Tähdistö 2/2012

1

Eurooppanuorten julkaisu 2/2012

Euroop

panu

oret

15

vuot

ta!

Stjärnkraft Stardom

EU:n energia-

politiikkaa Barentsilla

Catalonia – new state in

Europe?

Yhtenäistä Eurooppaa

rakenta-massa

Jutta Urpilainen

– eurooppa-nuoresta

ministeriksi

Eurooppa-nuorten

15-vuotis-juhlat

2 Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2/2012

Visuaalinen ilmeHenri Häkkinenwww.henrihakkinen.com

PainoUniprint

Painos2 250 kpl

kirjoittajien mielipiteet eivät sido julkaisijaa.

Sisällys 2/2012

EU:n energia-

politiikkaa Barentsilla

04Jutta

Urpilainen – eurooppa-

nuoresta ministeriksi

2010Catalonia – new state in

Europe?

Yhtenäistä Eurooppaa

rakentamassa

14Eurooppa-

nuorten 15-vuotisjuhlat

26

JulkaisijaEurooppanuoret ry

Päätoimittajaanne Hyyryläinen

Vastaava päätoimittajaSampo Lindgren

Oikolukuanne Hyyryläinen

Tekstitantti aikio, antti ahonen, marc Vidiella Costa, anne Hyyryläinen, Saku Lehtinen, Hanna Lempinen, Sampo Lindgren, Henrik manner, timo miettinen, Lauri tierala, jutta Urpilainen, markus Ylimaa

KuvatEurooppanuoret ry, EVa, marc Vidiella Costa, iStockphoto, martti kuusanmäki, ossi martikainen, Lauri tierala, mikko Virta, anthony randell, www.sxc.hu, janne Suhonen

ALUEIDEN EUROOPPAPuheenjohtajalta ja päätoimittajalta ...............................................................................3EU porautuu pohjoiseen ......................................................................................................4Saamelaiset oikeuksiaan odottamassa ..........................................................................6Paikallista näkökulmaa päätöksentekoon .....................................................................8Catalonia – new state in Europe? ....................................................................................10Eurooppa ironian historiana ...............................................................................................12Yhtenäistä Eurooppaa rakentamassa .............................................................................14Alueiden komitea sai oman logonsa ..............................................................................16Mikä on hyväksi Euroopalle, on hyväksi Suomelle ...................................................17

EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSIJutta Urpilainen – eurooppanuoresta ministeriksi ...................................................20Edunvalvontaa Euroopassa .................................................................................................22Alumnin tervehdys .................................................................................................................24JEF-Europe 40 vuotta ............................................................................................................25Tunnelmia Eurooppanuorten vuosijuhlilta ..................................................................26

3

jUHLaVUoSia SaaVUtEttaESSa katseet yleensä suunnataan tulevaisuuteen, mutta on myös tärkeää vilkaista taaksepäin. mistä olemme lähteneet? minne olemme saapuneet? Vastauksia lienee yhtä monta kun eurooppanuoriakin, mutta yksi asia varmaa; työ on vielä kesken. Eurooppanuorten arvokas työ nuorten Eurooppa-tietoisuuden kehittäjänä sekä keskusteluja vaikuttamiskanavana tarvitsee jatkossakin idearikkaita toimijoita. Syksyn tähdistö-lehdessä tarkastellaan järjestöä alum-

nien silmin, alueiden Eurooppa –teeman ohella. Useat Eurooppanuorten entisistä aktiiveista toimivat yhteis-kunnallisesti vaikuttavissa tehtävissä, ja olemme halun-neet esitellä heistä muutaman. toivon, että alumnit tulevat jatkossakin näkymään järjestön toiminnassa ja mukana Eurooppa-keskustelussa. moniäänistä keskus-telua tarvitaan aina.

Anne HyyryläinenPäätoimittaja

EUrooppaLaiSUUdEn kULmakiVi on ollut erilai-suus. kautta historian meillä on ollut hyvin erilaisia val-tioita, uskontoja ja paikallisidentiteettejä. Vaikka olem-me jakaneet paljon asioita, eri alueiden välinen kilpailu on ollut tie menestykseen. kun tiukasti keskusjohdettu kiina kääntyi 1400-luvulla katsomaan itseään, Euroo-pan maat kilpailivat ja menivät nopeasti edelle niin tieteessä, teknologiassa kuin monilla muillakin elämän-alueilla. Lopulta voittajiksi selvisivät demokraattiset, oikeusvaltioperiaatteita noudattavat kansallisvaltiot. Valitettavasti maiden väliset jännitteet johtivat myös siihen, että maanosassa käytiin kaksi maailmansotaa, joissa toisaalta kuoli satoja miljoonia ihmisiä, ja joissa toisaalta Euroopan maailmanpoliittinen vaikutusvalta tippui murto-osaan.

toisen maailmansodan jälkeen alkanut integraatio on ollut erityisen onnistunutta rauhan kannalta. Euroop-palaiset suurvallat saivat solmittua riitansa, ja Euroo-pan (talous)yhteisöstä muodostui elin, jonka puitteissa oli helpompaa sopia yhteisistä asioista. toisaalta mikään maa ei enää yrittänyt dominoida muita, vaan kaikki sai-vat itsenäisesti hoitaa ne asiat, joissa yhteistyö ei ollut välttämätöntä. paikallisen nationalismin ja yhteisten asioiden hoitamisen välille löydettiin tasapaino.

Silti separatismi on ollut Euroopassa voimakasta vie-lä maailmansotien jälkeenkin. Suurin osa terroristi-iskuista on ollut separatistien tekemiä. Voimakas paikallinen identiteetti ja pyrkimys itsenäiseksi saa-vat ihmiset edelleen helpoimmin tarttumaan aseisiin - onneksi viime vuosina hyvin harvoin. kaikkien liik-keiden luetteleminen veisi tilaa sivuittain; yleisimmin ihmiset muistavat pohjois-irlannin, flaamien, baskien, katalaanien ja pohjois-italian liikkeet, sekä tietysti Bal-kanin ja Venäjän vaikeat tilanteet.

EU:n osalta separatismi on poliittisesti erittäin haasta-vaa. kun ei ole poliittista ratkaisua tai se on hyvin vai-kea, paine kasvaa yleensä voimakkaasti, mikä saattaa luoda vihaa. Sen sijaan, että ihmiset vain haluavat päättää omista asioistaan, he alkavat myös vihata emä-maataan. Vaikka Eurooppa on tällä hetkellä ehkä maa-ilman turvallisin paikka elää, alueellisten kysymysten ratkaisemisessa on vielä useita nobeleita jaossa. rau-hanomainen ja demokraattinen tie on paras vaihtoeh-to. Siitä on lukuisia hyviä esimerkkejä. Sampo Lindgren Puheenjohtaja, President Eurooppanuoret ry, JEF-Finland

Suomi on poikkeuksellisen yhtenäinen Euroopan maaksi; muualla paikallisia identiteet-tejä on enemmän, ja monet EU-maat ovat kehittyneet liittovaltioiksi, joissa autonomia on suurta. Euroopassa on edelleen myös itsenäisyysliikkeitä, jotka saattavat muuttaa karttaamme. Tähdistön tämänkertainen teema pureutuu alueelliseen erilaisuuteen Euroopassa.

Tänä vuonna Eurooppanuorilla on syytä juhlaan. Järjestön 15-vuotinen taival huipentui 8.11 vuosijuhliin, jossa eri vuosien aktiivitoimijat kohtasivat. Yksi asia kuitenkin yhdisti kaikkia: tunne ”meidän järjestöstä”.

PUhEENJOhTAJALTA JA PääTOImITTAJALTA

Kuinka monta rauhan Nobelia Euroopalle on vielä jaossa?

Onnea Eurooppanuoret!


ALUEIDEN EUROOPPA

EU poraUtUU pohjoisEEn?

Teksti: Hanna Lempinen Kuvat: iStockphoto

EU:n LinjaUkSEt merialueilla tapahtuvasta öljyn-porauksesta ovat vaihdelleet ajan saatossa merkit-tävästi. Vielä syksyllä 2008 silloinen energiakomis-saari Andris Piebalgs oli lähes varauksetta valmis avaamaan jopa arktiset alueet energiateollisuudelle unionin öljy- ja kaasutoimitusten turvaamiseksi. Venäjän ja Ukrainan väliset kaasukonfliktit ja niiden aiheuttamat toimituskatkokset EU:n jäsenmaissa olivat nostamassa eurooppalaisten energiakeskuste-lujen keskiöön kysymyksen energian saatavuudesta myös tulevaisuudessa. Unionin energiatoimitusten

takaaminen edellytti sekä energian toimitusreittien että toimittajaverkoston monipuolistamista. tästä näkökulmasta arktinen alue öljy- ja kaasuvarantoi-neen esitettiin pitkän tähtäimen ratkaisuna EU:n kasvavien energiantarpeiden täyttämiseen.Huhtikuussa 2010 öljynporauslautta deepwater Horizon syttyi tuleen meksikonlahdella Louisianan rannikon edustalla ja upposi. onnettomuutta seurasi öljyvuoto, joka onnistuttiin tukkimaan vasta lähes kolme kuukautta myöhemmin. Öljyvuodon tuhoisat vaikutukset ympäristöön, eliölajeihin ja alueen mui-

Euroopan unionin suhde avomerellä ja pohjoisilla merialueilla tapahtuvaan öljynporaukseen on jälleen tapetilla. Parlamentin ympäristövaliokunnan ehdotus öljynporauksen rajoittamisesta ekologisesti herkillä ja arktisilla alueilla muovautui lokakuussa teollisuusvaliokunnassa yritysten taloudellista vastuuta ja hätä-valmiussuunnitelmia säänteleväksi direktiiviluonnokseksi. Esitystä ovat rientäneet kritisoimaan niin energiantuottajavaltiot, -yritykset kuin ympäristöjärjestötkin. Parlamentti äänestää direk-tiivistä joulukuussa.


5

hin elinkeinoihin herättivät keskustelun avomerellä tapahtuvan öljynporauksen (ympäristö)riskeistä myös Euroopan unionissa. Väliaikaisratkaisuna energiako-missaari Günther Oettinger esitti tuolloin uusien avomeren porauslupien myöntämisen keskeyttämistä siihen saakka, kunnes meksikonlahden turmaan johta-neet syyt oli selvitetty läpikotaisin. Lisäksi aloitettiin olemassa olevan, merialueilla tapahtuvaa öljynporausta säätelevän lainsäädännön perusteellinen kartoitus.

jo myöhemmin samana syksynä komissio esitti meri-alueilla tapahtuvaa öljynporausta säätelevän lainsää-dännön tiukentamista ja yhdenmukaistamista. tarkem-paa sääntelyä edellytettiin porauslupien myöntämisen, käytössä olevan teknologian ja toimintojen valvonnan sekä vahingonkorvausvastuun osalta niin Euroopan unionin sisällä kuin kansainvälisestikin. kuluvan vuoden syyskuussa parlamentin ympäristövaliokunta vei komission linjauksia pidemmälle esittäessään lisäksi öljynporauksen rajoittamista ekologisesti haavoittu-vaisilla ja arktisilla merialueilla. Ympäristövaliokunnan kanta kaatui kuitenkin teollisuusvaliokunnassa, joka painotti omassa esityksessään öljynporauksen kieltä-misen sijaan yritysten onnettomuus- ja hätävalmius-suunnitelmia sekä kykyä onnettomuuden seurausten taloudelliseen kompensaatioon. Lukuisissa käsittelyissä komission alun perin laillisesti sitovaksi suunnittelema säännöstö on lisäksi muovautunut yhteiset päämäärät asettavaksi, mutta toteuttamiskeinojen suhteen jäsen-valtioiden kädet vapaaksi jättäväksi direktiiviksi. teollisuusvaliokunnan linjaus on nostattanut kes-kustelua öljy-yhtiöiden osallisuudesta öljynporausta koskevien säännösten valmisteluun. Ympäristöjärjes-töt ovat jo leimanneet esityksen riittämättömäksi ja öljyteollisuuden lobbareiden intressien läpikotaisin värittämäksi. työn alla oleva direktiivi on lisäksi he-rättänyt närää myös pohjoisissa öljyntuottajavaltioissa. Unionin öljyä tuottavat jäsenvaltiot ja alueella toimivat yritykset ovat kritisoineet suunnitteilla olevaa direktiiviä muun muassa raskaak-si, kalliiksi ja ennestään niukkoja valvontaresursseja turhaan kuor-mittavaksi. ihmetystä on herättä-nyt myös ympäristövaliokunnan arktiseen öljynporaukseen ottama kielteinen kanta, sillä unionin yhdenkään jäsenvaltion aluevedet eivät ulotu arktisille merialueille

saakka. Ei-jäsenmaista etenkin norja onkin kommen-toinut prosessia kärkkäästi muun muassa rinnastamal-la EU:n arktista öljyntuotantoa koskevat kommentit relevanssiltaan tilanteeseen, jossa norja ottaisi kantaa kamelikysymyksiin Saharassa.

