MUPE, sisällöt ja arviointi 130415 - mutesry.com ·...

Musiikin perusteiden sisällöt ja suoritusohjeet 2013

1

Musiikin perusteiden sisällöt ja suoritusohjeet

15.4.2013

Suomen musiikkioppilaitosten liitto MUPE-‐työryhmä

Leif Nystén, pj. Arja Ahlajoki

Marjatta Airola Sakari Hildén Inkeri Jaakkola

Hanne Närhinsalo

Sisällys: Saatteeksi 2 Musiikin perusteet, perustaso 3 Musiikin perusteet, opistotaso 7 Liite 1: Esimerkkejä ohjelmiston soveltamisesta perustasolla 14 Liite 2: Esimerkkejä ohjelmiston soveltamisesta opistotasolla 18


2

Saatteeksi Suomen musiikkioppilaitosten liitto (SML) on musiikin taiteen perusopetuksen ja ennen kaikkea laajaa oppimäärää tarjoavien musiikkiopistojen etujärjestö. Liiton tehtävänä on kehittää pedagogiikkaa ja toimintamuotoja, jotka edistävät jäsenoppilaitosten opetusta ja muuta toimintaa. Tästä syystä liitto laatii opetusaineiden tasosuoritusohjeita sekä antaa arviointia ja opettajien kelpoisuutta koskevia ohjeita ja suosituksia. Taiteen perusopetuksen mukaista opetusta järjestävissä oppilaitoksissa on oltava opetus-‐suunnitelma. Opetushallitus on vahvistanut taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet (ops-‐perusteet) noudatettaviksi 6.8.2002 lukien: Koulutuksen järjestäjän tulee laatia ja hyväksyä opetusta varten opetussuunnitelma noudattaen mitä opetus-‐suunnitelman perusteissa on määrätty. Opetussuunnitelman tulee täsmentää ja täydentää perusteissa esitettyjä tavoitteita ja keskeisiä sisältöjä. Koulutuksen järjestäjä ei voi jättää noudattamatta tai poiketa opetussuunnitelman perusteista. Ops-‐perusteet antavat opetuksen järjestäjälle mahdollisuuden hyvin itsenäiseen opetusjärjestelyjen toteuttamiseen. Helpottaakseen jäsenoppilaitostensa opetussuunnitelmatyötä SML on laatinut ainesisältöjä koskevia ohjeita ja suosituksia. Käsillä olevat tasosuoritusohjeet antavat oppilaitokselle vapauden luoda haluamiaan pedagogisia ja sisällöllisiä painotuksia käytettävissä olevien resurssien ja mahdollisuuksien mukaan. Musiikin perusteet on yksi ops-‐perusteiden opintokokonaisuus. Se määritellään sisältöalueittain seuraavasti: musiikin luku-‐ ja kirjoitustaito, musiikin hahmottaminen sekä musiikin historian ja tyylien tuntemus. Opetushallitus on koonnut opetuksen järjestämistä ja käytäntöjä koskevaa ohjeistusta ops-‐perusteiden liiteosaan. Siinä SML:n tasosuoritusohjeistusta käytetään esimerkkinä opetuksen tavoitteista ja sisällöistä. (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2002, liiteosa). Moni oppilaitos on käytännössä luopunut kurssijaosta (musiikinteorian ja säveltapailun 1/3, 2/3 ja 3/3 -‐kurssit, musiikkitiedon peruskurssi, musiikinteorian, säveltapailun ja musiikkitiedon I-‐kurssit, harmoniaopin kurssi). Oheinen musiikin perusteiden sisältöjä ja tasosuoritusohjeita koskeva ohjeistus on tarkoitettu helpottamaan oppilaitoksen opetussuunnitelmatyötä. Tavoitteena on määritellä osaaminen, joka täyttää ops-‐perusteiden asettamat kriteerit. Oppilaitos tarkentaa opetuksen tavoitteet, sisällöt ja järjestämisen omassa opetussuunnitelmassaan. Ohjeistus voi myös antaa virikkeitä toteutettavalle ops-‐perusteiden uudistamistyölle. Jo nyt oppilaitokset tarjoavat valinnaisia aineita, jotka ilmentävät musiikkielämämme kirjoa. Monipuolisia ideoita musiikin perusteisiin soveltuvista työtavoista ja materiaaleista on saatavissa mm. internet-‐sivuilta.


3

Musiikin perusteet (mupe), perustaso Musiikin perusteiden opetuksessa kehitetään oppilaan musisointi-‐ ja hahmotustaitoja sekä musiikin rakenteiden tiedostamista. Tunneilla käytetään monipuolisia työskentelytapoja ja välineistöä, jotta saavutetaan sujuvaa osaamista ja opitaan sovellustaitoja. Arviointi perustuu oppilaan kaikkeen työskentelyyn ja tukee oppimista. Päättösuoritus voi koostua monenlaisesta musiikillisesta toiminnasta ja oppilaan töistä, jotka ilmentävät parhaiten hänen vahvuuksiaan ja taitojaan. Liitteen ohjelmistoesimerkit antavat käsityksen osaamistasosta, joka oppilaan pitää vähintään saavuttaa. Oppimisen lähtökohtana on oppilaan oma musisointi: oppilaan instrumenttiopintoihin liittyvän materiaalin ja hänen itsensä tekemän musiikin käyttö myös tuntityöskentelyssä. Oppilasta rohkaistaan omaan musiikilliseen ilmaisuun ja erilaisten materiaalien kokeilevaan tutkimiseen. Tunneilla tehtyä ja opeteltua musiikkia esitetään matineoissa tai mupe-‐konserteissa. Laulamisen ja soittamisen ilo on tärkeä motivaation herättäjä. Laulaminen ja soittaminen ovat erinomaisia työtapoja, joiden avulla tutustutaan uusiin asioihin ja harjoitellaan soveltamaan jo opittuja taitoja. Laulutaidolla on suuri merkitys nuotinluvun ja sisäisen kuulon kehittämisessä. Moniääninen laulaminen, esim. kaanon, on suositeltavaa perustason alusta lähtien. Oppilasta on hyvä rohkaista ja ohjata oman äänen käyttämiseen eri tavoin. Instrumenttien (laatta-‐ ja rytmisoittimien, koskettimistojen ja oppilaiden omien soittimien) käyttö opetuksessa tehostaa oppimista ja tuo siihen iloa. Soittaminen luo perustan hyvälle ja käytännön-‐läheiselle musiikkisuhteelle. Mupen sisältöjä on luontevaa toteuttaa myös soitinopetuksessa ja yhteismusisoinnissa. Musiikin perusteiden ja instrumenttiopetuksen välinen yhteistyö tukee oppilaan musiikkiopintoja ja tekee oppimisesta kokonaisvaltaisempaa. Perustason sisältöalueet Numeroitu asiajärjestys noudattaa nykyisiä ops:n perusteita, mutta on järjestykseltään ja otsikoinniltaan muokattu. 1. Oppilas on saanut valmiuksia käytännön muusikkouteen Opetuksen tavoite on tukea ja monipuolistaa oppilaan musiikillisia taitoja, jotka ilmenevät sekä instrumenttiopinnoissa että hänen muussa musiikillisessa toiminnassaan. Oppilas saa valmiuksia sävelletyn ohjelmiston opiskeluun ja itsenäiseen tutkimiseen sekä oman musiikin tuottamiseen. Samalla oppilas oppii soveltamaan oppimiaan tietoja ja taitoja. Oppilasta ohjataan havainnoimaan musiikillinen vuorovaikutus. Opetuksessa hyödynnetään musiikilliset merkitykset, mielikuvat ja musiikin tunnesisältö. Opetuksessa kehitetään musisointitaitoja: rytmin ja melodisen linjan hallintaa, oikea-‐aikaista aloittamista ja säveltason löytämistä, sävelpuhtautta, oman stemman hahmottamista sekä etenemistä mahdollisista virheistä huolimatta. Samalla opitaan harmonian ja tyylin perusteita, musiikin jäsentelyä ja muotorakenteita sekä musiikin johtamisen periaatteita. Sanastoa opiskellaan oppilaan ikä ja instrumenttiopintojen vaihe huomioiden.


