PEDUCALEHTI1/2012

2

PEDUCALEHTI 1/2012

3 Pääkirjoitus

4 Peducan hallitus esittelyssä

9 Puheenjohtajalta

10 Edunvalvontapalsta

14 Teetä yhdelle

17 Kasvatustieteilijä työelämässä: Anna Fogdell

20 Kirjojen kirous

22 Elämä tiedeyhteisössä

24 Lopunajan juhlat

27 Petri Murtu

28 Vaihtarikuulumisia: Terveiset (lähes) päiväntasaajalta!

30 Ihmisiä ympärillämme

3

ahdinkoon: vuoden aikana tulisi suorittaa noin 60 opintopistettä, tienata hieman ylimääräistä tasku-rahaa ja pysyä mukana kursseilla, joilla pitää olla läsnä 85 % opetuksesta.

Stressistä huolimatta monet opiskelijat jaksavat olla positiivisia ja osallistuvat toimintaan opinto-jen ulkopuolella. Opinnot ovat toivon mukaan ly-hyt välivaihe matkalla kohti kivaa duunia ja raha on loppujen lopuksi vain rahaa.

Stressittömiä ja pitkiä kevätaamuja,

Heidi

PS. Kulunut kevät on ollut myös Peducalle pienen myllerryksen aikaa. Erityisesti on pyritty panosta-maan Peducan viestintään, mikä on näyttäytynyt jäsenistölle muun muassa uudistuneen Peduca foorumin, viestintäkyselyn ja nyt myös hieman päivittyneen lehden muodossa. Kiitos kaikille peducalaisille antamastanne palautteesta!

Linnunlaulusta ja auringonpaisteesta huolimat-ta kevät on usein opiskelijalle yllättävän rank-kaa aikaa: suoritusmerkinnät odottavat vielä vii-meisiä roikkumaan jääneitä esseitä ja väsymys, sekä stressi kesätöiden löytämisestä voi käydä ylitsepääsemättömäksi. Viime kesänä tienatut ke-sätyörahat alkavat olla finaalissa tai jo kauan sit-ten loppuneet, eikä opintolainaakaan viitsisi enää nostaa.

Opintotuen riittämättömyys ja asuntojen hintavuus ovat valtavia ongelmia etenkin pääkaupunkiseu-dulla asuville opiskelijoille. Finnair-pomojen kan-nustuksia ei viitsitä periä takaisin, mutta opiskeli-jaa Kela muistuttaa, mikäli tukikuukausien aikana on tullut tienattua muutama ylimääräinen euro.

Kenellä todellisuudessa on varaa elää alle 500 eurolla kuukaudessa? HOAS:lta on käytännössä katsoen mahdotonta saada asuntoa nopealla ai-kataululla ja jopa 10 neliön komero soluasunnos-sa Mellunmäessä saattaa maksaa pahimmillaan lähes 300 euroa. Kun pakollisiin menoihin kuu-luu vähintään puhelinlasku, netti sekä matkakor-tin lataaminen, saattaa rahaa jäädä ruokaan vain muutama hassu kymppi.

Yliopistoille maksetaan vain valmistuneista mais-tereista, joten esimerkiksi monialaisia suoritta-maan tulleet opiskelijat aiheuttavat yliopistolle usein vain kuluja. Ongelmaan pyritään etsimään ratkaisua mm. avaamalla omia kiintiöitä pelkkien monialaisten suorittajille sekä pohtimalla keinoja miten opiskelija saisi kerättyä lukuvuoden aika-na kasaan vielä enemmän opintopisteitä. Vaik-ka tarkoitus on hyvä, se ajaa monia opiskelijoita

Pääkirjoitus

4

AnnA-MAijA Riekkinen

Anniksen lempeän hymyn ja koiranpentukatseen ei pidä antaa hämätä: hän on tarvittaessa tiukkasanainen opiskelijoiden oikeuksien puolustaja, väsymätön lo-edunvalvoja. Taannoinen Barcelonan-matka ja joku Messi tuntuvat lievästi sekoittaneen naisen pään (tästä voimme syyttää myös Ei-jaa), mutta muuten Annis on tosi fiksu. Anniksen kanssa maailmanparanta-minen viinilasin ääressä pelastaa paskemmankin päivän!

ARttu unkARi

"Arttu osaa yhden biisin kitaralla ja yhden taikatempun”– nimetön lo-opiskelija

Kyseisiä taitoja 2000-luvun Tauno Palo on aina valmis esittelemään milloin missäkin juhlissa seuranaan tietysti rakas St. Elmo -pullo (tai kaksi). Koti-isämäisen charmin, idearikkauden, loistavan delegointikyvyn ja kyseenalai-sen huumorintajun vuoksi Arttu on yliopistoamme piristävä opiskelukaveri ja hyvä Aktin pj.

eijA HAnnulA

”Eijalla on hyvän kokoiset tissit ja kaunis naama”– nimetön lo-opiskelija

Eija on Peducan massikeisari. Omista rahoistaan hän ei kykene pitämään kiinni, mutta Peducan rahakirstua hän vartioi ansiokkaasti. Eija harrastaa pe-säpalloa ja viulunsoittoa, koska hän on Kälviältä, eikä siellä ole muuta teke-mistä. Eija on kiva ja ystävällinen, hyvin suurella todennäköisyydellä muka-vampi tyyppi kuin sinä.

esittelyssä

5

elinA MukAlA

Elina on iloinen ja sosiaalinen hallituslainen. Elinan kanssa on helppo keskustella asiasta kuin asiasta, ja hän on hallituskaverina reilu ja mukava. Elina on pelan-nut monta vuotta jalkapalloa, ja hän on harrastuksestaan ja hallitustoiminnastaan huolimatta ehtinyt edetä opinnoissaan ja tehdä vielä siinä sivussa töitäkin.

Heidi koskinen

Heidi on hallituksemme tehotyttö! Varapuheenjohtajamme, Peducaleh-destämme vastaava Heidi on kieron mielensä ja suuren sydämensä takia täydellinen lisä hallitukseemme, johon tarvitaan aina loistavia persoonia! Hän hoitaa minkä tahansa tilanteen heidimäiseen tyyliinsä taidokkaasti ja ajallaan, muumimammamainen lempeys ja kannustus tehokeinoinaan! Heidistä löytyy myös asennetta, eikä ole epäilystäkään, etteikö Heidistä vielä isona tule Suomen presidenttiä!

HenRiikkA Mäkinen

Hallituksen järjestäytymiskokoukseen tullessaan Henriikka oli pohtinut, et-tä liikunta-, kulttuuri- tai ympäristövastaavan homma voisi olla mielenkiin-toinen. Eipä hän osannut arvata, että päätyisi hoitamaan kaikkia kolmea! Hende on kuitenkin pistänyt heti hihat heilumaan ja yhdessä vastuuparien-sa kanssa ehtinyt ideoida ja järjestää kaikenlaisia tapahtumia ja toimintaa. Henriikka on opiskellut aikaisemmin Turussa, mutta järjestötoiminta on hä-nelle kuitenkin uutta. Omien sanojensa mukaan nyt oli korkea aika (ja aikaa) lähteä mukaan. Hende on myös aktiivisesti mukana muissa opiskelijarien-noissa, hän ikään kuin elää fuksivuotta uudestaan. :)

Jos kokous Rexissä (tai siis kokouskaljat Petessä) venyy yömyöhäiseen, ei hätä ole tämän näköinen! Aina voi kömpiä nukkumaan Henriikan lukaaliin, joka sijaitsee varsin sopivasti aivan Rexin naapurissa. Sydämellinen Hen-riikka auttaa varmasti tilanteessa kuin tilanteessa!

6

iiRis niinikoski

Iiris on Peducan Suuri Johtaja. Iiris käyttää paljon aikaa ja vaivaa yhteisten asioiden hoitamiseen ja vaikuttaa niin Peducassa, HYYssä kuin tiedekunnassamme hallopedinakin. Iiris on huipputehokas ja ai-kaansaava ja pitää hyvää huolta siitä, että Peducalla on kaikki hyvin. Iiris on taitava luistelija ja ahkera opiskelija, jota on tenttivastauksen perusteella pyydetty lastenvahdiksi, eli ei mikään turha henkilö!

iRene AueR

Ireneen, tuohon pieneen, punaiseen ja pippuriseen ilmestykseen tör-mää yleensä Siltiksellä Peduca-vauvan kanssa. Kokouksissa Irene on järjen ääni ja ehdottoman mukavaa seuraa kokousjatkoilla!

jAsMine GustAfsson

Jasminea ei tarvitse houkutella mukaan menoon, sillä hän on ymmär-tänyt, että opiskelijatapahtumista on otettava kaikki irti. Tämä hyvän ruuan ja erityisesti hyvän viinin ystävä on valmis lähtemään tarpeen vaatiessa (tai ilmankin) vaikka Ouluun. Jasmine onkin kouluttanut it-seään ahkerasti SOOLin järjestökursseilla ympäri Suomea. LOL-yhte-yshenkilön, edunvalvojan ja ympäristövastaavan tehtäviä toimittavan Jallun tunnistaa ihanista, itsetehdyistä korviksista ja pirteän värikkäis-tä vaatteista. :)

joAnnA lukkARilA

Joanna on kaikkien opiskelijapoikien märkien päiväunien kohde, ni-mittäin Peducan sihteerikkö. Joannan kuulee yleensä jo Liisankadulle asti, sillä sympaattisen sekretäärimme hersyvä nauru ja roisit jutut tu-levat todella voimakkaalla volyymillä. Oikeasti Joanna on valloittavan sydämellinen tyyppi ja koiramami, joka välittää opiskelukavereistaan ja yhteiskunnallisista asioista.

7

jussi jäRvinen

Jussi on kroonisen iloinen joka paikan aktiivi, johon et voi olla ennem-min tai myöhemmin törmäämättä jossakin yhteisessä tapahtumassa. Jussilla on Siltavuorenpenkereen kovin meno päällä, ja tämä jätkä saa taatusti muutkin innostumaan, oli kyseessä sitten bilefiiliksen nostatta-minen tai syvällinen keskustelutuokio. Jussilla riittää virtaa, kaikkeen ja aina.

liisA kokkonieMi

Liisa pitää Peducan hallituksen toisena tutorvastaavana huolen syksyn 2012 tutoreista ja tutorina katsoo myös omien fuksiensa perään. Liisa on hirrrveen fiksu, nätti ja lahjakas, Liisa tietää asioista ja on sellainen kaik-kien kaveri. Liisa on myös tosi fitti, koska se joogaa. Talvisin Liisan tekee pahaa kulkea junalla, kun sen käy niin sääliksi Eläintarhanlahden sorsia, jotka joutuu hengaamaan siinä pienessä kylmässä lätäkössä.

lottA kARlsson

Lähes Objektiivinen ja Tiettävästi Toverillinen Akrobaatti eli hallituksemme vanha jäärä, emeriittapuheenjohtaja Karlsson on tunnollinen kv-vastaava ja uusien aktiiviemme tukija. Kannattaa aina kokousjatkoja ja on ihailtavasti on-nistunut säilyttämään sosiaalisen elämän HYY- ja järjestötoiminnan ohella.

