PORTAAT- projekti

Kokemusasiantuntijuutta hyödyntävän työtoimintojen kuntoutusmallin kehittäminen, RAY 2006-2010

Portaat on Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen Kakspy ry:n hallinnoima Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama projekti.

Mietintöjä

Projektityöntekijä Ulla Hietanen

MTH, luovuusterapian asiantuntija LT koul.ohj.©WTK

Sisällys

1. AMMATTILAISEN AJATUKSIA KOKEMUSTIEDOSTA ……………………. 3

2. KUINKA HELPPOA ONKAAN OLLA KUULEMATTA ……………………….. 4

3. KUINKA MONTA PROSESSIA VOI OLLA PÄÄLLEKKÄIN ………………… 5

4. MITÄ TAPAHTUU KUN AUTTAVAT TAHOT ASETTUVAT VASTAKKAIN .. 6

5. AVUN SAANTIA EI VOI PITKITTÄÄ …………………………………………… 8

6. AJATUKSIA ARVIOINNISTA JA MÄÄRITTÄMISESTÄ ……………………... 9

7. PITÄIS ………………………………………………………………………………. 10

8. KYLLÄ ME TIEDETÄÄN…………………………………………………………. 11

9. AMMATTILAISTA AHDISTAA …………………………………………………... 12

10. PROSESSI ………………………………………………………………………….. 13

2

1. AMMATTILAISEN AJATUKSIA KOKEMUSTIEDOSTA

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 2. joulukuuta 2010 kello 8:32

Onko niin, että kokemustieto masennuksesta on helpompi sivuuttaa kuin kuulla, koska se on ihmisen tietoa sieltä missä sattuu? Varsinkin jos tieto haastaa tai kyseenalaistaa omia uskomuksia, opittuja tietoja, totuttuja tapoja tai työn teon rakenteita. Rohkeus kuulla, vaikka ei tiedä miten kuulemansa kanssa olla tai mitä kuulemallaan tai kuulemalleen voi tehdä ja asettua epätietoisuuteen, on esim. kehittämisprosessin peruslähtökohta. 

Ollaanko uupumuksen ja masennuksen kanssa valtakunnallisesti sellaisessa kohdassa, ettei kohta yhteinen kukkaro kestä työelämästä masennuksen ja uupumuksen takia putoamisten taloudellisia seurauksia?

Kehittämistyötä tehdään nyt paljon.  Nyt on halu tuoda oman työn löydetyt tiedot yhteiseen käyttöön.  Asennetyöhön ja masentuneen elämään vaikuttavien sisäisiin ja ulkoisiin esteisiin liittyvät asiat ovat jo julkaisuvaiheessa ja työteon mallit tarvitsevat vielä mallintamisen, jonka aikana kokemustieto kirjoitettaisiin vielä sisään mallin rakenteisiin ja työvälineisiin.

Kokemustieto on ollut 5- vuotisen projektimme sielu ja ohjaava tekijä. Työpariutemme elementteinä masennuksesta toipuneen insinöörin koko tietotaito ja kokema ja omana ohjaavana tietonani mielenterveystyön ammattilaisen koko tietotaito luovuusterapeuttisine menetelmineen. Rakenteidemme, työvälineiden ja toimintamalliemme otsikko voisi olla:

 

SIRPALEISTA EHEÄKSI näin kuntoutuja sen tekisi.

Ulla Hietanen

3

2. KUINKA HELPPOA ONKAAN OLLA KUULEMATTA

 tekijä: Ulla Hietanen päivä: 7. syyskuuta 2010 kello 19:29

Ammattilaisen ajatuksia: 

Raha ja tulokset määrittää työnantajaa ja työantajan on määritettävä työtäni, jotta saa rahaa jolla pystyy työllistämään minut, ja rahan kriteerit määrittää aikani. Niin minä määritän asiakkaani auttamisen näiden suodattimien läpi. Voin kuulla vain sen sirun asiakkaan tarinasta jonka taloushallinnosta vastaavat yhteiskunnan suunnittelijat jossain kaukana arkityöstäni päättävät. Mistä maksetaan, ammattitaidosta. mutta saako sitä taitoa oikeasti nykykilpailutuskuvion sirpaloimassa ja kilpailutetussa työmaailmassa käyttää? Kun työ on määritetty ja kilpailutettu ja aika on pätkitty erilaisiin prokkiksiin, jotka alkavat ja päättyvät sen mukaan mistä tähän saadaan rahaa ja millä sanoilla raha nyt tulee. Sekin riippuu paljon siitä, mitkä ovat tämänhetkiset trendirahoituskohteet. Kun raha tulee niin se määrittää mitä viipaletta koko ammattitaidosta voi käyttää ja kuinka monta kertaa ja kuinka kauan. Tämä sirpaleisuus vie sen energian jonka haluaisin käyttää asiakastyöhön ja rauhassa tehtävän työn kehittämiseen pitkällä tähtäimellä. Auttamiskenttä joutuu taistelemaan jokaisesta eurosta ja rahoittajien pöydät täyttyy hakemuskielestä joka alkaa olla kaikki sitä samaa. Näyttää että kaikki ovat innovatiivisia, luovia, luotettavia ja laadukkaita, ja kuitenkin halvin saa työn seuraavaksi 3 kuukaudeksi, vuodeksi, kolmeksi vuodeksi, ja sitten taas aletaan pelätä työn ja paikan loppumista kaikki lamaantuu jo kuukausia ennen seuraavaa kilpailutusta. Toimintoja lopetetaan ja aloitetaan, lopetetaan ja aloitetaan. Tiloja etsitään suunnitellaan ja remontoidaan, muunnetaan, muutetaan, hankitaan välineitä, etsitään työvoimaa ja asiakkaita ja kun toiminta on käynnistynyt niin taas remontoidaan ja muutetaan tiloja, kun alkuperäiset järjestelyt eivät sovikaan etukäteen suunniteltuihin tiloihin. Etsitään miten tässä nyt ollaan ja kohta aletaankin taas kilpailuttaan, lopettamaan valmistaudutaan työn ja toiminnan loppumiseen jaetaan hankitut tilat tavarat ja ASIAKKAAT,,, sulle, mulle, ei kellekkään. Asiakkaat tippuu tässä melskeessä johonkin. Kuka huolehtii asiakkaiden turvalliset siirtymät jos työtekijät hädin tuskin selviävät tai uupuvat. Kyllä heidät joku taas löytää. Entä jos ei löydä, jos ei enää kukaan tiedä mistä etsiä? Sirpaleiden seasta ei ole helppoa koota ihmisen sirpaleita takaisin johonkin palvelunpätkään tai palaseen.

