Sertifioidun siemenen osuus kylvösiemenestä noin 30 prosenttia · Sivu 4 Hirssi kasvaa...

Liite 1/2011 n 28.3.2011

On taas aika miettiä ensi kesän lajikevalintoja

Vadelma tuottaa satoa myös melko pohjoisessa

Tämän Maaseudun Tiede -liitteen teema on viralliset lajikekokeet, joissa MTT tutkii kas-vilajikkeiden viljelyarvon Suomen oloissa. Kokeissa selviävät niin lajikkeen satoisuus, kasvuaika, lakoutumisen kesto kuin taudin- ja tarvittaessa myös talvenkestävyys. Viralli-seen lajikeluetteloon on saatu monia tasok-kaita uutuuksia.

Sivu 3

MTT on selvittänyt vadelmalajik-keiden menestymistä pohjoisessa Suomessa kolmella paikkakunnal-la. Sotkamossa vadelmasta saatiin hyvät sadot, mutta Ruukissa esiin-tyi jo enemmän talvivaurioita. Ro-vaniemellä vadelmasadot jäivät hyvin heikoiksi. Satoisimmiksi la-jikkeiksi osoittautuivat Jenkka ja Glen Ample.

Sivu 12Myllyvehnäksi viljeltävällä vehnällä on ol-tava korkea valkuaispitoisuus ja sakoluku.

Pohjois-Suomen lajikekokeen erikoisuus oli keltai-nen Fallgold, joka on ns. jatkuvasatoinen.

Viljataudit yleistyneetSuomen viljapelloissa viih-tyvät taudinaiheuttajat ovat yleistyneet entisestään. Mo-nipuoliset viljelytoimet vä-hentäisivät niiden runsastu-mista.

Sivu 5

KauravalikoimauudistumassaKaurojen lajikevalikoima uudistuu lähivuosina. Viljan menekkinäkymät ovat hy-vät, mikä vauhdittanee uusi-en, entistä satoisampien la-jikkeiden tuloa viljelyyn.

Sivu 7

Öljykasvien viljelyala kasvoiKevätrypsin ja -rapsin vil-jelyala kasvoi viime kesänä noin 157 000 hehtaariin. Sa-totasot jäivät kuitenkin ma-taliksi sääolojen ja tuholais-ten takia.

Sivu 10

Luonnonhoito-pellolla pöriseeLuonnonhoitopelto voi ol-la tärkeä elinympäristö mo-nille pölyttäjähyönteisille. Luonnonhoitopelto kannat-taa pitää samalla lohkolla usean vuoden ajan.

Sivu 15

Mallasohran hyvä olla aikainen

Sivu 4Hirssi kasvaa Suomessakin

Sivu 11NAP antaa suuntaa kasvinsuojelulle

Sivu 14

Yrjö Salo Kati Hoppula

MTT on Suomen johtava maatalous- ja elintarviketut-kimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta teke-vä laitos. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yh-teistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Martti KuHno

Sertifioitu siemen isoissa eris-sä ostettuna ei välttämättä tu-le kalliimmaksi kuin kotona kunnostettu.

Suomessa sertifioidun sie-menen osuus käytetystä kyl-vösiemenestä on noin 30 pro-senttia. Muualla Euroopassa sertisiementä käytetään sel-västi enemmän.

Ainakin karjatiloilla kan-nattaa aika käyttää muuhun kuin siementen lajitteluun ja peittaamiseen.

Pyhäjärveläinen Ilpo Kar-vonen on kylvänyt sertifioi-dulla siemenellä jo 15 vuotta. Siemenet hän hakee suoraan pakkaamosta isoissa erissä.

Sertifioidun siemenen kus-tannus on 65–80 euroa heh-taaria kohti. Halvemmallakin siementä voi saada, mutta sen laadusta ei ole takeita.

Peltoviljelyssä paljon voi mennä pieleen. Sato-odotuk-sia ei kannata riskeerata huo-nolla siemenellä.

Sekä siemenen käyttäjä et-tä myyjä toivovat, että viljan hintaheilahtelu tasoittuisi.

Sivut 8–9

Sertifioidun siemenen osuus kylvösiemenestä noin 30 prosenttia

Pohjolan Jyväjemmari Oy:n varastossa Kiuruvedellä on

monenlaista siementä. Matti Lappalainen on teh-

nyt siemenkauppaa 15 vuotta.

2

Lajikeluettelon lajike on varma valinta

Uutta lajiketta harkitessaan viljelijän kannattaa sel-vittää, mihin perustuvat tiedot sen ominaisuuksista. Suomen kansalliseen lajikeluetteloon merkittyjen lajikkeiden viljely- ja käyttöarvo on tutkittu mei-dän oloissamme ja ne on todettu sopivaksi viljelyyn täällä. Luettelon ulkopuolella viljelyyn tulevien la-jikkeiden menestyminen ja satoisuus selviävät ta-vallisesti vasta käytännön kokemusten myötä.

Peltokasvien lajikeluetteloa ylläpitää Eviran yh-teydessä toimiva Kasvilajikelautakunta. Se päättää vuosittain luetteloon hyväksyttävät lajikkeet. Pääs-täkseen lajikeluetteloon lajikkeen täytyy olla erot-tuva, pysyvä ja yhtenäinen. Sen täytyy viljelyarvon-sa puolesta olla parannus lajikevalikoimaan.

Lajikkeen viljelyarvo selvitetään MTT:n viralli-sissa lajikekokeissa. Satoisuus on aina ylivoimaisesti tärkein viljelyarvotekijä. Monivuotisilla ja syyskyl-vöisillä kasveilla kriittisin ominaisuus on talvenkes-tävyys. Suomi on maailman pohjoisin monipuolis-ta peltoviljelyä harjoittava maa. Valtaosa maailman kasvinjalostajien tuottamista lajikkeista ei talvehdi täällä. Myös kasvuaika ja lakoutumisen kesto ovat tärkeitä viljoilla ja öljykasveilla. Lajikkeiden laatu eri käyttötarkoituksiin on keskeinen osa viljelyar-voa. Erityisesti viljoilla taudinkestävyys on tärkeä.

MTT tekee yhteistyökumppaniensa kanssa viral-lisia lajikekokeita 12 koepaikalla eri puolilla maata Piikkiöstä Rovaniemelle. Kokeissa uusia lajikkei-

ta verrataan tunnettuihin mittarilajikkeisiin, ja ne antavat luotettavan kuvan uusien lajikkeiden satoi-suudesta ja muusta viljelyarvosta.

Lajikkeiden luettelointi ja niiden viljelyarvon sel-vittäminen perustuu EU-lainsäädäntöön. Saman-laista lajikeluetteloa pidetään kaikissa EU-maissa, ja toisen EU-maan lajikeluetteloon merkittyjä la-jikkeita voidaan ottaa viljelyyn meillä. Niiden vil-jelyarvoa ei ole kuitenkaan selvitetty meidän olois-samme.

Suomessa ei toistaiseksi ole viljelyssä muuntogee-nisiä lajikkeita. Viime vuonna hyväksyttiin EU:ssa viljelyyn ensimmäinen gm-perunalajike, Amflora. Sitä on kokeiltu Suomessakin, mutta kaupalliseen viljelyyn se ei ole tulossa lähivuosina. EU:ssa on koeviljeltävänä muitakin uusia gm-perunalajikkei-ta. Jossain vaiheessa joitain niistä voi tulla koevilje-lyyn Suomessakin.

Perinteisen lajiketestauksen lisäksi muuntogee-niset kasvit käyvät EU:ssa läpi Euroopan elintar-viketurvallisuusviranomaisen EFSA:n tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat turvallisuusarviot, joissa määritellään lajikkeen turvallisuus sekä ihmiselle että luonnolle.

Arjo Kangas, asiakaspäällikkö, MTT Jussi Tuomisto, johtaja, Perunantutkimuslaitos

MTT:n tuomikirvaennuste povaa ensi kesästä suhteelli-sen siedettävää. Suurimmassa osassa maata tuomikirvojen aiheuttama tuhoriski jää pieneksi, ja suuri riski on vain Lopella ja Tammelassa. Tuhot ovat mahdollisia myös Pohjanmaalla.

Tuomikirvojen kotimainen kanta jää ensi kesänä viime vuotta pie-nemmäksi, sillä sateinen ja viileä alkukesä 2010 oli tuholaisille tiuk-kaa aikaa: viljapelloilta ei löytynyt riittävästi oraita syötäväksi vielä siinä vaiheessa, kun kirvat laskeu-tuivat tuomilta maahan.

Tämän talven ankarista pakka-sista ja massiivisesta lumikuormas-ta sen sijaan ei ole haittaa tuomikir-vojen talvimunille. Tutkija Irmeli Markkula MTT:stä kertoo, että pakkasen ja suojasään jatkuva vaih-telu rasittaisi talvimunia huomatta-vasti enemmän.

MTT:n ennusteen mukaan tuo-mikirvat eivät siis pahasti uhkaa ensi kesän satonäkymiä. Torjunta-tarvetta saattaa ilmetä paikka pai-koin Lopella ja Tammelassa, mutta paikalliset erot ovat näissäkin kun-nissa suuria. Lisäksi kirvoja esiin-tyy Pohjanmaalla yleensä hieman enemmän kuin muualla maassa.

Tuuli voi sotkea ennusteenMarkkula muistuttaa, että ilmavir-tojen mukana Suomeen saapuvat kirvat voivat vielä sotkea koko en-nusteen. Etelästä ja kaakosta puhal-tavat kesätuulet saattavat tuoda tu-holaisia jopa Mustaltamereltä asti.

– Esimerkiksi viime vuonna il-mavirtojen mukana tuli suuret määrät koivukirvoja ja myös hie-man tuomikirvoja. Hyönteisten aiheuttamat tuhot riippuvat sii-

tä, missä vaiheessa kasvukautta ne sattuvat tänne leijailemaan, Mark-kula toteaa.

MTT, Ilmatieteen laitos ja Hel-singin yliopisto ovat useana kesä-nä seuranneet tuulentuomien tu-holaisten rantautumista Suomeen säätutkan ja pelloille pystytettyjen viirihaavien avulla. Ensi kesän tu-holaisseurannasta ei vielä ole var-muutta, sillä sen rahoitus on auki.

Virustartunta alentaa satoaTuomikirvat vioittavat ohra-, kau-ra- ja vehnäpeltoja imemällä viljo-jen oraita, minkä lisäksi ne saattavat levittää viljoihin kääpiökasvuvirus-ta. Markkula huomauttaa, että virus saa aikaan suurempia satotappioita kuin kirvojen suora vioitus.

– Oraat kituvat, jos kirvat imevät niitä, mutta jos kasvuedellytykset ovat hyvät, oraat kestävät sen kyllä. Kääpiökasvuvirus sen sijaan saa ai-kaan pahaa jälkeä, sillä sen tartutta-ma kasvi jää pieneksi ja samoin käy sadolle, hän selventää.

Oksia ympäri SuomeaTuomikirvaennusteita on laadittu MTT:ssä 1980-luvun lopulta läh-tien. Sitä varten kerätään 40–45 paikkakunnalta eri puolilta Suo-mea tuomenoksia, jotka lähetetään MTT:lle. Tutkimuskeskuksessa jo-kaisesta puusta otetusta oksanipus-ta lasketaan sadan silmun ympärillä talvehtivat kirvanmunat, ja ennus-te laaditaan niiden perusteella.

MTT:n tuomikirvaennuste on lähes ainutlaatuinen palvelu, sil-lä samantapainen ennuste laadi-taan Suomen lisäksi vain Ruotsis-sa. Monissa maissa tuomikirvojen tuhoriskiä ennakoidaan vain imu-pyydyksillä ja pelloille asetettavilla keltapyydyksillä.

Minna Nurro

Luvassa siedettävä tuomikirvakesä

Hannu ojanen

MTT:n tekemässä Lisäarvoa laatutyöstä -tutkimuksessa määriteltiin yli 20 asiaa, joista suomalainen ruokaketju voi olla ylpeä. Ruokaketjun helmiksi nousivat tuotetur-vallisuus, kotieläintuotannon salmonellattomuus, lääke-jäämien vähäisyys ja kasvun-edistäjähormonien käyttä-mättömyys sekä kuluttajille tarkoitettu monipuolinen ravitsemusinformaatio. Tutkimus tunnisti myös kehittämiskohteita: näitä ovat esimerkiksi ruokaketjun toiminnan läpinäkyvyyden lisääminen sekä siitä kertovan kuluttajaviestinnän tehosta-minen.

Ostopäätöksillään voi vaikuttaa Itämeren tilaanJokainen kuluttaja voi vaikuttaa Itämeren tilaan. MTT:n uudes-sa FOODWEB-hankkeessa luo-daan toimintatapoja, joilla Itäme-ren maiden asukkaat voivat omalta osaltaan huolehtia meren tilasta ja kiinnittää huomiota siihen liittyviin ruokariskeihin. Hankkeessa kerä-tään tietokantaan ja nettisivuille merestä saatavaan ruokaan liitty-vät ravitsemustiedot, ympäristöin-dikaattorit sekä alueelliset riskitie-dot. Kolmivuotisessa hankkeessa ovat mukana myös Syke, Latvian ja Tarton yliopistot sekä virolainen tiedekeskus AHHAA.

Suomella hyvä asema CAP-uudistuksessaEU:n uusi ohjelmakausi alkaa vuon-na 2014. MTT selvitti, miten uudet, vaihtoehtoiset maataloustukimal-

lit vaikuttaisivat eurojen jakau-tumiseen jäsenvaltioiden kesken. Siirtyminen EU-laajuiseen tasatu-keen johtaisi suuriin muutoksiin: menettäjiä olisivat monet vanhat jäsenvaltiot, kun taas Suomi ei täs-sä muutoksessa juuri hyötyisi tai menettäisi. Ns. ostovoimakorjattu tasatukimalli huomioisi paremmin jäsenmaiden erilaisen kustannusta-son. Tässä mallissa Suomi voittaisi nykytilanteeseen verrattuna: heh-taarikohtainen tuki nousisi 23 pro-senttia nykyisestä tukitasosta.

