Nro 1–2 • Perjantaina 14. tammikuuta 2005 56. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

SisäsivuillaTÄNÄÄN

Vaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutVaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutVaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutVaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutVaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummut

Rautu oli oli yksi Kan-naksen rajakunnista. Silläoli neljä peninkulmaa rajaaVenäjän kanssa. Sen luteri-lainen seurakunta oli perus-tettu pian vuonna 1617 sol-mitun Stolbovan rauhan jäl-keen. Raudun kuudesta kir-kosta viimeinen valmistuivuonna 1926.

Raudussa oli kolme lute-rilaista hautausmaata. Va-rikselan hautausmaan mul-tiin siunattiin viimeisetvainajat 1800-luvun vii-meisinä vuosina. Sen jäl-keen käytettiin kirkon vie-reissä sijaisevia vanhaa jauutta hautausmaata. Kirkonvierestä saivat leposijansamyös itsenäisyytemme ajankolmen sodan sankarivain-ajat.

Raudun Palkealan kyläs-sä oli Palkealan ortodoksi-sen seurakunnan keskuskirkkoineen ja kalmistoi-neen.

Raudun luterilainenseurakunta

Raudussa oli vielä Suo-men itsenäistymisen het-kellä Charles Bassin suun-nittelema vuonna 1823 val-mistunut kahtamoinen. Senerotti tyylillisesti muistakahtamoisista ristikeskuk-sen päälle rakennettu kor-kea ja kaksinivelinen lan-terniini, oikeastaan torni.Tämä arvokas puukirkkopaloi vapaussodan aikais-ten taistelujen sytyttämänäkeväällä 1918. Kirkon tu-houduttua rautulaiset ko-koontuivat jumalanpal-veluksiinsa pitäjäntupaan,kunnes vuonna 1926 val-mistui seurakunnan viimei-nen kirkko, arkkitehti Ber-til Mohellin suunnittelematiilikirkko.

Mohell piirsi erityisenvankan pitkäkirkon. Senlänsipäädyssä oli seinästähieman esiin työntyvä neli-kulmainen, leveä ja mata-lahko torni. Kuorin puolei-sessa itäpäädyssä oli pienimatala sakasti. Satulakatonharjalla oli pieni lanterniini,ja kumpaakin lapetta elä-vöittivät kattoikkunat sekäsivulaivan katon kaltainenpoikittaisharja. Pitkillä si-vuseinillä oli korkeat ja ka-peat goottilaistyyliset ikku-nat. Ulkoseinät oli muurat-tu puhtaaksi punatiilistä.

Kirkon sisäkatteena olipuurunko, joka oli päällys-tetty ruutuihin sommitellul-la pahvilla. Kirkkosali olikolmelaivainen. Sen länsi-päässä oli urkuparvi, mo-lemmilla pitkillä sivuilla jy-kevien pylväiden kannatta-

mat lehterit. Kirkon urut,jotka asennettiin jo ennenkirkon vihkimistä, olivat25-äänikertaiset. Alttaritau-lua kirkossa ei ollut, vaansen korvasi kookas mustaristi, jonka taustalle olimaalattu sädekehä. Kirkko-salin ja sakariston lisäksikirkon itäpäässä oli erilli-nen rippikoulusali.

Uusi kirkko oli edeltä-jäänsä pienempi, mutta sen1 000 istumapaikkaa riitti-vät, ja seurakuntalaiset oli-vat tyytyväisiä saatuaanajanmukaisen sekä talvella-kin lämpimän ja kodikkaankirkon.

Omat räjäyttivätkirkon

Rajakuntana Rautu jou-tui talvisodan yllättäessäheti taistelujen ensimmäise-nä päivänä tappotantereek-si. Vähäiset suomalaisjou-kot eivät perääntymään jou-tuessaan halunneet jättääRaudun kirkkoa vihollisentukikohdaksi, vaan räjäytti-vät sen jo ensimmäisenä so-tapäivänä. Kirkon portaatovat nyt sen paikalle raken-

netun kulttuuritalon portai-na. Vanhasta kirkkotarhankiviaidasta on myös säily-nyt palanen.

Seurakunnan vanhinhautausmaa on Varikselas-sa, vajaan puolen kilomet-rin päässä kirkon paikastapohjoiseen. Sen täytyttyä1890-luvulla vihittiin toi-nen hautausmaa kirkon vie-rustalle, ja sitä laajennettiinmyöhemmin vielä uusim-malla hautausmaalla. Kirk-kotarhan sankarihautoihin,jotka ovat uuden hautaus-maan puolella, on siunattu23 vapaussodan, 35 talviso-dan ja 124 jatkosodan san-karivainajaa.

Vuonna 1921 rautulaisetpaljastivat Ilmari Virkkalansuunnitteleman vapausso-dan sankaripatsaan, har-maasta graniitista veistetyn,polvistuneen ja Karjalanvaakunaa kilpenään pitävänmieshahmon. Patsaan jalus-taan oli kaiverrettu vapaus-sodassa kaatuneiden rautu-laisten nimet.

Venäläiset ovat rakenta-neet hautausmaan päällekerrostaloja ja hävittäneet

kaiken hautoihin viittaavan.Vapaussodan sankaripat-sasta tai edes sen paikkaa-kaan ei ole löytynyt. Rautu-laisten päästessä kotiseu-dulleen oli hautausmaanpaikasta kertomaan säily-nyt vain yksi hautakivi jaruumishuoneen kellari.

Hautausmaan uudellapuolella on vielä rakenta-miselta säästynyttä maata.Rautulaisten pitäjäseura onsopinut sen suojelemisestaRaudun eli nykyisen Sos-novon kunnan johdon kans-sa. Pitäjäseura pystytti ke-sällä 1995 korkean har-maasta graniitista veistetynmuistokiven hävitetyissähaudoissa lepäävien rautu-laisten muiston kunnioitta-miseksi. Patsas on noin 40metrin päässä sankarihau-doista.

Hautausmaan kunnosta-misen pulmana on, että aluenäyttää olevan sosnovolais-ten mielestä tärkeää raken-nusmaata. Niinpä kaikistapuheista ja sopimuksistahuolimatta rakentaminenhautausmailla on jatkunut.Rautulaiset yrittävät edel-leen löytää seudun venä-läisten ja inkeriläisten asuk-kaiden avulla sankaripat-sasta ja sen peruskiviä, jot-ta voisivat pystyttää alku-

peräiselle paikalle entisentai uuden sankaripatsaan.

Palkealanortodoksinenseurakunta

Palkealan kylässä oli ai-koinaan samannimisen po-gostan keskus. Vuonna1865 perustettuun Palkea-lan ortodoksiseen seura-kuntaan kuuluivat Raudun,Metsäpirtin, Sakkolan jaVuokselan pitäjien ortodok-sit. Seurakunnalle raken-nettiin Apostoli Andreak-sen ja apostoleinvertaisenMaria Magdalenan muis-tolle pyhitetty kirkko, jon-ka Pietarin metropoliittaIsidor vihki 3.10.1865.

Kirkko veistettiin hirres-tä ja vuorattiin vaakalau-doituksella. Sisältä kirkkooli rapattu. Kirkkoon mah-tui noin 600 sanankuulijaa.Sen kellotornissa oli viisikelloa. Kirkko kunnostet-tiin viimeksi vuonna 1939,ja se jäi talvisodassa ehye-nä venäläisten käsiin, mut-ta nämä purkivat välirauhanaikana siitä sisustuksen, ka-ton, seinien yläosan, ovet jaikkunat. Sitä ei korjattu jat-kosodan aikana. Nyt kirkkoon täysin hävitetty.

Raudun Vakkilassa olipieni profeetta Eliaan muis-tolle pyhitetty tsasouna. Se-kin kunnostettiin vuonna1939, mutta vaurioitui tal-visodassa ja on nyt tuhou-tunut.

Palkealan seurakuntavihki vuonna 1865 kirkko-tarhaansa hautausmaan, jo-hon viimeisinä vuosina eienää haudattu vainajia. Sii-hen oli siunattu myös Suo-men tunnetuin Kanteletar-runojen laulaja, vuonna1904 kuollut Larin Paraske.Hänen haudalleen pystytet-tiin vuonna 1911 muisto-merkki, jonka venäläisetolivat hävittäneet muidenhautakivien tavoin. Rautu-laisten pitäjäseura pystyttivuonna 1992 MetsäpirtissäLarin Parasken haudalle en-tisen kaltaisen hautakivensekä vuonna 1993 kirkonraunioille kivisen muisto-merkin.

Rautu

Raudun tiilikirkko, jonka suunnit-teli Bertil Mohell, valmistui 1926.Suomalaiset pioneerit räjäyttivätkirkon talvisodan ensimmäisenä

taistelupäivänä.

Kurkijokelaisessa oli il-moitus, että pitäisi valitalahjakas ja arvostettu tämänkauniin ja ihanan maan ar-vostettu hoitaja. Minunmieleeni niitä on paljon ol-lut siitä asti, kun Suomi ju-listautui itsenäiseksi. Luojaon lahjoittanut tätä maatahoitamaan suuren määränmonin ihanin lahjoin varus-tettuja henkilöitä. Meillä onollut toistakymmentä presi-denttiä, jotka kaikista ko-vista ajoista jaksoivat viedäSuomen kansaa uurastaeneteenpäin.

On myös ollut monenlai-sia lahjoja saaneita, jotkamonin tavoin suorittivat hy-viä taitoja kansan hyväksi,laulaen ja soittaen viihdyt-tivät kovasti kärsinyttä kan-saa. Niitä on runsain mää-rin Suomessa. Ja paljon oliKurkijoellakin, oli presi-dentti Relander, oli soittajaÄikää, oli Arokallio pappi-na, Hakulinen hiihtäjänä jalukuisia urkujen soittajia jatorvisoittokunta ilahdutta-massa aina juhlamenoja.

Minun mielestäni pitäisiviettää yhteinen kiitosjuhlanäiden menneitten hyvienlahjojensaajien (ja –antaji-en) kunniaksi ketään unoh-tamatta. Hehän ovat ansain-neet meiltä kaikilta suuretkiitokset.

