Oppiva maaseutu - Maaseudun uusi aika ry · nitse koodi tutkijatapaaminen_2016. ORIGINAL SOKOS...

Oppivamaaseutu

Maaseutututkijatapaaminen Rovaniemellä25.–26.8.2016

mua.fi

Kuva: Rovaniemen kaupunki / Torvinen Aarno

2

Oppiva maaseutuRovaniemi 25.–26.8.2016

AbstraktitMari Kattilakoski & Heli Siirilä

(toim.)

Maaseudun uusi aika ry I 2016

Maaseutututkijatapaaminen

© Maaseudun uusi aika ry

ulkoasu ja taitto Mari KattilakoskiAlkuperäiskuvat Rovaniemen kaupunki / Torvinen Aarne

ISBN 978-952-67608-5-8 (pdf)

4


Sisältö

ROVANIEMI-INFO .......................................................................................................6

OHJELMA ..................................................................................................................... 7

TYÖRYHMÄT:

TR 1: Maaseudun uudet palvelutuottajat ................................................................... 9

TR 2: Kestävä talous valtavirtaistuu – maaseutu mukana muutoksessa? ........ 15

TR 3: Muuttuva maaseutu ........................................................................................ 20

TR 4: Maaseutu mediassa – Media maaseudulla? ............................................... 25

TR 5: Taikasanana maaseudun digitalisaatio – silmänkääntötemppuja vaitosiasiallisia mahdollisuuksia? ................................................................................. 29

TR 6: Muisti, jäljet ja unohdus maaseudun kulttuuriperinnössä ........................... 35

TR 7: Eläinten hyvinvointi matkailupalveluissa ...................................................... 39

POSTERIT.…………………………………………………………………………43


Järjestyksessään 24. valtakunnallinen maaseutututki-jatapaaminen järjestetään 25.–26.8.2016 Rovanie-mellä. Tapaamispaikkana on Lapin yliopisto.

Vuoden 2016 tapaamisen teemanaOppiva maaseutu

Käsitepari oppiva maaseutu on monimerkitykselli-nen sekä erilaisia kysymyksiä ja mielleyhtymiä herät-tävä. Oppiminen viittaa jatkuvaan prosessiin, kehit-tymiseen, kehittämiseen. Oppiminen tarkoittaa op-pijan aktiivista suhtautumista muutokseen: ei pelkäs-tään sopeutumista, vaan valmiutta ja tahtoa muuttuamyös itse.

Oppiva maaseutu tarkoittaa maaseudun voima-varojen ja mahdollisuuksien hyödyntämistä sekäluovia ja innovatiivisia paikallisia ratkaisuja. Paikalli-set hajautetun energiantuotannon hankkeet ja uu-denlaiset kumppanuusmallit lähipalvelujen tuottami-sessa ovat esimerkkejä siitä, miten maaseudulla eityydytä vain seuraamaan sivusta yhteiskunnan kehi-tystä, vaan siihen pyritään vaikuttamaan paikallisellatoiminnalla.

Oppivaan maaseutuun voi suhtautua myös kriit-tisesti. Mitä merkitsee kun yksilöiden lisäksi yhteisö-jen, alueiden ja koko maaseudun pitäisi olla nykypäi-vänä ”oppivia”? Halutaanko oppijalta sopeutuvaa,

hiljaista markkinavoimien ja politiikanvaateiden si-säistämistä, vai voiko oppiminen tarkoittaa myöspoisoppimista tai kyseenalaistamista? Entä mikä onoppivan maaseudun suhde kaupunkiin, ja päinvas-toin?

Tutkijatapaamisen torstain kutsuesitelmässä jakommenttipuheenvuorossa japanilainen yhteiskun-tatieteiden professori Satomi Tanaka kertoo maa-seudun kehityksestä ja yhteisölähtöisestä kehittämi-sestä Japanissa. Oppivaa maaseutua käsitellään esi-telmien jälkeen seitsemässä työryhmässä. Aiheinaovat maaseudun uudet palvelutuottajat, kestävä ta-lous valtavirtaistuu, muuttuva maaseutu, taikasananamaaseudun digitalisaatio, muisti, jäljet ja unohdusmaaseudun kulttuuriperinnössä sekä eläinten hyvin-vointi matkailupalveluissa. Työryhmien jälkeen nau-titaan yhteinen illallinen ravintola Valdemarissa.

Perjantaina jatketaan työryhmätyöskentelyä ja tu-tustutaan tapaamisessa ensimmäistä kertaa järjestet-tävään posterinäyttelyyn. Työryhmien jälkeen päi-vien toinen kutsuesitelmä kertoo Lapin Virtu-hank-keen kokemuksista sähköisten palvelujen käyttöön-otossa. Työryhmien purku tapahtuu hyödyntämällätyöryhmistä lähetettyjä twitter-viestejä. Lopuksi käy-dään keskustelua yhdistyksen ajankohtaisista kuulu-misista. Tilaisuus päättyy lounaaseen ja kahviin.

Maaseutututkijatapaaminen

6

mua.fi

Tapaamispaikka

Rovaniemi

Kahden suurjoen, Ounasjoen ja Kemijoen syleilyssäon muodostunut kehittyvä, kansainvälinen kaupan,hallinnon ja koulutuksen kaupunki. Rovaniemi onaina ollut portti Lappiin ja Lapin läänin hallinnolli-nen keskus jo vuodesta 1938. Rovaniemestä tuli kau-punki vuonna 1960. Pinta-alaltaan Rovaniemi onEuroopan suurin kaupunki, 8 017,19 km². Kunnassaon noin 61 866 asukasta.

www.rovaniemi.fi

Lapin yliopisto, pohjoinen tieteen jataiteen keskus

Vuonna 1979 perustettu Lapin yliopisto on monia-lainen ja kansainvälinen tiede- ja taideyliopisto,jonka koulutus- ja tutkimusaloihin kuuluvat kasva-tustieteet, matkailu ja liiketoiminta, oikeustiede, tai-deteollinen ala, yhteiskuntatieteet sekä pohjoiset jaarktiset kysymykset. Toimintansa kautta se edesaut-taa kestävää kehitystä, hyvinvointia ja tasa-arvoasekä alueellisesti että maailmanlaajuisesti. Valtaosayliopiston yksiköistä sijaitsee Napapiirin ja Rovanie-men kaupunkikeskustan tuntumassa modernillakampusalueella, jonka on suunnitellut arkkitehti Ju-hani Katainen.

Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, 96300 Rovaniemiwww.ulapland.fi

Majoitus

Osallistujat varaavat ja maksavat majoituksensa itse.

Jos varaat majoituksen seuraavista hotelleista, mai-nitse koodi tutkijatapaaminen_2016.

ORIGINAL SOKOS HOTEL VAAKUNA1hh/ vrk / 96 €2hh/ vrk/ 111 €

SCANDIC ROVANIEMI1hh/ vrk/ 88 €2hh/ vrk/ 109 €

HOTEL RANTASIPI POHJANHOVI1hh/ vrk/ 79 €2hh/ vrk/ 89 €

LAPLAND HOTEL SKY OUNASVAARA(ROVANIEMI)1hh/ vrk/ 81 €2hh/ vrk/ 95 €

SANTA´S HOTEL SANTA CLAUS1hh/ vrk/ 88 €2hh/ vrk/ 99 €

GUESTHOUSE BOREALIS ROVANIEMI1hh/ vrk/ 50 €2hh/ vrk/ 60 €

Tapahtuman tukijat

Maaseutuverkostopalvelut toimivat maaseutu-tutkijatapaamisen tukijana.

Lisätiedot

Maaseudun uusi aika ry:

pj. Kaisu Kumpulainen, puh. 050 372 8627,pj(at)mua.fi

Tutkijatapaaminen:

vpj. Heli Siirilä, puh. 050 357 1233,heli.siirila(at)uva.fi

pj. Kaisu Kumpulainen, puh. 050 372 8627,pj(at)mua.fi

Työryhmät:

työryhmäkoordinaattorit

7

Ohjelmatorstai 25.8.2016Päivän puheenjohtaja:Torsti Hyyryläinen,Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Ilmoittautuminen klo 10.30 alkaen Castren-salin läheisyydessä Mahdollisuus tutustua posterinäyttelyyn

12.00 Tutkijatapaamisen avaus, Castren-sali

Tervetuloa!Kaisu Kumpulainen, puheenjohtaja, MUA ry

Kutsuesitelmä:Rural development in JapanSatomi Tanaka, professor, Tsuru University, Japan

Professori Satomi Tanaka Tsurun yliopistosta Japanista on tutki-nut maaseudun kehitystä sekä Japanissa ja Suomessa. Aiem-missa tutkimusprojekteissaan hän on mm. vertaillut japanilaistenja suomalaisten vanhusten asenteita sosiaalipalveluihin sekä tut-kinut yhteisökehittämistä ja väestön ikääntymisen vaikutuksia ja-panilaisissa maaseutuyhteisöissä. Satomi on perehtynyt myössuomalaiseen maaseutupolitiikkaan ja aluelautakuntatoimintaanRovaniemellä. Vuonna 2015 päättynyt tutkimushanke tarkastelikuntaliitosten ja keskittämisen vaikutuksia maaseutualueiden ke-hitykseen Rovaniemellä.

Kommenttipuheenvuoro:Aapo Jumppanen, päätoimittaja,Maaseudun uusi aika -lehti

Keskustelua

14.00–14.30 Iltapäiväkahvit (+posterinäyttely)

14.30–17.00 Työryhmätyöskentely, työryhmät 1-7

19.00–21.30 Illallinen ravintola ValdemarissaVuoden 2016 GradupalkintoLapin kyläasiamies Pirjo Riskilän puheenvuoro

8

Ohjelmaperjantai 28.8.2015Päivän puheenjohtaja:Torsti Hyyryläinen,Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

8.45–10.15 Työryhmät 1, 2, 3 ja 5 jatkavat

10.15–10.45 TaukoPosterinäyttelyKahvia ja pientä tarjoilua

10.45–11.30 Kutsuesitelmä, Castren-saliVirtu-hanke: Kokemukset sähköisten palvelujenkäyttöönotosta LapissaMaarit Pirttijärvi, suunnittelija

11.30–12.40 Työryhmien purkuYhteiskeskusteluna päivän puheenjohtajan johdollahyödyntäen työryhmistä lähetettyjä twitter-viestejä#MUAtapaa

12.40–13.00 Ajankohtaista MUA-yhdistyksestä

13.00 Lounas ja lähtökahvitAmica-ravintola Petronella (F-siipi)MUA ry tarjoaa

9

TYÖRYHMÄ 1:Maaseudun uudet palvelutuottajat

Koordinaattorit:

Marja Vehnämaa, Pirkanmaan kylä-asiamies, Pirkan Kylät ry,marja.vehnamaa(at)pirkankylat.fi

Katja Rinne-Koski, tohtorikoulutettava,Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti,katja.rinne-koski(at)helsinki.fi

Palvelutuotannon haasteena maaseu-dulla on ollut muun muassa palveluidenvähittäinen keskittyminen ja siirtyminenkuntakeskuksiin sekä kuntien kiristynyt ta-loudellinen tilanne. Samaan aikaan maa-seudun palveluiden merkitys on toisaaltakasvanut esimerkiksi asukkaiden ikäänty-misen ja vapaa-ajan asukkaiden palvelu-tarpeiden myötä.

Julkinen sektori ei yksin pysty vastaa-maan maaseudun palvelutuotannon tar-peisiin, joten palveluita tuotetaan yhä use-ammin julkisen, yksityisen ja kolmannensektorin yhteistyönä. Tällöin paikallisettoimijat ovat avainasemassa. Maaseu-dulle on myös syntynyt aivan uudenlaisiapalveluita yhdistysten ja yrittäjien toi-mesta. Monella kylällä esim. harrastus- jakulttuuritarjonta on hyvinkin vilkasta, eikäsiihen ole tarvittu julkisen sektorin apua.

Se, miten yhteistyö julkisen hallinnon japaikallistoimijoiden välillä järjestetään, onusein jäänyt lähinnä puheiden tasolle.Esimerkiksi monessa yhdistyksessä, jokavoisi osaltaan tuottaa maaseudun palve-

luja, on toiminta hiipunut tai aktiivisia toi-mijoita ei ole tarpeeksi. Usein myös tär-keät yhteistyöverkostot puuttuvat. Ja toi-saalta, mitä ovat paikalliset palvelutar-peet? Entä kuinka palvelut toteutetaan:kannetaanko suurta paikallista vastuutavai tehdäänkö kunnan kanssa sopimusesimerkiksi jostain pienestä palvelustaomana varainhankintana? Pystytäänköpalkkaamaan työntekijöitä vai voidaankojotain töitä hoitaa talkoilla? Mikä on järke-vin tapa toimia, kuka tekee mitäkin jamitkä ovat käytössä olevat resurssit?

Työryhmään toivotaan puheenvuorojauudenlaisista tavoista vastata maaseu-dun asukkaiden palvelutarpeisiin ja -ky-syntään. Miten on saatu voimavarat jaideat valjastettua yhteiseen käyttöön jaonko saatu aikaan toimiva kumppanuuskylien ja kunnan välille? Millaisia koke-muksia on, mitä niistä on opittu? Esityksetvoivat olla empiirisiä tutkimuksia tai kes-kustelunavauksia erilaisista tavoista tuot-taa palveluja.

10

Työryhmän aikataulu:

Torstai 14.30–17.00

14.30 Päivi Pylkkänen:Hoivamaataloudesta vastauksiamaaseudun palvelutuotantoon?

15.00 Isto Kujala:Palvelujen turvaaminen monitoimi-työpaikkojen avulla

15.30 Ronja Kuokkanen:Yhdessä deliberatiivisesti keskustel-len kohti paikallista hyvinvointia,osallisuutta ja yhteiskehittämistäsote-uudistuksessa

16.00 Timo Aarrevaara:Yhteistyö ja vuorovaikutus Rovanie-men kylien palvelutuotannon resurs-sina

16.30 Miia Tiilikainen:Eskolan esimerkki – kylän oma pal-veluyritys

Perjantai 8.45–10.15

8.45 Asta Kietäväinen jaSeija Tuulentie:Vapaa-ajan asukkaiden ja kylä-läisten mahdollisuudet päättääpaikallisesta kehittämisestä ja pal-velujen järjestämisestä

9.15 Manu Rantanen:Vapaa-ajan asukkaat mökkipaikka-kuntansa taloudellisen elinvoimantukijoina

Päivi Pylkkänen, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Hoivamaataloudesta vastauksia maaseudun palvelutuotantoon?

Hoivamaatalous tarkoittaa maatilan ja maaseutuym-päristöjen hyödyntämistä hoiva-, kasvatus- ja kun-toutumispalvelujen toteutusympäristöinä. Hoiva-maatalouden toimintamuotoja voivat olla esimer-kiksi lasten, kehitysvammaisten tai vanhusten perhe-hoito, erityisryhmien päivätoiminta tai virkistyspal-velujen tarjoaminen maatalouden sivuelinkeinona.Tällaisena hoivamaatalous asemoituu maatilatalou-den ja (sote)-palvelutuotannon rajapinnalle. Tarkas-telen esityksessäni hoivamaatalouden mahdollisuuk-sia maaseudun palvelutuotannossa nojaten Ruralia-instituutin ja Mikkelin ammattikorkeakoulun yhtei-sen Hoivafarmi-hankkeen tutkimus- ja kehittämisai-neistoihin vuosilta 2015–2016.

Hoivamaatalous liitetään Suomessa ja etenkinkansainvälisessä keskustelussa termeihin green care,social farming tai care farming. Teoreettisia ajatuksiakehittämistyöhön on saatu eurooppalaisen hoiva-

maatalouden pitkästä perinteestä ja siihen liittyvästätutkimuksesta, jotka kertovat maatilojen potentiaa-lista kuntouttavan ja hyvinvointia edistävän palvelu-toiminnan monipuolisina toteutusympäristöinä.Esittelen alustuksessani nostoja Etelä-Savon maati-loille suunnatusta kyselystä ja haastatteluista koskienmaatilojen kiinnostusta hoivamaatalouden toiminta-muotoihin sekä näkemyksiä alalle kannustavista jasitä rajoittavista tekijöistä.

Maatalouden kannattavuus on ollut vuosiahuono ja monet tilat miettivät vakavasti, mitä tehdätilalla tulevaisuudessa, ajaako sen alas vai alkaako ke-hittämään toimintaa uuteen suuntaan? Hoivamaata-lous on osalle tiloista varteenotettava vaihtoehto, jo-hon motivoi myös halu löytää elinkeino, joka mah-dollistaa tilan asutuksen jatkumisen sekä maaseudunsäilymiseen elinvoimaisena. Resurssitekijänä on mm.se, että maatiloilla ei tarvitse alusta asti rakentaa uu-

11

sia kiinteistöjä ja välitön ympäristö tarjoaa toiminta-mahdollisuuksia ja virikkeitä. Esimerkiksi ikäihmis-ten tiedetään usein viihtyvän maaseutuympäris-töissä, mutta käytännössä vanhusten perhehoito(vrt. lasten tai kehitysvammaisten perhehoito) ottaaSuomessa vasta ensiaskeleitaan. Maatilat tarvitsevatkäytännöllistä tukea verkostojen ja toimeksiantojensynnyttämiseksi. Alasta kiinnostuneet maatilat usko-vat erityisesti myönteisen julkisuuden ja hyvien esi-

merkkien esiin tuomisen niin maatiloille, paikallisilleviranhaltijoille kuin mediaan vaikuttavan myöntei-sesti hoivamaatalouden kasvuun. Vaikka tilojenkautta realisoituvan palvelujen kokonaistarjonnansaattaa nähdä lyhyellä tähtäimellä verraten pieneksi,voi jo yksittäinen palvelutuotantoon osallistuva tilatarjota ratkaisun tärkeään paikalliseen tarpeeseen jaelävöittää samalla sijaintipaikkaansa (muilla) suotui-silla maaseutuvaikutuksilla.

Isto Kujala, Suomen Sopimuspalokuntien liitto ry

Palvelujen turvaaminen monitoimityöpaikkojen avulla

Yhteiskunnallista keskustelua tulee mielestämmekäydä siitä, minkälaisia yhteiskunnan palveluja tuleekansalaisille tarjota harvaan asutulla maaseudulla. Sa-maan aikaan tarvitaan myös yksityisten yritysten jayhdistysten palveluja, jotka ovat mahdollisia jos niillelöytyy riittävästi asiakkaita. Esityksemme käsitteleenäiden palvelujen tuottamisen yhdistämistä monitoi-mityöpaikkojen avulla. Yhden työpaikan perustami-nen tulisi mahdolliseksi useiden eri tahojen rahoituk-sen avulla. Monitoimityöpaikan perustamiselle voi-taisiin muodostaa erilaisia malleja huomioiden aluei-den erilaiset tarpeet. Työ voisi muodostua esim. pos-tin jakelusta, terveyspalvelujen varaamisesta, van-husten ruokahuollosta ja kiinteistöhuoltopalvelusta,tietoteknisestä tukipalvelusta, kesäasuntojen kiin-teistöhuoltopalvelusta, sopimuspalokuntatoimin-nasta ja muusta turvallisuuspalvelusta.

