Syksy 2016 - cdn1.utbudet.comcdn1.utbudet.com/storage/ma/dd21462cd34d431abc37be80487fd9e8...syksy...
Transcript of Syksy 2016 - cdn1.utbudet.comcdn1.utbudet.com/storage/ma/dd21462cd34d431abc37be80487fd9e8...syksy...
Syksy 2016
SILPOMISEN
AIKA ON OHI
s. 8–9
TEEMA:EI VÄKIVALTAA! .
SUOMESSA, SOMALIMAASSA, NICARAGUASSA JA KENIASSA 6–18
14, 16 SINNIKKÄÄSTI SILPOMISTA VASTAAN KENIASSA 10 GALLUP: MITEN VÄHENNÄMME VÄKIVALTAA? 12 NICARAGUASSA VÄKIVALLASTA PUHUMINEN ON VAIKEAA 18 MUKANAOLO ON TÄRKEINTÄ
K odin seinät antavat suojan, jossa voi parannella maailmalla saamiaan kolhuja.
Liian usein seinien sisälle kätkeytyy myös julmuuksia, jotka voivat johtaa kuolemanvakaviin tilanteisiin. Naisiin kohdistuva väki valta ei vähene kansalaisten elintason, tulojen tai koulutustason noustessa, kuten Suomen esimerkki osoittaa. Väki vallan muodot
kuitenkin vaihtelevat ja myös naiset osallistuvat väkivallan kierteeseen muinakin kuin uhreina. Tyttöjen sukuelinten silpo minen on tästä raju esimerkki. Äidit ylläpitävät silpomisperinnettä oman tyttärensä parasta ajatellen – silvottu tyttö saa hyvän puolison ja kunnioitetun aseman suvun silmissä.
Tälläkin hetkellä kaksi miljoonaa tyttöä ja naista kärsii silpomisen takia ympäri maailmaa. Solidaarisuuden kokemus osoittaa, että vaikka ongelma on valtava, silpomista kuten muutakin naisiin kohdis tuvaa väkivaltaa voidaan vähentää. Parhaat tulokset saavutetaan, kun yhteiskunta, yhteisö ja ihmiset toimivat yhdessä. Keniassa silpominen on laissa kielletty ja Somalimaan naisverkostot pyrkivät samaan. Ilman ihmisten ymmärrystä ja tietoa lisäävää koulutusta silpomisen haitoista paraskaan laki ei kuitenkaan toimi käytännössä.
Tapasin Somalimaassa tyttöjä, äitejä, isiä, kylän vanhimpia ja uskon nollisia johtajia, jotka uskovat siihen, että silpomisperinne voidaan katkaista. He toimivat esikuvina muille, jotka tarvitsevat lisää rohkeutta ja tietoa päätöstensä tueksi. Amaal Emil Ibrahimin (s. 8) tavoin he haluavat muuttaa kärsimyksen muiden pelastukseksi. Siihen he tarvitsevat meidän tukeamme. Lehden mukana tulevaan keräyskirjeeseen lahjoittaminen on tehokas tapa auttaa. Yhdessä voimme raken taa maailmaa, jossa yksikään nainen ei kärsi väkivallasta.
Siru Aura
viestintäpäällikkö, Solidaarisuus
Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinkipuhelin: 010 501 2120
www.facebook.com/solidaarisuuswww.twitter.com/solidaarisuus70
www.youtube.com/solidaarisuus70www.instagram.com/solidaarisuus70
Solidaarisuus on kokenut suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö. Teemme työtä sukupuolten
tasa arvon ja ihmisarvoisen työn vahvistamiseksi.
Solidaarisuuslehti lähetetään ilmaiseksi kaksi kertaa vuodessa kaikille Solidaarisuuden lahjoittajille ja muille lehden tilanneille. Solidaarisuus ylläpitää tietosuojalain mukaista tukijaluetteloa, joka sisältää säätiön toimintaa tukevien henkilöiden nimen ja postiosoitteen. Mikäli
haluat ilmoittaa muutoksesta tai poistaa tietosi tukijaluettelosta, voit tehdä sen soittamalla
numeroon 010 501 2120 tai lähettämällä viestin osoitteeseen: [email protected].
SOLIDAARISUUDEN PANKKITILIT
IBAN SWIFT/BIC
OP FI 15 5541 2820 019819 OKOYFIHH
Nordea FI 76 1011 3007 2069 30 NDEAFIHH
DANSKE BANK FI 54 8000 1000 2318 79 DABAFIHH
Keräyslupa POL-2015-8679
KIRJOITTAJAT TÄSSÄ LEHDESSÄ
Siru Aura, Ada Bergroth, Airi Kähärä, Mary Momanyi, Liisa Nerg, Elina Nikula,
Miia Nuikka ja Jukka Pakkala.
SOLIDAARISUUS-LEHTI
ISSN 1797-3430Julkaisija: Kansainvälinen solidaarisuussäätiö
Vastaava päätoimittaja: Miia NuikkaPäätoimittaja: Siru Aura
Toimitussihteeri: Ada Bergroth Taitto: Inka Kosonen
Kansikuva: Siru Aura. Kuvassa on Hodan Abdi Mohamed Somalimaasta.
Sisällysluettelon kuvat: Siru Aura, Airi Kähärä ja Anthony Valenzuela.
Painopaikka: Printpalvelut Ari Harju Oy
Seuraava numero ilmestyy keväällä 2017.
EI VÄKIVALTAA! s. 6
SOMALIMAAÄiti silpomista vastaans. 8–9
GALLUPKaikille oikeus päättää kehostaans. 10–11
NICARAGUA Itsesääliin ei ole varaas. 12–13
KENIA ”Olen itse paennut silpomista”s. 14–15
Kolumni: Kumppanit kertovats. 16
SUOMITuoreet kuulumisets. 4–5
Karu totuus katajaisesta kansastas. 7
Synttärikukkien sijaan lahjoitus tasa-arvotyöhön s. 18
Joulukortti ystävälle, tuki käsityöyrittäjälles. 19
ROHKEITA ESIKUVIA
TARVITAAN
12
8
”Pitää olla rohkea tehdäkseen sitä, mitä itse tahtoo.” – Cristina Gomez
14
”Silpomisen vastainen laki toimii yhdessä koulutuksen kanssa.” – Linah Jebii Kilimo
”Mieheni tuki minua. Säästämme tyttäret silpomiselta, minkä itse jouduin kokemaan.”– Amaal Emil Ibrahim
5 2/20164 2/2016
Airi K
ähärä
Anna A
utio
UUTISIAUUTISIA
Silpomaton- kampanja innosti 2560 mukaan MuutoksentekijäksiSolidaarisuuden Silpomaton-kampanjaan lähti kevään ja kesän 2016 aikana mukaan 2560 uutta Muutoksentekijää. Muutoksentekijät rahoittavat kolmevuotista kampanjaa tyttöjen sukuelinten silpomisen lopettamiseksi Keniassa.
Suurin osa Muutoksentekijöistä tuli mukaan katuvarainhankkijoiden eli feissareiden innos tamina. Katuvarainhankintaa tehtiin yhdeksässä kaupungissa ympäri Suomea.
Kampanja otettiin vastaan positiivisesti ja ihmisillä oli selkeä halu toimia. Kampanja sai hienosti näkyvyyttä myös mediassa, kuten Turun Sanomissa ja Kalevassa.
”Silpomisen vastainen työ Keniassa ei olisi mahdollista ilman suomalaisten Muutoksen tekijöiden joukkoa. Ruohonjuuritason työtä tyttöjen puolesta voi yhä lähteä tukemaan Muutoksentekijänä”, muistuttaa Solidaarisuuden varainhankintapäällikkö Samu li Tarvainen.
Tilaa sähköinen uutiskirjeSolidaarisuuden sähköinen uutis kirje kertoo, miten tasa-arvon ja toimeen-tulon vahvistaminen parantaa ihmis-ten elämää Keniassa, Somali maassa ja Nicaraguassa.
Tilaa ilmainen uutiskirje verkkosivuiltamme: www.solidaarisuus.fi
Solidaarisuus kiittää!
× Presidentti Tarja Halosta, Meeri Koutaniemeä, Iina Kuustosta, Aki Lindéniä, Mari Mattssonia, Johanna Vuoksenmaata ja Iiris Härmää Silpomaton-kampanjan tukemisesta
× Ivi Maunuksela-Malista valmennuksesta
× Tarja Kantolaa merkkipäivälahjoitusten ohjaamisesta Solidaarisuuden kehitysyhteistyöhön
× Kaikkia Muutoksentekijöiksi lähteneitä
Elämysmatkan voittaja odottaa uusia kokemuksiaArvoimme kaikkien vuoden 2015 aikana Solidaarisuusteot-kampanjaan osallistuneiden kesken Jaakkola toursin järjestämän matkan Nicaraguaan. Matkan voitti Helsingissä asuva Henna Markkanen-Sutinen.
