SP 2009-1 web

Tutkija Päihdehuollon sosiaalipsykologi Toimittaja Opiskelija Kouluttaja ja suunnittelija

maahanmuuttokurssilla KV-vastaava yrityksessä Monikulttuurisuustyöntekijä Projektikoordinaattori

Toimituspäällikkö Viittomakielen tulkki Tutkimusjohtaja tasa-arvoasiat Tutkija Politiikka

ympäristöpolitiikka ja sukupuolijärjestelmien sosiaalipsykologia Koordinaattori kuluttajien käyttäytyminen

ja energian säästö Kurssisihteeri Sosiaalityöntekijä Erikoistutkija tilastomenetelmät Työsuunnittelija

Suunnittelija Tutkimus- ja terapiatyö perheneuvolassa Työvoimaneuvoja Professori Psykoterapeutti

Psykoanalyytikko Ohjaaja ryhmätyö pakolaisasiat Lehtori Elämäntapa- ja konfliktipuhetutkimus

Assistentti Kouluttaja Konsultti Liikkeenjohdon konsultti Ratkaisukeskeinen lyhytterapia

Sosiaalityöntekijä Perheterapeutti Kuvataideterapia Tuntiopettaja Työnohjaaja Järjestötyöntekijä

Perheneuvoja Työhyvinvointikoordinaattori Asiantuntija Analyytikko Erityisluokanopettaja

Päihdetyöntekijä Rekrytointivastaava Tasa-arvotyöntekijä Harjoittelija Freelancer Projektipäällikkö

Markkinointipsykologi Nuorisotyöntekijä Kirjailija Journalisti Toimintakeskuksen johtaja

kehitysvammahuollossa Kuntoutussihteeri Freelance-kouluttaja Konttoristi Toimistosihteeri

Stipenditutkija Eurovirkamiesharjoittelija Henkilöstöpäällikkö Työvoimaneuvoja

Markkinointisuunnittelija Yrittäjä Sosiodraaman vetäjä Henkilöstöhallinnon sihteeri Työyhteisön

kehittämistyöntekijä Traumaterapeutti Kulutusanalyytikko Voimavarakouluttaja Mielenterveyshuollon

työntekijä Kouluttaja Työ- ja organisaatiopsykologian asiantuntija Henkilöstökonsultti

Kuntoutuspsykologi Sosiaali- ja terveystoimen talouspäällikkö Markkinointipäällikkö Toimitusjohtaja

Journalisti Koordinaattori Suunnittelija Tutkimusassistentti Erikoistutkija Vanhustyön johtaja

Tiedekuntasihteeri Amanuenssi Henkilöstöasiain päällikkö Tiedottaja Asiamies Mielenterveysseuran

tukihenkilö Tukikodin johtaja Copywriter Kuntoutusalan työntekijä Järjestösihteeri Johtava

sosiaaliterapeutti Yliaktuaari Toimituspäällikkö Rehtori Erikoistyövoimaneuvoja Kehitysyhteistyön ja

pakolaisasian koordinaattori Konsultti HR-vastaava Rekrytointikonsultti Henkilöarviointiassistentti

Informaatikko Työilmapiiritutkija Tiimityökouluttaja Opettaja Päivähoidon erikoissuunnittelija

Maahanmuuttosuunnittelija Harjoittelija Rasismin vastaisen kampanjan koordinaattori Terveystutkija


























Koulukuraattori Kriisityöntekijä Työnjohdon konsultti Äänitarkkailija Ryhmänohjaaja Kasvatus- ja

1/2009

sosiaalipsykologiSuomen sosiaalipsykologit ry:n jäsenlehti

www.sosiaalipsykologit.fi

2

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

3. Neljätoista vuotta

4. Yhdistyksen toiminnan tilasta viime vuosina

5. Sääntömuutoksella varaudutaan vaihteleviin tilanteisiin

6. Suomen sosiaalipsykologit ry:n hallituksen jäsenet 2009

10. Yhdistykselle uudistettu visuaalinen ilme

11. Ammattinimikkeestä avain onneen?

13. Haluamme olla sosiaalipsykologeja

15. Become who you are

18. Poimintoja tieteen kentältä

20. Luottamus, konflikti ja ryhmän tuloksellisuus

Päätoimittaja:

Kirsi Majander

Osoitteenmuutokset: Omatoimisesti nettisivuillamme www.sosiaalipsykologit.fi tai ilmoitus osoitteeseen [email protected]

Seuraava lehti: Artikkelit, palautteet ja uutisvinkit osoit-teeseen [email protected]

Ilmoitushinnasto:

Koko sivun ilmoitus 170 € Puolen sivun ilmoitus 110 € Neljäsosasivun ilmoitus 70 €

Kannen kuva: yksityiskohta André Derainin teok-sesta Fishing boats, 1905. Valokuvaaja: Sharon Mollerus. Some rights reserved. Lähde: http://www.flickr.com/photos/clairity/2232012171/in/set-72157603102112472/

Taitto: Agnetha Lesch, [email protected]

Tässä numerossa:

Kuva: Inka Suhonen

3

Kuten Paasikiven tunnettu väittämä sanoo, tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Aloitetaan siis tosiasioilla: Suomen sosiaalipsykologit ry toiminta on

ollut viime vuosina melko passiivisessa tilassa. Yhdistyksellä ei ole ollut toimivaa hallitusta muutamaan vuoteen. Yhdistyksen verkkosivuja ei ole päivitetty aikoihin, viime vuosien tilinpää-tökset ovat tekemättä ja yhdistyksen jäsenrekisteri ei ole ajan tasalla. Toisekseen, sosiaalipsykologien ammatillinen asema on edelleen heikko verrattuna esimerkiksi psykologien tilantee-seen. Sosiaalipsykologin ammatti ei ole vielä tarpeeksi tun-nettu Suomen työmarkkinoilla eikä sosiaalipsykologi-nimikettä edelleenkään ole suojattu. Muun muassa näistä syistä johtuen useissakaan työpaikkailmoituksissa ei haeta eksplisiittisesti so-siaalipsykologia töihin, toisin kun psykologeja tai sosiaalityön-tekijöitä.

Vaikeasta tilanteesta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, tämän kesän ja syksyn aikana Suomen sosiaalipsykologit ry:tä on alettu elvyttää uudelleen. Sosiaalipsykologien omalle jo vuonna 1995 perustetulle yhdistykselle on nyt valittu uusi hallitus, jonka tule-vien tehtävien listalta löytyy laajahko määrä tekemättömiä asi-oita. Olemme mm. valmistelleet yhdistyksen sääntöuudistusta, jossa eri jäsenten eriarvoinen asema yhdistyksessä poistetaan. Käynnissä on myös arkistoprojekti, jossa yhdistyksen toiminnan historia ja dokumentit taltioidaan vuosikerroittain järjestykseen - mahdollisesti sosiaalipsykologit ry:n www-sivujen extranet-osioon. Yhdistys jatkaa myös työtään sosiaalipsykologien am-matillisen aseman ja statuksen parantamiseksi, kunhan keinoista ja tavoitteista on päästy yksimielisyyteen yhdistyksen jäsenten ja hallituksen kesken.

Tehtävää on joka tapauksessa paljon ja resurssit ovat vähäiset. Jokainen yhdistyksen hallituksen jäsenistä tekee työtä sosiaali-psykologian hyväksi oman päätoimensa ohessa. Ajan ja energian lisäksi yhdistyksen toiminnan pyörittäminen vaatii myös rahaa. Yhdistyksen IT-palveluista on maksettava ja esimerkiksi pankki- ja tilipalvelut ovat merkittävä menoerä. Tästä syystä maksavia jäseniä tarvitaan lisää ja jokainen yhdistyksen tilille saapuva euro tulee tarpeeseen. Muistathan myös käydä päivittämässä jäsen-rekisteriin tietosi, mikäli ne ovat muuttuneet!

Nykyisellään yhdistyksemme rekisterissä on noin 500 sosiaa-lipsykologin yhteystiedot. Tämän kokoisella porukalla meidän

on mahdollista saada hyviäkin tuloksia aikaiseksi, jos pystymme organisoitumaan tehokkaasti ja toimimaan yhteisten päämääri-en eteen yhdessä. Lisäksi, sosiaalipsykologienhan tulisi jo määri-telmällisesti ja koulutuksensa puolesta kyetä toimimaan tehok-kaasti yhteistyössä – yhteisten asioiden eteen.

On muistettava, että työelämässä toimivien ja työelämään suun-tautuvien sosiaalipsykologien ammatillisen ja julkisen aseman edistäminen tapahtuu parhaiten yhdistyksemme kautta, jossa voimme koordinoida pyrkimyksemme ja suunnata resurssit te-hokkaasti yhdessä sovittujen ja yhteisten päämäärien saavutta-miseksi.

Tervetuloa mukaan syyskokoukseen 28.11.2009 klo 18.30, jos-sa yhdistykselle valitaan uusi hallitus kaudelle 2010. Paikkana on Hakaniemen Ympyrätalon Rosso osoitteessa Siltasaarenkatu 18-20, 00530 Helsinki.

Heikki Kantanen

Suomen sosiaalipsykologit ry:n hallituksen puheenjohtaja 2009.

Neljätoista vuotta

4

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Yhdistyksen toiminnan tilasta viime vuosina

Pikainen silmäys hiukan yli 14-vuotiaan yhdistyksemme vielä toistaiseksi järjestämättömän arkiston paperipinoihin kertoo toiminnan aktiivisuudesta: Perustamisvuoden 1995 jälkeisinä vuosina asiakirjoja on kertynyt verrattain vähän, lähinnä tilikirjat ja jokusia pöytäkirjoja. Sen jälkeen paperipinot ovat jo paksumpia, kunnes vuodesta 2006 aina kuluvan vuoden 2009 kesään asti asiakirjapino hiipuu olemattomiin samalla, kun yhdistyksen toimintakin uuvahtaa.

Teksti: Esa Torniainen

Viime vuodet ovat olleet hiljaiseloa. Aikaisempien vuosien jäsen- tai yleisötilaisuuksia ei ole järjes-tetty, eikä myöskään osallistuttu sosiaalipsykolo-

gian päivien järjestämiseen – takavuosinahan oli tapana yhdistyksen järjestää ohjelma päivistä jälkimmäiseen, jonka painotus oli soveltavampi ja työelämäläheisempi kuin ensimmäisen, tutkimukseen painottuvan päivän. Lehteä on kuitenkin julkaistu: vuodesta 1995 lähtien katkotta julkaistu lehti ilmestyi 2007-2008 lehti kahdesti vuodessa, mikä lieneekin ollut käytännössä yhdistyksen ainoa toimintamuoto näinä vuosina.

Syyskokouksessa 30.11.2006 valittu vuoden 2007 halli-tus oli pienehkö verrattuna aktiivisimpien vuosien halli-tuskokoonpanoihin: puheenjohtajan lisäksi kuusi jäsentä ja kaksi varajäsentä. Hallituksen toiminta hiipui: vuoden 2007 alusta on pari hallituksen kokousten pöytäkirjaa, mutta sen jälkeisestä ajasta ei löydy pöytäkirjoja, ja vähän myöskään muistumia tai kalenterimerkintöjä hallituksen jäseniltä. Myös jäsenistön osallistuminen hiipui: yhdis-tyksen kokouksiin ei saapunut väkeä. Välillä 1.1.2008 – 8.6.2009 yhdistyksellä ei ilmeisesti ole ollut varsinaisesti valittua hallitusta – syyskokous on yritetty pitää vuoden 2007 sosiaalipsykologian päivien yhteydessä, mutta sii-tä ei liene pätevää pöytäkirjaa. Oikeuslähteiden mukaan edellisen hallituksen toimikausi jatkuu ”toimitusministe-riönä”, kunnes uusi hallitus on pätevästi valittu – näin siis vuoden 2007 hallitus lienee vastannut toiminnasta, kunnes nykyinen hallitus valittiin 8.6.2009 loppuvuodek-si 2009.

Jäsenmaksukertymä on viime vuosilta ollut aiempaa pie-nempi, mikä johtunee siitä, että jäsen mak suja ei ole ak-tiivisesti kerätty, mutta osin epäilemättä myös siitä, että osa jäsenistä ei ole kokenut saavansa jäsenmaksulleen vastinetta toiminnan hiipuessa. Lehtien julkaisu, netti-sivut, pankki palvelut ym. ovat kuitenkin tuottaneet hil-jaisinakin vuosina kuluja, joihin liittyviä vanhoja laskuja on maksettu vielä ihan viime päivinäkin. Niinpä päätet-tiin kampanjoida vuoden 2009 jäsenmaksun maksamisen kannustamiseksi vielä loppuvuodesta, jotta yhdistys ei ajautuisi kassakriisiin.