Kuinka tehdä yhteistyötä työntekijöiden, työryhmien ja organisaatioiden välillä kun meidät on asetettu avoimeen sotaan euroista, asiakkaista, tiedosta, hyvistä työmalleista, tiloista, työntekijöistä, johtajista, uskottavuudesta, työn tekemisen oikeudesta. Jos selvität paikkakunnan yhteistyöverkoston tänään niin huomenna se on jo jotain aivan muuta……..Kuinka löydetyt hyvät käytännöt hyödyntäisivät kaikkia asiakastyötä tekeviä. Jos kerron jotakin löydöistäni, niin se löytyy jonkun toisen rahoitus anomuksista ja milläs täällä sitten kilpaillaan.

Mikä on kallista? 

Miten korottaa eläke ikää , kun työikäiset tippuvat sirpaloidun, kilpailutetun, ulkoistetun työelämän paineissa. Masennuksen ja loppuun palamisen ihmiset hakevat apua samalla tavalla sirpaloituneesta auttamisverkostosta.

4

3. KUINKA MONTA PROSESSIA VOI OLLA PÄÄLLEKKÄIN KUN TEHDÄÄN ASIAKASTYÖTÄ?

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 27. syyskuuta 2010 kello 18:07

Kuinka monta prosessia voi olla päällekkäin kun tehdään asiakastyötä? Valta, vastuu...Jatkuvasti uudistusten alla oleva organisaatioiden sisäinen rakenne ja yhtä aikaa muuttuva toimintaympäristö luovat olot, joissa vastuun on vaikea asettua oikein. Kun ei ole selvillä ympärillä olevista auttamismahdollisuuksista niin ajautuu vastaamaan kaikkiin tarpeisiin. Joudutaan tilanteeseen, jossa kaikki tekee kaikkea. Mihin silloin ihmisten erityisosaamiset katoaa,,, työn mielekkyys kyseenalaistuu ja on vaarassa kadota. Ammattilaisen paras taito ei tule asiakkaan käyttöön auttamaan hänen parhaansa löytämistä. Sama tapahtuu työryhmälle ja organisaatiolle. Kun jatkuva muutos työssä tapahtuu hallintarakenteita muuttaen. Kuka keskittyy yksittäisten työntekijöiden taitojen ominaisuuksien ja tietojen käyttöön saamiseen. Meneekö työnantajien voimat tähän samassa kentässä?

 

Nyt tekisi mieli kysyä: "kuka tämän pysäyttää hetkeksi ja antaa tilan miettiä miten kaikkien viisaus pääsee esille ja mihin yhteiskunnan rahat käytetään? Luodaanko hyvinvointia vai sirpaloidaanko ihmisten elämät? Kenellä on rohkeus ja voima laittaa itsensä likoon? Mikä kehitystä ohjaa? Ohjaako muuttuva talous ja toimintaympäristö vai asiakastyötä tekevien tieto tai asiakkaan tieto siitä mitä tarvitaan? Kohtaavatko ohjaavat tekijät? Tämänkö sirpalemyllyn viikate terät tekevät. Ammottavia aukkoja, metelin läpi ei kuulu ihmisen ääni. Luottamus katoaa, korvat sulkeutuvat, piiri pieni pyörii. Toiminnat täyttyvät muutos kamalla. Löytyykö asiakkaan tarpeen kokoinen tila?

Oma tila ja taito loppuu. Käytänkö valtaa? 

Jossain kaikuu kysymys: "miksei sitouduta"

 Valta ja vastuu, kasvinkumppanukset. Oikeassa suhteessa, oikeassa käytössä, oikeassa paikassa oikealla ihmisellä, tuovat elämän omiin käsiin. Saappaat omiin jalkoihin. Vastuun, minne se kuuluu. missäkin asiassa. Tuo tasapainon ja turvan olla. Valta ja vastuu omasta elämästä, nuo elämän kivijalat. Aikuisen makuinen oikeus. Vapauden siivet oikovat niveliään. Tuo elämisen opittavissa oleva taito. Valta, vastuu, vapaus avoimen tiedon meressä. Siinä ihminen voi valita. Vastuu, vapaus, itsenäisyys. Nyt ihminen voi liittyä ihmisten joukkoon, jäseneksi toimintaan, niin ettei kadota minuuttaan.

