Ruutiset 4/00 15.12.2000...

Rakennusinsinöörikillan virallinen lehti 4/2004

”””””””””Ruutiset 4/00 15.12.2000Ruutiset 4/00 15.12.2000”Ruutiset 4/00 15.12.2000”Ruutiset 4/00 15.12.2000Ruutiset 4/00 15.12.2000”Ruutiset 4/00 15.12.2000”Ruutiset 4/00 15.12.2000Ruutiset 4/00 15.12.2000Ruutiset 4/00 15.12.2000Ruutiset 4/00 15.12.2000Ruutiset 4/00 15.12.2000Ruutiset 4/00 15.12.2000Ruutiset 4/00 15.12.2000”Ruutiset 4/00 15.12.2000”Ruutiset 4/00 15.12.2000Ruutiset 4/00 15.12.2000”Ruutiset 4/00 15.12.2000”Ruutiset 4/00 15.12.2000Ruutiset 4/00 15.12.2000Ruutiset 4/00 15.12.2000

”””””””””Joulutarina!

Joulu tulee taas kohta. Mietitäänpä hetki mitä kaikkea siihen kuuluukaan. Ensiksi tulee mieleen tietenkin kynttilät. Noita äärettömän heikkoja ja epätehokkaita lämmön ja valon lähteitä käydään taas ostamassa koti pullolleen ja siitä johtuen ollaan pimeässä monta päivää. Jotta pimeys olisi täydellinen, julistetaan Suomen suosituimmasta kaupungista Turusta joulurauha, joka kieltää hauskan pitämisen hetkeksi ja palauttaa Turun samalle viivalle muun Suomen kanssa. Ja kun kerrankin olisi mahdollisuus pimeyden ja hiljaisuuden vallitessa nukkua arjen stressi pois niin kaupasta on raahattu ihan kiusaksi kymmenkiloinen kinkku. Sitä pitää koko yö valvoa niin kuin se ei itse osaisi paistua. Pelkona in varmaan, että lämpö herättää kinkun hormonit ja paisti päättää lähteä kylälle muita kinkkuja iskemään.

Jouluruoat kyllä ovat hyviä, se täytyy myöntää. Mutta tuntuu vähän hassulta siivota viikko, kokata toinen ja jousta vielä siinä välissä kaikki liikenevä vapaa-aika kauppojen tungoksessa lahjojen perässä vain sen takia, että saa syödä hyvin. Lisäksi joulupöydässä on vielä usein mukana sinappiakin kipakampia sukulaisia ja tuttavia, joille on sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista ”jännää”. Kuuntele siinä nyt sitten vakavalla naamalla, miten toisen työkaverin mies on pelastanut sihteerikön kopiokoneen alta muuton yhteydessä tai mitenkä anopin karjalaisserkun vanhasta rajan taakse jääneestä Viipurin Puhelimen lankaliittymästä oli ihan varmasti soitettu muorin uuteen nokiaan.

Joulu on ihmeiden aikaa. Ihmeitä monessa mökissä ympäri Suomenniemeä riittääkin, kun joulusauna aattoiltana lähestyy. Isännät hiljentyvät, menevät saunaan, kaivavat lauteiden alta viinapullon esiin ja kohta on humalan ihme taas herännyt ja käännyttänyt Eskot ja Erkit kannattajikseen. Siinä sitä on hyvä painia ja temmeltää jätkänkynttilän valossa hangella ja muistella talvisodassa sitä kohtaa kun oma linja piti vaikka muut viereltä pettivät. Ja lopuksi ennen sammumistaan todeta, että kyllä sitä viiskytluvulla miehiä syntyi eikä mitään matovaltosia. Loppuyö menee perheen kesken sitten mukavasti riidellessä, siis niillä joilla voimia on vielä tallella.

Hyvää Joulua kaikille!

2

Hmm... Mitenhän aloittaisin tällä ker-taan juttuni. Ehkä on hyvä turvautua van-haan perinteiseen aloitustapaani ja päi-vitellä, että onpa aika mennyt nopeasti. NIIN ONKIN! Vuote-ni puheenjohtajana vetelee viimeisiään ja vastahan se alkoi. Mutta aika menee nopeasti, kun on ki-vaa.

Pian meidät kaikki palkitaan taas pie-nellä hengähdystau-olla, kun joulu tulee. Jouluna saa edes muutaman päivän

vain olla ja pötkötellä, syödä paljon ihania jouluruokia, olla läheistensä kanssa sekä ennen kaikkea nauttia olostaan. Mihinkään ei ole kiire. Yksi joulun hyvis-tä puolista on myös siihen valmistautuminen ja sen odottaminen. Ehkei joulua odota enää ihan samalla tavalla kuin lapsena, mutta kyllä sitä silti odottaa. Kau-pat alkavat luoda joulutunnelmaa meihin jo marraskuussa ja joulukuun alussa alkaa itsekin huomata, että kyllä se joulu sieltä taas tulee tänäkin vuonna. Tietysti joulun odotukseen hyvin läheisesti kuuluvat myös pikkujoulut, joita vilkkaimmat ehtivät ennen joulua viettämään useammatkin.

Näin joulun alla on aika myös kiittää kuluneesta vuodesta kaikkia. Tahdon kiittää tästä vuodesta kaikkia IK-laisia ja erityisesti raatia sekä kaikkia killan toimijoita, jotka ovat jaksaneet ahertaa koko vuoden tarmokkaasti. Ilman vapaaehtoista työskentelyä yhteisen hyvän edestä IK:n toimijana ja samalla mukavaa yhdes-säoloa ei meillä olisi näin hienoa ja jo pitkiä perinteitä omaavaa kiltaa. Tietysti osa kiitoksista kuuluu myös yhteistyökumppaneille, jotka ovat mahdollistaneet erilaisten tapahtumien ja toimintojen järjestelyn monimuotoisuuden.

Viimeisen kerran olen äänessä tällä palstalla ja seuraavassa Ruutisten numerossa saattekin jo lueskella seuraajani juttuja. Jaksamisia vielä kaikille viimeiseen rutis-tukseen ennen joulua ja mukavaa joulun odotuksen aikaa!

-Emmi Lehto-

”Elämä ei koskaan ole helppoa.” Mikä saa minut sanomaan jotain tuollaista? No tietysti itseäni ja koko pääkaupun-kiseutua vaivannut bussinkuljettajien terrori/lakko. Tahdonkin siis omasta puolestani ehdottaa näille bussin-kuljettajille vuodenjumituspalkintoa. Tämä kyseinen palkinto voitaisiin jakaa mahdollisimman suurta haittaa aiheut-taneelle teolle. On onneksi todettava, että tämä tuska on nyt toistaiseksi ohi ja bussit kulkevat taas. Kiitos siitä.