Nykyisen (kuten myös tulevan, syyskokouksessa valitta-van) hallituksen haasteena on paitsi ensisijaisesti elvyttää yhdistyksen toiminta jäseniä palvelevaksi myös saattaa laillisuus- ja muotoasiat kuntoon viime vuosilta. Viimei-nen päätetty vuosi on 2006. Vuoden 2007 kirjanpito ja tilinpäätös on aikanaan tehty, mutta ei tarkastettu eikä hyväksytty. Vuodesta 2008 lähtien kirjanpito on vielä työn alla. Vuosien 2007 ja 2008 sulkemiseen liittyvää haastetta lisää se, että asiakirjat näiltä vuosilta ovat vä-hissä, ja niitä onkin pyritty osin hankkimaan jälkikäteen uudelleentulosteina mm. pankista. Lisäksi vuoden 2007 hallituksen jäsenistä on onnistuttu saamaan yhteys vain harvoihin.

Nykyisen hallituksen vakaana pyrkimyksenä joka tapa-uksessa on, että vuosi 2007 saataisiin tilintarkastajille vielä tämän vuoden puolella, vuosi 2008 vuodenvaihteen tienoilla ja 2009 normaaliaikataulun mukaisesti, jolloin kevätkokouksessa 2010 voitaisiin käsitellä kaikki kolme vuotta.

5

Sääntömuutoksen ensisijaisena tarkoituksena on parantaa mahdollisuutta, että hallitukseen löydetään riittävästi ak-tiivisia ihmisiä, mihin pyrittiin laajentamalla päätösvaltai-

suutta ja kasvattamalla hallituksen maksimikokoa. Yhdistyksessä on nyt kahdenlaisia perusjäsenyyksiä: varsinainen ja opiskelija-jäsenyys. Opiskelijajäsenillä on puhe-, mutta ei äänivaltaa yhdis-tyksen kokouksissa. Tämä ”kahden kerroksen väen” periaate haluttiin poistaa, samoin erottelu eritasoisten korkeakoulutu-kintojen väliltä. Nykyistenkin sääntöjen mukaan hallituksessa voi olla opiskelijoita, jotka hallitustyössä ovat äänioikeutettuja, mutta vajaavaltainen toisen luokan jäsenyys ei ehkä kuitenkaan kannusta aktiivisuuteen ja vastuunottoon yhdistyksen toimin-nassa. Ryhmärajojen ylläpitämiselle yhdistyksen sisällä ei näh-ty perusteita muutenkaan – päinvastoin joissakin muissa am-mattialayhdistyksissä on havaittu hyväksi, että ihmiset saadaan mukaan toimintaan ja siten sosiaalistumaan ja verkottumaan ammatilliseen yhteisöön sen täysivaltaisina jäseninä jo opiske-luaikana. Sääntömuutoksen myötä nykyiset opiskelijajäsenet muuttuvat varsinaisiksi jäseniksi ja jatkossa yhdistyksessä on vain yhdenlainen perusjäsenyys (harvinaisempien kunnia- ja kannatusjäsenyyksien lisäksi).

Opiskelu on monille tarkan euron aikaa, joten jäsenmaksua ei haluttu korottaa jäsenyyslajimuutoksen sivuvaikutuksena. Niin-pä perustettiin kaksi jäsenmaksuluokkaa: normaalimaksu työs-säkäyville ja alennettu opiskelijoille, työttömille ja vastaavassa taloudellisessa tilanteessa oleville. Käytännössä tätä ei haluttane tarkasti kontrolloida (kuten opiskelijuuttakaan ei aiemmin ole

vahdittu), vaan oikean jäsenmaksuluokan valitseminen jäänee jäsenen oman harkinnan ja omantunnon varaan.

Hallituksen valintaan ja toimintaan haluttiin hiukan lisää jous-toa. Vanhojen sääntöjen mukaan hallituksessa on puheenjohta-jan lisäksi 2-8 jäsentä ja 0-8 varajäsentä. Nämä maksimimäärät nostettiin 10:een. Hallituksen kokousten pitämistä ei haluttu kuitenkaan vaikeuttaa, joten päätösvaltaisuuskriteeriä lasket-tiin: vanhojen sääntöjen mukaan päätösvaltaisuuteen vaadittiin puolet jäsenistä (pj tai vpj mukaan luettuna), uusien sääntöjen mukaan vastaavasti 5/11 eli 45 %.

Lopuksi haluttiin modernisoida sääntöjen kohtaa 8, jonka mu-kaan yhdistyksen kokouskutsu on joko toimitettava kullekin jäsenelle kirjallisesti tai julkaistava Helsingissä ilmestyvässä sa-nomalehdessä. Käytännössä tämä muotovaatimus on täytetty julkaisemalla Helsingin Sanomissa pieni rivi-ilmoitus, joita arva-tenkin vain harvat lukevat ja joka maksaa yhdistykselle 40-80 euroa kahdesti vuodessa. Uusissa säännöissä ensisijainen kut-sun toimittamistapa on sähköposti ja ilmoitus yhdistyksen verk-kosivuilla. Näiden tapojen sijaan tai lisäksi voidaan käyttää myös vanhojen sääntöjen menettelyjä, jotka haluttiin pitää mukana lähinnä erikoisia poikkeustilanteita varten.

Uusien sääntöjen odotetaan tulevan voimaan loppuvuodesta 2009, kun PRH:n yhdistysrekisteri on ne hyväksynyt, jolloin ne myös julkaistaan yhdistyksen verkkosivuilla.

Sääntömuutoksella varaudutaan vaihteleviin tilanteisiinTeksti: Esa Torniainen

Kuten toisaalla tässä lehdessä on kerrottu, yhdistyksen toiminta pääsi hiipumaan viime vuosina. Vaikka rekisterissämme on lähes 500 aktiiviseksi merkittyä jäsentä, on yhdistyksen toiminnan organisointi, kuten yhdistyksissä yleensäkin, kiinni vähälukuisen hallituksen jäsenten aktiivisuudesta. Ihmisten elämäntilanteet ja mahdollisuudet osallistua yhdistyksen toimintaan voivat muuttua – jos näin käy samanaikaisesti monelle hallituksessa, on yhdistyksen toiminnan jatkuminen vaarassa. Vaikka riskiä ei voi poistaa, sen toteutumista voi yrittää pienentää. Tätä taustaa vasten ylimääräinen yhdistyksen kokous 8.6.2009 päätti muutoksista sääntöjen kohtiin 3-5 ja 8. Tätä kirjoitettaessa sääntömuutos on vielä PRH:ssa yhdistysrekisterin käsittelyssä (joka vienee nykyisin puolisen vuotta), ja sitä odotellessa vuoden 1999 säännöt ovat edelleen voimassa.

6

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Heikki Kantanen

- Puheenjohtaja ja mukana tapahtumatoimikunnassa sekä edun-valvontatoimikunnassa.

- Olen 32 vuotta ja asun Helsingissä. Työskentelen päätoimisesti ja valmistumisvuosi on ehkä 2010.

- Harrastan opiskelua, pitkän matkan juoksua, uintia ja pyöräilyä sekä ”perhettä”.

- Sosiaalipsykologia on auttanut minua näkemään ihmiset enem-män ihmisinä. Sosiaalipsykologian teorioiden myötä ihmisyys kokonaisuudessaan on tullut laajemmaksi ja syvemmäksi ilmiök-si. Sosiaalipsykologian tutkiminen on täten myös auttanut minua saamaan paremman ja lähemmän kontaktin muihin ihmisiin ja yleisesti helpottanut sosiaalista vuorovaikutusta.

- Mielestäni sosiaalipsykologian oppeja voi soveltaa kaikilla elä-mänalueilla, kuten esim. lasten kasvatuksessa ja työyhteisöjen kysymyksissä. Soveltaminen tapahtuu tietoisesti ja alitajuisesti.

- Sosiaalipsykologit tarvitsevat yhteisön, joka edistää sosiaali-psykologien asemaa ammatillisesti. Sosiaalipsykologien tunnet-tavuutta ja arvostusta on parennettava niin työmarkkinoilla kuin lainsäädännönkin alueilla.

Mia-Marisa Ranta

- Varapuheenjohtaja ja mukana myös lehden toimitusneuvos-tossa ja PR-osaston pyörityksessä.

- Olen 4. vuoden opiskelija Espoosta.

- Lukeminen ja kirjoittaminen ovat lähellä sydäntäni. Pyöräily on kivaa. Syksyisin innostun neulomisesta. Ruoanlaitto ja uusien reseptien kokeilu on jännittävää.

- Minua kiehtoo sosiaalipsykologian laaja-alaisuus ja sovelletta-vuus. Sosiaalipsykologia antaa myös välineitä ymmärtää ilmiöi-tä ja asioiden välisiä yhteyksiä niin arjen pienissä asioissa kuin yhteiskunnankin tasolla. En koskaan lakkaa hämmästelemästä, kuinka vivahteikasta ja monisyistä ihmisen käyttäytyminen ja toiminta ovat!

- Vielä en tiedä, minne sosiaalipsykologia minut työelämässä johtaa. Olen jo kauan ollut kiinnostunut maahanmuuttokysy-myksistä. Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä niiden kysy-mysten parissa - muodossa tai toisessa.

- SSP ry tekee tärkeää työtä edunvalvonnassa ja vaalimalla so-siaalipsykologien ammatillista identiteettiä. On erittäin tärkeää, että meillä on oma työelämään suuntautunut yhdistys, joka te-

Suomen sosiaalipsykologit ry:n hallituksen jäsenet 2009Teksti: Marjo-Riitta Ristikangas, Kuvat: Inka Suhonen

Hallituksen jäsenille esitetyt kysymykset:

1) Toimenkuva hallituksessa?

2) Kuka olet?

3) Mikä sinua innostaa tai kiinnostaa sosiaalipsykologiassa?

4) Mikä sinusta tulee isona? Mihin erityisesti haluat käyttää sosiaalipsykologista osaamistasi tai ajatteluasi?

5) Mitä harrastat?

6) Miksi Suomen sosiaalipsykologit ry:n toiminta on tärkeää tai merkittävää? Mihin haluat yhdistystä viedä?

7) Mitä haluat vielä sanoa?

7

kee tunnetuksi osaamistamme sekä pitää yhteyttä sosiaalipsy-kologien kenttään ja luo yhteyksiä alan eri toimijoihin. Tulevai-suudessa toivon, että yhdistys kokoaa jäseniään yhteen useam-min erilaisten aktiviteettien, keskusteluiltojen ja ammattitaitoa kehittävien koulutusten merkeissä.

Kirsi Majander

- Sosiaalipsykologia-lehden päätoimittaja, toimitusneuvoston koordinaattori ja mukana myös tapahtumatoimikunnassa.

- Olen toisen vuoden sosiaalipsykologian opiskelija ja piakkoin valtiotieteiden kandidaatti Helsingistä.

- Harrastan näyttelemistä ja pidän muutenkin teatterista. Opis-kelu ja siihen liittyvä kirjallisuus vievät paljon aikaani, mutta ajan salliessa pyrin lukemaan myös ”kevyempää” kirjallisuutta. Ke-sällä minut saattaa bongata golfkentältä ja talvisin kuntosalilta. Useammin kuitenkin kirjastolta tenttiinlukupuuhista.

- Sosiaalipsykologia tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia aikam-me tapahtumiin ja myös monenlaisiin työelämän tehtäviin. Vuo-rovaikutus on aina läsnä toiminnassamme muiden kanssa ja sen merkitystä on hyvä kyetä arvioimaan.

- Isona minusta tulee ainakin valtiotieteiden maisteri. Olen kiin-nostunut HR-asioista. Toivonkin tulevan työpaikkani löytyvät henkilöstön kehittämistehtävistä.

