Ohjaustarve Kysy opolta -palvelussa - UEF...Ohjausta voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta,...

Ohjaustarve Kysy opolta -palvelussa

Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Ohjauksen koulutus Pro gradu -tutkielma Kasvatustiede Joulukuu 2014 Karoliina Kolu Ohjaaja: Helena Kasurinen

Tiedekunta - Faculty Filosofinen tiedekunta

Laitos - Department

Kasvatustieteiden ja psykologian osasto

Tekijä - Author Kolu Karoliina Rebekka

Työn nimi Ohjaustarve Kysy opolta -palvelussa

Title The need for counselling in the ‘ask a career counsellor’ service

Oppiaine - Subject Kasvatustiede Työn laji/ Ohjaaja - Level/Instructor Pro gradu -tutkielma / Kasurinen Helena

Aika - Month and year

12/2014 Sivumäärä - Number of pages

81 s + 3 liites.

Tiivistelmä - Abstract Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitettiin minkälaiseen ohjaustarpeeseen kunkoululoppuu.fi -sivuston kysy opolta -palvelu vastaa. Palvelu on suunnattu ensisijaisesti peruskoululaisille ja lukiolaisille ja sitä tuottaa ja ylläpitää Taloudellinen tiedotustoimisto (TAT). Tämän lisäksi selvitettiin millaisena opot näkevät ohjauksen kysy opolta -palvelussa. Tutkimuksen teoriatausta muodostuu ohjaustarpeen määrittelystä, urasuunnittelutaidoista ja ohjauksesta verkossa. Menetelmät. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin kolmella eri tavalla: Ensinnäkin aineisto koostui kysy opolta -palvelun 1355 kysymyksestä ja vastauksesta aikaväliltä 13.2.2011-21.3.2014. Toiseksi palvelun neljälle opolle lähetettiin kevään 2014 aikana kyselylomake koskien ohjausta palvelussa. Tämän lisäksi tutkimuksen taustatietoja kartoitettiin haastattelun avulla ja tämä toteutettiin Taloudellisessa tiedotustoimistossa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen, jolloin tutkittavasta ilmiöstä saatiin tiivistetyssä muodossa mahdollisimman monipuolinen kuvaus. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että kysy opolta -palvelua käyttivät peruskoululaisten ja lukiolaisten lisäksi kokonaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat, ammatillisessa ja korkeakoulussa opiskelevat, ammattiin valmistuneet sekä työelämässä olevat henkilöt. Kysymyksien keskeisiksi teemoiksi muodostuivat aiheet, jotka liittyivät koulutukseen hakeutumiseen, opiskeluun, ammatinvalintaan, työntekoon, TET:tiin sekä henkiseen hyvinvointiin. Vastauksista tiedon lisäksi välittyivät aito kiinnostus kysyjien tilannetta kohtaan sekä asioiden tarkastelu laajasta näkökulmasta. Kysymyksiin vastaavat opot kuvailivat ohjausta palvelussa muun muassa palkitsevana, haastavana ja vastuullisena.

Avainsanat ohjaustarve, ohjaus verkossa, urasuunnittelutaidot

Keywords An individuals’ need for counselling, Net-based guidance and counselling, Career management skills Muita tietoja

Tiedekunta - Faculty Philosophical Faculty

Laitos - Department

School of Educational Sciences and Psychology

Tekijä - Author Kolu Karoliina Rebekka

Työn nimi - Ohjaustarve Kysy opolta -palvelussa

Title The need for counselling in the ‘ask a career counsellor’ service

Oppiaine - Subject Education

Työn laji/ Ohjaaja - Level/Instructor Master’s Thesis / Helena Kasurinen

Aika - Month and year

12/2014 Sivumäärä - Number of pages

81 pp. + 3 appendices

Tiivistelmä - Abstract Objectives. In this study it was investigated what kind of need for counseling the “ask a career counselor” service of the kunkoululoppuu.fi website meets. The service is primarily aimed at students in the comprehensive school and high school and it is produced and maintained by Economic Information Office. Furthermore, it was examined how career counselors regard the counseling in the “ask a career counselor” service. The theoretical foundation of this study constitutes of the definition of an individual’s need for counseling, career management skills and net-based guidance and counseling.

Methods. The data for this qualitative study was collected in three different means: Firstly,

the material consisted of the 1355 questions and answers of the “ask a career counselor” service between 13.2.2011-21.3.2014. Secondly, the four career counselors of the service were sent a survey in spring 2014 that dealt with the counseling within the service. In addition to this, background information for the study was gathered via an interview that was conducted in the Economic Information Office. The data was analyzed by using content analysis that yields the most versatile description possible in a compact form of the phenomenon being researched. Results and Conclusions. The results show that the “ask a career counselor” service was used by students in the comprehensive school and high school as well as those outside of education and workforce, students in vocational schools and universities, graduates and people in the working life. The questions revolved around topics that were connected to applying to education, studying, vocational selection, working and mental welfare. The responses conveyed a sense of genuine interest in the given situations and a comprehensive outlook at the issues discussed on top of giving information. The career counselors who answer the questions described the counseling within the service as rewarding, challenging and responsible.

Avainsanat - ohjaustarve, ohjaus verkossa, urasuunnittelutaidot

Keywords An individuals’ need for counselling, Net-based guidance and counselling, Career management skills Muita tietoja - Additional information

Sisällys

1 JOHDANTO ................................................................................................ 1

2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT .............................................................. 4

2.1 TAT ohjauksen verkostoissa ................................................................ 4

2.2 Ohjaustarve ......................................................................................... 6

2.2.1 Kouluissa ja oppilaitoksissa toteutettava ohjaus ......................... 6

2.2.2 Ohjausta oppilaitosten ulkopuolella ............................................. 9

2.2.3 Ohjaustarpeen ilmeneminen ..................................................... 11

2.3 Urasuunnittelutaidot ........................................................................... 14

2.4 Ohjaus verkossa ................................................................................ 19

3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUSKYSYMYKSET .............................. 25

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS .................................................................... 26

4.1 Aineiston keruu .................................................................................. 26

4.1.1 Kysymyspalsta .......................................................................... 27

4.1.2 Haastattelu ................................................................................ 29

4.1.3 Kyselylomake ............................................................................ 29

4.2 Aineiston analyysi .............................................................................. 30

4.2.1 Kysymyspalsta .......................................................................... 31

4.2.2 Haastattelu ................................................................................ 32

4.2.3 Kyselylomake ............................................................................ 32

4.3 Tutkimuksen luotettavuus .................................................................. 33

5 KYSY OPOLTA -PALVELUN ANALYYSI ................................................. 37

5.1 Kuka kyselee ..................................................................................... 37

5.2 Peruskoululaiset ................................................................................ 39

5.3 Lukiolaiset .......................................................................................... 44

5.4 Ammatillista koulutusta suorittavat ..................................................... 46

5.5 Siirtymät ............................................................................................. 48

5.6 Ilman luokitusta .................................................................................. 52

5.7 Yhteenvetoa palvelun kysymyksistä .................................................. 52

6 OPOJEN NÄKÖKULMA ............................................................................ 55

6.1 Vastaukset palvelussa ....................................................................... 55

6.2 Ohjaus kysy opolta -palvelussa ......................................................... 60

6.3 Hyvät puolet ....................................................................................... 63

6.4 Haasteet ............................................................................................ 64

6.5 Yhteenvetoa opojen vastauksista ...................................................... 65

7 YHTEENVETO .......................................................................................... 67

7.1 Tutkimuksen yhteenveto .................................................................... 67

7.2 Kehitettävää ....................................................................................... 70

8 POHDINTA ............................................................................................... 73

LÄHTEET ......................................................................................................... 76

LIITTEET

TAULUKOT Taulukko 1. Kysy opolta -palvelun kysymysten lähettäjien taustat……………17 KUVIOT Kuvio 1. Uraohjauksen teoreettinen viitekehys…………………….……………27 Kuvio 2. Kuva kunkoululoppuu.fi -sivuston Kysy opolta -palvelun sivulta…….37

1 Johdanto

Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden tarpeen ja kysynnän kasvu on seurausta

muun muassa työelämän muutoksista, koulutusrakenteiden

monimuotoistumisesta ja opintojen yksilöllistymisestä. (Elinkeino- liikenne- ja

ympäristökeskus 2013, 2; Numminen ym. 2002, 12). Ohjauksen järjestäminen

Suomessa on tällä hetkellä pääasiallisesti oppilaitosten ja työ- ja

elinkeinohallinnon vastuulla. Lapset, nuoret ja aikuisopiskelijat saavat ohjausta

oppilaitoksissa, työssäkäyvien ja työtä hakevien ohjauksesta vastaa puolestaan

työ- ja elinkeinohallinto. (Kasurinen 2008, 133). Ohjausta hyödynnetään edellä

mainittujen lisäksi esimerkiksi kuntoutuksessa, syrjäytymistä ehkäisevissä

hankkeissa ja erilaisissa organisaatioissa ja yrityksissä. (Onnismaa 2007, 7).

Yhteiskunnassamme on korostunut elinikäisen oppimisen merkitys ja sen

edistäminen nähdään keskeisenä välineenä työllistyvyyden parantamisessa ja

ylläpitämisessä, ammatillisen liikkuvuuden tukemisessa ja aktiivisen

kansalaisuuden edistämisessä. Jatkuvaa kouluttautumista on alettu pitää

yhtenä keskeisenä tienä täysivaltaiseen aikuisuuteen. Tämän myötä siirtymät

koulutuksen ja työelämän välillä ovat moninaistuneet ja lisääntyneet. Yksilöiltä

vaaditaan jatkuvaa oppimista ja mukautumista sekä kykyä hallita omaa

koulutus- ja ammattiuraa. Työelämässä tarvittavien taitojen ja osaamisen

jatkuvan kehittämisen ja elinikäisen oppimisen edellytyksenä on, että myös

työikäiselle väestölle on tarjolla neuvonta- ja ohjauspalveluja. (Onnismaa 2007,

70; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 9.)

Ohjausta voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta, erilaisia auttamismalleja

on laskettu olevan peräti yli neljäsataa. (Peavy 2000, 9). Ohjaus verkossa on

yksi nykyaikainen tapa vastata kasvavaan ohjaustarpeeseen. Teknologian

kehityksen myötä viime vuosina ohjauksen parissa on tunnustettu tarve

ymmärtää ja laajentaa osaamista nykyaikaisen kehityksen mukaiseksi ja sen

seurauksena muun muassa sosiaalisen median käyttö on yleistynyt

ohjauksessa. (Kettunen, Vuorinen & Sampson 2014, 302). Asiantuntijat, jotka

käyttävät verkkoa, eivät enää ajattele, että se korvaa heidät tai heidän

2

työpanoksensa vaan näkevät verkon arvokkaana työkaluna, joka auttaa heitä

tekemään työnsä. On päästy yhteisymmärrykseen, että ohjauksessa

asiantuntijoille, tiedolle sekä teknologialle on kaikille tärkeä oma paikkansa.

(Vuorinen, Sampson & Kettunen 2011.)

Verkko on nykyaikaisin paikka kerätä tietoa yhteen paikkaan ja se on ollut jo

vuosien ajan ajantasaisin koulutus- ja ammattitiedon lähde. (Vuorinen 2006,7;

Pilli-Sihvola 2002, 34). Ohjaus on toki paljon muutakin kuin vain tiedon

jakamista ja verkon ohjauspalvelut ovat monipuolistuneet viime vuosina.

Pääministeri Stubbin hallitusohjelmassa (2014, 5) nähdään digitalisoituminen

Suomelle keskeisenä mahdollisuutena tuottavuuden lisäämiseksi ja se tulisi

hyödyntää täysimääräisesti. Konkreettinen esimerkki teknologian kehityksestä

on tietoja viestintätekniikan käyttöönotto asteittain ylioppilaskirjoituksissa.

Lukiokoulutuksen alueellista saatavuutta turvataan jo tällä hetkellä osittain

etäopetusta hyödyntäen.

Ohjauspalveluja tuottavat koulujen, oppilaitosten ja työ- ja elinkeinohallinnon

lisäksi muun muassa yritykset, työelämäjärjestöt sekä erilaiset hankkeet. Yksi

ohjauspalveluja toteuttava taho on Taloudellinen tiedotustoimiston eli TAT.

TAT:in tavoitteena on auttaa yrityksiä saamaan ammattitaitoisia työntekijöitä ja

edistää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä viestinnän keinoin. TAT tuottaa

kunkoululoppuu.fi -sivustoa, josta löytyy kysy opolta -palvelu. Tuossa

palvelussa kuka tahansa voi lähettää ohjaukseen liittyviä kysymyksiä.

Kysymyksiin vastaa viikon kuluessa pätevä opo.

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata millaiseen ohjaustarpeeseen kysy opolta

-palvelu vastaa. Palvelu on suunnattu ensisijaisesti peruskoululaisille ja

lukiolaisille, mutta palvelua käyttävät heidän lisäkseen koulutuksen ja työelämän

ulkopuolella olevat, ammatillisessa koulutuksessa ja yliopistossa opiskelevat

sekä työelämässä olevat henkilöt. Tutkimus antaa hyödyllistä tietoa

ohjaustarpeen ilmenemisestä verkossa, erityisesti kysy opolta -palvelussa.

Tutkimuksessa paneudutaan siihen, kuka hakee apua kysy opolta -palvelusta,

minkälaisiin tilanteisiin apua haetaan ja kuinka kysymyksiin vastataan. Toinen

tutkimuskysymys tarkastelee sitä, millaisena kysymyksiin vastaavat opot

3

näkevät ohjauksen kysy opolta -palvelussa. Kysymyksiin vastaa neljä

työelämässä toimivaa opoa vuoroviikoin.

Tutkielman alussa esittelen tutkimuksen lähtökohdat. Taustoitan tutkimusta

kertomalla TAT:in toiminnasta, määrittelemällä ohjaustarvetta, kuvailemalla

urasuunnittelutaitoja sekä pohtimalla ohjausta verkossa. Kolmannessa luvussa

kuvaan tutkimustehtävän ja tutkimuskysymykset. Neljäs luku muodostuu

tutkimuksen toteutusta koskevista teemoista eli aineiston keruusta ja aineiston

analyysistä. Viidennessä luvussa tarkastelen tutkimuksen tuloksia palveluun

lähetettyjen kysymysten näkökulmasta. Kuudennessa luvussa tutkin opojen

vastauksia palvelussa sekä esittelen heidän näkökulmaansa ohjauksesta kysy

opolta -palvelussa. Tutkimustulosten yhteenveto löytyy seitsemännestä luvusta

ja viimeinen luku muodostuu pohdinnasta.

Käytän sanaa Ohjaus verkossa viitatessani ohjaukseen Internetissä. Eri

lähteissä saatetaan puhua myös ohjauksesta netissä tai verkko-ohjauksesta.

Tässä tutkimuksessa puhutaan ohjattavista, vaikka joissain kohdissa olisi voinut

käyttää asiakas -sanaa. Koulumaailmassa puhutaan ohjattavista, mutta

monissa ohjausympäristöissä törmää sanaan asiakas. Opo -sanalla viittaan

sekä peruskoulussa että oppilaitoksissa toimiviin opinto-ohjaajiin.

4

2 Tutkimuksen lähtökohdat

Tässä luvussa kerron tutkimukseni lähtökohdista. Ensimmäiseksi avaan

tutkimuksen kontekstia eli Taloudellisen tiedotustoimiston toimintaa ja

kunkoululoppuu.fi -sivustoa. Kyseiseltä sivustolta löytyy kysy opolta -palvelu,

joka oli pääasiallinen tutkimuksen kohteeni. Toisessa alaluvussa paneudun

tarkemmin ohjaustarpeeseen ja ohjaustarpeen ilmenemiseen erityisesti nuorten

elämässä. Kolmannessa alaluvussa pohdin urasuunnittelutaitoja ja niiden

rakentumista. Viimeisessä alaluvussa esittelen ohjausta verkossa.

2.1 TAT ohjauksen verkostoissa

Suomessa ohjauksesta vastaavat pääosin opetus- ja kulttuuriministeriön

hallinnonalan toimijat sekä työ- ja elinkeinohallinto. Tämän lisäksi ohjausta

järjestävät muun muassa työnantajat, työelämäjärjestöt sekä muut järjestöt ja

yksityiset yritykset. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011:15, 11.) Yksi

ohjauspalveluja tuottava taho on Taloudellinen tiedotustoimisto eli TAT. He

kutsuvat itseään viestintätaloksi ja elinkeinoelämän nuorisoviestijäksi. Heidän

tavoitteenaan on taata, että suomalaisilla yrityksillä on osaavat työntekijät ja

samalla edistää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä viestinnän keinoin.

Toimintaa rahoittavat opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi muun muassa

Elinkeinoelämän keskusliitto sekä Teollisuuden ja Työantajain Keskusliiton -

säätiö. Kyseisissä järjestöissä jäseninä on suomalaisia keskisuuria ja suuria

yrityksiä. (TAT 2014a).

Tehtäväänsä TAT toteuttaa edistämällä koulujen ja yritysten välistä yhteistyötä,

tukemalla nuoria koulutus- ja uravalinnoissa sekä tutkimalla nuorten asenteita

työstä, työelämästä ja yrittäjyydestä. Koulujen ja yritysten yhteistyön kautta

koulutus- ja uravalintojaan miettivät nuoret pääsevät yrityksiin, joissa he

kohtaavat eri alojen ammattilaisia, saavat kokemuksen työelämästä ja voivat

tältä pohjalta perustaa koulutus- ja uravalintansa tietoon. Syksyllä 2014 TAT

toteutti Suomen lukioissa #kunkoululoppu -kiertueen, jonka tavoitteena oli

kannustaa ja innostaa lukiolaisia löytämään omat vahvuutensa. Nuoren

5

tehdessä itse omat valintansa, on tärkeää, että hänellä on valintojen tueksi

omakohtaista kokemusta ja tietoa eri aloista ja mahdollisuuksista työelämässä.

Nuoren löytäessä ”oma juttunsa” myös yritykset saavat heidän alalleen

parhaiten sopivat ja motivoituneet työntekijät. (Taloudellinen tiedotustoimisto

2014a; Tenhunen-Ruotsalainen 2014).

TAT tarjoaa kohdennettuja palveluja yrityksille, opettajille, nuorille,

työnantajaliitoille, päättäjille ja medialle. Yritysten ja oppilaitosten yhteistyön

lisäksi TAT tuottaa opettajille ja opoille materiaalia opetukseen, nuorille taas

tarjotaan tietoa ja kokemuksia työelämästä. TAT:in pyrkimyksenä on tuoda

yhteiskunnalliseen keskusteluun näkökulmia muun muassa nuorten

työelämäodotuksista. Siinä auttavat muun muassa tutkimukset, joita he

toteuttavat. TAT kouluttaa toimittajia talouteen liittyvissä kysymyksissä sekä

auttaa työantajaliittoja vaikuttamaan digitaalisessa ympäristössä. Taloudellisen

tiedotustoimiston toimintaa tarkastellessa tulee muistaa, että tietyt tahot

rahoittavat kyseistä toimintaa. Tämä näkyy siinä, että esimerkiksi

kunkoululoppuu.fi -sivustolta löytyvät videot ovat eri toimialojen tai oppilaitosten

rahoittamia, joka tarkoittaa sitä, että (välttämättä) kaikki alat eivät ole

tasapuolisesti edustettuina. (Taloudellinen tiedotustoimisto 2014a.)

TAT tuottaa ja ylläpitää kunkoululoppuu.fi -verkkosivustoa. Sivustolta löytyy

tietoutta muun muassa työelämään tutustumisesta (TET), kesätöistä ja

työelämän eri toimialoista. Useisiin toimialoihin ja erilaisiin

opiskelumahdollisuuksiin voi tutustua muun muassa videoiden avulla. Sivustolla

voi myös tehdä duunikone -testin, jonka perusteella vastaaja saa omalle

persoonalle sopivia ammattiehdotuksia. Kesätöihin liittyen, erityisesti kesätöiden

hakuun, nuorille on tarjolla paljon vinkkejä. Tässä tutkimuksessa perehdyn

tarkemmin sivustolta löytyvään kysy opolta -palveluun. Palvelussa voi vapaasti

kysyä muun muassa ammatteihin, opiskeluun, kesätöihin, työelämään ja

TET:tiin liittyviä kysymyksiä. Kysymyksiin vastaa neljä pätevää opoa vuoro

viikoin oman työnsä ohella.

6

2.2 Ohjaustarve

Esittelen tässä alaluvussa aluksi, millaista ohjausta toteutetaan kouluissa ja

oppilaitoksissa. Tämän jälkeen esittelen lyhyesti muita ohjauksen ympäristöjä.

Viimeisessä alaluvassa avaan näkökulmaa, kuinka ohjaustarve ilmenee, ketkä

kokevat tarvitsevansa ohjausta ja millaisissa tilanteissa hakeudutaan

ohjaukseen.

2.2.1 Kouluissa ja oppilaitoksissa toteutettava ohjaus Perusopetuslaissa (628/1998 11 §) ja lukiolaissa (629/1998 7 §) sanotaan, että

oppilaalle/opiskelijalle tulee antaa ohjausta. Ammatillista koulutusta koskevassa

laissa (630/1998012§) sanotaan, että tutkinto sisältää opinto-ohjausta. Ohjaus

on siis lainsäännöllä määritelty oppilaan ja opiskelijan subjektiiviseksi

oikeudeksi.

Nuorille suunnatut ohjauspalvelut ovat isolta osin koulujen ja oppilaitosten

varassa. Valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus

2003 & 2004) on määritelty oppilaan- ja opinto-ohjauksesta. Peruskouluissa

oppilaanohjausta on 2 vuosiviikkotuntia ja lukiossa oppilaanohjausta on tällä

hetkellä jokaiselle yksi pakollinen kurssi. Uudessa opetussuunnitelmassa, joka

otetaan käyttöön 2016, jokaisen lukiolaisen tulee suorittaa kaksi kurssia

oppilaanohjausta. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014a). Ammatillisella puolella

tutkinnon tulee sisältä ohjausta 1,5 opintoviikkoa (Opetushallitus 2014).

Ammatillisella puolella ohjaus toteutetaan usein muiden opintojen ohessa ja

lukioissakin kurssin suorittamisessa on kirjavia käytänteitä oppilaitoskohtaisesti.

On mahdollista ja todennäköistä, että ohjausta ei ole saatavilla edes

opetussuunnitelman määräämää vähimmäismäärää. Vaikka ohjausta saisi, niin

resurssit kouluissa ja oppilaitoksissa ovat rajalliset ja ohjaus ei välttämättä

tavoita kaikkia. Erilaiset ohjauspalvelut koulujen ja oppilaitosten ulkopuolella

voivat omalta osaltaan täydentää sitä ohjaustarpeeseen vastaamista, joka jää

koulutuksen parissa täyttämättä.

7

Ohjauksen tavoitteista kouluissa ja oppilaitoksissa on määritelty

opetussuunnitelman perusteissa. Oppilaanohjauksen tehtävästä peruskouluissa

määritellään, että sen tehtävänä on tukea oppilaan kasvua ja kehitystä niin, että

oppilas on kykenevä edistämään opiskeluvalmiuksiaan, sosiaalista kypsymistä

sekä kehittämään elämänsuunnittelun kannalta merkityksellisiä tietoja ja taitoja.

Ohjauksen tuella oppilaan tulisi pystyä tekemään omiin kykyihinsä ja

kiinnostuksiinsa perustuvia opiskelua, koulutusta, arkielämää ja elämänuraa

koskevia ratkaisuja. (Opetushallitus 2004, 258.)

Uusi opetussuunnitelma astuu voimaan vuonna 2016. Perusopetuksen

opetussuunnitelman perusteiden luonnoksessa (2014) on huomioitu

aikaisempaa laajemmin perusopetuksen jälkeinen elämä. Asiakirjassa todetaan

muun muassa, että vuosiluokkien 7-9 erityisenä tehtävänä on ohjata ja tukea

oppilaita sekä kannustaa kaikkia oppilaita opintojen jatkamiseen.

”Erityistä huolta pidetään siitä, että jokainen oppilas saisi mahdollisimman hyvät edellytykset perusopetuksen jälkeisille opinnoille ja osaisi pohtia ratkaisujaan realistisesti ja tietoon perustuen.”

Perusopetuksen päättämistä ja seuraavaan vaiheeseen siirtymistä esitellään ja

pohditaan monipuolisesti ja esille nostetaan myös oppilaan näkökulma.

”Siirtymä edellyttää suunnitelmallista ja monialaista yhteistyötä sekä vuorovaikutusta oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa.” ”Siirtyminen kohti uutta elämänvaihetta edellyttää nuorilta lisääntyvää elämänhallintaa, itsenäisyyttä ja vastuullisuutta.”

Koulun tehtävänä on tukea nuoria ja opetussuunnitelman perusteiden

luonnoksessa nähdään oppilaiden tarve monipuoliselle ohjaukselle. On

varattava aikaa keskusteluun oppilaiden kanssa heidän suunnitelmistaan ja

auttaa heitä ymmärtämään jatko-opintojen asettamia vaatimuksia ja tekemään

realistisia valintoja. (Opetushallitus 2014, 4-5, 208-212.)

Lukion opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2003, 188) sanotaan,

8

että opinto-ohjauksen tehtävänä on tukea opiskelijaa opinnoissa lukion aikana

ja huolehtia siitä, että opiskelijalla on riittävästi sellaisia tietoja ja taitoja, joita

hän tarvitsee siirtyessään jatko-opintoihin ja työelämään.

”Ohjaustoiminnan tulee muodostaa koko lukiokoulutuksen ajan kestävä jatkumo, jonka aikana opinto-ohjauksen kurssit tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden hankkia perustiedot ja taidot, joiden varassa heidän on mahdollista suunnitella jatko-opintoja ja pohtia ammatillista suuntautumista. Valinta- tai muissa ongelmatilanteissa sekä päätöksentekotaitojensa kehittämiseksi opiskelijoiden tulee saada henkilökohtaista tai pienryhmäohjausta.”

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijalla on myöskin oikeus saada opinto-

ohjausta. Opinto-ohjaus on henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opintojen

ohjausta. Opinto-ohjauksen tavoitteena on, että opiskelija osaa toimia

oppilaitosyhteisössään, suunnitella opintonsa ja sitoutua opiskeluun. Opiskelijan

tulee osata hakea tukea mahdollisissa opiskeluun liittyvissä vaikeuksissa sekä

työtä tai opiskelupaikkaa myös ulkomailta. Jokaiselle opiskelijalle on laadittava

heidän valintojensa mukaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma.