Nyt kun olen päästänyt pahimma tus-kan ulos, voinkin aloittaa itse pääkirjoi-tuksen. Tämä tulee olemaan viimeinen kirjoitukseni Ruutisissa, joten siitä on otettava kaikki irti. Myös lukijoiden kannattaa tehdä niin, sillä tästä eteen-päin Ruutisissa puhaltavat uudet tuu-let.

Vuosi on kulunut kiltamme lehteä teh-

dessä. Välillä tilanne on ollut hallussa ja vä-lillä on mopo karannut käsistä ja hermot olleet enemmän kuin kire-ällä. Voidaan kuiten-kin jälkikäteen sanoa, että aika mukavasti on mennyt. Toivotta-vasti myös lukijat ovat kokeneet mukavia lu-kuhetkiä lehtemme parissa. Toivon myös että jaksatte lukea leh-teä myös ensi vuonna. Uudeksi Ruutisten pää-toimittajaksi on valittu Pasi Hölttä. Onneksi olkoon erinomaisesta valinnasta ja stemppiä ensi vuodelle.

Kiitoksiin!

Tahdon kiittää omaa pientä Ruutisten toimikuntaani, joka on auttanut jalostamaan tätä perin-teikästä lehteä erittäin hyvään ja asi-alliseen suuntaan. Anna, Anne, Elina, Elise, Juho, Katri ja Laura ilman teitä tä-mänvuotiset numerot eivät olisi olleet niin hyviä kuin olivat. Olette nähneet vaivaa ja se on näkynyt. Kiitos siitä. Li-säksi kiitoksia lähetän viimevuotisen päätoimittajan Sakun suuntaan. Hän auttoi minua vaikeina aikoina ja var-sinkin alussa, kun oli homma hieman hukassa. Tahdon myös kiittää kaikkia yrityksiä ja yhteisöjä, jotka ovat tuke-neet taloudellisesti lehden teossa ja näin mahdollistaneet Ruutisten ilmes-tymisen. Kiitos myös muille kirjoitta-jille/piirtäjille, jotka ovat osallistuneet tämänvuotisen lehden tekoon.

Rudolf 2004 kiittää ja kuittaa. Uudet haasteet odottavat.

RUUTISETRakennusinsinöörikillan

virallinenkiltalehti

Ruutiset ilmestyy neljäkerta vuodessa

painopaikka: Suomen Painotuote: 1 000 kpl

Päätoimittaja:Rudolf Ruutinen aliasJussi [email protected] 040 585 4798

Toimittajat:Anna SipiläAnne LeivoElina SalaElise RuohonenJuho HannukainenKatri JunnaLaura Hiltunen([email protected] )

Dokumentointi:Santeri KinnunenSari Tuomela

Muut toimittajat:Janne HietalaLasse KahilaLiisa HietanenVille Suhonen

Rakennusinsinöörikilta 1913-puheenjohtajaEmmi Lehto ([email protected] )opintovastaava /vara-pjEmma Niemistö ([email protected] )kirjuriHanna Melkko ([email protected] )rahastonhoitajaJussi Raitaniemi ([email protected] )isäntäManu Marttinen ([email protected] )ulkovastaavaTommi Koskinen ([email protected] )excursiomestariNiina Toivakka ([email protected] )phuksikapteeniAnna Sipilä ([email protected] )oltermanniJuha Paavola

PuheenjohtajaltaPääkirjoitus

RakennusinsinöörikiltaRakentajanaukio 4

02150 Espoopuh. (09) 451 3491

http://www.tky.hut.fi /~ik

3

Puheenjohtajalta s. 2 Oltermannin joulutervehdys s. 3 Puumekanistikerhon USA:n ja Kanadan ekskursio s. 4 Raati runoilee 3/3 s. 5 Tenttistressistä jouluhössötykseen? s. 5 Yksi meno-paluu Turkuun, kiitos s. 7 Mokoma edusti raskaampaa musiikkia s. 8 Tiktak villitsi Dipolin yleisön s. 8 Kipparin jouluterveiset s. 8 Rakennemuutoksia osastolle s. 9 Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ‒ tarinoita Leipzigista s. 10 Liikenneakatemia 10 vuotta s. 11 Kannatusjäsenyritykset s. 12

½Hermannin juhlintaa poikain voimin..?

Pitkä ja pimeä ‒ monel-le opiskelun rasittama ja raskaskin syksy on kään-tymässä kohti vuoden loppua ja samalla kohti hyvin ansaittua pientä aikalisää tenttien ja luen-tojen täyttämässä kilvoit-telussa. Raskaan syksyn on voinut aistia monia väsyneitä kasvoja ja il-meitä katsomalla. Vasta-satanut lumi on kuiten-kin jo tuonut hiukan hel-pottuneemman ilmeen monen opiskelun tiimel-lyksessä itsestään kaiken irtiottaneen teekkarin kasvoille. Nyt tarjoutuu kuitenkin mahdollisuus pieneen lepohetkeen.

Ei syksy kuitenkaan pelk-kää synkkyyttä ole mu-kanaan tuonut. Omalta osaltani se on tuonut jo-kavuotiseen työrutiiniin paljonkin uusia ‒ lähes ennenkokemattomia ‒ ilon pilkahduksia. Niitä olen saanut kokea killan raadin minulle suoman perinteikkään olterman-nin-tehtävän hoidon myötä. Siitä raadille suu-ret kiitokset En voi vielä kovin paljoa kehuskella

kokemuksistani olter-mannin tehtävissä, kun en kaikista toimen vel-voitteista ole tarkkaan tietoinenkaan. Toistai-seksi merkittävimmät tehtävät ovat rajoittu-neet lähes yksinomaan juhlintaan ja laulun-täyteiseen ilonpitoon. Se on ollut tavattoman hauskaa ‒ itseasiassa paljon hauskempaa kuin luentojen pitäminen. Tulevia velvoitteita odo-tan jännityksellä, samal-la tavalla kuin teekkarit odottavat tenttejä. Tah-toisin kuitenkin jo tässä vaiheessa lämpimästi suositella ja kannustaa niitäkin teekkareita, jot-ka eivät kiireiltään ole ennättäneet osallistua turhan aktiivisesti killan toimintaan, innolla liitty-mään joukkoomme. Sitä päätöstä varmasti har-van tarvitsee jälkeenpäin katua.