4

Aineistona käytetään elävää musiikkia: mahdollisuuksien mukaan oppilaiden omaa ohjelmistoa sekä omia sovituksia ja sävellyksiä. Materiaalia tutkitaan ja harjoitetaan monipuolisesti. Ymmärrystä kunkin sävellyksen tyylistä ja luonteesta voidaan kehittää soittaen ja luomalla kappaleeseen sopiva tulkinta tyylilajin tai esitysohjeiden pohjalta. Musiikillisia ilmiöitä tiedostetaan ja nimetään tarpeen mukaan. Arviointi ja suoritus:

o Oppilaan käytännön muusikkouden valmiuksien kehittymistä seurataan jatkuvasti ja arvioidaan muiden osa-‐alueiden yhteydessä.

2. Oppilas hallitsee monipuolista ohjelmistoa. Hän tuntee musiikinlajinsa keskeisiä tyylisuuntauksia, ilmiöitä ja soittimistoa Musiikillista yleissivistystä ja ohjelmistotuntemusta kartutetaan opetuksessa käytettävien musiikki-‐esimerkkien lisäksi konsertti-‐ ja kuuntelukasvatuksen avulla. Tunneilla opiskellaan kuuntelemalla, laulamalla ja soittamalla keskeistä ohjelmistoa sekä oppilaiden omaa instrumentti-‐ ja yhteismusisointiohjelmistoa. Eri musiikin lajeihin tutustutaan esimerkkien avulla. Lisäksi keskustellaan musiikista ja sen merkityksistä sekä harjoitellaan mielipiteiden perustelua. Oppilasta kannustetaan itsenäiseen musiikin kuunteluun sekä opastetaan tiedonhankintaan ja lähdemateriaalin käyttöön. Opetukselle asetettuja tavoitteita ovat:

o Oppilas saa virikkeitä muodostaakseen omakohtaisen musiikkisuhteen länsimaiseen musiikkiin, sen erilaisiin tyyleihin ja ilmiöihin sekä historiaan.

o Oppilaalla on tietoja, joiden perusteella hän kykenee määrittelemään kuulemansa musiikin tyylin ja erittelemään sen yksityiskohtia.

o Hän tunnistaa tavallisimmat soittimet erilaisine soittotapoineen. o Hän on tutustunut musiikkikulttuurin osa-‐alueisiin kuten konserttielämään, mediaan ja

musiikkiteollisuuteen. Arviointi ja suoritus:

o tyylien, ilmiöiden ja soittimien tunnistamista erilaisissa kuuntelu-‐ ja musisointitilanteissa o syventymistä johonkin säveltäjään tai musiikillisen erityisalaan tai esitelmä valitusta

aiheesta. 3. Oppilas on harjaantunut rytmin hahmottamiseen Perussykkeen hallinta on ensiarvoisen tärkeä taito, koska se on rytmin ja muodon hahmottamisen edellytys. Musiikillista muotoa luovia tekijöitä rytmin alueella ovat pulssi ja rytmikuviot, kestot ja niiden väliset suhteet. Erilaisia rytmi-‐ilmiöitä (syke, metri, kuviot, kestot ja tauot, fraseeraus, fraasirytmit) harjoitellaan monipuolisesti yksin ja ryhmässä soittaen, laulaen, kirjoittaen ja lukien. Materiaalina käytetään helppoja yksi-‐ ja moniäänisiä rytmejä (esim. partituureista), täydennystehtäviä, oppilaiden omaa


5

ohjelmistoa sekä itse keksittyjä rytmejä, säestysrytmejä ja -‐ostinatoja. Prima vista -‐tekniikkaa harjoitellaan, mutta päättösuorituksessa sitä ei edellytetä. Arviointi ja suoritus: Oppilas osaa hahmottaa ja säilyttää perussykkeen musiikkiesityksessä eri tahtilajeissa ja ymmärtää pulssin merkityksen musiikillista muotoa luovana tekijänä.

o Suoritukseen sisältyy näytteitä rytmin kirjoitustaidosta. Arviointi tapahtuu tehtävän vaativuuden mukaan; myös täydennystehtäviä voidaan käyttää. Harjoitusohjelmistoon kuuluva tehtävä esitetään yksin tai ryhmässä.

4. Oppilas on harjaantunut melodian hahmottamiseen Monia mupen asioita voi oppia laulaen, ja laulutaidon kehittäminen on hyvä tavoite jo itsessään. Musiikin kirjoittamista harjoitellaan kuulonvaraisesti ja instrumentin, esim. koskettimiston tai oman soittimen, avulla. Nuoteista laulamista harjoitellaan yksi-‐ ja moniäänisesti. Myös prima vista -‐laulua harjoitellaan, mutta päättösuorituksessa prima vistaa ei edellytetä. Musiikinteorian ja notaation perusasioita – asteikkoja, intervalleja ja sointuja – opiskellaan siinä laajuudessa, että työskentely on musiikillisesti mielekästä. Perusasiat pitää hallita, mutta harjoittelua voi eriyttää siten, että oppilaan soittimen erityistarpeet tulevat huomioiduksi. Nuottikuvan sujuvaa hahmottamista harjoitellaan. Arviointi ja suoritus: Oppilas osaa laulaa ja kirjoittaa yksinkertaista tonaalista yksi-‐ ja moniäänistä ohjelmistoa säilyttäen sävellajitunnun.

o Näytteitä musiikin kirjoitustaidosta annetaan joko soittimen tuella tai kuulonvaraisesti. Arviointi perustuu tehtävän vaativuuteen. Myös täydennystehtäviä voidaan käyttää.

o Kirjoitustaidon näyte voi olla oman sävellyksen nuotinnus. o Harjoitusohjelmistoon kuuluva laulu esitetään oppilaalle sopivalta esityskorkeudelta. o Säveltapailutaitoa voi osoittaa osallistumalla moniääniseen kuoroesitykseen.

5. Oppilas on harjaantunut harmonian hahmottamiseen Soinnutus-‐, sovitus-‐ ja säestystehtävät auttavat oppilasta hahmottamaan melodian, harmonian ja muodon välisen yhteyden. Oppimisen tukena käytetään koskettimistoja, laattasoittimia ja oppilaiden omia soittimia, jotta taidot yhdistyvät käytännön musisointiin. Opetellaan sointuasteet, reaalisoinnut ja tavallisimmat lopukkeet. Musisointitehtävin harjoitellaan löytämään sointuja ja bassolinjoja helppoihin melodioihin sekä tuottamaan luontevia laulu-‐ ja soitinstemmoja sointuasteiden ja reaalisointujen avulla. Tutustutaan sointukäännöksen käsitteeseen sekä harmonian ja muodon väliseen yhteyteen.