Markkanen-Sutinen ei ollut aluksi uskoa korviaan, kun hän sai kuulla voitostaan. ”Sitten käsitin, että kyseessä on todellinen once in the life time -juttu”, Markkanen-
Sutinen muistelee.Matkalla tutustutaan Solidaarisuuden kehitysyhteistyöhankkeisiin Nicaraguan maa-
seudulla ja nähdään, miten köyhyyttä vastaan kamppaillaan kehittämällä käsityöläis-kulttuuria, kanankasvatusta ja viljelyä.
Valokuvausta harrastava Markkanen-Sutinen aikoo ottaa matkasta kaiken irti. Hän uskoo matkan haastavan mielipiteitään.
”Odotan matkalta ajatteluni muutosta, kokemuksia ja tavallisen arjen näkemistä. En ole varmasti ennallani reissun jälkeen. En ole koskaan ennen käynyt kehitysmaassa. Joudun varmasti kyseenalaistamaan ajatuksiani ja mielipiteitäni.”
”En tule varmasti koskaan unohtamaan tätä matkaa.””Elämyksiä ihmisten parissa: Aito Nicaragua – kahvia ja käsityöläisiä! -matka 7.12.–21.12.2016. www.jaakkolatours.com.ni
Nenäpäivä täyttää 10 vuotta Nenäpäivä-kampanja käynnistyy 3.11. ja in-nostaa jo 10. kerran suomalaiset auttamaan yhdessä maailman lapsia. Solidaarisuus on mukana kahdeksan muun kotimaisen järjes-tön kanssa Nenäpäivä-säätiön kampanjas-sa. Solidaarisuus tukee Nenä päivävaroilla tyttö jen sukuelinten silpomisen vastais-ta työtä ja edistää perheiden kestävää toimeen tuloa Somalimaassa.
Solidaarisuuden Nenäpäivä-vapaa-ehtoiset toimivat ympäri Suomea osana paikkakuntiensa Nenäjoukkoja ja järjestä-vät Nenä tapahtumia.
Kampanja huipentuu 11.11. valta-kunnalliseen Nenäpäivään ja suoraan Nenä-päivä-show’hun Yle TV2-kanavalla, jossa katsojat pääsevät kurkistamaan työhömme Somalimaassa.
10. vuoden kunniaksi julkaisemme koos-teen Solidaarisuuden työn tuloksista, joita Nenäpäivävaroilla on saatu aikaan. Lue kooste digilehdestä: www.solidaarisuus.fi/ajankohtaisetwww.nenapaiva.fi #nenäpäivä @nenäpäivä
Valoa, ei väkivaltaa 25.11.Suomen kansallinen väkivaltaobserva torio järjestää joka syksy Valoa, ei väki valtaa -kampanjan, jossa puolustetaan naisten ihmisoikeuksia, ruumiillista koskematto-muutta ja oikeutta väkivallattomaan elä-mään. Kampanjan vetovastuu kiertää Väki-valtaobservatorion jäsenjärjestöillä.
Kampanja huipentuu vuosittain valta-kunnalliseen kynttilätapahtumaan YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. Lisätietoja: www.vakivaltaobservatorio.fi
Yhteisön asenteet muuttuivat Ugandassa Solidaarisuus toteutti Uganda Media Women’s Associationin (UMWA) kanssa vuosina 2009–2015 Ugandassa kehitys-hankkeen, jonka tavoitteena oli perhe-väkivallan vähe neminen Wakison ja Kyan-kwanzin lääneissä.
Keskeisenä päämääränä oli saada yhtei-söjen vertaiskouluttajat, mielipidevaikutta-jat, toimittajat sekä valta-asemassa olevat virkamiehet tuomitsemaan perheväkivalta. Heille järjestettiin aiheesta koulutuksia ja keskustelutilaisuuksia.
Kehityshankkeen loppuarvioinnin mukaan se toi kohdealueille kestävää muutos ta. Yhteisöjen asenteet perheväki-valtaa kohtaan muuttuivat ja naisten ym-märrys omista oikeuksista kasvoi. Perheiden sisäinen päätök senteko tuli tasa-arvoisem-maksi.
”Ennen UMWA:n koulutuksia elimme pelossa emmekä tunteneet omia oikeuk-siamme naisina, mutta nyt uskallamme puhua vapautuneesti”, kertoo hankkee-seen osallistunut nainen Nakabison kylästä Kyan kwanzin läänistä.
Paikalliset kumppanimme edistävät muutosta Keniassa.
Kari Sutinen
7 2/20166 2/2016
T asaarvokysymykset ovat olleet maailman valtioiden asialistalla jo vuosikymmeniä. Paljon on saatu
aikaan. Silti naisten oikeuksien ja erityisesti seksuaali ja lisääntymisterveyden edistämiselle on edelleen lukuisia esteitä. Useissa valtioissa eliitti suojaa etujaan ja rajoittaa kansalaistoimintaa. Monissa maissa vanhoilliset arvot ovat vahvistuneet. Pohjoismaissa on puolestaan esimerkkejä naisvihan ja törkypuheen leviämisestä netissä.
”Sukupuolten tasaarvo on nyt vaikeam pi aihe valtioiden välillä kuin 15 vuotta sitten”, arvioi sosiaali ja terveys ministeriön neuvotteleva virkamies Hanna Onwen-Huma, joka oli viime kevää nä 14. kerran mukana Suomen delegaa tiossa YK:n naisten asemaa käsitt elevän toimikunnan kokouksessa New Yorkis sa. Toimikunta on maailman tärkein hallitustenvälinen elin, joka keskittyy naisten tilanteeseen ja tasaarvoon globaalisti.
Maiden välillä on suuria eroja siinä, miten ne määrittelevät perheen tai suhtautuvat aborttiin.
”Vuodesta toiseen on kiistelty samoista teemoista”, OnwenHuma sanoo.
Hänen mukaansa tahto toimia ja näyttää edistysaskeleita erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisessä näyttäisi kuitenkin kasvaneen.
Valtioiden tahtotila ei ole sattumaa, vaan järjestöjen sitkeän työn tulos. Myös Suomi ja EU ovat ajaneet ihmisoikeusperustaisuutta YKtasolla naisten aseman edistämiseen.
Naisiin kohdistuva väkivalta alettiin nähdä ihmisoikeuskysymyksenä vasta 1990luvulla, jolloin väkivallan lopettamisesta tuli osa YK:n tavoitteita. Se määriteltiin fyysiseksi, seksuaaliseksi ja/tai henkiseksi väkivallaksi, jonka tekijöinä voivat olla perheenjäsenet, tuntemattomat ihmiset tai valtio.
KÄNNYKKÄ VAROITTAA PIMEISTÄ KUJISTATärkeä etappi saavutettiin vuosi sitten syksyllä, kun YK:n jäsenvaltiot sitoutuivat 17 kestävän kehityksen tavoitteeseen. Tasaarvoon sekä naisten ja tyttöjen oikeuk sien vahvistamiseen liittyvä tavoite sisältää myös naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan lopet tamisen vuoteen 2030 mennessä kaikkialla maailmassa. Uusi visio näkyi
New Yorkin kokouksessa väkivaltaa ehkäi sevien toimintamallien jakamisena ja kokouksen loppupäätelmissä.
Kokouksessa jaettiin rohkaisevia esimerkkejä järjestöjen ja yritysten välisestä yhteistyöstä. Kenian pääkaupungissa Nairobissa voi esimerkiksi kännykkään ladattavan sovelluksen avulla välttää kulkemista naisille vaarallisiksi raportoiduilla kaduilla. Sovelluksen takana on paikallinen järjestö, joka ottaa myös slummien miehet mukaan työhön.
Solidaarisuuden pitkäjänteisen ihmisoikeustyön tulokset olivat myös esillä YK:n päämajassa. Siellä esitettiin Solidaarisuuden tasaarvotyötä Ugandassa peilaava, Iiris Härmän ohjaama kansainvälisesti palkittu Hyvästi Afrikka
dokumentti elokuva, joka sai innostuneen vastaan oton.
New Yorkissa vahvistui tunne siitä, että ilman sitoutuneita aktivisteja, vahvoja asiantuntijoita ja visionäärisiä tahto poliitikkoja maailma olisi tyhjän päällä, paljon arvottomampi paikka elää.Kirjoittaja on Solidaarisuuden toiminnanjohtaja.