Palataksemme joulun teemaan, kuten totesim-me alussa, syksy uuras-tuksineen on verottanut monen nuoren teekkarin voimavaroja, ne kun ei-

vät ole aivan ehtymättö-miä. Haluaisinkin suosi-tella kaikille tulevan jou-lun ajan käyttämistä ‒ ei niinkään työssäkäymi-seen, jossa joka-aamui-set aikaiset herätykset syövät entisestään vä-hentyneitä voimia ‒ vaan lepäämiseen, ulkoiluun, harrastuksiin, ystävien ja kavereiden kanssa yhtei-seen hauskanpitoon, si-ten kuitenkin, että kaikki käytettävissä olevat voi-mavarat olisi taas ladattu uusia haasteita kohdat-taessa kevätlukukauden alkaessa. Muutamia yli-määräisiä hetkiä loman aikana voi olla hyvä ja hyödyllistä käyttää myös niiden tenttien aihepiiriin syventymällä, jotka ovat jääneet aikaisemmin niinsanotusti rästiin, ett-eivät ne haittaisi tulevia kevätkauden opintoja ja painaisi mieltä jatkossa.

Lopuksi tahdon toivottaa kaikille rauhallista joulun aikaa ja riehakasta vuo-den vaihtumista.

Oltermanni, Juha Paavola

Oltermannin joulutervehdys

Kolmossivun raksalainenSisältö

4

PUUMEKANIST IKERHO JÄRJESTI LOKAKUUS-SA 2004 EKSKURSION

POHJOIS-AMERIKKAAN, PUU-RAKENTAMISEN LUVATTUUN MAAHAN. MATKALLA TUTUS-TUIMME LUOTEIS-YHDYSVAL-TOJEN JA VANCOUVERIN SEU-DUN PUUTUOTETEOLLISUU-TEEN JA PUURAKENTAMISEEN. OPINTOMATKA TEHTIIN YH-TEISTYÖSSÄ PUUMEKANISTI-KERHON, MAA- JA VESIRAKEN-TAJAT -KERHON SEKÄ ARKKI-TEHTIKILLAN KANSSA.

16.10. Saapuminen Yh-dysvaltoihin

Ryhmämme jä-senet odottivat innokkaasti ja toi-veikkaasti tulevaa koitosta. Matka alkoi lennolla Köö-penhaminaan, jos-ta jatkoimme kohti Seattlea, Sea-Tacin lentokenttää.

Lentojen aikana osa ryhmästä naut-ti täysin siemauksin lentoyhtiön tarjoa-mista virvokkeista, toiset taas yrittivät saada unta koneen jäätävässä ilmas-tossa. Kymmenen tun-nin lentomatkan jälkeen Yhdysvallat toivotti seu-rueemme tervetulleiksi maahantulomuodolli-suuksillaan, johon kuu-luivat mm. sormenjälki-en ottaminen ja valoku-vaaminen. Matka jatkui Sea-Tacin lentokentältä Budgetin pikkubusseilla kohti Port Angelesia. Port Angelesissa meitä odotti kansainvälinen majatalo Thor Town International Hostel. Ahtaista ja vaati-mattomista tiloista sekä heikosta lämmöneristyk-sestä huolimatta majata-lo tarjosi kauan kaivatun leposijan väsyneille mat-kaajille (kokonaismatka-aika 17h).

17.10. Hurricane Ridge ja Hoh Rainforest

Hurricane Ridge (1524m) tarjosi upeat maisemat Olympic National Park luonnonsuojelualueen vuoristosta. Paikallinen Ranger Smith esitteli meille alueen historiaa sekä maailmanlaajuisesti uniikin eläin- ja kasvikan-

nan.

Matkalla Hoh Rainfores-tiin kävimme ihailemas-sa Tyynen valtameren kuohuntaa ja rohkein ryhmämme jäsen kävi nauttimassa meren vir-kistävistä aalloista. Lisäk-si poikkesimme paikalli-sella intiaanireservaatti-alueella Queetsissä.

Hoh Rainforest oli nimen-sä mukaisesti sateinen. Vettä satoi kaatamalla, mutta se ei matkalaisia lannistanut. Metsä oli vaikuttava sammaleen

peittämine puineen sekä muutenkin rehevän kas-villisuuden vuoksi.

18.10. Tacoma Dome ja Seattle

Päivän ensimmäinen vie-railukohde oli maailman suurin puurakenteisen kupolin omaava urheilu-halli, Tacoma Dome. Halli on suuri ja sinne mahtuu katsomon järjestelyistä riippuen 8 500-23 000 katsojaa, osa katsomois-ta on liikuteltavia ja näin halli mukautuu tapahtu-mien tarpeiden mukai-sesti.

Ennen vierailua Mithun arkkitehtitoimistossa tutustuimme Seattlen pääkirjastoon, vanhaan kauppahalliin ja maail-man ensimmäiseen Star-bucks-kahvilaan. Mithun arkkitehtitoimiston osa-kas tutustutti meidät yh-dysvaltalaiseen puu- ja aluerakentamiseen. Vie-railimme myös yhdellä Mithunin rakennuskoh-teen työmaalla. Raken-nustyön heikko laatu-

taso ja rakennuttajan puutteellinen tietämys rakennusfysiikasta yllätti ryhmämme rakentajat.

19.10. Western Forest Products Jordan River Operation

Päivä jatkui retkellä saaren etelä rannikolle Western Forest Products Jordan River Operatio-nin vieraiksi. Tutustuim-me isäntämme johdolla metsänhoitoon, puun-hakkuuseen, korjuuseen, metsänistutukseen, hak-kuujätteiden polttoon

ja alueen luontoon sekä huikeisiin maisemiin.

20.10. Goldstream Pro-vincial Park ja Chemai-nus Sawmill division

Goldstream Provincal Parkin jälkeen jatkoim-me matkaa Chemainuk-sen pikkukaupunkiin. Tutustuimme Weyerha-eusersin sahaan. Saha oli mielenkiintoinen vierai-lukohde. Erityisesti opis-kelijoita hämmästytti sahan varaston siisteys, myös sahalinja oli kovin erilainen kuin mitä Suo-messa on totuttu näke-mään. Turvajärjestelyt sahalla olivat ensiluok-kaiset; vieraita kierrätet-tiin vain tarkoin maahan maalatuilla alueilla ja kai-killa piti olla jo totuttuun tapaan kypärät päässä sekä turvaliivit. Weyer-hausersin Chemainuksen saha olikin voittanut use-ampana vuotena vuoden turvallisin Weierhause-nin saha -palkinnon.

21.10. University of Bri-tish Columbia, faculty of Forestry

Torstaiaamuna vierailim-me University of British Columbian metsätie-teiden tiedekunnassa. Meille esiteltiin metsä-tieteiden tiedekuntaa, sen laboratorioita sekä tiedekunnan upeaa puu-rakenteista osastoa. Ilta-päivällä vierailimme Ka-nadan kansallisessa puu-tuotteiden tutkimuskes-kuksessa Forintekissa.

