Syksy 2016

SILPOMISEN

AIKA ON OHI

s. 8–9

TEEMA:EI VÄKIVALTAA! .

SUOMESSA, SOMALIMAASSA, NICARAGUASSA JA KENIASSA 6–18

14, 16 SINNIKKÄÄSTI SILPOMISTA VASTAAN KENIASSA 10 GALLUP: MITEN VÄHENNÄMME VÄKIVALTAA? 12 NICARAGUASSA VÄKIVALLASTA PUHUMINEN ON VAIKEAA 18 MUKANAOLO ON TÄRKEINTÄ

K odin seinät antavat suojan, jossa voi parannella maail­malla saamiaan kolhuja.

Liian usein seinien sisälle kätkeytyy myös julmuuksia, jotka voivat johtaa kuolemanvakaviin tilanteisiin. Naisiin kohdistuva väki valta ei vähene kansa­laisten elintason, tulojen tai koulutus­tason noustessa, kuten Suomen esi­merkki osoittaa. Väki vallan muodot

kuitenkin vaihtelevat ja myös naiset osallistuvat väkivallan kiertee­seen muinakin kuin uhreina. Tyttöjen sukuelinten silpo minen on tästä raju esimerkki. Äidit ylläpitävät silpomisperinnettä oman tyt­tärensä parasta ajatellen – silvottu tyttö saa hyvän puolison ja kun­nioitetun aseman suvun silmissä.

Tälläkin hetkellä kaksi miljoonaa tyttöä ja naista kärsii silpo­misen takia ympäri maailmaa. Solidaarisuuden kokemus osoittaa, että vaikka ongelma on valtava, silpomista kuten muutakin naisiin kohdis tuvaa väkivaltaa voidaan vähentää. Parhaat tulokset saavute­taan, kun yhteiskunta, yhteisö ja ihmiset toimivat yhdessä. Keniassa silpominen on laissa kielletty ja Somalimaan naisverkostot pyrkivät samaan. Ilman ihmisten ymmärrystä ja tietoa lisäävää koulutusta silpomisen haitoista paraskaan laki ei kuitenkaan toimi käytännössä.

Tapasin Somalimaassa tyttöjä, äitejä, isiä, kylän vanhimpia ja uskon nollisia johtajia, jotka uskovat siihen, että silpomisperinne voidaan katkaista. He toimivat esikuvina muille, jotka tarvitsevat lisää rohkeutta ja tietoa päätöstensä tueksi. Amaal Emil Ibrahimin (s. 8) tavoin he haluavat muuttaa kärsimyksen muiden pelastukseksi. Siihen he tarvitsevat meidän tukeamme. Lehden mukana tulevaan keräys­kirjeeseen lahjoittaminen on tehokas tapa auttaa. Yhdessä voimme raken taa maailmaa, jossa yksikään nainen ei kärsi väkivallasta.

Siru Aura

viestintäpäällikkö, Solidaarisuus

Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinkipuhelin: 010 501 2120

solidaarisuus@solidaarisuus.fiwww.solidaarisuus.fi

www.facebook.com/solidaarisuuswww.twitter.com/solidaarisuus70

www.youtube.com/solidaarisuus70www.instagram.com/solidaarisuus70

Solidaarisuus on kokenut suomalainen kehitys­yhteistyöjärjestö. Teemme työtä sukupuolten

tasa­ arvon ja ihmisarvoisen työn vahvistamiseksi.

Solidaarisuus­lehti lähetetään ilmaiseksi kaksi kertaa vuodessa kaikille Solidaarisuuden lahjoit­tajille ja muille lehden tilanneille. Solidaarisuus ylläpitää tietosuojalain mukaista tukijaluette­loa, joka sisältää säätiön toimintaa tukevien henkilöiden nimen ja postiosoitteen. Mikäli

haluat ilmoittaa muutoksesta tai poistaa tietosi tukijaluettelosta, voit tehdä sen soittamalla

numeroon 010 501 2120 tai lähettämällä viestin osoitteeseen: solidaarisuus@solidaarisuus.fi.

SOLIDAARISUUDEN PANKKITILIT

IBAN SWIFT/BIC

OP FI 15 5541 2820 019819 OKOYFIHH

Nordea FI 76 1011 3007 2069 30 NDEAFIHH

DANSKE BANK FI 54 8000 1000 2318 79 DABAFIHH

Keräyslupa POL-2015-8679

KIRJOITTAJAT TÄSSÄ LEHDESSÄ

Siru Aura, Ada Bergroth, Airi Kähärä, Mary Momanyi, Liisa Nerg, Elina Nikula,

Miia Nuikka ja Jukka Pakkala.

SOLIDAARISUUS-LEHTI

ISSN 1797-3430Julkaisija: Kansainvälinen solidaarisuussäätiö

Vastaava päätoimittaja: Miia NuikkaPäätoimittaja: Siru Aura

Toimitussihteeri: Ada Bergroth Taitto: Inka Kosonen

Kansikuva: Siru Aura. Kuvassa on Hodan Abdi Mohamed Somalimaasta.

Sisällysluettelon kuvat: Siru Aura, Airi Kähärä ja Anthony Valenzuela.

Painopaikka: Printpalvelut Ari Harju Oy

Seuraava numero ilmestyy keväällä 2017.

EI VÄKIVALTAA! s. 6

SOMALIMAAÄiti silpomista vastaans. 8–9

GALLUPKaikille oikeus päättää kehostaans. 10–11

NICARAGUA Itsesääliin ei ole varaas. 12–13

KENIA ”Olen itse paennut silpomista”s. 14–15

Kolumni: Kumppanit kertovats. 16

SUOMITuoreet kuulumisets. 4–5

Karu totuus katajaisesta kansastas. 7

Synttärikukkien sijaan lahjoitus tasa-arvotyöhön s. 18

Joulukortti ystävälle, tuki käsityöyrittäjälles. 19

ROHKEITA ESIKUVIA

TARVITAAN

12

8

”Pitää olla rohkea tehdäkseen sitä, mitä itse tahtoo.” – Cristina Gomez

14

”Silpomisen vastainen laki toimii yhdessä koulutuksen kanssa.” – Linah Jebii Kilimo

”Mieheni tuki minua. Säästämme tyttäret silpomiselta, minkä itse jouduin kokemaan.”– Amaal Emil Ibrahim

5 2/20164 2/2016

Airi K

ähärä

Anna A

utio

UUTISIAUUTISIA

Silpomaton- kampanja innosti 2560 mukaan MuutoksentekijäksiSolidaarisuuden Silpomaton-kampanjaan lähti kevään ja kesän 2016 aikana mukaan 2560 uutta Muutoksentekijää. Muutoksentekijät rahoittavat kolmevuotista kampanjaa tyttöjen sukuelinten silpomisen lopettamiseksi Keniassa.

Suurin osa Muutoksentekijöistä tuli mukaan katuvarainhankkijoiden eli feissareiden innos tamina. Katuvarainhankintaa tehtiin yhdeksässä kaupungissa ympäri Suomea.

Kampanja otettiin vastaan positiivisesti ja ihmisillä oli selkeä halu toimia. Kampanja sai hienosti näkyvyyttä myös mediassa, kuten Turun Sanomissa ja Kalevassa.

”Silpomisen vastainen työ Keniassa ei olisi mahdollista ilman suomalaisten Muutoksen tekijöiden joukkoa. Ruohonjuuritason työtä tyttöjen puolesta voi yhä lähteä tukemaan Muutoksentekijänä”, muistuttaa Solidaarisuuden varainhankintapäällikkö Samu li Tarvainen.

Tilaa sähköinen uutiskirjeSolidaarisuuden sähköinen uutis kirje kertoo, miten tasa-arvon ja toimeen-tulon vahvistaminen parantaa ihmis-ten elämää Keniassa, Somali maassa ja Nicaraguassa.

Tilaa ilmainen uutiskirje verkkosivuiltamme: www.solidaarisuus.fi

Solidaarisuus kiittää!

× Presidentti Tarja Halosta, Meeri Koutaniemeä, Iina Kuustosta, Aki Lindéniä, Mari Mattssonia, Johanna Vuoksenmaata ja Iiris Härmää Silpomaton-kampanjan tukemisesta

× Ivi Maunuksela-Malista valmennuksesta

× Tarja Kantolaa merkkipäivälahjoitusten ohjaamisesta Solidaarisuuden kehitysyhteistyöhön

× Kaikkia Muutoksentekijöiksi lähteneitä

Elämysmatkan voittaja odottaa uusia kokemuksiaArvoimme kaikkien vuoden 2015 aikana Solidaarisuusteot-kampanjaan osallistuneiden kesken Jaakkola toursin järjestämän matkan Nicaraguaan. Matkan voitti Helsingissä asuva Henna Markkanen-Sutinen.

