PYHÄJOENKUULUMISET

K e s k i v i i k k o n a 1 0 . 5 . 2 0 0 6 - v i i k k o 1 9

Oman äitini kuolemasta on 32 vuotta. Vähän ennen hänen kuo-lemaansa olin vielä poissa kotoa opiskellessani yliopistossa, joten muistikuvani äidistäni ovat vuosien kultaamia. Meitä lapsia on kolme tyttöä ja yksi poika. Perheen kolme vanhempaa sisarta pitivät tietenkin veljestä huolta, ja äiti pani meitä tyt-töjä passaamaan nuorimmaista, joka vielä oli poika. Aila-sisareni muistaa, että veli sanoi, että kyllä hän itsekin osaa hakea.

Lapsuudenkotini Yppärissä oli aivan tyypillinen pyhäjokinen maa-laistalo, jossa työ täytti jokaisen ihmisen päivät. Koulupäivän jälkeen lapset osallistuivat talon töihin. Ei tarvinnut sanoa, ettei ole mitään tekemistä. Itse lapsista vanhimpa-na tietenkin pesin pyykkiä, leivoin, siivosin, keitin ja navetoin äidin oh-jeiden mukaan. Näitä taitoja olen

Äiti

Minun äitini nimi on Maarit Han-nele. Hän on pitkä ja hänellä on ki-hara tukka. Hän lenkkeilee ja hiihtää. Äitini pitää työstään. Hän hoitaa vanhuksia. Hän on hyvä piirtään. Äi-tini on opettanut minua laskemaan ja paljon muutakin. Hän on antanut minulle ruokaohjeita ja sähköohjeita ja paljon muutakin.

Annu Kestilä, 8 vuotta

Äitini

Äitini nimi on Sari. Hän on silmä-lasipäinen. Hän harrastaa sauvakä-velyä. Hän pitää yllätyksistä. Hän on hyvä komentamisessa. Hän on opettanut minulle että pitää olla kunnolla. Hän käski minun pitää it-seni kurissa.

Teemu Keskitalo, 8 vuotta

Äitini

JAAKKO PYHÄLUOTO

Äitini Tyyne Pyhäluoto (o.s. Mar-janiemi) syntyi vuonna 1914 neli-lapsisen perheen toiseksi vanhim-maksi piehinkiläiseen maalaistaloon. Isäni Erkin hän tapasi ollessaan jo pitkästi kolmannella kymmenellä. Kultalan Kalle joskus kyseli äidiltä puhemiehen paitaa, kun oli sano-jensa mukaan saattanut hänet yh-teen isäni kanssa. Marjaniemessä vietettiin häitä välirauhan vuotena 1941, samaan aikaan, kun Hitler lähti Venäjän sotaretkelle. Parin vuoden päästä isä lähti sotaan, ja äiti jäi kotiin kahden pienen lapsen kanssa. Minä synnyin sodan jo pää-tyttyä 1945.

Äiti muutti isäni kotitilalle, missä asuivat myös isän veljet Pauli, Arvo ja Eino vaimonsa kanssa. Kaikki osallistuivat talon töihin. Ympärillä oli aina paljon väkeä, mutta tuo-hon aikaan sitä tarvittiinkin. Äiti ja isä saivat kaikkiaan seitsemän lasta, josta minä olen kolmanneksi vanhin. Isän veljet rakensivat omat talot ja muuttivat myöhemmin omiin oloihinsa, paitsi Pauli, joka kaatui sodassa. Isojaon yhteydessä 1961 mekin muutimme hieman kauemmas mereltä, Röningin paikkaan, missä äiti asui loppuelämänsä.

Yhdessä työtä tehden

Äiti oli kova työihminen. Hän ei käynyt vieraalla töissä, mutta hoiti kodin, lapset ja karjan. Perunan-noston lisäksi hänen ei tarvinnut pelto- ja metsätöihin osallistua, kun niihin töihin riitti miehiä ja lapsia. Kotityöt olivat äidille tärkeitä. Hän leipoi joka viikko, ja tekikin hirvittä-vän hyviä leipiä. Myös huonekasvit olivat hänelle tärkeitä, ja hän saikin ne kasvamaan ja kukoistamaan niin, että kylässä kävijätkin niitä aina kehuivat. Muistan varsinkin ko-meat verenpisarat ja enkelinsiivet. Myös ulos, lipputangon ympärille äiti istutti orvokkeja, jotka hevonen joskus talloi kavioihinsa ruohoa ha-mutessaan.

Me lapset autoimme äitiä. Minulla oli pesti valkian pitäjänä. Aina, kun äiti laittoi ruokaa, tai piti lämmittää uunia tai karjakeittiön pataa, vasta-sin siitä, että tuli pesissä paloi koko

Kiitos elämästä, äiti!AINO HELAAKOSKI, PAUHA-MAIJA 2005

elämässäni käyttänyt. Äiti ja tätini ohjasivat ja neuvoivat käsitöiden tekemisessä. Silloin olen saanut neuvot ja ohjeet, joita olen vuosien varrella verestänyt omia taitojani kokeillessani. Lisäksi kannustettiin käymään koulua. Varmaan on äitini ja isän äidin ansiota, että kaikki sisa-rukseni ovat saaneet käydä koulua, sillä maksullinen keskikoulu ja lukio vaativat kodilta suuria uhrauksia.

Mihin äitini on ollut esikuvana? Varmaan päällimmäisenä on rehelli-syys ja asioiden tekeminen ajallaan ja ”kunnolla”, kuten täällä sanotaan. Ja toisena hänen korostamanaan asiana oli vaatimattomuus: ei saa kehua itseään, ei tuoda itseään esil-le, ei saa jäädä kenellekään velkaa. On oltava kohtelias ja muistettava tervehtiä, kiittää ja pitää vieraita vie-raina. Isä oli hyvin seurallinen, joten vieraita kävi usein. Näitä kasvatus-periaatteita painotettiin täällä ylei-sesti, sillä huomaan samat piirteet monella äitini ikäpolven naisella.

Sisareni kanssa muistelimme, kuin-ka viikkosiivous oli tärkeä puuha. Piti pestä kaikki ”irtaimet” ja lisäksi kontaten lattiat. Ja pyhäksi tietenkin

Nuoruudenkuva Aino Helaakosken Sylvi-äidistä

pantiin pyhämatot lattialle. Koulua oli lauantaisinkin, joten iltapäivällä riitti puuhaa. Mutta siivoamista ei kuitenkaan voinut jättää väliin. Sii-voamisen yksityiskohtana oli ikku-nanlaudalla olevien kukkien siistimi-nen. Nykyisin ihmettelen, mistä äiti sai sellaisia kukkia, joita nykyisinkin näkee harvoin. Vuosi sitten ostin kärsimyskukan, koska muistin äidil-läni olleen sellaisen kauniisti kukki-vana tuvan ikkunalla. Olisiko perin-töä äidiltäni, että minulla on kukkia kotona vähän liikaakin.

Varmaan jokainen äiti toivoo jälki-kasvulleen parasta elämään. Mutta tie ei koskaan ole suora ja tasainen. Äiti kuoli nuorimmaisen mennessä yläasteelle ja isäkin neljän vuoden kuluttua. Itse asuin jo poissa kotoa, mutta kuitenkin lähellä. Aila-sisare-ni jäi valmistuttuaan kotitaloomme asumaan ja töihin lähikuntaan, jotta veli voi käydä lukion kotoa käsin. Nuorin sisko oli äidin kuoleman aikoihin lukiossa ja opiskeli sitten myös yliopistossa, kuten me muut-kin. Tämä elämäntilanne pakotti meidät toimimaan yhteistyössä, ja yhteydenpitomme varsinkin meidän Suomessa asuvien välillä on kiinteää. Ja äidin ja isän kuoleman jälkeisessä tilanteessa tietenkin lähellä asuvien sukulaisten tuki oli tärkeää.

Monta asiaa olisin kuitenkin ha-lunnut kysyä äidiltä jälkeenpäinkin. Onneksi mummu ja tädit auttoivat ja neuvoivat meitä. Ikävä, että oma äitini ei ennättänyt nähdä kaikkien lastensa aikuistumista eikä muita lapsenlapsiaan kuin minun vanhim-man poikani. Muut kahdeksan poi-kaa ja yksi tyttö eivät ennättäneet nähdä mummuaan eivätkä oppineet tuntemaan häntä. Tätä ajattelin nyt vapunaattona, kun olimme veljen vanhemman pojan rippijuhlassa, josta kuva. Kuvasta puuttuu vain Ruotsissa asuva Irma-sisaremme.

