i

Opinnäytetyö Rakennusterveysasiantuntija, RTA 2015 - 2017

Ville Mäki SISÄILMAHAITTOJEN HUOMIOIMINEN KORJAUSRAKENNUSHANKKEESSA – Case: Portsa

ii

Tiivistelmä Sisäilmaongelmat rasittavat sekä yksityistä että julkista rakennuskantaa Suomessa. Sisäilmaongelmia esiintyy vanhoissa, vasta korjatuissa kuin myös uusissa rakennuksissa. Käsitteenä sisäilmaongelma on varsin laaja, vaikka se usein mielletäänkin vain homevaurioksi. Tässä opinnäytetyössä käydään läpi käsitteiden tasoilla yleisimpiä sisäilman laatua heikentäviä tekijöitä ja mistä niitä sisäilmaan voi kulkeutua. Työn päätarkoituksena on käsitellä Case-kohteen rakenteet ja miettiä, mitä seikkoja suunnittelussa ja toteutuksessa tulee erityisesti huomioida, jotta kohteen valmistuttua voitaisiin välttyä sisäilmaongelmilta. Case-kohde on 1900-luvun alussa rakennettu hirsirunkoinen ja harjakattoinen rakennus. Rakennus ollaan peruskorjaamassa ja siihen on tulossa 14 asuntoa. Osa asunnoista on kahdessa ja osa kolmessa kerroksessa. Asuntoihin tulee lattialämmitys ja huoneistokohtainen ilmanvaihto. Onnistuneen korjaustyön lähtökohtana on rakennusfysikaalisesti toimivien rakenneratkaisuiden valitseminen. Kun suunnitelmat ovat valmiit, töiden eteneminen pitää miettiä niin, että kaikki työvaiheet saadaan tehtyä ajallaan ja kunnolla. On hirveän yleistä, että läpivientien tiivistystöitä aletaan miettiä siinä vaiheessa, kun niiden suorittaminen kunnolla on jo todella työlästä. Terveen rakennuksen ehdoton edellytys on kosteuden pysyminen poissa rakenteista sekä työn aikana kuin työn jälkeenkin. Kaikille rakenneosille on annettava niiden vaatima kuivumisaika ja rakenteen kuivuus tulee todeta mittaamalla ennen pinnoitustöitä. Jo ennen rakennustöiden valmistumista pitää alkaa huomioimaan, että työmaan puhtaustasoa aletaan nostamaan kohti valmistumista. Tällä toiminnalla mahdollistetaan, että loppusiivouksen jälkeen rakennuksessa todellakin on puhdasta. Sisäilmaongelmia voi syntyä rakennukseen myös käyttövirheiden vuoksi. Tätä varten rakennukseen on laadittava tarkoituksen mukainen ja aidosti ohjeistava luovutusmateriaali. Korjaushankkeet ovat usein hyvin moniulotteisia projekteja. Pitää huomioida muun muassa laatu-, aikataulu- ja kustannustavoitteet. Kun edellä mainitut yhdistetään vanhan rakennuksen mukanaan tuomiin yllätyksiin ja esimerkiksi sään vaihteluihin, on kasassa projekti, joka vaatii onnistuakseen hyvää suunnittelua ja huolellista toteutusta.

1

Sisällys Tiivistelmä ........................................................................................................................................... ii 1. Johdanto ....................................................................................................................................... 1 2. Rakennusten sisäilmaa heikentävät tekijät ................................................................................... 2

2.1 Painesuhteet ........................................................................................................................... 3 2.2 Rakennusten mikrobit............................................................................................................ 4 2.3 PAH-yhdisteet ....................................................................................................................... 5 2.4 Hiukkaset ............................................................................................................................... 6

2.4.1 Rakennuspöly ................................................................................................................. 6 2.4.2 Asbestikuidut ................................................................................................................. 7 2.4.3 Teolliset mineraalivillakuidut ........................................................................................ 8

2.5 Radon..................................................................................................................................... 9 2.6 VOC-yhdisteet ....................................................................................................................... 9

3. Case: Puutarhakatu 35 ................................................................................................................ 10 3.1 Kohteen lähtötiedot ............................................................................................................. 10 3.2 Rakenteet: suunnittelu- ja toteutusratkaisut ........................................................................ 12

3.2.1 Alapohja ....................................................................................................................... 12 3.2.2 Ulkoseinät .................................................................................................................... 14 3.2.3 Vesikatto ja yläpohja .................................................................................................... 18 3.2.4 Välipohjat ..................................................................................................................... 20

3.3 Talotekniikka ....................................................................................................................... 22 3.3.1 Ilmanvaihto .................................................................................................................. 23 3.3.2 Lämmitys ..................................................................................................................... 24 3.3.3 Sähkö ............................................................................................................................ 24

3.4 Kosteuden hallintasuunnitelma ........................................................................................... 25 3.5 Siivous ja pölynhallinta ....................................................................................................... 26 3.6 Käyttö- ja huolto-ohjeet....................................................................................................... 26

2

4. Johtopäätökset ............................................................................................................................ 27 Lähteet ................................................................................................................................................ 28

1

1. Johdanto Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D2 mukaan rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että oleskeluvyöhykkeellä vallitsee terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sisäilma. Tähän lähtökohtaisesti pyritään kaikissa rakennushankkeissa, mutta tavoitteita ei aina kuitenkaan saavuteta. Opinnäytetyön tarkoituksena on käsitellä Case-kohteen suunnittelu- ja toteutusratkaisuja sisäilman näkökulmasta. Tavoitteena on löytää toimivat ja toteutuskelpoiset suunnitelmat, jotta kohteessa vältyttäisiin sisäilmaongelmilta. Työssä ei käsitellä kuntotutkimusmenetelmiä, koska Case-tapauksessa niitä ei ole kiinteistön hankinnan yhteydessä tehtyjen rakenneavausten lisäksi tehty. Case-kohde on vuonna 1907 rakennettu hirsirunkoinen rakennus, joka on alun perin rakennettu asuin käyttöön. Ajan myötä rakennus on muutettu liikehuoneistoksi ja nyt käyttötarkoitus muutetaan takaisin asunnoiksi. Opinnäytetyöntekijä on mukana sekä rakennuttaja- että rakentajaorganisaatioissa. Tästä johtuen hänellä on aito vaikuttamismahdollisuus sekä suunnittelu- että toteutusratkaisuihin. Opinnäytetyön ensimmäisessä jaksossa käsitellään yleisesti sisäilmaongelmien aiheuttajia painottaen case-kohteessa mahdollisesti esiintyviä seikkoja. Toisessa jaksossa käydään läpi Case-kohteen rakenteet, suunnitteluratkaisut, työtavat ja käyttöohjeet, joilla pyritään saavuttamaan kohteeseen terve sisäilma. Opinnäytetyön teon aikana Case-kohteessa on käynnissä purkutyöt ja sisärunkotyövaihe. Suunnitteluratkaisuja varten tarvittavat tiedot ovat siis saatavilla, ja niiden kehittämiselle on tarve. Kohde ei ehdi valmistua ennen opinnäytetyön jättämistä, joten rakennustyön onnistumisen arviointia ei tässä opinnäytetyössä käsitellä.

2

2. Rakennusten sisäilmaa heikentävät tekijät Sisäilmaongelmalla viitataan usein sisäilmaperäisiin terveydellisiin haittoihin tai viihtyvyyshaittoihin. Tällä tarkoitetaan sitä, että rakennuksen sisäilmassa on jotain, mikä saa ihmisen oirehtimaan tai tuntemaan olonsa epämukavaksi. Ärsykkeeseen reagointi saattaa tapahtua välittömästi altistumisen tapahduttua tai vasta pitkällisen altistumisen seurauksena. Yleisimpiä sisäilman laatua heikentäviä tekijöitä on taulukoitu mm. julkaisussa Ympäristöopas 2016.

taulukko 1: yleisimmät sisäilman laatua heikentävät tekijät (Ympäristöopas 2016)

3

Sisäilman epäpuhtauksien lähteitä on useita. Esimerkiksi rakennus- ja sisustusmateriaalit ovat useiden epäpuhtauksien lähde. Suomessa käytössä oleva M1-luokitus rakennusmateriaaleille on kuitenkin parantanut tilannetta. Erityisesti, jos rakennusmateriaalit eivät ehdi rakentamisen aikana kuivua tai ne kastuvat käytön yhteydessä, on suuri riski epäpuhtauksien määrän lisääntymiselle. Monet epäpuhtaudet ovat myös peräisin ulkoilmasta tai ihmisen toiminnasta, tällaisia ovat muun muassa useat pienhiukkaset. Epäpuhtauksien hallinnassa pääpaino pitäisi olla epäpuhtauslähteiden vähentäminen tai poistaminen. (Sandberg 1)

kuva 1: sisäilman epäpuhtauksien lähteitä ja ilman laatuun vaikuttavia tekijöitä (Sandberg 1 s. 60)

Seuraavassa kerrotaan tarkemmin taulukon 1 tekijöistä, joita voidaan olettaa tulevan vastaan case-kohteessa.