Markkanen-Sutinen ei ollut aluksi uskoa korviaan, kun hän sai kuulla voitostaan. ”Sitten käsitin, että kyseessä on todellinen once in the life time -juttu”, Markkanen-

Sutinen muistelee.Matkalla tutustutaan Solidaarisuuden kehitysyhteistyöhankkeisiin Nicaraguan maa-

seudulla ja nähdään, miten köyhyyttä vastaan kamppaillaan kehittämällä käsityöläis-kulttuuria, kanankasvatusta ja viljelyä.

Valokuvausta harrastava Markkanen-Sutinen aikoo ottaa matkasta kaiken irti. Hän uskoo matkan haastavan mielipiteitään.

”Odotan matkalta ajatteluni muutosta, kokemuksia ja tavallisen arjen näkemistä. En ole varmasti ennallani reissun jälkeen. En ole koskaan ennen käynyt kehitysmaassa. Joudun varmasti kyseenalaistamaan ajatuksiani ja mielipiteitäni.”

”En tule varmasti koskaan unohtamaan tätä matkaa.””Elämyksiä ihmisten parissa: Aito Nicaragua – kahvia ja käsityöläisiä! -matka 7.12.–21.12.2016. www.jaakkolatours.com.ni

Nenäpäivä täyttää 10 vuotta Nenäpäivä-kampanja käynnistyy 3.11. ja in-nostaa jo 10. kerran suomalaiset auttamaan yhdessä maailman lapsia. Solidaarisuus on mukana kahdeksan muun kotimaisen järjes-tön kanssa Nenäpäivä-säätiön kampanjas-sa. Solidaarisuus tukee Nenä päivävaroilla tyttö jen sukuelinten silpomisen vastais-ta työtä ja edistää perheiden kestävää toimeen tuloa Somalimaassa.

Solidaarisuuden Nenäpäivä-vapaa-ehtoiset toimivat ympäri Suomea osana paikkakuntiensa Nenäjoukkoja ja järjestä-vät Nenä tapahtumia.

Kampanja huipentuu 11.11. valta-kunnalliseen Nenäpäivään ja suoraan Nenä-päivä-show’hun Yle TV2-kanavalla, jossa katsojat pääsevät kurkistamaan työhömme Somalimaassa.

10. vuoden kunniaksi julkaisemme koos-teen Solidaarisuuden työn tuloksista, joita Nenäpäivävaroilla on saatu aikaan. Lue kooste digilehdestä: www.solidaarisuus.fi/ajankohtaisetwww.nenapaiva.fi #nenäpäivä @nenäpäivä

Valoa, ei väkivaltaa 25.11.Suomen kansallinen väkivaltaobserva torio järjestää joka syksy Valoa, ei väki valtaa -kampanjan, jossa puolustetaan naisten ihmisoikeuksia, ruumiillista koskematto-muutta ja oikeutta väkivallattomaan elä-mään. Kampanjan vetovastuu kiertää Väki-valtaobservatorion jäsenjärjestöillä.

Kampanja huipentuu vuosittain valta-kunnalliseen kynttilätapahtumaan YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. Lisätietoja: www.vakivaltaobservatorio.fi

Yhteisön asenteet muuttuivat Ugandassa Solidaarisuus toteutti Uganda Media Women’s Associationin (UMWA) kanssa vuosina 2009–2015 Ugandassa kehitys-hankkeen, jonka tavoitteena oli perhe-väkivallan vähe neminen Wakison ja Kyan-kwanzin lääneissä.

Keskeisenä päämääränä oli saada yhtei-söjen vertaiskouluttajat, mielipidevaikutta-jat, toimittajat sekä valta-asemassa olevat virkamiehet tuomitsemaan perheväkivalta. Heille järjestettiin aiheesta koulutuksia ja keskustelutilaisuuksia.

Kehityshankkeen loppuarvioinnin mukaan se toi kohdealueille kestävää muutos ta. Yhteisöjen asenteet perheväki-valtaa kohtaan muuttuivat ja naisten ym-märrys omista oikeuksista kasvoi. Perheiden sisäinen päätök senteko tuli tasa-arvoisem-maksi.

”Ennen UMWA:n koulutuksia elimme pelossa emmekä tunteneet omia oikeuk-siamme naisina, mutta nyt uskallamme puhua vapautuneesti”, kertoo hankkee-seen osallistunut nainen Nakabison kylästä Kyan kwanzin läänistä.

Paikalliset kumppanimme edistävät muutosta Keniassa.

Kari Sutinen

7 2/20166 2/2016

T asa­arvokysymykset ovat olleet maailman valtioiden asialistalla jo vuosikymmeniä. Paljon on saatu

aikaan. Silti naisten oikeuksien ja erityi­sesti seksuaali­ ja lisääntymisterveyden edistämiselle on edelleen lukuisia esteitä. Useissa valtioissa eliitti suojaa etujaan ja rajoittaa kansalaistoimintaa. Monissa maissa vanhoilliset arvot ovat vahvistu­neet. Pohjoismaissa on puolestaan esi­merkkejä naisvihan ja törkypuheen leviä­misestä netissä.

”Sukupuolten tasa­arvo on nyt vaikeam pi aihe valtioiden välillä kuin 15 vuotta sitten”, arvioi sosiaali­ ja terveys ministeriön neuvotteleva virka­mies Hanna Onwen-Huma, joka oli viime kevää nä 14. kerran mukana Suo­men delegaa tiossa YK:n naisten asemaa käsitt elevän toimikunnan kokouksessa New Yorkis sa. Toimikunta on maailman tärkein hallitustenvälinen elin, joka kes­kittyy naisten tilanteeseen ja tasa­arvoon globaalisti.

Maiden välillä on suuria eroja siinä, miten ne määrittelevät perheen tai suh­tautuvat aborttiin.

”Vuodesta toiseen on kiistelty samoista teemoista”, Onwen­Huma sanoo.

Hänen mukaansa tahto toimia ja näyt­tää edistysaskeleita erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisessä näyttäisi kuitenkin kasvaneen.

Valtioiden tahtotila ei ole sattumaa, vaan järjestöjen sitkeän työn tulos. Myös Suomi ja EU ovat ajaneet ihmisoikeus­perustaisuutta YK­tasolla naisten ase­man edistämiseen.

Naisiin kohdistuva väkivalta alettiin nähdä ihmisoikeuskysymyksenä vasta 1990­luvulla, jolloin väkivallan lopettami­sesta tuli osa YK:n tavoitteita. Se määri­teltiin fyysiseksi, seksuaaliseksi ja/tai henkiseksi väkivallaksi, jonka tekijöinä voivat olla perheenjäsenet, tuntematto­mat ihmiset tai valtio.

KÄNNYKKÄ VAROITTAA PIMEISTÄ KUJISTATärkeä etappi saavutettiin vuosi sitten syksyllä, kun YK:n jäsenvaltiot sitou­tuivat 17 kestävän kehityksen tavoittee­seen. Tasa­arvoon sekä naisten ja tyttö­jen oikeuk sien vahvistamiseen liittyvä tavoite sisältää myös naisiin ja tyttöi­hin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan lopet tamisen vuoteen 2030 mennessä kaikkialla maailmassa. Uusi visio näkyi

New Yorkin kokouksessa väkivaltaa ehkäi sevien toimintamallien jakamisena ja kokouksen loppupäätelmissä.

Kokouksessa jaettiin rohkaisevia esi­merkkejä järjestöjen ja yritysten välisestä yhteistyöstä. Kenian pääkaupungissa Nairobissa voi esimerkiksi kännykkään ladattavan sovelluksen avulla välttää kulkemista naisille vaarallisiksi raportoi­duilla kaduilla. Sovelluksen takana on paikallinen järjestö, joka ottaa myös slum­mien miehet mukaan työhön.

Solidaarisuuden pitkäjänteisen ihmis­oikeustyön tulokset olivat myös esillä YK:n päämajassa. Siellä esitettiin Soli­daarisuuden tasa­arvotyötä Ugandassa peilaava, Iiris Härmän ohjaama kansain­välisesti palkittu Hyvästi Afrikka

­dokumentti elokuva, joka sai innostuneen vastaan oton.

New Yorkissa vahvistui tunne siitä, että ilman sitoutuneita aktivisteja, vah­voja asiantuntijoita ja visionäärisiä tahto poliitikkoja maailma olisi tyhjän päällä, paljon arvottomampi paikka elää.Kirjoittaja on Solidaarisuuden toiminnanjohtaja.

Hän jakoi kokemuksia tasa-arvotyöstä naisten ase-

maa käsittelevässä kokouksessa YK:n päämajassa.

