1

NEWS

JARIN SEURASSAAURINKORANNIKOLLA

Jari & Marita New Yorkissa

EUROVIISUKARSINNATwww.jarisillanpaa.com

NRO.1 KEVÄT 2009

AL RITMO -KIERTUE

RUOTSISSA

JARI SILLANPÄÄ

Parhaita kotimaisiaja kevyen musiikin klassikoita

Iskelmä soi netissäkin www.iskelma.fi

Alajärvi 104,3 MHz • Forssa 98,5 MHz • Haapavesi 100,1 MHz • Hamina 87,7 MHz • Hanko 107,5 MHz • Heinola 87,6 MHz • Helsinki 96,2 MHz • Huittinen 93,0 MHz • Hyvinkää 105,6 MHz • Hämeenlinna 101,7 MHz • Iisalmi 89,5 MHz • Imatra 105,3 MHz • Joensuu 92,8MHz • Juuka 103,3 MHz • Jyväskylä 107,1 MHz • Jämsä 100,3 MHz • Kitee 102,2 MHz • Kotka 87,7 MHz • Kouvola 100,1 MHz • Kristiinankaupunki 105,1 MHz • Kuopio 96,7 MHz • Kurikka 92,3 MHz • Lahti 103,0 MHz • Lappeenranta 93,5 MHz • Lapua 96,9 MHz • Lohja 96,5 MHz • Loimaa 98,5 MHz • Mikkeli 89,7 MHz • Orivesi 103,8 MHzOulu 89,4 MHz • Outokumpu 101,7 MHz • Pieksämäki 102,2 MHz • Pihtipudas 107,0 MHz • Pohja 95,1 MHz • Pori 100,4 MHz • Porvoo 99,8 MHz Raahe 92,5 MHz • Rauma 105,1 MHz • Riihimäki 105,6 MHz • Rovaniemi 89,3 MHz • Ruovesi 103,8 MHz • Savonlinna 96,7 MHz • Seinäjoki 96,9 MHz Sievi 107,7 MHz • Siilinjärvi 102,0 MHz • Sonkajärvi 107,1 MHz • Tampere 100,9 MHz • Turku 100,1 MHz • Uusikaupunki 96,2 MHz • Valkeakoski 95,0 MHz • Varkaus 92,7 MHz • Vilppula 95,4 MHz • Virrat 99,0 MHz • Ähtäri 97,8 MHz

3 3

3 Sisällysluettelo

4 Jarin Palsta Hola Amigos! Terveiset reissusta

5 Terveiset

6 Kiertueet & Keikat Keväät kiertueita ja lipunmyynti

8 New York! Ystävyyttä ei ylitä mikään

11 Club & Shopping Jäsenille hyviä etuja!

12 Ritmo Ruotsissa Tunnelmia Viking Isabellalta!

17 Jari Sillanpää Club Fanipostia

21 Veijari-Ristikko

22 Kirkas Kipinä Jarin Euroviisu-perhe

23 Aurinkorannikolla Keikalle vaikka maailman ääriin.

26 Kaiken takana on nainen Keikkajärjestelyt Espanjassa

SISÄLLYS Kevät 2009

Keväiset terveiset!

Tämän keväiseen lukupakettiin mahtuu Jarin mat-kakertomuksia, Marita Taavitsaisen haastattelu sekä tarinoita kulissien takaa. Klubilaisten ja lukijoiden pos-tia tuli taas runsaasti - kiitokset teille! Jarin uusituil-ta verkkosivuilta löydätte säännöllisesti päivittyvän keikkakalenterin lisäksi uusimmat fanituotteet sekä uutiset Jarista. Hyvää kevättä kaikille!

vt. PäätoimittajaMika Uusi-Kilponen

KlubiemotAnne & Peppe

PainopaikkaHämeen Kirjapaino

Klubin osoiteJari Sillanpää ClubPL 9 23201 Vinkkilä

KustantajaBridgehead Productions

JulkaisijaDeadline Oy

Tiedustelutinfo@jarisillanpaa.com

Verkkosivutwww.jarisillanpaa.com

Jari Sillanpää News ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehti toimitetaan kaikille klubijäsenille postitse. Lehti seuraa Suomen suosituimman laulajan elämää sekä sisältää paljon muita mielenkiintoisia viihdemaailman juttuja.

Kaikki klubilaisten lähettämät ideat ja aineistot ovat tervetulleita toimitukseen. Pitkät tekstit toivomme lähetettävän sähköpostilla ja sähköisissä kuvissa pyydämem huomioimaan riittävän resoluution (min. 250dpi). Kuvien, piirrosten ja muiden mahdollisten materiaaleissa on on aina oltava lähettäjän ja kuvaa-jan nimi ja mahd. jäsennumero, sekä kuvausaika ja -paikka. Mikäli haluat materiaalin julkaistavan nimi-merkillä, mainitse se selkeästi. Pidätämme oikeuden valita julkaistavat aiheet ja pidätämme myös oikeuden muuttaa tai muokata lähetettyjä aineistoja, tekstejä ja kuvia. Toimitus ei myöskään palauta lehteen lähe-tettyjä materiaaleja ja valokuvia vaan ne jäävät Jarin arkistoihin.

JARI SILLANPÄÄNEWS

4

Yhä edelleen menen lati-no-fiiliksissä, mutta pa-lataanpa kuitenkin het-keksi niihin tunnelmiin, joihin viimeksi jäimme.

Perinteinen lomajaksoni alkoi vasta pari päivää ennen jou-luaattoa, joten en oikein ehti-nyt nollata itseäni ennen jou-lupyhiä työteliään ja raskaan syksyn jälkeen. Joulun vietin tuttuun tapaan Pohjois-Ruot-sissa Seskarössä perheeni ja sukulaisteni kanssa.

Melko lyhyeen jäi se lomapät-kä, kun ensi kertaa koko urani aikana, päätin ottaa keikan uudeksi vuodeksi! Olin jo ke-sällä lupautunut Seinäjoelle Komiasti Kimpassa tapahtu-maan. Areenalla juhlittiin ko-miasti Senäjoen, Nurmon jaYlivieskan yhdistymistä. Mi-nun lisäkseni siellä esiintyivät nuoret, tuoreet kuninkaalliset Hanna Talikainen ja Jukka Hallikainen, mukavia tutta-vuuksia kumpainenkin. En ole ihan varmaa siitä, kan-

nattiko loma katkasta noin lyhyeen, mutta näin tällä kertaa. ;) Tammikuun alussa houkuttelin ystäväni Taavit-saisen Maritan mukaani lyhy-elle matkalle New Yorkiin. Sen ajan, minkä siellä olimme, käytimme tosi tehokkaasti hyväksemme. Käytiin katsas-tamassa muutama musikaa-li, siinä vauvanvaateostosten välissä. Nähtiin me joitain ihan hyviäkin, mutta pakko tunnustaa, yhdestä lähdettiin pois tauolla. Ehkäpä kuiten-kin sain sieltä joitain ideoita tuleviin projekteihini.

Heti Nykistä kotiuduttuani painoivat Euroviisut pääl-le. Tammikuun 31. päivänä kaiken piti olla valmista. Hy-vässä yhteisymmärryksessä säveltäjä Petri Laaksosen kanssa vedettiin harkat läpi. Tässä projektissa minulla oli mukanana nuoret, raikkaat taustalaulajat Jennie, Yasmi-ne, Jukka ja Hannu. Viisuista voit lukea enemmän toisaal-ta tässä lehdessä. Itse pidin kovastikin lopputuloksesta,

mutta se ei valitettavasti riit-tänyt Moskovaan asti, finaa-liin kuitenkin. Kuten tiedätte, pyrin aina lomillani vähän :) matkustamaan. Euroviisujen jälkeen lähdin vielä runsaaksi viikoksi Italiaan, Milanoon ja Firenzeen.

Siitä on aikaa, kun olen vii-meksi käynyt Italiassa, minä kun olen enemmän Espan-jan-matkaaja. Milano on monien mielestä Euroopan shoppailumekka, ja tosiaan, tarttuihan sieltä jotain pientä mukaan Suomeenkin. Tällä hetkellä kierrän taas Suomea Latinojengini kanssa. Loppu-viikolla suuntaamme Lappiin. Toivottavasti aurinko paistaa keväthangille, valitettavasti vaan keikkaohjelma on niin tiukka, ettei lomailuun jää siellä juurikaan aikaa.

Kesä tulee, mutta se tuntuu vielä niin kovin kaukaiselta, eikä sen tiimoilta ole vielä varmaa kerrottavaa, paitsi et-tä aloitan keikat vasta juhan-nuksesta, perinteitä noudat-

taen Kangasniemeltä. Uusien tuulien puhaltaessa haluan jättää yli kymmenen vuot-ta palvelleen Veijari -nimen historiaan. Uusien upeiden jäsenkorttien myötä olette varmaankin jo huomanneet, että klubin nimi on nykyään Jari Sillanpää Club. Samassa yhteydessä lehtikin vaihtoi nimeään.

Ai niin, kaunis kiitos kaikista joululahjoista, ja -korteista ja ystävänpäivämuistamisista.

Ihanaa kevättä ja pääsiäistä kaikille!

Hali/Jari

Hola amigos!