Paikalliset nautarodut käyttämätön voimavaraEuroopassa on tällä hetkellä yli 500 nautarotua, joista suurin osa on pai-kallisia – ja uhanalaisia. EURECA-hankkeessa kymmenen Euroopan maan kotieläintutkijat paneutuivat Euroopan paikallisiin nautarotui-hin ja niiden säilymisen mahdol-lisuuksiin. Suomesta mukana oli MTT:n asiantuntijoita. Hankkees-

sa todettiin, että paikalliset rodut rikastavat geneettistä vaihtelua ja tarjoavat runsaasti mahdollisuuk-sia elintarviketuotannolle ja maa-seudun kehittämiselle. Niillä on merkittävä arvo kulttuurin, histo-rian, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta.

Nakkilan muinaisnauta eleli yli 3 000 vuotta sittenSuomessa harjoitettiin karjata-loutta jo yli 3 000 vuotta sitten. MTT:n arkeologisen genetiikan tutkijat ja Helsingin yliopiston ajoituslaboratorio ovat ajoitta-neet vanhimman Suomesta löy-tyneen kotieläimen luun varhai-selle pronssikaudelle. Nakkilan Viikkalan kaivauksilta löytynyt hammas on kuulunut naudalle, joka on elänyt noin 1300-luvulla ennen ajanlaskun alkua. MTT:n muinaisgenetiikan laboratorios-sa hampaasta on saatu eristettyä myös DNA:ta.

Suomalaisen ruokaketjun ylpeydenaiheet selvitettiin

Salmonellattomuus on yksi suomalaisen ruokaketjun ylpeydenaiheis-ta.

eSKo KeSKi-oja/Mtt:n arKiSto

3

Kotimainen Camilla hyväksyt-tiin ensimmäisenä camelina-lajikkeena Suomen kasvilaji-keluetteloon. Uutuuslajikkeen erukahappopitoisuus on alhainen, mikä on edistysaskel tämän arvokasta öljyä sisäl-tävän kasvilajin teollisessa käytössä.

Omega 3-rasvahappokoostumuk-sensa vuoksi camelina on mielen-kiintoinen öljykasvi. Siksi on hyvä, että kasvilajina sekin esiintyy nyt Suomen kasvilajikeluettelossa. Ca-melinasta käytetään myös nimiä ki-tupellava ja ruistankio.

Lajikeluetteloon pääsyn edellytys on kattavilla kokeilla todettu riittä-vä viljelyarvo Suomen olosuhteissa. Erikoiskasvien lajikevalikoima on yleensä niukka, sen sijaan laajassa viljelyssä olevien kasvilajien lajike-valikoima on runsas ja uusiutuu no-peasti.

Satoisia viljalajikkeitaLuetteloon hyväksytyt viljalajikkeet parantavat valikoiman satoisuutta. Syysvehnä Skagen on Urhoa kolme päivää myöhäisempi ja satoisa laji-ke. Sen korsi on lyhyt, siemenkoko suuri ja sakolukuominaisuudet ovat hyvät.

Toria on erittäin satoisa ohrala-jike, monitahoisista lajikkeista kaik-kein satoisin sekä myöhäisin. Sen korrenlujuus on hyvä, ja se kestää hyvin verkko- ja rengaslaikkua.

Kaksitahoisia ohria hyväksyttiin lajikeluetteloon neljä: Grace, Posa-da, Propino ja Sunshine. Grace ja Posada ovat Scarlettia kolme vuoro-kautta myöhäisempiä erittäin satoi-sia lajikkeita. Propino ja Sunshine ovat hieman näitä myöhäisempiä. Kaikkien uusien kaksitahoisten la-

jikkeiden taudinkestävyys on hyvä.Mirella-kaura on Belindaa kaksi

vuorokautta aikaisempi, mutta yh-tä satoisa lujakortinen lajike. Hyvää satoisuutta on kokeissa osoittanut myös uutuusherne Jermu. Se on viidenneksen valtalajike Karitaa sa-toisampi.

Kevätrapsit uudistuvat Uusia kevätrapsilajikkeita on tullut lajikeluetteloon vuoden 2008 jäl-keen jo kaikkiaan kahdeksan. Tänä vuonna lajikeluetteloon hyväksyt

Brando ja Tamarin ovat satoisuu-deltaan valikoiman parhaita.

Molemmat ovat noin kaksi päivää valtalajike Marieta myöhäisempiä, suurisiemenisiä, pitkävartisia lajik-keita. Niiden valkuais- ja öljysadot ovat suuret. Brando on hybridilaji-ke. Se tuotti kokeissa satoa peräti 26 % Marieta enemmän.

Monipuolisuutta nurmiinTimotein uutuuslajikkeita ovat Li-dar ja Swich. Ne ovat molemmat aikaisia lajikkeita. Niiden kevätsato on keskimääräistä pienempi, mutta jälkikasvukyky ja sen myötä koko-naissatoisuus on hyvä. Molemmat ovat satoisia pohjoisinta Suomea myöten.

Nurminata Klaara on aikainen lajike, joka talvehti kokeissa erin-omaisesti koko maassa. Sen kevät-sato on nurminatalajikkeista suurin ja laatu kohtuullisen hyvä.

Ruokonata Swaj talvehti kokeissa hyvin, ja sen talvenkestävyys onkin kotimaisten ruokonatalajikkeiden veroinen. Pohjoisessa se talvehtii selvästi Kora-ruokonataa parem-min. Swajn satoisuus on korkea, ko-konaissadossa se jää vain hieman sa-toisammasta Korasta.

Lajikeluetteloon hyväksyttiin myös nurmikkoheininä käytetyt punanadat Litango ja Charme se-kä niittynurmikka Linares.

Arjo Kangas, Antti Laine, Mark-ku Niskanen ja Yrjö Salo MTT

Virallisten lajikekokeiden tulokset 2003–2010. MTT Kasvu 13. osoittees-sa www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/mtt-kasvu13.pdf

Camelina uutena kasvilajina lajikeluetteloon

Kasvilajikeluetteloon 2011 hyväksytyt peltokasvilajikkeet.

Lajikkeen nimi Linjanumero Hakija (Asiamies)

SyysvehnäSkagen PF 798-398B Nordic Seed (Hankkija-Maatalous)

Monitahoinen ohraToria GN 03269 Graminor (Rautakesko)

Kaksitahoinen ohraGrace NORD 2298 (NORD 05/2410) Nordsaat Saatzuchtgesellschaft (Plantanova)Posada AC 02/810/10 Ackermann Saatzucht (Hankkija-Maatalous)Propino NFC 406-119 SyngentaSunshine Br 8403c2 Saatzucht Josef Breun (S.G. Nieminen)

KauraMirella Bor 04114 Boreal Kasvinjalostus

HerneJermu Bor 00006 Boreal Kasvinjalostus

KevätrapsiBrando SW J2827 Lantmännen SW Seed (Rautakesko)Tamarin SW L2838 Lantmännen SW Seed (Rautakesko)

CamelinaCamilla Bor 06002 Boreal Kasvinjalostus

TimoteiLidar LOTI 9941 Graminor (DFL Trifolium)Switch SW TT2528 Lantmännen SW Seed (Rautakesko)

NurminataKlaara Bor 20202 Boreal Kasvinjalostus

RuokonataSwaj SW VS4509 Lantmännen SW Seed (Rautakesko)

Punahomeet ja niiden muo-dostamat toksiinit heikentä-vät viljasadon laatua. MTT kehittää norjalaisen mallin pohjalta viljelijöiden käyttöön riskiennustetta, jonka avulla voi ennakoida hometoksiinien esiintymistä. Ennuste yhdistää kasvukauden säätietoja sekä tietoja lajikkeiden taudin- alttiudesta ja viljelymenetel-mistä.

Punahomeita esiintyy kaikilla vilja-lajeilla, runsaimmin kauralla ja oh-ralla; syysviljoilla tartunta on usein vähäistä. Myös hometoksiineja ha-vaitaan vuosittain eniten kevät-viljoilla. Fusarium-homeiden ja hometoksiinien määrä vaihtelee kasvuolojen mukaan vuosittain.

Tietoa eri lajikkeiden alttiudesta punahomeille saadaan viljojen jat-kuvan turvallisuustietoseurannan aineistosta, josta on vuosina 2007–2010 tutkittu hometoksiinien lisäksi punahomeita aiheuttavat Fusarium-lajit. Näytteitä on eri puolilta Suo-mea ja useilta lajikkeilta, pääasiassa kevätviljoilta.

Oppia otetaan NorjastaNorjassa tulee ensi kesänä käyt-töön internetissä toimiva kauran punahomeiden ja toksiinien riski-ennuste, joka perustuu säähän ja viljelytekijöihin. MTT kehittää Safe-cereal-hankkeessa samantyyppistä toksiiniennustetta, jonka testaami-seen käytetään turvallisuustieto-seurannan aineistoa. Tavoitteena on

saada ennuste suomalaisviljelijöille kokeiltavaksi kesällä 2012.

Punahomeiden tartunnan kriitti-nen ajanjakso alkaa ennen tähkälle tuloa ja jatkuu jyvien alkukehityk-sen ajan. Homeiden määrä tähkissä lisääntyy aina korjuuseen asti. Tok-siineja muodostuu jo kasvavassa vil-jassa, ja sadonkorjuuta edeltävät sa-teiset säät lisäävät niiden riskiä.

Ennusteeseen pyritään saamaan myös lajikkeiden taudinalttiustie-toa. Koska punahomeet säilyvät talven yli oljessa ja sängessä, tok-siiniriskiin vaikuttavat myös muok-kaustapa ja esikasvi.

Lajikkeiden välillä erojaPunahometartunta vaihtelee huo-mattavasti eri vuosina, mutta myös viljelyalueiden välillä on eroja. Run-

saasti toksiineja muodostavia ho-meita on havaittu useimmin Län-si-Suomen viljasadossa, lähinnä Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaal-la. Erityisesti kauralla on esiintynyt korkeita toksiinipitoisuuksia länti-sessä ja pohjoisessa Suomessa.

Erilaisissa oloissa viihtyviä As-lak-, Veli- ja Roope-lajikkeita viljel-lään usein noilla alueilla. Kosteina kasvukausina erityisesti Aslak-la-jikkeella on ollut runsaasti deok-sinivalenoli (DON)-toksiinin tuot-tajia. Kuivissa oloissa tartuntaa on vähemmän, ja tällöin vallalla voi-vat olla T-2/HT-2-toksiinien ja ni-

valenolin (NIV) tuottajat. T-2/HT-2-tuottajat olivat runsai-

ta kesällä 2010 erityisesti Roope-la-jikkeella. Uusista kauralajikkeista esimerkiksi Venlalla on usein muita vähemmän Fusarium-tartuntaa.

Mallastus kärsii homeistaOhralla on runsaasti punahometar-tuntaa, mutta yleensä vähemmän hometoksiineja kuin kauralla. Mal-lasohralajikkeilla on havaittu muita ohria useammin T-2/HT-2-toksii-neja ja nivalenolia (NIV) tuottavia homeita.

Homesienet vaikuttavat ohran

mallastuskelpoisuuteen, vaikka tok-siineja ei esiintyisikään. Laatuongel-mia on todettu usein Barke- ja NFC Tipple -lajikkeilla.

Kevätvehnällä on havaittu kor-keita hometoksiinipitoisuuksia har-vemmin kuin kauralla tai ohralla. Riski kuitenkin kasvaa pohjoisessa, jossa toksiineja on esiintynyt mer-kittävästi Anniina-lajikkeen sados-sa.

Päivi Parikka, Veli Hietaniemi ja Timo Kaukoranta MTT

Lisätietoja: [email protected], puh. 040 508 5794

Viljan punahomeiden ennustemalli kehitteillä

Toksiineja muodostavien punahomeiden määrä kauralajikkeilla vaihteli eri vuosina ja siihen vaikutti selvästi kasvukauden sateisuus.

Toksiineja tuottavat punahomeet kaurassaFusarium-tartunta %

2007 2008 20102009

0

10

20

30

40

50

60

NIV-tuottaja T-2/HT-2-tuottajat DON-tuottajat

Marika

Eem

eli

Pep

pi

Fiia

Asl

ak

Ro

op

e

Belin

da

Eem

eli

Pep

pi

Veli

Ro

op

e

Belin

da

Pep

pi

Fiia

Asl

ak

Veli

Belin

da

Fiia

Asl

ak

Veli

Belin

da

Toksiineja tuottavat punahomeet kaurassaFusarium-tartunta %

2007 2008 20102009

0

10

20

30

40

50

60

NIV-tuottaja T-2/HT-2-tuottajat DON-tuottajat

Marika

Eem

eli

Pep

pi

Fiia

Asl

ak

Ro

op

e

Belin

da

Eem

eli

Pep

pi

Veli

Ro

op

e

Belin

da

Pep

pi

Fiia

Asl

ak

Veli

Belin

da

Fiia

Asl

ak

Veli

Belin

da

Kansalliseen lajikeluetteloon otetaan vain lajikkeet, joilla on kattavilla kokeilla todettu riittävä viljelyarvo Suomessa.