Ehdotamme keskustelun avaukseksi ja toimenpi-teiksi seuraavaa: kerätään maaseudulla tarvittavistapalveluista kattava kuva aikaisempien tutkimustentuloksista, haetaan kattava koonnos niistä rahoitus-

lähteistä millä työpaikat voidaan rahoittaa, muodos-tetaan malleja monitoimityöpaikoista ja niiden mah-dollistamista palveluista, kerätään tukipakettiopastyöpaikkojen perustajien tueksi, haetaan rahoitus ko-keilutyöpaikoille ja kehitetään mallia kokeilun avullaja samalla tehdään mallia tunnetuksi

Työn tuloksena syntyy esimerkkejä siitä, mitenmaaseudun uusia palveluntuotantomalleja voidaanedistää ja samalla turvata sellaista palvelua, jokamahdollistaa maaseudulla asumisen, elämisen jamyös työnteon. Mallien tulee olla yksityiskohtaisia jatarvittavia palveluja riittävästi kuvaavia, jotta niidenkäyttöönotto olisi houkuttelevaa ja samalla helppoa.

Maaseudun palvelujen järjestäjät tarvitsevat sel-laisia malleja ja tukea, joiden avulla palvelutoimintaavoidaan helposti käynnistää ja saada siihen riittävärahoituksellinen tuki. Kehittämisen perusteella tuleetoiminta aloittaa eri puolella Suomea ja erilaisilla alu-eilla kokeiluilla, joiden avulla malleja tehdään tunne-tuksi ja kehitetään niitä vielä käyttökelpoisemmiksi.

Ronja Kuokkanen, Tampereen yliopiston Porin yksikkö

Yhdessä deliberatiivisesti keskustellen kohti paikallista hyvinvointia,osallisuutta ja yhteiskehittämistä sote-uudistuksessa

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uu-distuksen myötä sosiaali- ja teveyspalvelujen järjes-tämisvastuu siirtyy kunnilta. Kuntien vastuulle jäävätkuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.Kunnissa on pitkään järjestetty palveluja yhteis-työssä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Ver-

kostoissa on tuotettu myös kuntalaisten hyvinvoin-tia edistävää toimintaa ja tukiverkostoja. Toimintaon perustunut paikalliseen joustavaan toimintakult-tuuriin. Esityksessä pohditaan, missä määrin palve-luja tuottavat toimijat tulevat tekemään yhteistyötä

12

jatkossa sote-uudistuksen myötä hyvinvoinnin edis-tämistyössä ja miten tätä voidaan deliberatiivisin kei-noin edistää. Lisäksi kysytään, mikä on asukkaidenrooli ja miten heitä kuullaan tulevassa muutoksessa.

Esitys perustuu Kulttuurisuunnittelu ja yhteiske-hittäminen mukaan kuulumisen ja deliberatiivisenaktiivikansalaisuuden edistäjinä -tutkimusyhteistyö-hankkeen tuotoksiin. Tampereen yliopiston Porinyksikön hankeosuudessa tarkastellaan, miten sote-uudistuksen yhteydessä voidaan paikallisesti kehittäätoimijoiden välistä yhteistyötä deliberatiivisten me-netelmien avulla sekä osallistaa kansalaisia. Delibe-ratiiviset osallistumismuodot perustuvat tiedonja-koon ja tasavertaiseen keskusteluun, jossa mahdol-listuu yhteisymmärrys, oppiminen ja uudet ideat.Hankkeessa yhteiskehittäminen nähdään tarkoituk-senmukaisena toimintatapojen ja palvelujen uudista-misessa. Sen ajatellaan vaativan tuekseen deliberatii-visia toimintatapoja, joissa pääasiassa eivät ole valta-suhteet vaan tasapuolinen keskustelu.

Tutkimusaineistoa kerätään kehittämistyön yh-teydessä toteuttamalla Säkylän kunnassa deliberatii-visia kokeiluja. Keväällä 2016 toteutettiin deliberatii-vinen keskustelutilaisuus paikallisille julkisen, yksi-tyisen ja kolmannen sektorin sosiaali- ja terveystoi-mijoille. Keskusteluissa sote-uudistuksen koettiinuhkaavan joustavaa paikallista yhteistyötä. Toimi-joilla onkin vahva motivaatio suunnitella yhteistyötäkoordinoidusti, pitkäjänteisesti ja muutosta ennakoi-den. Kolmannen sektorin, erityisesti kylätoiminnanroolin nähtiin kasvavan hyvinvoinnin edistämis-työssä jatkossa. Myös ikääntyvien omaehtoisen hy-vinvoinnin edistämisen nähtiin uudistuksen myötäkasvattavan merkitystään. Syksyllä hanke toteuttaaikäihmisten deliberatiivisen mielipidemittauksen vai-kuttamisesta, lähipalveluista ja hyvinvoinnin omaeh-toisesta edistämisestä. Tavoitteena on luoda konk-reettinen malli, jonka avulla voidaan tukea pitkäjän-teistä, osallistavaa ja poikkisektoriaalista paikallistakehittämistä keskustelevin keinoin.

Timo Aarrevaara, Lapin yliopisto

Yhteistyö ja vuorovaikutus Rovaniemen kylien palvelutuotannonresurssina

Tehtävänjaon muutokset kuntien, maakuntien javaltion välillä muuttavat palvelutuotannon toimin-taympäristöä, ja tähän epäjatkuvuuskohtaan haetaanvastauksia osallistumisjärjestelmistä ja toimijoidensitoutumisesta. Uudessa tilanteessa kunnille on ase-tettu uuden järjestelmän muodostamisessa tavoit-teita paikallisen osallistumisen, demokratian ja elin-voiman yhteisöjen vahvistamiseksi. Toimijoiden si-toutuminen kohdistuu palvelutuotannon monipuo-listamisen edellytyksiä luovaan ja osallisuuden muo-toja korostavan toimintatapaan. Tätä tavoitetta tuke-via malleja on monissa kunnissa, ja Rovaniemenaluelautakuntien kokeilua sekä Yläkemijoen aluelau-takunnan toimintaa voidaan tarkastella tästä näkö-kulmasta.

Millaisin osallistumisen välinein uudistuvat kun-nat voivat jatkossa tukea palvelutuotannon edelly-tyksiä? Uusien palvelutuottajien edellytyksiä onmahdollista tukea esimerkiksi palvelujen tunnistami-sen ja määrittämisen sekä niiden suunnittelun mene-telmin. Tätä täydentää toiminnan määrittämistä ja

toiminnan arviointia toteuttava toimintaosallistumi-nen. Nämä molemmat lähtökohdat luovat palvelu-tuotannon lisäämistä ja monipuolistamista tukevaaresurssia. Oleelliseksi kysymykseksi muodostuu teh-tävänjako, jota on mahdollista tukea vuorovaiku-tusta tiivistämällä sekä päätöksenteon ja valmistelunlaadullisella kehittämisellä.

Näitä toimintaedellytyksiä muodostavia osalli-suuden keinoja ovat tällöin esimerkiksi informaationkiinnittäminen riittävän laajaan toimintaedellytyksiämäärittävään yhteyteen ja laajan suunnitteluosalli-suuden varmistaminen palvelutarpeiden määrittämi-sen varhaisessa vaiheessa.

Esityksessä tarkastellaan vuorovaikutuksen mah-dollisuuksia ja menetelmiä palvelutuottajien osallis-tumisen vahvistamiseksi. Esityksen aineisto perus-tuu keväällä 2016 toteutetun Rovaniemen aluelauta-kuntien kokeilun ja Yläkemijoen aluelautakunnantoiminnan arvioinnin aineistoon, aluelautakuntien jahallinnon yhteistyön ja vuorovaikutuksen aineis-toon.

13

Miia Tiilikainen, Palveleva Yhteisö -hanke, Eskolan Kyläyhdistys ry

Eskolan esimerkki – kylän oma palveluyritys

Eskolan kylä Kannuksessa, Keski-Pohjanmaalla, onalkanut tuottaa kylän palveluita itse. Se, mikä alkoipäivähoitopaikan tarpeesta, on laajentunut käsittä-mään ryhmäperhepäiväkodin lisäksi lounasravinto-lan, pitopalvelun, kotipalvelun ateriakuljetuksineensekä kyläkioskin. Palvelut täydentyvät tarpeen mu-kaan.

Eskolan Kyläpalvelu Oy perustettiin vuonna2013. Liikkeellepanevana voimana oli Kannuksenkaupungin päätös lakkauttaa kylän päivähoito-paikka. Yrityksen perustamista oli jo ehditty valmis-tella aiemmin, koulun lakkauttamisen yhteydessä.Eskola oli tarjonnut Kannuksen kaupungille mah-dollisuutta rahoittaa kyläkoulun kustannuksia yritys-toiminnan kautta, mutta tällaiseen toimintatapaan eiuskottu. Kyläkoulu lakkautettiin, mutta päivähoito-paikan tarve käynnisti Eskolan Kyläpalvelu Oy:n toi-minnan.

Kun kylän yritys sai ostaa vanhan koulun kau-pungilta, rakennukseen perustettiin lounasravintola.Ruokapalveluita alettiin tuottaa myös ikäihmisiä var-ten ja Eskolan alueen koteihin toimitetaan lämpimiäaterioita päivittäin. Osa asiakkaista saa ruokapalvelutperuspalveluliikelaitos Jytan tilaamana. Kotipalve-luita on täydennetty myös muilla ei-sairaanhoidolli-

silla palveluilla, kuten siivous- ja peseytymisavulla.Eskolan Kyläpalvelu Oy:n ryhmäperhepäiväkoti

toimii samassa rakennuksessa lounasravintolankanssa. Entinen koulu on nyt Eskola-talo, monipal-velukeskus, josta on tullut kyläläisten kokoontumis-paikka. Sen tiloissa järjestetään myös erilaisia tapah-tumia. Ruokaravintolaa täydentää kioski, joka perus-tettiin viimeisen kyläkaupan suljettua ovensa. Es-kola-talolla toimii myös kotikoululuokka, jota van-hempainyhdistys kannattajajäsenineen rahoittaa.Opettaja on palkattu Eskolan Kyläpalvelu Oy:nkautta ja hän toimii myös päivähoidon esimiehenä.

Eskolan Kyläyhdistys ry on Eskolan KyläpalveluOy:n suurin yksittäinen omistaja. Se hallinnoiRieska-Leaderin kautta rahoitettua Palveleva Yh-teisö -hanketta, jonka tehtävänä on kyläpalveluidenkehittäminen ja kyläpalveluiden opastuskeskuksenperustaminen. Hanke toimii tiiviissä yhteistyössä Es-kolan Kyläpalvelu Oy:n kanssa. Hanketyöntekijä toi-mii kylän tiedottajana ja samalla kerää ideoita muiltamaaseudun ja kylien kehittäjiltä. Eskolan kylällä onpaljon tarjottavaa ja myös opittavaa sen suhteen, mi-ten maaseudun palveluita järjestetään nyt ja tulevai-suudessa.

Asta Kietäväinen, Lapin yliopisto & Seija Tuulentie, Luke

Vapaa-ajan asukkaiden ja kyläläisten mahdollisuudet päättääpaikallisesta kehittämisestä ja palvelujen järjestämisestä

Suomessa on noin 500 000 vapaa-ajan asuntoa, ja ih-miset viettävät yhä pitempiä aikoja mökkipaikkakun-nalla, jolloin he käyttävät enemmän kunnan palve-luja. Kunnallisessa päätöksenteossa heillä ei ole yhtälaajoja oikeuksia osallistua päätöksentekoon kuinkunnan vakituisilla asukkailla. Suomessa kehitelläänuusia toimintamalleja, joilla päätöksentekoa laajen-nettaisiin kylätasolle. Näin pyritään lisäämään paikal-lista demokratiaa ja paikallisten osallistamista pää-töksentekoon.

Yksi uusista malleista on aluelautakunnat, joitaon kokeiltu esimerkiksi Rovaniemellä. Aluelauta-kuntien tehtävänä on järjestää alueen palvelut ja ke-hittää kyliä. Olemme tutkineet, kuinka tämä kokeilu

on vaikuttanut vapaa-ajan asukkaiden mahdollisuu-teen osallistua kylien kehittämiseen ja päätöksente-koon. Tutkimuksen kohteena oli rovaniemeläinenPerunkajärven kylä, joka kuuluu Sodankyläntienaluelautakuntaan. Aineisto koostuu kunnan aluelau-takunnan pöytäkirjoista, kehittämis- ja toiminta-suunnitelmista sekä fokusryhmäkeskustelusta ja lo-makekyselystä. Analysoimme tuloksia sekä kvalitatii-visin että kvantitatiivisin menetelmin.

Tuloksiemme mukaan vapaa-ajan asukkaat eivätole kovin innokkaita osallistumaan kylän kehittämi-seen tai yleensäkään osallistumaan kylätapahtumiin,koska he tulevat loma-asunnolleen pääasiassa viettä-mään vapaa-aikaa ja virkistäytymään. Toisaalta tämä

14

uusi kokeilu ei anna vapaa-ajan asukkaille virallistamahdollisuutta osallistua kylän päätöksentekoonpalvelujen tuottamisesta ja alueen kehittämisestä,koska aluelautakunnassa kylän edustajan tulee ollavakituinen asukas. On kuitenkin mahdollista, ettävakituisella asukkaalla ei ole käsitystä vapaa-ajanasukkaiden palvelujen tarpeesta. Kunnallisen pää-

töksenteon kokeiluissa, joissa viedään päätöksente-koa ja palvelujen tuottamista lähemmäksi paikallisiaasukkaita, tulisi ottaa myös vapaa-ajan asukkaat huo-mioon alueen virallisina edustajina. Vapaa-ajan asuk-kaat tulee huomioida paremmin myös kunnan stra-tegioissa ja toimintasuunnitelmissa.

Manu Rantanen, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Vapaa-ajan asukkaat mökkipaikkakuntansa taloudellisen elinvoimantukijoina

Vapaa-ajan asukkaiden merkitys on noussut ratkai-sevaksi monille maaseutupaikkakunnille. Tähän onsyynä paitsi kuntien kehitys, myös vapaa-ajan asumi-sessa tapahtuvat muutokset. Palvelujen käyttö onyleistymässä osaksi vapaa-ajan asumista. Useat yri-tykset ovatkin riippuvaisia mökkiläisten tuottamastatulovirrasta. Samalla vapaa-ajan asukkaiden ja paikal-listen välisissä suhteissa yleistyy markkinasuhde yh-teisöllisen suhteen harvinaistuessa. Osa vapaa-ajanasukkaista suuntaa tietoisesti ostojaan mökkipaikka-kunnalleen sillä perusteella, että he toivovat voivansalisätä paikkakunnan yritysten mahdollisuuksia ja sa-malla tukea maaseudun elävänä pysymistä. Taustallavoi olla itsekkäitäkin intressejä, kuten ikääntyvienmökkiläisten huoli palvelujen loppumisesta. Paikka-kunnan elävänä pysyminen voi olla vapaa-ajan asuk-kaita ja paikallisia toimijoita yhdistävä tavoite ja in-tressi, jota voidaan toteuttaa viime vuosina maail-malla yleistyneissä yhteisetu-osuuskunnissa (multi-stakeholder coop). Niissä eri jäsenryhmät, kutenyrittäjät, kuluttajat, työntekijät ja jopa kunnat toimi-vat yhdessä.

Esityksessä pohditaan vapaa-ajan asukkaidensuhdetta mökkipaikkakunnan elinvoimaisuuden säi-

lymiseen kuluttajan ja aktiivisen toimijan rooleissasekä tähän liittyviä haasteita, joita peilataan suhteessakäsityksiin ihmisestä taloudellisena toimijana. Va-paa-ajan asukkaiden palveluihin liittyviä näkemyksiäja kuluttamisen tapoja kerättiin moderneja mökkei-lytyylejä edustavien vapaa-ajan asukkaiden ja yrittä-jien teemahaastatteluissa Mikkelin seudulla. Lisäksihyödynnetään Kouvolan vapaa-ajan asukkaille teh-tyä kyselyaineistoa. Mökkiläisten käytännön osallis-tumista kehittämistyöhön tarkastellaan neljän yhtei-setu-osuuskunnan kokemuksien kautta, joissa onmukana myös vapaa-ajan asukkaita.

Alustavien tulosten perusteella mökkipaikkakun-nan elävänä pysymisen intressi on erityisen tärkeämökkiläisille, joilla on sinne juuria. Tätä intressiä tu-lisi hyödyntää nykyistä enemmän, sillä muussa kun-nassa vakituisesti asuvien mökkiläisten osallistumis-mahdollisuudet kehittämistyöhön ovat rajallisia.Yksi mahdollisuus siihen on yhteisetu-osuuskunta.Vapaa-ajan asukkaista merkittävin osa kokee, ettäheidän ensisijainen toimintatapansa tukea mökki-paikkakuntaa on suunnata sinne palvelujen ja tava-roiden ostamista.

15

TYÖRYHMÄ 2:Kestävä talous valtavirtaistuu – maaseutumukana muutoksessa?Koordinaattori:

Sami Kurki, professori,Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti,sami.p.kurki(at)helsinki.fi

Olemme siirtymässä selvästi resurssi-niukempaan tulevaisuuteen. Siihen ajaasekä ilmastonmuutoksen kiihtyvä etene-minen että luonnonresurssien väistämä-tön rajallisuus. Biotalous, kiertotalous jajakamistalous ovat termejä, joilla taloudenkäsillä olevaa muutosta pyritään kuvaa-maan ja suuntaamaan. Maaseudullanämä realisoituvat sekä uusina mahdolli-suuksina yritystoiminalle - että osin kivu-liainakin henkisinä ja taloudellisina muu-tosprosesseina. Maaseudun lähivuosienkehittämisen näkökulmasta olisi tärkeää,että talouden käsillä olevaa murrostaosattaisiin hyödyntää tehokkaasti. Van-hasta luopuminen ja uuteen tarttuminenhaastaa instituutioita, yrityksiä ja yksilöitä.

Työryhmässä keskitytään instituutioi-den, osaamisen ja asenteiden muutos-prosesseihin, joilla maaseudun toimijatojentautuvat kohti kestävämpää taloutta.Työryhmään toivotaan monipuolisesti eri-tyisesti yhteiskunta- ja liiketaloustieteelli-siä tutkimuksia, joissa muutosprosessia jasiihen vaikuttavia tekijöitä on analysoituesimerkiksi kuluttajien, yritysten, politiikoi-den ja erilaisten instituutioiden tasolla.Myös kehittämishankkeiden ja erilaistenkäytännön pilottien arvioinnit ja analysoin-nit tällaisesta näkökulmasta ovat tervetul-leita. Energia, ruoka, luontoyrittäjyys,matkailu ja maaseudun asumisen muutostarjoavat hyviä tosielämän näyttämöjä,joissa transformaatio kohti kestävämpäätaloutta näyttäytyy.