Päättövaiheessa annettavan ohjauksen tehtävänä on varmistaa ammatillisen

kasvun jatkuminen, antaa tietoa työmarkkinoista, työllisyystilanteesta ja

erilaisista mahdollisuuksista työllistyä. Tämä edellyttää usein yhteistyötä muun

muassa työvoimatoimiston, yritysten ja ammattijärjestöjen kanssa. Tietoa

opiskelijat tarvitsevat myös jatko-opintoväylistä. (Opetushallitus 2014.)

Korkeakouluohjausta ei ole kovin yhtenäisesti tai laajasti määritelty.

Ohjauspalveluiden järjestämisestä päätetään yliopistossa ja

ammattikorkeakoulussa ja ohjausta koskevat suunnitelmat ovat osa

korkeakoulujen laatujärjestelmää. Ohjausta on kehitetty korkeakouluissa muun

muassa erilaisten hankkeiden avulla. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 15.)

Yliopistolaissa (558/2009, 40§) sanotaan, että yliopiston tulee järjestää

opintojen ohjaus siten, että tutkinnot on mahdollista suorittaa päätoimisesti

opiskellen säädetyssä tavoitteellisessa suorittamisajassa. Laissa

ammattikorkeakouluista (352/2003, 24 §) opettajien tehtävien kohdalla

sanotaan, että opettajan tehtävänä on opetus- ja ohjaustyö ja niihin liittyvät

tehtävät. Opiskelijoilla on siis oikeus ohjaukseen korkeakouluissakin ja

9

käytännössä useissa korkeakouluissa on opinto-ohjaaja tai uraohjaajia, mutta

ohjauskäytänteet ovat vaihtelevia. Ohjausta halutessaan opiskelijalta vaaditaan

usein oma-aloitteellisuutta, toisaalta sitä voi olettaa ja vaatiakin

korkeakouluopiskelijalta.

Aikuisten ohjaus on lisääntynyt 2000-luvulla merkittävästi, mutta sen

toteuttamismuodot ovat hajanaisia. (Onnismaa 2007, 69.) Yksi aikuisille

suunnattu oppimis- ja ohjausympäristö on muille kuin oppivelvollisille

järjestettävä perusopetus ja lukiokoulutus, joka koskettaa esimerkiksi

maahanmuuttajia. Tätä varten on laadittu aikuisille perusopetuksen ja

lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet. Asiakirjassa määritellään, että

opiskelijan tulee saada opinto-ohjausta opiskelun tueksi ja päätösten

tekemiseen. Ohjauksen tehtävänä on edistää koulutuksellista, etnistä ja

sukupuolten välistä tasa-arvoa ja opiskelijoiden hyvinvointia sekä ehkäistä

syrjäytymistä. (Opetushallitus 2004, 11). Käytännössä kuitenkin monet ohjausta

tarvitsevat aikuiset ovat koulutuksen ulkopuolella.

Koulut ja oppilaitokset toteuttavat monipuolisesti ohjausta, mutta ohjaukselle on

tarvetta näiden ulkopuolellakin. Millaisille ohjauspalveluille on sitten tarvetta

koulujen ja oppilaitosten ulkopuolella? Tämän lisäksi on aiheellista pohtia, että

millaisille ohjauspalveluille on tarvetta kouluissa. Kouluissa ja oppilaitoksissa

toteutettava ohjaus on monipuolista ja useat oppilaan- ja opinto-ohjaajat

hyödyntävät työssään erilaisia ohjausmenetelmiä ja -resursseja. Tutkimuksen

kohteena oleva Kunkoululoppuu.fi -sivusto on yksi väline, jota osa opoista

hyödyntää työssään. Sivustolle tullaan toisinaan ensimmäistä kertaa opon

tunnilla, mutta sen jälkeen oppilaat saattavat itsenäisesti palata käyttämään

palvelua. (Tenhunen-Ruotsalainen 2014).

2.2.2 Ohjausta oppilaitosten ulkopuolella

Koulujen ja oppilaitosten ulkopuolella ohjausta toteutetaan muun muassa

etsivän nuorisotyön parissa. Etsivä nuorisotyö on kehitetty alle 29-vuotiaita

nuoria varten, jotka ovat koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Tämän

työmuodon tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä ja tarjota nuorille

10

mahdollisimman turvallinen sekä luottamuksellinen aikuiskontakti. Etsivä

nuorisotyö etsii nuoren kanssa ratkaisuja nuoren pulmiin ja kysymyksiin ja

auttaa nuorta saavuttamaan tarvitsemansa palvelut. Etsivää nuorisotyötä

koskien on määrätty laissa (693/2010 7 §) siten, että opetuksen järjestäjän on

luovutettava tiedot perusopetuksen päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut

perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Myöskin koulutuksen järjestäjän on

luovutettava tiedot alle 25-vuotiaasta nuoresta, joka keskeyttää opintonsa

ammatillisessa koulutuksessa tai lukiokoulutuksessa. Laissa kuitenkin todetaan,

että kunta tarvittaessa itse toteuttaa etsivää nuorisotyötä tai hankkii palvelun

yhteisöltä. Siispä toteutus on kuntakohtaista ja isossakin kunnassa voi olla vain

yksi etsivä nuorisotyöntekijä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt tukea

etsivää nuorisotyötä tekevien palkkaamiseen, esimerkiksi vuonna 2012 valtio

tuki 340 henkilöä 279 kunnassa.

Onnismaa (2007, 69) toteaa, että aikuisten ohjauksessa muun muassa

neuvonta ja tiedotus ovat puutteellista. Vaikka aikuisten ohjaus on osa

elinikäisen oppimisen politiikkaa, niin palveluita ei ole tarpeeksi ymmärretty ja

kehitetty. Iso osa aikuisopiskelusta perustuu vähäiseen suunnitteluun ja

tietämykseen. Koulutuksia esitteleviä verkkopalveluja on paljon, mutta ne eivät

riitä yksinään, vaan tarvitaan ohjauksellista tukea ja henkilöitä, jotka ovat

erikoistuneet aikuisohjaukseen. Opetushallituksen arviointien mukaan

aikuisoppilaitoksissa opinto-ohjaus on järjestetty hajanaisesti. (Opetus- ja

kulttuuriministeriö 2011, 16).

Opetushallitus tuottaa ohjauspalveluja pääsääntöisesti tutkintotavoitteiseen

koulutukseen hakeutumiseen liittyen. Opintopolku -palvelusta löytyy tietoa eri

asteiden koulutuksista, ammateista ja palvelun kautta voi hakea koulutuksiin.

Opetushallituksen toteuttamat ohjauspalvelut muodostuvat siis lähinnä

opintopolku.fi -palvelusta ja palveluun liittyvästä ohjauksesta. Kansainväliseen

ohjauksen keskeinen toimija on CIMO, joka edistää suomalaisen yhteiskunnan

kansainvälistymistä koulutuksen, työelämän, nuorison ja kulttuurin alueilla.

CIMO tarjoaa neuvontapalveluita, pitää yllä maailmalle.net -sivustoa sekä

tuottaa erilaisia materiaaleja ja tukee ohjaajien osaamisen kehittämistä

kansainvälisyyteen liittyen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 18.)

11

Työ- ja elinkeinohallinto tuottaa myös ohjauksellisia palveluja. Julkisten

työvoimapalveluiden tehtävänä on lain mukaan pitää yllä ja edistää työvoiman

kysynnän ja tarjonnan tasapainoa työmarkkinoilla, turvata työvoiman saatavuus,

torjua työttömyyttä ja järjestää työtä hakeville mahdollisuuksia tehdä työtä.

Laissa esitellään myös palvelutarpeen arviointia koskevaa ohjeistusta

(29.12.2005/1216) sekä kuvataan ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalveluja (6

luku 11 §), koulutus- ja ammattitietopalvelua (12 §) sekä ammatillista

kuntoutusta (13 §). TE-toimiston palvelut ja asiakasryhmät voidaan jakaa

kolmeen eri ryhmään: ensinnäkin palveluihin, jotka suuntavat suoraan

työmarkkinoille, toiseksi osaamisen kehittämisen kautta työmarkkinoille

suuntaaviin palveluihin ja kolmanneksi työmarkkinoilla kuntoutuviin palveluihin.

(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 18-20.) TE-hallinnon ylläpitämältä te-

palvelut.fi -sivustolta löytyy tietoa työpaikoista, koulutuksista sekä työnhakuun

liittyviä ohjeita.

Edellä mainittujen lisäksi erilaiset järjestöt, organisaatiot ja yritykset tarjoavat

ohjauspalveluja. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi sosiaalitoimi,

puolustusvoimat, seurakunnat, vapaasivistystyö, työelämäjärjestöt ja erilaiset

hankkeet. Suomessa tuotetaan monipuolisia ohjauspalveluita, mutta silti

kasvavaan ja monimuotoistuvaan ohjaustarpeeseen vastaamiseen edellyttää

jatkuvaa ohjauksen kehittämistä ja monialaista verkostoitumista.

2.2.3 Ohjaustarpeen ilmeneminen

Myöhäismodernissa yhteiskunnassa työtehtävien edellyttämät

koulutusvaatimukset kasvavat muun muassa teknologisen muutoksen vuoksi.

(Antikainen, Rinne ja Koski 2013, 159). Ohjaustarpeen kasvuun on vaikuttanut

myös työmarkkinoiden epävarmuus, kasvavat erilaiset mahdollisuudet, joita

esimerkiksi teknologian kehitys on tuonut mukanaan. (Pilli-Sihvola 2002, 35).

Pohdittaessa ohjaustarvetta keskeistä on, että ohjaus vastaisi tarvetta ja

kysyntää. Yleisesti on todettu, että ohjauspalveluihin hakeutuvat ne opiskelijat,

joiden valmiudet suunnitella ja tehdä päätöksiä opiskeluiden ja uran suhteen

12

ovat jo entuudestaan hyvät. Sen sijaan opiskelijat, joilla on valinnoissa

vaikeuksia, käyttävät vähemmän ohjauspalveluja. Kuitenkin heidän ohjauksen

tarpeensa on suurempi kuin ohjauspalveluihin hakeutuvilla. Lukiolaisista

tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 71 % tytöistä ilmaisi tarvitsevansa

lisäohjausta. Vastaava luku oli pojilla 47 %. Kuitenkaan ohjaustarvearvion

tuloksissa ei löytynyt sukupuolien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja. Niinpä

poikien joukossa yli puolella ongelmat olisivat jääneet piiloon, ellei niitä olisi

selvitetty ohjaustarvearvion avulla. Ohjaukselle on siis tarvetta, osa kokee itse

tarvitsevansa ohjausta ja vaikka yksilö kokisi, ettei hän tarvitse ohjausta, voi hän

todella olla jopa enemmän ohjauksen tarpeessa kuin toinen ohjaukseen

hakeutuva henkilö. (Lerkkanen 2011, 46 ja 49.)

Lerkkanen (2011, 46-62) esittelee ohjaustarvetta tarkemmin tutkimuksen kautta,

joka on toteutettu kolmessa eri lukiossa. Useat hänen esille tuomansa seikat

ovat sovellettavissa yleisesti ohjauksen muillekin kentille. Tutkimuksessa

ryhmiteltiin lukiolaisten ohjaustarpeet kahdessa eri ulottuvuudessa:

päätöksenteon vaikeudessa ja sitoutumisen vaikeudessa.

Tuloksissa 22 % opiskelijoista sai matalan arvon molemmilla ulottuvuuksilla.

Tästä tehty johtopäätös on, että kyseisen ryhmän ohjaustarpeisiin voidaan

vastata omaehtoisen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen avulla. Niitä ovat

esimerkiksi verkkopalvelut, esitteet ja oppikirjat. Opiskelijat, jotka ovat

enemmän itseohjautuvia hyötyvät verkkopalveluista eniten. Toinen ryhmä

koostui puolestaan opiskelijoista, joilla oli matala pistearvo päätöksenteon

vaikeudessa, mutta jonkin verran sitoutumisen ongelmia. Näitä opiskelijoita oli

39 % tutkimuksen kohdejoukosta. Heille toimivimmaksi ohjauspalvelumuodoksi

nähtiin tuetut tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut. Tuettu ohjaus sisältää

esimerkiksi lyhytkestoisen henkilökohtaisen ohjauksen ja tämän lisäksi

ryhmänohjaajan sekä opiskelijatuutoreiden tarjoaman ohjauksen. (Lerkkanen

2011, 47-48.)

Kolmas ryhmä koostui opiskelijoista, joilla oli kohtuullisen matalat

päätöksenteon vaikeuden pistemäärät, mutta korkeat pistemäärät sitoutumisen

vaikeuksissa. Näitä opiskelijoita oli 13 % kohdejoukosta. Koska heillä oli

13

valinnassaan suuria vaikeuksia, niin heille parhaimpana ohjausmuotona

pidettiin oppilaitoksen ulkopuolella tarjottavia asiantuntijapalveluita. Niitä ovat

esimerkiksi TE-toimistojen ammatinvalintapsykologien sekä opintopsykologien

tarjoamat palvelut. Neljäs ryhmä muodostui opiskelijoista, joilla oli korkeat

pistemäärät erityisesti päätöksenteon vaikeudessa. Näiden opiskelijoiden

päätöksentekoprosessin käynnistyminen tarvitsee tuekseen pitkäkestoisempaa

opinto-ohjaajan henkilökohtaista ohjausta. Heidän päätöksenteon vaikeutensa

on käsiteltävä ensin, ennen kuin ryhdytään selvittämään sitoutumisen ongelmia.

Näitä opiskelijoita oli 26 %. (Lerkkanen 2011, 48.)

Muuttuvassa yhteiskunnassa on tarvetta monipuolisille ohjauspalveluille.

Verkon ohjauspalvelut ovat kaikkien saatavilla, joista siis Lerkkasen (2011, 47)

mukaan hyötyvät eniten itseohjautuvat opiskelijat. Se ei kuitenkaan sulje pois

sitä, etteivätkö muutkin hyötyisivät palveluista verkossa. Samalla on kuitenkin

muistettava, että verkon ohjauspalvelut eivät tavoita kaikkia ja kaikki eivät

kykene käyttämään niitä.

Opiskelijan tavasta kysyä ja vastata kysymyksiin voi päätellä hänen

valmiuksiaan selvittää itsenäisesti ja omaehtoisesti vastauksia kysymyksiinsä.

Kysymyksen tai vastauksen olleessa tarkka ja jäsentynyt, opiskelijalla

todennäköisesti on valmiudet itsenäiseen tiedonhankintaan, ainakin opastuksen

jälkeen. Opiskelijan kysyessä esimerkiksi jonkun koulutusohjelman

valintakoetehtävästä, hän osoittaa sanomisellaan, että tietää minne haluaisi

hakea, hän on ottanut selvää, että kyseiseen koulutusohjelmaan on

valintakokeet ja hän haluaa perehtyä asiaan. Jos puolestaan opiskelijan

kysymys on jäsentymätön, se kertoo siitä, että opiskelija tarvitsee enemmän

tukea. Tällainen kysymys voisi olla, että opiskelija sanoo, että hän haluaa

selvittää jatkokoulutusmahdollisuuksiaan. Tällöin ohjaajan tulee tehdä

tarkentavia kysymyksiä. (Lerkkanen 2011, 48.)

Lerkkasen tutkimus koski lukiolaisia, mutta tutkimuksen periaatteista voi poimia

ajatuksia koskien muidenkin ryhmien ohjausta. Peruskoululaisista

todennäköisesti vielä suurempi joukko tarvitsee tukea päätöksentekoon, eikä

sitoutuminenkaan välttämättä ole huipussaan. Vuonna 2010 koulutuksen ja työn

14

ulkopuolella olevia eli syrjäytyneitä 15-29-vuotiaita nuori oli 51 300, heistä

32 500, ei ollut ilmoittautunut edes työttömäksi työnhakijaksi. Nuorisotakuulla on

pyritty ratkaisemaan ongelmaa, mutta siitä huolimatta nuorten työttömyys on

kolminkertainen koko työvoimaan verrattuna. (Myrskylä 2012, 1; Antikainen ym.

2013, 357.) Jos nuori ei ole edes ilmoittautunut työttömäksi, hänen valmiutensa

omaehtoisten ohjauspalveluiden käyttöön tuskin ovat kovin hyvät. Ammatillista

koulutusta käyvillä aikuisilla, jotka opiskelevat korkeakoulussa tai ovat jo

työelämässä, on heilläkin toisinaan tarvetta erilaisille ohjauspalveluille.

Tilanteesta riippuen valmiudet käyttää erilaisia ohjauspalveluja vaihtelevat.

Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että ohjaukselle on tarvetta kaikenikäisten

keskuudessa ja erilaiset yksilöt tarvitsevat henkilökohtaisiin tilanteisiin, tarpeisiin

ja kykyihinsä nähden kohdistettua ohjausta. Tämän tutkimuksen tuloksissa

tarkastellaan tarkemmin, minkälaista ohjausta, erityisesti minkälaiset teemat

askarruttavat eri elämäntilanteissa olevia. Kouluissa, oppilaitoksissa ja TE-

hallinnossa tehdään korvaamatonta perustyötä ohjauksen parissa. Näiden

lisäksi muun muassa erilaiset järjestöt, organisaatiot, projektit ja palvelut

tuottavat monipuolisesti erilaisia ohjauspalveluja.

2.3 Urasuunnittelutaidot

Ihmisen ammatilla ja työuralla on ratkaiseva merkitys moneen asiaan hänen

koko elämänsä rakentamisessa. Ammattimme vaikuttaa niin isoihin kuin pieniin

asioihin arjessamme. (Johnson ja Mortimer 2002, 37.) Urasuunnittelutaidot ovat

nousseet aikaisempaa keskeisempään rooliin myöhäismodernissa maailmassa.

Useissa maissa kaiken ikäisille muuntautumiskykyisestä urasta on tullut yhä

enemmän itsestäänselvyys. Viime vuosina on toteutettu Euroopan laajuisesti

elinikäisen ohjauksen ohjelmia, joiden tarkoituksena on ollut kehittää läpi

elämän kestävää uraohjausta. (Sultana 2011, 1-2.)

Normaalina urana on aikaisemmin pidetty hierarkkista, ennakoitavaa ja

lineaarisesti etenevää uraa, ottamatta huomioon sitä, kuinka yleinen tällainen

uran kulku on ollut. Ennakoimattomuuden lisäännyttyä uusi lähestymistapa

korostaa uraa yksilöllisenä tarinana. Toisaalta joissain lähtökohdissa työtä ja

15

oppimista tarkastellaan elämän kokonaisuudessa, taito itseohjautuvuuteen ja

toimijuuteen eivät synny tyhjiössä vaan sosiaalisissa suhteissa. Työmarkkinoilla

urasuunnittelutaitojen tärkeys näkyy siinä, että lyhyet ja määräaikaiset

työsuhteet ovat yleistyneet, työsuhteet ovat voimassa ”kunnes toisin

ilmoitetaan”. Enää ei ole mahdollista suunnitella työuraa 30 vuodeksi eteenpäin

vaan on varauduttava työuran aikana työskentelemään ainakin 10 eri

työpaikassa tai vähintäänkin eri työtehtävässä. Työntekijöiltä saatetaan vaatia

samaan aikaan laaja-alaisuutta, joustavuutta ja pitkälle menevää erikoistumista.

Tällaisten ja monien muiden haasteiden edessä urasuunnittelutaitojen hallinta

on välttämätöntä jo nuorillekin ihmisille. (Bauman 2002, 177; Onnismaa J. 2004,

275, 277; Savickas 2012, 13)

Pilli-Sihvolan (2002, 35) mukaan urasuunnittelun lähtökohtana on se, että omaa

suuntautumista koskevat ratkaisut ovat yksilöllisiä ja että vastaukset on jokaisen

löydettävä sisältään. Hän kuvaa, että urasuunnittelun ytimen muodostaa

prosessi, jossa yksilö oppii uutta itsestään ja mahdollisuuksistaan

työmarkkinoilla sekä osaa erilaisia keinoja hyödyntää näitä tietoja

päätöksenteossaan. Olennainen osa urasuunnittelutaitoja on myös

vaihtoehtojen luominen, tavoitteiden asettaminen ja toimintasuunnitelmien

laatiminen. Tavoitteena urasuunnitteluohjauksessa voidaan pitää yksilön

tukemista erilaisissa ongelmaratkaisu- ja päätöksentekotilanteissa ja tarjota

välineitä omien urasuunnittelutaitojen kehittämiseen. Uudessa perusopetuksen

opetussuunnitelman perusteiden luonnoksessa (2014, 210) näihin tarpeisiin

pyritään vastaamaan. Elinikäistä urasuunnittelua on kuvattu seuraavaan

laisesti:

”Oppilaanohjauksessa käsitellään sisältöalueita, joiden avulla oppilas laajentaa itsetuntemustaan ja itsearviointitaitojaan, tulevaisuuden suunnittelu- ja päätöksentekotaitojaan sekä kehittää taitojaan ratkaista ongelmia tilanteissa, jossa valmista ratkaisua ei ole annettu. Harjoitettavat taidot koskevat mm. urasuunnittelu- ja urahallintataitoja, motivaatiota sekä yleisiä elämässä tarvittavia taitoja.”

Keskeisinä asioina urasuunnittelussa pidetään myöskin ohjattavaa itseään ja

hänen toimintaympäristöään koskevaa tietoa. Tarvitaan täsmällistä, riittävän

yksityiskohtaista, todenmukaista ja ajantasaista tietoa, jotta pystytään tekemään

16

perusteltuja päätöksiä. Urasuunnitteluprosessin kannalta tarpeellista ja

hyödyllistä tietoa ovat muun muassa erilaisia kouluttautumismahdollisuuksia,

ammatteja, työtä, avoimia työpaikkoja, työmarkkinoita ja työnhakua koskeva

tieto. (Pilli-Sihvola 2002, 35- 36.) Toisaalta korostetaan, että yksilön tulisi olla

muun muassa joustava, sitoutunut, tunteellisesti älykäs ja elinikäinen oppija.

(Savickas 2012, 14). Yksilöt joutuvat ristiriitaisiin tilanteisiin pohtiessaan asioita

sen suhteen, että mitä he tarvitsevat ja millaisia heidän oletetaan olevan. Joka

tapauksessa urasuunnittelutaidot ja niiden opettelu muodostavat prosessin,

jonka ytimessä on aktiivinen osallinen ohjattava eikä vain passiivinen

toimenpiteiden kohde. (Amundson 2005, 16).

Aikaisemmin uran lähtökohtina nähtiin olevan yksilöllinen saavutus eikä

henkilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutus. Perinteisessä urakäsityksessä

epäonnistumiset ja onnistumiset johtuvat henkilökohtaisista ominaisuuksista,

monesti ajateltiin uran olevan yhtä kuin palkkatyö, jonka mukaan määriteltiin

ihmisen arvo. Uravalinnat nähtiin myöskin olevan erillinen sarake muusta

elämästä. Oli myös mahdollista, että etniseen ryhmään, sukupuoleen,

yhteiskuntaluokkaan tai muuhun vastaavaan linkittyivät vallan ja etuoikeuksien

rakenteet eivät taanneet kaikille yhtä menestyksekästä uraa. Nykyaikana uran

käsite on pirstaloitunut ja sen myötä tärkeäksi ovat muodostuneet

urasuunnittelutaidot. Ihmisten elämänkulkua voidaan kuvata nykyisessä

yhteiskunnassamme epälineaariseksi. Tämä näyttää niin ihmisten kuin

yhteisöjen elämänkulun epäjatkuvuutena, muutostilanteina ja

ennakoimattomuutena. Uusi uraideologia painottaa urakehityksen

sattumanvaraisuutta ja hyppäyksellisyyttä lineaarisen kehityksen sijaan.

Sitoutuminen kotiin ja perheeseen tai vapaaehtoistyöhön on myös urakehitystä

palkkatyön lisäksi. Uusi ura -käsitys muodostuu jatkuvasta itsensä kehittämisen

prosessista. (Onnismaa 2004, 278-279.)

Uutta uraideologiaa kuvataan englanninkielisin termein career development ja

career management. Career developmentilla tarkoitetaan yksilön kehityksen

kokonaisnäkemystä, jossa painopiste on työn maailmaan perehtymisessä ja

valmistautumisessa sekä siinä edistymisessä. Se on elämänmittainen itsensä

kehittämisen prosessi, johon sisältyy eri roolien, olosuhteiden ja tapahtumien

17

integrointi. Career management puolestaan kuvaa tavoitteellista ja tietoista

yksilön uraan liittyvää toimintaa eli urasuunnittelua. Onnistunut career

management koostuu henkilökohtaisista ominaisuuksista, asenteista ja

strategioista, joita ovat muun muassa: sitoutuneisuus elinikäiseen oppimiseen,

mikä perustuu realistiseen itsearviointiin, aktiivisuus uusien mahdollisuuksien

suhteen, sopeutuvuutta, joustavuutta, sitkeyttä, optimismia, riskinottoa ja

suunnitelmallisuutta. Career management -käsite liittyy yksilön

henkilökohtaiseen kilpailukykyyn työmarkkinoilla, käsitteestä voi saada kuvan,

että jokaisen tulisi myydä itseään ja osaamista tuotteena. (Amundson 2005, 15;

Onnismaa 2004, 280.) Tarkastellessa urasuunnittelutaitoja Eurooppalaisessa

viitekehyksessä, sisältävät ne taidon kommunikoida omalla ja mielellään myös

vieraalla kielellä, matemaattista ja teknologista osaamista, oppimaan oppimisen

taitoja, ihmissuhdetaitoja, taitoja sovittaa yhteen työ- ja muu elämä sekä

yrittäjyyshenkistä asennetta. (Sultana 2011, 6.)

Paloheimo (2009, 13) on koostanut uraohjauksen teoreettisesta viitekehyksestä

kuvion, johon on koottu uraohjauksen oleelliset osa-alueet. Luonnollisesti eri

ohjausympäristöissä voidaan painottaa ja muokata uraohjauksen osa-alueita

kysynnän ja tarpeen mukaan.

Kuvio 1. Uraohjauksen teoreettinen viitekehys. (Paloheimo 2009, 13)

Uraohjauksen yksi osa on Ura- ja työllisyysneuvonta, jolla tarkoitetaan

tiedonhakutaitoja urasuunnittelussa ja työllisyydessä. Itsetuntemus ja

18

voimavarat kuvaavat oman itsensä, omien heikkouksia ja vahvuuksien

tunnistamista ja kehittämistä. Työelämä- ja koulutustietouteen kuuluu tietous

työelämän vaatimuksista, eri ammateista ja aloista sekä koulutusväyliin ja

koulutusmahdollisuuksiin tutustumista. Henkilökohtaiset ohjauskeskustelut ovat

usein keskeisessä osassa uraohjausta.

