Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo ......Seppo Liukko kotisivujen etusivu-...
Transcript of Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo ......Seppo Liukko kotisivujen etusivu-...
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 1 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Seppo Liukko kotisivut © Seppo Liukko
Seppo Liukko kotisivut - n. 700 sivua
printattuna : http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/ ; suomalaisten ja suomensukuisten väestöjen esihistoriaa, arkeologiaa, gentiikkaa,
suomensukuisten väestöjen laajat alueet eli taustaselvityksiä liukkohistoria
tutkimukselle, ks. sisällysluettelo.
Geenitulosten johtopäätelmissä on perusteena käytetty Family Tree DNA ja National
Genoraphic- geenitutkimuslaitosten tutkimustuloksia: Tekstin argumentteina on pääasiassa käytetty tutkimuslaitosten julkaisemia tietoja ja kirjoittajan (Seppo Liukko) omat tiedot mm. yDNA N- L550 haplogroup (Proto-Rurik, Finnic Vikings) ja mtDNA U5b1b1a
Laskuri, käynnit kotisivuilla 26.1.2008 alk. krt.
Liukko - sukuseuran vaakuna - kilpi
Sukuvaakuna, Heraldinen Seura nro 1571 (ks. vaakunan perusteet, syntyhistoria-, symbooli- ja heraldinen selitys)
Sisällysluettelo (otsikkosivut - ks. sin.alleviiv. linkit ko. sivuille):
Liukkohistoriasivujen yhteenveto
(-kotisivutekstien perusteita, linkit yhteenveto ja 1-4, alla lyhyesti)
Liukkohistoriasivujen yhteenveto 1- 4 1. Suomensukuisten väestöjen laajat alueet, puhuttu kieli ja genetiikkaa, Seppo Liukko
2. Suomalaisten ja suomensukuisten asutushistoriaa, Euroopassa ja Suomessa, Seppo Liukko 3. Suomalaisuuden perusteet, Kalevala - oma historia, oma kieli - väestö, Seppo Liukko 4. Liukko- nimitutkimuksen perusteita, Seppo Liukko
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 2 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Suomensukuiset väestöt Euroopassa (laajalla alueella Eurasiassa) -linkki > Suomensukuiset väestöt, Seppo Liukko Erillisartikkelit
(tutkimustuloksiin perustuen kirjoittajan Seppo Liukko yhteenvetoja ja johtopäätelmiä >ks. linkit
Vanha vuosien 1996-2008 aikana tehty artikkeli verrattuna nykyiseen geenitietoon (2013), linkki > https://sites.google.com/site/liukkohistoria/home/suomalaiset eurooppalaisia alkuperäväestöjä - jatkuvuusteoria 1996-2006, seppo liukko
vs. > 2013 viimeisin yhteenveto 10.siv. artikkeli suomalaisten ja suomensukuisten väestöjen geneettisestä matkasta Eurooppaan
Yhteenvedot linkkeineen:
1. Mistä suomensukuisilla yleisin N-haploryhmä on peräisin ja milloin
suomensukuinen väestö on saanut alkunsa:
(ks. alla - kohdassa 4, suomensukuisille ominainen vaaleus, jossa mm. biologisin perustein
ilmenee suomensukuisille väestöille ominainen vaaaleus - kirjoitus laaditty prof. tason
tutkimustuloksiin perustuen).
Suomensukuinen N-ryhmä on todennäköisesti muodostunut Intian ja Siperian välisellä
alueella n. 25-35.000 eaa., tai Kiinassa.
On mahdollista, että Siperian N-ryhmä on siirtynyt ensin Eurooppaan Uralvuorten kautta jo
ennen jääkauden maksimia (LGM). N-ryhmän ensimmäisen mutaation M231 ja sitä
seuraavan LLY22g- mutaation genetiikkaa sekä myös N1C-haploryhmää (ks. linkki:
Kiinan N1C -Fylogen.tree by Yurgan) löytyy suurinakin pitoisuuksina alueittain
Kiinasta, jonka uusimmat TMRCA- laskelmat osoittavat olevan n. 22.000 vuotta vanhaa
(YBP- lähde: http://dienekes.blogspot.fi/2013/10/ancient-y-chromosomes-of-west-liao.html ). Kiinaan N1C siirtyminen Siperiasta olisi tämän teorian mukaan tapahtunut
Eurooppaan siirtymisen jälkeen, todennäköisesti ennen jääkauden maksimia (LGM):
Tämän Siperian N-haploryhmän autosomalista genetiikkaa (siis yDNA:n liittyvää mt
DNA- autosomalgeonomia) on siirtynyt myös Beringin salmen kautta Amerikkaan, on
arvioitu tämän tapahtuneen n. 14.000 eaa. aikana.
Siksi esim. suomalaisilta N-ryhmän väestöiltä voi löytyä samaa genetiikkaa esim. Maya-
intiaanien jälkeläisten kansssa (esim. tämän kirjoittajalla yli 2%).
Uralvuorten ja Euroopan alueen N-haloruyhmää voidaan pitää suomensukuisten
väestöjen genetiikkana, silloin Ukrainan- refugissa molemmin puolin on jo muodostunut
suomensukuisten kieli ja suomensukuisille tyypillisin vaaleus ja mm. siniset silmät (ks. Prof.
Frost ja Rees- kirjoitukset ja kartat artikkelissa - kohta 4 > Suomalaisten ja suomensuisten
väestöjen biologiset ominaisuudet- vaaleus, Seppo Liukko).
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 3 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Jääkauden maksimi (LGM). 22.000- 16.000 eaa. - laajuus Euroopassa,
- kartta prof. Frost (Rees ja Frost suomensukuisten vaaleus tekstit+ kartat- alla)
Vuonna 2012 Seppo Liukko arvioi artikkelissaan (linkki
Finns_of_genetic_continuity_theory._N1c1+SNPs_Seppo_Liukko_23.7.2012.pdf ), että
suomensukuisten N1C -L729 mutaatio olisi muodostunut jääkauden maksimin
jälkeen 16.000-10.000 eaa. (kuten myös väestön suomensukuisten kieli).
Artikkelissa määriteltiin ilman MRCA-laskelmia (jotka silloin eivät vielä olleet
relevantteja) suomensukuisten seuraava N- haploryhmän mutaatio (M46/Tat), jonka
levinneisyyttä (su-väestöjen paleo- mesoliittisen ajan metsästäjien alueet) on edelleen
laajoilla alueillaEuroopassa.
Tämän yDNA N1c1 haploryhmän nutaation M46 /Tat ikäarvio oli arvioitu
kirjoituksessa aikavälille 10.000- 6.000 eaa. (suomensukuisten metsästäjien aikana
Euroopassa Alppien pohjoispuolisilla alueilla , ennen Kampakeramiikan aikaa ja ennen
sen päälle tullutta neoliittisen vallankumouksen maanviljelyä ja indoeuroopplaista kieltä). Nyt ko. 2012 arviota voidaan verrataan viimeisimpiin yDNA SNPs- kautta laskettuihin
TMRCA- ikälaskelmiin. Laskelmien tulos on 10200 YBP eli 8200 eaa,, lähdeviite
21.10.2013, Juhani Wäyrynen- N1c1 TMRCA > http://koti.mbnet.fi/juhani39/TMRCA_E.pdf (20.10.2013 taulukko). Esihistoria- /arkeologiatietojen ja suomensukuisten asutushistorian perusteella tehty arvio
on ollut paikkansa pitävää tietoa. Ennuste on 2012 kirjoitettuna osoittaa tavallaan, että
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 4 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
kirjoittajan suomalaisten- ja suomensukuisten esihistoria- ja väestöliiketiedot sekä
esihistoriakirjoitukset ovat olleet oikeita johtopäätelmiä, jota uusi TMRC-laskenta nyt
tarkoittaa. Aika-arviot ovat oikein myös kaikkien muiden artikkelissa mainittujen N-
ryhmän 9:n viimeisimmän - mutaatioiden kohdalla (Seppo Liukko suomensukuisten
väestöryhmien, ikäarviot ovat siis tehty kokonaan esihistorialisten suomensukuisten
väestöliiketutkimuksen perusteella v. 2012).
Ks. lisätietoja asiasta tarkemmin erillisartikkelien 10.siv. yhteenveto Suomalaisten ja suomensukuisten väestöjen geneettisestä matkasta Eurooppaan.
