MONITILATOIMISTO ohjeita käyttöön ja suunnitteluun · 2016-12-08 · Monitilatoimisto 3.9.2012...

MONITILATOIMISTO

ohjeita käyttöön jasuunnitteluun

Suvi Nenonen, Ursula Hyrkkänen, Heidi Rasila, ValtteriHongisto, Jukka Keränen, Hannu Koskela, Esa Sandberg

3.9.2012

Monitilatoimisto 3.9.2012

2/64

Esipuhe

Monitilatoimiston suunnitteluohje antaa toimitilojen käyttäjille ja suunnittelijoillesuuntaviivoja sekä toimistojen käyttöön että suunnitteluun. Monitilatoimistoa kuvataan sekäsosiaalisena, fyysisenä että virtuaalisena kokonaisuutena, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa.Käyttäjille ohje antaa ohjeita työympäristömuutokseen ja tilan käyttöön liittyen.Suunnittelijoille ohje antaa käyttäjälähtöisen näkökulman tilojen kokonaisuuteen. Ohje eianna yksityiskohtaisia, optimaalisia ohjeita vaan pyrkii kokoamaan suosituksia, joita on hyväottaa huomioon kehitettäessä monitilatoimiston kokonaisuutta.

Tämän lisäksi monitilatoimistoa kuvataan vyöhykkeinä, jotka määrittyvät toisaalta siitä,ketkä tilaa käyttävät ja toisaalta siitä, miten tilaa käytetään. Tilan käyttötavat määrittävättoimintaa tilassa ja asettavat vaatimuksia olosuhteille eri vyöhykkeillä eri tavalla.

Suunnitteluohjeessa luodaan lyhyt katsaus toimistojen kehityskaareen sekä käsitellään myöstyöympäristömuutosta ja erilaisia tapoja tunnistaa käyttäjäprofiileja.

Monitilatoimisto on syntynyt TOTI-hankkeen aikana ja siihen on koottu tietoa sekätutkimushankkeesta, mutta myös aikaisemmista tutkimushankkeista ja rinnakkaisistahankkeista ja kansainvälisistä suunnitteluohjeista (esim. Van Meel, 2011).

TOTI-hanke toteutettiin vuosina 2009-2012. Sen toteuttivat Työterveyslaitos, Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu, Turun yliopisto ja Satakunnan ammattikorkeakoulu.Hankkeen rahoittivat Tekes, toteuttavat tutkimuslaitokset sekä 15 yritystä (Martela, IskuInterior, Saint-Gobain Rakennustuotteet, Mood Works, Fläkt Woods, Halton Group, AudicoSystems, Conbalance, Elisa, Wärtsilä Finland, Telia Sonera Finland, OP-Pohjola, Senaatti-kiinteistöt, Suomen yliopistokiinteistöt ja NCC Rakennus). Kiitokset kuuluvat kaikille näidentahojen henkilöille, jotka osallistuivat johtoryhmän ja työryhmien toimintaan.

HUOM: Tämä dokumentti on vapaasti ladattavana sivulla www.ttl.fi/toti. Dokumenttiin eiliity tekijänoikeudellisia rajoituksia hanketta toteuttaneiden tutkimuslaitosten tairahoittajien puolesta. Dokumenttia ei paineta eikä sillä ole ISBN tai ISSN numeroa.Dokumentti tarkoitettu pohjaksi, jota mikä tahansa organisaatio saa vapaasti muokatahaluamaansa tarkoitukseen. Word-dokumentin saa pyytäessään hankkeen tutkijoilta.

http://www.ttl.fi/toti.


3/64

SISÄLLYSLUETTELO

1 Mikä monitilatoimisto on? ...........................................................................................................................4

1.1 Monitilatoimiston käsite.......................................................................................................................... 4

1.2 Monitilatoimiston kehittyminen ...............................................................................................................4

1.3 Monitilatoimiston vyöhykkeet ..................................................................................................................6

2 Miten monitilatoimistoon siirrytään?..........................................................................................................8

2.1 Aseta työympäristön kehittämiselle ja muutokselle tavoitteet.................................................................... 8

2.2 Muodosta tilatiimi työympäristöjohtamisen muutosagenteista..................................................................9

2.3 Käynnistä muutosjohtaminen...................................................................................................................9

2.4 Profiloi käyttäjiä ja tunnista prosesseja................................................................................................... 9

2.5 Tunnista fyysisten ja virtuaalisten tilojen kokonaisuus ........................................................................... 10

2.6 Työympäristö organisaatiokulttuurin ilmentäjänä.................................................................................. 11

2.7 Viesti käyttäjille ja osallista heidät ........................................................................................................ 12

2.8 Opettele uusia tilankäyttötapoja ja hoida ja hoivaa tilaa........................................................................ 12

3 Käyttäjäprofiilit ........................................................................................................................................ 14

3.1 Neljä käyttäjäprofiilia työn liikkuvuuden mukaan .................................................................................. 14

3.2 Viisi tyyppiä työn tekemisen paikkojen mukaan...................................................................................... 15

3.3 Työhön kohdistuvat ajan ja paikan vaatimukset .................................................................................... 16

4 Tilavyöhykkeet ja tilatyypit ....................................................................................................................... 19

4.1 Avoimen vuorovaikutuksen vyöhyke....................................................................................................... 20

4.2 Intensiivisen yhteistyön vyöhyke ............................................................................................................ 26

4.3 Intensiivisen yksilötyön vyöhyke ............................................................................................................ 36

4.4 Lyhytaikaisen keskittymisen vyöhyke...................................................................................................... 42

5 Laadukas sisäympäristö avoimilla työpistevyöhykkeillä........................................................................... 49

5.1 Ääniympäristö....................................................................................................................................... 495.1.1 Yleistä akustiikkasuunnittelusta...................................................................................................... 495.1.2 Huoneakustinen suunnittelu keskittymistä vaativalle työlle ............................................................. 505.1.3 Huoneakustiset tavoitetasot työn luonteen mukaan ......................................................................... 505.1.4 Absorptiomateriaalien käyttö.......................................................................................................... 515.1.5 Puheenpeittoääni............................................................................................................................ 525.1.6 Avotoimistojen huoneakustiikan suunnittelutyökalu ....................................................................... 53

5.2 Ilmastointi ............................................................................................................................................ 54

5.3 Valaistus............................................................................................................................................... 605.3.1 Hyvän valaistuksen kriteerit ........................................................................................................... 605.3.2 Valaistuksen ohjearvot ................................................................................................................... 605.3.3 Heijastukset ja häikäisy.................................................................................................................. 605.3.4 Pintojen heijastavuus ja värit .......................................................................................................... 615.3.5 Valaistussuunnittelu....................................................................................................................... 61

6 Lähteet ....................................................................................................................................................... 63


4/64

1 MIKÄ MONITILATOIMISTO ON?

1.1 Monitilatoimiston käsite

Monitilatoimisto on tietotyön murroksen synnyttämä uusi, joustava ja muunneltavatilakonsepti. Se tarjoaa toiminta-alustan lisääntyvälle ja monimuotoistuvalle yhteistyölle sekäniille työrupeamille, jolloin yksin tehtävä työ ja keskittyminen ovat tärkeitä.Monitilatoimiston tulisi mahdollistaa sopivan työtilan valinnan kulloiseenkin työtehtävään:rauhallisia työtiloja keskittymistä vaativille töille sekä ryhmätyötiloja ja kohtaamispaikkojaerikokoisille ja erityyppisille neuvotteluille ja yhteistyötilanteille.

Uudenlaiset toimistojen käyttötavat ovat lisääntyneet kehittyvän tieto- jakommunikaatioteknologian myötä: mukana kannettavat laitteet eivät sido työntekijöitäyhteen kiinteään työpisteeseen ja henkilökohtaiseksi nimetyn työpisteen sijasta toimistossaon yhteiskäytössä olevia erilaisia työtiloja, joita käytetään tilanteen mukaan.Henkilökohtaisia työpisteitä voidaan kuitenkin nimetä niille, joille se työn luonteenmukaisesti on tarkoituksenmukaista. Tarkoituksena on siis työympäristö, jossa on erilaisiaratkaisuja erilaisille käyttäjäprofiileille.

Monitilatoimistossa on erilaisia työtiloja, esim. avotila, kokoustila, vetäytymistila, lounge.Työntekijät työskentelevät pääasiassa avoimessa tilassa muiden työntekijöiden kanssa ilmanomaa erillistä työhuonetta tai edes omaa pysyvää työhuonetta. Käsitettä monitilatoimistokäytetään erikseen perinteisistä ääriratkaisuista, joita ovat huonetoimisto (työ tehdäänpienissä yhden tai muutaman hengen työhuoneissa) ja avotoimisto (tarjolla onpääsääntöisesti henkilökohtaisia työpisteitä avoimessa ympäristössä lukuun ottamattajoitakin huoneita).

1.2 Monitilatoimiston kehittyminen

Työympäristöjen evoluution seitsemästä vaiheesta (van Meel, 2000) ensimmäinen sijoittuu1900-luvun alkuvaiheeseen, jolloin avotoimistossa tehtiin tehokasta ja vahvasti kontrolloituateollista toimistotyötä, jonka nykyään tekevät tietokoneet. Toisessa vaiheessa 1950-luvullatoisen maailmansodan jälkeen talouden ja rakennustekniikan kehittyessä luotiin jokokonaisia toimistorakennuksia syvine ja avoimine kerroksineen. Toimistohuone syntyi, kunjohtajat siirtyivät joukkojensa edestä omiin, henkilökohtaisiin toimistohuoneisiinsa jatyöntekijät työskentelivät avoimissa tiloissa.

1960-luvulla syntyi saksalainen käsite maisemakonttori Bureaulandschaft, jolla haluttiinmadaltaa ja murtaa hierarkiaa, tukea ja arvostaa vuorovaikutusta sekä kehittää tilojayhteiselle työskentelylle.1 Avoimet alueet ja samanlaiset työpisteet nähtiin kuitenkin

1 Käsitteistä on mielenkiintoista tutustua myös sanaan kehittymisen byrokratia (kreikk. kratia), joka tarkoittaa valtaa ja bure(ransk.) verkaa. ”Sana tarkoitti siis alkujaan verkapäällysteistä virkamiehen kirjoituspöytää. Vähitellen se yleistyi tarkoittamaantoimintoja, joissa tyypillisin huonekalu oli kirjoituspöytä, jonka ääressä virkamies kohtasi kansalaisen ja valtaansa käytti.”(Karppi & Sinervo, 2006.)


5/64

enemmänkin raa’an tehokkuuden vertauskuvina kuin sosiaalisuuden ja ystävällisyydenalustoina. Aika ei ollut vielä kypsä tasa-arvoiseen tilojen allokointiin eikä myöskäänstatuksesta ja hierarkiasta luopumiseen.

Neljännessä vaiheessa 1970- luvulla työntekijöiden oikeuksien laajeneminen johti avoimenmaisemakonttori-konseptin vähenemiseen. Työntekijät eivät halunneet vetoisia, äänekkäitäja vähäisen luonnonvalon ympäristöjä. Niin ikään tunnistettiin yksityisyyden puuteepämukavuustekijänä. Tämän myötä syntyi erilaisia säädöksiä mm. tilamäärästä henkilöäkohti sekä myös luonnonvalon määrästä. Ruotsalaiset kehittivät kombi-toimiston, jossahuonetoimistot sijoitettiin rakennuksen ikkunavyöhykkeelle ja rakennuksen keskelle jätettiinavoin tila vuorovaikutuksen lisäämiseksi. Yhdysvalloissa kehitettiin puolestaanjärjestelmäseinäkkeet jakamaan työpisteet toisistaan visuaalisesti ja akustisesti (open-planoffice, cubicle office).

1980-luvulla toimistosuunnittelussa ilmeni sekä talouskasvu että teknologian kehittyminen.Julkisivuihin kiinnitettiin huomiota ja esimerkiksi LVI (lämpö-, vesi- ja ilmanvaihto)-järjestelmät muuttuivat. Älykäs rakennus oli mielenkiinnon kohteena ja henkilökohtainentietokone alkoi olla toimiston tärkein väline. Käyttäjätyytyväisyyden tutkimisessatunnistettiin korrelaatiota tyytyväisyyden ja olosuhteiden säätelymahdollisuuksien välillä:avautuvat ikkunat, ilmastoinnin säätö, maiseman merkitys ja näköala ulos nousivat tärkeiksitekijöiksi.

1990-luvulla toimistoon sijoitettiin lisää informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa, muttavarsinainen seitsemäs työympäristöjen evoluutiovaihe alkoi 2000-luvulla mobiilinteknologian vakiintumisen myötä. Kaikki toimistotyöntekijät eivät olleet enää paikkaansidottuja – eivät toimistossa eivätkä sen ulkopuolella. Myös työajan käsite muuttui. Fyysisentilan rinnalle tuli uusi virtuaalinen ja digitaalinen toimintaympäristö. Samanaikaisesti tilantarve alkoi vähentyä ja pohjoismainen tapa suunnitella tiloja erilaisia käyttötarkoituksiavarten yleistyi. Toiminta- ja tarkoituslähtöinen tilasuunnittelu lisääntyi ja monipaikkainentyöskentely toi uusia haasteita.

Samaan aikaan kiinteistöjohtamisen strateginen merkitys tunnistettiin ja työympäristöönryhdyttiin kiinnittämään huomiota resurssina. Terveellinen ja turvallinen työympäristöyksilölle on tärkeää, mutta työympäristön mahdollisuudet tukea yhteisöllisyyttä jayhteistyötä korostuvat tietotyön lisääntyessä entisestään. Paalumäki (2004) toteaa, että”Toimitila, tavarat ja erilaiset merkit eivät ole vain ulkoisen imagon rakennusaineita tai työnmykkiä kulisseja. Ajan mittaan ne juurtuvat monin tavoin kiinteäksi osaksi yrityksen sisäistäarkipäivää ja käytännön toimintoja. Ne rakentavat käsitystä yrityksen omaleimaisuudesta janiitä voidaan käyttää hyväksi ihmisiä johdettaessa.” Meneillään on vahva muutosmonitilatoimistoihin ja -ratkaisuihin, jossa tarjotaan yksilöille ja ryhmille erilaisiatilavyöhykkeitä ja tilatyyppejä. Stabiili ja staattinen ratkaisu ei riitä.

Monitilatoimisto on yrityksen tarpeita vastaavaksi räätälöity, joustava ja muunneltavatilakonsepti, joka mahdollistaa sopivan työtilan valinnan kulloiseenkin työtehtävään.Monitilatoimistoon sisältyy suljettuja ja avoimia alueita. Monitilaratkaisun ajatuksena on,että työnteko tapahtuu siihen kulloinkin parhaiten sopivissa tiloissa, ja koko työprosessinperusluonne on sen liikkuvuus, liikuteltavuus ja siirrettävyys. Siirtyminenmonitilaratkaisuun alkaa työn analyysistä sekä tilan merkityksestä organisaation tavoitteidensaavuttamiselle. Työn analyysin avulla selvitetään yrityksen perustehtävä ja millaista työtä jatyönkuvia organisaatiossa esiintyy. Niin ikään pyritään ennakoimaan, millainen työtehtävientarve tulevaisuudessa on. Lähtökohtana on kiinteistölähtöisyyden sijaan käyttäjälähtöisyys,tilalähtöisyyden sijaan palvelulähtöisyys, joka korostaa työympäristön mukavuustekijöitä(amenities) ja työpistelähtöisyyden sijaan työlähtöisyys.

Tässä ohjeessa kuvataan työympäristömuutosta, sen toimijoita ja vaiheita sekä esitelläänerilaisia tapoja tunnistaa käyttäjäryhmiä ja –profiileja. Pääpaino ohjeessa on kuvauksilla


6/64

monitilatoimiston vyöhykkeistä ja tilatyypeistä. Viimeisessä luvussa luodaan laajempi EBD(Evidence based Design) kuvaus.

1.3 Monitilatoimiston vyöhykkeet

Monitilatoimiston vyöhykkeiden jäsentämiseksi voidaan käyttää mm. seuraavaa kolmijakoa:

1. Julkinen vyöhyke on kaikille avoin vyöhyke, jonka toimintaperiaatteena on se, ettäsiellä olevat tilat ja palvelut ovat kaikkien käytössä sovittujen toimintatapojenmukaan. Julkinen vyöhyke on usein luonteeltaan asiakaspalvelutila joko ulkoisille taisisäisille asiakkaille.

2. Puolijulkinen vyöhyke on osittain avoin alue, jonka toimintaperiaatteeseenkuuluu se, että vyöhykkeellä sijaitsevat tilat ja palvelut ovat niiden henkilöidenkäytössä, jotka pääsevät sinne. Puolijulkinen tila muodostuu usein erilaisista kokous-ja neuvottelukeskuksista. Puolijulkista tilaa käyttävät kutsutut vieraat sekäorganisaation omat käyttäjät. Puolijulkinen tila on omalta osaltaan vielä edustustilaa.

3. Yksityinen vyöhyke voi olla nimeltään myös sisäinen vyöhyke. Sentoimintaperiaatteeseen kuuluu mm. se, että siellä liikkuvat henkilöstö ja siellä ovathenkilöstön sisäisessä yhteiskäytössä olevat tilat. Vieraat eivät pääse tälle alueelle.

Tässä ohjeessa vyöhykkeitä on jaoteltu toiminnallisesti neljään vyöhykkeeseen, jotkasijoittuvat yhteistyön ja keskittyvän työn nelikenttään.

Kuva 1. Monitilatoimiston vyöhykkeet, joille eri tilatyypit sijoittuvat (mukaeltu Erlich &Bickhard 2008)

1. Avoimen vuorovaikutuksen vyöhykkeellä yhteistyön mahdollisuus on hyvä,mutta keskittyminen sekä yhteistyöhön, että yksilötyöhön on heikompi. Tällä alueellayhteisten tilojen lisäksi on kasvokkaista asiakaspalvelua vaativia työpisteitä. Tämäalue on luonteeltaan myös ns. julkista vyöhykettä, joka on kaikille avoin vyöhyke,jonka toimintaperiaatteena on se, että siellä olevat tilat ja palvelut ovat kaikkienkäytössä sovittujen toimintatapojen mukaan. Julkinen vyöhyke on usein luonteeltaanasiakaspalvelutila joko ulkoisille tai sisäisille asiakkaille.

2. Intensiivisen yhteistyön vyöhykkeellä voidaan keskittyä erityisesti yhteistyöhöntai suorittaa niitä yksityisiä tehtäviä, joissa toisten ihmisten läheisyydestä on etua.Tällaiset työpistealueet muodostavat ns. perinteisen avotoimistovyöhykkeen. Tämä


7/64

vyöhyke on puolijulkinen vyöhyke, jolla sijaitsevat tilat ja palvelut ovat niidenhenkilöiden käytössä, jotka pääsevät sinne, esim. vierailijat organisaation edustajienkanssa. Puolijulkinen tila muodostuu usein erilaisista kokous- janeuvottelukeskuksista. Puolijulkista tilaa käyttävät kutsutut vieraat sekäorganisaation omat käyttäjät. Puolijulkinen tila on omalta osaltaan vielä edustustilaa.

3. Intensiivisen yksilötyön vyöhyke mahdollistaa eriasteisen keskittyvän jayksintehtävän työn. Tällä vyöhykkeellä voi olla hiljaisia huoneita, suljettuja tiloja sekätyöntekoon että levähtämiseen. Tämä alue muodostaa ns. yksityisen vyöhykkeen, jokavoi olla nimeltään myös sisäinen vyöhyke. Sen toimintaperiaatteeseen kuuluu mm.se, että siellä liikkuvat henkilöstö ja siellä ovat henkilöstön sisäisessä yhteiskäytössäolevat tilat. Vieraat eivät pääse tälle alueelle.

4. Lyhytaikaisen pistäytymisen vyöhykkeeseen kuuluvat ne tilat ja paikat, joissapääsääntöisesti organisaatioon kuuluvat henkilöt, osittain myös vierailijat viettivätlyhyitä, mutta usein merkittäviä rupeamia kulkiessaan tiloista toisiin tai hakiessaankahvia, kopioidessaan, varastoidessaan yms.

Tilojen käyttöä voidaan ohjeistaa eri tavalla: osassa voidaan tehdä pääsääntöisestiyhteisöllistä työtä, osassa työtä, joka ei vaadi jatkuvaa keskittymistä ja sietää häiriötä, saattaajopa hyötyä siitä. Lisäksi voidaan määritellä vyöhykkeitä, joissa vallitsee ehdottomankeskittymisen käyttäytymissäännöt: sopimus olla häiritsemättä muita. Tilojen käyttöohjeitaon hyvä tuoda esille visuaalisin keinoin. Ohjeiden sävyksi suositellaan positiivisia, salliviailmaisuja (täällä saat keskittyä mieluummin kuin puhuminen kielletty). Vyöhykkeidensuunnittelua määrittää myös se, onko työpisteiden käyttötapa sellainen, että yksilöillä onnimetyt työpisteensä vai ovatko työpisteet nimeämättömät, jolloin työpisteissä liikutaantyöprosessin vaatimusten mukaisesti. Tilojen käyttöohjetta kannattaa päivittää koko ajan senmukaan, miten tilaa opitaan käyttämään.

Jokaisesta tilasta on kuvattu ohjeessa Taulukossa 1 esitetyt seikat.

Taulukko 1.1 Tilatyypin kuvauksen rakenne

Nimitys Tilatyypin nimi

Käyttötarkoitus Minkälaisiin tehtäviin tila soveltuu?

Sosiaalinen tila Mitä tilan käytössä kannattaa ottaa huomioon?

Fyysinen tila Mitä tilan rakenteessa ja sijainnissa kannattaa ottaa huomioon?

Virtuaalinen tila Mitä tilaan liittyvään informaatio- ja kommunikaatioteknologiaanliittyen kannattaa ottaa huomioon?

Muutahuomioitavaa

Mitä muita näkökulmia tilatyyppiin kannattaa ottaa huomioon?

Vaihtoehtoisetnimitykset

Mitä muita kotimaisia tai englanninkielisiä arkikieleenvakiintuneita ilmaisuja voidaan tilasta käyttää?

Etuja Mitkä ovat tilatyypin vahvuudet?

Haittoja Mitkä ovat tilatyypin heikkoudet?


8/64

2 MITEN MONITILATOIMISTOON SIIRRYTÄÄN?

Työympäristömuutos voidaan tehdä sellaisenaan muutoksena, jossa pyritään kehittämääntyöskentelyolosuhteita, poistamaan epäkohtia tai tehostamaan tilankäyttöä ja vähentämäänkustannuksia. Tilakustannuksien vähentämistä voidaan tarkastella sekä tilojen määrän ettätilojen käyttötapojen kannalta. Erilaiset käyttöskenaariot tuottavat erilaisia tilankäytöntehokkuuksia. Voidaan tarkastella esimerkiksi sitä onko jokaisella työntekijällä oma,henkilökohtainen työpiste vai ovatko työpisteet yhteisessä käytössä tarpeen mukaan. Tilojenlisäksi on pohdittava resursseja, jotka kohdistuvat virtuaaliseen tilaan. Joustavattietoteknologiset ratkaisut ovat osa joustavaa tilan käyttöä. Voidaan kysyä mitä hyötyä tilojenon menojen vähentämisestä tiloja tehostamalla? Miten tilojen käyttöastetta voidaan lisätä?Miten sisäisten muuttojen määrää voidaan vähentää ja miten muuton prosesseja voidaanvirtaviivaistaa? Muuttavatko henkilöt ja huonekalut vai pelkästään henkilöt?

Tilan fyysiset puitteet muodostavat kokonaisuuden, joka määrittää tilojen muuntelukykyä jajoustavuutta. Taloteknologia ja kiinteät ratkaisut sekä käytettävät tilat vaativat monensuunnitteluasiantuntijan yhteistyötä. On pohdittava missä määrin työympäristönjoustavuutta voidaan parantaa? Miten kiinteät rakenteet asettavat reunaehtojatyöympäristöratkaisulle?

Työympäristömuutosta voidaan käyttää tukena toimintojen virtaviivaistamisessa, kutenesimerkiksi pohdintana vuorovaikutuksen tukemisesta. Työympäristön muutos voi ollaosana suurempaa muutosprosessia ja muutosjohtamisen työkaluna. Tällöintyöympäristömuutos voi toimia muutosprosessin katalysaattorina ja kysymys on kulttuurinmuutoksesta.

Työympäristömuutoksen eri vaiheiden tueksi on koottu toimintasuosituksia sekä kysymyksiäyhteisesti pohdittavaksi.

2.1 Aseta työympäristön kehittämiselle ja muutokselletavoitteet

Työympäristömuutokselle on asetettava tavoitteet ja arviointikriteerit, joilla vaikuttavuutta jaonnistumista voidaan mitata. Ennen kaikkea työympäristömuutoksen lähtökohdaksi tuleeasettaa käyttäjäorganisaation tavoitteet ja visio: mihin se on menossa ja millaisen alustanfyysinen, virtuaalinen ja sosiaalinen tila sille tarjoavat. Tavoitteiden asettamiseen tulee varatariittävästi aikaa. Tutki organisaation strategiaa ja tavoitteita – miten ne voidaan kääntäätyöympäristöratkaisuiksi tiloissa, sisustuksessa, esineissä, tavaroissa ja toimintatavoissatiloissa.

Perehdy organisaation työn tekemisen tapoihin ja ennakoi muutospotentiaalia. Uudet työntekemisen tavat tarkoittavat mm. sitä, että työ irtautuu rutiineista, työtehtävien vaihtelevuusja abstraktiotaso kasvaa, työn sisällöt ja säännöt täytyy määritellä itse tai muiden kanssa sekäsiitä, että lopputulosta kohti voi edetä monella tavalla. Yhä harvempia töitä tehdään yksin.Hyväksy hajautettu ja monipaikkainen työskentely strategisen lähtökohtana. Älä unohdavirtuaalista työympäristöä ja siihen liittyviä laitteita ja välineitä liikkuvan työskentelynmahdollistajana. Tässä vaiheessa tarvitaan myös henkilöstöjohtajien näkemystä uusista työntekemisen tavoista: miten sitä tehdään ja mihin ollaan menossa; miten työsopimukset,


9/64

johtamiskulttuuri, esimies- ja alaistaidot yms. tukevat uusia tai vaihtoehtoisia työn tekemisentapoja?

Pohtikaa organisaatiossanne näitä kysymyksiä, kun asetatte työympäristömuutoksentavoitteita.

Mitä muutostarpeita on?

Millaisia ongelmia pitää ratkaista?

Mitä tavoitteita uudella työympäristöllä halutaan tukea ja kuinka se tapahtuu?

Miten työympäristömuutoksen tavoitteet liittyvät organisaation strategiaan?

