poissaololuokittelu Työaika- ja · kana. Siihen voidaan tarvittaessa lisätä yli-ja...

Työaika- japoissaololuokittelu

Elinkeinoelämän keskusliitto EKPL 30 (Eteläranta 10), 00131 Helsinki • Puhelin (09) 420 20

Faksi (09) 4202 2299 • www.ek.fi

Tilaukset:MP-Keskus/Julkaisujakelu

Puhelin (09) 4202 2293

Faksi (09) 4202 2330

[email protected]

Raportti internetissä:www.ek.fi/julkaisut

ISBN 952-212-001-4

Lisätietoja:Asiantuntija

Seppo Saukkonen

Puh. (09) 4202 2297

[email protected]

Ulkoasu: Arja Nyholm

Julkaisumonistamo Eteläranta Oy

Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006 | Työaika- ja poissaololuokittelu 1

Työaika- ja poissaololuokittelu

Viides, uudistettu painos

2 Työaika- ja poissaololuokittelu | Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006

Sisältö

1 Työaika- ja poissaololuokittelun tausta ja perusteet 4

Miksi ajankäytön seurantaa? 4

Miksi kannattaa käyttää työaika- ja poissaololuokittelua? 4

2 Työaika- ja poissaololuokittelun lähtökohdat ja periaatteet 5

Työaika- ja poissaolokäsitteet 5Työaika- ja poissaololuokittelun periaatteet 6

Eri työaikakäsitteiden käyttö 6Työajan lyhentäminen ja työaikajoustot 7

3 Työaika- ja poissaololuokittelu 8

4 Työaika- ja poissaolokäsitteiden määrittely ja sisältö 11

Tehty työaika 11

Ay-tehtävät ja muu työaikaan rinnastettava aika 12Matkustusaika 12Koulutusaika 13

Lomautus ja muu työn tarjonnan estyminen 13Vuosiloma ja muu ansaintaperusteinen vapaa-aika 14Työriidasta johtuva töiden keskeytyminen 15Sairaus 15

Tapaturma 15Lapsen syntymään ja hoitoon liittyvät vapaat 16Muu hyväksytty poissaolo 16

Poissaolo ilman työnantajan hyväksymää selvitystä 17Sidoksissaoloaika 17

5 Työaika- ja poissaololuokittelun hyödyntäminen 18

Ajankäyttöprosentit 18

Tunnusluvut 19Yrityksen sisäiset vertailut 19Työaika- ja poissaolotiedustelu 20


Työaikojen ja poissaolojen seuranta on tärkeä osa yritysten henkilöstöhallintoa.

Työaika- ja poissaolokäsitteiden yhtenäistämiseksi luotiin yritysten ja työnantajajärjestö-jen yhteistyönä vuonna 1977 suositus työaika- ja poissaololuokittelusta. Suositus julkais-tiin samana vuonna ”Työaika- ja poissaololuokittelu” -nimisenä julkaisuna.

Julkaisusta otettiin toinen uudistettu painos vuonna 1982, kolmas uudistettu painosvuonna 1991 ja neljäs uudistettu painos vuonna 2000.

Nyt julkaistava viides uudistettu painos perustuu työaika- ja poissaololuokittelustaaikaisemmin tehtyihin julkaisuihin. Työaika- ja poissaololuokittelun sisältö on uudessapainoksessa pääpiirteissään sama kuin edellisessä painoksessa. Luokittelun termejä jakieliasua on paikoin muutettu.

Uudistetussa painoksessa on otettu huomioon laki- ja sopimusmääräykset 1.1.2007vallitsevan tilanteen mukaisesti.

Julkaisussa esitetty työaika- ja poissaololuokittelu on tarkoitettu suositukseksi yrityksille.Kun työaika- ja poissaolotiedot luokitellaan ja rekisteröidään luokittelun mukaisesti, onyrityksissä luotu perusta systemaattiselle ajankäytön seurannalle.

Helsingissä marraskuussa 2006

Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Esipuhe


1 Työaika- ja poissaololuokitteluntausta ja perusteet

Miksi ajankäytön seurantaa?

Yrityksen toiminnan kannalta on

välttämätöntä tietää, miten työntekoontarkoitettu työaika todellisuudessakäytetään. Työaikojen ja poissaolojen

seurannan tärkeys on kasvanut sitämukaa kun tuotannolliseen työhönkäytetty aika on vähentynyt.

Jokaisen yrityksen on rekisteröitäväjossain muodossa työaikoja. Tätäedellyttävät monet lait ja sopimukset.

Työaikojen rekisteröinti on välttämätön-tä myös palkanlaskennassa. Monetmuutkin tarpeet puoltavat systemaattista

ajankäytön seurantaa.Tietoja työajoista ja poissaoloista

tarvitaan muun muassa seuraaviin

tarkoituksiin:

• Työaikalakien ja vuosilomalain

soveltaminen

(esimerkiksi ylitöiden seuranta ja

vuosiloman määräytyminen).

• Viranomaisten tietovaateet

(esimerkiksi työsuojelu ja

sairausvakuutus).

• Palkanlaskenta

(esimerkiksi palkansaantioikeus,

palkanmääräytymisperusteet ja

palkan suuruus).

• Tuotannonsuunnittelu ja

henkilöstöhallinto

(esimerkiksi käyntiaikojen,

miehityksen ja työaikojen

suunnittelu).

• Poissaoloihin vaikuttaminen

(esimerkiksi sairauspoissaolojen

vähentäminen ja työympäristön

kehittäminen).

Aikatietojen rekisteröinnin ja ajankäy-tön seurannan tulee yrityksissä muodos-

taa kokonaisvaltainen järjestelmä.Ajankäyttöä kannattaa tarkastellayhtenevin ja yhdenmukaisin käsittein.

Ajankäytön seuranta on mielekästäliittää osaksi palkkahallinnon laskenta-tointa, jolloin perustietoja voidaan

käyttää monipuolisesti hyväksi henki-löstöhallinnon eri osa-alueilla. Näinpoissaolojen rekisteröinti ja seuranta on

osa palkkahallintoa, kun selvitetäänesimerkiksi palkanmaksuapoissaoloajalta, vuosilomaetujen

muodostumista tai ylitöiden kertymistä.

Miksi kannattaa käyttäätyöaika- japoissaololuokittelua?

Yritysten ja työnantajajärjestöjenyhteistyönä valmistui vuonna 1977

suositus yhtenäiseksi työaika- japoissaololuokitteluksi. Luokittelu onpysynyt periaatteiltaan samanlaisena,

vaikkakin siihen on tehty vuosiensaatossa täydennyksiä ja korjauksiamuun muassa lainsäädännössä tapahtu-

neiden muutosten johdosta.

Yritysten kannattaa käyttää työaika- ja

poissaololuokittelua muun muassaseuraavista syistä:

• Yritys pystyy järjestämään

rationaalisesti ne aikatiedot,

joita lait ja sopimukset edellyt-

tävät.

• Yritys saa tiedot todellisesta

työhön käytetystä ajasta ja

sen kehittymisestä, jolloin

työajan käyttöä voidaan

suunnitella tehokkaammin.

• Yritys saa systemaattiset

tiedot poissaoloajoista, jolloin

poissaolojen vähentämiseen

tähtääviä toimenpiteitä

voidaan suunnitella paremmin.

• Saadaan käsitteellisesti

yhtenäinen perusta ajankäytön

seurannalle, jolloin eri yrityksiä

ja yksiköitä voidaan verrata

toisiinsa.

