Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä57. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 16-17 • Perjantaina 21. huhtikuuta 2006

Elävän elämän kertomukset ......... 4-5Etsintäkuulutus: Nolvit ..................... 5Jakonen muistelee, osa 2 ............... 6-7Hiitola-säätiö 2005 ............................. 7Ajattelemattomia ajatuksia .............. 7Tiedotuksia ......................................... 7

Elisenvaaran 20.6.1944pommituksen uhreista eiole missään kattavaalistaa. Nyt alkaaolla viimeisiä hetkiäkoota sellainen.Ohessa olevaan listaan onkoottu uhrien nimiä erilähteistä. Lista on var-masti epätäydellinen.Sieltä puuttuu ”tuntemat-tomia”. Saattaa ollavääriäkin nimiä. Jos teilläon tiedossa puuttuvianimiä tai löydätte virheitäoheisesta listasta, olkaahyvä ja ottakaa yhteyttäVaiettu murhenäytelmä -dokumentin tekijöihin(tai Kurkijokelaisentoimitukseen). Yhteystie-dot tekstin lopussa.

Elisenvaaran uhreja onhaudattu joukkohautoihinKurkijoen sankarihautaus-maalle ja Kurkijoen silloi-selle Otsanlahden hautaus-maalle. Näihin haudattiinlähinnä Kurkijoen maa-miesopiston navettaan ke-rätyt vainajat. Siunaustilai-suus oli 25.6.1944.

Elisenvaaran pommitus-uhrien muut joukkohaudatovat Savonlinnan Talvisa-lon hautausmaalla, aivanSavonlinnan keskustassa.Tällä alueella on Savonlin-nan ja Säämingin hautaus-maat. Molemmissa on kol-menkymmenen Elisenvaa-ran pommitusuhrin joukko-hauta ja muistokivi. LisäksiTalvisalon hautausmaansankarihautaan on haudattukaksi pommitusuhria.

Savonlinnan tuotiin lä-hinnä junavaunuista löyty-neet vainajat 21.6.1944.Uhrien siunaustilaisuus olimarraskuussa 1944.

Nimet on kerätty:1. Sota-arkiston asiakir-

jasta”Luettelo 20.6.1944 Eli-

senvaaran ilmapommituk-sessa kuolleista henkilöis-tä”. Nimettyjen lisäksi 36”Tuntematonta”. HaudattuKurkijoelle. Savonlinnassa”junasta korjattu” 17 tunte-matonta vainajaa.

2. Savonlinnan-Säämin-gin evl seurakunnan hauta-kirjasta

Savonlinnan hautaus-maalle haudattu 30 vaina-jaa, Säämingin hautaus-maalle 30 vainajaa, 16 siu-nattu ”poissaolevina”.

3. Räisäläläinen-lehdestäRäisäläisessä 9.12.2004

julkaistu Savonmaa-lehdenartikkeli 16.11.1944

4. Rainar Hakulisen kir-joittamasta ”Kurkijoki so-dasta evakkoon” -kirjasta

5. Erkki Rahkolan haas-tattelujen perusteella.

Uhrit 20.6.1944Uhrin nimen perässä su-

luissa hautapaikka: ku =Kurkijoki, sa = Savonlinna,sä = Sääminki, po = siunat-tu poissaolevana. Sotamieson lyhennetty stm.1. Arminen Toivo, stm (ku)2. Forsman Toivo (ku)3. Haavisto Pentti, stm (Sys-

mä)4.. Haikala Katri (ku) (Haika-

la Kaisu ??)5. Hallukka Anna (po)6. Heikkonen Jaakko (sa)7. Helle Aarne (ku)8. Henttinen Kirsti Orvokki

(po)9. Henttinen Raili Marjatta

(po)10. Henttonen Toivo, stm

(ku)11. Homström Harald (ku)12. Husu Aina (sa)13. Hämäläinen Pekka (ku)14. Hänninen Siiri, lotta

(Kanta-Hämeen sk.)15. Illi Aino (sä)16. Inkinen Iida, o.s. Kopo-

nen (sa)17. Javanainen Anna, o.s.

Henttinen (sä)18. Javanainen Matti (sa)19. Jokinen Uuno, stm Vaasa20. Jutikka Alma (po)21. Jääskeläinen Eeli-Kaarina

(po)22. Kaasalainen Reino Antero

(po)23. Kaffari Topias (ku) (Skaf-

fari?)24. Kallioniemi Jaakko (sä)25. Kalmgren Matti stm Ää-

nekoski (s. 23.2.1920,

naimisissa) hautaa ei tie-dossa

26. Karhinen Hilda Maria,o.s. Purhonen (sä)

27. Karonen Amalia (sa)28. Karonen Katri, o.s. Rak-

kolainen (sä)29. Karonen Ritva Kaisa (sa)30. Kesonen Anna Siviä, o.s.

Hölttä (sä)31. Kesonen Ilkka (ku)32. Kettunen Tauno, stm (sä)33. Kinnari Pentti stm (ku)34. Kiuru Anna Maria, o.s.

Kuokkanen (sä)35. Kopsa Ilmi (rautatieläi-

nen, katosi ???)36. Korte Väinö, stm (ku)37. Kosonen Unto, stm (sä)38. Kuosmanen Olli (ku)39. Kurki Ilmo Tauno (sä)40. Käkönen Hilda Maria,

o.s. Pessi (sä)41. Käkönen Erkki Eino (sa)42. Kämäräinen Kalle, stm

(Varkaus)43. Kärhä Johannes (ku)44. Kärkkäinen Anna Adolfi-

na (sa)45. Kärkkäinen Toivo Albert

(sa)46. Könönen Jenny (ku)47. Laitinen Jooseppi (sä)48. Lallukka Anna Maria (po)49. Lampela Väinö, stm (To-

holampi)50. Lappalainen Sisko (ku)51. Laukkanen Liisa (ku)52. Leini Katri (sä)53. Lähdeniemi Valto Vilja-

mi, stm (Isojoki)54. Lähetkangas Maria, o.s.

Pessi (sä)55 Marila Lempi (sa)56. Marila Martta (sa)57. Martikka Martta Maria

(po)58. Matikka Martta Meeri59. Matikka Seija Iiris Mar-

jatta (sä)60. Matikka Virve Margit

Anneli

61. Merilä Maire Mirjam (po)62. Merilä Pekka Olavi (po)63. Miettinen Toini Tekla (sa)64. Munkki ”Adrian” Kone-

vitsa (ku)65. Mäkinen Anna Maria (po)66. Niilerpalo A, ratavahti

(ku)67. Nikki Pentti Kalervo (sa)68. Nummelin Johan Edvard

(Turku)69. Ojanen Yrjö Johannes,

alik. (Parkano)70. Palmu Sirkka (ku)71. Poikselkä Anna Maria

(po)72. Popkoff Mikael, stm

(Helsinki)73. Poutanen Tauno, stm

(Varkaus)74. Puukka Antti (sä)75. Puukka Oiva Matti (sa –

po 29.6.1950)76. Rakkolainen Lahja Jenny

(po)77 Rakkolainen Jennyn vasta-

syntynyt ja kuollut lap-si???

78. Rappe Heikki (sa)79. Rappe Hilda Elviira, o.s.

Simonen (sä)80. Rappe Kaisu (sa)81. Rapo Matti, stm. (Helsin-

ki)82. Ravantti Maila Anna (sä)83. Ravantti (Raventti) Mart-

ta Anneli (sä)84. Ravantti Meeri (ku)85 Repo Olavi, stm (Helsin-

ki)86. Rimpiläinen Isak Edvard

(sa) (myös Rimpeläinen)87 Roininen Aila (ku)88. Roininen Pekka (ku)89. Rorsman Toivo (ku)90. Rämänen Siiri Hellin,

lotta (ku)91. Röksä Raimo Martti (sa)92. Saares Huugo Johannes

(ku)93. Sallinen Hilkka Annikki

(sä)

94. Sallinen Maria, o.s. Bister(sä)

95. Salo Paavo, stm (ku)96. Seppä Rauha (sä)97. Siltanen Airi Inkeri98. Sinkko Esteri Elina (po)99. Sinkko Urho Ensio (po)100. Skaffari Kerttu Kyllikki

(sa)101. Skaffari Sirkka Annikki

(sa)102. Suutari Aaro Helmer

(po)103. Suutari Eila Orvokki

(po?)104. Sällinen August (ku)105. Taivassalo ? (vanh.

nainen Elisenvaarasta) ?106. Tenhonen Maria (sä)107. Teperi Aulis (sä)108. Teperi Simo (sä)109. Tiira Saimi Ester (po)110. Timoska Anna (s. 1907)

(sä)111. Timoska Hellä Tuulikki

(s. 1942) (sa)112. Timoska Helvi (s. 1931)

(sä)113. Timoska Hilja (s. 1902)

(sa)114. Timoska Maria (s. 1880)

(sa)115. Timoska Pauli Antero (s.

1938) (sa)116. Timoska Raili Katri

Marjatta (s. 1932) (sa)117. Tomminen Aimo Raikas

(sä)118. Torkkeli Maria (po)119. Torikka Vilhelm (sä)120. Tulkki Raija Maria (ku)121. Turkki Ilmo (k.

22.6.1944 Savonlinnassa)?

122. Tuomi Katri (sä)123. Tuomi Paavo Pellervo

(sä)124. Tuomi Terttu Tuulikki

(sä)125. Vaittinen Lyyli (po)126. Valtonen Elvi, o.s. Koso-

nen (ku)127. Valtonen Paavo (ku)128. Valtonen Vilho, konst.

(ku)129 Vanhanen Väinö (ku)130. Vesalainen Anna (sa)131. Vesalainen Antti (sa)132. Velling Anna (sa) (Vel-

linki?)133. Vesterinen Niilo (sa)134. Vihavainen Sinikka (sa)135. Väkiparta Martti (sa)

Olisiko Forsman Toivoja Rorsman Toivo yksi jasama henkilö? Arkistotieto-jen mukaan Forsman olisi

Lopelta ja Rorsman Räisä-lästä. Tietäisikö joku luki-joista tästä mitään?

HautatiedotKurkijoelle, joukkohau-

taan ja sankarihautaan onhaudattu 32 henkilöä. Sa-vonlinnan hautausmaal-le, joukkohautaan haudattu30 henkilöä ja Sääminginhautausmaalle, joukkohau-taan niin ikään 30 henkilöä.Savonlinnan/Sääminginsankarihautaan on hau-dattu 2 uhria. Muualle Suo-meen omiin seurakuntiinsaon siunattu 13 henkilöä.

Poissaolevina Savonlin-nassa on siunattu 17 uhria.Muissa seurakunnissa onsiunattu 4 henkilöä. Epäsel-vyyttä on kolmen henkilönkohdalla. Yhteensä haudat-tuja oli 131 henkilöä.

TuntemattomatOsa tuntemattomista on

siunattu poissaolevina.Kurkijoelle on haudattu 36henkilöä sota-arkiston luet-telon mukaan. Hakulisenkirjan mukaan Kurkijoellehaudattiin 31 henkilöä. Sa-vonlinnassa on ”korjattu”junasta 18 henkilöä sota-ar-kiston luettelon mukaan.

Nämä on haudattu Savon-linnan ja Säämingin sekäKurkijoen hautausmaillesekä osa kotiseurakuntansahautausmaalle. Viimemaini-tut ovat heitä, joilla on koti-paikka mainittu.

Sota-arkiston listoissa 36”tuntematonta”. Heidät onhaudattu heti Kurkijoelle.Kurkijoelle on haudattu 31”tuntematonta”.

