Risk ConsultingI F´S R I S K M A N A G E M E N T J O U R N A L • 2 / 2 0 0 7

Vakuuttaminen ja riskienhallinta Baltian maissa

Sopimusriskien hallinta: ei vain juristien asia!

IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 �

PääkirjoitusSisältö

JulkaisijaIf SuurasiakkaatVattuniemenkuja 8 A, Helsinki00025 IFpuh. 010 515 10www.if-insurance.com/industrial

Risk Consultingista ilmestyvät myös skandinaavinen jaenglanninkielinen versio.

ISSN 1459-3904Kannen kuva Tallinnan matkailutoimisto

TuotantoMarkkinointiviestintä Dialogi OyPainoPunaMusta OyOsoitteenmuutoksetinkeri.salin@if.fi

PäätoimittajaJuha EttalaToimituskuntaOlav Breen Ken HenningsonLars von HertzenHarry NordqvistInkeri SalinAnna Maria Vähäkuopus

� IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007

EpävARMUUdEN AIKA

Vakuuttaminen ja riskienhallinta Baltian maissa �8

Paras riskien tuntija . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .4

Sprinkleri pelastaa ihmishenkiä . . . . . . . . . . . .6

Domsjö Fabriker välttää vahinkoja korkean turvatason avulla . . . . . . . . . . . . . . . . .8

Riskienhallintajohtaja on monitaituri . . . . . .10

Kunnossapidon ja automaation merkitysmuuntajavaurioiden ennaltaehkäisyssä . . . .1�

Pakkaaminen – tärkeä osa tavaran kuljetusta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .16

Tapaturmat metsäteollisuudessa . . . . . . . . . .18

Captive-yhtiöt – riskirahoituksen työkalu . . . . . . . . . . . . . . . .�0

Sopimusriskien hallinta: ei vain juristien asia! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .��

Geneettisesti muunneltujen organismien hyödyt, riskit ja vakuuttaminen . . . . . . . . . . .�5

Vakuuttaminen ja riskienhallinta Baltian maissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .�8

If vahvistaa riskienhallintaresurssejaan . . . . .�1

Kunnossapidon ja automaation merkitys muuntajavaurioiden ennaltaehkäisyssä 1�

Sprinkleri pelastaa ihmishenkiä 6

Mihin suuntaan vakuutus- ja arvopaperimarkkinat kehitty-vät? Entä korot ja korkoerot?

Vakuutusala ja monet muut toimialat näkevät monia epävarmuustekijöitä tu-levaisuudessa. Oikeastaan voi sanoa, et-tä tulevaisuuden ennustaminen on har-voin ollut näin vaikeaa.

Vakuutusalan korvauskuluinflaatio on alkanut kasvaa jyrkästi erityisesti korjaa-mo- ja rakennusalojen voimakkaan inflaa-tion vuoksi. Näiden alojen inflaatiokehi-tys on siis ollut täysin päinvastainen kuin euroalueen yleinen kuluttajainflaatio, joka on pysynyt matalana. Myös vakuutusalan liikekulut ovat kasvaneet pääasiassa palk-kainflaation kasvun vuoksi, jota kiihdyttää kova kilpailu alan parhaista osaajista.

Vakuutusyhtiöiden tulevat sijoitus-tuotot ovat muuttuneet entistä epävar-memmiksi. Osakemarkkinat olivat kesäl-lä ja alkusyksystä sekasortoiset, ja Yhdys-valtain subprime-luottomarkkinoiden kriisi ravisteli kansainvälisiä korkomark-kinoita. Yleinen korkokehitys on edel-leen nouseva, mikä – joukkovelkakirja-

salkun duraatiosta riippuen – vähentää sijoitustuottoja lyhyellä aikavälillä mutta kasvattaa niitä pitkällä aikavälillä. Yhdys-valloissa korot ovat kuitenkin viime ai-koina laskeneet.

Finanssialalla on tehty viime aikoi-na lukuisia yrityskauppoja. Useimmilla vakuutusyhtiöillä on edelleen hyvä pää-omarakenne, ja yhtiöiden taloudellinen vakaus lisää niiden strategista liikkuma-varaa. Tämän seurauksena pohjoismaiset vahinkovakuutusmarkkinat ovat muuttu-massa. Lisäksi useat vakuutusyhtiöt tar-kistavat strategiaansa ja panostavat en-tistä enemmän liiketoimintansa maantie-teelliseen laajentamiseen ja pyrkivät näin hyödyntämään mittakaavaetuja.

Mihin suuntaan vakuutusala on siis menossa? Tämä on kysymys, johon useimmat vakuutusyhtiöt haluaisivat löytää vastauksen. Osana tätä pohdin-taa jälleenvakuutusalan tärkeimmät toi-mijat kokoontuivat tänäkin vuonna alan vuotuiseen kansainväliseen tapaamiseen Monte Carloon. Tapaamisessa nousi to-tuttuun tapaan esille lukuisia kysymyk-

siä, mutta tänä vuonna niihin ei löytynyt juurikaan vastauksia.

Ehkäpä meidän pitää vain oppia elä-mään entistä suuremmassa epävarmuu-dessa. •

MORTEN THORSRUD

Tall

inn

an

MaT

ka

ilu

ToiM

iSTo

4 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 5

keskustelu kansainvälisestä vahin-kokehityksestä on viime vuosina keskittynyt laajojen luonnonmul-

listusten aiheuttamiin vahinkoihin, eri-tyisesti Yhdysvalloissa. Aiheeseen liittyen täällä Pohjoismaissa riskiasiantuntijoita on puhuttanut eniten parin vuoden ta-kainen Gudrun-myrsky. Sitä vastoin kes-kustelu tavallisista yritystoimintaa uhkaa-vista suurvahingoista on ollut hiljaista. Syynä on luonnollisesti se, että näitä va-hinkoja on sattunut Pohjoismaissa viime vuosina melko vähän.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Poh-joismaat ovat matkalla kohti 2000-lu-vun alun suurvahinkotasoa. Viime vuo-sina on sattunut muutamia erittäin suu-

Paras riskien tuntija

Suuryritysten suotuisa

vahinkokehitysajanjakso on

Pohjoismaissa ohi. Viimeksi

kuluneen reilun vuoden aikana

on tapahtunut muutamia

suurvahinkoja, joista yhtenä

esimerkkinä on Danish Crownin

dramaattinen palo Tanskassa.

Näiden vahinkojen seurauksena

panostamme entistä enemmän

vahinkojen ennaltaehkäisyyn

sekä entistä tarkempaan

vakuutusten hinnoitteluun,

Ifin konsernijohtaja Torbjörn

Magnusson kertoo tässä

haastattelussa.

ria vahinkoja. Tanskalaisen Danish Crown -teurastamon raju palo on to-dennäköisesti yksi kymmenestä kaikki-en aikojen suurimmasta teollisuusvahin-gosta Pohjoismaissa. Toinen huomatta-va vahinkotapaus oli Porvoon tuomio-kirkon palo.

– Nämä tapahtumat saattavat herättää eräät toimijat arvioimaan riskinottoan-sa uudelleen. Tämä tarkoittaa todennä-köisesti myös sitä, että eräiden riskiryh-mien vakuutusmaksuja joudutaan tarkis-tamaan, Ifin konsernijohtaja Torbjörn Magnusson toteaa.

– Samanaikaisesti on tehtävä erittäin tarkkoja analyysejä ja mietittävä, olisiko nämä vahingot voitu välttää kohtuullisil-

la ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä.– Koska olemme ammattimainen va-

kuutusyhtiö, tiedämme tietenkin, että suurvahinkoja sattuu satunnaisesti. Va-hinko voi sattua kenelle tahansa. Meil-le on tärkeää se, miten asiakas hoitaa riskienhallintansa. Kun asiakas toimii niin, että vahingoille altistuminen mini-moidaan – ehkä yhteistyössä Ifin kans-sa – asiakkaalla on kaikki mahdollisuu-det onnistua sekä vahinkojen määrän vähentämisessä että vakuutusmaksuneu-votteluissa.

Ifin keskeisin tulevaisuuden strate-gia on olla paras riskien tuntija (Best in Risk). Tämä on lähtökohtana, kun If pyrkii edelleen vahvistamaan asemaan-sa Pohjoismaiden johtavana suuryritys-ten riskienhallinnan asiantuntijana sekä silloin, kun se analysoi ja ennaltaehkäi-see vahinkoja yhteistyössä asiakkaittensa kanssa.

– Suuryritysten riskienhallinta on pohjimmiltaan ennaltaehkäisevien inves-tointien ja kustannusten välistä punnitse-mista, Magnusson toteaa.

– Ifin kaltaisella johtavalla vakuutus-yhtiöllä on laaja kansainvälinen kokemus asiakkaan toimialasta. Meillä on asian-tuntijoita lähes kaikilta aloilta: paperi-teollisuudesta, metalliteollisuudesta, pal-velualoilta...

– Siksi me pystymme kertomaan asiak-kaalle, millä tasolla kannattaa panostaa vahinkojen ennaltaehkäisyyn palo-, pro-jekti-, tapaturma- ja vastuuriskien alueilla.

Samalla kun suurvahingot ovat lisään-tyneet Pohjoismaissa, on keskustelu vas-tuuvahingoista Yhdysvalloissa ollut erit-täin tiivistä sekä liittovaltio- että osaval-tiotasolla. Tilanne näyttää menevän pa-rempaan suuntaan toteutettujen toimen-piteiden ansiosta.

– Ongelmana on ollut muun muas-sa se, että oikeusjuttujen hallinnolli-set kulut ovat nousseet kohtuuttoman korkeiksi yrityksille ja vakuutusyhtiöille, Magnusson toteaa.

– Yhdysvalloissa on nyt käynnissä vil-kas keskustelu siitä, miten löydettäisiin järkevämpi suhde oikeusturvan ja siitä ai-heutuvien kustannusten välille.

Ifin Best in Risk -ajattelu ei kohdistu pelkästään suurasiakkaisiin, vaan leimaa yhtiön kaikkea toimintaa. If on esimer-kiksi tuonut markkinoille pienyrityksille suunnatun verkkopohjaisen turvatestin, josta on räätälöity erilaisia versioita noin 90 eri toimialalle. Testi on ensimmäi-nen laatuaan, ja sen avulla on mahdollis-ta havainnollistaa nopeasti ja tehokkaas-ti, kuinka vahinkoja ennaltaehkäistään yrityksessä. Hanke on ollut menestys, ja

Suurasiakkaat-liiketoiminta-alue

Ifin Suurasiakkaat-liiketoiminta-alue on Pohjoismaiden johtava suurasiakkaiden vakuuttaja.Asiakkaat ovat liikevaihdoltaan pääasiassa yli 500 miljoonan Ruotsin kruunun ja yli 300 työntekijän pohjoismaisia suuryrityksiä. Asiakasyrityksiä on noin 1 500.

turvatestejä on tehty yksinomaan Suo-messa yli 20 000 kappaletta.

– Testillä on välitön ja konkreettinen merkitys asiakkaillemme. Näemme seu-rantatilastoistamme, että testin tehneil-le on sattunut vähemmän vahinkoja kuin muille, Magnusson toteaa.

Myös henkilöasiakkaiden palveluja on parannettu. Jonkin aikaa sitten lan-seerattiin If Tracker, veneisiin asennetta-va GPS- ja GSM-pohjainen hälytysjärjes-telmä, jonka avulla varastettu vene pys-tytään löytämään nopeasti. Lisäksi Ifin

Internet-sivuilta löytyy paljon henkilö-asiakkaille tarkoitettua riskienhallintama-teriaalia.

– Ifin nykyinen yrityskulttuuri on olla paras riskien tuntija, Torbjörn Magnus-son toteaa. •

ULF BäCKMAN

ulf.backman@if.se

6 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 �

Suurin osa tulipalon uhreista on mie-hiä. Riskiryhmässä ovat myös iäkkäät ih-miset, joiden palokuolemat ovat huoles-tuttavasti lisääntyneet. Muita erityisryh-miä ovat mm. vammaiset, huumeiden käyttäjät ja alkoholistit, jotka eivät kyke-ne toimimaan palotilanteessa tarkoituk-senmukaisesti.

Vastaavanlaista riskienhallintakulttuu-ria, jota on sovellettu omaisuusriskienhal-linnassa yrityksissä ja teollisuudessa, ei ole sovellettu asumiseen, vaikka ihmisen ar-voa ei voi verrata omaisuusarvoihin. Vas-taava lähtökohta ja vaatimus asumistur-vallisuudessa voisi olla: ”Asuintiloissa palo on saatava rajoitettua tai sammutettua eri toimenpitein (palovaroitin, automaattinen sammutuslaitteisto, sammutusvoimat, ra-kenteelliset ratkaisut) niin, ettei tappavien kaasujen muodostumista ja lieskahdusta pääse tapahtumaan ja että pelastautumi-nen palotilanteessa on mahdollista.”

Keinoja palokuolemien vähentämiseksi

Pohjoismaissa on tehty tutkimuksia pa-lokuolemista ja ohjelmia palokuolemien vähentämiseksi. Norjassa selvitettiin joi-takin vuosia sitten palovaroittimien toi-mintaa ja vaikutusta palokuolemiin. Va-roittimet ovat olleet siellä pakollisia jo vuodesta 1990. Skienissä ja Oslossa teh-tyjen kartoitusten perusteella nähtiin, et-tä tehokas valistus toimii, mutta ei kui-tenkaan yksinään riitä. Tavoite nostaa palovaroittimien osuus yli 90 %:iin saat-toi norjalaisten mukaan onnistua vain esimerkiksi nuohoojien tai isännöitsijöi-den henkilökohtaisilla tarkistuskäynneil-lä asuntoihin. Suomessa, jossa tilanne on huonoin, on hallitustasolla käynnistetty toimenpideohjelma palokuolemien vä-hentämiseksi viidessä vuodessa murto-osaan nykyisestä.

Mitä voimme tehdä nyt?

Voimme jo nyt vaikuttaa paljon omaan turvallisuuteemme oikealla asennoitumi-sella ja käyttäytymisellä sekä käyttämällä erilaisia suojausmenetelmiä:• Huolehdi paloturvallisuudesta. Jo-

kainen voi käyttäytymisellään paran-taa paloturvallisuutta niin, että palo ei syty ja uhkaavaa tilannetta ei synny. Avotulen käytössä tulee olla huolel-linen, kynttilöitä ei pidä jättää valvo-matta ja ne pitää myös sijoittaa niin, että ne eivät pääse sytyttämään palavia rakenteita ja tekstiilejä. Sähkölaitteita tulee käyttää käyttöohjeiden mukai-sesti eikä esim. ylikuormittaa. Asun-toja tulee lämmittää turvallisesti: Tul-ta ei saa jättää valvomatta, peltejä ei

pidä sulkea ennen kuin kaikki liekit ovat sammuneet ja hormit tulee nuo-hota säännöllisesti. Sähköllä toimivia lämmityslaitteita ei saa peittää. Läm-mityslaitteissa ilmoitettuja turvaetäi-syyksiä syttyviin materiaaleihin tulee noudattaa.

• Kaikkien asukkaiden on tunnetta-va kodin poistumisreitit tulipaloti-lanteessa ja osattava toimia oikein. Ollaan sitten kotona tai mökillä, ai-na on yhtä tärkeää, että kaikki tunte-vat asunnon poistumisreitit. Jos nor-maalia poistumistietä ei voi käyttää, on jokaisen tiedettävä vaihtoehtoiset pelastautumisreitit, kuten muut ovet tai poistumistikkaat ikkunan tai par-vekkeen kautta. Poistumisreitit on pi-dettävä esteettöminä. Kerrostalossa asukkaiden on tärkeää osata toimia turvallisesti tulipalon sattuessa. Pa-lavasta asunnosta leviää herkästi pal-jon myrkyllistä savua porraskäytävään. Naapuriasukkaiden onkin turvallisin-ta pysytellä omassa asunnossaan ovet suljettuina. Kerrostalot on rakennet-tu niin, ettei palo pääse helposti le-viämään asunnosta toiseen. Savuisen portaikon kautta ei saa pyrkiä ulos, sillä savu tainnuttaa nopeasti!

• Asuintiloissa tulee olla tarpeellinen määrä toimivia palovaroittimia; myös häkävaroittimia suositellaan. Palovaroittimet tulee pitää kunnossa mm. vaihtamalla paristot ajoittain ja testaamalla niiden toimintakyky. Kesä-mökeille ja muihin sellaisiin taloihin, joissa käytetään tulisijoja, suositellaan palovaroittimen lisäksi häkävaroitin-ta tai palovaroittimen ja häkävaroit-timen yhdistelmää. Markkinoilla on jo verkkokäyttöisiä palovaroittimia, jotka on sähkökatkoksen varalta va-rustettu keskusyksikköön sijoitetul-la varakäyntiakulla, jonka varaustilas-ta järjestelmä huolehtii automaatti-sesti. Yhden palovaroittimen toimin-ta saa aikaan hälytyksen myös muissa varoittimissa. Tällaiseen palovaroitin-järjestelmään voi kytkeä robottipuhe-limen, joka soittaa määrättyyn nume-roon. Järjestelmä kannattaa tehdä ra-kentamis- tai remontointivaiheessa, jolloin kullekin varoittimelle tehdään ainakin keskenään ketjutettu putkitus sekä ketjujen molemmista päistä put-kitus sähkökeskukselle. Järjestelmän edut, luotettavuus ja helppo kunnos-sapito, ovat kiistattomia.

• Lieden voi varustaa kellokytkimel-

ku

Va

Pör

SSi o

y /

Ju

PiTe

riM

ag

eS

pelastaa ihmishenkiä

Palokuolematutkimuksissa on ha-vaittu tietyt riskiryhmät, kuten ikääntyneet ihmiset ja hoitolaitos-

ten asukkaat. Toisaalta miesten osuus on suuri. Joukossa on kuitenkin myös taval-lisia perheitä. Syyt palokuolemiin ovat tiedossa ja myös keinot niiden vähentä-miseksi. Palokuolemia voidaan merkittä-västi vähentää.

