MENETELMÄTYÖRAPORTTI

Moninaisuuden rikkaus

Nuoret, seksuaalisuus ja sukupuoli

Jenni Eskelinen

Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön ko. (210 op)

11/2013

SISÄLLYS

1 JOHDANTO 4

2 SUKUPUOLI JA SEKSUAALISUUS NUORUUDESSA 5

2.1 Mitä on sukupuoli? 6 2.2 Mikä on seksuaalisuutta? 11 2.3 Millaista sukupuoli- ja seksuaalikasvatus voi olla? 14

3 ESITTELYSSÄ KAKSI TOIMINTAA 16

3.1 Normit nurin! 17 3.2 Jumalan silmissä IHME 19

4 LOPUKSI 21

LÄHTEET 23

4 1 JOHDANTO

Valitsin menetelmätyöni aiheeksi nuoret, seksuaalisuus ja sukupuoli, koska ha-

lusin aiheen, josta minulla on jo ennestään tietoa ja kokemusta, mutta jonka

tuntemusta halusin vielä laajentaa lisää ja ehkä eniten, mistä jakaa tietämystä.

On oikeastaan mielenkiintoista, että tietoni ja kokemukseni aihealueeseen kum-

puavat kahden varsin erilaisen toimijan tarjoamasta toiminnasta. Moni näyttää

myös asettavan nämä kaksi toimijaa toistensa vihollisiksi. Ehkäpä juuri siksi

olen itse valinnut toimivani molemmissa. Voidakseni näyttää molemmille osa-

puolille, ettei kumpikaan sulje toistaan pois, ettei maailman tulisi olla niin musta-

valkoinen kummassakaan leirissä. Olen toiminut siis seurakunnassa Jumalan

silmissä ihme – materiaalin pohjalta ohjaamassa isosleiriä sukupuoli ja seksu-

aalisuus aihealueenaan. Olen käynyt myös Setan järjestämän valtakunnallisen

kouluttajakoulutuksen sekä osallistunut paikallisen jäsenjärjestön toimintaan.

Olen myös paikallisen Setan jäsenjärjestön, Hobilesin, jäsen.

Aihealueena näen sukupuolen ja seksuaalisuuden, tai paremminkin siihen liitty-

vän keskustelun ja kasvatuksen, olevan tärkeää. Sukupuolinen ja seksuaalinen

kasvu ei ole kenellekään helppoa, jolloin on tärkeää, että ympärillä on aikuisia,

joiden kanssa käydä läpi mieltä askarruttavia kysymyksiä, kokemuksia ja tun-

temuksia (Vilkka 2010, 132). Aion lähestyä menetelmätyössäni aihealuetta pit-

kälti kohtaamisen näkökulmasta. Olemme opiskelemassa alalle, jossa ihmisen

kohtaamisen taitoa vaaditaan. Tätä taitoa on myös sukupuolen ja seksuaalisuu-

den kohtaaminen. Tämä taito lähtee mielestäni ihmisen persoonasta, kokemuk-

sesta sekä tiedosta. Toivon tämän menetelmätyön lisäävän ainakin viimeistä

itseni ja opiskelutoverieni kohdalla.

Ehkäpä ydinajatus, minkä tahdon tämän raportin, mutta vielä enemmän opinto-

jaksoon kuuluvan menetelmätyön esittelyn myötä ryhmäläisilleni välittää, on

asioiden katsominen valtavirran ja normien ulkopuolelta. Se, että vaikka enem-

mistö ihmisistä olisikin tietynlainen, ei pidä olettaa, että jokainen kohdattu ihmi-

nen edustaisi tätä enemmistöä. Tahtoisin, että kiinnitettäisiin huomiota, millaista

maailmankuvaa omalla toiminnallaan ja puheillaan esimerkiksi nuorille välittää.

5 Millä tavalla itse ymmärtää sukupuolen ja seksuaalisuuden omassa elämässään

ja kuinka sitä tuo esille omalla alallaan. Edustaako itse sellaista turvallista ai-

kuista, jolle lapsi tai nuori voi tulla puhumaan niistä sukupuoleen tai seksuaali-

suuteen liittyvistä asioista, jotka mietityttävät. Onko itsellä pokkaa ottaa nämä

aiheet puheeksi tai vastata esitettyihin kysymyksiin kiertelemättä.

2 SUKUPUOLI JA SEKSUAALISUUS NUORUUDESSA

Nuoruus voidaan ajatella alkavan 12/14 vuoden ikäisenä ja kestävän noin kah-

teenkymmeneen ikävuoteen saakka. Lisäksi nuoruus voidaan jakaa kolmeen

erilliseen vaiheeseen. Näistä ensimmäinen on nuoruusiän varhaisvaihe, joka

toteutuu ikävuosien 13 ja 16 välillä. Tällöin eletään ihmissuhteiden kriisivaihetta,

jolloin alkaa varsinainen biologinen murrosikä, protestointi vanhempia ja muita

auktoriteetteja vastaan sekä muodostetaan uusia ystävyyssuhteita ikätoverien

kanssa. Nuoruusiän keskivaiheessa, joka toteutuu 16–19-vuotiaana, eletään

identiteettikriisin vaihetta. Tämä sisältää samastumisia ja ihastumisia, minäko-

kemuksen selkiinnyttämistä, omien rajojen kokeilua sekä syvällisiä ihmissuhtei-

ta. Nuoruuden loppuvaihe taas eletään 19–20/25-vuotiaana. Siihen sisältyy

seestymisvaihe, oman aseman maailmassa pohdiskelu sekä itsenäisen elämän

aloittaminen. (Dunderfelt 1992, 80.)

Robert J. Havighurst on jaotellut jokaiselle ikäkaudelle omat kehitystehtävät.

Nuoruuden kehitystehtäviin hänen mukaansa kuuluvat uuden ja kypsemmän

suhteen saavuttaminen molempiin sukupuoliin, itselleen maskuliini-

sen/feminiinisen roolin löytäminen, oman fyysisen ulkonäkönsä hyväksyminen

ja oman ruumiin käyttämisen tarkoituksenmukaisesti oppiminen, tunne-elämän

itsenäisyyden saavuttaminen vanhempiin ja muihin aikuisiin nähden, avioliittoon

ja perhe-elämään valmistautuminen, taloudellisen vastuun ottaminen, oman

maailmankatsomuksen, arvomaailman ja moraalin kehittäminen sekä sosiaali-

6 sesti vastuullisen käyttäytymiseen pyrkiminen ja pääseminen. (Dunderfelt 1992,

80.)

Käyttämäni lähdekirja kuului myös yhteen ensimmäisistä tutkintoomme kuulu-

vista opintojaksoista. Tämä kirja on kuitenkin vanhempi painos, mutta kuitenkin

1990-luvulta peräisin. Jo ensimmäisellä vuosikurssilla Havighurstin teoria sai

minut ärsyyntymään niillä oletuksillaan, että kaikki haluavat avioliittoa tai perhe-

elämää. Ylipäätänsä sillä, että sukupuolta on vain kahta ja vihjauksena siitä,

että oman roolin löytäminen päätyy joko maskuliiniseen tai feminiiniseen puo-

leen, että ne sulkevat toisensa pois. Olen myös kriittinen sitä kohtaan, pitävätkö

kehitystehtäviin liitetyt ikämäärittelyt nykyajassa enää paikkansa. Vaikka meitä

opetetaankin kriittisiksi ihmisiksi, kuten varmasti myös kaikkia muita kasva-

tusalan opiskelijoita, olen jäänyt miettimään, kuinka monelle esimerkiksi nämä

asiat sisäistyvät silti mieleen. Ajattelematta sen kummemmin muistetaan, että

nuoruudessa löydetään omat roolit miehenä tai naisena ja valmistaudutaan

perhe-elämään.

