5•2008

Sanna opiskelee –ja Sana räppää!

2 super 5 •2008

46

30

Miia Roukala näytti ensi-

aputaitonsa Taitajakisoissa.

Lähihoitajaopiskelija Sanna Rönnberg tunnetaan rap-artistina taiteilijanimellä Sana.

24 Mieshoitajat ovat kysyttyjä työntekijöitä etenkin vanhusten ja lasten hoidossa.

3 Pääkirjoitus

4 Ajankohtaista

5 Puheenjohtajalta

6 Potilasasiakirjat rekisteriin

6 SuPerin mainos pääsi fi naaliin New Yorkissa

7 Tarkista työeläkeote

8 Toukokuun lyhyet

9 Näin vastattiin!

9 Lehtikatsaus

10 Työpuvun historia

14 Missä kulkevat kotihoidon rajat?

19 Edustajistovaalin tulokset

20 Liittokokousedustajat 2008

21 Odotuksia SuPerin toiminnalta

22 Juhani Palomäki – ehdolla puheenjohtajaksi

23 Henna Tuomikoski – ehdolla varapuheenjohtajaksi

24 Mieshoitaja ei kadu valintaansa

28 HUS kehittää hoitajien työnjakoa

30 Sanna Rönnberg räppää

33 Nuorten asiaa

34 Lukijalta

35 LH Tuomo ”Tumppi” Valokainen

36 Pieniä uutisia

37 Virtsatieinfektio on kivulias vaiva

38 Käypä hoito

40 Marko Lindfors, autismihoitaja

43 Vastaanotto-osastoavustajat juhlivat

46 Taitajakisat antoi itsevarmuutta

50 Edunvalvontatyksikkö tiedottaa

52 Superristikko

53 Lähihoitaja Kähönen

53 Mitä mieltä – vastaa kyselyyn!

54 Retkeily sopii kaikille

58 Jäsenrekisteri tiedottaa

59 Siskon pakina

60 Työttömyyskassan ajankohtaiset

61 P.S.

64 Kuulumisia

66 Arkistomme aarteita

14 Pitääkö kotihoidossatoimia sijaisomaisena, Miia Repo pohtii?

super5 ●2008

40Autismihoitaja ohjaa

omatoimisuuteen.

5 •2008 super 3

Monitoimiapujoka kuntaan

super

55. vuosikerta.

Tilaushinta 48 €/vuosi

Aikakauslehtien liiton jäsen

Julkaisija

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

Ratamestarinkatu 12

00520 Helsinki

Fax (09) 2727 9120

Päätoimittaja

Leena Lindroos (09) 2727 9174

Taittava toimittaja

Jukka Järvelä (09) 2727 9176

Toimittajat

Marjo Sajantola (09) 2727 9173

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

Vierailevat kirjoittajat

Päivi Hujakka, Oili Kärkkäinen, Nella

Skogberg, Liisa Uusiniitty

Kannen kuva

Sanna Rönnbergin kuvasi Jukka Järvelä

Ulkoasu

Timo Numminen

Jukka Järvelä

Painos

72 500 kpl

Ilmoitukset

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

Osoitteenmuutokset

Jäsenet: jäsenrekisteri 010 2727 140

Tilatut: toimitus (09) 2727 9175

Kirjapaino

ISSN 0784–6975

SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen

juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai

palauttamisesta.

Ll e e n a l i n d r o o s

appeenrannassa on mietitty sitä, miten pitkälle lähihoita-jien velvollisuudet ulottuvat elämän sujumiseksi asiakkai-den kotona. Hoitajat huolehtivat puhtaudesta ja lääkityk-sestä, ravinnosta ja turvasta. Usein he ovat myös asiakkai-densa lähimpiä ihmisiä. Omien toimien ohella palaneen

lampun vaihtaa nopeasti, mutta entä jos lamppu on viimeinen, kenen tulisi hankkia uusia? Kuka pesee pyykit, vie roskat, käy kaupassa, kiin-nittää irronneet napit, saattaa lääkäriin tai vaihtaa kelloihin ajan?

Lähihoitajat on koulutettu huolehtimaan asiakkaidensa terveydestä, fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista. He eivät ole remonttireiskoja tai yleismiesjantusia, vaikka tekevätkin päivittäin monia näille ammatti-laisille kuuluvia töitä. Tehtävien rajat venyvät ja liukuvat, sillä sivusta-kaan ei voi jäädä katsomaan kun apua tarvitaan.

Eri puolilla maata on joukko toimijoita, jotka tarjoavat tukea. Jos-sain leijonat hakkaavat vanhuksille halkoja, toisaalla kylätoimikunta auttaa lumitöissä ja ruohonleikkuussa. On aviomiespalveluja, jotka tekevät tarvittavia korjauksia ja asiointia. Yksityisten siivousyritysten määrä kasvaa vauhdilla. Tieto näistä leviää pääasiassa suusta suuhun ja ne, jotka ovat luotettavia, huomaavat hyvin pian olevansa ylityöl-listettyjä. Mutta edelleen avuntarvitsijan, joka on varaton tai ei tunne ketään eikä tiedä mistä etsiä, on miltei mahdoton löytää tunnollista auttajaa – ja kenen tulisi taas tämäkin etsimistyö käytännössä tehdä?

Ehdotan perustettavaksi kunnallisen monitoimiavun vakanssin joka kuntaan. Nämä yleisauttajat kävisivät säännöllisesti ja melko tiheästi kaikkien kodeissaan jo hoitoapua saavien luona. Joko asukas itse tai

hoitaja listaa tehtävät sitä mukaa kuin niitä ilmenee. Kun työ on tehty, se kirjataan kuten hoitajien toimen-piteet. Palvelusta veloitetaan varalli-suuden ja tarpeen mukaan samalla periaatteella kuin hoitajien tarjo-amasta avusta.

Olen varma, että tämänkaltainen työnjako koituisi kaikkien eduksi. Nykyinen arpominen jättää parhaim-millaankin vaille toteuttajaa ison jou-kon normaaliarkeen kuuluvia tehtä-viä. Kun niille olisi tiedossa sään-nöllinen ja luotettava tekijä, hetken aikaa apua malttaisi vaikka odottaa.

Painotuote

4 super 5 •2008

Ajankohtaista

Nyt on aika...

Toukokuu

5.–6.5. Kotihoidon koulutuspäivät,Tampere, SuPer ry

5.–7.5. Luottamusmiestutkinto,3. opintojakso, Helsinki, SuPer ry

6.5. Yksityissektorin yhdysjäsenkurssi, Hämeenlinna, SuPer ry

8.5. Viestinnän peruskurssi, Helsinki, SuPer ry

9.–10.5. Taloudenhoitajien peruskurssi, Lappeenranta, SuPer ry

12.–14.5. Luottamusmiestutkinto,3. opintojakso, Helsinki, SuPer ry

15.5. Kansainvälinen perheen päivä

16.5. SuPerin alueellinen 60-vuotisjuhla, Satakunta

21.–22.5. Terve-sos 2008 koulutus- ja messutapahtuma, Jyväskylän Paviljonki, Stakes

28.–29.5. SuPerin liittokokous, Helsinki

31.5. Kansainvälinen tupakaton päivä

Kesäkuu

2.–3.6. Luottamusmiesten perus-koulutuksen 2. jakso, Aktiivi-instituutti,Helsinki

4.–5.6. Kunta-alan työmarkkina-seminaari, Rauma, Länsi-Suomenkesäyliopisto

20.6. Maailman pakolaisten päivä

21.6. Juhannuspäivä

23.6. Kansainvälinen julkistenpalvelujen päivä

26.6. Kansainvälinen päivä huumeiden väärinkäytön ja laittoman huumausaine-kaupan vastustamiseksi

osaston kokoukseen, jossa käsitel-lään liittokokousasioita.

• ottaa selvää oman ammattiosaston kesäriennoista.

• tarkistaa kesämökin lääkekaapin ja auton ensiapupakkauksen sisäl-löt.

• lähteä luontoon tutkimaan kevään merkkejä.

• valmistuvien opiskelijajäsenten täyttää ja lähettää varsinaiseksi

jäseneksi liittymislomake. Lomakkeen saat netistä www.superliitto.fi , SuPer-Opolta tai jäsenyksiköstä.

• toimittaa kevätkokouk-sen asiakirjakopiot SuPe-rin toimistoon.

• osallistua ammatti-

4 super 5 •2008

työsuojeluviranomaisten valvontavoimavaroja ei saa vähentää

SuPer vetoaa eduskuntaan, jotta työ-suojelupiirien henkilöstöresursseja ei vähennetä hallituksen esittämän tuot-tavuusohjelman mukaisesti.

Hoitoalalle valvontaresurssien leik-kaukset merkitsevät kehitystä huonom-paan suuntaan. Erityisesti tämä koskee yksityistä sosiaalipalvelualaa. Yksityiset työvoimavaltaiset hoito- ja hoivapalve-luyritykset ovat pääasiassa erittäin pie-niä: kaikista yrityksistä vajaat 90 pro-senttia työllistää alle 10 työntekijää. Jo nykyisellään näiden pientyönanta-jien työntekijöiden palkka- ja työehto-jen työsopimuslain mukainen valvonta edellyttäisi tarkastustoiminnan tehos-tamisesta.

Hoito- ja hoivapalveluiden kysyn-nän kasvun johdosta tapahtunut pal-velutuottajien määrän voimakas lisään-tyminen on merkinnyt työoikeutta koskevien valvontatehtävien siirty-mistä entistä laajemmin palkansaaja-

järjestöille. Työnantajaliittoon kuulu-mattomien pientyönantajien keskuu-dessa alan yleissitovien työehtosopi-musten tuntemus on varsin heikkoa. Tästä syystä on tarvetta työsuojeluvi-ranomaisten antaman neuvonnan ja koulutuksen tehostamiseen.

Myös kunta-alan hoitajat tarvitsevat tuekseen työsuojeluviranomaisten työ-paikkakohtaisia tarkastuskäyntejä.

– Kunnat eivät itse työnantajina puutu oma-aloitteisesti esimerkiksi työntekijöiden terveyttä vaarantavien home- ja kosteusvaurioista kärsivien työpaikkojen korjaamiseen eivätkä hoitohenkilöstön vajaaresursseihin eri-tyisesti vanhustyössä, puheenjohtaja Juhani Palomäki sanoo.

Kunta-alan työntekijöillä on viime-aikaisten selvitysten perusteella työ-paikkaväkivaltakokemuksia moninker-tainen määrä muihin työaloihin verrat-tuna.

tuula patrikaisesta vuoden unihoitaja

Vuoden Unihoitajaksi on valittu supe-rilainen Tuula Patrikainen Liedosta. Hänen levottomat jalkansa johdattivat ensin unitutkimusyksikköön tutkimus-potilaaksi ja lopulta unitutkimushoita-jaksi. Nyt levottomien jalkojen hoito ja tutkimus on Patrikaiselle sydämen asia.

Unihoitajan valintaperusteluissa kii-tellään ammattitaidon lisäksi hyvän unen lähettilään esimerkillistä toimin-taa unihäiriöiden laadukkaan hoidon edistämiseksi. Patrikainen toimii ver-

taistukena ja on aktiivisesti mukana potilasyhdistysten toiminnassa kerto-massa levottomista jaloista suurelle ylei-sölle.

Erilaisia levottomien jalkojen oireita esiintyy keskimäärin 5–10 prosentilla aikuisista, ja iäkkäämmillä ihmisillä yli 15 prosentilla uni häiriintyy vaivan vuoksi.

Hyvän unen lähettilään valitsivat Suomen Unihoitajaseura ry ja Tempur Suomi Oy.

5 •2008 super 5

T

Oikeus työhönilman häirintää

yö vaatii yhä enemmän tekijältään. On hallittava yhä useampia yksityis-kohtia ja samalla koko-naisuuksia. On pystyt-

tävä toimiman itsenäisesti ja samanai-kaisesti vaihtuvissakin työryhmissä. On oltava valmis päivittämään ja kehittä-mään tietojaan ja taitojaan ja muutta-maan asenteitaan. Jotta tämä on edes jollakin tavalla mahdollista, työpaikan on turvattava mahdollisimman hyvät olosuhteet, joissa työntekijä voi työs-kennellä ilman epäsiallista kohtelua, häirintää ja työpaikkakiusaamista. Vas-tuu on ensisijaisesti työnantajalla. Myös jokaisella työntekijällä itsellään on vas-tuu asiasta.

Työturvallisuuslain mukaan työn-tekijän on vältettävä sellaista muuhun työntekijään kohdistuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, joka voi aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa. Työn-antajan on puolestaan häirinnästä tie-don saatuaan ryhdyttävä käytettävis-sään olevin keinoin toimiin epäkohdan poistamiseksi. Velvoitteet ovat selkeät: työpaikalla ei tarvitse sietää häirintää ja kiusaamista. J.V. Snellman totesi aika-naan: ”Jokaisen lain perimmäisenä tar-koituksen on itsensä tarpeettomaksi tekeminen.” Ovatko häirintäpykälät jo tarpeettomia?

Kokemukset työpaikoilta osoitta-

vat, että häirintä ja kiusaaminen ovat liian monen työpaikan arkipäivää. Kiu-saamisen muodot ovat moninaiset ja entistäkin hienosyisemmät. Kohonnut koulutustaso on vaikuttanut myös sii-hen, että ihmiset osaavat kiusata toi-siaan epäsuorillakin tavoilla. Esimerk-kinä tästä on se, että työnantaja tietoi-sesti rajaa työntekijän tehtäviä erilai-sin tekosyin ja näin estää häntä käyttä-mästä koko osaamistaan työyhteisön ja sen palveluja käytävien hyväksi. Työn-tekijä tietää sisimmässään, että tällai-nen menettely häiritsee hänen toimin-taansa, vaikuttaa jopa hänen terveyden-tilaansa ja on kaiken lisäksi loukkaa-vaa. Se nakertaa myös itsetuntoa. Työn-tekijä saattaa kärsiä tilanteesta pitkään eikä huomaa tai uskalla ilmoittaa asi-asta sellaiselle esimiestasolle, joka voi ja jonka pitää puuttua tilanteeseen. Myös työsuojeluvaltuutettu saattaa jäädä ilman tätä tärkeää tietoa.

Pitkään jatkuessaan häirinnän vai-kutukset näkyvät lisääntyneinä sairaus-poissaoloina ja työtuloksen laskuna. Työpaikoilla tarvitaankin ryhtiliikettä: jokaisen työntekijän on otettava vastuu siitä, että häirintää havaitessaan puut-tuu asiaan ja ilmoittaa havainnoistaan työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle. Välinpitämättömyys on vastuutto-muutta. Tavoitteena on nollatoleranssi eli häirintävapaa työympäristö. Kiusaa-jat on tarvittaessa siirrettävä muihin

p u h e e n j o h t a j a j u h a n i p a l o m ä k i

tehtäviin. Tämä ei vielä poista kaik-kea häirintää työpaikoilta, esimerkiksi monet päihdepotilaat osaavat kyllä häi-ritä auttajiaan. Lakia siis tarvitaan.

6 super 5 •2008

Lääkintöneuvos Pirjo Pennanen, Teo:

Yksityisiltäkin vaaditaantarkkaa potilasrekisteriät e k s t i j a k u v a l e e n a l i n d r o o s

Jokainen terveydenhuollon palvelujen antaja on velvoitettu pitämään rekisteriä potilasasiakirjoista. Tämä koskee myös itsenäisiä ammatinharjoittajia – siitä huolimatta, että heidän osaltaan ei ole selkeästi määritelty tahoa, joka velvoitet-taisiin ottamaan potilasasiakirjat vastaan toiminnan päätyttyä.

Samat velvoitteet koskevat niin yrittä-jinä toimivia terveydenhuollon toimi-joita kuin julkisen terveydenhuollon yksiköitä.

– Asiakirjojen kohtaloon onkin syytä ottaa kantaa jo toiminta-aikana. Tieto-jen salassapitoa ja yksityisyyden suojaa ei voida koskaan korostaa liikaa, totesi lääkintöneuvos Pirjo Pennanen luen-

palvelut. Palvelun tuottajat ja itsenäi-set ammatinharjoittajat ovat palvelujen antajia, Pennanen täsmensi.

Lääkintöneuvos Pirjo Pennanen sel-vitti yksityiskohtaisesti toimilupien rekisteröintiä ja toimintaan systemaat-tisesti kuuluvia velvoitteita. Itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan tulee tehdä ilmoitus toiminnastaan sille lää-ninhallitukselle, jonka alueella toimii. Tiedoissa tulee ilmetä koulutus, annet-tavat palvelut, rekisteröityminen ennak-koperintärekisteriin, toiminnan aloitta-mispäivä ja myös ilmoitus lopettamisesta tulee tehdä 30 päivän kuluessa. Tiedot toiminnasta kirjataan Teon ylläpitämään yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen antajien rekisteriin. Ysteri-rekisteri on pääosin julkinen, ja sen avulla on mah-

SuPerin tv-mainos kilpaili New Yorkissat e k s t i j u k k a j ä r v e l ä

Viime vuonna Suomessa ensiesityksensä saanut Daddysitter-mainos selviytyi fi nalistien joukkoon huhtikuussa pidetyillä New Yorkin mainosfestivaaleilla. Sama SuPerin kampanja-mainos voitti viime vuonna yhteiskunnallisen mainonnan sarjan kotimaisessa Voitto-mainoselokuvakilpailussa.

New Yorkissa Daddysitterin näki joukko alansa huippu-tuomareita. He valitsivat fi nalistit satojen töiden joukosta, eli jo fi naaliin pääsemistä voi pitää hyvänä saavutuksena.

Tv-mainoksessa poika tuo vanhan isänsä kokoukseen mukaan, koska ei löytänyt isälleen hoitajaa. Mainoksella ja SuPerin viimevuotisella kampanjalla haluttiin kiinnittää huo-miota siihen, että vanhusten hoitajista on kohta kova pula.

Mainoksen idea syntyi SuPerin ja mainoksen valmistaneen mainostoimisto Skandaali Leo Burnett Oy:n yhteistyöllä

– Mietimme miten käy, jos hoitajaa ei löydy. Joudutaanko isät ja äidit ottamaan töihin mukaan? Näinhän joskus teh-dään lapselle, kun häntä ei voi viedä päiväkotiin. Kävimme läpi muitakin kuin kokoustilanteita, mutta tämä lienee päät-täjille se kaikista tutuin miljöö, Creative Director Sari Mik-konen-Mannila Skandaalista kertoo.

– Koko kampanja toimi. Filmi sai hyvää yleisöpalautetta inhi-millisyydestä. Siinä ei syyllistetä, olla ilkeitä tai repiviä. Se on kaunis tarina työikäisestä miehestä, joka pitää isästään huolta.

– Monesti niin sanotussa yhteiskunnallisessa mainonnassa halutaan shokeerata. Me skandaalilaiset uskoimme yhdessä superilaisten kanssa, että lämmöllä ja tunteisiin vetoamalla pääsee parempaan lopputulokseen. Ja niin kävi.

– Oli hienoa huomata, että lämmin sanoma ja idea purivat myös kansainvälisesti.

SuPerin palkittu tv-mainos Daddysitter osallistui kovatasoiseen kansainväliseen mainoselokuvakilpailuun New Yorkissa.

noidessaan SuPerin yrittäjäjäsenille toi-milupahakemuksista ja Terveydenhuol-lon oikeusturvakeskuksen roolista toi-minnan valvojana.

Laki yksityisestä terveydenhuollosta määrittelee yrittäjinä toimivien tervey-denhuollon ammattilaisten toimintaa. Lähihoitaja voi yrittäjänä toimia itse-näisenä ammatinharjoittajana, toimini-mellä, osakkaana tai omistajana yhtiö-muotoisessa yksityisessä terveydenhuol-lon toimintayksikössä.

– Käsitteenä palvelujen tuottaja on yksittäinen henkilö tai yhtiö, osuus-kunta, yhdistys tai muu yhteisö tai sää-tiö, joka ylläpitää terveydenhuollon palveluja väestölle tuottavaa yksikköä. Ei siis itsenäinen ammatinharjoittaja eikä työnantaja, joka järjestää terveys-

5 •2008 super 7

koukkuniemi säilyttihoidon laadun

Stakesin raportin mukaan Koukku-niemen vanhainkodissa vuosina 2006–2007 tehty 103 hoitajan lisäys säilytti hoidon laadun, vaikka vanhainkodin asukkaiden ja uusien hoidettavien hoi-don tarve kasvoi. Koukkuniemen van-hainkoti oli saanut Länsi-Suomen lää-ninhallitukselta keväällä 2006 huomau-tuksen alhaisesta henkilöstömäärästä. Selvityksen alkamisajankohtana Kouk-kuniemessä hoidettavat olivat keski-määräistä hieman helppohoitoisempia ja hoitohenkilöstön määrä oli tuntu-vasti vähäisempi kuin muissa vanhain-kodeissa. Puolentoista vuoden seuranta-aikana hoitohenkilöstön määrä nousi 0,45:stä 0,56 hoitajaan yhtä hoidetta-vaa kohti. Henkilöstölisäys käytettiin hoidon laadun ylläpitoon tilanteessa, jossa uudet asukkaat olivat entistä huo-nokuntoisempia ja vanhojen asukkai-den tila heikkeni.

lääkekaappeja kehitetään

Sosiaali- ja terveysministeriö on anta-nut Lääkelaitokselle toimeksiannon tehdä ehdotus tulevaisuuden sivuap-teekeista ja lääkekaapeista. Toimeksian-non mukaan Lääkelaitoksen on määri-teltävä lääkekaappien perustamisedelly-tykset nykyistä selvemmin. Tavoitteena on lisätä maltillisesti lääkekaappien määrää ja parantaa palvelua. Lääkekaa-peista saa nykyisin myydä vain ilman reseptiä saatavia itsehoitolääkkeitä ja ne toimivat esimerkiksi kyläkaupan yhtey-dessä. Reseptilääkkeiden välittäminen lääkekaapeista mahdollistetaan siten, että asiakas jättää lääkemääräyksen lää-kekaappiin, josta se välitetään apteek-kiin ja sieltä välittömästi takaisin kaap-piin asiakaan noudettavaksi. Samalla on turvattava lääkeinformaation saata-vuus esimerkiksi puhelimitse.

valintoja

Eija Palosaaren kirjoittama ja Editan kustantama Lupa särkyä – kriisistä elä-mään -teos on saanut valtion tiedon-julkistamispalkinnon. Suomen Psyko-logiliitto on myös valinnut psykologian tohtori Eija Palosaaren vuoden psyko-logiksi ansioistaan kriisejä ja traumoja kokeneiden ihmisten auttamisessa.

5 •2008 super 7

Nyt työeläkeotetta tarkistamaan Valtaosa 18–67-vuotiaista Suomessa asuvista palkansaajista ja yrittäjistä saa postitse työeläkeotteen touko-joulu-kuun välisenä aikana. Jatkossakin yksi-tyisalojen työeläkeote tullaan postitta-maan säännöllisesti kerran vuodessa.

Työeläkeotteeseen ei sisälly tietoa kansaneläkkeestä eikä julkisella sekto-rilla tehdystä työstä. Siihen ei myöskään ole kerätty ulkomailla tehtyjä töitä eikä tietoja joidenkin työnantajien kustan-tamasta lisäeläkkeestä. Otteella ei ole tietoja mahdollisesta vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta.

Työeläkeotetta ei siis tänä vuonna saa lainkaan, jos on työskennellyt vain julkisella alalla, kuten kunnan, valtion tai kirkon palveluksessa tai jos ei ole saanut eläkkeeseen oikeuttavia sosiaali-etuuksia vuonna 2005 tai sen jälkeen.

Työeläkettä on karttunut vuoden 2005 alusta lähtien myös eräiden palkatto-mien jaksojen ajalta. Esimerkiksi sairaus-päivärahan, vanhempainrahan, työttö-

myyspäivärahan ja opiskeluajan eläke-kertymät on merkitty työeläkeotteeseen.

Työeläkeotteella ei ole julkisen alan palvelussuhdetietoja, koska niitä ei ole vielä siirretty työeläkejärjestel-män yhteiseen rekisterijärjestelmään. Otteella näkyy kuitenkin tieto, jos olet työskennellyt julkisella alalla.

Yksityisen alan eläke perustuu työ-eläkeotteen tietoihin, joten se kan-nattaa tarkastaa huolellisesti. Jos tie-dot ovat oikein, otteen saajan ei tar-vitse tehdä mitään. Työeläkeotteessa on annettu myös yhteystiedot virhei-den korjaamista varten. On kuitenkin huomattava, että otteen tiedot ulottu-vat vain vuoden 2007 loppuun asti.

Kunnallisista työsuhteista kertyneet eläkkeet voi tarkistaa koska tahansa Kun-tien eläkevakuutuksen omasta verkko-palvelusta kohdasta Eläkelaskuri ja rekis-teriote. Tiedot voi tilata myös postitse.

lisää tietoa www.keva.fi ja www.tyoeläke.fi.

Lääkintöneuvos Pirjo Pennanen kertoi supe-rilaisille yrittäjille terveydenhuollon palvelu-jen antajia sitovista toimilupakäytännöistä ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen roolista. Yrittäjäpäivää vietettiin huhtikuun alussa.

dollisuus etsiä palvelun antajia. Itsenäi-nen ammatinharjoittaja voi kuitenkin kieltää itseään koskevien osoitteiden ja yhteystietojen luovuttamisen.

– Teoon tulee useita kymmeniä ammatillista pätevyyttä koskevia soit-

toja päivittäin, ja informaatiopalvelu teettää myös lääninhallituksille töitä. Ysteri-rekisteristä, kuten terveyden-huollon ammattihenkilöiden keskus-rekisteristä Terhikistä, on molemmista tarkoitus saada tulevaisuudessa inter-net-pohjainen, lääkintöneuvos Penna-nen sanoo.

Ilmoitus itsenäisenä ammatinhar-joittajana toimimisesta tehdään läänin-hallitukselle. Se myöntää luvat myös terveydenhuollon palvelujen antami-seen toimintayksiköille. Yksityisen ter-veydenhuollon toimintayksikön osalta käytäntö vaatii tiedot muun muassa vastaavasta johtajasta.

Niin itsenäisen ammatinharjoitta-jan, toiminimellä toimivan kuin toi-mintayksikönkin tulee antaa kertomus toiminnasta vuosittain lääninhallituk-selle. Käytäntö on alkanut itsenäisten ammatinharjoittajien osalta vuonna 2006. Kertomus tulee jättää seuraa-van vuoden helmikuun loppuun men-nessä ja siihen tulee kirjata toimintatie-dot, käynnit ja asiakkaat. Yrittäjällä on myös velvollisuus ilmoittaa toimintaa koskevista muutoksista.

lisätietoja: www.finlex.fi,

www.laaninhallitus.fi,

www.lomake.fi ja www.suomi.fi.

8 super 5 •2008

toukokuunlyhyet

koonnut jukka järvelä

Haluamme halpalääkkeitä

Kuluttajat haluavat, että lääkärit määräisi-vät entistä enemmän edullisia rinnakkais-lääkkeitä. Rinnakkaislääketeollisuus-yhdis-tyksen teettämässä tutkimuksessa ilmeni, että 94 prosenttia vastaajista halusi, et-tä lääkärit huomioisivat hinnan lääkkei-tä määrätessään. Valtaosa tutkimukseen vastanneesta 590:stä koki rinnakkaislääk-keet yhtä tehokkaiksi ja turvallisiksi kuin alkuperäisvalmisteet. Luottamus oli suu-rinta rinnakkaislääkkeitä käyttäneiden pa-rissa: 94 prosentin mielestä rinnakkais-lääkkeet ovat yhtä tehokkaita ja 84 pro-sentin mielestä yhtä turvallisia kuin alku-peräisvalmisteet.

cision

Hölkästä veritulppa?

Yhdysvaltalaistutkimuksen mu-kaan hölkkä saattaa lisätä yli 65-vuotiaiden vaaraa saada las-kimotukoksia. Tutkimus ei paljasta mistä yhteys joh-tuu, mutta tukokset voi-vat syntyä muun mu-assa jalkavammois-ta. Tulosten pe-rusteella kävely tai muu kevyt lii-kunta saattoi hie-man pienentää laskimotukosten riskiä, mutta hölk-kääminen tai vastaa-va liikuntaharrastus liittyi suurentuneeseen tu-kosriskiin, kun verrok-keina olivat osallistu-jat, jotka eivät harras-taneet liikuntaa lain-kaan.

uutispalvelu duodecim

Poweria kouluruokaan

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on täydentänyt kansallisia ravitsemussuosi-tuksia uusilla kouluruokailusuosituksilla. Niiden tarkoituksena on antaa suuntavii-vat kouluaikaisen ruokailun järjestämisek-si. Uudet suositukset on lähetetty painet-tuna julkaisuna kunnille, koulujen rehto-reille, ruokahuollosta vastaaville sekä kou-luravintoloihin ja ne löytyvät suomen- ja ruotsinkielisinä internetistä, www.mmm.fi /ravitsemusneuvottelukunta.

www.edilex.fi

Reumatutkimus käyntiin

Työterveyslaitos on käynnistänyt nivel-reuman työperäisyyttä selvittävän tutki-muksen. Kyselylomake postitettiin huh-tikuussa 8000 suomalaiselle, jotka käyt-tävät nivelreuma- tai verenpainelääkkeitä. Tutkimuksessa verrataan kahteen eri kan-santautiin – nivelreumaan ja verenpaine-tautiin – sairastuneiden henkilöiden työ-historioita ja altistumista työssä sekä va-paa-aikana. Näiden kansantautien mah-dollisista työperäisistä syistä on joitakin viitteitä, mutta pitkältä ajanjaksolta koko väestöön pohjautuva suomalainen tie-teellinen tieto puuttuu.

www.edilex.fi

Hajuaisti paljastaa

Hajuaistin heikentyminen on yleinen Parkinsonin taudin oire, mutta heikko hajuaisti saattaa myös olla merkki tule-vasta Parkinsonin taudista. Näin näyttäi-si olevan ainakin yli seitsemänkymppisil-lä miehillä. Vastaava yhteys on havaittu myös Alzheimerin tautia sairastavilla.

uutispalvelu duodecim

Terve ei suklaata kaipaa

Puolentoista kuukauden kuuri fl avonoidi-pitoista tummaa suklaata ja kaakaota ei tee tervettä ihmistä yhtään terveemmäk-si, käy ilmi tuoreesta yhdysvaltalaistutki-muksesta. Tulos on mielenkiintoinen, sil-lä monet aikaisemmat tutkimukset ovat vihjanneet fl avonoidi-pitoisen kaakaon ja suklaan parantavan verisuonten toimin-taa. Viime vuonna julkaistussa pienessä tutkimuksessa fl avonoidi-pitoinen tum-ma suklaa todettiin myös hyväksi sydän-potilaiden valtimoiden ja verisuonten toi-minnalle.

uutispalvelu duodecim

Nukkuva lapsi ei liho

Lyhyet yöunet lisäävät kilojen kertymistä aikuisilla, mutta sama saattaa pitää paik-kansa niinkin nuorilla kuin alle kolmivuo-tiailla. Tähän tulokseen tultiin yhdysval-talaistutkimuksessa. Alle 12 tuntia yössä nukkuvien painoindeksi oli kolmevuotiaa-na suurempi kuin yli 12-tuntisia unia nuk-kuvien. Myös ihopoimumittaukset kertoi-vat lyhyempien unien ja ylipainoisuuden yhteydestä. Varsinainen ylipainoisuus oli kaksi kertaa yleisempää alle 12-tuntisia yöunia nukkuvilla.

uutispalvelu duodecim

Antibiootit poskelleen

Neljä viidestä poskiontelotulehduksesta paranee parissa viikossa ilman antibioot-tejakin. Antibiootit tosin nopeuttavat pa-ranemista, mutta vain vähän, todetaan tuoreessa katsaustutkimuksessa. Tulok-set haastavat nykykäytännön, jonka mu-kaisesti antibiootit ovat poskiontelotuleh-duksen ensisijainen hoito. Tähän astikin näyttö hoidon tehokkuudesta on ollut vä-häistä. Tämän Cochrane-katsauksen teki Finohtan tutkijalääkäri Anneli Ahovuo-Sa-lorannan vetämä ryhmä.

uutispalvelu duodecim

ingr

am p

ublis

hing

ingr

am p

ublis

hing

ingr

am p

ublis

hing

5 •2008 super 9

68% 32

%

muut lehdet

”Kuntien lisääntyvä nihkeys pakolaisia koh-taan on huomattava ongelma. Saan koko ajan hallinnosta viestejä, että vastaanotto riip-puu ihonväristä ja että toiset väestöryhmät ovat tervetulleempia kuin toiset. Tämähän on rasismia!”

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

polemiikki 1/2008

”Tuntui aika raadolliselta, ettei potilaista käy-tetä nimiä. Huudeltiin, että hei se rintaranka tänne. Jotenkin se oli täydellisen minuuden purkamisen paikka. Olin enää välilevy, enkä minä. Kivalta ei tuntunut sekään, kun jota-kuta pyydettiin ’hakemaan tuo ruumis pois’.”

Selkäleikkauksesta heräämössä toipunut Anne Nissinen

terve 2/2008

”Onnistunutta anteeksipyyntöä voi opetella.”

Päätoimittaja Päivi Hietanen

suomen lääkärilehti 15/2008

Lehti esitteli laajasti 30 vuotta täyttäneen Apuhoitajaliiton historiaa. Pääkirjoituksessa iloittiin merkittävästä tiedosta:

”Suomen Apuhoitajaliitto saa monivuotisten ponnistelujensa tuloksena kirjoittaa aikakir-joihinsa 30-vuotisen toimintansa juhlavuo-tena tiedon esityksestä, jolla valtioneuvosto on antanut ammattikasvatushallitukselle peri-

aatteellisen ohjeen piden-tää apuhoitajien koulutus 3 lukukautta kestäväksi syyslukukautena 1978 opintonsa aloittaville.

Tämä on merkit-tävä välivaiheen ratkaisu ennen keskiasteen kou-

lunuudistusta. Apuhoitajaliitto on pitänyt sin-nikkäästi kiinni vaatimuksestaan vetoamalla koulutusajan pidentämisen liittyvän paitsi työllisyyskysymysten hoitamiseen myös ja nimenomaan apuhoitajien tehtäväkuvan muuttumiseen.”

apuhoitajalehti 5/1978

30 vuotta sitten

”

5 •2008 super 9

Kyllä, koskaTakana on pätkätöiden talvi ja

edessä kesätöitä sijaisena eikä lomaa!

Allergia-aika väsyttää, jatkuvaakiirettä töissä.

Raskas työ. Liian vähän työnteki-jöitä potilaiden määrään nähden.

Valon määrä aina yllättää ja saakaiken näyttämään likaiselta ja

itseni lihavalta…

Olen talvi-ihminen. Kevään valo ja kesäaikaan siirtyminen vievät

voimat moneksi viikoksi.

Lumeton, sateinen, pimeä talvi takana. Se on imenyt voimia

enemmän.

Talven aikana valon määrä on vähäi-nen ja kevätväsymys seuraa. Pitäisi tehdä ehdottomasti lomamatka ete-

län aurinkoon talvella.

uusi kuukauden

kysymys löytyy sivulta 53.

Mitä mieltä?

Podetko kevätväsymystä?

Huhtikuun kysymys oli:

En, koskaKevät on paras vuodenaika, herään

talvihorroksesta.

Valmistun kohta lähihoitajaksi ja on ihana työpaikka tiedossa.

Saan voimaa valosta.

Olen läpeensä vuoden yhtä väsynyt.

Syön paljon marjoja.

Valon lisääntyessä olemme innos-tuneet remontoimaan ja tekemään kevätsiivousta. On paljon energi-

sempi olo kuin syksyn pimeydessä.

Virtaa riittää koko vuoden.

Auringon voima on oiva, luonto herää, se tekee terää!

Lähden aamuisin kello 5 pienelle juoksulenkille ja on ihanaa, kun

voin kulkea luonnonvalossa.Töistäkin palattua on valoisaa.

en kyllä

10 super 5 •2008

5 •2008 super 11

Ensimmäiset apuhoitajakurssilaiset opiskelivat tulevaa am-mattiaan melkoisessa epävarmuudessa, sillä monenlaista kä-sitystä uuden ammattikunnan toimenkuvasta oli vallalla. Esi-merkiksi Suomen Punaisen ristin julkaisussa oli kirjoitettu, että apuhoitajista saataisiin sairaaloihin koulutettuja siivoojia. Sairaanhoitajat karsastivat uutta ammattikuntaa peläten sen vaikutusta heidän ammattiinsa ja työhönsä. Koulutuskin oli alussa suunniteltu vain tilapäisluontoiseksi helpottamaan so-danjälkeistä ja uuden työaikalain soveltamisesta aiheutunut-ta sairaanhoitajapulaa.

