Messiaan synnyttämisen tuskat

Raamatun alkuluvuissa kerrotaan miten Jumalan luoma ihminen lankesi syntiin ja tuli pelastusta

tarvitsevaksi. Sitten jo luvussa 12 kuvataan miten Jumala valitsi yhden ihmisen, Abrahamin, ja

hänestä syntyvän kansan voidakseen valmistaa pelastuksen kaikille kansoille.

Vanha testamentti on tämän jälkeen kuvausta Israelin kansan historiasta. Koko tuo historia on

täynnä Messiaan synnyttämisen tuskia. Jumala joutui viemään kansansa moneen ahdinkoon

voidakseen toteuttaa pelastustyönsä.

Messiaan synnyttämisen tuskia kuvataan myös esimerkiksi Ilmestyskirjan luvussa 12, jossa

kerrotaan pelastushistorian päälinjat taivaan näkökulmasta. Siellä puhutaan naisesta, joka oli

raskaana ja huusi synnytyskivuissa. Nainen synnytti poikalapsen, ”joka on paimentava maailman

kansoja rautaisella sauvalla” ja ”tämä lapsi temmattiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa luo”.

Ilmestyskirja viittaa psalmiin kaksi, jossa sanotaan tulevasta Messiaasta, että hän "paimentaa

kansoja rautaisella valtikalla". Naisen synnyttämä lapsi on siis psalmissa kuvattu Jumalan Poika,

pelastaja.

Raamatussa puhutaan Jumalan kansasta usein Jumalan vaimona. Ilmestyskirjan synnytyskivuissa

oleva nainen kuvaa Vanhan testamentin Jumalan kansan synnytystuskia ennen Messiaan syntymää.

Betlehemissä syntyvä hallitsija

Miikan kirjassa kuvataan Messiaan synnytystuskia näin: ”Miksi huudat ja vaikeroit, Jerusalem?

Eikö sinulla enää ole kuningasta, oletko menettänyt neuvonantajasi? Kipu on iskenyt sinuun kuin

synnyttäjään. Vääntelehdi ja voihki, tytär Siion, kuin synnyttävä nainen, sillä sinä joudut ulos

kaupungista. Taivasalla sinun täytyy asua, Babyloniaan saakka sinun pitää mennä. Sieltä sinä

kuitenkin pelastut, Herra vapauttaa sinut, päästää sinut vihollistesi käsistä.”(Miika 4:9-10.) Tämän

kuvauksen jälkeen luvun viisi alussa ennustetaan Vapahtajan syntymä Betlehemissä.

Jotta Messias saattoi syntyä, Jumalan täytyi rangaista Jumalasta luopunutta kansaa viemällä se

Babyloniin. Kun ensin on kuvattu Israelin kansan ahdistuksia, Jumala lohduttaa kansaa ja sanoo,

että viholliset kyllä haluavat tuhota sen, mutta ne eivät ymmärrä Jumalan suunnitelmia.

Kertoessaan tulevan hallitsijan syntymästä Betlehemissä Miika sanoo, että paitsi Jerusalem, myös

hallitsija joutuu häväistyksi: ”Revi kasvosi verille, saarrettu Siion! Meidät on piiritetty! Viholliset

lyövät kepillä poskelle Israelin hallitsijaa. Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan

sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat

muinaisuudessa, ikiaikojen takana.”

Kun Miika on kertonut pelastajan syntymästä, hän kuvaa pelastuksen ajan ihanuutta, aikaa jolloin

tuon Betlehemissä syntyneen hallitsijan valta ulottuu maan ääriin saakka. Profeetta näkee ikään

kuin vuorenhuippuina pelastushistorian keskeiset tapahtumat, mutta hän ei näe millaiset etäisyydet

ovat vuorenhuippujen välissä.

Syntyvä pelastaja on Väkevä Jumala

Jesajan kirjassa on monia kuvauksia siitä, miten ja millaisen pelastuksen tuleva pelastaja valmistaa.

Kirjan lopussa Jesaja lohduttaa Jumalan kansaa, että tämä Messias tulee pian: "Ennen kuin kivut

ovat edes alkaneet, Siion on jo synnyttänyt, ennen kuin tuska on ehtinyt tulla, hän on saattanut

maailmaan poikalapsen."(Jes.66:7)

Kuolleenmeren luolista löydetyssä Hymnien kirjassa, joka on kirjoitettu ennen ajanlaskumme alkua,

sanotaan Messiaan synnyttämisen tuskista muun muassa: ”Poikalasta odottava tuntee hädän

tuskiensa keskellä. Sillä kuoleman kouristusaalloissa hän synnyttää poikalapsen, ja tuonelan

tuskissa puhkeaa odottavan kohdusta ihmeellinen neuvonantaja väkevyydessään”. Kirjoittaja viittaa

selvästi Jesajan kirjan kuvaukseen Messiaasta, joka on Ihmeellinen Neuvonantaja, väkevä Jumala

(Jes.9:5).

Alakertaan:

Luomakunta vaikeroi synnytystuskissa

Raamatussa puhutaan nykyisen ajan synnytystuskista: ”Me tiedämme, että koko luomakunta yhä

huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi

lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä,

ruumiimme lunastamista vapaaksi.”(Room.8:22-23)

Kun Jeesus puhui paluutaan edeltävistä ensimmäisistä merkeistä, hän sanoi, että ne ovat vasta

synnytystuskien alkua (Matt.24:8). Synnytyskivut ovat aluksi hyvin lieviä. Vähitellen kipu

lisääntyy, voimistuu ja pitkittyy, kunnes juuri ennen lapsen syntymää on kovimmillaan.

Jeesus sanoi, että sotien laajeneminen, maanjäristysten, tautien, nälänhädän ja kauhistavien asioiden

lisääntyminen on vasta synnytystuskien alkua. Ne ovat vasta ensimmäisiä Jeesuksen paluun

merkkejä. Ilmestyskirjassa meille on kerrottu enemmän siitä millaisia ovat nuo synnytystuskien

loppuvaiheet.

Samalla tavalla kuin monet tuskat ja ahdistukset edelsivät Jumalan ihmiseksi tuloa, monet tuskat ja

ahdistukset edeltävät Jeesuksen paluuta kirkkaudessa. Luomakunta on silloin synnytystuskissa.

Mutta sen sijaan, että ihmiset kääntyisivät näissä ahdistuksissa Jumalan puoleen, monet herjaavat

Jumalaa tuskiensa tähden (Ilm.16:8-11).

Jeesuksen omien ahdistukset

Synnytyskivut ovat kuuluneet aina myös Jeesuksen omien elämään. Samassa yhteydessä jossa

Paavali puhuu luomakunnan synnytystuskista hän puhuu myös uskovien kärsimyksistä Kristuksen

tähden ja toteaa, että ne "eivät kuitenkaan ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on

ilmestyvä ja tuleva osaksemme"(Room.8:17-18). Mitä enemmän Jeesuksen paluu lähestyy, sitä

suuremmaksi tulevat myös Jeesuksen omien ”synnytystuskat”. Jeesus sanoo tuosta ajasta: "Silloin

teidät pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni

tähden" (Matt.24:9).