Hän jakoi kokemuksia tasa-arvotyöstä naisten ase-
maa käsittelevässä kokouksessa YK:n päämajassa.
Maailmalla on kehitetty uusia keinoja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn. Samalla vanhoilliset arvot ja netissä leviävä naisviha vaikeuttavat tasaarvon edistämistä.
EI VÄKIVALTAA!
YHTEISTÄ TAHTOA VÄKIVALTAA VASTAAN teksti Miia Nuikka kuva Iiris Härmä
”Toivon, että yhä useammat yritykset ja heidän johtajansa lähtisivät tulevaisuudessa vielä näkyvämmin mukaan väkivallan vastaiseen työhön kaikkialla maailmassa”, Miia Nuikka tähdentää.
S uomi pärjää aina upeasti tasa arvomittauksissa, esimerkiksi Maailman Talousfoorumin mit
tauksessa viime vuonna Suomi sijoittui kolmanneksi. Olemme syystä ylpeitä edistyksestä monella saralla. Yhteistä näissä mittauksissa kuitenkin on se, etteivät ne ota huomioon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Todellisuutta kotimaassamme on myös se tarina, jota Eppu Normaalin Tuhan sien murheellisten laulujen maa laulukin kuvaa.
Väkivaltatutkimuksista tiedämme, että Suomessa väkivalta ja häirintä ovat häpeä llisen yleistä. Joka kolmas on kokenut puolisonsa tekemää väkivaltaa
jossain vaiheessa elämäänsä, seksuaalista häirin tää on kokenut 70 prosenttia. Tuhan sia murheellisia lauluja löytyy tuhansista kodeista. Tarina kirveestä ja perheestä toistuu vuosi vuoden jälkeen; Suomessa puolisonsa tai expuolisonsa surmaamaksi tulee vuosittain noin 20 naista.
Vaikka väkivalta on täällä läsnä monen naisen elämässä, silti Suomessa haetaan apua Euroopan keskiarvoa vähem män. Yksi syy tähän saattaa olla palvelujen puutteellisuus. Mistä hakea apua, kun sitä on hyvin vähän tarjolla?
Tilastot ja luvut antavat kieltämättä karun kuvan katajaisen kansan tukijärjestelmästä. Suomesta puuttuu Euroopan Neuvoston mukaisesta suosituksesta yli 400 turvakotipaikkaa. Istanbulin sopimus on astunut voimaan jo vuosi sitten, mutta meillä on vasta suunnitteilla sopimuksen velvoittama 24/7puhelinpäivystys. Matalan kynnyksen tukikeskuksia ei ole yhtään ja raiskauskriisikeskuksiakin vain yksi. Järjestöjen kannettavaksi jää päävastuu, minimaalisilla resursseilla.
Naisten Linjaan yhteyttä ottavat naiset ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Joku kokee vainoa exkumppanil
taan, toinen käsittelee lapsuudessaan kokemaansa väkivaltaa, kolmas yrittää irtautua väkivaltaisesta suhteesta. Suurimmassa osassa tapauksia väkivallan tekijä kuitenkin on kumppani tai exkumppani. Joku jonka piti rakastaa, kunnioittaa ja tukea meitä. Pitää hyvänä, aarrettaa. Rakkaus, joka myrkyttää, haavoittaa syvältä ja toipumiseen tarvitsee usein vuosien työstämistä.
Naisten Linja tarjoaa väkivaltaa kokeneelle erilaisia tukipalveluja. Väki vallan käsittely tai vaikka väkivaltaisesta parisuhteesta irrottautuminen on pitkä prosessi. Usein oma pää on aivan sekaisin – on vaikea edes nähdä, ettei ansaitse tapah tunutta. Joskus huono kohtelu tuntuu vääjäämättömältä. Ensimmäinen askel on yrittää sanoittaa omaa ahdistusta, tuoda muotoa kokemalleen. Yksi meille soittanut nainen kirjoitti: ”Tuntui ensimmäistä kertaa, että joku on kuunnellut ja kuullut minua.” Tämä palaute toistuu eri muodoissa kaikissa palveluissamme.
Kipu on universaalia. Samoin tarve tuel le. Emme ole yksin täällä maailmassa, eikä yksin täällä tarvitse pärjätä. Joka viikko todistamme Naisten Linjalla ihmismielen sitkeyttä ja uudistumis kykyä, toipumista, läpimurtoja. Niitä voi ja tulee tapah tua myös koko yhteiskunnan tasol la. Uskon vakaasti, ettei Suomi ole tuomittu ikuisesti toistamaan murheellisia laulujaan. Kirjoittaja on Naisten Linjan
toiminnanjohtaja.
Tuhansien murheellisten laulujen maa teksti Elina Nikulainen kuva Hilja Mustonen
Väkivalta on täälläkin yleistä, mutta naiset hakevat harvemmin apua. Onko syynä palvelujen puutteellisuus?
Naisten Linja × tarjoaa matalan kynnyksen tuki-
palveluja väkivaltaa kohdanneelle
× koordinoi Suomen osuutta Euroopan laajuisesta Step Up! (Tärkeä Askel) -kampanjasta 2016–2017, joka vaatii valtioita tarjoamaan lisää laadukkaita tu-kipalveluja väkivaltaa kokeneille naisille ja heidän lapsilleen.
Näkökulmat-sarjassa asiantuntijat tuovat lisävaloa lehden teemaan.
NÄKÖKULMAT EI VÄKIVALTAA! SUOMI
Elina Nikulainen on työskennellyt naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä myös Vietnamissa ja Kiinassa ja edustaa Suomea sekä European Women’s Lobbyn Väkivaltaobservatoriossa että WAVE (Women Against Violence Europe) verkostossa.
9 2/20168 2/2016
HODAN ABDI MOHAMED:
”OLEN YLPEÄ
SILPOMATTOMUUDESTA”
”Äitini päätti, että minua ei silvota.
Kahdelle isosiskolleni se on tehty.
Kun äiti oli nuori, hän joutui myös
itse kokemaan sen. Kun siskot oli ope
roitu, toinen siskoista kärsi monen
laisista vaivoista. Samalla äidin mie
leen palautuivat kaikki ne ongelmat,
joita hän oli joutunut kohtaamaan
silpomisen takia. Silloin hän päätti,
että lopuille tyttäristä ei enää tehdä
sitä. Meitä on yhteensä viisi siskoa ja
kolme veljeä. Olen iloinen äidin pää
töksestä, sillä olen nähnyt käytän
nössä, kuinka ikäiseni tytöt kärsivät
silpomisen ongelmista. Olen ylpeä sil
pomattomuudestani.
Siskoillani on ongelmia kuukau
tisten aikaan, sillä kuukautisveri ei
pääse valumaan kunnolla ulos. He
tuntevat kovaa kipua. Toinen sisko
on naimisissa. Synnytyksissä hän
kohtaa vakavia ongelmia. Siksi äitini
päätti, ettei meitä muita silvota. Hän
keskusteli isän kanssa silpomisen hai
toista ja isä tuki päätöstä. Me kaikki
tuimme sitä.
KUMPAAN KUULUT?
Koulussa silpomattomuus on stigma.
Luokassa tytöt arvostelevat toisiaan.
Luokassa on kaksi ryhmää, silvotut ja
silpomattomat. Ne, jotka ovat silvottu,
sanovat meistä toisista ikäviä asioita
ja leimaavat meitä. Mutta emme
kuuntele heitä. Olemme sitoutuneita
omiin ajatuksiimme ja uskomme, että
olemme oikealla tiellä. Sillä ei ole
väliä, mitä he ajattelevat ja sanovat.
Silpominen on kyllä vähentynyt,
mutta enemmistö on yhä leikattuja.
Nykyään meitäkin on enemmän;
meitä on jo hyvä määrä.
Äiti on saanut tietoa silpomisen
haitoista järjestöltä. On vaikeaa
lopettaa silpominen kokonaan. Kun
järjestämme silpomisen vastaisia
kokouksia, silpojat sanovat: ’Tämä on
työmme, josta saamme tulomme.’ He
eivät halua lopettaa. On myös muita,
jotka ovat sitä mieltä.
Kun äitini päätti lopettaa tyttä
riensä silpomisen, hänen oli vaikeaa
saada naapurit ja silpojat ymmärtä
mään sitä. Mutta me pidimme pää
töksemme.
Uskon, ettei silpomattomuus
aiheuta harmia elämässäni. En huo
lehdi, vaan toivon hyvää. Haluaisin
lääkäriksi.”