Kirjoitti Otsanlahdella93 vuotta sitten syntynyt

Mummo

Kiitos-juhla

LuontokuvanäyttelyMellilän Autossa ................................ 3Elisenvaara 9.8.1941 ...................... 4-5Hannukaisten sukuseura ............... 4-5Henkilökuvassa Veikko Rastas ........ 6Etsimen edessä Olavi Ala-Nissilä..... 7Onnea 90-v. Loimaan Lehdelle ........ 8

Kurkijoki-Säätiön

valtuuskunnankokous

pidetään lauantainamaaliskuun 12. päi-

vänä 2005 Loimaalla.

Lähdeteos: Paavo Koposen Karjalan kirkkokummut

Perjantaina 14. tammikuuta2 – 2005 – N:o 1–2

Sanan Voimaa

Raamatussa vesi ilmaisee toisaalla järjestystä, siunausta jaelämää. Elämä ja vesi kuuluvat yhteen. Toisaalla vesi muistut-taa kuolemasta, kirouksesta ja sekasorrosta. Äskettäin olemmesaaneet mykistävän muistutuksen meren mahdista: Aasian me-renalaisen maanjäristyksen nostattamat hyökyaallot aiheuttivatkäsittämättömän suuren katastrofin. Yhdessä hetkessä miljoo-nien ihmisten elämä muuttui, hiljeni – tai sammui.

Joitakin vuosia sitten olin leirillä rippikoululaisten kanssa.Rippikoululaiset olivat reippaita nuoria, ja leiripaikkaan liit-

tyi paljon järjestelyjä. Sää oli elokuun alussa poikkeuksellisenhelteinen. Niinpä terhakka sinilevä levisi valtoimenaan järveen,ja pian saimme tiedon ehdottomasta uimakiellosta. Paria päi-vää myöhemmin alkoi yllättävä kotimainen ”sadekausi”. Yhdenyön aikana satoi aivan kaatamalla.

Majoitusrakennukset sijaitsivat melko jyrkällä rinteellä. Aa-mulla herätessämme saatoimme todeta, että koko rinne olimuuttunut mutavelliksi ja osittain sortunut. Hieman myöhem-min paljastui, että muta oli valunut kaivoihin: hanasta lasketta-essa kirkas vesi oli muuttunut mustaksi tahnaksi.

Vettä ei voinut juoda eikä käyttää talousvetenä, järvessä eivoinut uida.

Vesi, suomalaiselle tuiki tavallinen ja itsestään selvä perus-asia, oli muuttunut uhaksi ja tavoittamattomaksi unelmaksi.Vesi – tai sen puute – alkoi yllättävän nopeasti vaikuttaa leirinpäiväohjelmaan ja rytmiin.

Kiinnostuneena ryhmänä seurasimme palokunnan tankkiau-ton saapumista ja otimme vastaan ohjeita käytettävistä vesimää-ristä. Pohdimme veden merkitystä lähetyskentillä ja sen asemaaJeesuksen vertauksissa ja puheissa. Vedenkanto- ja tiskiryhmättoivat monen elämään uudenlaisen kokemuksen. Luonto antoimuistutuksen siitä, että mikään elämässä ei ole itsestään selvää.

Loppiaisen jälkeisinä pyhinä Raamatun tekstit kertovat Jee-suksesta, joka kutsuu ihmisiä pohtimaan Jumalan suuria tekoja,Luojan kaikkivaltiutta ja suuruutta. Johannes (Joh. 4:5-26) ku-vaa samarialaisen naisen ja Jeesuksen keskustelua koskettavastija levollisesti. ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessälähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Kotonani on lahjataulu, johon on kuvattu juuri tuo ikuisenelämän virta.

Pohjoisen poika, rovasti Matti Häkkinen, on tehnyt sen La-pin puusta, kaarnasta ja tuohesta. Koska taulu on tehty luon-nonmateriaaleista, se näyttää eri valaistuksissa hyvin erilaiselta.Toisinaan virta on kuohuva, musta ja synkkä, toisinaan se näyt-tää soljuvan tasaisen rauhallisena ja kuulaana eteenpäin. Ihmi-sen elämän veden virta. Ikuisen elämän virta.

Pirkko Poisuo Kirjoittaja on Helsingin Malmin seurakunnan kappalainen.

14.1.2005

Härkäviikot

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus

Toimitus: Päätoimittaja Raija Hjelmja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättäjääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Lehden vas-tuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sat-tuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituksestamaksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)

Etusivu ............ 60 centtiä/mm + alv 22 %Muut sivut ....... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alen-nus. Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse an-nettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa. Il-moitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joita-kin kaksoisnumeroita juhlapyhien aikoihin.Painosmäärä 2000 kpl.

Elävänveden virrat

Hartaus sunnuntaiksi 16.1.2. sunnuntai loppiaisesta.

Kuolleita

Rakkaamme

Maria KOJO

* 22.4.1917 Kurkijokit 27.12.2004 Vantaa

Kiitollisuudella muistaenSirkka ja EskoAaro ja Terttu perheineenMauri ja Leena perheineensisar ja veljet perheineenmuut sukulaiset ja ystävät

Muistamme monet mukavat hetket,ne suljemme syvälle sydämiimme.

Siunaus toimitettu lähiomaisten läsnäollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

o.s. Hakulinen

1. Millä maalla on raja-naapureita eniten?

2. Missä on maailmanpisin rautatietunneli?

3. Mitkä ovat Kanadanviralliset kielet?

4. Minkä niminen päiväseuraa Pitkäperjantai-ta?

5. Mikä on nuljaska?

6. Minä vuonna viinakaupatavattiin kieltolain jälkeen?

7. Mikä oli Tallinnan aiempinimi?

8. Missä maassa on enitenjuutalaisia?

9. Mikä oli Oslon nimi aiem-min?

10.Minkä muotoinen on su-mopainiareena?

Rakkaamme

TyyneTIIPPANA

* 6. 9.1913 Kurkijokit 21.12.2004 Rautjärvi

Pitkään jaksoit kanssamme vaeltaa,Rakas äiti, mummo, ystävä.Nyt kaipaus sydämissämme kaivertaa,kun sinut irti päästämmerakkauden kehtoon,matkalle Herran tykö,pimeydestä valoon.

Äitiämme ja mummoamme kaivaten

lapset ja lastenlapsetmuut sukulaiset ja ystävät

Rakkaamme on siunattu läheisten saattamana.

o.s. Pölkki

14.1. Minä olen löytänytpalvelijani Daavidin javoidellut hänet pyhälläöljylläni. Minun voima-ni vahvistaa häntä jakäteni on hänen tuke-naan. Ps. 89: 21–22

15.1. Koskaan en ota hä-neltä pois armoani, mi-nun liittoni kestää hor-jumatta. Minä annanhänen sukunsa säilyäiäti, annan hänen valta-istuimensa pysyä niinkauan kuin taivas kaar-tuu maan yllä. Ps. 89:29-30

16.1. Jeesus vastasi hänel-le: ”Joka juo tätä vettä,sen tulee uudelleen jano,mutta joka juo minunantamaani vettä, ei enääkoskaan ole janoissaan.Siitä vedestä, jota minäannan, tulee hänessälähde, joka kumpuaaikuisen elämän vettä”Joh. 4:13-14

17.1. Tulee aika – ja se on jonyt – jolloin kaikki oikeatrukoilijat rukoilevat Isäähengessä ja totuudessa.Sellaisia rukoilijoita Isätahtoo. Joh. 4: 23

18.1. Mutta koska he kärsivätjanosta, he nurisivat Moo-sesta vastaan ja sanoivat:”Minkä vuoksi toit meidätEgyptistä tänne? Siksikö,että saisit tappaa meidätjanoon lapsinemme jakarjoinemme?” 2. Moos.17: 3

19.1. Henki ja morsian sano-vat: ”Tule!” Joka tämänkuulee, sanokoon: ”Tule!”Joka on janoissaan, tul-koon. Joka haluaa, saalahjaksi elämän vettä. Ilm.22: 17

20.1. Laulakaa Herralle, ylis-täkää häntä, kertokaa hä-nen ihmetöistään. Ylistä-kää hänen pyhää nimeään.Iloitkoot kaikki, jotka etsi-vät Herraa! Ps. 105: 2–3

pe 14.1. Sakari, Sakula 15.1. Soljasu 16.1. Ilmari, Ilmoma 17.1. Toni, Anton,

Antto, Anttoniti 18.1. Laurake 19.1. Heikki, Henri,

Henrik, Henrikki

to 20.1. Henna, Henni,Henriikka

pe 21.1. Aune, Auni,Netta, Oona

la 22.1. Visasu 23.1. Enni, Eine, Einima 24.1. Senja

EN JUHLIMERKKIPÄIVÄÄNI.

Olen matkoilla. Helena Vehviläinen

LahjavihjeKURKIJOKI-kirjat,-viirit ja-vaakunat!

Arki on jälleen alkanut, kun olemme onnellises-ti ohittaneet joulujuhlasesongin. Vaikka tänä vuon-na juhlapyhät sattuivatkin Loppiaista lukuun otta-matta viikonloppuihin, toivat ne jälleen kerranvaihtelua arjen keskelle. Ja valoa! Nyt kun olem-me saaneet vettä ja tuulta oikein olan takaa, val-koisesta maasta ei ainakaan täällä etelässä ole tie-toakaan. Pimeyden keskellä jouluvalot kadun var-silla, pihoilla, talojen ikkunoissa ovat olleet hyvintervetulleita.

Jouluvaloja katsellessani tulen hyvälle tuulelle,jos ei lukuun oteta niitä kummallisia ”valoletku-ja”, joita siellä täällä on näkynyt. En ymmärrä,kuinka joku sellaisia on mennyt ostamaan. Ehkäne ovat halpoja… Mielestäni niiden (varsinkin vä-rillisten) tuonti Suomeen pitäisi kieltää lailla. Niitäon melkein mahdotonta ripustaa pihoille onnistu-neesti.

Härkäviikkojen alettua tulee katseltua tarkem-min kukkaron pohjaa, henkilövaa’an lukemia jatarkkailtua muutenkin ajankäyttöään ja vaikkapakäyttäytymistään. Olemme kriittisempiä itseämmekohtaan aloittaessamme uutta vuotta jälleen kerran.Voisimmepa ajatellakin, että vanhat on anteeksi an-

nettu ja unohdettu ja ennen kaikkea antaa itsellemmeanteeksi, ja alkaa kaiken alusta. Se helpottaisi elä-määmme ja keventäisi oloamme, mutta ihminen eiole sellainen. Emme ole niin yksiselkoisia olentoja.

