PERINNEOPAS

Neuvoja ja tietojasotiemme veteraanien perinnetyöstä

Suomen Sotaveteraaniliitto ry

2

Julkaisija: Suomen Sotaveteraaniliitto ry.Korkeavuorenkatu 41 A 7

00130 Helsinki

3

Tämän perinneoppaan ensimmäinen lukuantaa neuvoja lukuisiin käytännön kysy-myksiin. Toisessa luvussa lukijalle välite-tään kuva, joita veteraaniperinteen koko-oja kohtaa valmistellessaan monenlaisiamuistoja ainaissäilytyskuntoon – erityises-ti Veteraanikansiota hyväksi käyttäen.

Perinnetiedon säilyttämisen tärkeydes-tä muistuttavat seuraavat kaksi omakoh-taista tapahtumaa.

Sattumalta ja viime hetkellä tulivat mö-kin ullakon täytteistä esiin kirjeet, joissaisäni kertoi sisarelleen jännittävästi ja seik-kaperäisesti osallistumisestaan Vapausso-taan – asioista, joista hän ei ollut juuripuhunut pojilleen. Samoin sattumalta osuikatse vanhan kirkonkirjan reunamerkin-tään, joka sitkeän etsimisen jälkeen johtitietoon, että isoisäni oli 150 vuotta sittenpalvellut tarkk’ampujapataljoonassa. Sat-tumaan ei olisi tarvinnut turvautua ja pal-jolta etsimiseltä olisi vältytty, jos tarkk’-ampujalla ja vapaussoturilla olisi ollut jät-tää jälkipolville huolellisesti koottu vete-raanikansio.

Veteraani!Samalla tavalla kuin uskon Sinun olevankiinnostunut esi-isiesi elämänvaiheista, sa-moin tulevat omat jälkipolvesi, kukin vuo-rollaan, kiinnostuneina ja kiitollisina tutus-tumaan elämääsi. Olethan saanut elää har-vinaisen vaiheen maamme historiaa, johonsisältyy- kolme sotaa, eläminen puutteen keskellä- siirtoväen asettuminen uusille kotiseu-

duilleen- sotakorvausten maksaminen ja jälleen-

rakentaminen

- maan vaurastuminen ja nousu kansa-kuntien eturiviinKiirehdi siis täyttämään heidän toiveen-

sa ja kokoa veteraanielämäsi muistot omaanVeteraanikansioosi. Se on myös Sinunosuutesi maamme keskeisten historiavai-heiden talteen saamisessa ja sen lähdeai-neiston kokoamisessa, jonka pohjalta so-tiemme veteraanien historiaa aikanaan kir-joitetaan.

Tässä perinneoppaassa kerrotaan Sinul-le, miten muistot kootaan ja muistoesineetsaatetaan ainaissäilytyskuntoon niin, ettäne todella säilyvät mahdollisimman kauan,sukupolvesta toiseen.

Veteraanikansiota ei kuitenkaan kootaunohtumaan syrjäiseen kätköpaikkaan,vaan sille tulisi omistajansa kodissa varataarvokas, näkyvä paikka. Onhan sen tehtä-vänä pitää elävänä sukutarina, joka liittyysotien veteraanien elämään. Aika-ajoin tu-lisi kansio ottaa esille, avata se, yhdessäkatsella sen sisältöä, lukea, kuunnella jakatsella veteraanin tarinaa, vaikkapa hänensyntymäpäivänään tai kansallisena vete-raanipäivänä.

Veteraanikansion sisältö tulisi aina säi-lyttää yhtenäisenä kokoelmana, sukupol-vesta toiseen. Jos kokoelmasi sisältää har-vinaisuuksia, mieti ja neuvottele perheesikanssa, voisitteko kuitenkin luovuttaa nejohonkin sopivaan julkiseen museoon taiarkistoon.

Veteraanivainajien omaisille

Tämä kirjanen ehtii käteenne liian myö-hään siinä mielessä, että oman perheenneveteraani on jo poissa. Mutta muistot hä-

VETERAANIPERINTEEN TEKIJÄLLE JA VAALIJALLE

4

Tämä Perinneopas ja Veteraanikansio on aikaansaatu hyvässä talkoohengessä. Kiitämmeseuraavia henkilöitä ystävällisestä avusta:

Sotaveteraani Kalevi Sere,Espoon Sotaveteraanit ry,hankkeen alullepanija

Tutkija Juha Nirkko,Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,kansanrunousarkisto,asiantuntija muistojen kirjoittamisessa

Yli-intendentti Sirkku Dölle,Museoviraston kuva-arkisto,asiantuntija kuvien arkistoinnissa

Helmikuussa 2000

Aarno LampiSuomen Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja

nestä ovat vielä elävinä keskuudessanne jahänen veteraanivuosiensa muistoesineitävarmaan tallessa. Te toivotte niiden säily-vän myös tuleville sukupolville kertomas-sa veteraaninne ja perheenne osallisuudes-ta maamme tärkeiden ja kohtalokkaidenvuosien tapahtumiin. Jälkipolvet tulevatkatselemaan niitä kunnioittavasti kiitollisi-na siitä, että olette ne huolellisesti koon-

Erikoistutkija Tuukka Talvio,Suomen kansallismuseo,asiantuntija mitali- ja merkkiasioissa

Museotoimenjohtaja Mariliina PerkkoEspoon kaupunginmuseo, yleisasiantuntija

Liiton kunniapuheenjohtaja Simo Kärävä,oppaan II-luvun kirjoittaja

Professori Kyösti Varis,Veteraanikansion muotoilija

neet ja saattaneet säilyvään kuntoon.Veteraanikansion sisällön, erityisesti

muistelmien ja valokuvien kopiot kannat-taa toimittaa paikalliseen museoon, jossaniistä ollaan varmasti kiinnostuneita.

Perinneopas ja siihen liittyvä Veteraa-nikansio auttavat teitä veteraanin perinne-esineiden kokoamisessa ja hänen muis-tonsa säilyttämisessä.

5

Tämä sotiemme veteraanien Perinneopason tarkoitettu antamaan neuvoja ja suosi-tuksia koottaessa veteraanin muistoja Ve-teraanikansioon. Muistoja voi koota ja tal-lentaa muillakin tavoilla, mutta Veteraani-kansion suunnittelussa ja rakenteessa onpyritty erityisesti ottamaan huomioon pit-käaikaisen, arvokkaan perinnesäilyttämi-sen vaatimia seikkoja:* Kansio on arvokkaan näköinen ja

muistuttaa ulkoasullaankin, että siinäon ainutlaatuisia muistoja, sekä kehot-taa säilyttämään kansion pysyvästi.

* Kansio on mitoitettu käyttötarkoituk-sensa mukaisesti. Leveys vastaavakioidun olohuonehyllystön/kaapis-ton syvyyttä, ja pituutensa puolestasiihen sopivat myös vanhat folio-kokoiset asiakirjat, kuten kunniakirjat.Korkeuden on todettu koekäytössävastaavan perinne-esineiden keski-määräistä tilatarvetta.

* Kansio on tarkoitettu pidettäväksivaakasuorassa asennossa, jotta sielläoleva paperi- ja muu aineisto ei pai-nuisi ajanmittaan kasaan kansionpohjalle.

* Materiaalit, joista kansio on valmistet-tu, täyttävät arkistokoteloille asetetutainaissäilytysehdot. Niissä ei oleaineita, jotka saattaisivat vahingoittaakansion sisältöä.

* Kansio on suunniteltu kestäväksi jariittävän tiiviiksi. Kansio on helppoavata ja sulkea. Sen pinnat on helppopitää puhtaina.

* Kansio kestää hyvin sen vähäisen,mutta pitkäaikaisen kulumisen, jonkavoi aiheuttaa mm. se suositeltavaperinnetapa, että kansio avataanvuosittain ja jälkipolvet tutustuvatedesmenneen veteraanin perinne-esineistöön.

1. Veteraanikansion peruspaketti

Kansion alkusisältö on seuraava:* Juhlava perinneasiakirja, johon voi-

daan kirjoittaa- lyhyt selostus veteraanin elämänvai-

heista- luettelo kansioon sijoitetuista esi-

neistä ja- vähitellen karttuva luettelo kansion

kulloisestakin omistajasta.* Tämä perinneopas, joka sisältää

selkeitä, yksinkertaisia ohjeita mm.siitä, miten kansioon sijoitettavatesineet tulee saattaa ainaissäilytyskun-toon, sekä suosituksia siitä, mitäperinnetyötä veteraanien tulisi vieläelinaikanaan tehdä.

