PETSAMOLAISTA1980

"on tuimaa vaahtisen vainion työ"

Tunturijärvi Jäämeren rannikolla.

Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva Oulu 1990

3

Juhannuskokon polttajia Vaitolahdessa 1927.

JäsenlehtiJulkaisija

PETSAMO-SEURA RYToimittanut UNTO ÄÄRELÄ

Petsamo-Seura ryPuheenjohtaja

YRJÖ MOSORIN90840 HAUKIPUDAS 2

Kansikuva: Vaitolahden pojat, Heikki ja Jalmari Tuovila, veneitään uittamassaJäämeressä 1927.

YRJÖ MOSORIN

Puheenjohtajan tervehdys

Hyvä lukija, tämän lehden välityksellähaluan lähettää Petsamo-Seurantervehdyksen teille jokaiselle.

Olemmeko me petsamolaiset sopeutuneetnyky-Suomeen? Tämän saman kysymyksenvoisi esittää jokaiselle luovutettujen alueidenasukkaille. Vastaus tuntuu olevansamanlainen. Sopeutumiseen vaikuttavatmonet tekijät: Miten meidät otettiinvastaan? Otettiinko meidät vastaan toisenluokan kansalaisina vai tasaveroisina muidenkanssa. Vanhat ovat sopeutuneethitaammin kuin nuoret. Jos on voinutjatkaa entistä ammattiaan, niinsopeutuminen on ollut nopeaa.

Joka tapauksessa meidät petsamolaiset,niinkuin muutkin luovutettujen alueidenkansalaiset, on hyväksytty ajamaan yhteisiäasioitamme. - Siis me emme ole toisenluokan kansalaisia.

Maassamme on pystytetty Karjalan

kalmistoihin haudattujen vainajienmuistopatsaita jo noin 300 kappaletta.Muistopatsaat käsittävät yleensä kokoKarjalan aina Laatokasta Petsamoon.Syyskuun 28 päivänä paljastettiinmuistopaasi Haukiputaan hautausmaalla.Edustin patsastoimikunnassa petsamolaisia.Nämä muistomerkit ovat samallaluovutettujen alueiden muistomerkkejä.

Me petsamolaiset olemme parhaillaanhankkimassa Petsamo-muistokiveäIvaloon, mutta emme ole vielä saaneettonttiasiaa kuntoon. Lujassa tuntuu olevanmuutaman kymmenen neliömetrin alue,vaikka me luovutimme 10 480neliökilometriä. Uskon, että muistopaasisaadaan pystyyn lähivuosina. Me itsetiedämme, että olemme sitkeitä kuintunturikoivut. Kun siemen on vaanruvennut itämään, niin kyllä se siitäkasvamaan lähtee.

4

Isänmaan kämppä Inarin ja Petsamon rajalla.

5

UNTO ÄÄRELÄ

Toimituksen tähdenvälejä

Tämän vuotinen julkaisumme ilmestyyPetsamon historian tasavuosien kunniaksivähän tukevampana kuin aikaisemmin.Voisi sanoa, tukevampana niin laadullisestikuin määrällisestikin. Olemme saaneet tämänvuotisten kirjoittajiemme joukkoontunnettuja petsamolaissyntyisiä kirjailijoita,samoin historiallista aineistoaammattimiesten käsittelemänä. Muttaunohtaa ei tietenkään sovi harrasta-jakirjoittajiemme eikä tavallisten pet-samolaisten osuutta. Nämä kaikki yhdessäon PETSAMOLAISTA 1980.

Inarissa pidetyn kesäjuhlan aikana oli senyhteyteen järjestetty valokuvanäyttelyjuhlaväen suuren mielenkiinnon kohteena.Nähtävinä olleista kuvista saatiin lisäksitunnistetuksi monta sellaista, joista eitiedetty mitä ja ketä ne esittävät.Viimeisen vuoden aikana onkinkuvakokoelmamme karttunutilahduttavasti. Näin toivomme edelleenkinjatkuvan, toivottavasti yksikään Petsamostakertova kuva tai kuvakokoelma ei pääsehäviämään.

Päiväkirjat ja muut asioiden tapahtuma-aikana tehdyt muistiinmerkinnätvuosikymmenten takaa tuovat historianaitona, elettynä, lukijansa eteen. Niissä eiole muistelmille ominaistauudelleenarviointia. Petsamolaistenelämään monella tavoin vaikuttaneenopettajan Samppa Luoman päiväkirjanvuosilta 1921-29 saaminen, vaikkajäljennöksenäkin, seuran kokoelmiin onollut niihin merkittävä lisä. Myöskin toisenpitkäaikaisen petsamolaisen opettajan, ElinKeräsen, muistiinmerkinnät on luvattuseuralle jäljennettäväksi. Näitä on varmastijäänyt muiltakin, kuin petsamolaisiltaopettajilta.

*

PETSAMO-SEURAN tehtävänä onsääntöjensä mukaan toimia yhdyssiteenäentisten petsamolaisten kesken. Tätätehtäväänsä seura toteuttaa järjestämällävuotuisia juhlia, tapaamistilaisuuksia.Tänä vuonna se tapahtuu väylänvarrella, Torniossa. Torniojoen varrelta,sen molemmilta puolilta toi suurimuuttoliike viime vuosisadan lopullamonen petsamolaisen suvunkantavanhemmat Petsamoon. Heillä ontänään kotikenttäetu. TervetuloaTornioon.

ERNO PAASILINNA

Kaukana maailmasta

(otteita kirjan viimeisestä luvusta)

Monissa pirteissä istuttiin hiljaa, melkeinhartiat kyyryssä, kun ensimmäiset huhutsuomalaisten lähestymisestä tulivat. Paljonei asioista tiedetty. Kun hallitus ei tiennytPetsamon oloista muuta kuin hatariahuhuja kommunistivaarasta ja sekaviakertomuksia sotilasretkikuntien ja väestönhuonoista suhteista, petsamolaiset eivättienneet hallituksen tarkoituksista enempääkuin olivat näiden retkikuntien taholtakokeneet. Mutta se tiedettiin, että jossakinTartossa oli Petsamo luovutettu Suomelle,venäläiset valmistelivat lähtöä ja veivätviimei-

setkin jauhovarastot mukanaan. Ja sittensuomalaiset olivat jo tulossa.

Äiti muistaa: eräänä päivänä näkyiMenikan päästä Nivan ikkunoihin pitkähiihtojoukko ja neljän hevosenkuormasto. Osa joukoista nousi Portinmäelle, osa kääntyi Nivaa kohti. Fridaistui ikkunan ääressä ja Leena ja Maijaistuivat vieressä. Miehet hiihtivät salmenyli ja alkoivat nousta törmää pihalle. Se olihiljaiseksi tekevä hetki. Tuntui että olisiollut parempi lähteä taas kerran järven yliNorjaan.

Portin talossa ensimmäiset tulijatpuhuttelivat asukkaita halveksivasti

*

*

6 7

ryssiksi, Salmijärven taistelu ja talonveljessarja tunnettiin. Kristian Porttimuistelee, että muutamat "kohta päälletulivat, niillä oli semmoinen kaini meitäkohtaan". Mutta ensikosketuksen jälkeenasiat sujuivat rauhallisesti.

Nivan talon seinälle nosti ensimmäisenäsuksensa lihava Amadeus Johansen,siviilimies. Hän kulki edellä järjestämässäjoukkojen huoltoa. Sitten Frida näkikymmenien miesten tunkevan pihallekiväärit selässä, hevoskuormissa olipatruunalaatikoita.

Amadeus Johansen kysyi: "Mikä talotämä on?" Frida vastasi: "Tämä onHanhin talo". Keskustelua jatkettiin:"Tässä näyttää olevan karjaa, kun onnavettakin." Frida: "On meillä neljälehmää." Johansen: "Meillä on paljonmiehiä, pääseekö taloon yöksi?" Frida:"Kyllä sitä tietenkin pittää yöksipäästä." Johansen: "Onko teillämuuripataa, että voi keittää

ruokaa?" Frida: "On meillä 400 litranpata."

Tämä pata oli kylän suurin ja Nivaanmuodostettiin väliaikainen kenttäkeittiö,ennenkuin joukot saivat omia tiloja.Pääosa jatkoi matkaa Petsamonvuononkyliin. Muuripadan ympärillä kiemurtelipäivittäin pitkä harmaa jono kylän eritaloista. Amadeus Johansen jahuoltokersantti jakoivat soppaa. Joukonjohtaja, kapteeni Auttin vihainen susikoiratempoi kettinkiä pihalla. Muuten kohteluoli ystävällistä. Amadeus vaihtoi salaaFridalle armeijan jauhoja perunoitavastaan. Äiti muistaa Pastoriksi kutsutunvaalean nuorukaisen, joka iltaisin soittipirtissä hanuria. Miehiä makaili kamarinja pirtin lattiat täynnä. Uusia asioitapikkutyttöjen elämässä olivat hanurinsoittoja tuore sianliha. Petsamossa ei ollutkoskaan ollut yhtään sikaa. Kun kapteeniSuvirinne toi ensimmäiset siatPetsamoon. kol- tat sanoivat etteivät he ole koskaan

nähneet hylkeitä kuljetettavan puulaa-tikoissa. Sikojen karatessa kylälle asukkaatampuivat ne mutkattomasti kuin vapaanriistan.

Monia uusia asioita tuli Petsamoonyhdellä kertaa. Ne olivat rajoittavia,kahlitsevia ja outoja. Kankeasti niihinkoetettiin mukautua. Tuli rajavartiosto,tulli, poliisi ja pappi; tulivat metsästys- jakalastusrajoitukset, verot, passit,henkikirjoitukset, uskollisuudenvalat. Yksitoisensa jälkeen. Melkein tyhjään tilaantyönnettiin uuden vallan välttämättömätperustukset.

Mikään ei aluksi sujunut toivotullatavalla. Hallinnon mittakaava oli liiansuuri liian pieniin oloihin. Lääninhal-lituksen perustaminen osoittautui ereh-dykseksi. Sotilaita oli lähetetty var-tioimaan ihmisiä aivan liikaa. Koh-tuutonta oli arvioida, että jokaistamökkiä kohti tarvittiin aseistettu sotilas,kun Petsamo oli imetty melkein

tyhjäksi kaikista asekuntoisista miehistä.Uudet kirkolliset juhlamenot ontuivat

pahasti. Kastetilaisuuksissa petsamolaisäitisaattoi imettää lastaan kaikessa rauhassakesken toimituksen ja polttaa piippua.Miehet istuivat lakki päässään tai lähtivätomia aikojaan pihalle. Ruumiit oliaikoinaan haudattu tuuleen ja tuiskuun,ja kun ne nyt siunattiin uudelleen, eisurua voitu aivan näytösmielessä osoittaa.Tämä luterilaisen muototradition puut-tuminen tulkittiin takapajuisuudeksi.

