TOTAALISESTA SODASTA RAJOITETTUIHIN KONFLIKTEIHIN;

SODANKÄYNTI 1900-LUVULLA

YKYYHT5, Jussi Jalonen, maanantai 13.3.2017

MAAILMANSODAT: SUURVALTAEDUISTA IDEOLOGISEEN KAMPPAILUUN

• Ensimmäinen maailmansota: perinteiset suurvaltapoliittiset intressit, liittolaisvelvoitteet ja kriisidiplomatian epäonnistuminen johtavat totaaliseen sotaan, jossa 1800-luvun kehitys saavuttaa huipentumansa. Modernin valtion mobilisointikyky, teollisen yhteiskunnan resurssit ja tuotanto, teknologian kehitys sekä kansalaisten isänmaallisuus ja valmius sotia oman kotimaansa puolesta kulminoituvat ennennäkemättömään massateurastukseen. Sota päättää nationalismin aikakauden ja merkitsee viimeisten monikansallisten imperiumien romahtamista.

• Toinen maailmansota: hyökkäyksellinen totalitarismi synnyttää sodan, jossa ideologia ja aatemaailmat kohtaavat modernilla taistelukentällä. Sodasta tulee kamppailu demokratian ja totalitarismin välillä, ja sodan päätös merkitsee uutta maailmanlaajuista jännitettä kahden kilpailevan ideologian välillä. Polarisoituneen maailman synty.

KYLMÄ SOTA: MUU MAAILMA LÄNSIMAIDEN JA NEUVOSTOJÄRJESTELMÄN KILPAILUN TAISTELUKENTTÄNÄ

• Kansalliset itsenäisyystaistelut ja viimeiset siirtomaasodat muuttuvat kamppailuksi itä- ja länsiblokin välillä. Indokiina (1946-1954), Malesia (1948-1960), Algeria (1954-1962), Kongo (1960-1965).

• Kolmas maailma kylmän sodan kuumana taistelutantereena. Korea (1950-1953), Vietnam (1964-1975), Rhodesia – Zimbabwe (1964-1979), Angola (1975-1991), Afganistan (1979-1989), Salvador (1979-1992). Sodan arkinen todellisuus erkanee vähitellen Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, konfliktit ja sota muuttuvat kehittyviä maita piinaaviksi asioiksi.

• Terrorismin nousu Euroopassa 1970-luvulta alkaen uutena sotilaallisen konfliktin muotona. Pohjois-Irlannin Troubles (1969-1998) Italian Anno di Piombo (1968-1982), RAF:n ja Revolutionäre Zellenin terrorikampanja Länsi-Saksassa (1970-1993).

YKSILÖN VÄYLÄ TAISTELUKENTÄLLE

• Asevelvollisuus vakiintuu totaalisen sodan edellyttämänä suurvaltain mobilisaation keinona 1900-luvulla. Maailmansodat käydään massa-armeijoilla. Kylmän sodan aikana sotilasneuvonantajat ja sotilasliittojärjestelyt merkitsevät sotalaitoksen ammattimaistumista länsimaissa.

• Vapaaehtoiset sotilasosastot kansallisten itsenäisyysliikkeiden välineenä ensimmäisen maailmansodan aikana; Puola, Suomi, Ukraina, Armenia, sionistiliike. Toisen maailmansodan vapaaehtoisliikkeet; amerikkalaiset vapaaehtoislentäjät Kiinan ja Britannian tukena, Natsi-Saksan Waffen-SS-vapaaehtoisvärväys.

• Vallankumousliikkeet ja aatteellinen vierastaistelijailmiö; Espanjan sisällissodan kansainväliset prikaatit, Suomen talvisodan vapaaehtoiset, Israelin itsenäisyystaistelun machal -vapaaehtoiset. Maattomiksi jääneet ammattisotilaat ja palkkasoturi-ilmiö.