Iltaohjelma alkoi tutus-tumalla Capillanon r i ippus i l tapu is -toon. Puisto oli mahtava kokemus suurine riippusil-toineen ja useine puuveistoksineen. Sen jälkeen nautim-me illallisen 1200 metrin korkeuteen kondolihissillä.

22.10. Coquitlam

Coquitlamin on nopeasti kehittyvä kaupunkia Van-couverin itäpuo-lella. Coquitlamin kaupungintalolla

kaupungin suunnitte-lu- ja tarkastusosastojen edustajat kertoivat kau-punginosien aluesuun-nittelu- ja rakennus-menetelmistä, etenkin Platform -rakentamises-ta. Kävimme paikallisen aluerakennuskohteen rakennustyömaalla sekä ihailemassa sen malli- ja myyntiasuntoja. Raken-nustyömaalla rakennus-alan opiskelijoita kau-histutti työntekijöiden työturval l isuustason alhainen taso. Ihastusta puolestaan herätti infran valmiusaste. Kaupungin viemäri- ja sähköverkon liitännät sekä autotien rakenneosat olivat tehty ennen talojen rakenta-misen aloittamista.

Seuraavaksi piipahdim-me maailman suurim-massa rautakaupassa, Home Depot’ssa. Rauta-kauppa kaikkine tuottei-neen tarjosi mainion kat-sauksen kanadalaiseen kotiin sen rakentamises-sa käytettyihin raken-teisiin ja materiaaleihin. Ryhmämme jäsenet os-

tivat kaupasta talon puu-rakentamiseen ja pohja-suunnitteluun liittyvää kirjallisuutta. Suuret lie-det sekä mustat wc-ka-lusteet jäivät tällä kertaa ostamatta.

23.10. Microsoft kylä ja kotimatka

Lauantaiaamuna ehdim-me vielä tehdä viime het-ken ostoksia ja nauttia lounaasta Vancouverissa ennen bussin lähtöä ja kotimatkan alkamista. Kotimatka aloitettiin puolen päivän aikaan ja edessä oli runsaan kol-men tunnin ajomatka USA:n puolelle Seattleen Sea-Tacin lentokentälle.

Ehdimme vielä vierailla Seattlen esikaupunkialu-eelle rakennetulla pien-taloalueella. Alueen on pääosin asuttanut Micro-softin työntekijät ja tä-män vuoksi aluetta kut-sutaan Microsoft -kyläksi. Alue rakennetaan osissa, koko alue ei ollut vielä valmis. Siitä huolimat-ta siellä oli lukematon määrä samanlaisia hyvin amerikkalaisen näköisiä pientaloja. Alueella on myös eri rakennuttajien mallitaloja, jotka toimi-vat myytävien asuntojen malleina. Vierailimme yhdessä näistä talois-ta ja näimme ripauksen amerikkalaista sisustus-tyyliä. Kuitenkin talon sisäpintojen huolimaton

viimeistely sai laatutie-toisten raksalaisten nis-kakarvat nousemaan. Ha-vaittu laatutaso ei menisi läpi suomalaisten raken-nusalan yritysten itselle luovutustarkastuksessa, saati sitten asukkaiden tarkastaessa asuntonsa.

Lentomatka Kööpenha-minan kautta Helsinkiin sujui huomattavasti rau-hallisemmin kuin tulo-matka, syynä varmaan oli matkalaisia painava an-kara väsymys, sillä olihan tiedon tulva ollut valtava kuluneen viikon aikana. Osa matkaseurueesta jäi kuudeksi tunniksi ihaste-lemaan Tanskan pääkau-punkia. Määrätietoisen turistioppaan johdolla he näkivätkin kaiken nä-kemisen arvoisen.

Kaiken kaikkiaan reissu oli enemmän kuin onnis-tunut ja koko ryhmä koki oppineensa ja nähneen-sä matkalla paljon, myös hauskaa oli. Suuret kiitok-set kuuluvatkin reippaal-le matkanjohtajallemme Jussi Ruposelle, Woodfo-cus Oy:n edustajalle Petri Heinolle sekä kaikille yh-teystyökumppaneillem-me, jotka mahdollistivat ekskursion.

Puumekanistikerhon USA:n ja Kanadan ekskursio

5

ROPOn hallitus 2005

Puheenjohtaja: Niina Toivakka

Varapuheenjohtaja: Riikka Sampolahti

Sihteeri: Mari Vartiainen

Rahastonhoitaja: Sanna-Mari Saari

Excursiomestari: Emma Niemistö

Isäntä: Tuomas Alanne

Emäntä: Jussi Sainomaa

Tiedottaja: Teemu Suhonen

Raati runoilee 3/3

Otski

Otski on kuin botski

Pullottamo

Pullottamon illat ovat kauniita,kuin laittaisi korkin...

jokaisen...elämän vuotensa päälle

Kuuma Pakkaus

Olen Jussija taskussa mulla on rahapussi.

Raha on mun rakkausja olen tosi kuuma pakkaus.

7

��

��

��

seu raava t y r i t yk se t s eu raava t y r i t yk se t

Pääkaupunkiseutua pii-naavasta joukkoliikenne-lakosta huolimatta jouk-ko akvalaisia istui aa-mukahdeksalta Turkuun menevässä bussissa. Matka sujui rattoisasti ja pääsimme tutustumaan bussin ikkunoista lähem-min myös Turun naapu-rikuntiin uuden mootto-ritien sijaan.

Ennen ensimmäistä ex-cua ehdimme hetken tu-tustua Puutorin ympäris-töön. Valitettavasti Puu-torin Vessa ei ollut vielä auki. Ensimmäinen vie-railukohteemme oli Tu-run Seudun Vesi Oy, jossa saimme kuulla alueelle suunnitellusta mittavas-ta tekopohjavesihank-keesta. Tarkoituksena on parantaa Turun ja sen ympäryskuntien surul-lisenkuuluisaa juomave-sitilannetta imeyttämäl-lä Kokemäenjoen vettä Virttaankankaan harjuun ja pumppaamalla se sen

jälkeen kuluttajille. Näin suuren hankeen toteu-tus ei tietenkään ole on-gelmatonta, ja lupa-asi-oista väännetään edel-leen kättä. Vastustusta on tullut niin lähiseudun asukkailta kuin luonnon-suojelujärjestöiltäkin.

Ensimmäinen excu ve-nyi hieman odotettua pidemmäksi ja puhu-jia olikin yhden sijasta kaksi, joten meille tuli kiire siirtyä seuraavaan paikkaan. Varsinkin kun matkalla jouduimme koukkaamaan Alkoon lit-tuja hakemaan. Onneksi taksilla pääsee! Turku-lainen erikoisuus tosin on isompien taksien sa-laperäinen katoaminen koulukuljetuksiin vasta sen jälkeen, kun matkan määränpää on kerrottu tilauskeskukselle.