Euroopan unionin suhde pohjoisilla merialueilla tapah-tuvaan energiantuotantoon on ristiriitaisten intressien värittämä. Yhtäältä EU:n öljyn- ja kaasunkulutuksen ennustetaan − uusiutuvan energiantuotannon lisäämi-seen tähtäävistä toimenpiteistä huolimatta − edelleen kasvavan. Samaan aikaan jäsenvaltioiden pohjanmerel-lä sijaitsevat öljy- ja kaasuresurssit ovat hupenemassa. myös unionin tärkeimmät energiakauppakumppanit, norja ja Venäjä, joutuvat avaamaan yhä pohjoisempia merialueitaan energiateollisuudelle öljyn- ja kaasun-tuotantonsa ylläpitämiseksi ja Eurooppaankin suun-tautuvien vientisitoumustensa täyttämiseksi. toisaalta ympäristö- ja ilmastojohtajaksi itseään mieluusti asemoivan EU:n pyrkimys minimoida poraustoiminnan ympäristöriskit ei riitä ratkaisemaan uusiutumattomi-en energianlähteiden hyödyntämisen ja ilmastonmuu-toksen torjumisen välistä ristiriitaa.

teollisuuden intressien ja ympäristökysymysten välinen vastakkainasettelu ei ole pelkästään Euroopan unionin energiapoliittista päätöksentekoa leimaava piirre. Samanlaisia keskusteluja käy pohjoisilla alueil-laan myös norja, missä rikkaista kalavarannoistaan ja ympäristöarvoistaan tunnetun Lofoottien alueen avaamisesta energiantuotannolle on tullut puoluepo-liittinen kiistakysymys. Öljy- ja kaasutoiminnan ympäristövaikutuksia Venäjän merialueilla nostavat politiikan agendoille etenkin ympäristöjärjestöt. Öljynporaus, siihen liittyvät teollisuudenalat ja teollisten aktiviteettien lisääntyminen pohjoisilla alueilla eivät kuitenkaan ole pelkkiä talous- ja ympäris-

tökysymyksiä. muuttuvilla elinympäristöillä ja elinkeinora-kenteilla on myös sosiaalisia sekä kulttuurisia vaikutuksia, jotka pelkkään ympäristöulottuvuuteen keskittyvät keskustelut ja direktii-vit unohtavat.

Kirjoittaja on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkija, jonka väitöskirja tarkastelee kestävyyden ja turvallisuuden muuttuvia määri-telmiä pohjoisten alueiden energia-keskusteluissa ja -politiikassa.

ALUEIDEN EUROOPPA

Muuttuvilla elinympäris-töillä ja elinkeinoraken-

teilla on myös sosiaalisia sekä kulttuurisia vaiku-tuksia, jotka pelkkään

ympäristöulottuvuuteen keskittyvät keskustelut ja

direktiivit unohtavat.

5


ALUEIDEN EUROOPPA

mitä aLkUpEräiSkanSaLLa sitten tarkoitetaan? määrittely on tietysti sopimustekninen asia, ovathan kaikki Euroopan kansat tavallaan ”alkuperäisiä” asuma-alueillaan. mutta Yk:n ja kansainvälisen työjärjestön iLo:n konventioista sisältönsä saava määritelmä on saamelaisten suhteen hyvin osuva. Saamelaiset ovat asuttaneet pohjoista Eurooppaa ennen valtaväestöistä koostuvien kansallisvaltioiden rajojen vetämistä, ja he ovat alisteisessa asemassa suhteessa nykyiseen valtaväestöön. Lisäksi saamelaiset ovat onnistuneet säilyttämään kulttuurilleen ominaisia erityispiirteitään ja heillä on erityinen suhde alueensa maahan sekä luonnonvaroihin. Viimeksi mainittu ilme-nee erityisesti saamelaisten perinteisissä elinkeinoissa kuten poronhoidossa, metsästyksessä ja kalastuksessa sekä luonnonantimien keräilyssä.Suomen kansallisen lain tasolla tärkein saamelaisten oikeuksia turvaava säädös on perustuslakimme § 17.3.

Lainkohdan mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ke-hittää ja ylläpitää omaa kulttuu-riaan. tässä yhteydessä kulttuuri ymmärretään laajasti siten, että se käsittää myös saamelaiskult-tuurin materiaaliset osat kuten perinteiset elinkeinot. Eri asia

on, että muussa lainsäädännössämme tämä oikeussuo-ja erityisesti elinkeinoja koskien ei riittävällä tavalla toteudu. Esimerkkinä poronhoitolaki, jossa ei mainita termiä saamelainen lainkaan, ja joka ei tunnista edellä mainittua perustuslaillista lähtökohtaa.kansainvälisen oikeuden tasolla merkittävimpiä saa-melaisten oikeuksia turvaavia oikeusinstrumentteja ovat perinteisesti olleet Yk:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus sekä Euroo-pan ihmisoikeussopimus. oikeudellisen sitovuuden puutteesta huolimatta vahvaa ohjaavaa vaikutusta on myös melko tuoreella Yk:n alkuperäiskansojen oikeuk-sien julistuksella.

Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa, jonka oikeuksista sääde-tään sekä kansainvälisen oikeuden, kan-sallisen että EU:n antaman lainsäädännön tasolla. EU:n oikeudessa saamelaiset ote-taan erityisellä tavalla huomioon: Suomen ja Ruotsin liityttyä unioniin 90-luvulla tuli voimaan pöytäkirja no. 3 saamelaisista, joka huomioi Pohjoismailla olevat lakiin perustuvat velvoitteet ja sitoumukset saamelaisiin nähden. Erityinen painoar-vo annettiin saamelaiselle poronhoidolle siten, että EU sallii yksinoikeuden myöntä-misen saamelaisille poronhoidon suhteen. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan tähän mennessä ole toteutettu.

Teksti: Antti Aikio Kuva: Anthony Randell

Saamelaiset oikeuksiaan odottamassa

Saamelaisilla alkuperäis-kansana on oikeus ke-

hittää ja ylläpitää omaa kulttuuriaan.

Ruotsalaisnainen saamelaisvaatteissa

7

ALUEIDEN EUROOPPA

nimenomaisesti alkuperäiskansoja koskevana konven-tiona merkitystä on iLo:n alkuperäis- ja heimokansoja koskevalla yleissopimuksella no. 169. Ehkäpä merki-tyksellisin – ja eniten julkista huomiota saanut – so-pimuksen osa on sen luku, joka sisältää maaoikeuksia koskevat artiklat. iLo:n sopimus edellyttää siihen si-toutuneilta valtioilta, että alkuperäiskansoille tunnus-tetaan omistus- ja hallintaoikeus heidän perinteisesti hallitsemiinsa maa-alueisiin. Suomi ei ole vielä ratifioinut alkuperäiskansasopimus-ta, vaikka moni hallitus on ilmaissut siihen pyrkivänsä ja asia on nytkin istuvan hallituksemme hallitusohjel-massa. Esteenä ratifioinnille on nähty lainsäädännön vaillinaisuus juuri saamelaisten maa- ja vesioikeuksien osalta. asian keskeneräisyys tahraa kuvaa Suomesta aktiivisena ihmisoikeuksien edistäjänä.keskustelu alkuperäiskansasopimuksesta on saanut Suomessa myös ikäviä piirteitä, ja sopimuksen ratifi-ointiin liittyvät keskeiset asiat ovat alkaneet hämärtyä. ratifioinnin vastustus perustuu usein perusteettomiin uhkakuviin, joiden mukaan saamelaisten oikeuksien turvaaminen johtaisi muiden ryhmien oikeuksien alas-ajoon. toisaalta useat aiemmin suomalaisiksi itsensä identifioineet henkilöt ovat alkaneet vaatia itselleen vi-rallista saamelaisstatusta sillä perusteella, että heidän sukupuustaan löytyy myös saamelaisia esi-isiä. käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saamelaismää-ritelmää pyritään laajentamaan ulkoapäin ja ilman saamelaisten omaa hyväksyntää. kuten Yk:n kaikki-naisen rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea on Suomelle huomauttanut, menettely ei kunnioittaisi alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta. jokaisen kansan ja ryhmän oikeuksiin kuuluu itse päättää jäse-nyydestään omien elintensä kautta. Suomessa saame-laisia edustaa laissa säädetty saamelaiskäräjät, jonka tehtävänä on päättää saamelaisten vaaliluetteloon ottamisesta. Lopullinen päätösvalta asiassa kuuluu kuitenkin itsemääräämisoikeuden kannalta ongelmal-lisesti saamelaisista katsoen ulkopuoliselle elimelle eli korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

infoSaamelaiset

- Suomen ja Euroopan unionin ainoa alkupe- räiskansa.

- Saamelaisia asuu Suomen, Norjan ja Ruotsin pohjoisosissa sekä Venäjällä Kuolan niemi- maalla. Suomessa saamelaisten kotiseu- tualueella tarkoitetaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueita sekä Sodanky- län kunnassa sijaitsevaa Lapin paliskunnan aluetta. (Laki saamelaiskäräjistä 1995/974)

- Suomessa arvioidaan olevan noin 6000 – 8000 saamelaista.

Jokaisen kansan ja ryhmän oikeuk-siin kuuluu itse päättää jäsenyydes-

tään omien elintensä kautta.

tämä poikkeaa selvästi esimerkiksi norjasta, jossa lopullinen valta päättää saamelaisten joukkoon ottami-sesta kuuluu norjan saamelaiskäräjille.Vaikka saamelaisten oikeuksia on pyritty turvaa-maan usealla tasolla jo monien eri sopimusten kautta, käytännössä oikeudet eivät riittävällä tavalla toteudu ja kansallinen lainsäädäntö elää usein risti-riidassa kansainvälisten sopimusten kanssa. tulevai-suuden kannalta lupaavimmalta vaikuttaakin uusi pohjoismainen saamelaissopimus, jota valmistellaan parhaillaan, ja jonka tavoitteena on parantaa sekä yhdenmukaistaa saamelaisten oikeusasemaa skandi-naavisella tasolla.kaikissa tapauksissa sopimusmääräysten implemen-tointi täytyy suorittaa siten, että saamelaisten oikeusasema suhteessa erityisesti maankäyttöön paranee olennaisesti. perinteisiä elinkeinoja kuten poronhoitoa rasittavat raskaasti useat muut maan-käyttäjät kuten metsätalous ja tällä hetkellä suurim-maksi uhkaksi noussevat kaivosteollisuuden aiheut-tamat ympäristömuutokset. muiden kuin saamelaisten oikeudet tulee myös turvata mutta siten, että saamelaisten erillisyys ja heidän alkupe-räiskansaoikeutensa tunnustetaan selkeästi – muu-ten alkuperäiskansasopimuksen tarkoitus vesittyy. Ytimeltään alkuperäiskansaoikeuksissa on kyse tosiasiallisen tasa-arvon edistämisestä. tämän periaatteen toteuttamisesta on valtion ja EU:n otettava vastuu.

Kirjoittaja on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkija, jonka erityisalaa ovat saamelaisten alkuperäiskansaoikeu-det ja poronhoito-oikeus.

