Oppimistehtävät osaamisen

kehittäjäksi Autoalan oppimisympäristöjen kehittäminen

Matti Pannula

Opinnäytetyö Tammikuu 2017 Tekniikan ala Insinööri (YAMK), teknologiaosaamisen johtaminen

Kuvailulehti

Tekijä

Pannula, Matti Julkaisun laji

Opinnäytetyö. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto.

Päivämäärä

Tammikuu 2017

Sivumäärä

102 Julkaisun kieli

Suomi

Verkkojulkaisulupa

myönnetty: x

Työn nimi

Oppimistehtävät osaamisen kehittäjäksi Autoalan oppimisympäristöjen kehittäminen

Tutkinto-ohjelma

Teknologiaosaamisen johtamisen koulutusohjelma. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto.

Työn ohjaaja(t)

Jurvelin Jouni, Abioqa Riitta

Toimeksiantaja(t)

Jyväskylän ammattiopisto

Tiivistelmä

Autoalan ammatillinen peruskoulutus on viime vuosina kohdannut Jyväskylän ammat-tiopistossa kolme keskeistä toimintaan vaikuttavaa haastetta ja mahdollisuutta. Ensiksi tuli koulutustilojen täydellinen uudistustyö. Heti perään tuli tieto uusista tutkinnon perusteista ja siten uuden opetussuunnitelman tekemisestä. Uudet modernit tilat ovat aina mahdolli-suus kehittää toimintaa entistä paremmaksi. Uudet tilat koettiin tässä tapauksessa myös haasteellisina. Loikka uusiin tiloihin ilman huolellista valmistautumista oli haastavaa. Van-hat toimintatavat eivät sopineet uusiin tiloihin ilman mukauttamista. Kolmas haaste oppi-misympäristöjen kehittämisessä juuri autokorjausalan koulutuksessa oli opetuskorjaamon toiminta ja erityisesti korjaamoprosessin kehittäminen.

Nämä kolme teemaa muodostivat haasteen oppimisympäristöjen kehittämiseen. Tehtä-vänä oli kehittää oppimisympäristöjä siten, että koulutus vastaisi sille asetettuihin haastei-siin entistä paremmin. Oppimisympäristöjen kehittämisen tueksi perehdyttiin tutkimuksiin ja selvityksiin alan tulevaisuuden osaamisvaatimuksista sekä viimeisimpään tutkittuun pe-dagogiikkaan. Design-suuntautunut pedagogiikka pyrkii vastaamaan niihin haasteisiin, mitä tulevaisuuden osaamisvaatimukset osoittavat.

Oppimisympäristöjen kehittäminen ei ole yksittäinen työ. Se on jatkuvat prosessi. Proses-sin omistajien on tunnettava toiminta-alue ja oltava selvillä myös prosessiin kohdistuvista odotuksista. Kun odotukset olivat tiedossa, saatiin prosessia vietyä muutama askel eteen-päin.

Tuloksena saatiin valmiita dokumentteja ja toimintaohjeita oppimisympäristön kehittä-miseksi. Oppimisympäristöjen kehittäminen ei tullut valmiiksi, vaan jatkuu valmistuneiden dokumenttien pohjalta prosessin omistajien toimesta.

Avainsanat (asiasanat)

Autoala, Oppimisympäristöt, oppimistehtävät, korjaamoprosessi Muut tiedot

Description

Author

Pannula, Matti Type of publication

Master’s thesis Date

January 2017

Language of publication: Finnish

Number of pages

102 Permission for web publi-

cation: x

Title of publication

Assignments to develop skills The development of the automotive learning environments

Degree programme

Professional Master Degree Programme in Technological Competence Management

Supervisor(s)

Jurvelin Jouni, Abioqa Riitta

Assigned by

Jyväskylä Vocational Institute

Abstract

Automotive vocational training in the Jyväskylä Vocational Institute has met three core challenges and opportunities in the recent years. First came the complete renovation of educational facilities. Immediately after that came the notice about new degree require-ments which led to the development of the new curriculum. New modern facilities are al-ways an opportunity to develop the operations even better. The new facilities were also considered challenging in this case. Leaping to the new facilities without careful prepara-tion was challenging. Old practices didn’t fit the new facilities without adaptation. The third challenge in the development of learning environments in automotive repair training was workshop operations and in particular the development of process in the workshop.

These three themes formed a challenge to the development of learning environments. The task was to develop learning environments in such a way that the training would respond better to the demands it has been given. The studies and reports of future skill require-ments, as well as the latest researched pedagogy were studied in order to support the de-velopment of learning environments. Design-oriented pedagogy aims to respond to the challenges of the future skills requirements.

Developing the learning environment is not a single task. It is a continuous process. Pro-cess owners must be familiar with the area of operation and be aware of the expectations for the process. When expectations were known, the process was developed a few steps further.

As a result, prepared documents and operational guidelines for the development of the learning environment was created. Developing the learning environment was not finished, but will continue on the basis of completed documents by the process owners.

Keywords/tags (subjects)

Automotive sector, learning enviroments, assigments, workshop process Miscellaneous

1

Sisältö

1 Johdanto ................................................................................................................. 4

2 Oppimismallit ......................................................................................................... 5

2.1 Ongelmaperusteinen oppiminen ................................................................ 5

2.1.1 Ongelmaperusteinen oppiminen käsitteenä ja sisältönä ....................... 5

2.1.2 Ongelmaperusteinen oppinen oppimisen työkaluna ja ohjaajana ........ 7

2.2 DOP! pedagogiikka ...................................................................................... 8

2.2.1 21. vuosisadan osaaminen...................................................................... 9

2.2.2 DOP! käsitteenä .................................................................................... 11

2.2.3 DOP! käytännössä ................................................................................. 12

3 Prosessien mallintaminen ja kehittäminen .......................................................... 15

4 Toimintaympäristön asettamat kehityshaasteet ................................................. 18

4.1 JAO:n autoalan opetuksen kehityshaasteet .............................................. 18

4.2 Opetuskorjaamon korjaamoprosessin kehittämishaaste ......................... 21

4.3 Uusien tutkintojen perusteiden odotukset ............................................... 22

5 Selvitykset autoalan tulevaisuusnäkökulmista .................................................... 28

5.1 Autotekniikka muutoksen edessä - haasteet koulutuksessa .................... 28

5.2 Autokorjausalan osaamisvaatimukset tulevaisuudessa ............................ 30

5.3 Auto-, kuljetus- ja ilmailualan koulutuksen laadullinen ennakointi .......... 31

6 Toisen asteen koulutuksen reformi ..................................................................... 35

7 Opinnäytetyön toteutus ....................................................................................... 38

7.1 Opetussuunnitelman kehittäminen .......................................................... 39

7.2 Omat tutkimukset alan tarpeista ja osaamisvaatimuksista ...................... 40

7.3 Korjaamoprosessin kehittäminen ............................................................. 42

7.3.1 Oman korjaamoprosessin tunnistaminen ja mallintaminen ................ 42

2

7.3.2 Yhteistyökumppaneiden benchmarkkaus korjaamoprosessin

kehittämisen tukena ............................................................................................. 43

7.4 Oppimisympäristöjen kehittäminen .......................................................... 45

8 Opinnäytetyön tulokset........................................................................................ 46

8.1 Opetussuunnitelman kehittäminen .......................................................... 46

8.2 Omat tutkimukset alan tarpeista ja osaamisvaatimuksista ...................... 54

8.2.1 Kyselyt opiskelijoille .............................................................................. 54

8.2.2 Kyselyt opettajille ................................................................................. 58

8.2.3 Kyselyt yrityksille................................................................................... 59

8.3 Korjaamoprosessin kehittäminen ............................................................. 62

8.3.1 Nykyisen korjaamoprosessin kuvaus mallinnuksen avulla ................... 63

8.3.2 Korjaamoprosessin optimointi prosessimallinuksen avulla ................. 67

8.4 Oppimisympäristöjen kehittäminen .......................................................... 74

8.4.1 Oppimistehtävät oppimisympäristöjen keskiönä ................................. 75

8.4.2 Muut oppimispäristöjen kehittämisnäkökulmat .................................. 79

9 Pohdinta ja Johtopäätökset.................................................................................. 84

Lähteet .......................................................................................................................... 86

Liitteet .......................................................................................................................... 88

Liite 1. Työprosessin kuvaus ennen kehittämistyötä ..................................... 88

Liite 2. Tyypillinen opetuskorjaamon työmääärin .......................................... 89

Liite 3. Varasosien tilauslomake ..................................................................... 90

Liite 4. Vehon työmääräin raskaankaluston korjaamolta .............................. 91

Liite 5. Veljekset Laakkosen työtilaus henkilöautokorjaamolta ..................... 92

Liite 6. Opetuskorjaamon työseloste ............................................................. 93

Liite 7. Korjaamoprosessin kehittämismetariaali sivu 1/7 ............................. 94

Liite 8. Oppimistehtävien suunnittelulomake Sivu 1/2 ............................... 101

3

Kuviot

Kuvio 1. I- ja T- mallin osaaminen .................................................................................. 9

Kuvio 2. Osaamistarpeiden kehitystrendi. ................................................................... 10

Kuvio 3. 21. vuosisadan osaaminen ............................................................................. 11

Kuvio 4. DOP oppimisen systeemi ................................................................................ 12

Kuvio 5. DOP oppimisen sykli ....................................................................................... 13

Kuvio 6. Prosessien kehittämisen yleiset vaiheet ........................................................ 16

Kuvio 7. Autoalan uudet koulutustilat ......................................................................... 19

Kuvio 8. Tutkinnon rakenne 2009 tutkinnon perusteissa ............................................ 24

Kuvio 9. Tutkinnon rakenne 2014 tutkinnon perusteissa ............................................ 24

Kuvio 10. Autotekniikan koulutusohjelman autotekniikkaan liittyvät valinnaiset

tutkinnon osat. ............................................................................................................. 25

Kuvio 11. Jatkuu autotekniikan koulutusohjelman valinnaiset tutkinnon osat ........... 25

Kuvio 12. Arviointikriteerit työprosessin hallinnan osalta. .......................................... 26

Kuvio 13. Autoalan kyselyn vastaajien edustama ala .................................................. 31

Kuvio 14. Autoalan tulevaisuuden osaamistarpeet ..................................................... 33

Kuvio 15. Ammatillisen peruskoulutuksen rahoitus ................................................... 37

Kuvio 16. Oppilaitoksen antamat näkökulmat opetussuunnitelman kehittämiseksi .. 40

Kuvio 17. VEHO Oy:n korjaamoprosessin kuvaus kaaviona ......................................... 43

Kuvio 18. Opetussuunnitelma autoalan perustaitojen osalta ..................................... 49

Kuvio 19. Moottoritekniikka 2 osan opetussuunnitelma ............................................. 51

Kuvio 20. Osaamisen arviointi opetussuunnitelmassa................................................. 52

Kuvio 21. Osa oppimistehtävin laajennetusta opetussuunnitelmasta ........................ 53

Kuvio 22. Nykytilan kuvaus prosessikaaviona .............................................................. 63

Kuvio 23. Optimoitu opetuskorjaamon prosessikuvaus .............................................. 67

Kuvio 24. Optimoitu prosessikuvaus varaosien tilaukseen .......................................... 72

Kuvio 25. Havainnekuva korjaamoprosessin kehitystyön jalkauttamisesta ................ 74

Kuvio 26. DOP- ekosysteemi oppimistehtävien pohjaksi. ............................................ 76

Kuvio 27. Autoalan oppimistehtävän DOP ekosysteemi .............................................. 77

Kuvio 28. Oppimistehtävien ja tutkinnon sisältöjen rakentuminen ............................ 78

Kuvio 29. Koko tutkinnon rakentuminen oppimistehtävien ohjaamana ..................... 84

4

1 Johdanto

Ammatillinen toisen asteen koulutus on ollut viime aikoina melkoisten haasteiden

edessä. Suurimmat haasteet näyttäisivät kuitenkin olevan vielä edessäpäin. Samassa

tilanteessa toimii myös Jyväskylän ammattiopiston autoalan koulutus, jossa koulute-

taan nuorisoasteella autoalan perustutkinnosta autotekniikan ja autokorinkorjauksen

osaamisaloja. Lähivuosien aikana autoalan koulutus on Jyväskylässä kohdannut mo-

nia muutoksia ja haasteita.

Toimintaympäristön asettamien haasteiden lisäksi tämä työ perehtyy aiemmin teh-

tyihin selvityksiin ja tutkimuksiin niin autoalan, kuin yleensä tulevaisuuden osaamis-

vaatimuksien muutoksista ja tekee omia täydentäviä lisätutkimuksia paikallisten

osaamisvaatimusten selvittämiseksi.

Työn tavoitteena on kehittää ja etsiä vaihtoehtoisia toimintatapoja, joissa käytössä

olevat mahdollisuudet ovat mahdollisimman kattavasti huomioitu. Opetussuunnitel-

man kehittäminen entistä työelämälähtöisemmäksi, opetuskorjaamon korjaamopro-

sessin kehittäminen sekä kehitysideat oppimisympäristöjen kehittämiseksi ovat kes-

keisiä tavoitteita.

Korjaamoprosessin kehittäminen on suurin yksittäinen teema oppimisympäristön ke-

hittämisessä. Käytännössä työn tulokset ovat auki kirjoitettuja, vaihtoehtoisia toimin-

tatapoja ja dokumentteja, joiden pohjalta autoasentajien ammatillisen peruskoulu-

tuksen oppimisympäristöjen kehittämistä on luontevaa jatkaa edelleen.

Tämän työn tekeminen on aloitettu marraskuussa 2014. Aloitusseminaarissa otsik-

kona oli ”AmisPro- mallilla eroon vuosiluokkajärjestelmästä. Edetään osaamisen mu-

kana - opettajat ohjaajina”. Työ on ollut prosessi, minkä aikana myös keskeisimmät

tavoitteet ovat hakeneet muotoaan ja lopulta tulokset ovat nähtävillä tässä työssä.

Oppimisympäristöjen kehittäminen on jatkuva prosessi, mihin tämä työ antaa perus-

teltuja näkökulmia tulevaisuuden kehittämistyön tueksi.

5

2 Oppimismallit

Autoasentajien koulutus on vuosikymmeniä perustunut suureen määrään käytännön

harjoituksia. Asentajan työ on nykyisin pääosin joko huoltotyötä tai vianetsintä-

tyyppistä työtä. Nykyinen autotekniikka on monimutkaista ja erilaiset

sähköjärjestelmät ovat integroitu toisiinsa sekä erilaisiin mekaanisiin järjestelmiin.

Tämä asettaa autoasentajille haasteen laajojen kokonaisuuksien ymmärtämisessä

sekä loogisessa vianetsinnässä. Näiden näkökulmien, sekä käytännön kokemusten

pohjalta tähän työhön on valikoitu kaksi erilaista, joskin saman tyyppistä

oppimiskäsitystä tarkasteltavaksi. Ongelmaperusteinen oppiminen ei pedagogisena

mallina ole uusi, vaan sitä on käytetty jo vuosia eri alojen opiskeluun niin

ammatillisessa koulutuksessa kuin yliopistoissa ja kaikkialla siltä väliltä. Toinen

tutkittava oppimismalli on Desing- suuntautunut pedagogiikka. Tätä oppimismallia on

tutkittu ja kokeiltu pääosin perusopetuksen parissa, mutta olisiko sillä annettavaa

myös ammatilliseen koulutukseen?

2.1 Ongelmaperusteinen oppiminen

Ongelmaperusteinen oppiminen terminä on käännös englannin kielisestä

nimityksestä problem based learning (myöhemmin PBL). Se mielletään usein

tyypilliseksi oppimismenetelmäksi teknisten alojen koulutuksessa. Näin myös

autoalan ammatillisessa peruskoulutuksessa. Kirjallisuuden mukaan PBL on kuitekin

laajemmin ja aiemmin otettu käyttöön yliopisto- ja ammattikorkeakouluopinnoissa

(Boud ja Feletti 1999). Yleisesti voitaneen todeta, että hieman vanhemmat opiskelijat

osaavat ottaa laajemmin vastuuta omasta oppimisestaan ja siksi on luonnollista, että

PBL on alkanut levitä juuri edellämainittujen oppilaitosten kautta.

2.1.1 Ongelmaperusteinen oppiminen käsitteenä ja sisältönä

PBL on huomattavasti laajempi käsite kuin opetusmenetelmä tai oppimismenetelmä.

Tätä kuvaa sekin, että suomalaisessa keskustelussa PBL:stä käytetään useita eri

6

nimityksiä, esimerkiksi ongelmaperusteinen oppiminen, ongelmalähtöinen

oppiminen, ongelmakeskeinen oppiminen tai jopa ongelmakeskeinen opetus.

Varsinkin ammatillisessa koulutuksessa PBL yhdistetään usein projektioppimiseen.

PBL on siis väistämättä laajempi käsite kuin opetusmetodi. Jos PBL:n suhtaudutaan

pelkästään oppimismenetelmänä tai opetusmetodina, käy helposti niin, että kokeilut

jäävät pieniksi ja niiden tuloksia ei edes pystytä hyödyntämään. PBL:n on

suhtauduttava laajemmin kuin uuteen ajatustapaan tai strategiaan, jolla koulutusta

uudistetaan kohti nykypäivän vaatimuksia. (Poikela 2012)

PBL on kokonaisuus, jossa opiskelijalle pyritään tarjoamaan yksittäisten asioiden

sijaan opittavaksi laajempia työelämälähtöisiä asiakokonaisuuksia. Keskeisiä

näkökulmia PBL:ssä on opiskelijalähtöiset kokemukselliset oppimisympäristöt,

elinikäinen oppiminen ja itseohjautuvuuteen kannustaminen. Opetussuunnitelmassa

PBL näkyy eri oppiaineiden integrointina, työelämälähtöisinä sisältökokonaisuuksina

sekä arvioinnissa. Arvioinnin olisi varsinaisen substanssin arvioinnin lisäksi

huomioitava PBL:n prosessiosaamisen kehittyminen. (Poikela 2012)

“Keskeisiä PBL:n prosessitavoitteita ovat esimerkiksi ongelmanratkaisutaidot,

tiimityötaidot, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot, sosiaalisuus,

tiedonhakintataitojen analyyttisyyden oppiminen sekä kriittisyyteen kasvaminen

(Poikela 2012).”

Edellä luetellut PBL:n prosessitavoitteet pyrkivät itse asiassa vastaamaan moniin

nyky-yhteiskunnan koulutukselle asettamiin haasteisiin ja osaamisvaatimuksiin.

Koulutuksen on pystyttävä itse tuottamaan ammatillista osaamista, eikä siis riitä, että

pelkästään tarjotaan tietoa ammatillista soveltamista varten (Poikela 2002). Laki

ammatillisesta peruskoulutuksesta määrittää 1. luvun 2. momentissa koulutuksen

tehtäväksi “kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin sekä edistää työlli-

syyttä ja yrittäjyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista”(Finlex). Oikein käytettynä ja

onnistuessaan PBL ja sen prosessiosaamisvaatimukset vastaavat myös lain asettamiin

vaatimuksiin. Parhammillaan PBL motivoi opiskelijoita oppimaan enemmän kuin

opetussuunnitelmat ja aikaresurssit mahdollistavat (Poikela 2012).

7

2.1.2 Ongelmaperusteinen oppinen oppimisen työkaluna ja ohjaajana

“PBL:n lähtöajatuksena on, että oppimista tapahtuu, kun aktiiviset oppijat

ratkaisevat yhdessä ongelmia, tutkivat oman ajattelunsa ja toimintansa taustalla

olevia uskomuksia, olettamuksia ja perusteita, pohtivat ilmiötä kuvaavia teoreettisia

selityksiä ja konstruoivat näin henkilökohtaista tietoa sekä ymmärtämistään (Poikela

2012).”

Opiskelijoilta edellytetään melkoista aktiivisuutta itsenäiseen opiskeluun ja

tiedonhankintaan. Oppimista ja ongelmanratkaisua ohjataan oppimisryhmässä ja

ryhmän avulla voidaan ratkaistavissa olevaa ongelmaa käsitellä laajemmin ja

monipuolisemmin. Oppimisprojekti on ryhmän oppimisen keskipisteenä. (Poikela

2012)

Yksilön vastuulla on etsiä ja omaksua ongelmanratkaisussa tarvittava tieto sekä

yhdistää tarvittava tieto käytäntöön. Silti myös näissä vaiheissa on ryhmän ja

ohjaajan tuki merkityksellinen. Ohjaajan rooli on tukea ja ohjata opiskelijoiden

omaehtoista oppimista sekä motivoida ja kannustaa vastuunottoon niin omasta kuin

ryhmän työskentelystä. Ohjaajan rooli on merkittävä myös ryhmän dynamiikan

ohjaamisessa ja ohjaajan täytyy hallita ryhmädynamiikan käyttö oppimisresurssina.

(Poikela 2012)

Opetussuunnitelma on ongelmaperusteisen oppimisen mahdollistaja.

Opetussuunnitelman on oltava jatkuvasti kehittyvä ja sen täytyy tukea oppimaan

oppimista työelämälähtöisten ongelmien ratkaisujen kautta. Arviointi perustuu PBL

pedagogiikassa kokonaisvaltaiseen osaamisen arviointiin. Se voi olla arvioijalle

hankalaa, sillä arviointi ei saisi perustua pelkästään toiminnan tulosten arviointiin

vaan myös prosesseihin, jolla osaaminen on saatu aikaan.

Yhteenvetona voitaneen sanoa, että ongelmaperusteinen oppiminen on melko vah-

vasti opettajaan kulminoituva oppimismenetelmä. Opettajalla tai ohjaajalla on kes-

keinen vaikutus oppimisen onnistumisessa. Oppijoilta PBL vaatii vahvaa sitoutumista

usein ryhmätyöskentelyyn. PBL soveltuu hyvin monien eri alojen substanssiosaami-

sen opiskeluun.

8

2.2 DOP! pedagogiikka

Design-suuntautunut pedagogiikka on moderni oppimismalli, joka pohjautuu

tutkimukseen tulevaisuuden osaamistarpeista ja niiden kehittymistä tukevista

oppimisympäristöistä. Sen tavoitteena on kehittää oppijoissa sitä osaamista, joka

rakentaa tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvittavia tietoja ja taitoja. (Vartiainen 2016)

Koulutuksen tulisi vastata yhteiskunnan tarpeisiin ja ennen kaikkea koulutuksen tulisi

tuottaa opiskelijoille taitoja ja osaamista tulevaisuuden tarpeisiin. Tulevaisuuden

osaamistarpeet ovat mielenkiitoinen tutkimuksen kohde niin maailmalla kuin

Suomessakin. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto on tehnyt tutkimusta 21. vuosisadan

osaamisvaatimuksista. Myös Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on toteuttanut vuosina

2008-2010 Oivallus- osaamisen ennakointihankkeen, missä on pyritty selvittämään

osaamistarpeita tulevaisuuden Suomessa. Jotta koulutus voisi vastata tulevaisuuden

tarpeisiin, on tulevaisuustutkimus huomioitava myös koulutuksen kehittämisessä.

DOP! pyrkii osaltaan vastaamaan juuri tutkimuksista nouseviin tulevaisuuden

osaamistarpeisiin.

9

2.2.1 21. vuosisadan osaaminen

Kuvio 1. I- ja T- mallin osaaminen (EK 2011)

Oivallus- hankkeen loppuraportin mukaan tulevaisuuden työ on kansainvälistä,

verkostoitunutta, kokeilevaa ja innovoivaa. Raportissa on esitetty kuvion 1

mukaisesti I ja T-mallin osaajia. I- mallin osaaja kuvaa ennemmin tähänastista

työelämän osaamista, missä kukin työntekijä on asiantuntija omalla sektorillaan ja

toimii suhteellisen kapealla alueella. T-mallin osaaja kuvaa tulevaisuuden osaajaa,

jolla jalat ovat tukevasti substanssiosaamisessa ja yläosan sakarat kuvaavat kykyä

ymmärtää myös muita osaamisalueita, innostua niistä ja verkottua. Loppuraportti

kuvaa tulevaisuuden työntekoa mielenkiintoisesti JAZZ-improvisaatioksi, jossa

”työtehtävät eivät ole tarkasti määriteltyjä. Päämäärä tiedetään, mutta tavoittee-

seen pääsemiseksi ei ole tarkkoja nuotteja.” (EK, 2011)

10

Kuvio 2. Osaamistarpeiden kehitystrendi. (Vartiainen, 2016)

Itä-Suomen yliopisto on perehtynyt maailmalla tehtyyn tulevaisuustutkimukseen ja

koonnut 21. vuosisadan osaamisesta keskeisimmät asiat. Kuviossa 2 on esitetty men-

neisyyden näkökulmasta muutamien tietojen ja taitojen tarpeellisuuden kehitty-

mistrendit työympäristössä. Tutkimuksen mukaan monimutkainen viestintä ja moni-

mutkainen ongelmanratkaisu nousevat tulevaisuuden työelämässä entistä merkittä-

vimmiksi taidoiksi. Sen sijaan niin tiedolliset kuin kehollisetkin rutiinitehtävät vähene-

vät entisestään, samoin kuin jossain määrin keholliset ei-rutiinitehtävät. (Vartiainen,

2016) Jo ympäristöään havainnoimalla voi todeta trendien olevan juuri nämä. Kes-

kustelu automatisaatiosta, mobilisaatiosta ja robotiikan kasvusta nostaa esiin juuri

kehollisten ja rutiinitehtävien vähenemisen.