- Mikäli ihmisillä on samankaltaiset intressit asioiden kehittämi-sen suhteen, on asioita helpompi saada aikaiseksi yhdessä, kuin yksin toimimalla. Siksi koenkin yhdistystoiminnan tärkeäksi. Asioista, etenkin epäkohdista, on helppo puhua, mutta yhdessä voimme tehdä niille jotakin. Haluan viedä yhdistystä jäsenten enemmistön toivomaan suuntaan, mutta fokuksen pitää olla työelämässä ja sosiaalipsykologien tunnettuuden lisäämisessä.

Eeva Oinonen

- Tiedottaja ja PR-osaston jäsen.

- Olen valmistunut sosiaalipsykologiksi vuonna 2008 ja toimin projektipäällikkönä Seure Henkilöstöpalveluissa. Asun Helsin-gissä.

- Harrastan urheilua monessa eri muodossa ja järjestötoimintaa sekä lukemista.

- Minua kiinnostaa sosiaalipsykologiassa sen monipuolisuus. So-siaalipsykologiset analyysit tapahtuvat usealla eri tasolla yksilön sisäisestä tasosta kulttuurisen tai yhteiskunnallisen tason ana-lyyseihin. Innostavaa on sosiaalipsykologien kriittinen ajattelu-tapa.

- Minua kiinnostaa työorganisaatioiden kehittäminen ja niihin liittyvät monimuotoisuus-teemat. Sosiaalipsykologia ja naistut-kimus antavat hyvän pohjan organisaatioiden kehittämiseen.

- On tärkeää, että yksi taho yhdistää kaikki Suomen sosiaalipsy-kologit ja sosiaalipsykologian opiskelijat. Aine- ja alumnijärjes-töistä poiketen toimimme koko Suomessa. Tärkeää on myös, että saamme hiljaiselon jälkeen yhdistyksen aktiiviseen toimin-taan ja luotua pohjan tulevien vuosien toiminnalle. Tulevaisuu-dessa toivoisin näkeväni yhdistyksen, joka osallistuu aktiivisesti sosiaalipsykologian tunnettuuden lisäämiseen, haistelee yhteis-kunnallisen keskustelun trendejä ja käsittelee niitä mm. semi-naareissa, koulutustilaisuuksissa tai Sosiaalipsykologi-lehdessä. Mahdollisuutena on luoda verkosto, jolla on vahva sosiaalipsy-kologinen identiteetti sekä käytännön välineitä omaan työhön ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen.

Eerik Mantere

- Mukana nettitoimikunnassa ja tapahtumatoimikunnassa.

- Olen 26-vuotias tamperelainen ja opiskelen 4. vuotta.

- Suurinta osaa harrastuksistani en millään kykene erottamaan opiskelusta. Mutta harrastuksena on sittenkin ehkä päällä seiso-minen ja uutena tulokkaana neulominen.

- Eniten minua kiinnostaa tällä hetkellä parisuhteiden traagiset vuorovaikutuskaavat.

- Haluaisin tulla tutkijaksi ja hyödyntää omia tutkimuksia pari-psykoterapian yksityispraktiikalla sekä praktiikalla saamaa klii-nistä kokemusta taas tutkimuksissa.

8

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

- Sosiaalipsykologialla on enemmän annettavaa kuin Suomessa tällä hetkellä vielä ymmärretään. Haluaisin nähdä, että jonain päivänä yhdistys julkaisisi vertaisarvioitua sosiaalipsykologian journaalia.

Inka Suhonen

- Mukana nettitoimikunnassa ja tapahtumatoimikunnassa.

- Olen aloittanut opinnot vuonna 2005 ja työskennellyt mm. henkilöarviointiassistenttina sekä assistenttina pk-työpaikkoihin kohdistuvassa työhyvinvointihankkeessa. Asun Helsingissä.

- Harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti visuaalisia harrastuk-sia, kuten valokuvaan, piirrän ja näpertelen. Minut voi myös ta-vata usein Yliopistoliikunnassa.

- Sosiaalipsykologiassa minua kiinnostaa ihmisten toiminnan ymmärtäminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Kun en-simmäisiä kertoja kuulin sosiaalipsykologiasta, se vaikutti hyvin jännittävältä salatieteeltä, joka selitti ihmisten toimintaa uudesta näkökulmasta – sosiaalipsykologia avartaa maailmaa.

- Olen kiinnostunut monenlaisista asioista. Uskon, että tule-vaisuudessa teen vaihtelevia projektitöitä. Olen suuntautunut organisaatiopsykologiaan ja sieltä löytyy paljon sovellusmahdol-lisuuksia.

- Ammatillinen yhdistys on tärkeä sosiaalipsykologisen identi-teetin ylläpitämiseksi. Yhdistyksen puitteissa voimme organisoi-da sosiaalipsykologien välille kohtaamisia ja keskustelua myös muulloin kuin kerran vuodessa sosiaalipsykologian päivillä.

Marjo-Riitta Ristikangas

- Suomen sosiaalipsykologit ry:n lehden toimitusneuvoston ja PR-osaston jäsen

- Olen valmistunut Helsingin sosiaalipsykologian laitokselta 2007 ja työskennellyt vuodesta 2002 johtamisen valmentajana Novetos Oy:ssä. Asun Espoossa.

- Jos minulla olisi aikaa, niin harrastaisin tanssia, laulua, kuva-taiteita, oopperaa ja kaikkea muuta mukavaa taidetta. Kävisin myös lenkillä ja hoitaisin aktiivisesti kuntoani. Laittaisin gour-met-ruokaa ja nauttisin laatuviineistä. Hoitaisin puutarhani ajois-sa kukoistavaksi ja keräisin itse sienet metsästä. Perhe-elämän pyörteissä minulla on aikaa seurusteluun, kodinhoitoon, puntti-saliin, iltakävelyihin ja lasten harkkamatkoihin omalla autolla.

- Sosiaalipsykologia on haastava ja monimuotoinen tiede, joka tarkastelee ja kysyy enemmän kuin vastaa. Vuorovaikutus, ryhmäilmiöt, arvostavat asenteet ja viisaus ovat esimerkkejä ilmiöistä, joita on vaikea vangita ja määritellä. Silti haluamme ymmärtää itseämme ja toisiamme. Filosofi Pekka Himanen on sanonut, että yksin oppiminen on luonnotonta, mikä tarkoittaa, että kehittyminen ja muuttuminen - tai muuttumattomuus - ta-pahtuu aina vuorovaikutuksessa.

- Haluan olla vaikuttamassa sekä työhyvinvoinnin lisääntymiseen organisaatioissa että johtajuuden kehittymiseen esimieskunnas-sa ja muissa ryhmissä.

- Yhdistyksen toimita antaa meille ammatillista tukea kehittää omaa osaamistamme ja identiteettiämme. Olen käytännössä huomannut, että tarvitsemme ammatillista tukea ja keskuste-lukumppanuutta voidaksemme kehittyä. Haluan olla viemässä spsy-ajattelua ja käsitteistöä yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa siten paikallisiin organisaatioihin ja yhteiskunnallisiin asioihin viestinnän keinoin - yhdessä kollegoideni kanssa.

Suvi Silfverberg

- Mukana yhdistyksen nettitoimikunnassa.

- Olen 26-vuotias sosiaalipsykologian opiskelija ja helsinkiläinen. Valmistun ensi keväänä.

- Harrastan jalkapalloa harrastelijajoukkueessa, kulinaristisia seikkailuja ja matkustelua. Lisäksi tykkään tehdä kaikkea luovaa, kuten esimerkiksi logoja.

9

- Sosiaalipsykologiassa minua innostaa ihmiset, vuorovaikutus ja sen sovellusarvo muissa tieteissä.

- Haluan parantaa maailmaa niin kuin monet opiskelijakollegois-tani. Ajatuksena sen arvo on siinä, ettei koskaan ole valmis.

- Olen opintojeni ohessa ollut kovasti kiinni työelämässä. Pyr-kimyksenäni on uutena hallituslaisena ajaa sosiaalipsykologien valtakunnallista asemaa.

John Pihlaja – esittäytyy toisella kertaa.

Esa Torniainen

- Rahastonhoitaja ja mukana lisäksi edunvalvonta- ja arkistotoi-mikunnassa; hallituksen varajäsen.

- Olen 42 v. mies Helsingistä. Muodollisesti olen 2. vuoden pääaineopiskelija, koska olen opiskellut jo paljon pidempään. Työelämässä olen toiminut IT-alalla jo parisenkymmentä vuotta, josta pääosin erilaisissa esimies- ja kehittämisrooleissa.

- Täysipäiväisen työn, opiskelun ja parisuhteen rinnalla harras-tustoiminnalle jää melko rajallisesti aikaa, mutta näyttämötai-teita tulee harrastettua - tosin vain katsomon puolelta! Käyn katsomassa keskimäärin esityksen verran viikossa. Harrastus alkoi viattomasti kevyistä musikaaleista ja komedioista, mutta porttiteorianomaisesti se johti ennen pitkää klassisten oop-peroiden ja baletin kautta rankempaan draamaan ja aina mitä hämmentävimpään nykytanssiin asti, jota viime vuosina olenkin katsonut enenevässä määrin. Ja toki luenkin paljon, vaikka työ- ja opiskelukirjallisuus dominoi tällä hetkellä.

- Kiinnostavaa on ihmisten erilaisuus ja tämän erilaisuuden vaikutukset, erityisesti, kun ihmiset toimivat yhdessä. Teknil-listaloudellinen koulutustaustani tarjosi kovin kevyet eväät tä-mänkaltaisiin työelämän kysymyksiin. Se oli yksi syy, mikä johti minut hakeutumaan ihmistieteiden pariin.

- Pyrin yhdistämään ”vanhaa” esimiesuraani ja sosiaalipsykolo-gista osaamista eli haluan suunnata uraani työ- ja organisaatio-psykologisten kysymysten pariin.

- Minulla ei ole henkilökohtaista vahvaa visiota vaan edustan de-mokraattista linjaa. Hallituksen työnä on realiteettien puitteissa toteuttaa jäsenistön tahtoa. Uskon, että yhdistyksellä on tärkeä rooli verkottumisen ja ammatillisen kehittymisen alueilla. Yh-distys tarjoaa ammatillisen yhteisön kaikille sosiaalipsykologeille - ja varsinkin niille, jotka eivät toimi yliopistoyhteisöjen piirissä.

Pasi Roti

- Yhdistyksen sihteeri ja jäsen edunvalvontatoimikunnassa; hal-lituksen varajäsen.

- Olen 43-vuotias Inkoosta. Valmistun ehkä 2011.

- Harrastan sosiaalipsykologiaa. Töiden ja opintojen jälkeen ei tällä hetkellä jää juuri vapaa-aikaa. Kun palkkatyöni on teknii-kan parissa, niin harrastus on sitten varmaan sosiaalipsykologia. Joku voisi jopa väittää, että minulta on harrastus lähtenyt vähän käsistä. - Miten niin vähän?

- Tapa tarkastella ihmisen toimintaa ihmisten välisen vuorovai-kutuksen näkökulmasta.

- Käytän sosiaalipsykologista osaamista ja ajattelua päivittäin. Se mitä opiskelemme, muokkaa tapaamme havainnoida ja jäsentää maailmaa, joten uskoisin, että on paljon vaikeampaa olla hyö-dyntämättä sosiaalipsykologista osaamista kuin hyödyntää sitä.

- Suomen sosiaalipsykologit ry hakee vielä paikkaansa muuta-man vuoden hiljaiselon jälkeen. Yhdistyksellä on tärkeä rooli eri yliopistoissa opiskelevien ja niistä valmistuneiden sosiaalipsy-kologien kohtauspaikkana. Yhdistys voi tarjota levähdyspaikan, jossa eri työelämän aloilla toimivat sosiaalipsykologit ja opiske-lijat voisivat kohdata ja saada vaikutteita toisiltaan sekä kehittää yhdessä osaamistaan.

10

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Yhdistyksen logo on melko tarkkaan 10 vuotta vanha, ja aika lieneekin jo kypsä sen uudistamiselle. Ensin kuiten-kin muistumia nykyisen logon syntyhistoriasta (perus-

tuen Liisa Eräsen ja Anne Kajanteen juttuun Sosiaalipsykologi-lehden numerossa 1999/1).