5

11.12. 2008 Carelia-sali, Joensuu:

Joulukonsertista jäivät ihanat muistot. Jari niin aito tunnelmanluoja orkestereineen.Kiitos!

- Liisa ja Uolevi

13.3.2009 Snellman-sali, Kokkola:

Tuhannet kiitokset Sinulle ja mukanasi esiintyneilleihan mahtavasta illasta Kokkolassa. Olipas taas täyttä tavaraa koko ilta. Upea katsoa kuinka sinä nautit työstäsi. Ja se välittyy yleisöön.

- Anni-mumma

16.3.2009 Kaukametsän sali, Kajaani:

Konsertin alussa Jari lennähti lavalle kuin kevään odotettu ja ikävöity muuttolintu, täynnä intoa, iloa ja laulamisen riemua. Yleisö otti hänet avosylin vastaan, samoin kuin orkesterinkin.

Kun kaihoisan kauniit melodiat yhdistyvät erilaisiin in-tensiivisiin tanssirytmeihin, syntyy kiehtova latinotun-nelma. Tuo tunnelma säilyi tiiviinä alusta loppuun. Ihanat hitaat Noche de ronda, Yolanda ja Alfonsina ovat aina yhtä koskettavia. Jarin ääni soi niissä pehmeänä ja herkän soinnikkaana.

Ilta oli kokonaisuudessaan supermahtava. Sen aikaansai-vat upea, taitava Carloksen orkesteri, pirtsakka tyttötrio ja loistava Jari, sekä myös innokas vastaanottava yleisö. Tuhannet kiitokset kaikille!

- Meri

10.2.2009

Teille, uudet klubin emännät ja Jari:

Kun joku tulee elämääsi jonkin syyn takia, he tulevat usein täyttämään jonkin tarpeen elämässäsi. He auttavat sinut läpi eri koettelemuksien, opastamalla, tukemalla, autta-malla fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti. Usein voi vaikuttaa, että he ovat kuin Jumalan enkeleitä. Ja niin he ovatkin!

Näin on käynyt mullekin! Jari tuli elämääni just silloin, kun sitä tarvitsin. Ja nyt te olette osa tätä samaa maagista juttua.

- Arja

Terveiset Hei!

Jarille toivomus, että hän ottaisi tämän kauniin laulun “Kirkas kipinä”ohjelmistoonsa seuravaan konserttiinsa. Mielestäni se oli niin sopiva hänen tyyliinsä. Vaikka se ei sopinutkaan euroviisujen ihan kärkeen tänä vuonna, oli hyvä ja kaunis kappale.

Toinen toivomus olisi, että voisiko hän ottaa seuraavaan joulukonserttiin uudestaan mukaan kappaleen “Jouluyön rauha”. Hän esitti sen muutamia vuosia sitten Areenalla yhdessä Marjorien kanssa. Myös tämä kappale on niitä kauniimpia joululauluja mitä kuuntelen jatkuvasti.

- Eila

Veneen perässä kuohuva vesi Heiluvat heinät nenässä meren tuoksu

Tuuli hiuksissa Suolan maku huulilla ihana on suomen suvi

Kevättä odotelessa eletään talvi ensin Kukkien ja hiirenkorvien puhkeamista odotelessa on kuitenkin elettävä talvi ensin

Kun nään lintujen muuttavan takaisin pohjolaan on talvi eletty

Ja valo voittaa

Kukkien aurinko ylevä erottuvi kasteisesta niitystä hehkuvasti loistaen

Aurinko taivainen näyttävi kastepisaroissa värit sateenkaaren kauniin kirjavan

- Selja Suni

6

20.6. Juhannuspäivä Syvälahden lava

10.7. perjantai Tangomarkkinat 11.7. lauantai Tangomarkkinat

16.7. torstai Kaivohuone, Naantali

17.7. perjantai Kauhajoki

18.7. lauantai Merisärkkä

19.7. sunnuntai Vimpeli 30.7. torstai Kokkola

13.8. torstai Jyväskylä

15.8. lauantai Oulu

Jarin kesäkeikat 2009

Syksyn konserttikiertue 7.10. - 7.11. Liput tulevat myyntiin 4.5. klo 9.

Keikkakalenteri myös verkossa: www.jarisillanpaa.com

7

8

Marita Taavitsainen ja Jari kävivät New Yorkissa yhdessä shoppailu- ja musikaalimatkalla.

“Ystävyyttä ei ylitä mikään”

Suhteen kauniimpi osapuoli, vuosimallin 1995 tangoku-ningatar Marita Taavitsainen vannoo, että ystävyyttä ei täs-sä tapauksessa ylitä mikään.Se toinen osapuoli on tietysti saman vuoden tangokunin-gas, kaikkien rakastama Jari Sillanpää.

- Emme ole pitäneet Jarin kanssa yhteyttä mitenkään sovitusti, emmekä aina edes säännöllisesti, mutta kun hätä on koittanut puolin sun toisin, niin tukea on ollut aina tarjol-la, Taavitsainen selvittää.– Yksi asia on ollut kuiten-

kin koko ajan suhteellisen säännöllistä eli olemme teh-neet kuninkaallisvuotemme jälkeen Jarin kanssa ihan vain päittäin eli kahdestaan matkoja ympäri maailmaa. Yhdessä on oltu esimerkiksi Pariisissa ja Rio de Janeirossa ja viimeksi kävimme yhdessä New Yorkissa, hän paljastaa.

Hetkinen siis kahdestaan Sil-lanpään kanssa? Tätä juttua on pakko tarkentaa, menihän Marita Taavitsainen viime elo-kuussa naimisiin.

- Totta se on. Mieheni ei pis-

tänyt missään vaiheessa vas-taan, kun ilmoitin yhteisistä matkasuunnitelmistamme. Ehkä sekin auttoi, että olen raskaana, Taavitsainen nau-rahtaa.Nelikymppisen Taavitsaisen esikoisen pitäisi syntyä tou-kokuussa.

- Kaikki on mennyt erinomai-sesti ja olen käynyt edelleen keikoillakin suhteellisen säännöllisesti. Huippuvuo-sista tahti on toki laantunut selvästi. Parhaina vuosina keikkoja oli jopa 250, mutta nyt niitä mahtuu kuukauteen

enää kymmenkunta. - Olen kuitenkin jo tässä vai-heessa suunnitellut paluuta-kin. Näillä näkymin keikoilla tavataan taas ensi vuoden tammikuussa, Marita Taavit-sainen kertoo.Mutta takaisin sinne New Yorkin valoihin. Alkuvuodes-ta toteutuneella matkalla oli tasan kolme tavoitetta eli rentoutuminen hyvässä ja tutussa seurassa, shoppailu ja musikaaleissa käyminen.

- Näimme kaikkiaan neljä musikaalia, toinen toistaan upeampia juttuja. New York

Seinäjoen suvessa syntyi 14 vuotta sitten kahden kuninkaallisen välinen ystävyyssuhde, joka elää ja voi edelleenkin hyvin.

9

on yleensäkin ihan huikea paikka, tykkään siitä ihan älyt-tömästi. Se on rento kaupun-ki, missä on helppo liikkua ja kaikki on suhteellisen lähellä, neljättä kertaa läntisen maa-ilman johtavassa metropo-lissa vieraillut Taavitsainen miettii.

Koko aikaa Marita ja Jari eivät sentään yhdessä olleet.

- Jari on kaveri, jonka kanssa uskallan lähteä ihan mihin vaan, aikuisiahan tässä mo-lemmat ollaan. Mutta yöai-kaan putoan väkisin hänen kelkastaan. Jari on nimittäin aika tavalla villimpi kaveri, mitä koen itse olevani, ker-

too Taavitsainen ja naurahtaa kuin varmemmaksi vakuu-deksi vielä iloisesti sanojensa päälle.- Ja minulla oli toisaalta nyt hyvä fyysinenkin syy jää ho-tellille lepäämään, hän jatkaa raskauteensa viitaten.

Marita Taavitsainen kehuu ystäväänsä innostavaksi ja innovatiivisesti ihmiseksi, jolla on taipumus lähteä uu-siin asioihin yhdessä pienessä silmänräpäyksessä.

- Jari tekee päätökset nope-asti, hän on liikkuva tyyppi, jonka ajatukset ruokkivat uskomattoman hyvin minun omia ajatuksiani. Normaali-

tilassa olemme hyvinkin sa-manlaisia eli pökköä pesään, Taavitsainen luonnehtii.

Entä antaisiko Marita lapsen-sa Jari-sedän hoidettavaksi?

- Ehkä antaisin tai antaisin melko varmasti ainakin päi-väsaikaan. Mutta ne yöt, mut-ta ne yöt.

Marita Taavitsainen ja Jari Sil-lanpää ovat järjestäneet yh-den ainoan kerran virallisesti yhteisen konsertin. Tämä tapahtui vuonna 2005, kun kaksikon kruunaamisesta oli kulunut tasan kymmenen vuotta. Satunnaisesti he ovat kuitenkin kohdanneet

toisensa lavalla useammin-kin. - Voisi jopa sanoa, että olem-me tavanneet estradilla jopa kerran vuodessa ja ne ovat olleet aina poikkeuksellisen hauskoja hetkiä. Ja olen minä ollut kerran mukana yhdellä Jarin levylläkin, se oli “Hel-miä”.

