Ryhmäilmiöt, valta ja vastuu_Tanja Lehto_(Ropecon 2014)
-
Upload
tanja-lehto -
Category
Education
-
view
292 -
download
3
description
Transcript of Ryhmäilmiöt, valta ja vastuu_Tanja Lehto_(Ropecon 2014)
P E L I N J Ä R J E S T Ä J Ä N S O S I A A L I S E T J A E E T T I S E T H A A S T E E T
Ryhmäilmiöt, valta ja vastuu
R Y H M Ä N M U O D O S T U M I N E N J A P E R U S R A K E N N E , S E K Ä R Y H M Ä Ä N
L I I T T Y M I N E N
1. Ryhmä
Tutustumisharjoitus
Mistäpäin Suomea olet?
Harjoitus 1
Tehkää jono, joka kuvaa kotipaikkanne sijaintia Suomen kartalla
Jonon toinen pää kuvaa siis etelää, toinen pohjoista
Tutustumisharjoitus
Jana
Harjoitus 2
Asetu sille kohdalle janalla joka kuvaa vastaustasi esitettyihin kysymyksiin
1.1. Ryhmään muodostuu omanlaisensa...
Normit
Roolit
Viestintä
Statuserot ryhmän jäsenten välillä
Lisäksi ryhmää määrittää sen kiinteys eli koheesio
1.2. Ryhmän kehitysprosessi
Bruce Tuckmanin hahmottelemien vaiheiden mukaan (Ahokas 2011, 206-207).
Forming Muotoutumisvaihe, johtajan rooli tärkeä. Ryhmä ei vielä selviä tavoitteiden ja
toimintatapojen valinnasta ilman johtajaa.
Storming Kuohuntavaihe, jossa kapinoidaan johtajaa vastaan ja erimielisyydet tulevat esille.
Norming Normittamisvaihe jossa ristiriidat voitetaan, normit selkiytetään ja avoimuuteen perustuvaa
yhteistyötä harjoitellaan.
Performing Työntekovaihe, jossa ryhmän työnjako ja roolit ovat tarkoituksenmukaiset ja energia
suuntautuu tehtävän suorittamiseen.
Adjourning Hyvästelyvaihe, jossa tehtävä on suoritettu ja ryhmän hajaantuminen edessä. Tuloksen
juhlinta ja ryhmän jäsenten hyvästely.
1.3. Ryhmäsosialisaatiomalli
Morelandin ja Levinen malli siitä miten yksilön liittyminen ryhmän täysivaltaiseksi jäseneksi etenee yksilön näkökulmasta (Ahokas 2011, 207-209).
Tutkiskeluvaihe Tuleva jäsen otetaan ryhmän jäseneksi. Jäseneksiotto ja valintaprosessit.
Sosialisaatio Ryhmä opettaa tulokkaalle ryhmän normit ja päämäärät, sekä sopeutuu uuteen
tulokkaaseen.
Ylläpitovaihe Roolien uudelleenpohtiminen uuden jäsenen tuodessa ryhmään oman osaamisensa.
Uudelleensosialisaatio Ellei roolien jakaminen ole onnistunut, saattaa tapahtua uudelleensosialisaatiovaihe, jossa
uusi jäsen syrjäytyy ryhmästä, sillä häntä ei ole onnistuttu sovittamaan ryhmään. Voi tapahtua myös niin, että joku vanha jäsen lähtee ja uusi jäsen ottaa hänen paikkansa.
Muistelu Yhteisen ajan ja ryhmästä saatujen kokemusten pohdiskelu ryhmän ja siitä lähteneiden
jäsenten kesken.
1.4. Ryhmään liittyminen ja sosiaalinen tuki
Ihmisellä on tarve kuulua yhteisöihin. Esimerkiksi tapahtuman alkua odotellessa voi olla helpompaa odotella jos on mahdollisuus liittyä muiden seuraan. (Suoninen, Lahikainen & Pirttilä-Backman 2011, 307)
Toisen auttaminen lisää toisesta pitämistä siten että auttaja alkaa pitää autettavasta (Suoninen ym. 2011, 307).