Logon suunnitteli oppilastyönä Taideteollisessa korkeakoulussa graafikko-opiskelija Hong Xiao Kong ohjaajanaan Pjotr Tomas-zewski. Yhdistys oli toivonut, että logo kuvaisi sosiaalipsykolo-gian luonnetta yksilöä, ryhmää ja yhteiskuntaa yhdistävänä mo-nimuotoisena ja dynaamisena vuorovaikutustieteenä ja että siitä näkyisi, kuinka erikokoiset ja -näköiset (elämän-, organisaation-, tms.) osaset muodostavat toimivan kokonaisuuden. Luonnok-sista jatkokäsittelyyn valittiin versio, jota leikillisesti kutsuttiin maitopojaksi tai tanssivaksi hahmoksi. Työ valmistui keväällä 1999 ja logoon oltiin tyytyväisiä, erityisesti sen elämänmyön-teisyyteen, dynaamisuuteen ja iloisuuteen. Logolla varustettuja T-paitoja myytiin jäsenille – niitä tai kuvia niistä ei ole jäänyt yh-distyksen arkistoon, mutta yksi tarra sentään on tallessa.

Ehdotuksia uudeksi logoksi etsittiin yhdistyksen lähipiiristä ke-sällä 2009. Hallitus valitsi ehdokkaista kolme jäsenäänestykseen 5.-12.10.2009, josta kerrottiin sähköpostitse ja Facebook-ryh-mässä. Äänestyksessä mukana olleet logot ja niiden saamat ää-nimäärät näkyvät alla.

Valituksi tuli siis vasemmanpuoleinen logo, jonka on suunnitel-lut Suvi Silfverberg. Logon suunnittelijan mukaan logo kuvas-taa ajatonta ajan henkeä ja jäsenistön kanssa käytävää aktiivista vuorovaikutusta. Logon punaiset sävyt eivät ole niinkään merk-ki poliittisuudesta, vaan kannanottokyvystä ja omistautuneisuu-desta toiminnallemme. Logo on suunniteltu edustamaan sekä kovia että pehmeitä arvoja, jotta jokainen sosiaalipsykologi voisi kokea kuuluvansa meihin ja jotta yhteistyökumppaniemme oli-si helppo huomata toimintamme merkitys yhteiskunnallisessa kontekstissa. Logon järjestelmällinen muoto kuvastaa asioidem-me olevan myös hyvässä järjestyksessä ja hyvin suunniteltuja. Koemme äänestyksen voittaneen logon edustavan asettamiam-me tavoitteita ja tukevan meitä niiden saavuttamisessa.

Yhdistykselle uudistettu visuaalinen ilmeTeksti: Esa Torniainen ja Suvi Silfverberg

Suomen sosiaalipsykologit ry:n logo on uudistunut. Uusi logo vahvistaa nykyajan ajatonta henkeä ja jäsenistön kanssa käytävää aktiivista vuorovaikutusta. Logon suunnittelija Suvi Silfverberg halusi kuvata ajanmukaisesti kovia ja pehmeitä arvoja.

112 ääntä (57%) 52 ääntä (27%) 19 ääntä (10%)

11

Ammattinimikeasia koskee ensisijassa sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivia sosiaalipsykologeja. Etenkin terveydenhuollon ammattihenkilöiden nimikkeet

on säännelty tarkasti: Valvira valvoo niin laissa suojattuja laillistettuja kuin myös asetuksella nimikesuojattuja ammetteja. Sosiaali- ja terveydenhuolto on merkittävä vaikkakaan ei suurin sosiaalipsykologien työllistäjaä, esim. selvitys vuosina 2002-2006 Helsingistä valmistuneista sosiaalipsykologeista kertoo, että vajaa neljännes oli sijoittunut tälle alalle (Helsingin sosiaalipsykologian laitoksen työelämään sijoittumisselvitys). Voidaan toki myös argumentoida, että tuo osuus voisi olla suurempi, jos sosiaalipsykologi olisi tällä alalla laillistettu tai nimikesuojattu ammatti; ja voidaan myös väittää, että ammatin laillistaminen tai nimikesuojaaminen yhdellä alalla toisi sille lisää tunnettuutta ja uskottavuutta myös muilla aloilla.

Psykologiksi psykologin paikalle?

Takavuosina on keskusteltu mahdollisuudesta, että sosiaalipsykologit voisivat suoraan tai tietyn, etenkin psykologisiin testauksiin ja mittauksiin sekä henkilöarviointiin painottuvan täydentävän koulutuksen suoritettuaan saada oikeuden käyttää psykologin ammattinimikettä. Yhdistyksen alkuvuosien ponnisteluissa tuntuu korostuneen juuri tämä linja, tosin ehkä taktisista enemmän kuin periaatteellisista syistä: vuoden 1996 alkupuolella yhdistys antoi Valviran edeltäjälle TEO:lle perusteellisesti agrumentoidun lausunnon, jossa esitetään, että ”oikeus psykologin ammatin harjoittamiseen laajennetaan koskemaan sosiaalipsykologin koulutuksen saaneita henkilöitä”. Tätä perusteltiin mm. vertailemalla

sosiaalipsykologin ja psykologin tutkintovaatimuksia, joiden todettiin olevan ”vaatimustasoltaan oleellisilta osin samanlaiset ja antavan yhtäläiset valmiuden toimia terveydenhuollon ammattihenkilöinä”. Huolimatta lobbauksesta ja ilmeisen rakentavahenkisistä keskusteluista niin TEO:n kuin Psykologiliitonkin kanssa vuosina 1996-1997 pyrkimys ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta.

Osalle meistä psykologi-nimikkeen käyttöoikeudesta olisi varmasti selkeää hyötyä, toimimmehan osittain samoissa tehtävissä psykologien kanssa, ja psykologin pätevyys on vaatimuksena moniin työtehtäviin. Tulisimmeko silloin kuitenkin määritelleeksi itsemme vähemmän päteviksi kuin psykologit? Tulisiko sosiaalipsykologia nähdyksi alisteisena psykologialle ja sosiaalipsykologit vain yhtenä psykologien alalajina? Vai korostaisiko tämä pikemminkin sitä, että koulutuksissamme on paljon samoja asioita käsittelevää ainesta, kyse on vain näkökulmaeroista, kenties erilaisista ihmiskuvistakin? Ovatko ammatilliset ja koulutukselliset identiteettimme niin lähellä toisiaan, että voisimme sulautua psykologeihin ainakin ammattinimikenäkökulmasta?

Onni on oma ammattinimike?

Oman ammattinimikkeen virallistaminen on kuitenkin ollut monen toiveissa, ja vuonna 1998 yhdistys lähestyikin suoraan sosiaali- ja terveysministeriä ja opetusministeriä ehdotuksella sosiaalipsykologien ottamisesta mukaan sosiaalialan ammattinimikkeisiin ja myös tapasi ministeri- ja virkamiestason henkilöitä asian tiimoilta. Yhdistyksen puheenjohtaja Liisa Eränen

Ammattinimikkeestä avain onneen?-Kuumia perunoita ja byrokratiaa

Teksti: Mia-Marisa Ranta ja Esa Torniainen, Kuva: Agnetha Lesch

Oman sosiaalipsykologi-ammattinimikkeen virallistaminen tuntuu olevan kuuma peruna sosiaalipsykologien keskuudessa, on ollut sitä jo Suomen sosiaalipsykologit ry:n alkuajoista lähtien. Pitkälti toiveet ammattinimikkeestä ovat liittyneet paitsi oman alan arvostuksen kohottamiseen myös aivan konkreettisiin käytännön kysymyksiin mm. eri työtehtävien pätevyysvaatimuksista ja palkkatasoista. On kysytty, jos psykologeilla on laillistettu ammattinimike, mikä on se ratkaiseva ero, ettemme me sosiaalipsykologeina voisi saada omaamme.

12

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

valittiin myös mukaan sosiaalialan ammatinharjoittamislainsäädäntöä pohtivaan sosiaali- ja terveysministeriön työryhmään vuonna 1998. Työryhmä antoi keväällä 2000 loppuraporttinsa, johon Eränen jätti eriävän mielipiteen, koska sosiaalipsykologeja ei mainittu lakiehdoksessa. Perusteena poisjättämiselle oli työryhmässä vallinnut näkemys, että sosiaalipsykologi ei ole ammattitutkinto.

Asiaa pohtiessamme on syytä kysyä, millaisille ammattiryhmille on psykologien lisäksi haluttu antaa oma rekisteröity nimikkeensä. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä määrittelee useita ns. laillistettuja ammatteja. Näitä ovat mm. lääkäri, proviisori, kätilö tai vaikkapa toimintaterapeutti. Lain perusteluissa korostuu, että laillistettavien ammattien tulee olla sellaisia, joissa toimitaan välittömässä potilaskontaktissa, jossa potilasturvallisuus edellyttää asianomaista ammattipätevyyttä ja jossa potilasvahinkoriski on keskimääräistä suurempi. Asetuksella suojattuja ammattinimikkeitä ovat mm. psykoterapeutti, kiropraktikko, lähihoitaja ja koulutettu hieroja. Lain perusteluissa todetaan, ettei näissä ammateissa potilasvahinkoriski ole korostunut, mutta potilasturvallisuus- ja kuluttajansuojanäkökohdat kuitenkin perustelevat sen, että näitä nimikkeitä saa käyttää vain kyseisen ammattitutkinnon suorittaneet. Ammattinimikkeestä puhuttaessa meidän on siis mietittävä, miten sosiaalipsykologi-ammattinimike vertautuu näihin edellä mainittuihin tarkasti määriteltyihin ammatteihin. Kumpi näistä soveltuisi tarpeisiimme paremmin, laillistettu ammatti vaiko suojattu nimike? Millainen potilasvahinkoriski on sosiaalipsykologin työssä? Entä muutoin potilasturvallisuus- ja kuluttajansuojanäkökohdat? Voidaanko sosiaalipsykologi määritellä selkeäksi ja yhtenäiseksi yhdeksi ammatiksi? Ja jos voidaankin, haluammeko sitä? Kaventaisiko ammattinimike sosiaalipsykologian rikkautta, sen laaja-alaista soveltavuutta, jos se tulisi määritellä tarkasti?

Kelpoisuus ammattinimikkeestä riippumatta?

Alkuperäinen kysymys sosiaalipsykologi-ammattinimikkeen tarpeesta voidaan nähdä kaksiosaisena: toisaalta kysymys on ammattinimikkeen virallistamisesta, toisaalta kelpoisuudestamme erilaisiin tehtäviin riippumatta varsinaisesti ammattinimikkeestä. Esimerkiksi joissakin kunnissa sosiaalipsykologi voi toimia koulukuraattorina, toisissa ei. Näihin rakenteisiin vaikuttaminen on Suomen sosiaalipsykologit ry:n ydinaluetta, eikä sen tarvitse välttämättä riippua siitä, saammeko oman virallistetun ammattinimikkeen. SSP ry on historiansa aikana menestyksekkäästi työskennellyt sen hyväksi, että sosiaalipsykologin opinnot katsotaan nykyään pätevyysvaatimukset täyttäviksi mm. eräissä työvoimahallinnon viroissa sekä aivan viimeisimpänä, vuodelta 2006,

psykoterapiakoulutuksen peruskoulutuksena - edistysaskel, jonka aikaansaamisessa yhdistyskin oli aktiivinen mm. lausunnonantajana vuonna 2003. On selvää, että tätä työtä on edelleen jatkettava.

Minne kuljemme kerran?

Onko sosiaalipsykologi lääkärinkaltainen selkeä ammatti? Vai onko se koulutus, kuten vaikkapa ekonomi, joka antaa valmiuksia moniin eri ammatteihin? Millainen on sosiaalipsykologin ammatillinen identiteetti ja miten ammattinimikeasia vaikuttaa siihen? Onko näihin ja muihin edellä esitettyihin kysymyksiin vastauksia, ja jos on, missä määrin maamme sosiaalipsykologit ovat niistä samaa mieltä? Jätämme asian tältä erää jäsenistön pohdittavaksi ja toivomme, että aihe herättää keskustelua - tulemme myös lähikuukausina järjestämään jäsenkyselyn, jolla luotaamme jäsenten näkemyksiä mm. tästä ammattinimikeasiasta. Toivomme vilkasta osanottoa, jotta yhdistyksen toimintaa voidaan sen pohjalta linjata eteenpäin tuleville vuosille. Ammattinimikeasia on, kuten edellä sanotusta voi havaita, pitkä ja hidas prosessi, jonka tuloksellisuus on vähintäänkin epävarma. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että voimme jokainen itsekin edistää sekä omaa asemaamme että sosiaalipsykologian tunnettavuutta omalla henkilökohtaisella toiminnallamme, mm. kutsumalla itse itseämme aktiivisesti sosiaalipsykologeiksi työelämässä toimiessamme!

