Riina Nikulainen Elina Sipilä INTIAN TALOUSHISTORIA...(Harriss‐White, Lerche & Shah 2013) 1.4....
Transcript of Riina Nikulainen Elina Sipilä INTIAN TALOUSHISTORIA...(Harriss‐White, Lerche & Shah 2013) 1.4....
INTIAN
TALOUSHISTORIA
ABSTRACT Analyysi Intian taloushistoriasta neljän näkökulman
kautta: maatalous, teollisuus, elokuvateollisuus ja IT-
sektori.
Alvar Aalto-Setälä Markus Leivo Riina Nikulainen Elina Sipilä
Globaali taloudellinen
muutos
3.3.2018
1
Sisällysluettelo:
Johdanto ........................................................................................................................................................ 2
1. Maatalous Intiassa ................................................................................................................................. 3
1.1. Maataloudesta lyhyesti ....................................................................................................................... 3
Kuva 1. Kartassa Intian tärkeimmät viljelykasvit alueittain (University of Texas Libraries) .......... 4
Kuva 2. Kartassa Intian ilmastovyöhykkeet (Science and Education Publishing)............................ 5
1.2. Maatalouden yleiset kehityskulut – aika ennen itsenäisyyttä ............................................................ 5
1.3. Maatalouden yleiset kehityskulut – itsenäinen Intia .......................................................................... 7
1.4. Maaseudun yhteiskunta ja konfliktit .................................................................................................. 8
Kuva 3. Kartta naxaliittiliikkeen toiminta-alueista (South Asia Terrorism Portal)……………...…9
2. Intian teollisuuden kehitys 1940-luvulta nykypäivään 10
2.1. Taustaa ............................................................................................................................................. 10
2.2. Suunnitelmatalouden aika ................................................................................................................ 11
2.3. Intia ja energiasektorin kehittäminen ............................................................................................... 12
2.4. Talouden vapauttaminen: vapaampi teollisuus ................................................................................ 14
2.5. Tilanne nyt ....................................................................................................................................... 15
3. Hindinkielinen elokuvateollisuus Intian talouden uutena osana ............................................................. 16
3.1. Bollywoodin historiaa ja taloushistoriaa .......................................................................................... 16
3.2. Väestön, luonnonvarojen ja ympäristön merkitys ............................................................................ 18
3.3. Instituutioiden ja markkinoiden merkitys ja teknologia................................................................... 19
3.4. Lopuksi ............................................................................................................................................ 21
4. IT ja ITES – tietotekniikka taloudensektorina Intiassa ........................................................................... 21
4.1. Esittely ............................................................................................................................................. 21
4.2. IT-ITES-sektorin kehitys ................................................................................................................. 22
4.3. IT-alojen merkitys Intialle ............................................................................................................... 23
4.4. Miksi Intia? ...................................................................................................................................... 25
4.5. IT-sektorin tulevaisuus Intiassa ....................................................................................................... 26
Yhteenveto taloudenaloista ......................................................................................................................... 27
Lähdeluettelo............................................................................................................................................... 29
2
Neljä näkökulmaa Intian taloushistoriaan
Johdanto
Tässä tutkielmassa tarkastelemme Intian taloutta ja sen eri osa-alueiden kehitystä. Valitsimme
maantieteelliseksi alueeksemme Intian, sillä kyseessä on väestöltään suuri, kasvava
maailmanmahti, jonka talous kehittyy ripeästi verrattuna länsimaihin, kuten Yhdysvaltoihin ja
Länsi-Euroopan maihin. Intia on kuitenkin myös vastakohtien maa, jota edustavat niin köyhyys
kuin rikkaus, uusi ja vanha. Näiden ajatusten johdattelemina päädyimme käsittelemään Intian
talouden muutosta vertailemalla eri taloudenaloja. Käsittelemme Intian talouden kehitystä
ensisijaisesti 1900-luvulta nykypäivään perinteisten ja modernien taloudenalojen näkökulmasta.
Tarkastelemme pääsääntöisesti talouden kansallisia vaikutuksia Intiassa.
Intia on ollut itsenäinen valtio vuodesta 1947, jota ennen se oli brittihallinnon alaisena
siirtomaana (Roy 2002). Siirtomaa-ajan loppuun asti Intia oli vahvasti maatalousvaltainen
yhteiskunta. Itsenäistyttyään Intia siirtyi sosialistiseen talouspolitiikkaan, kunnes 1990-luvulla
talousuudistuksien myötä alkoi nopea talouskasvu Intian siirryttyä vapaille markkinoille.
Itsenäisen ajan talouspolitiikka on muuttanut talouden rakennetta, sillä maatalouden merkitys on
vähentynyt ja vastaavasti palvelu- ja teollisuussektorien kasvanut.
Modernien taloudenalojen näkökulmiksi valitsimme IT-sektorin ja elokuvateollisuuden. Intia on
hyvin tunnettu Mumbain elokuvastudioiden hindinkielisistä elokuvista, joita kutsutaan myös
Bollywoodiksi. Bollywood ei kuitenkaan ole tavoittanut suurta globaalia yleisöä Hollywoodiin
mittakaavassa ja on edelleen suunnattu pääasiassa Intian sisäisille markkinoille ja ulkomailla
asuville intialaisille. Bollywoodin suosio ei-intialaisten keskuudessa on kuitenkin kasvava, ja
globaaleja markkinoita pyritään tavoittamaan.
Intian IT-sektori taas on 1900-luvun loppupuolella noussut taloudenala. Kartoitamme IT-
taloudensektorin kehittymistä, ja minkälainen vaikutus tietotekniikan kehittymisellä ja
innovaatioilla on ollut Intialle. Tarkastelun keskiössä on myös, miksi Intiaan ulkoistetaan niin
paljon kansainvälisten yritysten toimintaa ja onko Intian valta tietotekniikan saralla hiipumassa.
Uusista nousevista taloudenaloista huolimatta perinteiset taloudenalat ovat vielä tärkeässä
asemassa. Maatalouden ala on säilynyt Intian suurimpana työllistäjänä, sillä yli 40 prosenttia
3
maan työllisistä on maataloussektorilla (Maailmanpankki). Myös perinteisellä raskaalla
teollisuudella on edelleen merkittävä rooli, muodostaahan teollisuus edelleen 25 prosenttia maan
BKT:sta ja petroleumin ollessa ylivoimaisesti suurin teollisuudenalan vientituote. (OEC India
2016) Teollisuuden kehitys itsenäistymisen alkuvuosista nykypäivään on yksi käsittelemistämme
näkökulmista. Samalla tarkastelemme Intian maatalouden kehitystä niin teknologian kuin
yhteisöjen tasolla.
Tarkoituksemme on siis käydä läpi edellä mainittuja talouden osa-alueita sekä kertoa niiden
kehityksestä Intiassa. Pyrimme myös tekemään pientä vertailua muiden maiden talouksiin.
1. Maatalous Intiassa
1.1. Maataloudesta lyhyesti
Maatalouden merkitys Intian taloudelle on vähenemässä. Vuonna 1990 maataloussektorin osuus
Intian bruttokansantuotteesta eli BKT:sta oli 30 %, mutta 2016 vain 17 %, mikä tekee siitä
pienemmän kuin teollisuus- ja palvelusektoreista (29 % ja 54 %). Vaikka maatalouden osuuden
lasku on ollut jyrkkä myös työllisyyden suhteen, maataloussektori työllistää yhä merkittävän
osan Intian väestöstä (44 % vuonna 2017). (Maailmanpankki 2018) Maatalous jakautuu neljään
eri osa-alueeseen: karjatalouteen, metsätalouteen, kalastukseen ja maanviljelyyn, joista
jälkimmäisin on tärkein ala (Yusuf 2014); tässä osiossa painopiste onkin viljelyn kehityksessä.
Tärkeimmät maataloustuotteet ovat riisi ja vehnä (Statistical Year Book India 2017), mutta
toisaalta Intia on myös maailman suurin maidon tuottajamaa ja toiseksi suurin kalatuotannossa ja
-viljelyssä (FAO 2018).
4
Kuva 1. Kartassa Intian tärkeimmät viljelykasvit alueittain (University of Texas Libraries)
Maanviljelyn käytössä oleva maa-alue on noin 60 prosenttia Intian maa-alasta (vuonna 2015) eli
noin 1,8 miljoonaa neliökilometriä (Maailmanpankki 2018). Intian suuren koon vuoksi
maanviljelyyn käytetty alue vaihtelee merkittävästi maantieteellisesti. Maatalouden kannalta tällä
on väliä käytettävissä olevan vesimäärän vuoksi, sillä se voi vaihdella hyvinkin paljon eri
alueiden välillä; veden puute onkin ollut yksi keskeisistä huolenaiheista (FAO 2018).
Maanviljelyssä tärkein ja hyödynnetyin alue on Indo-Gangesin tasanko, jonka monet joet
mahdollistavat viljelyalueiden kastelun kuivina aikoina. Intian maanviljely on pitkään ollut
monsuunituulien ja niiden sademäärien varassa, minkä vuoksi hallinto onkin yrittänyt vähentää
kyseistä riippuvuussuhdetta. (Heitzman & Worden 1995)
5
Kuva 2. Kartassa Intian ilmastovyöhykkeet (Science and Education Publishing)
Intian maatalous on vahvasti sidoksissa myös maaseudulla vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään,
minkä vuoksi tässä osiossa käsitellään myös sitä maatalouden kehityksen ohella. Vaikka Intian
maatalous on kehittynyt monella eri saralla, kehityksellä on myös varjopuolensa. Samalla on
hyvä huomauttaa, että kehitys on ollut erilaista maan eri osissa.
1.2. Maatalouden yleiset kehityskulut – aika ennen itsenäisyyttä
Maatalous Intiassa alkoi jo varhain mesoliittisella aikakaudella, jolloin ihmiset alkoivat hitaasti
siirtyä metsästäjä-keräilijöistä ruoan tuottajiksi; ensimmäisiä jalostettuja ruoan muotoja Gangesin
jokilaaksossa olivat riisi ja sika, jotka otettiin käyttöön samoihin aikoihin. Uusi elinkeinomuoto
varmisti ruokahuollon, minkä vuoksi ihmiset pystyivät perustamaan kyliä. Ensimmäiset
neoliittisen kauden kylät Intian niemimaalla perustettiin noin 8000 eaa. Balochistaniin Pakistanin
puolelle, mutta 4000-luvulla eaa. pysyvät asutukset levisivät Indus- ja Ghaggar-Hakra-jokien
hedelmälliselle alueelle. Tämä johti lopulta urbaanin Indus-kulttuurin syntymiseen nykyisessä
Pakistanissa ja Intiassa. Sekä neoliittisella kaudella että sitä seuranneella kuparikaudella
ruokatuotanto perustui sekä viljelyyn että laiduntamiseen. Rautakaudella noin 3000 vuotta sitten
asutus laajeni merkittävästi, sillä uusien työkalujen ansiosta ihmiset pystyivät raivaamaan metsiä;
näin saatiin käyttöön Gangesin tapaisia tulvivia tasankoja. Metsien ja villieläimien väheneminen
puolestaan pakotti jäljellä olevat metsästäjä-keräilijät omaksumaan uuden elinkeinon.
6
Lisääntynyt maatalous ja siitä kertynyt ylijäämätuotanto myös mahdollistivat väestönkasvun.
(Misra 2001)
Väestön tasolla tapahtuneet muutokset maatalouden kehityksen myötä lienevät vaikuttaneen
erilaisten poliittisten kokonaisuuksien kehittymiseen Pohjois-Intian alueelle ja muualle Intiaan.
Intia olikin siirtomaa-aikaa edeltävällä aikakaudella lukuisten eri ruhtinaskuntien vallassa. Koska
Iso-Britannian valtakausi Intiassa alkoi vasta 1800-luvulla, on hyvin mahdollista, että sitä
edeltäneellä pitkällä aikakaudella maanviljelyssä on tapahtunut merkittävää kehitystä. On silti
mainittava, että lähdeaineistoa koskien kyseistä ajanjaksoa on saatavilla vain niukasti, minkä
vuoksi tässä osiossa perehdytäänkin tarkemmin moderniin aikakauteen.