- Perinteisiä saamelaiselinkeinoja ovat poronhoito, kalastus, metsästys sekä käsityöt. Nykyään perinteisiä elinkeinoja saatetaan harjoittaa palveluelinkeinojen, kuten mat- kailun, ohella. - Saamelaisilla alkuperäiskansana on kotiseutu- alueellaan omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto. Tähän itsehallintoon kuuluvia tehtäviä varten saamelaiset valitse- vat vaaleilla keskuudestaan saamelaiskä- räjät, joka toimii oikeusministeriön hallin- nonalalla. (Laki saamelaiskäräjistä 1995/974)


ALUEIDEN EUROOPPA


EUroopan aLUEidEn komitea edustaa paikallis- ja alueyhteisöjä. komitea järjestää vuosittain 5 täysistun-toa, jossa päätetään sen toimintalinjat ja lausunnot. komiteassa toimii 6 eri hallinnonaloja edustavaa va-liokuntaa, jotka valmistelevat omaan sektoriinsa liitty-viä lausuntoja komitean täysistuntokäsittelyä varten. neuvoston ja parlamentin on Euroopan unionin perus-sopimuksen mukaan kuultava alueiden komitean mie-lipide niistä lakiehdotuksista, joiden alalla paikallis- ja alueviranomaisilla on toimivaltaa. martikainen toimii alueiden komitean luonnonvaravaliokunnassa sekä alu-eellisen yhteenkuuluvuuden valio-kunnassa.

martikainen kokee Euroopan uni-onin alueiden komitean lisänneen vaikutusmahdollisuuksia paikal-listoimijana. – on hyvin avartavaa päästä laatimaan lausuntoa eri Euroopan alueita edustavien pai-kallistoimijoiden kanssa. paikal-lishallintojen toimivaltarajat saat-tavat vaihdella huomattavastikin, mutta yhteistyön kautta voimme kehittää myös yhteisymmärrystä.martikainen on toiminut erilaissa tehtävissä Euroopan unionin alu-eiden komiteassa vuodesta 2003 lähtien. Hän näkee alueiden komi-tean toimintatapojen kehittyneen kuluneiden vuosien aikana. – En-nen keskityttiin liiallisesti aluei-den komitean työskentelyyn po-liittisena elimenä, koska tavallaan mukailtiin Euroopan parlamenttia. nykyään tuotamme vähemmän kannan-ottoja sekä lausuntoja painottaen niiden vaikuttavuutta ja asiantuntemusta, martikainen kertoo.

tällä hetkellä Euroopan unionin alueiden komiteassa keskitytään tulevan rahoituskauden päälinjoihin. Luon-

nonvaravaliokunta on viimeisen vuoden keskittynyt uu-teen maatalouspolitiikkaan, jossa korostuvat osaltaan myös niin kutsutut lippulaivahankkeet, kuten kestävä kasvu ja resurssien tehokas käyttö. Lippulaivahankkeet on tarkoitus perustaa niin Euroopan unionin kuin jä-senvaltioiden tasollekin.– tällä hetkellä polttavat kysymykset liittyvät ruoan turvallisuuteen ja riittävyyteen, omavaraisen ruokatuo-tannon riittävyyteen Euroopan unionin jäsenvaltioissa sekä viljelyolojen köyhtymiseen. myös näistä tekijöistä johtuvat elintarvikkeiden hintojen nousu huolestuttaa

luonnonvaravaliokunnassa, mar-tikainen kertoo. martikaisella on selkeä näkemys kestävän kehityk-sen jatkumosta. – ihmisen talous on asetettava luonnon talouden ehtoihin. talouden kilpailukyvyn kehittämisen edellytyksenä on kestävän kehityksen periaattei-den noudattaminen. on kuitenkin huomattava, ettei kestävän kehi-tyksen periaate rajoitu ainoastaan ekologisiin tekijöihin, vaan myös yhteiskunnallisin ja taloudellisin indikaattoreihin, martikainen lin-jaa. Yhdessä näillä tekijöillä luo-daan edellytykset hyvinvoinnin luomiseen ja sen siirtämiseen tu-leville sukupolville. alkuperäisen tarkoituksensa mukaan Euroopan unionin on myös aina edistettävä rauhaa ja demokratiaa Euroopassa ja lähialueilla.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden heikentynyt talous-tilanne heijastuu myös maatalouspolitiikkaan. – tällä hetkellä tilanne on ongelmallinen, martikainen toteaa. – mikään Euroopan unionin jäsenvaltio ei haluaisi tyy-tyä ainoastaan nettomaksajan rooliin eivätkä jäsenvalti-oiden taloustilanteet ole parhaalla mahdollisella tolalla.

Teksti: Anne Hyyryläinen Kuva: ossi Martikainen

Ossi martikainen on kiireinen mies. Edellisiltana on juuri varmis-tunut hänen viides kautensa Lapinlahden kunnanvaltuustossa, tälläkin kertaa myös kunnan ääniharavana. martikaisen puhelin soi tiuhaa tahtia, mutta hän ehtii myös istahtaa pohtimaan asioita Euroopan unionin tasolla.

Paikallista näkökulmaa päätöksentekoon

Ihmisen talous on asetet-tava luonnon talouden ehtoihin. Talouden kil-

pailukyvyn kehittämisen edellytyksenä on kestä-

vän kehityksen periaattei-den noudattaminen. On kuitenkin huomattava,

ettei kestävän kehityksen periaate rajoitu ainoas-taan ekologisiin tekijöi-

hin, vaan myös yhteiskun-nallisin ja taloudellisin

indikaattoreihin.

9

ALUEIDEN EUROOPPA

toisaalta taas 2000-luvulla Euroopan unioniin liittyneet tulleet valtiot kuuluvat alhaisemman maataloustuen piirin. on selvää, että kyseisillä valtioilla on voimakas halu korottaa tukiaan.

Suomen kannalta on puolestaan vaikutettava siihen, et-tei Suomen nettomaksuosuus kasvaisi kohtuuttomasti. – Suomella on runsaasti kilpailukykyä karsivia ominais-piirteitä, jotka tulisi huomioida jatkossakin Euroopan unionin maataloustuista ja aluepolitiikasta päätettäes-sä, martikainen linjaa. Vaikeat luonnonolosuhteet, kas-vukauden lyhyys sekä pitkät maantieteelliset etäisyydet karsivat Suomen kilpailukykyä Euroopan sisämarkki-noilla. – kaikkialla unionissa pitää kehittää maatalous-tuotantoa ja pyrkiä ruokatuotannon omavaraisuuteen.

martikaisella on selkeä näkemys siitä, millaista poli-tiikkaa hän on alueiden komiteassa ajamassa. – Suo-men näkökulmasta tarkasteltuna on erittäin tärkeää, että meille olennaiset aluepolitiikan kriteerit säilyvät, hän linjaa. martikaista huolettaa erityisesti alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän koheesiopolitiikan tulevai-suus ja kehitys yleisen investointipolitiikan suuntaan. Euroopan unionin EU2020-kasvustrategian mukaisesti unioni pyrkii resurssitehokkaampaan, vihreämpään ja entistä kilpailukykyisempään talouteen. osa näiden ta-voitteiden käytännön toimeenpanosta erkaantuu ja vie resursseja varsinaisesta aluekehityksestä.toisaalta martikainen pyrkii korostamaan ja valvomaan subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteen toteutumista Euroopan unionissa. – Euroopan unionin tulisi välttää jäsenvaltioiden tontille astumista, hän toteaa. – toki yhteisten pelisääntöjen tärkeyttä tulee korostaa etenkin laajentumiskehityksestä keskusteltaessa, mutta myös jäsenvaltioiden erilaisuutta tulisi suvaita, martikainen jatkaa. alue- ja paikallishallinnoilla on oma tärkeä roo-linsa päätöksenteossa, eikä Euroopan unionin tulisi vie-dä tätä asemaa liiallisella sääntelyllä.

kysymys Euroopan unionin laajenemisesta saa marti-kaisen mietteliääksi. – teoriassa kaikki maantieteel-lisen Euroopan maat voisivat olla Euroopan unionin jäseniä, martikainen pohdiskelee. Hän kuitenkin li-sää, että lähitulevaisuudessa katseet kohdistuvat en-sisijaisesti Balkanin niemimaalle, norjaan ja islantiin. kysymys turkin EU-jäsenyydestä on moniulotteinen. – tässä tapauksessa on ensisijaista syventää turkin poliittis-taloudellisia suhteita Euroopan unioniin jä-senyystavoitteista riippumatta, martikainen toteaa. turkin mahdollinen EU-jäsenyys on puolestaan pitkäl-ti sidoksissa valtion tahtotilasta orientoitua Euroopan

Ossi Martikainen

unionin suuntaan. – tällä hetkellä alkuun päässeet neuvottelut ovat pysähdyksissä, mutta arabimaiden kriisit saattavat kuitenkin lähentää turkin ja Euroo-pan unionin suhteita, martikainen toivoo.

Laajentumiskehityksen suhteen martikainen on kui-tenkin kriittinen. – Enää ei vain sopimusten allekirjoit-taminen riitä, hän toteaa. talouskriisin myötä Euroo-pan unionilla on kasvaneet paineet kontrolloida, että yhteisesti sovittuja pelisääntöjä noudatetaan koko Eu-roopan unionin laajuisesti. – tämä tarkastelu altistaa myös niin kutsutut vanhat jäsenmaat suurennuslasin alle, linjaa martikainen. Euroopan unionin harkitse-vampi linja jää kuitenkin nähtäväksi tulevaisuudessa.

infoEuroopan unionin alueiden komitea

- poliittinen toimielin, joka tarjoaa alue- ja paikallishallinnon vaiku tuskanavan Euroopan unionissa

- perustettiin vuonna 1994 Maastrichtin sopimuksella

- 344 jäsentä, jotka edustavat kaikkia 27 jäsenvaltiota

Lisätietoja osoitteestahttp://cor.europa.eu/en/pages/home.aspx


Teksti ja kuva: Marc Vidiella Costa

ALUEIDEN EUROOPPA

The Catalan independentism is not a new phenomenon but has suffered a huge rise in recent years. many people consider this rise as a consequence of economic crisis while for some people it is also a question of language and culture. however, the main factor that makes people more favourable to independence is the attitude of the Spanish gov-ernments and also Spaniards towards Catalonia and its language.

Catalonia – new state in Europe?

CataLonia HaS its own language, Catalan, which has had a lot of difficulties to survive because of discrimina-tion and facing laws against its use. The last time it was forbidden during the dictatorship of franco in Spain from 1939 to 1975 but since then the Catalan language has seen an increase in its use and knowledge thanks to policies of successive Catalan governments. despite of this positive development, the use of Catalan language can still lead to uncomfortable situations both inside and outside Catalonia. The Catalan language is socially used everywhere in Catalonia and it has encountered some problems when used with the Spanish institu-tions and police.

other examples of hostile attitude towards Catalans are recent. in 2005 the Catalan parliament approved the new statute. after approving it suffered from some modifications while it was being negotiated with the Spanish government as it finally got approved by ref-erendum in 2006. at the same time, other Spanish regions were also writing new statutes. a few Spanish parties did not like Catalonia’s new statute and decid-ed to send it to the Constitutional Court, by claiming it unconstitutional. Some articles that were consid-ered unconstitutional were not considered so in other regions new statutes by the same parties.

finally in 2010, after 4 years the Constitutional Court ruled that some of the articles had to be rewritten. Cata-lan people saw this as a lack of democracy since we could not vote this new statute again after it was changed by the court. This led to one of the biggest demonstrations in Barcelona on july 10th 2010. This demonstration of 1.5 million people was against the verdict and turned to a demonstration in favour of independence. its slogan was: We are a nation. We decide.

Later that year the new president of Catalonia, artur mas, from Convergencia i Unió (Convergence and Union) won the elections with the main goal being to reach a new fiscal agreement with Spain, which was intended to be similar to the ones in Basque Country and navarre, where they collect all taxes and after-wards send part of them to Spain as a payment for ser-vices Spain gives to those regions and to help poorer regions in Spain.

Catalan independence demonstration on September 11th 2012.

