MYÖTÄTUNTOUUPUMUKSEN SYITÄ JA SEURAUKSIA

Integroitu kirjallisuuskatsaus

Marja-Leena Jääskeläinen

Sosiaalityön pro gradu -tutkielma

Yhteiskuntatieteiden laitos

Itä-Suomen yliopisto

Lokakuu 2019

TIIVISTELMÄ

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos Sosiaalityö MARJA-LEENA JÄÄSKELÄINEN: Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia, Integroitu kirjallisuuskatsaus Pro gradu -tutkielma, 71 sivua, 1 liite (20 sivua) Ohjaaja: Professori Aini Pehkonen

Lokakuu 2019___________________________________________________________________ Avainsanat: Myötätuntouupumus, sijaistraumatisoituminen, työuupumus, sosiaalityö ja sosiaalityöntekijä. Tutkielman keskeisenä käsitteenä on myötätuntouupumus ja tutkimuksellinen konteksti on sosiaalityö. Charles R. Figley (1995) otti käyttöön myötätuntouupumuksen käsitteen kuvaamaan asiakkaan kärsimykselle altistumisesta johtuvaa myötätuntostressiä. Myötätuntouupumus on suora seuraus siitä, että auttaja altistuu asiakkaan kärsimyksille ja vaikeuksille työpaikalla ja kotona (Figley 1995). Myötätuntouupumus on psykofyysinen jännittyneisyyden tila, jossa autettavien kertomukset täyttävät auttajan tietoista ja alitajuista mieltä. Tyypillisiä myötätuntouupuneen ihmisen tuntemuksia ovat fyysiset stressireaktiot, sisäinen turtuneisuus, kyynisyys, ammatillisen itsetunnon heikkeneminen sekä ihmissuhdeongelmat työssä ja yksityiselämässä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä sosiaalityöntekijän myötätuntouupu- mukseen johtaneista syistä ja seurauksista tiedetään 2000-luvun jälkeen tutkitun tiedon perusteella. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: Mikä on vaikuttanut sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen kehittymiseen? Miten myötätuntouupumus on vaikuttanut sosiaalityöntekijään? Tutkimus on integroitu kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto koostuu kirjallisuushakuun perustuvista tutkimusartikkeleista (N= 15), joista 12 on kansainvälistä ja kolme kansallista tutkimusta. Tutkimukseen valitut 15 tutkimusta on analysoitu käyttämällä induktiivista teemoitteluun perustuvaa sisällönanalyysia. Myötätuntouupumuksen kehittymiseen on vaikuttanut asiakassuhteeseen, sosiaalityöntekijän yksityiselämään ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin sekä työyhteisöön ja organisaatioon liittyvät riskitekijät. Myötätuntouupumuksen vaikutukset ilmenevät sosiaalityöntekijän tunne-elämässä, työssä ja henkilökohtaisessa elämässä sekä käyttäytymisessä ja fyysisellä tasolla. Keskeisimpänä tutkimustuloksena voidaan pitää sitä, että sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen kehittymiseen vaikuttaa asiakasaltistus, mutta myös henkilökohtaiset ominaisuudet. Yllättävä tutkimustulos on se, että työyhteisön toimintaan ja organisaatioon liittyvät riskitekijät tunnistettiin suurimmaksi sosiaalityöntekijän myötätuntouupumusta aiheuttavaksi syyksi. Myötätuntouupumuksen ennaltaehkäisyssä on tarkoituksenmukaista lisätä myötätuntotyytyväisyyttä, koska sen katsotaan lieventävän työstä aiheutuvien stressitekijöiden kielteisiä vaikutuksia. Myötätuntotyytyväisyyden lisäämisellä voidaan vähentää myötätuntouupumuksen ja vieläkin vakavampien seurauksien vaikutusta sosiaalityöntekijän sekä yhteiskunnan tasolla.

ABSTRACT UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies Department of Social Sciences Social work MARJA-LEENA JÄÄSKELÄINEN: The Causes and Consequences of Compassion Fatigue, Integrated Literature Review Master´s Thesis, 71 pages, 1 appendix (20 pages) Advisor: Professor Aini Pehkonen October 2019___________________________________________________________________ Keywords: Compassion fatigue, secondary traumatic stress, burnout, social work and social worker. The central concept of the thesis is compassion fatigue and the context of the research is social work. Compassion fatigue as a concept was first introduced by Charles R. Figley (1995) to describe the stress of being exposed to the client’s suffering. Compassion fatigue directly results from the helper being exposed to the client’s difficulties at work and at home (Figley 1995). Compassion fatigue is a psycho-physiological state of anxiety, where the clients’ stories occupy the helper’s conscious and subconscious mind. Typical symptoms of compassion fatigue are physical stress reactions, emotional numbness, cynicism, decline of professional self-esteem and problems with interpersonal relationships at work and in private life.

The purpose of this master’s thesis is to find out what is known about the causes and consequences of compassion fatigue in social workers based on the research made in the 2000’s. There are two thesis questions: What factors have affected the social worker to cause compassion fatigue? How has the compassion fatigue affected the social worker?

The research is an integrated literature review. The research material consists of research articles (N= 15), of which 12 are international and three are national. The selected fifteen research articles have been analysed using thematically based inductive content analysis.

Whether the social worker develops compassion fatigue is affected by the social worker’s relationship with their client, private life and personality as well as risk factors in the work organisation. The consequences of compassion fatigue can be seen in the social worker’s emotional life, work, personal life and behaviour and on a physical level.

The main result of the research is that exposure to clients, but also personal traits, cause the social worker to develop compassion fatigue. A surprising result of the research is that risk factors within the work community and organisation are recognised as the biggest cause of compassion fatigue in social workers.

In order to prevent compassion fatigue it is important to increase compassion satisfaction, which has been found to alleviate the negative effect of the stress factors related to the work. Increasing compassion satisfaction can mitigate the effects of compassion fatigue and even worse consequences to the social worker and on a societal level.

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ............................................................................................................................ 5

2 MYÖTÄTUNTO ...................................................................................................................... 7

2.1 Mitä on myötätunto? ......................................................................................................................... 7

2.2 Myötätunto auttamissuhteessa .......................................................................................................... 9

3 MYÖTÄTUNTOUUPUMUS .................................................................................................... 13

3.1 Mitä on myötätuntouupumus? ........................................................................................................ 13

3.2 Myötätuntouupumuksen kehittyminen ........................................................................................... 15

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ................................................................................................... 27

4.1 Tutkimustehtävän rajaus ja tutkimuskysymykset ............................................................................. 27

4.2 Integroitu kirjallisuuskatsaus ............................................................................................................ 27

4.3 Tutkimusaineisto .............................................................................................................................. 30

4.4 Aineiston analyysi ............................................................................................................................. 34

5 TUTKIMUSTULOKSET ........................................................................................................... 38

5.1 Mikä on vaikuttanut sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen kehittymiseen? ......................... 38

5.2 Miten myötätuntouupumus on vaikuttanut sosiaalityöntekijään?................................................... 46

6 YHTEENVETO JA POHDINTA ................................................................................................. 50

6.1 Tutkimustulosten yhteenveto........................................................................................................... 50

6.2 Pohdinta ........................................................................................................................................... 56

6.3 Tutkimuksen merkitys ...................................................................................................................... 63

LÄHTEET ................................................................................................................................. 67

KUVIOT

Kuvio 1. Työuupumus kolmitahoisena oireyhtymänä (Kalimo & Toppinen 1997). 18 Kuvio 2. Kirjallisuushaku elektronisesta tietokannasta ajalla 8.1 – 12.3.2018. 33

TAULUKOT

Taulukko 1. Temaattinen kartta. Esimerkki luokittelusta; tutkimuskysymys 1. 35 Taulukko 2. Temaattinen kartta. Esimerkki luokittelusta; tutkimuskysymys 2. 36

5

1 JOHDANTO

Ammattiauttajien myötätuntouupumus tutkimuskohteena ei ole kovinkaan vanha ja perinteinen

aihe. Viimeisten 20 vuoden aikana Brian Figley ja Charles R. Figley kollegoineen ovat tehneet tärkeän

palveluksen sosiaalityön ammattikunnalle valottaessaan myötätuntouupumukseen liittyviä

kysymyksiä useissa artikkeleissa, kirjoissa ja tutkimuksissa. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten

Charles R. Figley (1995) otti käyttöön myötätuntouupumuksen käsitteen kuvaamaan asiakkaan

kärsimykselle altistumisesta johtuvaa myötätuntostressiä. Myötätuntouupumus on suora seuraus

siitä, että auttaja altistuu asiakkaan kärsimyksille ja vaikeuksille työpaikalla ja kotona (Figley 1995).

1990-luvulta lähtien Yhdysvalloissa on tuotu julkisuuteen systemaattista tutkimusta auttamisen

vaikutuksista auttajaan. Suomessa ilmiön kuvausta on vähäisessä määrin sisällytetty työuupumusta

selvitteleviin tutkimuksiin. Puhutaan ammattiauttamisen psyykkisestä kuormittavuudesta

selvittämättä kuitenkaan sen syvemmin vuorovaikutussuhteiden dynamiikkaa tai kuormittavuuden

vaikutusta itseensä työntekijään ja/tai hänen elämäänsä ja työhönsä. Asiaa ei ole myöskään

tarkasteltu siitä näkökulmasta, mitä työntekijän aivoissa ja kehossa tapahtuu asiakastrauma-

altistuksessa. Työuupumustutkimuksiin osallistuneiden työntekijöiden toiveena on ollut

kuultavissa, että työelämän tutkimuksessa saataisiin voimakkaammin esille auttamistyön

vaikutukset auttajaan. (Nissinen 2007, 47; Rothschild & Rand 2010, 25.)

Sosiaalityöntekijän hyvinvoinnin sekä työn vaikuttavuuden kannalta on tärkeää kiinnittää huomio

työntekijän jaksamiseen ja tutkia millaisia vaikutuksia myötätuntostressiä ja traumaattisia

kokemuksia aiheuttavilla asiakastilanteilla on sosiaalityöntekijän kokemusmaailmaan ja elämään

(Oittinen 2011, 8). Työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen liittyvä tutkimuksellinen tieto on

ajankohtaista sosiaalityölle, mutta myös yhteiskunnallisesti. Kunnissa on jatkuva pula pätevistä

sosiaalityöntekijöistä. Työntekijäpulan taustalla on korkeakoulutason ja työn vaativuuden suhteen

liian pienen palkan lisäksi työn suuri kuormittavuus. Erityisesti lastensuojelun sosiaalityössä

sosiaalityöntekijä kohtaa lapsen hätää ja kärsimystä sekä vanhempien moninaisia ongelmia ja

traumoja. Sosiaalityön kuormittavuuteen vaikuttavat myös suuren yleisön ja median taholta

sosiaalityöntekijöihin kohdistuvat paineet työn tuloksista vaikeissa perhetilanteissa. Sosiaalityön

6

kuormittavuutta ei vähennä jatkuvat rakennemuutokset ja taloudelliset vaatimukset, tuottaa

laadukasta ja tuloksellista sosiaalityötä aina niukkenevien määrärahojen puitteissa.

Sosiaalityön opiskelijana olen kiinnostunut myötätuntoisen kohtaamisen vaikutuksesta

sosiaalityöntekijän hyvinvointiin. Vaikeassa elämäntilanteissa olevien asiakkaiden kohtaamiseen ja

haastaviin asiakastilanteisiin liittyvä tunteiden ylikuormittuminen on tunnistettavissa

lastensuojelun sosiaalityöntekijän työssä. Aikaisempi koulutukseni sekä työkokemukseni

psykiatrisena erikoissairaanhoitajana lisää kiinnostustani aiheeseen sekä ymmärrystäni aiheen

merkityksellisyydestä yksittäisen sosiaalityöntekijän ja työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Sosiaalityön pro gradu -tutkielman keskeisenä käsitteenä on myötätuntouupumus ja

tutkimuksellinen konteksti on sosiaalityö. Tutkielman teoreettisen osuus myötätuntouupumuksesta

ja sen kehittymisestä pohjautuu osin keväällä 2013 valmistuneeseen kandidaatin tutkielmaani,

jonka aiheena oli myötätunto työvälineenä. Tutkijana tutkimuksellinen mielenkiintoni kohdistuu

siihen, mitä tieteelliset artikkelit kertovat sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen

kehittymisestä ja sen seurauksista. Figley (1995) mukaan sosiaalityöntekijän

myötätuntouupumuksen kehittymisessä on tunnistettavissa neljä keskeistä tekijää: huono itsestä

huolehtiminen, oma ratkaisematon trauma, kykenemättömyys tunnistaa ja hallita työstä johtuvaa

stressiä ja tyytymättömyys työhön.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia tutkimusaineiston avulla sitä, mitkä asiat ovat

vaikuttaneet sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen kehittymiseen ja miten

myötätuntouupumus on vaikuttanut sosiaalityöntekijään. Tutkimusaineistona on koeteltuja

kansallisia sekä kansainvälisiä tutkimuksia. Aineistonkeruumenetelmä on integroitu

kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsauksen avulla kerätystä aineistosta etsitään sisällön analyysin

avulla vastauksia tutkimuskysymyksiin.

7

2 MYÖTÄTUNTO

Myötätunto on arkinen asia, joka ilmenee monella tavoin jokapäiväisessä elämässämme.

Historiallisissa kertomuksissa on luettavissa tarinoita eri yhteisöissä toisten hätää ja kärsimystä

vähentämään pyrkineistä myötäeläjistä, sijaiskärsijöistä ja synninsyöjistä. Tämän päivän

yhteiskunnassa heidän tehtäväänsä hoitaa ammattiauttajat, joihin myös sosiaalityöntekijät

lukeutuvat. Niin kauan kuin on ollut ihmisten välistä myötätuntoa, niin todennäköisesti yhtä kauan

on koettu myös myötätuntouupumusta. (Nissinen 2007, 50.)

2.1 Mitä on myötätunto?

Sympatia, empatia ja myötätunto ovat lähekkäisiä käsitteitä ja ne liitetään usein toisiinsa ja

käytetään osin samaa tarkoittavina käsitteinä. Sivistyssanakirjan mukaan myötätunnon käsitteellä

tarkoitetaan tietoisuutta toisen kärsimyksistä ja halua toimia sen helpottamiseksi. Myötätunto

sanan synonyymeja ovat sympatian, säälin, empatian ja osanoton sekä suopeuden käsitteet.

(Sjöroos 2010, 23.)

Kyky sympatiaan ja empatiaan on todennäköisesti opittu jo lapsena. Sympatiaan pystyy lähes

jokainen. Empatia vaatii oppimista, tahtoa ja ajattelua. Myötätunto tuo kuvioon mukanaan yhden

lisäelementin, toiminnan, joka nousee asiakkaan tilanteen syvällisemmästä ymmärtämisestä.

Syvällisemmän ymmärtämisen avulla pyritään vähentämään asiakkaan kärsimystä konkreettisilla

teoilla. Myötätunto on kyky, taito ja asenne elämään. Se tarkoittaa, että osaamme tunnistaa toisen

ihmisen kärsimyksen ja toimia tilanteen helpottamiseksi ilman tarvetta olla oikeassa ja tuputtamatta

omaa näkemystämme. Myötätuntoon kuuluu halu olla huolehtiva, kannustava, avulias ja lempeä -

siksi, että välittää aidosti toisesta ihmisestä. Se on myös olennainen osa ihmisyyttä. (emt. 24, 172,

183-184.)

Sympatia on lähtöisin kreikankielisestä sanasta ”sympatheia”. Se tarkoittaa myötätuntemista,

toisen ihmisen mielihyvän, myötäilon tai mielipahan, säälin kokemista omina aitoina tunteina,

eläytyen emotionaalisesti toisen tilanteeseen. Sympatia on automaattista peilautumista toisen

8

tunteisiin ja kokemuksiin ja se suuntautuu toiseen ymmärtävinä ajatuksina, ollaan "samassa

veneessä, samassa tunteessa”. Empatia pohjautuu kreikankieliseen sanaan ”empatheia”. Empatia

tarkoittaa kiintymystä, samaistumista toiseen henkilöön ja eläytymistä hänen tunteisiinsa. Empatia

on vaativampaa verrattuna sympatiaan ja edellyttää todellista heittäytymistä ja ymmärtämisen

tahtoa. Siihen kuuluu, että eläytymisen ohella on pystyttävä ottamaan etäisyyttä, luopumaan

omista ennakkoasenteista toisen hyväksi sekä katsomaan tilannetta toisen silmillä. Empatia on

taitoa eläytyä toisen tilanteeseen, olla toisen "nahoissa" kuitenkin niin, että on kuin samassa

veneessä, samassa tunteessa, mutta ilman oman egon painoa ja pystyen katsomaan tilannetta

ulkopuolisen silmin. (Sjöroos 2010, 23-24.)

Varhaisimmat empatian määritelmät ovat antropomorfisia. Ajateltiin, että jokin maalaus tai veistos

voi vaikuttaa syvästi ihmiseen ja tuota vaikutusta kuvattiin termillä empatia. Ilmaisua empatia

sovellettiin taiteen ymmärtämisessä ja se käsitettiin 1900-luvun vaihteessa estetiikan

ymmärtämisen edellytykseksi. Tämän näkökulman korvasi 1900-luvun alussa ihmisten välistä

empatiaa tarkoittava näkemys. Sosiaalipsykologian sekä neurofysiologian psykologit ja maallikot

ovat pohtineet empatiaa 1900-luvun alusta saakka. Jotkut tutkijat alkoivat huomata empatian

ihmisten välisenä ilmiönä, kuten naurun tarttuminen ja jännittyneisyyden tarttuminen äidistä

lapseen. Löydöksiä ei kuitenkaan otettu vakavasti ennen aivojen tutkimuksen vuosikymmentä 1990-

lukua. Empatia on kuitenkin edelleen epämääräinen ja monimutkainen käsite jopa

psykoterapeuteille. (Rothschild & Rand 2010, 39-40.) Empatiaa on selitetty tieteellisesti ja tultu

johtopäätökseen, että empatia ei kuitenkaan ole ainoastaan psykologinen ilmiö, vaan se on myös

fyysinen ilmiö. Toisinaan kuultu termi somaattinen empatia kuvaa empatian kehollisia puolia.

Englannin kielessä termit emotion (emootio) ja feeling (tunne) vastaavat suurin piirtein toisiaan.

Emootio sisältää kaikki kehon kokemukset ja tunne taas kuvaa kehon kokemusten kokonaisuutta

siten, kuin mieli ne tunnistaa. Kaikilla tunteilla on niille ominaiset, ulkopuolisenkin helposti

havaitsemat ilmentymänsä. Tunteen aikaansaama lihasjännitys ja/tai -rentous synnyttävät kasvojen

ilmeen ja vaikuttavat myös kehon asentoon jakautuessaan kehon eri alueille. (emt. 56-57.)

Myötätunto edellyttää sympatiaa ja empatiaa, se on tekemistä ja toimintaa. Se on tietoisuutta, eli

kykyä havaita, huomata, tunnistaa ja ymmärtää kohtaamamme ihmisen tilanne ja tunnetila. Se on

tunneyhteyttä sekä halua tehdä jotain toisen kärsimyksen vähentämiseksi ja helpottamiseksi. Se

9

liittyy läsnäolon taitoon. On eri asia olla läsnä kuin vain olla paikalla. Myötätunto näkyy monella

tavoin jokapäiväisessä elämässä. Se on teoiksi puettua pyyteetöntä ystävällisyyttä, reiluutta ja iloa

toisen menestymisestä. Myötätunto on hetkiä, jolloin toinen kokee olevansa tärkeä, kunnioitettu ja

ymmärretty. Se on tietoa omasta ja toisen arvosta, kummankin herkkyyden kunnioittamista ja

vastavuoroisuutta. Se on hyvän edistämiseksi tapahtuvaa konkreettista toimintaa ja tekoja.

Myötätunto on vastaus kysymykseen: ”Mitä tämä ihminen juuri nyt tarvitsee?” (Pessi, Martela &

Paakkanen 2017, 14; Sjöroos 2010, 19, 24-25, 38.)

Owe Wikström (2008) Upsalan yliopiston uskonnonpsykologian professori on huolissaan

yhteiskunnallisista ilmiöistä, kuten itsekeskeisyyden lisääntyminen sekä hyvyyden puuttuminen.

Hän pohtii mihin on kadonnut hyvyys ja henkilökohtainen halu toimia epäitsekkäästi, eikä oman

edun mukaisesti. Hän pohtii myös sitä, että ovatko sellaiset ajatukset kuin nuhteettomuus,

huomaavaisuus, kunniallisuus, halu olla ystävällinen ja ajatella toisia kokonaan hävinneet.

Johtuvatko nämä ajatuksien muutokset mahdollisesti vallitsevista yhteiskunnallisista suuntauksista

kuten yhteisöllisestä yksilölliseen, jaetusta maailmasta yksilön kokemuksiin tai yhteydestä

yksinäisyyteen. (Wikström 2008.) Myötätunnon puutteella on siten myös yhteiskunnallinen

näkökulma ja vaikutus. Myötätunnon puute näyttäytyy kohtuullisen elämäntavan kunnioittamisen

väheksymisenä ja katoamisena, niin yhteiskunnan kuin yksilön ja perheenkin tasolla. Kukaan eikä

mikään kelpaa sellaisenaan, todellisuus vinoutuu ja vaatimusten paineessa elävät ihmiset uupuvat.

Myötätunnon puute tuhoaa. Se näkyy yksilöön, yhteisöön ja ympäristöön kohdistuneen tuhoavan

käyttäytymisen lisääntymisenä. Myötätunnon jakamisen tarve on suuri ja siksi se on pakostakin osa

työtä sosiaalityössä. (Sjöroos 2010, 11-13, 17.)

2.2 Myötätunto auttamissuhteessa

Kuka tahansa voi olla seuraava autettava. Onnettomuus tai jokin muu äkillinen tapahtuma voi saada

nopeasti pois raiteiltaan kenen tahansa elämän. Elämässä joutuu kohtaamaan monenlaista

kärsimystä. Tehtävänämme auttajana on tukea kärsivää. Kärsimystä ei aina pysty poistamaan, mutta

myötätunto on silloin mahdollista. Onko myötätunto toisen kanssa yhdessä kärsimistä? Vai onko

tarkoituksena toisen kärsimyksen kantaminen? Myötätunto tulee todelliseksi silloin, kun siihen

liittyy jonkinlaista myötäelämistä. Myötätunto voi jossain määrin merkitä kärsimyksen tuntemista

10

itsessään. Asettuessaan aitoon vuorovaikutukseen toisen ihmisen kanssa, ihminen laittaa aina

itsensä likoon. Tämä edellyttää omien tunteiden tunnistamista sekä rohkeutta ja vahvuutta olla

torjumatta niitä. Siten empatia tulee mahdolliseksi. (Mattila 2007, 73.)

Sosiaalityöntekijänä joutuu toisinaan tilanteeseen, jossa joutuu pohtimaan mikä todella on toiselle

avuksi. Elämän kipujen, valintojen ja ratkaisujen äärellä auttaa ja vahvistaa tunne siitä, että

välitetään, otetaan vakavasti ja suhtaudutaan myötätuntoisesti. Se edellyttää kuuntelemista,

arvostavaa ja nöyrää peilausta sekä välillä viisasta hiljaista läsnäoloa. Ilman luottamusta auttaminen

on mahdotonta. Ihminen tarvitsee luottamuksen siihen, että on riittävän hyvä, elämä kantaa ja että

joku kulkee rinnalla vahvistaen. (Mattila 2010, 128.) Toisen pahan olon helpottamisessa on kyse

yksinkertaisesta, mutta samalla niin vaikeasta asiasta. Kun ihmisellä on paha olo, sille on annettava

oikeutus ja tila. Paha olo etsii itselleen paikkaa, missä sen saa turvallisesti ja ilman torjuntaa ilmaista.

Sosiaalityöntekijällä on mahdollisuus omilla taidoillaan vaikuttaa autettavan kokemukseen. (Aalto

2002, 37.)

Empatia ei ole tunne, vaan se on kyky tai ominaisuus ja taito asettua toisen asemaan. Se on

ymmärrystä siitä, miltä toisesta ihmisestä tuntuu tietynlaisessa tilanteessa. Empatiakyvyn omaava

sosiaalityöntekijä pystyy eläytymään toisen ihmisen elämään, säilyttäen kuitenkin oman elämänsä

erillisenä. Koska empatiaa ei voi tuntea, niin sitä joko on tai ei ole. Tutkimustiedon mukaan

empatiakyky syntyy elämän varhaisvaiheessa, mutta sitä voi sekä harjoitella että kehittää

myöhemminkin. Omatessaan empatiakyvyn, työntekijällä on taito osittaiseen ja ajallisesti rajattuun

ammatilliseen samaistumiseen. (Hammarlund 2004, 81.)

Empatia on välttämätöntä lajin säilymiselle. Se valpastuttaa meidät tunnistamaan ja reagoimaan

toisten ihmisten tarpeita. Empatia on sisällämme olevien tuntemuksien laukaisija ja säätelijä. Se

kertoo meille kehen voimme luottaa ja ketä meidän tulisi pelätä. Empatia on jokaisen

terapeuttisessa suhteessa työskentelevän työntekijän ensisijainen työväline. Yhteys omiin tunteisiin

tekee mahdolliseksi empatian eli myötäelämisen (Aalto 2002, 18). Empatia on kyky ja taito

samaistua toisen tunteeseen. Sen ansiosta tajuamme asiakkaan kokemuksia ja voimme luoda

häneen suhteen. Empatia on väline, joka auttaa suhtautumaan asiakkaan kokemuksiin ja

ymmärtämään niiden tapahtumien vaikutuksia, joiden vuoksi yritämme häntä auttaa. Silloin kun

11

meille itsellemme tulee oivallus, tarkka aavistus tai tunne siitä, että luemme asiakkaan mieltä,

kysymys on empatiasta. Empatia on oleellinen työvälineemme sosiaalityössä. (Rothschild & Rand

2010, 24, 38.) Empatian mukana olo auttamissuhteessa on välttämätöntä. Ilman empatiaa

todellinen kohtaaminen estyy ja auttamistyö epäonnistuu. (Lindqvist 2006, 74.)

Tietoinen empatia on sosiaalityöntekijälle toivottava kyky. Se tekee mahdolliseksi eläytyä toisen

kokemukseen, ”hypätä toisen saappaisiin”. Se on keskeinen osa ihmisenä olemista. Empatia johtaa

myötäelämiseen antamalla käsityksen toisen tilasta. Usein käytetäänkin ilmaisua ”tiedän miltä

sinusta tuntuu”. (Lindqvist 2006, 73; Rothschild & Rand 2010, 38-39.) Myötätuntoinen kuuntelija

hyväksyy toisen ihmisen kokemuksen totena, ottaa hänet vakavasti. Kuunteleminen on eleitä,

tekoja, äänensävyjä ja sanoja, joilla viestitään kuultavalle, että hänen kokemustaan halutaan

ymmärtää. Kohtaamisessa on rauhaa, turvaa ja aktiivista läsnäoloa. (Aalto 2007, 37, 52-53; Sjöroos

2010, 154.)

Empatialla on ilmiönä myös neurofysiologinen mekanisminsa, joka mahdollistaa toisen ihmisen

tunteiden omaksumisen sijaiskokemuksena. Aivot kommunikoivat kehon suuntaan ja keho taas

takaisin aivoihin. Neurotiede pyrkii selittämään vuorovaikutukseen sisältyviä ilmiöitä, kuten

jäljittelyä, resonanssia, stimulointia sekä empatiaksi kutsuttujen prosessien somaattis-

emotionaalisia vaikutuksia kehoon ja tunteisiin. Neurotieteellisen näkemyksen mukaan empatian

perusta on syvällä oman kehon kokemuksessa. Tämä kokemus tekee meidät kykeneviksi

tunnistamaan toiset välittömästi itsemme kaltaisina persoonina. Empatiaa voidaankin pitää

autonomisen hermoston tilana, joka mukailee toisen henkilön autonomisen hermoston tilaa.

(Rothschild & Rand 2010, 45-46, 51-53.)