Työaika- ja poissaololuokittelun rinnalleon työnantajajärjestöissä kehitettyvuonna 1991 myös yhtenäinen luokitte-

lu eri palkkalajeille. Palkkaluokittelu onrakennettu samojen periaatteidenmukaan kuin työaika- ja poissaololuo-

kittelu.Yritysten kannattaakin rakentaa

palkka-, työaika- ja poissaolotietoja

käsittelevä järjestelmä näiden yhtenäis-ten luokittelujen pohjalle.

?


2 Työaika- ja poissaololuokittelunlähtokohdat ja periaatteet

Työaika- ja poissaolokäsitteet

Vaatimus ajankäytön seurannan koko-naisvaltaisuudesta tarkoittaa käytännös-

sä sitä, että työaika- ja poissaololuokit-telun piiriin luetaan sekä työhönkäytettyä aikaa että erilaista poissaolo-

Teoreettinen säännöllinen työaika

jakautuu kolmeen osaan: säännöllisenätyöaikana tehtyyn työaikaan, muuhuntyöaikaan rinnastettavaan aikaan sekä

poissaoloaikaan.Työssäolon ja poissaolon väliin

jäävää ajankäyttöä, jota ei katsota

varsinaiseksi poissaoloksi, pidetääntyöaikaan rinnastettavana ajankäyttönä.Esimerkiksi matkustamiseen tai

koulutukseen käytettyä aikaa ei yleensäkatsota työajaksi, mutta ei myöskäänvarsinaiseksi poissaoloajaksi.

Teoreettisen säännöllisen työajanulkopuolelle jäävät lisä- ja ylityöaika

sekä sidoksissaoloaika. Lisä- ja ylityö-aika on tehtyä työaikaa kuten säännölli-senä työaikana tehty työaikakin.

Sidoksissaoloaikaan luetaan sellainenajankäyttö, jossa henkilö joutuuolemaan “kiinni” työhönsä esimerkiksi

varallaolon johdosta. Tällöin sidoksissa-oloaikaa ei lueta tehdyksi työajaksi,vaikka siitä olisikin sovittu suoritetta-

vaksi korvaus.

Luokittelun peruskäsitteenä on teoreettinen säännöllinen työaika:

• Teoreettisella säännöllisellä työajalla tarkoitetaan sopimukseen perustu-

vaa työaikaa mukaan luettuna vuosiloma-aika.

• Teoreettiseen säännölliseen työaikaan luetaan sovitun työaikajärjestel-

män tai työvuoroluettelon mukainen aika, olipa henkilö tänä aikana

työssä tai työstä poissa. Käsitteeseen luetaan myös vuosiloma-ajasta ne

päivät, jotka olisivat olleet työpäiviä.

aikaa kuvaavat aikalajit. Luokittelun

piiriin kuuluva ajankäyttö onkinkatsottu tarkoituksenmukaiseksimääritellä mahdollisimman laajasti.

Työaika- ja poissaolokäsitteitäselventää seuraava kuvio:

Työaika- ja poissaololuokittelun piiriinkuuluva ajankäyttö

Teoreettinen säännöllinentyöaika

Säännöllisenätyöaikana tehty

työaika

Muu työaikaanrinnastettava aika

Lisä- jaylityö-aika

Sidoksissa-oloaika

Poissaoloaika


KALENTERIVUOSI

— lauantait, sunnuntait ja arkipyhät (päivätyössä) tai

— muut kuin työpäivät tai vapaavuorot (vuorotyössä)

= teoreettinen säännöllinen työaika no 1(palkkahallinnon käsite)

— työajan lyhennysvapaat

= teoreettinen säännöllinen työaika no 2(ajankäytön tilastoinnin käsite)

— vuosilomat

= säännöllinen vuosityöaika

— poissaolot

= tehty säännöllinen vuosityöaika

+ yli- ja lisätyöt

= tehty vuosityöaika ylitöineen

Työaika- ja poissaolo-luokittelun periaatteet

Työaika- ja poissaololuokittelussa on

käytetty seuraavia periaatteita:

• Luokittelun pääryhmät on

muodostettu palkkahallinnon

käytännön tarpeiden ja yleisten

informaatiotarpeiden kannalta

tärkeimmistä ja tarkoituksen-

mukaisimmista ajankäyttöryh-

mistä.

• Luokittelu on sovellettavissa

sekä työntekijöitä että toimi-

henkilöitä koskevaan ajankäy-

tön rekisteröintiin ja seuran-

taan.

• Luokittelun ajankäyttölajien

kannalta ei ole merkitystä sillä,

onko kyseessä palkallinen vai

palkaton ajankäyttö. Näin ollen

esimerkiksi palkaton poissaolo

kuuluu luokittelun piiriin, silloin

kun se kuuluu teoreettiseen

säännölliseen työaikaan.

• Luokittelu on pyritty laatimaan

siten, että ajankäytön määrittely

voidaan tehdä siellä, missä

tiedot ensi kertaa rekisteröi-

dään. Näiden tietojen perusteel-

la voidaan selvittää esimerkiksi

palkansaanti-, ylityökorvaus- ja

vuosilomaoikeus.

Luokittelun mukaista ajankäyttöärekisteröitäessä on otettava huomioonseuraavia seikkoja:

• Ajankäyttötiedot on kerättävä

koko teoreettisen säännöllisen

työajan osalta.

• Ajankäyttötiedot on kerättävä

vähintään luokittelun pääryhmi-

en mukaisesti. Pääryhmiä ei

pidä yhdistää. Alaryhmätasolla

luokittelun käyttäminen on

ohjeellista, ja yrityksissä

voidaan käyttää tältä osin myös

hienojakoisempaa luokittelua

omien tarpeiden mukaan.

• Pääryhmistä 1, 2 ja 3 tulee

tiedot kerätä kuitenkin alaryh-

mien mukaisesti, jotta teoreetti-

seen säännölliseen työaikaan

kuuluva ajankäyttö saadaan

erotettua muusta ajankäytöstä.

Eri työaikakäsitteiden käyttö

Keskeisistä työaikakäsitteistä voidaanesittää yhteenvetona seuraava kuvio,

joka kuvaa käsitteitä vuositasolla:


Kuten havaitaan, voidaan samoistakin

työaikakäsitteistä esittää useampia versioi-ta. Käyttötarkoitus ratkaisee, mitä käsitet-tä on kulloinkin käytettävä.

Teoreettinen säännöllinen työaika (no1) on tässä esitteessä määritelty palkkahal-linnon näkökulmasta, jolloin siihen sisäl-

tyvät työajan lyhennysvapaat. Palkkahal-linnon käsitteenä tätä teoreettista säännöl-listä työaikaa käytetään muun muassa osa-

ajan palkan laskennassa kuukausipalkanjakajana.

Ajankäytön tilastoinnin välineenä teo-

reettisen säännöllisen työajan laskeminenon kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa si-ten, että siihen ei lueta mukaan työajan ly-

hentämisen johdosta annettuja vapaita.Tällöin kaikki niin sanotut pekkasvapaat,vuorovapaat ja muut työajan lyhentämi-

seksi annetut vapaat jäävät teoreettisensäännöllisen työajan (no 2) ulkopuolelle.

Ajankäyttöä tilastoitaessa suositellaankäytettäväksi teoreettista säännöllistä työ-

aikaa no 2. Tällöin eri alojen, työaikamuo-tojen ja henkilöstöryhmien ajankäyttöävoidaan seurata ja verrata aikakäsitteellä,

joka on mahdollisimman yhdenmukainenja vertailukelpoinen eri ryhmissä.