Turun seudun puhdis-tamo Oy oli varautunut tuloomme herkullisella

kinkkukiusauksella ja ruokailun lomassa pääsimme kysele-mään Turun keskus-taan Kakolanmäen alle rakennettavasta jätevedenpuhdis-tamosta. Ihan on-gelmitta tämäkään hanke ei ole edis-tynyt sillä kaupun-kilaiset ovat pelän-neet hajuhaittoja. Pääsimme käymään myös jo louhituissa tunneleissa, jonne piti varustautua ku-

misaappain ja sadeta-kein. Tyttöjen kokoihin ei työmaalla tietenkään oltu varauduttu… Räjäy-tystyöt ovat aika aluil-laan, mutta jonkinlainen kuva puhdistamon koko-luokasta kalliotunnelis-sa syntyi. Iso siitä tulee, vaikkei kuitenkaan ihan Viikinmäen kokoista.

Kahden mielenkiintoisen ja sopivan epämuodol-lisen vierailun jälkeen jatkoimme matkaa pa-nimoravintola Kouluun, jossa Akva tarjosi kier-roksen janoisille matka-laisille. Panimon oluet ja siiderit osoittautuivatkin maineensa veroisiksi! Koulusta jatkoimme vie-lä Dennikseen pizzalle, ja bussissa matkalla Helsin-kiin saimme ruuan lisäksi sulatella runsasta mää-rää uutta tietoa!

Kirjoittajat: Liisa Hieta-nen ja Ville Suhonen

Yksi meno-paluu Yksi meno-paluu Yksi meno-paluu Yksi meno-paluu Yksi meno-paluu Yksi meno-paluu Yksi meno-paluu Turkuun, kiitosTurkuun, kiitos

Ilpo

8

Yksi teekkareiden suo-sikkibändeistä, Tiktak, sai yleisön villiintymään Lakinlaskiaisissa. Välillä meno yleisössä kävi lii-ankin rajuksi, ja Tiktak joutui pitämään taukoja yleisön turvallisuuden vuoksi järjestäjien pyyn-nöstä. Paine eturivissä oli valtava, kun sadat innokkaat ja humalaiset teekkarit halusivat pääs-tä mahdollisimman lä-helle suosikkejaan. On-neksi keikasta kuitenkin selvittiin ilman henkilö-vahinkoja.

Juuri ennen Dipolin keik-kaa syyslomaa pitäneet Tiktakin tytöt käyttivät aikaa koulunkäyntiin, osa aloitti uudet opinnot muun muassa Malmilla, toisilla oli syksyn yliop-

pilaskirjoitukset. Vaikka tytöt eivät teekään itse kappaleita, poikkeukse-na Tuuleksi taivaanran-taan, ovat he mukana miettimässä millaisia kappaleita haluaisivat esittää. Näin tytöt ovat saaneet tehdä juuri sel-laista musiikkia, josta itse tykkäävät, eikä ns. pakollisia kappaleita ole tarvinnut tehdä. Kuun-telijoita on kuitenkin mietitty kappaleita teh-dessä. Parhaiten toimii kuitenkin musiikki, josta tytöt itsekin pitävät. Mu-siikki on hieman muuttu-nut alkuajoista, ja tytöt haluavat tehdä mahdol-lisimman monipuolista musiikkia.

Vapaa-aikanaan tytöt käyvät koulua ja tapaa-vat kavereitaan. Tyttöjä voi bongailla muun mu-assa muiden bändien keikoilta, usein Tavasti-alla. Vaikka bändi onkin S u ome s s a todella suo-sittu, ei tyt-töjä kuiten-kaan heidän

itsensä mukaan tunniste-ta kaupungilla. Näin esi-merkiksi pokausyrityksiä ei tule sen enempää kuin muillekaan naispuolisil-le.

Teekkareita kohtaan Tik-takin tytöillä ei ole juuri-kaan ennakkoasenteita. Tytöt tietävät teekka-reiden juhlivan paljon, ja keikat Dipolissa ovat kuulemma yleensä ol-leet vauhdikkaita. Rak-salaisille tytöt lähettävät rakkaita terveisiä ja kyl-mää syksyä. Lisäksi Nea lähetti Makelle terveisiä, kun kysyimme muista-vatko tytöt tätä Kaari-nan keikan backstagel-ta. Kysyttäessä kumpaa tytöt pitävät parempana välipohjaratkaisuna, be-tonilaattaa vai puuväli-pohjaa, vastaus oli, että ehdottomasti puuväli-pohja.

Tiktak villitsi Dipolin yleisön

Moro sano poro!

Mukavaa kun vihdoin tulee joulu! Pikkuhiljaa alkaa tämä vuosi olla pulkassa ja olemme tä-hänastisen urakkamme huipulla. Näemme sieltä jokaiseen suuntaan, ja voimme katsahtaa hie-man mitä sinne pääsemi-seen oikeastaan tarvit-tiinkaan. Jollekin matka on olla loiva ja pitkä, toisilla taasen jyrk-kä ja lyhyt. Osalla siltä väliltä.

E n s i mm ä i n e n s yy s l ukukaus i TKK:lla on ollut jokaiselle teille uutta ja var-masti jonkin-moinen pon-nistus. Toisilla työtaakka ja opis-kelijaelä-

mä ovat olleet sopivassa mittasuhteessa toisiinsa nähden, eikä mikään ole tuntunut ylitsepääsemät-tömältä. Tasainen työ on johtanut tuloksiin, jossa stressin määrä ei ole saa-vuttanut sietokyvyn ääri-rajoja. Toiset taasen ovat olleet hetkessä kiinni ja puristaneet viimeiset voimansa loppuspurttei-hin, toimineet siis aivan

äärirajoilla. Tu-levaisuudessa jokainen tun-nistaa omat rajansa parem-min. Nyt usea on päässyt kokeilemaan näitä rajoja, ja ehkä jo keväällä osaa

valmistautua tulevaan pa-remmin!

Phuksitapahtu-

missa on ollut mukavasti osallistujia, erityyppi-sissä tapahtumissa olen nähnyt monen näköistä kasvoa. Jatkossakin py-rimme järjestään mah-dollisimman monipuolis-ta ohjelmaa kaikille. Ot-takaa kaikki mahdollinen irti phuksivuodestanne, siitä on enää puolet jäl-jellä!

Tammikuussa armeijan leipiin astuvia tahdon kiittää syksystä ja toivot-taa tsemppiä sotapuu-hiin! Tammikuussa mei-dän keskuuteemme tulee myös tammiphukseja ja toivotankin heidät oikein lämpimästi tervetulleiksi mukaan toimintaan!