Kestilän sisarukset Taunon vanhem-man pojan rippijuhlassa vapunaat-tona. Vasemmalla Aila Lauttamus, Tauno Kestilä ja Aino Helaakoski. Kuvasta puuttuu Ruotsissa asuva Irma-sisar.

ajan. Kesällä kävimme pyykkiran-nassa Tuuttilankoskella, missä oli ki-vien päällä pata. Siinä lämmitettiin pyykkivedet. Hevosella vietiin puut ja pyykkivehkeet. Vedenkanto oli pikkuapulaisten hommaa, niin pyyk-kirannassa kuin kotonakin.

Navettahommissa olin myös mu-kana äidin apuna. Myöhemmin lyp-syt ja raskaammat hommat jäivätkin meidän vastuullemme. Separaatto-rilla erotettiin kerma maidosta ja teräskirnulla tehtiin voita. Niiden astioiden pesemisessä olikin kova urakka. Karjaa äiti hoiti niin kauan kuin pystyi. 1970-luvun lopussa ta-loon tuli miniä, ja Eero-veli otti vas-tuulleen tilanhoidon. Minä menin töihin Rautaruukille ja muutin kylälle asumaan. Kävin silti usein kotona auttamassa äitiä ja veljen perhettä.

Elokuvia ja käsitöitä

Harrastuksekseen hän luki jonkin verran kirjoja, lähinnä hengellisiä, lehtiä sitten enemmän. Kun meil-le hankittiin televisio 1960-luvulla, äiti innostui katsomaan kotimaisia elokuvia. Keskuskoululla esitettiin kerran näytelmä, jossa esiintyivät Ansa Ikonen ja Tommi Rinne. Äiti kävi sen katsomassa, ja siitä sitten riittikin puhetta pitkäksi aikaa.

Aina, kun äiti oli hereillä, hän teki jotain. Istuessaankin kutoi sukkia ja vanttuita, alkuun pääasiassa itse kehräämistään langoista, myöhem-min ostolangoistakin. Hän kutoi myös mattoja omissa puissa.

Joulu ja juhannus olivat suuria

juhlia, joiden piti myös tuntua siltä. Tupaan laitettavan kuusen piti olla näyttävä. Jos ei ensi kerralla tuotu sopivaa, piti mennä metsään hake-maan uusi. Juhannuksena maalattiin iso tuvan lattia ja katto valkaistiin kalkki-liituvellillä. Juhannuskoivut haettiin portaiden pieliin ja ruo-hotuppaita rapakoiden peitoksi. Koko piha käytiin läpi haravalla ja varpuluudalla. Kyllä siinä tunnelmaa syntyikin.

Kukaan meistä lapsista ei saanut erityiskohtelua, sellainen käsitys minulle ainakin jäi. Äiti rakasti mei-tä lapsia, ja olisi halunnut meidän asuvan pitkään kotona. Sanallista kiitosta ja kehumista kyllä saimme. Äidin ja isän en nähnyt koskaan julkisesti näyttävän tunteitaan, myös naisystäviensä halailuista äiti vaivaantui. Pieniä lapsia hän kyllä halaili. Lapsenlapset olivat hänelle erittäin mieluisia, heitä hän sylitteli ja halaili.

Äiti viihtyi hyvin kotona. Hän kävi usein Piehingissä sukulaisten-sa luona, mutta kauempana todella harvoin. Äitileirejä järjestettiin kan-sanopistoissa, joihin äitikin kahdes-ti osallistui. Siellä oli hyvät olot ja mukavaa, mutta häntä huolettivat kotiasiat niin, että hän kaipasi aina kotiin. Isontalon Aino oli tuolloin diakonissana ja yritti houkutella äitiä uusille leireille, mutta hän halusi olla kotona. Ainoan ulkomaanmatkan-sa äiti teki 1970-luvulla käydessään Etelä-Ruotsissa Paavo-poikansa luona vieraisilla. Se matka olikin elämys, varsinkin Turku-Tukholma

–laivareissun vuoksi.

Hyvästejä

Asuessamme vielä vanhassa pai-kassa äidillä todettiin rintasyöpä. Olin vasta toisella luokalla kansa-koulussa. Isä oli tuolloin joenpen-gerrystyömaalla hevosen kanssa töissä. Tuohon aikaan syöpä oli vielä kauhistuttavampi sairaus kuin nykyään, ja jotkut luulivat sen jopa tarttuvan. Onneksi meillä oli hyviä naapureita, jotka auttoivat meitä. Kunnallista kodinhoitoapua ei ollut saatavissa, ja äiti pienine lapsineen olikin paljon naapuriavun varassa. Onneksi äiti parani ja elämä palasi entiselleen.

Kymmenen vuotta myöhemmin, kun vanhemmat sisarukseni asuivat jo Ruotsissa, isä kuoli. Äiti jäi silloin yksin meidän nuorempien kanssa.

Keväällä 1982 äidin syöpä uu-siutui. Vaikka hänet leikattiin, niin hän kuitenkin menehtyi seuraavana vuonna.

Melkein neljäkymmentä vuotta sain pitää äidin. Ei kai ihminen ole koskaan liian vanha menettäessään vanhempansa. Kyllä heitä aina kai-paa ja muistelee mielellään kaikkea yhdessä koettua. Äitienpäivänä äiti halusi aina viedä kukkia isän hau-dalle. Kun nyt vien kukan heidän yhteiselle haudalleen, muistan kii-tollisena äidin kanssa viettämiäni hetkiä ja hänen huolenpitoaan.

Maarit Kestilä tyttärensä Annun kanssa; Annu on kuvassa 4-vuotias.

Sari Keskitalo ja pojat vasemmalta Teemu 8v, Lauri 2v ja Aleksi 6v.

sivu 2 P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 10 . 5 . 2 0 0 6

TERVETULOA!

Pe 12.5.Illan DJ

TARJA

La 13.5.Lauantaitanssit

KÖPI KORVEN tahdissa

Su 14.5. ÄITIENPÄIVÄLOUNAS klo 12.00 - 17.00

I Lohimedaljonki kermaviilikastikkeella 14,-

II Possun uunifile savuporokastikkeella 14,-

Lapsille:

Mummo Ankan lihapullat 6,00

Tenavapizza 5,50

Hinnat sis. perunat, salaatit, leivän ja

jälkiruoan

Nyt pizzan täytteeksi myös savuporoa!

Hyvää äitienpäivää!

HANNU LOUHIMAA

Riparilaulut ovat tulleet tutuiksi monille jo rippikouluaikoina. ”Lap-suuden usko” ja ”Tuli kirkkoon mies ja lapsi” ovat painuneet mieliin nykyisten rippikoululaisten van-hemmillekin. Näitä samoja lauluja on laulettu seurakunnissa jo 70 -luvulta alkaen. Laulut ovat osin jo

Tilkkutäkki -riparilaulutvaihtuneet, mutta sanoma on sama. Tilkkutäkki -levyn ilmestyttyä viime vuonna kiinnostus riparilauluihin on edelleen lisääntynyt. Tuttuja ja uusia lauluja voi tulla laulamaan bändin säestyksellä. Tilkkutäkki -riparilaulut soivat lukion auditoriossa lauantaina 13.5. klo 19.30. Kaikenikäiset ovat tervetulleita! Vapaa pääsy!

Puh. 08-433615Fax 08-434384

Värisuunnittelija meillä to 11.5 klo 10-17

kuntatie 4 86100 Pyhäjoki

Kauniit ruukku- ja leikkokukat monipuolisestavalikoimasta.

Orvokki10 kpl6,00 €

OrvokkiAmppeli5,00 €

Saloruusu

13,00 €

Sekä muita päiväkohtaisia tarjouksia.

Kahvitarjoilulauantaina 13.5koko päivän!

Avoinna joka päivä klo 9 - 21.00

Mäkysen Puutarha Kyp. 433 266

Arvontaa!

PYHÄJOEN HAUTAUSPALVELUVanhatie 31, puh. 437 250

Äitienpäiväkukat

Orvokit yms.

Tällä viikolla Pe 9-17, La 9-15, Su 9-15.

Varaa ruusut valmistuville!

PÄÄKIRJASTO SULJETTUNATORSTAINA 18.5.Teemme hyllymuutoksia.

KasvinsuojeluruiskutustaHinattava Amazon UX 3200 l.20 m.Huiskonen 0500-931164

VillisorsaPyhäjoen lukio 2006, kirjallisuuden ja kuvataiteen kurssitöitä

VillisorsaVillisorsaNukkekotiNukkekotiHenrik IbsenNora: Olen ennen muuta ihminen tai ainakin yritän

tulla ihmiseksi. En voi välittää siitä mitä muut

sanovat. Minun täytyy itse ottaa selvää.