6

Arviointi ja suoritus: Oppilas osaa hahmottaa harmoniaa sekä kuulonvaraisesti että nuottilähtöisesti. Hän osaa tuottaa yksinkertaisia säestyksiä ja säestysääniä laulaen ja soittaen.

o näyte tai näytteitä harmoniataidoista siten kuin asiaa on tunneilla harjoiteltu tai o säestysnäyte tai o oma sovitus tai o oppilaan omaan instrumenttiohjelmistoon kuuluvan kappaleen analyysi.

6. Oppilas on saanut valmiuksia säveltämiseen ja improvisointiin Oman musiikin tekeminen yhdistää, selkiyttää ja vakiinnuttaa opittuja taitoja. Opetuksessa tuetaan oppilaan luovuutta ja ohjataan häntä hyödyntämään oppimaansa musiikillisten ideoiden toteuttamisessa. Improvisointi on luonteva tie säveltämiseen ja sovittamiseen. Sen lähtökohtia voivat olla esim. mielikuvat, sointiväri, rytmi, melodia, harmonia ja tunnekokemukset. Musiikin rakenteisiin tutustutaan ensin itse kokeillen ja sommitellen. Oman musiikin tekemistä ja improvisaatiota voidaan käyttää työtapana useilla opintojen osa-‐alueilla. Oppilas on saanut valmiuksia improvisointiin ja säveltämiseen. Oma sävellys tai sovitus voi olla osa päättösuoritusta ja korvata muita osioita. Musiikkiteknologiaa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. Arviointi ja suoritus:

o aktiivinen osallistuminen tunnilla tapahtuvaan sovitus-‐ ja sävellystyöskentelyyn tai o oppilaan oma sovitus-‐ tai sävellystyö

Perustason musiikin perusteiden arviointi ja sen kriteerit Oppilaan tulee saada säännöllisesti kirjallista tai suullista palautetta, joka on kannustavaa ja työskentelyä ohjaavaa. Oman opettajan palaute on keskeistä, ja oppilasta itseään ohjataan arvioimaan omaa työskentelyään ja edistymistään. Arvioinnissa otetaan huomioon oppilaan osaaminen, edistyminen ja työskentelyn aktiivisuus. Arviointi ja arvosana-‐asteikko Erinomainen (5) Oppilas on sisäistänyt opetetut asiat ja osoittaa osaamisensa soveltamalla tietojaan ja taitojaan monipuolisesti. Hän suoriutuu tehtävistä sujuvasti ja vaivattomasti. Työskentely on itsenäistä. Hyvä (3) Oppilas on harjoitellut ja hallitsee suuren osan opetelluista asioista. Oppilas kykenee soveltamaan opittuja tietoja ainakin osittain. Hyväksytty (1) Osaaminen on epävarmaa, mutta auttaen oppilas suoriutuu annetuista tehtävistä.


7

Musiikin perusteet, opistotaso Opistotason opinnot koostuvat yhteisistä opinnoista ja syventävistä opinnoista. Yhteisissä opinnoissa harjoiteltavia asioita ovat ops:n perusteiden mukaiset musiikin luku-‐ ja kirjoitustaito, musiikin hahmottaminen sekä historian ja tyylin tuntemus. Niitä voi yhdistellä vapaasti ja opiskella monenlaisissa oppimisympäristöissä, joissa vahvistetaan perustasolla opittuja tietoja ja taitoja. Musiikkilähtöinen opetus perustuu monipuolisiin esimerkkeihin ja työtapoihin, jotka ilmentävät musiikin käsityötaitoa (soittaminen, laulaminen, sovittaminen, improvisointi, säveltäminen jne.). Syventävät opinnot oppilas valitsee kiinnostuksensa mukaan oppilaitoksen opetussuunnitelman mukaisesti. Oppilas ja opettaja suunnittelevat opinnot ja asettavat tavoitteet yhdessä. Opistotason päättöarvioinnissa painotetaan syventävissä opinnoissa osoitettua osaamista. Opistotasolla oppilaiden osaamisprofiilit ja oppimistavoitteet ovat jo huomattavan erilaiset. Opetuksen pitää kyetä vastaamaan sekä aktiivisten harrastajien että ammattiopintoihin pyrkivien tarpeisiin. Ammattiin tähtäävien oppilaiden taitojen kehittymisestä huolehditaan tarjoamalla tarvittaessa yksilöllistä ohjausta. Opistotason yhteiset opinnot Opistotason sisältöalueet 1. oppilas on harjaantunut melodian hahmottamiseen Nuotinlukutaitoa harjoitellaan laulaen ja soittaen sekä melodian ja harmonian yhteyttä erityisesti painottaen. Ohjelmiston esimerkkisävellyksiin pitää sisältyä kromatiikkaa ja modulaatioita. Duuri-‐ ja molliasteikkojen lisäksi tutustutaan moodeihin. Harjoituksissa keskitytään oppilaan oman musiikillisen toiminnan kannalta keskeiseen osaamiseen; esim. orkesteristemman tai oman instrumenttikappaleen selvittämisessä oleellisiin seikkoihin. Omaa soitinta, koskettimistoa ja tietokonetta voidaan käyttää melodian ja harmonian kirjoittamisen apuna. 2. oppilas hallitsee moniäänistä ohjelmistoa Moniääniset tehtävät ovat tärkeä osa opintoja. Taitojen sujuvuus ja varmuus kehittyvät käytännön musisoinnissa, esim. kuorolaulussa tai yhtyesoitossa. Erilaisten partituurien lukemista harjoitellaan. Intervallien tunnistamista ja tuottamista harjoitellaan kaksiäänisten musiikkiesimerkkien avulla. Kolmi-‐ ja nelisoinnut käännöksineen esitellään luontevassa musiikillisessa yhteydessä.


8

3. oppilas on harjaantunut rytmin hahmottamiseen Rytmin hahmottamista ja sykkeen säilyttämistä harjoitellaan esittämällä eri tyylikausien moni-‐äänisiä teoksia. Lisäksi laaditaan omia rytmisäestyksiä ja -‐sävellyksiä. Opinnoissa kiinnitetään huomio synkooppirakenteisiin, kaaren käyttöön sekä sykkeen säilyttämiseen taukojen aikana. Tutustutaan polyrytmiikkaan. Oppitunneilla harjoitellaan erilaisten triolien esittämistä. Samoin tutustutaan musiikkiin, joka sisältää 5/8-‐ ja 7/8-‐tahtilajeja sekä tahtilajien vaihdoksia. Muita rytmisiä ilmiöitä käsitellään oppilaiden tarpeiden mukaisesti. 4. oppilas on harjaantunut jäsentämään musiikkia sekä kuulonvaraisesti että nuotista Opetuksessa kehitetään musiikin havaitsemista tarkemmaksi ja oleellisiin rakennepiirteisiin suuntautuvaksi. Harjoitellaan luokittelemaan ja ryhmittelemään musiikillista informaatiota (tahtilajit, asteikot, intervallit, kolmi-‐ ja nelisoinnut, muotorakenteet) sekä jäsentämään sävellyksen hierarkkinen rakenne. Rakennetietoa sovelletaan musiikkia esitettäessä: se helpottaa ja nopeuttaa sävellyksen omaksumista ja ulkoa oppimista sekä parantaa intonaatiota. Musiikin kuulonvaraista jäsentämistä kehitetään osoittamalla eri tilanteisiin parhaiten soveltuvia kuuntelutapoja. Kuulonvaraista analyysiä harjoitellaan sekä tiettyyn musiikilliseen ilmiöön keskittyen että kokonaisvaltaisesti. Muodon hahmottamiseen ohjataan erityisesti tonaalisen sävellyksen kadensseja havainnoimalla. Teosanalyysiä harjoitellaan sekä nuotin että kuulokuvan tuella (äänite, elävä esitys, oma soitto). Oppilaalla pitää olla käsitys sävellyksen luonteesta ja etenemisestä oikeassa tempossaan. Sointuanalyysi on vain yksi monista analyyttisistä lähestymistavoista. Teosanalyysin tulee johtaa keskusteluun, jota varten on opittava

o sointuasteet ja reaalisoinnut sekä niiden merkitsemistavat o yleisesti ymmärrettyjä käsitteitä: motiivi, säe, periodi, ABA-‐muoto, teema, sekvenssi,

kadenssi, tekstuuri o keskeinen musiikkisanasto.