Valanteko osoittautui hallintotoimistaehkä hankalimmaksi toteuttaa, se eikoskaan täydellisesti onnistunut. Vakavantiedostettua ja ohjelmallista vastarintaa eiesiintynyt, mutta liturgia koettiinvieraaksi. Vain yksi luostarin munkeistakieltäytyi vannomasta valaa. Käytännönvaikeudet olivat suurimmat ja osoittivattaas seudun ja asukkaiden masentavanerikoislaa-

Rajapyykki Vaitolahdessa. Raja kulki kuvassa näkyvää kapeaa puroa pitkin, pyykkiä huuhtova nainen onVenäjän puolella. Kuva vuodelta 1924.

Rajakomissio Salmijärven rannalla 1922,

8 9

dun. Alhaalta Suonikylästä ylös Vai-tolahteen matkat olivat pitkiä ja hankalia,tarmokkaat kuulutukset väestönkokoamiseksi eivät tahtoneet tuottaatulosta. Ihmiset olivat merellä jametsissä, heitä oli koottava kuin eläimiäaitaukseen. Vielä kesällä 1922 pidettiinvalatilaisuuksia, kun lääninhallitus oli jolakkautettu ja Oulun läänin maaherraMatti von Nandelstadh koetti parsiaedeltäjänsä jälkiä. Vaitolahdessa hän saikokoon täyden pirtin ihmisiä ja lukivalankaavaa venäjäksi ja suomeksiyksitoikkoisesti ja juhlallisesti. Hän lopettitilaisuuden toivotukseen: "TervetuloaSuomen kansalaisiksi." Toinen toisensatakana seisovat totiset kalastajat toistivattämänkin tekstin käsi koholla: "TervetuloaSuomen kansalaisiksi."

Vaikka uusi Jäämeren Suomi saijulkisuudessa osakseen rajattoman in-nostuksen ja veti puoleensa luonnon-tutkijoiden ja matkailijoiden ihastuksen,hallituksen pettymys oli aito jakouraantuntuva. Petsamoon upposimäärärahoja, joita eduskunnassa ar-vosteltiin ankarasti. Niistä ei koitunuttuloa lupaavaksi ennustetun kalastus-elinkeinon jäädessä turhaksi unelmaksi.Petsamo-yhtiön johto odotti kuin jumalanlahjaa suuren silliparven rantautumistaPetsamon vesille, josta se olisi voitunostaa suoraan laiturille. Mutta tätäPietarin kalansaalista ei kuulunut. Silliolisi ollut markkinoita

vissa Etelä-Suomeen, turskaa ei osattu eikähaluttu etelässä käyttää.

Petsamo-yhtiö oli maan ensimmäinenkehitysalueyritys ja koki sen mukaisenkohtalon. Tarkoitus oli hyvä ja toimialalavea, sen ulkopuolelle jäivät oikeastaanvain petsamolaiset itse. He tekivätvalituksia yhtiöstä, jossa nähtiinhallituksen konkreettinen lupaus väestönauttamiseksi, mutta jolle myönnetyt varatmenivät asukkaiden ohi. Petsamolaisetsaivat huomata olevansa velassa tällemonstrumille ja jättivät velkansamaksamatta, kiersivät niitä parhaansamukaan. Passiivisesta vastarinnasta heilläolikin paljon kokemusta.

Petsamon todellinen nousu tapahtuivasta 1930-luvun loppupuolella, maanyleisen taloudellisen nousun mukana.Paikallisesti se tapahtui uuden maantien,Liinahamarin sataman ja Nikke-likaivoksen ansiosta. Mutta tämä historiajäi lyhyeksi, se oli aivan epätodellisen rajuja kiihkeä, melkein kuin kuume, sairaus:Petsamo syöksyi kohti kansainvälistäpoliittista kraateria, joka nielaisi sensyvyyksiinsä vääjäämättömästi. Ennenkuinsodat olivat lopussa ja kolme eriarmeijaa tehnyt parhaansa, Petsamo olimelkein kuollutta maata - pystyssä ei ollutjuuri muuta kuin pari vanhaa kirkkoa.

Ne olivat tulleet sinne ensimmäisek-si, ja ne jäivät sinne myös viimeisiksi."Kylät olivat vain nimiä kartoissa."Mutta se on toinen kertomus.

Kuvani Suomesta muodostui varhainkolmekymmenluvulla, kun vartuin senverran, että yletyin katsomaan ikkunareunanyli. Näin ensin rannan, jossa kasvoipajupensaita, sitten järven ja sen toisellapuolella toisen rannan ja toisiapajupensaita. Muistan että seisoin useinikkunalla, varsinkin silloin kun jäät olivatlähteneet keväällä ja joki oli tulvillaan.Järvellä kulki veneitä. Joskus ne soutivatSuomenpuolelta Norjaan, mutta yhtäusein Norjanpuolelta Suomeen. Asuimmerajalla joka ei erottanut ihmisiä. Ihmisilläoli sama kielikin, sillä kotikylässä

ni puhuivat kaikki suomea. Norjan kieltäsai kuulla vain silloin kun nimismiessattui käymään. Kotikyläni Roskaniemi olipuhtaasti suomenkielinen siihen asti, kunNorjan valtio alkoi pelätä Suomea jasuomalaisia, ja asetti meille naapuriksiniinsanottuja aitoja norjalaisia. Tarkoitusoli tukahduttaa suomenkieli, suomalaisettavat ja liian vilkas kanssakäynti, jotarajaseudun ihmiset harjoittivat.

Meidän pienessä pirtissä oli vain kaksiikkunaa. Toinen oli järvelle päin ja siitäkun katsoi, näkyi Petsamontunturi,Jäkälävaara, Kassinvaara ja

OLAV BEDDARI

Silloin oli Suomi niin lähellä

ANITA KRAATARI

kuin sitkeä ohdakepitkien helteiden jälkeenyhä ojennan varteni taipumattataivasta päinjuureni tungen ohitsekuivuneen mullansyvistä vesistä voimani juon

tuon kukkani jokaisenkoruttomankin alle tuulenhyväilyyn auringonettä siemen pieninkin kasvaa saisi

ajallaankaikki valmista on

10 11

Heiskarin vaara. Toisesta ikkunasta, jokaoli eteläpuolella, näkyi Pirrivaara,Saarivaara ja Pikkumenikansuu. Samallasuunnalla kauempana näkyi Taljatunturi,Karableka ja Kaskama.

Ikkunasta näkyi myös pieniä hirsitalojaja niiden ympärillä kenttätilkut. NäkyiSaviranta, Raavas-Jussinpaikka,Piilonkenttä ja Kassinautto. Tututvenevalkamat olivat Ollinhamina,Melstinhamina, Heiskarinhamina jaMöysärinhamina.

Kassinautto oli vastapäätä meidänkotipaikkaa. Meidän kyläläiset olivatantaneet sille lempinimeksi Rantakaupunki.Siellä asuivat ensinnäkin veljekset RantaAapi ja Ranta Olli, lisäksi Aapinjälkeläiset Siikvartti, Santeri, Bartholmi jaEevertti. Ollin jälkeläisiä samassa kylässäolivat Uula, Akseli ja Heikki. Talotolivat kahtapuolta Kassijokea, ja sepaikka on jäänyt erikoisesti hyväänmuistoon. Muistan että Ranta Aapilla oliiso sonni, jolla hän ajoi puita. Ollista onjäänyt sellainen kuva, että hänellä olipitkä, uhkea parta.

Kassiautto oli siitäkin mieluinen paikka,kun siellä oli paljon samanikäisiä poikiaja hyvä kelkkamäki, jota kutsuivatKellaritievaksi. Kylän pojat olivatkehittäneet oman rattikelkkamallin, jotaminäkin koetin jäljentää, mutta minulta seei oikein onnistunut. Santerin Ema jaAkselin Aimo taisivat olla parhaitakelkkamestareita. Yleensä Rantalaisetpojat ja miehet taisivat olla tekomiehiä.Tänäkin päivänä löytyy NorjanPaatsjoelta veneitä, joita omistaja kehuusanomalla, että "tässä on Ranta Uulantekoinen vene ja sellaista ei saanykyaikana misthän".

Kassinautton naiset olivat melkeinkaikki ruijansuomalaisia. Uulan Hilma jaBartholmin Jenny olivat molemmat"Doikkinaituia". Hilma oli Elias

Alapeterin tytär. Jennyn vanhemmat olivatSohvi ja Jaakon Junnu. Junnu, tai Juhanioli Jaakko Alapeterin poika. Alapeteritmuuttivat Sallasta Paatsjoelle v. 1867.

Jenny oli siis täti minulle ja siellä kävinaika usein. Siihen oli kaksi syytä.Jennyn poika Armas Antero oli suun-nilleen samanikäinen kuin minä, ja kun hänniin usein oli Sohviämmin luonaNorjanpuolella, olin saanut hänestähyvän leikkikaverin. Toinen syy käydäkylässä Jennytätin luona olivat Jennynhyvät räiskäleet. Siihen aikaan olivaträiskäleet parasta mitä tiesin.

Toinen mukava paikka oli OllinHeikin talo. Heikki ei paljon sanonut,mutta Maria oli praatikas ja oli käynytniin monesti meillä, että olin tottunuthäneen. Rohkenin jo hyvin pienenä li-vahtaa joen poikki Heikin Maijan luo.Toivoin että Väinö olisi ollut kotona,kun sillä oli kolmerivinen haitari ja siinäniin heleät äänet ja komiat koristeet.Kerran Maija yllätti minut puhumallanorjaa. Ällistyin kun en osannut sitäpaljon ollenkaan. Maija taisi osata.Hänhän oli kotoisin Varangin perältä jaoli kulkenut Keski-Norjallakinnuorempana.

Siikvartin Maria ja Santerin Lyytiolivat Varangin niemimaalta Keilasta,Niskavaaran tyttäriä. Akselin Olga eiollut Ruijasta, mutta hänkin meren-rannan kasvatti. Taisi olla Petsamonkarjalaisia, omaasukua Kemoff. Vanhinvaimoista oli Aapin Valpu, entinen PortinValpu, Sussun ja Pekka Alapeterin tytärSvanviikista.

Noin puolikilometriä ylöspäin Kas-sinauttosta oli Heiskarin paikka, ja tässäoli tavallaan kylän keskusta. Tässä oliensinnäkin kaksi kauppaa, Pöllänen jaOsuuskauppa. Portin Aapun niemestäHeiskariin oli tikoitettu tie talvisin, jauseammat veneet kulkivat

tätä reittiä kesäisin. Jo pienenä poikanasain olla kyytissä norjalaisia, jotkahalusivat käydä ostamassa halpaa tavaraaSuomesta. Miten ne kauppiaat olivatviisaita ja hienotunteisia, kun ne kaikkiymmärsivät eikä koskaan pilkanneet,puhuivatpa norjalaiset mitä sekoitustatahansa. Etelästäpäin tullut uusi kauppaneitiosuuskaupassa voi ehkä ällistellä, kunasiakas pyysi parafiinia, farinia,solanahkaa, fianellia, konflyttiä japännää ja pläkkia, mutta Pöllänen jaRouva ei koskaan.