Perinteisen uraohjauksen lopullinen päämäärä on työllistyminen ja sen vuoksi

Työnhakutaidot ovat tärkeä osa-alue uraohjauksessa ja tämä sisältää osa-

alueet minä-markkinointi, työnhakuasiakirjojen ja työhaastattelutaidot. Yrittäjyys

on puolestaan yksi mahdollinen väylä työllistää itsensä. Vaikka ei itse työllistäisi

itseään, jokaisen tulisi löytää oma sisäinen yrittäjyytensä.

Oppilaitos- ja yritysvierailut ovat oleellinen osa uraohjausta varsinkin nuorten

ohjauksessa. Tämä on myös osa-alue, jolla TAT toimii aktiivisesti. TAT:in

pyrkimyksenä on kehittää vaihtoehtoisia toimintamalleja, esimerkiksi videot ja

etäyhteydet asiantuntijoihin oppitunneilta ovat nykyaikaisia keinoja tutustua

yrityksiin tai johonkin yksittäiseen ammattiin tai koulutukseen. Viestintätaitojen

merkitys korostuu yhä tärkeämpänä tämän päivän työelämässä. Yksilön

viestintätaidot pitävät sisällään sekä kirjalliset että suulliset viestintätaidot.

Kuntoutustoiminta on yksi osa-alue urasuunnittelutaitoja. Nuorillakin ihmisillä on

usein tarvetta erilaisille tukimuodoille, esimerkiksi mielenterveysongelmista

kärsivälle yksilölle on tarpeellista miettiä hänen tilanteeseensa sopivaa parasta

väylää työllistyä tai opiskella. Yhteiskunnassamme on erilaisia mahdollisuuksia

työllistyä esimerkiksi palkkatuella tai opiskella joustavasti. Uraohjauksessa

pyritään huomioimaan oppimisvaikeuksia ja vajaakuntoisuutta esimerkiksi

psykologin ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten kartoitusten avulla.

Urasuunnittelutaidot ovat korvaamattomia tämän päivän yhteiskunnassamme.

Se näkyi myös tämän tutkimuksen kysymyksissä. Ihmiset pohtivat erilaisia

(ammatillisia) valintoja ja niiden seurauksia. Ammatinvalinta ja urasuunnittelu

eivät ole kertaluontoinen tapahtuma, mutta joillakin päätöksillä on

kauaskantoisia vaikutuksia muun muassa työuralla etenemisen

mahdollisuuksiin. (Johnson ja Mortimer 2002, 67.) Tästä konkreettinen

19

esimerkki on tässäkin tutkimuksessa esille noussut yhteishaku, jossa suoraan

peruskoulusta hakevat saavat enemmän pisteitä hakiessa ammatilliseen

koulutukseen kuin esimerkiksi välivuotta viettäneet.

Urasuunnitteluprosessissa on tärkeää, että yksilön saatavilla on tarvittavasti

tietoa, tukea ja ohjausta. Urasuunnittelu sisältää muun muassa omien

kiinnostusten kohteiden, tavoitteiden ja arvojen miettimisen ja tämä voi olla

ajankohtaista missä tahansa elämänvaiheessa. (Kurtelius 2002, 103.)

Jokaisella on oma urapolkunsa, joka muotoutuu pala palalta elämän aikana.

Urasuunnittelutaitojen päämääränä voidaan pitää päähenkilöksi tulemista oman

elämän projektissa. (Sultana 2011, 5).

2.4 Ohjaus verkossa

Ohjauspalveluille on kasvava tarve ja ohjausalan kaikkiin haasteisiin

vastaaminen ei ole enää mahdollista pelkästään henkilökohtaisen ohjauksen

työvaltaisilla menetelmillä. Ohjausta on syytä tarkastella kokonaisuutena ja on

muistettava, että yksittäinen auttamis- tai ohjausmalli ei ole muita parempi.

Kysynnän kasvaessa on kehiteltävä jatkuvasti uusia ja sen ajantarpeisiin

vastaavia tapoja ja menetelmiä toteuttaa ohjausta. Verkon käyttäminen

ohjauksessa ei korvaa ohjaajia tai heidän työpanostaan. Verkko on arvokas

työkalu, joka auttaa ohjaajia tekemään työnsä hyvin ja nykyaikaisesti. On

päästy yhteisymmärrykseen, että ohjauksessa niin asiantuntijalle kuin tiedolle

sekä teknologialle, kaikille on tärkeä oma paikkansa. (Okkeri 2002, 162; Peavy

2000; Vuorinen, Sampson & Kettunen 2011.)

Viimeaikaisin kehitys on, että sosiaalisen median käyttö on yleistynyt

ohjauksessa. Tämä on seurausta siitä, että teknologian kehityksen myötä viime

vuosina ohjauksen parissa on tunnustettu tarve ymmärtää ja laajentaa

osaamista nykyaikaisen kehityksen mukaiseksi. (Kettunen, Sampson &

Vuorinen 2014, 302.) On todisteita siitä, että uusimman teknologia-aallon myötä

erityisesti sosiaalisilla välineillä on huomattavia mahdollisuuksia ohjauksessa,

mutta tämä vaatii, että niitä osataan käyttää. (Marton & Booth 1997, 111).

20

Verkon käyttö tietoisesti koko ohjausprosessin ajan edellyttää ohjaajalta sen

tiedostamista mitä ohjaus on ja miten ohjaaja määrittelee itselleen ohjauksen

tavoitteet ohjauksen eri osa-alueilla. (Vuorinen 2006, 7).

Raimo Vuorinen (2006, 5-7) tutki väitöskirjassaan ohjaajien käsityksiä internetin

merkityksestä työvälineenä. Tutkimuksen jälkeen on tapahtunut paljon kehitystä

verkko-ohjauksen parissa, mutta jo tuossa tutkimuksessa todetaan, että verkko

on ajantasaisin koulutus- ja ammattitiedon lähde. Tutkimuksesta selvisi, että

verkkoa käytettiin tietolähteenä jo tuolloin niin kuin painettuja koulutusoppaita

aikaisemmin. Verkko tarjoaa useita mahdollisuuksia tukea ihmisiä heidän

urasuunnitteluun liittyvissä oppimis- ja päätöksentekoprosesseissaan. Lähes

kaikki urapäätöksenteossa tarvittava informaatio on saatavissa verkossa, mutta

tieto voi olla toisinaan vaikeasti löydettävissä tai tiedon tarvitsijoiden

tiedonhakutaidot eivät ole ajan tasalla. Verkkoa voidaan hyödyntää tiedon

hakemisen lisäksi esimerkiksi tiedon levittämiseen itsestään ja osaamisestaan

ja sen kautta voidaan myös lisätä tietoutta erilaisista ohjauspalveluiden

olemassa olosta. (Pilli-Sihvola 2002, 34, 36, 349)

Erilaiset ohjauspalvelut verkossa ovat lisääntyneet ja isolta osalta monet

ohjauspalvelut ovat siirtyneet osittain tai kokonaan verkkoon. Tästä viestii muun

muassa vuonna 2009 valtiovarainministeriön käynnistämä ”Sähköisen asioinnin

ja demokratian vauhdittamisohjelma” (SADe-ohjelma), joka tuottaa muun

muassa opiskelua ja siihen hakeutumista sekä oppimista ja urasuunnittelua

tukevia sähköisiä palveluita elinikäisen oppimisen periaatteella. Kyseisen

ohjelman toimintakausi kestää vuoden 2015 loppuun asti. Yksi konkreettinen

palvelu, jota jokainen yhteishaussa hakeva käyttää on opintopolku.fi -sivusto,

johon on pyritty kokoamaan tietoa tutkinnoista, koulutuksista ja ammateista.

(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014b.)

Vaikka tietoa ja ohjausta olisi saatavilla verkossa, niin aina tarjonta ja kysyntä

eivät kohtaa toisiaan. Nuorten tiedonhakutaidot ovat puutteellisia. Yle uutisoi

(23.9.2014), että monilla nuorilla on vaikeuksia tietokoneiden käytössä.

Viihdekäyttö onnistuu, mutta tietoja viestintätekniikan käyttö työvälineenä ei

onnistu yli kolmannekselta nuorista. Ongelma näkyy esimerkiksi yliopistoissa

21

niin, että nuorilla on vaikeuksia tekstinkäsittelyohjelmien, sähköpostin ja

taulukko-ohjelmien kanssa. Pisa-tutkimuksista on selvinnyt, että nuorten

luottamus tietoteknisiin taitoihin on laskenut koko 2000-luvun ajan. Nuoret (ja

aikuisetkin) tarvitsevat siis tukea myös verkossa olevien koulutus- ja

ammattitietopalvelujen käytön ohjaamisen. (Vuorinen 2006, 6).

Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2003, 188.) sanotaan, että opiskelijaa

tulee ohjata hankkimaan tietoa ja hyödyntämään tietoja viestintäteknologian

tarjoamia mahdollisuuksia. Tavoitteena on, että opiskelija tuntee keskeiset

jatkokoulutus- ja ammatinvalintaan liittyvät hakuoppaat ja muut tietolähteet sekä

osaa käyttää tietoverkoissa olevaa informaatiota itsenäisesti jatko-opintoihin

hakeutumisen tukena. Nykyinen opetussuunnitelma on jo yli 10 vuotta vanha ja

nykyisin hakuoppaat ovat siirtyneet lähes kokonaan verkkoon. Tämä on yksi

konkreettinen esimerkki, kuinka ohjaus on siirtymässä ja on osittain siirtynyt

verkkoon. Toinen käytännön toimenpide teknologian kehityksestä on tietoja

viestintätekniikan käyttöönotto asteittain ylioppilaskirjoituksissa. Näiden lisäksi

tällä hetkellä lukiokoulutuksen alueellista saatavuutta turvataan etäopetusta

hyödyntäen.

Onnistunut verkon käyttö ohjauksessa ei ole pelkästään sitä, että on tekniset

varustelut sekä taitoja käyttää välineitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista halua

hyväksyä muutoksia ja kehittää toimintaa. (Marton & Booth, 1997, 111).

Verkkopalveluiden tulee soveltua itsenäiseen käyttöön ja palvelut tulee rakentaa

käyttäjän eli asiakkaan näkökulma huomioiden. Asiantuntijoille voidaan

rakentaa erikseen omat apuvälineet, mutta verkon käyttäjillä on usein rajalliset

mahdollisuudet ja valmiudet arvioida ohjauspalveluita, joita heille tarjotaan.

(Pilli-Sihvola 2002, 34). Perus- ja toisen asteen oppilaitosten opojen sekä

työvoimatoimistojen edustajien mielestä oppilaitosten sivustojen jäsentymätön

suunnittelu ja niiden puutteelliset hakuominaisuudet rajoittavat merkittävästi

verkon sujuvaa käyttöä ohjauksessa. Ongelma ei varmastikaan koske

pelkästään oppilaitosten sivustoja. (Vuorinen 2006, 167.) Ylipäätänsä oikeiden

sivustojen löytäminen omaan tilanteeseen sekä itselle olennaisen tiedon

löytäminen ja soveltaminen vaativat monenlaisia taitoja. Ohjaus

verkkosivustoilla on usein hyvin tietopainotteista, tosin uusimmat

22

ohjauspalvelut, jotka sisältävät enemmän vuorovaikutusta, pystyvät

huomioimaan ohjattavan tilannetta yksilöllisemmin ja kokonaisvaltaisemmin.

Ohjausta verkossa ei tapahdu pelkästään koulutuksen ja ohjauksen parissa.

Monenlaiset kohtaamis- ja ohjaustilanteet ovat siirtyneet tai tulevat siirtymään

suurelta osin verkkoon. (Matikainen 2004, 126) Lähes kaikki yksilön tarvitsema

tieto on saatavilla verkossa, eri asia on, löytääkö yksilö tarvitsemaansa tietoa ja,

kuinka luotettavaa tieto on. (Pilli-Sihvola 2002, 35) Palvelut voivat olla niin

vaikeita käyttää, ettei asiakas selviä niiden kanssa. Yle uutisoi (29.4.2014) 16-

vuotiaasta nuoresta, jonka työttömäksi ilmoittautuminen kesti melkein kaksi

kuukautta ilmoittautumisen hankaluuden vuoksi.

”Puhelimessa sai jonottaa pitkään ja hartaasti. Netti-ilmoittautumisessa oli hankaluutta, verkkoasiointiin tarvitaan nettipankin tunnukset tai sähköinen henkilökortti. Pankkiin piti varata aikaa, että sai tiliasiat kuntoon.”

Uutisessa kerrotaan, kuinka yhteistyö TE-toimiston kanssa ei ollut helppoa.

Nuoret ohjataan verkkoon, vaikka se ei ole usein paras ratkaisu. Ihmisiä ei ole

mahdollista tavata, vaikka siihen olisi tarvetta. Henkilökohtaisella palvelulla on

toisinaan valtava merkitys, varsinkin nuorten kanssa asioidessa. TE-toimisto ei

ole ainoa paikka, jossa nuorten on vaikea asioida vaan useat muutkin palvelut

ovat siirtyneet verkkoon.

Verkkoviestinnän mahdollistama anonyymius ja kasvokkaisen vuorovaikutuksen

puuttuminen voivat rohkaista myös sellaisia yksilöitä hakemaan apua, jotka

muuten eivät tulisi esimerkiksi kasvokkain tapahtuvaan ohjaukseen. (Matikainen

2004, 126 ja Pilli-Sihvola 2002, 40). Nykyään on mahdollista verkonkin

välityksellä olla vuorovaikutuksessa toisen osapuolen kanssa. Verkon hyviä

puolia ovat ainakin siinä, että tieto on aina saatavilla ja toisinaan se on

ajankäytöllisesti paras tapa hoitaa asioita. Maantieteelliset etäisyyksistä

huolimatta verkko mahdollistaa yhteydenpidon ihmisiin, joita ei välttämättä olisi

mahdollista nähdä kasvotusten. (Pilli-Sihvola 2002, 38-39.)

23

Verkon haasteena on se, että sinne voi kuka tahansa julkaista mitä tahansa ja

tämä koskee myös ohjauspalveluja. Erilaiset testit ja kyselyt saattavat olla

hyödyllisiä, mutta yksilön kyvyt arvioida tarjolla olevien palvelujen luotettavuutta

ja sopivuutta omaan tilanteeseen ovat rajalliset. Sivustoilla harvemmin

kerrotaan, mihin tarjottu palvelu perustuu ja mikä on sen tuottajan ammattitaito

ja pätevyys. Tämän seurauksena riskinä voi olla se, että käyttäjä voi tehdä

merkityksellisiä valintoja väärien tietojen tai luotettavuudelta kyseenalaisten

menetelmien perusteella olettaen, että kaikki hänen saamansa tieto on oikeaa.

Yksilöiden tilanteet ja valmiudet hyödyntää verkosta saatavaa tietoa vaihtelevat.

Monesti henkilön tilanne on niin monimutkainen, että hänen olisi tarpeellista

saada myös keskustella asioistaan asiantuntijan kanssa. (Pilli-Sihvola 2002, 37-

38).

Itsensä ilmaiseminen kirjallisesti voi olla vaikeaa niin asiakkaalle kuin ohjaajalle.

Ilmaisemisen lisäksi pelkona saattaa olla julkaisemisen pelko, kirjoitettu sana

tuntuu paljon lopullisemmalta kuin puhuttu. Kirjoitetusta tekstistä puuttuu

oheisviestintä, esimerkiksi äänensävyt ja eleet ja tämä saattaa johtaa

väärinymmärryksiin helpommin. Etäohjaukselle verkossa voi olla epärealistisia

odotuksia esimerkiksi siitä, että keskustelu syntyy itsestään. Verkko on väline,

jonka kautta ohjaus saadaan sitä tarvitsevien ulottuville, se ei korvaa ohjaajan

työtä. Järkevästi ja oikein käytettynä sillä voidaan tehostaa ohjauspalvelujen

käyttöä ja vapauttaa inhimillisiä voimavaroja sinne, missä niitä tarvitaan eniten.

Tämän lisäksi ohjauspalvelut saadaan kaikkien ulottuville, esimerkiksi syrjässä

asuville tai liikuntarajoitteisille. Palveluja on mahdollista käyttää itsenäisesti ja

yksityisesti. Uraohjaustyössä verkossa on tietoisesti pyrittävä laadukkaiden

palvelujen tuottamiseen sekä auttamaan asiakkaita löytämään nämä palvelut ja

opettamaan heitä käyttämään niitä. (Pilli-Sihvolan 2002, 39-40,42.)

Hallitusohjelmia tarkastellessa huomaa, että suuntana on edesauttaa

monenlaisten palveluiden siirtymistä kokonaan tai ainakin osittain verkkoon.

Pääministeri Kataisen hallitusohjelmassa (2011, 32-33) sanotaan, että tietoja

viestintätekniikan hyödyntämistä koulutuksessa vahvistetaan esimerkiksi tieto-

ja viestintätekniikan käyttöönotolla asteittain ylioppilaskirjoituksissa.

Lukiokoulutuksen alueellista saatavuutta turvataan etäopetusta hyödyntäen ja

24

tietoja viestintätekniikan käyttöönottoa valmistellaan asteittain

ylioppilaskirjoituksissa. Pääministeri Stubbin hallitusohjelmassa (2014, 5)

nähdään digitalisoituminen Suomelle keskeisenä mahdollisuutena tuottavuuden

lisäämiseksi ja se tulisi hyödyntää täysimääräisesti. Opetuksen ja oppimisen

digitaalista murrosta edistetään voimakkaasti muun muassa koulutuksen

pilviväylän kehittämisen ja käyttöönoton avulla. Todennäköisesti ohjauksella

verkossa tulee olemaan keskeisempi rooli tai ainakin verkon käyttö ohjauksen

välineenä tulee vahvistumaan.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yhtä verkon ohjauspalvelua, joka vastaa

kasvavaan ohjaustarpeeseen. Kysy opolta -palvelu on onnistuttu rakentamaan

käyttäjien näkökulma huomioiden. Sivustoa on helppo käyttää ja sieltä tai sen

kautta on mahdollista löytää ratkaisuja monenlaisiin ohjauksellisiin teemoihin

liittyen. Kysy opolta -palvelun kautta voi etsiä kysymyksiin anonyymisti

vastauksia, vaikka toisinaan vuorovaikutuksen puute luo omat haasteensa

ohjaukselle.

25

3 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää minkälaiseen ohjaustarpeeseen kysy

opolta -palvelu vastaa ja kuinka palvelussa kysymyksiin vastaavat opot kokevat

ohjauksen siellä. Tutkimuksessa tarkastellaan kysymyksiä ja vastauksia, jotka

löytyvät kysy opolta -palvelusta. Tässä tutkimuksessa perehdytään myös kysy

opolta -palvelussa kysymyksiin vastaavien opojen kokemuksiin ohjauksesta ja

heidän näkemykseensä ohjaustarpeesta. Tutkimuksen taustoittamiseksi

selvitettiin Taloudellisen tiedotustoimiston intressejä tuottaa palvelua sekä

heidän merkitystään ohjauksen kentällä.

Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat:

1. Minkälaiseen ohjaustarpeeseen kysy opolta -palvelu vastaa?

2. Millaisena opot näkevät ohjauksen kysy opolta -palvelussa?

Tutkimuksen päälähdeaineistona toimi kysy opolta -palvelu, jossa aineisto

koostui 1355 kysymyksestä ja vastauksesta. Kysymyksiä ja vastauksia lukiessa

tutkittiin, mitä kysymykset kertovat ohjaustarpeesta, ketkä lähettävät

kysymyksiä ja millaisia teemoja kysymyksissä näkyi.

Toinen osa tutkimusaineistosta muodostui opoille lähetetystä

kyselylomakkeesta liittyen ohjaukseen kysy opolta -palvelussa. Kyselylomake

löytyy tutkimuksen lopusta liitteenä 2.

26

4 Tutkimuksen toteutus

Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus, joka eteni prosessimaisesti.

Laadullisessa tutkimukselle onkin tyypillistä, että tutkimuksen etenemisen

vaiheet eivät ole välttämättä etukäteen jäsennettävissä selkeisiin eri vaiheisiin

vaan esimerkiksi tutkimustehtävää tai aineiston keruuta koskevat ratkaisut usein

muotoutuvat tutkimuksen edetessä. (Kiviniemi 2010, 70.) Tutkimuskysymykset

muotoutuivat prosessin edetessä lopulliseen muotoonsa ja aineisto kerättiin

useaa eri menetelmää hyödyntäen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty

tapaustutkimusta, jossa voidaan hyödyntää erilaisia menetelmiä tiedon

keräämiseen. (Saarela-Kinnunen ja Eskola 2010, 190). Tutkimusmetodina on

käytetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, jossa tieto kerättiin kyselypalstalta,

kyselylomakkeella ja haastattelulla. Tapauksena tutkimuksessa toimii

kunkoululoppuu.fi -sivuston kysy opolta -palvelu, joka löytyy osoitteesta

http://kunkoululoppuu.fi/kysy-opolta/.

4.1 Aineiston keruu

Tutkimusaineisto kerättiin hyödyntäen menetelmätriangulaatiota, joka tarkoittaa

sitä, että aineisto kerättiin käyttäen eri menetelmiä. (Eskola & Suoranta 1998,

69-70). Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin kolmella eri tavalla: Ensimmäinen

ja laajin aineiston lähde oli kysy opolta -palveluun lähetetyt kysymykset ja

vastaukset. Toiseksi laadittiin kyselylomake, joka lähetettiin palvelussa

kysymyksiin vastaaville opoille. Kolmanneksi haastateltiin Taloudellisesta

tiedotustoimistossa työskentelevää yhtä henkilöä. Kyselylomake ja

haastattelurunko löytyvät liitteinä tutkimuksen lopusta. (Liiteet 1 ja 2).

http://kunkoululoppuu.fi/kysy-opolta/

27

4.1.1 Kysymyspalsta

Tutkimukseni alkoi kysy opolta -palvelun kysymyspalstan kartoittamisella.

Palvelun etusivulla on näkyvillä uusimmat kysymykset, hakusanalla voi etsiä jo

kysytyistä kysymyksistä itseään kiinnostavia aiheita, klikata linkkiä, jonka kautta

pääsee kysymään uuden kysymyksen tai selata aihealueittain kysyttyjä

kysymyksiä. Palvelusta löytyy myös linkki kysymyksiin vastaavien opojen

esittelyihin. Esittelyissä on kuvat jokaisesta oposta, kerrotaan, missä he

työskentelevät ja jokainen opo esittelee hiukan itseään sekä koulutus- ja

työhistoriaansa.

Kuvio 2. Kuva kunkoululoppuu.fi -sivuston Kysy opolta -palvelun sivulta. (Kuvan

kaappaus on otettu 4.9.2014)

Kysy opolta -palveluun on tarkoitettu ensisijaisesti ammatinvalintaiässä oleville

nuorille, mutta todellisuudessa palvelu palvelee huomattavasti laajempaa

kohdejoukkoa. Kysymykset on jaettu sivuston puolesta kuuteen eri

aihealueeseen: ammatit, kesätyö, opiskelu, TET, työelämä ja vapaa aihe.

Palvelussa ohjeistetaan, että jos lähetetty kysymys koskee samaa aihetta kuin

jokin lähiaikoina julkaistu kysymys, saatetaan se jättää julkaisematta.

28

Käytännössä kuitenkin hyvinkin samanlaisiin kysymyksiin oli vastattu tai

vastauksena saattoi olla linkki aikaisemman kysymyksen vastaukseen.

Kysymystä kysyttäessä kysyjän tulee kertoa tämän hetkinen koulutustaso ja

maakunta, jossa asuu, jotta opot voivat vastata mahdollisimman hyvin juuri

kysyjän tilanteeseen. Ohjeistuksessa kerrotaan, että kysymykset, jotka

sisältävät kirosanoja, henkilökohtaisia loukkauksia tai muita hyvien tapojen

vastaisia sanoja jätetään julkaisematta. (TAT, 2014b.)

Aluksi silmäilin palvelua ja selvitin, kuinka voisin saada helpoiten koko palvelun

aineiston käyttööni. Ratkaisuna oli kopioida kaikki kysymykset ja vastaukset

palvelusta. Tämä tapahtui maaliskuussa, jolloin kopioin kaikki kysymykset ja

vastaukset aikaväliltä 13.2.2011 - 21.3.2014. Tuolloin kysymyksiä (ja

vastauksia) oli yhteensä 1355. Kopioin kysymykset palvelussa olevien

valmiiden aihealueiden mukaan ja sen jälkeen luin ne läpi. Ylivoimaisesti eniten

kysymyksiä oli liittyen opiskeluun, (807 kysymystä) vähiten oli TET:tiä koskevia

kysymyksiä (30 kappaletta). Ammatteihin liittyviä kysymyksiä oli 149 kpl,

kesätöihin koskevia kysymyksiä 155 kpl ja työelämää koskevia kysymyksiä oli

61 kpl. Vapaa aihe otsikon alla oli 153 kysymystä. Lukiessani kysymyksiä ja

vastauksia huomasin, että muutama kysymys ja vastaus kysymykseen olivat

kahdessa eri osiossa, koska aihe linkittyi vahvasti molempiin.

Kaikki kysymykset ja vastaukset luin ensimmäisen kerran niitä kopioidessani,

mutta todellisen työn tein, kun aloin teemoittelemaan vastauksia huhti- ja

toukokuussa 2014. Ensimmäisen teemoittelun jälkeen pidin kolmen kuukauden

tauon tutkimuksen tekemisestä ja elokuussa 2014 palattuani tutkimuksen pariin

luin kysymykset ja vastaukset uudelleen läpi. Syksyn aikana jatkoin

teemoittelua ja pyrin löytämään pääteemat aineistosta. Lopulta päädyin

ensisijaisesti teemoittelemaan kysymykset eri kohderyhmien mukaan.

Kohderyhmien muodostamisen jälkeen poimin yhtenäiset teemat kunkin ryhmän

sisältä.