2.1 Painesuhteet Rakennuksen painesuhteisiin vaikuttavat muun muassa lämpötilaerot, rakennuksen korkeus, tuuli ja ilmanvaihtojärjestelmä. Painesuhteiden ymmärtäminen rakennuksen toiminnan kannalta on erittäin tärkeää, koska paine-erojen seurauksena ilma kulkee hallitsemattomasti rakenteiden läpi kuljettaen mukanaan kosteutta ja epäpuhtauksia. Ulko- ja sisäilman välisestä lämpötilaerosta aiheutuva ilmantiheysero aiheuttaa rakennukseen painejakauman, jossa rakennuksen yläosassa on ylipainetta ja alaosassa on alipainetta. Yksinkertaistettuna, huomioimatta tuulen ja ilmanvaihtokoneen vaikutusta, rakennuksen keskiosassa (korkeussuunnassa) vallitsee painesuhteiden nollataso. Paine-eron suuruus riippuu rakennuksen korkeudesta ja vallitsevasta lämpötilaerosta. (Sandberg 1) (Leimu) Myös ilmanvaihtokone aiheuttaa rakennukseen paine-eroja. ”Rakennus suunnitellaan yleensä ulkoilmaan nähden hieman alipaineiseksi, jotta voitaisiin välttyä kosteusvaurioilta rakenteissa sekä

4

mikrobien aiheuttamilta terveyshaitoilta. Alipaine ei kuitenkaan saa yleensä olla suurempi kuin 30 Pa” (Rakmk D2). Rakennuksen paine-erot aiheuttavat ilman liikettä rakenteiden läpi. Tätä pyritään hallitsemaan oikeilla rakenneratkaisuilla ja tiiviillä detaljeilla. Ylipaine rakennuksessa merkitsee ilman pyrkivän siirtymään rakenteen läpi ulospäin. Mikäli ilmalla on vuotoreitti rakenteessa, ilman mukana kulkeva kosteus pääsee myös rakenteeseen. Tällöin kosteus pääsee kulkemaan rakenteen sisälle ja mahdollisesti pääsee niin kylmään olosuhteeseen, jossa se alkaa tiivistymään vedeksi. Ilmavirran mukana siirtyvää kosteuden siirtymistä kutsutaan konvektioksi. Suuri lämpötilaerosta aiheutuva paine-ero vallitsee kylmänä vuoden aikana. Tällöin juuri on mahdollista kosteuden tiivistyminen rakenteisiin. Tästä syystä erityisesti yläpohjan ilmantiiveys on erittäin tärkeää. Alipaineen vallitessa jossain rakennuksen osassa, ilma pyrkii kulkeutumaan rakenteen läpi sisälle päin. Mikäli vuotoreittejä löytyy, vuotoilman mukana saattaa sisäilmaan kulkeutua epäpuhtauksia. Vuotoilman kuljettamien epäpuhtauksien määrä ja laatu riippuu rakenteen kunnosta. Mikäli vuotoreitti kulkee vaurioituneen rakenteen läpi, kulkeutuu vauriokohdan epäpuhtaudet sisälle. Luonnollisesta painejakaumasta johtuen normaalisti suurin alipaine vaikuttaa rakennuksen alaosassa. Tämän takia alapohjan liittymärakenteiden tiivistys on tärkeää. Tuulen vaikutus painesuhteisiin on merkittävä. Tuuli voi hetkellisesti muuttaa luonnollisen painejakauman suhteet täysin. On siis tärkeää huolehtia koko rakennuksen ilmatiiveydestä, koska jonkinlainen paine-ero vallitsee kokoajan.

2.2 Rakennusten mikrobit Mikrobeja ja niiden itiöitä on kaikkialla. Rakennuksissa esiintyvien mikrobien luonnollisia elinympäristöjä ovat muun muassa maaperä, lahoava kasvimateriaali, elävien kasvien pinnat, ihmiset, elintarvikkeet ja eläimet. Edellä mainitut ovat näin ollen myös mikrobien lähteitä. Mahdollisia terveyshaittoja aiheuttavaa altistumista mikrobeille voi syntyä, jos mikrobeja on alkanut kasvamaan rakennuksessa. (Ympäristöopas 2016) Mikrobit tarvitsevat elääkseen ravintoa, lämpöä ja kosteutta. Kunkin näiden tekijöiden määrä vaikuttaa kasvuun lähdön ja kasvun nopeuteen. Ravinnoksi joillekin mikrobityypeille riittää esimerkiksi huonepöly, joten ravintoa mikrobikasvulle löytyy normaalioloissa melkein mistä vain. Rakennuksissa kasvavat mikrobit vaativat kasvaakseen vähintään + 5 °C lämpötilan. Tällainen lämpö löytyy varmasti rakennuksista, jotka ovat käytössä. Yleensä vähimmäisvaatimuksena mikrobikasvun alkamiselle rakennusmateriaaleille on yli 75 % RH. Tämä onkin tekijä, tekijä jota hallitsemalla voidaan parhaiten rajoittaa mikrobien kasvua. (Ympäristöopas 2016)

5

Sisäilmassa ja ulkoilmassa on omat tyypillisesti esiintyvät mikrobilajistonsa. Lisäksi tunnetaan kosteusvauriokohteissa tyypillisesti esiintyviä mikrobilajistoja. Näitä kutsutaan kosteusvaurioindikaattoreiksi. Edellä mainittujen löytyminen sisäilmasta ei vielä merkitse, että kosteusvaurio on olemassa. Jos kosteusvaurioindikaattoreja ei löydetä, se ei tarkoita etteikö kosteusvauriota voisi olla. Kosteusvaurioindikaattoreiden löytymisen perusteella voidaan kuitenkin suositella jatkotutkimuksia. Seuraavassa taulukossa 2 on esitetty tyypillisiä mikrobilajeja sisä- ja ulkoilmasta sekä kosteusvauriokohteista. (Ympäristöopas 2016)

taulukko 2: ulko- ja sisäilmassa tyypillisiä, sekä kosteusvaurioihin viittaavia mikrobisukuja, -lajeja ja- ryhmiä (Ympäristöopas 2016) Mikrobikasvusto tuottaa ilmaan itiötä, muita hiukkasia ja kaasuja. Monet näistä ovat tai voivat olla haitallisia terveydelle. Näitä tuotoksia kutsutaan mikrobiperäisiksi epäpuhtauksiksi, jotka voivat kulkeutua rakenteista sisäilmaan vuotoilman mukana. Mikroperäiset epäpuhtaudet voivat myös kulkeutua diffuusiona rakenteiden läpi. Yleensä aktiivinen mikrobikasvusto tuottaa runsaasti kaasumaisia yhdisteitä, kun taas kuivasta kasvustosta irtoaa hiukkasmaisia epäpuhtauksia. (Ympäristöopas 2016) Mikäli rakenteissa on mikrobeja, pitää niiden kulkeutuminen sisäilmaan estää. Mikrobivaurioiden korjaamisen kulku on yksinkertaistettuna seuraava: ensin poistetaan mikrobivaurioon johtaneet syyt. Tämä jälkeen poistetaan vaurioituneet materiaalit ja korvataan ne uusilla. Vaurioituneita materiaaleja, joita ei voi poistaa, pitää puhdistaa mekaanisesti puhtaaseen pintaan saakka. Mikäli vaurioitunutta materiaalia ei voi täysin puhdistaa, pitää rakenteellisesti varmistaa, ettei kohdalla ole ilmayhteyttä sisäilmaan. Tiivistyksellä ja rakenneratkaisuilla tuetaan varsinaista puhdistusta. (Kosteus- ja hometalkoot)

2.3 PAH-yhdisteet Polysykliset aromaattiset hiilivedyt eli PAH-yhdisteet, syntyvät kun orgaaninen aine palaa epätäydellisesti. Eniten PAH-yhdisteitä syntyy teollisuudessa, liikenteessä ja energiantuotannossa. PAH-yhdisteet ovat kiinteitä aineita, jotka eivät liukene veteen. Tästä johtuen ne kertyvät maaperään.

6

Monet PAH-yhdisteet aiheuttavat syöpää tai mutaatioita, joten niille altistumista tulee välttää. (Wikipedia PAH-yhdisteet) Rakennuksissa käytetyistä materiaaleista PAH-yhdisteitä sisältävät kivihiilipohjaiset ja öljyjalosteiset tuotteet. Näitä tuotteita ovat muun muassa kreosootti eli kivihiilipiki ja bitumit. Näille materiaaleille on ominaista pistävä haju, josta ne helposti tunnistaa. Mikäli PAH-yhdisteitä sisältäviä materiaaleja löytyy rakennuksesta, on niiden ilmayhteys sisäilmaan estettävä. PAH-yhdisteitä sisältäviä materiaaleja purettaessa on noudatettava Ratu 82-0238 Kivihiilipikeä sisältävien rakenteiden purkutyöt – ohjetta.