16


Torstai 14.30–17.00

14.30 Marjo Siltaoja, Merja Lähdesmäki jaEero Vaara:Yhteiskunnallisten ongelmien muu-toksia oikeuttava vaikutus: Joukko-viestinnän merkitys luomun yhteis-kunnallisen hyväksyttävyyden ra-kentumisessa

15.00 Merja Lähdesmäki:Stigman hallinta institutionaalisessayrittäjyydessä - Empiirinen tutkimuspioneeriluomuviljelijöistä Suomessa

15.30 Petteri Puska:Kääntyvätkö myös ruoan kuluttajatvihreiksi maineellisten syidenvuoksi?

16.00 Harri Luomala:Suosi luomua – saa arvostusta! Ar-kiset kulutusvalinnat pro-sosiaalisenmaineen viestijänä


08.45 Susanna Kujala:Luomutuotanto ja siihen siirtymi-nen tuottajien sekä aluetaloudennäkökulmista

09.15 Leena Viitaharju:Arkipäivän oivalluksista pieniä in-novaatioita – Julkinen sektori pk-elintarvikeyrityksen asiakkaana

Marjo Siltaoja, Jyväskylän yliopisto & Merja Lähdesmäki, Helsingin yliopisto,Ruralia-instituutti & Eero Vaara, Aalto yliopisto

Yhteiskunnallisten ongelmien muutoksia oikeuttava vaikutus:Joukkoviestinnän merkitys luomun yhteiskunnallisen hyväksyttävyy-den rakentumisessa

Viimeaikainen tutkimus on korostanut median mer-kitystä diskursiivisena tilana, jossa tiettyjen tapahtu-mien ja asioiden rakentuminen voi toimia institutio-naalisia muutoksia ajavana asiana. Tällaiset kenttäämuuttavat ilmiöt ja tapahtumat rakennetaan useinkriiseinä, riskeinä ja ongelmina joiden kohtaamiseksivaaditaan tiettyjä toimenpiteitä. Tiedämme kuiten-kin erittäin vähän siitä, miten tällainen muutospro-sessi tapahtuu ajan kuluessa ja millaiset kriisit ja on-gelmat näyttäytyvät yhden ilmiön kannalta muutostaedistävinä tai estävinä tekijöinä. Tässä tutkimuksessatarkastellaan media merkitystä luomun yhteiskun-nallisen hyväksyttävyyden rakentumiselle Suomessa.

Analyysimme kohteena ovat Helsingin Sanomien jaMaaseudun Tulevaisuuden artikkelit luomusta ja eri-laisista yhteiskunnallisista ongelmista 35-vuoden tar-kastelujakson ajalta (1980–2015). Tutkimuksemmetuo esille millaiset kriisit ovat mahdollistaneet tai es-täneet luomun yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä,miten tämä rakentuminen muuttuu ajassa ja millaisiadiskursiivisia keinoja oikeuttamisprosesseissa käyte-tään. Tutkimuksellamme on siten uutuusarvoa nii-den diskursiivisten käytänteiden ymmärrykseen,joilla institutionaalisia muutoksia edesautetaan tai es-tetään.

17

Merja Lähdesmäki, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Stigman hallinta institutionaalisessa yrittäjyydessä -Empiirinen tutkimus pioneeriluomuviljelijöistä Suomessa

Tutkimus tarkastelee institutionaalisten yrittäjienkeinoja hallita innovatiiviseen toimintatapaan useinliittyvää sosiaalista leimaa eli stigmaa. Tutkimuksentaustalla on sosiaalisen konstruktionismin lähtö-kohta, jonka mukaisesti stigma ja sen merkityssisäl-löt ymmärretään sosiaalisesti rakentuneina. Institu-tionaaliseen yrittäjyyteen liittyvää stigman hallintaalähestytään tässä tutkimuksessa luomutuotannonnäkökulmasta - luomuviljely voidaan määritellä eko-logisia, eettisiä ja teknologisia näkökulmia yhdistä-väksi innovaatioksi, joka on enenevässä määrinhaastanut perinteisen maanviljelyn ja siten myös ole-massa olevia institutionaalisia rakenteita. Siten pio-neeriluomuviljelijät nähdään tutkimuksessa institu-tionaalisen yrittäjyyden määritelmän mukaisesti toi-mijoina, jotka kykenevät muuttamaan instituutioitaja ottamaan vastaan toimintaympäristön paineet,mobilisoimaan muut toimijat ja kanavoimaan toi-minnan ja resurssit instituutioiden muutokseen. Pyr-

kimys instituutioiden uudistamiseen synnyttää kui-tenkin usein epäluuloja ja vastarintaa niissä, jotka ko-kevat toiminnan uhkaksi omalle sosiaaliselle identi-teetilleen. Tästä syystä myös luomutuotannon yleis-tyminen on saanut tavanomaisissa viljelijöissä aikaantarpeen ylläpitää ja uudistaa omaa tuottajaidentiteet-tiään, mikä voi ilmentyä luomuviljelyn ja luomuvilje-lijöiden stigmatisointina.

Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu suo-malaisten pioneeriluomutuottajien (erityisesti 1980-luvulla tavanomaisesta luomutuotantoon siirtynei-den viljelijöiden) henkilökohtaisista haastatteluista.Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu stig-man ja stigman hallinnan ympärillä käytävistä kes-kusteluista. Tutkimuksen tuloksena tuodaan esiin se,miten institutionaalisten yrittäjien stigmanhallinta eitähtää stigman salaamiseen, vaan pikemminkin sel-laisten sosiaalisten rakenteiden luomiseen, jotkaedistävät voimaantumisen tunnetta.

Petteri Puska, Vaasan yliopisto

Kääntyvätkö myös ruoan kuluttajat vihreiksi maineellisten syidenvuoksi?

Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että prososi-aalisten tekojen (ml. kestävät kulutusvalinnat) ja sta-tus-signaloinnin välillä on linkkejä; kuluttajien onosoitettu suosivan monia kestäviä tuotteita, kutenesimerkiksi hybridi-autoja, ensisijaisesti maineellis-ten syiden vuoksi ympäristöllisten huolien sijaan.Tutkimme, onko linkki olemassa myös arkisem-massa, (luomu)ruoan kuluttamisen kontekstissa.Väitämme, että maineellista signaaliarvoa kytkeytyyluomuruokiin, sillä niiden suosiminen voidaan miel-tää statuksen tuhlailevaksi signaaliksi – teoreettisestilähestymme ilmiötä siis evoluutiopsykologisista lo-giikoista käsin.

Aihe ei ole kiinnostava ainoastaan siksi, että pa-rempaa ymmärrystä kestävämpien kulutustapojensynnyttämiseksi on toivottu yhä vahvemmin äänen-painoin, vaan myös siksi, että huolimatta varsin po-sitiivisista yleisasenteista, luomun kulutus on pysy-nyt suhteellisen vähäisenä. Tutkimuksen tuottamaymmärrys kulutuksen taustalla olevista, enemmän

sosiaalisesti latautuneista kulutusmotiiveista saattaaolla keino kasvattaa tätä osuutta tulevaisuudessa.

Käytännön tasolla johdamme kirjallisuudestakaksi ennustusta, jotka testaamme ns. sana-priming-metodiikan avulla empiirisesti (kaksi kenttäkoettayliopistokirjastossa muistitutkimuksen varjolla: n=80 & 88). Havaitsimme, että kun kuluttajien status-motiivit aktivoitiin status-sanojen avulla (vs. neut-raalit kontrolli-sanat), nämä suosivat valinnoissaantilastollisesti enemmän luomua kuin niiden muutenidenttisiä, mutta konventionaalisesti tuotettuja vasti-neita. Lisäksi havaitsimme, että valintatilanteenmuille näkyväksi tekeminen (vs. yksityinen) aikaan-sai lähes vastaavaa valintakäytöstä.

Tulosten perusteella vaikuttaa siis siltä, että myösruoan kuluttajat kääntyvät vihreiksi maineellistensyiden vuoksi. Mitä tulee löydöstemme implikaatio-arvoon (sekä yhteiskunnalliseen että liikkeenjohdol-liseen), niin status-kilpailulle altistaminen saattaisiolla keino edistää kestävämpiä kulutustapoja. Vas-

18

taavasti, statuksesta viestivien vihjeiden asettaminenluomun myyntiympäristöihin sekä niiden näkyväm-mäksi tekeminen saattaisi olla keino kasvattaa luo

muruokien menekkiä huolimatta korkeiksi mielle-tyistä hinnoista.

Harri Luomala, Vaasan yliopisto

Suosi luomua – saa arvostusta! Arkiset kulutusvalinnat pro-sosiaali-sen maineen viestijänä

Luksustuotteiden ja arvobrändien valinnoilla on jokauan viestitty muille omasta yhteiskunnallisestaasemasta ja minäkuvasta. Ajatus siitä, että arkisem-mat valinnat kuten luomuruoan suosiminen toimisisamalla tavalla, on uusi ja osittain maalaisjärjen vas-tainenkin. Kuitenkin käsillä oleva tutkimus osoittaajuuri tämän. Eri alojen luomuliiketoiminta kasvaaympäri maailmaa ja kuluttajat ovat valmiita maksa-maan yhä enemmän tästä lisäarvosta. EsimerkiksiYhdysvalloissa on laskettu, että hybridiauto ToyotaPriuksen arvosta selittyy 4.5 % sen ympäristömyön-teisyyden viestimiskyvykkyydestä. Tämä esitys pyrkiiosoittamaan sen, että 1) luomuruoan suosimisestaanviestivä kuluttaja koetaan mielikuvallisesti positiivi-semmin kuin siitä viestimätön kuluttaja ja 2) viestinhavaitsevan kuluttajan oma arvomaailma vaikuttaatämän mielikuvan muodostumiseen.

Tutkimuksen käsitteellinen viitekehys rakennet-tiin yhdistämällä elementtejä ja ideoita yhtäältä tuh-laavaisen signaloinnin teoriasta ja kuluttajamieliku-vien muodostumisen jatkumomallista. Tämä viiteke-hys omaa akateemista uutuusarvoa mallintaessaannimenomaan luomuruoan suosimisen kykyä toimiapro-sosiaalisena status-viestintänä.

Tutkimuksessa kerättiin kolme empiiristä aineis-toa. Metodologiset ratkaisut mahdollistivat sekä tie-toisesti että tiedostamattomasti muodostettujen ku-luttajamielikuvien tarkastelun.

Tuhlaavaisten signaalin kanssa yhdenmukaisiamielikuvapiirteitä kuten epäitsekkyys, hienostunei-suus, pätevyys, vilpittömyys, luotettavuus ja arvo-valta liitettiin voimakkaammin orgaanisesti kuin ta-vanomaisesti tuotetun ruoan suosijaan ja häntä myöskohdeltiin paremmin sosiaalisessa vuorovaikutusti-lanteessa. Mielikuvia muodostavan kuluttajan arvo-jen konservatiivisuusaste vaikutti luomuruoan suosi-jan kokemiseen.

Arkiset kulutusvalinnat kuten luomuruoan suosi-minen voivat toimia pro-sosiaalisuudesta viestivinätuhlaavaisina signaaleina. Siksi luomuruokien hinto-jen alentaminen voi heikentää niiden sosiaalista sig-naaliarvoa. On mahdollista, että luomuruokien me-nekkiä voidaan tukea asemoimalla ne trendikkäiksipremium-tuotteiksi. Luomuruokien suosimiskäyt-täytymistä voidaan stimuloida kehittämällä niidenvalitsemisesta kertovia sosiaalisesti näkyviä vihjeitäkuluttajien käytettäväksi julkisissa tiloissa ja muidenkanssa tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa.

Susanna Kujala, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Luomutuotanto ja siihen siirtyminen tuottajien sekä aluetaloudennäkökulmista

Luomuviljellyn alan osuus Suomen peltoalasta oli9,9 prosenttia vuonna 2015. Hallituksen luomualankehittämisohjelman tavoitteena on, että luomutuo-tannon osuus olisi 20 prosenttia viljellystä pelto-alasta vuonna 2020. Luomuviljellyn peltoalan pitäisinäin ollen suunnilleen tuplaantua viidessä vuodessa,jotta tavoitteeseen päästäisiin. Luomutuotannon jasen kasvun aluetaloudellisia vaikutuksia ei kuiten-kaan juuri tiedetä. Hankkeemme tavoitteena onkinollut muun muassa selvittää nykyiset luomutuotan-

non aluetaloudelliset vaikutukset sekä se, mitä vai-kutuksia luomutuotannon osuuden kasvulla olisialuetalouteen. Esityksessäni esittelen näiden vaikut-tavuuslaskelmien tuloksia. Aluetaloudellisten vaiku-tusten laskelmien tueksi on toteutettu kaksi valta-kunnallista kyselyä; toinen luomutuottajille ja toinenkuntapäättäjille. Esityksessäni esittelen myös luomu-tuottajakyselyn (n=840) tuloksia, etenkin tuottajienmainitsemia syitä luomutuotantoon siirtymiseen.Näiden syiden avulla saadaan käsitys siitä, mitkä te-

19

kijät voisivat houkutella myös muita tuottajia siirty-mään luomutuotantoon. Tässä tarkastelussa vaikut-tavuuslaskelmat on suoritettu Helsingin yliopistonRuralia-instituutin RegFin-mallilla, joka on yleisentasapainon malli.

Aluetaloudellisten vaikutusten laskelmat ovatvielä tätä abstraktia kirjoitettaessa kesken, mutta val-mistuvat viimeistään elokuussa. Luomutuottajaky-selyn tulosten perusteella tärkeimmät syyt luomu-tuotantoon siirtymiseen ovat olleet pienemmät tuo-tantokustannukset/parempi kannattavuus sekä eko-logisuus/kestävyys. Voidaankin todeta, että tuotta-

jien luomuun siirtymisen syiden taustalla vaikuttavatennen kaikkea talous- ja ympäristöasiat, jotka onsyytä ottaa huomioon myös luomutuotannon edistä-miseen tähtäävässä toiminnassa. Monilla luomutuo-tantoon siirtymisen taustalla vaikutti useita eri syitä.Kyselyn perusteella nykyisten luomutuottajien tuo-tantoon olisi arvioiden mukaan tiedossa keskimäärinkolmen prosentin kasvu vuoteen 2020 mennessä.Yksi kyselyn tuloksista johdettu selkeä toimenpide-ehdotus luomutuotannon edistämiseksi on valvon-nan selkeyttäminen ja vähentäminen.

Leena Viitaharju, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Arkipäivän oivalluksista pieniä innovaatioita –Julkinen sektori pk-elintarvikeyrityksen asiakkaana

Kuluttajien vaatimukset elintarvikealaa kohtaan ovatviime vuosikymmeninä nousseet huimasti. Enää eiriitä, että ihmisille tarjotaan polttoainetta, vaan mu-kana täytyy olla elämyksiä, uutuuksia ja vaihtelua.Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että elintarvike-alalla toimivan yrityksen on jatkuvasti seurattavamarkkinoita ja oltava valmis muutoksiin. Innovaati-oista onkin puhuttu viime aikoina paljon, myösruoka-alalla. Monen pienen elintarvikealan yrityksennäkökulmasta innovaatiotoiminta saattaa vaikuttaahyvin haasteelliselta tai jopa mahdottomalta ponnis-tukselta. Innovaation ei kuitenkaan aina tarvitse olejotain suurta, vaan se voi olla myös pienempi, tiet-tyyn markkinarakoon tarkasti sovitettu uudistus, niinkutsuttu niche-innovaatio. Sellaiseen pystyy periaat-teessa kuka tahansa ja minkä kokoinen yritys hy-vänsä, ja ne syntyvät usein arkipäivän oivalluksista.

Perinteisesti innovaatioita on tutkittu isoissa tek-nologiavetoisissa yrityksissä, mutta varsinkin niche-innovaatiot koskevat myös pieniä yrityksiä. Terminvoi ymmärtää koskevan kaikkia keskeisiä liiketoi-minnan ulottuvuuksia, jolloin ne voi nähdä keinoinaerottautua kilpailijoista ja uudenlaisina toimintata-

poina yrityksen kilpailukyvyn parantamiseksi. Nekoskevat uusien ratkaisujen hakemista tuotteen,markkinoiden, tuotantoprosessin, markkinoinnin,logistiikan, verkostoitumisen, ympäristötietoisuu-den, kokonaisen liiketoimintakonseptin tai monentoimialan uudenlaisen yhdistämisen suhteen. Useinkyse on edellä mainittujen ulottuvuuksien yhdistel-mistä.

Pienyritysten tuotteista suurin osa päätyy suoraanyrityksestä kuluttajalle vähittäiskaupan kautta, kuntaas ruokapalveluita tarjoaville yrityksille ja yhtei-söille tuotteitaan toimittaa vain viidennes elintarvi-kealan yrityksistä. Julkisissa keittiöissä olisi kuitenkinkysyntää erityisesti esikäsitellyille ja pidemmälle ja-lostetuille tuotteille. Pienten uudistusten ja innovaa-tioiden hakeminen saattaa olla ensiarvoisen tärkeää,kun pk-yritys pyrkii toimittajaksi julkiseen keittiöön.

Tutkimuksen aineisto koostuu pk-elintarvikeyri-tysten ja julkisen keittiön edustajien henkilökohtai-sista haastatteluista. Teoreettinen viitekehys raken-tuu aikaisempaan innovaatiokirjallisuuteen, jota so-velletaan pienyrityskontekstissa.

20

TYÖRYHMÄ 3:Muuttuva maaseutuKoordinaattorit:

Kaisu Kumpulainen, YTT, Jyväskylänyliopisto, kaisu.kumpulainen(at)jyu.fi

Maija Lundgren, FM, Turun yliopisto,maija.lundgren(at)utu.fi

Maaseudun muutoksen tarkastelussa ko-rostuvat usein hallinnolliset ja poliittisetuudistukset. Olisi tärkeää myös pysähtyäpohtimaan pintaa syvemmältä, miten suo-malainen maaseutu muuttuu, mitä muu-tos tarkoittaa, miten se koetaan ja mitäseurauksia sillä on.

Työryhmä kannustaa pohtimaan, mitenesimerkiksi keskittämiskehitys, maaseu-dun muuttuva suhde kaupunkeihin, uudetmaaseudun käyttötavat ja elinkeinot vai-kuttavat maaseudun, maaseutualueidenja -paikkojen määrittymiseen tiloina ja yh-teisöinä. Kuntaliitokset ja palvelujen sekähallinnon keskittäminen muuttavat pien-ten maaseutukuntien elämää ja rakentu-mista yhteisöinä. Kirkonkylien rakennuk-sia tyhjenee, maisema muuttuu ja yhtei-sön elävänä pitämisessä korostuvat yhäenemmän kolmannen sektorin ja paikal-listen ihmisten oma aktiivisuus. Maaseu-dun tyhjenemis- ja kurjistumistarinoidenrinnalla biotalouden investoinnit herättä-vät toivoa uusista menestystarinoista kas-vukeskusten ulkopuolisille alueille. Sa-maan aikaan pelätään teollisuuden mah-

dollisia vaikutuksia ympäristöön ja vesis-töihin. Turvapaikanhakijoiden ja vastaan-ottokeskusten ilmestyminen maaseudulleon nostattanut monenlaisia ajatuksia jatunteita. Monikulttuurisuuden lisääntymi-nen on herättänyt myös kysymyksen, voi-sivatko maahanmuuttajat tuoda kaivattujauusia asukkaita muuttotappiollisille alu-eille.