Luonto on karmaisevalla tavallaan viime viikko-jen aikana muistuttanut meille, ettemme ole itseriit-toisia. Ihminen ei voi vaikuttaa kaikkeen tapahtu-vaan, vaikka kuinka yrittäisi varautua. Olemme tek-nistyvässä maailmassamme tottuneet siihen, ettävoimme keskeyttää ikävät tapahtumat heti alkuunsa.Erilaiset lait, säännöt, varoittimet, hälytykset on ke-hitelty, jotta säästyisimme yllätyksiltä. Nyt kun maa-ilmaa on kohdannut varoittamaton luonnontuho, ky-sellään, miksi Jumala antoi sen tapahtua. Olemmeniin tottuneet järjestäytyneeseen ja ennalta arvatta-vaan maailmaamme, että olemme unohtaneet, että onjotain, mihin ihminen ei pysty vaikuttamaan.

En voi sanoa, että pystyisin asettumaan niiden ih-misten asemaan, joiden lähiomaisia on tälläkin het-kellä teillä tietymättömillä Bengalinlahdella. Toivonvain, että he jaksaisivat antaa Luojalle ja itselleenkinanteeksi ja voisivat loppujen lopuksi jatkaa elämää,vaikka sitten pitäisi aloittaa kaikki alusta. Voimia jasiunausta tuohon tehtävään.

Raija Hjelm

Perjantaina 14. tammikuuta 2005 – N:o 1–2 – 3

Muistettavaa

Ken tietää?

Kuva Kurkijokimuseon kokoelma

Nyt on nöyrästi tunnus-tettava, että ukon joulukalatolivat ostettuja. Norjalaistamerilohta ja pari purkkiaerilaisia sillejä. Kas, kuntuo mummo tahtoo vainmäärätynlaista silliä, muttasallii ukolle sentään toisen-laista.

Ukon vene on ollut vii-meksi vesillä marraskuunalkupäivinä. Ukko kävikahden Pentti-nimisen ka-verin kanssa Pyhäjärvelläkalastamassa verkoilla sii-kaa. Eikä ihan turhaan.Saimme siikoja tarkkaannoin sata eli runsaat 30 sii-kaa miestä päälle. Olihanmyös hieman oheiskalaa,

Menneenjoulun kalat

muutama hauki, ahven jamatikan luiru.

Saaliimme ei siis ollutniin suuri kuin entisen Laa-tokan kalastajan, entisenystäväni, edesmenneenMeskasen Väinön nuotta-kunnan saalis. Hän kertoisiitä, että mujetta tuli niinpaljon, että kun ne rantaansaatiin, niin ne eivät mahtu-neet yhteen kasaan, vaanpiti tehdä kaksi kasaa.

No, nuo meidän siiat tulisavustettua, graavattua jasyötyä vähiin jo ennen jou-lua niin, että joulukalat pitiostaa. Kaikkea se vanhuussiis teettää.. Mutta vanhak-si tuleminen on luopumisen

aikaa, monella tavalla. Senon ukkokin todennut omal-la kohdallaan.

Jos vakavaksi halutaanheittäytyä, niin me Kurkijo-ella syntyneet olemme jouhanalainen luonnonvara,nuorimmatkin pian kansan-eläkeiässä, eikä kukaan tun-nu tekevän meidän suojele-miseksemme yhtään mi-tään.

Kun tämä juttu lähti liik-keelle joulukalasta, niin pa-lataanpa edelleen menneenjoulun aikaan. Eihän seenää vanhaa ukkoa paljon-kaan hetkauta, muistellaanjoskus mummon tai ystävi-en kanssa menneitä. Pyri-

17.12.2004 julkaistussa kuvassa olleista miehistä tunnistettiin vielä takana vasemmallaseissyt Albert Eklund. Kuva on otettu 1920-30-lukujen vaihteessa Imatran kosken par-taalla. Miehet lienevät Parikkalan maamiesopiston tai Kurkijoen opiston kevätretkellä.

– Elisenvaaran marttakerho ko-koontuu tänään 14.1. klo 12 Airilla.Yhteislähtö klo 11.45 Kalevalanka-dulta.

– Hiitolan Pitäjäseuran järj. hengel-linen tarinailta ti 18.1. klo 18 Tuo-marink. 2, Pori. Vieraamme kirkko-herra Kari Penttinen puhuu ja lau-laa perheensä kanssa. Yhteislaulutsäestää dir.cant. Toivo Lankinen.Kaikki ovat tervetulleita.

– Hiitolan ja Kurkijoen sukutut-kimuspiiri kokoontuu to 20.1. klo18 Karjalatalon Wärtsilä-salissa,Käpylänkuja 1, Helsinki. Hahmo-tamme pitäjiämme kylien kautta:vuorossa Kuuppala, Korpisaari,Kannansaari ja Kilpola. Jatkammesukututkimustietojen vaihtoa. Saa-pua voi jo klo 15 alkaen. Tervetul-leita ovat kaikki hiitolaisia ja kurki-jokelaisia sukuja tutkivat. Lisätieto-ja tarvittaessa Veikko Revolta puh.(03) 762 2147 ja sähköpostiveikkorepo@hotmail.com.

– Rummunsuon marttakerho ko-koontuu ma 24.1. klo 18 Tuulen-suussa vuosikokouksen merkeissä.Tervetuloa.

Kuva 1-05 viikko 2 (14.1.05)

Kurkijoen kunnantoimistossa asioimassa jatkosodan aikaan. Tunnistaisiko joku kunnanmiehet tai asiakkaat?Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Kojonperäntie 446, 32260 Kojonperätai puhelimitse 050-4036050 Maria Kauppinen tai sähköpostilla kurkijokimuseo@auria.net.

Mellilästä maailmallelähtenyt majuri evp. ErkkiKallio, joka on palvellutHuovinrinteen varuskun-nassa Säkylässä, on juuriSäkylässä tutustunut mo-niin harvinaisiin hyöntei-siin. Niitä onkin monillakuvausretkillä sattunut tä-män luontokuvaajan kame-ran eteen. Monen tuhannenkuvan ottamisen jälkeennäyttelyn pystyttämisenmuutamista parhaimmistaotoksista voisi kuvitellaolevan kuin palkinnon mie-lettömän sitkeästä ja pitkä-jänteisestä työstä.

Erkki Kallio mainitseeharvinaisuuksista muunmuassa palosirkan, ruusu-siipisirkan, raunikkivyö-koin ja harjusinisiiven, joi-ta asuu Säkylässä. Harvi-naiset hyönteiset elävät har-jualueella, joilla kasvaamuun muassa kissankäpäliäja kangasajuruohoja. Nämätarvitsevat avoimen paikanelääkseen. Sellainen löytyy

Porin prikaatin varusmies-ten tallaamalta alueelta.

Kalevi Suvila teki aloit-teen Kallion valokuvanäyt-telyn pystyttämisestä työn-antajansa Mellilän Auton ti-loihin Loimaalle. Kalliollaon aiemmin ollut näyttelyi-tä Keuruulla, Säkylässä,Tammelassa, Vampulassa,Virroilla ja Yläneellä. Hänon myös voittanut TurunSanomien suuren valoku-vakilpailun viime kesänä.Voittokuva on nimeltäänRapumerran kokijat.

Valokuvanäyttelyllä ha-lutaan juhlistaa uuden FordFocuksen ensiesittelyä. Fo-cus on markkinoille tulonsajälkeen vuonna 1998 tullutmaailmalla erittäin suosi-tuksi. Vuosina 2000 ja 2001se oli maailman myydyinauto. Suomessa sitä on tä-hän päivään mennessämyyty liki 29 500 kappalet-ta.

Ford Focus on yksi Sak-san autoteollisuuden luotet-

Luontokuvaaja, majuri evp. Erkki Kallio esittelemässä Loimaalle Mellilän Auton tiloihinpystyttämäänsä valokuvanäyttelyä.

Erkki Kallion luonto-kuvanäyttely Loimaalla

tavimmista autoista. MyösSuomessa se on ollut testi-menestyjä. Huomattakoon,että Focuksen hintaa ei olenostettu, vaikka se on kehit-telyn tuloksena entistä tur-vallisempi, kooltaan entistäisompi ja virtaviivaisenamodernin näköinen.

Viikonloppuna esiteltäväuusi Ford Focus on jo nytsaanut korkeimmat omansegmenttinsä autoille tähänasti myönnetyt turvallisuus-testipisteet. Pisteet vastaa-vat viiden tähden turvalli-suusluokitusta.

Uusi Ford Focus onmyös allergiaystävällinen.Materiaalien valinnassa onlaadukkuuden ja kestävyy-den lisäksi kiinnitetty huo-miota materiaalien koostu-mukseen. Esimerkiksi nik-kelin, lateksin ja krominkäyttöä on pyritty välttä-mään kohdissa, joihin mat-kustajat ovat jatkuvassakosketuksessa.

tään viemään oma joulu hil-jaisesti vanhan kaavan mu-kaan ja yritetään seurata lä-hinnä lastenlasten joulua,joka on hyvin paljon erilai-nen kuin mummon ja ukonnuoruuden joulut.

Sain menneenä joulunaolla mukana Kartanonmäenvanhainkodin joulujuhlas-sa, jossa osanottajat olivatvielä vanhempia ja raihnai-sempia kuin meikäläinenhuru-ukko. Kartanonmäenhenkilökunta ja ohjelman-suorittajat tekivät parhaan-sa juhlan eteen ja kai se tar-koituksensa täytti. Ehkäpämoni kuulija sai siitä jota-kin virkistystä ja alkoimuistella menneitä, elä-mänsä parhaiden vuosienjouluja, mene ja tiedä.

Aina aikansa kutakin.Sen on ukko vuosikymme-nien mittaan ainakin oppi-nut, aikansa harjoiteltuaan,ettei syö enää joulun ai-kaankaan itseänsä ähkyksisaakka. Kun ei tuo ruokanykyaikana näy syömällä

loppuvan. Onhan elämänvaiheissa eletty joulut, jol-loin oli hyvä, kun sai vat-sansa edes täyteen.

