Suomenkielinen opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta ... · Kasvatuskumppanuuden (ks. luku...

Suomenkielinen opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta hyväksynyt 9.10.2013

Kauniaisten varhaiskasvatussuunnitelma

1

Sisältö 1 Varhaiskasvatus Kauniaisissa .......................................................................................................................... 2

1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman kehykset.................................................................................................. 2 1.2 Vahvat juuret, kantavat siivet - kunnallisia painotuksia .......................................................................... 3 1.3 Varhaiskasvatuspalvelujen järjestäminen ............................................................................................... 4

2 Varhaiskasvatuksen lähtökohdat .................................................................................................................... 5 2.1 Kasvatuspäämäärät ................................................................................................................................. 5 2.2 Mitä varhaiskasvatus on? ........................................................................................................................ 6 2.3 Hyvinvointia lämpimistä ihmissuhteista .................................................................................................. 6

3 Varhaiskasvatuksen toteuttaminen avoimessa perhetoiminnassa ................................................................ 7 4 Varhaiskasvatuksen toteuttaminen päiväkodissa .......................................................................................... 8

4.1 Päivähoidon aloitus ................................................................................................................................. 8 4.1.1 Miten päiväkoti voi auttaa – pehmeä lasku ja omahoitajuus .......................................................... 8

4.2 Hoivaaja/kasvattaja varhaiskasvatuksessa ............................................................................................ 10 4.3 Varhaiskasvatusympäristö ..................................................................................................................... 12 4.4 Oppimisen ilo ......................................................................................................................................... 14 4.5 Lapselle ominainen tapa toimia ............................................................................................................ 14

4.5.1 Leikkiminen ..................................................................................................................................... 14 4.5.1.1 Kasvattajayhteisön tuki leikille ................................................................................................ 14 4.5.1.2 Varhaiskasvatusympäristö leikin kannalta .............................................................................. 15 4.5.1.3 Vuorovaikutusleikkiryhmät...................................................................................................... 15

4.6 Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa ................................................................................................... 16 4.6.1 Lapsen tuen tarve kielellisessä kehityksessä .................................................................................. 17

4.7 Sisällölliset orientaatiot ......................................................................................................................... 18 4.7.1 Matemaattinen orientaatio ............................................................................................................ 19 4.7.2 Luonnontieteellinen orientaatio .................................................................................................... 20 4.7.3 Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio ...................................................................................... 20 4.7.4 Esteettinen orientaatio ................................................................................................................... 20 4.7.5 Eettinen orientaatio ....................................................................................................................... 21 4.7.6 Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio ..................................................................................... 21

4.8 Päiväkodin ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ................................................................................ 22 4.9 Kasvatuskumppanuus – yhteistyötä kodin kanssa ................................................................................ 22 4.10 Kieli- ja kulttuurinäkökohtia varhaiskasvatuksessa ............................................................................. 23 4.11 Vuorohoito........................................................................................................................................... 23

5 Kasvun ja oppimisen tuki .............................................................................................................................. 24 5.1 Tukemisen lähtökohdat ......................................................................................................................... 24 5.2 Tuen järjestämisen yleisperiaatteet ja tukitoimet ................................................................................ 25 5.3 Tuen portaikko ....................................................................................................................................... 26

6 Verkostoyhteistyö ......................................................................................................................................... 28 7 Varhaiskasvatussuunnitelman tekeminen ja varhaiskasvatuksen kehittäminen ......................................... 29 Kirjallisuutta ..................................................................................................................................................... 29 Liite: Kauniaisten varhaiskasvatuksen suunnitelma turvallisen vuorovaikutuksen tukemiseksi sekä kiusaamisen ehkäisyksi ja kiusaamiseen puuttumiseksi ................................................................................. 30


2

1 Varhaiskasvatus Kauniaisissa

1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman kehykset Varhaiskasvatusta on niin lasten hoitaminen kotona kuin erilaiset kunnalliset ja seurakunnan sekä yksityisten toimijoiden järjestämät palvelut, kuten päivähoito ja kerhotoiminta. Kauniaisten varhaiskasvatussuunnitelma raamittaa kunnallisia varhaiskasvatuspalveluja: ensisijaisesti päiväkodeissa tapahtuvaa hoitoa ja väljemmin ryhmäperhepäivähoitoa. Varhaiskasvatussuunnitelmassa esitellään myös kaupungin kotihoidon tueksi järjestämää avointa perhetoimintaa.

Yleismaailmallinen taso

Valtakunnallinen taso

Kuntataso

Varhaiskasvatus-

yksikön taso

Lapsen ja perheen

taso

Mm. lapsen oikeuksien julistus

Kauniaisten varhaiskasvatussuunnitelmaKaupungin arvot ja strategiset tavoitteet• Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma (2011-16) • Mielenterveystyön kokonaissuunnitelma (2008-15)

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteetLait ja asetukset, joista keskeisimpinä• Laki lasten päivähoidosta• Perusopetuslaki• Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista• Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä• Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista • Sosiaalihuoltolaki

Yksikön varhaiskasvatussuunnitelma ja toimintasuunnitelma

Vanhempien ja lapsen kanssa yhteisessä keskustelussa tehty lapsen

varhaiskasvatussuunnitelma

Kuvio 1: Varhaiskasvatuksen raamittajat Kauniaisten varhaiskasvatussuunnitelma pohjautuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemiin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin, joka toimii valtakunnallisena ohjausvälineenä. Perusteiden tavoitteena on vahvistaa valtakunnallisesti varhaiskasvatushenkilöstön ammatillisuutta, vanhempien osallisuutta varhaiskasvatuksessa ja moniammatillista yhteistyötä lapsi- ja perhepalveluiden kesken. Varhaiskasvatusta linjaavat myös lasten päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait ja asetukset. Valtakunnan tasolla arvopohja rakentuu mm. kansainvälisiin lapsen oikeuksia määritteleviin sopimuksiin ja kansallisiin säädöksiin. Nämä korostavat esimerkiksi lapsen oikeutta tasa-arvoisuuteen, turvallisiin ihmissuhteisiin sekä ymmärretyksi ja kuulluksi tulemiseen.


3

Kunnallisella tasolla Kauniaisten varhaiskasvatussuunnitelma pohjautuu kaupungin arvoihin ja strategisiin tavoitteisiin. Myös Kauniaisten Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma 2011-2016 sekä Kauniaisten mielenterveystyön kokonaissuunnitelma 2008-2015 viitoittavat varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatussuunnitelman ohella alle kouluikäisiä käsittelee esiopetusta raamittava Kauniaisten esiopetussuunnitelma. Varhaiskasvatus kuuluu Kauniaisissa sivistystoimen toimialaan, jota johtaa sivistystoimen johtaja. Varhaiskasvatuksen asioista päätetään suomenkielisessä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa sekä vastaavassa ruotsinkielisessä lautakunnassa.

Kuvio 2: Kauniaisten varhaiskasvatuksen hallinto

1.2 Vahvat juuret, kantavat siivet – kunnallisia painotuksia Kauniaisissa toteutamme varhaiskasvatusta nostaen lapsen ja perheen hyvinvoinnin keskiöön. Kotona hoidettaville lapsille suunnatussa avoimessa perhetoiminnassa tuemme vanhemman ja lapsen suhdetta. Perheille tarjotaan tarvittaessa tukea, jotta mahdolliset ongelmat eivät ehdi kasvaa tai kasautua. Päivähoidossakin painotamme lämpimien ihmissuhteiden merkitystä: ammattikasvattaja tukee lapsen ja hänen vanhempiensa kiintymyssuhdetta ja kohtaa herkkävaistoisesti kunkin lapsen rakentaen tähän turvaa luovan suhteen. Perheiden vahvistaminen ja varhainen tukeminen tekevät työotteesta ennaltaehkäisevän. Perhe on lapselle tärkein kasvuympäristö. Kasvatuskumppanuuden (ks. luku ”Kasvatuskumppanuus – yhteistyötä kodin kanssa”) kautta vanhemmat ja päiväkodin kasvattaja tukevat yhdessä lapsen kasvua ja kehitystä. Pidämme erityisen tärkeänä päivähoidon aloitusvaihetta. Siihen luotu toimintamalli helpottaa lapsen ja perheen sopeutumista arjen muuttumiseen. Lapsen osallisuus on yksi painopistealueistamme. Tämä tarkoittaa, että aikuinen havainnoi ja tukee lapsen valmiutta vaikuttaa. Vaikuttaminen tapahtuu vuorovaikutuksen kautta, lasta kuullen ja tulkiten sekä hänen aloitteisiinsa vastaten. Lapsella on oikeus tulla huomioiduksi yksilönä ja saada samalla tunne kuulumisesta yhteisöön aktiivisena toimijana, joka voi vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kuten leikkiin, ruokailuun, toimintaan osallistumiseen jne. Tämä saa hänet tuntemaan itsensä hyväksytyksi, tärkeäksi ja arvostetuksi. Työyhteisötasolla painotamme päiväkodin kasvattajayhteisön kehittämismyönteisyyttä. Oleellista on, että työntekijät kykenevät arvioimaan sekä omaa että yhteistä työskentelyä ja muokkaamaan toimintaansa sen pohjalta. Lastentarhanopettajalla on pedagoginen johtajuus ryhmässään.


4

Kauniainen on elävästi kaksikielinen kaupunki, ja varhaiskasvatuksessa vahvistamme myönteistä asennetta toista kotimaista kieltä ja kulttuuria kohtaan. Kaikissa suomenkielisissä päiväkodeissa saa kosketusta ruotsiin ns. kielisuihkutuksella – ja ruotsinkielisissä vastaavasti suomeen. Erillinen ruotsinkielinen kielikylpyryhmä antaa mahdollisuuden omaksua syvemmin uutta kieltä.

1.3 Varhaiskasvatuspalvelujen järjestäminen

• perhevalmennus

• avoin perhetoiminta

• yksityiset puistotädit

• seurakunnan perhekerhot

• seurakunnan kerhot

• kotihoidon tuki

Kotihoito

• kunnalliset päiväkodit

• ryhmäperhepäivähoito

• ostopalvelupäiväkodit

Kunnallinen hoito

• yksityiset päiväkodit

• perhepäivähoito

• työsopimussuhteinen hoitaja

• yksityisen hoidon tuki

Yksityinen hoito

Tukena

Tukena

Muotoina

Muotoina

Kuvio 3: Kauniaisten varhaiskasvatus ja erityisvarhaiskasvatus Kauniaisten varhaiskasvatus ja erityisvarhaiskasvatus toteutuvat lasten kotihoidon, kunnallisten varhaiskasvatuspalvelujen ja yksityisten hoitomuotojen kautta. Kotihoidon tuen kuntalisän ohella Kauniainen haluaa tukea alle 3-vuotiaiden kotihoitoa v. 2010 perustetulla avoimella perhetoiminnalla. Se on perheille ilmainen toimintamuoto, joka ei vaikuta kotihoidon tuen määrään. Lapsi voi osallistua avoimeen perhetoimintaan vanhempansa tai muun hänelle läheisen aikuisen kanssa. Tavoitteena on tukea vanhemmuutta, vahvistaa vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta ja edesauttaa vertaistuellisten suhteiden syntymistä perheiden kesken. Kun lapsi on päivähoidossa, tuemme päivähoitolain tavoitteiden mukaisesti lapsen kotia kasvatustehtävässään. Edistämme lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä ja tarjoamme hänelle suotuisan kasvuympäristön, jossa on jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet sekä lapsen kehitystä monipuolisesti tukevaa toimintaa.


5

Kauniaisissa päiväkodit ovat yksikielisiä ja lapsi saa oman äidinkielensä mukaisen hoitopaikan. Vuorohoitoa on tarjolla, jos perheen työ- ja/tai opiskelurytmi sitä selkeästi edellyttää (ks. luku ”Vuorohoito”). Ryhmäperhepäivähoitoa järjestetään tiettyjen päiväkotien yhteydessä. Väliaikaiseen hoitotarpeeseen vanhemmat voivat tehdä päiväkodin kanssa sopimuksen tilapäisestä päivähoidosta. Tilapäistä päivähoitoa voidaan myöntää leikkitoimintana (korkeintaan 2 tuntia), osapäisenä päivähoitona tai kokopäiväisenä päivähoitona. Yleensä tilapäinen päivähoito kestää yhdestä päivästä korkeintaan kahteen viikkoon. Kauniaisissa on myös kunnallinen kielikylpypäiväkoti Grani Språkbad, jonka kaksivuotinen kielikylpy on suunnattu suomenkielisten kotien 5- ja 6-vuotiaille lapsille. Kaksikielinen henkilökunta puhuu lapsille ruotsia ja ympäristö muokataan tukemaan kielen omaksumista. Esiopetuksen jälkeen lasten kielikylpyohjelma jatkuu Mäntymäen koulun kielikylpyluokilla. Yksityiset päivähoitopalvelut erilaisine painotuksineen ovat niiden sijaintikunnasta riippumatta myös Kauniaisissa asuvien perheiden käytettävissä. Kaupunki valvoo kaikkea alueellaan toimivaa yksityistä lasten päivähoitoa. Yksityisillä päivähoitopalvelun tuottajilla on ilmoittautumisvelvollisuus kaupungin varhaiskasvatuspäällikölle. Yksityisissä päiväkodeissa, joiden kanssa Kauniaisten kaupungilla on ostopalvelusopimus, on käytössä sama hakumenettely ja samat asiakasmaksut kuin kunnan itse tuottamissa palveluissa. Yksityisten perhepäivähoitajien tai ilman ostopalvelusopimusta toimivien yksityisten päiväkotien palvelua on vaihtelevasti tarjolla. Perhe voi myös palkata työsopimussuhteisen hoitajan. Näihin hoitomuotoihin on haettavissa KELA:lta yksityisen hoidon tukea kuntalisineen. Kaupungin leikkipuistoissa on yksityistä puistotätitoimintaa. Se on kaksikielistä ja tarkoitettu lähinnä 1-5-vuotiaille. Lisäksi seurakunta tarjoaa kerhomuotoista toimintaa lapsille ja vanhemmille. Kaikki alle kouluikäiset lapset voivat saada erityisvarhaiskasvatusta tuekseen kasvun ja/tai oppimisvalmiuksien haasteissa. Erityisvarhaiskasvatus voi tulla tueksi päivähoitopaikan kautta tai siihen saatetaan ohjata avoimesta perhetoiminnasta. Vanhemmat voivat ottaa myös suoraan yhteyttä konsultoivaan erityislastentarhanopettajaan, jonka yhteystiedot ovat sivulla www.kauniainen.fi tai saatavissa kaupungin puhelinvaihteesta.