Edellä mainitut esimerkit muutoksistavaikuttavat paikallisten kokemusten li-säksi siihen, miten muutoksia tulkitaan jamiten maaseutua määritellään. Tulkinnateivät ole ikinä yksiselitteisiä; jokaisen tut-kijan ja kehittäjän näkökulma on valinta,joka tarjoaa oman tulkintansa suomalai-sesta maaseudusta ja sen muutoksesta.Mitä enemmän maaseutua tarkastellaanja tutkitaan eri näkökulmista, sitä moni-puolisempi kuva siitä rakentuu.

Toivomme tähän työryhmään erilaisiaesityksiä, jotka tarkastelevat maaseutuaja maaseudun muutosta erilaisten esi-merkkien, ilmiöiden ja tieteenalojenkautta.

21


Torstai 14.30–17.00

14.30 Laura Jänis:Leader-toimintatavan tulevaisuus-kuvien rakentaminen

15.00 Ilona Peura:Ruohonjuuritason osallisuusLeader-hankkeissa


08.45 Niina Kuuva:Paikkaperustainen hyvinvointitietohyvinvoinnin edistämisen hallin-nassa

15.30 Timo Suutari ja Merja Lähdesmäki:Maahanmuuttajat työvoimanamaaseudun pk-yrityksissä

09.15 Asta Kietäväinen ja Jukka Similä:Kaivos maaseudun siunaus vaikirous – Kyläläisten kokemuksialähikaivoksesta

Laura Jänis, maa- ja metsätalousministeriö

Leader-toimintatavan tulevaisuuskuvien rakentaminen

Esityksessä pohditaan Leader-toimintatavan tulevai-suuskuvia ja niiden rakentamisen prosessia. Näkö-kulma on maaseudun kehittäjän, joka toimii valta-kunnan tasolla. Aihetta lähestytään käytännön kehit-tämistyön kautta. Leaderin tulevaisuuskuvia raken-nettiin tulevaisuustyöpajassa juhannuksen jälkeiselläviikolla.

Leader2030-tulevaisuustyö aloitettiin touko-kuussa keräämällä tulevaisuussignaaleja avoimellaverkkoalustalla. Näistä sekä muista paikalliseen ke-hittämiseen ja maaseutuun vaikuttavista megatren-deistä alusti Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tut-kimusjohtaja Jari Kaivo-Oja kaikille avoimessa we-binaarissa kesäkuun puolivälissä. Leader2030-tule-vaisuustyöpajassa työstettiin tulevaisuuskuvia hyö-dyntäen ennakoinnin menetelmiä. Tulevaisuustyö-pajaan osallistui noin 50 paikallisen kehittämisen toi-mintamalleista kiinnostunutta asiantuntijaa ja kehit-täjää kylistä valtakunnan tasolle.

Leader-toimintatapa alkoi EU:n yhteisöaloit-teena 1990-luvun alussa. Suomessa Leader täyttää

tänä vuonna 20 vuotta. Leader-toiminta levitettiinSuomessa määrätietoisesti kaikille maaseutualueilleja nyt sitä ollaan vähitellen viemässä myös kaupun-keihin. Toiminnassa on korostettu Leader-periaat-teita, kuten paikallista julkisen, yksityisen ja kolman-nen sektorin kumppanuutta, alhaalta ylös lähteväätoimintaa ja innovatiivisuutta. Leader-ryhmiä onkannustettu vahvistamaan rooliaan aluekehittäjinä jatoimimaan monialaisesti laajemmalla agendalla, eikävain EU-osarahoitteisen maaseutuohjelman rahoi-tuksen varassa.

Nyt kuntauudistuksen ja maaseudun toimin-taympäristön muutosten edessä on aika pohtia, mikäon Leader-toimintatavan missio tänä päivänä. Mikäon Leader-ryhmien rooli tulevaisuuden kunnassa jamaakunnassa? Tulevaisuuskuvat valmistuvat vastatämän abstraktin kirjoittamisen jälkeen, joten keskei-set tulokset ja johtopäätökset valmistuvat vasta Maa-seutututkijatapaamiseen mennessä. Esityksessä ontarkoitus myös pohtia, miten prosessia jatketaan tu-levaisuustyöpajan jälkeen.

22

Ilona Peura, Jyväskylän yliopisto

Ruohonjuuritason osallisuus Leader-hankkeissa

Paikallisten asukkaiden osallisuus maaseudun kehit-tämiseen tapahtuu yhä enemmän Euroopan unioninrahoittamien hankkeiden kautta. Projektiyhteiskun-nan luoma uusi valtajärjestelmä tekee kansalaisistaomatoimisia, joita instituutiot, kuten ELY-keskuskuitenkin hallinnoivat. Julkisen sektorin rooli on yhäenemmän konsultoida ja vahtia budjettia, projektienollessa määräaikaisia ja sopimuksellisia. EU:lla onkinsuuri merkitys hankkeiden lisääntymisessä ja valvon-nassa. Muun muassa EU:n rahoittamasta Leader-toi-minnasta on tullut merkittävä toimija maaseudun ke-hittämisessä. Se on yhteistyötä paikallisten toimijoi-den kanssa paikallisia voimavaroja hyödyntäen.Kansalaistoiminta on ollut perinteisesti vahvaa maa-seudulla esimerkiksi kyläyhdistyksissä tai metsästys-seuroissa. Perinteisesti ruohonjuuritason osallisuuttamaaseudulla on ollut muun muassa talkootoiminta.Talkootoiminta on myös osa hankkeita, sillä sitä käy-tetään yhdistyksen omakustannusosuutena rahoi-tuksessa.

Gradussani tutkin ruohonjuuritason osallisuuttaLeader-hankkeissa ja hankkeiden vaikutusta osallis-tuneisiin henkilöihin ja yhdistyksiin. Tarkoitukse-nani on selvittää, miten paikallisia taitoja hyödynne-

tään hankkeissa ja millaista osallisuus hankkeissa onruohonjuuritasolla ja kansalaisjärjestöissä. Teorias-sani käytän Martti Siisiäisen Bourdieulta lainamaa ja-ottelua osallistumiseen ja osallistamiseen, mihin olenliittänyt myös voimaantumisen käsitteen. Aineistonikoostuu Etelä-Savon alueella toimivan Veej’jakajankaudella 2007–2013 tekemistä Leader-hankkeista.Kaikki hankkeet ovat päättyneet muutamia vuosiasitten, joten samalla tutkin, miten hyvin hankkeidentavoitteet ovat näkyvissä tänä päivänä. Aineistokoostuu kuudesta hankkeesta, joista yksi on yritys-hanke, muiden ollessa investointi- tai kehittämis-hankkeita. Yhteensä haastatteluja on 11. Haastatel-tavat ovat olleet yhdistysten vapaaehtoisia tai halli-tuksen jäseniä. Haastatteluilla selvitän muun muassakenen aloitteesta hankkeet ovat toteutettu, osallistu-neiden intressejä ja paikallisen taidon ja tiedon hyö-dyntämistä. Haastatteluiden perusteella hankkeidenaloitteet ovat lähteneet paikallisten tarpeista, Leader-rahoituksen avulla hankkeet on pystytty toteutta-maan suuremmassa mittakaavassa. Haastateltavatovat osallistuneet hankkeisiin yhdistyksensä toimin-nan takia.

Timo Suutari & Merja Lähdesmäki, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Maahanmuuttajat työvoimana maaseudun pk-yrityksissä

Työmarkkina-asema on keskeinen maahanmuutta-jien yhteiskuntaan integroitumista määrittävä tekijä.Maahanmuuttajien työllistymistä tarkastellaan tutki-muksissa usein maahanmuuttajien näkökulmasta,työnantajanäkökulman jäädessä vähemmälle huomi-olle. Aikaisempi tutkimus on kuitenkin osoittanuttyöantajien rekrytointikäytänteiden tuottavan maa-hanmuuttajat usein kategorisesti hyvinä tai huonoinatyöntekijöinä. Tämä stereotypioita rakentava pu-hunta kiinnittyy työntekijän sosiaaliseen kategoriaan,jolloin esimerkiksi tietyn kansalaisuuden omaavattyöntekijät tuotetaan työominaisuuksiltaan parem-pina tai heikompina kuin toiset. Tämä saattaa johtaamaahanmuuttajien eriarvoistumiseen työelämässä.Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan kiinnitetty riittävästihuomiota siihen, miten työnantajien toiminta kyke-nee purkamaan esteitä, jotka ehkäisevät maahan-

muuttajia toteuttamasta kyvykkyyksiään ja potenti-aaliaan työntekijöinä sekä tavoittelemaan sellaistaelämää kuin kokevat tavoittelemisen arvoiseksi.

Tässä tutkimuksessa maahanmuuttajien työllisty-mistä tarkastellaan pk-yrittäjien näkökulmasta. Val-taosa suomalaisista yrityksistä on pieniä tai keskisuu-ria, ja siksi pk-yrittäjillä on merkittävä rooli maahan-muuttajien työllistymismahdollisuuksien ja työelä-män tasa-arvon toteutumisessa. Tutkimus rajautuumaaseutukontekstiin. Koska valtaosa Suomen maa-hanmuuttajista asuu suurissa kaupungeissa, on maa-hanmuuttajien ja maaseudun välistä suhdetta tarkas-teltu vähän. Maaseudun väestön ikääntymisen ja vä-henemisen sekä mahdollisen työvoimapulan vuoksion tärkeä pohtia, miten maaseutukonteksti heijastuumaahanmuuttajatyövoimaa koskeviin tulkintoihin.

23

Tutkimus vastaa siten seuraaviin kysymyksiin:Millaisia merkityksiä pk-yrittäjät antavat maahan-muuttajatyövoimalle? Miten erilaiset merkityskate-goriat heijastuvat maahanmuuttajien työmarkkina-asemaan? Miten maaseutukonteksti näkyy maahan-muuttajatyövoimaan liittyvien merkityskategorioi-den rakentumisessa?

Tutkimuksen viitekehys rakentuu Amartya Seninja Martha Nussbaumin kehittämän inhimillisten Ky-vykkyyksien ja toimintamahdollisuuksien lähesty-

mistavan (Capability Approach) sekä pienyritystenyhteiskuntavastuuta koskevan teoreettisen keskuste-lun varaan. Haastateltaviksi valitaan eri puolilta Suo-mea maaseudulla toimivien pk-yrityksen omistaja-yrittäjiä tai toimitusjohtajia. Haastattelumenetel-mänä on virikehaastattelu. Tutkimus toteutetaan2016–2017 osana Suomen Akatemian Strategisentutkimuksen neuvoston rahoittamaa WeAll-tutki-mushanketta, joka keskittyy työelämän tasa-arvoon.

Niina Kuuva, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Paikkaperustainen hyvinvointitieto hyvinvoinnin edistämisenhallinnassa

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhtey-dessä on usein kysytty kuntien jäljelle jäävien tehtä-vien perään. Yksi osa vastausta on ollut kunnan vä-estön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Voi-daan ajatella, että kun tähän saakka kunnan ja ”so-ten” välinen suhde on ollut enemmän hierarkkistahallitsemista (government) niin muutoksen jälkeenedistämistyön jäädessä peruskuntaan suhde on pi-kemminkin erilaisten verkostojen hallintaa (gover-nance).

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen – tai vas-taavasti sairauksien ja pahoinvoinnin ehkäiseminen– on monimutkainen ja useita toimijatahoja vaativakokonaisuus, jossa informaatiolla on olennainenrooli. Lainsäädäntö onkin vuodesta 2011 saakkaedellyttänyt kuntia laatimaan hyvinvointikertomuk-sen, jossa tarkastellaan kuntalaisten hyvinvoinnin ti-laa.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutki-mus- ja kehittämishanke ”Paikkaperustainen hyvin-vointitieto ja elinvoimakunnan hyvinvointiratkaisut”pureutuu tähän ajankohtaiseen kysymykseen tilasto-ja laadullisen aineiston avulla. Esitelmässä teen kat-sauksen hankkeen tavoitteisiin, aineistoon ja toi-menpiteisiin.

Hankkeen tavoitteena on löytää Etelä-Savon

maakunnan ja Mikkelin kaupungin sisältä hyvin-vointi- ja terveyseroja Terveyden ja hyvinvoinnin lai-toksen Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus -tilastoaineistolla (ATH). Lisäksi kerätään paikallistentoimijoiden (julkinen, yksityinen ja kolmas sektori)näkemystä hyvinvointi- ja terveyseroista paikallista-solla ns. kumppanuuspöytäprosessin kautta. Yh-dessä paikallisten toimijoiden kanssa etsitään myösratkaisuja todettuihin hyvinvoinnin ja terveyden on-gelmiin. Laadullisen aineiston hankinta ja kumppa-nuuspöytäprosessi toteutetaan Mikkelissä kolmellacase-alueella vuosina 2016–2017.

Kunnan tehtävien muutos tulee väistämättä vai-kuttamaan myös maaseudun väestöön. Parhaim-massa tapauksessa uudistuksen myötä paikallisetvoimavarat saadaan paremmin esiin ja hyödynnet-tyä, mutta huonommassa skenaariossa se vahvistaajulkisten palveluiden keskittymiskehitystä ja vähen-tää kunnan motivaatiota väestön hyvinvoinnin edis-tämiseen. Ruralian hankkeessa pyritään pääsemäänkiinni mahdollisiin hyvinvointieroihin kaupunki-maaseutu-akselilla. Tämän ulottuvuuden tarkasteluon mahdollista etenkin tilastoaineistolla, sillä ATH-aineisto sisältää paikkatietoa ja aineiston muuttujiapystyy analysoimaan kaupunki-maaseutu -luokituk-sen avulla.

24

Asta Kietäväinen & Jukka Similä, Lapin yliopisto

Kaivos maaseudun siunaus vai kirous – Kyläläisten kokemuksialähikaivoksesta

Suomessa alkoi uusi kaivostoiminnan tuleminen2000-luvun alussa. Metallimalmikaivokset ja uudettutkimusprojektit keskittyvät Itä- ja Pohjois-Suo-meen. Vaikka kaivokset sijaitsevat syrjäisellä maa-seudulla on kaivostoiminta osa globaalia liiketoimin-taa. Kaivosyhtiöt ovat pääasiassa monikansallisia yh-tiöitä. Kaivostoiminnalla on myönteisiä vaikutuksiaalueen talouteen, mutta siitä aiheutuu mahdollisiaympäristöriskejä ja konflikteja muiden maankäyttö-muotojen kanssa. Miten paikalliset ihmiset kokevatkaivoksien hyödyt ja haitat arkielämässään?

Teoreettinen lähestymisemme tapahtuu arkielä-män kokemuksellisuuden kautta kysymällä, kuinkakyläläiset kertovat kokemuksistaan ja miten he tul-kitsevat niitä. Tarkastelumme kohteena ovat Sodan-kylän Kevitsan kaivoksen, Kittilän Suurikuusikonkaivoksen ja Kolarissa suunnitteilla olevan Hannu-kaisen kaivoksen lähikylien asukkaiden näkemykset.Haluavatko paikalliset kaivoksen lähinaapurikseen?Haastattelimme lähikylien kylätoimikuntien edusta-jia. Teimme haastattelut teemahaastatteluina ja ana-lysoinnissa käytimme sisällönanalyysia. Kerää-mämme aineisto on osa laajempaa Adaptiivinenmuutoksen hallinta kohti kestävää taloutta Arktisellaalueella (GovAda) hanketta.

Suunnitteluvaiheen alussa paikalliset eivät välttä-mättä hahmottaneet tulevan kaivoksen todellista laa-juutta. Kun tämä asia selvisi, aiheutti se vastustustahanketta kohtaan etenkin niiden elinkeinojen har-joittajissa, joiden maankäyttöä kaivos tulisi rajoitta-maan. Kaivoksen aiheuttama taloudellisen toimin-nan vilkastuminen ja työllisyyden paraneminen tun-nustettiin. Ihmiset olivat huolissaan mahdollisestaympäristön pilaantumisesta, myös he jotka pitivätkaivosta hyvänä asiana. Osalla kyläläisistä oli epäilysviranomaisten riittävästä osaamisesta kaivosasioissa.Mitä lähempänä toimivaa kaivosta ihmiset asuivat,sitä enemmän pöly, melu ja liikenteen ongelmat häi-ritsivät heitä. Suurin vastustus kaivoksen tuloon oliHannukaisen kaivoksen lähialueella, koska siellä seon erityinen uhka matkailuelinkeinolle.

Kaivos tuo taloudellista hyötyä ja lisää työlli-syyttä, mutta lähikylät eivät koe aina saavansa riittä-vää korvausta kokemistaan haitoista ja taloudellinenhyöty valuu kuntakeskuksiin. Jos kaivos on tulossaaivan matkailukeskuksen lähelle, onko konfliktitilan-netta ylipäätään mahdollista ratkaista molempia osa-puolia tyydyttävästi?

25

TYÖRYHMÄ 4:Maaseutu mediassa – Media maaseudulla?Koordinaattori:

Aapo Jumppanen,Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti,aapo.jumppanen(at)helsinki.fi

Tässä työryhmässä pohditaan sitä, min-kälaisena maaseutu näyttäytyy mediassaesimerkiksi sanomalehtien sivuilla, kirjalli-suudessa, televisiossa, elokuvissa, musii-kissa tai internetin keskustelupalstoilla jasivuilla. Toisaalta ryhmässä voidaan poh-tia myös median merkitystä maaseudunnäkökulmasta.

Ryhmään toivotaan papereita, jotkakäsittelevät esimerkiksi seuraavia kysy-myksiä: Onko maaseutu kaupunkimai-sesti normista poikkeavaa toiseutta, vaiihmisen kannalta ihanteellista asuinympä-ristöä – maaseutuidylliä? Miten toiseudentai idyllinen rakentaminen tapahtuu? Min-kälaisia sanoja, kuvia ja äänimaisemiasiinä hyödynnetään? Elääkö maaseutu

vahvasti tässä ajassa vai menneisyy-dessä? Miten maalla eletään, työskennel-lään, harrastetaan tai syödään? Miltänäyttää maaseudun tulevaisuus? Mitenmaaseutu-käsitteen käyttö on muuttunutajassa?