Marita Taavitsaisen viimeisin oma pitkäsoitto “Hääunelmia” ilmestyi sopivasti viime kesän kynnyksellä ja elokuussa sit-ten nähtiin, miten enteellinen se lopulta oli. Seuraavan ker-ran Marita aikoo mennä stu-dioon vielä kuluvan vuoden aikana. - Uuden levyn julkaiseminen tähdätään samoihin aikoihin,

” Jari tekee päätök-set nopeasti, hän on liikkuva tyyppi, jon-ka ajatukset ruokki-vat uskomattoman hyvin minun omia ajatuksiani. ”

” Yhdessä on oltu esimerkiksi Pariisissa ja Rio de Janeirossa.”

10

kun palaan keikoille, toistai-seksi 12 levyä julkaissut Taa-vitsainen lupaa. - Levyä on sikälikin mukana suunnitella tässä vaiheessa, kun tuleva perheenlisäys pakottaa väkisinkin pysähty-män tai ainakin hiljentämään vauhtia. On tässä kieltämättä sitten mentykin viimeiset 40 vuot-ta aika yltiövapaasti. Eli nyt on hetki miettiä jotain muu-takin kuin pelkästään omaa napaa.

Kotkalaisena kampaajana suomalaisen tanssiyleisön suurimpien suosikkien jouk-koon ponnahtanut Marita Taavitsainen pitää itseään edelleenkin vahvasti kot-kalaisena, vaikka koti onkin sijainnut fyysisesti jo muu-taman vuoden ajan Pohjois-Helsingissä.

- Olen kotiutunut tänne lois-tavasti, mutta ei minusta silti koskaan helsinkiläistä tule. Kotkaan nähden ison kau-

Kotkalainen Marita Taavitsainen kruunattiin Seinäjo-en tangomarkkinoiden tangokuningattareksi vuonna 1995. Samana vuonna tangokuninkaaksi valittiin myös Jari Sillanpää.

Nostoa Taavitsaisen uraan toi Syksyn sävelen voitto vuonna 1998 kappaleella Andre. Pian voiton jälkeen julkaistu uusi levy Salainen puutarha ylsi platinalevyn myyntiin. Taavitsainen on julkaissut tähän menneessä viisi levyä.

Kuten useat kuninkaaliset,Taavitsainenkin aloitti ensin keikkailun Lumipallo-yhtyeen kanssa. Sittemmin hän on esiintynyt Quattro- orkesterin kanssa keikoilla.

Marita Taavitsainen on palkittu vuoden naissolistin Emma-palkinnolla vuonna 1999. Hän on myös vuoden naissolisti – palkinnon voittaja vuodelta 2001. Vuoden 1999 Telvis- äänestyksessä hän sijoittui kolmannelle sijalle. Marita Taavitsainen on toiminut juontajana suo-situssa Videotreffit- ohjelmassa vuosina 1999 ja 2000.

Kesäkuussa 2005 Taavitsaiselta on julkaistu kokoel-malevy ”10 vuotta... kuin siivillä”, sillä Taavitsainen juhlii vuonna 2005 kymmenvuotista taiteilijantaivaltaan.

Marita Taavitsainen

Lähde: pomus.net

pungin hyviä puolia on se, että täällä saa liikkua suhteel-lisen rauhassa ja viettää va-paa-aikaa omilla ehdoillaan, Taavitsainen vertaa.

Loppuun vielä Marita Taavit-saisen terveiset kaikille lu-kijoille ja ylipäätään kaikille hyvän musiikin ystäville: “Oma elämäni kulminoituu tällä hetkellä täydellisesti tähän vauvajuttuun, jonka kautta koen eläväni todellista elämäni kevättä.

Toivon, että tekin löytäisitte oman keväänne. Se on nimit-täin hienoa aikaa”.

- Asko Tanhuanpää

11

VEIJARI SHOPPING & JARI SILLANPÄÄ CLUB

Haluan liittyä Jari Sillanpää Clubiin. (30,-/vuosi)

Nimi: ____________________________________________

Osoite: ___________________________________________

Postinumero/Toimipaikka: ___________________________

Puh: _____________________________________________

Sähköposti: _______________________________________

Ikä: _____________________________________________

Allekirjoitus: ______________________________________

(Alle 18-vuotiaalta huoltajan allekirjoitus)

KirjaOmat sanat -kirja 25,-Jaettu Jano -kirja 25,-CD Al Ritmo latino 18,-Albumi 15,- Jari S. Parhaat kokoelma 13,-Määränpää Tuntematon 13,-Onnenetsijä 10,-Varastetut helmet 10,-Songs Finland Sings 10,-Auringonnousu 10,-Jari Sillanpää 10,-Maa on niin Kaunis 10,-Hyvää Joulua 10,-Hän Kertoo sen sävelin 10,-

Tilaukset toimitetaan postiennakolla - postikulut 5 euroa lisätään paketin koosta riippu-matta. Toimitusaika kaksi viikkoa. Hinnat voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen tai

kunnes toisin ilmoitetaan. Ilmoitetut hinnat ovat klubihintoja.

Haluan tilata seuraavat tuotteet:

____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

VOIT TEHDÄ TILAUKSEN MYÖS NETISTÄ! Jarin verkkosivuilta löydät kaikki levyt, kirjat ja sekä muut tuotteet: www.jarisillanpaa.com ja sieltä SHOP.

Voit tilata Jari Sillanpää -tuotteita kirjeitse postittamalla tämän sivun tai sen tiedot osoitteeseen: Jari Sillanpää Club, PL 9, 23201 Vinkkilä

12

13

Al Ritmo Latino 27.2.-1.3.2009Viking IsabellaSyksyllä Suomen valloittanut Al Ritmo Latino -konserttikiertue rantautui kevään 2009 alkajaisiksi läntiseen naapurimaahamme Ruotsiin. Liikkeelle latinopoppoo lähti Helsingin Katajanokalta Viking Gabriellalla. Laiva oli lastattu innokkailla suomalaisilla ja ruotsalaisilla musiikinnauttijoilla.

14

15

16

Jarin esiintyminen alkoi vasta puolilta öin, ja silloinhan tun-nelma laivoilla on tunnetusti melkoisen lämmin. Jari ker-toi, että laivoilla ohjelmisto on aina vähän erilainen kuin konserttisaleissa. - Vauhtia pitää olla, koska ihmiset eivät juurikaan jaksa keskittyä rauhallisiin kappa-leisiin. Mutta nämä vahvan-hempeät latinobiisit kolah-tivat myös laivalla, ehkäpä juuri erilaisuutensa vuoksi, Jari lisäsi.

Aivan esityksen lopulla Jari veti pitkän latinopoppipot-purin a la Ricky Martin ja sil-loin nousi sekä vanhemman että nuoremman bilettäjän kädet kohti laivan kattoa. Meno oli kerrassaan mahta-va! Vaikka laivoilla yleensä on ahtaat tilat ja välillä tuntuu, että happi loppuu, niin Jarin mukaan siellä on aika ajoin ihan mieluisaa esiintyä. Lai-van ilmastointisysteemi rasit-taa äänihuulia, joten useampi

keikka yhteen menoon ei tee hyvää laulajan herkille työka-luille.Seuraavana päivänä olikin sit-ten luvassa Västeråsin suoma-laisille kauan kaivattu esiinty-jä kuumine latinorytmeineen. Kaunis konserttisali ei olluttäynnä, mutta tunnelma oli sitäkin huikeampi. Heti alku-metreillä salin täyttäneet ryt-mikkäät taputukset ja bravo-huudot yllättivät Jarin.- Onpas täällä mahtava vas-taanotto, kiitteli Jari. Aivan uskomatonta. Yleisö sai mitä halusi, kaik-kensa antavan artistin, joka vielä sujuvasti spiikkasi väli-jutut sekä ruotsiksi että suo-meksi.

Bändikin ylsi ehkäpä tähän asti parhaimpaan suorituk-seensa. Koko konsertti meni kuin siivillä. - Vuorovaikutus yleisön ja tai-telijoiden välillä oli aivan hui-kea. Jari kertoi bussimatkalla takaisin Tukholmaan, että olo

oli kuin ilmassa leijailisi.Sunnuntaina oli vuorossa lä-hes loppuunmyyty konsertti Tukholman upeassa Konsert-husetissa. Jo kolmas keikka vajaan kahden vuorokauden sisällä, mutta ei minkäänlaisia väsymisen merkkejä havaitta-vissa. Kuubalais-suomalainen bändi jatkoi vauhdikasta me-noaan ja myös täällä.

Tukholman konserttiin oli saapunut myös useita Jarin ystäviä. - Ehdin juuri ja juuri piipah-taa heidän kanssaan syö-mässä ennenkuin minun oli taas “lennettävä” seuraavaan paikkaan, Jari nauroi. Tällä kertaa matka jatkui Vi-kingAmorellalle, joka suuntasi keulansa aamuksi Turkuun.Puolen yön aikaan koko bändi ja taustalaulajatytöt olivat jälleen tunkeutuneet postimerkinkokoiselle esiity-mislavalle. Eivät päässeet pu-haltajapojat, Joel ja Harlem, irroittelemaan niinkuin saleis-

sa ja kapellimestari Carloskin pysyi valkoisine bassoineen visusti paikallaan.