Teollisuus

Automaattinen sprinklerisammutusjärjes-telmä kehitettiin 1860-luvulla tekstiili-teollisuudessa. Vähitellen siitä kehittyi vält-tämätön suojaus eri toimialojen tuotan-nollisiin ja kaupallisiin kohteisiin, joissa oli toistuvia palonalkuja, palokuormaa ja suu-ret palo-osastot. Tänä päivänä palokuole-mat teollisuudessa ovatkin harvinaisia.

Pohjoismaissa kuolee tulipaloissa paljon ihmisiä muihin

teollistuneisiin maihin verrattuna. Viime vuosina Ruotsissa, Norjassa ja

Tanskassa on sattunut keskimäärin 1�–15 palokuolemaa miljoonaa asukasta

kohti vuodessa. Suomessa vastaava määrä on �0 ja viime vuonna jopa ��,

mikä lienee suurimpia lukuja Länsi-Euroopassa.

SPRINKLERI

Suurin vaaratekijä on palossa synty-vä savu. Työntekijöiden on yleensä mah-dollista poistua rakennuksesta ajoissa pa-lon sattuessa, mikäli paloilmaisimet ovat kunnossa ja poistumisjärjestelyt toimi-vat myös epänormaalissa valaistuksessa. Yleensä varsinkin suurteollisuuden tuo-tantotilat ja varastot ovat sprinklattuja, mikä lisää merkittävästi henkilöturvalli-suutta.

Riskienhallinta-ajattelu yrityksissä on pääsääntöisesti lähtenyt siitä, että palon-kehitys on otettu huomioon suojausta-soa määritettäessä: jos arvioitu palon-kehitys kohteessa on niin nopea, että sammutusvoimat eivät pysty paloa rajoit-tamaan tai sammuttamaan, kohde tulee varustaa automaattisella sammutuslai-toksella. Näin varsinainen lieskahdus eli

If suosittelee asuntosprinklausta ja myöntää tuntuvan alennuksen sprinklerisääntöjen mukaan sprinklatun kodin tai asunnon palovakuutusmaksusta.

palo-osaston kokonaissyttyminen ja sii-hen liittyvät omaisuus- ja henkilöriskit vältetään. Teollisuudessa on yleensä pa-rempi suojaustaso kuin viranomaismää-räykset edellyttävät.

Asuintilat

Kohtalokkaat palot sattuvat usein asuin-tiloissa. Uhrit kuolevat yleensä häkään ja myrkyllisiin savukaasuihin, mutta eivät liekkeihin tai kuumuuteen. Häkä on vaa-rallista, koska se on hajuton, mauton ja väritön kaasu. Myös palovammat voivat johtaa menehtymiseen.

Kohtalokkaissa paloissa tyypillis-tä on huolimaton tulenkäsittely ja lies-kahtaneiden palojen suuri osuus. Suuri osa uhreista on humalassa, ja lähes puo-let palokuolemista tapahtuu keskiyön ja aamukahdeksan välillä. Tupakka on ylei-sin kuolemaan johtaneen palon sytyttäjä. Myös kynttilät aiheuttavat ajoittain pal-jon ihmishengen vaativia tulipaloja. Tu-lipalo alkaa usein myös sähkölaitteista, joita käytetään käyttöohjeiden vastaises-ti tai esimerkiksi unohdetaan liesi pääl-le. Valtaosa palokuoleman aiheuttaneista tulipaloista syttyy omakotitaloissa ja pien-taloissa. Asuinhuoneistossa palo kehittyy tappavaksi noin 2–3 minuutissa.

8 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 �

KORKEAN TURVATASON AVULLA

Örnsköldsvikissä sijaitseva

Domsjö Fabriker on kehittynyt

perinteisestä selluloosatehtaasta

biojalostamoksi, jossa harjoitetaan

pitkälle kehitettyä puukemiaa.

Tällä hetkellä jalostamo panostaa

suuriin kehityshankkeisiin,

jotka edellyttävät noin puolen

miljardin kruunun investointeja.

Investointihankkeita on kaiken

kaikkiaan yhdeksän, joista suurin

on kahden kuivurin hankkiminen

lignosulfonaatin kuivausta varten.

investointeihin sisältyy paljon muuta-kin kuin kemiallisten prosessien ke-hittelyä, esimerkiksi työntekijöiden

jatkokoulutusta sekä turva- ja turvalli-suuskysymyksiin liittyvää kehitystyötä, joihin Domsjö Fabriker panostaa täysil-lä. Henkilöstön kehittämiseen sisältyy muun muassa kaikkien turvallisuusvas-taavien palontorjuntakoulutus.

– Koska palontorjunta on osa yrityk-semme järjestelmällistä työympäristötyö-tä, turvallisuusvastaavien pitää opetella tunnistamaan paloriskit, Domsjö Fabri-kerin työsuojelu- ja turvallisuuspäällikkö Christer Larsson kertoo. Palontorjunta-koulutuksesta vastaa Örnsköldsvikin pe-lastuslaitos. Lisäksi tehtaassa työskente-lee yksi pelastuslaitoksen työntekijä puo-lipäiväisesti.

Raportointiohjelma seuraa ja valvoo

Domsjön järjestelmällisen työympäris-tötyön toimintaohjelman kehittely jat-kuu edelleen. Ohjelmasta käytetään ta-lon sisällä nimeä Samba. Raportoitujen onnettomuuksien ja tapahtumien seu-rannan parantamiseksi on muun muassa hankittu web-pohjainen Flexite-ohjelma, jonka avulla käsitellään kaikenlaiset poik-keamat. Järjestelmä antaa hyvän yleisku-van kaikkien vahinkoraporttien käsitte-lystä. Flexiteä pystytään hyödyntämään myös tuotannon seurannassa, kun tuo-tantopoikkeamaraportit syötetään tieto-kantaan ja niistä luodaan uusi tilasto.

– Työympäristö- ja palontorjunta-

raportointi tehdään Flexitellä, Chris-ter Larsson kertoo. Tämä tarkoittaa si-tä, että heti kun poikkeamasta raportoi-daan, tieto lähetetään asianomaisille ja vastuuhenkilöille sähköpostitse. Vastuu-henkilö laatii toimintasuunnitelman ja määrittelee toimenpiteiden aikataulun. Ohjelma valvoo toimintasuunnitelman edistymistä ja lähettää muistutuksia säh-köpostitse.

Poikkeamaraporttia ei voi arkistoida, ennen kuin vastuuhenkilö on vahvista-nut, että kaikki toimenpiteet on suoritet-tu. Ohjelma laatii tilastoja, joista vastuu-henkilöt voivat seurata koko ajan, että työympäristö- ja palontorjuntatyötä teh-dään jatkuvasti ja järjestelmällisesti.

– Osana näitä investointeja Domsjö Fabriker ottaa käyttöön myös entistä pa-

remman palohälytysjärjestelmän, Chris-ter Larsson kertoo. Meille asennetaan markkinoiden nykyaikaisin hälytysjärjes-telmä.

Tiivistä yhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa

Ifin riski-insinööri Anders Tjärnberg on seurannut Domsjö Fabrikerin kehitystä monen vuoden ajan ja on mukana ryh-mässä, joka tarkastaa vuosittain Dom-sjön tehtaan Örnsköldsvikissä vakuut-tamisen näkökulmasta. Hän toteaa, että jatkuva parannus- ja muutostyö viimek-si kuluneiden seitsemän, kahdeksan vuo-den aikana on toiminut erittäin hyvin.

– Erinomaista Domsjön turvallisuus-työssä on ollut erityisesti halu havaita kaikki sattumat, onnettomuuden uhat,

poikkeamat ja onnettomuudet ja hoitaa ne ammattimaisesti ja tehokkaasti, Tjärn-berg toteaa. Ainutlaatuista Domsjön toi-minnassa on tiivis yhteistyö Örnsköldsvi-kin pelastuslaitoksen kanssa. Yhteistyön tuloksena sekä yrityksen turvallisuustaso että riskitietoisuus ovat parantuneet. Teh-taalla on myös teollisuuspalokunta, mikä luonnollisesti lisää aktiivista riskiajattelua.

Ammattimaista riskienhallintatyötä

Anders Tjärnberg painottaa myös yri-tysjohdon sitoutumista ja mielenkiintoa turvallisuus- ja ympäristökysymyksiin. Domsjön tehtailla tehdään myös am-mattimaista riskienhallintatyötä, mikä on auttanut suuresti hyvän turvallisuuskult-tuurin luomisessa. Turvallisuusajattelusta on tullut luonnollinen osa yrityksen päi-vittäistä toimintaa. Kaikissa projekteis-sa, ostoissa jne. otetaan aina huomioon turvallisuuskysymykset, ja myös kaikki tehtaalla työskentelevät urakoitsijat ovat käyneet läpi perusteellisen turvallisuus-koulutuksen.

– Korkean turvatason ylläpitäminen on kallista, mutta rahaa säästyy paljon, kun vältytään vahingoilta ja työntekijöi-den sairauslomilta. Yhtiön johto on päät-tänyt investoida turvallisuuteen ja on to-distettavasti tehnyt oikean päätöksen.

Anders Tjärnberg näkee tehtaan tur-vallisuusorganisaatiossa yhden heikkou-den. Se on osittain henkilöihin sitoutu-nutta. Muutama tulisielu hoitaa suuren osan turvatyöstä, ja kun nämä henkilöt eivät ole paikalla, organisaatiosta tulee haavoittuva.

– Olen havainnut, että tätä henkilö-riippuvuutta yritetään onneksi vähen-tää, Tjärnberg toteaa. Tähän työhön liit-tyy myös järjestelmällisen ympäristötyön edelleen kehittäminen muun muassa in-vestoimalla Flexite-ohjelmaan. •

Domsjö Fabriker välttää vahinkoja

Do

MSJ

ö F

aBr

iker

Biojalostamossa puuraaka-ainetta ja tuotanto-resursseja käytetään tehokkaasti hyväksi, ja toiminta on ympäristöystävällistä. Puuraaka-aineen osista – selluloosasta, hemiselluloosas-ta ja ligniinistä – valmistetaan erikoisselluloo-saa, etanolia ja lignosulfonaattia.Domsjön tehtailla tuotetaan lisäksi energiaa, hartsiöljyä, lannoitteita, hiilihappoa ja metaa-nikaasua. Täydentäviä tuotteita tulee koko ajan lisää biojalostamon kehityksen myötä.

ARI AHONEN

ari.ahonen@fi.fi

PENTTI KAUTTO

pentti.kautto@inspecta.fi

Johtava asiantuntija, Inspecta

lä, jossa on ylikuumenemissuo-ja, tai ajastimella. Kun liesi kuu-menee niin kuumaksi, että se voi sytyttää palon, kellokytkin kat-kaisee sähkönsyötön liedelle.

• Sähkölaite voidaan varustaa ns. palovahdilla. Se katkaisee televisiosta, pesukoneesta tai muusta sähkölaitteesta sähköt savuhälyttimen hälyttäessä.

• Asunto voidaan varustaa myös automaattisella sammutuslait-teistolla. Sprinklereiden eli au-tomaattisten sammutuslaitteis-tojen käyttäminen asuinraken-nuksissa on hyvin tehokas keino vähentää palokuolemia ja samal-la omaisuusvahingot vähenevät.

Palovaroittimet kannattaa pitää toi-mintakunnossa, sillä ne ovat halpa henkivakuutus. Niillä on pelastettu paljon ihmishenkiä, ja niiden käy-tön elvyttämisellä ja kehittämisel-lä säästetään lisää. Ne eivät kuiten-kaan yksistään riitä. Teknisistä suo-jauskeinoista ratkaisevaan rooliin palokuolemien vähentämisessä on noussut asuntosprinklaus.

Asuntosprinklaus

Asuntosprinklausta on muun mu-assa USA:ssa kehitetty yli 25 vuot-ta, ja eräissä osissa maata kaik-ki asunnot sprinklataan. Myös Ka-nadassa hieman Helsinkiä suurem-massa Vancouverin kaupungissa kaikki uudet asunnot on jo vuodes-ta 1990 asti sprinklattu, ja vuonna 2005 jo 37 % kaikista asuintaloista oli sprinklattu. Tulokset ovat olleet vakuuttavia: Vancouverissa tulipa-loissa kuoli 1970-luvun alkupuolel-la 30–40 henkilöä vuosittain, mut-ta 2000-luvulle tultaessa palokuo-lemat ovat loppuneet käytännölli-sesti katsoen kokonaan.

Sprinklerin käyttö Pohjoismaissa ei asuintiloissa ole vielä kovin taval-lista, mutta palvelutaloissa, erilaisis-sa hoitolaitoksissa, sairaaloissa ja ho-telleissa se on jo yleistä. Esimerkiksi Suomessa on palvelutaloja sprinklat-tu ahkerasti viimeaikoina, mutta yk-sityisasuntoja on sprinklattu vä-hän lukuun ottamatta 3–4 kerrok-sisia puutaloja, jotka on ollut pakko sprinklata.

Nykytekniikka sopii asuntoihin: asennetaan nopeatoimisia sprinkle-reitä, jolloin lämpötilan noustessa tiettyyn pisteeseen sprinkleri laukeaa nopeasti, sammuttaa palon ja vesi-

vahingot jäävät minimaalisiksi. Sa-malla myrkylliset palokaasut mene-vät lattiatasolle, jolloin ihmiset pää-sevät poistumaan hyvin. Palokuole-mat ja vakavat loukkaantumiset ovat merkittävästi vähentyneet sprinkla-tuissa asunnoissa: palokuolemista jää pois jopa 98–99 % ja palovahingois-ta noin 90 %!

Suomen Finanssialan Keskus-liitto sai valmiiksi standardin CEA 4001 mukaiset asuntosprinkle-risäännöt vuoden 2007 kesäkuussa. Alkuperäiseen verrattuna suoma-laiseen versioon on kuitenkin teh-ty joitakin kansallisia lisäyksiä, joil-la asuntosprinklauksen käyttöaluet-ta on laajennettu koskemaan myös esim. pienehköjä hotelleja, motel-leja, lomakoteja ja terveyskeskusten vuodeosastoja. Myös muissa Poh-joismaissa on voimassa suunnilleen samansisältöiset asuntosprinkleri-säännöt, jotka kaikki pohjautuvat NFPA 13 R -standardiin. Asuin-tiloihin asennettujen sprinklerien tarkoitus on havaita tulipalo ja sam-muttaa se tai rajoittaa palo yhteen huoneeseen niin, että ihmiset voi-vat poistua turvallisesti rakennuk-sesta. Sprinklerisäännöissä ei asete-ta asuinrakennuksen vesijärjestel-mälle samanlaisia vaatimuksia kuin teollisuuskiinteistöille. Uudet sään-nöt mahdollistavat asuinhuoneisto-jen sammutuslaitteistojen kustan-nustehokkaan asentamisen.

Uudisrakennuksessa, myös pien-talossa, sprinklerin osuus raken-nuskustannuksista on vain 1–3 %, saman verran kuin esim. asun-toon asennettava parketti maksaa. Sprinklerilaitteisto voidaan asentaa asuntoon myös jälkikäteen.

If suosittelee asuntosprinklausta ja myöntää tuntuvan alennuksen – riippuen maasta ja kohteesta – sprinklerisääntöjen mukaan sprinkla-tun kodin tai asunnon palovakuu-tusmaksusta. •

ANDERS KUMM

anders.kumm@if.se

Tämä artikkeli on jatkoa Risk Consulting -lehden

numerossa 1/2006 julkaistulle artikkelille, jonka voit

lukea Internetistä osoitteesta http://ifnews.if.fi.

10 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 11

kokonaisvaltaisen riskienhallinnan toimintatapojen yleistymisen myö-tä on kasvanut uusi riskienhallin-

tajohtajien ammattikunta. Tämän am-mattikunnan kehittyvään tehtäväkuvaan ja kokemiin haasteisiin haettiin näkemyk-siä Ernst & Youngin viime keväänä yh-teistyössä Suomen riskienhallintayhdis-tyksen kanssa toteuttamasta kyselytutki-muksesta. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat riskienhallinta-ammattilaiset suo-malaisissa yrityksissä ja yhteisöissä.

Riskienhallintajohtajien ammattikun-

Riskienhallintajohtaja on monitaituriRiskienhallintajohtaja on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisissa

yrityksissä. Hän vastaa yhä laajemmasta tehtäväkentästä, jonka painopiste

on siirtymässä vahinkoriskeistä liiketoimintariskeihin. Ammattikunnan

merkittävimmäksi haasteeksi koetaan riskienhallinnan kytkeminen osaksi

johtamisjärjestelmää ja liiketoimintaprosesseja. Siinä onnistuakseen

riskienhallintajohtajan täytyy ensin saada linjajohto vakuuttuneeksi

riskienhallinnan tärkeydestä.

nassa silmiinpistävä piirre on, kuinka monesta erilaisesta tehtävästä riskien-hallintatyöhön on tultu (kuva 1). Tämä johtunee toisaalta siitä että koko ammat-ti on melko uusi ja toisaalta siitä, että ris-kienhallinnan tehtäväkenttä kokonaisuu-dessaan on varsin laaja ja sivuaa monia erilaisia osa-alueita.

Kaiken kaikkiaan kyselyyn vastanneet riskienhallinta-ammattilaiset edustivat 15:a erilaista koulutus- ja kokemustaus-taa. Asiaa kysyttäessä vain 17 % vastaa-jista ilmoitti koulutus- ja kokemustaus-

tansa liittyvän nimenomaan riskienhal-lintaan. Valtaosa, yli 80 %, on siis siirty-nyt riskienhallintatyöhön joltakin muulta alueelta, joista yleisin on vakuutustoimi. Muita tavallisia taustoja ovat yritystur-vallisuus, laskenta ja rahoitus.

Riskienhallinnalla haetaan varmuutta

Organisaation riskienhallinnalle asetta-mat tavoitteet muodostavat tärkeän läh-tökohdan riskienhallintajohtajan työlle (kuva 2). Tutkimukseen osallistuneiden organisaatioiden yleisin riskienhallinnalle asetettu päämäärä on ”tavoitteiden saa-vuttamisen varmistaminen”, jonka tun-nisti kolme neljäsosaa vastaajista.