MinnA kARvonen

Ihana lo-puolen fuksi- ja tuutorvastaavamme Minna on yksi Järvenpään suurista lahjoista tiedekuntaamme. Ex-jumppapupusta ”Kikestä” löytyy iloa ja energiaa vaikka muille jakaa. Näin yläkerran naapurina voin ker-toa, että Minna on loistava juttukaveri, mahtavaa kävelyseuraa kotimat-kalla aamuöisin ja ehdotonta parhaimmistoa bilettämisessä. Minna on nuoresta iästään ja hiustenväristään huolimatta sanavalmis ja terävä ajat-telija, joka hoitaa hommansa huolella ja tunnustaa turkoosia tunteella.

8

MiRA GüntHeR

Mira on Peducan hallituksen tämän vuoden tasa-arvovastaava. Luvassa on siis terävää kommenttia sekä rohkeaa kannanottoa. Kyseessä on nimittäin erittäin fiksu ja sanavalmis nainen, joka on aina valmis puolustamaan arvo-jaan ja tärkeinä pitämiään asioita. Siitäkin huolimatta tai juuri sen takia Mira on parasta seuraa kahville tai oluelle. Tämä myös sen takia, että hän on luo-tettava ja hyvä kuuntelija sekä mahtava tyyppi.

PekkA syRjänen

Pekka on filosofinen pohdiskelija ja valveutunut edunvalvoja hallituksessam-me. Vapaa-ajallaan Pekka soittelee kitaraa ja osallistuu opiskelijarientoihin. Pekka on hallituskaverina rento ja luotettava.

susAnnA jokiMies

Suski on ensimmäistä vuotta luokanopettajaksi kasvatuspsykologia pääaineenaan opiskeleva järjestöaktiivi, joka toimii niin Peducan kuin Phenomenankin hallituksessa. Näiden lisäksi Susanna on eksynyt eri-näisiin työryhmiin. Suski tarttuukin tehokkaasti tuumasta toimeen ja hoi-taa hommat. Oli asia sitten mikä tahansa niin Suskia voi aina mennä nykimään hihasta ja alkaa juttelemaan aina SOOL-asioista elämän tar-koitukseen. Suski on tosi kiva! :)

tiinA sAARelA

Tiina on oma-aloitteisesti ja ripeästi lähtenyt ajamaan itseään kiinnostavia asioita Peducan hallituksessa. Vuonna 2012 hän toi-mii kulttuuri- ja Speciavastaavana. Tiina on innostunut elokuvis-ta, näytelmistä, kirjoista, keikoista sekä näyttelyistä. Kyseessä on siis varsinainen kulttuurihai. Tiinaa on helppo lähestyä ja se jaksaa kuunnella tyhmiäkin juttuja. Tiinaan voi luottaa, koska sen hoitamat asiat toteutuu aina ja ajoissa. Tiina tykkää kivoista ja söpöistä koirista, koiranpennuista ja lapsista! Huipputyyppi, joka voisi joskus ottaa enemmän kunniaa tekemisistään.

9

Vuosi on Peducan hallituksessa lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti: olemme järjestäneet sekä kulttuu-ritapahtumia että liikuntaa, kokkailua ja edunval-vontaa, kouluttaneet tulevia tuutoreita ja räiskineet Megazonessa. Laskiaisena järjestimme intiimiä pulkkailua Koffissa ja yhdessä AKK:n kanssa Si-vuaineillan. Jäsenistöä olemme pommittaneet kahdella kyselyllä, joissa on mm. voinut antaa pa-lautetta viestinnästä ja toivoa erilaisia tapahtumia ja toimintaa. Vaikka vastausaika on umpeutunut, otamme mielellämme vastaan villejä ideoita ja toi-veita siitä, minkälaista toimintaa juuri sinä haluai-sit. Sähköposti on hyvä keino tavoittaa koko halli-tus ja lisäksi ilmoitustaululla on pieni kirjelaatikko johon voi käydä tiputtamassa palautetta, toiveita – ja rakkaudentunnustuksia.

Vuoden ensimmäisen Peducalehden teemana on edunvalvonta. Tämä on se osa toimintaamme, jo-ka vie ehkä kaikkein eniten aikaa ja samalla nä-kyy kaikkein vähiten tavalliselle peducalaiselle. Yhtenä tämän vuoden tavoitteitamme on panos-taa edunvalvonnan tuomiseen lähemmäs opis-kelijan arkea ja näyttää mihin kaikkeen voimme vaikuttaa. Hallopedeja tulee tänä vuonna työllis-tämään esimerkiksi tavoiteohjelmien ja toimin-tasuunnitelmien valmisteleminen tiedekunnissa ja laitoksissa uuden Yliopistostrategian tiimoilta. Syksyllä siirrytään uusin tutkintovaatimuksiin mo-lemmilla laitoksilla. Peduca on tehnyt paljon työ-tä yhdessä henkilökunnan kanssa, jotta nivelkoh-ta olisi mahdollisimman joustava ja tarkkailemme tilannetta aktiivisesti! Opintojen rajauslaki näkyy ensimmäistä kertaa tänä vuonna käytännössä ja yhdessä Conduksen kopo-jaoston sekä HYY:n kanssa valvomme, ettei kenenkään tutkinto-oi-keutta evätä perusteetta. Opintotuen ja tutkinto-jen kaksiportaisuus puhututtaa taas, ja tilannetta seurataan tarkasti. Peduca on myös aktiivisesti mukana palautejärjestelmän kehittämisessä se-

kä esimerkiksi tarttuu opiskelijoiden aloittees-ta kursseilla ilmenneisiin epäkohtiin.

Koulutuspoliittisia pää-töksiä tehdään Yliopis-ton, tiedekunnan ja laitosten tasolla päivittäin. Opiskelijat ovat osa Yliopistoyhteisöä ja jo lainkin mukaan opiskelijoita on kuunneltava eri toimieli-missä aina valmistelusta päätöksentekoon. Pedu-can opiskelijamafia on levittynyt laajalle: peduca-laisia on kaikissa yliopiston hallintoelimissä aina kehittämisryhmästä yliopistokollegioon, valiokun-nista ja jaostoista edustajistoon sekä SOOL:n, HYY:n ja SYL:n hallituksen. Opiskelijoilla on val-taa ja ääni. Aktiivien edustus erilaissa elimissä ei kuitenkaan riitä. Me tarvitsemme tavallisia opis-kelijoita ja heidän kokemuksiaan koulutuspoliitti-sista ongelmista, silmiä ja korvia kertomaan mikä mättää. Haluammekin kutsua kaikki opiskelijam-me edunvalvontatalkoisiin! Aloita pienestä: kerro kaverille, hallopedille tai hallituslaiselle ongelmis-tasi opinnoissa, kurssitarjonnassa tai epäreilusta arvostelusta. Innostu ja lähde mukaan rakenta-maan parempaa yliopistoa.

Toivon, että tämä lehti herättää sinussa uusia aja-tuksia ja oivalluksia ja tekee työstämme taas hie-man ymmärrettävämpää. Edunvalvonnan lisäksi järjestämme toki edelleen lukuisia tapahtumia ja bileitä: Viiniä&Valitusta aivan uusilla vierailijoilla, legendaaristen Ratikkabileiden paluu ja tuuto-reiden organisoimat kevään päättävät sitsit 5.5. huipputeemalla! Tervetuloa jokainen!

Ihanaa kevättä ja kesän odotusta,

Iiris

Puheenjohtajalta

10

Vuoden 2012 Peducan edunvalvontavastaavat ovat ottaneet tavoitteekseen parantaa tiedotusta koulutuspoliittisista asioista. Tilaustakin tuntuu löytyvän. Silmäiltyäni alus-tavasti Peducan hiljattain keräämän jäsenkyselyn vastauksia huomasin, että edun-valvonta tuntuu jäävän jäsenille hieman etäiseksi. Kenen etuja Peduca valvoo? Mitä edunvalvonta oikeastaan on? Mitä edunvalvojat konkreettisesti tekevät? Näihin kysy-myksiin ja tähän tarpeeseen vastaa Peducalehden uusi edunvalvontapalsta.

Peduca valvoo ainejärjestönä jäsentensä etuja opintoasioissa. Tätä varten Peducan hallituksessa on omat edunvalvontavastaavat, joiden puoleen voi kääntyä, kun jokin tökkii opinnoissa. Kyseessä voi olla vaikka huonosti järjestetty kurssi, tutkintorakenne-muutoksen aiheuttamat epäselvyydet kurssivalinnoissa tai epäasiallinen kohtelu kurs-sin opettajalta. Juuri alkukeväästä kävimme viemässä yleisen ja aikuiskasvatustie-teen oppiainevastaavalle terveiset fukseilta erään kurssin opetusmenetelmistä.

Edunvalvonta on ainejärjestöjen ydintoimintaa. Useinkin tärkeintä on pelkästään se, että edunvalvoja on olemassa. Toisen kasvatustieteiden edunvalvojan, Pekan, sanoin edunvalvontaa voidaan verrata kaupan vartijan työhön. Useinkaan ei tapahdu mitään isompaa, mihin olisi tarpeen puuttua. Kuitenkin on tärkeää, että vartija on paikalla ja näkyy, jotta mitään ei tapahtuisi – jotta opiskelijan yli ei käveltäisi.

Peducalehden edunvalvontapalstalta löydät juttuja edunvalvontavastaavilta sekä hal-lopedeilta, noilta useille hieman vierailta mutta sitäkin tärkeämmiltä tiedekunnan ja laitosten hallinnossa vaikuttavilta opiskelijaedustajilta. Pyrimme tuomaan näkyväm-mäksi edunvalvonnan lisäksi myös hallinnon päätöksentekoa. Peducan ja Phenome-nan hallituksissakin istuva tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsen Susanna Jokimies on kirjoittanut tähän lehteen halloped-kirjoituksen. Palstalta löydät myös juttua hiljattain järjestetystä Viiniä ja valitusta -illasta sekä muutamasta tiedekuntaneuvostossa pu-huttaneesta aiheesta.

edunvalvontaedunvalvonta

edunvalvonta

edunvalvonta

Juss

I Jär

VInE

n Edunvalvojan sana

edunvalvontaedunvalvonta

edunvalvonta

edunvalvonta

11

edunvalvontaedunvalvonta

edunvalvonta

edunvalvonta

tutkintoRAkenneuudistukset

Tiedekuntaneuvostossa on hyväksytty kevään aikana tutkintorakenneuudistuk-set kaikkien tiedekunnan pääaineiden osalta. Uudet tutkintorakenteet tulevat voimaan 1.8.2012 ja koskevat syksyllä tai myöhemmin opiskelunsa aloittanei-ta sekä mahdollisesti myös aikaisemmin aloittavia kesken olevien opintokokonai-suuksien osalta. Lisätietoa uusista tutkin-torakenteista löydät Almasta.

MineRvAn kiRjAston tiloistA

Osa Minervan kirjastosta siirtyy tiedekun-nan käyttöön vuoden 2012 aikana uuden Kaisa-kirjaston valmistumisen myötä. Ti-laan on tulossa "Minervan tori" -työnimel-lä kulkeva uutta teknologiaa hyödyntävä oppimisympäristö. Hanke on osa World Desing Capital 2012 -hanketta. Tilamuu-tokset koskevat osaa kirjaston K-2 -ker-roksesta. Tiedekunta on luvannut järjes-tää kirjastolta poistuvien ryhmätyötilojen tilalle korvaavia työtiloja Siltavuorenpen-kereelle.