Eräs osuuskaupan hoitaja on jäänyterikoisesti muistooni. Hän oli äidinkanssa hyvä tuttu, ja pyysi ostaa fiili-piimää. Minä sain sitten mieluisen työnja se oli hiihtää säännöllisestiosuuskaupanhoitajalle kolmenlitranlakeripäänarin fiilipiimää. Joka kerta serouva kehui sitä äidin lähettämääfiilipiimää, ja äiti selitti, että meidänlehmä, Dagrosa, oli rannan paras, kun seoli ryssän rotua. En muista mikä senrouvan nimi oli. Jonkin aikaa oli sillärouvalla palvelijakin, ja hän saattoi sanoa,kun tulin fiilipäänarin kanssa että tuoltatullee minun sulhanen, ja pakkashalaamaan. Siitä minä en oikeintykännyt, mutta kun tämä lämmin vas-taanotto päättyi siihen, että käskivätköökinpuolelle ja antoivat nisua, niinsilloin osasin kehua toisille, millä reis-sulla olin ollut ja sanoin että sain syyämelko paljon nisua. Kuka se palvelija-tyttö oli, sitäkään en muista varmaan,taisiko olla yksi Ranta Hanssin komeistatyttäristä.

Heiskarinkylän asukkaat tulivat meilleläheiseksi, varsinkin evakkoreissun v.1939 jälkeen, sillä he olivat melkeinkaikki meidän luona, ennenkuin joutuivatlähtemään Etelä-Norjaan. Toivottavastisaan myöhemmin tilaisuuden kertoa,miltä evakkoretki näytti meiltäpäinkatsoen. Mutta jo ennen

sotaa olimme hyviä naapureita ja"väärtejä". Muistan hyvin suvun patri-arkin Aukustin. Hänellä, niinkuin PikkuOllillakin oli pitkä harmaa parta.Heiskarin talossa oli paljon pääskysiä janiitä oli mukava seurata. Aukustin pojatJussi ja Leevi asuivat myös perheineenläheisyydellä. Lisäksi muistan KeskisenEetlan, jolla oli paljon lehmiä, muistanKemi Matin ja Tervaniemen Ellertin.

Erikoisesti on jäänyt muistooni ErkinPekka, Tervaniemi taisi olla sukunimi.Kaikki olimme köyhiä siihen aikaan,mutta oliko kuitenkin niin, että Pekka olikaikista köyhin. Hän kävi joskus meilläja hän saattoi istua kauan ja puhuajumalasta. Kun isäni oli tukkimettässä,pyysi äiti Pekkaa pikkupuita laittamaan,ja sitä hän kyllä osasi. Ei hän paljonpalkkaa vaatinut, ja tuskinpa äidillä olipaljon millä maksaa. Mutta eihän hänkuitenkaan voinut työmiestä pitäämaksamatta, se olisi ollut kerrassaanhävytöntä ja sopimatonta. Hän menilumikinokselle, jossa oli jäätyneitäturskia, sieltä hän kaivoi esille turskantai pari ja antoi Pekalle. Saattoi hänantaa puolikiloa margariiniäkin. Silloinotti Pekka sahansa ja kirveensä ja lähtihiihtelemään kohti Melstin haminaaAinonsa ja lapsiensa luo. Erkin Pekka olikivuloinen ja hän kuoli suhteellisen nuore-na. Aino siirtyi sen jälkeen Töllöviin.

En unhoita Erkin Pekkaa, pientä laihaamiestä. Toisissa olosuhteissa hänestä olisitullut ehkä hyvä saarnamies tai opettaja.Joku toisenlainen vaisto sillä oli kuinmuilla ihmisillä. Ennen kuolemaansa hänkävi meillä, ja hänellä oli mukana vanhatuohikontti. Mitä hänen mielessä silloinoli, kun hän lahjoitti minulle sen kontin,pienelle pojalle! Oliko hän huomannut,miten mi

12 13

nä ihmeissäni katsoin ja kuuntelin hänenpuhettaan.

Pikkumenikan suussa asui KuosmaLietoff. Pieni Kuosman mökki olinuorten kohtaamispaikka. Minä en ollutniin iso poika, että olisin päässyt sinnenurkkatansseihin, mutta moni minuavanhempi on kertonut, miten siellä olimukava. Kuosmasta ja Elinasta minullaon jäänyt sellainen kuva että ne kävelivätjäätä myöten meille, Elina edessä jaKuosma itse perässä. Jos Kuosmaltakysyi minne olet menossa, hän vastasi:"Jäljenpäästä löyät". Jos kysyi mitätiedät kertoa, hän saattoi vastata: "Mitätiiät kysellä" .

Pehkos-Olli oli kulkukauppias. Hänmyi onnenlehtiä ja surulauluja. KarisenValte, joka oli meidän kylän paras laulaja,lauloi Ollille ja meille toisille näitä lauluja,ja silloin huomasimme, että Ollille tulivatkyyneleet silmiin. Yksi lauluista alkoinäin: "Oi Elina, sä ruusu, olet kaikkeinkaunehin, mulle taivaallinen onni, josolisit omani."

No lauluja oli monenlaisia. KuosmanLassistakin oli tehty laulu ja se oli näin:"Kuosman Lassi se taimenia pyysi,pomfeli, pomfeli, taimenia pyysi, PosionHannesta syömäriksi syytti, pomfeli,pomfeli, syömäriksi syytti. Ranta-MatinOskari hieno ja hoikka, hieman verransuuta soittaa" jne. Kuka muistaa?Vapaa Venäjäkin oli saanut oman Sal-

mijärviläisen version. "Ei Heiskari meitähoija, eikä Aarnetti Mörsärikään, onRanta Matissa vielä voimaa, praska-ämmiä puolustamaan."

Ranta-Matista olisi paljon muitakinjuttuja. Tässä yhteydessä vain se juttu,kun Matti oli Sotkan Sihiverillä oppi-poikana. Sotkan Sihiveri asui Kuotsi-järvellä ja häntä kutsuttiin Kuohariksi.Kuohari hän oli, mutta oli muutakin.

Hän oli suuri noita ja oli kai ajatellut ettäpitäisi opettaa seuraaja. Matille olilangennut tällainen kohtalo. Ja niin neihmiset kertoivat, että oli ollut Kuoharinopissa jo kauan aikaa, ja tuli se päivä, ettäuusi noita kastetaan. Kuohari vei Matinkauas metsään ja siellä seisotti hänetjohonkin purolle. Ja vesi alkoi nousta janousi kaulaan asti. Kuohari kysyi: "Valatkoitsesi irti ristinuskosta ja myyt sielusipirulle?" Mutta silloin Matti kalpeni jasanoi, että tätä hän ei voi. Ja niin kävi, ettäSalmijärvelle ei jäänyt uutta noitaaKuoharin kuoltua.

Asui Norjan puolellakin muistelunarvoisia miehiä. Eräs heistä oli PietunOskari. Oskarista sanottiin, että hän on"hymörin" mies, ja kyllä se sitä olikin.Hän oli melkein aina leikkisällä päällä jasutkaukset olivat joskus rohkeanlaisia.Oskari oli saanut tärkeän homman ollafärgiveneen kuljettajana Salmen jaSvanviikin välillä. Kerran tuliKirkkoniemestä nuoria tyttäriä ja lähtivätOskarin kyytissä Salmenpuolelle. Salmenprykylle oli kerääntynyt poikia. Olihanmukava kuunnella Oskaria. Kun färgiläheni rantaa, huusi Oskari pojille:"Kasee pojat, tulukaappa vastahan, mullaon teille venelasti naarahia!"

Oskarin färgin popotus on loppunutammoisesta aikaa. Nykyisin ei ole min-käänlaista yhteyttä rajan yli. Ulkoniementullirakennus, joka ennen oli niin tärkeä japelottava, on seisonut tyhjänä sodanjälkeen. Monivuotinen tullimiesSvanviikissa oli Melviikki, ja häntäpelättiin kovasti silloin kun sattui, ettäoli ostettu enempi kuin sallittu viisi kiloasokeria. Toinen tullimies oli Aksel Hoel,jokapäiväisessä kielessä Huulen Akseli.Hän oli Paatsjokilainen, japikkutarkkuus ei sopinut hänenluonnolle. Hän oli io nuorena op-

"Petsamon maa, yli kymmenentu-hannen neliökilometrin laajuinen Lapinoikea käsivarsi, portti sulanmeren äärelle,oli uskomattoman monikasvoinen. Sielläoli vaihteleva, aina uusia elämyksiä jamaisemia tarjoava luonto,äärimmäisyydestä toiseen vaihtelevailmasto ja kasvillisuus, jonka laaksoissaja jokiuomissa kukoistava monilajinenrehevyys löysi täydellisen vastakohtansaPetsamon Länsirannikolla, Jäämerenpaljaiksi piiskaamilta tuntureilta."

Lapsuuden maan muistot ovat utuisensadunhohtoisia, viidenneljättä ajast ajantakaisia. En ole nähnyt Jäämerta, enyhtään kunnon tunturia sitten, kun olinPetsamosta lähtenyt. Mutta merentuoksun muistan ja tunturien muodot...voisin piirtää ne kaikki VaitolahdestaKolosjoelle:

pinut, että sitä mitä ihminen todellatarvitsee ja jota rehellisesti hankkii rahallatai työllä, sitä saa kuljettaa yli rajan ja seei ole syntiä. Huulen Akseli oli opettanutnorjalaista uudisasukasta Alfred Vågaa jasanonut, ettei se haittaa, vaikka ostatsäkin sokeria Ranta Jalamarilta, vieVirnekselle ja hae sitte sieltä viisi kiloakerralla. Virnes asui SuomenpuolellaMaitokosken alla ja Våga oli hänennorjalainen naapuri.

Monenlaista tarinaa elää jatkuvastipaatsjokilaisten keskuudessa, ja melkeinaina kun vanhempi polvi istuu ja muisteleeentisiä aikoja, niin silloin tulee esille juuritällaisia lyhyitä juttuja ihmisistä ja sen ajanoloista ja tapahtu

Tunturit,ammoin merestä kohonneet kaskelotitkivettyneet, piirtäneet selkärankansamuotoon maan ja taivaan rajan.

Silmään muuttumatonta: revontultentanssiessa yön tähdet putoilevat.

Tänä kuluvana armon vuonna syys-kuussa saan vihdoin tilaisuuden 'py-hiinvaellusmatkaan' näihin ikävöimiinimaisemiin. Taival ruskanloistavassavaaramaisemassa kohti pohjoista onkuin juhlaa. Tapaamme entisiäpetsamolaisia, Sigvart Ranta, MaijaNelin, Risto Portti, Juhani Nurmela,kaikki luotsaavat tietämme: - KäykääSvanvikissä, sieltä näkyy Nikkelinpiiput, ja Jaakopinlahdessa, siellä onpuolet Vuoremijoesta ja Pozarnoi

misista. Harvoin jutuissa on mitään il-keyttä. Niitä kerrotaan ilolla ja herkälläeläytymisentaidolla. Joskus tuntuu, ettänämä kertojat ovat kirjailijoita, jotkaeivät ole kirjoittaneet kirjoja.Kuunteleminen, kertominen ja kertomisenilo kuuluu heidän jokapäiväiseen elämään.