Ukko oli aikanaan jolla-kin laivamatkalla Ruotsinreissulla, ja eräs samaanseurueeseen kuuluva, puo-lituttu rouva pähkäili jälki-ruokapöydän ääressä: ”Voi,voi, kun on täysinäinen olo,mutta on tuo jälkiruoka niinherkullista, että kyllä sitäpitää ottaa.” Tähän totesiukko: ”Ei sitä tiedä nälkäi-

nen, mitä vaivoja on ylen-syöneellä.”

Tasan eivät siis käy on-nen lahjat. Eivät edes täällämeillä pienessä kotimaas-samme. Puhumattakaan siissuuresta maailmasta. Kai-kesta huolimatta ukko toi-vottaa hengenheimolaisil-leen, kurkijokelaisille ja en-nen kaikkea kalamiehillekireitä siimoja saaliista re-peileviä verkkoja ja kaikil-le lehtemme lukijoille mitäparasta vuotta 2005.

Ukko

Tilaukset:Kurkijokelaisen toimitus, Vesikoskenkatu 13 As 2132200 LOIMAA, puh. (02) 762 2551, 050-521 3336

UntoMiikkulaisenkokoamaNäin ikkeä– murre-sana-kirja sisältää yli4000 murresanaa.Eino Vepsä on lisäksi koonnut Kurkijoelta, Hiitolasta,Lumivaarasta ja Jaakkimasta sekä naapuristaParikkalasta yli 300 sananpartta, joista hän on osanmyös kuvittanut. Mainio lahjakirja, tärkeä hakuteos!

Hinta 23,- eur

Perjantaina 14. tammikuuta4 – 2005 – N:o 1–2

Olen kuluneen vuodenaikana saanut pari kirjoitus-tehtävää, joiden toteuttami-nen on eri syistä viivästynytviivästymistään. Nyt kuntätä kirjoitan, vuosi 2004alkaa olla elettyä elämää. Janyt olen tullut äärirajoille,jos aion täyttää minulle us-kotun tehtävän, joten nyt onaika kirjoittaa pari sanaaHannukaisten sukuseurantapahtumista päättyvältävuodelta.

SukukokousElimme kesäkuuta, kun

kokoonnuimme viettämäänHannukaisten sukuseuransukujuhlaa ja siihen liitty-nyttä sukukokousta Meri-Poriin, Kylpylähotelli Yy-teriin. Sukuseuran jäseniäoli kerääntynyt juhlapaikal-le ilahduttavan runsaasti,toistasataa henkilöä. Su-kuun kuuluvia saapui koko-ukseen ympäri Suomea itä-rajalta länsi- ja eteläranni-kolle asti, Pohjanlahden ta-kaa Ruotsista sekä ainaUSA:sta saakka.

Ikähaitari oli yli yhdek-sänkymmentä vuotta, sillänuorimmat olivat lähes sy-livauvaikäisiä ja vanhin,ikinuori Lempi Helander,täytti heti kokouksen jäl-keen 95 vuotta. Myöhem-min kesällä suku sai kuiten-kin kuulla suruviestin, silläsuuresti arvostamammegrand old lady Lempi olisaanut iäisyyskutsun.

Sukuseuran yhteinen vii-konloppu aloitettiin sisäänkirjautumisen jälkeen tulo-lounaalla, mitä seurasi vä-littömästi sukukokous. Ko-kouksen aluksi esitti Porinkaupungin edustajana ter-vehdyksen kulttuuriasiain-johtaja Birgit Jaakola, jokaottikin yleisönsä räväkälläja kansanomaisella sanai-lullaan ja hanurinsoitollaan.Näin päästiin lennokkaastiitse kokousaiheisiin.

Kokouksen avasi suku-

Hannukaisten sukuseuran toimintaa vu

seuran puheenjohtaja OivaHannukainen, joka kertasiseuran tapahtumia kulu-neelta kahdelta vuodelta.Ajanjaksoon sisältyi iloja jasuruja. Suku on lisääntynytuusilla pienillä jäsenillä jatoisaalta on koettu mene-tyksiä, sillä muun muassaseuran historiatiedon kerää-jinä ja tallentajina tunnetutReino ja Tauno Hannukai-nen ovat siirtyneet ajastaikuisuuteen. Puheenjohta-jan johdolla vietettiinkinhiljainen hetki kaikkienedellisen kokouksen jäl-keen pois nukkuneiden su-kuseuran jäsenten muistok-si.

Sukukirja tärkein asiaVarsinaisina kokousasi-

oina käsiteltiin tavanomai-set yhdistyksen kokouksel-le kuuluvat asiat. Kokouk-sen puheenjohtajaksi valit-tiin Oiva Hannukainen jasihteeriksi Kirsti Hannukai-nen. Pöytäkirjan tarkasta-jiksi valittiin Pauli ja OnniHannukainen.

Toiminta- ja tilikerto-mukset käsiteltiin ja hyväk-syttiin. Johtokuntakin saitili- ja vastuuvapauden.

Myöskään tulevan kaudentoimintasuunnitelmaan jatalousarvioon ei esitettyoleellisia muutostarpeita.

Seuran puheenjohtajanajatkaa Oiva Hannukainen javarapuheenjohtajaksi valit-tiin Raimo Hannukainen.Erovuoroisista johtokunnanvarsinaisista jäsenistä valit-tiin uudelleen Kirsti, Toivoja Pauli Hannukainen sekäPauli Huhtamaa. Uudeksivarsinaiseksi jäseneksi va-littiin Tapio Hannukainen.Varajäseninä valittiin jatka-maan Teuvo Kuusimäki jaKari Hannukainen. Vanhoi-na johtokunnan jäseninäjatkavat Jorma ja MarttiHannukainen sekä PäiviSetälä. Vastaavasti vanhoi-na varajäseninä jatkavatMirja ja Pentti Hannukai-nen sekä Pentti Runonen.

Tilintarkastajiksi valit-tiin uudelleen Sirpa Survo-nen ja Seija Viitala sekä va-ralle Sinikka Hakanpää jaRiitta Kuusimäki. Jäsen-maksuna päätettiin kerätäedelleen 7 Eur/jäsen. Suvunseuraavan kaksivuotisjak-son tärkeimmäksi asiaksikoettiin sukukirjan saatta-minen painatuskuntoon ja

painoon. Sukukirjan koko-aa toimituskunnan avustuk-sella Bengt Sjöberg. Taitta-misesta ja teknisestä toteut-tamisesta vastaa Lauri Ran-tamäki.

Myös seuran kotisivujenavaamista internet-verk-koon pidettiin tärkeänä. Si-vut ovat luonnosvaiheessa,ja niitä esitteli kokousväel-le Tapio Hannukainen. Ai-nakin nuorimpien osanotta-jien mielestä ”kuivahkojen”kokousasioiden lomassa oliohjelmassa kevennyksenämusiikkia, jota esittivätSaana-Maria Aho ja Anna-Mari Heikkilä-Mähönen.Sukukokous päätettiin pe-rinteisesti laulamalla yhtei-sesti ja karjalaisella voi-makkuudella Karjalaistenlaulu.

SukujuhlaSukukokouksen jälkeen

pidettiin lyhyt tauko ennenvarsinaista sukujuhlaa. Yh-teinen juhla aloitettiin mait-tavalla juhlapäivällisellä.Juhlapuheen piti Karjalais-seurojen Satakunnan piirinpuheenjohtaja Jouko Hä-mäläinen, jonka vanhem-mat ovat kotoisin Hiitolan

Kilpolansaaresta kutenHannukaistenkin esivan-hemmat.

Ohjelmaan kuuluivat li-säksi perinteiset arpajaisetja musiikkia, jota esittivätkuten sukukokouksessa-kin Saana-Maria Aho jaAnna-Mari Heikkilä-Mä-hönen. Loppuilta vietettiinyhteisen seurustelun jatanssin merkeissä.

Sunnuntaina pidettiinyhteinen hartaustilaisuus,jonka jälkeen laskettiinkukat ensimmäisessä su-kujuhlassa menehtyneenErkki Kähkösen haudallePorin metsähautausmaal-la. Sukutapaaminen päät-tyi yhteiseen lähtölounaa-seen.

Karjalan matkaKeskikesällä toteutet-

tiin jo perinteeksi muodos-tunut kotiseutumatka su-vun entisille asuinsijoilleKarjalaan Hiitolan pitäjänalueelle. Matkalle osallis-tui 19 suvun jäsentä (Oivaja Sinikka Hannukainen,Toivo ja Arto Hannukai-nen, Elina ja Veli Eromä-ki, Eeva ja Martti Hannu-kainen, Riitta ja Tapio

Hannukainen, Riitta, Teuvoja Maria Kuusimäki, Anne,Raimo ja Ville-Veikko Han-nukainen, Mikko Hanhilam-mi, Tyyne Virtanen sekä Si-nikka Hakanpää) ja viisi su-kuun kuulumatonta muttahiitolaiset juuret omannuttahenkilöä (Erkki, Kari ja Kir-si-Marja Kontiainen sekäErkki ja Heikki Talvitie).

Matkan järjestäjänä jabussinkuljettaja toimi tällä-kin kertaa Karjalasta lähtöi-sin oleva Keijo Ylikoski.Toisena kuljettajana oli ku-ten aikaisemminkin OlaviPitkäjärvi.

Matkaan lähdettiin toisenjuhannuspäivän varhaisinaaamuyön hetkinä. Oiva jaSinikka olivat lähteneetRaumalta pian puolen yönjälkeen kohti Kankaanpäätä,josta bussi lähti keräämäänmatkalaisia Niinisalon, Kar-vian, Parkanon, Ikaalisten,Tampereen, Lahden ja Kou-volan kautta Imatralle, mis-tä jatkettiin Svetogorskinraja-aseman kautta nykyisenVenäjän alueelle.

Matka jatkui Jääsken(Lesogorskin), Antrean (Ka-mennogorskin), Sairalan(Borodinskojen), Räisälän(Melnikovon), Kaukolan(Stepanjanskojen) ja Kaar-lahden (Kuznetsnojen) kaut-ta Hiitolaan, josta edelleenmajapaikkaamme Kurkijoenentiselle Raholan koululle.

Ensimmäinen matkapäi-vä oli jo illassa, joten emmeenää lähteneet ”maastotutki-muksiin”, vaan ruokailimmeja vietimme yhteistä iltaakeräten voimia seuraavaapäivää varten. Toisena päi-vänä sitten lähdimme tutus-tumaan esivanhempiemmekotipaikkoihin, joista pää-osa oli jo tuttuja edellisiltämatkoilta.