Geneettiset ja arkeologiset tutkimukset- linkki >
http://www.nytimes.com/2008/08/13/science/13visual.html?_r=0 Dr. M. Kayser, O.
Lao, jotka osoittavat, että suomensukuiset eroavat muista merkittävästi (metsästäjä
genetiikkaa?) ja siksi johtopäätelmät suomensukuisten jatkuvuusteoriasta on mahdollista.
Euroopan alkuperäisväestöjä ovat toisaalta Euroopan vaaleaihoiset suomensukuiset (the
Finns) metsästäjät Alppien pohjoispuolella (Pohjois-Euroopan metsästäjät-
Geno2), toinen väestöjen "alkuperä" lähtee Alppien eteläpuolelta (sardinialaiset
maanviljelijät Geno2- määritelmä 2013).
Tutkimustulokset Dr. Kayser ja O. Lao 13.8. 2008 julkaistu tutkimus esittää: "The map
also identifies the existence of two genetic barriers within Europe. One is between the
Finns and other Europeans. ...The other is between Italians and the rest. This may reflect
the role of the Alps in impeding free flow of people between Italy and the rest of Europe".
Alppien pohjoispuolella metsästäjinä olleiden suomalaisisten suurin osa polveutuu jo
muinoin Suomen alueelle jääkauden jälkeen asettuneesta väestöstä (se on Kundan-
kulttuurin väestöä- suomensukuisten jatkuvuusteoriaan liittyvä evidenssi).
Uudet Geno2 (National Genographic) tutkimukset osoittavat, että
Alppien pohjoispuolisten alueiden asukkailla on edelleen yli puolet tai ainakin lähes
puolet geeneistään vanhinta metsästäjien genetiikkaa, aikaisemmin oli suhteellisen
yleisesti oletus, että metsästäjien genetiikkaa olisi huomattavasti vähemmän kuin
maanviljelyväestön geenejä (ks. tarkemmin tämän tutkimuksen sivuilta mm. kirjoittajan
omat tulokset, Geno2, jossa esim. Britannian tai Saksan väestöjen genetiikassa on n. 50%
Pohjois-Euroopan metsästäjien osuutta, 2013). Kaiser ja Lao tutkimus osittaa kuitenkin sen
tosiasian, että suomalaiset ja suomensukuiset väestöt edustavat eniten tätä metsästäjien
genetiikkaa Euroopassa.
Vielä 4500 eaa. Finns eli suomensukuiset olivat Kampakeramiikan alueilla ja
Skandinaviassa: Kartta McEvedy liittyy Neoliittiseen vallankumouksen leviämiseen etelästä suomensukuisille alueille:
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 5 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
2. Suomensukuisten väestöjen ja - kielen jatkuvuusteoria geneettisten yDNA
/ isälinjan tietojen pohjalta N- M231 ja LLY22g mutaatioista alkaen.
Nämä N- haploryhmän ensimmäisten SNPs - yDNA tiedot ovat suomensukuisten
väestöjen alkuperää - esihistoriaa (esim. N-M231 löytyy mm. tekstin kirjoittajalta). N-
haploryhmän ketjun jatkumo löytyy geenitutkimuksien perusteella myös useimmilta N-
haploryhmän suomalaisilta tai Baltian, Ruotsin ja Venäjän, Euroopan
alkuperäisväestöjen N-ryhmän väestöiltä.
Suomensukuisten N-ryhmää on myöhemmin levinnyt ympäri maailmaa (Esim. John
Morton suku USA:ssa, tämä on N-ryhmän väestöjä Suomesta- Marttinen).
Geenitutkimus (mm.FTDNA+GENO2) avaa esihistoriatutkimuksessa uutta vahvaa
evidenssiä (faktatietoa) suomensukuisten jatkuvuusteorian perusteluille linkki
> http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Finns_of_genetic_continuity_theory._N1c1+SNPs_Seppo_Liukko_23.7.2012.pdf
Suomensukuisia N-haplogroup alkuperäisväestöjä on eniten Euroopassa Suomessa ja
Baltiassa sekä Venäjällä, lisäksi ko. alkuperäistä N-ryhmää löytyy laajoilla alueilla
Euroopassa,, lisäksi Ruotsiin on siirretty valtapolitiikan vuoksi 1200- 1600- luvulla
huomattava määrä suomalaisia (aluksi pääasiassa miehiä), joiden N-ryhmän osuus on ollut
n. 60% . Siksi Ruotsissa löytyy nyt n. 7% verran N-ryhmää, joka näkyy ko. Eurogenes
kartassa olevien nykyisten mittaustuloksien määrästä (osuudesta koko väestöstä), linkki
> http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Finnic_yDNA-N-haplogroup-Europe-EUPEDIAmap.pdf. Tässä on tämänhetkinen miesten yDNA N-L550 Finnic Varangian haploryhmää ja Proto-
Rurik esiintymät 2013 Family Finder tutkimustuloksien (Semargl) perusteella laadittu
kartta. Huom. Finnic Varangian N-haploryhmän esiintymä tilastossa N1c1-L550 esiintymiä
on eniten Suomessa (ks. oheiset syyt; suomensukuisten väestöjen haploryhmä on N- ryhmä)
ja linkki> http://www.semargl.me/en/dna/ydna/haplotypes/maps/153/
Geenitutkimusten ja väestölaskelmien perusteella myös baltilaiset ja ruotsalaiset N-
ryhmän väestöt ovat alkuperäistä suomensukuista tai Suomalaista perimää Baltiassa ja
Ruotsissa. Baltian suomensukuisten N-ryhmästä geenitutkimus, lähde, Suomalaisten geneettiset
alkujuuret, Idästä vai lännestä, Huopana, Lappalainen, Savontaus 2006 lainaus:
" Suomalaisten lisäksi (N-halporyhmän) TatC- muotoa esiintyy yleisenä balteilla, joiden
isälinjoista noin 30–40 % on tätä itäistä tyyppiä (Laitinen ym. 2002). Toinen N-ryhmän
TatC-muodon ydinalue on idässä, jossa sitä löytyy Siperian jakuuttien ja Mongolian
burjaattien isälinjoissa (Zerjal ym. 1997).
Suomalaisten ja balttilaisten isälinjojen samankaltaisuus kertoo läheisestä
geneettisestä sukulaisuudestamme balttien kanssa. Tämä ei enää näy
kielisukulaisuudessa, sillä latvialaisten ja liettualaisten arvellaan
vaihtaneen suomalais-ugrilaisen kielensä indoeurooppalaiseen kieleen (Laitinen ym. 2002) .
Ruotsin N-ryhmän esiintymistiheys on nykyisin n. 7%, mistä se on tullut Ruotsiin, ks.
väestölaskelma N-ryhmästä, lähde: Onko N-ryhmä Ruotsissa kokonaan suomensukuisten- tai Suomesta tullutta genetiikkaa (ja myös Proto-Rurik N1c1-L550 members) ?
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 6 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Suomensukuisten väestöjen kielenvaihto on tapahtunut Skandinaviassa ja Baltiassa
vasta länsigermaani- kielisen- väestön nousun jälkeen (Baltiassa vastaavasti
slaavinkielisten-). Kielenvaihtuminen on tapahtunut pääosin vasta kansainvaelluksen
aikoina ja sen jälkeen 800- 1200- luvulla (AD). Ruotsinkieleen liittyvänä asiasta on
kirjoittanut suomenkielen prof. T. Lehtinen: varsinainen muinais- ruotsinkielen murre on
syntynyt ja muodostunut vasta n. 850- 1500 aikana (Prof. Lehtinen 2007:234). Kun
vertailuna on osoitettavissa, että suomenkieli eli suomensukuisten puhuma kieli on
ainakin 10- 16.000 vuotta vanhaa metsästäjien, laajalla alueella Euroopassa, puhumaa
kieltä.