Tavoite on, että oppilas osaa tehdä sointu-‐ ja muotoanalyysiä selkeästä klassis-‐romanttisesta sävellyksestä helpossa sävellajissa. Esimerkkien monipuolisuus on tärkeää: erillisistä analyysi-‐harjoituksista ja koraalitekstuurista edetään horisontaaliseen sointujen hahmottamiseen ja murtosointuiseen tekstuuriin sekä sointujen hahmottamiseen yksiäänisestä sävellyksestä. Teoksesta tunnistetaan sävellajialueet ja ymmärretään ero paikallisen, pääsävellajia värittävän ja modulaatioon johtavan kromatiikan välillä. Tutustutaan muunnesointuihin. Opetellaan tavallisimmat sointukulut ja hajasävelen käsite. Harjoitellaan valikoivaa analyysia: etsitään sävellyksestä muodon kannalta oleellisia asioita, kuten kadensseja ja sävellajialueita. Esimerkkisävellyksiä ei tarvitse kuvata tyhjentävästi, vaan huomio voidaan kiinnittää rajattuun alueeseen tai erottuvaan ilmiöön. Näkökulman rajaaminen on tarpeen erityisesti 1900-‐luvun ei-‐tonaalisista esimerkeistä keskusteltaessa. Teosanalyysissä huomioitavia seikkoja voivat olla

o yleiskäsitys sävellyksen luonteesta, tekstuurista ja temposta o tyylilliset havainnot


9

o tekstin ja musiikin tai solistin ja säestyksen suhde o musiikin merkitykset o sävellajit ja tahtilajit o teemat ja motiivit o kertaukset, tärkeimmät rajakohdat ja kadenssit o toistuva materiaali, taukojen merkitys muodon kannalta o rytmiikan luonne ja rakenne o dynamiikka, artikulaatio ja esitysohjeet o sointuanalyysi, harmonian sävy ja erityispiirteet o piilorakenteet: esim. melodialinjat ja soinnut murtosointutekstuurissa.

5. oppilas on harjaantunut soveltamaan harmoniatietojaan Oppitunneilla harjoitellaan moniäänisen musiikin kirjoittamista ja äänenkuljetuksen periaatteita laatimalla luontevia stemmoja sointutehtäviin. Harjoitellaan säestämistä omalla soittimella sekä sointumerkeistä että itse soinnuttaen (yksiäänisellä instrumentilla murtosoinnut, obligatomelodia, bassomelodia). Harjoitellaan säestämistä sointusoittimella vähintään I-‐IV-‐V -‐soinnuilla. Oppilas saa kokemuksia moniäänisestä kirjoittamisesta sointusoittimelle (esim. pianolle, harmonikalle, kanteleelle, kitaralle), omalle soittimelle ja moniääniselle yhtyeelle. Tyypillisiä ratkaisuja soitetaan ja lauletaan, jotta oppilaat saavat kuulla hyvän äänenkuljetuksen ja soinnin mallin. Tehtäviin sisällytetään kantasointuja, dominanttiseptimisointuja ja sointukäännöksiä. Opetukseen voidaan sisällyttää vapaan säestyksen ja sovituksen alkeita, helppoja transkriptioita valinnaiselle kokoonpanolle, kuorolle kirjoittamista ym. ryhmän tason ja kiinnostuksen mukaan. 6. oppilas on saanut valmiuksia soveltaa tyylintuntemustaan Tyylintuntemus kehittyy ensisijaisesti oppilaan soittotunnilla yhteistyössä soitonopettajan kanssa. Tyylintuntemuksen keskeinen sovellusalue on oppilaan ohjelmisto. On tärkeää, että myös mupe-‐tuntien ohjelmistoa harjoitellaan luontevassa tempossa, tyylinmukaisesti soinnuttaen ja sävellyksen luonne huomioiden. Konserttikäynnit, musiikin monipuolinen kuunteleminen sekä musiikista keskusteleminen ja lukeminen ovat osa opiskelua. Opistotasolla tutustutaan myös oman aikamme taidemusiikkiin, sen tyylipiirteisiin ja esityskäytäntöihin. Opistotason yhteisten opintojen arviointi ja suoritus: Kaikille yhteisten opintojen arviointi perustuu osallistumiseen ja sovittujen tehtävien tekemiseen opettajan ohjauksessa. Yhteisissä opinnoissa keskitytään yleisperiaatteiden oppimiseen ja käytännön taitojen kehittämiseen (helpoimmat sävellajit, tavallisimmat tekstuurityypit). Yhteisten opintojen arviointi: suoritettu / täydennettävä.


10

Harjoitusohjelmistoa

Esimerkkejä harjoitusohjelmiston sävellyksistä, joihin syvennytään mahdollisimman monipuolisesti musiikin luku-‐ ja kirjoitustaidon, musiikin hahmottamisen sekä historian ja tyylintuntemuksen näkökulmista. Oppilaan oma ohjelmisto on suositeltava lähtökohta. Pedagoginen esimerkki on liitteessä 2.

Martini: In monte oliveti (esim. Fazer: Nuori kuoro)

J. S. Bach: Soolosellosarja n:o 1 G-‐duuri

Gluck: Melodia (Orfeo ed Euridice)

Haydn: Divertimentot pianolle

Mozart: Ave verum corpus (kuoro)

Crusell: Klarinettikonsertot, pääteema

Lithander: Muunnelmat Haydnin teemasta

Beethoven: helpoimpien sonaattien teemat

Schubert: Heidenröslein, Seligkeit, Die Forelle

Sibelius: Romanssi (viulu)

Vaccai: Metodo pratico, valikoiden alusta (laulu)

Kabalevski: Pieni laulu (op. 27 n:o 2), Klovni (op. 27 n:o 20)

Debussy: Pellavatukkainen tyttö (La fille aux cheveux de lin, Preludit I pianolle)

Sonninen: Valkopippuri (piano)

Bartók: Mikrokosmos

Bartók: Kolme kansanlaulua Csikin maakunnasta (huilu)

Smith-‐Brindle: El Polifemo de Oro (kitara)

Brouwer: Etudes simples (kitara)

Valpola: Klovnit II (harmonikka)

Irlantilainen kansanlaulu: Love me tender

Lennon & McCartney: Yesterday


11

Opistotason syventävät opinnot Kaikille yhteisten opintojen lisäksi oppilas valitsee kiinnostuksensa mukaan oppilaitoksen opetussuunnitelman mukaisia syventäviä opintoja. Oppilas ja opettaja suunnittelevat opinnot ja asettavat tavoitteet yhdessä. Oppilasta ohjataan arvioimaan omaa työskentelyään ja edistymistään. Syventävät opinnot arvioidaan asteikolla 1 (hyväksytty) -‐ 5 (erinomainen). Ammattiin tähtäävien oppilaiden taitojen kehittymisestä huolehditaan tarjoamalla sopivia opintokokonaisuuksia sekä tarvittaessa myös yksilöllistä ohjausta prima vista -‐lauluun, vaativampien diktaattien työstämiseen ja harmonian kuulonvaraiseen hahmottamiseen. Opistotason opinnot suoritettuaan ammattiopintoihin pyrkivien oppilaiden tulee kyetä soveltamaan taitojaan:

• analysoimaan vaativaa, hajasävelistä ja kromaattisesti väritettyä tekstuuria • noudattamaan äänenkuljetuksen tärkeimpiä periaatteita musiikkia kirjoittaessaan ja

soittaessaan • soinnuttamaan yksinkertainen tonaalinen melodia.