Näytelmäkirjailija Henrik Ibsen (1828–1906) kuoli sata vuotta sitten. Hän on pohjoismaisen draamakirjallisuuden suurin nimi. Joka päivä jokin Ibsenin näytelmistä pyörii täysille katsomoil-le jossakin maailmankolkassa. Näy-telmäkirjailijoista vain Shakespeare on saavuttanut häntä suuremman suosion.

Kirjailijan eniten esitetty näytel-mä Nukkekoti (1879) on kertomus naisen roolin muuttumisesta viime vuosisadan lopulla. Nukkekodin aihe oli lainattu tositapauksesta. Ibsenin tuttava Laura Kieler hylkä-si perheensä ja vaati avioeroa sillä

Henrik Ibsenin kuolemasta

sata vuottaseurauksella, että hänet suljettiin mielisairaalaan.

Myös näytelmän päähenkilö Nora jättää miehensä ja lähtee elämään omaa elämää.

Näytelmä herätti eurooppalaisissa porvariskodeissa kiihkeän keskuste-lun naisen asemasta ja tasa-arvosta niin perheissä kuin yhteiskunnassa-kin. Keskustelua käydään edelleen.

Pyhäjoen lukion ykköset ovat luke-neet Ibsenin Nukkekodin ja Villisor-san ja tutkineet näytelmien ihmisiä, näytelmien rakennetta ja teemaa; opiskelijat kirjoittivat kirjallisuuses-seen näytelmien pohjalta.

Kuvataiteen tunneilla opiskeli-jat ovat tehneet ekspressiivisen maalauksen; he ovat vertailleet tunteen kuvaamista näytelmässä ja pohjoismaisessa ekspressionis-missa (Edvard Munchin tuotanto). Opiskelijoiden tavoitteena oli itse kokeilla ekspressionismin keinoja: esittää kuvataiteen keinoin luetun pohjalta itse valitsemansa kohta näytelmästä.

Tässä kulttuuritoimen kustanta-massa Ibsen-liitteessä julkaisemme katkelmia lukiolaisten kirjallisuuses-seistä ja esimerkkejä ekspressiivisis-tä maalauksista. Liitteen on taittanut Lari Rantakokko.

JYRKI TERVO

Torvald: Puhut kuin lapsi.

Et ymmärrä yhteiskuntaa, jossa elät.

Nora: En, en ymmärrä.

Mutta nyt otan selvän siitä. Nyt

koetan päästä perille: kumpi on

oikeassa, yhteiskunta vai minä.

Nora: En tiedä muuta kuin mitä

pastori Hansen sanoi minun

rippikoulua käydessäni. Hän sanoi,

että uskonto on sitä, on tätä.

Päästessäni irti kaikesta tästä ja

jäätyäni yksin, tutkin sitä asiaa

myös. Tahdon ainakin selvyyden

siitä, olivatko pastori Hansenin

puheet oikeita tai olivatko ne oikeita

minun kohdaltani.

Nora: En ole koskaan tuntenut ajattelevani

niin selvästi ja varmasti kuin tänä yönä.

Nora: Minun on pidettävä huoli omasta

kasvatuksestani. Sinussa ei ole miestä

auttamaan minua. Siis minun on selvittävä

yksin. Ja siksi matkustan nyt luotasi.

Torvald: Ole vain avomielinen minulle,

ja minä olen sekä tahtosi että omatuntosi.

Ykköset vierailulla

Kokkolan kaupunginteatterissaPyhäjoen lukion ensimmäisen luokan oppilaat vierailivat Kokkolan kaupunginteatte-rissa katsomassa Henrik Ibsenin näytelmän Nukkekoti. Kokkolan kaupunginteatterin johtaja ja Nuk-kekodin ohjaaja Jukka-Pekka Rotko sanoo olevansa Ibsen-friikki, ja hä-nen johdollaan näytelmää oli alettu työstää jo noin vuosi sitten.

Rotko valitsi Ibsenin näytelmistä juuri Nukkekodin siksi, että näytel-mä kertoo kaikista meistä: ”Löysin näytelmästä omakohtaista elämää: pettymystä, valehtelua..” 130 vuotta vanhan näytelmän kysymykset ovat vielä nykypäivänäkin ajankohtaisia. Klassikoissa parasta on aina niiden ajankohtaisuus jokaisessa ajassa. 37 vuotta ohjaajana toimineen Rotkon mielestä ohjaajan työ on raskasta, mutta myös palkitsevaa: ”Ensimmäi-set näyttämöharjoitukset ovat aina pieni helvetti: ei tule mitään. Palkit-sevinta on, kun ideat lähtevät lauk-kaamaan ja vain taivas on rajana.”

Näyttelijän pyrkimys on tuoda kat-sojille esille pari voimakkainta roo-lihahmon luonteenpiirrettä sekä ra-kentaa kokonaiskuva roolihahmosta. Tavoitteena on myös, että jokainen katsoja löytäisi näytelmästä jotakin mielenkiintoista. Noraa näyttelevä Irina Parviainen toteaa, että vai-keinta, mutta myös haastavinta on aina uudestaan tyhjästä lähteminen, kun aloitetaan uusi näytelmä.

Näyttelijä on roolihenkilön puolella

”Näyttelijänä minun tulee ehdot-tomasti olla roolihenkilön puolella kaikessa, mitä tämä tekee (vaikka esittäisin sarjamurhaajaa). Toisin

sanoen pitää pystyä ymmärtämään ihmisten erilaisia tapoja toimia, tun-tea, suhtautua. Henkilönä minun ei tarvitse toki pystyä hyväksymään edellä mainittuja asioita, joten oma suhtautumiseni Noraan on varmaan aika lähellä roolihenkilö Rouva Lin-den mielipidettä”, Parviainen selittää.

Rouva Lindehän toteaa näytelmässä: ”Nora, sinun täytyy kertoa miehel-lesi totuus.”

Totuuden kohtaaminen

”Mutta, jos puhutaan vain perus-kysymyksestä, eli totuuden kohtaa-

misesta, olisin ”Norana” halunnut tehdä sen jo aikaisemmin, jolloin ratkaisuvaihtoehtoja olisi ollut use-ampia. Mutta aina on muistettava, että hyvässä tarinassa, jonka tarkoi-tus ajasta toiseen on herättää mah-dollisimman paljon ajatuksia, tilan-teiden pitää kehittyä äärimmilleen

ja henkilöiden ratkaisujen pitää olla ehdottomia”, Parviainen kertoo.

Oikeuttavatko Noran ”pyhät velvol-lisuudet itseänsä kohtaan” tekemään sen, mitä hän tekee? Parviaisen mie-lestä ihmisen tärkein tehtävä on tulla itsekseen, kasvaa omaksi itsekseen, ihmiseksi, joka kykenee ottamaan

vastuun teoistaan ja tunteistaan ja näkemään rajan oman itsensä ja toisen persoonan välillä. Sellaisena ihmisen on helpompaa tai mahdol-lisempaa kohdata toinen ihminen kokonaisena ja luoda ihmissuhteita, jotka eivät ole riippuvuussuhteita tai omien tai molempien projisointien temmellyskenttiä. ”Mutta tämähän ei ole yhtä kuin avioero välttämättä, sillä ihmisen on mahdollista kasvaa myös parisuhteessa”, Noran näytte-lijä pohtii.

Parviaisen mukaan Noran ja Hel-merin suhteita on nykyaikanakin: ehdottomasti. ”Kun tarkastellaan Noran ja Helmerin liiton ja suhteen rakennetta ilman aikaan sitovia mää-reitä, suhteita, joissa ihmiset valeh-televat itselleen ja toisilleen, eivätkä kohtaa oikeasti toisiaan. On tällaisia tietenkin tänä päivänä. Valitettavas-ti”, hän miettii.

Näyttelijän työ haastaa läsnäoloon

Irina Parviaisen mukaan näytte-lijän työn henkinen rasittavuus on vaikeasti mitattavissa eikä vähiten siksi, että muuttuvia tekijöitä on niin paljon: roolin suuruus/pienuus, suh-de työryhmään/ohjaajaan, henkilön oma taistelukestävyys eli ongelmien kohtaaminen, käsitteleminen/väistä-minen, muu työmäärä.