21. vuosisadan osaaminen näyttäisi kulminoituvan ajattelevaan ryhmätyöskentelyyn,

jossa kommunikaatio- ja viestintätaidot kasvattavat merkitystään. Keskeistä on myös

ajattelutavan muuttuminen arvioivammaksi ja ongelmaratkaisukeskeisemmäksi. Tu-

levaisuuden työntekijän on entistä paremmin hallittava tiedon jakaminen, toisilta op-

piminen ja toisten ajatusten jatkojalostaminen, toimia sosiaalisesti haastavissakin

ympäristöissä sekä viestiä selkeästi eri välineitä käyttäen ja lopuksi osata toimia

11

osana kansainvälistä työympäristöä. Kuviossa 3 on esitetty tulevaisuuden osaaminen

neljän keskeisen pääotsikon alle. (Vartiainen, 2016)

Kuvio 3. 21. vuosisadan osaaminen (Vartiainen, 2016)

2.2.2 DOP! käsitteenä

Design- sanalla ei DOP! pedagogiikan yhteydessä tarkoiteta mitään tuotteeseen tai

muotoilun liittyvää, vaan sillä tahdotaan kuvata pedagogiikan uutta luovaa ja

toimintakulttuuria uudistavaa näkökulmaa.

DOP pedagogiikan keskeinen kulmakivi on osallistavan oppimisen, yhteiskehittelyn ja

nykyaikaisten välineiden muodostama oppimissysteemi. Osallistava oppiminen

esittää ihmisen oppivan silloin, kun hän toimii osana aktiivisesti toimivaa yhteisöä.

Oppiminen ei siis tapahdu ainoastaan formaalissa oppimisympäristössä, vaan

oppimista tapahtuu eniten siellä, missä oppija toimii aktiivisesti osana toimivaa

yhteisöä. Yhteiskehittelyllä kuvataan oppijan roolia, niin oppimisen ja

oppimistilanteiden suunnittelijoina, kuin ilmiön tutkijanakin yhdessä asiantuntijoiden

ja vaikkapa opettajan kanssa.

12

Kuvio 4. DOP oppimisen systeemi (Vartiainen, 2016)

Kuvion 4 mukaisesti välineet ovat DOP pedagogiikan oppimisen systeemin kolmas pe-

rusta. Oppiminen on aina riippuvaista yhteisöstä, missä oppija toimii, sekä välineistä,

mitä yhteisö tai oppija itse tarjoaa ja käyttää oppimisen tueksi ja mahdollistamiseksi.

DOP pedagogiikan taustalla on käsitys osallistavasta oppimisesta. Sen mukaan

ihminen ei opi ainoastaan formaalissa oppimisympäristössä vaan kaikkialla missä

oppija toimii osana yhteisöä ja tutkii ilmiöitä omien mielenkiinnonkohteidensa

kautta. Oppimiseen vaikuttaa keskeisesti käytössä olevat välineet, yhteisölliset

resurssit sekä informaatioresurssit.

2.2.3 DOP! käytännössä

Käytännössä DOP pedagogiikkaa voidaan helpoiten toteuttaa erilaisten

oppimisprojektien kautta. Opettajan rooli on toimia ryhmän ohjaajana ja

valmentajana sekä asettaa tutkimus- tai oppimishaaste. Haasteen tulee olla

määritelty sopivan ”epäselväksi”, jolloin oppijoiden omalle tulkinnalle ja aiheen

rajaamiselle jää mahdollisuus. Oppilaitoksen ja opettajan tehtävänä on luoda ja

mahdollistaa sellaiset oppimisympäristöt, jotka motivoivat tutkimaan ja oppimaan

13

sekä mahdollistavat erilaisten tutkimusten ja kokeilujen tekemisen.

Oppimisympäristöjen tulee olla sellaisia, että niissä toimiminen vaatii huomioimaan

käytännössä 21. vuosisadan osaamisen vaatimukset.

Kuvio 5. DOP oppimisen sykli (Vartiainen 2016)

Keskeistä DOP oppimisessa on kuvion 5 sykliin sijoittuva oppimisen konteksti, jossa

toimijoina on oppijoiden lisäksi mahdollisesti opettajat ja muu koulun henkilökunta,

substanssialan asiantuntijat sekä eri yhteisöt niin reaali- kuin virtuaalimaailmasta.

Opettajan ja oppilaitoksen tehtävä on mahdollistaa ja luoda yhteisiä foorumeita,

joiden avulla oppijat pääsevät toimimaan alan asiatuntijoiden kanssa todellisessa

ympäristössä. Oppimisen kohde tarkentuu oppijoiden intressien mukaan.

Kohteeseen perehdytään ja sitä tutkitaan arkielämästä päin. Siitä mahdollisesti

löytyvä aiempi tutkimustieto hyödynnetään. Systeemin kolmas tukijalka on välineet.

Oppilaitos tarjoaa oppimisen tueksi tarvittavia välineitä. Välineiden on kuitekin oltava

sellaisia, joiden käyttäminen on oppijoille luontevaa. Oppimisessa kannattaa

tukeutua mahdollisimman paljon oppijoiden omiin välineisiin, jolloin oppijat voivat

jatkaa työskentelyään itsenäisesti missä tahansa.

14

Yhteenvetona voitaneen sanoa, että DOP pedagogiikka ei sulje pois minkään

ammattialan opetusta, vaikka sitä on tutkittu ja kehitetty pääosin peruskoulun

näkökulmasta. Kaikilla aloilla yhteiskunta ja ihmiset muuttuvat ja siten 21. vuosisadan

taidot nousevat merkityksellisiksi myös esimerkiksi autoasentajien koulutuksessa.

Sanan Design merkitys on siis tässä yhteydessä uutta luova ja toimintakulttuuria

uudistava. Se tarkoittaa sitä, että toimintakulttuurin on syytä kehittyä nimenomaan

tutkimuksiin pohjautuvaan suuntaan. DOP pedagogiikka perustuu käytännössä

projektiluontoisiin kokonaisuuksiin ja soveltuu siksi hyvin myös teknisien alojen

opetukseen ja koulutukseen myös ammatillisessa koulutuksessa.

15

3 Prosessien mallintaminen ja kehittäminen

Prosessi on itsessään laaja käsite. Yleisesti prosessi ymmärretään joukkona tapahtu-

mia tai tapahtumaketjuna, jotka liittyvät toisiinsa yleensä jatkumona. Martinsuon ja

Blomqvistin mukaan ”prosessi on asiakkaalle lisäarvoa luovia tapahtumaketjuja, joi-

hin yritys käyttää resursseja”(Martinsuo ja Blomqvist 2010). Prosessilla on siis jokin

suunta tai tavoite tuottaa lisäarvoa omistajilleen tai asiakkaille. Jos prosessilla ei ole

suuntaa eikä tavoitetta, ei se ole merkityksellinen. Jos prosessi ei tuota edes lisäarvoa

kenellekään, se on turha ja siihen ei kannata tuhlata resursseja (työaika, raha, tilat

jne.), vaan se kannattaa ajaa alas. Lisäarvo voi olla tuotteen tai palvelun kehittymi-

nen, oppimistulos tai rahallinen tulos.

Prosessi voi olla suuri tai pieni. Esimerkiksi auton kesärenkaiden vaihto voidaan ku-

vata prosessina. Prosessi voi olla myös huomattavasti laajempi ja monisyisempi.

Tästä esimerkkinä voisi olla ajoneuvoasentajaopiskelijan oppimisprosessi maallikosta

ammattilaiseksi. Näin laajassa prosessissa esimerkiksi oppilaskorjaamon korjaamo-

prosessi on yksi tukiprosessi tai osaprosessi, oppimisprosessin ollessa ydinprosessi.

Tässä esimerkkitapauksessa prosessin omistaja on melko moninainen käsite. Jos tar-

kastellaan ydinprosessin näkökulmasta, on omistajana oppiva opiskelija. Jos taas tar-

kastellaan korjaamoprosessin, yhden osaprosessin, näkökulmasta, voisi omistaja olla

joko oppilas tai oppilaitos, korjaamotoiminnan ylläpitäjänä. Kaupallisella puolella kor-

jaamoprosessin omistaja on yrittäjä tai yritys. Myös asiakkaan asema on tässä esi-

merkissä moninainen. Ydinprosessin osalta opiskelija voi olla omistajan lisäksi myös

asiakas. Korjaamoprosessin osalta asiakas on selkeästi se maksava asiakas, jonka au-

toa huolletaan tai korjataan.

16

Kuvio 6. Prosessien kehittämisen yleiset vaiheet (Martinsuo, M., Blomqvist, M. 2010)

Yleistä prosessien mallintamisesta ja kehittämisestä

Kuvio 6 esittää Martinsuon ja Blomqvistin mukaisesti prosessien kehittämisen yleiset

vaiheet. Kuviossa ei varsinaisesti ole mitään uutta ja mullistavaa. Kuvankaltainen

ajattelu toimii oikeastaan mihin tahansa kehitystyöhön, kuten vaikkapa palvelun tai

tuotteen tuotekehitykseen. Tässä työssä pohditaan kuvion 6 kautta nimenomaan

prosessien kehittämistä.

Kun kehityshankkeen työkaluna käytetään prosessinkehittämistä, on hanke syytä

aloittaa rajaamalla se järkevästi. Hankkeen rajaamiseen ei ole yhtä oikeaa vaihtoeh-

toa, vaan laajuus kannattaa suhteuttaa käytettävissä oleviin resursseihin, niin rahan,

ajan kuin henkilöresurssinkin suhteen. Esimerkiksi tässä työssä ei ole tarkoitus tutkia

ja kehittää ammattiopiskelijan koko oppimisprosessia, vaan opiskeluun liittyvän oppi-

laskorjaamon korjaamoprosessia.

Kun kehityshanke on saatu rajattua, aloitetaan tietojen kerääminen. Tietoja voidaan

kerätä esimerkiksi haastattelemalla prosessiin osallistuvia henkilöitä tai mittaamalla

haluttuja kohteita. Kun kehitetään olemassa olevaa prosessia, on nykyprosessin ha-

vainnointi yksi vaihtoehtoinen ja tehokas tiedonkeruumenetelmä. Tiedonkeruun sy-

17

ventämiseksi ja tarkentamiseksi nykyinen prosessi voidaan myös mallintaa. Mallinta-

misen avulla prosessi tuodaan visuaalisesti näkyväksi, jolloin sen arviointi voi olla hel-

pompaa.

Riittävän tiedonkeruun jälkeen tehdään perusteellinen prosessin analyysi, jossa poh-

ditaan prosessin tila ja valitaan kehityskohteet. Tiedonkeruun ja analysoinnin tavoit-

teena on luoda ja mallintaa uusi prosessi, jossa nykyprosessista löydetyt kehityskoh-

teet on huomioitu ja niitä on korjattu tavoitteen mukaisesti.

Varsinkin suurissa prosessien kehityshankkeissa ei ole syytä julkistaa ja ottaa käyt-

töön uutta prosessia, ennen kuin sitä on jollain tavoin kokeiltu. Tarkoituksena on ko-

keilla kehitystyön tulosta pienimuotoisemmin ja löytää mahdolliset virheet uudesta

prosessista ennen varsinaista käyttöönottoa. Kun pilotoinnin yhteydessä koetaan,

että prosessin kehitystyö on edennyt tavoitteeseen, voidaan uusi prosessi ottaa laa-

jemmin käyttöön. Myös varsinaisen käyttöönoton jälkeen tulee jatkuvasti seurata eri-

laisin mittarein uuden prosessin toimivuutta ja arvioida sen vastaavuutta tavoittei-

siin. Tarvittaessa kehitystyötä jatketaan tai aloitetaan ikään kuin alusta määrittele-

mällä uudet tavoitteet ja toimintatavat.

18

4 Toimintaympäristön asettamat kehityshaasteet

4.1 JAO:n autoalan opetuksen kehityshaasteet

Jyväskylän ammattiopiston autoalan koulutus on kokenut lähivuosina massiivisia

muutoksia. Opetustilat ovat uudistuneet merkittävästi ja heti tämän jälkeen

tutkintojen perusteet ja opetussuunnitelmat muuttuivat. Myös koulutuksen

rahoituksen yllä on ollut harmaita pilviä. On esiintynyt milloin minkäkinlaisia huhuja

tulevasta koulutusmaailmasta ja sen toimintatavoista.

Jyväskylän ammattiopiston autotekniikan osaamisalalla opiskelee vuosittain noin 170

nuorta. Aloittavia ryhmiä on kolme, samoin kuin jatkavia ryhmiä kullakin vuositasolla.

Yhteensä opiskelijat on siis jaettu yhdeksään opetusryhmään.

Opinnot jakautuvat lukuvuodelle kuuteen noin kuuden viikon mittaiseen jaksoon,

joista yksi jakso on kokonaan yhteisten tutkinnon osien opiskelua varten. Opinnot

sisältävät nykyisin vähintään neljä jaksoa työssäoppimista.

JAO:n edellisissä, vuosikymmeniä vanhoissa tiloissa autoasentajien käytännön

koulutus oli muokkautunut vahvasti opetuskorjaamon toimintaan tukeutuvaksi.

Korjaamotilat olivat melko tilavat. Autonostimia korjaamossa oli yli 20. Myös

lattiapaikkoja autojen korjaamiseen oli liki saman verran. Näiden tilojen lisäksi oli

neljä noin 70 neliömetrin kokoista tilaa irrallisten osien kunnostukseen ja

testaukseen liittyen. Myös erilaisia aputiloja, kuten sosiaalitiloja oli runsaasti.

Opettajien työtilat olivat myös väljät, kaksi isohkoa työtilaa korjaamohallin

yhteydessä, useita pienempiä työtiloja opettajien henkilökohtaisessa käytössä sekä

autoalan opettajien oma kahvihuone. Myös korjaamon töiden vastaanottotilat olivat

väljät. Korjaamokäytössä tarvittaville erikoisemmille työkaluille sekä tarvikkeille ja

nesteille oli myös oma isohko varasto.

Opiskelijoiden tekemät harjoitustyöt olivat lähes poikkeuksetta asiakastöitä.

Asiakastöistä irrallisia harjoitustöitä kuten esimerkiksi jarrujen korjauksen opiskelua

irrallisilla demomateriaaleilla ei juurikaan tehty. Tilaa oli jokaiselle ryhmälle

kohtalaisen paljon, opiskelijat saivat usein oman auton työpareittain. Myös

pitkäkestoisia harjoitustöitä oli mahdollista tehdä, kun auton pystyi varastoimaan

19

lattiapaikalle, pois nostimelta, vaikkapa vaihteiston korjauksen ajaksi. Kaikista huolto-

tai korjaustöistä tehtiin työmääräin, niin kuin autoalan neuvotelukunnan (AUNE)

korjaamoehtojen mukaisesti toimivalla korjaamolla tehdään. Runsaan

asiakastyömäärän hyvä puoli riittäviin tiloihin yhdistettynä on, että opiskelijat saavat

tehdä töitä suhteellisen paljon. Huonompana puolena voi pitää jonkinlaista töiden

kapea-alaisuutta, eli tutkintojen perusteiden ja opetussuunnitelman asettama

osaamisen laajuus jää helposti liian kapeaksi.

Perinteistä teoriaopetusta tarjottiin seitsemässä perinteisessä teorialuokassa.

Teoriaopinnot pohjautuivat pääosin alan oppikirjoihin. Hienona tavoitteena voi pitää

sitä, että teoriaopinnot ja käytännön harjoitukset tukisivat hyvin toisiaan. Tämä on

melko suurikin haaste silloin, kun käytännön harjoitukset perustuvat

korjaamotoimintaan.

Helmikuussa 2013 valmistui autoalan uusien koulutustilojen ensimmäinen vaihe.

Kokonaisuudessaan uudet koulutustilat valmistuivat kesällä 2014 siten, että

elokuussa opintojen käynnistyessä kaikki tilat olivat käytössä. Itse opetustilat kokivat

valtaisan muutokset tilojen pienennyttyä merkittävästi, mutta samalla tiloista tuli

modernit ja terveet.

Kuvio 7. Autoalan uudet koulutustilat

20

Kuvion 7 mukaisesti (punainen kehys) uudet tilat jakautuvat selkeästi kahteen

korjaamohalliin: raskaankaluston halliin(alempi oranssi kehys) ja huoltohalliin(ylempi

oranssi kehys). Raskaan kaluston hallissa on alhaalta lukien ensiksi

pesuhalli(erillinen), raskaan kaluston huoltomonttu, testirata, 5 kpl autonostimia ja

vasemmassa ylänurkassa rengastyöpiste. Pesuhalli on varustettu

painepesulinjastolla. Testirata sisältää jarru- ja iskunvaimennintesterin sekä ravistin-

nostimen. Hallin viidestä autonostimesta kaksi on ajosiltatyyppisiä ja yksi on

matalanostin.

Huoltohallissa on yhteensä kymmenen autonostinpaikkaa. Kuvassa huoltohallin

yläpuolella on viisi monitoimitilaa, joista kolme on varustettu katsomoin.

Monitoimitilat voi yhdistää toisiinsa avattavien väliseinien kautta tai huoltohalliin

liukuovin. Töiden vastaanottotila on huoltohallin vasemmanpuoleisessa päässä

yhdessä työkalu- ja tarvikevaraston kanssa.

Monitoimitilojen yläpuolella on sosiaalitilat sekä opiskelijoille että henkilökunnalle.

Näitä sosiaalitiloja käyttää myös logistiikan ja autokorinkorjauksen opiskelijat.

Kuvassa ylhäällä oikealla on pieni moottorikoneistustila sekä autonostimella ja

katsomolla varustettu monitoimitila. Autoalan käytössä olevat kaksi toisiinsa

yhdistettävää teorialuokkatilaa ovat kuvassa vasemmalla ylhäällä.

Jos vanhoissa tiloissa oli mahdollista tehdä runsaasti asiakastöitä siten, että jopa

opiskelijaparille oli tarjolla oma nostin ja oma työ aina työsalipäivinä, niin nykyiset

tilat eivät sitä pienemmän autopaikkamäärän vuoksi mahdollista. Asiakastyöt voivat

edelleen olla käytännön harjoitusten pohja, mutta myös muuta on oltava rinnalla.

Tyypillisessä jaksossa on viisi ryhmää yhtä aikaa koululla. Tämä tarkoittaa noin 100

opiskelijaa. Tilojen käytön selkiyttämiseksi ne on jaettu siten, että kullakin ryhmällä

on työsalipäivänä noin neljä autopaikkaa käytössään. Kun aloittavien ryhmien koko

on jopa 25 opiskelijaa, tarkoittaa se neljää opiskelijaa nostinta kohti. On itsestään

selvää, että kaikille ei ole realistista harjoittelu- ja oppimismahdollisuutta.

Tilojen merkittävä muutos vaatii siis myös toimintatapoihin merkittäviä toiminnallisia

muutoksia. Enää ei voi toimia niin kuin aina ennen on tehty. On kehitettävä uutta.

Opettajakunnan sitoutumista uusien tilojen vaatimaan toiminnan kehittämiseen oli

21

varsinkin alkuvaiheessa heikentämässä kokemus siitä, että heitä ei kuultu riittävästi

uusia tiloja suunniteltaessa.

Opetuksen järjestäminen on järjestetty jo parin vuoden ajan niin sanottua linja-

mallia mukaellen. Opiskelijat on jaettu vuosiluokittain kolmeen ryhmään, yhteensä

ryhmiä on siis yhdeksän. Ryhmät on jaettu A, B ja C-linjoihin, siten attä kullakin

”linjalla” on yksi ryhmä kustakin vuosikurssista. Linjojen henkilöstö on alun perin

valikoitunut opettajien oman mielenkiinnon pohjalta. Samalla tavalla on valikoitunut

myös linjojen toimintatavat. A-linja on henkilöautoasennukseen syventynyt linja,

missä opiskelu etenee pääosin ”perinteisin” menetelmin. C-linja on myös

henkilöautoihin perehtynyt linja, mutta opetuksessa on tehty erilaisia kokeiluja ja

käytössä on enemmän esimerkiksi mobiililaitteita ja muuta modernimpaa tekniikkaa.

B-linja on raskaankaluston asennuksiin syventynyt linja. Tässä mallissa voidaan

hyvänä puolena pitää, niin opiskelijoiden kuin henkilöstön näkökulmasta, että on

jokaiselle mieluinen tapa toimia.

4.2 Opetuskorjaamon korjaamoprosessin kehittämishaaste

Autoasentajien koulutus on vuosikymmeniä pohjautunut käytännön harjoituksiin

opetuskorjaamossa sekä käytännön harjoituksia tukeviin teoriaopintoihin. Käytännön

harjoitustyöt perustuvat pääosin asiakastöihin. Jyväskylän ammattiopistolla toimii

autoalan neuvottelukunnan tekemien korjaamoehtojen (AUNE) mukaisesti toimiva

opetuskorjaamo. Jotta opiskelijoille voidaan tarjota mahdollisuus oppia autokorjaa-

mon toiminta kattavasti, on oppilaitoksemme opetuskorjaamon toimittava kaikilta

osin esimerkillisesti ja oppimista tukien. Laissa ammatillisesta peruskoulutuksesta

mainitaan sen 1. luvun 2. momentissa koulutuksen tehtäväksi aluekehitys (Finlex,

2016). Myös tästä näkökulmasta on oppilaitoksen korjaamon toimittava esimerkilli-

sesti.

22

4.3 Uusien tutkintojen perusteiden odotukset

Marraskuussa 2014 lähetti opetushallistus kirjeen koulutuksen järjestäjille, jossa

viestitettiin uusista tutkintojen perusteista. Ne on otettava käyttöön 1.8.2015

mennessä. Asiasisällöllisesti, autotekniikan näkökulmasta, uusi tutkinnon peruste ei

tuonut järisyttäviä uudistuksia. ”Auton tai moottoripyörän huoltaminen”- tutkinnon

osaan tuli opiskelijan osaamisvaatimuksiin lisäyksenä autosähkötöihin rajattu

sähköturvallisuustutkinto SFS6002 pätevyyden suorittaminen. Sama lisäys tuli

”sähkövarusteiden mittaus ja korjaus”- sekä ”auton korin sähkövarustetyöt”-

tutkinnonosiin. (Opetushallistus 2014)

Sisällöllisiä muutoksia selkeästi suurempi asia on ajatusmallin muutos. Tutkintojen

perusteissa on kirjoitettu ammattialan kuvaus sekä perustutkinnon tavoitteet.

Vuoden 2014 autoalan tutkintojen perusteissa on kuvattuna myös arvoperusta alan

koulutukseen. Vaikka edellisestä tutkinnon perusteiden uudituksesta oli kulunut

aikaa kuusi vuotta, ei autoalalla ole tuona aikana koettu merkittäviä muutoksia

koskien autoasentajien ja automekaanikkojen työtä ja osaamisvaatimuksia. Siispä

ammattialan kuvaukset vastaavat pääosin toisiaan molemmissa perusteissa. Vuoden

2014 tutkintojen perusteissa nousee asiakaspalvelun ja yrittämisen merkitys

selkeämmin esille. Hieman yllättäen autoalan tehtäväksi on kirjattu myös ”ihmisten

liikkumiseen liittyvien harrastusten turvaaminen”(Opetushallitus 2014). Alla on suorin

lainauksin muutamia keskeisiä poimintoja vuoden 2014 autoalan tutkinnon

perusteista koskien autotekniikan osaamisalaa. Viitaukset ei suoranaisesti kytkeydy

autotekniikkaan tai muihin teemoihin mitä tutkintojen perusteiden

arviointikriteereissä on esitetty.