Alla olevat esimerkit ovat suuntaa antavia sisältökokonaisuuksia, joiden pohjalta oppilaitos muodostaa painotuksiinsa ja resursseihinsa sopivat kokonaisuudet. Opetusta voi eriyttää myös yhden kurssin sisällä, jolloin oppilas valitsee tehtävänsä oman kiinnostuksensa mukaisesti. Laulupainotteinen:

o kehitetään musiikin kuulonvaraista hahmottamista ja syvennetään nuotinlukutaitoja o työmuotona esim. ohjattu kuoro-‐ tai yhtyelaulutyöskentely

Harmonia-‐, sovitus-‐ ja improvisointipainotteinen:

o opiskellaan ryhmässä äänenkuljetuksen, soinnutuksen ja pienyhtyeelle sovittamisen alkeita o tehdään analyysitaitoja valmistavia harmonian tuottamisen harjoituksia musisoiden o tehdään oma, ohjattu projekti, esim. sävellys tai sovitus, joka esitetään o kurssiin voi liittyä improvisointia ja vapaan säestyksen harjoittelua

Yhteismusisointi:

o harjoitellaan musiikin eri elementtejä improvisoinnin avulla o toteutetaan ohjattu sovitus-‐, transkriptio-‐ tai sävellysprojekti o harjoitetaan ja analysoidaan yhtyeen ohjelmistoa o paneudutaan johonkin erityisalueeseen, esim. intonaatioon, fraseeraukseen,

tyylinmukaiseen tulkintaan tms. Säveltäminen:

o tutustutaan säveltämiseen ilmaisun välineenä o toteutetaan ensisijaisesti yksilöllisin tavoittein sävellysprojekti, joka esitetään o säveltäminen ja esityksen valmistaminen voi olla osa laajempaa ryhmäprojektia o sävellysprojekti voidaan yhdistää mm. musiikkiteknologian opintoihin


12

Analyysipainotteinen:

o tehdään analyysitaitoja valmistavia harmonian tuottamisen harjoituksia esim. soinnuttaen ja improvisoiden

o harjoitellaan muoto-‐ ja harmonia-‐analyysin perusteita Työmuotoina voidaan käyttää seuraavia: • oman ohjelmiston tai oman kamarimusiikkiryhmän ohjelmiston monipuolista tyyli-‐,

muoto-‐ ja harmonia-‐analyysiä pienryhmässä keskustellen ja ohjattuna etätyönä • soitin-‐ tai yhtyekohtainen analyysityöpaja • transkriptiotehtäviä etäopiskeluna ja pienryhmä-‐ tai yksilöohjauksena.

Historia-‐ ja tyylipainotteinen: Oman musiikkisuhteen syventämiseksi perehdytään monipuolisesti musiikin menneisyyteen ja nykyisyyteen oppilaiden kiinnostuksen mukaan.

o käytetään erilaisia työtapoja: kuuntelu, soittaminen, improvisointi, musiikkiliikunta, draaman keinot

o tutustutaan eri musiikkityyleihin ja -‐kulttuureihin o tutustutaan musiikin filosofiaan ja estetiikkaan o opintojen tulee sisältää konserttikäyntejä ja mahdollisesti yleisöluentoja tms. paikkakunnan

tarjonnan mukaan o opetellaan musiikista keskustelemista sekä musiikista kirjoittamista: tehdään

konserttiarvosteluja, esseitä, haastatteluja tai suullinen esitys Musiikkiteknologiapainotteinen:

o opiskellaan notaatio-‐, sekvensseri-‐, äänitys-‐, editointi-‐ sekä musiikinopetussovellusten käyttöä

o laaditaan työnäytteitä eri sovelluksilla o työstetään mahdollisuuksien mukaan oppilaiden omia sovituksia tai sävellyksiä

Instrumenttitaitojen syventäminen:

o oppilas tekee oman soittimen opistotasoa ylemmän (C-‐)tasosuorituksen ja esitettävän ohjelmiston ohjatut analyysiopinnot Lisäksi toinen seuraavista:

o oppilas harjoittelee oman oppimisensa arvioimista ja kehittää opiskelutaitojaan pitämällä oppimispäiväkirjaa

o oppilas perehtyy oman soittimensa tai soitinryhmän rakenteeseen, historiaan ja ohjelmistoon suppeahkon tutkielman avulla

Osallistuminen oppilaitoksen omaan erityisprojektiin:

o sovitaan projekti tai sen osa ja sen toteuttamistapa.


13

Opistotason musiikin perusteiden arviointi ja sen kriteerit Oppilaan tulee säännöllisesti saada kirjallista tai suullista palautetta, joka on kannustavaa ja työskentelyä ohjaavaa. Oman opettajan palaute on keskeistä, ja oppilasta itseään ohjataan arvioimaan omaa työskentelyään ja edistymistään. Arvioinnissa otetaan huomioon oppilaan osaaminen, edistyminen ja työskentelyn aktiivisuus. Opistotason päättöarvioinnissa painotetaan syventävissä opinnoissa osoitettua osaamista. Arvosana-‐asteikko Yhteisten opintojen arviointi: suoritettu / täydennettävä. Syventävät opinnot arvioidaan asteikolla 1 (hyväksytty) -‐ 5 (erinomainen). Erinomainen (5) Oppilas on sisäistänyt opetetut asiat ja osoittaa osaamisensa soveltamalla tietojaan ja taitojaan monipuolisesti. Hän suoriutuu tehtävistä sujuvasti ja vaivattomasti. Työskentely on itsenäistä. Hyvä (3) Oppilas on harjoitellut ja hallitsee suuren osan opetelluista asioista. Oppilas kykenee soveltamaan opittuja tietoja ainakin osittain. Hyväksytty (1) Osaaminen on epävarmaa, mutta auttaen oppilas suoriutuu annetuista tehtävistä.