Maailmalla on kehitetty uusia keinoja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn. Samalla vanhoilliset arvot ja netissä leviävä naisviha vaikeut­tavat tasa­arvon edistämistä.

EI VÄKIVALTAA!

YHTEISTÄ TAHTOA VÄKIVALTAA VASTAAN teksti Miia Nuikka kuva Iiris Härmä

”Toivon, että yhä useammat yritykset ja heidän johtajansa lähtisivät tulevai­suudessa vielä näkyvämmin mukaan väkivallan vastaiseen työhön kaikkialla maailmassa”, Miia Nuikka tähdentää.

S uomi pärjää aina upeasti tasa­ arvomittauksissa, esimerkiksi Maailman Talousfoorumin mit­

tauksessa viime vuonna Suomi sijoittui kolmanneksi. Olemme syystä ylpeitä edis­tyksestä monella saralla. Yhteistä näissä mittauksissa kuitenkin on se, etteivät ne ota huomioon naisiin kohdistuvaa väki­valtaa. Todellisuutta kotimaassamme on myös se tarina, jota Eppu Normaalin Tuhan sien murheellisten laulujen maa ­laulu­kin kuvaa.

Väkivaltatutkimuksista tiedämme, että Suomessa väkivalta ja häirintä ovat häpeä llisen yleistä. Joka kolmas on ko­kenut puolisonsa tekemää väkivaltaa

jossain vaiheessa elämäänsä, seksuaa­lista häirin tää on kokenut 70 prosent­tia. Tuhan sia murheellisia lauluja löytyy tuhansista kodeista. Tarina kirveestä ja perheestä toistuu vuosi vuoden jälkeen; Suomessa puolisonsa tai ex­puolisonsa surmaamaksi tulee vuosittain noin 20 naista.

Vaikka väkivalta on täällä läsnä monen naisen elämässä, silti Suomessa haetaan apua Euroopan keskiarvoa vähem män. Yksi syy tähän saattaa olla palvelujen puutteellisuus. Mistä hakea apua, kun sitä on hyvin vähän tarjolla?

Tilastot ja luvut antavat kieltämättä karun kuvan katajaisen kansan tuki­järjestelmästä. Suomesta puuttuu Euroo­pan Neuvoston mukaisesta suosituksesta yli 400 turvakotipaikkaa. Istanbulin sopi­mus on astunut voimaan jo vuosi sitten, mutta meillä on vasta suunnitteilla sopi­muksen velvoittama 24/7­puhelinpäivys­tys. Matalan kynnyksen tukikeskuksia ei ole yhtään ja raiskauskriisikeskuksiakin vain yksi. Järjestöjen kannettavaksi jää päävastuu, minimaalisilla resursseilla.

Naisten Linjaan yhteyttä ottavat nai­set ovat hyvin erilaisissa elämäntilan­teissa. Joku kokee vainoa ex­kumppanil­

taan, toinen käsittelee lapsuudessaan kokemaansa väkivaltaa, kolmas yrit­tää irtautua väkivaltaisesta suhteesta. Suurimmassa osassa tapauksia väki­vallan tekijä kuitenkin on kumppani tai ex­kumppani. Joku jonka piti rakastaa, kunnioittaa ja tukea meitä. Pitää hyvänä, aarrettaa. Rakkaus, joka myrkyttää, haa­voittaa syvältä ja toipumiseen tarvitsee usein vuosien työstämistä.

Naisten Linja tarjoaa väkivaltaa koke­neelle erilaisia tukipalveluja. Väki vallan käsittely tai vaikka väkivaltaisesta pari­suhteesta irrottautuminen on pitkä pro­sessi. Usein oma pää on aivan sekaisin – on vaikea edes nähdä, ettei ansaitse tapah tunutta. Joskus huono kohtelu tun­tuu vääjäämättömältä. Ensimmäinen askel on yrittää sanoittaa omaa ahdis­tusta, tuoda muotoa kokemalleen. Yksi meille soittanut nainen kirjoitti: ”Tuntui ensimmäistä kertaa, että joku on kuunnellut ja kuullut minua.” Tämä palaute toistuu eri muodoissa kaikissa palveluissamme.

Kipu on universaalia. Samoin tarve tuel le. Emme ole yksin täällä maailmassa, eikä yksin täällä tarvitse pärjätä. Joka viikko todistamme Naisten Linjalla ihmis­mielen sitkeyttä ja uudistumis kykyä, toipumista, läpimurtoja. Niitä voi ja tulee tapah tua myös koko yhteiskunnan tasol la. Uskon vakaasti, ettei Suomi ole tuomittu ikuisesti toistamaan murheelli­sia laulujaan. Kirjoittaja on Naisten Linjan

toiminnanjohtaja.

Tuhansien murheellisten laulujen maa teksti Elina Nikulainen kuva Hilja Mustonen

Väkivalta on täälläkin yleistä, mutta naiset hakevat harvemmin apua. Onko syynä palvelujen puutteellisuus?

Naisten Linja × tarjoaa matalan kynnyksen tuki-

palveluja väkivaltaa kohdanneelle

× koordinoi Suomen osuutta Euroopan laajuisesta Step Up! (Tärkeä Askel) -kampanjasta 2016–2017, joka vaatii valtioita tarjoamaan lisää laadukkaita tu-kipalveluja väkivaltaa kokeneille naisille ja heidän lapsilleen.

Näkökulmat-sarjassa asiantuntijat tuovat lisävaloa lehden teemaan.

NÄKÖKULMAT EI VÄKIVALTAA! SUOMI

Elina Nikulainen on työskennel­lyt naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä myös Viet­namissa ja Kiinassa ja edustaa Suomea sekä European Women’s Lobbyn Väkivaltaobservatoriossa että WAVE (Women Against Violence Europe) ­verkostossa.

9 2/20168 2/2016

HODAN ABDI MOHAMED:

”OLEN YLPEÄ

SILPOMATTOMUUDESTA”

”Äitini päätti, että minua ei silvota.

Kahdelle isosiskolleni se on tehty.

Kun äiti oli nuori, hän joutui myös

itse kokemaan sen. Kun siskot oli ope­

roitu, toinen siskoista kärsi monen­

laisista vaivoista. Samalla äidin mie­

leen palautuivat kaikki ne ongelmat,

joita hän oli joutunut kohtaamaan

silpomisen takia. Silloin hän päätti,

että lopuille tyttäristä ei enää tehdä

sitä. Meitä on yhteensä viisi siskoa ja

kolme veljeä. Olen iloinen äidin pää­

töksestä, sillä olen nähnyt käytän­

nössä, kuinka ikäiseni tytöt kärsivät

silpomisen ongelmista. Olen ylpeä sil­

pomattomuudestani.

Siskoillani on ongelmia kuukau­

tisten aikaan, sillä kuukautisveri ei

pääse valumaan kunnolla ulos. He

tuntevat kovaa kipua. Toinen sisko

on naimisissa. Synnytyksissä hän

kohtaa vakavia ongelmia. Siksi äitini

päätti, ettei meitä muita silvota. Hän

keskusteli isän kanssa silpomisen hai­

toista ja isä tuki päätöstä. Me kaikki

tuimme sitä.

KUMPAAN KUULUT?

Koulussa silpomattomuus on stigma.

Luokassa tytöt arvostelevat toisiaan.

Luokassa on kaksi ryhmää, silvotut ja

silpomattomat. Ne, jotka ovat silvottu,

sanovat meistä toisista ikäviä asioita

ja leimaavat meitä. Mutta emme

kuuntele heitä. Olemme sitoutuneita

omiin ajatuksiimme ja uskomme, että

olemme oikealla tiellä. Sillä ei ole

väliä, mitä he ajattelevat ja sanovat.

Silpominen on kyllä vähentynyt,

mutta enemmistö on yhä leikattuja.

Nykyään meitäkin on enemmän;

meitä on jo hyvä määrä.

Äiti on saanut tietoa silpomisen

haitoista järjestöltä. On vaikeaa

lopettaa silpominen kokonaan. Kun

järjestämme silpomisen vastaisia

kokouksia, silpojat sanovat: ’Tämä on

työmme, josta saamme tulomme.’ He

eivät halua lopettaa. On myös muita,

jotka ovat sitä mieltä.

Kun äitini päätti lopettaa tyttä­

riensä silpomisen, hänen oli vaikeaa

saada naapurit ja silpojat ymmärtä­

mään sitä. Mutta me pidimme pää­

töksemme.

Uskon, ettei silpomattomuus

aiheuta harmia elämässäni. En huo­

lehdi, vaan toivon hyvää. Haluaisin

lääkäriksi.”