”Ammattialan kuvaus Autoalan tehtävänä on… …ja ihmisten liikkumiseen liittyvien harrastusten tur-vaaminen. Ammattitaidollisia tavoitteita ovat moniosaaminen, palvelun laatu ja yhteis-työkyky. Varsinaisen ammattitaidon lisäksi tarvitaan yhteistyötaitoja, oma-aloittei-suutta, yrittäjyyttä ja valmiuksia jatkuvaan itsensä kehittämiseen.

Ammattialan arvoperusta

23

Autoalan työn keskeisenä vaatimuksena on asiakaslähtöisyys, hyvä työmoraali ja ammattietiikka sekä yhteistyöhaluisuus. Toiminnan on perustuttava kestäville arvoille, rehellisyydelle ja vastuullisuu-delle. Työn hyvän laadun ja hyvän asiakaspalvelun tavoitteet korostuvat kai-kissa tehtävissä. Työn tekemisen arvoina ovat ahkeruus, oma-aloitteisuus, so-vitun noudattaminen ja kanssaihmisten näkemysten arvostaminen. Perustutkinnon tavoitteet Alan tehtävissä on keskeistä osata asiakaskeskeinen, työturvallinen ja ympäris-tövastuullinen työskentelytapa. Autoalan perustutkinnon suorittanut osaa palvella asiakkaita eri tilanteissa heidän tarpeidensa ja odotustensa mukaisesti ja hyviä käytöstapoja noudat-taen. Hän osaa huolehtia asiakkaiden ja omasta turvallisuudestaan. Hän osaa tehdä luovasti ja rohkeasti ratkaisuja työntekijänä tai ammatinhar-joittajana. Autotekniikan osaamisalan suorittanut osaa toimia ajoneuvoasentajan tehtä-vässä. Hän osaa huoltaa ja korjata asiakkaan ajoneuvon sekä palvella asia-kasta. Hän tuntee alansa lainsäädännön asettamat vaatimukset ja osaa var-mistaa ajoneuvon liikenneturvallisuuden ja toimivuuden. Hän hallitsee huolto- ja korjaustöihin liittyvät tavallisimmat työmenetelmät ja osaa valita oikeat ai-neet ja tarvikkeet. Hän tuntee työhönsä liittyvät vastuut ja velvoitteet sekä työn turvalliseen tekemiseen liittyvät työsuojelusäädökset. Hän osaa käyttää alalla yleisesti esiintyviä tiedonhankinta- ja viestintävälineitä.” (Opetushallitus. 2014)

Vanhentuneissa 2009 annetuissa tutkintojen perusteissa tutkintojen laajuus on

annettu opintoviikkoina siten, että autotekniikan koulutusohjelman laajuus on 120

opintoviikkoa. Kuvioissa 8 ja 9 on esitetty vanhan ja uuden tutkinnon perusteen

mukaiset tutkintojen rakenteet. Vuoden 2009 perusteiden laajuudessa oli siis selkeä

ajallinen näkökulma. Kun opiskelija on opiskellut tiettyä asiaa vaikkapa 100 tuntia, on

hän suorittanut tietyn tutkinnon osan. Uusien 2014 tutkinnon perusteiden myötä

ajallinen näkökulma poistui ja opintojen laajuus muuttui osaamisperusteiseksi.

Samalla koulutusohjelma-nimikkeet poistuivat ja tilalle tulivat osaamisalat. Niinpä

autotekniikan koulutusohjelma (120ov) muuttui autotekniikan osaamisalaksi ja sen

laajuudeksi 180 osaamispistettä (osp). (Opetushallitus 2009 ja 2014)

Kun autoalan tutkintojen perusteet uudistuivat edellisen kerran vuonna 2009, tehtiin

silloin mittava työ tutkintojen osien laajuuksien uudistamiseksi. Tutkintojen osien

laajuudet saatiin vastaamaan erittäin hyvin tutkinnon osassa vaadittavaa osaamista

suhteessa koko tutkinnon laajuuteen. Tämän vuoksi tätä samaa työtä ei

autotekniikan osaamisalalla tarvinnut enää tehdä. Vaan ammatillisten tutkinnon

24

osien laajuudet muuttuivat. Kaikki samassa suhteessa vastaamaan koko tutkinnon

uutta laajuutta.

Tutkinnon rakenne on ammatillisesta näkökulmasta säilynyt muutoksessa ennallaan.

2009 tutkinnon perusteissa oli osana tutkintoa ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon

osia (ATTO opinnot). 2014 perusteissa niiden sisältö muuttui ja nimikin vaihtui

yhteisiksi tutkinnon osiksi (YTO). Näihin tutkinnon osiin ei ole tässä työssä vaikutettu.

Kuvio 8. Tutkinnon rakenne 2009 tutkinnon perusteissa

Kuvio 9. Tutkinnon rakenne 2014 tutkinnon perusteissa

Uudet tutkintojen perusteet mahdollistavat myös laajemmat valinnaisuudet opiskeli-

joille. Tämä tukee erityisen hyvin yksilöllisiä opintopolkuja ja mahdollistaa siten opis-

kelijoille paremmin omaa mielenkiintoa ja mahdollista työpaikkaa vastaavat opinto-

kokonaisuudet. Autoalan perustutkinnossa ja sen autotekniikan koulutusohjelmassa

25

on pakollisia tutkinnonosia 90 osaamispisteen laajuudelta ja valinnaisia tutkinnonosia

45 osaamispisteen verran. Valinnaisissa tutkinnonosissa on tarjolla kattavasti eri au-

toalan työtehtävien vaatimuksia vastaavia tutkinnonosia.

Kuvio 10. Autotekniikan koulutusohjelman autotekniikkaan liittyvät valinnaiset tutkinnon osat. Vasemman puoleisessa sarakkeessa ammatillisen perustutkinnon va-linnaiset tutkinnonosat ja oikean puoleisessa sarakkeessa näyttötutkinnonvalinnaiset tutkinnonosat (Opetushallitus 2014)

Kuvio 11. Jatkuu autotekniikan koulutusohjelman valinnaiset tutkinnon osat (Ope-tushallitus 2014)

26

Kuvioissa 10 ja 11 esitetyt valinnaiset tutkinnon osat voivat siis olla joko autotekniik-

kaan liittyviä tutkintojen osia tai esimerkiksi yritystoimintaa tukevia opintoja tai osia

ammattikorkeakouluopinnoista tai toisesta tutkinnosta.

Arviointi

Tutkinnon arviointi perustuu osaamisen arviointiin ammattiosaamisen näytöillä ja

tarvittaessa täydentävällä arvioinnilla. Tutkinnon perusteissa on kirjattuna ammatti-

osaamisen näyttöjen arviointiperusteet. Arviointi on jaettu neljään arvioitavaan ko-

konaisuuteen:

1. Työprosessin hallinta 2. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta 3. Työn perustana olevan tiedon hallinta 4. Elinikäisen oppimisen avaintaidot

Työprosessin hallinta sisältää lähes kaikissa tutkinnonosissa samat kuviossa 12 esite-

tyt sisällöt. Kuviosta selviää myös arvioinnin kolmeportainen rakenne. Sama rakenne

on kaikissa neljässä arviointikokonaisuudessa. Työprosessin hallinnan osalta keskeisiä

teemoja arvioinnissa on työn kokonaisuuden hallinta, työaikojen noudattaminen

sekä laadukas ja taloudellinen toiminta. Kun autokorjausalan ammattiosaamisen näy-

töt suoritetaan korjaamo-olosuhteissa auton huolto- ja korjaustöitä tehden, tarkoite-

taan työprosessilla käytännössä korjaamoprosessia.

Kuvio 12. Arviointikriteerit työprosessin hallinnan osalta. (Opetushallitus 2014)

27

Toinen arviointikokonaisuus, työmenetelmien, -välineiden ja materiaalien hallinta,

sisältää kunkin tutkinnon osan substanssiin liittyvät arviointikriteerit. Myös kolmas

kokonaisuus, työn perustana olevan tiedon hallinta, sisältää vastaavasti kunkin tut-

kinnon osan substanssiin liittyvät tietopuoleisen osaamisen arviointikriteerit.

Neljäs kokonaisuus, elinikäisen oppimisen avaintaidot, on jaettu neljään sisällölliseen

teemaan seuraavasti; oppiminen ja ongelman ratkaisu, vuorovaikutus ja yhteistyö,

ammattietiikka sekä terveys, turvallisuus ja toimintakyky. Nämä teemat esiintyvät

pääosin kaikissa tutkinnonosissa.

Työprosessin hallinta ja elinikäisen oppimisen avaintaidot näyttäisivät osaltaan vas-

taavan luvussa 2.2.1 esitettyjä 21. vuosisadan osaamistavoitteita koulutuksessa. Eri-

tyisesti näihin sisältöihin on syytä kiinnittää jatkossa huomiota.

28

5 Selvitykset autoalan tulevaisuusnäkökulmista

Autokorjausalan osaamisvaatimuksista Suomessa löytyy ajankohtaista tutkimustietoa

kohtalaisesti. Viimeisin kattava tutkimus autoalan osaamisvaatimuksista on

Opetushallituksen Tampereen teknillisellä yliopistolla teettämä auto-, kuljetus- ja

ilmailualojen koulutuksen laadullinen ennakointiselvitys (Huhtala 2013). Vuonna

2013 opetushallitus teetti ko. selvitystä huomattavasti suppeamman selvityksen

autokorjausalan tulevaisuuden osaamisvaatimuksista (Pannula 2013). Autoalan

koulutuksen edistämissäätiö teetti vuonna 2010 Suomen huippuasiantuntijoilla

selvityksen autoalan tulevaisuudesta (Laurikko jne. 2010). ”Toimeksianto käsitti vi-

sion alan tulevaisuuden teknologian kehityksestä ja siitä mitä osaamistarpeita tule-

vaisuudessa tarvitaan” (Laurikko jne. 2010).

5.1 Autotekniikka muutoksen edessä - haasteet koulutuksessa

Tässä luvussa käsittelen Juhani Laurikon ja kumppaneiden tekemää raporttia auto-

alan koulutuksen edistämissäätiön teettämästä selvityksestä (Laurikko jne. 2010). Ra-

portti käsittelee autoalan tulevaisuutta pääosin autotekniikan kehittymisen näkökul-

masta. Autotekniikan kehittyminen määrittelee osaltaan autoasentajien osaamisvaa-

timuksia tulevaisuudessa. Autojen kehittyminen on kolmikantaisen vuoropuhelun tu-

losta. Autojen ostajat ja käyttäjät osoittavat omia toiveitaan autoja kohtaan. Autoval-

mistajat pyrkivät vastaamaan kuluttajien toiveisiin ja kehittävät tuotteitaan kulutta-

jien palautteiden mukaisesti. Julkinen valta yhtäältä ohjaa kuluttajien ostokäyttäyty-

mistä vaikkapa erilaisin kannustein ja toisaalta sääntelee autojen valmistusta esimer-

kiksi määrittelemällä päästörajoituksia.

Aikaperspektiivin näkökulmasta raportti pitää autotekniikan kehittymistä suhteellisen

nopeana. Toisaalla raportissa todetaan auton tuotesyklin kestävän jopa 10–12 vuotta

ja sen jälkeen auto on liikenteessä vielä saman aikaa, jopa kauemminkin. Voi siis kes-

tää jopa 20–30 vuotta ennen kuin nykyauton ”vanhanaikaisuudet” korvautuvat koko-

naan moderneilla uutuuksilla. Korjaamotoiminnan näkökulmasta tämä on melkoinen

29

haaste, sillä osaamisen koko autokannan huolto- ja korjaustöihin on oltava ajan ta-

salla.

Raportti ennustaa autotekniikan kehittyvän nykyisestä enemmän sähköistettyjen au-

tojen tai vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien autojen suuntaan. Tarkempaan tar-

kasteluun raportti nostaa korkeaseosetanolipolttoainetta käyttävät FFV- autot, kaa-

suautot sekä sähköautot. Tulevaisuusskenaarioissa näiden autojen määriä on enna-

koitu ja verrattu ennakoituihin bensiini- ja dieselautojen määriin. Perusskenaariossa

vaihtoehtoisten autojen määrä olisi vuonna 2020 noin 3-4 % autojen kokonaismää-

rästä. ”Kiihdytetyn” skenaarion mukaan vaihtoehtoisen autojen määrä olisi vuonna

2020 6-7 %. Molemmissa skenaarioissa on dieselautojen määräksi merkitty 50 % vuo-

sittaisesta myynnistä. Kovin suuri ei vaihtoehtoisten autojen määrä raportin mukaan

siis olisi vuonna 2020. On kuitenkin syytä huomioida Suomen autokannan keski-ikä,

joka on Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan noussut vuoden 2008 10,1 vuodesta

vuoden 2015 11,7 vuoteen (Autoalan tiedotuskeskus. 2016). Käytännössä autojen

keski-iän nousu tarkoittaa sitä, että entistä suurempi osa autokannasta on iäkkääm-

pää kalustoa. Autoasentajien näkökulmasta autojen keski-iän nousulla ei ole niin

suurta merkitystä, sillä uudet autot huolletaan edelleen pääosin merkkiliikkeissä ja

muutaman vuoden ikäiset yleiskorjaamoissa. Edelleen, kaikkein vanhin autokanta

korjataan pääosin itse. Laadukkaissa korjaamoissa työskentelevien asentajien on siis

tunnettava moderni autotekniikka.

Etanoli- ja biodieselautojen yleistyminen ei käytännössä tuo asentajille juurikaan

muutoksia osaamisvaatimuksiin. Kaasu- ja sähköautot sen sijaan tuovat enemmän-

kin. Kun nykyinen sähköautokanta vanhenee, tulee ajankohtaiseksi myös sähkölait-

teiden korjaukset. Tämä tuonee lisää osaamisvaatimuksia autoasentajille. Kaasuauto-

jen kannan kasvun myötä tullee vielä ajankohtaiseksi sopia kaasujärjestelmien kor-

jaamiseen liittyvistä pätevyysvaatimuksista. Pohdittavaksi tulee myös kaasulaiteasen-

nusten lisääminen autoalan perustutkinnon sisältöihin.

Yhteenvetona tästä raportista voinee todeta, että autotekniikan sinänsä nopeakaan

kehittyminen ei samalla nopeudella lisää tai muuta autoasentajien osaamisvaatimuk-

sia. Sen sijaan vaihtoehtoisilla käyttövoimilla kulkevien autojen määrän nopea lisään-

tyminen tuo uusia vaatimuksia asentajien osaamiseen ja koulutukseen.

30

5.2 Autokorjausalan osaamisvaatimukset tulevaisuudessa

Tässä luvussa käsittelen Matti Pannulan opetushallituksen toimeksiannosta tekemää

selvitystä autokorjausalan osaamisvaatimuksista (Pannula 2013). Selvityksessä kartoi-

tettiin autokorjausalan osaamisvaatimuksia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Selvi-

tys nostaa osaamisvaatimusten muutosvoimiksi autoalan ja liikenteen mobilisoitumi-

sen, kehittyvän autotekniikan ja asiakaspalvelu- ja yrittäjäosaamisen sekä sosiaalisen

median taidot. Mobilisoitumisella tarkoitetaan autojen lisääntyviä tietoliikenne yh-

teyksiä ja tiedonsiirtoa.

Autoalan ja liikenteen mobilisoituminen tuo autoihin lisää tietoliikennettä, kun ajo-

neuvot keskustelevat keskenään tai korjaamoiden kanssa. Tämän kaltaiset järjestel-

mät ovat autoalalla verrattain uusia ja tuovat osaamisvaatimuksia esimerkiksi erilais-

ten tiedonsiirtosovellusten toiminnan ymmärtämiseksi ja järjestelmien korjaamiseksi.

Kehittyvä autotekniikka on selvityksessä esitetty omana asianaan. Keskeisimpänä

tekniikan kehityssuuntana nähdään erilaisten sähkö- ja hybriditekniikoiden yleistymi-

nen. Myös pakokaasujen puhdistustekniikan kehittyminen sekä erilaisten toisiinsa in-

tegroitujen järjestelmien lisääntyminen näyttää todennäköiseltä. Näiden järjestel-

mien huoltaminen ja erityisesti korjaaminen tuo nykyiseen verrattuna selkeitäkin

osaamistarvemuutoksia.

Asiakaspalvelu- ja yrittäjäosaaminen näyttäisi selvityksen mukaan nousevan entistä

merkityksellisemmäksi. Selvityksessä ennakoidaan ”omamekaanikko-ajattelun” yleis-

tyvän. Tämä tarkoittaa, että asentajan on ymmärrettävä entistä laajemmin yrityksen

toiminnan perusperiaatteet sekä oman toiminnan merkitys yrityksen menestymi-

seen. Myös sosiaalisen median merkitys autoalan markkinoinnissa näyttäisi kasvavan.

Se tuo asentajille ja heidän koulutukselle koulutukseen lisähaasteen. Asentajan on

jatkossa ymmärrettävä sosiaalisen median toimintaperiaatteet ja sen merkitys vies-

tinnässä sekä osattava toimia näiden vaatimusten mukaisesti.

31

5.3 Auto-, kuljetus- ja ilmailualan koulutuksen laadullinen ennakointi

Tässä luvussa käsitelen Mikko Huhtalan opetushallituksen toimeksiannosta tekemää

auto-, kuljetus- ja ilmailualan laadullista ennakointiselvitystä (Huhtala 2013). Sen

tavoitteena oli tuottaa tietoa auto-, kuljetus- ja ilmailualojen koulutuksen

kehittämiseksi. Keskeisiä kysymyksiä mihin selvitys pyrkii vastaamaan on se, millaisia

tietoja ja taitoja ammatillisessa koulutuksessa tulisi opettaa. Sekä se, millaista

osaamista tulevaisuudessa tarvitaan? Selvityksen tuottama tieto perustuu aiempiin

ennakointiaineistoihin, kyselyihin sekä asiantuntijoiden teemahaastatteluihin. Tässä

tiivistelmässä keskitytään vain autoalan tarpeisiin tämän opinnäytetyön

näkökulmasta. Kuviosta 13 selviää vastaajien profiili edustamansa alan perusteella.

Kuvio 13. Autoalan kyselyn vastaajien edustama ala (Huhtala 2013)

Selvityksen kyselytulokset on esitetty neliportaisesti siten, että ensimmäisenä on

esitetty vastaajien omia näkemyksiä työtehtävistä nyt ja tulevaisuudessa. Toisessa

osiossa on käsitelty työtehtävien osaamistarpeet viiden vuoden kuluttua. Kolmas

osuus on työtehtävien osaamistarpeet 10-15 vuoden kuluttua. Neljäntenä osuutena

on esitetty muuta vastaajien antamaa palautetta koskien alan tulevaisuutta ja

osaamistarpeita. Kyselyjen tulokset olivat pohjana tutkimusta täydentävissä

teemahaastatteluissa. Haastattelujen tulokset on koottu kyselytulosten jälkeen

viimeiseksi osioksi.

Autoalan näkökulmasta selvitys käsittelee edellisen kappaleen teemoja johdon,

esimiesten sekä työntekijöiden ja toimihenkilöiden näkökulmista. Pääpaino näyttäisi

olevan työntekijätason ja yritysjohdon näkökulmissa. Myös johdon ja esimiestason

näkemyksissä voi nousta esiin autoalan koulutuksen kehittämiseen liittyviä asioita.

32

Autoalan työntekijöiden ja toimihenkilöiden kyselyssä nykyisistä ja tulevaisuuden

työtehtävistä ja osaamistarpeista keskeisiksi teemoiksi nousivat asiakaspalvelu, liike-

toimintaosaaminen, autotekniikka, yleistaidot, ympäristö- ja laatuosaaminen sekä

turvallisuusosaaminen. Sisällöiltään laajimpina kokonaisuuksina esiin nousivat odote-

tusti autotekniikka ja hieman yllättäen asentajien yleistaidot. Autotekniikka on vii-

meisen kymmenen vuoden aikana kehittynyt hurjaa vauhtia ja kehittyy edelleen. Kun

kysely on tehty työntekijöille ja toimihenkilöille jotka työskentelevät autojen huolta-

misen ja korjaamisen parissa, oikeastaan autotekniikan osaamisen kuuluukin kattaa

suuri osa osaamisesta. Kyselyn mukaan yleistaidot ovat sisällöltään yhtä laajasti osa

autoalan työntekijöiden työnkuvaa kuin autotekniikka. Keskeisiä sisältöjä yleistai-

doissa ovat vuorovaikutus- ja tiimityötaidot, verkostoitumistaidot, itsenäiset vianet-

sintätaidot, kielitaito sekä osaamisen ylläpito ja kehittäminen. Kun työnkuvaan lisä-

tään vielä asiakaspalvelu ja liiketoimintataidot, muodostuu autoalan työntekijätason

työnkuvasta melko laaja ja monipuolinen. Enää ei riitä, että hallitset autotekniikan ja

erilaiset korjausmenetelmät ja vianetsintätaidot. Entistä merkittävämpi osa työstä on

työskentelyä niin asiakkaiden, työtovereiden kuin yhteistyökumppaneidenkin kanssa.

Kuviossa 14 on esitetty kiteytettynä autoalan osaamistarpeet nyt ja tulevaisuudessa.

Kuviossa on huomioitu myös esimies- ja johtotason vaatimukset, joka näkyy henkilös-

töjohtamisen osaamistarpeiden lisääntymisenä.

33

Kuvio 14. Autoalan tulevaisuuden osaamistarpeet (Huhtala. 2013)

Selvityksessä on kyselyiden lisäksi ja niiden pohjalta tehty laajoja teemahaastatteluja

muutamiin valikoituihin kohteisiin. Haastattelut on toteutettu ryhmähaastatteluina

siten, että haastattelijalla on ollut mukana kirjuri, joka on kirjannut keskustelut muis-

tiin. Näin haastattelija on voinut keskittyä paremmin haastattelutilanteeseen ja siten

haastattelujen tulokset ovat laadukkaampia. Alla on muutamia keskeisiä poimintoja

haastatteluista (Huhtala 2013):

”Tulevaisuudessa autoalalla korostuu johtajien liiketalousosaaminen muuttuvassa toimintaympäristössä, ihmisten varallisuus kasvaa koko ajan, ikärakenne muuttuu ja ihmisten ajankäyttötavat muuttuvat.”

”Asiakaspalveluhenkilöiden koulutuksessa tulisi korostaa myös asiakaskeskeisyyttä (henkistä hyvinvointia) ja asiakaspalveluhenkisyyttä teknisten asioiden sijaan.”

”Sähkölaitteiden ja elektroniikan, sekä turvavarusteiden nopea kehitys edellyttää erikoisosaamista. Aktiivinen ja passiivinen turvallisuus ovat tärkeitä. Esimerkiksi elektroniikkaan, tietotekniikkaan ja diagnostiikkaan

34

erikoistuminen vaatii koulutussisältöjen painotuksia, jotka voidaan toteuttaa vain koulutusta moduloimalla”

”Asentajien koulutuksessa on korostettava kädentaitoja ja matemaattista, loogista ajattelua sekä taloustietoja ja yrittäjyyttä.”

”Perusosaamista ovat myös yrittäjyysosaaminen, käytöstavat ja työelämän pelisään-töjen hallitseminen. Työmyynti (ymmärtää oman roolinsa yrityksen tuotannossa), ympäristöasiat, varaston merkitys yrityksen toiminnassa”

”Koulutukseen pitäisi sisällyttää myös verkostoituminen ja sosiaalisen median hallinta.”

Haastatteluissa nousi keskeisesti esiin asentajien työn kuvan jatkuva laajentuminen.

Kun tekniikka kehittyy nopeaa vauhtia ja samalla asentajien rooli muuttuu entistä

enemmän asiakaspalvelijoiksi, aletaan olla tutkinnon näkökulmasta laajuuden maksi-

mirajoilla. Autotekniikan osuus on pikkuhiljaa pienentynyt ja kehitys jatkunee sa-

maan suuntaan.

Selvityksessä on tehty kattava esitys korjaavista toimenpiteistä, joilla koulutus pys-

tyisi vastaamaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin. Autoalalla tutkintojen sisältö-

jen laajuudet ovat kasvaneet niin, että tutkintojen laajuuksia ei voi enää kasvattaa.

Tutkintoja pitäisi muuttaa joustavammaksi ja modulaarisemmiksi siten että ne mu-

kautuisivat paremmin opiskelijoiden omiin valmiuksiin, alueellisiin painotuksiin ja yri-

tysten tarpeisiin. Tutkinnoissa pitäisi pohtia nykyistä enemmän myös erikoistumista.