Onko muutosprosessi hyvinvointi-, ympäristövastuullisuus-, kustannus- vailiiketoimintalähtöinen, mitä muutosajureita on tunnistettavissa?

2.2 Muodosta tilatiimi työympäristöjohtamisenmuutosagenteista

Työympäristömuutos ei ole pelkän fyysisen tilan muuttamista vaan siihen liittyy myösvirtuaalinen työympäristö. Virtuaalinen työympäristö sisältää teknologiaratkaisut, välineet,erilaiset sovellukset, alustat ja palvelut toiminnalle, joka tapahtuu useiden käyttöliittymienavulla. Lisäksi muutos liittyy tilan käyttötapoihin sekä henkilöstöjohtamiseen: millaisia työntekemisen tapoja tuetaan, millaisia toimintatapoja organisaatiossa jaorganisaatiokulttuurissa on.

Työympäristömuutoksen ydintiimiin tulisi kuulua fyysisen, sosiaalisen ja virtuaalisentyöympäristömuutoksen toimijat: henkilöitä, jotka edustavat henkilöstöjohtoa sekäviestintää, ICT-toimintoja ja tiloja sekä palveluja. Lisäksi tiimiin on hyvä kootakäyttäjäorganisaation muutosagentteja, jotka toimivat viestinviejinä käyttäjien jamuutosprosessin välillä. Johdon tuki työympäristömuutokselle on tärkeää ja heidänsitouttamisensa työympäristömuutoksen tavoitteisiin ja prosessiin on oleellista.

2.3 Käynnistä muutosjohtaminen

Työympäristömuutos vaatii muutosjohtamista. Muutosvastarinnalla tarkoitetaan ryhmässätai työyhteisössä suunnitellun, toteutettavan tai toteutetun muutoksen vastustusta jakritisointia, joka ilmenee yksilöiden tai ryhmien käyttäytymisessä. Työympäristömuutoksissamuutoksen johtaminen on ihmisten auttamista siihen vaiheeseen, jossa he kokevatmuutoksen positiivisesti. Kuten missä tahansa muutoksessa, myös työympäristömuutoksessamuutos ensin kielletään, sen jälkeen käydään vihan tunteita läpi, tämän jälkeen neuvotellaan,surraan ja luovutaan sekä lopulta hyväksytään muutos. Tämä muutoskäyrä kuvaaluonnollista tunteiden virtausta ja sen vaiheissa eri ihmiset viipyvät eri aikoja.Työympäristömuutoksessa kannattaa varautua pahimpaan, mutta odottaa parempaa.

Miten työympäristömuutos liittyy muihin organisaation lähimenneisyyden tai -tulevaisuuden muutoksiin?

2.4 Profiloi käyttäjiä ja tunnista prosesseja

Työympäristössä työskentelee erilaisia käyttäjiä ja siellä tapahtuu erilaisia prosesseja.Käyttäjien profilointia tarkastellaan enemmän luvussa 3. Tiloissa tapahtuvasta toiminnastasaa tietoa haastatteluin ja havainnoimalla. Kun tarkastellaan vuorovaikutusprosesseja, voivat


10/64

tilat edistää tai ehkäistä vuorovaikutusta organisaation jäsenien välillä. Tila on yhteisentekemisen ja yksilöllisen tekemisen alusta ja työväline.

Millaisia käyttäjiä tiloissa on?

Mikä on vuorovaikutuksen merkitys työntekijöille (esim. oppiminen, tiimityö,päätöksenteko)?

Millaista vuorovaikutusta pitäisi lisätä?

Keiden välistä vuorovaikutusta pitäisi parantaa ja kehittää?

Miten yhteistyötä ja keskittymistä vaativan työtä voidaan tukea?

Onko organisaatiossa työtehtäviä, jotka edellyttävät työrauhaa nykyistä enemmän?

Onko organisaatiossa työtehtäviä, jotka edellyttävät nykyistä enemmän yksityisyyttäluottamuksellisten asioiden hoitamisen vuoksi? Onko organisaatiossa sitouduttu jotyösopimusvaiheessa luottamuksellisuuden periaatteeseen?

2.5 Tunnista fyysisten ja virtuaalisten tilojenkokonaisuus

Työympäristö on työn tekemisen alusta ja työkalu, sekä virtuaalinen että fyysinen.Tarkastele virtuaalista tilaa: sen käyttöastetta ja käyttötapoja. Selvitä ja jäsennä, mitkätyöprosesseista tapahtuvat verkon välityksellä, miten prosessien toteuttaminen edellyttää jamiten fyysinen ympäristö voi sitä tukea. Pohdi seuraavia seikkoja:

Miten virtuaalista työympäristöä käytetään:

o Mitä digitaalisten dokumentteja käytetään ja miten?

o Mitä tietoa jaetaan ja miten (on-line)?

o Pääsevätkö kaikki tietoon käsiksi kaikkialta?

o Miten laaja on digitaalinen verkosto?

o Millainen palomuuri organisaation tiedon ympärillä on ja mihin se vaikuttaa?

o Miten liikkuvaa työn tekemistä tuetaan?

o Mitä laitteita voi ja saa käyttää, millä perusteella, miten henkilöstöjohtaminenja organisaation toimintatavat tukevat liikkuvaa, monipaikkaista työtä?

o Mitä mahdollisuuksia ja rajoitteita erilaiset työtehtävät asettavat liikkuvalletyölle?

o Millaista yhteistyötä tehdään verkossa?

o Käytetäänkö erilaisia keskustelusovelluksia, onko totuttu käyttämäänvideoneuvotteluja, puhelinneuvotteluja, yhteisten dokumenttiensamanaikaisen tekemisen alustoja, jne?

o Onko tähän kaikkeen laitteita, käyttöliittymiä, osaamista ja riittävästi tukeapalvelujen muodossa?


11/64

o Millainen on organisaation virtuaalisten tilojen käyttöstrategia: mitäsovelluksia ja sosiaalisen median kanavia päätetään käyttää ja mitä ei?

Miten fyysistä työympäristöä käytetään:

o Mitä vaatimuksia virtuaalinen työskentely asettaa fyysiselle ympäristölle?Mikäli esimerkiksi halutaan vähentää paperin käyttöä, miten se vaikuttaavarastotilan tarpeeseen, työpöytien kokoon jne. Toisaalta, mikäli suositaanerilaisia verkkokeskusteluja, miten liikkuvaa laitteisto on: onko esimerkiksiskype-puheluita varten omia tiloja vai tapahtuvatko ne työpisteeltä.

o Millaisia erilaisia tilavyöhykkeitä ja työpisteitä yksin ja yhdessä tehtävälletyölle tarvitaan?

o Miten erityisesti julkisen vyöhykkeen monikäyttöisyyttä voidaan lisätä: ovatkokahviloiden tai ravintoloiden tilat soveltuvia pienille kokouksilleruokailuaikojen ulkopuolella, voiko aulatiloissa järjestää satunnaisestitapahtumia?

o Miten tilaan voidaan lisätä läpinäkyvyyttä? Läpinäkyvyydellä voidaan lisätämahdollisuuksia siihen, että tiedetään ja nähdään, mitä ympärillä tapahtuu.Ääritapauksessa läpinäkyvyys vähentää yksityisyyden tunnetta. Tasapainoaläpinäkyvyyden ja suojaavuuden välillä kannattaa tavoitella.

o Missä sosiaalisissa verkostoissa organisaatio toimii ja mitä mahdollisuuksia seluo fyysiselle tilalle? Kenen kanssa toimitaan, kenen kanssa halutaan toimia jamiten? Yrityksen tilat ovat käyntikortti, niissä voi olla myös ns. rinnakkaintyöskentelyn paikkoja vierailijoille. Yhteisiä tiloja voidaan suunnitella myöskäyttöasteen kannalta, esimerkiksi suuret luentosalityyppiset tilat taierityistilat voivat olla useamman toimijan käytössä.

o Mihin ja miten suunnitellaan ja sijoitetaan strategisia sosiaalisia tiloja japaikkoja? Sosiaaliset tilat ohjaavat ihmisiä kohtamaan, sovitusti taisattumalta, muodollisesti tai epämuodollisesti. Tässä yhteydessä kannattaapohtia ihmisten luonnollisten kulkureittien varrella olevia saarekkeita:toisaalta ne ovat erilaisia kokouskeskuksia, mutta toisaalta suunniteltujaalueita kokous- ja neuvotteluhuoneiden läheisyydessä, hissien edustoilla,taukotilojen tuntumassa – mieti niiden strategista arvoa.

o Millaista aika-arkkitehtuuria tiloissa käytetään? Aikasuunnittelu ontoimintojen, ajan ja tilan koordinointia ja organisoimista. Tilojen tulisiperustua liikkuvuudelle, muokattavuudelle sekä joustaville työajoille.

2.6 Työympäristö organisaatiokulttuurin ilmentäjänä

Työympäristö viestii ja välittää organisaation arvoja sekä työntekijöille että vierailijoille.Työympäristö organisaation käyntikorttina on näkökulma, jonka kehittämisen tueksi voidaan esittääseuraavia seikkoja:

Millaisen viestin työympäristö antaa henkilöstölle ja vierailijoille?

Mitä arvoja työympäristö viestii ja välittää?

Millaisia vaihtoehtoja työympäristö voi antaa hiilijalanjäljen pienentämiseen?

Miten ympäristöystävällistä käyttäytymistä voidaan tukea uudella työympäristöllä?


12/64

Missä määrin haluttu viesti on linjassa olemassa olevan kulttuurin kanssa?

Miten tila ja hyvinvointi liittyvät toisiinsa?

Kuinka uusi työympäristö voi tukea laajempaa kulttuurin muutosta?

Mitkä ovat uutta työympäristöä kuvaavat avainsanat?

Mihin työympäristön pitäisi innostaa, millaista vaikutelmaa sillä halutaan luoda?

Mitä työntekijät arvostavat työympäristössään?

Kuinka tärkeä fyysinen työympäristö on henkilöstölle?

Millaisia työympäristömenestystarinoita kilpailijoilla on?

Mitä hyötyä uudesta työympäristöstä on henkilöstölle?

Mitä nykyisistä tiloista ja niihin liittyvistä käyttötavoista kannattaa säilyttää ja siirtääuuteen ratkaisuun?

2.7 Viesti käyttäjille ja osallista heidät

Työympäristön kehittämiseen liittyvä muutosviestintä muutoksesta ja jossain vaiheessamuutosta on tärkeä osa kokonaisuutta. Alussa viestinnällä tulee varmistaa, että muutokseenosallistuvat henkilöt ymmärtävät muutostarpeen työympäristössä. Toiseksi viestinnän avullapyritään selventämään työympäristömuutoksen visio niin, että se tulee kaikille prosessissamukana oleville ymmärrettävään muotoon. Viestinnän tehtävänä on kannustaa henkilökuntatoimimaan työympäristömuutoksen vision mukaisesti. Viestinnän olisi hyvä ollavastavuoroista: erilaiset tilaisuudet ja viestintäkanavat on hyvä ottaa käyttöön. Myösmallioppimisen ja uusien kokemusten esiintuominen on tärkeää: vierailut erilaisissatyöympäristöissä sekä käyttäjäkokemusten jakaminen on hyvä keino.

Viestinnällä on tärkeä rooli työympäristömuutosta ylläpitävänä voimana. Muutos ei tapahdunopeasti ja yhtenä keinona voidaan käyttää vaikkapa kokeiluluontoisia testitiloja: käyttäjätvoivat käydä kokeilemassa uusia huonekaluja tai muita ratkaisuja.

Muuttoon liittyvä viestintä on merkittävä osa muuton kokemusta. Tämän jälkeen viestinnälläpyritään edesauttamaan työympäristöön liittyvän muutoksen ankkuroitumista osaksiorganisaation toimintamallia ja käyttäytymistä.

Käyttäjien osallistuminen työympäristömuutokseen on tärkeää erilaisten työpajojen,tapahtumien, mieliteiden kuulemisen ja käyttäjätiedon välittymisen kannalta.Osallistuminen vaatii resursseja, mutta parhaimmillaan osallistuminen on laajempaaorganisaation kehittämistä, jossa tila on välineenä siihen.

Työympäristömuutos askarruttaa jokaista käyttäjää ja siihen sitoutuminen vaihtelee senmukaan, koetaanko uusi työympäristö uhkana vai mahdollisuutena. Esimerkiksi nämänäkökulmat kannattaa ottaa pohdintaan:

2.8 Opettele uusia tilankäyttötapoja ja hoida ja hoivaatilaa

Uusi tila ja sen käyttö vaatii käyttöönottoa samalla tavalla kuin teknisempi kokonaisuuskin.Tilan käytölle voi pelisäännöt, joita aika ajoin tarkistetaan. Pelisääntöjen tehtävänä on tukeauutta toimintamallia ja tilojen käyttötapaa oman henkilöstön ja asiakkaiden kanssa,


13/64

esimerkiksi onko puhtaan pöydän politiikka, minkälaisia varauskäytäntöjä erilaisiin tiloihinon, miten eri vyöhykkeillä toimitaan jne.

Lisäksi niiden tulee tukea tiimejä ja niiden yhteenkuuluvuutta kuin myös hajautunutta työtä.ja kohtaamisia sekä virtuaalisissa että fyysisissä työympäristöissä. Yhteisten tilojen käyttö voivaatia opettelua, mikäli aiempi toimintamalli on ollut yksilökeskeinen.

Pelisäännöt mahtuvat kahden käden sormiin, niitä on vain sen verran, että ne on helppomuistaa ulkoakin. Sääntöjen tehtävänä on mahdollistaa, antaa lupaa ja sallia. Ne sisältäväthyväksi koettuja käytänteitä sekä auttavat luopumaan vanhoista tavoista,

Tila ei ole koskaan valmis – sitä käyttämällä sen parhaat puolet pääsevät esille. Pelisääntöjätulee tarkastaa aika ajoin. Tilaan tehtävät pienet muutokset ovat muutoksia, joita kaikkivoivat tehdä – järjestyksen ylläpitäminen on niin ikään kaikkien tehtävä. Tilan tuunaaminenja yhteinen kehittäminen lisäävät tilaan kuulumisen ja tilan omistamisen tunnetta.


14/64

3 KÄYTTÄJÄPROFIILIT

Työympäristömuutosten yhteydessä on tärkeää tunnistaa miten työympäristö voikokonaisuutena palvella erilaisia työn tekemisen tapoja sekä erilaisia käyttäjiä. Käyttäjäteivät ole yksi homogeeninen ryhmä. Käyttäjäprofilointia varten esitellään tässä luvussa neljätyöntekijätyyppiä. Lisäksi kuvataan tapa jäsentää liikkuvaa työtä sekä kuusi ulottuvuutta,joiden avulla voidaan jäsentää työnteon ulottuvuuksia. Näitä kaikkia voidaan käyttää apuna,kun etsitään vastauksia kysymykseen: kenelle työympäristöä tehdään?

3.1 Neljä käyttäjäprofiilia työn liikkuvuuden mukaan

Käyttäjät eroavat siinä, kuinka paljon he liikkuvat suhteessa työpisteeseensä. Greene jaMyerson (2011) ovat esittävät neljä käyttäjäprofiilia

1. Toimistolla työskentelevät ankkurit

2. Toimistolla työskentelevät yhdistelijät

3. Kentällä työskentelevät keräilijät

4. Kentällä työskentelevät navigoijat

Ankkuri (”The Anchor”) on toimistossa työskentelevä istumatyöntekijä, joka on toimistollapäivittäin ja hoitaa useimmat tehtävänsä oman työpöytänsä äärellä. Hän pitää työpöytääkotipesänään ja arvostaa tämän pesän pysyvyyttä ja laatua. Ankkurin liikkuminen rajoittuuoman työpisteen ja toisten toiminnallisten tilojen, kuten neuvotteluhuoneiden ja ravintolan,välille. Jatkuvan läsnäolon vuoksi ankkurilla on tärkeä rooli organisaation sisäisessätiedonsiirrossa. Hän on tärkeä tiedonvälityksen linkki muille työntekijöille. Ankkureidenaikataulusuunnittelua luonnehtivat täsmällisesti määritellyt ja varatut ajat yksintyöskentelylle, muodolliselle yhteistyölle, epäviralliselle yhteistoiminnalle ja sosiaalisilleaktiviteeteille.

Ankkurin työtilan suunnittelussa työpisteen ergonomiset ratkaisut ovat tärkeitä (fyysinenergonomia, näköergonomia, akustinen suunnittelu). Koska ankkurin työssä korostuvat useinkeskittymistä vaativat tehtävät, ympäristön rauhallisuus (äänet, havaittava liike) on tärkeää.Heille tulisi pystyä suunnittelemaan toimintaympäristö, jossa negatiivisia keskeytyksiä onmahdollisimman vähän.

Yhdistelijät (”The Connector”) viettävät tyypillisesti puolet työajastaan organisaationsa eritiloissa, kuten neuvotteluhuoneissa, kahviloissa ja kollegoidensa työpisteiden äärellä. He”jättävät takkinsa työtuolinsa selkämykselle ja sitten häipyvät”. Heidän työssään painottuuorganisaation sisäinen vuorovaikutus ja yhteistyö oman organisaation eri osastojen jayksiköiden rajapinnoilla. Tyypillinen esimerkki on tuotekehityspäällikkö, jonka työ perustuutehokkaaseen vuorovaikutukseen muiden ostojen päälliköiden ja tuotantolinjavastaavienkanssa.

Yhdistelijän työtilasuunnittelussa keskeistä on etsiä ratkaisuja, joilla voidaan edistäävuorovaikutusta ja yhteistyötä. Työtilojen ja välineiden suunnittelussa virtuaaliyhteyksien


15/64

lisäksi tulee kiinnittää huomiota fyysiseen tilaan. Sen tulisi sallia yhteinen ideointi jasuunnittelu sekä myös merkkien jääminen tästä työstä tilaan (kuten yhteissuunnittelunvaihetta ja tuloksia tai projektia kuvaavat seinätaulut). Luovaa yhteisajattelua edistävätvisuaaliset merkit ovat yhdistelijöille tärkeitä.

Keräilijän (”The Gatherer”) vastuulla ovat organisaation ulkopuoliset suhteet. Häntyöskentelee ainakin puolet työviikostaan muualla kuin toimistollaan, useimmiten erilaisissatapaamisissa. Keräilijä työskentelee asiakkaiden tiloissa, oman organisaation toisaallaolevissa tiloissa, mutta myös ns. kolmansissa paikoissa, kuten kahviloissa. Keräilijätmatkustavat alueellisesti, eivät juuri globaalisti. Toimisto on heille tärkeä työviikonkiintopiste. Työmatkoiltaan he tuovat toimistolle tärkeää tietoa, liiketoimintaa ja uusiasuhteita.

Keräilijöille hyvät virtuaalivälineet ja -yhteydet ovat merkityksellisiä, sillä he kommunikoivatliikkuessaan jatkuvasti. Tähän he käyttävät mobiilia ja langatonta teknologiaa. Yhteys omaantoimistoon on heille tärkeä tietovarasto, joka turvaa menestyksekkään työnvuorovaikutustilanteissa asiakkaiden kanssa. Heitä koskevassa työtilasuunnittelussakorostuvat vaatimukset sekä tehokkaaseen vuorovaikutukseen että keskittymiseen. Koskakotitoimistolla heille on usein suunniteltu ”hot-desk” tai jaettu työpiste, tämän suunnitteluatulee tehostaa nykyisestä. Nykyiset toimintatavat ovat johtaneet siihen, että keräilijät tekevätkeskittymistä vaativan työnsä mieluummin kotona kuin toimistolla – tämä ei aina oleorganisaation toiminnan kannalta paras vaihtoehto.

Navigoijat (”The Navigator”) ovat usein organisaatioidensa avainhenkilöitä ja vastaavatlaajoista kokonaisuuksista. Usein työhön kuuluu kansainvälisissä verkostoissavaikuttaminen. Kotitoimistollaan he ovat vierailijoita. Navigoija voi olla esimerkiksimyyntimies tai konsultti, joka käy toimistolla muutaman kerran kuukaudessa esimerkiksikokouksen vuoksi. Toimisto on navigoijalle vain yksi työverkoston solmu. Tyypillisesti hänviettää noin päivän viikossa kotitoimistollaan. Toimistovierailullaan navigoija tarvitseepaikan, mihin istua työskentelemään ICT-teknologian välityksellä. Heille on tärkeää voidanopeasti ja vaivatta pystyttää työpisteensä minne tahansa. Tämä koskee myös kotitoimistoa.Tärkeää on tilaratkaisuillakin vaikuttaa siihen, ettei navigoija tunne itseään ”ei-toivotuksi”vieraaksi. Toimiston joustavuus on heille tärkeä tekijä.

Näitä neljää profiilia voidaan käyttää lähtökohtana ja soveltaa organisaatiokohtaisesti: joskusne sekoittuvat, joskus jotakin tyyppiä ei ole lainkaan. On tärkeää huomata, että samaa työtätekevät henkilöt voivat toimia eri profiilin mukaisesti.

3.2 Viisi tyyppiä työn tekemisen paikkojen mukaan

Lilischkis (2003) on myös esittänyt fyysistä työpaikkaansa vaihtavien, monipaikkaista työtätekevien luokittelun, joka perustuu työympäristöön ja työnpiiriin kuuluvien erilaistenpaikkojen käytön määrän ja käyttötapojen arviointiin. Luokittelussa liikkuvat työntekijätjaetaan viiteen eri tyyppiin:

1. Paikallaan liikkujat ts. kampusmobiilit, jotka liikkuvat varsinaisella työpaikallaan

2. Jojot käyttävät työpistettään kotipesänä, mutta liikkuvat muualla

3. Heilurit liikkuvat kahden eri paikoissa sijaisevan työpisteen välillä

4. Nomadit vaeltavat eri paikoissa esim. kokouksissa

5. Kuljettajat työskentelevät liikkuvassa työpisteessä


16/64

’Kampusmobiilit (”On-site-movers”) työskentelevät tietyssä paikassa ja rajatulla alueella.Tällaisia ovat esimerkiksi teollisuusvartijat vakiokierroksellaan tarkastamassa paikkoja tailääkärit hoitokierroksella.

’Jojot’ ovat työntekijöitä, joilla on kiinteä työpiste, jonka he välillä jättävät työskennelläkseenmuualla. Esimerkkejä tämänkaltaisista liikkuvista työtehtävistä ovat liikematkat toiseenkaupunkiin, tutkijoiden yrityskäynnit, palomiesten sammutustehtävät ja konsulttienyrityskäynnit.

’Heilurit’ työskentelevät vuorotellen kahdessa kiinteässä paikassa, kuten työnantajan tiloissaja kotitoimistossa tai asiakkaan tiloissa. Tämän ryhmän erottaa muista liikkuvistatyöntekijöistä erityisesti se, että työpaikkoja, joiden välillä toistuvasti vaihdellaan, on kaksi.Tämä liikkuvan työn tyyppi sisältää perinteisen kotona tehtävän etätyön.

’Nomadit’ liikkuvat jatkuvasti paikasta toiseen. Työpisteitä on enemmän kuin kaksi. Jokinniistä saattaa olla päätyöpaikka.

’Kuljettajat’ ovat liikkuvia työntekijöitä, jotka työskentelevät ihmisten tai tavaroidenkuljettamiseen liittyvillä aloilla ja liikkuvat kulkuvälineensä mukana jatkuvasti paikastatoiseen. Heille kulkuvälineen tilat edustavat pysyvyyttä ja tilojen vaihtelu syntyy lähinnäpysähdyspaikkojen ulkoisen ympäristön muuttumisesta. Esimerkkejä tällaisistatyöntekijöistä ovat junien konduktöörit, lentäjät ja muu lentokonehenkilöstö. Tällaistentyöntekijäryhmien kohdalla kulkuvälineen tilojen ergonominen suunnittelu on mahdollista jatärkeää, mutta työergonomian ongelmat liittyvät usein juuri ulkoiseen ympäristöön (Ouluntutkimukset).

Erityisesti paikkaan liittyvät ominaisuudet tekevät liikkuvasta työstä monimutkaisen asian.Arvioitaessa työn toimintaympäristön vaativuutta, tulee tarkastella seuraavia tekijöitä:paikkojen määrä, niiden käytön toistumista, paikkojen etäisyyttä toisistaan, sitä, onkopääpaikkaa, työskennelläänkö matkustettaessa tai kuljettaessa paikkojen välillä vaipelkästään perillä, voidaanko työ tehdä kiinteässä paikassa esimerkiksi videokonferenssinavulla tapaamatta kasvotusten, ja liikkumisalueen laajuutta. Monipaikkainen työ vaikuttaamyös työajan käyttöön ja sitä arvioitaessa on tarkasteltava mm. seuraavia tekijöitä: kuinkausein paikkaa vaihdetaan, kuinka paljon aikaa menee liikkumiseen paikkojen välillä jakuinka paljon aikaa käytetään tietyssä paikassa. Kaikki tämä aiheuttaa omia vaatimuksiaansille työympäristölle, jota toimistoon suunnitellaan.

3.3 Työhön kohdistuvat ajan ja paikan vaatimukset

Mikäli työntekijöissä on paljon liikkuvan työn tekijöitä, voidaan kiinnittää kuuteen työntoimintaympäristön ulottuvuuteen, ns. vaativuustekijään. Niiden hahmottamisen avullavoidaan tunnistaa niitä tekijöitä, joihin on hyvä kiinnittää huomiota toimistossa osanalaajentunutta toimintaympäristöä. Vaativuustekijät ovat matkustaminen, monipaikkaisuus,monikulttuurisuus, työaika, työn projektimaisuus sekä työn virtuaalisuuteen.

Kun työympäristön kehittämisessä jäsennetään työntekijän liikkuvuusprofiilia, tuleehuomiota kiinnittää ainakin seuraaviin kuuteen seikkaan:

1. Matkustamisen määrä, lähinnä matkapäivien määrä

Matkustamisen määrää voidaan arvioida matkapäivien määränä vuodessa. Matkapäivienmäärä vaikuttaa siihen, kuinka paljon työntekijät ovat toimistolla. Toinen tarkasteltava tekijäon matkapäivien sijoittuminen. Sillä, onko työntekijä poissa toimistolta päivän viikossa vaiyhden viikon kuukaudessa, voi olla merkitystä tilasuunnittelulle. Työntekijänmobiliteettiprofiiliin vaikuttavat siis matkalla oloajat ja matkapäivät.