Työaikavertailujen pohjana käytetään

yleisesti myös säännöllisen vuosityöajankäsitettä. Tähän käsitteeseen päästään, kunteoreettisesta säännöllisestä työajasta no 2

vähennetään vuosilomien määrä. Säännöl-linen vuosityöaika tarkoittaa sopimuksenmukaista, yleensä työvuoroluettelon tai

vastaavan työaikasuunnitelman mukaistasäännöllistä työaikaa, johon ei lueta vuosi-lomia tai työajan lyhennysvapaita.

Kun säännöllisestä vuosityöajasta vä-hennetään poissaolotunnit, saadaan tehtysäännöllinen vuosityöaika. Tämä käsite

mittaa todella tehtyjen työtuntien määrääsäännöllisen työajan puitteissa vuoden ai-kana. Siihen voidaan tarvittaessa lisätä yli-

ja lisätyötunnit.

Työajan lyhentäminen jatyöaikajoustot

Työaikaa on lyhennetty viimeksi 1980-

luvulla ja 1990-luvun alussa. Joustavienja monipuolisten työaikojen käyttö onlisääntynyt huomattavasti 1990-luvulta

lähtien.Viimeisin lakiin perustuva työajan

lyhennys toteutettiin vuonna 1992, kun

loppiainen siirrettiin takaisin entisellepaikalleen eli tammikuun 6. päiväksi.Työehtosopimuksen perusteella helators-

taista tuli palkallinen vapaapäivä useillaaloilla 2000-luvun alussa.

Merkittävä työehtosopimuksiin

perustuva työajan lyhennys toteutettiin1980-luvulla. Ratkaisu vaikuttaa työajanseurantaan edelleenkin. Aluksi työaikaa

lyhennettiin useilla aloilla kolmivuoro-työssä. 1980-luvun lopulla työaikaalyhennettiin myös niissä työaikamuo-doissa, joissa säännöllinen työaika on 40

tuntia viikossa.Se miten työajan lyhentäminen on

sovittu toteutettavaksi tai miten se on

käytännössä yrityksissä toteutettu, eroaahuomattavasti eri sopimusaloilla ja eriyrityksissä.

Periaatteessa työajan lyhentäminenon voitu toteuttaa kolmella vaihtoehtoi-sella tavalla:

• Korvaamalla työajan lyhennys

kokonaisina vapaapäivinä tai

vastaavina jaksoina, jolloin

palkansaaja ansaitsee tai

kerryttää vapaita sen mukaan,

miten paljon hänelle on kertynyt

työpäiviä tai vastaavaa aikaa

tietyn ajanjakson aikana (niin

sanottu ansainta- tai kertymä-

periaate).

• Sopimalla keskimääräisestä

päivä-, viikko- tai vuosityöajas-

ta, johon sopimuksen mukainen

työaika tietyllä ajanjaksolla

tasoittuu.

• Lyhentämällä päivittäistä

työaikaa.

Työajan lyhentäminen käsitellään

työaika- ja poissaololuokittelussaseuraavalla tavalla:

• Silloin kun työajan lyhentämi-

nen on toteutettu ansainta- tai

kertymäperiaatteen mukaisesti,

sen perusteella annettu vapaa

luetaan teoreettiseen säännölli-

seen työaikaan (teoreettinen

säännöllinen työaika no 1).


nen on toteutettu keskimääräi-

sen päivä-, viikko- tai vuosityö-

ajan mukaisesti, sen perusteel-

la annettua vapaata ei lueta

teoreettiseen säännölliseen

työaikaan (teoreettinen sään-

nöllinen työaika no 2).


nen on toteutettu lyhentämällä

päivittäistä työaikaa, sovittu

päivittäinen työaika sisältyy

teoreettiseen säännölliseen

työaikaan (teoreettinen säänöl-

linen työaika no 2).

Nämä määrittelyt pätevät kaikkiintyöaikamuotoihin, riippumatta siitä mitä

nimityksiä annettavista vapaista käyte-tään.


Pääryhmä Alaryhmä1

1 Tehty työaika 1.1 Säännöllisenä työaikana tehty työaika

1.2 Lisä- ja ylityöaika1

2 Ay-tehtävät ja muu työ- 2.1 Teoreettiseen säännölliseen työaikaanaikaan rinnastettava aika kuuluva työaikaan rinnastettava aika

2.2 Muu työaikaan rinnastettava aika1

3 Matkustusaika 3.1 Teoreettiseen säännölliseen työaikaankuuluva matkustusaika

3.2 Muu matkustusaika1

4 Koulutusaika 4.1 Työnantajan määräyksestä tapahtuvakoulutus

4.2 Työmarkkinajärjestöjen yhteistyösopimustenedellyttämä koulutus

4.3 Ammattiyhdistyskoulutus

4.4 Oppisopimusoppilaan tietopuolinen opetus

5 Lomautus ja muu työn 5.1 Lomautus taloudellisista tai tuotannollisista syistätarjonnan estyminen

5.2 Muiden työntekijöiden lakosta johtuva työntarjonnan estyminen

5.3 Muu työn tarjonnan estyminen

6 Vuosiloma ja muu 6.1 Vuosilomaansaintaperusteinenvapaa-aika 6.2 Työajan lyhennysvapaa

6.3 Muu ansaintaperusteinen vapaa-aika

3 Työaika- ja poissaololuokittelu

109

87 6 5

109

87 6 5


7 Työriidasta johtuva 7.1 Lakkotöiden keskeytyminen

7.2 Työsulku

8 Sairaus 8.1 Sairaudeksi todettu poissaolo

8.2 Terveystarkastukset ja hoitokäynnit

9 Tapaturma 9.1 Työtapaturma

9.2 Työmatkatapaturma

9.3 Ammattitauti

10 Lapsen syntymään ja 10.1 Äitiysvapaa ja äidin vanhempainvapaahoitoon liittyvät vapaat

10.2 Isyysvapaa ja isän vanhempainvapaa

10.3 Hoitovapaa

10.4 Osittainen hoitovapaa (lyhennetty työaika)

10.5 Tilapäinen hoitovapaa (lapsen sairaus)

11 Muu hyväksytty poissaolo 11.1 Yhteiskunnallinen syy

11.2 Opintoloma tai vastaava

11.3 Henkilökohtainen syy

11.4 Vuorotteluvapaa, osa-aikalisä tai vastaava

11.5 Työllistymisvapaa

12 Poissaolo ilman 12 Poissaolo ilman työnantajantyönantajan hyväksymää hyväksymää selvitystäselvitystä

13 Sidoksissaoloaika 13 Sidoksissaoloaika1

1 Kursivoituja ryhmiä ei lueta teoreettiseen säännölliseen työaikaan.

?


109

87 6

109

87 6

Työaika- ja poissaololuokittelunpääkäsitteet

Teoreettinen säännöllinen työaika

1.1 Säännöllisenä työaikana tehty työaika

2.1 Teoreettiseen säännölliseen työaikaankuuluva työaikaan rinnastettava aika

3.1 Teoreettiseen säännölliseen työaikaankuuluva matkustusaika

4 Koulutusaika

5 Lomautus ja muu työn tarjonnanestyminen

6 Vuosiloma ja muu ansaintaperusteinenvapaa-aika

7 Työriidasta johtuva töiden keskeytyminen

8 Sairaus

9 Tapaturma

10 Lapsen syntymään ja hoitoonliittyvät vapaat

11 Muu hyväksytty poissaolo

12 Poissaolo ilman työnantajanhyväksymää selvitystä

Muu työaikaan rinnastettava aikasekä lisä- ja ylityöaika

1.2 Lisä- ja ylityöaika

2.2 Muu työaikaan rinnastettavaaika

3.2 Muu matkustusaika

Sidoksissaoloaika


109

87 6 5

1 Tehty työaika

Tehtyä työaikaa on:

• Varsinainen työnteko tai

vastaava toiminta joko työpai-

kalla tai muualla

(tuotannollinen työ).