Myös seksuaalisuus ja halut liitetään nuoruuden vaiheeseen. Seksuaalisuuteen

kasvaminen ei ole vain murrosiän aikaansaamaa biologista kypsymistä. Siihen

kuuluu myös tunnetilojen vaihtelua, voimakkaiden himojen ja halujen tuntemis-

ta. Pohdinnat oikeanlaisesta käyttäytymisestä ihmissuhteissa tai moraalisuu-

desta herättävät syviä tunteita. (Dunderfelt 1992, 84.) Joka tapauksessa suku-

puoli ja seksuaalisuus ovat asioita, jotka liitetään juuri nuoruuteen. Vaikkakin

niihin molempiin kasvaminen tapahtuu syntymästä kuolemaan saakka (Vilkka

2010, 131). Ei siis ole kyse siitä, että nämä asiat putkahtaisivat esille, vasta su-

kukypsyyden myötä. Ehkä on enemmänkin kyse siitä, että on sosiaalisesti hy-

väksyttävää, että ihminen alkaa tuoda näitä asioita esille itsessään juuri nuo-

ruudessa. Ja varmastikin, nämä asiat alkavat mietityttää enemmän nuoruudes-

sa kuin ehkä aiempien ikäkausien aikana.

2.1 Mitä on sukupuoli?

Huolimatta länsimaisesta tottumuksestamme, sukupuoli ei ole vain biologiaa.

Vaikka jaammekin sukupuolen kahteen, naisiin/tyttöihin sekä miehiin/poikiin,

7 kukaan ihminen ei oikeasti useinkaan edusta yksiselitteisesti vain jompaakum-

paa. Sukupuoli koostuu myös juridisesta, sosiaalisesta, psyykkisestä ja aistises-

ta kokemuksesta. Biologinen sukupuolikaan ei muodostu pelkästään sukupuo-

lielimistä. (Vilkka 2010, 17.)

Biologisen sukupuolen (englanniksi sex) muodostavat geneettinen, anatominen

ja hormonaalinen sukupuoli. Näistä ensimmäinen määrittyy sukusolujen, siittiöi-

den ja munasolujen perusteella. Äidiltä peritään x-kromosomi, isältä joko y- tai

x-kromosomi. XY-kromosomiyhdistelmä määrittää geneettisen sukupuolen po-

jaksi, XX taas tytöksi. Kromosomiyhdistelmä voi olla myös erilainen versio näis-

tä. Anatomista sukupuolta määrittelevät sukupuoleen kuuluvat ulkoiset ja sisäi-

set rakenteelliset ominaisuudet, joita kutsutaan sukurauhasiksi. Hormonaalinen

sukupuoli kertoo sen, mitä sukupuolihormonia elimistössä on eniten. Miehillä

elimistössä on enemmän testosteronia, naisilla taas estrogeenia. Hormonaali-

sessa sukupuolessa eniten vaikuttava vaihe on murrosikä. (Vilkka 2010, 18.)

Sosiaalisen sukupuolen (englanniksi gender) käsite lähtee siitä, ettei sukupuo-

leen synnytä, vaan sukupuoliseksi tullaan tai kasvetaan. Se liittyy sukupuolen

kokemukseen, juridisiin, persoonallisiin, sosiaalisiin, kokemuksellisiin ja kulttuu-

rillisiin ominaisuuksiin. Tämä johtaa siihen, ettei sukupuolen voi ajatella olevan

pelkästään kahta, joka miestä tai naista. Sukupuolia voi tällöin olla yhtä monta

kuin on kokemuksiakin sukupuolesta. Sosiaaliseen sukupuoleen liittyy vahvasti

myös käyttäytymiseen kuuluvat ominaisuudet, joita ovat esimerkiksi pukeutumi-

nen, oma rooli, puhetapa, eleet, ilmeet ja tyylit. Se on myös kulttuuriin sisältyviä

odotuksia ja käyttäytymiskoodeja, kasvattamista tiettyyn sukupuoleen ja suku-

puolen esittämistä. Biologinen ja sosiaalinen sukupuoli eivät suoraan seuraa

toisiaan, vaikka useimmiten biologinen ja sosiaalinen sukupuoli ovatkin sama.

Nykytiedon valossa sukupuoli ei ole myöskään joko biologinen tai sosiaalinen,

vaan molempia. Juridinen sukupuoli ymmärretään kuuluvan sosiaalisen suku-

puolen sisälle ja sillä tarkoitetaan nimeä ja henkilötunnusta, jotka ovat kulttuu-

rissamme jaoteltu sukupuolen mukaan. (Vilkka 2010, 18–21.)

Sukupuolta voi erotella myös moniselitteisemmin kuin edellä esitellyt sukupuo-

let. Aistisesta sukupuolesta puhuttaessa ymmärretään sukupuoli elävässä ko-

8 kemuksessa rakentuvaksi kehon tyyli tai olemisen tapa. Ihminen omaksuu maa-

ilmaa aistiensa välityksellä, kehollansa. Paljon tästä aistitusta määrittelee ja oh-

jaa myös sukupuolen kokemusta, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Sukupuoli

voi olla myös asia, jonka tuntee, ikään kuin muitakin asioita voi haistaa, nähdä

tai kuulla, mutta tälle tuntemukselle ei vain ole olemassa sanoja. Nämä kaikki,

biologinen, sosiaalinen ja aistinen sukupuoli, luovat pohjan sukupuolisena ole-

miselle. (Vilkka 2010, 23–25.)

Tätä kaikkea voidaan kuvata myös termillä sukupuolen moninaisuus, joka voi-

daan määritellä myös siten, että ihmisen fyysinen kehitys ja sukupuolen koke-

minen vaihtelevat. Sukupuolta voidaan kuvata esimerkiksi avaruudessa olevana

janana, jonka toisessa päässä on mieheys, toisessa naiseus. Tälle janalle ihmi-

nen voi itse sijoittaa oman kokemuksensa mukaan tai kokonaan janan ulkopuo-

lelle avaruuteen kokiessaan olevansa sukupuoleton. (Huuska 2013, 4.) Tran-

sihmiset voivat sijoittua tällaiselle janalle joko toiseen päähän kuin heidän biolo-

ginen sukupuolensa sijoittuisi, eri kohtaan sukupuolten välillä tai kokonaan ja-

nan ulkopuolelle (Vilkka 2010, 20).

Transihmisyyttä käytetään terminä kattamaan transsukupuolisia, transvestiittejä

sekä transgendereitä ihmisiä. Tosin joidenkin mielestä kattotermin alle kootaan

liian erilaisia ihmisiä, eivätkä he siksi käytä tätä luokittelua tai tahdo tulla luoki-

telluksi termin alle. Joillekin termi taas antaa tilaa olla määrittelemättä itseään.