17/64

2. Monipaikkaisen työn määrä, lähinnä käytettävien työpaikkojen määräsekä ensisijaisella työpaikalla työskentelyn määrä

Työn monipaikkaisuutta voidaan arvioida kysymällä, missä määrin (esimerkiksi arvioprosenttiosuuksina viikko- tai kuukausi- tai vuosityöajasta) työntekijä työskenteleeseuraavissa viidessä paikassa: omalla työpaikalla, oman organisaation toisaalla sijaitsevissatiloissa tai toisten organisaatioiden tiloissa, vapaa-ajan tiloiksi luokiteltavissa tiloissa (kutenkahviloissa, hotellihuoneissa jne.), kotona tai kulkuvälineissä. Jos työntekijä työskenteleekaikissa viidessä paikassa, oleellista on, että hän pystyy nopeasti perustamaan työpisteensäminne tahansa. Tähän voidaan vaikuttaa ensisijaisesti hyvien ICT-välineiden, ohjelmien japalveluiden valinnalla. Monipaikkaista työtä tekevä tarvitsee myös ohjeita pystyäkseen itseedistämään mm. fyysisten työtilojensa ergonomiaa. Monipaikkaista työtä tekevä arvostaamyös toimistolle tullessaan hyviä virtuaalisia tiloja, samoin kuin sitä, että toimiston fyysisettilat mukautuvat joustavasti hänen tarpeisiinsa. Monipaikkaista työtä tekevät tulevat useintoimistolle kasvokkaisen vuorovaikutuksen vuoksi ja tarvitsevat sen vuoksi tähän soveltuviatiloja.

3. Uudella tavalla rytmittyvä työaika lähinnä siinä merkityksessä, ettäymmärretään työskentelyyn tarvittavien tilojen käyttöaika

Tietotyön tekijän työaika rakentuu tehtävien asettamien vaatimusten mukaan. Tästä johtuentyöaika rytmittyy uudella tavalla. Työskentely voidaan aloittaa heti herättyä ja päättää vastanukkumaan mennessä, mutta välillä voidaan hoitaa esimerkiksi perheen asioita. Mitkä ovatne kriteerit, joiden perusteella mobiili tietotyöntekijä päättää toimistolla työskentelyynkäyttämänsä ajan, ei ole selvää. Olisi kuitenkin hyvä, jos toimiston täyttymisen ajalliset”kuormahuiput” voitaisiin arvioida. Työntekijän profiilia työajan suhteen voidaan ainakinjossain määrin selvittää kahden tekijän arvioinnin avulla: viikkotyötunnit sekä työskentelynaloittamisen ja lopettamisen aika.

4. Työn projektimaisuus, lähinnä projektitiimien muodostumisenedistämisen näkökulmasta

Työn projektiluonteen vaativuutta voidaan arvioida selvittämällä mm. tiettynä ajan hetkenähenkilön vastuulla tai työn kohteena olevien projektien lukumäärää ja uusien aloitettujenprojektein määrää vuodessa. Työn projektiluonne vaikuttaa mm. siihen, että projektinkäynnistysvaiheessa tarvitaan tiloja ja välineitä, joiden avulla yhteistyön käynnistymistä jayhteistyön edellyttämän luottamuksen syntymistä voidaan edistää.

Projektimainen työ vaatii joustavia tilaratkaisuita. Projektin alkaessa sovitaan mm. projektiinosallistuvien henkilöiden määrä, yhteistyön muodot (kasvokkaisen ja virtuaalisentyöskentelyn tavat) ja projektissa käytettävät työvälineet. Tämä vaatii joustavaa ja nopeaatilojen muotoilua vastaamaan projektin tarpeita. Kun projekti päättyy, myös projektityöllevarattuja tilaratkaisuita tulee voida muokata seuraavan projektin vaatimuksiin vastaaviksi.Projektien ajallisen peräkkäisyyden lisäksi työyhteisöissä on käynnissä useita projektejasamanaikaisesti. Mitkä projektit kytkeytyvät toisiinsa ja vaativat ainakin jossain määrinyhteisiä tiloja, miten tilat tukevat projektien rajapinnoilla tapahtuvaa yhteistyötä, jäävätmyös tilasuunnittelun ratkaistaviksi kysymyksiksi. Opastusta mm. siitä, miten yhteisiä tilojakäytetään ja varataan.

5. Työn virtuaalisuus, ts. välittyneen vuorovaikutuksen onnistumisenedistäminen

Työn virtuaalisuus kuvaa ICT- välineiden ja yhteyksien avulla virtuaalitiloissa tapahtuvaatyötä. Virtuaalitiloissa työskentely asettaa vaatimuksia myös fyysisille tiloille ja niidenkäytön opastukselle. Vaatimukset ovat moninaiset lähtien liikkeelle siitä, että työntekijällä onkäytössään liikkuvaan työhön soveltuvat laitteet ja ohjelmat, että työntekijä hallitseevälineiden käytön, yhteyksien pystyttämisen ja ohjelmien käytön ja saa työpisteensä nopeasti


18/64

perustettua minne tahansa ulottuen siihen, että hän saa nopeasti apua erilaisissavirtuaalityön ongelmissa ja hallitsee virtuaalisen työtavan ja yhteydenpidon psyko-sosiaalisiaerityispiirteitä.

Liikkuvassa työssä fyysisen tilan rajoitteet sekä olemattomat tai epäselvät tilojen käytönopasteet hidastavat edelleen virtuaalitilaan pääsemistä – siis työtä. Koska tytöntekijät useintyöskentelevät tavalla, jossa ovat samanaikaisesti läsnä fyysisen ja useiden virtuaalistentilojen tapahtumissa, näihin yhtaikaisen läsnäolon aiheuttamiin haasteisiin tulisi etsiä myöstilasuunnittelussa ratkaisuita.

Virtuaalisen tilan käyttäjäkokemuksessa fyysisen alustan muodostava itselle sopivattyövälineet ja sovellukset sekä niiden käyttämiseen sopivat tilat. Toiminnallisesti on tärkeää,että aikaa ei kulu teknisiin ongelmiin vaan verkkoon liittyminen on helppoa. Virtuaalitilankokemuksiin kuuluu tarve omaan alueeseen ja yksityisyyteen monikanavaisuuden keskellä.Virtuaalisen tilan kontrolli on niinikään tärkeää: esimerkiksi aina saavutettavissa oleminenon rasite.

6. Monikulttuurisuus, esimerkiksi ohjeiden ja tilojen käytön selkeysmonikulttuurisissa toimintaympäristöissä

Organisaation toiminta-alueen laajentuessa globaaliksi toiminta monimutkaistuu jamonikultturistuu mm. kielellisten, kulttuuristen ja vaikkapa lainsäädännöllisten tekijöidenvaikutuksesta. Näillä on vaikutusta esimerkiksi tilojen käytön opastukseen sekä yhteisenkielen löytämiseen.

Muita profiloinnin keinoja löytyy mm. http://www.workplacesolutionslibrary.com sivuilta,jossa esitetään lyhyt kysely liittyen työn liikkuvuuteen ja työn vuorovaikutuksellisuudenmäärään liittyen. Sivuilla http://www.betterworkplace.com esitetään näkökulmia työtilojenkustannustehokkuuden ja kestävän kehityksen mittareiden välisestä yhteydestä.

http://www.workplacesolutionslibrary.com/

http://www.betterworkplace.com/


19/64

4 TILAVYÖHYKKEET JA TILATYYPIT

Monitilatoimiston tilatyyppien kuvauksissa esitetään tilan käyttötarkoitukseen, fyysiseentilaan sekä tilojen käyttötapaan (sosiaalinen tila) liittyviä suosituksia, keskeisimpänälähteenä van Meel, 2011. Virtuaalisen tilan osalta esitetään myös joitakin näkökulmia. Esillenostetaan myös tilatyypin vahvuuksia ja heikkouksia. Kuvausten tarkoituksena ei ole antaayksityiskohtaisia ohjeita vaan esittää suosituksia sekä kuvata eri tilatyyppejä myös tilankäytön kannalta. Kuvauksissa ei ole pyritty myöskään kattavaan sisältöön vaan tavoitteenaon antaa ajatuksia tilan käytön ja tilan mahdollisuuksista – monitilatoimistossa perinteisilletoimistoratkaisun osille on syntymässä uusia merkityksiä.

Kuvassa 4.1. on yhteenvetona koottu eri vyöhykkeillä sijaitsevat tilatyypit monitilatoimistossaKuvassa on merkitty tummempina ns. yksilölliset työpisteratkaisut. Muut tilat tarjoavat sekäyksintehtävälle että yhdessä tehtävälle työlle erilaisia vaihtoehtoja.

Heikompi Parempi

KESKITTYMINEN

ParempiYHTEISTYÖ

Heikompi

4.1.1 Aula

4.1.2 NäyttelytilaShowroom

4.1.3 Kahvila -ravintola4.2.1 Suuri ja 4.2.5 Pieni suljettu neuvotteluhuone

4.2.2 Suuri ja 4.2.6 pieni videoneuvottelutila

4.2.3 Innovaatiotila, brainstorm-huone (5-12)4.2.8 AvoinNeuvottelutila

(2-4)

4.4.1 Avoin työpistepienelle pistäytymiselleTouch down pisteet

4.1.4 Loosi, lounge,rinnakkaintyöskentelyn tila

4.1.5 Avoin työpistevuorovaikutusvyöhykkeelläesimerkiksi asiakaspalveluun

4.3.2 Hiljaisen työskentelyn suljettu tila

4.3.5 Puoliavoin tai suljettutaukotila ja sosiaalitilat

4.3.1 Avoin työpistehiljaisen työn vyöhykkeellä

4.2.4 Suuri tai 4.2.7 Pienisuljettu projektityötila

4.2.9 Avoin tai puoliavoin työpistevuorovaikutusvyöhykkeellä

4.3.3 Suljettu toimistohuone

4.3.4 Jaettu suljettu toimistohuone4.4.5 Kopiointialue

4.4.4 Kulkureitit

4.4.3 Tarjoiluautomaatit

4.4.7 Lokerikot paperipostille

4.4.2 Naulakot

4.4.6 Varasto ja arkistointi

Kuva 4.1. Monitilatoimiston tilatyypit eri vyöhykkeillä


20/64

4.1 Avoimen vuorovaikutuksen vyöhyke

Nämä tilat tukevat yhteistyötä ja yksilötyötä, mutta eivät tue niinkään keskittymistä. Tilatavautuvat käyttäjilleen: vierailijoille ja työntekijöille.

Tälle vyöhykkeelle kuuluvat:

1. Aula

2. Näyttelytila - Showroom

3. Kahvila - ravintola

4. Loosi – Lounge – rinnakkaintyöskentelyn tila

5. Avoin työpiste vuorovaikutusvyöhykkeellä esimerkiksi asiakaspalveluun

4.1.1. Aula

Käyttö-tarkoitus

Vieraiden vastaanottaminen, vieraiden odottaminen, ensivaikutelmanluominen, kohtaaminen, palvelujen tarjoaminen, tapahtumienjärjestäminen, näyttelyjen järjestäminen, vieraiden hyvästeleminen.

Sosiaalinentila

Avoin tila, jota käytetään vastaanottoon, odottamiseen, lehtienlukemiseen tai työskentelyyn. Aula on bränditila, organisaation ulkoisenilmeen rakentaja. Aula voi olla myös tapahtumakeidas ja tila erilaisillenäyttelyille. Aulassa on myös työpiste siellä työskentelevillepalveluntuottajille (turvapalvelut, aulapalvelut, vastaanottopalvelut).Näiden työpisteiden laadussa tulisi pyrkiä avoimenasiakaspalvelupisteen laatuun. Monesti työpiste on kaksinapainen:asiakaspalvelutila ja taustalla keskittymistä vaativille tehtävillepuoliavointa työtilaa. Aula voi olla julkinen tai puolijulkinen, miehitettytai miehittämätön.

Fyysinen tila Vastaanottotiski pitää sijoittaa siten, että vierailijat löytävät tiskinhelposti ja saavat helposti yhteyden henkilöstöön. Vastaanottotiski pitääsijoittaa ja varustaa niin, että esim. ikkunoista tuleva valo ei häikäisetyöntekijöitä. Lisäksi vastaanoton työntekijöiden turvallisuus pitäävarmistaa. Aulassa on usein erilaisia tuoleja, joissa vierailijat voivatodottaa. Istuinsijaa kohti suositellaan kahden neliömetrin tilaa. Tilassasijaitsevat myös wc:t ja naulakot. Aula luo tunteen siitä, että vieras ontervetullut ja lähdön hetkellä se luo viimeisen vaikutelman. Portaiden jahissien käyttö esimerkiksi taiteen tai tiedottamisen sekä hyötyliikuntaaninnostamisen väylänä kannatta ottaa huomioon. Lisäksi on hyväkiinnittää huomiota opasteisiin niin, että satunnainenkin kävijä osaatoimia ja liikkua tilassa.

Akustiikka: Akustisen suunnittelun yksityiskohtia käsittelee RIL 243-3-2008.

Valaistus: Aulatilojen valaistus voidaan suunnitella melko vapaasti jamahdollisuudet dynaamisen valaistuksen käyttöön ovat monipuoliset.Sisääntulon valaistus tulee sopeuttaa ulkona vallitsevaan valaistukseen,ettei synny liian voimakasta muutosta ulko- ja sisätilan välille. Josaulassa suoritetaan työtehtäviä, tulee työpisteellä järjestää valaistus


21/64

tarpeen mukaisesti. Suosituksia sisätilojen työkohteiden valaistukselleesitetään standardissa SFS-EN 12464-1.

Ilmastointi: Tavanomainen ilmanvaihto aulatiloissa on 2 l/s/m2, jolloinilma säilyy raikkaana, kun ihmismäärä aulassa ei ole suuri kerrallaan.Lämpötilan tulisi pysyä Sisäilmastoluokituksen 2008 luokassa S3. Josaulassa järjestetään tilaisuuksia, joihin osallistuu paljon ihmisiä, onilmanvaihtoa voitava tehostaa.

Muutahuomioitavaa

Vierailijan viihtyvyyden varmistamiseksi aulaan voidaan sijoittaa lehtiä,esitteitä ja erilaisia vaihtuvia yritysesittelyjä. Myös kahvi/vesiautomaatitvoivat olla tässä tilassa. Aula voi alkaa jo rakennuksen ulkoseinästäerilaisin multimedianäytöin.


Vieras alue, ”Meet and greet”, Lounge, Lobby

Etuja Aula tarjoaa vieraille selkeän paikan ja estää heidän vaeltelunsakerroksissa. Aula voi olla monikäyttöinen tila.

Haittoja Aulatilan koko on usein suuri suhteessa sen käyttöasteeseen. Tila voisiten olla näennäisesti melko tuottamatonta tilaa. Monikäyttöisyyttä voilisätä erilaisten tapahtumien, palvelujen sekä näyttelyiden avulla, jokatoisaalta vaativat organisointia ja lisäävät resurssintarvetta.

4.1.2. Näyttelytila - Showroom

Käyttö-tarkoitus

Esitteleminen, kohtaaminen

Sosiaalinentila

Näyttelytila tekee näkyväksi organisaation toimintaa ja tuotteita. Tila voiolla tätä tarkoitusta varten rakennettu tila, mutta myös esimerkiksikäytäviä ja neuvotteluhuoneita voidaan käyttää pysyvien tai vaihtuviennäyttelyiden tekemisessä. Tila toimii käyntikorttina ja brandinrakentajan. Tilassa voi esitellä tuotteita, projekteja, saavutuksia,menestystä sekä tehdä työtä näkyväksi. Sen avulla voidaan ilmentäämyös organisaation arvoja.

Fyysinen tila Tila voi olla kaupanomainen, näyttelytila, monikanavainenmediakollaasi, digitaalinen historiikki. Tila voi olla myös pelitila tai muumonikäyttötila, jossa on organisaation toimintaa näkyvissä. Tila voilinkittyä katutilaan, mikäli sijainti sen sallii: silloin se voi palvella myösmyymälänä ohikulkijoille.

Tilaan liittyvä äänimaailma (esim. taustamusiikki) tai valaistus voiomalta osaltaan vahvistaa tunnelmaa ja käyttötarkoitusta. Valaistus ontehokas apuväline näyttelytilan tunnelman ja efektien luomiseen.Ilmastointi suunnitellaan tavanomaisen avotyötilan tapaan.

Virtuaalinentila

Multimediaympäristö mahdollistaa sisällön nopean päivittämisen jatiedon pitämisen ajantasaisena.

Muutahuomioitavaa

Showroom on pienimmillään näyttöruutu ja suurimmillaan aulatilanyhteydessä oleva näyttelytila, jopa kauppa. Tilan käytön organisoinnissavoidaan käyttää palveluntuottajia (esim. kauppa) varmistaen, että tila on


22/64

jatkuvasti miehitettynä.


Näytetila, mallitila, prototyyppitila, esittelytila

Etuja Tila on epämuodollisten kohtaamisten paikka ja hyvä väline toiminnanesittelyyn.

Haittoja Tila voi jäädä käyttämättömäksi ja sen jatkuva ajanmukaisena pitäminenon haasteellista.

4.1.3. Kahvila - ravintola

Käyttö-tarkoitus

Kahvittelu, ruokaileminen, kokousten pitäminen, kohtaaminen,tilaisuuksien järjestäminen

Sosiaalinentila

Kahvilassa ja ravintolassa voi olla erilaisia tilakonsepteja taikalusteratkaisuja, jotka luovat puitteita erityyppisille epämuodollisillekohtaamisille aterian tai muun yhteisen asian äärellä. Tilaa käytetäänruokailuaikana ruokailuun, mutta muina aikoina sitä voi käyttää ilmanerillistä varausjärjestelmää pienten ryhmien tapaamisiin kutenesimerkiksi kokouksiin, jotka eivät vaadi luottamuksellisuutta taiesityksiä. Isommista tapahtumista (esim. sisäinen koulutustilaisuus)sovitaan erikseen.

Fyysinen tila Ruokapalvelujen toteuttamisen kannalta tarvittavat linjastot jaasiakaspalvelutilat sekä ruokailutilat. Ruuan tarjoamisen javastaanottamisen kannalta on tärkeää toteuttaa eri käyttäjäryhmienlogiikkaa tukevat ratkaisut, on huomioitava myös sujuvaruokailuvälineiden palauttaminen – tässä on hyvä käyttää ns.käyttäjämatka menetelmää, jossa tilaa tarkastellaan sellaisena käyttäjäsen kokee palvelutilanteen eri vaiheissa.

Erityyppisiä ruokailu/kokoontumisalueita tarjoamalla vahvistetaanmonikäyttöisyyttä: pirtin pöytä, loosi, baaripöytä, sohvaryhmät,pienemmät pöydät, kahden hengen pöydät jne. Eri tyyppisiä alueitavoidaan erottaa toisistaan kevein, helposti liikuteltavien tilanjakajienavulla.

Ravintolat tulisi suunnitella siten, että niissä on vaivatonta keskustella 4-8 hengen ryhmissä aterioinnin lomassa. Suunnittelussa tulee huomioidariittävä äänenvaimennusmateriaalien määrä, kalusteiden kolinanvälttäminen huopavaimennetuilla jaloilla sekä keittiön äänieristäminen.Pöytien, tuolien ja tarjottimien koko ja yhteensopivuus kannattaasuunnitella siten, että pöytäkoko pysyy pienenä, mikä helpottaakommunikaatiota. Keittiötila sekä astioiden palautuslinjastot tuleeäänieristää siten, että melutaso pysyy koko asiakasalueella alle tason 50dBA. Kylmälaitteita ei tule sijoittaa asiakastilaan, jos niiden melutasoylittää 50 dBA. Akustisen suunnittelun yksityiskohtia käsittelee RIL 243-3-2008.

Ravintolan valaistuksen tulee olla riittävä ja miellyttävä. Ruokien,ihmisten ja esineiden värien tulee toistua luonnollisina, mikä edellyttäävalonlähteiltä hyvää värintoistokykyä ja sopivaa värilämpötilaa.Valaistuksella on mahdollista tuoda esiin eri alueita. Valaistuksen


23/64

ohjaaminen esimerkiksi käyttöajankohtien mukaan mahdollistaavalaistukseen kulutetun energian vähentämisen.

Ilmanvaihdon tulisi taata raikas ilma tuoksujen maailmassa.Ilmastoinnin olosuhteiden tulisi täyttää Sisäilmastoluokituksen 2008luokka S3. Ruoanjakelun lämpökuormat on huomioitava mitoituksessaja asennettava poistokanavia myös näiden yläpuolelle.

Virtuaalinentila

Langaton yhteys auttaa tilan monikäyttöisyyden lisäämisessä.Multimediaympäristön avulla voidaan välittää näyttötauluilla tietoaesim. ruokalistasta. Sähköistä, välittömän käyttäjäpalautteenkeräämisjärjestelmää voidaan hyödyntää palvelujen ja tilan käytönkehittämisessä.

Muutahuomioitavaa

Kun tilaa käytetään yhteistyötilana, johon voidaan helposti mennäkeskustelemaan, vähentää se äänihäiriöitä työpistealueilla. Ravintola-kahvila alue voi sijaita keskitetysti siten, että sitä voivat käyttää myösulkopuoliset henkilöt. Toisaalta se voi olla täysin organisaation omaankäyttöön tarkoitettu.

Ravintola voidaan kalustaa muuntojoustavilla kalusteilla siten, että tilaon monikäyttöinen. Ääritilanteissa on hyvä, että kalusteet voidaanhelposti siirtää syrjään esimerkiksi jonkun tapahtuman järjestämiseksi.

Kahvila-alueita voi tehdä myös keittiön omaisiksi alueiksi muualletoimitilaan, jolloin se on enemmänkin taukotilana.


Cafe, ruokala

Etuja Tilan monikäyttöisyys lisää tilan käyttöastetta.

Haittoja Tilan sijainti estää ryhmien tilan käyttöä ruokailuajan ulkopuolella. Tilansijainti saattaa vaikeuttaa tilan pitämistä julkisena myös täysinulkopuolisille asiakkaille

4.1.4. Loosi – Lounge, rinnakkain työskentelyn tila

Käyttö-tarkoitus

Yhteistyön tekeminen, suunnittelemattomat kokoukset, rinnakkaintyöskentely, epämuodollinen kohtaaminen, häiriötä sietävät työtehtävät,keveä keskittyminen

Sosiaalinentila

Lounge -tyyppinen työtila kahdelle tai kuudelle henkilölle, sopiilyhytaikaisiin tehtäviin, jotka vaativat yhteistyötä ja/tai mahdollistavatvälittömän, suunnittelemattoman vuorovaikutuksen. Tila onluonteeltaan sopiva rinnakkain työskentelemiselle (co-working,parveilu). Käytetään myös yksin työskentelyyn, joka vaatii suhteellisenvähän keskittymistä, kuten lukeminen, aineistoihin perehtyminensilmäillen jne. sekä tehtäviin, jotka vaativat epämuodollistavuorovaikutusta muutaman henkilön kesken. Tilassa tehdään työtärinnakkain. Mahdollistaa sellaisen keskustelun syntymisen, jotahiljaisemman työn työpistealueella ei ehkä synny äänihäiriöiden pelossa.Työpisteitä voidaan käyttää periaatteella ”ensiksi tullut voi käyttää”. Tilaon erityisen toimiva joustavaa työtä tekeville henkilöille sekä tukeekäyttötapaa, jossa ei ole omia, henkilökohtaisia työskentelypisteitä. Tila


24/64

sijaitsee vyöhykkeellä, jossa häiritseminen on sallittua.

Fyysinen tila Suositeltu koko on neljä neliömetriä/työpiste.

Tila voi sijaita rakennuksen keskiosassa, koska sitä käytetään hyvinlyhyitä aikoja. Voidaan sijoittaa kulkuväylien läheisyyteen,kokoushuoneiden läheisyyteen, jotta epämuodollinen käyttö varmistuisi– on kuitenkin vältettävä sitä, että tilasta kuuluvat äänet eivät häiritsemuuta ympäristöä. Tila voidaan rajata ns. mikrotilaksi erilaisinsisustuselementein – ns. tila tilassa. Läsnäolo-ohjattu ja himmennettävävalaistus, joka täyttää työtehtäväalueen vaatimukset toimistotyölle.Näyttöpäätetyötä koskevat erityisvaatimukset. Akustiikan,ääneneristyksen ja ilmastoinnin laatu on sama kuinneuvotteluhuoneessa.

Virtuaalinentila

Mahdollisuus työskentelyyn mobiililaitteiden avulla, fyysisen ympäristönsäädeltävyys tärkeää. Tilaan tullaan omien laitteiden kanssa. Tilassa voiolla mahdollisesti ns. madonreikä, virtuaalinen kanava eri kerroksissa taieri paikkakunnilla oleviin vastaaviin paikkoihin. Virtuaalikanavan kauttaluodaan epämuodollinen yhteistyöreitti, joka lisää yhteisöllisyydentunnelmaa.

Muutahuomioitavaa

Sisustus, joka houkuttelee käyttämään tilaa. Esimerkiksi mikäli tehtyloosiksi, jossa on yhtenäinen penkki, voidaan epäröidä tuntemattomanviereen asettumista. Erilliset istuimet tukevat yksityisen reviirinhetkellistä rakentamista.


Business center, klubi, kirjasto (ehkä hiukan laajemmin toteutettuna)

Etuja Tila on tehokasta, kun se on käytössä jatkuvasti. Tila voi palvellatyöpisteenä silloin, kun muut työpisteet ovat täysiä (satunnaisetkäyttöpiikit). Tila voi olla houkutteleva vaihtoehto henkilökohtaisilletyöpisteiden sijasta käyttäjäprofiileille, jotka ovat luonteeltaan liikkuvia,yhteinen jaettu tila lisää kuulumisen tunnetta, vaikka tehtävät olisivatkinyksilöllisiä.

Haittoja Rajallinen yksityisyys ja luottamuksellisuus.

Ei mahdollisuuksia sisäympäristön olosuhteiden säätämiseenhenkilökohtaisesti.

Kalustusvaihtoehdot voivat olla vielä hinnakkaita, koskatyöpistesuunnittelu perustuu vielä jossain määrin henkilökohtaistentyöpisteiden logiikalle.

4.1.5 Avoin työpiste vuorovaikutusvyöhykkeellä esimerkiksiasiakaspalveluun

Käyttö-tarkoitus

Jatkuvaa, säännöllistä vuorovaikutusta vaativien tehtävien tekeminen(sähköinen tai kasvokkainen asiakaspalvelu ja kohtaaminen),suhteellisen vähän keskittymistä vaativien tehtävien tekeminen.

Sosiaalinen Tilassa palvellaan asiakkaita tai kommunikoidaan muidentyöntekijöiden kanssa. Tilassa tapahtuu paljon vuorovaikutusta sekä


25/64

tila asiakkaiden että työntekijöiden välillä ja heidän tavoittamisensanopeasti neuvoja varten on tärkeää.

Fyysinen tila Tilan suositeltu koko on kuusi neliömetriä työpistettä kohti.