Viiniä, valitusta ja leikkejäTänä vuonna edunvalvontasektorin teema on siis tuoda edunvalvontaa lähemmäs jäsenistöä. Tar-koituksenamme on kääntää opintoasiat helpom-min ymmärrettävälle kielelle, jotta ne avautuvat muillekin kuin koulutuspoliittisissa piireissä pyö-riville. Tämän kevään Viiniä ja valitusta -ilta järjes-tettiinkin juuri tällä kantavalla teemalla.

Iltaan kuului normaalin viinin juomisen ja opinnois-ta (tai muuten vaan elämästä) valittamisen lisäk-si leikki, jossa opiskelijat selvittivät kuvitteellisia ongelmia edunvalvojien tietoja hyväksi käyttäen. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan olleet mitään harvinaislaatuisia tapauksia, joita tulee vastaan vain yhdelle tuhannesta opiskelijasta, vaan aivan tavallisia pieniä tai isoja mutkia, jotka aiheuttavat stressiä, pahaa oloa ja/tai opintojen viivästymis-tä. Kuka meistä ei olisikaan joskus edes pelännyt jäävänsä pois kurssilta, koska ei meinaa mahtua opetusryhmään? Lisäksi tutkintorakenneuudistus koskee varmasti suurinta osaa meistä edes jol-lain tasolla.

Kun viinitonkat pikkuhiljaa tyhjenivät lisää, alkoi varsinainen valittaminenkin. Esiin nousi mm. epä-yhtenäinen käytäntö kurssien sallittujen poissa-olojen määristä ja korvaavista tehtävistä ilmoitta-misesta kasvatustieteiden kursseilla.

Nimestään huolimatta valittamisesta jäi jälleen hyvä fiilis, ja ilta jatkui keskustelun merkeissä vie-lä pitkään. Tosin viinillä oli varmasti osuutensa asiaan.

edunvalvontaedunvalvonta

edunvalvonta

edunvalvonta

Tiedekuntaneuvostossa kuultua

12

Elokuun kolmanneksi viimeisenä päivänä se al-koi. Istahdin Porthanian auditorion neljännen rivin reunapenkille. Aloitin luokanopettajan opinnot ja sukelsin syvälle tiedeyhteisömme syöveriin.

Olin tuiki tavallinen fuksi, joka ihmetteli auditori-on edessä pukuun ja kravattiin pukeutunutta de-kaania ja hänen puheitaan. Sillä hetkellä en olisi osannut kuvitellakaan kuinka kävisi. Viiden kuu-kauden päästä istuin tuon saman miehen sekä muutamien professorien kanssa suunnittelemas-sa tiedekuntamme seuraavaa tavoiteohjelmaa. (”...laadukasta opetusta, aikaa tutkimukselle, si-toutuneita opettajia ja opiskelijoita...”)

Eikä siinä vielä kaikki. Tällä hetkellä tällä tavis fuksilla on luottamus- ja edustustehtäviä niin tie-dekuntaneuvostossa, laitosneuvostossa, luokan-opettajakoulutuksen kehitysryhmässä kuin kah-den ainejärjestön hallituksessakin.

Mitä tAPAHtui?

Syksyllä sähköpostiini tulvivien viestien joukosta poimin ilmoituksen: ”haetaan hallopediä”. Muistin

nähneeni julisteen tulevista halloped-vaaleista. Ensimmäisenä ajattelin tietenkin ruokaa: olin juu-ri äänestänyt HYY:n edarivaaleissa ja palkkiona tästä puoli minuuttia elämästäni vievästä hetkes-tä olin saanut ilmaisen lounaan Unicafeessa. Sai-sikohan halloped-vaaleistakin ateriakuponkeja?

Ruokaa seuraava ajatus oli kuitenkin ihmettely. Mikä ihmeen halloped? Termi pureskeltuna auki sanoiksi ”hallinnon opiskelijaedustaja” ei sekään vielä soittanut kelloja fuksin päässä. Pieni tutkiva mieleni halusi selvittää tämän mysteerin, ja läh-din etsimään selityksiä yliopiston ja Conduksen nettisivuilta, Almasta, tutorien aivoista ja kaikista muista mahdollisista tietopankeista.

Jostain maailmankaikkeudelle tuntemattomasta syyst ä päädyin muutamien mutkien kautta hake-maan itse hallopediksi. En uskonut fuksina pääse-vä ni, mutta yrittänyttä ei laiteta ja se ei pelaa, joka pel kää sekä muiden sanontojen saattelemana lähe-tin hakemukseni. Niin ja lopunhan te jo tiedätte kin.

Ei tullut vaaleja eikä ruokakuponkeja, vaan osa hallopedeista jouduttiin etsimään lähes kivien ja

susAnnA JoKIMIEs

Kuka mitä häh?Kokemuksia hallopedeilystä

edunvalvontaedunvalvonta

edunvalvonta

edunvalvonta

edunvalvontaedunvalvonta

edunvalvonta

edunvalvonta

13

edunvalvontaedunvalvonta

edunvalvonta

edunvalvonta

kantojen alta. Kummastelin tilannetta. Mutta olin myös tyytyväinen ja innoissani omasta tulevaisuu-destani. Opiskelijoiden edustaminen alkakoon!

Mitä teen nyt?

Yksipuolisesti asiat näkevä ihminen sanoisi, että istun tällä hetkellä liikaa kokouksissa. Myönnän, että kalenterini toisinaan pursuilee ja vuorokau-desta tuntuvat loppuvan tunnit kesken, kun ar-keni soppa muodostuu kokousten lisäksi opiske-luista, töistä, urheilusta ja sosiaalisesta elämästä. Ja tunnustan, että ihanat opiskelijaystäväni ovat toisinaan joutuneet jopa muistuttamaan minua riittävästä nukkumisesta. Satunnaisesta kiireestä huolimatta en missään nimessä luopuisi edustus-tehtävistäni.

Miksi?

Pidän oikeasti hallopedina toimimisesta. Tuntuu hyvältä, kun olen edes jotenkin perillä tiedekun-nassamme tapahtuvista asioista, tunnen henkilö-kuntaa ja opiskelijoita ympäri tiedekuntaa, pää-sen välittämään opiskelijoita koskevia tietoja ja

edunvalvontaedunvalvonta

edunvalvonta

edunvalvonta

päätöksiä opiskelutovereilleni sekä pääsen osal-listumaan tiedekuntamme päätöksentekoon. Siel-lä tavoiteohjelman suunnitteluiltapäivässä äänes-täessämme minun ääneni oli nimittäin aivan yhtä suuri kuin dekaanimme ääni.

HäH?

Hallopedinä toimiminen on kaiken kaikkiaan ai-ka huikeata. Se on kaukana ydinfysiikasta, eikä vaadi mitään ennakko-osaamista. Tavis fuksina minäkin olen pärjännyt ihan hyvin. Halu tietää asioista sekä vaikuttaa yliopistomme toimintaan riittää. Me hallopedit muodostamme kirjavan yh-teisön, joka yhteistyön voimalla osallistuu meidän kaikkien opiskelijoiden paremman huomisen ke-hittämiseen.

Käyttäytymistieteellisen tiedekuntamme henkilö-kunta on oikeasti erittäin halukas kuulemaan mei-dän opiskelijoiden ääntä, joten miksi jättäisimme äänemme käyttämättä? Siispä selvitä sinäkin, keitä kaikkia meitä hallopedeja neuvostoissa is-tuu ja tule jututtamaan. Haluamme välittää myös sinun ääntäsi.

14

Conduksen 8. speksi Teetä yhdelle on 1930-luvun murhamysteeri, musikaali-ilottelu ja improvisaatio-teatteria parhaimmillaan. Tarinassa Lady Marga-ret McQueen ottaa ensimmäistä kertaa vuosiin kar tanossaan vieraita vastaan seuraneitinsä Eli-sen ja hovimestarinsa Alfred Penniarvon avus-tuksella. Vieraiden joukossa ovat lipevä suku-laispoika Dick, Margaretin vanhat ystävät Yorkin herttuapari Camilla ja Philip, keikistelevä amatso-ni Bella Ramazotti, vanha Pariisin ystävä Pierre Lebrun, Sherlock Holmesia ainakin tuplasti pa-rempi salapoliisitar Peugeot sekä hänen apurinsa Er nestiina. Tunnelmaa kartanolla sekä Circuksen sa lissa ovat virittämässä myös kuusi hemaisevaa tans sijatarta sekä 10-hengen virtuoosimainen bändi.

Margaretin näyttelijää sekä yhtä käsikirjoittajis-ta, näytelmän varmoin ottein käyntiin polkaissut-ta Katri Rockasta jää kaipaamaan, kun Margaret näytelmän ensimmäisen kolmanneksen jälkeen

kokee traagisen myrkytyskuoleman. Nokkela Peugeot (uskomaton Anu Heikkilä) ja tohelo Er-nestiina alkavat selvittää Margaretin murhaa, kun pian myös Pierre Lebrun kohtaa loppunsa kar-tanon puutarhassa. Onko murhaaja Margaretin rahoja havitteleva henkseleitään paukutteleva ja Bella Ramazottia lähentelevä Dick, kummallisen usein muiden seuraa välttelevä Bella, arvoval-tainen herttuapari tai kenties Margaretin uskottu palveluskunta? Vastauksen tiedätte te, ketkä kä-vitte katsomassa yhtä Conduksen speksiporukan kuudesta esityksestä.

Esityksiä varten näyttelijät olivat harjoitelleet jo syksystä lähtien, alkaen kolmen kuukauden mit-taisella improvisaatioharjoittelulla. Kävin esitys-ten välillä haastattelemassa kahta luokanopetta-jaopiskelijaamme: Pierre Lebrun:ia näytellyttä ja viime vuoden speksin ohjannutta Sami Sillma-nia sekä Philipin herttuana erityisesti musiikki- ja improvisaatiokohtauksissa loistanutta Ernest

teetä yHdelle

TIInA sAArELA

15

Lawsonia. Samilla on tausta harrastajateatterissa ja työpaikka aitiopaikalla Kansallisteatterin vah-timestarina. Myös Erkku oli speksissä mukana toista kertaa, mutta aiempaa näyttely- tai laulu-kokemusta hänellä ei ollut, vahva musiikkitausta kylläkin. Sami kertoi minulle speksin rakentumis-prosessista. Syksyn improvisaatioharjoitteluun pääsevät mukaan kaikki näyttelijäksi pyrkivät, joista ohjaaja lopuksi valikoi sopivat henkilöt so-piviin osiin, saatuaan käsikirjoitustiimiltä käsikir-joituksen. Joululomalla kiinnitetty esiintyjäkunta saa käsikirjoituksen luettavakseen. Keväällä har-joitukset jatkuvat, treenejä oli sekä viikolla että vii-tenä viikonloppuna, jolloin harjoitukset saattoivat revetä jopa kolmeentoista tuntiin päivässä.