Tämä tavoitteiden asetanta heijastaa kokonaisvaltaisen riskienhallinnan ajat-telua, jonka mukaan riskejä ovat kaik-ki tekijät, jotka voivat hankaloittaa lii-ketoiminnan tavoitteiden saavuttamista – edustivatpa ne mitä riskilajia tahansa. Muut yleisimmin asetetut tavoitteet liit-tyvät riskitietoisuuden ja -johtamisen pa-rantamiseen organisaatiossa, vahinkojen ennaltaehkäisyyn sekä liiketoiminnan jat-kuvuuden turvaamiseen.

Sen sijaan talouteen ja rahoitukseen liittyviä päämääriä, kuten tuloksen tai kassavirran vaihtelun vähentäminen tai tulosennusteiden saavuttamisen varmis-taminen, asetetaan vain harvoin. Yri-tystalouden ja rahoituksen oppeja ei siis näytetä sovellettavan merkittävissä mää-rin käytännön riskienhallintatyössä. Tä-mä siitäkin huolimatta, että yritystalous ja rahoitus ovat melko vahvasti edustet-tuina riskienhallinta-ammattilaisten taus-toissa ja riskienhallintajohtaja useimmi-ten raportoi juuri talousjohtajalle.

Riskienhallintajohtaja on monessa mu-kana. Tavoitteiden saavuttamiseksi hä-nen tulee työskennellä hyvin laajan ris-kikentän parissa, joka kattaa niin fyysisiä kuin aineettomia, teknisiä kuin kaupal-lisia sekä sisäisiä kuin ulkoisiakin riskejä. Tämä ei tosin tarkoita, että riskienhallin-tajohtaja vastaisi kaikkien näiden riskien hallinnasta; vakiintuneen mallin mukaan riskienhallintatoiminto toimii ensisijai-sesti koordinaattorina ja sisäisenä kon-sulttina liiketoimintayksikköjen johtajil-le, joille vastuu riskien hallinnasta varsi-naisesti kuuluu.

Tutkimustulosten perusteella on sel-västi yleisempää, että riskienhallintajoh-taja osallistuu riskienhallinnan kehittämi-seen ja koordinointiin kuin että hän it-se kokonaan vastaa siitä. Ainoastaan va-hinkoriskit ovat sellainen riskilaji, jonka hallinnan kehittämisestä riskienhallinta-johtaja näyttää vastaavan useammin kuin muut.

Vahinkoriskien arvioitiinkin olevan se riskilaji, johon riskienhallintajohtaja käyt-tää eniten aikaa tänä päivänä (kuva 3). Vahinkoriskit edustavat riskienhallinta-johtajien perinteistä tehtäväkenttää, sa-moin kuin turvallisuusriskit, jotka myös vievät paljon riskienhallintajohtajien ai-kaa. Tehtäväkentässä on myös tapahtu-nut muutoksia, sillä perinteisten riskien rinnalle ovat tulleet myös markkinoihin, asiakkaisiin ja kilpailijoihin sekä toimitus-ketjuun liittyvät riskit.

Strategiset riskit korostuvat

Tulevaisuudessa samansuuntainen muu-tos näyttää vielä vahvistuvan. Kysyttäes-sä, mihin riskilajeihin riskienhallintajoh-tajan arvioidaan panostavan eniten seu-raavan kolmen vuoden aikana, selväs-ti ylitse muiden nousivat markkinoihin, asiakkaisiin ja kilpailijoihin sekä kumppa-nuuksiin ja verkostoihin liittyvät riskit.

Tulevaisuuden riskienhallintatyön pai-nopiste näyttäisi siis olevan ennen kaik-kea liiketoiminnan strategisissa riskeis-sä, joihin riskienhallintajohtajan tehtävä-

Kuva 1.

Kuva 2.

Kuva 3.k

uV

aPö

rSS

i oy

/ J

uPi

Ter

iMa

geS

1� IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 1�

kenttä ei perinteisesti ole ulottunut. Vain harva vastaaja arvioi, että vahinkoris-kit kuuluisivat jatkossa niihin riskeihin, joiden hallintaan tulisi panostaa eniten. Myös turvallisuuteen sekä taloudelliseen raportointiin liittyvien riskien arvioidaan tulevaisuudessa vaativan nykyistä vähem-män huomiota. Tämä ei kuitenkaan tar-koita, että nämä riskit tulisivat häviä-mään. Pikemmin on kyse siitä, että näi-

öljytäytteisten muuntajien his-toria alkaa jo sadan vuoden ta-kaa. Vuosikymmenien aikana

on kehitetty vaihtoehtoisia muuntaja-tyyppejä, mutta öljytäytteisten muunta-jien elinkaari näyttää jatkuvan vielä pit-källe tulevaisuuteen.

Suurmuuntajat, joiksi luetaan yläjän-nitepuoleltaan yli 100 kV muuntajat, ovat välttämätömiä kehittyneen yhteis-kunnan häiriöttömälle toiminnalle. Säh-

ÖLJyTäyTTEISET SUURMUUNTAJATKunnossapidon ja automaation merkitys muuntajavaurioiden ennaltaehkäisyssä

Pohjoismaiden ja muun Euroopan suurmuuntajien keski-ikä nousee

tulevina vuosina ja vuosikymmeninä selvästi. Asiantuntevalla seurannalla,

korkeatasoisella suojausautomatiikalla ja riittävän aikaisella perushuollolla

laitteiden käyttöä voidaan kuitenkin jatkaa turvallisesti ja poistaa yli-

ikäiset laitteet hallitusti käytöstä.

den riskien hallintaan on jo panostettu niin paljon, että ne vaativat jatkossa suh-teellisesti vähemmän huomiota.

Riskienhallintaan liittyvistä tehtävis-tä riskienhallintajohtajat vastaavat ennen kaikkea riskienhallinnan periaatteiden, raportointikäytäntöjen ja työkalujen ke-hittämisestä sekä vakuutuksista (kuva 4). Sen sijaan vain joka neljäs riskienhallin-tajohtaja vastaa riskien tunnistamisesta

ja arvioinnista. Tämä tehtävä kuuluukin ensi kädessä riskien omistajille, joiden pi-täisi löytyä liiketoimintajohdon piiristä.

Riskienhallintatoiminnon on toisaalta hyvä osallistua riskien arviointiin ja tuo-da siihen tarvittavia menetelmiä ja työ-kaluja. Lähes 40 % vastaajista ilmoittaa kuitenkin, että investointien riskiarvioin-nit suoritetaan ilman riskienhallintajohta-jan osallistumista. Yritysjärjestelyiden ris-kiarvioinneissa riskienhallintajohtaja on sen sijaan hieman useammin mukana.

Haasteena riskienhallinnan vieminen liiketoimintayksiköihin

Riskienhallintajohtajien suurimmat haas-teet liittyvät riskienhallinnan käyttöönot-toon organisaatiossa (kuva 5). Peräti 80 % vastaajista koki haasteekseen riskien-hallinnan integroinnin osaksi johtamis-järjestelmää ja liiketoimintaprosesseja. Riskienhallinnan myyminen ja hyödyn osoittaminen linjajohdolle ja liiketoimin-tayksiköille nousi kyselyssä toiseksi mer-kittävimmäksi haasteeksi. Kolmasosa vas-taajista koki myös määriteltyjen toimin-tatapojen ylläpitämisen organisaatios-sa merkittäväksi haasteeksi. Nämä kolme asiaa liittyvät tiiviisti toisiinsa.

Jotta riskienhallinnan toimintoja pys-tyttäisiin ylläpitämään organisaatiossa, on välttämätöntä, että riskienhallinta saadaan integroitua käytännön johtamiseen sekä prosesseihin ja sen tuoma hyöty osoitet-tua liiketoimintayksiköille. Riskienhallin-nan myyminen ylimmälle johdolle sen si-jaan näyttää olevan pienempi haaste.

Merkittävimmät haasteet ylimmän johdon kanssa kommunikoitaessa liitty-vät johdon odotusten ymmärtämiseen ja tavoitteiden tarkentamiseen sekä ylim-män johdon odotuksiin vastaamiseen, eli riskienhallinnan toimivuuden osoittami-seen johdolle ja hallitukselle.

Yritysten toimintaympäristö muuttuu ja kehittyy vauhdilla ja totuttujen riskien rinnalle nousee uusia ilmiöitä, joita on kyettävä ymmärtämään ja hallitsemaan. Riskiuniversumi laajenee jatkuvasti, jo-ten riskienhallintajohtajan haasteet tus-kin tästä vähenevät. Toisaalta sama ke-hitys pitänee huolen myös siitä, että ris-kienhallintajohtajan palvelut ovat tule-vaisuudessa yhä kysytympiä. •

FREDRIK ÅSTRÖM

Fredrik.Astrom@fi.ey.com

Johtavana konsultti

Ernst & youngin Liikkeenjohdon

neuvontapalvelut -yksikkö

Kuva 1.

Kuva 5.

Kuva 4.

14 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 15

köntuotantolaitoksen yhteydessä suur-muuntaja korottaa generaattorin jännit-teen korkeajännitteeksi kantaverkossa ta-pahtuvaa sähkön siirtoa varten. Kanta-verkon jännite täytyy uudelleen muuntaa alempaan jännitteeseen, jotta sähköener-giaa voitaisiin hyödyntää sen lukuisissa eri käyttökohteissa.

Öljytäytteiset suurmuuntajat, joissa eristeenä käytettävää öljyä voi olla kym-meniä kuutioita, osataan jo nykypäivä-nä sijoittaa paloturvallisesti ja ne varus-tetaan useasti myös automaattisella sam-mutusjärjestelmällä. Tämä estää palon leviämisen muuntajatilan ulkopuolelle, vaikka itse muuntaja tuhoutuisikin pa-lossa. Tällöin öljytäytteinen korkeajän-nitemuuntaja on kilpailukykyinen valin-ta paloturvallisempiin, mutta kalliimpiin vaihtoehtoihin verrattuna. Kuitenkin myös vain muuntajaan rajoittuvan vahin-gon seuraukset ovat niin kalliita, että ne tulee estää aktiivisen kunnossapidon ja nykyaikaisen automatiikan avulla.

International Association of Engi-neering Insurers (IMIA) esitti vuon-na 2003 tutkimuksen, jossa analysoitiin IMIA:n jäsenmaissa tapahtuneita muun-tajavaurioita. Vuosina 1997–2001 vauri-oita oli yhteensä 94 kappaletta. Esineva-hingon kokonaismäärä oli 150 M €, eli keskimäärin 1,6 M €/vahinko. Keskey-tyksestä johtuva kokonaisvahinkomäärä oli 114 M € eli keskimäärin 1,2 M €/vahinko. Keskeytysvahingoissa on yksi yli 80 M € vahinko voimalaitoksen muun-tajan tuhouduttua. Tämä yksittäinen va-hinko nostaa keskimääräisen keskeytysva-hingon arvon lähes nelinkertaiseksi.

Muuntajan iän vaikutus vaurioitumistodennäköisyyteen

Edellä mainitun IMIA:n tutkimuksen 94 vauriota on jaoteltu taulukkoon 1 muun-tajan iän mukaan. Vaurioista 26 on koh-distunut yli 20 vuotta vanhoihin muun-tajiin. Muuntajissa, joiden ikää ei tiedetä, vaurioita tapahtui 35 kappaletta. Ilmei-sesti suurin osa näistä muuntajista on to-della vanhoja, koska edes valmistusvuo-si ei ole ollut tiedossa. IMIA:n aikaisem-pi tutkimus vuodelta 1996 ja muut alalla tehdyt tutkimukset antavat samansuun-taisia tuloksia. Yli 20 vuotta vanhempien muuntajien vauriotodennäköisyys kasvaa selvästi.

Taulukko 1. Vaurioiden jakautuminen

muuntajan iän mukaan 1���–�001(IMIA selvitys 2003)

Ikä vaurio- Vaurioidenajankohtana lukumäärä

0–5 vuotta 9

6–10 vuotta 6

11–15 vuotta 9

16–20 vuotta 9

21–25 vuotta 10

yli 25 vuotta 16

Ikä tuntematon 35

Öljymuuntaja koostuu terässäiliöstä, joka sisältää käämitykset ja muuntajasydämen. Käämit on muuntajan valmistusvaiheessa päällystetty paperi- ja prespaanieristeellä. Terässäiliö on täynnä muuntajaöljyä ja se kyllästää eristepaperin, jolloin paperin ja öljyn yhdistelmä ja prespaani muodosta-vat tarvittavan sähköisen eristyksen. Jot-ta muuntaja toimisi moitteettomasti vä-hintään 30 vuotta ja muuntajan elinikää voitaisiin arvioida, on muuntajaöljyn ja eristepaperin ominaisuudet pidettävä tie-tyllä tasolla.

Muuntajan normaalin käytön aikana öljy ja eristepaperi vanhenevat ja jos-sakin vaiheessa ne eivät enää selviä teh-tävästään sähkönlujuuden ja mekaani-sen lujuuden osalta. Vauriotietokannois-ta voidaan selvästi havaita, että muun-tajien vauriot johtuvat usein muuntajan sisällä syntyvistä eristevioista. Vanhene-misilmiön seuranta on siis välttämätön-tä, jotta luotettavaa tietoa mahdollises-ta syntyvästä viasta saataisiin varhaisessa vaiheessa. Luotettavin tapa tähän on ot-taa muuntajaöljystä öljynäyte ja suorit-taa tälle ns. vikakaasuanalyysi. Muunta-jaöljyyn syntyy tiettyjä kaasuja muunta-jan iän, mutta myös erilaisten ylikuormi-tustilanteiden, osittaispurkauksien, valo-kaari-ilmiöiden ym. seurauksena. Yleensä ensimmäisiä merkkejä vikaantumisesta on vetytason (H2) ja hiilimonoksidita-son (CO) nousut. Laajassa kaasuanalyy-sissä tutkitaan myös happi- (O2), typpi-(N2), metaani- (CH4), etaani- (C2H6), etyleeni- (C2H4), asetyleeni- (C2H2) ja hiilidioksidi- (CO2)pitoisuudet.

Vikakaasuanalyysien taajuus ja tulosten tulkinta

Laboratoriossa tehtävä Vikakaasuanalyy-si olisi tehtävä vähintään kerran vuodessa ja saatuja tuloksia tulisi verrata aikaisem-piin tuloksiin, jotta hitaastikin kehitty-vät viat saataisiin selville. Uuden muun-

tajan takuuaikana olisi muuntajan osta-jalle eduksi noudattaa tihennettyä näyt-teenottoa (ennen käyttöönottoa ja 1 kk, 3 kk ja 6 kk kuluttua käyttöönotosta se-kä takuuajan lopussa).

Myös pienemmille jakelumuuntajil-le olisi tehtävä vikakaasuanalyysi, mikäli ne sijaitsevat kriittisessä paikassa. Tällöin voidaan käyttää myös kannettavaa analy-saattoria ja mikäli tässä saatu tulos ei ole täysin ”puhdas”, laajempi analyysi suo-ritetaan laboratoriossa.

Kaasuanalyysitulosten tulkinta pe-rustuu IEC-standardiin 60599 vuodelta 1999. Vikatyyppien perusteella öljynäyt-teen kaasuanalyysitulosten tyypillisimmät kaasut eri vikatapauksissa ovat:

Vikatyyppi Kaasu

Osittaispurkaukset vety

Valokaari asetyleeni

Lämpövika (lämpenevä hiilivedyt, kuten metaani,liitos tai muu vastaava) etyleeni, etaani

Paperieristeen hajoaminen hiilimonoksidi, hiilidioksidi, furfuraali

Viime vuosina markkinoille on tullut myös sähköasemaolosuhteisiin soveltu-via jatkuvatoimisia kaasuanalysaattoreita, jotka asennetaan kiinteästi valvottavaan

Kuva 2.Valokaaressa syntyvät lämpötilat ovat erittäin korkeita (3 000°C) ja ne voivat kaasuunnuttaa mm. metalliosat ja syntyvän kuumuuden seurauksena sytyttää palavat materiaalit tuleen.

Toimenpiteet suurmuuntajien riskienhallinnassa

1) Huolehdi henkilöturvallisuudesta siten, että

vain välttämätön sähköalan kunnossapito-

henkilöstö pääsee sähkötiloihin.

2) Suunnittele muuntajan paikka ja etäisyydet

muihin rakenteisiin siten, että mahdol-

linen palo rajoittuu muuntajaan. Jos näin

ei ole, niin huolehdi, että muuntajatila on

rakenteeltaan paloa kestävä.

3) Ota lähtökohdaksi, että muuntaja suojataan

aina automaattisella sammutusjärjestelmällä.

4) Tee muuntajatilan säännöllinen tarkastus

useamman kerran vuoden aikana ja varmista

muuntajatilan siisteys, mahdolliset vuodot,

ympäristön aiheuttamat vaaratekijät (kuten

kasvillisuus ja eläimet) ja tarkasta muuntajan

lämpötilaan kosteudenpoistoon ym. liittyvät

tekijät.

5) Tee korkealaatuinen vikakaasuanalyysi

kerran vuodessa ja vertaa tuloksia aiempiin

vastaaviin tietoihin.

6) Koesta suojareleistys vähintään kolmen

vuoden välein.

7) Tee muuntajalle perushuolto riittävän ajoissa,

jos et suunnittele muuntajan vaihtoa uuteen.

8) Mieti vaihtoehtoja perinteiselle öljymuunta-

jalle, kuten paloturvallisempien erikoisöljyjen

käyttöä tai kuivamuuntajaa turvallisuuden

parantamiseksi.

muuntajaan. Näitä on asennettu kan-taverkkojen ylimmän jännitteen suur-muuntajiin ja suurten voimalaitosten ge-neraattorien muuntajiin, joissa aiheutu-vat muuntajavahingot halutaan erityises-ti estää.