Myös luokka- ja vuosikurssijärjestelmästä luopumista olisi syytä pohtia yhtenä ratkai-

suna sekä opintojen modulointiin että erikoistumiseen. Työurien pidentäminen ja

koulutuksen keskeyttämisten ehkäiseminen ovat myös haasteita koulutukselle. Toi-

saalta alan työnantajilta on tullut toive, että opinnot vastaisivat paremmin työelämän

”rytmiä” alkaen työpäivien pituuksista ja työelämän pelisääntöjen noudattamisesta.

Yhtenä lääkkeenä tähän selvitys tarjoaa opintojen tiivistämistä. Nykyisin opetusta

tarjotaan melko yleisesti 28 tuntia viikossa ja 38 viikon ajan. Tästä saadaan opetuk-

sen ajaksi kolmessa vuodessa hieman alle 3200 tuntia. Jos opetusta tarjottaisiin 7

tuntia päivittäin ja 38 viikkoa vuodessa, tulisi jo kahden ja puolen vuoden kohdalla

tarjotuksi hieman yli 3300 tuntia. Tämä tukisi myös opetukseen tarvittavien resurs-

sien tehokkaampaa käyttöä.

35

6 Toisen asteen koulutuksen reformi

Juha Sipilän hallitus asetti toiseksi kärkihankkeekseen toisen asteen koulutuksen

reformin.

”Tavoitteena on uudistaa ammatillinen koulutus osaamisperustaiseksi ja asiakasläh-

töiseksi kokonaisuudeksi ja tehostaa sitä. Lisäksi lisätään työpaikalla tapahtuvaa op-

pimista ja yksilöllisiä opintopolkuja sekä puretaan sääntelyä ja päällekkäisyyk-

siä.”(Valtioneuvosto 2016)

Reformi on jaettu kahteen päätoimenpiteeseen mitkä on otsikoitu seuraavasti (val-

tioneuvosto 2016):

Toimenpide 1: Uudistetaan toisen asteen ammatillista koulutusta vastaamaan

tulevaisuuden osaamistarpeita

Toimenpide 2: Tehdään ammatillisen koulutuksen rahoitus- ja ohjausjärjestel-

mästä yhtenäinen kokonaisuus

Toimenpide 1 sisältää kolme pääkohtaa, joista ensimmäinen koskee ammatillisen

koulutuksen kokonaisuutta koskevan lainsäädännön uudistamista ja kehittämistä.

Käytännössä siis ammatillinen peruskoulutus ja ammatillinen aikuiskoulutus halutaan

saman lainsäädännön alle eli poistetaan koulutuksesta turhaa päällekkäisyyttä.

Tähän saakka ammatillinen peruskoulutus ja – aikuiskoulutus ovat pääosin olleet

omia toimintayksikköjään ja samalla koulutuksen järjestäjällä on ollut kahdet

resurssit käytännössä samaan tarkoitukseen. Uuden lain lähtökohtana olisi

osaamisperusteisuus ja asiakaslähtöisyys. Toinen keskeinen kokonaisuus on

koulutuksen järjestäjärakenteen kehittämisohjelma, millä halutaan turvata

järjestäjäverkon palvelukyky, koulutuksen saatavuus ja alueellinen kattavuus. Kolmas

keskeinen asia tässä 1. toimenpiteessä on koulutuksen järjestäjien

oppimisympäristöjen ja toimintaprosessien uudistaminen ja digitalisointi.

Työelämäyhteistyö, digitaaliset oppimisympäristöt, osaamisen tunnustaminen ja

henkilökohtaistaminen ovat käynnistettävän kehittämisohjelman olennaisia sisältöjä.

(Valtioneuvosto 2016)

36

Toimenpide 2 keskittyy koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamiseen.

Tavoitteena on yhdistää ammatillisen koulutuksen eri muotojen (ammatillinen

peruskoulutus, ammatillinen lisäkoulutus, oppimsopimuskoulutus ja ammatilliset

erikoisoppilaitokset) rahoitus yhtenäiseksi. Koulutuksen vaikuttavuuden ja

tehokkuuden vaikutusta rahoitukseen kasvatetaan merkittävästi.

Reformin tavoitteiden kautta halutaan kehittää toisen asteen koulutusta vastaamaan

paremmin nopeasti muuttuvan työelämän tarpeisiin. Teknologian kehittymisen

myötä joitain ammatteja katoaa ja uusia tulee tilalle. Osaamistarpeet siis muuttuvat

nopeasti ja koulutuksen on pystyttävä vastaamaan siihen tarpeeseen. (Opetushallitus

2016)

Koulutuksesta halutaan säästää vuosittain noin 190M€. Tähän aiotaan päästä

esimerkiksi purkamalla päällekkäisyyksiä koulutuksen järjestäjien osalta,

oppimisympäristöjä uudistamalla ja digitalisoimalla sekä uudistamalla koulutuksen

rahoitusjärjestelmä.(Opetushallitus 2016)

Yksittäisen koulutusalan näkökulmasta suurin mielenkiinto kohdistuu nimenomaan

oppimisympäristöjen kehittämiseen. Reformin tavoitteena on uudistaa koulutuksen

toimintaprosesseja vastaamaan opiskelijoiden ja työelämän yksilöllisiin tarpeisiin

entistä pienemmillä resursseilla (Opetushallitus 2016). Digitalisaatio näyttäisi olevan

suuri asia tämän toteuttamisessa.

Tieto reformista on vielä hajanaista ja epätarkkaa, mutta tässä vaiheessa on silti hyvä

tiedostaa koulutuksen yleinen tilanne ja jos mahdollista, ennakoida tulevaa. Yksi

keskeisiä muutoksia on ammatillisen peruskoulutuksen oppilaitosmuotoisen

koulutuksen rahoituksen uudistaminen. Kun aiemmin rahoitus on perustunut pääosin

oppilaskohtaiseen yksikköhintaan, perustuu rahoitus jatkossa kolmeen pääkohtaan

kuvion 15 mukaisesti.

37

Kuvio 15. Ammatillisen peruskoulutuksen rahoitus (OKM 2016)

Kuviosta nähdään, että opiskelijakohtainen perusrahoitus on jatkossa 50% koko

rahoituksesta. 35% rahoituksesta on suoritusrahoitusta, mikä perustuu tutkintojen ja

tutkinnonosien suorituksiin. Tähän saakka yksittäisestä suoritetusta tutkinnonosasta

ei ole saanut erillistä rahoitusta. Tämä rahoituselementti kannustaa oppilaitoksia

ohjaamaan opiskelijoita suorittamaan opinnoissaan tutkinnonosat nopeammin

valmiiksi. Viimeiset 15% rahoituksesta perustuu vaikuttavuuteen, mitä mitataan

opiskelijoiden sijoittumisella työelämään tai jatko-opintoihin sekä opiskelija- ja työe-

lämäpalautteella. Erityisesti tämä elementti kannustaa kehittämään koulutusta en-

tistä enemmän työelämän tarpeiden pohjalta. Lisäksi enintään 4% valtion talousarvi-

ossa ammatilliseen koulutukseen varatusta rahoituksesta on strategiarahoitusta,

millä tuetaan esimerkiksi fuusioitumista tai kehittämishankkeita.

38

7 Opinnäytetyön toteutus

Opinnäytetyön tekeminen alkoi loppusyksystä 2014 opinnäytetyön aiheen kartoituk-

sella. Työn aihe löytyi käytännön tarpeista, autotekniikan koulutus oli suurien muu-

tosten alla ja tästä löytyi opinnäytetyöksi sekä tekijää että tilaajaa aidosti palveleva

aihekokonaisuus. Yhteisen keskustelun ja tarvekartoituksen jälkeen aiheeksi tarken-

tui työnimi ”AmisPro- mallilla eroon vuosiluokkajärjestelmästä - edetään osaamisen

mukana - opettajat ohjaajina”.

Yksi työn keskeisistä alkuperäisistä tavoitteista oli olla osaltaan kehittämässä auto-

alan uutta opetussuunnitelmaa entistä työelämälähtöisemmäksi ja monipuolisem-

maksi. Opetussuunnitelmatyö aloitettiin joulukuussa 2014 tavoitteena valmis opetus-

suunnitelma toukokuussa 2015. Opetussuunnitelmatyötä tehtiin asiantuntijaryh-

mänä, jonka ydin koostui kahdesta autoalan opettajasta, joista toinen on tämän työn

tekijä. Ryhmä aloitti säännöllisen työskentelyn tammikuussa 2015 ja ryhmän toimin-

taa ohjasi oppilaitoksen kaikkien opetussuunnitelmien kehitystyötä ohjaava henkilö

yhdessä alan koulutuspäällikön kanssa. Ryhmän tehtävänä oli kuulla alan opettajia,

opiskelijoita ja yrityksiä uuden opetussuunnitelman tekemisen tueksi. Ryhmä pereh-

tyi laajasti autoalan opetuksen toimintaympäristön asettamiin haasteisiin sekä uu-

sien tutkintojen perusteiden asettamiin odotuksiin. Opetussuunnitelmatyö valmistui

aikataulunsa mukaisesti.

Opinnäytetyön tekeminen jatkui syksyllä 2015 oppimisympäristöjen kehittämisellä.

Oppimisympäristöjen kehittämisen tueksi perehdyttiin opetushallituksen tilaamaan

laajaan ”auto-, kuljetus- ja ilmailualojen laadullinen ennakointi”- selvitykseen, missä

on tutkittu kattavasti autoalan osaamisvaatimuksia 5-15 vuoden aikavälillä. ”FOKUS

2015-2020-20X0 Autotekniikka muutoksen edessä– haasteet koulutuksessa” on auto-

alan koulutuksen edistämissäätiön teettämä selvitys autoalan tulevaisuusnäkökul-

mista. Tekijät ovat alan kärkiasiantuntijoita Suomessa. Tämä raportti on yhdessä

edellä mainitun sekä niin ikään opetushallituksen tilaaman vuonna 2013 tehdyn ”au-

tokorjausalan osaamisvaatimukset tulevaisuudessa”- selvityksen kanssa tukimateri-

aalina antamassa näkökulmia oppimisympäristöjen kehittämiseen.

Lukuvuoden 2015-2016 aikana Jyväskylän ammattiopiston autoalan opettajien tiimi-

palavereissa nousi esiin tarve opetuskorjaamon korjaamoprosessin selvittämisestä ja

39

kehittämisestä. Korjaamoprosessin kehittäminen nousi yhdeksi keskeiseksi kehitys-

työn osaksi tässä opinnäytetyössä ja se toteutettiin muun oppimisympäristökehitys-

työn ohella keväällä 2016.

Toukokuussa 2016 kartoitettiin vielä, ikään kuin loppukirinä, autoalan opiskelijoilta

toiveita ja odotuksia, opettajilta kehitystarpeita ja ideoita sekä alan yrityksiltä koulu-

tukseen kohdistuvia odotuksia ja toiveita kehitystyötä tarkentamaan. Suomen halli-

tus asetti yhdeksi kärkihankkeekseen toisen asteen koulutuksen reformin ja myös

tämä on pyritty huomioimaan tässä työssä sen hetkisen tiedon perusteella.

7.1 Opetussuunnitelman kehittäminen

Opetussuunnitelman kehittämistyö tuli ajankohtaiseksi uusien tutkintojen

perusteiden myötä. Uudet tutkintojen perusteet eivät tuoneet autoalan

perustutkintoon merkittäviä asiasisällöllisiä muutoksia. Keskeisin muutos opetus-

suunnitelman laatimisessa on suoritusperusteen muuttuminen aikaperusteisesta

osaamisperusteiseen. Kun aiemmin opintojen laajuuskin kuvattiin opintoviikkoina

(siis aikaperusteisesti), kuvataan ne jatkossa osaamispisteinä. Kantavana ajatuksena

on, että osaamista voi kertyä opiskelijalle monin eri tavoin ja monessa eri paikassa.

Tällöin oppilaitoksen tehtäväksi jää entistä enemmän osaamisen todentaminen ja

tarvittaessa täydentäminen.

Uuden opetussuunnitelman kehitystyö ei alkanut täysin tyhjästä. Kun autoalan ope-

tusta on oppilaitoksessa tarjottu aiemminkin, on edellisessä opetussuunnitelmassa

varmasti joitain hyväksi todettuja asioita, jotka kannatti vähintään pitää mielessä

uutta suunnitelmaa tehdessä. Pyörää ei kannata keksiä kokonaan uudestaan. Ope-

tussuunnitelman kehittämistyö alkoi siis perehtymisellä edelliseen opetussuunnitel-

maan.

Osaamisperusteisuuden tuleminen ammatilliseen peruskoulutukseen sai koko oppi-

laitoksen tekemään uusia opetussuunnitelmia. Oli luontevaa, että tietyt asiat halu-

taan tehdä koko oppilaitoksessa yhteisen linjan mukaisesti. Siksi myös oppilaitoksen

antama ohjeistus opetussuunnitelman muotoilun suhteen oli keskeinen ohjaava te-

40

kijä. Varsinaisen sisällön tuottaminen opetussuunnitelmaan jäi asiantuntevan työryh-

män tehtäväksi. Alla olevassa kuviossa 16 on kiteytetty oppilaitoksen tavoite uuden

opetussuunnitelman ulkomuodosta ja sisällön kokonaisuuksista.

Kuvio 16. Oppilaitoksen antamat näkökulmat opetussuunnitelman kehittämiseksi

7.2 Omat tutkimukset alan tarpeista ja osaamisvaatimuksista

Vaikka autoalan koulutuksen tulevaisuuden osaamisvaatimuksista on tehty

aiempiakin selvityksiä, tehtiin myös tässä työssä lisätutkimuksia koskien yritysten

odotuksia autoalan opetusta kohtaan, alan opiskelijoiden toiveita ja odotuksia sekä

alan opettajien näkökulmia alan koulutuksen kehittämiseksi. Tutkimukset tehtiin

paperikyselyinä sekä ”Google forms”-palvelun kautta tehtävällä nettipohjaisella

kyselylomakkeella. Kyselyt toteutettiin toukokuussa 2016 paikallisena tutkimuksena

eli Jyväskylän ammattiopiston opiskelijoille ja alan opettajille sekä paikallisille

yrityksille suunnattuina.

41

Tavoite oli, että kysymykset eivät johdattele vastaajia, vaan että vastaajille jää täysi

vapaus vastata omien ajatustensa mukaisesti. Ennen kyselyä oli tiedossa, että

avoimiin tekstikysymyksiin vastaaminen vie aikaa enemmän verrattuna vaikkapa

monivalintakysymyksiin ja siksi vastausprosentti jäisi todennäköisesti suhteellisen

pieneksi. Tämän kaltaisen kyselyn avulla saadaan kuitenkin kerättyä aidommin

vastaajien tuntoja kuvaavat tekijät.

Opettajille kohdistetut kyselyt toteutettiin paperikyselyinä siten, että kullekin

Jyväskylän ammattiopiston autoalan opettajalle ja muun henkilöstö edustajalle

annettiin mahdollisuus vastata kyselyyn nimettömänä autoalan opettajien

tiimipalaverin yhteydessä. Kysymyksiä kyselyssä oli kaksi ja ne olivat seuraavat:

1. Mitä kehityskohteita näet autoalan koulutuksessa / opetuksen järjestämisessä? 2. Miten kehittäisit autoalan opetusta / koulutusta? Mitä pitäisi muuttaa ja miten?

Autoalan opiskelijoille kohdistettu kysely toteutettiin ”Google forms”-palvelun

nettilomakkeen avulla. Opiskelijoille annettiin mahdollisuus vastata kyselyyn vapaa-

ehtoisesti haluamanaan aikana. Kyselyssä oli kolme kysymystä seuraavasti:

1. Millaisia taitoja odotat oppivasi autoalan opinnoissa? 2. Miten haluaisit opiskella / kehittää edellä mainitsemiasi taitoja? Minkälaiset

opiskelumenetelmät sopivat sinulle parhaiten? 3. Kirjoita vapaasti miten kehittäisit autoalan opetusta / koulutusta?

Autoalan yrityksiin kohdistettu kysely toteutettiin ”Google forms”-palvelun

nettilomakkeen avulla. Linkki kyselyyn lähetettiin Jyväskylän ammattiopiston

yhteistyökumppaniyrityksiin sähköpostilla vastaajien henkilökohtaisiin

sähköposteihin. Yrityksien edustajilta kysyttiin seuraavasti:

1. Minkälaisia ominaisuuksia odotatte mahdollisesti teille työllistyvältä opiskelijalta? 2. Millaista ammatillista osaamista odotatte mahdollisesti teille työllistyvältä

opiskelijalta? 3. Mitä odotuksia teillä on Jyväskylän ammattiopiston autoalan opetukselle? Mitä

toivoisitte koulutuksen painottavan nykyistä enemmän?

42

7.3 Korjaamoprosessin kehittäminen

Autoalalla on ymmärretty, että menestyvän korjaamon toiminnan on oltava

asiakaspalvelevaa ja tehokasta. Jotta toimintaa voitaisiin tarkastella tehokkaasti, on

oma korjaamoprosessi syytä tuntea.

Koska Jyväskylän ammattiopiston autoalan opetuskorjaamon nykyistä korjaa-

moprosessia ei ole aiemmin kattavasti selvitetty ja mallinnettu, päätettiin selvittää

nykyisen prosessin keskeiset sisällöt sekä mallintaa nykyinen prosessi. Prosessin

keskeiset asiat on tähän saakka ollut kuvattuna liitteen 1 mukaiseen yhden A4-si-

vun tekstidokumenttiin.

Korjaamoprosessin kehittämistyö tehtiin vaiheittain siten, että ensiksi mallinnettiin

nykyinen korjaamoprosessi ongelmakohtien löytämiseksi ja näyttämiseksi.

Mallinnuksen jälkeen opetuskorjaamon prosessia peilattiin kahteen

yhteistyöyrityksen korjaamoprosessiin. Lopuksi pohditaan kehitysideoita

opetuskorjaamon prosessin kehittämiseksi.

7.3.1 Oman korjaamoprosessin tunnistaminen ja mallintaminen

Nykyisen korjaamoprosessin analysointi aloitettiin keskustelemalla prosessiin kes-

keisesti osallistuvien henkilöiden, opetuskorjaamon asiakaspalvelun henkilöstön,

opiskelijoiden sekä opettajien kanssa. Keskustelujen pohjalta mallinnettiin mahdol-

lisimman tarkkaan nykytilannetta kuvaava prosessikaavio. Tässä vaiheessa olennai-

sinta prosessikaaviossa oli mahdollisimman tarkka kuvaus nykyisestä korjaamopro-

sessista epäkohtineen. Kaavioon merkittiin punaisilla ”pilvillä” muutama huomioi-

tava kohta jotka vaativat tarkemman huomion varsinaisen mallinnuksen lisäksi.

Näitä huomioita on käsitelty myöhemmin kuvauksen käsittelyn yhteydessä erik-

seen numeroituina ja niihin on myös pohdittu kehitysehdotuksia myöhemmin.

Nykyhetken korjaamoprosessin mallinuksen jälkeen keskustelut jatkuivat ja

prosessikuvausta tarkennettiin. Kun korjaamoprosessi oli saatu mallinnettua riittävän

tarkasti, perehdyttiin kahden yhteistyökumppanin korjaamoprosessien

mallinnukseen.

43

Oman korjaamoprosessin kehittämistyö tehtiin ottamalla prosessimallinnuksesta

kaikki tarpeeton pois, jolloin saatiin muodostettua optimoitu prosessikuvaus.

Optimoidun prosessikuvauksen pohjalta tehtiin opetusta tukemaan lomakepohjat,

joiden tehtävä on jatkossa ohjata prosessia haluttuun suuntaan. Lomakkeiden

viimeisin sisältö on tehtävä kaikkien prosessiin osallistuvien kesken, jotta

sitoutuminen uudistettuun prosessiin saadaan mahdollisimman hyväksi. Tältä osin

työn tuloksena on siis mallinnus optimoidusta prosessikuvauksesta sekä esitäytetyt

lomakepohjat nettipohjaisen toimintaohjeen laatimiseksi.

7.3.2 Yhteistyökumppaneiden benchmarkkaus korjaamoprosessin

kehittämisen tukena

Omaan prosessimallinnuksen ja prosessin sisällön kehittämisen monipuolistamiseksi

käytettiin taustatietoina kahden yhteistyökumppaniyrityksen prosessikuvauksia. Toi-

nen, VEHO Oy:n Jyväskylän toimipisteen raskaan kaluston korjaamon prosessimallin-

nus (kuvio 17) oli tehty kaaviomuotoon. Toinen prosessikuvaus on Skoda-henkilöau-

toja maahantuovan Helkama-auto Oy:n tekemä kuvaus huollon ydinprosessista,

mikä on koottu kirjaseksi yhtiön omana julkaisuna.

Kuvio 17. VEHO Oy:n korjaamoprosessin kuvaus kaaviona

44

Ensimmäisen yhteistyökumppanin prosessikuvauksessa prosessi on jaettu seitse-

mään sarakkeeseen, joista kaksi kuvaa yhtä työvaihetta. Kunkin sarakkeen ylimmässä

nuolen muotoisessa solussa on työvaihetta kuvaavat nimikkeet seuraavasti:

Ajanvaraus / työtilaus, valmistelevat työt, vastaanotto / työtilauksen tarkastaminen

(kahdessa sarakkeessa), työn ohjaus ja työn luovutuksen valmistelu, auton luovutus

ja laskutus sekä jälkiseuranta.

Kuhunkin sarakkeeseen on koottu kaikki ne toimenpiteet, jotka sovitusti etenevä

prosessi pitää sisällään kussakin työvaiheessa. Asiat on kirjattu sarakkeisiin niiden to-

teutumisjärjestyksessä ja kaavio on siten looginen ja helppolukuinen toimien samalla

työohjeena erityisesti huoltoneuvojille tai työnjohtajille.

Tämän kaltaisen prosessimallinnuksen hyvä puoli on selkeä visuaalinen kokonaisuus.

Yhdelle sivulle on koottu kaikki prosessin onnistumisen kannalta olennainen sekä toi-

mintatavat. Tällainen kuvaaja toimii myös hyvänä toimintaohjeena ja muistilistana

prosessiin osallistuville työntekijöille.

Toisessa korjaamon prosessikuvauksessa korjaamoprosessin työvaiheet on kuvattu

sisällöltään vastaavasti kuin ensimmäisessä mallissa (kuvio 17). Tämä prosessikuvaus

on kuitenkin koottu parinkymmenen sivun kirjaseksi. Ulkoasu on suunniteltu ja to-

teutettu oman alan ammattilaisten toimesta, samoin kuin itse kuvatun prosessin si-

sältökin. Sisällöltään molemmat mallit vastaavat toisiaan ja suurimmat erot ovatkin

esitystavassa. Jälkimmäinen malli painottaa enemmän asiakaspalvelun tärkeyttä ja

merkitystä prosessikokonaisuuteen.

Yhteenvetona yhteistyökumppaneiden korjaamoprosessien kuvauksista voidaan to-

deta, että molemmissa tapauksissa korjaamoprosessin toimivuuden merkitys on ym-

märretty ja esitys on melko pitkälle hiottu. Ehkä siksi kuvaukset vastaavat sisällölli-

sesti toisiaan, vaikka ulkoasu ja esitystapa poikkeavat toisistaan merkittävästi.

45

7.4 Oppimisympäristöjen kehittäminen

Oppimisympäristöjen kehittämisen on oltava hyvin toimivassa oppilaitoksessa oltava

jatkuva prosessi. Tämän työn osalta kehittämistyö on ollut lähes kahden vuoden mit-

tainen. Prosessi alkoi vuoden 2015 alussa ja päättyy tämän työn osalta joulukuussa

2016 ammattiopistolle luovutettaviin kehitysideoihin niiden jatkokehittelyä varten.

Tässä työssä oppimisympäristöjen kehittäminen kokoaa yhteen opetussuunnitelman

kehittämisen ja korjaamoprosessin kehittämisen. Koska ajoneuvoasentajien koulutus

pohjautuu suurelta osin käytännön harjoituksiin tavalla tai toisella samoissa olosuh-

teissa opetuskorjaamon kanssa ja opetuskorjaamo on kiinteä osa oppimista, on myös

kehitystyö luontevaa tehdä lopulta kokonaisuutena.

46

8 Opinnäytetyön tulokset

Työn tulokset jakautuvat kahteen toisiinsa vaikuttavaan kokonaisuuteen ja niitä

kokoavaan kokonaisuuteen (oppimisympäristöjen kehittäminen).

8.1 Opetussuunnitelman kehittäminen

Varsinainen opetussuunnitelma valmistui sovitussa aikataulussa toukokuussa 2015.