Eri puolilla HiitolaaAjoimme aluksi Hiitolan

Asemankylään, jossa vie-timme hetken ja jatkoimme

Hannukaistenkin matkalla kokoonnuttiin ryhmäkuvaan.

Aivan apteekin rauniois-sa kiinni oleva piippu kuu-lunee Hurskaisen taloon.Seuraavaa vasemmalla ole-vaa olen pitänyt räätäli Sal-min saunan piippuna. Siinänäkyy selvästi kiuas. Asuin-rakennuksen piippu on ap-teekin raunioiden takana.Salmin saunan vieressä ontoinen pienempi piippu, oli-siko se meidän saunammemuistomerkki.

Sitten on samassa rykel-mässä kaksi tai kolme piip-pua, joista yksi voisi ollameidän rakennuksesta,mutta sen muoto on outo.Joku osa saattaisi olla Hurs-kaista tai Kelojärveä taimahtaisiko Vesterberg nä-kyä siinä myös. Se saattaajäädä näiden taakse. Könö-sen petäjien oikealla puo-lella näkyvä piippu on jokotyöväentalon tai Lakkosenja vasemmalla laitimmai-sen männyn molemminpuolin olevat kaksi piippuaKeski-Karjalan Osuusliik-keen tai Könösen..

Elisenvaara 9.8.1941

Kurkijokelaisessa nro48/3.12.2004 oli tarinaaElisenvaaran valtauksen ai-kaisista valokuvista. Siinäviitattiin myös ohessa ole-vaan kuvaan, joka on otet-

tu Kurkijoen Osuuskaupanpihasta pohjoiseen, asemal-le päin. Etualalla nousevatmaantietä pitkin valtaus-joukot kohti kirkonkylää.Tien takana ovat apteekin

sortuneet rauniot ja niidenvieressä vasemmalla Leh-mussaaren piippu. Taus-talla on joukko savupiip-puja juuri siitä taloryhmäs-tä, jossa mekin asuimme.

Perjantaina 14. tammikuuta 2005 – N:o 1–2 – 5

onna 2004meenjoen rantaan Oivan jaMikon vanhempien kotita-lojen maille. Päästyämmelähtöasemiin auto lähti ha-kemaan Pukinmäkeen men-nyttä joukkoa.

Lähdimme siis intoapuhkuen kohti uusia seik-kailuja eli suuntasimmeHärkämäen yli etelään koh-ti Ilmeenjokea. Reitin pitiolla selvä, sillä olimmehankäyneet kohteessa aikai-semminkin. Sain tehtäväk-seni suunnistaa ja kulkeaedellä, minkä sitten teinkin.Reitti oli selvä, yritin tokivältellä korkeimpia maas-tokohtia helpottaakseni iäk-käämpien seuralaistenimatkantekoa. Niin kuiten-kin kävi, että yhteys jälki-joukkoon katkesi, ja jou-duimme erillemme toisis-tamme.

Pääsin perille Oivanvanhempien kodin sijoille,minkä tunnistin tontille jää-neestä aurasta tai vältistä,kuten Pohjois-Satakunnas-sa sanotaan. Palasin etsi-

mään muuta joukkoa ainalähtöpisteeseen saakkalöytämättä heitä. Matkapu-helimilla en saanut yhteyttäkentän puuttuessa, joten ti-lanne näytti huolestuttaval-ta. Päätimme muodostaapari etsintäryhmää, joistatoisen muodostivat Teuvoja Tapio. Itse palasin maas-toon poikani Ville-Veikonkanssa. Teimme ison lenkinalkuperäisen maastokoh-teen ympäristössä löytä-mättä ketään tai saamattavastausta huutoihimme.

Jossakin vaiheessa pää-simme kuitenkin paikkaan,josta matkapuhelinyhteyssyntyi, ja tilanne alkoi sel-vitä onnellisella tavalla.Jonkin ajan kuluttua väsy-nyt joukko saatiin kasaan jaalkoi vilkas tilanneselvityssiitä, miten kaikki oli tapah-tunut. Kaikki olivat kuiten-kin tyytyväisiä kommellus-ten saatua onnellisen lopun.Tapahtumalle ei etsittysyyllisiä, mutta opiksi var-maan otettiin tulevaisuuttaajatellen. Aiheesta on sit-temmin Ensio Hila aliasMikko Hanhilammi kirjoit-tanut oman mielenkiintoi-sen mukaelmansa Jämijär-ven Joululehteen.

Laivalla Kilpolansaareen

Kolmantena matkapäi-vänä oli pääosalla matkalai-sista suunnitelmissa käyntiKilpolan saaressa, jonne olitarkoitus mennä poikkeuk-sellisesti laivalla, koska tieUitonsalmen sillalta Kilpo-lansalmelle on nykyisinheikkokuntoinen eikä peril-le ole mahdollista päästälinja- tai henkilöautolla.Aamulla lähtiessämmekohti Pyhäjärven Sortan-lahtea satoi melko rankasti,ja mietimme, että niinköhänsataisi koko päivän ja kas-tuisimme perinpohjin.

Aikanaan pääsimme sa-tamaan ja nousimme enti-seen puna-armeijan aluk-seen ja lähdimme vesitsekohti Kilpolaa. Matkan ai-kana sade taukosi ja loppu-matkasta oli jo paljon miel-lyttävämpi katsella ”Karja-lan Meren” maisemia lä-hestyessämme määränpää-tä. Aluksemme oli liiankookas rantautuakseen saa-reen, jossa ei ollut laiturira-kenteita. Rantaan oli men-tävä veneellä, ja vain osajoukostamme nousi maihinja osa palasi aluksella takai-sin Pyhäjärvelle.

Me rantautuneet jat-koimme jalan KilpolanHannukaisten asuinsijoille,missä on vielä jäljellä muunmuassa kauppias Hannu-kaisen talon kivestä raken-netun pohjakerroksen ke-hikko. Hannukaisista ker-too myös lähellä sijaitsevaHannukaismäki, jonka nimion painettu myös alueenvanhoihin peruskarttoihin.

Vuonna 1939 on Kilpo-lan saaren pohjoisissa ky-lissä (Kilpolan kylä ja Tou-naa) ollut yhteensä 30 Han-nukaista viidessä talossa.Alkuperäisistä saarelaisistaoli mukanamme SinikkaHakanpää s. Hannukainen.Hän on myös viimeinensaarella syntynyt sukummejäsen.

Teimme jälleen pyhiin-vaelluksemme suvun van-hoilla asuinsijoilla ja läh-dimme taivaltamaan jalankohti Uitonsalmen siltaa,

Raivattalan entisen koulunkautta Ilmeen suuntaan.Matkalla joukkomme ha-jaantui pienempiin osiin,sillä lyhyen ajan puitteissakaikkien ei ollut mahdollis-ta käydä kaikissa kohteissa.Tapio ja Teuvo joukkoineenpoikkeutettiin matkalla”lähtöasemiin” kohti Pu-kinmäkeä.

Toivo perheineen lähtiHömmön koululta omankotitalonsa maille. Kontiai-set lähtivät omille asuinsi-joilleen, ja osa joukosta jäiHömmön koulun ja entisenKarjalan työlaitoksen alu-eelle. Minä perheineni läh-din Mikon, Oivan ja Sini-kan kanssa Topias Hannu-kaisen entisen kotitalon(vanhempiemme mummo-lan) maille Kokkolanjoenrantaan.

Palattuamme kokosim-me joukot bussiin ja ajoim-me Ilmeen tielle ja edelleenHeponiemeen, josta tarkoi-tuksemme oli lähteä maas-toitse Härkämäkeen Il-

josta bussimme tulisi mei-dät noutamaan sen jälkeen,kun laivamatkalta palan-neet olisi saatu kyytiin Sor-tanlahdessa. Kilpolan tie oliyhtä huonossa kunnossakuin ennenkin, ja saappaanvarret tahtoivat olla mones-sa paikassa liian lyhyet kah-latessamme tiellä olleidenvesilammikoiden yli.

Lopulta pääsimme kui-tenkin perille Uitonsalmensillan pieleen odottamaanbussia ja paluumatkaa Ra-holaan, mikä pitkähkönodottelun jälkeen toteutui-kin. Illalla paransimme jäl-leen joukolla maailmaa ma-japaikassamme ja saimme-kin sen mielestämme hy-vään järjestykseen ennenseuraavana aamuna tapah-tunutta kotimatkalle lähtöä.

Kohti ViipuriaPaluumatka ajettiin eri

reittiä kuin tulomatka.Ajoimme perinteisen reitinHiitolan, Käkisalmen ja Py-häjärven kautta SakkolanKiviniemeen, jossa oli tie-tysti pakko poiketa kaupoil-le kuten aina ennenkin. Jot-kut seurueemme jäsenet kä-vivät tutustumassa paikalli-seen yleisö-WC-kulttuuriinja palasivat nenät valkoisi-na takaisin tekemättä tar-peitaan, onneksi bussissaoli tarjolla laadukkaampi”Hotelli helpotus”.

Kiviniemestä matka jat-kui Vuoksen eteläpuolitseAla-Kuusan kautta Muo-laanjärven pohjoispuolitsePietari-Viipuri -valtatielle

ja edelleen Viipuriin, missäoli ”pakko” tehdä normaalitori- ja kauppahallikierrosyrittäen samalla torjua liiantiukasti iholle pyrkiviä rih-kama-, CD- ym. kauppiaitasekä taskuvarkaita. Onnis-tuimme välttämään pahim-mat karikot, eikä kukaantullut ryöstetyksi.

Viipurin tultua tarkastel-luksi suuntasimme mat-kamme pohjoiseen ja poik-kesimme välillä meille suo-malaisille kunniakkaidenIhantalan taisteluiden muis-tomerkillä. Tämän jälkeenjatkoimme Jääsken (Leso-gorskin) kautta Svetogors-kin (Enson) raja-asemalleja edelleen Imatralle, mistämatka jatkui käänteisestisamaa reittiä kuin tullessa-kin.