Nyt tuntuu siltä että me paatsjokilaisetolemme unhoittamassa taitoja, joitaolemme perineet esivanhemmiltamme.Johtuuko se siitä, että alkuperäinenäidinkielemme suomi, on häipymässä jauutta kieltä emme vielä ole oppineethallitsemaan. Ja Suomikin onkauempana.

TUULIKKI SOINI

Matka menneeseen maisemaan

14 15

Katri Jefremoffin talo Sevettijärvellä.

tunturi entistä Petsamoa!Matkaamme Sevettijärven kautta.

Mitkä Maisemat! Niukan elämisenlohduksi on Petsamon kolttalappalaisillesuotu asuinsijaksi kappale luon-nonkauneinta Suomea. Asumukset pieniäkuin silloin ennen vanhaan, merenrantatavoittamattomissa, vaan onhan järveä,jokea ja suolampea maastossa kyllinainakin matkailijan ihastella. Ja yhäkorkeammiksi nousevien tuntureidenrinteet hohkavat satumaista väriensinfoniaa, kuin kauneinta persialaistamattoa hehtaarimitoilla. Juhlallinenvertaus kääntyy hassunkuriseksi kunsaavumme Näätämöön. SikäläinenTavaratalo-Varehus tarjoaakyynäränkokoisin kirjaimin Persiskteppe'jä alennetuin hinnoin.Tundramaisema voidaan siirtää kotienlattioille kaamos-ajan väriläikäksi.

Näätämöstä alkavat myös 'oikeattunturit' ja täytyy kunnioittaa elä-mäntoverini kärsivällisyyttä, kun hän

jaksoi kuunnella taukoamatonta ihas-tuksenpurkaustani, jota kesti ainaKirkkoniemeen asti: - Tuollaisiatuntureita oli Liinahamarissa, tuo onkuin Yläluostarin Pelastusvuori, tuo kuinAlaluostarin Ristitunturi, tuo jyrkännekuin Parkkinassa oli koulun takana.Ihmettelen välillä, miksi nämä Norjanmaisemat näyttävät niin kovin kotoisiltamuutenkin, kunnes huomaan: olemmejättäneet taaksemme havupuurajan. Jasamassa edessämme aukeneelyijynsininen Jäämeri! Avaan autonikkunan ja hengitän kirpeän raikastatuulta. Tuttu rakkolevän, jodin jasuolan tuoksu vyöryttää kolmenvuosikymmenen takaiset muistotvuoksena mieleen. Tämä on minunmereni! Näillä rannoilla minä en oleturisti enkä matkailija vaanpaljasjalkainen! Kuinka monet kesätkaiket olivatkaan varpaani jättäneethäviäviä jälkiään Petsamovuonon kel-taiseen hienohiekkaiseen hierovaan, kunjokin alkukesän nousuvesi oli vie-

Oskar II kappeli Grense Jakobselvissa.

nyt kenkäni, eikä uusia ollut tapanaostaa, jos huolimattomuuttaan ainoatkadotti.

Ajamme Svanvikiin, Patsjoen vai-herikkaasta vesistöstä laajenevan Sal-mijärven rannalle. Norjanpuoleisellarannalla emme tapaa ristinsielua, vas-tarannan vartiotornista pilkistelee kii-karimies oman kiikarimme linssiin jaNikkelin piiput tupruttavat pilviä pil-vettömään sineen. Mielessä häivähtääajatus: Olisiko Lappi kehitysaluetta josmeillä olisi vielä Petsamo!

"Vuoremijoki oli koko pituudeltaanSuomen ja Norjan välisenä rajana. Jokisai alkunsa neljänsadan metrinkorkeudelta Guovddoaivetunturilta javirtasi yläjuoksullaan matalana jakoskisena halki jylhien tunturikurujen.Maisemat olivat suuremmoisen kauniita.Ylhäällä korkeat paljaat tunturit, jyrkkiävesiputouksia kaartelevaan jokiuomaan,rinteillä kuohuvia tunturipurosia, jaalhaalla syvässä laaksossa rehevä tuomi,pihlaja ja

koivumetsien viita. Keväisin kulleroa jalemmikkiä kukkivia rantatöyräitä.Vuoremajoki laskee Jäämereen, muo-dostaen suulleen laajan Jaakopinlahden,suojaisan pikkuveneitten sataman, jonkaNorjanpuoleisella rannalla olikalastajakylä ja karun tunturiseinänkatveessa kaunis, harrastunnelmainenOskar II kappeli. Suomenpuoleisellarannalla asui vain kalastaja Turunenperheineen."

Norjanpuoleinen kalastajakylä jaylhäisessä yksinäisyydessään tummantunturiseinän suojassa valkoinen kappeliovat yhä paikallaan, entisellä suo-menpuolen rannalla näkyy vain aitaameren ja hierovan välissä. Istun aal-lonmurtajalle, on laskuveden aika, levätliikkuvat laiskasti kivien kupeessa. Vesion kristallin kirkasta ja hyytävänkylmää, mutta Jäämeren vedessä olenuimaan oppinut. Jaakopinlahti onsydämeenkäyvästi karun kaunis, muttaosaisinko minä etelän hemmoittelemaihminen täällä enää elää.

16 17

SAMULI ONNELA

Muuan petsamolaisten anomus

vuosisadan takaa

Kuopion hiippakunnan tuomioka-pitulin arkistossa on vuonna 1881 saa-puneiden kirjeiden joukossa diaarioi-mattona erittäin mielenkiintoinen jakuvaava anomus (Kuopion tuomioka-pitulin ark. Ea: 118, Diaarioimattomatkirjeet):

"Kunnioitettavaan TuomiokapituliinKuopioon Nöyrällä alamaisuudella jakunnioituksella teemme täden nöyränPyynnön korkeasti kunnioitettavaanTuomiokapituuliin ja samassatilaisuudessa Pyydämme ilmottaa sie-luimme tilasta täältä Wenäjän MaaltaPuumankista Jäämeren rannalta ettäolemme täällä Wieraalla maalla Suomenalimmainen kansa niinkuin Lampaatjoilla ei ole paimenta ilman sieluimmekaitsijaa ja holhoojaa emme saanauttia Herran armo Pöytää uskommevahvistukseksi ja synteimme anteeksisaamiseksi emme tule Pyhäs-

tä kasteesta osalliseksi ei ole joka siunaasyntiset ruumiimme maan poveensielunpaimen ei ole suomesta käynyttäällä viiden vuoden nin Pyydämmesuurimmalla nöyryydellä että Korkiaesivalta ja Kunnioitettava Tuomioka-pituuli soisi armostaan meille sielun-paimenen kuin olemme sangen surkiastilassa sieluimme puolesta meitä ontäällä suomen kansaa kuusi sataahenkee. Pyydämme kaikkin Puumankinasukkaat sielunpaimenta Nöyryydelläyksimielisesti nimet ja Puumerkit

Carl Regina Hans ArmiHenrik Marsch Johan NiskanenGustaf Mars Joha Petter Törmänen"

Tämän hellyttävän pyynnön taustatulee kirjelmässäkin selvästi esiin Kuo-lajärven kirkkoherran J. F. Thauvönin1870-luvun alussa tekemien ja Pudas-järven kappalaisen G. A. Snellmanin

v. 1876 tapahtuneen matkan jälkeenei suomalaisia pappeja ollut käynytMuurmannin rannalla. Yhteydenpitokotimaahan oli vain siirtolaisten va-rassa; muutoin asukkaat tunsivat it-sensä hylätyiksi. Tämä tyytymättö-myys purkautui osittain kasvavallaAmerikan-siirtolaisuudella, joka olierityisen suurta kirjelmän kirjoittami-sen jälkeisenä vuonna. Mutta tuomio-kapitulikaan ei jäänyt toimettomaksi,vaan jo v. 1882 lähetettiin sielunhoi-tomatkalle Kuopion koulun lehtoriJohannes Schwartzberg (Mustakallio),jonka matkakertomus painettiinkin v.1883 (Matka Jäämeren rannalle kesäl-lä 1882). Pummankilaisten anomus

epätoivoisuudessaan ei voinut jättääkunnianarvoisan konsistorion jäseniäkylmäksi.

Anomuksen allekirjoittajista oli CarlRegina syntynyt 31. 8. 1809Muoniossa, Henrik Marsch 16. 4.1828 Kuusamossa, Gustaf Marsch sa-moin Kuusamossa 30. 6. 1834, JuhoNiskanen 2. 3. 1848 Kuhmossa ja JuhoPetteri Törmänen 5. 5. 1827 Kuu-samossa. Hans Armin syntymäpaikastaei ole tietoa. Hans Armia lukuun-ottamatta ovat kaikki anojat vielä v.1887 Muurmannin rannan asukkaita jaheillä kaikilla oli elävät ja kasvavatperheet suomalaisten lukua lisäämässä.

Pummankin miesten allekirjoitukset asiakirjan alla.

Jos Petsamoon pääsisin niin ainakin yliyhden talvikauden kokeilisin. Näinvarmasti tekisivät useimmat petsamo-laiset. Mieleni on haikea ja samallapakahduttavan ylpeä. Tämä kaikki onmelkein minun synnyinseutuani, melkeinlapsuuteni kasvuympäristöä, melkeinPetsamoa. Otan mukaani pullollisenSulameren vettä, poimin pussiinkourallisen hierovan hienoa hiekkaa jamuutaman raakunkuoren. Onhan jotainmitä näyttää lapsilleni

etelässä, kun valokuvia ei ole lupa ottaa.Lähdemme takaisin kohti etelää:Eteenpäin ajatuksetjäävät taakse sinne

missä aallot uupumattahuuhtovat.tummaa

tunturiseinää,hyväilevät.hienoa.hierovahiekka

Vuodet vaihtuvat, eikä maisemamuutu,

eivät ääriviivat kulu,vain värin vaihtuvat.

VÄHÄN ARVOISEKSI VÄRTEE-RATTIIN NUORI MIESAIKOINAAN.. .

Entisajan miehet olivat tarkkojatoimissaan ja äkäisiä kaikelle tuhlaa-miselle. Niinpä kerran, kun Petterifaarioli saunassaan Paatsjoen rannallakylpömässä, ja saunaan tulivat myösfaarin pojanpojat kylpyhom-

miin, niin pojista toinen vähän kom-puroi ja kaatoi äijin pesuveden.

Silloin äiji äityi noitumaan: Voi pir-kelhen poika, minkä vahingon teit.Vastannetko ikänäs koko mies tuom-mosta vahinkoa.