”Minut silvottiin 8­vuotiaana. Muistan sen todella hyvin. Se tapah tui aamulla. Ihmiset ottivat

minut kiinni. Siellä oli silpoja valmiina mi­nua varten. Olin iloisena leikkimässä sinä päivänä ja nautin elämästä. Mutta sitten he ottivat minut kiinni. Itkin.

Minut operoitiin kahdesti, koska ensim mäinen kerta ei onnistunut, vaan ommel aukesi. Pyörryin paineen takia. Sain kivuliaan tulehduksen. Se oli vaikeaa aikaa. Ongelmat jatkuivat, kun kuukau­tiseni alkoivat 15­vuotiaana, sillä veri ei päässyt normaalisti ulos.

Olin pakolaisleirillä, kun menin nai­misiin. Silloin silpoja saapui uudelleen avaamaan minut. Se oli kivuliasta, sillä se tapah tui ilman lääketieteellistä tekniik­kaa tai apuvälineitä. Se oli osa häärituaa­leja. Ihmiset ulkopuolella juhlivat. Minä piilek sin sisällä ja itkin. Ihmiset eivät ymmär täneet kohtaamiani ongelmia ei­vätkä tienneet kivusta. Heidän mieles­tään tapah tui jotain hyvää.

Olin sairaana kaksi kuukautta häiden jälkeen. Puhdistin tulehtunutta aluetta suolavedellä, vaikka en tiennyt auttaako se.

Synnytin ensimmäisen lapseni pako­laisleirillä. He käyttivät veistä kiinni­ommeltujen osien avaamiseen. Se sattui ja oli vaarallista, sillä veitsi osui lapseen. Hän selviytyi, koska veitsi naarmutti vain ihoa.

Synnytyksen jälkeen silpomiseen liit­tyvä kiinni ompeleminen kuuluisi tehdä uudelleen, mutta kieltäydyin siitä, sillä muuten ongelmat olisivat jatkuneet.

TYTTÄRET SÄÄSTYIVÄT Ensimmäisenä syntynyt tyttö on nyt 24­vuotias. Minulla on kaksitoista lasta, joista kuusi tyttöä ja neljä poikaa on elossa.

Kulttuurissamme ihmetellään, miksi en ole ympärileikannut tyttöjäni. Sano­taan, että kun he menevät naimisiin, he eivät kelpaa aviomiehille. En halunnut

kuunnella näitä ajatuksia. Olin jo päättä­nyt, etten tee sitä tyttärilleni.

Olen silpomista vastaan. Olemme koulu tettuja, minä ja mieheni. Mieheni tiesi, mitä olin kokenut, ja hän oli surulli­nen sen takia. Hänkin on silpomista vas­taan. Hän ei halunnut tyttärilleen samaa, mitä minä olin kokenut. Hän tuki minua.

Olin jo tätä perinnettä vastaan, kun osallistuin sitä vastustaviin kampanjoi­hin. Molemmat asiat vaikuttivat päätök­seeni. Suurin vaikutus oli kuitenkin omilla kokemuksillani. Päätin, etten tee sitä tyttärilleni.

Olen koulussa ohjaajana 7.–8. ­luokka­laisille somalioppilaille. Kerron oppilaille perinteistä, kohtaamistani ongelmista ja keskustelen aiheesta heidän kanssaan.

En suosittele silpomista kenellekään. Se on täysin väärin. En usko siihen ollen­kaan nykyään.” Kirjoittaja on Solidaarisuuden

viestintäpäällikkö.

EI VÄKIVALTAA! SOMALIMAA EI VÄKIVALTAA! SOMALIMAA

AHMED MAHAMED:

”SILPOMINEN EI KUULU ISLAMIIN”

”Uskonnollisena johtajana kerron

yhteisölle, että sukuelinten silpomi­

sella ei ole paikkaa islamin laissa. Jos

tyttö on silvottu, hän kohtaa varmasti

haasteita rukousten aikana. Hänelle

voi tulla yllättäviä vuotoja, mikä häi­

ritsee koko rukousprosessia. Yhteys

jumalaan voi häiriintyä, eikä pyyn­

töä huomioida. Uskomme, että silpo­

misesta on terveydellisiä, psyykkisiä

sekä sosiaalisia haittoja. Me uskon­

nolliset johtajat suosittelemme ihmi­

sille, että he oppisivat ymmärtämään

rakastetun profeettamme hyviä käy­

täntöjä, eivätkä seuraisi haitallisia

käytäntöjä, joita muinaisen Egyptin

faaraot ovat aikoinaan luoneet.”

Uskonnollinen johtaja Ahmed Mahamed ei hyväksy silpomista.

”Koulussa silpomattomuus on stigma. Uskomme, että olemme oikealla tiellä. ”

”Silvottu kohtaa haasteita rukousten aikana. ”

Hodan Abdi Mohamedin luokalla on jo muitakin silpomattomia.

Amaal Emil Ibrahim:

”HALUAN SÄÄSTÄÄ TYTÖT SILPOMISELTA”

teksti ja kuvat Siru Aura

Eroon silpomisestaTyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on jul-ma perinne, jolle ei ole lääketieteellistä eikä us-konnollista perustetta. Arvioiden mukaan yli 95 prosenttia 6–9-vuotiaista tytöistä Somalimaassa joutuu silpomisen uhriksi. Solidaarisuus on tehnyt silpomisen vastaista työtä Somali maassa kohta kym-menen vuotta. Siellä on jo tyttöjä, äitejä, isiä, kylän vanhimpia ja uskonnollisia johtajia, jotka uskovat siihen, että perinne voidaan katkaista.

Opettaja Amaal Emil Ibrahim haluaa kertoa, mitä hänelle on tapahtunut ja olla roolimallina silpomisen vastaisessa työssä.

11 2/201610 2/2016

1 Kalliossa hyvinkin erilaiset ihmiset elä-

vät sovussa toistensa kanssa. Työssäni

kohtaan kuitenkin ajoittain fyysisen väki-

vallan uhreja, mutta suurin osa tukeani

tarvitsevista on henkisen ja hengellisen

väkivallan uhreja. Henkinen väkivalta ei näy

uhrista ulospäin, mutta sen aiheuttamat

arvet ovat kipeitä, pitkäaikaisia ja traumati-

soivia. Kiusaaminen, alistaminen, uhkailu ja

hengellinen vallankäyttö ovat asioita, joita

liian moni ihminen joutuu elämänsä aikana kokemaan ja joista puhuminen

koetaan edelleen hyvin häpeälliseksi.

2 Väkivallan kitkeminen yhteiskunnasta on hidas prosessi. Ensinnäkin

toivoisin, että jokainen kasvattaja kotona, päiväkodeissa ja kouluis-

sa kohtaisi lapset ja nuoret erityisinä ja ihmeellisinä ihmisenalkuina, jotka

tarvitsevat tukea ja kehuja. Toiseksi toivoisin, että me aikuiset olisimme

omalla käytöksellämme sellaisia roolimalleja, joille väkivalta ei ole hyväk-

syttävä tapa toimia. Ja kolmanneksi toivoisin, että saisimme katkaistua

väkivaltaan liittyvän vaikenemisen kulttuurin kertomalla oman tarinamme,

avaamalla omat arpemme ja antamalla väkivallan uhreille kasvot ja äänen.

1 Suomessa fyysisiä väkivallantekoja

tapahtuu kansainvälisellä tasolla melko

vähän ja niissä alkoholilla on usein osuutta

asiaan. Mielestäni henkinen väkivalta on

täällä fyysistä suurempi ongelma, sillä sitä

on vaikeampi havaita ja estää. Juuri tämän

takia valtaosa koulukiusaustapauksista jää

huomaamatta.

2 Valistus on väki vallan vähentämisessä avainasemassa. Yhä

nuorempia pitäisi opettaa arvostamaan toisten itse­määräämisoikeutta ja niin fyysistä kuin henkistäkin koskemattomuutta.

1 Yleisin tyttöjen ja naisten kohtaama väki­vallan muoto Somali­

maassa on sukuelinten silpo­minen, joka riistää tytöiltä ja naisilta heidän oikeutensa päättää omasta kehostaan. Silpomisessa on kyse naisen kehon ja seksuaalisuuden kontrolloimisesta.

2 Tarvitaan koulutusta, jotta kulttuurin ja yhteisön ikivanhoja tapoja

saadaan muutettua ja normeja purettua. Vain tietoa tarjoamalla äidit

ja isät voivat ymmärtää, ettei tyttöjen silpominen edistä terveyttä, vaan se

aiheuttaa ongelmia. Ei kukaan vanhempi halua lapsilleen pahaa.

1 Yleisin väkivallan muoto on sukuelin-

ten silpominen. Kaikki ihmiset eivät

tiedä omia oikeuksiaan ja heidän kehojaan

kontrolloidaan silpomisella.