14

Liite 1: Esimerkkejä ohjelmiston soveltamisesta perustasolla Esimerkkitehtävät 1-‐4: Inkeri Jaakkola, 5: Hanne Närhinsalo Tehtävä 1

Sävellyksen ylä-‐ääni soveltuu perustason päättötaso-‐ohjelmiston laulutehtäväksi; myös basso-‐stemmaa voidaan käyttää. Stemmalaulua ei kokeessa edellytetä kaikilta oppilailta, mutta halukkaat oppilaat voivat esittää sävelmän parin tai opettajan kanssa kaksiäänisesti. Hyväksytyssä suorituksessa sävelmä etenee tempossaan ja hahmottuu kokonaisuudeksi, vaikka virheitä ja epäpuhtautta ilmenisikin. Sävelmä soveltuu myös musiikin kirjoitustaidon näytteeksi. Pelkkä ylä-‐ääni riittää, mutta basso-‐ääntäkin voidaan nuotintaa esim. täydennystehtävänä. Arvioinnissa otetaan huomioon työskentelyn itsenäisyys ja tehtävänanto: täysin kuulonvarainen, itsenäinen työskentely ryhmä-‐tilanteessa on vaativaa. Vähimmäissuoritukseksi riittää ylä-‐äänen melodian ja rytmin täydentäminen opettajan antamin vihjein koskettimiston tuella. Sävellyksen ylä-‐ääntä voidaan käyttää harmoniataitojen päättösuorituksessa. Oppilasta pyydetään ensin kirjoittamaan sävellajin soinnut I-‐IV-‐V ja niiden reaalisointumerkit viivastolle. Tämän jälkeen oppilas soinnuttaa sävelmän käyttäen näitä sointuja; 1 sointu/tahti. Harmonian kuuntelutehtävänä oppilas merkitsee nuottiin reaalisoinnut tai asteet, kun opettaja soittaa melodian säestykseksi pääsoinnun kuhunkin tahtiin. Oppilaalla on tehtävän aikana käytettävissään melodia joko kokonaan tai osittain (vaativimmassa tehtävässä pelkkä rytmikuva) nuotinnettuna. Arviointi tehtävän vaativuustason mukaan: vähimmäissuorituksessa on osattu kirjoittaa sävellajin pääsoinnut oikein sekä ymmärretty melodian ja harmonian välinen yhteys.


15

Tehtävä 2

Sävellys soveltuu perustason päättötason sointuanalyysitehtäväksi. Oppilaita pyydetään selvittämään sävellaji sekä soinnut vasemman käden stemman perusteella. Vastaukseksi kirjoitetaan reaalisoinnut, asteet tai molemmat. Käännösmerkintöjä voidaan käyttää, mutta niitä ei edellytetä vähimmäissuorituksessa. Oppilaita voidaan myös pyytää ympyröimään melodiasta kuhunkin sointuun kuulumattomat sävelet. Sävellystä voi käyttää myös sovitustehtävänä, jolloin oppilaita pyydetään tekemään nuotista sovitus esim. kolmiääniselle lauluryhmälle tai sellolle ja kahdelle viululle. Sovitus voidaan laatia ryhmä-‐tehtävänä, jolloin tuotosta voidaan omin soittimin kokeilla ja lopuksi esittää. Arviointi voi olla oppilaiden itsearviointi, jota täydennetään opettajan kommentein. Sävellys soveltuu myös perustason päättösuorituksen laulutehtäväksi. Hyväksytyssä suorituksessa sävelmä etenee tempossaan ja hahmottuu kokonaisuudeksi, vaikka virheitä ja epäpuhtautta ilmenisikin. Musiikin kirjoitustehtävänä sävellystä voidaan käyttää sellaisenaan, jolloin vain melodia nuotinnetaan. Opettaja voi myös esittää sävellyksestä yksinkertaistetun kaksiäänisen version, jossa vasemman käden stemmasta toteutetaan vain sointujen bassoäänet pisteellisinä puolinuotteina. Oppilaita pyydetään nuotintamaan bassostemma (ensimmäinen sävel valmiina) sekä täydentämään osittain kirjoitettu melodia. Arvioinnissa otetaan huomioon tehtävän vaativuus. Vähimmäissuorituksessa täydennystehtävästä on oltava oikein enemmän kuin puolet. Mikäli melodia kirjoitetaan täysin itsenäisesti ja kuulon-‐varaisesti, riittää, että sävelmän rytmi ja melodian liikkeet on ymmärretty suurin piirtein oikein.


16

Tehtävä 3

Sävellystä voidaan käyttää edellisten tehtäväesimerkkien tavoin sointuanalyysin, sovituksen sekä musiikinkirjoituksen päättösuoritustehtävänä. Sävellys soveltuu myös sointujen kirjoittamistaidon näytteeksi. Oppilaalle annetaan sävellyksen melodiasta nuotti, jossa on reaalisointumerkit (tai asteet). Oppilas kirjoittaa bassoviivastolle säestyssoinnun. Käännöksiä voidaan käyttää, mutta niiden hallinta ei ole suorituksen hyväksymisen edellytys. Tehtävään voidaan liittää sovituksen laatiminen. Mikäli intervallianalyysia halutaan käyttää päättösuorituksen osana, sävellyksen melodia soveltuu siihen hyvin, mutta harmonisten intervallien selvittämistä kahdella viivastolla ja kahdella avaimella ei perustason oppilailta edellytetä. On huomattava, että 6/8-‐tahtilaji on monelle perustason oppilaalle hahmotuksellisesti haastava, joten kirjoitustehtävänä sävellys soveltuu mieluusti täydennystehtäväksi. Lauluohjelmistossa sävellyksen nuotti transponoidaan soveltuvaan sävellajiin, ja laulu esitetään nuotinnuskorkeudelta. Tehtävä 4 Rytmin esittämiseen soveltuvia tehtäviä: Boccherini: Menuetti t. 1-‐8 Mozart: Viulukonsertto G-‐duuri, pääteema


17

Tehtävä 5 Oman musiikin tuottaminen, sovittaminen ja opittujen tietojen soveltaminen perustasolla

Opettaja soittaa kappaleen säestyssointuja ja oppilaat keksivät laulaen tai soittaen sointuihin sopivia omia melodioita. Onnistuneimmat kirjoitetaan nuoteille ja esitetään laulaen tai soittaen. Kappale kuunnellaan levyltä, ja oppilaat etsivät soittimellaan melodian, jonka jälkeen se kirjoitetaan. Oppilaat soinnuttavat melodian tai tunnistavat kappaleen harmonian kuunnellen tai nuotista analysoiden. Oppilaat keksivät sointujen pohjalta säestyksen omille soittimilleen. Oppilaat tekevät melodiaan sopivan laulettavan tai soitettavan toisen äänen

• käyttäen rinnakkaisia terssejä tai sekstejä • sointujen pohjalta.

Analysoidaan malliksi jokin variaatiosarja. Keksitään omia variaatioita Kehtolaulun melodiaan. Kaikkia työtapoja voi toteuttaa yksittäin tai haluamassaan järjestyksessä. Kuvatut toimintatavat sopivat moneen eri kappaleeseen (Gruber: Jouluyö, King: Stand by me).