29

4.1.2 Haastattelu

Maaliskuussa 2014 vierailin Taloudellisella tiedotustoimistolla. Vierailun

tarkoituksena oli saada taustatietoja tutkimukselle ja kartoittaa TAT:in intressejä

tuottaa kunkoululoppuu.fi -sivustoa. Haastattelun onnistumisen kannalta on

perusteltua antaa tietoja haastattelusta, jotta saadaan mahdollisimman paljon

tietoa halutusta asiasta. (Tuomi ja Sarajärvi 2009, 73). Ennen käyntiäni juttelin

puhelimessa, vaihdoimme sähköposteja ja lähetin tutkimussuunnitelman

henkilölle, jota tapasin vierailun aikana. Haastattelussa toteutettiin

teemahaastatteluna, jolle on tyypillistä, että haastattelun aihepiirit ovat tiedossa,

mutta kysymysten tarkka järjestys puuttuu. (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2009,

208). Haastattelu nauhoitettiin ja vierailua varten laadin haastattelurungon,

keskustelu kuitenkin eteni luontevasti ilman tarkkaa haastattelurungon

seuraamista. Haastattelurunko löytyy tutkimuksen lopusta liitteenä (liite 1).

Haastattelua tehdessä tein myös omia muistiinpanoja helpottamaan

haastattelun analysointia. Haastattelun lopussa tarkistin, että olin saanut

kaikkiin kysymyksiini vastaukset ja totesin, että sain paljon myös sellaista tietoa,

jota en ollut ajatellut tai itse osannut kysyä.

4.1.3 Kyselylomake

Toiseen tutkimuskysymykseeni, millaisena tutkimuksen opot näkevät ohjauksen

kysy opolta -palvelussa, päätin etsiä vastauksia kontrolloidun kyselyn avulla.

Aloittaessani tutkimusta TAT:in puolesta kerrottiin palvelussa toimiville opoille,

että palvelusta tullaan tekemään tutkimus, joten he kaikki olivat tietoisia ja

myötämielisiä tutkimuksen suhteen. Opot vastailevat kysymyksiin oman työnsä

ohella, joten pyrkimykseni oli löytää tutkimusmetodi, johon opoilla olisi helppo

osallistua eikä se veisi paljoa heidän resurssejaan. Päädyin keräämään

tutkimukseen aineistoa kirjallisen kyselylomakkeen muodossa ja tämä lomake

sisälsi seitsemän avointa kysymystä. Pohdin tarkkaan, mitä haluan kysyä ja

kuinka saisin tutkimuskysymyksiini vastauksia. Lomakehaastattelussa tuleekin

kysyä tutkimuksen tarkoituksen ja ongelmanasettelun kannalta merkityksellisiä

kysymyksiä. (Tuomi ja Sarajärvi 2009, 75). Muodostin kysymykset vasta sen

jälkeen, kun olin tutustunut kysy opolta -palveluun ja vieraillut TAT:in toimistolla.

30

Näin sain tarpeeksi taustatietoja kysymysten laadintaan ja hahmotin paremmin,

mikä on merkityksellistä ja kannattavaa kysyä palvelun opoilta.

Kyselyiden huonoina puolina pidetään yleensä sitä, ettei voida tietää, kuinka

vakavasti vastaajat ovat suhtautuneet tutkimukseen, väärinymmärryksiä on

vaikea kontrolloida ja ei tiedetä miten vastaajat ovat selvillä asiasta, joita

kysytään. (Hirsjärvi ja Remes ym. 2009, 195). Tässä tutkimuksessa yleisten

haittojen mahdollisuus oli kuitenkin pieni. Opoilta oli etukäteen varmistettu, että

he ovat käytettävissä tutkimuksessa, näin pystyttiin olemaan melko varmoja,

että jokainen vastaa kirjalliseen kyselyyn. Työskentely kysy opolta -palvelussa

perustuu kirjallisiin vastauksiin, siispä tutkimusmetodia mietittäessä tiesin, että

opot osaavat vastata sujuvasti kirjallisesti ja tietävät aihealueesta, johon ovat

vastaamassa. Kirjallisen kyselylomakkeen avulla opot saivat kukin vastata

omassa aikataulussaan. Pohdin haastattelua myös vaihtoehtona, mutta muun

muassa välimatkojen ja aikataulujen vuoksi päädyin kyselyyn. Haastattelun

etuna pidetään joustavuutta, jolla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että haastattelija

voi toistaa kysymyksen, oikaista väärinkäsityksen tai käydä keskusteluja

tiedonantajan kanssa. (Tuomi ja Sarajärvi 2009, 73). Kyselylomakkeet

lähetettiin kuitenkin henkilökohtaisesti sähköpostitse ja vastaukset pyydettiin

sähköpostitse, joten tutkimukseen vastaajien ja minun tutkijana oli mahdollista

tarkentaa mahdollisia väärinkäsityksiä tai kysyä tarkemmin lisätietoja.

Kyselylomakkeet lähetettiin keväällä 2014 ja sain niihin vastauksen kevään ja

kesän aikana. Saatuani vastaukset luin ne yksitellen läpi ja myöhemmin keräsin

vastaukset yhteen. Kootut vastaukset luin muutamaan kertaan läpi ja keräsin

niistä nousevia teemoja yhteen. Kyselylomake löytyy liitteenä 2 tutkimuksen

lopusta.

4.2 Aineiston analyysi

Laadullisessa tutkimuksessa lähtökohtina eivät ole teoria tai lähtökohtien

testaaminen vaan aineiston yksityiskohtainen ja monitahoinen tarkastelu.

Tutkimuksen edetessä suunnitelmia mukautetaan olosuhteiden mukaisesti.

Tutkimuksen edetessä näkökulmat tarkentuivat, aineiston analyysiin

31

näkökulmaa muokattiin ja tutkimuskysymykset muotoutuivat lopulliseen

muotoonsa. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 164.) Tutkimusaineistoa

analysoidessa käytin tutkimusmetodina sisällönanalyysia ja

menetelmätriangulaatiota. Sisällönanalyysissä pyritään saamaan tutkittavasta

ilmiöstä kuvaus yleisessä ja tiivistetyssä muodossa kadottamatta kuitenkaan

aineiston sisältämää informaatiota (Tuomi & Sarajärvi, 2009, 103–108).

Menetelmätriangulaatiolla saatiin aineistosta syvällinen ja monipuolinen kuva.

(Eskola & Suoranta 1998, 70.)

4.2.1 Kysymyspalsta

Kysymyspalstan analysointi oli pitkä prosessi ja käytin tutkimusmetodina

sisällönanalyysiä. Aineisto oli laaja, se sisälsi yhteensä 1355 kysymystä ja

vastausta. Laadullinen aineistoa analysoidessa on keskeistä oppia tuntemaan

aineistonsa mahdollisimman hyvin, ettei tulkinta nojaa valitun ja rajatun

aineiston satunnaisuuksiin. (Eskola Ja Suoranta 1998, 64.) Luin aineistoa

pienemmissä osissa aluksi hyödyntäen palvelun valmiita kysymysaihealueita ja

myöhemmin omaa teemoittelua, näin aineisto alkoi tulla tutuksi.

Sisällönanalyysimenetelmällä pyritään saamaan tutkittavasta ilmiöstä kuvaus

tiivistetyssä ja yleisessä muodossa. Keskustelupalstan analysointi tapahtui

sisällönanalyysin periaatteita mukaillen.

1. Päätöksen tekeminen, mikä aineistossa kiinnostaa

2. Aineiston läpikäyminen ja asioiden erottaminen sekä merkitseminen

3. Teemoittelu

4. Yhteenvedon kirjoittaminen (Tuomi ja Sarajärvi 2009, 92 ja 103)

Aineistoa lukiessa pyrin miettimään tutkimuskysymystäni, millaiseen

ohjaustarpeeseen kysy opolta -palvelu vastaa. Pohdin myös kysymyksiä ja

vastauksia lukiessani, että millaisesta ohjaustarpeesta kysymykset kertovat.

Tekstimassasta tulee aluksi löytää keskeiset kokonaisuudet ja sen jälkeen

pyrkimyksenä tulee olla erottaa tutkimusongelman kannalta olennaiset teemat.

(Eskola ja Suoranta 2005, 174.) Tämä oli toisinaan haastavaa, koska aineisto

oli laaja. Apukeinoja oli kuitenkin useita: aineiston pilkkominen pienempiin osiin,

32

lukiessani aineistoa, tein merkintöjä käsin kirjoittaen vihkoon, tekstitiedostossa

käytin eri tekstityylejä sekä leikkasin ja liimasin samantyylisiä aiheita lähekkäin

toiseen tiedostoon. Samalla säilytin kokoajan myös alkuperäisen tiedoston,

jossa kysymykset ja vastukset olivat. Pyrin nostamaan aineistosta esille sieltä

nousevat keskeiset teemat ja jouduin jättämään joitain yksittäisiä

mielenkiintoisiakin kysymyksiä pois.

Teemoittelin aluksi aiheita valmiiden kysy opolta -palvelun aihealueiden sisällä

ja aloin kirjoittamaan yhteenvetoa teemoittelun ohessa. Yhteenveto ja

teemoittelu kulkivat jonkin aikaa käsi kädessä, muokattuani toista muokkasin

toista. Pohdin pitkään, että teemoittelenko lopullisesti aineiston palvelun

valmiiden kysymyskategorioiden mukaan vai jotenkin muuten. Monet teemat

toistuivat eri kategorioissa, joten koin tutkimuksen kannalta mielekkäämmäksi

nostaa koko aineistosta nousseet teemat esille ja pyrkiä eroon valmiista

kategorioista. Lopulta pohdittuani asiaa tutkimusongelman näkökulmasta,

päädyin laskemaan kuka lähettää kysymyksiä palveluun. Tietyissä

elämäntilanteessa olevien kysymyksistä oli helppoa ja tarkoituksenmukaista

muodostaa yhtenäisiä luokkia ja näin tutkimustulokset oli mahdollista raportoida

selkeästi.

4.2.2 Haastattelu Haastattelun päätarkoituksena oli taustoittaa tutkimusta ja sopia tutkimukseni

tekemisestä. Haastattelu nauhoitettiin ja tehtyäni haastattelun litteroin eli

puhtaaksikirjoitin sen. Luin haastattelun kaksi kertaa lävitse, jonka jälkeen

poimin haastattelusta tiedot, joita halusin tutkimukseeni. Palasin haastattelun

litteraatioon tutkimustani tehdessä virkistääkseni muistia ja tarkistaakseni joitain

yksityiskohtia tutkimusta varten.

4.2.3 Kyselylomake Opoille lähetetty kyselylomake koostui seitsemästä avoimesta kysymyksestä.

Kyselylomakkeeseen vastanneet neljä opoa vastasivat kukin omalla tyylillään

kysymyksiin. Joku vastasi tarkasti jokaiseen kysymykseen erikseen kun taas

toinen vastasi kerralla kaikkiin kysymyksiin. Päätin koota jokaisen opon kaikki

33

vastaukset peräkkäin tiedostoon ja käyttää apunani sisällönanalyysiä. Luin

vastaukset ensin yksitellen lävitse ja tämän jälkeen kävin muutamaan kerran

kaikkien opojen yhdistetyt vastukset. Aineistoa kannattaakin lukea useampaan

kertaan, jotta sisältö tulee tutuksi ja aineistosta alkaa syntyä ajatuksia (Hirsjärvi

& Hurme 2008, 143).

Hyödynsin vastausten läpikäynnissä lähettämiäni kysymyksiä ja muun muassa

niitä hyödyntäen poimin yhtenäisiä teemoja vastauksista. Päätarkoituksena oli

löytää vastauksia toiseen tutkimuskysymykseen eli siihen, että kuinka opot ovat

näkevät ohjauksen kysy opolta -palvelussa. Vastauksista nousi esille yhtenäisiä

teemoja, mutta jotkut asiat saivat myös yksittäisiä mainintoja. Opojen

kyselylomakkeiden pohjalta muodostin yhteenvedon ohjauksesta palvelussa,

apuna käytin myös palvelusta löytyviä opojen vastauksia ohjattavien lähettämiin

kysymyksiin.

4.3 Tutkimuksen luotettavuus

Pattonin (2002, 566, 584.) mukaan laadullisen tutkimuksen luotettavuuteen ja

laatuun vaikuttaa kolme eri tekijää: kenttätyön tarkkuus ja aineiston

analysoiminen johdonmukaisesti, tutkijan luotettavuus (muun muassa koulutus

ja kokemus) ja filosofinen usko laadullisen tutkimuksen arvoon ja sen metodien

luotettavuuteen. Aineiston keruussa hyödynnettiin menetelmätriangulaatiota,

jonka avulla voitiin parantaa tutkimuksen luotettavuutta, koska eri menetelmin

kerätty tietoa täydensi toisiaan. (Eskola & Suoranta 1998, 70).

Olen pyrkinyt koko tutkimuksen läpi raportoimaan perusteellisesti ja huolellisesti

tutkimusprosessia. Tutkimuksen kysy opolta -palvelu on kaikkien saatavilla

verkossa. Jokainen kysymys ja vastaus aikaväliltä 13.2.2011 - 21.3.2014

kopioitiin palvelusta ja tämän jälkeen luin aineiston useamman kerran lävitse,

muistiinpanoja tehden. Aineisto koostui 1355 kysymyksestä ja vastauksesta,

aineiston oli laaja ja jouduin rajaamaan sekä poimimaan keskeisimmät asiat

aineistosta. Pyrin tekemään tämän muun muassa kirjallisuutta lukemalla,

muistiinpanoja tekemällä ja teemoittelua hyödyntäen. Analysoin aineistoa myös

pienempinä kokonaisuuksina.

34

Muodostin itse tulososion luokitukset ja osa kysymyksistä oli tulkinnanvaraisia,

joten on mahdollista, että olen luokitellut yksittäisiä kysymyksiä luokkiin, joihin

ne eivät ensisijaisesti kuulu. Tällä tarkoitan sitä, että olen esimerkiksi laskenut

jonkun yläkoululaisen lähettämän kysymyksen lukiolaisen lähettämäksi

kysymykseksi. Tällaisilla yksittäisillä tulkinnanvaraisilla kysymyksillä ei

kuitenkaan ole ollut vaikutusta tutkimuksen tuloksiin, koska aineistosta poimittiin

keskeiset teemat kustakin luokasta.

Tehdessäni analyysia varsinkin aluksi oli haastavaa pystyä ajattelemaan

tutkimuskysymyksiä ilman valmiita aihealueita. Palvelun valmiit aihealueet

(koulutus, työelämä, TET, ammatit, kesätyö ja vapaa aihe) saattoivat vaikuttaa

analyysinkin tekemiseen. Tätä ongelmaa vähensi päätökseni raportoida

tutkimustulokset kysyjien taustojen mukaan eikä valmiiden palvelun

kategorioiden mukaan.

Luotettavuuden takaamiseksi tutkijan on kuvattava riittävästi aineistoaan ja

tutkimustaan. (Tynjälä 1991). Pyrin lisäämään tutkimuksen luotettavuutta muun

muassa suorilla lainauksilla ja monipuolisilla esimerkeillä, jotta lukija saisi

mahdollisimman hyvän käsityksen kysymyksistä ja vastauksista, joita

palvelussa on. Kuitenkin yksittäiset mielenkiintoiset ja tärkeätkin teemat

saattoivat jäädä mainitsematta, koska aineistoa oli pakko rajata.

Laadullisessa tutkimuksessa prosessiluonteen korostaminen antaa oman

vivahteen tutkimuksen luotettavuuden tarkasteluun. Kiviniemi (2010, 81)

toteaakin, että tutkijan itse ollessa eräänlainen aineistonkeruun väline, on

luonnollista, että tutkimusprosessin edetessä hänen näkemyksensä ja

tulkintansa kehittyvät. Analysoidessani kysymyksiä ja opojen vastauksia olen

samalla kertonut, kuinka prosessi eteni ja perustellut valintani, jotka osittain

muuttuivat tutkimuksen edetessä. Tutkimuksessa nouseekin esille

aineistonkeruuseen liittyvän vaihtelun tiedostamisesta ja hallitsemisesta sen

sijaan, että keskityttäisiin tarkastelemaan tarkasti niitä puutteita, jotka esiintyvät

mittauksen luonteessa. (Kiviniemi 2010, 81). Tutkimuksen alusta alkaen olen

tiedostanut, että aineistoni oli laaja ja se aiheutti omat haasteensa.

35

Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan tarkastella yksittäisiä kysymyksiä ja vastauksia

vaan yleisimpiä teemoja ja ohjaustarpeen ilmenemistä.

Kerättäessä tutkimuksen aineistoa haastattelu(lomakkeen) avulla, voidaan

tutkimuksen laatua tarkastella tutkimuksen eri vaiheissa. Etukäteen laatua voi

parantaa tekemällä hyvän haastattelulomakkeen ja miettimällä teemojen

syventämistä ja lisäkysymysten muotoiluja. (Hirsjärvi & Hurme 2008, 184.)

Tehtyäni haastattelulomakkeet, pyysin niihin kommentteja ja muokkasin

palautteen perusteella lomakkeita. Aineiston laatua voidaan parantaa

litteroimalla se mahdollisimman pian haastattelun jälkeen. (Hirsjärvi & Hurme

2008, 185). Haastattelun litteroin viikon sisällä haastattelusta ja saatuani opojen

vastaukset luin ne yksitellen saman tien lävitse, jotta olisin voinut kysyä

mahdollisia pian tarkentavia kysymyksiä. En kuitenkaan kokenut, että tällaiseen

olisi ollut tarvetta, eräs opo itsekin mainitsi, että voin laittaa postia tai soittaa, jos

haluan jostain aiheesta enemmän tietoa.

Taloudellisen tiedotustoimiston toimintaa rahoittavat tietyt elinkeinoelämän

toimijat ja kysymyksiin vastaavat opot saavat palkkaa kysymyksiin

vastaamisesta. Ei ole kuitenkaan syytä olettaa, etteivätkö opot olisi vastanneet

puolueettomasti kaikkia toimialoja koskeviin kysymyksiin. Palvelussa

kysymysten joukko on laaja ja vastauksia analysoidessa näkyy laaja ja

monipuolinen näkökulma ohjaukseen. Aineiston analyysissa olen antanut

esimerkkejä vastauksista. Vastauksissa näkee, kuinka opot pyrkivät

huomioimaan yksilöllisesti tilanteen, vastaavat monipuolisesti ja avaavat

uusiakin näkökulmia. Näiden lisäksi he usein kehottavat kääntymään toisen

tahon puoleen ja kertovat monipuolisesti vinkkejä, mistä hakea lisätietoja.

Yleistettävyys on laadullisessa tutkimuksessa harvoin mahdollista, koska

aineiston keruu on harvoin riittävän kontrolloitua, aineiston analysointi ei tuota

koskaan täysin objektiivisia faktoja ja yleistettävyys on loppujen lopuksi vain

yksilön mielen määrittelemä. (Lincol ja Guban 1985, 110, 113.) Laadullisessa

tutkimuksessa aineiston tehtävä on toimia tukena käsitteellisen ymmärryksin

luomisessa. Kattavuuden määrittelemisessä voidaan käyttää kyllääntymisen eli

saturaation käsitteitä. Aineistoa on riittävästi, kun uudet tapaukset eivät tuota

36

enää tutkimusongelman näkökulmasta uutta tietoa. (Eskola & Suoranta 2008,

62 ja Eskola & Vastamäki 2010, 42). Perehtyessäni palvelun kysymyksiin koin,

että samat teemat toistuivat aineistossa, myöskin opojen vastaukset noudattivat

yhtenäistä linjaa.

Tutkimuksen toistettavuus on välttämätön ehto tutkimuksen luotettavuudelle.

Määrällisessä tutkimuksessa tutkimustulosten luotettavuutta voidaan tutkia

esimerkiksi uusintamittauksella. Laadullisessa tutkimuksessa tutkijan on

huomioitava erilaiset ulkoiset vaihtelua aiheuttavat tekijät, mutta myös

tutkimuksesta ja ilmiöstä itsestään johtuvat tekijät. (Tynjälä 1991.)

Periaatteessa tämä tutkimus on jatkettavissa. Kysymyksiä ja vastauksia on

paljon ja niitä tulee koko ajan lisää, joten aineistoa voi tarkastella uudestaan

samasta tai eri näkökulmasta. Opojenkin haastattelu todennäköisesti onnistuisi.

Elämme jatkuvassa muutoksessa, joten kysymysten aiheet ja sen myötä myös

vastaukset, saattavat muuttua.

37

5 Kysy opolta -palvelun analyysi

Tässä luvussa kerron tutkimuksen tuloksia. Ensimmäisessä alaluvussa esittelen

ketkä palveluun lähettävät kysymyksiä. Palvelun käyttäjien ryhmiksi

muodostuivat peruskoululaiset, lukiolaiset, ammatillisessa koulutuksessa olevat

sekä siirtymävaiheessa olevat. Kysymykset, joita ei pystytty määrittelemään

mihinkään edellä mainituista muodostavat oman ”ei luokitusta” ryhmän.

Toisesta alaluvusta kuudenteen alalukuun tarkastelen, minkälaisia oli kullekin

ryhmälle tyypilliset kysymykset. Seitsemännessä alaluvussa on yhteenveto

kysymyksistä.

5.1 Kuka kyselee

Palveluun oli lähetetty 1355 kysymystä aikavälillä 13.2.2011 - 21.3.2014.

Käytyäni aineistoa läpi useaan kertaan ja tehtyäni erilaisia luokituksia päädyin

lopulta luokittelemaan aineiston sillä perusteella, että kuka palvelussa kyselee

kysymyksiä. Muutama kysymys oli kahdessa eri luokassa, nämä kysymykset on

laskettu molempiin luokkiin mukaan.

Taulukko 1. Kysy opolta -palvelun kysymysten lähettäjien taustat

Peruskoulu Lukio Ammatillinen koulutus

Siirtymä Ei luokitusta

Yhteensä

Ammatit 85 37 3 19 5 149

Opiskelu 304 219 83 178 23 807

Kesätyöt 135 5 7 1 7 155

TET 30 - - - - 30

Työelämä 29 8 1 11 12 61

Vapaa aihe

73 24 11 35 10 153

Yhteensä

656

293

105

244

57

1355

Palvelu on suunnattu ensisijaisesti peruskoululaisille. Lähes puolet eli 48,4 %

palvelun kysymyksistä olikin peruskoululaisten lähettämiä lukumääränä tämä

tarkoittaa 656/1355. Peruskoululaisten lähettämiksi kysymyksiksi laskettiin

kaikki kysymykset, joista kävi ilmi, että kysyjä oli peruskoululainen. Osasta

38

kysymyksistä, ei nähnyt suoraan, että kysymys oli peruskoululaisen lähettämä,

mutta vastauksessa tämä ilmeni. Kysyessä kysymyksiä kysyjät antavat usein

itsestään taustietoja, jotka eivät näy suoraan kysymyksissä, mutta kysymykseen

vastaavat opot näkevät ne tai päättelevät kysymyksistä. Vastuksissa saatetaan

esimerkiksi sanoa: ”olet siis peruskoululainen…”. Peruskoululaisiksi laskettiin

myös kysymykset, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä ovat

peruskoululaisen lähettämiä, vaikka se ei suoraan käynyt ilmi kysymyksestä.

Tällaisia kysymyksiä olivat esimerkiksi TET:tiin liittyvät kysymykset, joista

kysymyksen sisällöistä pystyi vahvasti olettamaan, että kyseessä oli

peruskoululainen.

Kunkoululoppuu.fi -sivustolla on myös lukiolaisille suunnattua materiaalia.

Minne opiskelemaan? -otsikon alta löytyy tietoa eri yliopistoista ja

ammattikorkeakouluista ja sivustolta löytyvät ammattivideot palvelevat myös

lukiolaisia. Syksyllä 2014 TAT toteutti #kunkoululoppuu -kiertueen lukioissa

ympäri Suomen maan. Kysy opolta -palvelun käyttäjäryhmistä toiseksi suurin

ryhmä on lukiolaiset. Heidän kysymyksiään palvelussa oli 21,6 % eli 293/1355.

Lukiolaisiksi laskettiin kysymysten ja vastausten perusteella ne, joista kävi ilmi,

että kyseessä on lukiolaisen lähettämä kysymys joko suoraan tai kysymyksen

aihepiiriin liittyen. Tämän lisäksi lukiolaisten kysymyksiin laskettiin kysymykset,

jotka hyvin suurella todennäköisyydellä oli lukiolaisten lähettämiä esimerkiksi

kysymyksen sisällöstä päätellen. Sen sijaan kaksois- ja kolmoistutkintoa

suorittavien opiskelijoiden kysymyksiä ei ole huomioitu tässä luokassa.

Ammatillista koulutusta suorittavat olivat yksi ryhmä, joka nousi esille

tutkimuksessa. Kysymyksistä 7,7 % eli 105/1355 oli ammatillista koulutusta

suorittavien lähettämiä kysymyksiä. Ammatillista koulutusta suorittaviksi

laskettiin myös kaksois- ja kolmoistutkintoa suorittavat kyselijät. Perusteluna

tälle on muun muassa se, että kaikki kaksoistutkintolaiset suorittavat

ammatillisen perustutkinnon, mutta eivät saa lukion päättötodistusta, joten he

ovat ensisijaisesti opiskelijoita ammatillisessa oppilaitoksessa. Halutessaan

suorittaa kaksois- tai kolmoistutkinnon opiskelija hakee ensin ammatilliseen

koulutukseen ja sinne päästyään hän voi valita suorittaa kaksois- tai

kolmoistutkinnon, jos oppilaitos tarjoaa mahdollisuutta siihen. Kovin suuri ryhmä

39

tämä ei ollut, koska suurin osa kaksois- ja kolmoistutkintoa koskevista

kysymyksistä tuli vasta kyseisiä tutkintoja harkitsevilta eli peruskoululaisilta tai

siirtymä vaiheessa olevilta.

Siirtymäkategoria koostuu moninaisista kysymyksistä. Tähän luokkaan on

laskettu koulutuksen ulkopuolella olevat, työelämässä olevat, korkea-asteella

tutkintoa suorittavat sekä sellaiset jo tutkinnon suorittaneet, jotka eivät

kysymisen hetkellä olleet toisen asteen koulutuksessa. Siirtymävaiheeseen on

laskettu myös mukaan muutama kysymys, jotka oli lähetetty toisen puolesta,

esimerkiksi äiti kyseli lapsen koulutukseen liittyvistä asioista. Siirtymävaiheen

kysymyksiä palvelussa oli merkittävä määrä 18 % (244/1355). Tämä kuvastaa

sitä, että ohjaustarvetta on muuallakin kuin vain kouluissa ja oppilaitoksissa.