2.4 Hiukkaset Hengitettäviksi hiukkasiksi kutsutaan hiukkasia, joiden halkaisija on pienempi kuin 10 µm. Tämän kokoiset hiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoputkiin saakka. Hiukkasia on koostumukseltaan ja muodoltaan hyvin erilaisia. Jotkin hiukkaset voivat itsessään olla vaarattomia, mutta niihin voi olla sitoutuneina haitallisia raskasmetalleja tai hiilivetyjä. (http://www.ilmanlaatu.fi/ilmansaasteet) Karkeat hengitettävät hiukkaset (10 – 2,5 µm) likaavat ympäristöä, vähentävät viihtyvyyttä ja aiheuttavat terveyshaittoja. Näiden tyypillisesti aiheuttamia oireita ovat silmien ja ylähengitysteiden oireet. Oireet kuitenkin helpottavat melko nopeasti kun altistus vähenee. Osa karkeista hengitettävistä hiukkasista on peräisen luonnosta. Tällaisia ovat esimerkiksi itiöt, siitepöly sekä tuulen kuljettama hiekka- ja merisuolapöly. Osa hiukkasista on syntynyt ihmisen toiminnasta esimerkiksi liikenteen jarru- ja nastapöly, asfalttipöly sekä teollisuudesta ja energiantuotannosta syntynyt pöly. (http://www.hengitysliitto.fi/fi/sisailma/ulkoilma/ilmansaasteet/hiukkaset) Pienhiukkaset ovat halkaisijaltaan alle 2,5 µm. Käytännössä tämän kokoiset hiukkaset eivät laskeudu lainkaan, vaan ne kulkevat ilmavirtausten mukana. Pienen kokonsa vuoksi nämä hiukkaset voivat kulkeutua hengitysilman mukana keuhkorakkuloihin saakka. Ultrapienet hiukkaset eli nanohiukkaset (alle 0,1 µm) voivat päästä keuhkorakkuloista verenkiertoon saakka ja näin ne voivat vaikuttaa elimistössä pitkiäkin aikoja. (Sandberg 1)

2.4.1 Rakennuspöly Rakennuspölyä syntyy rakennustyömaalla useissa eri työvaiheissa. Näitä ovat muun muassa hiominen, piikkaaminen, poraaminen ja sahaaminen. Rakennuspölyn koostumus ja koko riippuu pölyn syntytavasta. Merkittävimpiä rakennuspölyjä ovat kvartsipöly, betonipöly, puupöly, eristevillapöly ja tasoitepöly.

7

Kvartsipölyä eli piioksidia on eniten betonipölyssä ja yleensäkin rakennuspölyssä. Siihen altistuu eniten betonin piikkaus- ja hiontatyössä sekä tiilien saumauksessa ja siivoustyössä. Kvartsipölyn terveysvaikutuksina keuhkoihin saakka päästessään on todettu olevan yhteys silikoosiin eli kivipölykeuhkosairauteen sekä keuhkosyöpään. Kvartsi voi myös johtaa keuhkoputken tulehdukseen ja krooniseen ahtauttavaan keuhkosairauteen. (http://www.polyntorjunta.fi/yleiset-polytyypit) Betonipöly on rakennustyömaan yleisin pöly. Sen terveysvaikutukset perustuvat pääosin kvartsin aiheuttamiin haittoihin. Kvartsin lisäksi betonipöly saattaa sisältää sementin lisäaineita, jotka voivat aiheuttaa hengitystie- ja ihoärsytystä emäksisyytensä johdosta. (http://www.polyntorjunta.fi/yleiset-polytyypit) Eristevillapölyä syntyy eristeiden leikkaamisesta, asentamisesta, puhallusvillan puhaltamisesta sekä eristeiden purkutöistä. Eristevillapöly sisältää runsaasti kuituja, mutta suurin osa niistä ei pääse keuhkoihin saakka. Eristevillapölyn aiheuttamat akuutit terveysvaikutukset liittyvät enimmäkseen ihon, ylempien hengitysteiden, nenän ja kurkun ärsytykseen. Eristevillakuitujen sideaineena käytettävät fenoliformaldehydikvartsit ovat merkittävä tekijä eristevillapölyn terveysvaikutuksissa. Vaikka niiden osuus on vain muutamia prosentteja eristeiden massasta, niiden osuus materiaalin pinnalla on merkittävä. (http://www.polyntorjunta.fi/yleiset-polytyypit) Puupöly on betoni- ja kvartsipölyn lisäksi merkittävä pölytyyppi rakennustyömaalla. Puupölylle voi altistua läpi koko työmaan vaiheiden. Puupölyn tyypillisiä terveyshaittoja ovat yskä ja keuhkoärsytys, silmien ärsytysoireet, erilaiset iho-oireet, krooninen keuhkoputken tulehdus, hengenahdistus, pitkittynyt nuha ja astma. Erityisesti kovapuiden (esim. tammi ja pyökki) käsittelystä syntyväpöly on haitallista. (http://www.polyntorjunta.fi/yleiset-polytyypit) Rakennuspöly nimensä mukaisesti syntyy rakennus- ja korjaustöiden yhteydessä. Jotta voidaan välttää, että rakennuspölystä ei aiheudu haittaa valmiin rakennuksen sisäilmalle, pitää varmistua että rakennustöiden jäljiltä rakennukseen ei jää merkittäviä määriä rakennuspölyä. Rakennuspölyn moninaisesta koostumuksesta johtuen sen laskeutumisaika saattaa vaihdella hyvinkin paljon. Tästä johtuen pelkästään viime hetken loppusiivous ei riitä rakennuspölyn poistamiseksi.

2.4.2 Asbestikuidut Asbesti on luonnosta saatava kuitumainen silikaattimineraali. Sillä on hyvä mekaaninen kestävyys, kuumuuden ja kemikaalien kestävyys sekä hyvä lämmöneristyskyky. Asbestia on käytetty rakentamisessa muun muassa palosuojaukseen, eristämiseen, sideaineena ja akustiikan parantamiseen. Asbestin käyttö Suomessa kiellettiin kokonaan vuonna 1994 sen aiheuttamien terveyshaittojen takia. (TTL Asbesti)

8

Asbestikuidun paksuus on yleensä 0,03 – 3 µm ja niiden pituus voi olla useita kymmeniä mikrometrejä. Asbestikuidun koko tekee siitä vaarallisen aineen, koska pienen aerodynaamisen kokonsa vuoksi se voi tunkeutua syvälle keuhkorakkuloihin saakka, josta elimistö ei pysty sitä enää poistamaan. Asbestin altistus voi aiheuttaa terveyshaittaa jopa vuosien jälkeen altistuksesta. Asbestin aiheuttamia sairauksia ovat muun muassa keuhkopussin paksuuntumat, asbestoosi ja keuhkosyöpä. (TTL Asbesti) Vaikka asbestia ei enää saa käyttää, sille voi edelleen altistua korjaustyömailla. Vuonna 2016 astui voimaan laki, jonka mukaan asbestikartoituksesta tuli pakollinen kaikkiin rakennuksiin, jotka on rakennettu ennen vuotta 1994. Tällä pyritään varmistamaan, että ennen purkutöiden alkamista työmaalla olisi tiedossa rakenteet, jotka sisältävät asbestia. Kaikkea asbestia ei välttämättä kuitenkaan havaita asbestikartoituksessa. Esimerkiksi jos se on peitetty muilla rakennusmateriaaleilla. Tästä johtuen korjausrakennustyömailla pitää jatkuvasti havainnoida, tuleeko purkutöiden yhteydessä vastaan asbestipitoista materiaalia. Jos epäilyttävää materiaalia löydetään, pitää materiaali tutkia ja töitä voidaan jatkaa kun tulos on selvillä. Kun asbesti on sitoutuneena rakennusmateriaaliin, siitä ei ole vaaraa terveydelle. Asbestipitoista materiaalia käsiteltäessä siitä voi irrota asbestikuituja ilmaan, jolloin hengitys pitää ehdottomasti suojata. Ei ole tiedossa terveydelle haitatonta määrää asbestialtistusta. Kun rakenteista puretaan asbestia tulee noudattaa työskentelyssä Ratu 82-0347 asbestia sisältävien rakenteiden purku - ohjeita.

2.4.3 Teolliset mineraalivillakuidut Teolliset mineraalivillakuidut ovat epäorgaanisia kuituja ja niitä valmistetaan useista eri materiaaleista. Villasta käytettävä nimi viittaa yleensä sen valmistukseen käytettävän materiaalin nimeen esimerkiksi lasivilla ja kivivilla. Kivivilla valmistetaan pääasiassa vulkaanisista kivistä. Noin 96 – 98 % kivivillan painosta on basalttia, gabroa, anortosiittia ja dolomiittia. Loput materiaalista on orgaanista fenoliformaldehydihartsia. (http://www.paroc.fi/knowhow) Lasivillassa on noin 95 % kierrätyslasia ja luonnonkiviä sekä noin 5% fenoliformaldehydihartsia ja öljyä. Käytetyn kierrätyslasin osuus valmistuksessa on noin 60-80%. (http://www.isover.fi) Mineraalivilloissa käytetty sideaine, fenoliformaldehydihartsi eli bakeliitti, on täysin keinotekoinen polymeeri, jolla on hyvä sähköneristyskyky. Se kehitettiin Euroopassa 1900-luvun alussa. Nykyään bakeliittia käytetään mineraalivillan valmistuksen ohella vaneriteollisuudessa liimana ja pinnoitteena.