Boreal KaSvinjaloStuS oY

Punahomeen ruskettamat tähky-lät erottuvat hyvin kesällä ohran tähkissä.

päivi pariKKa

4

Mallasohran tuotanto perus-tuu pääasiallisesti sopimus-tuotantoon. Sillä varmistetaan raaka-aineen riittävä saanti ja oikea laatu. Mallasohran vilje-lysopimuksia tehdään lajik-keista, jotka Panimolaborato-rion ohrakomitea on hyväk-synyt. Lajikeominaisuuksien kannalta aikaisuus on Suomen kasvuoloissa tärkeä viljelyvar-muustekijä.

Aikaisimmat kaksitahoiset lajikkeet alkavat tuleentua vasta samaan ai-kaan myöhäisimpien monitahois-ten kanssa, ja myöhäisimpien kak-sitahoisten tuleentumiseen kuluu vielä keskimääräisissä sääoloissa viikko. Siksi myöhäisimpien lajik-keiden suositeltu viljelyalue rajoit-tuu vain I-vyöhykkeelle ja II-vyö-hykkeen eteläosiin. Aikaisimpia kaksitahoisia mallasohria voidaan viljellä vielä III-vyöhykkeen etelä-osissa ilman tuleentumisen viiväs-tymisen riskiä.

Mallasohran laatuvaatimuksissa olevaan siemenen lajittelukokoon voidaan vaikuttaa lajikkeen taudin ja laonkestävyyden avulla. Kasvi-tautien kestävyydessä lajikkeiden välillä on suuria eroja. Valitsemal-la taudinkestäviä lajikkeita voidaan vähentää kemiallisen torjunnan tar-vetta.

Kaksitahoiset lajikkeetKaksitahoisista mallasohrista sopi-muslajikkeita olivat vuonna 2010 seuraavat lajikkeet kasvuajan mu-kaisessa järjestyksessä.

Saana (Boreal 1996) hyväksyttiin mallasohraksi 1998. Kaksitahoisista ohrista se menestyy kohtuullisesti myös happamilla mailla, maalajeis-ta savimailla hietamaita paremmin. Saana on aikainen, mutta lyhyes-tä korresta johtuen kärsii herkästi kuivuudesta. Lajike soveltuu rehu-, mallas- ja tärkkelysohraksi. Sillä ei ole tavattu härmää, mutta lehti-laikkutauteja ja fysiologisia laikkuja esiintyy jonkin verran.

Scarlett (BayWa, Saksa 1998) hyväksyttiin mallasohralajikkeeksi vuonna 2000. Se on Saanaa päivän myöhäisempi lyhytkortinen rehu-

aja mallasohra. Scarlettin hehtolit-rapaino on korkea, jyvä suuri ja la-jitteluaste korkea. Se soveltuu myös vientiin.

Braemar (Syngenta, Englan-ti 2005) hyväksyttiin mallasohrak-si vuonna 2005. Se on Scarlettin satoisuusluokkaa oleva mallasoh-ra. Braemerin jyväkoko on suuri ja lajitteluaste korkea. Se on hieman laonarempi kuin Barke, ja sen jy-vien valkuaispitoisuus on hieman Scarlettia pienempi. Braemar ei ole erityisen taudinarka.

Xanadu (Nordsaat, Saksa 2007) hyväksyttiin mallasohraksi 2009. Se on Scarlettia hiukan satoisampi ja kolme päivää myöhäisempi. Xana-dun jyväkoko on suuri ja hehtolitra-paino korkea. Se on melko lujakor-tinen. Maan happamuutta Xanadu sietää muita mallasohria hieman paremmin. Tauteja sillä on ollut hy-vin vähän.

Prestige (Monsanto, Belgia 2006) on mallasohra, jonka jyvä-koko on suuri ja täysjyväprosentti

korkea, mistä on seurauksena lajik-keen korkea mallastuslaatu. Lajik-keen valkuaispitoisuus on Scarlettin luokkaa, mutta häviää sille selvästi sadossa. Prestige on lujakortinen, fysiologisia laikkuja esiintyy jonkin verran.

Barke (BayWa, Saksa 2000) hy-väksyttiin mallasohraksi 2002. Se on kolme päivää Scarlettia myöhäi-sempi mallasohra, jonka satoisuus on kaikilla viljelyvyöhykkeillä pa-rempi kuin Scarlettin. Barken jyvä-koko on suuri ja valkuaispitoisuus

alhainen. Mallastusominaisuudet ovat Scarlettia paremmat ja se sovel-tuu hyvin vientimaltaaksi. Barke la-koutuu Scarlettin tapaan, ja sen vil-jelyssä tulee varautua lentonokeen.

Annabell (Nordsaat, Saksa 2003) hyväksyttiin mallasohraksi vuonna 2004. Se on melko satoisa lajike, jonka tuhannen jyvän paino on pie-ni, mutta valkuaispitoisuus alhai-nen. Lajike ei menesty happamilla mailla. Sen taudinkestävyys on olo-suhteisiimme riittävä, jonkin verran esiintyy lehtilaikkutauteja ja fysiolo-gisia laikkuja.

NFC Tipple (Syngenta, UK 2008) on mallasohra, jonka kas-vuaika on viikon Saanaa pidempi. Se on hyvin satoisa ja lujakortinen. NFC Tipplen tuhannen jyvän paino on erittäin suuri ja valkuaispitoisuus matala. Lajikkeella ei ole erityistä taudinalttiutta.

Teollisuuskokeisiin hyväksyttyjä lajikkeita olivat Marthe (Nordsaat, Saksa 2008) ja Quench (Syngenta, Englanti 2008).

Marthe on melko satoisa, kolme päivää Scarlettia myöhäisempi. Se edustaa monessa suhteessa lajikkei-den keskitasoa.

Quench on yhtä myöhäinen kuin kaksi edellistä ohraa ja erittäin sa-toisa. Kasvuaikansa puolesta kol-me viimeksi mainittua ohraa ovat eteläisimmän Suomen lajikkeita. Quenchin valkuaispitoisuus on al-hainen. Lajikkeella ei ole rengas-laikkua lainkaan eikä sillä ole muu-tenkaan erityistä taudinalttiutta.

Monitahoinen lajikeMonitahoisista lajikkeista valmis-tetaan maltaita, joille on tyypillistä korkea entsyymiaktiivisuus.

Polartop (Boreal 2005) hyväk-syttiin mallasohraksi vuonna 2007. Parhaat sadot se on antanut Kun-nariin verrattuna II viljelyvyöhyk-keeltä. Polartop sisältää runsaasti valkuaista ja sen jyväkoko on suu-ri. Lajike tuleentuu noin viisi päivää aikaisimpien ohrien jälkeen. Polar-topilla esiintyy härmää jonkin ver-ran, ja korrenpituudeltaan se on pi-sin ohramme.

Antti Laine ja Arjo Kangas MTTLisätietoja: [email protected],

puh. (02) 477 2284

Karitan suosio viljellyimpänä hernelajikkeena on pitänyt pintansa jo useiden vuosien ajan. Huldan viljelylaajuus nousi viime vuonna yhtä sel-väksi kakkoseksi.

Vuonna 2010 herneen koko vilje-lyala oli 6 138 ha. Siitä Karita-lajik-keen viljelyosuus oli 47 %, seuraa-vina tulivat Hulda 23 %:n ja Stok 10 %:n osuuksilla. Viime vuonna her-neen viljelyalasta vajaa kolmannes viljeltiin rehuksi.

Rokka (Lantmännen SW 2006) on kasvuajaltaan aikainen lajike. Sen varsi on lajikkeiden lyhin ja kestää parhaiten lakoa. Rokan sie-men on suuri ja valkuaispitoisuu-deltaan korkea, myös keitossa peh-menneiden siementen osuus on suuri.

Karita (Lantmännen SW 1995) on aikainen ja satoisa lajike, jonka hyvä laonkestävyys on sen viljely-suosion takana. Karitan siemen on suurikokoinen ja valkuaispitoisuus keskimääräistä parempi.

Perttu (Bor 2001) on satoisa, mutta erittäin laonarka lajike. Se sopii rehuherneeksi. Stok (Toft

Plantbreeding 2003) on satoisa keskiaikainen lajike, jonka varren lujuus on keskimääräinen. Keitos-sa pehmenneiden siementen osuus on korkea.

Hulda (Bor 2003) on keskiaikai-nen, suhteellisen hyvin pystyssä pysyvä lajike pitkästä varresta huo-limatta. Sen valkuaispitoisuus on korkea ja keitto-ominaisuudet hy-vät. Zekon (Bor 2004) on myöhäi-

nen lajike, jonka varren lujuus on hieman keskimääräistä heikompi. Sen valkuaispitoisuus on matala.

Nitouche (Limagrain 2005) on erittäin satoisa, myöhäinen laji-ke, joka on suhteellisen laonkestä-vä. Sen siemen on suuri ja keitos-sa pehmenneiden siementen osuus on korkea. Brutus (Limagrain 2005) on suurisatoinen ja lajikelis-tan myöhäisin lajike. Se on melko

laonkestävä. Sen siemen on suuri-kokoinen ja keitossa hyvin pehme-nevä.

Antti (Lantmännen SW 2010) on suurisatoinen ja pitkävartinen lajike. Pituudestaan huolimatta sen lakoutuminen on ollut vähäistä. Sa-don tuleentumiseen menee kolme vuorokautta pidempään kuin aikai-

semmilla lajikkeilla. Lajikkeen sie-menet ovat pienikokoisia. Keitossa pehmenneiden siementen osuus on suuri.

Antti Laine ja Marja Kujala, MTT

Lisätietoja: [email protected], puh. (02) 477 2284

Aikaisuus on mallasohran hyve

Karita on yhä suosituin herne

Mallasohralajikkeiden sato virallisissa lajikekokeissa 2003–2010, lajik-keet kasvuajan mukaisessa järjestyksessä.

Hernelajikkeiden sato virallisissa lajikekokeissa vuosina 2003–2010.

0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 000

7 000

SAAN

A

PRES

TIGE

POLA

RTOP

SCAR

LETT

BRAE

MAR

BARK

E

XANAD

U

ANNA

BELL

MAR

THE

NFC

TIPP

LE

QUE

NCH

kg/ha

Lajike ja omistaja

Suhde- luku

Kasvu- aika pv

Lako- %

Pituus cm

Tsp g

Valk.- %

Keitto 60 min.

Perttu, Bor 119 95 79 78 238 24,3 85

Rokka, SW 95 96 35 57 276 23,5 95

Karita, SW 100 96 36 63 274 23,3 94

Hulda, Bor 97 97 43 80 241 23,6 96

Stok, Toft 95 97 54 70 254 22,5 96

Zekon, Bor 103 98 57 72 217 20,8 89

Nitouche, Lim 105 99 47 64 273 22,7 96

Antti, SW 109 99 46 90 243 22,6 96

Brutus, Lim 103 100 46 69 261 22,8 96

Karitan sato 3803 kg/haHernelajikkeiden sato ja valkuaissato I-kasvuvyöhykkeellä, lajikkeet aikaisuusjärjestyksessä virallisissa lajikekokeissa vuosina 2003–2010.

0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 000

PERT

TU

ROKK

A

KARI

TA

HULD

A

STOK

ZEKO

N

NITO

UCHE

ANTT

I

BRUT

US

kg/ha

0

200

400

600

800

1 000

1 200

1 400

valk.sato kg/ha

kg/ha valk. sato kg/ha

Laadukas Scarlett-mallasohra soveltuu myös vientiin.

Yrjö Salo

5

Suurin osa sekä kaksi- että monitahoisista ohralajik-keista kuuluu rehu- ja tärk-kelysohriin. Merkittävä osa myös mallasohralajikkeiden sadosta käytetään rehuna, jos sato ei täytä mallasohran laatuvaatimuksia.

Tiken tilastojen mukaan vuonna 2010 viljeltiin rehu- ja tärkkelys-ohria 368 800 hehtaarilla ja malla-sohria noin 78 000 hehtaarin alal-la. Edelliseen vuoteen verrattuna ohran viljelyala väheni erittäin paljon, 155 000 hehtaarin verran. Rehu- ja tärkkelysohran viljelyala väheni 18 %.

Ohran kokonaisalasta viljeltiin Voittoa 12 %, Saanaa 10 %, Vildeä 10 %, Barkea 7 %, Jyvää 6 % ja NFC Tippleä 5 %.

Lajikeluettelossa on tällä het-kellä yhteensä 70 kaksi- ja moni-tahoista ohralajiketta. Lajikkeiden suuren määrän takia seuraavas-sa kuvataan vain vuosina 2009 ja 2010 listalle tulleet lajikkeet.

Monitahoiset lajikkeetAukusti (Boreal 2010) on erittäin aikainen ja hyvin satoisa. Sen heh-tolitrapaino sekä tuhannen jyvän paino on melko korkea. Taudeista sillä esiintyy verkkolaikkua ja jon-kin verran viirutautia.

Wolmari (Boreal 2010) on erit-täin aikainen, hyvin satoisa ja luja-kortinen. Siihen ei kohdistu mer-kittäviä tautipaineita.

Altti (Boreal 2010) on satoisa ja lujakortinen, sillä on sama kasvuai-ka Gauten kanssa. Altin jyvän koko on suurempi kuin muutamilla kak-sitahoisilla lajikkeilla. Sillä on här-mää jonkin verran.

Brage (Graminor, Norja 2010) on monitahoiseksi ohraksi erittäin satoisa, ja sen hehtolitrapaino on suuri. Lajike on lujakortinen. Sillä ei esiinny rengaslaikkua lainkaan ja muitakin tauteja kohtalaisen vä-

hän. Bragen edustaja Suomessa on Rautakesko.

Eerik (Boreal 2009) on päivän aikaisempi kuin Kunnar, lujakorti-nen ja monitahoisten ohrien suuri-jyväisin lajike. Lajikkeella on jon-

kin verran arkuutta rengaslaikulle. Sillä ei ole siementuotantoa.