Suurmuuntajan suojausautomatiikka

Suurmuuntajassa on normaalisti tietty-jä mittauksia ja releitä, jotka antavat hä-lytyksen mahdollisessa häiriötilanteessa ja mahdollisesti kytkevät muuntajan irti jännitteellisestä verkosta. Näitä suojamit-tauksia ovat mm.:

- ylijännite- ylivirta- erovirta- öljyn lämpötila- kaasuilmaisin eli Bucholz rele

Suojareleet tulisi koestaa vähintään 3 vuoden välein, jotta voitaisiin varmistua niiden toiminnasta häiriötilanteessa. Mi-käli suojausautomatiikka ei toimi häiriö-tilanteessa, seurauksena voi olla muun-tajan ja muiden laitteiden rikkoutumi-nen ja tulipalo. Laitteiden tuhoutumi-nen ja tulipalo voi levitä laajallekin säh-köverkossa, jos oikosulun seurauksena syntynyt valokaari pääsee etenemään toi-

mimattomasta suojauksesta johtuen säh-köaseman eri osiin (Kuva 1). Valokaares-sa syntyvät lämpötilat ovat erittäin kor-keita (3 000°C) ja ne voivat kaasuun-nuttaa mm. metalliosat (Kuva 2) ja syn-tyvän kuumuuden seurauksena sytyttää palavat materiaalit tuleen. Vahinkoja voi syntyä myös sähköverkkoon kytkeytynei-den sähkönkäyttäjien omaisuudelle. Toi-mimaton suojausautomatiikka lisää aina vakavien henkilövahinkojen todennäköi-syyttä merkittävästi.

Suurmuuntajien perushuollot

Suurmuuntajan luotettavuutta voidaan parantaa ja elinkaarta pidentää suoritta-malla muuntajalle 15–25 vuoden iässä perushuolto. Muuntajan oikosulkulujuus saadaan palautettua alkuperäiselle tasol-le kiristämällä käytön aikana löystyneet käämit ja muut aktiiviosan tukirakenteet. Sydämen ja käämien mahdollisesti kär-simät käytönaikaiset vauriot korjataan ja sisäisten johdotusten johdinliitokset tar-kistetaan.

Muuntajaan pääsee ympäristöstä aina kosteutta, jos se ei ole hermeettistä mal-lia. Muuntajaöljyn tilavuus vaihtelee läm-pötilan vaihtelun seurauksena ja muunta-ja ns. hengittää ulkoilmaa sisään ja ulos. Ilmassa oleva kosteus liukenee muunta-

VILLE VALTA

ville.valta@if.fi

jaöljyyn ja kulkeutuu sen mukana eriste-paperiin. Kostea eristepaperin selluloosa alkaa hajota kosteuden seurauksena. Kui-vaamalla paperieriste perushuollossa tätä ilmiötä voidaan hidastaa merkittäväsi.

Muuntajaöljy likaantuu käytön aika-na ja sen ominaisuudet heikkenevät. Sik-si öljylle tehdään perushuollossa tyhjiö-käsittely ja suodatus, jolloin öljyn ikään-tymistä hidastetaan ja sen jäähdytysky-kyä parannetaan. Lisäksi perushuollossa tarkistetaan läpiviennit, uusitaan tiivis-teet, kunnostetaan suojalaitteet, täyden-netään muuntajan suojausta ym. Tehdyt toimenpiteet dokumentoidaan huolle-tun muuntajan tulevaisuuden seurantaa varten. •

16 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 1�

– tärkeä osa tavaran kuljetustaKun tuote toimitetaan asiakkaalle, se pitää yleensä jollakin tavalla suojata ja pakata, jotta se kestäisi kuljetuksen

rasitukset. Pakkaamisesta huolehtii pääsääntöisesti tavaran lähettäjä.

aiemmin pakkausvelvollisuus voi-tiin siirtää vastaanottajalle in-coterms ex works (toimitettu-

na tehtaalla) -toimituslausekkeella. Nyt-temmin sääntöä on muutettu siten, että velvollisuus on aina lähettäjällä. Lähettä-jä on usein tuotteen valmistaja, jolla on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa tuot-teen asianmukaiseen pakkaamiseen ja varmistaa näin tuotteen toimitus perille vahingoittumattomana.

Se miten tuote kannattaa pakata riip-

puu monista seikoista. Pakkaamiseen vaikuttavat mm. kuljetusmuoto ja mat-kan rasitukset. Lyhyelle matkalle ei kan-nata tehdä järeää pakkausta ja kontti-kuljetuksessa pakkaus voi olla kevyempi kuin monta käsittelykertaa sisältävä kul-jetus. Lisäksi on huomioitava tuotteen vahingoittumisherkkyys, kuljetustapa se-kä kuljetusketjun muut tekijät kuten rei-titys, maantieteelliset olosuhteet, kesto ja jopa vuodenaika. Vaikka pakkaamisen yksityiskohdat on jätetty pitkälti lähettä-

jän päätettäviksi, on pakkaukselle kuiten-kin asetettu esim. kuljetusjuridiikassa sel-vät reunaehdot.

Pakkauksen tulee kestää kuljetuksen rasitukset

Kuljetettavan tavaran pakkauksen tulee kestää kuljetusketjun aiheuttamat nor-maalit kuljetusrasitukset. Kuljetusrasi-tuksia ovat iskujen ja kiihtyvyyksien ohel-la myös ilmaston aiheuttamat kosteus- ja lämpötilavaihtelut sekä biologiset rasi-tukset kuten homehtuminen ja muu bak-teeritoiminta. Nämä saattavat olla kiusa-na esim. vaate- ja nahkatuotteiden sekä rehu- ja elintarvikkeiden toimituksissa. Kuljetuksessa olevan tavaran vahingoit-tuminen sen takia, ettei sitä ole asianmu-kaisesti pakattu, vapauttaa rahdinkuljetta-jan pääsääntöisesti korvausvastuusta.

Myös tavaran vakuuttaja edellyttää, että tavara on asianmukaisesti pakattu.

Mikäli tuote aiheuttaa puutteellisen pak-kauksen vuoksi ympäristössään vahinkoa, voi tavaran lähettäjä joutua mittaviin va-hingonkorvauksiin. Aivan erityisesti tä-mä seikka on otettava huomioon kulje-tettaessa vaarallisia aineita.

Suojaaminen ilmastolta on olennaista varsinkin silloin, kun tuotetta ei pakata.

Suuret, ruostumattomasta teräksestä valmistetut painesäiliöt oli tarkoitus kul-jettaa aluksen ruumatiloissa Euroopasta Pohjois-Amerikkaan. Lastauksen edetes-sä ruumatila aluksella kävi kuitenkin ah-taaksi ja säiliöt päätettiin sijoittaa aluksen sääkannelle. Asiasta sovittiin varustamon ja tuotteen valmistajan kanssa. Matkan jo alettua, alettiin kuitenkin epäillä säi-liömateriaalin kestävyyttä: mikä vaiku-tus materiaaliin olisi kahden viikon meri-matkan aikana teräksen pinnalle kertyväl-lä suolakerroksella? Kuin tilanteen aavis-taen lähettäjä oli tällä kertaa suojannut säiliöiden pinnat korroosionestoaineel-la, vaikka toimenpidettä ei olisi tarvittu, jos säiliöt olisi kuljetettu ruumatiloissa. Ruostumaton teräs on materiaalina kor-roosiota kestävää. Pitkän merimatkan ai-kainen suolakylpy voi kuitenkin aiheut-taa teräsrakenteen heikkenemisen. Lai-van saavuttua perille säiliöt huuhdeltiin heti makealla vedellä puhtaaksi meren suolasta.

Tuotteen tulee kestää kuljetuksessa syntyvät kiihtyvyydet. Tämä tarkoittaa sitä, että laitteen rakenne ei saa pettää tai muuttua kuljetuksen aikana. Pienet esineet voidaan pakata iskuja vaimenta-viin pehmikkeisiin, mutta isompien koh-teiden rakennetta voidaan joutua tuke-maan. Tyypillisiä esimerkkejä viimeksi mainituista ovat kuljetusponttoneilla hi-nattavat satamanosturit tai laivalohkot. Kuljetus saattaa kestää vuorokausia, ja vaikka kuljetukselle onkin asetettu sää- ja merenkäyntirajoitukset, koettelevat

jatkuva nykiminen, heijaaminen ja iskut kuljetuskohdetta. Laivalohkon on sovit-tava määränpäässään paikalleen, joten matkan aikana tapahtunut muodonmuu-tos aiheuttaisi merkittävää hankaluutta laivaprojektin etenemiselle.

Hyvä kuljetuskäsiteltävyys varmistaa onnistuneen kuljetuksen

Kontti käsitetään omaksi kuljetuspak-kaukseksi. Kun kyseessä on umpinainen kontti (Dry Cargo Container), rinnas-tetaan sinne lastattu lasti ruumalastik-si, vaikka kontti olisikin sijoitettu aluk-sen sääkannelle. Kontti on hyvä kuljetus-muoto ja siinä tuote saadaan liikkumaan ovelta ovelle ilman että tuotetta ja sen pakkausta rasittaisivat välikäsittelyt. Ta-varaa tulee voida käsitellä trukeilla. Hy-vä kuljetuskäsiteltävyys varmistaa lopulta onnistuneen kuljetuksen.

Riittävän korkeat ja oikein kiinnitetyt aluspuut ovat yksi tärkeimmistä asioista. Pakkauksen kyljessä olevat trukin haaru-koiden aiheuttamat vauriot kertovat keh-nosta ahtaustyöstä, mutta antavat myös viitteitä siitä, että pakkauksen suunnitte-lussa on ollut jotain vialla.

Erityisen ongelmallisia ovat pitkiin laatikoihin pakatut akselit, sylinterit ja rullatuotteet. Tällaisten tuotteiden las-taaminen 40 jalan konttiin ja sieltä ulos on melkoista taiturointia trukilla.

Vahinkoja kuitenkin sattuu. Paperiko-neen viira repeytyi trukin haarukan pis-tossa pakkauksen päädyn läpi. Ison die-selmoottorin kampiakseli vaurioitui pak-kauksen pudottua trukkikäsittelyssä. Va-hingot olisi ehkä vältetty, mikäli pakkaus olisi varustettu tukevalla päätylevyllä, josta käsin pitkä kolli olisi voitu työntää kontin sisään. Laatikon ulos saamiseksi, laatikkoa olisi voitu vetää ulos sen päis-sä olleista lenkeistä niin pitkälle, että kä-sittelyssä olisi voitu siirtyä nostoon joko vöillä tai trukin haarukoilla.

Ratkaisut eivät useinkaan ole moni-mutkaisia. Vaaditaan kuitenkin pientä pohdintaa ja asettautumista kuljetusket-jun seuraavan portaan mahdollisiin on-gelmiin. Onnistunut kuljetus ja tyytyväi-nen asiakas kuljetusketjun päässä heijas-tuvat hyötyinä koko kuljetusketjulle ja ennen kaikkea tavaran toimittajalle. •

PAKKAAMINEN

Kontti on hyvä kuljetusmuoto.

Siinä tuote saadaan liikkumaan

ovelta ovelle ilman että tuotetta

ja sen pakkausta rasittaisivat

välikäsittelyt.

ku

Va

Pör

SSi o

y /

Ju

PiTe

riM

ag

eS

ILKKA KALPIO

ilkka.kalpio@if.fi

18 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 1�

TAPATURMATmetsäteollisuudessa

kansainvälisesti tarkasteltuna Suo-mi on työturvallisuudessa varsin-kin Ruotsia, mutta myös Saksaa

jäljessä. Vuonna 2006 tapaturmia sat-tui Suomen paperiteollisuudessa tuhat-ta työntekijää kohti 38, Ruotsissa 16 ja Saksassa 32.

Lukujen vertailukelpoisuuteen voi-vat jossain määrin vaikuttaa maiden eri-laiset raportointikäytännöt. Paras vertai-lu syntyy, kun oman yrityksen tilastoja ja niiden kehitystä verrataan toimialaan ja koko maahan. Kansainvälisissä tilastois-sa raportointikäytännöt ja sosiaaliturvan erot voivat aiheuttaa suuriakin heittoja. Kaiken kaikkiaan yli kolmen päivän pois-saolon aiheuttaneet tapaturmat ovat sel-lu- ja paperiteollisuudessa EU:n alueella vähenemässä Ruotsia lukuun ottamatta. Ruotsissa arvioidaan tilastoihin päätyvän n. 55 % työtapaturmista.

Mekaanisessa metsäteollisuudessa runsaasti tapaturmia

Kemiallisessa metsäteollisuudessa eli mas-san ja paperin valmistuksessa sattuu tapa-turmia suunnilleen yhtä paljon kuin Suo-men teollisuudessa keskimäärin. Sen si-jaan mekaanisessa metsäteollisuudes-

ennallaan. Muiden ikäryhmien tapatur-mien määrä on sen sijaan vuosien mit-taan laskenut.

Ikääntyvien ja kokeneiden työnte-kijöiden riskinä ovat työpaikan vaaroil-le sokeutuminen sekä työssä jaksaminen. Nuorilla työntekijöillä kokemattomuus on suuri riskitekijä. Vanhempaan ikäryh-mään voidaan vaikuttaa jatkuvalla koulu-tuksella ja esimerkiksi työtehtävien kier-rolla. Nuorten ja kokemattomien työnte-

kijöiden opastus ja perehdytys ovat avainasemassa ta-paturmien torjuntatyössä.

Kuvaan 3 on listattu koko maan mekaanisen met-säteollisuuden tapaturmat sattumisvuoden mukaan ikäryhmittäin. 20–54-vuotiaiden ryhmät on yhdistet-ty ja niille on laskettu keskiarvo sekä vaihteluväli. Pit-kän ajan trendi on näillä ryhmillä laskeva. Sellu- ja pa-periteollisuudessa kehitys on samankaltainen.

Miten metsäteollisuuden tapaturmat sattuvat?

Metsätoimialan yleisimpiä tapaturmien syitä ovat liu-kastumiset ja kompastumiset. Tehokkain keino näi-tä vastaan on työpaikan siisteyden ja järjestyksen pa-rantaminen. Tyypillisiä vaaranpaikkoja ovat myös kä-sityökalujen käyttö ja tehdasympäristössä työntekijän itsensä kolhiminen koneisiin tai laitteisiin ja rakentei-siin. Jälkimmäisiä tulisi pohtia jo suunnitteluvaihees-sa, erityisesti silloin kun koneita modernisoidaan tai niihin asennetaan lisälaitteita.

Kun tapaturma sattuu, se on usein vakava tai vaka-vahko. Metsätoimialalla tapaturma aiheuttaa selvästi useammin viikosta kahteen viikkoon kuin 4–6 päivää kestävän poissaolon. Tätä lyhyemmän poissaolon ai-heuttavia tapaturmia sattuu kaikkein eniten. Täyskus-tannusvastuun vaikutus näkyy tilastoissa mekaanises-sa metsäteollisuudessa 0–3 päivän poissaoloon johta-neiden tapaturmien lisääntymisenä verrattaessa vuosia 2004 ja 2005. Sellu- ja paperiteollisuudessa vastaavaa lisääntymistä ei ole havaittavissa.

Vuonna 2005 sekä mekaanisessa että kemiallisessa metsäteollisuudessa vakavia (yli 30 pv poissaolo) ta-paturmia aiheuttivat useimmiten suojaamattomat te-rät ja nielut. Tapaturmat sattuivat usein käynninaikai-sen häiriötilan selvittelyn tai huoltotyön yhteydessä ja paperiteollisuudessa päänvientitilanteista. Myötävai-kuttamassa oli joissakin tapauksissa kompastuminen tai horjahtaminen.

Kompastumiset ja liukastumiset aiheuttivat muu-tenkin paljon tapaturmia. Tehtaan sisäisessä liiken-teessä sattui vakavia tapaturmia. Useimmiten näissä tapauksissa trukki törmäsi seinään tai pilariin tai jalan-kulkija jäi trukin kolhaisemaksi. Massa- ja paperiteh-taissa kuumat massa- tai lipeäroiskeet aiheuttivat pit-kiä tapaturmaisia poissaoloja.

Ulkopuolisen työvoiman käytön ei ole todettu li-säävän tapaturmien määrää, mutta se tuo uusia haas-teita tiedon kululle ja yhteisistä toimintatavoista sopi-miselle. Oman lisänsä yhteiselle työpaikalle antavat ul-kopuoliset toimijat, jotka usein tuovat mukanaan ulko-maalaisia työntekijöitä. Tämä lisää huomioitavia asioita kuten ohjeistusten kieliversioita ja tulkkien tarvetta.

Tulevaisuuden painopistealueita

Vahinkotilastojen perusteella konelinjojen turvalli-suutta on edelleen parannettava. Esimerkiksi analy-soimalla vaaratilanteita ja tekemällä riskien arviointe-ja voidaan löytää vaaralliset paikat ja työtavat jo en-nen kuin tapaturmia sattuu. Sisäinen liikenne tulisi kartoittaa ja erottaa jalankulkijoiden käyttämät reitit koneiden ajoväylistä. Tapaturmien vähentämiseksi on tärkeää myös ehkäistä katvealueiden syntyminen.

Panostamalla hyvään johtamiseen sekä turvalliseen toimintatapaan ja -kulttuuriin voidaan estää tapatur-

Metsäteollisuudessa on tehty

paljon työtä työturvallisuuden

hyväksi. Vaikka tilanne on

yleisesti parantunut, on hyvän

turvallisuustason saavuttamiseen

vielä matkaa. Yksittäiset esimerkit

toimialalla osoittavat, että ns.

nollatapaturmatasoon voidaan päästä.

Haasteena on toimintakulttuurin

ja -ympäristön muutos sellaiseksi,

ettei tapaturmia satu. Tapaturmia

ei tule hyväksyä, vaan ne voidaan

määrätietoisella työllä estää.

mia ja toimia ennakoivasti turvallisuuden parantami-seksi. On tärkeää, että johto ja työntekijät yhdessä si-toutuvat näihin tavoitteisiin. Erityisesti mekaanisen metsäteollisuuden turvallisuuden parantaminen on tärkeä kehittämiskohde. •

Pekka Sarpila

pekka.sarpila@if.fi

sa, johon luetaan erityisesti sahat ja va-neritehtaat sekä jatkojalostus, tapaturmia sattuu erittäin paljon.

Ikääntyneille sattuu muita enemmän

Sekä mekaanisessa että kemiallisessa met-säteollisuudessa sattuu tapaturmia muita enemmän yli 55-vuotiaille. Tämän ikä-ryhmän tapaturmien määrä on noussut tasaisesti ja samalla nuorten alle 20-vuo-tiaiden tapaturmien määrä on pysynyt

Va

Po

Kuva 1.