2 Varhaiskasvatuksen lähtökohdat

2.1 Kasvatuspäämäärät Varhaiskasvatuksessa painotetaan lapsuuden itseisarvoista luonnetta, vaalitaan lapsuutta ja autetaan ihmisenä kasvamisessa. Kasvattajien tehtävä on huolehtia, että seuraavat kolme kasvatuspäämäärää asettuvat yksittäisten kasvatus- ja sisältötavoitteiden yläpuolelle syvällisemmiksi tavoitteiksi:

henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen

toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen

itsenäisyyden asteittainen lisääminen lapsen kehitystaso huomioiden Lapsen hyvinvoinnin edistämisessä tärkeintä on, että kunnioitetaan jokaisen lapsen yksilöllisyyttä ja tarjotaan hänelle ainutkertaista hoivaa ja huolenpitoa. Lapsen on tärkeää oppia ottamaan muita huomioon ja välittämään toisista. Tavoitteena on, että hän suhtautuu myönteisesti itseensä, toisiin ihmisiin, erilaisiin

http://www.kauniainen.fi/


6

kulttuureihin ja ympäristöihin. Empatia ja syvä ymmärrys kehittyvät vain siten, että lapsi tulee ensin itse kuulluksi, ymmärretyksi ja hoivatuksi. Kokemukset siirtyvät pelkkiä ohjeita vahvemmin toiminnan pohjaksi. Itsenäisyyden asteittainen lisääminen tarkoittaa sitä, että lapsi oppii kasvuprosessinsa kuluessa enenevästi huolehtimaan itsestään ja läheisistään sekä tekemään elämäänsä koskevia päätöksiä ja valintoja. Itsenäisyyteen tukeminen on sitä, että ensin aikuinen tekee lapsen puolesta, sen jälkeen tehdään yhdessä, kolmannessa vaiheessa aikuinen ihailee vieressä lapsen tehdessä ja neljännessä vaiheessa lapsi tekee itsenäisesti ja nauttii siitä ilman aikuisen läsnäoloa. Lapsi tarvitsee toisinaan pitkäänkin säätelevän aikuisen, jonka avulla yhteiset kokemukset muuttuvat omiksi mahdollisuuksiksi.

2.2 Mitä varhaiskasvatus on? Varhaiskasvatus on kokonaisuus, jossa hoiva, kasvatus ja opetus liittyvät toisiinsa. Nämä osa-alueet painottuvat eri tavoin eri-ikäisillä ja eri kehitysiässä olevilla lapsilla mutta myös eri tilanteissa. Esimerkiksi lapsen väsyessä hoivaa tarvitaan enemmän. Mitä pienempi lapsi on, sitä merkittävämpi osuus on sylin ja leikin vuorottelulla. Hoito- ja vuorovaikutustilanteiden lisäksi varhaiskasvatukseen kuuluu leikki, pienet työtehtävät ja muu lapselle ominainen toiminta. Varhaiskasvatuksessa aikuisen tärkeä tehtävä on olla läsnä ihmisenä, joka pelkällä olemassaolollaan luo turvallisuutta. Kun lapsen perustarpeista on huolehdittu, lapsi voi suunnata mielenkiintonsa toisiin lapsiin, ympäristöön ja toimintaan. Turvalliseksi olonsa kokeva lapsi vapautuu kokemaan iloa, leikkimään, kehittymään ja oppimaan uutta. Lapsi tuntee, että häntä arvostetaan ja ymmärretään, hänestä ollaan kiinnostuneita ja hänen kanssaan voidaan kokea iloa, läheisyyttä ja riemua. Kohtaamme lapsen hänen yksilöllisten tarpeidensa, persoonallisuutensa, perhekulttuurinsa ja temperamenttinsa mukaisesti. Hän on tasa-arvoinen toisten kanssa riippumatta sukupuolestaan, sosiaalisesta tai kulttuurisesta taustastaan tai etnisestä alkuperästään. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää lapsen hyvinvointia, kasvua ja oppimista. Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä kiinteämmin vanhemmat ovat osana varhaiskasvatuksen työskentelyä. Hyvällä ja lämpimällä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudella vahvistetaan lapsen myönteistä minäkuvaa, vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun ja kielen kehitystä. Mekaaninen vuorovaikutus ei riitä, koska kasvua edistävän ihmissuhteen kehittymiseen tarvitaan iloa ja mielihyvää sisältävää vuorovaikutusta.

2.3 Hyvinvointia lämpimistä ihmissuhteista Varhaiskasvatuksen tärkeimpänä tavoitteena on edistää lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia, mikä edellyttää lapsen tarpeiden tunnistamista ja kunnioittamista. Tätä painottaa John Bowlby kiintymyssuhdeteoriassaan, jonka mukaan kiintymykseen kuuluu kuusi tärkeää tekijää; 1) suhde on pysyvä tai jatkuva 2) kohteena on tietty henkilö 3) suhde on emotionaalisesti tärkeä 4) tavoitteena on yhteyden pitäminen toiseen ihmiseen 5) vastentahtoinen erossa olo aiheuttaa ahdistumista 6) tyypillistä on turvan, hyvänolon ja lohdun etsiminen (Hughes 2011, 19). Kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä syntyy ensimmäisen ikävuoden aikana ns. varhaisen vuorovaikutuksen kautta. Varhainen vuorovaikutus viittaa kaikkeen ilman sanojen merkityssisältöjä tapahtuvaan kuten ilmeisiin, eleisiin, äänensävyihin ja liikkeisiin. Tämä sanaton yhteys varhaisessa vaiheessa on vahvin aivoja muokkaava tekijä, joka synnyttää mahdollisuuden kokea, tuntea, ajatella ja sanoa. Aivojen tunnejärjestelmän kehittymiselle on ehdottaman tärkeää saada kokemuksia siitä, että joku on tullut samalle aaltopituudelle, joku on tavoittanut ja joku ymmärtää.


7

Perusturvallisuus rakentuu ja siten kiintymyssuhde lujittuu arkisissa tilanteissa, joissa vanhempi vastaa sensitiivisesti vauvan hätään lempeän kosketuksen, lämpimän katseen, hellän äänen ja puherytmin avulla. Yhdessä jaettu ilo on myös tärkeää rakennusainetta suhteelle. Lapsen turvallinen kehittyminen voi tapahtua onnistuneesti vain läheisessä vuorovaikutussuhteessa pysyvään aikuiseen, ensisijaisesti vanhempiin ja toissijaisesti varhaiskasvatuksen hoivaajiin. Lapsen ollessa päivähoidossa on keskeistä tukea vanhempien ja lapsen kiintymyssuhdetta ja luoda menetelmiä (esim. omahoitajamalli), joiden avulla lapsi voi rakentaa myös varhaiskasvatuksessa tärkeän ihmissuhteen. Lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen tukeminen tarkoittaa mm. sitä, että sensitiivinen aikuinen auttaa lasta tunnistamaan erilaisia tunteita, jotka nousevat esiin hoitopäivän aikana. Myös vertaissuhteet ovat keskeisiä hyvinvoinnille. Varhaiskasvattaja sitoutuu auttamaan lasta muodostamaan ystävyyssuhteita niin, että lapselle syntyy tunne ryhmään kuulumisesta ja osallisuudesta. Eristäminen ryhmästä koskettaa neurotieteellisten tutkimusten mukaan samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu ja lisää häpeän tunteita.

3 Varhaiskasvatuksen toteuttaminen avoimessa perhetoiminnassa Tiedämme, että vauva kiinnittyy niihin ihmisiin, jotka ovat ajallisesti riittävän paljon läsnä heidän elämässään ensimmäisen vuoden aikana. Siksi on tärkeää, että Kauniainen tarjoaa perheille avoimen perhetoiminnan kaltaiset puitteet, joissa lapsi ja vanhempi voivat turvallisesti olla ja leikkiä yhdessä sekä luoda itselleen ystäväverkostoa. Avoimessa perhetoiminnassa lapset ja aikuiset voivat tavata toisiaan vapaan yhdessäolon tai ohjatun toiminnan merkeissä. Vanhemmat voivat vaikuttaa toiminnan sisältöön ja osallistua suunnitteluun ohjaajan kanssa. Toimintaa ohjaavat lastentarhanopettaja ja avustava työntekijä, minkä lisäksi Kauniaisten perheohjaajan työajasta osa on varattu avoimeen perhetoimintaan. Avoimeen perhetoimintaan voi osallistua paitsi vanhemman niin myös esimerkiksi isovanhemman tai hoitajan seurassa. Kauniaislaiset ensisynnyttäjät tutustuvat avoimeen perhetoimintaan osallistuessaan laajennettuun perhevalmennukseen, jossa vauvan syntymän jälkeiset neljä kertaa pidetään avoimen perhetoiminnan tiloissa. Vastasyntyneen vauvansa tavoin vanhemmat ovat uuden kehitystehtävän edessä lähtiessään rakentamaan suhdetta lapseensa. Jos vanhemmilla on pieninkin huolenaihe, he voivat keskustella siitä avoimen perhetoiminnan ohjaajien kanssa. Ohjaajilla on asiantuntemusta varhaisen vuorovaikutuksen tutkimus- ja hoitomenetelmistä. He pystyvät selventämään tilannetta sekä auttamaan perhettä eteenpäin haastavassa tehtävässään. Lisäksi avoin perhetoiminta tekee yhteistyötä muiden Kauniaisten lapsiperhetoimijoiden kanssa. Näin luodaan riittävää turvapesää pienokaiselle. Avoimessa perhetoiminnassa tuetaan lapsen ja vanhemman kiintymyssuhdetta ja yhdessäoloa ja lisätään perheiden voimavaroja ja hyvinvointia.


8

4 Varhaiskasvatuksen toteuttaminen päiväkodissa

4.1 Päivähoidon aloitus Pienten lasten tutkimus on tuottanut paljon tietoa siitä, miten lasta voidaan suojata liian voimakkailta häiriötekijöiltä erotilanteessa. Päivähoito pystyy paremmin tukemaan vanhempien ja lapsen välistä suhdetta ja sen jatkuvuutta, kun päivähoidon työntekijät ymmärtävät, mitä päivähoidon aloitus merkitsee taaperolle ja äidille, ja miten he ovat vielä toisistaan kehityksellisesti riippuvaisia syvällä tasolla. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sen tärkeämpää on satsata päivähoidon aloitusvaiheeseen. Isompien lasten kohdalla samoja periaatteita huomioidaan kunkin lapsen yksilöllisiin tarpeisiin soveltuvasti. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää, että lapsella on mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa aikuiseen, joka on riittävästi virittäytynyt häneen tunnetasolla, pystyy pitämään hänet mielessään ja käsittelemään lapsen ja vanhemman tunteita erityisesti päivähoidon aloitusvaiheessa. Kulttuurissamme ihannoidaan liiaksi itsestään selviytymistä, eikä nähdä suurta läheisyyden tarvetta, joka ihmisillä on luonnostaan. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten tehtävä on ymmärtää, että aito itsenäistyminen vaatii sen, että lapsi saa olla myös pieni ja avuton. Lapsi tarvitsee tukea, ei työntämistä, erillisyyteen. Tämän vuoksi on tärkeää, että lapsi saa päiväkodissa oman aikuisen, johon voi turvautua pitkin päivää ja päivästä toiseen. Päivähoidon alkaminen merkitsee eroa ensisijaisesta kiintymyskohteesta eli vanhemmista. Erokokemus on lapsille voimakas ja voi olla jopa ahdistava. Omahoitajan ja muiden kasvattajien kiinteä suhde lapseen ja hänen vanhempiinsa auttaa lasta eroahdistukseen liittyvien tunteiden käsittelyssä. Omahoitajan sylin saatavuus ja hoitajan herkistyminen lapsen sanattomillekin tarpeille erityisesti tässä vaiheessa on merkittävä myös lapsen tuleville siirtymiskokemuksille. Lapsen eroahdistus voi näkyä pelkona, suruna, kiukkuna ja vetäytymisenä, syömättömyytenä, kömpelyytenä, nukahtamisongelmina, lyömisenä ja puremisena. Erojen jälkeen lapsella on tarve kertoa jätetyksi tulemisesta vaikkapa hakutilanteessa pään kääntämisenä vanhemmasta pois tai voimakkaalla raivokohtauksella. Näin lapsi ilmaisee, miltä erossa olo on tuntunut päivän aikana. Lapsella voi olla voimakas tarve omatahtisuuteen tiukan päivähoitopäivän aikataulutusten jälkeen. Lapsi tarvitsee ehkä heti päivähoidon jälkeen leikkiä vanhemman kanssa, ja vanhemman läsnäolo ja leikkiin osallistuminen ovat lapselle ehdottoman tärkeitä. Lapsi saattaa ilmaista negatiivisia tunteitaan voimakkaasti erossa olon jälkeen, ja hän kaipaa sylissä oloa ja ”vauvana oloa” voimistuakseen. Lapsen päivähoidon aloitusvaiheeseen Kauniaisissa on ”pehmeän laskun” malli, johon liittyy erityisen herkkä työskentely lapsen ja vanhemman eroahdistuksen lievittymiseksi. Mallissa tehdään kotikäynti ennen päivähoidon aloittamista, ja parin ensimmäisen hoitoviikon aikana vanhempi on yhdessä lapsen kanssa päiväkodissa elämässä ja kokemassa lapselle uutta maailmaa. Omahoitaja on tiiviissä kontaktissa lapseen ja vanhempaan ja pyrkii ottamaan vaikutteita vanhemman hyvistä hoitomalleista vähentäen näin lapsen stressiä uudessa tilanteessa.

4.1.1 Miten päiväkoti voi auttaa – pehmeä lasku ja omahoitajuus Päiväkodissa valitaan omahoitaja jokaiselle päivähoitoa aloittavalle lapselle. Omahoitaja on tiiveimmin mukana hänelle nimettyjen lasten päiväkotiarjessa ja hän on vanhempien lähin yhdyshenkilö päiväkodissa. Kullakin varhaiskasvattajalla on noin 4-7 ”omahoidettavaa” kerrallaan.