Vuosina 1858–1947 Intia oli (kokonaisuudessaan) siirtomaa. Brittihallinto alkoi kiinnostua Intian
maataloudesta, koska Britanniassa oli kasvava kysyntä ruoalle ja teollisuusmateriaalille: viljan ja
puuvillan vienti kasvoikin kolminkertaisesti ja viljelty alue kaksinkertaistui aikavälillä 1870–
1930. Teknologian saralla otettiin käyttöön kastelukanavia, joita hyödynnettiin Pohjois-Intiassa.
(Roy 2016) Yleisesti ottaen maatalouden kehitys siirtomaa-ajalla oli kuitenkin rajoittunutta,
minkä vuoksi Intian verrokkimaat Kaakkois-Aasiassa kehittyivät maatalouden suhteen
tehokkaammin. Maatalous menestyi lähinnä jokilaaksoissa ja suistoalueilla, kun taas muualla
Intiassa kuivuus rajoitti tuotannon kasvua. Tirthankar Roy pitääkin ensisijaisena syynä
maatalouden hitaalle kasvulle siirtomaa-ajalla Intian haastavia ympäristöoloja, ei siirtomaavallan
taantuneita instituutioita. (Roy 2007)
Siirtomaa-aikaista Länsi-Intiaa tutkinut Ira Klein puolestaan esittää maatalouden kasvun
rajoitteiksi nimenomaan brittivallan instituutioita, joissa oli havaittavissa heikkouksia. Kleinin
mukaan briteillä oli suunnitelmissa edistää maanviljelyä tehokkailla instituutioilla, kuten
koulutuksella ja uudella lakijärjestelmällä. Suunnitelmissa ei kuitenkaan pitäydytty täysin, minkä
vuoksi vain pieni osa viljelijöistä hyötyi maatalouden kasvuun tähdänneistä hankkeista; suurin
osa viljelijöistä säilyi kotitarveviljelyssä ja köyhinä. (Klein 2008) Osa instituutioiden puutteista
saattoi olla hyvinkin vakavia. Esimerkiksi hallinnon epäonnistunut riisin tuotannon ja myynnin
säännöstely olivat 1940-luvun Bengalin nälänhädän taustalla (Weigold 2007). Todennäköisesti
sekä instituutiot että ympäristötekijät ovat vaikuttaneet maatalouden hitaaseen kasvuun, sillä
itsenäisyyden aikana Intia on yrittänyt kehittää näitä molempia tuottavuuden parantamiseksi.
7
1.3. Maatalouden yleiset kehityskulut – itsenäinen Intia
Varsinainen kehitys maataloudessa alkoi vasta itsenäisyyden puolella 1960- ja 1970-lukujen
aikana, jolloin käynnistettiin uusi tuottavuuden parantamiseen tähdännyt projekti, ”vihreä
vallankumous” (Roy 2007). 1960-luvulla Intialla oli kasvavan väestön ja valtiollisen
itsenäisyyden vuoksi tavoitteenaan päästä ruoan tuotannon suhteen omavaraiseksi, minkä vuoksi
tuotantoa päätettiin kehittää (Heitzman & Worden 1995). Vihreän vallankumouksen myötä
maataloudessa otettiin käyttöön uudenlaista teknologiaa, kuten tuottavia siemenlajikkeita ja
lannoitteita sekä alettiin rakentaa putkikaivoja joista johdettujen kanavien sijaan; tällä tavalla
kuivilla alueilla päästiin käsiksi pohjavesivarantoihin. Myös valtion investointi ja
maanviljelijöille annetut tuet olivat tärkeässä asemassa. (Roy 2007; Grabnowski 2009) Satojen
tuottavuus kasvoi vuosina 1965–1995 noin puolitoistakertaiseksi (Maailmanpankki),
todennäköisesti edellä mainittujen toimenpiteiden seurauksena. Samalla Intian talouden
riippuvuus maataloudesta on laskenut 1970-luvusta lähtien, sillä rakennemuutos on vähentänyt
maatalouden osuutta kokonaistuotannosta ja työllisyydestä (Ali-Yrkkö, De Carvalho & Suni
2005).
Vihreän vallankumouksen toteuttaminen ei kuitenkaan näytä olleen ongelmatonta. Kehitystä
ohjattiin ylhäältäpäin maan hallinnosta käsin, ja siinä keskityttiin maatalouden tuotannon ja
tuottavuuden kasvattamiseen. Tuottavuuden kasvu ei kuitenkaan edistänyt työvoiman käytön
tehostumista, sillä Intian lainsäädäntöä ei uudistettu tarpeiden mukaisesti (Grabnowski 2009).
Myös maaseudun väestön epätasa-arvo ja köyhyys jäivät projektissa vähemmälle huomiolle.
Shalendra Sharman tutkimus maalaiskylästä Uttar Pradeshissa 1990-luvulta osoittaa, että uuteen
teknologiaan pääsivät ensisijaisesti käsiksi rikkaat maanomistajat ja varakkaat talonpojat, joilla
oli varaa investointeihin kuivilla tai ”takaperoisilla” alueilla (Sharma 1997). Köyhillä
väestönosilla, kuten vuokraviljelijöillä, ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia modernisoida
tuotantoaan, mikä näkyy maaseudulla vielä nykyäänkin (Yusuf 2014). Maaseudun köyhiä ovat
lisäksi rasittaneet 1970-luvulta lähtien nousseen elintarvikkeiden hinnat ja muutokset
maanomistussuhteissa, mitkä lisäsivät epävarmuutta tulonsaannissa. Myös alueellinen
eriarvoisuus näyttää perusteella kasvaneen (Sharma 1997; Grabnowski 2009); esimerkiksi Keski-
ja Itä-Intiassa maanviljelyn tuottavuus on muuhun maahan verrattuna kasvanut suhteellisen
vaatimattomasti (Yusuf 2014).
8
1990-luvulla Intian talouden suunnaksi vakiintui uusliberalismi, jonka seurauksena valtion
investoinnit ja tuet maatalouteen vähenivät (Harriss‐White, Lerche & Shah 2013). 2000-luvulla
Intia puolestaan kehitti National Agriculture Policy -linjauksen, jonka tavoitteena oli neljän
prosentin kasvu maanviljelyssä teknologian ja kysynnän avulla; tavoitteeseen ei kuitenkaan
päästy, sillä esteinä olivat alituinen kuivuus ja toteutumattomat uudistukset (Yusuf 2014).
Pienviljelijöiden kannalta työskentely maanviljelyn parissa on nykyisin muuttumassa entistä
enemmän epävirallisen palkkatyön suuntaan, jolloin itse viljelystä on tulossa sivutoimeentulo.
(Harriss‐White, Lerche & Shah 2013)
1.4. Maaseudun yhteiskunta ja konfliktit
Maanviljely on edelleen tärkein elinkeino maaseudulla, jossa asuu vielä yli 60 prosenttia Intian
väestöstä (vuonna 2017) (Maailmanpankki 2018). Tämän vuoksi on hyvä huomioida
maaseudulla vallitseva kastijärjestelmä ja hierarkkisesti jakautuneet väestöryhmät, sillä näillä on
merkittäviä vaikutuksia maaseudun taloudelliseen elämään. Kuitenkin samaan tapaan kuin Intian
maantiede, myös yhteiskuntajärjestelmä on erilainen maan eri osissa, mitä selittävät osaltaan
erilaiset hallintokäytännöt siirtomaa-aikoina.
Maan pohjoisosissa siirtomaavalta ei puuttunut yhtä voimakkaasti verojärjestelmään kuin
eteläosissa, minkä vuoksi verojärjestelmän feodaalinen perusta ja maanomistajien valta säilyivät
liki muuttumattomina. Intian eteläosissa valtio puolestaan verotti suoraan talonpoikia, mikä
lienee vähentänyt maanomistajien merkitystä. Itsenäisyyden alkupuolella suurimmat
maanomistajien läänitykset päätettiin kumota, mutta yhteiskunta jatkoi kehittymistä eri suuntiin
eri osissa maata. Alueilla, joilla maatalous oli tuottoisaa ja hallintona valtiovalta maanomistajien
sijaan, rikkaat talonpojat alkoivat vihreän vallankumouksen myötä haalimaan maan ja uuden
teknologian lisäksi poliittista valtaa. Tämä rakennemuutos johti kuitenkin ristiriitoihin ylempien
kastien maanomistajien kanssa ja alempien kastien kanssa, joilla oli perinteisesti ollut
maankäyttöoikeudet. (Naseemullah 2017)
Sharman kenttätyön perusteella kastien välinen ristiriitatilanne on päätynyt rikkaiden
talonpoikien voitoksi ja muiden häviöksi; samalla maankäyttöoikeuksien merkitys on
vähentynyt. Nykyajan Uttar Pradeshissa sekä maanomistajat että varakkaat talonpojat näyttävät
kuuluvan ylempiin kasteihin, kun taas köyhät talonpojat ja vuokraviljelijät alempiin kasteihin.
Varallisuus on keskittynyt ylempien kastien käsiin, minkä vuoksi alempien kastien jäsenet
9
saattavat joutua lainaamaan rahaa edeltäviltä ryhmiltä, mikäli kausi on ollut kuiva tai rahaa
tarvitaan tehokkaampien viljelytuotteiden, kuten lannoitteiden tai siementen hankkimiseen.
(Sharma 1997) Tutkija Nadia Yusufin mukaan maanviljelijöiden saama rahoitus perustuukin
suhteisiin ja hyväntahtoisuuteen, minkä vuoksi rahoituksesta on puutetta; puute puolestaan estää
maatalouden resurssien tehokkaan käytön (Yusuf 2014). Rahan lainaaminen on kuitenkin
riskialtista, sillä se voi johtaa velkaantumiseen, varsinkin jos sadot epäonnistuvat (Sharma 1997).
Kykenemättömyys maksaa velkoja takaisin voi taas saada velalliset kannattamaan ääriliikkeitä,
kuten naxaliitteja (Buhaug & Wischnath 2014).
Kuva 3. Kartta naxaliittiliikkeen toiminta-alueista (South Asia Terrorism Portal)
Naxaliitit ovat maolainen kapinaliike ja yksi merkittävimmistä keskusvallan vastaisista liikkeistä
Intiassa. 1970-luvulla aktivoitunut liike toimii edelleen erityisesti syrjäseuduilla Keski- ja Itä-
Intiassa ja ilmoittaa vastustavansa imperialismia ja maaseudun feodaalista järjestelmää. (Harriss-
White, Lerche & Shah 2013). Maatalouteen liittyy kuitenkin epäsuorasti myös muitakin
kapinallisia. Halvard Buhaug ja Gervis Wischnath havaitsivat tutkiessaan Intian konflikteja
1980-luvulta eteenpäin, että jo pelkkä viljelysatojen pienentyminen voi lisätä ennestään olemassa
10
olevien kapinaliikkeiden, kuten separatistijärjestöjen jäsenmääriä; ilmastonmuutos tulee
todennäköisesti lisäämään näiden konfliktien voimakkuutta. (Buhaug & Wischnath 2014)
Intia on hillinnyt vallitsevia konflikteja hallinnon tarjoamilla sosiaaliohjelmilla. Tästä on
esimerkkinä National Rural Employment Guarantee Scheme -hanke, joka on vähentänyt
maolaisten kannatusta (Naseemullah 2017). Toisaalta jos maatalouden merkitys työllisyyden
suhteen on vähenemässä, on perusteltua epäillä, että konfliktit vähenevät, kun maatalouden
parissa työskentelevien ihmisten määrä pienenee: samalla myös mahdollisten kapinallisten
tarjonta heikkenee. Maatalouden osuuden heikkeneminen taloudessa sekä työllisyyden että
BKT:n kautta voi vaikuttaa siihen, missä määrin julkiset ja yksityiset tahot viitsivät keskittyä
jäljellä olevien ongelmien ratkaisemiseen eri puolilla Intian maaseutua.