Keskustelu
Miten helpottaa pelaajien kokemusta pelipaikalle/pelitilaan saapuessa?
Miten tehdä uusille pelaajille ja niille joilla ei ole tuttuja paikalla mahdollisimman helpoksi liittyä muiden seuraan?
Tapahtumatuutorit pelaajien tueksi?
R Y H M Ä I L M I Ö T H Y V Ä S S Ä J A P A H A S S A ,
P Ä Ä T Ö K S E N T E K O R Y H M Ä S S Ä S E K Ä
M I L G R A M I N K O K E E T E S I M E R K K I N Ä A U K T O R I T E E T I N V A I K U T U K S E S T A I H M I S E N
T O I M I N T A A N
2. Muita ryhmäilmiöitä
2.1. Ryhmäilmiöt yksilön palveluksessa
Sosiaalinen helpontuminen (Ahokas 2011, 194) Tehtävän, jonka yksilö jo osaa, suorittaminen paranee jos paikalla on muita ihmisiä
Sulamisskeema (Ahokas 2011, 196-197) Saman haasteen kanssa kamppailevista ihmisistä kootaan ryhmä (esim. erilaiset
vertaisryhmät) Ryhmässä ihmiset jakavat kokemuksiaan, jotka ovat alunperin olleet yksilöön
kiteytyneitä, mutta ryhmässä niistä tulee ”notkeita” ja muutos tulee mahdolliseksi
Sosiaalinen jakaminen (Ahokas 2011, 201) Jos ryhmän jäsenet eivät tunne toisiaan, lisää kunnollinen tutustuminen
tehtäväkoheesiota ja siten edistää tehtävän suorittamista.
Tiedon jakaminen ryhmän toimintaan liittyvissä asioissa: ryhmän tehtävä, jäsenten roolit, jäsenten ominaisuudet.
Transaktiivinen muisti (Ahokas 2011, 202) Yhteinen tieto siitä miten informaatio on jakaantunut ryhmässä. Kaikkien ei tarvitse
tietää tai muistaa kaikkea, sillä kaikki tietävät kuka ryhmässä tietää tai muistaa mitäkin.
2.2. Ryhmäilmiöt haasteena
Kiusaaminen (Ahokas 2011, 308-309) Kiusaaminen on tahallista, toistuvaa ja epätasaväkisen asetelman sisältävää käytöstä, jossa sen
kohteelle aiheutetaan toistuvasti pahaa mieltä. Kiusaamisen aikaansaamassa ryhmäprosessissa kiusaamisen kohteeksi joutuvan sosiaalinen asema
heikkenee, minkä muut ryhmän jäsenet näkevät ja kiusatun alisteinen asema tulee yhä vaikeammaksi purkaa.
Kiusatulta puuttuva sosiaalinen tuki mahdollistaa kiusaamisen jatkumisen.
Yhteismaan murhenäytelmä (the tragedy of the commons) (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 258-259) Kun yksilö voi saavuttaa henkilökohtaista hyötyä käyttämällä yhteistä resurssia, hän hyötyy
enemmän resurssia käyttämällä kun yhteisen resurssin kulumisesta aiheutuva menestys jakautuu kaikkien kesken. esim. ympäristöongelmat
Ryhmätyön tuloksellisuuden yhtälö tosiasiallinen tuloksellisuus = mahdollinen tuloksellisuus – motivaatiohukka – koordinaatiohukka Ryhmätyön tehokkuutta vähentävään motivaatiohukkaan vaikuttaa kolme osatekijää:
Sosiaalinen laiskottelu (social loafing), jolloin yksilö laiskottelee koska tietää ettei hänen panoksensa määrää voi arvioida.
Vapaamatkustajuus (free riding) jossa yksilö uskoo ettei hänen panoksellaan ole väliä. ”Raukkis” (sucker) –ilmiö, jossa yksilö tekee aluksi töitä, mutta havaitsee muiden laiskottelevan ja
vähentää omaakin panostaa koska ei halua olla ”raukkis”.