”Nyt kun siis puhutaan työstä, jossa joutuu tekemään työtä (enim-mäkseen) oman itsensä kautta. Kyse ei siis ole minkäänasteisesta terapi-asta…”, hän pohtii. Parviainen pitää näyttelijän työtä kohtalaisen raskaa-na, mutta tosi mielenkiintoisena ja stimuloivana: ”Työ haastaa minut läsnäoloon, uuden oppimiseen (mo-nilta eri aloilta), tuntemattomaan heittäytymiseen, elämiseen.”

Minun ekspressiivisessä työssäni on nauloilla lävistetty nukke. Idea nukkeen tuli jo näytelmän nimestä. Nauloilla lävistäminen siitä, millaisia tunteita henkilöillä lopussa huomattiin olevan. Varsinkin Torvaldilla, jonka Nora jätti.

Ossi Ruotsalainen

Ossi Ruotsalainen

NaulittuIbsen-työnäytepäivä:

Performanssitaidetta

SARI RINTAMÄKI

SARI RINTAMÄKI

Kokkolan kaupunginteatterin johtaja Jukka-Pekka Rotko (vas.) on sovittanut ja ohjannut Ibsenin Nukkekodin. Noraa näyttelee Irina Parviainen, ja tohtori Rankia Erkki Glad.

Performanssi (aik. suom. performance) on yleisön edessä esitettävä taide-esitys, joka noudattaa ennalta laadittua suunnitelmaa ja voi sisältää elementtejä tai muistumia eri taidemuodoista. Perfor-manssi syntyi 1960-luvulla ja sen tavoitteena on visuaalisen ja ajatuksellisen kokonaisuuden luominen.Mikko Pisilä ja Riikka Salmu esittivät Noran ja Helmerin suhdetta kuvaavan performanssin Ibsen-työnäytepäivänä.

Naisen asema näytelmissä Nukkekoti ja Villisorsa

Henrik Ibsen syntyi Nor-jassa Skienin kaupungissa vuonna 1828. Hänen isän-sä oli varakas liikemies, ja äiti oli kotona hoitamassa lapsia. Lapsena Ibsen oli yksinäinen poika, jolla oli hyvä mielikuvitus. Hän olikin melkein aina omissa ajatuksissaan. Henrik Ibsenille uskonto oli tärkeä asia ja Raamattu merkittävä kirja.

Viisitoistavuotiaana Ibsen lähti hankkimaan elantoaan. Hän päätyi apteekkioppilaaksi Grimstadiin ja toivoi pääsevänsä opiskelemaan yliopistoon lääketiedettä. Hän kir-joitti ensimmäisen näytelmänsä Ca-tilinan opiskeluaikana. 1800-luvun puolessa välissä Ibsen muutti Os-loon, jossa syntyi suurin osa hänen tuotannostaan.

Kaikki hänen näytelmänsä eivät perustu pelkkään mielikuvitukseen, eivätkä teorioihin. Esimerkiksi vuon-na 1879 ilmestyneen Nukkekodin aihe löytyi eräästä nuoresta naises-ta, jonka kanssa Ibsen oli kirjeen-vaihdossa. Nainen valitteli huoliaan, joiden takana oli väärennetyllä ni-mellä hankitut rahat. Rahoja hän ei kuitenkaan hankkinut miestään var-ten kuten Nukkekoti näytelmässä. Toinen tunnettu Ibsenin näytelmä on Villisorsa, joka julkaistiin vuonna 1884. Viimeisen näytelmänsä Kun me kuolleet heräämme, Ibsen jul-

kaisi vuonna 1899. Hän koki tämän näytelmän ikään kuin elämäntyönsä päättäjäksi.

Henrik Ibsen sairasti elämänsä kaksi viimeistä vuotta ja kuoli vuon-na 1906. Ibsen ennätti kirjoittaa 24 näytelmää sekä kokoelman runoja. Ensimmäisen maailmansodan jäl-

keen Ibsen pyrittiin unohtamaan, mutta sodan jälkeen hänen näytel-miään taas esitettiin.

Joissakin maissa 1800-luvun lo-pulla Nukkekodin loppuratkaisua muutettiin, koska se oli sopimaton. Nora ei hylännytkään lapsiaan ja kotiaan.

Näytelmissä Nukkekoti ja Vil-lisorsa tulee vahvasti esille naisen elämänvalhe. Nukkekodin Nora ja Villisorsan Gina yrittävät salata tekemänsä virheet. Naiset alkavat ehkä tuntea syyllisyyttä ja katsovat parhaakseen salata asian. Kun Nora ja Gina ovat valehdelleet alusta asti,

eivät he enää uskalla olla rehellisiä muille eivätkä myöskään itselleen.

Nora on joutunut tekemään vai-kean ratkaisun miehensä terveyden vuoksi. Hän on tehnyt velkakirjape-toksen, joka 1800-luvun lopulla oli suuri rikos. Hän valehtelee Torval-dille lainaamistaan rahoista vuosi-kausia.

Tuohon aikaan perheessä mies hoiti talon raha-asiat, ja naisen tehtävänä oli lähinnä olla koto-na hoitamassa lapsia. Nora katsoi kuitenkin, että se oli paras ratkaisu siinä tilanteessa eli väärentää isänsä nimikirjoitus, jotta saisi tarvitseman-sa rahat. Hän ei ajatellut tekonsa seurauksia eikä sitä, että asia voisi tulla julki.

Kun Krogstad saa selville Noran velkakirjapetoksen, hän uhkaa ker-toa asiasta Torvaldille. Nora kuiten-kin pyrkii kaikin keinoin estämään Krogstadia. Naista alkaa myös pian ahdistaa koko kodin ilmapiiri. Hän turvautuu ystäväänsä rouva Lindeen, jolle kertoo huolensa.

Mielestäni Nora kuitenkin tuntee olevansa yksin koko asian kanssa. Välillä hän ehkä haluaisi paljastaa valheensa, jotta kaikki olisi ohi.

Mutta hän ei saa puhuttua mie-hensä kanssa, vaan jatkaa valheel-lista elämäänsä nukkekodissa. Kun Krogstad vierailee Helmerien koto-

na, Nora välttelee hänen seuraansa ja yrittää myös estää Torvaldia ta-paamasta tätä.

Noran elämänvalhe alkaa pal-jastua, kun Krogstad lähettää Tor-valdille kirjeen, jossa kertoo Noran velkakirjapetoksesta. Torvald järkyt-tyy kuullessaan totuuden. Nora on valmis muuttamaan pois kotoa, kun ymmärtää eläneensä nukkekodis-sa. Hänen päämääränään on löytää itsensä.

Nora on uskotellut itselleen mo-nen vuoden ajan, että kaikki on hyvin perheessä ja asiat järjestyvät. Torvald pyytää Noraa jäämään ja on valmis antamaan hänelle anteeksi. Silti Nora lähtee ja jättää kylmästi miehensä ja lapsensa suremaan.

Mielestäni Nora teki oikein, kos-ka sama tilanne olisi voinut toistua. Nora ei olisi oppinut virheistään, ja lähtö teki hänelle hyvää. Lapsille Nora olisi voinut olla ymmärtäväi-sempi tai edes hyvästellä heidät. Torvaldille hän olisi voinut selittää tarkemmin lähtönsä syyn ja sen, että vika ei ollut yksin miehessä.

Nukkekodissa teemana korostuu lause: ”Ole vain avomielinen minulle, ja minä olen sekä tahtosi että oma-tuntosi.”

Tuula Sihvonen

Tein taidetta Noran tanssikohtauksesta. Nora tanssii pitkä huivi, punainen mekko ja tamburiini kädessään.

Marjo Seppä

Marjo Seppä

Noran tanssi

JYRKI TERVO

Työni on kuvaus kohtauksesta, jolloin Nora lähtee ja jättää perheensä ja entisen elämänsä. Valitsin juuri tämän kohtauksen, koska hetki on pysähtynyt ja koskettava.

Hanna Hyödynmaa

Hanna Hyödynmaa

Pysähtynyt hetki

Tästä eriskummallisesta ja sulkeutuneestakin lapsesta (Henrik Ibsenistä) kasvoi ihmisten ihastukseksi ja vihastuksek-si aikuinen mies. Tämä tarkoitti sitä, että hänellä oli mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, ja sitä mahdolli-suuttaan hän käyttikin sitä mukaa, kun keksi sanottavaa. Kyllähän hän sitä keksikin. Sen verran, että hänen tuotoksiaan luetaan yhä nykyaika-nakin. Niistä kohtaloksemme osui kaksi nidettä, näytelmät Nukkekoti ja Villisorsa. En voi väittää, etteivätkö olisi kovin mielenkiintoisia ja lukemi-sen arvoisia kirjoja, vaikka nykyään niin monista kirjoista sanotaan niin. On tosin sanottu, että nämä kirjat ovat klassikoita, mikä tarkoittanee, että ne on ennenkin mielletty mie-lenkiintoisiksi ja lukemisen arvoisiksi kirjoiksi ja tullaan todennäköisesti mieltämään vastaisuudessakin. Kaik-kia kirjoja ei voi sanoa klassikoiksi. Toisia taas voi. Resurssieni ollessa rajalliset keskityn analysoimaan näi-tä kahta.