Elmeri (Boreal 2009) on vyö-hykkeillä I ja II erittäin satoisa lu-jakortinen lajike, jonka jyväkoko on suuri. Monitahoiseksi ohraksi

se sisältää vähän valkuaista. Tau-deista esiintyy eniten rengaslaik-kua ja viirutauteja, mutta se on härmänkestävä. Lehtilaikkutau-teja ja fysiologisia laikkuja on vä-hän.

Kaksitahoiset lajikkeet Eliseta (Edelhof, Itävalta 2009) on melko satoisa, sen jyväkoko on suuri ja hehtolitrapaino ohrien kor-kein. Jonkin verran sillä esiintyy fy-siologisia laikkuja, muuten tauteja on melko vähän. Elisetan edustaja-na Suomessa on S.G. Nieminen.

Rambler (Boreal 2009) on mel-ko satoisa lajike, joka on parhaim-millaan karkeilla kivennäismailla. Taudeista se on suhteellisesti alt-tein rengaslaikulle.

Streif (Streng, Saksa 2009) on lujakortinen ja erittäin satoi-sa lajike varsinkin I- ja II-viljely-vyöhykkeillä. Sillä ei ole erityis-tä taudinalttiutta. Streifia edustaa Suomessa Plantanova.

Conchita (Lochow, Saksa 2009) on suurijyväinen lajike, joka on ol-lut kokeissa erittäin satoisa eteläi-simmillä viljelyvyöhykkeillä. Sen taudinkesto on hyvä. Lajikkeen edustaja Suomessa on Intergreen.

Harbinger (Boreal 2009) on sa-toisa ja lisäksi lujakortisin kaksita-hoinen lajike. Sen taudinkesto on hyvä.

Fairytale (Sejet, Tanska 2009) on Borealin edustama lajike, joka on erittäin satoisa ja vähän valku-aista sisältävä. Sen tuhannen jyvän paino on pieni ja taudinkesto hyvä.

JB Maltasia (BayWa, Saksa 2009) on satoisa kahdella eteläi-simmällä vyöhykkeellä. Ominai-suuksiltaan se on monessa suh-teessa Scarlettin tapainen. Sillä ei ole erityistä taudinalttiutta. JB Maltasiaa edustaa Suomessa S.G. Nieminen.

Amber (Svalöf Weibull, Ruotsi 2009) on satoisa ja muuten ominai-suuksiltaan keskitasoa. Lajikkeessa ei ole erityistä taudinalttiutta. Sitä edustaa Suomessa Rautakesko.

Antti Laine ja Merja Högnasbacka, MTT

Lisätietoja: [email protected],

puh. (02) 477 2284

Kasvitauteja aiheuttavat pieneliöt kehittyvät ympä-ristön jatkuvassa muutok-sessa, mutta uusia taudinai-heuttajia ilmaantuu harvoin. Sen sijaan Suomen viljapel-loissa viihtyvät taudinai-heuttajat ovat yleistyneet entisestään.

MTT:n vuosina 2009–2010 te-kemässä viljojen lehtilaikkukar-toituksessa selvitettiin lehtilaik-kutaudinaiheuttajien yleisyyttä Suomen eri viljelyalueilla. Muka-na oli 255 kevätviljalohkoa.

Maitotuleentumisasteella ke-rätyt kasvustonäytteet osoittivat, että täysin terve kasvusto on har-vinaisuus. Lähes joka ohralohkol-ta eristettiin sekä ohrantyvi- ja lehtilaikun että verkkolaikun ai-heuttajasieni. Ohranrengaslaik-ku oireili joka toisella pellolla.

Kevätvehnäpelloilla esiintyi yhtä yleisenä rusko- ja pistelaik-kua (DTR-laikku). Pistelaikku on yleistynyt koko vehnänviljely-alueella. Aiemmin syysvehnällä esiintynyt harmaalaikku on run-sastunut, ja sen todettiin vioitta-van myös kevätvehnää.

Kauralla selkeästi yleisin oli kauranlehtilaikku, jota esiintyi noin 2/3 lohkoista. Kauran kehä-laikkua aiheuttavaa bakteeria oli noin joka kolmannella pellolla.

Viljelyn yksipuolisuus suosii lehtilaikkutautejaLehtilaikkutautien aiheuttajasienet säilyvät kasvukaudesta toiseen joko kasvijätteessä tai kylvösiemenessä. Yksi välivuosi monokulttuurissa vä-hentää merkittävästi taudinaiheut-tajan määrää, mutta ei täysin hävi-tä sitä.

Alkutartunnan saaneessa kasvus-tossa itiöntuotto runsastuu kasvu-kauden edetessä ja on voimakkaim-millaan heinä-elokuun vaihteessa. Itiöt lentävät tuulen mukana myös puhtaille lohkoille.

Viljojen laaja viljelyala mahdol-listaa ravinnonlähteen valikoiville-kin taudinaiheuttajille. Esimerkiksi ohran viljelyala on lähes kolminker-taistunut 50 vuoden aikana, mistä ovat hyötyneet ohran lehtilaikku-taudin aiheuttajasienet.

Ruosteet viihtyvät kuivassa ja lämpimässäLämmin ja vähäsateinen kasvukausi 2010 suosi ilmalevintäisiä ruosteita. Ne tartuttivat Etelä-Suomen vilja-peltoja voimakkaimman sadonmuo-dostuksen aikaan.

Ruosteiden taudinaiheuttamisky-ky on muuttunut ja ne sopeutuvat aiempaa laajempiin olosuhteisiin. Keskieuroopalaisten lajikkeiden taudinkestävyyden murtuminen on osaltaan runsastuttanut epidemioi-ta.

Osa ruosteista voi talvehtia Suo-messa, mutta myös kaukolevinnällä

on merkittävä vaikutus. Ruosteiden esiintymiseen vaikuttavat erityises-ti tartuntojen voimakkuus lähimais-sa sekä paikalliset sääolosuhteet. Torjunnan onnistuminen perustuu tarkkailuun.

Viljelijällä käsissään tuhoriskin pienentäminenTieto taudinaiheuttajien yleisyy-destä viestii kasvitautiriskistä. Kar-toituksessa seurattiin ohran osalta myös oireiden runsautta, joilla to-dettiin olevan selkeä yhteys lohkol-la tehtyihin viljelytoimiin.

Ohran lehtilaikkutautien oireet olivat runsaammat suorakylvö- ja kevytmuokatuilla kuin kynnetyil-lä lohkoilla. Muokkausmenetelmä ei lisännyt ohran rengaslaikkua, jos esikasvina oli vehnä tai kaura. Verkkolaikkutartunnat olivat run-saimmat, jos neljän vuoden aika-na samalla lohkolla kasvoi kahtena vuonna ohraa. Verkkolaikun kestä-villä lajikkeilla tartuntamäärät py-syivät alhaisina. Torjunta-aineruis-kutukset vähensivät oireita, mutta eivät poistaneet taudinaiheuttajaa.

Monipuolisilla viljelytoimilla voi-daan merkittävästi vähentää taudin-aiheuttajien runsastumista. Lopulli-sen tautitartunnan, uusien itiöiden muodostuksen ja leviämisen mää-räävät lohkokohtaiset sääolosuh-teet.

Marja Jalli, MTT Lisätietoja: [email protected],

puh. 040 763 5055

Rehuohran viljely väheni rajusti

Viljojen kasvitautilajisto vakiintunut pelloillemme

Monitahoisten rehu- ja tärkkelysohrien sato lajikekokeissa 2003–2010, lajikkeet kasvuajan mukaisessa jär-jestyksessä.

Pistelaikku (aiheuttaja Pyrenophora tritici-repentis) on tunnistettu Suomen vehnäpelloilta jo 1970-luvulla, mutta viime vuosina se on le-vinnyt vehnän koko viljelyalueelle.

Marja jalli

0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 000

7 000

Arttu

riAr

veRo

lfiPi

lvi

Auku

sti

Voitt

o

Wolm

ari

Tiril

Gaut

eAl

ttiJy

väOl

avi

Vilde

Brag

eEr

kki

Eina

rEe

rik

Elm

eri

Kunn

ari

Edel

Edvin

Toria

kg/ha

Kaksitahoisten rehu- ja tärkkelysohrien sato virallisissa lajikekokeissa 2003–2010, lajikkeet kasvuajan mu-kaisessa järjestyksessä.

0

1 0 0 0

2 0 0 0

3 0 0 0

4 0 0 0

5 0 0 0

6 0 0 0

7 0 0 0

Min

ttu

SW M

itja

Mar

gare

t

Aur ig

a

Tolki

en

Elise

ta

Ram

bler

Maa

ren

Ingm

ar

Stre

if

Conc

hita

Gra

ce

Fairy

tale

JB M

alta

sia

Posa

da

Har

bing

er

Crui

ser

Beat

r ix

Ambe

rA l

ina

Suns

hine

Opt

ima

Tola

r

Toca

da

Wiki

nget

t

Prop

ino

Just

ina

Publ

ican

Que

nch

kg/ha

6

Myllyvehnälajikkeella pitää ol-la korkea valkuaispitoisuus ja sakoluku. Lajikkeen on oltava riittävän aikainen ja satoisa.

Kevätvehnälajikkeiden satotaso kasvaa kasvuajan pidentyessä, mut-ta samalla valkuaispitoisuus alenee. Lujakortisuuteen ja taudinkestoon on kiinnitettävä huomiota. Seuraa-vassa esitellään lajikkeet aikaisuus-järjestyksessä. Mukana eivät enää ole vanhat Bastian, Mahti, Manu, Tjalve ja Vinjett. Trappe ei ole laji-kelistalla.

Anniina on aikainen lajike, jon-ka sato on vaatimaton I ja II-vyö-hykkeillä. Sen korsi on luja. Valku-aispitoisuus ja hehtolitrapaino ovat korkeat, mutta sakoluku laskee her-kästi. Anniina on altis lehtilaikku-taudeille ja ruskolaikulle. Jauhojen sitkopitoisuus on korkea.

Aino on aikainen ja sen sato on vaatimaton. Hehtolitrapaino on al-hainen ja valkuaispitoisuus vain Kruunun tasaa. Lajikkeen sakoluku on alhainen ja se on altis härmälle. Wanamo on aikainen lajike, jonka satotaso on vaatimaton. Sen korsi on laonarka, mutta sakoluku on korkea ja kestävä, samoin valkuaispitoisuus on korkea. Wanamolla voi esiintyä ruskolaikkua.

Bjarne on erittäin lyhyt- ja luja-kortinen lajike, mutta sato on vaa-timaton. Sen valkuaispitoisuus on korkea, samoin sakoluku.

Quarnan korsi on lyhyt, mut-ta voi lakoutua. Se on laatuvehnä, jonka valkuaispitoisuus on korkea, ja sakoluku korkea ja kestävä. Lei-vontalaatua kuvaavat Zeleny-luku ja jauhojen vedensidonta ovat kor-keat.

Kruunun korsi on pitkä ja se voi lakoutua. Lajikkeen hehtolitra-paino on alhainen, mutta sakoluku korkea ja kestävä. Se on altis här-mälle ja ruskolaikulle. Aallottaren siemenkoko on pieni ja sakoluku al-

hainen. Sillä voi esiintyä härmää ku-ten Kruunulla, mutta Aallotar kestää haisunokea hyvin. Koeleivän arvo-luku on korkea.

Wellamon korsi on pitkä ja voi lakoutua. Sen hehtolitrapaino on korkea. Zebra on pitkäkortinen laji-ke, joka on kestävä lehtilaikkutaute-

ja vastaan. Demonstrant on satoi-sa lajike ja myös sen hehtolitrapaino on korkea. Se kestää härmää ja lehti-laikkutauteja.

Picolo on lyhytkortinen laji-ke, jonka hehtolitrapaino on alhai-nen. Se on altis lehtilaikkutaudeille.

Marblen jyväkoko on suuri ja heh-tolitrapaino korkea. Bombona on myöhäinen, pitkäkortinen lajike. Sen sakoluku on alhainen ja laskee herkästi, mutta taudinkestävyys on melko hyvä.

Amaretto on myöhäinen ja erit-

täin satoisa lajike. Sen korsi on pitkä ja laonarka, mutta jyväkoko on suuri ja valkuaispitoisuus alhainen. Viih-tyvä lajike, jonka sato on hyvä eri sa-totasoilla. Myllyssä jauhosaanto on korkea. Sertori on myöhäinen laji-ke, jonka korsi on lyhyt ja luja. Heh-tolitrapaino on korkea ja sakoluku hyvä. Sertori kestää hyvin tauteja, mutta on arka haisunoelle.

Puntari on erittäin myöhäinen ja satoisa, lähinnä rehuvehnäksi sovel-tuva lajike. Sen sakoluku on alhainen ja laskee herkästi. Hehtolitrapaino on korkea, mutta valkuaispitoisuus matala. Viihtyvä lajike, jonka sato on hyvä eri satotasoilla. Lajike on arka haisunoelle.

Epos on erittäin myöhäinen ja sa-toisa lajike. Kasvuaika on Amaretto-akin päivän myöhäisempi. Epoksen korsi on erittäin luja ja sakoluku kor-kea. Sen hehtolitrapaino on alhai-nen ja taudinkestävyys hyvä.

Yrjö Salo, MTT ja Patrik Erlund, ProAgria


Syysrukiin lajikevalikoimaan ei ole tänä vuonna tulossa uutuuksia. Vuonna 2010 syys-ruista viljeltiin 20 183 ha alalla. Elvin osuus alasta oli 22 %, Riihen 17 % ja Amilon 15 %.

Hybridirukiiden viljely on lisäänty-nyt viime aikoina, mutta niiden yh-teenlaskettu viljelyosuus tilastois-sa nimetyistä lajikkeista jää viiden prosentin tuntumaan. Tällä hetkel-lä Suomessa viljelyssä olevia hybri-dirukiita ovat mm. Evolo, Kaskelott ja Picasso.