2 Kaikkia ihmisiä tulisi kunnioittaa saman­arvoisina. Minusta

koulutusta tulisi lisätä, jotta ihmiset oppisivat enemmän silpomisen haitoista.

Amina Abdi, harjoittelija

kansalaisjärjestössä

Nicaraguateksti Jukka Pakkala kuvat Anthony Valenzuela

Somalimaahaastattelut ja kuvat Airi Kähärä teksti Ada Bergroth

Keniateksti Mary Momanyi kuvat Airi Kähärä suomennos Ada Bergroth

1 Mieheni hakkasi minua usein olles-

saan humalassa. Lopulta löin häntä

leipäveitsellä. Siitä tuli hirveä haava, mutta

onneksi hän ei kuollut. Sen jälkeen hän ei

enää hakannut minua.

2 Vasta näin vanhoina olemme oppineet, että asioista voi puhua.

Kun voi puhua, niin ei tarvitse lyödä. Nykyisin on paikkoja, mistä väkivallasta kärsivät saavat apua. Järjestöt tekevät hyvää työtä. Mekin olemme mie­hen kanssa saaneet neuvoja ja koulutusta.

1 Kun olin pieni poika, niin isä hajot-

ti talon oven ja osan seinää. Hän

tuli ryyppäämästä vesuri kourassa. Äiti

ja me lapset hyppäsimme ikkunasta ulos

ja juoksimme puron varrelle metsään.

Piileskelimme siellä koko yön. Isä korja-

si oven ja seinän. Hän tajusi, että hän teki

meille pahaa, mutta ei hän siitä muuttunut.

2 Opin, että ei kannata koskea viinaan.

Vaimon kanssa tulee joskus sana-

harkkaa, mutta meillä ei tapella. Miehen ja naisen pitää keskustella asioista

ja tehdä päätökset yhdessä. Naapuri pilkkaa, että olen kesy ja että vaimo-

ni on kotihirmu. Totuus on kuitenkin se, että kunnioitamme toisiamme ja

kumpikin haluaa, että toisella on hyvä olla. Perheväkivalta on rikos, sekin

on kaikkien hyvä muistaa.

1 Kenian Kisiissä niin naisiin, miehiin kuin lapsiin kohdistuu hen­

kistä ja fyysistä väkivaltaa eri muodoissa, kuten perhe­ ja seksuaaliväkivaltaa ja suku­elinten silpomista. Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta

tapahtuu usein oman yhteisön sisällä ja uhrit vaien­netaan hiljaisiksi erilaisilla uhkauksilla.

2 Insituutioiden, kuten koulujen tulisi opettaa ihmisiä ymmärtämään,

millaisia psyykkisiä seurauksia väkivallalla on ja saada ihmiset puhu-

maan tapauksista. Itseään mitätöivät naiset tulisi voimaannuttaa ymmärtä-

mään oma arvonsa ja suojelemaan omaa kehoaan. Tarvitaan jatkuvaa avoin-

ta dialogia ja tietoa olemassa olevista laeista, jotta kulttuuriin juurtuneet

tavat saadaan katoamaan.

1 Väkivaltaa on kaikkialla Kisiissä.

Miehet, naiset ja lapset kärsivät sekä

fyysisestä, seksuaalisesta että henkisestä

väkivallasta. Kotirouvat kohtaavat henkistä

ja fyysistä väkivaltaa ja kuolevat katseilta

piilossa. Sekä miehet että naiset ajattele-

vat, että aviomies osoittaa hakkaamisella

rakkauttaan. Myös vaimot pahoinpitelevät

humalassa kotiin saapuvia avio miehiään,

jotka ovat tuhlanneet kaikki rahansa

kapakkaan.

2 Nykyisiä lakeja tulisi vahvistaa ja menettelytavat tulisi jatkossa muo-

toilla siten, että ne todella vähentäisivät sukupuoleen perustuvan

väkivallan tapauksia. On tärkeää ottaa muutosprosessiin mukaan niin mie-

het, naiset kuin paikalliset ja kansainväliset toimijat. Välitän itse tietoa

aiheesta vetämällä draamatyöpajoja yhteisöissä.

Carmen Barrera, leipuri

Keziah Bianca Oseko, hanketyöntekijä

Sami Koistinen, opiskelija

Carlos Castellon, vuolukiven veistäjä

Steve Nyacheo, hanketyöntekijä

Mari Mattsson, pastori

Mustafe Abdi Fara, yliopisto-opiskelija

MITEN VÄHENNÄMME VÄKIVALTAA?

Kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus päättää omasta kehos taan. Ketään ei saa satuttaa eikä keneenkään saa kajota ilman lupaa. Oikeus kehon koskemattomuu-teen on kansainvälisesti yhdessä sovittu ihmisoikeus. 1. Joutuvatko ihmiset kärsimään väkivallasta alueella,

jossa sinä asut? Millaisesta väkivallasta he kärsivät? 2. Mitä sinun mielestäsi voitaisiin tehdä, jotta miehet ja

naiset eivät kohtaisi väkivaltaa, ja he saisivat päät­tää itse omasta kehostaan?

Suomiteksti Ada Bergroth kuvat Teemu Mattsson, Marleena Hiltunen

EI VÄKIVALTAA! GALLUP EI VÄKIVALTAA! GALLUP

13 2/201612 2/2016

” Tiedän hyvin, miltä tuntuu olla köyhä”, sanoo Cristina Gomez. ”Pahinta on silloin, kun perhe kär­

sii nälkää”. Gomezilla on viisi lasta. Kaksi heistä on jo aikuisia. Gomezin perhe asuu Cayantun kylässä Pohjois­Nicaraguassa.

Cristina Gomezin mukaan elämän ehdot Cayantussa ovat muuttuneet vaikeam miksi. Kymmenen vuotta sitten

perheellä oli lehmiä ja laidunmaata. Kui­vuus on kuitenkin korventanut laitumet karrelle ja viimeiset lehmät on myyty.

”Maitotulot loppuivat siihen”, Gomez valittaa.

Gomez on silti vahvempi kuin ennen. ”En ole köyhä, koska minulla on kaksi

kättä”, hän julistaa.

SURKUTTELUUN EI OLE VARAACristina Gomez punoo koreja, mattoja ja hattuja palmunlehtien kuiduista. Solidaa­risuuden kehityshanke vei Gomezin tuot­teet Granadan kaupunkiin käsityöläisten myyntitapahtumaan ja tilauksia alkoi sa­della.

”Matot myytiin loppuun kahdessa tun­nissa”, Gomez iloitsee.

“EN OLE KÖYHÄ, KOSKA MINULLA ON KAKSI KÄTTÄ”

teksti Jukka Pakkala kuvat Anthony Valenzuela

Elämän ehdot Cayantussa ovat muuttuneet vaikeammiksi, sillä kuivuus on tuhonnut laidun maat. Pelottomuus ja rohkeus ovat auttaneet

entisiä viljelijöitä nousemaan jaloilleen ja löytämään uuden elinkeinon käsityöläisyrittäjyydestä. Tie yrittäjäksi on silti vasta alussa.

Ostajat olivat Granadan hotellien ja ravin toloiden omistajia. Granada on Nica­raguan tärkein matkailukaupunki. Siellä on kysyntää hyville käsityötuotteille.

Gomez ansaitsee vielä alle sata euroa kuukaudessa. Hänen tulonsa ovat kuiten­kin alkaneet kasvaa.

”Olen saanut lisää itseluottamusta koulutuksissa”, hän toteaa.

”Uskallan nyt kokeilla uusia työ tapoja ja sen ansiosta tuotteet ovat parantu­neet.”

Gomezin mielestä köyhyys pesiytyy pysyväksi, kun ihminen alistuu siihen.

”Jos pidän itseäni heikkona surkulai­sena, niin ihan varmasti en saa mitään aikaan”, hän pohtii.

MUUTOS VAATII ROHKEUTTACristina Gomezista on tullut yksi Cayan­tun kylän kehittäjistä. Hän johtaa käsi­työläisryhmää, johon kuuluu lähes kaksi­kymmentä naista ja kymmenen miestä. Hän järjestää lukutaito­ohjelmia ja toimii yhdyshenkilönä terveyskampanjoissa.

”Osaan tehdä vaikka mitä, paitsi va­rastaa ja tapella”, Gomez naureskelee.

”Muutos alkoi, kun karistin pois pe­lon”, Gomez kiteyttää. Se tapahtui tasa­ arvohankkeen koulutuksessa.

”Pitää olla rohkea tehdäkseen sitä, mitä itse tahtoo.”

Cayantun naiset eivät enää pyydä mie­hiltä lupaa, kun he lähtevät koulutustilai­suuksiin tai myymään tuotteitaan lähi­kaupunkien markkinoille.

