Onko moniavioisuus raamatullista

Vanhassa testamentissa mainitaan monia Jumalan omia, joilla oli useita vaimoja. Useimpien

kohdalla asiasta ei sanota mitään nuhdetta. Pitikö Jumala siis moniavioisuutta ihan hyvänä asiana?

On tärkeä nähdä, että Raamattu kuvaa ihmisiä ja heidän elämäänsä sellaisina, mitä ne ovat, ei

sellaisina, mitä Jumala haluaisi niiden olevan.

Kun Jeesukselle esitettiin kysymys avioeron oikeutuksesta, Jeesus lainasi ensimmäisen Mooseksen

kirjan ensimmäisen ja toisen luvun kuvauksia ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin

teki ihmisen mieheksi ja naiseksi? Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin

että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala

on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Kun Jeesukselle esitettiin jatkokysymys, miksi

Mooses oli säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja, Jeesus selitti,

että syy on ihmisen sydämen kovuudessa. Alun perin Jumala tarkoitti avioliiton pysyväksi yhden

miehen ja yhden naisen väliseksi liitoksi. Mutta ihmisten kovuuden tähden Jumalan täytyi antaa

Israelin kansalle lakeja, joilla hän suojasi heikoimpia osapuolia. (Matt.19:4-12)

Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa yksi kerrotaan, miten Jumala loi ihmisen - miehen ja naisen

- omaksi kuvakseen. Toisessa luvussa on yksityiskohtaisempi kuvaus miehen ja naisen luomisesta

ja lopuksi sanotaan: ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat

yhdeksi lihaksi.” Tuossa tilanteessa oli vain yksi ihmispari. Ei ollut vielä vanhempia, joita voi jättää.

Mutta jo silloin Jumala antoi keskeisen periaatteen avioliitolle. Yhden miehen ja yhden naisen

elinikäinen liitto on Jumalan jo luomistyön yhteydessä antama lahja.

Syntiinlankeemus toi ihmisen elämään kateuden, vihan, murhat, riidat, aviorikokset,

moniavioisuuden ja monet muut ongelmat. Näistä ongelmista saamme hyvän kuvan sekä omasta

yhteiskunnastamme että myös Raamatun sivuilta. Jumala esimerkiksi antoi selvän ohjeen, että

Israelin kuninkaalla ei saanut olla monia vaimoja, kuten ympärillä olevien kansojen kuninkailla oli.

Siitä huolimatta lähes kaikilla Israelin kuninkailla oli useita vaimoja.

Uuden testamentin aikaan juutalaisten keskuudessa ei hyväksytty moniavioisuutta. Sen tähden tämä

kysymys ei nouse esiin evankeliumeissa. Niissä nousevat kyllä esiin monet muut ihmiselämän

ongelmat; avioliiton osilta erityisesti kysymykset aviorikoksesta ja avioerosta.

Kysymys moniavioisuudesta nousi esiin siinä vaiheessa, kun seurakuntaan alkoi tulla myös ei-

juutalaisia. Kun Paavali antaa ohjeita siitä, millaisia ihmisiä voidaan valita seurakunnan

vastuutehtäviin, hän sanoo, että seurakunnan johtajan tai seurakuntapalvelijan tulee olla yhden

vaimon mies. Toisin sanoen sellainen mies, jolla oli monta vaimoa tai jonka elämä muiltakaan osin

ei ollut esimerkillistä, ei voinut toimia seurakunnan vastuutehtävässä. Seurakunnan työntekijän

elämän piti olla esimerkkinä muille. Nainen ei yleensä tuohon aikaan ollut naimisissa useamman

miehen kanssa. Naisille, jotka olivat seurakunnan palveluksessa, Paavali antaa toisenlaisia

vaatimuksia. (1 Tim.3:1-13)

Avioliitto, Jumalan lahja

Kristillisessä kirkossa on monesti kadonnut Raamatun näkemys avioliitosta. Kreikkalaisen

kulttuurin, hellenismin, myötä kirkkoonkin pesiytyi näkemys, että ruumiillinen ja aineellinen on

pahaa ja henkinen on hyvää. Käytännössä se yleensä merkitsi myös sitä, että sukupuolielämä

leimattiin pahaksi tai ainakin asiaksi, josta kieltäytyminen oli osoitus siitä, että ihminen halusi

täysillä antautua Jumalalle. Tämä ajattelu johti mm. luostarielämän ihannointiin ja pappien

selibaattivaatimukseen.

Raamatun mukaan ruumiillisuutemme ei kuitenkaan ole pahaa. Kun Jumala loi ihmisen, hän loi

ihmisen jolla on ruumis ja henki. Jeesuksen valmistama pelastus ei koske vain sieluamme tai

henkeämme vaan se koskee myös ruumistamme. Me odotamme nimenomaan ruumiin

ylösnousemusta.

Niin kuin ruumiillisuutemme on Jumalan luomaa, samoin myös seksuaalisuutemme on Jumalan

luomaa. Jumala loi ihmisen, miehen ja naisen, yhden kumpaakin sukupuolta. Hän asetti heidät

liittymään toisiinsa niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. Seksuaalisuus meissä ei siis ole

syntiinlankeemuksen seuraus, vaan se sisältyi Jumalan luomistyöhön. Eri asia on se, että synti on

tuonut siihen monenlaisia vääristymiä niin kuin kaikkiin Jumalan luomiin hyviin asioihin.

Mies ja nainen luotiin täydentämään toisiaan. Yhdeksi lihaksi tulo ei tarkoita vain sukupuoliyhteyttä,

vaikka se tarkoittaa sitäkin. Yhdeksi lihaksi tulo tarkoittaa käsittääkseni yhteyttä ja avoimuutta sekä

henkisessä, hengellisessä että fyysisessä mielessä. Syntiinlankeemuksen seurauksena kahden

ihmisen välinen täydellinen avoimuus ja keskinäinen luottamus on rikkoutunut, mutta Raamatun

alkulehdillä on malli, johon jokaisessa avioliitossa tulisi pyrkiä.