PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ 6/1998 vp tajan ...

PeVM 6/1998 vp — M 1/1997 vp

PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ 6/1998 vp

Ed. Kankaanniemen ja kymmenen muun edus-tajan allekirjoittama kirjelmä, joka sisältää muistutuksen valtioneuvoston jäsenen virkatoi-men lainvastaisuudesta

JOHDANTO

VireilletuloEduskunta on 30 päivänä syyskuuta 1997 lähet-tänyt perustuslakivaliokuntaan ns. ministerivas-tuulain (laki eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin sekä eduskunnan oikeusasiamiehen virkatointen lain-mukaisuutta, 274/1922) 2 §:n 3 momentin mu-kaisesti ed. Kankaanniemen ja kymmenen muun edustajan 30 päivänä syyskuuta 1997 allekirjoit-taman ja tämän mietinnön liitteeksi n:o 1 otetun kirjelmän, jäljempänä muistutuskirjelmä, joka sisältää muistutuksen ministeri Arja Alhon vir-katoimen lainvastaisuudesta (M 1/1997 vp).

Selityksen antaminenPerustuslakivaliokunta on varannut ministeri-vastuulain 3 §:n mukaisesti ministeri Arja Al-holle tilaisuuden määräajan kuluessa antaa kir-jallinen tai suullinen selityksensä muistutuskir-jelmän johdosta. Alho antoi määräajan kuluessa kirjallisen selityksen valiokunnan kokouksessa 7 lokakuuta 1997. Alhon selitys on otettu tämän mietinnön liitteeksi n:o 2. - Välittömästi valio-kunnan kokouksen jälkeen pitämässään tiedo-tustilaisuudessa ministeri Alho ilmoitti jättä-neensä eronanomuksensa valtioneuvoston jäse-nyydestä. Tasavallan presidentti vapautti Alhon valtioneuvoston jäsenyydestä 9 lokakuuta.

Perustuslakivaliokunta varasi ent. ministeri Alholle tilaisuuden tutustua asian valiokuntakä-

M 1/1997 vp

sittelyssä kertyneeseen aineistoon ja saapua tä-män johdosta kuultavaksi valiokuntaan. Alho oli kuultavana valiokunnan kokouksessa 9.12.1997, jolloin hän jätti kirjallisen lausunnon. Alhon lau-sunto on otettu tämän mietinnön liitteeksi n:o 3.

Valiokunta varasi Alholle vielä tilaisuuden tutustua jäljempänä mainittuun esitutkinta-ai-neistoon siltä osin kuin se oli jaettu valiokunnan jäsenille. Tämän johdosta Alho toimitti valio-kunnalle kirjallisen lausunnon, joka on otettu tä-män mietinnön liitteeksi n:o 4.

AsiantuntijatValiokunnassa ovat olleet kuultavina seuraavat asiantuntijat- pääministeri Paavo Lipponen- apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen ja kans-

liapäällikkö Klaus Helminen, oikeuskansle-rinvirasto

- hallitusneuvos Pekka Laajanen, finanssineu-vos Jarmo Väisänen, finanssineuvos JarmoKilpelä ja vanhempi hallitussihteeri Ilpo Nuu-tinen, valtiovarainministeriö

- johtava kihlakunnanvouti Heikki Merenhei-mo, kihlakunnanvouti Yrjö Forsberg ja avus-tava ulosottomies Juhani Pulkkinen, Helsin-gin kihlakunnan ulosottovirasto

- rikosylikomisario Jouko Salo ja rikosko-misario Marko Rahikainen, Helsingin rikos-poliisi

Versio 2.0

PeVM 6/1998 vp — M 1/1997 vp

- hallituksen puheenjohtaja Seppo Sipola ja toi-mitusjohtaja Jarmo Matinlassi, Omaisuuden-hoitoyhtiö Arsenal-Silta Oy

- valtiotieteen maisteri Ulf Sundqvist- professori Eero Backman- apulaisprofessori Pertti Eilavaara- professori Mikael Hidén- professori Antero Jyränki- professori Pekka Koskinen- professori Heikki Kulla- professori Olli Mäenpää- professori Ari Saarnilehto- professori Ilkka Saraviita- professori Pekka Viljanen..

Uusi esitutkintaKihlakunnansyyttäjä Matti Kampparin tutkinta-kehotus 9 päivältä lokakuuta 1997 johti uusien Ulf Sundqvistiä koskevien esitutkintatoimenpi-teiden käynnistämiseen. Tämän vuoksi perustus-

2

lakivaliokunta päätti 4 päivänä marraskuuta 1997, ettei muistutuskirjelmässä tarkoitettua asi-aa käsitellä valiokunnassa loppuun, ennen kuin esitutkinta on valmistunut. Esitutkinta-aineisto saatettiin valiokunnan käyttöön elokuussa 1998 (esitutkintapöytäkirjat 6070/RTO/R/151977/97 ja 6070/RTO/R/152957/97 liitekansioineen sekä jälkimmäiseen pöytäkirjaan liittyvät lisäosat Li 1 ja Li 2). Valiokunnan jäsenille jaettiin edelli-nen esitutkintapöytäkirja ja eräät sen liitteet.

Valtionsyyttäjä Jukka Rappe on 16. syyskuu-ta 1998 päättänyt olla nostamatta syytettä Ulf Sundqvistiä vastaan velallisen epärehellisyydes-tä, jota koskee tämän esitutkinta-aineiston ensik-si mainittu esitutkintapöytäkirja. Sen sijaan jäl-kimmäisen esitutkintapöytäkirjan tarkoittamas-ta asiasta syyte nostetaan. Sundqvistia syytetään törkeästä kavalluksesta tai vaihtoehtoisesti avunannosta törkeään petokseen.

MUISTUTUS JA SELITYS

MuistutuskirjelmäMuistutuskirjelmässä katsotaan, että ministeri Alho hyväksyi poliittisella päätöksellä valtio-neuvoston puolesta STS-Pankin entisen pääjoh-taja Ulf Sundqvistin kanssa tehdyn sopimuksen, jolla Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Silta Oy eli käytännössä Suomen valtio luopui 13,8 miljoo-nan markan osalta eli yli 90-prosenttisesti kor-keimman oikeuden Sundqvistille tuomitsemasta yli 15 miljoonan markan vahingonkorvauksesta korkoineen. Muistutuskirjelmän allekirjoittaji-en mielestä on syytä selvittää, oliko ministerillä laillinen oikeus mitätöidä ylimmän oikeusas-teen tuomio ja hankkiko ministeri asian ratkaise-miseen vaikuttavat tiedot ennen päätöksente-koa. Kirjelmän allekirjoittajat katsovat olevan niin ikään syytä selvittää sen laillisuus, että Sundqvistiin kohdistuneet ulosottoviraston sel-vitys- ja perintätoimet keskeytettiin, ja se, ke-nen määräyksestä ja mistä syystä ne keskeytet-tiin. Allekirjoittajien käsityksen mukaan on syy-tä selvittää myös se, kuinka suuri vahingonkor-

vaus verovähennysoikeus huomioon ottaen Sundqvistin vastattavaksi jäi, sekä se, toteutui-ko ministerin menettelyssä kohtuullisuus ja maan etu ja käyttikö ministeri mahdollisesti vir-ka-asemaansa väärin. Muistutuskirjelmässä kiinnitetään huomiota vielä siihen, että ministe-ri Alho teki päätöksensä koko valtioneuvostoa tai edes sen raha-asiainvaliokuntaa tai talouspo-liittista ministerivaliokuntaa kuulematta, vaikka kysymyksessä oleva rahamäärä on huomattava ja päätös on mitä ilmeisimmin valtiota sitova en-nakkoratkaisu. Valtion menetykset kasvavat huomattaviksi, kun kaikille samankaltaisessa asemassa oleville annetaan vastaavan suuruiset helpotukset. Allekirjoittajien mielestä on syytä selvittää, menettelikö ministeri Alho laittomasti ja maan ilmeiseksi vahingoksi tehdessään pää-töksensä.

Muistutuskirjelmän allekirjoittajat katso-vat, että on vakavia syitä tarkastaa, onko minis-teri Alho tahallaan väärinkäyttänyt virka-ase-maansa toimimalla lainvastaisesti ja maan ilmei-

PeVM 6/1998 vp — M 1/1997 vpPerustelut

seksi vahingoksi, mikä menettely olisi katsotta-va virkarikokseksi siten kuin ministerivastuu-lain 7 §:ssä tarkoitetaan.

Ministeri Alhon selitysPerustuslakivaliokunnalle antamassaan selityk-sessä ministeri Alho katsoo, että hän oli asiaan liittyvien säädösten perusteella velvollinen teke-mään päätöksen muistutuskirjelmässä mainitus-ta, entisen STS-Pankki Oy:n johdon maksetta-vaksi tuomittuja korvaussaamisia koskevasta asiasta. Selityksen mukaan ei ollut mitään laissa tai asetuksessa mainittua perustetta saattaa asiaa valtioneuvoston käsiteltäväksi. Alholla ei mie-lestään myöskään ollut mitään laissa mainittua tai sellaiseen rinnastettavaa esteellisyysperustet-ta olla ratkaisematta asiaa.

Alhon selityksen mukaan sopimusneuvotte-lujen käyminen Sundqvistin kanssa ja neuvotte-lutuloksen hyväksyminen perustui siihen, että sopimusteitse saatava suoritus olisi kaiken saa-

tavissa olevan tiedon nojalla suurempi kuin ulosottotoimin saatavissa oleva korvaus.

Selityksensä siinä osassa, joka koskee asi-an selvittämistä ennen päätöksentekoa, Alho se-lostaa ulosottotoimia ja niitä toimia, joihin oli ryhdytty epäiltyjen rikosten selvittämiseksi. Se-lityksessä mainitaan poliisin perusteelleen pää-töstään 23.11.1995 olla saattamatta asiaa syyttä-jän harkittavaksi niin, että esitutkinnassa oli käynyt ilmi, ettei rikosta ollut tehty eikä asian-omistajakaan vaatinut rangaistusta. Selityksessä tähdennetään, että poliisi ei olisi voinut pelkäs-tään asianomistajan pyynnöstä keskeyttää viral-lisen syytteen alaisen rikoksen tutkintaa, jos sil-lä olisi ollut syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. Ulosottotoimien osalta Alho mainitsee velkojan olleen aktiivinen, seuranneen ulosoton edisty-mistä sekä pyytäneen ulosottovirastoa arvioi-maan ulosottoteitse todennäköisesti saatavissa olevan varallisuuden määrän. Lisäksi vuoden 1997 aikana toimitettu ulosmittaus tehtiin uu-den, aiempaa tehokkaamman ulosottolain mu-kaisesti.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Asian tosiseikasto

Tapahtumista korkeimman oikeuden vahin-gonkorvaustuomioihin (4.7.1997) saakka

Asiaan liittyvät pankkijärjestelmän muutoksetValtion vakuusrahasto perustettiin 30.4.1992 voimaan tulleella lailla talletuspankkien vakaan toiminnan ja tallettajien saamisten turvaamisek-si. Vakuusrahasto sai syksyllä 1992 käsiteltä-väkseen STS-Pankki Oy:n ongelmat. Rahasto neuvotteli Kansallis-Osake-Pankin (KOP) kans-sa STS-Pankin vakavaraisuusongelman sellai-sesta ratkaisumallista, jossa oli tarkoitus perus-taa ns. omaisuudenhoitoyhtiö järjestämättömien luottojen ja ongelmaomaisuuden hallinnointia varten sekä fuusioida STS-Pankki muine toimin-toineen ja velvoitteineen KOP:hen.

Kansallis-Osake-Pankki osti STS-Pankin osake-enemmistön marraskuussa 1992. Erilli-sen sopimuksen perusteella kaikki STS-Pankin talletukset siirrettiin KOP:lle marraskuussa 1992 ja terve luottokanta kevään 1993 aikana. Tehdyn esisopimuksen mukaan STS-Pankki fuu-sioitaisiin KOP:hen sen jälkeen, kun pankin on-gelmaomaisuus olisi siirretty erilliseen omaisuu-denhoitoyhtiöön. Esisopimus kuitenkin raukesi, koska eduskunta ei sopimuksen voimassaoloai-kana hyväksynyt omaisuudenhoitoyhtiön perus-tamisen mahdollistavaa lakiesitystä. STS-Pan-kin toiminimi muutettiin heinäkuussa 1993 Sil-tapankki Oy:ksi. KOP omisti Siltapankin osake-kannan lähes kokonaan, mutta pankin hallin-nointia koskevan osakassopimuksen mukaan määräysvaltaa käytti valtion vakuusrahasto.1

Siltapankin tehtävänä oli hoitaa ja hallinnoida STS-Pankin järjestämättömiä luottoja ja ongel-maomaisuutta. KOP myi Siltapankin osakkeet

3

PeVM 6/1998 vp — M 1/1997 vp Perustelut

yhden markan kauppahinnasta marraskuussa 1995 Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy:lle, joka oli perustettu marraskuussa 1993. Silta-pankki muutettiin Arsenal-Silta Oy -nimiseksi omaisuudenhoitoyhtiöksi joulukuussa 1995.

OikeudenkäynnitSiltapankki haki kahdella kanteella (Wayup-ryh-män ja Sandnäs-ryhmän luototukset) vahingon-korvauksia STS-Pankin entisiltä johtokunnan jä-seniltä, muun muassa pankin entiseltä pääjohta-jalta, valtiotieteen maisteri Ulf Sundqvistiltä, ja varajäseniltä. Oikeudenkäynnit alkoivat joulu-kuussa 1993.

Helsingin käräjäoikeus velvoitti tuomioil-laan 17.1.1995 Sundqvistin ja viisi muuta henki-löä suorittamaan Siltapankille vahingonkorvaus-ta eriasteisesti yhteisvastuullisina yhteensä 26 miljoonaa markkaa sekä oikeudenkäyntikuluja yhteensä 2,4 miljoonaa markkaa, kaikki summat 16 prosentin korkoineen tammikuusta 1994 al-kaen. Sundqvist ja neljä muuta vastaajaa valitti-vat Helsingin hovioikeuteen, yhden korvausvel-vollisuudesta sovittiin. Siltapankki tyytyi tuomi-oihin.

Helsingin hovioikeus pysytti 23.11.1995 käräjäoikeuden ratkaisut. Tämän jälkeen yhden vastaajan kanssa sovittiin korvausvelvollisuu-desta.