Suunnitelma tehtiin oppilaitoksen yhteiseen pohjaan ja se osaltaan määritti

suunnitelman ulkoasun ja muodon. Kokonaisuutena Jyväskylän ammattiopiston

autotekniikan koulutusohjelman opetussuunnitelma löytyy ammattiopiston

nettisivuilta www.jao.fi/fi/Jyvaskylan-ammattiopisto/Koulutustarjonta/Opetus-

suunnitelmat. Opetussuunnitelman luku 3 sen alusta lukuun 3.2.5 on sisällöiltään

tämän työn tuloksia. Luku 1 on johdanto, mikä on koulutuspäällikön kokoama teksti.

Luku 2 on yhden sivun visuaalinen kuvaus tutkinnon rakenteesta ja se pohjautuu

tutkinnon perusteisiin. Kohdasta 3.2.6 eteenpäin suunnitelman sisältö pohjautuu

tutkinnon perusteisiin ja oppilaitoksen yhteiseen linjaukseen, eikä niihin ole tässä

työssä vaikutettu.

Autotekniikan osaamisalan tutkinnonperusteiden mukaisesti autotekniikan koulutus-

ohjelman kaksi pakollista tutkinnon osaa ovat molemmat laajuudeltaan 45 osaamis-

pistettä. Se vastaa laajuudeltaan kahta kolmasosaa ammatillisista opinnoista. Kun

opiskeluaika on tavallisesti kolme vuotta, on kunkin pakollisen tutkinnon osan opiske-

luun varattu aikaa 1/3 koko opiskeluajasta eli noin yksi vuosi. Valinnaiset tutkinnon

osat ovat laajuudeltaan 15 osaamispistettä, eli yksi kolmasosa ammatillisista opin-

noista, joten niiden suorittamiseen on varattu lähtökohtaisesti aikaa yksi vuosi. Ope-

tus on Jyväskylän ammattiopistossa jaksotettu lukuvuosittain kuuteen noin 6-7 viikon

jaksoon. Kolme jaksoa on syyslukukaudella ja kolme kevätlukukaudella. Yksi kokonai-

nen jakso on lukuvuosittain varattu yhteisiin opintoihin.

Opetussuunnitelman kehittämistyön aluksi päätettiin jatkaa aiemman opetussuunni-

telman mukaisia opintopolkuja, henkilöautoasentajan ja raskaankaluston asentajan

47

polkuja, työelämän tarpeiden mukaisesti. Polkujen sisällöistä keskusteltiin ja päätet-

tiin heti työn aluksi. Edellisen opetussuunnitelman mukaan henkilöautoasentajan po-

lun kolmesta valinnaisesta tutkinnon osasta yksi oli paikallisia osaamistarpeita vas-

taamaan muodostettu ”auton sähköjärjestelmien diagnostiikka” (10 ov). Tästä tutkin-

nonosasta päätettiin luopua samoilla perusteilla kuin se aikanaan rakennettiin, eli

työelämän tarpeiden mukaisesti. Lisäksi perusteena oli tutkinnon perusteissa tarjot-

tavien valinnaisten tutkinnon osien sisältö. ”Auton sähköjärjestelmien diagnostiikka”-

tutkinnonosan tilalle löytyi paremmin työelämään sopiva tutkinnonosa, ”auton korin

sähkövarustetyöt”. Sisällöllisesti nämä tutkintojen osat ovat melko lähellä toisiaan,

sillä aiempi tutkinnon osa perustui sisällöltään puoliksi juuri ”auton korin sähkövarus-

tetyöt”- tutkinnonosaan. Raskaankaluston asentajien polku päätettiin pitää saman

sisältöisenä kuin aiemminkin.

Uusissa tutkintojen perusteissa pakollisten ja valinnaisten tutkintojen osien laajuudet

säilyivät samassa suhteessa toisiinsa. Tarjottavien polkujen sisällöt ja laajuudet ovat

seuraavat:

Henkilöautoasentajat

Pakolliset tutkinnon osat 90 osp o Auton tai moottoripyörän huoltaminen 45 osp o Auton korjaaminen 45 osp

Valinaiset tutkinnon osat 45 osp o Moottorin ja voimasiirron huolto ja korjaus 15 osp o Sähkövarusteiden mittaus ja korjaus 15 osp o Auton korin sähkövarustetyöt 15 osp

Raskaankaluston asentajat

Pakolliset tutkinnon osat 90 osp o Auton tai moottoripyörän huoltaminen 45 osp o Auton korjaaminen 45 osp

Valinaiset tutkinnon osat 45 osp o Sähkövarusteiden mittaus ja korjaus 15 osp o Kuorma-auton alusta- ja hallintalaitteiden korjaus 15 osp o Paineilmajarrujen testaus ja korjaus 15 osp

Molemmissa opintopoluissa pakollisten tutkinnon osien sisältö on sinällään sama,

mutta esimerkiksi harjoitustyökohde- ja oppimateriaalivalinnoilla voidaan opetusta

ohjata alusta alkaen polun mukaisesti. Molemmat pakolliset tutkinnon osat jaettiin

toiminnallisiin kokonaisuuksiin opetuksen järjestämisen selkiyttämiseksi:

48

Auton tai moottoripyörän huoltaminen

Autoalan perustaidot

Moottoritekniikka 1

Alustatekniikka 1

Voimasiirtotekniikka 1

Määräaikaishuollot ja korjaamoprosessit

Tulityöt

Työturvallisuuskorttikoulutus

SFS6002 sähkötyöturvallisuus

Auton korjaaminen

Sähkötekniikka

Moottoritekniikka 2

Alustatekniikka 2

Voimansiirtotekniikka 2

Katsastustarkastukset

Vastaava jako tehtiin myös valinnaisissa tutkinnonosissa seuraavasti:

Moottorin ja voimansiirron huolto ja korjaus

Moottorin huolto ja korjaustyöt

Voimasiirron huolto ja korjaustyöt

Sähkövarusteiden mittaus ja korjaus

Sähkövarusteiden mittaus ja korjaus

SFS 6002

Auton korin sähkövarustetyöt

Auton korin sähkövarustetyöt

SFS 6002

Opetussuunnitelman sisällön pohtiminen ja kirjaaminen aloitettiin kuvion 18 mukai-

seen taulukkopohjaan siten, että vasemmalta lukien ensimmäiseen sarakkeeseen kir-

jattiin pelkästään kunkin tutkinnonosan osan nimi (esimerkiksi autoalan perustaidot).

Kuvion 19 mallipohjassa on osan nimen perään kirjattu myös osan laajuus osaamis-

pisteinä. Tätä ei lopulta sisällytetty autoalan opetussuunnitelmaan, koska siihen ei

ole toiminnallisia perusteita.

49

Toiseen sarakkeeseen poimittiin tutkintojen perusteista kunkin tutkinnonosan koh-

dalta tähän osaan liittyvät ammattitaitovaatimukset. Esimerkiksi kuviossa 18 esitetyn

tutkinnonosan osan tavoitteena on perehdyttää opiskelija autoihin, autoalaan, auto-

alalla työskentelyyn ja alan opiskeluun. Koska opetussuunnitelma on luonteeltaan

opetusta ohjaava dokumentti ja se perustuu tutkinnon perusteisiin, päädyttiin kirjaa-

man sisällöiksi ainoastaan tutkintojen perusteista löytyvät teemat ja asiat. Tällä mää-

ritetään minimitaso tutkinnonosien sisältöjen laajuuksille ja kukin opettaja voi ohjata

ryhmäänsä oppimaan myös vähimmäislaajuutta laajemmin.

Kolmanteen sarakkeeseen kuvattiin kunkin osan osaamistavoitteita mahdollisimman

hyvin tukevia toteuttamistapoja ja oppimisympäristöjä. Tätä saraketta ei tietoisesti

ole kirjattu tarkasti, jotta jokaiselle opettajalle jää mahdollisuus toteuttaa opetus-

työtä ja oppimisen ohjausta ryhmälleen parhaiten sopivien menetelmien avulla. Tä-

hän sarakkeeseen on kirjattu muutamaan tutkinnonosaan liittyvä viranomaismaksu,

esimerkiksi SFS6002 kortin maksu.

Kuvio 18. Opetussuunnitelma autoalan perustaitojen osalta

Autoalan perustaitojen osalta päädyttiin siihen, että tämä osa voi sisältää kuvion 18

mukaisesti ohjattua oppimista, verkko-opiskelua ja –ohjausta, itsenäistä oppimista

50

sekä projektioppimista. Ohjatulla oppimisella tarkoitetaan lähinnä oppilaitoksessa ta-

pahtuvaa opettajan ohjaamaa lähiopetusta. Opetus voi sisältää kontaktiopetusta, eri-

laisia oppimistehtäviä ja käytännön harjoituksia (esimerkiksi opetuskorjaamossa).

Verkko-opiskelu ja –ohjaus sisältää erilaisten tietoteknisten ja mobiililaitteiden avulla

internetin kautta tapahtuvaa opiskelua. Verkko-opiskelu voi olla esimerkiksi autotek-

niikan opiskelua virtuaalisessa oppimisympäristössä oppilaitoksella tai kotona.

Verkko-ohjaus sisältää opiskelijan oppimisen ohjausta erilaisia välineitä käyttäen. Esi-

merkkinä älypuhelimien sovellusten käyttö tiedonsiirtoon opettajan ja opiskelijoiden

välillä. Verkko-opetusta ja –ohjausta on haluttu tietoisesti lisätä jo sen vuoksi, että

nyt ja varsinkin jatkossa opiskelevilla ikäluokilla puhelimien ja muiden mobiililaittei-

den käyttö on erityisen luontaista. On siis mielekästä kehittää myös oppimista ja oh-

jausta siten, että erilaisia mobiililaitteita voidaan hyödyntää luontevasti.

Itsenäisellä oppimisella tarkoitetaan oppimista, joka tapahtuu verkon kautta itsenäi-

sesti (vaikkapa omassa autotallissa tehtävien oppimistehtävien kautta). Oppimisteh-

tävillä tarkoitetaan sellaisia tehtäviä, joista on oppilaitoksessa sovittu ja jotka rapor-

toidaan sovitulla tavalla esimerkiksi opiskelijan omaan blogiin.

Kuviossa 18 esitetyssä tutkinnonosan vaiheessa voidaan opiskelijoiden kanssa toteut-

taa pieniä projekteja esimerkiksi auton elinkaareen liittyen. Nämä projektit ovat osa

oppimista. Tulityöt, työturvallisuuskorttikoulutus sekä SFS 6002 osissa on kolman-

teen sarakkeeseen laitettu maininta näihin osiin liittyvistä viranomaismaksuista.

Jokaisen tutkinnonosan osan kohdalla tehtiin vastaava pohdinta eli millaisia oppimis-

ympäristöjä käyttäen päästään opiskelijoiden oppimisessa mahdollisimman hyvään

tulokseen. Kolmannen sarakkeen sisältö vaihtelee jokaisessa tutkinnonosan osassa

sen mukaisesti, kuin on katsottu mahdolliseksi ja luontevaksi. Kuviossa 19 esitetyssä

”auton korjaaminen”- tutkinnonosassa olevassa ”moottoritekniikka 2”-osassa on to-

teuttamistapoihin ja oppimisympäristöihin kirjattu edellisten lisäksi myös työssäoppi-

minen, opetuskorjaamossa toiminen ja mahdolliset harjoitusyritykset (NY). Tämän

osan voi siis opiskella myös työssäoppien tai oman harjoitusyrityksen toiminnan

kautta, kunhan osaamistavoitteet ja sisällöt vain täyttyvät.

51

Kuvio 19. Moottoritekniikka 2 osan opetussuunnitelma

Opetussuunnitelman muuttaminen vaatii Jyväskylän ammattiopistolla näyttötoimi-

kunnan hyväksynnän. Tästä opetussuunnitelmasta haluttiin tehdä mahdollisimman

moneen mahdollistava ja kuitenkin riittävästi ohjaava. Ohjaus tapahtuu lähinnä vaa-

dittavien osaamistavoitteiden ja sisältöjen kautta. Myös toteuttamistapojen ja oppi-

misympäristöjen kuvaus ohjaa opetuksen järjestämistä. Esimerkiksi SFS 6002 osaa ei

voi suorittaa työssä oppimalla. Siinä toteuttamistapoihin ja oppimisympäristöihin on

kirjattu vain ohjattu oppiminen, verkko-oppiminen ja –ohjaus sekä itsenäinen oppi-

minen. Jokaisen tutkinnonosan toteuttamistapojen ja oppimisympäristöjen kuvauk-

seen on kirjattu oppimistehtäviä. Nämä oppimistehtävät on esitetty opetussuunnitel-

man lisäosassa, joka ei näy virallisessa opetussuunnitelmassa. Mikäli oppimistehtävät

olisi kirjattu opetussuunnitelmaan, vaatisi niiden muuttaminen aina näyttötoimikun-

nan hyväksynnän.

Arviointi

Opiskelijan arviointi on joko oppimisen arviointia tai osaamisen arviointia. Oppimisen

arvioinnin on oltava aina ohjaavaa ja kannustavaa eikä siitä anneta numeerista arvo-

sanaa. Osaamisen arviointi tapahtuu tutkintojen perusteiden mukaisesti ammatti-

osaamisen näytöillä. Siltä osin, kun osaamista ei voi arvioida näytöillä, täydennetään

52

arviointia muulla osaamisen arvioinnilla. Uuteen opetussuunnitelmaan on tutkinnon-

osan loppuvaiheeseen kirjattu ammattitaidon osoittamistavat.

Kuvio 20. Osaamisen arviointi opetussuunnitelmassa

Kuvion 20 mukaisesti kaikkien tutkinnonosien arvosanat muodostuvat ammattiosaa-

misen näytön arvosanasta ja muun osaamisen arvioinnin arvosanasta. Ammattiosaa-

misen näytön sisältö muodostuu kunkin tutkinnonosan tutkintojen perusteista löyty-

vien arviointikriteerien perusteella siten, että näytön sisältö kattaa kriteerit mahdolli-

simman laajasti. Tutkinnon perusteet sallivat ammattiosaamisen näytön täydentämi-

sen, jos näytön sisältö ei ole riittävän laaja, jotta sillä voitaisiin arvioida kriteerit riittä-

vän laajasti. Siltä osin arviointi on muuta osaamisen arviointia.

Joihinkin tutkinnonosiin määritettiin suoraan opetussuunnitelmaan muuta osaami-

sen arviointia. ”Auton tai moottoripyörän huoltaminen” tutkinnonosaan kirjattiin tut-

kintojen perusteiden arviointikriteereistä kolmannen otsikon (työn perustana olevan

tiedon hallinta) alta auton kokonaisrakenteen ja järjestelmien toiminnan tuntemi-

nen- arviointikriteeri arvioitavaksi muulla osaamisen arvioinnilla. Kyseinen kriteeri ar-

vioitiin niin laajaksi, että sitä ei todennäköisesti voi arvioida työssäoppimisen yhtey-

dessä tehtävällä ammattiosaamisen näytöllä. Muu osaamisen arviointi arvioidaan tä-

män kriteerin osalta portfolion pohjalta käytävällä arviointikeskustelulla. Portfolion

opiskelija kokoaa opintojen edetessä ja esittää arvioinnin yhteydessä arvioijalle. ”Au-

ton korjaaminen” tutkinnonosaan kirjattiin muun osaamisen arvioinnilla arvioitavaksi

tutkinnon perusteiden otsikon kaksi (työ menetelmien, välineiden ja materiaalien

53

hallinta) sekä kolme (työn perustana olevan tiedon hallinta) alta moottori ja voiman-

siirto-kriteerit. Kriteerien sisältöjen perusteella arvioitiin, että kyseisiä töitä ei toden-

näköisesti työssäoppimisaikana pysty tekemään. Myös nämä kriteerit arvioidaan

portfolion avulla. ”Paineilmajarrujen testaus ja korjaus” tutkinnonosasta muulle

osaamisen arvioinnille päädyttiin tutkintojen perusteiden arviointikriteereistä otsikon

kaksi ja kolme alta löytyvän sovitusajon kohdalla. Tätä työ suoritusta ei laitteiden

puutteen vuoksi voi suorittaa suurimmassa osassa työssäoppimispaikkoja. Tämä kri-

teeri arvioidaan tehtävän avulla.

Oppimistehtävät täydentävät varsinaista opetussuunnitelmaa

Yksi uuden opetussuunnitelman tavoitteista oli mahdollistaa yksilölliset opintopolut

sekä varmistaa opetuksen laatu sisällön laajuuden kautta. Näihin vaatimuksiin pyri-

tään vastaamaan tekemällä opetussuunnitelman kuhunkin tutkinnonosan osaan pe-

russisällöiltään riittävän laajat oppimistehtävät. Niiden avulla kukin opiskelija näyttää

osaamistaan ja opintojensa sisältöä. Olennaista oppimistehtävissä on niiden katta-

vuus suhteessa tutkintojen perusteiden ammattitaitovaatimuksiin. Kuviossa 21 on

kuvattu erään tutkinnonosan osan oppimistehtävät.

Kuvio 21. Osa oppimistehtävin laajennetusta opetussuunnitelmasta

54

Opettajakunnan on keskenään pohdittava Jyväskylän ammattiopiston autotekniikan

koulutusohjelman linja oppimistehtävien sisällöistä. Tutkintojen perusteet ja opetus-

suunnitelma antavat sisällöille raamit, mutta yksityiskohtainen tulkinta jää opettajille

ja luokkahuoneisiin. Jotta sitoutuminen uuteen opetussuunnitelmaan ja oppimisteh-

täviin olisi mahdollisimman hyvä, on tulkinta tehtävä laajemmin alan opettajien kes-

ken. Oppimistehtävät ohjaavat opiskelijan oppimisprosessia yksilöllisellä opintopo-

lulla. Kun vaadittu sisältö on kuvattu selkeinä tehtävinä, voi opiskelija itsenäisestikin

johtaa omaa osaamisen kehittymistään eteenpäin.

8.2 Omat tutkimukset alan tarpeista ja osaamisvaatimuksista

8.2.1 Kyselyt opiskelijoille

Opiskelijoille suunnatut kyselyt tehtiin toukokuussa 2016. Vastauksia saatiin viidestä

ryhmästä yhteensä 48 opiskelijalta. Kun oletetaan, että ne ryhmät, joista ei vastaajia

ollut lainkaan, eivät ole kyselyä saaneet, oli kyselyyn mahdollista vastata 78 opiskeli-

jalla. Näillä luvuilla laskettuna vastausprosentti on 62 %. Kaikista autoalan sen hetki-

sistä 150 opiskelijasta kyselyyn vastasi yhteensä 32 %. Kyselyn tuloksia voi vastaus-

prosenttien valossa pitää suhteellisen luotettavina ja siten opiskelijoiden mielipi-

teenä.

Opiskelijoiden odotukset autoalan opinnoille

Kysymykseen opiskelijoiden odotuksista autoalan opintoja kohtaan suurin osa vas-

tauksista koski odotusta oppia huoltamaan ja korjaamaan autoja. Alla poimittuna

vastaukset, missä odotuksina oli myös muita asioita.

Moottori ja sähkötekniikka

Odotan oppivani autoalalla autojen korjaamista, rakennetta ja toimin-taa kuten moottorinosien toimintaa, sähkötekniikkaa ja alustatekniik-kaa.

Odotan oppivani huoltamaan ja korjaamaan autoja ohjeiden mukaisesti ja sujuvasti. Olisi myös kiva oppia mitä muuta mekaanikon työhön sisäl-tyy auton korjauksen lisäksi.

Perusauton vian etsintää ja korjausta.

55

Osaisin omatoimisesti korjata autoja sekä myös tarvittaessa tehdä vian-hakua ja tarpeen mukaan kysyä apua muilta.

Hyvät perustaidot alalle, käyttämään hyvin vikadiagnosointi laitteita ja määrittämään vian kohteen, osaisin polttoainejärjestelmien huollon ja vianmäärityksen.

Kaiken autoista. Moottorista, sisustasta, korista, sähköstä ja mitä niitä on.

Hyödyllisiä käytännön hommia mitä tarvitaan päivittäin autoalalla.

Haluaisin oppia uusien autojen teknologiaa.

Muutama opiskelija odotti oppivansa myös erilaista vianetsintää, sähkövikojen kor-

jausta ja uusien autojen tekniikkaa. Muutama opiskelija vastasi odottavansa oppeja

siitä, miten pärjää autoalalla työelämässä.

Hyvät ja toimivat käytännöt ja oppimismenetelmät

Toisessa kysymyksessä kysyttiin opiskelijoiden toiveita opiskelumenetelmistä. Vas-

tauksista voi poimia keskeiseksi sisällöksi opiskelijoiden toiveen tehdä mahdollisim-

man paljon käytännön harjoituksia. Muutamassa vastauksessa toivottiin käytännön

harjoitusten tueksi hieman teoriaopetusta.

Mahdollisimman paljon käytännön opiskelua.

Teoria ja itse tekeminen.

Haluaisin kehittää taitojani seuraamalla oppitunneilla käsiteltäviä asi-oita ja pääasiassa tekemällä korjaushommia autojen parissa.

Itse opin parhaiten niin, että ensiksi asia käydään teoriassa ja sen jäl-keen asiaa aloitetaan harjoitella käytännössä, opettajan avustuksella.

Opin parhaiten tekemällä, mutta aluksi on hyvä, että olisi teoriassa asia käyty ja näytetty, jolloin tietäisi oikeasti, mitä on tekemässä, eikä tekisi vain, miten on kerrottu.

Haluaisin opiskella ja kehittää edellä mainitsemiani taitoja enemmän tekemällä. Minulle opiskelumenetelmänä sopii parhaiten tekemällä op-piminen.

Myös työssäoppimisen merkitys nousi esiin joissain vastauksissa.

Tekemällä ja välillä kirjasta opiskelemalla, top-harjoittelut toimivat par-haiten.

Erityisen käyttökelpoisia olivat pientä palautetta ja kritiikkiä antaneet vastaukset.

Näiden pohjalta on helpompi tehdä oppimisympäristöjen kehittämistä. Alla olevista

56

vastauksista voi poimia yhden myös tämän työn alkuperäisistä motivaattoreista. Ny-

kyisissä tiloissa ei opiskelijoidenkaan mielestä ole liikaa tilaa. Ei voi toimia niin, että

kaikki opiskelijat tekisivät yhtä aikaa käytännön harjoituksia, kun kaikille ei riitä, edes

kolmen ryhmissä, aina omaa autopaikkaa.

Tekemällä oppii parhaiten. Koululla on se ongelma, että ei mahdu teke-mään, loppuu nosturit kesken! Paras menetelmä olisi, kun saisi olla töissä ja olisi vain teoriatunneilla koululla.

Työsali opiskelu siten, että tehtävää riittää, ei istuskelua.

Minusta haluaisin opiskella ennemmin esim. 10-16 kuin 8-13, koska olen tosi huono heräämään aamuisin.

Olen oppinut oikeastaan ainoastaan käytännön töillä. Teoriatunneista ei ole jäänyt mitään käteen.

Teoriaopetuksen sitominen käytännön harjoituksiin on myös opiskelijoiden mielestä

hyväksi koettu tapa toimia.

Tekemällä niitä käytännössä hallissa, sekä tietokoneella jollain ohjel-malla, sopivia opiskelumenetelmiä ovat perus teoria ja hyvät videot, käytännössä tekeminen.

Tekemällä paljon. Ensin auton korjaus ja sen jälkeen tai korjaamisen ai-kana kirjoitettava tehtävä on toiminut aika hyvänä oppivälineenä.

Kehitysideat autoalan opetukseen ja koulutukseen

Kolmannessa kysymyksessä pyydettiin opiskelijoilta kehitysideoita autoalan koulu-

tukseen. Vastauksista pystyi poimimaan muutamia kehitysideoita. Kritiikkiä ja pa-

lautetta opettajien työskentelystä löytyi muutamasta vastauksesta.

No jos Ope ois välillä enemmän paikalla jos tarvii apua.

Semmosia opettajia töihin joita kiinnostaa opettaa! Ei semmosia jotka istuvat 3h kahvilla ja käy 5min pyörähtää luokkansa kanssa

…..(nimi poistettu) pois autoalan opettajista

Pitäisi olla opettajia jotka osaavat hommansa

Opettajan ohjaus ja tuki käytännön harjoituksissa nähtiin tärkeäksi ja sitä haluttaisiin

enemmän.

Oppilaille voitaisiin antaa haastaviakin huoltoja, jos opettaja olisi koko-

ajan neuvomassa tai valvomassa huoltoa.

Enemmän henkilökohtaista opetusta ja muuta ei tarviikkaan.