Kokous
Minidraama päätöksenteosta ryhmässä
Harjoitus 3
Jako 6 hengen ryhmiin
Saatte pohjustuksen asiasta johon teidän pitää tehdä ryhmänä yksimielinen päätös
Saatte hahmot
Lue hahmosi ja keksi sille nimi
Päätös pitää tehdä 5 minuutissa
2.3. Normaalistuminen ja polarisoituminen
Normaalistuminen (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 283-284) Kun päätöksen kohteena oleva asia on kohtuullisen vähämerkityksinen ja
kun siihen ei liity vahvoja tunteita, on ryhmän päätös usein kutakuinkin yksilöiden kantojen keskiarvo.
Myös tyypillistä vakiintuneissa ryhmissä, joissa päätöksenteon normit ovat muodostuneet.
Polarisoituminen (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 283-284) Voi esiintyä riskisiirtymänä tai turvallisuussiirtymänä. Esiintyy vakiintumattomissa ryhmissä (esim. laboratorioiden koeryhmissä,
joiden jäsenet ovat vasta tavanneet) kun päätöksenteon kohteeseen liittyy riski tai vahva tunnelataus.
Edellyttää runsasta hajontaa ryhmän yksittäisten jäsenten mielipiteissä. Polarisoitumisessa ryhmän mielipide kallistuu siihen suuntaan, johon
ryhmän yksilöiden mielipiteet painottuvat, joko kohti suurempaa riskiä (riskisiirtymä) tai pienempää riskiä (turvallisuussiirtymä).
2.4. Ryhmäajattelu
Esiintyy tietyntyyppisissä ryhmisää, tilanteissa, joissa on painetta nopeisiin päätöksiin.
Ryhmäajattelun syntymiseen vaikuttaa voimakkaasti omaa kantaansa ajavan johtajan olemassaolo, sekä ryhmän kiinteys ja eristäytyminen.
Ryhmäajatteluun sisältyy illuusio haavoittumattomuudesta ja moraalisuudesta, sekä stereotyyppinen käsitys ulkoryhmistä. Ryhmäajatteluun sisältyy itsesensuuria, joku(/jotkut) ryhmän jäsen saattaa myös ryhtyä mielipidevartijaksi ja rajoittaa muiden kuin yhteisen käsityksen tuomista esille.
Ryhmäajattelusta seuraa huonoja päätöksiä, koska näissä tilanteissa: vaihtoehtoja ja tavoitteita ei tarkastella tarpeeksi riskejä ei kartoiteta informaatiota valikoidaan huonosti ja tiedonhaku on heikkoa vaihtoehtoja ei uudelleenarvioida varasuunnitelmia ei tehdä
Lähde: Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 285-287
2.5. Ryhmä, vaikuttaminen ja päätöksenteko
Enemmistön konformoiva eli yhdenmukaistava vaikutus (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 279-280) Yksimielisellä enemmistöllä on ryhmässä konformoivaa vaikutusta
yksittäiseen jäseneen. Näin ryhmän käytös yhdenmukaistuu (puhetapa, normit, mielipiteet).
Vähemmistön vaikutus (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 281-282) Johdonmukainen vähemmistö voi saada enemmistön puolelleen, kuten
on käynyt esim. ympäristö- ja tasa-arvokysymyksissä. Johdonmukaisuuden toteutuminen tässä yhteydessä edellyttää
vähemmistön jäsenten keskinäistä yksimielisyyttä sekä vähemmistöön kuuluvien yksilöiden kannan pysyvyyttä.
Halutessaan vaikuttaa enemmistöön, vähemmistön ei kannata toistaa dogmaattisesti samaa mielipidettä, vaan vastata joustavasti, mutta johdonmukaisesti muuttuviin tilanteisiin. Vähemmistön kannattaa myös osoittaa neuvotteluhalukkuutta.
2.6. Auktoriteetin vaikutusvalta
Milgramin kokeet 1960-luvulla Koehenkilöt antoivat koetilanteessa vaarallisen voimakkaita sähköiskuja toiseksi
koehenkilöksi uskomalleen tutkijan avustajalle vaikutusvaltaisen instituution (yliopisto) edustajan (tutkija) niin käskiessä.