* Malliksi yksi ns. vaippalehti, jollaisiasuositellaan käytettäväksi niputettaes-sa papereita, kuten kirjeitä esim.arkistoinnissa kiellettyjen muovitasku-jen sijasta.

* Yksi erityisen pehmeää grafiittiasisältävä lyijykynä, jota suositellaankäytettäväksi merkittäessä tunnista-mistietoja etenkin valokuviin.

I-LUKUPERINNEOPAS JA VETERAANIKANSIO

6

2.Veteraanikansion sisällönkokoaminen

Veteraanin perinneaineiston kokoamiseentarvitaan aineiston runsaudesta riippuenyksi tai useampi Veteraanikansio. Yhteistäniille on yksi nelisivuinen perinneasiakir-ja. Kirjaan merkitään* keskeiset tiedot veteraanista,* luettelo kansion tai kaikkien kansioi-

den sisällöstä ja* tiedot kansion/kansioiden kulloisesta-

kin omistajasta.On erittäin toivottavaa, että veteraanin

perinne-esineistö säilytetään sukupolvestatoiseen yhtenä kokonaisuutena perheen jasuvun keskenään sopimalla tavalla. Jos ko-koelma sisältää joitain harvinaisuuksia, onsyytä pohtia, kannattaisiko ne kuitenkinluovuttaa johonkin sopivaan julkiseen mu-seoon tai arkistoon.

3. Muistissa olevan tiedontallentaminen

3.1 Muistojen kirjoittaminenJotkin veteraaniaikojen muistot ovat pai-nuneet pysyvinä ja terävinä muistiin, jotkinmuistot haalistuneet ja muistikuvat hämär-tyneet. Kaikki nämä ovat kuitenkin arvok-kaita, säilyttämisen arvoisia muistoja, jot-ka kukin kirjoittakoon muistiin itselleensopivalla tavalla välittämään jälkipolvillekuvaa veteraaniaikamme tapahtumista jateoistamme. Asiantuntijat kehottavat mei-tä noudattamaan seuraavia ohjeita:* Jos kirjoitat käsin, valitse hyvä muste-

kynä tai pehmeä lyijykynä. Kuivamus-tekynät eivät yleensä kelpaa. Sopiviaovat mm. Rapidograf- ja Rotring -merkkiset kynät.

* Paperiksi kelpaa myös koneella kirjoi-tettaessa tavallinen konekirjoitusarkkitai tukevahko viivoitettu paperi.Ruutupaperi tai ohut kirjepaperi eivätole soveliaita.

Vetraanikansioon kuuluvan Perinneasiakirjan sisältöluettelon laadinta menossa. Pöydälläodottavat vuoroaan mm. kirjeniput, laulukirja vuodelta 1942, valokuvia nipussa ja albumissasekä nykyajasta kertomassa liiton lehti Sotaveteraani.

7

* Jos kirjoitat tietokoneella, tulostakaikki tekstit myös paperille. Tietoko-nemuistien säilyvyydestä ja mahdolli-suuksista lukea niitä tulevaisuudessaei ole varmoja takeita.

* Jätä paperien reunoihin kulumisvaraamuutamia senttejä.

* Kirjoita vain toiselle puolelle paperia,myös silloin kun kirjoitat vihkoon.

* Numeroi kirjoittamasi liuskat. Äläkiinnitä niitä niiteillä tai muilla metal-lisilla välineillä. Ne saattavat ruostuaja pilata Veteraanikansion sisältöä.

* Älä käytä ns. muovitaskuja tai kumi-renkaita. Ne saattavat turmella kirjoi-tustyösi jäljet. Käytä niputuksessapaperisia vaippalehtiä, joista on malliVeteraanikansiossa.

* Älä kiinnitä kirjoittamiisi arkkeihinvalokuvia, asiakirjoja tai muuta mate-riaalia. Ne taltioidaan erikseen.

* Älä missään tapauksessa käytä teippe-jä. Ne irtautuvat aikanaan ja turmele-vat tekstit.

* Varusta muistelmasi alkulehdellä,johon kirjoitat sisältöä kuvaavan jajälkipolvien kiinnostusta herättävänotsikon- nimesi, syntymäaikasi ja osoitteesi- kirjoitustyön valmistumisajan ja-paikan.

3.2 Miten kirjoitatKerro tarinasi mieluimmin minä -muodos-sa. Kirjoita mieluummin laveasti ja yksi-tyiskohtaisesti kuin lyhyesti ja yleisesti.Tarkka tapojen ja tapahtumien – myös omi-en tuntemusten - kuvaus on tärkeää ja kiin-nostavaa tulevien sukupolvien kannalta.Varaa aikaa muisteluun ja kirjoittamiseen.Muista, kenelle kirjoitat: omille jälkipol-villesi. Kerro tositarinaa, sotavuosista ja

koko elämäntaipaleestasi aina tähän päi-vään. Ryhmittele kirjoittamasi osuvilla vä-liotsikoilla.

3.3 Muistojen ääni- ja kuvanauhoitusJokaisella meistä on tallella kuvia menneil-tä vuosilta, mutta Veteraanikansioon onsyytä tallentaa kuva- ja äänimuistoja myösveteraanin vanhuudenpäivistä. Ne täyden-tävät kirjoitettujen muistelmien lisäksi jäl-kipolville elävästi kuvaa suvun veteraani-jäsenestä.Ääntä tai elävää kuvaa nauhoitettaessa onhyvä ottaa huomioon seuraavia asiantunti-joiden neuvoja:* Käytä mahdollisimman hyviä laitteita.

Ne takaavat nauhoituksen säilyvyy-den.

* Ääntä nauhoitettaessa käytä mieluitenerillistä mikrofonia.

* Mieti ja hahmottele alustavasti pape-rille nauhoituksen todennäköinensisältö.

* Nauhoita mieluiten kotoisessa ympä-ristössä, jossa ei ole häiritseviä ääniäeikä turhaa liikettä.

* Koenauhoita ensin lyhyt pätkä kuul-laksesi ja nähdäksesi, miltä tulostuntuu.

* Lue nauhan aluksi jo ennen haastattelua- henkilötiedot haastateltavasta- henkilötiedot haastattelijasta- tiedot nauhoitusajasta ja –paikasta.

* Kirjoita samat tiedot myös nauhansäilytyskoteloon.

* Jos haastattelua riittää useammallenauhalle, numeroi nauhat heti nauhoi-tusjärjestyksessä ja kirjoita jokaiseenkasettiin ja säilytyskoteloon sen tun-nistetiedot.

8

Jokaisesta haastattelusta on syytä laatiahaastattelun sisältöä lyhyesti kuvaava kir-jallinen yhteenveto.

Eräät julkiset arkistot ovat halukkaitatallentamaan sotaveteraanihaastattelujennauhoituksia. Tällöin sotaveteraanin jälki-polville voidaan valmistaa niistä Veteraa-nikansiossa säilytettävät kopiot.

Jälkipolvien tehtäväksi jää aikanaanhuolehtia siitä, että nykymenetelmin tehtä-vät, vain rajallisen ajan säilyvät nauhoituk-set siirretään uusin menetelmin pysyvästisäilyviksi.

4.Valokuviensäilytystavat

Lukuisat veteraanimatrikkelit ja –historii-kit osoittavat, että sota- ja myöhemmiltäajoilta on säilynyt runsaasti valokuvia, toi-set sangen terävinä, toiset taas kuluneina jahämäriksi käyneinä. Nykykunnostaan riip-pumatta ne ovat veteraanikansion keskei-sintä ja tärkeintä aineistoa. Ne on siis pelas-tettava jälkipolvien katseltavaksi. Jotkinniistä ovat jo vakiintuneilla paikoillaan per-healbumeissa, mutta enin osa taitaa ollavielä järjestämättä.

Seuraavassa on joukko asiantuntijoidenneuvoja ”valokuvasavotassa” noudatetta-vaksi.