KIRJOITTAJA: MARKUS LEIVO
2. Intian teollisuuden kehitys 1940-luvulta nykypäivään
2.1. Taustaa
Intian teollisuuden ja teollistumisen kehitys seuraa pitkälti maan laajemman talouskehityksen
jaksotusta ja niiden käsittelyä ei ole mielekästä liikaa erillistää toisistaan. Ennen siirtomaa-aikaa
Intia oli alueellisesti, jos ei globaalistikin, varhaisen perinteisen teollisuuden suurmaa, mutta
Britannian siirtomaavallan aikana 1764–1947 Intian teollisuus ajettiin melkoiseen ahdinkoon:
vielä 1750 Intian teollisuuden koko oli 25 % koko maailman teollisuustuotannosta, vuonna 1900
se oli enää vain kaksi prosenttia (Clingingsmith & Williamson 2005). Käsittelen kuitenkin tässä
analyysissani ennen kaikkea siirtomaaisäntien poistumisen jälkeistä Intiaa ja sen
teollisuuskehitystä, joka jakautuu kahteen melko selvärajaiseen vaiheeseen:
suunnitelmataloudelliseen teollistumiseen ja 1980-luvun jälkeiseen kohtuulliseen vapaaseen
teollistumiskehitykseen. (mm. Nyrop et al. 1985, Corbridge et al. 2013) Intian teollisuutta tältä
ajalta voisi käsitellä myös toisenlaisilla rajauksilla ja keskittyen esimerkiksi yksittäisten
teollisuudenalojen kehitykseen ja muutokseen, mutta otan tässä analyysissani huomion
keskipisteeksi niin sanotun Intian teollistumiskehityksen suuren tarinan ja tähän kehitykseen
vaikuttaneet yhteiskunnalliset tekijät.
11
2.2. Suunnitelmatalouden aika
Itsenäistymisen jälkeen 1947 Intian teollisuus nousi sosialistivallan aikana nopeasti
kolonialismiaikojen ahdingosta hitaaseen nousuun: vahva uskomus siitä, että teollistuminen
nostaisi Intian menestykseen ja vaurauteen perustui laajojen luonnonvaroihin luomille
mahdollisuuksille, vaikkakin teollistumiseen satsattiin pitkälti myös uuden, kenties uhatun maan
puolustussektorin vahvistamisen takia. (Richard Nyrop et al, India, a country study, 1985 s.278–
282). Vaikka ajatus laajamittaisesta länsimaita muistuttavasta teollistumisesta ja
teollisuustuotannosta nähtiinkin puoluerajat ylittävästi tärkeimpänä askeleena kohti Intian
taloudellista nousua, eivät kaikki jakaneet ajatusta: Mahatma Gandhi, itsenäisyystaistelun sankari
ja ajan Intian tärkein mielipidevaikuttaja, joka tunnetusti yritti pysäyttää Intian–Pakistanin
sodankin ruokalakollaan 1947 (Dennis Dalton: Mahatma Gandhi: Nonviolent Power In Action
2012), vastusti teollistumiskehitystä ja varsinkin koneellista modernia teollisuustuotantoa. (Ajit
Dasgupta: A History of Indian Economic Thought 1993 s. 148) Hänen mielestään massatuotannon
koneyhteiskunta toisi mukanaan kaksi merkittävän haitallista ilmiötä: työttömyyttä koneiden
korvatessa työntekijät ja kaupungistumista tehtaiden näivettäessä peri-intialaiset pikkukylät.
(Dasgupta 1993 s.150) Gandhi jäi vaikutusvallastaan huolimatta kuitenkin ideologiseen
vähemmistöön, ja teollistuminen tuli kuin tulikin rytinällä Intian niemimaalle ennen kaikkea
Gandhin hyväksymän pääministerin Jawaharlal Nehrun johdolla, joka yhdessä toisen pitkäaikaisen
pääministerin Indira Gandhin ohella on Intian valtiojohtoisen teollistamisen persoonallistuma:
molempien henkilökohtaiset käsitykset eri teollisuudenaloista vaikuttivat tapaan ja voluumiin
tuottaa eri tuotteita, mikä käy ilmi esimerkiksi Nehrun rakkaudesta teräkseen ja sen johtamaan
suurtuotantoon. (mm. Nyrop 1985, Bhandare 2000)
Intia otti käytäntöön pääministeri Jawaharlal Nehrun johdolla valtiolliset viisivuotissuunnitelmat,
joista suuri osa keskittyi nimenomaisesti teollisuussektorin kehittämiseen (mm. Nyrop 1985).
Itsenäistymisen jälkeen julkisen sektorin roolia teollisuustuotannossa kasvatettiin merkittävästi:
valtiolle myönnettiin erityisoikeus 1948 aseteollisuuteen, ydinteknologiaan ja rautateihin sekä
hiilen ja öljyn jalostukseen, rauta- ja terästeollisuuteen, lentokoneisiin ja laivanvarustamoihin sekä
puhelimien tuotantoon: alalla toimiville yksityisille yrityksille annettiin kuitenkin 10 vuoden
varoitusaika, kunnes valtio voisi ottaa ne haltuunsa eikä kaikkia niistä kansallistettu ikinä. (Nyrop
1985 s.285). S.S. Bhandaren mukaan lopputulos oli ainutlaatuinen valtiovetoinen sekatalous, jossa
yksityiselle sektorille jäi teollistumisen saralla julkista täydentävä rooli. (S.S:Bhandare 2000 s.80)
12
Kaikkia teollisuudenaloja ei siis valtioistettu: esimerkiksi aluminium, kemikaalituotteet,
lannoitteet, työkalut ja maa- ja meriajoneuvot jätettiin yksityisen sektorin hallintaan: Intian
sekamallissa yritettiin yhdistää valtiovetoisuuden edut menettämättä kuitenkaan yrittäjyyden ja
ulkomaisen pääoman luomaa nostetta. (S.S.Bhandare: Contemporary India 2000 s.80) Teollisuus
oli Intiassa siis voimakkaan valtiovetoista 1950–1980 ja nojasi pitkälti viisivuotissuunnitelmiin:
tämän seurauksena julkisen sektorin osuus BKT:stä kasvoi 1960:n kahdeksasta prosentista 1990-
luvun 27,5 prosenttiin. (S.S.Bhandare, deSouza 2000 s.80)
Pääministeri Nehru luotti teollisuuden saralla erityisesti teräkseen ja 1950-luvulla perustettiinkin
nopealla aikataululla valtionyhtiö Hindustan Steel Limited ja kolme terästuotantolaitosta: teräksen
tuotanto kasvoi vuoden 1945 1,5 miljoonasta tuotetusta tonnista vuoden 1980 11 miljoonaan
tonniin (Nyrop 1985 s.286–287). Teräksen ja puolustusteollisuuden ohella öljyn ja maakaasun
tuotannon kehittäminen oli Intian erityinen kruununjalokivi suunnitelmatalouden aikaan, josta
lisää seuraavassa alakappaleessa.
2.3. Intia ja energiasektorin kehittäminen
Riittävällä energiatuotannolla oli The American Universityn India: A Country Studyn (Nyrop
1985) mukaan merkittävä vaikutus Intian teollisuuden kestävälle kasvattamiselle. Energialla on
myös siksi merkitystä tässä kontekstissa, että jalostettu öljy, eritoten petroleum, on tälläkin hetkellä
Intian merkittävin vientituote ja toisaalta Intian kotimainen energiasyöppöteollisuus kuluttaa maan
energiatuotannosta leijonanosan omaan kitaansa (1980-luvulla 75 prosenttia hiilestä, 63 prosenttia
sähköstä ja 19 prosenttia öljystä (Nyrop 1985 s.312), joten energia ja teollisuus ovat osittaisen
päällekkäisyyden ja lomittaisuuden lisäksi myös vahvasti riippuvaisia toisistaan Intiassa kuten
muuallakin. Vielä vuonna 1975 yli 50 prosenttia maassa käytetystä energiasta oli polttopuiden ja
eläin- ja maataloustuotteiden polton kaltaisia hyvin perinteistä, ei-kaupallista mikrotason tuotantoa
(Nyrop 1985). Vaikka edelleen perinteisillä energiantuontantotavoilla on tärkeä rooli varsinkin
maan syrjäseuduilla, niin Intian itsenäistymisen jälkeiset ponnistelut maan energiantuotannon
lisäämiseksi ovat omaa luokkaansa: vielä 1950 tuotettiin Intiassa 33 miljoonaa tonnia hiiltä, joka
nostettiin vahvan poliittisen tahdon avulla 128 miljoonaan tonniin vuonna 1982. (Nyrop 1985).
Hiili oli kohta käsiteltävän öljyn tavoin asteittain kansallistettu luonnonvara, jota varten
perustettiin valtionyhtiö Coal India Limited. (Nyrop 1985 s.300-305).
13
Kuten jo todettu, nykypäivän Intian suurinta vienti- ja tuontituotetta, öljyä, opittiin tislaamaan
vuonna 1852 ja Intiasta sitä löydettiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1889. (Nyrop 1985 s.309).
Burmah Oil Company, Intian ainoa öljy-yhtiö niihin aikoihin, löysi uusia, melko pieniä,
öljylähteitä 1960- ja 1970-luvuilla ja öljykenttiä niihin rupesi rakentamaan 1969 perustettu osin
valtiollinen Oil India Limited. Valtion osuus sekä Oil India Limitedistä että Burmah Oil
Companyn öljylähteistä kasvoi tasaisesti 1950-luvulta 1980-luvulle, jolloin valtio omisti jo kaikki
Burmah Oil Companyn öljylähteet ja koko Oil India Limitedin (Nyrop 1985 s.312). Öljyn tuotanto
ja jalostaminen olivat aluksi melko pienimuotoista Intian kokoon nähden: 1950-luvulla
öljytuotanto oli vain 100 000 tonnia ja kymmenen vuotta myöhemmin 200 000 tonnia, johtuen
pitkälti melko pienistä ja vaatimattomista öljylähteistä. Vuonna 1974 työmiehen kuokka osui
kultasuoneen, kun Mumbain, silloisen Bombayn, rannikolta löydettiin Bombay High: valtava
öljyesiintymä, jonka ansiosta öljyntuotanto kasvoi 1979:n 11,9 miljoonasta tonnista vuoden 1983
26 miljoonaan tonniin. (Nyrop 1985, s.313). 1980-luvulla, kuten sanottu, Intian talous alkoi
kasvamaan aikaisemmin näkemättömällä tavalla ja Bombay High:n merkitystä tässä muutoksessa
ei tule vähätellä, sillä varsinkin energiasyöppö raskasteollisuus hyötyi tästä kotimaisesta
energiasta. Myös maakaasua löydettiin sekä Bombay High:sta että aiemmista öljyesiintymistä ja
sen historia on pitkälti päällekkäinen öljyn historian kanssa (Nyrop 1985 s.308–314).
Koko sosialistisen järjestelmän aikakausi oli tasaisen, vaikkakin hitaan, kasvun aikaa, jossa
erityisesti teollistumisella ja raskaan teollisuuden kehittämisellä oli merkittävä rooli niin kuin
edellä jo todettu. Arvind Virmani jakaa Intian postkolonialistisen talouskasvun kahteen
vaiheeseen: sosialistiseen ja bharatiyalaiseen. Sosialistisen järjestelmän aikaan Intian talous kasvoi
noin 3,5 prosentin “sosialistista vuosivauhtia”, (jossain yhteyksissä hindulaista kasvuvauhtia, mm.