Osa kysymyksistä oli muotoiltu niin ja kysymysten vastauksistakaan ei pystynyt

päättelemään millään, minkälaisesta taustasta kysyjä kyselee kysymyksiä.

Tällaiset kysymykset ovat luokiteltu ”ei luokitusta luokkaan.” Suurin osa tämän

luokan kysymyksistä on todennäköisesti peruskoululaisten tai lukiolaisten

lähettämiä, esimerkiksi kysymys: ”Mitkä ammatit olisivat tulevaisuuden

ammatteja?” (24.3.2012) Tällaisia kysymyksiä oli 57/1355 eli 4,2 % aineistosta.

5.2 Peruskoululaiset

Peruskoululaisten luokka muodostui peruskoululaisten lähettämistä

kysymyksistä ja kysymyksistä, jotka olivat hyvin todennäköisesti

peruskoululaisten lähettämiä. Heidän kysymyksissään painottuivat teemat

liittyen koulutusvalintoihin, TET:tiin liittyvät teemat, kesätyöt ja erityisesti niiden

hakemiseen liittyvät kysymykset sekä eri ammatteihin liittyvät kysymykset.

Peruskoululaisten kysymyksissä näkyi selkeimmin myös niin sanottujen

perustietojen hallinnan puute. Toisinaan termit eivät olleet tuttuja, palvelussa

kysyttiin, että mitä yhteishaku tarkoittaa, mikä on välivuosi tai mitä tarkoitetaan

luokattomalla lukiolla. (17.12.2012 ja 20.10.2012, 12.10.2012). Jatko-opintoihin

hakeutuminen on aikamoisen epäselvää, kun kysymys kuuluu toisinaan, että

kuinka lukioon voi päästä tai voiko ammattikorkeakouluun päästä suoraan

40

peruskoulusta. (15.3.2011 ja 25.2.2012).

Koulutusvalinnoissa nousi esille pääosin toisen asteen opinnot, mutta myös

korkea-asteen opintoihin liittyen kysymyksiä löytyi joukosta. Toisen asteen

koulutukseen liittyvät kysymykset painottuivat hakemiseen, ammatillisen

koulutuksen piste- ja pääsykoekäytäntöihin ja lukion ainevalintoihin.

”Hei ! Olen yhdeksäs luokkalainen tyttö ja haluaisin psykologiksi. Mihin minun kannattaa hakea? Jos haen ensin lukioon ja sieltä sitten yliopistoon, mitä aineita minun kannattaa ottaa lukiossa.” (11.1.2014)

Ammatillisen koulutuksen pistekäytännöstä, pääsyvaatimuksista ja

edellytyksistä päästä ja lähteä opiskelemaan oltiin epätietoisia. Esimerkiksi eräs

tyttö kyseli, että paljonko tarvitsee tietää autoista, että pääsee opiskelemaan

autoalalle. (23.1.2013). Hakemisprosessi mietitytti ja siitä saatettiin kysyä hyvin

yleisellä tasolla. Eräs kysyjä kysyi, että miten yhteishaun pisteet menevät eri

tilanteissa ja toista kysyjää askarrutti, että mistä niitä pisteitä oikein saa ja

montako niitä tarvitaan. (1.10.2011 ja 9.1.2014) Hakemiseen liittyen kysyttiin

myöskin soveltuvuuskokeista.

”Olen hakemassa Hyrian ammattikouluun turvallisuusalalle. Laskin pisteeni ja sain 23 ilman pääsykoetta. Onko se tarpeeksi sinne pääsemiseen tai millä pisteillä sinne on viime vuonna porukkaa päässyt? Luin jostain että työkokemuksesta saa pisteitä, mutta päteekö se turvallisuusalalle hakiessa? Niin ja mitä muuten pääsykoe sisältää? (6.12.2012) ”Moi! Mitäköhän tuohon lähihoitajan soveltuvuuskokeeseen mahtaa kuulua? Millainen se on?” (26.2.2013)

Useat oppilaat miettivät kaksois- ja kolmoistutkintoa vaihtoehtona. Moni pohti

kyseisten tutkintojen hyödyllisyyttä, käytännön järjestelyjä ja tutkinnon

vaikutusta jatko-opintomahdollisuuksiin. (9.12.2013 ja 2.5.2013)

Ammatteihin liittyvistä kysymyksistä 33,5 % ja työelämää koskevista 21,9% liittyi

siihen, että miten kouluttautua johonkin ammattiin. (Aivan kaikki kyseisistä

kysymyksistä eivät olleet peruskoululaisten lähettämiä.) Kysymyksissä nousi

41

esille monet perinteiset ammatit kuten kahvilan pitäjä tai poliisi. Joukossa oli

myös ammatteja, joihin ei törmää joka päiväisessä elämässä tai ammatteja,

joihin ei ole varsinaista koulutusta.

”Haluaisin poliisiksi, mutta en tahtoisi mennä lukioon. Onko siis mahollista päästä poliisikouluun jos ei oo käyny lukiota ja mikä linja ammattikoulussa kannattais valita poliisikoulua ajatellen ?” (11.1.2012)

”Millaisen koulutuksen tarvitsee jos haluaisi vaikka ajaa jollain jäähallilla jääkonetta? Tarvitseeko olla ajokortti? Ja mistä kyseiseen ammattiin voisi päästä? (20.4.2013)

Palkka ja työllistyminen olivat teemoja, jotka näkyivät kysymyksissä.

Kysymyksissä nousi esille näkökulma, että opiskelujen jälkeinen työttömyys ei

kiinnosta. Vaikea sanoa, onko tämän hetken työttömyystilanteella ja siitä

uutisoinnilla merkitystä nuorten pohdintoihin liittyen työttömyyteen.

”Moro! Mietin tässä että mistä ammateista saa paljon (n.5000-10 000) euroa palkkaa?” (16.10.2012)

”Miten puheterapeutiksi opiskellaan ja riittääkö heille töitä tulevaisuudessa. KIITOS !!!” (17.11.2012)

Kansainvälisyys näkyi yläkoululaisten kysymyksissä monipuolisesti, tosin osalla

on hieman epärealistisia käsityksiä ja odotuksia. Joukossa oli myös

toteutettavissa olevia toiveita, eräs oppilas pyysi vinkkejä TET:in suhteen, jotta

voisi käyttää englantia, ilman, että menee englanninkieliseen leikkikouluun.

(3.1.2014.) Useampi peruskoululainen kysyi, kuinka voisi päästä ulkomaille

opiskelemaan peruskoulun jälkeen.

”Miten helppoa olisi päästä SUORAAN peruskoulusta muuttamaan ulkomaille ? En halua käydä ensin lukiota täällä tai mitään haluan SUORAAN peruskoulun jälkeen ja voisin mennä siellä sinne lukioon tai sitten haluan julkkikseksi esimerkiksi malliksi. Eli voisitko neuvoa miten pääsisin peruskoulun jälkeen vaikka kesällä muuttamaan ulkomaille enkä joutuisi käymään suomessa kun peruskouluni loppuun ja kesän aikana amerikkaan muuttaisin, joutuisinko

42

asumaan asuntolassa/kampuksessa ? Paljonko sellainen maksaa? Mitä minä tarvitsen että pääsen asumaan kokonaan ulkomaille että olisi kaikki paperit ym kunnossa ?

Tätä minä haluan en mitään suomen huonoja lukioita. Vaan haluan ulkomaille, suomi on niin ruma ja huono maa ainoat hienot paikat täällä on Helsinki ja mun sukulaisten kesämokit. :) XD” (8.3.2014)

Nuorten mieli muuttuu nopeasti ja sen seurauksena jo tehtyihin päätöksiin

kaivattiin muutosta. Useamman kerran palveluun oli lähetetty kysymys, että

voiko yhteishakua muuttaa kesken hakuprosessin, vaikka hakuaika on jo

päättynyt.

”Hei! Olen hakenut yhteishaussa Salon Ammattikouluun, mutta nyt olen miettinyt, että lukio voisi sopia minulle paremmin, sillä olen hyvä koulussa ja pidän asioiden oppimisesta. Voinko mitenkään päästä Salon lukioon opiskelemaan ensi vuodeksi, vaikka olen tehnyt jo yhteishaun? (4.4.2012)

Julkisuudessa esillä olleet ammatit näkyvät kysymyksissä. Osa kysymyksistä oli

luultavasti sellaisia, joita ei ole kehdattu kysyä omalta opolta tai muulta

luotettavalta aikuiselta. Toisaalta realistista tietoakaan ei ole saatavilla kaikista

ammateista helposti. Palvelusta löytyi kysymyksiä muun muassa liittyen

naisjääkiekkoilijan vaatimuksiin, laulajaksi hakemiseen, kuinka pääsisi

ammattimatkaajaksi, kehonrakentajaksi tai näyttelijäksi. Eräs nuori on

kiinnostunut stand-up koomikon koulutuksesta. (7.9.2012, 14.2.2011,

22.9.2011, 31.1.2014, 2.3.2012, 13.2.2012)

Palvelun kaikki 30 TET:tiin liittyvää kysymystä olivat yläkoululaisten lähettämiä.

Nuoret kysyivät vinkkejä TET-paikan hakuun, mistä paikkakunnalta paikkaa voi

hakea, TET -paikan vaatimuksista; esimerkiksi hygieniapassin

tarpeellisuudesta. Yleinen kysymys kuului myös, että onko mahdollista päästä

TET:tiin johonkin paikkaan x, esimerkiksi urheilumyymälään, eläinklinikalle tai

lentokentälle. Eräs oppilas kertoi olevansa ujo ja pelkäävänsä toimia yksin ja

kaipasi apuja TET -paikan löytämiseen. (10.1.2013, 28.8.2011, 9.9.2011,

18.4.2012, 4.3.2013, 13.8.2013 ja 20.8.2013, 10.3.2014)

43

Kesätyöt on palvelun yksi valmiiksi annettu aihealue, jonka tiimoilta voi kysyä

kysymyksiä. Palvelun kesätöihin liittyvistä kysymyksistä 87 % (135/155) oli

peruskoululaisten lähettämiä. Suurin osa tiedoista, joita palvelussa kysyttiin

kesätöihin liittyen, olisi löydettävissä kunkoululoppuu.fi-sivustolta tai muualta

verkosta. Tämän lisäksi aiheista on todennäköisesti puhuttu myös koulussa,

mutta jos asiat eivät ole tuntuneet silloin kiinnostavan tai ajankohtaisilta, ovat ne

saattaneet unohtua. Kysymyksiä lukiessa mietityttävät myös nuorten

tiedonhakutaidot. Toisaalta todellisiakin ongelmia on, esimerkiksi kesätöiden

saanti nuorten kohdalla ei ole helppoa ja se näkyi kysymyksissä. Osasta

kysymyksiä huokui kokonaan yleinen tietämättömyys kesätöitä ja kesätöiden

hankkimisprosessia kohtaan, mutta joukossa oli myös kysyjiä, jotka olivat hyvin

perillä asioista ja kaipasivat tarkkoja tietoja esimerkiksi työehtosopimusasioista.

Kesätöihin liittyvissä kysymyksissä ikä oli keskeisessä asemassa. Kysymyksistä

31,2 % eli 44/141 liittyi ikään ja usein kysyttiin, että ”olenko liian nuori?” Nuorin

kysyjistä oli 11-vuotias ja kyseli, että koska hän saa aloittaa kesätyöt.

Kesätöihin liittyen kysymykset sisälsivät ajatuksen ”mistä hakea, miten hakea ja

milloin hakea.”

”Moi! Olen tämän vuoden puolella 15 vuotta täyttävä tyttö ja ajattelin yrittää päästä kesällä kesätöihin. Milloin minun kannattaa alkaa hakemaan kesätyöpaikkaa? ja Minkälaisista paikoista?” (9.1.2012)

Toinen kesätöihin liittyvä yleinen teema oli tutustu työelämään ja tienaa -

ohjelma (TTT-ohjelma). Eräs nuori kertoo lukeneensa ohjelmasta, mutta ei

ymmärtänyt, kuinka tuollaista työtä voi hakea. (13.1.201) TTT- ohjelmaan

liittyviä kysymyksiä oli yhteensä 22 eli 15,6 % kesätöihin liittyvistä kysymyksistä.

Tämän lisäksi osassa opojen vastauksissa, joissa ei ollut suoraan kysytty tuosta

ohjelmasta, siitä mainitaan.

Peruskoululaisten kysymyksissä näkyi muukin kuin koulutukseen ja työn tekoon

liittyvät teemat. Eräs 13-vuotias nuori halusi tietää, että onko murrosikä vaikeaa

aikaa. Myöskin vapaa-ajan viettämiseen kysyttiin vinkkejä ja riidat kavereiden

kanssa mietityttivät. Muutama kysymys liittyi kotoa poismuuttamiseen ja

44

opintojen rahoittamiseen.

Peruskoululaiset ovat siitä erityinen ryhmä, että he koostuvat (lähes) koko

ikäluokasta. Peruskoulun jälkeen ikäluokka hajoaa ja eri oppilaitoksissa,

työelämässä tai muualla on edustettuna vain tietty osa ikäluokasta. Tästä

huolimatta kysymyksistä oli löydettävissä yhtenäisiä asioita, jotka mietityttävät

heitä. Keskeisimpinä teemoina olivat ammatteihin ja koulutukseen liittyvät

kysymykset sekä kesätyöpaikkoihin ja TET:tiin liittyvät asiat.

5.3 Lukiolaiset

Lukiolaisiksi laskettiin tässä tutkimuksessa kaikki, joiden kysymyksistä kävi

suoraan ilmi, että he olivat lukiolaisia, mutta myös kysymykset, joista pystyi

vahvasti olettamaan, että ne olivat lukiolaisen lähettämiä. Lukiolaisiksi ei sen

sijaan laskettu kaksois- tai kolmoistutkinnon suorittavia, vaan heidät on

huomioitu ammatillista koulutusta suorittavien luokassa. Lukiolaisten

kysymykset koskivat pääosin lukio-opintoja esimerkiksi kurssivalintoja ja

ylioppilaskirjoituksia, jatko-opintoja ja eri ammatteja sekä lukion keskeyttämistä

tai vaihtamista.

Lukio-opinnoissa eniten mietityttivät ainevalinnat ja ylioppilaskirjoituksissa

kirjoitettavat aiheet. Kysymyksiä tuli ”normaalia” lukiota suorittavien lisäksi ib-

lukion opiskelijoilta sekä erityislukiota käyviltä. Yksittäiset lukioon liittyvät

kysymykset, esimerkiksi lukiodiplomeista nousivat myös esille. (25.4.2011,

21.10.2012, 6.2.2013, 1.1.2014, 15.2.2012.)

Kysymys ainevalintoihin liittyen olivat usein muodossa ”mihin aineisiin

kannattaisi panostaa lukiossa, jos haluaa johonkin x ammattiin”. Kiinnostuksen

kohteita oli monenlaisia, aina meteorologista suurlähettilääksi, puheterapeutista

insinööreihin ja toimittajasta eläinsuojelutarkastajaksi. (15.4.2013, 19.8.2012,

17.11.2012, 10.3.2013, 1.12.2011, 5.8.2011).

Lukion vaihtamisesta ja keskeyttämisestä kyseltiin, jotkut haluaisivat vaihtaa

lukiosta toiseen, osa taas lukiosta ammatilliseen koulutukseen. Jostain

45

kysymyksistä tuli suoraan ilmi, että vaihtamisen syyt ovat sosiaalisia, kun osalla

taas opinnot eivät sujuneet suunnitelmien mukaan. Lukuvuonna 2010–2011

lukiokoulutuksen keskeytti 4 % lukio-opiskelijoista. (Koulutustilastot 2013.)

”Moi,

eli käyn tällä hetkellä lukion ensimmäistä vuotta ja olen koko vuoden ajatellut lukion vaihtamista toiseen lukioon, koska en viihdy koulussa ja numerotkin on tippunu. Katotaanko lukioiden vaihtamisessa peruskoulun todistusta vai ensimmäisen vuoden todistusta? Ja riittääkö tämä syyksi lukion vaihtamiseen?” (7.3.2014)

Jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyen tuli monipuolisia kysymyksiä,

esimerkiksi kysyttiin, että voiko lukion jälkeen jatkaa opiskelua ammatillisella

puolella tai voiko ammattikouluun ja ammattikorkeakouluun hakea

samanaikaisesti. Kysymykset oli lähetetty keväällä 2014, jolloin hakusysteemi

muuttui ja toisinaan opetushallituksellakaan ei ollut antaa ajankohtaista tietoa

hakukriteereistä esimerkiksi ammatillisen koulutuksen täydennyshaun suhteen.

(13.3.2014)

”Mun ongelmana on jo muutaman vuoden ajan ollu se, etten oo missään vaiheessa ollu erityisen kiinnostunu mistään tietystä alasta. Menin lukioon oikeestaan sen takia, että saisin lisäaikaa tulevaisuuden suunnitteluun sun muuhun, mutta nyt, lukion toisen vuoden opiskelijana, oon silti ihan yhtä umpikujassa kun mitä olin yläasteella.” (22.4.2011)

Useat valitsevat lukion, jotta saavat lisäaikaa miettiä tulevaisuuden

suunnitelmia, mutta ajan kuluminen ei välttämättä selkeytä urasuunnitelmia

yhtään. Positiivista on kuitenkin, että osa nuorista tietää jo vähän mitä haluaa ja

he osaavat oma-aloitteisesti kuvailla kiinnostuksen kohteita vaikka konkreettiset

ideat ovat vähissä. Esimerkiksi eräs nuori kysyi vinkkejä minne lähteä

opiskelemaan, kun hän ei ole hyvä matematiikassa ja englannissa, mutta

haluaisi olla tekemisissä paljon ihmisten kanssa. (22.2.2014)

Peruskoululaisten kysymyksissä oli enemmän kysymyksiä ulkomaihin liittyen

kuin lukiolaisten kysymyksissä, mutta lukiolaisiakin kiinnostaa ulkomailla

opiskelu ja työskentely. Heidän kysymyksissään näkyi, että asiaa on mietitty

vähän laajemmin ja realistisemmin, esimerkiksi pohdittiin ja kysyttiin

46

kustannuksista ja pääsyvaatimuksia. (9.4.2013).

Lukiolaisiakin mietityttivät muutkin kuin suoranaisesti opintoihin liittyvät asiat.

Nuorten elämässä tapahtuu paljon erilaisia muutoksia, eräs nuori kyseli

naimisiinmenosta johtuvasta nimenvaihdoksesta ja sen vaikutuksista tuleviin

pääsykokeisiin. (26.2.2014). Kokonaisuudessaan kuitenkin palveluun

lähetetyissä lukiolaisten kysymyksissä 75 % (219/293) liittyi opiskeluun eli

pääosin ainevalintoihin ja ylioppilaskirjoituksiin sekä lukion jälkeisiin

opiskelumahdollisuuksiin. Lukiolaisten ohjaustarpeeseen vastaamiseen

tarvitaan monipuolista ohjausta. Ainevalinnat ja ylioppilaskirjoitusten

kysymykset linkittyvät paljon tulevaisuuden suunnitelmiin, joten monipuolisille

urasuunnittelutaitoja ja omien suunnitelmien selkeyttämisen tuelle on tarvetta.

5.4 Ammatillista koulutusta suorittavat

Ammatillista koulutusta suorittaviksi laskettiin kaikki, jotka olivat kysymishetkellä

ammatillisessa koulutuksessa. Osa kysyjistä saattoi suorittaa toista ammatillista

tutkintoa tai olivat vaihtaneet ammatillisen koulutuksen alaa tai siirtyneet

lukiosta ammatilliseen koulutukseen. Tähän ryhmään laskettiin myös kaksois- ja

kolmoistutkintoa suorittavat opiskelijat. Kysymyksistä huomasi, että ammatillista

koulutusta suorittavien lähtökohdat ja tavoitteet koulutukselle voivat vaihdella

suurestikin. Kysymyksiä tuli liittyen opintojen keskeyttämiseen ja alan vaihtoon,

kun taas osa kysymyksistä koski kaksois- tai kolmoistutkinnon suorittamista ja

korkeakouluopintoja ammatillisen koulutuksen jälkeen.

”Opiskelen 2. vuotta ammattikoulussa. Tuntuu kuitenkin että on väärä ala minulle. Pystyisinkö siis hakea syksyn yhteishaussa vai onnistuisiko alan vaihto muuten kesken lukuvuoden?” (24.9.2013)

Lukuvuonna 2010–2011 ammatillisen koulutuksen keskeytti 9,1 % eli reilut

10 000 henkeä. (Koulutustilastot 2013). Taustalla saattaa olla jo aikaisempiakin

epäonnistuneita koulutusvalintoja. Syiksi keskeyttämiselle tai sen pohtimiselle

mainittiin, ettei ala enää kiinnosta, koulumuotoinen opiskelu ei motivoi,

sosiaaliset syyt tai allergiat. Keskeyttäjät kysyivät pääsääntöisesti

mahdollisuutta vaihtaa alaa tai suorittaa oppisopimuskoulutus. Jotkut kysyjistä

47

aikoivat suorittaa opinnot loppuun, vaikka ala ei enää kiinnostanut, mutta

pyysivät vinkkejä, kuinka tutkinnon suorittamisen jälkeen voi hakeutua uuteen

koulutukseen.

Terveydelliset syyt nousivat esille useamman kerran. Eräs kysyjä oli vaihtanut

homeallergian takia oppilaitosta jo kerran ja vaihdon jälkeen totesi, että

nykyisessäkin oppilaitoksessa hän kärsi samoista oireista. Opintojen myötä

joillakin oli puhjennut allergioita liittyen esimerkiksi eläimiin tai kemikaaleihin.

Tuollaiset tilanteet luovat nuorille todella haasteellisia tilanteita, eikä niihin ole

yksiselitteisiä neuvoja tai ratkaisuja. (20.9.2012, 17.6.2013, 16.1.2014)

Tilanteet ja tarpeet ammatillista koulutusta suorittavien keskuudessa olivat

usein hyvin yksilöllisiä. Monien opinnot kulkevat omaa reittiä johtuen esimerkiksi

aikaisemmista opinnoista, kaksois- tai kolmoistutkinnosta tai siitä, etteivät he

pysty suorittamaan opintoja samaan tahtiin kuin muut.

Ammatillisen puolella opiskelevat kaipaisivat enemmän ohjausta jatko-

opintoihin. Jatko-opinnoista oli kaksois- ja kolmoistutkinnon lisäksi

kiinnostuneet muutkin. Eräs ammattikoululainen kertoi, kuinka hänellä ei ole

tietoa yliopistosta, koska ammattikoulussa ei hänen kokemuksensa mukaan saa

tietoa korkeakouluopinnoista.

”Hei! Miten minun kannattaisi toimia? Opiskelen viimeistä vuotta ammattikoulussa leipuri-kondiittoriksi, ja valitettavasti tulevaisuudessa en alalla haluaisikaan olla töissä. Minua on entistä enemmän alkanut kiinnostaa työ kotitalousopettajana, mutta sydäntä särkee kun ajattelen että en ylä-asteen jälkeen mennyt lukioon, vaikka opo silloin sitä yrittikin tyrkyttää (silloin en siis vielä tiennyt haluavani köksän opettajaksi). Minne siis minun kannattaa hakea ensi vuonna? Lukio, AMK restonomiksi? Tai mitä ylipäätään minun kannattaa opiskella että minusta tulisi kotitalousopettaja? Yliopistosta minulla ei ole mitään tietoa, koska ammattikouluissa ei niistä kerrota. Onko kotitalousopettajaksi mahdollista valmistua muuta kautta kun yliopistosta?

Toivottavasti käsittelette kysymykseni!” (14.6.2011)

48

Ammatillista tutkintoa suorittavien kysymyksissä tuli selkeimmin mielikuva, ettei

ohjausta ole saatu tai asioista ei ole kuultu. Tilanteista haastavan tekee myös

se, että ratkaisut tilanteisiin ovat usein moniulotteisempia. Lukiota käydessä

kurssivalintoja on huomattavasti helpompi muuttaa kuin ammatillisen

koulutuksen alaa. Yhteishaun muutoksen myötä joutuu yksilö oikeasti ottamaan

riskejä, jos irtisanoo itsensä koulutuksesta, jotta olisi paremmat mahdollisuudet

päästä haluamalleen alalle. Huomatessaan, ettei ala tai oma soveltuvuus alalle

vastaa odotuksia, on nuori monien vaikeiden ratkaisujen edessä. Toisinaan voi

olla haasteellista hahmottaa kokonaiskuvaa ja ymmärtää ratkaisujen

seuraukset.

5.5 Siirtymät

Tutkimusta tehdessä esille nousi useita kysymyksiä, jotka eivät olleet

peruskoululaisten tai toisen asteen opiskelijoiden lähettämiä. Palvelun

kysymyksistä näitä kysymyksiä oli 244/1355 eli 18 %. Ryhmä koostui kokonaan

koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevista, työelämässä olevista tai

korkeakoulussa opiskelevista. Jotkut kysyjistä viettivät (tietosia) välivuosia

opinnoista, toiset olivat valmistuneet tai työelämässä, mutta miettivät uudelleen

kouluttautumista. Joukossa oli myös muutama kysymys, jotka oli lähetetty

ystävän tai lapsen tilannetta koskien. Osana Elinikäisen ohjauksen

yhteistyöryhmän työskentelyä toteutettiin kansalaiskysely, jonka avulla

kartoitettiin eri-ikäisten henkilöiden kokemuksia koulutus- ja työuran aikana

saadusta neuvonnasta ja ohjauksesta. Vastauksista ilmeni, että koulutuksen

ulkopuolella olevien nuoret sekä työssäkäyvien aikuisten mahdollisuudet saada

tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja ovat rajalliset. Erityisesti koettiin, että tieto

tarjolla olevista palveluista on vaikeasti saatavilla ja verkossa oleva tieto on

hankalasti löydettävissä. Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden saatavuuteen,

riittävyyteen ja vaikuttavuuteen ei oltu tyytyväisiä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö

2011: 15, 24–25) Tästä viesti myös kysy opolta -palveluun lähetetyt

kysymykset.

49

Tässä joukossa kysyjien taustat olivat moninaiset. Joukossa on sellaisia, jotka

eivät olleet kysymishetkellä missään oppilaitoksessa tai osalla ei ollut mitään

peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Suomessa tavoitteena on saada koko ikäluokka

toisen asteen koulutukseen suoraan perusopetuksen jälkeen, kuitenkin 15–19

vuotiaista koulutukseen osallistuu vain 87 %. Vuonna 2011 peruskoulun

päättäneistä yhdeksäsluokkalaisista 91 % jatkoi samana syksynä

tutkintotavoitteista opiskelua. Kokonaan hakematta jättäneiden osuus oli

ainoastaan 1,5 %, mutta silti useat nuoret eivät jatka opintoja toisella asteella.