9

Ennen päivähoidon aloittamista vanhemmat tavataan kerran ilman lasta, ja omahoitaja käy sen jälkeen kotikäynnillä perheen luona. Lapsen päivähoito alkaa kahden viikon pehmeällä laskulla, jolloin omahoitaja on niin lähellä lasta ja vanhempaa, että hän pystyy tavoittamaan lapsen sanattomatkin viestit ja vanhemman ja lapsen yhdessäolon vireen. Ymmärrettyään juuri tämän lapsen ja vanhemman suhteen erityislaadun omahoitaja pystyy paremmin tukemaan lasta ja hänen vanhempaansa erotilanteessa. Hoidon alkuvaiheessa omahoitaja puhuu lapselle paljon vanhemmista päivän aikana tukien näin lapsen ja vanhemman kiintymyssuhdetta. Vanhemmalle voidaan tarvittaessa vaikka soittaa, jotta lapsi saa kokemuksen jatkuvuuden tunteesta vanhempiinsa erossa olon aikana. Pieni lapsi pystyy pitämään vanhemmat mielessään vain hetken ja siksi omahoitajan tehtävä on auttaa tukemalla ensisijaista kiintymyssuhdetta puhumalla vanhemmasta merkityksellisissä tilanteissa: ”Huomaan, että sinulla on ikävä äitiä. Äitikin varmasti miettii, mitä sinulle kuuluu. Kun äiti tulee iltapäivällä hakemaan, kerrotaan sitten yhdessä äidille.” Lapsella on oikeus ikävään. Siksi on tärkeää, että lapsen ilmaistessa tunteensa kasvattajat pystyvät jakamaan ne herkällä äänensävyllä, lohduttavalla kosketuksella ja lämpimällä katseella. Lapsi tarvitsee tunteidensa käsittelyyn aikaa. Aikuinen ei ohita lapsen tunnetta kiinnittämällä huomiota muuhun. Vaikeita tunteita ei pyritä hävittämään, vaan lapselle annetaan mahdollisuus saada ne asteittain hallintaan, jolloin ikävä, pelko ja kiukku eivät enää ylitä lapsen sietokykyä. Esimerkiksi vaikeudet syömis- ja unitilanteissa voivat olla henkilökunnalle viesti siitä, että lapsella on käsittelemättömiä kokemuksia, joihin hän tarvitsee aikuisen ”sulatteluavun”. Lapsen hoidon aloitusvaiheessa on tärkeää, että päivät pysyvät samanlaisina ja perushoito on olennaisin osa päivän kulkua. Henkilökunta valmistelee uudet asiat lapselle ja perheelle huolella mm. ilmoittamalla muutokset kuten omahoitajan poissaolot ryhmästä, ja samalla kertomalla, kuka on lapsen kanssa oman hoitajan poissaolon aikana. Omahoitaja välittää tiiminsä muille jäsenille kokemustaan siitä, miten juuri tämän lapsen kanssa on hyvä toimia. Päiväkodissa käytämme myös erilaisia muistukkeita (valokuvat, vanhemmilta tuoksuva vaate, pehmolelut jne.) ja lohdukkeita (tutti, rätti jne.), jotta lapsen stressitaso laskee. Omahoitajan oppiessa lapsen ja vanhemman suhteesta, minkälaiset asiat lohduttavat lasta, hän voi yksilöllisesti räätälöidä juuri tälle lapselle sopivan tuen. Lohdukkeita käytetään kokopäiväisesti. Stressitaso saattaa olla korkea myös lapsilla, jotka eivät ilmaise tunteitaan esim. itkuna. Omahoitajuuden toimivuus erityisesti hoitopäivän siirtymätilanteissa vähentää lapsen stressitasoa päivän aikana merkittävästi. On myös hyvä rauhoittaa päivän alku ja loppu. Vanhemmat ovat aina tervetulleita päiväkotiin. Erityisesti pienen lapsen kohdalla myös vanhemman kokemus erosta on raskas kantaa ja siksi hoitajan tehtävä on ymmärtää ja lausua ääneen vanhempienkin tunteita. Kun ero satuttaa, vanhemmat saattavat torjua omia kipeitä tunteitaan kuten syyllisyyttä. Kun vanhempi pystyy hyväksymään ja käsittelemään tunteensa, hänen on helpompi auttaa lasta tämän vaikeiden tunteiden kanssa. Vanhemmille kerrotaan yksityiskohtaisesti lapsen tunteista, leikeistä yms., jolloin vanhemmat ymmärtävät, että henkilöstö ajattelee juuri heidän lastaan. Omahoitaja, joka on seurannut tiiviisti lasta päivän aikana, pystyy tämän tiedon välittämiseen parhaiten. Pehmeä lasku on tärkeä huomioida paitsi päivähoidon aloituksessa niin myös lapsen vaihtaessa ryhmää tai päiväkotia. Usein joku tutuista aikuisista voi siirtyä työskentelemään ryhmässä, johon hänen ryhmänsä lapsia ollaan siirtämässä. Jos näin ei voida toimia, hoitajat suunnittelevat arkeen sopivan tavan, jolla lapsi/lapset voivat hiljalleen totuttautua uuteen ryhmään tapoineen ja ihmisineen. Hoidamme siirron siis ”saattaen”: ensin tuttu hoitaja käy ryhmää vaihtavien lasten kanssa vaikkapa vierailemassa aamupalan ajan uudessa ryhmässä ja sen jälkeen tutustutaan uusiin tiloihin ja ihmisiin toisessa arkitilanteessa. Myös vanhemmat voivat olla päiväkotitilanteissa tukena lapsen totutellessa uuteen ryhmään.


10

4.2 Hoivaaja/kasvattaja varhaiskasvatuksessa Päiväkotiryhmässä työskentelee 1 – 2 lastentarhanopettajaa ja 1 – 2 lastenhoitajaa lasten määrästä ja iästä riippuen. Lastentarhanopettajilla on lastentarhanopettajan korkeakoulututkinto tai vaihtoehtoisesti ammattikorkeakoulututkinto, johon sisältyy varhaiskasvatuksen opintoja. Pätevyys voi pohjautua myös

Päivähoidon aloitus 1. Perheelle päätös päivähoitopaikasta

mukaan ”Lapsesi aloittaa päivähoidon” -kirje

samaan aikaan päivähoidossa valitaan lapsen omahoitaja (aloittajien omahoitajista lista johtajalla)

2. Vanhemmat ilmoittavat paikan vastaanottamisesta johtajalle, joka kertoo omahoitajuudesta ja pehmeästä laskusta (mm. kestosta ja aikatauluista) sekä pyytää ottamaan yhteyttä ryhmään/omahoitajaan. 3. Omahoitaja kutsuu vanhemmat päiväkotivierailulle ja esittää toivomuksen, että he tulevat paikalle ilman lasta. 4. Vanhempien vierailu päiväkodissa:

Omahoitaja esittelee päiväkodin ja henkilökunnan.

Keskustellaan ”Kotikäynnit päivähoidossa” -kaavakkeen pohjalta.

Sovitaan kotikäynti ja pehmeä lasku. 5. Kotikäynti

Tarkoituksena on tutustua lapseen ja huomioida miten vanhemmat toimivat lapsensa kanssa. 6. Lapsi vierailee päiväkodilla vanhempiensa kanssa. 7. Pehmeä lasku ennen päivähoidon varsinaista alkamista 8. Päivähoidon aloitus

Maksu alkaa kun lapsi on ensimmäistä kertaa yksin päivähoidossa.

Pehmeä lasku

Pehmeä lasku tarkoittaa perheen ja lapsen tutustumista päiväkodin arkeen omahoitajan opastuksella.

Tutustuminen aloitetaan pikku hiljaa aikaa pidentäen (aluksi esim. 2h). Omahoitaja on paikalla ja sopii vanhempien kanssa käynneistä omat työvuoronsa ja lapsen sopeutumiskyvyn huomioiden.

Vanhempia kannustetaan aluksi toimimaan lapsensa kanssa ja vähitellen vetäytymään tarkkailijan rooliin.

Pehmeän laskun aikana hoitajien sensitiivisyys on tavallistakin tärkeämpää. Ns. muistukkeiden ja lohdukkeiden (ks. tekstikappale päivähoidon aloituksesta) käyttö helpottaa lapsen oloa.


11

aiemmin käytössä olleeseen opistotasoiseen lastentarhanopettajatutkintoon. Lastenhoitaja on opiskellut toisen asteen oppilaitoksessa, ja tutkintonimikkeenä on lähihoitaja. Ryhmäperhepäiväkotiryhmässä työskentelee kaksi perhepäivähoitajaa, joilla ei tarvitse olla alan opintoja. Päiväkodin kasvatusyhteisöä johtaa päiväkodinjohtaja ja yksittäisessä ryhmässä pedagogisesta suunnittelusta vastaa lastentarhanopettaja. Laadukkaan varhaiskasvatuksen kannalta on olennaista, että kasvatusyhteisöt ovat osaavia ja kehittämismyönteisiä. Ammattitaitoisella ja innostuneella henkilöstöllä on vahva pedagoginen taju toimia hetkessä. Perus- ja lisäkoulutusten tuottama tieto sekä ammatillinen kokemus luovat perustan osaamiselle. Oman työn pohtiminen eli reflektointi työyhteisön kesken vahvistaa eettistä ja ammatillista toimintaa, jossa lapsen etu huomioidaan. Myös kirjallisuuteen perehtyminen tukee kehittymistä. Hyvä varhaiskasvattaja kysyy hetkittäin itseltään, pystynkö siirtämään kasvatus-/opetustehtävän hetkeksi sivuun keskittyen tärkeimpään tehtävään – ihmissuhteen rakennustehtävään. Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sen tärkeämpää on hoivaajan kyky herkkyyteen, kiintymyssuhteen luomiseen ja kiintymyksensä näyttämiseen eli läheisyyteen. Lapsen hyvinvointi rakentuu turvallisen kiintymyssuhteen varaan, minkä kannalta olennaisinta on, että lasta lohdutetaan silloin kun hänellä on hätä. Muutenkin kasvattaja ajoittaa toimintansa lapsentahtisesti. Sensitiivisyys eli herkkävaistoisuus tarkoittaa kykyä tavoittaa lapsen sanattomastikin ilmaistuja ajatuksia, käsityksiä ja tunteita sekä tulkita havaitsemaansa psykologiselta ja sosiaaliselta kannalta. Sitoutuneisuudella viitataan siihen, että aikuinen on aidosti läsnä ja virittäytyy lapseen. Hän osoittaa kiinnostusta ja empatiaa lapsen kokemuksia kohtaan ja rakentaa yhteyttä sanoittamalla lapsen vaikeita ja piilossa olevia tunteita lapsen tunnetta vastaavalla äänensävyllä ja rytmillä. Aikuinen voi sanoa vaikkapa: ”Nyt sinulla on todella levoton olo ja minä todellakin huomaan sen. Se tuntuu sinusta varmasti tosi kurjalta mutta ei hätää, minä autan sinua ja me selviämme tästä ihan varmasti yhdessä.” Vastavuoroinen emotionaalinen vuorovaikutus on yhdessä kokevaa – siinä jaetaan kokemusta ilmein, elein ja äänensävyin – pelkän ajattelun ja sanojen tasolla kohtaamisen sijasta. Turvaa tuovan yhteyden kokemisen ja ennakoitavuuden ohessa leikkisyys on olennainen kasvatussuhteen osa. Ilo, hassuttelu ja sopiva yllätyksellisyys tuovat väriä arkeen. Ammatillisuuteen kuuluu kyky suhtautua arvostavasti ja lämpimästi lapseen. Kun aikuinen näyttää lapselle, että tämä on ihana, lapsi kokee itsensä ihanaksi – tapamme ajatella ja puhua lapsesta vaikuttaa hänen minäkäsitykseensä. Kasvattaja välttää ulkokohtaista tottelevaisuuden opettamista, komentelua ja lapsen eristämistä. Eristäminen on lapselle raju kokemus, minkä lisäksi se antaa arveluttavan viestin ryhmän muille lapsille: vaikeuksista kärsivää ei auteta käyttäytymään rakentavasti vaan hänet siirretään syrjään. Konfliktitilanteissa tarvitaan kekseliäisyyttä ja joustavuutta. Ratkaisut alkavat rakentua, kun tilannetta tarkastellaan kiinnostuneena ja myötäeläen sen sijaan, että keskitytään ”syyllisten” paikantamiseen ja rankaisemiseen.


12

Varhaiskasvattajan pohdintaa

Miten reagoin lapsen

viesteihin?

Mistä näkyy hellyys ja

huolehtiminen?

Miten yhteispeli minun ja lapsen

välillä toimii?

Miltä ääneni kuulostaa?

Miltä lapsesta tuntuu sylissä?

Millaista puheeni on laadultaan?

Mistä näkyy, että olen

kiinnostunut lapsesta?

Miten pidän lasta

sylissäni?

Kuvio 4: Varhaiskasvattajan pohdintaa Kasvattaja kunnioittaa lapsen ja hänen vanhempiensa kokemuksia. Lapsen kokemus tilanteesta saattaa olla erilainen kuin aikuisen, mutta se on aina totta lapselle, ja siksi sitä on hyvä kuunnella herkästi. Suhteessa vanhempiin kasvattaja uskaltaa ottaa esille vaikeitakin asioita samalla ymmärtäen vanhempien herkkyyden oman lapsensa suhteen. Kasvattaja ei pyri esimerkiksi suojelemaan vanhempaa syyllisyydentunteilta ja huolelta olemalla kertomatta lapsen suuresta ikävästä ja ”äidin” kaipuusta päivän aikana. Pienet lapset ovat kyvyttömiä itse kertomaan vanhemmille tuntemuksistaan ja siksi kasvattaja auttaa vanhempaa ymmärtämään niitä. Lapsen kannalta olennaisten kuulumisten tietäminen luo vanhemmalle mahdollisuuden olla mukana niiden kokemisessa ja lohduttaa tarvittaessa. Kasvatuskumppanuuteen pohjautuva (ks. luku ”Kasvatuskumppanuus – yhteistyötä kodin kanssa”), toista osapuolta kunnioittava, tiivis ja rohkea yhteistyö vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön välillä mahdollistaa varhaisen riskien tunnistamisen ja saattamisen tuen piiriin. Painotamme ennaltaehkäisevää näkökulmaa aiempaa vahvemmin.

4.3 Varhaiskasvatusympäristö Varhaiskasvatusympäristö muodostuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuudesta. Tässä kokonaisuudessa turvallisuus on ensisijaista. Kauniaisissa päivähoidolla on oma turvallisuussuunnitelmansa. Sen tarkoituksena on ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja vaaratilanteita ja tarjota työvälineitä niihin. Lapset ovat vakuutettuja päiväkotipäivän ajan.