Corbirge et al. 2013) jolloin myös teollisuuden tuottavuus ja volyymi ottivat huomattavia
harppauksia eteenpäin: Intian talouskasvu oli kuitenkin muita vastaavista lähtökohdista nousevia
maita, kuten Etelä-Koreaa, huomattavasti hitaampaa ja se ei tyydyttänyt maan johtoa. (Virmani)
Teollisuustuotanto kasvoi kuitenkin muuta taloutta nopeammin 5,8 prosentin vuosivauhdilla
jääden siitä huolimatta jälkeen verrokkimaista, vaikka valtiolliset panostukset olivatkin omaa
luokkaansa. (Nyrop 1985) Valtiollinen satsaaminen erityisesti paljon pääomaa sitovaan raskaaseen
teollisuuteen saattoi olla jälkikäteen katsottuna Jawaharlal Nehrun ja Indira Gandhin
hallintakausien yksi suurimmista erheistä, sillä se tehtiin maatalouden kehittämisen
kustannuksella. (Corbridge, Harriss, Jeffrey: When and Why Did India Take Off? India Today
14
s.24, 2013) Corbridge, Harriss ja Jeffrey kuitenkin problematisoivat, että toisaalta tuotantosektorin
rakentamisella luotiin perustaa Intian tulevalle talousihmeelle, eikä sitä siten saa tuomita täysin
epäonnistuneena hankkeenakaan (Corbridge et al. 2013 s. 24).
Intian ainutlaatuista sekamallia teollisen suunnitelmatalouden ja vapaan talouden välimaastossa
ihailtiin ympäri maailmaa 1950-luvulla, mutta malli osoittautui lopulta toimimattomaksi myös
muista syistä kuin kasvun hitaudesta. Jagdish Bhagwatin (1998) mukaan malli ei täyttänyt mitään
odotuksia: 1950-luvulla aloitettiin esimerkiksi korkeilla kasvuluvuilla, avoimella kauppa- ja
investointipolitiikalla, uskolla köyhyyden vähentämiseen ja makrotason vakaudella, mutta 1980-
luvulla oltiin päädytty mataliin kasvulukuihin, sulkeutuneeseen kauppa- ja investointipolitiikkaan,
toivon menettämiseen köyhyyttä vastaan sekä makrotason epävakauteen, jopa kriisiytyneeseen
tilaan (Jagdhsih Bhagwati 1998, S.S.Bhandare 2000 s.84). Toisaalta vaikka Intian kasvu ei
vastannutkaan Itä-Aasian taloustiikereitä, niin se oli monessa mielessä entisten siirtomaiden
kasvun keskitasoa ja sen maine taloudellisen epäonnistumisen aikana johtuu pitkälti sen jälkeisestä
valtavan nopeasta kasvusta 1980-luvulta eteenpäin (Corbridge et al. India Today s.33 2013).
2.4. Talouden vapauttaminen: vapaampi teollisuus
1980-luvulla alkanut asteittainen reformien sarja aloitti Intiassa “bharatiyalaisen kasvuvauhdin”
joka tarkoittaa noin keskimääräistä 7,5 prosentin vuosittaista kasvuvauhtia ja muovasi
teollisuussektoriakin aivan uuteen uskoon (Virmani). Kasvu oli huomattavaa aiempaan verrattuna
ja talouden asteittaisen vapauttamisen sekä suurten valtiollisten investointien seurauksena Intian
teollisuus alkoi ottaa todellisia karhunaskelia (Nyrop 1985). Ulkomaisen kaupan voimakas
lisääntyminen oli yksi keskeisemmistä nopeaa talouskasvua luoneista tekijöistä: 1990-luvun alussa
vielä vain 16 prosenttia Intian teollisuustuotteista ja palveluista meni vientiin, 2015 jo lähes 50
prosenttia (WTO 2016). Deregulaatio oli asteittainen prosessi, jonka voidaan sanoa alkaneen
1980-luvun alussa Indira Gandhin hylätessä perinteisen sosialistisen talousajattelun ja alkaessa
vapauttaa Intian talouselämää: valtiollisia teollisuusyhtiöitä yksityistettiin tai omistusoikeutta
vähennettiin, tuotantokapasiteettirajoituksia höllennettiin, hintasääntelyä rajoitettiin ja
yritysverotusta kevennettiin. (Corbridge et al. India Today s.35–36, 2013) Menestys ei tullut
kuitenkaan ilman hintalappua kaulassa: Intian valtiolliset investoinnit nousivat 1970-luvun alun
BKT:n 19 prosentista 1980-luvun 25 prosenttiin eli Intialle samanlaisen kasvun aikaansaaminen
maksoi verrokkimaita huomattavasti enemmän ja oli vähemmän tuottoisaa. (Nyrop 1985)
15
Stuart Corridge, John Harriss ja Craig Jeffrey pohtivat analyysissaan When and Why Did India
Take off? (India Today 2013) syitä siihen, että miksi juuri 1980–1990-luvulla Intian talous lähti
sellaiseen nousukierteeseen, joka on jatkunut näihin päiviin asti ja he päättävät analyysinsa
seuraaviin johtopäätöksiin: 1. Koko kysymys on osin erheellinen, sillä 1980-luvulta alkanut nousu
ei ollut niin virtaviivainen prosessi eikä sosialistisen suunnitelmatalouden aika niin epäonnistunut
kuin usein ajatellaan: kyseessä ei ole siis ole kuin yön vaihtuminen päiväksi vaan hienovaraisempi
ja moniulotteisempi ilmiö. 2. Intia oli institutionaalisesti ja teollisesti 1970-luvulla niin hyvässä
asemassa, että pienikin liikahdus markkinatalouden suuntaan oli askel suureen talouskasvuun:
”Kuin kukka odottamassa kastelua”. Esimerkiksi kemikaaliteollisuus ja it-teollisuus nousivat
hyvinkin nopeasti valtaviksi symbolinomaisiksi vientituotteiksi, kun ulkomaankauppaa
vapautettiin. He painottivat myös valtion ja osavaltioiden investointien merkitystä teollisuuden ja
palveluiden kehittämisen onnistumiseksi. 3. Uudistukset 1980-luvulta 1990-luvulle olivat
yksinkertaisesti erittäin onnistuneita ja kannustivat yrittäjyyteen: suurinta viisautta oli heidän
mielestään luopua jo 1950-luvulla omaksutusta linjasta, joka oli osoitettu Intialle suhteellisen
huonoennusteiseksi poluksi, jota määrittivät voimakas valtiojohtoisuus ja suunnitelmatalous.
(Corridge et al. 2013)
2.5. Tilanne nyt
Nyky-Intialle teollisuus muodostaa neljänneksen bruttokansantuotteesta ja työllistää reilun
viidenneksen työvoimasta. (OEC India 2018) Mitä tulee sekä öljyyn että hiileen, niin
energiaomavaraisuus on jotain mitä Intia ei ole vielä onnistunut saavuttamaan: huolimatta
valtavista tuotantomääräponnisteluista, niin Intian ylivoimaisesti suurin (17,6 OEC India vuoden
2016 tilaston mukaan) tuontituote on raakaöljy. Intian hallitusta vuodesta 2014 johtanut Narendra
Modi on päättänyt kaksinkertaistaa Intian öljyntuotannon ja maakaasun tuotannon vuoteen 2030
mennessä Kaakkois-Intiassa ja vähentää tuontiriippuvuutta 77 prosentista 67 prosenttiin vuoteen
2022 mennessä. (Ministry of Petroleum and Natural Gas: Annual Report 2015-2016.) Tämäkään
ei ole mikään helppo tavoite, sillä Intian bensiinin ja dieselin kulutuksen uskotaan
kaksinkertaistuvan vuoden 2017 tasosta vuoteen 2030 mennessä (Business Standard 2018). Intia
tuo valtavasti raakapetroleumia ja öljytuotannon kasvattaminen lisäisi maan omavaraisuutta. Intian
teollisuuden nykyisiä merkittävimpiä vientituotteita ovat rikastettu petroleum, timantit, arvokorut,
pakatut lääkkeet ja autot, mutta vientituotteiden ohella Intialla on paljon teollisuutta vain
tyydyttämään suurta kotimaista kysyntää. (OEC India 2018)
16
Teollisuus on Intialle työvoimallisesti ja bruttokansantuotteellisesti merkittävä sektori, jonka
tulevaisuutta leimaa muutos ja kasvu: myöhemmin tässä raportissa käsitellään esimerkiksi Intian
viihde- ja IT-teollisuuden merkittävää kasvua ja roolia Intian monimuotoistuvassa
talousjärjestelmässä.
KIRJOITTAJA: ALVAR AALTO-SETÄLÄ
3. Hindinkielinen elokuvateollisuus Intian talouden uutena osana
3.1. Bollywoodin historiaa ja taloushistoriaa
Länsimaissa termi ”Bollywood” on sangen tunnettu. Se herättää mielikuvia värikkäistä
tanssiesityksistä ja saippuaoopperamaisesta draamasta. Bollywood tarkoittaa Intian Mumbain
kaupungissa tuotettuja hindinkielisiä elokuvia (Ganti 2004). Useimmissa lähteissäni näytettäisiin
puhuvan jokseenkin synonyymeina, vuoroin hindinkielisistä elokuvista ja vuoroin
Bollywoodista. Bollywoodin pääasialliset markkinat ovat Intiassa, mutta sille löytyy kuluttajia
myös muualta päin Aasiaa sekä Afrikasta (Metaxas, Bouka & Merkouri 2016).
Hindinkielisen elokuvan historia ulottuu noin sadan vuoden taakse, vielä vähän kauemmas kuin
amerikkalaisen Hollywoodin, mutta Bollywoodin historia alkaa noin vuodesta 1912 (Metaxas,
Bouka & Merkouri 2016). Ensimmäiset varsinaiset elokuvat saapuivat Intiaan aivan 1900-luvun
alussa. Näiden eurooppalaisten filmien innoittamana intialaiset elokuvantekijät alkoivat kehittää
omaa ”liikkuvaa kuvaansa”. Ensimmäinen hindinkielinen kassamenestys oli vuonna 1917
ilmestynyt Lanka Dahan. (Gulazāra, Nihalani & Chatterjee 2003, p.30)
1920-luvun alussa Intiassa asetettiin vero viihteen levittämiselle Calcuttassa, ja pian myös
Bombayssa. 1920-luvulla Intiassa perustettiin monia merkittäviä elokuvastudioita, kuten Madan
Theatre. Amerikkalainen Universal Studios -yhtiö jopa suunnitteli ostavansa Madan-ketjun,
mutta neuvottelut päättyivät 1929 Wall Streetin romahdukseen ja maailmanlaajuiseen lamaan.
(Ganti 2004, p.207)
Hindinkielisen elokuvan tuotanto ei kuitenkaan ollut juurikaan jäljessä muun maailman
elokuvien tuotannosta. Esimerkiksi 1930-luvun lopussa intialaisia elokuvia näytettiin Euroopassa
intialaisilla tarinoilla. (Metaxas, Bouka & Merkouri 2016)
17
1940-luvulla kolonialistinen hallinto perusti elokuvien tarkastuslautakunnan Intiaan, ja
lautakunnalla oli monopoli koskemattoman (eli sensuroimattoman, niin sanotusti ”raa’an”)
filmimaterian levittämiseen. Tällä britit pyrkivät sensuroimaan itsenäisyysaatetta kannattavia ja
brittihallintoa kritisoivia elokuvia. Elintarvikkeiden ja kulutustuotteiden sääntelystä johtuen
harmaa talous kukoisti, ja rikollisin keinoin hankittuja tuottoja ja pääomaa sijoitettiin
elokuvatuotantoon, mikä johti elokuvien budjettien suurenemiseen. Monet intialaishistorioitsijat
pitävät tätä sota-ajan ilmiötä yhtenä pääsyynä isojen studioiden katoamiseen ja Bollywoodille
tyypillisten pienstudioiden nousuun. (Ganti 2004)
Intian itsenäistymisen jälkeen elokuvien teemoina alkoivat näkyä köyhyys ja alemman
keskiluokan kokemukset. Yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta pyrittiin kuvaamaan.