Transsukupuolinen määritellään ihmiseksi, joka kokee olevansa tai syvästi toi-

voo olevansa eri sukupuolta kuin miksi hänet on syntymässään määritelty.

Transvestiiteistä puhututtaessa tarkoitetaan ihmistä, joka kykenee eläytymään

sekä mieheksi että naiseksi ja tämä kokee voimakasta tarvetta toteuttaa mo-

lempia rooleja. Transgender-ihminen ei koe miestä eikä naista selkeästi suku-

puolekseen. Hän voi kokea olevansa molempia sukupuolia tai ei kumpaakaan

sukupuolta, muunsukupuolinen, sukupuoleton, kaksi- tai monisukupuolinen.

Intersukupuolisuudesta puhuttaessa kyseessä ovat ihmiset, jotka ovat kehitty-

neet fyysisesti yksilöllisesti ja heillä on ominaisuuksia, jotka eivät ole vain tyttö-

jen tai vain poikien ominaisuuksia. Kyseessä on siis fyysinen tila, jonka osa in-

tersukupuolisista kokee myös omaksi identiteetikseen. Sukupuolivähemmistöllä

tarkoitetaan kaikkia edellä mainittuja ryhmiä. (Huuska 2013, 30.)

9

Sukupuoli ei ole siis mustavalkoista jaottelua kahteen. Toki suuri osa ihmisistä

on niin sanottuja Cis-ihmisiä, jotka kokevat syntymässä kehon perusteella mää-

ritellyn sukupuolen omakseen (Huuska 2013, 30). Mielestäni yhteisöpedagogien

pitää kuitenkin olla selvillä myös ja juuri heistä, jotka eivät täytä valtaväestön

normeja, olipa kyse päihdeongelmaisista, maahanmuuttajista tai sukupuoli- tai

seksuaalivähemmistön edustajista. Itse asiassa vähemmistöistä puhuminenkin

on ongelmallista, koska järkevämpää olisi puhua moninaisuudesta, jota kaikki

ihmiset edustavat, kuuluivat he sitten vähemmistöön tai enemmistöön (Karvinen

2013). Sosiaalisen vahvistamisen kannalta ajateltuna sukupuolivähemmistön

edustajat täytyy ottaa huomioon, koska he kohtaavat syrjiviä asenteita vielä ny-

kyaikanakin. Yhdenvertaisuuden lisääminen taas ehkäisee eritoten nuorten syr-

jäytymistä ja lisää hyvinvointia asuinympäristössä. (Seta 2013a.) Sosiaalinen

vahvistaminen voidaan nähdä hyvin vahvasti syrjäytymisen ehkäisynä, mutta

myös kokonaisvaltaisena hyvinvoinnin ja elämänhallinnan tukemisena, joka on

sidoksissa myös yhteisöihin (Nuorisolaki 72/2006; Lundblom & Herranen 2011,

5-6.)

Sukupuoli on vahvasti sidoksissa yksilöön, mutta yhtä vahvasti myös yhteisöihin

ja yhteiskuntaan. Yhteiskunta näkee sukupuolen toimijan roolissa. Ihmisellä on

tapana luokitella asioita ymmärtääkseen maailmaa paremmin. Sukupuoli on

yksi näistä luokitteluista. Yhteiskunta ymmärtää sen olevan kehoon liittyvä omi-

naisuus, jonka perusteella ihminen suuntautuu ja toimii maailmassa. Sukupuoli

nähdään joko miehenä tai naisena, jonka perusteella ihmisten odotetaan toimi-

van, toteuttavan luonnollisen sukupuolen mukaisia normeja. Sukupuolen odote-

taan olevan yksi perimmäisistä syistä, jotka selittävät ihmisen käytöstä, mielipi-

teitä ja arvomaailmaa. Sen avulla arvioidaan toisia ihmisiä, yhteiskunnallisia

ratkaisuja sekä päätöksentekoa. (Vilkka 2010, 255; Huuska 2005, 1.) Kyseessä

on siis varsin laajasti vaikuttava ilmiö. Uskallan väittää, että suomalainen yh-

teiskuntajärjestys sekoittuisi pahasti, jos sukupuolijako yhtäkkiä kiellettäisiin.

Ensimmäinen luokittelu, mikä ihmiselle tehdään, on luokittelu sukupuolen mu-

kaan. Tämä määrittää yksilön osaa yhteiskunnassa hyvin pitkään ja monessa

eri asiassa, esimerkkinä yleinen asevelvollisuus, joka velvoittaa sukupuolista

vain yhtä.

10

Käsityksen siitä, kuinka paljon sukupuolille asetetut normit elämään vaikuttavat,

saa varmaankin kunnolla vain silloin, kun omakohtaisesti kokee, kuinka itse ei

täytä näitä odotuksia. Kaikilla ei tällaisia kokemuksia tietenkään ole, mutta

omaan elämään vaikuttavia esimerkkejä ei tarvitse hakea edes kovin kaukaa

historiasta tai eri kulttuurista. Oma äitini oli luokkansa ainoa tyttö, joka käytti

koulussa housuja mekon tai hameen sijasta ja joutui pitämään pintansa saa-

dakseen tehdä näin. Elettiin vuotta 1965. Ihmisten ja tässä tapauksessa eritoten

nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten olisi ehdottoman tärkeää tunnis-

taa näitä sukupuoleen liitettyjä odotuksia ja sääntöjä ja rohkaista ihmisiä astu-

maan näiden teennäisten rajojen ulkopuolelle.

Jenna Oldenin sarjakuvia teoksessa Tarinoita sukupuolen moninaisuudesta lapsille ja nuorille.

Setan Transtukipisteen julkaisuja.

11

2.2 Mikä on seksuaalisuutta?

Seksuaalisuus on erään tunnetun tutkijan, Sigmund Freudin, mukaan itseilmai-

sun muoto, joka muodostuu kulttuurisesti, ei biologisesti. Se ei ole riippuvaista

tai liitännäistä suvun jatkamiseen. Se ei hänen mukaansa ole myöskään syn-

nynnäinen ominaisuus, vaan omaehtoinen nautinto. (Vilkka 2010, 53.) WHO

taas on määritellyt seksuaalisuuden laajemmin. Sen mukaan seksuaalisuus on

ensinnäkin keskeinen osa ihmisyyttä. Siihen kuuluvat sukupuoli ja sukupuoli-

identiteetti, sukupuoliroolit, seksuaalinen suuntautuminen, erotiikka, sukupuo-

lisuhteet, mielihyvä ja lisääntyminen. Seksuaalisuuden kokemuksia ja ilmene-

mismuotoja voivat olla muun muassa ajatukset, halut, fantasiat, asenteet, us-

komukset, käyttäytyminen, seksuaalisuuden harjoittaminen, roolit ja suhteet.

(Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2010, 16.)