Sekä naisista että miehistä 65% jatkoi perusasetelmassa koetta loppuun saakka, eli antoivat vaarallisen voimakkaan iskun.
Auktoriteetin ja sähköiskujen kohteen läheisyys vaikutti koehenkilöiden käytökseen huomattavasti, samoin mahdollisten ”vertaisten” (tutkijan apulaisia) antama käyttäytymismalli.
Koesarja aiheutti paljon kauhistusta ja keskustelua tieteen etiikasta (vaikka kokeet olivat täysin vaarattomia, sillä sähköshokkeja ei todella annettu). Ajatus siitä että niin suuri osa ihmisistä olisi valmis aiheuttamaan mahdollisesti jopa kuoleman toiselle, vain koska niin käsketään oli luultavasti toisen maailmansodan jälkeen kauhistuttava itsessään. Eikö tavallinen, hyvä ihminen todella voisi vastustaa pahantahtoisen auktoriteetin määräyksiä? Olivatko natsivirkamiehet sittenkin vain alaisia, jotka noudattivat käskyjä?
Milgram itse yhdistää ilmiön hierarkkisiin instituutioihin, joissa valta ja vastuu keskittyvät ylemmille tasoille, alaisten keskittyessä omien tehtäviensä tehokkaaseen hoitamiseen.
Lähde: (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 288-292)
Keskustelu
Sulamisskeema ja pelaajatapaamiset ennen peliä ja debriefing pelin jälkeen
Enemmistön konformoiva vaikutus ja pelaajat
Joukosta erottautumisen tilanteen: millaisia, miten helpottaa
Edukseen erottautuminen ja heikkouden tai vamman perusteella erottautuminen
E N N A K K O L U U L O J E N S E L I T Y S M A L L E J A
A L I S T E T T U U N R Y H M Ä Ä N K U U L U M I S E N V A I K U T U S S E K Ä
S Y R J I N N Ä N E H K Ä I S Y N M A L L E J A
3. Ennakkoluulot ja syrjintä
3.1. Ryhmien väliset suhteet ja ennakkoluulot
Sosiaalipsykologiassa ennakkoluuloisuudella viitataan sisäryhmän (meidän) negatiivisiin asenteisiinulkoryhmää (heitä) kohtaan. Näitä ennakkoluuloja pitää yllä voimakas tunnelataus ja ne voidaan yleistää ryhmästä yksilöön, tunteiden lisäksi ennakkoluulojen kohteeseen liitetään stereotypioita. (Ahokas 2011, 227)
Sosiaalinen kategoriointi Luokittelu auttaa yksilöä toimimaan arjessa ja jäsentämään ympäristöään. Se on myös yhteisöllisyyden tunteen luoja. (Lahikainen 2011,
98-99) Sosiaaliset kategoriat ja niihin liitetyt merkitykset ovat rakentuneet kulttuurisesti ja historiallisesti ja niitä ylläpidetään erityisesti kielen
välityksellä. Mikä tahansa piirre saattaa tulla ryhmäjaon pohjaksi. (Lahikainen 2011, 101-102) Luokittelu alkaa varhaislapsuudessa ja on edellytys maailmassa toimimiselle ja tuntemiselle. (Pirttilä-Backman 2011, 244-245)
Stereotypiointi Liittyy läheisesti sosiaaliseen kategoriointiin. Stereotypioinnissa sosiaaliseen kategoriaan liitetään yleistyksiä, jotka eivät kuitenkaan pidä
paikkaansa kategoriaan kuuluvilla yksilöillä (Lahikainen 2011, 99).
Syrjintä Ennakkoluuloisuutta ilmentävää käytöstä, jossa ihmistä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti hänen ryhmäjäsenyyksiensä perusteella.
(Ahokas 2011, 227)
Rasismi Ryhmien välinen prosessi, jossa ennakkoluuloja kohdistetaan johonkin ihmisryhmään etnisyyden perusteella. Ahokas 2011, 227)
Depersonalisaatio Ihmistä ei nähdä yksilönä vaan kategorian jäsenenä (Ahokas 2011, 228).
