Marja-Leena Ovaskainen

HYVINVOIPA-projektin loppuseminaari 7.2.2014

Helsinki Säätytalo

10.2.2014 Esityksen nimi / Tekijä 1

Riittääkö informaatio-ohjaus ruoka- ja liikuntatottumusten muuttamiseen?

1. Kestävien ja terveellisten elintapojen tausta

2. Kokemuksia valistuksesta ja neuvonnasta

3. Väestöryhmien terveys- ja elintapaerot

4. Mitä ohjaustoimia nyt?

Politiikkaohjelmat, periaatepäätökset 2005-2010 ◦ yksimielisyys elintapojen edistämisen ja kansansairauksien

(lihavuus, SV-taudit) vähentämisen tavoitteista ◦ tunnistettu kohderyhmät (heikko sosioekonominen SES asema) ◦ ei rakenteellisia toimenpide-ehdotuksia, esim. opetusohjelma tai

liikennerakenteet ◦ kestävä kehitys ei kirjattuna periaatteena ◦ VN pp 2008: Terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon

kehittämislinjoista

Interventiot pääasiassa yksilön tai ryhmien terveyteen tai käyttäytymiseen vaikuttamista

Väestön valistus samalla periaatteella -> 2010-l pystyvyys Kestävyys tuli terveyden rinnalle 2010-luvulla, esim.

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 (STM) ja Lähiruoka- ja luomuruokaohjelmat (MMM)

Informaatio-ohjaus tarpeen: ◦ eri hallinnonalat, kansalaisjärjestöt, teollisuus, kauppa ◦ Kasvispainotteisuuden perustelut ja mallit ◦ Valtio voi tukea tätä lainsäädännöllä (tuoteselosteet) ja mahdollisesti verotuksen

kautta

Yhteiskunnan järjestämän palvelun kautta (Resurssiohjaus) ◦ Opetus, koulu-, oppilaitos- ja työpaikkaruokailu / Normiohjaus: Liikkuva koulu ◦ Terveyspalvelut, neuvonnan sisältö tarkistettava, tarvitaan arkiliikunnan tukea ◦ Omasta terveydestä syntyy motivaatio: Suomen onnistuneet interventiot hyvät

elintavat (DPS, DEHKO, IkiHyvä Päijät-Häme) oma tarve käyttäytymisen muutoksiin

Onnistumisia SES-asemasta riippumatta, näyttö riittämätön

Keskeistä pystyvyyden tunteen vahvistaminen, myönteinen ote elintapoihin

Julkinen mielipidekeskustelu ◦ korostanut lajittelua ja jätteiden määrää (EC 2009) ◦ Kuluttaja kuvittelee, että kestävä ruoka vaikea hahmottaa valintatilanteessa ◦ ”Sense of urgency, some awareness” tarpeen (Dooren ym. 2014)

STM Sosiaali- ja terveyskertomus 2010 ◦ Liikkuminen, ruokavalion laatu, paino, isot SES-erot

Terveydentilan raportointi (Terveys 2011) ◦ Normaalipainoisia 31% miehistä, 39 % naisista ◦ 90 % 30-44-vuotiaista kokee terveytensä hyväksi, mutta

terveys heikkenee iän mukana ◦ Eläkeikäisten liikkuminen parantunut, mutta vain puolet

yli 75-v selviytyy 0,5 km:n kävelystä ◦ Joka toisella kohonnut verenpaine ◦ Kuudella kymmenestä kohonnut kolesteroli ◦ Alimpien SES-ryhmien toimintakyky loppuu varhain ◦ Kavennusta terveyseroissa ei nähtävissä

Keskimäärinkin korjattavaa, mutta eniten alimmissa SES-ryhmissä

Vapaa-ajan liikuntaa väh. 2*viikossa Työmatkaliikuntaa väh. 15 min/pv

- Koulutetuista naisista useampi kävelee tai pyöräilee töihin kuin vähemmän koulutetuista, miehillä ei selkeää yhteyttä

- Vapaa-ajan liikunta yleistyy hieman koulutuksen mukaan - Työ rasittaa ruumiillisesti enemmän vähän koulutettuja

THL 2013, Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys AVTK

Kouluterveys

www.thl.fi/kouluterveyskysely

Edelleen 5 – 15 % ei syö lainkaan kasviksia

Kasvisten päivittäiskäyttö yleistyy koulutuksen mukaan (AVTK, Terveys 2011)

Ruokapalvelun käyttö lisää kasvisten syömistä

Kouluruokailussa kasvislisän nauttii 80 % lukiolaisista, mutta alle 60 % peruskoulun tai ammattioppilaitosten pojista (Kouluterveys)

Liikaa kovaa rasvaa, liikaa sokeria ja suolaa

Tarvitaan tutkimusaineistojen analyysiä myös kestävyyden näkökulmasta ohjaustoimien tueksi ◦ Kirjallisuutta: Heller ym. Env Sci Tech 2013, Dooren ym.