5

4. MITÄ TAPAHTUU, KUN AUTTAVAT TAHOT ASETTUVAT VASTAKKAIN?

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 27. syyskuuta 2010 kello 15:49

Mitä tapahtuu, kun auttavat tahot asettuvat vastakkain? Ovat eri mieltä. Eivät ymmärrä toistensa töiden sisään tai asiakkaan kokonaisuutta.

Kun estekenttä tulee näkyviin, niin saako se tulla kokonaan, mihin se mahtuu? Entä jos kukaan ei näe kun oman sirpaleensa ja kannustaa asiakasta etenemään sen perusteella? Tekee suunnitelmia, jotka eivät pohjaudu kokonaisuutena. Entä jos suunnitelmasta tai lausunnosta joudutaan yhteiskunnan rakenteiden ja palvelussa käytettävän kielen vuoksi tekemään sellaista, ettei asiakas niitä ymmärrä tai asioita yksipuolisesti painotetaan niin, että tasapaino vääristyy? Entä jos suunnitelmat ja lausunnot eivät ole totta, vaan ne täyttävät jonkun rahoituskuvioiden vaatiman liiba laaba koodiston? Se nyt vaan on niin, että asiakkaalle kaikki hänestä kirjoitettu on totta ja asettaa hänet isoon prosessiin tai se kohta joka on tulkittu ja lausunnossa ylös nostettu korostuu ja omat ajatukset elämästä jää tämän totuuden varjoon. Entä jos katsotaan vain ihmisen elämän yhtä viipaletta ja tehdään etenemissuunnitelmia ja todellisuudessa esteitä on joka alueella? Mitä tapahtuu ihmiselle siinä yrittämisen vaateessa? Entä jos mieli ei jaksa, kehon oireet ja vammat ovat rajaavia? Talous pilkkoutuu hakuihin sinne ja tänne vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi. Mitä tekee talouden jatkuva epävarmuus? Mitä jos esteitä on niin paljon, että eläke on ainoa järkevä vaihtoehto, jotta ihminen saa rauhan? Mutta kuka sen eläkehakemukseen tarvittavan totuuden näkee ja tiedon kerää? Jokainen hoitaa vain oman tonttinsa ja olettaa lausuntoa kirjoittavan lääkärin omistavan yliluonnollisia kykyjä, kun pienellä tiedolla täytyy tehdä isoja linjauksia ja ottavan koko vastuun. Päätösten, lausuntojen ja suunnitelmien tekoon tarvitaan kaikki saatavilla oleva tieto, koska lausunnot ovat kaiken virallisen rahoituksen pohja, suunnan määrittäjä ja asiakkaan matkan turva. Mistä saadaan tieto lausuntoihin? Mitä jos asiakkaan mieli on lukossa, sanoja ei tule ja auttava kenttä ei tunne toistensa työtä? Entä jos auttavan kentän ihmiset ovat asettuneet puolustuskannalle toisiaan vastaan? Etsivät syyllistä kun ihminen reagoi tai on reagoimatta, toipuu eri tavalla kun on suunnitelma tai ei toivu. Ei sitoudu johonkin suunnitelmaan, joka ei ole itselle totta tai tasapainossa tai oikean kokoinen. Onko aina löydettävä syy ja syyllinen, jos oma työ ei tuota tulosta? Voiko olla niin, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa? Entä jos tällä kaikilla lisätäänkin ihmisen avuntarvetta x10? Ja ajetaan ihminen epätoivon rajan yli. Mikä on kallista? Kuinka paljon tähän menee aikaa ja resursseja? Kun ihmisiä ei saada oikeaan aikaan oikean palvelun piiriin tekemään oikeita suunnitelmia, joiden etenemisessä ja toteutumisessa on pitkäaikainen oikeanlainen tuki ja seuranta. Seuraavan suunnitelman tekee seuraava taho. Voiko suunnitelman joka koskee toisen ihmisen elämää tehdä niin, että: - kysytään asiakkaalta muutama kysymys- tehdään niistä oma tulkinta- työryhmässä ovien takana nostetaan kaikki innovaatiot esiin. Pureskellaan asiat valmiiksi ja asiakkaan kanssa ne sitten perustellusti esitetään ja motivoidaan ja sitoutetaan suunnitelmaan - pahimmassa tapauksessa asiakas sitoutetaan sanktiolla - tämä lukitsee lopullisesti asiakkaan omat mielipiteet johonkin tavoittamattomiin 

Onko se totta, että saman koulutuksen saanut ammattihenkilökunta organisaation rakenteesta riippuen tekee joko erikoissairaanhoitoa tai puuhastelee joutavia? Entä jos se ei olekaan asiakkaan näkökulmasta näin? Mitä nämä asenteet tekee? Voiko asiakkaan tärkeä mitätöityä