”Poissaolevina” on Sa-vonlinnan-Säämingin hau-tausmaalle haudattu 16henkilöä. Kurkijoelle onpoissaolevana haudattu AlliVaittinen.

Korjaukset ja lisätiedotedellä olevaan voi lähettääErkki Rahkolalle, YLE, PL277, 90101 OULU taierkki.rahkola@yle.fi.

Erkki Rahkola

Tehdään yhdessä historiaa

Dokumentissa nähdylle syyskesällä Elisenvaaraan tehdylle reissulle osaa ottaneet ilmasota-historioitsija Carl F. Geust (vas.) sekä räisäläiset Esko Ahola ja Aila Rusi (o.s. Timoska) tut-kivat jotain tärkeää paperia.

Tehdään yhdessä historiaa

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät5.5., 19.5., 2.6., 16.6., 30.6.

Perjantaina 21. huhtikuuta2 – 2006 – Nro 16-17

21.4.2006

Veteraaniemme kunniaksiLapiollinenpääsiäisentoivoa

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Toimitus: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Hartaus sunnuntaiksi 23.4.1. sunnuntai pääsiäisestä

Rakas Äiti ja Mamma

Hilja MariaSIKIÖ

* 8.10.1911 Kurkijokit 21.3.2006 Mellilä

Jäi ahkera työsi muistoksi meille,hyvän sydämes ohjeet elämän teille.Sä aina muistit ja huolta kannoit,et paljon pyytänyt, vaan kaiken annoit.

Kiittäen, ikävöiden

Lapset perheineenLastenlapset perheineenSukulaiset, Ystävät

Siunaus toimitettu 2.4.2006. Kiitos osanotosta sekälämmin kiitos kaikille Hilja-mammaa hoitaneille.

o.s. Sinkkonen

Kuolleita

Rakas puolisoni

PekkaPAJU* 27.9.1918 Kurkijokit 5.4.2006 Turku

Ikävöiden

Liisasukulaiset ja ystävät

Katsoi Herra ajan täyttyneen,kutsui luokseen väsyneen.

Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

“Maasta sinä olet tullut.” Hautaan siunaamisen ensimmäi-nen lapiollinen hiekkaa kolahtaa selkäpiitä värisyttävästi ar-kun kanteen. Saattoväki etsii nenäliinoja. Luopuminen rak-kaasta, paljon merkinneestä ihmisestä viiltää syvältä sydämes-tä. Emme vielä olisi halunneet olla tässä tilanteessa.

Lahjaksi saatu elämä on annettava takaisin. Jumalan luo-mistyön voima kumpuaa meissä monella tavalla elämän rik-kautena. Maan tomusta olemme otetut ihmiskunnan yhteiseeniloon ja vaivaan. Nyt on jäähyväisten aika.

“Maaksi sinun pitää jälleen tulla.” Toinen lapiollinen piir-tää ristiin toisen poikkipuun. Kappelissa kuuluvat hiljaisetnyyhkytykset, näkyvät surevien katseissa valvotut yöt. Hiekkaviestii arkulla elämän hauraudesta, haavoittuvuudesta ja herk-kyydestä. Se viestii katoavaisuudesta ja paluusta siihen, mistäolemme tulleet. Jumalan uskollisuus kätkeytyy jokaiseen pie-neen hiekanjyväseen. Jumala on elämän keskellä, sen kiivaassasykkeessä, sen epävarmuudessa ja huojuvuudessa.

Hänen uskollisuutensa kantaa silloinkin, kun ruumiimmekerran kätketään maan poveen. Joka kerta kun kellot keskelläkirkasta arkea helähtävät soimaan viestien jonkun ihmisen läh-teneen tästä elämästä, ne soivat myös meille kuuluttaen samal-la kertaa katoavaisuutta ja armoa. Koskaan maan multa ei voiarmoa peittää.

“Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenäpäivänä.” Pääsiäisen tyhjän haudan ikuinen ulottuvuus ja valoon aina läsnä jokaisessa kristillisessä hautaan siunaamisessa.Pääsiäisen ylösnousemuksen iloa ja toivoa kuuluttaa kolmaslapiollinen, joka rakentaa hiekasta toisen poikkipuun arkunhiekasta rakentuvaan ristiin. Elämä jatkuu toisessa todellisuu-dessa Isän kotona taivaassa. Ylösnousseella Jeesuksella Kristuk-sella onkin viimeinen sanansa sanottavana, ei suinkaan kuole-malla, joka vie läheisen, joka vie kerran meidätkin. Kristuksenylösnousemuksen kautta meidät on kätketty ikuiseen toivoon jatulevaisuuteen. Jokainen lapiollinen hiekkaa arkulle julistaaväkevällä tavalla Kristuksen voittoa kuolemasta.

Kristuksen ylösnousemus merkitsee hänen läsnäoloaan mei-dän elämässämme. Kristus on sinun rinnallasi, kun joudutsaattelemaan rakkaasi haudan lepoon. Kristus ei jätä sinua,vaikka surun syvyys tuntuu pohjattomalta. Kristus vakuuttaauskollisuuttaan, vaikka pimeys tuntuisi kuinka tiukasti hyvänsäsinut kätkeneensä. Kristuksen ylösnousemus tuo rakkauden jayhteyden maailman rakkaudettomuuteen ja rikkinäisyyteen.Ylösnoussut kutsuu meitä jokaista toivon välittäjiksi, sovun ra-kentajiksi ja ilon kuuluttajiksi.

Pääsäisen sanoma on tanssivan auringon iloviestiä sinunsydämeesi. Kristus on noussut kuolleista; siksi meidän ei tarvitsepelätä, olla toivottomia, kun saattelemme rakkaitamme kirkko-maahan. Jeesus Kristus herättää viimeisenä päivänä. Siksi mei-dän ei tarvitse pelätä, kun oma lähtöhetkemme

tästä ajasta koittaa. Me saamme Kristuksen saatteleminalähteä kotiin turvaan Isän luokse.

Risto Kormilainen

Kirjoittaja on Suomussalmen kirkkoherraja kirjailija sekä Vuoden Pappi 2005.

1. Kuka on toiminut Suo-men poliisiylijohtajanavuoden 2005 alusta alka-en?

2. Kuka on Suomen tasa-arvoministeri?

3. Kuka hävisi vuoden 1956presidentinvaalissa Kek-koselle äänin 151-149?

4. Mikä on skiitta?5. Minkä maan historiaan

liittyy Neilikkavallanku-mous?

6. Montako metriä onvirsta?

7. Minä vuonna maapal-lon väestön määrä ylittimiljardin rajan?

8. Mikä on sanoittajaSaukin oikea nimi?

9. Minä vuonna Berliininmuuri rakennettiin?

10. Minkä maalainen onsävelmä Elämää juok-suhaudoissa?

Rakkaamme

Tyyne EsterSAVOLAINEN

* 19.9.1907 Valkjärvit 3.4.2006 Loimaa

Kiittäen ja kaivaten

Viljo ja Liisa perheineenRaimo ja Sirkka perheineenRaija ja Pauli perheineenKaija ja EnzoPirjo ja Eino perheineenReino-pojan tytär MariaHelvi-sisarMuut sukulaiset ja ystävät

Kädet rakkaat, kädet paljon työtä tehneetlepoon viimeiseen vaipuneet.Veit meitä yli vaikeiden aikojen,äiti, ansaitset levon pyhän, rauhaisanja kiitokset kauneimmat.

Lapset

Oli sulla sydän lämmin, hellä,paikka siellä meillä jokaisella.Meitä muistit ja huolta kannoit,jätit meille muiston valoisan,niin kauniin, rikkaan ja syvän.

Lastenlapset ja lastenlastenlapset

o.s. Parjanen

Siunattu hiljaisuudessa. Lämmin kiitos osanotosta.Kiitämme kaikkia äitiämme hoitaneita.

Ensi viikon torstaina, huhtikuun 27. päivänä,Lapin sodan päättymisen vuosipäivänä vietetäänSuomessa 20. kerran Kansallista veteraanipäivää.Tämän vuoden päätapahtuma - ”pääjuhla” -järjes-tetään Hämeenlinnan Jäähallissa klo 13. Sielläesiintyvät muun muassa Ilmavoimien Soittokuntaja Panssarisoittokunta. Ohjelma myös televisioi-daan.

Tänä vuonna veteraaneja kun-nioitetaan teemalla ”Veteraanientyö – hyvinvointimme perusta”.Keskuudessamme elää vielä noin90 000 sotiin osallistuneita vete-raaneja, miehiä ja naisia. Erityi-sesti Kansallisena veteraanipäivä-nä veteraaneja kunnioitetaan juhlaliputuksella jaelossa olevien sotaveteraanien muistamisella. Kun-nissa vietetään tilaisuuksia, joita veteraanijärjestötjärjestävät yhteistyössä kuntien, seurakuntien, puo-lustusvoimien ja eri paikallisten yhteisöjen kanssa.

Veteraanien asiat olivat sotien jälkeen Suomellemonin tavoin arka asia. Vasta 1980-luvulla, kunvaltaosa sodissa mukana olleista oli siirtynyt eläk-keelle, sodan aiheuttamat ristiriitaiset tunteet oli-

vat selkiytyneet niin, että voitiin ehdottaa kansalli-sen veteraanipäivän ottamista kalenteriin. Veteraa-nipäivän nimeäminen oli valtiovallan tunnustusmaamme itsenäisyyden puolustajille.

Nykyään on itsestään selvää, että sotiemme ve-teraaneja kunnioitetaan ja heidän omaa päiväänsävietetään ja liput vedetään salkoihin. Menneet vai-

etut ajat ovat menneitä, niillekinlöytyy oma selityksensä. Hyvä, ettänykyään annetaan avoimesti tun-nustusta itsenäisyytemme sanka-reille. Kansakuntien vahvuutta mi-tataan sillä, miten ne kohtelevatmaitaan rakentaneita sukupolvia.

Suomessa veteraanisukupolvielää viimeisiä vuosikymmeniään. Meidän jokaisenpitää olla mukana tekemässä veteraanien viimei-sistä elinvuosista inhimillisiä. Juhlan järjestäminenkerran vuodessa on hyvä asia, kuitenkin jokaisensotaveteraanin arjen tekeminen paremmaksi on pal-jon tärkeämpää. Meidän tehtävämme on silotellaheidän tietään.

Raija Hjelm

”Minäkin lähden kohta.Muistelen menneitä aikoja.

En tahdo niistä paljon puhua.Voisitte sanoa,että valehtelen,

ja ken uskoisi, hän itkisi.”(Matias Kärjenaho)

Perjantaina 21. huhtikuuta 2006 – Nro 16-17 – 3

Sanan Voimaa

Muistettavaa

pe 21.4. Anssi, Anselmila 22.4. Alinasu 23.4. Yrjö, Jyrki, Jyrima 24.4.Pertti, Albert,

Alttiti 25.4. Markku,

Marko, Markuske 26.4. Terttu, Teresato 27.4. Merja,

Kansallinenveteraanipäivä

pe 28.4. Ilpo, Ilppo,Tuure

la 29.4. Teijosu 30.4. Mirja, Mira,

Miama 1.5. Vappu,

Valpuri

ti 2.5. Vuokko, Viivike 3.5. Outito 4.5. Roosa, Ruusu

OikaisuLuen säännöllisesti

”Onks’ tietoo –kysymyk-set” ja yritän vastata kysy-myksiin milloin paremmal-la milloin huonommallamenestyksellä. Kysymyk-set ovat yleensä hyviä jamielenkiintoisia, mutta jos-kus kysymysten tekijällesattuu lipsahduksia niinkuin meille kaikille.