Hybridirukiiden siementuotan-toa ei Suomessa ole. Hybridirukiin viljellyt lajikkeet vaihtuvat perintei-siä populaatiolajikkeita nopeammin siementarjontaa seuraten.

Reetta (Bor 2009) on melko sa-toisa syysruislajike kaikilla viljely-alueilla. Sen talvituhot ovat alhaiset ja kasvuaika lyhyt. Reetan lakoutu-minen ja korren pituus ovat koti-maisten lajikkeiden alhaisimmat.

Riihi (Bor 1999) on aikaisin ja tal-vituhon kestävin lajikkeemme. Sen lakoutuminen ja korren pituus ovat lajikelistan lajikkeista suurimmat.

Kier (Danko 2005) on satotasol-taan keskimääräinen, erittäin luja-kortinen lajike.

Picasso (KWS 2002) on satoisa hybridiruis, jonka talvenkestävyys on ollut hyvä, vaikka se kärsiikin lu-mihomeesta. Lajike on lyhyt ja luja-kortinen, ja sen sakoluku on korkea ja kestävä.

Elvi (Jõgeva 2001) on kasvuajal-taan keskimääräinen. Sen sakoluku on jäänyt alhaiseksi.

Walet (Danko 2004) on laonkes-tävä, Etelä-Suomeen soveltuva laji-ke. Sen hehtolitrapaino on korkea.

Amilo (Ro 1995) on talvituhoille arka lajike, jonka sakoluku ja sako-luvun kestävyys ovat yhä lajikelistan korkeimmat.

Evolo (KWS 2009) on erittäin sa-toisa hybridiruis kaikilla viljelyalu-eilla. Se on kasvuajaltaan myöhäi-nen lajike, mutta sen sakoluku on korkea ja kestävä.

Antti Laine ja Merja Högnasbacka, MTT

Lisätietoja: [email protected], puh. (02) 477 2284

Kevätvehnälajikkeet leipäviljantuotantoon

Syysrukiista ei ole tulossa lajikeuutuuksia

Syysruislajikkeiden viljelyominai-suuksia 2003–2010 virallisissa la-jikekokeissa.

Lajike ja omistaja Suosit.viljelyalueSato kg/ha viljely-vyöhykkeillä I-III Talvi- Kasvuaika Lämpö- Lako- Pituus Tjp Hlp Valk.- Sako- Kasvitautien määrä %

I II III tuho % pv summa % cm g kg % luku Lumihome Härmä Laikkutaudit

Riihi, Bor I-III 4457 4742 4859 14 337 910 52 146 31,6 72 11,6 152 12,6 3,9 9

Reetta, Bor I-III 5362 4845 5828 14 338 927 38 129 31,7 73,8 11,3 155 11,3 0,9 10,2

Kier, Danko I-II 5332 3981 5292 25 338 930 30 117 35,3 72,9 10,9 156 11,6 2,1 12,2

Walet, Danko I-II 5266 4986 5227 23 339 938 32 120 36,3 74,2 10,7 154 8,1 1,3 9,8

Elvi, Jõgeva I-III 4752 4541 5228 22 339 934 50 136 34,8 72,6 11,1 133 16,7 5,8 8,6

Amilo, Rolimpex I-II 5027 4596 5206 26 339 946 39 120 34,8 74,4 10,8 206 10,1 2,3 9,3

Picasso, KWS I-III 5829 5053 6110 25 340 950 40 110 35,3 72,8 9,8 185 17,3 2,6 8,8

Evolo, KWS I-III 6500 6308 6758 17 340 955 46 111 37,1 73,8 9,7 202 13 1,8 9,9

Kevätvehnälajikkeiden valkuaispitoisuus ja sakoluku virallisissa lajikekokeissa vuosina 2003–2010. Lajik-keet aikaisuusjärjestyksessä.

Syysrukiin sato ja syksyisellä tautitorjunnalla saavutettu sadonlisä alhaisen ja korkean talvituhon olosuh-teissa virallisissa lajikekokeissa 2003–2010.

0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 000

7 000

8 000

Elvi Picasso Kier Riihi Reetta Evolo Elvi Picasso Kier Riihi Reetta Evolo

kg/ha

sato sadonlisäruiskutuksella

Korkea talvituhoAlhainen talvituho

0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 000

7 000

8 000


kg/ha



0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 000

7 000

8 000


kg/ha



Kevätvehnä on valmista puita-vaksi.

Yrjö Salo

0,0

2,0

4,0

6,0

8,0

10,0

12,0

14,0

16,0

Valkuais-%

Anniina

Aino

Wanamo

Bjarne

Quarna

Kruunu

Aallotar

Wellamo

Zebra

Demonstrant

Picolo

Marble

Bombona

Amaretto

Sertori

Puntari

Epos0,0

2,0

4,0

6,0

8,0

10,0

12,0

14,0

16,0

Valkuais-%

Anniina

Aino

Wanamo

Bjarne

Quarna

Kruunu

Aallotar

Wellamo

Zebra

Demonstrant

Picolo

Marble

Bombona

Amaretto

Sertori

Puntari

Epos

60

100

140

180

220

260

300

340

380

Anniina

Aino

Wan

amo

Bjarne

Qua

rna

Kruu

nu

Aallotar

Wellamo

Zebra

Demon

strant

Pico

lo

Marble

Bombo

na

Amaretto

Serto

ri

Puntari

Epos

Korjuussa

Sakoluku

Myöhemmin

60

100

140

180

220

260

300

340

380

Anniina

Aino

Wan

amo

Bjarne

Qua

rna

Kruu

nu

Aallotar

Wellamo

Zebra

Demon

strant

Pico

lo

Marble

Bombo

na

Amaretto

Serto

ri

Puntari

Epos

Korjuussa

Sakoluku

Myöhemmin

60

100

140

180

220

260

300

340

380

Anniina

Aino

Wan

amo

Bjarne

Qua

rna

Kruu

nu

Aallotar

Wellamo

Zebra

Demon

strant

Pico

lo

Marble

Bombo

na

Amaretto

Serto

ri

Puntari

Epos

Korjuussa

Sakoluku

Myöhemmin

7

Myllyvehnän pitää sisäl-tää riittävästi valkuaista ja sakoluvun on oltava vähin-tään 180. Lajikkeen leivon-taominaisuuksien pitää olla hyvät. Syysvehnälajikkeista viljellyimmällä eli Urholla on virallisissa lajikekokeissa ollut korkein valkuaispitoisuus ja sakoluku.

Syysvehnän viljelyala oli 21 800 ha vuonna 2010. Ylivoimaisesti viljel-lyin lajike oli edelleen Urho, jonka viljelylaajuus oli 44 prosenttia. Mui-ta yleisiä lajikkeita olivat Olivin, SW Magnifik, Gunbo ja Tarso.

Syysvehnälajikkeen talvenkestä-vyyden ja satoisuuden on oltava hy-vät. Talvenkestävyys on ollut paras Arktikalla ja heikoin Olivinilla. Luja korsi ja kestävä sakoluku ovat niin ikään hyvän lajikkeen ominaisuuk-sia. Korkea valkuaispitoisuus on myllyvehnän vaatimus. Urhon val-kuaispitoisuus on ollut syysvehnä-lajikkeista korkein.

Myös taudinkestävyys korostuu syysvehnälajkkeilla. Lajikelistal-la ovat Lars, Ramiro, Rehti, Tarso, Tryggve ja Veeti, mutta niistä ei ole

enää riittävästi tuloksia yhteenve-don tekemiseksi. Veetin siementä ei ole saatavissa ja Rehdin viljelyala on vähäinen.

Urho on paljon viljelty, aikainen lajike. Sen talvenkestävyys on hy-vä, mutta satotaso jää myöhäisem-piä lajikkeita heikommaksi. Urho on pitkäkortinen, sen valkuaispi-toisuus on korkea ja sakolukuomi-naisuudet hyvät. Urholla on leivon-nassa tärkeää sitkoa paljon ja sen vedensidontakyky on korkea.

SW Magnifik on satoisa lajike, joka on melko talvenkestävä. Sen korsi on lyhyt ja luja. Lajikkeen jy-väkoko on pieni ja valkuaispitoisuus alhainen, mutta hehtolitrapaino on korkea. SW Magnifikin sakoluku laskee herkästi. Taudeista sillä voi esiintyä lumihometta. Lajikeen lei-vontalaatua kuvaava Zeleny-luku on korkea.

Arktika on talvenkestävyydel-tään hyvä: lajike kestää hyvin pak-kasta ja lumihometta. Sen korsi on

pitkä, jyväkoko pieni ja valkuaispi-toisuus alhainen, mutta hehtolit-rapaino on korkea. Arktika on arka lehtilaikkutaudeille. Sen jauhosaan-to on ollut alhainen.

Olivin on myöhäinen ja satoi-sa lajike, jonka talvenkestävyys on kuitenkin heikko. Sen korsi on lyhyt ja luja. Olivinin hehtolitrapaino on korkea. Taudeista sillä voi esiintyä lumihometta. Lajikkeen leivonta-laatua kuvaava Zeleny-luku on kor-kea.

Gunbo on myöhäinen ja satoi-sa lajike, jolla kuitenkin voi esiin-tyä talvituhoa. Sen korsi on luja. Gunbon hehtolitrapaino on korkea, mutta valkuaispitoisuus alhainen. Lajikkeen jyväkoko on suuri. Koe-leivän huokoisuus on ollut hyvä ja arvoluku korkea.

Yrjö Salo, MTT ja Patrik Erlund, ProAgria


Viljelyssä olevien kaurojen lajikevalikoima uudistuu lähi-vuosina. Viime vuonna viljel-lyimmät kauralajikkeet olivat Fiia, Belinda, Veli ja Aslak. Niiden osuus viljelyalalasta oli tasan puolet. Kaikkien näiden kärkilajikkeiden viljelyosuus on kuitenkin laskussa.

Kauraa viljeltiin viime vuonna Suo-messa 295 000 ha alalla. Ensi kasvu-kaudella ala kasvaa viljan menek-kinäkymien kohenemisen myötä. Tämä vauhdittaa uusien, entistä sa-toisampien lajikkeiden tuloa vilje-lyyn.

Pohjoisessa aikaisuus tärkein ominaisuusLähes kymmenesosa kauran vilje-lyalasta on Pohjois-Pohjanmaalla, ja Kainuussakin sitä viljellään yli tu-hannella hehtaarilla. Pohjoisella vil-jelyalueella leikkuupuitava kaurala-jike on valittava aikaisten joukosta. Aikaisuus on tärkeä etu myös maan keskiosissa.

Eemeli on lajikkeista kaikkein aikaisin. Pienijyväinen Aslak ja uu-dehko Sofiina ovat sitä päivän myö-häisempiä, mutta myös satoisempia ja ohutkuorisia.

Aarre-lajikkeen sato on laadu-kas, mutta sen korsi on muita aikai-sia lajikkeita heikompi. Aikaisten lajikkeiden ryhmään kuuluu myös 2009 lajikeluetteloon tullut Akse-li. Sen satoisuus on erinomainen ja korsi hyvä, ja hehtolitran paino on saman aikaisuusluokan lajikkeista

paras. Akseli saa varmuudella mer-kittävän viljelyalan lähivuosina.

Fiia on viime vuodet ollut eni-ten viljelty kauralajikkeemme. Marikan kasvuaika on sama kuin Fiian, mutta satoisuus hieman Fii-aa parempi ja jyvä suurempi, jos-kin paksukuorisempi. SW Vaasa, Venla ja Peppi ovat päivän Fiiaa aikaisempia.

Roope on satoisa lajike, mutta keltakuorisuus heikentää sen suo-siota. Myös hehtolitran paino on alhainen. Roopea hieman myöhäi-semmät keltakuoriset lajikkeet Ef-fektiv ja Bessin on hyväksytty la-

jikeluetteloon, mutta viljelyyn ne eivät toistaiseksi ole tulleet. Kelta-kuorisuus on laatuhaitta vientikau-passa, vaikka rehukäytössä sillä ei merkitystä olekaan.

Ringsaker on hieman Roopea satoisampi valkokuorinen lajike. Sen hehtolitran paino on Roopea suurempi.

Julius on Roopea pari päivää myöhäisempi, lähes yhtä satoi-sa, lujakortinen ja ohutkuorinen. Lujakortinen Steinar on Roo-pea päivän ja Viviana kaksi päivää myöhäisempiä. Molemmat ovat satoisia.

Myöhäisyys lisää satoa ja riskejä Kauran lajikevalikoimassa satoisuus riippuu selvästi kasvuajasta. Keski-määrin sato lisääntyy 90 kg/ha yh-tä kasvuajan lisävuorokautta kohti. Toisaalta pitkä kasvuaika lisää epä-varmuutta korjuun onnistumisesta sekä fusarium-sienten ja hometok-siinien esiintymisen riskiä. Kasvi-tautien vaikutus kauran satoon on selvästi vähäisempi kuin vehnän ja ohran satoon.

Myöhäiset kauralajikkeet sopi-vat viljelyyn vain Etelä-Suomeen. Eniten viljelty myöhäinen lajike on

Belinda. Bettina, Iiris ja SW In-geborg ovat Belindaa hieman ai-kaisempia ja yhtä satoisia lajikkeita. Uutuuslajike Iiris on lujakortinen ja Belindaa hieman suurijyväisempi ja ohutkuorisempi. SW Ingeborg on myöhäisistä lajikkeista heikkokor-tisin.

Ivory ei yllä aivan Belindan sa-totasoon, mutta se on lajikevalikoi-man suurijyväisin lajike. Suuri jyvä on tärkeä elintarvikekäytössä.