Näyttelijä saa itse työstää speksihahmoansa, oh-jaaja hyväksyy tai hylkää versioita luomisproses-sin aikana. Sami lähti tänä vuonna rakentamaan hahmoaan ulkoapäin, fyysisistä elementeistä, mutta kiinnitti myös huomiota syvän ystävyyssuh-teen merkitykseen Pierren ja Margaretin välillä.

Samin mielestä näyttelijän ei ole niinkään tärkeää miettiä hahmonsa menneisyyttä kuin tulevia pää-määriä. Lopputuloksena saimme tutustua hiukan Pirates of the Caribbean kapteeni Jack Sparrow-ta muistuttavaan takaperoiseen mutta lämminsy-dämiseen koikkelehtijaan Pierre Lebruniin, jonka elämään Pariisissa katsoja tutustuisi mielellään lähemmin vaikka kokonaisen näytelmätrilogian verran. Yorkin herttua Philipin vakava hahmo ei mahdollistanut Erkulle yhtä paljon fyysistä leikitte-lyä, vaan hahmo piti rakentaa toisella tavalla.

Omstart! -huudot ovat olennainen osa speksi-kulttuuria. Katsoja voi siis huutaa omstart! ja vielä jonkin tarkennuksen siihen perään, jolloin laval-la olevat näyttelijät joutuvat toistamaan edellisen kohtauksen uudelleen tavalla, esimerkiksi oms-tart! Viidakon tähtöset tai omstart! Paavo Väyry-sen vaalikampanja.

Kysyn Samilta, miten hän vertaisi Conduksen speksiä muiden tiedekuntien spekseihin. Sami

16

Kuvat: Timo Säämänen

Timo Säämäsen salainen haave on kuvata kaikki Conduksen jäsenten häät ensi kesänä, ota yhteys timo.saamanen@helsinki.fi.

toteaa improvisaation olevan meillä vielä koros-tetummassa roolissa kuin muissa tiedekunnissa, jokaiseen omstartiin pyritään reagoimaan. Oms-tart on Samin sanoin palkinto näyttelijälle, osoi-tus yleisön myötäelämisestä. Erkulle jäi tämän vuoden omstarteista erityisesti mieleen omstart! nukkumatti, jota yleisö eräässä esityksessä pyy-si Erkulta useammassakin kohtauksessa. Lopulta nukkumatti-hahmolle kehittyi oma juonikaari var-sinaisen näytelmän sisälle. Katsojana en voinut kuin ihmetellä esiintyjien heittäytymiskykyä ja po-pulaarikulttuurin tietämystä, niin mahtavia vetoja he omstarteista saivat aikaan. Sami kieltää jännit-tävänsä esityksiä suuremmin, Erkku puolestaan kertoo jännityksen jatkuvan läpi esityksen. Vii-meistä näytöstä esiintyjät jännittävät siksikin, että tapana on silloin järjestää kavereille pieniä källe-jä, joita yleisö ei saisi kuitenkaan huomata.

Sekä Sami että Erkku aikovat jatkaa esiintymisen parissa, Sami teatteriharrastusta ja Erkku läh-tee levyttämään ep:tä bändinsä Lack of Guestin

kanssa heti speksin päättymisen jälkeen. Erkku on myös innostunut ottamaan sivuaineekseen draamakasvatuksen, jotta hän voisi tulevassa työssään opettajana vahvistaa oppilaidensa itse-ilmaisua eri oppiaineiden sisällä. Erkku kertoo eh-tineensä tehdä hektisen kevään aikana muutakin kuin speksiä, mutta toisaalta speksiä on ollut niin mukava tehdä, ettei vuorokaudessa ole ollut sii-hen kuitenkaan tarpeeksi tunteja. Yleisön edusta-jana kiitän koko Conduksen speksiryhmää aivan mahtavasta urakasta ja olen ylpeä siitä, millainen lahjakkuus ja kulttuurille omistautuminen tiede-kunnastamme löytyy. Hiljaiseksi vetää… vai ei kuitenkaan: OMSTART! UUDESTAAN!

17

Tapasin Anna Fogdellin työpaikallani turvatek-niikan alan yrityksessä Niscayah Oy:ssä, jossa hän on työskennellyt viimeiset puolitoista vuotta väliaikaisena henkilöstöpäällikkönämme. Hänen varsinainen emotyöpaikkansa on laadukkaaseen henkilöstöjohtamiseen ja -konsultointiin keskitty-vä vuonna 2005 perustettu yritys HR4 Solutions Oy, jossa Anna toimii konsulttina ja partnerina.

Anna kasvoi Inkoossa yrittäjäperheessä. Lukion jälkeen Anna ei tiennyt, mihin hakea jatko-opin-toihin, mutta päätti ystävän suosituksesta hakea lukemaan kasvatustieteitä Helsingin yliopistoon ja pääsikin sisään ensi yrittämällä vuonna 1983. Silloinkin Helsingin yliopistossa oli oma koulutus-linja äidinkielenään ruotsia puhuville kasvatustie-teen opiskelijoille, heitä otettiin sisään vuosittain noin 10–12 henkilöä. Aluksi opiskeltiin Fabianin-kadulla pienissä tiloissa, joissa toimii nykyään oppimiskeskus Alexandria, myöhemmin siirryttiin Bulevardille.

Anna oli haltioissaan opiskelijakulttuurista ja itse-näisestä vapaasta elämästä Helsingissä. Hän oli myös aktiivinen järjestötoiminnassa. Hän muiste-lee lämmöllä esimerkiksi Peducan ja OKL:n jär-jestämää opintomatkaa Tanskaan. Matkan aika-

TIInA sAArELA

KaSvatuStIeteIlIJÄ tYÖelÄMÄSSÄ

Anna FogdellHR4 SOLUTIONS OYSENIOR CONSULTANT & PARTNER

na opiskelijat pääsivät tutustumaan silloin vielä pohjoismaissa uuteen kasvatustieteen ilmiöön Montessoripedagogiikkaan. Helsingin yliopiston dosentti Siv Their oli lisäksi järjestänyt opiskelijoil-leen useita tutustumisvierailuja tanskalaisiin yri-tyksiin, jotka avasivat Annan silmät aikuiskasva-tuksen kentän laajuuteen ja mahdollisuuksiin.

Anna on Didactan perustajajäseniä ja toimi jär-jestön sihteerinä. Yhtenä hauskana kokemukse-na Didactan toiminnasta nousee Annalle mieleen lääketieteellisen opiskelijoiden kanssa Suomen-linnassa järjestetyt Bellman-piknikit, joihin osallis-tujat pukeutuivat aina juhlaviin valkoisiin vaattei-siin. Didactassa toimineet opiskelijakaverit ovat Annan parhaita ystäviä vielä tänäkin päivänä.

Sivuaineinaan Anna opiskeli silloista tiedotusop-pia (nykyinen viestinnän oppiaine valtiotieteelli-sessä), teki perusopinnot sosiologiasta sekä otti ensimmäisten opiskelijoiden joukossa JOO-opin-toja Helsingin yliopiston ulkopuolelta, Hankenilta. Hankenilla Anna opiskeli markkinointia sekä hal-linto- ja liikkeenjohtoa. Erityisesti Hankenin opin-not olivat Annan mielestä loistavaa käytännöllistä vastapainoa kasvatustieteiden teoreettisuudelle ja antoivat käsitystä työelämän tarpeista. Anna

18

pitää valinnanmahdollisuuksien laaja-alaisuutta ehdottomana kasvatustieteilijän vahvuutena tä-män opinnoissa.

Anna teki opintojensa aikana myös paljon töitä. Hän toimi esimerkiksi Tjäreborgin matkaoppaa-na ulkomailla yhden kesän ja yhden talven ajan. Matkaoppaan työtä hän piti erinomaisena koulu-na erilaisten ihmisten kanssa toimimisen ja näistä vastuunottamisen opetteluun. Kandityönsä Anna teki Tiedemanin tupakkatehtaalla Norjassa, missä hän tutki sitä, millaista tukea naispuoliset toimis-totyöntekijät saivat osaamisensa kehittämiseen.

Annan opinnot keskeytyivät perhesyistä. Isänsä sairastuttua Anna otti silloisen poikaystävänsä eli nykyisen miehensä kanssa vetovastuun perheen kauppapuutarhayrityksestä Gripans Ab:stä. An-na työskenteli yrityksessä erityisesti myynnin ja tuonnin puolella sekä huolehti yrityksen kolmes-takymmenestä työntekijästä kahdeksan vuotta puutarhan sulkemiseen saakka. Noiden vuosien aikana Anna sai myös kolme lasta.

Perheyritysvuosien jälkeen Anna meni töihin Yr-keshögskolan Sydvästin eli nykyisen Novian Tammisaaren toimipisteeseen koulutussuunnitte-lijaksi. Siellä hän suunnitteli esimerkiksi ammatti-, ja erikoisammattitutkintoon tähtääviä koulutuksia käsityöalojen opiskelijoille. Koulu teki erityises-ti keramiikka-alan koulutusohjelman osalta yh-teistyötä IDO kylpyhuonetehtaan sekä Arabian kanssa. Koulutussuunnittelijan työpaikan Anna sai käymällä Sydvästin avoimessa seminaarissa, jonka jälkeen hän jäi paikan päälle juttelemaan järjestäjien kanssa, tarjosi itseään töihin ja pääsi. Anna työskenteli Sydvästissä yhteensä kahdek-san vuotta ja pääsi sinä aikana tekemään myös projektikoordinaattorina EU-projekteja, joissa py-rittiin lähentämään koulun ja ympäröivän yhteis-kunnan välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä.

Keskenjääneet opinnot olivat kuitenkin jääneet pahasti kaihertamaan Annan mieltä, joten hän

päätti ottaa työstään puolitoista vuotta virkava-paata ja saada opintonsa päätökseen. Häntä pe-lotti kuinka opinnot lähtisivät sujumaan niin pit-kän väliajan jälkeen, mutta virkavapaan aikana hän suoritti viimeiset tenttinsä ja kirjoitti gradun-sa siitä, miten hoitohenkilökunta voi tukea niitä omaisia, jotka tekevät saattohoitotyötä potilaan kotona. Gradun aihe Annalle oli valjennut oman äidin sairastumisen ja menehtymisen myötä. Tut-kimus tarkasteli aihetta nimenomaan omaisten näkökulmasta, heidän tarpeistaan käsin. Gradu hyväksyttiin vuonna 2002 erinomaisella arvosa-nalla E ja annettiin Länsi-Uudenmaan sairaalaan kotihoidon hyödynnettäväksi. Anna piti gradunsa tiimoilta joitakin luentoja, ja hänen graduohjaa-jansa Camilla Kovero pyysikin Annaa jatkamaan tutkimusta yliopistolla. Lupaavasta tutkijanurasta huolimatta Anna halusi lähteä kokeilemaan siipi-ään elinkeinoelämään, jonka työmahdollisuuksis-ta hän oli kuullut paljon hyvää vanhoilta opiskelu-tovereiltaan.