Näistä ensin julkaistu oli nimen-omaan naisten aseman pöydälle nostanut Nukkekoti, joka ilmestyi vuonna 1879. Kirja tuntui ensi luke-malta minunkin 2000-luvun nuoren arvomaailmaani radikaalilta. Siten sopii kysyä, miltä näytelmä on sit-ten tuntunut 1800-luvun ”käpyjen” mielestä? Se on varmaankin järisyt-

Henrik Ibsenin aivotoiminnan vaikutuksesta omaani ja muidenkin

tänyt jotain: en tiedä, mitä. Mutta näytelmän jälkeen naisten yhteis-kunnallinen asema on kohentunut.

Aluksi näytelmää ei suostuttu esit-tämään. Sitten se suostuttiin esittä-mään sensuroituna, ja kohu nousi jo silloin. Sensuroimaton versio lienee sitten vastaavasti ollut skandaali,

mikä lienee taas ollut ihan tarkoitus-kin. Kaikki aikalaiset eivät ymmärtä-neet Ibseniä, eivätkä kaikki ymmärrä vieläkään. Minä toivon ymmärtäväni edes jonkin verran. Kuten jo sanot-tu, Nukkekoti tuntui minusta liian radikaalilta, mutta vähitellen aloin sulattaa tapahtumia. Draaman rat-kaisujen täytyy olla ehdottomia ja äärimmäisiä. Tämän sekä faktan ja fiktion eron sisäistettyäni näytelmän sanoma alkoi hitaasti valottua, lie-kö – tuskinpa – valottunut kunnolla vieläkään.

Jos eivät kaikki nykypäivänkään henkilöt, kaikki aikalaiset tuskin pohtivat aihetta näinkään syvälli-sesti ja monet varmaan tuomitsivat Ibsenin tarvitsematta lukea hänen teoksiaan. Tässä vaiheessa kysyin itseltäni, mitä on liberalismi. Oliko Ibsen liberalisti? Vai kenties päivas-

toin konservatiivi? Vai onko mahdol-lista, että hän oli molempia? Oliko konservatismi liberaalia viktoriaani-sen ajan liberaalisti konservatiivisten ”sovinistisikojen” mielestä?

Joskus kysyn itseltäni niin vaikeita kysymyksiä, että tekisi mieli lopettaa pohdinta. Mutta tapauksessa Nuk-

kekoti voisin todeta tarkoituksen ehkä sittenkin pyhittävän keinot.

Valheelle rakennetun kestävyyttä kuvaa hyvin – myös Ibsenin tunte-man – Raamatun vertaus kahdesta rakentajasta, joista järkevä rakensi talonsa kalliolle ja tyhmä hiekalle. Kun satoi, tulvavesi virtasi ja myrs-kytuuli pieksi taloja, järkevän raken-tajan talo kesti ja tyhmän talo sortui maan tasalle saakka. Tätä teemaa käsitellään – tosin pinnallisemmin – näytelmässä Villisorsa (1884). Miksi ihmiset sitten toimivat niinkin tyhmästi kuin toimivat, ”rakensivat talonsa hiekalle” – myös viitaten näytelmään Nukkekoti – ?

Sitä Ibsen ei selitä, ja sitä hän toivonee meidän kysyvän myös it-seltämme.

Mikko Pisilä

K irjan ja ruusun päivänä 10. toukokuuta on teemana Kirja ja hyvinvointi. Tällä teemalla halutaan nostaa esiin kir-jan tärkeä rooli ihmisen henkisen ja taloudellisen hyvinvoinnin ja kehi-tyksen välineenä.

Kirja on säilyttänyt myös nykyajan kommunikaatioyhteiskunnassa tär-keän aseman. Kirjat ovat työkaluja oppimiselle, tiedon päivittämiselle ja jakamiselle, joka on elintärkeää kaikissa ammateissa, tuotannossa, kaupan ja palveluiden piirissä.

UNESCOn selvityksen mukaan ihmiset, joilla ei ole lukutaitoa tai maat, joissa luetaan vähän kirjoja, ovat poikkeuksetta köyhiä. Luku-taito ja kirjat antavat vakaan pe-rustan köyhyyttä vastaan ja eväitä henkiseen sekä taloudelliseen kehi-tykseen. The Literacy Initiative for Empowerment – LIFE, on UNES-COn uusin 10-vuotinen projekti lukutaidon vahvistamiseksi niissä maissa, jotka kärsivät eniten luku-taidon puutteesta. Maailmassa on 34 maata, joissa asuu 85 % luku-taidottomista ihmisistä. Lukutaito on UNESCOn mukaan ihmisoikeus, joka on työkalu ihmisen henkilökoh-taiselle kehitykselle ja kulttuurin ke-

hitykselle.

Kirjan ja ruusun päivän perinne

Kirjan ja ruusun päivän perinne, jossa mies lahjoittaa naiselle punai-sen ruusun ja nainen lahjoittaa kirjan miehelle, juontaa juurensa keskiai-kaiseen taruun Katalonian suoje-luspyhimyksestä Pyhästä Yrjöstä. Ritari Pyhä Yrjö surmasi legendan mukaan lohikäärmeen, joka oli ai-keissa ahmaista kitaansa kauniin prinsessan. Surmatun lohikäärmeen verestä versoi tulipunaisia ruusuja täynnä oleva ruusupensas, josta sankari poimi kauneimman kukan prinsessalle. Pyhä Yrjö julistettiin keskiajalla Katalonian suojeluspy-himykseksi ja huhtikuun 23:nnesta tuli pyhimyksen juhlapäivä. Pyhän Yrjön päivää on juhlittu laajasti Ka-taloniassa ja muualla Euroopassa keskiajalta lähtien.

Mutta mikä liittää ruusut ja kirjat yhteen? Legenda lohikäärmeestä ja ruususta on ollut yksi innoittaja, mutta tapa yhdistää kukat ja kirjat voidaan jäljittää myös keskiaikaan. Kataloniassa kukat olivat palkintona Jocs Florals -kirjallisuuskilpailuissa,

Tänään juhlitaan Kirjan ja ruusun päivää

Päivän teema 2006 – Kirja ja hyvinvointi!

jota vietettiin Pyhän Yrjön päivänä. Nykyisin vietettävän Kirjan ja ruu-

sun päivän alkuperä on vuodessa 1926, jolloin huhtikuun 23. valittiin barcelonalaisen kirjakauppiaan idean mukaan kirjojen ja ruusujen päiväksi. Myös päivän kirjallinen historia oli yhtenä innoittajana: 23.4.1616 kaksi maailmankirjallisuuden klassikkokir-jailijaa, Miguel Cervantes de Saa-vedra sekä William Shakespeare, kuoli. Huhtikuun 23. on myös Halldór Kiljan Laxnessin ja Vladi-mir Nabokovin syntymäpäivä. 1995 UNESCO julisti katalonialaisen Kirjan ja ruusun päivän Maailman kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi. ”Kirjat an-saitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan vapauden, yhteenkuu-luvuuden ja rauhan symboleina”, sen julistus kuului.

Kirjan ja ruusun päivää ja Maail-man kirjan päivää ei kaikkialla juhlita juuri huhtikuussa, vaan monet maat ovat sovittaneet päivän itselleen sopivaan ajankohtaan. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Irlannissa ta-pahtumaa vietettiin tänä vuonna 2. maaliskuuta. Vaikka päivää vietetään eri maissa eri aikoina, kannatetaan kaikkialla päivän alkuperäistä ideaa ja UNESCOn periaatteita.

Miksi ihmiset sitten toimivat niinkin tyhmästi

kuin toimivat, ”rakensivat talonsa hiekalle”?

Tasa-arvo on termi, joka kir-voittaa vieläkin saarnapu-heita, jotka saavat ihmisen hyppimään seinille tai tirauttamaan muutaman kyyneleen elämän jul-muuden takia. Jos historian ensileh-det on kirjoitettu miesten verellä, teollistumisen jälkeen niitä täplittä-vät naisen kyyneleet. Ei ihme, että norjalaisen näytelmäkirjailija Henrik Ibsenin näytelmiä Nukkekoti ja Vil-lisorsa on paheksuttu. Lukijoilla on ollut toisistaan eriäviä mielipiteitä näytelmien ilmestymisestä alkaen aina näihin päiviin.