Empatia on yksi osa myötätuntoa. Se on toisen tunnetilan ja tilanteen havaitsemista joko tunteiden

tai tiedon perusteella. Myötätuntoon kuuluu lisäksi kaksi muuta elementtiä, motivaatio eli halu

auttaa ja varsinainen tuen ja auttamisen teko. (Pessi, Martela & Paakkanen 2017, 15.) Mitä

paremmin osaa erottaa toisistaan havainnot, tulkinnat, ajatukset ja tunteet, sitä paremmin pystyy

myötätuntoiseen suhteeseen autettavan kanssa (Sjöroos 2010, 45). Mikäli sosiaalityöntekijällä

itsellään on kokemus kontaktien solmimisen tai tunteiden ilmaisemisen vaikeudesta ja hän on

joutunut käymään erilaisia prosesseja niihin liittyen, on selvää, että se vaikuttaa hänen

12

persoonaansa. Oma kokemus herkistää häntä myötäelämään autettavan tunteissa. (Aalto 2002, 31-

32.)

13

3 MYÖTÄTUNTOUUPUMUS

Termit myötätuntouupumus, sijaistraumatisoituminen, sekundaari traumatisoituminen ja loppuun

palaminen kuvaavat ammattiauttajien kohtaamia riskejä heidän työssään. Näiden termien

täsmentäminen ja erottaminen toisistaan on ollut hiukan epäselvää. Kaikki termit kuitenkin

osoittavat sen, että auttamistyöhön liittyy monenlaisia ”sudenkuoppia”, joista on haittaa

työntekijän omalle hyvinvoinnille. Myötätuntouupumisen voi ajatella edellä mainittuja riskejä

kokoavaksi käsitteeksi. (Nissinen 2007, 51.)

3.1 Mitä on myötätuntouupumus?

Reilut kaksikymmentä vuotta sitten Charles R. Figley (1995) otti käyttöön myötätuntouupumuksen

käsitteen (compassion fatigue) kuvaamaan asiakkaan kärsimykselle altistumisesta johtuvaa

myötätuntostressiä. Myötätuntouupumusta voidaan ajatella yleisterminä, joka kuvaa auttajalle

syntynyttä kärsimystä (Rothschild & Rand 2010, 27). Myötätuntouupumus on suora seuraus siitä,

että auttaja altistuu asiakkaan kärsimyksille ja vaikeuksille työpaikalla ja/tai kotona (Figley 1995).

Työssä uupumista voidaan kuvata trauman selitysmallien avulla. Traumatisoitumisen käsite on

aiheuttanut ammattilaisten keskuudessa varauksellisuutta ja ilmiön patologisoimista. Sen vuoksi

Figley otti psyykkisen trauman sijaan käyttöön käsitteen myötätuntouupumus. (em. 1995.)

Useimmissa tapauksissa ei kuitenkaan ole kyse auttajan psyykkisestä vaurioitumisesta, vaan

auttajan reaktioista uuvuttavissa asiakasprosesseissa. Reagointi on oikein ymmärrettynä työhön

kuuluva normaali, luonnollinen ja inhimillinen ilmiö. Luonnollisen ja inhimillisen reaktion sijaan

traumatisoituminen luo herkästi mielikuvan lopullisesta ja vakavasta häiriöstä. Se taas herättää

auttajassa herkästi suojautumisen tarpeen ja haluttomuutta puhua luonnollisesta reaktiosta.

Myötätuntouupumus on luonnollinen käyttäytymisessä ja tunteissa ilmeneva seuraus siitä tiedosta,

että toinen henkilö on kokenut tapahtuman, joka ylittää normaalit arjen kokemukset ja on

ylivoimainen kenelle tahansa ihmiselle. Jos ammattilaisen reaktioita pidetään ammatillisuuden

puutteina ja niiden käsittely torjutaan toistuvasti, voi reaktioista kehittyä auttajalle myöskin

psyykkinen trauma. Reaktioita on siksi tärkeää kohdella normaaleina ilmiöinä, joita voidaan ja

14

kannattaa jakaa ja reflektoida työyhteisössä. (Figley 1995, 5; Figley 1999, 10, 17, 20; Nissinen 2012,

53–54.)

Hoffmanin (2000) mukaan empatialla on uuvuttava vaikutus. Hän puhuu eräänlaisesta empatian

yliannostuksesta, joka saa ihmisessä aikaan ns. empaattisen liikakiihottuneisuuden (empathic over-

arousal). Ilmiö on seurausta siitä, että empatian kokemus muuttuu omaksi henkilökohtaiseksi

ahdistukseksi, koska se on niin tuskallista ja sietämätöntä. Sen seurauksena auttaja voi vetäytyä

täydellisesti tilanteesta, torjuen empatian kokemukset. Hoffmanin mukaan empatian muodoista

etenkin toisen rooliin asettuminen voi aiheuttaa tämän empaattisen liikakiihottuneisuuden. Hyvin

empaattiset ihmiset ovat riskivyöhykkeellä. Erityinen riski sille on olemassa varsinkin silloin, kun se

synnyttää kipeitä muistoja sosiaalityöntekijän omasta menneisyydestä. (Hoffman 2000, 198–199,

203.)

Myötätuntouupumus on oireiltaan lähes identtinen posttraumaattisen stressireaktion (PTSD)

kanssa. Oireilultaan niiden neurobiologinen tausta on samankaltainen. Voimakkaassa

stressitilanteessa aivojen toiminta muuttuu ja muistijälkien emotionaalinen sisältö ei täysin

integroidu kognitiivisen materiaalin kanssa, ilmentyen myöhemmin erilaisina flashback- ja

somaattisina oireina. (Schnider 2018a; Toivola 2004.) Myötätuntouupumus on psykofyysinen

jännittyneisyyden tila, jossa autettavien kertomukset täyttävät auttajan tietoista ja alitajuista

mieltä. Tyypillisiä myötätuntouupuneen ihmisen tuntemuksia ovat fyysiset stressireaktiot, sisäinen

turtuneisuus, kyynisyys, ammatillisen itsetunnon heikkeneminen sekä ihmissuhdeongelmat työssä

ja yksityiselämässä. Uupuneena ihminen pyrkii torjumaan tietoisesti tai alitajuisesti emotionaalisesti

kuormittavia auttamissuhteita ja -tilanteita sekä niistä muistuttavia asioita. (Nissinen 2007, 54-55;

Schnider 2018b.) Kun ihmisellä on paha olo, hänen kykynsä tehdä järkeviä ja luovia ratkaisuja estyy.

Tunteet hallitsevat ja ohjailevat ihmisen sisäistä toimintaa, on tilanne, jossa tunne voittaa

toiminnan. Seurauksena on usein työtehon lasku. Kun paha olo poistuu, taito ratkaista ongelmia

palautuu. (Aalto 2002, 38.)

Myötätuntostressi on myötätuntouupumisen sukulaiskäsite, joka on syntynyt siitä, että henkisessä

kuormittumisessa on erilaisia aste-eroja. Myötätuntostressi ei ole häiriö eikä myötätuntouupumus

ole sairausdiagnoosi. Ne ovat työperäisiä reaktioita ja suojautumistapoja työskenneltäessä

15

henkisesti kuormittavissa tilanteissa ja haasteellisissa asiakassuhteissa. (Nissinen 2012, 19, 25.)

Jatkuva stressi verottaa suuresti auttajan kehoa ja mieltä. Ammattiauttajalla tätä rasitusta

kutsutaan tavallisesti myötätuntouupumukseksi, sijaistraumatisoitumiseksi tai loppuun palamiseksi.

(Rothschild & Rand 2010, 93.)

Toisinaan joku asiakas tai tarina ”liftaa” kyytiimme ja tulee kutsumattomana ja tiedostamattomana

vieraana kotiimme, sisikuntaamme. Jos huomaamme olevamme kiihdyksissä ja kireitä, nukumme

huonosti tai riitelemme tarpeettomasti kumppanimme kanssa, voimme huomata asiayhteyden. Jos

näin tapahtuu vain toisinaan, ovat seuraukset minimaaliset. Mutta, mikäli tuomme toistuvasti

asiakkaita kotiimme joko tiedostamattamme tai tietoisesti, niin seuraukset voivat ajan mittaan olla

vakavat. Terapeuttisen työn kielteiset seuraukset ovat usein tiedostamattomia. Liian monet

auttamisen ammattilaiset ajautuvat huomaamattaan palamaan loppuun. (Rothschild & Rand 2010,

17-18.) Leena Nissisen (2012) mukaan myötätuntouupuminen on ammattiauttajan työuupumusta

ja siksi tietoa työuupumuksesta ja työstressistä voidaan soveltaa ammattiauttajan arkeen.

Ammattiauttajien työuupumustutkimuksen viestinä on kuultavissa auttamistyön vaikuttavan

auttajiin syvästi ja kokonaisvaltaisesti. Myötätuntouupumisen riski on siis kaikilla auttajilla. Tutkimus

on laajentunut ymmärtämään yksilötason lisäksi sitä, miten työyhteisö ja yhteiskunnalliset tekijät

selittävät myötätuntouupumuksen syntyä. Joskus työpaikan hallinnolliset tekijät voivat olla

tilanteeseen vaikuttava tekijä. Myös kuka tahansa ammattiauttaja voi uupua työssään, jos hän

laiminlyö inhimilliset kumppanuuden, levon, kohtuullisten työaikojen, vapaa-ajan ja loman

tarpeensa. (Nissinen 2007, 45; Nissinen 2012, 25; Rothschild & Rand 2010, 28.)

3.2 Myötätuntouupumuksen kehittyminen

Myötätuntouupumus kehittyy toistuvan ja empaattisen toisen ihmisen kärsimyksen jakamisen ja

todistamisen seurauksena (Figley 1995; Figley 1999; Nissinen 2007, 54-55; Schnider 2018a). Kun se

kehittyy pikkuhiljaa ja tiedostamatta, niin se ”iskee äkisti” ja odottamatta. (Schnider 2018a). Kaikki

tunteet tarttuvat kuin ”flunssa”, niin miellyttävät kuin epämiellyttävätkin. Toisinaan siitä on hyötyä

koska se auttaa meitä tuntemaan asiakkaan sisäistä maailmaa. Empatialla on kuitenkin

kääntöpuolensa. Asiakkaalta saatu tunnetartunta on meille työntekijänä haitallinen, mikäli se jää

tiedostamattomana säätelymahdollisuuksiemme ulkopuolelle. Muiden ihmisten kanssa läheisessä

16

vuorovaikutuksessa toimivilla ihmisillä on tapana kopioida spontaanisti ja tiedostamattaan toistensa

asentoja ja ilmeitä, esimerkiksi kuten hymyn tarttumisessa tapahtuu. Jäljittelemällä toisen ihmisen

tunteisiin liittyviä ilmeitä ja asentoja voivat molemmat kokea saman tunteen. Kyseisestä

peilisoluluissa tapahtuvan palautejärjestelmän takia asiakkaamme ilmeen tai asennon tietoinen tai

tiedostamaton empaattinen omaksuminen voi vaikuttaa dramaattisesti myös meihin itseemme. Se,

miten suhtaudumme asiakkaisiin, mitä kuulemme asiakkailta ja millaisiksi arvioimme omat

kykymme auttaa asiakasta vaikuttaa oleellisesti siihen, miten työ vaikuttaa meihin. Jatkuva

itsekritiikki voi heikentää toimintakykyämme. Vähintäänkin se heikentää tehokkuutta ja estää meitä

ajattelemasta selkeästi. (Rothschild & Rand 2010, 23, 39, 49-50, 169-170; Schnider 2018b.)

Auttajan asema tunteiden vastaanottajana on vaikea. Korostamalla ammatillista roolia omana

suojana, selviämismahdollisuudet ovat hyvät. Autettava ei kuitenkaan silloin voi saada sitä, mikä

ehkä olisi kaikkein tärkeintä, empatiaa ja kokemusta ongelmien tulemisesta jaetuiksi inhimillisellä

tasolla. Tämä onnistuu vain silloin kun auttaja suostuu panemaan työhön oman persoonansa. Tällöin

hän ei ole enää sivullisen roolissa ja hän tulee haavoittuvaksi. (Lindqvist 2006, 128.) Joskus

samaistuminen asiakkaaseen voi syystä tai toisesta olla niin voimakasta, että empatia menee yli ja

tunnetila valtaa auttajan. Asiakkaan kokemus on mennyt työntekijän ihon alle ja asiakkaan tunteista

on tullut auttajan tunteita. Tunnetila alkaa ohjata auttajan tulkintaa tilanteesta ja asiakkaan

tarpeista. Kokonaistilannetta on enää vaikea hahmottaa, kun tunteet vyöryvät päälle kesken

asiakastapaamisen. Kyse on kasaantuneesta myötätuntostressistä, joka pitkittyneenä johtaa

myötätuntouupumukseen. Myötätuntouupumus ”iskee” odottamatta päälle ja lopputuloksena voi

pahimmillaan olla auttajan loppuun palaminen. (Schnider 2018a, b.)

Samalla kun markkinoidaan empatiaa myönteisen vuorovaikutuksen välttämättömänä osana, on

hyvä pitää mielessä, että kohtaamiset eivät aina sisällä pelkkää yhteistyötä. Kohtaamisiin kuuluu

monenlaisia ilmiöitä, taistelua tai jopa epärehellisyyttä. Väitetäänhän, että taitavan kiduttajan on

oltava erityisen empaattinen kyetäkseen ymmärtämään tarkalleen mitkä asiat tuottavat

kidutettavalle eniten kipua. Kotiin mentyään sama kiduttaja voi alkaa lukea lapsilleen iltasatuja.

Miten tämä kaikki on mahdollista? Asia käy ymmärrettäväksi vain, jos ajattelemme, että empatia

voidaan ikään kuin sammuttaa tai säätää pois päältä ja ottaa käyttöön tarvittaessa.

Sosiaalityöntekijöinä voimme joutua suojautumaan tilanteissa, joissa kohtaamme suunnatonta

17

kärsimystä, kuten katastrofeissa ja työssä, jossa kärsiviä ihmisiä tulee vastaan loputtomana virtana.

Kyvyttömyys ohjata tai säätää empatiaa saattaa aiheuttaa silloin vahingollista stressiä. Liian

voimakas empaattinen reaktio voi siis olla hyvin tuskallista sekä se voi myös lamata toimintakyvyn.

(Kåver & Nilsonne 2008, 37-38.) On siis mahdollista, että auttajana menettää empatiakyvyn joko

osittain tai kokonaan tai sitten sulkee pois sen käytön tietyissä tilanteissa, useimmiten

itsesuojelutarkoituksessa (Lindqvist 2006, 74).

Koska yhteys ihmisestä toiseen ihmiseen tapahtuu kehosta kehoon peilisolujen avulla, voidaan

ajatella, että empatia on nimenomaan somaattisuutta. Somaattinen empatia voi olla ongelmallinen

asia, mikäli se ei ole työntekijän hallinnassa. Tiedostamaton somaattinen empatia voi siis olla

myötätuntouupumusta, sijaistraumatisoitumista ja loppuun palamista aiheuttava pääasiallinen

riskitekijä. (Rothschild & Rand 2010, 86.) Myötätuntouupumus tai loppuun palaminen voi johtua

työntekijän ja asiakkaan välisestä intensiivisestä työskentelysuhteesta. Ne voivat kuitenkin johtua

myös asiakkaan työskentelyyn tuomista asioista. (emt. 28.)

Uupuminen on prosessi. Sille on ominaista kokonaisvaltainen väsymys, kyynistynyt asennoituminen

työhön ja autettaviin sekä ammatillisen itsetunnon heikentyminen. (Kuvio 1.) Prosessi alkaa

vähitellen ja kehittyy asteittain voimistuen. Tällä hetkellä ajatellaan työuupumuksen syntyyn

vaikuttavan kehollisten ja fysiologisten näkökulmien ohella psykososiaaliset tekijät, yksilön ja

ympäristön sopeutumis- ja selviytymiskeinot sekä niiden välisen vuorovaikutuksen. (Nissinen 2007,

28, 33; Schnider 2018a.) Tunnekuormituksen ohella yhtenä tunnistettuna uupumuksen syynä on

ylivastuullisuus. Työntekijä ei pysty rajaamaan työtään, koska kokee velvollisuudekseen olla aina

käytettävissä ja pitää itseään korvaamattomana. Ylivastuullinen työntekijä tarjoutuu herkästi myös

kollegoidensa paineiden ja tekemättömien töiden suorittajaksi. Avuntarpeella ei kuitenkaan ole

loppua. (Lindqvist 2006,128.)

18

Kuvio 1. Työuupumus kolmitahoisena oireyhtymänä (Kalimo & Toppinen 1997).

Työstressi on uupumista laajempi käsite. Stressi tunnekokemuksena voi olla joko negatiivista tai

positiivista. Negatiivisen stressin tunnekokemus syntyy työn vaatimusten ja työntekijän

voimavarojen välisestä epätasapainosta. Positiivisena kokemuksena stressi mielletään ponnistelun

kautta tavoitteiden ja tyydytyksen saavuttajaksi. Se vahvistaa onnistumisen ja tyydytyksen

kokemusta. Siitä voi seurata väsymystä, mutta se on erilaista kuin kokonaisvaltainen uupumus.

Normaalisti työstä aiheutuva työpaine helpottuu levon, taukojen ja lomien avulla. Kohtuullinen

määrä stressiä on työssä tarvittava voimavara, mutta negatiivinen työstressi voi pitkittyessään

johtaa työuupumukseen, jopa loppuun palamiseen. Negatiivinen psyykkinen stressi syntyy, kun

työtilanteen kuormittavuus ylittää toistuvasti työntekijän stressinhallintakyvyn. (Nissinen 2007, 26-

27; Nissinen 2012, 25-26.)

Työuupumus tai sen äärimmäinen muoto, loppuun palaminen on monisyinen ja hidas prosessi

(Nissinen 2012, 25). Termiä loppuun palaminen (burn out) käytetään yleisesti kuvaamaan erilaisten

työstressien seurauksia eri ammateissa, ei pelkästään auttamisammateissa. Sen syntyyn voivat

vaikuttaa monet eri tekijät. Arkipuheessa se voidaan laajentaa tarkoittamaan ylimääräisen

lomapäivän tarpeesta aina täydelliseen toiminta- tai toipumiskyvyttömyyteen saakka. (Rothschild &

19

Rand 2010, 20.) Hoitamaton, negatiivinen työstressi johtaa uupumiseen ja loppuun palamiseen,

vakavaan kroonistuneeseen stressioireyhtymään. Loppuun palaminen on kokonaisvaltainen

fyysisen, emotionaalisen ja henkisen uupumuksen tila. (Nissinen 2012, 26-27.) Loppuun palaminen

on psykofyysinen väsymystila, emotionaalisesti kuormittavassa työssä. Sille on ominaista

kokonaisvaltainen väsymys, kyynistynyt asenne työhön ja asiakkaisiin sekä heikentynyt

ammatillinen itsetunto. Termi ”loppuun palaminen” viittaa yksilön uupumisoireisiin, jotka liittyvät

työhön ja työyhteisödynamiikkaan. Väsymystila vaikuttaa työntekijään siten, että hän alkaa pelätä,

ettei selviä työtehtävistään eikä saavuta työlle asetettuja tavoitteita. Työntekijälle syntyy vahva

riittämättömyyden tunne joka hoitamattomana voimistaa loppuun palamista. (Nissinen 2007, 51;

Nissinen 2012, 27.) Loppuun palaminen kuvaa yksilöä ääritilanteessa, kun hänen terveytensä on

kärsinyt tai elämänasenne on muuttunut negatiiviseksi. Ääritilanne on syntynyt työtä kuormittavien

tekijöiden toistuvien vaikutuksien tai työn ylikuormituksen seurauksena, kun työntekijällä ja

työyhteisöllä ei ole ollut mahdollisuutta purkaa niistä syntynyttä stressitilaa. (Rothschild & Rand

2010, 2, 27.)

Miksi niin moni uupui samassa työyhteisössä? Ehkä siksi, että esimies ei tunnistanut omaa

väsymystään ja väsymyksen lisääntyessä teki aina vaan enemmän töitä. Häneltä puuttui yhteys

omaan väsymykseensä ja sen takia hän ei myöskään voi tunnistaa alaistensa väsymystä. (Aalto 2002,

17-18.) Yksittäisen työntekijän emotionaalinen kuormittuminen vaikuttaa työtoverisuhteisiin ja

siten koko työyhteisön toimintatapoihin. Työyhteisö, jossa on paljon väsyneitä työntekijöitä voi

uuvuttaa virkeänkin työntekijän. Uupuneen työyhteisön toimintatapoja ovat rajattomuus,

työmoraalin lasku, ammattietiikan heikkeneminen, syntipukki-ilmiö ja kuppikunnat sekä

keskustelun jumiutuminen valittamiseen tai hiljaisuuteen. Yksittäisen työntekijän työstressiä lisää

kokemus siitä, ettei pysty vaikuttamaan omaan työhönsä. Organisaatiossa voisi olla

vaikutusmahdollisuuksia, mutta työntekijät eivät pysty hyödyntämään niitä. Työmotivaatio,

halukkuus kehittää työtä ja ratkaista ongelmia laskee. Ongelmat, jotka aiemmin olivat ammatillisia

haasteita kehittyvät ylivoimaisiksi esteiksi. (Nissinen 2012, 27.)

Työpaikan yleiset, kuten johtamiseen, palkkaukseen ja resursseihin liittyvät ongelmat voivat

edesauttaa loppuun palamista. Vähäiset resurssit johtavat auttamissuhteiden kohtuuttomaan

määrään. Tuottavuusvaatimukset vähentävät työntekijän vaikutusmahdollisuuksia pitää esillä työn

20

sisällöllisiä haasteita. Arvomaailman koventuessa auttamisalan arviointi ja kehittäminen keskittyy

usein talouden hoitamiseen palvelun sisällön kehittämisen sijasta. (Nissinen 2007, 37; Rothschild &

Rand 2010, 24.)

Vakava uupuminen tuo tärkeän näkökulman myötätuntouupumisen hahmottamiseen. Yhteisö voi

synnyttää uupumusta ja yhteisö voi olla uupunut. Myötätuntouupumusta kuvattaessa onkin

huomioitava yksilökokemuksen lisäksi työyksikön, taustaorganisaation ja yhteiskunnallisten

tekijöiden vaikutus. (Nissinen 2007, 51.) Myötätuntouupumisessa auttajan työuupumuksena on

kuitenkin tiettyjä erityispiirteitä. Auttajan kuormittuminen syntyy vuorovaikutussuhteiden

määrästä sekä auttamistyön raskaasta sisällöstä. Auttamissuhteiden kohtuuton määrä johtuu usein

liian vähäisistä resursseista. Tuottavuusvaatimusten määrätessä työn haasteiden esillä pitäminen ja

yksittäisen työntekijän vaikutusmahdollisuudet jäävät liian vähäisiksi. Palvelusysteemien

arvomaailman koveneminen on yksi auttamisalojen työuupumuksen syy. (emt. 37.)

Myötätuntouupumuksesta eivät kuitenkaan kärsi kaikki samassa ammatissa toimivat. Keskeisimmät

uupumiseen vaikuttavat tekijät ovat empatia ja altistuminen emotionaalisesti uuvuttaville ja mieltä

järkyttäville kokemuksille. (Figley 1995, 15.)

Sosiaalityön asiakkaat ovat lähes poikkeuksetta traumatisoituneita, toiset lievästi, osa vakavastikin.

Sosiaalityöntekijät altistuvat siten työssään toistuvasti asiakkaidensa kärsimykselle ja traumaattisille

kokemuksille. Se on kuitenkin luonnollinen osa sosiaalityöntekijän työtä. (Bride 2007.) Asiakkaiden

trauman vaikutukset muodostavat lisäriskin ammattiauttajana työskentelylle. Traumaperäiselle

stressille on ominaista traumaattisen tapahtuman uudelleen kokeminen. Trauman aiheuttaneet

tapahtumat palautuvat mieleen ajatuksina, muistikuvina ja painajaisina. Uudelleen kokemisen

välttämiseksi ihminen voi menettää muistinsa, eristäytyä muista ja pitää tunteensa sisällään.

Puolustuskeinojen lisäksi voi ilmetä psyykkisiä oireita, kuten tapahtumien lohkomista, pelkoja ja

masennusta. Kiihtyneet ruumiilliset tunnereaktiot ilmenevät säikähdysalttiutena, unettomuutena ja

ärtymyksenä. (Hammarlund 2004, 93.)

Myötätuntouupumus on työperäinen terveysvaara traumatisoituneiden asiakkaiden kanssa

työskenteleville sosiaalityöntekijöille. Oletettavaa on, että useimmat heistä kokevat toisinaan

myötätuntouupumuksen oireita, koska ne ovat normaaleja rektioita traumatyöskentelyssä. (Bride

21

2007; Radey & Figley 2007.) Traumatisoituneiden asiakkaiden kanssa työskentelevien

työntekijöiden työn haittavaikutuksista puhuttaessa käytetään termiä sijaistraumatisoituminen

(secondary traumatic stress, STS). Tällä tarkoitetaan sitä, että asiakkaan traumat vaikuttavat

työntekijän hermostoon, vaikka hän ei todellisuudessa ole osallistunut asiakkaan tapahtumaan.

Työntekijä on asiakkaan tapahtuman kuulijana, jolloin hän niin kuin tuntee tapahtuman

”nahoissaan” ja kokee asian tai tapahtuman sijaiskokemuksena. Sijaistraumatisoituminen on merkki

siitä, että asiakkaan historialla on äärimmäisen vahva merkitys työntekijään. (Nissinen 2007, 138-

140; Rothschild & Rand 2010, 18, 26-28.)

Traumanäkökulmaan liittyvät olennaisesti myös käsitteet primääri ja sekundaari trauma. Primäärillä

traumatisoitumisella tarkoitetaan tapahtuman vaikutusta sen uhriin. Myös työntekijän omaan

henkilöhistoriaan voi liittyä primääri trauma, joko työhistoriassa tai henkilökohtaisessa elämässä.

Sekundaari traumatisoitumisen vaara koskee kahta ryhmää. Ensiksi, kun läheinen tai perheenjäsen

on kokenut primääritrauman. Tällöin lähellä olevat perheenjäsenet ja muut läheiset kärsivät uhrin

traumasta, koska ovat niin läheisiä uhrille ja oireet tarttuvat kuin ”flunssa”. Toiseen ryhmään

kuuluvat ne henkilöt, jotka ovat olleet traumaattisen tapahtuman silminnäkijöinä tai kuulijoina tai

ovat tapahtuneen kuulijoina tarkoituksena lievittää tapahtuman vaikutusta. Vaikka he eivät ole itse

loukkaantuneet tai menettäneet tapahtumassa läheisiään, heistä voi tulla toissijaisia uhreja

joutuessaan näkemään ja/ tai kuulemaan ylivoimaisia asioita. Asiakkaan tai hänen läheisensä

trauman kuvaksen kuulemisesta seuraava traumaattinen stressi on sijaiskokemusta, joka lisää

myötätuntouupumuksen riskiä. Työntekijän oma primääri trauma voi tehdä työntekijästä

haavoittuvamman sijaistrauman vaikutuksille. (Nissinen 2007, 101-104; Rothschild & Rand 2010,

26-28.)

Traumoista ja auttamissuhteesta puhuttaessa törmätään myös termeihin transferenssi ja

vastatransferenssi, eli ”aaveet menneisyydestä” sekä niihin liittyviin reaktioihin asiakastyön

kuluessa. Yksinkertaistettuna, tässä tapauksessa transferenssillä tarkoitetaan asiakkaan aiemmasta

historiasta aktivoituvia reaktioita, jotka tulevat esiin auttamissuhteessa. Kun sen sijaan

vastatransferenssillä tarkoitetaan asiakassuhteen aikana auttajan omasta menneisyydestä

kumpuavia reaktioita ja mahdollisia käsittelemättömiä traumoja, jotka ilmenevät auttamistyön

aikana suhteessa autettavaan. Vaikka tässä yhteydessä puhutaankin auttamissuhteesta, niin

22

transferenssi ja vastatransferenssi eivät ilmene ainoastaan auttamissuhteessa, vaan oikeastaan

kaikissa ihmissuhteissa. Transferenssit ovat luonteeltaan joko positiivisia tai negatiivisia ja nousevat

näkyviin uusissa suhteissa ”menneisyyden kaikuina” ja vaikuttavat siten suhteen toimivuuteen.

Erityisesti niillä katsotaan olevan merkitystä terapian etenemisen kannalta, mutta niiden

vaikutukset voivat näkyä myös työntekijän hyvinvoinnissa. Vastatransferenssin hyvää hallintaa

tukee tietoinen läsnäolo, jonka osatekijänä on kehotietoisuus. (Lindqvist 2006, 111; Nissinen 2007,

121-123; Rothschild & Rand 2010, 30-31.)

Trauma-altistus aiheuttaa työntekijälle myötätuntostressiä ja on siten myötätuntouupumuksen

riskiä lisäävä tekijä. Ilmenemismuodoltaan se muistuttaa trauman jäkeistä stressihäiriötä.

Myötätuntouupumus kehittyy kuitenkin pikkuhiljaa, usean trauma-altistuksen summana. (Schnider

2018a.) Yhteys itsellemme vahingollisiin ja usein tiedostamattomiin traumoihin sekä niiden käsittely

on ammattiauttajalle tärkeää. Yleensä trauma alkaa ilmetä epämääräisenä ahdistuksen tunteena.

Käsittelyn kautta voimme päästä eroon niihin liittyvästä pahasta olosta sekä mahdollisesta

toistamisen pakosta. Traumojen tiedostamiseen tarvitaan usein erittäin turvallinen tilanne. (Aalto

2002, 28-29.)

Myötätuntostressin kehitys myötätuntouupumukseksi on voimakkaasti yhteisöllinen asia, joten

työyhteisöllä on keskeinen merkitys uupumusprosesseissa. Mikäli työntekijä ei voi käydä

ammatillista keskustelua työtovereiden, esimiesten ja muiden työn kannalta tärkeiden

organisaation sisällä olevien tahojen kanssa, hänen on ratkaistava yksin keinot selvitä työstä

aiheutuvasta paineesta. Yksin asioita ratkaistaessa käynnistyy herkästi tästä päivästä hengissä

selviytymisen kamppailu. Työntekijöiden asenteet myötätuntouupumisen käsittelyä kohtaan ovat

vaihdelleet tarpeellisesta arkea häiritsevään psykologisointiin. (Nissinen 2012, 18, 27-28.)

Myötätuntouupumusta ilmiönä on kansallisella tasolla tutkittu hyvin vähän. Siitä on tehty lähinnä

AMK tasoisia opinnäytetöitä sekä joitakin pro gradu -tutkielmia. Tarkennettaessa tutkimusaluetta

sosiaalityöntekijän myötätuntouupumukseen, tehdyt tutkimukset vähenevät entisestään.

Aineistohaun perusteella havaintoni tutkijana on, että sosiaalityöntekijän työn kuormittavuuteen

liittyvät tutkimukset kuitenkin lisääntyvät opinnäytetöiden aiheina lähestyttäessä vuotta 2017.

Käytettävissä olevan kansallisen tutkimustiedon vähäisyyden ja asian merkityksellisyyden vuoksi,

23

haluan tutkijana pro gradu -tutkielmassani tuoda näkyväksi muutamista opinnäytetöistä saadut

oman tutkielmani kannalta tärkeimmät tutkimustulokset. Tutkimustulokset tukevat aiemmin tässä

tutkielmassa esitettyä myötätuntouupumuksen kehittymisen teoriaa ja ovat näkemykseni mukaan

merkityksellisiä sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityön näkökulmasta.

Aaltonen Suvi (2017) on tutkinut opinnäytetyössään lastensuojelun työntekijöiden

myötätuntouupumusta. Tutkimus toteutettiin ryhmähaastatteluna (N=4). Tutkimustulokset

vastaavat oman tutkielmani tutkimuskysymyksiin. Aaltosen tutkimus osoittaa, että

myötätuntouupumus on terminä vähän tunnettu. Myötätuntouupumuksen erityispiirteiden

erottaminen tavallisesta uupumuksesta on tärkeä asia. Tutkimuksessa tulee näkyväksi

lastensuojelun työntekijöiden työstä johtuva selkeä riski kokea myötätuntouupumusta.

Työntekijöiden persoonallisilla piirteillä, työn haastavuudella ja työssä kohdatuilla tilanteilla on

vaikutusta myötätuntouupumuksen kokemiseen. Tutkimuksessa korostuu työntekijän

henkilökohtaisen elämän, koulutuksen ja työyhteisön merkitys myötätuntouupumuksen ehkäisyssä.

Artkoski Tytti (2008) pro gradu -tutkielman mukaan sosiaalityöntekijän sijaisina toimineet opiskelijat

ovat työssään uupuneempia, kuin sosiaalialalla työskentelevät yleensä. Opiskelijoiden

uupumukseen vaikuttaa lähinnä työn piirteet, sen kuormittavuus, ristiriitainen ja kannustamaton

työilmapiiri. ”Työn imu” vaikuttaa siten, että uupumusoireista huolimatta he jaksavat panostaa

työhönsä.

Tenkanen Emmimaria (2015) on tutkinut pro gradu -tutkielmassaan sosiaalisen median kohujen

vaikutusta sosiaalityöntekijöiden hyvinvointiin ja jaksamiseen. Tutkimusaineisto koostuu

lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kirjoituksista. Analyysimenetelmänä on narratiivinen analyysi.

Tutkimuksen mukaan sosiaalinen media on uusi työhyvinvointia kuormittava ilmiö, josta on

muodostunut osa lastensuojelun sosiaalityötä. Median kautta sosiaalityöntekijöihin kohdistuu

häpäisyä ja heihin sekä heidän läheisiinsä uhkailuja. Sosiaalityöntekijöihin kohdistuva negatiivinen

julkisuus horjuttaa hetkellisesti sosiaalityöntekijän perusturvallisuutta. Yksittäistä työntekijää

vastaan kohdistettu viha sosiaalisessa mediassa on kuormitustekijä työssä jaksamiselle ja sen

vaikutus koskee koko työyhteisöä.

24

Lapin yliopiston sosiaalityön maisterivaiheen opiskelijat Kylmänen Hanna & Reija Ukkola (2017) ovat

tutkineet pro gradu -tutkielmassaan asiakastilanteissa heränneiden kiellettyjen tunteiden

vaikutusta sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin (N=148). Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla

sisällön analyysillä. Tutkimustuloksena on nähtävissä sosiaalityötä leimaava kaksijakoisuus.

Toisaalta työ on mielekästä ja iloa tuottavaa, mutta toisaalta työ on samanaikaisesti henkisesti

kuormittavaa. Tutkimustuloksena on nähtävissä tarve sosiaalityöntekijän hyville

vuorovaikutustaidoille sekä niiden merkityksellisyys asiakastyössä ja työhyvinvoinnin kannalta.

Tutkijat toteavat tunteiden kuuluvan sosiaalityöhön. Tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät

pitävät tärkeänä kaikenlaisten tunteiden käsittelemistä. Tunteiden käsittelemiseen tarvitaan tila ja

mahdollisuus, jotta ne voivat tukea sosiaalityöntekijän työhyvinvointia.

Arvelin Pia (2017) sosiaalityön pro gradu tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan työssään

uupuneiden lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden (N=12) kokemuksia työuupumuksesta ja siitä

toipumisesta. Hän on etsinyt tutkimuksessaan vastauksia mm. siihen minkälaista työuupumus on ja

mitkä tekijät aiheuttavat sitä. Tutkijana hän on ollut kiinnostunut myös siitä, miten toipuminen

työuupumuksesta onnistuu ja mitkä tekijät sitä edistävät. Arvelin ei ole tutkimuksessaan käyttänyt

käsitettä myötätuntouupumus tai pohtinut sen vaikutusta työuupumuksen kehittymiseen. Arvelinin

tutkimustuloksista voidaan kuitenkin teoriatiedon perusteella tunnistaa myötätuntouupumuksen

oireisto. Myötätuntouupumusta voidaan ajatella sosiaalityöntekijän työuupumuksena (Nissinen

2012, 25.), joten Arvelinin esittämät tutkimuskysymykset vastaavat osin (hänen aineistollaan) myös

tämän tutkielman tutkimuskysymyksiin. Arvelinin tutkimuksessa tunnistetaan työssä uupumisen ja

siitä toipumisen olevan vaiheittaisia prosesseja työskenneltäessä lastensuojelun sosiaalityössä.

Työuupumuksen merkittävimpinä syinä nähdään liiallinen työmäärä, työyhteisön ja johtamisen

haasteet, perehdytyksen ja työnohjauksen puutteet sekä haastava asiakastyö traumatisoituneiden

asiakkaiden kanssa. Työuupumus oireilee pääosin uupumusasteisena väsymyksenä, mielialan

muutoksina ja univaikeuksina. Myös kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen ovat

yleisiä oireita. Uupumisen nähdään alkavan usein passiivisesti sosiaalityöntekijän sitä itse

huomaamatta, mutta toipuminen edellyttää aktiivisia toimenpiteitä. Tärkeimpinä toipumisen

keinoina sosiaalityöntekijöille ovat etäisyyden ottaminen työstä, sosiaalinen tuki, omien arvojen

pohdinta ja toiminnan muuttaminen sekä työpaikan vaihtaminen tai irtisanoutuminen.

Työuupumus näyttäytyy tutkimuksessa kokonaisvaltaisena ja vakavana hyvinvoinnin ongelmana.

25

Siitä toipuminen näyttäytyy aikaa vievänä sekä aktiivista tukea, apua ja olosuhteiden muutosta

edellyttävänä tapahtumana. Tutkimuksen perusteella lastensuojelun sosiaalityöntekijät hakevat

aktiivisesti apua työuupumukseensa. Monelle työuupumuksen kokeneelle lastensuojelun

sosiaalityöntekijälle tarpeelliseksi ratkaisuksi muodostuu työpaikan vaihtaminen. Lastensuojelun

sosiaalityön työoloja on kehitettävä niin, että ne nykyistä paremmin suojaisivat työuupumukselta ja

toisaalta mahdollistaisivat työuupumuksen kokeneen sosiaalityöntekijän toipumisen ja edelleen

työssä jatkamisen.

Yksityiselämän vastoinkäymiset vaikuttavat työelämään ja siinä jaksamiseen.

Myötätuntouupumusta voi kokea myös työelämän ulkopuolella, kuten lähi-ihmissuhteissa.

(Nissinen 2012, 16.) Sosiaalinen media tuo päivittäin, yhä kiihtyvällä vauhdilla, valtavan määrän

kärsimystä tietoisuutemme. Myötätuntouupumus voi siten hiipiä jokaiseen meistä, tavanomaisessa

arjessa. (Pessi, Martela & Paakkanen 2017, 15; Schnider 2018b.)

Myötätuntouupumuksen tutkimuksen yhteydessä on otettu käyttöön käsite compassion

satisfaction, josta käytetään suomennosta myötätuntotyytyväisyys. Myötätuntotyytyväisyydellä

tarkoitetaan sitä, että ihminen on tyytyväinen työhönsä ja mahdollisuuksiinsa auttaa toisia. Työ

tuottaa iloa sekä tunteen työssä menestymisestä, joten haluaa jatkaa sitä uskoen omiin kykyihinsä

vaikuttaa työhön. (Stamm 2010, 12, 17, 21.) Radey & Figley (2007) mukaan myötätuntotyytyväisyys

on myötätuntouupumuksen vastakohta ja vaihtoehto sille. Heidän näkemyksensä mukaan

myötätuntoisuudesta aiheutuva stressi voidaan oikein käsiteltynä muuntaa

myötätuntotyytyväisyydeksi. Tällöin auttaja tuntee iloa mahdollisuudestaan auttaa muita ja kokee

auttamistyön tyydyttävänä. Myötätuntotyytyväisyyttä voi olla vaikea saavuttaa tilanteessa, jossa

työntekijä toistuvasti kohtaa kärsiviä ihmisiä. Kuitenkin työn tyydyttävyyteen keskittyminen ja sen

hyödyntäminen voivat osaltaan ehkäistä auttajan työhön liittyviä negatiivisia seuraamuksia

ehkäisten myötätuntouupumuksen kehittymistä.

Hoffman (2000) puhuu empaattisesta liikakiihottuneisuudesta myötätuntotyytyväisyyteen liittyen.

Hänen näkemyksensä mukaan empaattinen liikakiihottuneisuus voi todellisuudessa vahvistaa

ihmisen halua auttaa. Kun auttaja on hyvin sitoutunut auttamiseen tai autettavaan, hän saattaa

jopa kokea niin pakottavaa tarvetta auttaa toista, että se voittaa uupumisen. Auttaja voi myös

26

suunnata empaattisen ylikiihottuneisuuden seurauksena energiansa esim.

hyväntekeväisyysjärjestöissä toimimiseen tai tutkimukseen kärsivien hyväksi. (Hoffman 2000, 201.)

Tätä vahvaa sitoutuneisuutta ja pakottavaa tarvetta auttaa avun tarpeessa olevaa voidaan kutsua

myötätuntotyytyväisyydeksi (Radey & Figley 2007).

27

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla,

mitä sosiaalityöntekijän myötätuntouupumukseen johtaneista syistä ja seurauksista tiedetään

2000-luvun jälkeen tutkitun tiedon perusteella. Tiedonhakua aloitettaessa ei ollut tarkkaa tietoa

siitä, kuinka paljon ja millaista tietoa sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksesta oli saatavissa.

Alkuvaiheessa paneuduin kiinnostuksen kohteena olevaan ilmiöön yleisluonteisesti.

Tutkimusaineiston lopullisen rajauksen tein tutkimuskysymysten perusteella. Tutkielma oli osa

yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoa. Sen toteutus ajoittui opintojen loppuvaiheeseen, alkaen

syksyllä 2017 ja valmistuen syksyllä 2019. Pro gradu -tutkielman tekeminen oli itselleni

oppimisprosessi.

4.1 Tutkimustehtävän rajaus ja tutkimuskysymykset

Tutkimustehtävänä oli tutkia mitkä asiat olivat vaikuttaneet sosiaalityöntekijän

myötätuntouupumuksen kehittymiseen ja miten myötätuntouupumus oli vaikuttanut

sosiaalityöntekijään. Tutkielman keskeisenä käsitteenä oli myötätuntouupumus ja tutkimuksellinen

konteksti oli sosiaalityö.

Tarkennetut tutkimuskysymykset olivat:

1. Mikä on vaikuttanut sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen kehittymiseen?

2. Miten myötätuntouupumus on vaikuttanut sosiaalityöntekijään?

4.2 Integroitu kirjallisuuskatsaus

Kirjallisuuskatsaus on menetelmä, joka keskittyy tutkielmassa tutkimusongelman kannalta

olennaiseen kirjallisuuteen, tutkimusselosteisiin ja muihin julkaisuihin. Sen tarkoituksena on

näyttää, mistä näkökulmista ja miten tutkittavaa ilmiötä on aiemmin tutkittu ja miten suunnitteilla

oleva tutkimus liittyy jo olemassa oleviin tutkimuksiin. Tutkijaa ohjeistetaan kuvaamaan aineiston

keräämisen prosessi niin yksityiskohtaisesti, että teoreettisesti toinen tutkija seuraten samaa

28

menettelytapaa samoissa olosuhteissa voisi löytää täysin samat artikkelit. Kirjallisuuskatsauksen

laatiminen kartuttaa asiasisällöllisesti tutkijan menetelmätietoa. Kirjallisuuskatsauksessa on

pyrittävä löytämään lukijalle valmiiksi tutkimusaiheeseen liittyvät keskeiset näkökulmat,

metodologiset ratkaisut sekä eri menetelmin saavutetut tutkimuksen kannalta olennaisimmat

tutkimustulokset. Kirjallisuuskatsauksen avulla lukijalle esitellään samalla tutkimusaiheeseen

liittyvät johtavat tutkijanimet. Olemassa oleva tieto on eriteltävä ja arvioitava huolellisesti, koska

tutkielman lopussa olevassa tarkastelussa on tavoitteena sitoa uudet tutkimustulokset aiempaan

tutkimustietoon. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2001, 108-110.)

Kirjallisuuskatsauksen kunnianhimoisena tavoitteena on kehittää jo olemassa olevaa teoriaa sekä

rakentaa uutta teoriatietoa. Kirjallisuuskatsauksen avulla voidaan myös arvioida jo olemassa olevaa

tietoa ja teoriaa. Sen tavoitteena on rakentaa kokonaiskuva tietystä asiakokonaisuudesta.

Katsauksella pyritään tunnistamaan ongelmia ja se tarjoaa myös mahdollisuuden kuvata tietyn

teorian historiallista kehitystä. Kirjallisuuskatsaus saa sille ominaisen luonteen, kun se ymmärretään

”tutkimuksen tutkimuksena”. (Salminen 2011, 4-5.) Kirjallisuuskatsaukset voidaan jaotella aineiston

analyysitavan mukaisesti esimerkiksi meta‐analyyseihin ja ‐synteeseihin, systemaattisiin,

integroituihin ja laadullisiin katsauksiin (Laaksonen, Kuusisto-Niemi & Saranto 2009.)

Integroitu kirjallisuuskatsaus kuuluu kuvaileviin kirjallisuuskatsauksiin, joita voidaan luonnehtia

yleiskatsaukseksi ilman tiukkoja ja tarkkoja sääntöjä. Kuvailevia kirjallisuuskatsauksia on kahta

erilaista tyyppiä, joista toinen on narratiivinen kirjallisuuskatsaus ja toinen integroitu

kirjallisuuskatsaus. Kuvailevissa kirjallisuuskatsauksissa käytettävät aineistot ovat laajoja eikä

aineiston valintaa rajaa metodiset säännöt. Integroidun ja narratiivisen katsauksen erottaa

integroituun katsaukseen oleellisesti kuuluva kriittinen tarkastelu. Kyseessä on metodinen

vaatimus, koska kriittisen arvioinnin avulla integroidussa katsauksessa tärkein tutkimusmateriaali

on mahdollista tiivistää katsauksen perustaksi. (Birmingham 2000.) Integroidulla

kirjallisuuskatsauksella nähdään useita yhtymäkohtia systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen ja

integroivaa kirjallisuuskatsausta voidaankin pitää eräänlaisena yhdyssiteenä narratiivisen ja

systemaattisen katsauksen välillä. Integroidun kirjallisuuskatsauksen vaiheet noudattelevat

systemaattista katsausta. (Salminen 2011.)

29

Integroitu kirjallisuuskatsaus koostuu selkeistä ja lookisesti etenevistä vaiheista.

Cooper (1998) on tiivistänyt katsauksen vaiheet viiteen kohtaan:

1.Tutkimusongelman asettelu

2. Aineiston hankkiminen

3. Arviointi

4. Analysointi

5. Tulkinta ja tulosten esittäminen.

Cooperin (1998) mukaiset kirjallisuuskatsauksen vaiheet toteutuivat tässä tutkielmassa. Tutkielman

aloitusvaiheessa tutkielmaseminaareissa pohdittiin tutkimusongelman asettelua ja sitä, mihin

kysymykseen tutkielmassa haetaan vastausta. Päädyttiin lopulta kahteen tutkimuskysymykseen.

Aineiston hankinnan aloitin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmin. Haut toteutin

pääosin elektronisista tietokannoista. Aineisto täydentyi manuaalisen haun avulla, hyödyntäen jo

löydettyjen artikkeleiden lähdeluetteloita. Aineiston arvioinnissa valitsin tutkimuskysymyksen

kannalta relevantit artikkelit. Valitut artikkelit analysoitiin ja tulkinta tehtiin sisällön analyysin avulla.

Tulosten esittäminen tässä tutkielmassa sisältää tutkimusraporttiin kirjatut tulokset sekä tulosten

perusteella muodostetut johtopäätökset.

Integroitua kirjallisuuskatsausta pidetään kattavimpana kirjallisuuskatsauksen metodina, sillä siinä

voidaan yhdistää teoreettista ja empiiristä sekä eri metodein tehtyä tutkimusta samaan

katsaukseen. Integroitua kirjallisuuskatsausta voidaan käyttää selvitettäessä ja määritettäessä

tämänhetkistä tietoa tutkittavasta aiheesta. Tutkittavaa ilmiötä pystytään integroidun

kirjallisuuskatsauksen avulla kuvaamaan laaja-alaisesti ja tarvittaessa luokittelemaan tutkittavan

ilmiön ominaisuuksia. (Salminen 2011). Tutkimuskysymykset ovat integroidussa

kirjallisuuskatsauksessa väljempiä kuin muissa katsaustyypeissä. Integroitua kirjallisuuskatsausta

voidaan myös kuvata tiivistelmäksi kirjallisuudesta koskien tiettyä aihealuetta tai käsitettä.

(Whittemore 2005.)

Integroidulle katsaukselle on määritelty erilaisia tehtäviä, joiden avulla se tuottaa tietoa. Sen

tehtäväksi voidaan muun muassa määrittää nykyisten tutkimusten puutteiden tunnistaminen ja

aukkojen täyttäminen. Se voi olla myös tutkimuksen kohteena olevan aihealueen tieteellisen

30

näytön vahvuuden arviointi ja teoreettisen tai käsitteellisen viitekehyksen tunnistaminen. (Russel

2005.) Integroidussa kirjallisuuskatsauksessa voidaan yhdistää teoreettista ja empiiristä sekä eri

metodein tehtyä tutkimusta samaan katsaukseen. Integroitu kirjallisuuskatsaus soveltuu hyvin

sosiaalityön tutkimukseen. Integroidun kirjallisuuskatsauksen metodin valintaa

tutkimusmenetelmäksi tukee myös Whittemoren ja Knalfin (2005) näkemykset, joiden mukaan

integroidun katsauksen tehtävinä ovat tieteen senhetkisen tilan kuvaaminen, teorian kehittäminen

ja saadun tiedon soveltaminen. Hyvin tehty integroitu kirjallisuuskatsaus onkin suoraan vietävissä

käytäntöön. (Laaksonen, Kuusisto-Niemi & Saranto 2009.)

4.3 Tutkimusaineisto

Kirjallisuuskatsauksen tekeminen alkoi taustakirjallisuuteen ja elektronisiin tietolähteisiin

tutustumisella ja tiedonhaun suunnittelulla. Kirjallisuushakuja tehtiin aluksi suomen- ja englannin

kielisillä hakusanoilla myötätuntouupumus ja compassion fatigue. Myötätuntouupumus –käsitteen

määrittämistä vaikeutti sen ”tuoreus” ja siitä johtuva vähäinen käyttö sekä kääntäminen kielestä

toiseen. Hakuja tehtiin Google Sholarista ja UEF-FINNASTA (Arto, EBSCO, SocINDEX, SoleCRIS).

Rajaus tietokantoihin tehtiin tutkittavan ilmiön kontekstin perusteella. Hakujen perusteella

havaittiin, että kansallista tutkimustietoa aiheesta on saatavilla varsin vähän, verrattuna

kansainväliseen aineistoon. Kansallinen tutkimustieto koostui pääosin opinnäytetöistä, mutta

joukossa oli myös joitakin pro gradu -tutkielmia. Useimmat gradu -tutkielmat olivat kuitenkin eri

tieteenaloilta ja/tai myötätuntouupumusta käsiteltiin eri kontekstissa kuin sosiaalityö.

Kansainvälistä aineistoa oli löydettävissä lukumääräisesti paljon, joten aineiston valikoiminen vaati

rajausta ja kriteerien luomista.

Kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttäville tutkimuksille määritellään sisäänottokriteerit, jotka

perustuvat tutkimuskysymyksiin. Kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta lisää sisäänottokriteerien

toimivuuden esitestaus ennen varsinaista hakua. (Stolt & Routsalo 2007.) Kansallisen aineiston

suppeudesta ja vastaavasti kansainvälisen aineiston runsaudesta johtuen tiedonhakuun liittyvien

hakusanojen määrittämiseen ja sisäänottokriteerien tarkentamiseen oli kiinnitettävä erityistä

huomiota. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhakua ohjasi myötätuntouupumisen teoria ja

tutkimuskysymykset. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen metodia soveltaen tehtiin tarkennettuja

31

hakuja ja selvitettiin mitä ja millaisia aiheeseen liittyviä artikkeleita ja kirjallisuutta on julkaistu.

Kirjallisuuskatsauksen tekemisen yhdeksi tärkeimmistä asioista nousi oikeiden hakutermien ts.

asiasanojen valinta.

Tiedonhakua varten määritettiin myötätuntouupumukseen liittyvät keskeiset käsitteet. Keskeisten

käsitteiden perusteella valittiin suomenkieliset ja englanninkieliset hakusanat. Tiedonhaun alussa

tehtiin vielä muutamia koehakuja hakusanajoukoilla, minkä jälkeen päädyttiin tekemään

varsinainen tiedonhaku yksittäisillä hakusanoilla, niiden yhdistelmillä ja vapaavalintaisilla sanoilla.

Kansallista aineistoa haettiin hakusanoilla myötätuntouupumus, traumatisoituminen,

sijaistraumatisoituminen, työuupumus, sosiaalityö ja sosiaalityöntekijä. Englanninkielisiä

hakusanoja olivat compassion fatigue, traumatic stress, secondary traumatic stress, burnout, social

ja social work. Hakusanana social osoittautui haasteelliseksi, sillä social ‐termi liitetään

englanninkielessä sosiaaliseen kontekstiin tai näkemykseen ilman, että sillä välttämättä on yhteyttä

ammatilliseen sosiaalityöhön.

Aineiston keräämisen tarkoituksena oli löytää ennalta määräämätön määrä, kansallisia ja

kansainvälisiä, tieteellisiä, vertaisarvioituja artikkeleita, jotka vastaisivat tutkimuskysymyksiin. Haku

toteutettiin 8.1 – 12.3.2018 välisenä aikana. Hakusanoja yhdistettiin Boolen logiikkaa hyödyntäen

(OR ja AND). Julkaisukieleksi kansainvälisessä aineistossa valittiin englannin kieli. Aihepiiristä löytyi

oletettua vähemmän suomalaisia tutkimuksia, mutta ulkomailla toteutetuista kansainvälisistä

tutkimuksista saatiin kerättyä tutkimustarkoitukseen sopivaa aineistoa runsaasti. Poissulkukriteerit:

opinnäytetyö, pro gradu, ei vertaisarvioitu tutkimus, tehty ennen 2000-lukua, ei hoitajat, ei

sairaanhoitajat, ei papit tai muu kirkon työntekijä, ei lääkäri, ei kriisityöntekijä, ei sosiaalityön

opiskelija. Poissulkukriteerinä myös se, että tutkimus oli valittu jo toisesta tietokannasta ja ettei

kokonaista tekstiä ollut saatavilla ja tutkimus ei vastannut tutkimuskysymykseen.

Manuaalinen haku on hyvä sisällyttää tutkimukseen mahdollisimman kattavan tiedon saamiseksi

(Johansson, Axelin, Stolt & Ääri, 2007.) Manuaalisella tiedonhaulla haluttiin täydentää tutkimuksen

tiedonhakua. Manuaalinen haku tehtiin tarkastelemalla kansallisia myötätuntouupumusta ja

työuupumusta käsittelevien artikkelien lähdeluetteloja sekä muiden tutkimusaihetta sivuavien

32

teosten lähdeluetteloja. Manuaalisen haun kautta valikoitui yhteensä 3 kansallista

tutkimusartikkelia, joihin tutustuttiin paremmin.

Lopullinen tutkimusaineisto valikoitui intensiivisen lukemisen perusteella kaksivaiheisesti.

Ensimmäinen hyväksyntä tehtiin tutkimuksen otsikon ja tiivistelmän perusteella. Otsikossa ja/tai

tiivistelmässä piti tulla esiin, että tutkimus liittyy myötätuntouupumukseen ja sosiaalityöntekijän

työhön. Kansallisista tutkimuksista hyväksyttiin sosiaalityöntekijän työuupumukseen ja

työhyvinvointiin liittyviä tutkimuksia, koska puhtaasti myötätuntouupumusta tutkivia ja

sisäänottokriteerejä täyttäviä tutkimuksia ei ollut löydettävissä. Teoriatiedon mukaan

myötätuntouupuminen on ammattiauttajan työuupumusta (Nissinen 2012, 25) ja tällä perusteella

työuupumuksesta ja työstressistä olevaa tutkimustietoa voitiin hyödyntää tutkimusaineistona.

Ensivaiheen jälkeen kansallisia tutkimuksia oli mukana 3. Kansainvälisistä tutkimuksista 30 täytti

tutkimusaineistolta vaadittavat sisäänottokriteerit. Toinen ja lopullinen hyväksyntä

tutkimusaineistoksi perustui koko tutkimuksen lukemiseen. Syvällisemmän tutustumisen

perusteella voitiin päätellä, että aineisto vastaa ainakin osittain tutkimuskysymyksiin. Lopulliseksi

tutkimusaineistoksi valikoitui 3 kansallista ja 12 kansainvälisestä tutkimusta. (Kuvio 2.)

Kirjallisuuskatsauksessa käytetyn aineiston hyväksymiskriteerit muodostuivat seuraaviksi:

- Artikkeli on julkaistu tai hyväksytty julkaisuun vuosien 2000 ja 2018 välillä.

- Artikkelin julkaisija on yliopisto, tieteellinen aikakausilehti tai internet‐foorumi, jonka

ylläpitäjä on tieteellinen yhteisö tai seura.

- Artikkeli pohjautuu tutkittuun tietoon ja se on vertaisarvioitu.

- Artikkeli on saatavilla maksutta kokonaisuudessaan Kuopion yliopiston tietokantojen tai

internet yhteyksien kautta.

- Tutkimus liittyy suoraan tai pääosin sosiaalityöntekijän työhön ja sosiaalityön

toimintakontekstiin.

- Tutkimuksessa käytetty kieli on suomi tai englanti.

33

Kuvio 2. Kirjallisuushaku elektronisesta tietokannasta ajalla 8.1 – 12.3.2018.

MYÖTÄTUNTOUUPUMUS JA COMPASSION FATIGUE

Google Scholar UEF-FINNA

Kansallinen N=331 N= 37

Kansainvälinen N=40 800 N=21 232

HAKUSANAT

Myötätuntouupumus,

traumatisoituminen,

sijaistraumatisoituminen,

työuupumus, sosiaalityö ja

sosiaalityöntekijä.

N= 17

HAKUSANAT

Compassion fatigue,

traumatic stress,

secondary traumatic

stress, burnout,

social ja social work.

N=131

POISSULKUKRITEERIT

Ei vertaisarvioitu

tutkimus, tehty ennen

2000-lukua, ei hoitajat,

ei sairaanhoitajat, ei

papit tai muu kirkon

työntekijä, ei lääkäri, ei

sosiaalityön opiskelija.

Poissulkukriteerinä

myös se, että tutkimus

oli valittu jo toisesta

tietokannasta ja ettei

koko tekstiä ollut

saatavilla joko suomen

tai englannin kiellellä.

----------------------

Tutkimuksesta ei

löydy vastausta

tutkimuskysymykseen

TUTKIMUKSESSA

KÄSITTELLÄÄN

SOSIAALITYÖNTEKIJÄN

MYÖTÄTUNTOUUPUMUSTA

tms.

N=3

TUTKIMUKSESSA

KÄSITTELLÄÄN

SOSIAALITYÖNTEKIJÄN

MYÖTÄTUNTOUUPUMUS-

TA

N=30

VASTAA

TUTKIMUSKYSYMYKSEEN

N=3

VASTAA

TUTKIMUSKYSYMYKSEEN

N = 12

ANALYSOITAVA AINEISTO

N = 15

34

4.4 Aineiston analyysi

Kvalitatiivisen tutkimuksen aineiston analyysissa tehdään harvoin yleispäteviä päätelmiä. Analyysin

avulla voidaan kuitenkin löytää ilmiöissä toistuvia ja tutkimuksen kannalta merkittäviä asioita.

Laadullisessa tutkimuksessa aineistoa analysoidaan monista näkökulmista ja yksityiskohtaisesti.

(Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 160.) Laadullinen tutkimuksen avulla voidaan hyvin tutkia

tutkimuskohteena olevaa sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumusta ja sen seurauksia.

Tutkimusaineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla. Sisällön analyysi voidaan määritellä eri

tavoin. Yleisesti se määritellään menetelmäksi, jossa voidaan analysoida dokumentteja sys-

temaattisesti ja objektiivisesti. Sisällön analyysiä käytetään kuvaamaan tutkittavaa ilmiötä. Sitä

käyttäen voidaan muodostaa tutkittavaa ilmiötä kuvaavia kategorioita, käsitteitä, käsitejärjestelmä,

käsitekartta tai -malli. Sisällönanalyysi voidaan tehdä joko induktiivisesti tai deduktiivisesti.

Induktiivisessa analyysissä analyysi etenee aineiston ehdoilla. Deduktiivinen analyysi perustuu

aiemman tiedon perusteella laadittuun analyysirunkoon, johon sisällöllisesti sopivat asiat

luokitellaan. (Kyngäs, Elo, Pölkki, Kääriäinen & Kanste 2011, 138; Tuomi & Sarajärvi 2018, 107.) Tässä

tutkielmassa sisällön analyysi eteni induktiivisesti.

Tässä tutkielmassa sisällön analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti teemoitellen, eli temaattista

analyysiä käyttäen. Temaattisessa analyysissä ensimmäisenä vaiheena oli aineistoon tutustuminen

ja muistiinpanojen tekeminen. Aineisto pilkottiin ja ryhmiteltiin erilaisten aihepiirien mukaan. Se

mahdollisti vertailun, jonka avulla pystyttiin havainnoimaan tiettyjen teemojen esiintymistä tai

toistumista aineistossa. Aineistosta tunnistettiin aluksi perusajatukset eli teemat. Niiden ympärille

koottiin teemaa kuvaavat asiat temaattiseen karttaan eli käsitekarttaan. Tämän jälkeen aineistosta

esille nousivat kiinnostavat asiat, jotka koottiin ja pelkistettiin. Näistä pelkistyksistä rakentuivat

temaattisen analyysin teemat, jonka jälkeen teemojen ja niiden tasojen suhteita tarkasteltiin. Näistä

rakennettiin alateemat ja yläteemat, joista temaattiset kartat rakentuivat. (Tuomi & Sarajärvi 2018,

105-107, 112, 141-142.)

35

Taulukko 1. Temaattinen kartta. Esimerkki luokittelusta; tutkimuskysymys 1.

Mikä on vaikuttanut sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen kehittymiseen?

Alaluokka Yläluokka

- Kuolevien/terminaalivaiheessa olevien potilaiden kanssa työskentely

- Kuolevien potilaiden omaisten kanssa työskentely

- Traumatisoitunut asiakas - Väkivaltatilanne

- Kriisityö

Asiakkaat ja tilanteet työssä

ASIAKASSUHTEESEEN LIITTYVÄT RISKITEKIJÄT

- Lisääntyvä ikä - Nuori työntekijä - Perhe-elämän vaikeudet - Naissukupuoli - Ei osaa erottaa työtä ja kotia

- Ahdistuneisuus

Sosiaalityöntekijä SOSIAALITYÖNTEKIJÄN YKSITYISELÄMÄÄN JA HENKILÖKOHTAISIIN OMINAISUUKSIIN LIITTYVÄT RISKITEKIJÄT

- Esimieheltä saatavan tuen puute

- Vertaistuen puute - Yksin tekeminen - Liikaa töitä - Lastensuojelutyö - Työturvallisuus

- Työnohjauksen puute

Organisaation ja työyhteisön toiminta

TYÖYHTEISÖN TOIMINTAAN JA ORGANISAATIOON LIITTYVÄT RISKITEKIJÄT

Teemoittelun avulla aineisto jäsentyi ja lopulliset pääteemat tutkimuskysymykseen 1. ovat: 1. Asiakassuhteeseen liittyvät riskitekijät 2. Sosiaalityöntekijän yksityiselämään ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvät riskitekijät 3. Työyhteisön toimintaan ja organisaatioon liittyvät riskitekijät

36

Taulukko 2. Temaattinen kartta. Esimerkki luokittelusta; tutkimuskysymys 2.

Miten myötätuntouupumus on vaikuttanut sosiaalityöntekijään?

Alaluokka Yläluokka

- Syyllisyyden tunne - Voimattomuuden tunne - Pelko - Raivo - Masennus - Mielenterveyden häiriöistä

johtuvat sairauspoissaolot

Muutokset emotionaalisella tasolla

SEURAUKSET ILMENEVÄT SOSIAALITYÖNTEKIJÄN TUNNE-ELÄMÄSSÄ

- Empatiakyvyn laskeminen - Virheelliset tulkinnat

vuorovaikutustilanteissa - Terapian vaikuttavuus

laskee - Alentunut

myötätuntotyytyväisyys - Perhe-elämän vaikeudet

lisääntyvät - Kohonnut

työkyvyttömyyden riski

Muutokset kognitiivisella tasolla Muutokset perhe-elämässä Muutokset työkyvyssä

SEURAUKSET ILMENEVÄT SOSIAALITYÖNTEKIJÄN TYÖSSÄ JA HENKILÖKOHTAISESSA ELÄMÄSSÄ

- Kärsimättömyys/ärtyneisyys - Univaikeudet - Työmotivaation lasku - Onnettomuusriski lisääntyy - Hormonaalisten

systeemien- ja järjestelmien muutokset

- Työuupumus

Muutokset käyttäytymisessä Muutokset elintoiminnoissa

SEURAUKSET ILMENEVÄT SOSIAALITYÖNTEKIJÄN KÄYTTÄYTYMISEN JA FYYSISELLÄ TASOLLA

- Työ on palkitsevaa ja aiheuttaa myötätuntotyytyväisyyttä

- Ei nähtävissä myötätuntouupumuksen merkkejä tai vaikutuksia

Tasapaino Ei muutoksia

EI HAVAITTAVISSA SEURAUKSIA

Teemoittelun avulla aineisto jäsentyi ja lopulliset pääteemat tutkimuskysymykseen 2. ovat: 1. Seuraukset ilmenevät sosiaalityöntekijän tunne-elämässä 2. Seuraukset ilmenevät sosiaalityöntekijän työssä ja henkilökohtaisessa elämässä 3. Seuraukset ilmenevät sosiaalityöntekijän käyttäytymisen ja fyysisellä tasolla 4. Ei ole havaittavissa seurauksia

37

Seurauksiin liittyvä teemoittelu oli selkeästi vaikeampi toteuttaa kuin syiden teemoittelu. Tulkinta

siitä, mihin luokkaan mikäkin seuraus kuuluu, on minun omaa valintaani tutkijana. Joku toinen

saattaisi laittaa asiat toiseen luokkaan. Päädyin toteuttamaan tutkimuskysymys 2. luokittelun 1-3

Geoffrion ym. (2015) mukaan, koska se mielestäni kuvaa parhaiten seurausten kokonaisvaltaisia

vaikutuksia. Lisäsin luokitteluun kohdan, johon lajittelin ne vastaukset, joiden perusteella

myötätuntouupumuksesta ei ollut havaittavia seurauksia. Näin siksi, että kyseinen asia on kuitenkin

tutkimustuloksena merkityksellinen.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeen (2012, 6) mukaisesti, olen pyrkinyt hyvään tieteelliseen

käytäntöön tutkimustani tehdessä. Olen noudattanut rehellisyyttä, pyrkinyt huolellisuuteen ja

tarkkuuteen itse tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa ja arvioinnissa. Aiheen valinta itsessään

on eettinen ratkaisu (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 26).

38

5 TUTKIMUSTULOKSET

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aiemman kansallisen ja kansainvälisen

tutkimusaineiston perusteella sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumukseen vaikuttaneita syitä

sekä sitä, miten myötätuntouupumus oli vaikuttanut sosiaalityöntekijään. Tutkimustulosten

luokittelu ei ollut aivan yksiselitteistä, koska saadut tulokset olisi voitu osassa tapauksia luokitella

useampaan luokkaan. Tulosten luokittelu on toteutettu tutkijan oman näkemyksen ja ymmärryksen

heijastamien linssien valoissa.

5.1 Mikä on vaikuttanut sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen kehittymiseen?

Asiakassuhteeseen liittyvät riskitekijät

Kapoulitsas Maryanne & Tim Corcoran (2014) Australiassa toteutetun puolistrukturoidun

haastattelututkimuksen yhtenä tavoitteena oli tutkia millä tavoin sosiaalityöntekijöitä voidaan

paremmin suojella myötätuntouupumukselta. Tutkimukseen osallistui 6 naispuolista kunnalla

työskentelevää sosiaalityöntekijää, iältään 23-32 vuotta, joilla oli työkokemusta 3-12 vuotta.

Myötätuntouupumukseen syntyyn vaikuttavina tekijöinä tunnistettiin se, että kaikki

sosiaalityöntekijöiden asiakkaat olivat vaativia ja asiakassuhteisiin liittyi työntekijän tunteet.

Niemelä Pauli & Juha Hämäläinen (2001) toteuttivat teoriaperusteisen arviointitutkimuksen.

Tutkimus liittyi työuupumuksen ehkäisyyn, erityisesti sosiaalialan yksiköissä, yhteisöissä ja

organisaatioissa. Tutkimustuloksena työuupumukseen vaikuttavina tekijöinä tunnistettiin

asiakkaiden ongelmien vaikeus sekä jatkuvasta tietotulvasta johtuva ylikuormitus.

Työterveyslaitoksen teettämän hankkeen/tutkimuksen Salo Paula, Otso Rantonen, Ville Aalto, Tuula

Oksanen, Jussi Vahtera, Sanna-Riitta Junnonen, Andreas Baldschun, Raija Väisänen, Kaarina

Mönkkönen & Juha Hämäläinen (2016) tavoitteena oli kerätä tutkimustietoa kuntien

hyödynnettäväksi ja sosiaalityöntekijöiden jaksamisen tukemiseksi. Tutkimuskysymyksillä pyrittiin

selvittämään miksi sosiaalityöntekijät ovat muita ammattiryhmiä useammin pois töistä

mielenterveydenhäiriöiden vuoksi ja mitkä asiat ovat yhteydessä psyykkiseen kuormittumiseen ja

mielenterveyden häiriöihin. Asiakastyöstä nouseviksi riskitekijöiksi tunnistettiin tässä tutkimuksessa

39

työssä koetut järkyttävät tilanteet sekä asiakastyön vaativuuteen liittyvät asiat, kuten aikapaineet,

työn suuri määrä ja riittämättömät resurssit asiakastyöhön. Nämä työn vaativuuteen liittyvät asiat

voidaan myös luokitella organisaatioon liittyviksi asioiksi, vaikkakin ne näkyvät yksittäisen

työntekijän kuormittumisena ja asiakastyön kautta tulevina haasteina. Hämäläinen Juha & Pauli

Niemelä (2006) toteuttaman tutkimuksen tavoitteena oli mm. edistää työssä jaksamista sosiaalityön

työyhteisöissä ja tuottaa tietoa keinoista, joilla työssä jaksamista voidaan edistää. Tämä Hämäläisen

ja Niemelän tutkimus toteutettiin kysely- ja haastattelumenetelmää hyödyntäen. Kysymyksien

avulla luotiin kuva työyhteisöstä, sen ilmapiiristä, johtamisesta ym. sekä eritoten työssä

jaksamisesta. Tutkimustuloksena tunnistettiin asiakassuhteisiin liittyvinä ja jaksamista heikentävinä

tekijöinä asiakassuhteiden suuri määrä.

Rossi Alberto, Gaia Cetrano, Riccardo Pertile, Laura Rabbi, Valeria Donisi, Laura Grigoletti, Cristina

Curtolo, Michele Tansella, Graham Thornicroft & Francesco Amaddeo (2012) toteuttivat

tutkimuksensa italialaisen mielenterveyspalvelujen työntekijöiden joukossa. Tutkimukseen

osallistui n.250 eri ammattiryhmän työntekijää, joista 14 oli sosiaalityöntekijöitä. Tässä

tutkimuksessa asiakassuhteisiin liittyvänä tekijänä tunnistettiin ainoastaan traumaattiset

tapahtumat, kuten esimerkiksi aseellinen hyökkäys. Finzi-Dottan Ricky & Michal Berkovitch

Kormosh (2016) tutkivat seikkoja, jotka lisäävät myötätuntouupumuksen vaikutuksia sekä

myötätuntouupumuksen heijastumista avioliiton laatuun vaativissa olosuhteissa, Israelissa

työskentelevillä sosiaalityöntekijöillä. Tutkimukseen kuului 7 kyselytutkimusta ja vastaajina oli 200

sosiaalityöntekijää. Myös tämän tutkimuksen tuloksena asiakassuhteisiin liittyvänä

myötätuntouupumusta aiheuttavana tekijänä tunnistettiin traumaattiset tapahtumat ja

tapahtumien määrä.

Geoffrion Steve, Carlo Morselli & Stéphane Guay (2015) toteuttivat Kanadassa kirjallisuuteen ja

identiteettitoriaan perustuvan tutkimuksen, jonka tavoitteena oli laajentaa

myötätuntouupumuksen ymmärtämistä erityisesti lastensuojelutyössä. Tämänkin tutkimuksen

mukaan lisääntynyt altistumisen määrä traumatisoituneille asiakkaille, esim. pitkäaikainen

seksuaalinen hyväksikäyttö sekä lasten ja perheiden traumaattiset olosuhteet lisäsivät

myötätuntouupumuksen riskiä. Yhdysvaltalaiseen Pelon Sally B. (2017) tutkimukseen osallistui 55

sosiaalityöntekijää 34:stä eri yksiköstä, jotka työskentelivät terminaalivaiheessa olevien potilaiden

ja heidän perheidensä kanssa. Tutkimus oli kuvaileva poikkileikkaustutkimus, jossa tiedonkeruu

40

tapahtui online-kyselynä. Tutkimukseen osallistuneet sosiaalityöntekijät altistuvat päivittäin

psykologiselle stressille kohdatessaan kuolevia potilaita sekä heidän omaisiaan. Lisäksi työn

luonteeseen liittyy olennaisena osana kiire ja kriisiapua vaativat tilanteet, jotka lisäävät

sosiaalityöntekijöiden erityisstressiä. Tämän tutkimuksen mukaan kuolevien/terminaalivaiheessa

olevien potilaiden ja heidän perheidensä kanssa työskentelevillä sosiaalityöntekijöillä ja

myötätuntouupumuksella on todettavissa työn luonteesta johtuva selkeä yhteys. Wagaman M.

Alex, Jennifer M. Geiger, Clara Shockley & Elizabeth A. Segal (2011) toteuttivat Yhdysvalloissa

survey-tutkimuksen (N=173) tutkiakseen sosiaalityöntekijän empatian ja burnoutin tason,

sekundaarisen traumaattisen stressin ja myötätuntotyytyväisyyden osien välistä suhdetta.

Tutkimustuloksena tunnistettiin asiakassuhteeseen liittyvänä riskitekijänä empatiaan liittyvien

kognitiivistien osatekijöiden osaamisen puute, kuten omien tunteiden tunnistamattomuus ja

tunteiden säätely.

Vastaavasti Richard E. Adams kollegoineen on tutkinut Yhdysvalloissa kahdessa erillisessä

tutkimuksessa WTC-terrori-iskun (11.9.2001) vaikutuksia sosiaalityöntekijään. Ensimmäisessä

tutkimuksessa Richard E. Adams, Joseph A. Boscarino & Charles R. Figley (2003) tutkimuksen

tavoitteena oli kehittää hyvä ja luotettava mittari, ennustamaan työn henkistä kuormittavuutta.

Tutkimus oli kyselytutkimus, johon osallistui 274 sosiaalityöntekijää, jotka työskentelivät WTC-

terrori-iskussa traumatisoituneiden potilaiden ja heidän perheidensä kanssa. WCT-terrori-iskun

jälkeiseen työskentelyyn osallistuneiden sosiaalityöntekijöiden työolosuhteet poikkesivat

normaalista ja asiakasmäärät olivat moninkertaisia tavanomaiseen työskentelyyn verrattuna.

Tutkimustuloksena Adams kollegoineen totesivat työn henkisen kuormittuneisuuden johtuvan

tehdystä asiakastyöstä.

Toisessa tutkimuksessa samaiset Richard E. Adams, Charles R. Figley & Joseph A. Boscarino (2008)

tutkivat survey-tutkimuksen keinoin (N= 236) WCT-centerin iskussa työskennelleitä

sosiaalityöntekijöitä, 20 kk:n kuluttua tapahtumasta. Tutkimuksessa selvitettiin mitkä tekijät liittyvät

sekundaaritraumaan ja työstä johtuvaan burnoutiin sekä sekundaaritraumatisoitumisen hyötyä

psykologisen ahdistuneisuuden tunnistamisessa. Adamsin ym. tutkimuskysymys on hieman ”laaja”

liittyen omaan tutkielmaani, mutta mielenkiintoinen liittyen myötätuntouupumuksen teoriaan sekä

siihen, että kyseisen tutkimuksen tekijät ovat myötätuntouupumuksen asiantuntijoita ja painottavat

sekundaaritraumatisoitumisen ja myötätuntouupumuksen välillä olevaa yhteyttä. Tutkimustulosten

41

mukaan traumatisoituneiden asiakkaiden/potilaiden sekä psykologisten ongelmien kohtaaminen

myötävaikuttaa työntekijän sekundääritraumatisoitumiseen. Työntekijän sekundaarinen trauma

altistaa hänet uudelleen traumatisoitumiselle/ lisätraumatisoitumiselle lisäten

myötätuntouupumuksen riskiä.

Sosiaalityöntekijän yksityiselämään ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvät riskitekijät

Pelon Sally B. (2017) Yhdysvaltalaiseen tutkimukseen osallistui 55 sosiaalityöntekijää, jotka

työskentelivät terminaalivaiheessa olevien potilaiden ja heidän perheidensä kanssa. Tutkituista 51

oli naisia ja 54 miehiä, iältään 25-68 vuotiaita. Ainoana työntekijän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin

liittyvänä riskitekijänä tässä tutkimuksessa tunnistettiin sosiaalityöntekijän lisääntyvä ikä.

Kansallisessa tutkimuksessa Salo Paula ym. (2016) pyrkivät selvittämään miksi sosiaalityöntekijät

ovat muita ammattiryhmiä useammin pois töistä mielenterveydenhäiriöiden vuoksi ja mitkä asiat

ovat yhteydessä psyykkiseen kuormittumiseen ja mielenterveyden häiriöihin. Työntekijään

liitettävinä riskitekijöinä tämän tutkimuksen perustella tunnistettiin kaksi erityisesti lastensuojelun

sosiaalityöntekijöihin liitettävää ominaisuutta; ikä sekä työkokemus. Kanadalaisen Geoffrion Steve,

Carlo Morselli & Stéphane Guay (2015) kirjallisuuteen ja identiteettitoriaan perustuvan tutkimuksen

mukaan naissukupuoli, nuori ikä, työntekijän oma pahoinpitelyhistoria tai seksuaalinen

hyväksikäyttö ovat riskitekijöitä myötätuntouupumuksen kehittymisessä. Työntekijän epäsopiva

koulutus tunnistettiin myös riskitekijäksi. Sprang Ginny, Craig Carlton & James Clark (2009)

keskittyivät tutkimaan sekundaarista traumaattista stressiä ammatillisena vaarana lastensuojelun

työntekijöillä verrattuna muihin ammattiryhmiin Yhdysvalloissa. Tutkimusotanta oli varsin laaja,

N=668 lastensuojelun ammattilaista kuudesta eri osavaltiosta. Tutkimukseen kuului

itsearviointilomake, jonka perusteella arvioitiin myötätuntouupumuksen sekä burnoutin riskejä.

Tutkimustulokset olivat kuitenkin melkoisen yksipuolisia, sillä riskitekijöitä löydettiin ainoastaan

työntekijän henkilökohtaisista ominaisuuksista. Naissukupuoli, erityisesti latinalaisamerikkalaisuus,

matala ikä ja asuminen maaseudulla lisäsivät tämän tutkimuksen mukaan myötätuntouupumuksen

riskiä.

Bourassa Dara (2012) tutki ensimmäistä kertaa gerontologisten sosiaalityöntekijöiden

myötätuntouupumusta. Tutkimus toteutettiin Yhdysvalloissa, se oli laadullinen haastattelututkimus

ja siihen osallistuneet sosiaalityöntekijät (N=9) olivat iältään 30-60 vuotiaita ja heidän

42

työkokemuksensa vaihteli välillä <5 vuotta – 32 vuotta. Haastateltujen kokemuksen ja näkemyksen

mukaan myötätuntouupumukseen vaikuttaa työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten

”kaikkivoipaisuus”, eriytymättömyys, itsetuntemuksen ja työkokemuksen puute sekä se, että ei

hallitse työn ja kodin rajoja. Vastaavasti Kapoulitsas Maryanne & Tim Corcoran (2014) Australiassa

toteutettuun tutkimukseen osallistuneet 6 naispuolista kunnallisessa yhteisöpalveluorganisaatiossa

työskentelevää sosiaalityöntekijää tunnistivat sosiaalityöntekijään henkilökohtaisesti liittyvien

ominaisuuksien lisäävän myötätuntouupumuksen riskiä. Itsestään ja omista tarpeistaan

huolehtimisen laiminlyönti sekä työn asettaminen omaa yksityiselämää tärkeämmäksi seikaksi

kuvasi henkilökohtaisena ominaisuutena rajaamisen vaikeutta. Myös henkilökohtaiset

ratkaisemattomat ongelmat ja kokemukset nähtiin myötätuntouupumusta lisäävinä riskitekijöinä.

Työntekijän henkilökohtainen ominaisuus ”joustamattomuus”, vaikuttaa tilanteeseen siten, että

hänen on vaikea kestää työhön kuuluvaa ns. luonnollista ahdinkoa ja muuttuvia tilanteita.

Tietämättömyys myötätuntouupumuksesta lisää tämän tutkimuksen mukaan myös sen

kehittymisen riskiä. Myös Finzi-Dottan Ricky & Michal Berkovitch Kormosh (2016) Israelilaisen

tutkimuksen mukaan myötätuntouupumukseen eniten vaikuttavana ja sitä lisäävänä riskitekijänä

nähtiin sosiaalityöntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet kuten ammatillisen itsetunnon heikkous,

eriyttämisen vaikeudet, työntekijän persoonallisuus, perhe-elämään liittyvät vaikeudet sekä perhe-

elämän traumaattiset tapahtumat ja työvuosien määrä. Tutkimuksen mukaan henkilöt, joilla on

vähän resursseja sekä vähän suojaavia tekijöitä, altistuvat herkemmin stressitilanteissa ja

myötätuntouupumuksen vaikutukset vahvistuvat.

Choi Ga-Young (2011) tutki Yhdysvalloissa lomakekyselyllä organisaation ja traumaattisen

stressireaktion välistä suhdetta perhe- ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden asiakkaiden palveluissa

työskentelevien sosiaalityöntekijöiden keskuudessa. Tutkimukseen osallistui 154

sosiaalityöntekijää, joilla yli 80 %:lla oli vähintään yksi henkilökohtainen traumaattinen tapahtuma.

Tutkimustuloksen mukaan omalla aikaisemmalla henkilökohtaisella traumalla sekä

naissukupuolella oli nähtävissä riippuvuussuhde työn kuormittavuuteen. Rossi Alberto ym. (2012)

toteuttivat tutkimuksensa Italiassa. He tutkivat mielenterveyspalvelujen 250 työntekijän joukkoa,

joista 14 oli sosiaalityöntekijöitä. Tutkimuksessa tutkittiin burnoutin, myötätuntouupumuksen,

myötätuntotyytyväisyyden ja työn psyykkisen kuormittavuuden suhdetta työstä riippuvaisiin ja

riippumattomiin tekijöihin. Tavoitteena oli myös testata erityisesti negatiivisten ja traumaattisten

elinolosuhteiden vaikutusta myötätuntouupumuksen sekä burnoutin syntyyn sekä vastaavasti

43

testata opetuksen ja koulutuksen suojaavaa vaikutusta haittojen ehkäisyyn. Tuloksien mukaan

viimeisten 12 kk:n aikana tapahtuneet negatiiviset elinolosuhteiden muutokset, kuten ero näyttäytyi

riskitekijänä. Naissukupuolella ja negatiivisilla elinolosuhteilla oli nähtävissä yhteisvaikutus, joka

lisää myötätuntouupumuksen riskiä. Elämän aikana tapahtuneet traumaattiset tapahtumat

vaikuttavat työntekijän elämänlaatuun, lisäten myötätuntouupumuksen riskiä. Muutokset työn

psyykkisessä kuormittavuudessa, tehdyt työvuodet sekä työntekijän ahdistuneisuus nostavat riskiä.

Opetuksen ja koulutuksen suojaavaa vaikutusta ei suoranaisesti voitu todeta, koska esim. pitkälle

koulutetut sosiaalityöntekijät olivat ammattiryhmänä suurimman riskin vyöhykkeessä.

Adams Richard E., Charles R. Figley & Joseph A. Bocarino (2008) Yhdysvaltalaisen tutkimuksen

mukaan sosiaalityöntekijän sekundaarinen trauma altistaa hänet uudelleen

traumatisoitumiselle/lisätraumatisoitumiselle. Sosiaalityöntekijän omat psykologiset ongelmat sekä

psyykkinen ahdistuneisuus yhdistettynä sekundaaritraumatisoitumiseen, lisäävät mahdollisesti

sosiaalityöntekijöiden mielenterveysongelmia. Yhdysvalloissa Thomas Jacky (2013) tutki

sosiaalityöntekijän (N=171) henkilökohtaisten asioiden vaikutuksen yhteyttä

myötätuntouupumuksen, burnoutin ja myötätuntotyytyväisyyden oireisiin. Tutkimukseen

osallistuneiden sosiaalityöntekijöiden keskimääräinen työkokemus oli varsin korkea, eli 21.26

vuotta. Myöskin Thomasin tutkimuksen tuloksena oli tunnistettavissa yhteys oirehdintaan niillä

sosiaalityöntekijöillä, joilla itsellään on jokin henkilökohtainen ongelma tai aikuisisällä tapahtunut

traumatisoituminen.

Työyhteisön toimintaan ja organisaatioon liittyvät riskitekijät

Pelon Sally B. (2017) Yhdysvaltalaiseen tutkimukseen osallistui 55 sosiaalityöntekijää, jotka

työskentelivät terminaalivaiheessa olevien potilaiden ja heidän perheidensä kanssa. Tässä

tutkimuksessa myötätuntouupumuksen merkittävimpänä syynä oli tunnistettavissa organisaation

työtapaan liittyvät seikat, kuten yksin tekeminen ja esimieheltä kasvotusten saatavan tuen puute

sekä työyksikön suuri koko. Työyksikön suureen koon vuoksi sosiaalityöntekijöitä oli paljon, samoin

kuin myös potilaita oli paljon ja esimieheltä saatava tuki oli huonoa. Bourassa Dara (2012) mukaan

Yhdysvaltalaisten gerontologisten sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumukseen vaikuttavina

ammatillisina tekijöinä tunnistettiin puutteellinen työryhmän tuki, tilanne, jossa esimiehenä oli

sosiaalityöntekijä sekä vähäisen itsenäisyys työn tekemisessä. Myöskin Choi Ga-Young (2011)

44

tunnisti organisaatioon liittyvinä riskitekijöinä vähäisen esimies-, työryhmä- ja vertaistuen sekä liian

vähäisen tiedon organisaation rakenteesta. Choin tutkimuskohteena oli organisaation ja

traumaattisen stressireaktion välinen suhde perhe- ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden

asiakkaiden palveluissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden keskuudessa Yhdysvalloissa.

Australiassa Kapoulitsas Maryanne & Tim Corcoran (2014) tutkivat millä tavoin sosiaalityöntekijöitä

voidaan paremmin suojella myötätuntouupumukselta. Työkulttuuri, jossa voi avoimesti puhua

työntekijän tunteista suojaa myötätuntouupumukselta. Esimiehen ja tiimin riittävä tuki vähentää

”yksin” olemisen/tekemisen tunnetta työyhteisössä vähentäen myötätuntouupumuksen riskiä.

Kannustamaton työympäristö sekä ylimmän johdon ratkaisut olla mahdollistamatta tiimin tai

esimiehen tukea yksittäiselle työntekijälle tunnistettiin myös myötätuntouupumusta lisääviksi

tekijöiksi. Rossi Alberto ym. (2012) tutkimukseen osallistui 250 Italian mielenterveyspalvelujen

työntekijää, joista 14 oli sosiaalityöntekijöitä. Tutkimuksessa tutkittiin mm. burnoutin,

myötätuntouupumuksen, myötätuntotyytyväisyyden ja työn psyykkisen kuormittavuuden suhdetta

työstä riippuvaisiin ja riippumattomiin tekijöihin. Työyhteisöön ja organisaatioon liittyvinä

riskitekijöinä tunnistettiin erilaiset ongelmat työpaikalla sekä sosiaalityöntekijän työturvallisuuteen

liittyvät seikat. Sosiaalityöntekijän ammatti/työ on itsessään kuormittavampi verrattuna esimerkiksi

psykiatrin ammattiin, joten työvuosien lisääntyminen sekä muutokset työn psyykkisessä

kuormittavuudessa nähtiin myös riskitekijöinä. Vastaavasti Israelissa Finzi-Dottan Ricky & Michal

Berckovitch Kormosh (2016) tutkimuksessa organisaation kautta tulevana vaikutuksena tuli esiin

ainoastaan työvuosien suuri määrä.

Adams Richard E., Joseph A. Boscarino & Charles R. Figley (2003) WTC- terrori-iskun jälkeen

sosiaalityöntekijöille kohdennettu tutkimus Yhdysvalloissa osoitti, että poikkeustilanteessa

tehtävän työn henkinen kuormittavuus olisi pitänyt ottaa huomioon organisaation ja työyhteisön

tasolla, jotta sen haitalliset vaikutukset sosiaalityöntekijöille olisi pystytty minimoimaan. Myös

toinen Yhdysvalloissa toteutettu ja saman tutkijajoukon toteuttama tutkimus (2008) keskittyi WTC-

centerin tapahtumien jälkeiseen aikaan. Tutkimuksen mukaan (N=236 sosiaalityöntekijää)

organisaatio- ja työyhteisölähtöisiksi riskitekijöiksi tunnistettiin se, että sosiaalityöntekijöiden on

kohdattava traumatisoituneita asiakkaita ja potilaita ja se, että työhön olennaisesti liittyy

psykologisten ongelmien kohtaaminen. Organisaation ratkaistavaksi näiden molempien

45

tutkimusten perusteella jää sosiaalityöntekijälle aiheutuvan haitan/sekundaaritraumatisoitumisen

poistaminen tai lieventäminen, ennen kuin se aiheuttaa vakavampia seurauksia työntekijälle.

Wagaman M. Alex ym. (2011) tutkimus sosiaalityöntekijän (N=173) empatian ja burnoutin tason,

sekundaarisen traumaattisen stressin ja myötätuntotyytyväisyyden osien välisestä suhteesta osoitti

lastensuojelutyön Yhdysvalloissa olevan itsessään kuormittavaa. Myöskin Geoffrion Steve, Carlo

Morselli & Stéphane Guay (2015) kirjallisuuteen ja identiteettitoriaan perustuvan tutkimuksen

mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumuksen riski on korkeimmillaan

organisaation ja työyhteisön vaikutuspiirissä olevilla alueilla. Riittämättömät resurssit, lisääntynyt

altistuminen traumatisoituneille asiakkaille ja traumaattiset olosuhteet, työperäinen stressi,

puutteellinen esimiehen tuki ja vertaistuen puute sekä ”hiljaisuuden kulttuuri”, eli ei puhuta, ei

tunneta, ei tunneta oireita lisättynä turvattomuuden tunteeseen (fyysiset riskit ja muu turvallisuus)

työpaikalla muodostavat suurimman riskin myötätuntouupumuksen kehittymiselle lastensuojelun

sosiaalityössä.

Kansallisessa tutkimuksessa Salo Paula ym. (2016) ovat pyrkineet selvittämään miksi

sosiaalityöntekijät ovat muita ammattiryhmiä useammin pois töistä mielenterveydenhäiriöiden

vuoksi ja mitkä asiat ovat yhteydessä psyykkiseen kuormittumiseen ja mielenterveyden häiriöihin.

Organisaatioon ja työyhteisöön/työn tekemiseen liittyvinä riskitekijöinä tuli näkyväksi

sosiaalityöhön liittyvät kuormittavat tekijät sekä sosiaalityöhön liittyvä psyykkinen

kuormittuneisuus, riittämätön työnohjaus ja riittämättömät täydennyskoulutusmahdollisuudet.

Työn aikapaineet, työn suuri määrä ja riittämättömät resurssit asiakastyöhän olivat työn

vaativuuteen liittyviä kuormittumisen syitä. Niemelä Pauli & Juha Hämäläinen (2001) tutkimus

keskittyi työuupumuksen ehkäisyyn erityisesti sosiaalialan yksiköissä, yhteisöissä ja organisaatioissa.

Työuupumusta aiheuttaviksi, organisaatiosta ja työyhteisöstä lähtöisin oleviksi tekijöiksi

tunnistettiin kiireinen työtahti, liian suuri työmäärä, työn vaativuus, itsensä hajottaminen moniin

tehtäviin, jatkuvat keskeytykset työssä, tietotulva, riittämätön tuki esimiehiltä ja työtovereilta, yksin

tekeminen, huono ilmapiiri, ei ole riittävästi aikaa ja tilaisuuksia keskustella työtovereiden kanssa ja

lisäksi myös pienen palkan katsottiin vaikuttavan työuupumuksen syntyyn. Hämäläisen Juha & Pauli

Niemelän (2006) toisessa tutkimuksessa luotiin kuva työyhteisöstä, sen ilmapiiristä, johtamisesta

ym. sekä eritoten työssä jaksamisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli mm. edistää työssä jaksamista

ja tuottaa tietoa keinoista, joilla työssä jaksamista voidaan edistää sosiaalityön työyhteisöissä.

46

Tutkimustuloksissa painottuivat organisaation ja työyhteisön kautta työssä jaksamista heikentävät

seikat. Tutkimuksen mukaan työn laatu ja liian suuri määrä, sen kaikinpuolinen raskaus, työn

kiireisyys, pakkotahtisuus, itsensä hajottaminen työssä, riittämätön tuki ja epäselvä työnjako,

työpaikan epäsosiaalinen ilmapiiri sekä riittämätön tuki työtovereilta heikentävät työssä jaksamista.

5.2 Miten myötätuntouupumus on vaikuttanut sosiaalityöntekijään?

Seuraukset ilmenevät sosiaalityöntekijän tunne-elämässä

Geoffrion Steve, Carlo Morselli & Stéphane Guay (2015) toteuttivat kirjallisuuteen ja

identiteettiteoriaan perustuvan tutkimuksen. Sen mukaan lastensuojelun sosiaalityössä

myötätuntouupumuksen seurauksia on nähtävissä emotionaalisella tasolla. Empatiakyky ja

myötätuntoisuus laskee ajan mittaan. 37 %:lla lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä on

voimattomuuden, syyllisyyden, raivon, surun ja pelon tunteita sekä mielialan vaihteluita ja

masennusta.

Thomas Jacky (2013) mukaan henkilökohtaisesta ongelmasta johtuva kuormittuneisuus ja

myötätuntouupumus ilmenee ainoastaan työntekijän tunne-elämässä. Seurauksena empatiakyvyn

heikkeneminen ja työssä koetun myötätuntotyytyväisyyden laskeminen. Vastaavasti Niemelä Pauli

& Juha Hämäläinen (2001) ja toisinpäin Hämäläinen Juha & Pauli Niemelä (2006) ovat tutkineet

suomalaisten sosiaalityöntekijöiden työuupumuksen ehkäisyä ja lievittämistä sekä sosiaalialalla

työskentelevien työssä jaksamisen edistämistä. Tutkimuksien mukaan sosiaalityön kuormittavuus

aiheuttaa sosiaalityöntekijöille psyykkistä kuormittuneisuutta.

Salo Paula ym. (2016) Kunta 10-tutkimusaineiston perusteella on nähtävissä lastensuojelun

sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin heikkeneminen iän ja työkokemuksen myötä.

Sosiaalityöntekijöillä on tunnistettavissa sekundaari traumatisoitumisen riski ja he ovat

mielenterveyden häiriöiden takia poissa työstä muita ammattiryhmiä useammin. Choi Ga-Young

(2011) tunnisti perhe- ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden asiakkaiden kanssa työskentelevillä

yhdysvaltalaisilla sosiaalityöntekijöillä korkeamman STS-tason. Adams Richard E., Charles R. Figley

& Joseph A. Boscarino (2008) tutkimuksessa WCT-centerin iskussa työskennelleistä

sosiaalityöntekijöistä oli vielä 20 kk:n kuluttua tunnistettavissa sekundaarisen trauman oireisto.

47

Myös tämän tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijöiden terveydenhuoltopalveluiden käyttö,

erityisesti mielenterveysongelmien osalta oli lisääntynyt.

Seuraukset ilmenevät sosiaalityöntekijän työssä ja henkilökohtaisessa elämässä

Geoffrion Steve, Carlo Morselli & Stéphane Guay (2015) tutkimuksen mukaan

myötätuntouupumuksella on kielteinen vaikutus lastensuojelun sosiaalityöntekijän identiteettiin,

itseen ja koko olemassaoloon. Seuraukset ilmenevät myös kognitiivisella tasolla.

Myötätuntouupumus vähentää negatiivisia, apaattisia, väheksyviä yms. ajatuksia itseen ja muihin.

Terapian vaikuttavuus laskee. Työ voi kuitenkin olla myös hyvin palkitsevaa ja aiheuttaa siten

myötätuntotyytyväisyyttä ja se voi lieventää työstä aiheutuvien stressitekijöiden kielteisiä

vaikutuksia. Myös Finzi-Dottan Ricky & Michal Berckovitch Kormosh (2016) tutkimuksen (N=200)

mukaan sosiaalityöntekijän itsetunto heikkenee, sietokyky stressaavissa tilanteissa laskee ja

burnoutin riski lisääntyy. Myötätuntouupumus heikentää perhe-elämän laatua. Perhe-elämän

vaikeuksien lisääntyminen pahentaa työhön liittyvää kuormitusta. Myötätuntouupumus heijastuu

avioliiton laatuun vaativissa olosuhteissa työskentelevillä sosiaalityöntekijöillä.

Thomas Jacky (2013) tutkimustulosten mukaan kuormittuneisuus ja myötätuntouupumus

vaikuttavat sosiaalityöntekijän tunne-elämään. Tunne-elämän vaikeudet kuten empatiakyvyn

heikkeneminen ja myötätuntotyytyväisyyden heikkeneminen heijastelevat sosiaalityöntekijän

työhön ja henkilökohtaiseen elämään lisäten myötätuntouupumusta vakavamman seurauksen,

burnoutin riskiä. Myös Rossi Alberto ym. (2012) tutkimuksen tuloksena oli nähtävissä

myötätuntouupumuksen riski ja sen myötä alentunut myötätuntotyytyväisyys. Kun

myötätuntouupumuksen riski kasvaa, alentuneen myötätuntotyytyväisyyden myötä, niin

seuraukset alkavat vaikuttaa sosiaalityöntekijän työhön ja ilmetä myös henkilökohtaisessa

elämässä. Myötätuntouupumuksen riskin lisääntymisestä raportoi myös Kapoulitsas Maryanne &

Tim Corcoran (2014).

Pelon Sally B. (2017) Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 55 terminaalihoitoon osallistuvaa

sosiaalityöntekijää tunnistivat myötätuntouupumuksen vähentävän myötätuntotyytyväisyyttä ja

henkisen kuormittavuuden lisäävän myötätuntouupumuksen alttiutta. Henkisesti kuormittuneet

työntekijät tulkitsevat potilaan vuorovaikutuksen siten, että se lisää myötätuntouupumuksen

48

alttiutta. Rossi Alberto ym. (2012) testasivat Italiassa negatiivisten ja traumaattisten

elinolosuhteiden vaikutusta myötätuntouupumukseen. Todeten myötätuntouupumuksen riskin

kasvavan.

Adams Richard E., Charles R. Figley & Joseph A. Boscarino (2008) tutkivat WCT-centerin iskussa

työskennelleitä sosiaalityöntekijöitä (N=236), 20 kk:n kuluttua tapahtumasta. Sosiaalityöntekijöiden

terveydenhuoltopalveluiden käyttö, erityisesti mielenterveysongelmien osalta oli lisääntynyt

sosiaalityöntekijöiden keskuudessa. Työtyytyväisyys oli heikkoa ja työntekijät vaihtavat työpaikkoja.

Tutkijoiden mukaan tutkimustulokset viittaavat siihen, että työntekijät voivat kärsiä

myötätuntouupumuksesta, joka sisältää sekundaarisen trauman ja työuupumuksen. Tutkimuksen

mukaan sosiaalityöntekijät olivat sekundääri traumatisoituneita mutta eivät työstä johtuvassa

burnoutissa.

Seuraukset ilmenevät sosiaalityöntekijän käyttäytymisen ja fyysisellä tasolla

Geoffrion Steve, Carlo Morselli & Stéphane Guay (2015) tutkimustulosten mukaan lastensuojelun

sosiaalityössä myötätuntouupumuksen seuraukset ilmenevät myös käyttäytymisen tasolla.

Seurauksena on kärsimättömyyttä, ärtymystä, univaikeuksia ja painajaisunia sekä

onnettomuusriskin tunnistettiin lisääntyvän. Myötätuntouupumus voi myös lisäksi muuttaa

hormonaalista toimintaa, -systeemejä ja -järjestelmiä.

Niemelä Pauli & Juha Hämäläinen (2001) sekä Hämäläinen Juha & Pauli Niemelä (2006) tutkimuksien

mukaan sosiaalityöntekijöillä on työuupumusta, joka aiheutuu sosiaalityön kuormittavuudesta. Choi

Ga-Young (2011) tutkimuksen mukaan tutkituilla (N=154) oli havaittavissa korkeampi STS-taso. STS-

tason nousun katsotaan lisäävän myötätuntouupumuksen riskiä.

Ei havaittavia seurauksia

Kapoulitsas Maryanne & Tim Corcoran (2014) tutkimuksessa ei tullut esiin myötätuntouupumuksen

seurauksia. Kyseisen tutkimuksen mukaan tietämättömyys myötätuntouupumuksesta lisää

kuitenkin sen riskiä. Vastaavasti Bourassa Dara (2012) haastatteli Yhdysvalloissa 9 gerontologista

sosiaalityöntekijää myötätuntouupumukseen liittyen. Tutkittavassa ryhmässä, vastoin ennakko-

49

oletusta ei ollut nähtävissä tai tunnistettavissa myötätuntouupumuksen merkkejä tai vaikutuksia.

Bourassan tekemä johtopäätös tutkimustuloksesta on, että ryhmä on kehittänyt oman

suojautumismekanisminsa estämään myötätuntouupumusta.

Sprang Ginny, Carlton Craig & James Clark (2009) tutkivat sekundaarista traumaattista stressiä

ammatillisena vaarana Yhdysvalloissa työskentelevillä lastensuojelun työntekijöillä (N= 668),

verrattuna muihin ammattiryhmiin. Tutkimukseen kuului itsearviointilomake, jonka perusteella

arvioitiin myötätuntouupumuksen sekä burnoutin riskejä. Tutkimustuloksissa ei tule esiin

myötätuntouupumuksen seurauksia. Myöskään Wagaman M. Alex ym. (2011) tutkimuksessa

Yhdysvalloissa ei tullut esiin myötätuntouupumuksen seurauksia. He toteavat, että empatia voi olla

tekijä, joka edistää sosiaalityöntekijöiden hyvinvointia ja kestämistä sosiaalityön kentällä.

Adams Richard E., Joseph A. Boscarino & Charles R. Figley (2003) tutkimukseen osallistui 274

sosiaalityöntekijää, jotka työskentelivät WTCD-terrori-iskun jälkeen tapahtumasta

traumatisoituneiden potilaiden ja heidän läheistensä kanssa. Tutkimusanalyysit osoittivat, että

itsessään traumatisoituneen asiakkaan kohtaaminen ei johda myötätuntouupumukseen.

50

6 YHTEENVETO JA POHDINTA

Sosiaalityön eri foorumeissa keskustellaan tällä hetkellä paljon sosiaalityön kuormittavuudesta ja

sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamisesta, liittyen asiakastyön vaativuuteen. Kun pyritään

selvittämään sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumuksen kehittymiseen vaikuttaneita syitä ja

sitä, miten myötätuntouupumus on sosiaalityöntekijään vaikuttanut, avainasemassa ovat kyseisen

ammattiryhmän edustajien omat kokemukset. Tässä tutkielmassa asiaa on selvitetty aiemmin

tutkitun tiedon valossa.

6.1 Tutkimustulosten yhteenveto

Charles R. Figley (1995) otti psyykkisen trauman sijaan käyttöön käsitteen myötätuntouupumus,

compassion fatigue. Myötätuntouupumuksen ajatellaan teoriatiedon mukaan kehittyvän toistuvan

ja empaattisen, toisen ihmisen kärsimyksen jakamisen ja todistamisen seurauksena ja vaikuttavan

sosiaalityöntekijän mieleen ja hermostoon psykofyysisellä tasolla. Tutkimustulosten perusteella

sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen syntyyn vaikuttavina tekijöinä on tunnistettavissa

asiakassuhteeseen, sosiaalityöntekijän yksityiselämään ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin sekä

työyhteisön toimintaan ja organisaatioon liittyviä riskitekijöitä. Myötätuntouupumuksen seuraukset

ilmenevät sosiaalityöntekijän tunne-elämässä, työssä ja henkilökohtaisessa elämässä vaikuttaen

sosiaalityöntekijän käyttäytymiseen ja fyysisellä tasolla.

Sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen kehittymiseen vaikuttaneet syyt

Asiakassuhteeseen liittyvät riskitekijät:

Asiakassuhteeseen liittyvät riskitekijät voidaan luokitella vielä kahteen alaluokkaan, asiakkaat ja

tilanteet työssä. Myötätuntouupumuksen kehittymiseen vaikuttavina riskitekijöinä on

tunnistettavissa asiakassuhteiden ja työn suuri määrä (Hämäläinen & Nieminen 2006; Salo ym.

2016), asiakkaiden vaativuus (Kapoulitsas & Corcoran 2014), työntekijän omat tunnekokemukset

(Kapoulitsas & Corcoran 2014; Wagaman ym. 2011) sekä asiakkaiden ongelmien vaikeus ja

jatkuvasta tietotulvasta aiheutuva ylikuormitus (Niemelä & Hämäläinen 2001).

51

Myötätuntouupumuksen riski lisääntyy sosiaalityöntekijöillä, jotka kohtaavat traumatisoituneita

asiakkaita ja työ on sen takia henkisesti tavanomaista sosiaalityötä kuormittavampaa (Adams,

Boscarino & Figley 2003; Adams, Figley & Boscarino 2008; Geoffrion, Morselli & Guay 2015).

Traumatisoituneita asiakkaita ja heidän läheisiään sosiaalityöntekijät kohtaavat esim.

työskennellessään erityisolosuhteissa kuten terrori-iskujen ja luonnon mullistuksien uhrien kanssa.

Lisääntynyt traumatisoituneiden asiakkaiden tai potilaiden määrä ja psykologisten ongelmien

kohtaaminen lisää sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen riskiä. (Adams, Figley & Boscarino

2008; Finzi-Dottan & Kormosh 2016; Geoffrion, Morselli & Guay 2015.) Työssä koetut järkyttävät

tilanteet (Salo ym. 2016) ja väkivaltatilanteet kuten esimerkiksi aseellinen hyökkäys ovat

asiakastyöhön liittyviä myötätuntouupumuksen kehittymiseen vaikuttavia riskitekijöitä (Rossi ym.

2012).

Myötätuntouupumus on todellinen huolenaihe kuolevien ja terminaalivaiheessa olevien potilaiden

ja heidän perheidensä kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden keskuudessa (Pelon 2017).

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumuksen riski on suurempi verrattuna muihin

sosiaalityöntekijöihin. Riski on kohonnut, koska he kohtaavat työssään muita useammin vaikeasti

traumatisoituneita lapsia ja perheitä, kuten esim. seksuaalisen hyväksikäytön sekä perheväkivallan

uhreja. (Geoffrion, Morselli & Guay 2015; Wagman ym. 2011.)

Sosiaalityöntekijän yksityiselämään ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvät riskitekijät:

Sosiaalityöntekijän yksityiselämään ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvät riskitekijät ovat

sidoksissa sosiaalityöntekijään henkilönä ja hänen tapaansa tehdä töitä. Tutkimustuloksien mukaan

naissukupuoli (Choi 2011; Geoffrion, Morselli & Guay 2015; Pelon 2019; Rossi ym. 2012; Sprang,

Craig & Clark 2009), lisääntyvä ikä (Pelon 2017; Salo ym. 2016) ja tehtyjen työvuosien määrä (Finzi-

Dottan & Kormosh 2016; Rossi ym. 2012; Salo ym. 2016) lisäävät myötätuntouupumuksen riskiä.

Vastaavasti myös nuoren iän ja lyhyen ammatillisen kokemuksen tunnistettiin olevan riskitekijä

(Geoffrion, Morselli & Guay 2015; Sprang, Craig & Clark 2009). Ikään liittyvät riskitekijät korostuvat

joko kokemattomuuden tai vastaavasti myös kertyneiden työvuosien kautta.

Naissukupuoleen liittyen myötätuntouupumuksen riski kohoaa entisestään negatiivisten

elinolosuhteiden esim. pari- tai perhesuhteisiin liittyvien ongelmien vuoksi (Finzi-Dottan & Kormosh

52

2016; Geoffrion, Morselli & Guay 2015; Kapoulitsas & Corcoran 2014; Rossi ym. 2012).

Sosiaalityöntekijän unohtaessa huolehtia omista tarpeistaan ja itsestään, pitäessään työtä esim.

perhettä ja vapaa-aikaa tärkeämpänä, riski myötätuntouupumukselle kohoaa (Bourassa 2014; Finzi-

Dottan & Kormosh 2016; Kapoulitsas & Corcoran 2014).

Sosiaalityöntekijän oma ahdistuneisuus (Adams, Figley & Boscarino 2008; Rossi ym. 2012), oma

trauma (Choi 2011; Finzi-Dottan & Kormosh 2016; Geoffrion, Morselli & Guay 2015; Thomas 2013)

ja omat henkilökohtaiset ongelmat (Adams, Figley & Boscarino 2008; Thomas 2013) lisäävät

tutkimustuloksen mukaan myötätuntouupumuksen riskiä. Thomasin (2013) mukaan

henkilökohtainen ongelma tai aikuisiällä tapahtunut trauma on ainut osatekijä, joka ennakoi

merkittävästi empatiakyvyn heikkenemiseen, lisäten siten myötätuntouupumuksen riskiä.

Henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten joustamattomuus ja se, ettei kestä työhön kuuluvaa n.s

luonnollista ahdinkoa sekä tietämättömyys myötätuntouupumuksesta näyttäytyivät

myötätuntouupumuksen kokemusta lisäävinä tekijöinä (Kapoulitsas & Corcoran 2014).

Sosiaalityöntekijän ominaisuuksista kaikkivoipaisuus ja eriytymättömyys, eli ymmärtämättömyys

siitä, että asiakkaan ongelma ei ole riippuvainen sosiaalityöntekijästä, tunnistettiin olevan

yhteydessä sosiaalityöntekijän kokemukseen myötätuntouupumuksesta (Bourassa 2012; Finzi-

Dottan & Kormosh 2016). Ammatillisen itsetunnon heikkous sekä vähäinen määrä resursseja ja

suojaavia tekijöitä altistaa sosiaalityötekijän myötätuntouupumukselle stressaavissa tilanteissa

(Finzi-Dottan & Kormosh 2016).

Epäsopivan koulutuksen tunnistettiin muiden yllä mainittujen riskien lisäksi lisäävän

myötätuntouupumuksen riskiä lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä (Geoffrion, Morselli & Guay

2015). Toisaalta taas työkokemus ja opittu toimintatapa, kuten tietoinen rajojen asettaminen työn

ja kodin välille tunnistettiin suojaavan sosiaalityöntekijää myötätuntouupumukselta (Bourassa

2012).

Työyhteisön toimintaan ja organisaatioon liittyvät riskitekijät:

Organisaatiolähtöisinä myötätuntouupumusta aiheuttavina riskitekijöinä on tunnistettavissa työn

määrään, laatuun, raskauteen ja vaativuuteen liittyviä riskitekijöitä. Liian suuri työmäärä, sen

53

kiireisyys ja pakkotahtisuus heikentävät sosiaalityöntekijöiden jaksamista vaativissa sosiaalialan

tehtävissä (Hämäläinen & Niemelä 2006; Niemelä & Hämäläinen 2001; Salo ym. 2016).

Myötätuntouupumuksen syntyyn vaikuttavana riskitekijänä tunnistettiin työyksikön suuri koko,

jolloin potilaita on paljon, sosiaalityöntekijöiden määrä on suuri ja esimiehiltä saatava tuki on

huonoa (Pelon 2017).

Sosiaalityöntekijän ammatti on itsessään kuormittava ja siten riski myötätuntouupumuksen

kehittymiselle on suurempi verrattuna esim. psykiatrin ammattiin (Rossi ym. 2012). Työn psyykkinen

kuormittavuus (Adams, Boscarino & Figley 2003; Adams, Figley & Boscarino 2008; Rossi ym. 2012;

Salo ym. 2016) ja työperäinen stressi (Geoffrion, Morselli & Guay 2015) lisäävät

myötätuntouupumuksen riskiä sosiaalityöntekijän ammatissa.

Traumaattiset työolosuhteet, väkivallan uhka, fyysiset riskit ja turvallisuuteen liittyvät seikat

uhkaavat sosiaalityöntekijöiden hyvinvointia, lisäten myötätuntouupumuksen riskiä erityisesti

lastensuojelun sosiaalityössä (Geoffrion, Morselli & Guay 2015; Salo ym. 2016). Ammatilliset

epäkohdat kuten yksin työskentely, epäselvyys työtehtävissä ja esimieheltä saatavan tuen puute

tunnistettiin myötätuntouupumuksen riskitekijäksi (Choi 2011; Geoffrion ym. 2015; Hämäläinen &

Niemelä 2006; Kapoulitsas & Corcoran 2014; Niemelä & Hämäläinen 2001; Pelon 2017).

Vastaavasti työyhteisöön liittyvinä riskitekijöinä oli tunnistettavissa työpaikan huonoon ilmapiiriin ja

työkulttuuriin liittyviä tekijöitä. Työryhmässä ei voida avoimesti puhua työhön liittyvistä työntekijän

tunteista (Kapoulitsas & Corcoran 2014). Ei ole riittävästi aikaa ja tilaisuuksia keskustella

työtovereiden kanssa (Hämäläinen & Niemelä 2006; Niemelä & Hämäläinen 2001). Työyhteisössä

vallitsee ns. ”hiljaisuuden kulttuuri”, ei puhuta, ei tunneta, ei tunnisteta oireita (Geoffrion, Morselli

& Guay 2015).

Tietämättömyys myötätuntouupumuksesta (Kapoulitsas & Corcoran 2014) sekä organisaation

rakenteesta (Choi 2011) katsottiin lisäävän myötätuntouupumuksen riskiä. Riittämättömillä

täydennyskoulutusmahdollisuuksilla sekä riittämättömällä työnohjauksella oli tunnistettavissa

yhteys sosiaalityöntekijöiden kuormittumiseen ja mielenterveyden häiriöihin (Salo ym. 2016).

54

Sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen seuraukset

Ilmenevät sosiaalityöntekijän tunne-elämässä:

Muutokset ovat tunnistettavissa emotionaalisella tasolla. Thomas ym. (2013) mukaan

myötätuntouupumuksen seuraukset ilmenevät ainoastaan työntekijän tunne-elämässä. Ajan

mittaan on nähtävissä empatiakyvyn ja myötätuntoisuuden heikkenemistä (Geoffrion ym. 2015;

Thomas 2013). Lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä 37 %:lla on tunnistettavissa voimattomuuden,

syyllisyyden, raivon ja pelon tunteita sekä masennusta (Geoffrion, Morselli & Guay 2015).

Sosiaalityön kuormittavuus aiheuttaa sosiaalityöntekijöille psyykkistä kuormittuneisuutta

(Hämäläinen & Niemelä 2006; Niemelä & Hämäläinen 2001). Sosiaalityöntekijöillä on

tunnistettavissa sekundaaritraumatisoitumisen riski ja oireistoa (Adams, Figley & Boscarino 2008;

Choi 2011; Salo ym. 2016). Sosiaalityöntekijöillä on sairauspoissaoloja mielenterveydenhäiriöiden

takia. (Adams, Figley & Boscarino 2008; Salo ym. 2016).

Ilmenevät sosiaalityöntekijän työssä ja henkilökohtaisessa elämässä:

Muutokset on tunnistettavissa kognitiivisella tasolla, perhe-elämässä ja työkyvyssä. Henkisesti

kuormittuneet sosiaalityöntekijät tulkitsevat potilaan vuorovaikutuksen virheellisesti.

Virhetulkinnat lisäävät myötätuntouupumuksen riskiä. (Pelon 2017.) Myötätuntouupumus

vaikuttaa sosiaalityöntekijän identiteettiin, itseen ja koko olemassaoloon. Se vähentää negatiivisia,

apaattisia, väheksyviä yms. ajatuksia itseen ja muihin, seurauksena terapian vaikuttavuuden lasku.

(Geoffrion, Morselli & Guay 2015.)

Tunne-elämän vaikeudet heijastelevat sosiaalityöntekijän työhön ja henkilökohtaiseen elämään.

Sosiaalityöntekijän itsetunto heikkenee, sietokyky stressaavissa tilanteissa laskee. Perhe-elämän

vaikeudet lisääntyvät ja sen laatu heikentyy pahentaen työhön liittyvää kuormitusta. (Finzi-Dottan

& Berckovitch Kormosh 2016.)

Vakavamman seurauksen, burnoutin riski lisääntyy (Finzi-Dottan & Kormosh 2016; Thomas 2013).

Kun myötätuntouupumus lisääntyy, niin myötätuntotyytyväisyys vähenee (Pelon 2017).

55

Myötätuntotyytyväisyyden lasku on tunnistettavissa (Rossi ym. 2012; Thomas 2013).

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja työntekijät vaihtavat työpaikkoja (Adams, Figley &

Boscarino 2008).

Ilmenevät sosiaalityöntekijän käyttäytymisen ja fyysisellä tasolla:

Muutokset ovat tunnistettavissa käyttäytymisessä ja elintoiminnoissa. Seurauksena

kärsimättömyyttä, ärtymystä, univaikeuksia ja painajaisunia sekä onnettomuusriskin lisääntyminen.

Myötätuntouupumus voi myös lisäksi muuttaa hormonaalista toimintaa, -systeemejä ja -

järjestelmiä. (Geoffrion, Morselli & Guay 2015.) Hämäläinen & Niemelä (2006) ja Niemelä &

Hämäläinen (2001) tutkimuksien mukaan sosiaalityöntekijöillä on tunnistettavissa työuupumusta,

joka aiheutuu sosiaalityön kuormittavuudesta. Tutkimukseen osallistuneilla naisilla oli havaittavissa

korkeampi STS-taso. STS-tason nousun katsotaan lisäävän myötätuntouupumuksen riskiä. (Choi

2011.)

Ei ole havaittavia seurauksia:

Tasapaino ja ei ole tunnistettavia muutoksia. Empatia voi olla tekijä, joka edistää

sosiaalityöntekijöiden hyvinvointia ja kestämistä sosiaalityön kentällä (Wagaman ym. 2011). 5/15

tutkimusaineistoista ei raportoitu myötätuntouupumuksen seurauksia (Adams, Boscarino & Figley

2003; Bourassa 2012; Kapoulitsas & Corcoran 2014; Sprang, Craig & Clark 2009; Wagaman ym.

2011). Tietämättömyys myötätuntouupumuksesta lisää kuitenkin sen riskiä (Kapoulitsas & Corcoran

2014).

Bourassa (2012) tekemä johtopäätös on, että hänen tutkimiensa gerontologisten

sosiaalityöntekijöiden ryhmä on kehittänyt oman suojautumismekanisminsa estämään

myötätuntouupumusta.

Adams, Boscarino & Figley (2003) tutkimus osoitti, että itsessään traumatisoituneen asiakkaan

kohtaaminen ei johda myötätuntouupumukseen. Sosiaalityö voi olla myös hyvin palkitsevaa ja

aiheuttaa siten myötätuntotyytyväisyyttä. Myötätuntotyytyväisyys voi lieventää työstä aiheutuvien

stressitekijöiden kielteisiä vaikutuksia. (Geoffrion, Morselli & Guay 2015.)

56

6.2 Pohdinta

Myötätuntouupumus on psykofyysinen jännittyneisyyden tila, jossa autettavien kertomukset

täyttävät auttajan tietoista ja alitajuista mieltä. Tyypillisiä myötätuntouupuneen ihmisen

tuntemuksia ovat fyysiset stressireaktiot, sisäisen turtuneisuus, kyynisyys, ammatillisen itsetunnon

heikkeneminen sekä ihmissuhdeongelmat työssä ja yksityiselämässä. Myötätuntouupuminen on

ammattiauttajan työuupumusta ja siksi tietoa työuupumuksesta ja työstressistä voidaan hyödyntää

myötätuntouupumusta käsittelevässä tutkimuksessa.

Pro gradu -tutkielmani on integroitu kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on koota keskeisin tieto

sosiaalityöntekijän myötätuntouupumusta käsittelevästä tutkimusaineistosta, arvioida olemassa

olevaa tutkimustietoa ja tehdä synteesi aiemmista tutkimuksista, kuten integroidun

kirjallisuuskatsauksen tavoitteisiin kuuluu. Tutkielmani keskeisenä käsitteenä on

myötätuntouupumus ja tutkimuksellinen konteksti on sosiaalityö. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja

ne muodostuvat tutkimusongelman perusteella. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla haetaan

vastausta kysymykseen mikä on vaikuttanut sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen

kehittymiseen. Toisen tutkimuskysymyksen avulla haetaan vastausta siihen, miten

myötätuntouupumus on vaikuttanut sosiaalityöntekijään. Tutkimuskysymykset ohjaavat

kirjallisuushakua ja tutkimusaineiston analyysiä. Tutkimusaineistona on 12 kansainvälistä,

englanninkielistä vertaisarvioitua tutkimusta ja 3 kansallista tutkimusta, jotka on julkaistu vuosina

2001 -2017. Aineisto on analysoitu sisällön analyysin keinoin, edeten aineiston ehdoilla

induktiivisesti. Sisällön analyysi on toteutettu teemoitellen, eli temaattista analyysiä hyödyntäen.

Laadullisen tutkimuksen aineiston analyysissä tehdään harvoin yleispäteviä päätelmiä, mutta

induktiivisen ja teemoitellen etenevän sisällön analyysin avulla tällä tutkimusaineistolla ja tällä

osaamisella on tunnistettavissa toistuvia ja tutkimuksen lopputuloksen kannalta merkittäviä asioita.

Tässä tutkielmassa havaitaan se, että myötätuntouupumus on edelleenkin käsitteenä epätarkka ja

sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumuksesta on varsin vähän tutkittua tietoa, erityisesti

kansallisella tasolla. Kansainvälistä tutkimusta myötätuntouupumuksesta on tehty laajemmin,

useammilla eri ammattialoilla. Ilokseni huomasin, että minulle tutkijana merkityksellinen aihe,

sosiaalityöntekijän myötätuntouupumus on kiinnostanut suomalaisia opiskelijoita siinä määrin, että

sosiaalityön opinnäytetöitä ja pro gradu tutkielmia on valmistunut jonkin verran ja ne ovat

57

lisääntymään päin. Näiden opinnäytetöiden ja oman tutkielmani tuloksissa on nähtävissä

yhteneväisyyksiä.

Tutkimuksen vaiheet etenevät Cooperin (1998) integroidun kirjallisuuskatsauksen mukaisesti ja ne

on kuvattu selkeästi, jotta tutkimus on toistettavissa. Tutkimuskysymysten merkitys lopullisen

tutkimusaineiston valikoitumisessa tuli minulle yllätyksenä. Poissulkukriteerien avulla

tutkimusaineisto valikoitui käsiteltävissä olevaan määrään. Tutkimusaineisto koostuu 15:sta

tutkimuksesta, jotka sijoittuvat kolmeen eri maanosaan, Pohjois-Amerikka, Australia ja Eurooppa.

Aineisto käsittää 12 kansainvälistä ja 3 kansallista tutkimusta. Näkemykseni mukaan

tutkimusaineisto on tutkittavaan aiheeseen liittyen riittävän laaja, jopa runsas, luoden uskottavan

näkökulman sosiaalityöntekijän myötätuntouupumusta tutkivaan ilmiöön. Tutkimusaineiston

analysointi osoittautui tutkimusprosessin haastavimmaksi vaiheeksi. Oman erityishaasteensa

kansainvälisen aineiston kanssa työskentelylle aiheutti oma heikohko englannin kielen taitoni, joka

kehittyi suhteessa aineiston kanssa vietettyyn aikaan. Tutkimusaineisto ei kaikilta osin vastannut

suoraan tutkimuskysymyksiini, joten vastauksien tulkinnassa on käytetty tukijalle mahdollista

harkintaa. On myös huomioitava, että tutkimusaineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin

keinoin, joten analyysiprosessissa on vahvasti läsnä tutkijan tulkinta. Toinen tutkija ei välttämättä

tulkitsisi asioita täysin identtisesti.

Myötätuntouupumuksen syyt jäsentyivät selkeästi teemoittain kolmeen yläluokkaan.

Myötätuntouupumuksen seurauksien jäsentäminen oli haasteellisempaa. Haasteellisuus liittyi siitä,

että myötätuntouupumuksen seuraukset ilmenevät samanaikaisesti useammilla eri osa-alueilla.

Seurauksien jäsentämisessä hyödynsin Geoffrion, Morselli & Guay (2015) laatimaa luokitusta

myötätuntouupumuksen seurauksista. Mielestäni tämä luokitus soveltui luontevasti seurauksien

luokitteluun. Se mihin luokkaan syyt ja seuraukset on asetettu, on minun tulkintani asioista

tutkijana.

Laadullinen tutkimus nähdään usein teoriaa rakentavana ja määrällinen teoriaa testaavana

tutkimusmenetelmänä. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, mutta tuloksissa on tunnistettavissa

myös määrällistä tietoa. Tutkimustulosten perusteella työyhteisön toimintaan ja organisaatioon

liittyvät riskitekijät nousevat suurimmaksi sosiaalityöntekijän myötätuntouupumusta aiheuttavaksi

58

syyksi, yhteensä 52 merkintää. Tämä tutkimustulos on yllättävä, verrattuna Figleyn (1995) teoriaan

myötätuntouupumuksen synnystä.

Analyysin perusteella työyhteisön toimintaan ja organisaatioon liittyvät riskitekijät ovat samoja

riippumatta siitä, onko kyseessä kansainvälinen vai kansallinen otanta. Työn vaativuus on yleisesti

tunnistettu riskitekijä sosiaalityöntekijän työssä. Näkemykseni mukaan tulokset työyhteisön

toimintaan ja organisaatioon liittyvien riskitekijöiden määrästä ja laadusta on tutkimustuloksena

merkityksellinen tieto.

Huomioni tutkijana kiinnittyy siihen, että kansallisen tutkimusaineiston (3) perusteella

myötätuntouupumuksen riskitekijöistä 30/37 on luokiteltavissa organisaatiosta ja työyhteisöstä

johtuviksi syiksi. Suomalaisia sosiaalityöntekijöitä kuormittaa työn liian suuri määrä ja laatu,

aikapaineet, pakkotahtisuus ja kiireinen työtahti, riittämättömät resurssit asiakastyöhön ja työn

psyykkinen kuormittavuus. Työyhteisöön ja työkulttuuriin liittyvinä syinä tunnistettiin huono

työilmapiiri, yksin tekeminen, riittämätön tuki työtovereilta ja esimiehiltä, niin ettei ole riittävästi

aikaa ja/tai tilaisuuksia keskustella työtovereiden kanssa. Kaikki edellä mainitut asiat voidaan

ajatella liittyvän toimimattoman organisaation tai johtamisen ongelmiin. Selkeästi

organisaatiolähtöisinä syinä tunnistettiin mm. pieni palkka, epäselvä työnjako, riittämätön

työnohjaus ja riittämättömät täydennyskoulutusmahdollisuudet. Tulokset kuvastavat tulkintani

mukaan todellisia organisointi- ja johtamisongelmia, joiden seuraukset näkyvät työyhteisön ja

yksittäisten sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumuksena, työuupumuksena ja

mielenterveyshäiriöinä. Tutkimustulos vastaa myös omalta osaltaan tutkimusaineistossa mukana

olleeseen Kunta 10-tutkimuksen tutkimuskysymykseen: Miten sosiaalityöntekijöiden työn ja

työorganisaation piirteet sekä psyykkiset ja sosiaaliset resurssit ovat yhteydessä psyykkiseen

kuormittumiseen ja mielenterveyden häiriöihin?

Ammatilliset epäkohdat kuten esimieheltä saatavan tuen puute, yksin tekeminen, asiakkaiden

moniongelmaisuus ja suuret työpaineet ovat valitettavasti omaan kokemukseenikin perustuvaa

sosiaalityöntekijän arkea tällä hetkellä, täällä Suomessa. Vaikuttaa, että erilaiset sote-yritykset ja

maakuntauudistukset ovat myllertäneet sosiaalityön kenttää ja yksittäinen sosiaalityöntekijä on

sekavien organisaatioiden keskellä ja yrittää jotenkin selvitä perustehtävästään, ilman toimivia

rakenteita ja esimiesten tukea.

59

Kansainvälisen tutkimusaineiston perusteella syntyy vaikutelma, että ammatillinen tuki ja

epäkohdat ovat ehkäpä vieläkin huonommin huomioitu kansainvälisissä sosiaalityön yksiköissä, kuin

Suomalaisessa sosiaalityössä. He eivät ehkä kuitenkaan pidä kyseisiä asioita niin merkityksellisinä

myötätuntouupumuksen tai sosiaalityöntekijän työssä jaksamisen näkökulmasta. Kansainvälisen

aineiston perusteella työyhteisöön liittyvinä riskitekijöinä on tunnistettavissa mm. työpaikan

huonoon ilmapiiriin ja työkulttuuriin liittyviä riskitekijöitä. Tutkijana jäin pohtimaan kansainvälisen

ja kansallisen sosiaalityön työkulttuurien mahdollisia eroja. Tämä ehkäpä hieman

tutkimuskysymyksen kannalta sivuraiteelle lähtevä pohdinta kumpuaa siitä, että Australialaisen

(Kapoulitsas & Corcoran 2014) ja Kanadalaisen (Geoffrion, Morselli & Guay 2015) tutkimuksen

mukaan myötätuntouupumuksen riskitekijänä on tunnistettavissa se, ettei työryhmässä voida

puhua avoimesti työhön liittyvistä työntekijän tunteista ja että työyhteisössä vallitsee ns.

”hiljaisuuden kulttuuri”, ei siis puhuta, ei tunneta, ei tunnisteta oireita. Oman näkemykseni mukaan

suomalaisessa sosiaalityössä kannustetaan avoimuuteen, tunteiden tunnistamiseen ja yhteiseen

reflektointiin, vaikka se ei ehkä nykyisten resurssien puitteissa ole riittävässä määrin mahdollista.

Ideaalitilanne on omien ja asiakkaan tunteiden tunnistaminen ja eriyttäminen suojautumaan

myötätuntouupumukselta. Työnohjaus tukee parhaimmillaan tunteiden tunnistamista ja

reflektointia, ehkäisten myötätuntouupumuksen syntymistä. Tietämättömyys

myötätuntouupumuksesta lisää myös myötätuntouupumuksen riskiä.

Kansainvälisten tutkimusaineistojen (12) analysoinnin perusteella työyhteisöstä ja organisaatiosta

nousevat syyt eivät osoittautuneet merkittävimmäksi myötätuntouupumuksen aiheuttajaksi.

Kansainvälisen aineiston perusteella merkittävin myötätuntouupumuksen syntyyn vaikuttava

riskitekijä on tunnistettavissa sosiaalityöntekijän yksityiselämään ja henkilökohtaisiin

ominaisuuksiin liittyvistä seikoista, yhteensä 40 merkintää. Tutkimusaineistoni sijoittuu kolmeen eri

maanosaan (Pohjois-Amerikka, Australia ja Eurooppa) Tutkijana ajattelen kansainvälisen ja

kansallisen aineistojen tuloseroavaisuuksien selittyvän osin aikaan ja paikkaan sekä tiettyyn

tilanteeseen ja tarkoitukseen kohdennetuista tutkimuksista ja maanosien, erilaisten

yhteiskuntarakenteiden eroavuuksista. Kuitenkin on huomionarvoista, että naissukupuoli ja ikä yms.

henkilökohtaiset ominaisuudet ja yksityiselämään liittyvät vaikeudet korostuvat kansainvälisissä

tutkimustuloksissa myötätuntouupumusta aiheuttavina riskitekijöinä. Se, että naissukupuoli on

merkittävä ennuste myötätuntouupumukselle ja että, naisten myötätuntouupumus on

korkeampaa/suurempaa (Sprang, Craig & Clark 2009), oli minulle tutkijana yllättävä tieto ja sai

60

minut pohtimaan asiaa. Muut henkilökohtaiset ominaisuudet ja yksityiselämän vaikeudet ovat

näkemykseni mukaan lähtökohtaisesti sukupuoliriippumattomia riskitekijöitä. Sosiaalityöntekijöistä

valtaosa on kuitenkin naisia, myös muualla kuin suomessa. Tämä naisvaltaisuus näkyy myös

tutkimusaineistossa ja voi siten omalta osaltaan korostaa naissukupuolen vaikutusta

tutkimustulokseen. Toisaalta naissukupuoleen liittyen tunnistettiin negatiivisten elinolosuhteiden

lisäävän naisten myötätuntouupumuksen riskiä (Rossi ym. 2012). Ovatko sosiaalityöntekijöiksi

hakeutuvat naiset tai yleensäkin naiset jotenkin ominaisuuksiltaan herkempiä toiminaan

ns.”sijaiskärsijöinä”, vai mistä on kyse? Tähän tutkimuksessani ei saatu vastausta.

Sosiaalityöntekijän ominaisuuksista kaikkivoipaisuus ja eriytymättömyys, eli ymmärtämättömyys

siitä, että asiakkaan ongelma ei ole riippuvainen sosiaalityöntekijästä, tunnistettiin olevan

yhteydessä sosiaalityöntekijän kokemukseen myötätuntouupumuksesta. Ammatillisen itsetunnon

heikkous sekä vähäinen määrä resursseja ja suojaavia tekijöitä altistaa sosiaalityötekijän

myötätuntouupumukselle stressaavissa tilanteissa. Kansainvälisellä tasolla sosiaalityöntekijänä

toimivat henkilöt ovat hyvinkin eri tasoisesti koulutettuja. Epäsopivan koulutuksen tunnistettiin

muiden yllä mainittujen riskien lisäksi lisäävän myötätuntouupumuksen riskiä erityisesti

lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä. Toisaalta taas työkokemus ja opittu toimintatapa, kuten

tietoinen rajojen asettaminen työn ja kodin välille nähtiin suojaavan sosiaalityöntekijää

myötätuntouupumukselta. Ikään liittyvät riskitekijät ovat ymmärrettävissä, koska ne tutkimuksen

mukaan korostuvat joko kokemattomuuden tai pitkään tehtyjen työvuosien kautta. Se, että vähän

työkokemusta omaavalla sosiaalityöntekijällä on käytössään vähemmän myötätuntostressiltä

suojaavia valmiuksia ja pitkään työhistoriaan liittyy useita traumatisoituneiden asiakkaiden

kohtaamisia selittää myötätuntouupumuksen kehittymisen Figleyn (1995) teorian mukaisesti.

Toisaalta vähäinen työkokemus ja vähäisempi koulutustaso voi myös olla myötätuntouupumukselta

suojaava tekijä (Rossi ym. 2012). Sosiaalityöntekijän oma ahdistuneisuus ja oma trauma lisäävät

tutkimustuloksen mukaan myötätuntouupumuksen riskiä. Tulosten mukaan, yhtä poikkeusta

lukuun ottamatta (Thomas 2013), on kuitenkin tunnistettavissa, että myötätuntouupumuksen

kehittymiseen vaikuttavat monet seikat ja myötätuntouupumus on ikään kuin kasaantuneiden

asioiden ”summa”, joka todennäköisesti olisi ennaltaehkäistävissä.

Asiakkaat ja tilanteet työssä lisäävät tutkimustulosten mukaan sosiaalityöntekijän

myötätuntouupumuksen riskiä 19 kertaa. Sosiaalityöntekijät työskentelevät erilaisissa sosiaalityön

61

tehtävissä, kuten kaupungin ja yksityisten organisaatioiden sosiaalityöntekijöinä, lastensuojelun

sosiaalityöntekijöinä, kriisityöntekijöinä sekä gerontologisina sosiaalityöntekijöinä. Osa

sosiaalityöntekijöistä tekee terapeuttista työtä traumatisoituneiden asiakkaiden ja heidän

läheistensä kanssa. Traumojen ja sitä kautta asiakkaiden ja potilaiden ongelmien kohtaaminen ja

niiden vaikeus esim. seksuaalinen hyväksikäyttö, sota, kuolema, WTC-terrori-isku aiheuttaa

sosiaalityöntekijöille tieto- ja tunnemäärän ylikuormitusta, traumaattista stressiä ja

traumatisoitumista. Traumaattiset tapahtumat työssä ja niiden määrä esim. aseellinen hyökkäys ja

muut väkivaltatilanteet lisäävät myötätuntouupumuksen riskiä. Sekundaaritraumatisoituminen

lisää ahdistuneisuutta. Kansainvälisen sekä kansallisen tutkimustiedon mukaan traumatisoituneiden

asiakkaiden kohtaaminen ja siten lisääntynyt altistuminen traumatisoituneille asiakkaille ja potilaille

on merkittävä riskitekijä sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumuksen kehittymiselle. Trauma-

altistus on myötätuntouupumusta lisäävä riskitekijä, koska se lisää sosiaalityöntekijän

myötätuntostressiä. Tämä tutkimustulos tukee Figleyn (1995) teoriaa myötätuntouupumuksen

synnystä.

Se, että Adams, Boscarino & Figley (2003) tutkimus osoitti, että itsessään traumatisoituneen

asiakkaan kohtaaminen ei johda myötätuntouupumukseen ei yksittäisenä tutkimuksena mielestäni

mitätöi Figleyn (1995) teoriaa myötätuntouupumuksen kehittymisestä. Samaisen Adams, Boscarino

& Figley (2003) tutkimuksen mukaan on kuitenkin mahdollista, että henkisesti kuormittuneet

sosiaalityöntekijät tulkitsevat potilaan vuorovaikutuksen siten, että se lisää

myötätuntouupumuksen alttiutta.

Tutkijana totean, että teoriatiedon sekä tutkimustuloksien perusteella myötätuntouupumus on

todellinen riski sosiaalityöntekijöille, jotka työskentelevät poikkeusolosuhteissa, kohtaavat

traumatisoituneita asiakkaita/potilaita ja psykologisia ongelmia. Erityisellä vaaravyöhykkeellä ovat

kuolevien potilaiden ja heidän omaistensa kanssa työskentelevät terveyssosiaalityöntekijät ja

lastensuojelun sosiaalityöntekijät. Lastensuojelun sosiaalityössä työhyvinvointi näyttäisi

tutkimuksen mukaan heikkenevän iän ja työkokemuksen myötä. Yksittäisiä syitä tälle on

tutkimustulosten perusteella mahdotonta nimetä. Selityksenä tälle voisi kuitenkin olla

lastensuojelun sosiaalityössä helposti syntyvä sekundaaritraumatisoituminen, joka aineistossakin

tulee esiin. Tämä myös omalta osaltaan vastaisi Kunta 10-tutkimuksen kysymykseen siitä, miksi

sosiaalityötekijät ovat muita ammattiryhmiä useammin pois töistä mielenterveydenhäiriöiden

62

vuoksi. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin liittyvä riski ei tullut minulle tutkijana yllätyksenä.

Enemmänkin tulokset vahvistavat ja ehkäpä myös selittävät joitakin havaitsemiani ilmiöitä itsessäni

ja lastensuojelun sosiaalityötä tekevässä työyhteisössäni. Koko työyhteisö, esimiehet mukaan lukien

voivat kärsiä myötätuntouupumuksesta.

Tutkielma osoitti sen, että myötätuntouupumuksen seurauksia on tutkittu vieläkin vähemmän kuin

itse myötätuntouupumukseen johtaneita syitä. Thomas (2013) mukaan myötätuntouupumuksen

seuraukset ilmenevät ainoastaan sosiaalityöntekijän tunne-elämässä. Kuitenkin tulosten mukaan

seuraukset ilmenevät myös sosiaalityöntekijän työssä, henkilökohtaisessa elämässä ja

käyttäytymisen tasolla, jopa elintoiminnoissa. Tutkimuksessa esiin tulleet seuraukset ovat vakavia

ja ne vaikuttavat sosiaalityöntekijään itseensä, hänen läheisiinsä, työyhteisöön ja työn

tuloksellisuuteen. Sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen seuraukset vaikuttavat myös

asiakkaan saamaan apuun ja siten ovat merkityksellisiä niin yksittäisen palveluntuottajan kuin

yhteiskunnankin näkökulmasta.

Se, että osassa aineistoa ei ole tunnistettavissa myötätuntouupumuksen seurauksia kertoo minulle

tutkijana siitä, että sosiaalityö voi olla myös hyvin palkitsevaa ja aiheuttaa siten

myötätuntotyytyväisyyttä. Tutkijana yhdyn Geoffion, Morselli & Guay (2015) näkemykseen siitä,

että myötätuntotyytyväisyys voi lieventää työstä aiheutuvien stressitekijöiden kielteisiä

vaikutuksia.

Bourassa (2012) asettama hypoteesi suojaavista tekijöistä on mielestäni pohdinnan arvoinen asia.

Hänen mukaansa myötätuntouupumus on todellinen riski gerontologisten sosiaalityöntekijöiden

ryhmässä. Tutkimuksen mukaan ryhmässä ei kuitenkaan ole nähtävissä myötätuntouupumuksen

merkkejä tai vaikutuksia. Kyseisessä ryhmässä myöskään henkilöhistorian kriisit eivät aiheuta

myötätuntouupumusta, vaikka sosiaalityöntekijät ovat naisia, joiden työkokemus vaihtelee alle 5 -

32 vuoden välillä. Bourassa (2012) johtopäätös asiasta on, että ryhmä on kehittänyt oman

suojautumismekanisminsa estämään myötätuntouupumusta. Työryhmän esimies ei ole

sosiaalityöntekijä ja työryhmän mukaan tämä lisää sosiaalityöntekijöiden itsenäisyyttä

sosiaalityössä. Työryhmässä on vahva ammatillinen tuki henkilökohtaisten ominaisuuksien ja

rajojen kehittämiseen. Työryhmän ammatillinen tuki ulottuu myös työajan ulkopuolelle ”suuren

perheen” tavoin, jolloin hyvä ymmärrys työn aiheuttamista paineista siirtyy myös vapaa-ajalle. Tästä

63

tiedosta niin työryhmän toiminnan kuin myös johtamisen osalta voisi olla ehkä hyötyä mietittäessä

myötätuntouupumuksen kuin myös muiden työperäisten stressihäiriöiden ehkäisyä.

6.3 Tutkimuksen merkitys

Kuten aiemminkin olen jo todennut, myötätuntouupumus on hyvin vähän tutkittu ilmiö, varsinkin

sosiaalityön näkökulmasta ja vielä vähemmän kansallisella tasolla. Tutkimuksen yksi merkitys on

tuottaa lisää tietoa myötätuntouupumuksesta sosiaalityön kontekstissa. Sosiaalialan

ammattieettisissä ohjeissa (2017) nostetaan esiin sijaistraumatisoitumisen ja

myötätuntouupumuksen mahdollisuus vaativaa asiakastyötä tehdessä. Tutkimuksen näkökulmasta

tässä myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia selvittävässä tutkimuksessa tuli todennettua se,

että myötätuntouupumus on todellinen riski sosiaalityöntekijöille. Myös se, että vaikka sosiaalityön

asiakastyön kuormittavuudesta puhutaan paljon ja Figleyn (1995) teorian mukaan

myötätuntouupumuksen suurin riskitekijä on asiakastyö, niin tutkimustulosten mukaan

työyhteisöön ja organisaatioon liittyvät riskitekijät vaikuttavat kuitenkin suuressa määrin

myötätuntouupumuksen kehittymiseen. Tutkimus osoitti myös sen, että myötätuntouupumuksen

seuraukset ovat vakavia ja ne vaikuttavat sosiaalityöntekijään itseensä, hänen läheisiinsä,

työyhteisöön ja työn tuloksellisuuteen.

Tutkimustulosten perusteella on tärkeää kiinnittää huomio sosiaalityöntekijän jaksamiseen ja

huomioida millaisia vaikutuksia myötätuntostressiä ja traumaattisia kokemuksia aiheuttavilla

asiakastilanteilla on sosiaalityöntekijän kokemusmaailmaan ja elämään. Tulosten perusteella

myötätuntouupumus on hyvin todennäköistä varsinkin pitkään tai erityisolosuhteissa sosiaalityötä

tehneen sosiaalityöntekijän kohdalla, joten seurausten tutkiminen ja tutkimustulosten

hyödyntäminen todennäköisesti kiinnittää huomiota myötätuntouupumukseen ilmiönä ja lisää siten

myötätuntouupumuksen tunnistamista, vähentäen vakavampia seurauksia yksilön, työyhteisön,

asiakkaan ja yhteiskunnan tasolla. Sosiaalityöntekijöillä on sairauspoissaoloja

mielenterveydenhäiriöiden takia (Adams ym. 2008; Salo ym. 2016). Sosiaalityöntekijän

myötätuntouupumus on myös eettinen kysymys. Myötätuntouupuneen sosiaalityöntekijän

empatiakyky on häiriintynyt ja sen seurauksena sosiaalityöntekijällä on puutteellinen kyky kohdata

asiakkaan tai potilaan ongelmia. Työn vaikuttavuus kärsii ja on siten myös taloudellisuuteen ja

tuottavuuteen vaikuttava näkökulma, asiakas-/potilasnäkökulman lisäksi.

64

Sosiaalityöntekijä on viranomainen, joka tekee viranomaistyötä, johon ei perinteisesti liitetä

tunteita. Sosiaalityössä kuitenkin kohdataan asiakkaita eri elämäntilanteissa ja tunteet kuuluvat

siten olennaisena osana sosiaalityöhön. Sosiaalityö on suhteessa tapahtuvaa auttamistyötä, jossa

työntekijät kohtaavat lähes päivittäin elämän kärsimystä. Asiakkaan kokema kärsimys, vääryys ja

pahuus eivät voi olla vaikuttamatta työntekijään, jonka työhön kuuluu myötätuntoinen

kohtaaminen autettavan sekä tilanteeseen liittyvien muiden ihmisten kanssa. Työntekijän

tunnemaailma voi olla äärimmilleen venytetty joko yksittäisen tai useiden samanaikaisesti

työstettävien asiakastapausten vuoksi. Se voi aiheuttaa työntekijälle ahdistusta, joka vaikuttaa

hänen olotilaansa myös työajan ulkopuolella. Koulutus ja työkokemus eivät välttämättä suojaa

työntekijää toistuvalta tunnekuormitukselta ja myötätuntostressiltä. Ammattilaisena on hyvä

pysähtyä miettimään, miten jatkuva asiakkaiden ongelmien ja heidän kärsimyksensä kohtaaminen

vaikuttaa minuun ja elämääni, myös työn ulkopuolella.

Alkuperäinen ja Figleyn 1995 teoriatietoon perustuvan oletuksen mukaan myötätuntouupumus

kehittyy ensisijaisesti asiakassuhteen mukanaan tuomasta kuormituksesta ja sen kehittymisessä on

tunnistettavissa työntekijän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä riskitekijöitä.

Tutkimustulosten perusteella, kuitenkin määrällisesti eniten myötätuntouupumusta aiheuttavana

syynä on tunnistettavissa työyhteisöön ja organisaatioon liittyviä tekijöitä (52 merkintää). Tämä

tutkimustulos ei sulje pois asiakasaltistuksen eikä henkilökohtaisten syiden vaikutusta

myötätuntouupumuksen syntyyn, mutta se on kuitenkin yllättävä ja mielestäni tutkimuksen

kannalta merkittävä tieto, jopa uutta teoriaa sosiaalityöntekijän myötätuntouupumuksen

kehityksestä.

Käytännön sosiaalityön kuormittavuudesta puhutaan paljon. Tutkimustulosten perusteella yhtenä

”lääkkeenä” sosiaalityöntekijöiden kokeman kuormittavuuden vähentämiseksi on tunnistettavissa

tiedon lisäämiseen sekä organisaation toimintatapojen muutokseen liittyviä tarpeita. Tiedon

lisääminen myötätuntouupumuksesta vähentää myötätuntouupumuksen riskiä. Huomion

kiinnittäminen organisaatiolähtöisten riskitekijöiden minimoimiseen on ajankohtaista, varsinkin kun

kansallinen tutkimustieto jo 2000-luvun alussa on todennut organisaatiosta johtuvien riskien

olemassa olon ja asialle ei ole tehty juurikaan mitään, huomioiden myös sosiaalityöntekijöiden

runsaat sairauspoissaolot ja alalla vallitsevan työvoimapulan.

65

Näkemykseni mukaan myötätuntouupumus ilmiön esiin nostamisella ja tutkimustiedon

hyödyntämisellä riskitekijöiden minimoimiseksi lisätään sosiaalityöntekijöiden

myötätuntotyytyväisyyttä, vähennetään myötätuntouupumuksen ja vieläkin vakavampien

seurauksien vaikutusta sosiaalityöntekijän ja yhteiskunnan tasolla. Väitän, että

sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupuminen ja sen myötä työkyvyn heikkeneminen on

viimekädessä mitattavissa euroina ja nähtävissä sosiaalisten ongelmien lisääntymisenä.

Työturvallisuuslaissa velvoitetaan puuttumaan työntekijän terveyttä ja turvallisuutta uhkaavan

fyysisen kuormituksen lisäksi myös henkiseen kuormitukseen (Työturvallisuuslaki 738/2002).

Tutkimusaiheeni on herättänyt mielenkiintoa kollegoissani sekä erityisesti esimiestasolla.

Sosiaalityön ydintä on kokonaisvaltainen, vuorovaikutukseen perustuva kohtaaminen ja

työskentely. Asiakastyöhön liittyvää tunnekuormitusta ei voida siten täysin eliminoida.

Myötätuntouupumuksen riskitekijöiden vähentäminen on tutkimustulosten perusteella

tarkoituksenmukaista aloittaa työyhteisön toimintaan ja organisaatioon liittyvistä seikoista.

Tutkimustuloksia on silloin tarkoituksenmukaista hyödyntää esim. johtajuus- ja esimies sekä

työnohjauskoulutuksessa, jotta muutokset lähtisivät liikkeelle sieltä missä niihin on parhain

vaikutusmahdollisuus. Sosiaalityön koulutuksessa tästä ilmiöstä ei ole puhuttu sanaakaan. Näkisin

myötätuntouupumukseen liittyvän tiedon lisäämisen tarkoituksenmukaisena myös valmistuville

sosiaalityöntekijöille, ehkäisemään myötätuntouupumuksen kehittymistä.

Tutkimustuloksen mukaan lastensuojelun sosiaalityö on riskiammatti. Lastensuojelun sosiaalityö

painii valtakunnan tasolla suuressa työntekijäpulassa ja vaihtuvuus on runsasta. Vaikuttaa, että

tilanne ei ole ratkaistavissa edes palkankorotuksilla, kuin ehkä hetkellisesti. Lastensuojelun

sosiaalityöntekijät uupuvat. Olisiko syytä pysähtyä miettimään, onko uupuminen

myötätuntouupumusta ja johtuuko suuri vaihtuvuus viimekädessä myötätuntouupumuksesta.

Olisiko myötätuntouupumuksen ehkäisemisellä vaikutuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden

myötätuntotyytyväisyyteen ja sitä kautta pysyvyyteen? Näkisin tämän tutkimustuloksiin

perustuvana kokeilunarvoisena asiana ja myöskin mielenkiintoisena jatkotutkimusaiheena. Olisi

mielenkiintoista saada kokemuksellista tietoa suomalaisten sosiaalityöntekijöiden

myötätuntouupumuksesta ja sen seurauksista koska tutkittua tietoa on todellisuudessa niin vähän.

Uskon vakaasti siihen, että tutkimustieto on avain muutokseen, kun sitä osataan hyödyntää

riittävästi.

66

Lähtiessäni tutkimaan sosiaalityöntekijän myötätuntouupumusta minua helpotti se, että

tutkielmani pääkäsitteenä oleva myötätuntouupumus oli minulle entuudestaan tuttu käsite,

tekemästäni kandidaatin tutkielmasta (2013) johtuen. Ajattelen pro gradu -tutkielman tekemisen

olleen minulle itselleni sosiaalityön opintojen loppuvaiheeseen liittyvä oppimisprosessi, jossa

keskeistä oli tutkimuksen eteneminen suunnitelmallisesti, alusta loppuun saakka. Jälkiviisaana voin

todeta, että yrityksistäni huolimatta ”oikotietä onneen” en oppinut. Ammattitaitoisen ja rakentavan

palautteen ja ohjauksen avulla, sitkeän työn, oman harkinnan ja pohdinnan perusteella tutkielma

viimein eteni vaihe vaiheelta loppuun saakka. Oma tietoni ja ymmärrykseni

myötätuntouupumuksesta ilmiönä ja erityisesti riskitekijöistä lisääntyi oppimisprosessin edetessä.

Koko tutkielmaprosessi venyi harmittavan pitkäksi, henkilökohtaisien valintojeni takia ja

tutkimusprosessin loppuun saattamisella on sen takia minulle henkilökohtaisesti suuri merkitys.

67

LÄHTEET

Aalto, Mikko. 2002. Vuorovaikutustaidot. Helsinki: Aseman lapset. Aaltonen, Suvi. 2017. Myötätuntouupumus lastensuojelun työntekijöiden kokemana. Sosiaalityön koulutusohjelma, opinnäytetyö, SAMK. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/135508/aaltonen_suvi.pdf?sequence=1 Luettu 10.3.2018. Adams, Richard E., Joseph A. Boscarino & Charles R. Figley 2003. Compassion Fatigue and Psychological Distress Among Social Workers: A Validation Study. American Journal of Orthopsychiatry. 2006, Vol. 76, No. 1, 103–108. DOI: 10.1037/0002-9432.76.1.103. Adams, Richard E., Charles R. Figley & Joseph A. Boscarino 2008. The Compassion Fatigue Scale: Its Use With Social Workers Following Urban Disaster. Social Work Practice, Vol. 18 No. 3, May 2008 238-250. DOI: 10.1177/1049731507310190. Artkoski, Tytti. 2008. Työhön uupunut vai työn imussa. Muodollisesti epäpätevien sosiaali-työntekijöiden työhön sitoutuminen ja työhyvinvointi. Sosiaalityön pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. https://tampub.uta.fibitstream/handle/10024/79710/gradu02850.pdf?sequence=1 Luettu 10.3.2018. Arvelin, Pia. 2017. Työuupumus ja siitä toipuminen lastensuojelun sosiaalityössä. Sosiaalityön pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/228195/arvelin_sosiaalityo.pdf?sequence=2 Luettu 10.3.2018. Birmingham P. 2000. Reviewing the Literature. Teoksessa: Wilkinson D. (toim.). Researcher’s Toolkit: The Complete Guide to Practitioner Research. Routledge, Taylor & Francis, New York, 21−40. Bourassa, Dara. 2012. Examining Self-Protection Measures Guarding Adult Protective Services Social Workers Against Compassion Fatigue. Journal of Interpersonal Violence 27(9) 1699–1715. DOI: 10.1177/ 0886260511430388. Bride, Brian E. 2007. Prevalence of secondary traumatic stress among social workers. Social Work, 52 (1), 63-70. DOI 10.1093/SW/52.1.63. Bride, Brian. E., Melissa Radey & Charles R. Figley. 2007. Measuring Compassion Fatigue. Clin Soc Work J (2007) 35:155–163 DOI 10.1007/s10615-007-0091-7. Choi, Ga-Young. 2011. Organizational Impacts on the Secondary Traumatic Stress of Social Workers Assisting Family Violence or Sexual Assault Survivors. Social Work, 35:3, 225-242, DOI: 10.1080/03643107.2011.575333. Cooper, Harris M. 1998. Synthesizing Research: A Guide for Literature Reviews. Thousand Oaks. London: Sage Publications, Inc.

68

Figley, Charles R. 1995. Compassion Fatigue. Coping with Secondary Traumatic Stress Disorder in Those Who Treat the Traumatized. Taylor & Francis Group, LLCAPA. NY. Figley, Charles R. 1999. Compassion fatigue: toward a new understanding of the costs of caring. Teoksessa Stamm, B. Hudnall. (Ed.) Secondary traumatic stress: self-care issues for clinicians, researchers & educators. (2nd ed.) Baltimore: Sidran Press, 3–28. Finzi-Dottan, Ricky & Michal Berckovitc Kormosh. 2016. Social Workers in Israel: Compassion, Fatigue, and Spillover into Married Life. Journal of Social Service Research, 42:5, 703-717, DOI: 10.1080/ 01488376.2016.1147515. Geoffrion, Steve, Carlo Morselli & Stéphane Guay. 2015. Rethinking Compassion Fatigue Through the Lens of Professional Identity: The Case of Child-Protection Workers. Trauma, Violence, & Abuse 2016, Vol. 17(3) 270-283. DOI: 10.1177/1524838015584362. Hammarlund, Claes-Otto. 2004. Kriisikeskustelu. Kriisituki, jälkipuinti, stressin ja konfliktien käsittely. Helsinki: Tietosanoma. Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara. 2001. Tutki ja kirjoita. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy. Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara. 2007. Tutki ja kirjoita. 13. p. Helsinki: Tammi. Hoffman, Martin. 2000. Empathy and moral development: implications for caring and justice. Cambridge: Cambridge University. Hämäläinen, Juha & Pauli Niemelä. 2006. Jaksamisen edistäminen vaativissa sosiaalialan tehtävissä työyhteisöjä kehittämällä. Kuopion yliopiston selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 37. Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos. Kuopion yliopisto. Kuopio, Finland: KOPIJYVÄ.to Johansson, Kirsi, Anna Axelin, Minna Stolt & Riitta-Liisa Ääri. 2007. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja A:51. Tutkimuksia ja raportteja. Turku: Turun yliopisto. Kalimo, Raija & Salla Toppinen. 1997. Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä. Helsinki: Miktor. Kapoulitsas, Maryanne & Tim Corcoran. 2014. Compassion fatigue and resilience: A qualitative analysis of social work practice. Qualitative Social Work 2015, Vol. 14(1) 86–101. The Author(s) 2014 Reprints and permissions: sagepub.co.uk/journalsPermissions.nav. DOI: 10.1177/1473325014528526. Kylmänen, Hanna & Reija Ukkola. 2017. Aina ei voi auttaa: sosiaalityön asiakastilanteissa koettujen tunteiden vaikutus työhyvinvointiin. Sosiaalityön pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto. http://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/63070/Kylm%C3%A4nen.Hanna.pdf?sequence=1 Luettu 10.3.2018.

69

Kyngäs, Helvi, Satu Elo, Tarja Pölkki, Maria Kääriäinen & Outi Kanste. 2011. Sisällön analyysi Suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede 2011, 23 (2), 138-148. Luettu 12.11.2018. Kåver, Anna & Åsa Nilssonne. 2008. Toimiva yhteys. Myötätunto ja hyväksyntä ihmissuhteissa. Helsinki: Edita Prima Oy. Laaksonen, Maarit, Sirpa Kuusisto‐Niemi & Kaija Saranto. Sosiaalityön tiedonhallinnan tutkimus – kirjallisuuskatsaus tutkimusmetodina. 2009. Kuopion yliopisto, Terveyshallinnon ja ‐talouden laitos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikan ja tiedonhallinnan tutkimuspäivien satoa julkaisusta: Avauksia, 12/2009 (toim. P. Ruotsalainen). Lindqvist, Martti. 2006. Auttajan varjo - pahuuden ja haavoittuvuuden ongelma ihmistyön etiikassa. Helsinki: Otava. Mattila, Kati-Pupita. 2007. Arvostava kohtaaminen arjessa, auttamistyössä ja työyhteisössä. Juva: PS -kustannus. Mattila, Kati-Pupita. 2010. Asiakkaana ihminen: työnä huolenpito ja auttaminen. Juva: PS -kustannus. Niemelä, Pauli & Juha Hämäläinen. 2001. Työuupumuksen ehkäisy ja lievittäminen sosiaalialan asiantuntijatehtävissä. Kolmen interventiomallin kokeilu ja arviointi. Kuopion yliopiston selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 25. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopisto. Kuopio: Kuopion yliopiston painatuskeskus. Nissinen, Leena. 2007. Auttamisen rajoilla. Myötätuntouupumisen synty ja ehkäisy. Helsinki: Edita Prima Oy. Nissinen, Leena. 2012. Rajansa kaikella. Miten estää myötätuntouupuminen? Helsinki: Edita Prima Oy. Oittinen, Saija. 2011. Empatia kriisiauttamisessa. Kriisityöntekijöiden kokemuksia myötätuntostressistä ja työhyvinvoinnista Kuopion kriisikeskuksella. Pro gradu - tutkielma, sosiaalipsykologia. Itä-Suomen yliopisto: Yhteiskuntatieteiden laitos. Pelon, Sally B. 2017. Compassion Fatigue and Compassion Satisfaction in Hospice Social Work. Journal of Social Work in End-of-Life & Palliative Care, 13:2-3, 134-150. DOI: 10.1080/ 15524256. 2017.1314232. Pessi, Anne Birgitta, Frank Martela & Miia Paakkanen. (toim.) 2017. Myötätunnon mullistava voima. Juva: PS-kustannus, Bookwell Digital. Radey, Melissa & Charles R. Figley. 2007. The social psychology of compassion. Clinical Social Work Journal 35 (3), 207–214. Rossi, Alberto, Gaia Cetrano, Riccardo Pertile, Laura Rabbi, Valeria Donisi, Laura Grigoletti, Cristina Curtolo, Michele Tansella, Graham Thornicrof & Francesco Amadde. 2012. Burnout, compassion

70

fatigue, and compassion satisfaction among staff in community-based mental health services. Psychiatry Research 200, 933–938. Journal homepage: www.elsevier.com/locate/psychres. Rothschild, Babette & Marjorie L. Rand. 2010. Apua auttajalle. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Suomennos: Holländer, P. & Kivinen, K. Russell, Cynthia L. 2005. An overview of the integrative review. Progress in Transplantation 15 (1), 8−13. https://www.researchgate.net/publication/7898657_An_overview_of_the_integrative_research_review Luettu 16.4.2018. Salminen, Ari. 2011. Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja hallintotieteen sovelluksiin. Vaasan yliopiston julkaisuja. Opetusjulkaisuja 62. Julkisjohtaminen. Hae http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-349-3.pdf Luettu 5.4. 2013. Salo, Paula, Otso Rantonen, Ville Aalto, Tuula Oksanen, Jussi Vahtera, Sanna-Riitta Junnonen, Andreas Baldschun, Raija Väisänen, Kaarina Mönkkönen & Juha Hämäläinen. 2016. Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi: Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys. Työterveyslaitos. Juvenes Print. Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN 978-952-261-654-8 (pdf) Schnider, Franz. 2018a. Myötätuntouupumus. Empaattisen ihmisen sudenkuoppa. Koulutus 15.3.2018. Hamina. Schnider, Franz. 2018b. Kohtaamisen haasteet ja mahdollisuudet. Koulutus 15.4.2018. Kouvola. Sjöroos, Margit. 2010. Myötätunto: ole läsnä, elä mukana. Helsinki: Minerva. Sprang, Ginny, Carlton Craig & James Clark. 2009. Secondary Traumatic Stress and Burnout in Child Welfare Workers: A Comparative Analysis of Occupational Distress Across Professional Groups. Child Welfare Vol. 90, No. 6, 149-169. Stamm, Beth H. 2010. The concise ProQOL manual. (2nd ed.) http://proqol.org/uploads/ProQOL_Concise_2ndEd_12-2010.pdf Luettu 13.4.2018. Sosiaalialan ammattieettiset ohjeet. Osoitteessa: http://talentia.e-julkaisu.com/2017/eettiset-ohjeet/ Luettu 17.3.2018. Stolt, Minna. & Pirkko Routasalo. 2007. Tutkimusartikkelien valinta ja käsittely. Teoksessa Johansson, K; Axelin, A; Stolt, M. & Ääri, R-L. (toim.) Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen. Turun yliopisto, Hoitotieteen laitoksen julkaisuja, Tutkimuksia ja raportteja A 51. Turun yliopisto, Turku, 58‐70. Tenkanen, Emmimaria. 2015. Sosiaalityön pro gradu tutkielma. Sosiaalisen median kohut lastensuojelun työntekijöiden näkökulmasta. TaY, Porin yksikkö. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/97578/GRADU-1435564726.pdf?sequence=1&isAllowed=y Luettu 10.3.2018.

71

Thomas, Jacky. 2013. Association of Personal Distress With Burnout, Compassion Fatigue, and compassion Satisfaction Among Clinical Social Workers. Journal of Social Service Research, 39:365–379. DOI: 10.1080/01488376.2013.771596. Toivola, Kristiina. 2004. Myötätuntouupumus - auttajantyön työperäinen riski. Työterveyslääkäri, 2004;22(3):330-332. Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje. 2012. Osoitteessa: http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/fi-les/HTK_ohje_2012.pdf Luettu 17.3.2018 Wagaman, M. Alex, Jennifer M. Geiger, Clara Shockley & Elizbeth A. Segal. 2011. The Role of Empathy in Burnout, Compassion Satisfaction, and Secondary Traumatic Stress among Social Workers. Social Work Volume 60, Number 3 July 2015, 201-210. DOI: 10.1093/sw/swv014. Whittemore, Robin & Kathleen Knalf. 2005. Methodological issues in nursing research. The integrative review: updated methodology. Blackwell Publishing Ltd, Journal of Advanced Nursing, 52(5), 546–553. http://users.phhp.ufl.edu/rbauer/EBPP/whittemore_knafl_05.pdf Luettu 16.4.2018 Wikström, Owe. 2008. Hyvyys ja myötätunto. Huolenpidon voimasta ja aikamme itsekkyydestä. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. LIITTEET Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset. https://studentuef-my.sharepoint.com/personal/marjalj_uef_fi/Documents/GRADU_Liite_1_tutkimusaineisto_15.6.2019.pdf

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 1 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

1. Jacky Thomas 2013 Association of

Personal Distress

With Burnout,

Compassion Fatigue,

and Compassion

Satisfaction Among

Clinical Social

Workers

USA

Henkilökohtainen ongelma tai kuormittuneisuus ja ammatillisen elämänlaadun ja työtyytyväisyyden yhteys myötätunto uupumuksen ja burn-outin sekä myötätunto- tyytyväisyyden oireisiin.

N= 171. Naisia (n = 139) Miehiä (n = 32) Keskimääräinen työkokemus 21.26 vuotta 55 %:lla lapsuusiän trauma (n=91) 43 % jonkinlainen trauma aikuisiässä (n=71)

Uusintatutkimus vuonna 2008 toteutetun kyselytutkimus-aineiston pohjalta.

Henkilökohtainen ongelma tai aikuisiällä tapahtunut trauma on ainut osatekijä joka ennakoi merkittävästi empatiakyvyn heikentymiseen, lisäten siten myötätunto-uupumuksen riskiä. Lisäksi: Työssä koettu myötätuntotyyty-väisyys laskee. Burnoutin riski kasvaa.

2. Alberto Rossi, Gaia Cetrano, Riccardo Pertile, Laura Rabbi, Valeria Donisi, Laura Grigoletti, Cristina Curtolo, Michele Tansella, Graham Thornicroft, Francesco Amaddeo 2012 Burnout, compassion fatigue, and compassion satisfaction among staff in community-based mental health services Italia

Elämänlaatu, burnout, myötätunto-uupumus ja myötätunto-tyytyväisyys, psyykkinen kuormitus ja niiden suhde työstä riippuvaisiin ja riippumattomiin tekijöihin. Negatiivisten ja traumaattisten elinolosuhteiden vaikutus ja riski myötätuntouupu-muksen ja burnoutin kehittymiseen. Opetuksen ja koulutuksen suojaava vaikutus myötätuntouupu- muksen ja burnoutin kehitty-miseen.

N = 245-250. Eri ammatiryhmiä, joista osa sosiaalityöntekijöitä (n=14). Naisia (n= 166) Miehiä (n= 83)

Anonyymi kyselytutkimus. Tilastollinen analyysi.

Negatiiviset elinolosuhteet kuten ero, ongelmat työpaikalla yms. ja elämän aikana tapahtuneet traumaattiset tapahtumat kuten aseellinen hyökkäys yms. lisäsivät eniten sosiaalityöntekijöi-den (24 %) ja psykiatrien (16 %) myötätuntouupu-muksen tasoa. Naissukupuoli lisää negatiivisten elinolosuhteiden kautta tulevaa myötätuntouupu-muksen riskiä, samoin kuin viimeisen 12 kk:n aikana tapahtuneet negatiiviset elinolosuhteiden muutokset tai tapahtumat. Tehdyt työvuodet lisäävät myötätunto

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 2 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

uupumuksen riskiä. Koulutuksen ”mataluus”, eli alempi koulutustaso ei lisää myötätuntouupu-muksen riskiä. Muutokset työn psyykkisessä kuormittavuudessa vaikuttaa myötä-tuntotyytyväisyyden tulokseen. Ahdistuneet työntekijät kokevat vähemmän myötä-tuntotyytyväisyyttä. Alentunut myötätun-totyytyväisyys lisää myötätuntouupu-muksen riskiä. Psykiatrit (16%) ja sosiaalityöntekijät (29 %) kokevat muita työntekijöitä enemmän burnoutia. Traumat lisäävät burnoutia.

3. Sally B. Pelon 2017 Compassion Fatigue and Compassion Satisfaction in Hospice Social Work USA

Myötätunto- uupumuksen yleisyys ja myötätuntotyyty- väisyys terminaali-hoitoon osallistuvien sosiaalityöntekijöi- den keskuudessa. Mikä yhteys on myötätuntouupu- muksen ja myötätuntotyyty-väisyyden välillä terminaalihoidon sosiaalityöntekijöi- den keskuudessa.

N= 55 Terminalihoitoon osallistuvaa sosiaalityöntekijää 34:stä yksiköstä. Naisia (n=51) Miehiä (n=4) 25-68 vuotiaita.

Online-kysely. Kuvaileva poikkileikkaus-tutkimus.

Myötätuntouupu-mus on todellinen huolenaihe kuolevi-en ja terminaalivai-heessa olevien potilaiden ja heidän perheidensä kanssa työskentelevien sosiaalityönteki-jöiden keskuudessa. Ikä: alle 43 v, matala CF 44-56 v, koht. CF yli 57 v, korkea CF Esimieheltä saatava tuki:

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 3 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

S-postitse tai puhelimitse, korkein CF (M=54.75) 1 x vko kasvokkain, CF (M=47.81) Ryhmätapaamiset, joissa esimies on paikalla, CF (M=47.25) Yksin työskentely lisää myötätunto- uupumusta. Työyksikön koko: Suuri yksikkö ja paljon sosiaalityöntekijöitä lisää myötuntouupu-musta. Myötätunto-tyytyväisyys oli korkeampaa pienissä työyksiköissä, joissa oli vähemmän poti-laita ja vähemmän sosiaalityöntekijöitä sekä parempi esimiehen tuki. Esimiehen koulutusasteella tai koulutusalalla ei ole vaikutusta sosiaali-työntekijöiden myö-tätuntouupumuk-seen. Eri muuttujien kuten siviilisääty, työpaikka, ja suhteet työpaikalla yms. perusteella ei havaittu merkittäviä eroja myötätuntouu- pumukseen. Kun myötätunto-

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 4 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

uupumus kasvaa, niin myötätuntotyyty-väisyys vähenee.

4. Richard E. Adams, Joseph A. Boscarino Charles R. Figley 2003 Compassion Fatigue and Psychological Distress Among Social Workers: A Validation Study New York

Tavoitteena oli kehittää pätevä, luotettava ja hyvä henkisen kuormittavuuden mittari, ”ennustin”.

N= 274 Sosiaalityöntekijöitä jotka työskentelivät 9.11.2001 WTCD terrori-iskun jälkeen tapahtumasta traumatisoituneiden potilaiden ja heidän läheistensä kanssa.

Kyselytutkimus. Sisällön analyysi.

Analyysit osoittavat, että itsessään traumatisoituneen asiakkaan kohtaaminen ei johda myötätunto- uupumukseen. On kuitenkin mahdollista, että henkisesti kuormittuneet työntekijät tulkitsevat potilaan vuorovaikutuksen siten, että se lisää myötätuntouupu- muksen alttiutta.

5. Maryanne Kapoulitsas, Tim Corcoran 2014 Compassion fatigue and resilience: A qualitative analysis of social work practice Australia

Tavoitteena lisätä ymmärrystä sosiaalityöntekijöi-den kokemuksesta ahdistuneista asiakkaista. Mikä kehittää henkilökohtaista, ammatillista ja organisatorista kestävyyttä. Millä tavoin työntekijöitä voidaan paremmin suojella myötä- tuntouupumuk- selta.

N= 6 n=naisia Työ: ”kunnan” sosiaalityö Ikä: 23 – 32 v Työkokemus 3-12 v

Puolistrukturoitu haastattelututkimus.

Työperäiset vaatimukset vaikuttavat myötätuntouupu- muksen kehittymiseen. Esim. se, että kaikki asiakkaat ovat vaativia. Vaikeuksis-sa olevat asiakkaat vaikuttavat sos.tt:n tunteisiin. Kun työyhteisössä ei voida avoimesti puhua niiden vaikutuksesta riski lisääntyy.. Puutteellinen tuki esimieheltä vaikuttaa myötätuntouupu- muksen kehittymiseen. Kun on ”yksin” ja ei saa tukea tiimiltä. Johto ei mahdollista tiimin tai esimiehen tukea.

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 5 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

Kannustamaton työympäristö. Unohtaessaan huolehtia omista tarpeistaan ja itsestään ja pitäessään ammatin harjoittamista tärkeämpänä – myötätuntouupu-muksen riski kasvaa Henkilökohtaiset kysymykset/koke-mukset lisäävät myötätuntouupu-muksen riskiä. Henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat. Kuten se, ettei kestä työhön kuuluvaa ”luonnillista” ahdinkoa ja oma joustamattomuus. Tietämättömyys myötätuntouupu-muksesta lisää sen riskiä.

6. Dara Bourassa 2012 Examining Self-Protection Measures Guarding Adult Protective Services Social Workers Against Compassion Fatigue USA

Gerontologisten sosiaalityöntekijöiden myötätunto-uupumus. Kokemuksia ja näkemyksiä myötätuntouupu-mukseen liittyen.

N= 9 gerontologista sosiaalityöntekijää. n=9 naista Ikä: 30-60 v Työkokemus: 3 x < 5 v 3 x < 10 v 3 x 11-32 v

Laadullinen haastattelututkimus.

Ryhmässä ei ole tunnistettavissa myötätuntouu-pumuksen merkkejä tai vaikutuksia. Tutkijan johtopäätös: Ryhmä on kehittänyt oman suojautumisme-kanisminsa estämään myötä- tuntouupumuk- sen kehittymistä.

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 6 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

Henkilökohtaiset ominaisuudet jotka estävät myötätuntouupumuksen kehittymisen: Rajojen ylläpitäminen. Sosiaalityön koulutuksen kautta syntynyt ymmärrys siitä, että asiakkaan ongelma on olemassa ja se ei ole riippuvainen sos.tt:stä. Itsetuntemus, tekee parhaansa. Työkokemus, on opittu toiminta-tapa, kokemus joka lisää sietokykyä. Tietoinen rajojen asettaminen työn ja kodin välille. Kriisit henkilöhistoriassa eivät vaikuttaneet myötätuntouupu- muksen kehittymiseen. Vaan päinvastoin oma ”kielteinen kokemus” lisäsi ymmärrystä asiakkaan tilanteesta ja suojasi siten työntekijää. Ammatilliset tekijät jotka estävät myötätuntouupu-muksen kehittymisen: Työryhmän tuki. Työryhmä on ”suuri perhe” , myös työajan ulkopuolella. Jolloin syntyy hyvä ymmärrys työn

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 7 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

aiheuttamis-ta paineista. Esimiehet eivät ole sosiaalityönte-kijöitä. Se lisää sos.tt:n itsenäisyyttä työssä.

7. Ga-Young Choi 2011 Organizational Impacts on the Secondary Traumatic Stress of Social Workers Assisting Family Violence or Sexual Assault Survivors USA

Organisaation ominaisuuksien ja sekundaaritrau-matisoitumisen välinen suhde eri sosiaalityöntekijöiden välillä.

N= 154 sosiaalityöntekijää, jotka työskentelevät perhe- ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden asiakkaiden palveluissa. n = naisia n= yli 80 %:lla on ainakin yksi henkilökohtainen trauma.

Lomakekysely, tietyt kriteerit täyttäville sosiaalityönteki-jöille. SPSS analyysi.

Sekundaaritrau-matoitumisen taso on kohonnut. Vähäinen tuki esimieheltä. Vähäinen tuki vertaistyönteki-jöiltä. Vähäinen tuki työryhmältä Vähän tietoa organisaation strategioista. Aikaisempi henkilökohtainen trauma. Naissukupuoli.

8. Steve Geoffrion, Carlo Morselli, and Stéphane Guay 2015 Rethinking Compassion Fatigue Through the Lens of Professional Identity: The Case of Child-Protection Workers Canada

Ammatti-identiteetin ja myötätuntouu-pumuksen yhteys lastensuojelun sosiaalityössä. Tavoitteena on laajentaa myötätuntouupu-muksen ymmärtämistä lastensuojelun

sosiaalityössä.

Kansainvälinen otos N=532

Yleiseen kirjallisuuteen ja identiteettiteoriaan perustuva tutkimus. Aineiston analyysi.

Ammatti-identiteettiin ja tilanteisiin liitettävät merkitykset voivat suojella tai lisätä myötätuntouupumusta tai myötätuntotyyty-väisyyttä. Ajan mittaan empatiakyky ja myötätunto laskee. Myötätuntouupu-muksen seuraukset ilmenevät kognitiivisella, emotionaalisella sekä käyttäytymisen tasoilla. Kognitiivisella tasolla:

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 8 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

Myötätuntouupu-mus laskee terapian vaikuttavuutta, vähentää negatiivisia, apaattisia, väheksyviä yms. ajatuksia itseen ja muihin. Emotionaalisella tasolla: voimattomuuden, syyllisyyden, raivon ja pelon tunteita sekä masennusta. Käyttäytymisen tasolla: kärsimättömyyttä, ärtymystä, surua, mielialan vaihteluja, painajaisunia ja univaikeuksia sekä onnettomuusriskin lisääntymistä. Altistuminen myötätuntouupu-musta aiheuttaville tekijöille voi muuttaa hormonaalista toimintaa ja hormonaalisia systeemejä/-järjestelmiä. Viimekädessä kielteinen vaikutus identiteettiin, itseen ja koko olemassaoloon. Kyseisenlainen työ voi kuitenkin olla myös erittäin palkitsevaa ja aiheuttaa siten myötätuntotyyty-väisyyttä ja se voi lieventää työstä

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 9 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

aiheutuvien stressitekijöiden kielteisiä vaikutuksia. Vain 5 %:lla korkea myötätuntouupu-muksen riski, heillä post traumaattinen stressihäiriö. Viittaa altistuksen määrään. 37 %:lla lastensuojelun työntekijöistä tunnistettavissa emotionaaliseen stressiin liittyvää myötätuntouupumusta. Riskitekijät työssä: Naissukupuoli Nuori ikä Lisääntynyt altistuminen traumatisoituneille asiakkaille. Pitkäaikainen seksuaalinen hyväksikäyttö Työperäinen stressi Työntekijän oma pahoinpitelyhistoria Organisaatiosta johtuvat tekijät: ”Hiljaisuuden kulttuuri”, ei puhuta, ei tunneta, ei tunneta oireita. Epäsopiva koulutus Esimiehen tuki Ristiriitaiset tehtävät Vertaistuen puute Riittämättömät resurssit Fyysiset riskit/turvallisuus

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 10 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

Väite, että organisaatioon liittyvät ongelmat, olisivat suurin myötätuntouupu-muksen vaikuttaja. Traumaattisissa olosuhteissa työskentelevistä (N=76) työntekijöistä 100 % :lla raportoitiin myötätuntouupu-musta.

9. Ginny Sprang Carlton Craig, James Clark 2009 Secondary Traumatic Stress and Burnout in Child Welfare Workers: A Comparative Analysis of Occupational Distress Across Professional Groups USA

Tutkimus keskittyy tutkimaan sekundaarista traumaattista stressiä ammatillisena vaarana lastensuojelun työntekijöillä, verrattuna muihin

ammattiryhmiin.

N= 668 Lastensuojelun ammattilaisia, eri puolilta maata, kuudesta osavaltiosta.

Survey-kyselyaineisto, osana laajempaa tutkimusta. Tutkimukseen kuului itsearviointilomake, jonka perusteella arvioitiin myötätuntouupu-muksen sekä burnoutin riskejä.

Vertaileva analyysi.

Naissukupuoli on merkittävä ennuste myötätuntouupu- muksen kehittymi- selle. Naisten myötätuntouu-pumus oli korkeam-pi/suurempi. Latinalaisamerikka-laisilla on valkoisia huomattavasti enemmän myötätuntouupu-musta. Matala ikä oli merkittävä ennuste/riski lisäämään myötätuntouupu-muksen riskiä. Asuminen maaseudulla (ei suurkaupungissa) oli merkittävä ennuste.

10. Ricky Finzi-Dottan & Michal Berckovitch Kormosh 2016

Mitkä resurssit lieventävät myötätuntouupu-muksen vaikutuksia ja lisäävät avioliiton laatua Israelissa työskentelevillä

N=200

7 kyselytutkimusta. Eriyttäminen on tärkeää. Eriyttämisen vaikeudet johtavat burnoutiin.

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 11 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

Social Workers in Israel: Compassion, Fatigue, and Spillover into Married Life Israel

sosiaalityöntekijöil-lä. Luonnonkatastrofien, traumaattisten elämäntapahtumien ja itsensä eriyttämisen sekä itsetunnon merkitys myötätuntouupumuksessa ja heijastumisessa avioliiton laatuun.

Eriyttämisen vaikeudet , ammatillisen itsetunnon heikkous, sijaistraumatisoitu- minen ja burnout heikensivät perhe-elämän laatua. Mitä vähäisempi määrä traumaattisia tapahtumia, sitä parempi avioliiton laatu. Vaikutukset näkyvät suhteessa työvuosien määrään sekä avioliiton pituuteen. Työntekijän persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten työhön liittyvät asiat heijastelevat perhe-elämään. Perhe-elämän traumaattiset tapahtumat kiihdyttivät avioliiton laadun heikkenemistä sekä työntekijän sietokykyä stressaavissa tilanteissa. Myötätuntotyytyväisyys lisäsi avioliiton ja perhe-elämän laatua. Henkilöt joilla on resursseja joutuvat vähemmän alttiiksi stressitilanteissa ja vaikutukset hyvinvointiin ovat vähäiset.

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 12 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

Perhe-elämän vaikeudet pahensivat työhön liittyvää kuormitusta. Myötätuntouupu-mus lisäsi burnoutin riskiä.

11. Richard E. Adams, Charles R. Figley, Joseph A. Boscarino 2008 The Compassion Fatigue Scale: Its Use With Social Workers Following Urban Disaster Yhdysvallat

Mitkä tekijät liittyvät sekundääritrau-maan ja työburnoutiin. Sekundääritrauma-tisoitumisen hyöty psykologisen ahdistuneisuuden tunnistamisessa. Missä määrin sekundaarinen trauma ja työburnout liittyvät toisiinsa ja ovat riippumattomia toisistansa.

N=236 WCT-centerin iskussa työskennelleitä sosiaalityöntekijöitä, 20 kk:n kuluttua tapahtumasta.

Survey-tutkimus.

Taustatietona ja perusteena tutkimukselle: Terveydenhuolto-palveluiden käyttö, erityisesti mielenterveyson-gelmien osalta on lisääntynyt sosiaalityöntekijöi-den keskuudessa. Työmäärä on tavanomaista suurempi WCT iskusta johtuen. Työtyytyväisyys on heikkoa ja työntekijät vaihtavat työpaikkoja. Sosiaalityöntekijät ovat sekundääri traumatisoituneita, mutta eivät työburnoutissa. Myötätuntouupumus on riski sosiaali-työntekijöille, jotka kohtaavat trauma- tisoituneita asiakkaita/potilaita ja psykologisia ongelmia. Altistuminen WTCD:n traumatisoimille asiakkakkaille lisääntyi ja työntekijälle syntyi sekundaarinen trauma, mutta ei

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 13 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

työ burnoutia. Sekundaarinen trauma ja myötätuntouupumus liittyivät sosiaalityöntekijöi-den omiin psykologisiin ongelmiin. Yksikään ympäristötekijöistä (organisaatio, paljon työtä yms.) ei vaikuttanut myötätuntouupu-mukseen tai psyykkiseen hyvinvointiin. Työn ja perhe-elämän tasapaino on tärkeää. On mahdollista, että psyykkisesti ahdistuneet työntekijät tulkitsevat vuorovaikutusta siten, että he lisäävät haavoittuvuuttaan myötätuntouupu- mukselle. Tulokset viittaavat siihen, että työntekijät voivat kärsiä myötätunto- uupumuksesta, joka sisältää sekundaarisen trauman ja työ burnoutin.

12. M. Alex Wagaman, Jennifer M. Geiger, Clara Shockley, and Elizabeth A. Segal

Sosiaalityöntekijän empatian ja burnoutin tason, sekundaarisen traumaattisen

N=173

Survey-tutkimus. Ammatissa pidempään olleisiin liittyi alhaisempi burnout-taso ja korkeampi

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 14 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

2011 The Role of Empathy in Burnout, Compassion Satisfaction, and Secondary Traumatic Stress among Social Workers USA

stressin ja myötätuntotyytyväisyyden osien välinen suhde.

myötätuntotyytyväisyyden aste. Lastensuojelun työntekijöillä oli muita suurempi riski sijaistrauma-tisoitumiseen ja burnoutiin. Empatian ja myötätuntotyytyväisyyden sekä myötätuntouupumuksen välillä on suhde. Empatian kognitiiviset osatekijät (tunnistaa omat tunteet ja tunteiden säätely) ovat merkittäviä myötätuntouupu-muksessa, verrattu-na muihin empatian osatekijöihin. Sen sijaan tunteisiin vastaaminen, joka on fysiologinen osatekijä, on merkittävä myötätuntotyytyväisyydessä. Empatia voi olla tekijä, joka edistää sosiaalityöntekijöi-den hyvinvointia ja kestämistä sosiaalityön kentällä.

13. Salo, P; Rantonen, O; Aalto, V; Oksanen T; Vahtera, J; Junnonen, S-R; Baldschun, A;

Miten mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat kehittyneet 2000-luvulla sosiaalityöntekijöil-lä Suomessa ja

N= 1155 sosiaalityöntekijää, 443 psykologia, 832 erityisopettajaa ja 2419 lastentarhan-opettaajaa. N=365.

Kunta 10-tutkimuksen toistokyselyaineisto ja rekisteriaineisto vuosilta 2000-2012.

Mielenterveyden häiriöistä johtuvan työkyvyttömyyden riski on koholla sosiaalityöntekijöillä (vrt. muihin tutkittuihin ammattiryhmiin).

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 15 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

Väisänen, R; Mönkkönen, K; Hämäläinen, J. 2016 Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys Suomi

Ruotsissa verrattuna muihin vastaavantasoisen koulutuksen saaneisiin kasvatus- sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisiin. Miksi sosiaalityöntekijät ovat muita ammattiryhmiä useammin pois töistä mielenterveyden-häiriöiden vuoksi. Miten sosiaalityöntekijöi-den työn ja yöor-ga nisaation piirteet sekä psyykkiset ja sosiaaliset resurssit ovat yhteydessä psyykkiseen kuormittumiseen ja mielenterveyden häiriöihin. Hankkeen tavoitteena oli tarjota tutkimustietoa kuntien hyödynnettäväksi sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamisen tukemiseksi.

Ruotsalaista Insurance Medicine All Sweden (IMAS) -tutkimuksen rekisteriaineistoa vuosilta 2005-2012. N= kaikki n. 5 miljoonaa ruotsalaista työikäistä ihmistä.

Kunta 10-tutkimuksen osana vuosina 2013 ja 2015 tehdyn sosiaalityöntekijöille kohdennetun kyselyn aineistoa

Analyysi

Mielenterveyden häiriöistä johtuvia sairauspoissaoloja selittivät erityisesti työhön ja työntekijän henkilökohtaisiin resursseihin liittyvät tekijät. Sekundaaritrauma-tisoitumisen riski. Sitä lisäsivät riittämättämäksi koettu työnohjaus, riittämättömät täydennyskoulutus-mahdollisuudet, työn vaativuus, työssä koetut järkyttävät tilanteet, sosiaalityöhön liittyvät kuormittavat tekijät ja psyykkinen kuormittuneisuus. Työn vaativuus sosiaalityössä nousi esille useissa analyyseissa sosiaalityöntekijöitä kuormittavana tekijänä. Työn vaativuutta kuvasi tässä tutkimuksessa erityisesti työn aikapaineet ja suuri määrä. Riittämättömät resurssit asiakastyöhön. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä havaittiin enemmän loppuun palamista ja

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 16 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

sekundääritrau-matisoitumista, kuin muilla sosiaali-työntekijöillä. Lastensuojelun sosiaalityössä sosiaalityöntekijän työhyvinvointi näyttäisi heikkenevän iän ja työkokemuksen myötä.

14. Niemelä, P; Hämäläinen, J. 2001 Työuupumuksen ehkäisy ja lievittäminen sosiaalialan asiantuntijatehtävis-sä. Kolmen interventiomallin kokeilu ja arviointi Suomi

Miten kuormitus vaihtelee erilaisissa toiminnallisissa yhteyksissä. Miten kuormitus syntyy ja miten siihen voidaan vaikuttaa. Miten työn sisäiset mallit vaikuttavat kuormitukseen.

N= alkukartoitus 52 ja loppukartoitus 43. Alkukartoitus 33 sosiaalityöntekijää. Loppukartoitus 22 sosiaalityöntekijää.

Kyselytutkimus. Vaativissa sosiaalialan tehtävissä keskeisiä työlähtöisiä stressitekijöitä olivat: Kiireinen työtahti, liian suuri työmäärä, työn vaativuus. Psyykkistä kuormittuneisuutta ja työuupusta aiheuttavina tekijöinä tunnistettiin: Itsensä hajottaminen moniin tehtäviin, asiakkaiden ongelmien vaikeus, pieni palkka, jatkuvat keskeytykset työssä ja tietotulvasta johtuva ylikuormitus. Toinen liiallista psyykkistä kuormitusta ja työuupumusta aiheuttava ulottuvuus on työyhteisölähtöinen, eli ongelmat nousevat

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 17 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

työyhteisöstä: Riittämätön tuki työtovereilta, riittämätön tuki esimieheltä, huono ilmapiiri, yksin tekeminen. Sosiaalityöntekijät kokivat, ettei heillä ole riittävästi aikaa ja tilaisuuksia keskustella työtovereiden kanssa. Työlähtöiset ja työyhteisölähtöiset työuupumuksen aiheuttajat ovat pitkälti toisistaan riippumattomia. Kumpi tahansa voi olla yksittäisen työntekijän uupumuksen taustalla. Kumpikaan ei voi varsinaisesti aiheuttaa toista tekijäryhmää, mutta sellaisen työyhteisön, jossa itsessään on vähän liiallista kuormitusta aiheuttavia ominaisuuksia, on helpompi tukea jäseniään työlähtöisten kuormitustekijöi-den kohtaamises-sa. On ilmeistä, että työyhteisölähtöisiin tekijöihin on helpompi päästä käsiksi ja vaikuttaa kuin työlähtöisiin. Jos työ- ja työyhteisölähtöisiä kuormitustekijöitä on vähän,

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 18 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

työuupumusta ei pääse tapahtu-maan. Jos niitä taas on paljon, ne usein vahvistavat toisten-sa vaikutuksia ja aiheuttavat siten yhdysvaikutuksena työuupumusta.

15. Hämäläinen, J: Niemelä, P. 2006 Jaksamisen edistäminen vaativissa sosiaalialan tehtävissä työyhteisöjä kehittämällä Suomi

Jäsentää työyhteisöjen kehittämistä ja siitä saatuja kokemuksia oppivan organisaation periaatteen pohjalta. Eritellä sosiaalialan asiantuntijatehtävi-en ja sosiaalityön työyhteisöjen erityispiirteitä työssä jaksamisen näkökulmasta. Edistää työssä jaksamista kokeilukunnissa ja tuottaa tietoa keinoista, joilla työssä jaksamista voidaan edistää sosiaalityön työyhteisöissä.

N = 81

Kysely- ja haastattelutukimus. Aineistona kvantitatiivinen sekä kvalitatiivinen aineisto. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin Kuopion yliopiston SPSS-ohjelmalla. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin luokittelemalla ja jäsentämällä informaatiota sekä yleisesti, että yksikkökohtaisesti.

Psyykkisen ylikuormituksen ja työuupumuksen syitä: Työn määrä ja laatu. Työn kaikinpuolinen raskaus, liian suuri työmäärä, työn kiireisyys, työn pakkotahtisuus, itsensä hajotta-minen työssä ja asiakassuhteiden suuri määrä. Riittämätön tuki ja epäselvä työnjako. Työpaikan epäsosiaalinen ilmapiiri, riittämätön työtovereiden ja esimiehen tuki, yksinäisyys työssä sekä selkiytymätön työnjako, osin myös liialliset tehtävä-vaatimukset ja tietotulva. Huonot työjärjestelyt ja -olot sekä työn epätasainen jakautuminen. Työn organisoin-tiongelmat, huonot työjärjestelyt, huonot työskente-lyolosuhteet, tiedonkulun ongelmat, työmäärän epätasainen

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 19 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

jakautuminen ja huono ilmapiiri. Tulokset kuvastavat huonoa johtamista. Organisointiongelmat ovat yksi keskeinen työuupumuksen syy. Epäasiallisesti käyttäytyvät asiakkaat ja asiakkaiden vaikeat ongelmat. Asiakasongelmat, kuten asiakkaiden väkivaltainen käytös, ns.”hanka-lat asiakkaat”, asiakkaiden ongelmien vaikeus, tietotulva. Hyödyttömyyden tunne, keskinäinen kilpailu ja kehittymismahdolli-suuksien puute. Työn haasteettomuus, hyödyttömyyden tunne työssä, työntekijöiden keskinäinen kilpailu, kehittymismahdolli-suuksien ja etenemismahdollisuuksien puute. Työn jatkumisen epävarmuus sekä leikkaukset ja supistukset. Työsuhteen turvattomuus , epävarmuus työsuhteen jatkumisesta,

Liite 1. Tutkimusaineisto ja tulokset Sivu 20 / 20

Liitetaulukko 1. Myötätuntouupumuksen syitä ja seurauksia tutkimusaineisto

Tekijä (t), lähde, maa

Tutkimuskysymys Aineisto / Otos

Menetelmä Tulokset

leikkauksista ja supistuksista aiheutuva turvattomuus. Palkan pienuus ja ammatin huono arvostus. Huono toimeentulo ja ammatin heikko arvostus. Palkan pienuus ja ammatin huono arvostus aiheuttaa työkuormitusta. Työssä venyminen ja jatkuvat keskeytykset. Raastava ja hajanainen työ. Työssä venyminen toisten aikataulujen pettäessä ja jatkuvat keskeytykset. Työn yksitoikkoisuus. Työn rutiininomaisuus, yksitoikkoisuus.