9

(https://fi.wikipedia.org/wiki/Bakeliitti). Fenoliformaldehydihartsi on suhteellisen vähäisestä määrästään huolimatta suurin terveyshaittojen aiheuttaja mineraalivillakuiduissa. Mineraalivillakuitujen paksuus on noin 4-12 µm. Kivivilla kuitujen pituus on 2-4 mm ja lasivillakuitujen pituus 5-10 mm. Mineraalivilla kuitujen paksuudesta johtuen suurin osa kuiduista jää ylähengitysteihin eikä kulkeudu keuhkoihin saakka. Nämä kuidut aiheuttavat ärsytysoireita nenään ja nieluun. Karkeat, yli 5 µm paksuiset kuidut voivat aiheuttaa ärsytystä, punoitusta ja kutinaa iholla ja silmissä. Mineraalivillakuituja pääsee sisäilmaan rakennus- ja korjaustöiden yhteydessä. Nämä pitää siivota huolellisesti töiden päätyttyä, kuten muukin rakennuspöly. Lisäksi rakennuksen rakenteisiin ja muihin osiin jää villamateriaaleja. Näiden osalta tulee varmistua, että materiaaleista ei pääse irtoamaan kuituja sisäilmaan.

2.5 Radon Radon on hajuton, mauton ja väritön radioaktiivinen kaasu. Sitä syntyy jatkuvasti kiviaineksessa uraanin hajoamissarjassa. Rakennuksessa tällaisia materiaaleja ovat muun muassa hiekat, sepeli ja betoni. Radonia esiintyy kaikkialla Suomessa, mutta sen määrä vaihtelee alueittain. Rakennuskohtainen altistuminen selviää vain mittaamalla. Radon on luokiteltu karsinogeeniksi ja sen on todettu aiheuttavan varsinkin keuhkosyöpää. (Wikipedia Radon) Radonin kulkeutumista sisäilmaan voidaan vähentää rakenneratkaisuilla. Sisäilman suurin radonlisä johtuu usein alapohjan ilmavuotoreiteistä. Vaikka rakennuspaikka ei varsinaisesti sijaitse korkean radon pitoisuuden alueella, pitää radonin ehkäisystä kuitenkin huolehtia, sillä käytettävät täyttömaat saattavat olla merkittävä radonin lähde. Alapohjan tiivistysratkaisut ovat siis suuressa roolissa sisäilman radonpitoisuuden hallinnassa. Alapohjan ilmantiiveyden lisäksi radonin määrää vähennetään alapohjan täyttöön asennettavalla radonputkistolla, jonka avulla täyttömaasta johdetaan ilmaa ulos usein koneellisesti.

2.6 VOC-yhdisteet VOC-yhdisteillä tarkoitetaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (engl. Volatile Organic Compound). Näitä yhdisteitä esiintyy sisäilmassa useita satoja. Sisäilmastossa VOCit ovat joko kaasumaisessa-, höyrymäisessä- tai hiukkasmuodossa. Yleisimpiä VOC-yhdisteitä ovat alkaanit, terpeenit, aromaattiset hiilivedyt, halogenoidut yhdisteet, aldehydit, ketonit, alkoholit ja esterit. (http://www.ebm-guidelines.com/dtk/shk/avaa?p_artikkeli=ttl00208)

10

Sisäilman VOC-yhdisteiden lähteitä ovat muun muassa rakennusmateriaalit, maaperä, sisustusmateriaalit ja maalit. Myös ihmisen toiminta tuottaa VOC-yhdisteitä sisäilmaan, kuten tupakanpoltto sekä pesu- ja puhdistusaineiden käyttö. Uusissa tai vastakorjatuissa rakennuksia rakennusmateriaalien aiheuttamat VOC-emissiot ovat korkeimmillaan. Nämä primääriemissiot kuitenkin vähenevät merkittävästi puolen vuoden kuluessa. Rakennusmateriaalien vanhetessa tai vaurioituessa voi alkaa materiaalissa niin sanottu sekundääriemissio. Tämä johtuu materiaalin kemiallisista ja fysikaalisista muutoksista, joita aiheuttavat esimerkiksi kosteus, otsoni, kuumuus ja UV-säteily. (http://www.ebm-guidelines.com/dtk/shk/avaa?p_artikkeli=ttl00208) VOC-yhdisteille altistumisen on todettu aiheuttavan terveys- ja viihtyvyyshaittoja. Viihtyvyyshaitoista tavallisin on hajuhaitta. Ihmisen kyky haistaa eri yhdisteitä on yksilökohtainen. Haju on hyvä indikaattori mahdolliselle ongelmalle, koska ihminen voi haistaa jotkin kemialliset yhdisteet sellaisessa pitoisuudessa, jossa ei vielä välttämättä ole välitöntä terveyshaitan vaaraa. VOC-yhdisteiden aiheuttamia tyypillisimpiä terveyshaittoja ovat silmien, ihon, limakalvojen ja hengitysteiden ärsytykset. (http://www.ebm-guidelines.com/dtk/shk/avaa?p_artikkeli=ttl00208) VOC-yhdisteiden määrään voidaan vaikuttaa materiaalivalinnoilla. Suomessa on käytössä rakennusmateriaaleille päästöluokitus. Valitsemalla käytettäväksi materiaaleiksi tuotteita, joilla on M1-päästöluokitus, saadaan rakennusmateriaalista emittoitunutta VOC-kuormaa pienenettyä. Tämän lisäksi materiaalien käyttöolosuhteet pitää olla niille sopivat. Esimerkiksi kosteuden vaikutuksesta jotkin materiaalit voivat alkaa vaurioitumaan ja VOC-päästöt kasvavat

3. Case: Puutarhakatu 35 Tässä osiossa käydään läpi ja esitellään Case-kohteen rakenteet sekä suunnittelu- ja toteutusratkaisut. Erilasia ratkaisuja suunniteltaessa on otettu huomioon millaisilla toimenpiteillä voitaisiin välttyä edellisessä osiossa esitellyiltä sisäilmaa heikentäviltä tekijöiltä. Sisäilmaa heikentävien tekijöiden pohdinnalla on tarkoitus välttyä vaikeilta ongelmatilanteilta, jotka aiheutuvat tekijöistä, joihin on huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella mahdollisuus vaikuttaa.

3.1 Kohteen lähtötiedot Rakennus on rakennettu 1900-luvun alussa ja edustaa tyypillistä aikansa rakennusta toteutusratkaisuiltaan. Rakennuksen alkuperäinen käyttötarkoitus on asuinrakennus. Asuntoja on ollut yhdessä kerroksessa lukuun ottamatta rakennuksen lounaispäätyä, jossa on myös kellarissa ollut asunto. Rakennus on hirsirunkoinen ja siinä on harjakatto, jonka katemateriaalina on maalattu sinkkipelti. Rakennuksen kellari on pääasiassa tiilirunkoinen. Rakennuksessa on ollut neljä muurattua

11

piippua, jotka ovat palvelleet useita tulisijoja. Rakennuksen pituus on noin 40 metriä ja leveys 10 metriä

Kuva 2: Case-kohteen rakennus ulkoa päin

Vanhoista suunnitelmista voidaan havaita, että vuonna 1969 rakennukseen on tehty vesi- ja viemäriremontti. Tällöin rakennus oli vielä asuinkäytössä. 1980 rakennuksen käyttötarkoitus on muutettu liiketilaksi. Tässä remontissa ensimmäisen kerroksen hirsiseinät on aukotettu siten, että lähes koko rakennuksen ala on avointa tilaa. Ulkoseiniin on lisätty sisäpuoleinen koolaus, 100 mm lasivillaeristys ja kipsilevy. Rakennukseen on myös lisätty tässä remontissa poistoilmakone. 1991 rakennuksen lounaispäädyn kellariin rakennettiin pubi, jota laajennettiin kattamaan koko rakennuksen kellari 1992. Vuonna 2010 rakennuksen vesikatto uusittiin ja sen maalaus tehtiin vuonna 2013.

12

Kuva 3: Kuva rakennuksen sisältä ennen purkutöiden aloittamista

3.2 Rakenteet: suunnittelu- ja toteutusratkaisut Tässä kappaleessa käsitellään Case-kohteen rakenneosien suunnitteluratkaisuja. Käydään läpi vanhat rakenteet ja esitellään uudet suunnitellut rakenteet. Perustellaan lyhyesti miksi valintoja on tehty ja etsitään detaljeja, joihin pitää toteutuksen aikana erityisesti paneutua.

3.2.1 Alapohja Olemassa oleva rakenne alapohjassa on noin 80 mm paksu maanvarainen betonilaatta, jonka alla on 50 mm eps eriste. Perusmaa ei ole kapillaarisen nousuun estävää, vaan eristeen alla on hiekkaa. Rakennushankkeessa on kyse rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksesta, joten uusien rakenteiden on täytettävä rakennusmääräyksien vaatimukset. Tästä johtuen olemassa olevan alapohjarakenteen säilytykseen ei ole edellytystä.