6

puolihuolimattomasti heitettyyn oman työn tärkeyttä korostavaan piikkiin eritavalla tehtävää työtä kohtaan? Tämä ei auta ketään. Vaan vie uskottavuuden koko auttamiskentältä. Siksi auttamiskenttä on rauhoitettava ja saatava pysyviä toimia ja rakenteita. Mitä vähemmän rahoitukset, lopetukset, muutokset pilkkoo kenttää, sitä vähemmän täytyy omaa työtään puolustaa ja aukeaa joku mieli tutustua toisten tekemään työhön ja yhteinen näkemys voi syntyä. Tämä projekti on antanut meille siihen mahdollisuuden. Koko kentän tuntemisen kautta eheä, asiakasta auttava yhteistyö saa henkistä ja ajallista tilaa. Mahdollistuu oikea palvelu oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Tämä on kaikkien etu ja säästää yhteisiä rahavaroja ja kaikkien voimavaroja. Nyt ei ole kysymys siitä kuka tekee parhaiten työnsä vaan asiakkaan elämästä. Ja silloin jonkun työn mitätöinti ja oman työn tärkeyden korostus sulkee asiakkaalta mahdollisuuden valita itselleen sopivat toimet tai laittaa mahdottomaan tilanteeseen, jossa ei enää tiedä mikä on totta. Oman ammattitaidon näkyväksi tekeminen ja miten tämä palvelu voi auttaa. Antaa oikean valinnan ja sitoutumisen tilan. Vapaus, vastuu saa kasvualustan. Ihmisen kohtaaminen voi tapahtua, kun ei tarvitse häntä tahtoon taivuttaa, tarvitsevaksi tehdä, vaan voi kuulla ihmisen tarpeen, joka menee ohi oman osaamisen ja yhteinen tiedonkeruumatka voi alkaa.

7

5. AVUN SAANTIA EI VOI PITKITTÄÄ

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 15. marraskuuta 2010 kello 10:06

Avun saantia ei voi pitkittää 500 päivää. Ihmisellä on sairastumisensa taustalla sekä ulkoisia, että sisäisiä elämisen esteitä. Kun sairastuu, ja asiat jäävät usein hoitamatta. Voiko sairaana ja väsyneenä oppia hallitsemaan täysin uudet tavat järjestää elämäänsä? Mitä kauemmin asiat on hoitamatta sitä enemmän ne kasaantuvat. Ulkoiset elämän esteet lisääntyvät. Hoitamattomat asiat alkavat lisätä jo ennestään lamaavia sisäisiä esteitä. Jos asiat ovat sekaisin ja jumissa monella elämän sektorilla ja jokainen hoitamaton asia kertaantuu joka ikinen päivä, niin kysymys kuuluu: "missä on resursseja hoitaa ne kaikki kuntoon". Mitä sitten tapahtuu kun asiat ovat tarpeeksi sekaisin ja joka sektorilla. Mitä kun monella auttamistaholla herätään yhtä aikaa attamaan. Kuka määrittää sen mikä asia on tärkeysjärjestyksessä ensisijainen. Montako prosessia asiakkaalla voi olla yhtä aikaa menossa. Mitä jos jokainen taho määrittää oman tapansa auttaa kiireellisyys ja merkityslistassaan ensisijaiseksi. Asiakkaan sanojen mukaan tässä ei voi olla ja tulkitsee olevansa sairas, kun ei näin isosta avusta huolimatta mieli ei voi hyvin. Tässä tapahtuu myös helposti tulkintavirheitä, kun asiakkaan huonontunut kunto tulkitaan johtuneeksi jonkun toisen tahon vääränlaisista suunnitelmista tai toimintamalleista. Entä sitten,kun auttavat tahot asettuvat toisiaan vastaan ja asiakkaan on asioitava kaikissa. Siinä on tullut sanoja" tässä välissä ei voi olla siihen hajoaa" ja tulkitsee olevansa niin sairas ,ettei ymmärrä mitä täällä tapahtuu. On joko valittava puolensa tai alettava tosi tarkkaan miettiä, mitä kenellekkin voi puhua. Jos on käynyt niin hyvin, että tässä järjestelmässä on oppinut tulemaan toimeen niin jatkuvat muutokset kaikilla auttamisen sektoreilla tapahtuvat niin nopeassa tahdissa, ettei kohta taas osaakkaan arkeaan hoitaa ja tulkitsee ne sairauden oireiksi.

8

6. AJATUKSIA ARVIOINNISTA JA MÄÄRITTÄMISESTÄ

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 27. syyskuuta 2010 kello 18:09

Ajatuksia arvioinnista ja määrittämisestä: Kuka määrittää kenet ja mitä sitten tapahtuu? Mitä arvioinnilla voidaan tehdä? 

Minkä tiedon pohjalta asiakkaan elämä asetetaan arvioinnin alaiseksi? Mihin määritys johtaa ja miksi se on tehdään? Kuinka tiedot kerrotaan ihmiselle, jonka elämän asioita on arvioitu? Kuinka kauan määritysten sanat kulkevat ihmisen mukana ja papereissa ja mihin ne johtavat, kuka niitä lukee? Mitä jos määritys ja arvio on tehty johonkin tarpeeseen, joka ei ole totta asiakkaalle kuin hetken tai ei ollenkaan. Entä jos määritelmä onkin se joka elää ihmisen mielessä ja papereissa pitkään ja johdattaa ihmisen harhaan omalta polultaan? Mitä jos koko ihmistä määrittävä arvio on tehty yhden sirpaleen tiedon pohjalta pienellä ajalla, kiireesti?

Montako erilaista määritystä ihmisestä voi tehdä? Voiko ihminen kaikkien ulkoa määritysten jälkeen vielä löytää totuuden itsestään kokonaisena ihmisenä? Lukeeko papereissa sitten" huono itsetunto".