Matkan päätyttyä olim-me jälleen entistä vakuuttu-neempia siitä, että Suomes-sa asiat ovat sentään hyvin.Monet valittavat aivan tur-hista asioista, ainakin josongelmia verrataan itänaa-purimme olosuhteisiin. En-tiset kotiseutumme ovat pa-hasti rappeutuneet ja tuskinkoskaan tulevatkaan nyky-hallinnon toimenpiteinkuntoon. Siitä huolimattaaiomme tehdä vastaavanmatkan jälleen kesällä 2005ja 2006 ja….

Matkan järjestäjiä Oivaaja Keijoa sekä kaikkia mat-kalle osallistuneita sukulai-sia ja ystäviä mainiostamatkaseurasta kiittäen.

Raimo Hannukainen

Menomatkalla tutustuttiin muun muassa Räisälän kirkonnykyiseen tilaaan.

Hömmön koulun entiset oppilaat Tyyne Virtanen (1. vasemmalta) ja Erkki Kontiainen (2.vas.) vanhan opinahjonsa portailla, edessä Tyynen serkku Toivo Hannukainen, jonka taka-na Erkin poika Kari ja oikealla Karin tytär Kirsi-Marja Kontiainen.

Eihän sitä tarvitse men-nä merta edemmäksi ka-laan, sillä jo kotikylässäniIhojärvellä oli kaksi miestäylitse muiden. Toinen onTauno Äikää, jonka soitta-maa urkumusiikkia kuuleeradion hartauksissa tänäpäivänäkin. Toinen onMartti Koho, jota ilmansota-aikana ei olisi tultu toi-meen.

Kun sitten lähdetäänIhojärven toiselle rannalleTervuun, niin sieltä ei puut-tunut pappiakaan, sillä ro-vasti Toivo Immonen olikotoisin Tervusta. Sieltäolivat lähtöisin myös Kur-kijokelaisen päätoimittaja-nakin vuosikymmenien

Alkukesällä 1939 kotipihalla Kurkijoen Ihojärvellä otetussa Torvisen perhekuvassa vasem-malta Lempi, äiti Maria, isä Alfred, Mikko, Saimi ja Irja. Mikko osallistui talvisotaan va-paaehtoisena ja kaatui jatkosodan aikana 21-vuotiaana taistelulähettinä vuonna 1941.

MuisteluksiaKurkijoenkuuluisimmista

ajan toiminut Uuno Varjusja kauppias Juho Mylén,jonka muistan hyvin ajoil-ta, jolloin markan hiiva riit-ti pullataikinaan.

Tohtori Eero Veikkolai-nen tuli kouluun tarkista-maan lasten terveydentilaa.Se tapahtui luokassa, jakaikki olivat yhtä aikaa pai-kalla. Joskus tohtori sanoi:”Kalpeutta on, vähäveri-syyttä on.” Ja muutama kunkerran kirkaisi, tohtori vetirikkinäisen hampaan kuo-lettamatta pois.

Sitten meillä oli presi-dentti ja kuningas samassapitäjässä. Eihän sitä mis-sään muualla ole kuin Kur-kijoella. Ken Veikko Haku-

lisen nimen kuuli, hän lisä-si siihen: ”Hiihtokuningas.”

Ylitse muiden on mieles-täni maisteri Pekka Kyyti-nen, jolle annoin ääneniKurkijokelaisen äänestyk-

Apteekin raunioiden oi-kealla puolella on piippujenseassa kaksi talon seinää.Ne menevät yli minun ym-märrykseni, sillä muistinimukaan noin lähellä ei ol-lut yhtään ehjää taloa, eivarsinkaan niin suurta kuinpuiden edessä oleva valkoi-nen talo. Senkin oikeallapuolella olevassa metsikös-sä on jotain talon tapaista.Kasarmit olivat kauempanaeivätkä näy, koska välilläon metsä. Hevosen päänkohdalla kahden pitkänpuun edessä on heikostinäkyvä piippu. Se voisi ollavaikka Pöntysen verstaan,mutta ei sen kohdalla tuol-laisia puita ollut.

Katselen näitä TapioNikkarin suurentamasta ku-vasta, jossa kaikki näkyyselvemmin kuin alkuperäi-sessä kuvassa, mutta samal-la se aiheuttaa epävarmuut-ta määritellä, mikä on ke-nenkin piippu. Muistaisikojoku minua paremmin?

Olavi Kallioniemi

sessä. Hän kävi meillä alku-kesästä 1939 ja otti meistäperhekuvan, joka on talles-sa tänäkin päivänä ja tä-mänkin kirjoitelman kuvi-tuksena. Ilman tuota isän

serkun vierailua ei meilläolisi mitään näyttöä ennensotaa olleista hyvistä ajois-ta.

Irja Teräväinens. Torvinen

Perjantaina 14. tammikuuta6 – 2005 – N:o 1–2

Hiitolan Pitäjäseuran enti-nen puheenjohtaja MauriLankinen (vas.), sihteeri Rai-ja Laaksonen, ja nykyinenpj. Jouko Hämäläinen onnit-telivat syksyllä 70 vuottatäyttänyttä Terttu Ketolaa,joka otti seuran onnittelutvastaan miehensä kanssa yh-dessä.

Hiitolan Pitäjäseuran jär-jestäytymiskokous pidettiin23.11.2004, ja kuten sään-nöt määräävät ”hallitus va-litsee keskuudestaan vara-puheenjohtajan sekä kes-kuudestaan tai ulkopuoleltasihteerin sekä muut tarvitta-vat toimihenkilöt”. Kokousaloitettiin kukittamalla 18vuotta seuraa luotsannutMauri Lankinen, joka luo-vutti tässä puheenjohtaja-kautensa viimeisessä koko-uksessa nuijan uuden pu-heenjohtajamme Jouko Hä-mäläisen käsiin. Myös Jou-ko toivotettiin ruusun keratervetulleeksi.

Välillä on rahakirstun poh-ja paistanut näkyvissä jajäseniäkin on ollut melkovähäinen määrä. Kuitenkinon sieltä notkosta noustu jahyvän ja tehokkaan halli-tuksen kanssa olet vienytseuraa hienosti ja menes-tyksellisesti eteenpäin.

Nyt luopuessasi pu-heenjohtajuudesta ja jättä-essäsi ohjakset uusiin kä-siin voit tehdä sen hyvillämielin, sillä seura on kai-kin puolin hyvissä voimis-sa. Jäsenmäärä on ollut vii-meaikoina mukavassanousussa, ja myös seurantalous on hyvässä kunnos-sa.

Toivomme ja uskommeettä olet edelleenkin hen-gessä mukana ja annat tu-kesi ja apusi meille vastai-suudessakin. Lämmin Kii-tos sinulle, Mauri.

Raija Laaksonen

Hiitolan Pitäjäseurantoiminta käynnistyyuudistunein voimin

Varapuheenjohtajaksivalittiin Teuvo Savolainen,sihteeriksi Raija Laaksonenja rahastonhoitajaksi MiljaPeltomaa. Seuran pääemän-tänä toimii Airi Vihavainenja jäsenasioita hoitaa edel-leen Raija Laaksonen. Mat-kojen ja retkien vetäjinä toi-mivat Milja Peltomaa jaRaija Laaksonen.

Kalastusasioita hoitaaViljo Ylönen tehokkaineapulaisineen. Lehdistön yh-teyshenkilöinä toimivatAino Koppi, Terttu Ketolaja allekirjoittanut.

Hieman haikealta tuntuitämä Maurin viimeinen ko-kous seuramme puheenjoh-tajana, ja kiitoksen sanatolivat ja ovatkin paikallaan.Omasta ja kaikkien pitäjä-seuralaisten puolesta on mi-nulla ilo lausua kiitoksetMaurille näistä 18 puheen-johtajavuodesta.

Näihin 18 vuoteen mah-tuu sekä ala- että ylämäkiä.

Kurkijoen Haapavaaras-ta kotoisin oleva ja myö-hemmin loimaalaistunutVeikko Rastas sai vaimol-taan Ritvalta syntymäpäi-välahjaksi akvarellin, missäkuulaana pakkaspäivänämies hevosineen on tukki-savotassa.

Taulua katsellessaanisännän mieleen tulivat nehyvät ajat, jolloin hän itsenuorena miehenä tukinajos-sa ollessaan kahlasi Pollenkanssa syvässä hangessa.Mutta ennenkuin sinnemetsään päästiin, oli hevo-nen ensin valjastettava. Sii-täpä Veikko:

- Pollella oli päässä päit-set. Tukinajossa pidettiinsuitset niitten päällä, ja niis-tä menivät kuolaimet suu-hun. Seuraavaksi tulivatlänget. Luokki ja rahkeetolivat tärkeitä. Niillä ank-kuroitiin aisat. Mäkivyöesti sen, ettei isojen kuor-mien kanssa mäkeä alas tul-taessa länget päässeet luis-kahtamaan hevosen kurk-kuun ja päästä pois. Peruu-tettaessa taas mahanalus-remmi antoi tukea etujaloil-le.

- Meillä Jokelan pojat te-kivät aikoinaan huissin hy-viä parirekiä. Saverikoillaaisat kiinnitettiin rekeen.Tukkipankoista etummai-

nen oli ns. piikkipankko. Seesti mäessä tukkivarven lui-sumisen. Kun ensimmäinenvarvi oli valmis, vedettiinköysi koukusta kiinni. Toi-selle ja kolmannelle tehtiinsamoin. Lopuksi sidottiinköysi kuorman ympäri.Etu- ja takareen välissä oliväliketjut. Kun kuorma olitehty, lyötiin tapit takim-maiseen pankkoon. Hevos-mies kulki yleensä vieressäpitäen suitsia löysällä ja“antoi tiukassa paikassa he-voselle henkistä voimaajopa kuormaa lykkäämäl-lä”.

TukkisavotassaSavottakuntoa Veikko

Rastaan tuli hankittua jovarhaisnuorena. Perheenollessa evakkona Kuoreve-dellä patisteltiin koko kan-saa kunnonkohennukseen.Keväällä 1941 oli Ruotsinja Suomen välinen maaotte-lumarssi, missä 10-vuotiasVeikko hankki itselleenrautaisen merkin osallistu-malla 10 kilometrin matkal-le.

Kun Rastaat palasivatvuonna 1942 Haapavaa-raan, niin kesäisin, mitäomilta töiltään ehti, oliVeikko naapurin metsässämottia tekemässä. Talvisintaas koulun jälkeen ajettiin

halkoja Haapavaaran py-säkille. Junathan kulkivattuolloin puilla.