Ei ollut mikään ihme, että työpukukysymyskin oli alusta saakka tärkeä osa apuhoitajien ammatti-identiteetin luomis-ta. Myös työpukuun kuuluva päähineen käyttöoikeus ja vuo-sia myöhemmin oikeus olla käyttämättä sitä, nostattivat kuu-mia tunteita aina 70-luvulle saakka.

myssystä murhetta

Ensimmäiset apuhoitajakurssit tekivät yhteisen esityksen Lääkintöhallitukselle työasuun liitettävästä hoitajapäähinees-tä helmikuun alussa 1947. Kurssilaiset vetosivat siihen, että

Ruutukuosistarentoon ja käytännölliseen

t e k s t i m a r j o s a j a n t o l a k u v a t s u p e r i n a r k i s t o

Nuhteita liiasta aloitteellisuudesta, lukemattomia irtonappeja, jat-kuvaa pesua ja prässäystä, kaikenpaljastavaa kangasta ja paljon muutakin merkillistä kuuluu työpuvun historiaan.

apuhoitajat rinnastettiin mielisairaanhoitajattariin, joiden vir-kapukuun päähine kuului. Saman kuukauden lopussa kurs-sit joutuivat laatimaan sairaanhoitajakoulutuksen tarkastaja Venny Snellmanille kirjallisen anteeksipyynnön röyhkeydes-tään. Kurssilaiset saivat myös puhuttelun, ja ilmeisesti Snell-man oli henkilökohtaisesti kiertänyt tapaamassa jokaista kurs-sia kurinpalautushengessä.

”Hämeenlinnan apuhoitajakurssilaiset pyydämme sydä-mestämme anteeksi, että ajattelemattomuudessa allekirjoi-timme kiertokirjeen, joka koski myssyasiaa. Toisia kursseja seurataksemme lähetimme kirjelmän edelleen. Itse asiassa pu-kukysymys on pieni, kunhan vain pystyisimme ottamaan teh-tävämme kutsumuksena.”

Oman anteeksipyyntökirjeensä laativat myös Tampereen, Jyväskylän, Mikkelin ja Helsingin apuhoitajakurssit.

Lääkintöhallitus hyväksyi apuhoitajien työpuvuksi vyölli-sen sinivalkoruudullisesta pumpulikankaasta tehdyn pitkähi-haisen puvun valkoisella irtokauluksella. Työssä pukua käytet-tiin lyhythihaisena. Asuun kuului valkoinen irtokaulus, olkai-nesiliina, myssy sekä valkoiset sukat ja kengät tai vaihtoehtoi-sesti harmaat sukat ja mustat kengät.

Apuhoitajayhdistyksen ensimmäinen kamppailu työpu-kuasioissa koski myssymallin muuttamista hollantilaishilkka-tyyppisestä samanlaiseksi kuin sairaanhoitajien käyttämä pää-hine. Lääkintöhallitus myönsikin vuoden 1952 apuhoitajille käyttöoikeuden sairaanhoitajamyssyyn.

– Päässä piti olla se hirvittävä myssy, miten se pysyikin pääs-sä, se ei ollut mikään suikka vaan sen piti olla sivuttain. Aina se nipisti päätä. Ainainen kiire sen pukeutumisen kanssa oli, kun lähdettiin työhön. Raportilta ei saanut myöhästyä ja mekossa ja essussa oli miljoona irtonappia, muistelee apuhoitaja Raija Rai-

Siniruudullisen apuhoitaja-asun korvasi vuonna 1966 keltainen gabardiiniasu. Nämä työpuvut apuhoitajat hankkivat ja huolsivat itse. Vuonna 1978 siirryttiin käyttämään työnantajan kustantamaa suoja-vaatetusta.

12 super 5 •2008

tasuo SuPerin 50-vuotishistoriikissa.Myssysota puhkesi uudestaan 1970-

luvun alkupuolella, kun sairaanhoitajat luopuivat päähineestä. Tämän jälkeen apuhoitajakunnan keskuudessa käy-tiin ankaraa väittelyä myssyn tarpeelli-suudesta. Päähineen käytön puoltajien mielestä myssy täydensi virkapuvun ja sitoi hiukset. Vastustajien mielestä se oli epäkäytännöllinen ja kulutti hiuksia, eivätkä sairaanhoitajatkaan enää käyttä-neet myssyä. Mielipidekyselyn vastaus-ten pohjalta Apuhoitajayhdistys aloitti neuvottelut Sairaalaliiton kanssa, joka siirsi vuoden 1972 syksyn yleiskirjees-sä myssyn historiaan.

ruutukangasta riitti jokaiselle

Suomen Apuhoitajayhdistys yritti toi-mintansa alusta asti saada apuhoitajan sinivalkoruudullisen virkapuvun suoja-tuksi, sillä sairaaloissa muutkin työn-

tekijäryhmät käyttivät samaa edullista pumpulikangasta. Jopa kunnalliskodin mieshoidokkien paidat saattoivat olla samaa ruutukuosia.

Vuonna 1955 yhdistys lähetti lää-kintöhallituksen lu-valla sairaalalaitos-ten ylihoitajille kir-jelmän, jossa pyydet-tiin heidän toimen-piteitään siihen, että apuhoitajan virkapu-ku pysyisi vain tämän ammattikunnan käy-tössä. Koska asiassa ei tapahtunut pa-rannusta, yhdistyksessä aloitettiin uuden apuhoitajapukumallin suunnittelu jäse-nistön mielipiteitä kuunnellen. Enem-mistö vastaajista kannatti valkoista pu-kua, mutta Apuhoitajalehden mielipide-sivulla käytiin kiivasta keskustelua:

– Koska koittaa se päivä, että apu-hoitaja saa pukea yllensä apuhoitajalle kuuluvan ikioman puvun? Onhan la-

boratorioapulaisillakin oma valkoinen kaulukseton pukunsa, miksei apuhoita-jille hyväksytä valkoista pukua värillisin kauluksin? Me odotamme!, kirjoitti “Yx apuhoitaja Pohjanmaalta” vuoden 1959

syysnumerossa.– Eikö pukum-

me ole sittenkin suo-jatumpi kuin esimer-kiksi valkoinen puku? Eikö juuri valkoista ole keittiöstä sekata-varakauppiaisiin saak-ka? Pitäisikö meidän

jäljitellä toisia? kommentoi nimimerkki ”Toinen joukko helsinkiläisiä apuhoita-jia” vuoden 1960 talvinumerossa.

housupuku hittituote

Monien vaiheiden jälkeen Apuhoita-jayhdistyksen vuosikokous hyväksyi vuonna 1966 uudeksi virkapuvuksi tai-teilija Riitta Immosen suunnitteleman vaaleankeltaisesta mitsagabardiinista valmistetun virkapuvun varusteineen. Juhlakäytössä oli pitkähihainen puku valkoisin hihansuin ilman esiliinaa.

Lääkintöhallitus piti uutta pukua erittäin onnistuneena ja hyväksyi sen käyttöön vuonna 1966. Saman vuoden syyskuussa valmistui Oulussa maamme ensimmäinen miespuolinen apuhoitaja, ja lääkintöhallitus hyväksyi myös mies-apuhoitajan puvun, johon kuului kel-tainen pusero ja valkoiset housut.

Ennennäkemätöntä edistykselli-syyttä hoitoalalla oli housupuvun saa-minen työasuvaihtoehdoksi vuonna 1973. Siihen kuului keltaisesta gabar-diinista valmistettu jakku ja valkoiset gabardiinihousut. Saman vuoden jou-lukuussa Apuhoitajalehti kirjoitti, että housupuku on todella lyönyt itsensä lä-pi ja pukutilauksia on tullut niin, että hukkua meinaa.

Virkavarustevälitys olikin iso osa Apuhoitajayhdistyksen toimintaa jo 1950-luvun alusta alkaen. Yhdistys vä-litti apuhoitajien virkapukuja ja niihin liittyviä tarvikkeita, kuten sukkia, ken-kiä ja hiussolkia parhaimmillaan kuu-si tuhatta pakettia jäsenille vuosittain. Siirtyminen työnantajan kustantamaan suojavaatetukseen teki oman virkava-rustevälityksen tarpeettomaksi.

Vuoden 1994 suojavaatetus näyttää jo tutul-ta. Hoitajien onneksi myös kutsumuskengät ovat jääneet historiaan.

Koska koittaa se päivä, että apuhoitaja saa pukea yllensä apu-hoitajalle kuuluvan

ikioman puvun?

RA

IMO

NIE

MI

5 •2008 super 13

suojavaate ei suojannut

Virkapuvun hankkimiseen ja sen kunnossapitoon työnteki-jä sai pukurahaa, jonka suuruudesta kertonee jotain se, et-tä sitä kutsuttiin pesupulverirahaksi. Pukurahasta luovuttiin, kun suojavaatesopimuksen mukaan siirryttiin työnantajan hankkimaan ja huoltamaan yhteiseen suojavaatteeseen vuo-den 1978 loppuun mennessä.

Uusi suojavaate oli pääasiallisesti puuvillan ja polyeste-rin sekoitetta. Käytettävissä oli useita värivaihtoehtoja, mutta etenkin sairaalapuolella vallitsi valkoinen väri. Eri ammatti-ryhmät erottuivat toisistaan nimineulan perusteella. Apuhoi-tajien nimineula oli keltainen.

Uusi suojavaate koettiin materiaaliltaan ja malliltaan han-kalaksi:

– Ikävä puoli siinä on, että kangas on hiostavaa ja läpinä-kyvää. Toiset sanovat, että jaha, sinulla näyttää olevan raidal-liset pikkupöksyt tänä päivänä, vastasi Hilkka Kemppainen Apuhoitajalehden mielipidekyselyyn.

Koska suojavaatteeseen oltiin tyytymättömiä, julistettiin heinäkuussa 1982 uuden puvun suunnittelukilpailu. Voitta-nut työpukumalli sai lempinimekseen Ville, joka oli mallin suunnittelijan Matti Valkaman kilpailussa käyttämä nimi-merkki. Työpuvut teetettiin pikeekankaasta. Malli standardi-soitiin ja sitä suositeltiin suojavaatesopimuksessa. Sairaaloilla oli kuitenkin vapaus hankkia muunkinlaisia suojavaatteita.

Käytössä ollut suojavaatetus ei soveltunut kotisairaanhoi-toon. Apuhoitajaliiton kyselyyn vastanneiden kotisairaanhoi-dossa työskentelevien apuhoitajien mielestä suojavaate oli epä-käytännöllinen, suorastaan välttämätön paha vaatekertojen vä-lissä. Lisäksi crimplenehousut olivat talvella kylmät kuin pelti.

Vasta vuonna 1989 kotipalvelun ja kotisairaanhoidon hen-kilöstölle saatiin koekäyttöön yhteinen suojavaatemallisto. Päällysvaatteet ja jalkineet eivät kuuluneet suojavaatesopi-muksen piiriin. Monet avohoidon puolella työskentelevät su-perilaiset olisivatkin halunneet pukurahan takaisin.

Kunnallisen alan suojavaatesopimuksessa luetellaan ter-veydellisten, hygieenisten ja vastaavien syiden lisäksi oikeus suojavaatteeseen silloin, kun työntekijä jatkuvasti työskente-lee likaisissa tai normaalia suuremmassa määrässä vaatetusta kuluttavissa tehtävissä. Laitospuolella suojavaatetus lieneekin pääasiallinen työasu, mutta lukuisissa avopuolen toimipis-teissä työntekijät käyttävät pääasiassa omia vaatteitaan suoja-ten niitä tarvittaessa esiliinalla. Ainakin lasten päivähoidossa saattaisi olla tarvetta täydelle suojavaatetukselle, sillä mihin-käs pieni lapsi nenänsä pyyhkäisee kuin ohimennen hoitajan housunlahkeeseen.

Jokaisessa SuPer-lehden juhlavuoden numerossa kerrotaan apu-, perus- ja lähihoitajien sekä alan 60-vuotiaan ammattiyhdistystoiminnan historiasta itse juhlavuoden tapahtumia unohtamatta.

Hämeenlinnan IX Apuhoitajakurssin sonnustautuminen valmistu-jaiskuvaansa varten vuonna 1951 vei varmasti aikaa. Hilkat tärkättiin ja taiteltiin viivoittimen kanssa muotoon. Puvun irtonappien kanssa näperreltiin ja kutsumuskengät puhdistettiin huolellisesti.

VA

LO

KU

VA

AM

O L

UO

MA

OY

un lähihoitaja Miia Re-po kaksi kertaa päivässä avaa Alzheimerin tautia sairastavan Pekka Ruin oven, edessä on normaa-

leja kotihoidon tehtäviä. Rui rupatte-lee tutulleen mukavia ja saa Revolta oh-jeet lähestyvistä askareista. Vaatteet rii-sutaan yksin tai tarvittaessa yhdessä. Suihkun jälkeen on vuorossa hampai-den pesu ja parranajo. Kuntouttavan työotteen mukaisesti Repo valvoo vie-ressä ja puuttuu askareisiin vain silloin, kun on tarve. Kun jalat on rasvattu ja uusi vaatekerta yllä, vuorossa ovat aa-miainen ja lääkkeet.

Mutta entäs kun lamppu on rikki tai ruokapöydän liina kulunut käyttö-kelvottomaksi. Omahoitaja on muuta-kin kuin hoitaja.

– Kävin juuri hakemassa palaneen tilalle kaupasta uuden lampun. Pekka oli puhunut pitkään, että keittiön ry-pylle mennyt muoviliina pitäisi silit-

tää. No, eihän sellaista silitetä eli me-nin kauppaan ostamaan uuden ja heitin vanhan roskikseen, Repo kertoo.

Siivoamaan Repo ei ryhdy, kos-ka Ruilla käy siivouspalvelu kuukau-sittain. Joskus Repo saattaa pikaisesti käyttää harjaa ja rikkalapiota tai rättiä, ei enempää.

huonekaluja jaeläinten hoitoa

Asiakkaat ovat mielessä vapaa-aikana-kin. Repo muistelee erästä, jonka huo-nekalut hän havaitsi loppuun kulu-neiksi patjaa myöten. Hän sai asiak-kaan edunvalvojan kautta luvan hank-kia uutta sisustusta.

– Kerran vapaapäivänä kävin sitten ostamassa uuden sohvakaluston, sän-gyn ja patjan, yöpöydän sekä petivaat-teet. Toisen työpäivän jälkeen hankin vielä uusia vaatteita tälle kovin nuukal-le miehelle. Työpäivän aikana näitä asi-

Hyvä hoitaja tekee lähes kaikkensa kotihoidon asiakkaan eteen, sillä yksinäiselle hoitaja saattaa olla ainoa kontakti ulkomaailmaan. Lappeenrannassa on ryhdytty

miettimään, kuinka syvälle lähihoitajan täytyy mennä asiakkaidensa arkeen.

Koko elämän hoitajia?

Kotihoito miettii rajojaan:

t e k s t i j a l a p p e e n r a n t a - k u v a t j u k k a j ä r v e l ä

K

14 super 5 •2008

5 •2008 super 15

16 super 5 •2008

oita ei aina ehdi tehdä. Aivan puhdasta hyväntekeväisyyttä

vapaapäivien ja iltojen kauppamatkat eivät ole. Repo kuittasi tunteja takaisin vähemmän kiireisistä työpäivistään.

– Tällaiset ostosasiat kuuluisivat kunkin asiakkaan lapsille tai omaisil-le, mutta kaikilla ei niitä ole. Ei hoitaja voi katsoa sivusta, kun asiakkaan elämä kaipaa kohennusta. Jos on aikaa, yh-den asiakkaan asioita voi miettiä kun-toon ja tehdäkin niille jotain. Kerran päätin hankkia uuden patjan kuluneen tilalle erälle asiakkaalleni. Hän loisti te-on jälkeen kuin Naantalin aurinko ja

antoi vihdoin jopa tyhjentää jääkaap-pinsa sinne kertyneestä vanhasta ruoas-ta. Asiakas näki, että hyvää me hoitajat vain haluamme käynneillämme.

Kuunneltuani Lappeenrannan kotihoi-dossa työskentelevien naisten tarinoi-

ta työnsä arjesta mieleeni tuli sana ”osa-omainen”. Kun yksin asunnossaan asuva vanhus kaipaa apua, sitä useimmiten an-

taa kotihoidon työntekijä, hoitaja.Aina hoidon kohteella ei ole omaisia tai läheisiä. Joskus he

asuvat toisella puolella maata. Virallinen edunvalvojakaan ei auta arjen välttämättömissä pikkurutiineissa.

Hoitosuunnitelma ja muut asiakirjat kertovat, mikä on kotihoidon työntekijän tehtävä. Näistä teksteistä ei ole apua, kun ovi hoidettavan asuntoon aukeaa ja kaikki ei olekaan

kohdallaan. Tuntuisi hassulta tehdä työtä pimeässä asunnossa, koska lampun vaihtaminen ei kuulu hoitajan tehtäviin. Lähes yhtä oudolta tuntuu ison metakan nostaminen moisesta asi-asta. Uusi lamppu on hankittava, oli se nöyrtymistä tai ei. Myös tämä on hyvää ja pyyteetönttä hoitoa nykytilanteessa.

Jos hoitaja alkaa valikoida tehtäviään kovin tarkasti jokaisen pykälän mukaan, hän ei enää joidenkin mielestä olekaan hyvä hoitaja. Rajat on silti löydettävä ja käytäntöjen on muututtava. Näistä päättäminen kuuluu oivaltavalle työnjohdolle.

Entä sitten, kun maalle matkojen päähän ajanut hoitaja kohtaa ensim-mäiseksi yli-innokkaan koiran, joka kiitollisena nuolee tulijan kasvot? Re-po kertoo tapauksesta, jossa ensin vie-tiin koira lenkille ja vasta sitten päästiin sisään portatiivia tyhjentämään ja puu-ronkeittoon.

Erään asiakkaan jouduttua sairaa-laan hoitajat kävivät päivittäin ruokki-massa hänen kissansa.

– Vuosia sitten yksi hoitaja hoiti asiakkaansa hevostakin ja osti sen itsel-leen, kun hoidettava ei enää voinut pi-tää eläintä.

kokonaisvaltaisestihyvää mieltä

Sammonlahden kotihoitokeskuksen luottamusmiehenä toimiva Miia Repo ja toinen keskuksen Kourulan tiimissä työskentelevä lähihoitaja Maija Piipa-rinen pitävät lähtökohtanaan sitä, että ihan pienistä ei työnkuvaa pohdittaes-sa aleta valittaa. Mutta jos työaikaa ku-luu esimerkiksi työauton huoltamiseen ja kunnossapitämiseen, asioille täytyisi tehdä jotakin.

– En halua valittaa pienistä. Moni näistä ei-hoidollisista asioista on kai-ken kaikkiaan pieni juttu. Autetaan-han sitä naapuriakin hädässä, Piipari-nen korostaa.

– Itselle jää hyvä mieli, kun asia-kas kertoo innokkaana eteenpäin, mi-tä kaikkea hoitaja on hänen hyväkseen tehnyt, Repo myöntää.

– Hoidamme kokonaisvaltaises-ti kaikkea sitä, mitä asiakkaiden elä-

Sirpa Laakkonen valmistaa välipalaa Marja Jänikselle.

osaomainen

jukka järvelä

5 •2008 super 17

Omahoitajajärjestelmä toimii Lap-peenrannan kotihoidossa niin, että ar-kipäivisin hoitaja ehtii viikon aikana kohdata kymmenkunta asiakasta. Ilta- ja viikonloppuvuorossa käyntejä tulee yli 20:n hoitoa tarvitsevan luona.

– Jos asiakkaina ovat viikosta ja kuu-kaudesta toiseen ne muutamat tutut, tä-hän työhön voi leipääntyä ja ongelmille saattaa jopa sokeutua, Repo miettii.

kuntouttavaa hoito-otetta

Lappeenrannassa kuntouttavaa hoito-otetta ei ole unohdettu. Miia Revon mukaan sitä toteutetaan aina, kun on mahdollisuus. Vähiten aikaa edetä asiak-kaan tahtiin on aamuisin, iltaisin ja vii-konloppuisin.

– Jos tehtävissä edetään kuntoutta-van työotteen mukaan, vaatii muilta tii-miläisiltä venymistä, jotta yksi työnte-kijä voi olla rauhassa asiakkaan kanssa. Oikein toteutuessaan hoito-ote vaatii myös iltavuorolaisen panoksen. Alussa

aikaa menee enemmän, mutta kuntou-tuksen edetessä sitä alkaa kulua vähem-män, Repo pohtii.

Kuntouttava työote lähtee pienistä asioista.

– Ei se ole sen ihmeellisempää kuin housujen laskeminen ja nostaminen wc:ssä omin voimin. Monen kohdalla riittää, että kunto pysyy tällaisten pik-ku toimien myötä ennallaan.

– Aina ei kuitenkaan ehdi sitä pien-täkään. Saatan tehdä aamiaisleivät itse valmiiksi, vaikka asiakkaalle tekisi hy-vää tehdä ne itse.

naisvaltaisen alan kesto puntarissa?

Myös Ratakadulla sijaitsevat kaupun-gin vuokraamat vanhustentalon asun-not teettävät hoitajille virallisen työn-kuvan ulkopuolelle meneviä tehtäviä. Lähihoitajat Sirpa Laakkonen ja Pirk-ko Pullinen sekä kodinhoitaja Kirsti Vuoksela miettivät, mitä kaikkea työ-päiviin kuuluukaan.

• Lampunvaihto

• Viemärin avaaminen

• Digi-tv:n asentaminen

• Huoltomiehen

järjestäminen

• Jääkaapin sulatus

• Lumenluonti

• Pihan hiekoitus

• Siivoaminen

• Ruoan valmistaminen

• Lemmikkien hoito

• Lehtipinojen kuljettaminen

kierrätykseen

• Saattoapu lääkärin

vastaanotolle

• Raha-asioiden hoito

• Vaatehuolto

• Kauppa-asioiden

hoitaminen

• Asunnon muutto

• Asuntoesittely omaisille

• Juhlapäivien liputuksesta

huolehtiminen

• Työauton huollosta

vastaaminen

• Työauton renkaiden vaihto

Kuuluvatko nämäkin työt kotihoidon lähihoitajalle?

– Lumitöitä teemme, jotta rollaat-torilla pääsisi saunaan. Myös hiekoit-tamaan joutuu – hyvä ettei itse kaadu jäähän, kun kulkee paikasta toiseen. Ta-lonmiehiä asunnoilla ei ole, ja kiinteis-töfi rmalla on kiire. Auton huoltamises-takin vastaaminen kuuluu meille.

Hankala juttu on ollut myös kau-pungin tyhjäksi jääneiden vuokra-asun-

mään kuuluu. Siihen kuuluu sen kat-sominen, kuka kaikista asioista lopulta huolehtii. Kun omaiset ja lähimmäiset asuvat satojen kilometrien päässä eikä kiertävää talonmiestä tai huoltomiestä-kään ole, kuka muu kuin me näitä var-sinaisen hoidon ulkopuolisia pikkuasi-oita tekisi?

Piiparinen on työssään tehnyt monia asioista, jotka hoitajalle eivät kuulu. Jo-pa siivouksen ja aterian.

– Lihakeittoainekset olivat kerran valmiina, mutta omaisia ei kuulunut-kaan ruokaa laittamaan. Perinteinen li-hakeitto vaihtui käsissäni perunalaa-tikkoon, mutta kyllä sekin asiakkaal-le maistui.

Vanhusten ja omaisten harmittavat väärinkäsitykset kotihoidon palvelu-jen sisällöstä juontavat aikaan, jolloin kotipalvelu siivosi, laittoi ruoan ja kävi kaupassa ilmaiseksi. Moni odottaa yhä täyttä palvelua.

Nyt saatavilla on maksullisia ateria- ja siivouspalveluita yksityisiltä palve-luntuottajilta, mutta kaikilla ei ole va-raa niihin.

18 super 5 •2008

tojen esittely. Esittely kuuluisi kaupun-gin muille organisaatioille. Jos kyseessä olisi vanhainkodin tai vastaavan laitok-sen ylläpitämä asunto, esittely tuntuisi naisten mukaan luonnollisemmalta.

Kolmikko epäilee, että naisvaltaisen alan joustavuutta mitataan loppuun as-ti ja katsotaan kuinka paljon selkäran-ka kestää ennen kuin katkeaa.

– Kaikki työmme ei lopulta näy mis-sään.

Kotihoidon Kauppakadun tiimiin kuuluvat lähihoitajat Sari Virtanen ja Sari Saira ovat keränneet pitkän listan töistä, jotka vievät aikaa varsinaiselta hoidolta ja hoivalta. Osassa voi joustaa, mutta osa tuntuu turhalta.

– Autonhuolto, siivous ja viemäri-en avaukset tuntuvat kaikkein turhim-milta töiltä meidän työnkuvamme kan-nalta.

viisi vilkutustavuorokaudessa

Sirpa Laakkonen nostaa varovasti Mar-ja Jänistä istumaan vuoteelleen Rata-kadun asunnossa. Edessä on ruokailu ja käynti kylpyhuoneessa. Laakkonen lämmittää mikrossa keiton ja tarjoaa la-sin mehua lääkkeen kera. Matka poik-ki huoneiston kuljetaan hitaasti yhdes-sä. Kylpyhuoneen puolella Jänis toimii yksin, vaikkei rollaattorilla sinne pääse-kään. Vanhaa asuntoa ei ole suunnitel-tu apuvälineitä käyttäville.

– Joidenkin asiakkaiden luona käy-

Kotihoidon asiakkaiden apteekki- jakauppa-asiointeja helpottamaan Lappeen-rannassa on kehitetty vihkoihin jasähköposteihin perustuvia tilausjärjestelyjä, Miia Repo ja Sirpa Laakkonen kertovat.

dään viisi kertaa vuorokaudessa. Jos asunto sijaitsee pitkän matkan päässä ilta- ja yökäyntejä ei ehdi ajaa.

Laakkonen on sikäli tyytyväinen työhönsä Ratakadun asunnoissa, että hän on voinut osallistua työtapojen ke-hittämiseen. Marja Jäniskin on tyyty-väinen vierailuun ja vilkuttaa poislähti-jöille sängystään.

5 •2008 super 19

Uusimaa 01

EDUSTAJISTON JÄSENET JA VARAJÄSENETVAALIPIIREITTÄIN KAUDELLE 2008–2012

Satakunta ja Varsinais-Suomi 02

Häme, Pirkanmaa ja Keski-Suomi 03

Kymi ja Etelä-Savo 04

Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala 05

Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa 06

Lappi 08

Ahvenanmaa 09

Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu 07

Liittokokousedustajatja edustajisto valittut e k s t i m a r k k u s i l v e n n o i n e n , p ä ä s i h t e e r i

Superilaiset valitsivat postivaalilla 171 liittokokousedustajaa tou-kokuun lopun liittokokoukseen sekä 40 edustajiston jäsentä yhtä monta varajäsentä nelivuotiskaudelle 2008–2012.

Äänestysprosentti kohosi edellisistä, vuoden 2004 vaaleista. Ahkerimmin äänestivät Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan sekä Lapin vaalipiirien jäsenet. Vaalien äänikuningattareksi tuli Gunilla Lindholm Vaasasta 370 äänellä ja äänikunin-kaaksi Mika Rönnholm Turusta 236 äänellä.

Vaaliarvonnassa voitot menivät seuraaville äänestäjille. 800 euron matkalahjakortti: Anne Vänttinen, Rauma; Heli Lait-saari, Mikkeli ja Liisa Vitikainen, Karankamäki. Taulu tv: Lisbeth Sandvik, Pietarsaari ja Hanna-Kaisa Pohjola, Oulu. Nokian matkapuhelin: Silja Savola, Nyystölä ja Pirkko-L Heino, Nummi. Onnea voittajille ja kiitos kaikille äänestäneille!

Liittokokous valitsee edustajiston jäsenistä edustajiston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Huom! Vaalipiiristä 3 edustajiston varsinaiseksi jäseneksi valittu Anu Tarvainen on jo aikaisemmin valittu liittohallituk-sen varsinaiseksi jäseneksi, joten Heli Saarinen nousee edus-tajiston varsinaiseksi jäseneksi ja Tarja Humala varajäseneksi. Liittohallituksen varajäseneksi samasta vaalipiiristä valittu Marjut Hakala on luopunut hallituksen varajäsenyydestä ja ottaa vastaan edustajistopaikan. Liittohallituksen varajäseneksi tulee Ritva Ahonen. Liittohallituksen varajäseneksi vaalipiiristä 6 valittu Tiina Halonen on kieltäytynyt tehtävästä ja hän ottaa vastaan edustajiston varsinaisen jäsenen paikan. Hänen tilal-leen liittohallituksen varajäseneksi tulee Maarit Kujala. Paula Kellokumpu vaalipiiristä 8 ottaa liittohallituksen varajäsenen tehtävän edustajiston varajäsenyyden asemasta. Hänen tilal-leen edustajiston varajäseneksi nousee Maija Isometsä.

Liiton puheenjohtaja Juhani Palomäki vastasi edustajiston syyskokouksessa 2006 myöntävästi hänelle esitettyyn kysy-mykseen. Hän on käytettävissä puheenjohtajaksi. Yksi ammat-tiosasto on esittänyt Henna Tuomikoskea edelleen liiton vara-puheenjohtajaksi. Muita ehdotuksia ei toistaiseksi ole tullut.

Varsinainen Varajäsen

Pro SuPer Riihimäki Anne Puupponen Riitta Pelli Leena Juvonen Arja Laurila Satu Vähäsalo Sirpa Salonen Liisa Heikka Anna-Maija SuPer Hesa Salmén Päivi Autio Anne Hyvönen Hannele Koskinen Teija Nuutinen Paula Kuisma MarjaPääkaupunkiseudunyksityiset Katajamäki Maija Rahikainen Heidi

Pro SuPer Rönnholm Mika Koskela Pirkko Pohjola Merja Kiukas Leena Kesäläinen Tarja Molkka SointuSuPer Sitkeät Mäkelä Eero Antti Anne Juhola Sirkka-Liisa Hyvärinen Elina

Pro SuPer Pirkanmaa Metso Sisko Myrskyranta Hannele Hakulinen Birgitta Herckman Arja Roivas Katja Virpikari Sisko Niemi Salme Tuokko Ritva Pro SuPer Keski-Suomi Pynnönen Satu Puikkonen Sari Sivanne Minna Ahola Soineli Saarinen Heli Humala Tarja

”Vorssan likat” Ijäs Saija Takala Leena Pro SuPer Häme Hakala Marjut Broman Pirjo

Kymen Sitkeät Kauppinen Teija Halme Tarja Lempinen Terttu Harju Riitta SuPer-Sitke Rautpalo Tiia Sistonen Jaana Lappeenrannan seudunlähi- ja perushoitajat Liikka Tuija Käiväräinen Pirjo

SuPer-Sitkeät Kummunmäki Minna Kettunen Marja Piiroinen Markku Tolvanen Paula SuPer Savo Ohvo Merja Koskinen Pirkko Kiljunen Marja Hynninen Erkki

SuPer Sitkeät Lindholm Gunilla Hyrsky Tuula Isosaari Heikki Isomöttönen Marja Säynäjoki Marita Kujanpää Marja Halonen Tiina Niemi Maria

SuPer Oulun seutu Koski Jani Heikkinen Timo Hynynen Soile Matinlauri Aini Timonen Maarit Väänänen Anna-L Jokivarsien vaaliliitto Koutonen Eeva Kääntä Sinikka

Merilapin aktiivit Piiparinen Helena Isometsä Maija

Eriksson Hilkka Sjölund Eila

20 super 5 •2008

Uusimaa Autio Anne HelsinkiHakala Kirsti HelsinkiHautala Päivi HirvihaaraHeikka Anna-Maija PorvooHeikkinen Tuula AskolaHeliölä Sirpa HelsinkiHyvönen Hannele HelsinkiJohansson Maria HelsinkiJuvonen Arja EspooKatajamäki Maija HelsinkiKeskinen Eila VantaaKoskinen Teija HelsinkiKuisma Marja HelsinkiKyyrä Jaana HelsinkiLaurila Satu VantaaLouhi Christina KarisMustalahti Satu HelsinkiMäkelä Mirja KellokoskiNiskanen Sannukka TuusulaNuutinen Paula HelsinkiOvaska Maarit HelsinkiPelli Leena KulloonkyläPurtilo Mikaela HelsinkiPuupponen Riitta HyvinkääRahikainen Heidi HelsinkiRanta Tuulikki HelsinkiRiihimäki Anne HyvinkääRoiha Maija-Liisa HelsinkiSalmén Päivi HelsinkiSalonen Liisa PorvooSiltalahti Mitri VantaaSkogberg Maj-Britt KarisVähäsalo Sirpa Espoo Satakunta ja Varsinais-SuomiAntti Anne VasarainenAulio Tarja LemuHellman Sari NoormarkkuHyvärinen Elina LoimaaHänninen Aila HuittinenJuhola Sirkka-Liisa EurajokiKankare Anu PeipohjaKaruneva Kirsi PoriKesäläinen Tarja TurkuKiukas Leena TurkuKoskela Pirkko PoriKoskinen Heidi SäkyläLindgren Paula KaarinaLinnanketo Liisa PoriMiekka Maija-L TurkuMolkka Sointu RiihikoskiMäkelä Eero SomeroPirhonen Irja PaimioPohjola Merja TurkuPyökäri Eeva TurkuRönnholm Mika TurkuSaari Marie-Anne Pori

Häme, Pirkanmaa ja Keski-SuomiAhola Soineli JyväskyläBroman Pirjo LahtiHaavisto Irma Mustiala

Hakala Marjut LahtiHakulinen Birgitta TampereHerckman Arja VammalaHonkivaara Maarit HämeenlinnaHumala Tarja JyväskyläIjäs Saija HämeenlinnaJaakkola Eeva-Liisa ForssaJokinen Eeva LahtiKasurinen Seija HeinolaLehtisyrjä Eine HollolaMetso Sisko TampereMyrskyranta Hannele TampereNiemi Salme TampereNiilivuo-Saarelainen Kirsi HeinolaNiinikoski Silja-Liisa ForssaPenttinen Pirjo JyväskyläPuikkonen Sari JyväskyläPynnönen Satu KeuruuReunanen Satu KarkkuRoivas Katja TampereSaarinen Heli JyväskyläSivanne Minna JämsänkoskiTakala Leena HämeenlinnaTakala Marita LahtiTarvainen Anu JyväskyläTuokko Ritva TampereVallius Tuula KärjenniemiWesterlund Anne LahtiVirpikari Sisko KangasalaVirtanen Aila HämeenlinnaVähä-Pietilä Rauni ForssaYlä-Anttila Pirkko Vesivehmaa

Kymi ja Etelä-SavoHalme Tarja KotkaHarju Riitta AnjalankoskiHenttonen Mirja ImatraHietala Helvi HaminaJavanainen Irma KuukanniemiJuujärvi Riitta KotkaKarhulahti Päivi KerimäkiKauppinen Teija KouvolaKolehmainen Marita MikkeliKäiväräinen Pirjo LappeenrantaLempinen Terttu KuusankoskiLiikka Tuija LappeenrantaLöppönen Mervi ParikkalaPaakkunainen Leena SavonlinnaRautpalo Tiia MikkeliRiikonen Virpi KotkaSistonen Jaana JuvaTarkiainen Tuija Mikkeli

Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala Ervast Jaakko OutokumpuHakkarainen Rauha KuopioHynninen Erkki LeppävirtaKettunen Marja JongunjokiKiljunen Marja VarkausKoskinen Pirkko KuopioKosunen Hanna-Leena VarkausKummunmäki Minna LiperiLehto Riitta Iisalmi

Lipsanen Eila MaukkulaOhvo Merja KuopioPaloaro Saija KuopioPiiroinen Markku KontiolahtiPuoskari Miia KuorevaaraTiilikainen-Malassu Mervi IisalmiTolvanen Paula KesälahtiVillman Anne Hammaslahti

Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa Halonen Tiina KokkolaHumalamäki Anne VaasaHyrsky Tuula KauhavaIsomöttönen Marja VaasaIsosaari Heikki SeinäjokiKangaskoski Armi LapuaKivelä Mervi HimankaKosola Taina NurmoKujanpää Marja KurikkaLehtiniemi Heli IsokyröLindholm Gunilla VaasaMaasalo-Tuoriniemi Elina LehtimäkiNiemi Anne AlavusNiemi Maria KokkolaRantala Marjatta KarijokiSeppälä Minna AlavusSäynäjoki Marita SeinäjokiTöyrälä Saila Ilmajoki

Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Bäck Päivi TyrnäväHeikkinen Timo JääliHernetkoski Maili OuluHynynen Soile KuusamoIlves Mirva PyhäntäKarppinen Eija PaltamoKoistinen Toini OuluKoski Jani OuluKoutonen Eeva NivalaKujansuu Ritva PudasjärviKääntä Sinikka KalajokiMatinlauri Aini RevonlahtiOjalehto Aulis LumimetsäPerälä Suvi HaapavesiTervonen Raija KajaaniTimonen Maarit IiTurunen Orvokki SuomussalmiVartiainen Paula OuluVäänänen Anna-L Oulu

Lappi Isometsä Maija TornioJolanki Johanna RovaniemiKellokumpu Paula KemiKeränen Riitta RovaniemiKourula Tuire KemiMäkivuoti Outi LautiosaariMäntyniemi Erja RovaniemiPiiparinen Helena Kiviranta

Ahvenanmaa Eriksson Hilkka Lemland

Liittokokousedustajat 28.–29.5.2008

5 •2008 super 21

Liittokokouksen allaMitä mieltä olet SuPerista ja sen toiminnasta?