Katso samasta Ruotsin alueen väestöistä (germaani muuttojen alueella muodostui
ruotsinkieli n. 1100-luvulle mennessä) jossa suomensukuisten väestöjen alueilla vielä
silloin (n. 1100 AD) Tukholman -Uppsalan korkeudella ja siitä ylöspäin olevilla
alueilla puhuttiin vielä suomensukuisia kieliä. Asiasta on myös linkki > en.Wikipedia Finnic peoples - kartta, jossa on tilanne 900-luvulla (AD) suomensukuisten väestöjen (ja
kielisten) alueista ja niiden supistumisesta voidaan arvioida nykypäivinä- eli karttatilanteen
900 AD jälkeen. Nämä alkuperäisväestöt ovat olleet geneettisesti N1c1 suomensukuisten (-
ja kielistä) väestöryhmää, Suomesta on Rurikin -suku, kirjoittaa Venäjän Historian "isä" Vasili Tatishchev 1783,
myös Katarina II (Suuri) mainitsi asiasta ks. artikkeli:
3. Tässä alla karttakuva allekirjoittaneen DNA- tutkimuksen (Geno2)
määritelmästä suomensukuisten N-ryhmän henkilökohtaisesta esi-isälinjasta, Seppo Liukko kit 236032, N-L550 (Proto-Rurikid) ja muuttoreitistä - migraatioista
Afrikasta- Aasian kautta Eurooppaan ja Pohjois-Eurooppaan (se on pääsiassa ns. Pohjois-
Euroopan metsästäjien klusteria).
Lähde/source: Karttakuva National Genographic GENO2 -
Seppo Liukko N-L550 Proto Rurik, FinnicVikings (Baltic Sea areas)
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 7 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
4. Suomalaisten ja suomensukuisten (su) Euroopan alkuperäisväestöjen
biologiset ja genettiset ominaisuudet esim. ihmisten vaaleus.
Tämä suomensukuisten väestöjen vaaleus on nähtävissä ja todettavissa edelleen. Vaikka
N-haploryhmä on peräisin Kiinasta n. 22-30. 000 vuotta sitten, ja ennen jääkauden maksimia
LGM) Siperiaan siirtynyt väestö sopeutui vähäiseen auringonvaloon ja siten myös
melamiiinitasoon, jonka vuoksi N-ryhmän Eurooppalaiset ovat erittäin valkoihoista väestöä.
Tämä muutos näkyy autosomalisissa geneettisissä tutkimuksissa, ja eroaa huomattavasti
esim. Kiinalaisten N- ryhmän väestön ulkonäkögenetiikasta.
Ks. useat prof. tason tutkimukset ko. asiasta, teksti + kartat, linkki >
Suomalaisten ja suomensuisten väestöjen biologiset ominaisuudet (vaaleus; -vaaleat hiukset, -vaalea iho, -siniset silmät), Seppo Liukko.
Huomaa myös suomalaisten ja saamelaisten geneettinen- ja biologinen (autosomalinen)
- vaaleus ero, vaikka puhekieli on samaa suomensuisten kieltä. Saamelaiset eivät ole ns.
tundravaaleiden Alppien pohjoisalueiden alkuperäisasukkaita (joita suomalaiset ovat), vaan
saamelaiset ovat tulleet Komsaan Iberian refugista Hmpurin-kulttuurin suomensukuisten
alueiden läpi n. 12- 9.000 eaa. aikana (vrt. Seppo Liukko kirjoitus 1996).
Pohjois- saamelaisten vaaleus prosentti on ko. tutkimuksessa alle 20%, kun
suomalaisten on 80% (ks. Prof. Rees ja Frost kartta). Saamelaiset ovat tulleet Iberian -
refugista ja saaneet Hampurin -kulttuurin aikana kontaktin suomensukuisiin väestöihin, joka
on aiheuttanut saamelaisille vuorikauriin hoitajille kielenvaihdon jo noin 10-12.000 eaa.
aikana (myös jonkin verran suomensukuisten yDNA ja mtDNA-, eutosomal-geenejä). Sen
jälkeen saamelaiset ovat siirtyneet Norjan sulaa rannikkoa pitkin Skandinavian pohjoisosiin
mm. Komsaan saakka (tarkemmin näillä sivuilla, otsikon suomensukuiset ja- kioeliset
väestöt Euroopassa).
Suomalaisten vaaleus todetaan tutkimuksessa, 27.9.2002 Prof. Jonathan Rees,
University of Edinburg (BBC News, WORLD EDITION): "Researchers predict the last
truly natural blonde will be born in Finland – the country with the highest proportion
of blondes". Tutkijat ennustavat viimeiset aidosti luonnolliset blondit on syntyneet
Suomessa, - maassa, jossa suurin osa blondia.
Laajemmin määriteltynä vaaleus on erityisesti alkuperäisten suomensukuisten
ominaisuus, joka juontuu jo jääkauden maksimin (LGM) ajoista alkaen ja Ukrainan
Refugista.
On huomattava neoliittisen vallankumouksen jälkeen eteläosien Keski-Euroopan
suomensukuisten alueille on tullut uutta indoeurooppalaista väestöä niin, että vaaleus
väestöosuutena on vähentynyt (se näkyy nykymittauksissa- siirtymänä - ks. alla kartta ).
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 8 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Kartta Frost 1, vaaleat hiukset Eurooppassa ja – lähialueilla
(Huom. tutkimus on nykyisistä väestöistä).
5. Suomensukuisten kampakeramiikan alueille tullut ensimmäinen migraatio
oli Nuorakeraaminen - Vasarakirveskulttuurien maanviljelyä levittänyt
muuttoaalto n. 3000- 2000 eaa. alkaen (N1c1 – genetiikka+ R / I-ryhmää).
Sen vaikutukset alkuperäisiin suomensukuisiin väestöihin mm. Baltiassa, Suomessa ja
Ruotsissa oli merkittävä, se oli syy elinkeinon muuttumiseen metsästyksestä maanviljelyyn
(hitaasti 2000 - 4000- vuoden aikana), kieli ei vaihtunut, mutta suomensukuiseen kieleen tuli
suuri määrä esigermaanikielen lainasanoja (maanviljelyyn liittyvää sanastoa).
Kaskiviljelyn aloittaminen tapahtui vasarakirveskulttuurien eli nuorakeramiikan
aikana Suomessa ja Baltiassa. Alla lainaus Viron esihistoriasta: ”Pohjois- Viron
nuorakeraamisilta löytöpaikoilta mm. järvien rannoilta ja soista on löydetty ohran ja
vehnän siitepölyä, joka on ajoitettu n. vuoteen 2000 eaa.” Prof. Kriiska. Ja
"Nuorakeramiikan vasarakirvesajan esigermaaninkielisiä miesryhmiä muutti Baltiasta
Viron kautta Suomeen n. 2800- 2000 eaa." Prof. Aivar Kriiska 2007: 73-81.
Vasarakirveskulttuuri on tullut Suomeen Baltian kautta ja levinnyt Suomesta Ruotsiin
(tässä yhteydessä myös vaaleaa N-ryhmää Suomesta Ruotsiin). Aikaisemmin oli oletettu
päinvastoin, M. Huurre 1995;71-72.
Vasarakirveskulttuurin myötä Suomen alueen väestön geneettiseen N- ryhmään tuli
uutta suomensukuisten N- ryhmän genetiikkaa, joka on Baltian (Itämeren suomalaista)
alueella n. 3000-2000 eaa. aikana tapahtunutta L550+ ja L1025-mutaatioita (ks.
eriittäin pätevä TMRCA- laskelma -Juhani Wäyrynen taulukko N1c1 - haploryhmän eri
muttatioiden SNPs - ajoituksesta- ks. linkki -
http://koti.mbnet.fi/juhani39/NsubcladesD2.jpg)
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 9 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Weikselin alueelta (Puolan-Saksan ja Baltian kautta) Suomeen ja täältä Ruotsiin
tulleiden Vasarakirves-kulttuurien väestöjen on todettu (mm. TMRC tutkimus edellä),
olleen jo osaksi Itämeren alueen (South Balt) suomensukuisten N1c1 -väestöjä (silloiset su-
väestöt olivat yDNA N-ryhmää).
Myöhemmin mm. Baltian, Preussin, Venäjän –(Moskovasta pohjoiseen), Valkovenäjän
ja Ruotsin ko. väestöille tuli 500. eaa. - 900 jaa. germaanien, slaavien ja barbaarien
kansainvaellusten seurauksena - kielenvaihtoja. Siksi monet aikaisemmin N- ryhmän su-
väestöt puhuvat nykyisin erilaisia indoeurooppalaisia kieliä- nykyisissä kansallisuus-
valtioissaan, kuten venäjä, baltti, ruotsi, saksa, puola jne.. On huomattava, että vaikka
joillakin aikaisemmin suomensukuisilla väestöalueilla on nykyisin erilainen
indoeurooppalainen kieli, kuin alkuperäisväestön puhuma su- kieli, niin tosiasia on, että ko.
väestön kieli ja N- ryhmän geneettinen alkuperä on edelleen su- väestöjen N-ryhmää ja
näiden puhuma kieli on aikoinaan ollut suomensukuisten su-kieli
(suurriistanmetsätäjien Pohjois-Euraasian genetiikkaa*).