13

Kuva 4: Kuvan vanhasta alapohjasta. Betonilaatan alla on ohut EPS-eristekerros. Täyttömaa ei ole kapillaarisen nousun estävää materiaalia. Uudeksi alapohjarakenteeksi suunniteltiin edelleen maanvarainen teräsbetonilaatta, mutta sen alle asennetaan 100 mm EPS-eristettä ja täytemateriaaliksi vaihdetaan 200 mm kapillaarisen nousun estävää sepeliä. Uusi rakenne on esitetty kuvassa 5. Huoneistojen vesisyötöt ja lämpöjohdot viedään huoneistoihin lämmönjakohuoneesta alapohjan eristekerroksessa. Edellä mainittujen putkien nousukohdat tulee tiivistää huolellisesti. Putkien asentamisessa ja tukemisessa ennen valua pitää varmistua, ettei putkia asenneta liian lähelle toisiaan, jotta tiivistämisestä ei tule vaikeaa. Läpivientien lisäksi alapohjan ilmantiiveydessä tulee huomioida laatan reunat. Alapohjan laatan ja ulkoseinän liittymä tiivistetään käyttämällä Ardex 8+9 vedeneristysjärjestelmää. Laatan katkojen tiivistäminen huoneistojen väliseinien kohdalla toteutetaan kuvan 5 mukaisesti. Seinien ja anturan väliin asennettava kosteuskatko taitetaan jatkumaan 200 mm laatan ja eristeen väliin. Alapohjan ja väliseinien liitoksessa on myös huomioitava, että muurausten välinen mineraalivilla korvataan EPS-eristeellä laattapinnan alapuolisella osalla. Tällä toimenpiteellä varmistetaan, ettei

14

rakennusaikainen kosteus vaurioita villaa, joka jää täysin kivirakenteiden sisään. EPS-eristeen vaihtaminen heikentää seinän ääniteknistä toimintaa. Valitsemalla mahdollisimman pehmeä EPS-laatu, saadaan äänitekninen heikkeneminen minimoitua. Kellarikerroksen pintamateriaalien valinnassa pitää ottaa huomioon alapohjalaatan kosteustekninen toiminta. Vaikka betonille annetaan tarpeeksi aikaa kuivua valamisen jälkeen, ajan saatossa betonin kosteus voi alkaa nousemaan, mikäli pinnoitteena on liian tiivis materiaali. Kellarikerroksen pintamateriaaliksi valitaan maksimissaan 300 x 600 mm laatta, jolloin kosteuden on mahdollista haihtua laattojen saumoista.

Kuva 5: Leikkaus alapohjan ja huoneistojen välisen väliseinän liittymästä. Punaisella on esitetty kosteuskatko, joka asennetaan siten, että saavutetaan liitoksen myös ilmantiiveys. Sinisellä on esitetty eps-eriste, joka asennetaan seinien väliin laattapinnan alapuolelle.

3.2.2 Ulkoseinät Rakennuksen ulkoseinät ovat noin 170 mm paksua hirttä. Seinän sisäpuolelle on tehty 100 mm puutavarasta koolaus ja seinät on eristetty lasivillalla. Verhoilulevynä on käytetty kipsilevyä. Hirren ulkopuolella on tervapaperi ja ulkoverhouslauta. Jonkin korjauksen yhteydessä vanhan ulkoverhouslaudan päälle on asennettu rimat ja uusi panelointi. Näin ollen julkisivussa on kaksi verhouslautakerrosta, joiden välissä on tuuletusrako.

15

Kuva 6: Kuvassa on rakennuksen julkisivuun tehty koeavaus. Avauksesta selvisi, että julkisivussa on päällekkäin kaksi verhousta ja että hirsirunko on osittain vaurioitunut alahirsistä syöksytorvien kohdalla. Korjaustöiden lähtökohdaksi päätettiin, että rakennuksen sisältä puretaan kaikki pintarakenteet runkoihin saakka, jotta pystytään varmistumaan hirsirungon kunnosta. Näin ollen sisältä puretaan pois kaikki vanhat kipsiverhoilut ja lasivillaeristeet. Näiden alta paljastui useita kerroksia vanhoja tapetteja. Hirsirunko oli sisäpuolelta pääasiallisesti terve. Yhdestä kohdasta, jossa kattojiiri ja syöksyputki ovat juuri salvoksen kohdalla, löytyi seinästä sienikasvusto. Myös ulkoverhouksen alaosa puretaan systemaattisesti rungon tarkastamista varten. Vaurioitunutta puuta löytyi syöksyputkien kohdilta alimmista hirsistä, jossa ajoittain varmasti huonokuntoiset tai tukkeutuneet rännit ovat kastelleet seinää. Kaikki löydetyt vaurioituneet kohdat hirrestä poistettaan ja korvataan uudella puulla. Mikäli vaurio on vain pinnallinen, kohta niin sanotusti lankutetaan eli vaurioituneesta kohdasta poistetaan noin 50 mm puuta ja tilalle lyödään sahatavaraa. Mikäli hirsi on vaurioitunut lähes koko paksuudeltaan, korvataan kyseinen kohta sisäseinistä puretuilla hirren pätkillä. Hirren vaihtoja ei suoritettu perinnerakentamisen oppeja noudattaen, vaan lähtökohtana on tehdä rakenteesta

16

terve ja toimiva. Vaurioituneiden kohtien materiaalivaihdon lisäksi hirsirunko puhdistetaan teräsharjaamalla ja imuroimalla sisäpuolelta. Lämmöneristeeksi uuteen rakenteeseen valittiin selluvilla. Hirsiseinän sisäpuolelle asennetaan 66 mm kertopuut, joilla myös oikaistaan seinät. Kertopuiden välit eristetään puhallettavalla selluvillaeristeellä. Ilmansuluksi kertopuiden sisäpintaan asennettaan ilmansulkupaperi. Seinät verhoillaan kipsilevyllä. Kts. kuva 7 alaosa. Selluvillan kyky sitoa kosteutta tekee siitä hyvän eristeen hirsirungolle, mikäli joudutaan eristys tekemään sisäpuolelle. Kohteen julkisivu on suojeltu, joten ulkopuolista eristystä ei voi valita kohteeseen. Rakennesuunnittelija simuloi seinärakenteen kosteusteknisen toimivuuden DOF ohjelmistolla ja se todettiin toimivaksi.

Kuva 7: Yläpohjan, välipohjan ja ulkoseinän liitos. Kuvassa punaisella on esitetty ilmasulkupaperin asennus välipohjan kohdalla siten, että ilmansulku säilyy mahdollisimman ehjänä.

17

Ilmansulkupaperin asennus suoritetaan huolellisesti ja kaikki saumat teipataan ohjeiden mukaisesti. Kaikki ilmansulkupaperin liittymät muihin rakenneosiin teipataan. Ilmasulun liittymiä muihin rakenteisiin on muun muassa liitos yläpohjan SPU-eristeeseen sekä liittymät ikkunoihin ja oviin. Ilmansulkupaperiin tehdään vain pakolliset läpiviennit. Näitä ovat ainoastaan ilmanvaihtokoneiden raitisilmakanavien putket. Näihin läpivienteihin käytetään läpivientikappaleita. Sähkösuunnittelijaa on ohjeistettu sijoittamaan pistorasiat pääsääntöisesti väliseiniin tai toissijaisesti osastoiviin seiniin, muttei kuitenkaan vastakkaisiin kohtiin kahdessa huoneistossa. Tällä vähennetään huomattavasti todennäköisiä vuotokohtia ilmansulkupaperissa. Välipohjien kohdat ovat ilmansululle mahdollinen epäjatkuvuuskohta. Tässä kohteessa asia ratkaistiin asentamalla ilmansulkupaperi ennen juoksupuuta, johon välipohja kannattajat kiinnitetään palkkikengillä, kuten kuvassa 7 on esitetty. Tällöin vältytään jokaisen välipohjakannattajan kohdan teippaukselta. Ratkaisussa ilmansulku kiertää välipohjarungon kohdan hieman kylmemmässä olosuhteessa kuin muutoin seinässä, mutta ulkoseinärakenteen kosteusteknisen toiminnan luonteen takia se ei ole merkittävä muutos.

Kuva 8: Kuvassa on ilmasulkupaperi ja välipohjankertopuut asennettuna

18

Alun perin hankkeessa julkisivuverhous oli tarkoitus maalata ja säilyttää. Rakenneavausten myötä selvisi kaksinkertainen verhoilu ja tervapaperi hirren pinnassa. Tervepaperista pitää ottaa materiaalinäyte ja tutkia sisältääkö se haitta-aineita. Näiden seikkojen lisäksi julkisivua on jouduttu avaamaan vetotankojen asennuksen ja alimpien hirsien kunnontarkastuksen takia. Mikäli vastaan tulee vielä asioita, jotka edellyttävät verhouksen purkamista edelleen, aletaan olemaan tilanteessa, jossa pitää harkita koko julkisivuverhouksen vaihtamista. Tällöin molemmat verhoukset ja tervapaperi purettaisiin pois. Hirren pintaan asennettaisiin ohut ja hengittävä eristyslevy esim. runkoleijona, jonka päälle rakennettaisiin tuuletusrako ja uusi julkisivupanelointi. Julkisivuihin kuuluvat myös ovet ja ikkuna. Kaikki kohteeseen tulevat ovet ovat uusia. Ikkunoita kohteesta pyritään säilyttämään, sillä ne on uusittu, vaikka ajankohta ei ole tiedossa. Kohteeseen joudutaan joka tapauksessa hankkimaan myös uusia ikkunoita, koska kadun puolen ikkunat eivät täytä ääniteknisiä vaatimuksia liikenne melua vastaan. Tämä todennettiin mittauksin. Vaikka ikkunoita pyritään säilyttämään mahdollisuuksien mukaan, pitää kaikki ikkunat irrottaa ja kiinnitykset vanhaan runkoon tarkastaa. Ikkunoita on tilkitty monin eri keinoin, joten varmistuaksemme ikkunaliitoksien toimivuudesta ja tiiveydestä, ne pitää tehdä kokonaan uudelleen. Samalla kun ikkunat irrotetaan, tarkastetaan myös hirren kunto ikkunan ympäriltä. Mikäli löydetään vauriokohtia, menetellään edellä mainittuun tapaan.