Dehumanisaatio Ihmisen näkeminen vähemmän kuin ihmisenä, joka on mahdollistanut esimerkiksi kansanmurhia (Ahokas 2011, 228).
3.2. Ennakkoluulojen selittäminen
Ennakkoluuloisuuden selittäminen ryhmien välisellä kilpailulla: realistisen konfliktin teoria Sherifin poikaleirikokeet 1950-luvulla Ryhmien välinen kilpailu palkinnoista tai rajallisista resursseista aiheuttaa
vihamielisyyttä ulkoryhmää kohtaan ja solidaarisuutta sisäryhmän parissa. Ryhmien keskenään ristiriidassa olevat tavoitteet ja ”nollasummapeli”-tilanteet
aiheuttavat vihamielisyyttä.
Ennakkoluuloisten asenteiden selittäminen sosiaalisen samastumisen prosessin avulla: Sosiaalisen identiteetin teoria (SIT) (Ahokas 2011, 219-221) Kehittäjät Tajfel ja Turner (1986) Sosiaalisen identiteetin teoria tarkastelee sitä miten ryhmäjäsenyydet ilmenevät
yksilössä ja vaikuttavat hänen identiteettiinsä. Kolme perusperiaatetta:
Kuuluessaan ryhmään yksilö sisällyttää ryhmäjäsenyyden osaksi identiteettiään. Suotuisaa minäkuvaa ylläpitääkseen yksilöt suorittavat itselleen edullista ryhmien välistä
vertailua. Yksilöt tiedostavat ryhmärajat mikä luo eroja eli sosiaalisia kategorioita.
3.3. Alistettuun ryhmään kuulumisen vaikutus: yksilö
Alistetun ryhmän jättäminen Läpäisevyystekijä: onko ryhmän jättäminen sallittua tai mahdollista
vai ei? Ryhmän status: koeolosuhteissa vain matalamman statuksen
ryhmissä samastuminen omaan ryhmään heikkeni kun mahdollisuus siirtyä ryhmästä toiseen oli olemassa
Omaa alistettua ryhmää ei aina kuitenkaan jätetä
Muutos sosiaalisessa vertailussa Vertaillaan itseä vain oman sisäryhmän jäseniin Vertaillaan omaa ryhmää vain samankaltaisiin, vastaavan statuksen
ryhmiin Muuttaa vertailu-ulottuvuuksia: korostetaan sellaisia vertailun
ulottuvuuksia joissa oma ryhmä pärjää.
Lähde:(Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 314-316)
3.4. Alistettuun ryhmään kuulumisen vaikutus: ryhmä
Psykologisesti varmat vähemmistöt vaativat tunnustusta kulttuurilleen Psykologisesti varmat enemmistöt sallivat myönnytykset
vähemmistöille, sillä ne eivät koe itseään uhatuiksi Psykologisesti epävarmat enemmistöt suhtautuvat epäluuloisesti
vähemmistöinä ja näkevät oman asemansa uhattuna Psykologisesti epävarmat vähemmistöt
esim. jos ovat omaksuneet enemmistön negatiiivisen näkemyksen itsestään vertailu enemmistöön koetaan uhkaavana omaa ryhmää hävetään ja se pyritään jättämään
Oman ryhmän aseman parantaminen vallankumouksen avulla vallitsevia ryhmäsuhteita pidetään epäoikeudenmukaisina muutosta pidetään mahdollisena
Lähde:(Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 314-316)
3.5. Syrjinnän ehkäisy
Realistisen konfliktin teoria (Ahokas 2011, 229) Kehittänyt Sherif (1966) Ryhmien asettaminen kilpailulliseen asemaan toistensa kanssa aikaansaa vihamielisyyttä toista ryhmää
kohtaan. Yhteistyötä edellyttävät ylemmän tason tavoitteet, joiden saavuttaminen vaati ryhmien välistä yhteistyötä
vähentää vihamielisyyttä ryhmien välillä. Tärkeää on että yhteinen tavoite saavutetaan, epäonnistuminen saattaa lisätä vihamielisyyttä ulkoryhmää
kohtaan (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 318-319).