Eräs tällainen lipsahduson Kurkijokelaisen viimenumerossa 14-15. Kysymys6 kuuluu: ”Minkä alkuai-neen tärkeimpiä seoksiaovat messinki ja pronssi?”Vastauksena on kupari.

Alkuaineessahan ei oleseoksia. Jos näin olisi, se eienää olisi alkuaine, vaanseos kuten esimerkiksipronssi, joka on alun perin

kuparin ja tinan seos. Kupa-ri (Cu) on alkuaine, eikä sii-nä voi olla mitään muutaainetta.

Hyvää jatkoa Onks’ tie-too –kysymyssarjalle. Eipahantahtoisesti, vaan ystä-vällisesti

Aarne HeinonenImatra

Toimitus vastaaEdellisen lehden kysy-

myksen numero 6 alkupe-räinen teksti oli: ”Mikä al-kuaine: sen tärkeimpiä se-oksia ovat messinki japronssi?” Vastaus: kupari.(Messinki sisältää kupariaja sinkkiä ja pronssi siispääasiassa kuparia ja tinaa).Toimittaja pyytää anteeksitekstiin sekaantumistaan,minkä seurauksena kysy-mys muuttui epäselväksi.

21.4. Herran pelko on vii-sauden koulu, kunniantie käy nöyryyden kautta.Sananl. 15:33

22.4. Hän antaa enkelilleenkäskyn varjella sinua,missä ikinä kuljet. Ps.91:11

23.4. Etsikää Herraa, kunhänet vielä voi löytää,huutakaa häntä avuksi,kun hän on lähellä! Jes.55:6

24.4. Lapseni, älkäämmerakastako sanoin ja pu-heessa, vaan teoin jatotuudessa. 1. Joh. 3:18

25.4. Minä teen heidänkanssaan ikuisen liiton:minä en käänny heistäpois, vaan osoitan heillehyvyyttä, ja he pelkäävätja kunnioittavat minuaeivätkä enää luovu mi-nusta. Jer. 32:40

26.4. Minun on hopea jaminun on kulta, sanooHerra Sebaot. Hagg. 1:8

27.4. Tämä on hänen käs-kynsä: meidän tulee us-koa hänen PoikaansaJeesukseen Kristukseenja rakastaa toinen tois-tamme, niin kuin hän onmeitä käskenyt. 1. Joh.3:23

28.4. Jokainen hyvä anti jajokainen täydellinen lah-ja tulee ylhäältä, taivaantähtien isältä, jonka luo-na ei mikään muutu, eivalo vaihdu varjoksi.Jaak. 1:17

29.4. Miten onnellisia ovat-kaan ne, jotka saavatasua sinun huoneessasi!He ylistävät sinua alati.Ps. 84:5

30.4. He saavat nähdä hä-nen kasvonsa, ja heidänotsassaan on hänen ni-mensä. Ilm. 22:4

1.5. Mutta Jeesus sanoiheille: ”Minun Isänitekee työtään taukoamat-ta, ja niin teen myösminä.” Joh. 5:17

2.5. Herran nimi on vahvatorni, hurskas rientääsinne ja saa turvan. Sa-nanl. 18:10

3.5. Herra ohjatkoon sydä-menne rakastamaan Ju-malaa ja odottamaankestävinä Kristusta. 2.Tess. 3:5

4.5. Sillä pyytävä saa, etsijälöytää ja jokaiselle, jokakolkuttaa, avataan. Luuk.11:10

Antti Paavo Mikael Lisinen syntyi 4.11.2005 Loimaalla. Hä-nen vanhempansa ovat Marika (o.s. Lehtinen) ja Petri Lisi-nen. Antin isovanhemmat ovat Irma (o.s. Heinonen) ja VeijoLisinen, jonka vanhemmat Aili (o.s. Vuorimäki) ja Paavo Li-sinen olivat kotoisin Kurkijoelta. Antin kummeina ovat IrinaLisinen, Johanna Lehtinen ja Juha Jokinen.

Perheuutisia

Juureni Kurkijoella

Viime numerossamme14-15/7.4.2006 kurkijoke-laisten murresanojen ja –il-maisujen vastaukset ovatPaulin muistin mukaan

1. timmee-taite = erittäinhuolellinen työ, 2. holostoi-työ = huonosti tehty, 3. uh-vatta = patahanko, 4. luiska= viikatteen hiomakivi, 5.kousikka = vesikauha, nap-po, 6. korenta = kahden ih-misen vesisaavin kantami-seen käyttämä yhteistyövä-line, 7. läävä = navetta leh-mille ja lampaille, 8. sulana= ruokakomero porstuun

Murresanojapuolella, 9. porstua = etei-nen, 10. vieru = puusta teh-ty kylvöpellon tasausjyrä.

Seuraavien murreil-maisujen selitykset löydätKurkijokelaisen 5.5. ilmes-tyvästä numerosta.

1. karsinoituu2. huoppenuo3. vokki4. korstein5. verski6. rieska7. toisii8. tuprakka9. luukka

10. atra

Kiitän lämpimästi Te-räväisen Irjaa Ihojär-ven koulumuisteluis-ta. Ihojärven kouluakutsuttiin Läärän An-tin viisii ImmosenKatin lyseoksi.Toivon hartaasti, ettäsamankaltaisia muis-teluksia nähtäisiinlehdessämme enem-mänkin

Terveisin,Antti Eklund

Kansallista veteraanipäi-vää vietetään maassammehuhtikuun 27. päivänä. Il-man sotia olisi tuokin ni-metty päivä jäänyt pois ai-katiedoista. Nyt se toistuuvuosittain. Se on surunjuh-la yhäti nopeampaan tahtiinkutsutuille viimeiseen ilta-huutoon veteraaniveljille ja–siskoille!

Aika on armelias, jonainpäivänä sen päivän muiste-leminen on kaukaista histo-riaa. Siitä tulevat sukupol-vet ehkä puhuvat, mutta eise satuta enää kuulijaansakuten tämän sukupolven ai-kana. Me kaikkihan olem-me sodan satuttamia ihmi-siä, äidit ja lapsetkin, vete-raaneista puhumattakaan.

Olin tilaisuudessa, jossajouduin kuuntelemaanerään vanhuksen elämän-kertaa, jota hän itse kertoiliavoimesti. Hänen kotonaanoli seitsemän lasta, isovan-hemmat ja vielä naimatto-mat täti ja setä, kuten kerto-

ja asian ilmaisi. Ruokapöy-dässä oli siis väkeä runsaas-ti, mutta syötävää ruokaakovin niukasti. Perhe oli sa-takuntalainen eikä heitäoltu opetettu syömään”luonnonantimia”, kutenkarjalaisperhe söi.

Tästäpä meille sukeutuioikein mielenkiintoinen jahauska ”oppitunti”. Kesäl-lähän luonto on täynnäänsyötäviä kasveja, kunhanvain oppii niitä ravinnoksikäyttämään.

Sienikausihan alkaa var-hain keväällä ja päättyyvasta syyskylmillä. On vaintunnistettava syötävät sie-net, ettei poimi myrkyllisiä.Nokkoset ovat hyviä ja rau-tapitoisia ja sopivat käytet-täviksi moneenkin ruokaan.Eikä maitohorsma ja voi-kukkakaan ole ”hyötykas-veista” pois suljettuja. Täs-sä nyt tavallisimpia.

Poikkesikohan tarinaniveteraanipäivästä? Eihäntoki. Kyllä veteraanitkin

Kansallinenveteraanipäivä

oppivat sodan aikana nouk-kimaan luonnosta marjojaym. Luin kirjan, jossa ker-rottiin kyykäärmeen syön-nistä erään tiedusteluparti-on jouduttua saarroksiin.

Joskus kuulee veteraani-päivinä järjestettyjä tilai-suuksia kutsuttavan veteraa-nijuhlaksi. Itse nimeäisinjuhlan muistotilaisuudeksi.Mitään juhlaa ei ollut ase-miehilläkään sodan aikana,vaikka he joskus ottivatkin”ilon irti elämästä” jaksaak-seen taas elää eteenpäin.

Kun taas on tulossa ajan-kohtaiseksi järjestää jonkin-laisia veteraanien muistoti-laisuuksia, huomaamme ri-vien harvenneen edellisker-rasta. Se on luonnon armol-linen laki. Moni haluaisikinjo iltakellojen soivan, silläikääntyessä sodassa saadutkolhut nuortuvat ja mustut-tavat päivittäin: ”Olinhansiellä minäkin!”

Vuosi vuodelta jouk-komme harvenee. Me pois-tumme arvokkaasti isän-maatamme kunnioittaen.Nouskoot liput salkoihin it-senäisen isänmaamme kun-niaksi. Veteraaniterveisin,

Aino Koppi

90 vuotta täyttää 25.4.

Hilja Jakoneno.s. Punta.

AsuinpaikkaKurkijoella oli

Kannansaari. Nyt hänasuu tyytyväisenä jaaikaansa seuraavana

VampulassaPalvelutalo Annalassa.

Merkkipäiväävietetään

perhepiirissä.

Tyttäret perheineenonnittelevat.

Yleisöltä

Kiitosmuistamisestatäyttäessäni80 vuotta.

Tauno Hurskainen

Kokouksia

Kolinummen yhteismetsäOsakaskunnan kevätkokous pidetään torstaina 27. päivänä huhtikuuta2006 klo 18.00 Mellilän Lounaspaikassa, Sahantie 5, Mellilä.

Kokouksessa päätetään ohjesäännössä kevätkokoukselle määrätyt asiat.

Tervetuloa Hoitokunta

Kalakurjet. Pilkkikauden päättäjäi-set Tammelassa Lunkinjärvellä su23.4. Lähtö Loimaan torilta klo 8.Omat eväät.

Paukkuset kokoontuvat Karjalata-lolla su 23.4. klo 12-15. Muistoja jasuunnittelua.

Kurkijoki-Seuran 40-vuotisjuhlasu 23.4. klo 13 Karjalatalon juhla-salissa, Käpylänkuja 1, Helsinki.Juhlapuhe Pertti Viinanen. Muutaohjelmaa ja ansiomerkkien jako.Väliaikatarjoilu.

TKN esittää A. Aallaksen kirjoitta-man ja Mira Niittymäen ohjaamannäytelmän Kodin onnea

ti 25.4. klo 19.00 ja ti 9.5. klo 19.00Turun Karjalatalolla, Itäpellontie 2.Tied. H. Aro 040-703 3120 (ei vir-ka-aikaan). Tervetuloa!

Hiitolan Pitäjäseuran järjestämä ke-vään viimeinen tarinailta ti 2.5.klo18 Porissa, Tuomarink.2. Viete-tään iltaa Vapputunnelmissa. Pu-keudutaan hauskasti, hassusti taihienosti. Paras pukeutuminen pal-kitaan. Tervetuloa mukaan entisetja uudet.

Äitienpäiväjuhla la 6.5. klo 13Seurakuntakeskus, Itäpuisto 14,Pori (huom. viikkoa ennen äitienpäi-vää. Juodaan täytekakkukahvit,jonka jälkeen hiitolaisen jälkipolvenesittämää ohjelmaa. Kaikki ovat ter-vetulleita, vapaa pääsy. Järj. Hiito-lan Pitäjäseura ry.

Vaimoni Helenan iäi-syyskutsun jälkeen saineräältä entiseltä työtoveril-tani oheisen tuntemattomanenglantilaisen kirjoittamantekstin, joka on minua suu-resti lohduttanut ikävässänija surussani. Ajattelin, ettäse voisi lohduttaa jotakutatoistakin, joka kamppaileeikävän ja surun keskellä.