• Työnopastus ja työhön pereh-

dyttäminen työpaikalla.

• Muu työaikalain tehtyyn

työaikaan luettavaksi edellyttä-

mä aika (TAL 4 §).

Kyseessä on työaikalain mukainen työ-aika ja se otetaan huomioon lain mu-kaisia ylityökiintiöitä laskettaessa. Työ-

aikalaki edellyttää, että tehdyistä työ-tunneista pidetään luetteloa (TAL 37 §).

1.1 Säännöllisenä työaikanatehty työaika

Työaika, jonka henkilö on ollut työssätyösopimuksensa mukaisen työvuorolu-

ettelon tai muuten sovitun työajanpuitteissa.

1.2 Lisä- ja ylityöaikaLisä- ja ylityöaikaa on aika, jonkahenkilö on ollut työssä säännöllisen

työajan lisäksi. Siihen luetaan kolmen-tyyppistä lisä- ja ylityöaikaa:(i) Lisätyöaika, josta maksetaan

palkka yksinkertaisena.Tämä on aikaa, jonka henkilö on olluttyössä työsopimuksensa mukaisen

säännöllisen työajan lisäksi, mutta jokaei kuitenkaan ole lain eikä sopimuksenmukaista ylityötä. Tätä aikaa voi

esiintyä yleensä vain sellaisilla henki-löillä, joiden työsopimuksen mukainensäännöllinen vuorokautinen työaika on

lyhyempi kuin 8 tuntia tai viikoittainentyöaika lyhyempi kuin 40 tuntia.(ii) Lisätyöaika, josta maksetaan

palkka sopimuksen mukaankorotettuna

4 Työaika- ja poissaolokäsitteidenmäärittely ja sisältö

(= sopimusperusteinen ylityö eli

tes-ylityö).Tämä on aikaa, jolta maksetaan ylityö-korotusta sopimuksen perusteella,

vaikka sitä ei edellytetä maksettavaksipelkästään lain määräykset huomioonottaen. Tätä aikaa ei myöskään lueta

lain asettamiin ylityökiintiöihin. Senkirjaaminen erillään kiintiöihin luetta-vista lakiin perustuvista ylitöistä

mahdollistaa kiintiöiden tarkan sovelta-misen ja seurannan. Tes-ylityöajanrekisteröiminen erillään muusta

lisätyöstä on välttämätöntä myösvuosilomalain mukaisen keskipäiväpal-kan laskemista varten.

(iii) Lakiin perustuva ylityöaika, johonluetaan vuorokautinen ja viikoittai-nen ylityö, jaksoylityö, hätätyönä

tehty ylityö sekä aloittamis- jalopettamisylityö.

Työaikalaki määrittelee lakiperusteiselle

ylityölle enimmäismäärät. Lakiperus-teisten ylityötuntien määrä tulee käydäilmi työaikakirjanpidosta.

Luvussa määritellään eri aikalajit ja

luonnehditaan niiden sisältöä. Tarpeenmukaan selostetaan myös syyt, miksikyseinen aikakäsite erotetaan omaksi

luokakseen.


2 Ay-tehtävät jamuu työaikaanrinnastettava aika

Työaikaan rinnastettavaa aikaa

on aika, jota sopimuksen perus-

teella tai muuten käsitellään

työajan veroisena aikana, vaikka

kyseessä ei olekaan työaikalain

mukainen työaika.

Tämän ajan jälkeen tehtyä työtä eikuitenkaan lueta ylityökiintiöihin,

vaikka siitä sopimusten mukaanmaksettaisiinkin korotettua palkkaa.Muutoin tätä aikaa käsitellään yleensä

tehtynä työaikana muun muassakeskituntiansioita laskettaessa japalkkatilastoissa sekä usein myös

maksettaessa ylityökorotuksia.

Esimerkkejä:

• Ammattiyhdistys-, työsuojelu- taimuut vastaavat tehtävät, joiden osaltahenkilö on vapautettu varsinaisista

työtehtävistään. Muun muassapääluottamusmiehen ja luottamusmie-hen luottamusmiestehtäviin käyttämä

aika luetaan tähän ryhmään.• Työsuojelua, henkilöstön hallinto-

edustusta tai muuta yhteistyötä

käsittelevien elinten kokoukset jatähän yhteistyöhön liittyvä ajankäyt-tö.

• Sellaiset informaatio- ja koulutus-tyyppiset tilaisuudet, jotka tapahtuvatlähinnä työn lomassa ja työpaikalla ja

joita lain perusteella ei lueta tehdyksityöajaksi.

• Eräillä aloilla on työaikana tapahtuva

matkustaminen sovittu luettavaksityöaikaan, jolloin tämä ajankäyttöluetaan työaikaan rinnastettavaan

aikaan.Ajankäytön kokonaistarkkailu edellyttäätämän aikalajin erittelyä esitettyihin

alaryhmiin. Samalla tehty työaika pysyypuhtaana ja yritys voi soveltaa ylityö-kiintiöitä tarkasti.

2.1 Teoreettiseen säännölliseentyöaikaan kuuluva työaikaanrinnastettava aika

Työaikaan rinnastettava ajankäyttö siltäosin kuin säännöllisenä työaikana tehty

työaika on vähentynyt.

2.2 Muu työaikaan rinnastettavaaika

Työaikaan rinnastettava ajankäyttösäännöllisen työajan ulkopuolella.

3 Matkustusaika

Matkustusaikaa on aika, joka

kuluu työ- tai virkamatkan tekemi-

seen työpaikalta tai henkilön

asunnosta siihen paikkaan, jossa

työtehtäviä suoritetaan, sekä

vastaava paluumatka, ellei laki tai

sopimus edellytä tätä aikaa

luettavaksi tehtyyn työaikaan.

Matkustusaika ei yleensä ole tehtyä

työaikaa (TAL 4 §). Ajankäytönkokonaistarkkailu edellyttää tämän ajanerittelyä esitettyihin alaryhmiin.

Normaali päivittäinen matka asunnonja työpaikan välillä ei ole mukana tässäpääryhmässä eikä koko luokittelussa.

3.1 Teoreettiseen säännölliseentyöaikaan kuuluvamatkustusaika

Matkustusaika siltä osin kuin säännölli-senä työaikana tehty työaika on vähen-

tynyt.

3.2 Muu matkustusaikaAlaryhmä sisältää matkustukseenkäytetyn ajan teoreettisen säännöllisentyöajan ulkopuolella. Tämä matkustus-

aika saatetaan joutua erittelemäänalaryhmiin, mikäli alan työehtosopi-muksessa on sovittu matkustusajan

korvaamisesta. Myös palkanlaskennankannalta muu matkustusaika on useintarpeellista kirjata omana ryhmänään.


109

87 6 5

4 Koulutusaika

Erilaiseen työnantajan järjestä-

mään, työehtosopimuksen tai

oppisopimuslain edellyttämään

koulutustilaisuuteen osallistumi-

seen käytetty työaika siltä osin,

kun koulutus tapahtuu säännölli-

senä työaikana.