Naisen ja miehen välit ovat ol-leet halki aikojen suurennuslasin alla. Keski-ajalla nainen tuomittiin perisynnin kantajaksi, arvottomaksi olennoksi. Mieheen on aina liitetty ruumiillinen voima, kun taas nainen, fyysisesti heikkona, on joutunut kehittämään aivojaan ja turvautu-maan kauneuteensa aikojen alusta alkaen.

Nukkekodin Nora on aina tottunut saamaan huomiota kauneudellaan. Barbie-nukkena hänen on vain tar-vinnut napsauttaa sormiaan saadak-seen haluamansa. Villisorsan Gina antaa todellisemman kuvan naises-ta: kodin valtiatar, työntekijä. Mutta molempiin naisiin Ibsen on kirjaillut kielletyn hedelmän jäljet: Nora on tehnyt vakavan rikoksen suojellak-seen miestään; Gina taas on jättänyt kertomatta totuuden tyttärestään miehelleen ja päättänyt sopeutua järjestettyyn liittoon ja paikkaansa kodin puurtajana.

Keski-ajalla miehestä tuli ehdoton auktoriteetti naiselle. Ehkä miehet alkoivat ymmärtää naisen psykolo-

tuneet, jos kukaan ei olisi päättänyt julkistaa valhetta. Ibsen on todel-lakin osannut kirjoittaa elämästä – hän on tiennyt, miten ihmisen saa ajattelemaan.

Molempien näytelmien loppurat-kaisu on radikaali. Aikuiset selvit-televät välejään ja minuuttaan ovet

paukkuen. Mutta eivätkö aikuiset koskaan onnistu sopimaan välejään satuttamatta lapsiaan? Nukkekoti jätti lapset lähes kokonaan huomiot-ta. Lapsia kyllä on, mutta ei heidän äiditön kohtalonsa jää juuri suret-tamaan lukijaa, sillä lapsia ei tuotu teoksessa esille. Hedvigin itsemurha

Vahvempien ihmisten puolestagisen voiman. Ehkä he eivät halun-neet hyväksyä naista tasavertaisena kumppanina. Naisesta oli tullut liian älykäs miehen makuun: nainen kuu-lui kotiin, perheen ja lasten luokse; naisen tehtävä oli huolehtia kodis-ta, miehen tehtävä oli elättää perhe. Tätä ajattelua on perusteltu milloin uskonnollisesti, milloin poliittises-ti – pohja on kuitenkin ollut aina sama. Mies ei ole halunnut itselleen kilpailijaa. Vasta teollistuminen toi naisen asemaa eteenpäin yhteis-kunnassa. Hänelle maksettiin jopa palkkaa työstä. Vaikka elämme ai-kaa kaksi vuosisataa teollistumisesta etelään, naisen asema ei vieläkään ole edes siedettävä kaikissa maissa. Länsi-maissa naisen asemaa pide-tään tasa-arvoisena, mutta onko se todella sitä? Vielä tänäänkin kuul-laan tarinoita, että mies saa korke-ampaa palkkaa kuin nainen.

Villisorsasta ja Nukkekodista löy-tää samoja piirteitä. Esimerkiksi niiden henkilöt ovat samantyylisiä. Naiset ovat erehtyneitä, väärinteki-jöitä. Mies on perheen auktoriteetti, vaikka naisella onkin suuri vaikutus talouteen. Näytelmät puhuvat eri kieltä: Nukkekodin radikaalisuus on Villisorsassa vaihtunut symbolismiin. Näytelmien keskeinen sanoma on kuitenkin naisen asemalla, elämän monimutkaisuudella ja valheen seu-rauksella. Myös avioliitto nousee keskeiseksi teemaksi. Mielenkiin-toista on, että vaikka molemmissa näytelmissä avioliitto on hajanai-nen ja sievistelevä, ulkopuolisella henkilöllä on enemmän kuin suuri osa avioliittojen hajoamiseen. Kuka tietää, ehkäpä liitot olisivat onnis-

Villisorsassa on sen sijaan isku vas-ten lukijan kasvoja. Nuori naisenalku päättää päivänsä oman käden kaut-ta. Hän tekee jotain, johon perheen miespuolinen väestö ei ole mietiske-lyistä huolimatta kyennyt. Nora taas ottaa ja lähtee miehensä hoivista. ”Minulla on toisia yhtä pyhiä vel-vollisuuksia. Velvollisuudet itseäni kohtaan”, hän toteaa ja jättää per-heensä. Perheen tarkoitus häviää. Se ei ole enää elämän keskipiste ja turvapaikka vaan taistelutanner. Ai-kuiset selviävät – heidän mielenter-veytensä on kehittynyt jo tarpeeksi – mutta lapset kärsivät. Lapsi ei voi ymmärtää aikuisten ongelmia.

Ei enää edes yritetä oppia elämään perheen sisällä ja huolenpidossa. Ei yritetä ymmärtää muiden näkökul-mia. Ei olla valmiita kurkistamaan pintaa syvemmälle. Täytyy tehdä jotain radikaalia, todellista ja vah-vaa. Jotain, josta riittää puhumista jälkipolville.

Mutta eikö lähteminen ole pa-kenemista? Eikö ole pakenemista hylätä läheiset ihmiset, oma paikka ja tehtävä. Koko elämä. Lähtemis-tä voidaan perustella miten päin vain – ainakin lähtijän suusta. On kohdeltu väärin. Ei voi enää jatkaa näin. On väsynyt elämäänsä. Mut-ta näin sanoessaan lähtijä unohtaa muut ihmiset. Ihminen, joka hylkää perheensä, elämänsä, kohtelee lä-himmäisiään epäoikeudenmukaises-ti. Hän ei muista, että pieni lapsi ei voi ymmärtää eikä hyväksyä hänen tekojaan.

Joskus lähteminen voi tehdä hyvää. Se voi auttaa hyväksymään itsensä ja muut. Se voi tuoda takaisin ja jät-

tää elämään toivoa. Mutta yleensä se antaa vain kyyneleitä, surua ja ymmärtämättömyyttä. Nyky-yh-teiskunnassa lähtijä on useimmiten mies. Silti äidin lähteminen satuttaa lapsia usein enemmän. Äidin kans-sa ollaan enemmän kuin isän. Ja kun tarpeeksi sattuu, tehdään pitkätäh-täimisiä päätöksiä, jotka vaikuttavat liian monen ihmisen elämään liian monella tavalla. Kuitenkaan näytel-mien hahmot eivät voineet hyväksyä itseään, toisiaan ja opetella elämään yhdessä. He halusivat jotain muuta, jotain, mitä eivät uskoneet voivansa saada perheestä.

Naisia pidetään usein heikkoina. Nainen kuitenkin puurtaa kotilieden äärellä täyspitkää päivää. Parhaassa tapauksessa hän käy myös töissä ja elättää perhettään. Näytelmät tuo-vat kyllä hyvin esille aikansa raadol-lisuuden, mutta ne jättävät myös paljon kertomatta. Naisen todelli-nen luonne on paljon moninaisem-pi: syvällinen keskustelija, hiljainen kuuntelija, ahkera työntekijä.

Miestä ja naista on lähes mahdo-tonta verrata toisiinsa. Kuitenkin teemme sitä jatkuvasti. Eikö ihmi-nen voi hyväksyä toisiaan täyden-täviä ominaisuuksia? Ilman miestä ei olisi naista – ilman naista ei olisi miestä.

Ehkä meidän kaikkien olisi syytä hyväksyä itsemme vain lapsina, ih-misinä. Unohtaa sukupuolten väli-set rajat ja muistaa, millaista on olla kiinnostunut kaikesta ja kaikista.

Maistaa, mitä on olla epätäydelli-sen täydellinen.

Tinja Halunen

Tinja Halunen

Noran lähtö

sivu 7P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 10 . 5 . 2 0 0 6

Seurakunta tiedottaa

Ilmoitushinnat (hintoihin lisätään alv 22%) >> 0,25 €/pmm, toistohinta 0,2 €/pmm, minimikoko 35 pmm >> Puoli sivua: 100 € >> Koko sivu: 150 € >> Järjestöpalsta: 30 €/vuosiAikataulut ja ilmoitusehdot

Lehteen tarkoitettu aineisto on toimitettava vasemmalla olevan aikataulun mukaisesti. Aineiston voi toimittaa myöhemminkin, mikäli siitä on toimituksen kanssa sovittu. Mikäli ilmoitusaineisto saapuu myöhässä, eikä siitä ole ennalta sovittu, perimme kaksinkertaisen hinnan. Myös järjestöpalstalle tulevat ilmoitukset pitää toimittaa ajoissa, myöhästyneestä aineistosta perimme 10 € lisämaksun. Emme voi taata myöhässä saapuneen aineiston ilmestymistä. Emme vastaa puhelimitse tulleiden ilmoitusten virheistä. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään maksetun määrän palauttamiseen. Muistutus virheellisestä ilmoituksesta on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa julkaisupäivästä.