Vasarakirveskulttuurien migraatio 3200- 2000 eaa. oli pääasiassa suomalaisväestöjen
ITÄMEREN alueen migraatio (Weikselin - Preussin alueelta, Baltian kautta Suomeen, ja
täältä Ruotsiin, ks. esim. vaaleus - leviäminen kohta4.), mutta samalla se oli
jo "kaksikielinen" eli suomensukuistenkielinen - ja esigermaanikielinen migraatio (ks.
asiasta mm. Jouko Vahtola, Suomen Historia 2003, s 14-15).
6. Pohjois-Euroopan (koko Euraasian pohjoisosien) alkuperäinen väestö on
suomensukuisten metsästäjien (suurriistanmetsästäjien*) yDNa N-
haploryhmää sekä H- ja U- mtDNA- haploryhmiä (esim. GENO2).
Laajojen aluiden suomensukuisten väestöjen kieli ei vaihtunut ennen kansainvaelluksia
mm. Ruotsissa, Venäjällä, Baltiassa (pl.Estonia-Viro); Belaruss, Puola, Preussi, Skandinavia
- Ruotsi ( kielenvaihtuminen on on alkanut pääasiassa n. 500- 900AD välisenä aikana-
jatkuu edelleen).
Suomalaisten ja suomensukuisten geenit ovat Pohjois-Euroopan metsästäjien
genetiikkaa- (ja su- kieli), ne ovat samalla alkuperäisväestöjen yDNA isälinjan N-
haploryhmää (PS. Seppo Liukko isälinja haplotyyppi on N1c1-L550 Finnic Varangian,
Proto -Rurik) ja äitilinjat H sekä U mtDNA halploryhmiä.
HUOM. Euroopan vanhinta äitilinjaa mtDNA genetiikka esiintyy eniten Euroopassa
suomalaisilla ja saamelaisilla, ks. suomalainen geenitutkimus 2006- lainaus alla:
"Nykyisten pohjoissaamelaisten äitilinjojen genetiikka eroaa muista suomalaisista ja
eurooppalaisista, sillä heillä yleinen äitilinjan mtDNA haploryhmä on H1 ja
U5b1b" (PS. tekstin kirjoittaneella äitilinja on U5b1b1a), "nämä olisivat peräisin Iberian
refugista. Tämä olisi tapahtunut niin, että Iberian väestöä olisi siirtynyt pohjoiseen ja
Fennoskandian läntistä reittiä Norjan silloista "kuivaa" rannikkoa pitkin mm. Komsaan n.
9000 eaa" Suomalaisten geneettiset alkujuuret, Idästä vai lännestä, Huopana,
Lappalainen, Savontaus 2006;12 (1);63-81).
Kartta, U halporuhmän mtDNA - äitilinjan matka Afrikasta
Eurooppaan ja Suomeen,
Lähde Natinal Genographic GENO2 tutkimus
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 10 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
PS. Tekstin kirjoittaneella äitilinja on U5b1b1a
7. Suomalaisilla yleisen N- ryhmän laajat alueet Euroopassa ja lähtöalueella
Aasiassa; Ketkä henkilöt tai mm. mitkä tunnetut väestörymät (hallitsijat),
voisivat olla alkuperältään N-ryhmää:
Esimerkiksi Kiinan alkuaikojen dynastia, järjestyksessä II, oli N-ryhmän (Liu- Li
sukunimisten) Han- dynastian ensimmäinen keisäri oli keisari Gaozuna, nimeltään Liu
Bang (sukunimi ensin).
Länsi Han- dynastia (220eaa-9 jaa), alue lähellä Xi,an ja Itä Han-kausi (9 - 200jaa. )
Shandong, Keltaisen joen alueella ja lähellä- etelään nyk. Peking (PS. Kongfutse syntyi
Shandongissa 555 eaa.).
Myös ns. Itä-Vikings Rurik-ruhtinaat olivat suomensukuista N-ryhmää, joka on levinnyt
Viikinkien mukana myös mm. Ranskaan, Espanjaan ja Brittein saarille mm. Stuart-
suku, joka oli Skotlannin hallitsijoita.
Suomensukuista N-ryhmää on mm. varsinainen Proto-Rurik-isälinja, jonka pohjalta ovat
mm. Rurik- dynastia (n. 820-1600 jaa. tätä Rurikids- sukua oli myös myöhemmissä
Romanovien hallinnossa).
Samaa N-ryhmää ovat myös Liettua- Puola (Valko-Venäjän- Ukrainan alueiden) aluksi
pakanallisen / katolisen personaliunionin suurvallan 1200-1700-lukujen Gediminid -
Jagello hallitsijat (nämä ovat geneettistä N-L550 jatkumoa Proto-Rurik > Proto
Gegiminid jne..alkaen n. 2200 eaa./mm. Wäyrynen table 20.10.2013 -yllä).
Suomalaista N-ryhmää on myös mm. USA:n tsenäisyysjulistuskomitean
puheenjohtaja, John Morton vuodelta 1776 ( alkujaan Marttinen, Suomesta).
Ks. John Morton historia; Marttinen sukua Suomessa ja Ruotsissa (metsäsuomalaisia),
muutto Värmlannista USA:n 1600-luvulla, valittu Philadelphian edustajaksi USA
itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajaksi 1776 jne. Uusia tietoja John Mortonista, hänen
elämästään sekä aikaisesta kuolemasta (ilm. tuberkuloosi) ja - muistomerkeistään
synnyinalueellaan, kirjoittajan matkakertomus 2013 matkasta, USA/ Philadelphia -tulossa.
Ks. myös Anjalan-liitto, miten USA:n itsenäisyysjulistus on vaikuttanut Suomalaisten
itsenäisyysajatuksiin mm. Yrjö Maunu Spregtporten ja Benjamin Franklin (-John Morton
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 11 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
suomalaista sukujuurta) linkki > https://sites.google.com/site/liukkohistoria/home/suomalaisuus-artikkelit--suomensukuisten-kalevala-oma-kieli-oma-historia-vieraan-vallan-vastustus--lalli-david-nuijasota-itsenaeisyys-ajatukset-anjalan-liitto
8. Ruotsin (- ja Norjan) N-haploryhmä (n. 7%) on kokonaan suomensukuisten
(alkuperäisväestöä Ruotsissa) tai Suomesta 1100- 1600- luvuilta peräisin
(siirrettyä) olevaa yDNA-linjaa
Siksi mm. Ruotsin nykymittausten mukaiset Proto- Rurikit ovat suomensukuista Itämeren
altaan ympäristön N-ryhmän alkuperäväestöä (Finnic) tai Ruotsiin Roslagenin alueelle
1100-1400 AD siirrettyjä maanviljey-, kaivos- ja myöhempiä 1500-1600 AD
metsäsuomalaisia Suomesta.
Ks. artikkeli. Onko N-ryhmä Ruotsissa kokonaan suomensukuisten- tai Suomesta tullutta genetiikkaa? 8.3.2013 Seppo Liukko.
Yurgan fylogenettinen puu nykyisten N-haploryhmän klusterista (Molgen sivusto) L550 Finnic Varangian , Rurik linjaa tai L1025 on Finnic-Itämerensuomalaisten Gediminid-ryhmää:
alla- esim. N- L550 Proto- Rurik yDNA on Rurikids- linjan esi-isiä
(ks. kirjoittaja 236032 Liukko FIN)
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 12 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
9. -Liukko- nimitutkimuksen tuloksia- geenitutkimusten pohjalta - ks. artikkelit (ks. lyhyt yhteenveto alla s. 13-21). - Suomalaisten ja suomensukuisten esihistoriaa, -kieli ja - genetiikkaa (N-haploryhmän genetiikka korreloi su-kieliä, ks.tark. sivujen yhteenveto- kohta 1), -
Suomensukuisten väestöjen asutushistoriaa Euroopassa ja Suomessa
Liukko - nimitutkimus esihistoriaa ja historiaa - linkit alla > Liukko - nimitutkimus I, Seppo Liukko Liukko- nimihistoria koontisivut II Liukko nimitutkimus koonti III, Seppo Liukko Liukko- nimitutkimus- koonti IV- V, Seppo Liukko
Liukko - nimitutkimukseen liitttyvät matkat - karttojen paikannimet Liuko- Liukko tai osoitetiedot Liukko - nimipesyeennimet, kuvat ja
kartat sekä nykyisten Liukko- nimisten alueiden omistajien haastatteluja.