Kuva 2.

Kuva 3.

�0 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 �1

Captive-verbi tarkoittaa “pitää van-kina”. Tämä soveltunee useim-piin captive-yhtiöihin, joiden pää-

tarkoitus on pitää emoyhtiön riskit yh-dessä paikassa ja samalla saada markki-noilta parhaat mahdolliset vakuutusehdot ottaen huomioon emoyhtiön riskiprofiili.

Captive-yhtiöt eivät ole uusi ilmiö. Esimerkiksi I.C.I:n, Lufthansan ja Uni-leverin omien vakuutusyhtiöiden historia ulottuu aina 1920-luvulle saakka. Kiin-nostus kokonaan omistettujen vakuu-tustytäryhtiöiden hyötyjä kohtaan kas-voi huomattavasti USA:ssa 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvun alkupuo-

CAPTIVE-yHTIÖTlella. Riski-insinööri Fred Reiss huo-masi vakuutustytäryhtiön edut: perusta-malla vakuutustytäryhtiön amerikkalaiset yhtiöt saattoivat hallita vakuutuskustan-nuksensa paremmin kuin hyödyntämällä silloin käytettävissä olevia perinteisiä va-kuutusmarkkinoita.

Riskienhallintamenetelmien sovelta-minen ja käyttöönotto olivat avainase-massa, kun pyrittiin pienentämään va-hinkomenoja ja myös vakuutusmaksu-menoja. Samalla luotiin uusia riskienhal-lintaorganisaatioita, ja konferensseissa, kuten USA:ssa järjestettävässä RIMS:ssa, näitä hyötyjä esiteltiin laajasti.

Captive-yhtiön hyödyt

Kun yrityksen talousjohtajaa lähestytään pääomapyynnöllä, jolla captive-yhtiö voi-taisiin perustaa, hän haluaa luonnollises-ti tietää, mitkä ovat perustettavan vakuu-tustytäryhtiön hyödyt. Vastaus riippuu siitä, minkälaisessa tilanteessa yritys on.

Joka tapauksessa hyödyistä kertova luet-telo sisältää seuraavia asioita:

Captive-yhtiö on globaalien vakuutus-ratkaisujen luomisen ja hallinnan kulmakiviSuuria säästöjä voidaan usein saavuttaa keskittämällä kaikki ohjelmat yhdelle va-kuutuksenantajalle. Seuraavassa vaihees-sa captive-yhtiön omapidätys kattaa kaik-ki ne odotettavissa olevat vahingot (anti-cipated losses) jotka ylittävät ensivakuut-tajan omapidätyksen. Captive-yhtiön jälleenvakuutuksen hoitaa sama vakuu-tusyhtiö tai vaihtoehtoisesti jälleenva-kuuttajapaneeli riippuen siitä, kumpi so-veltuu parhaiten kyseessä olevaan ratkai-suun.

Ei-perinteiset vakuutusratkaisutJotkut riskit saattavat olla joko vaikeita tai mahdottomia vakuuttaa perinteisillä, markkinoilta saatavilla vakuutustuotteil-

nustettu captive-yhtiöiden tärkeimmik-si hyödyiksi. Tänä päivänä on kuitenkin muodostumassa holistinen tarkasteluta-pa, jossa käytetään captive-yhtiötä pitkän tähtäimen riskienhallintatyössä ja osana riskienrahoitusohjelmaa. Moni uusi idea monine vaihtoehtoineen on captive-toi-minnassa nähnyt päivänvalon, riippuen emoyhtiön tarpeista ja filosofiasta. Seu-raavassa esimerkkejä näistä ideoista:

Riskienhallintasponsorointi – ”Riskipalkinto”Captive-yhtiön tuotot käytetään inves-toimalla riskienhallintaan ja vahingontor-juntamenetelmiin. Tämä voi tarkoittaa esimerkisi sitä, että kustannetaan henki-lökunnan koulutus tai hankitaan laitteita ja kalustoa kuten sprinklerilaitteita. Suo-situin tapa kuitenkin lienee pyytää yk-sikköjä kehittämään sellainen suunnitel-ma, jossa esitetään miten rahaa voitaisiin käyttää vahinkojen estämiseen. Tämän jälkeen, ehdotukset tutkittuaan, captive-yhtiön johtokunta antaa palkinnon par-haalle suunnitelmalle vuosittain.

VähävahinkoisuusbonusSen sijaan, että emoyhtiölle maksetaan osinkoja, captive-yhtiön tuotot käytetään vakuutettujen yksikköjen vähävahinkoi-suusbonuksiin tulevan vuoden vakuutus-maksuissa. Tällöin suositaan riskienhal-lintaa ja vahingontorjuntaa paikallisella tasolla. Paikallisten yksiköiden talousjoh-don näkökulmasta kustannusten vähen-täminen on aina houkuttelevaa. Ja va-kuutusmaksujen pienentäminen aiheut-taa myös vastaavan vakuutusmaksuvero-jen vähennyksen. Vakuutusmaksuveroky-symys on kuitenkin monimutkainen, ja sitä on tutkittava perusteellisesti, ennen kuin tehdään asiaa koskevia päätöksiä.

Vakuutusturva, jota ei muuten ole saatavillaJoillekin riskeille ei ole saatavissa perin-teisiä vakuutustuotteita tai -ratkaisuja. Näin voi käydä silloin, kun vastaavia ris-kejä ei ole tarpeeksi, jolloin vakuutusyh-tiön on vaikeata määritellä vakuutusten hintaa. Näissä tapauksissa captive-yhtiö voi auttaa kehittämällä räätälöidyn tuot-teen, joka vastaa emoyhtiön tarpeita ja toivomuksia.

Monivuotiset vakuutussopimuksetJos on odotettavissa, että vahinko sattuu vain kerran viidessä tai useammassa vuo-dessa, on hyödyllistä tehdä monivuotisia vakuutussopimuksia. Silloin usean vuo-den vakuutusmaksuilla maksetaan vahin-got, jotka tapahtuvat yhden vuoden ai-

kana. Vaikka näitä ratkaisuja löytyy myös perinteisiltä markkinoilta, voi captive-yh-tiö olla lähestymistavaltaan joustavampi täydentäessään perinteisten markkinoi-den tarjontaa.

Captive-yhtiöt ja Corporate Governance, hyvä hallintotapaKoska captive-yhtiön valvonta ja hallinta ovat sen hallituksen vastuulla, tämä antaa vankan mahdollisuuden hoitaa vakuutus-turvan hankinta ja riskienhallintaproses-si. Tämä on osakkeenomistajien kannalta yhä tärkeämpää hyvän hallintotavan nä-kökulmasta. Väitetään, että monen vii-me aikoina perustetun captive-yhtiön olemassaolo liittyy Sarbanes Oxley -raportoinnin vaatimuksiin.

Yksittäiset yritykset ovat huomanneet ja hyödyntäneet myös muita ideoita.

If parantaa palvelujaan captive-yhtiöille

FinnCap, Oy Finnish Captive & Risk Services Ltd, joka on If Vahinkovakuu-tusyhtiön 100-prosenttisesti omistama tytäryhtiö, on auttanut erityisesti suo-malaisia yrityksiä perustamaan captive-yhtiöitään ja operoimaan niitä yhdessä captive-management-yhtiöiden kanssa Guernseyllä, Man-saarella ja muissa vas-taavissa paikoissa. Tässä FinnCap tekee läheistä yhteistyötä management-yhtiöi-den kanssa. Yhdessä Aon Insurance Ma-nagersin kanssa FinnCapilla on takanaan lähes kahdenkymmenen vuoden historia tällaisesta yhteistyöstä.

Lisäksi If on tehnyt strategisen pää-töksen parantaa palvelujaan captive-yh-tiöille. If auttaa niitä toimimaan tehok-kaasti ja hyvin. On perustettu Captive Competence Centre. Yksi sen tehtävistä on kehittää ratkaisuja, joiden avulla pa-rannetaan captive-yhtiöille annettavaa palvelua.

Koulutuksen ja jatkuvan captive-yhtiöi-den kanssa tehdyn yhteistyön ansiosta Ifillä on työhönsä omistautunut henkilö-kunta, jolla on monen vuoden kokemus captive-yhtiöiden ja niiden omistajien palvelemisesta. Näin Ifillä on harvinaisen laajat valmiudet ymmärtää captive-yhtiöi-hin liittyviä erityisongelmia, löytää niihin ratkaisut ja perustella niiden hyödyt. •

PAUL WAKEFIELD

Aon Insurance Managers, Guernsey

LARS VON HERTzEN

Oy Finnish Captive &

Risk Services Ltd.

Captive-yhtiöt ovat taas alkaneet

ilmestyä riskienhallintapäälliköiden

keinovalikoimaan. Aikaisemmin

captive-yhtiöitä käytettiin, kun

rakennettiin maailmanlaajuisia

vakuutusohjelmia ja haluttiin säästää

paikallisissa vakuutuskustannuksissa.

Nykyisin kiinnostus näyttää

perustuvan haluun luoda optimaalinen

riskienrahoitusohjelma, jossa captive-

yhtiötä käytetään yhtenä työkaluna,

osana riskienrahoitusohjelman

muuttuvaa strategiaa ja filosofiaa.

la. Captive-yhtiöt voivat usein luoda uu-sia tuotteita. Ja jos sitoutuminen riskien-hallintaan on taattu, captive-yhtiön oma-pidätyksen ylittävälle riskin osalle voidaan löytää jälleenvakuutusta ei-perinteisiltä markkinoilta.

Suora yhteys jälleenvakuutus-markkinoilleJoissakin tapauksissa voi olla tehok-kaampaa ottaa yhteyttä jälleenvakuutus-markkinoihin oman vakuutustytäryhtiön kuin perinteisten vakuutusmarkkinoi-den kautta. Moni captive-yhtiö erityi-sesti Isossa-Britanniassa ja Yhdysvallois-sa on perustettu, jotta luotaisiin suora yhteys erikoisvakuutuspooleihin kuten Yhdysvaltain TRIA:an tai Ison-Britan-nian Pool Re:hen. Vastaavanlaisia poole-ja on useita ympäri maailman.

Corporate Governance – hyvä hallintotapaCaptive-yhtiön perustaminen on aina ol-lut tapa luoda vankka prosessi, jossa va-kuutusturvan hankinta ja riskienhallin-ta on voitu ottaa huomioon silloin, kun keskitetään erinäiset paikalliset vakuutuk-set ja laaditaan globaali ohjelma. Capti-ve-yhtiö on tässä prosessissa osoittautu-nut oivalliseksi työkaluksi.

Mahdollisuus luoda reservejä, mikä ei ole mahdollista muille kuin vakuutusyhtiöilleKauppayhtiöt voivat luoda verovähen-nyskelpoisia rahastoja tunnettuja ja las-kettavissa olevia tappioita varten. Mut-ta vain vakuutusyhtiöt voivat luoda ve-rovähennyskelpoisia rahastoja – varauksia – joissa määrä on tuntematon mutta ar-vioitu. Ja vielä tärkeämpää on, että rahas-toja voidaan luoda myös silloin, kun tie-detään, että vahinkoja on sattunut, mut-ta niitä ei ole ilmoitettu. Tämä on erityi-sen olennaista vastuuvakuuttamisessa, ja nämä varaukset tunnetaan nimellä IBNR (Incurred But Not Reported). Mahdolli-suus luoda verovähennyskelpoisia varauk-sia voi olla erityisen käyttökelpoinen, kun halutaan tasata voittoja ja tappioita, jotka liittyvät vakuutuskelpoisiin mutta myös ei-perinteisesti vakuututettavissa oleviin riskeihin.

Ansaitsemattomat maksuvaraukset, erääntymättömät riskivaraukset ja voitto-palkkiovaraukset voivat myös olla suu-reksi hyödyksi pitkän ajan rahoitussuun-nittelussa.

Pitkän tähtäimen riskienhallintatyötä

Syyt, jotka liittyvät jokaisen yrityk-sen omaan tilanteeseen, on yleensä tun-

– riskirahoituksen työkalu

ku

Va

Pör

SSi o

y /

Ju

PiTe

riM

ag

eS

tyy keskustelua siitä, kuka vastaa. Jos so-pimus liitteineen on epäselvä, ongelmien todennäköisyys kasvaa. Jos tämä riskite-kijä saadaan eliminoitua ajoissa, vältetään monta ongelmaa ja oikeusriitaa.

Sopimusriskit voivat johtua myös asen-teista. Jotkut saattavat pitää sopimuksia välttämättömänä pahana, jolloin niiden sisältöön ei juuri paneuduta, ”kunhan jo-ku sopimus on”. Laatutietoisissakin orga-nisaatioissa pelisäännöt saatetaan hyväk-syä tutustumatta niihin. Vaatimusmäärit-telyihin, vakioehtoihin ja muuhun liite- ja viiteaineistoon suhtaudutaan toisinaan välinpitämättömästi. Sopimusriskin to-teutuessa, vahingon jo tapahduttua, ris-kinjaon muuttaminen on myöhäistä. Op-pia voidaan kuitenkin saada tuleviin tilan-teisiin, kunhan joku huolehtii siitä, että kokemukset hyödynnetään.

Sopimusriskien hyvä hallinta on yhteispeliä

Sopimukset ohjaavat organisaatioiden raha-, tieto- ja materiaalivirtoja. Kun so-pimus on tehty, se antaa osapuolille oh-jausvälineet ja luo perustan kustannus- ja toteutusvastuun jakamiselle. Tätä perus-taa ei kumpikaan osapuoli voi yksipuoli-sesti muuttaa sopimuksenteon jälkeen.

Sopimusriskien hallinta ei kuitenkaan ole vain sopimustekniikkaa tai -taktiik-kaa, eikä se onnistu pelkästään sopimus-tekstin ja juridiikan varassa. Asiakirjat ja lait eivät kerro riskien todennäköisyydes-tä, vaikutuksista tai vakavuudesta. Siihen tarvitaan tietoa ympäröivästä todellisuu-desta. Sopimusriskejä onkin syytä tarkas-tella yhdessä hankkeen teknisten, talou-dellisten ja toiminnallisten riskien kanssa. Niiden tunnistaminen, arviointi ja hallin-ta ovat tiimityötä.

Ennen sopimuksen tekoa sopimusris-kien hallinnan ytimessä on sen täsmentä-minen, mitä ollaan tekemässä – palvelun tai ratkaisun sisältö, toteutus ja hinnoit-telu: kuka tekee, kustantaa ja maksaa mi-tä, missä, milloin ja miten. On tärkeää, että sopimuksen (esimerkiksi toimitus-projektin) osapuolilla on kokonaiskuva ja yhteinen ymmärrys siitä, mitä ollaan ostamassa ja myymässä, mitä sisältyy hin-taan ja miten toteutus- ja kustannusvas-tuut jaetaan. Kaikkien osapuolien int-ressissä on, että tarjottu ratkaisu vastaa käyttäjien tarpeita ja odotuksia. Hanke on osattava konkretisoida niin, että tar-peet ja odotukset voidaan muuttaa toi-minnallisiksi ja teknisiksi ominaisuuksik-si, vaatimuksiksi ja velvoitteiksi. Jotta ne ymmärretään tarkoitetulla ja yhtenäisel-lä tavalla, tarvitaan selkeitä ja ymmärret-

täviä määrittelyitä, mittareita ja tehtävä-luetteloita. Niiden varaan rakentuu myös hankkeen budjetti ja kannattavuus.

Hyvä sopimus toimii paitsi hankkeen käsikirjoituksena myös varasuunnitel-mana, joka vastaa kysymyksiin entä jos (esim. entä jos yhteistyö päättyy tai jom-mankumman suoritus estyy) ja entä ellei (esim. entä ellei tietoja, maksuja tai pal-veluja saada oikeaan aikaan tai oikean-sisältöisinä). Sopimusten vastuulausek-keilla voidaan varautua toisen osapuo-len ja oman organisaation sopimusrik-komukseen. Ne voivat täsmentää ja ra-joittaa vastuita ja seuraamuksia ja sisältää määräaikoja ja menettelyohjeita.

Kansainvälisissä sopimuksissa lainvalin-ta ja riitaisuuksien ratkaisemiseen liittyvät ehdot voivat parantaa neuvotteluasemaa ratkaisevasti. Sopimusten paras anti ris-kienhallinnassa liittyy kuitenkin halutun suorituksen selkeään määrittelyyn ja kan-nusteisiin, joilla voidaan edistää tavoittei-den toteutumista oikea-aikaisesti, laaduk-kaasti ja budjetin puitteissa. Tavoitteena on harkittu ja hallittu toiminta myös häi-riö- ja ongelmatilanteissa sekä silloin, kun jompikumpi osapuoli haluaa irrottautua yhteistyöstä. Osaavat yritykset varautuvat tähänkin jo suunnitteluvaiheessa.

Hyvän sopimusriskien hallinnan pe-rusta onkin toiminnan tavoitteista lähte-vä teknisen, taloudellisen, oikeudellisen ja toteutusosaamisen yhdistäminen sekä eri alojen osaajien hyvä yhteispeli. Sopi-mus voi tukea tätä yhteispeliä, mutta yk-sinään se ei voi sitä rakentaa. Tarvitaan ammattiryhmien ja usein myös organi-saatioiden rajat ylittävää vuorovaikutusta.

Tämän päivän organisaatiot vaativat toisiltaan yhä enemmän käydessään

kauppaa tuotteista ja palveluista. Ne ovat entistä riippuvaisempia toistensa

menestyksestä – ja sopimuksista. Hyvä sopimusriskien hallinta onkin yhä

selvemmin osa yrityksen toimintaa ja johtamista.

Sopimusriskien hallinta: ei vain juristien asia!