4.1 AlbumitVanhoja albumeja ei kannata yleensä läh-teä tyhjentämään. On vain tarkistettava,että muovit, väärät liimat, metalliesineet javääränlaisilla kynillä tehdyt merkinnät ei-vät turmele kuvia.

Uusien albumien valinnassa kannattaa ollatarkkana. Jos niissä on käytetty muovia, tulisitietää, ovatko muovit hyväksyttäviä, siis po-lyesteriä, polyeteeniä tai polypropeenia.

Älä käytä PVC -muoveja, lasinkirkkaitaja pahalle haisevia.

Muovitaskutkin ovat siis mahdollisia,jos ne on valmistettu edellä mainituistahyväksyttävistä materiaaleista. Varmojasäilytysvälineitä ovat vaippalehdet.

4.2 Kuvien lajittelu ja kiinnitysEnnen kuvien kiinnittämistä alustoihin taisijoittamista kansioihin kannattaa miettiä,miten ryhmiteltyinä ja missä järjestyksessäne parhaiten kertovat veteraanin tarinaajälkipolville.

Kuvien liimaamista alustoihin tulisivälttää. Jos niin kuitenkin haluaa tehdä, onvarmistettava, että liimauksessa käytetäänarkistointikelpoista liimaa ja silloinkin vainpieninä tippoina. Alustan tulee olla hapo-tonta pahvia tai kartonkia. Jos kuvien taak-se on kirjoitettu tunnistetietoja, ne on kopi-oitava näkyviin.

Kuvia ei tule niputtaa kumirenkailla,teipeillä eikä metallisilla välineillä, kutenns. klemmareilla.

4.3 Kuvien tunnistetiedotOlet itsekin varmaan harmitellut ja ihmetel-lyt, mitä kertoisi käteesi osunut vanha kuva,josta puuttuvat kaikki tiedot siitä, mitä kuvaesittää tai mitä se voisi kertoa, jos se olisiaikanaan varustettu tunnistetiedoilla. Jälki-polvesi välttyvät tältä harmilta, jos nyt kir-joitat kuvasta tietämäsi asiat näkyville.

Ainakin seuraavat tiedot kannattaa ku-vista yrittää hankkia sekä muistella ja kir-joittaa näkyviin:* Henkilö, henkilöryhmä

- tiedot kuvassa olevista henkilöistä,kuten: etunimi, sukunimi, kotipaikka,(silloinen sotilasarvo), ehkä ammatti

- sotilasryhmästä joukko-osastotiedot,”mikä porukka”.

9

* Kuvauspaikka* Kuvaustilanne

- jos kuva esittää jotain tapahtumaa,mistä tapahtumasta on kyse

* Kuvausajankohta- milloin kuva on otettu

* Kuvan ottaja* Tietoja kuvassa esiintyvien henkilöi-

den mahdollisista myöhemmistävaiheista

* Milloin kuvan tunnistetiedot on kirjoi-tettu ja kuka kirjoitti.

4.4 Tunnistetietojen kirjoitustapojaTunnistetietojen tulee tietenkin olla esilläsilloin, kun kuvia katsellaan. Seuraavia tie-tojen sijoittamistapoja on mahdollista käyt-tää:* Kansioissa on yleensä tilaa tekstille

kuvan vieressä. Käytä arkistointikel-poista kynää, esim. pehmeää (B4)lyijykynää.

* Irrallisiin kuviin tekstin voi kirjoittaapehmeällä lyijykynällä kuvan taakse.

* Tiedot voi kirjoittaa erilliselle paperil-le, johon kuva myös kiinnitetään esim.liimauskulmilla.

* Kuvasta voi varovasti jäljentää hah-mopiirroksen sekä numeroida siihenhenkilöt ja kirjoittaa heidän tunniste-tietonsa luetteloksi.Kuvien kanssa askaroidessasi muista,

että pyrit säilyttämään ne useiden sukupol-vien ajaksi. Jos hallussasi on todellisia ku-vaharvinaisuuksia, kannattanee harkita nii-den luovuttamista johonkin julkiseen mu-seoon tai arkistoon.

5. Kunniamerkit, muut merkit

Kunniamerkkien myöntämisellä ja kanta-misella osoitetaan arvostettavan työtä, jotakansalaiset sekä rauhan että sodan vuosinaovat tehneet itsenäisyytemme turvaamisek-si sekä maamme parhaaksi, sekä tähdenne-tään saavutusten merkitystä kansallemme.

Sotiemme muistomitalien ja -ristienmyöntäminen ja kantaminen eivät ole so-dan ihannoimista, vaan niiden kantajiensaama arvokas muisto ja julkinen kiitosvelvollisuuden täyttämisestä kansakunnanvaikeimpina aikoina.

Rauhan aikana kunniamerkkejä myön-netään etupäässä pitkästä palveluksesta, jasiviilihenkilöille niitä kertyy harvoin enem-män kuin yksi tai kaksi. Vuosia kestäneenrintamapalveluksen aikana saattoi sen si-jaan moni sotilas ansaita kaksi tai kolmeVapaudenristiä tai –mitalia, saivatpa eräätjopa kaksi Mannerheim-ristiä. Tämän li-säksi on vanha perinne, että sotiin osallistu-neille myönnetään muistomitaleita ja –ris-tejä. Kunniamerkkirivi veteraanin rinnassasaattaa siksi olla pitkä. Monilla on tallessamyös muita sota-aikaisessa asepuvussakannettuja merkkejä, joilla voi niilläkin ollasuuri muistoarvo.

Suhtautuminen kunniamerkkeihin onyksilöllistä – eräille ne ovat vain ”prenikoi-ta”, toisille niiden kilinä on kuin musiikkia.Siviilihenkilö saattaa arastella kunniamer-kin kantamista, peläten että sitä pidetäänitsetehostuksena. Sotilailla perinne on toi-nen, ja tämä koskee etenkin sota-ajan pal-veluksesta saatuja merkkejä, joilla on va-kiintunut osansa veteraanien tilaisuuksis-sa.

Silloin tällöin näkee kirjoituksia, joissakunniamerkit tuomitaan jäänteenä entisai-kojen epädemokraattisesta yhteiskunnas-

10

ta. Yhtä hyvin voi kuitenkin sanoa, ettämerkkien myöntäminen urhoollisuudestaja muista henkilökohtaisista ansioista itseasiassa on demokraattinen piirre.

5.1 Merkkien säilyttäminenKoska kunniamerkit ja useimmat muutsota-ajan merkit ovat metallisia, ne eivättarvitse mitään erityisempää hoitoa; huo-lellinen käsittely riittää. (Surullisena esi-merkkinä voidaan mainita erään vapaus-sodan kenraalin merkit, jotka hänen kuole-mansa jälkeen päätyivät kellariin. Myö-hemmin saatiin huomata, että vesivahinkooli turmellut osan niistä perin pohjin). Tum-munutta hopeaa voi kirkastaa tähän tarkoi-tetuilla puhdistusaineilla. Emaloituja merk-kejä on varottava kolhimasta.

Ongelmallisia kunniamerkeissä ovat lä-hinnä niiden nauhat, jotka likaantuvat ja joi-hin voi syntyä vaikeasti oiottavia taitoksia.Rinnassa kannettavaa merkkiriviä on senvuoksi hyvä säilyttää sopivassa rasiassa, jos-sa nauhat voivat olla suorina. Komentaja-merkkejä ja suurristejä pidetään tavallisestiniiden alkuperäiskoteloissa, mutta tämä eipitkän päälle tee hyvää nauhoille. Pahoinkärsinyt nauha on syytä vaihtaa uuteen. Niitä

on saatavana Sotainvalidien Veljesliiton kun-niamerkkipalvelusta (Kasarmikatu 34 A,00130 Helsinki).