• Pakolaisarmeijat ja diaspora-armeijat ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Tšekkilegioonan kohtalo Venäjän sisällissodassa; Puolan armeija taistelee lähes koko toisen maailmansodan ajan maanpaossa vierailla taistelukentillä.

SISSISOTA, TERRORI JA VASTATERRORI

• Sabotaasi, sissisota, terrori ja salamurhat luonteenomaisena sodankäynnin muotona itsenäisyys-, kapina- ja vastarintaliikkeille. IRA:n sissisota brittihallintoa vastaan (1919-1921), Ukrainalaisen OUN:n terrorioperaatiot (1921-1939) ja sionistien maanalainen kampanja Palestiinassa (1945-1947) varhaisina esimerkkeinä 1900-luvun uudenlaisesta asymmetrisestä sodasta.

• Valtiovallan ja armeijan vastareaktio maanalaiseen toimintaan. Kostotoimet, vastaterrori ja pyrkimykset vastarinnan tukahduttamiseen. Erikoisjoukot, internointileirit, suunnitelmalliset ”rauhoitustoimet”. Salvadorin sisällissodassa kuolemanpartioiden suorittama ”valtameren kuivaaminen” järjestelmällisenä siviiliväestöön kohdistuvana terrorin muotona.

JOUKKOMURHIEN JA KANSANMURHIEN AIKAKAUSI

• Sodanajan terrori siviiliväestöä vastaan johtaa säännöllisesti järjestelmällisiin verilöylyihin. Viipuri 1918, Nanjing 1938, Deir Jassin 1948, Hué 1968, Sabra ja Shatila 1982.

• Suoranaiset kansanmurhat osana 1900-luvun totaalista sodankäyntiä, usein aatteellisin perustein tai kiihkokansallisen vihan seurauksina: armenialaisten kansanmurha, holokausti, Bangladeshin kansanmurha 1971, Kambodža 1975-1979, Ruanda 1994.

SODAN TEKNOLOGIA JA LAINALAISUUDET

• Sodankäynti koneistuu lopullisesti 1900-luvulla. Ensimmäiset massatuhoaseet saapuvat taistelukentille. Taistelukaasu ensimmäisessä maailmansodassa; biologiset aseet Japanin ja Kiinan sodassa (yksikkö 731); ydinaseet toisessa maailmansodassa.

• Panssarivaunut, suihkuhävittäjät, ohjukset. Teknologiasta huolimatta kiväärimies säilyy armeijan kulmakivenä. Huolto, logistiikka ja liikkuvuus säilyttää riippuvuutensa POL-tarpeista (petrol, oil, lubricants ).

SOTIEN YHTEISKUNNALLINEN VAIKUTUS

• Teollisen ajan sotien vaatimukset edellyttävät myös naisten mobilisointia sotaponnistusten tueksi. Kriisiolot murentavat patriarkaattia ja avartavat naisten poliittisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia. Ensimmäinen maailmansota tuo mukanaan naisten äänioikeuden; toinen maailmansota vakiinnuttaa naiset osaksi työelämää.

• Yhdysvalloissa kansalaisoikeustaistelu kulkee rinta rinnan sotien kanssa. Keskiöön nousee kysymys asevoimien rotuerottelusta, mikä säteilee muualle yhteiskuntaan. Osa mustista sotaveteraaneista nousee kansalaisaktivisteiksi; japanilais-amerikkalaisten internointi synnyttää oman kansalaisoikeustaistelunsa.

• Euroopassa sotien seuraukset ja jälleenrakennuskauden vaatimukset luovat pohjaa hyvinvointivaltion rakentamiselle. Sotainvalidien, sotaorpojen ja pakolaisten muodostaessa huomattavan osan yhteiskunnan vähäosaisista aiempi konservatiivinen näkemys köyhyydestä yksilön omana asiana ei enää näyttäydy uskottavana. Yhdysvalloissa veteraaneja varten luodut hyvinvointipalvelut edesauttavat laajamittaisen college-koulutuksen tarjoamista huomattavalle osalle miespuolisesta väestöstä.