Sundqvist ja kolme muuta vastaajaa saivat valitusluvan korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus velvoitti 4.7.1997 antamillaan kahdella tuomiolla (2361 ja 2362/1997) Sundqvistin ja kaksi muuta valittajaa (sekä myös käräjäoikeu-den ja hovioikeuden ratkaisujen jälkeen sovin-non tehneet kaksi henkilöä)2 eriasteisesti yh-teisvastuullisina suorittamaan Arsenal-Sillalle vahingonkorvausta yhteensä 9 miljoonaa mark-kaa ja oikeudenkäyntikuluja 2,4 miljoonaa markkaa, kaikki summat 16 prosentin korkoi-neen tammikuusta 1994 alkaen. Korkeimman oi-keuden tuomiot sisälsivät aiemman korvausmää-rän sovittelun. Vastaajien omaisuuteen kohdis-tuvat takavarikot oli peruutettava kahden kuu-kauden kuluessa korkeimman oikeuden tuomioi-den antamisesta. STS-Pankin johtokunnan vara-

4

jäsenen korkein oikeus vapautti korvausvelvolli-suudesta.

UlosottotoimenpiteetSiltapankin hakemuksesta ryhdyttiin ulosotto-toimiin. Ulf Sundqvistin varallisuus selvitettiin 27.5.1994. Ulosottoselvityksen mukaan Sund-qvistin tulot muodostuivat konsulttitoiminnasta ja olivat noin 500 000 markkaa vuodessa. Muita tuloja hänellä ei ollut. Hänen varallisuutensa kä-sitti vapaa-ajan asunnon, jonka hän omisti yh-dessä aviopuolisonsa kanssa, sekä henkilöau-ton, veneen moottoreineen, asuinirtaimiston ja osakkeita.

Myymis- ja hukkaamiskieltoon julistettiin 27.5.1994 henkilöauto (arvoltaan 50 000 mark-kaa), moottorivene (10 000 markkaa) sekä väri-televisio ja video- ja stereolaitteisto (5 000 markkaa) muun asuinirtaimiston jäädessä nor-maalina irtaimistona kiellon ulkopuolelle. Osak-keiden todettiin jäävän kiellon ulkopuolelle, koska niillä ollessaan velan vakuutena ei ollut arvoa. Sundqvistin osuudesta vapaa-ajan asun-toon todettiin, että se pannaan myymis- ja huk-kaamiskieltoon nimismiehen toimesta hakijan niin vaatiessa.

Sundqvistin tulot ovat olleet 22.8.1995 alka-en ulosmittauksessa. Varoja ei kertynyt 23.9.1997 mennessä lainkaan, mikä johtui en-nen muuta siitä, että Sundqvistin konsulttipalk-kiot maksettiin hänen velkasaldoisille luotolli-sille shekkitileilleen.

EsitutkintaSiltapankki teki valtion vakuusrahaston esityk-sestä 24.5.1995 poliisille tutkintapyynnön siitä, onko Sundqvist joko antamalla ulosottoselvityk-sessä 27.5.1994 väärän kuvan varallisuusase-mastaan syyllistynyt rikoslain 39 luvun 2 §:n mukaiseen velallisen petokseen tai hävittämällä omaisuuttaan, lahjoittamalla tai muuten luovut-tamalla omaisuuttaan ulkomaille Siltapankin ulottumattomiin ja näin vahingoittamalla Silta-pankin etua syyllistynyt rikoslain 39 luvun 1 §:n mukaiseen velallisen epärehellisyyteen.

Poliisi antoi 23.10.1995 asianomistajana kuultavana olleelle Siltapankin toimitusjohtaja


Jarmo Matinlassille tutustumista varten poliisin laatiman, 11.10.1995 päivätyn tarkastuskerto-muksen Sundqvistin tuloista ja menoista ajalta 1990 - 94. Asia oli esillä valtion vakuusrahaston johtokunnassa, joka 10.11. esitti Siltapankille esitutkintapyynnön ja rangaistusvaatimuksen peruuttamista. Ollessaan uudelleen poliisin kuultavana 21.11.1995 Matinlassi ilmoittikin asianomistajan peruuttavan tutkintapyynnön ja rangaistusvaatimuksen.

Poliisi päätti 23.11.1995 olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi. Poliisin päätöslo-makkeella on päätöksen perusteluksi merkitty kohta, jonka mukaan esitutkinnassa on käynyt selville, ettei rikosta ole tehty (esitutkintalain 43,1 §), sekä kohta, jonka mukaan asianomistaja ei vaadi rangaistusta (esitutkintalain 3,1 §) tai asianomistaja on peruuttanut rangaistusvaati-muksensa (esitutkintalain 3,1 §). Jälkimmäisen kohdan perässä on päivämäärämerkintä 21.11.1995.

Päätöslomakkeen perustelujen kohdan "li-säselvitys tai muu peruste" -osassa on mainittu seuraavaa: “Poliisi on tehnyt tutkintapyynnön johdosta pankkitiedustelulla saatuihin tilitietoi-hin ja verotustietoihin perustuen selvityksen Sundqvistin tuloista ja menoista 1990 - 1994. Asianomistaja Siltapankin edustaja on tutustu-nut selvitykseen ja peruuttanut sen jälkeen rikos-ilmoituksen. Poliisin tekemän selvityksen perus-teella ei ole havaittavissa tutkintapyynnössä tar-koitettuja rikoksia tai mitään muutakaan rikosta tapahtuneen.”

Linjanmuutoksia arvioiva valtiovarainminis-teriön muistioVanhempi hallitussihteeri Ilpo Nuutinen laati valtiovarainministeriössä 2.5.1997 päivätyn muistion “Selvitys mahdollisuuksista linjan-muutoksiin säästöpankkioikeudenkäynneissä”. Nuutinen laati muistion ministeri Alhoa varten siinä käsityksessä, että ministeri ottaisi muisti-on esille valtioneuvoston talouspoliittisessa mi-nisterivaliokunnassa. Näin ei kuitenkaan tapah-tunut, mihin Alhon mukaan syynä oli se, että va-liokunnan kokouksia peruutettiin “niin mahdot-tomasti kesäkuussa”.

Nuutinen käsittelee muistiossa muun muassa sovintoratkaisuja tapauksissa, jossa vastaajat on oikeudenkäynneissä tuomittu suorittamaan va-hingonkorvausta kantajalle. Muistion mukaan valtion vakuusrahasto on katsonut, että sovinto voidaan solmia, jos vastaajat maksavat vähin-tään pääluvun mukaisen markkamäärän vahin-gonkorvauksista ja oikeudenkäyntikuluista. Vii-västyskoron maksamista ei välttämättä ole vaa-dittu sovinnoissa, jotka on tehty lyhyen ajan ku-luessa tuomiosta. Tällaisia sovintoratkaisuja oli tuolloin tehty kymmenen vastaajan kanssa.

Muistiossa todetaan vahingonkorvauskantei-den linjausten noudattavan eduskunnan tahtoa ja katsotaan, että jos malleja halutaan muuttaa, edellyttää se viime kädessä eduskunnan antamia ohjeistuksia ja linjauksia. Nuutinen korostaa tar-vetta noudattaa sovinnoissa yhdenvertaisuutta vastaajiin nähden. “... jos nyt tehdään vastaajien kannalta edullisempia sovintoratkaisuja kuin mitä on aiemmin tehty, johtaa sovintopolitiikan muutos mahdollisiin palautusvaateisiin kor-keamman korvauksen maksaneiden taholta.”

Sovintoratkaisu ja sitä edeltäneet tapahtumat

Alhon ja apulaisoikeuskansleri Pasasen kes-kustelu heinäkuun lopullaHeinäkuun viimeisenä tai toiseksi viimeisenä päivänä 1997, kun korkeimman oikeuden aiem-min mainitut muun muassa Sundqvistiä koske-vat tuomiot oli annettu saman kuun 4 päivänä, ministeri Alho oli valtioneuvoston ruokalan ns. ministerikabinetissa käynyt lyhyen keskustelun siellä sattumalta tapaamansa apulaisoikeuskans-leri Jukka Pasasen kanssa. Keskustelu koski yleisellä tasolla sitä, voidaanko ylipäätään teh-dä sopimusta korkeimman oikeuden tuomitse-masta vahingonkorvauksesta. Valiokunnan saa-man selvityksen mukaan keskustelussa ei ollut erikseen kysymys Sundqvistin vahingonkorva-uksesta.3

Tapaaminen valtiovarainministeriössä 11.8.1997Valtiovarainministeriössä oli 11.8.1997 tapaa-minen, johon osallistuivat ministeriön rahoitus-

5


markkinayksikössä valtion vakuusrahaston asi-oita käsittelevistä virkamiehistä finanssineuvok-set Jarmo Väisänen ja Jarmo Kilpelä sekä van-hempi hallitussihteeri Ilpo Nuutinen ja Arsenal-Sillan toimitusjohtaja Jarmo Matinlassi. Tällöin käsiteltiin kunkin vastaajan tilannetta suhteessa kantajaan eli Arsenal-Siltaan korkeimman oike-uden tuomioiden pohjalta ja keskusteltiin eri vaihtoehdoista. Kokouksessa päätettiin, että tuo-miot pannaan muun muassa Sundqvistin osalta täytäntöön, jotta omaisuuden takavarikko jatkui-si ulosmittauksena ja velkojan asema tältä osin olisi turvattu.4 Korvauksiin päätettiin palata 18.8.

Sundqvistin ja Matinlassin keskustelut elo-kuun puolivälissäElokuun 14 tai 15 päivänä Sundqvist oli puheli-mitse yhteydessä toimitusjohtaja Matinlassiin ja ilmaisi halunsa keskustella sovintoratkaisusta vahingonkorvausasiassaan. Sundqvist ja Matin-lassi tapasivat 18.8. klo 10, jolloin Sundqvist uu-disti valmiutensa sovintoratkaisuun. Hän ilmoit-ti kykenevänsä suorittamaan 1,0 miljoonaa markkaa kertakaikkisena korvauksena. Kerto-mansa mukaan Sundqvist mainitsi tällöin tai joka tapauksessa neuvottelujen aikaisessa vai-heessa, että neuvotteluja edistäisi, jos ulosoton täytäntöönpanoon tulisi keskeytys. Matinlassi totesi Sundqvistille, ettei hänellä ole valtuuksia neuvotella asiassa mutta hän välittää tiedon val-tiovarainministeriöön/valtion vakuusrahastoon ja ilmoittaa vakuusrahaston kannan Sundqvistil-le. Jos sovintoratkaisua pidetään ministeriössä mahdollisena, asiassa voidaan käynnistää neu-vottelut.

Tapaaminen valtiovarainministeriössä 18.8.1997Samana päivänä kuin Sundqvist ja Matinlassi ta-pasivat oli valtiovarainministeriössä klo 13 ta-paaminen, johon osallistuivat samat henkilöt kuin tapaamiseen 11 elokuuta. Tapaamisessa muun muassa käsiteltiin Matinlassin ilmoituk-sen pohjalta Sundqvistin valmiutta sovintorat-kaisuun. Kokouksessa päätettiin, että tästä kysy-myksestä hankitaan ministeri Alhon kanta, onko

6

sovintoratkaisu mahdollinen ja, jos on, niin mil-lä tasolla. Tapaaminen Alhon kanssa järjestyi pi-dettäväksi 29 elokuuta.

Alhon ja kansliapäällikkö Helmisen keskuste-lu 28.8.1997Sovittua tapaamista edeltävänä päivänä Alho otti yhteyden oikeuskanslerinvirastoon tavoitel-leen apulaisoikeuskansleria, mutta tämän olles-sa poissa Alho sopi tapaamisen kansliapäällikkö Klaus Helmisen kanssa.5 Helminen on laatinut Alhon virkahuoneessa käydystä, noin 10-mi-nuuttisesta keskustelusta oikeuskanslerinviras-ton sisäisen muistion (1.10.1997). Helmisen mu-kaan Alho viittasi korkeimman oikeuden tuomi-oihin ja sanoi, ettei kukaan ihminen pysty mak-samaan niin suuria korvauksia. Siksi Alho halu-si, koska hän joutuisi valtion puolesta ottamaan kantaa asiaan, tiedustella oikeudellista tilannet-ta siitä, onko valtion perittävä korvaukset koko-naan. Helminen kiinnitti muistion mukaan huo-miota siihen eroon, onko velkojana yksityinen yritys vai valtio. Valtionkin puolesta voidaan so-pia vahingonkorvausvelvollisen maksuvelvolli-suudesta, mutta myös ns. yleinen etu on otettava huomioon ja tehtävien sopimusten tulee olla jon-kinlaisessa yleisessä linjassa. Tällaista yleistä linjaa haettaessa voi vertailukohtia löytyä mak-suvapautuslaista, vaikka se ei suoranaisesti so-vellu tähän tilanteeseen. Helminen neuvoi mi-nisteriä hankkimaan selkoa ministeriön hallin-nonalaan kuuluvan valtiokonttorin ratkaisukäy-tännöstä maksuvapautusasioissa. Helminen kir-joittaa muistiossaan maininneensa Alholle siitä, että jos tehdään julkisuudessa esillä olleita pan-kinjohtajia koskeva huojennuspäätös, tästä nou-see "hirveä haloo", ja ministeri joutuu perustele-maan ratkaisuaan ja myös kantamaan siitä poliit-tisen vastuun. Helminen sanoi myös, että jos Alho “valmistelee jotakin konkreettia ehdotus-ta, hänen on syytä neuvotella oman ministeriön-sä juristiesittelijöiden kanssa”.6

Pääministerin informointiTämän keskustelun jälkeen vielä samana päivä-nä Alho informoi asiasta pääministeri Paavo Lipposta.7 Pääministerin mukaan ministeri


Alho kertoi hänelle valtioneuvoston istunnon jälkeen, että Sundqvistin korvauksen sopimisek-si on tarkoitus ryhtyä neuvotteluihin. Alho oli maininnut myös keskustelunsa kansliapäällikkö Helmisen kanssa. Pääministeri oli kertomansa mukaan korostanut valtion kannalta mahdolli-simman hyvän ratkaisun saavuttamista, mutta ei antanut ohjeita mistään markkamääristä tai muista yksityiskohdista. - Pääministeri ei kerto-mansa mukaan käynyt keskusteluja vahingon-korvauksen sopimisasiasta sen paremmin Ar-senal - Sillan edustajien, valtioneuvoston jäsen-ten tai oikeuskanslerin tai oikeuskanslerinviras-ton edustajien kuin Ulf Sundqvistinkään kanssa.

Neuvottelu Alhon kanssa Sundqvistin sovinto-ratkaisusta 29.8.1997Seuraavana päivänä eli 29 elokuuta oli valtiova-rainministeriössä tapaaminen, jossa olivat mu-kana ministeri Alhon lisäksi ministeriön virka-miehet Väisänen ja Nuutinen sekä Arsenal-Sil-lasta Matinlassi. Tapaamisen aluksi Alhon, Väi-säsen ja Matinlassin kesken oli esillä joitain Ar-senalin alasajoon liittyviä asioita. Nuutinen liit-tyi neuvotteluun, kun käsiteltiin korkeimman oi-keuden vahingonkorvaustuomioita.