”Jotkut miehet sanovat, että naiset rakas tavat nyt rahaa”, Gomez piikittelee.

”Eivät he kuitenkaan sitten valita, kun perheen pöydässä on parempaa ruokaa.”

TAVOITTEENA KUNNON TOIMEENTULOSolidaarisuuden tasa­arvohankkeen joh­taja Ingrid Soza sanoo, että Gomezin per­heen nykyisellä tulotasolla valtaosa mie­hen ja naisen tuloista kuluu vielä pelkäs­tään ruokaan.

”Lähitavoitteena on kaksinkertais­

taa käsityöläisten ansiot”, Soza kertoo. Se tapah tuu parantamalla tuotteita ja myymällä ne korkeampaan hintaan.

Solidaarisuuden kehityshanke on perus tanut kolme hyvin toimivaa käsityö­tuotteiden kauppaa Nicaraguan tärkeim­piin kaupunkeihin. Elokuussa hanke vei Cayantun korit ja matot New Yorkin lahja­tavaramessuille.

”Näin saamme hyvää palautetta siitä, mitä tuotteita kannattaa tehdä”, Soza toteaa.

”Vuoden kuluttua Cayantun naisten ja miesten tulot ovat luultavasti paljon parem mat kuin nyt”.

Cristina Gomez opettelee yrittäjäksi. Hän laskee, mitä raaka­aineet maksa­vat ja mistä asti täytyy hakea palmun­lehtiä. Hän arvioi, kuinka paljon työaikaa kuluu palmukorin, maton tai hatun teke­miseen. Kirjoittaja on Solidaarisuuden

Nicaraguan maapäällikkö.

VÄKIVALLASTA ON VAIKEA PUHUA

Cristina Gomez päättää itse rahojensa käytöstä. Pienillä tuloilla

päätösvalta on kuitenkin rajallinen. Suurin osa perheen ansioista

kuluu joka tapauksessa ruoan ostamiseen. Gomezin kotona nai­

nen ja mies tekevät kotitöitä. Cristinan tyttäret opiskelevat saa­

dakseen aikanaan hyvän työpaikan. Gomezin perheen elämää

katsellessa nämä tasa­arvoasiat voi vahvistaa tosiksi.

Sitten Cristina Gomez sanoo, että Cayantussa ei esiinny väki­

valtaa. Hän mainitsee, että joitakin kylän naisia on ahdisteltu, kun

he ovat käyneet lähikaupungissa Ocotalissa myymässä palmu­

mattoja.

”Cayantussa tunnemme toisemme. Tietäisimme, jos jossakin

perheessä esiintyisi väkivaltaa”, Gomez väittää.

Solidaarisuuden kehityshankkeen selvitykset ovat kuitenkin

osoittaneet, että jonkinlaista väkivaltaa esiintyy lähes kaikissa

perheissä – jopa Cayantussa.

”Jos käytetään sanaa väkivalta niin ihmiset ajattelevat, että nyt

puhutaan tapoista tai vakaviin vammoihin johtaneista pahoin­

pitelyistä”, tasa­arvohankkeen vetäjä Ingrid Soza selventää.

Väkivallasta on puhuttava hienovaraisesti, jotta ihmiset eivät

säikähdä vakavaa asiaa.

”Kun keskustelussa päästään syvemmälle, niin naiset ja mie­

het myöntävät, kuka on lyönyt tai tukistanut ketä ja kuinka usein

väkivaltaa esiintyy”, Soza kertoo.

Useimmissa naisiin ja lapsiin kohdistuvissa pahoinpitelyissä

syyllinen on juopunut mies.

”Koulutuksissa tästä asiasta on puhuttu paljon”, Soza toteaa.

”Selvin päin miehet kunnioittavat naisia, mutta humalassa he

heiluttavat nyrkkejä”. Väkivalta vähenee merkittävästi, jos mies

pääsee eroon viinasta.

Nuorten parissa väkivallan laukaisevat viinan sijasta huu­

meet. San Juan de Limayssa asuva Carlos Castellon toteaa, että

nuoret miehet pahoinpitelevät entistä useammin omia vanhem­

piaan. Pienissä kylissäkin nuoret käyttävät nykyisin huumeita.

”Heillä on silloin pää niin sekaisin, että he hakkaavat ketä

tahansa”, Castellon valittaa. Hän on todistanut useita kertoja,

miten nuoren miehen väkivalta ajaa vanhemmat kodista karkuun.

Cristina Gomezin (oik.) käsityötuotteet menevät kaupaksi Solidaarisuuden hankkeessa perustetuissa kaupoissa. ”Tavoitteena on kaksinkertaistaa käsi­työläisten ansiot”, tasa­arvohankkeen johtaja Ingrid Soza (vas.) kertoo.

EI VÄKIVALTAA! NICARAGUA EI VÄKIVALTAA! NICARAGUA

”Muutos alkoi, kun karistin pelon pois.”

15 2/201614 2/2016

Linah Jebii Kilimon elämäntyönä on ollut taistelu silpomista vas­taan. Hän toimii Kenian silpo­

misen vastaisen lautakunnan puheen­johtajana ja hän on ollut vahvasti vai­kuttamassa siihen, että Keniassa on nyt voimassa silpomisen vastainen laki.

Kilimolla riittää kiirettä, sillä hän vie­railee ahkerasti Kenian länsiosassa asu­van kuria­heimon parissa. Kurialaiset silpo vat tyttöjään tänä vuonna, koska ensi vuosi 2017 sisältää numeron seitse­män ja se merkitsee heille sitä, ettei tyt­töjä ensi vuonna leikata. Kilimo haluaa seurata, kuinka monta tyttöä voidaan pelastaa silpomiselta, ja siksi hän pitää tilas toa omista käynneistään ja vierailuis­taan kouluissa ja vanhempainilloissa.

”Puhun aamupäivät kouluissa tyttö­jen ja opettajien kanssa. Illat keskustelen viidestä kymmeneen vanhemman kanssa. Vanhemmat pitävät minusta, koska en ole enää poliitikko vaan olen aidosti silpo­mista vastustava ihminen.”

”Kurialaiset asuvat Kenian ja Tansa­nian rajalla. Kun silpomisen kieltävä laki tuli voimaan Keniassa, kurialaiset alkoi­vat lähettää tyttöjään Tansanian puolelle silvottaviksi. Haasteena on kurialaisten liikkuvuus. Jopa 80 prosenttia kurialai­sista kulkee rajan yli vuosittain”, Kilimo kertoo.

TÄRKEÄÄ TYÖTÄ KISIISSÄKilimo kiittää Solidaarisuutta sen Kisiissä tekemästä silpomisen vastaisesta työstä.

”Hyvä, että työskentelette Kisiissä, koska me emme ole löytäneet kisii­yhtei­söön toimivaa näkökulmaa, joka voisi saada kisiiläiset hylkäämään tyttöjen sil­pomisen.”

”Kenian muiden heimojen yhtey­dessä voimme puhua alikehittyneisyy­destä, köyhyydestä tai esimerkiksi alha­isesta koulutustasosta, jotka selittävät silpomista. Kisiissä kaikki nämä ovat kunnossa, mutta silti tyttöjä silvotaan. Luulen, että stigman pelolla ja yhteisön arvovallan kunnioituksella on merkittävä rooli perinteen ylläpitämisessä.”

”Olen aina ajatellut, että silpomisia suoritetaan yhteisöissä, joiden koulutus­taso on alhainen, mutta Kisiissä näin ei ole. Kisiissä ihmiset ovat koulutettuja. Siinä, miten he prosessoivat opetettua tie­toa on varmasti syy siihen, miksi silpo­mista edelleen harjoitetaan. Kisiissä maa tuottaa ruokaa, joten heidän ongelmansa ei ole myöskään ruuan saannissa”, Kilimo pohtii.

”Toivon, että jatkatte työtä Kisiissä ja laajennatte työtä Kisiissä laajemmalle alueelle. Solidaarisuudella on hyväksi to­dettu metodi ja tämä varmasti toimii Ki­siissä. Arvostan sitä, että toimitte paikal­listen järjestöjen kanssa, jotka toteuttavat kehityshankkeet itse.”

TARVE OIKEUDEN ESIMERKEILLE ”Silpomistapausten vähentämisessä voisi auttaa, jos meillä olisi esimerkkejä tapauk sista, joissa ihmisiä on pidätetty silpomisen takia. Myös leimaaminen voisi vähentyä, kun syylliset joutuisivat oikeu­den eteen. Tytöillä ja naisilla pitää olla hyvä ja vahva itsetunto, jotta he kestäi­sivät julkisessa keskustelussa itseensä kohdistuvan arvostelun. Ja kukapa nou­sisi omaa sukulaista, isää tai veljeä vas­taan? En osaa kuvitella tilannetta, jossa sukulaiset juovat teetä yhdessä ja joku alkaisi tuomita tai syyttää toista”, Kilimo hymäh tää.