Mitä odotat edustajiston jäsenehdokkaaltasi?

Pirkko-Liisa PartanenJyväskylän keskustanterveysasema

– SuPer on virkeä ja elin-voimainen liitto, jolla on vahva julkisuuskuva. Mieles-täni se pärjää yllättävän hy-vin, kun verrataan miehisiin aloihin. Olen ilolla seuran-nut toiminnan jämäkkyyttä.

– Haluan edustajistoon nuoren, sillä nuoret ovat kiinnostuneita asioista ja ak-tiivisia. Edustajiston jäsenen pitää ajatella laaja-alaisesti ko-ko jäsenistöä, myös pieniä erityisryhmiä, kuten vastaanotto-osastoavustajia.

Tuula KaleniusKSSHP KyKliininen laboratorio

– Julkisuuskuva on hy-vä. Olen ollut 30 vuotta jä-sen, enkä ole nähnyt tarvetta vaihtaa liittoa. SuPer on hoi-tanut asiat hyvin. Olin syk-syn sopimukseen tosi tyyty-väinen. Odotan liitolta sitä, että se hoitaa neuvottelut hy-vin ja jos minulle tulee jotain klikkejä, saan liitosta avun.

– Odotan, että edustajiston jäsen tuo asiat tänne lähem-mäksi, tietoa lähitasolle. Mitä aktiivisempi edustaja on, sen parempi. Tärkeää on, ettei jää taustalle ja ole hiljainen.

Tanja Hartonen-PulkkaMäntyharjuPalvelukeskus Ruskahovi

– SuPer hoitaa hyvin pe-rushoitajien ja lähihoitajien asioita ja sieltä saa ongelma-tilanteissa apua. Liiton julki-suuskuva on erinomainen.

– Odotan kuuluvuutta ja näkyvyyttä. Edustajiston jä-senen pitää olla ajan tasal-la ja aktiivinen tehtävässään. Myös tiedotus on tärkeää.

t e k s t i m a r j o s a j a n t o l a k u v a t m a r j o s a j a n t o l a j a j u k k a j ä r v e l ä

Tuire KourulaKemi, Sauvosaarensairaala, osasto 2

– Olen itse hirveän tyy-tyväinen liiton toimintaan. Ei ole tarvinnut jäädä epä-tietoisuuteen, aina voi kysyä. SuPer on turvallinen. Uskal-sin lähteä luottamusmiehek-si, sillä liitolta saa hyvin tu-kea.

– Edustajistossa voi vai-kuttaa, siksi lähdin itsekin ehdokkaaksi. En halua olla mitenkään esillä, vaan haluan ni-menomaan ajaa jäsenten etuja. Ennen kaikkea haluan inhi-millisyyttä, ihmisyyttä ja oikeudenmukaisuutta sekä jäsenille että heidän hoidettavilleen.

Heidi HusuKouvolan seudun ktt kyMarjoniemi osasto 1

– SuPerin pitäisi lähestyä enemmän lähihoitajaopiske-lijoita ja liiton toimiston vä-en tulisi jalkautua enemmän myös maakuntien lähihoita-jakouluihin. SuPerin julki-suuskuva on helposti lähes-tyttävä ja niin pitää ollakin.

– Ehdokkaani on henkilö, joka uskaltaa avata suunsa ja nostaa epäkohdat esiin. Hän on omalta työpaikaltani, koska mielestäni on tärkeää, että edustajani tuntee meidän kansan-terveystyön kuntayhtymän asiat.

Leni KuukkaLemin kunta, Palola-koti

– SuPer on nostanut lä-hiaikoina kovasti profi ili-aan positiiviseen suuntaan. Olen liiton koulutuksiin erittäin tyytyväinen. Asian-tuntijuutta löytyy.

– Äänestin sellaista, jo-ka on omalta kotiseudul-tani. Tiedän, että hän on luotettava ja ajaa niitä asi-oita, joita omassa amma-tissa joudun kohtaamaan. Haluan, että edustajani on aktii-vinen ja pystyy vahvasti tuomaan esiin tärkeäksi kokemia-ni asioita.

22 super 5 •2008

Juhani PalomäkiEhdolla liiton puheenjohtajaksi:

t e k s t i j a k u v a j u k k a j ä r v e l ä

millainen päättyvä nelivuotiskausi oli super-liitolle?

– SuPer on onnistunut hyvin liiton ja jäsenten asioiden aja-misessa. Asetetut tavoitteet ovat toteutuneet. Olemme saa-neet asiamme julkisuuteen ja meillä on ollut monia yhteistyö-kumppaneita, joiden kautta olemme saaneet hoidettua asioita. Liiton jäsenmäärän kehitys on ollut erinomainen. Jäsenet ovat olleet innostuneita asioidemme hoidosta ja olemme saaneet luottamushenkilöitä hyvin eri tehtäviin. Myös lähihoitaja-koulutusta on pystytty edelleen kehittämään.

– Menneen nelivuotiskauden aikana nousi esiin työssä jak-saminen. Paikoin hoitajia on ollut liian vähän ja resurssikysy-myksiä on jouduttu hoitamaan työnantajien lisäksi myös työ-suojelupiirien ja lääninhallitusten kautta. Palkoissa päästiin eteenpäin, mutta sille saralle jäi vielä paljon tekemistä.

– Toiminnan viimeiset kaksi vuotta olivat voimakasta val-mistautumista neuvotteluihin. Niissä onnistuttiin, ja palkka-ratkaisu saatiin paremmaksi kuin muilla aloilla.

– Olen tyytyväinen, että liittomme voi edelleen jatkaa vah-vasti itsenäisenä järjestönä ja että SuPer on edelleen yksi nel-jästä pääsopijajärjestöstä. Nyt meillä on myös omat pääluot-tamusmiehet ja luottamusmiehet, aikaisemminhan ne oli-vat tnj:läisiä.

mitkä ovat liiton merkittävimmät haasteet seuraavan nelivuotiskauden aikana?

– Muutos on parhaillaan erittäin voimakasta sosiaali- ja tervey-denhuollossa sekä kunnissa. Meidän on oltava mukana iso-jen valtakunnallisten hankkeiden läpiviennissä. Paras-hanke vähentää kuntien määrää ja tuo uusia yhteistoiminta-alueita sosiaali- ja terveyspuolelle. Tässä on jäsenille haasteita. Toi-nen suuri hanke on Kaste eli perusterveydenhuollon kehittä-misohjelma. Tällä yritetään tehdä terveyskeskustoiminnasta vetovoimaista, ja yhtenä ongelmana on, mistä saadaan jat-kossa riittävästi hoitajia. Tähtäimessä on nyt myös uusi neu-vottelukierros, joka alkaa 1,5 vuoden kuluttua.

– Haasteina ovat myös hoitajien ikääntyminen ja työvoi-man saanti. Ikärakenteen muuttumisen vuoksi hoitajien mää-rän lisääminen on tärkeä asia. Hoitajien työtaakkaa ei voi lisätä uudistusten myötä. Laadukkaita julkisia palveluita täy-dennetään yksityisillä sekä kolmannen sektorin palveluilla. Yksityissektorin voimakas kasvu tuo meille lisähaasteita. On hyvä, että toimijoita on useita, mutta uudistusten vauhti saat-taa olla liiankin voimakasta.

– Päivähoidossa haasteena on koulutetun henkilöstön riit-tävyyden varmistaminen, eri ammattiryhmien – myös lähi-hoitajien – osaamisen turvaaminen sekä eri ammattiryhmien koulutuksen merkityksen huomioon ottaminen.

– Palkkakysymykset, henkilöstöresurssit, pysyvät työsuh-teet ja työhyvinvointi ovat edunvalvontatyömme tärkeimmät kohteet. SuPerin tavoitteena on, että sen jäsenkunta saa tehdä

työtä siinä laajuudessa kuin koulutus ja osaaminen antavat mahdollisuuden. Rakennemuutosten kautta työnantajat jat-kossa toivottavasti huolehtivat tästä. Sellaista turhaa työtä ja turhia projekteja, jotka eivät tuo tulosta, pitää tuntuvasti vähentää. Johtaminen on tärkeä kysymys työyhteisössä, ja sen parantamiseen on paineita. Alallamme johtaminen ja lähiesi-miestyö eivät julkisella puolella ole sitä, mitä sen pitäisi olla.

– Oman haasteensa seuraavalle kaudelle tuovat terveyden-huollon sähköisten toimintatapojen lisääntyminen potilastie-tojärjestelmineen, arkistoineen ja lääkemääräyksineen. Kun asi-akkaiden palveluja näin parannetaan, sopii toivoa, että hoita-jille ei uusista sähköisistä järjestelmistä tule lisätaakkaa. Paineet tuottavuuden lisäämiseksi ovat kovat. Hyvä, että tuottavuutta tarkastellaan positiivisesti, mutta se ei missään tapauksessa saa tarkoittaa hoitajan työtaakan lisäämistä. Työt on pystyttävä asettamaan tärkeysjärjestykseen, jotta hoitajat jaksaisivat.

– Haastetta tuo myös kuntouttavan hoito-otteen lisääntyvä käyttöönotto. Vaatii johdon, hoitohenkilökunnan, omaisten ja potilaiden yhteistyötä, jotta kaikki ymmärtävät mistä siinä on kysymys: kysymys on ihmisten toimintakyvyn ylläpitämisestä.

kuinka mielestäsi olet onnistunut tehtävässäsi puheenjohtajana kuluvalla kaudella?

– Julkinen itsearviointi on mielestäni kiusallista. Ahkeran työn tuloksena olen käsitykseni mukaan onnistunut kohta-laisesti. Työtä on tehty paljon ja asioita on saatu päätökseen kohtalaisen hyvin. Kierrän maata jäsenten tilaisuuksissa ja olen havainnut hyvän hengen ja iloiset ihmiset. Superilaisia on mukava käydä tapaamassa.

5 •2008 super 23

Ehdolla liiton varapuheenjohtajaksi:

Henna Tuomikoskit e k s t i l e e n a l i n d r o o s k u v a j u k k a j ä r v e l ä

millainen päättyvä nelivuotiskausi oli super-liitolle?

– Etenkin loppukausi oli sopimusasioiden osalta historialli-nen omalla tavallaan. Julkisella sektorilla ei ole koskaan aikai-semmin saavutettu niin mittavia palkankorotuksia kuin nyt, suhteessa esimerkiksi vientiliittoihin. Se on saavutus sinänsä. Tästä SuPer voi todella kerätä kaikki pisteet kotiin. Puheen-johtajamme yhdessä Tehyn puheenjohtajan kanssa saivat his-toriallisen merkinnän hallitusohjelmaan hoitoalan palkkauk-sen korjaamiseksi.

– SuPerissa tehtiin lujasti töitä molemmilla sopimuskier-roksilla hyvään ratkaisuun pääsemiseksi. Heti edellisten neu-vottelujen päätyttyä on aloitettu valmistelut seuraavalle kier-rokselle. Tänä keväänä tilanne on poikkeuksellinen, kun seu-raavaa sopimuskierrosta ennakoivat valmistelut käynnistyvät vasta liittokokouksen jälkeen.

– Sopimustilanteen kärjistyminen palveli meitä myös tavoitteessamme tehdä lähihoitajan työ tunnetuksi. Uskon, että jokainen suomalainen tietää tänään millaista työtä tekee lähihoitaja.

– SuPerin päättäjät ovat olleet vaikeiden päätösten edessä varsinkin loppukaudella. Mielestäni päätöksenteko on ollut rakentavaa ja asiallista. Tavoitteet ja päämäärä ovat olleet sel-keänä koko kauden.

mitkä ovat liiton merkittävimmät haasteet seuraavan nelivuotiskauden aikana?

– Seuraava sopimuskierros tulee olemaan hyvin haastava, etenkin, kun Tehy on jo tehnyt neljän vuoden sopimuksen. Meidän on saavutettava minimissään sama taso kuin Tehyn sopimuksessa on. Se toki saadaankin, mutta kaikki sen yli menevä on kovan työn takana. Jo nyt pääministeri on vaati-nut maltillista ratkaisua seuraavalla kierroksella.

– Yksi haasteellinen kokonaisuus on pääsopimus. Se on ratkaistu toistaiseksi siten, että SuPer edustaa yksin TNJ:tä. Tehyllä ei ole pääsopijajärjestön asemaa ja se ehkä luo tarpeita neuvottelujen aloittamiselle.

– Tehyn valtuuston porilainen puheenjohtaja on kerto-nut paikallislehdessä liittonsa tavoitteeksi saada kaikki hoito-alan työntekijät samaan liittoon. Tehyn liittokokous on vuo-den kuluttua ja tämä tavoite elänee sinne saakka. SuPerille on kuitenkin aivan selvää, että liitot eivät voi yhdistyä. Meillä on aivan liian paljon edunvalvonnallisia eturistiriitoja – jos-kin myös paljon yhteisiä tavoitteita. Tämä tarkoittaa tiivistä yhteistyötä, muttei yhdistymistä.

– Meillä on omat tavoitteemme ammatillisessa edunval-vonnassa. Korostamme sitä, että lähihoitajakoulutus tulee säi-lyttää kolmivuotisena. Laadukas koulutus ja laadukkaat kou-luttajat takaavat alalle laadukkaat hoitajat. Näin pohja pitää.

kuinka mielestäsi olet onnistunut tehtävässäsi varapuheenjohtajana kuluvalla kaudella?

– Juhani Palomäki on puheenjohtajakaudellaan delegoinut kansainvälisen toiminnan varapuheenjohtajalle. Se on ollut minulle suuri haaste. Alkukausi kului asioihin perehtyessä sekä kansainvälisten asiakirjamuotojen ja toimintamallien opiskelussa. Toiminta on niin erilaista kuin mihin Suomessa on totuttu. Kaksi vuotta Fipsun hallituksessa on auttanut käsittämään asiakokonaisuuksia ja nyt työ sujuu paremmin.

– Kansainvälisen yhteistyön rooli on keskeisen tärkeää tule-vaisuudessa. Globalisaatio on päivän sana ja selitys kaikelle. EU:n jäsenmaana työelämää säätelevät direktiivit lisääntyvät. Haasteita pitää pystyä ottamaan vastaan ja vastuu tehdyistä päätöksistä pitää kantaa.

– Pohjoismainen edunvalvonta on sillä tasolla, että meille ei tarvitse antaa haasteita tehdä asioita tätä paremmin. Sen sijaan haastetta on siinä, että ei tehdä päätöksiä, joilla toimin-taa viedään eurooppalaiselle tasolle. Jo järjestäytymisaste Poh-joismaissa on ihan toista luokkaa kuin Euroopan maissa kes-kimäärin, samoin neuvottelumenettelyt.

– Vahvin alueeni on sopimusedunvalvonta ja siinä koen onnistuneeni sekä paikallisesti että liittotasolla hyvin.

– Olen ollut SuPer-aktiivi tosi kauan, mutta uskon, että minulla on vieläkin jotain annettavaa tähän juttuun. Epäilen, että olen saanut sellaisen ay-geenin suvultani lahjaksi.

– Hyvää kevättä kaikille.

24 super 5 •2008

5 •2008 super 25

Lähihoitaja Tuomo Peräsalo, 25, menee yöksi valvomaan Porin kaupungin palvelukotiin. Kolmivuorotyötä tekevän nuoren miehen silmiä painaa uni, sillä esikoisvauva on edel-lisyönä pitänyt vanhempiaan hereillä.

Satakunnan keskussairaalan ensihoidon osastohoitaja Ari Nikillä, 45, ei ole enää samoja huolia, sillä lapset ovat jo 14-, 12-, 10- ja 8-vuotiaat.

– Teen kaksivuorotyötä. Koulutustilaisuudet ja palaverit saattavat minullakin venyä myöhälle, Ari Nikki huomauttaa.

Iso osa Arin työstä tapahtuu keskussairaalan koulutusti-loissa. Lattialla on useita elvytysnukkeja. Äskettäin hankittu 45 000 euron hintainen ihmisen näköiskappale hengittelee tietokoneen ohjaamana lasiseinän takana. Arin töihin kuuluu huolehtia, että hoitohenkilökunnan ensiaputaidot ovat kun-nossa myös suuronnettomuuksien varalta.

Molemmat miehet tekevät hyvin erilaista työtä, mutta he ovat kouluttautuneet alalle, jolla työskentelee yli 90-prosent-tisesti naisia. Kummankin on pitänyt selitellä ihmettelijöille, miksi valitsi hoitotyön. Mikseivät he ole esimerkiksi tietoko-nealalla tai metallitöissä.

Ari ja Tuomo ovat itse asiassa aloittaneet metallihommissa. – Etelä-Pohjanmaa on metallipajojen luvattua seutua ja

minäkin menin töihin konepajalle. Aika pian huomasin, että tykkään olla enemmän tekemisissä ihmisten kuin raudan kanssa, Ylihärmästä kotoisin oleva Tuomo kertoo.

Hän hakeutui Porin ammattiopiston lähihoitajakoulutuk-seen ja valmistui toukokuussa 2007. Tuomolle on riittänyt Porissa pätkätöitä. Ellei vakituista paikkaa ilmaannu, Tuomo perheineen on valmis palaamaan työn perässä kotiseudulleen.

Arin ura sai uuden suunnan, kun hän 17-vuotiaana ajoi kevytmoottoripyörällä linja-auton perään. Hän sai vakavia vammoja, mistä seurasi kuukausien sairaalareissuja.

– Olin ammattikoulun asentaja-koneistajalinjalla ja jo lop-pusuoralla. Kun katselin sängyn pohjalta hoitajien työtä, ajat-telin heti, että tuota haluan tehdä. Lähdin varusmiespalveluk-seen lääkintämieheksi, ja sieltä palattuani tulin Satakunnan keskussairaalaan hoitoapulaiseksi. Silloin pääsi ilman ammat-titutkintoa ”sivuteho-osastolle.”

Ari valmistui 1984 Helsingin Kätilöopistolta apuhoitajaksi kurssinsa ainoana miehenä ja palasi kotikaupunkiinsa Poriin. Hän sai saman tien vakinaisen työpaikan keskussairaalan päi-vystyksestä.

vanhustyötä ja ensihoitoa

Tuomo Peräsalo suuntautui opintojensa loppuvaiheessa van-hustyöhön. Muut viisi mieskollegaa halusivat ensihoitoon.

– Vanhustenhoito ei taida olla kovin mediaseksikästä, mutta minä tykkään olla vanhojen ihmisten kanssa. Dementiaan sai-rastavien kanssa on mukava jutella, vaikka samoihin kysymyk-

Entistä useampi mies lähtee lähihoitajakoulutukseen tietoisena haasteista mutta myös varmana, että työ on ainoa, jota haluaa tehdä. Porilaiset hoitajat Ari Nikki ja Tuomo Peräsalo eivät ole katuneet hetkeäkään alalle lähtöään.

t e k s t i j a k u v a l i i s a u u s i n i i t t y k u v i t u s j o o n a s v ä ä n ä n e n

Mieshoitaja ei kaduammatinvalintaansa

5 •2008 super 25

26 super 5 •2008

siin saakin vastata monta kertaa. Tiesin koulussa muita enemmän dementiasta, koska mummoni sairasti sitä.

Ari Nikki on työskennellyt erilai-sissa tehtävissä päivystyksessä, kirurgian poliklinikalla, ensiavussa ja sairaankul-jetuksessa. Työn ohessa hän opiskeli 1992 sairaanhoitajaksi. Toimenkuva monipuolistui, kun hänet valittiin ensi-hoidon osastonhoitajaksi. Yksikköön kuuluu kolme sairaanhoitajaa ja kolme ajojärjestelijää.

– Työhöni kuuluu muun muassa lääkäriyksikkötoimintaa, ohjeistamis-ta, valvontaa ja yhteistyötä viranomais-ten kanssa. Olemme olleet muutaman vuoden ajan mukana projektissa, jossa kehitellään sairaankuljetusjärjestelmää ympäristökuntien kanssa. Hoitotyössä tapaan akuuttipotilaita. Valitettavasti pitkiä potilaskontakteja ei pääse syn-tymään.

Tuomolla taas potilaskontaktit ovat lähes poikkeuksetta pitkiä.

– Tunnen hyvin jokaisen asiakkaani ja potilaani. Jos olen aamuvuorossa, autan asukkaita ylös sängystä ja puen heitä. Vien heitä suihkuun, ja jump-paan heidän kanssaan. Pyrin siihen, että asukkaille olisi aikaa.

Tuomo uskoo selviytyvänsä lähihoi-tajan työstä siinä kuin naiset. Ainoas-taan ruuanjakelu tuottaa vielä tuskaa.

– En ole syntynyt keittäjän päivänä.

Minulta kuluu ruuan annostelemiseen liian paljon aikaa. Joskus naispuoliset työtoverit tulevat auttamaan.

mieshoitajaa ei vierasteta

Tuomo Peräsalolle on pari kertaa sattu-nut, että asukas on kieltäytynyt mies-hoitajan avusta.

– Yleensä vanhat rouvat ja miehet tykkäävät, että mieshoitaja tulee heitä auttamaan. Miehet puhuvat mielellään

”miesten asioista”. Autoista syntyy pit-kät tarinat.

Ari Nikki ei muista tapausta, että hänet olisi miehenä torjuttu. Sitä vas-toin on ollut tilanteita, että miespoti-las on ollut kiitollinen, kun hoitaja on ollut mies. Näin tapahtui usein, kun Ari työskenteli kirurgian poliklinikalla kystoskopia-hoitajana.

– Saattaa olla, että eri kulttuurista tulevat potilaat alkavat vaatia naishoi-tajaa paikalle, mutta toistaiseksi näin ei ole vielä tapahtunut. Jos onnettomuus on sattunut, paita vedetään potilaalta pois, oli hoitajana mies tai nainen.

Kumpikaan ei tunnusta, että mie-hisyydestä olisi työssä etua. Naispuoli-set kollegat eivät ole pitäneet heitä lel-likkinään tai tehneet töitä heidän puo-lestaan. Molemmat kokevat tulleensa kohdelluksi asiallisesti.

– Joskus naiset sanovat, että joo joo,

sä saat paremmin töitä kun olet mies, mutta se ei pidä paikkaansa. Olen teh-nyt pätkätöitä siinä kuin naisetkin. Haluan, että minut palkataan töihin hoitajana eikä miehenä, Tuomo huo-mauttaa.

Ari ei usko, että mies ylenee helpom-min.

– Minua ei valittu osastonhoitajaksi sukupuolen perusteella vaan siksi että olin kouluttautunut ja minulla oli eri-koisalan pitkä työkokemus. Sairaalan hierarkiassa on vaikea nousta, ellei ole koulutusta ja tietysti vapaita virkoja.

Molemmat arvelevat, että naisella voisi metallipajassa olla haastavampaa kuin miehillä sairaalassa.

– Täällä ei ronskeihin tai sukupuo-leen kohdistuviin puheisiin juuri tör-mää. Tai ehkä aivan aluksi tuli kaiken-laista neidittelyä ja epäilyjä sukupuoli-sesta suuntautumisesta, mutta sellainen on loppunut, miehet myöntävät.

miehet puhuvat asiansa suoraan

Keskussairaaloissa saattaa olla korkein-taan kaksi miestä osastoa kohden, kun taas psykiatrisissa sairaaloissa on koko-naisia osastoja, joilla on pelkästään mieshoitajia. Ari Nikin mielestä miehet tasapainottavat naisvaltaisia osastoja.

– Miehiä arvostetaan hoitajina ja he tuovat kieltämättä työpaikalle tiettyä lisäarvoa.

Ari on pannut merkille, että naishoi-tajat saattavat puhua mieskollegalle ehkä helpommin asioita joita he eivät kerro toisilleen. Miehiä saatetaan pitää luotettavimpana ja jollain tapaa suur-piirteisempinä.

– Tietty raja pitäisi säilyttää. Ei työ-toverilleen tarvitsisi kertoa kaikkia asi-oitaan, Tuomo Peräsalo huomauttaa.

Elämänohjeita Tuomo sanoo sitä vas-toin saaneensa roppakaupalla vanhem-milta naispuolisilta työtovereiltaan.

– Kun lapsi syntyi, minua neuvot-tiin kuinka sitä pitää hoitaa. Se tuntui mukavalta.

Miehet eivät usko, että naisvaltaisilla työpaikoilla juoruttaisiin yhtään enem-pää kuin metallipajoissa tai paperiteh-taiden valvontahuoneissa.

– Ristiriitoja tulee kaikkialla, mutta palaute voi olla miesten työpaikoilla suorempaa.

– Olen tottunut suoraan palauttee-seen, kun pelasin 15 vuotta lentopal-

26 super 5 •2008

5 •2008 super 27

loa. Siellä sai joskus kuulla kunniansa, Tuomo nauraa.

Arin mielestä miehet eivät supise yhtä paljon selän takana.

– Asiat sanotaan heti. Palavereissa ja työkokouksissa miehet saattavat sanoa asiansa jämäkämmin ja puhuvat lyhy-emmin.

Viimesyksyisten työselkkausten aikana Ari Nikki palasi vanhaan liit-toonsa SuPeriin. Hän ei erityisemmin pohdi palkkaustaan eikä tee siitä kiis-takysymystä.

– Jokainen alalle tullut tietää, mitä työ on ja paljonko siitä maksetaan. Tie-tysti pitäisi päästä kuopasta ja tyytyä sitten, mutta jos työ on epämiellyttävää ja aamuisin on raskas lähteä, mikään palkka ei riitä. Minulla on vaihteleva ja mielenkiintoinen työ. Yksikään päivä ei ole toisensa kaltainen.

Arilla ei mielestään ollut työn suh-teen odotuksia, kun hän hakeutui kouluun.

– Minulla oli valmistuttuani niin hyvä tilanne, että sain valita työpaik-kani. Sama tilanne alkaa olla nytkin. Jos joku lupaa viiden vuoden ja toinen kuukauden sijaisuuden, totta kai viiden vuoden paikkaan mennään.

Tuomo odotti työltään suunnilleen mitä sai: töitä ja tilaisuuden olla ihmis-ten kanssa.

– Suurin odotus oli tietysti valmis-tuttuani, että saisin heti töitä.

SuPerin noin 70 000 jäsenestä 2600 on miehiä. Määrä nouse koko ajan, sillä miehiä hakeutuu alan koulutuk-seen yhä enemmän. Miehet ovat kysyt-tyjä työntekijöitä. Varsinkin vanhain-kodeissa tarvitaan asukkaiden nostami-sessa riuskoja lihaksia.

Hoitotyössä liikutaan silti edel-leen naisten maailmassa ja mielikuva alasta on naisten luoma. Miesten näkö-kulma voisi olla aivan erilainen, mikäli se pääsisi yhtä voimakkaasti julkisuu-teen. Harvoin kuulee alalle hakeutu-neen miehen valittavan työn raskau-desta tai palkasta.

Miehille on edelleen korkea kynnys lähteä opiskelemaan, vaikka ammatin

Vahvaa veli valkoista kaivataan

suuntautumisvaihtoehdot voisivat tar-jota vaihtelevan työympäristön ambu-lanssista leikkaussaliin. Opintojen kes-keyttämisprosentti onollut luvattoman kor-kea.

Menestyvin on ol-lut sellainen koulutus, joka on suunnattu pelkästään miehille. Alalle hakeutuvilla miehillä on aika tavalla samat vaikutti-met kuin naisilla: ala kiinnostaa ja työl-lisyystilanne on hyvä. Moni haluaa aut-taa ja olla tekemisissä ihmisten kanssa.

Hoitotyöhön hakeutuvilta miehiltä vaaditaan samoja ominaisuuksia kuin naisilta: palvelualtista luonnetta, jous-

tavuutta sekä nopeaa kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin.

Uhkaavat tilanteet ovat yleistyneet varsinkin poliklini-koilla, mutta myös osastoilla. Naispuoli-set kollegat ovat huo-manneet, että miehen läsnäolo vaikuttaa rau-

hoittavasti levottomiin tai humalaisiin potilaisiin.

Miehistä on pulaa myös päiväko-deissa. Yhä useampi lapsi elää yksin-huoltajaäidin kanssa ja kaipaisi päi-väänsä kipeästi miehen mallia. Työelä-män kannattaisi tukea miehiä, jotka hakeutuvat hoitoalalle.

Työelämän kannattaisi tukea miehiä, jotka

hakeutuvat hoitoalalle.

5 •2008 super 27

28 super 5 •2008

Lähihoitaja on liitetty sairaanhoitopiirin nimikeluetteloon

HUS kehittää hoitajien työnjakoa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoito-piirissä on syksystä 2004 ollut käynnissä hanke, jonka kuluessa on kehitetty hoito-henkilökunnan sisäistä työnjakoa. Lähi- ja perushoitajien työmotivaatiota on saatu parannettua jo sillä, että heidän toimin-tansa erikoissairaanhoidossa on saanut uudella tavalla näkyvyyttä.

Tehtäviä, joita terveydenhuollon ammat-tihenkilöt voivat suorittaa, ei ole amma-tinharjoittamista koskevassa lainsää-dännössä määritelty vaan ne määräyty-vät pääosin koulutuksen, kokemuksen ja ammattitaidon mukaan. Terveyden-huollon ammattihenkilöt voivat siten toimia toistensa tehtävissä koulutuk-sensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa mukaisesti silloin, kun se on perustel-tua työjärjestyksen ja terveyspalveluiden tuottamisen kannalta. Siitä, miten hoi-tajat tulisi perehdyttää tehtäviin, joita he aikaisemmin eivät ole hoitaneet, ei ole selkeitä säädöksiä. Säädöksiä ei myös-kään ole annetun koulutuksen tai pereh-dytyksen dokumentoinnista. Esimer-kiksi vahinkotapausten varalta lisäkou-lutuksesta ja sen sisällöstä tulisi kuiten-kin antaa kirjallinen todistus. Organi-saatiossa voidaan sisäisesti päättää, miten menetellään ja kuka allekirjoittaa annet-tavan todistuksen ja valtuudet. Suullisten sopimusten kyseessä ollen ne tulee voida tarvittaessa näyttää toteen.

SuPer ry:n vuonna 2002 tekemän selvityksen mukaan eri organisaatioiden välillä on suuria eroja siinä, mitä tehtäviä lähi- ja perushoitajille on siirretty muilta ammattiryhmiltä. Vakansseja on myös viime vuosina muutettu ammattikor-keakoulututkinnon suorittaneen henki-lökunnan vakansseiksi. Perusteluna on ollut muun muassa, että sairaanhoitajia ei muuten saada tarvittavaa määrää kaik-kiin työvuoroihin ja että lähihoitajien koulutus ei riitä potilaan kokonaishoi-toon. Kokonaishoitoon katsotaan kuu-luvaksi myös lääkehoito. Toisaalta on todettu, että lähihoitajia tullaan erikois-sairaanhoidossa tarvitsemaan myös jat-kossa sairaanhoitajan työparina esimer-kiksi perushoidossa sekä potilaan tark-kailussa ja ohjaamisessa. Lähihoitaja-

koulutus on tuottanut uutta osaamista nopeammin kuin mitä työkäytännöt ovat uudistuneet.

Tehyn jäsenille tehdyn kyselyn mu-kaan tehtäväsiirrot nimikesuojatuille ammattihenkilöille ovat melko yleisiä. Erikoissairaanhoidosta yleisimmin niitä ovat toteuttaneet aluesairaalat. Useim-miten tehtäviä oli siirretty sairaanhoi-tajilta perushoitajille tai lähihoitajille ja lääkintävahtimestari-sairaankuljetta-jille. Myös laboratoriohoitajilta oli siir-tynyt näytteen ottoon liittyviä tehtä-viä muille ammattiryhmille. Siirretyt tehtävät liittyivät useimmiten potilai-den lääkehoidon toteuttamiseen. Tut-kimuksen mukaan perushoitajat saivat antaa injektionestettä ihon alle 33 yksi-kössä ja lihakseen 21 yksikössä 57:stä. HUS:n muodostamisen myötä perus- ja lähihoitajien tehtävät kaventuivat monissa yksiköissä.

Suomen sairaanhoitajaliiton jäsen-kyselyn mukaan sairaanhoitajilta muille ammattiryhmille tehtäviä oli siirretty noin joka viidennessä yksikössä. Eni-ten tehtäviä oli siirretty vuodeosastoilla. Sairaanhoitajilta siirretyistä tehtävistä yli puolet liittyi lääkehoitoon. Erilais-ten toimenpiteiden suorittamiseen tai näytteenottoon siirretyistä tehtävistä liittyi yksi neljäsosa. Potilaan tarkkai-luun, tulohaastatteluun, kotiutukseen tai raportointiin liittyviä tehtäviä oli 13 prosenttia. Lisäksi 6 prosenttia vastan-neista ilmoitti lähihoitajien ja sairaan-hoitajien tehtävien olevan täysin samat.

tavoitteet ja tehtävät

Hoitohenkilökunnan sisäisen työjako-hankkeen tavoitteena oli parantaa lähi-hoitajien valmiuksia toimia erikois-sairaanhoidossa, edistää työelämän ja oppilaitosten välistä yhteistyötä ope-tussuunnitelmien saamiseksi paremmin vastaamaan työelämän tarpeita sekä selkeyttää eri ammattityhmien välistä työnjakoa ja tehtäväkokonaisuuksia. Vaikuttimena oli myös turvata uhkaa-vassa työvoimapulatilanteessa osaavan, pätevän ja motivoituneen toisen asteen koulutetun hoitohenkilöstön saatavuus ja rekrytointi erikoissairaanhoitoon.

Hanke jakautui kolmeen alaprojektiin, joista kaksi liittyi osaamisen ja valmiuk-sien parantamiseen ja yksi ammattiura-mallin luomiseen toisen asteen tervey-denhuollon koulutuksen saaneelle hoi-tohenkilökunnalle

Työnjaon uusimisen esteenä saatta-vat olla terveydenhuollossa esiintyvät monet perinteiset ja hierarkkiset asen-teet. Esteenä voivat lisäksi olla henki-lökunnan työpaineet, jotka perustu-vat taloudellisiin tekijöihin ja henkilö-kunnan saatavuuteen. Myös vastuun-ottoa uusista tehtävistä saatetaan pelätä. Esteeksi voi muodostua huoli siitä, että ei ehdi opetella uutta, kun työtä koe-taan jo ennestäänkin olevan liikaa.

Tehdyn selvityksen mukaan perus- ja lähihoitajien asema työnjaon kehittä-misen yhteydessä on epäselvä. Perus- ja lähihoitajille on siirretty sairaanhoita-jien tehtäviä samaan aikaan kun perus- ja lähihoitajien toimia on muutettu sai-raanhoitajien toimiksi.

Hankkeen ensisijaisiksi tehtäviksi määriteltiin kolme kokonaisuutta. Perus- ja mielenterveyshoitajille tuli laatia ammattiuramalli ja tehdä heidän ammatillinen osaamisensa näkyväksi. Tuli myös tiivistää yhteistyötä alueen lähihoitajakoulusta antavien oppilaitos-ten kanssa oppikokonaisuuksien saa-miseksi vastaamaan työelämän tarpeita. Kolmas tavoite oli suunnitella erikois-sairaanhoidon tehtävissä työskente-leville lähihoitajille lisäkoulutus, johon sisältyisi lääkehoidon koulutus.

Projektin tehtävänä oli myös pyr-kiä vaikuttamaan siihen, että erikois-sairaanhoidon edellyttämä osaaminen otettaisiin valtakunnallisesti omaksi koulutusohjelmakseen osana lähihoi-tajakoulutuksen ammatillisia, eriyty-viä opintoja. Lisäksi haluttiin paran-taa lähihoitajaopiskelijoiden mahdol-lisuuksia saada kokemusta erikoissai-raanhoidossa työskentelystä.

ammattiuramallit

Kahdelle suurimmalle lähihoitajaryh-mälle eli perushoitajille ja mielenter-veyshoitajille saatiin valmiiksi ammat-tiuramallit. Ne koostuvat seitsemästä

5 •2008 super 29

osaamisalueesta, jotka ovat: auttami-nen, opettaminen ja ohjaaminen, diag-nosointi- ja tarkkailutehtävä, nopeasti muuttuvien tilanteiden hallinta, hoito-toimenpiteiden ja hoito-ohjelmien hal-linta, terveydenhuollon laadun tark-kailu ja kehittäminen sekä organisatori-set ja työrooliin liittyvät taidot.