Ryhmään ovat tervetulleita myös pape-rit, joissa arvioidaan median roolia maa-seudun näkökulmasta esimerkiksi seu-raavista näkökulmista: Mikä rooli paikal-lislehdillä, -radioilla tai sosiaalisella medi-alla on maaseudun asukkaille? Mitenmaaseudun asukkaat kokevat medianmaaseudusta luoman kuvan, onko se to-tuudenmukainen vai vääristynyt? Onkopaikallisten ja kansallisten medioidenmaaseutukuvauksissa merkittäviä eroja,ja jos on minkälaisia?

26


Torstai 14.30–17.00

14.30 Torsti Hyyryläinen ja Elina Vallas:Maaseudun ja kaupungin muuttuvasuhde sanomalehdissä 1800- ja1900-lukujen vaihteessa: mitenmaaseuduista tuli maaseutu?

15.00 Eeva Uusitalo:”Perunain käyttö eläimille kielletty”:miten ruoka erottaa ja yhdistää maa-seutua ja kaupunkia?

15.30 Aapo Jumppanen:Maaseudun ja kaupungin konflikti?Sisällissodan aika Maaseudun Tule-vaisuuden sivuilla 1916–1919

Torsti Hyyryläinen & Elina Vallas, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Maaseudun ja kaupungin muuttuva suhde sanomalehdissä 1800- ja1900-lukujen vaihteessa: miten maaseuduista tuli maaseutu?

Maaseudun ja kaupungin suhteet yhteiskunnallisissakeskusteluissa Suomessa 1860-luvulta nykyaikaan(MAKSU 2016–2017) -tutkimuksessa maaseutu jakaupunki tulkitaan kielen kautta konstruoituvina to-dellisuuksina. Tutkimuksessa tarkastellaan maaseu-dun ja kaupungin muuttuvaa suhdetta ja sen yhteyttäyhteiskunnan kehitykseen. Hankkeen tutkijat analy-soivat eri näkökulmista sanomalehdissä käytyjä suo-malaisia maaseutu–kaupunki -keskusteluja, niidenhistoriallisia konteksteja sekä sisältöjä. Tutkimusai-neisto muodostuu Kansalliskirjaston digitoiduistasanomalehtiaineistoista, jotka ovat vapaasti käytettä-vissä vuoteen 1910 asti. Lisäksi hankkeen tutkijoillaon käyttöoikeus Länsi-Savo- ja Maaseudun Tulevai-suus -sanomalehtien digitoituihin aineistoihin ainavuoteen 2013 saakka.

Tutkimuksessa yhdistellään kvantitatiivisen tie-donlouhinnan menetelmiä kvalitatiiviseen sisäl-lönanalyysiin. Kvantitatiivisen tiedonlouhinnan kei-noin aineistosta on mahdollista havaita ennalta tun-temattomia säännönmukaisuuksia, esimerkiksi jäljit-tämällä maaseutu-sanan tyypillisimpiä käyttöyhteyk-siä eri ajanjaksoina. Kvalitatiivisen sisällönanalyysin

avulla tiedonlouhinnan kautta valikoituneesta aineis-tosta voidaan hahmottaa keskeisiä teemoja ja tapah-tumia, jotka jäsentävät maaseutu-käsitteen merkitys-ten muovautumista yhteiskunnallisissa keskuste-luissa, sekä kytkeä havainnot laajempaan kontekstiinja maaseudun ja kaupungin suhdetta koskeviin mui-hin tutkimustuloksiin.

Tämän esityksen tavoitteena on luoda tiivis kat-saus maaseutu-käsitteen muotoutumisen historiaan.Esityksessä kuvataan, kuinka maaseutu käsitteelli-senä tilana alkoi muuttua/saada uusia merkityksiäsanomalehtikirjoittelussa 1800–1900-luvun vaih-teessa. Pohdimme, minkälaisiin historiallisiin tapah-tumiin ja keskusteluihin tuo muutos mahdollisestikytkeytyy.

Tutkimus toteutetaan Helsingin yliopiston Ru-ralia-instituutissa yhteistyössä Kansalliskirjaston di-gitointi- ja konservointikeskuksen sekä Helsinginyliopiston digital humanities -alan tutkijoidenkanssa. Tutkimus liittyy professori Mikko Tolosenkautta Suomen Akatemian digitaalisen historiantut-kimuksen COMHIS-hankkeeseen.

27

Eeva Uusitalo, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

”Perunain käyttö eläimille kielletty”: miten ruoka erottaa ja yhdistäämaaseutua ja kaupunkia?

Maaseudun ja kaupungin suhde on vuosien mittaanmuotoutunut nykyiseen muotoonsa, mutta se eiluonnollisestikaan ole lopullinen, suhteen ei voi kos-kaan sanoa tulevan valmiiksi. Maaseudun ja kaupun-gin suhteeseen liittyvät puhunnat, puheet ja kirjoi-tukset muuttuvat ja muotoutuvat ajassa. Eri aikoinasuhteessa painottuvat eri asiat, toisinaan rajankäyntion jyrkempää ja toisinaan raja liudentuu. Myöskäänse, mikä on maaseutua ja mikä kaupunkia ei ole py-syvää ja muuttumatonta.

Ruralia-instituutin MAKSU-hankkeessa analy-soidaan mm. miten ja millaisissa yhteiskunnallisissaja historiallisissa tilanteissa ja prosesseissa kaupun-kien ja maaseutujen välinen suhde on kulloinkin tuo-tettu. Tutkimusaineistona käytetään digitoituja sano-malehtiä, eli hankkeessa fokusoidaan erityisesti sii-hen, miten maaseudun ja kaupungin suhdetta raken-

netaan, tai miten se rakentuu sanomalehdistössä jasuomalaisessa julkisuudessa. Tämä esitys on kysei-sen hankkeen osatutkimus.

Tarkastelen maaseudun ja kaupungin suhdettaruoasta ja elintarvikkeista sanomalehdistössä käydynkirjoittelujen ja keskustelujen kautta. Tutkimuksentässä vaiheessa korostuu erityisesti 1900-luvun alku-vuosikymmenet ja elintarvikepula, sekä tuolloin elin-tarvikkeiden suhteen harjoitettu kontrolli ja sään-nöstely, joka omalta osaltaan kiristi maaseutujen jakaupunkien välejä. Suhdetta voidaan tässä yhtey-dessä kuvata vallankäyttöön ja hallinnointiin sekämaaseudun ja kaupungin hegemoniseen kamppai-luun liittyvin käsittein. Maaseudun rooli on selkeäruoan tuottajana, ja kaupunkia edustaa elintarvikkei-den jakelun ja saatavuuden nimissä tehtävä kontrollija säännöstely.

Aapo Jumppanen, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Maaseudun ja kaupungin konflikti? Sisällissodan aika MaaseudunTulevaisuuden sivuilla 1916–1919

Suomessa 1918 käydyn sisällissodan tapahtumat hei-jastuivat myös maaseudun ja kaupungin välisiin suh-teisiin. Maamme merkittävimmät asutuskeskuksetkuten Helsinki, Viipuri ja Tampere sijaitsivat Etelä-Suomessa ja olivat punaisten hallussa. ValkoinenSuomi nojasi vahvemmin keskisen ja pohjoisen Suo-men maaseutuun ja sen kaupunkeihin. Rintamalinjaei kuitenkaan ollut maantieteellisesti yksiulotteisenselkeä, vaan esimerkiksi teollistuneet Oulu, Kemi, jaVarkaus muodostivat sodan alkuvaiheissa punaisiasaarekkeita, joita valkoinen maaseutu ympäröi. Sisäl-lissodan rintamalinjojen voidaankin nähdä muodos-tuneen nopeasti kehittyvän ja modernisoituvan teol-lisen Suomen sekä perinteisemmän maaseutumaisenSuomen välille. Vuoden 1918 tapahtumat kertovatomalta osaltaan suomalaisen yhteiskunnan moderni-saatioon ja kaupungistumiseen liittyvistä vaikeuk-sista ja jännitteistä. Nämä haasteet olivat selvästinähtävissä myös aikalaiskeskusteluissa vuonna 1916maaseudun asiaa ajamaan perustetun MaaseudunTulevaisuus -lehden sivuilla.

Esityksen tavoitteena on piirtää kokonaiskuvasiitä keskustelusta, jota Maaseudun Tulevaisuus-leh-dessä käytiin maaseudun ja kaupungin vastakkain-asettelun kärjistymisestä ennen sisällissotaa, sodanaikana ja sen jälkeen vuosina 1916–1919.

Esitys on luonteeltaan lehdistöaineistoilla toteu-tettavaa poliittisen historian tutkimusta, jossa tee-moitellaan Maaseudun Tulevaisuuden sivuilla käy-tyjä keskusteluja ja suhteutetaan niitä aikalaiskon-tekstiin. Esityksessä pureudutaan myös käytettyihinkielellisiin tehokeinoihin eli retoriikkaan. Erityisestihuomiota kiinnitetään argumentaatioon eli esitetty-jen väitteiden perustelemisen keinoihin.

Esityksen keskeinen johtopäätös on, että aika-laiskeskustelun perusteella vuoden 1918 tapahtu-missa ei ollut kyse yksinomaan poliittisesta ja talou-dellisesta kamppailusta, vaan laajemminkin maaseu-tumaisen suomalaisen elämäntavan murroksesta.Tämä maaseudun ja kaupungin vastakkainasetteluoli esillä Maaseudun Tulevaisuuden sivuilla jo ennensisällissodan tapahtumia, kytkeytyen kaupunkien jateollisuuden kasvavaan merkitykseen suomalaisessa

28

yhteiskunnassa. Sota kärjisti tilannetta, ja kaupun-geissa valloille päässeen punaisen radikalismin kukis-

tamisessa ja jälkihoidossa tarvittiin vakaata talonpoi-kaista arvomaailmaa ja yhteiskuntajärjestystä.

29

TYÖRYHMÄ 5:Taikasanana maaseudun digitalisaatio –silmänkääntötemppuja vai tosiasiallisiamahdollisuuksia?Koordinaattorit:

Ilkka Luoto, yliopistonlehtori (FT),Vaasan yliopisto, aluetiede,ilkka.luoto(at)uva.fi

Leena Viinamäki, yliopettaja (YTT),Lapin ammattikorkeakoulu, sosiaaliala,leena.viinamaki(at)lapinamk.fi

Millaiset ovat maaseutuväestön asuin- jatoimintaedellytykset aikakautena, jossaperinteiset kivijalka-, asiantuntija- ja viran-omaispalvelupisteet harvenevat korvau-tuen yhteispalvelupisteillä sekä julkisillaettä kaupallisilla verkkopalveluilla? Onkodigitalisaatio realistinen vaihtoehto palve-lutuotannossa? Parhaimmillaan verkko-asiointi, mukaan lukien älypuhelimet jatabletit, on keino vähentää julkisia menojasekä tarjota yrityksille ja kansalaisille pal-veluja 7/24 -toimintaidealla. Kuitenkaankaikki eivät verkkopalveluja käytä, ja hyö-dyntämättömyyden taustalla on useita erisyitä.

Myönteisestä tietoyhteiskuntakehityk-sestä huolimatta kaikki kansalaisryhmäteivät koe olevansa tasavertaisessa ase-massa verkkopalvelujen käyttäjinä. Onsyntynyt tarve tutkimustiedolle, joka käsit-telee esimerkiksi verkkovälitteisiä palve-luja tai monikanavaisten (internet-, mo-biili- ja käyntipalvelut) palveluiden kysyn-nän ja tarjonnan kohtaantotilannetta kan-salaisryhmittäin (kuten etniset vähemmis-töt, sosioekonomisesti huono-osaiset, nä-

kövammaiset). Kehittäjien ja tutkijoidenkeskuudessa vallitsee laaja yksimielisyyssiitä, että tarjolla olevat tai suunniteltavatdigitaaliset palvelut eivät ole kehittyneetsamassa tahdissa alati kasvavan kaistan-leveyden kanssa.

Maaseudulle perustetuista ensimmäi-sistä tietotuvista on ehtinyt kulua jo vuosi-kymmeniä. Tuolloin lupaukset esimerkiksietätyöstä olivat todellisia vaikutuksia suu-rempia. Onko aika nyt toisenlainen? Tie-toyhteiskunnan jalostuminen digitaa-liseksi verkostoyhteiskunnaksi saattaatuoda mukanaan toimivia ratkaisuja maa-seudun kehittämiseen.

Työryhmään ovat tervetulleita eri vai-heissa olevat tutkimus- ja kehittämishan-kekatsaukset, jotka liittyvät tietoverkkojenkäytön ja rakentamisen sekä yleensäkindigitalisaation erilaisiin aihepiireihin maa-seudulla. Katsaukset voivat olla empiiri-siä, teoreettisia tai metodologisia esityk-siä, jotka valottavat maaseudun digitali-saation hyötyjä, ilmenemistä, kipupisteitäja haasteita.

30


Torstai 14.30–17.00

14.30 Ilkka Luoto ja Leena Viinamäki:Työryhmän orientaatio

14.45 Tuomas Honkaniemi:Tietoverkkoyhteyksien rooli maa-seutupaikkojen suhteellisen asemanmuutoksessa

15.15 Olli Voutilainen, Antti Syväjärvi,Ville Kivivirta, Asko Suikkanen,Arto Selkälä ja Leena Viinamäki:Digikansalaisuus ja palveluidensaavutettavuus maaseudulla

15.45 Olli Lehtonen:Kiinteän laajakaistan hyvä saata-vuus yhteydessä myönteiseen alue-kehitykseen

16.15 Vapaata keskustelua


8.45 Tomi Niemi:Digikahvila: Kansalaisnäkökulma di-gitalisaatioon

9.15 Leena Viinamäki, Arto Selkälä jaAsko Suikkanen:e-kansalaisuutta eräissä EU-maissa, Suomessa ja SuomenLapissa

9.45 Elsa Laiti-Hedemäki ja Lydia Heik-kilä:Internet, saamelaisten palvelutyyty-väisyys ja sosiaalinenosallisuus

10.15 Ilkka Luoto ja Leena Viinamäki:Työryhmän loppusanat

Tuomas Honkaniemi, Vaasan yliopisto

Tietoverkkoyhteyksien rooli maaseutupaikkojen suhteellisenaseman muutoksessa

Tutkimuksen tarkoituksena on selittää maaseutu-paikkojen suhteellisten asemien muutoksia tilan-teissa, joissa tietoverkkoyhteyksiä parannetaan tai ra-kennetaan paikallisten toimijoiden ja osuuskuntientoimesta. Valokuitu on yksi infrastruktuurin osa,jonka merkitys etenkin laajojen maaseutualueidenSuomessa korostuu. Tutkimus valottaa verkkoyh-teyksien merkitystä paikkaperustaisen teorian ja ke-hittämisen näkökulmasta, sekä maaseutupaikkojensaavutettavuuden muutoksia parantuneiden tietolii-kenneyhteyksien myötä. Laajasti ottaen tutkimuspyrkii vastaamaan kahteen kysymykseen: 1) mitenmaaseudun eri toimijatahot ja yritykset ovat kyen-neet tarjoamaan sekä käyttämään digitaalisia palve-luja tai synnyttäneet uusia toimintaedellytyksiä maa

seudulle, ja 2) miten maaseutupaikkojen saavutetta-vuus ja suhteellinen asema on muuttunut.

Tutkimuksen teoriaosuus koostuu artikkeleista,kirjallisuudesta ja tutkimuksista, jotka käsittelevät di-gitalisaatiota, sosiaalista pääomaa ja verkostoja, tilanja paikan käsitteitä, sekä suomalaista maaseutua tie-toyhteiskunnassa.

Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Empii-risenä aineistona käytetään neljältä tutkimusalueeltakoottua haastattelumateriaalia kylä- ja kuntakuitu-kohteissa. Kohteet ovat Rääkkylä, Parainen, Itäkylä(Lappajärvi) ja Valkjärvi (Nurmijärvi). Tutkimus-kohteissa haastateltiin osuuskunnan puheenjohtajia,järjestötoimijoita, yrittäjiä, maatalouden harjoittajiaja vapaa-ajan asukkaita. Varsinaisten tutkimuskoh-

31

teiden lisäksi haastateltiin puhelimitse neljää yleisenryhmän edustajaa. Näissä kohteissa valokuidunhankkiminen alueelle on epäonnistunut, (Äkäslom-polo, Kolari), valokuitua odotetaan saapuvaksi alu-eelle (Tervola) tai osuuskunta toimii kylää suurem-malla alueellisella tasolla (Luoteis-Kuhmo ja Poh-jois-Savo).

Nopeat tietoliikenneyhteydet ovat tärkeitä maa-seudulle etenkin yrittäjille ja maatalouden harjoitta-jille. Nopean internetyhteyden myötä luottamus di-

gitalisaatiota kohtaan kasvaa, jonka myötä maaseu-tupaikat ”avautuvat” maailmalle. Tällä on vaikutuk-sensa myös maaseutupaikkojen suhteellisiin asemiin,joihin vaikuttavat sosiaalisten verkostojen vahvistu-minen sekä muutokset paikkojen saavutettavuuk-sissa. Valokuituverkkojen rakentamisella on myöskääntöpuolensa. Ne jotka nopeaa yhteyttä tarvitsisi-vat eniten, kuten esimerkiksi syrjäseudulla asuvat eri-tyisryhmät, saattavat jäädä kehityksestä kokonaan si-vuun.

Olli Voutilainen, Vaasan yliopisto Levón-instituutti & Antti Syväjärvi, Lapinyliopisto & Asko Suikkanen, Lapin yliopisto & Ville Kivivirta, Lapin yliopisto& Arto Selkälä, Lapin yliopisto & Leena Viinamäki, Lapin ammattikorkeakoulu

Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla

Digitalisaatio muuttaa palveluiden käyttötapojen li-säksi myös sitä, miten julkisia palveluita tuotetaan jamiten hallintoa organisoidaan. Lisäksi digitaalinenasiointi mahdollistaa palveluiden uudenlaisen käyttä-misen luodessaan uutta virtuaalista aikaa ja tilaa. Sa-malla verkkopalvelut rakentavat uutta käsitystä kan-salaisuudesta sekä kansalaisten ja hallinnon suh-teesta. Toisaalta verkkoasiointi mahdollistaa palve-luiden saatavuuden toisaalta se asettaa vaatimuksiapalveluiden kehittämiselle.

Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuusmaaseudulla -tutkimushankkeessa selvitetään, mitenja missä määrin verkkoasiointi voi korvata kasvok-kaista asiointia fyysisen palveluverkoston alueelli-sesti harventuessa. Tutkimuksessa keskitytään har-vaan asuttuun maaseutuun, joka on tutkimusaiheennäkökulmasta monella tapaa erityisen haasteellinen.Tutkimuksessa selvitetään, mitkä ovat palveluidenkäyttäjä- (kansalaiset) ja tuottajanäkökulmasta (vi-ranomaiset) verkkoasioinnin ja verkkopalveluidenkäytön vahvuudet ja heikkoudet (nykytilanne) sekämahdollisuudet ja uhkatekijät (lähitulevaisuus) eten-kin harvaan asutulla maaseudulla. Päätavoitetta lä-hestytään tarkentavilla tutkimuskysymyksillä, jotkaliittyvät verkkoasioinnin ja -palveluiden saavutetta-vuuteen ja alueelliseen tasa-arvoon, käytettävyyteen,

toimivuuteen ja toimintavarmuuteen, sekä käyttäjä-profiiliin.