5.2 Vastuu merkeistäKunniamerkit myönnetään henkilökohtaisis-ta ansioista. Perillisten velvollisuus ja myösetuoikeus on säilyttää ne arvokkaalla tavallamuistona niiden saajasta. Yksi mahdollisuuson tallettaa ne johonkin paikalliseen muse-oon tai muuhun pysyvään kokoelmaan, jossane saavat arvoisensa kohtelun. Käytännössä monet merkit kuitenkin pääty-vät keräilijöille. On syytä todeta, että useim-mat kunniamerkkien keräilijät ovat isänmaal-lisesti asennoituneita henkilöitä, jotka suh-tautuvat merkkeihin kunnioittavasti ja pyrki-vät vaalimaan niiden alkuperäisten saajienmuistoa. Jos merkki on jo joutunut markki-noille ja muuttunut kauppatavaraksi, on tokihyvä, että sen ostaa asiantuntija. Omien kun-niamerkkien joutuminen vieraiden haltuunon useimmille kuitenkin epämieluisa ajatus,ja keräilyyn liittyy lähes aina myös kaupalli-sia piirteitä. Olisi siksi hyvä, että jokainenkunniamerkkien haltija itse hyvissä ajoinmiettisi, minkälaisen kohtalon hän merkeil-leen haluaa.

Jessika avaa kuoria ja oikoo kirjeitä laskoksista. Mauri sijoittaa kirjeet vaippalehtien väliin.Menossa Syvärin kirjeet vuodelta 1944. Iivo ja Miko silmäilevät kirjeitä Kannaksen lopputais-telujen ajoilta.

11

5.3 Muut veteraaniajan merkitSe mitä edellä on kerrottu kunniamerkeistä,pätee yleensä myös muihin lukuisiin rinta-ym. merkkeihin, joita veteraanille on saatta-nut kertyä sota-ajoilta ja myöhemminkin esim.järjestötyöstä. Ne kannattaa kiinnittää sopi-vasti ryhmiteltynä tukevaan hapottomaan pah-viin tai kartonkiin ja suojata vaippalehdellä.

5.4 Merkkien tunnistetiedotTulevat sukupolvet haluavat tietää, mitenmerkit liittyvät veteraanin elämään. Siksine on varustettava riittävillä tiedoilla, esim.seuraavilla:- mikä on merkin nimi- kuka on merkin antaja- mistä ansioista/aiheesta merkki on

annettu- milloin merkki on annettu.

Jätä merkkien kiinnitysalustassa kunkinmerkin viereen riittävä tila tunnistetiedoil-le. Jos kunniamerkit on kiinnitetty vierek-käin kantokiskoon, numeroi ne alustaan jakirjoita tunnistetiedot luettelona viereen.

6.Muut veteraanikansioontulevat muistoesineet

Veteraani on ehkä elämänsä varrella saa-nut vastaanottaa viirejä tai pienoislippujatahi muita kankaisia muistoesineitä. Ny-kyisillä säilytyspaikoillaan ne ovat kodinkaunistuksena hyllyillä, pöydillä tai vitrii-neissä. Ajanmittaan ne haurastuvat, jotenkannattaa ajoissa – jos haluaa niiden säily-vän jälkipolville – harkita niiden sijoitta-mista Veteraanikansioon. Jotkin viirit jaliput mahtuvat sellaisenaan kansioon. Kui-tenkin kannattaa harkita, mitä haluat säilyt-tää:- pelkän kankaisen viirin/lipun punoksineen- viirin/lipun ja tangon

- edellisten lisäksi myös jalustan- kankaiset osat tulisi kääriä museointi-

kelpoiseen silkkipaperiin.Muistoesineisiin saattaa kuulua myös

puisia esineitä, kuten sota-aikaisia puhdet-öitä, kunniakilpiä yms. Puhdista ne kevy-esti näkyvästä liasta, älä ”kuuraa”, älä tur-mele niihin jo kertynyttä ajan patinaa. Va-rusta ne tunnistetiedoilla.

7. Kirjeet

Kirjeet lienevät yleisimpiä sota-ajoilta jää-neitä muistoja – ehkä lujaan nippuun sidot-tuina. Kuoreensa laskostettu kirje ajan ku-luessa haurastuu taitteistaan ja saattaa ha-jota, kun sitä vuosikymmenien kuluessaavataan, luetaan ja suljetaan.

Asiantuntijat neuvovat menettelemäännäin:* Avaa kirjeet varovasti laskoksistaan* Poista niitit, klemmarit ja kumirenkaat* Ryhmittele kirjeet haluamallasi tavalla* Sijoita kirjeet pieninä erinä vaippaleh-

tien väliin. Vaippalehden päälle voitpehmeällä lyijykynällä kirjoittaa, mitäkirjeitä se sisätää

* Jos kirjeen sisältö mielestäsi kaipaajälkipolvia varten selvitystä, kirjoita seeri paperille pehmeällä lyijykynällä.

Veteraani!Ryhdy työhön. Tartu kynään ja anna muisto-jen muuttua persoonalliseksi elämäntarinak-si. Kokoa muistoesineet, missä kaikkialla nelienevätkään, kirjoita näkyviin myös niidentarinat ja sijoita Veteraanikansioon.Kuvittele itsesi muinoin eläneeksi esi-isäksitai -äidiksi, joka jätti jälkeläisilleen pysyvänlahjan.

12

Irtokuvia sommitellaan kartongille kiinnitettäväksi. Mauri kirjoittaakuvista kertovia tunnistetekstejä. Jessika ja Iivo haluavat tietää, mitäkuvat esittävät.

Veteraanikansiot ovat löytäneet paikkansa kirjahyllystä perheraa-matun ja vanhojen kirjojen vierestä. Siinä ne eivät unohdu kät-köönsä, vaan ovat nuorempien sukupolvien käytettävissä, kun ha-lutaan palata muistelemaan veteraanin elämänvaiheita.

Mauri kokeilee viirin käärimistä suojaavaan silkkipaperiin.Toistaiseksi viirit jäävät vielä kodin koristukseksi hyllylle.

13

Jotakin ehkä tietäisin,

olinhan siellä minäkin-

_ _ _

Ja ukon suust’ on tarutkin,

ne, joita laulan tässä.

Niit’ usein öisin kuuntelin

pärehen liekinnässä.

Ne korutont’ on kertomaa,

ne ota, kallis synnyinmaa!

J.L.Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat

14

1. Yhteisöt ja kansalaisetperinnetyössä

Useimmat suomalaiset kokenevat, että monissailmiöissä, jotka liittyvät Suomen sotiin 1939-1945, on paljon arvokasta. Tämän vuoksi sotave-teraaniyhteisöt ovat säännöissään sitoutuneetedistämään "veteraaniperinteen keruuta, tallen-tamista ja ylläpitämistä". Veteraaniperinteinä pi-dämme sekä sotiemme että myös veteraanienyhteisötyön perinteitä. Kumpiakin on saatava tal-teen ja esiin sekä siirrettävä henkisenä perintönäjälkipolville.

Perinnetyötä tehdään monissa muissakin yh-teisöissä ja säätiöissä, etenkin niissä, jotka ovattarkoitusperissään määrittäneet sen tehtäväkseen,mutta myös niissä, jotka muutoin katsovat voi-

vansa toimia samassa hengessä. Tälläkin toimin-tasaralla tarvitaan toisaalta järkevää työnjakoa,toisaalta rakentavaa yhteistyötä. Sen merkityskasvaa veteraanien ikääntyessä ja työn siirtyessälisääntyvästi muille, yleensä nuoremmille.

Sotiemme perinteiden vaaliminen ei suinkaanole uusi asia. Paljon on jo tehty ja saatu aikaan.Kokonaistilanne ei näyttäydy vaivatta. Tekemi-set ja tulokset jakautuvat näet laajalti koko maa-han ja sen rajojen ulkopuolellekin. Sotaveteraa-ni-lehti on pyrkinyt edistämään oikean yleiskäsi-tyksen syntymistä lukijoidensa parissa julkaise-malla runsaasti uutisia sotaveteraaniyhteisöjenlaajasta ja monimuotoisesta perinnetyöstä. Myösmuutamat juhlakirjamme Yhdessä kestämme(1997) artikkeleista kertovat perinneasioista.

Yleisesti ottaen avainalueeksi on noussut ky-symys perinteen ja samalla perinnön siirtämises-tä. Kyseessä ovat tieto sodistamme ja niidenmerkityksestä sekä tieto sotiemme veteraaneista,miehistä ja naisista. Kumpikin tieto on tärkeäkansalliselle identiteetille eli itseydelle ja kansa-kunnan terveelle itsetunnolle. Oikea tieto on nii-den rakennuspuuta.