Ammatillisen osaamisen kehitty-mistä kuvataan viiden vaiheen avulla. Vaiheet ovat perehtyvä, suoriutuva, pätevä, osaaja ja erikoisosaaja. Kolmelle ensimmäiselle vaiheelle laadittiin edis-tymistä kuvaavat kriteerit, joiden tulee täyttyä 80-prosenttisesti ennen seuraa-vaan vaiheeseen siirtymistä. Neljännessä vaiheessa edellytetään lisäkoulutuksen ja työkokemuksen kautta hankittua eri-tysosaamista sekä sen kautta saatua lisä-vastuuta. Erikoisosaajalta edellytetään jokin laaja lisäkoulutus, jota hän jat-kuvasti käyttää työssään, sekä ohjaus-, kouluttamis- ja kehittämisosaamista.

Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että malleja on kokeiltu yhdessä somaat-tisessa ja yhdessä psykiatrisessa yksi-kössä ja yhden erikoisalan perushoi-tajat ovat antaneet niistä lausuntonsa. Tulokset ovat olleet lupaavia. Seuraa-vaksi tarkoituksena on testata ja arvi-oida ne kahden yliopistollisen sairaan-hoitopiirin alueella.

erikoissairaanhoidon lisäkoulutus

Toisessa osaprojektissa on valmistunut yhteistyössä Helsingin sosiaali- ja ter-veysalan oppilaitoksen kanssa 20 opin-toviikon pituinen somaattiseen erikois-sairaanhoitoon suunnattu lisäopinto-kokonaisuus. Lisäkoulutuksen toivo-taan hyödyntävän sekä opiskelijaa itse-ään että hänen työyhteisöään. Siksi opis-kelijan tuli koulutukseen hakeutuessaan keskustella esimiehensä kanssa ja saada hänen suostumuksensa. Hakuaika kou-lutukseen oli maaliskuussa 2008. Varsi-nainen opiskelu alkaa syyskuussa 2008 ja se kestää toukokuun 2009 loppuun. Opiskelu tapahtuu työn ohessa ja se to-teutetaan oppisopimuskoulutuksena Helsingin kaupungin oppisopimustoi-miston tuella. Siitä ei aiheudu kustan-

nuksia opiskelijalle. Opiskelemaan vali-tuille laaditaan henkilökohtainen opin-tosuunnitelma, johon sisältyy aiemman osaamisen kartoittaminen. Opinnot sisältävät sekä teoreettisten että käytän-nöntaitojen opiskelua. Jokaiselle opiske-lijalle nimetään henkilökohtainen työ-paikkakouluttaja. Työpaikkakouluttajat tulevat saamaan tehtävään oppilaitoksen järjestämän perehdytyksen.

Kiinnostus lisäkoulutukseen on ollut vilkasta. Koulutukseen halukkaita ilmoittautui kaksinkertainen määrä sii-hen nähden mitä voitiin ottaa. Psyki-atrian parissa työskentelevät ovat myös runsaasti kyselleet omaa lisäkoulustaan ja sen ajankohtaa. Tarkoituksena on nyt alkavan koulutuksen alettua välittö-mästi käynnistää opetussuunnitelmien sisällön kokoaminen mielenterveyshoi-tajien lisäkoulutusta varten. Somaatti-sen puolen koulutus uusitaan, kun tämä ensimmäinen koulutus on perusteelli-sesti arvioitu ja opiskelijoiden, työpaik-kakouluttajien ja esimiesten kokemukset ja parannusehdotukset kerätty.

lääkehoidon täydennyskoulutus

Osana erikoissairaanhoidon lisäkoulu-tusta lähihoitajille on luotu osittain säh-köisessä verkossa toteutettu lääkehoi-don täydennyskoulutusohjelma erikois-sairaanhoitoa varten. Suunnitteluun on osallistunut eri puolilta sairaanhoitopii-riä koottu moniammatillinen työryhmä lähihoitajia, sairaanhoitajia, osastonhoita-jia, ylihoitajia, farmasian asiantuntijoita ja lääkäreitä. Koulutus koostuu yhdestä teo-riaopetuspäivästä, tentistä ja käytännön näytöistä. Koulutuksesta annetaan kirjal-linen henkilökohtainen todistus, jonka perusteella voi saada luvan toteuttaa lää-kehoitoa luvassa mainitussa laajuudessa. Koulutuksen voi suorittaa myös erillisenä ilman, että osallistuu edellä kuvattuun lisäkoulutusohjelmaan. Päätös koulutuk-seen osallistumisesta tehdään yhdessä esi-miehen kanssa ja se perustuu yksikön toi-minnallisiin tarpeisiin.

Opetussuunnitelma lähihoitajien lää-kehoitokoulutuksesta on valmistunut ja viety sähköiseen alustaan. Ensim-

mäinen teoriapäivä on toukokuussa 2008. Teoriapäivään liittyvä tentti suo-ritetaan sähköisenä monivalintakysy-myksiin vastaten. Koulutuksesta saatu-jen kokemusten jälkeen lähihoitajien osallistuminen potilaan lääkehoidon toteuttamiseen tullaan ohjeistamaan ja vakinaistamaan HUS:ssa. Ohjeistuksen avulla yhtenäistetään lähihoitajien lää-kehoidon toteuttamiseen liittyvä käy-täntö sekä määritellään lähihoitajien toimivaltuudet ja vastuut lääkehoidon toteuttamisessa.

työmotivaatio on parantunut

Asetettujen tavoitteiden toteutumista ei vielä ole mahdollista joka suhteessa arvioida, koska esimerkiksi suunnitel-lut koulutukset ovat vasta toteuttamis-vaiheessa. Tähän asti kertyneen suulli-sen palautteen perusteella voidaan kui-tenkin todeta, että lähihoitajien työ-motivaatiota on saatu parannettua jo sillä, että heidän toimintansa erikoissai-raanhoidossa on saanut uudella tavalla näkyvyyttä. Työnjakokysymykset sai-raanhoitajien ja lähihoitajien välillä ovat hankkeen ansiosta keskustelutta-neet asianomaisia runsaasti eri yhteyk-sissä, ja lähihoitajien toimien muut-taminen sairaanhoitajien toimiksi on vähentynyt. Myös lähihoitaja-nimike on vuonna 2007 saatu liitettyä sairaan-hoitopiirin nimikeluetteloon.

Hanke sai sosiaali- ja terveysministe-riön avustusta vuosiksi 2005–2007. Ope-tussuunnitelmiin on pyritty valtakunnan tasolla vaikuttamaan kertomalla hank-keen tuloksista suullisesti ja kirjallisesti sekä sosiaali- ja terveysministeriöön et-tä Opetushallitukseen, jossa hankkeen edis-tymistä on seurattu tiiviisti. Hankkeen jatko on pyritty turvaamaan hakemalle sille lisärahoitusta vuosiksi 2008–2010.

oili kärkkäinen, ttt

kehittämispäällikkö

helsingin ja

uudenmaan

sairaanhoitopiiri

30 super 5 •2008

5 •2008 super 31

Leveät housut, ylisuuri huppari ja jättikokoiset korvakuulok-keet peittävät alleen ajattelevan nuoren ihmisen. Ajatusten vir-ta siirtyy toisinaan paperille, kun Sanna Rönnberg, taiteilijani-meltään Sana, tyhjentää päänsä mielessä pyörivistä asioista.

– Biisit syntyvät usein tietyssä olotilassa. Jos minulle tai ys-tävilleni on sattunut jotain, mikä vetää mielen matalaksi, on kappaleiden sanoitus yksi keino purkaa huonoa oloa.

Kirjoittaminen ja puhuminen ovat aina sujuneet Sannalta luonnostaan. Peruskoulussa äidinkieli oli lempiaine, ja kotona häntä on pikkutytöstä asti pidetty perheen rääväsuuna.

Omaa musiikkiaan Sanna on lisännyt internetiin Mikse-rin sivustolle yleisön kuunneltavaksi ja ladattavaksi. Räppää-jän sanoittamat kappaleet ovat lähes poikkeuksetta komeilleet latauslistan kärkipäässä.

mielenterveystyö kiinnostaa

Maaliskuussa 18 vuotta täyttänyt Sanna aloitti alkuvuodesta lähihoitajaopinnot ammattiopisto Omniassa Espoossa. Am-matti hoitoalalla tuntui itsestäänselvyydeltä jo nuorempana. Alalle kannusti myös vanhainkodissa työskentelevä äiti, joka on kertonut työstään paljon hyvää.

– Toivon, että voisin työskennellä tulevaisuudessa mie-lenterveys- ja päihdetyössä. Työ lastenkodissa tai esimerkiksi nuorisorikollisten kanssa kiinnostaa.

Sanna uskoo, että hänen valttinsa hoito- ja hoivatyössä ovat sosiaaliset taidot, hyvät puhelahjat ja itsevarmuus. Opintojen osalta hän odottaa innokkaana tulevia työssäoppimisjaksoja. Sen sijaan pistosten antaminen jännittää jo etukäteen.

Vaikka Sanna ei ole koskaan liiaksi viihtynyt koulun pen-killä tai kirjojen parissa, on lähihoitajakoulutus yllättänyt positiivisesti.

– Opettajat ovat todella mukavia ja koulussa opiskeltavat aineet mielenkiintoisia. Koulun kautta olen myös tutustunut uusiin ihmisiin.

Nuori räppääjä on harjoittanut hoito- ja hoivataitojaan vuoden alusta pyörätuolilla liikkuvan naisen henkilökoh-taisena avustajana. Internetistä löytynyt työ sopi hyvin kou-lun oheen, sillä työtä on joka toinen viikko kahdesta viiteen tuntiin illassa.

– Tehtäviini kuuluu avustettavan henkilön arkiaskareiden hoitaminen. Itse avustettava asiakas on mukava ja työtä on ki-va tehdä, vaikka se onkin fyysisesti vaativaa, Sanna kertoo.

sanoja suoraan lapsen suusta

Räppäämistä Sanna kokeili ensimmäisen kerran 12-vuotiaa-na. Kotimainen hip hop -yhtye Fintelligens oli juuri nous-sut julkisuuteen ja sai kuudesluokkalaisen innostumaan mu-siikkilajista.

– Aloin vähitellen kirjoittaa sanoituksia. Silloiset sanat oli-vat tosin puhetta suoraan lapsen suusta, eikä minulla ollut oi-kein mitään viisasta sanottavaa. Kaikki kirjoittamani tekstit ovat yhä tallessa ja saan hyvät naurut kun luen niitä nyt van-hempana.

Ensimmäisen kappaleensa Sanna äänitti kasettinauhurille. Lopputulos oli niin karmeaa kuunneltavaa, että räppääminen vaihtui muutamaksi vuodeksi rullalautailuun.

– Innostuin räppäämisestä uudestaan, kun kuulin, että eräs kaverini äänitti musiikkia tietokoneelle asianmukaisilla lait-teilla. Hän opetti minulle, miten musiikin teko onnistuu ja sen jälkeen lopputulos olikin jo huomattavasti parempi.

Keikkoja Sannalla on riittänyt ympäri Suomea nuorisota-loilla, diskoissa ja suurempien tapahtumien yhteydessä. Levy-tyssopimus ei vielä toistaiseksi ole ollut taiteilijan tähtäimessä.

– Haluan nyt tehdä tätä omaa juttuani. Levytyssopimuk-sessa on aina se vaara, että en saakaan enää itse päättää mil-laista musiikkia teen.

Sannan musiikkiuran huippuhetkiin lukeutuu osallistumi-

Sanna Rönnberg –räppääjä ja opiskelija

t e k s t i s o n j a k ä h k ö n e n k u v a t j u k k a j ä r v e l ä

Sanna Rönnberg suuttui heitteille jätettyjen punakorvakilpikon-nien puolesta ja sanoitti eläinsuojeluaiheisen kappaleen. Maail-massa riittää vääryyksiä, eivätkä Sannalta lopu sanat kesken.

5•2008 super 31

32 super 5 •2008

nen Talent-viihdeohjelmaan, jossa et-sittiin Suomen parhaita lahjakkuuksia. Esikarsinnoissa näytettiin vihreää valoa, mutta tuomareiden kehuista huolimat-ta tie fi naaliin katkesi televisiossa näy-tettyyn karsintajaksoon.

kuittailua ja vakavampaa sanottavaa

Yhteiskuntaa kovistelevien kappaleiden oheen Sanna on kirjoittanut myös tun-teikkaampia tarinoita särkyneistä sydä-mistä ja elämän vuoristoradasta.

– Miksei räppääjäkin voisi olla hem-peä! Totta kai esimerkiksi keikoilla on oltava asennetta astetta enemmän, kos-ka yleisön eteen ei voi mennä kovin nöyristelevän näköisenä. Koulussa ja vapaa-ajalla olen kuitenkin täysin oma itseni.

Radiossakin soinut Kiitos ja hei on yksi Sannan omista suosikkikappaleista. Se kertoo ylimielisistä ihmisistä ja on sa-noittajansa kuittaus eräälle tutulle, joka käyttäytyi häntä kohtaan loukkaavasti.

Sannan sanoitukset syntyvät itselle ja kavereille sattuneista tapahtumista sekä elämän ja yhteiskunnan epäkohdista.

– Minua harmittaa esimerkiksi se, että Suomessa on yhä kodittomia. Liika byrokratia ärsyttää ja vanhusten puoles-ta surettaa se, miten vähällä heidän on tultava toimeen, räppääjä tuumaa.

Naisista alentavasti kertovia kappalei-ta Sanna ei suostuisi räppäämään.

– Joillakin miesartisteilla on biisejä, joissa toistuvat samat aiheet: raha, au-tot ja naiset. Niissä naisista puhutaan loukkaavaan sävyyn ja se nostattaa kar-vat pystyyn.

Tällä hetkellä työn alla on eläinten-

jeluyhdistykseen. Sinne kilpikonnat ei-vät kuitenkaan päässeet, sillä yhdistyk-sellä ei ollut tarpeeksi tilaa, eikä varoja.

– Minulle kerrottiin, että ihmiset hylkäävät kilpikonnia jopa suihkuläh-teisiin, järviin ja jokiin. Tuollainen vas-tuuttomuus raivostuttaa. Minulla olleet kilpikonnat saivat lopulta hyvän kodin.

Sanna halusi jatkaa taistelua eläin-ten puolesta ja aloitti hankkeen suuren konsertin järjestämiseksi.

– Tavoitteena on saada mukaan tun-nettuja nimiä ja kaikki saadut tuotot lahjoitetaan eläinsuojeluyhdistykselle. Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon, mut-ta halukkaita yhteistyötahoja on löyty-nyt mukavasti, räppääjä paljastaa.

Innokkaasta musiikinteosta huoli-matta Sanna haluaa valmistua ammat-tilaiseksi hoitoalalta. Musiikista voi jos-kus tulla sivutyö, mutta työ lähellä ih-mistä tuntuu tärkeimmältä.

– Olen todella sosiaalinen ja haluan auttaa ihmisiä. Tähän mennessä suo-rittamieni opintojen perusteella tun-tuu vahvasti siltä, että olen juuri oi-kealla alalla.

suojelusta kertova kappale. Senkin taus-talta löytyy tarina:

– Jokin aika sitten eräs kaverini oli valmis luopumaan kahdesta punakor-vakilpikonnastaan ja tarjosi niitä mi-nulle. Kun sain eläimet kotiini, kauhis-tuin, miten kookkaat kilpikonnat saat-toivat asua niin pienessä tilassa.

Sannan mielestä kilpikonnat tarvit-sivat suuremman akvaarion, jossa uis-kennella. Koska hänellä ei ollut tarvit-tavaa tilaa, otti hän yhteyttä eläinsuo-

Radiossakin soinut Kiitos ja hei on yksi San-nan omista suosikkikappaleista.

t e k s t i m a r i n i e m i - s a a r i

Nuori, konkari, opiskelija –

tasavertaisia?

Juuri sinä voit ollaaloitteellinen epäkohdan

korjaamiseksi.

Työelämässä vallitsevat työnanta-jan kanssa yhteisesti sovitut pe-lisäännöt, mutta valitettavasti

välillä törmää tilanteisiin, ettei sääntöjä noudateta. Ikävä kyllä usein tämä kos-kee nuorta, vasta työelämän pelisääntö-jä opettelevaa lähihoitajaa tai opiskeli-jaa. Tätä varten SuPerissa on omaa toi-mintaa vasta vähän aikaa hoitoalalla ol-leille ja nuorille jäsenille. Perustietoa SuPerista eli PeSu-koulutuksissa käy-dään läpi tärkeimpiä asioita ja vaihde-taan kokemuksia muiden superilaisten kesken. Siellä kaikki osallistujat ovat sa-malla viivalla, eikä tyhmiä kysymyksiä ole. Tervetuloa mukaan vain!

SuPer-opot käyvät oppilaitoksis-sa kertomassa lähihoitajaopiske-lijoille valmistumisen lähestyes-

sä muutamia tärkeimpiä asioita, mutta tieto ei silti tavoita kaikkia esimerkik-si poissaolon vuok-si tai siksi, että asiaa ei koeta itseä koske-vaksi sillä hetkellä. Osa oppilaitoksista ei anna SuPer-opo-jen ammattitietoustunneille aikaa, vaik-ka työelämän pelisääntöjen selvittämi-nen kuuluu lähihoitajan opetussuunni-telman perusteisiin ja SuPer-opot ovat koulutettuja ja päivitetyn tiedon omaa-via. Ja vaikka tämä mahdollisuus on op-pilaitoksille maksuton. Opiskelija, ellei SuPer-opo ole poikennut sinun ryh-mässäsi, niin pyydä opettajaa korjaa-maan tilanne.

Nuoria ja vastavalmistuneita askarruttavat eniten koeai-ka, palkka sekä määräaikaiset

työsopimukset ja niihin liittyen yllät-tävä tieto, ettei niitä voi irtisanoa. Tä-mä tieto perustuu SuPerin edunvalvon-tayksikön yhteydenottotilastoon. Näis-tä teemoista ja työsopimuksen solmimi-sesta oli kattavasti tietoa edellisessä Su-Per-lehdessä. Valitettavasti kaikilla työ-paikoilla työntekijät eivät saa keskenään tasavertaista kohtelua. Pääsevätkö sinun työpaikallasi sijaiset koulutuksiin? On-ko vakiintunut käytäntö, että lapseton lähihoitaja on töissä jouluaaton? Kir-jaavatko lomalistoihin ensin vakituiset kesälomatoivomuksensa ja määräaikai-set sitten sinne, mihin jää tilaa? Pitääkö sijaisen joustaa ja jäädä tekemään ilta-vuoro aamun jatkoksi työkaverin sairas-tuessa, jotta työsopimus jatkuu? Kaik-

kien näiden ongel-mallisten tilanteidentakana on johtajuus.Toivottavasti sinuntyöpaikallasi on osaa-va ja hyvä esimies,

eivätkä edellä mainitut ongelmat kos-keta sinua.

Ammatillisista pelisäännöistä sen sijaan puhutaan vähem-män, vaikka esimerkiksi vas-

tuu hoitotyössä on valtava ja eettisten ongelmien kanssa painiskellaan jatku-vasti. SuPerin kehittämisyksikössä tar-tutaan näihinkin seikkoihin huolella. Ammatillisten nimikkeiden käyttämi-

nen, täydennyskoulutus, henkilökun-tamitoitukset, lähihoitajakoulutus ja lääkehoito ovat esimerkkejä ammatilli-sista asioista. Sosiaali- ja Terveysminis-teriön jo reilu kaksi vuotta sitten anta-ma Turvallinen lääkehoito -opas häm-mästyttää edelleen joitakin työpaikko-ja, vaikka se koskee kaikkia työnanta-jia sosiaali- ja terveydenhuollossa, myös lääkehoitoa ajatellen epätyypillisiä työ-paikkoja. Onhan sinun työpaikallasi laadittu lääkehoitosuunnitelma ja saat-han osallistua lääkehoitoon osana työ-täsi? Ellei näin ole, niin asiasta pitää pu-hua työpaikallasi ja tilanne tulee korja-ta. Juuri sinä voit olla aloitteellinen epä-kohdan korjaamiseksi. SuPer on tehnyt lyhennelmän Turvallinen lääkehoito -oppaasta ja löydät sen nettisivuiltam-me kohdasta Ammatillinen edunval-vonta ja ammatissa toimiminen.

Mitä yhteistä arvelet ole-van raksaliitolla ja SuPeril-la? Ainakin syyskuun alus-

sa yhteinen nuorten jäsenten koulutus-viikonloppu, jossa teemoja ovat muun muassa nuorten työhyvinvointi ja työs-sä jaksaminen sekä työelämän pelisään-nöt. Jos kiinnostuit, niin seuraa ilmoit-telua SuPer-lehdessä ja nettisivuillam-me.

Nämä nuorille, vastavalmistuneille ja opiskelijoille suunnatut sivut ilmestyvät muutaman kerran vuodes-sa SuPer-lehdessä. Onko sinulla asioita tai teemoja, joista tahtoisit kirjoitettavan näillä teemasivuilla? Laitathan palautetta sivuista ja ideoita sähköpostilla osoitteeseen mari.niemi-saari@superliitto.fi

5 •2008 super 33

34 super 5 •2008

lähinnä hoitaja?

Olen valmistumassa lähihoitajaksi (mielenterveys- ja päihdetyö). Luen nyt kolmatta ammattiani ja alan valit-sin siksikin, että kärsimme hoitajapu-lasta. Nyt valmistunkin työttömäksi tai keikkatyöläiseksi!

Soittaessani yhdelle työnantajalle (yksityinen), hän ilmoitti, etteivät he ota ollenkaan lähihoitajia. Koska

”kyllähän sinä ymmärrät, että lääke-hoidon vastuuta ei voi lähihoitajalle antaa” – en ymmärtänyt, vaikka en

sitä hänelle sanonutkaan. Heidän esit-telynsä omasta hoivakodistaan menee näin: asumisvalmennusta, kodinomai-suus, asukkaiden tukeminen päivittäi-sessä elämässä jne. Minusta nämä ovat juuri niitä tehtäviä, joita meille lähihoi-tajille on opetettu. Tällä työnantajalla on koko ajan työssäoppimassa lähihoi-tajia, miksi? Hän kehuikin, että heillä hyvä tilanne, kun on koulut lähellä…ilmaista työvoimaa siis.

Luokkamme lapsettomat (tai isät) ovat tehneet keikkaa koko opiskelun ajan. He ovat olleet hyvin suosittuja, ja töitä olisi enemmän kuin ehtivät tehdä. Tosin heillä teoriaopiskelut ovat jää-neetkin rästiin monilta osin. Työnan-tajat ottavat opiskelijoita töihin, koska heille ei tarvitse maksaa täyttä palkkaa, kun siis eivät ole valmiita lähihoitajia. Nyt, jos valmistuvat, eivät enää näihin töihin pääsekään.

Yksi työnantaja sanoi, ettei mie-lenterveys- ja päihdelinjaa lähihoita-

jille pitäisi edes olla, koska työpaik-kojakaan ei ole kuin sairaanhoita-jille tällä alalla. Onko työnanta-jien yleistietämys noin huonoa lähihoitajan koulutuksesta? Eni-ten mielenterveys- ja päihdea-lan osaamista tällä alueella, eli Savossa, tarvitaan KYS:in alai-suudessa oleviin laitoksiin, joissa on kova työvoimapula. Lähihoi-

tajiahan sinne ei siis oteta muihin tehtäviin kuin keikalle. Kuten myös

kaikkialle muualle, kuten kotipalve-luun, terveyskeskukseen, vanhusten ja vammaisten auttamiseen ja niin edel-leen. Sosiaali- ja terveysalalle tarvittai-siin moniammatillisen tiimin mukai-sesti myös mielenterveyden asiantunti-joita, mutta…

Se siitä työvoimapulasta! Halutaan kouluttamattomia hoitajia pienellä pal-kalla. Se siitä laadusta? Voidaanko työ-paikoilla niin huonosti, että koko ajan tarvitaan meitä lähihoitajia paikkaa-maan vain muiden sairastelua? Kuinka lähihoitaja sitä työtä sitten jaksaa, jos ei sairaanhoitajakaan jaksa? No, vanhuk-sia pääsee aina hoitamaan – siellä ei tar-vita sairaanhoitajan tietämystä, vai?

melkein valmis

tulevaisuuden toisinajattelija

Minusta tulee lähihoitaja. Ihan pian, se päivä on ihan lähellä. Mikä minusta tulee? Hoidanko lähellä ihmistä tai lähellä ihan kaikkea, vaikka mitä? Minun oletetaan olevan lähellä kotiväki-vallassa, kylpylän uima-altaalla ja tuleh-tuneen hampaan ”juurella”. Ihmisiä-hän noidenkin lähellä on, joten lähellä ollaan. Minusta tulee laajasti koulu-tettu pienipalkkainen (lähipalkkainen?), jolle riittäisi töitä, kunhan vaan niille töille riittäisi maksaja. Minusta tulee kai lähes ”pieni ihminen”, joka tekee mitä vaan lähes ilmaiseksi.

Tuon toinen puoli on, että meitä lähihoitajia on kohta kai lähes joka toi-nen. Ihan niin kuin joitakin kymmeniä vuosiasitten joka toinen vastaantulija oli merkonomi. Meillä Suomessahan on taipumus, että kun jotakin ammat-tiryhmää aletaan kouluttaa, niin sitten heitä koulutetaan lähes maa täyteen. Näin on käynyt insinööreille ja tra-denomeille ennen meitä.

Jos tapaat jonkun, niin aika pian saat kuulla hänen opiskele-van lähihoitajaksi. Jos luet nais-tenlehteä, niin joku tragedia saa onnellisen lopun, kun ”päähen-kilö” alkaa opiskella lähihoita-jaksi tai muuttumisleikin klii-maksi on lähihoitajan opinto-jen aloittaminen. Lähes joka toi-nen opiskeleva maahanmuuttaja kertoo lehdissä ja lähiöissä valmistu-vansa lähihoitajaksi. Eduskuntaan vali-taan lähes uutta väkeä, niin eikös siellä-kin jo istu lähihoitaja.

Toivon, että olen väärässä, mutta pel-kään, että lähivuosina lähihoitajat kat-tavat Suomen niin kuin klinkkerit kyl-pyhuoneen, lähes kattavasti. Riittääkö meille työpaikkoja, kun tulevaisuu-dessa ulkomailtakin tuodaan – mitäs muuta kuin lähihoitajia.

Toivon olevani väärässä, kun sanon, että lähihoitajaksi kelpaa kuka vaan. Hirvityn, kun katson ympärilleni ja saan väitteelle vahvistusta. Soveltu-vuustesteissä täytyy olla jotakin, onhan minun mitättömyytenikin niistä selvit-tänyt tiensä opintoihin.

Minua mietityttää tulevaisuuden

suuri lähihoitajien määrä, joka ei kui-tenkaan tulle saavuttamaan määränsä määrää valtaa. Näinhän on käynyt ennen meitäkin koulutetuille massoille. Olemmeko kuin valtaisa armeija, johon mahtuu joka lajin kulkijaa, armeija vailla armeijan tehtävää?

Tahtoisin nostaa lähihoitajan ase-maa, statusta. Toivoisin, että lähihoi-tajan koulutukseen valittaisiin vähem-män väkeä ja tiukemmalla seulonnalla. Tahtoisin vaadittavan ”opintoryhdik-kyyttä”. Tahtoisin, että olisimme jota-kin.

kaija tolvanen

kirjoittaja valmistuu lähihoitajaksi

etelä-savon ammattiopistosta

mikkelissä toukokuussa 2008.

lukijalta

lähetä postia lukijalta-palstalle: super-lehti@superliitto.fi tai super-lehti, lukijalta, ratamestarinkatu 12, 00520 helsinki.liitä nimimerkkikirjoituksiin mukaan oma nimesi ja yhteystietosi, jotka jäävät toimituksen tietoon. nimettömiä emme julkaise.

5 •2008 super 35

L H T U O M O ” T U M P P I ” V A L O K A I N E N

un katselee katukuvaa Helsingin Sörkassa, voi vain ihmetellä kolme-kymppisten ihmisten romuttumista ennen ai-

kojaan. Noin 50 prosenttia tuon ikäi-sistä on jollain lailla nukkavierua, ra-pautunutta ryhmää.

Tulin Hesarin uimahallilta, Sörnäis-ten metroaseman kautta Hermanniin, kävellen. Sillä muutaman kilometrin matkalla näin tappelun, juopottelua, yleiselle paikalle virtsaamista, örisemis-tä, haistattelua ja tyylitöntä oleilua.

Nuoremmat voivat syyllistyä vas-tuuttomuuteen, mutta heillä on mah-dollisuus korjata asenteitaan, mikäli heitä ohjattaisiin jo kouluissa selviyty-mään perinteisissä ongelmatilanteissa. Mikä aikuisia ihmisiä vaivaa? Mitkä ti-lanteet aiheuttavat ongelmia?

Mielestäni arvomaailma, moraa-li ja vastuukäsite ovat höltyneet. Sii-tä tietoisina myös virkaa tekeville kun-nan isille on kuitenkin aivan sama, on-ko naapurin Jakke 30 v. töissä vai ka-duilla, sosiaali-/työttömyyskorvausten avulla. Jakke vetää Tarjoustalon top-patakin päälleen ja menee Sörkan kul-mille juomaan kaljaa. Kulmilta ostettu Diapam antaa hyvän tokkuran.

Jakella meni muutama vuosi sit-ten hyvin. Mies teki työtä satamassa ja tienasi suht hyvin. Kaverit houkutte-livat ottamaan postilaatikoistakin sa-tavaa ”helppoa” lainaa. Mentiin ulko-maille, Intiaan, Th aimaahan. Takaisin-maksu olikin hankalaa. Jaken olisi pi-tänyt jatkaa töissä. Vapaa-aika kiinnos-ti enemmän. ”Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee…” Lainat erääntyivät. Ka-verit auttoivat tarjoamalla. Jakke mak-soi kuitenkin nekin viinat.

Tiedän toisenkin tapauksen, mie-hen, joka juhli ja juhli. Hänellä sai-rastui maksa syöpään. Hän pakeni sitä edelleen huumeisiin, kunnes kuoli kol-mekymppisenä.

Kolmaskin tapaus oli ja kuoli vii-naan. Hän kävi koulunsa Töölössä. Per-he asui Nordenskiöldinkadulla. Kaikki näytti hyvältä. Hänellä oli kaikki uu-simmat vaatteet ja aina rahaa. Hän oli hiljainen, melkein pidättyvä. Poika ei ollut tyytyväinen. Aina kun näin hänet, kaverilla oli suupielet alaspäin. Intin jälkeen hän sai lahjaksi auton. Hänen vanhempansa järjestivät pojalleen työ-paikan eräästä hissifi rmasta. Kaveri sai ”oman” asunnon Katajanokalta. Pik-kuhiljaa kaveri linnoittautui oloihinsa. Katosi kuvasta.

Vastuu. Moraali. Rakkaus.

K Meni muutama vuosi, tapasin ka-verin. Hän oli turskaantunut ja pu-nainen. Suupielet roikkuivat alaspäin. Muistan kun hän sanoi: Paska homma! Ku ei oo ketään, kenelle vois puhuu selvin päin! Faijakaan ei haluu nähdä mua! Silloinkin hän haisi viinalta, en-kä kiinnittänyt häneen sen takia enem-pää huomiota. Tapasin hänen vanhem-pansa hautajaisissa. Eivät puhuneet sil-loinkaan.

Ihmisillä on hätä, johtuen tästä kii-reestä ja kilpailusta. Vastuu olisi kan-nettava? Talous pitäisi hoitua ilman oppia? Rakka-us pitäisi löytää ilman…

Ehkä seu-raava suku-polvi tekee sen satapro-senttisesti.

JOO

NA

S V

ÄÄ

NÄ

NE

N

36 super 5 •2008

Hyvää äitienpäivääValkovuokot kuihtuvat malja-kossa heti, mutta jos sen kolmesta lehdestä ottaa pois kaksi, jaksaa varsi huolehtia kukan vedentar-peesta.

- Eila Moilanen 1956

Marengit3 munanvalkuaistahiukan suolaa6 ruokalusikallista sirotesokeriakermavaahtoamansikoita tai hilloaMunanvalkuaiset, joihin on sekoi-tettu hiukan suolaa, vatkataan kovaksi vaahdoksi. Sokeri lisä-tään pienissä erissä välillä hyvin vatkaten. Seoksesta pursutetaan perunajauhoilla jauhotetulle lei-vinpaperille pyöreitä leivoksia, joiden reunat ovat jonkin verran keskustaa korkeammat. Maren-keja kypsennetään 100 asteessa koosta riippuen tunti pari, kun-nes ovat kuivia. Juuri ennen tar-joamista pursotetaan kermavaah-toa leivoksien keskustaan ja koris-tetaan mansikalla tai hillolla.

Rikas lapsi istuu useinköyhän äidin sylissä.

- Tanskalainen sananparsi

Kuntatyöntekijä jaksaaasiakkaiden vuoksiTyöntekijät kokevat voivansa työsken-nellä yhä vähemmän ammattietiikkansa tai arvopohjansa mukaisesti. Syynä ovat muuttuneet työkäytännöt ja lisäänty-neet tulostavoitteet. Erityisesti tämä korostuu hoitoalalla. Hoitoalan edusta-jien mielestä muutosvaatimukset mitä-töivät sen ydinosaamisen, johon hoita-jien ammattiylpeys on kautta aikojen perustunut eli laadukkaan asiakaskoh-taamisen.

Tiedot perustuvat Kuntien eläkeva-kuutuksen järjestämän kirjoituskilpai-lun teksteihin. Kuntatyöntekijöiden työssä jaksamista vähentävät erityisesti työelämän jatkuvat muutokset sekä esi-miestyöhön ja työpaikkakiusaamiseen liittyvät ongelmat.

Kirjoituksista kävi ilmi, että työ-elämän jatkuvat muutokset ovat har-

vemmin linjassa perustyön kanssa. Sen sijaan, että muutokset edistäisivät työ-käytäntöjä, ne ovat lisänneet uupu-musta muun muassa etäännyttämällä työntekijät perustehtävästä.

Useimmalle työntekijälle työ on kui-tenkin edelleen ”kunnian kenttä”, jossa oman jaksamisen kannalta on ensi-arvoisen tärkeää, että saa tehdä työtä ammattiylpeydellä. Työssä jaksamisen kannalta olisi tärkeää, että työntekijät otettaisiin mukaan omaa työtä koske-vaan suunnitteluun.

Muutoksenhallintaan liittyvien on-gelmien lisäksi suurimpina työssäjak-samisen pullonkauloina nousivat esiin esimiestyöhön ja työpaikkakiusaami-seen liittyvät ongelmat sekä varhai-sen tuen puuttuminen työkykyongel-missa.

matti heikkilästakesin pääjohtajaksi

Valtiotieteen tohtori Matti Heikkilä toimii Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakes) pää-johtajana tämän vuoden loppuun. Ni-mityksestä vastasi peruspalveluministe-ri Paula Risikko. Vappu Taipale jäi Sta-kesin johdosta eläkkeelle toukokuun alussa. Vuoden 2009 alussa Stakes ja Kansanterveyslaitos yhdistyvät uudek-si sosiaali- ja terveysministeriön hal-linnonalan tutkimus- ja kehittämislai-tokseksi, jonka pääjohtajan virka tulee erikseen haettavaksi.

Osatyökykyisistä ja pitkäaikais-työttömistä apua hoiva-alalleStakes on kehittänyt mallia, jossa hoito- ja hyvinvointialan sosiaaliset yrityk-set työllistävät osatyökykyisiä ja pit-käaikaistyöttömiä hoiva-alan avusta-viin tehtäviin. Sosiaalinen yritys har-joittaa yhteiskuntavastuullista toimin-taa monilla aloilla, ja sen työvoimasta vähintään kolmannes on vajaakuntoi-sia tai pitkäaikaistyöttömiä.

Osatyökykyiset ja pitkäaikaistyöt-

tömät muodostavat työvoimareservin hoito- ja hyvinvointialan palveluihin.

Stakesin koordinoiman Hoito-alan avustavat tehtävät työpaikoiksi eli HOT-hankkeen tuloksena on ilmesty-nyt kirja “Sosiaaliset yritykset ja hyvin-vointipalvelut”.

Kirja kertoo vanhuspalveluihin luo-dusta konseptista, jossa sosiaalinen yri-tys toimii yhtenä palveluntuottajana.

Vaikeaselkoiset lait hankaloittavat yksityisyyden suojan valvontaa Yksityisyyden suojaa koskeva lainsää-däntö on tullut monimutkaiseksi ja vaikeaselkoiseksi, mikä vaikeuttaa lain valvontaa. Työnantajien ja henkilöstön edustajat tuntevat säännökset suhteel-lisen hyvin.

Uudistettu laki yksityisyyden suo-jasta työelämässä tuli voimaan vuon-na 2004. Uudistuksessa lakiin lisättiin työntekijöiden huumausaineiden käyt-töä koskevien tietojen käsittelyä, kame-ravalvontaa ja sähköpostin suojaa kos-kevat säännökset. Tutkimuksessa selvi-tettiin, miten näitä asioita koskevia tie-

toja on hankittu ja miten tietoja on kä-sitelty yrityksissä ja työpaikoilla.

Tutkimuksen keskeinen tulos on se, että valvonta- ja turvallisuusasioi-den käsittely toimii pääosin hyvin. Silti lain noudattamisessa on havaittavissa puutteita.