Kontaktihypoteesi (Ahokas 2011, 231) Kehittänyt Allport (1954) Myönteinen kontakti ulkoryhmän edustajaan voi muuttaa asenteita myönteisemmäksi koko kyseistä
ulkoryhmää kohtaan mikäli...(Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 320): Kontakti on pitkäaikaista ja liittyy tavoitteelliseen toimintaan Kontaktilla on yhteiskunnan integraatiopolitiikan tuki, mikä luo suvaitsevaisuudelle otollisen sosiaalisen ilmapiirin Kontaktiin osallistuvien yksilöiden tulee olla statukseltaan samanlaisia
Dekategoriointimalli (Ahokas 2011, 231) Brewer & Miller (1984) Ryhmien välistä vihamielisyyttä voidaan häivyttää korostamalla henkilökohtaisia identiteettejä ja
yksilöiden välistä vuorovaikutusta.
Yhteisen sisäryhmäidentiteetin malli (Ahokas 2011, 232) Gaertner & Dovidio (2000) Kahteen eri sisäryhmään kuuluvien ihmisten välistä vihamielisyyttä voi lieventää kokemus kuulumisesta
samaan ylemmän tason kategoriaan.
Keskustelu
Miten välttää yksilön toimintamahdollisuuksien perusteetonta rajaamista? Milloin rajaaminen on perusteltua? (muun kuin oman sukupuolen jäsenen pelaaminen, nainen pelaamassa kuningasta tai ritaria, lyhyt pelaaja pelaamassa pitkäksi käsitetyn pelimaailman rodun edustajaa)
Miten hyödyntää sosiaalisia kategorioita peleissä? (palvelijat-isännät, orjarotu-herrarotu; sukupuolijako ja sillä leikittely; Onko pelimaailmassa enemmän kuin kaksi sukupuolta (tai vain yksi)?
Miten sosiaalisten kategorioiden keinotekoisuutta voisi havainnollistaa roolipelien avulla?
V A L L A N K Ä Y T T Ö V U O R O V A I K U T U K S E S S A J A P I E N R Y H M Ä S S Ä S E K Ä
O I K E U D E N - J A E P Ä O I K E U D E N M U K A I S U U S
4. Vallankäyttö ja ryhmä
4.1. Vaikutelman kontrolli
Antamamme vaikutelma vaikuttaa muiden käsityksiin meistä. Saatamme siis ajaa omaa etuamme manipuloimalla tuota vaikutelmaa säätelemällä omaa käytöstämme. Kaikissa seuraavissa strategioissa piilee epäonnistumisen vaara, jos niitä käyttää liian läpinäkyvästi, tällöin toisen saama vaikutelma usein kääntyy negatiiviseksi.
Mielistelu (ingratiation) Itsekehuskelu (self-promotion) Uhkailu (intimidation) Esimerkkinä toimiminen (exemplification) Vetoaminen (supplication)
Lähde: (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 374-376)
Vaikutelman kontrolli
Draamaharjoitus
Harjoitus 4
Saat lapulla yhden vaikuttamisstategian, jota sinun tulee soveltaa keskustelussasi
Miten strategia toimi?
Miltä sitä tuntui käyttää?
4.2. Vuorovaikutuksen hierarkiat
Puhumishierarkia (Ahokas 2011, 215) Puheen määrän jakaantumiseen ryhmässä liittyvä ilmiö. Puhumishierarkia tulee esille jo 5-6
jäsenen ryhmissä, siten että hierarkiassa korkeimmalla olevat käyttävät n. viidenneksen puheajasta ja alimpana oleville jää vain noin viisi prosenttia puheajasta.
Yli kuuden jäsenen ryhmissä hierarkian alinten jäsenten puheaika häviää kokonaan. Usein ryhmän johtaja käyttää suurimman osan puheajasta, johtamistilanteen laadusta
riippuu vaatiiko tilanne enemmän tunnejohtajan vai tehtäväjohtajan puheenvuoroja.