Todistukset, arviot, lausunnot, diagnoosit, informaatio, tieto eri tarpeista syntyneet ,eri kielellä kirjoitetut. Ihmisen eteen tuodut totuudet toisesta ihmisestä. Jokaisen takana ihmisen tarve ymmärtää auttaa tai arvioida, koska niin täytyy tehdä. Jotta he tietävät, mitä minun kanssani on tehtävä. Ja mitä etuja voin saada. Entä kun jään yksinmääritykset mielessäni? Kuinka saan ne asettumaan oikeaan kokoon ja aikaan. Kuinka nähdä mikä osa minusta on määritetty. Kuulenko ,löydänkö oman totuuteni minusta, siitä tiedosta, jonka olisi hyvä elämääni ohjata? Löydänkö sisimpäni äänen uskonko sen todeksi. Ovatko nämä sanat minusta totuus aina ja iankaikkisesti. Onko minulla tilaa muuttua kasvaa itsekseni valita oma polkuni ja löytää tapani olla ihminen. Vai pettääkö arvostelukykyni ja realiteetit hämärtyvät.

Itsearvionti on portaat projektin suunnitelmien sielu. Kaavakkeisto ja kasvavan työtavan rakenteet on luotu tukemaan ihmistä, jotta hän löytää ja saa kokoon oman totuuden elämämästään. Saa vastuun ja vapauden tuoman itseäisyyden. Löytää historiasta ja toisten totuudesta puhtaan mielipiteensä ja tarpeensatulevien suunnitelmien ytimeksi

Oman totuuden löytäminen itsestä tarvitsee aikaa, tilaa ja arjen yhdessäoloa ihmisten kanssa. Ihmisten, jotka eivät tutki ja arvioi vaan antavat tilan ja välineet opetella ja prosessoida oman elämän asiat.

Arvioinnit, todistukset ym yhteiskunnassa tarvittavat dokumentit on mahdollista saada palvelemaan ihmisen hyvää ja tukemaan ihmisen kokonaisuutta, kun tietää miten mikäkin vaikuttaa kuntoutujan arkeen. Nyt meillä on oman toipumismatkansa prosessoineita kuntoutujia, jotka ovat tuoneet toipumisensa viisauden portaat projektin työhön ytimeksi rakenteiden pohjaksi. Heiltä voi nyt kysyä

9

miten asiat vaikuttavat ja mikä on toipuvalle mielenterveyskuntoutujalle hyväksi. Tämän takia on viisi vuotta töitä tehty 

Esim. Mitä kun diagnoosi on saatu? Ihmiset kertovat menneensä nettiin saamaan lisää tietoa, jotta voi olla, jotta saisi ratkaistua elämänsä pulmat. Netistähän löytyy kaikki tieto, mitä tämä diagnoosi voi olla jokaista ääritapausta ja oiretta myöten. Sieltä syöksyvä tieto kasvattaa alkuperäisdiagnoosin oiretiedot peloksi, milloin ne muut oireet tulevat. Kuka rajaa diagnoosin sen oikeaan kokoon ja näyttää sen rajat ja käyttötarkoituksen tämän ihmisen suhteen. Antaa tiedon myötä rauhan asettua toipua. Kuka auttaa rajaamaan diagnoosin niin, ettei siitä kasva etenemisen este ja asenteiden kasvualusta, vaan se toimii tarvittavan ajan työkaluna asiakkaan eduksi kuntoutumistyötä selkeyttämässä?

7. PITÄIS

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 15. marraskuuta 2010 kello 9:59

Kuinka paljon voi olla ulkoa päin tulevia odotuksia/vaatimuksia ja deadlineja. Kuinka ulkoa ohjautuvaa työelämään suuntaava kuntouttava toiminta voi olla, että siihen voi sitoutua. Paljonko epävarmuutta ja epäselvyyttä toiminnan tavoitteista voi olla? Kuinka korkealle ihmisen stressitaso voi nousta ennen kuin se vie ihmisen toimintakyvyn? Entä jos juuri nämä paineet ovat sairastumisen alkuperäinen syy? Kuinka kauan on kohtuullista ihmistä pitää erilaisissa työhön suuntaavissa toimissa? Ovatko ne ihmiselle hyväksi tässä elämäntilanteessa? Kuinka kauan ihmisen on pinnisteltävä ”pitäis” tilassa. Entä jos palvelun tuottajat vaihtuvat, mutta ”pitäis” paine on ihmisen matkassa koko ajan? Missä vaiheessa ihmisen on aika päästä eläkkeelle ja saa luvan alkaa rakentaa arkensa omista lähtökohdistaan kuntoon, keskittyä elämään. Mikä on arvokas elämä? Onko työ ainut arvon mittari? Voiko kuntoutumisen sisällä löytää itselleen arvokkaat asiat?

Mikä on onnistuminen ja mikä epäonnistuminen työhön kuntoutumisjaksolla. Mitkä niistä on seurausta rakenteiden toimimattomuudesta ja mikä on oikea aikaisuuden puutteesta. Jatkuva pyrkiminen johonkin mihin ei nyt kykene ja mikä ei ole elämän kannalta mielekästä pitää ihmiset isossa avun tarpeen kierteessä. Mitä jos etenemispaineen aiheuttama stressi vie ihmiseltä toimintakyvyn kokonaan. Mikä on kallista? Eikö onnistumista ole myös se, että ihminen löytää itselleen sopivan auttamisverkostosta vapaan itsenäisen, mielekkään elämän? Rahoituksen rakenne määräaikaisuudet, ennalta arvaamattomat muutokset rahoituspohjassa luovat jatkuvan ”jatkuuko vielä paineen”. nämä epävarmuustekijät osuvat suoraan ihmisen perustarpeiden ja turvallisuuden alueelle ja sillä on lamaava vaikutus ihmisen toimintakykyyn. Keskittyminen kiinnittyy huoleen huomisesta leivästä.