Sosialismi oli suosittu teema elokuvissa 1950–60-luvuilla. (Banerjee-elokuvat muuttuivat yhä
materialistisemmiksi ja kuvasivat lähinnä hyvätuloisia. Ei-rikkaita kuvaavia filmejä pidettiin
vaihtoehtoelokuvina. (Metaxas, Bouka & Merkouri 2016)
Kuitenkin 1970-luvulla intialaiset nuoret saivat oman uuden roolimallinsa elokuvista. Niin
kutsuttu ”vihainen nuori mies” taisteli yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. 1970-
luvun nuorisosukupolvi oli syntynyt itsenäiseen toisen maailmansodan jälkeiseen Intiaan ja
kaipasi toimeliasta hahmoa äänekseen. (Banerjee)
1980-luvun puolessa välissä Intiaa kohtasi kasvavan taloudellisen kriisin johtuen sen paikallaan
polkevasta taloudellisesta kasvusta, ja maksutaseen vajaudesta. Yksityiset sijoittajat vetäytyivät
Intiasta johtuen sen epäluotettavuudesta, mutta 1990-luvun alussa Maailmanpankin ja IMF:än
(International Monetary Fund) painostuksesta Intian taloutta uudelleen järjesteltiin radikaalisti,
mikä antoi tilaisuuden ulkomaalaisille sijoituksille. Hallituksen uskottiin kehittävän maan sisäistä
taloutta ja tämän houkuttelevan näitä sijoituksia. Bollywoodissa tämä tilaisuus otettiin käyttöön,
ja kuluttajien intialaisen diasporan voimat otettiin käyttöön. Näin Bollywood pyrki vastaamaan
Hollywoodin asettamaan haasteeseen suurimpana globaalina elokuvientuottajana. (Metaxas,
Bouka & Merkouri 2016)
1998 Intian hallitus antoi elokuvanteolle virallisen aseman teollisuuden alana, mikä avasi tien
pankkien ja yritysten antamalle rahoitukselle elokuvanteossa. 1990-luvun lopussa myös
huomataan hindinkielisten elokuvien suosio ulkomailla (esimerkiksi elokuva Taal oli vuoden
18
1999 20. parhaiten tienannut elokuva Yhdysvalloissa) ja ulkomaanmarkkinoista tulee haluttu
territorio elokuvien levittämiseen. (Ganti 2004, p.219)
Koko 1990-luvun ajan suhdanne neoliberaalin talouspolitiikan ja amerikkalaisjohtoisen
maailmanvallan välillä johti ratkaisevaan muutokseen kaikessa poliittisissa, taloudellisissa ja
kulttuurillisissa mekanismeissa. Nämä kehittyivät ja karttuivat kansainvälistä kapitalismia varten
ja sen takia. (Rai, 2009)
2000-luvulla pankit ja yritykset ovat alkaneet investoimaan elokuvateollisuuteen yhä enemmän
perustamalla tuotantoyhtiöitä tai myöntämällä lainoja. Myös osakekaupoilla liikkuu
elokuvayhtiöiden osakkeita. Toisaalta näiden vaikutuksia on vielä vaikea arvioida johtuen
vanhempien finanssisysteemien vielä dominoidessa. (Ganti 2004)
Nykyään Intian hallinto pyrkii avustamaan elokuvien levitystä, kun elokuvateollisuuden
huomattiin menestyvän ”Bollywood”-termin alla länsimaissa. (Mahadevan 2015)
3.2. Väestön, luonnonvarojen ja ympäristön merkitys
Kuten kaikki elokuvateollisuus, myös Bollywood elää katsojistaan. Toisaalta Bollywood myös
työllistää paljon ihmisiä. Intian itsenäistymisen jälkeen Bollywood oli Intian viidenneksi eniten
ihmisiä työllistävä teollisuuden ala. (Ganti 2004, p.43–44)
Hindinkielinen elokuva loi Intiaan massakulttuurin. Elokuvan suosio nousi nopeasti kaiken muun
taiteen yläpuolelle suosiossaan. Jopa taiteiden äitinä pidetty teatteri hävisi sille. Elokuvan
ylivoimaisena etuna toimi sen levittämisen helppous ja saatavuus kaikkialla ja lähes kaikille.
(Gulazāra, Nihalani & Chatterjee 2003)
Elokuvateollisuus kohtasi kuitenkin myös vastustusta arvostetuilta ja vallassa olevilta tahoilta.
Esimerkiksi Intian itsenäisyysliikkeen johtaja Mahatma Gandhi vastusti elokuvia. Hänen
mielestään niillä oli korruptoiva vaikutus yhteiskuntaan. Vastustus nousi myös elokuvan
ulkomaalaisesta alkuperästä. Gandhi kuvaili elokuvaa ”syntiseksi” teknologiaksi, ja rinnasti sen
muun muassa uhkapelaamiseen. Itsenäisen Intian ensimmäinen pääministeri Jawaharlal Nehru
oli myös kriittinen elokuvien suhteen, muttei kuitenkaan niin ehdoton kuin Gandhi. Nehru oli
kriittinen elokuvien sisällön suhteen, ja piti niitä synonyymina huonolle tasolle. Gandhin ja
Nehrun mielipiteet ovat vaikuttaneet merkittävästi Intian valtion suhtautumisesta
19
elokuvateollisuuteen, esimerkiksi viihdeteollisuuden korkea verotus ja ankarat sensuurit. (Ganti
2004)
Intialainen diaspora on maailmalla hyvin tunnettu. Britannian intialaisten ensimmäinen
sukupolvi piti Bollywood-elokuvia eräänlaisena kulttuurillisena jatkona. Toisen sukupolven
Britannian intialaiset kiinnostuivat Bollywood-elokuvien avulla alkuperämaastaan ja se innosti
osan tekemään turistimatkoja Intiaan.
Viimeisten viidentoista vuoden aikana Bollywood-elokuvien tuottajat ovat huomanneet
ulkomailla asuvien eteläaasialaisten mahdin kuluttajina, ja niinpä elokuvien jakeluyhtiöitä on
perustettu esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan. Ulkomailla asuvia intialaisia on
huomioitu yleisönä enemmän myös siinä mielessä, että ulkomaille on suunnattu heidän
kaltaisistaan ihmisistä kertovia elokuvia. Intialainen elokuvateollisuus myy eniten lippuja ja
elokuvia koko maailmassa. Vain yhdysvaltalaisen elokuvatuotannon tulot ovat Intian vastaavaa
suurempia. (Metaxas, Bouka & Merkouri 2016)
Hindinkielisiä elokuvia pystytään tekemään yllättävänkin rajatuilla ja niukoilla materiaalisilla
resursseilla. Esimerkiksi lavastuksiin käytettävä puu on usein vuokrattu ja se voidaan uudelleen
käyttää kuvaamisen jälkeen. Kokonaisia lavastuksia myös käytetään usein uudelleen eri
elokuviin. (Ganti 2004)
3.3. Instituutioiden ja markkinoiden merkitys ja teknologia
Kuten edellisessä teemassa mainitsin, Intian valtion suhtautuminen elokuvateollisuuteen oli
erityisesti 1900-luvulla välillä hyvinkin ankaraa. Aluksi tiukkaa linjaa piti brittiläinen hallinto
melkein 1900-luvun puoleen väliin, ja sen jälkeen itsenäisen Intian oma hallinto. Brittien intressit
liittyivät Intian hallitsemiseen. Elokuvat eivät saaneet kritisoida brittiläistä hallintoa tai
imperiumia, myös liian kansallishenkiset elokuvat olivat kiellettyjä. Itsenäinen Intia suhtautui
kriittisesti elokuviin johtuen joistain maan vaikutusvaltaisista hahmoista, kuten Mahatma
Gandhista ja Jawaharlal Nehrusta. Myös yleisesti elokuvien ulkomaalainen alkuperä epäilytti.
1900-luvun alussa basaarit olivat tärkeitä elokuvateollisuuden rahoituksen kannalta. Basaari-
verkostot johtivat intialaisperäisen kauppiaspääoman nousuun, ja tätä pääomaa sijoitettaisiin
teollisiin projekteihin, mutta myös kulttuuriteollisuuteen. (Mahadevan 2015, p.26) Elokuvien
rahoitus tulee pääasiassa niiden teatterilevitysoikeuksien myynnistä. Heti kun elokuva on
20
tuotantovaiheessa, tuottajat alkavat myymään elokuvan levitysoikeuksia elokuvien levittäjille
rahoittaakseen itse elokuvanteon. Oikeudet elokuvan levitykseen myydään tietyksi määräajaksi,
yleensä noin viiden ja kymmenen vuoden välille. (Ganti 2004, p.58)
Elokuvateollisuuteen kohdistuva verotus Intiassa on samankaltaista kuin uhkapelaamiseen ja
laukkakilpailuihin kohdistuva verotus. Kyseistä veroa kutsutaan viihdeveroksi (entertainment
tax), joka vaihtelee 20–70 % välillä. Jokainen Intian osavaltio asettaa itse omat veronsa
lipputuloille, jotka näin tuottavat kyseisten osavaltioiden hallinnolle paljon rahaa. Osavaltiot
asettavat kovempia veroja elokuville joiden kieli on eri kuin osavaltion virallinen kieli.
Hindinkieliset elokuvat eli Bollywood-elokuvat ovat ainoita elokuvia, joita levitetään
kansallisesti, kohdistuu niihin suurin osa verotuksesta. (Ganti 2004, p. 44-45)
Jengijohtajien väitetään rahoittavan Bollywood-elokuvia ja käyttävän elokuvateollisuutta
rahanpesuun. Nämä yhteydet rikolliseen maailmaan voidaan jäljittään aikaan, jolloin
elokuvantekoon ei ollut mahdollista ottaa pankkilainaa. Vasta vuonna 2000 Intian hallinto
tunnusti elokuvateollisuuden pankkilainakelpoiseksi teollisuudenalaksi. Bollywoodin ja
rikollismaailman yhteys on Intiassa yleistä tietoa, ja ilmiön laajuus käy aina välillä ilmi
elokuvien kanssa tekemisissä olleiden kuuluisien ihmisten pidätyksien myötä. Monet
Bollywood-näyttelijät ovat kertoneet joutuneensa rikollisten painostamiksi. Heiltä on vaadittu
rahaa ja uhkailtu väkivallalla. Vuonna 2000 eräs rikollisjengi uhkaili kuuluisaa näyttelijää
Rakesh Roshania. Jengi ampui näyttelijää käsivarteen. Roshan joutui sairaalaan, mutta selvisi.
(Bagri, 28.3.2013)
Toinen Bollywood-elokuvia koskeva haitta, vaikkakin pienempi, on piratismi. Hindinkielisten
elokuvien laittomat kopiot Intiassa ja ulkomailla (virtuaaliset ym.) aiheuttavat arviolta noin 80
miljoonan dollarin tappiot joka vuosi. Bollywood-elokuvientekijöitä on syytetty Hollywood-
elokuvien kopioimisesta, ja näissä syytöksissä on edetty jopa oikeudenkäynteihin asti. Tästä
johtuen jotkut Bollywood-elokuvien tekijät ostavat oikeuksia moniin Hollywood-elokuviin.
(Metaxas, Bouka & Merkouri 2016) Bollywood ja Hollywood ovat myös tuottaneet elokuvia
yhteistyössä, tästä esimerkkinä elokuva Bride and Prejudice, joka on intialaistettu versio
kirjailija Jane Austenin teoksesta Pride and Prejudice. (Wadhwani 2006)
21
3.4. Lopuksi
Hindinkielinen elokuvateollisuus näyttäisi tavoittavan koko ajan lisää uusia kuluttajia ympäri
maailmaa. Elokuviin on saatavilla yhä isompia budjetteja sosialistisen talousmallin hylkäämisen
ansiosta. Huolimatta Intian väestön suhteellisesta köyhyydestä elokuville löytyy katsojia, ja
Bollywood-elokuvat ovat Intiassa tärkeä osa hindinkielisen väestön kulttuuri-identiteettiä.