Kuorettomat Lisbeth- ja Avenu-da-lajikkeet on myös hyväksytty la-jikeluetteloon. Sadon erinomaisesta laadusta huolimatta niiden viljely on viime vuosina jäänyt vähäiseksi.

Arjo Kangas ja Harri Huhta MTTLisätietoja: [email protected],

puh. 0500 761 383

Kauran lajikevalikoima uudistumassa

Kauralajikkeiden sato ja kasvuaika virallisissa lajikekokeissa 2003–2010. Lajikkeet ovat kasvuajan mukai-sessa järjestyksessä. Lajikenimen yläpuolella on kasvuaika vuorokausina.

Yrjö Salo

0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 000

7 000

EEM

ELI

ASLA

K

SOFIIN

A

AARR

EVE

LI

AKSE

LI

SW V

AASA

VENL

A

PEPP

I

MAR

IKA

FIIA

RING

SAKE

R

ROOPE

SUOM

I

EFFE

KTIV

VING

ER

STEI

NAR

JULIUS

BESS

IN

VIVI

ANA

BETT

INA

IIRIS

IVORY

SW IN

GEB

ORG

BELIND

A

kg/ha

kuori ydinsato

kasvuaika vrk93 94 94 95 95 95 96 96 96 97 97 98 99 99 100 100 100 101 101 101 103 103 103 103 104

0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 000

7 000

EEM

ELI

ASLA

K

SOFIIN

A

AARR

EVE

LI

AKSE

LI

SW V

AASA

VENL

A

PEPP

I

MAR

IKA

FIIA

RING

SAKE

R

ROOPE

SUOM

I

EFFE

KTIV

VING

ER

STEI

NAR

JULIUS

BESS

IN

VIVI

ANA

BETT

INA

IIRIS

IVORY

SW IN

GEB

ORG

BELIND

A

kg/ha

kuori ydinsato

kasvuaika vrk93 94 94 95 95 95 96 96 96 97 97 98 99 99 100 100 100 101 101 101 103 103 103 103 104

Satoisa Aslak oli yksi viime vuo-den viljellyimpiä kauralajikkeita.

Boreal KaSvinjaloStuS oY

Syysvehnälajikkeiden valkuaispitoisuus ja sakoluku virallisissa lajike-kokeissa vuosina 2003–2010.0,0

2,5

5,0

7,5

10,0

12,5

15,0

UR

HO

SW

MA

GN

IFIK

AR

KTIK

A

OLIV

IN

GU

NB

OValkuais-%

0,0

2,5

5,0

7,5

10,0

12,5

15,0

UR

HO

SW

MA

GN

IFIK

AR

KTIK

A

OLIV

IN

GU

NB

O

Valkuais-%

60

100

140

180

220

260

300

340

URHO

SW

MAG

NIFI

K

ARKT

IKA

OLIV

IN

GUNB

O

Korjuussa MyöhemminSakoluku

Syysvehnälajikkeet leipäviljantuotantoon

Syysvehnän lajikekokeet Piikkiössä kesällä 2010.

8

Viljanviljelyssä on paljon riskejä, joista osaan ei voi edes varautua. Sertifioidun siemenen käyttö vähentää huonon siemenen tuomia riskejä, pyhäjärveläinen maanviljelijä Ilpo Karvonen sanoo.

Karvonen ostaa joka kevät noin 25 tonnia siemenviljaa. 120 hehtaa-rin peltoalasta noin neljännes on ohralla, loput suopellot kasvavat kauraa.

Vuosittain ostettavasta siemen-viljasta riittäisi eläimille apetta noin kuukaudeksi. Karvosella on 25 lypsylehmää ja noin 170 liha-sonnia.

Sertifioidun siemenen kustan-nus on noin 65–80 euroa hehtaaria kohti. ”Lasku on iso, mutta sieme-nen laatua ei tarvitse miettiä”, Kar-vonen sanoo.

Karvonen on tehnyt suoraa sie-menkauppaa Pohjolan Jyväjemma-ri Oy:n kanssa jo 15 vuotta. Toiseen-kin suuntaan tavaraa on kuljetettu, tila oli aikoinaan heinänsiemenen sopimustuottaja.

”Huonolla siemenellä tulos on epävarma. Kaikki muu työ pelloil-la voi mennä hukkaan huonon sie-menen takia”, Karvonen muistut-taa.

Säästäisikö oma siemen?Karvonen on ajoittain pohtinut, paljonko rahaa säästyisi oman sie-menen käyttämisellä. Ei kovin pal-jon, jos ollenkaan.

Pitäisi rakentaa varastosiiloja,

Sertifioidun siemenen käyttö vähentää peltoviljelyn riskejä

Kuvat: Martti KuHno

Matti Lappalaisen sylissä istuva reilun vuoden ikäinen Aarne-poika on kenties tuleva siemenkauppias.

Yli 90 prosenttia siemenistä myydään jo suursäkeissä, Pohjolan Jyväjemmari Oy:n toimitusjohtaja Matti Lappalainen sanoo.

9

hankkia lajittelin ja peittauslait-teet.

Rehuviljan hintapiikit ovat kiu-sallisia. Jos tonni maksaa alle sa-ta euroa, kenenkään ei kannattaisi viljellä. Jos hinta on yli 250 euroa tonnilta, kenenkään ei kannata os-taa.

Karvonen myy kuivuriaikaa toi-sille. Omat rehuviljat hän säilöö pääosin murskeviljana.

Verot ja peittaus huomioon vertailussaPohjolan Jyväjemmari Oy:n toi-mitusjohtaja Matti Lappalainen harmittelee, kun sertifioidun sie-menen arvonlisäverollista hintaa verrataan alvittoman rehuviljan hintaan. Siinä vertailussa sertifioi-tu ostosiemen saattaa näyttää kal-liilta.

Hintavertailijoiden Lappalai-nen toivoo laskevan, paljonko oman siemenen tilalla peittaami-nen maksaisi.

Rahdin osuus sertifioidun sie-menen hinnasta ei ole kovin suuri. Tavallisin Lappalaiselta lähtevä erä on kuorma-auton nuppikuorma.

Parin uutuuslajikesäkin ostajalle kilohinta on aivan toinen kuin ko-ko kuorman vakiintunutta siemen-tä hankkivalle.

Suursäkeissä lähtee jo 90 pro-senttia viljansiemenestä. Nurmi-kasvien siemeniäkin on jo pakattu suursäkkeihin.

Hukkakaura hallinnassaHukkakaura on monin paikoin le-viämässä vaarallisesti. Pohjois-Sa-vossa siitä ei vielä suurta riesaa ole.

Yhtiön pääpaikka on Kiuruve-dellä. Sopimustuottajien tuhannen hehtaarin pellot ovat lähistöllä.

Lappalaisen mielestä lajikkeita on nykyisin jo liikaa. Ainakin Kiu-ruveden ympäristössä riittäisi yksi aikainen vehnä, yksi kaura sekä ai-kainen ja myöhäinen ohra.

Siemenkauppiaan valikoimissa on silti oltava paljon vaihtoehtoja. Pakkaamot tekevät hyvää yhteis-työtä, jotta asiakas saa haluamaan-sa siementä.

Apilan kysyntä on lisääntynyt. Luomusiemenen käyttöpakkoon ja lupakäytäntöön Lappalainen toivoo joustoa.

Kotimainen jalostus suuriarvoinen asiaLappalaisen mielestä kotimainen kasvinjalostus on arvokas asia. Korrenlujuus on parantunut hur-jasti, vuodesta 1974 itse viljellyt Lappalainen tietää. Oman sieme-nen käytöstä perittävällä tos-mak-sulla pidetään jalostusta yllä. Tos-maksun kerää siemenviljelijöiden yhdistys.

Suomessa sertifioidun siemenen käyttö on vähäisempää kuin muu-alla Euroopassa. Suomessa noin kolmannes kylvösiemenestä on sertifioitua.

Einari kevään suosikkiLappalaisen pakkaamo on myynyt jo noin puolet kevään siemenistä. Siementä menee normaalikeväinä 3 000 tonnia.

”Kevään kiire kuuluu asiaan”, Matti Lappalainen sanoo.

Ohransiemenellä tuntuu olevan kovempi kysyntä kuin viime ke-väänä. ”Kaikki haluavat ostaa Ei-nari-ohraa”.

Puna-apilan siemenestä saattaa tulla keväällä pulaa.

REIJO VESTERINEN

Jalostus

Sertifioidun siemenen matka jalostuksestamyyntiin

1

1

2

45

7

8

6

3

Testaus

2Korkeimmatsiemenluokat,tuotanto

Testaus

Testaus

3

Sertifioidunsiemenentuotanto

4

Kunnostus

6

Testaus

7

Sertifiointi

8

Korkeimpientuotantojatkuu

5

Jalostuksenkin perustana ovat villit kannat sekä vanhat

lajikkeet, joista jalostaja risteyt-tämällä pyrkii luomaan uusia muunnoksia. Aikaa risteytyksestä uuteen lajikkeeseen kuluu usein 10–15 vuotta.

Kun jalostaja on saanut

kehitettyä uuden lajikkeen, se testataan virallisissa lajike-kokeissa ennen mahdollista hyväksymistä lajikeluetteloon.

Hyväksymisen jälkeen lajik-keen jalostaja tai edustaja

ryhtyy tuottamaan lajikkeesta niin sanottuja korkeimpia sie-menluokkia eli esiperussiementä (PB) ja perussiementä (B).

Perussiemenestä tuotetaan puolestaan varsinaista myy-

tävää siemensukupolvea eli sie-menluokkaa C1. Ruista lukuunot-tamatta viljoilla voidaan C1-luok-kaa vielä lisätä yhden sukupol-ven verran, jolloin myytävä suku-polvi on C2.

Perussiemenestä tuotetaan edel-leen myytävää serti�oitua sie-

mentä. Sitä viljelevät siemen-viljelytilat. Viljely on sopimus-tuotantoa.

Myös korkeimpien siemen-luokkien viljelyä jatketaan,

koska serti�oidun siemenen tuot-tamiseen tarvitaan B-sukupolvea. Kantasiemenen aitoutta testataan jatkuvasti. Aitous varmistetaan virallisella kenttäkoetestauksella.

Sadonkorjuun jälkeen siemen kunnostetaan laitoksissa, jotka

käsittelevät vain kylvösiemeneksi tarkoitettua viljaa.

Ennen serti�ointia siemen tarkastetaan Eviran Siemen-

tarkastusosaston laboratoriossa Loimaalla.

Serti�oidulle siemenelle annetaan vakuustodistus,

jonka siemenen ostava viljelijä saa ostamansa siemenerän mukana. Se on todiste lajikkeen aitoudesta ja siemenen laadusta.

Lähde. Evira, www.serti�oitusiemen.�

Matti Lappalaisen kannattelemalla siemenkuormalla kylvää melkein yhden hehtaarin.

10

Öljykasvien viljelyala lisääntyi vuonna 2010 suuresti. Kevät-rypsin ja -rapsin viljelyala oli yhteensä noin 157 000 ha. Satotasot jäivät kuitenkin sää-oloista ja tuholaisista johtuen alhaisiksi, rypsin keskisato oli 1 120 kg/ha ja rapsin 1 220 kg/ha.

Yleisimmät kevätrypsilajikkeet vuonna 2010 olivat SW Petita ja Cor-delia, Apollo, Valo, Eos ja Hohto se-kä kevätrapsilajikkeet Marie, Trap-per, Sheik, Ilves ja Campino.

Kevätrypsiä voidaan viljellä aina III-vyöhykkeelle asti, mutta kevät-rapsia pitkän kasvuajan vuoksi vain Etelä-Suomen edullisilla alueilla. Sa-toisuus on rypsi- ja rapsilajikkeiden tärkein ominaisuus. Korkea öljypi-toisuus ja alhainen lehtivihreäpitoi-suus ovat tavoitteina. Seuraavassa esitellään lajikelistalla olevat lajik-keet aikaisuusjärjestyksessä.

KevätrypsilajikkeetKulta, Tuli ja Harmoni ovat väisty-viä, samoin möhöjuuren kestävää SW Rebus-lajiketta viljellään vain vähän. Ne eivät enää ole mukana tässä katsauksessa.

Aurea CL on aikainen lajike, jon-ka satotaso on vaatimaton. Sen varsi on lyhyt ja laonkestävä. Valkuaispi-toisuus on korkea, mutta öljypitoi-suus ja öljysato alhaisia. Lajike on

kestävä imidatsolinoni-herbisidille, ja Clamox 3093 -valmiste on hyväk-sytty rikkakasvien torjuntaan tällä lajikkeella.

Valo on aikainen lajike, jonka varsi on heikko ja satotaso alhainen. Hohto on aikainen lajike, jonka var-si on pitkä ja heikko. Myös sen sato-taso on alhainen. Apollo on pitkä- ja heikkovartinen, mutta sadon lehti-vihreäpitoisuus on alhainen.

Eos on pitkä- ja lujavartinen. Sen valkuaissato on korkea. Myös Juliet on pitkä- ja lujavartinen lajike. Se on satoisa erityisesti III-vyöhykkeellä.

Julietin valkuaissato ja öljypitoisuus ovat korkeita.

SW Petita on kaksi päivää Valoa myöhäisempi. SW Petitan varsi on lyhyt ja laonkestävä. Sen valkuaispi-toisuus on alhainen, mutta öljypitoi-suus korkea. Cordelia on satoisa la-jike erityisesti III-vyöhykkeellä. Sen varsi on pitkä, mutta melko luja, ja valkuaissato korkea.

KevätrapsilajikkeetWildcat on väistyvä lajike ja Merry-lin siementä ei ole saatavissa. Dorot-hy ei ole lajikelistalla.