Aluksi käsiteltiin kunkin vastaajan tilannet-ta suhteessa kantajaan korkeimman oikeuden tuomioiden pohjalta. Ministerille esiteltiin kun-kin vastaajan tilanne ja ne toimenpiteet, joihin heihin nähden voidaan ryhtyä. Sundqvistin osal-ta ministeriltä kysyttiin neuvottelussa, voidaan-ko sovintoratkaisu tehdä ja, jos voidaan, niin millä tasolla. Ministerille selvitettiin tällöin ne aiemmat toimet, jotka oli tehty Sundqvistin va-rallisuusaseman ja tulojen selvittämiseksi. Ulos-ottokertymä todettiin vähäiseksi. Tapaamisen ai-kana todettiin, että uusi Sundqvistiä koskeva ulosottoselvitys oli tulossa. Ministeri ilmoitti vastauksessaan, että sovintoratkaisu voidaan tehdä.

Tämän jälkeen tapaamisessa keskusteltiin Sundqvistin mahdollisen sovintoratkaisun tasos-ta suhteessa pääluvun mukaan laskettavaan kor-vausvelvollisuuteen, toisten vastaajien korvaus-määriin ja Sundqvistin maksukykyyn, joka hä-nen oman ilmoituksensa mukaan oli 1,0 miljoo-

naa markkaa. Matinlassin mukaan tuolloin kat-sottiin, että Sundqvistin korvauksen tason piti olla selvästi korkeampi kuin KKO:n tuomiossa korvausvelvollisiksi tuomittujen johtokunnan muiden jäsenten korvausmäärä oli. Johtokunnan jäsenten korvausvelvollisuus oli pääluvun mu-kaan laskettuna 770 000 markkaa. Sundqvistin pääluvun mukaan laskettu korvauksen pääoman määrä oikeudenkäyntikuluineen oli noin 5,7 mil-joonaa markkaa lisättynä 16 prosentin korolla tammikuusta 1994 lukien.

Matinlassin mukaan keskustelussa katsot-tiin, että johtokunnan puheenjohtajana olleen Sundqvistin korvauksen määrän tuli olla vähin-tään kaksinkertainen johtokunnan jäsenten kor-vausmääriin verrattuna. Keskustelun jälkeen mi-nisteri Alho totesi, että Sundqvistin kanssa pyri-tään sovintoratkaisuun ja korvausmääräksi pyri-tään neuvottelemaan 1,5 miljoonaa markkaa.8

Tapaamisessa Matinlassi sai ministeri Alholta suullisesti valtuudet käydä sopimusneuvotteluja Sundqvistin kanssa.

Nuutinen ilmoitti keskustelussa mielipitee-nään, että ottaen huomioon, miten oikeuden-käynneissä muutoin oli menetelty, niin tässäkin vaiheessa olisi tärkeä selvittää vielä tarkemmin ulosottoseikkoja, etenkin kun tiedossa oli, että ulosottoviranomaisilla on oma uusi iskuryhmän-sä. Ministerin mielestä uusia ulosottoselvityksiä ei kuitenkaan enää tarvittu, koska sellaiset on hänen kokouksessa saamansa tiedon mukaan jo suoritettu ja asia on ollut poliisitutkinnassa. Asia voitiin ministerin mielestä sopia ilman uusia sel-vityksiä. Nuutisen saaman käsityksen mukaan hänelle ei jäänyt enää vaihtoehtoja. - Nuutinen ilmoitti ministerin tapaamisen jälkeen virkato-vereilleen, ettei hän enää halunnut olla mukana tässä asiassa, kuten sitten kävikin. Valiokunnas-sa kuultuna Nuutinen kertoi, että jos hänen teh-tävänään olisi ollut esitellä asia, hän olisi jättä-nyt eriävän mielipiteen.

Matinlassi ilmoittaa Sundqvistille ministeriön kannan 1.9.1997Syyskuun 1 päivänä käydyssä puhelinkeskuste-lussa Matinlassi ilmoitti Sundqvistille ministeri-ön myönteisestä kannasta sovintomahdollisuu-

7


teen ja siitä, että korvauksen tulisi olla 1,5 mil-joonaa markkaa. Sundqvist oli todennut harkit-sevansa esitystä ja selvittävänsä mahdollisuu-tensa rahoitukseen.

Uusi ulosottoselvitys 1.9.1997Syyskuun 1 päivänä myös aloitettiin uusi ulosot-toselvitys Sundqvistin tuloista ja varallisuudes-ta. Selvityksen mukaan Sundqvistin tulot olivat edelleen elinkeino- ja konsulttituloja (verotetta-va tulo 1,1 miljoonaa markkaa vuonna 1996). Tuloista 75 prosenttia kertyi ulkomailla olevilta asiakkailta, loput kotimaasta. Sundqvistin omai-suus oli edelleen 27.5.1994 tehdyn ulosottosel-vityksen mukainen. Omaisuus ulosmitattiin 1 syyskuuta. Ulosmitatun omaisuuden arvoksi ar-vioitiin noin 70 000 markkaa pankkisaamisten jälkeen. Sundqvistiltä pyydettiin 12 syyskuuta mennessä lisäselvityksenä listaa hänen toimek-siantajistaan vuodelta 1996 ja alkuvuodelta 1997 sekä yhteenvetoa aiemmista 1990-luvun alun osakeomistuksistaan. Lisäksi tuolloin sovittiin, että Sundqvistin ulosmitattu henkilöauto tuo-daan kyseisenä päivänä Helsingin ulosottoviras-ton autotalliin. Sundqvistin velvollisuus täyttää nämä toimet kuitenkin väistyi, kun täytäntöön-pano keskeytettiin 10 syyskuuta.

Täytäntöönpanon keskeyttäminen 10.9.1997Alho ilmoitti Matinlassille puhelimitse 10.9., että Sundqvistiä koskeva täytäntöönpano ulosot-tovirastossa tulee keskeyttää sovintoneuvottelu-jen käymisen ajaksi.9 Ministeri ei kertomansa mukaan ollut tietoinen siitä, että Sundqvist oli esittänyt jo neuvottelujen alussa toivomuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä.

Matinlassin kokemuksen mukaan koskaan aikaisemmin ministeri ei ollut määrännyt täytän-töönpanoa lykättäväksi. Määräyksen poikkeuk-sellisuuden takia Matinlassi otti varmistuksen luonteisesti puhelimitse yhteyden ministeriöön, jolloin finanssineuvos Kilpelä totesi, että "se on ministerin ilmoitus ja sitä noudatetaan". Kilpelä ei ollut käsitellyt keskeyttämistä etukäteen mi-nisterin kanssa, vaan itse asiassa kuuli asiasta Matinlassilta.

8

Arsenal-Silta pyysi vielä samana päivänä toimitusjohtaja Matinlassin allekirjoittamalla kirjelmällä ulosottoviranomaisia pidättymään enemmistä täytäntöönpanotoimista 26.9.1997 saakka.

Sovinnon syntyminen 11.-17.9.1997Sundqvist ilmoitti 11 syyskuuta puhelimitse Ma-tinlassille pystyvänsä ulkopuolisen rahoituksen turvin suorittamaan 1,2 miljoonaa markkaa. Ma-tinlassi totesi välittävänsä tämän tiedon ministe-riöön, kuten hän samana päivänä tekikin puhe-linkeskustelussa Väisäsen kanssa. Väisänen ker-toi selvittävänsä ministeriön kannan.

Väisänen ilmoitti 16 syyskuuta Matinlassil-le puhelimitse, että ministeri Alho on valmis hy-väksymään kertakaikkiseksi korvaussummaksi 1,2 miljoonaa markkaa. Keskustelun aikana so-vittiin, että Arsenal-Silta tekee asiasta esityksen valtiovarainministeriölle/valtion vakuusrahas-tolle. Tätä seuraavana päivänä eli 17 syyskuuta käytiin Matinlassin ja Sundqvistin neuvottelus-sa läpi sopimuksen perusteet ja sisältö sekä neu-voteltiin sopimuksen toteutuksesta.

Matinlassi laati 17.9.1997 päivätyn Ar-senal-Sillan esityksen, josta oli keskusteltu myös Arsenal-Sillan hallituksessa. Esityksen mukaan: "Ulf Sundqvist suorittaa Omaisuuden-hoitoyhtiö Arsenal-Silta Oy:lle vahingon- ja oi-keudenkäyntikulukorvausta yhteensä miljoona kaksisataatuhatta (1.200.000) markkaa ja on enemmästä korvausvelvollisuudesta vapaa. Sundqvistin omaisuutta ja tuloja koskeva ulosot-toviranomaisille tehty täytäntöönpanopyyntö peruutetaan." Esitystä perusteltiin seuraavasti: "Korvausmäärä on yksityishenkilölle huomatta-van suuri ja samalla määrä, josta Sundqvist il-moituksensa mukaan pystyy enimmillään suo-riutumaan. Saadun vahvistuksen mukaan korva-uksen suorittaminen tapahtuu ulkopuolisella ra-hoituksella. Pakkotäytäntöönpanossa kertymä jäisi muutamaan kymmeneen tuhanteen mark-kaan."

Matinlassi on ilmoittanut, että sovintoneu-votteluja käytäessä käytettävissä olivat Sund-qvististä tehdyt ulosottoselvitykset vuosilta 1994 ja 1997. Muita selvityksiä hänen varalli-


suusoloistaan ei tehty. Matinlassi oli tietoinen siitä, että Sundqvistin käytössä oli kaksi luotol-lista shekkitiliä (á 100 000 markkaa) ja että nii-den saldo oli tileille maksetuista konsulttitulois-ta huolimatta miinuksella. Sundqvist itse oli Ma-tinlassin mukaan ilmoittanut tulotasonsa olevan 3 - 5 seuraavan vuoden aikana noin 800 000 markkaa vuositasolla, mikä otettiin lähtökoh-daksi neuvotteluissa. Matinlassin mukaan tiedot Sundqvistin 1990-luvun vuotuisista tuloista tu-kivat tätä ilmoitusta.

Matinlassi on luonnehtinut 1,2 miljoonan markan neuvotteluratkaisua Arsenal-Sillan edun ja omaisuudenhoitoyhtiölle asetetun perusta-voitteen mukaiseksi, koska muut käsillä olleet vaihtoehdot olisivat kaiken käytettävissä olleen tiedon perusteella johtaneet selvästi vähäisem-pään kertymään. Tästä syystä ministeriölle esi-tettiin neuvottelutuloksen hyväksymistä.

Sundqvist on todennut käyneensä neuvotte-luja pelkästään Matinlassin kanssa, johon hän oli yhteydessä sekä puhelimitse että henkilökohtai-sissa tapaamisissa. Niin Sundqvist kuin Alhokin ovat kieltäneet olleensa keskenään yhteydessä neuvottelujen aikana. Alhon ilmoituksen mu-kaan Sundqvist ei ole koskaan ollut henkilökoh-taisesti yhteydessä häneen tässä asiassa. Esitut-kintapöytäkirjan 6070/RTO/R/151977/97 liit-teenä 11 on Sundqvstin ministeri Alholle osoit-tama henkilökohtainen ja luottamuksellinen kir-je. Se on päivätty 13.7.1995 eli noin kaksi vuot-ta ennen sovintoneuvottelujen käynnistymistä. Kirjeessään Sundqvist luetteloi “henkilökohtai-seen asemaansa liittyviä ilmiöitä” pyytämättä varsinaisesti mitään toimenpiteitä, mutta ilmai-see käsityksen, että tapahtumat vaatisivat asioi-den selvittämistä. - Tuohon aikaan valtion va-kuusrahasto oli eduskunnan alainen ja se siirtyi valtioneuvoston (valtiovarainministeriön) alai-suuteen 1.5.1996 alkaen.

Ministeri Alhon päätös 18.9.1997Syyskuun 18 päivänä valtiovarainministeriö mi-nisteri Alhon finanssineuvos Kilpelän esittelys-tä tekemällä päätöksellä hyväksyi neuvotellut sopimukset (ml. Sundqvistiä koskeva sopimus)

täytäntöön pantaviksi ja antoi tätä tarkoittavan, valtion vakuusrahastosta annatun lain 14 §:n mukaisen toimiohjeen Arsenal-Sillalle. Esitteli-jän mukaan esittelytilaisuus oli lyhyt. Esittelijä oli todennut tilaisuudessa neuvottelujen tulos-ten ja asetettuja tavoitteita vastaavan Arsenal - Sillan esityksen olevan käsillä. Ministeri tutus-tui esitykseen ja sen mukana oleviin neuvoteltui-hin sopimuksiin sekä allekirjoitti toimiohjeen.

Päätöksen sanamuoto on seuraava: "Valtio-varainministeriö on käsitellyt Omaisuudenhoi-toyhtiö Arsenal-Silta Oy:n ja vahingonkorvaus-oikeudenkäynneissä korvausvelvollisiksi tuo-mittujen välillä neuvotellut sopimukset. Valtio-varainministeriö hyväksyy sopimukset täytän-töön pantaviksi toimitusjohtaja Matinlassin 17.9.1997 valtion vakuusrahastolle/valtiova-rainministeriölle esittämässä muodossa." - Sa-mana päivänä, todennäköisesti ennen kyseisen päätöksen tekemistä, Alho ilmoitti pääministeri Lipposelle, että 1,2 miljoonan markan korvaus-sopimus oli syntynyt.10

Arsenal-Sillan hallitus päätti kokoukses-saan 22.9. menetellä valtiovarainministeriön toi-miohjeen mukaisesti. Kokouspöytäkirjassa tode-taan: "Merkittiin edelleen, että koska kysymyk-sessä on yhtiön entiseen johtoon kuuluneita hen-kilöitä koskeva vahingonkorvausasia, se kuuluu valtion vakuusrahaston ratkaistavaksi, ja että valtiovarainministeriö on valtion vakuusrahas-tosta annetun lain 14 §:n perusteella antanut asi-asta toimiohjeen. Valtiovarainministeriö toteaa toimiohjeessaan, että se on käsitellyt vahingon-korvausoikeudenkäynneissä korvausvelvollisik-si tuomittujen kanssa neuvotellut sopimukset ja hyväksyy sopimukset täytäntöön pantaviksi esi-tetyssä muodossa. Hallitus päätti, että Arsenal-Silta menettelee ministeriön antaman toimioh-jeen mukaisesti."

Sundqvistin ja Arsenal-Sillan välinen sopi-mus allekirjoitettiin seuraavana päivä 23 syys-kuuta, jolloin Sundqvist myös suoritti korvaus-summan. Arsenal-Silta pyysi 23.9. ulosottovi-rastolta Sundqvistiä koskevan täytäntöönpa-nopyynnön ja ulosmittauksen peruuttamista vä-littömästi.