Tenttikausi pukkaa pääl-le hurjalla vauhdilla ja on kohta ohi. Kunhan siitä selviää (toivottavasti ai-nakin melkein kunnialla)

Lakinlaskiaisten toinen huippubändi on tavalli-sesti edustanut hiukan raskaampaa musiikkia. Niin teki tänä vuonna-kin, kun kesän aikana melkein kaikilla festa-reilla kiertänyt ja kolmi-senkymmentä keikkaa

heittänyt Mokoma vei-vasi loistavan setin illan loppupuolella. Mokoma on noussut viime vuo-sina raskaan musiikin kärkisijoille Suomessa, ja palaute kesältä on ol-lut positiivista ja keikat kuuntelijoiden mieleen.

Yhtye perustettiin vuonna 1997, kun nykyisinkin bändin laulajana toimival-la Marko Annalalla oli omia biisejä, ja tämä päätti perus-taa bändin. Kysei-sestä porukasta ei Markon lisäksi ole enää ketään jäljel-lä. Kokoonpano on ollut keväästä asti sama, ja säilynyt lä-hes samana muuta-

man vuoden ajan.

Mokoman ”Uni saa tul-la”‒ kappaletta on soitet-tu radiossa kesän aikana paljon. Tämä on ollut bändille itselleenkin pie-ni yllätys, sillä kyseistä kappaletta ei ole tehty sinkkubiisiksi, vaan levyn viimeiseksi kappaleeksi ollen vähän rauhallisem-pi.

Mokoma valitsee Tikta-kin tavoin puuvälipohjan suosittelemakseen väli-pohjaratkaisuksi. Rak-salaisille he lähettävät tiukan mutta huumori-pitoisen tervehdyksen: ”Perkeleen vapaamuura-rit, harpilla silmään”.

Mokoma edusti raskaampaa musiikkia

alkaa loma! Kaikilla on varmasti tavoitteena ot-taa rennosti, syödä hyvin ja ehkä tavata vanhoja kavereita. Pääasia, että hemmottelette itseänne,

olette sen ansainneet! On aika istahtaa pulkkaan ja nauttia sen antamas-ta vauhdista, mäen alla odottaakin sitten uudet haasteet.

Kaikille oikein leppoisaa joululomaa,

toivottaa kipparinne Anna!

Kipparin jouluterveiset

tiinkaan. Jollekin matka on olla loiva ja pitkä, toisilla taasen jyrk-kä ja lyhyt. Osalla

E n s i mm ä i n e n s yy s l ukukaus i TKK:lla on ollut jokaiselle teille uutta ja var-masti jonkin-moinen pon-nistus. Toisilla

hin, toimineet siis aivan äärirajoilla. Tu-levaisuudessa jokainen tun-nistaa omat rajansa parem-min. Nyt usea on päässyt

valmistautua tulevaan pa-remmin!

Phuksitapahtu-

9

��

Teknillisessä korkeakoulussa eletään poikkeuksellis-ten suurten muutosten aikaa. Parhaillaan tutkintoa muokataan ns. Bolognan julistuksen mukaiseksi. Kiirettä pitää, sillä kesällä 2005 aloittavat opiskelijat tulevat opiskelemaan uusissa tutkinto-ohjelmissa. Tekniikan kanditaatin tutkinto tulee olemaan kol-mivuotinen ja sitä tulee seuraamaan kaksivuotinen diplomi-insinööritutkinto.

Omalla osastollamme tutkinnonuudistus on otettu vakavasti. Koulutusohjelmatoimikunta on pohtinut perusaineista muodostuvien opintojen sisältöä ja rakennetta. Viisi työryhmää on työstänyt ammatti-ainemoduuleita ja miettinyt, mikä nykyisessä ohjel-massa on säilyttämisen arvoista, mitä pitää poistaa, mitä lisätä. Työn tuloksena osastoneuvosto saattoi marraskuun kokouksessa lyödä lukkoon tekniikan kanditaatin tutkinnon pääaineiksi seuraavat kuusi opintokokonaisuutta:

- rakennetekniikka - rakennusmateriaalit ja - tuotanto - georakentaminen - geoympäristötekniikka - liikenne- ja tietekniikka - vesi- ja ympäristötekniikka

Samassa kokouksessa päätettiin esittää TKK:n tutkin-nonuudistustoimikunnalla ja sitä kautta rehtorille,

että osastossa tulisi olemaan kaksi diplomi-insinöö-ritutkintoa. Tutkinto-ohjelmien nimet ovat vanho-ja tuttuja. Osastolta tulevat edelleenkin löytymään rakenne- ja rakennustuotantotekniikka sekä yhdys-kunta- ja ympäristötekniikka. Kun ne nykyään ovat suuntia, ovat ne tulevaisuudessa tutkinto-ohjelmia. Niihin uudet opiskelijat tullaan ensi kesästä alkaen hyväksymään. Vanhat opiskelijat voivat edelleen opiskella nykyisen koulutusohjelman mukaisesti vuoteen 2010 saakka.

Tutkinnonuudistuksen rinnalla on käyty vilkasta kes-kustelua korkeakoulun rakenteesta. Rehtori Matti Pursula avasi kevättalvella mielipiteenvaihdon laati-mallaan muistiolla. Siinä esitettiin osastoille joukko kysymyksiä, joihin ensi vaiheessa pyydettiin vasta-uksia osastonjohtajilta. Vastaukset saatuaan rehtori esitti osastoille joukon täsmennettyjä kysymyksiä. Saimme vastattavaksemme, tulisiko geologia, geo-fysiikka ja kalliotekniikka siirtää MK-osastolta osas-tollemme, jolloin MK- osasto voisi keskittyä materi-aalitieteisiin ja ‒tekniikkaan. Toiseksi kysyttiin halu-amme liittää LVI-tekniikka osaksi osastoamme ja kol-manneksi udeltiin käsityksiämme kiinteistöasioiden koulutuksen järjestämisestä TKK:ssa.

Rakennus- ja ympäristötekniikan osasto suhtautui muutosesityksiin siten, että geoaineiden siirtoa pi-dettiin kaivostoiminnan vähenemisen takia luon-

nollisena ratkaisuna. LVI-tekniikan hallinnolliseen siirtoon ei sen sijaan nähty perusteita ja kiinteistö-asioissa ei haluttu vastustaa opetuksen hoitamista nykyiseen tapaan maanmittausosastolla. Rakenne-uudistuskeskustelussa esiintyi tosin ajatuksia talon-rakentamisen, talotekniikan ja kiinteistöjohtamisen kokoamisesta omaan itsenäiseen tutkinto-ohjel-maansa, mutta tämä vaihtoehto jäi idean asteelle.