- Olimme muuttaneetLoimaalle vuonna 1947.Tuleepa tässä mieleeni tal-vi 1948, jolloin ajelin Kyy-kön korvesta tukkeja Met-sämaalle Kivimaan sahalle.Meillä oli kaksi hevosta,joista toinen oli vanhem-man Erkki-veljen kanssaajossa Orivedellä. Isäni,

joka oli jo iäkäs mies ja ol-lut joka talvi metsätöissä,meni myös Orivedelle.Siellä hän toimi Kipinä-Mikkona auttelemallakämppäemäntiä, kantele-malla puita sekä lämmitte-lemällä saunaa ja kämppää.Kevättalvella omien ajojeniloputtua menin OrivedelleErkille vänkäriksi.

Oriveden maasto oli mä-kistä. Hevosen piti olla kol-

”Siinä on miehellä oikein metsurin varustus: karvahattu väärin päin päässä, rukkaset kä-dessä ja huopatossut jalassa”, tuumailee Veikko Rastas tarkastellessaan syntymäpäivälah-jaksi saamaansa taulua.

Luokki, rahkeet, saverikot, piikkipankko...

mihokkisissa kengissä pys-tyäkseen vetämään raskaitakuormia mäkiä ylös.

- Ollessamme kerranpaksussa hangessa eräänjyrkän mäen rinteessäkoukkasi hevosen takajalkamahanalusremmiin. Pollekaatui ympäri, ja aisat me-nivät poikki. Siinäpä sittenhevosta pyöritettiin muuta-ma kerta, että saatiin se ta-kaisin jaloilleen. Eipä siinä

auttanut muu kuin tehdäuudet aisat ja viedä kuormalaanille, kertoo Veikko Ras-tas tuosta vuosikymmenientakaisesta päivästä.

KämppäelämääRastaan perheen miesvä-

ki viipyi Orivedellä useitakuukausia aina kevään ros-puuttokeleille asti. Tukki-kämpässä, mikä oli kool-taan 8x7 m, oli majoittu-neena 10 miestä. Lisäksisiinä kuivattiin viidet he-vosvaljaat ja terotettiin sekäjusteerit että pokasahat. Sil-loinhan ei ollut vielä moot-torisahoja.

- Kun päivät, usein mär-kinäkin, uurastettiin met-sässä, niin iltaisin maistui-vat saunan löylyt ja emän-tien laittamat makoisat ruo-at, mitkä olivat lähinnäruisleipää, hernerokkaa, pe-runoita ja läskisoosia. Sit-ten vain täysinäisellä ma-halla nukkumaan.

- Eihän niissä kämpissäollut siihen aikaan muutatuuletusta, minkä nurkistaveti. Niinpä aamuisin herä-tessä ilma oli sen mukaista,mutta se ei tahtia haitannut.Vanhat jermut opastivatnuorempia, eikä siinä turhiavaliteltu. Se oli hienoo, ettätyötä riitti ja sai vähän ra-haakin, muistelee VeikkoRastas myhäillen tuota nuo-ruuden aikaista elämänkou-luaan.

Raili Poutanen

Esk

on p

uum

erk

ki

Hyvä neuvoMurrosikäinen tyttäreni

luki naapurin pikku tytölletarinaa kolmesta karhusta.Tyttö kuunteli tarkkaavai-sesti, kunnes he tulivat koh-taan, jossa yksi karhuista

Hymyähuuleen4-vuotias tyttärentyttäre-

ni Julia tuumaili joulunpy-hien mentyä ilmeisesti pit-källisen mietiskelyn tulok-sena: ”Taitaa se pukki ollataruolento, kun kulkee jal-kaisin.”

••••

valitti puuron olevan kyl-mää.

”Miksei se pannut sitämikroon?” tyttö ihmetteli.

••••

- Tiedätkö, mitä Maijasanoi, kun kosin häntä.

- En.- Mistä sinä sen tiesit?

••••Mies oli ollut edellisilta-

na naistentansseissa ja ker-toi ystävälleen: ”Minua ha-ettiin kaksi kertaa. Ensinhaki portsari puhelimeen, jasitten eukko haki kotiin.”

••••Pikku-Liisa kysyi Pikku-

Kallelta tämän ikää. ”En

tiiä”, Pikku-Kalle vastasi.”Joko ajattelet tyttöjä?”kuului jatkokysymys. ”En.””No, sitten olet neljä tainuorempi”, päätteli Pikku-Liisa.

••••5-vuotias Matti tiesi ole-

vansa härkä horoskoopissa,ja kun naapurin Maija sanoimyös olevansa härkä, inttiMatti tietäväisenä: ”Ei nais-härkiä ole, sä olet lehmä.”

••••- Johtaja. Palkkani ei

vastaa kykyjäni.- Tiedän sen oikein hy-

vin, mutta ei ole lupaa mak-saa vähempää.

••••

Perjantaina 14. tammikuuta 2005 – N:o 1–2 – 7

Toimittajan kameraneteen sattui uuden vuodenensimmäisinä päivinä loi-maalainen kansanedusta-ja Olavi Ala-Nissilä, jokaystävällisesti vastasi muu-tamaan ajankohtaiseenkysymykseen.

Toimitte valtiovarainva-liokunnan puheenjohtaja-na ja eduskunnan pankki-valtuuskunnan puheenjoh-tajana. Kuinka suuriinrahallisiin panostuksiinSuomen valtion mielestän-ne pitäisi sitoutua auttaes-saan Aasian hyökyaaltojenkoettelemia ihmisiä jaalueita? Pitäisikö hallituk-sen pysyä budjetin raa-meissa vai voisiko tässätapauksessa ylittää tällai-set rajat?

- Suomi aina maksaasen, minkä lupaa. Katastro-

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä on uuden Loimaan kau-punginvaltuuston puheenjohtaja ja ”jyvällä Loimaan tule-vaisuudesta”.

fiapumme on myös hyvinkoordinoitua ja kohdistet-tua. Kehitysyhteistyössä janyt Aasian katastrofiavussajäämme kyllä muista poh-joismaista jälkeen. Siksiapuamme vielä lisätään, jabudjettiraamit kyllä siihentaipuvat.

Teillä on takanannepitkä ura Loimaan kun-nanvaltuuston puheenjoh-tajana. Nyt teidät on valit-tu uuden Loimaan kaupun-ginvaltuuston puheenjoh-tajaksi. Mitkä ovat ne pai-nopistealueet, joihin pyrit-te luottamustehtävännemyötä vaikuttamaan?Poikkeavatko ne miten-kään siitä, mihin olettetottunut aiemmassa tehtä-vässänne Loimaan kunnas-sa?

- Uusi tunnuslauseemme

on “Jyvällä tulevaisuudes-ta”.

Uudessa Loimaassaolemme luoneet selkeänstrategian eli Loimaan lin-jan vuosille 2005-2008. Senpidempi tähtäin on vuodes-sa 2015. Tulevaisuuden vi-siomme toteuttamiseksiviihtyisästä ja kehittyvästäkaupungista kaupunginval-tuusto on linjannut viisistrategista menestystekijää,jotka ovat yrittäjyyden toi-mintaedellytysten edistämi-nen, hyvä paikka asua -brandi, vakaa ja mahdolli-suuksia antava talous, me-henki ja toimiva kuntaorga-nisaatio.

Yrittäjyys ja maaseutu-mainen edullinen, turvalli-nen, luonnonläheinen asu-minen sekä logistinen si-jaintimme ovat valttimme.Loimaalla on nyt tekemisenmeininki.

Monia hyviä asioita onvireillä, ja saamme varmas-ti tuloksia aikaan.

Strategisiin asioihin val-tuuston puheenjohtajanahaluan nimenomaan panos-taa nyt.

Tätä tuskin olemme en-nen riittävästi tehneet.

Miten myöhään vaipitäisikö sanoa varhaiseenkuntaliitoksen juhliminenuuden vuoden yönä koh-dallanne venyi?

- Vanhat kunnat lakkau-tettiin ja perustettiin uusikaupunki Loimaa. Siksiemme puhu liitoksesta vaanyhdistymisestä.

Juhlamme onnistuivathyvin, ja ne tässä tilantees-sa järjestettiin, vaikkakinAasian kriisi painoi var-maan kaikkien mieliä. Hetiyhden jälkeen jo olin nuk-kumassa Hirvikoskella eliKanta-Loimaan kaupungin-osassa.

Hyvää Uutta vuottameille Kurkijokelaisenystäville!

Karjalan Liiton teema-vuoden yhteen aiheeseenkarelianismiin viitaten onnimi Nuutti ainakin minunmielestäni saanut evakoilleuudet kasvot täällä Sata-kunnassa.

En muista, olisiko Nuu-tinpäivään liittynyt Karja-lassa mitään erikoisia toi-menpiteitä. Jos ennen sotiaolikin, niin en ainakaanmuista tai sitten ”konstit”jäivät tekemättä kotikyläl-lämme Hiitolan Pukinnie-messä.. Kylämme tosin olihyvin lähetystyön viitoitta-ma, lähtihän naapuristam-me viisi ihmistä Ambo-maalle, ja muutkin naapuritolivat sen työn innoittamia.

Lähetysompeluseurojaoli taloissa ja virsiä veisat-tiin niin Nuuttina kuin mui-nakin päivinä. Minäkin lau-lelin ”Mustaa Saaraa” tippalinssissä jo hyvin pienenä.Siis ei Karjalan Nuutista olemuistoissani kuin hokema,että Nuutti vie joulun pois.

Kun tulimme evakko-

Nuutti

Etsimen edessä

Nuutinpäivän iltana käyKopilla useitakin pikkuryhmiä esiintymässä ja

laulamassa ja tekemässä”lasten teatteria”.

Kiristyvän taloudenkanssa painiskeleva kunta-kenttä joutuu lähivuosinatekemään radikaaleja pal-velurakenteen muutoksia.Kunnat ryhtyvät massiivi-sesti tuottamaan palveluitayhdessä joko alueellisinayhteenliittyminä tai seutu-kunnallisina ryhmittyminä.

Suomen Kuntaliiton toi-mitusjohtaja Risto Parjanneennakoi seutukunnallisenpalveluajattelun läpimurtoajo kuluvalle vuodelle. Pai-kallislehtien päätoimittajiaHelsingissä tavannut toimi-tusjohtaja Parjanne uskoo,että kunnissa ollaan valmii-ta palvelutuotannon uudis-tamiseen ja uudenlaistenstrategioiden laatimiseen.