(Antikainen ym. 2013, 327; Koulutustilastot 2013). Tämä näkyi myös

kysymyksissä, osa kysyjistä oli vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta ja

välivuosia saattoi olla useampi. Tällaiset henkilöt mainitsevat usein, että heillä

on suunnitelmissa seuraavana syksynä aloittaa koulutus, mutta eivät tiedä

minne hakea, koska kiinnostuksen kohteita ei joko ole tai sitten niitä on niin

paljon, ettei osaa valita, minne hakisi. He kysyivät vinkkejä, että minne hakea ja

miten selvittää, mikä ala sopisi itselle.

Useammassa kysymyksessä nousi esille oppisopimuskoulutus. Suurimmassa

osassa kysymyksiä, joissa oppisopimuskoulutuksesta kysyttiin, nähtiin se

ratkaisuna jo epäonnistuneelle koulutusvalinnalle. Joko niin, että opiskelemaan

ei oltu päästy tai sitten, ettei ala kiinnostanut tai opiskelutavat ammatillisessa

koulutuksessa eivät motivoineet.

”Moi, En päässyt mihinkään opiskelemaan ja olen miettinyt kympin, ammattistartin jne. sijaan oppisopimuskoulutusta. Itseäni kiinnostaa eniten joko sähköasentajan työt tai sitten merkonomi-opinnot. Kauanko yleensä tuollainen oppisopimus kestää ja miten kaikki lomat (kesä, talvi jne.) ajoittuvat? Voiko tätä oppisopimus paikkaa kysyä vaikka lähikauppakeskuksen intersportista tai paikallisesta sähköasennus firmasta? Jos ei, niin osaatteko yhtään sanoa mistä päin pk-seutua tällaista paikkaa pitäisi lähteä etsimään? (23.6.2011)

Välivuosille oli moninaiset syyt. Peruskoulun jälkeisten välivuosien lisäksi esille

nousivat lukion jälkeiset välivuodet. Suurimmalle osalle miehistä

asevelvollisuuden suorittaminen tuo pakollisen välivuoden opiskeluista.

Ohjaukselle olisi tarvetta myös armeijassa oleville sekä asevelvollisuuden

suorittaneille.

50

”Hei! Olen paraikaa armeijaa suorittamassa ja kotiudun joulukuussa….Minua kiinnostaisi suorittaa verkkokurssina/etäopiskeluna jonkinlaista nettisivujen suunnitteluun liittyvää kurssia, mutta en itse ole löytäny yhtäkään. Osaisitko auttaa? (25.11.2013)”

Ammatillisen tutkinnon aikaisemmin suorittaneet sekä työelämässä olleet

kyselivät numeroiden korotusmahdollisuuksista ja jatko-opinnoista. Eräs kysyjä

oli valmistumisen jälkeen saanut koulutusta vastaavaa työtä, mutta ei kokenut

alaa omakseen ja toivoi vinkkejä ammatinvalintaan painottaen, ettei halua enää

toista kertaa opiskella turhaan. (10.9.2013).

Korkeakouluissa opiskelevien kysymykset koskivat opintoja korkeakouluissa,

uudelleen hakeutumista korkeakouluun joko opintojen kesken tai valmistumisen

jälkeen.

”Valmistuin keväällä 2013 Savonia-amk:sta luonnonvara-alalta ja nyt olen alkanut pohtia uudelleen amk:hon hakua. Pystynkö hyödyntämään aiempaa AMK-koulutusta hakiessa vai huomioinko pelkästään ylioppilastodistukseni?” (20.3.2014)

Ohjaukselle on tarvetta erinäisissä elämäntilanteissa. Elämäntilanteet

muuttuvat, perheen perustaminen voi luoda koulutuksen kannalta haasteita.

Eräs 55-vuotias kysyi, että voiko hän vielä hakea yhteishaussa, koska haluaisi

muuttaa urasuunnitelmia. (6.3.2013) Kotiäiti kertoi mutkikkaasta tilanteesta,

jossa hän oli ennen lasten syntymää aloittanut lääketieteen opinnot, mutta

muuttanut miehen työn perässä muualle ja koki, että lääketieteen opintojen

jatkaminen nykyisessä elämäntilanteessa on mahdotonta. Hänkin oli tullut

tilanteeseen, että oli mietittävä uutta ammatinvalintaa. (8.9.2012)

Palvelussa esitettiin kysymyksiä myös toisten puolesta, esimerkiksi huoltaja tai

ystävä kysyi nuorten puolesta asioita. Toisilla kysymykset liittyvät esimerkiksi

yhteishakuun, mutta toisinaan oppilailla on aito huoli ystävistään. (6.2.2014 ja

16.3.2012)

”Hei! Olen huolissani ystävästäni, jolla on heikko keskiarvo (6.1 muistaakseni), jonka pitäisi pian päättää, mihin hän hakee yhteishaussa.

51

Hän ei tunnu olevan kiinnostunut mistään alasta, mutta yhteishaku lähenee kovaa tahtia. Ystäväni on asennoitunutkin koko asiaan täysin välinpitämättömästi eikä suostu keskustelemaan siitä. Hän kohauttelee vain olkiaan huolettomasti ”kyllähän tässä on aikaa” -tyyliin, mutta minä alan oikeasti huolestua tästä tytöstä. Minä olen etsinyt ja ehdotellut erilaisia vaihtoehtoja, mutta hän tyrmää kaikki ideat ja sanoo, että huolehdin liikaa. Eniten minua pelottaa, että hän pitää ”välivuoden”, joka venyy niin pitkäksi, että hän syrjäytyy kokonaan työ- ja opiskeluelämästä.” (8.1.2013)

Esille nousi myös ajankohtaiset muutokset, esimerkiksi vuoden 2014 muutos

ammattikoulutukseen hakemiseen. Kysyjä oli itse aktiivinen ja koki olevansa

yhteiskunnan silmissä syrjäytynyt nuori, koska on jättänyt aikaisemmin

ammatillisen koulutuksen kesken. Hän oli oma-aloitteellisesti tutkinut uudet

valintaperusteet ja kysyi, että menettääkö hän oikeasti pisteitä yhteishaussa sen

vuoksi, ettei hae suoraan peruskoulusta. Hän pohti, että onko tosiaankin, niin,

että ”syrjäytyneiden” opiskelumahdollisuudet on poljettu alas ja millaisia

mahdollisuuksia ja keinoja voisi olla päästä ammatilliseen koulutukseen.

(13.2.2014)

Henkinen hyvinvointi tai toisin ilmaistuna henkinen pahoinvointi, etenkin

kiusaaminen, nousivat useammassa koulutuksen ulkopuolella olevien

kysymyksessä esille. Kiusaaminen oli kysymysten perusteella ollut vaikuttava

tekijä jättäytyä koulutuksen parista pois. Osa kysyjistä avasi laajemminkin omaa

tilannetta ja siitä aiheutuneita haittoja. Kysymyksistä näkee kiusaamisen

pitkäaikaisia seurauksia, useampi oli pitänyt välivuoden, koska ei uskaltanut

mennä kouluun. (16.11.2012, 8.9.2012, 23.8.2012)

”Moikka. Mua kiusattiin koulussa puolet peruskoulussa ja myöskin 9-luokalla. Mulla on nyt päällä vastentahtoisesti välivuosi kun en uskaltanut mennä kouluun. Mun kiusaamista ei hoidettu muuta kun pikku puhuttelulla ja se on tuntunu hirveen väärältä koko vuoden vaikka en enää oo kyseisessä koulussa? Mitä mä voin tehdä, vai pitääkö mun vaan tyytyä tähän? Kiitos!” (13.3.2013)

Kysymyksiä tarkastellessa ilmeni, että ohjaustarvetta on paljon muuallakin kuin

vain kouluissa ja oppilaitoksissa. Tilanteet ovat useasti monimutkaisia ja

52

kysyjillä on aidosti haastavia tilanteita, joihin eivät ole saaneet apua muualta.

Tarvetta on kokonaisvaltaiselle ohjaukselle, jossa pystytään huomioimaan

yksilön tilanteeseen vaikuttavat erilaiset tekijät. Jostain on kuitenkin lähdettävä

liikkeelle ja yksittäiseen kysymykseen vastauksen löytäminen voi olla yksilön

kannalta todella merkityksellistä.

5.6 Ilman luokitusta

Tämän luokan kysymyksistä isoin osa oli todennäköisesti peruskoululaisten tai

toisen asteen koulutuksen suorittavien kysymyksiä, mutta kysymyksissä eikä

vastauksista voinut päätellä kenen lähettämä kysymys oli. Kysymykset koskivat

samoja teemoja kuin aikaisemmin mainituissa luokituksissa on tullut esille,

esimerkiksi eri ammatteja ja niihin kouluttautumista.

”Hei!

Olen kiinnostunut teologiasta ja haluaisin ehkä joskus opiskella sitä,

mutta mitä muita ammatteja teologi voi harjoittaa kuin uskonnonopettaja

ja pappi? Niistä kumpikaan ei tunnu olevan mun juttu.

Kiitos! ( 7.6.2011)

Toinen teema, joka näkyi kysymyksissä, oli henkinen jaksaminen. Nuoret

kyselivät neuvoja, kuinka jaksaa käydä lukuvuosi loppuun, kun väsymys painaa.

”Voisitko kertoa neuvoja, miten jaksaa käydä kunnialla lukuvuosi loppuun asti näin keväällä, väsymys painaa? Tuntuu, että nukkumaanmeno menee entistä myöhäisemmäksi, ja päivittäin joutuu ottamaan päiväunet. Kokeita lähestyy useita, ja ei jaksaisi millään lukea. Miten pystyisin ottamaan itseäni niskasta kiinni?” (3.5.2011)

5.7 Yhteenvetoa palvelun kysymyksistä

Monet kysymykset koostuivat sisällöistä, joiden tieto on (todennäköisesti)

saatavilla omasta koulusta/oppilaitoksesta tai tieto olisi helposti löydettävissä.

Joukossa on toki kysymyksiä, joihin vastausten löytäminen ei ole helppoa ja

tilanteet ovat aina yksilöllisiä. Ihmiset kaipaavat tiedon lisäksi huomiota, että

53

joku perehtyy juuri heidän tilanteeseensa. Kaikkiin kysymyksiin ei ole myöskään

yhtä oikeaa vastausta, toisinaan kysyjät kaipaavat varmistusta tai heidän

kykynsä/halunsa etsiä tietoa on rajallinen. Suurin osa kysymyksistä linkittyy

jollain lailla opiskeluihin, työntekoon tai ammatteihin, mutta osaa kysymyksistä

on vaikeaa linkittää mihinkään kategoriaan, koska kysyjiä ja etenkin nuoria

kiinnostavat moninaiset asiat. Esimerkiksi eräs nuori kysyy, että mitä kursseja

hänen tulisi valita, että pääsisi mukaan politiikkaan tai toinen nuori haluaisi olla

mukana nuorten bänditoiminnassa (24.1.2012 ja 24.1.2014)

Jos tarkastelee kysy opolta -palvelun kysymyksiä alkuperäisten luokitusten

mukaan niin Ammatti -otsikon alla on kysymyksiä liittyen eri ammatteihin ja

niihin kouluttautumiseen. Kysymysten lähettäjiä kiinnostaa muun muassa se,

että mitä eri koulutuksilla voi tehdä työkseen. Erityisesti useat yliopistojen

koulutusohjelmat herättävät kysymyksiä, varsinkin jos koulutuksesta ei

valmistuta selkeään ammattiin. Näiden lisäksi työllisyystilanne, eri ammattien

erot käytännössä sekä palkka kiinnostavat.

Opiskelu on osa-alue, johon liittyviä kysymyksiä oli kaikista eniten. Opintojen

haussa ja hyödyllisyydessä mietityttää moni asia ja vastausten antaminen ei ole

helppoa kaikissa tapauksissa. On lähes mahdotonta sanoa, soveltuuko joku

johonkin ammattiin tai millaiset mahdollisuudet on päästä opiskelemaan jotain

tiettyä alaa, ilman, että tietää kysyjästä juurikaan mitään.

Kesätyö -otsikon alta löytyi kaikista selkeimmin yhtenäisiä teemoja, jotka

askarruttivat nuoria. Useissa kysymyksissä toistuvat samat asiat. Kysyjillä on

selvästi tarve saada purkaa oma tilanne, tulla kuulluksi ja saada vastaus juuri

kyseiseen omaan tilanteeseen. Kunkoululoppuu.fi- sivustolla on valmiina hyvä

info kesätyönhakemisesta, mutta se ei selvästikään riitä nuorille tai sitä ei ole

luettu ennen kysymyksen lähettämistä. Vieraillessani Taloudellisella

tiedotustoimistolla, minulle kerrottiin, että kesätyö on suositumpia hakusanoja

palvelussa. Pohdittuamme asiaa, arvelimme, että jotkut nuoret saattavat luulla,

että palvelussa on tarjolla kesätöitä. Toisaalta kesätöihin liittyvän kiinnostuksen

voi tulkita nuorten haluksi saada kesätöitä.

54

TET eli työelämään tutustumiseen liittyviä kysymyksiä oli kaikista vähinten, 30

kysymystä. Kunkoululoppuu.fi -sivustolta löytyy hyvin tietoa TET:istä,

esimerkiksi mitä tulee huomioida ennen TET:iä, sen aikana ja sen jälkeen.

Sivustolla on myös vinkkejä kohteliaista käytös tavoista ja sieltä voi lukaista

muutaman nuoren TET kokemuksia. TET:iin liittyen on opoilta kysytty

paikanhausta ja vinkkejä, mistä voisi hakea TET:ti paikkaa, kun jokin tietty asia

kiinnostaa. Paikkakunta kohtaisiin kysymyksiin olisi varmasti oman paikallisen

työelämän tunteva opo paras vastaamaan, mutta jostain syystä kysyjä on

valinnut selvittää asiansa muuta kautta.

Työelämä -osiossa kyseltiin muun muassa palkasta ja kansainvälisistä

mahdollisuuksista. Myös väylät eri ammatteihin herättävät kysymyksiä ja eri

ammattien työnkuvat. Vapaa aihe -otsikon alla suurin osa kysymyksistä voisi

olla jonkin valmiin annetun otsikon alla. Kysymyksiä oli yhteishausta yrityksen

perustamiseen ja oppisopimuksesta eri ammatteihin.

55

6 Opojen näkökulma Kysy opolta -palvelun kysymyksiin vastaa neljä pätevää opoa vuoroviikoin. Opot

työskentelevät eri koulutusasteilla, joten kysymyksiin vastaajilla on laajaa

näkemystä koko ohjauksen kentästä. Eräs opo mainitsi, että ohjaus on

muuttunut paljon hänen uransa aikana ja että ohjaus verkossa on yksi

uusimmasta päästä olevia kehityssuuntauksia. Tässä luvussa tarkastelen,

kuinka kysymyksiin vastaavat opot kokivat ohjauksen kysy opolta -palvelussa ja

millaisia vastauksia he antoivat kysymyksiin.

6.1 Vastaukset palvelussa

Vastauksissa kysymysten lähettäjät saivat tiedon lisäksi, kannustamista ja

motivointia. Vastauksista huokui välittämisen tunne ja aito halu ratkaista

tilanteita. Kysyjät kaipasivat ainakin tietoa, tukea, kannustusta ja varmistusta.

Pekkari toteaakin (2009, 169), että tiedon hankkiminen eri lähteistä, avun

pyytäminen tovereilta ja muilta henkilöiltä auttaa muun muassa motivaation

kehittymisessä. Kysyminen palstalla ja siihen vastauksen saaminen on siis osa

isompaa prosessia.

Opojen tietopuoleiset neuvot ovat pitkälti aika yksinkertaisiakin, esimerkiksi

kunkoululoppuu.fi -sivuston kesätyö -osiosta voi lukea kesätyönhakuun liittyviä

vinkkejä ja toimintaperiaatteita. Vastauksissa kesätöitä haluaville nuorille

neuvottiin soittamaan suoraan työnantajalle, käymään työnantajan luona,

kysymään TET -paikasta kesätöitä ja käyttämään suhteita. (5.5.2011). Opot

kuitenkin vastasivat jokaiseen kysymykseen henkilökohtaisesti vaikka

toistivatkin samoja asioita. Vastauksissa he pyrkivät huomioimaan myös

kysyjän tilanteen ja taustat sen verran kuin voivat vähäisten taustatietojen

vuoksi. Toki joukosta löytyi myös kysymyksiä, joihin opotkin joutuivat hakemaan

tietoa ja toisinaan toteamaan, etteivät he voi auttaa, mutta kertoivat, mistä apua

voi löytää.

56

Kysyjät saivat myös vinkkejä, joita he eivät välttämättä olleet itse tajunneet

ajatella, esimerkiksi nuoria kannustetaan miettimään, voisiko hän työllistää

itseään hoitamalla lapsia tai pesemällä ikkunoita. Näkökulma, että kaikki eivät

tee kesätyötä rahan takia vaan työkokemuksen takia on oivallinen ja tällöin

vapaaehtoistyö voi olla oiva valinta ja työkokemuksen myötä voi saada jatkossa

töitä.

Opot auttoivat ohjattavia löytämään tietoa eri koulutuksista ja tunnistamaan

taitoja, joita vaaditaan eri ammatteihin. He myös kannustivat nuoria

suhtautumaan asioihin rakentavasti, esimerkiksi auttoivat ymmärtämään

erilaisia lähestymistapoja ensimmäisiin työkokemuksiin. Laajentaessaan

näkökulmaa he auttoivat nuoria pohtimaan muun muassa sitä, mitkä työssä tai

vapaa-ajalla opitut taidot ja kokemukset voisivat olla hyödyllisiä tulevaisuudessa

ja tulevaisuuden ura-suunnitelmia miettiessä. (Johnson ja Mortimer 2002, 68.)

”Hei, Sinulla on tärkeä päätöksenteko lähellä. Miksi me usein pelkäämme tärkeiden asioiden päättämistä? Varmaan ajattelemme, että teemme väärän valinnan ja kadumme sitä myöhemmin. Sinulla on kuitenkin positiivinen ongelma. Sinulla on kaksi tosi hyvää vaihtoehtoa, joista kumpikin antaa paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessasi eikä sulje pois mitään. Päätöksentekoa voi helpottaa hankkimalla mahdollisimman paljon tietoa vaihtoehdoista, joiden välillä epäröi. Lue molemmista vaihtoehdoista, juttele muiden kanssa ja seuraa vaikka nettikeskusteluja. Toki on hyvä muistaa ettei nettikeskusteluissa ole aina kovinkaan puolueettomia näkemyksiä. Voisiko sinun oma oposi järjestää sinulle tutustumiskäynnin IB-lukioon tai olisiko siellä avoimien ovien päivä? Juttele valinnoistasi sinut hyvin tuntevien ihmisten kanssa. Tässä kohtaa vanhemmista voisi olla paljon apua, vaikka tietysti lopullinen päätös on sinun. Tiedon hankkimisen jälkeen voisit listata asioita, jotka ovat sinulle jatko-opinnoissa tärkeitä ja miettiä miten tavallinen lukio tai IB-lukio niihin vastaa. Plussia ja miinuksia vertailemalla ja asiaa pohtimalla usein syntyy tuntemus siitä, mikä suunta on itselle oikea. Aseta itsellesi takaraja - päivä, johon mennessä asian olet päättänyt. Liikaa ei kannata vetkutella ja sitten kun päätöksen olet tehnyt, lopeta jossittelu. Ole iloinen ja ylpeä päätöksestäsi. Nykyisen koulumenestyksesi perusteella pärjäät varmasti sekä tavallisessa lukiossa että IB-lukiossa. Läksyjä ja tekemistä on molemmissa paljon enemmän kuin peruskoulussa, mutta ahkeruudella ja hyvillä opiskelutaidoilla pärjäät. Pidä huolta siitä, että sinulla on vapaa-ajalla sinulle tärkeää ja mukavaa muutakin tekemistä. Pelkkää opiskelua elämä ei saa olla! Vaikka minun lukioajoistani on ikuisuus ja moni asia on

57

muuttunut, muistelen edelleen lukioaikoja yhtenä mukavimmista jaksoista elämässäni.” (3.2.2012)

Useammassa vastauksessa tuotiin esille keinoja, kuinka voi tutustua eri

ammatteihin ja kartoittaa omia kiinnostuksen kohteita. Opot linkittivät muun

muassa erilaisia ammatinvalintatestejä kyselijöille ja korostivat TET:tin

mahdollisuuksia auttaa ammatinvalinnassa.

On kuitenkin monia asioita, joihin ei pysty antamaan riittävää vastausta ja

lopputuloksena oli usein kehotus keskustella oman opon tai muun luotettavan

lähipiirissä olevan henkilön kanssa.

”Juttele asiasta kotiväkesi, kavereittesi, oposi ym. kanssa. Toivottavasti valintasi selkiytyy tämän 3kk:n aikana, joka vielä on jäljellä yhteishaun umpeutumiseen.” (11.12.2011) ”Kysymyksesi on todella laaja ja siihen on haasteellista vastata näin kirjallisesti. Suosittelen sinulle, että käyt juttelemassa oman lukiosi opon kanssa vielä tämän vastaukseni lisäksi.” (13.1.2012)

Toisinaan opojen on varmasti vaikeaakin todeta, etteivät he pysty auttamaan.

Voi vain toivoa, että joku voisi auttaa ja asiat järjestyisivät.

”Hei,

Kiusaaminen on tosi vakava asia ja ikävää, että sinulle on jäänyt noin vahva tunne epäoikeudenmukaisuudesta. Saatko tukea vanhemmiltasi tai joltakin muulta läheiseltä aikuiselta? Keskustelutuki on tärkeää. Sinä voit olla yhteydessä entiseen kouluusi ja pyytää asiasta uutta selvitystä, jos koet, että se auttaisi sinua jättämään asian taaksesi. Jatkuva, vakava kiusaaminen on vaarallista. Se jättää vähintäänkin haavan herkkään, kehittyvään itsetuntoon. Tämän henkinen muisto voi olla läsnä vielä aikuisenakin utuisina kuvina, joihin liittyy surua, vihaa, häpeää. Olet varmaan kuullut tai lukenut julkisuuden henkilöiden kiusaamismuistoista. He ovat usein onnistuneet kääntämään tuskaiset muistot menestyksekseen. Kiusattu lapsi tai nuori, myöhemmin aikuinen, ei voi välttyä siltä pohdinnalta, että miksi juuri minulle tapahtui näin? Olisi hyvä, jos tätä pohdintaa saisi tehdä yhdessä ystävän tai vanhemman, jonkun luotettavan ja rakkaan ihmisen kanssa. Toinen ihminen, läheinen tai vaikka terapeutti, voi auttaa tuomaan tilanteeseen enemmän näkökulmia

58

ja suhteellisuudentajua. Sen vuoksi kokonaiskuvan muodostaminen ja tuskallisten muistojen läpikäyminen vie aikaa. Se kannattaa kuitenkin rohjeta tehdä huolellisesti, koska sitä kautta voi vapautua liian tuskallisista ja energiaa syövistä muistoista. Kun vapautuu vaikeista muistoista, uskaltaa elää enemmän itsensä näköistä, rohkeaa elämää. Voit tilata ajan terveysasemallesi ja he osaavat sieltä ohjata sinut keskusteluavun piiriin.” (15.3.2013 )

Useat kysyivät, voiko jonnekin tiettyyn paikkaan päästä opiskelemaan, töihin tai

TET:tiin ja miten paikan voisi saada. Vastauksena opot kannustavat oma-

aloitteellisuuteen ja reippauteen. Opot eivät voi tietää varmaksi vastauksia,

mutta he voivat kertoa omasta kokemuksistaan, esimerkiksi, mihin heidän

oppilaansa ovat päässet. Toisaalta he voivat laajentaa näkökulmaa ja kehottaa

tutustumaan toimintaan esimerkiksi harrastusten merkeissä oppilasta

kiinnostavaan aiheeseen.

Toisinaan opot laajensivat vastuksissaan kysyjien näkökulmaa. Yksi ohjauksen

tavoitteista onkin itsestään selvien merkitysten uudelleentulkinta, ohjaus on

merkitysten etsintää ja matkalla olemista. (Onnismaa 2007, 7-8). Vastauksissa

opot kehottivat miettimään varasuunnitelmia ja samalla ymmärtämään

laajemman kuvan ammattiin kouluttautumisesta. Hoitoalalta löytyy muitakin

työtehtäviä kuin lääkärin työt tai joskus tradenomin tutkinto voi olla parempi

vaihtoehto kuin kauppatieteiden maisterin tutkinto. Kysyjät saivat tiedon, kuinka

hakeutua koulutukseen, josta kyselivät, mutta välillä opot myös kehottivat

miettimään kiertoteitä ja varavaihtoehtoja. Tällaisia ovat esimerkiksi

hakeutuminen englannin- tai ruotsinkieliseen koulutukseen sekä lähiammattien

pohtiminen. Fysioterapeutiksi haluava voi miettiä olisiko hyvä vaihtoehto

esimerkiksi toimintaterapeutti, naprapaatti, osteopaatti tai jalkaterapeutti.

Samaan aikaan voi miettiä hakeutumista myös eri koulutusasteille. Neuvoja

annettiin, kuinka voi rakentaa varasuunnitelmia esimerkiksi miettimällä

vaihtoehtoisten koulutusten lisäksi myös vaihtoehtoisia paikkakuntia. Vaikka

varavaihtoehtoja kehotettiin miettimään, samaan aikaan opot toivat esille

näkökulman, ettei ole mahdollista ja mielekästä valmistautua huolellisesti

useisiin erilaisiin pääsykokeisiin.

59

Vastauksissa todettiin myös, että liian vahva ennakkovarmuus lukioon tullessa

voi olla myöskin ongelmallista, jos suunnitelmat eivät toteudu. Toisinaan

vaihtoehtojen avoimuus voikin kääntyä voitoksi, koska kaikkea ei voi kuitenkaan

pysytä ennustamaan. Opot kertoivat, kuinka ei ole ollenkaan kummallista, että

lukiossa olevat ei vielä tiedä, mitä tekisivät lukion jälkeen. Vaikka tilanne ei olisi

ihanteellinen, on se varsin tyypillinen ja normaali. Elinikäinen oppiminen nousi

esille vastauksissa ja opot pyrkivät korostamaan, kuinka päätökset eivät ole

useinkaan lopullisia.