Työpisteiden välillä voi olla sermit. Tämä lisää asiakaspalvelunhenkilökohtaisuutta ja antaa palvelutilanteen vaatimaa näkö- jaäänisuojaa.

Akustiikkaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, jos useita työpisteitäon lähekkäin ja puheen määrä merkittävä. Asiakaspalvelutyössäpuheäänten kuuluminen asiakaspalvelupisteestä toiseen rikkooyksityisyyden suojaa ja vaikeuttaa työhön keskittymistä. Absorboivaamateriaalia tulee sijoittaa runsaasti läheisiin katto- ja seinäpintoihin.suositeltavaa olisi, että asiakaspalvelualueen päällä on oma erillinenalaslaskettu ääntä vaimentava katto. Tilassa on hyvä olla myöspeiteääntä, jolla tilan taustaäänitaso pidetään pysyvästi noin 45 desibelintasolla. Muuta äänekästä työtä tai kulkureittejä ei tule sijoittaa pisteidenvälittömään läheisyyteen. Sähköiseen asiakaspalveluun liittyen paljonpuhelimessa puhuvat voivat käyttää sankaluureja tai muun vastaavanapuvälineen käyttöä. Laadukkaissa sankaluureissa puhe erottuulaadukkaammin yhteyden molempiin suuntiin eivätkä työympäristönäänet kantaudu puhelimen välityksellä asiakkaalle. Tämä vähentää omanpuheäänen kohottamisen tarvetta Lisäksi työntekijöitä on hyvä kouluttaaoikeanlaisessa äänenkäytössä. Alueen läheisyydessä tulisi sijaitaneuvottelutilaa sekä hiljaisen työskentelyn tiloja.

Valaistus. Yleisvalaistus kannattaa toteuttaa osin epäsuoranahyödyntäen päivänvalo-ohjausta mahdollisuuksien mukaan.Työpistevalaistus suunnitellaan työtehtävien tarpeen mukaansäädettäväksi, esimerkkinä näyttöpäätetyön vaatimukset.Työpisteryhmittymä sijoitetaan lähelle ikkunoita, jotta saadaan näkymäulos ja päivänvaloa.

Ilmastointisuunnittelussa tähdätään Sisäilmastoluokituksen 2008luokkaan S2.

Virtuaalinentila

Asiakaspalvelutyöhön liittyvien sovellusten käyttö on oleellinen osavirtuaalista tilaa.. Identtiset työpisteet tuovat joustavuutta, sillä silloinjokainen työntekijä pystyy toimimaan miltä työpisteeltä tahansa.Toisaalta mahdollisuus saada itselle sopivimmat laitteet sekä räätälöidäomat sovellukset haluamallaan tavalla koetaan tärkeäksi.

Chat toimintojen käyttö helpottaa äänetöntä kommunikointiatyötovereiden kesken myös tässä tilassa ja vähentää liikkumisestaaiheutuvia häiriöääniä.

Muutahuomioitavaa

Asiakaspalvelutyö sitoo työntekijöitä samaan työpisteeseen pitkäksiaikaa, joten työpisteiden ergonomiaan, säädeltävyyteen ja elvyttävyyteentulee kiinnittää erityistä huomiota.


Asiakaspalvelukeskus, yhteyskeskus, call center

Etuja Tilankäyttö on tehokasta ja joustavuus on korkea. Kommunikoinnille,vuorovaikutukselle ja organisaation oppimiselle ei ole fyysisiä rajoja tai


26/64

esteitä.

Haittoja Tilassa on rajoitettu akustinen ja visuaalinen yksityisyys. Se ei sovitehtäviin, jossa käsitellään luottamuksellisia asioita. Sisäympäristönsäätely on rajoitettua omien tarpeiden tai ympäristöystävällisenkäyttäytymisen näkökulmista.

4.2 Intensiivisen yhteistyön vyöhyke

Nämä tilat tukevat yhteistyötä keskitytään sitten ryhmässä työskentelyyn kasvokkain taivirtuaalisesti. Nämä tilat tarjoutuvat työntekijöille ja heidän yhteistyökumppaneilleen.

1. Suuri suljettu neuvotteluhuone 5-12 henkilölle

2. Suuri videoneuvottelutila 5-12 henkilölle

3. Innovaatiotila, brainstorm-huone 5.12 henkilölle

4. Suuri suljettu projektitila 4-10 henkilölle

5. Pieni suljettu neuvotteluhuone 2-4 henkilölle

6. Pieni videoneuvottelutila 2-4 henkilölle

7. Pieni suljettu projektitila 2-4 henkilölle

8. Avoin neuvottelutila 2-4 henkilölle

9. Avoin tai puoliavoin työpiste vuorovaikutusvyöhykkeellä

4.2.1 Suuri suljettu neuvotteluhuone 5-12 henkilölle

Käyttö-tarkoitus

Neuvotteleminen 5-12 henkilön kesken, muodollinen kohtaaminen

Sosiaalinentila

Tilaa käytetään ryhmien aikatauluttamiin kokouksiin ja se sopii hyvinluottamuksellisten asioiden käsittelyyn sekä esityksiin. Tila varataanpääsääntöisesti varausjärjestelmän kautta.

Fyysinen tila Suositeltu koko on kaksi neliömetriä/henkilö. Huoneen muodon tulisitukea sitä, että kaikki näkevät helposti toisensa kasvot. Ainakin yksiseinä pitäisi olla sellainen, että sille voi heijastaa esityksiä.

Huone sijoitetaan ikkunavyöhykkeelle ja mielelläänsisääntulokerrokseen, jotta saavutettavuus on hyvä eivätkä kerroksissaolevat henkilöt häiriinny kokousväen liikkumisesta.

Akustisen suunnittelun tavoitteena on mahdollistaa vaivatonkommunikaatio siten, että ympäröivissä tiloissa ei kuulla keskustelunsisältöä. Julkisen tilan neuvotteluhuoneissa tulee huolehtia siitä, ettäilmaääneneristys naapuritiloihin ylittää R'w45dB ja käytävälle R'w30dB.Ovien tulee olla vähintään äänieristysluokassa 30 dB. Korkeammanluottamuksellisuustason tapauksessa vaatimuksia korotetaan 5-10 dB.Koska korkea äänieristys edellyttää täydellistä äänitiiveyttä rakennuksen


27/64

koko elinkaaren aikana, siirtoseinien tai järjestelmäväliseinien käyttöä eisuositella. Väliseinän liitos ulkoseinään ja käytäväseinään pitää tarkistaahuolellisesti, jotta äänivuotoja ei synny. Huoneessa tulee rajoittaatarpeetonta kaiuntaa. Siksi tilaan sijoitetaan äänenvaimennuslevyjämäärä, joka vastaa puolta lattiapinta-alasta. Kaksi kolmasosaamateriaalista sijoitetaan kattoon ja loput seinälle. Ilmanvaihdonmelutaso ei saa ylittää 35 dBA. Sama vaatimus koskee tilaan sijoitettaviasähkölaitteita, kuten videotykkejä, jääkaappeja jajäähdytyskonvektoreita. Jos naapuritiloissa on melua aiheuttaviaäänilähteitä, näiden ääneneristäminen tulee tarkastella erikseen.Yksityiskohtaisia ohjeita esittää RIL 243-3-2008. Siirtoseinien käyttöätulisi välttää tällaisissa tiloissa, koska niiden avulla ei yleensä saavutetariittävää ääneneristystä.

Valaistuksen pitää olla säädettävä ja sen tulee toistaa värit luonnollisesti.Ikkunallisessa neuvotteluhuoneessa tulee olla käytettävissäpimennysverhot. Himmennettävä yleisvalaistus sekä erikseenhimmennettävät kohdevalot esitysalueella mahdollistavat valaistuksenjoustavan säädön tilanteiden mukaan. Valaistuksen ohjauksen tulisi ollamahdollisimman selkeä ja helppokäyttöinen. Valaisimet eivät saa estäänäkyvyyttä esityksiin. Ohjearvoja valaistukselle esitetään standardissaSFS-EN 12464-1.

Ilmastointisuunnittelun tavoitetasona tulisi mieluiten ollaSisäilmastoluokituksen 2008 luokka S2. Jäähdytykseen ja/tairaitisilmamäärään tarvitaan tarpeenmukainen ohjaus lämpötilan jahiilidioksidipitoisuuden perusteella. Aurinkokuorma voi lisätäjäähdytystarvetta, joten tilan sijainti ilmansuuntiin nähden onhuomioitava.

Virtuaalinentila

Kokoustilassa tulee olla audiotekninen varustus esitysten esittämiseensekä mahdollisuus käyttää omia tietokoneita – näiden ohjeistus (esim.vierailijasalasanat) tulee olla helposti saatavilla. Opastus laitteidenkäyttöön tulee olla yksiselitteistä.

Muutahuomioitavaa

Mikäli tilat ovat lähellä kulkureittejä, läpinäkyvyys voi aiheuttaavisuaalista häiriötä. Avarampi tila mahdollistaa joustavien huonekalujenkäytön eri asetelmiin (hevosenkenkä, teatteri, pienten pöytien ryhmittelyjne.)


Kokoushuone, seminaarihuone, johtoryhmän/hallituksen huone

Etuja Voidaan käyttää myös innovaatiotilana, mikäli varusteltu sitenliikuteltavin huonekaluin ja muiden virikkeiden avulla.

Voidaan käyttää myös projektin työtilana tietyn ajanjakson verran.

Haittoja Vaatii säännöt tilanteisiin, joissa tila on varattu varmuuden vuoksi eikätila kuitenkaan ole käytössä.

Käyttö keskittyy tiettyihin aikoihin toimistoajan ja viikon sisällä.

4.2.2. Suuri videoneuvottelutila 5-12 henkilölle

Käyttö- Neuvotteleminen videoneuvottelulaitteita tai puhelinta hyödyntäen,


28/64

tarkoitus muodollinen kohtaaminen teknologiaa hyödyntäen

Sosiaalinentila

Useamman henkilön neuvottelutiloissa on neuvottelun kulun kannaltahyödyllistä käyttää menetelmää, jolla aktiivinen puhuja tai esim.dokumentti saadaan valittua lähetettävään kuvaan. Menetelmä voihyödyntää useampia kiinteitä tai kääntyviä kameroita, esivalittujakuvakulmia, useampia näyttöjä tai muuta sopivaa mekanismia.Videoneuvottelussa vuorovaikutteisuuden saavuttamiseksi on tärkeääpyrkiä saamaan katsekontakti osapuolten välille. Katsekontakti voidaansaavuttaa katsomalla suoraan kameraan, jolloin kamera ja näyttö tuleeolla lähellä toisiaan. Usean kameran järjestelmissä katsekontaktin tuntuvoidaan järjestää tekniikan keinoin. Tekniikka on testattava ennenneuvottelua ja sen pettäessä on oltava varasuunniteltava.

Tilassa tapahtuvien kokousten alussa on sovittava mm. tavasta mitenpuheenvuoro pyydetään. Toimivassa äänentoistossa on huomioitaviaettä videoneuvottelussa kuva ja ääni välittyvät pienellä viiveellä. Tämänvuoksi puheenvuoron vaihtuminen vie enemmän aikaa kuin kasvokkainkeskusteltaessa. Puhuessa tulee pitää pieni tauko, kun vaihdetaankuvalähdettä esim. dokumentinjakoa tehtäessä.

Videoneuvottelussa osallistujat puhuvat usein vaistomaisestivoimakkaammin kuin on tarpeen. Tämän takia tilan ääneneristyksentulisi olla suuri. Puheen nopeutta on yleensä syytä hieman hidastaa sekämuutoinkin kiinnittää huomiota puheen selkeyteen. Päällekkäinpuhumista pitää välttää.

Fyysinen tila Tilan oltava valoisa ja akustiikaltaan hyvä, jotta ääni- ja kuvayhteydettoimisivat tasokkaasti. Sisustuksessa hyvä välttää räikeitä tai tummiasävyjä. Videoneuvottelutilan taustan tulisi olla tasavärinen jamattapintainen. Sopivia värisävyjä ovat esim. siniharmaa, ruskea javihreä. Oleellista on että ihmiset ja erityisesti ihonväri erottuvat selvästitaustasta. Yrityksen logo ja mahdollisesti myös paikkakunta voi näkyätaustalla seinissä. Taustan tulisi olla tasavärinen ja mattapintainen, jamahdollisuuksien mukaan on huomioitava, että neuvotteluhuoneenulkoasulla voidaan myös viestiä yrityksestä ulkoisesti ja sisäisesti.

Tilassa on vältettävä kirjavia ja valoa heijastavia pintoja. Pöydänpinnaksi suositellaan vaaleaa, heijastamatonta materiaalia, esim. vaaleaapuuviilua.

Kamera on pyrittävä sijoittamaan siten, että luonnonvalo esim.ikkunasta tulee kameran takaa. Ikkunat on oltava peitettävissä verhoillatai sälekaihtimilla, sillä liika luonnonvalo aiheuttaa värivirheitä kasvojenihossa. Neuvottelutilan valaistuksen tulisi olla mahdollisimman helpostisäädettävissä heijastusten ja varjokuvien välttämiseksi.

Mikrofoni tai mikrofonit tulisi sijoittaa mahdollisimman tasapuolisestikaikille osallistujille. Mikrofoneja ei tule sijoittaa lähelle häiritseviääänilähteitä, esim. projektoria tai tietokonetta, jossa on hurisevatuuletin.

Ilmastoinnin, akustiikan ja äänieristyksen osalta noudatetaan tilan"Suuri suljettu neuvotteluhuone 5-12 henkilölle" ohjeita.

Valaistus. Valaistuksen tulee olla riittävän voimakas ja säädettävä.Yleisvalaistus kannattaa toteuttaa epäsuorana. Tällä vähennetään


29/64

heijastuksia näytöillä. Epäsuora valaistus jakaa valon tasoisemmin javähentää varjoja. Esitysalueella valaistuksen tulee olla himmennettävissäja poiskytkettävissä, koska kuvaa seurataan joko TV-näytöltä taiheijastuspinnalle projisoituna. Videoneuvottelussa välittyvä videokuvaedellyttää, että neuvottelijoihin kohdistuva valaistus on riittävänvoimakas, jotta keskusteluun osallistuvat henkilöt erottuvat kunnolla jaovat tunnistettavissa. Tämä voi edellyttää oikein suunnattuahimmennettävää kohdevalaistusta.

Virtuaalinentila

Tila koostuu videoneuvottelulaitteistoista, audiolaitteistoista sekäohjausjärjestelmästä. Videoneuvottelulaitteisto käsittää vähintään yhdenkameran. Käytännössä kolme kameraa on hyvä ratkaisu. Yksi kamerakuvaa yleiskuvia neuvotteluun osallistuvista henkilöistä ja neuvotteluyleisöstä, toinen kamera (dokumenttikamera) huolehtii dokumenttienkuvaamisesta ja kolmas kamera kuvaa lähikuvassa neuvottelijoita tailuennoijaa (opettajakamera). Audiolaitteiston tehtävänä on huolehtiaäänen taltioinnista ja välittämisestä. Siihen kuuluvat mikrofonit jakaiuttimet. Tilassa on hyvä olla langaton mikrofoni, jotta koko yleisö voiottaa osaa neuvotteluun.

Muutahuomioitavaa

Tahattomia ääniä (paperin rapina, yskiminen), lyhyitä kommentteja(esim. myöntäviä "mutinoita") ja muita häiriöääniä (ilmastointi,liikenne) tulee välttää.

Kokouskäytäntöihin tulee kouluttautua: videokokousneuvottelutaidotsekä tekninen osaaminen ovat tärkeitä.


Etäkokoushuone

Etuja Videoneuvottelutilat ovat keskeinen kestävän kehityksen elementti,koska se mahdollistaa kasvojen näkemisen, ikään kuin kasvokkaisenyhteydenpidon teknologian avulla ilman matkustamista.

Tilan tehokkaalla käytöllä saadaan asiantuntijat eri puolilta maailmaakeskustelemaan keskenään ja osapuolten välille muodostuu katse- japuhekontaktit.

Haittoja Huonot kalvot näkyvät videon kautta vielä huonommin ja epäselvästipuhuvan henkilön puhe on entistä epäselvempi. Neuvottelu ei onnistu,jos tilanteeseen ei valmistauduta. Tekniikka asettaa omat rajoituksensa(esim. kuva, ääni, mikrofoni, kaiku).

4.2.3. Innovaatiotila, brainstorm huone 5-12 henkilölle

Käyttö-tarkoitus

Ideoiminen, työpajatyöskentely, brainstorm-aivomyrskytyöskenteleminen, epämuodollinen ja muodollinenkohtaaminen.

Sosiaalinentila

Suljettu neuvottelutila 5-12 henkilölle vapaamuotoisiin ideointeihin.Tilaa käytetään luottamuksellisiin esityksiin ja keskusteluihin. Yleisestivarataan varausjärjestelmän kautta. Tila innostaa erilaiseen ajatteluun –tilan sisustuksen ei kuulu tukea perinteistä ryhmätilanteen valta-asetelmaa. Kaikilla tulee olla yhtä helppo pääsy visualisoimaan ajatuksiafläpeille tai tauluille.


30/64

Fyysinen tila Suositeltu koko on kolme neliömetriä henkilöä kohden. Huoneenmuodon tulisi tukea sitä, että kaikki näkevät helposti toisensa kasvot.Ainakin yksi seinä pitäisi olla sellainen, että sille voi heijastaa esityksiä.Varustettu aina fläppitauluilla, valkotauluilla ja/tai smart boardeilla,jotka tukevat työskentelyä, jossa hahmotellaan ideoita ja keskusteluanäkyväksi. Keskuspöydän tulisi olla pieni, jotta tilassa pääsee helpostiliikkumaan. Vaihtoehtoinen, helposti liikuteltava kalusto auttaamuokkaamaan tilaa inspiroivaksi ja innostavaksi, erilaisia ajatus- jatoimintatapoja virittäväksi

Tila sijoitetaan mielellään lähelle ikkunoita, jotta saadaan näkymä ulosja päivänvaloa. Tila sijoitetaan mielellään lähelle taukotiloja.

Tilan valaistus suunnitellaan sisustusteeman mukaiseksi. Jos tilassa onpinta heijastettaville esityksille, on ikkunat oltava pimennettävissä.Säädettävä valaistus mahdollistaa joustavan työskentelyn liikuteltavillakalusteilla. Valaistuksen tulee toistaa ihmisten ja esineiden väritluonnollisena myös taltioituna.


Virtuaalinentila

Interaktiiviset esitystaulut ns. smart boardit ja tuotosten taltiointiinkamerat –käyttöohjeet ja käytöntuki ovat tärkeitä.

Muutahuomioitavaa

Avarampi tila mahdollistaa joustavien huonekalujen käytön eriasetelmiin(hevosenkenkä, teatteri, pienten pöytien ryhmittely jne.)

Tilan ainutlaatuisuutta tulisi korostaa poikkeavan sisustuksen avulla.


Innovaatiohuone, strategiahuone, luova tila

Etuja Voidaan käyttää myös isona neuvotteluhuoneena, mutta vaihtoehtoinenkalustus voi olla haasteellinen, jos halutaan kovin perinteistäneuvotteluhuonekalustusta.

Haittoja Tilan merkitys innovaation, ideoinnin, oivallusten syntymisessä ei olevakio vaan kokonaisuus muodostuu monesta osasta.

4.2.4 Suuri, suljettu projektityötila 4-10 henkilölle

Käyttö-tarkoitus

Tiimityöskenteleminen (luottamuksellinen) määritellyn ryhmän keskenmuodollinen ja epämuodollinen kohtaaminen,

Sosiaalinentila

Tila on yhteistyötehtäville, jotka vaativat säännöllistä vuorovaikutustatiimin jäsenten kesken sekä yksityisille tehtäville, jotka vaativatkeskitason keskittymistä. Tehtävät tarvitsevat tietyn määränluottamuksellisuutta.

Fyysinen tila Tilan suositeltu koko on kuusi neliömetriä työpistettä kohti. Pöydätvoidaan sijoittaa siten, että kasvotusten tehtävä työskentely tai selintoiseen kääntyen tehtävä työskentely on mahdollista, tuolia siirtämällä.Työpisteiltä on näköyhteys sisääntuloon miellyttävyyden lisäämiseksi.


31/64

Sijainti lähelle ikkunoita, päivänvaloa ja näkymä ulos. Hyvin eristettynävoi olla kulkuväylien läheisyydessä. Seinille sijoitetaan valkotaulujayhteisen dokumentoinnin tueksi.

Jos työpisteitä on tarkoitus liikutella, valaistus on toteutettava osittainepäsuorasti. Valaisimet on valittava niin, ettei häikäisyä tai haitallisiaheijastuksia näyttöihin synny. Ikkunat on varustettava sälekaihtimin taiverhoin, jos ulkoa tuleva valo voi vaikeuttaa näkemistä työpisteissä.Säädettävien työpistevalaisimien avulla on mahdollista toteuttaayksilöllisesti säädettävä valaistus. Näyttöpäätetyön rajoitukset.


Virtuaalinentila

Laitteiden yhteiskäyttöisyys ja yhteen sopivuus on tärkeää.

Muutahuomioitavaa

Tasapaino yhteistyön ja keskittymisen välillä on haastavaa.

Tiimillä tulisi olla mielellään samanlaiset työskentelyprofiilit


Ryhmätoimisto, Projektihuone, Osaston huone

Etuja Tarjoaa sekä yksityisyyttä että vuorovaikutusta. Tiimin jäsenten onmahdollista oppia nopeasti toisiltaan. Mahdollistaa olosuhteidensäätelyn.

Haittoja Eristää tiimin muista työntekijöistä

4.2.5. Pieni, suljettu neuvotteluhuone 2-4 henkilölle

Käyttö-tarkoitus

Neuvotteleminen ja keskusteleminen (kehityskeskustelut, haastattelut)kahdelle tai neljälle henkilölle, muodollinen ja epämuodollinenkohtaaminen.

Sosiaalinentila

Tila sopii pienille kokouksille, luottamuksellisille keskusteluille. Sitävoidaan käyttää periaatteella ”ensiksi tullut voi käyttää” ja käyttöaikaavoidaan rajoittaa esimerkiksi tunniksi kerrallaan (vrt. pysäköintikiekonkäyttö).

Fyysinen tila Suositeltu lattiapinta-ala henkilöä kohti on kaksi neliömetriä.

Tila voi sijaita ikkunattomassa tilassa, koska sitä käytetään vain lyhyenaikaa kerrallaan. Sijainti voi olla lähellä avoimia työpisteitä, koska tilaanmennään pienellä joukolla eikä se häiritse työskentelyä.

Tiloja voi olla erinäköisinä ja kokoisina useassa paikkaa –sisustusteemoilla voi muuttaa tilan luonnetta ja tunnelmaa - niitä onhyvä olla useampia. Erilaiset kokous- ja neuvottelutilat voivatmuodostaa kokouskeskuksen.

Kaikkien seinien läpinäkyvyyttä tulisi välttää. Läpinäkyvät ratkaisutsynnyttävät visuaalista häiriötä, mikäli ohikulkuliikennettä on paljon.Toisaalta läpinäkyvyys lisää tietoisuutta siitä, ketkä ovat tiloissa paikalla.Tilat voivat olla tunnelmaltaan erilaisia: tämä toteutetaansisustusratkaisuin ja kalusteilla, myös tilan nimillä sekä muilla


32/64

aistiärsykkeillä. Näiden tilojen suhteellinen määrä puolijulkisella jayksityisellä vyöhykkeellä avoimilla vyöhykkeillä vaihtelee. Niitä on hyväolla useampia, erityisesti mikäli ne sijaitsevat osana avoimiatyöpistevyöhykkeitä. Ne mahdollistavat rauhallisen ilmapiirin avoimellaalueella, sillä keskustelut voivat tapahtua näissä huoneissa. Valaistussuunnitellaan pääsääntöisesti sisustusteeman mukaan siten, ettätyötehtäville taataan tarpeenmukainen valaistus, esimerkkinänäyttöpäätetyöskentely.

Akustiikka, ääneneristys ja ilmastointi suunnitellaan samoin kuin Suurisuljettu neuvotteluhuone 5-12 henkilölle.

Virtuaalinentila

Kokoustilassa tulee olla audiotekninen varustus esitysten esittämiseensekä mahdollisuus käyttää omia tietokoneita – näiden ohjeistus (esim.vierailijasalasanat) tulee olla helposti saatavilla. Opastus laitteidenkäyttöön tulee olla yksiselitteistä

Muutahuomioitavaa

Tilojen määrä on oltava riittävä: perinteisessä huonetoimistossatällainen pieni neuvottelutila kuuluu monesti työpisteen yhteyteenjonkun työntekijän henkilökohtaisena neuvottelutilana)


Haastatteluhuoneet, Pistäytymishuoneet, Pienryhmätilat

Etuja Voidaan käyttää myös varattavana työskentelytilana (esim. keskittymistävaativille tehtäville) silloin, kun ne eivät ole kokouskäytössä.

Haittoja Kun käyttöperiaatteena on ”ensiksi tullut voi käyttää”, tilan saatavuuttaei pystytä ennakoimaan. Varaustilanne tulisi näyttää esim. valaistuksentai merkkivalojen avulla ja sen tulisi näkyä kyllin kauas.

4.2.6. Pieni videoneuvottelutila 2-4 henkilölle

Käyttö-tarkoitus

Neuvotteleminen ja kokoustaminen verkon välityksellä 2-4 henkilönvälillä, muodollinen kohtaaminen teknologian avulla.

Sosiaalinentila

Tila on sosiaaliselle vuorovaikutukselle käyttäen erilaisiapuhelinneuvotteluvälineitä tai chat-työkalut (esim. skype).

Fyysinen tila Tilan oltava valoisa ja akustiikaltaan hyvä, jotta ääni- ja kuvayhteydettoimisivat tasokkaasti. Virtuaalisten työkalujen käytössä on tärkeäähuomioida myös neuvottelutilan huonejärjestelyt, valaistus, sisustus javärit, jotta nämä neuvottelutilanteessa vaikuttavat puitteet tukevat itseneuvottelutilanteen onnistumista. Häiritsevät ulkoiset seikat voivathelposti viedä osallistujien huomiota pois neuvottelun sisällöstä.


Virtuaalinentila

Tilaan tuodaan mukana omat välineet, mutta varusteina voi olla mm.mikrofoni ja kuulokkeita.

Muutahuomioitavaa

Tila on pääsääntöisesti keskustelujen avulla käytettävien etäyhteyksienhyödyntämistä: tilan akustiikkaan ja mukavuuteen tulee kiinnittäähuomiota.


33/64


Skype-huone

Etuja Osapuolten välille muodostuu puhe- ja/tai katsekontaktit. Säästetäänaikaa ja rahaa sekä matkustustarve vähenee. Mikäli tällainen kokouspidetään työpisteellä kiinteiden tietokoneiden takia, häiritsee se muitahenkilöitä tai päinvastoin.

Haittoja Tekniikka asettaa omat rajoituksensa (esim. kuva, ääni, mikrofoni,kaiku).

4.2.7. Pieni suljettu projekti- tai tiimitila 2-8 henkilölle

Käyttö-tarkoitus

Tiimityöskenteleminen (luottamuksellinen) määritellyn pienen ryhmänkesken, muodollinen ja epämuodollinen kohtaaminen.

Sosiaalinentila

Tila on yhteistyötehtäville, jotka vaativat säännöllistä vuorovaikutustatiimin jäsenten kesken sekä yksityisille tehtäville, jotka vaativatkeskitason keskittymistä. Tehtävät tarvitsevat tietyn määränluottamuksellisuutta.


Työpöydät voidaan asettaa siten, että henkilöt ovat kasvokkain taiselätysten. Vaihtoehtoisesti työpisteet asetellaan siten, ettävuorovaikutus tai keskittyminen mahdollistuu työskentelysuuntaavaihtamalla.


Valitse huolellisesti seinäkkeiden korkeus: matalat lisäävät avoimuutta,korkeat tuovat visuaalista yksityisyyttä. Näin pienessä huoneessaakustista yksityisyyttä ei voi seinäkkeillä lisätä.

Pieni neuvotteluhuone tilan keskellä mahdollistaa neuvottelut vaintuolia kääntämällä.

Sijoitetaan mielellään lähelle ikkunoita, jotta saadaan näkymä ulos japäivänvaloa.

Virtuaalinentila

Mahdollisuus työskennellä saman pääteruudun ääressä on tärkeää,näyttöjen kääntyminen on merkittävä seikka.

Muutahuomioitavaa

Kun huone ei ole minkään projektin/tiimin käytössä, sitä voidaankäyttää neuvottelutilana.


Klusteri, Pod,

Etuja Tilankäyttö on tehokasta ja suhteellisen joustavaa, koska keskikorkuisetsermit ovat helposti liikuteltavia, ei fyysisiä rajoja kommunikoinnille,vuorovaikutukselle ja organisaation oppimiselle

Haittoja Akustisen ja visuaalisen yksityisyyden puute. Ei sovellu luottamuksellistavaativiin tehtäviin, ei ole henkilökohtaista sisäilman


34/64

säätömahdollisuutta.

4.2.8. Avoin neuvottelutila 2-4 henkilölle

Käyttö-tarkoitus

Spontaani, epämuodollinen keskusteleminen ja kohtaaminenyksintehtävän työskentelyn lomassa

Sosiaalinentila

Tilaa käytetään pieniin, lyhyisiin ja epämuodollisiin ad hoc kokouksiin jase sopii keskusteluille, jotka eivät vaadi luottamuksellisuutta. Tilat voivatolla kaikkien yhteisessä käytössä kerroksista huolimatta.

Fyysinen tila Suositeltu tilamäärä on 1-2 neliömetriä henkilöä kohti. Tilan ei tarvitsesijaita ikkunavyöhykkeellä, koska lyhyen käytön vuoksi ei tarvitaluonnonvaloa.

Sijaitsee taukotilojen tai keskeisten kulkureittien läheisyydessäkauempana työpisteistä.

Voidaan rajata visuaalisesti verholla tai kalustemaisella ratkaisullamuusta tilasta ns. mikrotiloiksi, jolloin syntyy tila tilassa. Tilanrajaamiseen voidaan käyttää myös mattoa, valaisimia tai korotettualattiarakennetta. Valaistus toteutetaan mikrotilan sisustuksen mukaan.Valon tulee toistaa värit luonnollisesti eikä se saa häikäistä.

Virtuaalinentila

Tilaan tuodaan omat laitteet, joten tarvitaan vain laskutilaa niille –tilassa ei tehdä pitkäaikaista työtä

Muutahuomioitavaa

Verhojen avulla voidaan luoda yksityisyyden tunnetta. Tällaiset tilatvoivat olla erilaisia luonteeltaan, kooltaan ja tunnelmaltaan.

Käyttöaste paranee, jos sijainti on hyvä. Sijainti esimerkiksikokouskeskuksen läheisyydessä on tarpeellinen, koska kokousten jälkeenon usein pieniä, yhteisiä asioita hoidettavana.


Keidas, kohtaamispaikka

Etuja Mahdollistaa ad hoc tapaamiset varsinkin oikein sijoiteltuna

Haittoja Ei voida varata, saatavuus voi olla vaikeaa. Tilassa syntyvät puheäänetvoivat häiritä ympäristössä työskenteleviä. Yksityisyyden puute.

4.2.9. Avoin työpiste vuorovaikutusvyöhykkeellä

Käyttö-tarkoitus

Suhteellisen vähän keskittymistä vaativien tehtävien tekeminen.

Sosiaalinentila

Tilassa vuorovaikutus on etusijalla. Yksilöt tekevät omia tehtäviään,jotka eivät vaadi syvää keskittymistä ja joille ympärillä olevien ihmistenpuheesta, avusta ja läsnäolosta on hyötyä. Käyttäytymissäännöissähuomioidaan yhteinen sopimus siitä, että keskeyttäminen ei häiritse.

Tila toimii parhaiten “ei kenenkään tilana”, siinä työskennellään silloin,kun työtehtävät sitä vaativat. Tilassa voivat työskennellä myös


35/64

vierailijat.

Mikäli tilaa käytetään henkilökohtaisesti nimettynä, on huomioitavamahdollisen paperitavaran säilyttäminen.

Tilassa kannattaa soveltaa puhtaan pöydän politiikkaa.

Fyysinen tila Tilan suositeltu koko on kuusi neliömetriä työpistettä kohti. Niitä voisijoittaa useita vierekkäin tai erilaisiin muodostelmiin.

Työpisteiden välillä on matalat sermit tai niitä ei ole lainkaan.Työpisteeltä toiselle on vaivaton puhe- ja näköyhteys.

Välittömässä läheisyydessä tulee olla tukitiloja, joissa voi hoitaapienpalavereita ja pitkiä puhelinkeskusteluja. Näistä on esitettytilakuvaukset erikseen.

Huoneakustiikkaan avointen työpisteiden alueilla on kiinnitettäväerityistä huomiota. Tarkempia ohjeita esitetään luvussa 6. Koska sermiteivät ole vuorovaikutustilassa korkeita, tai ne puuttuvat kokonaan,puheäänten tarpeetonta leviämistä tilassa tulee rajoittaa käyttämällämahdollisimman suurta määrää äänenvaimennusmateriaaleja katossa,seinissä ja kalusteissa (EN 11654 luokka A/B) sekäpuheenpeiteääniratkaisua.

On huomattavaa, että vuorovaikutusvyöhykkeellä puheääniä ei tulekokonaan vaimentaa, koska kommunikaation pitää olla helppoa. Tilapitää äänieristää hiljaisen työn vyöhykkeestä, jossa vallitseepäinvastainen tilanne.

Työpisteiltä pitää olla näkymä ikkunoille.

Alueen läheisyydessä tulisi sijaita neuvottelutilaa sekä hiljaisentyöskentelyn tiloja (kts. 4.3). Yleisvalaistus kannattaa toteuttaa osinepäsuorana hyödyntäen päivänvalo-ohjausta mahdollisuuksien mukaan.Työpistevalaistus suunnitellaan työtehtävien tarpeen mukaansäädettäväksi, esimerkkinä näyttöpäätetyön vaatimukset.

Virtuaalinentila

Käyttäytymissäännöissä huomioitava koneiden ja laitteiden äänettöminäpitäminen sekä sopimus puhelujen pituudesta: lyhyet puhelut voidaanhoitaa työpisteellä, pitemmissä siirryttävä puhelinalueelle.

Muutahuomioitavaa

Työpisteryppäitä tulee rytmittää kokonaisuuteen esimerkiksisisustuksellisin elementein – yksitoikkoiset pöytärivit ja perinteinentuotantolinjamaisuus tulee unohtaa.


Avotoimisto, avotila, maisematoimisto

Etuja Tilankäyttö on tehokasta ja sitä on mahdollisuus tiivistää lisäämälläpöytiä, kunhan minimipinta-alaa kuusi neliömetriä henkilöä kohden eialiteta. Lyhyiden matkojen takia kommunikoinnille, vuorovaikutukselleja organisaation oppimiselle ei ole rakenteellisia esteitä.

Haittoja Tilassa on rajoitettu akustinen ja visuaalinen yksityisyys. Se ei sovitehtäviin, jossa käsitellään luottamuksellisia asioita tai paljonkeskittymistä vaativaa yksilötyötä. Sisäympäristön säätely on rajoitettua


36/64

omien tarpeiden tai ympäristöystävällisen käyttäytymisen näkökulmista.

4.3 Intensiivisen yksilötyön vyöhyke

Nämä tilat tukevat keskittyvää yksilötyötä ja se tarjoutuu pääsääntöisesti organisaationomille työntekijöille.

1. Avoin työpiste hiljaisen työn vyöhykkeellä

2. Hiljaisen työskentelyn suljettu tila

3. Suljettu toimistohuone

4. Jaettu suljettu toimistohuone

5. Puoliavoin tai suljettu taukotila sekä sosiaalitilat

4.3.1. Avoin työpiste hiljaisen työn vyöhykkeellä

Käyttö-tarkoitus

Keskittymistä vaativien tehtävien tekeminen, joissa yhteistyö onvähäistä.

Sosiaalinentila

Käyttäytymissäännöissä huomioidaan yhteinen sopimus siitä, ettäkeskeyttämisiä ei sallita. Puhelimet, näppäimet ja muut äänentuottajatpidetään äänettöminä – puhelut mennään puhumaan läheisiinpuhelinkoppeihin.

Tila toimii parhaiten “ei kenenkään tilana”, siinä työskennellään silloin,kun työtehtävät sitä vaativat. Tilassa voivat työskennellä myös vierailijat.Mikäli tilaa käytetään henkilökohtaisesti nimettynä, on huomioitavamahdollisen paperitavaran säilyttäminen.

Tilassa kannattaa soveltaa puhtaan pöydän politiikkaa.

Fyysinen tila Tilan suositeltu koko on kuusi neliömetriä työpistettä kohti. Hiljaiseenvyöhykkeeseen voidaan sijoittaa useita työpisteitä, jolloin muodostuuhiljaisen työn avotoimistotila (vrt. kirjaston lukusali).

Työpisteiden välillä on matalat sermit (1300 mm), millä parannetaanvisuaalista yksityisyyttä. Sermejä ei akustisessa mielessä tarvita, koskavyöhykkeellä on käyttäytymissääntö hiljaisuutta koskien. Sermien avullavoidaan tilan jakamista helpommin muuttaa. Työpisteeltä toisellesäilytetään jonkinasteinen näköyhteys, koska hiljaisesti työskentelevienihmisten näkeminen kannustaa hiljaisuuden ylläpitämiseen.

Huoneakustiikkaan avointen työpisteiden alueilla on kiinnitettäväerityistä huomiota. Tarkempia ohjeita esitetään luvussa 5. Koska sermiteivät ole hiljaisen työn vyöhykkeellä korkeita, tai ne puuttuvat kokonaan,äänten tarpeetonta leviämistä tilassa tulee rajoittaa käyttämällämahdollisimman suurta määrää äänenvaimennusmateriaaleja katossa,seinissä ja kalusteissa (EN 11654 luokka A/B) sekäpuheenpeiteääniratkaisua, jolla peitetään liikkeestä ja toiminnastaaiheutuvia keskittymistä häiritseviä ääniä (vrt. kirjaston taustahuminaauttaa keskittymään). Näin rakennettuna tilan käyttötarkoitus voidaan


37/64

muuttaa myös helpommin vuorovaikutteiden työn avoimiksityöpisteiksi.

Yleisvalaistus kannattaa toteuttaa osin epäsuorana hyödyntäenpäivänvalo-ohjausta mahdollisuuksien mukaan. Työpistevalaistussuunnitellaan työtehtävien tarpeen mukaan säädettäväksi, esimerkkinänäyttöpäätetyön vaatimukset. Työpisteryhmittymä sijoitetaan lähelleikkunoita, jotta saadaan näkymä ulos ja päivänvaloa.

Tila tulee äänieristää muista työpisteistä.

Alueen läheisyyteen tulee sijoittaa hyvin ääntä eristäviä neuvottelutilaaja puhelinkoppeja.

Ilmastointi suunnitellaan Sisäilmastoluokituksen 2008 luokan S2mukaan.

Virtuaalinentila

Chat toimintojen käyttö helpottaa äänetöntä kommunikointiatyötovereiden kesken myös tässä tilassa.

Käyttäytymissäännöissä huomioitava koneiden ja laitteiden äänettöminäpitäminen.

Muutahuomioitavaa

Työpisteet muodostavat alueena ns. avotoimistoalueen, mutta työnmoodi on keskittymistä vaativaa työtä.


Hiljaisen työskentelyn alue, äänetön avotoimisto

Etuja Tilankäyttö on tehokasta ja sitä on mahdollisuus tiivistää lisäämälläpöytiä, kunhan minimipinta-alaa kuusi neliömetriä henkilöä kohden eialiteta.

Haittoja Työpisteiden varaamisesta yksilön pysyvään käyttöön tehtävänluonteesta huolimatta voi muodostua käytäntö ellei korosteta, ettätyöpisteet ovat nimettömiä ja tarkoitettu vain hiljaisia tehtävävaiheitavarten.

4.3.2. Yhden hengen puoliavoin työpiste

Käyttö-tarkoitus

Keskitasoista keskittymistä vaativien tehtävien tekeminen, myöspuhelinpalvelutehtävien tekeminen.

Sosiaalinentila

Tila soveltuu yksintehtävälle työlle, joka vaatii keskitason keskittymisensekä jonkin verran vuorovaikutusta muiden kanssa. Työpisteympäristönkäyttäytymisetiketti on hiljaisen vyöhykkeen javuorovaikutusvyöhykkeen välimaastossa.

Fyysinen tila Yksi työpiste on vähintään kuusi neliömetriä henkilöä kohti. Tilassa onkorkeampi sermi kuin edellä kuvatuissa avoimissa työpisteissä.

Työpiste sijoitetaan ikkunalliseen tilaan. Sen tulee sijaita kauempanavilkasliikenteisistä väylistä ja yhteisistä taukotiloista.

Huoneakustiikkaan avointen työpisteiden alueilla on kiinnitettäväerityistä huomiota. Tarkempia ohjeita esitetään luvussa 6. Ajoittaistenpuheäänten tarpeetonta leviämistä tilassa tulee rajoittaa käyttämällä


38/64

mahdollisimman suurta määrää äänenvaimennusmateriaaleja katossa,seinissä ja kalusteissa (EN 11654 luokka A/B) sekäpuheenpeiteääniratkaisua, jolla peitetään liikkeestä ja toiminnastaaiheutuvia keskittymistä häiritseviä ääniä (vrt. kirjaston taustahuminaauttaa keskittymään). Korkeilla sermeillä (1700 mm) rajoitetaanvaakasuoraa äänen kulkua tilassa.

Yleisvalaistus kannattaa toteuttaa osin epäsuorana hyödyntäenpäivänvalo-ohjausta mahdollisuuksien mukaan. Työpistevalaistussuunnitellaan työtehtävien tarpeen mukaan säädettäväksi, esimerkkinänäyttöpäätetyön vaatimukset. Työpisteryhmittymä sijoitetaan lähelleikkunoita, jotta saadaan näkymä ulos ja päivänvaloa.

Ilmastointi suunnitellaan Sisäilmastoluokituksen 2008 luokan S2mukaan.

Virtuaalinentila

Chat toimintojen käyttö helpottaa äänetöntä kommunikointiatyötovereiden kesken myös tässä tilassa sekä vähentää tilassaliikkumisen aiheuttamaa häiriötä.

Käyttäytymissäännöissä huomioitava koneiden ja laitteiden äänettöminäpitäminen.

Muutahuomioitavaa

Tilassa tulee kiinnittää huomiota visuaalisen ja akustisen yksityisyydenväliseen tasapainoon.


Kuutio, Cubicle

Etuja Tilankäyttö on tehokasta ja kohtalaisen joustavaa

Haittoja Akustinen ja visuaalinen yksityisyys on rajoitettua.

Tilat eivät sovi luottamuksellisuutta vaativiin tehtäviin.

4.3.3. Hiljaisen työskentelyn suljettu tila

Käyttö-tarkoitus

Keskittymistä tai luottamuksellisuutta vaativien yksilötehtävientekeminen.

Sosiaalinentila

Tila on tehtäville, jotka häiritsevät muita tai tehtävät, joita muut voivathäiritä. Tila varataan käyttöön etukäteen eikä sen käyttäjää saa häiritähänen ollessaan tilassa.


Tila voi sijaita ikkunavyöhykkeellä mutta myös ikkunattomalla alueella,koska sitä ei käytetä pysyvänä työtilana. Tilan tulee sijaitavuorovaikutusvyöhykkeiden läheisyydessä siten, että sinne on helppovetäytyä tarvittaessa.

Koska tilan käyttäjä edellyttää rauhallista ääniympäristöä jaluottamuksellisuutta, tilan ääneneristys suunnitellaan samaan tasoonkuin neuvotteluhuoneissa. Koska tilassa ei ole paljon kalusteita, tila onhelposti kaikuva, mikä vaikeuttaa keskusteluja. Tämän vuoksi tuleehuoneessa olla äänenvaimennuslevyjä lattiapinta-alan suuruinen määrä,


39/64

mistä puolet sijoitetaan kattoon ja puolet seinäpinnoille.

Ilmastointi ja valaistus suunnitellaan Sisäilmastoluokituksen 2008luokan S1 mukaan.

Virtuaalinentila

Tilaan tullaan omien välineiden kanssa.

Muutahuomioitavaa

Hiljaisten tilojen määrä tulee suunnitella tarkasti käyttötarpeen mukaan.Vaihtoehtoisesti osa työpisteistä voidaan asettaa hiljaisen työskentelynalueelle, jolloin ainoastaan puheluja varten tarvitaan suljettuja tiloja.

Tilaa voidaan käyttää myös pienenä kokoustilana, mikäli tuolien määräälisätään.

Vältä akvaariotunnelmaa täydellisellä läpinäkyvyydellä


Hiljaisen työn huone, vetäytymistila

Etuja Tarjoaa luottamuksellisuutta ja yksityisyyttä.

Mahdollistaa sisäympäristön olosuhteiden henkilökohtaisen säätelyn.

Haittoja Käyttäjistä osa voi pyrkiä käyttämään tiloja pysyväisluontoisesti myössellaisiin tehtäviin, joihin tiloja ei ole tarkoitettu.

Vaikea ennakoida käyttöastetta etukäteen. Jonottamista pitäisi pystyävälttämään.

4.3.4. Yhden henkilön suljettu toimistohuone

Käyttö-tarkoitus

Luottamuksellisuutta vaativien sekä paljon keskittymistä vaativientehtävien tekeminen.

Sosiaalinentila

Tilaa käytetään henkilökohtaisena työpisteenä sellaisissa tapauksissa,kun työn luonne vaatii stabiilia ja staattista tilaratkaisua. Tilan ovi ontärkeä kommunikointikanava: kun se on auki, se liittää henkilöntyötovereihin ja kiinni oleva ovi viestii, joko poissaolosta tai estäähäiritsemistä.

Mikäli tilassa on mahdollisuus pieniin 2-3 henkilön neuvotteluihin ontämä huomioitava tilaresurssissa pienenä neuvottelu/ yhteistyötilana.

Fyysinen tila Tilan on hyvä olla läpinäkyvä, jotta läsnäolo voidaan havaita ilman, ettähäiritään oveen koputtamalla.

Akustiikkasuunnittelussa tärkeintä on ääneneristys.Ilmaääneneristysluvun tulee olla vähintään R'w40dBnaapurityöhuoneisiin, R'w45dB neuvottelutiloihin tai muihinyhteistiloihin ja R'w25dB käytävälle. Ilmanvaihdon melutaso ei tulisiylittää arvoa 40 dBA. Huoneessa tulisi olla äänenvaimennusmateriaalejamäärä, joka vastaa noin puolet lattiapinta-alasta. Yleensä riittää sijoittaamateriaali kokonaan kattoon mutta olosuhteita voi parantaasijoittamalla äänenvaimennusmateriaalia myös seinille.

Ilmastointi ja valaistus suunnitellaan Sisäilmastoluokituksen 2008


40/64

luokan S1 mukaan.

Virtuaalinentila

Tilassa on henkilökohtaiset työskentelyvälineet pysyvästi.

Muutahuomioitavaa

Tila on muutettavissa myös hiljaisen työskentelyn tilaksi käyttötapaamuuttamalla


Huonetoimisto, koppi, oma huone, henkilökohtainen työhuone

Etuja Parantaa yksin tehtävän työn työtehokkuutta etenkin työtehtävissä, jotkaedellyttävät keskittymistä tai puheyksityisyyttä. Mahdollistaakeskittymisen ja henkilökohtaisten tavaroiden säilyttämisen. Mikäli tilaavoidaan käyttää, kun tilan varsinainen omistaja ei ole paikalla, on tilankäyttöaste nostettavissa. Vahvistaa omaa yksityisyyden tunnetta.

Haittoja Käyttöaste saattaa jäädä matalaksi. Eristää henkilöitä sosiaalisesti,sattumanvarainen kohtaaminen on vähäisempää kuin avoimemmissaratkaisuissa, lisää erillisyyden tunnetta.

4.3.5. Kahden henkilön jaettu tila suljetussa toimistohuoneessa

Käyttö-tarkoitus

Parityöskentely tai keskitason keskittymistä vaativien työtehtävientekeminen

Sosiaalinentila

Toimistohuone on jaettu muutaman henkilön kesken, jotka ovatpysyvästi samassa tilassa. Tila mahdollistaa tiiviin yhteistyön sekämuodollisesti että epämuodollisesti. Tilassa olevilla tulisi ollasamantyyppisiä, toisiaan täydentäviä työtehtäviä.

Fyysinen tila Fyysinen tila

Tilan tarve on kuusi neliömetriä työpistettä kohti niin, että huonekokoon vähintään kymmenen neliömetriä.

Ilmastointi, valaistus ja ääneneristys toteutetaan kuten yhden henkilönsuljetussa työtilassa.

Virtuaalinentila

Tilassa on henkilökohtaiset työskentelyvälineet pysyvästi.

Muutahuomioitavaa

Samaan huoneeseen tulisi sijoittaa henkilöitä, jotka tulevat hyvintoimeen keskenään.


Jaettu työhuone

Etuja Tilankäyttö on tehokasta. Yhteistyö huoneessa olijoiden kesken onmahdollista ja usein jaettu työhuone lisää yhteishenkeä.

Haittoja Tilankäyttö saattaa muodostaa eriytyviä työpareja tai muutamanhenkilön klikkejä. Työhuoneessa tapahtuvat erilaiset työprosessithäiritsevät toisiaan.


41/64

4.3.6. Puoliavoin tai suljettu taukotila, jossa voidaan levähtää työstä jasosiaalitilat

Käyttö-tarkoitus

Tauon pitäminen yhdessä tai yksin, elpyminen, rentoutuminen,levähtäminen

Sosiaalinentila

Tila voi tarjota joko mahdollisuuden omaan rauhaan tai epäviralliseenjutusteluun – taukotila-aluetta on luotava sekä yksilöille että ryhmille.Tilassa voi olla hyvinvointiin ja tauon pitämiseen liittyviä elementtejäperinteisen kodin keittiön lisäksi.

Tilassa voi olla esineitä tms. Jotka muistuttavat käyttäjienonnistumisista ja menestymisistä organisaation historian taiorganisaatiotason menestymisen sijaan.

Tilassa olevat virikkeet tulee olla sellaisia, että ne eivät vaadipitkäaikaista tekemistä vaan piristävät hetkessä, jotta käyttäjää eiharmita, kun ei ehdi käyttämään niitä. Taukotilassa tai sen yhteydessävoi olla myös n.s. pelitiloja, joissa voi käyttää peliteknologiaavirkistäytymiseen.

Fyysinen tila Tilan tulee sijaita hyvien ja innostavien maisemien äärellä. Luonnonnäkeminen on tärkeää joko ikkunasta tai sisustuselementein luotuna.

Tila on yksikön “sydän” – sinne tulee olla joka suunnasta samanlainenetäisyys ja saavutettavuus.

Se voi eristää työn tekemisen visuaalisesti ja akustisesti käyttäjistään.

Taukotilan yhteyteen tai läheisyyteen voi sijoittaa sosiaalitiloja, jotkaomalta osaltaan viestivät työntekijöiden hyvinvoinnista välittämisestä.

Akustiikka, valaistus ja ilmastointi pitää suunnitella tapauskohtaisesti,koska tila voi olla puoliavoin tai suljettu.

Virtuaalinentila

Mahdollisuus pelata tai surffailla netissä, tunnelman luominenmultimedian avulla.

Muutahuomioitavaa

Taukotilan käytössä on huomioitava erilaiset käyttäjäryhmät, niitävoidaan tehdä erilaisia eri käyttäjille. Taukotila voi olla osa kahvilaa.Taukotilan siistinä pitämisestä ja muista periaatteista on sovittavayhteiset säännöt.


Kahvihuone, taukohuone, lepotila, keittiö

Etuja Tilassa voi irrottautua rutiineista. Taukotila on yksi yhteishengen luoja.

Haittoja Voivat jäädä käyttämättä tai olla vain joidenkin työntekijöiden käytössä.


42/64

4.4 Lyhytaikaisen keskittymisen vyöhyke

Nämä tilat ovat pääsääntöisesti kokonaisuudessaan tukialueita, joilla on kuitenkinmonitilatoimistossa perinteisten funktioiden lisäksi uusia merkityksiä esimerkiksi yksilönkuulumisen tunteen ja epämuodollisten, satunnaisten kohtaamisten alustana.

1. Työpisteet pienelle pistäytymiselle – touch down pisteet

2. Naulakot

3. Tarjoiluautomaatit

4. Kulkureitit

5. Kopiointialue

6. Varasto/arkisto

7. Lokerikot paperipostille

4.4.1 Työpisteet pienelle pistäytymiselle – touch down pisteet

Käyttö-tarkoitus

Lyhytaikaisien tehtävien tekeminen – tehtävät vaativat vähänkeskittymistä ja vähän vuorovaikutusta.

Sosiaalinentila

Tilaa käytetään lyhyen aikaa tehtäviin, jotka vaativat vähänkeskittymistä, esim. sähköpostien tarkistaminen. Käytettävissä ilmanvarausta aina kun työpiste on vapaana, käyttäjäryhmänä liikkuvathenkilöt: organisaation omat työntekijät ja vieraat.

Liikkuvan työn työprofiileille tarjotaan näitä työpisteitä alhaisenläsnäoloasteen vuoksi. Koska myös heidän tehtävänsä edellyttävät aika-ajoin keskittymistä, tulisi avoimien työpisteiden yhteyteen sijoittaahiljaisen työn huoneita sopivassa määrin.

Fyysinen tila Kalustuksena säädettävä työpiste.

Tila voi sijaita rakennuksen keskivyöhykkeellä, koska sitä käytetäänhyvin lyhyitä aikoja. Voidaan sijoittaa kulkuväylien läheisyyteen,kokoushuoneiden läheisyyteen sekä muiden tukitilojen läheisyyteen.

Suositeltu koko on neljä neliömetriä työpistettä kohti. Tila voidaanrajata ns. mikrotilaksi – tilaksi tilassa.

Akustiikan, ilmastoinnin ja valaistuksen osalta sovelletaan avoimelletyöpisteelle esitettyjä ohjeita.

Virtuaalinentila

Työpisteessä voi olla kiinteänä tietokone, iPad tai vastaava käyttöliittymä

Muutahuomioitavaa

Vaihtoehtoinen, huomiota herättävä design lisää käyttöastetta, koska sehoukuttelee kokeilemaan tilaa – tilaa voidaan käyttää myös koetilanatyöympäristömuutosta harkittaessa.


Nettipiste, Check point, Pistäytymispaikka, Hot Desk


43/64

Etuja Tila voi palvella työpisteenä silloin, kun työpisteet ovat täysiä(satunnaiset käyttöpiikit).

Sijainnilla suuri merkitys käyttöön: harvoin talossa vierailevat eivätvälttämättä halua jäädä työskentelemään aulaan vaan haluavat tullayksityiselle vyöhykkeelle ”omiensa” luo.

Haittoja Työpistettä käytetään pääsääntöisesti vain yhteen työprosessiin:tietokoneella tehtäviin nopeisiin tehtäviin

Pistäytymispiste ei ole visuaalisesti tai akustisesti suojattu. Se ei tarjoamahdollisuuksia olosuhteiden säätämiseen henkilökohtaisesti lukuunottamatta korkeutta työtasossa.

4.4.2. Naulakot

Käyttö-tarkoitus

Vaatteiden säilyttäminen, kohtaaminen

Sosiaalinentila

Naulakot ovat yksi muoto tervetulotoivotusta vierailijoille. Naulakot ovatalueita, joissa satunnaisia kohtaamisia voi tapahtua. Sen lisäksi ne tuovattyöntekijöille mahdollisuuden liittyä turvallisesti yhteisöön.

Fyysinen tila Naulakkotilat voidaan sijoittaa lähelle sisääntuloa, mutta myöskokoushuoneiden läheisyyteen on hyvä varata paikkoja ulkovaatteille.Naulakkoon jätettävien tavaroiden turvallisuudesta on huolehdittava.Naulakkojen sijoittaminen työntekijöille on tärkeää sen vuoksi, etteivaateita kanneta työpisteille. Niin ikään on pohdittava erikäyttäjäprofiilien tarpeita naulakoille.

Valaistus. Naulakkotiloissa olennaista on riittävä valaistusvoimakkuuspystypinnoille. Valaistus ei kuitenkaan saa aiheuttaa häikäisyä taimuutoinkaan vaikeuttaa näkemistä.

Virtuaalinentila

Turvallisuuden tunnetta voidaan lisätä myös teknologiaa hyödyntävinvalvontapalvelujen avulla.

Muutahuomioitavaa

Naulakon sijainti voidaan tehdä siten, että tilaan tulijat kohtaavat senluona automaattisesti. Peilien läheisyys on tärkeää. WC:t tulisi sijoittaalähelle naulakoita. Naulakot ovat kohtaamisen kannalta tärkeä pienielementti ja sen läheisyyteen voi asettaa myös huonekaluja, joidenäärelle voi hetkeksi vetäytyä keskustelemaan epämuodollisesti.


Narikka, pukuhuone

Etuja Naulakot voivat lisätä muiden tilojen viihtyisyyttä.

Haittoja Naulakoiden turvallisuudesta huolehtiminen on haasteellista.

4.4.3.Tarjoiluautomaatit


44/64

Käyttö-tarkoitus

Ruoan ja juoman hankkiminen virkistykseksi

Sosiaalinentila

Erilaiset juoma- ja ruoka-automaatit ovat joko maksullisia taimaksuttomia – ne kertovat omalta osaltaan, mitä työnantaja tarjoaatyöntekijöilleen tai organisaatio vieraalleen. Ne voivat tuotetarjontansaavulla viestiä myös organisaation terveysnäkökulmista (tarjoten esim.hedelmämehuja tai terveellisiä välipaloja). Alueet toimivat monestisatunnaisten kohtaamisten paikkoina, joissa syntyy helposti pieniäkeskusteluja. Niihin voi pysähtyä matkan varrella tai esim. kokoustenalussa. Alueen käyttöön liittyvät säännöt puhtaana pitämisestä onsovittava.

Fyysinen tila Suositeltava minimimäärä näille alueille on yksi kerroksessa tai yksi aluenoin 50 työpistettä kohden, riippuen automaattien koosta. Suositeltavaminimi lattiapinta-ala on noin 1,5 neliömetriä automaattia kohti sekäyksi neliömetri käyttäjälle ja odotusalueelle automaatin edessä.

Suositeltava kävely etäisyys miltä tahansa työpisteeltä on 50 metriä.Alue, jossa automaatteja on voi sijaita rakennuksen sisäalueilla eikäluonnonvaloa tarvita. Ne sijaitsevat yleensä lähellä yhdistettynä keittiötä,taukotiloja tai paljon käytettyjen kulkureittien varrella.

Ne voivat sijaita myös erilaisten kokoustilojen läheisyydessä ja toimiaalkukeskustelujen keitaana. Mikäli ne ovat työskentelyalueidenläheisyydessä, voi ne eristää tilaelementein, etteivät ne häiritsetyöpisteillä työskenteleviä.

Virtuaalinentila

Automaatteja voi käyttää kännyköillä tai siruilla, joiden avulla hintavelotetaan suoraan työntekijän palkasta. Niiden valikoimasta taikäytöstä voi olla ns. navigointitietoa eri virtuaalikanavissa.

Muutahuomioitavaa

Automaattien tuotteet voivat vaihdella perinteisistä hyvin monipuolisiinja ylellisiinkin tuotteisiin. Ne voivat toimia houkuttimina. Tarjottavientuotteiden laatuun kannattaa kiinnittää huomioita – siitä keskustellaanpaljon käyttäjien kesken.


Kahvikulma

Etuja Kahviautomaatit tekevät ryhmäkohtaiset kahvinkeittimet tarpeettomiksikerroksen eri osissa.

Haittoja Automaatit voivat aiheuttaa häiriötä ympäristöön. Automaattikahvi onyleinen valituksen aihe työpaikoilla ja työtekijät haluaisivat usein keittääitse oman kahvinsa.

4.4.4. Kulkureitit

Käyttö-tarkoitus

Liikkuminen rakennuksessa horisontaalisti ja vertikaalisti. Satunnainenkohtaaminen. Tuotteiden tai toiminnan esitteleminen

Sosiaalinentila

Kulkureiteillä voidaan kohdata satunnaisesti ja epämuodollinenvuorovaikutus tapahtuu.


45/64

Fyysinen tila Voivat sijaita rakennuksen keskiosissa, eivätkä tarvitse päivänvaloa.Paljon käytetyt kulkureitit tulee sijoittaa kauemmas avoimista japuoliavoimista työalueista.

Tekstiilimattoja käytetään kautta maailman toimistojen yleisimpänälattiamateriaalina, koska sillä on suuri vaikutus akustiikkaan. Suomessatekstiilimatoista saatiin huonoja kokemuksia 70-luvulla ja asenteet niitäkohtaan voivat edelleen olla kielteisiä. Tekstiilimattojen käyttö onkuitenkin yleistymässä Suomessa, koska materiaalit ovat kehittyneet jaylläpitoon osataan kiinnittää enemmän huomiota. Tekstiilimatot imevätitseensä pölyä, jolloin sitä leijailee vähemmän ilmassa. Materiaalipäästöton saatu niin vähäisiksi, että tuotteita on tarjolla M1-luokassa.Tekstiilimatolla poistetaan kokonaan askelten äänet toimistosta, mistävalitetaan puheäänten ja puhelinten jälkeen eniten. Lisäksi mattoaikaansaa "kirjastoefektin" - ihmiset käyttäytyvät hiljaisemmin ja tälläedistetään työrauhaa toimistossa.

Virtuaalinentila

Kulkureittejä voi elävöittää multimedian tehokeinoin.

Muutahuomioitavaa

Vältä pitkiä, tummia ja tyhjiä käytäviä. Luo ennemminkin katuja, eläviäliikennevirtoja, joissa on erilaisia liittymismahdollisuuksia. Selkeätkyltit, värikoodit ja materiaalit auttavat ihmisiä löytämään tiensä kuinmyös valitut materiaalit ja värit. Käytä kulkureittien liittävää luonnettahyväksi. Portaikot ovat myös hyvinvointielementti, hissien ei ainatarvitse näkyä ensimmäisenä.

Käytävien ja kulkureittien toimivuus on mietittävä sekä ihmisten ettätavaralogistiikan kannalta.


Käytävien nimittämiseen voidaan käyttää esim. kadun nimiä tai muitakäytettävyyttä lisääviä muistisääntöjä

Etuja Käytävät voivat toimia keskeisenä tilaresurssina tunnelman luojana jaihmisvirtojen ohjaajana.

Haittoja Käytävät ovat suunnittelemattomina hukkaneliömetrejä ja varastotiloja.

4.4.5. Kopiointialue

Käyttö-tarkoitus

Papereiden kopioiminen, printtaaminen ja skannaaminen,epämuodollinen kohtaaminen

Sosiaalinentila

Kopiointialueella on usein mahdollisuus sosiaalisiin kohtaamisiinsattumanvaraisesti

Fyysinen tila Tilan ominaisuuksiin vaikuttaa laitteiden lämpökuorma. Tilasta lähteväääni ei saa häiritä ympärillä olevia.

Tilan läheisyydessä voi olla kahvila-alue tai automaatteja, jottamahdollinen odottelu on joustavaa ja sujuvaa sekä mahdollinen ad hockokouksen pitäminen onnistuu.

On huolehdittava, että valaistus on riittävä kopioitujen tai printattujendokumenttien lukemiseen sekä laitteiden käyttöön.


46/64

Ilmanvaihto 5…10 l/s/m2, poisto kopiokoneiden yläpuolelle, siirtoilmaamyös ympäristöstä, jäähdytys.

Virtuaalinentila

Tarkoituksenmukainen ja yksiselitteinen ohjeistus teknologianhyödyntämiseksi on tärkeää.

Muutahuomioitavaa

Printtaamisessa on huomioitava, että matka printtaajan koneeltaprintterille saattaa olla pitkä – mikäli käytössä ei ole toimintoja, jolla voisäädellä printtauksen tulostusta samanaikaiseksi, on huomioitavaprintattujen paperien säilyttäminen, kunnes ne noudetaan.


Kopiohuone, kopiointikeskus

Etuja Toiminnan keskittämisellä palvelusta saadaan kaikille saavutettava.

Haittoja Hidastaa paperittomuuden edistämistä.

4.4.6. Arkistot ja varastot

Käyttö-tarkoitus

Materiaalien ja tarvikkeiden säilyttäminen ja varastoiminen.

Sosiaalinentila

Mikäli varasto toimii esimerkiksi henkilökohtaisten säilyttimien”parkkipaikkana”, on se toisaalta epämuodollisten kohtaamisten paikkaja toisaalta on yksi elementti oman personoinnin vaalimisessa:henkilökohtaisen säilyttimen voi tehdä näköisekseen ja tunnistettavaksi.

Fyysinen tila Avoin tai puoliavoin tukitila, jossa säilytetään toimistotarvikkeita ja –materiaaleja, esittelymateriaaleja, käyntikortteja sekä henkilökohtaisiasäilyttimiä. Arkistossa säilytetään säännöllisesti käytettäviä paperisiadokumentteja tai henkilökohtaisia kansioita. Osa materiaalista ondokumentteja, joita on säilytettävä hallinnollisista syistä.

Tila voidaan sijoittaa joka kerrokseen. Arkistojen ja varastojensaavutettavuus tulisi olla helppo. Alueet voivat sijata rakennuksensisäosissa, ei tarvita päivänvaloa. Voi sijaita myös muiden palvelujenkuten kopiointi läheisyydessä muodostaen näin palvelukeskuksen.

Henkilökohtaiseen varastointiin hyllyillä suositellaan kooksi noin yksimetri ja sen tulee sijaita työpistealueiden läheisyydessä. Hyllytilojenkäyttöön ja siisteyteen tulee luoda selkeät käytännöt.

Valaistuksessa voi noudattaa SFS-EN 12464-1 ohjeita arkistotiloille.

Ilmanvaihto 0.5..1.5 l/s/m2, mahdollisesti pelkkä poisto, siirtoilmaympäristöstä.

Virtuaalinentila

Ennen arkistointitilojen suunnittelua on luotava yleiskatsaus siihen,kuinka paljon täytyy/voidaan arkistoida ja jakaa kansioita sekädokumentteja virtuaalisesti sekä huolehdittava siitä, että mahdollisuudetsiihen ovat samanlaiset riippumatta sukupolvesta, kompetensseista taityön tekemisen profiilista. Paperien vähentäminen edellyttääkäyttäjäystävällistä virtuaalista sovellusta.

Toimistotarvikkeiden tilaamisessa voidaan käyttää myös virtuaalista


47/64

järjestelmää

Muutahuomioitavaa

Arkistohyllyjen / varaston vastuullinen henkilö on nimitettävä. Tila voiolla avoin tai lukittava: ratkaisu, joka minimoi väärinkäyttämistä. Jotkutarkistorakenteet, kuten liikuteltavat varastohyllyt tai pyöritettävätkansiohyllyt lisäävät lattiaan kohdistuvaa rasitusta. Tila kannattaajärjestää säännöllisesti, jotta käyttö on tehokasta. Ohjeita voi soveltaamyös kirjastotiloihin, jotka toimivat yhteisvarastoina kirjoille ja joidenläheisyyteen voidaan suunnitella erilaisia työskentelytiloja.


Kirjasto, Paikallisarkisto, Parkki

Etuja Keskitetty, helppokäyttöinen arkistointi/varasto vähentäähenkilökohtaista varastointia kiinteisiin työpisteisiin. Arkistohyllyjävoidaan käyttää tilanjakajina ja akustisina elementteinä. Ne voivattoimia myös seisaaltaan tehtävän työn alustoina: niiden päälle voiesimerkiksi levittää isompia dokumentteja. Suljetut tilat edistävätsiisteyden ja järjestyksen mielikuvaa. Käytäväalueita voidaan hyödyntäätähän käyttöön. Tehostusta voidaan saada aikaan myös suunnittelemallakeskitetty palvelukeskus, tosin henkilökohtaiset kansiot on hyvä sijoittaatyöpistealueelle.

Haittoja Arkisto ja varastointitilat ovat yksikäyttöistä tilaa, ei kovin tuottavaa.Korkeat arkistointihyllyt estävät sosiaalista visuaalisuutta. Vaarana, ettävarastotilaan kertyy sitä ja tätä käyttämätöntä tavaraa, jonka kohtalostakukaan ei osaa päättää.

4.4.7. Postilokerot

Käyttö-tarkoitus

Paperipostin vastaanottaminen ja lähettäminen, oman tilanpersonoiminen

Sosiaalinentila

Oma postilokero ja mahdollisesti siihen liitetty omien tavaroidensäilytystila edesauttaa organisaatioon kuulumisen tunnetta.

Fyysinen tila Postilokeroalueen tulisi sijaita noin 50 metrin kävelyetäisyydellä miltätahansa työskentelyalueelta. Sen tulisi sijata alueella, jonka kaikkiluonnollisesti ohittavat. Se voi sijata rakennuksen keskiosissa, koskapäivänvaloa ei tarvita.

Virtuaalinentila

Henkilökohtainen sähköposti on korvannut perinteisen postilokeron.Silti fyysinen lokero on osa oman identiteetin tukemista, organisaatioonkuulumista.

Muutahuomioitavaa

Vaikka informaatio- ja kommunikaatioteknologia vähentää paperipostia,tulee postin kautta kuitenkin lehtiä ja kirjoja. Luottamukselliset postitvaativat lukittavat lokerot. Lokerikkojen ja henkilökohtaisten tavaroidensäilytystiloja voidaan yhdistää, mikäli paperipostia ei käytetä paljon.


Henkilökohtaiset lokerot

Etuja Keskitetyt postitusalueet tehostavat postipalvelua. Käytäväalueitavoidaan hyödyntää tähän käyttöön. Tehostusta voidaan saada aikaan


48/64

myös suunnittelemalla keskitetty palvelukeskus.

Haittoja Postilokerot voivat olla myös muuten paperittoman ja monikäyttöisen (eihenkilökohtaisia työpisteitä) toimiston paperinsäilytyspisteitä – vääräkäyttö tukkii lokerikot.


49/64

5 LAADUKAS SISÄYMPÄRISTÖ AVOIMILLATYÖPISTEVYÖHYKKEILLÄ

TOTI hankkeessa perehdyttiin erityisesti avoimista työpisteistä muodostuvanavotoimistovyöhykkeen sisäympäristön kokemiseen ja teknisiin ratkaisuihin. Tähän lukuunon koottu yleisiä suunnitteluohjeita, joita noudattamalla toimistotyytyväisyyttä voidaanavoimiin tiloihin sijoittuvissa työpisteissä parantaa.

5.1 Ääniympäristö

5.1.1 Yleistä akustiikkasuunnittelusta

Luvun 5 mukaan avotoimistoissa voi olla hyvin erityyppisiä käyttötapoja ja siten myös niidenääniympäristöt voivat olla hyvin erilaisia. Hyvä ääniympäristö on sellainen, josta ei olehaittaa työnteolle. Esimerkiksi keskittymistä vaativan yksilötyön tekeminen edellyttää tilaa,jossa ympäröivistä puheäänistä ei saa selvää. Puheäänten vaimennus voidaan hoitaa jokonimeämällä tila ns. hiljaisen työn vyöhykkeeksi, jolloin puheääniä ei periaatteessa juurikaanole, tai tekemällä tilan huoneakustiikka sellaiseksi, että vain lähityöpisteistä kuuluvat ääneterottuvat ja kauempaa kuuluvat eivät.

Tilojen elinkaaret ovat yleensä paljon pidempiä kuin niiden vuokrasopimukset. Tilankäyttötarkoitus on yleensä vielä vuokrasopimustakin lyhyempi. Jos avotilassa noudatetaantänään hiljaisen vyöhykkeen etikettiä, voi se huomenna olla vuorovaikutusvyöhykettä taialueelle voidaan sijoittaa avoimia työpisteitä keskittymistä vaativalle työlle ilman hiljaisentyön vyöhykkeen tuomaa keskittymisrauhaa. Tämän vuoksi tilan akustiset olosuhteet tuleesuunnitella pahimman tilanteen mukaan, jolloin tila taipuu kaikkiin em. sovelluksiin.

Ratkaisut suunnittelulle esittää ohje RIL 243-3-2008, josta esitetään tässä ohjeenperiaatteita mukaileva tiivistelmä. Ohjeessa esitetään akustisen suunnittelun tavoitetasot A,B, C ja D, joista A on paras ja D on huonoin.

Avotoimistoissa koetaan seuraavia akustiikkaan liittyviä ongelmia. Näihin tulee löytääratkaisut suunnittelussa:

puheäänet työpisteistä, sekä läheltä että kaukaa, erityisesti eri tiimistä kantautuvatpuheäänet, jonka sisältö ei hyödytä oman työn hoitamista

puheäänet taukotiloista, yleisistä tiloista tai vaikka neuvottelutilojen läheisyydestä,jos niitä ei ole äänieristetty avotoimistoista

puhelinten soiminen ja kenkien kopina

puheyksityisyyttä vaativien (puhelin)keskustelujen hankala hoitaminen

Akustisen suunnittelun tavoitteena on luoda olosuhteet, jossa keskittyminen työpisteessä jasen läheisyydessä on helpompaa.

Jos akustiseen suunnitteluun ei kiinnitetä huomiota, saavutetaan yleensä korkeintaanakustinen luokka D. Hyvin suunniteltu avotoimisto voi saavuttaa akustisen luokan B tailuokan A, jolloin ääniympäristön häiritseväksi kokevien määrä on merkitsevästi pienempi.


50/64

Avotilatoimistojen ääniolosuhteiden suunnittelua varten ei voida esittää yleispäteviä ohjeitakuten yhden hengen työhuoneille, koska avotilatoimistojen sisustus- ja kalustusratkaisutsekä huonekoko voivat vaihdella merkittävästi. Lisäksi tilaan sijoitettavien henkilöidentyötehtävät ovat vaihtelevia, kuten puhelinpalvelu, rutiinityö, intensiivistä keskittymistävaativa työ tai tiimityö.

Seuraavassa esitetään akustisen suunnittelun tavoitteet avotoimistoon, jossa henkilöttyöskentelevät omassa työpisteessään tehden intensiivistä keskittymistä vaativaa työtä taivaativaa puhelintyötä.

5.1.2 Huoneakustinen suunnittelu keskittymistä vaativalle työlle

Hyvä akustiikka työtehtävissä, jotka ovat yksintehtävää ja keskittymistä vaativaa tarkoittaa,että puheen erotettavuus on alhainen työpisteiden välillä, jolloin puheyksityisyys on suuri jakeskittymiskyky omaan työhön on helppoa. Tämä edellyttää seuraavan kolmen päätekijänyhtäaikaista huomiointia:

suuri vaimennusmateriaalin määrä katossa ja pystypinnoilla (seinät ja sermit)

korkeat työpisteitä jakavat seinäkkeet, hyllyköt tai riippuvat elementit,

puhetta hyvin peittävä ja äänenlaadultaan miellyttävä peittoääni

Avotoimiston akustinen lopputulos ei ole näiden kolmen tekijän yksinkertainen summa.Yhden päätekijän asianmukainen toteuttaminen ei ole riittävä toimenpide akustiseenluokkaan B tai A pääsemiseksi.

Esimerkiksi korkeilla seinäkkeillä saavutetaan merkittävää etua vain, josvaimennusmateriaalia on katto- ja seinäpinnoilla paljon, jolloin seinäkkeen yli ja ohisuuntautuvat äänet absorboituvat näihin pintoihin.

Vaikka sekä äänenvaimennusmateriaalit että seinäkkeet toteutettaisiin kohtien 1 ja 2mukaisesti, käyttäjät voivat vielä valittaa puhemelusta, jos tilassa on alhainen taustaäänitaso.Jos taas akustiikkaa pyritään ratkaisemaan pelkästään peittoäänellä, valitetaankaikuisuudesta, keskusteluvaikeuksista ja puheäänten kakofoniasta.

Jos toteutetaan pelkästään peiteääni, voi tila tuntua puolestaan liian meluisalta.Kommunikointi voi olla hankalaa, koska tila jää kaikuisaksi ja taustaääni peittää loputkinpuheäänet.

5.1.3 Huoneakustiset tavoitetasot työn luonteen mukaan

Avotoimistoa koskevat huoneakustiset ohjearvot on esitetty taulukossa 6.1. Tavoitetasoissasovelletaan ISO 3382-3:2012 mukaisia mittalukuja, joiden määritelmät ovat seuraavat:

Leviämisvaimennusaste DL2 kertoo, montako desibeliä puheen A-painotettu äänitasovaimenee, kun etäisyys puhujaan kaksinkertaistuu. Arvon tulisi olla mahdollisimmansuuri. Suomalaisissa avotoimistoissa on mitattu arvoja 2 ja 14 dB välillä.

Häiritsevyyssäde rD kertoo etäisyyden, jota kauempana STI arvo on alle 0,50 (jokatoisesta sanasta saa enää selvää). Häiritsevyyssäteen tulisi olla mahdollisimman pieni.Suomalaisissa avotoimistoissa on mitattu arvoja 3 ja 35 metrin välillä.

Puheen äänenpainetaso 4 metrin päässä puhujasta, Lp,S,4m. Arvo kertoo puhujanlähialueen vaimennuksesta. Äänenpainetason tulisi olla mahdollisimman pieni.

Taulukko 6.1. Avotoimistojen huoneakustisen suunnittelun tavoitetasoja RIL 243-3-2008mukaan.


51/64

Luokka Akustinen luokittelu DL2 [dBA] rD [m] LA,S,4m [dB]A Erinomainen yli 11 alle 5 alle 46B Hyvä 9 - 11 5 - 8 46 - 49C Kohtalainen 7 - 9 8 - 11 49 - 52D Kehno alle 7 yli 11 yli 52

Lähde: RIL 243-3 RIL 243-3 Työterveyslaitos

Sopiva akustinen tavoitetaso riippuu työn luonteesta. Keskittymistä vaativan yksilötyönkohdalla tulisi pyrkiä luokkaan A, jos työtä on jatkuvasti tehtävä työpisteestä käsin eikävetäytymishuoneita voi käyttää. Tähän päästään soveltamalla luvun 5.1.2 ohjeita.

Tiimityön kohdalla keskustelu työpistealueella on jatkuvaa ja oleellinen osa työntekoa.Tällaisella alueella tavoitetasona on luokka C, jolloin puheääni on hyvin erottuva alle 8metrin etäisyyksillä mutta puhe ei silti kantaudu liian kauas puhujasta toisen tiimin korviin.Tällöin korkeita seinäkkeitä ei tule käyttää tai seinäkkeitä ei tarvita ehkä lainkaan. Samatenpeiteäänijärjestelmän asentamiselle ei ole yhtä suuria paineita.

Jos työtehtävät ovat sekoitus tiimityötä ja yksilötyötä, on suositeltavaa pyrkiä luokkaan A taiB, koska yksilötyön hoitaminen asettaa suuremmat vaatimukset ääniympäristölle kuintiimityö. Kommunikointi luokan A tai B avotoimistossa on melko vaivatonta, jos etäisyystiimikollegaan ei ole yli 5 metriä.

5.1.4 Absorptiomateriaalien käyttö

Absorptio katossa. Huoneakustisen suunnittelun lähtökohtana on, että sekä katto ettäseinät vaimentavat hyvin ääntä. Tällöin kaikkien muiden toimenpiteidenkin toteuttaminenon mielekästä. Esimerkiksi korkeilla seinäkkeillä saavutetaan merkittävä parannusäänenvaimennukseen vain kun huonepinnat absorboivat ääntä.