9


Uusi esitutkinta

Lokakuussa 1997 käynnistynyt Ulf Sundqvistiä koskeva esitutkinta ei tuonut hänen ja Arsenal-Sillan välisessä tapahtumasarjassa (epäilty ve-lallisen epärehellisyys) esille tietoja, että hänel-lä olisi ollut vuosina 1994 ja 1997 tehtyjen ulos-ottoselvitysten aikana muuta huomionarvoista varallisuutta kuin hän oli näissä selvityksissä il-moittanut. Ristiriitaa ei myöskään havaittu Sundqvistin tulojen määrästä esitutkinnassa saa-tujen ja hänen näissä ulosottoselvityksissä anta-miensa tietojen välillä. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe teki 16.9.1998 asiassa syyttämättäjättä-mispäätöksen.

Asian oikeudellinen arviointi

Valtioneuvoston jäsenen oikeudellinen vastuu

Ministerivastuulain 4 §:n mukaan perustuslaki-valiokunnan tehtävänä on eduskunnassa tehdyn muistutuksen johdosta harkita, onko valtioneu-voston jäsen menetellyt lainvastaisesti, ja antaa tästä kysymyksestä lausunto eduskunnalle. Va-liokunnan tulee oikeudellisesti ilmaistuna asias-sa kertyneen näytön ja tapaukseen sovellettavi-en oikeussäännösten perusteella esittää käsityk-sensä muistutuskirjelmässä tarkoitetun menette-lyn lainvastaisuudesta. Valiokunnan lausunnon tulee sisältää kannanotto siihen, onko asiassa menetelty lainvastaisesti ja, jos näin on, onko kysymys sellaisesta lainvastaisuudesta, jota tar-koitetaan ministerivastuulain 7 §:ssä ja joka voi johtaa syytteen nostamiseen valtakunnanoikeu-dessa.

Ministerivastuulain 1 §:stä ilmenee, että eduskunnan tarkastusoikeus koskee valtioneu-voston jäsenen virkatointen lainmukaisuutta. Tarkastusoikeuden ulkopuolelle jäävät sellaiset teot ja laiminlyönnit, jotka eivät kuulu laissa tar-koitettujen virkatoimien piiriin. Virkatoimiksi on luettu esimerkiksi ministerin tässä asemas-saan päätöksentekoa edeltävissä valmisteluvai-heissa suorittamat toimet (PeVM 14/1953 vp, 11/1960 vp ja 16/1981 vp). Virkatoimiksi on myös katsottava esimerkiksi sellaiset varsinai-sia ratkaisuja valmistelevat toimet, jotka ovat

10

vain käytännön vakiinnuttamia tai vain asian laadun sanelemia. Ministerin toiminnan virka-toimi-luonteen kannalta on pidetty merkitykset-tömänä, johtaako toiminta aikanaan mihinkään ratkaisuihin (PeVM 5/1993 vp).

Ministerivastuulain 7 §:n mukaan lainvas-taisena menettelynä, josta valtioneuvoston jäsen voidaan panna syytteeseen valtakunnanoikeu-dessa on pidettävä sitä, "1) jos hän virkatoimes-saan on ollut avullisena ilmeiseen laittomuuteen tahi sitä edistänyt, 2) jos hän maan ilmeiseksi vahingoksi on tahallansa väärinkäyttänyt virka-asemaansa, mikä menettely on katsottava virka-rikokseksi, taikka 3) jos hän muuten jossakin virkatoimessaan on selvästi lainvastaisesti me-netellyt".

Ministerivastuulain 7 §:ssä ensiksi ja vii-meksi mainittu lainvastainen menettely voi to-teutua sekä tahallisella että tuottamuksellisella teolla. Kohdassa 2 edellytetään nimenomaan ta-hallisuutta. Kaikissa tapauksissa ministerivas-tuulain 7 § edellyttää lainvastaisen menettelyn olevan ilmeistä tai selvää. Vaikka ministeri-vastuulaki sisältää tällaisen erityisen kynnyksen ministereiden rikosoikeudelliselle vastuunalai-suudelle, ilmenee oikeusjärjestyksestämme, esi-merkiksi hallitusmuodon 92 §:n 1 momentista selvästi, että myös ministerit ovat velvollisia noudattamaan lakeja ja muita säädöksiä.

Vuonna 1993 perustuslakivaliokunta katsoi, että ministerin lainvastaisen menettelyn ehdotto-maksi edellytykseksi ei pidä asettaa sitä, että menettely merkitsee johonkin nimenomaiseen säännökseen tai määräykseen perustuvan velvol-lisuuden rikkomista. Ministerin vastuunalaisuus voi pohjautua myös yleisesti hyväksyttyihin pe-riaatteisiin, kuten hyvään hallintotapaan (PeVM 5/1993 vp, s. 11/I). Lisäksi on otettava huomi-oon vuonna 1995 uudistettu perusoikeussään-nöstö.

Ministerivastuulain 7 § on epätäydellinen ri-kossäännös ensiksikin siksi, että siihen ei sisälly rangaistussäännöstä. Rangaistussäännös on aina löydettävä jostakin muualta. Lisäksi lain 7 §:n 1 ja 3 kohta eivät yksinään riitä tuomitsemisen pe-rusteeksi, vaan ne edellyttävät muualta löydettä-vää tunnusmerkistösäännöstä, joka osoittaa 1


kohdan osalta jonkin muun tahon menettelyn lainvastaiseksi ja 3 kohdan osalta ministerin me-nettelyn lainvastaiseksi. Pykälän 2 kohta, jota muistutuskirjelmässä tarkoitetaan, on osaksi eri-lainen sisältäessään rikostunnusmerkistön. Sen mukainen ministerin virkavelvollisuus on olla käyttämättä virka-asemaansa maan ilmeiseksi vahingoksi. Tällaisena 2 kohdalla voi olla mer-kitystä yhdessä sellaisten rikoslain säännösten kanssa, joissa rangaistusseuraamus kytketään virkavelvollisuuden tahalliseen rikkomiseen (RL 40 luvun 7, 8 ja 10 §).

Tapahtumien arviointi

ToimivaltaisuusValtion vakuusrahastosta annetun lain 3 §:n mu-kaan vakuusrahasto on valtion talousarvion ul-kopuolinen rahasto, jota hoitaa ministeriö. Val-tioneuvoston ohjesäännön 19 §:n 1 momentin 29 kohdasta ilmenee, että valtion vakuusrahasto kuuluu valtiovarainministeriön toimialaan. Pää-ministeri Lipposen hallituksen ministerien välil-le vahvistetun työnjaon mukaan valtion vakuus-rahastoa koskevat asiat kuuluvat toiselle valtio-varainministerille, jossa tehtävässä ministeri Alho toimi menetellessään muistutuskirjelmäs-sä mainituin tavoin.

Vakuusrahastolain 1 §:n 4 momentin perus-teella valtion vakuusrahasto voi omistaa osak-keita ns. omaisuudenhoitoyhtiössä. Vuonna 1993 perustettu Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy on yhtiö, jonka osakkeita vakuusrahasto omistaa. Valtioneuvoston ohjesäännön 19 §:n 2 momenttiin on kirjattu, että Arsenal kuuluu val-tiovarainministeriön toimialaan. Vakuusrahasto-lain mukaan omaisuudenhoitoyhtiöllä voi olla osakeomistukseen perustuva määräysvalta toi-sessa samaa tarkoitusta varten olevassa osakeyh-tiössä, joka tällöin myös on omaisuudenhoitoyh-tiö. Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Silta Oy on tällainen omaisuudenhoitoyhtiö, jonka osake-kannan miltei kokonaan omistaa Arsenal.

Vakuusrahastolain 14 § sääntelee tukitoi-mista päättämistä. Pykälän 2 momentin nojalla ministeriö käsittelee muun muassa asiat, jotka koskevat toimiohjeiden antamista omaisuuden-

hoitoyhtiöille samoin kuin valtion etujen turvaa-mista sekä yhtiöitä yhteisesti koskevia hallin-nointiperiaatteita. Tässä lainkohdassa ei ole erikseen säännelty sovintosopimuksen tekemis-tä omaisuudenhoitoyhtiön velallisen tai korva-usvelvollisen kanssa taikka muunlaista saatavas-ta luopumista. Hallintokäytännössä on kuiten-kin katsottu, että yhtiön tulee hankkia etukäteen ministeriön toimiohje, toisin sanoen hyväksymi-nen, saatavasta luopumiselle.

Valtioneuvostosta annetun lain 9 §:n mu-kaan ministeriössä päätettävän asian ratkaisee ministeriön päällikkönä oleva ministeri tai muu valtioneuvoston jäsen, joka käsittelee ministeri-ön toimialaan kuuluvia asioita, taikka ministeri-ön virkamies. Valtiovarainministeriön 13.6.1996 vahvistaman valtion vakuusrahaston työjärjestyksen 3 §:n 2 momentin mukaan minis-teri ratkaisee aina muun muassa asiat, jotka kos-kevat nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa tehdyn kaltaisen sovintotarjouksen hyväksymis-tä.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta kat-soo, että sovintosopimuksen hyväksymistä mer-kitsevän toimiohjeeen antaminen kuului valtio-varainministeriön toimialaan ja että asian ratkai-seminen ministeriössä kuului nimenomaan mi-nisteri Alholle. Toimiohjeen antaminen on epäi-lyksittä sellainen ministerin virkatoimi, jota mi-nisterivastuulaissa tarkoitetaan. Asia ratkaistiin ministeriössä kirjallisesti ja asianomaisen virka-miehen esittelystä, mikä menettely vastaa valtio-varainministeriöstä annetun asetuksen 10 §:n 3 momentin säännöksiä. Asian varsinaisesta val-mistelusta ja myös neuvottelujen käymisestä Sundqvistin kanssa huolehti Arsenal-Sillan toi-mitusjohtaja Matinlassi.

Asian siirtäminen valtioneuvoston yleisistun-nolleHallitusmuodon 40 §:n 2 momentin mukaan val-tioneuvoston yleisistunnossa ratkaistaan laaja-kantoiset ja periaatteellisesti tärkeät asiat sekä ne muut asiat, joiden merkitys sitä vaatii. Tätä säännöstä voidaan pitää ensi sijassa ohjeena lainsäätäjälle siitä, miten toimivaltakysymykset yleisistunnon ja ministeriöiden välillä tulee jär-

11


jestää. Vakuusrahastolain 14 §:n 2 momentti osoittaa toimiohjeen antamisen kuuluvan valtio-varainministeriölle. Valtioneuvostosta annetun lain 8 §:n perusteella voidaan muutoin ministeri-ön päätettäväksi kuuluva asia siirtää yleisistun-nossa ratkaistavaksi, jos asian katsotaan olevan niin laajakantoinen tai periaatteellisesti tärkeä, että se olisi ratkaistava yleisistunnossa. Asian siirtämisestä päättää yleisistunto pääministerin tai asianomaisen ministerin esittelystä.

Viimeksi mainittu lainkohta ei perusta juri-dista velvollisuutta asian siirtämiseen yleisistun-nolle eikä siirtämiskysymyksen esittämiseen. Siinä säädetään mahdollisuudesta harkinnan mukaan tehdä siirtämispäätös ja esittää sellaisen tekemistä. Ministeri Alho informoi pääministe-riä sovintoneuvottelujen käynnistymisestä Sundqvistin kanssa ja asialliseen ratkaisuun pää-semisestä niiden aikana. Saadun selvityksen mu-kaan Alhon antaman informaation tarkoituksena ei ollut sen arvioiminen, tulisiko toimiohjeen an-taminen siirtää yleisistunnon ratkaistavaksi, eikä myöskään pääministeri tarkastellut asiaa tältä kannalta.

Perustuslakivaliokunnan käsityksen mu-kaan edellä mainituista säännöksistä johtuu, että toimiohjetta koskevan päätöksenteon pysyttämi-nen ministeriötasolla ei ole ollut oikeudelliselta kannalta menettelynä virheellinen. Sundqvist-sopimuksen poikkeaminen yleisestä pääluvun mukaisesta maksuvelvollisuudesta oli siten peri-aatteellinen, että toimiohjeen antaminen olisi ol-lut perusteltua saattaa koko valtioneuvoston kä-siteltäväksi.

Ministerin rooli asian valmistelussaKorkeimman oikeuden tuomioissa Ulf Sund-qvistille asetetun korvaussaamisensa perimises-sä Arsenal-Sillalla on velkojana ollut periaat-teessa eri mahdollisuuksia. Arsenal-Sillan edel-täjän Siltapankin hakemuksesta Sundqvistin tu-lot olivat ulosmittauksessa elokuusta 1995 alka-en. Myös omaisuuden myymis- ja hukkaamis-kielto oli voimassa. Arsenal-Silta haki elokuus-sa 1997 korkeimman oikeuden tuomion täytän-töönpanoa ulosottoviranomaiselta. Siltapankki

12

oli tehnyt Sundqvistiä koskevan esitutkinta-pyynnön toukokuussa 1995.

Sovintoneuvottelujen käynnistyessä elo-kuussa 1997 tilanne oli se, että Siltapankki oli peruuttanut esitutkintapyynnön marraskuussa 1995. Sundqvistin tulojen ulosmittauksesta ei ollut kertynyt lainkaan varoja. Tämä johtui en-nen muuta siitä, että Sundqvistin konsulttipalk-kiot maksettiin hänen kahdelle velkasaldoiselle luotolliselle shekkitililleen.

Korkeimman oikeuden tuomiot STS-Pan-kin asiassa annettiin 4 heinäkuuta 1997. Saman kuun lopussa ministeri Alho kävi omasta aloit-teestaan yleisluonteisen keskustelun sattumalta tapaamansa apulaisoikeuskanslerin kanssa siitä, onko ylipäänsä mahdollista tehdä sopimusta kor-keimman oikeuden tuomitsemasta vahingonkor-vauksesta. Vaikka tässä keskustelussa ei ollut erikseen kysymys Sundqvistin vahingonkorva-uksesta, pitää valiokunta varsin todennäköisenä, että Alhon käynnistämän keskustelun taustasyi-nä olivat juuri alkukuussa annetut STS-Pankin tuomiot.

Valtiovarainministeriön virkamiehet sopi-vat tapaamisen ministeri Alhon kanssa pidettä-väksi 29 elokuuta. Tapaamisessa tulisi esille ky-symys Sundqvistin vahingonkorvauksen sopimi-sesta. Päivää ennen tätä neuvottelua Alho pyrki järjestämään tapaamisen apulaisoikeuskanslerin kanssa, kuten hän itse toteaa, ottaakseen yhteyt-tä oikeuskanslerinvirastoon ikään kuin viralli-semmin. Tapaaminen ei järjestynyt, mutta Al-holle tarjoutui tilaisuus keskustella asiasta viras-ton kansliapäällikön kanssa. Kansliapäällikkö Helminen kiinnitti ministeri Alhon huomiota yleisen linjan merkitykseen, juridisen asiantun-temuksen tarpeeseen ja siihen, että jos tehdään julkisuudessa esillä olleita pankinjohtajia koske-va huojennuspäätös, asia herättää julkista huo-miota.