Bollywood on joutunut käymään läpi paljolti samoja ongelmia kuin Hollywood, esimerkiksi
1930-luvun laman aiheuttamat hankaluudet. Bollywoodilla on sen lisäksi ollut omia hidasteita.
Vanhoillinen suhtautuminen elokuvateollisuuteen teollisuuden alana teki rahoituksen saamisesta
vaikeaa. 1990-luvun lopun uudistus, jonka ansiosta elokuvantekoon oli mahdollista ottaa lainaa
pankista tai saada yrityksiltä rahoitusta näkyy isojen budjettien elokuvien yleistymisessä.
Perinteet ja ehkä vanhoillisina nähtävät ihanteet näkyvät vahvasti Bollywood-elokuvissa, mutta
tiettyjä perinteitä, kuten musikaaliosuuksia, elokuvilta odottaa myös kansainvälinen yleisö.
Kuitenkin myös uudenlaista näkökulmaa esiintyy. Mikäli elokuvat onnistuvat jatkossa
yhdistämään perinteitä ja nykyaikaa, on niiden kansainvälinen suosio todennäköisempää.
Bollywoodin uskotaan haastavan jopa Hollywoodin.
KIRJOITTAJA: RIINA NIKULAINEN
4. IT ja ITES – tietotekniikka taloudensektorina Intiassa
4.1. Esittely
Dinesh C. Sharma kertoo kirjassaan The Outsourcer: The Story of India’s IT Revolution (2015),
kuinka 1970- ja 1980-luvulla perustetut intialaiset IT-alan yritykset saivat maailmalla
hämmentyneen vastaanoton: Intian kuviteltiin tuolloin olevan vieläkin takapajula, jossa ”ihmiset
yhä elävät puissa” tietämättöminä teknologiasta. Todellisuus oli kuitenkin toinen ja nykyään
Intian tunnetaan vahvasta IT- eli informaatioteknologiaosaamisestaan.
IT-ala on ollut yksi Intian nopeimmin kasvavista taloussektoreista etenkin 2000-luvulle tullessa
(Chaudhari 2009). Kun vielä vuonna 1981 IT-teollisuuden vientiä oli noin $30 miljoonaa,
vuonna 2013 se oli kasvanut jo $100 miljardiin (Sharma 2015). IT-sektori on siis todellakin
22
kasvanut Intiassa huimasti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ja onkin yksi Intian
menestystarinoista, joista maa yleensä tunnetaan.
IT-sektorin voidaan katsoa koostuvan kahdesta eri osiosta: tuotteiden valmistuksesta ja
teknologiapalveluista (Mani 2012). Tekstin kolme keskeisintä termiä ovat IT, ITES ja BPO. IT
(eng. information technology) eli informaatioteknologia ja sen käsittävä työllisyyssektori sisältää
esimerkiksi kommunikaatioteknologian, ohjelmoinnin, ja tekniikan huollon. ITES (eng. IT
Enabled Services) tarkoittaa palveluita, joita toteutetaan telekommunikaatioverkkojen tai
internetin välityksellä (Chaudhari 2009; Rajeev, Vani 2009).
ITES-sektoriin kuuluu myös keskeisesti termi BPO (eng. business process outsourcing), joka
tarkoittaa ilmiötä, jossa yritys ulkoistaa joitain yrityksen palveluita toiselle taholle (Rajeev, Vani
2009). Yleensä ulkoistamiseen ryhdytään halutessa säästää muun muassa palkkakuluissa. Intian
tapauksessa ulkomaiset yritykset ulkoistavat palveluitaan maahan osaavien työntekijöiden mutta
halvemman hintatason vuoksi. Esimerkiksi suurilla monikansallisilla yrityksillä, kuten British
Airwaysillä ja HP:llä on palvelupisteitä Intiassa (Chaudhari 2009; Rajeev, Vani 2009).
Tässä Intian taloutta käsittelevässä osiossa kartoitetaan Intian IT-ITES-sektorin kehitystä 1900-
luvun loppupuolelta nykypäivään, ja mikä tietotekniikan kehityksen merkitys on ollut Intian
taloudelle. Tarkastelun keskiössä on myös, miksi juuri Intia on mieluisa kohde ITES-BPO-
toiminnalle, ja miltä IT-sektorin tulevaisuus näyttää.
4.2. IT-ITES-sektorin kehitys
Pian Intian itsenäistymisen jälkeen 1947 pääministeriksi nousi Jawaharlal Nehru, joka ajatteli
tieteisiin ja tekniikkaan panostamisen olevan hyvä keino kohentaa maan taloutta ja nostaa
ihmisiä pois köyhyydestä (Sharma 2015). Hänen tarkoituksenaan oli nopeasti muuttaa Intian
talous moderniksi (Wolpert 2006) ja hallituksen päämääränä oli myös luoda kansallinen tuotanto
televiestintälaitteille (Mani 2012).
Nehru sai aikaan paljon muutoksia muun muassa demokratiassa ja maan modernistumisessa.
Talouden ja tuotannon kasvu ei kuitenkaan auttanut Intiaa, sillä valtava kasvu populaatiossa
vähensi talouskasvun positiivisia vaikutuksia. (Wolpert 2006). Itsenäistymisensä jälkeen Intia
myös adoptoi sosialististyylisen talouden viisivuotissuunnitelmineen ja ulkomaankauppaa
23
rajoittivat tullit ja lait, mitkä yhdessä jarruttivat potentiaalista suurempaa talouskasvua (Wilson &
Keim 2006).
Itsenäistymisen jälkeisinä vuosina intialaista tiedettä tuettiin ja korkeakoulutusta lisättiin etenkin
tieteissä ja teknologiassa, mikä mahdollisti Intian inhimillisen pääoman karttumisen. 1950-
luvulla Intiassa investoitiin paljon ydinvoimaan, armeijaan ja avaruustutkimukseen, ja maahan
perustettiin paljon eri tutkimusinstituutteja. Intialaiset olivat todella kiinnostuneita teknologian
kehityksestä. Lisäksi IT-koulutuksesta valmistuneet ovat taidoiltaan maailman parasta, ja
osaamisella on ollut suuri rooli Intian teknologisessa kehityksessä. (Wolpert 2006).
Thomas Hylland Eriksen (2014) toteaa Intian IT-sektorin nousun johtuneen osaavan
ohjelmoinnin valtavavasta tarpeesta viimeisten vuosien aikana 1900-luvun lopulla. Tällöin
ohjelmoijia tarvittiin uusimaan tietokoneiden ohjelmistoissa vanhanaikaisia muisteja, sillä
kaikkien tietokoneiden pelättiin hajoavan vuosituhanteen vaihteessa (ns. Y2K tai millennium
bug). Y2K vaikutti myönteisesti Intian IT-sektorin palveluiden kysyntään (Bhattacharjee &
Chakrabarti 2015).
Lisäksi Sankalpa Bhattacharjee ja Debkumar Chakrabarti (2015) painottavat, että instituutioiden
tuki ja teollisuuden kilpailukyky, hallituksen säätely ja innovatiivisuus vahvistivat IT-sektorin
kasvua. Sääntelyiden purkaminen, liberalisaatio ja palveluiden yksityistäminen olivat myös
suuressa roolissa IT-sektorin kasvussa (Thussu 2013, s.101). Niin ikään globalisaatio on
mahdollistanut intialaisten ohjelmistokehittäjien työskentelyn Intiasta käsin ja lisännyt kotimaista
työskentelyä. Internetin ja tietoliikenneverkon myötä maantieteellinen sijainti palveluiden
tuotannossa on nykyään merkityksetöntä, eikä IT-työntekijöiden tarvitse muuttaa esimerkiksi
Yhdysvaltoihin uran perässä (Eriksen 2014).
4.3. IT-alojen merkitys Intialle
Beth Wilson ja Geoffrey N. Keim kritisoivat kirjoituksessaan (2006), kuinka mediassa IT:n
merkitystä liioitellaan Intian taloudessa ja uutisointi saattaa antaa kuvan, että IT on suuri osa
Intian taloutta. Totuus Wilsonin ja Keimin mielestä on, ettei IT ole dominoiva osa taloutta ja sen
merkitystä liioitellaan. Vaikka kritiikkiä IT-sektorin tärkeydestä Intian taloudelle voidaan esittää,
on ala kuitenkin monia miljoonia ihmisiä työllistävä ja väkisinkin osasyy Intian talouskasvuun ja
etenkin modernistumiseen. IT-osaaminen on myös taatusti vaikuttanut Intian myönteiseen
24
kuvaan ja maan ”brändiin” tietotekniikkaosaavana maana, minkä avulla se on noussut monien
ihmisten tietoisuuteen.
IT-ala vaikuttaa positiivisesti monien ihmisten toimeentuloon. Kun vuonna 2000 suora työllisyys
IT-ITES-sektorilla oli noin 284 000 työntekijää (Chaudhari 2009), vuonna 2012 se työllisti
suoraan 2,8 miljoonaa työntekijää (Thussu 2013, s.102) ja 2017 luku on noussut jo 3,9
miljoonaan (Singh 14.9.2017). Epäsuorasti IT-sektori vaikutta yli 9 miljoonan ihmisen
työllistämiseen (Thussu 2013, s.102), sillä tarve muun muassa infrastruktuurin rakentamiselle ja
muille palveluille on kasvanut IT-sektorin kasvun myötä (Chaudhari 2009).
Taloudellisesti IT on Intialle myös suhteellisen merkittävä tekijä. Vuosina 2007-08 IT-sektori oli
noin 3% Intian bruttokansantuotteesta ja kasvatti bruttokansantuotetta 0,75% (Mani 2012).
Vuonna 2012 Intian ITES-sektori ylitti $100 miljardin tuottorajan (Singh 14.9.2017). 1950-51
maatalous ja siihen liittyvät sektorit olivat 55% Intian bruttokansantuotteesta ja tällöin teollisuus
ja palvelusektorit kattoivat vain 10% ja 35%. Vuosina 2006-07 teollisuus on noussut 20% ja
palvelusektori 62%, kun taas maatalouden sektorit ovat laskeneet. (Rajeev 2012) Tämä kertoo
Intian elinkeinorakenteen muuttumisesta palvelusektorillisempaan suuntaan. Tähän on
vaikuttanut paljon monikansallisten yrityksien palveluiden ulkoistaminen Intiaan ja IT-sektori
kasvattaa vaikutusalaansa koko ajan ympäri Intiaa.
IT-sektori on keskittynyt suuresti kaupunkeihin, kuten Bangaloreen, Delhiin ja Hyderabadiin,
joihin suuret yritykset, kuten HP, Siemens ja Wipro keskittävät palveluitaan. Näistä Bangalore
on yksi Intian johtavimmista IT-keskiöistä ohjelmisto, ITES ja laitteistoteollisuudellaan. IT-alan
töiden keskittäminen kaupunkeihin on jopa pakollista, sillä teknologiapalveluihin ja -
teollisuuteen tarvittavan infrastruktuurin taso on huonoa maaseudulla. Kaupungistumisen myötä
on Intiassa syntynyt kaupunkeihin – etenkin Bangaloreen – ongelmia; epätasa-arvoisuus on
kasvanut ja ympäristöllisiä haittoja on syntynyt. (Rajeev 2012).
Valtaosa IT-palveluiden alalla työskentelevistä ovat nuoria; jopa yli 90% työntekijöistä ovat alle
30-vuotiaita ja heistä jopa 74,5% naimattomia (Rajeev 2012). Nuoruus alalla ei sinänsä ole
yllättävää, sillä Intian väestö on yleisesti ottaenkin todella nuorta. Työpaikan saaminen nuorena
kuitenkin voi Rajeevin mielestä vähentää intialaisten halukkuutta osallistua korkeakoulutukseen
(2012), mikä voisi johtaa pitkällä tähtäimellä Intian inhimillisen pääoman laskuun.