3.2.3 Vesikatto ja yläpohja Rakennuksen vesikatto on uusittu vuonna 2010 ja se on maalattu vuonna 2013. Vesikatteena on sinkitty konesaumapelti, jonka alla on harvalauta. Vesikate aluslautoineen on niin uusi ja hyväkuntoinen, että niiden uusimiselle ei ole tarvetta. Rakennuksen aikaisemmassa käytössä yläpohjan lämmöneriste oli tasakerran lattiassa. Korjaustöiden yhteydessä ullakkotila otetaan asuinkäyttöön, joten uusi lämmöneriste asennetaan lappeen suuntaisesti uusien kattokannattajien väliin. Vanhojen kattokannattajien kylkeen lyödään kuvan 6 mukaisesti 400 mm kertopuut. Kertopuiden väliin asennetaan tuulensuojalevy rimojen avulla siten, että tuuletusrakoa jää 100 mm. Höyrysulkuna käytetään 30 mm SPU-levyä, jolla saumat teippaamalla saavutetaan erittäin hyvä ilmanpitävyys. Yläpohjassa lämmöneristeenä käytetään puhallusvillaa, joka asennetaan ns. ontelopuhallusmenetelmällä kertopuiden, tuulensuojalevyn ja SPU-levyn muodostamaan onkaloon.

19

Kuva 9: Kuva ullakkotilasta ennen purkutöitä. Kuvassa näkyy uusittu vesikato aluslautoineen sekä vanha lämmöneristekerros SPU-levyllä on saavutettavissa hyvin ilmatiivis yläpohja. Sen heikoimmat kohdat kuitenkin löytyvät epäjatkuvuuskohdista. Näitä ovat muun muassa IV-koneiden poistokanavien läpiviennit, radonputkiston ulospuhallusputket, viemäreiden tuuletusputket ja huoneistojen väliset palokatkot, jotka tulee ulottaa vesikatteeseen saakka. Kaikissa tekniikkaläpivieneissä käytetään höyrynsulun läpivientikappaleita. Tärkeää on, että läpivientien paikat ovat selvillä kun yläpohjatöitä tehdään. Tällöin saadaan läpiviennit kerralla eristettyä ja tiivistettyä kunnolla, koska jälkikäteen niiden tekeminen on paljon haastavampaa. Huoneistojen välisten palokatkojen kohdalla SPU-levyn ja eristetilan läpimenevä palokatkokipsin liittymä pitää huolellisesti teipata. Näitä kohtia on hankala suunnitella tarkasti etukäteen, koska jokainen yhdeksästä palokatkokohdasta on erilainen riippuen millaiseen kohtaan vanhaa rakennetta huoneistojen välinen väliseinä osuu. Tästä johtuen yläpohjatöiden edetessä työmaan ja suunnittelijoiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä. Ilmantiiveyden ohella yläpohjarakenteen tuulettuvuus on erittäin tärkeä asia, varsinkin kun tiedostetaan, että peltikatteen alla ei ole aluskatetta. On mahdollista, että tietyn laisissa olosuhteissa

20

peltikatteen alapintaan kondensoituu vettä. Tällöin tuuletuksen pitää olla riittävä, jotta tiivistynyt kosteus pääsee kuivumaan. Räystäillä on varmistuttava, että jokaiseen kattotuoliväliin on ulkoilmayhteys, jossa kuitenkin on hyönteisverkko. Vastaavasti katon harjalla tulee varmistaa, että jokainen kattotuolien väli on yhteydessä alipainetuulettimeen tuuletuskanavalla, kuten kuvassa 10 on esitetty. Lisäksi tuulettuvuuden epäjatkuvuus kohtia ovat toiselle vesikaton lappeelle rakennettavat lapeikkunat. Näiden kohdalla on varmistuttava, että ikkunoiden alapuoleisella tuuletusvälillä on ilmayhteys viereisiin tuuletusväleihin. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi poraamalla 30 mm reikiä kattokannattajaan.

Kuva 10: Kuvassa on esitetty punaisella vesikaton harjalle jätettävä ilmayhteys kattotuolien välillä

Vesikatteen luonnollisesti tärkein tehtävä on pitää vesi rakennuksen ulkopuolella. Kohteeseen jää vanha vesikate, mutta siihen tehdään kuitenkin useita tekniikkaläpivientejä, alipainetuulettimia ja yhdeksän lapeikkunaa. Näiden liittymärakenteiden vedenpitävyys on rakennuksen toimivuudelle ehdoton vaatimus. Vaikka vesikate jää vanhaksi, sadeveden poistojärjestelmä uusitaan.

3.2.4 Välipohjat Rakennuksen vanhan liikehuoneiston lattia oli hyvin monikerroksinen. Päällimmäisenä kerroksena oli noin 50 mm paksu betonilaatta, joka oli valettu ohuen EPS-eristeen päälle. EPS-eristeen alla oli vanhojen asuntojen lattiamateriaali, joka oli asennettu lastulevyjen päälle, jonka alla oli vanha ponttilauta. Ponttilauta oli koolattu irti kannatinhirsistä. Laudan alla oli täyttönä sahanpurua ja hirsien välissä täytteenä oli turvetta. Kannatinhirsien alapinnassa oli umpilaudoitus, joka piti täytteet ylhäällä. Laudoituksen alle oli tehty koolaus kahta kipsilevyä kannattamaan. Kuvassa 11 on ravintolan rakentamisen yhteydessä tehdyn porrasaukon reuna.

21

Kuva 11: Kuvassa on esitetty vanha välipohjarakenne

Rakennuksen vanha yläpohjarakenne oli seuraava. Rakennuksen ulkoseiniltä kantavalle keskilinjalle meni hirret, joiden alapinnassa oli paneeli. Paneelin alapuolelle oli tehty jonkin korjauksen yhteydessä koolaus ja kipsiverhous. Kannatinhirsien välit oli täytetty turpeella ja muulla "muhjulla". Lisäeristeeksi oli vielä asennettu lasivillakerros, kuten kuvassa 11 näkyy. Rakennuksen uuden käyttötarkoituksen myötä molempia välipohjia joudutaan aukottamaan todella runsaasti uusien porrasaukkojen kohdilta. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhoja kannatinhirsiä pitää katkoa ja jotain mahdollisesti tukea uudelleen. Lisäksi molemmissa välipohjassa oli orgaaninen täyttöaines, joka mahdollisesti joskus kastuneena olisi hyvin todennäköinen mikrobivauriorakenne. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi uusien rakenteiden sovittaminen vanhoihin siten, että saavutetaan nykyiset ääneneristysvaatimukset, olisi hyvin haastavaa. Näiden lähtötietojen pohjalta hankkeessa tehtiin päätös, että molemmat välipohjat puretaan kokonaan ja rakennetaan uudelleen. Uudeksi välipohjarakenteeksi molempiin välipohjiin määritettiin kuvan 7 mukainen rakenne. Siinä on 300 mm korkea kertopuu kantavana rakenteena, jonka alapintaan roikotetaan jousirangalla kaksi

22

kipsilevyä. Kertopuiden päälle ladotaan laudat kk 110 mm, joiden päälle asennetaan 30 mm paksu finnfoamlevy. Tämän päälle valetaan noin 60 mm paksu kipsivalu, jossa kiertää lattialämmitysputket. Kantavuuden lisäksi tärkeimpänä välipohjan suunnittelu lähtökohtana oli äänitekninen mitoitus, koska asunnot ovat osittain toistensa päällä.

Kuva 12: Kuvassa näkyy rakennus sisältä, kun pintarakenteet, koko ylempi välipohja ja alemman välipohjan täytteet on purettu. Välipohjan osalta tärkeimmät huomiot ovat kipsivalun riittävässä kuivumisessa ja kipsivalun huolellisessa irrottamisessa muista rakenteista. Välipohjien pintamateriaalit ovat joko parkettia tai laminaattia. Kummankin alla käytetään alusmuovia, jonka alle ei voi jättää liian korkeaa rakenteellista kosteutta, ettei muovin alle muodostu mikrobeille sopivat kasvuolosuhteet. Mikäli kipsivalun reunojen irrotus muista rakenteista tai läpivientiputkista tehdään huolimattomasti, saattaa siitä aiheutua askelääniongelma, jonka syy on myöhemmin hyvin vaikea paikallistaa ja korjata.

3.3 Talotekniikka Talotekniikalla on merkittävä rooli nykypäivän rakennuksissa. Tässä kappaleessa käsitellään talotekniikan ja niiden asennusten sekä säädön merkitystä case-kohteen sisäilman kannalta. Sisäilman

23

kannalta merkittävin rooli talotekniikan eri osa-alueista on ilmanvaihdolla. Tästä syystä ilmanvaihtoon paneudutaan hieman myös case-kohteen ulkopuolelta.