Eihän tää näin voi olla kuntoutusjuna etenee, jättää ruumiit radan varteen

Pelästyin mielikuvan karuutta ja yritin muotoilla sen toisin, mutta huomasin pehmentäväni siitä jotain sisäistä suuttumustani pois:

Voiko olla niin, että kuntoutusjuna etenee ja jättää epäonnistujat radan varteen.

 Onko työelämä se ainoa oikean elämän mittari? Jos näin on niin olemme tässä ajassa hankaluuksissa, koska mittari tuntuu menneen epäkuntoon. Työelämähän näyttää nyt uuvuttavan siellä olijoita. Masennuksen ja mielen sairauksien määrä on suurin eläkkeelle johtava sairausryhmä. 

Minusta työelämään kuntouttamisjaksolla on 3 tavoitetta. 

10

- arjen tasapainottuminen- työ- ja opiskeluelämän suunnan löytäminen sisäisen tarpeen kuulemisen kautta- mielekkään elämän saaminen vaikka se ei olekaan työ tai opiskelumaailmassa.

-Tärkeintä on ihmisen henkilökohtaisen suunnitelman löytäminen ja sille arvon saaminen. Oikeat ihmiset oikeaan aikaan oikeassa paikassa ettei aina tarvitse aloittaa alusta jossain.

8. KYLLÄ ME TIEDETÄÄN

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 15. syyskuuta 2010 kello 8:47

Kyllä meidän täytyy tietää. Meidät on koulutettu tietämään. Mitä jos en tiedäkään? Olenko ammattilaisena avuton? Olen lukenut, jotta tietäisin? Saan palkkaa koska minulla on koulutus, jotta tiedän. Mitä jos en tiedä, kysyn työryhmältä mitä he tietävät tai saan työnohjausta, jotta osaisin. Minun on tehtävä kaikkeni, jotta tietäisin. 

Mielen asiat on vaikeita. Opiskellessa, harjoittelussa ja valmistuessa eniten pelkäsi, ”mitä jos en osaakaan”.

Kun meni uuteen paikkaan siellä olevat ammattilaiset tullessa kertoivat miten täällä tehdään työtä ja ollaan.

Oli niitä ammattilaisia, joiden työn, tiedon ja tavan pystyy omaksumaan; voi liittyä siihen, että ”tämä me täällä tiedetään”. Mitä sitten kun oma tieto poikkesi ympäröivästä tiedosta. Oliko siellä jo niin vahvasti määritetty ”kyllä me tiedetään”, että paikan sisäinen tapa tehdä työtä sirpaloituu. Onko se niin tiukasti ulkoapäin raamitettu, ettei ihmisellä ole tilaa sille tiedolle jonka he oikeasti tietävät todeksi.

Kyllä me tiedetään. Mitä me tiedetään. Me ollaan valittu tämä koulutus ja työ, koska haluamme tietää juuri tätä tietoa. Oppia maailmassa juuri nämä asiat. Ja poimimme tästä tiedon virrasta ne pisarat, jotka sopivat meidän tiedonnälkäämme. Me tiedetään vähän tai paljon. Me ollaan luettu teorioita, jotka ovat valmistaneet meitä ammattiin. Meille on kerääntynyt kokemusta, koulutusta ja ammattitaitoa.

Se on se, minkä minä tiedän. Se on yksilöllinen, poimittu kokoelma tiedonmurusia, joka on kerääntynyt minuun elämän kysymyksieni matkaa tyydyttämään. Jos hyvin käy huomaan tietoineni olevani jossakin asiassa paljon tietävä. Jos huonosti käy, niin en löydä omaa paikkaani tehdä työtä. Onnistun työssäni kun asiakas , joka tulee luokseni on saman tiedon nälkäinen. Kuulemme toisemme helposti. Entä jos hänen toiveensa elämästä on jotain muuta? Entä jos asiakkaalla onkin enemmän tietoa tai erilaista tietoa kuin minulla tai kolleegoillani? Mahtuuko se tieto tänne? Kun se on erilaista tietoa, niin onko se sairautta? Vai onko se tietoa, joka ei ole minun tietopankkiin rakentunut? Jääkö se tieto kuulematta vai tuleeko se diagnoosin piikkiin mahdutetuksi? Vai onko se tieto avain? Mitä jos se on avain minulle ja asiakkaalle, mutta organisaation perustarkoitus on tehdä työtä jonkin toisen tiedon pohjalta. 

11

Tieto tarvitaan, jotta kyetään tekemään tätä haastavaa työtä. Asenne, kyllä me tiedetään on armoton ammattilaiselle ja sulkee asiakkaan tiedosta pois kaiken sen, joka menee ohi tai on isompaa. Kyllä me tiedetään on vastakkain asettelun kutsu, joka kutistaa ammattilaisen ja asiakkaan kuulluksi tulemisen kentän, mutta sama asenne sulkee myös yhteistyön organisaatioiden välillä. 

Kyllä me tiedetään. Silläkö asenteella me rajataan tietoa, joka muuttaisi käsityksiämme. Silläkö me rajaamme muutoksen määrää työssämme. Silläkö yritämme pitää muutoksen määrän hallinnassa. Taas mietin kuinka monta prosessia voi olla päällekkäin ja mikä on se tieto, joka olisi syytääkin antaa laittaa toimintamme prosessiin. Voiko se tieto mitenkään valikoitua sen mukaan mikä meitä kaikkia eniten auttaisi kun vallitseva käytäntö on, että kaikki muuttuu koko ajan.