18

Liite 2: Esimerkkejä ohjelmiston soveltamisesta opistotasolla Tehtävä 1, Franz Schubert: Heidenröslein (Inkeri Jaakkola) Sävellystä voidaan tutkia eri näkökulmista ja esittää monin tavoin. Usean oppitunnin kuluessa toteutettavaan työskentelyyn voidaan sisällyttää kaikkien OPS:n perusteissa mainittujen opetus-‐tavoitteiden toteutumiseen tähtääviä työtapoja. Sävellykseen tutustutaan kuuntelemalla. Keskustellaan esityskokoonpanosta, sävellyksen tunnelmasta, temposta ym. Tekstisisältö esitellään, ja yhdistetään teos ja säveltäjä romantiikan aikakauteen ja tyyliin sekä lied-‐sävellysten genreen. Perehdytään sävellyksen kokonaismuotoon rytmin avulla. Laulustemma on selkeä ja soveltuu opistotasolla kuulonvaraisesti toteutettavaksi, perustaitoja vahvistavaksi kirjoitustehtäväksi. Oppilaille jaetaan Heidenrösleinin pianosäestyksellinen nuotti. Kuuntelun jälkeen tutkitaan sävellyksen jäsentymistä (säkeet ja hypermetri, kadenssit, säkeistörakenne sekä pianosäestyksen luonnehdinta). Todetaan modulaatio dominanttisävellajiin ja sen merkitys sävellyksen kokonais-‐muotoon. Harjoitellaan sointuanalyysia sekä reaalisointumerkein että astein huomioiden V asteen soinnun rooli dominanttisävellajin toonikana ja pääsävellajiin palauttavana dominanttina. Lopuksi esitetään sävellys vapaa säestys -‐tyyppisenä sovituksena esim. siten, että osa ryhmästä hyräilee laulustemmaa, sellisti ja basisti soittavat bassostemman, kitaristi ja pianisti sointumerkein tulkittua harmoniaa. Jos koskettimistoja on käytössä riittävästi, voidaan myös opetella soittamaan melodiaa nelikätisesti ja yksinkertaistettua säestystä tai ainakin bassoääntä kompiksi. Tutustutaan sävellykseen prima vista -‐laulutehtävänä. Luetaan laulustemman rytmi luontevassa esitystempossa, jolloin säkeet ja sävellyksen rakenne hahmottuvat. Tutkitaan laulustemmaa ja erityisesti sen muunnesäveliä. Todetaan, että sävellyksen kromatiikka johtaa sävellajin vaihdokseen, koska tietty kromaattinen muunnos toistuu, ja uudessa sävellajissa kuullaan lopukkeenomainen V-‐I -‐yhdistelmä. Harjoitellaan modulaation laulamista esimerkiksi relatiivista solmisaatiota vaihtamalla. Sävellyksen laulustemma voidaan sisällyttää opistotason lauluohjelmistoon; esitys-‐tempo on sovitettava sellaiseksi, että kuudestoistaosanuotitkin pystytään laulamaan puhtaasti. Bassostemma kirjoitetaan kuulonvaraisesti ryhmän äänialaan sopivaan sävellajiin ja esitetään sitten laulustemman kanssa kaksiäänisesti. Myös yksinkertainen kitarasäestys voidaan liittää esitykseen; tarvittaessa alkuperäisversion sointumerkit transponoidaan. Harjoitellessa tutustutaan nuotin esitysmerkintöihin ja toteutetaan ne esityksessä. Sävellyksen laulustemmasta voidaan tehdä melodiadiktaatti täydennystehtävänä (äänite). Vaikeustaso vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon oppilaille annetaan vihjeitä tehtäväpohjalla. Kaikille ei tarvita samoja vihjeitä; heikolle oppilaalle tarjotaan valmiina enemmän kuin nopeasti oppivalle. Laulustemma tai sen osa transponoidaan kotitehtävänä tai kirjoitetaan seuraavalla oppitunnilla ilman edellisen tunnin nuottia vain hyräilemiseen tai äänitteen kuunteluun tukeutuen.


19


20

Tehtävä 2, Ahti Sonninen: Valkopippuri, sarja pianolle (Inkeri Jaakkola) Osa I: Risoluto Työskentely aloitetaan oppilasesityksen kuulonvaraisella muotoanalyysillä. Oppilaita pyydetään kuvailemaan sävellyksen kokonaismuotoa esimerkiksi rakenteen osia kuvaavin kirjaimin ja kertomaan, mihin musiikin piirteisiin he perustavat tulkintansa. Tutustutaan sävellykseen tarkemmin nuotin avulla. Todetaan musiikin rajakohtiin liittyvät tempon ja tekstuurin muutokset, yleistauko ja sen merkitys sekä keskustellaan taitteiden vasta-‐kohtaisuudesta. Etsitään adjektiiveja, jotka osuvasti kuvaavat musiikin luonnetta ja sen muuttumista. Selvitetään nuotin esitysmerkit ja musiikkitermit. Kiinnitetään huomio vasemman käden ostinato-‐säestyskuvioon, ja verrataan sitä klassismin tyypillisiin murtosointusäestyksiin, esim. Albertin bassoon. Todetaan, että Sonnisen sävellyksessä on tonaaliseen musiikkiin viittaavia piirteitä, ja g on kappaleen keskussävel, mutta erityisesti toisen taitteen symmetrinen asteikkorakenne ja harmonian rinnakkaisliikkeet eroavat tonaalisen musiikin käytännöistä. Mietitään, mihin musiikin piirteisiin tässä sävellyksen osassa voi yhdistää sarjan nimen Valkopippuri. Osa II: Andante ritmico Tutustutaan sävellykseen sekä nuotin että kuulokuvan tuella. Todetaan, että sävellyksessä on käytetty kaikkia kromaattisen asteikon säveliä tasavertaisina, ja sen harmoniassa korostuvat dissonanssit. Selvitetään sävellyksen muoto etsimällä toistuvia aiheita ja tekstuurin muutoskohtia. Runsaan kromatiikan vuoksi nuottia on ensi näkemältä haastava seurata, mutta tahdin 12 rajakohta sekä paluu alkuaiheeseen tahdissa 25 ovat helposti havaittavissa. Pohditaan, miksi tahdin 25 rajakohta erottuu selvemmin kuin tahdin 12. Vasemman käden osuus on säestävä. Kiinnitetään huomio tahtien 1-‐12 sekä 27-‐31 kokosävelisiin harmonioihin sekä tahtien 13-‐25 kromaattisiin sävelikköihin. Todetaan tahtien 31-‐36 yhtäläisyys tahtien 22-‐25 kanssa. Tarkastellaan oikean käden osuutta. Melodiarakenteissa vain harvat sävelet toistuvat ennen kuin kaikki 12 kromaattista säveltä on esitetty. Useat laskevat septimit sekä oktatoninen asteikko (t. 8) kiinnittävät huomion. Oikean käden osuuden säveltasot tahdeissa 1-‐9 sekä 22-‐13 on sommiteltu toistensa rapuversioiksi: näin on saavutettu sävellyksellistä yhtenäisyyttä. Kiinnostava poikkeus rapuversiossa on tahdin 20 sävel e2: onko se säveltäjän tarkoituksellinen muutos vai kirjoitusvirhe? Keskustellaan, miten musiikki muuttuu, kun rapuversiossa (erityisesti tahdeissa 15-‐17) aihe on sommiteltu siten, että vahvat ja heikot tahdinosat sijoittuvat alkuperäisversioon nähden päinvastoin. Tunnistetaan tahtien 6-‐8 aiheen epätarkka transpositio tahdeissa 23-‐25. Analyysin yhteydessä esitellään erilaisia vaihtoehtoja organisoida totaalikromaattista sävel-‐materiaalia. Tutustutaan kontrapunktisiin keinoihin sekä sarjalliseen sävellystekniikkaan ja sovelletaan tietoa sävellystehtävässä. Laaditaan rivi, josta muodostetaan variaatioita: transpositio, inversio ja rapuversio. Sommitellaan materiaalista melodioita ja useita harmoniavaihtoehtoja. Soitetaan harjoitelmat ja keskustellaan niistä.