VETERAANIEN PANOS KULTTUURISSA JA YHTEISKUNNASSA; SOTIEN ESTEETTINEN JA AATTEELLINEN PERINTÖ

• Rintamamiesten usein omaelämäkerralliset sotaromaanit 1900-luvun omintakeisena realistisena kirjallisuudenlajina. Erich Maria Remarque, Ernst Jünger, Isaak Babel, Jaroslav Hašek, Ernest Hemingway, Väinö Linna.

• Ensimmäisen maailmansodan rintamakokemus aihiona sekä pasifismille että fasismille. Osa veteraanisukupolvesta omaksuu sodanvastaisen asenteen, osa radikalisoituu ja muodostaa ääriliikkeiden keihäänkärjen.

• Veteraanit ja rauhanliike; veteraanien sotienjälkeinen kansalaisaktivismi osana kansanvaltaista yhteiskuntaa.

SOTA JA JULKISUUS; SOTAKIRJEENVAIHTAJAT, MEDIA JA YLEINEN

MIELIPIDE

• Lehtiyhtiöiden sotareportterit aikansa kuuluisuuksina. Jack London San Francisco Examinerin kirjeenvaihtajana Japanin ja Venäjän sodassa 1904-1905; Martha Gellhorn Collierin rintamatoimittajana Espanjassa 1936-1938 ja Suomessa 1939-1940; John Steinbeck New York Herald Tribunen reportterina Välimerellä 1943; Michael Nicholson Vietnamissa 1975, Falkland-saarilla 1982 ja Persianlahdella 1991.

• Median aiheuttama dilemma sodanjohdolle: tiedonvälityksen ja propagandan merkitys yhdistettynä riskiin liasta avoimuudesta. Algerian sodan aikana L’Observateur julkistaa Ranskan armeijan harjoittaman kidutuksen; Vietnamin sodan aikana television välittämä tietoisuus sodasta vaikuttaa kansalaisprotesteihin.

• Falklandin sota 1982 ja Persianlahden sota 1991 käännekohtina, joissa sodanjohto solmii jälleen kerran saumattoman yhteistyön suurten mediatalojen kanssa.

ONKO SOTA MENNEISYYDEN ILMIÖ?

• John Mueller esittää vuonna 2004 teesinsä sotien vähenemisestä ja vääjäämättömästä katoamisesta. Kehittyneissä maissa ei puhkea sotia, sisällissodat ovat häviämässä valtiovallan vakiintuessa; valtioiden väliset sodat muuttuvat epätodennäköiseksi keskinäisen globaalin riippuvuuden ja sodan epätaloudellisuuden myötä. Joshua Goldstein ja Steven Pinker toistavat samat näkemykset omissa teoksissaan 2011.

• Kaksi vuotta Pinkerin ja Goldsteinin teosten julkaisemisen jälkeen puhkeaa Syyrian sisällissota; vuodesta 2014 alkaen sota palaa jälleen Euroopan kynnykselle Ukrainan kriisin myötä. Sota pysyy vallitsevana ja toistuvana ilmiönä modernisaation periferioissa. Luonnonkatastrofien ja poliittisen järjestelmän murenemisen vaikutus lisännee osaltaan sodan pysyvyyden todennäköisyyttä.

Kirjallisuutta

• Max Boot, War made new: technology, warfare, and the course of history, 1500 to today, Gotham Books, New York 2006.

• Martin van Creveld, Supplying War. Logistics from Wallenstein to Patton: New Edition, Cambridge University Press 2004.

• Joshua S. Goldstein, Winning the War on War: The Decline of Armed Conflict Worldwide, Dutton / Plume 2011.

• Steven Pinker, The Better Angels of Our Nature: Why Violence Has Declined, Viking Books 2011.

• John Mueller, The Remnants of War, Cornell 2004.