Tutkijat toteavat, että perustus-lain vaatimuksista johtuen yksityisyy-den suojaa koskeva lainsäädäntö tullut monimutkaiseksi ja vaikeaselkoiseksi. Se, että lainsäädäntöä ei aina noudateta, voi johtua myös sanktioiden ja valvon-nan heikkouksista.

5 •2008 super 37

VirtsatieinfektiostamunuaisensiirtoonKuopiolainen Anitta Kylmälä, 52, nauttii elämästään. Lukuisat virtsatieinfektiot eivät ole hänen elämäänsä juuri rajoit-taneet. Onnistunut munuaisen siirto on opettanut häntä arvostamaan elämän pieniä asioita.

– Olen varsinainen naatiskelija, nautin elämän pienistä arkisista asioista ja har-rastan elämää, Anitta Kylmälä nauraa heläyttää savolaiseen tyyliin.

Muurumäellä syntynyt ja nykyään Savon sydämessä asuva Kylmälä her-kuttelee hetkellä ja todellakin nautis-kelee elämästään. Kylmälä on amma-tiltaan osa-aikainen konekirjoittaja ja osaa hyödyntää 18-tuntisen työviik-konsa hyvin.

Kylmälän harrastuksiin kuuluvatkin

t e k s t i p ä i v i h u j a k k a k u v a t a r i p e k k a k e r ä n e n

kodista huolehtiminen, kukkien hoita-minen, luonnosta nauttiminen ja kaksi kissaa. Valoa ja virtaa tuovat elämään myös mies, sisarukset, ystävät, työ ja hyvä ruoka.

krooninen tulehdus

Jokainen, joka on ainakin kerran elä-mässään sairastanut virtsatieinfektion, tietää mitä on se tuska, kun on tarve pissata, mutta kirvelee. Olo on tuskai-nen, lääkäriin on pakko lähteä kesken askareiden, eikä päivystyksessä odotta-minen ole mitään herkkua.

Anitta Kylmälä sairastui ensimmäi-sen kerran virtsatieinfektioon vuonna 1985 Turussa asuessaan. Koska Kylmä-län perussairaus on insuliinihoitoinen diabetes, epäiltiin huonon sokeritasa-

painon olleen suurin syy tulehduksen syntyyn.

– Eihän virtsatieinfektioon kuole, mutta voisi sen kuitenkin luokitella edes puolikiireelliseksi, sillä tuska on kova ja olo tukala. Kun on kokenut useita virtsatietulehduksia jo vuosien ajan, oireet tunnistaa helposti. Pieni-kin tippa virtsaa kertoo tulehduksen olevan päällä. Ei pysty odottamaan monta tuntia näytteen ottoa, lääkityk-sen nopea apu olisi tarpeen. On epätoi-voista odottaa päivystyksessä apua, kun tietää sen olevan lähellä, mutta kuiten-kin kaukana.

– Sain vasta myöhemmin tietää, että kipulääkityksellä, esimerkiksi Paraseta-molilla, voi hoitaa tulehduksen ensim-mäisen vaiheen.

Virtsatieinfektioita ehti tulla useita

Luonto ja kaksi kissaa ovat Anitta Kylmälän nautinnon lähteitä.

38 super 5 •2008

epidemiologia

Lapsuudessa virtsatieinfektio (VTI) on yleisin alle yksi-vuotiailla. Tässä ryhmässä se on pojilla ja tytöillä lähes yhtä yleinen. Imeväisiän jälkeen VTI:t ovat pääasiassa naisten sairauksia. Nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä VTI on harvinainen, mutta yleistyy ikääntyessä.

aiheuttajat

Kotisyntyisen VTI:n yleisimmät bakteeriaiheuttajat ovat Escherichia coli ja nuorilla naisilla Staphylococcus saprophy-ticus. Sairaalainfektioita aiheuttavat mm. enterokokki, Staphylococcus aureus, pseudomonas ja kandida.

jaottelu

VTI:n taso määritetään oireiden perusteella. Alempien virtsateiden infektioita ovat virtsaputken ja virtsarakon infektiot (kystiitti), joiden oireina ovat tihentynyt virt-saamistarve ja kirvely virtsatessa. Komplisoitumattomia ovat satunnaiset alempien virtsateiden infektiot muuten terveillä naisilla. Ylempien virtsateiden infektio on kuu-meinen yleistauti, ja sillä tarkoitetaan munuaisaltaan tai munuaiskudoksen infektiota (pyelonefriitti). Oireeton bakteriuria tarkoittaa tilannetta, jossa muuten oireetto-malla potilaalla todetaan virtsan bakteeriviljelyssä toistu-vasti vähintään 105 bakteeria millilitrassa.

virtsatieinfektiot aikuisilla

Diagnostiikka. Terveen naisen komplisoitumattoman kystiitin diagnoosi perustuu oireisiin. Erotusdiagnostii-kassa on muistettava sukupuoliteitse tarttuvat taudit kuten klamydia. Kaikissa muissa VTI-epäilyissä on tehtävä virt-san bakteeriviljely diagnoosin varmistamiseksi sekä aiheut-tajabakteerin ja sen antibioottiherkkyyden selvittämiseksi. Kliinisesti epäselvissä tilanteissa ennen viljelyvastauk-sen valmistumista voidaan diagnoosin tukena käyttää moniliuskakoetta ja partikkelilaskentaa. Plasman (tai see-rumin) CRP-pitoisuus yli 40 mg/l viittaa munuaistasoi-seen infektioon B.

Sairaalassa tai pitkäaikaisesti laitoshoidossa olevien ja pitkäaikaisesti katetroitujen osalta on erityisen tärkeää, että VTI:n diagnoosi perustuu sekä oireisiin että virtsan bakteeriviljelyyn. Näissä potilasryhmissä oireeton bakte-riuria on tavallista ja infektioiden aiheuttajien kirjo ja mik-robiherkkyys vaihtelevat.

Hoito. Oireetonta bakteriuriaa on syytä etsiä ja hoitaa

Virtsatie-infektiot

kymmeniä, ennen kuin tuleh-dus todettiin krooniseksi eli jat-kuvaksi tulehduskierteeksi. Sil-loin Kylmälälle aloitettiin jat-kuva lääkitys, ylläpitohoito.

munuaisensiirto

Diabetes aiheutti usein ongel-mia ja Kylmälä joutui vuonna 1989 dialyysihoitoon kahdek-saksi kuukaudeksi. Koska hän on diabeetikko, pidettiin PD-hoitoa eli pussihoitoa elimis-töystävällisempänä. Lopputulos

oli, että jouduttiin tekemään munuaisen siirto. – Olin vuonna 1988 puutarhaoppilaitoksessa, jossa kou-

lulääkäri seurasi kreatiiniarvojani liian pitkään. Munuaiset ehtivät tuhoutua. Vuotta myöhemmin aloitettiin dialyy-sihoito, joka oli pussihoitoa kotona. Dialyysihoito aiheut-ti minulle kaksi vatsakalvontulehdusta sekä hyvin paljon väsymystä. Sain toisen munuaisen veljeltäni omaissiirtona. Se antoi minulle uuden elämän.

Sekä munuaisensiirto että dialyysihoito olivat rank-koja kokemuksia. Ne tapahtuivat nopeasti niin, ettei Kyl-mälä ehtinyt näihin elämän tapahtumiin mukaan. Tie-toa munuaisensiirrosta ei ollut saatavilla ja epätietoisuus siitä, miten elämä jatkuisi munuaisensiirron jälkeen, pai-noi mieltä.

– Olo oli kuin kasvoihin lyödyllä.Munuaisen siirron jälkeen elämä kuitenkin jatkui ja ve-

renpaine sekä virtsatieinfektiolääkitys lopetettiin hetkeksi.

rakko tyhjäksi

– Puhtaus on erittäin tärkeää virtsatietulehduksen ennal-taehkäisyssä. Alapesu on hyvä suorittaa ilman saippuaa ja lämpimällä vedellä. Wc-käyntien yhteydessä pyyhkiminen olisi hyvä tehdä edestä taaksepäin, jotta peräsuolen bak-teerikanta ei pääsisi virtsaputken suulle. Myös yhdyntää ennen ja jälkeen olisi hyvä tyhjentää rakko. Tosin viehän se herkältä hetkeltä tunnelman, kun viime tipassa muis-taa, ettei olekaan muistanut tyhjennystä. Pitää osata olla hienotunteinen, Kylmälä neuvoo.

Runsaalla juomisella voi myös ennaltaehkäistä alka-vaa tulehdusta. Kylmälä uskoo myös, että happamat tuot-teet, kuten ruisleipä, puolukat ja karpalot, saattavat olla yksi ennaltaehkäisevä keino virtsatietulehduksen syntyyn. Makean ja imelän Kylmälä jättää vähemmälle. Myöskään uiminen ei häntä kovasti kiehdo, eikä sitä suositella virt-satietulehduksesta kärsiville.

Tänään Kylmälä voi muuten hyvin, mutta polvi oikut-telee nivelrikon kynsissä ja polvileikkaus on tulossa. Veren sokeritasapaino on kunnossa. Kylmälä ei pelkää mahdol-lista virtsatietulehdusta, hän nauttii elämästä ja toimii vasta sitten, jos tulehdus vielä uusii.

– Tunnen syvää myötätuntoa kaikkia virtsatietuleh-dusta sairastavia kohtaan, sillä tiedän mitä se on pahim-millaan. Koen elämän olevan ihanaa, nautin joka hetkestä, elämän pienistä murusistakin. Sellainenkin asia kuin wc-käynti ilman kipua ja kirvelyä on ilon aihe.

5 •2008 super 39

Näytön asteen ilmoittaminen: A = vahva tutkimusnäyttö, B = kohtalainen tutkimusnäyttö, C = niukka tutkimusnäyttö, D = ei tutkimusnäyttöä

Lisätietoa: www.kaypahoito.fi

Käypä hoitoDUODECIM 2000;116(7):782-96

SUOSITUKSEN TIIVISTELMÄ1. PÄIVITYS 7.11.2006, S.1–21

Mitä uutta päivityksessä

vain raskaana olevilta naisilta. Antibioottihoito vähentää bak-teriuriaan liittyvää ennenaikaisen synnytyksen ja pyelonefrii-tin riskiä B.

Naisen komplisoitumattoman kystiitin ensisijaiset mikro-bilääkkeet ovat trimetopriimi tai pivmesillinaami (kolmen vuo-rokauden ajan), nitrofurantoiini (5 vrk) tai kerta-annos fl uo-rokinolonia. Kerta-annoksinen fl uorokinolonilääkitys on yhtä tehokas kuin kolmen vuorokauden hoito A. Miehen kuumee-ton rakkotason infektio, johon ei liity eturauhasen tulehdusta, hoidetaan samoilla antibiooteilla kuin naisten kystiitti, mutta hoitoaika on viikko. Komplisoituneissa alempien virtsateiden infektioissa antibiootti ja hoitoaika valitaan yksilöllisesti.

Hyväkuntoinen pyelonefriittipotilas voidaan hoitaa kotona. Ensisijaisia antibiootteja ovat fl uorokinolonit, jos infektio hoidetaan tabletein, ja kefuroksiimi, jos tarvitaan laskimonsisäistä lääkitystä. Raskausajan pyelonefriitin hoito aloitetaan aina sairaalassa. Pyelonefriitin hoitoaika on kym-menen vuorokautta.

Ehkäisy. Karpalo- ja puolukkamehu vähentävät virtsatiein-fektioiden uusimista premenopausaalisilla naisilla ja paikalli-sestrogeeni menopaussin ohittaneilla naisilla. Toistuvan kys-tiitin puolen vuoden estohoitoa mikrobilääkkeillä harkitaan, kun infektioita esiintyy vähintään kolmesti vuodessa. Naisilla, joilla toistuvat VTI:t liittyvät selvästi sukupuoliyhdyntään, on yhdynnän jälkeinen kerta-annosantibiootti yleensä tehokas.

Jatkotutkimukset. Miesten kuumeisessa VTI:ssä urologin konsultaatio on aiheellinen. Muutoin ensisijainen jatkotutki-mus eli munuaisten kaikukuvaus on tarpeen, jos akuutti pye-lonefriitti uusii tai ei reagoi muutamassa päivässä asianmukai-seen hoitoon tai jos pyelonefriitin aikana esiintyy vatsan alu-een kipuja tai taudinaiheuttaja on epätavallinen. Myös epäily virtsan virtauksen esteestä on jatkotutkimusten aihe.

virtsatieinfektiot lapsilla

Lapsilla virtsanäytteen ottotekniikka on keskeinen diagnostii-kassa. Seulontanäytteen ottoon voidaan vaippaikäisellä käyt-tää ns. virtsatyynyä muovisen liimattavan näytepussin sijasta. Pottaa käyttävältä lapselta edustavan keskivirtsanäytteen saa laittamalla potan etuosaan erillisen pienen näytekupin. Näyt-teeksi ei käy kotona otettu virtsanäyte. Vaippaikäisiltä lapsilta pitäisi saada diagnoosin varmistamiseksi positiivisen seulon-tanäytteen jälkeen näyte rakkovirtsasta joko rakkopunktiolla tai katetroimalla. Kaikkien diagnoosi varmistuu vasta vilje-lyn perusteella. Rakkopunktiolla otetussa näytteessä kaikki kasvu on patologista.

Imeväisen infektio hoidetaan aluksi sairaalassa parenteraa-lisilla mikrobilääkkeillä. Isompien lasten hoitopaikka ja lääk-

keet voidaan valita oireiden perusteella. Korkeakuumeista lasta, jolla CRP-pitoisuus on selvästi suurentunut, hoide-taan aluksi parenteraalisesti. Selvät rakkotason infektiot voi hoitaa avohoidossa suun kautta otettavalla lääkkeellä. Virt-san seurantanäytteitä ei tarvita, jos munuaisten rakenne on normaali.

Osalla alle kouluikäisistä lapsista esiintyy iän myötä kor-jaantuvaa virtsan takaisinvirtausta rakosta munuaisaltaisiin, mikä altistaa munuaistason infektioille. Varsinainen munu-aisten vaurioitumisriski on lapsilla, joilla munuaisten kaiku-kuvauslöydös on patologinen. Siksi kaikkien ensimmäisen VTI:n sairastaneiden lasten munuaiset on aiheellista tutkia kaikukuvauksella. Mikäli löydös on patologinen, lapsi lähe-tetään jatkotutkimuksiin.

– Virtsasta eristettyjen E. coli -bakteerien herkkyys trime-topriimille, nitrofurantoiinille ja pivmesillinaamille on Suo-messa säilynyt hyvänä. Sen sijaan niiden herkkyys sulfatri-metopriimille on heikentynyt niin, ettei tätä lääkitystä suosi-tella enää aikuisten pyelonefriitin ensisijaiseksi hoidoksi.

– Fluorokinoloneja voidaan käyttää kystiitin hoitona, jos kerta-annos tarjoaa käytännön syistä erityisen edun potilaalle.

– Suositukseen on lisätty vanhusten ja laitospotilaiden virt-satieinfektiot.

– Vaippaikäisten lasten virtsanäyte kannattaa ottaa erityi-sellä virtsatyynyllä.

– VTI:n sairastaneiden lasten rakennetutkimukseksi riittää munuaisten kaikukuvaus, jonka perusteella jatkotutkimuk-set määräytyvät.

suomalaisen lääkäriseuran duodecimin, suomen nefrologiyhdistyksen ja suomen yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä

Maarit Wuorela, Timo Kouri, Matti LaatoPertti Lipponen, Jukka Lumio, Matti UhariRisto Vuento

40 super 5 •2008

Ylisen kuntoutuskeskuksen lasten ja nuorten turvaosastolla on puolilta päivin hiljaista. Suurin osa asiakkaista on kou-lussa, muutama on jäänyt parantelemaan fl unssaista oloaan. Pelkistetyn osaston tiiviit, erilliset huoneet on sisustettu vain välttämättömillä kalusteilla. Kaikki irtotavara, lelut mukaan lukien, on kaapeissa lukkojen takana.

Ylimääräiset ärsykkeet on karsittu pois, jotta osaston asukkaat voivat keskittyä kuntoutukseen ilman häiriöteki-jöitä. Lelut otetaan kaapista esiin vain leikin ajaksi ja ruo-kailuhuoneessa käydään vain syömässä. Autistin elämä sel-kiytyy, kun tila, aika ja toiminnot on jaettu selkeästi erilli-siksi kokonaisuuksiksi.

– Autistia voidaan johdatella tehtävästä toiseen pilkkomal-la päivän ohjelma pieniksi paloiksi. On hyvä, ettei kaikki ole heti lapsen saatavilla, Marko Lindfors kertoo.

Lindfors opiskeli lähihoitajaksi aikuisiällä. Neljän lapsen isä vietti valmistumisensa jälkeen muutaman vuoden van-hempainvapaata, mutta päätyi Yliselle koulussa luennoineen osastonhoitajan innostamana. Pariksi kuukaudeksi sovittu työjakso venyi ja jatkuu jo seitsemättä vuotta. Ensimmäiset vuodet Marko työskenteli aikuisten turvaosastolla, jonka jäl-keen vaihtelunhalu ja työnkierto toivat miehen lasten ja nuor-ten osastolle.

pitkäjänteistä kuntoutusta

Marko työskentelee kouluikäisten intervalliasiakkaiden kans-sa, jotka käyvät osastolla lyhytkestoisilla kuntoutusjaksoil-la. Yhteistyötä autistien kanssa pyritään tekemään kuitenkin mahdollisimman pitkään.

– Jos asiakas on osastolla alle kaksi viikkoa, ei voida var-sinaisesti puhua kuntouttavasta autismityöstä. Siinä ajassa ei lapsi ehdi oppia oikein mitään. Autistien kannalta pysyvyys on tärkeää.

Lindforsin työnkuva on monipuolinen. Hän kirjaa asiak-kaiden tiedot kuntoutusjaksoilta, on mukana kuntoutuspa-lavereissa, tilaa vuorollaan asukkaiden erikoisruokavalioiden mukaiset ruuat, suunnittelee asiakkaan päiväjärjestyksen ja on tämän tukena päiväohjelman ajan. Lisäksi Marko toimii työpaikkakouluttajana ja ottaa näyttöjä vastaan lähihoitajaksi opiskelevalta oppisopimustyöntekijältä. Työtä Marko saa teh-dä laaja-alaisesti. Hänellä on myös lääkärin allekirjoittama lu-pa lääkehoidon toteuttamiseen.

– Mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Tähän työhön ei voi ku-kaan suin päin rynnätä, vaan ensin on harjoiteltava ammat-ti-ihmisten silmien alla. Lähihoitajatutkinto antoi sosiaali- ja terveysalasta laajan tietopohjan, mutta autismihoitajaksi olen räätälöitynyt vasta käytännön työssä.

Työn kokonaisuuden hallinta on haasteellista, kun asiak-kaat vaihtuvat nopeassa tahdissa ja yhteistyötä tehdään usei-den tahojen kanssa. Omat haasteensa asettavat lasten van-hemmat, joilla on usein suuria toiveita lapsen kehityksen ja itsenäistymisen suhteen.

omatoimisuustaidot tärkeitä

Autistien toiminnalliset kyvyt vaihtelevat, joten lasten ja nuorten turvaosaston asiakkaat ovat hyvin erilaisia. Toiset viestivät puhumalla, toiset viittomalla. Joiltakin viestintätai-dot puuttuvat tyystin, mutta vuoropuheluun annetaan sil-ti mahdollisuus.

Asukkaiden arkea pyritään selventämään ja ohjaamaan pitkälti kuvasymbolien avulla. Kun autisti oppii, mitä tiet-tyä kuvaa näyttämällä saa, on niiden avulla kommunikoin-ti mahdollista.

– Jokaiselle asiakkaalle rakennetaan päiväohjelma siten, et-tä seinälle kiinnitetään sarja eri tehtävistä kertovia kuvia. Kun vuorossa oleva tehtävä on suoritettu, käy asiakas kääntämäs-sä kuvan nurinpäin ja siirtyy ohjelmassa seuraavaan tehtä-vään. Kuvat kertovat asiakkaalle sen, mitä häneltä vaaditaan, Lindfors kertoo.

Osastolla on myös kansiot, joihin kiinnitettävin kuvin oh-jaajat voivat esimerkiksi kertoa jääkaapin sisällön silloin, kun

Omatoimisuuden opettaminen on yksi autismityöntekijän tär-keimmistä tehtävistä. Hoitaja tuntee suurta iloa, kun nuori asiakas pukee itse päällensä ja harjaa omat hampaansa.

t e k s t i j a k u v a t s o n j a k ä h k ö n e n

Silloin olen työssänionnistunut, kun käsiäni

ei enää tarvita

Autismihoitaja Marko Lindfors:

5 •2008 super 41

42 super 5 •2008

on välipalan aika. Eri vaihtoehdoista asiakas voi valita haluamansa ja saa si-ten mieluisensa ruuan.

Lindforsin mukaan autistit hahmot-tavat ympäristöä eri tavoin kuin muut ihmiset ja he voivat nauttia oudoilta tuntuvista asioista.

– Jos itse näytän iloisuuteni nau-ramalla, saattaa autisti näyttää saman tunteen taputtamalla jalkaansa.

Joidenkin asiakkaiden omatoimi-suustaidot ovat täysin kateissa, eivät-kä kaikki lapset osaa välttämättä pukea vaatteita päälleen. Pukeutuminen ja pe-seytyminen, esimerkiksi hampaiden pe-su ovat ensimmäisiä taitoja, joita las-ten kanssa harjoitellaan. Kaikki autis-tit oppivat, mutta oppimiseen kuluva aika vaihtelee.

Lindforsin työ kulkee kolmessa vuo-rossa, mutta painottuu iltaan. Työvuo-ro alkaa useimmiten puolen päivän ai-kaan, kun lapset tulevat koulusta.

– Lapset heräävät aamulla seitse-män aikoihin, jonka jälkeen he lähte-vät kouluun henkilökohtaisten avusta-jiensa kanssa. Takaisin he palaavat puo-lilta päivin. Sen jälkeen vuorossa on il-taohjelma ja tekeminen lopetetaan seit-semän, kahdeksan aikoihin.

– Virtaa lapsilla riittää, eivätkä he aina ymmärrä pysähtyä. Nukkumaan mennessään he ovat jo aivan puhki.

Päivien ohjelma pyritään toistamaan samalla syklillä. Iltaohjelmaan voi kuu-

lua ulkoilua, videoiden katselua, tieto-konepelejä, leipomista tai kaupassa asi-ointia. Marko kertoo, että usean lapsen lempipuuhaa on syöminen: kokonainen leipäpaketti voisi mennä kerralla, jos ai-kuinen ei vahtisi vieressä.

turvallisuus ennen kaikkea

Työpäivä on mennyt hyvin silloin, kun päiväohjelmasta on suoriuduttu turval-lisesti ilman kahnauksia.

– Työ on henkisesti ja fyysisesti vaa-tivaa ja vakituisen hoitajan vastuu suu-ri. Kun uusi ja vieras ihminen tulee hoi-toon, en vielä tunne hänen luonnettaan ja tapojaan. Autistin voi olla puolestaan vaikea ymmärtää, et-tä hän tulee osastolle kuntoutumaan, eikä mitä tahansa käytös-tä sallita.

Työn ja vapaa-ajan välillä on valta-va ero. Työpaikalle ei mennä esittämään hauskaa, kaverillista hoitajaa, vaan teh-tävät otetaan aina ammatillisesti hal-tuun. Autismihoitaja toimii rajojen ve-täjänä ja sääntöjen antajana. Suojatoi-menpide käynnistetään, jos asiakas on väkivaltainen ja uhka kohdistuu toiseen asukkaaseen, hoitajaan tai kuntayhty-män omaisuuteen. Osastolla on sisäi-nen hälytysjärjestelmä sekä ristiin hä-

lytys muiden osastojen kanssa siltä va-ralta, että jossakin tilanteessa ei pärjätä-kään omin voimin.

– Kyse on turvaosastosta, joten tur-vallisuus on aina ensisijalla. Kaikki osaston työntekijät ovat käyneet tur-vallisuuskoulutuksen, jotta tarvittaessa asiakkaan väkivaltainen käytös voidaan ja osataan pysäyttää.

antoisat edistysaskeleet

Marko Lindfors ei ole varma, onko hän juuri unelma-ammatissaan, mutta tie-tää tekevänsä nyt unelmatyötä hoito-alalla. Mielekkään työstä tekee se, että osastolla kuntoutetaan aitoja ihmisiä, jotka oppivat jatkuvasti lisää. Tilanteet vaihtelevat, työ on vastuullista ja koko-naisvaltaista.

– Autismityössä saa ja pitääkin käyt-tää luovuutta. On oltava oma-aloittei-nen ja kyettävä itsenäiseen työhön. Työ ei kanna hedelmää, jos tarvittavaa mo-tivaatiota ei löydy.

Joillakin autisteilla on yliherkkyyt-tä äänille, hajuille, kosketukselle tai esi-merkiksi valolle. Markon suunnitel-missa on erikoistua työssään vielä sie-dätyshoitoon, jossa asiakkaan epämiel-lyttäviksi kokemiin asioihin totutel-laan asteittain. Esimerkiksi lapsi, joka ei mielellään syö muuta kuin kiisseliä, totutetaan vähitellen myös muihin ruo-kalajeihin.

– Tässä työssä vaaditaan säännöllis-tä kouluttautumista. Kehityn ja erikois-tun jatkuvasti enemmän. Kohta voi-

daan sanoa, että palk-kani ei enää vastaa osaamistani.

Lindforsin mukaantyön antoisimpia puo-lia on se, että näkee asiakkaan kehittyvän. Askel eteenpäin voi olla ihan pienikin. Sii-

täkin tulee iloiseksi, kun lapsi oppii pu-kemaan vaatteet päälleen.

Omatoimisuustaitojen harjoittelu on tärkeää. Vaikka autismia ei voida pa-rantaa, sen kanssa voi oppia elämään.

– Minun ei kannata murehtia, jos minua ja käsiäni ei enää tarvita apuun. Silloin homma on opittu, Lindfors naurahtaa.

Lindforsin mukaan työn antoisimpia puolia on se, että näkee asiakkaan

kehittyvän.

Autististen asiakkaiden viikko-ohjelmaan kuuluu myös toimintaterapiaa. Vuorovaiku-tustaitoja ja hahmotuskykyä voidaan harjoi-tella esimerkiksi pelien avulla.

.

5 •2008 super 43

Vastaanotto-osastoavustajillajuhlavat opintopäivät

Jo parin minuutin nauru vastaa 45 minuutin rentoutumista. Juhlavuoden opintopäiväohjelmaan kuului myös työhyvinvointia kohottavia luentoja.

t e k s t i j a k u v a t m a r j o s a j a n t o l a

Vastaanotto-osastoavustajayhdistys järjesti vuosittaisten opinto-päivien yhteydessä myös yhdistyksensä 40-vuotisjuhlan. Jyväsky-län hotelli Laajavuoreen saapui eri puolilta maata yli kaksisataa vastaanottotyön ammattilaista.

Suomen Vastaanottohoitajayhdistyksen perustava kokous pidettiin 17.5.1968. Jo 40 vuotta on yhdistys toiminut kou-lutettujen vastaanotto-osastoavustajien ja osastonsihteerien ammatillisena val-takunnallisena yhdistyksenä. Jäseneksi on liittynyt myös vastaanottotyötä tekeviä perus- ja lähihoitajia. Yhdistys toimii ammatillisena järjestönä.

Perustamisen jälkeen yhdistys liit-

tyi Yleiseen viran- ja toimenhaltijaliit-toon, josta se pian irrottautui itsenäi-seksi yhdistykseksi. Jäsenistöä kehotet-tiin liittymään toimipaikasta riippuen joko Kunnallisvirkamiesliittoon tai Kuntayhtymien Viranhaltijayhdistyk-seen. Terveydenhuoltoalan koulutuk-sen saaneet halusivat kuitenkin toimia yhdessä muiden vastaavantyyppisen koulutuksen saaneiden kanssa ja yhdis-

tys haki Suomen Apuhoitajaliiton jäse-nyyttä vuonna 1976.

Vuodesta 1981 vastaanotto-osasto-avustajat ovat olleet SuPerin ammat-tiosastojen jäseniä ja yhdistys on kes-kittynyt toiminnassaan kehittämään jäsenistönsä koulutusta ja ammatillista osaamista.

Yhdistys ei peri erillistä jäsenmak-sua, vaan rahoittaa toimintansa pääasi-

44 super 5 •2008

assa vuosittaisten opintopäivien tuo-tolla. Opintopäivät keräävät joka vuosi eri puolilta maata innokkaan osanotta-jajoukon, sillä ohjelma suunnitellaan aina edellisen vuoden toiveiden poh-jalta. Näin saadaan tarjolle täsmätietoa.

Tänä vuonna aiheina olivat muun muassa asiakkaan itsemääräämisoikeus, sähköinen tiedonsiirto terveydenhuol-lossa, vieraasta kulttuurista tulevan potilaan kohtaaminen ja työntekijän oikeudet sekä velvollisuudet. Juhlavuo-den kunniaksi ohjelmaan kuului taval-lista enemmän työssä jaksamista tuke-via luentoja. Viimeinen luennoitsija, kirjailija Aino Suhola kehotti kuulijoita muistamaan, että oman minän hyväk-syntä on tärkeää. Jokainen ihminen on itsellään ihana.

koulutuksen historiaa

Vastaanottoavustajakoulutus sai alkunsa

kunnanlääkäreiden avun tarpeesta. Lää-kärien suunnittelema ja ammattikas-vatushallituksen hyväksymä koulutus alkoi vuonna 1966 Helsingissä ja Joen-suussa. Vuonna 1968 alkoi Jyväskylässä lääkärin vastaanottoapulaisen kurssi ja Pohjan kansankorkeakoulussa ruotsin-kielinen kurssi.

Vuoden kestävän koulutuksen pää-aine oli lääkärin avustaminen vastaan-otolla, mutta opinto-ohjelmaan kuu-lui myös esimerkiksi toimistotekniik-kaa, kemia- ja laboratoriotyöoppia, tau-tioppia ja lääkeaineoppia sekä fysiolo-giaa ja psykologiaa. Käytännön har-joittelu suoritettiin kunnanlääkärien vastaanotoilla, sairaaloissa ja lääkäri-keskuksissa.

Koska myös sairaaloiden vuodeosas-toille tarvittiin toimistotyöapua, sairaa-lat alkoivat järjestää toimipaikkakoulu-tusta osastoavustajatehtäviin. Kun kun-nanlääkärien ja sairaaloiden toimisto-

tekniset työt lisääntyivät koko ajan, ja kansanterveyslaki oli tulossa, alettiin suunnitella koulutuksen yhtenäistä-mistä.

Vuonna 1972 koulutus siirrettiin sai-raanhoito-oppilaitoksiin ja uuden kou-lutuksen nimeksi tuli vastaanotto-osas-toavustajalinja. Ensimmäisenä lukukau-tena opetuksen pääpaino oli sairaanhoi-don ja terveydenhuollon oppiaineissa ja siihen kuului perussairaanhoidon käy-tännön oppijakso. Toisen lukukauden aikana keskityttiin vastaanoton paperi-töihin ja asiakaspalveluun.

myllerrysten vuosikymmenet

Suomen Apuhoitajaliitto neuvotteli vielä vuonna 1980 Lääkintöhallituksen ja Ammattikasvatushallituksen edusta-jien kanssa vastaanotto- ja osastoavus-tajien koulutuksen pidentämisestä vas-taamaan apuhoitajien koulutuspituutta. Keskiasteen koulunuudistus lopetti kui-tenkin koko vastaanotto-osastoavusta-jakoulutuksen.

Koulutuksen lopettamista perustel-tiin myös työllisyysnäkökohdilla, sillä työnantajat palkkasivat vastaanottoteh-täviin usein apuhoitajan koulutuksen saaneita. Vuonna 1983 Apuhoitajaliitto selvittikin vastaanotto-/osastoavustaja-koulutuksen saaneiden halukkuutta valmistua täydennyskoulutuksella apu-hoitajiksi ja sai yli 300 asiasta kiinnos-tunutta vastausta. Kahden lukukauden

p o i m i n t o j a o p i n t o p ä i v i l t ä :

mielekäs työ suojelee

Työhyvinvoinnista puhutaan enemmän kuin hyvästä elämästä, vaikka hyvä elämä takaa työhyvinvoinnin. Elämäkin on työtä, oman itsemme työstämistä ja elämä tekee meissä työtä, joten työkäsitettä pitäisikin avartaa. Aito työhyvinvointi saavute-taan, kun työ on olennainen osa elämää ja kasvua ihmisessä.

Mielekäs työ myös suojelee tekijäänsä, sillä työntekijä työs-tää itseään ja omaa työtään. Hän tuntee aitoa halua kaikkeen uuteen. Hyvä työpaikkakoulutus valmentaa haasteisiin ja haasteellisuus lisää työviihtyvyyttä.

Kehitystä ei ole ilman muutosta. Onnettominta olisi, jos mitään ei tapahtuisi. Työpaikka on mielekäs vain, jos se kehit-tyy ja koko henkilökunta sitoutuu uudistuvaan muutokseen.

isä mitro

miten työmme on muuttunut?

Vuonna 1976 yhdistyksemme puheenjohtaja Ritva Saari totesi puheessaan, että ihanteellisinta on, jos avustaja pystyy edes muutaman minuutin rupattelemaan asiakkaansa kanssa. Avuk-semme on saatu tietotekniikka, mutta kiire on kuitenkin joka-päiväistä. Ihanne edelleen on, että olisi aikaa asiakaspalveluun.

Vastaanottotyötä tekevän on osattava vastata kaikkiin hei-teltyihin kysymyksiin. Hänen on hallittava kaikki mahdol-liset tietotekniikan sovellukset ja osattava korjata jokainen mööbeli. Hänen on omistettava vielä kristallipallokin kye-täkseen antamaan kaikki asiakkaan haluamat tiedot. Lääkä-reitä onneksi tänä päivänä ei tarvitse enää niin nöyrinä pal-vella kuin 40 vuotta sitten.

puheenjohtaja toini koistinen

44 super 5 •2008

Jaana Halsas, Anne Hurskainen ja Toini Koistinen vastaanottivat 40-vuotisjuhliin saapujat.

5 •2008 super 45

mittainen apuhoitajakoulutus aloitet-tiin syyslukukaudella vuonna 1986 Helsingin sairaanhoito-oppilaitoksessa ja marraskuussa Keski-Suomen sairaan-hoito-oppilaitoksessa. Tämä täydennys-koulutusmahdollisuus koski vain niitä, joilla oli terveydenhuoltoalan koulutus ja vähintään kahden vuoden työkoke-mus alalta.

Vuonna 1988 osastoavustajien kou-lutus muuttui vuoden mittaiseksi osas-tosihteerikoulutukseksi, jonka pohja-koulutukseksi tarvittiin kauppaoppi-laitoksen tutkinto. Perushoitajaliiton aloitteesta Sairaalaliitto esitti osasto-avustajanimikkeen muuttamista osas-tonsihteeriksi, sillä nähtiin, että se vas-tasi paremmin toimenkuvaa. Osaston-sihteerin virkanimike otettiin käyttöön monessa työyksikössä vuoden 1989 aikana.

Vuoden 1994 lakia terveydenhuol-lon ammattihenkilöistä suunnitelta-essa SuPer ajoi painokkaasti vastaan-otto-osastoavustajakoulutuksen saanei-den pääsyä nimikesuojatuiksi ammat-tihenkilöiksi. Lainlaatijat vetosivat kui-tenkin siihen, että koulutus oli loppu-nut vuonna 1987, eikä koulutuksessa ollut yhtenäistä, valtakunnallista opin-tosuunnitelmaa, joten vastaanotto-osas-toavustajakoulutuksen saaneet jäivät tämän lain ulkopuolelle.

Suomen Vastaanotto-osastoavustajat ry:n ja SuPerin vaatimuksesta vuonna 1999 otettiin lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman perusteisiin myös asiakaspalvelun ja tietohallinnan kou-lutusohjelma.

SuPerin ja Vastaanotto-osastoavus-tajat ry:n ponnisteluista huolimatta

henkilöstön koulutuksella jo kiire

Sähköinen potilaskertomus on jo laajasti käytössä palvelujen tuottajilla, myös alueellisia tietojärjestelmäratkaisuja on otettu käyttöön. Kuitenkin siirtyminen terveydenhuollon kansalli-siin sähköisiin palveluihin on suurin projekti, mitä terveyden-huollossa koskaan on ollut. Palvelujen alueelliset, vaiheittaiset käyttöönotot ajoittuvat vuosille 2008–2011.