- Liukko - nimitutkim. matkat 2005-2013, -linkki >
- Liukko- paikannimien matkakohde - luettelo - täydennetään jtkvsti
Kalevala artikkelit (suomensukuisten väestöalueiden esihistoriaa ja historiaa) >
- teksti 1: Kalevalainen esihistoria - historiatutkimus, Seppo Liukko , - teksti2 : KALEVALAINEN -suomalainen historia- koonti, Seppo Liukko - artikkeli: Kalevala_kulttuurin_esihistoriatutkimus_SeppoLiukko_2011.pdf
Suomalaisuus artikkelit, esim. Anjalan Liitto
(- mistä kumpuaa aatelisten suomalaisuus 1700 luvulta alkaen)
-Suomalaisuus artikkelit, koonti:
-Suomensukuisten itsenäisyys mahdollisuudet, oli perusteet: Kalevala-kulttuuri, oma kieli,
oma historia, oma talonpoikaienen yhteiskuntajärjestys (ennen ruotsinvaltaa) vieraan vallan
vastustus- Lalli-, David-, Nuijasota, - - --Suomessa syntyneiden aatelisten itsenäisyys ajatukset
USA:n itsenäisyysjulistuksen perusteella- Anjalan Liitto.
Kronologinen aikajärjestys Liukkohistorian pohjalta- esihistoriasta nykyaikaan
saakka- linkki > Kronologinen aikajärjestys Liukkohistorian pohjalta- esihistoriasta nykyaikaan
saakka, Seppo Liukko
Suomalaisten ja suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteorian perusteet -
esihistoriaa, yhteenveto, Seppo Liukko -linkki> -Suomalaisten - ja suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoria- perusteet - koonti yhteenveto, Seppo Liukko
Seppo Liukko kotisivuilla (myös):
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 13 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Tekstien vanhat mittayksiköt (- muunnokset nykymitoiksi -) selvityksiä Kuvagalleria yhteenveto- infotekstillä varustettuna Artikkelien- ja tutkimusten kirjallisuusluettelo ja lähteet
Suomalaisten esihistoriaa ja historiaa muinaissuomalaisen - kalevalaisen Liukko -
nimitutkimuksen avulla.
Liukko - nimitutkimus; tarkistettu paikannimi- ja etymologiatutkimuksen
sekä mm. arkeologia- ja geenitutkimusten kautta, kirj. Seppo Liukko
kirjoittajan-omat-tiedot-ydna-N-L550-ja mtdna U5b1b1a-seppo-liukko
Sukuvaakuna, Heraldinen Seura nro 1571
Ks. Liukko- sukuseuran kotisivut
Liukko - nimihistorian tutkimusselosteita yhteensä n. 600 sivua (printattuna)
Tutkimus sisältää myös Liukko - nimitutkimukseen liittyvän laajan kartta ja kuvagallerian.
Muita ko. nimitutkimukseen ja nimihistoriaan liittyviä lisäselvityksiä ja erillisartikkeleita yht.
n.170s.
Liukko- paikannimistön laajuus ja määrä Suomessa Lisäksi Baltiasssa ja Ruotsissa
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 14 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Liukko - nimipesyeen paikannimistö Suomessa, n. 300 paikannimeä ks. karttakuva alla.
Milloin ja miksi nimistö on levinnyt näin laajalle?
Miksi Liukko - nimistö on otettu paikannimiksi, - mikä on nimen etymologia?
Ks. tarkemmin tutkimuksen selvitykset mm. siitä mikä on nimipesye ja miten Liukko -
nimipesye on muodostunut.
Liukko - nimi on erityisen vanhaa mm. paikannimistön laajuuden perusteella, yli 300
paikannimeäLounais- Suomesta alkaen, levinneenä tasaisesti lähes ympäri Suomen, ks. Liukko -
paikannimistökartta Suomessa; 317/MML/08- käyttölupa; Seppo Liukko.
Vanhin Liuko- nimistöön liittyvä paikannimi on ilmeisesti Liukolan- kylännimi Turun
lentokentän vieressä (Rusko). Tämä voisi olla ensimmäisiä kylännimiä, joka on muodostunut jo
mahdollisesti pronssikaudella, ensimmäisillä kaski- maanviljejyalueilla Suomessa ( ks. tarkemmin
ko. tutkimusperusteet ja argumentit).
Paikannimistön lisäksi Liukon- Luikon- (-ui- tai -iu- diftongi) nimisiä osoitepaikkoja on lähes
60 (n. 30 kumpaakin), ks. ko. Liukko- nimipesyeen osoitepaikka- tiedot Suomessa, kartta (lupa
317/MML/08 - SL).
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 15 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Ks. myös: in English Link to -> HISTORY OF ANCIENT FINNISH NAME LIUKKO tai Liukko - nimeen
liittyvä selvitys suomenkielisten väestöjen Kalevalaisen kulttuurin olemassaolosta; Kalevala-
kulttuurin esihistoriatutkimus, Kalevalaisen kulttuurin todellisuus, kirj. Seppo Liukko.
Liukko- nimitutkimuksen yhteenveto:
Alla esitellyn tutkimusyhteenvedon lisäksi asiaan liittyy varsinainen tutkimusraportti Liukko
- nimen esihistoriaa*; sisältö nyt n. 170s. kirj. Seppo Liukko 2005 - 2009 (Nimitutkimus on
keskeneräinen, Liukko- nimitutkimusta tarkennetaan jatkuvasti, kun siihen liittyvää laajaa
aineistomäärää edelleen analysoidaan ja selvitetään).
Näillä Seppo Liukko kotisivuilla käsitellään Liukko - nimitutkimuksen taustojen
selvittämiseksi myös suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoriaa ja asutushistoriaa. Liukko -
nimitutkimuksen laajan aineiston ja muiden argumenttien perusteella ja tämän kotisivun
tiivistelmän ja loppuyhteenvedon (alla) monien perusteiden mukaan, Liukko - nimi kuuluu
suomalaisten esihistoriaan.
Tutkimustuloksien perusteella on voidaan sanoa, että Liukko - nimen käyttö on ollut osa
Suomen alueen asutushistoriaa jo n. 4500 vuoden ajalta.
Liuko - Liukko - nimen merkitystä ja tarkoitusta ei enää tunneta, mutta paikannimen yleisyydestä
päätellen voidaan sanoa, että nimi on proprisoitunut, ja jäänyt suomalaisten käyttöön lähes
alkuperäisessä muodossaan (vrt. suomalaiset proprit; Saimaa, Päijänne).
Liukko - nimitutkimus osaltaan vahvistaa useiden tutkijoiden
hyväksymää suomalaistenjatkuvuusteoriaa. Liukko - nimen osalta se on todettavissa tämän
nimitutkimuksen monissa eri kohdissa mm. miten Liukko - nimi on muotoutunut jo varhaiskanta-
suomenkielisenä aikana. Ja miten uusi vieraskielinen lainasana (- nimi) on saapunut
jatkuvuusteorian mukaiselle suomensukuisten alueelle (nimen etymologia) ja miten uusi elinkeino,
kaski-maanviljely, on vaikuttanut mm. paikannimistön käyttöön ottoon suomenkielisellä alueella.
Tässä tutkimuksessa käsitellään tämän uuden elinkeinon ja - kielen merkittävää vaikutusta mm.
alkuperäisten suomalaisten asutushistoriaan, suomenkieleen ja suomalaisten käyttämään
nimistöön.Liukko - nimi liittyy tutkimuksessa mainituilta osiltaan myös suomalaisten
jatkuvuusteoriaan, alkaen n. 2500 vuotta ennen ajanlaskua, suomensukuisten väestöjen siirtyessä
kaskiviljelyyn.