13

Olemme sosiaalipsykologin ammattinimikkeen laillis-tamisen kanssa runsaasti keskustelua herättäneen aiheen äärellä. Mitä ajatuksia aihe herättää Klaus Hel-

kamassa? Helkama summaa aiheen parissa tehtyä työtä: ”Laillis-tamista on ennen yritetty kolmessa yhteydessä: terveydenhuol-lon ammattihenkilöitä koskevan lainsäädännön muuttuessa, so-siaalityöntekijän pätevyyttä koskevien säännösten muuttuessa ja erikoispsykologikoulutuksen työpsykologian koulutuksen yhte-ydessä. Kaikissa kolmessa tapauksessa hankkeet ovat kaatuneet jo ennestään järjestäytyneen ammattikunnan vastustukseen.” Helkama ilmoittaa, ettei hän suhtaudu laillistamiseen kovinkaan optimistisesti: ”Tällä hetkellä ei kaiketi ole näköpiirissä mitään asetus- tai lakimuutoksia, jotka mahdollistaisivat sosiaalipsyko-login ammattinimikkeen virallistamisen.”

Psykologialle sanottiin ei kiitos

Helkaman tavoin Anna-Maija Pirttilä-Backman on seurannut sosiaalipsykologien aseman laillistamiseen liittyvää keskustelua kauan: ”Noin 10 vuotta sitten olin aktiivisesti mukana kehittä-mässä valtakunnallisia sosiaalipsykologian soveltavia opintoja. Yhdeksi tavoitteeksemme tämän prosessin aikana muodostui laillistetun aseman saaminen sosiaalipsykologeille, ensisijassa osana psykologilakia. Kun soveltavia opintoja kehitettiin, tavoit-teena oli, että valtiotieteiden maisterin tutkinto toisi sosiaalipsy-kologiaa pääaineena lukeneelle pätevyyden tiettyihin psykologi-lain alaisiin tehtäviin, jos opintoihin olisi sisällytetty soveltuvat ammatilliset opinnot. Asiasta keskusteltiin muun muassa TEO:n (nykyinen Valvira) johtajan kanssa. Pirttilä-Backman kertoo muistavansa hyvin TEO:n johtajan kanssa käydyn keskustelun, jossa sosiaalipsykologeille esitettiin kysymys: ”Haluatteko te

olla sosiaalipsykologeja vai psykologeja?” Vastaus lienee kaikille sosiaalipsykologeille itsestäänselvyys.

Helkama muistuttaa, että vuosien saatossa on mietitty jopa yhdistymistä psykologian laitokseen: ”Seitsemän vuotta sitten yliopiston tiedekuntajakoa uudistettaessa laitoksella mietittiin liittymistä psykologian laitokseen, jolloin tällainen laillistuminen olisi tapahtunut itsestään. Laitoksen yksimielinen kanta oli sil-loin se, että sosiaalipsykologia on ollut ja on edelleen yhteiskun-tatiede – psykologialle sanottiin silloin kiitos ei.”

Kirjoittaessani tätä artikkelia kysymykseni vietiin Helsingin yli-opiston sosiaalipsykologian laitoksen laitoskokouksen käsiteltä-väksi. Helkama kertoo, että laitoskokouksessa oltiin edelleen samaa mieltä kuin seitsemän vuotta sitten: ”Laitoskokouksessa keskusteltaessa tuntui tästä asiasta olevan edelleen varsin suuri yksimielisyys. Jos joku haluaa psykologiksi tai sosiaalityönteki-jäksi, hänen on parasta opiskella psykologiaa ja sosiaalityötä. Tämä on vuosien varrella kantapään kautta opittu, vaikka yh-teiskunnan kokonaisedun kannalta voisi olla parempi kouluttaa näihin ammatteihin myös laaja-alaisempia, sosiaalipsykologiaa osaavia henkilöitä.”

Haluammeko, että meillä on ammatti?

Mitä mieltä Pirttilä-Backman on sosiaalipsykologin ammattini-mikkeen virallistamisesta? ”Tietty voi ajatella, että on hienoa kuulua pieneen joukkoon, joka on oikeutettu tiettyihin virkoi-hin, joihin muilla ei ole pääsyä − riippumatta siitä, kuinka päte-viä niihin todellisuudessa olisivat. Tämä on tietenkin myös tapa turvata työllistymistä.” Yli kymmenen vuoden kokemuksella

Haluamme olla sosiaalipsykologejaTeksti: Eeva Oinonen, Kuva: Inka Suhonen

Mitä mieltä sosiaalipsykologin ammattinimikkeen laillistamisesta ovat aiheeseen liittyvää keskustelua pitkään läheltä seuranneet henkilöt? Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen johtaja, professori Klaus Helkama ja valtiotieteellisen tiedekunnan tutkimusjohtaja Anna-Maija Pirttilä-Backman kertovat omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan monisyisestä aiheesta.

14

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Pirttilä-Backman kuitenkin toteaa, että nykyiseen ammattini-mikkeiden kenttään on vaikeaa – ellei lähes mahdotonta – luoda tilaa uusille ammattinimikkeille tai laillistetuille ammateille.

Ulla Anttila pohtii laillistamisasiaa Sosiaalipsykologi-lehdessä (3, 2002). Pohdintaa on edeltänyt pitkä puurtaminen – virallista-minen tavoitteena. ”Läheskään kaikki sosiaalipsykologit eivät tarvitse rekisteröityä ammattinimikettä, mutta osalle siitä olisi selkeää hyötyä. Sosiaalipsykologian laaja-alaisuus ja hyvä sovel-lettavuus ovat tavallaan sen Akilleen kantapää”, Anttila toteaa. Helkaman mielestä tämä on hyvä argumentti virallistamista vas-taan: ”Miksi luopua laaja-alaisuudesta ja sovellettavuudesta, jot-ta saataisiin jokin kapea-alainen, virallinen asema? ”

Asia ei ole yksiselitteinen; ammattinimikkeen virallistamiselle on ainakin teoreettinen mahdollisuus. Virallistamiseen liittyen on olemassa mielipiteitä ja argumentteja sekä puolesta että vas-taan. ”Laillistamista voisi varmaankin harkita tiettyjen selkeiden reunaehtojen täyttyessä”, Pirttilä-Backman sanoo. Hän kuiten-kin muistuttaa, että Helsingin yliopisto on erikoistumassa jat-kossa yhä vahvemmin tutkimukseen ja jatkokoulutukseen. Siksi hänen on vaikea nähdä, että siellä lähdettäisiin kehittämään tiet-tyihin ammatteihin tähtäävää opetusta.

Helkama on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa virallistamisella olisi vaikutuksensa sosiaalipsykologin tutkinnon sisältöön: ”Lail-listaminen edellyttäisi koulutuksen muuttamista joiltakin osin hyvin selvästi ammattiin tähtääväksi koulutukseksi, mikä vaa-tisi opetusresurssien uudelleen suuntaamista. Niin kauan kuin sosiaalipsykologit työllistyvät nykyisellä koulutuksella korkean

tason asiantuntijatehtäviin, laillistaminen ei liene tarpeellista. Mikäänhän ei estä käyttämästä sosiaalipsykologi-nimitystä orga-nisaation sisäisenä ammattinimikkeenä.” Helkama kertoo, että näin on toimittu esimerkiksi Kettutien A-klinikalla jo pitkään.

Statusta kohottamassa

Kuten Ranta ja Torniainen edellisen artikkelin lopussa totea-vat, voimme itse edistää omaa asemaamme henkilökohtaisella toiminnallamme. Myös Helkama korostaa oman toimintamme merkitystä: ”Parasta mainosta sosiaalipsykologeille on se, että he toimivat pätevällä ja asiantuntevalla tavalla siellä, missä he toimivat, vaikka alkoholihuollossa, koulukuraattoreina tai hen-kilöstöhallinnossa. Ymmärtääkseni sosiaalipsykologin ammatti-identiteetti perustuu juuri tuohon korkeatasoiseen osaamiseen ja asiantuntemukseen, jota ei voi oikein puristaa mihinkään vi-ralliseen ammattinimikkeeseen.”

Mitä meidän sosiaalipsykologien pitäisi tästä kaikesta ajatella? Mitä yhtymäkohtia tässä keskustelussa on toiseen, sosiaalipsy-kologien keskuudessa suosittuun keskusteluaiheeseen: sosiaa-lipsykologisen identiteetin rakentamiseen? Onko laillistamisky-symys osa identiteetin määrittelyä, jolla haluamme luoda kiin-topisteitä sumuun, jossa sosiaalipsykologit kulkevat etsiessään omaa ammatti-identiteettiään? Vai onko se tärkeä käytännön ratkaisu niille, jotka haluavat toimia tehtävissä, joissa laillistami-sesta on etua? On paljon helpompi kysyä kuin vastata. Keskus-telu jatkukoon.

15

“Antakaa kun aloitan tunnustuksella: rakastan Nietz-scheä. Olen rakastanut häntä siitä lähtien, kun en-simmäisen kerran luin hänen tekstejään.” Näillä

sanoilla aloitti sairauksien vaivaaman ja liian lyhyeksi jääneen elämän elänyt Nietzsche-tutkija professori Robert Solomon luentosarjansa Nietzschestä vuosituhannen vaihteessa. Solo-mon opetti filosofiaa mm. Princetonin yliopistossa ja pyhitti tutkijavaimonsa kanssa elämänsä erityisesti Nietzschen tekstien analysoinnille. Angloamerikkalaista palaveritermiä käyttääkseni voisin lisätä aloitussitaattiin: “I second the motion.”

Oma mieltymykseni ja kiinnostukseni Nietzschen teksteihin ja mielipiteisiin johtuu varmasti monesta eri tekijästä. Todennä-köisesti kyse on tunnepitoisesta, tai niin kuin sosiaalipsykologian piireissä on tapana sanoa, emotionaali-sesta, reaktiosta. Sitä paitsi, Nietzschen tekstejä on hankala edes analysoida rationaalisesti. Nietzsche pitää kokea. Nietzschen sanojen voima pitää tuntea sydämessä. Hänen kirjoituksensa ovat kuin Sparta. Teksteissä on voimaa ja nii-tä lukiessa saa voimaa, ja kukapa meistä ei nykypäivänä tarvitsisi lisäenergiaa elä-määnsä?

Riippumatta Nietzschen tekstien voi-maannuttavasta vaikutuksesta hänen kanssaan ei aina voi olla samaa mieltä. Ei vähiten siksi, että Nietzsche itsekin on omissa kirjoituksissaan usein ristiriitainen ja monitulkintainen, vaan siksi, että hänen kirjoituksensa ovat usein erittäin brutaaleja ja julmia. Kuiten-kaan Nietzschen kirjoituksien syviä haavoja tekeviä ja purevia huomioita ei voi sivuuttaa helposti, vaikka lukija kuinka pahek-suisi tämän viimeisinä elinvuosinaan mielisairaalaan joutuneen filosofin ajatuksia. Siispä, Friedrich Wilhelm Nietzsche jättää

harvan lukijansa täysin kylmäksi, olipa hänen teeseistään mitä mieltä tahansa.

Saksalainen filosofi Nietzsche on tunnettu monista eri yhteyk-sistä, niin hyvässä kuin pahassakin. Se mikä tekee Nietzschestä mielenkiintoisen sosiaalipsykologien silmissä tekee se, että hä-nen kirjoitukset sivuavat useita eri sosiaalipsykologian kannal-ta kiinnostavia aihealueita, kuten esimerkiksi ihmisten arvoja, arvottomuutta, moraalia, emootioita, kyynisyyttä ja käyttäyty-misen motivaatioita. Myös akateeminen sosiaalipsykologia on tietoinen Nietzschen filosofian yhtäläisyyksistä sosiaalipsykolo-gien tutkimuskysymyksille. Helsingin yliopiston valtiotieteelli-sen tiedekunnan sosiaalipsykologian professori Klaus Helkama julkaisi tänä vuonna kirjan nimeltään Moraalipsykologia - Hyvän

ja pahan tällä puolen. Teoksen nimi voitaneen nähdä selvänä kunnianosoi-tuksena nietzscheläiselle moraalifilo-sofian saavutuksille. Myös Helkaman teoksessaan esittämä kommentti “Nietzsche on varmaankin suurimpia koskaan eläneitä moraalin psykologe-ja” jättää vain vähän arvailun varaan siitä, mikä tämän pahamaineisen filo-sofin merkitys on vielä tänä päivänä.