Yksi tärkeimmistä osa-alueista on tietoturvallisuus. Asian-mukaisesti hoidettu käyttöoikeushallinto on eArkisto- ja eRe-septi-järjestelmien käytön edellytys. Uusien toimintatapojen käyttöönotossa on suuri työ. Se vaatiikin koulutusta, koulu-tusta ja koulutusta. Aikaa on enää kolme vuotta. Työ on aloi-tettava NYT.

hankepäällikkö eija häyrynen, ksshp, tietohallinto

työaika hallintaan

Kiire on kokemus siitä, että työtä on enemmän kuin sen suo-rittamiseen tarkoitetussa ajassa voi tehdä. Kiire voi olla työyh-teisössä puhe- ja käyttäytymistapa, mutta usein työtä on pelkäs-tään liikaa. Työmäärän realistinen arviointi ei kuitenkaan mer-kitse työmäärän summittaista toteamista liialliseksi, vaan on aidosti mietittävä, mihin työaika kuluu. On mietittävä, voiko työnteon häiriötekijöitä poistaa tai työntekoa jäsentää niin, että keskittymistä vaativien tehtävien tekoon jää oma aikansa.

Kun työntekijä ottaa ajankäyttönsä hallintaan, hän jäsen-tää työnkuvaansa niin, että voi perustellusti kertoa esimie-helleen, mihin hän kykenee, ja kykenee myös tekemään sen, minkä lupaa.

työyhteisökouluttaja pirkko heiske

5 •2008 super 45

1.3.2005 voimaan tullut hoitotakuu johti useissa paikoissa siihen, että vas-taanottotyössä toimivien vastaanotto-osastoavustajakoulutuksen saaneiden tehtäväalueita kavennettiin tai heidät siirrettiin kokonaan toisiin tehtäviin, jopa irtisanottiin.

Tulevaisuus ei kuitenkaan näytä syn-kältä. Viimeistään vuonna 2011 käyt-töönotettava sähköinen potilastietojär-jestelmä on aikaansaanut sen, että vas-taanotto-osastoavustajakoulutuksen saaneiden toimenkuvia suunnitellaan laajennettavaksi.

Puheenjohtaja Juhani Palomäki totesi juhla-puheessaan, että monet Vastaanotto-osas-toavustajayhdistyksen aktiivit ovat aktiivisesti mukana myös SuPerin toiminnassa.

Janne Viitaniemen ja Tiina Weckströmin Kahden kokin soppa oli herkullinen musiikil-linen teatteriesitys juhlaillallisen ratoksi.

Juhlaillalliseen osallistui noin 150 opintopäivien osanottajaa ja kutsuvierasta.

46 super 5 •2008

5 •2008 super 47

Taitajakisat 2008 opettivat

Sopeutumista tilanteeseen

kuin tilanteeseen

– Aikaa suunnitteluun kymmenen minuuttia ja tehtäväntoteuttamiseen 35 minuuttia, kaiuttimista kuulutetaan.Nuorten opiskelijoiden lähihoitajataidot ovat haasteen

edessä Taitajakisojen fi naalissa.

Jännittynyt käsipari vastaanottaa tuo-marilta tehtävänannon. Se luetaan puo-liksi mutisten, tehdään pikaiset muis-tiinpanot ja laaditaan toimintasuunni-telma. Kun reilun puolen tunnin toi-minta-aika alkaa, tehtävään eläydytään täysillä.

Kisa-areenalle lavastetussa potilas-huoneessa terveyskeskuksen vuode-osastolla on levoton tunnelma. Poti-laita esittävät opettajat ja lähihoitaja-opiskelijat pistävät näyttelijäntaitonsa likoon, eivätkä päästä kilpailijoita hel-

Taitajakisan voittajat Laura Taavitsainenja Susanne Gröhn arvioivat virtsatie-infektion oireista kärsivän potilaannesteiden käyttöä. Tilannetta seuraaopettajatuomari Airi Santala.

polla. Kisaparit rauhoittelevat, antavat neuvoja, selvittävät tilannetta ja ohjaa-vat apuvälineiden käytössä. Sitten on muistettava vielä käsihuuhde, sermin käyttö, säädettävä sängyt… Kunnes aika loppuu.

Seuraavaksi opiskelijoita viedään tuomarikeskusteluun, josta he poistu-vat posket punaisina.

– Melkoista sähellystä.– Tilanne oli erilainen kuin osasimme

odottaa. – Meni aivan pipariksi, kisaajat tuo-

mitsevat onnistumisensa hoidon ja huolenpidon tehtävässä.

Mutta tämän jälkeen selvitään mistä vain.

kolme päivääammattitaidon näyttöä

Vuosittain järjestettävä Taitajakisa käy-tiin tänä vuonna Espoossa. Nuoret

t e k s t i j a k u v a t s o n j a k ä h k ö n e n

48 super 5 •2008

Lähihoidon Taitaja 2008 tulokset

Susanne Gröhn, Laura Taavitsainen 82,50Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos

Jaana Pakanen, Tiina Pihlaja 80,40Oulun diakoniaopisto

Mervi Majuri, Eveliina Pukarinen 79,20Pirkanmaan ammattiopisto

Jenna Kantola, Veera Mutka 78,00Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto

Jenna Järvinen, Jenni Karppinen 77,40Jämsän seudun koulutuskeskus

Eetu Lukkarinen, Ulpu Mäenpää 75,30Pohjois-Karjalan ammattiopisto

Merja Mastokangas, Miia Roukala 69,90Kokkolan sosiaali- ja terveysalan opisto

Veera Blässar, Noora Skantsi 57,20Ammattiosasto Lappia

ammattioppilaitosten opiskelijat kamp-pailivat taidoistaan 40 eri lajissa ja lähi-hoitajuuden ammattitaidoista kisasi kahdeksan opiskelijaparia kolmen päi-vän ajan.

Ensimmäisen päivän tehtävä liittyi kasvun tukemiseen ja ohjaukseen. Kil-pailijoiden oli järjestettävä monikult-tuurisen päiväkodin lasten vanhem-mille teematilaisuus, jossa kerrottiin hygienian ja unen merkityksestä lapsen hyvinvoinnille.

Toisen päivän tehtävässä kisattiin hoidon ja huolenpidon taidoista. Teh-tävänä oli kartoittaa kahden potilaan vointi sekä määritellä näiden hoidolli-

set tarpeet. Viimeisen kisapäivän tehtävä liittyi

kuntoutumisen tukemiseen ja toimin-taympäristönä oli MS-tautia sairasta-van asiakkaan koti.

toimivaayhteistyötä

Lähihoidon Suomen mestaruuden voit-tivat Susanne Gröhn ja Laura Taavit-sainen Helsingin sosiaali- ja terveys-alan oppilaitoksesta.

– Ihan mielettömän upealta tuntuu, tuloksista yllättynyt kisapari hymyili, kun lopulliset pisteet julkistettiin.

Toukokuun lopussa lähihoitajaksi val-mistuva Susanne lähti kisoihin hakemaan uusia kokemuksia. Lähihoitajaopinnois-sa häntä ovat kiinnostaneet kaikki lap-siin liittyvät asiat ja haaveena onkin työs-kennellä tulevaisuudessa 3–6-vuotiai-den lasten parissa.

– Työssäoppimisjaksot ovat olleet to-della antoisia, samoin käytännön har-joittelun tunnit. Lähihoitajan tutkin-toon sisältyy paljon tärkeitä asioita ja myös sellaisia taitoja harjoitellaan, jotka jokaisen ihmisen olisi hyvä osata.

Pariinsa Laura Taavitsaiseen Susanne tutustui vasta kisoihin valmentautumi-sen yhteydessä.

– Olemme olleet hyvä pari. Opimme tuntemaan toistemme heikkoudet javahvuudet ja osasimme tukea toisiam-me. Välillämme ei ole ollut kilpailua,eikä sellaista tunnetta, että toinen meis-tä pätee ja toinen seuraa sivusta, Susan-ne totesi.

Kaksoistutkintoa suorittava Laura Taavitsainen valmistuu lähihoitajaksi vuoden 2009 joulukuussa.

– Olen pienestä pitäen halunnut hoitajaksi, koska äitini on sairaanhoi-taja. Unelma-ammattini on vaihtunut monta kertaa, mutta loppujen lopuksi hoitoala tuntui omalta.

Koulutusohjelmaa Laura ei ole vielä valinnut, mutta on kiinnostunut erityi-sesti sairaanhoidosta ja huolenpidosta sekä ensihoidosta. Lähihoitajaopinto-jen aikana Laura haluaa kokemusta eri-laisista työpaikoista nähdäkseen amma-tin eri osa-alueet. Heti kisojen jälkeen hän suuntasi työssäoppimisjaksolle Skotlantiin, jossa odotti kuntoutussai-raala uusine haasteineen.

Lauran ja Susannen mielestä Taitaja-kisoissa oli parasta yleinen tunnelma ja haastavien tehtävien kautta saatu koke-mus. Voittajakaksikon mukaan kisoissa pärjää, kun muistaa kannustaa itseään, ymmärtää tehtävien keskeisimmät asiat ja osaa pitää itsensä kasassa niin, ettei synny hässäkkää.

mahtava kokemus

Kisoissa toiseksi tulleet Jaana Pakanen ja Tiina Pihlaja Oulun diakoniaopis-tosta olivat niin ikään tyytyväisiä.

Eetu Lukkarinen ja Ulpu Mäenpää Pohjois-Karjalan ammattiopistosta keräsivät parhaat pisteet kolmannen päivän tehtävästä, jossa aiheena oli kuntoutumisen tukeminen.

5 •2008 super 49

– Tämä on ollut mahtava kokemus, josta työelämän lisäksi saa kokemusta myös muille elämän osa-alueille, kisa-pari totesi.

Jaanan ja Tiinan mielestä Taitajaki-soissa ei ollut tärkeintä voiton tavoit-telu. Mukaan tapahtumaan he lähtivät silkasta kilpailemisen ilosta ja mielen-kiinnosta tapahtumaa kohtaan. Kaksi-kon kilpailuvaltti oli reipas asenne: iloi-nen mieli ja omana itsenä oleminen oli-vat suorituksessa ensisijalla. Vasta sen jälkeen oli merkitystä tiedoilla ja tai-doilla.

– Ja mulla oli niin rempsiä pari, että seki oli jo paljon, Tiina kehui.

Kolmannelle sijalle ylsivät kaksois-tutkintoa suorittavat Mervi Majuri ja Eveliina Pukarinen Pirkanmaan ammat-tiopistosta. Sairaanhoidon ja huolenpi-don koulutusohjelman valinneet opis-kelijat aloittivat Taitajavalmennuksen jo syksyllä 2006. Kisoihin kaksikko val-mistautui lavastamalla vanhojen fi naa-litehtävien tilanteita. Lisäksi teoriatie-dot palautettiin mieleen kertaamalla

kaikkea lähihoitajaopinnoissa aiem-min opittua.

Neljänneksi tulleet Jenna Kantola ja Veera Mutka Savonlinnasta olivat mukana Taitajakisoissa toista vuotta peräkkäin. Edellisellä kerralla he tes-tasivat taitojaan Taitajakisojen semifi -naaleissa ilman sen kummempia tavoit-teita ja yllättyivät, kun pääsivät fi nalis-tien joukkoon. Halu kehittyä ja pär-jätä kisoissa edellisvuotta paremmin sai tytöt palaamaan kisa-areenalle.

”työpaikkamme saamme valita”

Kaikilla kisaajilla oli vahva usko sii-hen, että Taitajakisojen kautta saadusta kokemuksesta on hyötyä tulevassa työ-elämässä.

Kilpailuissa punnittiin osallistujien järjestelmällisyys, soveltamistaidot ja kyky heittäytyä mukaan erilaisiin tilan-teisiin. Itsevarmuus ja luottamus omiin taitoihin kasvoivat, kun vaativista teh-tävistä saatiin myös onnistumisen ko-

kemuksia.– Vaikka teimme virheitä, opimme

todella paljon kantapään kautta. Heti kilpailutilanteiden jälkeen huoma-simme, että tietyissä tehtävissä olisi voi-nut toimia toisin, Merja Mastokangas ja Miia Roukala Kokkolan sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksesta totesivat.

Jämsän seudun koulutuskeskuksesta Taitajakisoihin osallistuneet Jenna Jär-vinen ja Jenni Karppinen kertoivat jän-nittäneensä ensimmäistä tehtävää siinä määrin, että sanat menivät sekaisin ja asioita unohtui. Kaksikko uskoo kui-tenkin, että erilaiset työelämän tilanteet eivät juurikaan jännitä tämän koke-muksen jälkeen.

– Kyllä tämä on ollut hieno koke-mus, joka jää mieleen. Ehkä joskus synkempinä työpäivinä tätä tapahtu-maa voi muistella positiivisena asiana, voittajakaksikko Gröhn ja Taavitsainen myhäilivät.

– Pääministerikin sanoi avauspuhees-saan, että me pääsemme itse valitse-maan työnantajamme, eikä toisinpäin.

Jenna Kantola ja Veera Mutka olivat mukana Taitajakisojen fi naalissa toista kertaa.

50 super 5 •2008

edunvalvontayksikkö tiedottaa

Vuosilomien ansainta ja nauttiminenTulevana kesänä pidetään vuosilomia, joita varten vuosilomapäiviä on kerry-tetty ajanjaksolla 1.4.2007 – 31.3.2008 (lomanmääräytymisvuosi).

Vuosiloman pituus määräytyy täy-sien lomanmääräytymiskuukausien lu-kumäärän, henkilökohtaisen lisän vuo-sisidonnaisen osaan oikeuttavan palve-lusajan tai palveluslisään oikeuttavan palveluajan ja palvelusuhteen pituuden mukaan. Tarkemmin vuosilomapäivi-en kertyminen riippuu sovellettavasta työehtosopimuksesta ja paikoin vuo-silomalaista.

Jotta vuosilomapäiviä kertyisi työn-tekijälle, vaaditaan häneltä joko 14 päi-vän tai 35 tunnin työskentelyä kuukau-den aikana (täysi lomanmääräytymis-kuukausi). Työehtosopimuskohtaisesti voi olla muitakin vaatimuksia. Mikäli 14 päivän tai 35 tunnin ehto ei täyty, on työntekijällä oikeus saada lomakorvauk-sia työsuhteen aikana tai työsuhteen pää-tyttyä seuraavasti: 9 prosenttia, taikka työsuhteen jatkuttua lomakautta edeltä-vän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään vuoden, 11,5 pro-senttia lomanmääräytymisvuoden työs-säolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta. Tämä ei koske hätätyöstä tai lain tai sopimuksen mukai-sesta ylityöstä maksettavaa korotusta.

Mikäli työsuhde päättyy ennen lomakauden alkua, maksetaan kerty-neet lomapäivät pääsääntöisesti rahana eli työntekijä saa vuosilomapalkan sijasta lomakorvauksen. Myös loma-korvauksen määrä riippuu sovelletta-vasta työehtosopimuksesta. Tietyissä työehtosopimuksissa työntekijä voi saada rahallisesti vähemmän korva-usta, mikäli lomapäivät joudutaan otta-maan lomakorvauksen muodossa ver-rattuna siihen, että lomapäivät pidet-täisiin lomana.

Vuosilomapalkan lisäksi työntekijä saa myös lomarahaa (vanha lomalta-paluuraha). Pääsääntöisesti lomarahan saaminen ei riipu enää työhön paluusta vaan lomaraha maksetaan myös loma-korvauksen yhteydessä. Tietyissä työeh-tosopimuksissa vaaditaan työsuhteelta tietty kesto, jotta lomarahan saisi loma-korvauksen yhteydessä.

Kunnallinen yleinen virka- ja työeh-tosopimus (KVTES). KVTES:ssa on kolme kaksiosaista taulukkoa (A ja B), joiden mukaan loman pituus määräy-tyy. Jaottelu taulukoihin tehdään palve-lusajan perusteella. Samojen taulukoi-den mukaan määräytyy vuosilomapäi-vien määrä, jos ottaa lomakorvauksen. Joissakin tapauksissa työntekijä häviää rahallisesti hieman ottaessaan vuosilo-mapalkan sijasta lomakorvauksen.

Vuosiloman ajalta maksetaan varsi-nainen kuukausipalkka. Niiden työnte-kijöiden tai viranhaltijoiden, joiden työ-aikaan sisältyy säännöllisenä työaikana tehtyä sunnuntai-, ilta- tai yötyötä tai vuorotyössä säännöllisenä työaikana teh-tyjä ilta- tai yövuoroja, on oikeus saada edellä mainittuja tuntikohtaisia lisiä vas-taava lisäys vuosilomapalkkaan. Korotus on enintään 35 prosenttia.

Viranhaltijalla tai työntekijällä on oikeus saada palvelusuhteen päätyt-tyä lomakorvaus pitämättömiltä vuo-silomapäiviltä. Lomakorvaus laske-taan jakamalla lomakorvauksen laske-misajankohdan varsinainen kuukausi-palkka luvulla 20,83 ja kertomalla se pitämättömien vuosilomapäivien luku-määrällä (taulukko B).

Työntekijä tai viranhaltija ansaitsee myös jokaiselta täydeltä lomanmääräy-tymiskuukaudelta lomarahaa, jonka suuruus on 4–6 prosenttia lomanmää-räytymisvuotta seuraavan heinäkuun varsinaisesta kuukausipalkasta. Loma-raha maksetaan pääsääntöisesti myös lomakorvauksen yhteydessä.

Palvelulaitosten työnantajayhdistys-ten työehtosopimus (PTYTES). Myös PTYTES:ssa on kolme kaksiosaista vuosilomataulukkoa, joiden mukaan loman pituus määräytyy. Käytettävä taulukko valitaan työntekijän koke-muslisään oikeuttavan palvelusajan ja nykyisen työsuhteen keston perusteella. Taulukoista katsotaan myös vuosilo-mapäivien määrä, jos loma maksetaan osaksikin lomakorvauksena. Joissakin tapauksissa työntekijä häviää rahalli-sesti hieman ottaessaan vuosilomapal-kan sijasta lomakorvauksen.

Vuosiloman ja säästövapaan ajalta

maksetaan varsinainen kuukausi-palkka. Vuosilomapalkka määräytyy pääsääntöisesti lomallelähtöhetken varsinaisen palkan perusteella. Nii-den työntekijöiden, joiden työaikaan sisältyy säännöllisenä työaikana tehtyä sunnuntai-, ilta- tai yötyötä tai vuoro-työssä säännöllisenä työaikana tehtyjä ilta- tai yövuoroja, vuosiloman päivä-palkkaan lasketaan näistä työajoista maksettujen rahakorvausten mukai-nen lisäys, mutta kuitenkin korkein-taan 35 prosenttia.

Mikäli työsuhteen päättyessä loma-päiviä jää pitämättä, maksetaan pitä-mättömiltä vuosilomapäiviltä lomakor-vaus. Lomakorvaus lasketaan jakamalla lomakorvauksen laskemisajankohdan varsinainen kuukausipalkka luvulla 20,83 ja kertomalla se pitämättömien vuosilomapäivien lukumäärällä. Edellä mainittu vuosilomapalkan lisäys mak-setaan myös lomakorvaukseen.

Lomaraha määräytyy työntekijän ansaitsemien täysien lomanmääräyty-miskuukausien lukumäärän mukaisesti. Lomarahan suuruus on jokaista täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden 4–6 prosenttia riippuen palvelusajasta. Lomaraha lasketaan lomanmääräyty-misvuotta seuraavan heinäkuun varsi-naisesta kuukausipalkasta. Lomaraha maksetaan pääsääntöisesti myös loma-korvauksen yhteydessä.

Yksityisen sosiaalipalvelualan työeh-tosopimus. Työntekijä saa kahdesta kol-meen arkipäivää vapaata täyttä loman-määräytymiskuukautta kohden. Pit-kästä palvelusuhteesta nykyiseen työn-antajaan tai muuten pitkästä, palvelus-lisään oikeuttavasta palvelusajasta palki-taan ylimääräisillä vuosilomapäivillä.

Kuukausipalkkaisen työntekijän vuosilomapalkka ja lomakorvaus laske-taan jakamalla kuukausipalkka 25:lla ja kertomalla saatu tulos lomapäivien lu-kumäärällä. Tuntikohtaiset lisät otetaan huomioon siten, että varsinaisen kuu-kausipalkan perusteella laskettua vuo-silomapalkkaa korotetaan sillä prosent-tiluvulla, joka osoittaa, kuinka monta prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana tuntikohtaiset lisät ovat olleet

5 •2008 super 51

Edunvalvontayksikkö huolehtii SuPerin jäsenten sosiaalistaloudellisesta edunvalvonnasta valtakunnallisesti ja paikallisesti. Yksikön vastuualueeseen kuuluvat virka- ja työehtosopimusneuvottelutoiminta, lainsäädäntö sekä eläkeasiat ja muu sosiaaliturva. Myös yhteistoiminta- ja työturvallisuusasiat ovat edunvalvontayksikön vastuulla. Huolehdimme jäsenten oikeusturvasta työhön liitty-vissä erimielisyyksissä. Järjestämme edunvalvontakoulutuksen ja -tiedotuksen sekä annamme neuvontaa edunvalvonta-asioissa.

edunvalvontayksikön yhteystiedot

Päivystys ma–pe kello 9.00–15.00 numerossa (09) 2727 9160.

Sähköposti edu@superliitto.fi . Henkilökohtaiset sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Postiosoite: Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, Edunvalvontayksikkö, Ratamestarinkatu 12, 00250 Helsinki

Fax: (09) 2727 9120

samalta ajalta maksetuista varsinaisista säännöllisistä palkoista.

Tuntipalkkaisten työntekijöiden vuosilomapalkan laskennassa käytetään vuosilomalain laskentasääntöjä. Las-kentasääntö perustuu työntekijän kes-kipäiväpalkan kertomiseen vuosiloma-lain osoittamalla kertoimella.

Työntekijälle maksetaan lomarahana 50 prosenttia hänen tuntikohtaiset lisät sisältävästä vuosilomapalkasta. Loma-raha maksetaan heinäkuun säännöllisen kuukausipalkan perusteella ja makse-taan elokuun palkanmaksun yhteydessä. Työsuhteen päättyessä lomaraha makse-taan työsuhteen päättymishetken kuu-kausipalkan perusteella. Lomaraha mak-setaan myös lomakorvauksesta edellyt-täen, että työsuhde on kestänyt yhtäjak-soisesti vähintään neljä kuukautta.

Terveyspalvelualan työehtosopimus. Työntekijällä on oikeus saada vuosi-lomaa 2–3 arkipäivää kutakin loman-määräytymiskuukautta kohti. Vuosilo-

mapäivien määrä riippuu työsuhteen pituudesta ja palvelusvuosilisiin oikeut-tavan kokemuksen määrästä. Pitkästä palvelusvuosilisiin oikeuttavan koke-muksen määrästä palkitaan ylimääräi-sillä lomapäivillä.

Vuosiloman ajalta työntekijällä on oikeus saada palkkansa vuosiloma-lain mukaisesti. Kuukausipalkkaisen työntekijän vuosilomapalkka ja loma-korvaus lasketaan käyttäen jakajana lukua 25 ja kertomalla lomapäivien lukumäärällä, ellei paikallisesti muuta sovita. Kuukausipalkkaisella työnteki-jällä, jonka työaikaan sisältyy säännöl-lisenä työaikana tehtävää sunnuntai-,ilta-, yö- tai lauantaityötä, on oikeus saada edellä mainittuja työaikakorvauk-sia vastaava lisäys vuosilomapalkkaan ja lomakorvaukseen.

Työntekijälle maksetaan lomara-hana 50 prosenttia hänen työehtoso-pimuksen mukaisen vuosilomansa pal-kasta. Lomaraha lasketaan heinäkuun palkasta ja maksetaan elokuun palkan-

maksun yhteydessä, ellei toisin sovita. Lomaraha maksetaan pääsääntöisesti myös lomakorvauksen yhteydessä, mikäli työsuhde on kestänyt yhtäjak-soisesti yli viikon.

Vuosiloman ajankohta. Työntekijät voivat esittää toiveita vuosiloman ajan-kohdasta, mutta loman ajankohdasta päättää viime kädessä työnantaja. Työn-antajan on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon työntekijöiden esi-tykset ja noudatettava tasapuolisuutta lomien sijoittamisessa. Kesäkaudelle sijoittuvat lomat annetaan ajanjaksolla 2.5.–30.9.2008 (lomakausi). Työn-tekijä ja työnantaja voivat kuitenkin sopia siitä, että osa lomasta pidetään seuraavalla lomakaudella tai sen jälkeen säästövapaana. Lisätietoa vuosilomista löytyy edellä mainituista työehtosopi-muksista, jotka löytyvät muun muassa SuPerin jäsensivuilta.

jenni yli-mäenpää, lakimies

Voitto kotiin!julkaisemme tällä palstalla tuomioistuimissa voitettuja juttuja sekä työnantajan kanssa jäsentemme työsuhdeasioista tehtyjä sopimuksia.

korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 11 500 euroa

Pohjoissuomalainen työnantaja korvasi Pohjois-Suomessa asuvalle lähihoita-jalle 10 kuukauden palkkaa vastaavan määrän työsuhteen laittomasta päättä-misestä. Lähihoitaja työskenteli määrä-aikaisessa työsuhteessa vuodesta 2005, ja hänen oli tarkoitus suorittaa lähihoi-tajan tutkinto oppisopimuskoulutuk-sella. Työnantaja purki kuitenkin lähi-hoitajan työsopimuksen vuonna 2006.

Työnantaja ilmoitti päättämisen syyksi niin sanotut henkilöperusteet ja vetosi purkamisperusteina muun muassa siihen, että lähihoitaja ei kyen-nyt työskentelemään itsenäisesti ja että hän oli käyttäytynyt esimiestään kohtaan sopimattomasti. Lähihoitaja oli kuitenkin asiasta eri mieltä ja kat-soi, että työsopimus oli purettu vastoin

ammatillisesta koulutuksesta anne-tun lain ja työsopimuslain säännöksiä, jonka johdosta asia riitautettiin.

Työsuhteen purkamista edelsi se, että lähihoitaja oli vaatinut SuPe-rin edunvalvontayksikön kanssa työn-antajaa maksamaan maksamatta ole-via palkkasaatavia. Työsopimuslain mukaan työsopimuksen purkaminen edellyttää erittäin painavaa syytä, jollai-sena voidaan lain mukaan pitää työnte-kijän työsopimuksesta tai laista johtu-vien, työsuhteeseen olennaisesti vaikut-tavien velvoitteiden niin vakavaa rik-komista tai laiminlyöntiä, että työnan-tajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisa-nomisen pituista aikaa. Se, onko työn-antajalla oikeutta purkaa työntekijän työsuhde niin sanottuihin henkilökoh-taisiin syihin vedoten, ratkaistaan aina tapauskohtaisesti.

Asian käsittely eteni tuomioistui-

meen asti, mutta osapuolet tekivät asias-sa sovinnon ennen tuomioistuimen rat-kaisua.

karoliina partanen, lakimies

52 super 5 •2008

Superristikkot u u l i r a u v o l a

Lähetä ratkomasi ristikko toimitukseen 23. toukokuuta mennessä

ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan! Palautusosoite: SuPer-lehti,

Ristikkokisa, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki.

Ratkaisijan nimi

Katuosoite

Postiosoite

VIU-LISTI

KIELIOP-PITERMI

ANDER-SON

NAKKIEN KERAVIELÄ JÄRVI

SOI

ASAN-TI

VÄÄRÄSSÄPAIKASSA

PANKKI-PALVELU

ESIIN -TILA

SÄ-VEL

PUHDISTUS-PULVEREITA

JÄTEAINEMAKEAA

FIL-MEILLE

KO-VA

VOILUNTA

MIEHIÄ

PA-JASSA

----VÄLIÄ

OSA-VALTIO

VAPAUTUS-JÄRJESTÖ

STAMP TAI HILL

SATU-ORAVA

PARA- TIISI

HILSETYS-TAUTI

PANKKI-KRIISISSÄMU-KA-NA

THO-MASODIN

VARJAGI-RUHTINAS

LAU-PEUS

KUS-KILLA

TILANPUUT-TEESEEN

MIES

NYT-KIN

JAPANIA

Sir WilliamJoseph

RIKE

HELPPO

OHJAAJIA

PELASTAAMAAILMAN

AVAUS

ARTISTIALATI

ANTAVAT ÄÄNI-MERKKEJÄ

””

VÄSYNYT

TR

LAS-KU

SuperSuper

Super

Super

””

5 •2008 super 53

Miksi?

Nimi

Osoite

Puhelin

Olen iältäni ❑ alle 20 ❑ 20–30 ❑ 31–45 ❑ 46–60 ❑ yli 60

SUPER-LEHTIVASTAUSLÄHETYSTunnus 5005172

Ratamestarinkatu 1200003 HELSINKI

Vastaanottaja

maksaa

postimaksun KYLLÄ EI

Lähetä mielipiteesi 23. toukokuuta mennessä. Osallistut samalla arvontaan.Huom! Postimaksu on jo maksettu puolestasi.

Voit osallistua myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi .Kirjoita sähköpostin aihekenttään ”Mitä mieltä?” ja tekstikenttään mielipiteesi perusteluineen.

Mitä mieltä? – vastaa kuukauden kysymykseenVastaa alla olevaan kysymykseemme ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan. Toivomme kuukausit-tain mielipiteitä erilaisista asioista – tärkeistä, kepeistä ja kipeistäkin. Kysymykset koskevat esimer-kiksi arkielämää, työtä ja järjestötoimintaa. Perustele vastauksesi lyhyesti. Seuraavassa lehdessä ker-romme, mitä mieltä vastaajat ovat.

Lähetä vastauksesi oheisella kupongilla 23. toukokuuta mennessä. Postimaksu on maksettu puo-lestasi. Voit kertoa mielipiteesi myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi , kirjoita aihekent-tään tunnus ”Mitä mieltä?”

Saako Suomessa hyvää hoitoa?

54 super 5 •2008

5 •2008 super 55

Joroisten terveyskeskuksessa työskentelevä Eija kertoo, että hänen työnsä on kiireen siivittämää ja tuntuu myös raskaam-malta vuosi vuodelta.

– Lisääntyvät ikävuoteni myös saavat työn tuntumaan työ-läämmältä, mutta kotona en kuitenkaan halua muuttua soh-vaperunaksi, vaikka kiusaus olisi kova.

– Luonto merkitsee minulle paljon ja siellä arkiset mur-heet unohtuvat. Onneksi kotipaikkakunnallani on todella hy-viä mahdollisuuksia ulkoiluun ja kävelyyn. Upeaan luontoon pääsee melkein kotinurkilta.

Eija Laitinen kertoo, että työpäivinä lenkit ovat lyhyem-piä, mutta vapaapäivinä hän saattaa tehdä 6–21 kilometrin pituisen lenkin.

– Varsinainen Lapin retkeilyni alkoi vuonna 1989 Saarise-län maastoista. Ensin tein lyhyempiä matkoja, sitten innos-

t e k s t i n e l l a s k o g b e r g k u v a t e i j a l a i t i s e n a l b u m i j a m a r k k u w i i k / k u v a t o i m i s t o a l b u m i

Perushoitaja Eija Laitinen on löytänyt luonnossa samoilusta ja retkeilystä itselleen mieluisan ja rentouttavan harrastuksen. Tutuksi ovat käyneet niin Lapin tunturit kuin Savon ja Karjalan patikointireitistöt.

tuin pidemmistä matkoista keskusteltuani laavuilla muitten retkeilijöiden kanssa. Halusin nähdä itse kaikki ne kauniit paikat, missä hekin olivat käyneet. Lapin maisemat ovat to-della erilaiset verrattuna Savon maisemiin. Tunturin laelta tä-hystäessä on kaukana kaikesta arkisesta.

– Kiire on Lapissa tuntematon käsite, ja eväät maistuvat mahdottoman hyvältä kitukasvuisen ja tuuhean kuusen vie-rellä. Silmien eteen piirtyy ruskaväreihin peittyvä tunturijo-no, jota saa ihailla.

patikointi vaatii harjoittelua

Eija Laitinen muistuttaa, että ennen Lapin retkeilyä kannat-taa patikointia harrastaa kotinurkilla ja lyhyemmillä retkillä. Hän suosittelee, että retkeilijä oppisi ensin katsomaan kartasta reittinsä ja sen pituuden noin suunnilleen. Kompassin käyt-tökurssikaan ei olisi pahitteeksi.

– Haluan itse vaeltaa jonkun toisen seurassa. Hyvän to-verin kanssa on mukava vaihtaa mielipiteitä tai olla vain hil-jaa luonnon helmassa. Yksinäiset kävelyretket ovat sitten ly-hyempiä, ja silloin voi olla rauhassa omien ajatustensa kans-

Retkeily tarjoaakauneutta ja kuntoa

5 •2008 super 55

56 super 5 •2008

sa. Kävelyretkillä tekee myös paljon huomioita vuodenaiko-jen mukaan muuttuvassa luonnossa, varsinkin kevätaikaan, Laitinen painottaa.

Luonnon helmassa hän on yöpynyt vain muutaman kerran.– En todennäköisesti nukkunut yhtään. Olen ilmeises-

ti niin kaupunkilaistunut, ettei tähtitaivas saa olla kattona. Suunnitelmissani on kuitenkin pidem-pi patikointimatka, joka edellyttää laa-vulla tai autiotuvalla nukkumista.

– Otan paljon valokuvia luonnos-ta, mutta eivät ne koskaan näytä niin hyviltä, kuin maisemat paikan päällä. Kamerakin pitäisi olla aivan erilainen, jotta kuvat näyttäisivät toisenlaisilta. Toistaiseksi olen kanta-nut vain pientä kameraa mukanani.

tuntureita ja kansallispuistoja

Eija Laitinen mainitsee erityisesti, että Lieksan Ruunaankos-kien maisemat ovat upeita, samoin Patvinsuon kansallispuis-ton luonto. Sen retkiverkoston hän on havainnut sopivan lä-hes kaikenlaisille ihmisille. Lapissa hän on tutustunut Ylläk-seen, Levi-Pallakseen sekä Aakenus- ja Olostuntureihin.

– Ainoalla ulkomaan matkallani, joka suuntautui Madei-ralle, olen vaeltanut vuorilla. Levada-reitistö oli upeaa katsot-tavaa ja koettavaa.

Laitinen on oppinut vuosien varrella, ettei sää ole este retkeilylle.

– Pitää vain suunnitella reitti ja varusteet huolellisesti. Va-rusteisiin on panostettava. Pidemmillä vaelluksilla olisi hyvä pitää vaikka jokin palautumispäivä, jolloin lihakset ja keho saisivat levätä esimerkiksi kylpylässä.

varusteet sään mukaan

Tärkeimmiksi patikointivarusteiksi Laitinen mainitsee hyvät kengät, jotka tukevat nilkkaa. Hengittävän ja tuulta pitävän

asun alle pitää laittaa urheilukerras-to. Repussa pitää Laitisen mukaan olla vatsan ympäri kulkeva vyö, joka kan-nattelee paljon repun painosta. Näin hartiat pääsevät vähemmällä.

– Reppuun tarvitaan myös tauko-vaatteet, jotka pitävät lämpimänä, se-

kä sadetta pitävät vaatteet. Tulitikut, kännykkä ja ensiapuva-rusteet kuuluvat myös retkeilijän reppuun. Nämä pakataan tii-viiseen muovipussiin etteivät kastu.

– Kartta ja kompassi kuuluvat retkeilijän perusvälineisiin, mutta niitä pitäisi myös osata käyttää ennen lähtöä vaelluk-selle. Juotavaa pitää olla riittävästi mukana sekä hyvät eväät. Hyvä ruoka kruunaa tauot. Evääksi käyvät monenlaiset ruoat, omia suosikkejani ovat voileivät, energiapatukat sekä termos-pullossa kuljetettu kahvi tai tee. Jos repusta tulee liian paina-va, se haittaa vaeltamisintoa.

Laitinen suosittelee patikoimisharrastusta kaikille. – Olen nähnyt kaikenkuntoisia ja kaikenikäisiä ihmisiä

maastoissa ja valmiilla reiteillä. Patikoinnissa ei ole mielestä-ni mitään haittaavia tai tylsiä puolia. Ainoa harmi on palata sieltä takaisin arjen pariin, hän naurahtaa.

Sää ei ole este retkeilylle, pitää vain suunnitella reitti ja varusteet huolellisesti.

Kiire on Lapissa tuntematon käsite ja eväät maistuvat mah-

dottoman hyvältä kitukasvuisen ja tuuhean kuusen vierellä.

5 •2008 super 57

Keuruulla asuva eräopas Markku Joke-la varoittaa, että lapinkuume on ylei-nen ja tarttuva tauti. Hiljaisuus, esteet-tiset elämykset ja monipuolinen luon-to tarjoavat loputtomasti ihastelun ai-hetta. Yö erämaassa on hänen mukaan-sa tuhti kokemus.

– Retkeltä palaa aina henkisesti vir-kistyneenä. Hyvin loppuun asti jaksettu vaellus kohottaa hienosti itsetuntoa.

Eräopas suosittelee erityisesti vael-lukselle mukaan hyviä kenkiä, ensiapu-välineitä ja kännykkää. Omiin jalkoi-hin muotoutuneet ja tarpeeksi käytetyt vaelluskengät tai käytetyt lenkkarit se-kä kumisaappaat ovat suositeltavia jal-kinevaihtoehtoja.