”Minut silvottiin 8vuotiaana. Muistan sen todella hyvin. Se tapah tui aamulla. Ihmiset ottivat
minut kiinni. Siellä oli silpoja valmiina minua varten. Olin iloisena leikkimässä sinä päivänä ja nautin elämästä. Mutta sitten he ottivat minut kiinni. Itkin.
Minut operoitiin kahdesti, koska ensim mäinen kerta ei onnistunut, vaan ommel aukesi. Pyörryin paineen takia. Sain kivuliaan tulehduksen. Se oli vaikeaa aikaa. Ongelmat jatkuivat, kun kuukautiseni alkoivat 15vuotiaana, sillä veri ei päässyt normaalisti ulos.
Olin pakolaisleirillä, kun menin naimisiin. Silloin silpoja saapui uudelleen avaamaan minut. Se oli kivuliasta, sillä se tapah tui ilman lääketieteellistä tekniikkaa tai apuvälineitä. Se oli osa häärituaaleja. Ihmiset ulkopuolella juhlivat. Minä piilek sin sisällä ja itkin. Ihmiset eivät ymmär täneet kohtaamiani ongelmia eivätkä tienneet kivusta. Heidän mielestään tapah tui jotain hyvää.
Olin sairaana kaksi kuukautta häiden jälkeen. Puhdistin tulehtunutta aluetta suolavedellä, vaikka en tiennyt auttaako se.
Synnytin ensimmäisen lapseni pakolaisleirillä. He käyttivät veistä kiinniommeltujen osien avaamiseen. Se sattui ja oli vaarallista, sillä veitsi osui lapseen. Hän selviytyi, koska veitsi naarmutti vain ihoa.
Synnytyksen jälkeen silpomiseen liittyvä kiinni ompeleminen kuuluisi tehdä uudelleen, mutta kieltäydyin siitä, sillä muuten ongelmat olisivat jatkuneet.
TYTTÄRET SÄÄSTYIVÄT Ensimmäisenä syntynyt tyttö on nyt 24vuotias. Minulla on kaksitoista lasta, joista kuusi tyttöä ja neljä poikaa on elossa.
Kulttuurissamme ihmetellään, miksi en ole ympärileikannut tyttöjäni. Sanotaan, että kun he menevät naimisiin, he eivät kelpaa aviomiehille. En halunnut
kuunnella näitä ajatuksia. Olin jo päättänyt, etten tee sitä tyttärilleni.
Olen silpomista vastaan. Olemme koulu tettuja, minä ja mieheni. Mieheni tiesi, mitä olin kokenut, ja hän oli surullinen sen takia. Hänkin on silpomista vastaan. Hän ei halunnut tyttärilleen samaa, mitä minä olin kokenut. Hän tuki minua.
Olin jo tätä perinnettä vastaan, kun osallistuin sitä vastustaviin kampanjoihin. Molemmat asiat vaikuttivat päätökseeni. Suurin vaikutus oli kuitenkin omilla kokemuksillani. Päätin, etten tee sitä tyttärilleni.
Olen koulussa ohjaajana 7.–8. luokkalaisille somalioppilaille. Kerron oppilaille perinteistä, kohtaamistani ongelmista ja keskustelen aiheesta heidän kanssaan.
En suosittele silpomista kenellekään. Se on täysin väärin. En usko siihen ollenkaan nykyään.” Kirjoittaja on Solidaarisuuden
viestintäpäällikkö.
EI VÄKIVALTAA! SOMALIMAA EI VÄKIVALTAA! SOMALIMAA
AHMED MAHAMED:
”SILPOMINEN EI KUULU ISLAMIIN”
”Uskonnollisena johtajana kerron
yhteisölle, että sukuelinten silpomi
sella ei ole paikkaa islamin laissa. Jos
tyttö on silvottu, hän kohtaa varmasti
haasteita rukousten aikana. Hänelle
voi tulla yllättäviä vuotoja, mikä häi
ritsee koko rukousprosessia. Yhteys
jumalaan voi häiriintyä, eikä pyyn
töä huomioida. Uskomme, että silpo
misesta on terveydellisiä, psyykkisiä
sekä sosiaalisia haittoja. Me uskon
nolliset johtajat suosittelemme ihmi
sille, että he oppisivat ymmärtämään
rakastetun profeettamme hyviä käy
täntöjä, eivätkä seuraisi haitallisia
käytäntöjä, joita muinaisen Egyptin
faaraot ovat aikoinaan luoneet.”
Uskonnollinen johtaja Ahmed Mahamed ei hyväksy silpomista.
”Koulussa silpomattomuus on stigma. Uskomme, että olemme oikealla tiellä. ”
”Silvottu kohtaa haasteita rukousten aikana. ”
Hodan Abdi Mohamedin luokalla on jo muitakin silpomattomia.
Amaal Emil Ibrahim:
”HALUAN SÄÄSTÄÄ TYTÖT SILPOMISELTA”
teksti ja kuvat Siru Aura
Eroon silpomisestaTyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on jul-ma perinne, jolle ei ole lääketieteellistä eikä us-konnollista perustetta. Arvioiden mukaan yli 95 prosenttia 6–9-vuotiaista tytöistä Somalimaassa joutuu silpomisen uhriksi. Solidaarisuus on tehnyt silpomisen vastaista työtä Somali maassa kohta kym-menen vuotta. Siellä on jo tyttöjä, äitejä, isiä, kylän vanhimpia ja uskonnollisia johtajia, jotka uskovat siihen, että perinne voidaan katkaista.
Opettaja Amaal Emil Ibrahim haluaa kertoa, mitä hänelle on tapahtunut ja olla roolimallina silpomisen vastaisessa työssä.
11 2/201610 2/2016
1 Kalliossa hyvinkin erilaiset ihmiset elä-
vät sovussa toistensa kanssa. Työssäni
kohtaan kuitenkin ajoittain fyysisen väki-
vallan uhreja, mutta suurin osa tukeani
tarvitsevista on henkisen ja hengellisen
väkivallan uhreja. Henkinen väkivalta ei näy
uhrista ulospäin, mutta sen aiheuttamat
arvet ovat kipeitä, pitkäaikaisia ja traumati-
soivia. Kiusaaminen, alistaminen, uhkailu ja
hengellinen vallankäyttö ovat asioita, joita
liian moni ihminen joutuu elämänsä aikana kokemaan ja joista puhuminen
koetaan edelleen hyvin häpeälliseksi.
2 Väkivallan kitkeminen yhteiskunnasta on hidas prosessi. Ensinnäkin
toivoisin, että jokainen kasvattaja kotona, päiväkodeissa ja kouluis-
sa kohtaisi lapset ja nuoret erityisinä ja ihmeellisinä ihmisenalkuina, jotka
tarvitsevat tukea ja kehuja. Toiseksi toivoisin, että me aikuiset olisimme
omalla käytöksellämme sellaisia roolimalleja, joille väkivalta ei ole hyväk-
syttävä tapa toimia. Ja kolmanneksi toivoisin, että saisimme katkaistua
väkivaltaan liittyvän vaikenemisen kulttuurin kertomalla oman tarinamme,
avaamalla omat arpemme ja antamalla väkivallan uhreille kasvot ja äänen.
1 Suomessa fyysisiä väkivallantekoja
tapahtuu kansainvälisellä tasolla melko
vähän ja niissä alkoholilla on usein osuutta
asiaan. Mielestäni henkinen väkivalta on
täällä fyysistä suurempi ongelma, sillä sitä
on vaikeampi havaita ja estää. Juuri tämän
takia valtaosa koulukiusaustapauksista jää
huomaamatta.
2 Valistus on väki vallan vähentämisessä avainasemassa. Yhä
nuorempia pitäisi opettaa arvostamaan toisten itsemääräämisoikeutta ja niin fyysistä kuin henkistäkin koskemattomuutta.
1 Yleisin tyttöjen ja naisten kohtaama väkivallan muoto Somali
maassa on sukuelinten silpominen, joka riistää tytöiltä ja naisilta heidän oikeutensa päättää omasta kehostaan. Silpomisessa on kyse naisen kehon ja seksuaalisuuden kontrolloimisesta.
2 Tarvitaan koulutusta, jotta kulttuurin ja yhteisön ikivanhoja tapoja
saadaan muutettua ja normeja purettua. Vain tietoa tarjoamalla äidit
ja isät voivat ymmärtää, ettei tyttöjen silpominen edistä terveyttä, vaan se
aiheuttaa ongelmia. Ei kukaan vanhempi halua lapsilleen pahaa.