57

Useassa vastauksessa varsinaisiksi kehitysajatuksiksi oli kirjattu teorian vähentämi-

nen ja käytännön harjoitusten lisääminen. Myös töiden monipuolistaminen nousee

esiin muutamasta vastauksesta.

Työt jaettaisiin tasapuolisesti ja siten että kaikilla on tekemistä. Jos se ei mahdollista niin työttä jäänyt oppilas voisi pitää etäpäivää. Myös oppi-laat joita ei selvästi kiinnosta käydä koulua, voisi karsia nopeammin pois viemästä paikkoja muilta.

Vähemmän teoriaa enemmän käytännön töitä kaikille opiskelijoille.

Enemmän töitä eikä pelkästään auton pesua ja sellaisia.

Eka vuonna vähän vähemmän teoriaa ja enemmän käytäntöä.

Monipuolista teoriaa ja ehkä jonkun laisia testejä, sillä silloin tietäisi it-sekin mitä osaa ja mitä ei ja tulisi opeteltua paremmin vielä asioita.

Kehittäisin autoalan koulutusta järjestämällä enemmän käytännön te-kemistä ja tietoa auton käytöstä.

Ensinnäkin ykkösluokkalaisille järki käteen ja työkalut paikoilleen, enem-män parempia hommia, autoa pesemällä 3 vuotta me ei opita mitään. Muutenkin puutteellisilla työkaluilla ja opetuksella me ei opita yhtään mitään. Hieman enemmän järkeä siihen millaisia hommia jaetaan eri luokka-asteille.

Hyviä kehitysideoita on myös opetusmateriaalin päivittäminen ja erityyppisten mate-

riaalien käyttö. Eräästä vastauksesta nousi esiin myös opiskelijoiden mahdollisuus

edetä oman osaamisen kehittyminen tahtiin.

Enemmän ja uudempia selkeitä oppimisvideoita, käytännön hallitunteja, joilla on jotain alaan liittyvää hommaa, päivittämällä työvälineitä.

Lisää autosähköä ja koulussa oppilaan pitäisi saada opiskella omaan tahtiin ja omien taitojen mukaan.

Huomioitavaa oli, että opiskelijat kokevat, että opetuskorjaamon korjaamoprosessi ei

vastaa työelämän prosesseja.

Ainakin korjaamokäytännöt pitäisi päivittää paljon lähemmäksi sellai-sia, mihin yleensä korjaamoilla törmää. Nykyään tulee hirveä hyppy, kun menee työharjoitteluun ja menee todella kauan oppia paljon suju-vammat käytännöt.

Varata osat heti kun auto tulee huoltoon. Ei ole mukava odotella mon-taa päivää osia.

58

Osien varaaminen ennen työn alle ottoa ja kaikki oppisi viemään työka-lut omille paikoilleen

Osat olisivat valmiina töiden alkaessa ja työkalut olisivat paikallaan

Yhteenveto kyselystä opiskelijoille

Opiskelijat odottavat saavansa opinnoistaan perusvalmiudet autoasentajan tehtäviin.

Niihin kuuluvat autotekniikan tietopuoleisen osaamisen lisäksi käytännön taidot

huolto- ja korjaustöissä sekä yleiset työelämän taidot.

Suppein teoriaosuuksin täydennetyt käytännön harjoitukset ovat kyselyn mukaan

keskeisin toivottu oppimismenetelmä. Yleisesti teorian osuutta haluttaisiin pienentää

ja käytännön osuutta kasvattaa.

Kehitysideoista nousi kolme keskeistä teemaa, Joihin on syytä kiinnittää huomiota

oppimisympäristöjen kehittämisessä. Opettajan ohjauksen ja aidon läsnäolon lisää-

minen koetaan oppimisen kannalta merkitykselliseksi. Toinen teema on oppimisym-

päristöjen modernisointi laitteiden ja materiaalien osalta. Myös yksilöllinen opiskelu-

rytmi kuuluu tähän teemaan. Kolmas opiskelijoilta noussut kehitysajatus on korjaa-

moprosessin kehittäminen vastaamaan työelämän prosesseja varaosaennakkoineen.

8.2.2 Kyselyt opettajille

Opettajille suunnattu kysely toteutettiin autoalan opetushenkilöstön tiimipalaverissa.

Siellä oli läsnä kahdeksan autoalan opettajaa ja kolme opetukseen osallistuvaa am-

mattimiestä, yhteensä 10 mahdollista vastaajaa. Vastauksia saatiin yhteensä neljä.

Vastausprosentti oli siten 40 %. Vaikka vastausprosentti on kohtuullinen, jäi vastaus-

ten lukumäärä melko alhaiseksi. Vastaukset ovat kuitenkin käyttökelpoisia.

Ensimmäiseen kysymykseen, ”mitä kehityskohteita näet autoalan koulutuk-

sessa/opetuksen järjestämisessä”, saatiin seuraavat neljä vastausta.

Valtakunnallisesti opsiin konkreettiset tehtävät mitä missäkin jaksossa pitää osata!

Oppimistehtävien kehittäminen, opetuksen laadun parantaminen, opis-kelijoiden motivoiminen.

59

Oppimistehtävien ja – ympäristöjen kehittäminen ja valvonta. Sähköiset oppimateriaalit/ hyödyntäminen. Uuden autotekniikan materiaalin hankkiminen ja hyödyntäminen (skoda, sähkö/hybridi, kaasuauto).

Tasapuolistaminen, nykyaikaistaminen, enemmän työelämää vastaa-vampi opetus, opetushenkilökunnalla huonosti hajua mitä työelämässä / kentällä tapahtuu (”jarruosasto”).

Kolmessa vastauksessa keskeinen asia oli oppimistehtävien kehittäminen. Oppimis-

ympäristöjen tulisi vastata työelämän tarpeita niin harjoitusten kuin materiaalienkin

osalta. Myös opetushenkilöstön osaaminen tulisi vastata työelämän tarpeita.

Toiseen kysymykseen, ”miten kehittäisit autoalan opetusta / koulutusta? Mitä pitäisi

muuttaa ja miten?”, saatiin vain yksi vastaus.

”Vastustavien voimien” heivaaminen, paremmat kontaktit työelämään,

opetussuunnitelmien kehittäminen työelämän edustajien kanssa.

Opetushenkilöstön henkilökohtaiset kontaktit työelämään ovat tärkeitä.

Yhteenveto kyselystä opettajille

Opettajat ovat jo sisäistäneet uuden opetussuunnitelman mukanaan tuoman ajatuk-

sen modulaarisista oppimistehtävistä. Oppimistehtävien sisältöjä tulee tarkastella

tutkintojen perusteiden lisäksi työelämän tarpeiden näkökulmasta. Myös uuden

opintomateriaalin hankinta ja sen hyödyntäminen oppimistehtävissä toisi tehtäviä lä-

hemmäksi tarkoitustaan.

8.2.3 Kyselyt yrityksille

Autoalan yrityksiin suunnattu kysely lähetettiin sähköpostilinkkinä 14: ään yritykseen

yhteensä 33 henkilölle. Vastauksia saatiin yhteensä seitsemän vähintään kuudesta

yrityksestä. Yksi vastaaja ei kertonut henkilöllisyyttään eikä edustamaansa yritystä.

Tunnistettujen vastaajien joukossa oli autoasentajia, työnjohtajia(huoltoneuvojia)

sekä yksi jälkimarkkinointipäällikkö. Joukkoa voidaan pitää melko kattavana kerto-

maan käytännön osaamistarpeista autokorjaamoissa.

60

Ensimmäisessä kysymyksessä kysyttiin, ”minkälaisia ominaisuuksia odotatte mahdol-

lisesti teille työllistyvältä opiskelijalta?” Vastuksia saatiin seitsemän kappaletta.

Oikeaa asennetta työntekoa kohtaan ja kiinnostusta oppia koko ajan uutta.

Hieman jo käsitystä työelämästä, aktiivisuutta, oma-aloitteellisuutta.

Oma-aloitteisuutta, rehellisyyttä, kiinnostusta omaan ammattiin, sosi-aalisuutta.

Pelisäännöt on tarkoitettu noudatettaviksi, kuten työaika. Motivaatio oppimiseen lähtee ihmisestä eikä sitä voi kenellekkään antaa. Nöyryys annettuja ohjeita kohtaan, koska soveltaminen voi johtaa laatuvirhei-siin.

Oma-aloitteisuutta, työturvallisuuden ja annettujen ohjeiden noudatta-mista, asiakaspalveluhenkisyyttä ja joustavuutta.

Oma-aloitteinen, reipas, rehellinen, sosiaalinen, ammatilliset perustie-dot omaava, Halu oppia ja kehittää omia ammatillisia taitoja, osaa ot-taa vastaan neuvoja kokeneimmilta mekaanikoilta.

Motivaatio ja asenne.

Keskeisimpiä odotuksia yrityksillä ovat oma-aloitteisuus, oikea asenne, motivaatio,

sosiaalisuus sekä halu oppia uutta ja kehittyä.

Toisessa kohdassa kysyttiin, ”millaista ammatillista osaamista odotatte mahdollisesti

teille työllistyvältä opiskelijalta?”

Perusasiat tulee osata; auton osien tuntemus ja sijainti, ATK- taidot.

Ainakin perusasiat olisivat hallussa autosta ei kännykästä.

Kyky tehdä peruskorjauksien lisäksi vaativimpia sähkötöitä, kielitaitoa (englanti), kyky käyttää korjaamo ohjelmia sekä tarvittaessa osata pal-vella asiakkaita.

Ammatillinen oppiminen tapahtuu tehdessä töitä. Huomattavasti tärke-ämpää tehdä oikein ja uskaltaa kysyä, jos ei ole varma, koska laatu on nopeutta ja turhaa soveltamista paljon tärkeämpää.

Teknistä ammattitaitoa yleensäkin. Mekaniikan toiminnan ymmärtä-mistä ja sähkötekniikan taitamista.

Perustietämystä ammatillisista asioista sekä kovaa halua oppia uutta ja ottaa vastaan neuvoja kokeneimmilta mekaanikoilta.

Hyvä motivaatio ja asenne riittää.

61

Pääosin yritykset eivät odota ammattiopistosta valmistuvan valmiita ammattilaisia.

Työllistyvällä tulee olla auton huolto ja korjaustöiden perusosaaminen hallinnassa.

Viimeinen vastaus kiteyttää odotukset lyhyesti: Hyvä motivaatio ja asenne riittää.

Kolmantena yrityksiltä kysyttiin ”mitä odotuksia teillä on Jyväskylän ammattiopiston

autoalan opetukselle? Mitä toivoisitte koulutuksen painottavan nykyistä enemmän?”

Tähän saatiin hyviä asiallisia vastauksia.

Varaosajärjestelmien käyttöä, on hyötyä myös asennustyössä kun ra-kenteet ovat selvillä.

Varmaan hankalaa, mutta mitä jos opettajatkin olisivat hieman aktiivi-sempia käymään työharjoitteluissa. Ohjaamaan oppilaita. Edelleen han-kalaa, mutta autoalalle pitäisi saada työntekijöitä, joita ei tällä hetkellä montaa vuodessa sieltä valmistu. Luokkalaisista heille jotka ovat oike-asti kiinnostuneet, pitäisi saada kunnon ohjausta ja aktiviteettiä ettei into lopahda koulutuksen aikana. Jyväskylässä mekaanikko aines alkaa olla aika ohutta uusien osalta.

Nykyään monesti oppilaat valittaa, että koulussa ei pääse tekemään mi-tään eikä siellä opi. Se, että onko näin varmaksi en tiedä. Olen kuuluut myös opettajien suusta, että ei ole tilaa opettaa isoja ryhmiä kerrallaan ja tästä johtuisi, että oppilaat eivät pääse tekemään mitään. Onko oppi-las määrät noussut liikaa vaiko tiloja supistettu reilusti. Yksi yleinen lause oppilaiden suusta on myös, että koulupäivän aikana ei opettajaa meinaa tavoittaa. Onko yhdellä opettajalla liikaa oppilaita vaiko onko oppilas itse jota ei tavoita.? Käydäänkö koulussa tarpeeksi perusasioita läpi.? Olen kuullut, että ensimmäisenä vuonna opetetaan jo väylätek-niikkaa, jotka mielestäni kuuluu vasta kolmannelle vuodelle. Jos näin on, niin teidän opetus suunnitelmat on jokseenkin nurinpäin.!

Oppilailla voisi olla paremmat taidot teknologin käytöstä kuten testerit, sähköiset työohjejärjestelmät ,,,yms. Jos töistä on pois tai myöhästyy, siitä on ilmoitettava aina. asennus töissä käytettävä koneet: pulttikone, paineilma räikkä, momenttivarsi ...koneet joita korjaamoissa käytetään oikeasti olisi hyvä olla osana opetusta alusta lähtien.

Nykyaikaisen ajoneuvotekniikan opetusta. Perusteet mekaniikasta ja sähkötekniikka jonka määrä kokoajan ajoneuvoissa lisääntyy ja aiheut-taa vikoja.

Mielestäni käytännön työskentelyä ammattikoulussa pitäisi lisätä mah-dollisuuksien mukaan sekä painottaa opiskelijoille kokeneimpien me-kaanikkojen ammattitaidon merkitystä uutta oppiessa sekä hyödyntä-mistä esim. työssäoppimisjaksolla.

Käytännön työtä käsille.

62

Vaikka vastaukset tähän kolmanteen kysymykseen olivat pitkiä, ei niitä ole syytä ly-

hennellä. Koulutuksen tulee kuunnella yrityksiä herkällä korvalla. Alan yritykset ovat

koulutuksen asiakkaita.

Yhteenveto kyselystä yrityksille

Autoalan koulutuksen asiakkaiden, alan työnantajien, näkökulmasta kehitettävää on

kohtalaisen paljonkin. Työllistyviltä opiskelijoilta ei odoteta kohtuuttomuuksia, vain

perusammattitaitoa ja hyvää työelämäasennetta. Silti palautteen mukaan koulutuk-

sessa on paljon kehitettävää. Tämä palaute on ehdottomasti huomioitava oppimis-

ympäristöjä kehitettäessä.

Laatuun tulee kiinnittää huomioita myös koulutuksessa. Yksi näkökulma laadusta on

riittävän kattava osaamispohja kaikilla tutkinnon suorittaneilla, arvosanoja ei saa an-

taa armosta. Toisaalta laatua on myös oikeiden työmenetelmien osaaminen.

Palautteissa pyydettiin opettajia käyttämään mahdollisuuksien mukaan omaa resurs-

siaan työssäoppimiseen (opetop), minkä kautta heidän tieto työelämän tarpeista py-

syisi ajan tasalla. Yritykset saavat tietoa koulun toiminnasta melko paljon työssäoppi-

misen yhteydessä opiskelijoilta. Se on tietysti vain yhdestä näkökulmasta mennyttä

tietoa, mutta oppilaitoksen tehtävä on tarjota opiskelijoille hyviä oppimiskokemuk-

sia.

8.3 Korjaamoprosessin kehittäminen

Korjaamoprosessin mallintaminen toi erittäin hyvin näkyviin prosessin kaikki vaiheet.

Olennaista on pystyä kuvaamaan mahdolliset laatupoikkeamatilanteet ja muut kehi-

tystä vaativat kohteet. Jo tässä vaiheessa voi todeta, että oman nykyisen korjaa-

moprosessin mallintaminen on nostanut esiin useita toiminnallisia kehityskohteita,

jotta toiminta vastaa paremmin kaupallisten korjaamoiden toimintaa ja tukee siten

opiskelijoiden osaamisen kehittymistä ja työllistymistä. Mitään suurta toiminnan

kannalta erityisen kriittistä epäkohtaa ei noussut esille. Sen sijaan esiin nousi useita

pienempiä asioita, mitkä yhdessä muodostavat prosessin toimivuuteen merkittäviä

parannuksia niin tuloksellisuuden kuin oppimisenkin näkökulmista.

63

8.3.1 Nykyisen korjaamoprosessin kuvaus mallinnuksen avulla

Kuvio 22. Nykytilan kuvaus prosessikaaviona

Korjaamoprosessi käynnistyy kuvion 22 mukaisesti asiakkaan yhteydenotolla kor-

jaamoon. Yhteydenotto tapahtuu pääosin puhelimella töiden vastaanottoon. Vaih-

toehtoisia tapoja on sähköposti tai käynti töiden vastaanotossa sekä samat mene-

telmät opettajan kautta. Kun yhteydenotto tapahtuu opettajan välityksellä, on ky-

seessä jollain tavoin tuttu henkilö, joka haluaa autonsa juuri kyseisen opettajan

ryhmän työksi. Yhteydenoton aikana kartoitetaan asiakkaan tarpeet ja sen mukai-

sesti varataan huolto- tai korjausaika AutoFuturin kalenteriin, jonkin työsalissa ole-

van ryhmän kohdalle. Jos yhteydenotto on tullut opettajan kautta, aika varataan

useimmiten juuri hänen ryhmälleen. Tässä kohtaa on prosessikuvauksessa mer-

kattu punainen ”pilvi” kuvaamaan työtilausten merkintää kalenteriin ja kalenterin

käyttöä työnsuunnittelussa.

64

1. Työtilaus kalenteriin (Numerolla viitataan kuvion 22 punaisten pilvien numeroin-

tiin) Käyttämätön resurssi. Kalenterin käyttämisestä huolehtii töiden vastaanoton

henkilöstö. Vaikka kalenterimerkinnät tehdään opettajien mukaan nimettyihin loh-

koihin, eivät työt mene sille opettajalle kenen lohkoon työt on kirjattu. Näin opetta-

jat eivät voi varautua etukäteen esimerkiksi seuraavan päivän töihin.

Joissain tapauksissa asiakkaan auto otetaan suoraan korjattavaksi, eikä silloin aikaa

varata kalenteriin. Ehtona suoraan tuleville töille on, että korjaamohallissa on tilaa

ja että töiden vastaanotossa ei ole aloittamattomia töitä hallitsemattomasti. Kaik-

kiin huollettaviin tai korjattaviin autoihin tehdään työmääräin silloin, kun asiakas

tuo auton korjaamolle. Työmääräimestä selviää opettajille ja opiskelijoille autolle

tehtävät työt. Liitteessä 2 on kuvattuna tyypillinen opetuskorjaamon työmääräin.

2. Työmääräys ja työseloste. Työmääräys ei vastaa kaikilta osin autoalan neuvot-

telukunnan korjaamoehtoja (AUNE). Esimerkiksi työmääräimiin ei oteta asiakkaan

allekirjoitusta eikä hinta-arviota. Koska tavoitteemme on kouluttaa opiskelijoita

työelämää varten, on työmääräintemmekin vastattava sille asetettuja vaatimuksia.

Myös työmääräimiin kirjoitettavat työrivit ja niiden tekstit aiheuttavat usein epäsel-

vyyksiä työn sisällöstä. Työseloste on oma erillinen dokumentti ja se tulisi ottaa työ-

määräimen väliin omasta lokerostaan. Työmääräimen sisältö ja sen tarkastaminen

asiakkaan kanssa on hyvä mahdollisuus myös lisämyyntiin esimerkiksi pyyhkijänsul-

kien osalta.

Kun asiakas on tuonut auton korjaamolle ja työmääräin on tehty, laittaa töiden vas-

taanotto avaimet ja työmääräimen niille varattuun lokerikkoon. Sieltä opettajat ot-

tavat töitä omalle ryhmälleen.

3. Helpot työt ja isommat työt. Tämän hetken prosessissa on tavallinen toiminta-

tapa, että työlokeroista lähtee helpoimmat työt ensiksi työn alle ja usein vaikeam-

mat työt jäävät lokeroihin ”lepäämään”. Tästä aiheutuu asiakkaan näkökulmasta

pitkät korjausajat sekä pihan täyttyminen korjausta odottavista autoista. Viimein

työt kyllä tehdään, joskus väkinäisesti.

Kun asiakkaan auto on tuotu korjaamohalliin, aloitetaan varsinainen työ. Jos vara-

osatarvetta ei ole tai asiakas on hankkinut korjaustyötä varten omat varaosat, on

65

niistä yleensä tieto työmääräimellä ja varsinainen työ voidaan aloittaa. Jos työmää-

räimellä ei ole erillistä tietoa varaosista, tehdään työmääräimen perusteella vara-

osien tarvekartoitus sekä tilataan tarvittavat osat mahdollisimman pian.

4. Varaosatilaus. Varaosat tilataan siihen tarkoitetulla liitteen 3 mukaisella tilaus-

lomakkeella. Lomakkeen täyttämisestä huolehtii opiskelija, lomakkeen tarkastami-

sesta opettaja ja varsinaisesta tilauksesta töiden vastaanotto. Joissain tapauksissa

varaosatilaus menee suoraan suullisesti töiden vastaanottoon, kun töiden vastaan-

oton asiakaspalvelija käy hallissa seuraamassa töiden etenemistä. Näissä tapauk-

sissa on inhimillistä, että varsinainen varaosien tilaaminen unohtuu, siksi on tär-

keää tehdä varaosatilaus aina oikein täytetyllä lomakkeella.

Varaosien tilaaminen varaosaliikkeestä on töiden vastaanoton tehtävä. Samoin va-

raosien kuljetuksista huolehtiminen logistiikan opiskelijoiden avustuksella. Töiden

vastaanotto tai varaosakuljettaja myös tuo tilatut varaosat asentajan työpistee-

seen.

Joissain tapauksissa opettaja saattaa tilata itse varaosat suoraan varaosaliikkeestä.

Näin toimitaan useimmin vain silloin kuin varaosilla on syystä tai toisesta kiire ja

töidenvastaanotto ei juuri silloin pysty osia tilaamaan. Näissä tapauksissa opettaja

ottaa itse vastuun siitä, että osat tulevat noudetuksi ja myydyksi työmääräimelle.

Varsinainen työ voidaan useimmin aloittaa jo ennen varaosien saapumista. Ajoit-

tain havaitaan lisävaraosatarve työn ollessa kesken. Esimerkiksi jarrupaloja vaihdet-

taessa saatetaan havaita jarrusatulan vika, mikä vaatii jarrusatulan vaihdon. Näissä

tilanteissa tulisi huomioida keskeneräisen työn lisäksi jäljellä olevat aloittamatto-

mat työrivit.

5. Lisävaraosien tilaukset. Usein tilataan varaosia keskeneräiseen työhön yksi ker-

rallaan. Esimerkiksi jarrupalojen vaihtoa tehdessä saatetaan ensin tilata jarrupalat

ja myöhemmin huomataan, että tarvitaan levytkin. Tästä aiheutuu lähinnä opiskeli-

jalle turhaa odotusaikaa ja hommat seisoo.

Kun varsinainen työ on opiskelijoiden toimesta ja opettajan ohjauksessa tehty, on

syytä varmistaa, että työ on varmasti valmis. Opettajan tehtävä on tarkastaa työn

laatu sekä koeajaa auto ennen auton luovutusta töiden vastaanottoon ja asiak-

kaalle.

66

6. Työ valmis, dokumentit. Työ on valmis vasta, kun kaikki työmääräimen työrivit

on tehty, työt tarkastettu, auto koeajettu ja työmääräin sekä työseloste täytetty.

Prosessikuvauksessa se kohta, mikä jatkuu Auto pihalla, kaikki ok- ruudun jälkeen

EI-nuolen suuntaan ja siitä eteenpäin, on turhaa ja vältetään, jos tämä kohta hoide-

taan oikein. Miten toimitaan, kun työmääräimellä on useita työrivejä ja yksi ryhmä

ei saa tehtyä kuin osan? Työseloste on muistettava täyttää. Jos työmääräintä tai

työselostetta ei ole täytetty, ongelmatilanne tulee autoa asiakkaalle luovutetta-

essa, kun ei tiedetä mitä autoon on tehty tai on tekemättä.

Kun työ on kokonaisuudessaan valmis, viedään työmääräin, työseloste ja auton

avaimet töiden vastaanottoon. Asiakaspalvelija ilmoittaa asiakkaalle valmistu-

neesta työstä useimmin tekstiviestillä AutoFuturin kautta. Asiakkaan auto on ajettu

valmiiksi parkkiruutuun siten, että asiakkaan ei tarvitse peruttaa auto pois ruu-

dusta, vaan hän pääsee suoraan ajamalla pois. Jos auto on sovitulla tavalla ulkona

ja kaikki kunnossa, maksaa asiakas käteislaskun töiden vastaanottoon ja ottaa au-

tonsa. Tässä esitetyt asiat ovat prosessin kannalta täysin turhia ja näitä tilanteita

tulee kaikin keinoin välttää.

Tilanteessa, jolloin asiakas noutaa autoaan ja autossa ei olekaan kaikki kunnossa.