13

Fyysiseen ympäristöön kuuluvat rakennetut tilat, lähiympäristö sekä erilaiset materiaalit ja välineet. Aikuinen arvioi välillä, miltä päiväkotiympäristö näyttää, kuulostaa ja tuntuu lapsen tasolta – pienen korkeudelta ja lattiatasolta. Oppimiseen ja leikkimiseen innostava ympäristö herättää lapsissa mielenkiintoa, kokeilunhalua ja uteliaisuutta ja kannustaa lasta ilmaisemaan itseään. Varhaiskasvatusympäristön suunnittelussa otetaan huomioon sekä toiminnalliset että esteettiset näkökulmat. Lapset voivat myös osallistua tilojen ja välineiden suunnitteluun osana erilaisten teemojen ja sisältöjen toteuttamista. Tilojen suunnittelulla voidaan edesauttaa erilaisten ja erikokoisten vertaisryhmien toimintaa sekä vaikuttaa lasten, kasvattajien ja vanhempien väliseen vuorovaikutukseen. Hyvin suunniteltu ympäristö kannustaa toimimaan pienryhmissä, joissa jokaisella on mahdollisuus osallistua keskusteluun ja vuorovaikutukseen. Harmoninen ja selkeä ympäristö voi myös rauhoittaa lasta, joka kokee kaoottisuutta mielensä tasolla. Kauniaisissa päiväkotien lähiympäristö tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia fyysisen varhaiskasvatusympäristön laajentamiseksi. Luonnossa kulkeminen ja luonnon ilmiöiden tarkastelu elävöittävät varhaiskasvatusta. Kauniaisten kokoisessa kunnassa myös yhteisöllisyyttä on luontevaa hyödyntää. Varhaiskasvattajat voivat omalta osaltaan aktivoida vanhempia keskinäisten vertaisryhmien perustamiseen, kaverisuhteiden muodostamiseen ja muuhun yhteiseen toimintaan. Psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus rakentuvat päiväkodin selkeän arkirakenteen ja myönteisen ilmapiirin varaan. Varhaiskasvatuksella on erillinen suunnitelma turvallisen vuorovaikutuksen tukemiseksi sekä kiusaamisen ehkäisyksi ja kiusaamiseen puuttumiseksi (ks. liite). Ryhmän turvallisuutta pohjustetaan helpottamalla lasten tutustumista toisiinsa ja päiväkodin aikuisiin. Lasten ohjaaminen toimimaan eri kokoonpanoissa tekee koko ryhmää keskenään tutuksi ja opettaa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Joskus voi olla hyvä myös esimerkiksi se, että samat lapset leikkivät parina useamman kerran – tämä voi tukea mm. lapsen kotiutumista ryhmään. Aikuisen ja lapsen välinen suhde lujittuu, kun aikuinen kuuntelee lasta ja osoittaa lämpöä ja kiinnostusta lapselle tälle luontevin tavoin. Lapsi, jolla on kokemus omasta arvokkuudestaan, toimii vertaisryhmässään kunnioittavammin toisia kohtaan. Läheistä vuorovaikutusta aikuisen ja lapsen välillä sekä lasten kesken tuetaan myös esimerkiksi pienryhmätoiminnan keinoin. Tutut rutiinit luovat turvallisuutta ja jäsentävät päivää. Kun siirtymävaiheet toimintojen välillä toteutetaan pienissä ryhmissä, ne ovat rauhallisempia. Ilmapiiriä parantaa olennaisesti lasten sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen tukeminen. Tähän tarkoitukseen Kauniaisten päiväkodeissa käytetään Askeleittain-ohjelmaa (ja sen ruotsinkielistä versiota Stegvis), jossa harjoitellaan empatian, tunteiden säätelyn ja ongelmanratkaisun taitoja. Erillisillä oppituokioilla keskustellaan lasten elämään kuuluvista tilanteista, joissa näitä taitoja tarvitaan. Päiväkodin arjessa nostetaan esiin samoja oppisisältöjä ja vahvistetaan toivottua käyttäytymistä esimerkiksi positiivisen palautteen kautta. Lisäksi vuorovaikutusleikkiryhmillä luodaan lapsille kokemuksia hoivaavasta, välittävästä ilmapiiristä. Väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän ehkäisy kuuluu koko henkilökunnalle. Väkivalta, kiusaaminen ja häirintä voi olla suoraa tai epäsuoraa voimankäyttöä tai manipulointia, joka loukkaa lapsen tai aikuisen koskemattomuutta. Tekijänä voi olla lapsi, aikuinen tai yhteisön ulkopuolinen henkilö. Havaitut kiusaamistilanteet tiedotetaan vähintään osallisten vanhemmille, päiväkodin johtajalle ja konsultoivalle erityislastentarhanopettajalle eli keltolle. Henkilöstö kantaa vastuun päiväkodissa tapahtuneen kiusaamisen selvitysprosessista.


14

4.4 Oppimisen ilo Varhaiskasvatuksessa on tärkeä luoda myönteiset asenteet oppimiselle. Turvalliset ihmissuhteet ovat hyvän oppimisen perusta. Kasvattajan sitoutuminen kasvatus- ja oppimistapahtumaan näkyy herkkyytenä lapsen tunteille ja emotionaaliselle hyvinvoinnille. Kasvattaja kuuntelee, mitä lapsi viestittää ja mitä ympäristössä tapahtuu, ja tarttuu pedagogisen tajunsa avulla hetkeen. Hän käyttää näitä tilanteita oppimisen ja yhteyden saamisen kannalta hyödyksi keskustelemalla avoimesti ja rehellisesti asioista lasten kanssa. Kasvattaja antaa lapselle mahdollisuuksia tehdä aloitteita, valita toimintojaan, tutkia, tehdä johtopäätöksiä ja ilmaista ajatuksiaan usein toistamalla: ”kerropa lisää – mielenkiintoista”. Kasvattaja tukee lapsen tietoisuutta ajattelustaan ja oppimisestaan laajemminkin (metakognitiivisia taitoja) olemalla kiinnostunut ymmärtämään, minkälainen ajatusprosessi lapsen toimintaa ohjaa. Päättelyn lopputulos ei aina kerro lapsen ajattelun kehityksestä. Lapsi on hyvä saada pohtimaan tekemistään pelkän tehtävän mekaanisen suorittamisen sijasta. Häneltä voi kysyä esimerkiksi: ”miten tämä tehdään” tai ”mikä tässä tehtävässä auttaa sinua”. Ajatteluprosessia seuraamalla kasvattaja pystyy myös helpommin havainnoimaan mahdollisia oppimisen vaikeuksia. Metakognitiivisia taitoja voi vahvistaa paitsi tekemisen taustoja avaamalla niin myös esimerkiksi siten, että kertoo lapsille päivän kulusta, kysyy mitä lapset itse ajattelevat erilaisista asioista ja avaa omaa ajatteluaan kuten selittää suunnitelmiaan.

Lapsi on luonteeltaan utelias: hän haluaa oppia uutta sekä kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on lapselle kokonaisvaltainen tapahtuma ja perustuu enemmän kokemukseen, yritykseen ja erehdykseen kuin uuden tiedon siirtämiseen. Aikuisen helpottavat kommentit kuten ”sellaista sattuu”, ”ei se haittaa” ja ”moni lapsi kömmähtelee” vähentävät lapsen suorituspaineita. Kun lapsi ymmärtää, että muillekin sattuu kömmähdyksiä, tunne epäonnistumisesta tulee jaetuksi ja häpeän ja syyllisyyden tunne vähenee. ”Huonojen” asioiden jakaminen ryhmässä on ryhmädynaamisesti oiva tapa ennaltaehkäistä syntipukki-ilmiötä ja lisätä motivaatiota uuden oppimiseen vähentäen pelkoa epäonnistumisesta. Lapsi harjoittelee ja oppii erilaisia taitoja, ja kohdatessaan uusia asioita lapsi käyttää oppimiseensa kaikkia aistejaan. Toimiessaan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa lapset liittävät asioita ja tilanteita omiin kokemuksiinsa, tuntemuksiinsa ja käsiterakenteisiinsa. Lapsi oppii parhaiten ollessaan kiinnostunut ja aktiivinen eikä ollessaan paikallaan.

4.5 Lapselle ominainen tapa toimia Leikkiminen, liikkuminen ja tutkiminen ja eri taiteen alueisiin liittyvä ilmaiseminen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia ja ajatella. Lapselle mieluinen toiminta vahvistaa hänen hyvinvointiaan, itsetuntoaan ja osallistumismahdollisuuksiaan. Kun kasvattajat toimivat ja keskustelevat yhdessä lasten kanssa sekä havainnoivat lasten toimintaa, heille avautuu mahdollisuus tutustua lasten sisäiseen maailmaan Kertoessamme vanhemmille heidän lapsensa leikeistä ja puheista, vanhemmatkin pääsevät syvemmälle lapsensa päiväkotipäivän aikaiseen ajattelun, tunteiden ja tekemisen maisemaan.

4.5.1 Leikkiminen

4.5.1.1 Kasvattajayhteisön tuki leikille

Pienten lasten hyvä ja intensiivinen leikki pohjautuu kasvattajan varhaisen vuorovaikutuksen taitoihin. Leikkiä tukeva aikuinen havainnoi lasta: hän huomioi lapsen ilmeitä, eleitä, äänensävyä, mielialaa ja


15

aloitteita. Hän seuraa lasten aikeita ja aloitteita välillä pitkäänkin. Varhaiskasvattaja osallistuu vuorovaikutukseen herkästi ja tarkoituksenmukaisesti, vaikkapa koskettamalla, ja rikastaa leikkiä luovilla ideoillaan mutta aina lapsentahtisesti. Kasvattajan huolehtiva katse, pehmeä äänensävy, myönteinen mieliala ja eloisuus tukevat lapsen innostusta leikkiin ja omaan ilmaisuun. Leikkiä ei voi ohjata antamalla käskyjä tai ohjeita tai opettamalla asioita. Toisinaan leikin mallintaminen on kuitenkin tärkeää lapselle, jolla leikkitaidot eivät vielä ole kehittyneet. Parhaimmillaan leikki on vastavuoroista erilaisia vuorovaikutusjaksoja sisältävää, innostunutta, molemminpuolista nautintoa tuottavaa yhdessäoloa – kuin yhteistä tanssia. Leikki on harvoja tilanteita, jossa lapset voivat hallita ja nauttia saavutuksistaan ilman häiritseviä sääntöjä ja rajoituksia. Aikuinen osoittaa kiinnostusta kuvailemalla, mitä he tekevät, ja kommentoimalla kannustavasti. Tämä edistää myös kielellistä kehitystä. Kysymysten määrää kannattaa rajoittaa, sillä kysely saattaa hämmentää lasta ja rikkoa leikin lumoa. Isommatkin lapset tarvitsevat aikuista leikkiin mukaan. Luovaan leikkiin ohjaava vaisto katoaa vähitellen, mikäli aikuinen ei auta sitä kehittymään edelleen. Tutkimukset osoittavat selvästi lasten olevan luovempia ja heillä esiintyvän vähemmän käytöshäiriöitä, mikäli aikuiset osallistuvat lastensa mielikuvitusleikkeihin heidän ollessa pieniä (Webster-Stratton 2006, 29). Kasvattajalta vaaditaan taitoa hyödyntää vertaisryhmää lapsen leikin kehittymiseen. Kannustava palaute tukee lasten ystävyyssuhteita ja sosiaalisia taitoja, esimerkiksi: ”Oletpa ystävällinen, kun jaat palikkasi ja odotat vuoroasi.” tai ”Tuo oli ystävällisesti tehty.” Ryhmässä kasvattaja ratkaisee erilaisia konfliktitilanteita kunnioittamalla ja kuulemalla lasten tarpeita, vaikka niihin ei aina yksittäisissä tilanteissa voikaan vastata, esimerkiksi: ”Huomaan, että toivoisit tuota ja se on sinulle tärkeä mutta tällä kerralla on Siirin vuoro saada se.”

4.5.1.2 Varhaiskasvatusympäristö leikin kannalta

Leikkiympäristön tietoinen luominen ja kehittäminen ovat tärkeä osa hyvän leikin onnistumista. Rikkaan leikkiympäristön rakentaminen perustuu kasvattajien asiantuntemukseen lasten leikin kehitysvaiheista ja tämän päivän leikkikulttuurista. Leikkitilanteiden muokkaamisessa otetaan huomioon lasten ajankohtaiset kiinnostuksen kohteet. Sekä sisä- että ulkotilojen suunnittelussa otetaan huomioon lasten ikä ja kehitys sekä erilaisten leikkien vaatimat aika-, tila- ja välineratkaisut. Välineiden tulee olla monipuolisia sekä muunneltavia, ja niitä tulee olla riittävästi. Leikkiympäristöä laajennetaan luontoon ja lähiympäristöön mahdollisuuksien mukaan.

4.5.1.3 Vuorovaikutusleikkiryhmät

Vuorovaikutusleikkiryhmä on vuorovaikutuksellinen, hoivaava ja kuntouttava hoitomenetelmä, jota varhaiskasvatuksessa käytetään. Menetelmän käyttö vaatii erillisen koulutuksen, ja sen teoria pohjautuu ryhmätheraplay-menetelmään. Työskentely on osin aikuisten ja lasten välistä, osin lasten keskinäistä etukäteen suunniteltua leikkiä ja toimintaa, jonka tavoitteena on tarjota haasteita, onnistumista, myönteistä vuorovaikutusta ja kannustusta. Tapaamiset ovat säännöllisiä ja ne toteutetaan pysyvissä lapsiryhmissä. Ryhmähoidon tavoitteena on antaa lapselle mahdollisuus rakentaa hyvä yhteys sekä aikuisiin että muihin lapsiin. Hyvin erilaiset lapset hyötyvät tämänkaltaisesta toiminnasta. Vuorovaikutusleikkiryhmä soveltuu kaikille riippumatta siitä, onko lapsella kehityksen, käyttäytymisen tai tunne-elämän erityishaasteita vai ei.