Catalonia has the same fiscal agreement as the other Spanish regions where Spain collects most of the taxes and redistributes them. This leads to Catalonia having a fiscal deficit with Spain from 8,5% to 10% of its Gdp. nowadays, this forces Catalonia to apply huge budget cuts due to the financial crisis. at the same time, the other poorer Spanish regions are able to expand their budgets and accuse Catalonia of overspending. on the other hand, the amount of investments in Cata-lonia does not face its needs. Lack of infrastructure, especially cargo railways to the seaport, inexplicable delays in the construction of the high speed line and its connection to the rest of Europe. but still building it into other Spanish regions without a real demand for it, The Spanish government is also favouring a more expensive Central railway Corridor instead of the EU approved mediterranean railway Corridor, as some of the examples that can be found.

11

ALUEIDEN EUROOPPA

The Spanish government also have declared that

they would veto both the Catalan and the Scottish

accessions to the EU

all those situations led to the greatest demonstration of 2 million participants in Catalonia on September 11th 2012, this time, the slogan was: Catalonia, new state in Europe. after this demonstration the president of Cata-lonia went to madrid to propose the fiscal agreement which was rejected immediately. This led to the Cata-lan president to call for elections on november 25th 2012, two years ahead, and the parliament of Catalonia approved to urge the next government to celebrate a ref-erendum for independence. after this announcement, the Spanish reaction has been hostile in all levels from politicians to citizens. for example, the Spanish foreign minister josé manuel García-margallo compared Catalan independentists

with nazis. The Vice-president of the European parlia-ment, alejo Vidal-Quadras claimed this independen-tist movement is neither democratic nor peaceful and also suggested that the Spanish military police should take control of police in Catalonia and suspending the Catalan autonomy. moreover, The Spanish army Colo-nel francisco alamán Castro said that the Spanish army should take a military action in Catalonia, as many oth-ers have also suggested. General fernández-monzón de altolaguirre, former spokesman of ministry of defence reminded the actual president artur mas what hap-pened to the former Catalan president Lluís Compa-nys who was executed by the francoist troops after the Spanish Civil War. The Spanish government also have declared that they would veto both the Catalan and the Scottish accessions to the EU.

meanwhile, the Catalan president said its intention is to celebrate a referendum during the next term. if the ref-erendum is blocked by Spain, it will be taken to interna-tional laws. its idea is to make Catalonia a new state within the European Union, still using the Euro as cur-rency and also giving powers to the EU. He said that his hope is that Catalonia would one day become a state within the United States of Europe.

The author is an active member of Joventut Nacionalista de Catalunya (The Nationalist Youth of Catalonia).

www.tvo.fi

HYVINVOINTIA YDINSÄHKÖLLÄ


ALUEIDEN EUROOPPA

Suhde historiaan on määritellyt erityi-sellä tavalla eurooppalaisen poliittisen yhteisön ideaa. Toisin kuin Roomaa tai moderneja kansallisvaltioita, Eurooppaa ei koskaan perustettu yhteiseen myyt-tiin tai kansakuntaan vedoten. Euroop-palainen historia on alusta saakka ollut erilaisten traditioiden (kreikkalainen, roomalainen, juutalais-kristillinen) tai mielenlaatujen (saksalainen, ranskalai-nen, brittiläinen) yhteenliittymä, joka vastustaa kiinnittymistä pysyvään hah-moon tai olemukseen.

SikSi mYÖS eurooppalaisen poliittisen unionin oikeu-tusperusta on löytynyt vakauden ja jatkuvuuden etsi-misestä, ulkoisten konfliktien torjunnasta ja sisäisten kriisien ylittämisestä. muuttumattoman olemuksen sijaan Eurooppaa on perusteltu tilanne- tai kontekstisi-donnaisin argumentein, painottaen sekä alueen sisäistä vakautta että suojautumista oletettua ulkoista uhkaa vastaan. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeisessä eurooppalaisessa kertomuksessa nämä tekijät ovat jatkuvasti menneet päällekkäin: yhtäältä Euroopan talousyhteisön alkusysäys – Euroopan hiili- ja teräsyh-teisö (1951) – motivoitui pyrkimyksestä saattaa eu-rooppalaisten valtioiden taloudelliset intressit yhteen; toisaalta rooman sopimuksesta (1957) lähtien euroop-palainen poliittinen unioni määritti itsensä kilpailevia taloudellisia järjestelmiä ja supervaltoja vastaan.

Vaikka vallitsevat eurooppalaiset kertomukset ovatkin heijastelleet monessa suhteessa kulloistenkin vallan-pitäjien intressejä, ei Eurooppa itsessään ole missään vaiheessa tyhjentynyt näihin. Eurooppalainen projekti on heijastanut eurooppalaisen poliittisen filosofian

perinteessä esiintyneitä ideoita – liberalismia ja mark-kinataloutta, konstitutionalismia ja valtiojohtoisuutta, demokratiaa ja hyvinvointivaltiota – tai pikemminkin näiden kamppailua. Eurooppalaisen projektin onnis-tumisia ja murroskohtia on selitetty ja arvioitu näihin ideoihin nojaten: esimerkiksi eurooppalaisen fasis-min nousua 1920–30-luvuilla on totuttu selittämään markkinoiden epäonnistumisen, demokratian kriisin ja nationalistisen valtiososialismin avulla; 1990-luvulta alkanut poliittinen yhdentymiskehitys on puolestaan nähty uuden konstitutionalismin, liberalismin ja mark-kinatalouden aikakautena. Vuodesta 2008 alkanut eurokriisi on pakottanut ajattelemaan uudelleen talou-dellisen integraation suhdetta poliittiseen vakauteen ja hyvinvointivaltion tulevaisuuteen.

kyvyttömyys yksiselitteisen perustan asettamiseen kävi hyvin ilmi myös Lissabonin sopimuksen valmis-telutyössä, jossa Euroopan valtiot torjuivat kaikki viittaukset yhteisestä perustaa merkitseviin sym-boleihin (lippu, hymni jne.) ja auktoriteetteihin (ns. founding fathers).

Teksti: Timo Miettinen Kuva: iStockphoto

Eurooppa ironian historiana

ALUEIDEN EUROOPPA

Kuka voisikaan vannoa uskollisuuttaan Euroopalle? ajattelijat ovat toki jo antiikista lähtien viitanneet Eu-roopan erityispiirteisiin. aristoteleen mukaan Euroo-passa asuvat kansat olivat ”innokkaita mutta älyltään ja taidoiltaan vajavaisia […] suhteellisen vapaita mutta kyvyttömiä muodostamaan valtioita ja hallitsemaan naapureitaan” – määritelmä, joka paljastaa miksei Lykeionin kuuluisa opettaja suostunut laskemaan kreikkalaisia eurooppalaisten joukkoon. näin siis se antiikista periytyvä ”eurooppalainen traditio”, jonka renessanssihumanistit paljastivat uuden ajan kynnyk-sellä, oli monessa mielessä karkea yksinkertaistus. Se sivuutti esimerkiksi islamilaisten teologien merkittä-vän aseman tämän tradition säilyttämisessä: averroes ja avicenna kantoivat klassista sivistystä kun keskiai-kainen Eurooppa kääntyi sitä vastaan. Eurooppa ei silti ole pelkästään keinotekoinen luomus. kansalliset rajat ylittävä yhtenäinen ajatteluperinne tuli todeksi modernilla ajalla esimerkiksi Lutherin, Bu-cerin ja Calvinin käynnistämässä reformaatiossa – tai descartesin, Leibnizin ja Spinozan välisessä ajatus-tenvaihdossa. Eurooppa on ajatuksissa, käytännöissä, tavoissa ja arvostuksissa muodostunut perinne, jonka merkitys on myös jatkuvasti ollut kriittisen tarkastelun kohteena.

Mutta mistä historiasta Eurooppa voi enää hakea innoitustaan?ajatellaanpa eurooppalaisen filosofian erityispiirteitä. toisin kuin oppikirjaesimerkit usein esittävät, viisau-den rakastaminen ei syntynyt oliivipuiden alla istuske-levien miesten päissä. Sen taustalla oli välimeren alu-eella syntynyt tiivis kaupunkivaltioiden verkosto, joka synnytti uudenlaisia yhteyksiä kansojen ja kulttuurien välille. filosofialle ja tieteelle ominainen ”teoreetti-nen tarkastelu” (kr. theoria) tarkoitti esifilosofisessa merkityksessään käytäntöä, jossa kaupunkivaltioiden lähettiläät kiersivät tarkkailemassa vieraita kulttuure-ja, näiden tapoja ja rituaaleja. teoreettinen tarkastelu vaati yhtäältä omien ennakkoluulojen sulkeistamista, toisaalta kykyä ”kääntää” ilmiöt ja rituaalit kulttuurin omalle kielelle.

kyse ei ollut monikulttuurisuudesta sanan tavanomai-sessa merkityksessä. kreikkalaisen historiankirjoi-tuksen varhaisimmat lähteet eivät nostaneet vieraita kulttuureja tavoittamattoman toisen asemaan.

ne olivat pikemminkin syvästi ironisia: Hekateios mile-tolaisen tapaan historioitsijat naureskelivat tasapuo-lisesti kaikkien kulttuurien kummallisuuksille. myös omilleen.

meidän tuntemamme Eurooppa syntyi sokraattisen kes-kustelun myötä jatkuvassa kohtaamisessa vieraan kans-sa. ajatus oli, ettei totuus ole kenenkään pysyvää omai-suutta. Se voi tulla esiin ainoastaan useiden näkökulmien ristivalotuksessa, oman ja vieraan kohtaamisessa.

friedrich nietzschen mukaan kreikkalaisten suuruus olikin juuri siinä, että he osasivat heittää keihästä siitä kohtaa, mihin muut kansat olivat sen jättäneet. Esimer-kiksi aristoteleen kirjoitukset lähtivät aina liikkeelle edeltävien ajattelijoiden näkemyksistä, niissä ilmene-vistä ristiriidoista, paradokseista ja oikeuttamattomista käsityksistä. perinne oli toisin sanoen väistämätön läh-tökohta, ei yksiselitteisesti puolustettavan arvoperustan merkityksessä, vaan tehtävänä johon on tartuttava.

Euroopan historia onkin keskeiseltä osin nurinkääntämisen historiaa. aikana, jolloin sana Eurooppa uhkaa typistyä islami-saation vastustajien työkaluksi tai talousalueeksi muiden joukossa, tämä idea on tietenkin uhattuna. on silti mahdollista, että Eurooppa löytää uudestaan ironian tajunsa, tradition kumoamisen traditionsa. Euroopan ideaa puolustetaan parhaiten itsekritiikin kautta.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston tohtorikoulutettava, jonka erikoisaloja ovat eurooppalainen universalismi sekä historianfilosofia.

Eurooppa on ajatuksissa, käytännöissä, tavoissa ja

arvostuksissa muodostunut perinne, jonka merkitys on myös jatkuvasti ollut

kriittisen tarkastelun kohteena.