1 Yleisin väkivallan muoto on sukuelin-
ten silpominen. Kaikki ihmiset eivät
tiedä omia oikeuksiaan ja heidän kehojaan
kontrolloidaan silpomisella.
2 Kaikkia ihmisiä tulisi kunnioittaa samanarvoisina. Minusta
koulutusta tulisi lisätä, jotta ihmiset oppisivat enemmän silpomisen haitoista.
Amina Abdi, harjoittelija
kansalaisjärjestössä
Nicaraguateksti Jukka Pakkala kuvat Anthony Valenzuela
Somalimaahaastattelut ja kuvat Airi Kähärä teksti Ada Bergroth
Keniateksti Mary Momanyi kuvat Airi Kähärä suomennos Ada Bergroth
1 Mieheni hakkasi minua usein olles-
saan humalassa. Lopulta löin häntä
leipäveitsellä. Siitä tuli hirveä haava, mutta
onneksi hän ei kuollut. Sen jälkeen hän ei
enää hakannut minua.
2 Vasta näin vanhoina olemme oppineet, että asioista voi puhua.
Kun voi puhua, niin ei tarvitse lyödä. Nykyisin on paikkoja, mistä väkivallasta kärsivät saavat apua. Järjestöt tekevät hyvää työtä. Mekin olemme miehen kanssa saaneet neuvoja ja koulutusta.
1 Kun olin pieni poika, niin isä hajot-
ti talon oven ja osan seinää. Hän
tuli ryyppäämästä vesuri kourassa. Äiti
ja me lapset hyppäsimme ikkunasta ulos
ja juoksimme puron varrelle metsään.
Piileskelimme siellä koko yön. Isä korja-
si oven ja seinän. Hän tajusi, että hän teki
meille pahaa, mutta ei hän siitä muuttunut.
2 Opin, että ei kannata koskea viinaan.
Vaimon kanssa tulee joskus sana-
harkkaa, mutta meillä ei tapella. Miehen ja naisen pitää keskustella asioista
ja tehdä päätökset yhdessä. Naapuri pilkkaa, että olen kesy ja että vaimo-
ni on kotihirmu. Totuus on kuitenkin se, että kunnioitamme toisiamme ja
kumpikin haluaa, että toisella on hyvä olla. Perheväkivalta on rikos, sekin
on kaikkien hyvä muistaa.
1 Kenian Kisiissä niin naisiin, miehiin kuin lapsiin kohdistuu hen
kistä ja fyysistä väkivaltaa eri muodoissa, kuten perhe ja seksuaaliväkivaltaa ja sukuelinten silpomista. Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta
tapahtuu usein oman yhteisön sisällä ja uhrit vaiennetaan hiljaisiksi erilaisilla uhkauksilla.
2 Insituutioiden, kuten koulujen tulisi opettaa ihmisiä ymmärtämään,
millaisia psyykkisiä seurauksia väkivallalla on ja saada ihmiset puhu-
maan tapauksista. Itseään mitätöivät naiset tulisi voimaannuttaa ymmärtä-
mään oma arvonsa ja suojelemaan omaa kehoaan. Tarvitaan jatkuvaa avoin-
ta dialogia ja tietoa olemassa olevista laeista, jotta kulttuuriin juurtuneet
tavat saadaan katoamaan.
1 Väkivaltaa on kaikkialla Kisiissä.
Miehet, naiset ja lapset kärsivät sekä
fyysisestä, seksuaalisesta että henkisestä
väkivallasta. Kotirouvat kohtaavat henkistä
ja fyysistä väkivaltaa ja kuolevat katseilta
piilossa. Sekä miehet että naiset ajattele-
vat, että aviomies osoittaa hakkaamisella
rakkauttaan. Myös vaimot pahoinpitelevät
humalassa kotiin saapuvia avio miehiään,
jotka ovat tuhlanneet kaikki rahansa
kapakkaan.
2 Nykyisiä lakeja tulisi vahvistaa ja menettelytavat tulisi jatkossa muo-
toilla siten, että ne todella vähentäisivät sukupuoleen perustuvan
väkivallan tapauksia. On tärkeää ottaa muutosprosessiin mukaan niin mie-
het, naiset kuin paikalliset ja kansainväliset toimijat. Välitän itse tietoa
aiheesta vetämällä draamatyöpajoja yhteisöissä.
Carmen Barrera, leipuri
Keziah Bianca Oseko, hanketyöntekijä
Sami Koistinen, opiskelija
Carlos Castellon, vuolukiven veistäjä
Steve Nyacheo, hanketyöntekijä
Mari Mattsson, pastori
Mustafe Abdi Fara, yliopisto-opiskelija
MITEN VÄHENNÄMME VÄKIVALTAA?
Kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus päättää omasta kehos taan. Ketään ei saa satuttaa eikä keneenkään saa kajota ilman lupaa. Oikeus kehon koskemattomuu-teen on kansainvälisesti yhdessä sovittu ihmisoikeus. 1. Joutuvatko ihmiset kärsimään väkivallasta alueella,
jossa sinä asut? Millaisesta väkivallasta he kärsivät? 2. Mitä sinun mielestäsi voitaisiin tehdä, jotta miehet ja
naiset eivät kohtaisi väkivaltaa, ja he saisivat päättää itse omasta kehostaan?
Suomiteksti Ada Bergroth kuvat Teemu Mattsson, Marleena Hiltunen
EI VÄKIVALTAA! GALLUP EI VÄKIVALTAA! GALLUP
13 2/201612 2/2016
” Tiedän hyvin, miltä tuntuu olla köyhä”, sanoo Cristina Gomez. ”Pahinta on silloin, kun perhe kär
sii nälkää”. Gomezilla on viisi lasta. Kaksi heistä on jo aikuisia. Gomezin perhe asuu Cayantun kylässä PohjoisNicaraguassa.
Cristina Gomezin mukaan elämän ehdot Cayantussa ovat muuttuneet vaikeam miksi. Kymmenen vuotta sitten
perheellä oli lehmiä ja laidunmaata. Kuivuus on kuitenkin korventanut laitumet karrelle ja viimeiset lehmät on myyty.
”Maitotulot loppuivat siihen”, Gomez valittaa.
Gomez on silti vahvempi kuin ennen. ”En ole köyhä, koska minulla on kaksi
kättä”, hän julistaa.
SURKUTTELUUN EI OLE VARAACristina Gomez punoo koreja, mattoja ja hattuja palmunlehtien kuiduista. Solidaarisuuden kehityshanke vei Gomezin tuotteet Granadan kaupunkiin käsityöläisten myyntitapahtumaan ja tilauksia alkoi sadella.
”Matot myytiin loppuun kahdessa tunnissa”, Gomez iloitsee.
“EN OLE KÖYHÄ, KOSKA MINULLA ON KAKSI KÄTTÄ”
teksti Jukka Pakkala kuvat Anthony Valenzuela
Elämän ehdot Cayantussa ovat muuttuneet vaikeammiksi, sillä kuivuus on tuhonnut laidun maat. Pelottomuus ja rohkeus ovat auttaneet
entisiä viljelijöitä nousemaan jaloilleen ja löytämään uuden elinkeinon käsityöläisyrittäjyydestä. Tie yrittäjäksi on silti vasta alussa.
Ostajat olivat Granadan hotellien ja ravin toloiden omistajia. Granada on Nicaraguan tärkein matkailukaupunki. Siellä on kysyntää hyville käsityötuotteille.
Gomez ansaitsee vielä alle sata euroa kuukaudessa. Hänen tulonsa ovat kuitenkin alkaneet kasvaa.
”Olen saanut lisää itseluottamusta koulutuksissa”, hän toteaa.
”Uskallan nyt kokeilla uusia työ tapoja ja sen ansiosta tuotteet ovat parantuneet.”
Gomezin mielestä köyhyys pesiytyy pysyväksi, kun ihminen alistuu siihen.
”Jos pidän itseäni heikkona surkulaisena, niin ihan varmasti en saa mitään aikaan”, hän pohtii.
MUUTOS VAATII ROHKEUTTACristina Gomezista on tullut yksi Cayantun kylän kehittäjistä. Hän johtaa käsityöläisryhmää, johon kuuluu lähes kaksikymmentä naista ja kymmenen miestä. Hän järjestää lukutaitoohjelmia ja toimii yhdyshenkilönä terveyskampanjoissa.
”Osaan tehdä vaikka mitä, paitsi varastaa ja tapella”, Gomez naureskelee.
”Muutos alkoi, kun karistin pois pelon”, Gomez kiteyttää. Se tapahtui tasa arvohankkeen koulutuksessa.