Food Policy 2014)

g/vrk

www.thl.fi

Terveellisen ja kestävän ruokavalion ohjauksen perusta Ruokavalio perustuu paikallisiin kasviksiin ja täysjyväviljaan

◦ Ravintoarvo hyvä, energiaa vähän ◦ Lyhyt ketju pellolta pöytään: lähiruoka, vähän käsitelty, sesongit

Vähemmän lihaa ja maitotaloustuotteita Juo vettä, rajoita muita juomia, syö vähän ”sattumia” (puhdistettu

jauho, sokeri, suola) www.valtionravitsemusneuvottelukunta.fi

VRN 2014

Terveellinen ja turvallinen ruoka Ekologinen ruoka, elinkaarimerkinnät Kasvispainotteisuuden lisääminen (VRN 2014)

◦ Yli puolet energiasta kasvikunnan tuotteista, mittarien kehittäminen ◦ Terveys ja tuotannon ympäristönäkökohdat yhdistyvät sekä suosituksissa

että kuluttajien valintakriteereissä (Mithril ym. 2012), mutta eivät toteudu ruokavaliossa (Heller ym. 2014)

Kohtuullinen syömisen määrä, raffinaattien karsiminen Lähiruoan suosiminen ruokapalveluissa ja yksityisissä

talouksissa Ruokajätteen vähentäminen Esteet (Helne & Silvasti Yhteyksien kirja KELA 2012, Mäkiniemi & Vainio 2014):

kuluttajan talous, muut ruokamotiivit, tietämättömyys valintojen vaikutuksista tai oikeista valinnoista

Tarvitaan kohderyhmien tarpeisiin mukautettua viestintää, joka kannustaa ja antaa tietoa (Dooren ym. Food Policy 2014)

Ravintosisällön edut: kuitu, vitamiinit, kivennäiset, pieni energiasisältö, vähän kovaa rasvaa

Valinta tukee kestävää elintarviketuotantoa:

Lyhyt ketju pellolta pöytään, vähäinen prosessointi, pieni osuus CO2-päästöistä, voi olla lähiruokaa

Kestävyyden perustelu toimii niillä, jotka jo motivoituneita kestävyyden edistämisestä

Ravintosisällön edut: B-vitamiinit, kivennäiset

Pitkä ketju, suuret elinkaaripanostukset:

rehu, suuri osuus CO2-päästöistä

Voi olla lähiruokaa Perustellut tukitoimet

Perinteisen ruokavalion puolustajat:

liha hyvä vitamiinien ja kivennäisten lähde, vaikka samalla kovan rasvan ja turhan energian lähde

Kestävän kehityksen yhteiskuntasopimus 2013 Ministeriöiden uudet ohjelmat (YM, MMM, STM, OKM)

tukevat kestävää kehitystä Ajankohtaista ◦ Ravitsemussuositukset 2014: perusta kasvikunnan tuotteissa ◦ Tuloerojen kasvun välttäminen ◦ Riskiryhmiin kohdentuminen: ikääntyvien toimintakyky,

syrjäytyneet, peruskoulun liikunta, ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden elintavat suhteessa opetukseen

◦ Ruokapalvelut: lähiruoka, kouluruokailun laatu, tarjonnan ja kuluttajan arvojen kohtaaminen

◦ Verotus: Haittavero saattaa edistää hyviä valintoja, hyviä valintoja tukeva veron kevennys ̵ ei toimine?

◦ Liikuntasuositukset: arkiliikunta, liikuntapaikkojen käyttö ◦ Kulutuksen elinkaari- ja ympäristömerkit - tarvitaanko?:

tavoitteena nimetä tuotteet, jotka rasittavat vähän ympäristöä

Toimintakyky vähentää eriarvoisuutta: Työelämässä pysyminen Terveyden ylläpito paranee Asuminen kotona mahdollista pidempään Palvelujen saavutettavuus parempi

Koulutus parantaa sosiaalista kestävyyttä: Antaa yksilölle motivaatiota Parantaa tulotasoa Lisää resursseja

Perheen talous ja ruokahankinnat Varallisuus lisää ympäristökuormaa kasvattavaa kulutusta

Sosiaalinen kestävyys on kestävän kehityksen perusedellytys. Ympäristö, sosiaalinen ja talous ovat yhteydessä, mutta talouskasvu ei ole sama kuin kehitys.