Liukko- nimi on saatu (lainasana muunnoksena) suomalaisten käyttöön esigermaanikielisiltä
vasarakirves- kulttuurin väestöiltä, jotka saapuivat Weikselin - alueelta ensin Baltian
suomensukuisten alueelle. Nämä kaskiviljelyä levittäneet miesryhmät olivat esigermaani nimeltää -
liuti*> liuta > liukko.Ne olivat kaskiviljely joukkoa - ryhmiä. Liuti -sanassa on säilynyt , sen
vanhuutta osoittava, esigermaanikielen iu- diftongi, joka on nuoremmista germaanikielistä
kokonaan hävinnyt. Mutta iu- diftongi on säilynyt nimenomaan vain suomensukuisten (kieli-)
alueilla joissakin lainasanoissa. Liukko (liuti) sanassa se on säilynyt nykyaikaan saakka, mm.
sukuniminä ja laajalti paikannimistössä, esim. Suomen kartoissa on edelleen n. 300 paikannimeä
(ks. kartta alla).
Liukko - nimi kuvaa kaskiviljelijöitä ja vanhaa kaskiviljelypaikkaa mm. Suomessa ja
Liettuassa.
Kaski
Nykyisin kaskiperinnettä edustaa mm. Juhannuskokko Suomessa ja myös entisillä suomensukuisten
alueilla esim. Baltiassa, kuva Seppo Liukko.
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 16 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Loppuosassa on Liukko - nimitutkimus, osa - IV, joka selvittää lyhyesti Suomalaisten
jatkuvuusteoriaa jääkauden maksimin jälkeen n. 80 siv. (alla- loppuosa) ja
erillinen artikkeli; suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoriaa - ja suomalaisten esihistoriaa
Euroopassa ja Suomessa (Uralic > Finnish Continuity Theory).
Lyhyt Liukko - nimitutkimuksen tiivistelmä em. karttakuvan paikannimistön ja
tutkimuksen loppuyhteenvedon perusteella (kirj. Seppo Liukko):
Liukko - nimi juontuu vasarakirveskulttuurien (= nuorakeraamiikan /
nauhakeramikan) ajalle n. 3200- 2000 eaa., jolloin ensimmäisen kerran Baltian ja Suomen (ns.
jatkuvuusteorian mukaiselle suomensuk. metsästäjien alueelle) alkuperäiselle (varhaiskanta >
itämeren-) suomenkielisen väestön asuttamalle alueelle
saapui vieraskielistä indoeurooppalaiskielistä väestöä. Suomeen saapui samalla Baltian kautta
maanviljelykulttuuri kaskiviljelynä ja esigermaanisia kieliä puhuvaa väestöä, joiden vaikutuksesta
myös suomenkieli muuttui (ks. tässä tutkimuksessa esiteltyjen kielitieteen perustelujen lisäksi mm.
suomalaisten ja suomensukuisten jatkuvuusteoriasta, arkeologiasta, esihistoriasta ja väestöjen
genetiikasta sekä - asutushistoriasta).
Kivikauden lopulla tuli, vähäisessä määrin, (esi-) germaaniskielisen vasarakirveskulttuurin
kaskimaanviljelyä levittäneiden miesryhmien (liuti*) migraatioita Veikselin alueelta Suomeen,
Baltian suomenkielisen metsästäjäväestöalueen kautta.
Näiden mukana tulivat myös uudet (esi-) germaaniset pääasiassa kaskimaanviljelyyn liittyvät
lainasanat (superstraatit) ja mm. Liukko- sanaan / nimeen kuuluva iu-
diftongi varhaiskantasuomenkielisellealueelle (PS. alkuperäisessä suomenkielessä ei ole iu-
diftongia, prof. Lehtinen).
Vasarakirveskulttuuri ja sen kieli esigermaani on saapunut Suomeen Baltian kautta. Näin
vanhaa esigermaanikieltä ei ole enää säilynyt kuin alkuperäisillä suomensukuisten kielialueilla
(suomenkielinen alue on ollut esigermaanikielen alkuperäisille lainasanavartaloille, kuin säilövä
pakastin, prof. Koivulehto). Ainoastaan tässä vanhassa esigermaanikielisten
vasarakirvesgermaanien leviämissuunnassa (varhaisin esigermaanisten lainasanojen leviämiskiila
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 17 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
pohjoiseen, silloin suomenkieliselle alueelle)Baltiaan ja Suomeen, ovat säilyneet vanhimmat
indoeurooppalaisen kielen - esigermaanin, pääasiassa maanviljelyyn ja perhesuhteisiin liittyvät
lainasanat, mm. äiti - tai iu - diftongin sisältävät sanat (kuten liuti* > Liuko - Liukko - nimikin).
Vaikka Baltiassa alkuperäinen suomensuk. kieli on vaihtunut slaavin vaikutuksesta baltinkieleksi
ovat vanhimmat esigermaanin lainasanat säilyneet ja pakastuneet itämerensuomenkielessä (ims.)
n. 3500 vuoden aikana (n. 3200 eaa. - 400 jaa.). On huomattava, että baltinkieli on muodostunut
itämerenkantasuomesta vasta n. 400 - 1800- lukujen aikana, kansainvaellusten aikaisten
sloveenin- (eteläslaavin-) ja myöhempien venäjän sekä puolankielien vaikutuksesta (ks.
tutkimusraportista tarkemmat perustelut esigermaanin ja sitä huomattavasti nuorempien
indoeurooppalaiskielien - mm. länsigermaanisen ruotsin- tai baltoslaavin- muodostumisajoista
Euroopassa).
Liukko- nimistö Suomessa ja Baltiassa on niin vanhaa, että nykyisin ko. nimen käyttöönoton
syytä tai merkitystä ei enää tunneta, mutta jostakin merkittävästä syystä nimi on levinnyt erityisen
laajalle alueelle Suomessa, joka on todettavissa nykyisenkin paikannimistön perusteella
(paikannimiä n. 300). Myöhemmin se on proprisoitunut erisnimeksi tiettyä paikkaa
osoittavaksi nimeksi suomalaisten käyttöön. Nimi on merkinnyt alkujaan erityistä liuko -
väestöryhmän alueella olevaa kaskiviljelypaikkaa (tässä esitetty tutkimus valottaa tarkemmin
Liukko - nimen etymologista alkuperää ja muutoinkin Liukko - nimen erityisen laajan levikin syitä
ja perusteita).
Liukko - paikannimistön nimeämisperuste näyttää, nimessä olevan iu - diftongiin perustuvan
erikoisuuden vuoksi, olleen näiden vasarakirveskulttuurin miesryhmien, alkuperäistä kaskiviljelyä
harjoittaneiden ja sitä levittäneiden ihmisten (ryhmän- joukon), kaskiviljelyalueille antama
omakielinen nimi liuti* > liuta > Liuko (tai Leute > Leuco > Liuco).
Vasarakirveskulttuurin (= nuorakeraamiikka)kaksikieliset ryhmät assimiloituivat muutaman
sadan vuoden kuluessa ko. alkuperäisten hämäläisten kanssa, ja muodostivat Suomen ensimmäisen
maanviljelyväestön (viimeistään Kiukaisten kulttuurin 2000- 1600 eaa. aikoihin),
joiden äidinkieleksi jäi äitien varhaiskantasuomenkieli muuttuneena. Suomessa ja Itämeren
alueella puhekieli muuttui ainoastaan esigermaanikielisten miesryhmien välittämien uusien
pääasiassa maanviljelytermistöön kuuluvien uusien lainasana-
superstraattien vaikutuksesta kantasuomeksi (ims.). Suomessa kantasuomi levisi lounaiselta
rannikkoalueelta hitaasti maanviljelyn leviämisen mukanasisämaahan pronssikauden- rautakauden
aikana. Koko eteläinen Suomi, Oulujoelle saakka on siirtynyt kantasuomenkieleen (murre) vasta
rautakauden lopulla, maanviljelyn levittyä näille alueille (sisämaan metsästäjä- keräilijä väestöt
olivat jopa 1000- 1200- luvulle saakka varhaiskantasuomessa, ks. Suomen esihistoriatiedot mm.
arkeologia-genetiikka ja - sanojen etymologiset sanakirjat).
Liuko- Liukko - nimi on levinnyt paikannimenä jo 1600 eaa. - 500 eaa. aikana laajalle Suomen
alueella, alkaen lounais- rannikolta. Kaskiviljelyyn liittyvä nimistö on levinnyt sisämaahan samalla
kun vanhimman maanviljelyn väestö ja kaskiviljely levisivät vesistöjä pitkin rannikolta
sisämaahan.