Vaatimusten esittäminen ja so-pimusten riitauttamiset ovat li-sääntyneet. Puutteet sopimus-

ten sisällössä tai hallinnassa johtavat hel-posti väärinkäsityksiin ja viiveisiin. Häiriö-tilanteissa palvelujen ja maksujen saan-ti hidastuu, talous ja ilmapiiri kärsivät ja välit tulehtuvat. Menetykset voivat olla merkittäviä. Erityisen ongelmalliseksi asi-an tekee se, että kyse on usein riskeistä, joita vakuutukset eivät kata. Hyvän sopi-musriskien hallinnan avulla voidaan pa-rantaa yrityksen tuloksentekokykyä, täs-mentää toteutus- ja kustannusvastuut se-kä minimoida ongelmat ja oikeusriidat.

ku

Va

Pör

SSi o

y /

Ju

PiTe

riM

ag

eS

�� IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 ��

Sopimusriskit: mitä ja miksi?

Tehtävät, jotka ennen hoidettiin omas-sa organisaatiossa, annetaan yhä useam-min ulkopuolisten hoidettaviksi. Näin tapahtuu yhtä lailla kunnissa kuin teolli-suuden, kaupan ja palvelujen alalla. Kun sisäisistä toiminnoista siirrytään asiak-kuuksiin ja kumppanuuksiin, yhteistyön ja palvelujen sisältö, vastuualueiden ra-jat, veloitusperusteet ja monet muut sei-kat on määriteltävä aiempaa tarkemmin. Tarvitaan sopimuksia.

Liike- ja sopimussuhteisiin liittyy ai-na riskejä. Riskien ottaminen on luonnol-linen osa toimintaa, ei kuitenkaan mihin määrään ja hintaan tahansa. Riskien on ol-tava järkevässä suhteessa odotettavissa ole-vaan hyötyyn. Hyvät sopimukset ja pro-sessit auttavat pitämään riskit hyväksyttä-vällä tasolla – hallitsemattomina ne voivat vaarantaa talouden ja tulevaisuuden.

Sopimusriskit nähdään toisinaan osa-na oikeudellisia riskejä tai vastuuriskejä. Uhkana voi olla esimerkiksi se, että or-ganisaatio joutuu vastuuseen velvoittei-densa rikkomisesta tai että sille aiheutuu haitallisia seurauksia sopimuksen toteu-tumatta jäämisestä, pätemättömyydestä tai dokumentoinnin puutteesta.

Sopimusriskit voivat liittyä myös so-pimuskumppanin maksukyvyttömyyteen tai -haluttomuuteen taikka siihen, et-tä tämä ei täytä velvoitteitaan. Organisaa-tion toimiessa toimitusketjun keskellä sen osto- ja myyntisopimukset eivät vält-tämättä tue toisiaan. Vastuu- ja sopimus-ketju saattaa tällöin katketa ja tehdä or-ganisaatiosta riskikeskittymän. Myös kil-pailuoikeuteen liittyy monissa sopimusti-lanteissa riskejä.

Vaikka sopimuksilla on aina oikeudel-linen ulottuvuutensa, sopimukset eivät ole pelkkää juridiikkaa. Sopimusriskeis-sä kyse ei ole vain sopimusrikkomukses-ta aiheutuvista korvausvastuista ja seu-raamuksista, vaan myös sopimuksiin liit-tyvistä epävarmuustekijöistä ja potentiaa-listen ongelmien aiheista. Sopimusriskit voivat, mutta niiden ei tarvitse, ilmetä vastuuriskeinä tai (oikeus)riitoina. To-teutuessaan ne merkitsevät uhkaa liike-suhteille ja mm. kannattavuus- tavoittei-den saavuttamiselle.

Sopimusriskien taustalla voivat ol-la esimerkiksi epärealistiset odotukset tai liian tiukat aikatauluvaatimukset. Varsin yleinen sopimusriitojen aihe liittyy siihen, onko toteutunut suoritus sellainen kuin sen piti olla. Jos asiakas on syystä tai toi-sesta pettynyt odotuksissaan – esimerkik-si sijoittaja saamaansa tuottoon tai tilaa-ja saamaansa urakkasuoritukseen – syn-

Suunnittelutiimin yhteistyö auttaa tunnistamaan riskit: mitä, miksi ja miten ongelmia voi syntyä, mikä on sopimuk-sissa olennaista ja mitä vaihtoehtoja on käytettävissä riskien hallintaan. Palape-lin osat sopivasti yhdistämällä syntyy sel-keä, ehyt ja hyvin yhteen toimiva koko-naisuus: sopimus, joka palvelee toimin-nan ja käyttäjien tarpeita ja jonka avul-la toteutus onnistuu niin, että tulokset vastaavat osapuolten tavoitteita. Selke-ät sopimukset ja hyvä yhteispeli auttavat

�4 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 �5

myös selkeyttämään rajapinnat eri hank-keiden ja sopimusten (esimerkiksi toimi-tus-, rahoitus-, kuljetus- ja vakuutussopi-musten) välillä sekä synkronoimaan toi-siinsa liittyvien sopimusten ehdot (esi-merkiksi velvoitteiden ja vastuiden ket-jutus alihankinnoissa). Näin voidaan minimoida häiriöt ja pitää riskit hyväk-syttävällä tasolla.

Hyvä yhteistyö ja oikeat kysymykset suunnitteluvaiheessa auttavat konkreti-soimaan tavoitteet sekä sopimaan roo-lit, menestyksen mittarit ja kannusteet. Näin osapuolet ovat paremmin valmis-tautuneita yhteistyön saumattomaan su-jumiseen ja myös sen kuluessa kohdatta-viin ongelmiin ja riskeihin. Tähtäimessä ei ole vain sopimuksen aikaansaaminen, vaan sen onnistunut toteuttaminen.

Yhteispelin onnistuminen: kuka siitä vastaa?

Sopimuksista on tullut keskeisiä johtami-sen ja riskienhallinnan työvälineitä. So-pimuksiin liittyvää osaamista on organi-saatioissa paljon, mutta se on usein ha-jallaan. Yksilöiden osaaminen ei muutu organisaatioiden osaamiseksi itsestään. Tarvitaan määrätietoista kehittämistä.

Kenellä sitten on vastuu liiketoimin-nan sopimuksista ja niihin liittyvien ris-kien hallinnasta; kuka on niiden ”omis-taja”? Onko kovinkaan viisasta sellainen toiminta, jossa vastuu on vaikkapa en-sin myynnillä tai asiakaspäälliköllä, siirtyy neuvotteluvaiheessa juristeille, sopimuk-senteon jälkeen projektipäällikölle ja tältä edelleen vaikkapa tuotantoon tai asiakas-tukitoimintoon? Tällainen on tilanne toi-mittajayrityksissä toisinaan. Oikea käsi ei aina tiedä, mitä vasen tekee. Toteutus-, kustannus- ja muut vastuut voivat jäädä selkeyttämättä ja ketjuttamatta kumppa-neille, ja sopimukset ja vakuutukset voi-vat jäädä sovittamatta yhteen. Vastuut ja valtuudet eivät aina ole tilaajapuolella-kaan täysin selvät.

Sopimusten kanssa työskentelevien henkilöiden määrän kasvaessa herää myös kysymys siitä, miten sopimussalk-

kua hoidetaan ja hyödynnetään ja mi-ten sen riskit hallitaan. Jos organisaa-tio toimii usealla paikkakunnalla ja mo-nessa maassa ja sen yksiköt ovat itsenäi-siä, hankaluudet kasvavat. Aina ei tiede-tä, mitä sopimuksia eri yksiköissä on ja miten hyvin niiden sopimusprosessit ja -asiakirjat vastaavat tämän päivän tarpei-ta. Ostovoimaa on vaikea hyödyntää, jos yksiköt eivät tunne yhteisiä toimittajiaan ja kokonaishankintojensa arvoa. Myyn-nissä maksu- ja takuuajat, vastuun sisältö ja muut ehdot voivat vaihdella huomat-tavasti eri yksiköiden ja myös saman yksi-kön eri tuote- ja palveluryhmien kesken.

Tietoa kokonaisvastuista tai -riskeis-tä ei välttämättä ole saatavissa nopeasti. Näihin tilanteisiin keskitetyn sopimusten hallinnan ratkaisut tarjoavat huomattavia parannusmahdollisuuksia. Niiden avulla voidaan automatisoida työvaiheita ja so-pimustietojen ja -asiakirjojen hallintaa. Kun organisaatiolla on yhteiset sopimus-periaatteet ja työkalupakissaan ajantasai-set tiedot, tarkistuslistat sekä mallit, se voi hyödyntää sopimuksiaan tehokkaas-ti johtamisen, toiminnan ohjauksen ja ris-kien hallinnan tukena. Näin sillä on myös paremmat eväät reaktiota edellyttävien ti-lanteiden tunnistamiselle sekä häiriöiden, riitojen ja riskien minimoinnille.

Liiketoiminnan tasolla jonkun on huolehdittava eri yksiköiden, tehtäväalu-eiden ja osaajien intressien sovittamises-ta yhteen. Sopimusten on oltava helppo-käyttöisiä ja toimivia, ja niiden on olta-va oikeudellisesti päteviä. Riskien on ol-tava oikeassa suhteessa saavutettavissa olevaan hyötyyn, mutta sopimisen kus-tannukset eivät saa kohota kestämättö-miksi. Toiminnan on oltava ohjattua ja prosessien toistettavia. Tervettä byrokra-tiaa tarvitaan – samalla kun luovuus ja ti-lannekohtainen joustavuus on kyettävä säilyttämään. Eri ammattiryhmien vah-vuudet on osattava yhdistää ja eri roolit ja vastuualueet on osattava koordinoida. Toimintatapana voi olla matriisi, jossa jokaisella osa-alueella on oma vastuun-sa. Jonkun tulee kuitenkin kantaa vastuu

eri osa-alueiden yhdistämisestä. Kuka sitten on tämä ”joku”, jonka

vastuualueeseen sopimusriskien hallin-taan liittyvien osaamisten, tekemisten, asiakirjojen ja intressien yhteensovitus kuuluu? Vastaus vaihtelee organisaatios-ta ja projektista toiseen. Paljon voi olla esimerkiksi myynti-, hankinta-, projek-ti-, riskienhallinta- tai sopimuspäällikön (Contract Manager) vastuulla. Liiketoi-minnasta vastaa kuitenkin viime kädessä johto, joten myös vastuu liiketoiminnan sopimuksista ja sopimusriskien hallinnan järjestämisestä lankeaa yleensä johdolle. Johdon suhtautumisesta sopimuksiin jo-ka tapauksessa riippuu, miten sopimus-ten mahdollisuudet hyödynnetään – vai hyödynnetäänkö niitä lainkaan.

Johto voi delegoida vastuuta sopi-muksista ja niihin liittyvien riskien hal-linnasta, kunhan samalla varmistuu siitä, että tämä näkyy asianomaisten toimen-kuvassa. Vastuuseen liittyy myös kysymys valtuuksista: niistäkin tarvitaan yhteinen käsitys. Sen, kuka on vastuussa ja kenel-lä on valtuudet, on myös oltava kaikkien osallisten tiedossa. •

Parin vuosikymmenen aikana olem-me nähneet lukuisia teknologian kehittämisen läpimurtoja, jotka

ovat johtaneet ennen näkemättömiin mahdollisuuksiin uusien tuotteitten ke-hittämisessä. Geneettisen suunnittelun ensimmäiset sovellukset luotiin jo 1970-luvulla lääketeollisuudessa. Tärkeä virs-tanpylväs oli ihmisen geeniperimän tul-kitseminen, joka valmistui vuonna 2001.

Vuonna 2005 EU:n alueella tehdyssä Eurobarometer-mielipidetutkimuksessa eurooppalaiset osoittautuivat epäluuloi-siksi maatalouden bioteknologiaa koh-taan, vaikka monet muut uudet teknolo-giat hyväksyttiin.

Mitä ovat geneettisesti muunnellut organismit, GMO:t?

Geenimanipulaatiossa eliön geneettistä perimää (DNA) muutetaan sellaisella ta-

valla, jota ei voi tapahtua luonnollises-ti lisääntymällä tai risteytymällä. Merkit-tävintä on se, että yksittäisiä geenejä voi-daan siirtää eri lajien välillä, jopa eläinten ja kasvien välillä. Uudet tekniikat voivat myös täydentää risteyttämistä ja muita pe-rinteisiä menetelmiä. Puhuttaessa geneet-tisestä suunnittelusta sovellukset jaetaan usein punaiseen (terveydenhuollon sovel-lukset kuten lääkkeet, diagnostiikka, ro-kotteet ja geeniterapia), vihreään (kasvit, maataloustuotteet, eläinrehu) ja harmaa-seen (teollisuuden prosessit muilla aloil-la). Tässä artikkelissa käsitellään lähinnä vihreitä sovelluksia ja niiden riskejä.

Valtaosa kaupallisesti käytetyistä muun-togeenisistä kasveista ovat olleet soijan, maissin, rapsin ja puuvillan variaatioita, mutta myös riisi-, sokerijuurikas ja peru-nalajikkeita ja uudenvärisiä kukkia on ke-hitetty. Yleensä tavoitteena ovat olleet

Geneettisesti muunneltujen organismien

Geneettinen muuntelu tai

suunnittelu liittyy viime aikoina

kiihkeästi edistyneisiin biotieteisiin. Uusilla

tekniikoilla näyttää olevan lupaavia ominaisuuksia,

joiden avulla ihmisten elinolosuhteita voidaan parantaa.

Erityisesti teollisuuden käyttämä geenimanipulaatio ruoantuotannossa

on kuitenkin herättänyt epäilyjä ja vastustusta uusia tuotteita kohtaan.

hyödyt, riskit ja vakuuttaminen

tuhohyönteisiä tai tauteja vastustavat la-jikkeet taikka sellaiset, jotka kestävät tor-junta-aineita. Maataloustuotteiden toi-vottaisiin myös tulevan tuottavammik-si, vaikka samalla käytettäisiin entistä vähemmän kemikaaleja ja lannoitteita, kestävän heikkolaatuista maaperää, kui-vuutta ja alhaisia lämpötiloja sekä kypsy-vän lyhyen kasvukauden aikana. Geneet-tisen suunnittelun kehittäjät puolusta-vat geenimuuntelua tärkeänä työkaluna maapallon kasvavan väestön ylläpitämi-sessä kestävällä tavalla.

GM-tuotanto on kasvanut tasaises-ti vuodesta 1996, jolloin Yhdysvallat hy-väksyi ensimmäisen kaupallisesti kasva-tettavan soijalajikkeen aiemmin omak-sumansa geenimuunteluun hyväksyvästi suhtautuvan politiikan mukaisesti. Tuo-tantoalue on nyt yli 100 miljoonaa heh-taaria eli enemmän kuin Saksan ja Rans-

inD

ex o

Pen

Helena Haapio toimii Lexpert Oy:n sopimus-valmentajana. Ennen yrittäjäksi ryhtymis-tään hän työskenteli teollisuuslakimiehenä Wärtsilä-konsernissa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja USA:ssa. Hän on suunnitellut ja toteuttanut Ifin sopimusriskien hallinnan workshop-tilaisuuksia Suomessa ja ulkomailla ja saanut Vuoden vientikouluttaja -tunnus-tuspalkinnon. Hän toimii myös välimiehenä sopimusriidoissa, joita ei kyetä ratkaisemaan neuvotteluteitse. Hän on International Association for Contract and Commercial Managementin (IACCM, www.iaccm.com) Advisory Councilin jäsen ja toimii sen Suomen jaoksen koordinaattorina.

HELENA HAAPIO

helena.haapio@lexpert.com

Varatuomari, Master of Quality (MQ)

Lexpert Oy (www.lexpert.com)

Sopimusriskien hallinnan taidot kuuluvat yhä useammissa tehtävissä toimivien ammattitai-toon. Näitä taitoja ei juuri opita koulussa, vaan tekemällä. If on ollut alan koulutuksen uran-uurtaja: se on edeltäjineen järjestänyt vuoro-vaikutteisia sopimusriskien hallinnan work-shop-tilaisuuksia vuodesta 1994 lähtien. Vaikuttavuustutkimuksen mukaan näiden ti-laisuuksien case-harjoitukset luovat turvallisen ympäristön tunnistaa sopimusriskejä ja harjoi-

tella niiden hallintaa. Osanottajat ovat kertoneet saaneensa workshopista kokonaisnäkemyksen sopimusasioista. He ovat todenneet ammattitai-tonsa kehittyneen ja työtehtäviensä hoitamisen tehostuneen. Lisäksi he ovat päässeet eroon tur-hista sopimuksiin liittyvistä peloista: ”Kun saa so-pimuspaperin eteen, tietää, missä asioissa voi itse sooloilla ja mitä pitää ehdottomasti käyttää laki-miehen kautta”. yrityskohtaiset workshop-tilaisuudet voidaan suunnitella niin, että samalla luodaan tilaus uu-sille toimintatavoille ja työkaluille ja harjoitel-

laan niiden käyttöä. Näin saadaan liikkeel-le muutos, joka myös juurtuu organisaatioon. Sopimusriskien hallinta on ennakoinnin aja-tushautomon (ProActive ThinkTank) ja enna-koivan oikeuden suuntauksen (Proactive Law) painopistealueita. Viimemainitun taustalla on USA:ssa jo 1950-luvulla kehitetty preventiivi-nen juridiikka (Preventive Law). Lisätietoja: www.proactivethinktank.comwww.proactivelaw.orgwww.preventivelawyer.com

If alan koulutuksen uranuurtaja

�6 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 ��

kan pinta-alat yhteensä. Soijaa viljel-lään 60 %:lla alasta ja maissia 25 %:lla. Yli puolet viljelyalasta on Yhdysvallois-sa, mutta muut maat kuten Argentiina, Brasilia ja Kanada seuraavat. Euroopan Unionin alueella tuotanto on lähes ole-matonta. Eurooppalaisten epäluuloisuus GM-tuotteitten turvallisuudesta ja vai-keus saada muualla tuotetuille GM-tuot-teille vientilupa EU:hun ovat nostatta-neet kiistoja Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa. EU on kuitenkin hyväksynyt asiaa koskevia kansainvälisiä konventioita ja on sitoutunut hyväksymään GM-tuot-teet markkinoilleen, kunhan ne on tut-kittu kattavasti ja todettu turvallisiksi.

Mitkä ovat terveysriskit?