Perjantaina puolenyön aikaan alkanut musiikillinen iloittelu päättyi maanantain alkutun-neilla, ja väliin mahtui neljä keikkaa. - Olihan se rankkaa, mutta hyvällä porukalla ja yhteis-hengellä se sujui mutkatto-masti, Jari kertoi tyytyväisenä ja lisäsi: - Olihan koko reissulla muka-na alusta loppuun muutamia klubilaisia ja hyvin hekin tun-tuivat jaksavan ja viihtyvän.

- Klubitoimitus

17

Tampereella on talvi. Lunta ei ole ollut yhtä paljon sitten vuoden 2006 Pyryn päivän, jolloin liikenne oli täydessä kaaoksessa. Tänäkin aamuna jouduin kaivamaan auton vii-dentoista sentin lumikerrok-sen alta, mutta nyt on tuisku jo tauonnut ja tiet aurattu. Illan pimeydessä ajelen his-suksiin kohti Tohloppia – his-suksiin, sillä kenkäni ja kaasu-poljin tuntuvat vieroksuvan toisiaan. Miksi pitikin laittaa suippokärkiset piikkikorot?! Läskipohjalenkkarit olisivat välttäneet, sillä epäilemättä kameramiehillä olisi muuta-kin tekemistä kuin zoomata minun varpaisiini. -”Jännittääkö?” kuuluu taka-penkiltä, ja olen aistivinani äänessä hienoista irvailua.- No ei... Nämä kengät ne vain...

Kurvaan TV Kakkosen portil-le. Puomi on valmiiksi ylhääl-lä, mutta jarrutan silti, sillä neonkeltaiseen palttooseen sonnustautuneella vahtimie-hellä näyttää olevan jotakin sanottavaa. Pysäytän auton ja rullaan ikkunan auki. - ”Yleisöksi tulossa?” Vastaan myöntävästi ja saan luvan jatkaa matkaa. ”Sisään sivu-ovesta numero viisi!” mies huikkaa vielä peräämme. Parkkipaikka löytyy suhteel-lisen helposti, eikä eksymisen vaaraa ole muutenkaan, sillä hangella loimottavat ulkotu-let ohjaavat oikealle ovelle. - ”Tervetuloa!” Iloisesti hy-

myilevä, pirteänoloinen nai-nen päästää meidät sisään ja etsii viisihenkisen seurueeni nimet listasta. - ”Yleensä studioon mennään pääaulan kautta, mutta nyt siellä on artistilämpiö”, nainen pahoittelee ja ohjaa joukki-omme peremmälle jonkinlai-seen varastohalliin. ’Springler-keskus’ lukee yhdellä seinällä. Vaikka odotustila ei olekaan erityisen viihtyisä, pistän

hyvillä mielin merkille kahvi-pöydän keksitarjottimineen. Kuoriudumme päällysvaat-teistamme, ja ennen sumpille menoa syynäämme hieman muuta yleisöä. Väkeä on vä-hemmän kuin luulisi, ja vain muutamat kasvot näyttävät tutuilta. Taitavat Jari-fanit ol-la kotona puhelimen ääressä odottamassa äänestyskäskyä. Mahani murisee tyhjyyttään, ja sieppaan pöydältä pari pik-kuleipää. Kofeiiniakin kaipai-sin, mutta keittimestä tuleva neste näyttää niin laihalta, että tyydyn mehuun. - ”Kahvi ei ole vielä valmista!” huutaa joku talon väestä, kun olen jo mukini tyhjentänyt ja moni muukin on ehtinyt ih-metellä kahvin laihuutta.

Mattimyöhäisiä pikkupakka-sen kirvoittamine punaisine

poskineen saapuu paikalle, ja joillakin on kannustuspla-kaatteja mukanaan. Kylteistä päätellen – ja siitä, että ym-pärillämme lähes kaikki pu-huvat viittomakielellä – on Signmarkilla suurimmat tu-kijoukot mukanaan. Rap-ar-tisti itsekin pelmahtaa siihen faniensa keskelle, ja perässä seuraa kuvaaja ison käsiva-raisen kameransa kanssa. Tilanne on mielenkiintoinen

ja aika hupaisakin. Mitä il-meisimmin meneillään on jonkinlainen haastatteluses-sio, ja siinä samalla pääsevät Signmark-Markon ihailijat tsemppaamaan suosikki-aan. Salamavalot välkkyvät, ja ainakin parikymmentä ihmistä viittoo koko ajan in-toa tulvillaan. Keskustelu on äärimmäisen vilkasta, mutta sanaakaan ei kuulu.

Kun suoran lähetyksen al-kuun on enää vajaa puoli tuntia, kutsutaan meidät yleisöksi tulleet studioon. Marssimme jonossa valtaisan lavastehallin läpi ja astumme kokonaan toiseen maailmaan – kiihkeään ja elämää sykki-vään. Kaikkialla – katossakin – on kameroita, ja keskellä hämyistä salia komeilee suu-ri esiintymislava. Kamera-

miehet hyörivät siellä täällä testaillen kuvakulmia, ja il-massa on kiireen ja kuumei-sen odotuksen tuntua. Niin kuin lentokoneessa, meille selvitetään ensimmäisenä poistumistiet: oviaukot, joita peittävät jätesäkeiltä näyttä-vät mustat verhot. Huomaan, että suurin osa kannustusjoukoista on ryn-nistänyt lavan toiselle puo-lelle, jossa tila näyttää käy-vän jopa ahtaaksi. Arvaan, että sinne suuntautuisivat kamerat yleisöä kuvattaessa. Minulle ei ole niin tärkeää saada naamatauluani ruu-tuun, joten jään sinne, missä on väljää. Muu seurueeni te-kee samoin. Seisoessani siinä kamera-telineen takana tulvahtaa aivoihini hetkellinen déjà-vu-aistimus: hämärä studio, minä kuorolaisena muiden joukossa, kameran punai-nen silmä. Onko siitä tosiaan jo viisitoista vuotta? Ja onko-han studio sama? Tietäisin varmasti, jos olisimme tulleet pääaulan kautta sinistä viivaa myöten...

Herään nostalgisista miet-teistäni, kun aina yhtä sätei-levä Jaana Pelkonen ja Mik-ko ”Peltsi” Peltonen – joka on hyvin, hyvin pitkä – astelevat hymyssä suin lavalle. Juon-tajaparin keskinäiset kemiat näyttävät olevan kohdallaan, ja yleisön lämmittämiseksi tarkoitettu vitsailu tekee teh-tävänsä. Osattomiksi Jaanan

EUROVIISU-KARSINNASSATampere, Tohloppi – perjantai-ilta 23.1.2009

JARI SILLANPÄÄ CLUB

”Jännittääkö?” kuuluu takapenkiltä ja olen aistivinani äänessä hienoista irvailua. ”No ei...Nämä kengät ne vain.”

18

ja Peltsin hauskoista kom-menteista eivät jää kuurot Signmark-fanitkaan, sillä tuki-joukoista löytyy myös tulkki, joka on noussut korokkeelle viittomaan. Kun Jaanan saa-pikkaat ja Peltsin paita-asiat on käsitelty, saamme sen tärkeimmän ohjeen: kaikille esiintyjille pitää hurrata ja ap-lodeerata tasapuolisesti.

Suora lähetys Eurovision lau-lukilpailujen kolmannesta alkukarsinnasta pääsee alka-maan täsmälleen aikataulun mukaisesti. Välillä takavasem-malle poistunut juontajakak-sikko on palannut estradille, ja avausrepliikit kajahtavat eetteriin raikuvien aplodien säestäminä. Hetken kuluttua TV-kuva siirtyy artistilämpiön puolelle, jonne Peltsikin sän-tää haastatteluja tekemään. Mutta tämänhän tekin näette sieltä kotisohviltanne! Huo-masittehan, että Jarikin vilah-ti jo ruudussa – siellä lämpiön nurkassa odottamassa vuoro-aan? Ja ovathan kännykkänne varmasti ladattuja? Äänestys on nimittäin käynnissä.

Signmarkin esittelyvide-on pyöriessä käy studion esiintymislavalla melkoinen kuhina, kun lippispäinen rap-tähti taustajoukkoineen asettuu valmiusasemiin. Hetkeä myöhemmin alkavat diskovalot välkkyä, ”Spea-kerbox” rävähtää soimaan, ja kameramies lähtee spurttiin (jota hän treenasi moneen kertaan ennen lähetyksen alkua) lavan ympäri. TV-ruu-dussa kuva näkyy matalalta otettuna ja vauhdikkaasti liik-kuvana. Toivon totisesti, ettei pikamatkaa juokseva kuvaaja kompastu, ja samalla yritän varoa takanani nosturin va-rassa kääntyilevää kameraa.Signmarkin viittomakielellä ja Osmo Ikosen avustamana esittämässä ”Speakeboxissa” on sanomaa, ja erikoisena ilmiönä poppoo saattaisi hyvinkin pärjätä Euroviisu-markkinoilla. Kappale sinän-sä ei minua sytytä, sillä rap on kaikkea muuta kuin mie-

limusiikkiani. Omassa lajis-saan tämä biisi on kuitenkin harvinaisen siedettävä ja jopa hyvä.

Lopultakin – sillä jalkani ovat puutuneet pitkästä seisomi-sesta – on se hetki, jota var-ten olemme tänne Tohloppiin tulleet. Samalla kun kuva-ruudussa näytetään VeiJari Sillanpään kuningashetkiä, siirtyy maestro itse Peltsin haastattelusta studion puo-lelle. Yleisö taputtaa vimma-tusti – minä varmaan vielä kovemmin kuin muut – kun tyylikkääseen tummaan pu-kuun pukeutunut Jari astuu esiin ja ryhtyy keskittymään esitykseensä. Rauhoittavan sininen valo syttyy esiinty-mislavan ylle ja esittelyvideo päättyy, mutta osa katsojista aplodeeraa yhä. Unohdan pistelevät varpaani ja alan pelätä, että Jari joutuu te-kemään ”tapanit”. Mitä, jos häneltäkin – kuten taannoin Tapani Kansalta – jäävät alku-tahdit kuulematta! Niin ei on-neksi käy, vaan kaikki menee täydellisesti nappiin.Vasta nyt – livenä kuultuna – tajuan, miten upea kappa-le Petri Laaksosen säveltämä ”Kirkas kipinä” todella on. Me-lodian – ja Jarin äänen – ko-hotessa korkeuksiin kiirivät kylmät väreet selkäpiissäni. ”Tämän takia täällä olen!” ajattelen huikean elämyksen sykähdyttämänä. Hyvä, etten huuda sitä ääneen! Vilkaisen häthätää tytärtäni, joka näppäilee kuvia Jarista ja taustalla liihottelevasta balet-titanssijasta. Huomaakohan hän transsitilani? Samassa Ja-ri kääntyy meihin päin – mel-kein kuin poseeraamaan – ja toivon, että ilman salamaa otetut kuvat onnistuvat.

Kolme minuuttia kuluu aivan liian nopeasti. Loistavan tul-kintansa jälkeen Jari tausta-laulajineen poistuu estradilta valtaisan aplodimyrskyn saat-telemana, ja viimeistään nyt on aika äänestää. Studiossa matkapuhelimien on oltava suljettuina, mutta hapuilen

siitä huolimatta laukkuani. Mitä, jos sittenkin... En kui-tenkaan uskalla ottaa sitä riskiä, että saisin mikrofonit vinkumaan ja koko loppulä-hetyksen sekaisin. Tulos on siis teidän varassanne. Ää-nestäkää, hyvät ihmiset! Ja äänestäkää oikein! Tosiasias-sa en ole kovin huolissani. Jari tulee selviämään finaaliin – se on ihan varma asia. Ohjelma alkaa olla lopuil-laan. Ruudussa näytetään kuvaa artistilämpiöstä, jossa Euroviisu-kandidaatit odot-televat tuloksia. Löytyykö kuoresta vihreä kortti vai ei? Ilmeet ovat jännittyneitä sekä lämpiössä että studion puolella, jossa yleisö tuijottaa silmä kovana TV-ruutua. Toisille odotus palkitaan, toi-sille ei; riemunkiljahdukset sekoittuvat harmistuneisiin huokailuihin. Oikean värinen kortti paljastuu ensin Jarin (Jippii!) ja sitten Signmarkin kuoresta, mutta muillakaan ei seinä vielä ole täysin pys-tyssä: keräilyerän kautta on heilläkin mahdollisuus päästä finaaliin. Kun finalistit taustajoukkoi-neen – riemua tulvillaan ja tanssiaskelin – hypähtelevät studioon, taputtavat kaikki katsojat yhtä raikuvasti – ne-kin, joiden omalle suosikille lankesi punainen kortti. Rap-artisti Signmarkin kannattajat saavat vielä lisää tuuletuk-sen aihetta, kun selviää, että ”Speakerbox” on saalistanut prosentuaalisesti eniten ää-niä: peräti 46,5 %. Olen näke-vinäni Jarin kasvoilla pienen pettymyksen häivähdyksen, kun hän tajuaa 34 prosentin palkin kuuluvan itselleen, mutta vain silmänräpäys myöhemmin ovat samat kas-vot yhtä hymyä. Finaalipaikka on selviö, ja se on pääasia!

Taulutelevision kuvaruudus-sa pyörivät jo lopputekstit, mutta juhlahumu studion estradilla jatkuu yhä. Esiinty-jille tuodaan ruusuja, artistit halailevat juontajia ja toisi-aan, Jari heittää ihailijoilleen lentosuukon... Taustalla sin-

koilevat kirkkaat kipinät koh-ti kattoa ja jättävät jälkeensä voimakkaan savunkatkun.

Estradin tyhjennyttyä – ja ylen tyytyväisinä illan antiin – poistumme studiosta sa-maa reittiä kuin olimme sinne tulleetkin. Ulkona pakkasessa tajuan, että jalkojani pistelee yhä. ”Kenkien syytä!” manai-len taas ja annan tyttäreni asettua ratin taakse. Autossa kaivan esiin suljet-tuna olleen kännykkäni, näp-päilen pin-koodin ja tekstaan Jarille onnitteluviestin.”Tänx!” tulee hymyhymiöllä varustettu vastaus saman tien.

Viikkoa myöhemmin istun kotisohvallani seuraamassa finaalilähetystä. Pöydällä on kahvikupposen lisäksi mat-kapuhelin, jolla lähtee liuta ”kakkosia” maailmalle. Kun – suureksi harmikseni – Jari ei selviydy superfinaaliin, lai-tan yhden äänen Waldolle, jonka ”Lose Control” sitten räjäyttääkin koko potin. Moskovan Euroviisu-mitte-löihin Suomea edustamaan lähtee siis Waldo’s People, jolla uskon olevan ihan hyvät mahdollisuudet pärjätä. Silti – niin luulen – vielä vuosia sen jälkeen kun ”Lose Cont-rol” on jo kuopattu unohtu-neitten viisujen hautuumaal-le, tulee ”Kirkas kipinä” vielä elämään, kipinöimään ja sy-tyttämään sydämiä. Se vaan on niin hyvä!

- Marianne

19

10Niin ne vuodet vierivät, kun aloitimme tapaamisen Lontoon Mamma Mia musikaalin jälkeen, on siitä jo aikaa kymme-nen vuotta. Uskollista porukkaa joka suuntaan nämä Jarin clubilaiset.

Tällä kertaa kaikki joille ajankohta sopi, tulivatkin hyvin sa-manaikaisesti. Hilkan, Anitan, Leenan ja Maijan saapuessa, en-simmäiseksi moikkauksen jälkeen kuuluikin Maijalta: minulla on hirveä vilu ja nälkä. No ei muuta kuin villasukat jalkaan ja kattamaan pöytää, ruoka olikin valmiina. Oli sovittu nyyttikesteistä, jokainen tuo jotain, mutta olikohan ymmärryksen puutetta vai mitä, jokainen toi suurin piirtein muovikassillisen tavaraa, josta olisi riittänyt kymmenkertai-selle porukalle syötävää, meihin nähden.Tyypillinen suomalaisturistina olin tuonut Tallinna reissulta ve-näläisiä kuohuviinejä tähän juhlatapaamiseen, no sitäkin tuli Anitalta lisää. Siinä sitten kilisteltiin laseja, jonka jälkeen ruuan kimppuun. Taas apujoukot olivat niin ripeitä että en tahtonut pysyä mukana, vaan jäin välillä pää pyörällä katsomaan sitä vauhtia, Maija oli varsinainen Speedy Gonzales.Ruokailun jälkeen olin laatinut tietokilpailun, palkintoon olin varmistanut Jarin onnittelut voittajalle jo syksyllä, Anttilan nimmarijonossa. Kaikki pitää tehdä varman päälle, vaikka Ant-tilan nimmarijonossa kyllä selveni silloin, että Espanjan reissu on tulossa, Jarin nimmarin olisi ehtinyt myöhemminkin vielä saamaan, mutta varma on aina varmaa.

En olisi itse tiennyt montakaan kysymystä joita olin laatinut, Tuulalla on hyvä muisti, mutta kilpailun voittikin Merja. Kysy-myksiä olin kyhännyt netistä ja Jarin kirjoista, hyväksyin muu-tamia vastauksia jotka pitivät paikkansa, joita en ollut laittanut vastauksiin. Merja muisti Jarin syntymäpainonkin, vaikka se oli aivan uskomaton 5,9 kg!! Paula taas tiesi myös Smurfi t vuoden 1997 Jarin lisäksi eniten jyränneinä esittäjinä, ajattelin että se on niin vaikea ettei sitä tiedä kukaan. Ei kovin viralliset kisat, Anita ja Maija kyselivät toisiltaan vastauksia, ei auttanut vaikka yritin kieltää ;-) Palkintona oli siis Jarin aidoin ikiomin käsin nimmarilla varustettu kunniakirja, ja myös Onni kirja.

Merja oli leiponut upean kymmenvuotistäytekakun, jossa näkyikin numero kymmenen. Kahvituksen jälkeen aloitim-me karaokelaulut, Merjalla mukana Jarin kappaleita dvd:llä, Hilkalla mukana tangoja, minulla olisi ollut Elvistä.No mehän ei ehditty kuin Jarin kappaleita lauleskella, mikä nolointa oli aika paljon unohtunut koreografi at näihin kappa-leisiin, joita aina alkuaikoina teimme Jarin laulaessa. Tuulalta tuli apua koko ajan Bumtsi Bumiin ja On Aika Auringon jut-tuihin. Eipä haitannut hauskaa oli, ehkäpä hupaisampaa kuin jos olisimme kaikki systeemit muistaneet.

Kymmenvuotis juhlakokoontuminen

20

JarilleKaikkeen hoopoon sitä ihmi-nen haluaa ryhtyä. Ja vielä omasta ehdotuksestaan...

Niin, minä se halusin kirjoit-taa kirjeen sinulle ikään kuin kaikkien fanien puolesta. Ihan psykedeelinen tehtävä. Ei kai sitä voi kirjoittaa asioita kuin omasta puolestaan. To-sin kun lukee tai kuuntelee ihmisten ajatuksia sinusta, ovat ne monesti aika yhte-neväisiä. No niin ... Nyt olisi sitten se kauan kaivattu mahdollisuus kertoa mitä sinusta noin niin kuin tuumin. Olen useamman kerran miettinyt mitä todellarafl aavaa sinulle sanoisin. Nyt olisi sitten se mahdollisuus... mitähän tästä tulee...

On tosi vaikea kuvailla sanoin niitä ajatuksia mitä sinä herä-tät. Kun kuuntelee telkkarista haastattelujasi tai lukee leh-distä sanomisiasi, on kaikki kuin ennalta tiedettyä. Olet kuin vanha tuttu, kuin van-ha tumppu jonka kiskaisee käteensä ja se istuu kuin na-kutettu.( Tämä oli sitten tar-koitettu kohteliaisuudeksi ). Se tittelisi naapurin poika on kyllä aivan oikeutettu. Olet aivan avoin yleisösi edes-sä ja monesti olen ajatellut annatko itsestäsi jopa liikaa. Mutta jotenkin se mitä teet ja kun teet sen niin rehellises-ti, kertoo sinusta sen ettet muulla tavoin voisi työtäsi tehdäkään.Sitten se sinun mahdottoman

mahtava lavakarisma. Se joko ihmisessä on tai ei ole. Ja usko pois sinulla se on . Lava täyt-tyy sinusta vaikka siellä yksin seisoisit. Ja sitten se, että si-nun esiintyessäsi ei koskaantarvitse jännittää meneeks toi nyt ihan putkeen. Niitäkin esiintyviä taiteilijoita on. Ja jotenkin sinun egosi kestää ne kömmähdyksetkin. Joskoniitä nyt koskaan on ollut-kaan. Kai se on sitä että kun on vain oma itsensä, menee tilanteisiin teeskentelemättö-mästi niin kaikki hoituukinteeskentelemättömästi. Ja se näkyy myös yleisölle.

Mutta se tunne, että tunnen sinut on kuule ihan tosi. Täs-sä muutama aika taaksepäin katsoin netistä haastattelusi mikä oli tehty euroviisujen fi naalilähetyksessä. Oikein pelästyin kun sanoit haas-tattelijalle, että omassa loh-kossasi vähän harmittelit kun toinen fi naaliin päässyt kappale sai prosentuaalisesti enemmän pisteitä kuin sinä. Niin pelästyin sitä siksi, että kun näin kasvosi tv:ssä, mi-nusta tuntui juuri siltä että ajattelit: “kamalaa eiks ne tykännytkään”. Teinkö ihan varmasti kaikkeni. Siinäkin olit ihan omintasi.

Monesti olen miettinyt tun-teitasi konsertin jälkeen. Kun minä “ahtaudun” innosta puhkuen autoon Tampere talon parkkipaikalla ja suun-taan matkani kotiin per-heeni pariin kertoen kuinka jumalattoman hyvä se “Silt-su” taas oli. Mitä sinä teet? Ehkä adrenaliini vielä virtaa antaen hyvän olon tunteen.

Mutta mitäs sitten. Putoatko johonkin tyhjiöön kaikkesi antaneena. Hetken lavalla ihailun ja suosionosoitusten ympäröimänä. Onko se tun-ne sitä että totaalisen yksin? Kunnes taas on edessä uusi konsertti ja samat tunteet. Mene ja tiedä. Näitä minä pohdin useinkin sillä vaikka sinusta ihan jumalattomasti esiintyvänä taiteilijan tykkään olet koskettanut sisimpääni ihmisenä. Ja varsinkin sillä tuttuuden tunteella.

Kerran luin kun kerroit nautti-vasi ulkomailla katukahvilassa istuskelusta täysin tuntemat-tomana. Se juttu jäi mieleeni ja olen sitä julkisuuttasi pal-jon miettinyt. On se varmaan melkoista haipakkata kun ei voi ihan oikeasti mihinkään mennä kun joka paikassa tun-netaan. Sinä osaat siihen ihan takuulla suhtautua. Mutta se hinta on työstäsi maksettava. Sillä ihan noin romantisoimat-ta yhtään, et kyllä takuulla voisi mitään muuta varmaan tehdä kuin tätä hommaasi.

Minä olen jo vuosia sinua kuunnellut ja ihaillut. Jutulle en ole uskaltanut tai tohtinut. Paitsi kerran... Sisareni oli ol-lut kanssani Tammerkosken Sillalla-nauhoituksessa ja mi-nä halusin jäädä katsomaan kun poistut paikalta. Sisareni sanoi, että se mukiloi minut jos nyt en kaiken odotuksen jälkeen menisi Jarin kanssa sanalle. Ja väkivallan uhal-la minä sitten sanan kaksi kanssasi vaihdoin. Se oli on-nellinen pelastuminen. Usein kateellisena katselen fanejasi kuinka rohkeasti he kanssasi

juttelevat. Minä vain en siihen oikein kykene ja siksi katselen sivusta.

Mutta se kaikki ilo ja energia mitä meille jaat; kuinka sen kaiken voisi selittää. Se kuvas-tuu niin monella tavalla. Ker-ran muistan kun olin autossa kotiin menossa ja oli jotenkin semmoinen olo, että kaikki kaatuu päälle. Radiosta sin-gahti ilmoille Sillanpäätä.Itku tuli. Se oli niin hassu tun-ne. Ihan kuin joku tuttu tur-vallinen olisi sanonut jotain lohduttavaa .

Jaksa Jari vielä kauan . Sääs-tä itseäsi mutta toteuta myös unelmiasi. Unelmia pitää ol-la. Ne antavat voimia. Minä unelmoin siitä että sinut jos-kus kohtaisin ja ihan oikeasti saisin sanottua jotain järke-vää...

No niin tässä tämä kirje nyt sitten oli. Eihän siihen ihan kaikkia tuntojaan ja ajatuk-siaan saanut esille kuin ne tuolla päässä pyörii, mutta ehkä jotain . Kiitoksen sinul-le kuitenkin esitän . Olet suuri ilon antaja ja voiman lähde. Minun elämääni sinä valaiset ja taitavuudellasi aina säväy-tät. Tampereella 15.2.2009

Minna

JARI SILLANPÄÄ CLUB

21

VEIJARI-RISTIKKOLähetä ristikon ratkaisu meille kirjeitse tai sähköpostilla niin osallistut fanituotepalkinnon arvontaan! Jokaisen oikean ratkai-sun lähettäneiden kesken arvotaan kuukauden fanituote.

Postiosoite kirjeille on: Veijari Fan Club, PL 9, 23201 Vinkkilä. Sähköpostiosoite on: fanclub@jarisillanpaa.com. Muistathan liittää vastaukseesi otsikon ’Veijari-ristikko’ sekä yhteystietosi arvontaa varten. Voittajille ilmoitetaan henkilökoh-taisesti.

22

Saatuaan kutsun osal-listua tämän vuotisiin Suomen Euroviisukar-sintoihin, Jari innostui aiheesta välittömästi ja lähetti biisipyyntö-jä suosikkilaulujensa tekijöille.

Jari sai kuultavakseen joukon erilaisia lauluja ja tykästyi hy-vin nopeasti Petri Laaksosen kauniiseen ja hauraaseen sä-velmään. Petri on kokenut

viisusäveltäjä ja hän on sä-veltänyt myös Jarin vahvan ja sielukkaan kappaleen ”Jean”, joka oli ehdolla viisuihin vuonna 2000. Sanoittajaksi valikoitui Laaksosen Pekka, joka ei nimestään huolimatta ole sukua Petrille.

Pekankin historiasta löytyy ai-empi kytkös sekä Jariin ettäeuroviisuihin, sillä hän on kestosuosikin Valkea unelma sanoittaja. Kun sävel ja sanat kolahtivat kohdilleen, oli aika pohtia kappaleen esitystä.

Ideariihen yhteinen lopputu-los oli, että estradille kaiva-taan nuorta, tuoretta verta. Helsingin Kaupunginteatte-rin High School Musical oli tuolloin tapetilla ja netistä löytyikin nopeasti tiedot mu-sikaalin tähdistä. Tätä kautta taustakuoroon löysivät tiensä eksoottinen beniniläis-ranskalais-suo-malainen Yasmine Yamaja-ko, vaalea, herttainen viisu-konkari Jennie Storbacka ja nuori, komea Jukka Nylund. Kokemusta jengiin saatiin lai-

naamalla lauluyhtye Rajatto-mista komeaääninen tenori Hannu Lepola. Koreografia oli Jarin kanssa useissa pro-duktioissa yhteistyötä teh-neen tanssija Antton Laineen ja estradin notkeavartaloinen voimistelijaneito oli Marleena Saresvirta

Jarin viisuperheKirkas Kipinä

Marleena Saresvirta, Hannu Lepola, Jennie Storbacka, Jari, Antton Laine, Yasmine Yamajako, Petri Laaksonen ja Jukka Nylund.

23

Teksti: Antti PekkarinenKuvat: Miia Marjamäki

Viime marraskuussa keikka-paikka oli etelän lämmössä Espanjan Fuengirolassa. Vaik-ka Espanja on huomattavasti Köyliön Lallintaloa kauempa-na, se ei haitannut, matkaan lähti 65 sydämensä Jarille menettänyttä. Säät suosivat matkalaisia ja he ehtivät tutustua Fuen-girolaan muutaman päivän aikana. Reissun kohokoh-

dat olivat kuitenkin yhteiset tapaamiset Jari Sillanpään kanssa ja tietysti itse kon-sertti. Fanit tulivat idolinsa kanssa samalla lentokoneella torstai-iltana. Perjantaina he illastivat yhdessä Jarin kanssa Fuengirolan satamassa ja lau-antaina he pääsivät konsertin jälkeen Mai Tai –yökerhon vip tiloihin viettämään iltaa – tot-takai Siltsun seurassa.

Matkalaisista 61 oli naisia. Se tarkoittaa että jokaista neljää

miestä kohti oli 15 daamia. Ikävä kyllä naisten huomio ei kiinnittynyt muihin matka-miehiin kuin Jari Sillanpää-hän.

Kokenut bändäri

Marja-Leena Mattila (68) on kulkenut Sillanpään keikoilla vuodesta 2001 saakka. Kipinä tangokuninkaiden fanittami-seen syntyi jo 13-vuotiaana. Mattilan isä toimi tanssinjär-jestäjänä Jalasjärvellä

pohjanmaalla. - Isän sääntö oli sellainen, et-tä lavalle saa tulla vasta kun rippikoulu on käyty. Kerran Olavi Virta näki minut oven-raosta kurkkimassa ja pyysi nättiä tyttöä luokseen. Hän sai isän puhuttua ympäri, et-tä pääsin mukaan tansseihin. Myöhemmin kävimme Virran kanssa vielä Seinäjoella syö-mässäkin, Mattila muistelee faniuransa alkua. Sittemmin Mattila on seu-rannut suomalaisia iskelmä-

Jarin keikalle vaikka maailman ääriinJari Sillanpään fanit ovat omalaatuista kansaa. He seuraavat tähteään minne tahansa hän meneekin esiintymään.

Todisteena lukuisista kohtaamisista tähden kanssa Heidillä on ”keikkapaita”, jossa on yli 150 Jari Sillanpään nimikirjoitusta.

24

laulajia ja muita julkkiksia melko tiiviisti. Hän puhuu iskelmälaulajista kuin ystä-vistään. Hyviä tuttuja ovat Frederik, Tapani Kansa, Lea Laven, Paula Koivuniemin jne. Onpa elämän varrella ol-lut pientä tai vähän isompaa-kin vispilänkauppaa tähtien kanssa.- Esko Rahkosen kanssa mi-nulla oli pidempi suhde. Hän oli hirveän mukava ja tavalli-nen ihminen. Leivoin hänelle pullaa kun hän tuli yöllä keik-kamatkoilta, siitä hän tykkäsi erityisesti.Marja-Leena Mattila myön-tää nauraen, että häneen so-pii erinomaisesti nykykielen termi bändäri.- Jari on seksikkään näköinen. Hänen persoonansa on val-loittava. En usko, että kukaan muu lähtisi tällaisen akka-lauman kanssa syömään. Ne pienet hetket, joita Jari meille antaa henkilökohtaisesti mer-kitsevät paljon. Niistä tulee

kiva olo sydämeen.Fuengirolan konserttiin Mat-tila oli erittäin tyytyväinen.-Tässä oli mukana kaikkea extraa. Esimerkiksi upeita tanssijoita ei ollut Suomen Al ritmo latino –konsertissa, Mattila kehuu.

Kaverit katsoivat kieroon

Heidi Fromholz (28) ihastui Jari Sillanpäähän heti vuo-den 1995 tangokuninkuuden myötä.- Olin silloin 15-vuotias ja ku-ninkaan kyyneleet sulattivat sydämeni heti. Niin nuorena en kuitenkaan päässyt kier-tämään Jarin keikoilla mutta jo 16-vuotiaana aloitin kiertä-misen. Kun sain 18-vuotiaa-na ajokortin, homma repesi käsistä. Ihan tarkkaa lukua en juuri muista, mutta yli 200 Jarin keikkaa olen käynyt kat-somassa. Todisteena lukuisista koh-taamisista tähden kanssa

Heidillä on ”keikkapaita”, jos-sa on noin 150 Jari Sillanpään nimikirjoitusta.-Silloin 16-vuotiaana kaikki kaverini katsoivat kieroon is-kelmätähteen hurahtanutta teiniä. Kyllä he taitatavat vie-läkin ihmetellä tätä touhua. Matkan varrella faniklubista on tullut paljon uusia kaverei-ta ja tuttuja. Meillä on tapana sanoa, että Jari Päättää missä ystävät kokoontuvat.- Jarissa minua kiinnostaa hänen persoonansa, am-mattitaitonsa ja kyky eläytyä tulkintoihin. Jarin hehkua on mahdotonta kuvata sanoin.Fromholz oli nyt kolmatta kertaa Jarin matkassa Espan-jassa.

Äidiltä tyttärelle

Tämän kertaisen fanimatkan nuorin osallistuja oli Helena Toivo (16). Hän oli reissussa äitinsä Sirpa Toivon (58) kans-sa. Toivoilla Jarista tykkää ko-

ko perhe.- Isällä on saunassa stereot ja kun hän kylpee, Jarin musiik-ki kuuluu Messukylän Essolle saakka, tamperelainen Hele-na nauraa. Vaikka Helenan kaveripiiris-sä ei iskelmää varsinaisesti arvosteta, hän ei ole kokenut mitään syrjintää tai kummek-suntaa oman jari-faniutensa takia.- Poikien kanssa tulee kuun-neltua heviä, mutta tyttöjen kanssa kuunnellaan joskus iskelmiä. Sillanpäätä olen oppinut kuuntelemaan ko-tona, kun vanhemmat sitä jatkuvasti soittavat. Espanjaan äiti ja tytär lähtivät suurin odotuksin. Molemmat olivat nähneet Al ritmo latino –konsertin Tampere talossa ja olivat tykänneet.- Kyllä tunnelma täällä mu-siikin syntysijoilla oli vielä huomattavasti Tamperetta parempi, Sirpa Toivo hehkutti heti konsertin päätyttyä.

Näillä hetkillä Jari Sillanpään fanit elävät pitkään. Megatähti suo heille hetken aikaa ja poskisuudelman. Kuvassa Marja-Leena Mattila saa pusun kiitokseksi nimipäiväruususta.

25

Vaimon kuski

Aleksi Vuorenmaa (71) lähti Espanjaan sekä lomalle että konserttia katsomaan.- Vaimoni on faniklubin jäsen ja hän ehdotti matkaa tänne. Vaimo on sairastellut paljon lähiaikoina, joten tämä on ensimmäinen matkamme moneen vuoteen.- Tämä Jarin fanittaminen on meillä ollut aluksi vaimon hommia. Itse olin alkuun lä-hinnä autokuskina, mutta ei sekään epämiellyttävä hom-ma ollut. Olen nyt nähnyt Sil-lanpään lavalla joitain kym-meniä kertoja ja joka kerta

jaksan innostua uudestaan. Hänessä on jotain kummal-lista vetovoimaa, Vuorenmaa kertoo.

Sillanpää valloitti Aurinko-rannikon

Jari Sillanpää vei menes-tyksekkään Al ritmo latino –kiertueensa konsertin Es-panjan Aurinkorannikolle Fuengirolaan. Marraskuise-na lauantai-iltana konserttia saapui seuraamaan lähes tuhat innokasta viihteen ys-tävää. Enemmänkin paikalle olisi kansaa tullut, mutta liput myytiin loppuun useita viik-

koja ennen konserttia.Sillanpää ja hänen 8-henki-nen kuubalais-suomalainen yhtyeensä tarjosi yleisölle täysipainoisen musiikillisen matkan latinorytmeihin. Konsertissa kuultiin sekä la-tinostandardeja että Sillan-pään omia hittejä latinoiksi sovitettuina. Konsertissa oli paljon yk-sittäisiä kohokohtia. Erityi-sesti yleisön mieleen olivat esimerkiksi pelkän pianon säestämänä tulkittu Tango Desiree, upean flamenco-tanssin kera esitetty Granada tai konsertin lopuksi kuultu Ricky Martin medley. Suurim-

mat aplodit sai kuitenkin cha cha cha –versio Sillanpään tunnetuimmasta Satulinna –kappaleesta. Satulinnan Sil-lanpään kanssa tulkitsi Au-rinkorannikon suomalaisten omaksi miniäkseen omima laulajatar Sofia. Konsertin järjestelyissä tärkeimpinä yhteistyökum-paneina olivat Fuengirolan kaupunki, Uusi Fuengirola.fi –kaupunkilehti sekä Cajasol pankki.