Seksuaalisuus on siis laaja kokonaisuus ja ihmisyyden kannalta merkittävä

asia. Yllättäen Freudin näkemys seksuaalisuudesta huomioi ehkä paremmin

kuin WHO:n näkemys, ettei kaikkien ihmisten ihmisyyteen tai ainakaan sen yti-

meen kuulu seksuaalisuus. Aseksuaaleiksi itsensä määrittelevät henkilöt eivät

koe seksuaalista kiinnostusta tai halua. Nykytietämyksen valossa pohditaan,

onko kyse seksuaalisen suuntautumisen muodosta vai seksuaalisuuden häiriös-

tä. Aseksuaalit ihmiset useimmiten pitävät sitä seksuaalisena suuntautumisena,

koska heille asia ei tuota ongelmia. Aseksuaalisuus ei ole selibaatissa olemista,

koska tällaisilla henkilöillä ei ylipäätänsä ole halua, josta kieltäytyä. Aseksuaali-

suudesta on kuitenkin olemassa erilaisia muotoja, joista ensimmäisessä seksu-

aalisia haluja tai läheisyydenhalua ei ole ollenkaan. Toisessa muodossa taas

seksuaalinen halu puuttuu, muttei kuitenkaan läheisyydenhalu. Kolmannessa

muodossa seksuaalinen halu voi olla olemassa, muttei se kohdistu keneen-

kään. Perinteisesti lapset nähdään kulttuurissamme aseksuaaleina. Anatominen

sukupuoli nähdään ja tunnustetaan lapsissa, mutta seksuaalisuuden luullaan

syntyvän vasta murrosiässä. (Vilkka 2010, 54.)

12 Aseksuaalisuus on mielestäni asia, jota edes monet seksuaalisuuden asiantun-

tijat eivät muista huomioida, kun puhutaan siitä, kuinka seksuaalisuus on kaikis-

sa ihmisissä vauvasta vaariin saakka. Seta ei pidä aseksuaalisuutta tällä hetkel-

lä seksuaalisen suuntautumisen muotona, koska he voivat edustaa hetero-,

homo-, lesbo-, bi- tai muuta seksuaali-identiteettiä (Karvinen 2013). Aseksuaa-

leihin tutustuneena, olen ymmärtänyt, että jotkut heistä kokevat nykyisen yh-

teiskunnan yliseksuaalisena omasta näkökulmastaan.

Yhteiskunta on ehkäpä alkanut vasta vapautua puhumaan seksuaalisuudesta ja

seksistä ja olettaakin, että kaikilla on jonkinlainen seksuaalinen suuntautuminen

tai tarve seksuaaliselle mielihyvälle. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ole. Usein

seksuaalisen halun puuttuminen nähdään myös vikana, joka täytyy korjata,

vaikkei ihminen itse kokisi tarvitsevansa mitään korjausta omaan tilanteeseen-

sa. Yhteisöpedagogeillekin on tärkeää, eritoten nuorten kanssa työskennellessä

ja puhuttaessa, ettei anneta sellaista kuvaa, että seksuaaliset halut ovat auto-

maattisesti kaikilla ja että niitä kuuluu tuntea ollakseen ”normaali”.

Seksuaalista suuntautumista voidaan jaotella eri tavoin eri aikakausina ja eri

kulttuureissa. Käsitteet seksuaalinen, heteroseksuaalisuus, homoseksuaalisuus

ja seksuaalinen suuntautuminen ovat nykyisessä merkityksessään peräisin

1800-luvun lopulta. Tätä aiemmin seksuaalisuutta ei käytetty ihmisen määritte-

lyyn. Seksuaalisuudella viitattiinkin lähinnä seksiakteihin tai sukupuolielimiin.

Siihen, mikä on nähty ”normaalina seksuaalisuutena” viime vuosisadasta aina

tähän päivään saakka, ovat vaikuttaneet muun muassa biologia, kristillinen nä-

kemys sekä seksuaalirikoksiksi koetut sukupuolielinten väärinkäytöt. Epänor-

maaliksi määrittyivät seksuaalisuuden ilmaisut, joiden tarkoituksena ei ollut li-

sääntyminen, vaan mielihyvä. Normaaleina nähtiin heteroseksuaalisuus, joka

seurasi syntymässä saatua biologista ja anatomista kehoa, jolloin siis halu koh-

distui toiseen sukupuoleen kuin itse oli. (Vilkka 2010, 49–50.)

Seksuaalinen suuntautuminen, eli halu ja rakkaus, voivat kohdistua myös sa-

maan sukupuoleen kuin itse on. Tällöin puhutaan kulttuurimme ymmärtämästä

homoseksuaalisesta suuntautumisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että henki-

lö toimisi homoseksuaalisesti. Homoseksuaalisuus tai heteroseksuaalisuus ei-

13 vät itse asiassa sulje toisiaan pois, eikä molempia toteuttava henkilö välttämättä

määrittele itseään biseksuaaliksi. Homoseksuaaleja arvellaan olevan 5-10 %

ihmisistä, mutta tosiasiassa osuutta on vaikea laskea. Ihmisten käsitys siitä,

mikä on homoseksuaalisuutta tai heteroseksuaalisuutta vaihtelee. Homoerootti-

nen kiintymys on todellisuudessa varsin yleistä; lähes puolella naisista ja mie-

histä on tällaisia kokemuksia jossain elämänvaiheessa. Biseksuaalisuus on vie-

lä vaikeampaa määritellä, koska jotkut näkevät jouston heteroudesta tai ho-

moudesta biseksuaalisuutena. Myös eri elämänvaiheissa vaihteleva mieltymys

nähdään toisinaan biseksuaalisuudeksi. Biseksuaalisuudessa tärkeämpi merki-

tys on omalla kokemuksella. Yhteiskuntamme ei kuitenkaan tunnusta biseksu-

aalisuutta seksuaalisena suuntautumisena niin kuin hetero- tai homoseksuaali-

suuden. (Vilkka 2010, 56–58.)

Kuten sukupuolikin, on myös seksuaalisuus yksilössä oleva ominaisuus. Ja sa-

malla tavalla se linkittyy vahvasti yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Useasti seksuaa-

lisuus on vahvasti sellaisten yhteisöjen kuin perhe ja suku taustalla. Myös eri

yhteisöt ja myös yhteiskunta ovat ottaneet oikeudekseen määritellä millainen

seksuaalisuus on sallittua ja millä keinoin sitä on luvallista toteuttaa. Yksi esi-

merkki on kirkko, joka on sanellut tiukkoja ehtoja seksuaalisuudelle jo vuosisa-

toja. Yhteiskunnassamme vallitsee vahva oletus siitä, että kaikki ovat heteroita.

Tämä näkyy monissa elämänalueissa. Tämä näkyy myös lasten ja nuorten

maailmassa.

Ei-heterot lapset ja nuoret kohtaavat yhteiskuntamme normien takia hämmen-

nystä, mutta aiheuttavat myös paljon hämmennystä rikkomalla näitä normeja.

Ei-heterot lapset ja nuoret eivät missään vaiheessa lapsuuttansa tai nuoruut-

tansa tunnista sellaisia kokemuksia, jotka voisivat mieltää heteroseksuaalisiksi.

Kulttuurissamme ei ymmärretä poikia, jotka ovat tyttömäisiä. Poikamaisille tytöil-

le riittää enemmän ymmärrystä. Heille löytyy roolimalleja esimerkiksi kirjallisuu-

dessa. Ei-heterot lapset ja nuoret huomaavat oman erilaisuutensa usein jo en-

nen murrosikää, mutta itsensä tunnistaminen tai nimeäminen, voi olla vaikeaa

tai pelottavaa. Tähän voi vaikuttaa ympäristön asenteilla ja myös tarjotulla tie-

dolla. (Vilkka 2010, 63–64.)