Kun tieto ja teoria ovat syntyneet ammattilaisen suhteesta mielenterveyspotilaaseen aikojen saatossa. Ja nyt meillä onkin edessä aivan uudenlainen asiakaskunta, joita nykyelämäntapa tuottaa niin, onko nyt hyvä myös katsoa uudelleen tuleville ammattilaisille opetettavat taidot. Ja mikä on se tieto, mitä tarvitaan masentuneiden, loppuun palaneiden, kesken matkan uupuneiden kanssa.

9. AMMATTILAISTA AHDISTAA 22.6.2010

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 27. lokakuuta 2010 kello 14:31

SYDÄMEEN SATTUU

Sydämeen sattuu, kun ihmisen siivet poltetaan juuri, kun ne ovat alkaneet kantaa. Juuri kun toivo on virinnyt. Järjestelmä nyt vaan toimii näin. Sydämeen sattuu, kun ei voida toimia ihmisen parhaaksi. Ei voida tehdä hyviä kantavia suunnitelmia. Ihminen ei voi suunnitella elämää eteenpäin, ei voi turvata talouttaan, kun järjestelmä ei nyt vaan toimi näin. Hattu kourassa ihmisen on mentävä rahaa pyytämään, todistettava ettei oikeasti selviä, että on tehnyt kaikkensa ja siinä epäonnistunut. On suotuttava epävarmuuteen siitä milloin raha tulee. Epävarmuus vie jalat alta ja täyttää elämän. Hätä täyttää sen ajan jonka ihminen levoksi tarvittaisisi. Sydämeen sattuu kun näkee niin paljaana meidän hyvää tarkoittavien rakenteiden, lakien, asetusten ja työtapojen toimimattomuus silloin kun ihminen yrittää koota elämänsä sirpaleet ja yrittää kuntoutua. Onko tämä se kohta, jossa ammattilaiseni itsensä tähden on katsottava peiliin ja teen valinnan: Voinko enää valita vai?: - sairastunko ja palan loppuu

- kyynistynkö, ja olen vain töissä täällä?

- En pala loppuun nyt ,mutta työni menettää merkityksensä ja asiakkaat kuulijansa. Lakkaan näkemästä ja kuulemasta ja ymmärtämästä jotta sydämeeni ei sattuisi. No elämä nyt on tällaista paskaa. Mä olen vaan töissä täällä. Täytän kahvihuoneiden nurkat nurinalla, joka täyttää kaikkien korvat ja tyhjentää loputkin voimat. - Alanko metsästää porsaanreikiä, salapoliisina. Opiskelen, tutkin, saan tietoa ja tyydytystä yksitäisten ihmisten onnistumisista? Entä kun olen saanut paljon tietoa niin törmäänkö seuraavaan kohtaan jossa huomaan , ettei tässä ole helvetti soikoon mitään järkeä. Taas on valinnan kohta! vai onko?

- Keräänkö rohkeuteni ja annan sydämeeni sattua Kerron mitä näen ja tuon sen julki.

- Vai myynkö kotini, jätän työni ja etsin paikkani yhteiskunnan ulkopuolelta, palvelurakenteiden saavuttamattomiin ja unohdan aktiivisesti kaiken ja koko ajan torjun. Suljen tiedotusvälineet ja viljelen naatteja?

12

- Vaihdanko alaa ammattiauttajasta johonkin ihan muuhun, Hylkään tietoni määrän ja asetun johonkin missä ei tarvitse tietää ihmisen asioita? Olenko kuin mitään ei olisi ollutkaan ja kuitenkin……….

- Vai unohdanko vain oppimani tiedon ja kutistun nurkkaani kumileimasimeksi?-

Tätä se on kun sydän laulaa työlle. tätä se on kun on intohimoisesti työhönsä suhtautuva. Tätä se on kun sydän vie säveleiden syviin tummiin patarumpu osuuksiin ja puristaa rinnan kasaan ja tirauttaa silmiin vedet. Tätä se on kun sydämeen sattuu Ja kuitenkin tätä kirjoittaessa sydämeni laulaa.

10. PROSESSI

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 17. marraskuuta 2010 kello 15:08

Ammattilaisen näkemys

 15.9.2010

 Ilman prosessia mikään ei muutu. Millä turvataan prosessi? Tiedolla: prosessit tarvitsevat aikaa.

Prosessi alkaa, kun jokin ihmisen elämässä alkaa muuttua. Se voi olla vain ajatus ja sisäinen tai ulkoa tuleva tarve. .

 Kuntoutuminen on prosessi, jossa moni asia muuttuu sisäisesti ja ulkoisesti. Ilman sisäistä prosessia arki ei muutu eikä kuntoutumista ei tapahdu.

 Jos sisältä lähtenyt prosessi keskeytetään tai määritetään ulkoisilla toimilla – ahdistaa. Prosessissa ihmisen sisäinen hakee sen, mikä on totta. Ulkoapäin ei voi määrittää, mitä tuon ihmisen nyt kuuluisi prosessoida ja kauanko siihen on aikaa, ja mikä siitä on lopputulos.

 Prosessointi luo uudenlaista tapaa elää, asennoitua ja suhtautua asioihin. Kun mieli on särkynyt, ihmisen eheytymisprosessi on tärkeintä mitä elämässä voi olla.