Vielä pirttiin tultuaankin oli faarikertonut sisällä olijoille tuohtuneena,että pesufajillisen kaato vettä tuo pojanryökäle aivan hukkaan.

Vettä ei kärsinyt tuhlata, vaikka le-veä Paatsjoki virtasi vieressä...

MIRJAM KÄLKÄJÄ

Kollaasin ensimmäiset palaset

Ukko-Pekka vieraili Petsamossa 1930-luvulla.

Vieraina Petsamossa

Oli kylmänkolakka sää, taivas rep-sotti matalalla. Kolea puuskatuulityöntyi pikkutytön villatakin sisään janosti käsivarret kananlihalle, tuiskahtihameen alle ja punerrutti sukan jafianellihousun väliin jäävän kaistaleenpaljasta ihoa. Seisoin rantatörmällä jakatsoin, miten Marttatäti nousi ylöspolkua. Vene keinahteli pitkän laiturinkyljessä, laiturikin nousi ja laskiaaltojen mukana. Se oli niin pitkä lai-turi, ettei sellaista ollut missään. Seulottui taajan rantamatalan ohi väy-lään asti, sojotti kuin sormi ulos nie-mennokasta keskijoelle.

Marttatäti nousi minua kohti, sensilmät olivat punareunaiset ja nenäniiskusi, se oli itkenyt. Se tuli autta-maan pakkaamisessa.

Jeku juoksi Marttatätiä vastaan,heilutti häntäänsä, korvat keikkuivat.Sitten se loikkasi takaisin, lönkyttiohitseni, tartuin sitä kiinni niskakar-voista, se oli melkein yhtä korkeakuin minä.

Takaa pihalta kuuluivat äidin kii-reiset askeleet liiteristä pirttiin. Äitipysähtyi portaille katsomaan Martta-tädin tuloa, huusi jotain Äijille varas-toon, Äijin ääni murahti vastaukseksi.Eero istui portailla ja vuoleskeli jotakinvaisuna ja totisena. Äiti katsoi poikaaja meni sitten pirttiin.

Marttatäti käveli minua kohti.Hyppelin viluissani, rallatin jotakinomatekoista hyppelyn tahdissa.

- Rantta-ta rantta-ta, rantta-ta tei...- Mirjasta se on hauska lähteä,

sanoi Marttatäti ja pisti käden päänipäälle.

- On se. Äiti sanoi, että mennäänjunallakin. Mimmonen se juna on?

Siihen nauha katkeaa.Tuollaisia filminpätkiä on mielessä-

ni muutamia. Niiden lomaan rakentu-vat aikuisten muistot. Muistelukset,itkuiset tarinat ja rämäkät savottaju-tut. Lopulta en tiedä, mitä muistan,mitä minulle on kerrottu.

Muistanko, miten matkasimme äi-tienpäivänä Eeron kanssa Jekullamummolaan, minulla äidin huolellakasvattama purkkikukka, Eerolla ker-mainen täytekakku sylissään. Istuim-me selät vastakkain, Eero ajoi,tietysti, minä katsoin menojäljille.Koiranreen jalakset vingahtelivatpälvipaikoissa, Jeku läähätti kielipitkällä. Mummo kiitteli tuliaisista -onnitteluja muistettiin sanoa jossattui, äiti ainakin kovasti tuputtimieleen lähtiessä, että sanotte sittenniin ja niin. Eikä kotiin lähdetty,ennenkuin viimeinen murunenkakusta oli lautaselta hävinnyt. .

Muistanko tuon, vai onkokuvien sarja muotoutunutkertomuksien pätkistä?

Muistanko, miten isää odotettiin?Muistanko, miten suuri oli riemu, kunisä tuli lomille? Muistanko, mitenristiriitaisia olivat tunnot: valtavaonni - tuli vielä, ja ehjänä tuli, - jasamassa jo kouristava tuska siitä,että kohta lähtee taas. Pari yötä,pari kolme päivää. Ja taaslaskeutuu harmaa 19

Kansanedustajat 1923.

Sakari Pälsi seurueineen 1923. Matka ulottui Kirkkoniemeen saakka.

20 21

ikävä kuin syksyn sumu rantatörmälläseisovan asumuksen yli.

Olen kirjoittanut tuosta. Ja äitinikysyi, muistanko todella. - On niin oikease tunnelma, hän sanoi.

En muista. Isän lomalla käynnitmerkitsevät minulle vain paria kolmeahaalistunutta valokuvaa, joissa oudonsolakka isä pitää meitä lapsiasylissään, harmaat vaatteet hänellä on.Sodan jälkeen - sitten evakossa - Eerosai jostakin kokardin, jollainen isälläoli lakissaan. Hän piti sitä myssyssään,kunnes opettaja käski ottaa sen pois.

Muistanko loputtomat kertomukset,joita Äiji kertoi hämärässä pirtissä.Joita kaikki vanhat osasivat, ne olivatheidän päässään kuin lippaassa. Joskuskantta raotettiin ja kertojaa napittavatlapsensilmät vaativat yhä lisää ja lisää: -Kerro vielä! Ja jokainen sana valuilapsenmieleen, aineksiksi fantasioille,huimille matkoille mielikuvituksenmaailmaan.

Aamulla heräsin ja sanoin: Minäpänäin viime yönä unta...

Ja jos kuulijaa riitti, pulppusi uni-kertomus kuin ehtymätön lähde, eipäättynyt, kiemuroi yllättävissä ku-vioissa loputtomiin.

Unen ja toden kudelmaa oli pienenihmisen elämä.

Evakkomatkan alku oli jännittäväaskel uuteen, sai nähdä junankin. Jakun on väsytty seikkailuun, palattaisiinkotiin.

Koti oli jotakin vankkumatonta,pysyvää. Koti, kotipiha, rantatörmä, joki- kaikki se merkitsi emon syliä,turvallista, suojattua. Se, että isä lähti"sinne jonnekin", ajoi Lokki-veneelläalavirtaan ja häipyi niemen taakse, semerkitsi odotuksen alkamista. Muttahetkeksikään ei pieneen mieleenhäivähtänyt pelko. Kaikki oli

hyvin: hellassa tuli, Äiji lataamassapitkävartista piippua, äiti pöydän ääressäompelemassa. Isä tulisi.

Lähtö merkitsi seikkailua. Koti odottaapaikallaan, elämän keskipiste, pohja,peruskallio - se ei yksinkertaisesti voituhoutua.Lapsen uskolla voisi siirtää vuoria.Mutta tämä vuori ei väistynytkään.

Seikkailu alkoi, nähtiin junakin -tunkkainen ja täyteen ahdettu, - lapsellaoli paikka korkealla tavarahyllyllämuiden päiden yläpuolella, jonneihmisten hajut tiivistyivät. Ja silloin,kun lapsen herkkä mieli ensinsäikähtyneenä aavisti, sitten varmaksi näkisen, että kotiin ei palata - silloin mureniusko, silloin katkesi taivaan kaari, silloinpetti maa.Mihin uskoa enää?

Evakkotaival oli alkanut. Eikä senloppu ole vielä näkyvissä.

Tärkeimmän kehitysvaiheen aikanakoettu kaikkien arvojen, kaikkienlämpimien, tuttujen asioiden räjähtä-minen kuin miina, rajusti ja äkillisesti,lopullisesti, merkitsi minun elämästänisuuren irrallisuuden alkua.

Eeva Kilpi, karjalaisia evakkoja, puhuuhänkin "elämän evakoista".

Sodanjälkeisistä kirjailijoista onMarkku Lahtela ehkä syvimmin tajunnuttuon murroksen merkityksen elämässään.Hän sanoi, että sota ja sen aiheuttamatmenetykset, sen kokemukset, sodanjaloissa elämäänsä aloittavien pientenihmisten koko maailman murskaantuminenympäriltä, murskasi myös jotakin tuostaihmisestä. Hänen mielestään voimak-kaimmin hänen elämänsä kulkuun jahänen kehittymiseensä persoonana onvaikuttanut sota.

Tuona kolkon koleana päivänä venelähti laskemaan Paatsjokea kohti

Joki oli elämän väylä jo ennen tietä...

Salmijärveä ja sinne aamuksi tulevaaautokolonnaa. Jeku jäi laiturin nokkaan,riemukkaasta lähtötanssistaanmasennettuna, jo alistuneena, uikuttihiljaa ja katsoi veneen menoa. Jäljessätuleville oli annettu ohjeet Jekunsuhteen - koiria ei voinut ottaa mukaan.

Silloinko liikahti lapsenmielessä en-simmäinen epäilys?

- Miksi me ei oteta Jekua mukaan?Se oli ensimmäinen kysymys, joka jäi

ilman vastausta.

Sen jälkeen kysymyksiä heräsi yhälisää ja vastauksia löytyi yhä harvem-min.

Tuosta lähtöhetkestä ja sen jäikeistenaikojen tapahtupista, jotka roikottivatpientä ihmistä pelottaviin ja outoihinasioihin, niistä ulottuu yhtäjaksoinenjuova tähän päivään. Ne ovat luoneetpohjan elämäni myöhemmilletapahtumille. Niistä pohjimmiltaanjuontuu se mitä olen, se mitä kirjoitan.

VIENO GRANROTH

Elämää merellä

Toki muistamme aikoja, kun veneet vuonolla ui,turskaparvet kun aavoilta rantautui. Lokit kuorossakirkuen viestiä toi.Turska, meren vihreän vilja, lotaparven kanssa karkeloi.

Öin, päivin, moottorien laulu vuonolla soi,ootringin purjeissa tuuli hauskasti ilakoi. Tokituttu meille on juksa, ja veneen reunassa pyörivävalpeeni tuo, kunhan jaakaamme yötkin, päivienmyötä, aina merikin viljaansa suo.

Vuorovedet ne lähtevät, taas saapuvat aikanaan. Merivihreä vaahtopäin, löi rantoihin vihoissaan. Kai tunturitkutsui, kalliot katsoi aavojen taa. Sula Jäämeri, suolainen- kahleista vapaa.

Konto kostea saapuu ulapalta,pilvet raskaat kuin päälle putoo,sumuverhoa yllemme kutoo.Meren vaarat ja oikut, hyökylaineet,ohjaa paaskisi aaltoa päin. Kovin kylmäon Jäämeren syli.

Nämä vuonon rannat,tämän puuttoman, karun maan, esi-isämmeasutti, ja rakensi aikoinaan. Oli tutut heilletunturipolut, kivilouhikot, kaukaisetkaukoniityt nuo. Usein aatos käy aikoihinentisiin, kuinka kovaa oli ihmisen elo tuo.

NIILO SAVERIKKO

Petsamon metsävaroja arvioimassa

Ulkotyökautena 1922 olin ensimmäisenvaltakunnan metsien arvioimistöidenaikana yhden arvioimisryhmän johtajana.Arvioimislinjani kulki SulkusjärveltäParkkinaan ja sieltä edelleenPummankiin.