Mikä Nietzschen kirjoituksissa on sit-ten niin ihmeellistä? Ainakaan ei liene liioiteltua väittää, että monet Nietz-

schen esittämistä teeseistä ovat erittäin röyhkeitä ja provosoi-via. Nietzschen väitteet ja subjektiivis-relativistiset provokaa-tiot herättävät lukijassaan vahvoja tunteita - niin puolesta kuin vastaan. Nietzschen tekstit ns. strike the chord. Ne iskevät selkärankaan. Ne saavat aikaan reaktion. Eikä vaste tapahdu pelkästään aivojen kognitiiviselle tietojenkäsittelypuolella, vaan myös lukijan sielussa.

Become who you areTeksti: Heikki Kantanen, Kuva: Inka Suhonen

Friedrich Wilhelm Nietzsche oli ristiriitainen, vaikea, ajatuksiltaan jopa kuvottava henkilö – ja silti yhä edelleen kiehtova filosofi, jonka tekstejä luetaan vieläkin ahkeraan. Mutta mitä annettavaa Nietzschellä voisi olla sosiaalipsykologialle? Miten hänen filosofiansa on vaikuttanut sosiaalipsykologian tutkimukseen ja mikä lopulta on tämän arvoituksellisen filosofin viesti?

” Nietzschen on sanottu tehneen

filosofiaa lekavasaralla: särkien ja rikkoen kaiken, mikä tulee

vastaan.”

16

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Nietzsche, kuten useissa eri yhteyksissä on todettu, teki filoso-fiaa lekavasaralla, särkien ja rikkoen kaiken mikä tulee vastaan. Nietzschen lukeminen onkin ainakin tässä mielessä katsottuna lähes katarsiksen omainen kokemus: joskus rikkominenkin voi tuntua hyvältä, vaikka sitä ei ehkä ääneen saisi sanoakaan. Ihmi-nen ja ihmisluonto näyttäytyvät Nietzschen filosofiassa inhorea-listisessa - ja useiden humanistien mielestä varmasti muutenkin melko epämiellyttävässä - valossa. Esimerkiksi sääli toisia ihmi-siä kohtaan ei ole Nietzchen mukaan pelkästään sairautta, vaan se on myös vallankäytön muoto, jossa säälin kohteena olevalta ihmiseltä riisutaan koko hänen ihmisarvonsa. Nietzschen mu-kaan yksilöä ei voi pahemmin haavoittaa ja alistaa kuin säälimällä häntä.

Kun sosiaalipsykologi puhuu altruismis-ta, sosiaalisista suhteista ja empatiasta, Nietzsche vastaa hänelle aforismeilla vallankäytöstä, ihmismielen pikkumai-suudesta ja joukkojen hulluudesta. Yhtä-läistä Nietzschelle ja sosiaalipsykologialle on se, että molemmat yhdessä auttavat meitä näkemään ihmiset nimenomaan vain ja ainoastaan ihmisinä. Viime kä-dessä Nietzsche uskoi, että parhainkin mies on paha ja parhainkin nainen on huono. Kirjoituksissaan hän kuitenkin varoittaa meitä katsomasta liian syvälle pimeyteen, sillä pimeys katsoo meihin takaisin. Nietzschen “sosiaalipsykologi-set” näkemykset ihmisen sosiopsyykes-tä ovat muutenkin melko karuja: hänen mukaansa esimerkiksi ihmiset pitävät ansioituneiden henkilöiden ylimielisyyttä pahempana asiana kuin ei-ansioituneiden henkilöiden ylimielisyyttä, sillä jo pelkkä menestys on itsessään paheksuttavaa.

Provokatiivinen on myös Nietzschen kä-sitys ihmisen ja kaikkien elollisten toimin-taperiaatteista ja motiiveista. Hän kirjoit-ti teoksessaan Will to power, että yksilön eloonjäämisvietti on toissijaista verrattu-na yksilön tarpeeseen kasvattaa ja laajen-taa yksilön omaa “voimaa”. Nietzschen mukaan eloonjäämistäkin tärkeämpää ihmisille ja eläimille on tulla ja kasvaa siksi yksilöksi, joka hän luonnostaan on. Will to power -käsite siis viittaa ihmisen tarpeeseen kasvaa omaksi itsekseen ja tarpeeseen yksilön oman elämänvoiman realisoimiseen parhaimmalla mahdol-

lisella tavalla. Samoin kuin pienen puun verson tehtävänä on kasvaa suureksi puuksi, myös ihmisen on Nietzschen mukaan tarkoitus kasvaa juuri sen tyyppiseksi ihmiseksi joksi hänen on tarkoitettu kasvavan. Tai kuten Nietzsche tehokkaasti kiteytti: “Become who you are”.

Nietzschen kirjoitusten röyhkeyttä lisää hänen armottomuu-tensa ihmisten tuntemaa pikkumielisyyttä ja moraalista närkäs-tyneisyyttä kohtaan. “Herrat” elävät, omaa elämänvoimaansa toteuttaen ja “Orjat” käyttävät elämänsä näiden ihmisten tuo-mitsemiseen. Nietzsche, toisin kun kristinusko, ei ollut heikko-jen puolella, vaan vahvojen. Usko Jumalaan tai tuonpuoleiseen

17

elämään olivat hänen mielestään heikkojen ja elämää kieltävien ihmisten harhaa, jolla vähäosaiset pystyvät rationalisoimaan ja tekemään itselleen siedettäväksi oman nykytilanteensa: kunhan elän tämän maanpäällisen helvettini nöyrästi ja tyydyn osaani, niin kuoleman jälkeen minua odottaa palkinto taivaassa.

Nietzsche ehdotti kristinuskon oppien vastaisesti, että kannat-taa elää tässä ja nyt, koska tämä on ainoa elämä, joka meillä var-muudella on. Eläminen tässä ja nyt tarkoitti Nietzschelle myös antautumista omille tunteilleen ja haluilleen, oman intuitionsa toteuttamista rohkeasti. Rationaalinen toiminta on Nietzschelle vain pinnallinen ja läpinäkyvä jälkiargumentaatio sille, mitä sydä-memme meitä oikeasti neuvoo tekemään: “No excuses, say Yes to Life”. Erityisesti kuolemanjälkeisen elämän merkityksen korostaminen vie Nietzschen mukaan merkityksen ja ar-von tältä hetkeltä, tältä elämältä, jota me nyt elämme, tässä ja nyt. Taivaan tunnustaminen on siksi Nietzschelle elämän kieltämistä - samoin kun elä-minen pelkästään kylmien järjen ra-tionaliteettien mukaisesti. Ja sitä paitsi, vaikka taivas olisikin olemassa, Nietz-schen mukaan siellä ei kuitenkaan olisi ketään mielenkiintoisista henkilöistä paikalla, vain tylsimyksiä.

Myös uskontoihin liittyvät riitit ja so-siaaliset tapahtumat olivat Nietzschen mukaan vain laumamoraliteetin ilmentymiä ja tässä suhteessa vain teennäistä sosiaalista hymistelyä, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä yksilön oman hengellisyyden tai henkisyyden kanssa. Nietzsche kehottikin meitä heti pesemään kätemme jos olemme kätelleet hengellisyyttään voimakkaasti esiintuo-van henkilön. Nietzschen murskaavia tekstejä kristinuskosta lukiessa on helppo ymmärtää, että häneen liitetty antikristus-lisämääre on enemmän kuin ansaittu. Monelle kristitylle voikin syntyä tarve pyytää jumalaltaan anteeksi luettuaan tämän tuho-ajafilosofin kirjoituksia, eikä syyttä.

Nietzschen pilkan kohteeksi eivät joutuneet hänen teoksissaan pelkästään kristityt elämänkieltämismoraaleineen, vaan osansa saivat myös antiikin kreikan filosofit, erityisesti Sokrates ja Pla-ton. Myöhemmältä ajalta tykinruoaksi joutuivat Darwin, Hegel, Kant, Schopenhauer, Descartes, Mill ja tietysti Luther sekä itse Jumala. Nietzsche repi alas suurten nimien teesejä ja kohdisti ajoittain argumenttinsa ad hominem -tyyppisesti itse henkilöi-hin. Myöskään naiset eivät säästyneet hyökkäyksiltä. Nietz-schen mukaan naisille miehet eivät ole muuta kuin työrukkanen lapsen saamiseksi: “For the woman, the man is a means, the end is always the child.”

Kaikesta kovuudestaan huolimatta mielestäni Nietzschen teesit tarjoaisivat sosiaalipsykologeille vielä näinä päivänä, tai erityises-ti näinä päivänä, mielenkiintoisia ja empiirisiä tutkimusaiheita. ”Se mikä ei minua tapa, tekee minut vain vahvemmaksi”, ”pelko on kaiken moraalin äiti” ja ”kun taistelet hirviöitä vastaan, varo, ettet itse muutu hirviöksi” ovat provosoivia teesejä, joista saisi varmasti rakennettua sosiaalipsykologisesti mielekkäitä koease-telmia. Vähintäänkin Nietzsche tarjoaa sosiaalipsykologialle yh-den, joskin melko yksilökeskeisen, näkökulman ihmisluontoon ja ihmisen toiminnan attribuutoihin.

Robert Solomonin mukaan Nietzsche näki erittäin tarkasti ih-mispsyykeen syviin syövereihin juuri siksi, että hänen oma lyhyt

elämänsä oli objektiivisesti arvioitu-na erittäin kurja ja vaikea. Hänellä ei ollut puolisoa. Hän oli sosiaalisesti eristäytynyt suuren osan elämästään. Hän oli fyysisesti sairaalloinen ja kär-si rajuista kivuista ja sairauksista läpi koko elämänsä. Viimeiset kymmenen vuotta elämästään Nietzsche vietti mielisairaalassa ns. vegetatiivisessa tilassa. Toisaalta, omien vaikeuksiensa kautta Nietzsche rakensi ja loi happi-ness through hardship -mentaliteetin elämää kohtaan. Mentaliteetin, jonka tärkeimpänä viestinä on: rakasta elä-mää ja elä täysillä. Vaikeasta elämäs-tään huolimatta Nietzsche jäikin lo-

pulta eloon, ehkä ikuisesti, omien kirjoitustensa kautta. Hänen filosofiansa tarjoaa myös uskomattoman määrän lohdutusta ja voimaa kaikille elämässään kovia aikoja kokeneille sieluille.

Kirjallisuus:

Helkama, K. (2009). Moraalipsykologia. Helsinki: Edita.

Nietzsche, F. (2007). Hyvän ja pahan tuolla puolen. Helsinki: Otavan Kirjapaino Oy.

Nietzsche, F. (2007). Moraalin alkuperästä. Helsinki: Otavan Kirjapai-no Oy.

Solomon, R. C.;& Higgins, K. (2000). What Nietzsche Really Said. New York: Schocken Books.

”Vaikka taivas olisikin olemassa, Nietzschen

mukaan siellä ei kuitenkaan olisi ketään

mielenkiintoisista henkilöistä paikalla, vain

tylsimyksiä.”

18

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Poimintoja tieteen kentältäKoonnut: Mia-Marisa Ranta ja Suvi Silfverberg

Johtajan lähipiirin vaikutus ryhmäprosesseihin ja ryhmän suoritukseen

Burris, Rodgers, Mannix, Hendron ja Oldroyd tutkivat johtajan ja alaisten sosiaalisia suhteita ja niiden vaikutusta ryhmän toimintaan ja päätöksentekoon. Lähtöoletuksena oli, että ryhmänjohtajien ympärille muodostuu usein ns. lähipiiri (inner circle), jonka jäseniin johtajalla on vahvemmat henkilökohtaiset siteet kuin muihin alaisiinsa. Tarkoituksena oli selvittää, mi-ten tämä lähipiiri vaikuttaa ryhmän dynamiikkaan sekä ryhmän suoritukseen. Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta. Kahdessa ensimmäisessä käytettiin yliopisto-opiskelijoista muodostettuja ryhmiä ja kolmannessa todellisia Yhdysvaltalaisen viraston johtaja-alainen ryhmiä.