16

4.6 Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa Koska kieli on sekä oppimisen kohde että sen väline, sitä tarvitaan kaikissa sisällöissä. Siksi kieltä ei ole sijoitettu varhaiskasvatussuunnitelmassa sisällöllisiin orientaatioihin vaan se on mukana kaikkialla lapsen arjessa ja oppimisessa. Pieni lapsi on alusta lähtien kiinnostunut ympäristöstään ja rakentaa kielen avulla käsitystään ympäröivästä maailmasta ja paikastaan siinä. Kielen kehityksen kannalta on merkityksellistä, että lapselle puhutaan. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sen tärkeämpää se on. Vaikka lapsi ei vielä puhu, hänen kielensä kehittyy. Kyky erotella puheäänteitä kehittyy jo sikiöaikana. Normaali vastasyntynyt kykenee erottamaan hänelle aikaisemmin tuntemattoman puheen siitä puheesta, minkä hän on kuullut kuuden viimeisen sikiöviikon aikana (Sajaniemi 2001, 21). Aluksi pieni lapsi ilmaisee aikomuksiaan kokonaisvaltaisesti elein, ilmein ja liikkein. Pieni lapsi tarvitsee lähelleen kasvattajan, joka herkästi tunnistaa lapsen yksilöllisen tavan olla vuorovaikutuksessa. Kasvattaja eläytyy ja reagoi viipyilemättä ja lapsen rytmillä hänen kontaktialoitteisiinsa rohkaisten lapsen halua vuorovaikutukseen. Samalla hän vahvistaa lapsen itsetuntoa ja myönteistä minäkuvaa. Kieleen liittyvä oppiminen on sidoksissa tunne-elämyksiin ja tällä on vaikutusta lapsen oppimismotivaatioon. Kieli tukee lapsen ajattelutoimintojen ja kommunikaation kehitystä merkitysten välittäjänä. Aikuisen herkkyys ja vastaanottavaisuus varhaisessa vuorovaikutuksessa ennakoi hyviä kielellisiä taitoja myöhemmässä vaiheessa ja ennaltaehkäisee oppimisvaikeuksien syntyä. Herkkyys on sitä, että aikuinen kykenee havainnoimaan sanattomiakin viestejä ja tarpeita. Hän on vuorovaikutuksessa sopivasti aktiivinen – ei liiallisesti esimerkiksi tunkeilevalla, kontrolloivalla tai komentelevalla tavalla. Kielen tehtävä ajattelutoimintojen tukena korostuu lapsen kasvaessa, jolloin kieli kytkeytyy ongelmaratkaisuun, loogiseen ajatteluun ja kuvitteluun. Aikuinen on kiinnostunut lapsen ajattelun prosessista (ääneen ajattelu) ja myös kannustaa siihen. Kielen valmiudet ovat perustana oppimisvalmiuksille ja siksi kielivaikeuksien varhainen tunnistaminen on tärkeää. Vuorovaikutuksen ja kielen alueen tuki olisi aloitettava tehostetusti heti riskien havaitsemisesta yhteistyössä vanhempien kanssa. Päivittäiset toimintarutiinit opettavat pienille lapsille tilanteisiin liittyvää kieltä. Kasvattaja on hyvässä vastavuoroisessa suhteessa lapseen ja käyttää kieltä tilanteeseen liittyen aktiivisesti mm. perushoitotilanteiden yhteydessä. Kasvaessaan lapset käyttävät kieltä leikissään kuvailemalla leikin etenemistä ja käsittelemällä suhteitaan. Tarvittaessa aikuinen auttaa kielen, leikin ja vuorovaikutussuhteiden kehittymistä osallistumalla aktiivisesti leikkiin ja näin rikastuttaen vielä lisää lapsen kielen- ja mielenmaailmaa. Kielen oppiminen on luova prosessi, jossa jäljittelyllä on tärkeä merkitys sekä hyvässä että pahassa. Varhaislapsuuden vuorovaikutteisilla leikeillä, runoilla, tarinoilla ja saduilla on merkitystä lapsen kielen kehitykselle. Toisto on olennaista. Lapsilla on luontainen taipumus sanoilla leikittelyyn. Riimittelyt ja hassut merkityksettömät sanat ohjaavat lapsen huomiota merkityksestä kielen muotoon ja harjaannuttavat kielen fonologisen eli äännetietoisuuden aluetta. Lapset pitävät myös tarinoista. Lapsen itsensä keksimät tarinat kasvattavat luottamusta omiin kykyihin. Aikuisten omat tarinat saattavat virittää lapsia luovaan toimintaan ja draamaan. Kirjallisuuden eri lajit kuuluvat osana pienten lasten maailmaan. Ne auttavat lasta ymmärtämään ympärillä olevia asioita ja tapahtumia sekä tutustumaan kielen rikkauksiin. Tietoisuus kirjoitetusta kielestä kehittyy, kun lapselle luetaan paljon erilaisia tekstejä: muutakin kuin laadukasta lastenkirjallisuutta. Siten lapsi oppii erilaisia kielen käyttötapoja. (Nurmilaakso & Välimäki 2011, 4.)


17

Media erilaisine muotoineen kuuluu alle kouluikäisten lasten elämään. Internet on kehittynyt viime vuosina ja tarjoaa virikkeitä kielellisen kehityksen ja kielellisen tietoisuuden kehittämiseksi. Kasvattaja seuraa aikaansa, jotta hän tavoittaa lasten ja perheiden kokemuksia mediamaailmasta. Aikuisen apu havaintojen ja ympäristön jäsentämisessä, kielen käytön monipuolistumisessa ja ilmaisuja keskittymiskyvyn kehittymisessä on välttämätön. Lapsi tarvitsee kielen kehitystä tukevan virikkeellisen ja toiminnallisen kasvuympäristön, jossa hän voi havainnoida sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä. Tärkeintä kielen oppimistilanteissa on kuitenkin aikuisten ja lasten välinen tunneyhteys. Kauniaisissa oman leimansa kielelliseen ympäristöön luo vahva kaksikielisyyden kulttuuri. Lapset tottuvat jo varhain kuulemaan sekä suomea että ruotsia. Kaksikielisyyden ilmapiiriä tuemme varhaiskasvatuksessa kielisuihkutuksen avulla. Se on käytössä yli kolmevuotiailla lapsilla siten, että toinen kotimainen kieli kuuluu esimerkiksi osana lauluhetkiä, arjen sanojen esittelynä tai ”kielikerhona”. Tarkoituksena on herättää kiinnostusta toista kotimaista kieltä kohtaan.

4.6.1 Lapsen tuen tarve kielellisessä kehityksessä Kielen- ja oppimisvaikeuksien tunnistaminen varhaisessa vaiheessa mahdollistaa lapsen tukemisen varhaiskasvatuksen keinoin ja näin ennaltaehkäisee oppimisvaikeuksien syntymistä kouluiässä. Lukivaikeuksien taustalla on pääsääntöisesti fonologinen häiriö tai/ja nopean nimeämisen vaikeus. Kun tunnistetaan, millä alueella ongelma on, harjoitus voidaan kohdistaa siihen. Lyytisen (2008) mukaan jo 2-3 -vuotiailla lapsilla on nähtävissä lukiriskin varhaisia tunnusmerkkejä. Lapsilta voidaan havainnoida herkkyyttä äänteiden erottelussa, motorista kehitystä sekä sanaston ja taivutusmuotojen hallintaa. Lukivaikeuden riskiä voi myös kartoittaa kysymällä vanhempien taustoja lukivaikeuksien osalta. On tärkeää löytää kullekin tukea tarvitsevalle lapselle sopivat menetelmät harjaannuttaa kielen kehitystä ilman tuen tarpeen virallisia selvittelyjä. Kielen kehityksen vaikeuksien varhaisessa tunnistamisessa on tärkeää huomioida ”late talkers” -lapset, jotka eivät kahden vuoden iässä tuota sanoja juuri ollenkaan. Puolet näistä lapsista saavuttaa ikätasonsa seuraavan vuoden aikana. Osalla lapsista kielen ongelmat jäävät pysyvämmiksi. ”Late talkers” -lasten kohdalla varhaisen vuorovaikutuksen menetelmillä voidaan usein tukea riittävästi lapsen kielen kehitystä varhaiskasvatuksessa. Kielen kehitystä tukevat myös yleiset pedagogiset keinot kuten esim. leikit, pelit, sadut, liikunta, musiikki ja laulut. Opettajan positiivisella ja innostuneella ohjauksella on erityisen suuri merkitys lapsille, joilla on kielen kehityksen erityisvaikeuksia. Harjaannuttamisen avulla ei pyritä muuttamaan lapsen kognitiivisia taitoja vaan hyväksytään, että joillakin lapsilla on toiminnan rajoitteita. Ympäristön muokkaaminen esim. opettajan toimintatavat, ilmapiiri jne., odotusten muuttaminen ja erityisten metodien käyttö ovat ulkoisia keinoja, joilla voidaan vaikuttaa lapsen harjaantumiseen. Sisäisiä keinoja lapsen tukemiseen ovat taitojen kehittäminen ja strategioiden opetus esim. puutteellisten taitojen kompensointi. Yhteistyö vanhempien kanssa on keskeistä pienen lapsen kohdalla. Vaikeammissa kielen kehityksen ongelmissa on hyvä muistaa suora kontakti lapsen kanssa ja taustahälyn poissulkeminen. Ymmärtämisvaikeuksien kohdalla kannattaa esimerkiksi painottaa lauseen avainsanoja ja vastata aina lapselle.


18

Materiaalia:

Hakamo, Maija-Leena (2011) Puhekuplia: lapsen puheen ja kielellisen tietoisuuden kehittäminen. Helsinki: Lasten keskus.

Jokela, Jorma ja Törni, Tuula (2006) Tavupolku. Lukemisen ja kirjoittamisen perusvalmiuksien opettaminen esiopetuksessa. Turku: Turun yliopiston Oppimistutkimuksen keskus (OTUK).

Lehtiniemi, Eija ja Törmänen Arto (2003) Aasinsilta – mielikuvin äänteisiin. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry. (foneeminen materiaali)

Lerkkanen Marja-Kristiina, Poikkeus Anna-Maija ja Ketonen Ritva (2006) ARMI; Luku- ja kirjoitustaidon arviointimateriaali 1. luokalle. Helsinki: WSOY.

Mäkinen, Marita (2001) Lukemisen aika, leikin taika. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti.

Ojanen, Annakaisa (1999) Korvat auki. Kuullun ymmärtämistä ja lukivalmiuksia kehittäviä auditiivisia harjoituksia. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry. (alkaen 3-vuotiaat)

Tornéus, Margit (1991) Löytöretki kieleen – leikkejä ja harjoituksia. Helsinki: VAPK-Kustannus.

Neure: tehtäviä oppimisvalmiuksien tukemiseen (nopea nimeäminen) www.edu.fi/oppimateriaalit/neure/

Ekapeli: tietokoneella pelattava oppimispeli, joka harjoittaa lukutaidon perusteita www.cc.jyu.fi/oppeli/

Oppi&ilo -sarja: monenlaisia tietoja ja taitoja kehittävä tuotesarja 0-12-vuotiaille lapsille www.oppijailo.fi

Bright Start: metakognitiivisten taitojen ohjelma www.tiedonpuu.fi/bs.php

4.7 Sisällölliset orientaatiot Lapset ovat luonnostaan aktiivisia oppimaan niin ihmisten kuin ympäristönsä kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Lapset oppivat asioita ennen kaikkea leikkimällä ja tekemällä itse. He jäsentävät ja käsittelevät oppimaansa tietoa kehitystasonsa mukaisesti ja sen hetkisellä ymmärryksellään. Varhaiskasvatuksessa on tarpeen tukea lapsen omaa tapaa ajatella, nähdä lasten erilaisuus ja kunkin kasvutarpeet. Lapsi saa tukea kasvulleen ja kehitykselleen monien asiakokonaisuuksien/orientaatioiden avulla. Niitä ovat mm.

matemaattinen orientaatio

luonnontieteellinen orientaatio

historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio

esteettinen orientaatio

eettinen orientaatio

uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio Nämä orientaatiot eivät ole oppiaineita, joita opiskellaan, vaan eri näkökulmia, joita huomioimalla lapsi saa mahdollisuuden erilaisten valmiuksien kehittymiseen. Sama laaja-alaisuus jatkuu esiopetuksessa sisältöalueilla. Lapsi voi kokea ja ymmärtää ympäröivää maailmaa ja sen ilmiöitä monipuolisesti. Kutakin orientaatiota käsitellään tukien lapsen omaa ajattelua, luovaa itseilmaisua, mielikuvitusta, tunne-elämää ja toiminnan mahdollisuuksia. Sisällöllisten orientaatioiden kautta lapselle avautuu vähitellen inhimillisen ymmärryksen, tiedon ja kokemisen monimuotoista kirjoa.


19

Kasvattajayhteisöllä on tärkeä olla tietämys lapsen kehitystasosta ja taito käsitellä asioita sitä huomioiden. Lapsiryhmän ja olosuhteiden tunteminen helpottaa sisältöjen valintaa ja muokkausta. Usein sisältöjäkin keskeisemmäksi nousee aikuisen esimerkin vaikutus: erilaisiin sisällöllisiin orientaatioihin ja niissä käsiteltyihin teemoihin kytkeytyvä myönteinen suhtautumisemme ja tapamme toimia arjessa välittyvät suoraan lapselle. Lapsia tuetaan eri tavoin työstämään omia kokemuksiaan ja selittämään niitä. On tärkeää, että lapset saavat arkiympäristöstään aktivoivia kokemuksia ja konkreettisia havaintoja. Lisäksi esimerkiksi kirjasto, teatteri ja näyttelyt lisäävät lapsen mahdollisuuksia monipuolisiin oppimiskokemuksiin. Myös informaatioteknologia eri sovellutuksineen rikastuttaa työskentelyä. Lapsen omat aloitteet, kiinnostuksen kohteet, mieltymykset ja tarpeet ovat ensisijaisia valittaessa yksittäisiä, konkreettisia sisältöjä. Varhaiskasvatuksessa lapselle ei aseteta suoriutumisvaatimuksia eikä hänen tule opetella asioita opiskellen. Orientaatiot muodostavat varhaiskasvatuksesta vastaavalle henkilökunnalle kehyksen siitä, millaisia kokemuksia, tilanteita ja ympäristöjä aikuisten tulee etsiä, muokata ja tarjota lapsille toimintaa ja oppimista varten. Kieli on tärkeä ilmaisun ja vuorovaikutuksen väline. Kaikissa hoito-, kasvatus- ja opetustilanteissa tulee käyttää mahdollisimman hyvää ja tarkkaa kieltä sekä avata uusia käsitteitä lapselle.