Seuraavassa yleiskatsauksessa pyrin hahmot-tamaan pääpiirteistä kuvaa siitä, mitä perinne-työn saroilla on tehty ja mikä on tehdyn työnmerkitys sekä mihin voimia olisi vastedes syytäerityisesti suunnata.

2. Sodassa menehtyneiden muistonvaaliminen

Sodassa menehtyneiden muiston vaaliminen ontärkeää perinnetyötä. Se on kansallinen kunnia-tehtävä, jolla on vakiintunut asema yhteiskun-nassamme. Keskeisen taustan tehtävän hoitami-selle on antanut pitkälti toteutunut pyrkimys saa-da sodissa kaatuneet haudatuksi kotimaan mul-taan, sankarihautausmaihin tai perhehautoihin.

Seurakuntien sekä Suomen Aseveljien Liitonsankarihautatoimikunnan ja sen työtä jatkaneenKaatuneiden Muistosäätiön toiminta johti sato-

II-LUKUPERINNETYÖN HISTORIAA JA NYKYPÄIVÄÄ

Veteraaniyhteisöjen lippulinnat välittävätperinnetietoa tiuhaan ja yli rajojenkin.

15

jen hyvin suunniteltujen hauta-alueiden jamuistomerkkien aikaansaamiseen ja kunnossa-pitämiseen, johon on saatu myös vapaaehtoisvoi-mia muun muassa nuorisoyhteisöistä.

Suomen Sotaveteraaniliiton ja KaatuneidenMuistosäätiön vuonna 1985 alkanut yhteishanke,jonka toteuttamiseen osallistuivat seurakunnat jaSota-arkisto, johti sodassa menehtyneiden tie-doston aikaansaamiseen. Liitto ja säätiö luovutti-vat vuoden 1991 päättyessä tiedoston vastikkeet-ta Puolustusvoimille, Sota-arkiston ylläpidettä-väksi ja täydennettäväksi.

Rekisteritiedot, joita on lähes 95 000:sta so-dassa menehtyneestä, on ensisijaisesti tarkoitettuvainajien omaisten sekä tutkijoiden, viranomais-ten ja seurakuntien käytettäviksi. Tiedoston alku-peräinen tarkoitus - luoda omaisille mahdolli-suus hautatietojen saamiseen - on toteutunut.Tiedoston avulla on laadittu nimiluetteloja lukui-sia muistomerkkejä, matrikkeleja ja historiateok-sia varten.

Sotavainajatiedoston täydentäminen ja käyt-tötekniikan kehittäminen tarjoavat nykyistäenemmän ja kätevämmin aineistoa erityisesti so-

tatieteelliseen tutkimukseen. Tiedosto on tarkoi-tus saattaa internet-käyttöön. Rajan taakse Karja-laan haudattujen ja siunattujen sankarivainajientiedot ovat jo saatavissa internetissä.

3. Rajan taakse jääneet vainajat

Kaikkia kaatuneita ei saatu aikoinaan kotimaanmultaan, vaan osa heistä jouduttiin jättämääntaistelukentälle tai hautaamaan sen lähettyville.Sotavankeja menehtyi vankileireillä ja kuljetet-taessa paikasta toiseen. Suuri määrä sankarivaina-jia on sotavuosina haudattu nykyisen rajan takai-siin hautausmaihin. Kaikkien näiden vainajienmuiston vaalimistyötä tehtiin 1991-1997 opetus-ministeriön johdolla työryhmässä sekä toimi- janeuvottelukunnassa, jossa veteraanijärjestöt oli-vat edustettuina.

Vuoden 1998 alusta vaalimistyöstä huolehtiipääosin Sotavainajien muiston vaalimisyhdistysry. Sen hallitukseen ja neuvottelukuntaan kuuluuveteraani- ja muiden kansalaisjärjestöjen sekäviranomaisten edustajia.

Vaalimistyön tuloksena on taistelualueiltakoottu ja tuotu Suomeen haudattaviksi noin 700sotavainajan jäänteet, paikannettu ja kunnostettuseitsemän kenttähautausmaita ja pystytetty niillemuistomerkit, kunnostettu tai pystytetty luovute-tulla alueella lähes 60 hautamuistomerkkiä sekäpystytetty sotavankeudessa menehtyneille viisimuistomerkkejä entisen Neuvostoliiton alueella.

Vaalimistyö jatkuu pääasiassa huolenpitonaja tiedottamisena kenttähaudoista ja rajantakai-sista muistomerkeistä. Vaalimisyhdistys julkaisi1999 kirjasen Rajantakaiset kenttä- ja sankari-hautausmaat, jossa on teksti- ja karttatiedot Kar-jalankannaksen, Laatokan Karjalan, Aunuksen japohjoisen rintaman kenttähautausmaista ja nii-den muistomerkeistä, luovutetun alueen sankari-haudoista ja -muistomerkeistä, Viron lentäjähau-dasta sekä entisen Neuvostoliiton sotavankilei-reillä menehtyneiden suomalaisten muistomer-keistä.

Hankkeilla ovat muistomerkit vuosien 1941-1944 suomalaisten Saksan-vapaaehtoisten hau-tapaikoille tuolloisilla taistelualueilla.

Heikki Häiväoja ja Ari Laitila suunnittelivatja valmistivat Kollaan muistomerkin. Pylväs-mäinen muoto muistuttaa tien varressa ol-leesta mustasta "Kollaan rististä". Metallistavalmistettu muistomerkki paljastettin13.8.1996.

16

4. Kansallinen veteraanipäivä

Lähtökohtana valtioneuvoston 1986 tekemällepäätökselle huhtikuun 27. päivän julistamisestakansalliseksi veteraanipäiväksi ja yleiseksi lipu-tuspäiväksi oli pyrkimys kohottaa ja ylläpitääsotiemme veteraanien arvostusta kansalaistenkeskuudessa. Uuden kansallisen juhlapäivän ti-laisuudet ja niihin liittyvä tiedottaminen kertovatveteraanien sodan ja jälleenrakentamisen vuosi-na tekemästä työstä sekä heidän jättämästäänhenkisestä perinnöstä.

Läänien ja kuntien järjestämissä juhla- jamuita tilaisuuksia on vuosittain neljättä sataa.Niihin on vuosien mittaan osallistunut noin 100 000henkeä. Veteraanipäivän laaja, näkyvä ja moni-puolinen viettäminen on merkittävää perinnetyö-tä. Siihen osallistuu sekä julkisyhteisöjä että lu-kuisia kansalaisjärjestöjä kaikilla hallinto- ja or-ganisaatiotasoilla.

Erityisen ilahduttavaa on ollut se, että vete-raanit ovat nimikkopäivänään tai sen vieruspäi-vinä saaneet käydä kouluissa kertomassa sodis-tamme. Avuksi soveltuu espoolaisaloitteesta syn-tynyt kirjanen Veteraanien perintö - itsenäinen

isänmaa, jonka myyntituotosta on Suomen Kult-tuurirahastoon perustettu Sotiemme veteraanienperinnerahasto. Kirjanen on ilmestynyt myösruotsinkielisenä. Taustatiedoiksi ja oheisaineis-toksi koulukäyneille Suomen Sotaveteraaniliittoon julkaissut tiiviin selonteon sodistamme Sota-veteraanikalenterissa ja artikkeliniteen Suomensodat 1939-1945 sekä Yleisradion ääniarkistostakootun äänikasetin Sodan ääniä.

Menneiden sukupolvien työ ansaitsee kansa-kunnan näkyvän arvonannon myös sen jälkeenkun työn tekijät eivät enää ole sitä vastaanotta-massa. Uskon kansallisen veteraanipäivän synty-neen jäädäkseen.

5. Sotiemme muistomerkit

Hautamuistomerkkien ohella eri puolilla maataon runsaasti muita sotiimme liittyviä muisto-merkkejä. Niitä koskevia tietoja ja kuvia on var-sin kattavasti koottu Antero Tuomiston laati-maan teokseen Suomalaiset sotamuistomerkit(1998). Siinä on esitelty noin 2 500 muistomerk-kiä ja -laattaa, joista 350 on ns. veteraanikiviäsekä noin 320 aselajien ja joukko-osastojen

Ensimmäisen kansallisen veteraanipäivän valtakunnalliset juhlallisuudet olivat Lahdessa. Ta-savallan presidentti Mauno Koivisto, kunniaveteraani, saapuu pääjuhlaan.