Liukko (liuti* > liuko) - sana / nimi on muuttunut myöhemmin alkuperäisten (esi - ) varhaiskanta
suomen kielisten hämäläisten kaski- maanviljelijöiden alueella, pronssi - rautakaudella,
muinaissuomalaiseen muotoon paikanniminä ja henkilöniminä Liuko > Liukola -nimeksi.
Sisämaassa, joka vielä rautakaudella oli osittain ( maanviljelijöiden alueiden ulkopuolella)
varhaiskantasuomen murrealuetta, Liukko - Liukkolanimeksi. Nimi muuttuu lännestä > itään
Liuko > Liukola > Liukko > Liukkola muotoon (Ks. Karttapaikkatiedot Suomessa).
Esigermaanista kantasuomalaistunut Liukon - paikannimistö näyttää säilyneen myös Suomen
lisäksi Baltian (Liuettua) alueella. Liettuassa nimen iu- diftongista ei ole kaikissa tapauksissa
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 18 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
liudentunut toista vokaalia, vaikka nuoremmat indoeurooppalaiset kielet (mm. baltti ja ruotsi) eivät
tunnetusti taivu iu- diftongin käyttöön.
Liukon- nimistö ei näytä tutkimuksen perusteella muuttuneen Baltian kielenvaihdonkaan vuoksi, jos
nimi on ehtinyt proprisoitua paikannimistöön pysyvästi. Tämä proprisoituminen selittää sen miksi
aikaisemman kielen - suomensuk. kielen - sanoja / paikannimiä on säilynyt balttilaisten
kielenvaihdoksesta huolimatta. Liettuassa on myös nuorempia Liukon - nimiä, jotka ovat
myöhemmän (balto-) slaavinkielen vaikutuksesta liudentuneet Luko - muotoon, kuten vastaavasti
on todellisuudessa tapahtunut myös mm. Ruotsin VärmlanninLiukko - nimistölle viimeisen 400-
vuoden aikana (ks. tarkemmin tutkimuksen selvitysosat, alla, jossa myös todellinen historiaan
perustuva esimerkki).
Liukko - nimipesyeen nimet ovat siirtyneet myös Kalevalaiseen loitsurunouteen
kantasuomalaisena Kalevala- aikana, mahdollisesti jo pronssi- rautakaudella Länsi- Suomen
alueelta alkaen. Liukko - nimipesyeen nimiä löytyy lähes neljästäkymmenestä Kalevalamittaisesta
muinaisrunosta, joita on kerätty kokoelmaan nimeltä Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR).
Kalevalamittaisessa runoudessa mainitaan usein nimipari Liuko- Laukon... tai Liukko-
Laukko. Tämä nimipari on siirtynyt vasarakirveskulttuurin leviämisen aikana Baltiasta - Suomeen
(Baltiassa Liukonys- Laukonys- kyliä). Baltiassa ja Suomessa on useita pronssikautisia
talonpoikaisalueita, joiden paikannimistöön ja talojen nimistöön kuuluvat nimiparina Liukko ja
Laukko. Vanhimmat kylät Liukola ja Laukola ovat Turun - Ruskon alueella ja
nimiparintunnetuimmat Liukko ja Laukko - talonpoikaistalot, rustholli - ja aateliskartano
sijaitsevat Vesilahdella (tästä asiasta tarkemmin tutkimusraportin sivuilla).
Liuko- Liukko - nimi levinnyt asutushistoriallisten vesireittien varsilla olevien varhaisimpien
kaskialueiden nimeksi ja siten muodostunut yhdeksi Suomen vanhimmista asutusnimistä.
Nimi on otettuvakiintuneen maanviljelyn alueilla käyttöön paikannimien lisäksi, talojen - ja
kylien nimiksi, ns. siirrynnäisnimenä, aluksi paikannimiksi kaskiviljelyn levitessä sisämaan
suuntaan (ks. muinaispitäjien paikallishistoriat).
Vanhimpien talonpoikaistalojen nimet ovat siirtyneet jo pronssi- rautakaudella n. 1000 eaa. -
500 jaa.aikana muodostuneiden Suomen vanhimpien kylien nimiksi (kylien nimien muodostuminen
alkaa pronssikaudella - esim. Unto Salo), kuten esim. Nousiaisen- Ruskon Liukolan - kylän nimi.
Liukko - nimi on otettu myös eräsijoilla varustettujen talonpoikaistalojen nimiksi ja
todennäköisesti, viimeisimpien tietojen perusteella, myös sukunimiksi pronssikaudella viimeistään
rautakauden aikana Länsi- Suomen kaski- maanviljelyseuduilta alkaen.
Nykyisistä paikannimistökartoista (yllä) on nähtävissä, että Liukko - nimi on yksi laajimmalle
levinneistä, ellei peräti laajin paikannimistö muinaissuomalaisista nimistä (yli 300
paikannimeä Liukko - nimipesyeen nimillä). Nimi on ollut hyvin laajassa käytössä ns.
esikristillisenä aikana Suomessa, jo huomattavasti ennen ruotsinvallan aikoja.
Liukko- nimipesye on laajentunut pääosin juuri ruotsinvallan aikana (1100- 1700 lukujen aikana)
ruotsinkielisten virkamiesten reversaali virheen vuoksi (ks. tutkimuksen tarkemmat selvitykset
nimipesyeen variaatioiden muodostumisesta, tässä mm. iu- ja ui diftogien virheellinen kuuleminen
ja kirjoittaminen).
Liukko - nimi on levinnyt vanhasta Hämeestä (nyk. Varsinais-Suomi - Satakunta - Häme) -
Ruoveden - Kyrön- Rautalammin- eräsijojen - (esim. Liukko- kylät Keuruu ja Perho) ja toisaalta
myös Päijänteen poikki vanhojen hämäläisalueiden kautta Savoon, Mikkeliin (mm. Liukkolan kylä,
nykyinen Otava sekä Kuopio- Leppävirta alueille ja Karjalaan (esim. Taipaleen> Taipalsaaren
Liukkolan kylä). Näille em. alueille on syntynyt uusia Liukko- nimisiä paikannimiä, vanhimmista
talojen nimistä on muodostunut useita Liukko- nimisiä kylien nimiä (ks. kylät / haku nimillä;
Karttapaikka - Maanmittauslaitos) .
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 19 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Mainittakoon tässä, että vanhimpia asutusniminä ovat vesistöjen ja kylien nimet.
Liukko - nimellä olevia kyliä on Suomen alueella kuudella (6) eri alueella, lännestä alkaen;
Ruskon Liukola, Kangasalan Luikala, Keuruun Liukko, Perhon Liukko, Otavan Liukkola,
Taipalsaaren Liukkola sekä Baltian alueella Virossa Liukylä ja Liettuassa Liukonys (-
ys tarkoittavat kylää) sekä lisäksi Liukko - nimestä iu- diftongin liudentumisen vuoksi
muuttuneet Luko - kylät, Suomessa ja myös Ruotsissa sekä Baltiassa (ks. mm. Sprengtportenin
Savo- kartasto 1700-luvulta ja tässä tutkimuksessa alla mm. iu- diftongin liudentumisesta
tarkemmin).
Liuko - Liukko - nimistö on laajentunut nimipesyeeksi, koska suomenkieltä taitamaton
vieraskielinen esivalta 1100- luvulta alkaen ei ole kuullut- tai ei ole osannut kirjoittaa oikein
suomenkielisiä nimiä, erityisesti juuri Liukko- nimeen kuuluvaa iu- diftongia, tällaista kutsutaan
kielitieteessä reversaalivirheeksi. Siksi Liuko- Liukko - nimestä syntyi Suomessa näiden 700-
vuoden aikana useita nimivariaatioita Liukka, Liukku, Liuke, Luiko, Luikko, Luika, Luikki,
Luikka, Luikku, Luike (Liuha)jne. sekä mm. Luko - nimet Suomessa (em. Savon kartat), mutta
myös Ruotsissa ja Baltiassa. (Ks. tarkemmin tutkimusselosteen määritelmät, kartat, muut
argumentit. Liukko - nimipesyeen nimistön laajentumisesta ja muuttumisesta mm- reversaali
virheen vaikutuksesta sekä Luko - nimen syntymisestä Liukko - nimestä on historiallisia näyttöjä).