14 Nämä niin sanotut queer-lapset ja – nuoret voivat kokea syvääkin häpeää siitä,

että rikkoo yhteiskunnan sukupuoli- ja seksuaalinormeja. Heiltä puuttuvat usein

myös samaistumisen kohteet varsinkin omanikäistensä parissa. Väärät tiedot ja

uhkakuvat homoseksuaalisuuteen liittyen voivat johtaa lapsen tai nuoren it-

sesyrjintään. Pahimmillaan näiden lasten ja nuorten pahoinvointi voi johtaa mie-

lenterveysongelmiin ja jopa itsemurhiin. Tämä ei johdu homoseksuaalisuudesta,

vaan esimerkiksi ympäristön asenteista, odotuksista, vääristä tiedoista tai pois-

sulkemisesta. (Vilkka 2010, 63–64.)

Edellä kerrotuissa tapauksessa tarvitaan sosiaalista vahvistamista, varsinkin jos

tilanne etenee lapsella tai nuorelle itsesyrjintään tai mielenterveyden horjumi-

seen asti. Sosiaalinen vahvistaminen tässä tarkoittaa jo syrjäytymisen ehkäisyä,

mutta myös muita menetelmiä elämänhallinnan tukemiseksi. Näitä menetelmiä

voivat olla tiedon antaminen lapsille ja nuorille yleisellä tasolla, jolloin myös

queer-lapset tietävät, mistä on kyse. Mutta tiedon antamista myös muille lapsille

ja nuorille, jolloin ympäristön kielteiset asenteet voivat muuttua. Tällaisille lapsil-

le ja nuorille pitäisi saada välitettyä viesti myös heidän arvokkuudestaan ja siitä,

ettei ole millään tavalla väärin poiketa niistä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen

liittyvistä normeista, joita ihmisten odotetaan noudattavan taaperoikäisestä läh-

tien. Paras menetelmä tähän olisi mielestäni näiden normien näkeväksi tekemi-

nen esimerkiksi kasvattajille ja sen jälkeen niiden asteittainen häivyttäminen.

Niin, ettei nukeilla leikkivä ja tunteellinen poika olekaan enää kummallinen,

kummajainen ja jotakin, mitä pitäisi muuttaa.

2.3 Millaista sukupuoli- ja seksuaalikasvatus voi olla?

Sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksesta voidaan puhua myös kansalaiskasvatuk-

sena sukupuolisena ja seksuaalisena olemiseen. Tämä auttaa näkemään sen,

ettei kyse ole mikään tietyn ammattikunnan oikeus ja velvollisuus. Lisäksi tämä

viittaa siihen, että kyseessä on yhteiskuntaan kasvamisesta sukupuolisena ja

seksuaalisena. Tämä kasvatus tulisi aloittaa jo varhaisessa vaiheessa, mutta

huomioiden lapsen ikä- ja kehitysvaiheet. Tavoitteena tälle kasvatukselle on

15 tietämättömyyden poistaminen. Lapsilla ja nuorilla on oikeus monipuoliseen,

tietoon ja koulutukseen, myös seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyen. Tämä

tarkoittaa myös puhetta tasavertaisuudesta, heteroudesta ja homoudesta, tietoa

sukupuolen ja seksuaalisuuden historiasta. (Vilkka 2010, 139.)

On tärkeää huomata ja huomioida, että useimmiten vanhemmat ovat lapsen

ensimmäisiä sukupuoli- ja seksuaalikasvattajia omalla puheellaan, käyttäytymi-

sellään ja suhtautumisellaan sukupuoliin. Lapset oppivat vanhemmiltaan, mitä

sukupuoli heille mahdollistaa tai mitä se heiltä rajaa. Siirtyminen päivähoitoon ja

kouluun jatkaa sukupuoli- ja seksuaalikasvatusta merkityksellisten aikuisten

esimerkkien mukaisesti. Vaikka kulttuuriamme syytetään hetero-olettamuksesta

ja toisensa poissulkevista sukupuolista, on kasvatuskulttuuri myös sukupuo-

lisokeaa paikoitellen. Sukupuoli- ja seksuaalikasvatus eivät tarkoita sitä, että

sukupuolet tehtäisiin näkymättömiksi, koska sukupuolilla on sekä eroavaisuu-

tensa että yhtäläisyytensä. Tärkeää on se, millaisia merkityksiä näille eroille

annetaan. (Vilkka 2010, 139.)

Etenkin perheissä tehtävän sukupuoli- ja seksuaalisuuskasvatuksen perusta

tulisi olla siinä, että lasta tuetaan tilanteesta riippumatta sukupuolen ja seksuaa-

lisuuden tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Lisäksi pitäisi tunnistaa, millä pe-

rusteella tehdään tai jätetään tekemättä sukupuoliero ja tiedostetaan, millainen

merkitys eroille annetaan. Onko kyse esimerkiksi siitä, että ero tuodaan näky-

väksi, koska halutaan näyttää, kuinka toiselle sukupuolelle jokin asia on mah-

dollinen, toiselle mahdoton. Omasta käyttäytymisestään voi miettiä, miten oma

tapa käyttäytyä ja olla luo sukupuolieroja ja millainen se on merkitykseltään.

Miettiä voi myös, miten tukea ihmisiä sukupuolesta riippumatta sukupuolet ylit-

tävään käyttäytymiseen sekä miten itse reagoi, jos joku vetäytyy tietystä toimin-

nasta sukupuoleensa vedoten. (Vilkka 2010, 140–141.)

Tärkeä osa tätä kasvatustyötä on kertoa lapselle ja nuorelle, että heillä on oike-

us tulla kuulluksi asioissa, jotka koskevat heidän sukupuoltaan ja/tai seksuaali-

suuttaan. Yksilö itse on oman sukupuolensa ja seksuaalisuutensa määrittelijänä

asiantuntija. Tämä koskee myös yksilöitä, jotka ovat lapsia tai nuoria. Esimer-

kiksi sukupuolineutraalisti suhtautumalla mitätöidään lapsen oikeus omaan su-

16 kupuoleensa silloin, kun tämä kokee tarpeen tuoda sen ilme. Lapsilla ja nuorilla

on myös oikeus hakea, vastaanottaa ja levittää tietoa valitsemassaan muodos-

sa aiheesta ja omasta itsestään, tosin yhdenvertaisuuden hengessä. Yhdenver-

taisuuden mahdollistamiseksi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus pi-

täisi tuoda esille yhtä rikkaasti kuin se oikeassa elämässäkin ilmenee. Sukupuo-

li- ja seksuaalikasvatukseen kuuluu myös lasten ja nuorten suojaaminen sellai-

selta toiminnalta, joka saa heidät suhtautumaan syrjivästi erilaiseen sukupuo-

leen tai seksuaalisuuteen. (Vilkka 2010, 141–142.)