13


ALUEIDEN EUROOPPA

fEdEraLiSmi HErättänEE monissa suomalaisissa, ehkä usein käsitteeseen tutustumattomissa, kansalai-sissa ajatuksen itsemääräämisoikeuden menettämi-sestä ja jonkinlaisesta eurooppalaisesta supervaltiosta, liittovaltio-Leviathanista, joka Brysselistä käsin mää-rää, minne Suomen pitäjissä asetetaan liikennevalot, mitä opetetaan koulussa ja kuinka terveyskeskuspal-velut järjestetään. asenne on ymmärrettävä, mutta perustuu täysin väärille olettamuksille.

federalismiksi kutsutaan routledgen filosofian sana-kirjan (norman 1998) mukaan teoriaa tai aatetta, jossa samaa aluetta ja samoja kansalaisia hallitsee kaksi tai useampi eri hallinnontaso, joissa valta on jaettu näiden tasojen välillä niin, että kullakin tasolla on omaa valtaa, ja jossa kyseistä vallanjakoa ei voida muuttaa ilman eri hallinnontasojen suostumusta. kansalai-set ovat siis usean eri poliittisen yhteisön jäseniä, ja itsemääräämisoikeus on jaettu. itsemääräämisoikeus on siis jaettu, mikä ei tarkoita samaa kuin että se on jommallakummalla järjestelyn osapuolista. on to-siasia, että Euroopan unionilla on tälläkin hetkellä paljon sananvaltaa siihen, mitä Euroopassa tapahtuu; itsemääräämisoikeutta on siis siirtynyt pois perin-teisiltä kansallisvaltioilta unionille. olemme saaneet vastapainoksi paljon – joista merkittävin ja myös lähes aina ennen tämänsyksyistä nobelin rauhanpalkinnon saajan julkistamista unohdettu on rauha Euroopassa.

jos tämä tuntuu liian idealistiselta unelmahötöltä, on Eurooppa vaurastunut (huolimatta viime vuosien ta-louskriisistä) ja kansalaisten vapaus matkustaa, tehdä töitä ja opiskella muuallakin kuin kotimaassaan on lisääntynyt. tähdellisyydestään huolimatta Eurooppa ei ole täydellinen, eikä vähiten siksi, että se on varsin epädemokraattinen. Euroopan parlamentti valitaan suoralla kansanvaalilla, mutta lainsäädäntövalta on jaettu parlamentin ja vain välillisesti demokraattisesti valitun ministerineuvoston välillä. toimeenpanovalta on vielä sumuisempi asia, sillä se on virkamiesmäisen komission ja ministerineuvoston heiniä. tuomioval-lankin suhteen järjestelmässä olisi kehitettävää. mitä tulisi siis tehdä?

Houkuttelevimpia piirteitä federalismissa on sen selkeys ja demokraattisuus. Stanfordin filosofian-sanakirja (føllesdal 2010) mainitsee sen olevan varteenotettava valinta väestöjen välisten erojenyh-teensovittamiseksi, kun ne ovat etnisesti tai kulttuu-risesti erilaisia mutta kun kansalaiset silti haluavat jonkinlaista yhteistä poliittista yhteisöä. kuulostaako lainkaan tutulta? Selkeä vallanjako ja perustuslaissa määritellyt kompetenssialueet varmistavat, ettei supervaltiota pääse syntymään. demokraattisesti laajan kansalaiskeskustelun ja avoimen hyväksynnän kautta synnytetty entistä yhtenäisempi Eurooppa on mitä suurimmassa määrin demokraattinen. mutta eivätkö ne Brysselin poliitikot kuitenkin päättäisi meidän puolestamme kaikesta?

Yhtenäistä Eurooppaa rakentamassaSyksyllä 2009 Eurooppanuoret julkaisi suositun pamfletin ”Fed****ism! Writings on the Dirty Word” ja myöhemmin jatko-osan ”Fed****ism! more Writings on the Dirty Word” syksyllä 2011. Niissä tuota rumaa f-sanaa, federalismia, tarkasteltiin eri näkökulmista käsin ja pohdittiin, miksi siitä on tullut päivänpolitiikassa vältettävä ja suorastaan kirosana.

Federalismiksi kutsutaan Routledgen filosofian sa-nakirjan (Norman 1998)

mukaan teoriaa tai aatetta, jossa samaa aluetta ja sa-moja kansalaisia hallitsee kaksi tai useampi eri hal-

linnontaso, joissa valta on jaettu näiden tasojen välillä niin, että kullakin tasolla on

omaa valtaa, ja jossa ky-seistä vallanjakoa ei voida muuttaa ilman eri hallin-nontasojen suostumusta.

Teksti: Henrik Manner Kuva: www.sxc.hu

15

ALUEIDEN EUROOPPA

Euroopan unionin perussopimukseen on jo nyt kir-jattu toissijaisuusperiaate, hienommalta nimeltään subsidiariteettiperiaate. periaate on yksinkertainen: päätökset tulee tehdä niin lähellä kansalaista kuin mahdollista. mahdollisuuteen kätkeytyy selvä asia siitä, että jotkin päätökset on parempi tehdä hieman korkeammalla hallinnontasolla ja toiset vielä hieman korkeammalla päätösten tehokkuuden tai vaikutusten turvaamiseksi. tampereen ydinkeskustan liikennejär-jestelyistä tullaan siis jatkossakin päättämän kaupun-ginvaltuustossa samoin kuin terveyskeskuspalveluiden järjestämisestä. kouluopetuskin jää paikalliselle ta-solle. Sen sijaan tietyistä ympäristöpolitiikan asioista tulee päättää yhteisesti, sillä saasteet eivät kunnioita karttaan piirrettyjä rajoja. minun federalismissani toissijaisuusperiaate on kingi.

minä olen federalisti, enkä pelkää sanoa sitä, vaikka joskus tuntuukin, että mutisen rumia sanoja ja muut katsovat minua hämmentyneinä; ”kannattaako se oikeasti sellaista?” En kuitenkaan kannata yleisistä luuloista huolimatta keskitettyä supervaltiota, vaan federalististen periaatteiden mukaan järjestettyä nykyistä yhtenäisempää Eurooppaa meille kaikille. ongelma asiasta puhuessa on jo siinä, ettei suomi tunnu sisältävän sanaa federalismille: liittovaltioksi tai liittovaltio-prefiksiksi se kääntyy huonosti.

jos federalismi sanana tuntuu epämiellyttävältä, älkäämme käyttäkö sitä. Voimme puhua aivan hyvin yhteisen ja yhtenäisen Euroopan rakentamisesta kansalaisten toiveiden ja tahdon mukaisesti, vapaan kansalaiskeskustelun keinoin ja kansalaisten hyväksyn-nän ehdoin. olennaista yhtä kaikki on se, että olemme tietoisia eurooppalaisista yhteisistä asioistamme ja keskustelemme siitä, millaisen Euroopan minä ja sinä haluamme tulevaisuudessa. tämä keskustelu on ollut Suomessa taka-alalla päivänpoliittisten kriisien vallattua edustan, joten viritelkäämme sitä uudelleen. millainen on sinun Eurooppasi?

Kirjoittaja on Eurooppanuorten kansainvälisestä toimin-nasta vastaava varapuheenjohtaja.

Føllesdal, Andreas (2010): Federalism. teoksessa E. n. Zalta (toim.):The Stanford En-cyclopedia of philosophy.

noudettu 4.11.2012 (http://plato.stanford.edu/archives/spr2010/entries/federalism).

Norman, Wayne (1998):Federalism and confederalism. teoksessa E. Craig (toim.):routledge Encyclopedia of philosophy.

noudettu 4.11.2012 (http://www.rep.routledge.com/article/S024).


ALUEIDEN EUROOPPA

UUSiEn aLUEjärjEStÖjEn myötä alueiden komitean koko on kasvanut. Uusien aluejärjes-töjen tarpeet ovat kovin erilaisia kuin vanhojen, jo toimintansa vakiinnuttaneiden paikallisyh-distysten. Uudemmista alueyh-distyksistä Hämeen Eurooppa-nuoret on onnistunut luomaan aktiivisen toimintakulttuurin, josta toivottavasti uudet yhdis-tykset ottavat mallia. alueiden komitea ei ole vielä ehtinyt kahden toimintavuotensa aikana vielä löytänyt omaa lopullista rooliaan.

alueiden komitean vuosi alkoi järjestäytymisellä helmikuun aluetapaamisessa, jossa puheenjohtajaksi valittiin jyväskylän Eurooppanuorten puheenjohtaja juuli Viljanen. Hän joutui kuitenkin luopumaan pu-heenjohtajan paikasta työkiireiden vuoksi. Seuraavassa aluetapaamisessa puheenjohtajaksi valittiin allekirjoit-tanut turun Eurooppanuorista, varapuheenjohtajiksi puolestaan Kaisa Kurkela (tampereen Eurooppanuo-ret) ja Emmi Linnavuori (Hämeen Eurooppanuoret).aluetapaamisia on järjestetty noin neljä vuodessa. mielestäni tämä on sopiva määrä nykyisellä toiminnan volyymilla. pidän onnistuneena käytäntönä yhdistää alueiden komitean kokoukset jonkin muun tapahtu-man yhteyteen, koska erityisesti kauempaa matkusta-vien kannalta on mukavampaa saada kokouksen ohella muutakin ohjelmaa.

alueiden komiteassa on tänä vuonna panostettu erityi-sesti viestintään. alueiden komitea onnistui rikkomaan uutiskynnyksen kannanotollaan Eurooppatiedotuksen aluetoimipisteiden lakkauttamisesta.

Viime aluetapaamisessa tampereel-la 20.10. asiantuntijapuheenvuo-roissa kuultiin itämeri-instituutin johtaja Esa Kokkosta ja liikenne-valiokunnan puheenjohtaja Arto Satosta. kokous valitsi alueiden komitealle logon, jonka tarkoi-tuksena on luoda näkyvyyttä ja identiteettiä. Seuraavana vaihee-na on tehdä alueiden komitealle oma internet-sivu aluejärjestöjen tapaan.

Yhteistoimintaa on kehitetty Eurooppanuorten hallituksen kanssa. alueiden komitean

edustajalla, tavallisesti joku puheenjohtajistosta, on nykyisin puhe- ja läsnäolo-oikeus Eurooppanuorten hallituksen kokouksissa. Sama oikeus on myös kai-killa aluejärjestöillä. Lisäksi aluejärjestöjen tiedon-saantia hallituksen toiminnasta on kehitetty myös sähköpostitse ja sosiaalisen median avulla. Esimer-kiksi alueiden komitean omaa viestintään kehitettiin perustamalla sille oma facebook-sivu ryhmäsähkö-postilistan rinnalle.

Ensi vuonna alueiden komitealla on hyvä mahdolli-suus linjata, millaisen roolin komitea haluaa ottaa, kun perustoiminta alkaa olla riittävän vakaalla pohjalla. tämä tietysti edellyttää aktiivisia toimijoita ja uusia ideoita, joita riittää toivottavasti jatkossakin. aluejärjestöjen yhteisfoorumina mielestäni alueiden komitealla on loistava potentiaali jakaa hyviä käytän-töjä sekä ideoita, ja kehittää koko Eurooppanuorten toimintaa niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti.

Kirjoittaja on Eurooppanuorten Alueiden komitean pu-heenjohtaja.

Aluejärjestöjen yhteis-foorumina mielestäni

Alueiden komitealla on loistava potentiaali jakaa

hyviä käytäntöjä sekä ideoita, ja kehittää koko

Eurooppanuorten toimin-taa niin paikallisesti kuin

valtakunnallisesti.

Teksti: Saku Lehtinen Kuvat: Eurooppanuoret ry

Alueiden komitea sai oman logonsaEurooppanuorten Alueiden komitea on pian päättämässä toisen toimintavuoten-sa. Pari vuotta sitten tehdyn sääntömuu-toksen myötä Eurooppanuorten alueta-paamiset institutionalisoituvat Alueiden komiteaksi.

Eurooppanuorten Alueiden komitea

17

ALUEIDEN EUROOPPA

VESa ViHriäLän mielestä se mikä on hyväksi Eu-roopalle, on hyväksi Suomelle. - Eurokriisin hoidossa ei ole kysymys poliittisesta maaottelusta, vaan yhteisen kriisin taltuttamisesta. Yleisen ja yksittäisen edun on kohdattava hakiessam-me ulospääsyä nykyisestä tilanteesta.

Vihriälän mukaan taloudellisen yhteisvastuun jon-kinasteinen laajeneminen on välttämätöntä velka-kriisin voittamiseksi. - Vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. ilman tietoisia pää-töksiä yhteisvastuu toteutuu Euroopan keskuspankin (Ekp) kautta, kun keskuspankkirahoitus joutuu kor-vaamaan yksityisen pääoman pakoa ongelmamaista. kysymys on siitä, kuinka ehdotonta ja ehdollista taloudellisen integraation syveneminen on.

Yhteisvastuun laajentamiseen varauksellisesti suh-tautuneen Suomen etua vastaa Vihriälän mielestä parhaiten ehdollinen rahoitustukijärjestelmä, sijoit-tajan vastuuta korostava pankkiunioni ja no bailout -periaatteen uskottavuuden palauttaminen.