Markkinoille pääseviin geenimuunneltui-hin tuotteisiin kohdistuu voimakas viran-omaisvalvonta, erityisesti, jos tuotteet on

allergioiden ja muiden haitallisten vaiku-tusten vähentämiseen käytettäessä sopi-vaa geenimuuntelua.

Tähän mennessä tunnetuin GM-tuot-teisiin liittynyt onnettomuus koski Star-Link-maissia vuonna 2000 Yhdysvallois-sa. Tuote sisälsi proteiinin, jonka tie-dettiin aiheuttavan allergioita ihmisis-sä. Tuote hyväksyttiin kuitenkin eläinre-huksi. Myöhemmin kuitenkin havaittiin tätä raaka-ainetta tortilloissa ja monis-sa muissa ihmisravinnoksi tarkoitetuissa tuotteissa. Se oli tuotannossa sekoittu-nut muihin maissiraaka-aineisiin. Tilanne johti kaikkien tuotteitten takaisinvetoon markkinoilta. Kustannukset olivat arvoil-ta miljardi dollaria.

Uudet tuotteet voivat sisältää uusia myrkkyjä tai ennestään tunnettujen myrkkyjen pitoisuudet voivat kasvaa. Näitä tutkitaan analyyttisen kemian me-netelmillä ja löytäminen voi joskus ol-la vaikeaa. Tutkijoiden enemmistö pitää kuitenkin myrkkyriskin mahdollisuut-ta perinteisessä kasvinjalostuksessa yh-tä suurena tai suurempana kuin geeni-muuntelussa.

Geenitekniikan varhaisvaiheessa käy-tettiin antibiooteille vastustuskykyisiä geenejä merkintävälineenä käsiteltäessä soluja. Merkintöjä tarvitaan erityises-ti GMO:n myöhempää havaitsemista ja tunnistamista varten. Jo tuolloin käy-tiin keskustelua siitä, voisiko tästä seura-ta saman ominaisuuden siirtyminen ih-misiin. Toistaiseksi näyttää siltä, että täl-lainen siirtyminen on mahdotonta. Anti-biooteille vastustuskykyisten sairauksien lisääntymisen uskotaan johtuvan anti-bioottien liiallisesta käytöstä sekä niiden käytöstä eläinten ruokinnassa.

Ehkä useimmin esillä ollut riski on ns. naapuriefekti. Geenit voivat muuttaa lä-hellä olevia geenejä ja lopputulosta on

vaikea ennustaa. Geenitekniikan kriitikot ovat myös väittäneet, että geenin tarkkaa liittymiskohtaa vastaanottavassa DNA:ssa ei pystytä täysin kontrolloimaan.

GM-kasvien viljely voi aiheuttaa va-hinkoa myös risteytymällä pölytyksen kautta. GM-viljan sekoittumista ja siitä seuraavaa ”geneettistä saastumista” on it-se asiassa mahdotonta täysin estää. Mutta geenitekniikkaa puolustavat tiedemiehet sanovat kysymyksen olevan pikemminkin siitä, voiko tällainen ristiinpölyttyminen tosiasiallisesti aiheuttaa uhan ja tähän ky-symykseen he vastaavat ei. Tähän vaikut-tavia syitä ovat mm. se, että vain joillakin

kasvilajeilla on lähisukulaisia ympäristös-sä ja että näiden lajien ominaisuudet taas estävät niitä elämästä siihen saakka, kun ne voisivat jatkaa sukua.

Eräs haittavaikutus voisi myös olla tu-holaisiin liittyvän vastustuskyvyn johta-minen laajempiinkin muutoksiin lajeissa, kuin olisi tarpeen.

EU säätelee ja valvoo

EU ja sen jäsenvaltiot sekä useimmat maailman valtioista ovat allekirjoittaneet Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan vuodelta 2000. Pöytäkirjan tavoittee-na on varmistaa elävien, muuntogeenis-ten organismien kansainvälisten siirtojen ja käytön riittävä turvallisuus sekä biolo-gisen monimuotoisuuden että ihmisen terveyden kannalta.

EU:n lainsäädännössä geenimuun-neltuja organismeja valvotaan kahdes-ta lähtökohdasta. Nämä ovat ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu ja toi-saalta turvallisten GM-tuotteiden va-paan liikkuvuuden varmistaminen EU:n alueella. Keskeiset säädökset ovat asetus (EY) N:o 1829/2003 muuntogeenisis-tä elintarvikkeista ja rehuista ja direktii-vi 2001/18/EY geneettisesti muunnel-tujen organismien tarkoituksellisesta le-vittämisestä ympäristöön.

Perusero näiden eri menettelytapojen välillä on siinä, että päätöksenteko GMO:den käyttämisestä ihmisten tai eläinten ravinnoksi on täysin keskitetty ja päätös pätee sitten kaikissa jäsenmais-sa. Hakijan on lähetettävä hakemus ha-luamaansa jäsenvaltioon, josta aineis-to toimitetaan Euroopan elintarviketur-vallisuusvirastolle EFSA:lle. Tämä antaa tieteellisen lausuntonsa turvallisuudes-ta, ennen kuin Euroopan komissio tekee päätöksen. Jos kyseessä on GMO:n vilje-ly, on myös jäsenmaan tehtävä ympäris-töriskin arviointi.

Edellä mainitun asetuksen mukaan elintarvikkeet ja rehut eivät saa:• vaikuttaa haitallisesti ihmisten tai

eläinten terveyteen tai ympäristöön;• johtaa kuluttajaa tai käyttäjää har-

haan;• siinä määrin poiketa elintarvikkeesta/

rehusta, joka niiden on tarkoitus kor-vata, että niiden tavanomainen käyt-tö aiheuttaisi ravitsemuksellista haittaa kuluttajalle (tai rehun osalta eläimille);

• rehujen osalta vahingoittaa tai joh-taa kuluttajaa harhaan huonontamal-la eläinperäisten tuotteitten tunnus-omaisia ominaisuuksia.

Tästä menettelystä poiketen luvan saa-minen muuntogeenisten organismien

tarkoitukselliseen levittämiseen ympäris-töön joko tutkimus- tai tuotantotarkoi-tuksessa edellyttää ensin jäsenvaltion it-sensä tekemää riskikartoitusta, joka toi-mitetaan komissiolle ja edelleen muille jäsenvaltioille palautetta varten. Jäsenval-tio tekee asiassa päätöksen, ellei jäsenval-tioiden välillä ole ratkaisemattomia risti-riitoja. Jos tällaisia on, EFSA:n on annet-tava tieteellinen lausuntonsa ja asian rat-kaisu siirtyy komissiolle.

Tällä hetkellä 84 tuotetta on joko hy-väksytty käyttöön EU:ssa tai lupame-nettelyn eri vaiheissa käsiteltävänä. Yh-tään tuotetta ei ole toistaiseksi hyväksytty suoraan ihmisten käytettäväksi. Yhdysval-loissa miljoonat ihmiset syövät päivittäin ruokatuotteita, jotka sisältävät GMO-raaka-aineita. Jotkut pitävät amerikkalais-ten proaktiivisuutta tällä alalla laajimpana toteutettuna ihmiskokeena. Mutta tähän mennessä mitään hälyttävää ei ole tullut esiin Atlantin takana.

EU sääntelee myös tuotteitten pak-kausmerkintöjä. Tärkeä tekijä sääntelys-sä on kaikkien GM-raaka-aineitten, -lisä-aineitten ja -ruokien jäljitettävyys. Jokai-sen tuotantoketjuun kuuluvan on säily-tettävä ja toimitettava edelleen seuraavalle tieto geenimuuntelusta, jolloin varmiste-taan, että myös kuluttaja saa sen. Pakka-usmerkintää ei kuitenkaan edellytetä, jos GMO-pitoisuus jossakin muussa aineessa on alle 0,9 % ja GMO on EU:n hyväk-symä. Hyväksymätöntä geenimuunneltua ainetta ei sallita lainkaan. Eräs kiistelty ai-he on se, että pakkausmerkintää ei edel-lytetä myöskään elintarvikkeeseen, joka on tuotettu GMO:n avulla, kuten geeni-rehulla syötetyistä eläimistä saadut liha, munat, maito tai muut meijerituotteet. Tiedeyhteisöjen selkeä virallinen kanta on tässä kuitenkin ollut, että GMO ei pysty siirtymään ruuasta syöjän geeniperimään.

Vastuu ja vakuuttaminen

Vaikka tutkimus ja valvonta ovat erittäin kattavia, vahinkoja voi periaatteessa sat-tua. Vahinkotilanteet voisivat olla esi-merkiksi seuraavanlaisia:

• GMO-siemenet sekoittuvat muihin siemeniin ja aiheuttavat omaisuusva-hingon.

• GMO siirtyy luonnonvaraiseen lajiin.• GMO risteytyy muiden tuotantokas-

vien kanssa.• Allergiat tai muut terveysvaikutukset

kuluttajille.• Eläinten arvon alentuminen erehdyk-

sessä GM-rehulla tapahtuneen ruo-kinnan seurauksena.

Euroopan maissa GMO:n välityksellä ta-pahtuneiden vahinkojen korvausvastuu perustuu yleensä ankaraan, virheistä tai laiminlyönneistä riippumattomaan vas-tuuseen, koska tuotevastuu- ja ympäristö-vastuulait ovat jo tämän periaatteen mu-kaisia. Lisäksi parhaillaan on kansallisen lainsäädäntötyön alla EU:n ympäristö-vastuudirektiivi 2004/35/EY. Sen avul-la pyritään ehkäisemään ja korjaamaan ympäristövahinkoja. Direktiivin mukaan geenimuunnelluista organismeista aiheu-tuneisiin ympäristövahinkoihin sovelle-taan ankaraa vastuuperustetta.

Nämä ja monet muutkin riskit voi-vat kuulua toiminta- ja tuotevastuuva-kuutuksen, takaisinvetovakuutuksen tai ympäristövastuuvakuutuksen korvauspii-riin. Tähän sakka vakuutus- ja jälleenva-kuutusmarkkinat ovat hyväksyneet ris-kin tavallisten vastuuvakuutusten piiriin. GMO-tuotteet ovat tuotteita siinä missä muutkin. Sen sijaan vahingon määrän ar-viointi voi joskus olla vaikeaa. Mikä olisi vahingon määrä esimerkiksi ristiinpölyt-tymisen tilanteessa?

Kaikkiin terveyteen vaikuttaviin uusiin teknologioihin liittyy pitkäaikaiseen altis-tukseen perustuvan piilevän terveysvaa-ran uhka. Sitä ei voida tässäkään täysin sulkea pois ja se muodostaa myös vakuu-tusyhtiöiden perimmäisen huolen. Voisi-vatko GMO:t aiheuttaa lukuisien ihmis-ten sairastumisen pitkän ajan kuluttua ja samalla lukuisien vakuutusten laukeami-sen yhtaikaa?

Vastuuriskien lisäksi GMO-riskit voi-vat olla myös omaisuusvakuutus- tai kul-jetusvakuutusriskejä.

Tekninen riskienhallinta perustuu tä-män toiminnan voimakkaaseen viran-omaisvalvontaan ja -vaatimuksiin. Geeni-muunneltujen organismien tuotannossa, kuljetuksessa ja käsittelyssä tavanomais-ta tiukemmat menettelytavat ovat välttä-mättömiä. •

Geenimuunneltujen organismien riskienarviointi- ja hyväksymismenettely EU:ssa

MATTI SJÖGREN

matti.sjogren@if.fi

Riskien arvointi

Riskien hallinta

GMO-lupahakemus

Tiedottaminen

jäsenvaltioille

Jäsenvaltion tekemä

ympäristöriskikartoitus

EU-Komissio/Jäsenvaltiot, käsittely

EU-Komissio/Jäsenvaltiot:

hyväksyminen (tai hylkääminen)

Julkaisu,

huomautukset yleisöltä

EFSAn lausunto tuot-

teen turvallisuudesta

100

80

60

40

20

0

1996

1998

2000

2002

2006

Lähde www.gmo-compass.org

Geenimuunneltujen kasvien tuotanto maailmassa

2004

tarkoitettu ihmisravinnoksi. Vastaavasti edellytetään kattavaa testausta ja tieteel-listä todistusaineistoa tuotteitten turval-lisuudesta, ennen kuin ne pääsevät mark-kinoille.

Koska allergiat ovat varsin yleisiä ja niitä aiheuttavat yhtä hyvin lukuisat pe-rinteiset tuotteet, niitä odotetaan aiheu-tuvan myös GM-tuotteista. Tiedemiehet eivät yleisesti usko allergioiden lisäänty-vän, mutta jotkut asiantuntijat pitävät tä-tä silti mahdollisena, jos allergiaa aiheut-tavia geenejä siirtyy lajeista toisiin. Riski voi lisääntyä myös sen seurauksena, et-tä allergiaa aiheuttava ominaisuus siirtyy tuotteeseen, jossa sitä ei aiemmin ollut ja kuluttajat eivät ole tästä tietoisia. Tä-tä riskiä voi pienentää selkeillä pakkaus-merkinnöillä. Yleisesti ottaen tiedemie-het kuitenkin näkevät mahdollisuuksia

inD

ex o

Pen

Milj. ha

�8 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 ��

BALTIAN MAISSA

Baltian maiden merkittävimpiä sijoittajia ovat pohjoismaiset

yritykset, joiden sijoitustoiminta alueella alkoi 1��0-luvulla Viron,

Latvian ja Liettuan itsenäistymisen jälkeen. Pohjoismaiset yritykset ovat

siis sijoittaneet Baltiaan jo yli kymmenen vuoden ajan, ja Baltian nopea

talouskasvu houkuttelee ulkomaisia sijoittajia edelleen. Vuonna �006

ulkomaisten sijoitusten arvo kasvoi pelkästään Liettuassa � miljardilla

eurolla eli 48 prosenttia edellisvuodesta.

länsimainen vakuutusperinne ei ole vielä saanut jalansijaa Liettuassa, missä valtaosa väestöstä rinnastaa

vapaaehtoisen autovakuutuksen liikenne-vakuutukseen tai Neuvostoliiton aikaisiin vakuutuksiin, joiden vakuutusturvat olivat yleensä riittämättömiä. Liettuaan alkoi ke-hittyä länsimaista vakuutustoimintaa vas-ta maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1990, jolloin suurimmat ulkomaiset va-kuutusyhtiöt olivat jo saapuneet maahan.

Noin 70 prosenttia Baltian maiden yrityksistä käyttää vakuutuspalveluja, ja lähes 50 prosenttia yrityksistä on vakuut-tanut omaisuutensa, mikä ei ole lain mu-kaan pakollista. Vaikka kaupallisten va-kuutustuotteiden suosio lisääntyykin jo-ka vuosi, on ilmeistä, että maassa on vie-lä valtavasti kasvupotentiaalia, erityisesti ristiinmyynnin osalta.

kinoille tyypillisiä ongelmia esiintyy vä-hiten Virossa mutta huomattavan paljon sekä Latviassa että Liettuassa.

Ifin toiminta Baltian maissa

Vakuutusyhtiö Sampo avasi ensimmäi-sen Baltian-konttorinsa Virossa vuonna 1995. Vuonna 2002 Sampo fuusioitui If Skadeförsäkring Holding AB:hen, ja yh-tiön nimeksi tuli If Vahinkovakuutusyh-tiö Oy. Nykyään Ifin Baltian tytäryhtiöil-lä on omat pääkonttorinsa Tallinnassa, Riiassa ja Vilnassa sekä konttoreita myös muissa Baltian suurimmissa kaupungeis-sa. Ifin Baltian tytäryhtiöissä työskente-lee lähes 700 henkilöä.

If tarjoaa Baltian maissa kaikki yri-tys- ja henkilöasiakkaiden vahinkovakuu-tuspalvelut. Vuonna 2006 Baltian tytär-yhtiöillä oli kaiken kaikkiaan yli 300 000

Vakuuttaminen ja riskienhallinta

asiakasta, ja niiden yhteenlaskettu vakuu-tusmaksutulo oli 121 miljoonaa euroa. Ifin osuus Baltian vahinkovakuutusmark-kinoista oli 16,3 prosenttia.

Asiakkaiden asenteet muuttumassa

Monessa yrityksessä on ajateltu, että hei-dän tuotantolaitoksensa ei mitenkään voi tuhoutua tulipalossa, mutta tämä luulo on osoittautunut sittemmin vääräksi.

Viime vuonna virolainen huonekalu-tehdas paloi maan tasalle, vaikka kysees-sä oli kivirakennus. Tapaus osoitti entis-tä selvemmin, että koskaan ei pidä sanoa ”ei koskaan” – ei edes siinä tapauksessa, että yritys on toteuttanut erilaisia vahin-gontorjuntatoimenpiteitä vahinkojen es-tämiseksi.

Tällaiset tapaukset eivät ole ainoa kimmoke, joka saa yritykset kääntymään

vakuutusyhtiön puoleen. Kun yritys kas-vaa ja länsimaistuu, sen toiminta on jat-kuvassa muutostilassa.

– Kaupalliset vakuutusmarkkinat pe-rustuivat aiemmin pääasiassa lakisäätei-seen vakuutustoimintaan, kuten liiken-nevakuuttamiseen. Toisaalta esimerkiksi notaareilla, lakimiehillä, tilintarkastajilla ja ulosottomiehillä oli valtava vahingon-korvausvastuu, jonka ne kantoivat itse. Nykyään asenteet ovat muuttuneet ra-dikaalisti. Yritysten kiinnostus keskeytys-vakuutuksia kohtaan lisääntyy jatkuvasti, samoin ammattimaisten riskienhallinta-palvelujen ja uusien, kehittyneiden tuot-teiden kysyntä, Ifin Liettuan tytäryhtiön If Draudimasin suurasiakaspalveluista vastaavan yksikön johtaja Lina Necaje-viene toteaa.

Baltian maiden talouskasvu on huippu-luokkaa koko Euroopan unionin alueel-la, ja myös vahinkovakuutusmarkkinat kasvavat voimakkaasti joka vuosi. Vuon-na 2006 vahinkovakuutusmarkkinat kas-voivat Virossa 16 prosenttia, Latviassa 32 prosenttia ja Liettuassa 30 prosent-tia. Vakuuttamisaste (vakuutusmaksutu-lon suhde BKT:hen) puolestaan oli Vi-rossa 1,7 prosenttia, Latviassa 1,5 pro-senttia ja Liettuassa 1,06 prosenttia.