4.7.1 Matemaattinen orientaatio Varhaiskasvatuksessa kannustamme tarkastelemaan maailmaa ”matemaattisten silmälasien läpi” - matemaattiset valmiudet kehittyvät harjoittelemalla. Ympäristössä, jossa aikuiset käyttävät paljon matemaattisia ilmaisuja, lapset menestyvät paremmin matematiikassa kouluun mennessä. Varhaiskasvatuksen leikkiympäristöä kehittämällä on mahdollista tukea lasten huomion kiinnittymistä lukumääriin ja muihin matemaattisiin käsitteisiin. Matemaattisessa orientaatiossa ydinasioita ovat vertailu, luokittelu, päättely, järjestykseen asettaminen, mittaaminen, muotojen hahmottaminen ja laskeminen. Näihin tarjoutuu luontevia tilaisuuksia varhaiskasvatuksen arjessa. Lasten leikeissä ja muussa toiminnassa opitaan matemaattista hahmottamista käyttäen lapsille tuttuja ja heitä kiinnostavia esineitä ja välineitä. Kaikissa esineissä on matemaattisia ominaisuuksia. Esine on jonkin muotoinen, palikassa on tietty määrä kulmia, saappaita on useita hyllyllä, lautasia on tietty määrä pöydällä jne. Arjen matematiikassa tärkeitä käsitteitä ovat esimerkiksi samanlainen, erilainen, enemmän, vähemmän, pidempi, lyhyempi, vaakasuora, pystysuora, leveä ja kapea. Aikaan liittyvät käsitteet harjaantuvat päivän rutiineissa ja aikatauluissa. Voidaan luokitella omia ja toisten lasten vaatteita: yksivärisiä, raidallisia, kuviollisia jne. Vertailussa voidaan tutkia, onko joku kynä pidempi kuin toinen, tai painaako toinen kenkä toista enemmän. Lapset voivat asetella esineitä johonkin järjestykseen ja arvuutella, mikä on järjestelysääntönä. Geometriassa tutkitaan muotoja: kolmiulotteisia esineitä (pallo, kuutio, lieriö, ja kartio) ja kaksiulotteisia kuvioita (neliö, nelikulmio, ympyrä ja kolmio). Mittaamista voi harjoitella esimerkiksi toteamalla, että matka oli pitkä tai kirja on painava. Mittoja voivat olla vaikkapa jalka, askel, vaaksa tai oma pituus. Jo vauva saa käsityksen etäisyyksistä tavoittelemalla esineitä matkan päästä. Materiaalia:

Kajetski, Tilly ja Salminen, Minna (2009) Matikasta moneksi! Toiminnallista matematiikkaa varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Helsinki: Lasten Keskus.


20

van Luit, Johannes E.H, Aunio, Pirjo ja Räsänen, Pekka (2010) Minäkin lasken! Lasten lukukäsitteen harjoitusohjelma 4-7-vuotiaille lapsille. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti.

Mattinen Aino, Räsänen Pekka, Mattila Minna ja Lehtinen Erno (2010) Nallematikka - Varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämisohjelma. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti.

piiloleikit, lautapelit (Afrikan tähti, Kimble, Yatzy), nopat, suuntiin liittyvät käsitteet, korttipelit, dominot, bingot, kuus-nolla

4.7.2 Luonnontieteellinen orientaatio Luonnontieteelliselle orientaatiolle on ominaista kokeellisen menetelmän käyttö. Elollisen luonnon ilmiöitä voi tarkastella havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla – eri aisteja käyttäen. Kauniaisten monipuolinen ympäristö puistoineen, metsineen ja järvineen tarjoaa runsaasti virikkeitä erilaisten luontoilmiöiden kokemiseen. Retket antavat virikkeitä kekseliäisyydelle ja luovuudelle raviten kaikkia aisteja. Lapsi tutkii, kokeilee ja havainnoi ja oppii näin nauttimaan luonnosta ja siellä liikkumisesta sekä kokemaan luonnon rauhoittavana. Syy-seuraus -tyyppisiin vaikutussuhteisiin perehtymällä voidaan tutkia luonnon ilmiöitä ja niihin vaikuttavia tekijöitä eri vuoden aikoina niin ulkona kuin sisätiloissakin. Kun vahvistamme lasten mielenkiintoa ja arvostusta luontoa kohtaan, luonnollinen seuraus on halu vaalia omaa ympäristöä ja toimia sen suojelemiseksi. Varhaiskasvatuksessa ohjataan lasta toimimaan luontoa säästävällä tavalla kannustamalla kestävään kulutukseen, kierrätykseen ja energian säästämiseen. Ajatuksena on, että jokainen meistä voi vaikuttaa. Kussakin päiväkodissa on oma ekotukihenkilö, ja haluamme tehdä perheen kanssa yhteistyötä ympäristön vaalimiseksi. Luontoretkille mukaan otettavat eväät pakataan kotona luontoystävällisesti (ei kertakäyttöisiä astioita, kelmua, foliota, pillimehuja jne.). Lapsen kanssa keskustellaan energiasta, sen säästämisestä ja omista vaikutusmahdollisuuksista esimerkiksi turhia valoja sammuttamalla. Lajittelussa aikuisen mallilla on suuri merkitys pahvin, paperin ja biojätteen keräyksessä. Kestävän kehityksen ajatuksen myötä lisääntynyt erilaisten materiaalien uusiokäyttö kädentöissä antaa lasten luovuudelle tilaa. Luonnonsuojelulliset arvot kuten kierrätyksen korostaminen yhdistyvät eettiseen sisällölliseen orientaatioon.

4.7.3 Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio Historiallis-yhteiskunnallisessa orientaatiossa rakennetaan lasten kanssa kuvaa menneisyydestä samoin kuin nykyisyydestä niistä kertovien esineiden ja dokumenttien avulla. Lähiympäristön ja kotiseudun kohteet ja nähtävyydet avartavat lapsen ymmärrystä menneestä. Näkökulmia menneisiin tapahtumiin ja siltaa niistä nykyaikaan voivat avata myös vanhemmat ihmiset, lasten vanhemmat ja lapset itse. Paikallisilla juhlaperinteillä luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta vanhempien sukupolvien kanssa ja siirretään perinnetietoa.

4.7.4 Esteettinen orientaatio Esteettinen orientaatio on laaja ja monitahoinen. Se avautuu lapselle eri aistein havaitsemisen, tuntemisen ja luomisen avulla. Lapsi kokee esteettisyyden myös kuvittelun ja intuition välityksellä. Hänelle syntyy kauneuden, harmonian, melodian, rytmin, tyylin, jännityksen ja ilon kokemisen, ja myös niiden


21

vastakohtien kautta omakohtaisia aistimuksia ja tuntemuksia. Näiden kokemusten myötä lapsen arvostukset ja asenteet alkavat hahmottua, ja esteettisyys arvona jäsentyy.

4.7.5 Eettinen orientaatio Tavoitteena on, että lapsi oppii sisäistämään eettisesti hyväksyttävän tavan toimia. Tämän hän omaksuu pitkälti mallien kautta – tulemalla itse oikein kohdelluksi ja kuulluksi. Dosentti Matti Rimpelän sanoin lapsi oppii sekä hyvin- että pahoinvointia omassa kehitysympäristössään. Eettisessä orientaatiossa tarkastellaan arvo- ja normikysymyksiä lasten kehitystaso huomioiden. Arki sisältää tilanteita ja tapahtumia, joita voidaan pohtia ja tarkastella oikean ja väärän, hyvän ja pahan sekä totuuden ja valheen näkökulmista. Oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, kunnioituksen ja vapauden kysymyksiä voidaan käsitellä luontevasti päivittäisten tapahtumien yhteydessä. Pelot, ahdistus ja syyllisyys sekä pettymyksen sieto kuuluvat nekin lasten elämään. Niitä käsitellään lasten kanssa niin, että lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi.

4.7.6 Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation perustana on eri katsomusten ja kulttuurien kunnioitus. Lapsella on oikeus kokea uskonnollisia, hengellisiä ja henkisiä asioita ja ilmiöitä sekä perehtyä oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen, tapoihin ja käytäntöihin. Lasta lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan. Annamme lapselle mahdollisuuden sekä kokea ja ihmetellä että kysellä ja pohtia erilaisia asioita. Uskontokasvatus on suunnattu kaikille lapsille, koska se ei ole vakaumukseen ohjaavaa. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on antaa uskonnollista yleissivistystä, ja vastuu päivähoidon uskontokasvatuksesta on kasvatushenkilöstöllä. Lasten kokemuksista nouseva keskustelu yhdessä päiväkodin aikuisten ja toisten lasten kanssa on luonteva tapa käydä läpi ja pohtia uskonnollis-katsomuksellisia asioita. Lapset saattavat ilmaista uskonnollisia asioita myös leikeissään. Jokaisen perheen katsomuksellisuudesta keskustellaan jo päivähoidon aloituskeskusteluissa. Silloin kartoitamme vanhempien toiveet ja odotukset sovittaen niitä varhaiskasvatuksen uskontokasvatukseen. Myös lasten osallistumisesta erilaisiin Kauniaisten (ev.lut.) seurakuntien järjestämiin tilaisuuksiin sovitaan. Tunnustukselliseen uskontokasvatukseen (esim. joulukirkot ja päiväkotien kirkkohetket tai hartaudet päiväkodissa), pyydämme vanhempien luvan. Varhaiskasvatuksessa uskontokasvatus on myös kulttuuriperinnön siirtämistä sukupolvelta toiselle ja oman uskonnon tapoihin, traditioihin ja sisältöihin tutustumista. Tunnelma, estetiikka, esineet, symbolit, kuvat, musiikki ja taide tarjoavat lapselle monipuolisia elämyksiä. Varhaiskasvatuksessa huomioimme erilaisiin kulttuurisiin ja uskonnollisiin traditioihin liittyviä juhlia, kuten joulua, laskiaista, pääsiäistä ja ramadania. Lasten omakohtaisten kokemusten pohjalta puhutaan perhejuhlista: kasteesta, häistä ja hautajaisista.


22

4.8 Päiväkodin ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Henkilöstö laatii päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelman, jossa kuvataan oman yksikön painopistealueita. Jokaiselle lapselle tehdään henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma (”vasu”) päivähoitoa aloitettaessa. Suunnitelmaa arvioidaan ja tarkistetaan vähintään kerran toimintavuoden aikana. Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on turvata lapselle hyvät kasvun ja kehittymisen edellytykset. Siinä otetaan huomioon lapsen yksilöllisyys sekä vanhempien näkemykset omasta lapsestaan ja hänen tarpeistaan. Vasun tekevät vanhemmat ja varhaiskasvatuksen edustaja yhdessä. Pienen lapsen omaa näkökulmaa saadaan lähinnä havainnoinnin kautta, isompi lapsi voi osallistua vasupohdintaan kehityksensä mukaisesti. Hän voi arvioida omia vahvuuksiaan ja haasteitaan sekä kehittymistään esim. henkilökunnan tai vanhempien tekemän haastattelun avulla tai kasvunkansiotaan tarkastelemalla. Näin vanhemmat ja kasvattajat voivat saada tärkeää tietoa lapsen sisäisestä maailmasta. Vasu auttaa vanhempia ja henkilökuntaa seuraamaan lapsen kehitystä ja mahdollisia tuen tarpeita sekä antaa rungon kasvatuskumppanuudelle. Päivähoidossa olevalle nelivuotiaalle lapselle tehdään varhaiskasvatussuunnitelman sijaan laaja terveystarkastus yhteistyönä perheen, päivähoidon ja neuvolan kanssa. Yhteistyö muodostuu neuvolan laajasta terveystarkastuksesta ja päivähoidossa käytävästä keskustelusta, jossa perhe ja päivähoidon edustaja käyvät yhdessä läpi lapsen kasvua, kehitystä, taitoja ja tuen tarpeita sekä lapsen ja vanhempien välistä vuorovaikutusta. Keskustelusta kirjataan yhteenveto lomakkeeseen, joka lähetetään vanhempien luvalla neuvolaan. Terveystarkastuksen jälkeen lomake palautetaan päiväkotiin/ryhmäperhepäiväkotiin.

4.9 Kasvatuskumppanuus – yhteistyötä kodin kanssa Kauniaisten varhaiskasvatusta ohjaa kasvatuskumppanuusperiaate. Sen mukaisesti lapsen vanhemmat ja ammattikasvattajat sitoutuvat yhteiseen lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Kasvatuskumppanuus syntyy jaetuista päämääristä ja tavoitteista sekä yhteisesti sovitusta toiminnasta. Kumppanuus edellyttää luottamusta, tasavertaisuutta ja kunnioitusta. Perusajatuksena on, että vanhemmilla on ensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuu, henkilökunnalla puolestaan ammatillinen tieto, osaaminen ja kokemus. Henkilöstö vastaa yhteistyön edellytysten luomisesta, jotta kasvatuskumppanuus muodostuu luontevaksi osaksi lapsen varhaiskasvatusta. Vanhempien kanssa sovitaan pelisäännöistä, miten yhteistyö ja viestintä eri asioissa hoidetaan. Kasvatuskumppanuus lähtee lapsen tarpeista ja siinä yhdistetään vanhempien ja kasvattajien tiedot ja kokemukset. Tavoitteena on turvata lapsen hyvinvointi, tunnistaa varhain lapsen kasvun, kehityksen tai oppimisen tuen tarpeita ja luoda yhteinen toimintastrategia tukemiseen. Perusta kasvatuskumppanuudelle luodaan siinä vaiheessa kun vanhemmat ja kasvattajat ovat ensimmäistä kertaa yhteydessä toisiinsa. Tähän tapaamiseen kasvattajien tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kauniaisissa päivähoidon aloittava perhe tapaa varhaiskasvatushenkilökunnan ensimmäisen kerran tutustumisvierailulla päiväkodissa. Omahoitajan tekemän kotikäynnin tarkoituksena on madaltaa lapsen kynnystä aloittaa päivähoito, kun hän on jo tutustunut hoitajaansa omalla reviirillään. Kotikäynnin aikana läpikäydään lasta koskevia perusasioita ja hoidon käytäntöjä, sovitaan pehmeästä laskusta ja kerrotaan päiväkodin tavoista. Kasvattaja lisää myös vanhempien keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta aktivoimalla vanhempia vuoropuheluihin. Vanhempia voi tukea ryhmäytymään esimerkiksi järjestämällä vuorovaikutteisia vanhempainiltoja. Myös jakamalla vanhempien luvalla yhteystietolistoja kannustetaan heitä keskinäisiin yhteydenottoihin.