Tutkimuksella pyritään lisäämään monitieteel-listä ymmärrystä sähköisistä palveluista maaseudulla.Palvelut hahmotetaan laajasti uusimman palvelutie-teellisen näkemyksen mukaisesti, korostaen palvelui-den tuottamista sektorirajat ylittävissä verkostoissasekä vuorovaikutteisesti asiakkaan ja palveluidentuottajien rajapinnassa.

Tutkimuksen empiirisen analyysin kohteina ovatLapin, Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakuntientapauskunnat. Tutkimusaineisto muodostuu arjenhyvinvointipalveluja käyttäville ja niitä tuottaville ta-hoille toteutettavista kyselyistä sekä tilastoista. Kan-salaisille suunnattavassa postikyselyssä kartoitetaantaustatietojen lisäksi mm. kansalaisten kokemuksia janäkemyksiä sekä konkreettisia kehittämisehdotuksiadigitaalisten hyvinvointipalveluiden käyttämisestä.Palveluja tuottaville toteutetaan vastaava verkkoky-sely. Edellisessä kyselyssä digikansalaisuutta proble-matisoidaan käyttäjälähtöisesti kokemustiedon nä-kökulmasta (miten on) ja jälkimmäisessä kyselyssätuottajalähtöisesti näkemystiedon (miten pitäisi olla)näkökulmasta.

Hankkeen toteuttavat Lapin yliopisto, Lapin am-mattikorkeakoulu ja Vaasan yliopiston Levón-insti-tuutti.

32

Olli Lehtonen, Luonnonvarakeskus

Kiinteän laajakaistan hyvä saatavuus yhteydessä myönteiseenaluekehitykseen

Tietoverkkojen merkityksestä aluekehitykseen on tä-hän mennessä raportoitu osin ristiriitaisia tutkimus-tuloksia. Osassa tutkimuksia kiinteän laajakaistansaatavuudella ei ole havaittu yhteyttä aluekehitysin-dikaattoreihin, vaikka osassa tutkimuksia laajakais-tan tarjonnan ja työllisyyden kasvun välillä on to-dettu positiivista korrelaatiota. Suomen olosuhteita,harva asutus, pitkät etäisyydet ja epätasainen alueke-hitys, vastaavissa maissa tutkimuksia on raportoituvähemmän. Siksi ymmärrys tietoliikenneyhteyksienmerkityksestä näissä olosuhteissa puuttuu niin ylei-sellä kuin paikallisellakin aluetasolla. Tietomaa-tutki-mushankkeessa arvioitiin tietoliikenneyhteyksiensaatavuuden yhteyttä aluekehitykseen Suomessa.

Tulokset osoittavat, että kiinteän laajakaistan saa-tavuudella on selkeä yhteys kuntien väestökehityk-seen ja koulutustasoon aikajaksolla 2000–2014. Hy-vän saatavuuden myötä kuntien väkiluku ja koulu-tustaso kehittyvät vertailukuntia myönteisemmin.Nämä havainnot on nähtävissä myös analysoitaessa

pelkästään maaseutumaisia kuntia. Kiinteän laaja-kaistan saatavuuden myönteiset vaikutukset näkyvätmyös suoraan yritystoiminnassa. Esimerkiksi maati-lat, joissa ei ole käytössä kiinteää laajakaistaa, ovatpinta-alaltaan pienempiä, kasvavat hitaammin ja nii-den lähitilat ovat useammin lakkautettu kuin tiloilla,joilla on laajakaista käytössä. Merkittävä havainto olimyös se, että tuloksissa ei millään aluetasolla ha-vaittu langattomilla yhteyksillä olevan yhteyttä kehi-tysindikaattoreihin.

Tuloksia voidaan tulkita siten, että kiinteän laaja-kaistan saatavuuden parantaminen lisää yritysten toi-mintamahdollisuuksia maaseudulla ja vähentää alu-eisiin kohdistuvaa sijaintihaittaa. Esimerkiksi ilmankiinteää laajakaistaa syrjäisempien alueiden toimin-nallinen kytkeytyminen kasvualueisiin on vaikeaa.Niinpä panostukset laajakaista saatavuuden kehittä-miseen ovat tästä näkökulmasta katsottuna kannat-tavia ja mahdollistavat syrjäisempien maaseutualuei-den kehityksen.

Tomi Niemi, Vaasan yliopisto

Digikahvila: Kansalaisnäkökulma digitalisaatioon

Smart Countryside (SMACK): Maaseudun palvelui-den kehittäminen ja monipuolistaminen digitalisaa-tiota ja kokeiluja hyödyntämällä -tutkimushanke pu-reutuu maaseudun sähköisten palveluiden kehittä-misen tematiikkaan. Hankkeen päätavoitteena onselvittää, miten maaseudun palveluja on mahdollistakehittää ja monipuolistaa digitalisaation tarjoamienmahdollisuuksien avulla. Kaupungistumiskehityksenseurauksena tyhjenevän maaseudun palvelujen jär-jestäminen ja tuottaminen on ollut jo pitkään yhteis-kunnallisessa keskustelussa. Digitaalisen infrastruk-tuurin ja kehittyvien tietoteknisten sovellusten vahvakytkeminen osaksi olemassa olevaa palveluverkkoatarjoaa useita vaihtoehtoja nykyisen palvelutarjon-nan laajentamiseksi ja monipuolistamiseksi. Digitaa-listen palveluiden avulla voidaan parantaa maaseu-dun asukkaiden ja yritysten arjen sujuvuutta sekävoidaan luoda uusia mahdollisuuksia yritystoimin-nalle ja palvelukehitykselle.

SMACK-tutkimushanke toteutetaan aluekehittä

misen konsulttitoimisto MDI Public Oy:n, Itä-Suo-men yliopiston alue- ja kuntatutkimuskeskus Spa-tian, Suomen ympäristökeskuksen (Syke) sekä Vaa-san yliopiston muodostamana konsortiona. Pääto-teuttajana hankkeessa on MDI. Hanke on Valtion-neuvoston kanslian rahoittama. Vaasan yliopistonhallintotieteen tutkijaryhmä toteuttaa yhdessäMDI:n kanssa sähköisten palveluiden kohtaamiamielipiteitä, arvoja ja asenteita kartoittavia digikah-vila-keskustelutilaisuuksia maaseudulla. Digitalisaa-tio näyttäytyy läpitunkevana teemana niin työssäkuin vapaa-ajallakin. Tulevien keskustelutilaisuuk-sien teemoina ovat digitalisaation ulottuvuudettyössä, vapaa-ajalla, liikenteessä ja terveydessä, jol-loin teknologian tunkeutuvuus elämän joka osa-alu-eella tulee kattavasti käsitellyksi.

Digikahvila-keskustelutilaisuudet toteutetaanWorld cafe -menetelmään perustuen. Tapahtumaanosallistuvilla on mahdollisuus tuoda esiin teemaanliittyvät näkemyksensä, saada lisää tietoa ja vaikuttaa

33

tulevaisuuden palveluiden kehittämiseen. Keskuste-luihin valitaan 30 maaseudun asukasta pohtimaantieto- ja tietoliikenneteknologian mahdollisuuksiakansalaisten tarvitsemien sähköisten palveluiden jär-jestämisessä. Monipuolisten ryhmäkeskusteluidenäärellä osallistujat tuovat omat kokemuksensa esiin,

oppivat toisiltaan sekä muodostavat yhdessä tekno-logian mahdollisuuksia hyödyntäviä kehittämiseh-dotuksia maaseudun asukkaiden tarpeisiin. Tutki-muksella tuotetaan ajantasaista tietoa paikkaperus-taisen kehittämisen, tietoliikenneinfrastruktuuriinsekä digitaalisten palvelujärjestelmien kehittämi-seksi.

.Leena Viinamäki, Lapin ammattikorkeakoulu & Arto Selkälä, Lapin yliopisto &Asko Suikkanen, Lapin yliopisto

e-kansalaisuutta eräissä EU-maissa, Suomessa ja Suomen Lapissa

Pohdimme puheenvuorossa e-kansalaisuuden toteu-tumisen rajoja ja mahdollisuuksia eräissä EU-maissa,Suomessa ja Suomen Lapissa tilastojen sekä Pohjoi-sen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeessa (2011–2013) 14 lappilaiskunnan asukkaille toteutetun kun-talaiskyselyn tutkimustulosten pohjalta.

Kansalaisten oletetaan ottavan yhä enemmän itsevastuuta hyvinvoinnistaan huolehtimisesta. Tällai-sen kehityksen taustalla on digitalisaation lisäksimm. suuruuden ekonomiaa ja vaikuttavuutta koros-tavan ajattelun yleistyminen hyvinvointipoliittisessapäätöksenteossa sekä aikaisempaa systemaattisempikansalaisten osallistamisen eetos hyvinvointiinsa liit-tyvissä kysymyksissä. Internet mahdollistaa molem-pien em. kehityskulkujen toteutumisen asiointi- jainformaatioportaalien kautta.

Kuntalaiskyselyn netto-otoksen kooksi muodos-tui 4419 henkilöä ja vastausprosentiksi (netto) saa-tiin 46. Kyselyssä selvitettiin vastaajien käsityksiä hy-vinvointipalveluista ja asuinkunnasta sekä heidän ar-vioitaan sosiaalisesta ja terveydellisestä hyvinvoin-nistaan ja elämäntavastaan. Julkisia hyvinvointipal-veluja tutkimuksessamme edustavat TE-toimistonpalvelut ja Kelan palvelut, joiden saatavuuden koke-musta selvitimme. Referenssipalveluna on kokemuspankkipalveluiden saatavuudesta.

Digitalisaation myötä Suomessa ja ulkomailla onalettu puhua digitaalisesta syrjäytymisestä, minkätaustalla on matala koulutustaso, seniori- ja maaseu-tukansalaisuus. Tutkimuksen logistiset regressio-analyysit osoittavat, että internetin käyttö kohentaaiän, ammattikoulutuksen ja sukupuolen vakioimisenjälkeen syrjäseuduilla (yli 10 km kuntakeskuksesta)ainoastaan pankkipalveluiden saatavuuden koke-musta. Havaittu yhteys ei kuitenkaan ollut tilastolli-sesti merkitsevä. Sen sijaan Kelan palveluissa inter-netin käyttö heikentää syrjäseuduilla palveluiden saa-tavuuden kokemusta tilastollisesti melkein merkitse-västi. Myös TE-toimistojen palveluissa internetinkäyttö heikentää syrjäseuduilla palveluiden saatavuu-den kokemusta, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi.

Kansalaisten näkökulmasta digitalisaatiokehi-tystä ohjaa harvaan asutulla maaseudulla internetyh-teyksien kustannukset ja toimintavarmuus kansalais-ten hallitseman internetkäyttöosaamisen lisäksi. Vi-ranomaisten näkökulmasta digitalisaatiokehitystäohjaa käyttäjälähtöisyyden huomioiminen koko asi-ointiprosessin ajan. Tutkimustulokset puoltavat mo-nikanavaisten erilaisten kansalaisryhmien tarpeethuomioivien hyvinvointipalveluiden kehittämistar-vetta, koska kansalaisilla on enenevässä määrin oi-keuksien lisäksi myös vastuuta omasta hyvinvoinnis-taan.

34

Elsa Laiti-Hedemäki, Lapin yliopisto & Lydia Heikkilä, Lapin yliopisto

Internet, saamelaisten palvelutyytyväisyys ja sosiaalinen osallisuus

Digitalisaatioon kohdistuvat odotukset palvelujensaatavuuden paranemisesta ja kansalaisten vahvem-masta osallisuudesta ovat korkeat. Tutkimustulokseterityisesti kielellisten ja kulttuuristen erityisryhmienosalta eivät kuitenkaan anna yksiselitteistä kuvaa ti-lanteesta. Saamelaisten hyvä elämä ja hyvinvointipal-velut -tutkimuksessa toteutetun kyselyn mukaan in-ternet-palvelujen käyttö arjen palvelutarjonnan täy-dentäjänä oli suhteellisen vähäistä. Tämä monime-netelmäinen saamelaisalueen saamelaisiin kohdistu-nut tutkimus toteutettiin Lapin yliopistossa yhteis-työssä saamelaiskäräjien, SámiSoster ry:n ja Saame-laisalueen koulutuskeskuksen kanssa.

Tulosten mukaan saamelaiset kokevat, että inter-net täydentää vain syrjäseudun pankkipalveluita. Ke-lan ja TE-toimistojen palvelujen koettiin huonontu-neen verkko- ja puhelinperustaiseen palvelutarjon-taan siirtymisen myötä. Ne edellyttävät uusien pal-veluasiointikäytäntöjen oppimista ja korostavat asi-ointikielen osaamisen merkitystä. Vaikka kaksi kol-masosaa vastaajista hyödynsi internetiä arjessa, pää-asiallisia käyttötarkoituksia oli vain muutama. Verk-kopankin ohella yleisintä oli tiedonhaku julkisista jayleisistä palveluista. Uudet sosiaali- ja terveysalan

sähköiset palvelut eivät vielä ole tehneet itseään ko-vin tunnetuiksi tämän väestöryhmän keskuudessa.Ainoastaan sosiaalihuollon saamenkielisen verkko-neuvonnan merkitys oli joidenkin vastaajien elä-mässä suuri. Suurimpana syynä internetin käyttämät-tömyyteen oli taitojen puute. Tulokset ilmentävätyleisiä ikäjakaumakohtaisia eroja nettipalvelujen käy-tössä. Etenkin maaseudulla iäkkäämmät ihmiset ko-kevat tämän palvelumuodon käytön edelleen itsel-leen vieraaksi. Tulos kertoo osaltaan myös hitaastimuuttuvista kulttuurisista arvoista ja normeista.Henkilökohtainen asiointi ja kohtaaminen ovat edel-leenkin tärkeässä asemassa.

Saamelaiset arvostavat viranomaisten kasvok-kaista kohtaamista ja henkilökohtaista tuntemista.Sen sijaan internetillä vaikuttaa olevan suuri merki-tys sosiaalisen osallisuuden vahvistajana, mm. lisää-mällä saamelaisten yhteydenpitoa ja yhteisöllisyyttäkaupunkien ja saamelaisalueen välillä. Lisäksi inter-net-pohjainen saamen kielen opiskelu on tärkeäkeino kaupunkisaamelaisten identiteetin vahvistumi-selle ja kulttuurin välittymiselle. Sen sijaan etänä tuo-tettavia sosiaali- ja terveyspalvelu- sekä tulkkaus-mahdollisuuksia on toistaiseksi hyödynnetty vain vä-hän.

35

TYÖRYHMÄ 6:Muisti, jäljet ja unohdus maaseudunkulttuuriperinnössä

Koordinaattori:

Sulevi Riukulehto,aluehistorian tutkimusjohtaja,Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti,sulevi.riukulehto(at)helsinki.fi

Arkistot, kirjastot ja museot ovat yhteis-kunnan muistiorganisaatioita. Niiden ole-massaolon perustarkoitus on säilyttäämenneisyyden jälkiä tuleviin, vielä tunte-mattomiinkin tarpeisiin. Varsinaistenmuistiorganisaatioiden lisäksi koko kult-tuuriperintömme kuljettaa menneisyydenjälkiä. Sanotaan, että nimi on paikanmuisti. Rakennukset ja rakennelmat, mai-semat, kansanperinne, murre, tavat ja tot-tumukset ovat suunnaton historiankirja

täynnä arvokasta informaatiota.Työryhmään odotetaan esitelmiä, jotka

käsittelevät maaseudun kulttuuriperintöäsen koko kirjossaan. Tarkastelu voi koh-distua yhtälailla niin aineelliseen kuin ai-neettomaan perintöön. Etusijalla ovattyöt, joihin sisältyy tapaustutkimus tai muuempiria. Esitelmät voivat käsitellä myösvarsinaisten muistiorganisaatioiden mer-kitystä maaseudulle ja maaseudulla.

36


Torstai 14.30–17.00

14.30 Sulevi Riukulehto:Pohjalaistalon arvomaailma –Asiantuntija-arvo vai kokemukselli-nen arvo?

15.00 Eeva Aarrevaara:Kenen kulttuuriympäristö? – VanhanVääksyn tulevaisuus

15.30 Jaakko Mäntylä:Kirkonkylästä kuntakeskukseksi.Modernin tulo Ilmajoelle

16.00 Teppo Ylitalo:Muistetut ja unohdetut nuijamiehet

Sulevi Riukulehto, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Pohjalaistalon arvomaailma – Asiantuntija-arvo vai kokemuksellinenarvo?

Pohjalaistalot ovat Pohjanmaalla 1750–1920 raken-nettuja talonpoikaistaloja, jonka rakenteissa ja interi-ööreissä ilmenevät tietyt tyylipiirteet. Ne ovat olen-nainen osatekijä pohjalaisessa kulttuurimaisemassaja ihmisten arjessa. Pohjalaistalo on jopa parhaitentunnettu eteläpohjalaisuuden ikoni, ja siihen liitetäänlähes yksinomaan myönteisiä mielikuvia. Pohjalais-talot ilmaisevat voimakkaasti asutun tilan ajallisuuttaja toimivat muistin paikkoina. Samalla ne palvelevatedelleen ihmisten koteina ja vapaa-ajan asuntoina.

Pohjalaistalon arvoa ei voi määrittää pelkästääntaloudellisin perustein. Sen identiteetissä on saman-aikaisesti useita kerrostumia: se on esimerkiksi omai-suutta, yhteistä kulttuuriperintöä ja henkilökohtai-

nen kokemustila. Esityksessä tätä pohjalaistalokult-tuuriin liittyvien arvojen monimuotoisuutta jäsenne-tään asiantuntija–kokija-kehyksessä. Erotetaan mo-nikerroksinen arvorakenne, jossa taloudellisten ar-vojen rinnalle nousevat ekologiset, sosiaaliset, es-teettiset ja henkiset arvokokonaisuudet. Esitys pe-rustuu Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissavuosina 2012–2016 toteutettujen pohjalaistalohank-keiden havaintoihin (Pohjalaistaloverkoston raken-taminen, Komiaa elämää pohjalaistaloissa, Näky-vyyttä pohjalaistaloperinteen ideoille) sekä Nur-mossa, Kuortaneella ja Järviseudulla toteutettuihinkotiseutututkimuksiin ja niissä kerättyihin aineistoi-hin.