”Pitää olla rohkea tehdäkseen sitä, mitä itse tahtoo.”
Cayantun naiset eivät enää pyydä miehiltä lupaa, kun he lähtevät koulutustilaisuuksiin tai myymään tuotteitaan lähikaupunkien markkinoille.
”Jotkut miehet sanovat, että naiset rakas tavat nyt rahaa”, Gomez piikittelee.
”Eivät he kuitenkaan sitten valita, kun perheen pöydässä on parempaa ruokaa.”
TAVOITTEENA KUNNON TOIMEENTULOSolidaarisuuden tasaarvohankkeen johtaja Ingrid Soza sanoo, että Gomezin perheen nykyisellä tulotasolla valtaosa miehen ja naisen tuloista kuluu vielä pelkästään ruokaan.
”Lähitavoitteena on kaksinkertais
taa käsityöläisten ansiot”, Soza kertoo. Se tapah tuu parantamalla tuotteita ja myymällä ne korkeampaan hintaan.
Solidaarisuuden kehityshanke on perus tanut kolme hyvin toimivaa käsityötuotteiden kauppaa Nicaraguan tärkeimpiin kaupunkeihin. Elokuussa hanke vei Cayantun korit ja matot New Yorkin lahjatavaramessuille.
”Näin saamme hyvää palautetta siitä, mitä tuotteita kannattaa tehdä”, Soza toteaa.
”Vuoden kuluttua Cayantun naisten ja miesten tulot ovat luultavasti paljon parem mat kuin nyt”.
Cristina Gomez opettelee yrittäjäksi. Hän laskee, mitä raakaaineet maksavat ja mistä asti täytyy hakea palmunlehtiä. Hän arvioi, kuinka paljon työaikaa kuluu palmukorin, maton tai hatun tekemiseen. Kirjoittaja on Solidaarisuuden
Nicaraguan maapäällikkö.
VÄKIVALLASTA ON VAIKEA PUHUA
Cristina Gomez päättää itse rahojensa käytöstä. Pienillä tuloilla
päätösvalta on kuitenkin rajallinen. Suurin osa perheen ansioista
kuluu joka tapauksessa ruoan ostamiseen. Gomezin kotona nai
nen ja mies tekevät kotitöitä. Cristinan tyttäret opiskelevat saa
dakseen aikanaan hyvän työpaikan. Gomezin perheen elämää
katsellessa nämä tasaarvoasiat voi vahvistaa tosiksi.
Sitten Cristina Gomez sanoo, että Cayantussa ei esiinny väki
valtaa. Hän mainitsee, että joitakin kylän naisia on ahdisteltu, kun
he ovat käyneet lähikaupungissa Ocotalissa myymässä palmu
mattoja.
”Cayantussa tunnemme toisemme. Tietäisimme, jos jossakin
perheessä esiintyisi väkivaltaa”, Gomez väittää.
Solidaarisuuden kehityshankkeen selvitykset ovat kuitenkin
osoittaneet, että jonkinlaista väkivaltaa esiintyy lähes kaikissa
perheissä – jopa Cayantussa.
”Jos käytetään sanaa väkivalta niin ihmiset ajattelevat, että nyt
puhutaan tapoista tai vakaviin vammoihin johtaneista pahoin
pitelyistä”, tasaarvohankkeen vetäjä Ingrid Soza selventää.
Väkivallasta on puhuttava hienovaraisesti, jotta ihmiset eivät
säikähdä vakavaa asiaa.
”Kun keskustelussa päästään syvemmälle, niin naiset ja mie
het myöntävät, kuka on lyönyt tai tukistanut ketä ja kuinka usein
väkivaltaa esiintyy”, Soza kertoo.
Useimmissa naisiin ja lapsiin kohdistuvissa pahoinpitelyissä
syyllinen on juopunut mies.
”Koulutuksissa tästä asiasta on puhuttu paljon”, Soza toteaa.
”Selvin päin miehet kunnioittavat naisia, mutta humalassa he
heiluttavat nyrkkejä”. Väkivalta vähenee merkittävästi, jos mies
pääsee eroon viinasta.
Nuorten parissa väkivallan laukaisevat viinan sijasta huu
meet. San Juan de Limayssa asuva Carlos Castellon toteaa, että
nuoret miehet pahoinpitelevät entistä useammin omia vanhem
piaan. Pienissä kylissäkin nuoret käyttävät nykyisin huumeita.
”Heillä on silloin pää niin sekaisin, että he hakkaavat ketä
tahansa”, Castellon valittaa. Hän on todistanut useita kertoja,
miten nuoren miehen väkivalta ajaa vanhemmat kodista karkuun.
Cristina Gomezin (oik.) käsityötuotteet menevät kaupaksi Solidaarisuuden hankkeessa perustetuissa kaupoissa. ”Tavoitteena on kaksinkertaistaa käsityöläisten ansiot”, tasaarvohankkeen johtaja Ingrid Soza (vas.) kertoo.
EI VÄKIVALTAA! NICARAGUA EI VÄKIVALTAA! NICARAGUA
”Muutos alkoi, kun karistin pelon pois.”
15 2/201614 2/2016
Linah Jebii Kilimon elämäntyönä on ollut taistelu silpomista vastaan. Hän toimii Kenian silpo
misen vastaisen lautakunnan puheenjohtajana ja hän on ollut vahvasti vaikuttamassa siihen, että Keniassa on nyt voimassa silpomisen vastainen laki.
Kilimolla riittää kiirettä, sillä hän vierailee ahkerasti Kenian länsiosassa asuvan kuriaheimon parissa. Kurialaiset silpo vat tyttöjään tänä vuonna, koska ensi vuosi 2017 sisältää numeron seitsemän ja se merkitsee heille sitä, ettei tyttöjä ensi vuonna leikata. Kilimo haluaa seurata, kuinka monta tyttöä voidaan pelastaa silpomiselta, ja siksi hän pitää tilas toa omista käynneistään ja vierailuistaan kouluissa ja vanhempainilloissa.
”Puhun aamupäivät kouluissa tyttöjen ja opettajien kanssa. Illat keskustelen viidestä kymmeneen vanhemman kanssa. Vanhemmat pitävät minusta, koska en ole enää poliitikko vaan olen aidosti silpomista vastustava ihminen.”
”Kurialaiset asuvat Kenian ja Tansanian rajalla. Kun silpomisen kieltävä laki tuli voimaan Keniassa, kurialaiset alkoivat lähettää tyttöjään Tansanian puolelle silvottaviksi. Haasteena on kurialaisten liikkuvuus. Jopa 80 prosenttia kurialaisista kulkee rajan yli vuosittain”, Kilimo kertoo.
TÄRKEÄÄ TYÖTÄ KISIISSÄKilimo kiittää Solidaarisuutta sen Kisiissä tekemästä silpomisen vastaisesta työstä.
”Hyvä, että työskentelette Kisiissä, koska me emme ole löytäneet kisiiyhteisöön toimivaa näkökulmaa, joka voisi saada kisiiläiset hylkäämään tyttöjen silpomisen.”
”Kenian muiden heimojen yhteydessä voimme puhua alikehittyneisyydestä, köyhyydestä tai esimerkiksi alhaisesta koulutustasosta, jotka selittävät silpomista. Kisiissä kaikki nämä ovat kunnossa, mutta silti tyttöjä silvotaan. Luulen, että stigman pelolla ja yhteisön arvovallan kunnioituksella on merkittävä rooli perinteen ylläpitämisessä.”
”Olen aina ajatellut, että silpomisia suoritetaan yhteisöissä, joiden koulutustaso on alhainen, mutta Kisiissä näin ei ole. Kisiissä ihmiset ovat koulutettuja. Siinä, miten he prosessoivat opetettua tietoa on varmasti syy siihen, miksi silpomista edelleen harjoitetaan. Kisiissä maa tuottaa ruokaa, joten heidän ongelmansa ei ole myöskään ruuan saannissa”, Kilimo pohtii.
”Toivon, että jatkatte työtä Kisiissä ja laajennatte työtä Kisiissä laajemmalle alueelle. Solidaarisuudella on hyväksi todettu metodi ja tämä varmasti toimii Kisiissä. Arvostan sitä, että toimitte paikallisten järjestöjen kanssa, jotka toteuttavat kehityshankkeet itse.”