Ensisijaisesti äänenvaimennusmateriaali sijoitetaan kattoon, jolloin katto ei heijasta ääntäseinäkkeiden ylitse. Yleisenä ohjeena on täyttää koko katto absorptiomateriaalilla, jonkaabsorptioluokka on paras mahdollinen, eli A, määritettynä EN 11654 mukaisesti. Kaikkivalmistajat käyttävät nykyään ABCDE-absorptioluokitusta, joten tuotevalinta on helppoa.Yleensä noin 80 % katosta voidaan peittää absorptiomateriaaleilla kun huomioidaan muuntalotekniikan viemä tila.

Kovapintaisia taloteknisiä ratkaisuja kuten jäähdytyskattoja ei voida suositella tyypin 1avotoimistoihin, koska tällöin kattopinnan äänenabsorptiota ei voida toteuttaa. Jäähdytystulisi toteuttaa vähän tilaa vievillä ratkaisuilla, joita markkinoilla on useita eri ratkaisuja.

Muuntojoustavissa toimistoissa jätetään usein varaus mahdollisia seiniä varten, jolloin katonäänenvaimennusmateriaalin määrä jää helposti liian pieneksi. Tämän välttämiseksivaimennusmateriaalien levykoko ja asennustapa tulisi suunnitella siten, että materiaaliasaadaan kattoon mahdollisimman suuri määrä (80 % katon alasta) menettämättämuuntojoustavuutta.

Absorptio pystypinnoilla. Katon äänenvaimennus ei estä riittävästi äänen kulkeutumistaavotoimistossa, jos seinäpinnat ja seinäkkeet ovat kovapintaisia. Pystypintojenvaimentaminen on erityisen tärkeää suomalaisissa avotoimistoissa, joissa huoneleveys onuseimmiten alle 10 metriä, koska tällöin ääni voi heijastella seinäpintoja pitkin avotoimistonpäästä päähän. Absorptiomateriaalia tulisi olla pystypinnoilla lattiapinta-alaa vastaavamäärä.

Seinäpinnoille on tarjolla runsaasti erilaisia absorptioluokan A vaimennuslevyvaihtoehtoja.

Suositeltavaa on käyttää ääntä absorboivia seinäkkeitä ja kalusteita aina kun mahdollista.Markkinoilla on absorptioluokan C ja B seinäkkeitä. Absorboiva osuus riittää sijoittaa 1.3


52/64

metrin korkeuteen asti, mistä ylöspäin voidaan käyttää lasia, kun läpinäkyvyyttä taiikkunanäkymää halutaan kasvattaa.

Verhojen käyttäminen vähentää jonkin verran vaakasuuntaista kaiuntaa. Verhojen tulee ollahuokoisia ja paksuja, jotta ne vaimentaisivat ääntä.

Kasveilla ei ole vaikutusta akustiikkaan.

Tekstiilimattoja käytetään kautta maailman toimistojen yleisimpänä lattiamateriaalina,koska sillä on suuri vaikutus akustiikkaan. Suomessa tekstiilimatoista saatiin huonojakokemuksia 70-luvulla. Tekstiilimattojen käyttö on kuitenkin yleistymässä Suomessa, koskamateriaalit ovat kehittyneet ja ylläpitoon osataan kiinnittää enemmän huomiota.Tekstiilimatot imevät itseensä pölyä, jolloin sitä leijailee vähemmän ilmassa.Materiaalipäästöt on saatu niin vähäisiksi, että tuotteita on tarjolla M1-luokassa.Tekstiilimatolla poistetaan kokonaan askelten äänet toimistosta, mistä valitetaan puheääntenja puhelinten jälkeen eniten. Lisäksi matto aikaansaa "kirjastoefektin" - ihmiset käyttäytyväthiljaisemmin ja tällä edistetään työrauhaa toimistossa.

Yksityiskohtaisia tutkimustuloksia absorptiomateriaalien, seinäkkeiden, peiteäänen jahuonekorkeuden vaikutuksista on esitetty Työterveyslaitoksen tutkimuksessa.

Absorptio sermipinnoilla. Sermit avoimien ja puoliavoimien työpisteiden välillä voivatvaihdella korkeista 1700 mm mataliin 1300 mm sermeihin. Mitä korkeampia sermejäkäytetään, sitä parempi akustinen yksityisyys voidaan saavuttaa edellyttäen, että kattopintaon hyvin ääntä absorboiva.

Vuorovaikutusalueilla voidaan sermit jättää kokonaan pois. Tällöin käyttäytymissäännöt ovatentistä suuremmassa roolissa.

Askeläänten vaimentaminen. Tekstiilimattoja käytetään kautta maailman toimistojenyleisimpänä lattiamateriaalina, koska sillä voidaan vaimentaa askeläänet kokonaan.Suomessa tekstiilimatoista saatiin huonoja kokemuksia 70-luvulla. Tekstiilimattojen käyttöon kuitenkin yleistymässä Suomessa, koska materiaalit ovat kehittyneet ja ylläpitoon osataankiinnittää enemmän huomiota. Tekstiilimatot imevät itseensä pölyä, jolloin sitä leijaileevähemmän ilmassa. Materiaalipäästöt on saatu niin vähäisiksi, että tuotteita on tarjolla M1-luokassa. Tekstiilimatolla poistetaan kokonaan askelten äänet toimistosta, mistä valitetaanpuheäänten ja puhelinten jälkeen eniten. Lisäksi matto aikaansaa "kirjastoefektin" - ihmisetkäyttäytyvät hiljaisemmin ja tällä edistetään työrauhaa toimistossa.

5.1.5 Puheenpeittoääni

Avoimella alueella monitilatoimistossa tarvitaan korkeampi taustaäänitaso kuinhenkilötyöhuoneissa, jotta naapurityöpisteiden puhe saadaan paremmin peittymään, mikäliäänen kuuleminen ei ole hyödyllistä. Sopiva peiteääni voidaan aikaansaada ilmanvaihdonäänellä. Käytännössä LVIS-äänitaso on yleensä erittäin alhainen, alle 35 dB. Tähän on syynäse, että rakentamismääräyskokoelman osat C1 ja D2 eivät sisällä ohjeita avotoimistojen LVIS-äänitasolle. Ohje esitetään ainoastaan toimistohuoneelle, missä tasoksi esitetään erittäinalhainen arvo, LA,eq=33 dB. Koska avotoimistolle ohjearvoa ei ole, ollaan yleisesti sovellettutätä arvoa myös avotoimistoissa.

Liian hiljaisiksi todetuissa avotoimistoissa voidaan tilannetta korjata keinotekoisellapeittoäänijärjestelmällä. Peiteäänen äänitason ohjearvona on LA,eq=40 ... 45 dB riippuen tilankoosta ja akustiikasta. Puheenpeittoääntä suositellaan vain tyypin 1 avotoimistoihin.

Peittoääni voidaan toteuttaa kuulokkeilla, työpistekohtaisesti (työpisteestä ohjattavaäänilähde) tai huonekohtaisesti keskitetysti. Näistä ensimmäinen on yleisesti käytössäesimerkiksi ohjelmoitsijoilla, kun he työskentelevät avotoimistoissa. Peiteäänenä käytetäänuseimmiten itselle mieleistä musiikkia, jolla voidaan peittää ympäröiviä puheääniä.


53/64

Huonekohtaista on tutkittu myös tieteellisillä menetelmillä positiivisin tuloksin jamenetelmän käyttö on yleistynyt Suomessa runsaasti 2008 jälkeen.

Huonekohtaisessa keskitetyssä menetelmässä peiteääni tuotetaan keskusvahvistimellakaiuttimiin, jotka sijoitetaan työpistevyöhykkeelle yleensä noin 1 kpl 10 m2 kohti. Kaiuttimetsijoitetaan alakaton yläpuolelle tai muutoin mahdollisimman pois näkyviltä ja ne suunnataankattoon, jotta kaiuttimen paikallistaminen vaikeutuisi. Peiteäänen käyttöönotostainformoidaan aina käyttäjille. Peiteääneen liitetään yleensä ns. ajastin, jolla tasopienennetään hieman ydintyöajan ulkopuolella.

Peittoäänen lisäämisen edellytyksenä on, että muu huoneakustiikka on ensin kunnossa.Peiteääntä ei tule lisätä tiimityötiloihin, jossa keskustelu työpisteiden välillä on tärkeää,koska tyypin 1 avotoimistossa kommunikointi pitkillä etäisyyksillä on jo vaikeaa.Työilmapiirin tulee myös olla sellainen, että uudistuksiin suhtaudutaan positiivisesti.Työntekijöiden osallistuminen akustiseen suunnitteluun helpottaa uudistuksienhyväksymistä. Peiteääneen suhtaudutaan alussa vaihtelevasti kuten mihin tahansa teknisiinratkaisuihin - puolet suhtautuvat siihen positiivisesti, viidesosa negatiivisesti ja loputneutraalisti. Peiteääneen kuitenkin totutaan muutamassa viikossa.

Laboratoriossa tehtyjen tutkimusten mukaan paras akustinen tyytyväisyys ja puheenpeittosaavutetaan tasaisilla luonnollisilla äänillä kuten puron solinalla. Musiikkia ja etenkäänlaulua sisältävää musiikkia ei suositella peiteääneksi, koska se haittaa keskittymiskykyäsamoin kuin puheäänet. Käytännön ratkaisuissa on käytetty neutraalimpia ääniä kutenilmanvaihdon huminaa muistuttavaa ääntä, jolloin äänellä ei ole merkitystä ja se unohdetaanhelposti taustalle.

5.1.6 Avotoimistojen huoneakustiikan suunnittelutyökalu

Työterveyslaitoksen sivuilla on käytettävissä ilmainen Java-pohjainen laskentatyökalu, jonkaavulla huoneakustisia olosuhteita voi laskea, ja verrata Taulukon 1 tavoitetasoihin, kuntunnetaan tilan mitat, pintojen äänenvaimennuskyky ja peiteäänen taso. Laskentatyökalu onsivulla www.ttl.fi/avotoimistoakustiikka.

http://www.ttl.fi/avotoimistoakustiikka.


54/64

5.2 Ilmastointi

Ilmastoinnin tavoitteet ja mitoitusperusteet

Ilmastoinnin tavoitteena on hallita sisäilmaston lämpöoloja ja sisäilman laatua.Ilmanvaihdolla hallitaan lähinnä vain ilman laatua, jolloin ilmaa vaihdetaan tuomalla tiloihinpuhdasta ulkoilmaa (=ilmanvaihdon ilmavirta) niin paljon, että ilman puhtaus pysyyhalutuissa rajoissa. Koettu sisäilmasto on hyvä silloin, kun ilma tuntuu raikkaalta jalämpöolot ovat neutraalit, eivät lämpimät eivätkä viileät. Silloin, kun työtilassa on useitaihmisiä, lämpöoloja ei koskaan koeta kaikkien osalta tyydyttäviksi. Ilmavirran ja lämpötilansäätö on tällöin aina kollektiivinen ja ainoastaan yksilöllisellä säädöllä tyytyväisyys voidaansaavuttaa.

Tässä ohjeessa näiden tavoitearvot on valittu Sisäilmastoluokituksen (2008) mukaan siten,että saavutetaan hyvä sisäilmasto (luokka S2) tai yksilöllinen sisäilmasto (luokka S1), jossailman laatu ja lämpöolot ovat hieman luokkaa S2 parempia ja lisäksi käyttäjän säädettävissä.Avotoimistossa tavoite on yleensä luokka S2, koska säätö on yhteinen tietylläsäätövyöhykkeellä.

Ilman laatua heikentävät epäpuhtaudet, joita tuottavat ihmiset ja rakennus- jasisustusmateriaalit tai jotka ovat peräisin ulkoilmasta ja ilmastointilaitoksesta. Ihmisentuottamien epäpuhtauksien indikaattorina käytetään hiilidioksidia CO2, joka on helposti jaluotettavasti mitattavissa. Se ei kuitenkaan indikoi muita epäpuhtauksia. Materiaaleista jaulkoa tulevat epäpuhtaudet kuten TVOC, formaldehydi, hiukkaset jne. ovat hankalamminmitattavissa.

Lämpöoloihin kuuluvat

ilman lämpötila

operatiivinen lämpötila, jossa pintalämpötilat otetaan myös huomioon

ilman liike (veto, kun ilman nopeus on paikallisesti liian suuri)

ilman suhteellinen kosteus.

Lämpöolojen suunnitteluun vaikuttavat ulkoilmaolosuhteet, rakenteet (ulko- ja sisäseinät,ylä- ja alapohjat, ikkunat), aurinkokuorma sekä sisäiset lämpökuormat, joita syntyyihmisistä, valaistuksesta ja laitteista, kuten tietokoneista, kopiokoneista, dataprojektoreistajne. Ulkoilman mitoitusolosuhteet talvella perustuvat mitoittavaan ulkolämpötilaan, jolloinlaskenta suoritetaan ajasta riippumattoman eli jatkuvuustilanteen mukaan ja kesällämitoittavaan säähän, jolloin sisäilmasto-olojen laskenta suoritetaan aikariippuvanavuorokauden aikana (RakMK osa D3). Kesätilanteessa rakenteiden massiivisuus,ulkolämpötilan vaihtelu ja mahdollinen yöjäähdytys vaikuttavat oleellisesti mitoitukseen.Avotoimistossa on tärkeätä suorittaa laskenta myös muina vuodenaikoina, koskalämpöolojen tavoitteet ja kuormitukset eivät ole samanlaisia kuin mitoitustilanteissa.

On muistettava, että suunnittelu on vain yksi toteutuneeseen sisäilmastoon vaikuttava tekijä.Rakennusaikainen toteutus ja etenkin tilojen ja ilmastointilaitoksen käyttö ja huoltomerkitsevät lopputuloksessa eli käytön aikaisissa lämpöoloissa ja sisäilman laadussavähintään yhtä paljon kuin suunnittelu. Lopputulos on yhtä hyvä tai huono kuin ketjunheikoin lenkki. Sisäilmaluokat S1 ja S2 edellyttävät P1-puhtausluokan toteutusta ja M1-luokan pintamateriaaleja.

Tässä ohjeessa sivutaan energiatehokkuutta, mutta päätavoitteena on hyvä sisäilmasto.Energiatehokkuus luodaan koko rakennuksen ja ilmastointilaitoksen muulla hyvälläsuunnittelulla ja käytöllä, eivätkä sen tavoitteet saa mennä sisäilmastotavoitteiden edelle.


55/64

Useimmiten molempien tavoitteet ovat toisiaan tukevia. Esimerkiksi aurinkosuojauksella,jolla vältetään ylilämmön päästämistä sisälle, vaikutetaan ilmastointilaitoksen koonpienenemiseen (koneet, kanavat, jäähdytyslaitteet) ja siten energiakulutuksenpienenemiseen. Samalla päästään myös helpommin hallittaviin lämpöoloihin, koskahuoneilman virtaukset kuten tuloilmasuihkut ja niiden indusoima huoneilman virtauksetsekä lämpötilaerojen synnyttämät konvektiovirtaukset ovat heikompia.

Ilman laadun tavoitearvot ja suunnittelu

Ilman laadun tavoitearvot ihmisperäiselle hiilidioksidipitoisuudelle, joka siis toimiiindikaaattorina kaikille ihmisperäisille epäpuhtauksille, ovat luokassa S2 <900 ppm(pysyvyys 90%) ja luokassa S1 <750 ppm (pysyvyys 95%). Kuvassa xx on havainnollistettu,miten ilmavirta määrittyy eri tilatehokkuuksilla m2/hlö. Rakentamismääräysten (D2) minimiohjearvo on 1.5 l/s/m2, jolla saavutetaan sisäilmastoluokka S1 tilatehokkuudella 10 m2/hlöja S2 tilatehokkuudella 7 m2/hlö. Näitä pienemmillä tilatehokkuuksilla tarvitaan ulkoilmaayli 1,5 l/s/m2 ja ilmavirran tarve määräytyy henkilöperustaisesti l/s/hlö. Neuvotteluhuoneenilmavirtojen pitää olla vähintään 4 l/s/m2.

Kuva 5.1 Ilmavirran määritys tilatehokkuuden perusteella.

Materiaaleista peräisin olevien epäpuhtauksien poistamiseksi (M1-luokkaa) edellisissäohjearvoissa on laskettu ilmavirran tarpeeksi 0,5 l/s/m2. Käyttöajan ulkopuolella ilmavirrantarve on Sisäilmaluokituksen mukaan 0.2 l/s/m2. Nämä asettavat siis alarajan ilmavirrallemyös käyttöaikana, vaikka ihmisiä olisi hyvin vähän paikalla.

Ohjearvot ja määräykset on laadittu terveiden ihmisten tarpeiden mukaan. Tämä ei siis takaasitä, että herkille ihmisille ei voisi aiheutua oireiluja sisäilman takia.

Lämpöolojen tavoitearvot ja suunnittelu

Lämpöolojen ohjearvot ja vaatimukset koskevat oleskeluvyöhykkeen arvoja. Niillätarkoitetaan oloja 1.8 m korkeudella lattiasta ja o.6 m seinistä. Seinän läheisyyden oloihinonkin kiinnitettävä erityistä huomiota, koska mm. ulkoseinän vieressä usein esiintyy kylmäntai lämpimän ikkunapinnan takia lämpösäteilyä ja konvektiovirtauksia. Jos työpiste on aivanikkunan vieressä, näistä on haittaa ainakin talvella ja kesällä auringonpaisteella.

Lämpöolot ja lämpökuormitus tuleekin tarkastella erikseen eri ilmansuuntienulkovyöhykkeillä (tapauksesta riippuen yleensä 4…8 m ulkoseinästä) ja sisävyöhykkeellä.Sisävyöhykkeen kuormitus on suunnilleen samanlainen kesällä ja talvella, koska sinne ei tuleaurinkokuormaa. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että katto voi olla vesikatto ja lattia

Esimerkit, minimi-ilmavirran aina oltava vähintään1,5 l/s m2:

1. Tilatehokkuus 11 m2/hlö, ilmavirta 1,5 l/s m2,jolloin ilmavirta on 16,5 l/s hlö ja saavutetaansisäilmastoluokka S1

2. Tilatehokkuus 9,5 m2/hlö, ilmavirta 1,5 l/s m2,jolloin ilmavirta on 14,5 l/s hlö ja saavutetaansisäilmastoluokka S2

3. Tilatehokkuus 6,5 m2/hlö, haluttusisäilmastoluokka S1, jolloin ilmavirran oltava 13 l/shlö, joka merkitsee ilmavirtaa 2 l/s m2,


56/64

maanvarainen tai ulkotilaa vasten, jolloin ulkoilmaolot pääsevät vaikuttamaansisävyöhykkeen lämpöoloihin.

Huomattavan suuret ikkunapinnat vaikeuttavat yleensä lämpöolojen hallintaa ja tällöin tuleetarkastella myös operatiivista lämpötilaa, joka ottaa huomioon myös säteilyn vaikutuksen.Ihminen säteilee lämpöä kylmään ikkunaan ja lämmin ikkuna ihmiseen. Jos huonepinnat jahuoneilma ovat samassa lämpötilassa, operatiivinen lämpötila on yhtä suuri kuinhuoneilman lämpötila. Pinnat vaikuttavat operatiivista lämpötilaa nostavasti (lämpimätpinnat) tai laskevasti (viileät pinnat). Tämä voidaan laskea esim. TTL:n laskurilla(http://www.sisaymparisto.fi/nettools/nettools.html).

Operatiiviselle lämpötilalle annetaan sisäilmastoluokissa S2 ja S1 oheisen kaavion mukaisetohjearvot ulkolämpötilasta riippuen. Tarkemmat määrittelyt ja ohjeet on esitettySisäilmaluokituksessa 2008. Kuvassa topt on optimaalinen lämpötila, joka vastaa 95 %tyytyväisyyttä. Optimaalinen lämpötila riippuu myös vaatetuksesta ja suhteellisestakosteudesta. (ISO-7730). Ohjearvot perustuvat toimistotyölle oletettuihin fyysisenaktiviteetin sekä kesä- ja talviolosuhteita vastaavan vaatetuksen lämmöneristävyydenarvoihin (1.2 met, 0.5/1.0 clo). Todellisen aktiviteetin tai vaatetuksen poiketessa näistäoletuksista on myös optimilämpötila erilainen. Myös ilman suhteellinen kosteus vaikuttaaoptimilämpötilaan, korkea kosteus alentaa ja alhainen kosteus nostaa optimilämpötilaa.Ohjearvoissa käytetään oletuksena suhteellista kosteutta 50 %. Kuivassa talvi-ilmassaoptimilämpötila on noin asteen korkeampi. Kulloistakin työtä, vaatetusta ja kosteuttavastaava optimilämpötila voidaan laskea esim. TTL:n laskurin avulla tai arvioida ISO-7730standardin kaavioiden avulla.

Kuva 5.2 Operatiivinen lämpötila eri ulkolämpötiloilla (Sisäilmastoluokitus 2008)

Sisäilmastoluokituksen tavoitearvoissa optimi sisälämpötila on talvella 21.5 oC ja kesällä 24.5oC. Luokassa S2 sallitaan hieman suuremmat poikkeamat optimilämpötilasta kuin luokassaS1. Avotoimistoissa ilmastointijärjestelmän suunnittelun yhteydessä on tärkeätä huomatahuoneilman säätöarvon muuttuminen ulkoilmaolojen mukaan, tarkemmin kohdassarakennusautomaatio.

Lämpöolojen mitoitukseen vaikuttavat ulkoilmaolosuhteet, rakenteet (ulko- ja sisäseinät, ylä-ja alapohjat, ikkunat), aurinkokuorma sekä sisäiset lämpökuormat, joita syntyy ihmisistä,valaistuksesta ja laitteista, kuten tietokoneista, kopiokoneista, dataprojektoreista jne.

Tärkeimpiä kuormitustekijöitä sisäilman lämpöolojen kannalta ovat aurinkokuorma jasisäiset kuormat. Vaikka energiatehokkuusvaatimukset rakenteille (U-arvot, tiiviys jne)uudiskohteissa ovat korkeat, tulee talvella ikkunoiden aiheuttamaan konvektiovirtaukseen jasäteilyyn kiinnittää huomiota, yleensä alapuolelle tarvitaan lämmitystä.

http://www.sisaymparisto.fi/nettools/nettools.html).


57/64

Ikkunoiden aurinkosuojaus on kesäajan lämpöolojen ratkaiseva tekijä. Ikkuna- jaaurinkosuojausvalinnoilla voidaan aurinkokuorman aiheuttamaa jäähdytystarvetta vähentääulkoseinävyöhykkeellä arvoon 5...15 W/lattia-m2, mutta se voi olla jopa 30...40 W/lattia-m2.Ihmisten aiheuttama lämpökuorma 75 W/hlö (tuntuva teho) aiheuttaa avotoimistossalämpökuorman 6…10 W/m2. Valaistuksen aiheuttama kuorma on luokkaa 10…20 W/m2 sekälaitekuorma 10…30 W/m2, jolloin kokonaiskuormaksi tulee 25…60 W/m2 sisävyöhykkeillä ja30…90 W/m2 ulkovyöhykkeillä. Kuormitus tulee siis laskea huolella tarpeiden mukaan. Myösyöjäähdytyksen käytöllä voidaan pienentää huomattavasti ilmastointilaitoksen mitoitusta.

Kuva 5.3 Sallitun ilman nopeuden riippuvuus sisäilman lämpötilasta.

Ilman liikkeen tavoitearvot ovat sisäilman lämpötilasta riippuvia kuvan xx mukaisesti.Korkeammassa lämpötilassa sallitaan suuremmat nopeudet kuin alhaisemmassa. Useinkaantilan ilmanjaon ominaisuudet eivät noudata kyseistä riippuvuutta ilman lämpötilasta, vaannäiden mitoitus tulee tarkistaa eri olosuhteissa eri vuodenaikoina, kuten lämpöolojenkin.

Ilman suhteellinen kosteus tarkastellaan kesätilanteessa ja talvitilanteessa. Näille ei olesisäilmaluokituksessa erityisiä ohjearvoja. Kesällä tuloilmakoneessa ilmaa pitää kuivatariittävästi, jotta esim. ilma/vesijärjestelmissä jäähdytyspinnoille ei synny kondensointia.Talvella huoneilman kosteus on luonnostaan hyvin alhainen, mutta kostutinta ei yleensäenergiasyistä suositella käytettävän. Kun käytetään keskuskoneella LTO-laitteenahygroskooppista regeneraattoria, voidaan poistoilman kosteudesta osa siirtää tuloilmaan jasiten nostaa sisäilman kosteutta.

Ilmastointijärjestelmät

Avotoimistoissa käytetään joko ilmajärjestelmää tai ilma/vesijärjestelmää. Ilmajärjestelmistätavallisin on ilmavirtasäätöinen järjestelmä (VAV, IVS, IMS, kaikki tarkoittavat samaa).Ilma/vesijärjestelmistä yleisin on jäähdytyspalkkijärjestelmä, mutta myös jäähdytyskatto-,puhallinkonvektori- ja suutinkonvektorijärjestelmiä käytetään.

Ilmajärjestelmässä jäähdytetään pelkästään tuloilmalla ja maksimi-ilmavirta mitoitetaanjäähdytystarpeen mukaan kesäajan mitoitusolosuhteissa, jolloin erillisiä huoneilmanjäähdytyslaitteita ei tarvita. Jäähdytystehoa ja/tai ilmanvaihdon määrää säädetään ilmavirtaasäätämällä. Järjestelmällä pystytään jäähdyttämään ulkoilmalla pidempään ilman koneellistajäähdytystä, mutta kanavat ja koneet on mitoitettava suuremmiksi kuinilma/vesijärjestelmillä. Järjestelmä on ollut paljon käytetty 1980-luvulla ja yleistyneeuudelleen jatkossa, kun tilojen sisäisiä ja ulkoisia lämpökuormia pystytään pienentämään.

Ilma-vesijärjestelmistä jäähdytyspalkkijärjestelmä on ollut suositumpi järjestelmä 1990-luvulta lähtien, kun lämpökuormat kasvoivat tietokoneiden yleistymisen vuoksi.


58/64

Järjestelmällä voidaan avotoimiston ilmavirta mitoittaa ilmanvaihdon ohjeiden mukaan.Tällä ilmavirralla saadaan aikaiseksi noin 15…18 W/m2 jäähdytysteho ja loppu jäähdytyksestähoidetaan jäähdytysvesiverkostoon liittyvillä jäähdytyspalkeilla. Järjestelmä vaatiijäähdytysvesiverkoston ja tuloilma tehokkaan kuivauksen kondensoitumisen estämiseksiviileille pinnoille. Puhallin- ja suutinkonvektorijärjestelmät ovat mitoitusperiaatteiltaansamanlaisia, mutta tulevat kysymykseen lähinnä ulkovyöhykkeellä.