– Telttayöpymiseen tarvitaan riittä-vän lämmin makuupussi, koska kesäyöt-kin ovat monesti kylmiä. Kaikkea sellais-ta, mitä retkeilyliikkeet ja varusteintoili-jat suosittelevat, ei kannata ostaa. Ret-keilyn opaskirjoissa on varusteluetteloi-ta, jotka ovat retkeilijälle avuksi.

– Yleistäen voi sanoa, että mitä ko-keneempi vaeltaja, sitä vähemmän tava-raa mukana. Tavaran määrää kannattaa ennemmin vähentää kuin lisätä.

Jokelan mukaan vaeltajan ei tarvitse olla urheilija, mutta jos vaellus on pit-kä, kuntoa kysytään.

– Kuntoa voi rakentaa vaikkapa tun-nin kävelylenkeillä päivittäin ennen vaellusta, se on riittävä annos liikuntaa. Kunto näkyy vauhdissa, mutta tarvit-seeko sitä sitten niin kiirettä pitää?

kiireiset aikataulut romukoppaan

Ihmiset eivät usein tule ajatelleeksi, et-tä Etelä-Suomesta käsin Lappi on kau-kana ja Suomi on iso maa. Matkoihin täytyy varata aikaa.

– Aikataulua ei muutenkaan kanna-ta suunnitella liian kiireiseksi. Kannat-taa myös miettiä porukan kokoonpa-noa. On niin monenlaista motiivia läh-teä vaellukselle. Ryhmässä saa olla eri-laisia persoonia ja erilaisia tavoitteita. Kuitenkin kannattaa miettiä hiukan, ettei mene aivan erihenkiseen poruk-kaan, koska reissu voi mennä pieleen.

– Vaellusreissulle voi valmistautua yöpymällä esimerkiksi yön yli metsässä. Siinä voi testata yöpymisvehkeet ja pal-jon muutakin. Suositeltavaa olisi teh-

dä pari viikonloppuretkeä. Useimmat kansallispuistot ympäri maata ovat hy-viä yöretkikohteita. Jokamiehenoikeu-det suovat mahdollisuuden yöpyä mel-kein metsässä kuin metsässä.

Jokela muistuttaa, että vaellusreissun aikana voi tulla hetkiä ja päiviä, jolloin ei jaksakaan vaeltaa.

– Usein väsyttävintä on retken alku-puolella, kun alkuinto ja energiavaras-tot ovat huvenneet, mutta elimistö ei oikein vielä pysty polttamaan varara-vintoa, eikä tottumus vaeltamiseen vie-lä ole kehittynyt.

– Kannattaa ehdottomasti varata yksi lepopäivä, jolloin ollaan leirissä ja puuhaillaan siinä voimien ja mielen-kiinnon mukaan. Syömisen ja juomi-sen jaksottelu on tärkeää. Helteessä pi-tää nauttia muutakin kuin pelkkää vet-tä. Energiankulutus kasvaa patikkaret-kellä reilusti. Tämä pitää ottaa huomi-oon retkiruokia valittaessa.

Hyviä energiapitoisia välipaloja ovat suklaa, rusinat, kuivatut hedelmät ja keksit. Ne auttavat jaksamaan ja anta-vat mielihyvää. Jaksaminen on pitkälti mielialakysymys.

naiset ja lapset vaeltajina

Moni haluaa ottaa lapsetkin mukaan tunturiin tai vaellusreissuille. Toiset ovat vieneet sinne pikkulapsiakin, joita pitää kantaa oikeastaan koko matkan.

Jokelankin on vaikea suositella sel-

Lapinkuume on yleinen ja tarttuva tauti

keää ikärajaa vaeltaville lapsille. – Kouluikäinen jaksaa, jos hän on

reissussa mukana omasta halustaan. Kannattaa kokeilla vaeltamista ensin pikkuretkillä ja pidentää matkoja pik-kuhiljaa, kokeilemalla. Suorittamisen voi unohtaa.

– Lasten jaksamiseen retkillä vaikut-taa heidän mielialansa, jonka kohotuk-seen kannatta satsata. Pelkät maisemat ja käveleminen eivät riitä lapselle. Lei-kille, kirmailulle ja luonnon tutkimi-selle pitää jäädä aikaa. Lapset häärää-vät mielellään myös leiriytymis- ja tu-lentekopuuhissa.

Erityisesti naisvaeltajia ajatellen Jo-kela on kehittänyt pätevän neuvon: ke-vyt reppu mukaan.

– Joskus näyttää siltä, että mitä hennom-pi nainen on liikkeellä, sitä suurempaakuormaa hän kantaa. Kannattaa ajatella varusteasiat omalla järjellä, eikä kuunnel-la liikaa ukkojen neuvoja. On syytä myös muistaa, että Lapin vapaa-ajan vaeltami-sen uranuurtajat olivat naisia.

Jokela nostaa esiin ajatuksen kartan ja kompassin käyttötaidoista.

– Niitä on syytä osata käyttää, jos ha-luaa poiketa merkityiltä reiteiltä. Luon-non tutkiminen ja sen opiskelu antavat myös lisää sisältöä retkelle. Luontoa pi-tää kunnioittaa.

Eija Laitinen korostaa hyvien kenkien osuut-ta patikoinnin onnistumisessa. Repun vyö kannattelee osan painoa ja hartiat säästyvät.

lisätietoa retkeilystä:

• Latu ja Polku -lehti

• Retki-lehti

• www.luontoon.fi

• SuPerin jäsenet ovat oikeutettuja lukuisiin jäsenetuihin.

Katso jäsenedut tarkemmin www.superliitto.fi /Jäsenyys/ Jäsenedut.

• SuPerin jäsenmaksu on 1,2 % bruttoansiotuloista

• Jäsenmaksun laskentakaava: bruttoansio kertaa 1,2 jaettuna sadalla.

• Jäsenmaksujen perintävaltakirja -lomake löytyy nettivuilta tai sen voi tilata jäsenyksiköstä. Täytä lomakkeeseen omat tie-

JäsenyysasiatJos sinulla on kysyttävää jäsenasioista, haluat ilmoittaa muutoksista tai antaa vaikka palautetta jäsenpalvelusta, ota yhteyttä jasen-rekisteri@superliitto.fi , puh. (09) 2727 9140 tai 010 2727 140. Postitusosoite on SuPer jäsenyksikkö, PL 112, 00521 Helsinki.

tosi, vie lomake työnantajan edustajalle (palkanlaskija) täy-dennettäväksi ja postita tämän jälkeen yksi kappale SuPe-riin.

• Ilmoita kaikista muutoksista jäsenyksikköön (mm. äitiys- ja hoitovapaa-ajat, sairasloma-ajat ym. palkattomat jaksot, työnantaja/työpaikkamuutokset jne.), jotta jäsentietosi ja jäsenetusi pysyvät voimassa.

• Tarkista omat jäsentiedot: www.superliitto.fi – Kirjaudu jäsensivulle - Sähköinen asiointi 24h – WebLyyti.

Jäsenyysasioita lyhyesti

muutosilmoitus jäsentietoihin – ändringar i medlemsuppgifterna

Täytä alla oleva lomake ja palauta SuPerin jäsenyksikköön, kun jäsentiedoissasi tapahtuu muutoksia. Muista allekirjoittaa ja päi-vätä lomake. Täytä lomake selkeästi ja muista täyttää omat henkilötiedot. Lomakkeen voi täyttää ja lähettää myös netin kautta. Palauta lomake maksutta osoitteella: SuPer jäsenyksikkö, tunnus 5005173, 00003 VASTAUSLÄHETYS.

Muutosilmoitus jäsentietoihin – lomake

✃

Nimi HenkilötunnusNamn ______________________________________________ Personbeteckning ____________________________________

Osoitteenmuutos/addressförändring. Uusi: ________________________________________alk.________________

Työpaikan muutos/byte av arbetsplats. Uusi työnantaja: _______________________________________________ Uusi työpaikka: _______________________________________________ Voimassa ajalla: ____________________

Tilaan jäsenmaksuviitteet * Beställer medlemsavgiftsreferenser alk.________

Tilaan valtakirjalomakkeen * Beställer fullmakt

jäsenmaksuvapautusanomus / befrielse från medlemsavgiftHaen jäsenmaksuvapautusta ajalle/för tiden_____/_____20_____ – _____/_____20_____

rastita SYY * anteckna orsaken

muu ilmoitus / annan anmälan Ajalla / för tiden _____/_____20____ – _____/______20____

rastita SYY * anteckna orsaken

allekirjoitus päiväysunderteckning datum

palkaton sairausvapaa * lönefri sjukledighet

kuntoutustuki * rehabiliteringsstöd

hoitovapaa / kotihoidontuki * vårdledighet/hemvårdstöd

palkaton äitiys- isyys- tai vanhempainvapaa * moderskaps-,faderskaps- eller föräldraledighet

työtön, Kelan etuus (ilmoita takautuvasti) * arbetslös, Fpa förmåner (anmälan retroaktivt)

jatko-opiskelu/täydennyskoulutus (6 €/kk) * fortbildning

virkavapaa/oma loma (6 €/kk) * tjänstledighet

kotona oleva (6 €/kk) * hemmavarande

ulkomailla (6 €/kk) * utomlands

yrittäjänä (10 €/kk) * företagsverksamhet

pysyvästi eläkkeellä * pensionerad (17 €/vuosi, ei sis. kassan jäsenmaksua)

haluan eläkeläisenä säilyttää työttömyyskassan jäsenyyden* jag vill vara medlem i a-kassan

eroan Suomen lähi- ja perushoitajaliitosta sekä lähi- ja perushoitajien työttömyyskassasta * jag avgår ur förbundet samt arbetslöshetskassan alk.*fr.o.m.____/____20____

5 •2008 super 59

Parasta ennen

Pakinoitsija Sisko on yli 20 vuottaperushoitajan työtä tehnyt superilainen.

E n ole ihan varma, kenen leipää syön ensi vuoden alusta alkaen, kenen lauluja laulan.

Ei, en ole vaihtamassa työpaikkaa. En luulta-vasti ole saamassa edes potkuja. Mutta en vielä tarkalleen tiedä, kuka on työnantajani vuoden

päästä.Sinällään sillä ei ole merkitystä, kuka palkkani maksaa.

Mutta muuten en ole oikein sisäistä-nyt tätä juttua. Puitelaki sanoo, että on oltava vähintään noin 20 000 asukasta, jotta kunta voi huolehtia perusterveydenhuollosta ja siihen liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä. Jos kunta on pienempi, sen on men-tävä toisen tai toisten kanssa kimp-paan, jotta tuo vähintään noin 20 tuhatta asukasta täyttyisi.

Koko systeemi lakeineen päivi-neen on tietenkin asetettu vain ja ainoastaan parantamaan Peräkylän Olgan ja Huugon hoidon ja hoi-van saantia. Onhan? Ja samalla sääs-tyy kätevästi rahaa. Se voi paperilla näyttääkin hienolta, viivan alle jää entistä pienempiä summia. Mutta raha on usein kylmä ja jopa epäinhimillinen mittari.

Miten sitä ennen tultiin toimeen? Ennen puitelakia ja Paras-hankkeita? Miten pienen pienet kunnat hoitivat lap-sensa ja vanhuksensa? Pienissä yksiköissä, siinä lähellä ihmistä. Pienissä neuvoloissa, pienissä kyläkouluissa, pienissä kun-nanlääkärin vastaanottotiloissa ja pienissä vanhainkodeissa. Lähellä.

Asiat saavat eri mittasuhteet, kun asioita katsotaan rahan reiän läpi. Se on kuin kiikari. Se tuo kaukaiset peräkyläläi-set ihan siihen liki. Siinä voidaan tehdä se virhe. Todellisuu-dessa Peräkylä on kuitenkin kaukana. Olgalla ja Huugolla liian pitkä matka saamaan niitä palveluita, joihin heillä on oikeus, joita he ovat veroina maksaneet. Kun Olgan voimat eivät riitä enää huolehtimaan Huugosta kotona, heidät ero-tetaan. Huugo saa vanhainkotipaikan kenties kolmannesta

kunnasta. Ja Olga sairastuu masennukseen pelkästä ikävästä, kun ei kykene matkustamaan toiseen kaupunkiin. Vierailulle oman kunnan vanhainkotiin pääsee tutulla taksilla tai kesällä polkupyörällä.

Entäpä jos joku keksii tehdä puitelain perheisiin? Lakien vääntäminenhän Suomessa on aika yksinkertainen ja nopea toimenpide, se nähtiin viime syksynä. Perheeksi katsottai-

siin ainoastaan vähintään noin kymmenhenkinen perhe. Jotta saisi asuntolainan tai asumistuen, hoi-totuet ja päivähoidot yms. Pie-nien perheitten pitäisi etsiä kimp-paperhe johon liittyä, tiettyyn päi-vämäärään mennessä. Laki kannus-taisi perheitä yhdistymään avustuk-silla, jotka olisivat sitä suurempia mitä nopeammin yhdistyminen tapahtuisi ja mitä isompia ”paras-perheet” olisivat. Ja jos yhdistymistä ei tapahdu vapaaehtoisesti, siihen velvoitetaan…

No, naiivi vertaus. Mutta mitä eroa tuossa olisi Paras-hankkee-seen?

Ruohonjuuressa kun hoidan masentunutta Olgaa, joka ikävöi miestään, joka on 150 kilo-metrin päässä ”omassa” Paras-vanhainkodissaan yhteistoi-minta-alueella, näen asiat ehkä hieman eri vinkkelistä kuin hyvää tarkoittavat päättäjät.

Näen vanhan naisen työn kovettamat kädet, joilla hän on omalta osaltaan rakentanut tätä maata ja yhteiskuntaa. Näen tuskan ja kaipauksen hänen silmissään. Minun mielestäni Olgalla ja Huugolla olisivat asiat paremmin vanhan systee-min mukaan. Parasta ennen.

sisko

SO

NJ

A K

ÄH

KÖ

NE

N

Hakemusten postitusosoite:Lähi- ja perushoitajien työttömyyskassa,PL 117, 00521 HELSINKIKäyntiosoite: Kellosilta 3Fax (09) 278 6531, www.supertk.fi

Toimisto avoinna arkisin klo 8.30 −16.00

Palvelunumerot klo 9−15III-TIIMI (09) 2727 9377Mö–Ö sukunimen alkukirjaintktiimi3@supertk.fi

I-TIIMI (09) 2727 9399A–Mä sukunimen alkukirjaintktiimi1@supertk.fi

SuPerin työttömyyskassan kassan kokous pidetään 12.6.2008 Hotelli Scandic Simonkenttä,

Helsingissä klo 10.00 alkaen. Sitovat ilmoittautumiset sähköpostitse reima.poittinen@

supertk.fi tai puh (09) 2727 9311 viimeistään 10.5.2008 mennessä.

HUOM! Toimita hakemuksesi osoitteeseen:

Lähi- ja perushoitajien työttömyyskassa

PL 117

00521 Helsinki

Näin hakemuksesi tulee välittömästi käsittelyyn.

Muistettavaa

Hyviä eläkepäiviä, Pirjo-Riitta!Työttömyyskassan pitkäaikainen puheen-johtaja Pirjo-Riitta Laitala jäi huhtikuussa eläkkeelle. Tässä haastattelussa hän kertoo tunnelmia 20 vuoden taipaleelta kassan näköalapaikalla.

Missä olet tehnyt työurasi?– Keski-Pohjanmaan keskussairaa-

lassa. Aloitin siellä vuonna 1974 ja nyt 34 vuoden jälkeen jäin huhtikuussa eläkkeelle.

Sinulla on takana pitkä ura ammat-tijärjestöaktiivina, milloin tulit mukaan SuPerin toimintaan?

– Paikallisella tasolla tulin mukaan toimintaan 1970-luvun puolivälissä luottamusmieheksi. Liiton hallitukseen tulin valituksi 80-luvulla ja jäin pois 2004 varapuheenjohtajan paikalta.

Miten edunvalvonnan painopisteet ovat tänä aikana muuttuneet?

– Alkuaikoina edunvalvonnassa pai-nottui työaikalistojen virheiden ja lisien selvittely. Nykyisin korostuvat yleinen edunvalvonta ja paikallinen sopiminen. Työn vaativuuden arviointi on teettä-nyt paljon työtä.

Olet ollut pitkään mukana vaikutta-massa myös Lähi- ja perushoitajien työttömyyskassassa. Miten kassan toiminta on sinä aikana kehittynyt?

– Olen tullut kassan hallitukseen

ensin rivijäseneksi 1980-luvun lopulla. Silloin oli vähän työttömiä ja kassassa taisi olla työntekijöitä neljä. Yhteensä olen ollut kassan hallituksessa 20 vuotta ja yli puolet ajasta hallituksen puheen-johtajana.

– 1990-luvun alun laman aikana kunnissa lomautettiin myös paljon hoitajia. Palkkakustannuksissa säästet-tiin eikä sijaisia juuri palkattu. Silloin

t e k s t i m i n n a e l o k u v a s u p e r i n a r k i s t o

60 super 5 •2008

myös päivärahahakemusten määrä kas-sassa lisääntyi.

– SuPerin kasvaessa myös työttö-myyskassan jäsenmäärä on kasvanut. Pätkätöiden myötä sovitellun päivära-han maksaminen on lisääntynyt. Eri-laisten sijaisuuksien väliin jää myös työttömyysjaksoja, vaikka nyt ollaan-kin jo lähellä täystyöllisyyttä.

Mitä haasteita puheenjohtajuuskau-dellasi on ollut?

– Työttömyysturvalainsäädäntö on monimutkaistunut paljon ja työmäärä kassassa samalla lisääntynyt. Henkilö-kunnan koulutukseen on panostettu. Siinä on tuntunut, että on todella voi-nut vaikuttaa ja tuoda esiin jäsenistön odotuksia.

– Toisaalta myös työn tekeminen ja tekniikka ovat kehittyneet paljon. Vii-meisen kymmenen vuoden aikana on panostettu tietojärjestelmiin sekä laa-dun ja asiakaspalvelun kehittämiseen. Hakemusten käsittelyajat ovat tippu-neet viikkokausista noin 7–8 päivään.

Jäit huhtikuussa eläkkeelle niin palkkatyöstä kuin luottamustehtä-vistä. Miten sujuvat aktiivisen nai-sen eläkepäivät?

– Aluksi omaishoitajana, mieheni loukkaantui hiihtoreissussa, sitten toi-vottavasti mökkeillen Pietarsaaressa. Mummulla jää nyt myös enemmän aikaa lapsenlapsille.

5 •2008 super 61

Kuunteletko nuorisomusiikkia? s. 30

En. Kyllä sitä joskus kuuluu, kun radio sattuu olemaan auki, mutta se on jotenkin levotonta eikä sitä oikein pidä musiikkinakaan.

Mikä on liiton puheenjohtajan tär-kein tehtävä? s. 22

Jäsenten edunvalvonta ja asioista huolehtiminen neuvotteluissa. Keula-kuvan pitää olla edustava.

Oletko tyytyväinen nykyiseen työ-asuusi? s. 10

Oikein tyytyväinen olen. Nykyi-nen housupuku mahdollistaa kumar-telun. Olen elänyt mekkoajankin, jol-loin ei tiennyt mitä näkyy, kun kumar-telee. Mekot olivat epäkäytännöllisiä ja liian tiukkojakin.

Joudutko tekemään työtä, joka ei mielestäsi kuulu hoitajalle? s. 14

En. Jos jotakin kaatuu lattialle, kyllä se itse siivotaan. Jos siihen jää läntti, lai-tosapulaiselle voi sanoa, että paikka on puhdistettava paremmin jollakin eri-koisaineella.

Onko opiskelijoiden ohjaus työpai-koilla kunnossa? s. 46

Henkilökuntapulan takia ei se ihan kunnossa ole, koska perusteelli-seen ohjaukseen ei ole aikaa. Yritämme edetä työparina ja ohjata heitä siinä samalla. Eivät opiskelijat tätä käytän-töä kuitenkaan ole moittineet.

Mitä pidit SuPerin palkitusta Dad-dysitter-tv-mainoksesta? s. 6

Muistan kyllä mainoksen. Se oli hyvä ja kuvastaa sitä, että vanhuksille ei ole riittävästi hoitopaikkoja.

Osallistuitko edustajiston ja liitto-kokousedustajien vaaliin? s. 19

Äänestetty on. Ehdokkaiden valinta

oli helppoa. Kehotin muitakin äänes-tämään.

Tuleeko käytyä patikkaretkillä? s. 54

Olen haaveillut sellaisesta, ja rink-kakin on valmiiksi hankittu. Tarkoitus

Jos Taivalkosken ammattiosaston pu-heenjohtaja Pirjo Härmä saisi sormia napsauttamalla laittaa yhden asian kun-toon, hän toivoisi lisää hoitajia työpai-kalleen terveyskeskukseen.

– Teemme monipuolista työtä aika pienellä porukalla. Osa ihmisistä on hyvin väsyneitä. Itse olen vielä jaksa-nut. Hiihdän ja sauvakävelen pitääk-seni kuntoa yllä, ja positiivinen mielen-laatukin auttaa.

Härmä kuvailee työtään Taivalkos-ken terveyskeskuksen vuodeosastolla monipuoliseksi. Asiakkaita on laidasta laitaan aina päivystyspoliklinikan asia-kaskuntaa myöten.

Taivalkosken ammattiosasto on pieni. Jäseniä on 36. Terveyskeskuk-sen lisäksi superilaisia löytyy palvelu-keskuksesta, kehitysvammakodista ja kotihoidosta.

– Hyvää meille kuuluu. Sen verran pieni osasto tämä on, että kaikki jäsenet ja heidän työ- sekä asuinpaikkansa ovat minulle tuttuja. Pienuudesta on haittaakin, kun etsitään ihmisiä osaston hallitukseen, sihteeriksi ja puheenjohtajien paikoille. Pientä pakotusta saa joskus käyttää, että jonkun saa houkuteltua mukaan edes kah-deksi vuodeksi.

Työllisyystilanne Taivalkoskella on tiukka.– Jos joku sairastuu, niin vähän siinä joutuu katsomaan, kuka tulee tilalle. Kaikki

lähi- ja perushoitajat on työllistetty, joko vakinaisiin tai määräaikaisiin tehtäviin. Osa tekee sijaisuuksia.

Vapaa-aikana Taivalkosken osastolaisilla on ollut tapana tehdä konserttimat-koja naapurikuntaan Kuusamoon. Tänä keväänä matka jää rahapulan vuoksi väliin, mutta Katri Helenan tuleva vierailu omassa kunnassa korvaa asian.

Vuonna 1981 ammattiin valmistunut Pirjo Härmä on ollut osastonsa puheen-johtajana viime vuoden alusta alkaen. Pesti on jo toinen, sillä hän toimi osaston johdossa myös vuodet 1991–1996. Sihteerinä hän toimi vuodet 1985–1990 ja jä-senrekisteriä hän on hoitanut vuodesta 1985.

jukka järvelä

on lähteä joskus patikoimaan, sillä kun-nosta se ei ole kiinni.

Mitä Taivalkoskelle kuuluu?Tänne kuuluu hyvää. Taivalkoski on

pieni, mukava ja luonnonkaunis paik-kakunta Koillismaalla.

P.S. TAIVALKOSKENAMMATTIOSASTO

tällä palstalla super in ammatt iosastojen edustajat er i puol ilta maata puhuvat lehden a ihe ista .

Positiivinen asenne auttaa

Pirjo Härmä osallistui ammattiosastonsa hallituksen toimintaan jo vuonna 1983.

62 super 5 •2008

Hyvinvointilomaan kuuluu

Pientä kireyttä?

Lomaasi kuuluu

4vrktäysihoitoloma

50eur/hlö!

itsellesi ja puolisollesi

Hakumenettely

Muista mainita Superin jäsenyys ja hyvinvointiloma.

SuPerin jäsenille

5 •2008 super 63

���������������� ���������������������������� � � ��������������� ����� �������������������� ��������

������ ���������������������������� ���!����� �� "���� ����"���#���$���%&������

�� ��� &����������'�(��������"���������� ���( � ����

���(�����$)&���%&�( �� ������� &�������*����+����� ���� ���+#����������"�(���� ��+���

$,&���%&�#��(��( ������ &�-�����

���������������������%���+�(������+�#��&����� � ���� ������ �� �� �� ����� �. �� �� ������������ ���� (�������-���,�������&�#��� �*)�������������� ��������� �������� � ����������������� �������/01��2����������������� �������

���������!!�� �� � �������������� � � �������������� ����� ��������������������� ��������

���"�� ������#$ � �����#�+�#" ��$*��%� �� ���� ��������/�� ��������$*��%� �� ��*��������*����#����(�����$-��%� �� �������������� ������( #"����� ������ �������(����� &�������������( ����� ��2�( ��������(�� ��������#��� ���������

% �& ��'(� ��������) �)��������� �$-���%��������������� � � ����������$�(���%�! ��� 3 �����2�(���������� �� ���� ������4��� �-�������$� �������� ���� ���%

*!!�� �� �$���%���� �&�������� ��*��������4��� ��)����������� ��(�+����� �������� �

+������������'��'�$$,��������+����(�� ��� �����(��������������+����(�� ��'� 5��������#������(�� ��� �� � ��#�������4 ������������#� (������ �#���+����� ��� ���������� ����+(������(���#����� #� ���+���

*��!��� �� � ������---.����./�0��'&��'�� ������$��� ����� �������� � �������� ���� %�� �������������+�6��7���0��� ����#���-���*-�*,*,�������������� �! �� �8��� ����#���-���-����)�

1���2!'&��'�� ��������� �����������"'�����

� ���������� ���1!���������� PARAS

tulee, oletko valmis?

Sosiaali- ja terveysalan koulutus- ja messutapahtuma 21.–22.5. Jyväskylässä.

2008

Tulosta ilmainenmessujen pääsylippuwww.tervesos.sbv.fi

Yhteinen vastuu– muuttuvat rakenteet

Avoinnake 21.5 klo 10.00–18.00 ja

to 22.5. klo 9.00–16.00Vapaa sisäänpääsy messuille

Jyväskylä Paviljonkiin. Tervetuloa!

Olet valinnut ammatin, jossa teet työtä lähellä ihmistä. Vain superilaisena lähihoitajana sinulla on oikeus kantaa aitoa lähihoitajien ammattimerkkiä. Varmista merkin saaminen liittymällä SuPerin var-sinaiseksi jäseneksi. Saat merkin maksutta liittymis-lahjaksi.

Myös me SuPerissa teemme työtä lähellä ihmistä, onhan jäsentemme asioiden hoito tärkein tehtä-vämme. Tule mukaan kasvavaan liittoon tekemään superilaista tulevaisuutta!

www.superliitto.fi

Onnea Sinullevalmistuva lähihoitaja

Työntekijä iäkkään pariskunnan avuksiDementiaa sairastava rouva ja 90-vuotias herra kaipaavat reipasta ja vastuuntuntoista työntekijää avuksi kotihoitoon. Työpaikka on Helsingissä Hietalahdessa. Työaika sopimuksen mukaan n. 1–2 tuntia/päivä. Puh. (09) 325 4524.

64 super 5 •2008

Kuulumisia Lue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuu

Kunniamerkkejä ansioituneille superilaisille Vieraita Palokasta

Iloisia uutisia hallituksesta

Kotona nyytin kanssa ollaan ja opetellaan. Nähdään pian!

Terveisin Päivi & James

SuPerin Palokan seudun ammattiosasto kävi

retkellä Helsingissä ja tutustui samalla liiton

toimistoon. Vasemmalta Raili Kaipio, Katri

Söderholm, Päivi Kivi, Katja Pitkäkangas, Lilli

Luukkainen ja puheenjohtaja Anne Salminen.

Tasavallan presidentti on myöntänyt neljälle

ansioituneelle superilaiselle kunniamerkin.

Merkit luovutettiin huhtikuun lopussa pidetyn

liittohallituksen kokouskauden päätösjuhlaillal-

lisen yhteydessä. Suomen Leijonan ansioristin

saivat varapuheenjohtaja Henna Tuomikoski

sekä hallituksen jäsenet Ritva Turja ja Eija

Väistö. Suomen Valkoisen Ruusun I luokan

mitalin kultaristein sai hallituksen jäsen Paula

Halonen. Samassa yhteydessä liitto muisti

luottamustehtävistä eläkkeelle jäävää Ritva

Turjaa.

Teen opinnäytetyötä henkisestä väkivallasta hoitohenkilöstön

keskuudessa. Opinnäytetyössä tarkastelen esiintyykö hoitoalan

työyhteisöissä henkistä väkivaltaa ja miten se mahdollisesti vai-

kuttaa työyhteisöön sekä yksittäiseen ihmiseen. Henkisen väki-

vallan ilmenemisestä ja sen muodoista olen tehnyt internetiin

kyselylomakkeen (www.henkinenvakivalta.kyselyt.com), jossa

sen voi käydä täyttämässä.

Anu Iiskola, sairaanhoitajaopiskelija AMK

Opintopäivät Jyväskylässä 3.–4.4.2008

Opintopäiville lähdin Jyväskylään,tiesin sen tekevän minulle hyvää.Kuunnella ja nähdä Isä Mitroa,jännitti niin, et lähes tarvittiin nitroa.Vaan olikin hän iloinen ja leppoisa mies,ja positiivisesta suhtautumisesta paljon ties.

Terveydenhuollon tietotekniikasta teknologiaan,oli saatu myös aikatauluun sopimaan.Paljon oli asiaa kaikenlaista,kuten, miten kohdata asiakas vieraista maista.

Tauoilla saimme täyttää vatsaa,Tuntui hyvältä, kun fi rma sen maksaa.Samalla sai tutustua uuteen kollegaan,eikä kiirettä ollut ollenkaan.

Loppuun lateli Aino Suhola kauniita sanoja,irrotellen yleisön silmäkulmista vesihanoja.Kahdelle päivälle ohjelmaa riitti,osallistujat siitä taputti ja kiitti!

Hyvällä mielin lähti tämä sakki,narikasta mukaan napattiin takki.Menneessään nauttien kauniista säästä,siis tavataan Vantaalla vuoden päästä.

tuula kalenius osallistui suomen vastaanotto-osastoavusta-jien opintopäiville jyväskylässä ja sai inspiraation kirjoittaa

tämän runon. alkuosa luettiin opintopäivien yleisölle. runojen kirjoittelu on kaleniuksen harrastus.

Apua opinnäytetyöhön

5 •2008 super 65

Terttu Anna HelenaTAPANILA

Terttua lämmöllä muistaentyötoverit ja Heinolan ao 408 hallitus

Aurinko laskee, jo pitenee varjot,aika on eron ja jäähyväisten.

Poissa on ystävä kallehin.

s. 6.11.1946k. 28.1.2008

in memoriam

ristikkoratkaisu 4/2008

Voimaa Nurmijärvellä

Taikuutta opettajien illanvietossa

O V E L A T U K K I E M I L

H E L I U H R I S A B I R A

E R I S T E U R H O A T T U

T E A K T O T I T O N T I T

A N S I O N A T

P R N A A V A

V A A K A E L M A

A I K O A L A I T E

A N N O T A N N I T

T E E T E T

E T T A N S T O P K Ä N S Ä

T A R A I A M A R T

S A U H U L I A M R E K A T

I N O R M A A L I M Ä Ä R Ä

K A I P U U T E R I E D R

U L P U K A I N K A N E L I

R I U T U A I N F O I S I S

I S K U V A S U N I I T O T

T A U S T A I S M I N Ä T Ä

Greta Anna-LiisaAARIKKA

Anna-Liisaa lämmöllä muistaentyötoverit ja Heinolan ao 408 hallitus

Levolle laske Luojani, armias ole suojanisijaltain jos en nousisi,taivaaseen ota tykösi.

s. 6.12.1948k. 17.11.2007

Voimaa on Nurmijärven terveyspalveluiden

kaksivuotinen projekti, jonka tavoitteena on

henkilöstön rekrytointi ja pysyvyys Nurmijär-

ven terveyskeskuksessa. Osana projektia jär-

jestetään kevään kuluessa työtoritapahtumia,

joiden aikana esitellään perusterveydenhuol-

lon ammatteja Nurmijärven kunnan yläasteilla

ja lukioissa. Yleistavoitteena on lisätä alan kiin-

nostavuutta ja tuoda ala lähemmäksi nuoria ja

vaikuttaa siten alan vetovoimaisuuteen.

Terveyspalveluiden henkilökunnasta ke-

rätty joukko hoitoalan ammattilaisia on esi-

tellyt perusterveydenhuollon ammatteja ja

työtä kouluissa. Yläasteikäisille suunnataan

toimintaa ja lukiolaisille välitetään informaa-

tiota alan koulutuksesta ja jatko-opiskelumah-

dollisuudesta.

Mukana teemapäivillä on paikkakuntalai-

sia hoitoalaa opiskelevia nuoria kertomassa

tämän päivän opiskelusta.

SuPer järjesti juhlavuotensa

kunniaksi perinteiset opet-

tajabileet liiton toimistossa

huhtikuussa. Teemana oli

60-vuotias liitto. Paikalla oli

lähes 60 opettajaa pääkau-

punkiseudun oppilaitoksista.

Taikuri Robert Jägerhorn

hämmästytti illan vieraita

tempuillaan. Myös Pirkko

Huuhka Omnian aikuiskou-

lutuksesta pääsi esittele-

mään solmutemppuja.

Runsaat 40 Taita-

jakisoissa tavalla

tai toisella mukana

ollutta opettajaa

vieraili SuPerissa

ensimmäisen kisa-

päivän pätteeksi.

Ilta sujui mukavasti

hyvän ruuan ja

musiikin parissa.

Rento ilta kollegojen seurassa

mitä mieltä?

SuPer-lehden huhtikuun Mitä mieltä? -kysy-

mykseen vastanneiden kesken arvottiin kaksi

SuPerin tuotepalkintoa. Ne lähtevät Jaana

Knuutiselle Nurmijärvelle ja Inkeri Autiolle

Ouluun. Onnea!

Huhtikuun ristikkokisan voitti Merja Koho

Nousiaisista. Lämpimät onnittelut!

Superilainen Sonja Väänänen kertoi nuorille lähihoitajan opinnoistaan.

66 super 5 •2008

Suomen Apuhoitajaliiton liittokokoukseen 24.5.1978 Karjalatalossa Helsingissä osallistui 113 jäsenjärjestöjen valtuuttamaa edustajaa.

ST

IG N

OR

DV

IK

kutsut

Ammattiosasto 207 järjestää jäsenilleen

opintoretken ti 13.5.2008 klo 17. Tutus-

tumme Haapavedellä sijaitsevaan Palvelukoti

Kartanon väkeen ja sen toimintaan. Retki on

maksuton. Kyyti järjestetään ja kyytiä tarvitse-

vien tulee ilmoittaa siitä ilmoittautumisen yhtey-

dessä. Kyyti lähtee Oulaisten matkahuollolta

kello 16.30. Ilmoittautumiset 8.5. mennessä

Riitta Mattilalle, jätä tekstiviesti tai soita puh.

050 3404 025.

Lakeuden-Vihiluodon ao 210. Virkistys-

ja koulutuspäivä 10.5.2008 klo 9.00–18.30

Kylpylähotelli Holidayclub Oulun Eden. Sito-

vat ilmoittautumiset ja lisätietoja Jenniltä,

puh. 050 346 1244. Ilmoitathan mahdolli-

set ruoka-aineallergiat. Ohjelma on jäsenille

ilmainen. Koulutuksen päätteeksi vapaa uinti

ja kuntosalin käyttö. Tarkempi ohjelma posti-

tetaan ilmoittautuneille!

Jämsän ah 7. Valmistuimme 19.12.1987.

Olisiko jo aika tavata ja rupatella kahvikuppien

äärellä? Kerrohan kuulumiset: liisa.maahi@

elisanet.fi , puh. 050 3453 754, airi.santala@

pp.inet.fi , puh. 040 8651 118.

Lähetä kuulumiset ja kutsut kesä-heinä-

kuun SuPer-lehteen 14.5. mennessä ja elo-

kuun lehteen 10.6. mennessä.

Luottamusmiestietoutta päivitettiin

Me 40-vuotiaat konkarit vuosi-

mallia 1968 Hesan koulusta!

Tapasimme 23. helmikuuta

Tampereella mukavissa tun-

nelmissa. Kaipasimme kuiten-

kin suurta kanssasisariemme

joukkoa kursseilta! Spontaanit

kokoontumiset tästä eteen-

päin “after you”! Kesällä Lah-

dessa? Seuraavaksi Kotkassa?

Ja joka tapauksessa Vanhalla

joka vuosi helmikuun viimei-

nen lauantai!

Kokoontumisia joka vuosi

Kuvan ryhmä suoritti luotta-musmiestutkin-non 3. jakson Helsingissä 17.–19. maalis-kuuta. Alarivissä kolmantena vasemmalta SuPerin edun-valvontayksikön johtaja Anne Vaarno.