23

4.10 Kieli- ja kulttuurinäkökohtia varhaiskasvatuksessa Monikulttuuristen lasten määrä on kasvanut Kauniaisissa, mikä edellyttää henkilökunnan lisäkouluttautumista aihealueeseen. Jokaisessa päiväkodissa on monikulttuurisuustematiikkaan liittyen moniku-vastaava ja suomenkielinen moniku-materiaali. Kun lapsen äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi, hän saa ns. S2-opetusta. Se on suomen kielen tavoitteellista ja säännöllistä opetusta arjen keskellä. Lapsi omaksuu suomea huomaamattaan, koska S2-opetusta suuntaa lapsilähtöisyys, toiminnallisuus ja leikki. Muun muassa lorut, laulut ja satutuokiot vahvistavat kielellisiä valmiuksia hauskalla tavalla. Varhaiskasvattajat käyttävät selkeää ja rikasta puheilmaisua lasten kanssa jutellessaan ja toimintaa ohjeistaessaan. Seuraamme S2-lasten kielen omaksumista ”Kielireppu”-nimisellä työvälineellä1. Se auttaa kartoittamaan lapsen kuullun ymmärtämistä ja puheen tuottamista sekä suunnittelemaan tukitoimia. S2-lapsilla henkilökohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan kielen tukemisen tavoitteet ja menetelmät. S2-opetus edistää joustavaa kouluun siirtymistä ja tukee toiminnallista kaksikielisyyttä, eli taitoa toimia jouhevasti arkisissa tilanteissa molemmilla kielillä. Henkilöstöltä edellytetään ymmärrystä ja kunnioitusta itselleen vieraampia kulttuureja kohtaan. Tulkkipalveluilla helpotetaan tarvittaessa vuorovaikutusta. Perheen on voitava kommunikoida omalla äidinkielellään etenkin tärkeistä ja vaikeista asioista. Varhaiskasvatus edistää maahanmuuttajataustaisten lasten ja perheiden kotoutumista sekä tutustumista suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Lapsen ja perheen kulttuuriin, elämäntapoihin ja historiaan perehdytään ja niitä arvostetaan. Rohkaisemme vanhempia tukemaan lapsensa äidinkieltä. Aiheeseen tutustunut henkilöstö tuo kulttuuritietoutta muuhun ryhmään tehden näin näkyväksi maahanmuuttajalapsia ja heidän arvojaan. Pienin arjen asioin voi vaikuttaa eri taustasta tulevien lasten arvokkuuden kokemuksiin. Esim. lapsen syntymäpäivänä voi laulaa syntymäpäivälaulun lapsen omalla kielellä. Perheen kotoutumista, kulttuuriimme tutustumista ja heidän kulttuurinsa esiin tuomista voi tukea esimerkiksi kutsumalla usein vanhempia tutustumaan ryhmän toimintaan.

4.11 Vuorohoito Käsitteellä vuorohoito tarkoitetaan iltaisin, öisin ja viikonloppuisin tapahtuvaa päivähoitoa. Vuorohoitoa järjestetään perheen työssäkäynnin tai opiskelun perusteella ja kunnat itse päättävät, järjestetäänkö hoito päiväkodeissa, ryhmäperhepäivähoidossa vai perhepäivähoidossa. Kauniaisissa järjestetään ympärivuorokautista vuorohoitoa suomenkielisessä Pikku Akatemian päiväkodissa. Oikeus vuorohoitoon on Kauniaisissa asuvilla lapsilla, jotka täyttävät sosiaali- ja terveyslautakunnan määrittämät edellytykset:

Molemmat huoltajat ovat säännöllisessä vuorotyössä tai opiskelevat iltaisin.

Vuorotyöstä johtuvat työvuorot tulee olla vahvistettuna virallisella työvuorolistalla, jonka on tehnyt työntekijän esimies.

Huoltajan opiskellessa tulee esittää opiskelutodistus sekä lukujärjestys tai muu selvitys pakollisista opintosuorituksista. Opintojen on oltava pitkäaikaisia ja ammattiin suuntaavia ja niihin on liityttävä pakollinen läsnäolo.

1 Työväline on käytössä suomenkielisissä päiväkodeissa. Ruotsinkieliset käyttävät ns. TRAS-materiaalia.


24

Perheiden on viimeistään kaksi viikkoa ennen hoidontarvetta toimitettava työvuorolistat, joissa määritellään lapsen hoidon tarve.

Määritelmä sulkee pois itsenäiset toimenharjoittajat kuten yksityisyrittäjät ja free lancerit. Poikkeus voidaan tehdä kun esim. freelancerina työskentelevällä on pitkäaikainen työsopimus, jolloin noudatetaan samoja sääntöjä kuin huoltajan ollessa vuorotyössä. Vuorohoidon tarpeen päättyessä järjestetään lapselle päivähoitopaikka muualta kuin vuorohoitoryhmästä tai vuorohoitopäiväkodista. Vuorohoitoa tarjotaan päivähoitolain mukaisesti perusopetuksen alkamiseen saakka. Rakenteellisesti vuorohoito sisältää lapselle ja perheelle riskitekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen hyvinvointiin. Näitä riskitekijöitä ovat aikuisten jatkuva vaihtuminen, kiinteän lapsiryhmän puute, lapsen väsymys vuorokausirytmin vaihdellessa ja levon jäädessä vuorojen vaihtuessa liian lyhyeksi. Pieni lapsi vaatii jaksaakseen hyvin säännöllistä rytmiä ja tuttua, tasaista kasvuympäristöä. Lasten ja perheiden yksinäisyys lisääntyy: lapsen ystävyyssuhteiden luominen vaikeutuu kotiympäristössä ja päiväkodissa. Myös vanhempien on hankalampi rakentaa tukiverkostoa. Arjen ennakoitavuus ja jatkuvuuden tunne lapsen näkökulmasta heikkenee – lapsi tulee vaihdellen ilta-, aamu- tai viikonloppuvuoroon hoitoon, jolloin aika päiväkodissa voi olla hyvinkin erilainen. Vuorohoidossa aikuisella on merkittävä asema lapsen vuorovaikutuskumppanina, sillä hoidon luonne iltaisin, öisin ja viikonloppuisin on varsin erilainen kuin tavallisessa päivähoidossa. Siten lasten tarpeetkin ovat vuorohoidossa erilaiset kuin normaaliaikoina. Iltaisin ja viikonloppuisin tarvitaan enemmän syliä ja välittäviä aikuisia. Erityisesti ilta-aika on herkkää: lapset ovat väsyneitä ja ikävöivät vanhempiaan herkemmin. Vanhempien ja työntekijöiden välisen yhteistyön merkitys korostuu vuoropäiväkodissa ja –ryhmässä. Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, millainen vuorovaikutussuhde rakentuu henkilöstön ja vanhempien välille. Henkilöstön kasvatusvastuu lisääntyy erityisesti sellaisten lasten kohdalla, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa pitkään ja yhtäjaksoisesti.

5 Kasvun ja oppimisen tuki

5.1 Tukemisen lähtökohdat Jokaisen lapsen kasvua ja oppimista tukee laadukas varhaiskasvatus, jossa lapsi kohdataan yksilönä ja häntä tuetaan tarpeidensa mukaan. Varhaiskasvattajien asiantuntemus lasten kehityksestä ja oppimisesta sekä hyvät pedagogiset valmiudet luovat perustan tukitarpeiden tunnistamiselle ja kullekin lapselle sopivan tuen rakentamiselle. Jotta lapsen tarvitsema tuki voidaan aloittaa mahdollisimman varhain, jo taaperoikäisiltä on hyvä havainnoida kehityksen ja vuorovaikutuksen riskitekijöitä. Varhain aloitettu tuki turvaa lapsen suotuista kehitystä. Henkilökunta saa lasten erityistarpeista huolehtimiseen tukea päiväkodinjohtajalta ja konsultoivalta erityislastentarhanopettajalta (kelto). Lapsen haasteet otetaan ensisijaisesti puheeksi hänen vanhempiensa kanssa. Tuen tarvetta pohditaan varhaiskasvattajien, kelton ja vanhempien havaintojen ja arviointien pohjalta. Määrittelyssä on tärkeää ymmärtää lapsen yksilölliset toimintamahdollisuudet eri kehitysympäristöissä ja erilaisissa kasvatuksellisissa tilanteissa. Tuen suunnittelua pohjustaa kuva lapsen vahvuuksista, häntä kiinnostavista ja innostavista asioista sekä kehityksen riskitekijöistä ja suojaavista tekijöistä.


25

Varhaiskasvatuksessa henkilökunta tapaa perhettä päivittäin ja yhteistyö jatkuu usein pitkään. Tämä tarjoaa hyvän mahdollisuuden tarttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Kasvattajayhteisö tukee lasta ja tarvittaessa perhettä varhaiskasvatuksen arjessa. Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä tiiviimpi rooli vanhemmilla on lapsen tukemisessa. Välillä tarvitaan myös ammattilaisia muista perhepalveluista lapsen ja perheen tukiverkoksi. Tätä suunnitelmallista yhteistyötä koordinoi kelto, ja tavoitteena on ennaltaehkäistä tuen tarpeen kasautumista ja pitkittymistä.

5.2 Tuen järjestämisen yleisperiaatteet ja tukitoimet Kukin lapsi saa tarpeidensa mukaan yleistä, tehostettua tai erityistä tukea (lisää kappaleessa ”Tuen portaikko”). Kauniaisissa myös tehostetun ja erityisen tuen piirissä olevat lapset integroidaan pääsääntöisesti tavallisiin päivähoitoryhmiin. Lisätukea tarvitsevalle lapselle keskeistä perustaa ovat ne tavat, joilla kaikkia lapsia tuetaan: hyvä vuorovaikutus, itsetunnon vahvistaminen ja perustaitojen harjaannuttaminen samoin kuin pienryhmien hyödyntäminen arjen toiminnassa. Osana tukea tehostetaan yhteistyötä vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön kesken. Varhaiskasvatuksen tukitoimina sopeutamme fyysistä, psyykkistä ja kognitiivista ympäristöä lapsen tarpeisiin. Kasvattajan keskeisimmät kysymykset ovat: ”Miten voisin kohdata tämän lapsen, jotta hänen olisi helpompi olla ja toimia? Millainen vuorovaikutus tukee häntä? Mitä voisin tehdä tai järjestää sopivasti toisin?” Oman ja kasvatusyhteisön toiminnan reflektointi ja kehittäminen auttavat sopeuttamaan toimintaympäristöä ja aikuisten tapoja kohdata kutakin lasta tälle tarkoituksenmukaiseksi ja kannustavaksi. Kelto kutsutaan tueksi matalalla kynnyksellä. Tarvittaessa hyödynnämme myös varhaiskasvatuksen ulkopuolisia asiantuntijoita tuen rakentamisessa. Tämä tuki pyritään tuomaan lapsen arkeen niin, että asiantuntija ohjaa päivittäin lapsen kanssa työskenteleviä aikuisia omasta erityisalueestaan. Käytämme varhaiskasvatuksen tukimenetelminä esimerkiksi seuraavia toimintatapoja tai menetelmiä:

terveydenhuollon tuki

suujumppa

suomi toisena kielenä -tuki

yhteistyö muiden toimijatahojen

kanssa

lastensuojelun tuki

kotikäyntipehmeä lasku

omahoitajuus

pienryhmätoiminta

eriyttäminen

tunteiden sanoittaminen ja jakaminen

draama

vaihtoehtoiset kommunikaatiokeinot,kuten tukiviittomat ja

kuvakortit

lapsen ja vanhemman yhteiset

vuorovaikutusleikkijaksot

Askeleittain-ohjelmatunnetaitoihin ja

sosiaalisiin taitoihin

lasten vuorovaikutusleikkiryhmät

terapeuttinen hiekkaleikki

huolen puheeksi ottaminen

tiiviimpi ja tukea antavampi yhteistyö vanhempien kanssa

rakenteelliset tukitoimet kuten avustaja tai

pienennetty ryhmä

Kuttu, Kili ja Sanasäkki: kielellisten taitojen

harjaannuttamismenetelmiä

kelton tuki


26

Kuvio 5: Varhaiskasvatuksen tukimenetelmiä Lapsen tarvitseman tuen määrästä ja laadusta riippuen ryhmiin voidaan suunnata kelton kanssa harkittavia lisäresursseja, joita ovat ryhmäkoon pienentäminen ja erityisavustajan sijoittaminen ryhmään. Ryhmissä voidaan myös tarvittaessa käyttää erityisopettajan palveluja. Kun vanhemmat haluavat itse hakea tietoa lapsensa tai perheen haasteisiin/kysymyksiin, tarkkarajaista asiantuntemusta tarjoavat esimerkiksi seuraavat tahot ja linkit:

ADHD-liitto ry: www.adhd-liitto.fi

Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry: www.aivoliitto.fi

Allergia- ja astmaliitto ry: www.allergia.fi

Autismi- ja Aspergerliitto ry: www.autismiliitto.fi

Dysfasialasten tuki ry: www.kaapeli.fi/dysfasia

epilepsiaorganisaatioiden yhteiset sivut: www.epilepsia.fi

Hengitysliitto: www.hengitysliitto.fi

Invalidiliitto: www.invalidiliitto.fi

Kehitysvammaliitto: www.kehitysvammaliitto.fi

Kansaneläkelaitos Kela: www.kela.fi

Kuulonhuoltoliitto: www.kuulonhuoltoliitto.fi

Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry (KLVL ry): www.klvl.org

Kuurojen liitto ry: www.kl-deaf.fi

Kynnys ry (eri tavoin vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö): www.kynnys.fi

Lastensuojelun keskusliitto: www.lskl.fi

Mannerheimin lastensuojeluliitto (kansalaisjärjestö lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseen): www.mll.fi

Neuvokeskus (lapsiperheitä erossa tukeva palveluntarjoaja): www.eroneuvo.fi/neuvokeskus

Niilo Mäki –instituutti (oppimisvaikeuksien monitieteisen tutkimuksen ja kehittämistyön yksikkö): www.nmi.fi

Näkövammaisten keskusliitto ry: www.nkl.fi

Pelastakaa lapset ry (lasten oikeuksien toteutumista edistävä kansalaisjärjestö): www.pelastakaalapset.fi

Rinnekoti-säätiö (sosiaali- ja terveyshuollon palveluntarjoaja kunnille ja erityishuoltopiireille, erityisesti kehitysvammaisten erityishuoltoa): www.rinnekoti.fi

Suomen CP-liitto: www.cp-liitto.fi

Suomen änkyttäjien yhdistys ry: www.ankytys.fi

Väestöliitto (sosiaali- ja terveysalan asiantuntijajärjestö): www.vaestoliitto.fi

suomalainen viittomakielen verkkosanakirja: suvi.viittomat.net

sivusto puhevammaisuudesta, kommunikoinnista ja selkokielestä: www.papunet.net

tietopaketti apuvälinepalveluista: www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/apuvalinepalvelut

sivusto ratkaisukeskeisestä tavasta auttaa lasta oppimaan uusia taitoja: www.kidsskills.org/

5.3 Tuen portaikko


27

Käytämme kasvun ja oppimisen tuen jäsentämiseen kolmiportaista mallia. Lapsen tuen tarpeita arvioidaan, kun tarpeet vaikuttavat muuttuneen tai käytössä olleet tukimenetelmät eivät riitä. Arvioon pohjautuen lapsi voi liikkua tukiportaikolla kumpaan suuntaan tahansa.