Lopputulokseksi tuli, että TKK:n hallitus päätti syys-kuussa siirtää geologian, geofysiikan ja kallioteknii-kan professuurit osastollemme vuoden 2005 alusta lukien.

Osastonjohtaja, Pertti Vakkilainen

Rakennemuutoksia osastolle

10

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa - tarinoita Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa - tarinoita LeipzigistaLeipzigista

Bach.

Tekniikkakeskus.

Diskoteekki.

Ken toiselle kuoppaa kaivaa.

Zentralstadion.

Olut ja Saksa, erottamaton yhdistelmä.

Luistelurata rautatieasemalla.

Joulu tulee, rautatieasemalle ainaensimmäisenä.

Ratikka, Straßenbahn, Straba.

-Anne (Saksan kirjeenvaihtaja)

11

Liikenneakatemiapäivä

Liikenneakatemiapäivää vietettiin kolmannen kerran tänä vuonna. Ai-kaisemmista vuosista poiketen tänä vuonna panostettiin tasokkaisiin ja asiantunteviin puhu-jiin ja jätettiin osallistuva osuus, eli ryhmätyöt pois. Päivän aiheena oli ”Lii-kennesäännöt ‒ Nouda-tanko niitä?”. Alun perin ohjelmaan oli merkitty 7 asiantuntijan puheen-vuoro, mutta yllätysnu-merona saimme kuulla myös emeritiusprofesso-ri Otto Wahlgrenin näke-myksiä aiheesta.

Liikennemerkitön lii-kenneympäristö

Professori Pentti Murole esitteli edelleenkin yhtä radikaaleja mielipitei-tään puheenvuorossaan liikenneympäristön oi-

keasta suunnittelusta. Paras mahdollinen tapa tehdä ihmislähtöinen ympäristö on tehdä se ihmisten ehdoilla. Kadut voidaan ja ne tulisi suun-nitella sellaisiksi, että autojen on mahdotonta liikkua siellä sääntöjen vastaisesti. Tällöin ei tar-vittaisi edes erikseen oh-jaavia merkkejä. Murole antoi huutia myös van-hanaikaisille suunnittelu-menetelmille kuten ruot-salaisten SCAFTille. Tästä professori Timo Ernvall kyllä esitti eriävän mieli-piteensä kertomalla, että SCAFTin periaatteet ovat edelleen ajankohtaisia ja mukana opetuksessa.

Tekniikalla turvallisuut-ta?

Voidaanko tekniikalla ja uusilla telemaattisilla sovelluksilla parantaa liikenneympäristöä si-ten, että kuljettajakäyt-täytymisellä ei ole enää merkitystä? Tähän kysy-mykseen muutamia vas-

tauksia toi VTT:n tutkija Virpi Anttila. Jo nykyään on kehitetty kaikenlaisia laitteita, joiden avulla voi-daan kontrolloida kuljet-tajaa ja saada ajoneuvot toimimaan riippumatta kuljettajan haluista. Myös liikenneympäristöön on kehitetty erilaisia reaali-tilanteisiin reagoivia lait-teita, kuten muuttuvat nopeusrajoitusmerkit, hirven havaitseva hirvi-merkki jne. Vaikka tek-niikka menee eteenpäin, ei kannata hypätä sen kelkkaan ajattelematta ja tutkimatta. Autojen no-peuden rajoittimista on Ruotsissa havaittu, että kuljettaja alkaa hyväksyä risteyksissä pienempiä aikavälejä liittymiseen, kun ei voi säästää aikaa ajamalla nopeammin, vaikka molemmissa aika-säästö jää luultavasti alle puoleen minuuttiin/mat-ka. Hirvivaroitin reagoi

laiduntavaan lehmään ja kuljettajat tietävät sen, eivätkä välitä enää mer-kin sanomasta. Uudella tekniikalla on tilausta ja mahdollisuuksia, mutta on muistettava, että ih-minen toimii kuten ihmi-nen ja liikenneympäristö ei ole suuri laboratorio, jossa voidaan tutkia kes-keneräisten ratkaisujen toimivuutta.

Toimivat pelisäännöt ‒ utopiaako?

Liikenneturvan tutkimus-päällikkö Sirpa Rajalin pohti puheenvuorossaan alkoholin vaikutuksen alaisena ajamista sekä ylinopeuksia. Uusi alko-holilaki ei vielä näy tilas-toissa rattijuopumuksen lisääntymisenä. Sen si-jaan maistelleena ajanei-ta löytyy liikenteestä yhä enemmän. Tämä hei-jastelee myös ihmisten asenteita. Puheenvuo-ron jälkeen virisi vilkas keskustelu ylinopeuksis-ta sakottamisesta. Onko

oikea nopeusrajoitus 10 km/h korkeampi kuin taulussa näytetty, koska järkevä ihminenhän tie-tenkin käyttää hyödyk-

seen tuon 10km/h mar-ginaalin. Vai käyttääkö? Eikö järkevä ihminen usko, että säännöt on luotu tietyistä syistä ja niitä on noudatettava?

Vauhti tappaa

Vauhdin vaikutusta ih-miseen voi jokainen de-monstroida kotonaan. Kävele ensin hitaasti sei-nää päin, vauriot vähäisiä tai olemattomia. Kävele hieman lujempaa seinä päin, saattaa jo hieman sattua. Lopuksi juokse päin seinää, varmasti sattuu. Toista koe niin monta kertaa, että saat tilastollisesti pätevät tu-lokset. Samalla tavalla auton nopeus vaikuttaa kolari- tai yliajotilantees-sa. Mitä pienempi on nopeus, sitä todennä-köisempää on, että ko-larin osapuolet säilyvät hengissä ja vammoitta. Alhaisten kaupunkino-peuksien puolesta 50 päiselle yleisölle puhui tekniikan tohtori Eero Pasanen. Lopussa hän ei malttanut olla mainitse-matta haltijavastuusta ylinopeuksien valvon-nassa. Tässä mallissa ylinopeuksia valvotaan kameroilla ja kunta on poliisin apuna sakotta-misessa. Auton omistaja olisi tällöin vastuussa au-tolla kaahailusta. Pasa-nen oli vakuuttunut, että tämä olisi ainoa keino vä-hentää radikaalisti ylino-peuksia ja näin säästää ihmishenkiä. Tämä malli ei kuitenkaan sopinut Suomen lainsäätäjillä vaan Suomessa päädyt-tiin malliin, jossa poliisi sakottaa kameralla kiin-nijäänyttä kaahailijaa lähettämällä sakkolapun kotiin. Sakon saanut voi kuitenkin vastustaa sak-koa ilman sen kummem-pia perusteluita lähet-

tämällä sakon mukana tulevan lomakkeen polii-sille, jonka jälkeen poliisi joutuu tutkimaan asian perinpohjin.