3.3.1 Ilmanvaihto Ilmanvaihtojärjestelmät voidaan karkeasti jakaa seuraaviin tyyppeihin: painovoimainen-, koneellinen poistoilma- ja koneellinen tulo- poistoilmajärjestelmä. Painovoimainen järjestelmä on järjestelmä, ”jonka toiminta perustuu korkeus- ja lämpötilaerojen sekä tuulen aiheuttamiin paine-eroihin. Lämmin sisäilma kevyempänä virtaa poistoilmakanavassa ylöspäin ja ulos rakennuksesta. Tilalle tulee ulkoilmaa sekä ulkoilmalaitteiden kautta että rakenteiden ilmavuotoina” (Rakmk D2). Koneellisen poistoilman järjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, ”jolla ilma poistetaan rakennuksesta koneellisesti puhaltimen avulla ja tilalle tulee ulkoilmaa sekä ulkoilmalaitteiden kautta että rakenteiden ilmavuotoina” (Rakmk D2). Koneellisella tulo- poistoilmajärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, ”jolla ilma poistetaan rakennuksesta koneellisesti puhaltimen avulla ja tilalle tuodaan lämmitettyä/jäähdytettyä ja suodatettua ulkoilmaa puhaltimen avulla” (Rakmk D2). Nykyiset energiatehokkuusvaatimukset ja sisäilmastotavoitteet ovat johtaneet siihen, että uudet ja korjattavat rakennukset toteutetaan pääsääntöisesti koneellisella tulo- poistojärjestelmällä. (Sandberg 1) Rivitaloissa on jo pitkää käytetty hajautettua ilmanvaihtojärjestelmää. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisessa huoneistossa on oma ilmanvaihtokoneensa, joka palvelee ainoastaan kyseistä huoneistoa. Hajautettu järjestelmä on yksinkertaisempi ja helpompi toteuttaa kuin keskitetty järjestelmä. Lisäksi hajautetulla järjestelmällä pystytään paremmin toteuttamaan kunkin huoneiston tarpeenmukainen ilmanvaihto. Hajautetussa järjestelmässä vältytään hankalilta palo-osastojen läpimeneviltä kanavoinneilta, jotka pitäisi aina tapauskohtaisesti ratkaista erilaisilla palon leviämisen estävillä ratkaisuilla. (Sandberg 1) Koneellisen tulo- poistoilmanvaihtojärjestelmän tärkein tehtävä on ylläpitää hyvää sisäilmastoa rakennuksessa. Tähän kuuluu muun muassa epäpuhtauksien, kosteuden ja ylimääräisen lämmön poisto sisätiloista ja puolestaan puhtaan ja sopivan lämpöisen korvausilman saattaminen tilaan hallitusti. Hajautetussa järjestelmässä käytettävät pienet ilmanvaihtokoneet pääasiassa ovat standardituotteita. Näiden koneiden valmistusta säännellään voimakkaasti muun muassa energiantehokkuus vaatimuksilla. (Sandberg 1) Case-kohteeseen valittiin ilmavaihtojärjestelmäksi hajautettu koneellinen tulo- poistoilma järjestelmä. Suurimpaan osaan asunnoista on suunniteltu Valloxin 90K MC ilmanvaihtokone. Kone sijoitetaan lieden yläpuolelle ja siinä on liesituuletin mukana. Ilmanvaihtokoneen käyttöä ohjataan liesikuvusta. Koneessa on ristivastavirta lämmöntalteenottokenno. Ilmanvaihtokoneessa on

24

tuloilmalle F7 hienosuodatin ja G4 karkeasuodatin. Ilmanvaihtokoneen valintaan ohjasi voimakkaasti tilanpuute. Ilmanvaihtosuunnittelussa on määritetty, että poistoilmamäärä säädetään 2 l/s suuremmaksi kuin tuloilmamäärä. Tämä on asunnon koosta riippuen 4 – 8 % kokonaisilmamäärästä. Ilmanvaihtotöiden päätyttyä täytyy korostaa säätäjälle ja mittaajalle työn suorittamisen huolellisuutta. Rakennukseen ei missään nimessä haluta aiheuttaa ylipainetta ilmanvaihtokoneella. Ilmanvaihtokone ei myöskään saa aiheuttaa liian suurta alipainetta. Tavoitteena on, että ilmanvaihtokone aiheuttaa hyvin pienen alipaineen rakennukseen. Ilmanvaihtokoneen säätöjä ei missään tapauksessa saa aloittaa ennen kuin tilat on kunnolla siivottu. Vasta siivouksessa saa poistaa venttiileiden suojaukset.

3.3.2 Lämmitys Kohteeseen lämmitysenergia tulee kaukolämpönä. Lämmönjako asuntoihin tehdään vesikiertoisella lattialämmityksellä. Lämpölinjojen runkoputket jakotukeille viedään alapohjan eristekerroksessa, josta noustaan asuntoon. Näiden läpivientien tiivistämistä on kerrottu alapohja kappaleessa. Lämmitysjärjestelmä ei ole asuntokohtainen, vaan rakennus jaetaan lämmityksen osalta huoneistorajoista riippumattomiin osiin. Vaikka jakotukki palvelee 3-4 asuntoa kerroksessa, tulee jokaiseen huoneeseen oma lattialämpöpiirinsä ja säätönsä. Lattialämpöputkien jakaminen asuntojen välillä tehdään kipsivalussa, joka katkeaa aina väliseinien kohdalla. Näiden läpivientien tiiveydellä ja irrotusdetaljeilla on suurin merkitys äänitekniseen toimivuuteen. Lämmitysjärjestelmään kuuluvien jakotukkien alle on tehtävä vuotoallas, josta on vuodonilmaisu näkyvään paikkaan. Tällä estetään mahdollisten vuotojen aiheuttamat pitkäaikaiset kosteusrasitukset rakenteisiin. Lämmitysjärjestelmän toimivuus vaikuttaa sisäilman lämpötilaan ja on näin ollen viihtyvyystekijä. Järjestelmän mitoitus ja säätö ovat merkittävät tekijät onnistuneen järjestelmän rakentamisessa. Järjestelmän suunnittelijan on asetettava järjestelmälle säätöarvot, joiden toteutuminen järjestelmän toimittajan on dokumentoidusti mitattava.

3.3.3 Sähkö Case-kohteessa huoneistokohtainen sähkösyöttö jaetaan sähköpääkeskukselta, joka sijaitsee lämmönjakohuoneen yhteydessä, 1. kerroksen välipohjarakenteessa. Tällöin syöttökaapeli kulkee usean huoneiston läpi, mutta ei aiheuta mahdollisia epäpuhtauksien vuotoreittejä. Läpiviennit pitää kuitenkin tiivistää huolellisesti palo- ja ääniteknisistä syistä. Sisäilman kannalta merkityksellisin läpivienti on kiinteistösyötön ja muiden pihakaapelointien nousukohta sähköpääkeskuksessa. Kuten rakenteiden kappaleessa mainittiin, sähköasennukset suunnitellaan ja toteutetaan siten, ettei ilmansulkurakenteita rikota. Vaikka suunnitelmissa tämä asia huomioitaisiinkin, pitää työmaalla

25

asiaa painottaa asentajille. Kokemuksen mukaan ilmansulkurakenteiden kunnioittaminen ei ole työmailla kovin suuressa arvossa, koska niiden merkityksen korostaminen on vielä melko tuore asia.

3.4 Kosteuden hallintasuunnitelma Kosteudenhallintasuunnitelmalla pyritään pienentämään rakennustyömaan kosteusvaurioriskiä. Kosteudenhallintasuunnitelmassa otetaan kantaa muun muassa rakenteiden sääsuojaukseen, työmaan olosuhteisiin ja rakennusosien kuivumisaikoihin. Case-kohteessa on vesikatto rakennuksen päällä koko rakennusvaiheen ajan. Vesikatolle tarvitsee kuitenkin tehdä useita tekniikka läpivientejä ja yhdeksän lapeikkunaa. Näiden työvaiheiden aikana vesikatolle on rakennettava paikallinen sääsuojaus pressuilla. Näiden läpivientien ja ikkunoiden tekeminen tulee ajoittaa samaan vaiheeseen kun vesikatto runkoa muutenkin tehdään. Tällöin valmiiksi tehtyä yläpohja rakennetta ei tarvitse uudelleen avata. Vesikaton aukotuksen suojaamisen lisäksi on huomioitava rakennuksen hirsirungon säältä suojaus niissä vaiheissa, kun julkisivuverhousta on purettu hirsikorjausten vuoksi. Tämä suojaaminen tehdään myöskin paikallisesti muoveilla. Edellä mainittujen lisäksi ikkuna-aukot ovat suojattavat, mikäli ikkunoita ei saada asennettua saman päivän aikana takaisin paikoilleen, kun vanhat tiivistysrakenteet puretaan ja hirsirungon kunto tarkastetaan. Olosuhteet rakennuksen sisällä on pidettävä kuivina. Purkutyövaiheessa rakennuksessa ei pidetä lämmitystä päällä. Kun rakennustyöt käynnistyvät keväällä, voidaan olettaa sisälämpötilan pysyvän plussan puolella ilman lisälämmitystä. Syksyllä ilman kylmetessä rakennusvaiheiden tulisi olla siinä vaiheessa, että rakennuksen lämmöneristeet ovat ainakin pääosin asennettu ja lämmitysjärjestelmä voidaan ottaa käyttöön. Mikäli lämmitysjärjestelmää ei voi vielä ottaa käyttöön, pitää rakennuksen lämmitys hoitaa väliaikaisilla lämmittimillä. Syksyllä rakennuksen sisälämpötila ei saa enää laskea alle 10 °C. Kuivatettavia rakenteita kohteessa on alapohjalaatta sekä välipohjien kipsivalu. Kipsivalu kuivuu huomattavasti betonia nopeammin. Alapohjalaatan pitää antaa kuivua hyvissä olosuhteissa kuukausia. Kuivumisen aikana pitää huolehtia hyvästä tuuletuksesta, jotta kuivuminen voi jatkua. Ennen laatan pinnoittamista pitää sen kuivuus todeta esimerkiksi porareikämittauksella. Mittauspaikat on hyvä suunnitella jo ennen valua, jotta voidaan varmistua, että mittausreikää poratessa ei osuta lattialämpöputkeen. Kosteusmittaukset tulee dokumentoida mittauspöytäkirjoilla. Betonilaatan kosteus ei saa ylittää pinnoitusmateriaalin ohjeissa määrättyä asennuskosteutta. Kellarissa kuivimman asennuskosteuden vaativat vedeneristeet, joilla laatan suhteellinen kosteus saa olla korkeintaan RH 85 %. Kipsivalujen tulee antaa kuivua hyvin tuuletettuina vähintään kuukauden.