Koulutusaikaa ei lueta työaikaluokitte-lussa työajaksi. Koulutukseen teoreetti-

sen säännöllisen työajan ulkopuolellakäytettyä aikaa ei tässä lueta koulutus-ajaksi. Alaerittelyssä pyritään noudatta-

maan aiheuttajaperiaatetta.

4.1 Työnantajan määräyksestätapahtuva koulutus

Ryhmään kuuluu aika, jonka henkilökäyttää työsopimuksessa sovitusta

työajasta työnantajan määräyksestätapahtuvaan ammatilliseen tai muuhunkoulutukseen. Mukaan luetaan myös

sellainen työnantajan määräyksestätapahtuva koulutus, joka ei henkilön senhetkisen ammattitaidon säilyttämisen tai

kehittämisen kannalta ole välttämätöntä.Sanonnalla ”työnantajan määräys”

tarkoitetaan tässä kaikkia niitä tilanteita,

joissa työnantajalla on intressi lähettäähenkilö koulutustilaisuuteen ja maksaasiltä ajalta myös palkkaa. Koulutustilai-

suuteen osallistuminen perustuutyönantajan harkintaan.

Ryhmään ei lueta sellaista ammatil-

lista tai muuta koulutusta, johonlähettämisen ei voida katsoa olevanvälittömästi työnantajan intressissä.

Esimerkkinä voidaan mainita opintolo-ma, joka luetaan ryhmään 11.2. Tähänryhmään ei lueta myöskään viranomais-

ten määräyksestä suoritettua väestön-suojelukoulutusta, vaan se luetaanryhmään 11.1.

5 Lomautus jamuu työn tarjon-nan estyminen

Aika, jolloin työnteko on väliaikai-

sesti keskeytynyt työn tarjonnan

estymisen johdosta.

Tälle ajalle on ominaista, että työntekijäolisi halukas työhön, mutta työnantaja

ei pysty sitä järjestämään. Alaerittelytehdään aiheuttajaperiaatteen mukaan.

5.1 Lomautus taloudellisista taituotannollisista syistäAlaryhmään luetaan aika, jolloin

työnteko ja palkanmaksu ovat keskey-tyksissä taloudellisten tai tuotannollis-ten syiden johdosta. Siirryttäessä

samoista syistä lyhennettyyn työaikaan(lyhennetty työviikko, lyhennettypäivittäinen työaika) luetaan lyhennystä

vastaavat tunnit tähän ryhmään. Mikälilomauttaminen johtuu muiden työnteki-jöiden lakosta, tapaukset kuuluvat

ryhmään 5.2.

5.2 Muiden työntekijöidenlakosta johtuva työntarjonnan estyminen

Työnteko keskeytyy joko saman

yrityksen muiden työntekijöiden lakontai yrityksen ulkopuolisen lakonjohdosta. Tähän ryhmään luetaan:

• Työntekijän lomauttaminen muidentyöntekijöiden lakon johdosta.

• Työnteon keskeyttäminen sellaisen

lakon johdosta, jonka perusteellatyönantaja on TSL 2 :12.2 §:nperusteella velvollinen maksamaan

palkkaa.• Yrityksen sisällä syntyneestä osalak-

kotilanteesta johtuva töiden keskeytys.

Mikäli työnteko keskeytyy työntekijöi-den oman lakon johdosta, luetaantyöajan menetys ryhmään 7.

4.2 Työmarkkinajärjestöjenyhteistyösopimustenedellyttämä koulutus

Ryhmään kuuluu se osa työsopimuksenmukaisista työtunneista, jonka henkilökäyttää työmarkkinajärjestöjen välisten

yhteistyösopimusten edellyttämäänkoulutukseen. Tässä tarkoitettujasopimuksia ovat muun muassa työsuoje-

lua, rationalisointia, tiedotusta, työter-veyshuoltoa ja yhteistoimintaa koskevatsopimukset.

4.3 AmmattiyhdistyskoulutusRyhmään luetaan työaika, joka on

menetetty ammattijärjestöjen järjestä-mään koulutustilaisuuteen osallistumi-sen vuoksi. Koulutustilaisuus perustuu

työmarkkinajärjestöjen väliseenkoulutussopimukseen. Sellainenammattiyhdistyskoulutus, joka perustuuopintovapaalakiin eikä koulutussopi-

mukseen, luetaan ryhmään 11.2.

4.4 Oppisopimusoppilaantietopuolinen opetus

Ryhmään luetaan oppisopimusohjelmanedellyttämään tietopuoliseen koulutus-

jaksoon osallistuminen. Koulutusperustuu ammatillista koulutustasäätelevän lain 17 §:ään.


5.3 Muu työn tarjonnanestyminen

Työn tarjonnan estyminen johtuu muistakuin ryhmissä 5.1 ja 5.2 mainituista

syistä. Tähän ryhmään luetaan esimer-kiksi:• Aika, jonka henkilö on estynyt

suorittamasta työtehtävää siitä syystä,että yritys tai sen osasto on suljettumuiden henkilöiden vuosilomien

johdosta.• Sellainen työnantajasta, esim. töiden

järjestelystä, johtuva odotusaika,

jonka kuluessa työntekijä voi vapaastipoistua työpaikalta (TSL 2:12.1 §).

• Työnteon keskeytyminen työpaikkaa

kohdanneen tulipalon tai muunpoikkeuksellisen luonnontapahtumantai muun sellaisen työntekijöistä ja

työnantajasta riippumattoman esteentakia.

6.3 Muu ansaintaperusteinenvapaa-aika

Ryhmään kuuluu muu kuin vuosiloma-lakiin perustuva, työaikaa lyhentävä

vapaa-aika, johon syntyy oikeusansaintaperiaatteen tai vastaavanperusteella. Esimerkkeinä voidaan

mainita palvelusvuosivapaa ja rahakor-vauksen (viikkovapaakorvaus, ylityö-korvaus, sunnuntaityökorvaus, lomara-

ha) sijasta annettu vapaa-aika siltä osin,kun se vähentää työaikaa.

Työaikapankkijärjestelyyn tai

vastaavaan työajan säästöjärjestelmäänperustuva palkallinen vapaa kuuluumyös tähän ryhmään.

6 Vuosiloma jamuu ansainta-perusteinenvapaa-aika

Aika, jonka henkilö käyttää lain tai

sopimuksen mukaisesti annettuna

vuosilomana tai vapaana, johon

syntyy oikeus ansaintaperiaatteen

tai vastaavan perusteella.

6.1 VuosilomaRyhmään kuuluu palkallinen vuosilo-

ma, joka perustuu vuosilomalakiin taiyleisesti työehtosopimuksessa olevaanmääräykseen. Niin sanottu talviloma ja

säästetty vuosiloma eli säästövapaa(VLomaL 27 §) luetaan niin ikään tähänryhmään kuten myös lakisääteisen

vuosiloma-ajan ylittävä muuhunsopimukseen perustuva vuosiloma-aika.

6.2 Työajan lyhennysvapaaTyöajan lyhennysvapaaksi luetaanansainta- tai kertymäperiaatteen

mukaisen työajan lyhentämisen vuoksiannettu vapaa-aika niissä työaikamuo-doissa, joissa säännöllinen työaika on

40 tuntia viikossa.Kun työaikaa on lyhennetty sopimal-

la keskimääräisestä päivä-, viikko- tai

vuosityöajasta, sen perusteella annettuavapaata ei lueta teoreettiseen säännölli-seen työaikaan eikä se ole mukana tässä

luokittelussa.Kun työajan lyhentäminen on toteu-

tettu lyhentämällä päivittäistä työaikaa,

sovittu päivittäinen työaika sisältyy teo-reettiseen säännölliseen työaikaan.