TARVE OIKEUDEN ESIMERKEILLE ”Silpomistapausten vähentämisessä voisi auttaa, jos meillä olisi esimerkkejä tapauk sista, joissa ihmisiä on pidätetty silpomisen takia. Myös leimaaminen voisi vähentyä, kun syylliset joutuisivat oikeuden eteen. Tytöillä ja naisilla pitää olla hyvä ja vahva itsetunto, jotta he kestäisivät julkisessa keskustelussa itseensä kohdistuvan arvostelun. Ja kukapa nousisi omaa sukulaista, isää tai veljeä vastaan? En osaa kuvitella tilannetta, jossa sukulaiset juovat teetä yhdessä ja joku alkaisi tuomita tai syyttää toista”, Kilimo hymäh tää.
”Silpomisen vastainen laki on olemassa ja se toimii yhdessä koulutuksen kanssa. Käsi kädessä. Haluan kuvata lain merkitystä lintuna, jolla on kaksi siipeä. Toinen siipi on laki ja toinen siipi on koulutus. Ilman molempia siipiä lintu ei voi lentää ja saavuttaa kohdettaan.”
LAKI ON SITKEÄN TYÖN TULOSKenian Presidentti Mwai Kibaki hyväksyi vuonna 2011 silpomisen kieltävän lain. Vuotta aikaisemmin se oli hyväksytty Kenian parlamentissa. Laki saatiin aikaan pitkäjänteisen työn ja eri tahojen yhteistyön tuloksena.
”Olin lain valmistelun aikaan Kenian naiskansanedustajien puheenjohtaja. Perustimme työryhmän, jonka pääasiallinen tehtävä oli lobata lakia mieskansanedustajille. Järjestimme työpajoja, joihin kutsuimme niin lääkäreitä kuin silvottu ja naisia kertomaan silpomisen terveysvaikutuksista. Mukana oli myös tutkijoita lukuisista kansalaisjärjestöistä kuten Action Aidista, Adrasta ja World Visionis ta. Heiltä saimme ruohonjuuritason tietoa. Eri YKjärjestöt ja EU auttoivat puolestaan rahoittamalla lobbaustamme. Viimein saimme mieskansanedustajat puolellemme. He pyysivät lain laatimista ja sanoivat: ’Emme voi antaa tyttärillemme käyvän niin!’”
”Minun elämäntyöni on ollut valmistella tämä silpomisen vastainen laki. Minua kutsuttiin parlamentissa vain yhdellä nimellä ja se oli: FGM”. FGM tarkoittaa silpomista ja se tulee englanninkielisistä sanoista female genital mutilation.
”Olen itse paennut silpomista. Koko aikui suuteni ajan ajattelin, että vain kansa laisjärjestöt voivat tehdä silpomisen vastaista työtä. Mutta kun minut valittiin kansanedustajaksi, päätin tehdä kaikkeni, että silpomisen kieltävä laki saadaan myös Keniaan. Ja näin kävi!” Kilimo iloitsee. Kirjoittaja on Solidaarisuuden
Afrikan aluepäällikkö.
LAIN JA KOULUTUKSEN YHTEISVOIMA
teksti ja kuvat Airi Kähärä
”Keniassa on voimassa silpomisen vastainen laki. Lain merkitystä voi kuvata linnulla, jonka toinen siipi on laki ja toinen on koulutus. Lintu ei voi lentää ja saavuttaa päämääräänsä ilman
sen molempia siipiä”, Linah Jebii Kilimo muistuttaa.
””Emme voi antaa tyttärillemme käyvän niin!”
EI VÄKIVALTAA! KENIA EI VÄKIVALTAA! KENIA
”Olen itse paennut silpomista. Elämäntyöni on ollut saada silpomisen vastainen laki Keniaan”, Linah Jebii Kilimo kertoo.
Solidaarisuus kouluttaa vapaaehtoisia silpomisen vastaiseen työhön. ”Solidaarisuudella on hyväksi todettu metodi”, Kilimo kiittää.
16 2/2016
Rekisteröidy Innon kanta- asiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta
ostoksesta ja viiden euron kerta luontoisen alennuksen ensimmäisestä ostoksesta, myös ale-tuotteista.
Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan pro-sentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli
1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin.
intokustannus.fi/rekisteroidy
5 € HINNASTA POIS!
KERTALUONTEINEN ALENNUS
TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016
Laura GustafssonKORPISOTURI
24,90 €
Maritta PohlsVIINI, LAULU & TAUSTA-
JOUKOT29,90 €
Denise RudbergTOINEN TOISTA PAHEMPI
19,90 €
Matti SalminenTOISINAJATTELIJOIDEN
SUOMI26,90 €
NÄMÄ JA 400 MUUTA KIRJAA WWW.INTOKUSTANNUS.FI
UUSI KAUPPA!INNON NETTIKAUPPA ON UUDISTUNUT. WWW.INTOKUSTANNUS.FI
intokustannus.fi
Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan
”Asioihin voi oikeasti vaikuttaa. Siksi on tärkeää tietää mitä maailmalla tapahtuu.
Maailman Kuvalehti on oiva ikkuna muuttuvaan
maailmaan.”OZAN YANAR
kansanedustaja
Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous
5 numeroa 17,50€
Tilaa lehti!
Kolumnisarjassa Solidaarisuuden kumppanit kertovat omin sanoin yhteiskunnastaan ja elämästään Keniassa, Nicaraguassa ja Somalimaassa.
O len 30vuotias Kenian Kisiissä syntynyt ja naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Vastaan Kisiin
ja Nyamiran hankkeiden seurannasta ja arvioi nnista Solidaarisuuden tiimissä.
Kisii on patriarkaalinen yhteisö, jossa tytöt ja naiset kärsivät niin fyysisestä kuin henkisestä väkivallasta. Raiskaukset, uhkailu ja sukuelinten silpominen ovat osa monen tytön elämää. Ongelman laajuus on piilossa sosiaalisen leimautumisen pelon takia eikä kokemuksista puhuta ääneen. Väkivaltarikokset jarruttavat koko yhteiskunnan kehitystä.
Keniassa on onneksi edistytty lainsäädännön suhteen viime vuosina. Kenia on ratifioinut kansainväliset sopimukset koskien naisten oikeuksien edistämistä sekä luonut kansallisia lakeja, säädöksiä ja ohjelmia väkivaltaa vastaan. Lisäk si Keniassa vuonna 2010 hyväksytty perustus laki on edistyksellinen.
Mutta onko näillä laeilla oikeasti vaikutusta? Suojelevatko ne naisia ja saavatko uhrit oikeudenmukaista kohtelua? Ymmärtävätkö päättäjät naisiin kohdistuvan väkivallan olevan este kansalliselle kehitykselle?
Silpomisen salaaminen on normi niillä alueilla, joilla perinne elää vahvasti. Kukaan ei raportoi poliisille silpomisesta, sillä sitä pidetään normaalina. Raiskauksesta kertominen koetaan taas nöyryyttävänä. Useimmat maaseudulla ovat tietä
mättömiä säädetyistä laeista, jotka kriminalisoivat naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan, seksuaalirikokset ja silpomisen. Tämä on huolestuttavaa, sillä se merkitsee naisten kärsimysten jatkumista ja tiedon puute ilmiön laajuudesta estää päättäjiä puuttumasta ongelmiin.
Aiemmin tytöt silvottiin 12–16vuotiaina koulujen joululomien aikaan avoimessa seremoniassa perinteisten ympärileikkaajien toimesta. Nykyään tytöt silvo taan alle 9vuotiaina mihin aikaan vuodesta tahansa ja silpomisen suorittaa sairaanhoitaja toimenpiteen laittomuudesta huolimatta.
Solidaarisuuden kumppani järjestöt aloittivat silpomisen vastaisen työn vuoden 2016 alussa. Kymmenen vapaaehtoista alueen naisryhmistä, kouluista, nuorista sekä miehistä koulutettiin silpomiseen liittyvistä terveys ja oikeusasioista sekä keskustelutilaisuuksien ohjaamisesta. He ovat kiertäneet levittämässä tietoa silpomisen haitoista. Kumppanijärjestöt ovat järjestäneet
koulu tuksia alueen sairaaloissa, virastoissa ja kouluissa työskenteleville.
Olen ollut mukana seuraamassa eri ryhmien keskustelu ja koulutustilaisuuksia. Ihmisten avoimuus ja halu jakaa tietoa ovat selvä merkki edistysaskeleesta, sillä silpominen on ollut tähän asti tabu. Tilaisuuksissa ihmiset ovat kyseenalaistaneet perinteen ja osa on ilmoittanut säästävänsä omat tyttärensä silpomiselta. Miehet ovat alkaneet vastustaa voimakkaasti silpomista. Myös silpomattomat tytöt ovat kertoneet oman tarinansa ja he ovat nousseet hankkeen roolimalleiksi. Kouluissa oppilaat ovat säveltäneet aiheesta lauluja ja kirjoittaneet runoja ja siten levittäneet tietoa muille oppilaille.