Palkka kiinnosti useita nuoria ja siihen on otettava kantaa. Opot pyrkivät

tarjoamaan erilaista lähestymistapaa asiaan. Heidän näkökulma oli, että palkka

ei ole ainoa peruste ja että varasuunnitelmia kannattaa tehdä.

”Palkka ei saa olla ainoa tekijä ammatinvalinnassa; työn kiinnostavuus, soveltuvuus/edellytykset alalle, halukkuus kouluttautumiseen jne. ovat myös tärkeitä valintaperusteita. Mainitsemasi kuukausipalkkasummat ovat reilusti keskimääräisten palkkojen yläpuolella. Eri alojen palkkatilastoja löydät netistä mm. ammattiliittojen sivujen yhteydestä sekä mm. Paraspalkka-blogista. Ei toki haittaa vaikka työstä maksetaan hyvin, mutta muista, että palkka ei ole ainoa ammatinvalintatekijä! (19.10.2012)”

Moneen kysymykseen opot pystyivät vastaamaan hyvin, mutta kaikkia ei

kuitenkaan vastaukset tyydytä. Palautetta vastauksistaan opot eivät juuri saa,

mutta eräs kysyjä kommentoi saatuaan vastauksen:

”…tämän vastauksen sain ja täytyy sanoa ettei siitä ollut mitään apua. Osaan kyllä olla kohtelias ja reipas töitä hakiessani, en muuten olisi tettiinkään päässyt omin avuin. Tiesin myös että Helsingin alueella on eniten hakijoita, mutta myös paljon paikkoja. En ole ronkeli, mutta tiedän, etten jaksaisi siivota 40 tuntia viikossa keskellä kesälomaa, joten en viitsi mennä olemaan tiellä johonkin siivousfirmaan. Tietenkin menen itse puhumaan asiasta, kun saan kyseisen ”suhdehenkilön” tiedot, olen 16-vuotias.

Olisiko mitään oikeita neuvoja, vai olenko ”liian ronkeli”*?” (1.3.2014)

http://paraspalkka.blogspot.fi/search/label/

60

Palvelu tarjoaa avun monille, mutta valitettavasti kaikkia ei pystytä auttamaan.

Kokonaisuudessaan kysyjät saivat vastauksensa viikon kuluessa (usein

nopeamminkin, jopa saman päivän aikana) kysymyksen lähettämisestä ja heitä

kannustettiin. Vastauksissa pyrittiin tarjoamaan kysyjä huomioiden

ajankohtaista sekä tilanteeseen sopivaa tietoa. Toisinaan kuitenkin apua ei

pystytty tarjoamaan, kysyjän tulee itse nähdä vaivaa tilanteensa eteen tai on

mahdollista, että syntyi väärinkäsityksiä. Monesti on todettava, että parhaimman

avun tulisi löytyä omalta opolta, toivottavasti mahdollisimman monella on

sellainen tai muu aikuinen, joka voi auttaa. Monilla oli myös tilanne, että heillä ei

ole omaa opoa, esimerkiksi koulutuksen ulkopuolella olevat ja tällöin vain

toivoo, että kysyjä voisi saada apua jostain.

6.2 Ohjaus kysy opolta -palvelussa

Ohjaus kysy opolta -palvelussa koettiin opojen keskuudessa muun muassa

palkitsevana, haastavana ja mielenkiintoisena. Palkitsevaa on tunne

auttamisesta ja siitä, että kyseiselle palvelulle on todellinen tarve. Mielenkiintoa

pitää yllä se, että kysymykset ovat monipuolisia ja kysyjä joukko on

heterogeeninen. Kysyjien ollessa eri-ikäisiä, erilaisista taustoista ja

lähtökohdista takaa se sen, että kysymykset ovat vaihtelevia. Esimerkiksi jotkin

haasteet tai ongelmat saattavat olla alueellisia tai paikkakuntakohtaisia.

Ohjaaminen verkossa herättää myöskin ajattelemaan asioita, joita ei välttämättä

toimiessa yhdessä koulussa tai oppilaitoksessa tule vastaan esimerkiksi

maahanmuuttajia ei ole kaikissa kouluissa ja erilaiset sosiaaliset ongelmat

näkyvät erilailla eri ympäristöissä ja eri paikkakunnilla.

Haastavuutta ohjaukseen luo taustatietojen vähyys. Useat ohjauksen teoriat

perustavat riittävään hyvään yksilön tuntemukseen. Pekkari (2009, 9) toteaa,

että ohjauksessa ohjattavan tuntemus mahdollistaa toivottujen tulosten

saavuttamisen. Hänen mielestään tuntematonta ihmistä ei voi ohjata,

korkeintaan neuvoa tai opastaa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan

kuitenkin todeta, että vaikka verkossa vastatessa kysymyksiin on vaikea nähdä

kysyjän tilannetta kokonaisvaltaisesti ja tietää esimerkiksi hänen

vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, niin useissa tilanteissa on mahdollista

61

tarjota ohjausta. Taustatietojen puute luo haasteensa, mutta toisaalta osa

kysyjistä voi uskaltautua kysymään asioita, joita eivät uskaltaisi kysyä

kasvotusten.

Omanlaisensa haasteensa luo myös kysymysten todellisten faktojen

selvittäminen ennen vastaamista ja vastausten tiivistäminen sellaiseen

muotoon, että kysyjä kokee saavansa avun, mutta ilman, että syntyy

väärinkäsityksiä. Jostain kysymyksistä huokui läpi syvemmät ongelmat

esimerkiksi liittyen koulukiusaamisen, opinnoissa jaksamiseen tai sosiaalisiin

ongelmiin. Tällaisissa tilanteissa kysyjillä olisi siis tarve suurempaan apuun kuin

kysy opolta -palvelun kautta voi auttaa. Ratkaisuna on vain kertoa, mistä apua

voisi saada.

Opot mainitsivat ohjauksen verkossa olevan erittäin vastuullista. Julkisessa

palvelussa, jossa jokainen sana jää talteen ja vastauksista puuttuu

vastavuoroisuus, vaatii vastausten laatiminen taitoa ja tarkkuutta. Ohjaus on

aina vastuullista, mutta vuorovaikutuksen ollessa lähes olematonta

väärinkäsityksiä, syntyy vielä helpommin kuin esimerkiksi kasvokkain

tapahtuvassa ohjauksessa.

Kysymyksissä näkyi myös, että asioita oli usein pohdittu jo. Monissa

kysymyksistä huomaa, että asioita on käyty läpi niin omassa mielessä, mutta

myös pohdittu vanhempien ja opon kanssa. Päätöksentekoon kaivataan

kuitenkin tukea ja varmistusta. Yksi tutkimukseeni osallistuneista opoista

mainitsi, että kokee, että palvelu on paikka, jossa haetaan monipuolisempia

näkökulmia ja lisämielipiteitä omille valinoille. Päätöksiä ei haluta tehdä yhdeltä

henkilöltä saatujen tietojen ja mielipiteiden perusteella. Kysyjät saavat

vastauksena erilaisia näkökulmia ja kannustusta, mutta opot jättävät kuitenkin

valinnan oppilaille.

”Molemmat alat ovat varmasti hyviä valintoja. Tarkkaa työllisyystilannetta jollekin alalle kukaan ei pysty ennustamaan. Rakennusala on kokonaisuudessaan jossain määrin suhdanneherkkä eli maan ja maailman yleinen taloustilanne vaikuttaa työllisyyteen. Kuitenkin Suomessa on paljon vanhenevaa rakennuskantaa, joten

62

korjausrakentamista tulee ihan varmasti aina olemaan. Maanrakennusalan palveluita tarvitaan myös. Molempien alojen palkkaus on hyvin lähellä toisiaan. Aloittelevan työntekijän peruspalkka on n. 10 euroa/tunti. Kannattaa miettiä kumpi ala on lähempänä sinun kiinnostuksiasi ja toiveitasi. ” (25.11.2012)

Mielenkiintoinen huomio on myös se, että kysymysten aiheet vaihtelevat jonkin

verran kalenterivuoden mukaan, esimerkiksi keväällä kysymykset koskevat

enemmän lukioon tai ammatilliseen koulutukseen siirtymistä ja kesätöitä.

Syksymmällä puolestaan kysytään eri opiskeluvaihtoehdoista, mikäli valinta ei

ole mennyt nappiin. Yhteishaun lähestyessä kysymykset puolestaan painottuvat

ammatinvalintaan ja hakemiseen liittyviin asioihin. Kokonaisuudessaan ympäri

vuoden tulee kuitenkin monipuolisia kysymyksiä erilaisista taustoista olevilta

kysyjiltä.

Tutkimuksessa kysyin opoilta, paljonko kysymyksiin vastaaminen vie aikaa.

Aika vaihtelee paljon riippuen kysymyksestä ja myös vastaajasta. Yhteen

kysymykseen vastaamiseen voi mennä viidestä minuutista tuntiin. Suunnilleen

keskimääräinen aika vastausten perusteella on kahdestakymmenestä

minuutista puoleen tuntiin. Vastatessa kysymyksiin, joutuu usein etsimään

tietoa verkosta, oppaista tai jopa soittamaan jonnekin. Toisinaan asiat ovat niin

paikkakunta tai koulukohtaisia, että kysyjän on joka tapauksessa kysyttävä tieto

paikallisilta toimijoilta. Kysymyksiin on pyrittävä vastamaan monipuolisesti,

ilman, että on liian vahvasti jotain mieltä, jos kyseessä on mielipideasia.

Kysy opolta -palveluun ei tule juuri ollenkaan asiattomia kysymyksiä, vain

muutamia satunnaisia, joihin voi jättää vastaamatta. Yksi opoista mainitsi, että

joskus tuntuu, kuin joku opo olisi vienyt luokallisen oppilaita atk-luokkaan ja

pyytänyt kaikkia kysymään jotain. Positiivista on, että kysymysten lähettäjät ovat

myös antaneet luvan julkaista kysymyksensä, näin kaikki palvelua käyttävät

voivat lukea toisten lähettämiä kysymyksiä ja vastauksia.

Opot kokivat, että palautetta omasta toiminnasta palvelussa on vaikeaa saada.

Koulussa palautetta on helpompi kerätä ja toisinaan sitä tulee helpommin

automaattisestikin. Kouluissa opiskelijat kertovat helpommin suoraan jos joku

63

toimintamalli ei toimi tai sen itse tiedostaa ja huomaa nopeammin. Kouluissa on

myös mahdollista tietoisesti kerätä palautetta monipuolisin tavoin. Palautteen

kerääminen jotenkin palvelun käyttäjiltä voisi kehittää toimintaa kysy opolta -

palvelussa.

6.3 Hyvät puolet

Kysy opolta -palvelun hyvinä puolina pidettiin sitä, että kysymyksiä voi esittää

mihin aikaan vaan. Kysymykset voivat tulla mieleen muulloin kuin koulussa tai

aina opo ei ole saatavilla, verkko on lähes aina kaikkien saatavilla. Toisaalta

nykyään opot vastailevat oppilaiden kysymyksiin myös sähköisesti, mutta

resurssit ovat rajalliset ja toisinaan kaivataan toista mielipidettä tai varmistusta

asiaan. Kysyjien joukossa on myös sellaisia, joilla ei ole omaa opoa. Verkossa

lähetettyjen kysymysten hyvä puoli on, että vastaus jää kysyjälle talteen ja

siihen voi palata. Tämän lisäksi erilaisten linkkien ja lisätietojen jakaminen on

helppoa.

Palvelussa voi esittää kysymyksiä nimettömänä. Toisinaan opiskelijoilla on

asioita, joista ei halua keskustella oman opon kanssa tai joskus se ei ole

mahdollista. Joistain kysymyksistä huomasi, että kysyjät kaipasivat varmistusta

ja tsemppausta, vaikka asiasta oli todennäköisesti jo keskusteltu oman opon tai

muun luotettavan henkilön kanssa. Kysyjien joukossa on paljon sellaisia, jotka

eivät ole missään oppilaitoksessa kysyessään kysymyksiä, joten heille tämä

palvelu on todella tarpeen.

Kysy opolta -palvelun yksi parhaista puolista on, että vastaajat ovat ohjauksen

ammattilaisia, joilla on monipuolinen kokemus ohjauksen kentästä ja he tekevät

itse kentällä töitä. Tämä takaa muun muassa sen, että he osaavat nähdä

asioiden monet puolet sekä sen, että kysyjä saa ajantasaista ja oikeaa tietoa.

64

6.4 Haasteet

Suurin haaste palvelussa lienee kysyjän taustatietojen puute. Opon työssä

keskeisessä roolissa on oppilaan tunteminen ja ohjaus on usein miten

prosessiluonteista. Todellisen luottamuksen syntymiseen tarvitaan usein useita

tapaamiskertoja. (Pekkari 2009, 9). Palveluun tulee jonkin verran kysymyksiä,

joihin kunnollisen vastauksen antaminen ilman kysyjän tuntemista on

mahdotonta. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi ”Luuletko, että minun

luonteellani pärjäisi xx ammatissa…” tai ”Millaiset mahdollisuudet luulet, että

minulla on päästä opiskelemaan…?”

Väärin ymmärrysten vaara on olemassa, on vaikeaa tarkistaa, mitä toinen on

kysynyt ja kysymyksen saattaa toisinaan ymmärtää vääriin ja vastata

kysymykseen niin, että kysyjä voi ymmärtää väärin tai turhautuu. Monissa

kysymyksissä on paljon vastaukseen vaikuttavia tekijöitä ja pitää olla erityisen

tarkkana, kuinka vastaa, ettei anna liian tulkinnanvaraisia tai epätarkkoja

vastauksia.

Olemme usein tottuneet saamaan vastaukset nopeasti ja viikon vastausaika voi

toisinaan olla liian pitkä. Haastavimpia ajan suhteen ovat tilanteet, jos

esimerkiksi hakuaika on päättymässä. Joskus kysymykset ovat niin paikallisia,

ettei kysymyksiin voi tietää vastauksia ja näin varman tiedon tarjoaminen on

haastavaa.

Opon työ kouluissa ja oppilaitoksissa on toisinaan ruuhkaisempaa ja usein

ruuhka osuu samaan aikaan myös kysy opolta -palveluun. Kysymyksiin

vastaavat opot ovat näin samanaikaisesti kiireellisiä kahden eri työn saralla.

Toisinaan kysymyksiin vastaamiselle voi olla vaikea löytää aikaa, jolloin

kysyjäkin sitä todennäköisesti eniten tarvitsisi.

65

6.5 Yhteenvetoa opojen vastauksista

Opot kertoivat pohtivansa, että miksi omalta opolta ei ole saanut vastausta

esille tulleeseen ongelmaan. Resurssien puutteen lisäksi voisiko olla, että asiaa

ei ole kehdattu kysyä vai eikö vastaus ole tyydyttänyt? Useisiin kysymyksiin olisi

helposti löydettävissä vastaus omalta opolta, mutta jostain syystä asiaa ei ole

kysytty tai tyydyttävää vastausta ei ole saatu. Toisaalta oppilaat kokevat

epätietoisuuttaa hyvinkin pienistä perusasioista, joihin kysyvät sitten

varmistusta. Kysy opolta -palvelun hyödyllisyyttä pohdittaessa voidaan todeta,

että jos kysyjät saavat vastauksen yksinkertaiseenkin kysymykseen, niin silloin

palvelu on tarpeellinen ja vastaa omalta osaltaan moninaiseen

ohjaustarpeeseen. Ohjaus on prosessiluontoista ja askel askeleelta asiat

menevät eteenpäin (tai taaksepäin).

Opojen vastauksista nousi esille ohjausresurssien riittämättömyys ja tämä on

varmasti yksi merkittävimmistä syistä, miksi ohjausta etsitään myös muualta

kuin omalta opolta. Elinikäisen ohjauksen työryhmän toteuttama

kansalaiskyselyn tuloksissa todetaankin, että opetussektorin puolella

suurimmaksi ongelmaksi nousi resurssien ja henkilökohtaisen ohjauksen

riittämättömyys. Yleisesti ottaen ohjauspalveluiden järjestämiseen ja

toteuttamiseen toivottiin suunnitelmallisuutta ja systemaattisuutta. (Opetus- ja

kulttuuriministeriö 2011:11, 25)

Kysymysten kysyminen verkossa ei välttämättä kerro suoranaisesti

ohjaustarpeen puutteesta vaan myös siitä, että nuoret ovat tottuneet olemaan

verkossa ja hoitamaan asioita siellä. Kysyminen on helppoa ja toisinaan

kysyminen saattaa tapahtua hetken mielijohteesta. Toisaalta kysymyksiä

lukiessa nousee esille näkökulma, että tiedon eteen ei ole totuttu näkemään

vaivaa vaan samat kysymykset toistuvat palvelussa tai tieto olisi usein muuten

helposti saatavilla, esimerkiksi yhdellä google-haulla. Ohjausta tarvittaisiin siis

tiedonhakuun ja tiedon luotettavuuden arviointiin. Kasvava ohjaustarve näkyy

palvelussa. Yhä laajempi joukko tarvitseekin tietoa ja taitoja etsiäkseen ja

valitakseen sitä tietoa, mitä tarvitsee, kyetäkseen tekemään elämänsä valintoja

66

sekä osatakseen suhteuttaa tiedon omassa elämässään oikeisiin

mittasuhteisiin. (Antikainen ja Rinne 2013, 165).

Eräs opo mainitsi vastauksessaan, että hän uskoo useissa tapauksissa oman

opon maininneen asioista, mutta jos se ei ole juuri silloin ollut ajankohtaista

oppilaalle, hän ei ole sitä noteerannut. Pilli-Sihvola (2002, 349) toteaakin

ohjauksesta, että tiedon tulisi olla oikeaa elämäntilanteisiin nähden ja sen tulisi

olla ajankohtaista. Opotunteja on rajallinen määrä ja tieto ei ole kaikille samaan

aikaan ajankohtaista. Tämän lisäksi nuorten voi olla toisinaan vaikea ymmärtää

tiedon ajankohtaisuutta.

67

7 Yhteenveto 7.1 Tutkimuksen yhteenveto

Tutkimuksessa tutkittiin millaiseen ohjaustarpeeseen kysy opolta -palvelu

vastaa ja kuinka kysymyksiin vastaavat opot näkevät ohjauksen palvelussa.

Tutkimusongelmiin lähdettiin etsimään vastauksia tarkastelemalla palveluun

lähetettyjä kysymyksiä ja vastauksia sekä kysymyslomakkeen avulla, joka

toimitettiin palvelun opoille. Tutkimuksessa päädyttiin tarkastelemaan tuloksia

siitä näkökulmasta käsin, että kuka lähettää kysymyksiä palveluun. Kysyjien

joukko oli hyvin heterogeeninen, peruskoululaisista jo pitkään työelämässä

olleisiin. Luokiksi muodostuivat peruskoululaiset, lukiolaiset, ammatillista

koulutusta käyvät, siirtymävaiheessa olevat ja ilman luokitusta olevat. Luokkien

muodostamisen jälkeen tarkasteltiin tarkemmin, millaisia ovat tyypilliset

keskeiset teemat luokkien sisällä.

Peruskoululaisten kysymykset painottuivat toisen asteen yhteishakuun,

ammatinvalintaan sekä kesätöihin ja TET:tiin. Lukiolaisten kysymyksistä nousi

esille erityisesti lukion ainevalinnat, ylioppilaskirjoitukset ja jatko-opinnot.

Mattilan tutkimuksessa (2008, 30) lukioiden opinto-ohjauksen

kehittämistarpeissa korostui erityisesti jatko-opintopolkujen ohjaustarve.

Koulutuksen keskeyttämistä miettivät tai koulutuksen ja työelämän ulkopuolella

olevat kyselivät koulutuksen vaihtomahdollisuuksista,

oppisopimuskoulutuksesta, keinoista päästä takaisin koulutuksen pariin sekä

vinkkejä ammatinvalintaan. Korkeakoulussa opiskelevia ja jo työssä olevia

kiinnosti eniten uudelleen kouluttautumisen mahdollisuudet.

Kysymysten sisällöissä ja kysymysten esittämisen tavoissa oli paljon vaihtelua.

Lerkkanen (2011, 48) toteaa, että opiskelijan tavasta kysyä ja vastata

kysymyksiin voi päätellä hänen valmiuksiaan selvittää itsenäisesti ja

omaehtoisesti vastauksia kysymyksiinsä. Kysymyksen tai vastuksen olleessa

tarkka ja jäsentynyt opiskelijalla todennäköisesti on valmiudet itsenäiseen

tiedonhankintaan, ainakin opastuksen jälkeen. Puolestaan, jos opiskelijan

68

kysymys on jäsentymätön, se kertoo siitä, että opiskelija tarvitsee enemmän

tukea. Kysymysten joukossa löytyi sekä jäsentymättömiä että todella

jäsentyneitä kysymyksiä. Toiset totesivat, että heillä ei ole hajuakaan, mitä

tehdä vaikka lukion jälkeen ja toiset kyselivät tarkkoja asioita liittyen vaikka

esimerkiksi yksittäisen koulutuksen suuntautumisvaihtoehdoista.

Monista kysymyksistä välittyi läpi moninaisia ongelmia liittyen esimerkiksi

koulukiusaamisen, opinnoissa menestymiseen tai mielenterveyteen. Tällaisiin

kysymyksiin on haasteellista vastata, kun huomaa, että kysyjä on todella

avuntarpeessa, mutta itse ei pysty tarjoamaan apua. Tuollaisissa tilanteissa

korostuu ohjauksen luonne, se ei ole kaikkitietävää asiantuntijuutta vaan

yhteistyötä ja elämänsuunnittelun riskikysymysten ja eettisten kysymysten

yhteistä tarkastelua ja arviointia. (Onnismaa 2007, 7.) Kysy opolta -palvelussa

ei synny varsinaista ohjaussuhdetta ja yhteistyötä, mutta silti eettiset

kysymykset ovat läsnä ohjatessa.

Vaikka kysy opolta -palvelu on suunnattu ensisijaisesti yläkoululaisille ja

lukiolaisille, niin kysymyksiä tulee moninaisista taustoista olevilta ihmisiltä.

Tämä vahvistaa näkökulmaa, että elämänuran valinta ja ammatillinen

kehittyminen ei ole vain kerran elämässä tehtävä valinta, vaan prosessi, joka

alkaa varhain ja jatkuu koko elämän. (Johnson ja Mortimer 2002, 40). Kysyjien

joukossa on sekä ammatillisesta koulutuksesta että korkeakoulusta

valmistuneita ja heidän ohjaustarpeeseen tällainen ohjauspalvelu voi monissa

tilanteissa vastata. Toki on tilanteita, joissa kokonaisvaltaisempi tilanteen

kartoittaminen olisi paikallaan.

Onnismaan (2007, 71) mukaan Suomalaisessa aikuiskoulutuksessa näkyy sen

epätasa-arvoisuus. Kaikkien yhteiskunnallisten ryhmien koulutustarpeita ei ole

pystytty huomioimaan tarpeeksi. Järjestelmä suosii niitä jotka ovat oma-

aloitteellisia ja itseohjautuvia. Tarvitaan siis monipuolisia keinoja, erityisesti

ohjausta ja neuvontaa, jotta koulutuksen ulkopuolella olevat saataisiin entistä

paremmin koulutuksen pariin.

69

Useaan kysymykseen ja tilanteeseen kysyjät saavat vastuksen palvelusta,

mutta on myös paljon tilanteita, että kysyjän on käännyttävä oman opon, TE-

toimiston tai muun paikallisen henkilön puoleen. Valitettavasti aina kysymyksiin

ei pystytä vastaamaan, niin, että asia tulisi selvitetyksi kokonaan, mutta

kannustusta ja motivointia vastauksista ei puuttunut. Pekkari toteaakin (2009,

169), kuinka tiedon hankkiminen eri lähteistä, avun pyytäminen tovereilta ja

muilta henkilöiltä tukevat motivaatiota ja auttavat yksilöä jatkamaan eteenpäin.

Kysymyksiä analysoidessa esille nousi näkökulma, että meillä on usein

perustietoa antaa opiskelijoille, jotka kulkevat valtavirran kanssa reittiä, mutta

elämänpolut, jotka poikkeavat vähänkin valtavirrasta, ovat haasteellisempia.

Eräs kysymys koski esimerkiksi IB-tutkinnon loppukoetehtäviä (5.6.2012) ja

tietoa ei vaan ole löydettävissä verkosta. Tällaisissa tapauksissa on

välttämätöntä kääntyä henkilön puoleen, joka tietää asiasta. On harmillista, jos

opiskelija kokee, ettei ole saanut ohjausta omassa oppilaitoksessaan ja sen

vuoksi etsii apua verkosta ja jos apua ei löydy sieltäkään. On mahdollista, että

kysyjä jää ilman asiassa eteenpäin auttavaa vastausta, vaikka kysy opolta -

palvelussakin pyritään aina kertomaan yksi tai useampi paikka, josta asiaa voi

tiedustella tarkemmin.

Kysy opolta -palvelun yksi vahvuus on, että sivustolla voi anonyymisti kysyä

ohjausta ja myös lukea muiden kysymyksiä. Monista kysymyksistä paistoi läpi

häpeä ja epävarmuus omasta tilanteesta, joitain asioita onkin helpompaa kysyä

anonyymisti. Kysymyspalstan yksi hyvistä puolista on mahdollisuus lukea

muiden lähettämiä kysymyksiä ja vastauksia. Tällöin voi huomata, ettei ole

asioiden kanssa yksin.

Kysymyksiin vastaavat opot kokivat, että kysy opolta -palvelu on tarpeellinen,

koska nykyiset ohjausresurssit ovat riittämättömät. Kysymysten perusteella

heitä mietitytti että, miksi ohjausta ei ole saatavilla. Palvelun hyvinä puolin opot

mainitsivat muun muassa sen, että kysymyksiä voi lähettää koska vaan,

kysymyksiin vastaa ammattilaiset ja palvelussa voi kysyä anonyymisti asioita.

Haasteina koettiin muun muassa taustatietojen puutteesta aiheutuva vaikeus

vastata osaan kysymyksistä, väärin ymmärrysten vaara ja ruuhkahuippujen

70

osuminen samaan aikaan kuin opon työssä on kouluissakin kiireellisin aika.

Motivoitunuttakin ohjattavaa saa usein tukea motivaation säilyttämisessä,

etenkin hetkinä, joina hänen itseluottamuksensa ei ole vahvimmillaan. Ihmisen

kannustaminen, innostaminen ja rohkaiseminen voi onnistua monissa eri

tilanteissa ja monien eri tavoin. (Pekkari 2009, 169.) Tämä palvelu on yksi

väylä kannustaa ja motivoida yksilöitä jatkamaan eteenpäin ja löytämään oman

elämänsä palasia paikoilleen. Paljon opotkin voivat, mutta lopulta opojenkin on

todettava, että hekään eivät ole kaikkien alojen ammattilaisia. Monesti riittää

kuitenkin huomion antaminen, kannustus ja tiedon jakaminen.

Lerkkanen (2011, 51-52.) toteaa, että omaehtoisten palvelujen käytön

alkuvaiheessa on tärkeää varmistaa, kuinka paljon opiskelija löytää ratkaisuja

kysymyksiinsä. Mikäli opiskelijalla ilmenee ongelmia omaehtoisten palvelujen

käytössä, tulisi hänelle antaa tuetumpaa ohjausta esimerkiksi ryhmäohjausta tai

henkilökohtaista ohjausta. Käytännössä kuitenkin monet hakeutuvat hakemaan

omaehtoisista palveluista apua, kun eivät ole muualta saaneet tarvitsemaansa

ohjausta. Tällöin on harvoin kukaan varmistamassa, saako ohjauksen

tarpeessa oleva tarvittavaa ohjausta. Todennäköisesti suurin osa niistä, jotka

hakeutuvat kysymään neuvoa kysy opolta -palvelusta, on hakeutunut sinne

itsenäisesti eikä kukaan ole varmistamassa saavatko he riittävää ja

tarvitsemaansa ohjausta. Toisaalta kysymyksiin vastatessa opot usein

kehottavat ottamaan yhteyttä omaan opoon tai muuhun tahoon, joka voi

huomioida kokonaisvaltaisemmin kysyjän tilanteen.

Kokonaisuudessaan palvelu voi toimia ensimmäisenä askeleena, jotta saa

neuvon, mistä voi selvitellä tarkemmin asioita, mikäli kysymykseen ei pystytä

suoraan vastaamaan.

7.2 Kehitettävää

Palvelua kehitetään jatkuvasti ja kuluneen vuodenkin aikana sivustolle tuli

joitain muutoksia. Palvelussa kysymykset ovat teemoittain, (ammatit, kesätyö,

opiskelu, TET, työelämä, vapaa aihe) mutta se ei ole selvästikään innostanut

kysyjiä tutkimaan palvelua kovin paljoa, vaan samantapaiset kysymykset

71

toistuvat. Nykyään palvelusta löytyy myös UKK eli useinmiten kysytyt

kysymykset vastauksineen. Tämän lisäksi sivustolla on tietoa esimerkiksi

työelämään tutustumisesta ja kesätöiden hakemisesta, mutta kyseisistä asioista

kysytään silti runsaasti. Tietoa voi hakea myös hakusanalla, mutta ilmeisesti

sekään ei ole saanut kysyjiä tutkimaan jo olemassa olevaa tietoa. Tosin haussa

on osattava kirjoittaa juuri oikea sanamuoto, esimerkiksi sana lentäjä tuotti

yhden hakutuloksen, mutta taas lentäjäksi tuotti neljä hakutulosta. (Hakutehty

18.8.2014)

Toivottavasti joku kuitenkin lukee jo esitettyjä kysymyksiä ja vastauksia. Tällöin

riskinä kuitenkin on, että tieto saattaa osittain olla vanhentunutta, esimerkiksi

yhteishaku järjestelmä on viime vuosina muuttunut paljonkin. Vanhoista

kysymyksistä ja vastauksista voi omaksua jo vanhentunutta tietoa esimerkiksi

liittyen oppilaitoksiin hakemiseen tai valintaperusteisiin.

75 % lukiolaisten lähettämistä kysymyksistä koski opiskelua lukiossa, erityisesti

kurssivalintoja tai ylioppilaskirjoituksia. Vaikka kurssivalintojen tekeminen on

koulukohtaista niin kurssivalintoja tukevaa tietoa ja materiaalille voisi olla

kysyntää. Lukiolaiset kysyivät esimerkiksi, mitä kursseja kannatta valita ja mitä

aineita kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa, jos hakee johonkin tiettyyn ammattiin,

esimerkiksi insinööriksi, lääkäriksi tai opettajaksi. Toisaalta lukiota suorittavilta

opiskelijoilta voi olettaa jonkinlaisia taitoja itsenäisesti hakea tietoa. Valmiin

tiedon sijaan voisi olla tärkeämpää keskittyä tukemaan nuorten

tiedonhakutaitoja ja omaa aktiivisuutta.

Verkosta löytyy erilaisia ohjauspalveluja, esimerkiksi Pelastakaa lapset ry

toteuttaa chat-pohjaista ohjausta Suunta-palvelun kautta. Tuossa palvelussa

vuorovaikutus on huomattavasti parempi kuin kysymyspalstalla, mutta

chat:issäkään ei ole aina päivystäjät saatavilla. Tällä hetkellä palvelu on

avoinna sunnuntaista torstaihin klo 17-22 välisenä aikana. Jos päivystäjä ei ole

paikalla palveluun voi jättää yhteydenottolomakkeen, johon vastataan 24 tunnin

kuluessa. Suunta-palvelussa kysymyksiin vastaa koulutetut ja luotettavat

ohjaajat ja tavoitteena on auttaa nuoria kartoittamaan vaihtoehtoja ja

selkeyttämään tulevaisuuden suunnitelmia. Nuorille verkossa keskusteluapua

72

tarjoaa myös esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto, joka tarjoaa chat-

palveluja muutamana iltana viikossa. Tutkimustani tehdessä kunkoululoppuu.fi

-sivuston ja Suunta-palvelu kehittelivät yhteistyötä. Nykyään kunkoululoppuu.fi -

sivustolta löytyy linkki Suunta-palveluun. Chat-pohjaisen ohjauksen kautta

vuorovaikutus lisääntyy ja anonyymisyys säilyy. (Mannerheimin

Lastensuojeluliitto 2014; Pelastakaa Lapset 2014; Taloudellinen

tiedotustoimisto 2014b,).

Kokonaisuudessaan tulevaisuudessa ohjaustarve tuskin tulee pienenemään,

koska siirtymät koulutuksen ja työelämän välillä ovat lisääntyneet ja

moninaistuneet. Yksilön kyky hallita omaa koulutus- ja ammattiuraa painottuu ja

tiedon tarve kasvaa. (Elinikäisen ohjauksen kehittämisen strategiset tavoitteet,

2011:15, 9.) On siis syytä pohtia, kuinka järjestää ja kehittää jatkossakin

monipuolista ohjausta, joka vastaa erilaisista taustoista tulevien ihmisten

tarpeisiin.

73

8 Pohdinta

Myöhäismodernissa yhteiskunnassa jossa elämme, useilla elämänalueilla kuten

koulutuksessa ja työn teossa, on tapahtunut ja tapahtuu jatkossakin

monimuotoistumista. Elämänkulku on aikaisempaa enemmän yksilöllisten

valintojen määrittämää. (Moore 2003, 5.) Valintoja ei tehdä enää vain

nuoruudessa vaan ura- ja elämänsuunnittelusta on tullut jatkuva prosessi.

(Onnismaa 2007, 15). Vaihtoehtojen kasvaessa yksilöt tarvitsevat aikaisempaa

enemmän tietoa, tukea ja ohjausta valintojensa tueksi. Riittävä ohjaus,

neuvonta ja tiedotus ovat tarpeellisia siirtymävaiheista selviämiseksi.

(Onnismaa 2007, 15).

Ohjaustarve ilmenee kysy opolta -palvelun kautta monimuotoisena. Ohjausta

tarvitsevat niin peruskoululaiset kuin lukiolaiset sekä ammatillista koulutusta

suorittavat. Näiden lisäksi ohjausta tarvitsevat kokonaan koulutuksen

ulkopuolella olevat, jo tutkinnon suorittaneet työssäkäyvät, maahanmuuttajat,

kotiäidit jne. Työmarkkinoiden muuttuessa, tiedon uusiutuessa jatkuvasti ja työn

sekä työsuhteiden muuttuessa, on kysyntää entistä enemmän yksilölliselle

ohjaukselle, joka huomio kokonaisvaltaisesti yksilön tilanteen. (Moore 2003,

28). Pelkkä tieto jossain palvelussa ei riitä vastamaan ohjaustarpeeseen.

Tiedon tulee olla helposti saatavilla, ajankohtaista ja sovellettavissa omaan

elämäntilanteeseen. Ohjauspalveluja tuotettaessa on tärkeä pohtia, että ne

suunnitellaan ohjattavien tarpeisiin. Tutkimuksessa esille nousivat myös heikot

tiedonhakutaidot, tietoja viestintätekniikkataitojen kehittymiseen tulisi panostaa

jokaiselle koulutusasteella.

Ohjaus verkossa vaatii myös resursseja ja moniin kysymyksiin voisi vastata

paljon nopeammin kasvokkain, varsinkin, jos on tiedossa kysyjän taustatiedot.

Ohjaus verkossa ei korvaa ja tuskin tulee koskaan korvaamaankaan ohjauksen

asiantuntijoita, mutta verkko on arvokas työväline, joka auttaa ja mahdollistaa

monipuolisen ja nykyaikaiseen tarpeisiin vastaavan ohjauksen. Teknologisen

kehityksen myötä onkin ohjauksen parissa tunnustettu tarve ymmärtää ja

laajentaa osaamista nykyaikaisen kehityksen mukaiseksi, kehitystä on

74

tapahtunut, mutta sen on jatkuttava edelleen. (Vuorinen, Sampson & Kettunen

2011).

Ohjauksen ja urasuunnittelun ei tule keskittyä pelkästään tiedon, tuen ja

ohjauksen tarjoamiseen yksilöille. Urasuunnittelutaitojen päämääränä voidaan

pitää sitä, että yksilö tulee päähenkilöksi oman elämän projektissa. (Sultana

2011, 5). On tärkeää, että yksilö saa tarvittavan tiedon ja apuja tarkastella omaa

elämäänsä sekä tukea erilaisten vaihtoehtojen tarkastelussa ja suunnitelmien

teossa. Samanaikaisesti tulisi kuitenkin pyrkiä kehittämään yksilön omia kykyjä

hallita ja suunnitella omaa elämäänsä sekä ongelmanratkaisu- ja

päätöksentekotaitoja. (Pilli-Sihvola 35, 2002). Tälläkin hetkellä on jo saatavilla

monenlaisia ohjauspalveluja niin verkossa kuin muuallakin. Useisiin kysy opolta

-palveluun lähetettyihin kysymyksiin löytyy vastaus (yhdellä) google-haulla tai

puhelinsoitolla. Ajankohtaista on pohtia, missä menee yksilön vastuu hoitaa

omia asioita ja kuinka voi tarjota tukea yksilöille itse ottaa selvää asioista ja

tehdä päätöksiä.

Tutkimuksessa muodostettiin kysyjien elämänvaiheen perusteella luokat ja

analysoitiin, minkälaiset teemat mietityttivät tietyssä ryhmässä olevia.

Jatkotutkimuksessa ryhmiä voisi muodostaa erilaisin perustein tai samojen

ryhmien pohjalta vertailla enemmän eri ryhmien keskeisiä yhtäläisyyksiä ja

eroavaisuuksia. Tässä tutkimuksessa ei ollut näkyvillä kysy opolta -palvelun

käyttäjien näkökulma. Jatkotutkimuksena voisi pyrkiä saamaan kysymyksiä

lähettävien kysyjien äänen kuuluviin. Yhteistyö kehittyi tutkimukseni aikana

Pelastakaa lapset ry:n suunta-chat palvelun kanssa. Yhteistyön vaikutuksia olisi

mielenkiintoista tarkastella ja jatkossa on yhä tarpeellista kartoittaa ja kehittää

laajemmin (verkon) ohjauspalveluja.

Aineisto oli kokonaisuudessaan äärimmäisen mielenkiintoinen ja nykyaikainen.

Olen kiitollinen yhteistyöstä Taloudellisen tiedotustoimiston kanssa ja opoille,

jotka tekevät tärkeää työtä kysy opolta -palvelussa. Onnismaa (2007, 7) toteaa,

että ohjaus on ajan, huomion ja kunnioituksen antamista. Tähän ajatukseen

kiteytyy pitkälle myös kysy opolta -palvelun toiminta. Yksilöt kaipaavat, että joku

75

huomioi heidät, käyttää aikaansa heidän tilanteensa ratkomiseen ja kunnioittaa

heidän yksilöllistä tilannettaan.

76

Lähteet

Amudson N. E. (2005). Aktiivinen ohjaus Opas uraohjauksen ammattilaisille. Helsinki: WS Bookwell Oy.

Aikuisten perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. (2004). Helsinki: Opetushallitus.

Antikainen A., Rinne R. & Koski L. (2013). Kasvatussosiologiä. Jyväskylä: Ps-kustannus.

Bauman Z. (2002). Notkea moderni. Tampere: Vastapaino.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (2013). Pohjois-Karjalan elinikäisen ohjauksen toimintasuunnitelma. Löytyy osoitteesta: http://www.ely-keskus.fi/documents/10191/1506373/Pohjois-Karjalan+elinik%C3%A4isen+ohjauksen+toimintasuunnitelma+toukokuu+2014/47ebb9c1-eec3-4899-949e-75f60fb92596

Eskola, J. (2010). Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. (s.179-203) Jyväskylä: PS-kustannus.

Eskola, J. & Suoranta, J. (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.

Eskola J. & vastamäki J. (2010). Teemahaastattelu: opit ja opetukset. Teoksessa Aaltola J. & Valli R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. (s.26-44). Jyväskylä: Ps-kustannus.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2008). Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. (2009). Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

77

Hooley T., Hutchinson J., & Watts A. (2010). careering through the web. The potential of web 2.0 and 3.0 technologies for career development and career services. London UK: Commission for Employment and Skills.

Johnson, M. K. ja Mortimer, J. T., (2002). Teoksessa Brown, D. & Associates. Career Choice and Development. Fourth Edition. San Francisco: JOSSEY-BASS

Kasurinen H. (2008) Ohjauksen ammattilaiset verkostoissa, Elinikäisen ohjauksen foorumeita. Teoksessa Vanhalakka-Ruoho M. (toim.) Parveke maailmaan päin ohjauksen maisterikoulutuksen kaksi vuosikymmentä. (s.133-142). Joensuu: Kasvatustieteiden tiedekunta, Joensuun yliopisto.

Kettunen, J., Sampson, J.P., & Vuorinen, R. (2014). Career practitioners´ conceptions of competency for social media in career services. British Journal of Guidance & Counselling.

Kiviniemi K. (2010). Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. (s.70-85)Jyväskylä: PS-kustannus.

Koulutustilastot (2013). Helsinki: Tilastokeskus.

Kurtelius J. (2002). Urasuunnittelun huomiointi henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa laadittaessa. Teoksessa Helander J. & Seinä S. (toim.) Näkökulmia opintojen ohjaukseen ammattikorkeakoulussa. (s.100-112). HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Hämeen ammattikorkeakoulu.

Laki 352/2003 Laki ammattikorkeakouluista.

Laki 558/2009 Yliopistolaki.

Laki 628/1998 Perusopetuslaki.

Laki 629/1998 Lukiolaki.

Laki 630/1998 Laki ammatillisesta koulutuksesta.

78

Laki 693/2010 Laki nuorisolain muuttamisesta.

Laki 1542/1993 Laki työmarkkinatuesta.

Lerkkanen J. (2011). Nuorten ohjaustarpeiden arviointi. Teoksessa Kasurinen H., Merimaa E. & Pirttiniemi E. (toim.) OPO. Ohjaajan käsikirja. (s.46-54). Helsinki: Opetushallitus

Lincoln Y. & Guba E. (1985). Naturalistic Inquiry. Sage.

Lukion opetussuunnitelman perusteet (2003). Helsinki: Opetushallitus.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (2014). http://www.mll.fi/nuortennetti/

Marton F., & Booth S. (1997). Learning and awareness. Mahwah: Lawrence Erlbaum Associates, Publishers.

Matikainen J. (2004). Verkko – ohjauksen väline vai areena? Teoksessa Onnismaa J., Pasanen H. & Spangar T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana 1. Ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus. (s. 125-139). Ps-kustannus. Juva: WS Bookwell Oy.

Mattila A. (toim.) (2008). Kokemuksia lukion opinto-ohjauksesta – selvitys 2008. Suomen Luokiolaisten liitto yhteistyössä 15/30 Research Oy:n kanssa. Singsby: Ykkös-Offset.

Moore, E. (2003). Pitkä opintie. Aikuisiällä suoritettu yliopistotutkinto ja koulutuksellisen elämänkulun muutos. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 61.

Myrskylä P. (2012). HUKASSA. Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA:n analyysejä 19. Helsinki: Elinkeinoelämän valtuuskunta.

Numminen U., Jankko T., Lyra-Katz A., Nyholm N., Siniharju M., & Svendlin R. (2002). Opinto-ohjauksen arviointi perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa sekä koulutuksen siirtymävaiheessa. Opetushallitus. Helsinki: Yliopistopaino.

Okkeri J. (2002). Internet ja ohjausta tukevat kansalliset neuvonta- ja tietopalvelut. Teoksessa Vuorinen R. & Kasurinen H. Ohjaus Suomessa 2002. (s. 157-162). Jyväskylä: Kirjapaino Oma oy.

http://www.mll.fi/nuortennetti/

79

Onnismaa J, Pasanen H. & Spangar T. (2000). Alkusanat. Teoksessa Onnismaa J., Pasanen H. & Spangar T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana 1. Ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus. (s. 5-11). Ps-kustannus. Juva: WS Bookwell Oy.

Onnismaa J. (2004). Vanha ja uusi ura. Teoksessa Onnismaa J., Pasanen H., Spangar T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana 3. Ohjaustyönvälineet. (s. 275-285). Ps-kustannus. Juva: WS Bookwell Oy.

Onnismaa J. (2007). Ohjaus- ja neuvantatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus.

Opetushallitus. (2014). Koulutus ja tutkinnot, Ammatillinen peruskoulutus, Ammattiin opiskelevien opinto-ohjaus. Luettu 29.8.2014. Saatavissa: http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/ammatilliset_perustutkinnot/ammattiin_opiskelevien_opinto-ohjaus.

Opetushallitus. (2014) Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet: Opetus vuosiluokilla 7-9. Luonnos 19.9.2014.

Opetus- ja kulttuuriminsteriö (2011). Elinikäisen ohjauksen kehittämisen strategiset tavoitteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:15. Luettu 25.8.2014. Saatavissa: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011/liitteet/tr15.pdf?lang=fi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2014a). Hyväksytty lukion tuntijakotaulukko. 13.11.2014. Saatavissa: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/lukio/1311_fi_Liite__Lukion_tuntijako.pdf

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2014b). Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma: SADe-ohjelma. Luettu 9.9.2014. Saatavissa: http://www.vm.fi/vm/fi/05_hankkeet/023_sade/index.jsp

Paloheimo K. (2009). Mikä musta tulee isona? Lukion uraohjauksen kehittäminen. Kehittämishanke. Tampereen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Patton M. Q. (2002). Qualitative Research & Evaluation Methhods. (s. 429-517, 541-589) Sage.

http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/ammatilliset_perustutkinnot/ammattiin_opiskelevien_opinto-ohjaus

http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/ammatilliset_perustutkinnot/ammattiin_opiskelevien_opinto-ohjaus

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011/liitteet/tr15.pdf?lang=fi

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011/liitteet/tr15.pdf?lang=fi

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/lukio/1311_fi_Liite__Lukion_tuntijako.pdf

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/lukio/1311_fi_Liite__Lukion_tuntijako.pdf

http://www.vm.fi/vm/fi/05_hankkeet/023_sade/index.jsp

80

Pilli-Sihvola M. (2002). Urasuunnitteluohjausta internetissä. Teoksessa Onnismaa J., Pasanen H., Spangar T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana 2. Ohjaustyönvälineet. (s. 34- 43). Ps-kustannus. Juva: WS Bookwell Oy.

Peavy R. V. (2000). Ammatinvalinnan ja urasuunnittelun ohjaus postmodernina aikana. Teoksessa Onnismaa J., Pasanen H. & Spangar T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana 1. Ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus. Ps-kustannus. (s. 9, 14-40) Juva: WS Bookwell oy.

Pekkari M. (2009). Tavoitteelinen ohjauskeskustelu. Helsinki: Tammi.

Pelastakaa Lapset (2014). Suunta-palvelu. Saatavissa: http://www.pelastakaalapset.fi/nuorisotoiminta/suunta/ Luettu 18.9.2014

POPS (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Pääministeri Alexander Stubbin hallitusohjelma (2014). Luettu 20.8.014. Saatavissa: http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelma (2011). Luettu 20.8.2014. Saatavissa: http://valtioneuvosto.fi/tietoarkisto/aiemmat-hallitukset/katainen/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf

Taloudellinen tiedotustoimisto. (2014a). http://www.tat.fi. Viitattu 14.4.2014 ja 22.10.2014.

Taloudellinen tiedotustoimisto. (2014b). http://www.kunkoululoppuu.fi/ Viitattu 18.9.2014

Tenhunen-Ruotsalainen L. (2014). Taloudellisessa tiedotustoimistossa tehty haastattelu 25.3.2014

Tuomi J. & Sarajärvi A. (2009) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Saarela-Kinunnen M. ja Eskola j. (2010). Tapaus ja tutkimus = Tapaustutkimus? Teoksessa Aaltola J. ja Raine V. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. (s.189-199). Jyväskylä: PS-kustannus.

http://www.pelastakaalapset.fi/nuorisotoiminta/suunta/

http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp

http://valtioneuvosto.fi/tietoarkisto/aiemmat-hallitukset/katainen/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf

http://valtioneuvosto.fi/tietoarkisto/aiemmat-hallitukset/katainen/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf

http://www.kunkoululoppuu.fi/

81

Savickas M. L. (2012). Life Desing: A Paradigm for Career Intervention in the 21st Century. (s.13-19). Journal of Counseling & Development. January 2012.

Sultana R. G. (2011). Learning career management skills in Europe: a critical review. (s. 1-24) Journal of Education and Work 2011

Tynjälä P. (1991). Kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien luotettavuudesta. Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja. (s. 5-6, 378-398.) Kasvatus 22.

Vuorinen R. (2006). Internet ohjauksessa vai ohjaus internetissä? Ohjaajien käsityksiä internetin merkityksestä työvälineenä. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.

Vuorinen R., Sampson J. P. & Kettunen J. (2011). The perceived role of technology in career guidance among practioners who are experienced internet user. (s. 20, 39-47) Australian Journal of Career Development.

Yle Uutiset Kotimaa. (2014). ”Ei meille panna synnytyslaitoksella sirua päähän” –yli kolmannesnuorista pulassa tietokoneen kanssa. Viitattu: 24.9. Saatavissa:http://yle.fi/uutiset/keskenei_meille_panna_synnytyslaitoksella_sirua_paahan__yli_kolmannes_nuorista_pulassa_tietokoneen_kanssa/7485750

Yle Uutiset Kotimaa (2014). 16-vuotiaan ilmoittautuminen työttömäksi kesti Tampereella liki 2 kuukautta. Viitattu 25.8. Saatavissa: http://yle.fi/uutiset/16-vuotiaan_ilmoittautuminen_tyottomaksi_kesti_tampereella_liki_2_kuukautta/7211512

http://yle.fi/uutiset/16-vuotiaan_ilmoittautuminen_tyottomaksi_kesti_tampereella_liki_2_kuukautta/7211512



Liitteet

LIITE 1

Haastattelurunko 25.3.2014 TAT:issa

Kyselen aluksi kunkoululoppuu.fi –sivuston taustoja ja sen jälkeen tarkemmin

kysy opolta –palvelusta.

- Miten kunkoululoppuu.fi –sivusto sai alkunsa?

-Mistä saatte rahoituksen ja muut resurssit sivuston tekemiseen?

-Miksi TAT tuottaa kyseisestä palvelua?

-Kenet TAT näkee ensisijaisena kohderyhmänä sivustolle?

-Mitkä ovat muut kohderyhmät?

-Kuinka sivustoa ylläpidetään ja päivitetään?

-Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sivustolle on?

-Keräänkö sivustosta palautetta, jos niin minkälaista palautetta olette saaneet?

Kysy opolta –palvelu:

-Mistä syntyi idea kysy opolta -palveluun?

-Miten kysymyksiin vastaavat opot ovat valikoituneet palveluun?

-Kysy opolta –palvelussa on kysymyksiä vuodelta 2011 asti, vastaako TAT, että

sivustolle ei jää vanhentunutta tietoa?

-Missä koette onnistuneen kysy opolta –palvelun suhteen?

-Mitä kehitettävää palvelussa on teidän mielestä?

-Tuleeko palvelu säilymään tuollaisena? Mitä tulevaisuuden suunnitelmia

palvelulle on?

-Millaisesta ohjaustarpeesta teidän mielestä kysy opolta -palveluun lähetetyt

kysymykset kertovat?

-Mitä muuta haluatte kertoa TAT:in roolista ohjauspalvelun tuottajana tai

yleensä ohjauksen kentällä?

LIITE 2

Palvelun opoille lähetetyt kysymykset

1. Mitkä ovat mielestäsi kysy opolta -palvelun hyvät puolet ja mahdollisuudet?

2. Mitkä ovat mielestäsi kysy opolta -palvelun huonot puolet ja haasteet?

3. Millaisesta ohjaustarpeesta mielestäsi kysy opolta -palveluun lähetetyt

kysymykset kertovat?

4. Millaisena sinä koet ohjauksen kysy opolta -palvelun kautta? (Erityisesti:

Millaista on ohjata verkossa?)

5. Mitä olet oppinut ohjaajana, kun olet toiminut opona kysy opolta -palvelussa?

6. Paljonko sinulla menee keskimäärin aikaa vastata yhteen kysymykseen?

7. Tuleeko palveluun kysymyksiä, joita ei voi julkaista? Esimerkiksi aiheettomia

kysymyksiä ja/tai kysyjä ei anna lupaa julkaista kysymystä. Jos niin, kuinka

paljon, suunnilleen tällaisia kysymyksiä tulee ja minkälaisia aiheita nämä

kysymykset käsittelevät?

Ohjaustarve Kysy opolta -palvelussa - UEF...Ohjausta voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta,...

Documents

Transcript of Ohjaustarve Kysy opolta -palvelussa - UEF...Ohjausta voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta,...