Jatkoimme linjamme vetoa ParkkinastaMaattivuonoon eräänä sunnuntaina. Kunreittimme varrelta näkyivät Porovaarantalot verraten lähellä, ehkä noin 4kilometrin päässä, päätimme miehissäpoiketa kylässä - toivossa saada syödäoikein kunnon lohiateria.

Pistäydyimme ensimmäiseen mökkiin,jossa emännöi nuori ja viehättävä, vasta17-vuotias, edellisenä helluntaina vihittynuorikko, Jevdokia Anisimoff. Häneltäkuulimme, että talossa ei ole muutakuin suolattua turskaa. Kun emäntälupasi 3-4 tunnin keittämisellä saadasiitä liiat suolat pois, päätimme jäädäodottamaan varsinkin kun olisunnuntaipäivä ja sai vielä seuratakauniin, iloisen ja puheliaan emännäntyöskentelyä. Ruokakin valmistuilopulta, söimme sitä tuvassa sormin.Kastikkeena oli kulhossakalanmaksaöljyä, johon kalanpalasiakasteltiin. Ja voi, kuinka sekalanmaksaöljy oli hyvän makuista.

Kesästä 1922 tulee vielä mieleen, ettäkun saavuimme Pummankiin, ma-joituimme Pesoselle. Aterioimaanryhtyessämme huomasimme, että jo-kaisen kuuden miehen eteen oli asetettuiso, 2-3 litran vetoinen puinen vii-liastia.

Jevdokia Anisimoff talouspuuhissaanPorovaarassa 1922.

22

Ryhdyimme sitten neuvottelemaanpaluumatkan venekyydistä. Hinnastatinkiessämme kuulimme, että Iso-Samperikin oli maksanut 1500 markkaa,vaikka oli yksin reissussa. En muista,mistä hinnasta meidät sitten kuljetettiinNurmensättiin. Heti vuonosta ulospäästyämme pysäytti vene-

23

Moottorimatka Vaitolahdesta Nurmensättiin

mies moottorin hotusiinin säästämiseksija veti purjeet ylös. Nurmensätistäjatkoimme matkaamme jonkunlaisessasumusäässä Liinahamariin. Oppaanammelinjavetomatkalla oli Kaureli-kolttaHöyhenjärveltä. Hyvä se Kaureli olihuomaamaan täälläkin polun varteentienviitoiksi nostetut nyrkinkokoiset, javähän isommat kivet.

Kävin vielä kesälomamatkallani

24

1935 Petsamossa katsastamassa, kuinkapaikat olivat muuttuneet. Sain veneenTrifonasta ja soudin yli vuononPorovaaran puolelle. Kehaisin siellä, ettäpääsinpä sentään rantaan, johon talonemäntä virkkoi: "Rantaanhan sie kylläpääsit, mutta veneesi jätit semmoiseenpaikkaan, ettet pääse täältä pois." Panisitten poikansa siirtämään veneenoikeaan paikkaan.

URHO RAEKALLIO

Lapsena Petsamossa

Olimme tulleet Norjan Kirkkonie-mestä toukokuun lopulla 1921 moot-torivene Lansingilla Parkkinan laituriin.Oli outoa minulle, 12-vuotiaalle pojalle,tulla matalia, aijaksenvärisiä ja asunto-navetta-hyysikkä-yhdistelmäihmisasuntoja näkemään. Olinhanasunut kadun varrella sähkö, vesijohto,ym. mukavuudet omaavassa talossa.Olin tullut satujen maailmaan.

Tutustuin nopeasti sikäläisiin poikiin,ja vaikka en osannut venäjän sanaa -niin olin kerrankin lähdössä entisentsaarinaikaisen uratniekan Tretjakofinpoikien Mitkan ja Ljonkan, ja samojediSemjaskinin Miskon ja vielä oliKusnitsovan poika Porovaarasta - jokamuuten puhui karjalaa ja oli siistulkkina - Parkkinaan tunturiinengelsmannien juoksuhaudoillehakemaan ammuksia. Löysimme paljonkiväärinkuulia, joista me väänsimmeluodin pois ja ruuti pantiinengelsmannien lihapurkkiin. Päätettiinpitää ilotulitus Parkkinassa.

Mentiin laiturille ja pantiin ruutikasakiven päälle. Kävin salaa sanomalehtiä,joista käärittiin sytytyslanka. Sytytettiinpaperitötterö palamaan ja itse oltiinmunkkien varaston vieressäkyttäämässä komeaa näkyä.

Viimein tuli räjäytti ruutikasan jasamassa oli koko Parkkinan laituritulimerenä. Laiturilla oli heinää javaikka mitä roskaa, jotka syttyivätpalamaan. Mutta silloin poikia vietiin.En ole monesti juossut lujempaa.

Oli kuitenkin onni onnettomuudessa,että juuri sattui komppania solttujaäkseeraamaan ihan tulipalon vieressä.Kuulin kuinka kapteeni Autti huusisoltuille, että tuli on irti, mars, marssammuttamaan. Muuten sillä Autillaoli aivan kauhean kova ääni - melkeinkuin minulla.

Me pojat juoksimme ja kiertelimmetunturin alustaa Tretjakovin poikienluo ja pelkäsimme, mutta ihmeeksem-me ei koko ilotulitustamme olleet ih-miset huomanneet. Komppania solttujasammutti tulipalon muutamassasekunnissa.

KOULULAISETKONJAKKIPULLOLLA

Dalin Reidari, sieltä vuonon varrelta,asui munkki Paissein luona, jossaminä usein kävin. Paisei oli lähtenytYläluostariin ja jättänyt Reidarin yk-sin, ja nyt Reidari näytti mulle noitienhommia.

Kun hän nosti kauhean suuren raa-matun munkin rukouspöydältä pois,niin kannen alla oli pitkä pullo. Hänsanoi taikasanoja, jotain: ksios sipaas, alehim raks, tule konjakkipullotaas. Olin periaatteessa raitis, enkä ol-lenkaan tykännyt Reidarin loihtimastakonjakkipullosta, myöskään en ty-kännyt varastamisesta enkä epärehel-lisyydestä.Reidari kysyi minulta: Onko tuo

25

NIILO KUUKKANEN

Metsästvsretki tunturiin

Heinämiehiä luostarin niityillä.

munkki rehellinen kun se lukee tuossaraamattua ja tekee ristinmerkkejä javälillä ottaa konjakkiryypyt. On sillämuitakin vinkeitä.

Sovinto tuli ja Reidari kaatoi pullostaisoon puulusikkaan minulle ja itselleen jatätä jatkui viikon. Menin taasen Reidarinluo, mutta nyt olikin Paissei huomannutmeidän vilppimme ja jouduin kovaankuulusteluun. Em

26

me tunnustaneet, vaikka Paissei kuinkakovisteli ja vetosi taivaan isään.

Reidari oli esittänyt minulle, ettäpannaan vettä pulloon, ettei Paisseihuomaa meidän sitä käveltämäämme. Ensuostunut veden panemiseen, vaan uskoin,että eihän Paissei voi nähdä läpi mustanpullon, että siitä on varastettu. Pitkät ajatolivat minulle vihassa Reidari ja Paissei.

Yksi syy, miksi hain Petsamon ni-mismieheksi oli se, että toivoin voivanityöni ohella siellä metsästää ja kalastaa.Minut nimitettiin nimismieheksi 4. 1. 36.Saavuin perille huhtikuun puolivälissä jaheti alusta alkaen aloin harjoittelemaanmaalla lohen heittoa. Samalla aloinsuunnittelemaan syksyisiämetsästysretkiä. Piirissä oli ylikonstaapeliLauri Fabian Uurasmaa ja hänkin olikiinnostunut syksyisestämetsästysretkestä. Päätimme aloittaa 20elokuuta alkavalla vesilintujen met-sästyksellä. Menimme päivällä joen yli jasiitä Ristitunturiin. Siinä lähettyvillä eiollut hyviä sorsavesiä, mutta saimmekuitenkin ammutuksi jonkun linnun.Minulla oli 2 piippuinen haulikko jaUurasmaalla pienikaliberinenmetsästyskivääri. Kaakkurin naiset olivatmeille pitkin kesää tuoneet tietoja, ettäkarhu ol tappanut heidän lampaitaanRistitunturin taustassa. Jonkun matkaakuljettuamme tulimme pikku lammelle,jonka keskellä oli kaakkuri aivanliikkumattomana ja Uurasmaa ampui sen.Kun oli aivan tyyni niin lintu jäi sinne.Vaikka vesi oli kylmää niin Uurasmaahaki sen uimalla. Minä jäin rannallepyssyjen kanssa. Siinä minä kuulin edessäolevan tunturin takaa outoja ääniä. Minäkysyin järvessä seisovalta Uurasmaalta,että mikä ääni tuo on. Hän kuunteli jasanoi, että siellä karhun penikka huutelee.Tuotuaan linnun rantaan läksimmekulkemaan ääntä kohti. Ensin siellä tulivastaan musta pässi. Kohta tuli vastaanisompi lampi ja sen takana oli taas tuntu-

ri, jonka laella ei kasvanut puita. Silloinme näimme kohta vastapäisellä tunturillaison karhun ja sen mukana 2 penikkaa.Huomasimme karhun käyttäytymisestä,että sekin oli huomannut meidät. Se jättipenikat tunturiin ja alkoi laukata meitäkohti. Samalla se karjui kovasti. Koivukasvoi järven rantaan saakka muuallapaitsi järven eteläosassa, jossa oli suurijänkä. Nousimme hieman tunturiin, jottapuut loppuivat ja näköala parani. Karhujatkoi tuloaan meitä kohti. Se tuli meistänoin 30 m päähän kun se huomasi meidätja pysähtyi siihen. Olimme sopineetUurasmaan kanssa, että hän ampuu ensinja minä sitten haulikollani. Hän ampuikinja minä laukaisin heti perään. Olitarkoitus laukaista ensin toinen piippu jasitten juosta lähelle ja laukaista sittentoinen. Olin niin jännittynyt, ettäkumpikin piippu laukesi yhtaikaa. Olivaltava paukaus, karhu pyyhkäisikämmenellään naamaansa ja kääntyiilman muuta takaisin penikoittensa luo.Nyt ei se karjunut enää ollenkaan. Sekiersi järven nyt aavan jängän yli, jossaseisoi parvi lampaita. Karhu juoksiparven keskeltä ja mennessä huitaisi yhtälammasta niin että siltä katkesi selkä.Menimme lampaan luo ja lopetimme senja päästimme veren pois. Jatkoimmesitten karhun perässä tunturiin, muttaemme nähneet sitä. Sen mehuomasimme, että karhu oli ollut täälläkauan. Kun alkoi hämärtämään niinläksimme pois.