Joissakin työaikamuodoissa käytettä-

vää vuorovapaata, jolla työaika tasoite-taan keskimääräiseksi työehtosopimuk-sen mukaiseksi viikkotyöajaksi, esimer-

kiksi 36 tai 38 tunniksi, ei lueta lain-kaan teoreettiseen säännölliseen työai-kaan eikä siis myöskään ryhmään 6.2.


7 Työriidastajohtuva töidenkeskeytyminen

Erilaisista työriidoista suoranai-

sesti aiheutuva työajan menetys.

7.1 LakkoTyönteko keskeytetään työntekijäpuolentoimesta. Mikäli työntekijälle ei voida

tarjota työtä muiden työntekijöidenlakon vuoksi, työajan menetys kuuluuryhmään 5.2.

7.2 TyösulkuTyönteko keskeytetään työnantajapuo-

len toimesta.

8 Sairaus

Henkilön omasta sairaudesta,

tarkastus- tai hoitokäynnistä tai

lääkinnällisestä kuntoutuksesta

aiheutuva työajan menetys.

8.1 Sairaudeksi todettupoissaolo

Ryhmään kuuluu työkyvyttömyysaika,johon on lääkärin, työterveyshoitajan taiterveydenhoitajan antama todistus tai

muu hyväksyttävä selvitys. Tähän lue-taan myös vapaa-ajan tapaturmasta joh-tuva työkyvyttömyysaika. Ellei työnan-

taja hyväksy työntekijän selvitystä, ta-paus kuuluu ryhmään 12.

Sairauspoissaoloiksi luetaan myös

poissaoloaika niissä tapauksissa, jollointyöntekijällä on oikeus osasairauspäivä-rahaan. Tällöin työntekijän osa-

aikaisessa työsuhteessa tekemä työaikaluetaan tehdyksi työajaksi ja sairaana-oloaika luetaan sairauspoissaoloksi.

8.2 Terveystarkastukset jahoitokäynnit

Ryhmään luetaan muun muassatyöterveyshuoltolain, säteilysuojalainsekä nuorten työntekijöiden suojelusta

annetun lain mukaisten lakisääteistenlääkärintarkastusten vuoksi menetettytyöaika. Myös työehtosopimukseen

perustuvat terveystarkastukset kuuluvattähän ryhmään.

Ryhmään luetaan myös sairauden to-

teamiseksi tapahtuvat lääkärintarkastuk-set samoin kuin kaikki erilaiset hoito-käynnit, esimerkiksi hammaslääkärin ja

silmälääkärin vastaanotto. Lääkinnälli-sen kuntoutuksen vuoksi menetetty työ-aika kuuluu niin ikään tähän ryhmään.

Poikkeuksena on omasta aloitteesta ta-pahtuva niin sanottu kuntoloma, jokaluetaan ryhmään 11.3.

9 Tapaturma

Työ- tai työmatkatapaturman tai

todetun ammattitaudin aiheutta-

masta työkyvyttömyydestä johtuva

työajan menetys.

Ryhmään luetaan tapaturmavakuutus-lain ja ammattitautilain mukaiset

työkyvyttömyystapaukset. Ammattitautiluetaan ryhmään vasta sen jälkeen, kunsairaus on vakuutusyhtiön tai oikeuden

päätöksellä todettu ammattitaudiksi.Mahdollinen tätä edeltävä saman syynaiheuttama poissaolo luetaan pääryh-

mään 8 samoin kuin vapaa-ajan tapatur-man aiheuttama työkyvyttömyys.

9.1 TyötapaturmaTapaturmavakuutuslain mukainentyötapaturmasta aiheutuva työkyvyttö-

myysaika.

9.2 TyömatkatapaturmaTapaturmavakuutuslain mukainentyömatkatapaturmasta aiheutuvatyökyvyttömyysaika.

9.3 AmmattitautiAmmattitautilain määrittelemästä

ammattitaudista aiheutuva työkyvyttö-myysaika.


?10 Lapsensyntymäänja hoitoonliittyvät vapaat

Lapsen syntymän tai adoptoinnin

taikka lapsen hoidon vuoksi

annettu palkallinen tai palkaton

vapaa.

10.1 Äitiysvapaa ja äidinvanhempainvapaa

Ryhmään luetaan (TSL 4:1 §):

• Lakisääteinen äitiysvapaa eli aika,jolta äidille maksetaan sairausvakuu-tuslain mukaista äitiysrahaa.

• Äidin vanhempainvapaa eli aika, joltaäidille maksetaan sairausvakuutuslainmukaista vanhempainrahaa.

10.2 Isyysvapaa ja isänvanhempainvapaa

Ryhmään luetaan (TSL 4:1 §):• Lakisääteinen isyysvapaa eli aika,

jolta isälle maksetaan sairausvakuu-

tuslain mukaista isyysrahaa lapsensyntymän yhteydessä tai myöhemminäitiys- tai vanhempainvapaakauden

aikana.• Isän vanhempainvapaa eli aika, jolta

isälle maksetaan sairausvakuutuslain

mukaista vanhempainrahaa.• Isäkuukausi, eli yhdenjaksoinen

kausi, joka koostuu 12 viimeisestä

vanhempainrahakauden arkipäivästäja 12 isyysrahapäivästä.

10.3 HoitovapaaRyhmään luetaan:• Äidille tai isälle annettava lakisäätei-

nen hoitovapaa (TSL 4:3 §)• Lakisääteisen vanhempainvapaan

jälkeen annettava työehtosopimuspe-

rusteinen pidennetty äitiysvapaa.

10.4 Osittainen hoitovapaa(lyhennetty työaika)

Osittaisella hoitovapaalla tarkoitetaanpienten lasten vanhempien mahdolli-

suutta siirtyä lyhennettyyn työaikaan(TSL 4:4 §). Osittaisella hoitovapaallaolevaa henkilöä ei katsota osa-aikatyös-

sä olevaksi, vaan tämäkin hoitovapaakuuluu säännölliseen työaikaan.Perusteena on se, että työaikaa on vain

tilapäisesti lyhennetty.

10.5 Tilapäinen hoitovapaa(lapsen sairaus)

Ryhmään luetaan sellainen enintään 4päivän poissaolo, johon työntekijällä on

oikeus alle 10-vuotiaan sairaan lapsenhoidon järjestämiseksi tai lapsenhoitamiseksi (TSL 4:6 §).

11 Muu hyväksyttypoissaolo

Kaikki edellä mainitsemattomat

poissaolot, joihin on esitetty

hyväksyttävä selvitys tai joista on

sovittu.

11.1 Yhteiskunnallinen syyRyhmään luetaan poissaolot, jotka

aiheutuvat joko lakisääteisten taivapaaehtoisten yhteiskunnallistentehtävien suorittamisesta ja joiden

perusteena on viranomaisen määräys taimuu vastaava yhteiskunnallinen syy.Ryhmään kuuluvat muun muassa:

• Kunnallinen tai muu julkinen luotta-mustehtävä: poissaolo, joka aiheutuusellaisesta luottamustehtävästä taikka

todistajana kuulemisesta, josta lainmukaan ei ole ollut oikeutta kieltäy-tyä tai josta kieltäytyminen olisi ollut

sallittua vain laissa mainitun erityisensyyn perusteella.

• Vaalilautakunnan ja -toimikunnan

jäsenenä toimiminen.• Kutsuntaan tai siihen liittyvään

lääkärintarkastukseen kulunut aika.

• Reservin harjoitus tai ylimääräinenpalvelus, vakinaisessa väessä suorite-tun asepalvelun lisäksi suoritettu pal-

veluaika, tai muu vastaava. Asevelvol-lisuusaikaa ei kuitenkaan lueta teo-reettiseen säännölliseen työaikaan, jo-

ten se jää luokittelun ulkopuolelle• Viranomaisten määräyksestä suoritet-

tu väestönsuojelukoulutus.

• Ammattijärjestön kokous tai muutehtävä: sellainen poissaolo, jonkasyynä on osallistuminen ammattijär-

jestön kokoukseen tai muihin tehtä-viin, jotka tapahtuvat työpaikanulkopuolella.

• Karanteeni: työnteko estyy sairaudenleviämisen estämiseksi annetunviranomaismääräyksen takia.


11.2 Opintovapaa tai vastaavaRyhmään luetaan henkilökohtaisestaopiskelusta aiheutuva työajan menetys.Esimerkkeinä voidaan mainita:

• Opintovapaalain tarkoittama vapaa,jolloin vapautus työstä on myönnettyopintovapaalain perusteella.

• Muut kuin opintovapaalakiin perustu-vat eripituiset opintolomat tai“virkavapaudet”. Myös osallistumi-

nen luento-, tentti- tai muihin opinto-tilaisuuksiin luetaan tähän ryhmään.Koulutussopimukseen perustuva

vapautus koulutusta varten kuuluukuitenkin ryhmään 4.

11.3 Henkilökohtainen syyRyhmään kuuluvat henkilökohtaisesta,perustellusta syystä aiheutuvat poissa-

olot, joista on sovittu tai joihin onjälkikäteen annettavissa hyväksyttäväselvitys. Tällaisia ovat perhetilaisuudet

ja merkkipäivät sekä muut vastaavathenkilökohtaiset ja luvalliset syyt.• Perhetilaisuus ja merkkipäivä:

läheisen omaisen hautauspäivä, oma50- ja 60-vuotispäivä sekä myös omahääpäivä ovat useissa työehtosopi-

muksissa palkallisia vapaapäiviä.• Poissaolo pakottavista perhesyistä:

työntekijän perhettä kohtaa sellainen

sairaudesta tai onnettomuudestajohtuva ennalta arvaamaton jaäkillinen tilanne, joka edellyttää

työntekijän välitöntä läsnäoloa (TSL4:7 §).

• Muu henkilökohtaisesta syystä

aiheutuva poissaolo: ryhmään luetaanerilaisia, useimmiten palkattomia jatyönantajan luvalla tapahtuneita

poissaoloja kuten muuttopäivä,autonkatsastus, asiointi virastoissa taimuu sovittu palkaton loma sekä

vapausrangaistuksen suorittaminen jarangaistuksena annettu pakkoloma.

• Myöhästyminen tai poissaolo, joka

johtuu ylivoimaisesta esteestä (forcemajeure-peruste).

11.4 Vuorotteluvapaa, osa-aikalisä tai vastaava

Ryhmään kuuluvat vuorotteluvapaan,

osa-aikalisän tai vastaavan työaikajär-jestelyn johdosta aiheutuneet poissaolot.

Ryhmään kuuluvissa työaikajärjeste-

lyissä työntekijän työsuhde jää määrä-ajaksi lepäämään (vuorotteluvapaa) taityöntekijä siirtyy osa-aikatyöhön (osa-

aikalisä), jolloin työnantajan onpalkattava vastaavaksi ajaksi kyseisentyöntekijän tilalle työttömänä oleva

henkilö.Vuorotteluvapaata koskevat säännök-

set perustuvat vuorotteluvapaalakiin,

julkisesta työvoimapalvelusta annettuunlakiin (30.12.2002/1305) ja osa-aikalisää koskevat säännökset julkisesta

työvoimapalvelusta annettuun lakiin(30.12.2002/1295).

Työaika- ja poissaololuokittelussa

näiden työaikajärjestelyjen aiheuttamiapoissaoloja tarkastellaan vuorotteluva-paalle tai osa-aikatyöhön siirtyvän

työntekijän osalta. Tilalle palkattavanhenkilön työ- ja poissaoloaikojatarkastellaan hänen kanssaan sovitun

työaikajärjestelyn perusteella.

11.5 TyöllistymisvapaaRyhmään luetaan ns. työllistymisvapaa,jolloin tuotannollisista tai taloudellisistasyistä irtisanotulla työntekijällä on

irtisanomisaikanaan lain mukaan (TSL7:12 §) oikeus palkalliseen vapaaseen.

12 Poissaolo ilmantyönantajanhyväksymääselvitystä

Poissaolo, jota ei ole laissa tai

sopimuksissa mainittu tai josta ei

ole työnantajan kanssa sovittu tai

josta ei ole esitetty työnantajan

hyväksymää selvitystä.

13 Sidoksissa-oloaika

Sidoksissaoloaikaan kuuluu

sellainen aika, jonka henkilö

joutuu olemaan “kiinni” työhönsä

esimerkiksi varallaolon johdosta.

Sidoksissaoloaikaa ei katsota tehdyksityöajaksi. Se ei kuulu myöskäänteoreettiseen säännölliseen työaikaan.

Eräillä aloilla sidoksissaoloaikaakutsutaan odotusajaksi. On kuitenkinhuomattava, että varsinaiseen työn

odottamiseen työpaikalla käytetty aikaluetaan yleensä tehdyksi työajaksi.

Jos työntekijä on työnantajan

määräyksestä työpaikalla tai senvälittömässä läheisyydessä työnantajanosoittamassa päivystystilassa työval-

miudessa, tämä aika luetaan kokonai-suudessaan työajaksi.


Kun työaika- ja poissaolotiedot on

luokiteltu ja rekisteröity tässä esitetynluokittelun mukaisesti, on yrityksessäluotu perusta systemaattiselle ajankäy-

tön seurannalle. Luokitteluun pohjautu-vaa ajankäytön seurantaa voidaantällöin hyödyntää monin eri tavoin.

Ajankäyttöprosentit

Luokittelun perusajatuksena on havain-nollistaa, mihin ajankäyttömuotoihin

teoreettinen säännöllinen työaikajakaantuu. Luokittelun perusteellavoidaan siten laskea, kuinka suuren

osan eri työaika- ja poissaololajitmuodostavat teoreettisesta säännöllises-tä työajasta. Teoreettista säännöllistä

työaikaa merkitään tällöin sadalla (100).

Keskeisimmät osuuksia kuvaavat luvut

ovat työssäoloprosentti

ja poissaoloprosentti.

Säännöllisenä työaikana tehdyn työajan osuutta teoreettisesta säännöllisestä työajas-

ta nimitetään työssäoloprosentiksi tai täsmällisemmin nettotyössäoloprosentiksi:

5 Työaika- ja poissaololuokittelunhyödyntäminen

Ajankäytön jakautuminen voidaan esittää työaika- ja poissaololajeittain. Seuraavataulukko kuvaa esimerkkinä yhden työntekijän ajankäytön jakautumista vuoden

aikana:

Poissaolot voidaan ymmärtää joko laajana käsitteenä tai suppeana käsitteenä.Laajasti poissaolo tarkoittaa kaikkea poissaoloa työstä eli läsnäolon vastakohtaa.Tällöin sen piiriin luetaan työaika- ja poissaololuokittelun ryhmät 2-12. Suppeasti

ajatellen poissaolo tarkoittaa vain sitä poissaoloaikaa, joka riippuu henkilöstäitsestään. Tällöin sen piiriin luetaan luokittelun ryhmät 8-12. Näiden kahdennäkemyksen lisäksi on muitakin vaihtoehtoja poissaolokäsitteen määrittelemiseksi.