5 •2008 super 67

Janne Kataja

Kulttuuritalo, Sturenkatu 4, HelsinkiPerjantai 26.9. klo 10.00–15.30

OHJELMA Aalto-salissa

Juontaa Janne Kataja

Klo 10.00 SuPer 60 vuotta – historiallinen katsaus menneeseen ja tulevaan

Klo 10.30 Puheenjohtajan terveiset

Klo 10.45 Seksuaalisuuden kohtaaminen hoitotyössä

Klo 11.45 Lähihoitajan monet kasvot: Lähihoitajana mielenterveys- ja päihdetyössä Lähihoitajana vammaistyössä

Klo 12.45 Eettisyys lähihoitajan työssä

Klo 13.45 Työelämän abc

Klo 14.30 Lähihoitoa teho-osastolla vuoden 2012 virallisessa Olympiasairaalassa Lontoossa

Klo 15.00 Jenni Vartiainen esiintyy

Och samma på svenska

Lisätietoa paula.soivio@superliitto.fi

JenniVartiainen

Lähihoitaja2008Lähihoitaja2008Närvårdare2008

Juhlavuoden kunniaksi vapaa pääsy,

1500 mahtuu mukaan.

Kehittämisyksikkö• telefax (09) 2727 9120• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti p. 2727 9151• suunnittelija Sari Erkkilä p. 2727 9152• suunnittelija Soili Nevala p. 2727 9157• suunnittelija Lena Öhman-Jokinen p. 2727 9153• suunnittelija Paula Soivio p. 2727 9156• suunnittelija Pirjo Lukkari p. 2727 9148• ammattiasiainsihteeri Raija Moilanen p. 2727 9154• opiskelija-asiamies Mari Niemi-Saari p. 2727 9150• sihteeri Raili Nurmi p. 2727 9172• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

SuPer-lehti• telefax (09) 2727 9120, super-lehti@superliitto.fi • johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• päätoimittaja Leena Lindroos p. 2727 9174• taittava toimittaja Jukka Järvelä p. 2727 9176• toimittaja Marjo Sajantola p. 2727 9173• toimittaja Sonja Kähkönen p. 2727 9175• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

Tietohallintayksikkö• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• tietohallinta-asiantuntija Kristina Vuorenmaa p. 2727 9145• mikrotukihenkilö Irja Nevala p. 2727 9158• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298• atk-tuki: atk-tuki@superliitto.fi

Työttömyyskassa ma–pe klo 9–15• postiosoite: PL 117, 00521 Helsinki, käyntiosoite: Kellosilta 3• Tiimi 3 Mö–Ö (09) 2727 9377 s-posti: tktiimi3@supertk.fi • Tiimi 1 A–Mä (09) 2727 9399 s-posti: tktiimi1@supertk.fi • telefax (09) 278 6531• johtaja Tuulia Laitalainen p. (09) 2727 9310, gsm 050 310 1210• tiimivastaava Sirkka Rytinki p. (09) 2727 9370, svenskspråkig service• sähköpostit: etunimi.sukunimi@supertk.fi

SuPer myös internetissä: www.superliitto.fi

Sähköpostit: etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Ratamestarinkatu 1200520 Helsinki

Puhelinvaihde• (09) 2727 910

• puheenjohtaja Juhani Palomäki p. 2727 9121• puheenjohtajan sihteeri Sari Äikäs p. 2727 9122• telefax (09) 2727 9220

Yleishallinto• telefax (09) 2727 9120• pääsihteeri Markku Silvennoinen p. 2727 9123• tiedotuspäällikkö Sari Tirronen p. 2727 9162• tiedottaja Sari Järvinen p. 2727 9138• järjestöpäällikkö Minna Holm p. 2727 9136• järjestöasiantuntija Tiina Eteläaho p. 2727 9134• järjestöasiantuntija Reita Johansson p. 2727 9137• järjestöasiamies Anne Meriläinen p. 2727 9113• koulutussihteeri Marianne Ronkainen p. 2727 9124• sihteeri Aira Silvasto p. 2727 9135

Talous- ja henkilöstöyksikkö• telefax (09) 2727 9120• talous- ja henkilöstöjohtaja Anne Panttila p. 2727 9127• asiakaspalvelusihteeri Merja Poikselkä-Takala P. 2727 9294• henkilöstösihteeri Kirsi Kauppinen p. 2727 9126• kirjanpitäjä Leena Luostarinen p. 2727 9128• laskentasihteeri Mervi Härkönen p. 2727 9125• laskentasihteeri Heli Utter p. 2727 9129• toimistopalvelusihteeri Kaarina Laintila p. 2727 9118

Edunvalvontayksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9160 ma–pe klo 9–15• telefax (09) 2727 9120• johtaja Anne Vaarno p. 2727 9167• yksityissektorin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens p. 2727 9163• vastaava edunvalvonta-asiamies Juhani Oinonen p. 2727 9132• lakimies Merja Hyvärinen p. 2727 9166• lakimies Tuomas Hyytinen p. 2727 9119• lakimies Mari Stenberg p. 2727 9161• lakimies Karoliina Partanen p. 2727 9131• lakimies Anna-Reetta Friipyöli p. 2727 9133• lakimies Jenni Yli-Mäenpää p. 2727 9114• tutkija Terttu Kullas p. 2727 9159• edunvalvontasihteeri Raija Mommo p. 2727 9117• edunvalvontasihteeri Eila Koponen p. 2727 9116• edunvalvontasihteeri Sari Kaartoaho p. 2727 9179• koulutussihteeri Tarja Sundqvist p. 2727 9164

Jäsenyksikkö• jäsenasioiden vastaava Miia Heikkonen p. (09) 2727 9146• puhelinpalvelu (09) 2727 9140 ma–pe klo 9–15• jäsensihteerit Piia Partanen, Päivi Askolin, Paula Wirén, Katja Sirkiä, Irma Dahlbacka ja Tiina Pertilä• telefax (09) 2727 9155• palveleva sähköposti: jasenrekisteri@superliitto.fi

toimisto

supersvenska

supersvenskaö v e r s ä t t n i n g a r j o n n a s ö d e r q v i s t

A

Rätt till arbeteutan trakasserier

rbetet kräver allt mera av den som utför det. Man måste behärska allt fl er detaljer, men samtidigt också helhe-

ter. Man måste kunna fungera själv-ständigt, men samtidigt i arbetsgrup-per som förändras. Man måste vara beredd att uppdatera och utveckla sina kunskaper och talanger samt för-ändra sina attityder. För att det här ens på något sätt skulle vara möjligt, så måste arbetsplatsen garantera så bra arbetsmiljö som möjligt där arbetsta-garen kan arbeta utan att bli osak-ligt bemött, trakasserad eller mob-bad. Ansvaret ligger i första hand på arbetsgivaren, men varje arbetstagare har också ansvar.

Enligt lagen om skydd i arbetet skall arbetstagaren på arbetsplatsen undvika trakasserier och annat osakligt bemö-tande som riktar sig mot andra arbets-tagare och som medför olägenheter eller risker för deras säkerhet eller hälsa. När arbetsgivaren vet om trakasserierna, så måste han eller hon med de medel som står till förfogande rätta till missförhål-landet. Plikterna är klara: man behö-ver inte stå ut med trakasserier eller mobbning på arbetsplatsen. J. V. Snell-man har en gång i tiden konstaterat att lagens grundläggande betydelse är att göra sig själv onödig. Är paragraferna

o r d f ö r a n d e j u h a n i p a l o m ä k i

om trakasserier redan onödiga?Erfarenheterna på arbetsplatserna

tyder på att trakasserier och mobbning är vardag på allt för många arbetsplat-ser. Mobbningen är mångfasetterad och allt mer hårfi n. Den förbättrade utbild-ningsnivån har också lett till att män-niskorna kan mobba varandra indirekt, till exempel kan arbetsgivaren medvetet begränsa arbetstagarens uppgifter med olika svepskäl och på det här sättet hin-dra hennes eller hans verksamhet, till och med påverka personens hälsotill-stånd. Till råga på allt tär det på själv-känslan. Arbetstagaren kanske lider av situationen länge, utan att förstå eller våga meddela om saken till den förman som kan och bör ingripa i situationen. Också arbetarskyddsfullmäktige kan bli utan den här viktiga informationen.

Om trakasserierna pågår länge, så syns det i ökad sjukfrånvaro och sämre arbetsresultat. Det behövs råg i ryg-gen på arbetsplatserna: varje arbetsta-gare måste ta sitt ansvar för att ingripa och meddela arbetsgivaren och arbe-tarskyddsfullmäktige om han eller hon upptäcker att trakasserier förekommer. Likgiltighet är oansvarighet. Målsätt-ningen är nolltolerans, alltså en arbets-miljö fri från trakasserier. De som mob-bar måste vid behov fl yttas till andra uppgifter. Men det här eliminerar inte alla trakasserier, till exempel trakasserar

många patienter som är användare av rusmedel sina hjälpare. Lagen behövs alltså.

supersvenska

l e e n a l i n d r o o s

IVillmanstrand har man funderat på hur långt när-vårdarnas plikter sträcker sig för att kundens var-dag och liv skall rulla på. De tar hand om hygienen och medicineringen, födan och tryggheten. Ofta är de också kundernas närmaste människor. Utö-ver de egna sysslorna, så hinner man snabbt byta

lampan som brann. Men vem skall skaffa nya om det råkade vara den sista? Vem tvättar kläderna, för ut skräp, handlar, syr fast knappar som lossnat, följer till läkaren eller fl yttar klockorna?

Närvårdarna är utbildade att måna om kundernas hälsa, det fysiska och psykiska välmåendet. De är inte renoverings-karlar eller allt-i-allo, även om de dagligen gör jobb som hör till de här yrkesmännen. Man tänjer på gränserna, eftersom man inte heller kan låta bli att hjälpa då det behövs.

Runt om i landet fi nns det ett gäng aktörer som erbjuder stöd. På en del ställen är det lejonen som klyver ved, på andra ställen är det byautskottet som hjälper med snöjobb och gräs-klippning. Det fi nns äktamanservice som sköter ärenden och gör reparationer. Antalet privata städföretag växer med hast. Informationen om de här tjänsterna sprider sig från mun till mun, och de som är pålitliga märker fort att de är översyssel-satta. Men för den som är i behov av hjälp, som är medellös eller inte känner någon eller inte vet var man skall leta, är det nästan omöjligt att hitta en pålitlig hjälpare. Och vem är det i praktiken som skall göra det här detektivarbetet?

Jag föreslår att man i alla kommuner inrättar en mång-sysslartjänst. De här mångprofessionella skulle regelbundet och rätt så ofta besöka de hemmen, som redan får vårdhjälp. Antingen listar kunden själv eller vårdaren upp vad som behövs göras allt efter som de dyker upp. När de är gjorda, skriver man upp de uträttade uppgifterna på samma sätt som vårdarna. Man betalar tjänsterna enligt förmögenhet och

vid behov debiterar man på samma sätt som vårdarna.

Jag är helt säker på att en sådan här arbetsfördelning skulle vara till allas fördel. Det nuvarande utlottandet av vem som gör vad lämnar i vär-sta fall ett stort antal uppgifter som hör till den normala var-dagen oskötta. Om man skulle veta att man får pålitlig och regelbunden hjälp, så kanske man till och med skulle orka vänta lite på hjälpen.

Mångsysslar-hjälp till alla kommuner

Nyland 01

Satakunda och Egentliga Finland 02

Tavastland, Birkaland och Mellersta Finland 03

Kymmene och Södra Savolax 04

Nordsavolax och Norra Karelen 05

Södra Österbotten och Österbotten 06

Lappland 08

Åland 09

Norra Österbotten och Kajanaland 07

Ordinarie medlem

Pro SuPer Riihimäki Anne Puupponen Riitta Pelli Leena Juvonen Arja Laurila Satu Vähäsalo Sirpa Salonen Liisa Heikka Anna-Maija SuPer Hesa Salmén Päivi Autio Anne Hyvönen Hannele Koskinen Teija Nuutinen Paula Kuisma MarjaPääkaupunkiseudunyksityiset Katajamäki Maija Rahikainen Heidi

Pro SuPer Rönnholm Mika Koskela Pirkko Pohjola Merja Kiukas Leena Kesäläinen Tarja Molkka SointuSuPer Sitkeät Mäkelä Eero Antti Anne Juhola Sirkka-Liisa Hyvärinen Elina

Pro SuPer Pirkanmaa Metso Sisko Myrskyranta Hannele Hakulinen Birgitta Herckman Arja Roivas Katja Virpikari Sisko Niemi Salme Tuokko Ritva Pro SuPer Keski-Suomi Pynnönen Satu Puikkonen Sari Sivanne Minna Ahola Soineli Saarinen Heli Humala Tarja

”Vorssan likat” Ijäs Saija Takala Leena Pro SuPer Häme Hakala Marjut Broman Pirjo

Kymen Sitkeät Kauppinen Teija Halme Tarja Lempinen Terttu Harju Riitta SuPer-Sitke Rautpalo Tiia Sistonen Jaana Lappeenrannan seudunlähi- ja perushoitajat Liikka Tuija Käiväräinen Pirjo

SuPer-Sitkeät Kummunmäki Minna Kettunen Marja Piiroinen Markku Tolvanen Paula SuPer Savo Ohvo Merja Koskinen Pirkko Kiljunen Marja Hynninen Erkki

SuPer Sitkeät Lindholm Gunilla Hyrsky Tuula Isosaari Heikki Isomöttönen Marja Säynäjoki Marita Kujanpää Marja Halonen Tiina Niemi Maria

SuPer Oulun seutu Koski Jani Heikkinen Timo Hynynen Soile Matinlauri Aini Timonen Maarit Väänänen Anna-L Jokivarsien vaaliliitto Koutonen Eeva Kääntä Sinikka

Merilapin aktiivit Piiparinen Helena Isometsä Maija

Eriksson Hilkka Sjölund Eila

Suppleant

Representantskapet har valtsSuPers medlemmar valde genom postval 40 representant-skapsmedlemmar och lika många suppleanter för den fyra-åriga verksamhetsperioden 2008–2012. Röstningsprocenten var högre än i förra valet år 2004. Medlemmarna i Södra Österbottens och Österbottens, samt i Lapplands valkrets var de mest aktiva i att rösta. Valens röstdrottning blev Gunil-la Lindholm från Vasa med 370 röster och röstkung Mika Rönnholm från Åbo med 236 röster.

supersvenska

Juhani PalomäkiKandidat i valet av förbundets ordförande:

t e x t o c h b i l d j u k k a j ä r v e l ä

den här fyraårs perioden närmar sig sitt slut. hurdan var den för super-förbundet?

– SuPer har lyckats väl i att driva förbundets och medlem-marnas intressen. Vi har nått målställningarna vi har ställt upp. Vi har fått vår sak hörd i offentligheten och vi har haft många samarbetspartners med vilka vi har fått gjort en hel del. Förbundets medlemsutveckling är utomordentligt bra. Medlemmarna har varit ivriga och hjälpt oss att driva våra intressen och platserna för de olika förtroendemannauppdra-gen har fyllts väl. Dessutom har vi klarat av att vidareutveckla närvårdarutbildningen.

– Under de gångna fyra åren steg frågan om ork i arbe-tet upp. Ställvis har det funnits för få vårdare och man har varit tvungen att se till att resursbristen blir åtgärdad inte bara genom arbetstagaren, utan också via arbetsskyddsdistrikt och länsstyrelser. I lönefrågan gick vi framåt, men det fi nns ännu mycket att göra på den fronten.

– De två sista åren av verksamheten handlade om att förbe-reda sig ordentligt inför förhandlingarna. Vi lyckades i dem och lönesättningen blev bättre än i de andra branscherna.

– Jag är nöjd över att vårt förbund ännu kan fortsätta som ett starkt och självständigt förbund och att SuPer ännu är en av de fyra huvudavtalsorganisationerna. Nu har vi också egna huvudförtroendemän och förtroendemän, tidigare var de ju TFO:are.

vilka är förbundets största utmaningar under de kommande fyra åren?

– Det sker stora förändringar för tillfället inom social- och hälsovården och i kommunerna. Vi måste vara med i genom-förandet av de stora riksomfattande projekten. Reformen av kommun- och servicestrukturen minskar antalet kommuner och för med sig nya samarbetsområden mellan social- och hälsovården, vilket skapar många utmaningar för medlem-marna. Det andra stora projektet är Kaste, alltså utvecklings-programmet för social- och hälsovården, med vilket man för-söker göra hälsocentralverksamheten lockande, ett av proble-men är varifrån man skall få tillräckligt med vårdare i fram-tiden. I siktet ligger också den nya förhandlingsrundan, som börjar om 1,5 år.

– Andra utmaningar är vårdarnas stigande ålder och till-gången på arbetskraft. Eftersom åldersstrukturen förändras är det viktigt att få fl era vårdare. Man kan inte öka vårdar-nas arbetsbörda genom reformerna. De kvalitativa tjänsterna i den offentliga sektorn kompletteras med tjänster i den pri-vata och tredje sektorn. Det är bra att det fi nns fl era aktörer, men förändringarna kanske sker i för snabb takt.

– I dagvården har utmaningen varit att garantera en till-räcklig och utbildad personal, att garantera olika yrkesgrup-pers – också närvårdarnas – kompetens och att ta i beaktande utbildningens betydelse i de olika yrkesgrupperna.

– Lönefrågorna, personalresurser, fastanställningar och väl-mående i arbetet är de viktigaste punkterna i vår intressebe-vakning. SuPers målsättning är att medlemskåren skall få så bred arbetsbild som bara utbildningen och kunnandet ger möjlighet till. Förhoppningsvis tar arbetsgivarna hand om saken i och med strukturförändringarna. Onödigt arbete och onödiga projekt som inte ger resultat måste minskas avse-värt. Ledarskap är en viktig fråga i arbetsgemenskapen och det fi nns press på att förbättra det. I vår bransch är ledarskap och närförmännens arbete inom den offentliga sektorn inte på den nivå som det borde vara.

– Under nästa period kommer också de elektroniska verk-samhetsmodellerna med patientuppgiftssystem, arkiv och elektroniska recept att bli vanligare och medföra sin egen utmaning. När man på så sätt förbättrar kundservicen, får man hoppas att inte de elektroniska systemen blir en extra börda för vårdarna. Trycket på att förbättra produktiviteten är hårt. Det är bra att man granskar produktiviteten ur en positiv synvinkel, men det får absolut inte betyda en större arbetsbörda för vårdarna. Man måste kunna prioritera arbetet för att vårdarna skall orka.

– Det är också en utmaning att börja använda det rehabi-literande vårdgreppet i allt större utsträckning. Det kräver att ledningen, vårdpersonalen, de anhöriga och patienten sam-arbetar, så att alla vet vad det handlar om: att bevara männis-kornas funktionsförmåga.

hur tycker du att lyckats i din uppgift som ordförande under den gångna perioden?

– Jag tycker att en offentlig självutvärdering är pinsam. Enligt min egen uppfattning har fl itigt arbete lett till att jag lyckats någorlunda. Vi har arbetat mycket och fått saker slutförda tämligen bra. Jag har rest runt i landet på medlemsträffar och mött en god anda och glada människor. Det är trevligt att träffa SuPer-medlemmarna.

förbundsmötehelsingfors 28.– 29.5.2008

supersvenska

Henna TuomikoskiKandidat i valet av vice ordförande:

t e x t l e e n a l i n d r o o s b i l d j u k k a j ä r v e l ä

den här fyraårs perioden närmar sig sitt slut. hurdan var den för super-förbundet?

– Speciellt slutet av perioden var historisk på sitt sätt med tanke på avtalsfrågorna. Aldrig förr har den offentliga sek-torn lyckats nå så här kännbara löneförhöjningar som nu, till exempel i förhållande till exportförbunden. Det är en presta-tion i sig. I den frågan kan SuPer verkligen ta hem alla poäng. Vår ordförande tillsammans med Tehys ordförande fi ck till stånd en historisk inskrivning i regeringsprogrammet för att korrigera vårdbranschens lönesättning.

– I SuPer arbetade man hårt under båda avtalsrörelserna för att nå en bra uppgörelse. Genast när de förra förhandlingarna tog slut påbörjades förberedelserna för nästa. Den här våren är situationen exceptionell, eftersom förberedelserna för nästa avtalsrörelse startar först efter förbundsmötet.

– Tillspetsningen av avtalssituationen tjänade också vår målsättning att göra närvårdarens arbete känt. Jag tror att varje fi nländare i dag vet vad närvårdarens arbete går ut på.

– SuPers beslutsfattare stod inför svåra beslut speciellt i slu-tet av perioden. Jag anser att beslutsfattandet har varit kon-struktivt och sakligt. Under hela perioden har det varit klart vilken målsättningen är och vad man vill uppnå.

vilka är förbundets största utmaningar under de kommande fyra åren?

– Nästa avtalsrörelse kommer att vara väldigt utmanande, speciellt eftersom Tehy redan har ingått ett fyraårs avtal. Vi måste åtminstone komma upp till samma nivå som Tehy, det är minimi. Det kommer vi nog att nå, men allt som går över det kommer att kräva hårt arbete. Redan nu har statsminis-tern krävt en återhållsam uppgörelse under nästa avtalsrö-relse.

– En utmanande helhet är huvudavtalet. Det har tills vidare lösts så att SuPer ensam representerar TFO. Tehy har inte en ställning som huvudavtalsorganisation och det skapar kanske behov av att påbörja förhandlingarna.

– Tehys förbundsfullmäktiges ordförande från Björneborg har sagt i en intervju i en lokaltidning att förbundets mål-sättning är att få alla arbetstagare inom vårdbranschen i ett och samma förbund. Tehys förbundsmöte är om ett år och den här målsättningen lär leva tills dess. För SuPer är det ändå helt klart att förbunden inte kan gå ihop. Det fi nns helt för många motstridigheter i frågor som berör intressebevak-ningen – även om vi också har många gemensamma målsätt-ningar. Det här betyder intensivt samarbete, men inte sam-manslagning.

– Vi har våra egna målsättningar i den yrkesmässiga intres-sebevakningen. Vi lägger vikt vid att närvårdarutbildningen

skall förbli treårig. En kvalitativ utbildning och kvalitativa utbildare garanterar att branschen får kompetenta vårdare. Då läcker inte bottnen.

hur tycker du att lyckats i din uppgift som vice ordförande?

– Under Juhani Palomäkis ordförandeperiod har han dele-gerat den internationella verksamheten till vice ordförande. Det har varit en stor utmaning för mig. I början av perioden gick tiden till att sätta mig in uppgiften och till att studera de internationella dokumenten och verksamhetsmodellerna. Verksamheten är helt annorlunda än vad man är van med i Finland. Två år i Fipsus styrelse har hjälpt mig att se helheter och nu löper arbetet bättre.

– Det internationella samarbetets roll kommer i framtiden att vara centralt och viktigt. Globalisering är dagens ord och en förklaring på allt. Som medlemsland i EU blir direktiven, som reglerar arbetslivet, allt fl er. Man måste kunna ta emot utmaningar och man måste bära ansvaret för fattade beslut.

– Den nordiska intressevakningen är på den nivån att vi inte behöver utmana oss att sköta det bättre än vad vi nu gör. Däremot ligger utmaningen i att inte fatta beslut som för verksamheten till den europeiska nivån. Redan anslutnings-graden är här i en helt annan klass än i övriga länder i Europa i medeltal, likaså förhandlingsförfarandet.

– Min starkaste sida är avtalsintressebevakningen och jag tycker att jag lyckats i det både lokalt och på förbundsnivå.

– Jag har varit aktiv i SuPer väldigt länge, men jag tror att jag ännu har mycket att ge. Jag misstänker att jag har fått som gåva av min släkt en gen som aktiverar en i facket.

– En riktigt skön vår till alla.

supersvenska

Nästan 200 deltagarepå studiedagarnaChampagneglasen klirrade SuPers 60 år till ära under de svenska studiedagarna, som i år ordnades den 3-4 april i Vasa. Dagarna var väldigt populära med nästan 200 SuPer-medlemmar. Temana för föreläsningarna var i år bland andra hjärt- och kranskärlssjuk-domar, sårvård, psykogeriatrik samt motivation, arbetsglädje och

positivt tänkande. Publiken tjöt av skratt när Maj-Britt och Gunnar (skådespelarna Susanne Marins och Markus Lytz) från Jeppo kom på besök. De hade också ordnat program och till exempel Pablo lärde Maj-Britt hur man skall gå med svingande höfter och vara het. Och hetare än het blev hon…

”Vårdarna är etiken i dagens arbetsliv”Vårdarna personifi erar etiken i arbetslivet

och prästen Maria Sundblom-Lindberg

uppmanar vårdarna att stolt visa upp sig.

t e x t o c h b i l d j o n n a s ö d e r q v i s t

Attitydförändring är ett konkret exempel på etik. – Man måste sluta se sig själv som offer. Det är att välja mellan att sura över det dåliga eller glädjas över det som fungerar, betonar prästen Maria Sundblom-Lindberg.

Maria Sundblom-Lindberg beskriver vårdarnas uppdrag som ett existentiellt grunduppdrag. Vårdarna tar över famil-jens roll när familjen av en orsak eller

annan inte längre klarar av det, orkar, kan eller inte har möjlighet att ta hand om den anhöriga.

– Vårdarna är oersättliga och det är ett tungt uppdrag att bära. Uppdraget handlar om patientens överlevnad och att ge bekräftelse.

Men samtidigt är det också ett tungt uppdrag att inte bära.

– Därför tänjer man lättare på grän-sen och det är svårt att strejka när de drabbade har ansikte, fortsätter hon.

Och inser man att grunduppdraget är hotat, till exempel för att man är för få på arbetsplatsen, har för mycket arbetet eller inte kan leva på lönen och ryter till, då hotas man till och med med fängelse.

egna val

Många ser sig som offer istället för att se sig i spegeln och konstatera att det här yrket har jag själv valt.

– Man måste sluta skylla på till exempel orättvisa system. Jag har till exempel själv valt att vara hemma med mina tre barn, eftersom jag ser det som meningsfullt, ett grunduppdrag och det är både kul, jobbigt och tungt, under-stryker Lindblom-Sundberg.

Hon rekommenderar att man skall leka leken ”Jag har valt det själv” om man känner sig trött, pirrig eller matt. Och att fundera på vilket jobb som pas-sar en själv just nu. Och efter det följer

supersvenska

ett konkret exempel på etik.– Det är attitydförändring. Man

måste fokusera vad som är viktigt för just en själv. Det är att välja mellan att sura över det dåliga eller glädjas över det som fungerar, säger hon.

man sätter ribban själv

– Jag känner mig ibland som en utnytt-jad städerska och en utsliten disktrasa. Men ingen annan tvingar mig att städa, utan det är jag som inte klarar av att se på gröttallrikar som torkat ihop i disk-hon. Det är jag själv som har satt upp ribban och då kan jag inte beskylla andra för det, berättar Sundblom-Lindberg.

Då måste man ge upp hoppet att förändringen kommer utifrån och istäl-let göra något åt saken själv.

– Men det betyder inte att man skall

ge upp kampen för till exempel bättre löner, utan istället inse att man kan göra mycket själv. Ofta är det vi själva som är värsta marodören och har sjuk-liga behov av att vara till lags.

Det fi nns ramar som binder, till exem-pel tid och resurser, men mycket handlar om stämningen på arbetsplatsen.

– Det är attityden som avgör. Med oengagemang, instängdhet och ofl exi-bilitet försöker vi skydda oss själva, men oftast är det de motsatta adjektiven som fått vårdarna att välja just vården.

– Steg två i attitydförändringen är att tänka att det skulle kunna vara värre och hur det då skulle vara.

etiken behövs i svåra tider

Att vara en bra typ på jobbet är att vara trevlig och vänlig samt sköta sina upp-

gifter.– Det är lätt då det är lätt på arbetet.

Etiken och värderingarna behövs då det är svårt, säger Sundblom-Lindberg.

Skitprat, hämnd och skvaller, som förenar, kan plötsligt fi nnas där och för-sämrar andan på jobbet.

– Vi blir ganska primitiva i arbets-gemenskapen och då måste man gran-ska sina värderingar med jämna mel-lanrum.

Hela tiden får man också jobba med sprickan mellan ideal och verklighet, för det är lätt hänt att man säger sig avsky skitprat och skvaller, men ändå märka att det är just det som man själv också sysslar med.

– Etiken och värderingarna behövs för att bli en bättre människa och fi nns för att vi inte skall behöva pröva på allt den hårda vägen, säger Sundblom-Lindberg.

Handhygien a och o i kampen mot sjukhusbakterierVårdarna spelar en viktig roll i kampen mot spridningen av sjuk-husbakterier. – Man måste hela tiden minnas de basala hygien-rutinerna, betonar infektionsöverläkare Bodil Eriksén-Neuman vid Vasa centralsjukhus.

Sjukhusbakterierna härstammar från en normal bakteriefl ora, men som förändrats så att de inte längre dör av tidigare ef-fektivt antibiotikum.

Till exempel MRSA sprider sig vanligen från en patient till en annan via vårdpersonalens händer och därför bär vårdper-

sonalen ett stort ansvar i förebyggandet av spridningen.

desinfektion är viktigt

– Före och efter patientkontakt måste man alltid desinfi cera händerna, betonar Eriksén-Neuman.

Likaså påminner hon om att man måste desinfi cera hän-derna mellan två olika åtgärder, trots att det är samma patient som vårdas. På det viset förhindrar man att rena områden blir besmittade antingen med felaktig bakteriefl ora eller med smittsamma mikrober.

Speciellt bland äldre har MRSA-fallen ökat under de senaste åren. – På bäddavdel-ningar sprids bakterier lätt, konstaterar infek-tionsöverläkare Bodil Eriksén-Neuman.

supersvenska

Känner att du gör ett bra arbete och känner du yrkesstolthet?

– Det varierar från dag till dag, men alltid hinner man inte jobba som man skulle vilja. Man vill gå hem och känna att man gjort ett bra arbete. Men yrkes-stolthet känner vi absolut, vi vet att vi behövs, säger Maria Bergholm (t.v.) och Sonja Flöjt-Sandberg från Mariehamn.

– Vi känner att vi gör ett bra arbete, men man undervärderar ibland sig själv och tar skulden om man inte hin-ner med allt eller inte hinner prata med alla patienter. När klienterna beröm-

– Jag tycker att jag gör ett bra arbete, vi har en bra stämning på avdelningen, vilket gör att man orkar när det ibland är kämpigt med för lite personal och fullsatt avdelning, säger Marianne Blomgren till höger på bilden.Hon får medhåll:– Inte skulle man ha stannat i det här yrket i 27 år om man inte skulle känna yrkesstolthet, tillägger Christina Lind-holm. Båda är från Sibbo.– Vissa dagar känner man att man inte

– Vi känner att vi gör ett bra arbete, men tiden räcker inte alltid till. Responsen från klienterna är viktig. Vi känner yrkesstolt-het och går med glädje till jobbet, säger gänget från Korsnäs. Från vänster Anna-Lisa Moss, Ann-Christin Nystrand, Maj-Lis Häggblom och Helené Fiskars.

gör ett tillräckligt gott arbete, speciellt bråda dagar, men då är det oftast de egna kraven man inte uppfyller. Men vi känner nog att vi gör ett bra arbete och en bred arbetsbild gör vårt arbete givande. Visst känner vi yrkesstolthet, den behövs, anser Marina Kihlstedt (t.v.) och Jeanne-Marie Forstén från Karis.

mer, så växer man, konstaterar Gun-Britt Svanström (t.v.) och Eva Wilson från Närpes.

Det är också grunden för bekämpningen av MRSA-epide-mier. MRSA är en förkortning på meticillin resistant Staphy-lococcus aureus, alltså stafylokocker som är motståndskraftiga mot antibiotika.

Utöver de normala försiktighetsåtgärderna, så kan man genom kontaktisolering, det vill säga användningen av skyddshandskar och -rock samt vid behov munskydd, minska spridningen av MRSA via vårdpersonalen.

– Om man använder handskar måste man minnas att desinfi cera händerna före och efter användningen av hand-skar och att ett par handskar bara får användas till en åtgärd, påminner Eriksén-Neuman.

Finland toppar statistiken på MRSA-fall i Norden. Under perioden 1997 till 2004 tiofaldigades förekomsten av MRSA-fall från 2,3 till 27,9 fall per 100 000 invånare. Situationen är ändå bra jämfört med Syd-Europa, Storbritannien, Irland och övriga världen.

äldre riskgrupp för mrsa-infektioner

MRSA-infektioner drabbar vanligtvis sådana sjukhuspa-tienter som är äldre, svårt sjuka, patienter som har öppna ben- eller liggsår eller som har urin- eller blodkärlskate-trar.

– Speciellt på bäddavdelningar sprids bakterier lätt, säger Eriksén-Neuman.

Också statistiken tyder på det, MRSA-fallen har ökat spe-ciellt bland äldre, från 65 år och uppåt.

– Man skall tänka noggrant efter innan man beslutar sig för att använda katetrar, eftersom de matar in bakterier uti-från via katetern. Det är viktigt att patienten så länge som möjligt får hjälp med att gå på toaletten eller har blöja istäl-let för kateter, påpekar infektionsöverläkare Bodil Eriksén-Neuman.

Hon ber också vårdpersonalen ställa sig kritiskt till silver-kompresserna, som används i sårvård.

– De skall användas endast i motiverade fall och felan-vända kan de leda till att resistenta bakteriestammar utveck-las, konstaterar Eriksén-Neuman.

Om man misstänker MRSA, är det viktigt att ta bakterie-odlingsprov och kolonisationsprov.

– Innan man får svaret på odlingen är det viktigt att ta i beaktande att det kan vara MRSA, säger Eriksén-Neuman.

Trots att MRSA är ett allvarligt problem, så är det positiva att man kan förebygga spridningen av sjukhusbakterier.

– Handhygienen är grunden för och det bästa sättet att förebygga och bekämpa sjukhusbakterier, sammanfattar Eriksén-Neuman.

supersvenska

La Carita stiftelsens hederspris till ÖvergårdsNytt för i år var La Carita stiftelsens hederspris som för för-sta gången delades ut på de svenska studiedagarna. Äran och hederspriset på 1000 euro gick till Övergårds, en avdelning vid långvårdsenheten vid Gullåsen på Åland, eftersom avdel-ningen renoveras på grund av fuktskador och arbetstagarna

har fått vara aktivt med och delta i planeringen och utveck-lingen av den nya avdelningen. Dessutom har man på avdel-ningen helt lyckas frångå sömnmedicineringen.

– Visst kändes det jättebra och som en stor uppskattning att få hederspriset, konstaterar de glada prismottagarna Veronika Thy-rén, Anne Alopaeus, Désirée Björklund och Solveig Ehnström.

Pengarna skall användas till något för personalen.Arbetsutskottet vid SuPer fattade beslutet om vem som

tilldelas hederspriset.La Carita stiftelsens syfte är att främja de äldres välbefi n-

nande i Finland och stiftelsen har stött vetenskaplig geronto-logisk forskning sedan 1997. Sedan 2002 har stiftelsen också delat ut hederspris för att öka uppskattningen för de yrkes-grupper som verkar inom äldreomsorgen.

Det var Antero Partanen, ordförande för La Carita stiftelsen, som delade ut hederspriset till det glada och stolta gänget från Övergårds avdelning. Från vänster Veronika Thyrén, Anne Alopaeus, Désirée Björklund och Solveig Ehnström.

Vårdaren måste lyssna på smärtpatienten

– VAS-skalan är ett bra verktyg när man behöver får någon slags objektiv skala på smärtan, säger smärtsköterska Nina Ny-strand.

– Smärtan är individuell och ingen annan än patienten vet eller kan bedöma smärtan. Det är människan som har smärtan, inte benet eller organet, säger smärtsköterskan Nina Nystrand som för tillfället arbetar vid hemsjukvården vid Korsholms kommun.

Smärta är ett komplicerat fenomen som kan beskrivas som en obehaglig fysisk eller känslomässig upplevelse och det fi nns inte heller ett objektivt sätt att mäta smärta.

– Många patienter upplever att de inte blir trodda och förstådda och ofta känner de sig väldigt ensamma, konsta-terar Nystrand.

Viktigt är också enligt henne att lyssna till patienten och fråga hur medi-cinen hjälper, istället för att stirra sig blind på mängden medicin. Också användningen av VAS-skalan gör det lättare att få en objektiv skala när patien-ten själv kan betygssätta smärtan.

Smärtan kan vara akut eller långva-rig.

– De som lider av till exempel nervs-smärta upplever en smärta som tand-värk men gånger tio och i värsta fall kan den pågå i månader, beskriver Nystrand.

Smärtlindringsbehovet är individu-ellt och tillsammans med patienten gör man en smärtanalys.

– Det är också viktigt att diskutera med patienten om smärta och berätta hur medicinerna verkar, eftersom trygg-het minskar oron, vilket leder till min-dre stress och gör att smärtan inte ökar, berättar Nystrand.

Hon betonar också vikten att upp-muntra patienten och med hjälp av medicineringen kunna få en del av den förlorade livskapaciteten tillbaka.

– En liten livsgnista kan ge kapacite-ten att se möjligheterna, påpekar Nina Nystrand.