PYHÄJOENKUULUMISET

Seuraava lehti(nro 20) ilmestyy >> keskiviikkona 17.5.2006Aineisto toimitettava >> perjantaina 12.5.2006 klo 17.00 mennessäLevikki >> vko 19: 2170 kpl >> vko 20: 1780 kpl

Painopaikka: Pyhäjokiseudun Kirjapaino Oy, OulainenLehden jakelu: Raahelainen, ilmoitukset jakeluhäiriöistä puh. 2112 510 tai 2112 520

Puh: (08) 4390 244Fax: (08) 4390 282

www.pyhajoki.fi/kuulumisetkuulumiset@pyhajoki.fi

Taittajat: (08) 4390 244Päätoimittaja: (08) 4390 242Taloussihteeri: (08) 4390 470

Toimitus on paikalla ma-ti klo 10-17

Sari Rintamäki Niko MuurinenNiko Muurinen /Ossi Ruotsalainen / Lari Rantakokko (liite)

PÄÄTOIMITTAJAT:TOIMITUSSIHTEERI:

TAITTAJA:

Julkaisija: Pyhäjoki Data OyISSN 0788-6071

Järjestöt toimivat Kalenteripe 12.5 lasten teatterireissut Kokkolaan. Linja-auto: Pirttikosken koulu 8.10, Parhalahden koulu 8.15, Monitoimitalo 8.20, Yppärin koulu 8.30. Hinta 12 e/lähtijä, tasaraha mukaan sekä omat eväät. Kotiinlähtö heti kummankin esityk-sen esitysten jälkeen. la 13.5 klo 19.30 Pauhasa-lissa Tilkkutäkki-yhteislauluilta, suosituimpia riparilauluja vuosien varrelta. Kaikenikäiset tervetulo Järj. srk20.5 Petronella-musikaalireissu Ouluun peruuntuu osanottajien vähyyden vuoksi Raahe-opiston kevätnäyttely kirjastossa to 11.5 saakka. Huom! hakekaa näyttelytyöt pois perjan-taina 12.5 klo 13-20. Yläasteen kuvaamatöiden näyttely 15-24.5. Avoinna: ma, to 11-16, ti, ke, pe 13-20.la 20.5 klo 12-24 Tervon kalasa-tamassa Haukikuningaskilpailu. Suurimman hauen saanut juliste-taan vuoden Haukikuninkaaksi tai - kuningattareksi. Hyvät palkinnot. Tiedustelut: Petteri Leppälä puh. 0400-589494Sekapesis yläasteelaisille ja sitä vanhemmille tiistaisin klo 18.00-19.30 Pyhäjoen pallokentällä 23.5. alkaen.Koko perheen retki Wasalan-diaan ma 5.6.2006. Hinta: 27€ /hlö, alle 120cm ja eläkeläiset 22€. Hinnat sisältävät kyydin ja pääsylipun.Ilmoittautumiset ke 31.5 mennessä virastotalon neuvontaan p. 43901. Alle 10-vuotiailla oltava huoltaja mukana. Matkan voi maksaa en-nakkoon virastotalon neuvontaan tai viimeistään bussissa (mielel-lään tasaraha). Mukaan tarvitsee iloisen mielen lisäksi omat eväät ja taskurahaa. Järj. 4H-yhdistys ja vapaa-aikatoimiYleisurheilun viikkokisat keski-viikkoisin urheilukentällä klo 18. Ilmoittautumiset puoli tuntia en-nen kilpailujen alkua paikan päällä. Sarjat 5-15-vuotiaille. Ensimmäiset kisat pidetään 7.6.Taikakoulu keskiviikkona 14.6. monitoimitalon kahviossa klo 10-14 Osallistumismaksu 5€, sisältää opetuksen, tarvittavat välineet ja materiaalin. Ilmoittautumiset vi-rastotalon neuvontaan (p. 43901) 6.6. mennessä.Uimakoulu Raahen uimahallissa 26-30.6. Kaksi ryhmää; uimatai-dottomat ja uimataitoiset (osattava uida vähintään 10m). Molempiin ryhmiin mahtuu 15 uimaria ilmoit-tautumisjärjestyksessä. Hinta: 48€ /hlö/viikko (sis. Uimaopetuksen, linja-autokyydin ja uimamerkkien suorittamisen).

Sitovat ilmoittautumiset 14.6. mennessä virastotalon neuvontaan p 43901. Ilmoittautuneille lähete-tään uimakoulukirje, jossa tarkem-pia ohjeita. Uimakoulumaksun voi maksaa ennakkoon virastotalon neuvontaan tai viimeistään ensim-mäisenä uimakoulupäivänä.Kuvataideleiri Annalan muse-olla 19.-22.6. klo 12-16 Hinta: 25€/osallistuja (sis. opetuksen ja materiaalin). Leiri on tarkoitettu ala-asteikäisille tytöille ja pojille. Mukaan tarvitsee omat eväät ja sään mukaisen vaatetuksen. Ilmoittautumiset 8.6. mennessä p. 4393433 tai raaheopisto@raahe.fiJärj. kunta ja Raahe-opistoRaahen seutukunnan pyöräi-lyviikko on 12.-18.6. ja Pyhä-joellakin pyöräillään torstaina 15.6. kahdella eri reitillä (21km ja 32km). Molemmille reiteille lähdetään kunnanviraston edestä klo 18. Osallistumismaksuja ei ole ja mukaan tarvitsee vain pyöräily-kypärän ja vesipullon!XV Pyhäjoki melonta 14.-18.6. Sunnuntaina 18.6 lähtö klo 10.00 Merijärveltä, Pyhänkosken alta. Klo 11-12 tauko Hellaakoskella, mah-dollisuus ruokailuun. Klo 14 kah-vitauko Halusen puhdon rannassa. Klo 15 saapuminen Pyhäjoelle, 8-tien sillan yläpuolelle. Halutes-saan voi ilmoittautua ennakkoon, mutta myös lähtöpaikalla kerätään nimilista ja 10€ osallistumismaksu. Lisätietoja Jouni Aitto-oja p. työ 4793 221, gsm 0500-282 562, e-mail: jouni.aitto-oja@oulainen.fi tai Esa Pyhälä koti 2238725, gsm 0400-765 202.Hip Hop- ja Break dance-kurssi 3-6.7. monitoimitalolla. Kurssi koostuu kolmesta hip hop-päivästä ja tiistain break dance-päivästä. Hinta: koko kurssi 10€, pelkkä break dance-päivä 3€. Hip Hop-ryhmiä on kolme: *8-13-vuotiaat klo 11.00-12.15 *yli 14-vuotiaat klo 12.30-14 * jatko (yli 14-vuotiaat) klo 14.30-16. Opettajina Heini ja Jari. Sitovat ilmoittautumiset virastotalon neuvontaan (p.43901) 26.6. men-nessä. Ilmoittautuneille lähetetään kurssikirje, jossa tarkempia ohjeita. Kurssimaksu suoritetaan paikan päällä.SULATTO’06 järjestetään Raahen Pikkulahden viheriöllä la 5.8. Illan pääesiintyjä on Jonna ja lämppä-rinä nähdään Flinch, sekä useita paikallisia bändejä. Pyhäjoelta järjestetään ilmainen kyyditys, jos osallistujia vähintään 20. Sito-vat ilmoittautumiset Mairelle (p. 044-7390 235) 28.7. mennessä. Lisätietoja osoitteesta www.raahe.fi/sulatto.

4H-Yhdistys Sinä yli 11-vuoti-as seikkailunhaluinen nuori, lähde mukaan hauskalle ja kokemusrik-kaalle 4H-eräleirille! Leirillä ajetaan mönkijällä, on aseenkäsittelyä ja tarkkuusammuntaa yms. Leiri pide-tään Olkijoella 19 -20.5. Lisätietoa p.044-3390220

Eläkeliitto Pyhäjoen yhdistys ry. Harmaahapset Jokikartanoon ti 16.5. klo 13. Ollaan paikalla klo 12.30. Nuotit mukaan. Iltaruskoon harjoittelemaan ti 16.5. klo 18. Yh-teisvastuukonsertin laulut, kanttori mukana. Vapaaehtoistyön piiri ko-koontuu ke 17.5. klo 11 Iltaruskoon siivoustalkoisiin. Joukolla mukaan! Makkaralenkki kainaloon!