Baltian maiden vakuutusmarkkinoi-den kehittyminen jatkuu edelleen. Va-kuutukset eivät ole vielä yleistyneet ei-vätkä vakiinnuttaneet paikkaansa päivit-täisenä riskienhallintavälineenä. Vakuu-tusyhtiöt eivät kaikissa tapauksissa arvioi riskinottoaan kovin tarkasti ja tinkivät usein voittomarginaalista tavoitellessaan nopeaa kasvua. Näitä epäkypsille mark-

Tall

inn

an

MaT

ka

ilu

ToiM

iSTo

�0 IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007

If vahvistaa riskienhallintaresurssejaan

Ifin riskienhallintayksikkö on vahvistanut resurssejaan huomattavasti vuoden

�00� aikana. Seuraavat henkilöt on palkattu riskienhallinta-asiantuntijoiksi

riskienhallintayksikköön:

Baltian maat

Baltian maat eli Viro, Latvia ja Liettua sijait-sevat Pohjois-Euroopassa. Ne rajoittuvat idässä Venäjään ja Valko-Venäjään ja lännessä Itämereen.

Baltian maat itsenäistyivät entisestä Neuvostoliitosta vuonna 1991. Vaikka Virolla, Latvialla ja Liettualla on samantapainen histo-ria, niiden välillä on niin talouteen, maantietee-seen kuin kulttuuriinkin liittyviä eroja.

Latvian ja liettuan kielet kuuluvat vanhaan in-doeurooppalaiseen kieliryhmään, kun taas viron kielen sanastossa on yhtäläisyyksiä suomalais-ugrilaisten kielten kanssa.

Asukasmäärältään Baltian suurin kaupunki on Latvian pääkaupunki Riika, jossa on 725 578 asukasta. Liettuan pääkaupungissa Vilnassa on 540 318 asukasta ja Viron pääkaupungissa Tallinnassa 396 193 asukasta.

Kaikki Baltian maat ovat Euroopan unionin ja Naton jäseniä. Bruttokansantuote kasvaa no-peasti kaikissa kolmessa maassa: Latviassa 10,4 prosenttia, Virossa 9,1 prosenttia ja Liettuassa 7,8 prosenttia vuodessa. Kullakin Baltian maalla on oma, vapaasti vaihdettava valuuttansa, Liettuassa liti, Latviassa lati ja Virossa kruunu.

Palveluja pohjoismaisille yritysasiakkaille

Ifin Baltian yksiköt tekevät yhteistyötä Suurasiakkaat-liiketoiminta-alueen kans-sa. Lisääntyneen kysynnän myötä If on ryhtynyt perustamaan myös Baltiaan suurasiakaspalveluihin erikoistuneita yk-siköitä, jotka keskittyvät nimensä mukai-sesti yhtiön suurimpien asiakkaiden pal-velemiseen. Suurasiakasyksiköt tarjoavat räätälöityjä vakuutusratkaisuja ja riskien-hallintapalveluja. – Baltian suurasiakastii-mit tekevät tiivistä yhteistyötä sekä kes-kenään että Ifin Suurasiakkaat-liiketoi-minta-alueen kanssa, sillä asiakkaillam-me on yleensä vakuutuskohteita useissa eri maissa, If Latvian yritysasiakasosaston johtaja Janis Sprindzuks kertoo.

Tällä hetkellä Ifin Viron ja Liettuan tytäryhtiöillä on jo omat suurasiakasyksi-köt; Viron yksiköllä on yli 400 ja Liet-tuan yksiköllä yli 500 suurasiakasta. Lat-vian tytäryhtiön suurasiakasyksikkö aloit-ti toimintansa heinäkuussa, ja toiminnan alkaessa sillä arvioidaan olevan noin 250 suurasiakasta.

If tarjoaa enemmän

Ifin Baltian tytäryhtiöiden tavoitteena on säilyttää vahva markkina-asemansa suur-asiakassegmentissä siten, että hinta ei ole niiden ainoa kilpailuvaltti. Suurasiakkail-le tarjotaan jatkuvasti myös vahingontor-juntapalveluja sekä muita lisäarvoa tuo-via palveluja, jotta he olisivat tyytyväisiä Ifin vakuutuspalveluihin.

– Seuraamme aktiivisesti asiakaskan-tamme huonosti tuottavia osia ja tutkim-me esimerkiksi niiden kannattavuutta,

vahinkotiheyttä ja jälleenvakuutuskustan-nuksia. Toimintamme tärkeimmät työ-kalut ovat riskienvalinta, riskienhallinta-ohjelmat ja hinnoittelu. Riskienvalinnan tarkoituksena on välttää niitä asiakkaita, joiden toiminta ei ole Ifin turvallisuus- tai laatukriteerien mukaista, Sprindzuks sanoo.

Riskienhallintaohjelmien avulla If Lat-via ottaa asiakasyrityksen johdon mu-kaan kehittämään yrityksen paloturval-lisuutta, kunnossapitoa ja henkilöstön koulutusta ja näin vähentämään vahin-kojen määrää. Riskienhallintaohjelmissa annetaan selkeitä tehtäviä ja niille mää-ritellään myös aikarajat, joten ne ovat erinomainen keino rakentaa pitkäaikaisia asiakassuhteita.

– Suurin haaste on löytää tasapaino frekvenssivahinkojen ja suurvahinkojen välillä ja määritellä vakuutusmaksut sen mukaisesti, Sprindzuks toteaa.

Ifin Liettuan tytäryhtiön If Draudi-masin suurasiakasyksikön johtajan Li-na Necajevienen mukaan If Draudimas siirtää toimintansa painopistettä vähitel-len vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja pyrkii näin tarjoamaan asiakkailleen lisäarvoa. – Olemme riskienhallinnan asiantuntijoi-ta, ja autamme asiakasyrityksiämme pait-si vahinkojen sattuessa myös vahinkojen ennaltaehkäisyssä sekä muissa asiakkaan liiketoimintaan liittyvissä asioissa.

– Erotumme kilpailijoistamme jous-tavien ja selkeiden palvelujemme an-siosta. Jopa suuryritykset saavat meil-tä vain yhden vakuutussopimuksen – emme siis laadi erillisiä ehtoja yrityksen eri yksiköille, mikä vähentää mahdolli-

Matias Boström, DITukholmassa työskentelevällä Boströmillä

on yli viiden vuoden kokemus maa- ja

vesirakennusalaan kuuluvasta pohjaraken-

nustekniikasta. Ifissä hänen erikoisalaansa

on CAR/EAR-vakuutuksiin liittyvä

riskienhallinta.

Håkan Edoff, DITukholmassa työskentelevällä Edoffilla

on yli viiden vuoden kokemus kiinteistö-

tekniikasta erikoisalanaan tekniset

palontorjuntaratkaisut.

Patrik Fahlström, DIMalmössä työskentelevällä Fahlströmillä

on yli 10 vuoden kokemus omaisuus-

riskien hallinnasta. Hänen erikoisalaansa

ovat puuhuonekaluteollisuus ja sahat

sekä paperi- ja selluteollisuus.

Bo Grunnet-Nielsen, DIKööpenhaminassa työskentelevällä

Grunnet-Nielsenillä on yli 10 vuoden

kokemus suurasiakkaiden riskien-

hallinnasta.

Matti Koskenkari, DIHelsingissä työskentelevällä Koskenkarilla

on yli 10 vuoden kokemus kemianteol-

lisuuden tuotanto- ja omaisuusriskien

hallinnasta.

Vesa Lieho, DIHelsingissä työskentelevällä Lieholla on

aiempaa työkokemusta henkilöriskien

hallinnasta lähinnä työterveyden ja

turvallisuuden näkökulmasta. Ifissä Liehon

erikoisalaa ovat työterveyteen, turvallisuu-

teen ja matkustamiseen liittyvät riskit.

Jonas Pehrson, MerikapteeniGöteborgissa työskentelevällä

Pehrsonilla on yli 10 vuoden kokemus

kuljetusriskien hallinnasta.

Janne Virki, tekn. kand. Helsingissä työskentelevällä Virkillä on

yli viiden vuoden kokemus palontorjunta-

tekniikasta erityisosaamisalueinaan

sprinkleritekniikka ja sellu- ja paperi-

teollisuus.

sia ongelmia jatkossa, Necajeviene lisää.Viron suurasiakasyksikkö noudattaa

toiminnassaan pääsääntöisesti samoja pe-riaatteita, ohjeita ja vahingontorjuntaoh-jelmia kuin muutkin Ifin underwriting- ja myyntiyksiköt. Pohjoismaisen Suur-asiakkaat-liiketoiminta-alueen tavoin yk-siköllä ei ole erillistä underwriting-oh-jetta. – Yhteistyö asiakkaiden kanssa on antanut meille ainutlaatuista käytännön riskienhallintaratkaisujen kehittämiseen liittyvää osaamista. Samalla olemme kar-tuttaneet vahinkotuntemustamme, min-kä ansiosta pystymme tunnistamaan asi-akkaidemme liiketoimintaan liittyviä ris-kejä, Ifin Viron tytäryhtiön If Eesti Kind-lustusin suurasiakasyksikön johtaja In-drek Kass toteaa.

Vakuutustoiminnan näkymät Baltian maissa ovat tällä hetkellä erinomaiset. Toivon mukaan vakuutustoiminnan laa-jeneminen ja kehittyminen lisää toimin-nan kannattavuutta ja vakuutusmarkki-noiden kannattavaa kasvua myös jatkos-sa. Vakuutusalan kasvu riippuu pitkälti asenteista, ja liikemaailma onkin alkanut ymmärtää vakuuttamiseen kohdistuvan kysynnän entistä selvemmin. •

Liettuan pääkaupungissa Vilnassa on 540 318 asukasta.

a-l

ehTi

en k

uV

aTo

iMiT

uS

IF´S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 �1

Erik Bruzell Eidesta Head of Sales and Client Servicing NorwayBruzell Eidellä on laaja kokemus vakuu-

tusalalta. Ennen Ifiin siirtymistään hän

työskenteli meklariyhtiö Willis AS:n

toimitusjohtajana.

Heini Heidemanista UK Branch Manager / Head of International SalesHeinemanilla on yli 20 vuoden kokemus

suurasiakkaiden vakuutuspalveluista. Hän

työskenteli aiemmin Ifin kuljetusvakuutus-

yksikön pohjoismaisena johtajana (Nordic

Head of Cargo Underwriting).

Reija Laatikaisesta Head of Inter-national Service and Business SupportLaatikaisella on yli 20 vuoden kokemus

vakuutusalalta. Hän on työskennellyt

viimeksi Ifin Suurasiakkaat-liiketoiminta-

alueen Control-yksikön johtajana (Head of

Industrial Control Unit).

Lotta Ogenstamista Head of Sales and Client Servicing SwedenOgenstamilla on yli 20 vuoden

työkokemus eri meklariyrityksistä. Ennen

Ifiin siirtymistään hän työskenteli Aon

Swedenin toimitusjohtajana.

Philip Preston, DIKööpenhaminassa työskentelevällä

Prestonilla on yli 10 vuoden kokemus

omaisuus- ja ympäristöriskien hallin-

nasta erityisesti lääketeollisuudessa.

Nimityksiä

JURGA LAPKAITE

jurga.lapkaite@if.lt

.............................................................................................

If P&C InsuranceVikingsgatan 4 S-405 36 Gothenburgtel. +46 (0)771 43 00 00 fax. +46 (0)31 34 564 10 firstname.lastname@if.se

If P&C InsuranceVästra Varvsgatan 19S-211 19 Malmötel. +46 (0)771 43 00 00fax. +46 (0)40 14 80 20 firstname.lastname@if.se

If P&C InsuranceBox 190S-851 03 SundsvallVisit: Universitetsallén 2 tel. +46 (0)771 43 00 00 fax. +46 (0)60 18 50 11 firstname.lastname@if.se

FINLANDIf P&C InsuranceFIN-00025 IFVisit: Vattuniemenkuja 8 AHelsinkitel. +35 8 10 515 10fax. +35 8 10 514 4028firstname.lastname@if.fi

NORWAYIf P&C InsuranceP.O. Box 240N-1326 LysakerVisit: Lysaker Torg 35tel. +47 98 00 24 00fax. +47 67 84 02 60firstname.lastname@if.no

If Safety CentreRingvollN-1827 Hobøltel. +47 69 92 06 00fax. +47 69 92 06 01sikkerhetssenteret@if.no

DENMARKIf P&C InsuranceStamholmen 159DK-2650 Hvidovretel. +45 36 87 42 80fax. +45 36 87 48 65firstname.lastname@if.dk

fi

FRANCE AND LUXEMBOURG If Assurances France 4, rue Cambon, 2e étage F-75001 Paris tel. +33 1 42 86 00 64 fax. +33 1 42 86 09 76firstname.lastname@if.se

GERMANYIf Schadenversicherung AGDirektion für DeutschlandSiemensstrasse 9D-63263 Neu-Isenburgtel. +49 6102 710 70fax. +49 6102 710 771firstname.lastname@if.se

THE NETHERLANDSAND BELGIUMIf P&C InsuranceBoompjes 413NL-3011 XZ Rotterdamtel. +31 10 201 00 50fax. +31 10 413 77 99firstname.lastname@if.se

GREAT BRITAINIf P&C Insurance2nd floor, 40 Lime StreetLondon EC3M 7AWtel. +44 20 7984 7600fax. +44 20 7984 7629firstname.lastname@if.se

ESTONIAAS If Eesti KindlustusPronksi 19EE-10124 Tallinntel. +372 6 671 100fax. +372 6 671 101firstname.lastname@if.ee

LATVIAAS If LatviaKronvalda bulvaris 3 LV-1010 Rigatel. +371 7 094 777fax. +371 7 094 701firstname.lastname@if.lv

LITHUANIAUAB If DraudimasZalgirio 88 LT-09303 Vilniustel. +370 5 210 9800fax. + 370 5 263 6056firstname.lastname@if.lt

RUSSIACJSC If InsuranceP.O.Box 16, FIN-53501 LappeenrantaVisit: Malaya Konyushennaya 1/3,office B 42191186 St.Petersburg, Russiatel. +7 812 329 2540fax. +7 812 329 2541merja.vainio@if.fi

Relax, we’ll help you.

SWEDENIf P&C InsuranceS-106 80 StockholmVisit: Barks väg 15tel. +46 (0)771 43 00 00fax. +46 (0)8 568 859 59 firstname.lastname@if.se

If P&C InsuranceFIN-00025 IFVisit: Niittyportti 4 AEspootel. +35 8 10 515 10fax. +35 8 10 514 4028firstname.lastname@if.fi

.............................................................................................

If P&C InsuranceVikingsgatan 4 S-405 36 Gothenburgtel. +46 (0)771 43 00 00 fax. +46 (0)31 34 564 10 firstname.lastname@if.se

If P&C InsuranceVästra Varvsgatan 19S-211 19 Malmötel. +46 (0)771 43 00 00fax. +46 (0)40 14 80 20 firstname.lastname@if.se

If P&C InsuranceBox 190S-851 03 SundsvallVisit: Universitetsallén 2 tel. +46 (0)771 43 00 00 fax. +46 (0)60 18 50 11 firstname.lastname@if.se

FINLANDIf P&C InsuranceFIN-00025 IFVisit: Vattuniemenkuja 8 AHelsinkitel. +35 8 10 515 10fax. +35 8 10 514 4028firstname.lastname@if.fi

NORWAYIf P&C InsuranceP.O. Box 240N-1326 LysakerVisit: Lysaker Torg 35tel. +47 98 00 24 00fax. +47 67 84 02 60firstname.lastname@if.no

If Safety CentreRingvollN-1827 Hobøltel. +47 69 92 06 00fax. +47 69 92 06 01sikkerhetssenteret@if.no

DENMARKIf P&C InsuranceStamholmen 159DK-2650 Hvidovretel. +45 36 87 42 80fax. +45 36 87 48 65firstname.lastname@if.dk

fi

FRANCE AND LUXEMBOURG If Assurances France 4, rue Cambon, 2e étage F-75001 Paris tel. +33 1 42 86 00 64 fax. +33 1 42 86 09 76firstname.lastname@if.se

GERMANYIf Schadenversicherung AGDirektion für DeutschlandSiemensstrasse 9D-63263 Neu-Isenburgtel. +49 6102 710 70fax. +49 6102 710 771firstname.lastname@if.se

THE NETHERLANDSAND BELGIUMIf P&C InsuranceBoompjes 413NL-3011 XZ Rotterdamtel. +31 10 201 00 50fax. +31 10 413 77 99firstname.lastname@if.se

GREAT BRITAINIf P&C Insurance2nd floor, 40 Lime StreetLondon EC3M 7AWtel. +44 20 7984 7600fax. +44 20 7984 7629firstname.lastname@if.se

ESTONIAAS If Eesti KindlustusPronksi 19EE-10124 Tallinntel. +372 6 671 100fax. +372 6 671 101firstname.lastname@if.ee

LATVIAAS If LatviaKronvalda bulvaris 3 LV-1010 Rigatel. +371 7 094 777fax. +371 7 094 701firstname.lastname@if.lv

LITHUANIAUAB If DraudimasZalgirio 88 LT-09303 Vilniustel. +370 5 210 9800fax. + 370 5 263 6056firstname.lastname@if.lt

RUSSIACJSC If InsuranceP.O.Box 16, FIN-53501 LappeenrantaVisit: Malaya Konyushennaya 1/3,office B 42191186 St.Petersburg, Russiatel. +7 812 329 2540fax. +7 812 329 2541merja.vainio@if.fi

Relax, we’ll help you.

SWEDENIf P&C InsuranceS-106 80 StockholmVisit: Barks väg 15tel. +46 (0)771 43 00 00fax. +46 (0)8 568 859 59 firstname.lastname@if.se

If P&C InsuranceFIN-00025 IFVisit: Niittyportti 4 AEspootel. +35 8 10 515 10fax. +35 8 10 514 4028firstname.lastname@if.fi