”Silpomisen vastainen laki on ole­massa ja se toimii yhdessä koulutuksen kanssa. Käsi kädessä. Haluan kuvata lain merkitystä lintuna, jolla on kaksi siipeä. Toinen siipi on laki ja toinen siipi on kou­lutus. Ilman molempia siipiä lintu ei voi lentää ja saavuttaa kohdettaan.”

LAKI ON SITKEÄN TYÖN TULOSKenian Presidentti Mwai Kibaki hyväk­syi vuonna 2011 silpomisen kieltävän lain. Vuotta aikaisemmin se oli hyväk­sytty Kenian parlamentissa. Laki saatiin aikaan pitkäjänteisen työn ja eri tahojen yhteistyön tuloksena.

”Olin lain valmistelun aikaan Kenian naiskansanedustajien puheenjohtaja. Perustimme työryhmän, jonka pääasial­linen tehtävä oli lobata lakia mieskansan­edustajille. Järjestimme työpajoja, joihin kutsuimme niin lääkäreitä kuin silvot­tu ja naisia kertomaan silpomisen terveys­vaikutuksista. Mukana oli myös tutki­joita lukuisista kansalaisjärjestöistä kuten Action Aidista, Adrasta ja World Visionis ta. Heiltä saimme ruohonjuuri­tason tietoa. Eri YK­järjestöt ja EU aut­toivat puolestaan rahoittamalla lobbaus­tamme. Viimein saimme mieskansan­edustajat puolellemme. He pyysivät lain laatimista ja sanoivat: ’Emme voi antaa tyttärillemme käyvän niin!’”

”Minun elämäntyöni on ollut valmis­tella tämä silpomisen vastainen laki. Mi­nua kutsuttiin parlamentissa vain yhdellä nimellä ja se oli: FGM”. FGM tarkoittaa silpomista ja se tulee englanninkielisistä sanoista female genital mutilation.

”Olen itse paennut silpomista. Koko aikui suuteni ajan ajattelin, että vain kansa laisjärjestöt voivat tehdä silpomisen vastaista työtä. Mutta kun minut valit­tiin kansanedustajaksi, päätin tehdä kaik­keni, että silpomisen kieltävä laki saa­daan myös Keniaan. Ja näin kävi!” Kilimo iloitsee. Kirjoittaja on Solidaarisuuden

Afrikan aluepäällikkö.

LAIN JA KOULUTUKSEN YHTEISVOIMA

teksti ja kuvat Airi Kähärä

”Keniassa on voimassa silpomisen vastainen laki. Lain merki­tystä voi kuvata linnulla, jonka toinen siipi on laki ja toinen on koulutus. Lintu ei voi lentää ja saavuttaa päämääräänsä ilman

sen molempia siipiä”, Linah Jebii Kilimo muistuttaa.

””Emme voi antaa tyttärillemme käyvän niin!”

EI VÄKIVALTAA! KENIA EI VÄKIVALTAA! KENIA

”Olen itse paennut silpomista. Elämäntyöni on ollut saada silpomisen vastainen laki Keniaan”, Linah Jebii Kilimo kertoo.

Solidaarisuus kouluttaa vapaa­ehtoisia silpomisen vastaiseen työhön. ”Solidaarisuudella on hyväksi todettu metodi”, Kilimo kiittää.

16 2/2016

Rekisteröidy Innon kanta- asiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta

ostoksesta ja viiden euron kerta luontoisen alennuksen ensimmäisestä ostoksesta, myös ale-tuotteista.

Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan pro-sentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli

1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin.

intokustannus.fi/rekisteroidy

5 € HINNASTA POIS!

KERTALUONTEINEN ALENNUS

TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016

Laura GustafssonKORPISOTURI

24,90 €

Maritta PohlsVIINI, LAULU & TAUSTA-

JOUKOT29,90 €

Denise RudbergTOINEN TOISTA PAHEMPI

19,90 €

Matti SalminenTOISINAJATTELIJOIDEN

SUOMI26,90 €

NÄMÄ JA 400 MUUTA KIRJAA WWW.INTOKUSTANNUS.FI

UUSI KAUPPA!INNON NETTIKAUPPA ON UUDISTUNUT. WWW.INTOKUSTANNUS.FI

intokustannus.fi

Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan

”Asioihin voi oikeasti vaikuttaa. Siksi on tärkeää tietää mitä maailmalla tapahtuu.

Maailman Kuvalehti on oiva ikkuna muuttuvaan

maailmaan.”OZAN YANAR

kansanedustaja

Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous

5 numeroa 17,50€

Tilaa lehti!

Kolumnisarjassa Solidaarisuuden kumppanit kertovat omin sanoin yhteiskunnastaan ja elämästään Keniassa, Nicaraguassa ja Somalimaassa.

O len 30­vuotias Kenian Kisiissä syntynyt ja naimisissa oleva kah­den lapsen äiti. Vastaan Kisiin

ja Nyamiran hankkeiden seurannasta ja arvioi nnista Solidaarisuuden tiimissä.

Kisii on patriarkaalinen yhteisö, jossa tytöt ja naiset kärsivät niin fyysisestä kuin henkisestä väkivallasta. Raiskauk­set, uhkailu ja sukuelinten silpominen ovat osa monen tytön elämää. Ongelman laajuus on piilossa sosiaalisen leimautu­misen pelon takia eikä kokemuksista pu­huta ääneen. Väkivaltarikokset jarrutta­vat koko yhteiskunnan kehitystä.

Keniassa on onneksi edistytty lain­säädännön suhteen viime vuosina. Kenia on ratifioinut kansainväliset sopimukset koskien naisten oikeuksien edistämistä sekä luonut kansallisia lakeja, säädök­siä ja ohjelmia väkivaltaa vastaan. Lisäk­ si Keniassa vuonna 2010 hyväksytty perustus laki on edistyksellinen.

Mutta onko näillä laeilla oikeasti vai­kutusta? Suojelevatko ne naisia ja saa­vatko uhrit oikeudenmukaista kohtelua? Ymmärtävätkö päättäjät naisiin kohdis­tuvan väkivallan olevan este kansalliselle kehitykselle?

Silpomisen salaaminen on normi niillä alueilla, joilla perinne elää vahvasti. Ku­kaan ei raportoi poliisille silpomisesta, sillä sitä pidetään normaalina. Raiskauk­sesta kertominen koetaan taas nöyryyttä­vänä. Useimmat maaseudulla ovat tietä­

mättömiä säädetyistä laeista, jotka krimi­nalisoivat naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan, seksuaalirikokset ja silpo­misen. Tämä on huolestuttavaa, sillä se merkitsee naisten kärsimysten jatkumista ja tiedon puute ilmiön laajuudesta estää päättäjiä puuttumasta ongelmiin.

Aiemmin tytöt silvottiin 12–16­vuo­tiaina koulujen joululomien aikaan avoi­messa seremoniassa perinteisten ympäri­leikkaajien toimesta. Nykyään tytöt silvo taan alle 9­vuotiaina mihin aikaan vuodesta tahansa ja silpomisen suorittaa sairaanhoitaja toimenpiteen laittomuu­desta huolimatta.

Solidaarisuuden kumppani järjestöt aloittivat silpomisen vastaisen työn vuoden 2016 alussa. Kymmenen vapaa­ehtoista alueen naisryhmistä, kouluista, nuorista sekä miehistä koulutettiin silpo­miseen liittyvistä terveys­ ja oikeus­asioista sekä keskustelutilaisuuksien ohjaamisesta. He ovat kiertäneet levit­tämässä tietoa silpomisen haitoista. Kumppanijärjestöt ovat järjestäneet

koulu tuksia alueen sairaaloissa, viras­toissa ja kouluissa työskenteleville.

Olen ollut mukana seuraamassa eri ryhmien keskustelu­ ja koulutustilaisuuk­sia. Ihmisten avoimuus ja halu jakaa tie­toa ovat selvä merkki edistysaskeleesta, sillä silpominen on ollut tähän asti tabu. Tilaisuuksissa ihmiset ovat kyseenalais­taneet perinteen ja osa on ilmoittanut säästävänsä omat tyttärensä silpomi­selta. Miehet ovat alkaneet vastustaa voi­makkaasti silpomista. Myös silpomatto­mat tytöt ovat kertoneet oman tarinansa ja he ovat nousseet hankkeen roolimal­leiksi. Kouluissa oppilaat ovat säveltäneet aiheesta lauluja ja kirjoittaneet runoja ja siten levittäneet tietoa muille oppilaille.