25
IT-alalla on taloudellisia mutta myös sosiaalisia vaikutuksia Intian väestöön. IT-alan palveluiden
ulkoistaminen Intiaan tarjoaa useita uusia työpaikkoja sekä on myös suuri tuki Intian taloudelle
(Thussu 2013, s.101–126). Kommunikaatioteknologian ja tekniikan kehittyminen on
mahdollistanut Intian osanoton globaaliin talouteen ja nousun BPO-palveluiden keskiöksi.
Intialla on paljon taitavia IT-alan työntekijöitä, mikä pohjautuu teknologiaan ja koulutukseen
panostamiseen (Thussu 2013, s.101–126), mutta täytyy myös muistaa, ettei ala ole tasapuolisesti
saavutettavissa kaikille. Kasti- ja sukupuolisyrjintä vaikuttavat työmahdollisuuksiin
työmarkkinoilla ja näin on myös IT-alalla (Thomas 2012), jossa suurin osa työntekijöistä on
keskiluokkaisista perheistä (Rajeev 2012).
4.4. Miksi Intia?
Intia on yksi suositummista paikoista ulkoistaa yrityksien palveluita. Intia on onnistunut luomaan
itsestään hyvän kuvan IT-sektorilla hyvän tietotaitonsa ja kustannustehokkuutensa ansiosta.
(Chaudhari 2009) Intialaisten osaaminen teknologian parissa on tullut pitkäjänteisen
teknologiaan panostamisen kautta itsenäistymisen jälkeen, kuten aiemmista lähteistä on käynyt
ilmi. Intialaiset ovat myös kartuttaneet kokemusta ulkomailla, ja etenkin Yhdysvallat ovat olleet
mieluisa kohde maastamuutolle. 1960-luvulla Yhdysvaltojen maahanmuuttopolitiikan rajoitteet
vähenivät, mikä sai monia intialaisia lähtemään Yhdysvaltoihin joko opiskelemaan tai töihin,
joista monet silti palasivat takaisin Intiaan (Wolpert 2006). Pohjois-Amerikkaan lähteneet olivat
yleensä korkeakoulutettua väkeä (Wilson & Keim 2006), mikä on lisännyt taitoja
korkeakoulutettujen parissa.
Teknologiset muutokset ja suht hyvät lailliset rakenteet ja säädökset ovat olleet nostamassa Intiaa
yhdeksi suurimmista ulkoistamispalveluiden takaajista ja säädöksien ja kaupan avaaminen 1900-
luvun lopulla tekivät Intiasta kilpailukykyisen maan (Mani 2012). Kannustavat instituutiot ovat
yksi tärkeimmistä aspekteista, jotka ovat nostaneet Intian tietotaitoa teknologian saralla.
Dr. Jaydip Chaudharin mukaan Intian vahvuuksista IT-ITES-sektorilla jo aiemmin mainitun
”brändin” lisäksi on myös korkean tuottavuus ja taitava ja laadukas palvelu (2009). Näiden
ohella Intian valttina toimii etu palveluiden ja teollisuuden kustannuksien hinnassa, sillä
intialaisten palkkataso on huomattavasti pienempi kuin useiden muiden maiden (Chaudhari
2009). Hyvin koulutettu, englantia osaava ja halpa työvoima houkuttelee maahan ulkomaisia
yrityksiä (Wilson & Keim 2006). Yhdysvaltalaisten yrityksien arvioidaan säästävän jopa noin
26
80% kustannuksista, kun he käyttävät Intian teollisuutta ja palveluita (Thomas 2012), joten
yritysten halu säästää kustannuksista on yksi suurimmista motivaatioista maahan investoimisesta.
Se houkuttelee myös potentiaalisella markkinoiden ja tuoton kasvulla: Intialla on
hyväksikäytettävänä merkittävät luonnolliset resurssit ja kasvava teollisuus, jota tukee suuri
työikäinen populaatio (BMI Report 2016).
4.5. IT-sektorin tulevaisuus Intiassa
Intia on pitkään hallinnut IT-sektorin palveluita maailmanlaajuisesti, muttei voi enää luottaa
aikaisempien vahvuuksien toimimiseen tulevaisuudessa. Sharma mainitsee kirjassaan (2015),
että Intialle tuskin tulee uusia Y2K:n kaltaisia mahdollisuuksia integroitua globaaleille IT-
markkinoille tai parantaa siellä asemaansa. Miten Intiassa käy tulevaisuudessa, kun yhä edistyvä
modernisaatio esimerkiksi tekoälyn parissa kehittyy? Intian palkat ovat myös nousseet
esimerkiksi paremmiksi kuin kiinalaisten, mikä ei kilpailukyvyn kannalta ole hyvä asia (Ravii
2012), sillä yrityksien ensisijainen tavoite on palveluiden ulkoistamisessa säästää niin paljon
rahaa kuin mahdollista. Onko Intian mahdollista säilyttää valtansa, kun muita nopeasti nousevia
IT-sektorilla kilpailukykyisiä halpatyömaita haastavat Intian asemaa?
Debasish Chakraborty ja Anil Kumar (2013) nostavat esille neljä kriittistä ongelmaa, joita Intia
tulevaisuudessa tulee kohtaamaan. Ensinnäkin laadukkaan työvoiman karsiminen suuresta
valinnanmäärästä tulee olemaan hankalaa. Intian tulisi myös kohentaa informaatio- ja
kommunikaatioteknologian infrastruktuuria; nykyään suurin osa infrastruktuurista sijaitsee
urbaaneissa keskuksissa, ja muun muassa lisäksi netin käyttö on hidasta ja hankalaa verrattuna
useisiin muihin maihin. Intian kehno infrastruktuuri saa monilta muiltakin tutkijoilta kritiikkiä
(Wilson & Kleim 2006; Chaudhari 2009; Bhattacharjee & Chakrabarti 2015; Ravii 2012).
Viimeisenä Chakraborty ja Kumar mainitsevat englannin kielen taidon uniikkiuden katoamisen
ja Intian politiikan asennoitumisen yrittäjyyteen (2013). Englantia osataan yhä paremmin
muissakin osissa maailmaa – kuten kilpailevassa IT-maassa Filippiineillä. Myös Wilson ja Klein
(2006) kritisoivat Intian politiikkaa: korruptio, liikasäätely ja yritysten perustamisen hitaus
huonontavat Intian talouden kehitystä. BMI Research (2016) nostaa myös terrorismin uhkan,
kyberturvallisuuden ja piratismin taloutta uhkaaviksi tekijöiksi.
27
Intia on lisäksi hyvin riippuvainen Yhdysvalloista ja Euroopan Unionista ohjelmointi- ja BPO-
palveluiden ostajana: lähes 87% palveluiden ostajista tulevat näiltä alueilta (Thussu 2013, s.101-
126). Jos suurien palveluiden ostajien kuten Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kysyntä vähenee
rajusti, tulee tämä olemaan ongelma Intialle. Aasian valtiot ovat tosin kiinnostuneet Intian IT-
palveluista (Thussu 2013, s.101-126), joten Intian olisi hyvä luoda vanhat suhteet Aasian maihin
IT:n saralla. Myös kotimaisen kulutuksen kasvattaminen olisi tärkeää, jotta maa ei olisi niin
paljolti riippuvainen vientimarkkinoista (Sharma 2013). Kotimaisen kulutuksen nostaminen olisi
tässä tilanteessa Intialle yksi tärkeimmistä tulevaisuuden saavutuksista.
BMI Research (2016) sanoo hallituksen pyrkivän parantamaan koulutusta, maataloutta ja
terveydenhuoltopalveluita, ja laajentamaan IT-infrastruktuuria kattamaan koko Intian – eikä vain
urbaaneja keskuksia, kuten Bangalorea tai Delhiä. Intian ei myöskään tule unohtaa talouskasvun
sivuvaikutuksia, kuten ympäristöhaittoja tai sosiaalisia ongelmia, jotka voivat pitkällä
tähtäimellä huonontaa taloutta.
Shelley Singh kirjoittaa lehtiartikkelissaan (2017), kuinka Intia pyrkii panostamaan
tulevaisuudessa enemmän digitaalisen teknologiaan IT:n sijasta; digital technology on nykyajan
yksi nopeimmin kasvavista teknologianaloista yhä kiihtyvän digitalisaation myötä. Lisäksi
teknologia-alalla työskentelevien koulutukseen ja uudelleen kouluttautumiseen panostetaan
paljon, sillä teknologian kehityksessä täytyy pysyä mukana. Perinteistä IT-osaamista tullaan yhä
tarvitsemaan tulevaisuudessa, sillä vielä tällä hetkellä teknologia vahvasti pohjautuu muun
muassa ohjelmointiin. (Singh 14.9.2017). Intian onkin hyvä pysyä teknologian kehityksen
kannoilla, eikä pudota pois kehityksestä, jotta se pystyy todistamaan yhä olevansa vahva osaaja
IT-teknologiassa. Intian on investoitava ja kehitettäviä uusia vahvuuksia pysyäkseen yhä
mieluisana sijoituskohteena, jotteivat muut halvemmat tai innovatiivisemmat maat vie sen
markkinoita IT-sektorin saralla.
KIRJOITTAJA: ELINA SIPILÄ
Yhteenveto taloudenaloista
Pitkän historiansa aikana maatalous on säilynyt Intiassa suurimpana työllistävänä elinkeinoalana.
Itsenäisellä ajalla teollisuuden rooli on kuitenkin vahvistunut, ja siitä on tullut Intialle enemmän
kuin pelkkä taloudenala: se on elinehto ja symboli, joka nostaa maan köyhyydestä turvaten
28
samalla maan itsenäisyyden. Siirtomaa-ajalla, suunnitelmasekatalouden ja sittemmin
uusliberalistisen markkinatalouden ajalla sekä teollisuus että maatalous ovat kehittyneet, mutta
eri tavoin. Teollisuus on osoittautunut sisältävän suuria tulevaisuudenlupauksia Bombay High -
öljyesiintymästä 1980-luvulta lähtien nousseisiin kemikaali- ja IT-alojen ilmiöihin. Maatalouden
kehitys on puolestaan ollut vähemmän ruusuinen, sillä kehitys on selvästi ollut epätasaista eikä
ole ratkaissut maaseutuyhteiskunnan ongelmia. Perinteisistä taloudenaloista teollisuus näyttää
luovan menestystarinaa vielä tulevaisuudessakin, mutta maatalouden merkitys on vähenemässä
sekä BKT:ssa että työllisyydessä mitattuna.
1900-luvulla Intian talous on modernistunut monilta osin. Instituutioiden merkitys esimerkiksi
IT-sektorin kasvussa on ollut suuri, kuten myös elokuvateollisuuden. Talouden liberalisaatio ja
Intian hallinnon asettamat uudistukset ovat hyödyttäneet sekä elokuvateollisuuden kehitystä kuin
myös IT-alaa, kuten pankkilainan ja yritysten antaman rahoituksen mahdollistaminen
elokuvateollisuudelle. Talouden avaaminen taas on mahdollistanut IT-palveluiden tarjoamisen
ulkomaisillekin yrityksille.
Intia on kuitenkin nyt käyttänyt 1900-luvun lopun talouden avaamisen valttinsa, joten
tulevaisuudessa sen täytyy kehittää jotain uutta, mikä pitää sen pinnalla maailmantaloudessa.