Pidän edellä esiteltyjä kasvatuksen muotoja tärkeinä ymmärtää varsinkin yhtei-

söpedagogina toimiessa, vaikka yhdenvertaisuutta edistävä kasvatus on Vilkan

(2010, 142) mukaan jokaisen aikuisen ihmisen velvollisuus. Jos tällainen kasva-

tus tapahtuisi jokaisen aikuisen toimesta, luulen että oltaisiin hyvin ideaalissa

tilanteessa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden ja yhdenvertaisuu-

den suhteen. Oman perheyhteisön piiristä aloittama vaikutus yksilöön johtaisi

lopulta koko yhteiskunnan asenteiden muuttamiseen. En tiedä, onko suhtautu-

miseni enemmän pessimismiä vai realismia, kun mietin, etteivät kaikki aikuiset

kuitenkaan tule kasvattamaan lapsia ja nuoria tällä tavoin. Tämä ei kuitenkaan

tarkoita sitä, ettei tähän pitäisi pyrkiä. Mielestäni yhteisöpedagogit toimivat usein

sellaisessa asemassa, että edellä kuvailtua kasvattamista voitaisiin toteuttaa

enemmän. Sekä omassa käyttäytymisessä, mutta myös tiedon ja ymmärryksen

jakamisena muille aikuisille ihmisille, jotka lasten ja nuorten elämiseen ja kas-

vuun vaikuttavat.

3 ESITTELYSSÄ KAKSI TOIMINTAA

Esittelin jonkin verran johdannossa niitä syitä, miksi päädyin valitsemaan mene-

telmätyöni aiheeksi nuoret, seksuaalisuuden ja sukupuolen. Valitsin kaksi esitel-

tävää toimintatapaa sillä perusteella, että koen, että niiden avulla voi toteuttaa

luvussa 2.3 esiteltyä tapaa kasvattaa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. En-

simmäisenä esittelen Suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen kehityshank-

keen Normit nurin! – kampanjan. Tässä kiteytyy mielestäni tietouden ja moni-

17 naisuuden edistäminen, jonka perusteella nuoria kannustetaan rikkomaan eri-

laisia normeja ja luomaan yhdenvertaista yhteisöä ympärilleen. Toisena toimin-

tana esittelen Nuorten keskuksen ja Aids-tukikeskuksen julkaiseman Jumalan

silmissä IHME – kirjan. Olen käyttänyt itse kirjaa melko paljon ja ollut toteutta-

massa kahta isosleiriä, jotka rakennettiin kokonaan kirjan varaan. 8.11.2013

kirja saa tulikokeensa erilaisessa käytössä, mihin se on suunniteltu. Käymme

pitämässä toisen yhteisöpedagogiopiskelijan, Janna Jalovaaran, kanssa koulu-

tuspäivän Kiihtelysvaaran yläkoulussa. Haluan nostaa kirjan esille myös siksi,

että se ehkä edes vähän yrittää korjata niitä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen

kohdistuneita vääryyksiä, joita kirkko on ollut vahvasti luomassa menneisyydes-

sä.

3.1 Normit nurin!

Normit nurin! on Suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen kehityshankkeen in-

ternetsivuina, Facebookissa ja esitteinä näkyvä kampanja. Kehityshanketta ovat

toteuttamassa Seta ry, Sakki ry sekä Finlands svenska skolungdomsförbund

FSS rf1. Sen rahoittajana toimii opetus- ja kulttuuriministeriö. Hankkeen tavoit-

teena on edistää kaikille yhdenvertaista oppimisympäristöä, riippumatta suku-

puoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta, seksuaalisesta suuntautumisesta,

ihonväristä, uskonnosta tai muista oppilaita määrittävistä normeista. Käytän-

nössä hankkeessa tuotetaan sellaisia välineitä, joilla sukupuolen ja seksuaali-

sen suuntautumisen moninaisuutta saadaan tuotua näkyville sekä rohkaistaan

normikriittiseen ajatteluun oppilaitoksissa. (Normit nurin! 2013a, Normit nurin!

2013b.) Hankkeen yhteystiedoissa kerrotaan yhteyshenkilöiksi Sakki ry:stä pu-

1 Seta ry on vuonna 1974 perustettu valtakunnallinen ihmisoikeus- ja sosiaalialan järjestö. Se

tavoittelee yhdenvertaista yhteiskuntaa, jossa seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu eivät aiheuta syrjintää (Seta 2013b). Sakki ry on Suomen ammattiin opiskelevien liitto, joka on perustettu vuonna 1987. Se toimii ammattiin opiskelevien edunvalvontajärjestönä (Sakki 2013.) FSS on vuonna 1921 perustettu poliittisesti ja uskonnolli-sesti sitoutumaton järjestö, joka toimii ruotsinkielisten oppilaiden ja opiskelijoiden edunvalvonta-järjestönä Suomessa (FSS 2013).

18 heenjohtaja Aleksej Fedotov sekä projektisihteeri Atlas Saarikoski. Seta ry:stä

mainitut henkilöt ovat pääsihteeri Aija Salo, puheenjohtaja Juha-Pekka Hippi

sekä nuorisotyön koordinaattori Anders Huldén. FSS:n yhteyshenkilöt ovat pu-

heenjohtaja Anna Ingman sekä pääsihteeri Paula Palin (Normit nurin! 2013c).

Asiakkaaksi tässä hankkeessa ja kampanjassa voisi ajatella ensinnäkin toisen

asteen opiskelijat, mutta myös oppilaitokset ja opettajat. Asiakkaat asettuvat

tässä kolmeen asemaan: tiedon vastaanottajiksi, tiedon levittäjiksi sekä tiedon

tuottajiksi. Internetsivuilla ja Facebookissa on paljon informaatiota, joita opetta-

jat ja myös oppilaat lukevat ja jakavat. Internetsivuilla on mahdollisuus kertoa

oma tarinansa. Blogi-osiossa nuoret kertovat tarinoitansa nimellään, mutta Pu-

heenvuorot-osiossa julkaistaan nuorten kokemuksia opiskelumaailman normeis-

ta ja syrjinnästä nimettöminä. Näitä blogikirjoituksia ja puheenvuoroja voi jakaa

suoraan sivuilta myös sosiaalisen median sovelluksiin Facebookkiin, Twitteriin

tai Pinterestiin. Mukana olevien työntekijöiden osuudeksi on jäänyt mitä ilmei-

simmin hankkeen suunnittelu ja toteutus rahoituksen hakemisineen sekä sisäl-

lön tuottaminen internetiin ja sosiaaliseen mediaan sekä kampanjan markkinoin-

ti.

Hanke on saanut innoituksensa Ruotsissa käydystä normikriittisestä keskuste-

lusta ja ottanut mallia BRYT-menetelmämateriaalista. Materiaalin ovat kehittä-

neet ruotsalaiset toimijat RFSL Ungdom ja Forum för levande historia. (Normit

nurin! 2013b.) Itse näkisin toimintamallissa myös paljon samaa kuin Setalla käy-

tössä olevassa mallipohjassa omassa koulutuksessaan nuorille. Tämä koulutus-

tapa perustuu tiedon levittämiseen ja tunteiden herättämiseen moninaisuuden

edustajien elämäntarinoilla (Karvinen 2013).