Tapauksesta levisi tieto Parkkinassa jaalettiin suunnitella uutta retkeä

27

UNTO ÄÄRELÄ

Siihen aikaan kun Samppa Luoma

perämoottorin osti

Samppa Luoma saapui Salmijärvelleopettajaksi syksyllä 1921. Virka-paikkansa syrjäisestä sijainnista huo-limatta hän pyrki pysyttelemään aikansatasalla kaikella tavalla. Jo parinvuoden kuluttua hän oli saanutkyllikseen pitkistä soutumatkoistaasioittensa hoidossa ja niinpä päivä-kirjaan merkittiin kesäkuussa 1923:

"Tilattu sähköteitse ulkolaitamoottoriKristianista."

Toimitus Kristianista eli nykyisestäOslosta oli ilmeisen nopeaa, sillä joheinäkuun 4 päivänä oli kone noudet-tavissa järven takaa Mellesmosta. Samallahankittiin bensiiniä ja öljyä koneentarpeiksi. Aivan kivutta ei tek

niikka kuitenkaan taipunut uuden so-veltajansa toiveisiin. Päiväkirja kertoo:

5. 2. 23

Kaunis ilma. Sain moottorin vahin-gossa kerran käymään, sitte en millään,vaikka väänsin itseni rammaksi.

6. 7. 23

Tyrväinen arvosteli koneen ensi-luokkaiseksi. Antoi ohjeet. Siitä lähtienon kone lähtenyt heti ja käynyt kuinkronomeetteri.

7.7.23

Saunotin kipeää ruumistani. Useitakoeajeluja, yhteensä noin 15 km.

karhun tavoittamiseksi. Läksi useitamiehiä kivääreineen. Minäkin läksinmukaan, mutta kun ajattelin tavoittaahanhia niin otin mukaan haulikon.Edellisenä päivänä kun kuljin karhunääntä kohti, tulin pienelle lammelle,jossa yhdellä sivulla putosi korkeakalliotunturi suoraan lampeen. Juuritässä tunturin alla tapasin rannallapaljon hanhien sulkia ja höyheniä.Jäljistä päättäen oli tässä usein yöpynythanhia. Päätin nyt kätkeytyä lammenrannalle ja odotella iltaan saakka joshanhet taas tulisivat. Päivä meni eikämitään tapahtunut ja ajattelin jo palatakotiin. Vielä kuitenkin kuulostelin jasilloin kuulinkin pohjoiselta taivaaltahanhien ääniä. Kor-

28

kealla tuli Kalastajasaarennolta päin parvilintuja, jotka äänestä ja lentotavastapäättäen olivat hanhia. Parvi alkoinopeasti laskeutua lampeani kohti. Parvilaskeutui 20 a 30 m päähän minusta ja kunvesi alkoi pärskymään laukaisinensimmäisen kerran ja kun linnut hetialkoivat nousemaan laukaisin toisenkerran. Kummallakin kerralla tähtäsinaina yhtä lintua ja molemmalla kerrallaputosi lintu kuolleena lampeen. Käytinsilloin 13 numeroisia hauleja jakumpaankin lintuun oli hauli mennytaivoihin, josta kuolema seurasi heti.Avasin linnut ja panin ne reppuuni. Retkioli siihen mennessä elämäni tuottoisin.Miehet eivät kuitenkaan tavoittaneetkarhua. Kesäyön aurinkoa Salmijärven rannalla 1922.

29

Salmijärven rantanäkymiä Luoman kuvaamina.

9.7.23Käynti Kolosjoella 6 henkeä lastina,

illalla Mörsärissä. Kone kulkee hyvinsäännöllisesti, tuulesta huolimatta 5min./km.

Kovin pitkään ei näin hyvä onnikuitenkaan jatkunut. Elokuun 11 päi-vänä Luoma joutui viemään koneensaKirkkoniemeen, ja syykin on ilmeinen:"propellin siivet poikki". Viittä päiväämyöhemmin moottori saadaan takaisin jakorjauslasku teki 250,-. Samanapäivänä on myös moottorinhankintalasku tullut: Arcimedes 2 hv.,150 1 bensiiniä, 10 kg öljyä, 2 kg rasvaaja rahtikulut Kristianista Salmijärvelle,kaikki yhteensä Smk 3535:50.

Rahan nimellisarvo ei ollut siis kovinkaukana nykyisestä.

Moottorin kanssa taistelu jatkui sittenkesä kesältä, ja aina sen vaiheista

30

on päiväkirjassa merkintöjä. Milloin sejuonitteli, pakattiin laatikkoon jalähetettiin Helsinkiin korjattavaksi. Väliinkaikki pelasi taas moitteettomasti, aina onkuitenkin vesillelaskut ja talviteloillenostot merkitty huolellisesti muistiin.Arcimedes alkaa saada jo lähesinhimillisiä piirteitä, ja niinpäheinäkuun 4 päivänä 1926 onvoitonriemuinen ja päättäväinen kirjaanmerkintä:

4.7.26Moottorin 3-vuotispäivä. "Arcimedes"

on ollut mainio moottorikoulu. Paljo seon kronannut ja tullut maksamaan. Seon tuomittu sadat kerrat järveen, vaan"Älä hellitä: menestys varma:" ontuottanut voiton. Tänä kesänä se eiole tehnyt ainoatakaan harhaiskua, eikätaida tehdäkään: se on vallassani. Siinäoli niin salainen vika, ettei sitä tehdas-

Harjun Jonnen talo Salmijärven Harjunvaarassa.

kaan tiedä ja siksi se kai on menettänytmarkkinansa. Jos tehdas antaa minulleuuden moottorin rahteineen tänne, sanonsen vian heille, ja silloin heille kyllä"Sesam aukenee". Esitän sen heille,mutta en sitä tässäkään mainitse, silläse on salaisuus ja kolmivuotisen harmin,nöyryytyksen, kärsimyksen ja parintuhatlappusen tulos. Menkööt hautaankanssani, elleivät halua ostaa.

Arcimedeksen myöhemmistä vaiheistaei kuitenkaan enää näy tietoja, ilmeisestitehdas ei markkinoittensa menettämisenuhallakaan suostunut Luomantarjoukseen. Näin tuo salaisuus onmennyt hänen mukanaan. Luomanpäättäväisen luonnon tuntien hän olisiepäilemättä riemulla kirjannut myönteisentuloksen Arcimedeksen kanssa käymänsäkaksinkamppailun päätöksenä.

Taistelu tekniikan kanssa ei häntäkuitenkaan ollut mitenkään lannistanut.Lokakuussa 1929 Luoma puhuuiltamissa säästäväisyyden merkityksestä,mutta samalla saa päiväkirja kuullatunnustuksen: "Siitä huolimattainnostuin ajattelemaan omaa autoa,näin syksyllä - ja kireä kun onrahatilanne - niitä saa halvalla.Ajattelen Citroenia..." Sitten hänkuitenkin muistaa säästäväisyydenopettajan roolinsa ja havainnoi ilmei-sesti myöskin lähestyvän talouspulanoireita todeten järkiintyneenä: "...muttataitaa minunkin täytyä enemmänajatella, mitä ilman voisi olla, kuinmitä ostaa."

Miten tässä halun ja järjen kamp-pailussa kävi, emme saa tietää, silläheti perään seuraa merkintä "jatkuuvahakansivihkossa" ja tuo vahakansi-vihko hävisi muiden tavaroiden myötäevakkomatkan tiimellyksissä.

31

SAMULI ONNELA

Petsamon evankelisluterilaisen seurakunnankirkonkirjojen kohtalo (1904-1917)

Olen aikaisemmassa yhteydessäMuurmannin rannan luterilaiset v. 1887-1888, Scripta Historica III, Oulu 1973)käsitellyt niitä mahdollisuuksia, joita onolemassa viime vuosisadan ajaltaMuurmannin rannalle suuntautuneensiirtolaisuuden tutkimuksessakirkonkirjojen avulla. Suomalaisetpapithan kulkivat vuodesta 1870 lähtiensillon tällöin hoitamassa maanmiestemmesieluja kaukana Jäämeren rannalla.Näillä matkoilla he laativat luetteloita japitivät eräänlaista kirkonkirjaaMuurmannin rannan luterilaisista.Viimeisen kerran Suomen puoleltakäytiin näitä papillisia toimituksiasuorittamassa v. 1889. Tämän jälkeensielunhoito jäi Pietarinevankelisluterilaisen konsistorinvalvonnassa suoritettavaksi ja suoma-laisten pappien tekemät kirkonkirjatjoutuivat tätä kautta Pietariin. Vainvuosilta 1887-1888 on eräänlainenkirkonkirja jäänyt jäljelle Valtionar-kistoon Kenraalikuvernöörin kanslianarkistossa.

Kun 27. 1. 1904 muodostettiin itse-näinen Petsamon evankelisluterilainenseurakunta, muodostivat nähtävästi nämäkirkonkirjat pohjan myöskin uudenseurakunnan kirkonkirjoille. Näin ollenpetsamolaisten historian tutkimuksenkannalta keskeinen lähdemateriaali olisiulottunut kaukaa viime vuosisadaltavallankumoukseen saakka.

Jo v. 1933 Osmo Durchman (Tietojaerikoislaatuisista seurakunnista ynnävastaavista historia- ja rippikirjoista,Genos 3. 1933) saattoi osoittaa

32

- kylläkin vain arveluna - että val-lankumouksen yhteydessä v. 1917Petsamon seurakunnan kirkonarkistotakavarikoitiin ja kirkonkirjat hävisivätsen sileän tien.

Tämän tiedon vahvistukseksi on nytlöytynyt uusi tieto. Petsamon kunnanarkistossa Oulun maakuntaarkistossa onMuurmannin evankelisluterilaisenseurakunnan Venäjän vallan kaudenviimeisen kirkkoherran Antti KustaaVuotilan lesken Hilma Forsströmin, o.s.Nikkosen, todistus, joka on päivättyOulussa 11. 7. 1935 (Petsamon kunnanarkisto Fj: 1935). Todistus onseuraavanlainen:

"Allekirjoittanut, joka on syntynyt 13päivänä helmikuuta 1885 RautavuonossaNorjassa ja sieltä muutti vanhempiensamukana vuonna 1899 silloisen Venäjänkeisarikunnan alueella olevaanTyyvävuonoon Kuolavuonon varrellasekä vuonna 1905 vihittiin avioliittoonOulusta kotoisin olevan Muurmanninevankelis-luterilaisen seurakunnankirkkoherran Antti Kustaa Vuotilankanssa, ja muutti kesällä 1916, silloisenkeisarillisen hallituksen karkoitettuakirkkoherra Vuotilan seurakunnastaan,hänen mukanaan Oulun kaupunkiin,jossa edelleenkin asuu, voi parhaanatietonaan esittää seuraavaa:

Edesmennyt mieheni kirkkoherra AnttiKustaa Vuotila, joka ensin, kar-koitettuna Arkankelin läänistä, muuttiOulun kaupunkiin, silti luopumattaseurakunnastaan, ja edelleen täältäkarkoitettuna Vjatkan kuvernement-

tiin Itä-Venäjällä, saattoi lopultamaaliskuun vallankumouksen jälkeenpalata seurakuntaansa ja kävi sielläviimeksi kesällä 1917. Hän kertoi tällöinjättäneensä seurakunnan arkiston jaAleksandrovskin kaupungissa sijainneentalon luottamustaan nauttivanseurakunnan jäsenen kalastaja AlbertLakkalan hoitoon. Pian senjälkeenseurannut bolsheviki-vallankumous tekienemmät matkat seurakuntaanmahdottomiksi, lopettaen samalla kaikenseurakuntaelämän, joten Muurmanninevankelis-luterilaisen seurakunnankintäytyy katsoa mainitun ajankohdanjälkeen lakanneen olemasta. Jokatapauksessa oli kirkkoherra AnttiKustaa Vuotila viimeinen, joka onmainittua seurakuntaa hoitanut. Joitakinvuosia myöhemmin kirjoittiedellämainittu Albert Lakkalaallekirjoittaneelle, että bolshevikit olivatottaneet seurakunnan omistaman talonkäyttöönsä ja mainitsi samallamenetetyistä kirkonkirjoista, joita hän eiollut voinut pelastaa, vaan olivat talonvaltaajat ne polttaneet. Tämän kanssayhtäpitävän tiedon sain myöskinVardössä Norjassa asuvalta sisareltani."

Kirkonkirjojen kohtalo lienee näinselvä. Vasta vuodesta 1921 alkavatuudelleen perustetun Petsamon evan-kelisluterilaisen seurakunnan kirkonkirjat:rippikirjat 1921-1950, syntyneittenluettelot 1921-1949, rippilasten luettelot1921-1945, vihittyjen luettelot 1930-1949 ja kuolleitten luettelot 1921-1949.Nämä kirkonkirjat ovat tallessa ja niitäsäilytetään luovutetun alueenseurakuntien arkistossa Mikkelissä. Vielä1930-luvun puolimaissa yritti uusiPetsamon seurakunta saada edeltäjänsäarkistot esille diplomaattista tietä. MuttaSuomen ulkoministeriö sai vain tietääNeuvostoliiton historiallisen keskus-arkiston Leningradin osastolta, etteiPetsamon seurakunnan papereita ollutsiellä eivätkä myöskään tiedustelutMuurmannin alueen arkistoviranomaisilletuoneet selvyyttä arkistojen mahdolliseensäilymiseen (ks. Lapin Kansa 10. 3.1936). Korvaamattoman arvokasMuurmannin rannan kirkon-kirjamateriaali Venäjän vallan ajaltaevankelisluterilaisen seurakunnan osaltaon peruuttamattomasti tuhoutunut.

33

Kirkkoherra Päivärinta pitää jumalanpalvelusta ulkoilmassa Vaitolahdessa 1927.

34

Kolttien satuja j a tarinoita

UKKO TAIMENENA

Olipa kerran eräs ukko; hän koettikulkea joka otuksena, mutta ei pitänytmistään. Hän mietti, että taitaa hänlähteä taimenena uimaan. No niin häntietenkin meni. Hänellä oli kaksipoikaa, naineita. He menivätnuottaamaan, nuottasivat nuottaamistaan,niin ukko osui nuottaan. No he vetivätvetämistään ja näkivät, että iso kala onnuotassa. Vetivät: kas taimen! Nostivatveneeseen: niin iso taimen, että... Toinenpoika kolahutti sitä puulla kalloon;taimen pökertyi, eikä tohtinut liikkuaettei tuo löisi toista kertaa. Poika panitaimenen veneen perään. Taimen virkositaas. Liikahti, ponnistihe yliveneenlaidan. He menettivät taimenensa;minkäpä mahtoivat, taimenhan oli iso,vähän löivät.

Niin he tulivat rantaan, menivätkotiinsa ja alkoivat keittää tuoretta kalaa.Ukko se ui rantaan ja tuli takaisintupaansa. Rupesivat syömään, söivätsyömistään; poika näki pahkan isänsäotsassa ja sanoi: "Mistä on isän otsaantullut pahka?" Äijä sanoi: "Minähänolin se taimen jota sinä löit. Siitäpä sepahka tuli." Poika virkkoi: "Kuttiparhaaksi, en tiennyt vielä kovemminlyödä. Olisit kyllä, taimenena kulkija,luopunut tavastasi. Tästä muistanet josmenet vielä toisen kerran."

TARINA PAATSJOELTA

Ketulla oli vaimona ukon ja akantytär. Ukko pyydysti kaloja ja panikalatynnörin aittaan. No, ukko ja ak-

Suonikylän mies ripusti kalansa kuivumaan.

35

ka elelivät syrjässä. Kerran kettu-vävy ottija löysi appensa kalatynnörin ja alkoisyödä niitä kaloja. Ukko ja akka eivättienneet mitään. Kettu-vävy tuli vieraisilleukon ja akan luo. Sanoi: "tyttärenne sanoiterveisiä, että syntyi lapsi." Hekysäisivät: "mikä on nimi?" "Alkunen."Akka sanoi vävylleen: "elelehän terveenä."Kettu meni takaisin ja söi kalatynnörin jopuolilleen. Tuli taas toistamiseen appensaja anoppinsa luo vieraisiin. Tuli ja sanoi:"tyttäreltänne teille terveiset. Toinenlapsi syntyi. Nimenä on Keskinen." Akkaja ukko eivät vieläkään älynneet. Akkasanoi: "elele ter-

Kolttaemäntä leipomispuuhissa ulkouunillaan.

veenä, vai toinen lapsi syntyi." Kettuvävylähti taas takaisin. Tuli ja söi kokokalatynnörin. Tuli taas akan ja ukon luovieraisiin ja sanoi: "tyttäreltänne terveiset,kolmas lapsi syntyi, nimenä on Loppu."Akka arvasi ja

sanoi: "onpa soma vävy meillä: syönytkaikki kalat." Ukko meni kala-tynnöriään katsomaan. Tynnöri oli aivantyhjä, ei ollut mitään sisällä. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia LX)

Suonikylän kolttia vieraansa kanssa pirttinsä nurkalla.

36 37

Petsamon muistoja

Sävel: Tuon laulun pienen kuulla sain.Jos et osaa tällä, niin laula vaikka RosvoRoopella.

Voisinko seudun unhoittaatuon kauniin Petsamon?Mun kyynel silmään vierähtääon kaipaus loputon. Häipyiskönimi mielestäin tuoLiinahamarin? Miss' talvenkylmä pakkanen ei pystyaaltoihin.

Katseen jos luon ma kartalleSaarennon kohdallen,nään Vaitolahden, Kervannonedessä silmien. Siell' silliparvetrantautuu kohdallePummangin. Ja turskat,hyyssät tukkeutuu joMaattivuonoonkin.

Nään Heinäsaaret heinineenja lintuparvineen. Miss' lunnitlentää kiljuen lähelläkirkkaan veen. Siell'moosaparvet lentävätpimentäin auringon. Ja alleinkuoro kirkas soi ja hylkeetrannall' on.

Ne Kolttaköngäs, Töllevirajoilla Norjan on.On Nitsa kyllä kauniskin,mutt' Köngäs verraton.Jäkälävaarast' Menikast'tie kääntyy Nikkeliin. JaSäräslaen vieressä ol'piippu korkehin.

Myös Pitkä-Höyhenjärvet nuoelää mun muistossain Jordaanin,Nautsin seudut on mielessäinmulla vain. Jäämerta kohdenkulkevi tie niinkuin ennenkin.Se muistot sisääns' sulkevi maminne matkaankin.

Voisinko seudun unhoittaatuon jylhän Petsamon.Mun kyynel silmään vierähtää onkaipaus loputon. - Niin joutuikansa Inariin ja Lapinkolmioon.Vaikk' minne paikan valitsen,vie muistot Petsamoon.

Petsamon Siirtoväki r.y:n hyväksi sepus-tanut:Sirkassa, jouluna 1949

Ken meritähden nähnyt onaalloilla keinuvan? Kaslokkiparvi valkoinen onpäällä hieruan. Mihöyrypilvi tuolla on, kuingeishir Islannin. Sejättiläinen Petsamon, valason Gröönlannin.

Rajalla Norjan, muistan niin,on kylä Vuoremin.Myös kohdistan mä katseen Suola-Peuravuonoihin.Nään tuolla Paitahaminan jaNurmensätin veen,miss' lohet hyppii innoissaan,sen helmaan hiljaiseen.

Trifonan seudun muistan maja Porovaaran myös. Ma useinkuljin miettien sen kirkkaass'kesäyöss'. Sen lämminkesäaurinko sai kaikensykkimään, mutt' jätti muistotmennehet svömmessäinitkemään.

Kas Vuonokylä tuossa on jatuolla Parkkina. Kesäisinluota Kaakkurin jo alkaahierua. Näsykkäkylä tuossaon tuoli' Alaluostarin.Oi nähdä ne, ja kuolla pois! Seon mun toiveeni.

Nään ristin Spasitelnajanja Yläluostarin.Jo kuulen kelloin kutsuvantaas rukouksihin.Tuoli' syntikumpu jäykkänäkohovi muistoihin. Tää pyhäpaikka suloinen jäi niinkuintoisetkin.

Asusti koltat metsissäporojaan paimentain.He lohta pyysi rannoiltaan.Heill' koti rakkain vain. Heeli hiljaiseloaan siell'Suonikylässään Ma aivanelävänä nyt sen suuret porotnään.

Mun silmäin eteen siirtyypi joHaukilampikin. Maajärventuntureitten taa jääKuvernöörikin. Kuotsjärvenääriviivat nään ma tuollaedessäin. Ja Salmijärvikaunoinen ei häivymielestäin.

Kalle PääskyläUnto Raekallio

38 39

ARTTURI RANTA

Ikuinen evakko

Petsamotunturin juurelle jäirakkahin kotini mun.Käsky tuo vieläkin korvissain soi: Nyttäytyy lähteä sun. Aina vainmietteeni takaisin vie, unessa sinnekäy tie.Turhaa lie kaipaus, unteni vaellus, vaintänne mä jään.Tahtoisin kuitenkin, paikkoihin entisiinlapsuuden.

Kun Salmijärvelle matkani teen,uudelleen nään kaiken tuon. Kaukanarannan niin alastoman, etäällä kotini,suon.Menikan suuntaan kun katseeni luon, taasvaltaan muistojen jään.Nään tutun valkaman, autton ja vuopajan,niemen ja uuttupuun. Kotini kaivatun, toiveenituhotun, lapsuutein.

Näin aika kuluu, jo maatunut on,kotimme rauniot nuo. Vesojenpeittämä, sammaltunut, entinenseutumme tuo. Elämän muutokseentottua sain, muistot vain jäljelle jäi.Pakosta saanut oon, tyytyä kohtaloon.Uskon ja ymmärrän, että ei koskaan tie,takaisin aikaan vie, lapsuuden.

Ensiesitys on ollut Petsamo-juhlilla Inarissa 26. 7. 1980.