Savo- Karjalan Liukko - paikannimistö pohjautuu vanhimmalta osaltaan kaskiviljelyalueiden
Liukko - nimiin. Sukunimistö on usein otettu käyttöön kaskiviljelypaikannimen ja myöhemmin
syntyneiden Liukko - paikannimien perusteella. Suurin osa Liukko - sukunimistöstä on
kuitenkin peräisin Vesilahden Liukkotalon laajojen eräsijojen asuttamisen vuoksi ja pääasiassa
tämän Liukko - talon - ratsutila- rusthollin Liukko - nimisten henkilöiden / - suvun välityksellä.
Vesilahden Liukko- talon (Järvenrannan kylän) vanhin tieto on historiakirjojen tulkinnan
perusteella vuodelta 1438, Davidin kapinan ajoilta olevan merkinnän vuoksi (Vesilahden Historia).
Vesilahden historiakirjoissa (Arajärvi ja Vahtola) mainitaan myös, että Vesilahden vanhimpien
talojen-, mukaan lukienLiukko - talon, olemassaolo voi ulottua rautakaudelle saakka.
Päijänteen itäpuolella ja Savon alueella Liukko - paikannimistö on laajentunut myös pääasiassa
alkuperäisen Vesilahden Liukko - talon / rustohollin eräsijojen asuttamisen vuoksi. Näiden
Liukko - nimisten henkilöiden (perheiden) vaikutuksesta, paikannimistö (-ja suku) on levinnyt
Savoon jo 1500- luvulla. Näiden historiallisten asiakirjojen perusteella on nähtävissä kuinka ko.
asuinpaikoille on syntynyt ja jäänyt pysyvästi karttoihin Liukko - paikannimiä. Nämä
asutusniminä käyttöön jääneet ja asiakirjoihin perustuvat paikannimet ovat peräisin 1600- luvulta.
Tällainen on todettavissa mm. myllyveroasiakirjan ja henkikirjojen perusteella, koska näillä
nykyisten karttamerkintöjen Liukko - paikoilla on asunut ko. suvun henkilö.
Vanhin henkilötieto tieto Savossa on vuodelta 1633, kun Erik Erickss Liukko maksanut
myllyveroa kruunulle, tälle paikalle on jäänyt karttoihin useita Liukko – paikannimiä
Ks. kuva Tuusniemen myllyveropaikasta nykyisin 2013 + kartta mm. Liukonpelto, kuva
Seppo Liukko
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 20 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Patronyymitietojen täsmääminen ajallisesti osoittaa, että nämä Kuopio-Tuusniemi- Leppävirta-
alueelle siirtyneet Liukko - nimiset henkilöt olisivat lähtöisin Vesilahden Liukko- talosta, jonka
asutushistoria lähtee keskiajalta tai jopa rautakaudelta (Vesilahden Historia).
Kuopion nykyisen Pitkälahden alueen Liukontien - Matkusjärven rannoilla todennäköisesti jo
aikaisemmin - ja sen jälkeen Tuusniemessä asunut Erik Erikss Liukko on ollut nimen ja
suvun välittäjänä. Asiakirjojen ja kirkonkirjojen perusteella on tiedossa, että hän ja hänen
poikansa ovat nykyisen Leppävirran Liukko - sukuhaaran vanhimpia Savon alueella tulleita esi-isiä.
Näiden tietojen pohjalta tämän Liukko sukuhaaran sukujuuri alkaa Vesilahden Liukko -
rusthollitalosta (ks. tutkimuksen sisällöstä tarkempi selvitys).
Tällaisia asiakirjatietojen mukaan Liukko - henkilön mukaan nimettyjä yleiseen käyttöön
jääneitä asutushistoriallisia paikannimiä on nähtävissä Suomen paikannimikartoissa, tällaisia
ovat erityisesti Päijänteen itäpuolen Joutsa - Mikkeli (Liukkola) välisellä alueella (nämä jo
keskiajalla) sekä Tavisalmi - Kuopion ja Leppävirran - Heinäveden alueella olevat Liukko -
paikannimet, kuten Liukonpelto, Liukonniemi, Liukonjoki, Liukonsaari, Liukonvirta jne.
Näillä viimeksi mainituilla karttapaikoilla ovat jo 1500- 1600- luvulla asuneet, viljelleet maataan ja
pitäneet esim. myllyään em. asiakirjasta tunnistettava mm. Tuusniemen (Kuopio) Erik Liukko -
niminen henkilö, jonka vaikutuksesta Liukko- paikannimiä on jäänyt käyttöön.
Nämä paikannimet löytyvät edelleen nykyisistä kartoista.
Erilaiset asiakirjat, henki- ja kirkonkirjat osaltaan osoittavat, että ko. Liukko -
paikannimen nimenantoperusteena ainakin Savossa, on ollut ko. paikkaa 1500- 1600-
luvulla asuttaneet Liukko - nimiset henkilöt (kuten tutkimuksessa on tarkemmin esitetty).
Suurin osa nykyisestä Liukko - nimisestä suvusta olisi maakirjojen isäntäluetteloiden ja
asiakirja merkintöjen perusteella lähtöisin rautakautisesta Vesilahden Liukko - talosta /
rusthollista.
Sukuhaaroista Leppävirran Liukot - ja Vesilahden Liukon eräsijojen alkuperäiset Liukot 1500-
luvulta ovat lähtöisin asiakirjojen mukaan ainakin Visuveden Alisen-ja Ylisen talon Liukot ja
mahdollisesti myös Hannoinlahden, Keuruun, Perhon ja Merikaarron (Kyrö) alkuperäiset asukkaat.
Seppo Liukko kotisivujen etusivu- sisällysluettelo-lähdeviitteiden hakulinkit (2.11.2013) Sivu 21 / 21 Suomalaisten esihistoriaa, suomensukuisten väestöhistoriaa, Liukko- nimitutkimus perusteeet
Toisaalta osa nykyisistä Liukko - sukunimisistä on otettu käyttöön jo aikaisemmin pronssi-
rautakaudella nimetyn vanhan Liukko - paikannimen mukaan (näitä ja uudempia Liukko-
nimipesyeen paikannimiä on n. 300) silloin, kun ko. nimellä nimettyä maa- aluetta on uudelleen
asutettu uusien ja nykyisten omistajien toimesta, yleensä 1500- 1800 lukujen aikana, kuitenkin
ennen vuotta 1934 (nimi on suojattu 1934).
Liukko - sukunimiä käyttäviä henkilöitä on nyt n. 600 ja muita Liukko - nimipesyeen nimillä
olevia sukunimen käyttäjiä on n. 500 (esim. Liukku n. 200 ja Liukka n. 200, muut n. 100).
Suomen paikannimistökartoissa Liukko - nimipesyeen paikannimiä on edelleen nykyisiin
sukunimien määrään verrattuna suhteellisen paljon, n. 300 (ks. paikannimistökartta) ympäri
Suomen, joitakin ruotsinkielisiä rannikkoalueita lukuun ottamatta.
Liukko - nimi on suojattu 1934.
Näillä Seppo Liukko kotisivuilla on selvitetty Liukko - nimitutkimuksen pääperiaatteita ja muita
asiaan liittyviä argumentteja, jotka valottavat Liukko - nimen taustaa. Tämän kotisivun loppuosassa
on tutkimuksen tiivistelmä sekä Liukko- nimitutkimukseen liittyvänä osana suomalaisten
esihistoriaa jatkuvuusteorian pohjalta (tässä tutkimuksessa esitetään useita eri lähdetietoihin
perustuvia argumentteja, jotka osaltaan osoittavat suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteorian eri
aikakausilla kivikaudesta alkaen pronssi- rautakaudelta, keskiajalle saakka).
Tutkimukseen liittyviä artikkeleja on nyt yhteensä n. 600 sivua (printattuna).
Ks. myös ko. artikkelien yhteenveto (vas. laita), otsikossa; kotisivun pääasiallinen sisältö.
LINKIT: JATKA:Liukkohistoriasivujen yhteenveto 1- 4
JATKA1: 1. Suomensukuisten väestöjen laajat alueet, puhuttu kieli ja genetiikka
JATKA 2: 2. Suomalaisten ja suomensukuisten asutushistoriaa, Euroopassa ja Suomessa JATKA 3: 3. Suomalaisuuden perusteet, Kalevala - oma historia, oma kieli - väestö, Seppo Liukko
JATKA 4: 4. Liukko- nimitutkimuksen perusteita, Seppo Liukko
Seppo Liukko