Näen hankkeen hyödyllisenä yksilöille jo siinä, että he saavat tietoa ja ehkä sa-

maistumisen kokemuksia kampanjan myötä, mutta pääsevät myös jakamaan

omia kokemuksiaan ja saamaan mahdollisesti tukea tätäkin kautta. Yksilöön

vaikuttaa myös ympäröivän yhteisön asenteiden avartuminen, on niin sanotusti

enemmän tilaa hengittää, olipa millainen tahansa. Samaan aikaan tämä voi vai-

kuttaa oppilaitosyhteisöihin merkittävästi, jos esimerkiksi opettajat antavat kam-

panjalle mahdollisuuden omassa työssään. Oppilaitokset ovat tuottavat kasva-

19 tusta, joka vaikuttaa yhteiskunnallisesti merkittävästi. Merkittävää on myös se,

että hankkeen avulla saavutettu yhdenvertaisuus saattaa estää monia nuoria

jäämästä opiskeluyhteisöjen ulkopuolelle ja myöhemmin työn ulkopuolelle,

mahdollisesti myös syrjäytymästä yhteiskunnasta. Tämä kaikki linkittyy mieles-

täni vahvasti myös sosiaaliseen vahvistamiseen.

Yhteisöpedagogit voisivat omassa työssään ensinnäkin levittää tietoutta kam-

panjasta sekä nuorille että kouluille sekä hyödyntää materiaalia. Itse hankkee-

seen enää tuskin kaivataan työntekijöitä, mutta periaatteessa yhteisöpedagogit

voisivat olla toimijoina olevissa yhdistyksissä töissä ja sitä kautta työllistyä myös

itse hankkeeseen, jos siihen työntekijöitä palkattaisiin. Hankkeeseen on haettu

vuonna 2012 osa-aikaista projektisihteeriä aikavälille 1.10.2012 – 28.2.2013

Setan puolesta (Seta 2012). Työelämätaidot-opintojaksolla aikuisopiskelijat jär-

jestivät H11-ryhmälle workshop-päivän, jossa esimerkiksi laadimme työhake-

muksen ja osallistuimme työhaastatteluun. Yksi ”avoinna olevista” paikoista oli

kyseinen hankkeen projektisihteerin paikka. Itse hain paikkaa omalla todellisella

kokemuksellani ja tulin valituksi ryhmämme hakijoista. Todellisuudessa tuskin

olisin paikkaa vielä saanut, mutta mielestäni tämä on loistava osoitus siitä, mi-

ten lähelle myös yhteisöpedagogien osaamista hankkeessa tullaan. Hankkee-

seen työllistyäkseen tosin myös seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden

tuntemus olisi pakollista. Hanketta hyödyntääkseen tarvittava ammatillinen

osaaminen liittyy mielestäni siihen, että tunnistaa omassa käytöksessään ne

piirteet, jotka tukevat haitallisia normeja. Ettei Normit nurin! – kampanjan hyö-

dyntäminen kaatuisi siihen, että toimii eri tavalla kuin saarnaa.

3.2 Jumalan silmissä IHME

Jumalan silmissä IHME on Nuorten Keskuksen ja Aids-tukikeskuksen julkaise-

ma kirja. Tekijät ovat Arja Kinnula, Eija Järviö, Kari Lankinen ja Maija Sarajärv.

Kirja on suunnattu seurakunnan isosille ja seurakunnan nuorisotyöntekijöille.

Aihealueina toimivat nuoruus, ihmisen sukupuolisuus, seksuaalisuus, ruumiilli-

suus sekä näiden kunnioittaminen. Kirjassa pohditaan seksuaalisuutta ihmisen

20 fyysinen, henkinen ja hengellinen puoli huomioon ottaen. Kirja sisältää paljon

tietoa aihealueista sekä käytännöllisiä menetelmiä niiden esittelemiseksi nuor-

ten parissa. (Nuorten keskus 2013.) Kirjan valmistelua on tuettu sosiaali- ja ter-

veysministeriön tartuntatautien määrärahoista (Järviö & Kinnula & Lankinen &

Sarajärvi 2006, 4).

Kirja on jaettu yhdeksään lukuun, joista suurin osa jakautuu pienempiin alalu-

kuihin ja melkein joka luku loppuu harjoitusosioon. Luvut alkavat aiheeseen laa-

ditulla rukouksella. Ensimmäinen luku on esipuhe kirjaa käyttävälle isoselle.

Seuraava luku, Olen ihme, keskittyy erilaisten tunteiden tunnistamiseen ja nii-

den kanssa toimimiseen. Toinen luku, Ruumis, perehtyy ihmiseen ruumiillisena

olentona, hyvinvointiin, kauneusihanteisiin ja itsensä arvostamiseen. Kolman-

nessa luvussa, Sukupuoli, kerrotaan sukupuolisuudesta, mutta esitellään myös

trans- ja intersukupuolisuus, kyseenalaistetaan joitakin sukupuolinormeja sekä

esitellään murrosiän tuomia biologisia muutoksia. (Järviö ym. 2006.)

Neljäs luku, Seksuaalisuus yksin ja viides luku, Seksuaalisuus kaksin, käsittele-

vät seksuaalisuutta ilmiönä erilaisine suuntautumisineen, puhuu seksistä, mutta

myös siihen liittyvistä tunteista sekä seurustelusta ja sen päättämisestä ja toi-

sen rajojen kunnioittamisesta. Tosin näissä luvuissa sanotaan ääneen oletus

siitä, että kaikki ihmiset tuntevat seksuaalista halua ja että se olisi biologinen

väistämättömyys. Kuudes luku, Tervettä seksuaalisuutta, keskittyy enemmän

toisten ja omiin rajoihin ja niiden kunnioittamiseen, seksuaaliseen ja sukupuoli-

seen häirintään, nettiturvallisuuteen, päihteisiin ja seksiin sekä seksitauteihin ja

ehkäisyyn. Seitsemännessä luvussa, Rakkauden suojaksi, käsitellään muun

muassa lainsäädäntöä ja nuorten oikeuksia, mutta myös avioliittoa ja kerrotaan

erilaisista näkemyksistä, joita kirkon sisällä kirjan aiheisiin liittyen on. Viimeinen

luku, Ihminen on pyhä, sisältää vain harjoituksia, joiden tarkoituksena on muis-

tuttaa, että itseään ja toisia täytyy kunnioittaa ja arvostaa. Liiteosiossa annetaan

tietoa hivistä ja aidsista. (Järviö ym. 2006.)

Itseäni kirjassa ilahduttaa se, että se tuo esille näkemystä, jota kirkolta ei ole

totuttu näkemään. Toisaalta kirja on vielä hyvin varovainen kannanotoissaan,

eikä se oikeastaan suoranaisesti ota kantaa. Yhtenä hyvänä merkkinä näen

21 kuitenkin sen, että esimerkiksi kuvituskuvat rikkovat hetero-oletuksia. Kuvissa

nähdään keskenään saman sukupuolen edustajia yhdessä sellaisissa kohdissa,

jotka eivät itsessään käsittele esimerkiksi homoseksuaalisuutta. Oman ymmär-

rykseni mukaan kirjan tyyli mukaileekin pitkälti Väestöliiton näkemyksiä suku-

puoleen ja seksuaalisuuteen. Nuoret sinänsä eivät ole kirjaan tuottaneet sisältö-

jä, mutta esimerkiksi harjoitukset kuvaavat minun nähdäkseni nuorten elämää

melko aidosti. Itse olen käyttänyt kirjaa valikoiden osioita ja harjoituksia, jotka

parhaiten ovat sopineet käyttöön.

Uskon, että kirjalla voi olla nuorelle yksilönä merkitystä jo pelkästään, jos hän

lukee sitä ja saa siitä itselleen tarpeellista tietoa. Lisäksi kirja rohkaisee vahvasti

itsensä hyväksyntään sekä itsensä ja muiden kunnioittamiseen. Se, että harjoi-

tuksia toteutetaan yhdessä ja luotettavan ja yhdenvertaisuutta edistävän aikui-

sen kanssa, uskon olevan mahdollisesti vielä merkityksellisempää. Näen tämän

tärkeänä osana kaikissa elämän osa-alueissa tapahtuvasta elämänhallinnan

tukemisesta, jota kutsutaan myös sosiaaliseksi vahvistamiseksi (Mehtonen

2011, 13). Tällä kirjalla voi toteuttaa myös yhdenvertaisuuskasvatusta, joka taas

nuorten kohdalla ehkäisee syrjäytymistä (Seta 2013a). Yhteisön kannalta tär-

keänä näen sen, että tällä kirjalla kirkko voi ikään kuin puhdistaa mainettansa

yhteiskunnan silmissä. Lisäksi on olemassa toisenlaisia sukupuolen ja seksuaa-

lisuuden oppaita seurakunnan parissa, jotka itse koen jopa vaarallisiksi nuoren

kasvulle ja kehitykselle. Yksikin seurakunta, joka valitsee mieluummin tämän

oppaan, suojelee nuoria. Yhteisöpedagogeille suosittelisin tutustumista kirjaan,

koska se sisältää paljon tietoa ja menetelmiä, joita nuorten parissa käyttää. Itse

aion kokeilla kirjan käyttämistä uskonnollisen viitekehyksen ulkopuolella aivan

lähiaikoina ja uskon sen toimivan myös niin.

4 LOPUKSI

Vaikka valitsinkin menetelmätyöni aiheeksi alueen, joka oli minulle jokseenkin

tuttu, opin silti uutta. Löysin lähteekseni Hanna Vilkan kirjan Sukupuolen ja sek-

22 suaalisuuden kohtaaminen, jota voin vilpittömästi suositella yhteisöpedago-

giopiskelijoille. Itse asiassa haluaisin sisällyttää kirjan vaikkapa tenttikirjallisuu-

teen tutkinnossamme, varsinkin jos sukupuolta ja seksuaalisuutta käsiteltäisiin

laajemmin opiskelujemme aikana. Näkisin tämän laajemman käsittelyn myös

tarpeellisena. Käytin kirjaa pääasiallisena lähteenä, minkä takia poikkesin hie-

man opintojaksolla annetuista ohjeista lähteiden käytöstä menetelmätyön rapor-

tissa.

Minulle tuttu Jumalan silmissä IHME-kirja tuli tutkituksi ja arvioiduksi nyt uudes-

taan eri lähtökohdista. Siitä löytyi nyt muutama asia, josta ainakin huomauttai-

sin, jos jakaisin kirjaa nuorille vain luettavaksi. Toisaalta löysin kirjasta uusia

puolia ja hahmotin ehkä sen rakenteen ja käyttömahdollisuudet myös parem-

min. Itselleni oli tärkeää huomata, kuinka menetelmätyöni aihealue linkittyy so-

siaaliseen vahvistamiseen ja kuinka merkittävästä asiasta on kyse myös yhteis-

kunnallisesti. Puheenvuorot, joissa yhdenvertaisuutta vastustetaan sillä, ettei

enemmistön pitäisi joutua huomioimaan vähemmistöjä, menettävät tehokkuut-

taan siinä, että lopulta kuitenkin myös enemmistö kärsii liian tiukoista normeista.

Jokaisessa meissä on ominaisuuksia, jotka asettavat meidät vähemmistöön

joihinkin toisiin nähden. Tämän takia yhdenvertaisuutta tulisi edistää kaikilla

elämän osa-alueilla.

23 LÄHTEET

Dunderfelt, Tony 1992. Elämänkaaripsykologia. 2. painos. Helsinki: WSOY.

FSS 2013. Vad är FSS? Viitattu 6.11.2013. http://www.skolungdom.fi/fss

Huuska, Maarit 2005. Sukupuolen moninaisuus - totta vai tarua? Minna-tasa-arvoportaali. Viitattu 5.11.2013. http://www.minna.fi/c/document_library/get_file?uuid=7ec101a8-915c-4666-a156-6b7da4937d1a&groupId=10136

Huuska, Maarit (toim.) 2013. Sukupuolen moninaisuus. Seta & Transtukipiste. Viitattu 3.11.2013. http://seta.fi/doc/materiaali/seta_sukupuolen_moninaisuus_kevyt.pdf

Järviö, Eija & Kinnula, Arja & Lankinen, Kari & Sarajärvi, Maija 2006. Jumalan silmissä IHME. Puhetta seksuaalisuudesta, ruumiillisuudesta ja sukupuoles-ta. Helsinki: Aids-tukikeskus.

Karvinen, Marita 2013. Setan valtakunnallinen kouluttajakoulutus 31.8. – 1.9.2013. Helsinki: Seta ry.

Lundbom, Pia & Herranen, Jatta 2011. Sosiaalisen vahvistamisen ajankohtai-suus. Teoksessa Lundbom, Pia & Herranen, Jatta (toim.) 2011. Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä. Humanistinen ammattikorkekou-lu. Sarja C. Oppimateriaaleja 26.

Mehtonen, Tuija 2011. Sosiaalisen vahvistamisen osaaminen. Teoksessa Lundbom, Pia & Herranen, Jatta (toim.) 2011. Sosiaalinen vahvistaminen ko-kemuksina ja käytänteinä. Huma-nistinen ammattikorkeakoulu. Sarja C. Op-pimateriaaleja 26.

Normit nurin! 2013a. Normit nurin! Viitattu 4.11.2013. http://normit.fi/wp-content/uploads/2013/06/Normit_Flaba.finalfinal.pdf

Normit nurin! 2013b. Hanke. Viitattu 4.11.2013. http://normit.fi/hanke/

Normit nurin! 2013c. Yhteystiedot. Viitattu 6.11.2013. http://normit.fi/yhteystiedot/

Nuorisolaki 72/2006.

Nuorten keskus 2013. JUMALAN SILMISSÄ IHME. Viitattu 4.11.2013. http://www.nuortenkeskus.fi/fi/valineita/materiaalit/muut+materiaalit/jumalan+silmissa+ihme/

Olden, Jenna 2012. Teoksessa Seta & Transtukipiste 2012. Tarinoita sukupuo-len moninaisuudesta lapsille ja nuorille. Viitattu 3.11.2013. http://transtukipiste.fi/doc/2012/sarjakuvakirja_valmis_omatulostus.pdf

Sakki 2013. Sakki. Viitattu 6.11.2013. http://www.sakkinet.fi/sakki/

Seta 2013a. Tavoitteena sateenkaarikunta. Viitattu 3.11.2013. http://www.seta.fi/kuntavaalit2012

Seta 2013b. Seta ry. Viitattu 6.11.2013. http://www.seta.fi/jarjesto

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2010. Maailman terveysjärjestön (WHO), Eu-roopan aluetoimisto jaBZgA. Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. Suuntaviivat poliittisille päättäjille, opetus- ja terveydenhoitoalan viranomaisil-

24

le ja asiantuntijoille. Viitattu 4.11.2013. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/039844e2-c540-4e81-834e-6f11e0218246

Vilkka, Hanna 2010. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus.