Avarat vai ankeat aiatnuorisotyölle?Nuoriso on median ja poliittisten puheiden

kautta esillä jatkuvosti, nuorisotyö sitö vaston

horvoin.Toisaalta Suomesso on nyt enemmänpoliittisesti päätettyjä nuorisoalan tavoitteita jaIinjauksia, kuin koskaan ennen. Samalla kui-tenkin julkinen talous on kustannusongelmisso,joita taantuma vielä kärjistäö. Tämä lisää kah-

tiajakautu mista nii n n uorten kuin nu ori sotyön

toi m i ntae d e I lyty ksi ssä. Vi ra I I i n en tavoitte i stopai nottaa eh käi seviä toi mi a, mutta paikallisetpäätöksentekijät ovat u sei n kykenemättömi äe n n akoivaa n p itkäj ä nte i see n toi m i nt a a n.

Teksti: ffi*# allitut<sen lapsi- ja nuorisopolitii-Petri Cederlöf i.åi ffi kan kehittämisohjelmantoimeen-

pano etenee. Vuosi tämän ohjelmankäynnistämisen jälkeen noin puoletsiihen sisältyvistä toimenpiteistä olihuomioitu edistettävinä valtionhal-linnossa.

Tämä nuorisolakiin perustuva oh-jelmatyö lienee osaltaan vaikuttanutsiihen, että valtion varoja on suunnattumuun muassa etsivän ja nivelvaihetyönkehittämiseen, moniin aihekohtaisiinselvityksiin ja edistämistoimiin, nuo-risoalan järjestöjen avustuksiin sekänuorisotyön kehittämiseen osana lap-si- ja nuorisopolitiika n kokonaisu utta.Näitä varoja eiole järjestettyalan mui-den avustustensaajien kustan n u ksel la.

Nuorisotoimialan kokonaisrahoitus onkehittynyt vii me vuosi na myönteisesti

- talousvaivoista huol imatta, tai ehkäpäniiden myötä vielä suuremmalla syyllä.

Useimmissa kunnissa keskeisinasiakysymys on tällä hetkellä kuitenkinmenojen hillitseminen. Suuri joukkoseu raku ntia on vastaavassa tila nteessa,

kuten myös monet paika I lisyhdistyksetkuntien kiristyvän talouden vuoksi.Rakenneuudistuksissa on keskityttyhallintoon ja valta-asemiin enemmänkun palvelurakenteeseen, jonka tulisiolla keskiössä. Tuottavuuden nimissävoimavaroja karsitaan koko Suomes-

sa. Vaikka samaan aikaan tapahtunutrahoituksen painottuminen projek-timuotoisiin toimiin on osin ongel-mallista, on se myös keino suunnatavoimavaroja toimintaan ilman että neimaistaan esimerkiksi ongelmaisenkunnan "yleiseen" käyttöön. Uusienrahoitusmuotojen ja -polkujen ide-ointia tarvitaankin paitsi kuntien myösseurakuntien ja kansalaisjärjestöjennuorisotyön keskeisim piin tehtäviin.

'Ei täällä ole työntekijöitä,joilla olisi aika d...!'

Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittä-misohjelma koskee monilta osiltaannuorisotyötä ja tarjoaa sille nuoriso-lain rinnalla hyvän tuen toiminnanperustel u I le ja kehittä m isel le.Toisaa ltaainakin noin kolmanneksessa kuntiaedellytykset kaikel le kehittämiselleovat heikot ja sama koskee karkeastinäiden paikkakuntien seurakuntia jamonia yhdistyksiä.

" H ö m m ö styttöö, ettö velvoitetaa nkunnisso laatimaan lapsi- ja nuorisopo-I iti i ko n keh ittö m i sohj el m o. Se o n tod el I oristiriidosso sen kanssa, ettö ei tööllöo I e työ ntekijöitö, joi I I a ol i si a i kaa teh d ösellaista. (...) Aina vaaditaan uusienstrategioiden ja ohjel mien tekemistö,mutta valtio eitee mitöön sen hyvöksi,ettö tööllö kunnissa olisi työntekijöitö,jotka toteuttai sivat ky sei si ö ohj el m i o. Va ionko tarkoituski n vai n kosmeettiseen'muka tehdöön jotakin' työn tekemi-seen. Löönit saavat taas tilastoida, ettömeidön löönissöon jotehty nöin montaohjelmaa (jotka pölyyntyvöt hyllyissö) . . ."

Näin kyseli nimimerkki Kyl lästynytNurkan keskustelualueella www.alli.fi/nurkka viime marraskuussa.

N i mi merkki Kyl lästynyt on oi keassa

siinä, että pääosa aiemmin tehdyistäohjel mallisista papereista ja strategi-oista eivät ole edistäneet käytäntöä,ainakaan ajatellulla tavalla. Muttakuka tai mikä taho on vaatinut yhtänuorisotyöntekijää tekemään jonkin

kehittämisohjelman? Minkään ku n nal-lisen ohjelman edistäminen ei voi ollayksittäisen työntekijän velvol lisu us. Sitäpaitsi hyväkään ohjelmapaperi ei olesen sisällön toteuttamista, vaikkakinsisällön kehittely voi antaa ajatuksiatoimintaan. Tärkeintä on toimivienkäytä ntöjen ja keh ityspol kujen tu n nis-taminen - ja siihen jo olemassa olevatohjelmat, strategiatym. antavat hyvänmahdollisuuden. Joka tapauksessalapsi- ja nuorisopolitiikka on paikalli-sesti ensisijaisesti kunnan vastuulla jaedel lyttää kokona isva lta ista päätöksen-tekoa ja voimavarojen su u ntaam ista.

Yhteistyön autuus ja ankeus

Merkittävä mahdol lisu us sekä n uoriso-alan edistämiselle että sen sivuuttami-selle sisältyy lastensuojelulain (2008)säädöksii n eh käisevästä lastensuoje-lusta. N uorisola ki ja kehittä m isohjel maeivät yksiselitteisesti velvoita kuntia,sen sijaan lastensuojelulaki velvoit-taa ne muun muassa juuri sellaisiintoimiin, joita nuorisolakisekä lapsi- januorisopolitiika n kehittämisohjel maesittävät: selvitystä ja suunnitelmaalasten ja nuorten hyvinvointia edis-tävistä ja ongelmia ehkäisevistä toi-mista ja yhteistyön muodoista, myösnuorisotyöstä.

Jotkut ovat tämän tajunneet jaasioiden edistä m iseen on hyödynnettymolempia em.lakeja ja kartoitettu ke-hittämis- ja politiikkaohjel mien tuel lakokonaisu utta ja sisältöjä käytännöntilannekatsaukseen ja toimenpiteidensuunnitteluun. Tavallisinta kuitenkinon, että kuntaan tehdään sosiaalitoi-mivetoisesti lain mainitsema "lasten-suojelusuunnitelma" ilman lain yhtäpai nokkaasti edel lyttä mää eh käisevä ntyön selvitystä ja suunnitelmaa - siisilma n esimerkiksi varhaiskasvatuksen,koulun, kulttuurin, liikunnan, kansa-laistoiminnan ja nuorisotyön selvääroolia, tai niihin vain ohuesti viitaten.

Lisäksi monissa kunnissa ja seura-

Kirsi Alasaari

"Minkään kun-nallisen ohjelman

kunnissasekäyhdistyksissä edistäminenei tulisi päästä eroon. llman

äi.qiff1Tilff.'.:ff;'F yftltäisen :il?;'.nllffiål;"#-on vallitsevaa paikallisten tyonteKuan vel- linnon ja organisaationpäätöksentekijöiden kes- vollisuus, eikä rakenteelliset uudistuksetkuudessa, vaikka haastei- yksin tekeminen (elämänkaarimalli,proses-siin vastaaminen edellyt- ole tie ohielmien siorganisaatioym.)ratkaise

l:il iiå:ffi ,i:l?,ilT toteutumiseeni' l:ilXnålfä*iffi-den tueksi. Paikallisella tasolla seura-ku n nat ja jä rjestöt ovat en i m mä kseenolleet sivustaseu raajia,vaikka lapsi- jan uorisopolitiika n kehittäm isohjel ma nvaltakunnalliseen valmisteluun monetka nsa laisjärjestöt ja myös kirkon edus-tajat osallistuivat aktiivisesti.

Onnistuneissa paikallisissa tapa-uksissa (joita sentään on kymmeniä)lasten ja nuorten asioiden suunnitte-luun ovat alusta lähtien osallistuneetmonet toimijat, jotka ovat kokeneetasian sekä omaksiettä yhteiseksi. Kes-keisenä tukena on tällöin alusta astiollut virallinen päätös edistämisestäja toimeenpanosta sekä voimava roistaja toteutuksen sitomisesta ta loussuun-nitteluun.

Samoin moniammatillisuudessaja poikkihallinnollisuudessa kysymyson järkevästä eri roolien ja tehtävienrinnakkaisesta sovittamisesta samaankokona istavoitteeseen el i ensis ija isestikumppanuudesta, tiedonkulusta jatehokkaasta työnjaosta, ei niinkäänkuormittavasta kaiken yhdessä teke-misen lisäämisestä. Lasten ja nuortenhyvinvoinnin edistäminen ja lapsi- januorisopolitiikan toteutuminen käy-tännössä edellyttävät tällaista yhteis-työtä, ja sen tulisi olla toimintatapamyös erillisistä ohjelmista riippumatta.