Tutkijat havaitsivat, että lähipiiriläiset kokivat asemansa ryhmässä turvallisemmaksi ja he myös osallistuivat enemmän ryh-mäkeskusteluun kuin ns. ulkopiiriläiset (outer cirlce). Johtajat myös arvioivat näiden panostuksen olevan suurempi ja pal-kitsivat heitä enemmän. Lähipiiriläiset pääsivät näin vaikuttamaan enemmän ryhmän päätöksentekoon.

Lisäksi tutkijat huomasivat, että ryhmänjohtajat muistivat paremmin lähipiirin tekemät ehdotukset riippumatta peruste-lujen vahvuudesta. Tämän tutkijat epäilevät viittaavan siihen, että johtajat käsittelisivät lähipiirinsä ehdotuksia heuristisesti pikemmin kuin systemaattisesti. Tutkijat katsovat tutkimuksensa vahvistavan, että ryhmän johtajat ovat taipuvaisia suosi-maan lähipiiriään.

Burris, E., Rodgers, M., Mannix, E., Hendron, M., ja Oldroyd (2009). Playing favorites: The Influence of Leader’s Inner Circle on Group Processes and Performance. Personality and Social Psychology Bulletin. No. 35. s. 1244-1257.

Facebook lisää mustasukkaisuutta

Yhteisöpalvelu Facebook on nopeasti leviävä ilmiö, jonka on myös uskottu muuttavan sosiaalisia suhteita. Heppoiset todisteet kuten median kuvaukset esittävätkin, että Facebook saattaa luoda mustasukkaisuutta ja epäilystä parisuhteisiin. Kanadalaisen tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia Facebookin roolia mustasukkaisuuden kokemisessa ja hahmottaa ennustaako lisääntynyt Facebookin käyttö mustasukkaisuutta. 308 ontariolaisopiskelijaa täytti online-kyselylomakkeen, jossa kysyttiin sekä demo-grafisia- että persoonallisuuteen liittyviä tekijöitä, lisäksi kysymyslomakkeessa oli kysymyksiä vastaajien Facebookin käyttöön liittyen. Tutkijat analysoivat saadun aineiston hierarkkisella regressioanalyysillä ja todensivat median esittämän hypoteesin: lisääntynyt Facebookin käyttö lisää merkitsevästi Facebookin käyttöön liittyvää mustasukkaisuutta. Tutkijat toteavatkin, että Facebookin käyttö johtaa helposti kierteeseen, jossa ihmiset saavat Facebookissa helposti epämääräisiä tietoja omista kump-paneistaan, mikä puolestaan johtaa myös suhteen lisätietoa etsivien osapuolten lisääntyneeseen Facebookin käyttöön.

Muise, A., Christofides, E. & Desmarais, S. (2009). CyberPsychology & Behavior, 12, 4.

19

Mikä ihmeen gelatofobia?

Nauru on synnynnäinen ominaisuus, joka yhdistää meitä ihmisiä. On myös uskottu, että nauru on kaikessa monimutkaisuudes-saan universaali ilmiö. Lisäksi naurunalaisuudeksi tuleminen on monien ihmisten jakama sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä pelko, jota kutsutaan gelatofobiaksi. Naurunalaiseksi tulemisen pelko saattaa aiheuttaa ahdistusta tai pelkoreaktion johtaen tällaisesta kär-sivää yksilön välttämään tilanteita, joissa on riski joutua naurunalaiseksi. Gelatofobiasta kärsivien koko sosiaalinen elämä saattaa olla vaarassa.

Asiantuntijoiden mukaan ihmiset voidaan jakaa skaalalle, jonka toinen ääripää edustaa epävarmuusreaktion kokemista (yrittävät peitellä itsevarmuuden puutetta tai uskovat olevansa tahtomattaan hauskoja toisten mielestä) ja toinen ääripää välttämisreaktiota, johon lukeutuneet yksilöt taipuvat välttämään tilanteita, joissa heille saatettaisiin nauraa. Toinen jaotteluskaala on matala vs. kor-kea taipumus epävarmuudelle. Tämä viittaa epäilykseen siitä, että ihmisten nauraessa he nauravat juuri sinulle.

Tieteellinen julkaisu, Humor -International Journal of Humor Research, valjastikin tutkijat 73 eri maasta selvittämään onko naurun-alaiseksi tulemisen pelko samanlainen eri kulttuureissa. Kysymyslomake käännettiin 42 kielelle ja siihen vastasi maailmanlaajuisesti 22 610 eri kulttuurien edustajaa. Tulokset osoittivat, että vaikka ilmiö on olemassa kaikissa kulttuureissa, jotain eroja on kuitenkin havaittavissa. Maat, kuten Turkmenistan ja Kambodza, painottuvat ensimmäisen skaalan epävarmuusreaktion kokeviin kun taas Irak, Egypti ja Jordania painottuvat skaalan toiseen päähän eli välttämisreaktioon pyrkiviin. Suomalaisetkin olivat päässeet edusta-maan kulttuurien kirjoa, ja edustimmekin aineistossa poikkeuksellisia lukemia: Suomessa epäillään kaikista vähiten (8,5%) toisten nauraessa naurun kohdistuvan juuri itseen. Suomessa tilanne on aivan päinvastainen kuin esimerkiksi Thaimaassa, missä jopa 80 prosenttia väestöstä arvelee toisten nauravan juuri heille.

Proyer et al. (2009) Breaking ground in cross-cultural research on the fear of being laughed at (gelotophobia): A multi-national study involving 73 countries. Humor - International Journal of Humor Research, 22 (1-2)

Miksi empatia edistää prososiaalista käyttäytymistä?

Stocks, Lishner ja Decker tutkivat, miksi empatia edistää prososiaalista käyttäytymistä. Aiemmin on sosiaalipsykologiassa esitetty kahta eri mallia, miksi näin tapahtuu: toinen on empatia-altruismi –hypoteesi (empathy-altruism hypothesis, EAH) ja toinen on negatiivisen olotilan vähentämismotiiviin perustuva malli eli ns. ”hienovarainen kyynisyys” (aversive-arousal reduction hypothesis, AARH). Stocks, Lishner ja Decker halusivat tutkia edistääkö empatia prososiaalista käyttäytymistä, tässä tapauksessa auttamista, silloinkin, kun koehenkilöillä on mahdollisuus helppoon psykologiseen poispääsyyn tilanteesta.

Stocks, Lishner, ja Decker toteuttivat kaksi koetta, joissa molemmissa manipuloitiin potentiaalisten avuntarjoajien psykologisen ulospääsyn mahdollisuutta sekä empatiaa. Kokeisiin osallistujat olivat yliopisto-opiskelijoita, joilla oli pääaineenaan psykologia. Heitä harhautettiin uskomaan, että he osallistuivat muistia tutkivaan tutkimukseen.

Tutkimuksen tulokset antavat tukea empatia-altruismi –hypoteesille. Korkeat luvut auttamishalukkuudessa sekä helpon psykolo-gisen ulospääsyn että vaikean psykologisen ulospääsyn ryhmässä viittaisivat siihen, että empatia herättää pikemminkin altruistisen auttamismotiivin (EAH) kuin itsekkään negatiivisen olotilan vähentämismotiivin (AARH). Koehenkilöt joille tarjottiin helppoa psykologista ulospääsyä empatiaa herättävästä tilanteesta auttoivat yhtä usein kuin henkilöt joille ulospääsy oli vaikeampaa. Tämä näyttäisi antavan vahvistusta empatia-altruismi –hypoteesille prososiaalisen käyttäytymisen syynä.

Stocks, E., Lishner, D. ja Decker, S. (2009). Altruism or psychological escape: Why does empathy promote prosocial behavior? European Journal of Social Psychology. Vol. 39, No 5, s. 649–665.

20

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Konfliktilla tarkoitetaan tilannetta, jossa tilanteen osapuo-len tavoitteet, näkemykset tai normit ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Konfliktissa voi olla kyse rajallisten re-

surssien jakamisesta, erimielisyydestä sovellettavista toiminta-tavoista tai osapuolten eroavista käsityksistä tilanteeseen sovel-lettavista normeista. Myös tilannetekijät vaikuttavat konfliktin syntyyn ja laatuun: tilanteen epäselvyys lisää konfliktiherkkyyttä. (Jehn, 1997.)

Luottamuksella tarkoitetaan, että uskomme toisten toimivan siten, että se johtaa meidän kannaltamme positiiviseen lop-putulokseen, vaikka heillä on myös mahdollisuus toimia toisin (Rousseau, Sitkin, Burt & Camerer, 1998). Luottamus vaikuttaa ryhmän toimintaa monin tavoin, esimerkiksi lisäämällä ryhmän sisäistä kommunikaatiota, voimistamalla positiivisia asenteita ja lisäämällä ryhmän jäsenten välistä yhteistyötä sekä ryhmän si-säistä auttamista (Dirks & Ferrin, 2001). Luottamus vähentää tarvetta kontrollointiin ryhmässä ja siten vapauttaa voimavaroja ryhmän tavoitteen saavuttamiseen (Mishra, 1996). Luottamuk-sesta on tullut myös yritysten elinehto, jota ne tarvitsevat voi-dakseen toimia joustavasti nopeasti muuttuvilla markkinoilla. Luottamuksen puute johtaa yrityksen toimintaa hidastavien yli-määräisten kontrollirakenteiden muodostumiseen, jolloin yri-tysten kyky vastata markkinoiden tarpeisiin heikkenee (Creed & Miles, 1996).

Jehn (1995, 1997) jakaa konfliktin kolmeen dimensioon: henki-lö- , asia- ja prosessikonfliktiin. Henkilökonfliktilla hän tarkoit-taa konfliktia, joka aiheutuu ryhmän jäsenten persoonallisuuksi-en yhteensopimattomuudesta. Asiakonfliktissa ryhmän jäsenet

ovat erimielisiä ryhmän tehtävän sisällöstä. Prosessikonfliktissa eriävät näkemykset liittyvät työnjakoon ja tehtävän suoritusta-paan.

Tutkijat ovat lähestulkoon yksimielisiä siitä, että henkilökonflik-ti vaikuttaa aina negatiivisesti ryhmän toimintaan ja siten sen tuloksellisuuteen. Prosessikonfliktin vaikutuksia on tutkittu vä-hemmän, mutta tutkimustulokset ovat antaneet viitteitä, että prosessikonfliktin vaikutus vaihtelee sen mukaan missä projek-tin vaiheessa konflikti esiintyy. Prosessikonflikti näyttäisi olevan haitallisimmillaan, kun se esiintyy projektin alkuvaiheessa. (Jehn & Mannix, 2001.) Asiakonfliktin vaikutuksesta ryhmän tulok-sellisuuteen tutkijat ovat tulleet toistensa kanssa ristiriitaisiin tuloksiin. Asiakonfliktin on havaittu parantavan ryhmän toimin-taa, sillä se lisää ryhmän sisäistä kommunikaatiota, saa ryhmän tarkastelemaan tehtävää useammalta kannalta ja pakottaa ryh-män harkitsemaan useampia ratkaisuvaihtoehtoja (Jehn, 1995, 1997; Olson, Prayitam & Bao, 2007; Schulz-Hardt, Mojzisch & Vogelsang, 2008). Toisaalta esimerkiksi Rispens, Greer ja Jehn (2007) päätyivät lopputulokseen että asiakonfliktikin vaikutti haitallisesti ryhmän tuloksellisuuteen.

DeDreu ja Weingart (2003) tulivat metatutkimuksessaan lop-putulokseen, että konflikti vaikuttaa aina negatiivisesti ryhmän toimintaan ja sen tuloksellisuuteen. Valtaosassa tutkimuksia konfliktin on todettu vaikuttavan negatiivisesti ryhmän toimin-taan ja konfliktin positiivisia vaikutuksia on havaittu vain joissain erityistapauksissa (DeDreu, 2008). Tjoswold (2008) esittää edellisestä täysin eriävän mielipiteen. Hänen mukaansa konflik-tin vaikutus on riippuvainen ryhmän käyttämien hallintamene-

Luottamus, konflikti ja ryhmän tuloksellisuusTeksti: Pasi Roti, Kuvat: Benitha Lesch

Konfliktit työelämässä ovat meille kaikille tuttuja: Olemme eri mieltä kollegoidemme kanssa siitä, kuinka tehtävät tulee jakaa, miten edessä olevaa ongelmaa pitää lähestyä ja jopa ryhmän tavoitteesta. Luottamus, tai paremminkin sen puute, liittyy usein konflikteihin: emme luota, että kaikki tehtävät tulevat tehtyä, emmekä siihen, että juuri kyseessä oleva henkilö ajaa ryhmän etua. Voi myös olla, että emme luota yrityksen johdon ajavan koko yrityksen etua oman etunsa sijaan. Nykyisen heikon taloudellisen tilanteen vuoksi yritykset ovat joutuneet sopeuttamaan toimintaansa ja kysymys konfliktin ja luottamuksen vaikutuksesta ryhmien toimintaan on tullut entistäkin ajankohtaisemmaksi.