 Sanaan kuntoutuminen sisältyy  muutoksen odotus. Ihmisen mieli kipua täynnä ja siihen vielä odotus muutoksesta, niin pelkojen paholaiset villiintyvät. Kuinka herättää toivo, kun epätoivo asuu samassa huoneessa. Kuinka suojata ihmisen kuntoutumisprosessi tässä neuvomisen maailmassa.

 Kun prosessi käynnistyy, eikä se saa tapahtua turvattuna, ihminen palaa entistä suurempaan tuskaan. Yksi pettymys lisää taakkanaan ja toipumisen esteenä. 

 Prosessi tarvitsee tilaa, rakenteita, aikaa, välineistöä, peilipintoja, eheyttä, tukea, valintaa kokemuksia. Tiedon taloudellisesta turvallisuudesta.

 Portaat projektissa ihmiset ovat käyneet kuntoutumisprosessinsa luovuusterapeuttisten menetelmien avulla, prosessoineet oman toipumismatkansa. Yhdessä olemme kokemustiedon pohjalta rakentaneet välineistöä ja rakenteita, jotka turvaavat kuntoutumisprosessin. Kokemustietoa

13

sisältävät välineet, mallit ja rakenteet jotka ovat nyt prototyyppivaiheessa, ovat sovellettavissa mihin tahansa auttamistyötä tekevään viitekehykseen. .

 Kokemustieto on se, joka tuo toivon ja rohkeuden astua muutoksen polulle. Ja jo prosessoitu tieto mahdollistaa oivallusten ja oikeiden reittien avautumista.

  

Kun ihminen prosessoi: 

 asiat muuttuvat 

 Tunteet  kulkevat äärestä toiseen  

 ilmaisu hakee sopivaa volyymiä 

 Ihminen peilaa ympäristöönsä, 

 kysyy ja kyseenalaistaa.

 Sanoo kovasti tai vaikenee syvästi.

 Reagoi vahvasti tai ei lainkaan.

Harjoittelee olemisen äärilaitoja kolisten.

Katsoo koko ympäröivää maailmaa sisältään paljastuvan totuuden kautta.

 Silloin ihmisen maailma järisee, kun ulkoapäin tullut totuus kyseenalaistuu ja ihmisen sisäinen totuus alkaa nousta ottaakseen elämän ohjat käsiinsä ja tarttuu ruoriin. Opettelee lukemaan sisäistä kompassia ja ulkoiset navigaattorit muuttuvat liikennemerkeiksi, jotka näyttävät liikkumisen viittoja, mutta reitin valinta on itsellä.

 Välineistöämme alkukartoituksesta lähtien on hiottu kuulemaan ja auttamaan tilaa asiakkaan prosessin käynnistymiselle, työstämiselle ja sulkemiselle. Kun asiakkaan prosessi käynnistyy, myös auttavien tahojen sitoutumisen eettisyyden perään kysytään. Koska nyt on asiakkaan koko elämästä kysymys.

 Siksi Portaat projektissa rakennetun välineistön ja mallien ”käyttöohjeet” tulee valmennuksena, jossa ammattilainen ensin käy oman prosessin välineiden kautta, jotta saa ymmärryksen kokemuksesta. Sen jälkeen on mahdollista soveltaa löytöjämme omaan arki työhönsä.

  Ihmiset apua hakiessaan eivät vielä tienneet mitä he halusivat, mutta tiesivät, että tässä ei voi olla. On ensiksi löydettävä nykyhetki ja rakennettava siihen arki, jossa voi elää. Kun nykyhetki alkaa asettua, arki sujua, niin ihmisen luontainen toiminnantarve herää kysymään, että ”Mikä musta voi tulla?” Silloin on aika avata tulevaisuuden mahdollisuuksia ja suunnitelmia. Kiire loppuu nyt, jotta löytyy tilaa sille, mistä ihminen innostuu. Kasvavan työn aikarakenne on joustava ja asiakaan tarpeen mukainen.

Kartoitusvälineistö auttaa asiakasta löytämään ne asiat, jotka hänelle ovat tärkeitä ja ensisijaisia. Ulkopuolelta ei voi tietää, että mikä on ensisijainen.

Projektissa on kehitetty välineistöä mahdollistamaan asiakkaan sisäisen prosessin läpikäyminen, jotta hän voi kuntoutua opiskelemaan/työelämään/vapaaehtoistyöhön tai mielekkääseen arkeen, vapaana asettumaan omaan paikkaansa elämässä.

  Mielenterveyshoitajan ammattitutkinto ja luovuusterapian asiantuntijuus, Lt.koul.Copyright W.T.K. ovat oman työotteeni ydin ja ohjaava tietoni. Meillä olevat kuntoutujat ovat käyneet eri

14

mittaisia prosesseja aiheeseen sopivilla luovuusterapeuttisilla menetelmillä. Kokemustieto, joka näin on puhjennut kukkaan, on huikeaa, kokonaisuuksia ymmärtävää ja myös omaa maailmaani ammattilaisena muuttavaa. Menetelmät ovat myös näkyneet projektin prosessin rakentamisessa. 

Projektin alussa lähdin tyhjästä liikkeelle. Keräsimme kokemia ja tietoa kunnes ensimmäinen toimi syntyi asiakkaiden tarpeiden pohjalta ja näin alkoi kaikkien rakenteiden synty. Ensin on tarve, sitten prosessointi ja sitten malli.

15