Sanottuaan näkemiin sekä työlleen Sydvästissä että yliopistomaailmalle Anna haki vuonna 2006 kuukausien ajan erilaisia HR-paikkoja assistentin tehtävistä alkaen, muttei päässyt edes haastatte-luihin. Anna alkoi vaipua jo epätoivoon, kunnes pääsi IDO Kylpyhuone Oy:lle haastatteluun hen-kilöstöpäällikön paikasta. Hän ei kuitenkaan tul-lut valituksi, vaan työttömyysaika jatkui. Sangen pian sama IDO:n henkilöstöpäällikön paikka tu-li kuitenkin auki tällä kertaa äitiyslomasijaisuute-na. Anna haki paikkaa uudelleen ja tällä kertaa pääsi henkilöstöpäälliköksi tähän noin 300 hen-gen yritykseen. Tuolloin hän oppi, että HR-työssä tärkeää on kyky ja kiinnostus sukeltaa mahdolli-simman nopeasti kyseisen yrityksen bisnesalan lainalaisuuksiin, jotta yrityksen johdon tukeminen tulee mahdolliseksi. Anna kävi silloin työn ohella erilaisissa koulutuksissa (mm. työsuhdejuridiikka ja rekrytointi), jotka tukivat hänen uutta työnku-vaansa. Hän saattoi myös hyödyntää henkilöstö-johtamiskokemustaan Gripansilta sekä Sydvästil-lä kehittynyttä taitoa prosessien kehittämisestä.

19

Anna viihtyi IDO:lla hyvin ja olisi mielellään jää-nytkin sinne, mutta äitiyslomasijaisuuden loput-tua hänelle ei ollut siellä sopivia töitä tarjolla. Työskenneltyään projektiluontoisesti Sydvästissä ja tehtyään sijaisuuden IDO:lla Anna oli päättänyt seuraavaksi hankkia vakituisen työpaikan. IDO:n työkokemuksen ansiosta hän pääsi jo huomat-tavasti paremmin haastatteluihin, mutta mikään paikka ei tuntunut oikealta, kunnes vanha liiketut-tava antoi Annalle vinkin avoimesta paikasta lää-keyritys AstraZenecalla. Kyseessä oli jälleen äi-tiyslomasijaisuus, mutta koska lääkeala kiinnosti, yrityksessä tuntui olevan hyvä ihmisläheinen ilma-piiri, ja Anna tuli loistavasti toimeen AstraZenecan henkilöstöjohtajan kanssa, päätti hän ottaa pai-kan vastaan, kun hänelle sitä tarjottiin. Hän työs-kenteli vuoden verran AstraZenecalla HR Busi-ness partner -nimikkeellä. Aika AstraZenecalla oli Annalle loistava jatkokoulutus HR:n maailmaan, sillä yrityksessä toimi HR:n puolella loistotiimi, joka halusi jakaa toisilleen osaamistaan. Annan työsarkaan kuului muun muassa henkilöstön ke-hittämisen suunnittelu sekä rekrytointi.

Määräaikaisen pestin loputtua oli Anna jälleen työnhaussa ja löysi tiensä vuonna 2008 nykyisen työnantajansa HR4 Solutions Oy:n luo. Sen pal-veluihin kuuluvat konsultointi, ulkoistus, resursso-inti, rekrytointi, järjestelmät, valmennukset ja neu-vonta. Palvelu räätälöidään aina asiakasyrityksen tarpeiden mukaan. Anna on toiminut alusta asti ulkoistuksessa, mikä on yrityksen ainutlaatuinen valtti HR-markkinoilla Suomessa ja tehnyt heistä markkinajohtajan. Asia kasyritykset voivat siis os-taa HR4 Solutionsilta itselleen rautaisen ammat-tilaisen osa-aikaiseksi tai määräaikaiseksi henki-löstöpäälliköksi tai ulkoistaa koko HR-toimintansa HR4 Solutionsille. Anna aloitti samana päivänä työnsä sekä HR4 Solutionsilla että lääkeyritys Lei-ras Oy:n henkilöstöpäällikkönä, ja hiukan myö-hemmin hänen toimenkuvaansa lisättiin henkilös-töpäällikön tehtävät myös Niscayah Oy:ssä. HR4 Solutionsilla Anna toimii esimiehenä kuuden hen-gen tiimille.

Anna on viihtynyt HR4 Solutionsilla erinomaisesti. Yrityksessä toi mii yli 60 henkilöstöalan ammatti-laista, ja kollegat tukevat toi siaan. Joka kuukausi pidetään ”What’s on -päivä”, jolloin kaikki työnte-kijät tulevat toimistolle, käyvät ajankohtaisia asi-oita läpi ja lopuksi pitävät ”klinikoita", joissa ku-ka tahansa voi heittää keskusteluun ongelman tai haasteen omaan työhönsä liittyen. Kol legat etsivät pulmaan ratkaisua sparraamalla toisiaan ja jakamalla omaa tietämystään ja osaamistaan haasteen esittäjälle.

Annan mielestä parasta hänen työssään on toi-miminen asiakasyrityksen toimitusjohtajan rinnal-la ja se, että pääsee kommunikoimaan yrityksen kaikkien työntekijöiden ja osastojen kanssa. HR-työhön vaadittavina vahvuuksinaan Anna näkee kiinnostuksensa ihmistä kohtaan, rohkeuden tart-tua asioihin ja aktiivisen elämänasenteen. Myös kielitaito on tärkeää, Leirakselle hänet valittiin muun muassa ruotsin osaamisen ansiosta. Haas-tavinta työssä ovat ne tilanteet, joissa henkilöstöä joudutaan vähentämään. Irtisanomistilanteissa on tärkeää nähdä henkilö yksilönä ja kunnioittaa tämän tarpeita. HR4 Solutionsille palkataan ulos-päinsuuntautuneita, vahvoja ammattilaisia ja roh-keita tuloksentekijöitä.

Anna pitää työstään paljon, vaikka välillä onkin hektistä ja haastavaa vastata kolmeen työpuhe-limeen ja pysyä perillä kolmen erilaisen yrityksen tapahtumista vastuullisesta asemasta käsin. Oma perhe pitää Annan maanpinnalla ja saa unohta-maan työasiat. Vapaa-ajallaan Anna nauttii esi-merkiksi purjehtimisesta, laskettelusta ja matkus-tamisesta.

Nyt Anna on saanut tehtävänsä Niscayah Oy:ssä päätökseen, hänen yritykseemme tuoma hen-kilöstön tarpeiden korostaminen on saanut joh-tomme palkkaamaan meille vakituisen henkilös-töpäällikön. Anna ei vielä tiedä, minkä pestin hän tulee saamaan Niscayahin tilalle, mutta hän jo odottaa uutta haastetta innolla ja uteliaisuudella.

20

Olemme pienestä asti ympäröity tiedolla, joka pursuilee kirjoista. Koulussa opettaja opettaa kir-jasta ja tenttaa kirjaa. Jos tulee epäselvyyksiä, vastaukset löytyvät toisesta kirjasta. Kaikki on valmista ja oppilaan tehtäväksi jää au-kaista kirjat ja löytää vastaukset. Oppilas on kyvy-tön, tietämätön, tyhmä ja mitätön. Hänen päänsä on kaaos, joka ei toimi niin kuin kirjaston tiedon-hakujärjestelmä. Opettajat taas edustavat kirjoja, yhteiskuntaa ja järjestystä. He ovat kaikkitietäviä ja ohjaavat oppilasta jättämään typeryyden, lei-kit, huumorin ja muun asiaan kuulumattoman. He vaativat oppilasta keskittymään tärkeään eli val-miiseen tietorakenteeseen, josta hän ei ymmärrä

mitään ja joka harvoin kohtaa hänen tapaansa jä-sentää maailmaa. Yksinkertaisesti omat elämän-kokemukset eivät kohtaa koulun puisevaa, sirpa-leista tiedonantotapaa.

Istun kirjastossa. Hyllymetreittäin kirjoja ympäriöi minua. Lukeeko kukaan koskaan näitä kirjoja? Tietääkö kukaan niiden olemassaolosta mitään? Mikä on niiden tehtävä tässä maailmassa? Suuri osa on kehnosti kirjoitettuja, joissa viljellään lat-teuksia ja kuivakkaa virkakieltä. Rohkeampi kie-lenkäyttö voisi vaikuttaa enemmän. Kuka jaksaa lukea harmaata, neutraalia hymistelyä? Osa kir-joista on varmaankin jo unohdettu ja päätyy kir-jaston aulaan puoli-ilmaiseksi poistomyytäväksi.

JAAKKo MIETTunEn

Kirjojen kirous

21

näIn LIITyT PEducAAnMAKsA VErKKoPAnKIssA JA TäyTä LoMAKE MALLIn MuKAAn:

MAKsun sAAJA: PEducA ry TILInuMEro: 660100-3366341 VIEsTIKEnTTä: JäsEnMAKsu, nIMI, KoTIPAIKKA, LAITos (KTL/oKL) JA ALoITusVuosI suMMA: 6 EuroA

MAKsuKuITTIA VAsTAAn sAAT JäsEnTArrAn oPIsKELIJAKorTTIIsI. JäsEnMAKsun VoIT hoITAA Myös PEducAn TAPAhTuMIssA suorAAn KAssAAn.

näIn LIITyT PEducAnsähKöPosTILIsToILLEPEducA-LIsTA on TArKoITETTu PEducAn JA MuIdEn oPIsKELIJAJärJEsTöJEn TIEdoTTEILLE sEKä TAPAhTuMAMAInoKsILLE. LIsTA PyrKII TIEdoTTAMAAn AJAnKohTAIsIsTA oPIsKELIJAn ELäMään, oPInToIhIn JA AInEJärJEsTöToIMInTAAn LIITTyVIsTä AsIoIsTA.

PEducA-TIEdoTTAA -LIsTA on KEVyEMPI VErsIo PEducALIsTAsTA. sILLE VäLITETään AInoAsTAAn PEducAn AJAnKohTAIsIA TIEdoTTEITA, KoKousKuTsuJA JA TAPAhTuMAMAInoKsIA. LIsTA LöyTyy Myös bLogIn MuodossA osoITTEEsTA PEducATIEdoTTAA.bLogsPoT.coM.

PEducA-sIJAIsLIsTALLA TArJoTAAn LyhyITä LuoKAnoPETTAJAn sEKä JonKIn VErrAn Myös AInEEnoPETTAJAn sIJAIsuuKsIA.

LIsToILLE LIITyTään KIrJoITTAMALLA EnsIMMäIsELLE VIEsTIrIVILLE subscrIbE PEducA-LIsTA / subscrIbE PEducA-TIEdoTTAA / subscrIbE PEducA-sIJAIsLIsTA JA LähETTäMäLLä VIEsTI osoITTEEsEEn MAJordoMo@hELsInKI.FI. JäTä oTsIKKoKEnTTä TyhJäKsI.

Vain hyvin harva kirja säästyy unohdukselta ja saa jonkinlaisen klassikon aseman. Ympäröivät tuhannet kirjat saavat minut tuntemaan oloni tyh-mäksi. Ne ahdistavat ja hyllyt kaatuvat niskaan. Ne tietävät mitä elämä on ja minä en. Vai tietä-vätkö?