Highlight on aikainen lajike, jon-ka varsi on matala ja heikko. Sen öl-jysato on alhainen. Trapper on satoisa hybridilajike, jota Boreal edustaa. Sen varsi on pitkä ja luja, ja valkuais- ja öljysato ovat korkeat.

Ilves on satoisa lajike. Sen varsi on pitkä ja arka lakoutumaan, mut-ta öljypitoisuus ja öljysato ovat kor-keat. Marien varsi on matala, mutta valkuaispitoisuus korkea. Sen satoi-suus jää uusia lajikkeita heikom-maksi, samoin öljysato. Rikkakas-vitorjunta-aine Galera ja kiinnite Dassoil voivat vioittaa Marieta.

Campino on myöhäinen ja satoi-sa lajike. Sen varsi on pitkä ja luja. Lajikkeen valkuaispitoisuus on al-hainen, muta öljysato korkea. Myös lehtivihreäpitoisuus on korkea. Sheik on myöhäinen ja satoisa la-jike. Sen varsi on pitkä, mutta luja. Lajikkeen valkuaispitoisuus ja val-kuaissato ovat korkeat. Sheikin sie-menet saattavat itää jo liduissa.

Yrjö Salo MTT ja Patrik Erlund ProAgria


Viralliset lajikekokeet tuot-tavat tietoa viljalajikkeiden kyvystä vastustaa yleisimpiä taudinaiheuttajia. Lajikkeen taudinkestävyyden tuntemi-nen on osa tarpeenmukaisen kasvitautitorjunnan suunnit-telua.

Taudinkestävyys on lajikeominai-suus. Taudinkestävä lajike tunnis-taa taudinaiheuttajan iskeytymisen ja puolustautuu sitä vastaan erilai-sin reaktioin. Selvimmin kestävyy-serot ilmenevät, kun tautipaine on voimakas.

Osa kestävyydestä on täydellistä kestävyyttä, jolloin taudinaiheutta-jan eteneminen kasvissa estyy. Osa on kenttäkestävyyttä, joka ilmenee kasvitaudin hitaampana etenemi-senä alttiiseen lajikkeeseen verrat-tuna.

Ohrilla hyvää kestävyyttäOhralajikkeiden verkkolaikunkes-tävyys on parantunut, koska tau-dille alttiit lajikekandidaatit kar-siutuvat jo jalostusprosessissa.

Verkkolaikkusieni oireilee kestä-vässäkin lajikkeessa, mutta laikun eteneminen pysähtyy ja tyypillistä verkkokuviota ei pääse muodostu-maan.

Lajikkeiden enemmistö kes-tää verkkolaikkua paremmin kuin mittarilajikkeet Rolfi ja Vilde. Hy-vin kestäviä ovat kaksitahoiset la-jikkeet Fairytale, Xanadu, Justina, Conchita, Streif, Tolkien, Anna-bell, Cruiser, JB Maltasia, Harbin-ger, Margret, Scarlett, Tolar, NFC Tipple, Maaren, Minttu, Breamar ja Saana. Monitahoisista lajikkeista verkkolaikkua hyvin kestäviä ovat Elmeri, Eerik, Edvin, Einar, Polar-top, Jyvä, Kunnari ja Olavi.

Sen sijaan ohran rengaslaikkua hyvin kestäviä lajikkeita on vähän. Erinomaisesti rengaslaikkua kes-täviä lajikkeita ovat kaksitahoiset Publican ja Quench. Monitahoisis-ta lajikkeista muita paremmin ren-gaslaikkua kestävät Brage, Vilde, Pilvi ja Kunnari.

Ohralajikkeiden härmänalttiu-dessa on selviä eroja. Suurimpaan osaan kaksitahoisista lajikkeista härmä ei iskeydy lainkaan, mut-

ta sen tarkkailuun on kiinnitettä-vä erityistä huomiota, jos lajike on Rolfi, Artturi, Jyvä, Polartop, Altti, Einar, Kunnari, Pilvi, Gaute, Tiril, Wolmari, Erkki, Aukusti, Brage tai Eerik.

Vehnien erot vähäisiäLehtilaikkutauteja erinomaisesti kestäviä kevätvehnälajikkeita ei Suomessa ole viljelyssä. Jonkin-asteisia kestävyyseroja kuitenkin on.

Ruskolaikkua on esiintynyt mui-ta lajikkeita hieman vähemmän seuraavilla lajikkeilla: Sertori, Epos, Demonstrant, Wellamo, Bombona, Zebra, Puntari, Marble ja Amaret-to. Pistelaikkua on esiintynyt vä-hemmän Sertori-, Demonstrant-, Puntari- ja Amaretto-lajikkeissa.

Sääoloihin vahvasti sidonnais-ta vehnänhärmää esiintyy paikoin runsaasti. Kokeissa puhtaita här-mäoireista ovat olleet Zebra, Pun-tari, Demonstrant, Amaretto ja Bombona.

Haisunokea täysin kestäviä la-jikkeita ei ole viljelyssä. Muita la-jikkeita hieman kestävämpiä ovat

Aino, Mahti, Wanamo, Anniina ja Picolo.

Myöhäiset kaurat kestävämpiäSuurin osa kauralajikkeista on kent-täkestäviä. Roope-mittarilajiketta paremmin kauranlehtilaikkua kes-tävät SW Ingeborg, Avenuda, Stei-nar ja Belinda-lajikkeet. Aikaisista lajikkeista paras kestävyys on Ak-selilla.

Viljalajikkeiden ruostesienistä on toistaiseksi vain vähän tietoa.

Kasvukauden 2010 perusteella la-jikkeiden välillä on eroja vehnän-ruskearuostetta vastaan. Kauran rengasruostetta vastaan erot olivat pieniä voimakkaassa tartunnassa. Ennen kuin lajikkeiden kestävyy-destä ruosteita vastaan tiedetään enemmän, on kaikkien lajikkeiden kanssa oltava valppaana.

Marja Jalli, Yrjö Salo ja Antti Laine MTT


Kevätrypsin ja -rapsin viljelyala kasvoi

Kevätviljojen taudinkestävyydessä on eroja

Monitahoisten ohralajikkeiden taudinkestävyys ohranverkkolaikkua vastaan on hyvä. Pylväät kuvaavat lajik-keiden keskimääräistä tartuntaa virallisissa lajikekokeissa vuosina 2003–2010. Käytettävä asteikko 0–100 %.

0

10

20

30

40

50

Elmeri

Edvin

Eerik

Einar

Jyvä

Polartop

Altti

Kunnari

Erkki

Olavi

Artturi

Brage

Rolfi

Vilde

Edel

Wolmari

Gaute

Pilvi

Tiril

Aukusti

Voitto

Arve

%

Lajikkeiden taudinkestävyyttä testataan infektiokokeissa Jokioisilla. Testattavat lajikkeet kylvetään pottiputkella.

Marja jalli

Kevätrypsi- ja kevätrapsilajikkeiden öljyprosentti 9 %:n kosteudessa. Lajikkeet aikaisuusjärjestyksessä. Lähde: Viralliset lajikekokokeet vuosina 2003–2010.

39,5 40,1 40,241,4 42,0 42,4 42,9 42,0

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50%

AUREA CL VALO HOHTO APOLLO EOS JULIET SW PETITA

CORDELIA

43,5 42,9 43,7 43,1 43,1 42,4

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50%

HIGHLIGHT TRAPPER ILVES MARIE CAMPINO SHEIK

11

Uudet nurminatalajikkeet ovat tuottaneet suuria ja laa-dukkaita kevätsatoja. Ruoko- ja rainatalajikkeiden vahvuus on niiden suuret syyssadot: sen sijaan sadon laatu jää nykyisellä korjuuaikarytmi-tyksellä selvästi nurminatoja heikommaksi.

Lajikeluetteloon hyväksytyt uusim-mat nurminatalajikkeet ovat ko-timainen Valtteri (2010) ja ruot-salainen SW Revansch (2007). Molempien kevätsato on muita na-talajikkeita suurempi. Erinomaisen jälkikasvukykynsä ansiosta Valtteri on kokonaissadoltaan paras nurmi-natalajike.

Etelä-Suomessa Valtteri on SW Revanschia satoisampi, mutta kah-della pohjoisimmalla viljelyvyö-hykkeellä sadot ovat yhtä suuria. Pohjoisimmilla viljelyvyöhykkeillä molemmat lajikkeet ovat Kasperia satoisampia.

Molempia lajikkeita voidaan hy-vän talvenkestonsa vuoksi suositel-la viljelyyn koko nurmiviljelyalu-eelle. Valtterin ja SW Revanschin sulavuus on sekä kevät- että syysnii-tossa hyvä. Toistaiseksi lajikkeista ei ole ollut saatavilla siementä käytän-nön viljelyyn.

Inkeri kestää hyvin talveaInkerin (2003) kokonaissato on Etelä- ja Keski-Suomessa suurem-pi kuin Kasperin ja Valtterin. La-jikkeen kevätsato on korkea, mutta jälkikasvukyky ei ole aivan Valtterin luokkaa. Kahdella pohjoisimmalla viljelyvyöhykkeellä Inkerillä ei ole satoeroa Kasperiin verrattuna. Poh-joisessa Valtteri on ollut Inkeriä sa-toisampi lajike.

Hyvän talvenkestävyyden vuok-si Inkeri sopii viljelyyn koko nur-miviljelyalueelle. Röyhylle se tulee hieman muita nurminatoja myö-

hemmin ja varsinkin kevätniitossa sen D-arvo on ollut erittäin korkea. Inkerin siementuotanto on saatu hyvään alkuun ja siementä alkaa ol-la saatavilla myös käytännön nurmi-viljelyyn.

Ruokonadoilla iso syyssatoLajikeluettelossa on kolme ruoko-natalajiketta: tšekkiläistä alkupe-rää oleva Kora sekä kotimaiset la-jikkeet Retu ja Karolina. Kaikkien kolmen lajikkeen siementä on ollut viime vuosina vaihtelevasti saata-villa.

Kora on ruokonadoista satoisin kolmella eteläisimmällä viljelyvyö-hykkeellä, mutta pohjoisempana Retu ja Karolina ovat sitä viljelyvar-mempia paremman talvenkestä-vyytensä ansiosta. Epävarman tal-vehtimisen vuoksi Koraa voidaan suositella viljelyyn vain kolmelle

eteläisimmälle viljelyvyöhykkeelle. Koran ensimmäisen niiton sato

on matala, ja sen suuri kokonaissa-to perustuu Retua ja Karolinaa sel-västi parempaan jälkikasvuun. Re-tu ja Karolina ovat samantyyppisiä

lajikkeita. Paremman jälkikasvunsa vuoksi Karolinan kokonaissato on hieman Retua suurempi. Kahdella pohjoisimmalla viljelyvyöhykkeellä Karolina talvehtii Retua huonom-min, mutta selvästi Koraa parem-

min. Karolinan kevätsadon sulavuus on

parhaiden nurminatalajikkeiden ta-soa. Koran ja Redun kevätsadon su-lavuudet ovat selvästi Karolinaa pie-nempiä. Kaikkien lajikkeiden toisen niiton sulavuudet ovat selvästi nur-minatalajikkeita pienempiä saman-aikaisessa niitossa.

Rainatoja lähinnä eteläänHykor- ja Felina-rainatojen korkea sato perustuu lajikkeiden hyvään niiton jälkeiseen kasvukykyyn. Nii-den talvituhot ovat suuria erityisesti kahdella pohjoisimmalla viljelyvyö-hykkeellä, minkä vuoksi kevätsadot jäävät pieniksi. Heikon talvenkestä-vyytensä vuoksi nykyiset lajikkeet soveltuvat lähinnä Etelä-Suomen nurmiseoksiin lisäämään syyssato-ja.

Rainatojen kevät- ja syyssadon su-lavuus on ollut samanaikaisessa kor-juussa muita natalajeja pienempi.

Markku Niskanen ja Jukka Kemppainen MTT


puh. 044 332 6802

Hirssit ovat eteläisten alu-eiden viljakasviryhmä, joka soveltuu gluteenittomana keliaakikkojen ruokavalioon. Viljahirssin lajikkeita testattiin viime kesänä menestyksek-käästi Varsinais-Suomessa.

Satafood Kehittämisyhdistys ry ja MTT:n kasvintuotannon tutkimus testasivat viime kesänä kymmenen hirssilajiketta Kaarinassa. Tutki-musta rahoitti EU Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma Tut-kimusta rahoitti EU Manner-Suo-men maaseudun kehittämisohjel-ma.

Testattujen hirssilajikkeiden vä-lillä oli suuria eroja kasvuajassa, pi-tuudessa, siemenen koossa ja väris-sä sekä siemensadossa. Siemensadot vaihtelivat lajikkeesta riippuen 1 570–3 530 kg/ha. Näyttää siltä, että hirssin siemensatoviljely on mah-dollista Etelä-Suomessa etenkin, jos ilmasto lämpenee.

Monikäyttöinen viljaHirssistä voi keittää puuroa ja pais-taa leipää, ja sen siementä myydään pikkulintujen ruokintaan. Rehevä-kasvuisia lajikkeita voi viljellä myös vihantarehuksi ja käyttää koriste-heinänä kukkasidonnassa.

Hirssistä tunnetaan monia lajeja. Yleisin viljeltävä hirssi on viljahirssi, Panicum miliaceum.

Hirssi on maissin tavoin ns. C4-kasvi, joka yhteyttää tehokkaasti

valon voimakkuuden ollessa kor-kea. Se kasvaa vähäsateisissa, jopa kuivissa oloissa. Hirssiä viljellään etelässä, etenkin kehittyvissä mais-sa. Viljely kiinnostaa myös pohjoi-sessa.

Euroopassa hirssiä viljellään 400–500 hehtaarilla, eniten Venä-jällä ja Ukrainassa. Keskisato on 1 200 kg/ha (FAO). Ranskan viljely-ala oli 7 000 ha ja satotaso yli 5 700

kg/ha vuonna 2009.