Tietoisuus silpomisen haitoista on kasvanut. Tavoitteenamme on muuttaa ihmis ten asenteita ja muuttaa yleistä käsit ystä siitä, että jokainen tyttö tulisi silpoa. Samalla on kuitenkin muistet­tava, että kyseessä on kulttuuriin juur­tunut perinne, jonka vuoksi ihmiset edel­leen kannattavat sitä. Moni ei vieläkään ymmärrä, miksi perinteestä pitäisi luopua. Muutos on hidasta ja vaatii kärsi­vällisyyttä.

Tytön silpominen merkitsee siirtymää lapsuudesta aikuisuuteen. Se suo naiselle kunnioitusta ja vastuuta. Se nähdään pakol lisena, sillä on tärkeää hillitä tytön seksuaalisuutta ja lisätä siveellisyyttä. Silpominen ei kuitenkaan vaikuta edellä mainittuihin asioihin ja se suoritetaan viattomille tytöille.

Silpominen on haitallista ja kiellettyä ja se rikkoo tyttöjen ja naisten oikeuksia. Siksi se täytyy lopettaa.

Kirjoittaja vastaa Solidaarisuuden kehitysyhteis-

työhankkeiden seurannasta ja arvioinnista Kisiin

ja Nyamiran alueella Keniassa.

Tavoitteenamme on muuttaa yleistä käsitystä siitä, että jokainen tyttö tulisi silpoa. Kyseessä on kuitenkin syvälle kulttuuriin juurtunut perinne ja siksi muutos on hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä.

”Nykyään tytöt silvotaan alle 9­vuotiaina.”

16 2/2016

EI VÄKIVALTAA! KOLUMNI KUMPPANIT KERTOVAT

MUUTOS VAATII KÄRSIVÄLLISYYTTÄ teksti Mary Momanyi tiivistäen suomentanut Ada Bergroth kuva Airi Kähärä

Mary Momanyi toimii linkkinä Solidaarisuuden ja paikallisten kumppani­järjestöjen välillä ja auttaa kumppaneita esimerkiksi suunnitelmien, budjettien ja raporttien laadinnassa.

19 2/201618 2/2016

PYSYVÄ MUUTOS ALKAA SINUSTATUKIJAT TUTUIKSI

”SILPOMINEN ON IHMISOIKEUS­

RIKKOMUS”teksti ja kuva Liisa Nerg

A ktiivisesti ihmisoikeuksien ja naisten aseman parantami­sen parissa työskennellyt Tarja

Kantola on toiminut pitkään myös Soli­daarisuuden hallituksen puheenjohta­jana. Niinpä Solidaarisuuden Silpomaton­kampan jan valikoituminen kesäkuussa synty mäpäiväjuhlaansa viettäneen Kan­tolan merkkipäiväkeräyksen kohteeksi oli hänestä luonnollista. Kohde tuntui it­sestään selvältä, sillä Solidaarisuudella on ollut iso osa Kantolan elämässä. Myös juhlavieraat kokivat tyttöjen sukuelin­ten silpomisen vastaisen työn tärkeäksi ja moni oli halunnut juhlissa erikseen mai­nita tehneen sä lahjoituksen Solidaarisuu­delle.

”Kyseessä on julma ihmisoikeusrikko­mus”, Kantola toteaa silpomisesta. Hän kuitenkin muistuttaa heti perään, että silpominen on myös vahvasti tasa­arvo­kysymys. Kantola itse yllättyi vuosia sitten Somalimaahan tekemällään mat­kalla siitä, kuinka laajasta ilmiöstä silpo­misessa on kysymys ja kuinka monessa maassa sitä edelleen harjoitetaan.

Kantola painottaa, ettei silpominen ole osa uskontoa, vaikka siitä usein niin puhu taan. Kantola myös muistuttaa, että perinnettä pitävät yllä nimenomaan nai­

set turvatakseen tytöille mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. Siksi on vaikutet­tava juuri tyttöjen äiteihin ja isoäiteihin.

TYÖTÄ RUOHONJUURITASOLLASolidaarisuuden työ tapahtuu ruohon­juuritasolla ja vaikuttaa konkreettisesti tyttöjen elämään. Kantola kuitenkin pai­nottaa, ettei Somalimaahan tai min­nekään muuallekaan voi tuosta vaan viedä omia oppejaan. Perinne ei myös­kään poistu kielloilla tai hetkessä. Sil­pomisen lopettaminen on pitkäjänteistä työtä. Tarvitaan siis paikallisen kulttuu­rin tunte musta ja vahvoja yhteistyöver­kostoja paikallisten toimijoiden kanssa. Solidaari suus on saavuttanut Somali­maassa sellaisen aseman ja luottamuk­sen, että näinkin vaikeasta aiheesta voi­daan puhua.

Solidaarisuuden tyttöjen sukuelinten

silpomisen vastainen työ Somalimaassa aloitettiin Kantolan ollessa järjestön halli tuksen puheenjohtajana. Jo silloin Solidaa risuus toimi Somalimaassa nais­järjestöjen ja vahvojen naisvaikuttajien kanssa. Naisten aseman parantamisessa oli tärkeää ottaa huomioon kaikki nais­ten heikkoon asemaan vaikuttavat tekijät. Yksi niistä on silpominen.

Silpomisen aiheuttamat fyysiset ongel­mat vaikuttavat suoraan naisten mahdol­lisuuksiin ja koko elämään niin olennai­sesti, ettei sitä voitu jättää huomioimatta.

”Ovatko yksilöt tasa­arvoisia, jos tytöil le tehdään tällaista?”, kysyy Kan­tola. Kantola kuitenkin muistuttaa, että asiaa voidaan muuttaa.

Silpomaton­kampanja on kerännyt yhteen suuren joukon suomalaisia, jotka halua vat lopettaa tyttöjen sukuelinten sil­pomisen Keniassa, jonne Solidaarisuuden työ on laajentunut. Kantola kehuu feissa­reiden näkyvyyttä kaupunkien kaduilla kesän aikana ja lähettää kannustavia ter­veisiä kaikille uusille Muutoksentekijöille:

”Silpomaton­kampanjaa tukemalla voi ajatella, että on omalta osaltaan tehnyt jotain. Mukanaolo on kaikkein tärkeintä!”Kirjoittaja on Solidaarisuuden

kampanjakoordinaattori.

Julmaan ihmisoikeus­rikkomukseen voidaan puuttua, muistuttaa ihmis oikeuksien ja tasa­ arvon puolustaja Tarja Kantola. Merkkipäivä­lahjoituksella jokainen voi olla mukana muutta­massa tyttöjen elämää.

”Ovatko yksilöt tasa­arvoisia, jos tytöille tehdään tällaista?”

Tarja Kantola yllättyi aikoinaan siitä, kuinka laajasta ilmiöstä silpomisessa on kysymys. Merkkipäiväkeräyksen kohde tuntui itsestään­selvyydeltä tasa­arvon kannattajalle.

Etunimi Sukunimi

Lähiosoite Paikkakunta

Puhelinnumero Sähköposti

Asiakasnumero (jos olet jo tukija tai lehden tilaaja, näet asiakasnumerosi lehden osoitetiedoista.)

Paikka ja aika Allekirjoitus

Tilaan joulukorttisarjoja:kpl viiden kortin sarjoja kirjekuorineen (12€/sarja + postituskulut) JOULUPUKKITEEMA

kpl viiden kortin sarjoja kirjekuorineen (12€/sarja + postituskulut) KYNTTILÄTEEMA

Joulukortit tuovat sinulle lämpimät terveiset Nicara­guasta. Korttien maissitaide on syntynyt Solidaarisuuden kehityshankkeessa. Taitei­lijat ja käsityöläiset luovat yhdessä uusia tuotteita, joiden valmistaminen auttaa Nicaraguan naisia paranta­maan elinolojaan.

Tilaa kortteja sähköpostitse solidaarisuus@solidaarisuus.fi, soittamalla numeroon 010 501 2120 tai palauttamalla meille tilauslomake.

Viiden kortin sarja kirjekuorineen maksaa 12 euroa. Hintaan lisätään toimituskulut.

Kortteja on rajoitettu erä.

Tilaa uudet joulukorttisarjat – tuet käsityöyrittäjiä Nicaraguassa!

JOULUPUKKITEEMA

KYNTTILÄTEEMA

Leikkaa irti

Kansainvälinen solidaarisuussäätiö – Internationella solidaritetsfonden | Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki – 010 501 2120 – www.solidaarisuus.fi

SolidaarisuusVASTAUSLÄHETYSTunnus 500380800003 Helsinki

Vastaanottaja maksaa

postimaksun

Leikkaa irti