Auto saattaa olla vielä hallissa ja jostain syystä tieto auton valmistumisesta on

mennyt asiakkaalle. Voi myös olla, että asiakkaalle on luvattu auton valmistuminen

ja asiakas on siksi tullut noutamaan autoaan. Kaikki menee vielä kohtalaisen hyvin,

jos auton todetaan olevan kunnossa, kun töiden vastaanotto tekee autolle lyhyen

koeajon. Tässä vahinkoa on lähinnä paine töiden vastaanotossa ja asiakkaan odot-

taminen. Jos lyhyellä koeajolla todetaankin, että auto ei ole vielä kunnossa, on töi-

den vastaanoton yritettävä pelastaa tilanne tekemällä mahdollinen pieni korjaus-

työ. Asiakkaan odotusaika jatkuu ja korjaamon laadukkuusmielikuva ropisee alas-

päin. Joskus töiden vastaanotto saa tässä vaiheessa auton luovutettavaan kuntoon,

joskus ei saa. Jos päädytään jälkimmäiseen vaihtoehtoon, on autolle varattava uusi

huoltoaika tai jatkettava korjaamista. Jos asiakas kuitenkin tarvitsee auton käyt-

töönsä, on tilanne ratkaistava tapauskohtaisesti.

67

8.3.2 Korjaamoprosessin optimointi prosessimallinuksen avulla

Kuviossa 22 esitetyn, korjaamoprosessimme nykytilan kuvauksen pohjalta käytiin

laajaa keskustelua kaikkien prosessiin osallistuvien toimijoiden kanssa. Laajimmassa

yksittäisessä keskustelussa mukana oli lähes kaikki (6/8) autotekniikan opettajat,

kaikki kolme ammattimiestä, jotka työskentelevät joko korjaamon asiakaspalvelussa

tai korjaamossa ohjaajina sekä tekniikan ja liikenteen yksikönjohtaja. Keskusteluissa

todettiin yhteisesti, että prosessikuvauksen perusteella prosessissa on paljon kehi-

tettävä ja työtä kannattaa jatkaa. Keskustelujen pohjalta tehtiin kuvion 23 optimoitu

prosessikuvaus, siis tavoiteltavan prosessin mallinnus.

Kuvio 23. Optimoitu opetuskorjaamon prosessikuvaus

Opiskelijoiden saamiseksi entistä aktiivisemmin asiakasrajapintaan, vaihtoehtona

opiskelijoiden olisi tuoda kukin opiskelija vuorollaan esimerkiksi viikoksi työnjohto-

68

tehtäviin. Hän huolehtisi ohjatusti prosessista asiakkaan yhteydenotosta työmääräi-

men allekirjoitukseen ja prosessin loppuvaiheessa työn luovutuksesta ja laskutuk-

sesta. Varaosien ennakkokeräilyn voisi hoitaa kunkin ryhmän opiskelijat. Toinen vaih-

toehto olisi ryhmäkohtainen työnjohtaja, joka huolehtisi kyseiset työt oman ryhmän

töiden osalta.

Yhteenveto, ”punaisten pilvien” kehitysideat

”Punaiset pilvet” ovat kuviossa 22, selkeästi tarkennusta tai kehittämistä vaativia toi-

mintoja tai asioita. Jokaisen pilven sisältö ja merkitys keskusteltiin ja pohdittiin yhtei-

sesti viimeisimmässä kehityspalaverissa hakien kehitysnäkökulmia ja ratkaisuja nii-

hin.

1. Työtilaukset kalenteriin ryhmäkohtaisesti. Tämä on käyttämätön resurssi. Jos

kalenteria hyödynnettäisiin sen mahdollistavalla tavalla, eli jokaiselle ryhmälle olisi

oma kalenteri, olisi jokaisen oppilasryhmän ja samalla korjaamon toiminta helpom-

min ennakoitavaa ja suunniteltavaa. Kun jokainen ryhmä tietää jo etukäteen, mitä

töitä sille on tulossa, voidaan työpäivien kulku suunnitella oppilaskohtaisesti siten,

että opetussuunnitelmien määrittelemät osaamistavoitteet tulisivat helpommin

saavutetuiksi. Myös varaosien ennakkokeräilyt olisivat oman ryhmän toimesta

mahdollista.

2. Työmääräys ja työseloste. Työmääräys on keskeinen varsinaista huolto- ja kor-

jaustyötä ohjaava dokumentti. Koska korjaamomme on sitoutunut toimimaan auto-

alan neuvottelukunnan valmistelemien korjaamoehtojen (AUNE) mukaisesti, on

myös työmääräimen vastattava korjaamoehtojen vaatimuksia. Tavoite on koulut-

taa opiskelijoita työelämää varten ja myös oppimisen näkökulmasta on olennaista,

että työmääräys vastaa laadukkaasti toimivan yrityksen dokumenttia.

Liitteessä 4 on kuvattu jyväskyläläisen raskaankaluston korjaamon, VEHON työmää-

räin. Tässä dokumentissa on kirjattu oikeaoppisesti asiakkaan ja korjattavan ajo-

neuvon tiedot. Työmääräimestä selviää ajoneuvolle tehtävät työt riittävässä laajuu-

dessa. Työrivit on nimetty JOBeiksi. JOB 1 on ”kahden jakoavaimen huolto” ja kysei-

sen automerkin korjausohjeista selviää tarkemmin, hieman erikoisestikin, nimetyn

huollon sisältö. Sitä ei siis ole syytä kerrata työmääräimessä. JOB 2 on työrivi mikä

69

lisätään yleensä huollon aikana tai sen jälkeen työmääräimeen. Kyseessä on huol-

lon aikana löytynyt vika asiakkaan autossa, jolloin asiakkaalta on kysytty lisätyö-

lupa, tässä tapauksessa etujarrupalojen vaihtoon. Luvan kysymisen ajankohta ja ky-

syjä on tallentunut työmääräimelle. Hyvää tässä työmääräimessä ovat selkeät rasti-

tettavat kohdat, mitkä työn vastaanottaja käy työrivien lisäksi asiakkaan kanssa läpi

ennen työn aloittamista ja työmääräimen allekirjoitusta. Etukäteen asiakkaalta lu-

van kysyminen esimerkiksi jarrupalojen tai pyyhkijän sulkien vaihtoon helpottaa ja

nopeuttaa mekaanikon työn lisäksi myös työn vastaanottajan työtä, kun tarvitta-

essa osat voidaan vaihtaa, eikä tarvitse erikseen ottaa yhteyttä asiakkaaseen. Lisä-

myynnin näkökulmasta asia on myös tärkeä. Usein asiakas antaa helpommin suos-

tumuksen vaikkapa lasinpesunestesäiliön täyttämiseen kasvotusten kuin puheli-

men välityksellä.

Tästä työmääräimestä olisi syytä lisätä opetuskorjaamon työmääräimeen juuri ras-

titettavat kohdat sekä allekirjoitukset. Allekirjoituksellaan asiakas hyväksyy tilatut

työt. Yhteenvetona tämä VEHOn työmääräin on selkeä ja kattava, siis hyvä esi-

merkki.

Liitteessä 5 on Veljekset Laakkonen Oy:n Jyväskylän toimipisteen työmääräin. Täs-

säkin työmääräimessä asiakkaan ja auton tiedot on kattavasti kirjattuna. Tietoa do-

kumentissa on erittäin paljon. Hyvinä asioina voidaan pitää varaosien listausta työ-

määräimelle. Tämä helpottaa mekaanikon työtä, kun suoraan määräimeltä näkee,

mitä varaosia työssä tarvitaan. Tämä työmääräin toimii myös varaosien ennakkoke-

räilyn pohjatietona. Työmääräintä asiakkaan kanssa tarkastettaessa asiakkaalta ky-

sytään täälläkin lupa erilaisiin pieniin mahdollisiin korjaustöihin, ja nämä on kirjattu

työrivin sisään. Erilaista työmääräimessä on oppilaitoksen tai VEHOn työmääräimiin

verrattuna työmääräimen alareunassa olevat rivit. Niihin kirjataan koeajon pituus

kilometreinä, koeajajan kuittaus ja päiväys sekä kysymykset auton aiemmasta virit-

tämisestä sekä lukkopulttiavaimesta. Kysymys auton virittämisestä on merkityksel-

linen juuri merkkikorjaamossa, missä tehdään paljon vaikkapa moottorin ohjausjär-

jestelmän päivityksiä, mutta oppilaitoskorjaamolle tällä lisäinformaatiolla ei ole

juurikaan merkitystä. Tästä työmääräimestä olisi syytä poimia opetuskorjaamon

työmääräimeen kysymys lukkopulttiavaimesta sekä ehdottomasti rivi hinta-arvion

kirjaamiseksi työmääräimeen.

70

Autoalan neuvottelukunnan autokorjaamoehdoissa (AUNE) on myös työmääräintä

koskevia ohjeita. Alla on lainattuna työmääräintä koskeva kappale:

” Työtilaus tehdään kirjallisesti ja siitä annetaan yksi kappale asiak-

kaalle toisen jäädessä korjaamolle. Jos kysymyksessä on ainoastaan

vähäinen korjaustyö, voidaan työtilaus tehdä suullisestikin, ellei asia-

kas tällöinkin vaadi kirjallista työtilausta.

Asiakkaan tulee työtilausta tehdessään ilmoittaa tiedossaan olevat

korjaukseen vaikuttavat seikat kuten esim. työn kohteen mahdolliset

aikaisemmat korjaukset tai korjausyritykset.

Työtilaukseen tulee merkitä ainakin seuraavat asiat:

- asiakkaan yhteystiedot,

- korjaamon, asiakkaan ja työn kohteen yksilöintitiedot,

- tilatut työt sopimuksen mukaan yksilöidysti,

- työn valmistumisajankohta,

- luovutustapa, ellei luovutus tapahdu korjaamoalueella tai

korjaamon aukioloaikana

- maksuehdot, ellei maksu tapahdu käteisellä

- hintatiedon voimassaolon rajoitukset

- käytettyjen osien palauttaminen asiakkaalle

- poikkeamat yleisistä korjaus- ja takuuehdoista,

- maininta siitä, että ajoneuvon rekisteriin merkitylle omista-

jalle on ilmoitettu jäljempänä kohdassa "Vastuu autoverosta"

tarkoitetusta verovelvollisuuden siirrosta,

- työtilauksen laatimispäivä,

- sopijapuolten allekirjoitukset

Työtilaukseen tulee merkitä tieto korjauksen hinnasta, ellei asiakas

luovu sellaista vaatimasta tai jos hintatiedon antaminen työtilauksen

yhteydessä ei ole mahdollista vastaanotetun työn laatuun nähden.

71

Jos korjaamo ja asiakas sopivat työtilauksen tekemisen jälkeen tilauk-

sen täydentämisestä tai siihen tehtävistä muutoksista,

merkitään myös näin sovitut muutokset tai täydennykset korjaamon

työtilaukseen.

Korjaamo ei vastaanota ajoneuvon uudelleen verottamiseen

(sopimuskohta 3) mahdollisesti johtavaa korjaustyötä, ellei työntilaa-

jana ole ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja.” (AUNE 2007)

Liitteessä 2 on esitetty opetuskorjaamon työmääräin. Sen sisältö on syytä päivittää

vähintään vastaamaan korjaamoehtoja. Lisäksi työmääräimeen on hyvä lisätä rasti-

tettavat kohdat pienien korjaustöiden luvan kysymiseksi. Tähän löytyy hyvä esi-

merkki VEHOn työmääräimeltä. Oppilaitoksen työmääräimessä on syytä välttää tur-

hia tekstejä ja työmääräin on pidettävä mahdollisimman yksinkertaisena. Oppimis-

näkökulmasta kannattaa opiskelija sitouttaa prosessin tähän toimintoon mahdolli-

simman laajasti.

Opetuskorjaamolla on käytössä AutoFutur korjaamo-ohjelmisto. AutoFuturin työ-

määräintä voi melko laajasti muokata ja on syytä selvittää voiko edellä mainitut

muutokset tehdä työmääräimeen sekä toteuttaa muutokset mahdollisimman pian.

Työmääräimen lisäksi opetuskorjaamolla täytetään työn valmistuttua liitteen 6 mu-

kainen työseloste. Seloste on sinällään kattava ja hyvä, mutta se on yksi erillinen

dokumentti. Voisiko työseloste olla kiinteä osa työmääräintä?

3. Helpot työt ja isommat työt. Moni ongelma korjaantuisi, jos opettajat ja asiakas-

palvelu keskustelisivat enemmän siitä, mitä töitä, milloin ja kenelle otetaan. Opet-

tajilla on tavoitteena saada sellaisia töitä opiskelijoille, jotka tukevat mahdollisim-

man hyvin kullekin jaksolle opetussuunnitelmasta poimittuja tavoitteita. Tähän py-

ritään sillä, että opettajat toimittavat töiden vastaanoton henkilöstölle omat toi-

veensa jaksokohtaisesti. Vielä kun työt varattaisiin ryhmäkohtaisiin työkalenterei-

hin, oltaisiin lähellä päästä eroon koko ongelmasta.

72

4. Varaosatilaus. Kuviossa 24 on kuvattuna varaosien tilausprosessin nykytilanne.

Käytännössä ei ole merkitystä tilaako varaosat opettaja vai töiden vastaanotto.

Olennaista on, että jokaisesta tilatusta varaosasta täytetään varaosatilauslomake,

mikä jätetään sille sovittuun lokeroon töiden vastaanottoon.

Merkittävämpi kehitysidea varaosiin liittyen on varaosien ennakkokeräilyn käyt-

töönotto. Keräily voisi toimia niin, että kustakin ryhmästä opiskelija tai opiskelija-

pari vastuutetaan tekemään varaosien ennakkotilaukset aina kolmea päivää ennen

työn aloitusta. Opiskelijat tarkastaisivat oman ryhmän työkalenterista tulevat työt,

ja jos varaosatarpeita on, he tilaisivat varaosat sovitun prosessin mukaisesti. En-

nalta olisi myös selvitettävä varaosien toimittaja tai kriteerit toimittajan valintaan.

Tämän toiminnon käyttöönotto vaatii neuvotteluja myös varaosien toimittajan

kanssa. Alustavien neuvottelujen pohjalta voidaan todeta, että toiminto onnistuu,

jos vain oppilaitoksella on siihen haluja. Lisäkuluja tästä ei aiheudu. Kehityksenä

tämä näkyisi opiskelijoiden työssä selvästi vähentyneenä varaosien odotteluna. Pa-

himmassa tapauksessa opiskelijoiden työajasta jopa suurin osa kuluu varaosia odo-

tellessa. Kun varaosat selkeisiin hommiin tilataan jo etukäteen, ei osia tarvitse

odottaa ja läpimenoajat pienenevät sekä läpimenomäärät ja sitä kautta myynti ja

oppimismahdollisuudet kasvavat.

5. Lisävaraosien tilaukset.

Lisävaraosien tilaukseen liittyy toiminnan etenemiseen liittyvä näkökulma. Käytän-

nön opetuskorjaamotyössä on usein törmätty tilanteeseen, jossa korjattavaan au-

toon tilataan useita eri kertoja lisää varaosia. Tämä näkyy epälaadukkaana palve-

luna asiakkaan suuntaan. Opiskelijoita olisi ohjattava arvioimaan kerralla varaosa-

tarve kaikkiin autoa koskeviin töihin, ennen kuin kysytään asiakkaalta lupa lisäosiin.

Kuvio 24. Optimoitu prosessikuvaus varaosien tilaukseen

73

6. Työ valmis. Tähän työvaiheeseen on nykyisessä työselosteessa muistilista. Työ-

selosteen täyttämisestä tulee muistuttaa opiskelijoita. Myös työn tarkastavan hen-

kilön, pääosin ryhmän opettajan, mutta joskus töiden vastaanottajan, tulisi vaatia

täydellisesti täytetty työseloste ja varmistaa työmääräimen ja työselosteen vastaa-

vuus. Tämä on asia mikä paranee vain keskinäisellä sopimisella ja toiminnan täs-

mentämisellä.

Edellä esitetyt korjaamoprosessin kehitysehdotukset ovat luonteeltaan puhtaasti toi-

minnan kehittämistä. Mihinkään toimintoon ei liity vaatimuksia resurssien lisäämi-

sestä. Osaltaan se, että kehitystyöhön ei liity resurssien lisäämisvaatimuksia, vaan

ennemmin päinvastoin, kertoo korjaamoprosessin kehittämistarpeesta. Loputtomiin

asti ei ole järkevää toimia niin kuin ennenkin on toimittu, vaan menestyvän toimijan

on aika ajoin syytä tarkastella omaa toimintaa ikään kuin ulkopuolisen silmin ja

vaikka hieman verrata muihin alan toimijoihinkin. Hyvin menestyvä toimija ei katso

mallia muilta, vaan kulkee muiden edellä ja näyttää suuntaa.

Toiminnan kehittämiseen liittyvät riskit nousevat lähinnä opiskelijoiden vastuuttami-

sesta. Entä jos opiskelija ei saavu sovitusti työpisteelleen töiden vastaanottoon aa-

mulla? Entä jos opiskelija laskuttaa väärin? Tämän tyylisiä kysymyksiä nousee enem-

mänkin. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että ihminen keneen luotetaan ja kenelle

annetaan vastuuta, myös kantaa vastuuta ja toimii vastuullisemmin. Oppimisen kan-

nalta on hyvä, että opetuskorjaamo on kuitenkin paikka, jossa voi turvallisesti epäon-

nistua.

Jotta korjaamoprosessin kehittämistyön jalkauttaminen käytäntöön on mahdollista,

on oltava visuaalisesti selkeä ja yksinkertainen toimintamalli ohjeeksi opiskelijoilla ja

muille prosessiin osallistuville. Kuviossa 25 on esitetty yksi vaihtoehto tähän tarkoi-

tukseen. Tästä mallista keskusteltiin aiemmin viitatussa laajassa keskusteluryhmässä,

ja todettiin tämän olevan jatkojalostuksen arvoinen ajatus. Malli ei siis ole tällaise-

naan kokonaan valmis, vaan varsinaisen sisällön tarkennuksen tekee opiskelijat opet-

tajien ja ammattihenkilöiden ohjauksessa. Näin sitoutuminen saadaan vahvemmaksi

kaikkien osapuolten näkökulmasta.

74

Kuvio 25. Havainnekuva korjaamoprosessin kehitystyön jalkauttamisesta

Jyväskylän ammattiopiston autotekniikan osaamisalan opettajat ovat saaneet syys-

kuussa 2016 työstettäväkseen kuviossa 25 kuvatun esityksen. Liitteessä 7 on koottu

koko tässä luvussa esitetyt kehitysideat valmiiksi jatkotyöskentelyä varten. Doku-

menttien teksteihin on kirjattu myös toiminnallisia muutoksia Ne vaativat mahdolli-

sesti pieniä tilajärjestelyjä.

8.4 Oppimisympäristöjen kehittäminen

Osallistavan oppimisen näkökulmasta oppiminen on sijoitettava sellaiseen

oppimisympäristöön, jossa koulutuksella tavoiteltava osaaminen on toiminnan

edellytys. Siis ne teemat, sisällöt ja osaaminen, mitä tavoitellaan, täytyy löytyä

oppimisympäristöissä toimimisen edellytyksistä. Ihminen oppii harvemmin niitä

asioita, mitä hän ei tarvitse. Oppimisympäristöja on siis jatkuvasti kehitettävä

työelämän tulevaisuuden tarpeiden mukaisesti. On muistettava, että nyt opiskelunsa

aloittavat opiskelijat ovat työelämässä täysipainoisesti vasta kolmen-neljän vuoden

kuluttua ja ovat työelämässä vielä vuosikymmeniä. He siis huoltavat ja korjaavat

sellaisia tulevaisuuden ajoneuvoja, joista meillä ei vielä ole ehkä käsitystäkään.

75

On ennakoitu, että autotekniikka kehittyy seuraavan kahden vuosikymmenen aikana

selvästi nopeammin kuin menneiden kahden vuosikymmenen aikana. Koulutuksen

on siis pysyttävä autotekniikan osalta jatkuvasti ajan hermolla. Tämä vaatii

koulutusorganisaatiolta panostuksia opetus- ja ohjaushenkilöstön koulutukseen.

Myös oppimisympäristöihin oppimisen tueksi hankittujen materiaalien täytyy olla

nykyaikaisia ja uusiutua tehokkaasti.

8.4.1 Oppimistehtävät oppimisympäristöjen keskiönä

Uusi, jo käyttöön otettu opetussuunnitelma rakentuu tutkinnonosittain

oppimistehtävien ympärille. Suunnitelma mahdollistaa hyvin monenlaiset

toimintatavat ja ympäristöt oppimisen välineiksi. Tulevaisuudessa

autoasentajaopiskelijoiden oppimisympäristöt on syytä rakentaa modulaaristen

oppimistehtävien ympärille. Nykyiset oppimistehtävät voivat muodostaa rungon

uusille oppimistehtäville. Uusiin oppimistehtäviin on syytä tuoda pedagogisia

näkökulmia DOP pedagogiikasta sekä tulevaisuuden työelämän

osaamisvaatimuksista. Uudet oppimistehtävät on syytä suunnitella sellaisiksi

kokonaisuuksiksi, mitkä muodostavat ensin kokonaisen tutkinnonosan ja lopulta

koko perustutkinnon. Oppimistehtävien arviointi on oltava aidosti opiskelijoiden

osaamisen arviointia. Oppimisprosessin ohjaaminen ja tukeminen tulisi olla

opettajien päätehtävä tiedon jakamisen sijaan.

Oppimistehtävien rakentuminen

Oppimistehtävät on syytä rakentaa kuviossa 26 esitetyn DOP ekosysteemin

mukaisesti. Keskeistä on, että oppimistehtäviä suunniteltaessa otetaan huomioon

kaikki ekosysteemin elementit.

76

Kuvio 26. DOP- ekosysteemi oppimistehtävien pohjaksi. (Vartiainen 2016)

Jokaiseen yksittäiseen oppimistehtävään on muodostettava oma ekosysteeminsä

ohjaamaan opiskelijoiden ja ohjaajien työtä. Tehtävien on muodostuttava oikeista

työelämän ilmiöistä tai opintojen alkuvaiheessa autotekniikan ilmiöistä. Ilmiön

pohjalta muodostetaan sopivan epäselvästi määritelty kehittämishaaste

oppimistehtäväksi. Liian tarkkaan annettu tehtävänanto rajaa opiskelijoiden omaa

ajattelua. Sopivan väljästi annettu tehtävänanto taas aktivoi opiskelijaa ajattelemaan

ja jäsentelemään itse saamaansa tehtävää järkeväksi kokonaisuudeksi. Liitteenä 8 on

lomakkeet oppimistehtävien suunniittelua varten.

DOP ekosysteemiin tukeutuvan oppimistehtävän aluksi opiskelijan tai

opiskeijaryhmän tulisi pohtia kuvion 26 mukaiset ekosysteemin ulottuvuudet

kyseisessä tehtävässä. Ilmiö on työelämän kokonaisuuksista haettu aito ilmiö.

Esimerkiksi auton polttomoottori. Ilmiö voi olla opiskelijan mielenkiinnon pohjalta tai

opetussuunnitelman sisällöistä nouseva ilmiö. Saman ilmiön pohjalta voidaan löytää

usemapikin kehittämishaaste.Kehittämishaaste muotoutuu ilmiön ohjalta ja

ammatillisissa opinnoissa kehittämishaasteen suunta on syytä määräytyä

opetussuunnitelman tavoitteista. Työn sisältöä ei kuitenkaan kannata rajata liian

tarkkaan, jotta opiskelijoiden omalle ajattelle ja tutkimiselle jää tilaa.Jokaisen

oppimistehtävän kohdalla on aluksi syytä pohtia, mitä resursseja työn tekemiseksi on

77

käytettävissä. Kun resurssit on pohdittu etukäteen, on niiden käyttäminen

helpompaa ja todennäköisempää. Samalla resurssien etukäteispohdinta helpottaa ja

selkeyttää opiskelijoiden oppimisprosessia ja mahdollistaa opiskelijoille

keskittymisen nimenomaan tavoiteltavan osaamisen oppimiseen hyödyntäen kaikki

käytettävissä olevat resurssit.

Kuvio 27. Autoalan oppimistehtävän DOP ekosysteemi

Uuteen opetussuunnitelmaan on kirjattu yhdeksi ”auton tai moottoripyörän

huoltaminen”- tutkinnonosan oppimistehtäväksi moottorin purku ja kasaus.