”Voit itkeä hänen lähtöääntai iloita hänen elämästään.Voit sulkea silmäsi jarukoilla, että hän palaa, taiavata silmäsi ja nähdä sen,minkä hän jätti jälkeensä.Sydämesi voi olla tyhjä,koska et enää näe häntä taisen voi täyttää rakkaus,jonka yhdessä jaoitte.Voit kääntää selkäsi

Suruun osaa ottaenhuomiselle ja eläämenneessä tai voit iloitahuomisesta menneenvoimalla.Voit joko muistaa vein sen,että hän on poissa, taivaalia hänen muistoaan jaantaa sen elää.Voit antaa kyyneltenhuuhtoa hänen muistonsamielestäsi tai tehdä niin,kuin hän haluaisi:hymyillä, avata silmäsi,rakastaa ja jatkaa elämää.”

Sain toisenkin viestin,joka kuvannee paremmintämänhetkisiä tuntojani,mutta ehkä joskus voinomaksua edellisenkin vies-tin sanoman, vaikka se vie-lä onkin vaikeaa.

”Minun silmäni ovat itkuatulvillaan.Minun sydämeni on suruatäynnä.Herra, sinä joka itketitkevien kanssa, opetaminua itkemään surunipois, anna minulle vapauttavuodattaa tuskani ulos,anna minulle rohkeuttakatsoa murheen pohjaan,anna minulle viisauttamyöntää suruni syyt.Herra, sinä olet luvannutkulkea kanssani pimeydenhalki.Tästä lupauksesta minäpidän kiinni.Turvaan sinuun.”

Aarne HeinonenImatra

Perjantaina 21. huhtikuuta4 – 2006 – Nro 16-17

Amerikkalainen teologiHarvey Cox kuvaa teokses-saan Hengen lumous(Verführung des Geistes, eisuomennettu) aikuisen ih-misen tarvetta kertoa elä-mänsä kertomusta lapsil-leen ja samalla kiinnostustaomien vanhempien elämänkertomukseen. Hän sanoo:”Heti kohta kun lapsemmealkavat ymmärtää meitä,alamme kertoa heille kerto-muksia ja vanhemmiltam-me toivomme kuulevammeheidän koko tarinansa, en-nen kuin he jättävät mei-dät.”

Aikuisina edustammepitkän jakson elämästämmeniin sanottua keskipolvea,sitä sukupolvea, jonka omatvanhemmat – tai ainakinjompikumpi heistä – ovatvielä elossa ja joka kasvat-taa omia lapsia, uutta suku-polvea. Omien vanhempi-emme ikääntyessä ja väis-tyessä me koemme suurtatarvetta kuulla heiltä heidänelämänsä tapahtumista javaiheista. Sama kiinnostusmeillä on myös isovanhem-piemme tarinoita koh-taan.

Isovanhempiemmeja vanhempiemme ker-tomukset auttavat mei-tä ymmärtämään, keitäme olemme, mistä metulemme, mihin mekuulumme ja miksiolemme sellaisia kuinolemme. Joskus koemmemenettäneemme todellapaljon, kun emme ole aika-naan jaksaneet kuunnellaisovanhempiemme ja van-hempiemme kertomusta taiemme ole osanneet houku-tella heitä kertomaan. Heovat vieneet kertomuksensa

Opetusneuvos Pertti Luumi on äitinsä puolelta kurkijoke-laisjuurinen. Hän kertoi, kuinka me vanhemmat ja isovan-hemmat voimme auttaa lastemme identiteetin muodostumis-ta kertomalla heille tarinoita omista kohtaloistamme.

Opetusneuvos Pertti Luumi Karjalatalolla 8.4.2006:

Elävän elämän kertomuksetja niiden mukana elämän-kokemuksensa, viisautensaja myös jotakin meidänomasta historiastammemennessään.

Toisaalta me itse halu-amme kertoa oman elä-mämme kertomuksen lap-sillemme. Lastemme kas-vaessa olemme huoman-neet, miten he jossakin vai-heessa alkavat kiinnostuameidän elämästämme en-nen heidän syntymäänsä.Millaista meidän elämäm-me on ollut lapsena? Mitäme olemme omassa elä-mässämme kokeneet? Mitäjännittävää, hassua ja haus-kaa – tai vastaavasti surul-lista ja traagista – meille ontapahtunut?

Lapset haluavat oppiatuntemaan meitä, vanhem-piaan paremmin. Heillemeidän tuntemisemme laa-jenee vain kertomustenavulla. Samalla lapset kysy-myksillään avartavat käsi-tyksiään omasta itsestään.

Useimmat meistä myöskertovat itsestään mielel-lään lapsilleen, sekä onnel-

lisia että vähemmän onnel-lisia tapahtumia. Tällä ta-valla me rakennamme lap-siimme läheisempää yh-teyttä. Uskomme ja odo-tamme, että näin myös lap-set kokevat meidät lähei-semmiksi. He voivat ym-märtää meitä paremmin tie-

täessään, millaiset koke-mukset ovat muokanneetmeitä sellaisiksi, kuin nytolemme.

Erityisen tärkeätä lapsil-le näyttää olevan, että hesaavat jonkinlaisen koske-tuksen meidän lapsuuteem-me. He elävät omaa lap-suuttaan, heillä on mahdol-lisuus lapsenkokemuksensaavulla tavoittaa jotain mei-dän lapsuudestamme. Tämätavoittaminen rikastuttaalapsen kokemusta ja näke-mystä elämästä. Se antaahänelle juuret: tietoisuudensiitä, että kuuluu johonkin.Se antaa hänelle sellaista,mitä me voimme kutsuaidentiteetiksi: itseymmär-ryksen, tajun kuulumisestaalati jatkuvaan sukupolvienketjuun, käsityksen siitä,että on itse osa sukunsa erisukupolvien kertomusta.

Avaa oma lapsuutesiOmasta elämästä ja

omasta lapsuudesta kerto-minen rakentavalla ja mer-kitsevällä tavalla edellyttääkuitenkin eräiden asioidenhuomioonottamista – lap-sen ja oman itsemme vuok-si.

Voidaksemme kertoalapsuudestamme, meidäntulee tavoittaa jotakin siitä,arvostaa sitä ja ennen muu-ta ymmärtää sitä. Joillekinmeistä lapsuus on voinutolla niin vaikeaa aikaa taisisältää niin vaikeita koke-muksia, että olemme sulke-neet lapsuutemme ulos tä-mänhetkisestä elämästäm-me.

Kun joku valittaa, etteimuista mitään lapsuudes-taan, ei kysymys ole taval-lisesti muistin heikkoudes-

ta, vaan valikoivasta muis-tista. Vaikeat ja traumaatti-set tapahtumat on ollut pak-ko unohtaa, että jaksaisiselviytyä elämässä. Taiunohtaminen on ollut on-nistunut keino jättää joita-kin vaikeita asioita käsitte-lemättä ja läpikäymättä.

Kuitenkin omien lapsuu-denkokemusten ymmärtä-minen aikuisena voi tuottaameille uusia ja tärkeitä ko-kemuksia. Lapsuus on aar-reaitta, josta voi loputto-masti ammentaa. Useat kir-jailijat ovat kertoneet palaa-vansa jatkuvasti omaan lap-suuteensa, koska juuri sil-loin koettiin elämän merkit-tävimmät ja sykähdyttä-vimmät kokemukset, silloinmaailma oli yksi ja jakama-ton ja kokonainen, silloinolivat kaikki aistit herkim-millään. On hyvin palkitse-vaa palata lapsuuteensamuistoissaan, mielikuvi-tuksessaan, tunteissaan jalapsuudesta säilyneiden tie-tojen ja kertomusten avulla.

Kun jokin tuoksu – haju-muistihan on meidän par-haiten säilyvä muistialue-emme – tuo meille muisti-tai mielikuvan lapsuudesta,kannattaa pysähtyä senmielikuvan äärelle. Mistätilanteesta tuoksu kertoo?Onko tuoksu vastaleivotunpullan tai leivän tuoksu?Onko kysymyksessä lap-suuskodin joka lauantainenleipominen vai syntymä-päivän – ja kenen syntymä-päivän – tarjoilut vai joulumanteleineen, kaneleineenja kinkkuineen?

Onko tuoksu keväinen,lumen alta paljastuvanmaan väkevä tuoksu? Vaionko tuoksu, joka tulee lap-

suudesta isoisän villapai-dan, polkupyörän ketjuöl-jyn, sireeninkukan tai kulo-tettavan heinän tuoksu?Keitä ihmisiä tuoksuun liit-tyy? Mitä tapahtumia tuok-suun liittyy? Mikä osa mi-nulla on noissa tapahtumis-sa?

Aikuistumisprosessis-samme nuoruudessa meotamme etäisyyttä lapsuu-teemme. Meidänhän tuleekasvaa ulos lapsuudenko-distamme, kasvaa irti van-hemmistamme, löytää ai-kuisen vastuullinen paikka.Me tarvitsemme tätä etään-tymistä, että persoonalli-

suutemme voisi itsenäisestimuotoutua. Tätä etäänty-mistä ei kuitenkaan enäätarvita, kun olemme saavut-taneet aikuisuutemme ja it-senäisyytemme.

On jälleen aika ja lupapalata ammentamaan lap-suudestaan. Jos ylläpidäm-me etäisyyttä lapsuuteem-me jatkuvasti, riistämme it-seltämme tärkeitä ja välttä-mättömiä sisäisiä koke-muksia. Omaan lapsuuteenja lapsuuden kokemuksiinpalaaminen pitää yllättä-västi ihmisessä yllä henkis-tä nuorekkuutta ja tuoreut-ta. Se pitää kanavat avoimi-

Isovanhempiemme javanhempiemme kertomuksetauttavat meitäymmärtämään, keitä meolemme, mistä me tulemme,mihin me kuulumme jamiksi olemme sellaisia kuinolemme.”

Kaikille lapsille lienevättuttuja jokakeväiset ”pul-jut”. Auringon alettua läm-mittää ja sulatella jäitä pel-tojen ojista piti meidän tie-tenkin olla kokeilemassa,vieläköhän jäät kestäisivät.Toisinaan kestivät, toisi-naan eivät.

Kyllä sitä monta moni-tuista kertaa kotiin vähänpelkomielellä tultiin ja va-rustauduttiin melkoisiinpaaruamisiin, kun kengätolivat vettä täynnä ja sukatmärkinä. Varsinkin kumi-saappaat aivan litskautuivatjälkoihin eivätkä millääntahtoneet irrota. Tietystimyös kylmä vesi sai var-paat kylmästä kihelmöi-mään.

Kerran meillä Anjan

kanssa juolahti mieleen,mitenkä sitä saataisi pikku-sisko Airi kastelemaan it-sensä ojassa niin, ettei syy-tä vieritettäisi meidän nis-koillemme. Tuumasta toi-

Kevätpuljut

meen. Ihan kotimme lähel-lä oli tosi houkutteleva suu-ri oja vettä täynnä. Siinähänse pikku sisko päätettiin uit-taa.

Laadittiin oikein suunni-

telma ja sehän se sittenmyös toteutettiin. Minä kä-vin ojan pientareelle kykki-mään ja Anja sopottamaanAirille: ”Mene ja tyrkkääTerttu vesiojaan.” Tyttö tekityötä käskettyä ja tulla vii-letti aikamoista vauhtia kä-det ojossa tyrkätäkseen mi-nut ojaan.

Äkkiä olivat ”auttajat”paikalla ja vettä valuva pik-ku sisko vedettiin kuiville.Tämä hoki vettä pärskien:”Mie otin lumvallit, vesval-lit, lumvallit, vesvallit.”