Dominanssihierarkia (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 49-50) Esim. simpanssiuroksien välisen statujärjestyksen luomisen tapa Uhkailujen tai fyysisten yhteenottojen avulla luotu suhteellisen pysyvä arvojärjestys Tietyntyyppisissä ihmisyhteisöissä, esim. jengeissä saatetaan arvohierarkia luoda vastaavalla
tavalla fyysisten yhteenottojen avulla Ja näin simpanssit sen tekevät: Ensin ylempi osoittaa voimaansa tai päihittää toisen, joka reagoi ilmaisee alemmutta
äänteillä ja eleillä Tämän jälkeen ylempi rauhoittelee alempaa hellivällä kosketuksella, jonka jälkeen saatetaan
viettää aikaa vieretysten
4.3. Oikeudenmukaisuuden lajeja
Distributiivinen oikeudenmukaisuus Hyötyjen ja työmäärän jakamiseen liittyvä
Proseduraalinen oikeudenmukaisuus Menettelytapoihin liittyvä Periaatteet:
Edustavuusperiaate Johdonmukaisuus Puolueellisuuden estäminen Tiedon tarkkuus Oikaistavuus Eettisyys
Huono kohtelu Mikulan tutkimuksissa (1990) havaittu epäoikeudenmukaisuuden tyyppi. Sisältää välinpitämättömän, ylimielisen, pilkallisen ja epäystävällisen kohtelun.
Lähde: Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 277-278
Seminaari
Statusharjoitus
Harjoitus 5
Saatte numerolaput, joista selviää hahmonne status suhteessa muihin läsnäoleviin
Kuvitelkaa olevanne liiketalousseminaarin kahvitauolla, jossa juttelette muiden osallistujien kanssa
Numerolapun antama statusarvo kuvastaa hahmonne vaikutusvaltaa
Keskustelu
Mille sektorille sosiaalisten suhtautumistapojen kehällä asettaisit itsesi?
Miten puheaikaa voisi jakaa tasaisesti pelaajien kesken? Onko tämä tarpeellista? (tiimalasi, esineen kierrättäminen puheenvuoron merkkinä, puheenvuorojen jakaminen tai niiden pituuden rajoittaminen)
Voisiko puheaikaa manipuloida tietoisesti ryhmän statusjärjestyksen korostamiseksi? (esim. metatekniikka, puheenjohtajan käyttö, pöytäpelissä tai freeform-pelissä pj:n rooli)
Mikäli tarpeellista, miten puheliaita ”hiljentää”, jotta tilaa tulisi myös muiden ratkaisuille?
Miten pelaajien ei-diegettiset valta-asemat vaikuttavat hahmojen diegeettisiin valta-asemiin?
Miten pelaajien välisiä statuseroja voisi purkaa ennen peliä? Harjoituksia diegeettisten valtaerojen harjoitteluun? (erilaiset
statusharjoitukset)
T A N J A _ L E H T O @ W I N D O W S L I V E . C O M
Kiitos osallistumisesta!
Lähdeluettelo
Ahokas, M. (2011) Ryhmät ja niiden väliset suhteet. Teoksessa Suoninen, E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. Arjen sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki. 185-242.
Helkama, K., Myllyniemi, R. & Liebkind, K. (2013) Johdatus sosiaalipsykologiaan. Edita: Helsinki.
Lahikainen, A. R. (2011) Minuuden sosiaalinen rakentuminen. Teoksessa Suoninen, E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. Arjen sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki. 89-140.
Pirttilä-Backman, A-M. (2011) Arkiajattelu. Teoksessa Suoninen, E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. Arjen sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki. 243-290.
Saaristo, K. & Jokinen, K. (2013) Sosiologia. WSOY: Helsinki. Suoninen, E., Lahikainen, A. R. & Pirttilä-Backman, A-M. (2011) Hyvinvointi ja
pahoinvointi. Teoksessa Suoninen, E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. Arjen sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki. 291-319.
Suoninen, E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. (2011) Arjen sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki.