Narratiivisuus, kertomukset ja museotyö

Esko Johnson

21.3.2012

Teemat1 Tietoperusta 1.1 Mikä on kertomus eli tarina arjessa, opetuksessa ja museotyössä ja mistä se koostuu? 1.2 Mikä sen sijaan ei ole kertomus? 1.3 Miten kertomus toimii arjessa, opetuksessa, näyttely- ja museotyössä? 1.4 Mitä kertominen toimiakseen edellyttää lukijalta/ asiakkaalta/osallistujalta ja kertojalta? 1.5 Mitkä ovat kertomuksellisen lähestymistavan heikkoudet ja vahvuudet esim. edellä mainituissa konteksteissa ja asioissa?

2 Käytettävissä olevaa kirjallisuutta kyseisistä teemoista suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi

3 Työpaja-, näyttely- ja tiedonluontisovellutukset

Kansainvälinen museoneuvosto ICOM määrittelee museon näin:

"Museo on pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle ja joka tutkimusta ja opetusta edistääkseen ja mielihyvää tuottaakseen hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia ja aineettomia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään.”

Mikä on kertomus eli tarina arjessa,

opetuksessa ja museotyössä - 1

• Perinteisen näkemyksen mukaan museaalinen, kulttuurinen ja historiallinen todellisuus on siellä jossakin:

– eli ”objektiivisina” faktoina (”todisteina” ks. ICOMin määritelmä) ja

– ihmisen tuottamina esineinä (artefakteina) sekä

– niiden kokoelmina, luetteloina ja kronologioina –meistä riippumattomina objekteina

Mikä on kertomus eli tarina arjessa,

opetuksessa ja museotyössä - 2

• Kertomuksellinen käänne on vakuuttanut meidät siitä, ettei ”todellisuuteen” ole välitöntä pääsyä ja ettei ”todellisuus” ole staattinen eikä neutraali

– Symbolit, metaforat ja kieli (ja diskurssit) muodostavat kiertotien, jonka kautta pääsemme käsiksi koettuun ja kerrottuun todellisuuteen (Ricouer 2005a; 2005b)

– Nämä resurssit ovat jatkuvassa muutoksessa; (dialogisissa) suhteissa olevia, interaktiivisia (vrt. Ahmas 2012)

Mikä on kertomus eli tarina arjessa,

opetuksessa ja museotyössä? - 3

• Museon kävijä tuo elämänhistoriansa ja muistonsa mukanaan– Museossa tarjolla oleva todellisuus on

neuvoteltu todellisuus (negotiated reality; Kavanagh 2005) – mutta tässä tapauksessa, kenen kaikkien edustamana ja neuvottelemana?

• Näyttelyn tekijä ja kävijä tuovat mukanaan ja tuottavat omia merkityksiään: ”his-story”, ”her-story” – Mitä nämä merkitysrakenteet ovat?

• Mitä historioiden ja muistamisen aukkoja on muodostunut ja muodostuu?

Mikä on kertomus eli tarina arjessa,

opetuksessa ja museotyössä? - 4

• Miten perinne-esineiden (heritage object narratives) ja näytteillepanijan kertomukset (curator narratives) vertautuvat keskenään? – Mitä erilaisia ontologioita ne edustavat?

(Mulholland, Wolff, Collins & Zdrahal 2011)– Miten ne kohtaavat kohdeyleisönsä (ontologiat)

ja kulttuurisen tietämisen intentiot ja tavat?• Lähtökohtaisesti diskurssit eivät ole vain keskenään

päällekkäisiä ja toisiaan tukevia vaan myös jännitteisiä, kilpailevia ja ristiriitaisia– Miten tämä (dialogisuus) huomioidaan tai miten

se ohitetaan? Miksi?

Miten historian ja kulttuurin tietäminen

kertautuu ja kerrostuu erilaisissa

taidemuodoissa (musiikki, draama) ja

niiden genreissä?

Mistä kertomus koostuu? - 1

• Kertomus rakentuu yleisölle eli kuulijoille johonkin tarkoitukseen suunnattuna (strategic, functional and purposeful; Kohler Reissman2008)• ”Narratives, as sense-making tools,

inevitably do things – for people, for social institutions, for culture, and more” (Freeman2002; sit. Kohler Reissman 2008, 8)

• Kertomusta käyttävä eli kertoja esittää väitteitä jostakin ja jonkin puolesta sekä tekee tämän jostakin valitsemastaan näkökulmasta (emt.)

• Toiminnan taso vs diskurssin (kielen) taso

Mistä kertomus koostuu? - 2

• Henkilöt, kertomuksen konteksti, temporaalisuus eli ajallinen jänne

• Pieni kertomus vs suuri kertomus• Näkökulma(t); jännite/jännitteet, elämän

monimutkaisuus, jatkuvuus, epäjatkuvuus• Kronologinen (mitattava ja ”mittaava”) aika ja

kertomuksen aika• Genre eli lajityyppi, sen kieli ja metaforat• Juoni, juonellistaminen• Rakenne: alku, keskikohta ja loppu (evaluaatio,

opetus)

Mistä kertomus koostuu? - 3

• Näytteille asettaja voi pelkistää edelliset muutamaan peruselementtiin kuten• Kertomuksen taso: tapahtumat, mukaan

luettuna näyttelyobjektien kertomukset ja näytteille asettajien kertomukset; voidaan eritellä komponentteihin

• Juonen taso: kertomusta eteenpäin vievät tapahtumat

• Kerronnan taso: tapahtumien ja juonten järjestely esittämistä varten

(Wolff et al. 2008)

Miten kertomus toimii arjessa, opetuksessa, näyttely- ja

museotyössä? - 1• Kertomuksella on kyky jäljitellä todellisuutta (mimesis1,

mimesis2 ja mimesis3; Ricouer 2005a; 2005b)

• Kertomuksella on hermeneuttista potentiaalia ja kyky tutkia sosiaalisia ja eettisiä ulottuvuuksia (kriittisesti); nämä voivat olla paljon tärkeämpiä kuin pelkkä tiedon siirtäminen (vrt. Gadamer 2005; ”knowing is process of relating” Ahmas 2012)

Mimesis1, mimesis2, and mimesis3(Heikkinen, Huttunen & Kakkori 2000; Ricoeur

2005a; 2005b)

Life and its pre-

understanding

Applying the story

to one’s life

Composing a

story

Reformed life

and its pre-

understandingComposing a

story

Life:

“Original”

Story:

“Picture”,

imitation

Miten kertomus toimii arjessa, opetuksessa, näyttely- ja

museotyössä? -2

• Emootiot, identiteetit, asenteet, käyttäytymismallit; luovuus

• Kertomus voi lisätä kulttuurin/historian kokemisen ja oppimisen autenttisuutta ja vastaavasti estää ”distorioiden” syntymistä ja esimodernin nostalgiaan heittäytymistä (Chabbra2008)

Getting

Local

and

Global-

kurssin

port-

foliosta,

2009

Getting

Local

and

Global-

kurssin

port-

foliosta,

2009

Getting

Local

and

Global-

kurssin

port-

foliosta,

2009

Koonti 1: mikä ei ole kertomus?

Koonti 2: Mikä ei ole kertomus?

Kuvaus jostakin “kertomuksen tapaan” –aikajatkumoon pirstovana, kokonaisuuden peittävänä ja “objektivoivana” esityksenä => koetaan monologina, yhteydet katkovana– Kuvaus ilman inhimillisen kokemuksen kontekstia,

ajallista ulottuvuutta ja dialogia– Yritys tavoittaa ”objektiivista” tietoa ja abstrakteja

tietorakenteita (yleistyksia) tinkimällä inhimillisenkokemuksen moninaisuudesta jamonitasoisuudesta

– Eettiset normit ja sopimukset laiminlyövä kuvaus

Koonti 3: kertomuksellisenmenetelmän vahvuudet ja heikkoudet• Korostaa ihmisten elämismaailmaa ja sen rakenteita ja

rakentumista kokonaisvaltaisesti [V]• Saa meidät pohtimaan tiettyjen tapahtumien ja prosessien

merkitystä elämässämme (histories vs memories, esim. Kavanagh 2005) [V]

• Auttaa meitä tutkiskelemaan kokemustemme jatkuvuuksia jaepäjatkuvuuksia ja niiden laajempia yhteyksiä [V]

• Voidaan yhdistää perinteiseen museotyöhön (?) [V]• Käsitteiden/termien ja lähestymistapojen sekamelska saattaa

haitata systematiikan löytämistä/kehittelyä [H]• Haaste: opimmeko todellakin autenttisesti reflektoimaan

muiden kokemuksia, omia kokemuksiamme sekä erilaisten tapahtumien kokonaisuuksia? [H]

• Omien kertomustemme ja muiden kokemusten erilaisuus [H]– Mukailtu Bamberg (2007); Campbell 2012; Clandinin & Huber (2010); Clandinin,

Pushor & Orr (2007)

Kirjallisuutta – ”tässä ehdotus pikemmin kuin tarkasti luettua”:

Ahmas, K. 2012. Guerilla knitting – a way to lead a museum project. Konferenssiesitelmä. The Sixth Art of Management and Organisation Conference. University of York, UK.

Alvermann, D.E., & Hruby, G.G. 2000. Mentoring and reporting research: A concern for aesthetics. Reading Research Quarterly, 35(1), 46-63. Saatavillahttp://www.readingonline.org/articles/art_index.asp?HREF=/articles/handbook/alvermann/

Bamberg, M. 2007. Stories: big or small. Why do we care? In Bamberg, M. (ed) Narrative -State of the Art. Amsterdam: John Benjamins, 165-174. Saatavilla sähköisessä Ebrary-kirjastossa.

Bruner, J. 1991. The narrative construction of reality. Critical Inquiry 18, 1-21. Bruner, J. 1990. Acts of meaning. Cambridge, MA: Harvard University Press.Chhabra, D. 2008. Positioning museums on an authenticity continuum. Annals of Tourism

Research 35, 427-447.Etherington, K. 2004. Becoming a reflexive researcher: Using our selves in research. London:

Jessica Kingsley.Campbell, T. 2012. Weaving narratives in museum galleries. Esitys. Saatavilla:

http://www.youtube.com/watch?v=zuYzOn0U2PYGadamer, H. 2005. Hermeneutiikka. Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa.

Suom. Ismo Nikander. Tampere: Vastapaino.Heikkinen, H.L.T., Huttunen, R. & Kakkori, L. "And this story is true...". On the Problem of

narrative truth. A paper presented at the European Conference on Educational ResearchUniversity of Edinburgh, September 20th-23rd, 2000.Saatavilla: http://www.leeds.ac.uk/educol/documents/00002351.htm

Kavanagh, G. 2005. Making histories, making memories. Teoksessa G. Kavanagh (toim)Making histories in museums. Continuum International, 1-14. . SaatavillaEbrary-kirjastossa.

Kohler Riessman, C. 2008. Narrative methods for th human scinces. Thousand Oaks CA: SAGE.

Mulholland, P., Wolff, A., Collins T. & Zdrahal Z. 2011. An event-based based approach to describing and understanding museum narratives. In: Detection, representation and exploitation of events in the semantic web. Workshop in conjunction with the International Semantic Web Conference. Saatavilla: http://oro.open.ac.uk/30058/

Pinnegar, S. & Daynes, G. 2007. Locating narrative inquiry historically: Thematics in the turn to narrative. In Clandinin, J (ed) Narrative Inquiry. Mapping a methodology. Thousand Oaks, CA: SAGE, 3-34.

Ricoeur, P. 2005a. Mimesis, viittaus ja uudelleenhahmottuminen. Suomennos J. Tontti. Teoksessa J. Tontti (toim.) Tulkinnasta toiseen. Esseitä hermeneutiikasta.Tampere: Vastapaino, 164–174.

Ricoeur, P. 2005b. Eksistenssi ja hermeneutiikka. Suomennos J. Tontti. Teoksessa J. Tontti (toim.) Tulkinnasta toiseen. Esseitä hermeneutiikasta. Tampere: Vastapaino, 140–163.

Ricoeur, P. 1981. Hermeneutics and the human sciences. Translated by J. Thompson. Cambridge: Cambridge University Press.

Riessman, C. K. 2008. Narrative methods for the human sciences. Thousand Oaks, CA: SAGE.

Wolff, A., Mulholland, P. & Collins, T. 2012. Storyspace: story-driven approach forcreating museum narratives. HT’12. Proceedings of the 23rd ACM conferenceon Hypertext and social media, 89-98. Saatavilla: http://people.kmi.open.ac.uk/paulm/hypertext-2012.pdf