Valtiovarainministeriössä 29 elokuuta pide-tyssä neuvottelussa ministerille esiteltiin kunkin vastaajan tilanne ja ne toimenpiteet, joihin hei-hin nähden voidaan ryhtyä. Sundqvistin osalta tehtiin selkoa niistä aiemmista toimista, jotka oli tehty hänen varallisuusasemansa ja tulojensa selvittämiseksi; ulosottokertymä todettiin vähäi-


seksi. Uuden Sundqvistiä koskevan ulosottosel-vityksen todettiin olevan tulossa. Vanhempi hallitussihteeri Nuutinen ilmaisi muuhun käy-täntöön vedoten mielipiteenään, että olisi tär-keä selvittää vielä tarkemmin ulosottoseikkoja, etenkin kun ulosottoviranomaisilla on oma uusi iskuryhmänsä. Ministerin mielestä uusia ulosot-toselvityksiä ei kuitenkaan tarvittu, koska sellai-set oli jo suoritettu ja asia on ollut poliisitutkin-nassa.

Vastauksenaan neuvottelun eräänlaiseen pääkysymykseen ministeri ilmoitti, että sovinto-ratkaisu voidaan tehdä Sundqvistin kanssa. So-vintoratkaisun tasosta käydyssä keskustelussa lähtökohdiksi muodostui kolme seikkaa: 1) mui-den STS-Pankin entisten johtokunnan jäsenten pääluvun mukainen korvausvelvollisuus on 770.000 markkaa, 2) Sundqvistin maksukyky oli hänen oman ilmoituksensa mukaan 1,0 miljoo-naa markkaa ja 3) Sundqvistin korvausmäärän tuli olla vähintään kaksinkertainen muiden joh-tokunnan jäsenten korvauksiin verrattuna. Kes-kustelun päätteeksi ministeri Alho ilmoitti, että sovintoratkaisuun pyritään ja että korvausmää-räksi pyritään neuvottelemaan 1,5 miljoonaa markkaa.

Ulf Sundqvistin tuloja ja varallisuutta kos-keva uusi ulosottoselvitys aloitettiin 1.9.1997. Sundqvistiä pyydettiin toimittamaan 12.9. men-nessä lisäselvityksinä vuoden 1996 ja alkuvuo-den 1997 osalta luettelot hänen toimeksiantajis-taan (asiakasreskontra) sekä yhteenveto osake-omistuksista. Näiden lisäselvitysten toimittami-nen jäi kuitenkin sikseen, kun ministeri Alho 10.9. ilmoitti toimitusjohtaja Matinlassille, että Sundqvistiä koskeva täytäntöönpano tulee kes-keyttää neuvottelujen käymisen ajaksi, ja kun sopimus Sundqvistin kanssa sittemmin tehtiin.

Ministeri Alho teki kyseisen ratkaisunsa il-man virkamiesvalmistelua ja ilman esittelyä. Päätöksestään hän ilmoitti suullisesti Matinlas-sille, joka keskusteltuaan asiasta ministeriön vir-kamiehen kanssa on katsonut ministerin kannan-oton sitovaksi ja toiminut heti sen mukaisesti. Jo tänä samana päivänä tai sitä seuraavana päivänä Sundqvist ilmoitti Matinlassille kykenevänsä

1,2 miljoonan markan suoritukseen, joka perus-tuu ulkopuoliseen rahoitukseen.

Tämän jälkeen sovintoprosessi eteni si-ten, että ministeri Alho ilmoitti olevansa val-mis hyväksymään Sundqvistin ilmoittaman 1,2 miljoonan markan suuruisen korvaussum-man. Se sijoittuu suunnilleen ministeri Alhon määrittelemän neuvottelutavoitteen ja Sundqvis-tin maksukykyään koskevan alkuperäisen ilmoi-tuksen puoliväliin.

Tapahtumien kulusta, ennen kaikkea ministeri Alhon ennakollisista yhteydenotois-ta oikeuskanslerinvirastoon, perustuslakiva-liokunta on tullut siihen käsitykseen, että hän koki tärkeäksi saavuttaa sovintoratkaisu Ulf Sundqvistin ja ehkä muidenkin STS-Pankin en-tisen johtokunnan jäsenten vahingonkorvausasi-assa. Alhon mielestä sovintoon pääsemiseen oli syystä tai toisesta myös kiire, mille ei ole löyty-nyt pätevää selitystä. Valtiovarainministeriössä elokuun lopulla käydyssä myöhemmän sovinto-prosessin kannalta keskeisessä neuvottelussa ministeri Alho omaksui aktiivisen roolin, mikä näyttää vastaavan hänen toimiensa laatua tässä asiassa jo edeltävien viikkojen aikana. Ministeri asetti neuvotteluille jo ensi vaiheessa yksiselit-teisen markkamääräisen tavoitteen ja asettui sel-keästi eri linjalle ulosottotoimien tarpeellisuu-teen nähden kuin ministeriön asianomaisen yksi-kön juristivirkamies. Jälkimmäisen seikan mer-kitystä osaltaan ilmentää se, että hallitussihteeri Nuutinen tämän jälkeen ilmaisi virkatovereil-leen halunsa olla poissa asian jatkokäsittelyistä.

Ministerin ratkaisu ulosoton keskeyt-tämisestä on selvästikin ministerivastuulaissa tarkoitettu virkatoimi. Sitä saatetaan kuiten-kin pitää sellaisena valmistelevana toimenpitee-nä, että ministeriöasetuksen mukaisen esittely-menettelyn seuraamisen välttämättömyys voi-daan nähdä tulkinnanvaraiseksi asiaksi. Kun ote-taan huomioon esittelymenettelyn pääsääntöi-syys ministeriössä ja keskeyttämisen välittömät oikeusvaikutukset olisi valiokunnan mielestä ns. hyvän hallintotavan mukaista ollut, että näin merkittävässä kysymyksessä edetään tavan-omaiseen tapaan virkamiesvalmistelun pohjalta ja tehdään kirjallinen ratkaisu esittelystä. Minis-

13


terin tässä suhteessa osoittama omatoimisuus menettelyssä ei valiokunnan käsityksen mukaan kuitenkaan ole selvästi lainvastaista, vaikka poikkeuksellinen menettely on osoittanut puut-teellista harkintaa.

Esittelymenettelyn käyttöä olisi puol-tanut myös keskeyttämistoimenpiteen poikkeuk-sellisuus: tämä velkojatahon oma toimenpi-de tehokkaasti esti ulosottoviranomaista saa-masta sellaista selvitystä, jota ei ollut sen käytet-tävissä vuoden 1994 ulosottoselvityksen aikaan ja joka olisi saattanut avata uusia mahdollisuuk-sia ulosmittaukseen. On arvioitavissa, että vaa-ditun lisäselvityksen avulla olisi voitu koota vastaavanlaisia tietoja Sundqvistin taloudelli-sesta asemasta kuin sittemmin saatiin kihlakun-nansyyttäjä Kampparin lokakuussa 1997 käyn-nistämän esitutkinnan perusteella. Valtionsyyt-täjä Rappen syyttämättäjättämisratkaisun mu-kaan "ulosoton tuloksettomuus johtui saadun selvityksen mukaan siitä, että täytäntöönpanoa pyytänyt Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - Silta Oy itse määräsi ulosottotoimenpiteet keskeytet-täväksi jo ennen kuin ulosottoviranomaiset oli-vat saaneet selvitettyä Sundqvistin toimeksian-tajia, joilta hänellä mahdollisesti oli ulosmitatta-vissa olevia saatavia."

Alho teki keskeyttämisratkaisunsa vain kaksi päivää ennen kuin Sundqvistin määräaika li-säselvitysten toimittamiseen päättyi. Valiokun-nan mielestä ratkaisu on ennen muuta osoitus hä-tiköinnistä ja huonosta harkinnasta eikä perus-tetta toimenpiteen äkkinäiselle suorittamiselle ole selvinnyt.

Esteellisyys Hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentissa säädetään esteellisyysperusteista hallintomenet-telyssä. Säännös koskee hallintoasioiden kä-sittelyä myös valtioneuvostossa ja sen ministeri-öissä. Säännöksen tarkoittamana hallintoasian käsittelynä on pidettävä valtion vakuusrahasto-lain 14 §:n mukaisen toimiohjeen antamista ja sitä edeltäviä valmistelevia käsittelyvaiheita.

Hallintomenettelylain 10 §:n 1 momen-tin 1 - 5 kohdan mukaiset erityiset esteellisyys-perusteet eivät ole merkityksellisiä nyt arvi-

14

oitavana olevan tapauksen kannalta. Merkitystä voi kuitenkin olla 6 kohdan säännöksellä, jonka mukaan esteellisyys aiheutuu myös silloin, jos luottamus virkamiehen (myös ministerin) puolu-eettomuuteen muusta erityisestä syystä vaaran-tuu. Tällainen syy voi olla esimerkiksi kiinteä ystävyys- tai kiistasuhde asianosaiseen taikka muunlainen vahva sidonnaisuus tai lojaalisuus. Joka tapauksessa syyn on esteellisyyden perus-taakseen oltava jotenkin erityinen lainkohdan tarkoittamalla kvalifioidulla tavalla.

Ministeri Alhon nyt arvioitavana oleva päätös koski Sundqvistin kanssa solmittavaa, tälle taloudellisesti edulliseksi katsottavaa so-pimusta. Sekä Alho että Sundqvist ovat pitkään olleet saman puolueen jäseniä ja Sundqvist li-säksi ollut tuon puolueen puheenjohtaja.

Nykyisten esteellisyyssäännösten ja nii-den vakiintuneen tulkinnan perusteella ei voida asettaa sääntöä, jonka mukaan ministeri olisi yleisesti esteellinen osallistumaan samaan puo-lueeseen kuuluvaa henkilöä koskevaan päätök-sentekoon. Saman puolueen jäsenyydellä saat-taa kuitenkin olla täydentävää ja esteellisyyden aiheutumista vahvistavaa merkitystä, jos sen li-säksi päätöksentekijän ja päätöksestä hyötyvän välillä olisi erityisen kiinteä, esimerkiksi talou-dellinen tai henkilökohtainen suhde taikka loja-liteettivelvoite. Tällaisen kiinteän yhteyden ole-massaolosta Alhon ja Sundqvistin välillä ei ole saatu näyttöä. Perustuslakivaliokunta katsoo, että ministeri Alho ei ollut oikeudellisesti esteel-linen päättäessään toimiohjeesta Sundqvistin korvausasiassa.

Korvauksen sopiminen Ulf Sundqvistin korvausvastuu oli lainvoimai-sesti ratkaistu korkeimman oikeuden tuomioil-la. Kysymyksessä oli yksityisoikeudellisen oikeussubjektin, Arsenal-Sillan, yksityisoikeu-dellinen korvaussaatava Sundqvistilta. Asian-omaisista säännöksistä ja Arsenal-Sillan omai-suudenhoitoyhtiöluonteesta johtuu, että sovinto-ratkaisuun tarvittiin velkojan ja velallisen tah-don lisäksi ministerin hyväksyminen. Ministe-rin valta antaa toimiohje ei kuitenkaan tarkoita pakkoa sen antamiseen. Ministeri Alhon hyväk-


syvän toimiohjeen saatuaan Arsenal-Silta luo-pui sopimusteitse suuresta osasta korvauksia. Ministerin toimiohje vastasi sisällöltään Ar-senal-Sillan toimitusjohtaja Matinlassin minis-teriölle tekemää esitystä.

Tällainen lopullisen tuomioistuinrat-kaisun jälkeen tehty sopimus on oikeusjärjestyk-sen mukaan sinänsä täysin mahdollinen ja sopimus on pätevä, jollei jostakin erityisestä syystä muuta johdu. Tuomiolla vahvistetun kor-vauksen sopimisen motiiveina voidaan yleisellä tasolla pitää esimerkiksi perinnän helpottumista ja nopeutumista sekä sen onnistumisen varmista-mista. Sovintoratkaisun avulla velkoja pyrkii turvaamaan itselleen osan korvaussaatavastaan. Sundqvistin korvausvastuun sopimisen motiivi-na on valtiovarainministeriössä pidetty sitä, että näin saatiin Arsenal-Sillalle edes osa tuomitusta vahingonkorvauksesta. Valtion omistajanvaltaa käytettäessä tulee kiinnittää huomiota myös yleiseen etuun.

Yhdenvertaisuus Korvauskysymysten sopimisissa oli valtiova-rainministeriössä noudatettu sitä periaatetta, että sovinto voidaan tehdä, jos korvausvelvolli-suuteen tuomitut vastaajat suorittavat pääluvun mukaisen markkamäärän sekä tuomitusta vahin-gonkorvauksesta että oikeudenkäyntikuluista. Viivästyskorkojen maksamista ei pääsääntöi-sesti ollut vaadittu sovintoratkaisuissa. - Minis-teriössä toukokuussa 1997 laaditussa muistiossa esitettiin yhdenvertaisuuden kannalta varoitus siitä, että uusissa sovintoratkaisuissa poikettai-siin vastaajien eduksi pääluvun mukaisista kor-vauksista.

STS-Pankkia koskevat sovintoratkai-sut, jotka tehtiin samanaikaisen neuvottelupro-sessin päätteeksi saman ministeri Alhon anta-man toimiohjeen perusteella, olivat muiden kuin Sundqvistin osalta pääluvun mukaisia. Päälu-vun mukaan laskettu korvausvelvollisuus Sund-qvistin osalta olisi ollut ilman viivästyskorkoja noin 5,7 miljoonaa markkaa. Valtiovarainminis-teriössä on katsottu, että 1,2 miljoonan markan sovintoratkaisu Ulf Sundqvistin korvausvelvol-lisuudesta tehtiin neuvottelujen perusteella ja ta-

loudellisin perustein sekä ottaen huomioon se, että Sundqvistin korvausmäärän tulee olla huo-mattavasti korkeampi kuin muilla STS-Pankin entisillä johtokunnan jäsenillä (770.000 mark-kaa). Sovintoratkaisu ilmoitetaan tehdyksi sen tosiasian pohjalta, ettei Sundqvistiltä ollut saatu ulosmitatuksi omaisuutta eikä tuloja korvausvel-vollisuuden täyttämiseksi. Sopimuksen avulla saatiin Arsenal-Sillalle tuloutetuksi edes osa Sundqvistin maksettavaksi tuomitusta korvauk-sesta.