Nauramme esi-isiemme tietämättömyydelle ja pi-dämme heitä tyhminä. Miten tietämättömiä he oli-vatkaan, kun luulivat ihmisen periytyvän karhus-ta tai hirvestä. Miten taikauskoisia he olivatkaan, kun ajattelivat, että kaikki elävät olennot ovat osa samaa henkimaailmaa. Shamaanit olivat luonnon-kansan maailmankuvan muodostajia. He välittivät ihmisille tietoa ja tulkitsivat heidän kokemuksiaan. Me taas luemme tietomme kirjoista. Uskomme sen mitä meitä viisaammat ja perehtyneemmät ovat kirjoittaneet. Luotamme järjestelmäämme. Nauravatko tulevaisuuden ihmiset meidän type-ryydellemme?

Ehkä meidän pitäisi itse nauraa typeryydellemme ja muodostaa enemmän omaa tyhmää, intuitiivis-ta tietoa. Ainakin se olisi omaamme. Aina kun ka-verini kävelee Penkereeltä ratikkapysäkille vilah-taa spåra nenän edestä, oli kello mitä tahansa. Tällaisille tiedoille meidän täytyisi antaa myös ar-voa, koska ne ovat henkilökohtaisia tietoja ja ovat aivan samanarvoisia kuin kirjojen tiedot, joihin olemme oppineet luottamaan. Ovatpahan haus-kempiakin.

Onneksi olkoon Te, jotka olette säilyttäneet uteli-aisuuden elämään läpi kouluvuosien. Koulu tah-tomattaan tukahduttaa uteliaisuutta ja omaksut-taa asenteen: ”Älä unelmoi vaan keskity asiaan. Katso kirjasta!”

Kirjat ja ”tieto” ovat kuitenkin välineitä. Meidän omat kokemuksemme ja tietomme ovat merkityk-sellisempiä ja tekevät meistä eläviä. Emme ole niin puisevia, rationaalisia ja asiallisia kuin kirja-tieto. Olemme myös luovia, intuitiivisia ja tunteel-lisia. Annetaan sillekin arvoa!

22

Elina aloitti yleisen ja aikuiskasvatustieteen opin-tonsa syksyllä. Hän oli syystäkin innostunut, oli-han hän päässyt yhteen maailman parhaimmista oppilaitoksista ja tulisi varmaan saamaan huip-putason koulutusta. Ennen opintojen alkua hän mietti miten hän tulisi pärjäämään. Mitä jos muut tietäisivät paljon enemmän kuin hän? Mitä jos hän ei ujoudeltaan saisi sanottua ajatuksiaan? Hän toivoi, että hänelle ei naurettaisi ja että keskuste-lut sujuisivat kannustavassa yhteishengessä.

Ensimmäisten kurssien aikana Elina tunsi olonsa hieman hämmentyneeksi. Luentosalissa hän istui hiljaa niinkuin muutkin, harvoin joku kysyi mitään järkevää tai kyseenalaisti luennoitsijan. Elina ajat-teli, että on järkevämpää istua hiljaa kuin avata suu ja paljastaa tietämättömyytensä. Hän kysyisi jos jotakin todella tärkeää jäisi vaivaamaan. Ky-symättä ja keskustelemattakin hän sai hyviä arvo-

sanoja, jotka osaltaan vakuuttivat hänet siitä, että hän toimi oikein.

Hänestä silti tuntui siltä kuin jokin olisi pielessä. Hän oli tullut yliopistoon, elävän väittelyn ja kriit-tisyyden Mekkaan, jossa piti ratkoa tärkeitä yh-teiskunnallisia kysymyksiä. Näin ainakin väitettiin. Hänestä tuntui siltä, että pienetkin yhteisöllisyy-den ilmaukset dumattiin. Hän joutui olemaan lu-ennolta pois muutaman kerran töiden takia ja ky-syi viimeisellä luennolle vierustoveriltaan voisiko hän tehdä valokopiot tämän muistiinpanoista. Nuori nainen jolta hän kysyi suhtautui asiaan pe-rin nuivasti. Hän ei selkeästi halunnut jakaa oman työnsä hedelmiä Elinan kanssa. Hän ei nähnyt velvollisuudekseen palvella "yhteistä hyvää" vaan näki Elinan mahdollisena kilpailijana, joka yritti sii-peillä ja käyttää hyväksi hänen ahkeruuttaan.

MArJAAnA KAunIs

Elämä tiedeyhteisössä

23

Erään toisen luentosarjan yhteydessä opiskelijoil-le määrättiin melkoinen määrä lukemista. Kaik-ki olivat teoksista hämillään, piti lukea useampi englanninkielinen kirja ja kirjoittaa niistä lukupäi-väkirja. Elina kuuli filosofiaa opiskelevalta ystäväl-tään, että heillä oli tapana kokoontua lukupiireiksi ja käydä kirjoja läpi yhdessä, samalla keskustel-len ja pohdiskellen. Elina yritti ehdottaa vastaa-vanlaista järjestelyä erään luennon päätteeksi mutta kukaan ei vaikuttanut järin kiinnostuneelta. "Mitähän siitäkin tulee, liian vaikea järjestää, kyllä mä nämä yksinkin luen."

Elinasta tuntui siltä, että hän luki kirjoja ja suoritti opintoja tasaiseen tahtiin. Kuitenkin häntä jäynäsi tunne siitä, että hänen todelliset taitonsa oppijana olivat jääneet vaisuiksi. Hän ei perusopintojensa aikana ollut kertaakaan käynyt kunnollista kriit-tistä keskustelua kurssinsisällöistä muiden fuk-sien kanssa. Kursseja kohtaan suunnattu kritiikki kohdistui pääosin luennoitsijoihin, kuka milloinkin puhui epäselvästi tai tylsästi, kenellä oli rumat kengät tai omituiset hiukset. Elina koki olevansa pikemminkin näyttelijä kuin opiskelija. Hän osasi toistaa tarvittaessa pakolliset asiasisällöt tentissä

tai esseessä, hän oli oppinut nämä taidot jo pie-nestä pitäen. Häntä kuitenkin harmitti, koska hän oli luullut, että yliopistossa siirryttäisiin korkeam-malle tasolle opiskelussa.

Elina päätti, että hänen oli otettava aktiivisempi rooli oman oppimisensa suhteen. Hän oli aivan yhtä älykäs kuin muutkin ja hän tulisi parhaansa mukaan osallistumaan ja myös tekemään aloittei-ta keskusteluissa. Miten hänestä voisi tulla todelli-nen asiantuntija jos hän teeskentelisi osaavansa? Hänen täytyi todistaa se ennen kaikkea itselleen. Muut saattaisivat pitää häntä pyrkyrinä mutta hän tiesi minkä takia toimi ja minkä takia hän oli tul-lut yliopistoon. Hän ei halunnut vain opetella ul-koa kurssikirjallisuutta, hän halusi oppia osallistu-maan ja laittamaan itsensä likoon. Ensimmäinen opetus oli, että muiden mielipiteet eivät kuuluneet hänelle. Elinan kehittymisessä oli loppujen lopuk-si kyse rohkeuden löytämisestä: jos hän antaisi meikkejään kohentelevien burberrypissisten nau-rujen häiritä häntä, hän alistuisi. Sosiaalisen pai-neen aiheuttama vaivaantunut hiljaisuus oli hä-nestä sietämätön olotila. "Ajatelkoot mitä vaan, minä tulin tänne osallistumaan."

24

klo 8: Pois AltA oPettAjAt tulloo!

Lopunajan tunnelmasta ei ollut vielä tietoakaan, kun valuimme turkooseissa haalareissamme suuria kapsäkkejä kantaen kohti Kiasman edes-sä odottavia busseja perjantaiaamuna. Vaikka opiskelijalle aamu oli vielä aivan liian varhainen, vaikuttivat ihmiset pirteiltä haalareissa, karvaha-tuissa ja aurinkolaseissa, pulkkien, patjojen ja muiden oheistarvikkeiden kanssa. Määränpääs-tä itse tiesin lähinnä sen, että matkaa pohjoisil-le lakeuksille oli runsaasti, ja sitä varten matkaan oli syytä varautua huolella. Monet kaivoivatkin ensimmäiset eväät laukuista Helsingin keskus-tan vasta jäädessä taakse. Eikä matkaa onneksi tarvinnut taittaa täydessä hiljaisuudessa, sillä ai-nahan opettajista muutama taitava kitaristi löytyy, jotka laulattivat yhtä taitavia kanssamatkustajia. Pysähdykset Kuortin ja Kuopion ABC:illä lisäsivät yllättävästi huoltoasemien pizzan kulutusta, kos-ka rankka matka vaati tietysti rankat eväät.

klo 16: viiMeinkin kAjAAnissA

Yliopiston päärakennus näytti ensisilmäyksellä enemmän kyläkoululta kuin tieteen harjoittamis-paikalta, niin sympaattinen se oli talvisessa asus-saan. Päärakennukseen meidät Peducalaiset majoitettiin luokkiin, joihin loimme kotoisan tun-nelman levittämällä tavaramme luvattoman no-peasti hujan hajan lattioille ja sijaamalla valmiiksi vuoteemme. Useimmat meistä olivat ymmärtä-neet retkielämän syvimmän olemuksen, makuu-alustojen ja makuupussien mukanaan tuoman tunnelman, toisten täyttäessä parisängynlevyisiä ilmapatjoja vieressä.

Ruokailu paikallisessa Rossossa alkoi hyvin pian perille saavuttuamme, joten monet suunnistivat tyynynsä pöyhittyään kohti ravintolaa. Tarjolla oli seisovasta pöydästä pastaa lisukkeineen, joilla iloisten opiskelijoiden vatsat saatiin täyteen. Hie-man kävi sääliksi ravintolaan leppoisaa perjantai-iltaa viettämään tulleita ihmisiä, joille ei ilmeisesti ollut muistettu mainita, että pian haalarijengiä tul-vi jo ulos ovista ja ikkunoista.

klo 20: loPun viRAllinen AvAus

Keskustan torilla alkoivat viralliset avajaiset, jos-sa saimme ensi kosketuksen siihen, mitä viikon-loppu tulisi tuomaan mukanaan eri paikkakun-nilta tulleiden opiskelijoiden ensimmäistä kertaa kokoontuessa yhteen. Koska opettajakoulutus on päättymässä Kajaanissa, vietettiin siellä viimeisiä Talvipäiviä loppua enteilevässä tunnelmassa. Vii-katemies muistutti riemukasta opiskelijajoukkoa teemasta koko viikonlopun ajan. Onneksi tämä selkäpiitä karmiva mies ei ollut tullut telottamaan juhlakansaa, vaan päinvastoin. Herttainen viika-temies kaivoi viittansa uumenista jutustelemaan tulleille opettajille karamelleja ja suostui ilomielin yhteiskuvaankin.

Päivä kääntyi varsin pian illan puolelle ja oli aika lähteä suunnistamaan Kajaanihallille, jossa opet-tajia tanssittivat ensin Dicks with the Chick ja he-ti perään suomirockcoveryhtye Joku paikallinen bändi. Tunnelma oli iloinen, kun lahkeet vipattivat ja laulu raikasi suomisuosikkien tahdissa yön pik-kutunneille saakka.