- Uudet valtuustot ovatmerkittävän haasteen edes-

sä. Edessä on koko joukkoisoja ja vaikeita kysymyk-siä ja yhtenä niistä nouseekeskusteluun palvelujenpriorisointi. Suomella ontoki varaa ylläpitää nykyi-set palvelut, mutta ovatkokaikki etuudet tarpeellisiaja missä määrin julkisen ta-louden tulee niitä ylläpitää,pohdiskeli toimitusjohtajaRisto Parjanne.

Hyvinvoinnin eväistä eiriitä voimavaroja kuntaor-ganisaatioiden paisuttami-seen. Valtiovallan käskyttä-mien uusien tehtävien kuluton mahdollista kuitata vainkuntayhteistyöstä kerty-neillä säästöillä.

- Kuntien palveluksessaolevien työntekijöiden elä-köityminen tuottaa omatongelmansa. Kuntatyön ku-

Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne ennakoi kunnilletiukkaa taloutta täksi vuodeksi, mutta tilanteen helpottumis-ta jo ensi vuonna.

Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne:

Kunnat kimppaanpalvelujen tuottajina

vaa on lähivuosina tarpeenkirkastaa, jotta eläkkeellesiirtyvien tilalle saadaanpalkatuksi uutta työvoimaa.Kunnilla on jo nyt vaikeuk-sia muutamien ammattiryh-mien palkkauksessa. Kas-vukeskukset kyllä vetävät,mutta maaseudulle on vai-kea saada muun muassa pä-teviä opettajia, muistuttitoimitusjohtaja Risto Par-janne.

Kuntatalouden yleisetnäkymät paranevat kuluvanvuoden jälkeen. Kuntienykkösmies arvioi, että kun-tatalous kykenee kuittaa-maan alijäämiä pois jovuonna 2006.

- Tulopoliittinen ratkaisuantaa hyvät lähtökohdatkuntatalouden tasapainotta-miseen. Arvioitu kolmenprosentin bruttokansantuot-teen nousu ei yksin riitäkuitenkaan kuntia pelasta-maan. Kunnilla on lisäksihoidossaan noin 100 mil-joonan euron kunnallistek-niikka. Kansallinen terve-yshanke on lähiajan suurintyömaa. Yhteistyötä tiivis-tämällä hanke voidaan kui-tenkin viedä kunnialla läpi,edellyttäen, ettei valtioval-ta taas keksi uusia tehtäviäkunnille.

Arto Henriksson

Kirjoittaja on LoviisanSanomien päätoimittaja jatoimitusjohtaja sekä Pai-kallislehtien Päätoimittajatry:n puheenjohtaja.

matkalla Kihniölle, oli siel-lä tapana, että miehet kier-telivät taloissa tyhjentämäs-sä sahtitynnyrit ja ajelivathevoillaan kovin. Eräs hu-vittava sattuma tuon ajanNuutinpäivästä on jäänytmieleeni ikuisesti. Nyt jonaurattaa, mutta silloin oliitku lähempänä.

Nimittäin talo, jossaasuimme, oli miehistä ri-kas: viisi vapaata ja itseisäntäkin jo leskimies. Heil-le tuli tavanmukaisesti vie-raita tyhjentämään sahtityn-nyriä. Tulijat olivat talonvä-elle sukua ja he karauttivatpihaan komealla orhillaan.

Asiana oli kosia minua,sitä varten oli mukana pu-hemieskin, joka kehui sul-hasehdokkaan olevan Vir-tain rikkaimpia miehiä,joka omisti sahan ja myl-lynkin orin lisäksi. Ja mikämies itse olikaan, tuollointosin vähän liikutetussa ti-lassa, mutta olihan asia tär-keä, joten siksi oli vähänmaistanut, mutta muutoin

oli ihan raitis mies. Mies-lauma kävi kysymään isäl-täni lupaa. Minä menin isä-ni selän taakse ja kielsinhäntä antamasta myöntäväälupaa.

Noloina ja rukkaset saa-neina niin puhemies kuinsulhasehdokaskin poistui-vat minua moitiskellen, kunen huolinut niin komeatamiestä. No, tuo olisi voinuttapahtua jonakin muunakinvuodenpäivänä, mutta Kih-niön perinteisiin kuului tuosahtitynnyreiden tyhjennys.Kai se oli sellaista joulun-pyhien lopetusjuhlaa, mei-dän perheellemme kuiten-kin uutta ja outoa.

Täällä Noormarkun seu-tuvilla sitä vastoin lapsetpukeutuvat hullunkurisestija käyvät taloissa laulamas-sa saadakseen jouluntähtei-tä koreihinsa kuten omenoi-ta, pipareita ja rahaakin.Hupaisa tapa, jonka omat-kin jälkeläiseni ovat omak-suneet.

Muistan erään tapauksen

vuoden takaa, kun naapu-rimme pikku tyttö tuli vä-hän isomman veljensäkanssa Nuuttipukeiksi pu-keutuneina, lauloivat lau-lunsa ja saivat paikkansa.Sanoin tuntevani tuon pik-ku tytön, johon tyttö kipa-kasti vastasi: ”Et tunne.”Sanoin, että hänellä oli yhtäkauniit silmät kuin naapu-rin Niinalla ja että siksiepäilin häntä Niinaksi. Tus-kin lapset olivat ovea sulke-neet, kun velipoika varoittisiskoaan: ”Nyt kun menem-me seuraavaan taloon, pi-dät, Niina, silmät kiinni.”Tapahtuiko niin, en tiedä.Näin muistelee

Aino KoppiNoormarkku

Perjantaina 14. tammikuuta8 – 2005 – N:o 1–2

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja,varatuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

jari.heikman@aatsto.inet.fiwww.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

Erikoisliike Karjalastaja karjalaisuudestakiinnostuneilleHelsingin myymälä,Kasarmikatu 16Kauppakatu 41, 53100 Lappeenranta• Puh. (05) 541 4650, fax (05) 541 4651• sähköposti: karjaja@myymala. inet.fi• www.karjala-myymala.fi

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

T I L A A

Vesikoskenkatu 13 As 2132200 Loimaa

Avoinna: Ti & Pe klo 9–14puh. (02) 762 2551

Matkapuh. 050-521 3336

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Kiinalla (16 kpl)2. Japanissa (54 km)3. englanti ja ranska4. Lankalauantai5. sieni6. vuonna 19327. Rääveli8. Yhdysvalloissa9. Kristiania10.pyöreä

�������������������

������� ������������ ���������������

��������������������������� ����!"#��#"$�

�%�������&����!�$&�����!�'��&����!�$"������$�����!�$(���

'���������������

���$�����!�$(���)��$$����!�$(���

�������*�����+������������%�������������%������

Kurkijokelainen Kurkijoki-Säätiö

90-vuotiaille Loimaan Lehdelleja painotalolle!

Kiitämme hyvästä monivuotisesta yhteistyöstä.

Juosta kipitetään nyttuonne hevoshaan kalliolle.Sieltä saa hyvän juoksu-vauhdin alaspäin, kun baa-na on sileä. Varo, ettet kaa-du.

Erkki-hevonen oli kovanäykkimään. Kerran kun seoli kauempana syömässä,tuli ajatus kokeilla, miltätuntuisi pitää sen hännästäkiinni ja kulkea perässä.Siitä tuli pauhuja.

On lämmin kesäpäivä.Mennäänpäs metsästä-mään. Kepit käteen ja kau-emmas pellon reunaan, siel-lä kun on paljon käärmeitä.Eipä nähty yhtään, vilistivätkolmen rasavillin edestä

karkuun.Kun ei saatu käärmeitä,

niin kiivetään tuohon isoontuomeen. Toisella puolellapuunrungon vieressä onkorkea kallion seinämä.Hyppy oksalle ja ylöspäin.Onpa hieno näköala, muttamitäs siitä.. Mustat isotmarjat ovat kypsiä ja ma-keita. Siinä tuli vitamiinian-nos kesken leikin.

Käydään rakentamassarisumaja vasikkahakaan,siellä kun on synkkä vitik-ko. Tästä tuli liian synkkää,mennään pois. ”Hei, men-kääs syömään mansikatpois ojanpenkalta, kohtaaloitetaan heinän niitto.”

Oi, miten isoja ja maukkai-ta pitikään punaposkienoleman.

Tuli syksy. Taivaalle il-mestyi jyriseviä mustia”lintuja”. ”Jos ne ilmesty-vät näkyviin, niin heti pitäämennä maahan ja olla liik-kumatta”, kuului komento.Lumen tultua puhuivat, pi-täisikö hommata valkoisetpuvut. Eräänä iltana jysähtija lujaa. Pelkäsin mennäomalle puolelle, jäin mum-mon luo yöksi. Päivällä kat-selimme ihan pyöreää isoakuoppaa peltosaran reunas-sa.

Tuli maaliskuu. Eräänäiltana noin kymmenen ai-koihin tultiin sanomaan,että lasten ja vanhusten pi-täisi mennä Parikkalaanpäin ja lähteä pitäisi heti.

Sinne jäi Ilomäki kaikki-ne hauskoine leikkeineen.

Tytön tyllerönmuisteloita

Sinne jäivät keväiset sini-vuokko- ja valkovuokko-metsän reunat, kaivon ym-pärykset keltaisina kulle-roista, ahomansikat ja mus-tat tuomenmarjat.

Ilomäen Liisa

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

599kg

Atria TuorePorsaanUlkofile

099kgSuomalainen

kirjolohi file

kg5,99 299Coca Cola,

Sprite & Fanta1,5 l 2-pack (0,73 l)

495Olvi III 6-pack (2,20 l)

0591/talous

1 kg

ELDORADOBANAANI

Talous-kidesokeri

SPAR

etukortilla

Tarjoukset voimassa: perjantai – lauantai 14.-15.1.2005

Kariniemen MarinoidutBroilerin fileesuikaleet

450 g (8,87 kg)

399rasia

Snellman Voileipäkinkku300 g (8,83 kg)

265pkt 625

pkt

Valio Polar 15 juusto700 g (8,93 kg)

295rasia

Saarioisten Valkosipulikerma- perunat tai Kermaperunat

700 g (4,21 kg)