Eeva Aarrevaara, TkT

Kenen kulttuuriympäristö? – Vanhan Vääksyn tulevaisuus

Kirkonkylien ja maaseututaajamien kulttuuriympä-ristö koostuu eri vuosikymmenien kerrostumista.Vanhat rakennetut alueet kuvaavat toisenlaista ym-päristökulttuuria, mutta monet piirteet häviävät: tietmuuttuvat, maisema umpeutuu, kasvillisuus häviääja rakennuksia puretaan. Kulttuuriympäristö on sekäaineellinen että aineeton. Monet paikkakunnan taihenkilöiden historiaan liittyneet tapahtumat säilyvätvanhojen asukkaiden muistissa tai paikallishistorianjulkaisuissa. Lainsäädännössä lähtökohtana on, että

kaavoituksella turvataan ensisijaisesti arvokas raken-nettu ympäristö. Käytäntö on kuitenkin paljon mo-ninaisempi, eikä maankäyttö- ja rakennuslaki näytätoteutuvan tavoitteen mukaisesti.

Tutkimuksen näkökulma kohdistuu kulttuuriym-päristön koettuihin merkityksiin, jotka ilmenevätpaikkakunnan asukkaiden, yhdistysten, virkamiestenja päätöksentekijöiden erilaisina kannanottoina jatoimintatapoina. Voidaan puhua eri käyttäjien vaih-televasta ympäristösuhteesta, jossa kulttuuriympä-

37

ristöllä on tilanteesta riippuen erilainen painoarvo.Yksilölliseen ympäristösuhteeseen vaikuttavat lukui-sat tekijät, kuten esimerkiksi omat kokemukset, lä-hiyhteisön arvostukset tai koulutustausta.

Kannanotot ovat tulleet esiin Vääksyn taajamanvaltakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäris-töön kohdistuneissa hankkeissa, liittyen uudisraken-tamiseen sekä vanhan miljöön säilyttämiseen. Tutki-musmateriaalina ovat paikallisten lehtien kirjoituk-set, eri osapuolten näkemykset sekä ympäristön-suunnittelun opiskelijoiden arviot. Liike-elämän nä-kemykset ovat monenlaisia: vanhassa miljöössä toi-mivat liikkeet saattavat saada lisähyötyä ympäris-töstä, ja matkailu nähdään mahdollisena tulevaisuu-den menestystekijänä, varsinkin kun taajamaa hal-koo vilkasliikenteinen kanava. Toisaalta uudisraken-tamisessa halutaan hyödyntää vetovoimaista ympä-ristöä, mikä herättää näkemyseroja sopivasta raken-

nustavasta niin asukkaissa, asiantuntijoissa kuin kun-nan edustajissa.

Taajaman vanhaan osaan on muodostunut pai-kallista miljöötä hyödyntävää liiketoimintaa. Asukas-aktiivisuudesta on syntynyt oma yhdistys, joka vaaliialueen rakennuskulttuuria ja haluaa tuoda sitä esiinpositiivisessa hengessä. Yhdistys on osallisena hank-keessa, jossa tallennetaan paikan, rakennusten ja ta-pahtumien historiaa haastatteluin sekä tuotetaan ta-rinoista ja kuva-aineistoista uudenlainen netissä toi-miva tietopankki.

Vääksyn taajamassa havainnollistuu, miten kiis-tanalainen kulttuuriympäristö edelleen on ja mitenhaasteellista on sen huomioiminen yhdyskuntien ke-hittämisessä, vaikka ympäristön arvo olisi tunnus-tettu. Säilyttämiseen liittyvät kysymykset kulminoi-tuvat kuitenkin usein resurssien niukkuuteen.

Jaakko Mäntylä, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Kirkonkylästä kuntakeskukseksi. Modernin tulo Ilmajoelle

Rakennemurroksen vaikutukset 1960-luvun Suo-messa olivat nopeita ja kauaskantoisia. Ne läpäisivätuseat elämänalueet arjen yksityiskohdista arkkiteh-tuuriin, kaavoitukseen, rakennustuotantoon ja mai-semaan. Modernin lumossa kirkonkylät päivitettiinkuntakeskuksiksi kaikkialla Suomessa. Etelä-Poh-janmaalla sijaitseva Ilmajoki oli vielä 1950-luvullatunnettu ja palkittu harmonisesta kulttuurimaise-mastaan. Jälleenrakennuskauden rakentamispaineetolivat ohjautuneet sivukylien uudistiloille ja uskomaaseutuun ja talonpoikaisiin arvoihin oli vankku-matonta. Tätä taustaa vasten 1960-luvun myllerryk-set vaikuttavat poikkeuksellisen rajuilta.

Kulttuurihistorioitsija Kari Immosen (Mentali-teetit ja moderni, 1996) mukaan agraarinen mentali-teetti väistyi, kun tulevaisuudesta ja uudenaikaisuu-desta tuli tavoiteltavaa myös maaseudulla. Immosenmoderniksi mentaliteetiksi nimittämä tulevaisuus-suuntautunut, tekninen ja edistysuskoinen ajattelu-

tapa haastoi uudistamaan vanhat kirkonkylät kau-punkien esikuvien mukaan. Näin tapahtui myös Il-majoella, jossa vanha keskustaajama päätettiin tiivis-tää ja uudistaa radikaalisti. Jopa keskeiset kunnallisetja seurakunnalliset maamerkit saivat väistyä, kun Il-majoen vanha kunnantalo purettiin 1960-luvun al-kupuoliskolla. Herralan kulttuurihistoriallisesti ja ra-kennustaiteellisesti merkittävän pappilan vuoro olipian tämän jälkeen. Uusi kunnantalo valmistuivuonna 1965 arkkitehti Keijo Petäjän suunnitelmienmukaan. Myös seinäjokelainen Touko Saari jätti vah-van kädenjäljen pitäjän ilmeeseen, joka muuttuimyös rivi- ja kerrostalojen sekä uusien tielinjaustenjohdosta. Ilmajoki-lehden ja Santavuoren palstoillakeskusteltiin uusista rakennushankkeista. Kysynkin,miten uudenaikaiseksi luonnehdittu rakentaminenkotiutui Ilmajoelle ja millaisin argumentein taajamansuurisuuntainen uudistaminen ja vanhojen raken-nusten purkaminen perusteltiin.

38

Teppo Ylitalo, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Muistetut ja unohdetut nuijamiehet

Nuijasodaksi kutsutaan Suomessa 1596–1597 virin-nyttä talonpoikien kapinaa, jonka aateli ja sotaväkikukistivat. Lyhyehkö sisällissota kytkeytyi kokoRuotsin valtakuntaa ravistelleeseen 1590-luvun krii-siin, jota leimasivat kuningas Sigismundin ja tämänsedän herttua Kaarlen valtataistelu, uskonnollisetkiistat luterilaisten ja katolisten välillä, pitkän sota-ajan aiheuttamat rasitukset sekä säätyerojen kasva-minen ja yhteiskunnalliset ristiriidat.

Nuijasota nousi tutkijoiden mielenkiinnon koh-teeksi kansallisuusaatteen vanavedessä 1800-luvunpuolivälin molemmin puolin. Heidän myötään aiem-min lähes kokonaan unohdettu sota levisi nopeastimyös populaariin tietoisuuteen. Sekä kansallisiaetuja ajaneen aateliston että sortajaa vastaan nous-seen kansan toimintaa tarkasteltiin suomalaisuudenrakentamisen näkökulmasta ja värittämänä. Nuija-sodasta kasvoi yksi suomalaisten suurista avainta-pahtumista – jopa myytti – ja sen tulkinnoista tulimerkittävä osa suomalaista historiapolitiikkaa. Eri-

tyisen suuri rooli nuijasodalla on ollut Etelä-Pohjan-maan historiakuvan ja identiteetin rakentamisessa.

Esitelmässäni tarkastelen käsityksiä eteläisenPohjanmaan kapinajohtajista 1830-luvulta 2000-lu-vulle. Millainen rooli ja merkitys kapinan syntyseu-tujen nuijamiehille annettiin eri aikoina? Miksi jotkutnuijamiehet nostettiin esiin mutta toisia ei? Millai-sina heidät esitettiin ja miksi heidät oli tärkeää muis-taa tai unohtaa? Miten nuijasodan muiston kautta ra-kennettiin alueellista yhteisöä?

Tarkastelen esitelmässäni historian käyttämistäkunkin tulkitsijan ajan aatteiden ja tarkoitusperientoteuttamiseksi. Nostan esiin muistamisen ja unoh-tamisen valtarakenteita sekä kiinnitän huomiota nii-hin toimijoihin, joilla on tai jotka ovat ottaneet itsel-leen vallan määrittää historiallisten tapahtumien jahenkilöiden merkityksiä. Esitelmä liittyy Suomenhistorian alan väitöstutkimukseeni Etelä-Pohjan-maan maakuntaidentiteetin rakentumisesta.

39

TYÖRYHMÄ 7:Eläinten hyvinvointi matkailupalveluissa

Koordinaattorit:

José-Carlos García-Rosell,yliopistonlehtori, Lapin yliopisto,Matkailualan tutkimus- ja koulutus-instituutti, jgarcia(at)ulapland.fi

Maria Hakkarainen, tutkija, Lapinyliopisto, Matkailualan tutkimus- jakoulutusinstituutti, maria.hakkarai-nen(at)ulapland.fi

Minni Haanpää, yliopisto-opettaja,Lapin yliopisto, Matkailualan tutkimus-ja koulutusinstituutti,minni.haanpaa(at)ulapland.fi

Veikko Maijala, lehtori, Lapin ammatti-korkeakoulu, Teollisuuden ja luonnon-varojen osaamisala Maaseutuelin-keino, veikko.maijala(at)lapinamk.fi

Matkailu tuo maaseudulle ansaintamah-dollisuuksia pääelinkeinona, tai osanamuuta elinkeinotoimintaa. Usein maaseu-tumatkailussa käytetään eläimiä apunamatkailupalvelujen tuottamisessa. Eläin-ten avulla esimerkiksi kuljetetaan matkai-lijoita, jolloin eläin on keskeisesti mukanamatkailupalvelun tuottamisessa. Myöseläinten hoitaminen ja muunlainen vuoro-vaikutus voivat olla osa matkailutuotetta.Eläinten hyödyntämisen myötä nouseeesille kysymys niiden hyvinvoinnista ja oi-keanlaisesta kohtelusta.

Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat mm.pito-olosuhteet, ruokinta, hoito, käsittelyja eläimen mahdollisuus toteuttaa lajityy-pillistä käyttäytymistä. Yhä suurempi osamatkailijoista kiinnittää huomiota matkai-lupalveluissa hyödynnettävien eläintenkohteluun. Asiakkaan ja matkailupalveluntuottajan silmiin eläinten kohtelu ja nor-maali arki voivat näyttäytyä erilaisena.Eläimiä hyödyntävien matkailupalvelujen

tuottamisessa eläinten kokonaisvaltainenhyvinvointi on kuitenkin yksi keskeinen te-kijä palvelun eettisyyden näkökulmasta.Eläimen hyvinvoinnin huomioimisella onmerkitystä niin palvelussa hyödynnettä-vän eläimen, kuin myös asiakkaan saa-man kokemuksen ja palveluntuottajan yri-tystoiminnan kannalta.

Työryhmässä keskitytään eläinten hy-vinvointiin matkailun näkökulmasta. Esi-tykset voivat tarkastella matkailussa hyö-dynnettävien eläinten hyvinvointiin kes-keisesti liittyviä tekijöitä, tai hyvinvoinninmerkitystä yritystoiminnalle. Teemaa voi-daan pohtia esimerkiksi seuraavien kysy-mysten pohjalta: Miten matkailussa taa-taan eläinten hyvinvointi osana yritystoi-minnan menestystekijöitä? Millä tavoinedistetään matkailijoiden tietoisuuttaeläinten hyvinvoinnista? Miten matkai-luyrittäjät voivat hyödyntää eläinten hyvin-vointia osana liiketoimintaa?

40


Torstai 14.30–17.00

14.30 Mikko Äijälä, José-Carlos García-Rosell ja Minni Haanpää:Kirjallisuuskatsaus: Eläimet osanamatkailutoimintaa

15.00 Dorothee Bohn:Rural Development in Finnish Lap-land: The Role of Animal-basedTourism Services

15.30 Karoliina Majuri:Porojen hyvinvointi matkailupalve-luissa

16.00 Karoliina Sohlman ja MariaHakkarainen:Matkailijan turvallisuuskokemusarktisen alueen hevosmatkailu-palvelussa

Mikko Äijälä & José-Carlos García-Rosell & Minni Haanpää, Lapin yliopisto,Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti

Kirjallisuuskatsaus: Eläimet osana matkailutoimintaa

Matkailu on yksi keskeisistä yhteiskunnallisista käy-tännöistä, joissa ihmisen ja eläimen välinen vuoro-vaikutus on suoraa ja tietoista. Eläimiä käytetäänmonin tavoin matkailuelämysten tuottamisessa jausein niiden asema myös matkailun vetovoimateki-jöinä esimerkiksi symbolisella tasolla on jopa kor-vaamaton. Eläinsuhteeseemme liittyvät ristiriitaisuu-det konkretisoituvat matkailutoiminnan piirissä, kuneläimet muutetaan taloudellista hyötyä tuottaviksivetovoimatekijöiksi. Taloudellisena resurssina toi-miminen vaikuttaa usein negatiivisesti eläimen yksi-lölliseen hyvinvointiin. Matkailijat puolestaan ovatyhä kiinnostuneempia ja tietoisempia eläinten mat-kailukäyttöön liittyvistä ongelmista, jotka ovat nous-seet esille matkailun vastuullisuuteen liittyvässä kes-kustelussa. Eläimiin sekä niiden hyvinvointiin ja oi-keuksiin liittyvät teemat ovat nousseet myös tär-keiksi tutkimuskohteiksi yhteiskuntatieteissä.

Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastellamatkailun ja eläinten välisiä suhteita käsitteleviä tut-kimuksia. Matkailututkimuksen piirissä eläimet janiiden asema matkailutoiminnassa ovat jääneetmelko vähälle huomiolle. Tutkimukset ovat keskit-tyneet pitkälti tarkastelemaan eri tapoja, joilla eläimiähyödynnetään matkailupalveluissa sekä matkailukäy-

tön aiheuttamia vaikutuksia eläinlajeihin. Tästä nä-kökulmasta eläimet nähdään pelkästään matkailutoi-mintaa hyödyttävänä resurssina, jolloin matkailutoi-mintaan liittyvä vastuullisuuden näkökulma on jä-tetty taka-alalle. Lisäksi tutkimus on keskittynyt tiet-tyihin eläinlajeihin. Näin ollen eläinten asema, toimi-juus ja merkitys matkailupalvelujen tuottamisessa onjäänyt melko pinnalliseksi tarkasteluksi.

Matkailun ja eläinten välisten suhteiden tutki-mukselle on selkeä tarve niin eettisten, laadukkaam-pien matkakokemusten kuin liiketoiminnan kannat-tavuudenkin näkökulmasta. Tutkimuksissa tulisi tar-kastella esimerkiksi sitä, mitkä ovat oikeat toiminta-tavat matkailijoiden ja eläimen välisessä kohtaami-sessa ja kenellä on oikeus niiden määrittelyyn. Toi-nen tutkimussuunta tulisi olla eläimen hyvinvoinnin,matkailijan kokemuksen ja niiden myötä syntyvientaloudellisten vaikutusten luotettava mittaaminen jatulkinta. Myös eläinten kohtaamisen vaikutus mat-kailijoiden asenteisiin eläinten hyvinvointia ja kestä-viä toimintatapoja kohtaan on tärkeä näkökulma.Perinteisen kenttätutkimuksen ohella tutkimuksessakannattaisi hyödyntää sähköisessä muodossa oleviaaineistoja, kuten Internet ja sosiaalinen media.

41

Dorothee Bohn, Lapin yliopisto, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti

Rural Development in Finnish Lapland: The Role of Animal-basedTourism Services

Particularly in Finnish Lapland, tourism is not onlyan important strategic policy tool for rural develop-ment in terms of fostering economic growththrough direct, indirect and derivate effects but alsoregarding residents’ wellbeing in the countryside, re-valuation of local crafts, skills and production as wellas a response to outmigration. Lapland is primarilya nature-based tourist destination with its mainamenities being the unique Nordic landscape, natu-ral phenomena, flora and fauna. However, domesti-cated animals and wildlife are generally consideredin scientific or public discussions on tourism devel-opment along the lines of the wider ecosphere eventhough reindeer, sledge dogs, farm animals, horsesand native faunae are both, vital attractions for do-mestic and international travellers plus key factors in

the tourism-regional development nexus as they aresignificant markers of ‘rurality’.

This study is a part of the EU funded project‘Animal Welfare in Tourism Services’ (Eläintenhyvinvointi matkailupalveluissa) and investigates theeconomic and symbolic role of animals in Lappishrural tourism by employing qualitative and quantita-tive approaches. Empirical data consists of docu-mentary material which has been analysed throughcontent analysis. Firstly, a numerical overview of an-imal-based tourism firms in addition to animal spe-cies used in tourism services is provided and sec-ondly, research results illustrate the centrality of an-imals for rural tourism and development in the lightof Lapland’s current tourism strategy 2015-2018 andthe regional plan Lapland 2020.

Karoliina Majuri, Lapin ammattikorkeakoulu

Porojen hyvinvointi matkailupalveluissa

Eläimillä on merkittävä rooli useiden lappilaistenmatkailupalveluiden tuottamisessa. Vastuulliset ku-luttajat arvostavat eläinten käyttöön liittyvää palve-lun laatua ja Lapin matkailuimagolle on siten tärkeää,että asiakkaat voivat varmistua eläinten hyvinvoin-nista ja oikeasta kohtelusta käyttämissään matkailu-palveluissa.

Poro on yksi suosituimmista Lapin matkailupal-veluissa hyödynnettävistä eläimistä rekikoiran ja he-vosen ohella. Valtaosa maamme poroista on lihan-tuotantoeläimiä, joiden hoidolla on pitkät perinteetSuomessa. Poronlihantuotannon perustana on po-ronhoitolain suoma mahdollisuus, tietyin edellytyk-sin, hoitaa poroja vapaana luonnonlaitumilla poron-hoitoalueella. Esimerkiksi muun maankäytön lisään-tyminen poronhoitoalueella on kuitenkin lisännytporojen talvista lisäruokintaa. Lisäruokintaa suorite-taan talvikuukausina noin 120 päivää vuodessa jokotarhoihin tai maastoruokintapaikoille.

Matkailukäytössä olevia poroja tarhataan myösympärivuotisesti porojen suojaamiseksi esim. liiken-neonnettomuuksilta tai petoeläimiltä. Matkailuporo-jen opettaminen työkäyttöön on pitkä prosessi, joten

niiden tarhaus on kustannukset ja työmäärä huomi-oiden hyvin perusteltua. Samalla tämä aiheuttaa kui-tenkin haasteita porojen hyvinvoinnin turvaa-miseksi. Luonnossa kesäaikaan porot syövät hyvinmonipuolisesti, ne käyttävät ravinnokseen yli 300 erikasvilajia. Lisäksi porojen ruuansulatuselimistö onhyvin herkkä ja altis reagoimaan ruokintavirheisiin.Porojen ravitsemustieto pohjautuu lihantuotan-nossa olevien porojen talviaikaiseen ravinnontarpee-seen. Sen sijaan porojen ympärivuotisesta ruokin-nasta ja hoidosta saatavilla oleva tutkimustieto onvähäistä. Myös työporojen rasitukseen perustuvaenergiantarve on osa-alue jonka selvittämisellä onmahdollista edistää matkailuporojen hyvinvoinnintoteutumista.