Poissaoloajan osuutta teoreettisesta säännöllisestä työajasta nimitetään poissaolo-

prosentiksi:

Työaika- ja poissaololaji Aika tunteina Osuus teoreettisestasäännöllisestä

työajasta

1.1 Säännöllisenä työaikana tehty työaika 1532 80,0

2.1 Teoreettiseen säännölliseen työaikaan

kuuluva työaikaan rinnastettava aika 8 0,4

3.1 Teoreettiseen säännölliseen työaikaan

kuuluva matkustusaika 8 0,4

4 Koulutusaika 16 0,8

5 Lomautus ja muu työn tarjonnan estyminen 0 0,0

6 Vuosiloma ja muu ansaintaperusteinen vapaa-aika 200 10,4

7 Työriidasta johtuva töiden keskeytyminen 0 0,0

8 Sairaus 88 4,6

9 Tapaturma 16 0,8

10 Lapsen syntymään ja hoitoon liittyvät vapaat 40 2,1

11 Muu hyväksytty poissaolo 8 0,4

12 Poissaolo ilman työnantajan hyväksymää selvitystä 0 0,0

Yhteensä 1916 100,0

Poissaoloprosentti

Poissaoloaika

(laaja tai suppea käsite)

Teoreettinen säännöllinen työaikax 100 %=

Nettotyössäolo-

prosenttiSäännöllisenä työaikana tehty työaika


Alaryhmät 1.2, 2.2 ja 3.2 eivät olemukana tässä asetelmassa, koska näihin

ryhmiin kuuluva aika ei sisälly teoreetti-seen säännölliseen työaikaan.


Tunnusluvut

Eri poissaololajeista voidaan laskea omia poissaoloprosenttejaan tai muita tunnuslu-kuja.

Sairauspoissaoloprosentti voidaan laskea edellä esitetyn laskentakaavan mukaisesti,kun poissaoloajan tilalle laitetaan sairauspoissaoloaika:

Yrityksen sisäiset vertailut

Työaika- ja poissaolotiedoista voidaanyrityksen sisällä tuottaa tarvittavia

tietoja yrityksen johdolle, henkilöstö-hallinnolle, työnjohdolle ja muillepäätöksentekijöille.

Ryhmittelyperusteena voidaan käyt-tää joko organisaatiota tai henkilöstöäkoskevia tekijöitä. Organisaatiota ku-

vaavia ryhmittelyperusteita ovat esimer-kiksi toiminta- tai tulosyksikkö, toimi-paikka, toimiala, paikkakunta tai osasto.

Henkilöstöä kuvaavia ryhmittelyperus-teita ovat esimerkiksi työntekijä-toimi-henkilö -jako, työaikamuoto, sukupuoli,

ikä, siviilisääty ja työsuhteen pituus.Kun teoreettinen säännöllinen

työaika saattaa olla eri organisaatio- tai

henkilöstöryhmillä eripituinen, onhuolehdittava siitä, että näistä ryhmistäkootut aikatiedot ovat keskenään

vertailukelpoisia. Tämän vuoksiaikalajeittain eritellyt tuntien tai päivienlukumäärät eivät välttämättä ole

käyttökelpoisia. Kahden tai useammanryhmän välisessä vertailussa kannattaakäyttää edellä kuvattuja ajankäyttöpro-

sentteja tai tunnuslukuja.Tärkeää on myös laskea henkilöstön

määrä oikein suhteessa käytettäviin

työaika- ja poissaolotietoihin. Jonkinryhmän tai koko yrityksen henkilöstö-määränä on pidettävä niiden henkilöi-

den määrää, joista mainitut työaika- japoissaolotiedot on kerätty, kuitenkinvain siltä osin kuin kyseisten henkilöi-

den työsuhde on ollut voimassa. Josesimerkiksi henkilön työsuhde on päät-tynyt kesäkuun lopussa, hän esiintyy

vain “puolena” henkilönä laskettaessakyseisen vuoden henkilöstömäärää.Keskimääräinen henkilöstön määrä

saadaan esimerkiksi laskemalla kuukau-sittaiset vahvuudet yhteen ja jakamallanäin saatu luku kahdellatoista.

Seuraavassa esitetään tavallisimmat poissaolojen tunnusluvut:

Poissaoloaika

henkilöä kohtiPoissaoloaika

Henkilöiden lukumäärätuntia=

Poissaolon

keskimääräinen

pituus

Poissaoloaika

Poissaolokertojen lukumäärätuntia=

Poissaolotaajuus eli

poissaolojen määrä

henkilöä kohti

Poissaolojen lukumäärä

Henkilöiden lukumäärätuntia=

Poissaolleiden

suhteellinen osuusPoissaolleiden lukumäärä

Henkilöiden lukumääräx 100 %=

Esimerkiksi sairauspoissaoloista voidaan laskea omat tunnusluvut, kun laskentakaa-voissa laitetaan poissaolojen tilalle sairauspoissaoloja koskevat luvut.

Sairauspoissaolo-

prosenttiSairauspoissaoloaika



Työaika- japoissaolotiedustelu

Työaika- ja poissaololuokittelun

pohjalta on työnantajajärjestöissäaloitettu vuonna 1980 yritysten työaika-ja poissaolotietoja koskeva tiedustelu.

Yritysten antamat työaika- ja poissaolo-tiedot koskevat koko kalenterivuotta.

Tiedustelu on vapaaehtoinen. Siihen

osallistuva yritys voi itse valita, mitäryhmittelyperusteita se haluaa käyttääorganisaation tai henkilöstön suhteen.

Samoin yritys voi valita, ilmoittaako setiedot luokittelun pääryhmätasolla vaialaryhmätasolla. Yritys ilmoittaa eri

työaika- ja poissaololajeista kokonaisettuntisummat. Tiedustelussa ei käsitelläyksilökohtaisia tietoja.

Tiedusteluun osallistuneille yrityksil-le lähetetään yrityspalaute, jonka avullayritys voi verrata omia ajankäyttötieto-

jaan muiden yritysten vastaaviintietoihin.

Kun eri yrityksissä ja yritysten

sisällä on käytössä käsitteellisestiyhtenäinen työaika- ja poissaololuokit-telu ja sen pohjalle rakennettu ajankäy-

tön rekisteröinti ja seuranta, ovatyritysten väliset ja yritysten sisäisetvertailut mahdollisia ja mielekkäitä.

Työaika- japoissaololuokittelu

Elinkeinoelämän keskusliitto EKPL 30 (Eteläranta 10), 00131 Helsinki • Puhelin (09) 420 20

Faksi (09) 4202 2299 • www.ek.fi

Tilaukset:MP-Keskus/Julkaisujakelu

Puhelin (09) 4202 2293

Faksi (09) 4202 2330

[email protected]

Raportti internetissä:www.ek.fi/julkaisut

ISBN 952-212-001-4

Lisätietoja:Asiantuntija

Seppo Saukkonen

Puh. (09) 4202 2297

[email protected]

Ulkoasu: Arja Nyholm

Julkaisumonistamo Eteläranta Oy

poissaololuokittelu Työaika- ja · kana. Siihen voidaan tarvittaessa lisätä yli-ja...

Documents

Transcript of poissaololuokittelu Työaika- ja · kana. Siihen voidaan tarvittaessa lisätä yli-ja...