Erityinen tuki

tukiliite

varhaiskasvatus-suunnitelmaan

Tehostettu tuki

tukiliite

varhaiskasvatussuunnitelmaan

Yleinen tuki

varhaiskasvatussuunnitelma

Havaittu: laadukas varhaiskasvatus ja yleinen tuki ei riitä → TEHDÄÄN ENEMMÄN TOISIN

Tilanteissa, joissa laadukas varhaiskasvatus ei sellaisenaan riitä → TEHDÄÄN JOTAKIN TOISIN

Havaittu: laadukas varhaiskasvatus ja tehostettu tuki ei riitä → TEHDÄÄN INTENSIIVISESTI TOISIN

kaikki toiminta yhteistyössä VANHEMPIEN kanssa

Havainnointi, moniammatillinenpedagoginen keskustelu/asiantuntijalausunto

Havainnointi, pedagoginen keskustelu: vähintään konsultoiva erityisopettaja eli kelto mukana

Havainnointi, pedagoginen keskustelu: tarvittaessa kelto mukana

tukitasojen pohjana laadukas varhaiskasvatus

Kuvio 6: Kasvun ja oppimisen tukiportaikko varhaiskasvatuksessa Kun lapsi on ns. yleisen tuen piirissä, hän voi hyötyä esimerkiksi tiiviimmästä ohjauksesta leikkitilanteissa. Vastaavasti lapsi, jolla on diabetes, voi tarvita tuekseen avustajan. Varhaiskasvattajat havainnoivat, millaisia vahvuuksia lapsilla on ja mitä huolen aiheita heidän kehityksensä suhteen voi olla. Yleiseen tukeen kuuluvilla lapsilla huolta voi herätä esimerkiksi lapsen

yksinäisyydestä

riitaherkästä käytöksestä

levottomuudesta

kiusaamisesta

epävarmasta tai aggressiivisesta ilmaisusta

käyttäytymisen muutoksista

vaikeuksista perhetilanteessa

vaikeuksista vuorovaikutuksessa

oppimisen ongelmista


28

Kun lapsi tarvitsee vahvempaa eli monipuolisempaa ja säännöllisempää tukea, hän siirtyy tehostetun tuen portaalle. Lastentarhanopettaja arvioi lapsen tuen tarvetta yhdessä kelton kanssa. Hän täyttää tuettavia alueita/taitoja ja tukemisen keinoja yksilöivän liitteen varhaiskasvatussuunnitelmaan yhteistyössä kelton ja vanhempien kanssa. Tarvittaessa tuen suunnitteluun ja toteutukseen kutsutaan myös muiden alojen asiantuntijoita. Erityinen tuki tulee kyseeseen, kun tehostettu tuki on todettu riittämättömäksi. Lapsi voi myös päätyä erityiseen tukeen suoraan psykologisten tai lääketieteellisten lausuntojen pohjalta. Jos lapsi kuuluu ns. pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin, hän saa aina erityistä tukea. Pidennetty oppivelvollisuus on suunnattu lähinnä vaikeasti vammaisille lapsille, ja se tarkoittaa oppivelvollisuuden alkamista vuotta säädettyä aiemmin. Sen valmistelu alkaa samana vuonna, jolloin lapsi täyttää neljä vuotta, ja päätös pohjautuu terveydenhuollon lausuntoihin. Pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvalla lapsella on oikeus maksuttomaan esiopetukseen sinä vuonna, kun hän täyttää viisi vuotta. Varsinainen pidennetty oppivelvollisuus alkaa samana vuonna, jolloin lapsi täyttää kuusi vuotta.

6 Verkostoyhteistyö Hyvä varhaiskasvatus edellyttää yhteistyötä eri tahojen kanssa, ja Kauniaisissa tätä moniammatillista yhteistyötä koordinoi Pienten lasten hyvinvointiryhmä. Toimimme yhdessä opetus-, kulttuuri- ja liikuntatoimen, yksityisten palveluntuottajien (esim. Granin lähiavun), seurakuntien, järjestöjen (esim. MLL), oppilaitosten ja sosiaalialan osaamiskeskuksen kanssa. Varhaiskasvatuksen säännölliset yhteistyökumppanit

puheterapeutti

perheneuvola o kasvun ja kasvatuksen tukemiseen liittyvät asiat

äitiys- ja lastenneuvola sekä perheohjaaja o lasten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat

liikuntatoimi

seurakunta o kirkkopyhiin liittyvät tilaisuudet ja vierailut

sosiaalitoimi/lastensuojelu

kulttuuritoimi o erilaiset kulttuuritilaisuudet kuten konsertit, teatterit jne.

Lastenneuvolatoiminnan kanssa yhteistyö on tiiveimmillään avoimessa perhetoiminnassa sekä neuvolan ja päiväkotien yhteistyönä tehtävän laajan 4-vuotistarkastuksen yhteydessä (ks. luku ”Päiväkodin ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelma”). Yhdessä luodaan järjestelmä, jolla voidaan vanhempien kanssa seurata ja tukea lapsen kasvua ja kehitystä ja tarvittaessa ohjata perhe hakeutumaan muihin palveluihin. Lisäksi kehitetään ennalta ehkäiseviä tuen menetelmiä, joita voidaan matalalla kynnyksellä toteuttaa lapsen ja perheen omissa arkiympäristöissä (avoin perhetoiminta ja päivähoito). Verkostoyhteistyön keskeisenä tavoitteena on lapsen ja perheen hyvinvoinnin tukeminen, riskien havaitseminen ja niiden työstäminen mahdollisimman varhain. Työntekijöiden kouluttaminen riskien tunnistamiseen on olennaista tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteistyökäytännöt on oltava sovittuina lastensuojelun, perhetyön, perheneuvolan, kotipalvelun ja muiden sosiaalitoimen palvelujen kanssa niitä tilanteita varten, joissa neuvotellaan yksittäisen lapsen ja perheen asioista tai edellytetään viranomaisten puuttumista.


29

7 Varhaiskasvatussuunnitelman tekeminen ja varhaiskasvatuksen kehittäminen Kauniaisten varhaiskasvatussuunnitelman tekoa koordinoi varhaiskasvatuspäällikön kokoama vasu-työryhmä. Jokaisesta päiväkodista oli nimetty ”vasuagentti”, joka yhdessä päiväkodinjohtajan kanssa edisti vasutyötä omassa talossaan. Vasuagenteista, johtajista ja vasu-työryhmästä koostuva agenttiryhmä tapasi keskustellakseen ajankohtaisista teemoista ja välillä tapaamisia järjestettiin suomen- ja ruotsinkielisille erikseen. Koko henkilöstön kanssa prosessoimme varhaiskasvatussuunnitelman sisältöjä yhteisissä vasu-työpajailloissa ja erilaisten päiväkoteihin annettavien tehtävien kautta. Sekä henkilökunta että vanhemmat osallistuivat kyselyyn, jossa selvitettiin käsityksiä hyvästä varhaiskasvattajasta. Varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioidaan ja muokataan säännöllisesti pohtien samalla varhaiskasvatuksen kehittämistarpeita. Tärkeä tuki yleisemmälle kehittämistyölle on pääkaupunkiseudun kaupunkien – Espoon, Helsingin, Vantaan ja Kauniaisten – yhteinen Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö. Tutkimuspäiväkotiverkoston varaan rakentuva työskentely tuottaa tietoa ja tukee kehittämistä ajankohtaisissa aiheissa. Yhdessä järjestetään myös täydennyskoulutusta päivähoidon henkilöstölle.

Kirjallisuutta Hughes, Daniel (2011) Kiintymyskeskeinen vanhemmuus. Toimivuutta kasvatukseen. Tampere: PT-Kustannus.. Kalliala, Marjatta (2012) Lapsuus hoidossa. Aikuisten päätökset ja lasten kokemukset päivähoidossa. Helsinki: Gaudeamus. Kanninen, Katri ja Sigfrids, Arja (2012) Tunne minut! Turva ja tunteet lapsen silmin. Jyväskylä: PS-kustannus. Kekkonen, Marjatta ja Kaskela, Marja (2011) Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta. Opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Helsinki: THL. Keltikangas-Järvinen, Liisa (2012) Pienen lapsen sosiaalisuus. Helsinki: WSOY. Nurmilaakso, Marja ja Välimäki, Anna-Leena (2011) Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Yliopistopaino. Rusanen, Erja (2011) Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys. Helsinki: Finn Lectura. Savola, Sinikka, Kujansuu-Väre, Mari ja Laakso, Marja (2009) Theraplay pähkinäkuoressa. Materiaali jaettu Theraplay-yhdistyksen 10-vuotisjuhlaseminaarissa 1.10.2009. Webster-Stratton, Carolyn (2006) Ihmeelliset vuodet. Ongelmanratkaisuopas 2-8-vuotiaiden lasten vanhemmille. Helsinki: Profami. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2005) Kauniaisten pilotti-vasu


30

Liite

Kauniaisten varhaiskasvatuksen suunnitelma turvallisen vuorovaikutuksen tukemiseksi sekä kiusaamisen ehkäisyksi ja kiusaamiseen puuttumiseksi

Myönteisen vuorovaikutuksen tukeminen ja kiusaamisen ehkäisy

Tuemme myönteistä vuorovaikutusta monin tavoin: aikuisen asenne ja toimintamallit

o yhteyden lujittaminen jokaisen lapsen kanssa, lämmin ja välittävä suhtautuminen

o arvostava asenne lapsia ja työtovereita kohtaan, myönteisen palautteen antaminen,

hyväksynnän välittäminen

o onnistumisen kokemusten mahdollistaminen kaikille lapsille, salliva suhtautuminen

epäonnistumisiin

suunnitelmallinen pienryhmätoiminta, lasten ryhmäytymisen ja me-hengen tukeminen

lasten tukeminen sosiaalisissa taidoissa ja tunnetaidoissa arjen tilanteissa ja esim. satujen avulla,

Askeleittain-ohjelma tukena

vuorovaikutusleikkiryhmät

käytöstapojen opettaminen lapsille

selkeä arjen rakenne: turvalliset rutiinit ja suunnitellut siirtymävaiheet

Kiusaamisen ehkäisyssä on lisäksi keskeistä: lasten osallisuuden kokemuksen vahvistaminen

koko henkilökunnan asenne: kiusaamisen mahdollisuus ja merkitys tiedostettu; tilannetaju

lapsiryhmän havainnointi ja tarvittava tuki rakentaviin toimintatapoihin

rajojen selkeys, lasten tietoisuus siitä mikä on sallittua

kielteisen vuorovaikutuksen ohjaaminen rakentavammille urille jo ennen kuin siitä muodostuu

kiusaamista

erilaisuuden hyväksyminen

lapsen äänen esiin nostaminen arjen tilanteissa: ajan tasalla pysyminen siitä, miten lapset kokevat

erilaiset tilanteet, esim. seuraavien asioiden tarkastelu lapsen kanssa

o Missä leikit mieluiten?

o Onko paikkoja, joissa et leiki koskaan?

o Onko paikkoja, joissa haluaisit leikkiä mutta joita et ole vielä kokeillut?

o Millaisia leikkejä leikit eniten?

o Onko jokin leikki, jota haluaisit kokeilla?

o Kenen tai keiden kanssa leikit eniten?

o Onko joku, jonka kanssa et koskaan leiki?

o Kuka on paras kaverisi?

o Kumpi teistä määrää eniten?


31

o Mitä teet, jos joku käskee sinua tekemään sellaista, jota et halua tehdä?

o Mitä teet, jos haluaisit määrätä leikissä, mutta et saa?

o Mitä teet, jos haluaisit leikkiä sellaisten lasten kanssa, jotka jo leikkivät keskenään?

o Mitä teet, jos leikit jonkun kaverisi kanssa, ja joku muu haluaa tulla mukaan leikkiin?

o Aina ei voi olla samaa mieltä kavereiden kanssa. Mitä teet, jos leikit jonkun kanssa, ja olette

eri mieltä, miten pitäisi leikkiä?

o Mitä teet, jos joku on mielestäsi tuhma sinulle? Entä jos joku häiritsee tai ärsyttää sinua,

ottaa sinulta pois tavaroita tai tekee leikissä väärin?

o Mitä haluaisit aikuisten tekevän, kun lapset riitelevät keskenään?

o Jos olet surullinen, auttaako joku kavereistasi yleensä sinua?

o Autatko itse muita lapsia? Millaisessa tilanteessa?

o Millainen on mielestäsi hyvä leikkikaveri?

o Mitä teet mieluiten esikoulussa/päiväkodissa? Mitä kaipaat, kun olet ollut muutaman päivän

kotona?

Näkemys kiusaamisesta Kiusaaminen on sitä, että lapsi joutuu toistuvasti yhden tai useamman lapsen kielteisten tekojen kohteeksi. Yksittäiset teot eivät ole kiusaamista, mutta voivat johtaa siihen, että lapsi tuntee itsensä uhatuksi. Kiusaamisella tarkoitetaan syrjintää tai epäoikeudenmukaista kohtelua, jota vastaan kiusattu kokee olevansa puolustuskyvytön. Kiusaamisen määrittelyssä on tärkeää huomioida lapsen oma kokemus kiusaamisesta. Varhaiskasvatuksessa jokainen aikuinen suhtautuu kiusaamiseen aina vakavasti.

Kiusaamiseen puuttumisen keinot Pyrimme ensisijaisesti luomaan puitteet, joissa kiusaaminen saadaan minimoitua. Puutumme nopeasti kielteiseen vuorovaikutukseen ja tuemme rakentavien toimintamallien käyttämiseen. Jos havaitsemme kiusaamista, puutumme siihen nopeasti. Kiusaamistilanne selvitetään asianosaisten kanssa: aikuinen tutkii asiaa empaattisella otteella. Yksittäisiä ristiriitatilanteita systemaattisemmasta kiusaamisesta kerromme myös lapsen vanhemmille, päiväkodin johtajalle ja konsultoivalle erityislastentarhanopettajalle.

Lähteet Kirves, Laura ja Stoor-Grenner, Maria (2011) Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa. Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelman laatiminen. Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Folkhälsan. Kiusaavatko pienetkin lapset? –seminaari (2010) Seminaarin 14.4. aineisto MLL:n nettisivuilla.

Suomenkielinen opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta ... · Kasvatuskumppanuuden (ks. luku...

Documents

Transcript of Suomenkielinen opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta ... · Kasvatuskumppanuuden (ks. luku...