17

muistomerkkejä. Pohjanmaan sotamuistomer-keistä on lisäksi Nils-Erik Nykvistin teos Stenar-na talar (1995). Kumpikin teos sisältää runsaastimyös sotahistoriallista tietoa.

Jälkipolvien ja heidän yhteisöjensä tehtävänäon pitää huolta muistomerkkien kunnosta ja osoit-taa niiden äärellä kunnioitusta niitä miehiä janaisia kohtaan, joiden työstä ne kertovat. Suota-vaa olisi myös, että sotamuistomerkeistä laadit-taisiin paikkakunnittain esitteitä ja opasteita.Muistomerkkien tulee elää.

Vuosikymmenien mittaan on sankarivainaji-en muistolaattoja kiinnitetty myös sellaisten kou-lujen ja yhteisöjen tiloihin, joissa tuolloinen toi-minta on sittemmin päättynyt. Muistolaattoja jou-dutaan tämän vuoksi poistamaan paikaltaan. Ontärkeätä, että tilojen haltijat huolehtivat muisto-taulujen talteen ottamisesta ja siirtämisestä nii-den arvon mukaiseen uuteen paikkaan.

6. Sotakirjallisuus

Sodista ja niiden veteraaneista on kirjoitettu run-saasti kirjoja. Fil. tohtori Juhani Niemi mainitsee1988 ilmestyneessä tutkimuksessaan Viime soti-en kirjat, että talvi- ja jatkosodan aihepiiristä olijo tuolloin kirjoitettu lähes tuhat kirjaa. Julkaisu-tahti on sittemminkin ollut luja.

Teosten kirjo on laaja ja perinneanti kirjava,samoin lukijakunnan kiinnostus. Tietokirjat ko-hentavat tietämystä sodan syistä, kulusta ja seu-rauksista. "Sotaromaanit", joiden lukijoissa vete-raaneja nuorempien osuus lienee merkittävä, saat-tavat välittää sodan ajan ajatusmaailmaa ja tunto-ja.

Sotaveteraani-lehti, jossa jatkuvasti on esitel-ty uutta sotakirjallisuutta, järjesti 1994 äänestyk-sen, jossa lukijoita pyydettiin nimeämään viisimielestään "parasta" sotakirjaa. Kärkipään jär-jestys oli seuraava: Väinö Linnan Tuntematonsotilas, Erkki Palolammen Kollaa kestää, YrjöJylhän Kiirastuli, Adolf Ehrnroothin Kenraalintestamentti ja Matti Koskimaan Veitsen terällä.Kohta voinee olla jo paikallaan pitää uudet "vaa-lit", joissa on lisää valinnanvaraa.

Sotaveteraanien uskon pitävän tärkeänä eri-tyisesti sitä, että matrikkeliaukot peitetään, oman

joukko-osaston historia on saatavissa sekä so-tiemme tärkeimpien vaiheiden ja piirteiden tutki-muksen tuloksia julkaistaan edelleen. Tärkeätäolisi myös saada aikaan kattava ja jatkuvastipäivitettävä sotakirjallisuuden bibliografia ja ra-kenneanalyysi.

7. Sankarivainaja- javeteraanimatrikkelit

Sotakirjojen ohella toisen merkittävän perinne-kirjojen ryhmän muodostavat sankarivainaja- javeteraanimatrikkelit. Niitä on ilmestynyt pitkältikolmatta sataa, yleensä sotaveteraaniyhdistystenyksin tai yhteistyössä muiden yhteisöjen kanssajulkaisemina. Matrikkeliosuuden lisäksi teoksis-sa on lähes poikkeuksetta jakso, jossa kerrotaankotiseudun miesten ja naisten sotatiestä sekä ko-tirintaman oloista.

Matrikkelien merkitys on siinä, että niidenavulla saatu talteen paljon katoavaa henkilö- jatapahtumatietoa, toisaalta siinä, että on saatu vai-najien kotiseudun nykyisille ja tuleville asukkail-le sekä kouluille ja kirjastoille sota-ajan kotiseu-tuhistoria, joka samalla on kunnianteko veteraa-nisukupolven työlle.

Maanpuolustuslehden Kustannusosakeyhtiöon tämän kasetin lisäksi tuottanut kasettisar-jan jossa "käydään" talvi-, jatko- ja Lapinsota.

18

8. Elokuvat ja teatteri

Sotavuosina filminauhaan tallennettiin sekä fak-taa ja puolifaktaa että silkkaa fiktiota, tapahtuma-sepitettä. Tältä pohjalta nähdään nykyään erilai-sissa elokuvaesityksissä sodasta sekä totta ettätarua, erikseen tai yhdistettynä.

Sodan jälkeen tehdyt sotaelokuvat perustuvatpääosin sotaromaaneihin tai -näytelmiin, jotenniiden tapahtumat ja henkilöt ovat paljolti mieli-kuvituksen tuotetta. Katsojalle, joka ei ole perillähistorian vaiheista eikä sodan kulusta ja luontees-ta, saattaa siis elokuvaa katsellessa muodostuamyös erheellisiä käsityksiä historiallisista tapah-tumista ja henkilöistä. Tästä huolimatta osallasotaelokuvia on merkitystä sodan perusluonteensekä tuli- ja kotirintaman todellistenkin tuntojenvälittäjänä.

Sota-aiheisista elokuvista Edvin Laineen oh-jaama Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1955)on katsotuin kotimainen elokuva kautta aikojen:vuonna 1997 julkaistun arvion mukaan katsoja-määrä oli 2,8 miljoonaa. Antti Tuurin ja PekkaParikan Talvisodan (1989) katsojamäärä oli 700000 ja sijaluku 13. Rauni Mollbergin ohjaamaTuntematon sotilas (1985) oli saanut 590 000katsojaa ja sijaluvun 16. Luvut eivät sisällä elo-kuvien tv-esitysten katsojalukuja, jotka ovat mer-kittävän suuret. Vuonna 1999 ilmaantui edellämainituille menestyselokuville kova kilpailija:Antti Tuurin ja Olli Saarelan Rukajärven tie.

Tuntematonta sotilasta esitetään myös näy-telmä- ja oopperasovituksena. Muista sotaan liit-tyvistä näytelmistä nousevat etsimättä mieleenetenkin Ilmari Turjan Sotamiehen kunnia (1966)ja Päämajassa (1971), josta tehtiin myös eloku-va, sekä Inkeri Kilpisen Rakas Lotta.

9. Laulun ja soiton voima

Perinteet elävät myös musiikissa. Vuosina 1939-1944 syntyi runsaasti sotaan liittyviä tai sen kir-voittamia sävellyksiä, etenkin lauluja ja marsse-ja, joista monia esitetään yhä. Näitä perinnesä-velmiä sisältyy äänikasetteihin ja -levyihin, joitamyös veteraaniyhteisöt ovat tuottaneet, ja varsin-kin sotaveteraanikuorojen ohjelmistoihin. F. E.

Sillanpään kirjoittaman ja Aimo Mustosen sävel-tämän Marssilaulun tunnettuus perustuu osin sii-hen, että se Suomen Sotaveteraaniliiton kunnia-marssina kajahtaa myös yhteislauluna lähes kai-kissa sotaveteraanijuhlissa.

Sota-ajan muistoja ja veteraanien tuntoja vä-littävät laajalti lukuisat sodan jälkeen sanoitetutja sävelletyt laulut, joista osa vetoaa myös jälki-polviin: Muistakaa, hoivatkaa! Tutuimpia liene-vät Kalervo Hämäläisen Veteraanin iltahuuto jaKodinvartijat. Sotaveteraanikuorojen laulujuh-lassa Oulussa syyskuussa 1998 sai kantaesityk-sen Teppo Salakan Antti Henttosen sanoihin sä-veltämä Tammenlehvälaulajien testamentti. Sekävanhoja että uusia veteraanilauluja levittävät japitävät hengissä myös Sotaveteraanin laulukirjaja yhteislaulutuokiot. Veteraanimusiikki näyttääkiinnostavan nuorisoakin.