Yhteistyö ja asioiden hedel mä I I inenedistäminen ovat oikeastaan samaasia. Mahdollisuudet niihin vaihtelevatrii ppuen totutuista toimintatavoista,asenteista ja henkilösuhteista, sekäpaljolti organisaatiokulttuurista jajohta misesta. Toimivissa tapauksissaniistä löytyvät riittävät eväät, muissatapau ksissa niiden ongelmapiirteistä

kiksi ostopalvelujen käyttö on edellämainittujen ongel matekijöiden myötämekaanisena hankintaa eli uhka. Mai-nittujen myönteisten tekijöiden kauttataas löytyy mahdol lisu u ksia monim uo-toisiin avoimiin tai sopimuksellisiinkumppanuuksiin, joiden myötä haas-teisiin voidaan vastata mielekkäästimyös "tilaten ja tuottaen'i

Lasten ja nuorten hyvinvoinninja palvelujen edistäminen edellyttääaikuisten laatikkoleikkien lopettamis-ta: valtio on tietenkin jähmeä muttakäsittämätöntä kuolonkankeutta onlukemattomissa kunnissa. Läänin-hallitusten järjestämissä koulutus- jakehittämistilaisuuksissa (Lapsi- januorisopolitiikka, Lasten ja nuortenhyvi nvoin nin ed istä minen) 2007-2008osallistujien enemmistö oli nuorisotoi-mista. Joissakin tapauksissa paikalla olikohtu ull inen sosiaali- ja terveystoimenedustus, mutta varhaiskasvatuksen,koulujen ja oppilaitosten edustajia olivain muutamia, järjestöjen ja seuraku n-tien osallistuminen oli hyvin vähäistäja päättäjien pilkahtelu tilaisuuksissaäärimmäinen bongaus. Huomiot tä-nä keväänä alueittain toteutetustavaltaku n nall isesta sem i naa risarjasta(Täällä lapsija nuori - kuuleeko Suo-mi?) ovat olleet maaliskuuhun astisamansuuntaisia.

Rajojen selkeys ja hämä ryys

Nuorisotyön eri toimijoiden keskinäi-set suhteet, niiden ja koulun suhteet,sekä osittain niiden ja sosiaalityönsuhteet ovat 2000-l uvu I la kehittyneetmyönteisesti- monin paikoin, mutta ei

Artikkelin kirjoittoja, tutkija petri Cedertöf kokoaa por-hoillaan tietoja nuorisotyön osemon ja merkityksenesille tulon haosteista kuntien, seurakuntien jo jörjes-töjen rakenneuudistusten sekö lasten jo nuorten hyvin-vo i n n i n ke h ittö m i spy rki myste n keskel I ö.Projektia rohoittaa opetusministeriö jo sen kotiorgoni-sa ati o o n H u m o n i sti n e n a m m att i ko rke o ko u I u H u m ak.Lisötietoja hankkeesta löytyy Allianssi n nettisivulta(Allianssissa nyt) otsikollo Nuorisotyön rokenteellisiah ao ste ita : Koke m u ksi a j a ko m me nttej a

kaikkia I la. Yhteistyö edellyrtää sekä kes-kinäisten rajojen määrittelyä, että rajo-jen ylittämistä. Nuorisotyö on, voi ollaja sen tuleekin olla suurelta osaltaanrajapintatyötä, mutta tämänkin roolinvoi tehdä selväksi. Myönteisten koke-musten rin na I la moni nuorisotyöntek|äon esittänyt huolensa nuorisotyönalisteisesta su lautumisesta kouluun taisosiaa I ityöhön.Iä mä korostaa ta rvettarajojen, rajapintojen ja yhteisten toi-m inta kenttien täsmentä miseen. Sa mahaaste ilmenee ra ken nemuutoksissa,kuntien ja seu rakuntien yhdistymises-sä, alueel I isissa toimintamalleissa sekäjärjestöjen aseman ja toimintaedelly-tysten m u utoksissa.Toistaiseksi uudis-tu kset eivät ole koetelleet nuorisotyönperuspalveluja pahasti, vaan niistä onlöydetty mahdollisuuksiakin. Uhkistam u istuttavat kuitenkin muutamat kiel-teiset kehityskulut. Alan edustajien (jayleensä palvelutoimUoiden) ääni uu-distusten valmistelussa on usein, jolleiheikko, niin ainakin kapea. Nuorisotyöntoim i nta rool ien tu n netuksi tekem isel leolisi nyt otollinen aika paikallisten jaalueellisten uudistusten yhteydessä,mutta tartutaanko siihen?