MonA bErgM

An

Lopunajan juhLatSOOLin Talvipäivät 24.–26.2.2012

25

klo 9: Hyvää HuoMentA kAjAAni

Olo tunnin tai muutaman tunnin yöunien jälkeen oli virkeä ja energinen kuten kuvitella saattoi. Ho-tellitason aamiainen tarjoiltiin päärakennuksen aulassa siten, että jokainen sai kerätä pakaste-pussiin sämpylän, juusto- ja makkaraviipaleen, voinapin ja jogurtin, ja kantaa eväänsä sinne, mistä juuri sillä hetkellä sattui istumapaikka löyty-mään (esimerkiksi käytävän lattialle). Aurinkoinen päivä näytti kahvin jälkeen entistäkin aurinkoi-semmalta, ja siksipä pulkanlasku ei kuulostanut ollenkaan hassummalta idealta. Olimmehan sen-tään TALVIpäivillä.

klo 12: voiMistelukelPAilujen PeRinnettä kunnioittAen: HAnkifutis

Kun Talvipäivät pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1947, silloinkin Kajaanissa, kuului ohjel-maan muun muassa monenlaista urheilua ko-ripalloturnauksesta aina miesten voimistelukil-pailuun asti. Kokonaan ei urheiluperinnettä ollut unohdettu tänä vuonnakaan, vaikka monilta osin Talvipäivien ohjelma onkin kokenut mullistuksia vuosien varrella.

Ilonen talviriehakulkue lähti liikkeelle jälleen kes-kustasta tarjoten paikallisille asukkaille hieman sirkusta rauhalliseen lauantaiaamuun. Kaupun-ginlammella pidetty rieha piti sisällään mäen-laskua, tandemhiihtoa, makkaransyöntiä sekä tietenkin spektaakkelimaisen, arvostetun ja us-komattoman HANKIFUTISTURNAUKSEN. Sekä Peducan joukkueesta että mahtavista kannustus-joukoista voidaan olla ylpeitä pitkään, vaikka ihan kirkkainta mitalia ei tällä kertaa saavutettu. Taiste-lu oli kuitenkin kovaa ja yhteishenki mitä mainioin kylmästä tunnottomiksi muuttuneista sormista ja varpaista huolimatta. Otteluiden välissä Peduca-laiset pitivät huolta yhteishengestä tanssimalla ja leikkimällä, ja meininki meillä olikin varmasti rie-han paras.

klo 16: RuokAA jA siRkusHuvejA

Nälkä pitkän päivän, futiksen ja Onnelassa pi-kaisesti pyörähdeltyjen päivätanssien jälkeen oli varmasti kaikilla mammuttimainen, kun viimeinkin tuli Peducan vuoro istua jälleen Rosson tarjoilujen äärelle. Tutustuimme Kainuulaiseen perinneruo-kaan, Kainuun rönttöseen, päivällisen yhteydes-sä, ja yleissivistyksen yksi aukko tuli kokemuksen myötä jälleen täytettyä. Kyllä kotimaamatkailu avartaa!

Joku voisi luulla, että opettajilla jo virta loppuisi ja hymy hyytyisi, mutta mitä vielä. Seuraavaksi oli vuorossa pubikierros pienen lepohetken (= pu-bikierroksen etkot kera sipsien ja karkkien) sekä ehostuksen jälkeen. Ahkerimmat kiertelijät keräsi-vät tarvittavan määrän leimoja ja osallistuivat pal-kinnon arvontaa, kun taas toiset nauttivat lähinnä tunnelmasta muutamassa paikassa tehtäviä suo-ritellen ja karaokea laulellen.

klo 20: kotibileet on PARHAAt bileet

Paras tunnelma löytyi lopulta varmaankin makuu-saleista, joissa laulettiin, pelailtiin ja juteltiin en-

26

nen viimeisiä iltapippaloita. Artun kitarakoulussa syntyi illan aikana tähtioppilaita, taitavaakin taita-vampia sävellyksiä kokoonnuttiin kuuntelemaan soitto- ja laulutaitoisten ympärille, ja haalarit sai-vat koristuksikseen uusia haalarimerkkejä ja teks-tejä. Koko viikonlopun ehdoton hittibiisi taisi olla Frontside ollie, joka raikui aina illalla viimeisenä kitarasäestyksen tahtiin yliopiston käytävillä.

klo 00: 80´s sHow

The Rockstar ja Disco Inferno tanssittivat pitkän päivän päätteeksi Kajaanihallissa juhlijoita 80-lu-vun tyyliin. Krepatut sivuponnarit kruunasivat vie-lä tunnelman. Odotettu tieto ensi vuoden Talvipäi-vien järjestyspaikasta julkaistiin, ja suuntahan on siis kohti Raumaa! Mitä tiedän tällä hetkellä Rau-masta on lähinnä se, että matkaa on ainakin hie-man vähemmän kuin Kajaaniin. Onneksi on vuosi aikaa valmistautua ja ottaa selvää.

klo 11.00 loPulliset Hyvästit

Kajaani rauhoittui hiljalleen sunnuntaina, kun haalariväki lähti busseillaan kotia kohti. Luvassa oli jälleen pitkä matka, joka tällä kertaa sujui huo-mattavasti uneliaammissa merkeissä kuin muuta-ma päivä aikaisemmin.

Vaikka Talvipäivät 2012 lähenivät loppuaan, jälki-keskustelua mukavasta viikonlopusta käytiin vie-lä pitkään. Keskustelua pystyi myös seuraamaan Kainuun sanomien keskustelupalstalta, jossa ol-tiin jopa hieman kauhuissaan siitä, kuinka kan-sankynttilöilläkin voi olla 2000-luvulla hauskaa. Tähän kaikki Talvipäivillä olleet voivat varmasti vastata, että opiskelu on yksi elämän parhaim-mista ajoista, ja silloinhan kuuluukin olla hauskaa. Toivottavasti ensi vuonna saadaan matkaan pal-jon lisää Peducalaisia, kun lähdetään valloitta-maan Raumaa ja kokemaan jälleen unohtumaton viikonloppu huippuseurassa.

27

Jossain kaukana taustalla soi musiikki, mutta kentällä on hiirenhiljaista. Ihmisjoukko sei-soo jähmettyneenä ympärillä ja seuraa jännittyneenä tilannetta. Joukon keskellä mies sykähtää liikkeeseen. Muutaman varman askeleen jälkeen tapahtuu kosketus palloon. Kosketus on täydellinen. Suoritus on toistettu harjoituksissa tuhansia kertoja. Pallon suuntautuessa alakulmaa kohti lähtee maalivahti liikkeeseen. Turkoosien haalareiden sisällä polvet lähtevät koukistumaan valmiina tuulettamaan. Reaktio on kuitenkin en-nenaikainen. Viime hetkellä kuin tyhjästä ilmaantunut tuulenvire tarttuu palloon ja kul-jettaa sen hiuksenhienosti maalitolpan väärälle puolelle. Maalinedusta täyttyy juhlivas-ta väkijoukosta, mutta yksi mies ei juhli vaan romahtaa polvilleen maahan. Peduca on ulkona finaalista. Petri Murtu.

Vaatimattomista lähtökohdista on ennenkin noustu suurtekoihin, mutta harva tarina on yhtä vaikuttava. Varasijalta Helsingin OKL:ään vuoden 2011 syksyksi noussut Petri Murto pelasi Kajaanin talvipäivillä itsensä lopullisesti suomalaisen lumijalkapallokan-san sydämiin. Päällepäin katsottuna turnauksen maalikuninkuus vaikuttaa todelliselta tuhkimotarinalta. Kolikolla oli tällä kertaa kuitenkin myös kääntöpuoli. ”Hyvän ja huo-

non pelaajan erottaa toisistaan se tapa millä käsittelee vaikeuksia, sama pätee

myös elämään”, toteaa uupunut Murto paluumatkalla Helsinkiin.

Peducan joukkue pysyi yhtenäisenä koko pitkän turnauksen ajan ja selvisi yhdessä vai-keistakin tilanteista. Välieräpaikka oli joukkueen nuoreen runkoon nähden hyvä saavu-tus. Joukkuepelaajana Petri antaa avokätisesti tunnustusta taustajoukoille: ”Peducalla

on Suomen parhaat fanit, siksi tänne kouluun kai haetaan”, tuumii Murto mietteli-äänä. Myös tapahtumajärjestäjät ja paikallinen kisaväki saavat Petriltä puhtaat paperit: ”Rossossa tarjoilu pelasi ja annoskokoa sai itse säädellä mikä sopi mulle tosi hyvin. Kaduilla sai kävellä rauhassa ilman että jatkuvasti tullaan häiritsemään. Helsingissä se ei ole mahdollista”.

Vuoden 2013 Talvipäivät järjestetään Raumalla. Kysymys ensi vuoden turnauksesta saa poikamaisen hymynkareen nousemaan Petrin kasvoille. ”Jos kutsu tulee niin läh-

den edustamaan Peducaa, nyt aion keskittyä koulunkäyntiin ja viettää aikaa per-

heen kanssa”, summaa Murto. Peduca nousee vielä. Petri Murtu, mutta palaset ke-rättiin talteen.

LAurI ronKAInEn

PEdu

cALE

hTI 1

/201

2 Ju

LKAI

sIJA

PEd

ucA

ry (s

ILTAV

uorE

nPEn

gEr

5 A,

hEL

sIng

In y

LIoP

IsTo

) Pä

äToI

MIT

TAJA

hEI

dI K

osKI

nEn

Ku

VAT

Mon

A bE

rgM

An, h

EIdI

Kos

KInE

n, JA

AKKo

MIE

TTun

En, T

IMo

sääM

änEn

TAIT

To Ir

EnE

AuEr

PA

InoP

AIKK

A

KoPI

JyVä

oy

TäM

än L

EhdE

n Ju

LKAI

sEM

IsEE

n on

sAA

Tu h

yy:n

LEh

TIAV

usTu

sTA

Petri Murtu

Epäonnensoturi Petri Murto 22 laukomassa ratkaisevaa rangaistuspotkua

28

Kahdeksan kuukauden kokemuksella voin tode-ta, että onhan Singapore aika eri mesta. Täällä ei voi maksaa euroilla ja kaikilla on mustat hiukset. Matka luentosalille kuumuuden ja kosteuden ke-ra vie mehut kehosta ja lopuksi kierot apinat pöllii vesipullosi. Lunta ei näy missään, paitsi tietenkin kauppakeskusten luisteluradoilla. Väittävät, että Dubaissa on hommat vedetty överiksi. Minä sa-non Majulah Singapura ja toivotan sinut tervetul-leeksi Aasian rikkaimpaan maahan Singaporeen. Kokoa Helsingin verran, kööriä Suomen verran.

Kahden kuukauden kuluttua pakkaan laukkuni ja palaan takaisin kotikaupunkiini Helsinkiin. Ehkä on hyvä hieman pohtia mitä kaikkea olen kokenut sitten heinäkuun 2011 kun laskeuduin Gessnalla-ni Changin lentokentälle. Paitsi, että moinen ke-laaminen on aika hankalaa. Miten tiivistää kaikki ihanat ihmiset, kokemukset, reissut ja opitut asiat yhteen kyyhkysen toimittamaan kirjeeseen Pedu-calehden toimitukselle? Aloitetaan siitä mikä teitä kaikkia kiinnostaa eniten: opiskelusta. Akateemi-nen vuoteni National University of Singaporessa

on ollut raskas. Tämä Aasian arvostetuim-mista yliopistoista on vaativa, mutta sa-malla palkitseva. Professorit ovat ympäri maailmaa, opetus todella korkealaatuista ja sisältö mielenkiintoista. Historian pit-kää sivuainettaan suorittava Karri Juha-ni on istunut kirjastossa lukemattomia tunteja ja vääntänyt liian monta esseetä. Itseasiassa en ole ikinä opiskellut näin paljoa. Vaikka olen oppinut hurjasti, on suoritukseni mitätön verrattuna paikalli-siin robotteihin. Yliopiston kirjasto joutui viime lukukauden lopussa kieltämään makuupussit tiloissaan. Kaksi viikkoa

Terveiset (lähes) päiväntasaajalta!

29

ennen lopputenttejä lukuisat opiskelijat muuttivat kirjastoon nuudeleiden ja kirjojen kera. Singapo-resta on humboldtilaisuus kaukana.

Opiskelut smokiskelut ja sitten asiaan. Mä oon matkustellut melkein koko Kaakkois-Aasian läpi! Homma menee jotenkin näin: viikolla kivaa Sin-gaporea ja ohessa opiskelua. Sitten perjantaina metro lentokentälle ja viikonloppureissu Male-siaan, Vietnamiin, Myanmariin, Thaimaahan, Fi-lippiineille, Indonesiaan, Kambodžaan, Laosiin, Borneoon, Bruneihin ja lista jatkuu. Joskus on tie-tysti pakko tehdä hieman pidempi reissu. Silloin olen joutunut käymään Japanissa, HongKongis-sa, Macaossa ja Kiinassa. Viime viikonloppuna kiipesin Borneon korkeimmalle huipuille Mount Kinabalulle (4095m) ja ensi viikonlopun ajattelin viettää telttailen maailman vanhimmassa sade-metsässä Malesiassa. Lukuloman vietän kirjas-tossa, paitsi että en vietä, sillä lähden Koreaan. Tajusitte varmaan pointin: mä oon onnellinen!

Hei kerroinko mä nyt yhtään mitään Singaporesta? Ystäväni ovat kysyneet, mikä on hienointa Singa-poressa. Usein huomaan kyvyttömyyteni vastata yhtään mitään. Älä ymmärrä väärin, Singapore on hieno paikka elää ja olen viihtynyt todella hyvin. Maailman parasta ruokaa, oikeasti monikulttuu-rinen yhteiskunta, messevät kelit läpi vuoden ja toisin kuin muualla Kaakkois-Aasiassa, täällä ns.

hommat skulaa. Samalla Singaporea vaivaa suu-ri identiteettikriisi: mitä on olla Singaporelainen ja mitä Singapore on? Onko se pilvenpiirtäjiä ja du-rian-hedelmiä? Iki-ihanalla hallituksella on tästä toki oma mielikuvansa, mutta singlishin ohella yh-distävä tekijä puuttuu. Joskus oltiin osa Brittiläis-tä imperiumia, sitten hetki Malesiaa ja kuusikym-mentäluvulta lähtien oma itsenäinen valtio. Nuori kansakunta etsii itseään ja tämän kaiken keskel-lä Karri etsii itseään. Laita U2:n The Joshua Tree C-kassu dekkiin, kelaa kakkosstygen kohdalle ja paina play.

Nähdään pian, mulla on ikävä teitä!

Karri Mehtälä

30

ja meillä oli koko elämä edessä. Joskus Anna ei tullut kouluun, ja kun kysyin, missä hän oli, hän sanoi olevansa kotona koska oli kipeä. Aloin ol-la huolissani. Soitin hänelle vain kysyäkseni, mitä hänelle kuuluu ja mikä häntä painaa. Hän sanoi kaiken olevan hyvin ja nauroi, sanoi että älä sinä höpsö murehdi, me ollaan liian nuoria sellaiseen. Sitä paitsi hänen piti saada oma kummilapsi, kun hänen siskonsa lapsi syntyisi. Hän sanoi kaiken olevan kunnossa, ja minä uskoin.

Jossain vaiheessa Anna alkoi kertoa, miltä hä-nestä tuntui. Hän sanoi, ettei hän saanut nukut-tua, ja että lukion kurssien suorittaminen tuntui ylivoimaiselta. Silti hän kävi tunneilla melkein joka päivä. Hän sanoi, ettei mikään tuntunut miltään. En ymmärtänyt, mitä se tarkoitti, mutta kuuntelin häntä. Aluksi minä vielä kuuntelin häntä ja yritin piristää, viedä häntä joka paikaan ja järjestää te-kemistä. Se ei auttanut.

Kun parin vuoden päästä aloin saada keskellä yötä tekstiviestejä, joissa Anna sanoi ottaneensa lääkkeitä ja jotka aina loppuivat siihen, että Anna sanoi, ettei hän jaksanut enää, olin sairaana huo-lesta. Soitin Annan äidille Annan ehdottomista kielloista huolimatta, ja siitäkin huolimatta, ettei-

For the moon never beams, without bringing me dreamsOf the beautiful Annabel Lee;And the stars never rise, but I feel the bright eyesOf the beautiful Annabel Lee

(Edgar Allan Poen runosta “Annabel Lee”)

IhMIsIä yMPärILLäMME

Tunsin kerran tytön, jonka nimi oli Annabel. Hän-tä kutsuttiin usein Annaksi. Hän oli erilainen kuin minä, mutta samanlainen kuin monet muut. Hän oli hyvin sydämellinen, ja kuuntelin mielelläni hä-nen puhettaan, sillä siinä oli viisaita sanoja. Jo lapsena tapasin häntä usein. Hänellä oli tapana keksiä mielikuvitusihmisistä tarinoita, joita hän in-noissaan sepitti minulle. Minusta hänestä olisi pi-tänyt tulla kirjailija, niin hienoja hänen tarinansa olivat. Kerran tipuin keinusta, kun hän kertoi jän-nittävää tarinaa mielikuvitusihmisistä, jotka löysi-vät metsästä luolan täynnä vanhoja rahoja, koruja ja muita aarteita. Eläydyin tarinaan niin, että suljin silmäni ja unohdin, missä olin. En muistanut pi-tää keinun kettingeistä kiinni, ja mätkähdin maa-han. Minuun ei sattunut. Näytin silti hassulta. An-na nauroi ja ojensi kätensä minulle. Muistan sen paremmin kuin eilisen. Toivon, että voisin palata ajassa taaksepäin ja olla taas lapsi yhdessä An-nan kanssa. Haluaisin tavata hänet vielä.

En vieläkään oikein tiedä, milloin ja miten asiat muuttuivat, mutta ne muuttuivat. Anna ei enää nauranut, tai jos hän nauroi, se kuulosti väkinäi-seltä ja kolkolta. Sen huomasin ensimmäisek-si, mutta en tiennyt, mistä se johtui. Luulin, että kaikki olisi ollut hyvin, olimmehan me 15-vuotiaita

31

sonJA LAMMI

vät he jostakin syystä olleet kovin läheisiä. Annan äiti sanoi juttelevansa tyttönsä kanssa. Anna oli vähän aikaa vihainen. Hän kertoi, että häntä oli riepoteltu kolmen eri psykiatrin vastaanotoilla, ja että he kaikki olivat vuoron perään ohjanneet hä-net muualle. Kukaan ei ottanut vastuuta, koska hän ei kuulemma ollut tarpeeksi sairas kenelle-kään. Sain Annalta lähes viikoittain viestejä, jotka osasin jo ulkoa. Vastasin jokaiseen viestiin, mutta minusta alkoi tuntua, ettei minulla ollut enää mi-tään uutta sanottavaa. En olisi voinut olla huojen-tuneempi, kun Annassa alkoi vastoin odotuksiani näkyä piristymisen merkkejä. Hän ei enää lähe-tellyt minulle pelottavia viestejä, vaan puhui ta-vallisista asioista. Hän ei soittanut minulle usein, mutta hän saapui aina paikalle, kun kutsuin hänet jonnekin, luokseni, kahville tai vain ulos kävelylle. Kuulin Annan joskus myös nauravan. Hän sanoi voivansa paremmin, ja siltä minustakin näytti. Us-koin Annaa ja annoin itselleni luvan olla vähem-män huolissani.

Sain vielä muutaman synkän tekstiviestin joinakin öinä, mutta aina seuraavana päivänä Anna sanoi kaiken olevan hyvin, ja ettei mitään hätää oikeas-ti ollut. Olin alkanut hyväksyä tilanteen sellaisena kuin se oli. Annan synkät viestit olivat arkea, eikä tilanne ollut vuosiin muuttunut selvästi huonom-paan, vaikkei myöskään parempaan. Eräänä ilta-na sain taas samanlaisen viestin, jossa Anna sa-noi, ettei hän jaksa enää. Heräsin viestiin, ja mietin vähän aikaa, mitä vastaisin. Olin väsynyt. Tätä oli jatkunut jo kauan. Olin sopinut tapaavani Annan vielä samalla viikolla. ”Käy nukkumaan, jooko. Sä olet väsynyt. Puhutaan huomenna”, vastaisin viestiin. Olin alkanut jotenkin ajatella, että olin teh-

nyt jo tarpeeksi. En aikonut ikinä hylätä Annaa, mutta jokin sai minut tuntemaan, että olin tehnyt jo oman osuuteni, enemmän kuin muut. En silloin tiennyt, että se oli viimeinen kerta, kun Anna luki viestini. Se oli viimeinen kerta, kun hän ajatteli mi-nua, tai mitään ylipäänsä. Se oli viimeinen kerta, kun hän veti ilmaa keuhkoihinsa, viimeinen kerta, kun hänen sydämensä löi. Se oli viimeinen kerta, kun sain sanoa hänelle enää yhtään mitään. Ja minä käskin hänen mennä nukkumaan.

Mietin silloin, kenen vastuulla kaikki oli, ja vastaus oli selvä. Tapahtunut oli minun vastuullani, kun en enää jaksanut hätääntyä toistuvista viesteis-tä, ja niiden Annan ystävien vastuulla, jotka lakka-sivat pitämästä hänen yhteyttä, kun hän ei ollut-kaan enää pelkästään iloista seuraa. Tapahtunut oli niiden opiskelijoiden vastuulla, jotka Annan kouluissa antoivat Annan viettää ruokatuntinsa ja välituntinsa yksin ilman, että heistä kukaan olisi kertaakaan kysynyt, miksi Anna oli viime aikoina muuttunut niin hiljaiseksi. Tapahtunut oli myös nii-den opettajien vastuulla, jotka näkivät Annan jos-kus itkevän eivätkä sanoneet mitään. Vastuu on yhä vieläkin meidän harteillamme, ja se painaa paljon. Vastuu ei ole yksin kenelläkään meistä, mutta se on yhdessä meillä kaikilla.

Tämä tarina ei ole siinä mielessä totta, että tapah-tumat kertoisivat yhdestä ihmisestä, jonka olen joskus tuntenut. Siinä mielessä tämä on kuitenkin enemmän kuin totta, että näitä asioita tapahtuu koko ajan, eikä vain yhdelle ihmiselle. Tätä tapah-tuu ihmisille, joita minä tunnen, ja ihmisille, joita sinäkin luultavasti tunnet.

32

”Meidän tulee viljellä ja puolustaa erityisyyttä, yksilöllisyyttä ja epäsäännöllisyyttä – siis elämää”

Octavio Paz