10. Sähköiset viestimet ja tallenteet

Sähköisten viestimien - radion, television ja in-ternetin - osuus kasvaa myös perinneviestinnäs-sä. Kuhunkin keinoryhmään on tullut sodista javeteraaneista sekä fakta- että fiktio-ohjelmia, osinelokuvakopioina, osin varta vasten tiedonvälitti-mille tehtyinä.

Sodanäänet onpoimittuYleisradi-on ääni-tearkis-tosta.

19

Viime ajoilta ovat jääneet mieleen muun mu-assa tv-ohjelma Lauri Törnin jääkärikomppani-asta sekä dokumentti punapartisaanien tuhotöistä1944. Muun muassa Leo Lehdistö on tallentanuttv-katsojille veteraanien sotamuistelmia heidänentisissä taistelumaastoissaan.

Internetissä Helsingin Suomalainen Klubi yh-teistyökumppaneineen avasi vuoden 1998 laajanja monikielisen Mannerheim -sivuston, jossa onrunsaasti myös sotiemme historiaa. Toivottavastisaadaan aikaan myös sotiemme 1939-1945 mo-nikielinen yleissivusto. Sotiemme taustaa, kul-kua ja merkitystä on muutoin vaikea saada maa-ilman nykynuorten nähtäväksi ja kuultavaksi.

Sodan ääniä ja kuvia on myös tallenteina,joita voidaan käyttää sekä kotona että matkoilla,yksityisesti ja joukossa. Suomen Sotaveteraa-niliitto on julkaissut YLE:n äänitearkistosta koo-tun kasetin. Pääosa Sotaveteraani-lehteä, jossaon kosolti sotahistoriaa ja -muistelmia, on saata-vissa myös äänikasettina. MaanpuolustuslehdenKustannusosakeyhtiö on julkaissut useita video-kasetteja sodista sekä Uuden Päivän Rahasto jaMTV yhdessä kasetit Talvisodasta jatkosotaan,Jatkosota talvisodan seuraus ja Vaaran vuodet1944-1948. Perinneyhteisöt oat julkaisseet vi-deokasetteja aselajien ja joukko-osastojen sota-vaiheista.

MTV3 sai syksyllä 1999 valmiiksi MarkkuOnttosen suunnitteleman ja ohjaaman ohjelma-sarjan Talvisodan henki, jonka 105 päivittäisjak-soa ja epilogiosuus esitettiin 30.11.1999-14.3.2000. Kukin päiväjakso sisälsi "radiouuti-set" ja aikalaishaastattelun.

11. Museot ja näyttelyt

Maassamme on parikymmentä varsinaista sota-historiallista museota sekä lukuisia muita muse-oita ja pysyväisnäyttelyjä, jotka kertovat pää-asiassa viime sodistamme. Useissa paikallismu-seoissa on osastoja, joissa on esineistöä sota-vuosilta.

Tunnetuimpia sotilasmuseoita ovat Sotamu-seo ja Mannerheim-museo Helsingissä, Ilmator-juntamuseo Hyrylässä, Panssarimuseo Parolan-nummella, Jalkaväkimuseo ja Päämajamuseo

Mikkelissä, Tykistömuseo Hämeenlinnassa, Ra-jamuseo Imatralla ja Lottamuseo Tuusulassa.Suurimpia "museoesineitä" on Salpalinja, jota onosin kunnostettu ja jolla oma museo Miehikkä-lässä. Sotamuseo - sotahistorian valtakunnalli-nen päämuseo - saa Helsingissä lisätilaa; museontoiminnan laajentamisen rahoitus olisi viipymät-tä turvattava.

12. Kansalliset ja muut merkkipäivät

Kansallisen veteraanipäivän ohella sotien merki-tys itsenäisyytemme turvaamisessa korostuu eri-tyisesti itsenäisyyspäivänä, kaatuneitten muisto-päivänä, jota vietetään toukokuun kolmantenasunnuntaina, sekä Puolustusvoimien lippujuhla-päivänä, 4. kesäkuuta, joka on Suomen marsalk-ka Mannerheimin syntymäpäivä.

Kunakin näistä merkkipäivistä julkisen val-lan ja Puolustusvoimien sekä etenkin veteraani-ja maanpuolustusjärjestöjen edustajat ja kaatu-neiden omaiset käyvät kunniakäynneillä sankari-haudoilla ja -muistomerkeillä.

Sotamuseon laajentaminen Helsingin Kruu-nunhaassa on tärkeä ja ajankohtainen perin-nehanke.

20

Kunniakäynneillä veteraanit ovat saattaneetpanna merkille, että useilla paikkakunnilla niihineivät osallistu juuri muut kuin edellä viitatutkansalaisyhteisöt sekä että monet järjestöt eivätmyöskään omina merkkipäivinään tee kyseisiäkunniakäyntejä. Sodissamme turvattiin itsenäi-syys koko kansakunnalle. Tämä antaa aiheentoivoa, että kansalaisjärjestöt olisivat laajaltiosoittamassa näkyvästi kiitollisuutta sodissam-me menehtyneille sekä samalla edistämässä ar-vokkaiden kansallisten perinteiden säilymistä.

13. Veteraanivainajat

Vuosittain kuolee noin 12 000 sotiemme veteraa-nia. Veteraanin siunaustilaisuus on tavallaanmyös perinnetapahtuma: se voi muistuttaa siitä,että vainaja oli itsenäisyyssotiemme veteraani,joiden elämäntyö ansaitsee kunnioitusta.

Vainajan osallistuminen sotaan näkyy useinjo kuolinilmoituksessa: siinä voidaan mainita,että hän oli sotainvalidi tai veteraani tahi ilmaistaasia tunnuskuviolla. Siunaustilaisuuteen osallis-tuu asekumppaneita ja veteraaniyhteisön jäseniä,jotka kunniamerkkejä rintapielessään kantamal-la ja havuseppeleellään osoittavat kunnioitustaanviimeiseen iltahuutoon kutsutulle veteraanille.Hymnin laulaa vielä usein veteraanikuoro tai senlauluryhmä. Muistotilaisuuden puheenvuoroissakerrotaan myös vainajan sotavaiheista. Vainajankunniamerkit ovat esillä. Vainajan muistoa onkunnioitettu veteraaniadressilla tai kartuttamallaoman veteraaniyhteisön rahastoa. Suomen Sota-veteraaniliitto on julkaissut opaskirjasen Vete-raanien kirkolliset juhlat, jossa on suosituksiamm. veteraanihautajaisten kulusta.

Jos veteraanivainaja haudataan perhehautaan,hautakiveen kiinnitetään yleensä tammenlehvä-merkki taikka sotainvalidi- tai veteraanitunnus.

Yhä useamman rintamaveteraanin uurna kät-ketään veteraanilehtoon, joita on perustettu mo-nille paikkakunnille.

14. Paikannimistö

Viime sodistamme ja niiden veteraaneista voi-daan muistuttaa ja kertoa myös katujen, teiden,aukioiden ja puistojen nimillä. Tällä tavoin pe-rinneseikka säilyy esillä pitkään; karttanimiä eihevin muuteta, joten kyseessä voi olla peräti"ikuistaminen".

Esimerkkejä tästä muistamistavasta on tie-tenkin jäänyt mieleen katukilvistä auto- ja käve-lymatkoilla. Lisää näitä nimiä tapaa muun muas-sa postinumeroluetteloista. Yleishavainnoksi jää,että tämä muistamistapa ei ole kovinkaan ylei-nen. Pikaisella tarkastelulla osuu valtakunnalli-sesta postinumeroluettelosta tällaisia nimiä sil-mään vain muutama kymmen. Aseveli-sana esiin-tyy kymmenisen kertaa, veteraani-sana lähes yhtämonesti.

Sotiemme ylipäällikkö Mannerheim on saa-nut nimikkokadun tai -tien ainakin Hangossa,Helsingissä, Lahdessa, Loviisassa, Mikkelissä,jossa on myös Marskinaukio, sekä Vaasassa. Jal-kaväenkenraali Adolf Ehrnrooth asuu Turussa

Helsingin Hietaniemen sankarihautausmaansuurristi on kansallinen muistomerkki

21

Kenraalintien varrella. Heinolassa on A. F. Aironkatu. Helsinki on kunnioittanut ilmatorjuntansakomentajia: Käpylässä on Pekka Jokipaltion tiesekä Laajasalossa Aake Pesosen puisto ja Aaken-katu.