Merkittävästi porotilamatkailuun on panostettuvuosituhannen vaihteesta, eli yli 15 vuotta. Tänä ai-kana matkailuporojen hoidosta on kertynyt runsaastikäytännön kokemusta. Esimerkiksi hanketoimintamahdollistaa matkailuporojen hyvinvoinnin edistä-mistä hyvien käytänteiden etsimisellä, kokoamisellaja levittämisellä suoraan ammatinharjoittajien kes-ken. Näin yrittäjillä on mahdollisuus oppia toisiltaan,

42

verkostoitua ja toiminnassaan varmistaa porojen hy-vinvoinnin toteutumista ja Lapin matkailuimagon

säilyttämistä.

Karoliina Sohlman & Maria Hakkarainen, Lapin yliopisto, Matkailualan tutki-mus- ja koulutusinstituutti

Matkailijan turvallisuuskokemus arktisen alueen hevosmatkailu-palvelussa

Turvallisuus on yksi ihmisen toimintaa ohjaavistaperuspyrkimyksistä niin psyykkisellä kuin fyysisellätasolla. Pyrkimys turvallisuuteen määrittääkin joka-päiväisiä valintojamme, myös matkustuskäyttäyty-mistäkin. Käsitykset ympäristömme turvallisuudestaohjaavat pitkälti ajatteluamme, toimintaamme janäin ollen myös kokemuksiamme. Matkailun turval-lisuudesta puhuttaessa nousee useimmiten esille ob-jektiivinen eli ulkoinen turvallisuus. Matkailutuot-teista pyritään tekemään mahdollisimman turvallisiakontrolloimalla riskejä suunnittelun, valvonnan jaerilaisten turvavälineiden avulla. Matkailijoiden mat-kallaan kokemaan turvallisuuteen on sen sijaan kiin-nitetty vähemmän huomiota. Ympäristölle annetutmerkitykset ovat aina yksilöllisiä, ja siksi matkailijankokemus turvallisuudesta ei välttämättä aina vastaatodellista turvallisuudentilaa tai matkanjärjestäjänkäsitystä palvelun turvallisuudesta.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmär-rystä matkailijan kokemasta turvallisuudesta erityi-sesti subjektiivisen turvallisuuskokemuksen näkö-kulmasta. Empiirisenä tutkimuskohteena on matkai-lijoille suunnatut hevosohjelmapalvelut. Isojeneläinten kanssa toimittaessa turvallisuuden merkitys

korostuu. Aineisto koostuu kuuden hevosmatkailu-palvelun asiakkaan teemahaastattelusta. Analyysime-netelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyy-siä. Tulosten mukaan tärkein koetun turvallisuudenosatekijä on luottamus valittua palveluntarjoajaakohtaan. Muita turvallisuuden kokemukseen vaikut-tavia tekijöitä olivat sekä fyysisestä että sosiaalisestaympäristöstä saatu positiivinen ensivaikutelma, sel-keä ohjeistus ja tilanteesta informointi, asianmukai-set varusteet sekä asiakaskäyttöön soveltuvat rauhal-liset hevoset. Suurimmiksi turvallisuusriskeiksi puo-lestaan koettiin hevosten arvaamattomuus sekä ark-tisuuteen ja yleisesti talviolosuhteisiin liittyvät eri-tyispiirteet, kuten kylmyys, paleltumat ja äkilliset sää-tilan muutokset. Tulokset osoittavat, että subjektii-vinen kokemus riittävästä turvallisuuden tasosta onedellytys positiiviselle kokemukselle. Matkailijoidenkokemaan turvallisuuteen tulisikin kiinnittää erityistähuomiota. Matkailijan turvallisuuden tunnetta lisää-mällä on mahdollista kasvattaa myös objektiivistaturvallisuustasoa, parantaa matkailijan kokemusta jaylläpitää niin yksittäisen matkailuyrityksen kuin kokomatkakohteenkin hyvää imagoa.

43

POSTERIT:Posterinäyttely esillä tutkijapäivien ajan

Maarit Sireni, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos

Muistin paikat siirtokarjalaisissa kodeissa: havaintoja Rasimäestä

Koteja ja niiden esineitä on analysoitu maantie-teessä, kun on tarkasteltu identiteettien rakentumistaarjen tiloissa. Kotien aineellisen kulttuurin välityk-sellä ihmiset voivat tuottaa käsitystä itsestään ja vä-littää tätä tulkintaa toisille. Koti esineineen voi myösvahvistaa kollektiivista identiteettiä maahanmuutta-jien ja diasporassa asuvien ihmisryhmien keskuu-dessa, sillä kotien aineellinen kulttuuri sisältää useinkerrostumia, jotka muistuttavat eletystä elämästä jaentisistä kotipaikoista. Muistot tärkeiksi mielletyistäpaikoista tulevat näkyviksi käyttö- ja koriste-esi-neissä, valokuvissa, maalauksissa, tekstiileissä ja vä-rivalinnoissa. Tästä syystä kotien aineellista kulttuu-ria tutkimalla voidaan tarkastella yksilöiden ja ryh-mien kiinnittymistä kaukaisiin ja menneisiin paikkoi-hin. Kodin esineet ja niihin liittyvä tekeminen voivatpalauttaa mieleen paikkoihin liittyviä muistoja jatuottaa niistä uusia tulkintoja.

Tarkastelen tutkimuksessani sitä, miten toisenpolven siirtokarjalaiset tekevät luovutetussa Karja-lassa sijainneet perheidensä kotipaikat näkyviksi ko-tiensa aineellisessa kulttuurissa. Selvitän toisin sa-noen, miten he rakentavat vanhempiensa lähtöpai-kasta tässä hetkessä läsnä olevan paikan materiaalis-ten elementtien välityksellä. Tutkimukseni kohdis-tuu muistin paikkoihin eli muistelussa ja kodiksi te-kemisen prosesseissa tuotettuihin paikkoihin. Nämäuudelleentuotetut paikat ovat tuottajilleen merkityk-sellisiä, vaikka he eivät välttämättä ole itse asuneetluovutetussa Karjalassa tai edes käyneet siellä. Nevoivat perustua kuullun ja luetun perusteella muo-dostuneesta paikkaan liittyvästä tietoudesta.

Tutkimus perustuu haastatteluja havainnointi-aineistoon, jonka olen hankkinut kahta pohjoiskar-jalaista kylää, Valtimon kunnassa sijaitsevia Sivakkaaja Rasimäkeä, koskevassa tutkimushankkeessa. Kes-kityn tarkastelussani Rasimäen kylään, joka on Suo-men suurimpia yhtenäisiä, aiemmin viljelemättömillemaille sodan jälkeen perustettuja siirtokarjalaistenasutuskyliä. Sitä on tutkittu useista näkökulmista,mutta kyläläisten suhdetta luovutettuun Karjalaan eiole käsitelty aiemmin.

Karjalaisuus näkyy edelleen kotien esineistössä.Karjalaiset elementit liittyvät useimmiten suvunmaantieteeseen ja entisiin kotikyliin. Lähtöpaikkojaesittävien kuvien ja esineiden vaaliminen viestii nii-den merkityksestä Rasimäen ensimmäisen sukupol-ven siirtokarjalaisille. Lähtöpaikkoja on muisteltukodin piirissä, vaikka siirtokarjalaisten koti-ikävästäja paikkasuhteesta ei ole kaikkina aikoina puhuttujulkisesti. Kuvat ja esineet perineillä toisen polvensiirtokarjalaisilla ei tavallisesti ole omakohtaisia läh-töpaikkoihin liittyviä kokemuksia. Jotkut heistä ovatkuitenkin aktiivisesti rakentaneet yhteyksiä isovan-hempiensa ja vanhempiensa lähtöpaikkoihin. Nämämenetetyt kodit ja maisemat, tai kuvitellut mennei-syyden kotikylät, ovat luontoelementtien, väljyydensekä kesäisten sukutapaamisten ohella keskeinen osaRasimäen viehätystä ja vetovoimaa. Ne liikuttavatihmisiä, jotka toiminnallaan – asumalla, palaamalla,lomailemalla ja pistäytymällä joko paikan päällä taivirtuaalisesti – muokkaavat tätä maaseutupaikkaaitäsuomalaisella syrjäisellä maaseudulla.

44

Katja Rinne-Koski & Merja Lähdesmäki & Anne Matilainen, Helsingin yliopisto,Ruralia-instituutti

Yhteiskunnallinen yrittäjyys maaseudulla – uusia tuulia palvelu-tuotantoon?

Moni kylä on tilanteessa, jossa maaseudun palvelutovat vähittäin keskittyneet ja siirtyneet kuntakeskuk-siin tai jopa kauemmas. Samaan aikaan palveluidenmerkitys kylällä on saattanut kasvaa esimerkiksiasukkaiden ikääntymisen myötä. Kuntien resurssitvastata maaseudun palvelutarpeisiin ovat silti useinrajalliset. Maaseudun palvelutuotanto tarvitsee uu-denlaisia ratkaisuja, jotta maaseutu pysyy elinvoimai-sena ja sen asukkaat saavat tarvitsemiaan palvelujajatkossakin.

Perinteisesti kyläyhdistyksillä on ollut vahva roolimaaseudun elinvoiman ja palveluiden tuottajana,mutta kylän palvelutuotanto ei voi perustua ainoas-taan vapaaehtoistoiminnan varaan. On tarpeen löy-tää uusia, vahvemmin organisoituja palvelutuotan-non malleja kyläyhdistysten palvelutuotannon tuke-miseksi.

Posterissa esitellään Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin toteuttamaa hanketta, jonka tavoitteenaon löytää uudenlaisia ratkaisuja maaseudun palvelu-tuotannon ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi edistä-mällä yhteiskunnallisen yrittäjyyden kehittymistäEtelä-Pohjanmaan kyläyhdistyksissä. Yhteiskunnal-

lisella yrittäjyydellä tarkoitetaan yritystoimintaa,jonka voitosta osa suunnataan takaisin alueen tai yh-teisön kehittämiseen.

Yhteiskunnallisen yrittäjyyden periaatteiden mu-kaan toimiva yritys voi tuoda kylälle uudenlaisia ta-loudellisia mahdollisuuksia parantaa kylän elinvoi-maa ja kehittää palvelutuotantoa alueella. Palvelui-den tuottaminen yritystoimintana puolestaan mah-dollistaa entistä organisoidumman toiminnan palve-luiden tuottamiseksi, jolloin se ei kasaudu yksin-omaan aktiivisten kylätoimijoiden harteille.

Hankkeen tarkoituksena on saada käsitys Etelä-Pohjanmaan kyläyhdistysten, kuntien ja vapaa-ajanasukkaiden näkemyksistä ja valmiuksista yrittäjämäi-sen palvelutuotannon lisäämiseen alueellaan kyläyh-distyksille lähetettävän kyselyn avulla. Lisäksi hank-keessa perehdytään yhteiskunnallisen yrittäjyydenmahdollisuuksiin ja käytännön toteuttamiseen alu-eella järjestetyissä työpajoissa sekä otetaan oppia yh-teiskunnallisten yritysten hyvistä käytänteistä, joidenperusteella hankkeessa tuotetaan kyläyhdistystoi-mintaan soveltuva yhteiskunnallisen yrittäjyydenopas.

Mari Kattilakoski, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos & NiinaRantamäki, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Paikkaperustainen hyvinvointimalli tiennäyttäjänä uudenlaisellekestävälle hyvinvointikulttuurille

Niin väestön ikääntymistä kuin palvelujen järjes-tämistä koskevat haasteet ovat Suomessa kasvaviaerityisesti maaseutualueilla. Näihin on jo useidenvuosien ajan etsitty ratkaisuja lineaarisilla, erityisestimittakaavaetuihin pohjatuvilla malleilla. Valittu uu-distusstrategia jättää kuitenkin huomiomatta hyvin-voinnin kokonaisvaltaisen ja paikkaperustaisen luo-teen sekä sivuuttaa hyvinvointipolitiikan yhteydenmuuhun yhteiskunnalliseen kehitykseen. Vaihtoeh-tona vallitsevalle kehityssuunnalle ovat useat maa-seutuyhteisöt lähteneet kehittämään uudenlaisia ta-poja vastata paikallisesti tunnistettuihin hyvinvointi-

tarpeisiin. Yhteistä näille innovatiivisille toiminta-malleille on sektorirajat ylittävä yhteistyö sekä moni-puolinen ja ennakkoluuloton resurssien hyödyntä-minen. Italialaisten sosiologien Andreottin, Mingio-nen ja Polizzin mukaisesti näihin rajatulla maantie-teellisellä alueella toimiviin dynaamisiin järjestelyihinvoidaan viitata ”paikallisen hyvinvointijärjestelmän”(Local welfare systems) käsitteellä.

Esityksessä keskitymme pohtimaan sitä, voisikopaikallisen hyvinvointijärjestelmän edustama paik-kaperustainen lähestymistapa näyttää laajemminkintietä uudenlaiselle, niin taloudellisesti, ekologisesti

45

kuin sosiaalisesti kestävämmälle hyvinvointikulttuu-rille. Lähestymme kysymystä paikkaperustaisen hy-vinvointimallin sekä kestävän kehityksen väliselläsuhteella analysoimalla paikallisen hyvinvointijärjes-telmän rakennetta ja toimintaa viiden kestävää kehi-tystä luonnehtivan ydinperiaatteen kautta. Nämäovat: ihmisarvoinen elämä, oikeudenmukaisuus jatasapuolisuus, osallistuminen ja kumppanuus, ympä-ristöstä huolehtiminen sekä tulevaisuuden turvaami-nen (Gibbs 2000). Esityksemme pohjautuu vuosien2014–2016 aikana toteuttamaamme ”Maaseudullerakentuvat paikalliset hyvinvointijärjestelmät” -tut-kimushankkeeseen, jossa etsimme tietoa hyvinvoin-titarpeiden ja -resurssien paikalliseen muotoutumi-seen vaikuttavista tekijöistä sekä yhteisöjen paikalli-sista hyvinvointiratkaisuista.

Tutkimuksemme pohjalta maaseudun paikallisenhyvinvointijärjestelmän toiminnan voi kiteyttää pyr-

kimykseksi luoda olosuhteet, jotka mahdollistavatperustarpeiden tyydyttämisen, ja joissa eri-ikäiset jaerilaisessa elämäntilanteessa olevat ihmiset voivatkonkreettisesti olla osa yhteisöä. Paikallisen hyvin-vointijärjestelmän näkökulma tarjoaa laajentuvillehyvinvointipalvelujen rakenteille mahdollisuudenhuomioida ne tarpeet joita keskitetyn järjestelmänkautta ei kyetä tunnistamaan, sekä ottaa käyttöön neresurssit ja mahdollisuudet jotka muutoin jäävät tun-nistamatta. Katsomme, että juuri monimuotoistenpaikallisten ratkaisujen kautta voi löytyä avain siihen,kuinka vastata yhä eriytyvimpiin hyvinvointitarpei-siin tehokkaasti ja vaikuttavasti. Tämän rinnalla au-keaa mahdollisuus rakentaa uudenlaista jatkuvastataloudellisesta kasvusta riippumatonta hyvinvointi-politiikkaa tavalla, joka ei uhkaa kansalaisten perus-oikeuksien toteutumista tai tulevien sukupolvien elä-misen edellytyksiä.

Outi Raatikainen, Ääneseudun Kehitys Oy

Konginkankaan hankepuu eli miten aktiivinen kylä sai esiteltyätoimintansa vieraille

Keski-Suomessa sijaitseva Konginkangas on entinenkunta, jonka kuusi kylää kuuluvat nykyään Äänekos-ken kaupunkiin. Konginkankaan entisen kunnan ky-lien yhteinen kyläyhdistys perustettiin 2008. Vuonna2009 kyläyhdistys pyöritti kyläsuunnitelmahankkeenViisari ry:n Leader-rahoituksella. Kyläyhdistys on to-teuttanut kyläsuunnitelmaa tavoitteellisesti ja päivit-tänyt sitä vuosittain. Osoitukseksi hyvästä työstäKonginkangas valittiin Keski-Suomen Vuoden Ky-läksi 2011.

Konginkankaan kyläyhdistys osallistui 2012-2014 kansainväliseen Innovative Village -Leader-hankkeeseen (JAMK, Viisari ry, JyväsRiihi ry sekäPohjois-Irlanti ja Etelä-Viro). Konginkankaan han-kepuu tehtiin keväällä 2014, kun Innovative Villagenvieraita odotettiin käymään ja mietittiin, kuinkaheille pystytään esittelemään kyläyhdistyksen erittäinaktiivinen ja monipolvinen toiminta lyhyesti, selke-ästi ja vieläpä englanniksi.

Esitystavaksi valittiin omenapuu: runko on kylä-suunnitelma ja oksat sen eri teemoja. Oksilla on run-saasti omenoita eli eri toimenpiteitä, joita kunkin ta-voitteen saavuttamiseksi on tehty. Hattarapilvet ovat

tulevaisuuden unelmia, joita kohti kylä pyrkii. Ky-läyhdistyksen hallitus kokosi hankepuun sisällön.Graafinen suunnittelu, käännätys englanniksi ja pai-natus julisteiksi rahoitettiin Innovative Village -hankkeesta.

Konginkankaan hankepuu toimi loistavasti. Sekiinnostaa ihmisiä jo sinällään esitystapansa vuoksi –Innovative Village -partnerit ilmoittivat suoralta kä-deltä vievänsä idean kotiin. Hankepuu osoittautuitoimivaksi kyläkehittämisen avaamisessa myösomille kyläläisille, kuntapäättäjille ja rahoittajille.Hankepuu toimii jopa kyläyhdistyksen aktiivienomana muistilistana. Sitä on jaettu Konginkankaallapyörähtäneille opintomatkaryhmille ja mm. kyläta-pahtumissa. Se on nähtävillä ja printattavissawww.konginkangas.fi -sivuilla ja kehystettynä isonajulisteena kylätorin näyteikkunassa. Työpajatyösken-telyssäkin hankepuu on toimiva väline.

Kyläyhdistyksen aktiivinen toiminta jatkuu. Kunkyläyhdistys päivitti hankepuun keväällä 2016, uusiaomenoita tarvittiin parikymmentä. Päivitystä tukiÄänekosken maaseutumatkailun kehittämishanke.

Oppiva maaseutu - Maaseudun uusi aika ry · nitse koodi tutkijatapaaminen_2016. ORIGINAL SOKOS...

Documents

Transcript of Oppiva maaseutu - Maaseudun uusi aika ry · nitse koodi tutkijatapaaminen_2016. ORIGINAL SOKOS...