Ilmanjako

Päätelaitteet, tulo- ja poistoilmalaitteet, ovat ilmastointilaitoksen osista lähimpänäavotoimistossa työskenteleviä henkilöitä. Tuloilmalaitteet ovat selvästi merkityksellisempiäsisäilman lämpöolojen kannalta, koska tuloilmasuihkuilla vaikutetaan huonevirtauksiin.Poistoilmalaitteen sijainnilla ei ole niin oleellista merkitystä avotoimistossa, yksittäisissähuoneissa kylläkin.

Sekoittavalla ilmanjaolla pyritään siihen, että tuloilmasuihkut hallitsevat huonevirtauksia.Suuret lämpökuormat, kuten aurinkokuorma tai merkittävä laitekuorma, kuitenkin saattavatdominoida virtauksia ja aiheuttaa kiertovirtauksia, joissa ilman liikenopeudet kasvavathuomattavasti. Avotoimiston sermien alareunan tulee olla enintään 5…10 cm lattiasta, jottakiertovirtausta voidaan estää.

Sekoittavalla ilmanjakomenetelmällä pyritään yleensä puhaltamaan ilmasuihku pitkinkattopintaa, jotta se ei putoa oleskeluvyöhykkeelle liian aikaisin. Tuloilma voi olla noin 8…10astetta alilämpöistä huoneilmaan nähden. Suihkun heittopituus tulee valita sopivaksi siten,ettei suihku törmää liiaksi seinään ja aiheuta suurta nopeutta seinän pinnassa, josta se voiesim. hyllyjen takia suuntautua suoraan työpisteeseen. Myöskään vastakkaiset suihkut eivätsaa törmätä liiaksi toisiinsa, jolloin syntyy helposti pystysuora vetoa aiheuttava virtaus.Suihkun suuntaamista ikkunaan päin tulee välttää, koska talvella helposti aiheutetaankylmän ikkunan valumaa voimistava virtaus.

Suihkun virtauksen tulee edetä esteettömästi, mihin tulee kiinnittää huomiota. Valaisimettulee olla upotettuja alakattoon tai oltava selvästi irti katosta. Kattopalkit, sähkökaapelihyllytja alakaton korkeustason muutokset voivat myös aiheuttaa vastaavia virtausesteitä.

Tuloilmasuihkut pyritään puhaltamaan huonetilaan kattopintaa pitkin, koska silloin viileätuloilma pysyy pidempään katossa kiinni. Kun tuloilmalaitteet ovat selvästi irtikattopinnasta, tuloilmasuihkut eivät kiinnity kattoon vaan putoavat oleskeluvyöhykkeellenopeammin ja aiheuttavat vetoriskiin. Jos työpisteissä esiintyy tuloilmasuihkujenaiheuttamia veto-ongelmia johtuen esim. suihkujen törmäyksistä tai virtausesteistä, voidaantilannetta korjata vielä käyttövaiheessa suihkujen uudelleensuuntauksella. Savukokeitakannattaa tällöin käyttää apuna veto-ongelmien syiden paikallistamisessa.

Piennopeusilmanjaolla (syrjäytysilmanjako) tuloilma puhalletaan läheltä lattiaa alhaisellanopeudella, jolloin myös tuloilman alilämpöisyyden tulee olla pieni, noin 2…3 astetta.Ilmanjako perustuu siihen, että lämmönlähteiden konvektiovirtaukset suuntautuvat ylöspäinja tuloilmalla korvataan nämä ilmavirrat, jolloin huoneeseen syntyy lämpötilakerrostuma.Avotoimistoissa konvektiovirtaukset ovat hyvin heikkoja ja tilat yleensä matalia, joten tämäilmanjakomenetelmä ei siksi ole käyttökelpoinen. Avotoimistossa on myös paljonpöytäpintoja, jotka estävät lattian lämpenemisen ja siten myös tuloilmasuihkunlämpenemisen ympäristön säteilyn vaikutuksesta. Korkeahkoissa neuvottelutiloissapiennopeusilmanjako saattaa olla mahdollista.

Rakennusautomaatio

Avotoimiston lämpötilan säätö pyritään suunnittelemaan vyöhykekohtaisesti siten, ettäkuormitukseltaan eriarvoiset vyöhykkeet ovat eri säätöpiirissä, kuten esim. ulkovyöhyke jasisävyöhyke. Kullakin vyöhykkeellä on yhteinen anturi, jonka mittauksen perusteella


59/64

lämpötilaa säädetään. Vyöhyke tulee valita sopivan kokoiseksi pinta-alaltaan. Jos alue onliian suuri, kuormituserot saattavat aiheuttaa vyöhykkeen sisällä eroja. Jos alue on liianpieni, vierekkäiset vyöhykkeet saattavat vaikuttaa toisiinsa. Kun päätelaitteita voidaan liittäähelposti eri anturien ohjaamiksi, saavutetaan muuntojoustavuutta. Tällöin myös muutoksetyksittäiseksi huoneiksi ja päinvastoin ovat ilmastoinnin säädön osalta helppoja.

Huonelämpötilan säädön asettelu tulisi suorittaa keskusvalvonnassa, jotta tilan käyttäjäteivät tee asetusarvomuutoksia siten, että eri vyöhykkeet vaikuttavat toisiinsa. Tämä etenkinsiksi, kun halutaan noudattaa optimilämpötilan ohjearvoja ulkolämpötilasta riippuvana.Yksittäisissä huoneissa toki henkilökohtainen säätö mahdollistetaan.

Ulkovyöhykkeen lämmityksen säädön tulisi olla energiatehokkuussyistä sarjassajäähdytyksen kanssa, mutta tarvittaessa, jos ikkunavetoa havaitaan, lämmitys voi toimiaosittain päällekkäin jäähdytyksen kanssa. Jos esim. lämpöpattereilla on omat termostaatit,helposti käy niin, että ilmastointi jäähdyttää ja patterit lämmittävät yhtä aikaa.

Tuloilmakoneen tuloilman lämpötilan asettelussa tulee ottaa huomioon eri vyöhykkeiden (janeuvottelutilojen) tarpeet eri vuodenaikoina. Tarvittaessa on käytettävä kanavapattereitapaikalliseen tuloilman lämpötilan hallintaan.

Valvontaa varten lämpötila-antureita tulee suunnitella riittävästi vyöhykkeisiin. Niitävoidaan myös ottaa säätökäyttöön muuntojoustavuuden saavuttamiseksi.

Tarpeenmukainen ilmanvaihto ja energiatehokkuus

Yhä suurempien energiatehokkuusvaatimusten takia tarpeenmukaisen ilmanvaihdontoteuttaminen on tullut tarkastelun kohteeksi. Kun ilmanvaihdon ilmavirtaa muutetaan,ilmanjaon vedottomuuteen eri käyttötilanteissa tulee kiinnittää erityishuomiota. Kuntuloilmavirtaa muutetaan, ilmasuihkun heittopituus lyhenee ja aiheuttaa helposti vetoa.Tämä vältetään käyttämällä aktiivisia tuloilmalaitteita, joissa heittopituus pidetäänsuunnilleen vakiona ilmavirran muutoksista huolimatta.

Minimi-ilmavirta 0,5 1/s/ m2 tulee saavuttaa pienelläkin kuormituksella rakenteista tulevienepäpuhtauksien takia, vaikka sisäilman lämpötilan tai hiilidioksidipitoisuuden perusteellailmavirta voisikin säätyä pienemmäksi.

Suunnittelu, toteutus ja käyttö yhdessä tekevät lopputuloksen

Rakennusaikainen toteutus ja etenkin tilojen ja ilmastointilaitoksen käyttö ja huoltomerkitsevät lopputuloksessa eli käytön aikaisissa lämpöoloissa ja sisäilman laadussavähintään yhtä paljon kuin suunnittelu.

Toteutus vaikuttaa etenkin sisäilman laatuun ja tässä kaikilla urakoitsijoilla ja heidänyhteistyöllään on suuri merkitys. Käytetyt rakennusmateriaalit, niiden varastointi, käsittelyja asennustekniikat ovat esimerkkejä näistä. Vastaanottotarkastus ja siihen liittyvä koekäyttösekä vastaanottomittaukset tulee suorittaa ajoissa ja huolella, koska keskeneräinenilmastointilaitos epäkohtineen muistetaan pitkään ja se joutuu usein ”erityistarkkailuun”.

Käyttö on ehkä merkityksellisin osa toteutunutta ja koettua sisäilmastoa. Ilman laadun jalämpöolojen seuranta, asetusarvojen tarkistaminen, suodattimien vaihto, laitteidenpuhtauden valvonta, avotoimistossa työskentelevien henkilöiden kuuleminen ja epäkohtiinpuuttuminen jne. ovat käytön tärkeimpiä asioita.


60/64

5.3 Valaistus

5.3.1 Hyvän valaistuksen kriteerit

Hyvä valaistus luo edellytykset näkemiselle eikä häiritse. Toimistossa hyvä valaistusmahdollistaa vaivattoman lukemisen ja näyttöpäätetyönteon eikä vääristä esimerkiksi värejä.Valaisimista ei saa aiheutua häikäisyä suoraan silmiin tai näyttöpäätteiden tai muunkiiltopinnan kautta silmiin.

Yksilölliset erot valaistuksen määrän suhteen ovat valtavia. Käyttäjätyytyväisyystutkimustenmukaan käyttäjävalitukset putoavat lähes nollaan, jos työpisteissä on himmennettävätyöpistevalaisin, jolloin valaistuksen voi säätää hyvin suurella säätöalueella (300-2000 lux).Tämän vuoksi toimiston yleisvalaistukseksi riittää 300 luxia ja suurempi valaistuksen määräkannattaa hoitaa paikallisin lisävalaisimin.

Valaistussuunnitteluun kuuluu myös auringonvalon häikäisyn estäminen asianmukaisillaaurinkosuojilla, jotka sijaitsevat joko rakennuksen ulkopuolella tai ikkunoilla.

5.3.2 Valaistuksen ohjearvot

Rakentamismääräysten mukaan rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, ettäoleskeluvyöhykkeellä voidaan ylläpitää näkötehtävän edellyttämä valaistus käyttöaikana niin,ettei energiaa käytetä tarpeettomasti. Valaistuksen ryhmittely, energiansyöttö ja ohjaustoteutetaan siten, että valaistusta voidaan vaihdella tehtävien toimintojen ja luonnonvalonmäärän mukaisesti.

Sisäilmastoluokituksessa (2008) viitataan SFS-EN 12464-1 standardiin, jossa määritelläänminimivaatimukset työkohteiden valaistukselle. Parhaassa mahdollisessa luokassavalaistuksen on lisäksi oltava yksilöllisesti säädettävissä. SFS-EN 12464-1 standardi onvoimassa Suomessa, mutta se ei ole velvoittava. Perustelluista syistä standardissa esitetyistäsuosituksista voi poiketa. Poikkeamat on syytä sopia ja dokumentoida tarkasti tilaajan kanssasuunnitteluvaiheessa.

Toimistotyössä valaistuksen ohjearvoiksi suositellaan työalueella 500 lx ja välittömässälähiympäristössä 300 lx. Muun alueen eli tausta-alueen yleisvalaistuksen ohjearvo on 100 lx.Arvot on määritelty (työpöydän korkeudella) 0.85 m korkeudella lattiasta. Standardissaesitetään myös tavoitteet keskimääräiselle valaistusvoimakkuudelle seinä- (75 lx) jakattopinnoille (50 lux). Kattoon on heijastuttava valoa melko paljon, mikä saattaa edellyttääosittain epäsuoraa valaistusta.

5.3.3 Heijastukset ja häikäisy

Valaisimien aiheuttamien kiiltoheijastusten ja häikäisyjen välttämiseksi osittain epäsuoravalaistus on usein hyvä ratkaisu. Työpisteessä usein tarvitaan myös suoraa ja suuntaavaavaloa, jotta valaistuksen muodonanto säilyy miellyttävänä. Valaisimien sijoittelu suhteessanäyttöihin ei ole kriittistä, jos valaisimien optiikka on valittu oikein ja näyttöjenominaisuudet ovat riittävän hyvät. Nykynäytöt ovat kirkkaampia kuin ennen ja niissäkäytetään usein vaaleapohjaisia ohjelmia. Standardissa onkin lievennetty toimistotiloihintulevien valaisimien pintakirkkausarvojen rajoituksia, joten nykyään myös eräät opaali- taimikroprismamuoviset valaisimet sopivat toimistoihin.

Nykyään käytetään paljon kannettavia tietokoneita sekä mobiililaitteita, joiden näytöt voivatolla hyvin kiiltäviä. Niitä käytetään missä asennossa tahansa, jolloin ne ovat alttiitahäiritseville heijastuksille. Tavallisesti heijastusongelmat korjautuvat laitteen käyttöasentoamuuttamalla.

Häikäisyä aiheuttavat suuret luminanssierot näkökentässä tai luminanssitason liian nopeamuuttuminen. Estohäikäisy (fysiologinen) heikentää näkemistä ja kiusahäikäisy


61/64

(psykologinen) aiheuttaa epämiellyttävän tunteen. Esto- ja kiusahäikäisyä voi esiintyäerikseen, mutta usein ne ilmenevät samaan aikaan. Häikäisyn aiheutumistavan mukaanpuhutaan suorasta tai epäsuorasta häikäisystä. Suoraa häikäisyä aiheuttaa valonlähteensuora näkyminen (esimerkiksi kirkas halogeenilamppu). Epäsuoraa häikäisyä aiheuttavatkirkkaat heijastukset kiiltävistä pinnoista. Korkeilla valaistusvoimakkuuksilla häikäisynestäminen on vaikeampaa.

Suora häikäisy estetään tavallisesti valaisimen rakenteella siten, että valonlähde (lamppu) einäy työpisteen näkökentässä ja valaisevan pinnan luminanssi pidetään mahdollisimmanpienenä. Standardissa esitetään minimiarvot valaisimen häikäisysuojakulmalle, jokailmoittaa missä kulmassa vaakatasosta valaisimen valonlähde saa näkyä. Valaisimenlähiympäristö valaistaan siten, että luminanssi pienenee tasaisesti ilman jyrkkää kontrastiakatseen siirtyessä poispäin valaisimesta.

Epäsuora häikäisy esiintyy yleensä valon häiritsevänä heijastumisena kiiltävistä pinnoista taikontrastien heikkenemisenä näkökohteessa (kiiltokuvastuminen). Näyttöön osuviaheijastuksia voidaan estää hyvin suunnitellulla valaistuksella, näytön sopivalla sijoittelullasuhteessa valaisimiin ja ikkunoihin sekä tilan, kalusteiden ja laitteiden pintojenheijastusominaisuuksilla ja värityksellä. Jos tilassa on kiiltäviä pintoja, valaisimet onsijoitettava siten, etteivät ne kuvastu näkökohteesta tai sen välittömästä ympäristöstätavanomaisiin katselusuuntiin. Epäsuoraa häikäisyä ja kiiltokuvastumista voidaan heikentäälaajapintaisilla valaisimilla, joiden luminanssi epäsuoran häikäisyn suuntaan onmahdollisimman pieni.

5.3.4 Pintojen heijastavuus ja värit

Värit liittyvät olennaisena osana elämäämme ja vaikuttavat viihtyvyyteen, mielialaan jatuntemuksiin monin eri tavoin. Työympäristön väritys ja pintojen heijastuskertoimet eivätsaa muodostaa liian suuria luminanssi- tai värikontrasteja katseen suunnassa. Näytöntaustalla olevan pinnan tulisi olla samaa vaaleusastetta kuin näytöllä.

Standardissa annetaan selkeät suositusarvot pintojen heijastuskertoimille. Suositeltavaheijastumiskerroin seinille on välillä 0,5 - 0,8 ja katolle välillä 0,7 - 0,9. Käytännössä nämäedellyttävät varsin vaaleita pintoja. Lattialle suositeltavat arvot ovat välillä 0,2 - 0,4, mikämahdollistaa myös tummempien sävyjen käytön.

Valon väriominaisuuksia luonnehtivat valon itsensä tuottama värivaikutelma ja valon kykytoistaa värejä. Värivaikutelman kuvaavia termejä ovat lämmin, neutraali ja kylmä.Lamppujen värivaikutelmaa kuvataan käyttäen ekvivalenttista värilämpötilaa (K). Lämpimänvalon värilämpotila on alle 3300 K, kylmän yli 5300 K ja neutraali on näiden välissä 3300 -5300 K. Valon kykyä toistaa värejä kuvataan värintoistoindeksillä, jonka suurin arvo on 100(paras värintoisto). Värintoistoindeksiin vaikuttaa valonlähteen spektri. Valonlähteidenvärintoistokyvyt voivat olla erilaisia, vaikka niiden valo näyttäisikin samalta. Jos valaisimetmuuttavat huomattavasti valon väriä tai tilan pinnoissa on voimakkaita värejä, värintoistotilassa ei ole sama kuin valonlähteen värintoisto-ominaisuudet. Tällöin tilaan sopivavalonlähde täytyy valita kokeilemalla. Toimistoissa yleensä tulisi käyttää värivaikutelmaltaanyhtenäistä valoa, jonka värintoistoindeksi on vähintään 80.

5.3.5 Valaistussuunnittelu

Luonnonvalo osana yleisvalaistusta tulisi ottaa huomioon suunnittelussa. Sähkövalaistuksenenergiankulutusta voidaan pienentää päivänvalon saatavuuden ja henkilöiden läsnäolonmukaan säätyvillä valaistuksenohjausjärjestelmillä. Luonnonvalon määrä ja tulokulmavaihtelevat eri vuodenaikoina paljon. Välillä valoa on liikaa ja välillä liian vähän. Osan aikaavuodesta matalalta tuleva luonnonvalo voi häikäistä sisätiloissa tiettyinä työpäivän tunteina.Miellyttävän ja energiatehokkaan ratkaisun varmistamiseksi sekä ikkunoidenhäikäisysuojaus että säädettävä keinovalaistusjärjestelmä kannattaisi automatisoida.


62/64

Paras valaistus koetaan saavutetuksi, kun jokainen työntekijä voi itse säätää työpisteensävalaistusta. Suljetuissa huoneissa tulisi olla huone- tai valaisinkohtaiset kytkimet. Myösavoimessa toimistotilassa valaistustasoa tulisi voida säätää valaisinkohtaisilla kytkimillä,kaukosäätimillä tai muilla ohjausjärjestelmillä.

Valaistussuunnittelussa tulisi ottaa huomioon ikääntymisen myötä tuleva valontarpeenmerkittävä lisääntyminen näkötehtävien suorittamisessa. Työpisteessä tarvittavaavalaistustasoa pitäisi voida myös suurentaa, jos näkötehtävä on työntekijän näkökyvynsuhteen vaativa, kuten poikkeuksellisen pienten kohteiden tarkastelu tai alhainen kontrastinäkökohteen ja taustan välillä. Valaistustasojen lisääminen nostaa kuitenkin myösenergiankulutusta, mikä täytyy ottaa huomioon suunnittelussa. Työpisteessä tulisikintarpeen mukaan olla suunnattava ja säädettävä työpistevalaisin.

Valaistusvoimakkuudet pienenevät lamppujen, valaisimien ja tilan pintojen vanhetessa jalikaantuessa. Valaistussuunnittelussa valaistusvoimakkuuden pieneneminen otetaanhuomioon alenemakertoimella, joka riippuu tilan ympäristötekijöistä, valaistusjärjestelmästäja sen huoltosuunnitelmasta. Ohjeita keinovalaistuksen alenemakertoimen määrittämiseenesitetään standardissa CIE 97-2005.

Valaistus on suunniteltava vastaamaan valaistusvaatimuksia energiatehokkaalla tavalla.Valaistuksesta ja hyvistä näköolosuhteista ei kuitenkaan saa tinkiä energiankulutuksenalentamiseksi. Valaistusjärjestelmän energiavaatimusten arviointimenetelmä on kuvattustandardissa SFS-EN 15193.


63/64

6 LÄHTEET

Anon. (2012) Käyttäjälähtöiset tilat. Uutta ajattelua tilojen suunnitteluun. Helsinki: Tekes julkaisu12/2011.

Bakke, J. W. (ed.) (2007) A Nordic guide to Workplace Design. The Nordic Workplace Design forKnowledge Work. Norway: Nordic Innovation Center.

Becker, F. (2004) Offices at Work - Uncommon Workspace Strategies that Add Value and ImprovePerformance. Jossey-Bass. A Wiley Imprint.

CIE 97:2005: Maintenance of Indoor Electric Lighting Systems, 2nd Edition, CommissionInternationale de l'Eclairage.

Clements-Croome, D. (2006). Creating The Productive Workplace. London: E&FN Spon.

Erlich, A and Bichard, J-A. (2008) The Welcoming Workplace: designing for ageing knowledgeworkers. Journal of Corporate Real Estate, Vol. 10 Iss: 4, pp.273 – 285.

Greene, C. and Myerson, J. (2011) Space for thought: designing for knowledge workers. Facilities,.Vol.29 Iss: 1/2, pp.19 – 30.

Haapakangas A, Helenius R, Keskinen E, Hongisto V, Toimistojen ääniolosuhteet - kyselytutkimustenyhteenveto, Akustiikkapäivät 27-28.9.2007, Espoo, 160-165, Akustinen Seura r.y., 2007.

Hongisto V, Virjonen P, Keränen J, Avotoimiston uusi akustisen suunnittelun menetelmä, 54.Työterveyspäivät, 23-24.10.2007, 65-70, Työterveyslaitos, Helsinki, 2007.

Hyrkkänen, U., & Vartiainen, M. (2005). Mobile work and well-being. Työpoliittinen tutkimus, no.293. Helsinki, Finland: Työministeriö.

Ursula Hyrkkänen, Suvi Nenonen and Inka Kojo (2012). The Virtual Reality of Work - How to Create aWorkplace that Enhances Well-Being for a Mobile Employee, Virtual Reality and Environments,Cecilia Sik Lanyi (Ed.), ISBN: 978-953-51-0579-4, InTech, Available from:http://www.intechopen.com/books/virtual-reality-and-environments/the-virtual-reality-of-work-how-to-create-a-workplace-that-enhances-well-being-for-a-mobile-employ

Joroff, M. L. (2002) "Workplace mind shifts", Journal of Corporate Real Estate, Vol. 4 Iss: 3, pp.266– 274.

Karppi, I. ja Sinervo, L-M. (toim.).(2009) Governance - uuden hallintatavan jäsentyminen. Tampereenyliopisto.

Larm P, Keränen J, Helenius R, Hakala J, Hongisto V, Avotoimistojen akustiikka -laboratoriotutkimus, Työympäristötutkimuksen raporttisarja 6, Työterveyslaitos, 2004.

Lilischkis, S. (2003). More yo-yos, pendulums and nomads: trends of mobile and multi-location workin the information society (Socioeconomic Trends Assessment for the Digital Revolution Issue ReportNo. 36). Bonn, Germany: Empirica

Nenonen, S., Airo, K., Bosch, P., Fruchter, R., Koivisto, S., Gersberg, N., Rothe, P., Ruohomäki, V.and Vartiainen, M. (2009). Managing Workplace Resources for Knowledge Work. Final report ofProWork-project (www.proworkproject.com).

Nenonen, S. (2004) Workplace for Knowledge Work - a Resource in Real Estate. Nordic Journal ofSurveying and Real Estate Research (NJSR). Vol. 1. No. 2. pp. 175-189.

http://www.intechopen.com/books/virtual-reality-and-environments/the-virtual-reality-of-work-

http://www.proworkproject.com)./


64/64

RakMK osa D2 (2012), Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet

RakMK osa D3 (2012), Rakennusten energiatehokkuus, määräykset ja ohjeet

Rasila, H., Nenonen, S. and Airo.K. (2011) From Work profiles to worker profiles. Paper presented in6th Nordic Conference of Construction Economics, Copenhagen, Denmark.

Rasila, H, Hyrkkänen, U. and Nenonen S. (2011) Empowering Places for Knowledge Work Processes.Paper presented in CFM Nordic Conference, Technical University of Denmark, August 22-23.

RIL 243-3-2008 Rakennusten akustinen suunnittelu. Toimistot. Suomen Rakennusinsinöörien LiittoRIL ry., Helsinki, 2008.

RT 07-10912 Päivänvalon hallinta sisätiloissa. Rakennustietosäätiö RTS. Helsinki, 2008.

RT 75-10569 Sisätilojen sähkövalaistus. Rakennustietosäätiö RTS. Helsinki, 1995.

Seppänen, O. (toim.) (2004) Tuottava toimisto 2005. Teknillinen korkeakoulu Konetekniikan osasto.LVI-tekniikan laboratorio. Raportti B77. 5.

SFS 5907:2004. Rakennusten akustinen luokitus. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Helsinki,2004.

SFS-EN 12464-1:2011. Valo ja valaistus. Työkohteiden valaistus. Osa 1: Sisätilojen työkohteidenvalaistus. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Helsinki, 2011.

SFS-EN 15193:2008. Rakennusten energiatehokkuus. Valaistuksen energiatehokkuus. SuomenStandardisoimisliitto SFS ry. Helsinki, 2008.

Sisäilmastoluokitus 2008. Sisäympäristön tavoitearvot, suunnitteluohjeet ja tuotevaatimukset.Sisäilmayhdistys ry, Rakennustietosäätiö RTS, Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI,Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL. Helsinki, 2008.

Stringer, L. (2010) The Green Workplace. Plagrave McMillan.

van Meel, J-, Martens, Y. and van Ree, H. J; (2011.) Planning Office Spaces - a practical guide formanagers and designers. London, England: Laurence King Publishing.

Van Meel, J. (2000) The European Office - Office design and national context. Rotterdam, TheNetherlands: 010 Publishers.

Vartiainen, M. (2006). Mobile virtual work—Concepts, outcomes and challenges. In J. H. E.Andriessen & M. Vartiainen (Eds.), Mobile virtual work—A new paradigm (pp. 13–44). Heidelberg,Germany: Springer-Verlag.

Työterveyslaitos, avotoimiston huoneakustiikan suunnittelutyökalu, www.ttl.fi/avotoimistoakustiikka.www.ttl.fi/openofficeacoustics.

www.workplacesolutionslibrary.com

www.betterworkplace.com

http://www.ttl.fi/avotoimistoakustiikka.

http://www.ttl.fi/openofficeacoustics.

http://www.workplacesolutionslibrary.com/

http://www.betterworkplace.com/

MONITILATOIMISTO ohjeita käyttöön ja suunnitteluun · 2016-12-08 · Monitilatoimisto 3.9.2012...

Documents

Transcript of MONITILATOIMISTO ohjeita käyttöön ja suunnitteluun · 2016-12-08 · Monitilatoimisto 3.9.2012...