Olisi suotavaa, että sotiimme ja veteraaneihinliittyviä paikallisnimiä saataisiin lisää. Ehkäpäläänien ja kuntien rintamaveteraaniasiain neu-vottelukunnat sekä Suomen Kuntaliitto voisivatedistää nimihankkeita. Tilaa ja tarvetta voi ilmetäetenkin uusia asuinalueita suunniteltaessa.

15. Joukko-osastojen kokoontumiset

Suomen Aseveljien Liitto lakkautettiin tammi-kuussa 1945. Ensimmäiset sotaveteraaniyhdis-tykset perustettiin 1950-luvun puolivälissä jaSuomen Sotaveteraaniliiton edeltäjäjärjestö syys-kuussa 1957. Näiden "kuolin- ja syntymäaiko-jen" välisenä katkoskautena sotiemme veteraani-en joukkotapaamiset olivat lähes tyystin sotain-validiyhteisöjen tilaisuuksien sekä sodanajanjoukko-osastojen miesten ja naisten melko satun-naisten kokoontumisten varassa. Yhä edelleenjoukko-osastotapaamiset ovat merkittävä perin-netoiminnan muoto.

16. Sukuyhteisöt

Viime aikoina on jälleen ruvettu korostamaansuvun merkitystä - tarvetta ja mahdollisuutta saa-da siitä kasvualusta ja myönteisiä ihmissuhteita.Suku on perinteiden vaalimisessa ”maastoa”, jos-sa kulkeneiden ihmisten menneisyyttä tarkastel-laan ja tallennetaan sekä rekisteröityneissä suku-yhdistyksissä että löyhemmin. Kyseessä ei usein-kaan ole pelkästään varsinainen sukututkimus,sukupuun selvittäminen, vaan paljoltikin suvunjäsenten elämänvaiheita ja elämäntyötä koskevi-en tietojen keruu ja talteenpano.

Lähes jokaisen suvun lähihistoriassa on mie-hiä ja naisia, jotka ovat osallistuneet Suomensotiin 1939-1945. Tämän seikan varteen ottami-nen sukuyhteisön toiminnassa tai muussa suvunyhteyden ylläpitämisessä voi antaa kiintoisaa jaehkä uuttakin sisältöä suvun yhteisiin tilaisuuk-siin julkaisuihin. Kunniakäynnit suvun sankari-vainajien haudoilla sekä suvun kaatuneiden javeteraanien muistokirjaset antaisivat menneidensukupolvien uhrauksia ja työtä arvostavaa toi-mintaa suvun nuoremmille jäsenille.

17. Yhteistyökumppaneita

Sotaveteraani- ja muilla veteraaniyhteisöillä onperinnetyössä monia yhteistyökumppaneita, jois-ta osa on mainittu jo edellä ja osaan viitataanseuraavassa.

Opetushallitus edistää suosituksillaan sitä, ettäkouluissa ja muissa oppilaitoksissa annetaan oi-keata ja riittävää tietoa sodistamme ja niidenveteraaneista. Sosiaali- ja terveysministeriö osoit-taa määrärahoja kansallisen veteraanipäivän val-takunnallisten tilaisuuksien järjestämiseen. Puo-lustusvoimat ja puolustusministeriö osallistuvatkansallisen veteraanipäivän vieton suunnitteluunja seuruuseen. Veteraaniyhteisöjen lippulinnatPuolustusvoimien paraateissa, veteraanien mu-kanaolo kutsunta- ja valatilaisuuksissa sekä vie-railut joukko-osastoissa rakentavat perinnesiltaasukupolvien välille.

Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta, jokaon Sotainvalidien Veljesliiton, Suomen Sotave-teraaniliiton, Rintamaveteraaniliiton ja Rintama-

Uudenmaan Sotaveteraanipiirin puheenjoh-taja Heikki Talvela on koonnut TuusulanMalmariin sotaesineistöä, valokuvia, kirjojaja asiakirjoja kiintoisaksi kotimuseoksi.

22

naisten liiton yhteistoimintaelin, sekä Kaatuneit-ten Omaisten Liitto antoivat syksyllä 1999, jol-loin oli kulunut 60 vuotta syksyn 1939 YH:sta jatalvisodan alkamisesta, Suomen nuorisolle ja senkasvattajille osoitetun julkilausuman, joka jul-kaistiin muun muassa Opetushallituksen Spekt-ri-lehdessä ja Opettaja-lehdessä sekä veteraani-lehdissä. Julkilausumassa todettiin viime sotiem-me tausta, kulku ja lopputulos – itsenäisyydensäilyminen – sekä kansalaisten veteraaneilleosoittama kiitollisuus. Veteraanien ja sankarivai-najien omaisten sanoma päättyy seuraavasti:”Toivomme, että arvostatte niitä kestäviä elämänarvoja, joita me sodissa puolustimme. Selviy-dyimme koettelemuksista puolustustahdon, yh-teenkuuluvuuden, velvollisuudentunnon ja elä-

mänuskon varassa. Tahdomme siirtää teille tä-män henkisen perintömme ja pyydämme vaali-maan sitä.”

Kuntien ja läänien neuvottelukunnat tekevätehdotuksia hallinnon toimenpiteiksi myös perin-neasioissa. Kirkkokunnat ja seurakunnat ovat kiin-teässä yhteistyössä veteraaniyhteisöjen kanssa jär-jestettäessä hengellisiä tilaisuuksia.

Myös kansalaisjärjestöissä on lukuisia yh-teistyökumppaneita. Osalla niistä perinnetyö onpäätehtävänä, osalla muita tarkoitusperiä täyden-tävänä tehtävänä. Yhteistyötä on käynnissä taikehitteillä muun muassa Kaatuneiden Muisto-säätiön, Kaatuneitten Omaisten Liiton, Manner-heim-ristin ritarien säätiön, Sotavainajien muis-ton vaalimisyhdistyksen, Sotilaspoikien Perin-neliiton, Suomen-poikien perinneyhdistyksen, re-serviläis- ja muiden maanpuolustusyhteisöjensekä lions-, nuoriso- ja rotary-yhteisöjen kanssa.

Suomen Sotaveteraaniliitto on perinneyhteis-työssä myös yli maan rajojen: Yhteistyökumppa-neita Ruotsissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa jaVirossa ovat tietenkin liiton sikäläiset jäsenyh-teisöt. Niiden tekemän ja Sotaveteraaniliiton tu-keman työn tuloksia ovat muun muassa taistelu-ja veteraanimuistomerkit Ruotsissa, Virossa jaPohjois-Amerikan mantereella. Perinnetyötä teh-dään myös sotiemme ulkomaalaisten vapaaeh-toisten, eritoten heimoveteraanien ja ruotsalais-ten aseveljien kanssa.

Veteraaniveljeys ja yhteisten perinteidenvaaliminen yltävät yli rajojen. Barnabyssa,Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa paljas-tettiin kesällä 1999 suomalaisveteraanienmuistokivi ja pidettiin sotaveteraaniparaati.

23

Suomen Sotaveteraaniliiton kunniamarssi

Marssilaulu

Sanat:F.E.Sillanpää Sävel:Aimo Mustonen

Kotikontujen tienoita tervehtien

tämä laulumme kaikukoon

yli peltojen, vetten ja tunturien

aina Hangosta Petsamoon!

:,: Sama kaiku on askelten –

kyllä vaistomme tuntee sen,

kuinka kumpujen kätköstä, mullasta maan

isät katsovat poikiaan :,:

Sinä tiedäthän, veikko mun vierelläin,

mikä retkemme tänne toi:

ilomielin me riensimme sinne päin,

mistä yhteinen kutsu soi.

:,: Tapa tuttu jo taattojen,

nyt on hoidossa poikasten:

kun on vaaralle alttiina syntymämaa,

kotiaskaret jääda saa:,:

Mitä lieneekin aarteita Suomessa,

toki kallehin on vapaus.

Tääll’ on suorana seistä ja kaatua

joka miehellä oikeus.

:,: Siis te lapset ja vanhukset,

ja te äidit ja morsiame:

niin kauan teillä on suojattu lies,

kun on pystyssä ykskin mies:,:

JOUKKOKIRJE