26

3.5 Siivous ja pölynhallinta Rakennustyömaata on siivottava jatkuvasti. Tämä parantaa myös työmaan turvallisuutta. Järjestyksessä olevalla työmaalla on myös mahdollisuus toimia tehokkaasti. Työkoneet ja menetelmät tulee valita siten, että ylimääräistä pölykuormaa ei synny. Tämä tarkoittaa muun muassa kohdepoiston käyttämistä piikauksissa, sahauksissa ja hionnoissa. Myös siivousvälineet vaikuttavat pölyn määrään. Harjan käytön sijaan pitää siivouksessa käyttää lastaa. Harjaaminen nostaa pölyä turhaan ilmaan. Tiloja pitää säännöllisesti imuroida ja imurissa tulee olla Hepa13 suodatin, jotta pienhiukkaset eivät pääse imurin suodattimen läpi takaisin ilmaan. Työmaan tavaksi pitäisi saada, että jokainen siivoaa työkohteensa työvaiheen jälkeen, tällöin roskat eivät jää lojumaan työpisteen viereen, josta ne lopulta leviävät ympäri työmaata. Työmaan puhtausluokaksi ei ole määritelty P1-luokkaa, mutta silti työmaalla kannustetaan käyttämään P1-luokan toimintamalleja. Näihin kuuluvat juurikin kohdepoistojen käyttö, lastasiivous, sekä alipaineistajien ja ilmanpuhdistimien käyttö. Kaikki peittyvät alueet tulee puhdistaa huolellisesti ennen koteloiden ummistamista, jottei pöly pääse käytön aikana mahdollisten ilmavirtojen mukana sisäilmaan. Työmaan puhtaustasoa tulee nostaa järjestelmällisesti valmistumisen lähestyessä. Tällä mahdollistetaan loppusiivouksen onnistuminen. Loppusiivouksessa asunnot siivotaan käyttökuntoon. Paras tilanne olisi, että muutama päivä loppusiivouksen jälkeen päästäisiin vielä pyyhkimään vaakapinnat ennen tilojen käyttöönottoa. Tällöin saataisiin myös pienimmät hitaasti laskeutuvat pölyt pois rakennuksesta.

3.6 Käyttö- ja huolto-ohjeet Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa A4 määritellään rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeet seuraavasti: ”tarkoittaa kiinteistönpitoa tukevaa kiinteistökohtaista asiakirjakokonaisuutta. Se sisältää suunnittelussa ja uudis- ja korjausrakentamisessa päätetyt kiinteistön elinkaaritalouden perusteet. Siihen kootaan kiinteistön hoidon, huollon ja kunnossapidon lähtötiedot, tavoitteet, tehtävät ja ohjeet sekä asukkaille ja tilojen käyttäjille annettavat ohjeet. Käyttö- ja huolto-ohjeessa johdetaan rakennusosien ja laitteiden käyttöikätavoitteista niiden kunnossapitojaksot sekä edelleen tarkastusten ja huoltojen ohjelmat. Siinä esitetään hyvän energiatalouden ja sisäilmaston edellyttämiä hoito-, huolto- ja kunnossapitotehtäviä.” (Rakmk A4) Sisäilman kannalta hyvin merkittäviä huolto-ohjeita ovat muun muassa vedenpoistojärjestelmien kuten rännien ja salaojien huolto. Nämä ohjeet ovat lähinnä tarkoitettu kiinteistön huoltoyhtiölle. Edellä mainittujen lisäksi asuntokohtaisesti on tärkeää ilmanvaihtokoneen suodattamien vaihdon

27

ohjeistus. Mikäli suodattimet tukkeentuvat, ilmanvaihtokone ei enää pysty tekemään tehtäväänsä kosteuden poistamisessa ja ilman suodattamisessa. Lisäksi asuntojen käyttäjien tulee ohjeistaa, että ulkoseinille kiinnittämistä tulisi välttää, jotta ilmansulku saataisiin pysymään mahdollisimman ehjänä.

4. Johtopäätökset Korjausrakennusprojekti on hyvin haastava ja monimutkainen kokonaisuus. Niinpä myös sisäilman haittatekijöiden huomioiminen korjaushankkeessa on haastavaa. Suunnittelun pitää olla kokenutta ja asiantuntevaa sekä toteutus pitää tehdä erittäin huolellisesti. Kokonaisuuden hallinnan lähtökohta on, että tiedostetaan mahdolliset ongelmakohdat ja käydään ne systemaattisesti läpi. Sisäilmaan vaikuttavat monet asiat, joista useat ovat hoidettavissa kohtuullisella työllä, kunhan työn tekeminen ajoitetaan oikein. Työn oikeaan aikaan tekeminen edellyttää, että työvaihe on etukäteen suunniteltu ja mietitty. Sisäilman kannalta tärkeiksi havaittuja yksityiskohtia pitää korostaa työmaalla, jotta työntekijät ymmärtävä mitä varten kyseistä detaljia tehdään. Tämä todennäköisesti motivoi työnsuorittajaa parempaan huolellisuuteen. Useimmat sisäilmaan vaikuttavat tekijät liittyvät kosteuteen tai rakenteiden ilmantiiviyteen. Mikäli kosteus saadaan pysymään poissa rakenteista, vältytään suurelta osalta sisäilmaan heikentävistä tekijöistä. Mikäli rakenteet ovat hyvin ilmatiiviitä, saadaan rakenteiden kosteusrasitusta pienennettyä sekä estetään mahdollisten sisäilmaan heikentävien tekijöiden kulkeutuminen rakenteista sisäilmaan. Korjausrakennus hankkeelle on ominaista, että korjauksen laajuuteen liittyviä päätöksiä tehdään vasta kun työn edetessä saadaan lisää tietoja. Myös Case-hankkeessa on tällaisia tapauksia. Rakennuksen sisäseiniä päätettiin purkaa huomattavasti enemmän kuin alun perin suunniteltiin, koska vanhat seinät olisivat todennäköisesti aiheuttaneet ääniteknisiä ongelmia myöhemmin. Lisäksi julkisivun korjauslaajuus on vielä päättämättä.

28

Lähteet Rakmk A4: A4 Suomen rakentamismääräyskokoelma, rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeet Rakmk D2: D2 Suomen rakentamismääräyskokoelma, Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto Määräykset ja ohjeet 2012 Leimu: Juha Leimu, luennot RTA 2016-2017 Kosteus- ja hometalkoot: Homevaurioituneen rakennusmateriaalin puhdistusohje rakenneosille, joita ei voi poistaa 2013 Ympäristöopas 2016: Toim. Miia Pitkäranta, Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus Sandberg 1: Esa Sandberg 2014 , Sisäilmasto ja ilmastointijärjestelmät, Ilmastointitekniikka osa 1 http://www.ebm-guidelines.com/dtk/shk/avaa?p_artikkeli=ttl00208 (huhti/toukokuu 2017) http://www.hengitysliitto.fi/fi/sisailma/ulkoilma/ilmansaasteet/hiukkaset (huhti/toukokuu 2017) http://www.ilmanlaatu.fi/ilmansaasteet (huhti/toukokuu 2017) http://www.isover.fi (huhti/toukokuu 2017) http://www.paroc.fi/knowhow (huhti/toukokuu 2017) http://www.polyntorjunta.fi/yleiset-polytyypit (huhti/toukokuu 2017) TTL Asbesti: https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/11/asbesti-rakennustyossa.pdf (huhti/toukokuu 2017) https://fi.wikipedia.org/wiki/Bakeliitti (huhti/toukokuu 2017) Wikipedia PAH-yhdisteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Polysykliset_aromaattiset_hiilivedyt (huhti/toukokuu 2017) Wikipedia Radon: https://fi.wikipedia.org/wiki/Radon (huhti/toukokuu 2017)