Ihmisläheinen poliisi

Pasasen tiukkojen mieli-piteiden jälkeen vuoros-sa oli kovinkin humaanil-ta vaikuttava ja ihmisten hyvään tahtoon uskova Jarkko Pulkkinen. Poliisi saanee Helsingissä pian toisen saksalaisen kame-ravalvonta laitteiston. Ennestään heillä on käy-tössä kaksi laitetta, ruot-salainen ja saksalainen. Kun kolmas laite saadaan käyttöön paranee no-peudenvalvonnan laatu. Poliisi voi tarkkailla myös pieniä alle 10 km/h yli-nopeuksia. Sakottamaan poliisi ei kuitenkaan näitä ylinopeuksia aio ryhtyä, vaan uskoo, että kotiin lähetettävä huomautus ylinopeudesta on riittävä herättäjä. Tämä perustuu uskoon, että ihmiset eivät tahallaan ja ilkeyttään aja ylinopeutta, vaan siksi,

että eivät ehkä tule aja-telleeksi, että jo pienikin ylinopeus voi vaarantaa turvallisuuden. Toinen syy sakottamatta jättä-miseen on realiteetti, et-tei rangaistus saa ihmisiä toimimaan oikein, vaan asennemuutos.

Voe mahoton paikka

”Ensimmäinen juttu, jon-ka muistan seuraavasta puhujasta on, kysymys 90-luvun alusta: ”Kumpi on suositumpi radioää-ni, Salovaara vai Anssi?” Näin Liikenneakatemian puheenjohtaja esitteli viimeisen asiantuntija-puhujan. Vastausta ei kerrottu, mutta Pertti Salovaara eduskunnas-ta kertoi ajankohtaisista liikenneturvallisuuteen vaikuttavista laeista. Lääkärin ilmoitusvelvol-lisuus on paljon ja mo-nia huolestuttanut asia. Uskaltaako vanhus enää mennä lääkäriin näyttä-

mään kipeää lonkkaansa, kun kortti voidaan viedä vedoton lääkärin velvol-

lisuuteen ilmoittaa ajo-kyvyn heikkenemisestä. Nyt ovat lääkäritkin huo-lestuneita. Voidaanko heitä syyttää kuoleman-tuottamuksesta, jos he eivät ole noudattaneet ilmoitusvelvollisuutta ja potilas on törttöillyt liikenteessä aiheuttaen jonkun ihmisen kuo-leman. Salovaarakin myönsi, että nyt on ehkä hieman hei-k e n n e t t y potilaan ja lääkärin vä-listä luotta-musta, mut-ta toisaalta p e r u s t u s -laissa on kohta, jonka mukaan kaikilla tulee olla oikeus turvallisuuteen, siis myöskin liikenteessä. Perustuslaki menee siis tässä edelle.

Päivän päätti rehtori Pur-sulan puheenvuoro.

Liikenneakatemian 10-vuotisjuhlat

Liikenneakatemian halli-tus päätti keväällä 2004 juhlistaa kerhonsa kym-menettä olemassaolo-vuotta järjestämällä vuo-sijuhlat, johon kaikki Lin-kin toiminnassa mukana olleet olisivat tervetullei-ta. Yllättävän moni olikin kiinnostunut varsinkin, kun vanhat toimijat joka välissä vähättelivät ker-hon toimivuutta omana aikanaan ja ihastelivat sen aktiivisuutta nyky-ään.

Juhlat alkoivat perintei-sesti cocktail-tilaisuudel-la, jota vietettiin Raksan yläaulassa. Tarjolla oli hallituksen WSP LT-Kon-sulttien avustamana val-mistamia cocktail-paloja, montaa eri sorttia, sekä

Linkin liikennevaloboo-lia. Päivänsankari, tässä tapauksessa Liikennea-

katemian hal-litus, sai myös asiaankuulu-via muistami-sia. Nyt on 10 -vuotiaalla ker-holla puheen-johtajan nuija ja arkistokan-sio tärkeille papereille. Ja hall ituksella

mahat täynnä vanhoja autoja ja hienoja juomia.

Pääjuhlaa vietettiin Ra-vintola Cantina Westissä. Laulu ei ehkä ihan raiku-nut, kuten olen tottunut teekkaribileistä kirjoitta-essani toteamaan, mut-ta ehkä tämän korvasi tunnelma, joka syntyi vanhojen ja uusien Link-

kiläisten kohdatessa van-hoja ja uusia tuttuja.

Ohjelmasta huolehtivat Linkin puheenjohtaja Nikke, rahastonhoitaja Jukkis ja varapuheen-johtaja Ellu sekä todella onnistuneet esitykset vetäneet stand up-koo-mikot Mette ja Joni. Ellu ja Nikke julkistivat Lii-kenneakatemian viralli-sen pinssin, joista kaksi ensimmäistä luovutet-tiin kerhon toimintaan erityisesti paneutuneille Teemu Sihvolalle ja Jark-ko Niittymäelle.

Mutta mikä on Liikenne-peli ja mistä se löytyy?

Kiitokset yrityksille, jotka mahdollistivat tapahtu-man järjestämisen:

Tieliikelaitos, pääjuhlaWSP LT-Konsultit, cock-tail-tilaisuusHKL, kuljetus

LIIKENNEAKATEMIA 10 VUOTTA!

12

IK:n raati 2005Puheenjohtaja:Hanna MelkkoKirjuri:Noora MoilanenRahastonhoitaja:Janne HietalaVarapuheenjohtaja/Opintotoimikunnan puheenjohtaja:Dennis LönnströmSisäasianitoimikunnan puheenjohtaja:Heljä PirkkamaaExcursiomestari:Ari MattilaUlkoasiaintoimikunnan puheenjohtaja:Taina SuominenRuutisten päätoimittaja:Pasi HölttäPhuksitoimikunnan puheenjohtaja:Tuomas Lesonen

KannatusjäsenyrityksetAaro Kohonen OyFinnmap Consulting OyFinnmap Infra OyFundus OyInsinööritoimisto Konstru OyInsinööritoimisto Konsulttikolmio OyInsinööritoimisto Magnus Malmberg Oy

Insinööritoimisto Pohjatekniikka OyInsinööritoimisto Pontek OyInsinööritoimisto Pöysälä & Sandberg OyJasur Rakentamispalvelut OyOy Juva Engineering LtdJP-Kakko OyJP-Terasto Oy

JP-Transplan OyLT-Konsultit OyRaksystems OyRamboll Finland OySito-yhtiöt

Ruutiset 4/00 15.12.2000...

Documents

Transcript of Ruutiset 4/00 15.12.2000...