Pieniä siemeniä Satafoodin ja MTT:n hirssinviljely-kokeen siemenet saatiin Tšekistä, Sveitsistä ja Vavilov Instituutista Ve-näjältä. Hirssi on hallanarka, joten kylvöt tehtiin vasta keväthallojen jälkeen kesäkuun 1. ja 9. päivänä.

Hirssin siemen on pientä, tuhan-nen siemenen paino on noin 6–12 g.

Kylvömääränä käytettiin ulkomailla suositeltua 50 itävää siementä/m2, kylvömäärä oli vain 3–6 kg/ha.

Useimmat maissin rikkakas-vien torjunta-aineet soveltuvat myös hirssille, mutta niitä ei ole hyväksytty Suomessa. Kokees-ta rikkakasvit kitkettiinkin kä-sin. Lannoituksena annettiin 300 kg/ha Nurmen NK1:tä, typpeä 66 kg/ha.

Tšekkilajike satoisin

Hirssit kasvoivat hyvin Kaarinassa vuonna 2010. Lajikkeilla oli suuria pituuseroja, lyhimmät alle 100 cm ja korkeimmat yli 140 cm. Pitkät lajikkeet olivat hyvin versoutuvia, lehteviä ja reheviä. Lakoutumista ei esiintynyt.

Aikaisimmat lajikkeet vaalenivat jo elokuun lopussa. Ne leikkuupui-tiin 10.9. ja myöhäisimmät korjat-tiin 28.9. Hirssin laajassa röyhyssä siemenet tuleentuvat eri aikaan, kärkisiemenet aikaisemmin kuin tyvessä.

Parhaan sadon tuotti tšekkiläinen Unicum-lajike, 3 530 kg/ha. Seu-raavina olivat Vavilov Instituutin aikaiset 2825 Omsk ja 9684 Orel, jotka kumpikin tuottivat yli 3 300 kg/ha.

Hirssin leikkuupuinnissa on on-gelmana se, että lehdistö ei tuleen-nu samalla tavalla kuin siemenet. Varret ja lehdet ovat vielä vihreitä, kun siemenet ovat jo kypsiä. Lajik-keiden siemenväri vaihtelee mus-tasta ruskeaan ja vaaleankeltaiseen. Tuleentumattomat siemenet ovat yleensä vihertäviä tai kellertäviä.

Marketta Saastamoinen Satafood

Kehittämisyhdistys ry, Yrjö Salo ja Martti Vuorinen

MTTLisätietoja:

marketta.saastamoinen@ satafood.net,

puh. 050 537 5034

Uusilla natalajikkeilla potkua kevät- ja syyssatoihin

Hirssin koeviljely onnistui

Ruokonadan jälkikasvu on voima-kasta nurmintaan verrattuna.

MTT ja Satafood Kehittämisyhdistys testasivat hirssinviljelyä viime kesänä Varsinais-Suomessa. Tulosten mukaan hirssin siemensatoviljely näyttää mahdolliselta Etelä-Suomessa.

MarKKu niSKanen

Yrjö Salo

Natalajikkeiden jälkikasvukyky kg ka/ha (2. ja 3. niitto) ja talvituhoprosentti virallisissa lajikekokeissa 1994–2010. Tulokset koko maasta.

0

2

4

6

8

10

12

14

16

KORA

HYKO

R

KARO

LINA

FELIN

A

RETU

FURE

VALT

TERI

REVA

NSCH

INKE

RI

KASP

ER

ILMAR

I

KALE

VI

%

0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 000

7 000

8 000Kg ka/haJälikasvukyky Talvituhot

12

MTT:n lajikekokeissa Sotka-mossa, Rovaniemellä ja Ruu-kissa oli vuonna 2010 mukana yhteensä 22 eri vadelmalaji-ketta. Satoisimmiksi osoittau-tuivat Jenkka ja Glen Ample.

Parhaat sadot saatiin Sotkamossa. Ruukissa vadelmalajikkeet saivat selvästi enemmän talvivaurioita kuin Sotkamossa, mutta tuottivat kuitenkin kohtalaisen sadon. Ro-vaniemellä vadelmat olivat äärira-joillaan, ja sadot jäivät hyvin hei-koiksi.

Sotkamossa tavanomaisen tai hy-vän sadon tuottivat Jenkka, Otta-wa, Glen Ample, Kolokolsik ja Muskoka. Ruukissa satoisimmat la-jikkeet olivat Jenkka ja Glen Ample, joista vain Jenkka pääsi lähelle ta-vanomaista satotasoa. Rovaniemel-lä kaikkien lajikkeiden sadot jäivät heikoiksi, eivätkä olleet enää talou-dellisesti kannattavalla tasolla.

Sotkamossa hyväsatoisiksi osoit-tautuivat uudet lajikkeet Borgunn, K93-11 ja Illuzia. Vähäisten taimi-määrien takia niistä ei kuitenkaan voitu tehdä luotettavia päätelmiä.

Talvenkestävyys koetinkiviTalvenkestävyydeltään Sotka-mon ja Ruukin paras lajike oli Glen Ample. Sotkamossa se selvisi tal-vesta 2009–2010 ilman vaurioita ja Ruukissakin vain pienillä vauri-oilla. Sotkamossa hyvin talvehtivat myös Ville ja Jenkka, joiden talvi-vauriot jäivät vähäisiksi. Ruukissa Jenkka talvehti keskivertoa huo-nommin. Ruukissa lajikkeet kärsi-vät selvästi enemmän talvivaurioi-ta kuin Sotkamossa.

Rovaniemellä kaikki vadelma-lajikkeet kärsivät mittavia talvi-vaurioita ja olivat kitukasvuisia verrattuna Ruukin ja Sotkamon kasvustoihin. Talvenkestävyydel-tään hieman muita parempi lajike oli Ville.

Mukana uusia lajikkeitaUusien vadelmalajikkeiden mar-jat olivat totuttua marjakokoa suu-

rempia ja joukossa oli useita suip-pomarjaisia lajikkeita. Suurimmat marjat olivat lajikkeilla Glen Amp-

le, Borgunn, K93-11 ja Fertödi Venusz.

Lajikekokeen erikoisuus oli kel-tainen, ns. ”jatkuvasatoinen” Fall-gold, joka tuotti uusien versojen-sa latvaosiin kukkia ja raakileita syksyllä, ja varsinaisen sadon lop-puun 2/3 versoonsa vasta seuraa-vana kesänä. Mukana lajikekokeis-sa oli myös syysvadelma Polka, joka tuotti satoa saman vuoden versoilla.

Taustalla kehittämishankeVadelman lajikekokeet ovat osa Marjanviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen -hanketta, jot-ta rahoitetaan EU:n maaseutura-hastosta Kainuun, Lapin ja Poh-jois-Pohjanmaan ELY-keskusten kautta. Lajikekokeet perustettiin MTT:n toimipaikoille Sotkamoon ja Rovaniemelle vuonna 2008 ja

Ruukkiin 2009. Kokeiden tavoit-teena on saada tietoa uusien lajik-keiden menestymisestä pohjoisissa oloissa sekä verrata lajikkeiden vä-lisiä satoeroja ja talvenkestävyyt-tä.

MTT:n lajikekokeilla käytetty is-tutustiheys oli tavallista käytäntöä noin puolet tiheämpi. Vadelmat istutettiin mansikkamuovilla ka-tettuun, tihkuletkuilla kasteltuun penkkiin avomaalle. Lajikekokeen taimivälinä oli 50 cm ja riviväli-nä 2 metriä. Vadelmien tuentana käytettiin päällekkäistä parilan-katuentaa. Satoversot leikattiin ja harvennettiin keväällä tavallisen viljelykäytännön mukaan.

Kati Hoppula, Kalle Hoppula ja Anu Räty MTT


Timotein lajikevalikoima on laajentunut viime vuosina. Tarjolla on sekä kotimaassa että Pohjoismaissa jalostettu-ja lajikkeita. Uusien timotei-lajikkeiden siementuotanto käynnistyy hitaasti ja kestää vuosia, ennen kuin siementä on saatavilla käytännön nur-miviljelyyn.

Eteläisen tyypin timoteilajikkeiden suuri kokonaissato perustuu kevät-niiton jälkeiseen voimakkaaseen jälkikasvuun. Ne talvehtivat yleen-sä hieman muita lajikkeita heikom-min, sillä ne eivät asetu talvilepoon ajoissa.

Uusimmista lajikkeista Rigel (2007) ja Nuutti (2005) ovat jäl-kikasvukyvyltään parhaimmat he-ti Grinstadin jälkeen. Kokonaissa-doltaan ne eivät kuitenkaan yllä sen tasolle millään viljelyvyöhykkeellä, vaikka molempien talvenkestävyys on Grindstadia parempi. Nuutin siementuotanto on aluillaan, mut-ta Rigelistä ei toistaiseksi ole lain-kaan siementuotantoa.

Ruotsalaisen Tryggven (2009) kevätsato on korkea. Lajikkeen jälkikasvukyky on kohtuullinen, vaikka ei aivan parhaiden lajikkei-den tasoa. Talvenkestävyys on hy-vä, kuitenkin aivan pohjoisessa on esiintynyt talvituhoja keskimää-räistä enemmän. Toistaiseksi lajik-keesta ei ole ollut siementä saata-villa.

Tuure (2002) on ollut lajikelis-talla useamman vuoden ja sen sie-menlisäys on saatu hyvään alkuun. Lajike talvehtii hyvin koko nurmi-viljelyalueella ja sen kevätsato on erityisen korkea. Myös jälkikasvu-kyky on hyvä, mutta ei kuitenkaan aivan parhaiden lajikkeiden tasoa.

Talvenkestävyyttä pohjoisen oloihinTenho (2004) on lajike, joka sopii

viljelyyn koko nurmiviljelyalueelle. Sen jälkikasvukyky on hyvä, mut-ta kokonaissato jää hieman parhai-ta lajikkeita pienemmäksi. Tenhon talvenkestävyys on riittävän hyvä myös Lapin ankariin talviin.

Niilo (2006) ja Uula (2004) ovat uusimmista lajikkeista selvästi tal-venkestävimpiä. Talvea hyvin kes-tävien lajikkeiden tapaan molempi-en lajikkeiden kevätsato on korkea. Hieman heikon jälkikasvukyvyn

vuoksi Niilon kokonaissato ei yllä parhaiden lajikkeiden tasolle. Lapis-sa Niilo on ollut Uulaa satoisampi. Niilon siementuotanto on alkuvai-heessa. Uulan siementä on jo liikku-nut markkinoilla jonkin verran.

Sulavuuden erot syytä huomioidaKokeissa niitot suoritetaan yksittäi-sillä koepaikoilla kaikilla lajikkeilla samanaikaisesti. Tämä vaikeuttaa

lajikkeiden sulavuuserojen vertailua varsinkin ensimmäisessä niitossa, jossa aikaisten lajikkeiden sulavuus laskee jonkin verran, kun niitto teh-dään keskimäärin myöhäisten lajik-keiden kasvurytmin mukaan.

Vaikka aikaisuus selittää sulavuu-den eroja, myös lajikkeet eroavat sii-nä, kuinka nopeasti niiden sulavuus laskee korjuun viivästyessä. Tätä ei kuitenkaan voida selvittää luotetta-vasti nykyisellä koesysteemillä.

Lajikkeiden erot tähkälle tulossa ovat noin 2–3 päivää. Tämä kannat-taa huomioida suunniteltaessa seok-sia käytännön viljelyssä. Grindstad on nykyisistä lajikkeista selvästi ai-kaisin ja lajikekokeissa sen sulavuus on kevätniitossa hieman keskimää-räistä pienempi. Myöhäisempien la-jikkeiden Tuuren, Nuutin, Tryggven ja Uulan kevätsadon sulavuus on ko-keiden korjuuaikaan ollut kaikkein suurin.

Syyssadon sulavuuden kehitys ei ole niin suoraviivaista kuin kevätsa-don, joten sulavuuserot lajikkeiden välillä muodostuvat suuremmik-si. Vähäsöyringin paikalliskanta ja Niilo ovat tuottaneet syyssados-sa selvästi parhaiten sulavaa rehun raaka-ainetta. Grindstadin ja Rigelin sulavuus puolestaan jää syyssadossa selvästi pienimmäksi.

Markku Niskanen ja Antti Hannukkala MTT


puh. 044 332 6802

Vadelma tuottaa satoa Pohjois-Suomessa

Uudet timoteilajikkeet yleistyvät vähitellen

Vadelman satotasot ja marjakoot paikkakunnittain lajikekokeissa 2010.

Timoteilajikkeiden kevätsato ja jälkikasvukyky (kg ka/ha) virallisissa lajikekokeissa 1989–2010.

Sotkamo Rovaniemi Ruukki

Lajike Kg/ha Kg/ha Kg/haFallgold 2375 343 1293Heisa 3351 426 2406Jatsi 1839 944 2573Jenkka 4765 699 3757Maurin Makea 2321 94 2949Muskoka 3862 276 2871Ottawa 4116 772 1671Ville 3657 1709 .Borgunn 6623 . .Fertödi Venusz 2461 16 1216Glen Ample 4026 191 3309Illuzia 4023 491 .K93-11 5322 . .Kolokolsik 3901 205 .Kredo 2846 . .Meteor 3151 . .Polka 3101 . .Trojana 2830 159 .Värjätty ruutu = 2008 istutettu koe

Sertifioidun siemenen osuus kylvösiemenestä noin 30 prosenttia · Sivu 4 Hirssi kasvaa...

Documents

Transcript of Sertifioidun siemenen osuus kylvösiemenestä noin 30 prosenttia · Sivu 4 Hirssi kasvaa...