Vihriälä tuo analyysissaan esille sen, että rahoitustu-kimekanismien vahvistaminen ja pankkiunionin luo-minen vahvistavat onnistuneessaan markkinakuria, joka on pitkän päälle tärkeää vastuullisen politiikan varmistamiseksi kaikissa jäsenmaissa. Euroopan keskuspankilla on ratkaiseva rooli erityi-sesti akuutin kriisin hoidossa.- Ekp:n viimeaikainen toiminta on ollut järkevää. Lupaus ostaa ongelmamaiden joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta on rauhoittanut tilannetta, vaikka yhtään ostoa ei vielä ole tehty. tärkeä kysymys kui-tenkin on, kuinka pitkälle Ekp on tarvittaessa valmis menemään. rahan painamisen mahdollisuus tekee mahdollisuuksista lähes rajattomat.

Rakenteelliset uudistukset välttämättömiäVihriälän mukaan vain talous- ja yhteiskuntapolitii-kan rakenteelliset uudistukset luovat pitkällä tähtäi-mellä kestävän tulevaisuuden.- julkiset taloudet on saatava kuntoon. menojen ja tulojen tasapainottaminen on välttämätöntä jo-kaisessa Euroopan maassa. myös kasvun eväitä on mietittävä tehtäessä uudistuksia.

Vihriälän mielestä Euroopan maat voisivat ottaa mallia pohjoismaista, joissa on onnistuttu yhdistä-mään taloudellinen tehokkuus ja sosiaalinen turva varsin onnistuneella tavalla.- Erilaiset yhteiskunnat eivät voi kopioida suoraan toistensa oppeja. pohjoismaisesta koulutusjärjestel-mästä ja sosiaalisesta turvaverkosta on kuitenkin ammennettavissa rakennuspuita yhteiskunnallisten uudistusten lähtökohdaksi eri puolilla maanosaa. Vaikka kriisimaissa on tehtävä leikkauksia talouden tasapainottamiseksi, on tärkeää huolehtia erityisesti koulutusjärjestelmästä.

Vihriälä palaa myös siihen, ettei eurooppalaisten talouksien kasvu voi perustua enää jatkossa velka-rahalle samalla tavalla kuin EmU:n alkuvuosina. Yhteisvaluutan aiemmat rakenteet mahdollistivat tietyille jäsenmaille elintason nostamisen ja vau-raimpien maiden tavoittelemisen halvan velkarahan avulla.

- Euroopan talouskasvun lähtökohtien on löydyttävä jatkossa muualta. Euroopan velkakriisi on saatava hallintaan. tämä tarkoittaa julkistalouden vastuullis-ta hoitamista ja talouskasvulle suotuisten olosuhtei-den vahvistamista eri puolilla Eurooppaa.

Kirjoittaja on Eurooppanuorten hallituksen varapuheen-johtaja.

Teksti: Markus Ylimaa Kuva: EVA

mikä on hyväksi Euroopalle, on hyväksi Suomelle

Kuvateksti?


EUrooppanUortEn taiVaL 15–VUotiaaKsi

Teksti: Anne Hyyryläinen Kuva: iStockphoto

EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSI


Eurooppanuoret sai alkunsa 15 vuotta sitten pienen, mutta sitäkin aktiivisemman nuorisojoukon toimes-ta. Seuraavassa osiossa esitellään järjestön aktiiveja, jotka toimivat nykyään yhteiskunnallisesti vaikuttavis-sa tehtävissä Suomessa ja Brysselissä. Vaikuttaminen Eurooppa-asioihin ei pääty järjestötoiminnan myötä, vaan usealle eurooppanuorelle siitä muodostuvat myös tulevaisuuden työtehtävät.

19


19


Teksti: Jutta Urpilainen Kuva: Janne Suhonen/valtioneuvoston kanslia

haastattelu

Jutta Urpilainen – eurooppanuoresta ministeriksi

Jutta Urpilainen


Minkälaiseksi kuvailisitte Suomen linjaa euroalueen talouskriisin hoitamisessa?- Suomen politiikka eurokriisin hoidossa on vastuul-lista ja rakentavaa – ehkä tiukkaakin. Olemme muka-na kantamassa yhteistä vastuuta, mutta teemme sen oman harkintamme pohjalta. Haluamme rakentaa sellaista hyvinvoivaa ja kilpailukykyistä euroaluetta, jossa jäsenmaat herättävät luottamusta politiikal-laan ja taloudenhoidollaan. Tarvitsemme enemmän Eurooppaa, mutta niin, että myös kansallinen vastuu korostuu. Suomi on kuitenkin vahvasti sitoutunut niin Euroopan unioniin kuin euroalueeseenkin. Näen Euroopan tulevaisuuden vahvempana, avoimempana, demokraattisempana ja sosiaalisti reilumpana. Olen esimerkiksi huolestuneena seurannut kriisimaiden työttömyyden kasvua – erityisesti nuorisotyöttömyy-den – ja näen vakavien sosiaalisten ongelmien olevan suuri haaste Euroopalle. Komissio antoi 12.9.2012 ehdotuksensa EU:n yhtei-sestä pankkivalvontamekanismista. Ehdotuksen mukaan Euroopan keskuspankki vastaisi pankkien vakauden valvonnasta euroalueella. Millaisena näette Suomen pankkijärjestelmän sekä Euroopan pankkijärjestelmän valvonnan tulevaisuuden? onko tarkoituksenmukaista ja subsidiariteettiperiaatteen mukaista siirtää finanssivalvonnan tämän hetkistä vastuuta Euroopan keskuspankille?- On selvää, että yhteiselle valvonnalle on tarvetta. Pankit toimivat nykyään kansainvälisesti yli rajojen, niiden riskit leviävät yli rajojen ja siten on niiden valvonnankin oltava yli rajojen ulottuvaa. Suomi on ajanut määrätietoisesti pankkiunioniagendaa vuosien ajan, perustuen omiin pankkikriisikokemuksiimme. On erityisen tärkeää, että pankkivalvonnan laadun taso varmistetaan. On myös tärkeää, että Euroopan keskuspankin (EKP) rahapoliittiset ja valvonnalliset vastuut eriytetään selvästi toisistaan. EKP:n ja kan-sallisten valvojien tytönjaon pitää myös olla selke-ää, tarkoituksenmukaista ja toimivaa. Euroalueen ulkopuolisten maiden mahdollisuus liittyä mukaan

yhteisen valvontaan tulee tehdä mahdolliseksi ja houkuttelevaksi.

Tämän hetkiseen Eurooppa-keskusteluun liittyy voi-makkaasti kysymys Euroopan laajenemisesta uusien jäsenvaltioiden kautta. Mitkä valtiot ovat potenti-aalisia Euroopan unionin jäsenvaltioita? Mitkä ovat Euroopan unionin laajenemisen rajat?- EU itsessään on keskeisesti rauhanprosessi, ja sen tärkeimpiä työkaluja on ollut laajentuminen. EU sai juuri hienon ansaitun tunnustuksen Nobel-palkinnon muodossa, mikä osaltaan myös kannustaa meitä jatkamaan eurooppalaisen rauhanvyöhykkeen vahvis-tamista ja laajentamista. Koko integraatiohistorian ajan pyrkimys EU:n jäseneksi ja jäsenyys EU:ssa ovat tukeneet vahvasti demokratian ja oikeusvaltioperiaat-teiden toteutumista. Länsi-Balkanin maat ja Turkki ovat tervetulleita EU:n jäseniksi, kunhan ne täyttävät unionin asettamat kriteerit. Joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvalle EU:n yhä suuremmalle laa-jentumiselle on nyt turha asettaa keinotekoisia rajoja. Palvelujen todellisten sisämarkkinoiden luomiseksi annettiin ns. palveludirektiivi, jolla pyritään edistä-mään palveluntarjoajien vapautta sijoittautua toisiin jäsenvaltioihin ja palvelujen vapaata tarjoamista jäsenvaltioiden välillä. Direktiivin tarkoituksena on myös laajentaa palvelujen vastaanottajien saatavilla olevaa valikoimaa ja parantaa sekä kuluttajille että palveluja käyttäville yrityksille tarjottavien palvelu-jen laatua. Mitkä ovat palveludirektiivin keskeisim-mät mahdollisuudet ja haasteet?- Sisämarkkinat on äärimmäisen tärkeä lähtökohta Eu-roopan talouskasvulle, mutta sen mahdollisuuksia ei ole pystytty hyödyntämään tehokkaasti. Palveludirek-tiivi on merkittävä osa sisämarkkinoiden toimivuuden kehittämistä. Se kattaa yli 45 prosenttia EU:n brutto-kansantuotteesta. Palvelualalla on myös huomattava kasvupotentiaali. Tällaisia mahdollisuuksia ei ole varaa jättää käyttämättä, varsinkaan näinä tiukkoina aikoi-na. Direktiivin kattava toimeenpano on tärkeää, mutta

21


mielessä on pidettävä koko sisämarkkinalainsäädän-nön yhteisvaikutukset ja käytännön toimivuus. Rajat ylittävät palvelut hyödyttävät paitsi niiden tarjoajaa myös niiden vastaanottajaa. Kuluttajien pitäisi pystyä hyödyntämään sisämarkki-noiden mahdollisuuksia nykyistä laajamittaisemmin. Millaisena näette demokratian roolin markkinatalou-den reunaehtojen asettajana Euroopan unionissa? - Tätä EU juuri on: demokraattinen työkalu, jolla markkinataloudelle asetetaan reunaehdot. Markki-nat ovat renki, demokratia isäntä. EU:n demokratiaa on entisestään vahvistettava, koska yhteisö toimii nimenomaan kansalaisten luottamuksen varassa. Suo-men parlamentaarinen malli käydä huolella läpi kaikki EU-kysymykset on erittäin hyvä. Yhteismarkkinoiden kehittymisen ja keskinäisriippuvuuden yhä tiivisty-essä tarvitsemme rajat ylittävää EU-tason ohjausta. Yksittäiset kansallisvaltiot eivät useinkaan ole enää riittävän vahvoja ylikansallisten markkinavoi-mien edessä. Erityisen ajankohtaista tarvetta näen veroparatiisien vas-taisessa taistelussa, veronkier-toon liittyvissä kysymyksissä, eurooppalaisen rahoitus-markkinaveron luomisessa ja esimerkiksi laajemmin yritysten yhteiskunta-vastuuseen liittyvissä asioissa. Eurooppalaista työmarkkinavuoropuhe-lua tulisi myös kehittää. Mikä innosti teidät mu-kaan Eurooppanuorten toimintaan?- Olen aina ollut kiinnostu-nut kansainvälisistä asioista ja Berliinin muurin murtuminen sekä sen myötä Euroopan avautu-minen tekivät minuun suuren vaiku-tuksen. Halusin olla mukana edistämässä Eurooppa-keskustelua Suomessa sekä tarjoamassa nuorille mahdollisuuden kehittää itseään, saada uutta informaatiota ja vaikuttaa asioihin. Kun Eurooppa-nuoria perustettiin, meillä oli unelma järjestöstä, joka kokoaisi yhteen niin sitoutumattomia kuin eri poliitti-sista taustoista tulevia Eurooppa-myönteisiä nuoria. On hienoa huomata, että nyt tuo unelma on toteutu-nut ja jäseniä Eurooppa-nuorissa on jo 1500 eri puolilla Suomea. Minkä koette Eurooppanuorten tärkeimpänä tehtä-vänä? Mitkä ovat Eurooppanuorten vahvuudet, missä löytyy kehittämistä?- Eurooppanuorten tärkeimpänä tehtävänä on jatkaa ja vahvistaa keskustelua Euroopan integraatiosta ja tulevaisuudesta. On erityisen tärkeää, että uusia nuoria sukupolvia haastetaan mukaan keskusteluun ja tarjotaan mielekäs foorumi Eurooppa-myönteiselle

toiminnalle. Eurooppanuorten vahvuudet löytyvät avoimuudesta, ennakkoluulottumuudesta ja osallista-vuudesta. Järjestö voi toki aina näkyä piirun enemmän ja innostaa rahtusen enemmän ihmisiä liikkeelle omi-en tavoitteidensa puolesta. Uskon Eurooppanuorten valoisaan tulevaisuuteen. Mikä on mieleenpainuvin muistonne tai onnistuminen Eurooppanuorten hallitusajoilta?- Toimin aikanani Eurooppanuorten varapuheenjohta-jana ja myöhemmin myös puheenjohtajana. Kauteni ai-kana saimme järjestön opetus- ja kulttuuriministeriön avustusten piiriin, mikä oli iso saavutus. Koulutimme väkeä Ventotenessä ja toimme kansainvälistä Euroop-pa-ajattelua Suomen nuorison pariin. Kasvatimme kokonaisen nuorisopoliittisen sukupolven Eurooppa-keskustelijoiksi, jotka tunsivat eurooppalaisen kes-kustelun virtaukset ja verkostoituivat eurooppalaisiin järjestöihin.

Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää

Eurooppanuorten muille alumneille?- Olen ylpeä siitä, että kuulun Eu-

rooppanuorten alumnien jouk-koon. Moni meistä Eurooppa-

nuorten alkuaikoja nähnyt ja aktiivina toiminut on nyt keskeisillä vaikuttajan paikoilla niin hallituk-sessa kuin eduskunnas-sakin, virkakunnassa ja järjestöelämässä. Suomi on vahvasti Euroo-pan ytimessä, ainoana

pohjoismaana olemme eurossa. Tämä perintö

on myös tämän järjestön perintö. Toivon, että myös

alumnit pysyvät mukana aktiivi-sesti Eurooppa-keskustelussa. Tätä

työtä ei ole vielä saatettu loppuun, eikä sitä koskaan saada valmiiksi. Näkemyksellistä,

rakentavaa ja kriittistä keskustelua tarvitaan aina. onko euroalueen talouskriisi muuttanut näkemystän-ne Euroopasta ja EU:sta?- On ja ei. Näkemykseni ei ole siinä mielessä muuttu-nut, että pidän EU:ta edelleen hyvin tärkeänä Suomelle ja Euroopalle. EU:ta ja EMU:a tulee jatkossakin kehittää demokraattisempaan, sosiaalisesti oikeuden-mukaisempaan ja kilpailukykyisempään suuntaan. Globaalissa kilpailussa tarvitsemme vahvan yhteisen toimijan. EU:n kehikossa kykenemme myös parhaiten edistämään pohjoismaista hyvinvointimallia. Toisaalta talouskriisi on muuttanut näkemystäni EU:n ja euroalueen haasteiden näkökulmasta. Meille on ehkä paljastunut sellaisia ongelmia ja kehityskulkuja joita emme nähneet vielä 10 vuotta sitten. Euroopan integraatio on poliittinen prosessi, joka on jatkuvassa liikkeessä.

Eurooppanuorten tärkeim-pänä tehtävänä on jatkaa ja vahvistaa keskustelua

Euroopan integraatiosta ja tulevaisuudesta. On eri-

tyisen tärkeää, että uusia nuoria sukupolvia haaste-

taan mukaan keskusteluun ja tarjotaan mielekäs fooru-mi Eurooppa-myönteiselle

toiminnalle.


ranki totEaa aina olleensa kiinnostunut kansain-välisyyteen ja Euroopan unioniin liittyvistä asioista. keskustanuorten toiminnan kautta hän päätyi myös mukaan Eurooppanuoriin. – parasta Eurooppanuoris-sa oli se, että vaikka olimme eri puolueista tai sitou-tumattomia, meillä kaikilla oli yhteinen ajatus Euroo-pasta. Se oli meille aina tärkein, ei puoluekirjan väri.

– En aluksi tuntenut paljon porukkaa, ja asioihin perehtyminen vei oman aikansa. olin myös kiireinen työni ja opiskelujeni vuoksi, joten ensimmäisenä vuo-tena en ollut kovin aktiivinen. toisena hallitusvuonna kuitenkin kehittyi ’meidän porukka’, ja sama porukka kokoontuu edelleen. opimme paljon, meillä oli haus-kaa, olimme monessa mukana. Siksi kai viihdyimme-kin niin hyvin yhdessä ja meistä tuli elinikäisiä ystä-viä. feministejä ja federalisteja, kuten leikkimielisesti aina totesimme.

ranki korostaa Eurooppanuorten korkeatasoista toi-mintaa, kuten seminaareja sekä koulutustilaisuuksia. – Uusia avauksia, rohkeaa poliittista ja federalistista-kin keskustelua kaipaan kuitenkin aina lisää, hän poh-diskelee. ranki kokee aktiiviaikansa Eurooppanuoris-sa kehittäneen hänelle erinomaiset tiedot Euroopan unionista sekä sen toimielimistä. – tästä on ollut valtava käytännön hyöty opinnoissani, ja varsinkin nyt toimiessani eurooppalaisessa kansalaisjärjestös-sä edunvalvontatehtävissä. ja kaikki tämä mieletön oppiminen oli hauskaa, kuten sen nuorisojärjestössä pitää ollakin.

Erityisen mieleenpainuvaksi kokemukseksi ranki nostaa eurovaalivuoden 2009. – Eurooppanuorten eurovaalihanke toteutettiin upeasti ja oli ilo olla siinä mukana ehdokkaana sekä järjestön varapuheenjoh-tajana. kurkkukampanja oli myös mainio! muistan aina, kun pääsihteerimme sai tekstiviestin silloisel-ta eurooppaministeriltä astrid thorsilta hauskasta kampanjasta!

nykyisessä tehtävässään edunvalvontakoordinaat-torina Euroopan nuorisofoorumissa ranki aloitti vuoden 2011 alussa. Hän toimii esimiehenä edun-valvontatiimissä, joka vastaa Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien edunvalvonnasta, nuo-risotyönkehittämisestä Euroopassa ja globaalisti sekä nuorten osallistumisesta kestävään kehitykseen liittyviin prosesseihin, kuten rio+20 neuvotteluihin. Lisäksi hänen erityisalanaan ovat myös nuorisotyön-rahoitukseen liittyvät kysymykset, kuten Euroopan unionin budjetti, erityisesti sen monivuotinen rahoi-tuskehys 2014–2020. – Erittäin kiehtovaa työtä, jossa saa olla mukana äärimmäisen mielenkiintoisissa pro-sesseissa, seurata Euroopan unionin päätöksentekoa aivan vierestä ja olla mukana vaikuttamassa siihen.

Euroopan nuorisofoorumi on itsenäinen ja demo-kraattinen nuorisojärjestöjen kattojärjestö, johon kuuluu yhteensä 98 eurooppalaista jäsenjärjestöä. noin puolet jäsenistä on kansallisia nuorisokomi-teoita, kuten Suomen nuorisoyhteistyö – allianssi ry, ja puolet jEf-Europen kaltaisia kansainvälisiä nuorisojärjestöjä. nuorisofoorumin tarkoituksena on edustaa nuorten ääntä suhteessa eurooppalaisiin instituutioihin ja muihin tahoihin. – nuoret päättä-vät järjestöjensä kautta toimintamme painopisteet ja niiden toteutustavat. tehtävänämme on olla nuorten ääni Euroopassa, jossa nuoret ovat tasa-arvoisia kan-salaisia. kannustamme ja tuemme nuoria käyttämään koko potentiaaliaan globaalin maailman kansalaisina.

Euroopan nuorisofoorumin strategiset painopisteet vuosille 2007-2012 koostuvat kolmesta osa-alueesta. ranki itse on ollut vastaamassa toimintasuunnitel-man osiosta, jossa pyritään vaikuttamaan sekä tuke-maan nuorisojärjestöjen toimintaa ja vaikutusmah-dollisuuksia. käytännössä nuorisojärjestöille pyritään luomaan väyliä vaikuttavaan päätöksentekoon, kuten kehittämällä jäsennellyn vuoropuhelun mekanismia Euroopan unionissa.

Teksti: Anne Hyyryläinen Kuva: Eurooppanuoret


Edunvalvontaa EuroopassaTänä vuonna juhlistetaan Eurooppanuorten 15-vuotista taivalta. Järjestön kehittyminen ja kasvaminen ovat ennen kaikkea aktiivisten toimijoiden ansiota, jotka ovat tinkimättö-mällä työpanoksellaan halunneet edistää Eurooppa-keskustelua nuorten keskuudessa. Yksi heistä on Anna Ranki, joka toimi järjestön hallituksessa vuosina 2007–2009.

23


Tehtävänämme on olla nuorten ääni Euroopassa, jossa nuoret ovat tasa-ar-

voisia kansalaisia. Kannus-tamme ja tuemme nuoria käyttämään koko poten-

tiaaliaan globaalin maail-man kansalaisina

23

toisaalta nuorisojärjestöjä tuetaan edistämään omia nuorisotyön mekanismejaan siten, että mahdollisim-man moni nuori voisi lähtökohdistaan riippumatta osallistua nuorisojärjestötoimintaan. – meille on tärkeää, että nuoria edustavien nuorten mandaatti tulee nuorisojärjestöjen kautta. tämä takaa demokraattisuuden ja legitimiteetin nuorisojärjestön edustamiseen, ranki painottaa. Samalla on tärkeää saada jäsenkuntaa monimuotoisemmaksi esimerkiksi siten, että nuorisojärjestöissä olisi mukana enemmän maahanmuuttajataustaisia nuoria. – pyrimme tuke-maan nuorisojärjestötoiminnan kehittämistä niissä Euroopan maissa, joissa nuorisojärjestötoiminta on uutta tai hallituksen toimesta lähes mahdotonta - esi-merkiksi Valko-Venäjällä tai itäisen Euroopan maissa. olemme myös usean vuoden ajan tukeneet nuorisojär-jestötoiminnan kehittämistä Balkanilla, ja tuloksia onkin jo hienosti nähtävissä.

Euroopan nuorisofoorumi valmisteli keväällä uuden viisivuotissuunnitelman vuosille 2013-2018. Vaikka nuorisojärjestöteema tällaisenaan päättyykin tämän vuoden lopulla, kuuluu myös uusiin strategisiin priori-teetteihin nuorisojärjestötoiminnan tukeminen, kehit-täminen ja nuorten kannustaminen kansalaisaktiivi-suuteen. jotta nuorisojärjestöt voivat toteuttaa tärkeää tehtäväänsä yhteiskunnassa nuorten edustajina, tar-vitsevat ne myös rahoitusta. tämän vuoksi nuorisofoo-rumin yksi keskeisistä edunvalvonnallisista tehtävistä onkin lobata rahaa nuorisojärjestöille ja -työlle.

Euroopan unionista keskusteltaessa nousee usein esille kysymys siitä, kuinka Eurooppa-asioita voitaisiin tuoda lähemmäksi jäsenvaltioiden kansalaisia, etenkin nuoria. ranki korostaakin nuorisojärjestöjen roolia Eurooppa-hankkeen ja unionin toimielinten esille tuomisessa. – tämän haasteen edessä nuorisojärjestöjen rooli on äärimmäisen tärkeä. nuorisojärjestöjen koordinoimien kansainvälisten projektien kautta saadut matalan kyn-nyksen kokemukset luovat pohjaa eurooppalaiselle kan-salaisuudelle. kansallisen tason järjestöillä kuin niiden eurooppalaisilla kattojärjestöilläkin on oma tärkeä roo-linsa, jota pyritään tukemaan nuorisofoorumin taholta. rankin mukaan eurooppalaisen projektin tulevaisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää jatkaa Euroopan unio-nin nuoriso-ohjelmaa ja sen kautta tarjota nuorille mah-dollisuuksia kansalaisaktiivisuuteen.

kansallisten järjestöjen saama tuki kansainväliseltä tasolta on monimuotoista. kansainvälisillä järjestöillä on keskeinen rooli Euroopan unionissa, ja ne voivat tuo-da eurooppalaisia kysymyksiä ruohonjuuritasolle. kan-sainväliset järjestöt tukevat kulttuurien välistä vuoropu-helua, dialogia ja oppimista. jokainen Euroopan nuorisofoorumin jäsenjärjestöistä ulottaa juurensa aivan paikalliselle tasolle saakka - jokainen Eurooppanuorten aluetoimija on nuorisofoorumin jäsen sekä allianssin että jEf-Europen kautta ja saa äänensä kuuluviin Euroo-pan nuorisofoorumissa järjestönsä kautta. nuorisofoo-rumin tehtävänä onkin tehdä se ääni kuuluvaksi Euroo-pan parlamentissa, komissiossa sekä neuvostossa.