Hanhikiven Kiertäjät ry Huom! Kaikki riihitykseen osallistuvat var-tiolaiset, ajankohta on muuttunut ke 24.-to 25.5. Tarkemmat ohjeet riihittäjille tulee kirjeessä. Muista pyörän keväthuolto ennen riihitystä. 9.-10. Jussin Jotos ja Paavon Polku Kalajoella. Ilmottautumiset 12.5. menn. 16.-18.. Vaeltajien meriseik-kailu. Ilm. 19.5. menn.

Ikäihmisten neuvosto pitää kah-vilaa Puhtolassa perjantaina 12.5. klo 10 - 13. Vapaata seurustelua kahvinjuonnin lomassa. Tervetuloa!

MLL. Perhekahvila maanantaisin 17-19. Ma 15.5. Kodin tapaturmat ja ensiapu. Arpajaiset. Ma 22.5. Liikunnan merkitys lapselle ja ai-

Kuolleet: Aino Augusta Kenakkala e Lindelä Liminkakylältä 92 v 8 kk 27 pvVilho Ilmari Krekelä Parhalahdelta 92 v 5 kk 28 pvHilja Inkeri Uhlbäck Parhalahdelta 50 v 2 kk 26 pv Kirkkokuoro seurakuntatalolla keskiviikkoisin klo 18.30 Ilomäen uuden hautausmaan siivoustalkoot to 11.5. klo 18 Lauluhetki vanhustentalon ker-hohuoneella torstaina 11.5 klo 15 (mukana nuorten ryhmä). Musiikkiopiston oppilaskon-sertti seurakuntatalolla to 11.5. klo 19 Tilkkutäkki -riparilaulut Lukion auditoriossa. Tuttuja ja uusia laulu-ja lauletaan bändin säestyksellä. la 13.5. klo 19.30 Kaikenikäiset ovat tervetulleita! Vapaa pääsy! Perhejumalanpalvelus kirkossa äitienpäivänä su 14.5. klo 10 Äitienpäivälounas yhteisvas-tuun hyväksi sunnuntaina 14.5 perhejumalanpalveluksen jälkeen klo 11. Tarjolla perunat, possun-filettä kermakastikkeella, omenapunajuurisalaatti,tuoresalaatti ja jälkiruokana kahvi/mehu + leivos. Lounaan hinta : aikuiset 7 e, lapset 4 e, alle 4-vuotiaat ilmaiseksi. Ilmoita tulostasi 10.5 mennessä p.050-4929250/Mirja Hirvikoski Tervetuloa ! Perhekerhon retki Hailuotoon ti 16.5. Lähtö klo 9.30, paluu n. klo 16. Ilmoittautuminen ja tiedustelut Mirja Hirvikoski p. 434115 tai 050-4929250Ystäväkerho retki Pattijoen metsäkirkolle ke 17.5. Lähtö klo 12.30 seurakuntatalolta. Ilmoit-tautuminen ja tiedustelut Mirja Hirvikoskelta p. 434115 (klo 9-10) tai 050-4929250Nuoret: Skootteri kokoontuu nyt

joka toinen viikko (parilliset viikot) Sarpatissa ke klo 19.15. Seuraava kokoontuminen 17.5. Mukaan voivat tulla kaikkiGospel cafe Sarpatissa pe 12.5. klo 20-23 Lennokkikerho -92 synt. ja van-hemmille nuorille aloittaa Sarpatis-sa ke klo 17.00.Varhaisnuorten kerhot: Tyttökerho 1-2 lk Sarpatissa tiistaisin klo 15.45-17 Toimintakerho 5–6 lk:n pojille Sarpatissa keskiviikkoisin klo 15.00–16.15 Poikien kerho 4 lk:lle Sarpatissa torstaisin klo 16.15-17.30 Puuhakerho Pirttikosken koululla torstaisin klo 16.30-18 (huom aika) Sählykerho ala-asteikäisille tytöille ja pojille Yppärin koululla torstaisin klo 15.15-16.30 Sählykerho 1-4 lk tytöille ja pojille monitoimitalolla perjantai-sin klo 15-16 Pirttikosken lähetyshuuto-kaupan tuotto vapunpäivänä oli 887,70 €. Lämmin kiitos osallis-tujille Valtakunnalliset SLS:n lähetys-juhlat Jyväskylässä 9.-11.6. Lähtö Raahesta pe klo 13, paluu sunnun-tai-iltana. Matkan hinta 130 €, sis matkan ja majoituksen aamiaisella. Pelkän matkan hinta 40 €. Mat-kasta voi kysellä kirkkoherranviras-tosta p. 433119 Kirkkoherranvirasto avoinna ma klo 9-13 ti klo 12-16 ja ke klo 12-16 Tarvittaessa voitte sopia viras-toasioista muulloinkin ja ottaa tarvittaessa muutoinkin yhteyt-tä papistoon: Jukka Malinen p. 040-5050016 / 434414 tai Niko Rantanen 050-3288107

kuiselle. Perhekahvilaretki Oulun kasvitieteelliseen puutarhaan ja Turkansaareen su 28.5.06. Lähtö klo 10 monitoimitalon pihalta. Retki on jäsenille maksuton. Ei-jäsenille retkimaksu on 10€/aikuinen ja 5€/lapsi, sisältäen matkat ja pääsyliput. Ruokailu maksetaan itse. Ilmoittau-tumiset 10.5. mennessä Gisellalle 040-759 0611. Tervetuloa koko perheellä!

Pyhäjoen Martat Martta-ilta to. 11.5. Puhtolassa alkaen klo 18. Ai-heina Kirppistapahtuman ja taimi-enmyyntitapahtuman suunnittelua.Kaikki Martat tervetuloa ! Kahvitar-joilu !

Pyhäjoen Silmu: Kevätkauden päättäjäiset tiistaina 16.5. klo 12. Hellaakosken Lauran luona. Kimppa-kyyti Shelliltä 11.30. Tervetuloa!

Sotainvalidien Pyhäjoen osasto ja naisjaosto. Sosiaalihoitaja Satu Similä virastotalolla ti 16.5.klo 10-12.

Vapakalastusjaosto Heittouiste-lucup 1/3. La 13.5 klo 12. Lisätie-toa P.Leppälä 0400 589494

YppU. Hiihtäjien kevätkauden päättäjäiset partiolaisten mökillä Rajaniemen rannassa tiistai-iltana 16.5. klo 18.00. Sarjahiihdoissa mukana olleet palkitaan. Tule pai-kalle vaikka pyöräillen. Autollakin pääsee.

Ikäihmisten neuvosto

pitää kahvilaa Puhtolassa perjantaina 12.5. klo 10 - 13.Vapaata seurustelua kahvinjuonnin lomassa.

Tervetuloa!

Kesäenteitä

To 11.5.2006 klo 19.00Pyhäjoen seurakuntasalissa. Vapaa pääsy

Tervetuloa!

Suunnistusta RautiperälläRautiperän hiihtomajan maastosta

on valmistunut uunituore suunnis-tuksen erikoiskartta, joka saa tuli-kasteensa sunnuntaina pidettävissä kansallisissa suunnistuskilpailuissa.

Saloisten Reippaan järjestämissä kilpailuissa suunnistetaan saman päivän aikana kaksi erillistä kilpailua. Aamupäivällä on vuorossa sprintti ja iltapäivällä keskimatkan kisa. Päivän

aikana kertyy kaikkiaan noin neljä-sataa kilpasuoritusta.

Ensi viikon keskiviikkona on puo-lestaan vuorossa kuntorastitapah-tuma. Tällöin voivat suunnistuksesta kiinnostuneet tutustua Lähivakuu-tuksen isännöimässä tapahtumassa uuden kartan saloihin klo 17.30 al-kaen. Tapahtumasssa löytyy sopivan vaativa rata jokaiselle.

sivu 8 P y h ä j o e n K u u l u m i s e t – 10 . 5 . 2 0 0 6

ONNITTELE ÄITIÄ KUKKASIN!

PATTIJOEN PUUTARHANUPEAT ÄITIENPÄIVÄKUKAT

ÄITIENPÄIVÄRUUSU MINIRUUSUHORTENSIA ATSALEAPELARGONIA ENGL.PELARGONIAUUDEN GUINEAN LIISA RUUSUBEGONIAKRYSANTEEMI AMPPELEITA

PYHÄJOEN TORILLA PE-LA 9.00-15.00