Sundqvist-sopimus poikkeaa aiemmas-ta käytännöstä siinä, ettei sen mukainen korvaus vastaa pääluvun mukaista korvausmäärää. Perustuslakivaliokunta on arvioinut asiaa halli-tusmuodon 5 §:n 1 momentin säännöksen kan-nalta, jonka mukaan "ihmiset ovat yhdenvertai-sia lain edessä". Tämä säännös ilmaisee perusoi-keusuudistuksen esitöiden mukaan yhdenvertai-suutta ja tasa-arvoa koskevan pääperiaatteen. Uudistuksen yhteydessä (HE 309/1993 vp, s. 42/II) säännöstä luonnehdittiin seuraavasti: "Yleiseen yhdenvertaisuussäännökseen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Perintei-sesti yhdenvertaisuus lain edessä on merkinnyt ensi sijassa vaatimusta yhdenvertaisuudesta lain soveltamisessa. Säännös sisältää periaatteen, jonka mukaan viranomaisen tulee soveltaa lakia tekemättä muita eroja kuin laista ilmenee. Lain-soveltajaan kohdistuvana yhdenvertaisuusperi-aate on tuomioistuinten ja muiden viranomais-ten harkintavallan rajoitusperiaate."

Ulf Sundqvistin kanssa tehty sopimus oli muodollisesti Arsenal-Sillan velallisensa kanssa tekemä yksityisoikeudellinen oike-ustoimi. Yhtiön hallitus päätti sopimuksen teke-misestä ja yhtiön puolesta sopimuksen allekir-joitti yhtiön toimitusjohtaja. Yhdenvertaisuu-den noudattamista ei ole lainsäädäntötasolla kohdistettu yksityisoikeudellisiin vahingonkor-vausten huojentamissopimuksiin.

Arsenal-Sillan toiminta huojentamis-sopimuksissa on kuitenkin osaksi järjestetty lainsäädännöllä. Yhtiön toimintavapaus on tässä kohdin sidottu siten, että sovintotarjouk-sen hyväksymiseen vaaditaan ministerin päätös.

15


Ministeriön toimiohje on oikeudelliselta kannal-ta erityinen muoto valtion Arsenal-Siltaan koh-distamaa omistajanhallintaa. Normaalisti omis-tajanhallinta tapahtuisi osakeyhtiölainsäädän-nön mukaisesti, mutta vakuusrahastolain 14 § antaa erityissäännöksenä valtiolle tavanomaista laajemman ja yksityiskohtaisemman vallan puuttua omaisuudenhoitoyhtiön toimintaan.

Sundqvistin korvauksesta ei siten ollut mahdollista tehdä sopimusta ilman ministeri Al-hon toimiohjeen muodossa antamaa hyväksyn-tää. Ministeri Alhon toimiohjeratkaisu oli sovin-tosopimuksen oikeudellisesti merkittävä edelly-tys ja siksikin kiistatta ministerivastuulain tar-koittama virkatoimi, jossa on otettava huomi-oon myös hallitusmuodon 5 §:n 1 momentista johtuvat vaatimukset.

Sovintokysymyksiä kosketeltiin ylei-sesti hallituksen kertomuksessa niistä toimista, joihin eduskunnan tekemät muistutukset val-tiovarain hoidosta ja tilinpidosta vuonna 1994 ovat antaneet aihetta. Kertomuksessa todetaan: "Pääluvun mukaiset ratkaisut on nähty toistai-seksi neutraaleimpina vaihtoehtoina. Asiakoko-naisuus on ongelmallinen ja mikäli tässä suh-teessa muihin sovintoratkaisumalleihin päädyt-täisiin, edellyttää se eduskunnan antamia ohjeis-tuksia ja linjauksia asiassa." Tämän kannanoton merkitys on lähinnä poliittinen eikä sillä voi olla oikeussäännön sitovuutta.

Arvioitaessa ministeri Alhon toimioh-jeratkaisua yhdenvertaisuuden kannalta keskei-nen oikeudellinen merkitys on sillä, keiden kohteluun Ulf Sundqvistin ministeri Alhon rat-kaisun myötä saamaa kohtelua tulee verrata. On kiistatonta, että Sundqvist-sopimuksen mukai-nen korvaussumma rakentui eri lähtökohdalle kuin aiemmissa sovintoratkaisuissa, jotka perus-tuivat pääluvun mukaan laskettuun korvausmää-rään. Sundqvistin kanssa sovittu korvaus muo-dostui oleellisesti pienemmäksi kuin pääluvun mukainen korvaus olisi ollut. Tähän liittyen merkitystä on myös tiedoilla Ulf Sundqvistin käytettävissä olevista tuloista ja siten hänen po-tentiaalisesta maksukyvystään. Vuoden 1995 esitutkinnan yhteydessä laaditusta tarkastusker-tomuksesta ilmenee, että Sundqvistin käytettä-

16

vissä olevat tulot vuosina 1991 - 1994 olivat kiinteiden menojen jälkeen noin 40.000 - 50.000 markkaa kuukaudessa. Sundqvistin hyvätuloi-suus oli ministeri Alhon ja asian valmisteluun osallistuneiden tiedossa. Yhdenvertaisuutta kos-kevassa kokonaisarviossa ei voi sivuuttaa, että Sundqvistin asiassa oli kysymys kaikissa oike-usasteissa käsitellystä ja viimeksi korkeimmas-sa oikeudessa jo merkittävästi sovitellusta kor-vausvelvollisuudesta ja että Sundqvist ja hänen lähisukulaisensa olivat saaneet kyseisistä vahin-koa aiheuttaneista luototusjärjestelyistä tuntu-vaa henkilökohtaista etua. Sivuuttaa ei voi myöskään sitä, miten tavalliset velalliset joutu-vat laskemaan elintasoaan.

Ulf Sundqvist on muihin korvausve-lallisiin nähden valiokunnan käsityksen mukaan saanut osakseen edullisena pidettävän kohte-lun ministeri Alhon toimiohjeratkaisun ja ulosoton keskeyttämisen takia. Arvioitaessa yh-denvertaisuusperiaatetta viranomaiskäytännön näkökulmasta voidaan periaatteen keskeisenä merkityksenä ymmärtää olevan vaatimus viran-omaisen ratkaisutoiminnan johdonmukaisuudes-ta. Pääluvun mukaisesta linjasta poikkeamista ministeri on perustellut tässä tapauksessa tulok-settomien ulosottoyritysten perusteella muodos-tuneeseen kuvaan Sundqvistin maksukyvystä tai oikeammin hänen konsulttituloihinsa kohdistu-neen ulosmittauksen huonoista tuloksista.

Ministeri Alho oli tietoinen tästä asian-tilasta ja tuntui uskovan uusienkin ulosottoyri-tysten tehottomuuteen. Samat käsitykset näytti-vät ohjaavan myös varsinaisen velkojatahon, Ar-senal-Sillan, toimia sovintoprosessin aikana. He ikään kuin mukautuivat tilanteeseen. Sundqvis-tin käytettävissä oli kaksi huomattavan suurella luottovaralla varustettua shekkitiliä, jotka näyt-tivät tarjoavan hänelle mahdollisuuden joko hy-väksyä oman maksukykynsä kannalta siedettä-vän suuruinen sovintokorvaus tai jatkaa siihen saakka tehokkaasti osoittamaansa maksuhalutto-muutta. Näitä voidaan pitää seikkoina, jotka ta-vallaan tekevät heidän kannaltaan ymmärrettä-väksi sen, että pääluvun mukaisesta korvauskäy-tännöstä luovuttiin Sundqvist-sopimuksessa ja


etsittiin velkojalle taloudellisessa mielessä toi-senlaista kelvollista ratkaisua.

Viimeksi todettu ei muuta sitä, että Sundqvist-sopimuksen on objektiivisesti ottaen katsottava merkitsevän poikkeamista yhden-vertaisuusperiaatteesta. Perustuslain yhdenver-taisuusnormin sisältö tai siitä sallitun poikkea-misen perusteet eivät kuitenkaan ole selviä seik-koja. Yhdenvertaisuusnormin sisältöä valaisee ennen muuta perustuslakivaliokunnan käytäntö, joka painottuu lakien säätämisvaiheen arvioi-hin. Valiokunta on lakiehdotuksia arvioidessaan usein katsonut, ettei yhdenvertaisuusnormi edel-lytä kansalaisten samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia, ja etenkin uudemmassa käytännössään myös täh-dentänyt, ettei hallitusmuodon yhdenvertaisuus-normista voida johtaa tiukkoja rajoja lainsäätä-jän harkinnalle. Tämä normin sisältöä koskeva tietynasteinen epäselvyys johtaa käsiteltävänä olevassa yksittäistapauksessa - kun varsinkin otetaan huomioon hallitusmuodon 6 a §:stä ilme-nevä rikosoikeudellinen lainalaisuusperiaate - siihen valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden päätelmään, että ministeri Alhon toimintaa ei pe-rustuslain yhdenvertaisuusnormin kannalta voi-da pitää lainvastaisena. Yhdenvertaisuuden to-teutumisen näkökulmasta arvioituna ministeri Alhon toimintaa ei kuitenkaan voida pitää yleis-tä oikeustajua vastaavana eikä hyväksyttävänä.

Johtopäätös

Perustuslakivaliokunta katsoo, että ministeri Arja Alhon menettely asiassa, joka päättyi muis-tutuskirjelmässä mainittuun Ulf Sundqvistille tuomitun vahingonkorvauksen sopimiseen, on edellä todetuissa kohdissa joko ollut moitittavaa oikeudellisin perustein tai antanut aihetta arvos-telulle toiminnan tarkoituksenmukaisuuteen liit-tyvistä syistä mutta että ministeri Alhon menet-tely ei ole ollut sillä tavoin lainvastaista kuin mi-nisterivastuulain 7 §:ssä tarkoitetaan.

Alaviitteet1 Valtion vakuusrahasto oli alun alkaen edus-kunnan vastattavana oleva rahasto, jonka hallin-

toneuvoston muodostivat eduskunnan pankki-valtuutetut. Hallintoneuvosto valitsi rahaston johtokunnan, jonka tehtävänä oli johtaa rahas-ton toimintaa. Vakuusrahasto siirrettiin edus-kunnan alaisuudesta valtioneuvoston alaisuu-teen 1.5.1996 lukien. Rahastoa hoitaa valtiova-rainministeriö. Rahaston toimintaa ja pankkitu-en käyttöä valvoo eduskunnan valitsema val-tuusto.

2 Heitä koskevat neuvottelut käytiin Silta-pankin ja Arsenal-Sillan kanssa. Kummankin neuvottelutuloksen hyväksyi valtion vakuusra-haston johtokunta, joka myös antoi Siltapankin johtokunnalle ja Arsenal-Sillan hallitukselle täs-tä toimiohjeen.

3 Alho on kuvannut tapausta kirjassaan "Kaf-ka kävi meillä" seuraavasti: "Heinäkuun lopulla satuin sitten kerran apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen kanssa valtioneuvoston linnan lounas-pöytään samaan aikaan. Juttelimme kaikenlais-ta. Kun juuri vahingonkorvauskanteet pyörivät päässäni, kysyin hänen näkemystään asiassa. Kerroin tuoreimmasta korkeimman oikeuden päätöksestä ja korvauksista, joista ei voi selvitä. Pasanen siinä pohdiskeli ja sanoi sitten, että kyl-lähän se niin taitaa olla, että sopimalla saadaan paras lopputulos. Keskustelu oli aivan epäviral-linen. Minulla ei tuolloin ollut mitään tietoa Sundqvistin aikeista saati Arsenal-Sillan tavoit-teista." Alho, Arja, Kafka kävi meillä, Jyväskylä 1997, s. 181-182.

4 Arsenal-Silta haki seuraavana päivänä kor-keimman oikeuden tuomioiden täytäntöönpa-noa.

5 Alho selostaa yhteydenoton syytä näin: "Elokuun lopulla työpalaverissa kävi ilmi, että ... Matinlassi ja vakuusrahaston virkamiehet oli-vat varanneet minulta ajan 29.8. keskustellak-seen korkeimman oikeuden päätöksestä STS-pankin osalta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä. ... Muistin lounaskeskusteluni apulaisoikeus-kansleri Pasasen kanssa. Päätin ottaa yhteyttä oi-keuskanslerin virastoon ikään kuin virallisem-min. Kansliapäällikkö Klaus Helminen pistäytyi huoneeseeni päivää ennen tulevaa keskustelua." Alho, emt.s. 190.

17

PeVM 6/1998 vp — M 1/1997 vp Päätösehdotukset

6 Alho kuvaa keskustelua seuraavasti: "Asi-asta ei kovin pitkää keskustelua käyty ... Hän (= Helminen) kuitenkin viittasi maksuvapautusla-kiin ... Muutoinkin tämäntapaisissa asioissa so-piminen oli kuulemma yleistä." Alho, emt.s. 191.

7 Alho kuvaa pääministerin informoinnin näin: "En varannut häneltä (= Lipposelta) varsi-naista aikaa, vaan tavanomaisten kokousrutiini-en jälkeen puhuin hänen kanssaan hetkisen tilan-teesta. Kerroin, että korkeimman oikeuden pää-töksen jälkeen on pakko toimia ja että aikaa oli vähän. Kerroin, että olin saanut oikeuskanslerin-virastosta tuen käsitykselleni, että asiassa voi-daan hakea sopimusta. Hänestä se kuulosti jär-kevältä." Alho, emt.s. 191.

8 Alho, emt.s.91 - 192 , kertoo kysyneensä, voidaanko sopimuksella saada parempi taloudel-linen lopputulos kuin ulosotolla, ja saaneensa vastaukseksi "ilman muuta kyllä". Alho oli myös viitannut keskusteluunsa oikeuskanslerinviras-ton kanssa ja sanonut, että hänen puolestaan voi-daan käynnistää keskustelut mahdollisesta so-vintoratkaisusta. Alhon mielestä "pääjohtajan vastuun pitäisi olla kutakuinkin kaksinkertai-nen, kuten korkeimman oikeuden päätöksessä oli ajateltu".

18

9 Alho, emt.s. 192 , perustelee toimenpidettä seuraavasti: "Minusta ei ollut tarpeellista kiireh-tää selvitystä kotimaisista toimeksiantajista kes-ken sovitteluneuvotteluja, koska järkeni mu-kaan Sundqvistilta menee samalla maksukyky. Niinpä ulosoton täytäntöönpanoa lykättiin so-vintoneuvottelujen ajaksi."

10 Pääministerin mukaan ministeri Alho oli tällöin todennut, että asia on yleisen merkityk-sensä takia kerrottava julkisuuteen, mihin käsi-tykseen pääministeri yhtyi.

Valiokunnan päätösEdellä esitetyn perusteella perustuslakivalio-kunta, joka valtiopäiväjärjestyksen 45 §:n ja eduskunnan työjärjestyksen 24 §:n nojalla on va-linnut puheenjohtajansa esittelijäksi antamaan tarpeellisia tietoja asiaa eduskunnan täysistun-nossa käsiteltäessä, kunnioittaen esittää edus-kunnalle ministerivastuulain 4 §:ssä tarkoitettu-na lausuntonaan,

että entinen ministeri Arja Alho ei ole kysymyksessä olevassa asiassa menetel-lyt lainvastaisesti.

Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 1998

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Ville Itälä /kokvpj. Johannes Koskinen /sdjäs. Tuija Brax /vihr

Esko Helle /vasGunnar Jansson /rAnneli Jäätteenmäki /keskMarjut Kaarilahti /kokJuha Korkeaoja /keskValto Koski /sd

Heikki Koskinen /kokJorma Kukkonen /sdOsmo Kurola /kokJohannes Leppänen /keskJukka Mikkola /sdRiitta Prusti /sdVeijo Puhjo /va-rMaija-Liisa Veteläinen /kesk.

PeVM 6/1998 vp — M 1/1997 vpLiitteet

Liite 1

Eduskunnalle

Toinen valtiovarainministeri Arja Alho hyväk-syi poliittisella päätöksellä 23.9.1997 valtion puolesta entisen STS-pankin entisen pääjohta-jan Ulf Sundqvistin kanssa tehdyn sopimuksen, jolla Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Silta Oy eli käytännössä Suomen valtio luopui 13,8 miljoo-nan markan osalta eli yli 90 %:sesti korkeim-man oikeuden mainitulle entiselle pääjohtajalle tuomitsemasta korkoineen yli 15 miljoonan mar-kan vahingonkorvauksesta. Vahingonkorvaus oli tuomittu mm. holtittoman lainanannon joh-dosta, mistä syystä suomalaisille veronmaksajil-le oli syntynyt eräiden arvioiden mukaan jopa kolmen miljardin markan suuruusluokkaa ole-vat tappiot.

Ministeri Arja Alho näyttäisi tosiasiassa po-liittisella päätöksellään mitätöineen korkeim-man oikeuden tuomion, jota jo oli alempien oi-keusasteiden päätöksiin nähden kohtuullistettu. Ministerin päätöksen perusteluja ja siihen liitty-neitä pohjatietoja ei ole kerrottu julkisuuteen. Se, että näin entistä pääjohtaja Ulf Sundqvistilta saatiin edes vajaa kymmenen prosenttia hänelle korkeimmassa oikeudessa kohtuulliseksi katso-tusta vahingonkorvaussummasta, on ainoa julki-lausuttu perustelu. On syytä selvittää, oliko mi-nisterillä laillinen oikeus poliittisella päätöksel-lä mitätöidä tässä tapauksessa ylimmän oikeus-asteen tuomio, jota kaikkien osapuolten on nou-datettava ja hankkiko ministeri kaikki asian rat-kaisemiseen vaikuttavat tiedot ennen päätöksen tekoa.

Asian yhteydessä on julkisuudessa väitetty, että pankinjohtaja Ulf Sundqvistin omaisuuden ja tulojen todellista määrää ei ole asianmukai-sesti selvitetty. Helsingin ulosottoviraston selvi-tys- ja perintätoimet väitetään keskeytetyn en-nen osapuolten välisen sopimuksen syntymistä. Ulosotonhaltija oli saanut vast’ikään aiempaa te-hokkaammat keinot asioiden selvittämiseksi. Mahdollisen keskeyttämismenettelyn laillisuus sekä se, kenen määräyksestä ja mistä syystä kes-

keytys olisi tapahtunut, on syytä selvittää ja jul-kistaa.

Entinen pääjohtaja Ulf Sundqvist saanee vä-hentää verotuksessa maksamansa 1,2 miljoonan markan vahingonkorvauksen tulonhankkimisku-luina. Näyttäisi siltä, että tätäkään seikkaa ei ole otettu huomioon ministeri Arja Alhon harkites-sa Sundqvistille annetun yli 90 %:n helpotuksen suuruutta. Eräiden laskelmien mukaan entinen pääjohtaja Sundqvist, joka lähes 30 vuotta on ol-lut poikkeuksellisen korkeissa asemissa yhteis-kunnassa ja erittäin hyvätuloinen ja jolla aivan viimeaikoinakin näyttäisi olleen merkittäviä tu-loja, jopa hyötyi niistä toimenpiteistä, joilla hän tosiasiassa edesauttoi Suomen ajautumista re-helliselle työväestölle ja muille veronmaksajille valtavan kalliiksi tulleeseen pankkikriisiin. On huomattava, että asianomainen kykeni maksa-maan 1,2 mmk:n summan heti sopimuksen syn-nyttyä. On syytä selvittää, minkäsuuruisen va-hingonkorvauksen ministeri Arja Alho mm. ve-rovähennysoikeuden huomioon ottaen tosiasial-lisesti jätti entisen STS-pankin pääjohtajan Ulf Sundqvistin vastattavaksi, toteutuiko ministerin menettelyssä kohtuullisuus ja maan etu ja käyt-tikö hän mahdollisesti virka-asemaansa väärin.

Toinen valtiovarainministeri Arja Alho teki päätöksensä koko valtioneuvostoa tai edes sen raha-asiainvaliokuntaa tai talouspoliittista mi-nisterivaliokuntaa kuulematta, vaikka kyseessä oleva rahamäärä on huomattava ja päätös on mitä ilmeisimmin valtiota sitova ennakkoratkai-su. Menettely saattaa olla vastoin Suomen Halli-tusmuodon 40 §:n 2 momentin ja mm. Valtio-neuvoston ohjesäännön 11 b ja 19 §:n määräyk-siä. Valtion menetykset kasvavat huomattavik-si, kun kaikille samankaltaisessa asemassa ole-ville annetaan vastaavan suuruiset, yli 90 %:n helpotukset. Jos näin ei menetellä, kansalaiset eivät ole Suomen Hallitusmuodon 5 §:n 1 mo-mentin edellyttämällä tavalla yhdenvertaisia lain edessä. On syytä selvittää, menettelikö ministeri Arja Alho laittomasti ja maan ilmeiseksi vahin-

19

PeVM 6/1998 vp — M 1/1997 vp Liitteet

goksi tehdessään puheena olevan poliittisen pää-töksen.

Katsomme, että on vakavia syitä perusteelli-sessa valiokuntakäsittelyssä tarkastaa, onko mainittu valtioneuvoston jäsen tahallansa vää-rinkäyttänyt virka-asemaansa toimimalla lain-vastaisesti ja maan ilmeiseksi vahingoksi, mikä menettely olisi katsottava virkarikokseksi siten kuin eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneu-voston jäsenten ja oikeuskanslerin sekä edus-kunnan oikeusasiamiehen virkatointen lainmu-kaisuutta annetun lain 7 §:ssä tarkoitetaan.

Edellä olevan perusteella ja viitaten la-kiin (274/1922, muut. 1222/1990) edus-kunnan oikeudesta tarkastaa valtioneu-voston jäsenten ja oikeuskanslerin sekä eduskunnan oikeusasiamiehen virkatoin-ten lainmukaisuutta esitämme mainitun

20

lain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun muis-tutuksen ministeri Arja Alhon toimintaa vastaan mainitun lain mukaisiin toimen-piteisiin ryhtymistä varten.

Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 1997Toimi KankaanniemiSulo AittoniemiMikko KuoppaKlaus BremerRiitta KorhonenJukka TarkkaRisto PenttiläIrja TulonenSakari SmedsPentti TiusanenMikko Immonen


Liite 2

Ministeri Arja Alho, Valtiovarainministeriö

Eduskunta, 7.10.1997

Eduskunnan perustuslakivaliokunnalleEdustaja Toimi Kankaanniemen ym. 30.9.1997 antaman muistutuskirjelmän johdosta totean kunnioittaen seuraavaa:

Ministerin velvollisuus päättää muistutuskir-jelmässä mainitusta asiasta

Valtioneuvostosta annetun lain (78/1922) 7§:n mukaan valtioneuvostolle Hallitusmuodon 40§ 1. momentissa säädetyt hallitus- ja hallintoasiat ratkaistaan asianomaisessa ministeriössä, jollei niitä laissa tai asetuksessa säädetä ratkaistavak-si yleisistunnossa.

Valtioneuvoston ohjesäännön (1522/1995) 19§:n mukaan valtiovarainministeriölle kuulu-vat valtion vakuusrahastoa ja Omaisuudenhoi-toyhtiö Arsenal Oy:tä koskevat asiat. Ministeri-ölle 25.2.1993 vahvistetun työjärjestyksen 19 §:n perusteella vakuusrahastoa koskevat asiat kuuluvat rahoitusmarkkinayksikölle. Ministeri-en välistä työnjakoa koskevan 13.4.1995 tehdyn päätöksen mukaan rahoitusmarkkinayksikölle kuuluvat asiat on annettu allekirjoittaneen rat-kaistaviksi.

Allekirjoittanut on yllä mainittujen säädösten perusteella ollut velvollinen tekemään päätökset muistutuskirjelmässä mainitusta, entisen STS-Pankki Oy:n johdon maksettavaksi 4.7.1997 tuo-mittujen korvaussaamisia koskevasta asiasta.

Mitään laissa tai asetuksessa mainittua perus-tetta asian saattamiseksi valtioneuvoston käsi-teltäväksi ei ole ollut. Allekirjoittaneella ei ole ollut myöskään mitään laissa mainittua tai nii-hin rinnastettavaa esteellisyysperustetta olla rat-kaisematta asiaa.

Vahingonkorvaussaamisten perintä

Valtion vakuusrahasto on vakuusrahastolain no-jalla teettänyt erityistarkastuksen Suomen Sääs-töpankki - SSP Oy:ssä, siihen sulautuneissa säästöpankeissa, Säästöpankkien Keskus-Osa-kepankissa ja entisessä STS-Pankki Oy:ssä. Sel-vitysten perusteella päätettiin nostaa vahingon-korvauskanteita 27 pankissa noin 300 vastaajan osalta.

Korkein oikeus on 4.7.1997 tuominnut enti-sen STS-Pankki Oy:n johtajia vahingonkorvauk-siin huolimattomasta luotonannosta aiheutuneis-ta luottotappioista. Vahingonkorvaussaamisten periminen on annettu korvausasiassa kantajana toimineen Arsenal-Silta Oy:n (aikaisemmin Sil-tapankki Oy) tehtäväksi.

STS-Pankki Oy:n entisen pääjohtaja Ulf Sundqvistin osalta sopimusneuvottelut alkoivat tämän aloitteesta elokuun lopussa 1997. Sund-qvist ilmoitti pystyvänsä järjestämään rahoituk-sen maksaakseen osan hänelle tuomituista va-hingonkorvauksista. Yhteydenoton jälkeen Ar-senal-Silta Oy:n toimitusjohtaja Matinlassi kes-kusteli neuvottelujen aloitusmahdollisuudesta vakuusrahaston kanssa. Allekirjoittaneeseen asi-asta oltiin yhteydessä 29.8.1997. Allekirjoitta-neen antamien ohjeiden mukaan neuvottelut käynnistyivät ja johtivat tulokseen 23.9.1997. Neuvottelujen kulun ajaksi enemmistä ulosotto-toimista pidättäydyttiin tilapäisesti ajalla 10.-26.9.1997.

Sopimusneuvottelujen käyminen ja neuvotte-lutuloksen hyväksyminen perustui siihen, että sopimusteitse saatava suoritus olisi kaiken saa-tavissa olevan tiedon nojalla suurempi kuin ulosottotoimin saatavissa oleva korvaus.

21


Asian selvittäminen

Muistutuskirjelmässä pyydetään selvittämään, onko allekirjoittanut ennen päätöksen tekemistä hankkinut kaikki asiaan ratkaisemiseen vaikut-tavat tiedot ennen päätöksen tekoa. Muistutuk-sessa viitataan julkisuudessa esitettyihin väittei-siin Ulf Sundqvistiä koskevan Helsingin poliisi-laitoksen talous- ja omaisuusrikosyksikön esi-tutkinnan ja Helsingin ulosottoviraston tutki-musten keskeyttämisestä. Tämän johdosta on to-dettava seuraavaa:

Epäiltyjen rikosten selvitysSiltapankki Oy toimitti valtion vakuusrahaston esityksestä poliisille esitutkintapyynnön 24.5.1995. Poliisia pyydettiin selvittämään, onko Sundqvist syyllistynyt velallisen epärehel-lisyyteen (epäiltynä tekohetkenä asianomistaja-rikos) tai velallisen petokseen (virallisen syyt-teen alainen rikos).

Marraskuussa 1995 poliisi toimitti velkojalle tietoja, joiden mukaan Sundqvist ei ollut syyllis-tynyt tutkintapyynnössä mainittuun tai mihin-kään muuhunkaan rikokseen. Valtion vakuusra-haston johtokunta päätti tähän tietoon perustu-en, esittää velkoja Siltapankki Oy:lle, että se pe-ruuttaisi esitutkintapyynnön ja rangaistusvaat-muksen. Poliisi teki 23.11.1995 päätöksen olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi, koska esitutkinnassa oli käynyt ilmi, ettei rikosta ollut tehty eikä asianomistajakaan vaatinut rangais-tusta. Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota siihen, että poliisi ei olisi voinut pelkästään asi-anomistajan pyynnöstä keskeyttää virallisen syytteen alaisen rikoksen tutkintaa, mikäli sillä olisi ollut syytä epäillä rikoksen tapahtuneen.

UlosottotoimetSundqvistin varallisuus selvitettiin ulosottosel-vityksessä 27.5.1994. Tuolloin kaikki varalli-suus määrättiin myymis- ja hukkaamiskieltoon.

Varallisuus piti sisällään mm. julkisuudessa esiintyneen huvilan puolikkaan ja arvopaperisal-kun, jotka olivat täydestä arvostaan Sundqvistin

22

muiden velkojen vakuutena. Näin niitä ei voinut ulosmitata.

Muu omaisuus, arvoltaan noin 70 000 mark-kaa, oli ulosmittauskelpoista. Sopimukseen pää-syn jälkeen tämä omaisuus palautettiin Sund-qvistille.

Sundqvistin tulot ovat olleet ulosmittaukses-sa 22.8.1995 alkaen. Tulojen ulosmittauksesta ei kertynyt lainkaan varoja 23.9.1997 mennessä siitä huolimatta, että ulosottoviranomaisilla on ollut aiempaa paremmat mahdollisuudet 15.3.1997 lukien selvittää henkilöiden tuloja varallisuusasemaa.

Korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen ulosottotoiminta aloitettiin määräajassa (kaksi kuukautta päätöksen teosta) ennen takavarikon päättymistä. Sundqvistin tuloja ja varallisuutta koskeva ulosottoselvitys suoritettiin 1.9.1997.

Julkisuudessa olleet maininnat kesken ollees-ta ulosottoselvityksestä pitävät sisällään kolme kysymystä. Ensiksikin Sundqvistin pantatun ar-vopaperisalkun sisällöstä, toiseksi Sundqvistin osakeomistukset vuosina 1990-1994 ja kolman-neksi luettelon Sundqvistin toimeksiantajista. Kotimaisista toimeksiannoista olisi ollut mah-dollista ulosmitata 1/6-osa. Ulkomaisista toi-meksiannoista, jotka ulosottoselvityksen mu-kaan muodostavat pääosan Ulf Sundqvistin tu-loista, ei olisi käytännössä voinut ulosmitata mi-tään.