21

telmien soveltuvuudesta kuhunkin tilanteeseen. Konfliktilla on positiivinen vaikutus ryhmäprosesseihin, kunhan käytetyt kon-fliktin hallintamenetelmät ovat sopivia konfliktitilanteen kanssa.

Konfliktin ja luottamuksen on havaittu ole-van yhteydessä toisiinsa. Luottamuksen on havaittu pienentävän henkilö- ja asiakonflik-tin välistä yhteyttä, eli luottamus vähentäisi mahdollisuutta, että asiakonflikti muuttuu henkilökonfliktiksi (Simons & Peterson , 2000; Tidd, McIntyre & Friedman, 2004). Myös ryhmän henkilösuhteiden kiinteyden on todettu olevan yhteydessä konfliktin po-sitiivisiin vaikutuksiin ryhmän toiminnassa. Tämä vaikutus on selitetty siten, että kiin-teät henkilösuhteet vaikuttavat positiivisesti ryhmän jäsenten väliseen luottamukseen, joka puolestaan vä-hentää mahdollisuutta että asiakonflikti muuttuu henkilökon-fliktiksi (Jehn & Shah, 1997; Yang & Mossholder, 2004).

Shah, Dirks ja Chervany (2006) tutkivat ryhmän henkilösuh-teiden kiinteyden ja ryhmän ulkoisten yhteyksien määrän vai-kutusta ryhmän tuloksellisuuteen. He havaitsivat, että ryhmi-en menestykseen ei vaikuttanut pelkästään ryhmien sisäisten suhteiden kiinteys, vaan tämän lisäksi myös ulkoisten yhteyk-sien määrä. Parhaiten menestyivät ne ryhmät, joilla oli kiinteät ryhmän sisäiset suhteet ja paljon ulkoisia kontakteja, sekä ne

ryhmät joissa ryhmän sisäiset suhteet olivat heikommat, mutta samanaikaisesti ryhmällä oli vähän ulkoisia yhteyksiä. Toisin sa-noen ryhmän sisäisen luottamuksen ja ulkoisten yhteyksien vä-

linen tasapaino oli ratkaiseva tekijä. Mikäli ryhmällä oli liian vähän ulkoisia kontakteja suhteessa sen jäsenten suhteiden kiintey-teen, sen havaittiin vähentävän ryhmän kykyä löytää toisistaan poikkeavia rat-kaisukeinoja. Vastaavasti liialliset ulkoiset kontaktit suhteessa ryhmän jäsenten suh-teiden kiinteyteen vaikeuttivat ryhmän toimintaa.

Ryhmä ei toimi tyhjiössä, vaan se kantaa mukanaan historiaansa ja on oletettavaa, että ryhmän aikaisemmat kokemukset

vaikuttavat sen toimintaan. Pitkittäistutkimuksissa onkin ha-vaittu, että ryhmän onnistumiset ja epäonnistumiset vaikuttavat ryhmän kykyyn suoriutua uusista tehtävistään. Luottamuksen on havaittu säätelevän, kuinka ryhmän saama negatiivinen pa-laute vaikuttaa ryhmän toimintaan. Korkea luottamus vähentää negatiivisen palautteen aiheuttamaa henkilökonfliktia ja siten auttaa ryhmää käsittelemään negatiivista palautetta rakentavasti (Peterson & Befar, 2003).

Pitkittäistutkimuksissa on saatu myös viitteitä siitä, että ryhmän aiemmin kokema konflikti vaikuttaisi ryhmän jäsenten toisiaan

”Luottamus vähentää tarvetta

kontrollointiin ryhmässä ja

siten vapauttaa voimavaroja.”

22

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

kohtaan kokemaan luottamukseen ja siten ryhmän tulokselli-suuteen. Langfred (2007) tutki itseohjautuvia ryhmiä ja havait-si, että ryhmän kokema konflikti laski ryhmän jäsenten välis-tä luottamusta ja heikensi sen tuloksellisuutta. Luottamuksen heikentyessä ryhmät lisäsivät kontrollirakenteiden määrää ja ryhmät pyrkivät organisoitumaan siten, että ryhmän jäsenten riippuvuus toisistaan väheni. Konflikti siis voi laskea ryhmän jä-senten toisiaan kohtaan tuntemaa luottamusta ja saada ryhmän organisoimaan tehtävänsä tavalla, joka ei tue tehtävän suoritta-mista ja siten heikentää ryhmän mahdollisuuksia suoriutua sille asetetuista tavoitteista.

Edellä lyhyesti esitettyjen tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että organisaation kykyyn saavuttaa sille asetetut haasteet vaikuttaa se, kuinka organisaatiossa rakennetaan ja ylläpidetään luottamusta, sekä kuinka konflikteja hallitaan. Samoin ne vai-kuttavat sen kykyyn selviytyä eteen tulevista haasteista. Tutkijat ovat erimielisiä siitä, kuinka konflikti vaikuttaa organisaation toi-mintaan. Kaikki tutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että hal-litsematon konflikti heikentää organisaatioiden toimintakykyä ja pahimmassa tapauksessa lamaannuttaa organisaation toiminnan kokonaan. Organisaation arvoilla voidaan vaikuttaa konfliktin syntyyn ja hallintaan. Eriävien mielipiteiden esittäminen pitäisi olla sallittua ja suotavaa ja niistä tulisi voida keskustella raken-tavasti. Esitetyn kritiikin tulisi kuitenkin olla rakentavaa ja kun-nioittavaa, jotta asiakonfliktin muuntuminen henkilökonfliktiksi

vältettäisiin. Ryhmille tulisi opettaa konfliktinhallintamenetelmiä ja kuinka soveltaa niitä, jotta voitaisiin minimoida konfliktien ne-gatiiviset vaikutukset. Palautteen antamisessa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten ja milloin ryhmä saa palautetta toimin-nastaan. Palautteen pitäisi olla myös rakentavaa ja tapahtua riit-tävän usein, jotta ryhmällä olisi mahdollisuus puuttua esille tule-viin ongelmiin ja kielteisen palautteen aikaansaaman konfliktin ja heikentyvän luottamuksen kierteeltä vältyttäisiin.

Luottamus vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaaksi konflikti kehit-tyy ja mitä seurauksia siitä on. Luottamus vaikuttaa myös siihen, miten konfliktin osapuolet tulkitsevat toistensa käyttäytymis-tä: riitelevätkö asiat vai riitelevätkö henkilöt. Luottamusta ei synnytetä yhdessä yössä, vaan luottamus perustuu pitkälti yk-silön aikaisempiin kokemuksiin muiden toiminnasta ja sen en-nustettavuudesta. Tämän takia organisaatioissa pitäisi kiinnittää huomiota luottamuksen luomiseen ja ylläpitämiseen, eritoten vaikeina aikoina. Luottamuksen menetys vaikuttaa organisaati-on suorituskykyyn pitkälle tulevaisuuteen, joten muutoksen on-nistumisen vaikuttaa se, kuinka hyvin luottamus on onnistuttu säilyttämään organisaatiossa muutoksen suunnittelun ja toteu-tuksen aikana.

Kirjoitus pohjautuu kirjoittajan kandidaatin tutkielmaan.

23

Lähteet:

Creed, W. & Miles, R. (1996). Trust in Organizations: A Conceptual Framework Linking Organizational Forms, Managerial Philosophies, and the Opportunity Costs of Controls. Teoksessa Kramer, R. & Tyler, T. (toim.), Trust in organizations: Frontiers of theory and research (s. 16-38). Thousand Oaks: Sage.

De Dreu, C. (2008). The virtue and vice of workplace conflict: food for (pessimistic) thought. Journal of Organizational Behavior, 29, 5 – 18.

De Dreu, C. & Weingart, L. (2003). Task Versus Relationship Conflict, Team Performance, and Team Member Satisfaction: A Meta-Analysis. Journal of Applied Psychology, 88(4), 741-749.

Dirks, K. & Ferrin. D. (2001). The Role of Trust in Organizational Set-tings.Organization Science, 12 (4), 450-467.

Jehn, K. (1995). A Multimethod Examination of the Benefits and Detri-ments of Intragroup Conflict. Administrative Science Quarterly, 40(2), 256-282.

Jehn, K. (1997). A Qualitative Analysis of Conflict Types and Dimen-sions in Organizational Groups. Administrative Science Quarterly, 42(3), 530-557.

Jehn, K & Mannix, E. (2001). The dynamic nature of conflict: A Longi-tudinal study of intragroup conflict and group performance. Academy of Management Journal,44 (2), 238 – 251.

Jehn, K. & Shah, P. (1997). Interpersonal Relationships and Task Per-formance: An Examination of Mediating Processes in Friendship and Acquaintance Groups. Journal of Personality and Social Psychology,72 (4), 775-790.

Langfred, C. (2007). The downside of self-management: A Longitudi-nal study of the effects of conflict on trust, autonomy, and task inter-dependence in self-managed teams. Academy of Management Journal, 50,(4), 885 - 900.

Mishra, A. (1996). Organizational Responses to Crisis: the Centrality of Trust. Teoksessa Kramer, R. & Tyler, T. (toim.), Trust in organizations: Frontiers of theory and research (s. 261 – 287 ). Thousand Oaks: Sage.

Olson B. J., Parayitam S. & Bao Y. (2007). Strategic Decision Mak-ing: The Effects of Cognitive Diversity, Conflict, and Trust on Decision Outcomes. Journal of Management, 33, 196 - 222.

Peterson R. S. & Befar K. J. (2003). The dynamic relationship between performance feedback, trust, and conflict in groups: A longitudinal

study. Organizational Behavior and Human Decision Processes, 92, 102 - 112.

Rispens S., Greer L. L. & Jehn K.A. (2007). It could be worse: A study on the alleviating roles of trust and connectedness in intragroup con-flicts. International Journal of Conflict Management, 18(4), 325 – 344.

Rousseau, D., Sitkin, S., Burt, S. & Camerer, C. (1998). Not so differ-ent after all: A Cross.discipline view of trust. Academy of Management Review, 23, (3), 393 – 404.

Schulz-Hard, S., Mojzisch, A. & Vogelsang, F. (2008). Dissent as a Fa-cilitator: Individual- and Group-Level Effects on Creativity an Perform-ance. Teoksessa DeDreu, K. & Gelfand, M. (toim.), The Psychology of Conflict and Conflict Management in Organizations (s. 149 - 177). New York: Lawrence Erlbaum Associates.

Shah, P., Dirks, K. & Chervany, N. (2006). The multiple pathways of high performing groups: the interaction of social networks and group processes. Journal of Organizational Behavior, 27, 299-317.

Simons T. L. & Peterson R. S., (2000). Task Conflict and Relationship Conflict in Top Management Teams: The Pivotal Role of Intragroup Trust. Journal of Applied Psychology, 85(1), 102-111.

Tidd, S., McIntyre, H. & Friedman, R. (2004). The importance of role ambiguity and trust in conflict perception: Unpacking the task con-flict to relationship conflict linkage. The International Journal of Conflict Management, 15(4), 364-380.

Tjosvold, D. (2008). The conflict-positive organization: it depends upon us. Journal of Organizational Behavior, 29, 19 – 28.

Yang J. & Mossholder K. W. (2004). Decoupling task and relationship conflict: the role of intragroup emotional processing, Journal of Organi-zational Behavior,25, 589-605.



















































Koulukuraattori Kriisityöntekijä Työnjohdon konsultti Äänitarkkailija Ryhmänohjaaja Kasvatus- ja

1/2009

sosiaalipsykologiSuomen sosiaalipsykologit ry:n jäsenlehti

www.sosiaalipsykologit.fi

SP 2009-1 web

Documents

Transcript of SP 2009-1 web