Tietoisuus silpomisen haitoista on kasvanut. Tavoitteenamme on muuttaa ihmis ten asenteita ja muuttaa yleistä käsit ystä siitä, että jokainen tyttö tulisi silpoa. Samalla on kuitenkin muistettava, että kyseessä on kulttuuriin juurtunut perinne, jonka vuoksi ihmiset edelleen kannattavat sitä. Moni ei vieläkään ymmärrä, miksi perinteestä pitäisi luopua. Muutos on hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä.
Tytön silpominen merkitsee siirtymää lapsuudesta aikuisuuteen. Se suo naiselle kunnioitusta ja vastuuta. Se nähdään pakol lisena, sillä on tärkeää hillitä tytön seksuaalisuutta ja lisätä siveellisyyttä. Silpominen ei kuitenkaan vaikuta edellä mainittuihin asioihin ja se suoritetaan viattomille tytöille.
Silpominen on haitallista ja kiellettyä ja se rikkoo tyttöjen ja naisten oikeuksia. Siksi se täytyy lopettaa.
Kirjoittaja vastaa Solidaarisuuden kehitysyhteis-
työhankkeiden seurannasta ja arvioinnista Kisiin
ja Nyamiran alueella Keniassa.
Tavoitteenamme on muuttaa yleistä käsitystä siitä, että jokainen tyttö tulisi silpoa. Kyseessä on kuitenkin syvälle kulttuuriin juurtunut perinne ja siksi muutos on hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä.
”Nykyään tytöt silvotaan alle 9vuotiaina.”
16 2/2016
EI VÄKIVALTAA! KOLUMNI KUMPPANIT KERTOVAT
MUUTOS VAATII KÄRSIVÄLLISYYTTÄ teksti Mary Momanyi tiivistäen suomentanut Ada Bergroth kuva Airi Kähärä
Mary Momanyi toimii linkkinä Solidaarisuuden ja paikallisten kumppanijärjestöjen välillä ja auttaa kumppaneita esimerkiksi suunnitelmien, budjettien ja raporttien laadinnassa.
19 2/201618 2/2016
PYSYVÄ MUUTOS ALKAA SINUSTATUKIJAT TUTUIKSI
”SILPOMINEN ON IHMISOIKEUS
RIKKOMUS”teksti ja kuva Liisa Nerg
A ktiivisesti ihmisoikeuksien ja naisten aseman parantamisen parissa työskennellyt Tarja
Kantola on toiminut pitkään myös Solidaarisuuden hallituksen puheenjohtajana. Niinpä Solidaarisuuden Silpomatonkampan jan valikoituminen kesäkuussa synty mäpäiväjuhlaansa viettäneen Kantolan merkkipäiväkeräyksen kohteeksi oli hänestä luonnollista. Kohde tuntui itsestään selvältä, sillä Solidaarisuudella on ollut iso osa Kantolan elämässä. Myös juhlavieraat kokivat tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisen työn tärkeäksi ja moni oli halunnut juhlissa erikseen mainita tehneen sä lahjoituksen Solidaarisuudelle.
”Kyseessä on julma ihmisoikeusrikkomus”, Kantola toteaa silpomisesta. Hän kuitenkin muistuttaa heti perään, että silpominen on myös vahvasti tasaarvokysymys. Kantola itse yllättyi vuosia sitten Somalimaahan tekemällään matkalla siitä, kuinka laajasta ilmiöstä silpomisessa on kysymys ja kuinka monessa maassa sitä edelleen harjoitetaan.
Kantola painottaa, ettei silpominen ole osa uskontoa, vaikka siitä usein niin puhu taan. Kantola myös muistuttaa, että perinnettä pitävät yllä nimenomaan nai
set turvatakseen tytöille mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. Siksi on vaikutettava juuri tyttöjen äiteihin ja isoäiteihin.
TYÖTÄ RUOHONJUURITASOLLASolidaarisuuden työ tapahtuu ruohonjuuritasolla ja vaikuttaa konkreettisesti tyttöjen elämään. Kantola kuitenkin painottaa, ettei Somalimaahan tai minnekään muuallekaan voi tuosta vaan viedä omia oppejaan. Perinne ei myöskään poistu kielloilla tai hetkessä. Silpomisen lopettaminen on pitkäjänteistä työtä. Tarvitaan siis paikallisen kulttuurin tunte musta ja vahvoja yhteistyöverkostoja paikallisten toimijoiden kanssa. Solidaari suus on saavuttanut Somalimaassa sellaisen aseman ja luottamuksen, että näinkin vaikeasta aiheesta voidaan puhua.
Solidaarisuuden tyttöjen sukuelinten
silpomisen vastainen työ Somalimaassa aloitettiin Kantolan ollessa järjestön halli tuksen puheenjohtajana. Jo silloin Solidaa risuus toimi Somalimaassa naisjärjestöjen ja vahvojen naisvaikuttajien kanssa. Naisten aseman parantamisessa oli tärkeää ottaa huomioon kaikki naisten heikkoon asemaan vaikuttavat tekijät. Yksi niistä on silpominen.
Silpomisen aiheuttamat fyysiset ongelmat vaikuttavat suoraan naisten mahdollisuuksiin ja koko elämään niin olennaisesti, ettei sitä voitu jättää huomioimatta.
”Ovatko yksilöt tasaarvoisia, jos tytöil le tehdään tällaista?”, kysyy Kantola. Kantola kuitenkin muistuttaa, että asiaa voidaan muuttaa.
Silpomatonkampanja on kerännyt yhteen suuren joukon suomalaisia, jotka halua vat lopettaa tyttöjen sukuelinten silpomisen Keniassa, jonne Solidaarisuuden työ on laajentunut. Kantola kehuu feissareiden näkyvyyttä kaupunkien kaduilla kesän aikana ja lähettää kannustavia terveisiä kaikille uusille Muutoksentekijöille:
”Silpomatonkampanjaa tukemalla voi ajatella, että on omalta osaltaan tehnyt jotain. Mukanaolo on kaikkein tärkeintä!”Kirjoittaja on Solidaarisuuden
kampanjakoordinaattori.
Julmaan ihmisoikeusrikkomukseen voidaan puuttua, muistuttaa ihmis oikeuksien ja tasa arvon puolustaja Tarja Kantola. Merkkipäivälahjoituksella jokainen voi olla mukana muuttamassa tyttöjen elämää.
”Ovatko yksilöt tasaarvoisia, jos tytöille tehdään tällaista?”
Tarja Kantola yllättyi aikoinaan siitä, kuinka laajasta ilmiöstä silpomisessa on kysymys. Merkkipäiväkeräyksen kohde tuntui itsestäänselvyydeltä tasaarvon kannattajalle.
Etunimi Sukunimi
Lähiosoite Paikkakunta
Puhelinnumero Sähköposti
Asiakasnumero (jos olet jo tukija tai lehden tilaaja, näet asiakasnumerosi lehden osoitetiedoista.)
Paikka ja aika Allekirjoitus
Tilaan joulukorttisarjoja:kpl viiden kortin sarjoja kirjekuorineen (12€/sarja + postituskulut) JOULUPUKKITEEMA
kpl viiden kortin sarjoja kirjekuorineen (12€/sarja + postituskulut) KYNTTILÄTEEMA
Joulukortit tuovat sinulle lämpimät terveiset Nicaraguasta. Korttien maissitaide on syntynyt Solidaarisuuden kehityshankkeessa. Taiteilijat ja käsityöläiset luovat yhdessä uusia tuotteita, joiden valmistaminen auttaa Nicaraguan naisia parantamaan elinolojaan.
Tilaa kortteja sähköpostitse [email protected], soittamalla numeroon 010 501 2120 tai palauttamalla meille tilauslomake.
Viiden kortin sarja kirjekuorineen maksaa 12 euroa. Hintaan lisätään toimituskulut.
Kortteja on rajoitettu erä.
Tilaa uudet joulukorttisarjat – tuet käsityöyrittäjiä Nicaraguassa!
JOULUPUKKITEEMA
KYNTTILÄTEEMA
Leikkaa irti
Kansainvälinen solidaarisuussäätiö – Internationella solidaritetsfonden | Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki – 010 501 2120 – www.solidaarisuus.fi
SolidaarisuusVASTAUSLÄHETYSTunnus 500380800003 Helsinki
Vastaanottaja maksaa
postimaksun
Leikkaa irti