Arsenal-Silta Oy:n selvityksen perusteella velkoja on ollut aktiivinen, seurannut ulosoton edistymistä sekä pyytänyt ulosottovirastoa arvi-oimaan ulosottoteitse todennäköisesti saatavis-sa olevan varallisuuden määrän. Kuluvan vuo-den aikana toimitettu ulosmittaus on tehty uu-den, aiempaa tehokkaamman ulosottolain mu-kaisesti.

Kunnioittaen,

Arja Alhoministeri


Liite 3

Kansanedustaja Arja Alho

Eduskunta, 9.12.1997

Perustuslakivaliokunnalle

Edustaja Kankaaniemen ym. tekemän muistu-tuksen vuoksi perustuslakivaliokunta kuuli alle-kirjoittanutta 7 päivänä lokakuuta. Tuossa kuu-lemistilaisuudessa esitin perusteet toiminnalleni Kankaanniemen muistutuskirjelmän tarkoitta-massa asiassa. Esittämieni perusteluiden ja muun asiassa esille tulleen nojalla totean, että en ole syyllistynyt virkatoimessani minkäänlaiseen laittomuuteen. Niinikään katson toimineeni asi-assa riittävän huolellisesti ja parhaan käsitykse-ni mukaan myös oikeudenmukaisesti.

Päätöksenteon laillisuudesta

Eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvos-ton jäsenten ja oikeuskanslerin sekä eduskunnan oikeusasiamiehen virkatointen lainmukaisuutta (274/1922) annetun lain 7§:ssä mainitaan lain-vastaisena menettelynä, josta ministeri voi jou-tua vastuuseen, seuraavaa:

Lainvastaisena menettelynä, josta valtioneu-voston jäsen voidaan panna syytteeseen, pidettä-köön

- jos hän virkatoimessaan on ollut avullisena ilmeiseen laittomuuteen tahi sitä edistänyt,

- jos hän on maan ilmeiseksi vahingoksi on ta-hallansa väärinkäyttänyt virka-asemaansa, mikä menettely on katsottava virkarikokseksi, taikka

- jos hän muuten jossain virkatoimessaan on selvästi lainvastaisesti menetellyt.

Sopimuksessa Arsenal-Silta Oy:n ja STS-Pankki Oy:n entisen pääjohtajan Ulf Sundqvis-tin vahingon- ja oikeudenkäyntikulukorvausten suorittamisesta 1.200.000 markan kertamaksul-la on ollut kysymys yksityisoikeudellisen saata-

van perimisestä mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Sopimuksen si-sällössä tai sopijaosapuolten toiminnassa ei ol-lut mitään sellaista, jota olisi voinut pitää ilmei-sen laittomana ja joka olisi antanut aiheen aset-taa sopimuksen valmistelun tai asian esittelyn kyseenalaiseksi. Mitä erityisesti velallisen Ulf Sundqvistin menettelyn mahdolliseen laittomuu-teen tulee, sitä arvioitaessa oli käytettävissä po-liisin suorittaman rikostutkinnan aineisto.

Allekirjoittaneen tehdessä päätöstä ministeri-ön toimiohjeesta oli perusteltua katsoa, että so-piminen vahingonkorvauksen alentamisesta oli maan edun mukaista. Sundquistin maksettavak-si 4.7.1997 tuomittu vahingonkorvaus ylitti tu-loja varallisuustietojen perusteella lasketun maksukyvyn selvästi. Korvauksen sovittelemi-nen yhteisvastuullisesta pääluvun mukaiseksi samalla tavoin kuin oli menetelty Toijalan Sääs-töpankin ja Pohjois-Karjalan Säästöpankin tapa-uksissa ei olisi muuttanut tilannetta ratkaisevas-ti. Mikäli velkoja Arsenal-Silta Oy olisi päättä-nyt jatkaa saatavien perintää ulosottotoimin, oli-sivat näin saadut korvaukset todennäköisesti jää-neet tuntuvasti pienemmiksi kuin velkojalle 23.9.1997 tehdyllä sopimuksella saatu suoritus. Elinkeinotulosta ulosmitattavissa on vain yksi kuudesosa. Sundqvistia koskevan ulosottoselvi-tyksen mukaisista vuosituloista ulosmittauksel-la saatu summa olisi enimmillään ollut vain mur-to-osa sopimuksen mukaisesta korvauksesta. Vuosia kestävää pakkoperintää harkittaessa oli lisäksi otettava huomioon ulosmittausta käytän-nössä vaikeuttaneet seikat: Velallisen tulot muo-dostuivat suurelta osin ulkomaisten toimeksian-

23


tajien maksamista palkkioista, joiden tulevasta määrästä ei voinut olla minkäänlaista luotetta-vaa arviota. Velkojan kannalta valittavana oli varmuudella saatava kertakaikkinen suoritus ja pitkällinen perintätoimi, jonka kuluessa velalli-sen maksukyky olisi saattanut entisestään heike-tä.

Päätös valtiovarainministeriön sopimuksen hyväksymistä koskevan toimiohjeen antamises-ta tehtiin lain, valtioneuvoston ohjesäännön ja ministeriön työjärjestyksen mukaisen toimival-lan puitteissa ja asiaa valmistelleen virkamiehen esityksestä. Päätöksentekoa ei voi katsoa lain tarkoittamalla tavalla selvästi lainvastaiseksi.

Päätöksenteon huolellisuudesta

Korkeimman oikeuden tuomittua Ulf Sundqvis-tin osittain yksin, osittain yhteisvastuullisesti neljän muun korvausvelvollisen kanssa maksa-maan vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntiku-luja allekirjoittanut selvitti yleisesti mahdolli-suuden tehdä sovinto lainvoimaiseen tuomioon perustuvasta saatavasta. Apulaisoikeuskansleri Pasasen asiasta esittäneen mielipiteen perusteel-la tällainen sopiminen oli katsottava lainmukai-seksi.

Velkojayhtiö Arsenal-Silta Oy käynnisti mää-räajassa toimet KKO:n tuomion täytäntöönpane-miseksi. Tämän jälkeen otti Sundqvist yhteyttä perintää hoitaneeseen Arsenal-Silta Oy:n toimi-tusjohtaja Jarmo Matinlassiin tarjoten velkojal-le kertakaikkista suoritusta vastineeksi vastui-densa kokonaismäärän alentamisesta. Alustavat neuvottelut käytyään toimitusjohtaja Matinlassi oli yhteydessä valtiovarainministeriöön kuulu-van vakuusrahaston virkamiehiin ja allekirjoitta-neeseen. Allekirjoittanut varmisti oikeuskansle-rinviraston kansliapäällikkö Helmiseltä mahdol-lisuudet sovinnon tekemiseen ja antoi toimitus-johtaja Matinlassille valtuudet neuvotella sopi-muksesta.

Neuvotteluiden kuluessa Sundqvist ilmoitti pystyvänsä hankkimaan ulkopuolista rahoitusta enintään 1.200.000 markan määräisen korvauk-sen suorittamiseen. Vaikka tälle pohjalle raken-tunut neuvottelutulos jäi jonkin verran asetetus-

24

ta tavoitteesta, oli myös velallinen joutunut hankkimaan alkuperäistä lähtökohtaansa suu-remman rahoituksen. Neuvottelutulosta oli tä-män perusteella syytä pitää tyydyttävänä ja 1.200.000 markan summaa Sundqvistin maksu-kyvyn todennäköisenä ylärajana.

Neuvotteluiden aikana ei velallisosapuoli an-tanut ymmärtää maksuhaluttomuuden vaikutta-van neuvotteluiden tulokseen. Neuvotteluja käy-neellä Arsenal-Silta Oy:n toimitusjohtajalla - tai neuvotteluita ohjeistaneella allekirjoittaneella - ei ollut mitään perusteltua syytä epäillä Sund-qvistin piilottaneen tai hävittäneen omaisuut-taan tai muutoin syyllistyneen velallisen rikok-siin. Asiaa oli syytä pitää selvitettynä poliisin päätettyä Sundqvistiä koskevat rikostutkimuk-set vuoden 1995 lopussa. Tutkintaan oli ryhdyt-ty juuri nimenomaisesti julkisuudessa esitetty-jen, niin kutsutusti yleiseen elämänkokemuk-seen perustuvien, Sundqvistin varallisuutta kos-keneiden epäilyjen vuoksi. Arvioitaessa allekir-joittaneen toiminnan huolellisuutta tässä suh-teessa, on syytä todeta asiaa koskevan 23.11. laaditun poliisitutkintapöytäkirjan olevan yksi-selitteinen ja kattavan sekä ilmoituksessa tutkit-tavaksi vaaditut että muut mahdolliset rikokset. Myöhemmin käynnistetty uusi, tällä hetkellä kesken oleva poliisitutkinta ei tätä seikkaa muu-ta.

Neuvotteluiden loppuvaiheessa allekirjoitta-nut antoi velkojalle ohjeen lykätä Helsingin ulosottovirastossa vireillä olleita täytäntöönpa-notoimia. Ulosottovirasto oli elokuusta 1995 lu-kien yrittänyt tuloksetta ulosmitata Sundqvistin tuloja. Kuluvan vuoden keväästä lukien sillä oli ollut käytettävissään uuden, tehokkaamman ulosottolain mukaiset keinot - yhtä vähäisin tu-loksin. Syyskuun alussa ulosottovirastossa vi-reillä oli enää tietojen hankkiminen Sundqvistin määrältään pienestä osakesalkusta ja kotimaisis-ta toimeksiantajista. Oli varsin epätodennäköis-tä, että Sundqvistilta olisi saatu mitään tässä suhteessa olennaista tietoa. Mahdollisten koti-maisten toimeksiantajien palkkioiden ulosmitta-uksesta olisi parhaimmillaankin saatu vain pieni murto-osa sopimusneuvotteluiden mukaisesta 1,2 miljoonasta markasta. Sopimuksen viivästy-


minen ja toimeksiantajien tietojen leviäminen ulosottoviraston kautta julkisuuteen olisi sitä vastoin saattanut heikentää Sundqvistin mahdol-lisuuksia huolehtia sopimusvelvoitteistaan.

Asiaan liittyvät hallintotoimet on tehty riittä-vän huolellisesti ja eri näkökohdat ja ratkaisu-vaihtoehdot huomioon ottaen.

Päätöksenteon oikeudenmukaisuudesta

Allekirjoittanut on pyynnöstään saanut eron val-tioneuvoston jäsenyydestä ja kantanut tällä ta-valla poliittisen vastuun tekemästään päätökses-tä. Eronpyyntö ja poliittisen virhearvion tunnus-taminen eivät kuitenkaan merkitse sitä, että alle-kirjoittanut katsoisi menetelleensä moraalisesti väärin hyväksyessään Ulf Sundqvistin maksetta-vaksi tuomitun vahingonkorvauksen sovittele-

misen. Sopimuksen toisena osapuolena ollut Ulf Sundqvist on puolestaan toiminut omassa asias-saan ja omien etujensa mukaisesti. Hänen käsit-telemisensä muuna kuin oikeusturvaansa luotta-van yksilönä olisi ollut epäoikeudenmukaista, vaikka sillä tavoin olisi ehkä vältetty tunne-kuohua aiheuttanut julkinen keskustelu. Erityi-sesti perustuslakivaliokunnalle on syytä koros-taa, että lakien noudattaminen on jo sinänsä läh-tökohtaisesti moraalista: Jos järkevä ja maan edun mukainen päätös tehdään lakien mukaan, on sitä pidettävä oikeudenmukaisena.

Kunnioittaen,

Arja Alhokansanedustaja

25


Liite 4

Helsingissä 9.9.1998

Perustuslakivaliokunnalle

Tutustuttuani valiokunnalle jaettuun esitutkinta-aineistoon haluan omalta osaltani kirjallisesti kerrata ne seikat, joilla oli omasta näkökulmas-tani merkitystä hyväksyessäni esittelystä toi-miohjeen Ulf Sundqvistin vahingonkorvaukses-ta.

1. Minulla oli tiedossa poliisin päätös (23.11.1995) olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi, jossa poliisi lausuu: "Poliisin te-kemän selvityksen perusteella ei ole havaittavis-sa tutkintapyynnössä (velallisen epärehellisyys) tarkoitettuja rikoksia tai mitään muutakaan ri-kosta tapahtuneen". Asianomistaja ei olisi voi-nut estää asian jatkotutkimusta, jos poliisi olisi epäillyt jotain rikokseen viittavaa tapahtuneen. Mainittakoon, että tuolloin oli jo tiedossa Sund-qvistin luotolliset shekkitilit ja niitten rahalii-kenne. Olin ottanut myös selvää siitä, että kysei-set luotolliset shekkitilit oli perustettu ennen kuin oli tietoa tulevista perintätoimista saatika käräjäoikeuden päätöstä vahingonkorvauksesta.

Minun on vaikea ottaa kantaa poliisin uudel-leen tekemän esitutkinnan (törkeä velallisen epärehellisyys) käsitykseen siitä, että varsin ta-vanomainen liiketoiminnassa käytetty luotolli-nen shekkitili ylittäisi nyt syytekynnyksen. Asia on valtakunnan syyttäjä Rappen harkinnassa.

26

2. Korvaussummaa ei vedetty hatusta kuten IL:ssa 9.9.1998 poliisin väitetään sanoneen. Korvaussumman tavoitetasoksi otettiin johto-kunnan muihin jäseniin verrattuna kaksinkertai-nen vahingonkorvaus, joka Arsenal-Silta Oy:n edustajien ja Sundqvistin kanssa käydyissä kes-kustelussa täsmentyi 1,2 miljoonaksi markaksi. Kukaan virkamiehistä ei uskonut kysyessäni asi-aa voitavan saada enemmän vahingonkorvausta.

3. Perintätoimien osalta tiedossani oli 27.5.1994 tehty päätös omaisuuden myymis- ja hukkaamiskiellosta. Samoin tiedossani oli, että Sundqvistin tulot olivat olleet ulosmittauksessa 22.8.1995 alkaen ja että 1.9.1997 oli tehty uusi ulosottoselvitys. Näiden ja verottajan tietojen perusteella voitiin vertailla ulosoton ja kertasuo-rituksen markkamääräistä hyötyä. Ulosottotien valitseminen vahingonkorvauksesta sopimiseen nähden ei olisi tuottanut rahallisesti parempaa lopputulosta. Sundqvistin asiakastietojen saa-mista lykättiin vain siksi ajaksi, jolloin sovinto-neuvottelut olivat loppuvaiheessa. Tosin nämä tiedot olisi voitu saada verottajaltakin.

Arja Alho

PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ 6/1998 vp tajan ...

Documents

Transcript of PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ 6/1998 vp tajan ...