Intian täytyy luoda uusia innovaatioita ja kehittää osaamistaan, jotta se pystyy kilpailemaan
muiden maiden kanssa moderneilla taloudenaloilla. Monet nousevat maat uhkaavat Intian
talousmarkkinoita ja etenkin IT-sektorilla Intian palkkojen nousu on haitaksi maan
kilpailukyvylle. Elokuvateollisuuden kasvua taas heikentää vanhoilliset aatteet ja suhtautuminen
alan "kunniallisuuteen". Bollywoodin asema maailmalla ei ole yhtä vankka ja dominoiva kuin
sen globaalilla kilpailijalla Hollywoodilla, mutta elokuvat keräävät koko ajan kansainvälisiä
katsojia, haastaen näin Hollywoodin. Toisaalta yhteinen kilpailu on myös poikinut uuden
innovaation: Hollywood- ja Bollywood-elokuvien yhteistuotannon.
Intian talous on jatkuvan muutoksen alla. Se on lyhyen ajan sisällä siirtynyt
maatalousyhteiskunnasta globaalimpaan, palvelusektorillisempaan yhteiskuntamalliin. Vaikka
kehitys on ollut suhteellisen nopeaa, on sitä jarruttanut intialaisten kulttuurien vanhoillinen
suhtautuminen kaikilla esittelemillämme elinkeinoalueilla. Intia tulee
kohtaamaan tulevaisuudessa talouskasvusta johtuvia ongelmia, kuten tuloerojen kasvua ja
ympäristöllisiä ongelmia. Toisaalta Intian uudistunut talous ja sitä seurannut talouskasvu
29
on myös kyennyt nostamaan ihmisiä pois köyhyydestä. Intian tulevana haasteena onkin saada
tämä ilmiö jatkumaan siten, etteivät sosiaaliset erot kasva yhteiskunnassa liikaa.
Lähdeluettelo
Ali-Yrkkö, Jyrki; DeCarvalho, Anthony; Suni, Paavo (2005): Intia maailmantaloudessa, ETLA
Discussion Papers, The Research Institute of the Finnish Economy (ETLA), No. 977.
https://www.researchgate.net/publication/277169489_Intia_maalimantaloudessa
Bagri, Neha, Thirani : Newswallah: Bollywood and Organized Crime, New York Times
28.3.2013
Banerjee, Shankho: The Economics of Bollywood. The Long Run Magazine, issue I
Bhandare S.S., Economic Progress, Industrialisation and Globalisation kokoelmasta DeSouza,
Peter Ronald: Contempory India: transitions (2000, Sage Productions)
Bouka, Eleni; Merkouri, Maria-Marina; Metatax, Theodore (2016): Bollywood, India and
Economic Growth: A Hundred Years History, Journal of Economic and Social Thought - J. Econ.
Soc. Thoug. - JEST - www.kspjournals.org
Buhaug, Halvard & Wischnath, Gerdis (2014). Rice or riots: On food production and conflict
severity across India. Political Geography. November 2014; Volume 43: 6–15.
https://doi.org/10.1016/j.polgeo.2014.07.004
Chatterjee, Saibal; Nihalani, Godvind; Gulazāra (2003): Encyclopaedia of Hindi Cinema
Chaudhari, Dr. Jaydip. Indian ITES Industry: Emerging Trends & Challenges in Global
Perspective. ISSN:0974-3308, vol.2, no.2, joulukuu 2009. Online Publishing @
www.publishingindia.com
Clingingsmith, Williamson: India’s Deindustrialization in the 18th and 19th Centuries, Harvard
University, August 2005
Corbirdge Stuart, Harriss John, Jeffrey Craig: India Today: When and Why Did India Take Off?
2013 Polity Press.
Dalton David: Mahatma Gandhi: Nonviolent Power In Action 2012, Colombia University Press
Dasgupta Ajit: A History of Indian Economic Thought, 1993 Routledge
FAO. http://www.fao.org/india/fao-in-india/en/ (viitattu 8.2.2018)
Ganti, Tesjawini (2004): Bollywood: A Guidebook to Popular Hindi Cinema
30
Harriss‐White, Barbara; Lerche, Jens & Shah, Alpa (2013). Introduction: Agrarian Questions and
Left Politics in India. Journal of Agrarian Change. July 2013; Volume 13(3): 337–350.
http://onlinelibrary.wiley.com.libproxy.helsinki.fi/doi/10.1111/joac.12031/full
Heitzman, James & Worden, Robert L. (1995). Country Studies. Washington: GPO for the
Library of Congress, 1995. http://countrystudies.us/india/
Grabnowski, Richard (2009). An alternative Indian model? Journal of Asian Economics. January
2009; Volume 20(1): 50–61. https://doi-org.libproxy.helsinki.fi/10.1016/j.asieco.2008.05.006
India Information Technology Report. Part of BMI’s Industry Report & Forecasts Series.
Published by: BMI Research. 2016. ISSN: 1750-5062
Klein, Ira (2008). British reforms, commercial agriculture, and agrarian distress in India. The
Historian. Winter2008; Volume 70(4): 732–752.
http://onlinelibrary.wiley.com.libproxy.helsinki.fi/wol1/doi/10.111/j.15406563.2008.00226.x/full
Kumar, Anil & Chakraborty, Debasish. Unraveling the Success of India’s IT-ITES Industry: Can
India Sustain This Success? Journal of Information Technology Theory and Adaption; 14(1):5-
16, March 2013
Laurila, Natalia: Parhaat Bollywood-elokuvat. Helsinki: BTJ Kustannus, 2007
Mani, Sunil. The Mobile Communications Services Industry in India: Has it Led to India
Becoming a Manufacturing Hub for Telecommunication Equipment?. Pacific Affairs. 2012;
85(3):511-530
Maailmanpankin tietokanta.
https://data.worldbank.org/indicator/NV.AGR.TOTL.ZS?end=2016&locations=IN&start=1960&
view=chart,
https://data.worldbank.org/indicator/NV.IND.TOTL.ZS?end=2016&locations=IN&start=1960&
view=chart, https://data.worldbank.org/indicator/SL.AGR.EMPL.ZS?locations=IN &
https://data.worldbank.org/indicator/NV.SRV.TETC.ZS?end=2016&locations=IN&start=1960&
view=chart, https://data.worldbank.org/indicator/AG.PRD.CROP.XD?locations=IN (viitattu
16.2.2018)
Mahadevan, Sudhir (2015): A very old machine: the many origins of the cinema in India
Ministry of Petroleum and Natural Gas: Annual Report 2015-2016.
Misra, V. (2001). Prehistoric human colonization of India. Journal of Biosciences. November
2001; Volume 26(4): 491–531.
https://login.libproxy.helsinki.fi/login?qurl=http%3A%2F%2Fdx.doi.org%2F10.1007%2FB
F02704749
31
Naseemullah, Adnan (2017). Riots and rebellion: State, society and the geography of conflict in
India. Political Geography. November 2017. Volume 11.
https://doi.org/10.1016/j.polgeo.2017.06.006
Nyrop, Richard F: India : a country study, American University 1985. 4. ed.
OEC. https://atlas.media.mit.edu/en/profile/country/ind/ (luettu 18.1.2018)
Palash Ghosh: Bollywood At 100: How Big Is India’s Mammoth Film Industry? International
Business Times. 5.3.2013.
Rai, Amit S. (2009) : Untimely Bollywood: Globalization and India’s New Media Assemblage.
Durham and London: Duke University Press
Rajeev, Menaakshi. IT Industry in Bangalore: Some Economic Implications. Institute for Social
and Economic Change. October 2012. https://mpra.ub.uni-muenchen.de/42338/. MPRA Paper
No. 42338.
Rajeev, Menaakshi & Vani, B. P. India’s Export of BPO Services: Understanding Strengths,
Weaknesses and Competitors. Journal of Services Research. April 2009. 9(1)
Raman, Revti; Chadee, Doren: Journal of Contemporary Asia. August 2011, Vol.41(3), p.452-
469
Roy, Tirthankar (2007). A delayed revolution: environment and agrarian change in India. Oxford
Review of Economic Policy. July 2007; Volume 23(2): 239–250.
https://doi.org/10.1093/oxrep/grm011
Roy, Tirthankar. Economic history and modern India: Redefining the link; The Journal of
Economic Perspectives; summer 2002;16(3);109. ProQuest
Roy, Tirthankar (2016). The Monsoon and the Market for Money in Late-colonial India.
Enterprise & Society. Jun 2016; Volume 17(2): 324–357. https://muse-
jhuedu.libproxy.helsinki.fi/article/618902
Sankalpa Bhattacharjee, Debkumar Chakrabarti. Investigating India’s competitive edge in the IT-
ITeS sector. IIMB Management Review 2015; 27. 19-34
Sharma, Dinesh C. Indian IT outsourcing industry: Future threats and challenges. Futures. 2014;
56:73–80
Sharma, Dinesh C. The Outsourcer: The Story of India's IT Revolution. MIT Press, 2015. pg.1-6,
207-217. ProQuest Ebook Central, http://ebookcentral.proquest.com/lib/helsinki-
ebooks/detail.action?docID=3562636 (ladattu 22.1.2018)
Sharma, Shalendra D. (1997). Agricultural growth and ‘trickle-down’ reconsidered: evidence
from rural India. Development in Practice. August 1997; Volume 7(3): 267–275. https://doi-
org.libproxy.helsinki.fi/10.1080/09614529754503
32
Shelley Singh. How the Indian IT services sector is seeking to make its biggest transformation.
14.syyskuu, 2017. The Economic Times https://economictimes.indiatimes.com/tech/ites/how-the-
indian-it-services-sector-is-seeking-to-make-its-biggest-
transformation/articleshow/60502487.cms luettu: 13.2.2018
Statistical Year Book India 2017.
http://mospi.gov.in/sites/default/files/statistical_year_book_india_2015/Table-8.3%20.xlsx
(viitattu 3.3.2018)
Sundria Saket, India's oil hunger to double despite its electric car ambitions, 2018, Business
Standard. http://www.business-standard.com/article/economy-policy/india-s-oil-hunger-to-grow-
despite-its-electric-car-ambitions-here-s-why-118020900117_1.html luettu 2.3.2018
Swaminathan S. Anklesaria Aiyar: Socialism Kills - The Human Cost of Delayed Economic
Reform in India, Development Policy Briefing Paper No. 4
Thussu, Daya Kishan: Communicating India’s Soft Power – Buddha to Bollywood: Palgrave
Macmillan. 2013. Pg.101-126
Vinton G. Cerf.: A Revolution in India. Communications of the ACM. March 2013, vol. 56 no. 3
Virmani Arvid, Indias economic growth: From socialist rate of growth to Bharatiya rate of growth,
Working paper 112, ICRIER, New Delhi, February 2004
Wadhwani, Anita N.(2006) : "Bollywood Mania" Rising in United States. USINFO 9.8.2006
Weigold, Auriol (2007). Famine management: The Bengal famine (1942–1944) revisited. South
Asia: Journal of South Asian Studies. June 1999; Volume 22(1): 63–77.
https://doiorg.libproxy.helsinki.fi/10.1080/00856409908723360
Wikipedia. https://en.wikipedia.org/wiki/Economy_of_India (luettu 18.1.2018)
Wilson, Beth Anne & Keim, Geoffrey N. India and the Global Economy. Business Economics;
January 2006; 41(1):28-36
WTO Annual Report 2016, https://www.wto.org/english/res_e/booksp_e/anrep_e/anrep16_e.pdf
vierailtu 2.3.2018
Yusuf, Nadia (2014). Role of rural finance in reduction of poverty in the Agriculture sector:
Northern India. International Journal of Business & Economic Development. July 2014; Volume
2(2): 97–105. http://www.ijbed.org/admin/content/pdf/i-5_c-56.pdf
Kuvat University of Texas Libraries - Perry-Castañeda Library Map Collection
http://legacy.lib.utexas.edu/maps/middle_east_and_asia/india_crop_1973.jpg (viitattu 3.3.2018)
Science and Education Publishing. http://pubs.sciepub.com/env/1/4/6/image/fig1.png (viitattu
3.3.2018)
33
South Asia Terrorism Portal (SAPT) - Naxalite Affected Areas.
http://www.satp.org/satporgtp/countries/india/database/conflictmap.htm (viitattu 3.3.2018)