21

Kirjoitetaan ja lauletaan kromaattinen, kokosävel-‐ ja oktatoninen asteikko. Harjoitellaan laulamaan kuorossa kokosävelisiä ja kromaattisia harmonioita. Osa III: Vivace Tutustutaan nuotin avulla sävellyksen rytmiin. Seurataan oikean käden osuutta, ja kiinnitetään huomio tahtilajeihin – erityisesti 5/8 sekä 7/8 -‐tahtilajeihin – sekä niiden vaihdoksiin. Kahden ja kolmen kahdeksasosanuotin ryhmien oikukas vaihtelu tekee muuten yksinkertaisesta rytmiikasta mielenkiintoisen. Harjoitellaan lukemaan, taputtamaan tai soittamaan rytmiä rytmikapuloin. Oppilaat jaetaan kahteen ryhmään, ja esitetään rytmi siten, että ryhmät esittävät joka toisen tahdin vuorotellen. Näin opitaan seuraamaan nuottia ja musiikin etenemistä herpaantumatta ja aloittamaan oma stemma oikea-‐aikaisesti. Sävelmateriaali on myös helposti jaettavissa kolmeksi stemmaksi, jolloin kappaletta voidaan soittaa ryhmässä omilla instrumenteilla. Tutustutaan sävellyksen harmoniaan. Todetaan, että ei-‐tonaalisen musiikin harmoniat voivat rakentua muistakin intervalleista kuin tersseistä. Tämän sävellyksen harmoniaan kuuluvat pippuriset pienet sekunnit ja kolmisäveliköt, jotka eri tavoin aseteltuinakin muistuttavat toisiaan – kaikki kolmisäveliset harmoniat palautuvat rakenteeksi p2 + pu4 (nuotissa tahtien 6-‐7 vasemman käden osuudessa on ilmeinen virhe; pitäisi olla koko ajan sävelet b ja as). Sävellyksen kromatiikka on sommiteltu pianistiseksi: tahdeissa 5-‐8 sekä 13-‐20 vasen käsi on jatkuvasti mustilla, oikea valkoisilla koskettimilla. Post-‐tonaalin musiikkianalyysin käsitteistöä ja joukkoteoreettista käsitteistöä voi esitellä ja soveltaa Valkopippuri -‐sarjan analyysiin musiikkiopistotason syventävällä opintojaksolla. Tämänkin osan elementtejä voi soveltaa sävellys-‐ ja improvisointitehtävissä. Yhdistetään Valkopippuri-‐sarja suomalaisen musiikin modernismiin. Keskustellaan ei-‐tonaalisen, modernistisen musiikin estetiikasta. Mietitään, miten soittaja voi hyödyntää tietojaan sävellyksen rakenteesta musiikkia esittäessään ja miten hän voi tuoda esiin Valkopippuri-‐sarjan kunkin osan erityispiirteet. Käsin kirjoitetun nuotin epäselvyydet antavat aiheen pohtia, miten moninkertaisen tulkinnan tulos elävä esitys on, ja kuinka tarkoin esitys voi välittää kuulijoille säveltäjän alkuperäisen idean.


22

Tehtävä 3, Stravinski: Kevätuhri (Sanna Ahvenjärvi ja Tapio Lappalainen) Näyte soveltuu perustason ja opistotason musiikkitiedon analyysi-‐ ja yhteissoittotehtäväksi sekä opistotasolla säveltapailuun rytmisaneluksi tai rytminlukutehtäväksi. Musiikkitiedon tunnilla sävellyksen katkelmaan tutustutaan katsomalla kuvatallenne baletista. Keskustellaan sävellyksen kokoonpanosta, tunnelmasta, soinnutuksesta, melodiasta, rytmiikasta. Tutustutaan baletin juoneen. Yhdistetään teos ekspressionismin aikakauteen ja sen aikana syntyneeseen ei-‐tonaalisuuteen. Kuunnellaan osan alku uudestaan partituurista seuraten. Harmonia-‐analyysi: Tiivistetään jousiston sävelmateriaali kahdelle viivastolle analyysin helpottamiseksi. Soitetaan sointu koskettimistoilla ja mietitään, mitä tuttua siitä löytyy. Huomataan, että viulut soittavat Eb7/G-‐soinnun ja matalien jousien sävelistä muodostuu Fb(E)-‐duurisointu. Voidaan myös analysoida käyrätorvien aksenteille soittamat sävelet ja havaita, että käyrätorvet soittavat jousiston kanssa saman soinnun. Epäsäännöllisesti aksentoidun kahdeksasosanuottijakson jälkeen englannintorvi toistaa neljän tahdin ajan samaa kahdeksasosakuviota Eb7-‐soinnun sävelin. Samanaikaisesti fagotit soittavat kuudestoistaosin murtosointuina puoli tahtia C-‐duurisointua ja puoli tahtia e-‐mollisointua. Sellot soittavat kahdeksasosin murtosointuina tahdin E-‐duurisointua ja tahdin C-‐duurisointua. Keskustellaan, mitä tarkoittavat käsitteet ei-‐tonaalinen (atonaalinen), bitonaalinen, tonaalinen, polymodaalinen ja polytonaalinen. Pohditaan, mitä näistä käsitteistä voisi käyttää kuvaamaan Kevätuhrin katkelmaa. Käsitteiden määrittely voi olla oppilaille myös tiedonhankintatehtävä, joka tehdään tunnilla käytettävissä olevan kirjallisuuden pohjalta tai kotitehtävänä. Rytmiikan analysoiminen: Kevätuhrin katkelman rytmiikka on esimerkki epäsäännöllisestä iskutuksesta. Osan alusta voidaan laskea, kuinka monen kahdeksasosanuotin välein aksentit tulevat. Kun iskut alkavat uudestaan tahdissa 13, voidaan verrata, mitä yhteistä ja mitä eroa tahdeilla 1-‐8 ja 13-‐16 on keskenään. Havaitaan, että iskutuksen alkaessa uudestaan sitä on muunneltu jättämällä alusta pois yksi tahti. Sen jälkeen tahdit 2-‐5 ja 13-‐16 ovat keskenään samanlaisia, mutta toisella kerralla iskutusjakso on lyhyempi. Siitä puuttuvat alun tahdit 6-‐8. Näyte yhteissoittotehtävänä: Katkelmaa voidaan käyttää yhteissoittotehtävänä perustason ja opistotason musiikkitiedon tunnilla. Nuotissa (yksinkertaistettu versio) on mukana myös sointumerkit. Soinnut voidaan soittaa sointusoittimilla esim. siten, että tahdeissa 1-‐8 pianisteista tai kitaristeista toinen soittaa Eb7/G-‐soinnun ja toinen E-‐duurisoinnun. Melodiasoittimien soittajat soittavat kukin yhden sävelen näistä soinnuista soittimelleen sopivasta äänialasta. Kaikki soittavat jousiston rytmin mukaan. Tahdeissa 9-‐12 kolmen viivaston melodiset aiheet jaetaan melodiasoittajille. Sointusoittimet soittavat sointumerkkien mukaan. Tahdit 13-‐16 soitetaan samoin kuin tahdit 1-‐8.


23

Näyte säveltapailutehtävänä: Opistotason säveltapailussa katkelmaa voi käyttää rytmisaneluna, jossa kirjoitetaan jousiston rytmi aksentointeineen. Katkelmaa voi käyttää myös rytminlukutehtävänä. Partituuriin tutustuminen näytteen avulla: Analyysia tehtäessä oppilaat tutustuvat partituurin rakenteeseen, soittimien vieraskielisiin nimiin ja lyhenteisiin, sinfoniaorkesterin soitinryhmiin, soittimien partituurijärjestykseen sekä transponoiviin soittimiin. Stravinski: Le sacre du printemps, Danses des adolescentes (Kevätuhri: Nuorukaisten tanssi), tahdit 1-‐16.

MUPE, sisällöt ja arviointi 130415 - mutesry.com ·...

Documents

Transcript of MUPE, sisällöt ja arviointi 130415 - mutesry.com ·...