

users. In: UIST'04 Proceedings of the 17th annual ACM symposium on User interface

software and technology. pp. 137-146.

78

Julkaisemattomat lähteet

Saraste, Maija (2013). "En osaa kuvitella elämää ilman kirjastoa!" - Vuoden 2013

kirjastojen kansallisen käyttäjäkyselyn tulokset Oulun kaupunginkirjastossa.

79

LIITTEET

Liite 1. Kirjastonkäyttäjien haastattelulomake

Liite 2. Asiantuntijahaastattelun haastattelupohja

80

LIITE 1: Kirjastonkäyttäjien haastattelulomake

Esitiedot

haastateltava nro _____

ikä

10-15__16-20__ 21-25__ 26-30__ 31-35__ 36-40__

41-45__ 46-50__ 51-55__ 56-60__ 61-65__66-70___ 71-75__76-80__ 80+__

sukupuoli mies__ nainen__

opiskelija__ töissä__ eläkkeellä__ työtön__ muu,

mikä?_______________________________

Alasi, jos olet opiskelija tai töissä

____________________________________________________

Kotikunta______________________________________________

Kauanko olet asunut Oulussa (jos oululainen) ___________

Lupa käyttää muissa tutkimuksissa kyllä/ei

Pääasiallinen kirjasto, jota käytät

Kuinka usein käytät kyseistä kirjastoa kuukaudessa

Kuinka usein käyt pääkirjastossa

Lupa käyttää muissa tutkimuksissa kyllä/ei

1. a. Kuvaile tavallinen kirjastokäyntisi: missä käyt, mitkä asiat kiinnittävät

huomiosi (uutuushylly, näyttelyt jne.)

b. Eroaako tämänkertainen kirjastokäyntisi tavallisesta?

2. Mitä odotuksia sinulla on, kun tulet kirjastoon? Miten kirjasto vastaa

odotuksiisi?

81

3. Mitä kirjaston palveluita käytät? (lainaus (nuoret, aikuiset, musa, pelit),

lehtisali, lukusali, studio, kaukopalvelu, satutunnit, maakuntakokoelma,

kurssit, tietopalvelu,

4. Tiedätkö jo valmiiksi mitä kirjaa/teosta tulet hakemaan?

a. Ei

i. Tiedätkö jo lajityypin tai kirjailijan?

ii. Mikä olisi helpoin tapa löytää haluamasi kirja?

b. Kyllä

i. Mistä lähteestä (internet/kaverit/vinkit) sait idean?

ii. Löydätkö aina kirjasi tästä lähteestä?

5. Mitä välinettä aiot käyttää kirjan löytämiseen kirjastosta?

a. (Hakukone) Onko OUTI-verkkokirjaston haussa parannettavaa?

b. (Kirjastonhoitaja) Pyydätkö aina ensiksi apua työntekijältä?

c. (Etsiminen) Tiedätkö suunnilleen kirjan sijainnin vai joudutko

etsimään sitä? turhauttaako etsiminen?

6. Oletko käyttänyt UBI-näyttöä?

a. Ei

i. Miksi et ole käyttänyt

ii. Mitä oletat UBI:n sisältävän?

iii. Millainen sisältö palvelisi tarpeitasi

1. Yleisesti

2. Kirjaston käyttöön liittyen

b. Kyllä

i. Miksi käytit? Miten käyttö sujui? (oliko käytössä ongelmia?)

ii. Mitä sisältöä käytät ja kuinka usein?

iii. Mitä mieltä olet UBIsta?

iv. Kaipaatko jotain lisää UBI-näyttöön? Yleisesti ja kirjastoon

liittyen?

v.

c. Olisitko valmis tunnistautumaan kirjastokortilla sekä käyttäjätunnuksella

Ubiin? Miksi olisit/et olisi

82

+ Laita nämä sovellusehdotukset tärkeysjärjestykseen

1. Kirjan nimi näppäillään ja kirjan paikka näkyy kartalla

2. Sovellus ehdottaa kirjoja käyttäjän valitsemista syötteistä

3. Sovellus ehdottaa kirjaston valitsemia kirjoja

4. Sovellus esittelee eri kirjaston eri tapahtumia

5. Sovellus esittelee kirjaston eri tiloja, joissa voi viettää

aikaa

83

LIITE 2: Asiantuntijahaastattelun haastattelupohja

Mitä tehtäviä näyttö palvelee nyt kirjaston kannalta?

Mikä on suurin ongelma?

Mitä toiveita tulevalle näytön sisällölle?

Onko kirjastolla viestintästrategiaa? Kuka sitä hoitaa?

Onko ollut puhetta kuinka paljon kirjasto pystyy panostamaan näytön

sisällöntuotantoon?

Onko kotisivujen käyttöä tutkittu?

Onko asiakkaiden tarpeita tutkittu?

Onko vielä muuta mitä haluatte tuoda esiin UBI-näyttöön liittyen?