Ilman eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä ei ole

oikeaa eurooppalaista demokratiaa.

Anna Ranki

Lisätietoa Euroopan nuorisofoorumin toiminnasta löydät osoitteesta www.youthforum.org



Eurooppanuoret on ainutlaatuinen, hieno järjestö. Toi-min kaksikymppisenä lukuisissa eri nuorisojärjestöissä, mutta monella tapaa läheisimmät järjestömuistoni liit-tyvät Eurooppanuoriin. Selvä yhteinen missio, tiivis ja luonteva yhteys eurooppalaiseen kattojärjestöön, erilai-sen arvomaailman omaavien ihmisten kokoontuminen yhteen ja henkilövalintapelien suht vähäinen merkitys järjestön toiminnassa erottivat ainakin 2000-luvun alun Eurooppanuoria monesta muusta järjestöstä.

Eurooppanuowrissa on sisäänrakennettu paradoksi: se on toisaalta federalismia ajavan JEF:n jäsenjärjestö, toi-saalta laajapohjainen kansalaisjärjestö, jossa on mukana monien eri puolueidenkin aktiiveja. Tässä ympyrän ne-liöinnissä on onnistuttu häkellyttävän hyvin jo 15 vuotta.

Painopiste vaihtelee kahden edellä mainitun näkökul-man välillä vuodesta ja henkilöistä riippuen.

Entisiä Eurooppanuoria toimii nykyään Suomen EU-politiikan avainpaikoilla: ministereinä, kansanedustaji-na, komissaarin ja ministerien avustajina, virkamiehinä EU-toimielimissä ja valtionhallinnossa sekä elinkeino-elämän lobbareina Brysselissä ja Helsingissä. Varsinkin järjestön ikään ja kokoon nähden verkosto on todella vaikuttava. Monilla meistä pieni EU-kipinä roihahti aikoinaan liekkiin nimenomaan Eurooppanuorten ja siellä käytyjen keskustelujen ansiosta.

Suomen suhde Euroopan integraatioon on euroalueen velkakriisin aikana ollut ennennäkemättömän laajan julkisen keskustelun kohteena. Kyse ei ole vain kriisin-hallinnasta ja vakausmekanismeista, vaan näinä kuu-kausina tehdään talous- ja rahaliiton ja koko EU:n kan-nalta ratkaisevia pitkäkantoisia päätöksiä. Tässä kes-kustelussa Eurooppanuorilla on varmasti jatkossakin panoksensa annettavana. Kannustan viestimään aja-tuksistanne rohkeasti alumneille - vaikkemme välttä-mättä aina kaikista asioista samaa mieltä olekaan! Se kuuluu vain asiaan.

Kirjoittaja työskentelee Eurooppa- ja ulkomaankauppa-ministerin erityisavustajana. Tierala oli Eurooppanuor-ten puheenjohtaja 2004 ja Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja 2007-2008.

Teksti: Anne Hyyryläinen ja Lauri Tierala Kuva: Lauri Tierala

Lauri Tierala

Alumnin tervehdys


Aktiivisuus ja kiinnostus Eurooppa-asioihin heijastuvat usean Euroop-panuorten alumnin myöhempään uraan. Millaisia muistoja järjestö-aktiivisuus on antanut alumneil-lemme? Tällä kertaa kokemuksiaan kertoo Lauri Tierala, Eurooppanuor-ten puheenjohtaja vuodelta 2004.

25

”Euroopan ytimen” ulkopuolelle jää hajanainen joukko maita, mukaan lukien tanska. Espersenin toisena huo-lenaiheena oli EU:n legitimiteetti. Hänen mukaansa unioni esitetään yhä useammin ongelmana eikä niiden ratkaisijana, ja siitä puhutaan ikään kuin se olisi vain jäsenvaltioiden taloudellinen lypsylehmä; eurooppa-laisen projektin inhimillinen puoli on jäänyt hämärän peittoon. kolmanneksi Espersen tarkasteli EU:n roolia maailmassa. Hänen mukaansa laajentumisen on jat-kuttava sisäisistä ongelmista huolimatta ja EU:n tulisi tuoda enemmän omia vahvuusalueitaan, esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaa-tetta, esille maailmanpolitiikassa.iltajuhlassa nautimme kööpenhaminan kaupungin-talon antimista. Eurooppanuoret onnitteli jEf:n puheenjohtaja pauline Gessant’tia sekä pääsihteeri Stefan manevskia EU-lippalakein, Eurooppalaisen Suomen EU-aiheisin sateenvarjoin ja ”tähdellinen, ei täydellinen”-rintanauhoin. Sateenvarjo ja lippalakit ovat varmasti tarpeen Brysselin kuuluisassa säässä, ja rintanauhathan ovat tarpeellisia missä ikinä sitä liikkuukaan.Eurooppanuorten delegaatio osallistui myös juhlaa seuranneena viikonloppuna jEf:n federal Committeen kokoukseen. federal Committee on puolivuosittain kokoontuva, jEf:n kokousten välillä ylintä valtaa käyt-tävä toimielin. kokouksessa käsiteltiin ajankohtaisia aiheita, kuten Venäjän kansalaisjärjestöjen rajoitettua toiminnanvapautta, Barroson Unionin tila -puhetta ja solidaarisuutta unionista.paljon keskusteluja Euroopan tulevaisuudesta, iloisia iltoja, vähän unta; reissu kööpenhaminaan ja takaisin oli varsin onnistunut!

Kirjoittaja on Eurooppanuorten kansainvälisestä toimin-nasta vastaava varapuheenjohtaja.


järjEStÖ on mahdollistanut muun muassa monen suomalaisen Euroopan asioista kiinnostuneen nuoren osallistumisen kansainvälisiin tapaamisiin ja seminaa-reihin. keski-ikään varttunut jEf juhli 40-vuotista taivaltaan kööpenhaminassa 26.10, ja yhteen oli kerääntynyt eri puolilta Eurooppa noin 60 jefiläistä – osa uusia, osa vanhoja, kaikki kuitenkin innokkaita ja iloisia. Suomesta tilaisuuteen osallistui viisihenkinen delegaatio, johon kuuluin.meidät imaistiin juhlallisuuksien pyörteisiin heti aamulla ulkoasianministeriön tiloissa tanskan aasian kauppakomppanian vanhassa, mutta ajanoloon so-pivaksi remontoidussa satamarakennuksessa. juhla-seminaarin pääpuhuja oli tanskan entinen ulkomi-nisteri Lene Espersen. Hän käsitteli vaikuttavassa puheessaan jEf:n 40 vuoden toiminnan vastapai-noksi EU:n tulevaa 40-vuotiasta taivalta kolmen eri ongelman avulla. aluksi Espersen pohti, liikkuuko EU kokonaisuudessaan samaan suuntaan samalla nopeudella. aihe on tanskalle hyvin ajankohtainen, jättäytyihän maa pois neljästä EU:n päätöksenteon alueesta maastrichtin sopimuksen ratifioinnin yhte-ydessä 1992–1993. Espersenin mukaan vaarana on, että taloudellista integraatiota syventävät sopimukset johtavat ajan myötä unionin hajoamiseen. tällöin euroalue lipuu muiden saavuttamattomiin, ja tämän

Teksti: Henrik Manner Kuvat: Martti KuusanmäkiJEF-Europe 40 vuotta

Eurooppanuoret on osa Euroopan laaju-ista Young European Federalists -järjestöä, johon kuuluu 30 000 jäsentä 30:stä eri Euroopan maasta. Tuttavallisesti JEF:ksi kutsuttu järjestö – lyhenne tulee ranskan-kielisestä nimestä Jeunes Européens Fédé-ralistes –muodostaa Eurooppanuorten kansainvälisen toiminnan perustan.


tUnnELmia EUrooppanUortEn

VUosijUhLiLta

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan delegaatio tervehti Eurooppanuoria.

Arvokas Ostrobotnia oli tunnelmallinen juhlapaikka.

Vuosijuhla keräsi 80 osallistujaa. Eurooppanuorten puheenjohtaja Sampo Lindgren avasi tilaisuuden.

Juhlaseminaari ”Demokratian tila Venäjällä ja Itä-Euroo-passa” aloitti vuosijuhlapäivän.


Kuvat: Mikko Virta

27

Juhlaväki koolla.

Miapetra Kumpula-Natri ja Juha Mustonen. Maakuntajohtaja Matti Viialainen kehui järjestön toimintaa.

Bon Appétit! Eurooppanuorten hallituksen jäsen Mariam Rguibi ja JEF- Europen varapuheenjohtaja Emilia Machuca.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen muisteli järjestön alkuaikoja.



KUTSU EUROOPPANUORET RY:N VUOSIKOKOUKSEEN 2012

Arvoisat jäsenet, tervetuloa osallistumaan sääntömääräiseen vuo-sikokoukseen ja siten vaikuttamaan Eurooppanuorten toimintaan. Kokous järjestetään 14. joulukuuta Hämeen Eurooppanuorten isännöimänä Lahden ammattikorkeakoulun tiloissa osoitteessa Teinintie 4, Lahti. Kokousta edeltää klo 15 alkava seminaari, jonka jälkeen varsinainen vuosikokous alkaa klo 17. Vuosikokouksen iltaohjelma järjestetään ravintola Jackaloupessa.

Henkilöillä, jotka ovat viimeistään 10 päivää ennen vuosikokous-ta maksaneet vuoden 2012 jäsenmaksunsa, on äänioikeus koko-uksessa. Vuosikokouksen käytännön järjestelyiden sujuvuuden vuoksi toivomme, että kokoukseen osallistuvat ilmoittautuisivat pääsihteerille 11. joulukuuta mennessä osoitteeseen [email protected]. Kokoukseen voi kuitenkin saa-pua ilman ennakkoilmoittautumista.

Eurooppanuoret korvaa tämän vuoden jäsenmaksunsa suoritta-neille jäsenille matkakorvauksia vuosikokoukseen 10 euron oma-vastuulla 50 euroon saakka. Matkakorvaus suoritetaan alkuperäi-siä lippuja ja kuitteja vastaan, mutta majoituksesta sekä muista kuluista jokainen vastaa itse. Kokouksessa ja iltaohjelman yhtey-dessä on pientä ruokatarjoilua. Edullisen majoituksen varaaminen (nais- tai miespaikka Omena-hotellista) omakustannehintaan onnistuu myös toimiston kautta sähköpostitse.

TERVETULOA!Eurooppanuorten hallituksen puolesta,

Sampo LindgrenPuheenjohtaja

LIITY JÄSENEKSI!

Eurooppanuoret rytunnus 500125800003 Vastauslähetys

postimaksu maksettu

nimi ........................................................................

Lähiosoite ...............................................................

postinumero ja -toimipaikka ...........................................................

puhelin ....................................................................

Sähköposti ..............................................................

Syntymävuosi .........................................................

kyllä, haluan liittyä Eurooppanuoret ry:n jäseneksi

En liity jäseneksi, mutta haluan Uutiskirjeen sähköpostiini kahden viikon välein.

Liittyä voit myös netissä!Lue lisää www.eurooppanuoret.fi

Yhteystiedot / Contact informationEurooppanuoret ry / jEf finlandHermannin rantatie 12 Bfi-00580 Helsinkitel. +358 9 6811 5715fax +358 9 6811 [email protected]

Sampo LindgrenPuheenjohtaja / [email protected]. +358 442 112 238

Antti AhonenPääsihteeri / Secretary [email protected]. +358 414 607 921

Antti AhonenPääsihteeri

Tähdistö 2/2012

Documents

Transcript of Tähdistö 2/2012