Kotiin mentiin porukal-la, eikä syyllistä tarvinnutedes etsiä, sillä tyttö itse se-litti: ”Miun pit vaa Terttutyrkätä vesojjaa.” Näin sitätyttösakissakin keksittiinpientä ilantekoa. Vaikka sa-notaan ”pojat ovat poikia”,niin meistä olisi voinut kyl-lä sanoa: ”Meijä tytöt onaika poikii.”

Terttu Ketola

Kevätaurinko paistaalämpimän kirkkaasti tai-vaalta. jostain syystä se pa-lauttaa mieleen ajan vuosi-kymmenten takaa kotiseu-dultani Elisenvaarasta. OliPalmu- eli meidän lastenkielellä virposunnuntainseutu. Jo hyvissä ajoin hainpajunoksia ”virpovihtoja”varten. Ne täytyi tarkoinvalita, jotta vitsojen koriste-lu pääsisi oikeuksiinsa. Jopidemmän ajan oli säästet-ty koreita karamellipaperei-ta tätä varten. Muistini mu-kaan myös kreppipaperistatehtiin koristeita. ”Vihtat”koristeltiin lauantaina, jottapääsisi sunnuntaiaamunahyvissä ajoin tälle tärkeällereissulle.

Yöllä oli usein pakasta-nut, niin että hanki kantoi.Ensin matka kävi lähimmännaapurin Pajun Ullan koto-na. Mutta tärkeintä oli käy-dä virpomassa kummitätini

Valtosen mummo. Meidänlorumme kuului: ”Virpoi,varpoi, vihtat teill’, tuo-reeks’ terveeks’, palkatmeill’.”

Nykylapsilla näyttää ole-van tapana pukeutua noi-diksi. Ei silloin ennen aina-kaan meidän seudulla ollutsellaista tapaa. Aikammehosuttuamme saimme palk-kamme. Se oli tavallisestinamusia, omenia, munia(värjättyjä), joskus harvoinmarkka tai pari.

Mutta matka jatkui. Seu-raavaksi kohde oli ”Juhan”-setä, jossa oli useampi ai-

Virposunnuntai

Elävän elämän kertomukset

Juolaht mielehein…

Perjantaina 21. huhtikuuta 2006 – Nro 16-17 – 5

na elämämme alkulähtei-siin ja auttaa ymmärtämäänmyös tämän päivän lap-suutta – ennen kaikkea lap-suuden arvoa. Samalla tämäyhteys omaan lapsuuteentekee mahdolliseksi lähem-män yhteyden omiin lap-siin, myös omiin lastenlap-siin.

Kun alamme aikuisinaymmärtää lapsuutemmekokemusten merkitystä,meillä on uusi mahdolli-suus tulla myös lastemme jalastenlastemme ymmär-tämiksi. Silloin se, mitäteemme yhdessä lastenkanssa, muodostuu mo-lemmille merkittäväksija kasvattavaksi kokemuk-seksi. Yhteisestä kokemuk-sesta kasvaa molemmin-puolinen kiitollisuus.

Isä kysyi jo aikuistuneel-ta tyttäreltään, mitä tämäeniten oli odottanut isältäänollessaan viiden - kuudenvuoden ikäinen. Tyttärenvastaus oli: ”Odotin eniten,että kertoisit minulle jota-kin, satuja tai jotakin omas-ta elämästäsi. Toiseksi eni-ten odotin sitä, että lukisitminulle ja kolmanneksisitä, että leikkisit kanssani.Joka kerta olin vähän petty-nyt, jos sinä vain leikitkanssani.”

Miksi olit leikistä petty-nyt?” kysyi isä. Siksi, ettäleikkiä voin kavereittenikinkanssa, mutta vain aikuinenvoi kertoa”, vastasi tytär.Tytär ilmaisi selvästi kiitol-lisuutensa isälle siitä, ettäisä oli niin paljon lukenut jakertonut, ennen muuta ker-tonut satuja, mutta myös ta-pahtumia omasta elämäs-tään. Isä taas oli syvästi kii-tollinen tyttärelleen, jokaantoi hänelle palautetta kas-vattajana, myönteistä pa-lautetta siitä, että oli saanutkertomusten välitykselläelää mukana myös isänsälapsuudessa.

Kertomistilanteessa sekäaikuinen että lapsi saavatmerkittäviä yhteisiä koke-muksia. Vaikka he ovatkenties monessa suhteessa

eri tasoilla, älyllisesti, ko-kemuksellisesti ja tiedolli-sesti, yhteinen kokemus te-kee erot vähemmän merki-tyksellisiksi.

Yhteinen kokemus tekeeheidät molemmat kiitolli-siksi toiselle uusista oival-luksista ja siitä, että toinenon tarjonnut maaperän täl-laisille oivalluksille. Tämäon inhimillinen kokemustasavertaisuudesta aikuisenja lapsen välillä, hyvin har-vinainen ja kallisarvoinen

kokemus. Kokemus on eri-tyisen tärkeä lapselle, kos-ka hänkin on tuossa tilan-teessa ollut sekä kokemuk-sen antaja että vastaanotta-ja.

Kertomisen ongelmaKertominen omasta lap-

suudesta voi muodostua on-gelmalliseksi, jos lapsuuson ollut kovin traumaatti-nen tai täynnä vastoinkäy-misiä, pettymyksiä ja kärsi-myksiä. Aikuisella voi ollasuuri tarve kertoa vaikeitalapsuudenkokemuksiaanomille lapsilleen tai lasten-lapsilleen. Motiivina voiolla yritys tehdä itsensäymmärretyksi tai hakea it-selleen ymmärtämystä,puolustella omaa, selittä-mättömältä tuntuvaa käyt-täytymistään tai antaa elä-mänohjeita ja jakaa elä-mänviisutta.

Jos aikuisen ja nykylap-sen lapsuudet ovat olleetkeskenään tyystin erilaiset,saattaa aikuisen omasta lap-suudesta kertominen aihe-uttaa enemmän ongelmiakuin positiivista oivallusta.Jos aikuinen haluaa, ettälapsi ymmärtäisi niitä lap-suuden kokemuksia, joitaaikuisella on ollut, hän eiaina tajua, että lapsi voiymmärtää tällaisia asioitavain oman kokemuksensaperusteella.

Ja koska lapsen koke-

Lapsuus on aarreaitta,josta voi loputtomastiammentaa.”

Lapselle on hyvinpalkitseva kokemus, jos hänvaistoaa, että vanhempitekee jotakin halusta tuottaalapselleen iloa.”

mukset ovat olleet niin eri-laisia, ei hänellä ole oikeataviitekehystä aikuisen ym-märtämiselle. Siksi lapsiusein reagoi kiinnostumat-tomuudella ja välinpitämät-tömyydellä, joka saattaaloukata aikuista, joka onavautunut herkissä ja kos-kettavissa asioissa. Lapsi eitorju aikuista, mutta hän eimyöskään pysty tätä ym-märtämään.

Voi olla myös mahdollis-ta, että lapsi vaistoaa aikui-sen traumaattiset kokemuk-set. Hän saattaisi ehkä ollahalukas kuuleman lisää jakiinnostumaan aikuisesta jahänen menneisyydestään.Mutta hän saattaa myösvaistota, että aikuisen vai-keaan lapsuuteen sisältyyniin voimakkaita ja vaikei-ta tunteita, ettei hän kestäniiden kuuntelemista ja ja-kamista. Siksi hän epäröiosoittaa enempää kiinnos-tusta tai sulkee korvansakuulemasta.

Aikuinen puolestaan voitulkita tämän lapsen ym-märtämättömyydeksi, ke-hittymättömyydeksi tai tun-teettomuudeksi. Hän onpettynyt siitä, ettei voi siir-tää uudelle polvelle koke-muksia, jotka ovat häntä it-seään opettaneet, koulineetja muokanneet.

Toisaalta monet van-hemmat ja isovanhemmattahtovat suojata lasta vai-keilta kokemuksilta. Siksihe jättävät kertomatta mo-nia asioita omasta elämäs-tään ja ennen muuta myösomasta lapsuudestaan.

Kun omalta isoäidiltänikyseltiin hänen lapsuutensavaikeita asioita, mutta sa-malla karmaisevia koke-muksia – kokemuksia, jot-ka perheessä tunnettiinikään kuin huhupuheina –isoäiti päättävästi kieltäytyikertomasta vastaten kyseli-jöille aina samalla tavalla:”Ei sellaisista asioista pu-huta!”

Tällaisen vaikenemisenlapsi kuitenkin saattaa tul-kita niin, että vanhempi ih-

minen haluaa tahallaan jät-tää hänet jonkin elämänsätärkeän vaiheen ulkopuolel-le. Tämä voi tuottaa lapsel-le huolta ja hämmennystä.Hän saattaa ajatella olevan-sa vanhempien mielestä”epäpätevä” tai arvotonkuulemaan noita kokemuk-sia. Hän tuntee, että hänetjätetään tärkeiden salai-suuksien ulkopuolelle.Näin lapsi kokee vaikene-misen osoitukseksi omastariittämättömyydestään.Hän kokee olevansa huo-nompi ja poissuljettu.

Vaikeasta lapsuudestakertominen voi aiheuttaalapsessa edelleen tarvettakorvata vanhemmilleennäiden menetykset ankeas-sa menneisyydessä ja tuot-taa heille pelkkää mielihy-vää. Jos tällainen lapsi aihe-uttaa vanhemmilleen petty-mystä, hän kokee siitä syyl-lisyyttä. Tai lapsi voi ollavihainen vanhemmilleensiitä, että nämä yleensä ovatkertoneet hänelle tällaisiaasioita.

Joillekin lapsille van-hempien kärsimyksistä javaikeuksista kuuleminensaattaa aiheuttaa alemmuu-den tunteita. He ovat täysinvarmoja, etteivät itse kyke-nisi selviämään niin vai-keista asioista, joista heilleon kerrottu. Sama pä-tee myös siihen, joslapsi kuulee pelkästäänvanhempiensa menes-tyksistä, onnistumisistaja karriäärin luomiseenliittyvistä asioista. Hä-nelle voi muodostua kuva,ettei hän itse koskaan ylläsamaan tai ylitä vanhempi-ensa saavutuksia. Hän saat-taa kokea aina jäävänsä tap-piolle sekä vaikeuksienvoittamisessa että menes-tyksien saavuttamisessa joennen, kuin hänellä on ollutmahdollisuuksia näyttää,mihin hän pystyy.

Lapsi vaistoaa -aikuinen ymmärtää

Bruno Bettelheim, jokakirjassaan ”Kyllin hyvät

vanhemmat” on käsitellytaikuisen ja lapsen suhdettakerrontatilanteessa, pohtiimyös sitä, miten aikuisenomasta menneisyydestäkertominen voisi olla myöslapselle myönteinen jamerkittävä kokemus. Hänpainottaa aikuisen ja lapsenkohtaamisessa seuraavia,varteenotettavia näkökoh-tia:

Lapset ovat hyvin herk-kiä huomaamaan, mistäsyistä vanhemmat tekevätjotakin juuri heidän kans-saan. He tarkkailevat sitä,ajattelevatko vanhemmatniin, että heidän pitää teh-dä näin kasvattaessaan lap-siaan, vai tuottaako puu-hailu ja leikkiminen lastenkanssa ja kertominen heil-le iloa myös vanhemmilleitselleen.

Lapsi kyllä vaistonva-raisesti löytää oikean vas-tauksen kysymyksiinsä:”Lukeeko isä tai äiti minul-le kertomuksen sen vuoksi,että haluaa saada minutrauhoittumaan ja olemaanhiljaa, kenties nukahta-maan, vai kertooko hän mi-nulle jotakin siksi, että pi-tää sitä velvollisuutenaan?Vai uskooko isä tai äiti, ettäminä pidän juuri tästä ker-tomuksesta ja kertoo senjuuri sen tähden minulle?”