Tavoitteena on, että tehtävän jälkeen opiskelija tuntee polttomoottorin rakenteen ja

toiminnan sekä osaa nimetä kaikki moottorin komponentit- Lisäksi hän osaa käyttää

erilaisia mittavälineita ja tunnistaa erilaiset kierteet. Tähän saakka käytössä ollut ohje

oppimistehtävään on ollut monisivuinen seikkaperäinen työohje tyyppinen

dokumentti, missä on kerrottu esimerkiksi männän asennussuunta. Siis hyvin

yksityiskohtainen yksi dokumentti, mikä sulkee pois opiskelijan omaa ajattelua,

tiedonhankintaa ja yhteistyötä.

Kuviossa 27 on esitetty sama oppimistehtävä DOP- ekosysteemin avulla.

Ekosysteemiin on kuvattuna ilmiö (auton polttomoottori) ja kehittämishaaste

(moottorin kunnon tarkastaminen) sekä käytössä olevat resurssit. Ekosysteemin

kuvaus ei ole työohje, mutta se auttaa opiskelijaa hahmottamaan sen, millaisessa

78

ympäristössä hänen on tarkoistus opiskella ja harjoitella. Kaikki oppimistehtävät tulisi

suunnitella DOP ekosysteemin mukaisina.

Fyysisesti oppimisympäristöt voivat olla oppilaitoksessa, työ- ja

työharjoittelupaikoissa, kotona, harrastuspaikoissa tai muissa oppimista tukevissa

paikoissa. Keskeistä on, että oppimisympäristössä toimiminen vaatii sitä osaamista

mitä oppimistehtävällä tavoitellaan. Kun autoasentajat työskentelevät

pääsääntöisesti autokorjaamoissa ja usein asiakasrajapinnassa, on tämä huomioitava

myös fyysisiä oppimisympäristöjä luodessa.

Myös opettajien resurssien käyttöä on samassa yhteydessä syytä pohtia. Keskeistä on

opiskelijalähtöisyys ja ymmärrys tulevaisuuden osaamistarpeista. Ennen kuin

oppimisympäristöjen kehittäminen oppilaitoksessa laajamittaisesti aloitetaan, on

työhön osallistuvan henkilöstön syytä perehtyä DOP pedagogiikkaan ja sen tuomiin

näkökulmiin ja mahdollisuuksiin.

Tutkintojen osat muodostuvat oppimistehtävistä

Kuviossa 28 on kuvattu, miten tutkintojen osat ja lopulta koko tutkinto voisivat

muodostua oppimistehtävien kautta.

Kuvio 28. Oppimistehtävien ja tutkinnon sisältöjen rakentuminen

79

Kuvion 28 oppimistehtävien sisällä on erilaisia kuvakkeita. Kuvakkeista pääosa kuvaa

DOP ekosysteemin mukaisia oppimistehtäviä. Huomattavasti pienempi osa tehtävistä

on kuvattu ikään kuin lomakkeena. Koulutuksessa tarvitaan edelleen joitain

teoreettisia tehtäviä ja harjoituksia, mutta kehittämissuunta oppimistehtävissä tulee

olla työelämän ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaavissa käytännön harjoituksia

sisältävissä oppimisympäristöissä. Kuvion taustaväreillä on kuvattu

työelämäosaamisen ja ammatillisen perusosaamisen osuudet oppimistehtävien ja

koko tutkinnon sisällöistä. Opintojen alkuvaiheessa on syytä keskittyä pääosin

ammatilliseen perusosaamiseen. Työelämäosaamisen osuuden tulee kasvaa

opintojen edetessä siten, että loppuvaiheessa työelämäosaamisen osuus on jo laajin

osa kokonaisuudesta.

Työelämäosaamisella voi olla merkittävä vaikutus opiskelumotivaatioon, ja siksi

kannattaisi pohtia, olisiko opintojen alussa syytä painottaa tätä.

8.4.2 Muut oppimispäristöjen kehittämisnäkökulmat

Tähän kappaleeseen on koottu muutamia näkökulmia, mitä oppimisympäristöjen ja

oppilaitoksen toiminnan kehittämisessä voisi olla hyödyllistä selvittää. Tämän työn

tekijä on toiminut vuosia JAO:n autoalan Lehtorina ja tuntee toimintaympäristön.

Vaikka esitetyt näkökulmat eivät sellaisenaan välttämättä ole käyttökelpoisia,

kannattaa niitä tarkastella avoimin mielin.

Digiloikka ja mobiiliteknologia oppimisen tukena

Jokainen vuonna 2016 nuorten kanssa työskentelevä voi todeta, että älypuhelimet

ovat jo lähes ruumiinosa lapsille ja nuorille. Miksi siis emme hyödyntäisi niitä entistä

enemmän oppimisen välineenä? Jyväskylän ammattiopiston autoalalla on tämän

työn aikana on jo kokeiltu esimerkiksi blogien käyttämistä raportointivälineenä ja

osaamisportfoliona. Blogien tekemiseen on kokeilussa käytetty pääosin

opiskelijoiden omia älypuhelimia. Opiskelijat siis ovat kuvanneet omalla

puhelimellaan eri vaiheita harjoitustöistään ja raportoineet työnsä omaan

henkilökohtaiseen blogiin. Käytännössä blogin päivytyksen karkea työ tehdään

puhelimella tai muulla mobiililaitteella. Tarkempi viimeistely tehdään sitten

tietokoneella. Käytäntö on osoittanut, että omalla puhelimella harjoitusten

80

raportointi on luontevaa. Haasteena tässä on opettajien mobiiliteknologiaosaaminen,

mutta opiskelijat kyllä opastavat.

Blogi ei itsessään ole kovinkaan vaikuttava elementti, mutta kun huomioidaan blogin

asema julkisena oppimisen ja osaamisen raportointivälineenä, se saa eri merkityksen.

Kun esimerkiksi oma harjoitustyöt raportoidaan julkisesti, opiskelijat todennäköisesti

panostavat lopputulokseen enemmän kuin tilanteessa jossa raportti palautetaan vain

opettajan nähtäväksi. Omaan opetustyön kokemukseen perustuen, ajattelen, että

opiskelijat käytävät oppimiseen ja raportointiin enemmän energiaansa, jos kokevat,

että työllä on merkitystä.

Blogi toimii myös hyvänä tukena osaamisen arvioinnissa, jos opiskelija on kattavasti

raportoinut tekemiään töitä ja harjoituksia. Kun harjoitustöistä on otettu kuvia ja

edes muutamalla sanalla kirjattu pääkohtia muistiin, on raportti erittäin hyvä tuki ja

lisä arviointikeskusteluun vaikkapa työssäoppimisjakson päätteeksi.

Käytössä on paljon muitakin mobiililaitteisiin soveltuvia sähköisiä alustoja, mitkä

usein ovat maksullisia. Blogipalvelut ovat usein ilmaisia ja jäävät koulun päätyttyäkin

opiskelijan hallintaan, mikä on merkittävä etu suhteessa esimerkiksi oppilaitoksen

palvelimella toimivaan alustaan.

Erilaiset ryhmäjaot ohjaamisen tukena

Opiskelijoiden ohjauksessa voisi olla tehokasta kokeilla mallia, jossa kaksi

oppilasryhmää opiskelee samaa asiaa kahden opettajan ohjauksessa. Tässä mallissa

hyvää olisi, nykyisten, melko suurten ryhmien ohjaukseen se, että molemmilla

opettajilla olisi sovitut teemat ja vahvuudet joita hyödynnettäisiin opetuksessa ja

ohjauksessa. Tämä ei vaatisi suuria suunnitelmia ja siksi olisi kokeilun arvoinen

ajatus.

Yksi mahdollinen tapa järjestää opiskelijoille ohjausta on substanssimalli, eräänlainen

pisteopetusmalli. Ohjaus olisi järjestetty aihealueittain. Esimerkiksi siten, että neljä

ryhmää olisi yhtäaikaa opiskelemassa. Neljän opettajan johdolla muodostettaisiin

neljä pistetta missä kussakin opiskeltaisiin ennalta määritettyjä teemoja.

Ohjaamispisteet voisivat olla jaoteltu esimerkiksi seuraavasti: moottoritekniikka,

alusta ja jarrut, sähköjärjestelmien diagnostiikka sekä korjaamotoiminta. Tämä malli

81

soveltuisi erinomaisesti tilanteeseen, missä opiskelijoiden opiskelu etenee

oppimistehtävien pohjalta. Hyvä näkökulma tässä olisi myös heterogeeniset ryhmät.

Samassa ryhmässä voisi olla monessa eri opintojen vaiheessa olevia opiskelijoita,

jolloin kokeneemmat voisivat toimia ikäänkuin mestareina nuoremmille. Paras tapa

oppia on opettaa itse muille. Myös opettajien osaamisnäkökulmasta tämä olisi

toimiva ajatus, kaikkien ei tarvitse olla kaikkien alojen spesialisteja, vaan kukin voisi

keskittyä kapeammalle sektorille ja hiukan syvemmälle. Hyvä näkökulma olisi myös

se, että opiskelijat olisivat useamman ohjaajan ohjauksessa, jolloin he omaksuisivat

todennäköisesti useammanlaisia toimintatapoja. Oppiminen kun on aina suhteessa

ympäristöönsä. Huonona puolena tässä olisi se, että opiskelijat eivät opiskele

pääsääntöisesti kenenkään ”erityisohjauksessa”, tällöin kukaan ei välttämättä seuraa

opintojen etenemistä niin tarkkaan. Toki tämä näkökulma korjaantuisi esimerkiksi

viikottaisella ”ryhmänohjaajapäivällä”. Ehdottomasti kokeilun arvoinen ja tarkeman

pohdinnan arvoinen ajatus.

Yrittäjyys

Uusi opetussuunnitelma pitää sisällään jonkin verran yrittäjyyteen tai oikeastaan

yritteliäisyyteen liittyviä elementtejä. NY-yrittäjyyteen (nuori yrittäjä) panostaminen

olisi autotekniikan osaamisalan opinnoissa luontevaa ja jopa helppoa. Yrittäjänä

toimiminen on erinomainen mahdollisuus oppia oman alan työtehtäviä.

”Oppilaskorjaamoa” on kokeiltu nyt kahtena lukuvuotena. Kokemus on osoittanut,

että opiskeiljat osaavat ottaa vastuuta tekemisistään ja ymmärtävät asemansa ikään

kuin yrittäjinä. ”Oppilaskorjaamossa” opiskelijat toimivat ohjattuna päävastuullisina

toimijoina. Tästä olisi erityisen lyhyt matka todelliseen NY-yrittäjyyteen. Kaikista

opiskelijoista ei tietysti yrittäjiksi ole, mutta vuosittain muutamalle opiskelijalle

yrittäjyys voisi olla luonteva vaihtoehto.

Menneinä vuosina NY-yrittäjiä on ollut autoalalla muutamia. Kokemukset eivät ole

kaikinpuolin positiivisia. Yhtenä keskeisenä asiana on syytä muistuttaa NY-yrittäjien

roolista. He ovat siis opiskelijoita, joiden oppimisympäristö määräytyy joskus

suureltakin osin yrityksen toiminnan kautta. He tarvitsevat ohjausta ja opastusta

aivan samalla tavalla kuin ne opiskelijat, jotka eivät toimi yrittäjinä.

82

Vaihtoehtoiset autoihin liittyvät osaamisalat

Autoalan yrityksiin suunnatussa tutkimuksessa nousi esiin myös muiden kuin

autotekniikan osaamisalojen kouluttaminen Jyväskylän ammattiopistossa. Tällä

hetkellä koulutetaan ainoastaan ajoneuvoasentajia ja autokorinkorjaajia. Jyväskylän

autoliikkeissä töitä tekee ja lähivuosina eläköityy myös varaosamyyjiä, automyyjiä ja

automaalareita.

Varaosamyyjien ja automyyjien kouluttaminen ei vaatisi investointeja kiinteistöihin,

vaan koulutus voitaisiin toteuttaa nykyisissä tiloissa. Automyynnin osaamista voisi

löytyä jopa ammattiopiston sisältä kaupan ja palveluiden yksiköstä tai sitten

paikallisista yrityksistä. Autoalan myyjien kouluttamisen mahdollisuudet kannattaisi

selvittää mahdollisimman pian. Arvion mukaan vain pieni osa vuosittain valmistuvista

ajoneuvoasentajista työllistyy suoranaisesti ajoneuvoasentajaksi. Osa heistä olisi

varmasti ollut kiinnostunut kouluttautumaan autoalan myyjäksikin, jos mahdollisuus

olisi ollut. Vaikka autoalan myyjien koulutus päätettäisiin aloittaa, ei opiskelijoiden

kokonaismäärää välttämättä olisi tarvetta kasvattaa, vaan opiskelijat voisivat

valikoitua nykyisistä ryhmistä. Perehtyminen tutkintojen perusteisiin vahvisti

käsitystä, että alkuosa opinnoista voisi hyvinkin olla samat niin asentajilla kuin

myyjilläkin.

Myös automaalareita työskentelee Jyvässeudulla melko paljon, mutta Jyväskylää

fyysisesti lähin mahdollisuus automaalauksen opiskeluun on reilun sadan kilometrin

päässä Mikkelissä. Automaalauksen koulutus omassa oppilaitoksessa vaatisi

kiinteistöinvestointeja, mutta silti automaalauksen koulutuksen tarve olisi syytä

selvittää. Jos tarvetta olisi, voisi pienen ryhmän koulutus olla mahdollista myös

yhteistyökumppaneiden tiloissa. Automaalauksen osaamisalan tutkinnossa on jonkin

verran yhtäläisyyksiä autokorinkorjauksen osaamisalaan ja voisi olla mahdollista, että

automaalauksen opiskelijat olisivat automaalaukseen erikoistuneita

autokorinkorjaajia. Uuden opetussuunnitelman valinnaisuusmahdollisuudet ovat

melko joustavat.

Moottoriurheilu

Jyväskylä on monesta näkökulmasta suomalaisen autourheilun keskipisteessä.

Erityisesti ralli on keskisuomalainen laji. Jyväskylästä tai laajemmin Keski-Suomesta

83

on lähtöisin useita MM-tason kuljettajia. Suomen MM-ralli on ajettu yli 60 kertaa,

keskuspaikkanaan Jyväskylä. Suomen ainut rallin kuninkuusluokan rallitalli toimii

myös Jyväskylästä. Keski-Suomessa on myös muita kansallisella ja kansainvälisellä

tasolla toimivia talleja. Alan toimijoita, ammattilaisia tai harrastajia on siis seudulla

paljon.

Tämä kuitenkaan juuri näy autoalan ammatillisessa peruskoulutuksessa Jyväskylän

ammattiopistossa. Yksittäinen näkyvä elementti yhteistyöstä on MM-rallin katsastus,

mikä käytännössä tehdään ammattiopiston tiloissa, loppukesällä juuri ennen kuin

opiskelijat aloittavat opintonsa. Toiminta on pienen ryhmän puuhailua, eikä sitä juuri

hyödynnetä opiskelijoiden eduksi.

Jo pelkästään MM-rallin yhteydessä olisi opiskelijoille (niin autoalan kuin muidenkin

alojen) mahtavia yhteistyömahdolisuuksia vaikkapa VIP tilaisuuksien järjestämisessä

opiskelijayrittäjinä. Jyväskylän seudulla löytyisi varmasti mielenkiintoisia

harjoittelumahdollisuuksia kilpa-autoilun parissa opiskelijoille, jos oppilaitos toimisi

tässä aktiivisena veturina. Monissa tapauksissa saatetaan oppilaitoksessa ajatella,

että jokin toiminta ei sisälly opetussuunnitelmaan. Voidaan kysyä, onko

opetussuunnitelman hengen mukaista, jos opiskelijat ovat innostuneita ja

motivoituneita? Vielä kun muistetaan, että lain mukaan työelämän kehittäminen on

ammatillisen koulutuksen tehtävä, on moottoriurheilun näkökulmat otettava

muutoinkin kuin vain motivaattorina huomioon koulutuksessa.

Olisi syytä pohtia ajatusta opiskelijoiden ylläpitämästä ralli- tai rata-autoilu tiimistä,

mikä ylläpitäisi muutamaa perustason kilpa-autoa ja vuokraisi niitä niin kilpailu kuin

yksityistilaisuus käyttöön täydellisenä palveluna. Tai opiskelijoiden järjestämästä VIP-

tilaisuudesta Harjun kampuksen pihassa, kun MM-rallin Harjun erikoiskoe ajetaan

rakennuksen ympärillä. Opiskelijayrittäjien olisi hallittava autotekniikka, jotta kilpa-

auton ylläpito olisi mahdoillista. Myös liiketoiminnan perusasiat olisi hallittava,

samoin kuin verkostoituminen ja yhteistyö muiden yrittäjien kanssa. Voi olla, että

autoalan opiskelijoiden ydinosaamista ei ole esimerkiksi laadukkaiden

ruokatarjoilujen järjestäminen, mutta siihen löytyisi yrittäjät oikealta alalta

yhteistyökumppaneiksi. Nämä monialaiset yrityksen toimintaan perustuvat

oppimisympäristöt olisivat erinomaisia oppimisympäristöjä 21. vuosisadan

osaamisen näkökulmasta.

84

9 Pohdinta ja Johtopäätökset

Tässä opinnäytetyössä tehdyn oppimisympäristäjen kehittämisen voi kiteyttää

kahteen kokonaisuuteen. Ensimmäinen on opetuskorjaamon korjaamoprosessin

kehittämistyö, mihin tämä työ antaa hyviä valmiita ratkaisuja käytännön tasolle. Työn

tuloksina saadut dokumentit korjaamoprosessin kehittämistyökaluiksi ovat

käyttökelpoisia. Korjaamoprosessin kehittäminen on jo lakanut tämän työn tulosten

perusteella. Korjaamoprosessin kehittämisen kautta opetuskorjaamo vastaa sille

asetettuihin odotuksiin osana nykyaikaista oppimisympäristöä.

Toinen kokonaisuus on oppimistehtävien kehittäminen ohjaamaan osaamisen

kehittymistä. Työn tulokset oppimistehtävien kehittämisessä on valmiit dokumentit

oppimistehtävien toteuttamiseen DOP ekosysteemin mukaisia. Oppimistehtävien

sisältöjen suunnittelu vastaamaan tämän työn tuloksia, on syytä aloittaa

mahdollisimman pian.

Ikään kuin kokoavan ajatuksena autoalan oppimisympäristöjen kehittämisen voisi

laajentaa kuvion 29 esittämällä tavalla ammatillisten opintojen ulkopuolelle. Kun

alakohtaiset oppimistehtävät ovat pohdittu DOP ekosysteemin kautta ja DOP

projektien mukaisiksi, voidaan haluttaessa koko tutkinto rakentaa niiden kautta.

Kuvio 29. Koko tutkinnon rakentuminen oppimistehtävien ohjaamana

85

Kuvioon 29 on lisätty kuvioon 28 verratuna ajatus yhteisten tutkintojen osien (YTO)

integroinnista oppimistehtäviin. Oppimistehtävä pitäisi sisällään kuvion taustavärien

mukaisesti ammatillista perusosaamista, yhteisiä opintoja ja tulevaisuuden

työelämäosaamista. Oppimistehtävien laajuudet voisivat mennä juuri kuvion

taustavärien mukaisesti siten, että osa oppistehtävistä sisältäisi hieman enemmän

yhteisiä opintoja ja ammatillista perusosaamista. Osa tehtävistä sisältäisi

suurimmaksi osaksi työelämäosaamista kehittäviä kehittäviä sisältöjä ammatillista

perusosaamista kehittävien sisältöjen lisäksi. Oppimistehtävien sisältö alakohtaisen

substanssin näkökulmasta tulisi suunnitella siten, että vähintään tutkintojen

perusteiden asettama osaaminen olisi mahdollista saavuttaa. Kuvion 30 esittämä

kokonaisuus modulaarisista monialaisista oppimistehtävistä rakentuvasta tutkinnosta

on nykyaikainen. Sen mahdollisuudet kannattaa tutkia oppilaitos- ja

osaamisalakohtaisesti avoimin mielin.

86

Lähteet

AUNE Autoalan kuluttajaneuvottelukunta, 2007. Moottoriajoneuvojen korjausehdot.

Autoalan tiedotuskeskus. Tilastot. Autokannan keski-iän muutos. Viitattu 19.5.2016. http://www.aut.fi/tilastot

Boud, D., Feletti, G. 1999. Ongelmalähtöinen oppiminen. Suomennettu 2000. Hel-sinki: Hakapaino.

EK. 2011. Elinkeinoelämän keskusliitto. Oivallus- osaamisen ennakointihankkeen lop-puraportti.

Enkenberg, J. (2012). Design-suuntautunut pedagogiikka – mistä se nousee ja mitä se on? Viitattu 27.10.2016. http://www.slideshare.net/JormaEnkenberg/design-suun-tautunut-pedagogiikka

Finlex. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980630. Viitattu 2.10.2016.

Huhtala, Mikko. 2013. Auto-, kuljetus- ja ilmailualan koulutuksen laadullinen enna-kointi-selvitys. Tampereen teknillinen yliopisto, Porin yliopistokeskus. Opetushallituk-sen julkaisu.

JAO. 2009. Jyväskylän ammattiopisto. Opetussuunnitelma, autoalan perustutkinto, autotekniikan koulutusohjelma 2009.

JAO. 2014. Jyväskylän ammattiopisto. Opetussuunnitelma, autoalan perustutkinto, autotekniikan osaamisala 2014.

Laurikko, J., Nylun, N-O., Ikonen, M., Ruotsalainen, S. 2010. FOKUS 2015-2020-20X0- Autotekniikka muutoksen edessä- haasteet koulutuksessa. Autoalan ammattikoulu-tuksen edistämissäätiön julkaisu.

Luukkonen, I., Mykkänen, J., Itälä, T., Savolainen, S., Tamminen, M. 2012. Toiminnan ja prosessien mallintaminen. Kuopio. Itä-Suomen yliopisto ja Aalto-yliopisto

Martinsuo, M., Blomqvist, M. 2010. Prosessien mallintaminen osana toiminnan kehit-tämistä. Opetusmoniste 2, Tampereen teknillinen yliopisto, teknis-taloudellinen tie-dekunta.

Opetushallitus. 2009. Määräys 39/011/2009. Ammatillisen perustutkinnon perusteet, autoalan perustutkinto 2009.

Opetushallitus. 2014. Määräys 39/011/2014. Ammatillisen perustutkinnon perusteet, autoalan perustutkinto 2014.

Opetushallitus. 2016. Opetus ja kulttuuriministeriön diaesitys 2. asteen kooulutuksen reformista. Viitattu 9.2.2016. http://www.oph.fi/download/171627_toisen_as-teen_ammatillisen_koulutuksen_reformi.pdf

OKM. 2016. Opetus- ja kulttuuri ministeriö. Viitattu 15.12.2016. http://www.mi-nedu.fi/osaaminenjakoulutus/ammattikoulutusreformi/index.html

Opintokeskus Sivis. Nettisivut. http://kouluttaja.ok-opintokeskus.fi/opetuksen-mallit. Viitattu 27.101.2016

87

Pannula, M. 2013. Autokorjausalan osaamisvaatimukset tulevaisuudessa. Laadullinen ennakointiselvitys. Jyväskylän ammattiopisto.

Poikela, Esa. 2004. Ongelmaperusteinen pedagogiikka. Tampereen yliopistopaino Ju-venes Print Oy.

Valtioneuvosto. 2016. Osaaminen ja koulutus. Kärkihanke 2, 2. asteen koulutuksen reformi. Viitattu 16.5.2016. http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaa-minen/karkihanke2

Vartiainen, Henriikka. 2016. Design-suuntautunut pedagogiikka (DOP). Viitattu 27.10.2016. https://henriikkavartiainen.com/design-suuntautunut-pedagogiikka/.

88

Liitteet

Liite 1. Työprosessin kuvaus ennen kehittämistyötä

89

Liite 2. Tyypillinen opetuskorjaamon työmääärin

90

Liite 3. Varasosien tilauslomake

91

Liite 4. Vehon työmääräin raskaankaluston korjaamolta

92

Liite 5. Veljekset Laakkosen työtilaus henkilöautokorjaamolta

93

Liite 6. Opetuskorjaamon työseloste

94

Liite 7. Korjaamoprosessin kehittämismetariaali sivu 1/7

95

LIITE 7. Sivu 2/7

96

LIITE 7. Sivu 3/7

97

LIITE 7. Sivu 4/7

98

LIITE 7. Sivu 5/7

99

LIITE 7. Sivu 6/7

100

LIITE 7. Sivu 7/7

101

Liite 8. Oppimistehtävien suunnittelulomake Sivu 1/2

102

Liite 8. Sivu 2/2