Vaikka Helena Toivon stereoissa soi useimmiten hevi, ei hetkä Jarin rinnalla voita mikään.

26

Teksti: Janne LeipijärviKuvat: Vesa Uusi-Kilponen

Viime syksynä Jari Sillanpää vei Al Ritmo Latino-show’nsa Fuengirolaan, Espanjan Au-rinkorannikolle. Ennen kuin täyteen sullottu salillinen fa-neja pääsi nauttimaan Jarin esiintymisestä, oli kulissien takana tehty hartiavoimin töitä jo lähes vuoden ajan.

Viime syksynä Jari Sillanpää esitteli yleisölleen tulisempaa puoltaan lattarihenkisen Al Ritmo Latino konserttikiertu-een puitteissa. Ja mihin tuo kiertue olisikaan ollut sopi-vampaa päättää, kuin Espan-jan auringon alle, tarkemmin sanottuna Fuengirolaan, Au-rinkorannikolle.Kuten arvata saattaa, ei kon-

sertin järjestäminen Espan-jassa ole aivan samanlaista kuin Suomessa. Koko hanke tuskin olisi toteutunut ilman yhtä tarmokasta naista, Pau-liina Mansoa, joka pisti isot pyörät pyörimään. Uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan.

Kiireinen ensitapaaminen

Pauliina Manso muistaa en-sitapaamisensa Jarin kanssa kuin eilisen päivän, vaikka siitä onkin jo kymmenen vuotta.- Se oli varsin lyhyt tapaami-nen, enkä ehkä antanut itses-täni parasta ensivaikutelmaa, Manso nauraa.- Olin täällä Fuengirolassa kiinteistövälitystoimistossa töissä, kun sisään käveli suo-malainen mies aurinkolasit silmillä ja lippis päässä. Enhän minä häntä Jari Sillanpääksi

tunnistanut, kun olin jo sil-loin asunut pitkän aikaa pois Suomesta.- Jari oli etsimässä asuntoa, ja yritti tulla minun puheil-leni. Minä kuitenkin ilmoitin ykskantaan olevani kiireinen ja ohjasin hänet kollegani tiskille.Jostain syystä Manso jäi kui-tenkin Jarin mieleen, sillä kun he seuraavan kerran tapasivat Suomessa asuntomessuilla, hän kutsui tämän touhuk-kaan vaaleaverikön kotiinsa juhliin.- Illanvietto oli erittäin onnis-tunut, ja Jari osoittautui lois-tavaksi isännäksi ja hauskaksi seuramieheksi. Näin alkoi ys-tävyytemme, ja siitä lähtien Jari on aina Espanjassa käy-dessään vieraillut meillä ja me vastaavasti suomenreis-suillamme hänen luonaan.

Ensimmäinen konsertti

Lisäsävy Manson ja Jari ys-tävyyteen tuli vuonna 2001, kun Manso auttoi Jarin en-simmäisen Espanjan-konser-tin järjestelyissä.- Jarin piti tuolloin esiintyä Fuengirolan rauhanpalatsissa, johon mahtuu noin 900 kat-sojaa. Tilaisuus oli loppuun-myyty, kun aivan viimemet-reillä konsertti jouduttiinkin siirtämään muualle puut-teellisen akustiikan vuoksi. Korvaavaksi paikaksi saatiin pikajärjestelyillä hotelli Pira-midesin juhlasali. Ainoa on-gelma oli se, että sinne mah-tui vain 450 henkilöä. Niinpä ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin järjestää kaksi konserttia samana päivänä, Manso pyö-rittelee päätään.Sen verran tästä jäi kuitenkin hampaankolon niin Jarille

Puuhakas Pauliina vei Jarin Espanjaan

Pauliina Manso ei ehtinyt levittää edes kaikkia sataa julistetta, ennekuin liput konserttiin oli jo myyty loppuun.

27

kuin Pauliina Mansollekin, että he päättivät järjestää uuden konsertin, tällä kertaa Torremolinosin Principe de Asturias-salissa.- Tällä kertaa kaikki meni ai-van putkeen ja koko projek-tista jäi tosi hyvä maku.

Määrätietoinen visionääri

Millaista Jarin kanssa sitten on tehdä töitä?- Oikeastaan tosi helppoa. Jarilla on aina todella selkeä visio siitä mitä hän haluaa, ja hän osaa ilmaista sen hyvin selkeästi. Kun hän sitten on kertonut mitä hän haluaa, hän siirtyy taka-alalle ja antaa muiden tehdä tehtävänsä.Manso kertoo esimerkin.- Jari lähetti minulle tekniikas-ta vastaavan henkilön puhe-linnumeron ja lista tarvitta-vasta tekniikasta. Kun sitten soitin Jarille kertoakseni, ett-en ymmärrä tästä listasta sa-naakaan, oli vastaus, että ”se teknikon puhelinnumero on sitä varten”, nauraa Manso.

Luotettava ystävä

Jokainen Jari Sillanpään uraa seurannut on vääjäämättä havainnut hänen loistavan lavakarismansa. Pauliina Manso vakuuttaa, että sama valloittavuus säteilee Jarista myös siviilissä.- Kun Jari astuu huoneeseen, sitä on vaikea olla huomaa-matta. Hänestä huomaa, et-tä hän on tottunut olemaan huomion keskipisteenä, ja se on hänelle luontaista.Tämä ei kuitenkaan merkit-se sitä että Sillanpäässä olisi isopäisen itsekeskeisyyden piirteitä, päinvastoin.- Jari on varmasti yksi huo-maavaisimmista ja ystäviensä suhteen huolehtivaisimmista ihmisistä joita olen koskaan tavannut.

Al Ritmo Latino

Todellinen voimainponnistus Sillanpään ja Manso yhteis-työssä alkoi loppuvuodesta 2007, kun parivaljakko kopis-

teli päitään yhteen uuden Es-panjan konsertin järjestämi-seksi. Ensimmäisen konsertin jälkeen Fuengirolan kaupunki oli uudistanut rauhanpalatsin konserttisalin nykyaikaiseen kuntoon, joten tilakysymys vaikutti olevan selvä. Paitsi että ei ollut.- Espanjassa homma ei to-dellakaan toimi niin, että mennään virastoon, varataan konserttipaikka ja asia on sil-lä selvä. Täällä suhdetoiminta on kaikki kaikessa, ja mikä ta-hansa hanke voi stopata mis-sä tahansa vaiheessa, jos hen-kilökemiat menevät ristiin.- Minulla on puolellani se etu, että tunnen Fuengirolan kaupungin kulttuuriasioista päättäviä henkilöitä jo vuo-sien takaa, joten sitä myötä tie oli hieman sileämpi. Mutta kyllä järjestelyihin kuluneen vuoden aikana sai istua niin monella lounaalla ja kahvi-tuokiolla, että en edes yritä muistella niitä kaikkia, Manso huokaa.Kuten todettua, mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, jopa muutama minuutti en-nen konsertin alkua.- Kymmenen minuuttia ennen konsertin alkua kävi ilmi, että

16 maksanutta katsojaa sei-soi käytävällä, koska heidän istuimiaan ei ollut missään. Selvisi, että konserttisalin tekniikasta vastaava henkilö oli ikiomalla päätöksellään, asiasta kenellekään ilmoitta-matta, poistanut katsomosta 16 penkkiä saadakseen tek-niikalle lisää tilaa.- Lopulta tilanne meni siihen, että kaupungintalolla työs-kentelevät tuttavani, jotka olivat tilaisuudessa kutsuvie-raina, ilmoittivat miehelle, et-tä jos aiot tulla maanantaina töihin, niin tuolien on syytä löytyä takaisin paikoilleen vähän äkkiä. Tuolit löytyivät ja herra saapui maanantaina töihin, muistelee Manso hu-vittuneena.

Seuraavaksijoulukonsertti

Kaikista kommelluksista huo-limatta Sillanpään Al Ritmo Latino-kiertueen päättänyt konsertti viime marraskuus-sa oli menestys ja kaikille osapuolille siinä määrin mie-luisa kokemus, että heti pölyn laskeuduttua alettiin puuhata uutta konserttia.- Kaikki olivat lopulta todel-

la tyytyväisiä, ja Jari ilmoitti heti, että hän haluaa seuraa-vana vuonna tuoda Fuengiro-laan joulukonsertin. Myös kaupunki oli ajatuksesta in-noissaan, ja uuden, jälleen marraskuussa pidettävän, konsertin järjestelyt ovat jo hyvässä vauhdissa.Rauhanpalatsi osoittautui toimivaksi konserttipaikaksi, joten se puoli on kunnossa, vaikka toisaalta isompikin sa-li voisi olla tarpeen, varsinkin jos joulukonsertti vetää sa-maan tapaan faneja Suomes-ta asti, kuin viime marraskuun keikka.- Al Ritmo Latino-konsertti myytiin varsin nopeasti lop-puun, ja monet halukkaat joutuivat jäämään ulkopuo-lelle, joten saapa nähdä oli-siko tarpeen vetäistä peräti kaksi keikkaa, arvuuttelee Pauliina Manso.

Espanjassa ei aina riitä edes kaksikielisyys; välillä tarvitaan myös kahta puhelinta.

28