Lapselle on hyvin pal-kitseva kokemus, jos hänvaistoaa, että vanhempi te-kee jotakin halusta tuottaalapselleen iloa. Jos lapsikokee, että kertominen ontyydyttävää sekä vanhem-man että lapsen kannalta,hän arvostaa myös itse ker-tomusta ja kertomista jakertomishetkestä muodos-tuu hänen lapsuutensa py-syviä aarteita.

On tärkeätä, että omastalapsuudesta, omista elä-män vaiheista ja elämän-

historiasta kerrotaan lapsel-le oikean tunnelman valli-tessa, oikealla hetkellä ja oi-keassa yhteydessä. Jos näintapahtuu, jokainen kerto-mus lähentää vanhempaa jalasta toisiinsa.

Bettelheim toteaa, ettäkaikkiin tunteella vahvastilatautuneisiin tilanteisiinsisältyy vahvojen lääkkei-den tavoin sekä hyvän ettähuonon vaikutuksen mah-dollisuus. Oikein annettunaja olosuhteet huomioon ot-taen annosteltuna lääkkeensuotuisan vaikutuksenmahdollisuus on olemassa,mutta väärin käytettynä tä-mäkin lääke voi tehdäenemmän vahinkoa kuinhyvää.

Väärin käytetty lääke voimyös sairastuttaa. Ratkaise-vaa on, kykenemmekö aset-tumaan lapsen asemaan janäkemään tilanteen oikeinsekä aikuisen että lapsenkannalta.

Kaikessa vanhemman jalapsen vuorovaikutuksessaon keskeistä, minkälainenon vanhemman ja lapsensuhde ja vuorovaikutus.Millaisia ovat kummankinsyvimmät tunteet toisiaankohtaan ja miten varmaksikumpikin tuntee itsensä?Miten lapsi ja vanhempisuhtautuvat käsillä olevaan,kertomuksen esille tuomaankokemukseen tai ongel-maan?

Lapsi voi nähdä asiatvain omassa viitekehykses-sään. Se on aina erilainenkuin vanhemman viiteke-hys. Jos tämä asia on aikui-selle selvillä, on kaikki hy-vin. Kertoessamme lapsuu-destamme emme uppoa it-sekeskeiseen asioiden esit-tämiseen, itsemme hoidatta-miseen, emme uppoudumenneisyyteemme lapsenunohtaen, emmekä vääristätodellisuutta menneisyy-temme traumojen tai tule-vaisuudenpelkojenne vuok-si.

Pertti Luumi

Olisin hyvin kiitolli-nen kaikista valokuviinliittyvistä tiedoista. Mi-käli näin tavoittaisinAnni ja Mikko Nolvinsukulaisia, olisin koviniloinen.

Yhteystietoni ovatpuh. (09) 562 4308(iltaisin),liisa.koistinen@sanoma.fitaiLiisa Koistinen,Kuparitie 10 A 3,00440 HELSINKI.

Etsin Nolvinsukuisia

Äitini Katri o.s. Nolvi on kuvassa edessä oikealla, ja hä-nen vieressään on (mikäli oikein tiedän) Anna Nolvi, Mik-ko Nolvin puoliso. Mikko Nolvi (s. 27.5.1868) oli isoisäniMatti Nolvin (27.12.1871-1947) vanhin veli. Heillä oli ai-nakin poika Väinö, joka kaatui sodassa. Takana olevistahenkilöistä tai siitä, missä kuva on otettu, en tiedä.

Kuvassa on Kurkijoen taiHiitolan tyttöjä. Äitini on

keskirivissä vasemmalla. Missähänpaikassa kuva on otettu?

kuinen. Sieltä sitten oikaisuhangen yli Pajun ukko Pe-kolle. Joskus harvoin tulioikaistua mäen yli Kososen”Ietlalle”.

Kotona sitten vertailtiinsaatuja ”saaliita”. Vaikka sesaalis ei ollutkaan niin ko-vin antoisa, niin mieli tulikuitenkin iloiseksi, ja sitävoi nyt vanhana muistellaeräänä lapsuuden mieluisa-na tapauksena.

Tällaista oli meidän seu-dulla. Ehkä jossain Kurki-joella oli toisin, ja yhtä mie-luisin muistoin voivat van-hukset muistella aikaa en-nen sotia ja virposunnuntai-ta.

Hyvää virposunnuntaitaentisille naapureille ja kur-kijokelaisille! Kevättervei-sin,

Marjatta EkmanHelsinki

(Kirjoitus saapui toimi-tukseen niin myöhään, etteise ehtinyt ”virposunnun-tain” Kurkijokelaiseen.)

Perjantaina 21. huhtikuuta6 – 2006 – Nro 16-17

Martti Jakonen muisteleekotikyläänsä Kurkijoen Korpisaarta, osa 2

- Tähän Veripään taloonkuului yhteen aikaan vah-vasti eli talossa oli PekkaKaartinen Kesvalahdelta.Tapahtui näet niin, että An-tin setä Pärttyli Veripää avi-oitui Maria Heinosen kans-sa. He olivat hyvin onnelli-nen pari, mutta heillä ei ol-lut lapsia. Sanottiin, ettäPärttyli oli tullut sukuky-vyttömäksi sairastettuaanlapsena ankaran riisitaudin.

Aviopari päätti ottaa ot-tolapsen ja ottivatkin heMarin sisaren Katrin ja tä-män miehen Antti Nokelai-sen tyttären Kristiinan otto-tyttärekseen täysin peri-mysoikeuksin. Sitten per-heet päättivät, että omai-suuden piti jäädä sukuun janaittivat Kristiinan tämänserkulle Pekka Kaartiselle.

Avioliitosta tuli onneton,mutta Pekka Kaartinen olierinomaisen taitava maan-viljelijä, ja omaisuus kasvoikasvamistaan. Veripäästähän sai perintöosuudekseen(Kristiinan perintö) Alhon-salolla olevan Veripään sa-lopalstan, myi sen ja ostisuuren tilan Alhon asemanläheltä. Hän menestyi niinhyvin, että mainittiin ”Suo-men maatilat” -kirjassa.

- Veripäillä oli suuretmaa-alueet kylän yhteises-sä Lapinsaaressa. Lehmätuitettiin sinne kesälaitumel-le. Toisin kesin sinne vietiinkaikki joutokarja, sillä nai-set panivat jyrkän vastalau-seen hankalan matkan taka-na lypsyllä käymisestä.

Nyt me lähdemme toi-selle puolen Miilinmäkeä,Pekko ja Matti Kuosan ta-loon. Tämäkin talo oli Kor-pisaaren vauraimpia. Pekonvaimon nimi oli Heta. Lap-sia heillä oli Väinö, Anna jaToivo. Pekka oli kyläräätä-li, ja vaikutti hänen ansio-tulonsa räätälin työstä suu-relta osalta talon vaurastu-miseen.

Pekan vaimo Heta oliennen naimisiin menoameijerikkö. Matin vaimonnimi oli Mari o.s. Kuokka-nen Lapinlahdelta. Heilläoli yksi tytär Katri. Mattihoiti talossa maanviljelys-puolen ja Pekka raha-asiat,itse kun rahat pääasiassatienasikin räätälintyöllään.Veljekset elivät hyvin so-puisaa elämää, ja oli talossavieraitakin kohtaan lämminja sydämellinen henki.

Pekon poika Väinö olisellainen astianikkari, tekisaaveja, pyykkipaljuja,kala- ja voipyttyjä ym. Mat-ti oli naapurirakas mies. Ai-nakin kerran päivässä hänkävi Kesselissä ja muissa-kin naapureissa tai ainakinjoka viikko. Häntä sanottiinPeko Matiks, toista veljestäToivoa sanottiin Peko rää-täliks. Kalastusta harjoitet-tiin oman tarpeen mukaan.

Lähdemme tästä nyt Pel-lo Jussii, peltojen keskelläolevaan taloon. Talo oliJuho Kuosan ja vaimonsaMarian o.s. Hannukainen jaLauri Kuosan ja vaimonsaSiviän o.s. Poskiparta. Ju-hon lapset olivat Mari, Pek-ko, Iida, Lauri, Anni ja Vap-pu. Laurin lapset olivatEino, Eero ja Helmi.

Juho Kuosa oli vähänsellainen tärski isäntä. Hä-

nen mielestään raja-aidat,solasiit, laidunmaat sunmuut hökötykset olivat ainaväärässä paikassa, ja kävihän siksi vähän väliä pitä-mässä pientä pirmakkaanaapureille ja yritti muuten-kin pitää naapurit kurissa jaherrannuhteessa. Talo olivauras ja näyttävä. Talossaoli kylän ensimmäinenomatarvemylly, jossa naa-puritkin jauhattivat viljo-jaan. Kalastusta harjoitet-tiin myytäväksikin.

Viimeiset talotJa nyt lähdemme rantaa

pitkin Korpisaaren viimei-siin taloihin. Näistä oli en-simmäinen Pekka ja TildaLajusen talo. Lapset olivatAnna, Heikki, Martti jaMartta. Lajusen talo olivankka, omavarainen. La-jusen Tilda oli ensimmäi-nen kiertokoulun opettajasaarella. Hän oli sävyisähyväntuulinen nainen.

Pekka-isäntä taas oli sel-lainen kaikkea julkisuuttakartteleva ja vaati saadaelää niin, ettei kukaan tien-nyt mitä hän teki, mitäsuunnitteli tai kenen luonakävi ja ketkä olivat hänenystäviään. Esim. naapurissaei saatu tietää, missä talos-sa hän kävi ja estääkseensen hän pujahti naapuriinpimeänpäiten tai kiertelilehtojen ja törmien varjossanaapurin likelle ja puikahtisitten kuin varkain talonovesta sisälle. Yleensä hänvaati, ettei hänen perhekun-nastaan missään yhteydessäsaanut pitää suurta kohua,vaan kaiken elämässä pitisujua hiljaa ja kohutta.

Lajusessa oli nuotta japaljon muita kalanpyydyk-siä. Meri oli heille toinenpelto. Heiltä tilattiin useinpitokalat pitäjälle.

Tästä noin puoli kilo-

metriä eteenpäin Ristkalli-olla oli Kesselin veljestenHeikin, Antin ja Juhanantalo. Tämän talon seiniensisäpuolella eleli kylän vä-kirikkain perhe, 16 henkeä.Heikillä oli vaimona PelloJussin tytär Maria. Lapsetolivat Simo, Johannes jaVappu. Antin vaimo oliAino Ahokas Ihojärveltä.Lapset olivat Anna, Vilho,Yrjö, Aino ja Aarne. Juha-na oli vanhapoika. Lisäksitalossa oli vanhaisäntäSimo ja -emäntä Anna javeli vanhapoika Heikki.

Talossa oli väljät raken-nukset. Viljelmät olivatkeskinkertaiset. Heillä olikaksi nuottaa, muikkunuot-ta ja harvanuotta. Joku ta-losta oli aina vesillä kalan-pyynnissä. Antti oli isäntä-mies, joka myi kalansaaliitja piti huolen raha-asioista.Heikki oli aina nuotanpelis-sä, satoi tai paistoi, apumie-het vaihtuivat muun työtar-peen mukaan, mutta Heikkiei riisunut kalaperentniek-kaa muuta kuin saunareis-sulla, hän oli aina yksi nuot-taporukan mies.

Juhana hoiti maatyöt japiti oorningissa karjanhoi-donkin. Itse hän oli ainaetumiehenä töissä. Hän tekilujasti työtä, määräten sitenkovan työtahdin koko per-heelle. Talo oli ikään kuinpieni läpileikkaus järjeste-tystä yhteiskunnasta.

Työt oli jaettu eri ryhmil-le, ja vei jokainen ryhmäoman osuutensa päätökseenasti. Vanhat miehet urakoi-vat puikkareineen verkon-kudonnassa, tehden rysiä,verkkoja, mertoja, nuottiaja rantiita. Simo oli käteväpuuseppä ja omien töidenlisäksi hän toimi veistonopettajana Korpisaarenkansakoulussa. Talon väkioli vieraanvaraista ja iloista

sakkia, kaikki tyynni.Ja nyt ollaankin sitten

Raanniemessä, Martti Jako-sen iki-ihanassa kotitalossa.Nimen Raanniemi oli paik-ka saanut siitä, kun ennenvanhaan korpisaarelaistennorpanraanikeittopadat oli-vat sijainneet niemen kalli-olla. Paikan omisti Pekka javaimonsa Sanna o.s. Mielo-nen samasta kylästä. Lapsetolivat Martti, Martta, Väi-nö, Aino ja Kerttu.

Paikka oli pienenlainen,mutta oli heillä vuokrallaMatti Jakosen orpojen tyt-töjen Katrin ja Ainon koti-talo. Tytöt elivät Pekko jaSanna Jakosen perheessä jaolivat he kuin omia lapsia,mitenkään eroittelematta.Tässä talossa meri oli tasa-väkinen toinen pelto mai-den rinnalla, jos ei tärkeäm-pikin elinkeino kuin maan-viljelys.

Rakas LaatokkaMartti oli isoksi tultuaan

kuin oikea vetehinen, ainamerellä. Jokainen rannikonniemi, saari, luoto ja kala-apaja oli hänelle tuttu kuinoma koti. Laatokan tyrsky-jen raju pauhu oli hänen pa-ras kehtolaulunsa ja ranta-kivien koloissa keitetty japaistettu rantakala parastaherkkuaan. Voi kuinka hänsanoikaan kaipaavansa hur-jaa kiitoaan moottorillaavo-Laatokan ulapoilla jamaininkien loivaa loiskettaveneensä kylkeen, kun häntorkkuen unelmoi, odotel-lessaan kalan käymistäpyydyksiin. Ikuisesti hänsanoi muistavansa merenyllä riehuvat ukonilmat japeilityvenet Laatokan au-keat.

Jakosen perhe oli yritte-liästä, tyytyväistä väkeä,joka osasi löytää elämänonnen arkisesta elämästä.

Isä Pekko oli ottanut osaavapaussotaan ja kuulunutsuojeluskuntaan sen perus-tamisesta lähtien. Hänet va-littiin kunnanvaltuustoon.Sanna-äiti kuului Marttoi-hin ja Lottiin, samoin kaik-ki lapset kuuluivat Lottiinja Suojeluskuntaan. (Korpi-saaressa kuulemma nais-puoliset ihmiset kaikki kuu-luivat lottiin ja marttoihin jamiespuoliset S-kuntaan).

Väinö-poika kuoli Pöy-tyällä poikamiehenä. Mart-ta on naimisissa Marttilas-sa, mies Veikko Riitamaakuollut. Aino on karjatalo-uskonsulenttina Helsingis-sä. Kerttu on naimisissa mv.Heikki Lahtisen kanssaMellilässä. Sanna-äiti asuuKertun perheessä.

Viimeksi pysähdymmesatumaisen kauniiseenKyöpeliin, Kummun-Matintytärten Idan ja Marian van-hanpäivän huvilaan. Ida oliläänin terveyssisar ja Marikätilö (= talousopettaja),joka meni naimisiin lääkä-rin kanssa. Tyttöjen van-hempien virallinen nimi oliMatti ja Miina Nenonen o.s.Ijäs.

Kyöpeli-paikka oli loh-kaistu Martti Jakosen koti-tilasta, Lukonniemen pals-ta. Matti ja Miina olivat oi-keita tervaskantoja, 70-80-vuotiaita. He asuivat tyttö-jen kyöpelissä, olivat koti-miehinä. Vanhukset olivatkuin lapset, leikkivät talo-silla oloa. He kutoivat itsel-leen pienen nuotan ja liirai-livat kesäilloin saarten lah-tiin sitä vetämään. Melkeinkaiken ajan kesäisin he oli-vat vesillä, vain syysmyrs-kyjen raivotessa ja talvenpakkasilla he vetäytyivättuvan lämpimään, nyhjötti-vät uunin kupeessa tai kiik-kutuoleissaan ja odottivatkaivaten kevään tuloa tai

muistelivat mennyttä kesää.Likellä Kyöpeliä sijaitsi

Laatokan kaunein saari, Ti-jakansaari, sekin Jakosten.Kuin manalan Haades sekohosi aalloista, taiteellisenkauniina. Ei sen ohi yksi-kään soutaja pysähtymättäpäässyt, vaan jäi haaveillentarkkailemaan ja kuvittele-maan: ”Ollapas tuossa hu-vila.”

Martti Jakonen sanoi is-tuttaneensa saareen paljonkuusentaimia, joten se nytnäyttänee entistä aidomminKuolleidensaarelta. – Niin,ja mikäs estää mielikuvi-tuksessa ajattelemasta, ettäkuolleiden korpisaarelais-ten sielut siellä todellakinmajailevat...

SotaanlähtöKorpisaaren merellises-

sä saaressa, Lapinsaaressa,oli Eemil Nenosen talo.Hän muutti asumaan saa-reen nuorikkonsa Sylvinkanssa. Vaimo oli o.s. KojoRiekkalasta. Siellä heillesyntyi tytär Sirkka. Sinnemeren helmaan jäi Sylvi-emäntä tyttären kanssa sil-loin, kun miehelle tuotiinkäsky lähteä sotaan. MarttiJakonen sanoi, että surkuhänelle tuli, kun mies lähtihänen mukaansa (hän veilähtömääräyksen) ja nuoriäiti lapsi rinnallaan jäi yk-sin ovelle vilkuttamaan jatoivottamaan hyvää onnea.

Vapaussodassa Korpi-saaresta olivat Pekka Jako-nen, Heikki Mielonen, Ant-ti Karjalainen, Matti Mes-kanen, Martti Kuosa, Mart-ti Lajunen, Antti Mielonen,Antti Lajunen, Juhana Kes-seli ja Juho Karjalainen.

Suojeluskunnan oma ky-läosasto oli Korpisaaressa,samoin Lottien. Ensimmäi-nen kyläosaston johtaja oliMartti Kuosa, sitten PekkaJakonen ja tämän jälkeenHeikki Lajunen ja viimeksiToivo Kuosa. -

Lottien puheenjohtaja oliop. Hilja Hovi ja yhdyslot-tana Lopotin osastoon AinoVeripää.

- Riitta Veripää oli Mart-tojen puheenjohtaja. Nuori-soseuratoimintaa on Korpi-saaressa ollut jo vuodesta1911 alkaen, jolloin perus-tettiin Korpisaaren Oras.Seuran ensimmäinen pu-heenjohtaja oli Matti Jako-nen ja toinen Heikki Kesse-li. Heidän aikanaan oli nuo-risoseuratoiminta erittäinvilkasta, mutta lottien jamarttojen toiminnan alettua,samoin suojeluskunnan, veiuusi harrastus kaiken tarmonja nuorisotyö laimeni, ollenkuitenkin elossa, vaikkavaatimattomammin.

Opintokerhoja sen sijaanoli useitakin, monien erialojen ympärillä. Kerhojensieluna, vetäjänä oli op.Hilja Hovi. Korpisaari kuu-lui alueen 14. merisuojelus-kuntaan, Sortavalan Sk-pii-riin. Maanpuolustusharjoi-tuksissa käytiin Laatokalla.Ne olivat rannikkopuolus-tusharjoituksia, ja otti nii-hin osaa jokainen, jokakynnelle kykeni.

- Korpisaaren kalastajatkuuluivat Laatokan Kalas-tusseuraliittoon. Merikalas-tajia oli kylässä Eino Jako-

Perjantaina 21. huhtikuuta 2006 – Nro 16-17 – 7

Esk

on p

uum

erk

ki

Vuosi 2005 oli Hiitola-säätiön 58. toimintavuosi.Timinta jatkui edelleen ta-vanomaisesti, lähinnä tuke-malla hiitolaista kulttuuri-toimintaa esimerkiksimyöntämällä avustuksia jaapurahoja järjestöille, yh-teisöille ja yksityisille.Vuoden merkittävimpiä yk-sittäisiä tapahtumia ovat ol-leet varttuneen väen leirinjärjestäminen ja osallistu-minen Hiitola-juhlien jär-jestämiseen Hiitolan Pitäjä-seuran kanssa.

Varttuneen väen leiri jär-jestettiin toukokuussa Porinseurakuntien leirikeskuk-sessa Kullaan Silokalliossa.Hiitolaisia ja hiitolaisperäi-siä osallistujia oli 40. Lei-rin ansiokkaana vetäjänätoimi Marja Toivonen.

Hiitolan 58. pitäjäjuhlis-sa säätiön osuus antoi PorinYliopistokeskuksen opiske-lijoille mahdollisuuden esi-tellä omia hankkeitaan. Yh-

teistyötä yliopistokeskustenkanssa on muutenkin pyrit-ty aktivoimaan.

Vuoden aikana on myösaloitettu merkittävä kirja-hanke, hiitolaisen perinne-tietouden järjestelytyö jaHiitolan kansallispuvuntäydennysprojekti. YhdessäKankaanpään seurakunnankanssa on kunnostettu Kan-kaanpään hautausmaan hii-tolaiset ja karjalaiset muis-tomerkit.

Hiitola-säätiön valtuus-kuntaan ovat viime toimin-tavuoden aikana kuuluneetpuheenjohtaja Sirkka-LiisaNylander, varapuheenjoh-taja Harri Rajainmäki ja jä-senet Matti Ahokas, KeijoHuuhka, Kari Kaijo, AarnoKiuru, Erkki Lankinen,Eeva Liikanen, KyöstiMecklin, Milja Peltomaa,Eino Tanninen ja Arja Tuo-mola.

Hallituksessa ovat toimi-neet puheenjohtaja Keijo

Hiitola-säätiö vuonna 2005Huuhka, varapuheenjohtajaAiri Helin ja jäsenet EeroLukka, Kari Rajainmäki,Veikko Suutari ja MarttiTurkki. Säätiön asiamies onKari Rajainmäki ja tilintar-kastajat Pauli Puttonen jaAnja Vaalto.

Valtuuskunnan vuosiko-kouksessa maaliskuussavalittiin valtuuskunnastaeroa pyytäneen KeijoHuuhkan tilalle KatriSildén. Valtuuskunnan pu-heenjohtajalle Sirkka-LiisaNylanderille myönnettiinvuoden aikana KarjalanLiiton kultainen ansio-merkki.

Eräs säätiön tärkeimpiätehtäviä on huolehtia talou-dellisesta tilanteestaan si-ten, että se kykenee täyttä-mään sille säädekirjassamäärätyt velvoitteet seuraa-vasti: ”… Säätiön tarkoi-tuksena on vaalia entisenHiitolan kunnan asukkai-den ja heidän perillistensä

keskuudessa karjalaista yh-teishenkeä sekä tukea hei-dän henkisiä ja taloudellisiapyrintöjään…”

Tämän tehtävän Hiitola-säätiö on kyennyt täyttä-mään, joten muun muassaedellä mainitulla tavalla it-sensä hiitolaisperäisiksituntevat, erityisesti akatee-misen opiskelun loppuvai-heessa olevat opiskelijatvoivat lähettää stipendi- jaapurahahakemuksensaosoitteella:

Hiitola-säätiöAsiamiesKari RajainmäkiKullaantie 70032860 KORKEAOJA

Hiitola-säätiö jatkaa toi-mintaansa säädekirjan mu-kaan, mutta ajan hengessä,joten toimintaan liittyvätuudet ajatukset ja ideat ovattervetulleita.

Keijo Huuhka

nen, Martti Jakonen ja Ar-mas Heinonen, merikalasta-ja Jaakko Heinosen poika,nämä olivat kimpassa kalas-tajia. Näillä merikalastajillaoli suuria talon kokoisia ry-siä, monenharvuisia nuottiaja verkkoja, pitkäsiimojaym. millä vain kalaa voi nar-rata ylös merestä.

Kylällä oli yhteinen 12talon talvinuotta. Puolet ky-län väestä kalasti myyntiinkaloja. Arvokalaa saatiinmereltä, kuten lohta, nieri-äistä ja taimenta. Pääasias-sa saatiin kuitenkin muik-kua ja kuhaa. Kalasaaliitmyytiin enimmäkseen Lo-potissa, josta sitä käytiinostamassa ympäri pitäjää.Sitten muodostui Enso hy-väksi myyntipaikaksi, jossasitä ostivat yksityiset sekäjälleenmyyjät.

Hyviä kalakauppiaitaolivat Pekka Jakonen jaAntti Kesseli. He ostivatkalat kalastajilta ja kuljetti-vat ne Veikkolaisen Jaskan

vanhalla Fordilla Hiitolaan,Elisenvaaraan, Ensoon jaVuoksenlaaksoon. Ranta-kalastusta harjoittivat eni-ten Kesselin ja Meskasenveljekset. He myivät saa-liinsa Lopotissa.

Kuorolaulua, seuroja,keitto- käsityökursseja, öyt-sejä, talkoita ja talkootansse-ja oli Korpisaaressa kyläkes-keisesti runsaasti. Yleisestiottaen Korpisaaressa harras-tettiin kaikenlaisia seuratoi-mintamuotoja.

Eipä tässä sitten muistumuuta mieleen, ei kertojalle-kaan muistunut, - joten - jää-ös hyvästi ihanan kaunisKorpisaari ja Laatokan lak-kapäät ja kylän monivivah-teinen tunteikas eläväinenkansa.

Ylätalon Pekon tytärArtikkeli on julkaistu

Sanomalehti Kurkijokelai-sessa nro 6/13.2.1970(Martti Jakonen eli 1920-1993.)

Koulukuja 7, 32200 LOIMAAPuh./fax (02) 762 2551

Historia toisti itseään.Viipurin pamaus30.11.1495. Talvisota alkoi30.11.1939. Heinäkuunalussa 1944 puna-armeijapäätti lähteä Berliiniin. Mi-täpä he autiossa ja raiskatus-sa Viipurissa enää tekivät?

Suomi soti kolme sotaaseitsemänä vuotena. Sodanaikana ja vielä sodan jäl-keenkin tärkeimmät koti-maiset raaka-aineet olivatheinä, puu ja hevonen.Nämä kolme vaikuttivat rat-kaisevasti itsenäisyyteem-me.

Rauhan jälkeen Suomenrajalla pohjoisessa oli vielä17 divisioonaa venäläisiäjoukkoja, jotka odottivat,että pääsisivät vapauttamaan

Suomen. Marraskuun kah-deksannen päivän jälkeenpuna-armeijan joukkojaalettiin siirtää pohjoisestaSaksan rintamalle Budapes-tin suunnalle.

Kremlissä valmisteltiinSuomen miehittämistä, jokakuitenkin peruuntui. Syinäolivat ehkä saksalaisten La-pin polttaminen, sotakorva-ukset ja asekätkentä. Nämäseikat varmasti vaikuttivatpäätökseen.

Rauhanehdoissa Suomijoutui maksamaan saksalais-saatavia Neuvostoliitollekuusi miljardia markkaa.Kokonaissumma nousi 7,5miljardiin markkaan. Suomiluovutti Neuvostoliitollekuusi Pariisin rauhan jäl-

Ajattelemattomia ajatuksiakeen Inarista noin 170 neliö-kilometrin alueen. LisäksiImatran Voima rakensi Nis-kakosken säännöstelypadonja kolme voimalaitosta Jä-nis-, Kaita- ja RajakoskiinVaasjokeen korvauksinasaksalaisten Lapin polttami-sesta.

Lapin sota päättyi27.4.1945, johon päättyiSuomen osuus sodista. Suo-mi kävi omaa sotaa Suomenpuolesta. Huhtikuun 27. päi-vänä on kansallinen veteraa-nipäivä. Veteraanit pelasti-vat itsenäisyytemme.

Metsäkaartilaiset pitivät1970-luvun puolivälissä juh-lia, joissa kehuttiin, että hepelastivat Suomen. He eiväthalunneet taistella fasistien

puolella. (Eikä myöskään fa-sisteja vastaan, sillä Lapinsodassa ammuttiin kovaa jakohti.) Yhtään käpykaarti-laista ei ilmoittautunut La-pin sotaan.

Muuan suomalainen oliMoskovassa Voitonpäivänjuhlissa. Kun tykit alkoivatjylistä ja lentokoneet jyristätaivaalla, hän liikuttui ja sa-malla hänelle muistui mie-leen isänsä ja enonsa, jotkaolivat olleet aikanaan rinta-malla. (Tämän piti olla rau-hanjuhla, veteraanien ja so-dan uhrien muistotilaisuus,eikä uusien aseiden esittely-näytös, joilla turvataan rau-ha.)

Kalevi KokkoUlvila

Kurkijokelaisen lukija-matkalle löytyi runsaastiosanottajia. Lähtijöille tie-dotetaan, että passin valo-kuvasivusta pitää ottaa va-lokopio ryhmäviisuminhankkimista varten. Se tu-lee lähettää ennen äitienpäi-vää eli viimeistään perjan-taina 12.5. osoitteella

Matka-NiinimäkiYrittäjäntie 521870 RIIHIKOSKI.Lähetykseen pitää liittää

laskutusosoite ja lähettäjänpuhelinnumero sekä Kurki-

Lukijamatka 8.-11.6.joen kylä, josta on kiinnos-tunut/lähtenyt. Valokopionvoi myös tuoda Kurkijoke-laisen toimitukseen.

Toukokuun loppuunmennessä matkatoimistolähettää osoitteeseenne las-kun sekä matkaohjelman ja-aikataulun. Niiden, joillaon oma viisumi, pitää toi-mittaa osoite- ja puhelinnu-merotiedot sekä syntymäai-ka ja passin numero edelläkerrotulla tavalla.

Matkalla tavataan!

Kurkijokelaisen lukijatutkimus on edennyt siihenvaiheeseen, että otantaan osuneille tilaajille lähetetäänkyselylomake aivan näinä päivinä. Toivomme, että jo-kainen kyselyn saanut vastaisi siihen pikaisesti.

On erityisen tärkeää, että vastauksia palautuisi mah-dollisimman monta. Siten varmistetaan se, että vasta-ukset kattavat hyvin kaikkien tilaajien mielipiteet. Ne,jotka eivät kyselylomaketta saa, voivat kertoa omanmielipiteensä eri asioista lehtemme Mielipide-palstal-la.

Toimitusneuvosto

Lukijatutkimus

PääsiäiskeinuKöysikeinu kujan orressapääsiäisenä heilui,siinä lapset aamuvarhainiltamyöhään keinui.

Laulut monet laulettiin javauhtia kiihdytettiin,tällä tapaa itseämme kaikkiviihdytettiin.

Pääsiäisenä meillä päin eivirponut enää kukaan,palmusunnuntainvirpopalkat saatiin silloinmukaan.

Noitalapsiakaan tuskinlienee kuvitellut kukaan,täälläpäin lapsinoidatkulkevat pitkin kujaa.

Karjalaisten tapakulttuuririkastuu ja muuntuu,kiertäessä maailmaa se onnähty ja kuultu.

Mutt’ keinut lienevätmädäntyneet, niitä ei näymissään,EU:n aikakausi direktiivituusiks’ aivan säätää.

Ei oo kujaa eikä keinuu,ilmakin on kylmää,joka paikka täynnänsä onlunta sekä hyyhmää.

Odotetaan, odotetaan, ehkähuomenna jo paistaa,odotellessa munia jamämmiä voi maistaa.

Hyvän Pääsiäisentoivotukset kaikille näinlaitan,pajupensaan oksan teillepääsiäiskukaks’ taitan.

Keinahdellen keinussa, kell’sellainen viel’ lienee,varoen, ettei keinu kolahdaovenpieleen.

Aino Koppi

Perjantaina 21. huhtikuuta8 – 2006 – Nro 16-17

T I L A A

Koulukuja 732200 Loimaa

Avoinna: Ti & Pe klo 9–14puh. (02) 762 2551

Matkapuh. 050-521 3336

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri Nieminenvaratuomari Anne RöppänenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Markku Salminen2. Sosiaali- ja terveys-

ministeri Tuula Haa-tainen

3. Karl August Fager-holm

4. ortodoksinen sivu-tai erakkoluostari

5. Portugalin6. 1 068,8 metriä7. vuonna 18508. Sauvo Puhtila9. vuonna 196110. venäläinen

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

Vaihteluvälit: EU-yhdistetty kulutus 4,5–6,5 l/100km, päästöt 122–156 CO2 g/kmwww.skoda.fi

ŠkodaFabia FunTEE JOTAIN HAUSKAA.JA ÄLYKÄSTÄ.Elämä on hauskempaa iloisessa seurassa. Uuden Fabia Funin iloisuus kumpuaailmastoinnista, erinomaisesta radiosta, metalliväristä ja muusta loppuun astiajatellusta vakiovarustelusta. Se tekee elämästä mukavampaa. Ja omistajastaanhauskempaa seuraa.Fabia Fun on valmis perheautopaketti, jonka saat tilavana farmari-, hatchback-ja sedan-mallina. Tehokkaina ja taloudellisina moottorivaihtoehtoina: HB 1,2/47kW,Combi/Sedan 1,4/55kW, Combi/Sedan 1,4/55kW TDI

Ei ole järki jäässäVielä mä osaan kirjoittaaja vielä osaan laulaa –siihenkin hommaan vieläjärkeä ja ääntä sekä”kaulaa”.

Annakaisa

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Tarjoukset voimassa: perjantai - lauantai 21. - 22.4.2006.

6,996,99kg6,99HK Marinoidut

porsaan ulkofileepihvit10 kpl n. 1,8 kg

kg

Valio Finlandia juusto300 g (12,97 kg)

389pkt

HK Kabanossigrillimakkara

500 g (5,38 kg)

269pkt 299

rasia

Atria Hunajamarinoitubroilerin fileesuikale

400 g (7,48 kg)

JärviSuomenLihapiirakka

10 kpl/1 kg

249ps

BonAqua Kivennäisvesi1,5 l (0,90 l)

175pl

Sisältö 1,35 Pantti 0,40

SparPeruna-sipulisekoitus

500 g (1,00 kg)

1002 ps

Snellmanvoileipäkinkku

300 g (8,30 kg)

249

ESPANJANSITRUUNAT 099

Elisenvaaran Seurakuntatalossa pidettiin 67 vuotta sittenhengellinen juhla, jossa Tainionkosken seurakuntakuorolauloi, pastorit Sares ja Kortesniemi puhuivat sekä kanttoriKiuru esitti viulunsoittoa. Kari Rahialan kokoelmista löytyialkuperäinen ohjelma.